Page 1

Lehti uskosta ja elämästä • 4 | 2011

JUHA TAPION KESÄLOMA ALKAA JOULUSTA

A&O

Talviloma LAMMAS PAIMENENA

SIVU 4

LEPOPÄIVÄ pitää ihmisen tiellä SIVU 8

Turku 107,3 MHz


LaiNattUa

pÄÄKirJoitUs

Viritetty vapaa-aika Mikä siinä on, ettei ihminen osaa nykyään enää lomaakaan pitää? Lomapäivien ottaminen kyllä onnistuu, mutta itse lomailu onkin sitten vaikeampaa. Kun vuosi sitten matkustimme pariksi viikoksi mieheni kotimaahan, kirjoitin jo lentokoneessa listan kaikista ystävistä, joita olimme aikeissa tavata loman aikana. Tuloksena oli minuuttiaikataulu, jota noudatimme ensimmäiset päivät juosten pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Toisella viikolla vuorossa oli pakkoloma, kun flunssa kaatoi meidät sängyn pohjalle – ja minä podin huonoa omaatuntoa kaikkien niiden tapaamisten vuoksi, jotka oli pakko peruuttaa. vapaapäivien maaninen ohjeLmointi on ilmeisesti meidän täydellisyy-

dentavoittelijoiden tyyppivika. Usein se kulkee käsi kädessä vieraanvaraisuusvimman kanssa. Pahimmillaan tartunnan saanut kieltäytyy yllätysvieraista, koska koti ei ole kestityskunnossa eikä pakastimesta löydy edes paistovalmista pullaa. Kaikenhan pitäisi olla täydellistä lautasliinoja ja kolmen ruokalajin ateriaa myöden. on elementissään. Lokakuusta lähtien nikkaroidaan lahjoja, marraskuussa printataan osoitteet kortteja varten, joulukuussa suunnitellaan päivällismenu ja vietetään paketointiiltamia. Kun aattoilta koittaa, siihen on ladattu niin paljon odotuksia, että pienimmänkin yksityiskohdan on parasta olla kohdallaan. Muuten ylikuntoisen joulunviettäjän juhlamieli lässähtää. jouLun eDeLLä peRFektionisti

Päätoimittaja Leevi Launonen peräänkuuluttaa avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta teologiseen keskusteluun RV-lehdessä (46/2011).

Askel-lehden (11/2011) päätoimittaja Pirjo Wesaniemi on pysähtynyt selkeän yksinkertaisen ja luottavaisen uskon äärelle.

Teologisessa keskustelussa tarvitaan ennen muuta kahta asiaa: avointa ja ennakkoluulotonta mieltä kuunnella toisen argumentteja sekä hengellistä mielenlaatua käsitellä näkemyseroja. Kypsään hengellisyyteen kuuluu Jumalan sanasta nousevan mielenlaadun lisäksi aina oikea mielenlaatu. Paavalin mukaan juuri rakkaudellinen vuorovaikutus johtaa parempaan ymmärrykseen. Vaikka aikamme kristillisyys sisältää paljon hämmennyksen teologiaa, siihen ei tarvitse jäädä. Uskovien tärkeänä haasteena on säilyttää vilpitön usko, kirkastaa teologinen ajattelunsa ja pitää kiinni terveestä Raamatun opista.

Lapsenlapsi oli ollut lastenkirkossa ja kertoi pontevasti tulevansa Jeesuksen luota. Minä hymyilin ymmärtäväisesti ja kysyin, että siellä kirkossako te tapasitte. Hän kertoi olleensa Jeesuksen luona jo ennen syntymäänsä ja olevansa sinne taas menossa. Olin hyvin otettu neljävuotiaan selkeästä käsityksestä siitä, mikä on elämän tarkoitus. Olin juuri lukenut läjäpäin kaikenlaisia teologisia ja filosofisia pohdintoja, jotka jotenkin jättivät hämmästyneen ja hämmentyneen olon. En haluaisi ryhtyä arvostelemaan muiden uskoa, kun omassakin on tekemistä. Eikä mitenkään miellyttävää ole joskus niin riitainen ja melkeinpä vihapuheinen oikeassa olemisen halu hengellisissä kiistakysymyksissä.

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. - - Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus. Profeetta Jesajan kirja, luku 9, jakeista 2 ja 9. Kirjoitettu n. 700 eKr

jos kaikki Rentoutumiseen taRkoitettu aika on huippuunsa viritettyä,

katoaa vapaiden merkitys työn vastapainona. Suorituspaineet eivät häviä lomallakaan, vaan siirtyvät työpöydän takaa kotiin, kesämökille tai ulkomaanmatkalle. Ja samalla, kun keskittyy leipomaan pullaa pakkaseen, kunnostamaan laituria ja ostamaan parhaat tuliaiset, ei jää enää aikaa ja voimavaroja nauttia kauan kaivatusta hengähdystauosta. kuvitteLemme usein, että ikimuistoiset hetket vaativat täydelliset puit-

teet. Tärkeämpää on kuitenkin sisältö: ystävät, perhe, hiljaisuus, nauru, odottamaton oivallus. Ensimmäisen joulun puitteet olivat kaukana täydellisistä. Majatalossa ei ollut tilaa, vastasyntynyt nukkui eläinten syöttökaukalossa ja enkelten yleisönä oli vain muutama paimen. Sisältö oli kuitenkin vertaansa vailla: Jumalan hyvä tahto ihmiskuntaa kohtaan. Heidi Popova Päätoimittaja

JUpiNa

Punanuttu vai Raamatusta tuttu? istua könöttää joulupukki. Petteri-poro mutustaa vieressä jäkälää. Pukin polvella kiikkuu pellavapäinen lapsi leveästi hymyillen. Pukki tahtoo tietää, millaisia lahjatoiveita lapsella on. Lopuksi hän muistuttaa, että tontut tarkkailevat ja kirjoittavat ylös kaikki kolttoset. Kiltteys palkitaan aattona lahjoilla.

tavaRataLon näyteikkunassa

Maria istuu tallin hämärässä. Unelias aasi pureskelee taustalla heinätuppoa. Marian sylissä hymyilee Jeesus-lapsi. Lapsi on Jumalan poika. Hänen lahjansa meille on ikuinen elämä. Jos emme tahdo ottaa sitä vastaan lahjana, emme saa sitä vaikka olisimme kuinka kilttejä. Sen sijaan pisinkin tuhmuuksien lista pyyhitään pois, jos haluamme ottaa lahjan vastaan. vieReisessä ikkunassa

ei jouLupukissa mitään vikaa ole, mutta monessa perheessä punanuttu on vallannut kokonaan Jeesukselle kuuluvan paikan, ja puheissa heidät sijoitetaan molemmat satukirjan kansien väliin. Joissakin perheissä Jeesus-lapselle hymyillään kerran vuodessa joulukirkon keston verran. Sellaisiakin perheitä kuitenkin on, joissa Jeesusta ei laiteta seimen mukana kaappiin joulun jälkeen. Niissä perheissä Jeesus ja joulu ovat sydämessä vuoden jokaisena päivänä. näyteikkunoiDen aseteLmissa on paljon samaa. Niiden takana olevat tarinat ovat kuitenkin erilaisia. Mitä tarinaa sinun perheessäsi kerrotaan? Kuka tai mikä on sinun joulusi keskipiste? Teksti: Sanna Kankaanpää

päätoimittaja: Heidi Popova uLkoasu: Mikko Siipola piiRRos: Harri Heikkanen kustantaja: Turun seudun vapaiden seurakuntien viestintäyhdistys A&O ry. Kalastajankatu 1, 20100 Turku sähkÖposti: tiedotus@ao-media.net toiminnanjohtaja: Kimmo Jalonen, 050 409 2280 kotisivut: www.seurakuntauutiset.fi painos: 60 000 kpl iLmoitushinnat: 1,25 euro/pmm iLmoitusmyynti: Kimmo Jalonen, 050 409 2280 LehDen vastuu ilmoituksen

julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun summan palauttamiseen tai vastaavaan ilmoitustilaan veloituksetta seuraavassa lehdessä. painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Riihimäki ISSN 1457-375X seuRaava a&o-Lehti ilmestyy maaliskuussa 2012. Tämä lehti on luettavissa internetissä osoitteessa: www.seurakuntauutiset.fi

2 

A&O d 4|2011


Juha Tapion kesäloma alkaa joulusta

Salossa entisessä televisiotehtaassa toimivan Teatteri Provinssin salissa viimeistellään säätöjä illan konserttia varten. Illan tähti Juha Tapio komentaa mukaan keikalle tulleita kahta poikaansa viemään pyssyt takaisin teatterin varastoon. Hän lähettää pojat äitinsä, poikien mummin kanssa syömään, jotta isä saa rauhassa tehtyä haastattelun.

K

onsertti on osa syyskuussa ilmestyneen Hyvä voittaa -levyn kiertuetta. Kipinöitänimellä kulkevan kiertueen kaikki 16 konserttia ovat loppuunmyytyjä. – Konserttikiertueen piti päättyä jouluksi, mutta kysyntä on ollut niin valtavaa, että Kipinöitä saa jatkoa ensi maaliskuussa. Teemme silloin vielä yhdeksän konserttia lisää, mikä on hieno juttu. Olisi ollut sääli lopettaa näin lyhyeen, kun kiertueen eteen on tehty niin paljon työtä, Juha Tapio iloitsee.

