Page 1

�2014�

www.pasikallio.fi/ pasinpalstat.blogspot.fi www.seinajoenhelluntaiseurakunta.fi www.facebook.com/groups/pasinpalstat

Sivu 1


371 - Nettijulkaisu 31.12.2014 -

Artikkelin tulostus:

Näin vuoden vaihteessa, on hyvä hetken pohtia ja ajatella, mitä edessämme on ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Monessa mielessä näkymät ovat synkeitä maailman yhä vain saastuttua niin moraalisesti kuin kaikella muullakin tavalla. Hyvä on menettämässä otetta, mutta tiedämme uskovina, mitä se tarkoittaa. Vapautuksemme hetki lähestyy, ja siksi saamme olla rohkealla mielellä! Uskovien tulevaisuus näyttää valoisammalta ja kirkkaammalta, sillä edessäpäin on parempaa. Kun tämä taistelujen aika päättyy ja saamme siirtyä kirkkauteen, meidän mieliimme ei edes muistu, millaisia kärsimyksiä jouduimme täällä ajassa kohtaamaan. Pysy siis rohkealla mielellä, vielä hetken kilvoitellaan ja sitten saamme viettää juhlaa iäisyydessä! Katsellessa tätä aikaa, tiedän, että Herraan uskovilla on myös toivo tässä ajassa. Jeesuksen lupaukset huolenpidosta kannustavat meitä jatkamaan toiveikkain mielin, uskossa ja luottamuksessa eteenpäin. Tällaista toivoa ei jumalattomalla ole. Saamme luottaa, että Isä pitää meistä huolen. Oma osuutemme tähän on vain, että etsimme Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa. Siinä ohessa meille annetaan kaikki tarvittava! (Matt.6:33) Tämä Jeesuksen lupaus on osoitettu myös sinulle! Miten voisit etsiä Jumalaa? – Kysy ääneen, missä Sinä olet, minun Jumalani? Tahdon nähdä sinut, anna minun löytää kasvosi, kirkkautesi, kunniasi, pyhyytesi, puhtautesi, rauhasi, rakkautesi ja kaikki se hyvyys, mikä Sinussa on! – Miten etsit Jumalan valtakuntaa? – Mieti, ja ajattele, mikä elämääsi saa hallita ja vallita. Onko Jumalan valtakunta sisällisesti elämäsi keskellä Sivu 2


(Luuk.17:21, Room.2:29) - niin, että se vaikuttaisi kaikkiin päätöksiin, ajatuksiin ja tekoihin. Jumalan kaikkivaltius kohdallamme on sitä, että elämme jatkuvasti huomioiden Hänen sanansa ja tahtonsa - niin pitkälle, kuin vain ymmärrämme. – Sitten tässä on lohdullista sekin, että Jeesus puhuu etsimisestä, ei löytämisestä! Jokainen meistä kyllä kykenee etsimään, ja se riittää Jumalalle! Katso, millainen toivo sinullakin on, astuessasi jälleen uutta vuotta kohti! Sinun tulee vain etsiä Hänen tahtoaan elämäsi keskellä, niin kaikki menee hyvin Hänen tahtomallaan tavalla! Luota uskossa siihen, vaikka välillä näyttäisi synkältä. Ei ole tilannetta, mistä Herra ei kykenisi sinua vapahtamaan! Onhan Hän ennen kaikkea uskovien Vapahtaja! (1.Tim.4:10) Mitä ajattelet tulevasta? Oletko kenties tehnyt uudenvuodenlupauksia, joita sitten yrität kaikin voimin täyttää? Haluan antaa sinulle neuvon. Älä tee enää lupauksia, vaan opettele elämään elämääsi Herran kanssa joka hetki ja joka aika. Et mistään saa tyydytetympää elämää, kuin Jeesuksen läheisyydessä. Hän tuntee sinun kaikki tarpeesi ja voi täyttää syvimmätkin sydämesi halajamiset! (Ps.37:4) Mitä kaipaatkin, jätä se hetkeksi sivuun, ja aloita etsimään tietoisesti Jumalan valtakuntaa elämäsi keskellä. Kun Jumalan tahto nousee arvomaailmasi ylimmäksi johtotähdeksi, huomaat pian, miten monet asiat loksahtelevat paikoilleen. Myös kaikille kärsimyksillesi löytyy selityksiä, miksi olet joutunut tiettyihin tilanteisiin. Jeesuksen käsissä kuitenkin kaikki on paremmin. "Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" - kaikuvat Raamatun lehdiltä vielä tällekin päivälle. Tämän toivon varassa on hyvä kohdata huominen ja tuleva vuosi. Kiitä menneestä, kaikesta mitä Jumala on suuressa viisaudessaan osaksesi antanut, mutta kiitä myös tulevaisuudesta ja toivosta, mitä saat elää todeksi Hänen kanssaan! "Katso, uudeksi minä teen kaikki" - on myös sana, joka lohduttakoon sydäntäsi. Tämä raamatun lupaus ulottuu siis jokaiselle elämäsi alueelle. Uskotko, että Hän voi sen tehdä? Uskotko, että Hän voi uudistaa ja ennalleen asettaa asiasi, niin että kaikki on vielä hyvin? Toisinaan Jumala odottaa, että uskossa ojentautuisit sitä kohti, mikä ei vielä näy. (Hepr.11:1) Se on toivoon tarttumista Jumalan avulla, onhan usko ainut yhteys meidän ja Jumalamme välillä. Raamattu opettaa paljon uskosta ja sen merkityksestä. Ilman sitä, on mahdotonta olla otollinen Herralle. (Hepr.11:6) Siksi tahtoisin rohkaista sinua harjoittamaan uskoa! Tee se tulevaisuutesi Sivu 3


tähden ja siksi, että voisit nousta alhoistasi palvelemaan elävän Jumalan tarkoituksia! Tahtoisithan, että tuleva vuosi olisi edessäsi vuosi, jolloin oppisit kantamaan hedelmää, johon Jumala on sinut kutsunut? Nosta katseesi tänään uskon alkajaan ja sen täyttäjään! Hänen kanssaan teet vielä voimallisia tekoja, kutsut olemattomat näkyviksi ja uskon auktoriteetilla käske, ja niin tapahtuu. Se on mahdollista uskossa Jeesukseen Kristukseen. Siksi, älä enää katso vähäisyyteesi, surkeuteesi, epäonnistuneisuuteesi, vähiin mahdollisuuksiisi, vaan Katso, mitä Jeesus voisi tehdä elämässäsi. Jos annat Hänelle luvan, tulet näkemään, että Hän muuttaa asioita Hän joka kansakuntia liikuttaa, Hänelle ei ole minkäänlainen ongelma tehdä elämästäsi siunattua ja yltäkylläistä elämää! Se vain vaatii sen, että elät nöyrän kiitollisena elämäsi Jeesuksen Kristuksen kanssa. Muista, että Kristuksessa olet uusi luomus. Et ole sitä enää, millaisena maailma sinut näkee. Se osa on sinusta kadonnut! (2.Kor. 5:17) Usko tämä Jumalan lupaus ja näe, kuinka uudestisyntynyt henkesi alkaa elämään ja vaikuttamaan elämääsi toivon, rauhan pyhyyden ja puhtauden ajatuksia. Tämä uudestisyntynyt henki sisimmässäsi auttaa näkemään yhä enemmän jumalan mahdollisuuksia! Se auttaa sinua tarttumaan uskossa lupauksiin ja ottamaan askeleita, joissa toteutuu taivaallisen Isän tahto - minne sitten kuljetkin! Uskothan kanssani, että Jumala voi johtaa sinua juuri tänään! Uskothan, että tulevana vuonna otat askeleita, joita on jo edeltä käsin valmistettu, että Jumalan suuri ja ihmeellinen tahto voisi toteutua ihmisten keskellä! "Ole luja ja rohkea! - Tämä sana on myös tarkoitettu sinulle! Ole rohkea luopuessasi omahyväisyydestäsi, ylpeydestäsi, vallanhimostasi, asemastasi, kunniastasi. Ole rohkea tarttuessasi lempeyteen ja jumalisiin aarteisiin Kristuksessa. Ole rohkea täyttyessäsi Pyhällä Hengellä, sillä sinä olet saanut anteeksi kaikki syntisi. Sinulla on täysi oikeus vahvistua Hänen väkevyytensä voimassa! Ole luja ja rohkea rakentaessasi elämääsi Hänen Sanansa varaan - kaikessa, mitä Hän on sanonut. Ole vain rohkea Kristus-kalliolla, se kestää, vaikka itse olisit heikko. Se pysyy, vaikka maailma ympärilläsi horjuu! Saat olla varma siitä, että Jumala suuressa voimassaan tulee muuttamaan vielä elämäsi tilanteita!

Sivu 4


370 - Nettijulkaisu 24.12.2014 -

Artikkelin tulostus:

Raamatun eräs tärkeimmistä rukouksista on, "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen." (Luuk.18:13) Tämän rukouksen rukoili publikaani, joka ei voinut nostaa edes katsettaan rukoillakseen Jumalaa, joka on taivaissa. Hän häpesi heikkouttaan, ja rukoili rehellisen avoimesti Jumalan edessä tämän rukouksen. Olet varmaan löytänyt itsesi tilanteesta, jossa heikkoutesi on saanut sinut lankeamaan tai ainakin horjumaan lujalta ja varmalta perustukseltasi. Jos et ole milloinkaan kokenut tällaista, et tunne Jumalaa, Hänen pyhyyttään ja arvovaltaansa, nimittäin Hän on sulkenut sinutkin synnin vankilaan siksi, että Hän sinua armahtaisi. ”Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että Hän kaikkia armahtaisi.” Room.11:32 ”Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.” Gal.3:22 Jokaisen ihmisen elämään kuuluu luontainen heikkous - toisella toiseen asiaan ja toisella se ilmenee jossain muussa. Jotkut vain eivät havaitse esimerkiksi ylpeyttään ja omahyväisyyttään synniksi, vaan kuvittelevat olevansa kovinkin virheettömiä. Onkin niin, että ”joka Sivu 5


väittää olevansa synnitön, tekee Jumalasta valhettelijan.” (1.Joh. 1:10) Heikkoutemme ja vajavaisuutemme ihmisinä ajavat meitä Jumalan luokse etsimään tarvitsemaamme armahdusta. Nyt onkin paikallaan kysyä, mikä oikeuttaa meidät armoon ja anteeksiantoon? – Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista näillä alueilla on sydämen nöyryys. Sanan perusteella nöyrä saa armon, (Jes.57:15, 66:2, Hepr.4:16, Jaak.4:6, 1.Piet.5:5) ja siksi "ole minulle syntiselle armollinen" on oikeamielinen syntisen rukous. Raamattu antaa myös ymmärtää, että Jumalan tykönä asuu paljon anteeksiantamusta. (Jes.55:7, Apt.5:31) Samoin Sana ilmoittaa myös sen, että meillä on Puolustaja Isän tykönä, (1.Joh.2:1) ja taas toisaalla Jeesuksesta sanotaan, että Hän elää iäti rukoillakseen meidän puolestamme. (Hepr.7:25) Tämän lisäksi meille annettiin toinen toistammekin kohtaan täällä ajassa anteeksiannon käsky, jos nyt jollakin on jotain vastaan jotakin. (Kol.3:13) Lisäksi Jeesus antoi usein ymmärtää, että anteeksiantamattomuutemme johtaa lopulta siihen, ettemme itsekään saa Jumalan edessä anteeksi rikkomuksiamme. (Matt.6:12-15, 18:35) Toisin sanoen tulemme siihen, että millä mitalla me mittaamme toisille, sillä mitalla meille mitataan. (Matt.7:2, Mark.4:24, Luuk.6:38) On paikallaan mitata omaa armollisuuden tarvetta siihen, miten suhtaudumme toiseen, joka on myös heikkoudessaan kompuroinut. Et ehkä (vielä) ole niin syvästi rypenyt tai langennut, kuin lähimmäisesi, mutta muista, että eräänä päivänä saatat tarvita armoa osaksesi - ehkäpä vieläkin suuremmassa ja vakavammassa lankeemuksessa. Inhimillinen heikkoutemme tekee meistä tasa-arvoisia. Vaikka kuinka kuvittelisimme saavamme rökittää toinen toistamme toistemme teoista ja asenteista, loppujen lopuksi tulemme siihen, että olemme itsekin samassa veneessä. Siksi toisen syntisyydestä tulee aina puhua armolliseen sävyyn. Syntisyyden yksi tärkeä olemus on siinä, että se pyrkii hallitsemaan meitä. Niin kuin tiedät, synti masentaa ja saa omantuntomme murheelliseksi. Se saa myös hengellisen elämämme kuivettumaan. Heikkoudessa tehtyjen tekojen vaikutukset ulottuvat siis jokaiselle elämämme alueelle - ruumiin, hengen ja sielun tuntoihin. Tästä Paavali hyvin selkein sanoin opettaa, että " ÄLKÖÖN SIIS SYNTI Sivu 6


HALLITKO TEIDÄN KUOLEVAISESSA RUUMIISSANNE, NIIN ETTÄ OLETTE KUULIAISET SEN HIMOILLE." (Room.6:12) Uskovina tiedämme, mikä on ainut lääke syntiä ja sen vaikutuksia vastaan. Jeesuksen sovintoveri on yhä oleva avoimena lähteenä kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. (Sak.13:1) Niin kuin ruumiimme ja vaatteemmekin me pesemme silloin, kun olemme likaantuneet, niin tulee puhdistaa myös sielumme ja henkemmekin. Tärkeää on, että tekee välittömästi parannuksen - heti, kun huomaa erehtyneensä. Itse usein saatan julistaa jopa ääneen itselleni Jeesuksen Veren kautta vapautusta - ja sitä, että en millään osaalueella kuulu vähäisimmässäkään määrin synnille! Pakottaudun mielipahasta, omantunnon tuskasta ja tarpeesta harjoittaa katumusharjoituksia Jeesuksen ristin juurelle. Tunnustan ja hylkään kaikki syntini pyytäen niitä anteeksi Herralta. Näin toimiessani uskon Jeesukseen ja toimin pelkästään uskon varassa, jolloin Saatana ei pääse kiusaamaan minua heikkoudestani. Se ei ole läheskään aina helppoa, koska inhimillinen ihminen reagoi kyllä herkkään omaantuntoon. Omasta kokemuksesta tiedän, että Jumalan edessä parannusta tekevä ei paadu ja kovetu katkeraksi synnintekijäksi. Päinvastoin, tuo Verivirta saa ihmisen yhä herkemmäksi vaistoamaan, milloin on tarvetta puhdistautua nöyrästi Jeesuksen ristin juurella. – Armohan kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuudet ja maailmalliset himot. (Tit.2:11-12) Haluaisin mielelläni murtaa uskovaisuudesta täydellisyyden leiman. Jeesuksessa, ja Hänen armossaan kyllä olemme täydellisiä ja Jumalalle kelpaavia, mutta itsessämme olemme heikkoja ja kompuroivia ihmisiä. Onkin miltei naurettavaa se, miksi toisen synti tai heikkous olisi pahempaa, kuin sinun tai minun synti tai heikkous! Sanaa tulee julistaa, niin kuin on kirjoitettu. Synti tulee julistaa synniksi ilman ainoaakaan kompromissia, mutta sen lisäksi tulee julistaa Jumalan armollisuutta - Jumalan, joka on ennen kaikkea uskovien vapahtaja! (Ef.5:23, 1.Tim.4:10) Miksi siis täydelliset uskovaiset tarvitsevat vapautusta? – Siksi, kun he eivät ruumiin turmeltuneisuutensa tähden ole itsessään täydellisiä! Uskovainen on täydellinen vain Jeesuksessa ja Hänen haavoissansa. Heti astuttua edemmäksi tuosta pelastuksen lähteestä, tulemme epätäydellisiksi - olitpa kuinka uskovainen hyvänsä! Jeesus kehotti meitä olemaan täydelliset, niin kuin taivaallinen Sivu 7