Muusikko Uransa alussa Juha Tapio teki kaksi gospel-levyä. Kun mies laajensi lyriikkansa käsittelemään uskon lisäksi myös muita elämänalueita, alkoi hän saada jalansijaa sekulaareilla musiikkimarkkinoilla. Nykyään hän nauttii hyvin laajaa suosiota. Laulaja, lauluntekijä ja muusikko Juha Tapio on kiertänyt Suomea kolmentoista vuotta, ja yhtä pitkän ajan hänen mukanaan ovat kiertäneet rumpali Olli Helenius ja kitaristi Miikka Colliander. – Minulla on ollut tämä bändi aika kauan. Olli ja Miika jo sieltä kolmentoista vuoden takaa. Basisti Jaakko Kämäräinen sekä kosketinsoittaja Joonas Kasurinen ovat olleet mukana hieman lyhyemmän aikaa, Juha Tapio laskeskelee. – Bändin jatko on vielä hieman auki. Meillä on ollut puhetta, että kun ensi vuoden puolella on tulossa uusia projekteja, saattaa tämä hyvinkin olla bändin eräänlainen jäähyväiskiertue. Joka tapauksessa suuria tunteita on pelissä kun soitamme tällä kiertueella, Juha Tapio hehkuttaa. Juha Tapio tekee keikkoja myös yksin. Osa näistä suuntautuu kirkkoihin ja muualle kristilliselle kentälle. – Jo kirkkojen asettamat akustiset rajat suosivat trubaduurikeikkoja. Tuntuu jotenkin hyvin luonnolliselta tehdä kirkkokonsertit mies ja kitara -kokoonpanolla. Pienellä kokoonpanolla esiinnytään hiljaisemmin ja siinä syntyy helpommin hartauden tunnelma. Kirkossa yksin esiintyessä pääsevät tekstit paremmin oikeuksiinsa. Mies ja kitara kirkossa on yksi suosikkitapojani tehdä keikkaa, mies paljastaa. A&O d 4|2011

Pohdiskelija Keikkamuusikolle tyypilliseen tapaan Juha Tapiokin näkee mielestään kiertueilla lähinnä keikkapaikat ja matkan varrella olevat huoltoasemien kahvilat. Nykymaailman meno on silti aistittavissa. – Keikan jälkeisissä fanitapaamisissa ehtii nimmareiden kirjoittamisen lisäksi lähinnä tervehtimään ja kiittämään puolin ja toisin.

Mutta kyllä sen huomaa, että ihmiset ovat aika lujilla näinä päivinä, Juha Tapio toteaa. – Tuntuu että lauluilla ja taiteilla on kokoajan suurempi merkitys. Ne täyttävät sellaisia tarpeita ja tuntemuksia, joille ei näyttäisi arjen paineessa olevan muuten tilaa. Tällaisille paikoille, joissa näitä asioita voi käsitellä, tuntea ja kokea vaikkapa musiikin välityksellä on entistä suurempi tilaus, Juha Tapio pohdiskelee.

– Parhaimmillaanhan konsertti on kuin olisi kirkossa. Se on hiljentymistä ja samalla ikään kuin itseensä menemistä. Pitkä konsertti mahdollistaa monenlaiset kokemukset, tuumaa Juha Tapio.

Perheenisä Perheellisenä miehenä Juha Tapio haluaa rauhoittaa joulun ja uudenvuoden täysin perheelleen.

Juha Tapio loppuunmyydyn Kipinöitä!-kiertueen konsertissa Salossa 17. marraskuuta.

– Olen tehnyt tämän vuoden aikana toistasataa keikkaa sekä levyn, joten jouluna alkaa minun kesälomani. – Joulun olen aina perheeni kanssa. Myös uudenvuoden olen viime vuodet viettänyt perheen kanssa. Uusivuosihan on eräänlainen sesonkiaika keikkamarkkinoilla, mutta ainakin niin kauan kun pojat ovat kiinnostuneita ampumaan raketteja kanssani, vietän uudetvuodet kotona, toteaa Juha Tapio. Tapion perheen joulu sujuu perinteisissä merkeissä. Ajan vietto läheisten kanssa, joulusauna, runsas joulupöytä ja tietenkin Joulupukki sekä joululahjat. – Meidän perheemme jouluun kuuluvat oikeastaan kaikki sellaiset perinteiset asiat, jotka yleensäkin kuuluvat suomalaiseen jouluperinteeseen. Jouluun kuuluvat oleellisesti myös hiljentyminen, rauhoittuminen ja joulukirkko. – Joulun tärkein asia on totta kai sanoma Vapahtajasta. Se on joulun pohjavire, joka antaa paljon syvemmän merkityksen jouluilolle kuin pelkästään tontut ja lahjat. Toki nekin kuuluvat jouluun ja kivojahan ne ovat, sanoo Juha Tapio naama virneessä.

Viihdyttäjä Juha Tapio saapuu aplodien saattelemana yksin lavalle ja esittää kitaransa säestyksellä pari laulua ennen kuin muu bändi tulee mukaan. Konsertin ensimmäinen osa koostuu rauhallisesta ja tunnelmoivasta materiaalista. Bändin ilmaisumuoto on varsin pelkistetty, suorastaan minimalistinen. Väliajan jälkeen alkaa suoranainen hittikavalkadi. Bändi kuulostaa nyt suuremmalta, ensimmäiseen osioon verrattuna riehakkaammalta. Juha Tapio näyttää konsertin aikana itsestään useita puolia, elämänfilosofin ja herkän taiteilijan, mutta myös rosoisen suomalaisen miehen. Hän ottaa yleisönsä kunnon viihdetaiteilijan elkein ja saa heidät nauramaan. Pääosin naisista koostuva yleisö saa juuri sitä, mitä se haluaa – romantiikkaa ja elämänpohdintaa. teksti ja kuva: Tommy Rusanen

 3


Erilaisia jouluperinteitä

Joulutunnelma syntyy tutuista aineksista, joihin palaamme vuosi toisensa jälkeen. Joku käy laulamassa kauneimmat joululaulut, toinen virittelee valot pihapuihin tai järjestää glögintuoksuiset lahjavalvojaiset. On myös heitä, joiden jouluperinteisiin kuuluu aimo annos vapaaehtoistyötä. Sirkka, Juhani, Janne ja Pirjo ilahduttavat joulun alla turkulaisia, kukin omalla tavallaan.

Ei joulua ilman Pelastusarmeijan joulupatoja

S

irkka Lemberg on vahtinut joulupatoja ensin Paraisilla ja myöhemmin Turussa Wiklundin kulmalla yhteensä yli 40 vuotena. Hän on ollut poissa vain joulun 2007, kun oli sairaana. Syyt sille, että hän jaksaa vuodesta toiseen, löytyvät Sirkan sydämestä: Usko Jumalaan ja rakkaus lähimmäisiin. – Se on minun tehtäväni, Sirkka toteaa tyynesti. – Vahtivuoroni on tunti päivässä, sillä lähihoitajan ansiotyöni ei mahdollista enempää. Olen tällainen Martta, nauraa Sirkka ja kertoo, että hän on jouluisin lisäksi kahvinkeittäjänä varattomien joulujuhlassa ja myös työttömien joulujuhlassa Puolalan koululla. – Pelastusarmeijan työllä on hyvä maine. Joulupatoja odotetaan katukuvaan ja etukäteen kysellään, mitä sinne voi tuoda. Ihmiset ovat joulun edellä anteliaita ja kaiken

ikäiset tuovat lahjoituksia, myös nuoret. Ja lapset pysäyttävät vanhempiaan ja kysyvät: “Mikä pata tuo on?” Vuosien varrella moni lahjoittaja on tullut tutuksi: – Monet jäävät juttelemaan patavahdin kanssa. On ilo toivottaa heille hyvää joulua ja siunausta. Sirkan joulu kuluu muutenkin toisia palvellessa: – Olen ollut usein jouluina vapaaehtoisesti töissäni lähihoitajana, koska minulla ei ole omaa perhettä. Muun ajan joulusta vietän siskoni perheessä tai ystävieni kanssa. Sirkan joulutoivotus haastaa lukijan reagoimaan tulossa oleviin Pelastusarmeijan joulupatoihin, esimerkiksi Wiklundin kulmalla: – Oikein hyvää ja siunattua Joulua. Tavataan padalla! Teksti ja kuva: Virpi Tammelin

Sirkka Lemberg on melkein kasvanut patojen äärellä. “Ensin kun ikä ei antanut periksi, kuljetimme tavaraa padalta osastolle, ja sitten kun ikä riitti, aloimme vahtia pataa.”

Päivän uutuuksia! Annan silti anteeksi

Hinta 28 € Kitty Chappell Tosikertomus siitä, miten kokonaisvaltaisesti katkeruus ja toisaalta täydellinen anteeksiantamus vaikuttavat elämään. Katkeruuden kahleista voi vapautua!

Kiva tietää

Hinta 19 € Anne Adams & Tim Dowley Kiehtova matka Raamatun maailmaan. Tämä mainio tietopaketti vastaa monia askarruttaviin kysymyksiin Raamatun maailmasta ennen ja nyt.

Talven valo CD

Hinta 20 €

Hannu Ihalainen

Instrumentaaliesityksinä joulun ja talviajan sävelmiä meiltä ja muualta: 20 sävellystä kymmenestä eri kulttuurista! Kauppiaaltasi tai www.paiva.fi

4 

A&O d 4|2011


Juhani Norblom vie vuosittain yksinäisille vanhuksille parikymmentä joulukukkaa.

Kankaanpään veljesten joulu alkaa pelästyneiden paimenten roolista. Kuvassa vuodelta 2005 mukana myös Toni Tolonen ja parvi enkeleitä.