Isämmekin on täydellinen. (Matt.5:48) Käytännössä se tarkoittaa sitä, että meidän tulee pysytellä uskon alkajassa ja sen täydelliseksi saattajassa, Jeesuksessa Kristuksessa. (Kol.1:22, 2.Tim.1:12, Hepr.12:2, 1.Piet.1:5,9) Jos olemme yhtä Jeesuksen kanssa, olemme silloin myös yhtä Jumalamme kanssa. Onko sitten synnin tekeminen sallittua? Ei totisesti ole! Vaikka ruumiimme heikkouden tähden teemmekin syntiä, ei se ole luvallista! (Room.6:1-2) Se on, kuin luonnollisessa elämässäkin, että joudumme aika ajoin peseytymään ja puhdistamaan vaatteemmekin säilyttääksemme puhtautta elämässämme. Raamattu antaa ymmärtää vertauksena vanhurskaan vaatteiden tarkoittavan vaelluksen puhtautta. Meidän tulee vaeltaa puhtaasti, - mutta jos joku syntiä tekeekin, on hänellä oleva puolustaja Isän tykönä. Se on, että saamme osaksemme armoa avuksemme oikeaan aikaan, ettei synti saisi hallita ja vallita elämäämme. (Jes.55:6) Jumalattoman on miltei mahdotonta ymmärtää jumalista anteeksiantoa. Saatamme kuulla pilkkapuheita siitä, että "uskovat tekevät syntiä ja käyvät sitten sunnuntaisin kirkossa saamassa synnit anteeksi." – Jumalaton ei ymmärrä, ettei uskovan tarvitse mennä edes kirkkoon, saadakseen syntinsä anteeksi. Itse asiassa uskovainen voi elää jatkuvassa anteeksiannon virrassa - niin suhteessa itseensä, kuin toisiin ihmisiinkin. Silloin synnin valta kukistuu, kun heikkoutemme ei saa enää hallintavaltaa elämässämme. Esimerkkinä voisin mainita oman perheeni, jossa tiedämme meidän jokaisen vuorollaan tekevän virhearvioita, ajattelevan nurjasti, tekevän asioita joita ei pitäisi - halusimmepa sitä tai emme. Kuitenkin elämme sulassa sovussa ja anteeksiannon jatkuvassa huuhtelussa. Se antaa meille jatkuvasti uusia mahdollisuuksia yrittää paremmin ja ennen kaikkea kasvaa sitä kohti, jolloin opimme arvostamaan ja rakastamaan yhä enemmän toinen toistamme. Saadessamme toinen toiseltamme anteeksiantoa, meissä kasvaa mieli, jossa on jotain jumalista alkuperää. Jos jossain kohdin olen erehtynyt, mutta huomaan, että sen ei anneta tulla vaikuttavaksi tekijäksi perheemme keskelle, minuun syntyy hillitön tahto olla uusimatta omaa virhettäni. Alan vähitellen ymmärtää, miten suurta viisautta onkaan jumalinen armokäsite yhdessä läpitunkevan jumalisen rakkauden kanssa!

Sivu 8


– Rukoilethan vielä kanssani: Taivaallinen Isä, auta meitä Poikasi Jeesuksen nimen tähden, ettei synti saisi hallintavaltaa meidän sielussamme, hengessämme ja ruumiissamme. Herra, päästä meidät pahasta! Älä ota pois Pyhää Henkeäsi, mutta ota pois pahat tekomme, Jeesuksen nimessä! Herra, ole armollinen meille, ja anna voimaa vastustaa syntiä. Kiitos Jeesus, että saamme tehdä parannusta kasvojesi edessä. Vaikka heikkoudessamme emme onnistuisikaan siinä, vapauta meidät lupauksesi mukaan! Anna syntimme anteeksi ja puhdista tuntomme, Sinä, Herramme, joka synnytit meidät Jumalan lapsiksi! Puhdista meidät, että olisimme puhtaat! paranna meidät, että olisimme parannetut! Kiitos Isä, että olet tämän kaiken viisaaksi juuri näin nähnyt! Anna voimasi vaikuttaa armosi tähden! Kiitos vapautuksesta Jeesuksen lunastusveren voimassa! Kiitos Jeesus, että Sinä voitit synnin vallan puolestamme, että me saisimme olla vapaita elämään Jumalan lasten elämää! Ole Herrani, ylistetty, kiitetty ja palvottu - nyt, ja ikuisesta ikuiseen! - Aamen -

Katso joulutervehdykseni tästä:

Sivu 9


369 - Nettijulkaisu 17.12.2014 -

Artikkelin tulostus:

Näin joulun alla, on hyvä muistella sitä, miksi kristityt viettävät joulujuhlaa. Haluamme muistaa ja juhlia Herramme Jeesuksen Kristuksen ja vapahtajamme syntymää tähän maailmaan. Uskovaiset tietävät, että tuossa hetkessä tapahtui maailman suurin ja mullistavin asia. Jumala lähetti vapahtajan, joka pelastaisi kansansa sen synneistään! Luvattu Messias, oli ilmoitettu tuhansia vuosia ennen tätä suurta tapahtumaa. Kirjoituksia tuntevat ja Jumalaa pelkääväiset ihmiset tiesivät odottaa tämän tapahtuvaksi. Ensimmäiset viittaukset lunastajan saapumiseen löytyvätkin yllättävän varhaisesta vaiheesta vanhaa testamenttia. Mooseksen kirjoissa monet ajatukset viittaavat jo tähän tulevaan ja sitten vuosisatojen kuluessa useat profeetat ennustivat Jumalan voiman innoittamina, että neitsyt tulee raskaaksi ja on synnyttävä Pojan! ”Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää Pojan ja antaa Hänelle nimen Immanuel.” Jes.7:14 Sivu 10


Kirjoitukset kävivät aikanaan toteen, mutta niin kuin aina, silloinkaan jumalaton maailma ei voinut ottaa vastaan pelastusta. Myös omahyväiseen uskonnon harjoittamiseen vaipuneet tuon ajan hurskastelevat, itseään ja omahyväisyyttään esittelevät fariseukset ja kirjanoppineetkaan eivät voineet ylpeytensä ja syntiensä tähden ottaa vastaan lunastajaa. ”He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: - Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä Minä parantaisi heitä. Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama. Jeesus huusi kovalla äänellä: "Joka uskoo Minuun, ei usko Minuun, vaan lähettäjääni. Joka näkee Minut, näkee lähettäjäni. Joh.12:39-45 Merkillistä on, että ihmiset janoten odottivat, että vapahtaja syntyisi, ja sitten kun tuli sen aika, he eivät voineetkaan ottaa vastaan kauan kaivattua ja odotettua Messiasta. He olivat sokaistuneet oman viisautensa ja ymmärtämyksensä tähden. Vielä tänään saatamme nähdä ympärillämme saman ilmiön. Ne, jotka luulevat tietävänsä ja käsittävänsä, eivät vielä tiedä, niin kuin tietää tulee. (1.Kor.8:2) He saattavat olla kovinkin korkeissa viroissa olevia pappeja ja piispoja, mutta heidän silmänsä ovat täydellisen sokeita Jumalan sanan totuudelle. Luvatun Messiaan syntymästä on kulunut yli kaksi tuhatta vuotta. Mitä tämän päivän maailma olisikaan, ilman Jeesuksen Kristuksen syntymää, elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta?! Voimme nähdä, miten paljon tuo yksi mies Sivu 11


on vaikuttanut koko maailman historiaan. Ei ole toista, jonka mukaan koko ajan laskenta olisi rajapyykkinä, ennen ja jälkeen Hänen syntymänsä! Kuinka paljon onkaan hyvää tapahtunut niin kansojen keskellä, kuin yksilöihmistenkin parissa. Jeesuksen tuoma rauha, rakkaus ja lempeys on saanut eheyttää avioliittoja anteeksiannon sanoman kautta. Monet ovat päässeet irti paheistaan, luopuneet syntisestä vaelluksestaan ja ovat ryhtyneet kunnon kansalaisiksi. Mihin vain kristinusko on levinnyt, siellä on alkanut tapahtua hyviä asioita. Ihmiset ovat kiinnostuneet lukutaidosta ja sivistyksestä. Jumala on synnyttänyt heidän sisimpäänsä kaipauksen paremmasta, sellaisesta ilmapiiristä, jossa kukin voisi rakastaa ehyellä ja puhtaalla sydämellä toinen toistansa. Mitä luvattu messias ja Hänen saapumisensa maailmaan merkitsee sinulle? Odotatko innolla Hänen paluutaan, niin kuin Hän on itse luvannut tulla takaisin? – Haluan tänään innostaa sinua seuraamaan, miten kaikki Raamatun ilmoittamat profetiat täyttyvät - toinen toisensa jälkeen. Monet ihmeelliset lupaukset ovat jo täyttyneet, mutta vielä on muutama! Ne täyttyvät! Voit olla kanssani täysin varma siitä! Mitä Hän on luvannut, sen Hän myös täyttää! Hän saapuu takaisin - noutaakseen omansa hääjuhlaan, jossa ei enää ole oleva itkua, ei parkua, - kuolemaa ei enää ole oleva, kaikki entinen on mennyt! Sinuakin odottaa uusi ja kirkas tulevaisuus Messiaassa, Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme ja Vapahtajassamme!

Toivotan rauhaisaa joulunaikaa lukijoilleni!

Sivu 12


368 - Nettijulkaisu 10.12.2014 -

Artikkelin tulostus:

Elämme monessa mielessä pimeää aikakautta. Ulkonaisesti pimeys on verhonnut pohjolan vuodenajalle ominaisella tavalla, mutta voimme kuitenkin ajatella, että pian on kevät, pian päivät alkavat pidetä ja lopulta valoisa aika on suurempi, kuin yön pimeys. Myös hengellisessä mielessä olemme suuren pimeyden ja uneliaisuuden keskellä. (Jes.29:10, Luuk.8:10) Saatamme havaita, miten väsymys valtaa meitä ja valvominen käy yhä vaivalloisemmaksi. Viimeaikaiset homokeskustelut kyllästyttävät (Room.1:18-32) ja tulevaisuus pelottaa, mihin kaikki johtaa Suomen kansan kohdalla. Hyvää tästä ei seuraa, sillä olemme vajoamassa syvään moraalittomuuteen jopa lain voimalla. "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti." Room.11:8 On aika havahtua ja herätä valvomaan omaa hengellistä tilaansa. Samalla on otettava myös vastuuta veljistä ja sisarista, jotka alkavat väsyä ja lipsua otteestaan Pyhään Jumalaan ja Hänen ikuiseen Sanaansa. On aika herätä rukoukseen, joka kohdistuu Herraamme, Jeesukseen Kristukseen.

Sivu 13


”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta, ja joku hänet palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, pelastaa tämän sielun kuolemasta ja peittää paljon syntejä.” Jaak.5:19-20[*JKR] Jeesus on ainut toivo ja valo tämän pimeän ajan keskellä. Kaikki muu hälinä, opit, fiilistelyt ja kompromissit maailman kanssa etäännyttävät meitä Jumalasta. Tartu kanssani tähän toivoon, riipu siinä, pidä kiinni, vaikka koko maailma olisi sinua vastaan! Jeesus on ainut tie Isän luokse. Hän on tie, totuus ja elämä! Emme voi löytää todellista elämää mistään muualta, kuin Hänen läheisyydestään. On aika myös täyttyä Hänen Pyhyydellään ja voimallaan. Muistanet sanan ilmoituksen siitä, että eksymme, ellemme tunne kirjoituksia ja Jumalan Voimaa. (Matt.22:29, Mark.12:24) Näitä kahta suurta ja arvokasta ominaisuutta tarvitsemme erityisesti näinä vaikeina aikoina. Hänen Sanansa on jalkaimme lamppu ja Hänen voimansa kyllä kykenee varjelemaan meidät Jeesuksessa Kristuksessa. Pyhän Hengen osallisuus on voima juuri sinuakin varten. Se osa on perintöäsi Jumalasta, johon voit tarttua minä hetkenä hyvänsä. Ruoki uskoasi sanan lupauksilla siitä, että Hän antaa Pyhän Henkensä niille, jotka sitä anovat! (Luuk.11:13) Sanan kehotuksen mukaan: "täyttykää Hengellä" - sinäkin saat luvan edestä täyttyä! Ei Raamattu kehota meitä sellaiseen, mihin emme kykenisi, tai emme mitenkään siihen pääsisi! ”Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.’” Apt.2:38 Täyttyäksesi Pyhällä Hengellä, sinun täytyy tulla ensinnäkin Jeesuksen luokse. Ota uskossa vastaan täysi vapautus ja lunastus kaikista synneistäsi - Hänen haavojensa kautta. Kiitä Häntä kaikesta siitä, mitä Hän on edestäsi tehnyt. Kiitä taivaallista Isää, että Hän antoi oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen, että meillä olisi iankaikkinen elämä. Kerro Jumalan edessä Pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta - Hänen suuresta voitostaan Golgatalla, tunnusta Hänen Herrauttaan, niin tunnet välittömästi, miten Pyhä Henki valloittaa sydäntäsi! (1.Kor.12:3)

Sivu 14


Tässä pimeässä ajassa todellinen ja valloittava valo on Pyhän Hengen kirkas liekki. "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne” 1. Kor. 6:19-20 Sinä olet - hyvä lukijani juuri se - johon taivaallinen Isä tahtoo sytyttää tulen, joka saa sinut loistamaan niin kuin tähdet taivaalla! (Luuk.12:49, Fil.2:15) Tiesithän, etteivät tähdetkään näy päivänvalossa. Kuitenkin, kun ilta laskeutuu ja pimeys lisääntyy, sitä kirkkaammin tähdet loistavat! Samoin loistaa jokainen uskovainen, joka herää valvomaan, täyttyy Jumalan Voimasta, kiittäen taivaallista Isää Jeesuksen Kristuksen kautta - Hänen ikuista lunastustaan ja pelastustaan! Ajattelepa, millaista lohtua Jumala tahtoo meille antaa tänään. Hän kehottaa nostamaan katseen ylös nähdessämme kaiken tämän tapahtuvan. (Luuk.21:28) - Vapautuksemme hetki on lähellä! Älä vaivu epätoivoon ja suruun, vaan iloitse siitä, mitä Jumala on osaksesi varannut! Kestä vielä hetki, valvo ja rukoile! Katsele ympärillesi, olisiko ketään, jota sinäkin voisit kannustaa kulkemaan taivastietä. Rohkaise ontuvaa, kannusta ja innosta niitä, jotka jo Jumalan tuntevat! Vaikka maailma pimenee, meidän Jumalamme ei ole hyljännyt omiaan! Rukoile kanssani, vedoten vanhurskautukseen, jonka olemme ansiottomasti saaneet Jeesuksen haavojen kautta. Pyydä, että saisimme täyttyä Jumalan Voimasta, yhä uudelleen ja uudelleen! Pyytäkäämme johdatusta, näkeviä silmiä, kuulevia korvia ja ymmärtäväistä sydäntä, tehdäksemme tässä ajassa Hänen hyvää tahtoaan kaikkien ihmisten keskellä. – Ole siunattu Jeesuksen haavoitetuissa käsissä!

Sivu 15


367 - Nettijulkaisu 3.12.2014 -

Artikkelin tulostus:

”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin Minä sen täytän.” Ps.81:11. Tahtoisitko olla erityisesti Jumalan käytössä? On tärkeää, että täytyt Hengellä ja muistat, mistä Herra on sinut pelastanut. Toisin sanoen, nöyrän kiitollisena, kun avaat suusi, Jumala täyttää sen. Muutamaan otteeseen Raamattu palaa tähän aiheeseen muistuttaen tästä jumalisesta lupauksesta. Jeesus itsekin kehotti meitä olemaan murehtimatta edeltäkäsin, mitä sanoisimme, kun meitä vedetään oikeuden eteen vastaamaan uskostamme. Hän sanoi, että Isämme Henki puhuu silloin kauttamme. ”Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.” Matt.10:19-20 Toinen ajatus Raamatussa on mielenkiintoinen, jossa Jumala ikään kuin suopuu Häneen uskovan ajatuksiin. Jumala lupaa, että Hän toteuttaa palvelijansa sanan. Sivu 16


Mutta palvelijani sanan Minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajaini neuvon. Jes.44:26, Ps.145:19, Mal.3:16, 1.Joh.5:13-14, Matt.21:21 - Uskon, että tuo Raamatun ajatus liittyy profeetaalisesti Jeesukseen, koska näemme, miten Hän tuli palvelemaan, ja kuinka Isä toteutti Hänen sanansa. Kuitenkin, kun Jeesus asuu uskon kautta sydämissämme, voimme saada kokea samaa voitelua ja arvovaltaa Pyhässä Hengessä. Kuinka voimallinen onkaan auktoriteetti, joka on täynnä Jumalan pyhyyttä, kirkkautta, voimaa ja kunniaa! onhan Hän luvannut, että saamme nähdä vielä suurempiakin tekoja, mitä Hänen aikanaan tapahtui. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä Minä menen Isän tykö.” Joh.14:12 Usein Raamattu viittaa myös ääneen lausutun ajatuksen tärkeydestä. Yksi tällainen liittyy jopa pelastumiseemme, nimittäin Sana sanoo selkeästi, että "sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan" (Room.10:10) On vain niin, että sanamme ilmentävät sydämemme asenteita ja toisinaan ääneen lausutut sanat ikään kuin sinetöivät ja konkretisoivat sydämen ajatusta. (Luuk.6:45) Se on, kuin vahvistava tekijä, johon myös Jumala mieltyy. Huomaan selkeän eron pelkästään sen välillä, että rukoilenko hiljaa mielessäni, vai lausunko ääneen sydämeni sanoja Jumalani edessä. Ääneen rukoillessani koko olemukseni on rukouksessa mukana. Usein tunnen myös, kuinka Jumala ikään kuin kirvoittaa sanoja, täyttäen suuni jopa uusin kielin. (Apt.2:4) Toisinaan voimme olla myös jakamassa Hengen vaikutusta ääneen lausuttujen Sanojemme myötä. Kuullessani Jumalan puhetta toisen ihmisen sanojen kautta, täytyn itsekin usein Pyhällä Hengellä. Henkeni riemuitsee ja iloitsee sanoista, joissa on jumalista alkuperää! Toisinaan joudumme ihan ääneen vastustamaan pahan valtaa ja voimia. Niissä hetkissä usein olen kokenut, miten suuni sanat ovat täyttyneet. Pahan on väistyttävä, kun vastustamme sitä lujina uskossa. "Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee." Jaak.4:7, 1.Piet.5:9 Sivu 17