Kukkalähetti vie joulun vanhukselle

T

urun Helluntaiseurakunta toimittaa vuosittain toistasataa joulukukkaa seurakuntansa yksinäisille ja sairaille vanhuksille, jotka eivät enää pääse jumalanpalveluksiin. Yksi kukkakuriireista on Juhani Nordblom, joka jatkaa pastorivuosinaan aloittamaansa tehtävää, vaikka on jo eläkkeellä. Joulutähti tai tulilatva on perinteisesti viety yli 80-vuotiaille, mutta nykyään kukka toimitetaan kaikille 75-vuotiaille ja sitä vanhemmille. – Yritämme muistaa niin montaa kuin mahdollista, eli niitä, jotka eivät enää pysty osallistumaan seurakunnan toimintaan. Näin he kokevat, että seurakunta ei ole unohtanut heitä, Nordblom kertoo. Kukkaakin tärkeämpi on vierailu

ja ihmisen kohtaaminen. Tarkoituksena ei siis ole kiertää nopeasti ovelta ovelle ja jättää kukka ovensuulle, vaan ilahduttaa vanhusta vierailulla. Visiitti voi isännän tai emännän omista voimavaroista riippuen kestää vartista tuntiin. Tarkoitus on rohkaista ikääntynyttä, rukoilla hänen kanssaan ja jakaa hänen kuulumisiaan. Lisäksi on ilahdutettu joulukortilla ja mahdollisesti joululauluilla, jos kukkalähetiltä ääntä löytyy. Vierailuilla saattaa kohdata paljon yksinäisyyttä; vanhuksia joiden kaikki läheiset ovat kuolleet. Näille ihmisille tämä saattaa olla ainoa jouluvierailu ja ainoa joulukukka, jonka he tulevat saamaan. Teksti: Anna Vainio

Pirjo Tuomisto iloitsee seurakuntien halusta rakentaa yhdessä joulujuhla työttömille

Talkoilla joulujuhla työttömille

T

yöttömien joulujuhla on ollut Pirjo Tuomiston jouluperinne jo 13 vuoden ajan. Puolalan koulun salissa järjestettävään juhlaan osallistuu vuosittain vajaa tuhat työtöntä ja sata talkoolaista Juhla on järjestetty Turussa jo 16 kertaa. Tapahtumaan kuuluu jouluruokailu ja joulujuhla, joka sisältää muun muassa musiikkiesityksiä, yhteislaulua, jouluevankeliumin, todistuspuheenvuoron ja järjestäjien infon. Tuomisto kertoo lähteneensä mukaan halusta auttaa lähimmäi-

siään. Hänestä joulu on hyvä aika auttamiselle ja työttömien joulujuhla on siihen loistava tilaisuus. – Moni on ihan kyynel silmässä juhlassa mukana ja arvostaa todella tätä juhlaa, Tuomisto kertoo. Tuomiston mukaan juhlasta on konkreettista iloa ja hyötyä sekä osallistujille että järjestäjille. Hän kertoo, että se vahvistaa kristittyjen välistä yhteyttä koko Turun alueella. – Tämä on käytännön auttamistyötä ja kristittyjen yhteinen projekti. On hienoa, että voimme yhdessä panostaa hyvään asiaan, Tuomisto toteaa.

Tapahtuman järjestelyt aloitetaan jo joulun jälkeen palautetilaisuudessa, jossa pohditaan, mitä voisi tehdä paremmin ensi kerralla. Ensimmäiset työntekijät aloittavat projektinsa jo kesäloman jälkeen, viimeisimmät taas tulevat mukaan vasta juhlapäivänä. Talkoolaiset on jaettu ryhmiin, jotka tekevät töitä omaan tahtiin. Tuomisto on vuosien varrella ollut monissa eri työryhmissä. Tänä vuonna hän vetää toista siivoustiimiä. Teksti: Anna Vainio

Miesten kylpytakki

59,90

Fashion Card - kortilla

Talviloma lammaspaimenen vetimissä

J

anne Kankaanpää ajoittaa joka toinen vuosi talvilomansa joulukuun alkuun. Näin hän pääsee osallistumaan viiden päivän ajan ”Matka ensimmäiseen jouluun” -tapahtumaan, jonka näytelmällinen joulukertomus on suunnattu päiväkoti- ja kouluikäisille. Esityksiä saattaa olla parisataa yhtenä jouluna, riippuen kävijöiden määrästä. Turun Helluntaiseurakunnan järjestämä lasten joulutapahtuma koostuu useasta pienestä näytelmästä. Jokainen osa esitetään omassa huoneessaan ja kestää noin viisi minuuttia. Lapset kiertävät ryhminä kuvaelmasta toiseen. Yhdessä huoneessa on lammaspaimenten keto, jossa ovat jo monta vuotta näytelleet Kankaanpään veljekset Janne, Jouni, Jani ja Juha. Vuorosanat on koottu kolmesta eri tekstistä, mutta Kankaanpään mukaan ne ovat lapsille liian vaiA&O d 4|2011

keaselkoisia, joten näytöksiä ja repliikkejä on yksinkertaistettu lapsiystävällisemmiksi. – Nykyään me puhutaan siellä susista ja pupuista ja vähän kaikesta muustakin, Kankaanpää kertoo. Vuorosanat tulevat jo syvältä selkäytimestä monien vuosien jälkeen. Paimenet eivät enää edes valmistaudu näytelmään, vaan lähtevät lennosta mukaan. – Ihan suoraan mettästä vaan me hyökkäämme sinne. Ryntäämme viime hetkellä paikalle, kun ensimmäinen ryhmä on jo lähtenyt kierrokselleen. Tapahtumaan toivottaisiin lisää vapaaehtoisia erityisesti rakentamaan ja siivoamaan. – Mitään muuta ei tarvitse osata kuin ehkä kääriä pahvia ja heiluttaa harjaa, Kankaanpää toteaa. Teksti: Anna Vainio

47,-

Naisten aamutakki

25,-

Kiedo Joulu pehmeään ehmeään eh ehmeään hmeään pake iin

Tytön kissa yöpaita

14,90 Pojan Carspyjama

24,90 HANSAKORTTELI Yliopistonkatu 20 ma - pe 10 - 20, la 10 -18, su 12 -18 LÄNSIKESKUS Viilarinkatu 4 ma - pe 10 - 20, la 10 -17

 5


Kuolemattomuuden toivo esillä Maata näkyvissä -festareilla

M

eidän ideamme on se, että kuolema on vihollinen, mutta se on voitettu, sanoo Maata Näkyvissä -festareiden järjestelyistä vastaava Sleyn nuorisotyöntekijä Juha Heinonen. Tänä vuonna 18.–20.11. järjestettyjen Maata näkyvissä -festarien teemana oli ”Kuolematon”. Heinosen mukaan sanoma on ajankohtainen. – Vampyyri- ja ihmissusijutut ovat nyt pinnalla, ja kuolema miel-

letään sellaiseksi synkäksi ja mukavaksi kaveriksi, hän miettii. Heinonen haluaa kuitenkin Maata näkyvissä -festareista kumpuavan erilaisen, ilon ja riemun sanoman. – Jeesuksen kanssa meillä on elämä. Hänen kanssaan me olemme kuolemattomia, Heinonen sanoo. Maata näkyvissä -festarien järjestäjänä on Sley (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys) ja Turun luterilaiset seurakunnat. Festarit

ovat jo alusta saakka välittäneet sanomaa kuoleman jälkeisestä toivosta. Tapahtuma sai alkunsa 27 vuotta sitten muistojuhlana nuorena menehtyneelle Timo Vainiolle. Nopeasti festareista kasvoi Euroopan suurin kristillinen nuorisotapahtuma, joka kerää vuosittain yhteen tuhansia nuoria. Teksti: Noora Palola Kuva: Arla Sara

KLs haastaa hyviin tekoihin KLS-yhtye polkaisi Maata Näkyvissä -festareilla käyntiin Hyvyyden eteen -kampanjan. Kampanjan tarkoitus on kannustaa ihmisiä hyviin tekoihin. Idea on, että jokainen

tekee kolme hyvää tekoa ja kutsuu teon kohteet mukaan kampanjaan tekemään lisää hyvää. – Pyritään käynnistämään tämmöinen hyvyyden vyöry, joka

KLS-yhtyeen Perttu Maata Näkyvissä -festareiden päälavalla.

menee läpi koko Suomen maan, yhtyeen laulaja Perttu toteaa.

Bändin nimi tekstiviesteistä KLS:n laulaja Perttu ja kitaristi Kimmo kertovat myös hieman yhtyeen taustoja. Lyhenne KLS tulee sanoista ”kiitän Luojaani sinusta”, joka on tullut bändin jäsenten nuoruudesta. – Silloin tekstiviesteissä säästeltiin aika paljon erinäisiä kirjaimia ja lauseita. Lyhennekulttuuri oli silloin aika in, joten me törkeästi käytimme tämän lyhenteen, joka on ollut meille huikean tärkeä, yhtyeen kitaristi Kimmo kertoo. Yhtyeelle on alusta asti ollut selvää, että he haluavat soittaa gospelia. Evankeliumi on heille hyvin tärkeä sanoma, josta he eivät halua luopua. – Me ollaan kaikki jannut itse uskossa ja ollaan saatu siitä niin paljon hyvää omaan elämään, että halutaan kertoa sitä eteenpäin ja

Maata Näkyvissä -festareiden pääkonsertissa oli noin 10 000 kuulijaa.

jakaa Taivaan Isän toivoa ja rakkautta muille, Perttu kertoo.

Fanien palaute tärkeää Pertun mukaan KLS tekee musiikkia ja kiertää keikoilla pitkin Suomea fanien takia. Jos yksikin ihminen saa jotain musiikista irti, KLS kokee tarkoituksensa täyttyneen. – Jotenkin tuntuu niin käsittämättömältä, että tämmöiset hölmöt jannut Ikaalisista, jotka soittelee vähän huonosti rokkia, saavatkin sitten palautetta, että Jumala on koskettanut musiikin avulla ja aut-

tanut vaikeiden aikojen yli, Perttu kertoo. Bändistä on tullut sen jäsenille enemmän kuin vain projekti. Kimmo ja Perttu kertovat heidän vitsailleen yhtyeen olevan kuin oma seurakunta tai toinen perhe. – Vaikka ei se ei ole nykyään edes vitsi, koska pystymme jakamaan keskenämme niin vapaasti uskon ja arvot, ja kokemaan yhteyttä. Teksti: Anna Vainio Kuva: Arla Sara

SARI

ESSAYAH

ASKELEEN EDELLÄ

jouluyö soi 24.12. klo 23–24

w w w.e ss aya h 2 01 2 .f i

6 

lämminhenkinen jouluyön kirkko. esiintyy seppo lindeman. tervetuloa

Kousankatu 1, Varissuo

A&O d 4|2011


pastoori

Toista joulua kohti Kalenterivuoden merkkipaalut ovat läheisensä menettäneelle ristiriitaisten tunteiden aikaa. Juhlakauden nostattamat muistot voivat olla yhtä aikaa kauniita ja kipeitä. Soile ja Kullervo Peltosen Laura-tytär menehtyi tapaturmaisesti kymmenisen vuotta sitten. Joulun odotuksessa vuonna 2003 Soile kirjoitti ylös tuntojaan, vajaa kaksi vuotta tyttären kuoleman jälkeen.

P

erheessämme alkoi 15.3.2002 aivan uu s i   a i k a k au s i . Ny t  on  olem a s s a ajat ennen tyttäremme kuolemaa ja a i ka t uon kuoleman jälkeen. Kaikki kokemamme suhteutuu tuohon perjantaiyöhön, kuten uudenvuodenaattona 2002 kuvailin: Ensi yönä uusivuosi. Alkaa aika taas uusin numeroin, kaksituhattakolme. Meillä vuodenvaihteeseen matkaa vielä kaksi ja puoli kuukautta. Sitten vasta vuosi täynnä. Alkaa vuosi kaksi. Yksi ainoa yö voi olla vedenjakajana niin yhden ihmisen kuin koko maailman elämänjuoksussa. Vasta nyt olen ymmärtänyt, mitä Kristuksen syntymä merkitsi ihmiskunnan ajanlaskulle: oli aika sitä ennen ja aika sen jälkeen. Meidän perheemme ajanlaskussa vasta toinen joulu on edessämme. Elettyämme pari kuukautta perheemme ajanlaskun ensimmäistä vuotta, havahduin yhtäkkiä odottamaan joulua pelonsekaisin tuntein. Kuuntelin tyttäreni mielimusiikkia siivouksen lomassa cd cd:ltä, kasetti kasetilta. Umpimähkään valitsemaltani nauhalta kuului ensimmäiseksi ”I’m dreaming of a white Christmas”. Se seisautti veret ja riipaisi niin, että työt jäivät kesken pitkiksi ajoiksi. Laura, joulu­ friikki, heräsi henkiin. Toivoin, että

A&O d 4|2011

joulun yli olisi voinut hypätä pitkin loikin, vaikka sitä ennen aina niin odotimme yhdessä. Myöhemmin sain lukea otteita vuosien takaisesta kirjeestä, jonka tyttäreni oli kirjoittanut ystävälleen: ”Mulla täällä oli ihana joulu. Sellanen kuin sen musta pitääkin olla. Oltiin mutsin kans tehty jouluruokii jo pari viikkoo ennen aattoa, ja aattona sit viel loppuvalmistelut. Ensin mentiin kuunteleen joulurauhanjulistusta kello 12 kaupungille. Sit sen jälkeen joulupuuro ja sauna. Illemmalla kunnon ruoka ja sit jouluohjelmaa. Oisit kuullu ku mun isä laulo yksinlauluna yhen joululaulun, en muista minkä. Ja sit lahjojenjako. Mä kun sain mantelin joulupuurossa, ni perinteen mukaan jaoin sit lahjat, eli tavallaan toimin pukkina. Ilta huipentus siihen ku mentiin hautausmaalle käveleen. Oli ihanan rauhallinen, joulunen tunnelma. Meillä kun ei oo siellä sukulaisia eikä tuttuja, ni vietiin kynttilä yhdelle yksinäisen näköiselle haudalle.” Tuolla äidin ja tyttären yhteisellä hautausmaakävelyllä en voinut arvata lapseni elämän tuulten suuntaa. En sitä, että vain muutaman joulun kuluttua hautaus-

maan ennen niin vieraassa muistolehdossa on nimi, joka on minulle enemmän kuin sukulainen tai tuttava; se on omaa lihaa ja verta. Kuolemassa luovutetaan äärettömän paljon. Tai eihän siinä mitään luovuteta: siinä riistetään ja temmataan, lupaa kysymättä. Ainoa mahdollisuus on antaa. Mutta paljon se myös jättää: suunnattoman määrän rakkaita muistoja. Pienet arjen tapahtumat näyttäytyvät nyt juhlavalaistuksessa. En ikinä halua nauhoittaa mitään sen videonauhan päälle, jolle tyttäreni on nauhoittanut yhden lempilauluistaan Joel Hallikaisen laulamana: ”Rauhaa, joulurauhaa! Muista joulusi pyhittää. Se vain, mikä meissä on hyvää, meidän jälkeemme tänne jää.” Enkä halua kadottaa sitä kasettia, jolta tunnistan oman lapseni laulamana vähän uudenlaisinkin sanoin tutun laulun: “Tuikkikaa, oi joulun tähtöset kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa. Kerran loppuu satu joulun tään, suru säveleitä kirkastaapi.” Joulukonsertissa kuulin saman laulun, mutta oikein sanoin: ”Kerran loppuun satu joulun saa, suru säveleitä sumentaapi.” Kuin olisin kuullut sanan ”sumentaapi” ensimmäistä kertaa. Surun laaksot ovat monesti peittyneet kirkkauteen ja olen oppinut, että edes kuolema ei ole rajana toivolle. Kaikkivaltias Jumala sanoo viimeisen sanan. Siinä on tämän joulun suuri sanoma.

Vastalause tasapaksulle arjelle Loppuvuosi lähestyy taas ja tuo mukanaan juhlia ja pyhien viettoa. Ihmisen elämä ja olo on rakennettu arjen ja juhlan, työn ja vapaan vaihteluun. Me tarvitsemme tätä vaihtelua jaksaaksemme ja virkistyäksemme arjen haasteita varten. Olisi ikävää, jos elämä olisi tasapaksua harmaata pötköä ilman mitään kohokohtia. Jos niin olisi, alkaisimme voida pahoin. Nykyinen tehokkuusajattelu tosin tuntuu suosivan ajatusta kaikkivoivasta yliihmisestä, joka ahertaa tauotta pyhänä ja arkena. Kaupat ovat auki aamusta iltaan, oli arki tai sunnuntai, jotta olisi enemmän aikaa juosta tarjousten perässä. Ei ole ihme, että stressiperäiset sairaudet ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet viime vuosina. Äskettäin tehty tutkimus osoittaa, että eläkkeelle siirtyminen vähensi merkittävästi masennuslääkkeiden kulutusta. Työstä saatava mielekkyys olikin ollut pahoinvointia ja ahdistusta tuottavaa, ja siitä vapautuminen toi helpotuksen elämään. Luojamme kehotti lepoon – eikä ainoastaan kehottanut, vaan antoi itse esimerkin: ”siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään”. Hän toisin sanoen pysähtyi ja relasi, katseli aikaansaannoksiaan ja ihaili luomaansa maailmaa. Näin hän nosti lepopäivän muiden päivien yläpuolelle, teki sen pyhäksi. Kun hän siunaa meitä ja ottaa meidät omiksi pyhikseen, saamme tietyllä tavalla elää jatkuvasti seitsemättä päivää. Elämä Jeesuksen kanssa tekee meistä pyhiä ja Jumalalle kelvollisia. Se riittää, siihen ei tarvitse mitään lisätä. Jeesuksen kautta pääsemme kokemaan hänen leponsa pysyvää vaikutusta elämässämme. Meitä kehoitetaan: ”Muista pyhittää lepopäiväsi.” Ajatus pyhittämisestä kuulostaa ehkä etäiseltä ja juhlavalta, kuin riitiltä tai rituaalilta. Kysymys on kuitenkin jonkun asian tai esineen erottamisesta jotain varten. Muistetaan siis mekin erottaa juhlamme ja lepopäivämme tavallisista arkisista päivistä. Antaaksemme aikaa, itsellemme, perheellemme, läheisillemme ja toivottavasti myös Jumalalle. Teksti: Arto Koivukoski, Raision vapaaseurakunnan pastori

Teksti: Soile Peltonen

 7


Lepääminen on ihmeellistä Kun tarkastellaan ihmisolentoa kerros kerrokselta, vastaan pulpahtaa toistuvasti tarve levätä. Rasituksen vastapainoksi tarvitaan huilausta, valveillaolon vastinpariksi unta. Sekä mieli että keho kaipaavat akkujen latausta.