Suumme sanojen merkityksestä kertoo myös Raamatun ajatus, "Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa Sinun sanaasi." (Ps.119:9) - Sanan noudattaminen lähtee sydämestä, ja sieltä se tulee sanoiksi suuhumme ja alkaa vaikuttaa lopulta myös käytökseemme ja tekoihimmekin. "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:8-10 Sanassa on voimaa ja vaikutusvaltaa ja sitä käyttäen taidollisesti, (Jaak.3:5-6) Jumalan auttamana sanojemme merkitys kantaa aina iankaikkisuuteen saakka. Tiedämme, että sanoma Jeesuksen rististä on hullutusta tälle maailmalle - niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1.Kor.1:18, Gal.6:14) Tämän ristin sanoman äärellä tahdon pysytellä. Sävyttäköön se suuni sanoja niin kauan kuin elän. ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.” 2.Tim.4:2 Täyttäköön Jumala suumme voimallisilla sanoilla, jotka ilmentävät Hänen hyvää tahtoaan. Onhan Hän luvannut vahvistaa sanansa sitä seuraavien merkkien kautta, uskohan syntyy kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta - ja tätä uskoa seuraa ihmeet ja merkit. (Mark. 16:17-18) Tiesitkö, että myös kielilläpuhuminen on yksi näistä uskoa seuraavista ihmeistä? Jos olet saanut tämän armolahjan, käytä sitä! Rukoile hengessä salaisuuksia Jumalasi kanssa. (1.Kor.14:2) Jumalan täyttäessä suusi sanoilla, rakennat itseäsi Hänen vaikutuspiirissä. (1.Kor.14:4) Se on turvallista Jeesuksen Veren ja lunastuksen tähden. Kiitä Herraa, ylistä Häntä uusin kielin, vaella Hengessä ja iloitse siitä, mitä Jumalasi tekee elämäsi keskellä.

Sivu 18


366 - Nettijulkaisu 26.11.2014 -

Artikkelin tulostus:

Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha." Mark.9:48

Jeesus käytti usein vertauksia opettaessaan ihmisiä Jumalan valtakunnasta. Lukemassamme Raamatun jakeessa puhutaan mausta, jonka kyllä tuntee sitä maistaessa. Hän sanoi: "Olkoon teillä suola itsessänne." – Se tarkoittaa, että uskovaisessa tulisi olla "tiettyä suolaa." Onkin tarkasteltava, mitä Jeesus puhui tämän edellä, ja se osaltaan antaa viitettä kyseiseen. "Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen. Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu. Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava." Mark.9:43.

Käytännössä suola tarkoittaa elämän hyvää makua. Taivuttaessamme sydäntämme kuuliaisuuteen ja Jumalan hyvään tahtoon, ympäSivu 19


röivät ihmisetkin saattavat sen maistaa. Suola myös poistaa, tai peittää pahaa makua. Ihminenhän luonnostaan on turmeltunut ja pahaan taipuvainen, mutta Jumalan antaman suolan avulla, saatamme tehdä hyviä tekoja, joissa kääntymyksemme aitous näkyy. ”Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy”! Matt.3:8, Luuk.3:8

"Jokainen ihminen on tulella suolattava," - viittaa myös Pyhän Hengen tuleen. Yhtymäkohtana tähän voimme nähdä Paavalin ajatuksen siitä, että me Hengellä kuolettaisimme ruumiin teot. (Room.8:13) Tarkoitushan ei ole se, että repisimme itseltämme luonnollisia jäseniämme irti, vaan irrottautuisimme siitä pahasta, mikä liittyy kunkin jäsenen kautta tapahtuviin asioihin. Esimerkiksi voimme "repäistä" silmämme katselemasta asioita, joista tiedämme seuraavan himoja ja houkutuksia. Tämähän ei onnistu omin voimin lihallisen heikkoutemme tähden, mutta Hengessä vaeltaen emme lihan himoa täytä. (Gal.5:16) Niin kuin suola saa ruoan maistumaan, niin myös Hengessä vaeltaminen tekee elämästä tarkoituksellisen ja mielekkään. Katsellessani elämäni valintoja Jeesuksen nimen ja kunnian tähden, huomaan kyllä, miten maukkaalta ne ovat saaneet elämän maistumaan. – Tosin joissakin tilanteissa jumalaton ihminen aistii pelkästään kuoleman hajua silloin, kun uskovainen elää Hengessä: ”Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi.” 2.Kor.2:15-16

Jeesus opetti, että "te olette maan suola." (Matt.5:13) - Juuri sinut ja minut on asetettu tuomaan omaan aikaamme makua ja elämän tuntua. Tehtävämme on elää todeksi Jeesuksen Kristuksen antamaa elämää sovitettuna Jumalan kanssa ja sitten myös julistaa mitä parhainta suolaa tähän maailmaan, eli evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Suola tarkoittaa myös evankeliumia julistettuna sanana. Meille on annettu "menkää ja tehkää" - tehtävä. Se on, että julistaisimme sopivalla ja sopimattomalla hetkellä evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja se taasen synnyttää aitoa uskoa kuulemisen kautta. (2.Tim.4:2, Room.10:17) Elämämme ja puheemme tulee siis olla suolalla höystettyä, jotain sellaista, joka saisi hyvää aikaiseksi. Sivu 20


Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata. Kol.4:6

Ymmärtänet kuitenkin, ettei tämä tarkoita omahyväistä hurskauden esille tuomista, kuten Raamatunajan fariseukset tekivät. Sehän vain ärsyttäisi pois nekin, jotka haluaisivat tulla tuntemaan Jumalan. Eräs tärkeistä Raamatun rukouksista kertookin tästä sanoen: "Älä anna minussa pettyä niiden, jotka Sinua etsivät" (Ps.69:7) Uskoakseni tämä olisi hyvin aiheellinen rukous meidän jokaisen kohdalla tälle päivälle. Onkin tarkattava sitä, millaista evankeliumia me julistamme erityisesti elämämme tekojen ja asenteiden kautta. Taivaaseen pääsemiseksikään ei riitä se, että sanomme "Herra, Herra"! – Meidän tulisi olla kiinnostuneita siitä, mikä on taivaallisen Isämme tahto ja sitten pyrkiä toteuttamaan sitä elämässämme. Sanojemme ollessa suloisessa sopusoinnussa elämämme hedelmän kanssa, olemme sellaisena suolana maailmassa, että sen omaksuen, ihminen saa tuntea todellakin elämän makuista elämää. Mieti kanssani, miten voisimme olla suolana maailmassa - Jeesuksen tahtomalla tavalla. ”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.”

Fil.1:27

Yksi tärkeimmistä osuuksistamme uskovaisuutemme vaelluksen aikana on täyttyä Pyhällä Hengellä uudelleen ja uudelleen! Se onkin ainut voima, joka johtaa hyvyyteen ja jumaliseen viisauteen. Tiesithän, että sinullakin on täysi oikeus Pyhään Henkeen Jeesuksen tuoman lunastustyön kautta? Hän on tehnyt uuden liiton, että meillä olisi yhteys Isän kanssa, ja siksi saamme pyytää tänään Pyhän Hengen täyteyttä. Valaiskoon ja vaikuttakoon Jumalan ihmeellinen Henki sydämissämme Sanan kuulemista ja Hänen tahtonsa tekemistä. "Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä Häneltä anovat!" Luuk.11:13

Sivu 21


365 - Nettijulkaisu 19.11.2014 -

Artikkelin tulostus:

Tänään saamme lukea jotain, joka voi ilahduttaa myös sinun sydäntäsi. Jumala on näet, tullut lohduttamaan sinua ja Hänen tahtonsa on, että sinäkin tuntisit olevasi arvokas! Alussa, kun Jumala loi tämän koko maailmankaikkeuden - ja myös ihmisen, Hän näki, että se on HYVÄ! - Nyt, kun Jumala näki, että se on hyvä, niin se todellakin on hyvä! Vieläpä niin pitkälle Jumala näki, että Hän korjasi sen, minkä ihminen itse turmeli heikkoudessaan. Hän lähetti sovittajan, Jumalan Karitsan, joka pois ottaa maailman synnin. (Joh.1:29) Tiedämme ihmiselämästä sen, että toisinaan saatamme joutua - syystä tai toisesta - arvottomuuden asemaan tai tunteeseen. Sehän saattaa johtua omasta syyllisyydestä, tai sitten ulkoapäin tulevasta arvottomuuden osoittamisesta. Erään kerran Psalmin kirjoittaja rukoileekin hartaasti Jumalan edessä: "Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen. Niin minä myös ylistän harpulla Sinua, Sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta Sinulle, sinä Israelin Pyhä. Minun huuleni riemuitsevat, kun minä Sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka Sinä olet lunastanut." Ps.71:21-23 Tähän rukoukseen ja anomukseen liittyi selkeä päämäärä. Psalmin kirjoittaja tahtoi ylistää Jumalan pyhää nimeä ja hän tiesi, ettei hänen soitta-misestaan tule yhtään mitään arvottomuuden tunteessa. Sivu 22