T

ehokkuuden ajassa joutilaiden hetkien tarpeellisuus tuntuu mysteeriltä. Otetaan vaikka uni: Tutkijat eivät pysty selittämään, miksi ihminen nukkuu kolmasosan elämästään. Tiedetään kyllä, että ihmisen nukahdettua kehossa alkaa kuhina. Elimistö korjaa ja rakentaa itseään, solut uusiutuvat, kuona-aineet poistuvat ja iho uusiutuu. Aivot elpyvät, tankkaavat energiaa ja järjestelevät asioita niin, että muistaminen onnistuisi paremmin. Säännöllisellä univajeella taas on yhteys lihomiseen ja terveysongelmiin kuten diabetekseen ja sydänsairauksiin. Jo kehon toiminta yksin tuntuu rakentuvan rasituksen ja levon vuorovaikutukselle. ”Lihaskin kasvaa levossa”, tietävät aktiiviliikkujat. Harjoituksen aikana lihassoluja tuhoutuu ja rakentuu. Kuormittavan harjoituksen aikana tuhoutu-

8 

minen on kuitenkin voimakkaampaa, joten lihas ei voi kasvaa. – Harjoitus on ärsyke solujen kasvulle, mutta vasta levon aikana lihas voi käyttää rakennusaineita ravinnosta, tutkija Minna Tanskanen Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitokselta selittää. Tanskanen tuntee urheilijoiden uhkakuvan, ylikuormitustilan, jota tutkii väitöskirjaansa varten. – Jos palauttavista toimista, kuten levosta, tingitään, tulehdusmarkkerit alkavat nostaa päätään. Yhden teorian mukaan taustalla on energiavaje, ja keho alkaa ottaa ravinnoksi omaa lihasta. Elimistön rakentaja-armeija panee vastaan, joten keho käy kierroksilla, syke on korkealla ja ihmisen on vaikea rauhoittua, Tanskanen kuvailee. Kun keho ei enää jaksa puolustautua, syntyneestä totaalivoimattomuudesta voi joutua toipumaan

kuukausia tai enemmänkin. Levolle tulisi malttaa antaa tilaisuus tehdä työnsä. – Se tekee ihmeitä ihmisen kehossa, summaa Minna Tanskanen.

Lepäävä saa enemmän aikaan Lepo on myös henkinen prosessi, Työterveyslaitos muistuttaa. – Ihmisen keho elpyy lepäämällä, mutta mieli virkistyy vaihtelusta. Henkisessä palautumisessa on oleellista päästää irti suorittamisesta, aikatauluista ja muiden asettamista tavoitteista. On tärkeää käyttää niitäkin voimavaroja, joita ei käytä työssä, selventää Työterveys­ laitoksen vanhempi tutkija, psykologian tohtori Kirsi Ahola. Jos palautuminen estyy, psykologinen järjestelmä kuormittuu.

– Ihminen väsyy ja turtuu. Työn jälki enää ole niin laadukasta, tarkkaavaisuus heikkenee ja luovuus hiipuu. Lisäksi ihminen saattaa kyynistyä ja ryhtyä epäilemään työnsä merkitystä ja aikaansaamistaan. Kirsi Ahola tietää tutkitusti, että se, joka malttaa levätä, saa työssäkin enemmän aikaan. Hän suhtautuu myönteisemmin työhönsä, oppii uutta ja on aktiivisempi. Mutta paljonko lepoa on tarpeeksi? Onko pakko pitää kokonaista lepopäivää viikossa, jos irrottautuu työstä kuitenkin päivittäin? – Monta pientä pätkää vaatii paljon aikaa, jotta siitä tulisi yhteensä riittävästi. Samoin siirtymä on juuri se haasteellinen kohta. Monta siirtymää vaatii enemmän energiaa puolin ja toisin kuin yksi. Tehokkainta on pitää yksi pidempi vapaa. Tosin pienet pätkät ovat parempia kuin ei vapaata ollenkaan, Kirsi Ahola linjaa.

Yhdeksi suojelukeinoksi Ahola nimeää työajan noudattamisen. Kun tekee töitä 8 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa, jää aikaa muullekin. Lepopäivä kunniaan. Mutta entäs, jos sattuu tekemään ajatustyötä? Itsensä voi löytää työn keskeltä kotona tiskatessa. – Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että tämä on suurin haaste palautumiselle. Stressi seuraa helposti kotiin, kun työ ei ole paikkaan sidottua. Kun kotona tulee mieleen huominen vaikea kokous, kehossa käynnistyy stressiprosessi. Näin stressistä tulee helposti jatkuvaa ja se saattaa muodostua terveydelle haitalliseksi, Kirsi Ahola toteaa. Teksti: Kati Lehtiö

A&O d 4|2011


Lepopäivä auttaa lepäämään armossa Downshiftaus-trendi lienee puolustushuuto vallitsevaa virtausta vastaan: Kiireen sijaan yksinkertaisempaa elämää! Toisaalta samaa voidaan löytää jo tuhansia vuosia vanhoista pyhistä kirjoituksista. Jumala lepäsi luomiskertomuksessa, ja neljäs käsky velvoittaa ihmistä pyhittämään lepopäivän. Mitä Raamattu avaa levon salaisuudesta?

J

umala ei tarvinnut lepoa väsymyksen tähden. Hän siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän luomisensa muistoksi. Jumalan näkökulmasta hyvä lepopäivä on sellainen, jossa hän saa olla läheisessä yhteydessä luomiinsa ihmisiin, Turun Adventtiseurakunnan pastori Aimo Helminen kertoo. Kun Jumala astuu mukaan lepäämiseen, siitä tuleekin pyhää. – Lepopäivä muistuttaa meitä ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Ihminen saa lakata omista töistään ja keskittyä ihailemaan ja ihmettelemään ensisijaisesti Luojan töitä. Jumala muistuttaa, että elämässä ei ole kysymys siitä, mitä me olemme saaneet aikaan, vaan siitä, mitä hän on tehnyt meidän hyväksemme, Helminen kuvaa.

Helminen pitää riskinä sitä, että lepopäivästä kadotetaan sen alkuperäinen merkitys. Samalla ihminen menettää siihen sisältyvän siunauksen. – Lepopäivän viettoa rytmittää parhaiten osallistuminen jumalanpalvelukseen aina, kun se on mahdollista. Myös Jeesus meni sapattina synagoogaan. Sisältöä antavat myös hetket läheisten kanssa yhteisellä aterialla tai luonnon helmassa, vierailut ystävien luona sekä erityisesti yksinäisten ja sairaiden huomioiminen. Kun tarpeeksi korkealta katsotaan, lepääminen ei näyttäydy enää yksityisasiana, vaan laajenee jopa globaaliksi vastuuksi. Jopa kansankirkkomme vetoaa verkkosivuillaan: ”Pyhitä lepopäivä ja vältä turhaa kuluttamista. Näin vähennät

kasvihuonekaasujen syntymistä ja säästät ympäristöä”. Lepopäivä onkin pastori Helmisen mukaan muisto siitä maailmasta, jossa kaikki oli vielä hyvin.

– Se auttaa meitä lepäämään Jumalan armossa nykyisen epätäydellisyyden ja suorittamiseen perustuvan elämän keskellä. Samalla se suuntaa katseemme

tulevaan maahan, jossa kaikki on lopulta palautettu ennalleen, alkuperäiseen harmoniaan. Teksti: Kati Lehtiö

1. Muista, että jatkuva työn ajattelu estää palautumisen.

Psykologian tohtori Kirsi Aholan vinkit ajatustyöläiselle

2. Tee työsuunnitelma. Noudata työaikaa ja jätä riittävästi vapaa-aikaa. 3. Kirjoita ylös, mitä olet saanut töissä aikaan, mihin jäit ja mistä jatkat seuraavaksi. Tämä toimii lisämuistina ja vapauttaa aivot. 4. Tee tietoisesti jotain työstä irrottavaa: ulkoile, kuuntele musiikkia tai puuhaile lasten kanssa. Jos työt puskevat mieleen, kirjoita teemat ylös, mutta jatka sitkeästi vapaa-ajan viettoa. 5. Jos irrottautuminen töistä ei onnistu, harkitse ympäristönvaihdosta kuten kyläilyä.

Levolle varattu lauantai Viherlampien pariskunnan lepopäivä ei ole perinteinen sunnuntai, vaan arjen paussista nautitaan lauantaisin. Yhteinen sopimus lepopäivän vietosta oli tehtävä käytännön pakosta.

T

ein kiinteistönvälittäjänä seitsemänpäiväistä työviikkoa ja fyysinen, henkinen ja hengellinenkin elämä alkoi kärsiä väsymyksen vuoksi. Tämän vuoksi teimme kolme vuotta sitten sopimuksen vaimon kanssa pyhittää lauantait yhteiseksi lepopäiväksi, kertoo Jari Viherlampi. – Lauantai on meille sopiva lepopäivä, sillä sunnuntaisin kiinteistövälittäjä on useimmiten töissä. Sunnuntaisin pyrimme käymään jumalanpalveluksessa Vapaakirkolla, minkä jälkeen lähden töihin. Vaimoni on toisinaan musiikkivasA&O d 4|2011

tuussa tilaisuuksissa, joten sunnuntai on siinä mielessä hänellekin osittain työpäivä. Viherlammet kutsuvat lepopäiväänsä kirjailija Tommy Hellsteniä lainaten villasukkapäiväksi. Silloin kumpikin saa tehdä mitä haluaa. – Lauantaisin syömmekin  silloin tällöin erikseen ja omaan tahtiimme. Otamme jääkaapista mitä haluamme, eikä kummallakaan ole tuolloin velvollisuuksia ruuanlaiton suhteen. Lepopäivälle aiheutuvia häiriöitä estetään sulkemalla työkännykät, eikä lauantaisin yleensä edes

kyläillä, vaan päivä on haluttu raivata aivan vapaaksi ja rauhoittaa täysin rentoutumiselle. Lepopäivään saattaa kuulua oleilua, lenkkeilyä ulkoilmassa ja etenkin lueskelua. – Lauantaisin on paras mahdollisuus syventyä pidemmäksi aikaa johonkin, vaikkapa hengellisten kirjojen lukemiseen, Viherlampi toteaa. Teksti: Linda Hannula

 9


Tässä voisi olla  sinun mainoksesi! Soita ilmoitusmyyntiimme: 050 409 2280

10 

A&O d 4|2011


Yksinäisyyden kipeys korostuu perhejuhlassa Joulun aikaan suomalaiset vetäytyvät perinteisesti viettämään rauhallisia päiviä perheen parissa. Aattona tavataan korkeintaan sukulaisia ja jotkut siirtävät nämäkin kyläilyt tapaninpäivään. Entä ne, joilla ei ole perhettä? Sinkut saattavat lähteä vanhempiensa luokse, mutta kaikilla ei ole tätäkään mahdollisuutta. Miten joulusta selviää yksin?

K

yllä haikeus hiipii päälle jo loka-marraskuussa, kun tiedostaa joulun lähestyvän, kertoo nainen, joka elämäntilanteensa muuttuessa menetti vuosiksi ne perhejoulut, joihin oli tottunut. – Joulun lähestyessä joutuu kohtaamaan jatkuvasti ahdistavan kysymyksen: ”Missä vietät joulun ja keiden kanssa?” Joulun jälkeen kysymys toistuu: ”Missä olit jouluna? Miten joulu meni?” Yksinäisyyden tunnot ovat niin kipeitä ja yksityisiä, että niiden jakaminen lehden sivuilla tuntuu helpommalta nimettömyyden turvin. – Ymmärrän hyvin senkin, että joku valitsee olla kokonaan viettämättä joulua. Se on äärimmäinen suojautumiskeino, koska on hel-

A&O d 4|2011

pompi olla ajattelematta, että joulu Mikä avuksi aaton pöydässään olisi tilaa vielä yhdelle. tulee. Tarkoitus oli kerätä toinen nimilista yksinäisyyteen? Jotkut lähtevät joulua pakoon yksinäisistä, jotka voitaisiin sitten etelään. Toiset yrittävät löytää jon- Yksinäisyyden ongelmasta puhu- jakaa näille perheille. kun, jonka kanssa jakaa yksinäisyy- taan joulun alla lähes yhtä tiheästi Kaunis ajatus kaatui siihen, tensä. kuin perheistä, joissa alkoholin että vain yksi yksinäinen ihminen – Valitettavasti yksinäisyys ei kulutus on vaarassa lähteä käsistä ilmoittautui. välttämättä jakaannu. Pahimmassa joulunaikana. Seurakunnissakin – He eivät ehkä halua leimautua tapauksessa se voi tuplaantua, jos tiedostetaan yksinäisyyden koros- julkisesti yksinäisiksi ja tuppautua kaksi yksinäistä viettävät yhdessä tuvan perhejuhlan humussa. On puolituttujen tai ventovieraiden joulua. Silti itse olen mieluummin kuitenkin vaikea edetä puheista joulunviettoon, Havupalo pohtii. ottanut sen riskin, kuin ollut koko- tekoihin ja keksiä, kuinka auttaa – Onneksi kuitenkin aina on ollut naan aattona yksin. Yhtenä jouluna heitä, jotka viettävät joulunsa vas- niitä perheitä, jotka omasta tuttamenin toisen yksinäisen ihmisen tentahtoisesti yksin. vapiiristään kutsuvat mukaan ihmiluokse, toisena kutsuin erään perTurun helluntaiseurakunnan siä, jotka ovat vailla läheisiä, joiden heettömän kotiini joulunviettoon. pastori Pekka Havupalo kertoo, kanssa viettää joulua. Jälkeenpäin sain todeta, että Jumala että viime vuonna yksinäisille yriMonet seurakunnat ovat alkaoli noihinkin päiviin kätkenyt siu- tettiin tarjota mahdollisuutta viet- neet pitää jouluaaton hartauksia nauksensa, mutta kyllä siihen liittyi tää joulua kutsuttuna jonkun per- perinteisen joulupäivän kirkon tilalla tai ohella. Esimerkiksi Uusise haikeus, ettei ollut enää ympä- heen jouluvieraaksi. rillä omaa perhettä ja sukua, jonka – Pyysimme tietoja perheiltä, pesula-seurakunta Varissuolla olin tottunut kutsumaan koolle. jotka kokisivat, että heidän joulu- järjestää “Jouluyö Soi” -musiikki­

tilaisuuden aattoiltana ennen puoltayötä. Olisiko näistä aaton kokoontumisista ratkaisuksi joulun yksinäisyyteen? – Yksinäisenä voi silti olla vaikea lähteä tilaisuuteen, johon suurin osa ihmisistä tulee perheineen omasta joulunvietostaan, jonne taas palaavat iltaa jatkamaan, kertoo yksinäisyyden kanssa painiskellut haastateltavamme. – Jouluaattona henkisesti hankalin aika on kello kahdesta iltakahdeksaan. Silloin kun voisi kokoontua johonkin viettämään joulua yhdessä niiden kanssa, joilla ei ole läheisiä tai muuten perhejoulu perinteineen ei ole mahdollinen. Teksti: Heidi Popova

  11


Hanna Majabacka ja Kotikirkon bändi tulkitsemassa Johnny Cashin hengellisiä kappaleita Mikaelinkirkossa 30.10.2011.

Country-musiikkia ja taivaskaipuuta Lokakuinen sunnuntai-ilta Turun Mikaelinkirkossa. Jeesus & Johnny Cash -teemailta on tuonut kirkonpenkit täyteen yleisöä. Vaikkei kyseessä ole perinteinen sunnuntaitilaisuus, illan aikana kuullut kappaleet ohjaavat mitä suurimmassa määrin kristityn vaellukselle. Tänä iltana kirkossa soivat yhtä lailla countrykitara, mandoliini ja läskibasso kuin kaipuu Jumalan puoleen.

J

ohnny Cashin hengelliselle tuotannolle omistetun illan musiikillisen osuuden suunnittelusta ja toteuttamisesta vastasi Turun Kotikirkon bändi solisteineen. Produktion vierailevana tähtenä esiintyi Jussi Syren, joka on Suomen tunnetuimpia bluegrassmuusikoita. Varsin uskottavasti kimpoilivat kirkon holveista Cashin riisutut rukoukset kuten I don’t wanna die alone tai rempseän reipas todistuskappale It was Jesus.

Illan päätti evankelista Riku Rinteen ajatukset Cashista ja jokaisen omista elämän taisteluista. Yksi Jeesus & Johnny Cash -produktion solisteista on turkulainen Hanna Majabacka. Miten karskin kaverin kappaleet istuvat pienen ja siron naisen suuhun? – Ihan täydellisesti, naurahtaa Hanna ja jatkaa: – Cashin musiikin tulkinta on minulle luontevaa ennen kaikkea siksi, että voin allekirjoittaa hänen

kappaleidensa sisältämän rehellisen tunnustuksen siitä, että myös uskovat ovat keskeneräisiä ihmisiä.

Aito legenda Johnny Cash (1932–2003) oli ja on yhä tuotantonsa kautta yksi maailman tunnetuimpia countrymuusikoita ja lauluntekijöitä. Cashin ura käynnistyi 1950-luvulla Yhdysvaltojen Tennesseessä ja nousi vauhtiin 1960-luvulla yhdessä artistin

pahenevien päihde- ja perheongelmien kanssa. Vuonna 1968 solmittu avioliitto June Carterin kanssa muodosti käännekohdan Cashin henkilökohtaisessa elämässä. Koko uransa ajan Cash oli tunnettu kristillisestä vakaumuksestaan ja hän kirjoittikin runsaasti hengellisiä kappaleita, joissa on vahva omakohtainen sävy. Cashin kappaleissa kamppaillaankin oman heikkouden käsissä tavalla, joka Hannan mielestä on harvinaista hengellisessä musiikissa. – Harvoin törmää näin merkitykselliseen hengelliseen musiikkiin. Missä synti on tullut suureksi, siellä koetaan myös suurin ilo lunastuksesta ja vapautuksesta. Cash laulaa tästä raa’an rehellisesti, kaunistelematta ja kiertelemättä. Viimeiset vuotensa Cash sai nauttia countrypiirejä laajemman kuulijakunnan arvostuksesta – mm. Cashin tulkinnat rockartistien kappaleista kuten Nine Inch Nailsin Hurt-kappaleesta ovat jääneet vahvasti elämään. Cash tuottikin elinvoimaista, oman näköistään ja omankuuloista musiikkia viimeiseen asti. Hanna uskoo Cashin musiikin puhuttelevuuden perustuvan riisuttuun ilmaisuun, omaperäiseen soundiin ja kirkastuneeseen sisältöön. – Johnny Cashin kappaleet ovat sekä musiikillisesti että sanomallisesti niin simppeleitä, että ne tulevat väistämättä kohti kuulijaa ja koskettavat vuosikymmenienkin takaa. Cashin kappaleet kiteyttävät elämän kipeitä totuuksia syvällisesti ja selkeästi. Tämän lisäksi

Cashin tapa tulkita musiikkiaan on niin vakuuttava ja intensiivinen, ettei se jätä tilaa pateettisuudelle.

Mies mustissa Cashin rujo ja konstailematon hahmo pisti silmään viihdemaailmassa. Yhteiskunnallisena vaikuttajana Cash tunnettiin erityisesti heikkojen ja hyljeksittyjen puolustajana. Hän kertoi pukeutuvansa mustaan vaatekertaan niin kauan kuin maailmassa riittää vääryyttä kuten sotia, köyhyyttä ja puutetta. Myös Cashin musiikin pohjasävy on tummanpuhuva ja niiden välittämä kuva ihmisestä raadollisen realistinen. Hannan mielestä Cashin musiikissa oli kuitenkin paljon tilaa toivolle. – Cashille oli selvää, että ihminen todella tarvitsee Jumalaa. Koska ihminen ei koskaan pääse eroon heikkoudestaan ja houkutuksesta tehdä vääriä valintoja, ainoa tie on Kristuksessa. Cashin tekstit muistuttavat paljon Paavalin pohdintoja jatkuvasta kamppailusta hyvien pyrkimysten ja oman voimattomuuden välillä. Raskaista teemoistaan huolimatta Cashin kappaleet voivatkin Hannan mielestä tarjota kokemuksen rauhasta. – Minusta on upeaa, että joku syleilee näin elämää kaikissa sävyissään ja laittaa toivonsa niin suvereenisti Jumalaan. Kuulijana ja nyt myös näiden laulujen tulkitsijana koen samaistumista ja lepoa siinä, miten joku on voinut tehdä näistä aiheista tällaisen laulun. Teksti: Terhi Siipola Kuva: rikukankaro.net

Joulunajan ohjelma Joulujuhla Lauantaina 17.12. klo 18.00 Kauneimmat joululaulut Sunnuntaina 18.12. klo 18.00 Joulukirkko Sunnuntaina 25.12. klo 9.00 Jumalanpalvelukset Vain sunnuntaina 25.12.-8.1. Lisätietoa: Seurakunnan toimistosta, puh. (02) 2514 300 tai sähköpostilla toimisto@armontalo.org Katuosoite: Tuureporinkatu 10, 20100 Turku

12 

A&O d 4|2011


TERVETULOA

KOTIMAISELLE KATSASTUSASEMALLE

MÄÄRÄAIKAISKATSASTUS

Henkilöauto 45,- peräv. alk. 40,PAKOKAASUMITTAUKSET: bensa 15,- OBD 10,- diesel 25,-

WP-Katsastus Oy

Tuulissuontie 34, LIETO puh. (02) 436 4300 www.wp-katsastus.fi

Av. ma-pe klo 8-17

Matti Lempisen esittämä suutari on hyväntahtoinen ja vilpitön hahmo, jonka lapsenomainen usko joutuu koetukselle jouluaattona.