Myöskään hänen sielunsa ei virittäydy kiitokseen ja ylistykseen tuossa tilassa. Lohduta minua jälleen, kaikuvat sanasta. Tarvitsemme lohduttajaa, ja Jumala onkin "kaiken lohdutuksen Jumala"! (2.Kor.1:3) Mikään ei tule antamaan vertoja Jumalan lähettämälle lohdutukselle! Niin taidollisesti ja täydellisesti Jumala usein lähettää juuri sopivan lohdun murheen keskelle. Tapaankin rukoilla nämä sanat, kun murhe ja huoli ovat vallanneet sydämeni: "Lohduta minua jälleen"! Usein olen saanut yllättyä Jumalan lähettämästä vastauksesta. Kuinka se nostaakaan ja ilahduttaa sydäntä! Noina hetkinä saatan laulella kielillä, kiittää ja ylistää Herraa, joka on varsinkin uskovien vapahtaja! ”Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi.” 2.Kor.1:6 Myös apostolit löysivät alkuseurakunnan aikana arvoa ja lohtua Jumalasta vaikeiden tilanteiden keskellä. Kristittyjä vainottiin jopa niin, että heitä tapettiin, ruoskittiin ja heitä suljettiin usein vankiloihin. Tällaisessa tilanteessa apostolit iloitsivat kärsimystensä keskellä: Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut ARVOLLISIKSI kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta. Apt.5:41-42 Jumala tahtoo johdatella meitä pois arvottomuuden ja masennuksen tunteesta. Hänen sanansa kertoo, miten ihmeellisesti meidät on luotu. (Ps.139:7-18) Hän tietää, mitä tekoa olemme, Hän muistaa meidät maan tomuksi, mutta kuitenkin Hänellä on suuri suunnitelma jokaisen ihmisen varalle. Sinäkin olet osa suurta kokonaisuutta ja saat Herraan uskovana olla vaikuttamassa Hänen hyvää tahtonsa toteutumista tämän ajan keskellä. Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla, eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän. 2.Kor.7:6-7 Jumala tahtoo myös lohduttaa ikuisella lohdutuksella. Se tarkoittaa, että Hän on kiinnostunut sinun iankaikkisuuskohtalostasi. Hän rakastaa sinua ja tahtoo johdatella sinut ikuiseen elämään Jeesuksen sovitustyön kautta. Jos tänään tunnet arvottomuutta, saat omistaa Jeesuksen haavojen kautta täydellisen arvon. Se on Jumalan lapseuden asema. – Hänessä sinäkin olet arvokas ja suurenmoinen ihminen. Sivu 23


Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa. 2.Tess.2:16-17 Inhimillisesti koemme kyllä vajavaisuuden ja heikkouden tunteita, mutta ajattelepa, miten lohdullisesti Jumala puhuu heikkoudestasikin: Hän on luvannut olla heikoissa väkevä! Aloita tänään uskossa kiittää siitä voimasta ja armosta, millä Hän sinua vahvistaa! Omista Jumalan lohdutus sydämeesi ja tunne, millaisen arvomaailman Hän antaa! Tämä toivo ja lohdutus on myös varattu sinun osallisuudeksesi! Ota vastaan se Jumalan ihmeellisenä armolahjana! Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, et-tä meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toi-vo. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mu-kaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää. Room.15:4-6 Ihmeellisen ja jumalisen lohdutuksen alla saat kokea arvoa, joka saa huulesi ylistämään Herraa! Saat nostaa katseesi tämän maailman murheista, saat kiittää Vapahtajaa, joka on sinun lunastajasi ja joka vielä ennalleen asettaa kaiken, juuri niin kuin Hän itse tahtoo! Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. Ps.51:17-19 Kiitos Jeesus, iankaikkisesta armostasi, lohdutuksestasi ja pysyvästä toivosta! Kiitos Jeesus, että sinä annat arvon, joka on korkeampi, kuin tämän maailman arvonimitykset tai asemat! Kiitos Jeesus, että minäkin saan iloita Sinusta - minun Herrani! "Minun huuleni riemuitsevat, kun minä Sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka Sinä olet lunastanut"! Ps.71:23

Sivu 24


364 - Nettijulkaisu 12.11.2014 -

Artikkelin tulostus:

"Ja he toivat Hänen tykönsä lapsia, että Hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi Hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla Minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti Minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja Hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä." Mark.10:13–16 Jeesuksen elämässä sattui ja tapahtui. Ihmiset olivat ymmärtäneet, että tuossa persoonassa oli jotain tavattoman hyvää, ja he halusivat tuoda myös omia lapsiaan kokemaan ja näkemään, millainen Jeesus oli. Ajattelepa, jos sinäkin olisit ollut yksi näistä pienistä lapsista, jota vanhemmat rohkaisivat: "mene vain, käy tervehtimässä Jeesusta"! Nuo pienokaiset eivät varmastikaan arvanneet, millaisen miehen luokse he olivat tulossa. Jotkut heistä saivat istua Jeesuksen sylissä, ja se oli mykistävän mukava kokemus. Ehkäpä jokin lapsista juoksi kokemansa jälkeen kavereittensa luokse ja innoissaan selitti, että "minä sain istua parantaja-Jeesuksen sylissä ja Hän siunasi minua"! – Mietipä, miten lapsi voisi innoissaan kokea tilanteen. Lapsi oli kuullut ehkä vanhempien puhuvan paljon Jeesuksesta, ja Sivu 25


että Hän olisi kenties se luvattu Messias. Nyt Jeesus oli kulkemassa lähettyvillä, ja heidän suuri tilaisuutensa oli tullut. Ehkäpä pieni lapsi oli haaveillut, että saisinpa puhua Jeesuksen kanssa, tai viettää edes hetkisen tuon hyvän miehen äärellä! Hänestä puhutaan pelkkää hyvää ja Hän parantaa kaikki sairaatkin! Innoissaan lapsi sitten juoksee Jeesuksen luokse, vaan pettyy kovasti, kun hänen ilonsa pilataan. Aikuiset miehet Jeesuksen lähettyvillä alkavat sysätä lapsia kauemmaksi sanoen, että Jeesuksella on nyt paljon tärkeämpääkin tekemistä. Jeesus huomaa tämän, ja voi sitä iloa lapsen sydämessä, kun hän kuulee Jeesuksen sanat: "Sallikaa lasten tulla"! - Heti innokkaat pikkupojat ja tytöt ryntäävät Jeesuksen ympärille ja voi sitä ilon purkausten ja äänien määrää, kun Jeesus siunasi hymyillen heitä! Joku aremmista lapsista tuli niin tavattoman hyvälle mielelle, kun Jeesus silitti hänenkin hiuksiaan! Lopulta Jeesus kääntyy aikuisten puoleen ja sanoo: Katsokaa nyt näitä suloisia lapsia! Viattomia, puhtaita ja elämälle niin avoimia! Heidän kaltaisten on taivasten valtakunta! Ehkä jokin aikuisista tyrmistyi mielessään Jeesuksen sanoista. Olihan hän koko elämänsä käyttänyt, päästäkseen miehen asemaan, joka saisi hallita ja vallita ympäristöään, mutta nyt Jeesus tulee ja opettaa, että tällaiset, kun lapset ovat, ovatkin jotain suurta ja tärkeää! Useat Jeesuksen puheet saivat kuulijat täysin hämilleen, sillä Hän ei opettanutkaan, kuten kirjanoppineet ja fariseukset. Hänestä kumpusi viisautta ja jotain niin syvällistä, että sellaista ei ollut Israelissa vielä kohdattu. Kerta toisensa jälkeen Jeesuksen kuulijat joutuivat nöyrtymään Hänen sanojensa edessä. Oma uho, luulo ja opit eivät toimineetkaan ja nyt Jeesuksella oli jotain, mitä koko kansa niin syvästi kaipasi! Tämä ei ole muuttunut yhtään noista ajoista, vaan yhä vieläkin Jeesus on ainut lääke tämän maailman kipuihin ja kärsimyksiin. On vain niin, että meidän uskonnollistenkin ihmisten on toisinaan niin vaikea käsittää, että Jeesuksessa Kristuksessa saamme elämän veden virrat, eli toisin sanoen, kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan. (Joh.7:38, 2.Piet.1:3) Tahtoisitko sinä nöyrtyä tänään lasten kaltaiseksi? Entä, jos unohtaisimme hetkeksi oman uhomme ja oikeassa olemisemme ja tulisimme vain Jeesuksen jalkojen juureen siunattaviksi! Jospa tänään ymmärtäisimme, että Jeesus on todellakin "tie, totuus ja Sivu 26