Suutarin joulu Naantalissa

K

oko perheen joulunäytelmä ”Suutarin joulu” nähdään Naantalissa neljän vuoden tauon jälkeen. Leo Tolstoin kertomukseen perustuvaa lämminhenkistä näytelmää esitetään arkipäivisin koululaisryhmille. Sunnuntaina 18.12. näytöksestä pääsevät nauttimaan kaikki halukkaat. Tarinan punainen lanka on sympaattisen suutarin erikoislaatuinen joulun odotus, joka alkaa aatonaaton iltana, kun Jeesus kertoo saapuvansa suutarin jouluvieraaksi. Vanha mies on ikävuosistaan huolimatta säilyttänyt lapsenuskonsa, eikä kyseenalaista ilmoituksen luotettavuutta. Jouluaatto kuluu monenlaisten odottamattomien matkaajien tullessa ja mennessä, mutta luvattua vierasta ei vain näytä kuuluvan.

A&O d 4|2011

– Itkuahan suutari lopulta tihrustaa, mutta tarina päättyy kuitenkin onnellisesti, Matti Lempinen paljastaa. Suutaria esittävä Matti Lempinen uskoo näytelmän puhuttelevan kaiken ikäisiä: – Lapsi ymmärtää suutarin halukkuuden auttaa muita ihmisiä. Aikuinen tunnistaa tarinasta myös miehen, joka käy läpi omaa uskonkriisiään. Vajaan tunnin mittainen esitys toteutetaan talkoovoimin Naantalin helluntaiseurakunnassa. Melkein kaikki näyttelijät ovat järjestävän seurakunnan omaa väkeä. Lempinen itse toimii myös projektin ohjaajana. – Eihän se ihannetilanne ole, koska ollessani itse näyttämöllä en näe kokonaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta ei

ollut muitakaan tarjokkaita, Matti hymähtää. Käsikirjoitus on muokkaantunut vuosien varrella ja elänyt teatteriharrastajien käsissä: – Kun näin tekstin ensimmäistä kertaa, sitä oli viiden liuskan verran. Nyt taitaa olla tuplamäärä. Minulla on lisäksi tapana improvisoida ja antaa suutarin puheiden rönsyillä. Koululaisryhmät ovatkin haastava yleisö, koska näytelmä olisi mahdutettava mielellään 35 minuuttiin. Kuva: Tapio Turpeinen

Suutarin joulu su 18.12.2011 klo 15.00 Naantalin helluntaiseurakunta Soinistentie 5 Vapaa pääsy

  13


Pastori Westergårdin toinen comeback Håkan Westergård on palannut syyskuussa tutulle paikalleen Turun Elämän Sana -seurakunnan johtavaksi pastoriksi. Viimeiset kuusi ja puoli vuotta seurakuntaa johti hänen poikansa Jonathan Westergård, kun Håkan itse keskittyi enemmän TVevankelistan ja kiertävän julistajan työhön.

H

åkan Westergård on turkulaisen seurakuntakentän väriläiskä. Harva täkäläinen pastori tanssahtelee puhujalavalla, hakee kursailematta medianäkyvyyttä ja puhuu ruotsiin vivahtavalla aksentilla. Westergård tunnetaan myös miehenä, joka ei pelkää ilmaista vahvoja mielipiteitään. Siksi monelle tuli yllätyksenä, että Håkan astui sivuun perustamansa seurakunnan johtajan paikalta vuonna 2005. Kokonaan hän ei tosin vetäytynyt taka-alalle, vaan pysyi hallituksen puheenjohtajana ja saarnasi Elämän Sana -seurakun-

nassa säännöllisesti. Kotikin pysyi Norrskatan saarella. – Puhujamatkat veivät kuitenkin minua ympäri maata ja Suomen ulkopuolelle. Samalla mediatyö vaati entistä enemmän aikaa. Seurakunta tarvitsi paimenta, joka viihtyy enemmän laumansa parissa, joten katsoin parhaaksi luopua pastorin työstä. Poikamme Jonathan kantoi sisimmässään aitoa kutsumusta Jumalalta ja hän suostui astumaan tehtävään. Nyt Håkan kuitenkin palaa takaisin vanhaan pestiinsä. – Jonathan on tällä välin saa-

Word of Life Christmas Show Kaikille avoin joulujuhla, jossa pääesiintyjänä juuri levyn julkaissut Isabella Ström. Lopuksi maksuton tarjoilu. su 11.12.2011 klo 16.00 Elämän Sana -seurakunta, Helsinginkatu 21

Håkan ja Pia Westergårdin voi tavata Elämän Sana -seurakunnan joulujuhlassa 11.12.2011 klo 16.

taiseksi, valikoitui asemapaikaksi Turku. – Koimme Jumalan kutsuvan meitä perustamaan seurakunnan, joka varustaisi uskovia, antaisi ravitsevaa Raamatunopetusta ja tarjoaisi ilmapiirin, jossa jokainen voisi kohdata Jumalan rakkauden. Päämäärä ei ole vuosien varrella muuttunut. Moni muu asia onkin: – Olemme haasteiden edessä, koska kristinuskon vaikutus Suomessa näyttää vaimenevan nopeasti. Tuntuu siltä, että meidänkään seurakunnalla ei ole samanlaista tuulta purjeissa kuin 20 vuotta sitten. Enkä minäkään tietysti ole enää samoissa fyysisissä voimissa kuin seurakuntaa perustettaessa. Haasteiden keskellä Håkan näkee myös myönteistä kehitystä: nut valmiiksi teologian maisterin Ensimmäinen paluu: – Turussa seurakuntien keskiopintonsa ja hän työskentelee nyt muutto Ruotsista näiset välit ovat nykyään paljon lämpimämmät. Mekin olemme uskonnonopettajana koulussa. Hän on hyvä opettaja ja erittäin pidetty Kun Håkan perusti seurakunnan säännöllisesti mukana pastoreiden saarnaaja, molemmat tehtäviä, Turkuun 1990, hän oli ehtinyt asua tapaamisissa ja seurakunnat järjesjoissa hän todella viihtyy. Jonat- Ruotsissa parikymmentä vuotta. tävät yhdessä esimerkiksi ”Turku han toimii jatkossakin aktiivisesti Juuret olivat kuitenkin Lounais- rukoilee” -tilaisuuksia. Se on enemseurakunnassamme, jossa hän on Suomessa: Lapsuutensa hän vietti män kuin yhteistyötä. Se on todelvastuussa nuorisotyöstä ja saarnaa Norrskatassa ja koulunsa kävi lista yhteyttä. myös säännöllisin välein jumalan- Turussa. Kun paluu Suomeen – Jumalan kutsusta – tuli ajankoh- Teksti: Heidi Popova palveluksissa.

Jeesus pelastaa ja parantaa Sanan, ylistyksen ja rukouspalvelun ilta joka tiistai Martinkirkossa klo 19.00. Mukana Tuula Ekbom, Lassi Erpiö, ylistyskuoro sekä vierailevia julistajia läheltä ja kaukaa. Tule Pyhän Hengen parantavaan läsnäoloon. www.ilpoistenpiiri.net 14 

A&O d 4|2011


sEUraKUNtiEN toiMiNtaa ASEMASEURAKUNTA Vistantie 10, Paimio Puh. 045 676 0900 (Pertti Vallittu) www.asemasrk.net - Su klo 11 Jumalanpalvelus ja pyhäkoulu - Ke klo 18.00 Rukouskokous AURAN HELLUNTAISEURAKUNTA Meijerinkuja 3, Aura www.auranhelluntaiseurakunta.fi - To klo 19 Sanan ja rukouksen-ilta - Su klo 11 Jumalanpalvelus ELÄMÄN SANA Helsinginkatu 21. Puh 277 0777 www.elamansanaturku.fi - Su klo 11 Jumalanpalvelus ja pyhäkoulu - Ke klo 18.30-20.30 Sähly KAARINAN KOTIKIRKKO Kiesikatu 10, Kaarina Tilaisuudet su. Klo 11.00 Muiden tilaisuuksien tarkat ajankohdat www.kotikirkko.org KRISTILLINEN SEURAKUNTA UUSIPESULA Kousankatu 1. Puh. 253 0229 www.uusipesula.net - Kk:n 1. ja 3. su klo 17 Jumalanpalvelus - Kk:n 2. ja 4. su klo 11 Jumalanpalvelus - Ke klo 19 Rukousvartio - To klo 19 Leipä-ilta MISSIONSKYRKAN I ÅBO Betlehemkyrkan, Hämeenkatu 4 Puh. 040 701 0951 www.friffe.net - Su klo 17 jumalanpalvelus NAANTALIN HELLUNTAISEURAKUNTA Soinistentie 5. Puh 044 513 0735 www.naantali.helluntaisrk.net - Su klo 11 Jumalanpalvelus ja pyhäkoulu - Ma klo 18 Rukoillaan yhdessä - Ti klo 18.30 Miesten ilta joka toinen viikko alkaen 13.9.11 - Ke klo 19 Jumalan Sanan ja rukouksen ilta - To klo 18 Suojatie. Tuulensuunkatu 6 Poikkeavat alkamisajat kotisivulla ja RS-päivyrissä

PARAISTEN VAPAASEURAKUNTA KOTISATAMA Skräbbölentie 4. Puh. 044 528 4167 www.paraistenvapaasrk.com - Parill. viikkojen su klo 17 jumalanpalvelus RAISION VAPAASEURAKUNTA Frälsintie 20 Puh. 438 1575 - Kk 2. ja 4. ti klo 13 Päiväpiiri - Ke klo 19 Läpimurtoilta - Pe klo 19 Passion - Su klo 17 Iltakirkko - Kk 1. su klo 11 Ehtoollisjuhla www.raisio.svk.fi TURUN ADVENTTISEURAKUNTA Yliopistonkatu 29a. Puh. 250 0035 - La klo 10.30 Raamattutunti - La klo 11.15 Jumalanpalvelus http://turku.adventtikirkko.fi

Raision rukouspiiri Tornikatu 1 Puh. 437 2891 - To klo 19 Rukouskokous - Su klo 11 Päivätilaisuus (kk. 1. su klo 16) Yläne-Paattisten rukouspiiri Kokoontumiset eri kodeissa Tied. Taimo Ollikkala, puh. 050 365 7239 TURUN KOTIKIRKKO Pansiontie 3 Puh. 250 4099 www.turunkotikirkko.net TURUN SUOMALAINEN METODISTISEURAKUNTA Ekmaninkatu 4. Puh. 046 645 3488 www.mahis.net - Su klo 12 Jumalanpalvelus

TURUN BAPTISTISEURAKUNTA Vähä-Hämeenkatu 16 Puh. 232 1887, 040 753 3087 - Ma klo 19 Rukouskokous - Su klo 11 Jumalanpalvelus

TURUN VAPAASEURAKUNTA Tuureporinkatu 10 Puh. 251 4300 www.armontalo.org Kolme viikoittaista jumalanpalvelusta: - Su klo 11 jumalanpalvelus - La klo 17 jumalanpalvelus - La klo 19 nuorten jumalanpalvelus Pienryhmä- ja kotisolut

TURUN HELLUNTAISEURAKUNTA Puistokatu 6 b. Puh. 231 7187 www.turunhelluntaisrk.fi - Ke klo 19 Rukousilta - La klo 18 Suunta-nuortenilta - Su klo 11 Jumalanpalvelus

VARISSUON VAPAASEURAKUNTA Konradinkuja I C Puh. 044 2818748 (Jarmo Heiskari) www.varissuo.svk.fi - Su klo 18.00 Iltakokous - To klo 18 Rukouskokous

Liedon torikirkko Kirkkotie 3, Lieto. 02 439 7757 - Ke klo 18.30 Rukouskokous - Joka toinen su klo 17.00 Jumalanpalvelus

ÅBO SVENSKA METODISTFÖRSAMLING Betlehem-kyrkan, Tavastgatan 4. www.metsku.fi Tel. 231 5976 (må, ti, ons klo 9–15) - Sö kl 11 Gudstjänst

KAN-koti Kaanaanrannantie 12 Puh. 438 3768 - La klo 19 Hyvän Sanoman ilta Mynämäen rukouspiiri Kirkkokatu 10. Puh. 431 1204 http://kotisivu.lumonetti.fi/hapek/ - Su klo 11 Jumalanpalvelus - Ke klo 18.30 Rukouskokous

www.seurakuntauutiset.fi Seurakuntien ajankohtaisia tapahtumia. www.turunpalo.net Kristittyjen yhteiset rukousillat kerran kuussa.

Nousiaisten rukouspiiri Tied. Lassi Laamanen, puh. 050 560 2090

Sunnuntaisin Jumalanpalvelukset: Klo 12 suomenkiel. Klo 16 venäjänkiel. Maanantaisin klo 12 -14 Rukouskahvila Tiistaisin klo 18.00 Zumba Torstaisin klo 12 - 14 Lounas (5 €) klo 18.30 Rukouskokous

Turun Metodisti-srk www.mahis.net

ikään ei ole mahdotonta – eikä edes vaikeaa. äytyy vain tietää mitä tekee.” antuntevaa rakennus- ja remontointipalvelua jo vuodesta 1999.

A&O d 4|2011

  15


Valtaosalla suomalaisista on kristinuskosta jonkinlainen yleiskäsitys. Susanna Kyllönen varttui kodissa, jossa uskonnosta vaiettiin. Susanna Kyllönen syntyi Oulussa – Olin siinä iässä niin teflonperheeseen, jossa äidillä oli ateisti- pintainen, että käteen jäi ystäviä, nen perhetausta ja isä vaikeni les- mutta ei maailmankatsomusta. tadiolaisjuuristaan. Perhe ei kuulunut kirkkoon, eikä arkeen kuulunut Pakko ottaa selvää muutakaan maailmankatsomusta. – Emme koskaan puhuneet elä- Nuoren aikuisen muutto Turkuun män tarkoituksesta. Itselläni kysy- aloitti uuden vaiheen. Alkuaikoina mykset heräsivät myöhemmin. syntyi rankkoja ihmissuhdekiemuKaverit kuuluivat kirkkoon, roita. Kyllönen koki, ettei hän saamutta monilla oli tunkkainen käsi- nut otetta elämästään, ja masentui. tys uskonelämästä. Joku tuli rippi– Tunsin kaipaavani jotain, koulussa uskoon, mutta se ei tehnyt mutta en saanut oikein mistään Kyllöseen vaikutusta, koska hän piti mitään irti. sitä liian helposti innostuvan nuoKyllönen tapasi nuoren miehen, joka kertoi olevansa uskossa. ren tempauksena. Kyllönen opiskeli uskonnon Ystävänä aiheen saattoi sivuuttaa, tilalla elämänkatsomustietoa ja mutta sitten tunteet syvenivät. kävi rippikoulun sijaan Promet– En ollut koskaan ajatellut, että heus-leirin, jolla esiteltiin laajalti joutuisin käsittelemään näitä asierilaisia maailmankatsomuksia. oita. Nyt oli pakko, kun vierellä oli Leirillä oli hyvä ilmapiiri ja hän ihminen, joka oikeasti välitti siitä, tapasi siellä nuoria eri puolilta Suo- että voin hyvin. mea. Nyrkkisääntönä tuntui olevan, Kyllönen otti suhteeseen etäiettä ketään ei tuomittu ja kaikki oli syyttä, koska tahtoi käsitellä uskonhyväksyttävää. Tietoa tuli paljon, kysymyksen itse. Hän alkoi rukoilla mutta kukaan ei toisaalta tuntunut ja lukea Raamattua, vaikka se tunuskovan mihinkään. tui vaikeaselkoiselta. Nuortenil-

lassa tavattu ystävä auttoi alkuun ja vastasi kysymyksiin. Kyllönen päätti uskoa Jumalaan ja sai uskoa vahvistavan kokemuksen nuortentapahtumassa. – Kun puolestani rukoiltiin, näin näyn Jeesuksesta, joka otti minut avosylin vastaan. Sen jälkeen oli helppo hengittää, ja tunsin olevani

Jumalan lapsi. Jumalani kuulee minua ja on läsnä.

Puhtaalta pöydältä Ilman pohjatietoja kaikki uskonelämässä tuntui pitkään uudelta. Kyllönen ei esimerkiksi ollut koskaan kuullut Vanhan testamentin

Teksti: Hanna Leppälä Kuva: Jarkko Kyllönen

A&O

Uskonnoton löysi toivon

kertomuksia. Seurakuntakaverit hämmästyivät, kun hän ei tiennyt mitään sateenkaaren yhteydestä Nooan arkkiin, vaikka kertomus oli toisille tuttu lapsuudesta saakka. Toisaalta puhtaalta pöydältä oli helppo aloittaa. Kyllönen sai kuulla, että hänen rukouksensa olivat aitoudessaan ja suoruudessaan hienoja. Niitä ei kopioitu mistään malleista. Kyllönen kertoi läheisille uskostaan, mutta koki itsensä vielä liian haavoittuvaiseksi ryhtyäkseen sitä erityisemmin julistamaan. Osa ystävistä jäi taakse, eikä äitikään ymmärtänyt muutosta. – Tajusin, ettei äiti ollut vielä valmis kuulemaan enempää, ja jätin hänet rauhaan. Nyt olen sinut sen kanssa, että läheiseni tekevät itse valintansa. Voin vain olla esimerkkinä. Toiset vanhoista ystävistä huomasivatkin, että Kyllösestä oli tullut valoisampi ihminen. – En enää edes osannut ajatella syytä masentumiseen. Minulla oli kaikki mitä elämästä selviämiseen tarvitaan. Uskonkysymykset pintaan nostaneesta nuoresta miehestä tuli aikanaan aviopuoliso, ja pariskunnalla on nykyisin kolme lasta. Heidät kasvatetaan tuntemaan turva, jonka Kyllönen itse olisi halunnut kokea. – Poikieni lapsenuskoa on ihana seurata. Jos iltarukous meinaa unohtua, he itse vaativat sitä.

A&O 4/2011  

A&O on ihmisläheisesti toteutettu Turun seudulla ilmestyvä kristillinen ilmaisjakelulehti. A&O sisältää ajatonta ja ajankohtaista luettavaa...