elämä," ja ottaisimme Hänen siunauksensa vastaan - unohtaen sen, mitä olemme saavuttaneet ja mitä mistäkin tiedämme. Jeesukseen on kätkettynä kaikki tiedon ja viisauden aarteet, (Kol. 2:2-3) ja siksi meidän on hyvä tulla Hänen eteensä, täyttyäksemme Hänen Hengellään. Paavali suhtautui juuri näin, asettaessaan itseään Jeesuksen eteen. Hän luki kaiken menneen opintonsa ja saavutuksensa – tappioksi ja roskaksi Kristuksen tuntemisen rinnalla. (Fil.3:8) Vasta silloin olemme Hänen lapsiaan. ”Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Matt.5:20 Lukiessamme alussa olevaa Raamatun kertomusta, voimme vain sielumme silmin nähdä lasten iloa ja riemua Jeesuksen ympärillä. Lapsethan ovat aitoja ja elävät siinä hetkessä missä ovat. Raamattu vertaakin usein uskovaisuutta Jumalan edessä lapseuteen, jota saamme olla Jeesuksen kautta. Tahtoisitko sinä kokea Jumalan lasten vapautta, iloa ja riemua? (Room.8:21) Taivasten valtakunta tulee olemaan täynnä iloa ja riemua Pyhässä Hengessä (Room. 14:17) ja siksi meidän olisi syytä jo täällä ajassa totutella siihen ilmapiiriin. Uskothan minua, taivaaseen ei ole muuta tietä kuin, että tulemme lasten tavoin - avosylin vastaanottaen - Jeesuksen tarjoaman lunastuksen ja pelastuksen. Hänessä on elämisemme ja Hänessä saamme kerran astua iankaikkiseen elämään. Annathan siis sovittaa itsesi Jumalan kanssa! (2.Kor.5:20) "Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme." Room.8:14-17

Sivu 27


363 - Nettijulkaisu 5.11.2014 -

Artikkelin tulostus:

Raamattu puhuu paljon anteeksi antamisesta ja kehottaa meitä erityisesti antamaan sydämestämme anteeksi toinen toisellemme, mikäli meillä on moitetta toinen toistansa vastaan. …”ellette anna kukin veljellenne (Matt.6:15, 18:35, Mark.11:26)

sydämestänne

anteeksi.”

Tässä huomioni kiinnitti erityisesti sanaan "sydämestänne." – Miten on mahdollista antaa anteeksi sydämestänsä - pahoin loukanneelle ihmiselle, joka toistuvasti jatkaa ilkeyttään ja juonittelujaan? (Matt. 18:21-22) Ymmärrämme, että se on hyvin vaikeaa - miltei mahdotonta, mutta asettaessamme oman ikuisuutemme ja elämämme puntarin toiseen vaakakuppiin, saatamme tajuta anteeksiantamattomuutemme arvoa. Jeesus nimittäin opetti, ettemme mekään saisi anteeksi, ellemme itse anna toinen toisellemme anteeksi. (Matt.6:14) Käytännössä menetämme lopulta taivasosuutemme roikkuessamme toisten tekemisissä ja sanomisissa kiinni. Siksi loukkaantumista tulisi välttää. Sehän on katkeruuden esiaste, joka kypsyessään saa aikaan kovan ja kylmän katkeruuden kuoren tehden lopulta kohteestaan pahemman, kuin se, joka oli häntä loukannut. Usein pahan aikaansaannos olisikin pieni, ellemme jäisi märehtimään sitä - juoruten, syytellen, panetellen, paisutellen ja kieriskellen itsesäälien kastikkeissa. Sivu 28


Eräs, tähän liittyvistä opetuksista on Jeesuksen sanat kohtaamisista erilaisten ihmisten kanssa. Hän sanoi: ”Jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, minkä palkan te siitä saatte? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin taivaallinen Isänne on täydellinen." Matt.5:46-48 Itse joudun syvästi pohtimaan omaa käytöstäni kiusaajiani kohtaan. Minulla ei ole oikeutta osoittaa mieltäni heille! Tuntuu, kuin se olisi suuri vääryys, etten saa puuttua toisen tekemisiin, osoittaa hänelle, kuinka pahoin hän loukkaa minua - ja en saisi edes näyttää halveksuvaa ilmettä, josta hän ymmärtäisi, mitä mieltä olen hänenlaisistaan ihmisistä. – Jeesuksen selkeä vastaus tähän on, ”jättäkää kosto Jumalalle.” (Room. 12:17-19, 1.Tess.5:15, Hepr.10:30, 1.Piet.3:9) Juuri tässä kysytään uskoa ja luottamusta Jumalan Sanaa ja tahtoaan kohtaan. Olenko valmis ojentautumaan - yli kaikkien inhimillisten tuntemusten ja ajatusten - Jumalan sanan ja opetuksen mukaan? Voinko antaa Jumalalle sen, mikä Jumalalle kuuluu? (Luuk.20:25) Toisinaan on tilanteita, joissa saatamme nähdä todella pahan ihmisen. Hänen tekonsa ja asenteensa kasvattavat ilkeyden, riitaisuuden, juonitteluiden ja syvän alas painamisen mentaliteetin hedelmää. Jeesuksen aikana oli myös tällaisia henkilöitä, ja näemme Sanasta, miten Jeesus suhtautui heihin. Eräs tällainen oli Herodes, joka oli mestauttanut Johannes kastajan. Jeesus sanoi erään kerran: "sanokaa sille ketulle" (Luuk.13:32) tämä kuvastaa sitä, että Herodes oli jo puolensa valinnut, vihkiytynyt pahuudelle sydämensä nöyrtymättömyydessä, ja Jeesus tiesi tämän, ja siksi Hän antoi oikeutetusti tämän lausunnon. Samoin erään kerran Jeesus sanoi myös Pietarille: "mene pois edestäni saatana"! (Mark.8:33) - Tällä sanalla Jeesus sai Pietarin havahtumaan ajatuksiin, jotka olivat vain inhimillisen järkeilyn tuloksia. Hengellisessä jumalisessa maailmassa oli tapahtumassa jotain paljon suurempaa ja tärkeämpää, mutta Pietari ei sitä vielä ymmärtänyt. (”sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten." Mark.8:33)

Sivu 29


Toisin sanoen, Jeesus ei vain hyssytellyt pahan edessä. Tarvittaessa on löydyttävä lujuutta ja jopa voimallisiakin tekoja hyvän asian puolesta. Tästä esimerkkinä voimme nähdä, miten Jeesus puhdisti pyhäkön - kaataen rahanvaihtajien pöydät ja ajaen ulos sieltä kaupustelijat. "Olette tehneet rukoushuoneesta ryövärien luolan." (Luuk.19:45-48) - Näitäkin ajatellen, voimme suhteuttaa omia asenteitamme ja sanojamme ympäröivään maailmaan - kuitenkin armahtaen ja antaen anteeksi katuvalle ja nöyrtyvälle ihmiselle. Pahan voittaminen hyvällä, on myös yksi haasteellisista asioista. (Room.12:21) Jotkut ovat käsittäneet asian omassa hurskastelevassa mielessään, että lähettelemällä lahjoja tai esitellessä hurskaita tekojaan, saisi peiteltyä tai hyviteltyä tekosiaan. Todellisuudessa sellainen vain ärsyttää vastapuolta - hänen käsittäessä sellaisten tekojen olevan pelkästään omahyväistä hurskastelua. Kuinka paljon enemmän saisimmekaan aikaan Raamatun ohjeilla - toisensa kunnioittamisella, arvostamisella, armahtamisella, lempeydellä ja hyväksymisellä?! Aina, kun olen kyennyt unohtamaan inhimilliset tuntemukseni ja sieluni kivut – ja olen päättänyt toimia rakkauden käskyjen mukaan - olen saavuttanut jotain tavattoman hyvää ennen kaikkea itselleni, mutta myös suhteissani lähimmäisiänikin kohtaan. Siinä huomaan keränneeni aarteita iankaikkisuuteen ja myös jo tähän aikaan. On yllättävää, miten toimivia ja paljon parempia ovatkaan Jumalan Sanan ohjeet ja opastukset - verrattuna meidän omiin tuntemuksiimme ja ajatusmalleihimme. Mehän saatamme olla hyvin lyhytnäköisiä ja nähdä vain tämän hetken tarpeita ja tyydytystä, mutta suuri Jumala, suuressa viisaudessaan tietää jo edeltäkäsin, mikä tulee olemaan meidän parhaaksemme. Siksi Häneen on niin turvallista luottaa ja tässäkin asiassa saamme uskossa ojentautua Hänen sanaansa kohti. Se on hyvä, ja tulee lopulta johtamaan kaikkeen hyvään! Pyrkikäämme siis kukin antamaan sydämestämme anteeksi toinen toisellemme. Se on Jumalan tahto ja se tekee myös itsellemme suuren palveluksen. - Anna anteeksi minulle - anna anteeksi, vaikka sinuun sattuu, eihän sinun tarvitse kantaa mukanasi syntejäni ja erehdyksiäni? Uskalla päästää irti menneestä, täyty rakkaudesta Jeesuksen sovitustyön ja Pyhän Hengen kautta. Uudistu hengeltä ja mieleltä heittäen kaiken katkeruuden ja nurjat ajatuksetkin pois mielestäsi. Etsi Jumalan valtakuntaa ja Hänen tahtoaan, niin saat ohessa kaiken muunkin. (Matt.6:33) Sivu 30


Sydämestänsä antaessa anteeksi - syntyy luonnostaan myös lempeyttä, mitä Jumala tahtoisi meistä näkyvän toisiamme kohtaan. Lempeys onkin yksi parhaita keinoja välittää evankeliumia silloin, kun sanat eivät riitä. Teot puhuvat puolestaan ja siksi olisi hyvä, että lempeytemme tulisi kaikkien ihmisten tietoon. (Fil.4:5) Meidäthän tunnetaan Jumalan lapsiksi ennen kaikkea siitä, että meillä on keskinäinen yhteys ja rakkaus. (Joh.13:35, Apt.2:42, 2.Tess.1:3) Tämän rakkauden ja yhteyden paholainen tahtoo murtaa anteeksiantamattomuudella, syytöslistojen käsittelyillä, juoruiluilla, armahtamattomuudella ja kaikella Jeesuksen sovitustyötä vastustavilla asioilla. Vaikka ei ole helppoa antaa anteeksi, tee kuitenkin luja päätös sydämessäsi, että tahdot kulkea sitä kohti Jumalan sanan tähden. Tee tämä päätös vastustaen kaikkea pahaa - näet kyllä, miten Jeesus auttaa vaeltamaan tahtonsa tietä. Hän armossaan ja pitkämielisyydessään kasvattaa sinuakin, että eräänä päivänä olet valmis palvelustehtävään, mitä varten hän on sinua valmistanut.

Sivu 31


362 - Nettijulkaisu 29.10.2014 -

Artikkelin tulostus:

Jeesus opetti, millainen tie vie elämään ja millainen on se tie, joka vie taivaaseen. Saatamme kuulla puheita ja uusia ihmeellisiäkin oppeja, joissa kerrotaan kaiken olevan vain ihmeellistä armoa. Vaikka armo tosin on runsas - jokaisen nöyrän ihmisen kohdalla se ei tee tyhjäksi Jeesuksen opetusta ahtaasta portista ja kilvoittelusta. "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Matt.7:13-20 Armosta ja Jumalisesta rakkaudesta tulee julistaa - ja paljon tuleekin julistaa - mutta on myös julistettava Jeesuksen ikuisia sanoja taivastien kulkemisesta. Ahtaasta portista ei mahdu synti. Sivu 32


Mieliessämme sisäpuolelle, meidän on päästettävä irti synnistä. Samoin taivastie on niin kaita, ettei sillä tiellä pysty kulkemaan syntikuorman kanssa. Jeesukseen uskovan on siis luovuttava synnistä ja parannusta on tehtävä. Se on Raamatun selkeä opetus taivaaseen pääsemiseksi. "Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: 'Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle'." Matt.4:17 Miten ahdas portti on? - se on juuri niin ahdas, että itse mahdut kulkemaan siitä, mutta mitään et voi ottaa mukaasi. On kuitenkin huomattava myös, ettemme saa tehdä portista sen ahtaampaa, kuin se on Raamatussa ilmoitettuna. "Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. Voi teitä, kirjan-oppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette"! Matt.23:13-14 Onkin paikallaan tarkastella Sanasta, missä ja millainen on tämä portti. Jeesus sanoi erään kerran; Minä olen ovi; jos joku Minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu. "Totisesti, totisesti Minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat Hänen ääntänsä; ja Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos Hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat Häntä, sillä ne tuntevat Hänen äänensä... ...Minä olen ovi; jos joku Minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen." Joh.10:1-4,9 Millainen on sitten tämä "Jeesus-ovi"? Tiedämme Sanan perusteella ennen kaikkea sen, että Hän on hiljainen (toinen käännös: lempeä / sävyisä) ja nöyrä sydämeltä. "Ottakaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa Minusta, sillä Minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielulSivu 33


lenne. Sillä Minun ikeeni on sovelias, ja Minun kuormani on keveä." Matt.11:29-30 Nämä viimeiset sanat on hyvä muistaa, silloinkin, kun käsittelemme ahtautta ja kaitaa tietä. Kohdatessamme murheita ja vakaviakin asioita, Jeesuksen kanssa kuorma on keveä. Hänen kuormansa ei ole liian raskas, ettetkö sinäkin siitä selviäisi. Onhan meillä suurenmoinen lupaus siitä, että saamme heittää kaikki kuormamme Hänen harteilleen! "heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen". 1.Piet.5:7 Kuitenkin Sanan opetuksesta näemme, millä vakavuudella taivastiehen tulee suhtautua. Emme saa ajatella kaiken olevan kunnossa vain sen perusteella, että tunnemme tai puhumme asiasta. Myös tekojemme tulee olla linjassa evankeliumin sanoman mukaan: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos." Luuk.13:24-28 Tarvitaan siis jotain syvempää muutosta ja vaikutusalaa. Pelkät muotomenot, kulissien ylläpitämiset ja asioiden ulkoiset esittämiset eivät riitä. Täytyy tapahtua sydämen muutos jossa saamme tehdä myös sen hedelmää, jossa kääntymyksemme aitous näkyy. (Matt.3:8, Luuk.3:8) Raamatun opetus ohjaa useaan otteeseen erilaisten ulkoisten tekojen sijaan keskittymään sydämen tasolla tapahtuviin asioihin. Ympärileikkaus tulee tapahtua sydämessä (Apt.7:51), samoin kuin puhdistuminen (Luuk.11:39-40) ja vanhurskautuskin. (Room.2:1213) Ja myös oikea juutalaisuus on sydämen asennetta. (Room. 2:29) Tämä siksi, että: Sivu 34


"Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset." Matt.15:19 Onkin niin, että ihminen puhuu sitä, mitä sydän on täynnä. (Luuk. 6:45) Taivastiellä kulkemista on siis turha esittää. Ahtaasta portista sisälle meneminen on aito ja oikea sydämen muutos. Ilman tällaista parannuksen mieltä ei pääse sisälle valtakuntaan. "Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan." Matt.5:20 Saamme siis nöyrtyä Jeesuksen jalkojen juuressa, taivuttaen sydämemme Hänen tahtoonsa ja antaen Hänen pelastaa meidät. Hän on ainut välimies meidän ja Jumalamme välillä. (1.Tim.2:5-6) Ei ole muuta tietä tai porttia, - ja joka yrittää nousta valtakuntaan muuten, tai parannusta tekemättä, on varas ja ryöväri. Hänet heitetään ulos pimeyteen. (Joh.10:1) Tartu siis kanssani ainoaan toivoomme, Vapahtajamme, Herran Jeesuksen Kristuksen kärsimään lunastukseen - ja antakaamme Sanan kehotuksen mukaan - sovittaa itsemme Jumalan kanssa. (2.Kor.5:20) Tämä ahdas portti on toivomme ja ainut mahdollisuus ja pääsy iankaikkiseen elämään. "Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä." 1.Tim.6:12

Sivu 35


361 - Nettijulkaisu 22.10.2014 -

Artikkelin tulostus:

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä." Tiit.2:11-13 Lukemastamme Raamatunpaikasta näemme, mihin armo kasvattaa meitä. Olemme pelastetut armosta, mutta tämän lisäksi näemme myös armon kasvattavan merkityksen. Olenkin sanonut, "mitä enemmän olen saanut kohdata Jumalan armoa, sitä enemmän se on synnyttänyt minussa halua pysyä erossa synnistä"! Sanan mu-kaan Jumalan armo siis kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuutta ja maailmallisia himoja. Armo on lähtöisin Jumalan valtaistuimelta. Voit olla täysin varma siitä, ettei armo ole Saatanan keksintö! Tämä valloittava armo sisältää - kuten monet muutkin jumaliset aihealueet - ulottuvuuksia ja vaikutusaloja, jotka tekevät ne todella rikkaiksi. Et ole ymmärtänyt vielä armosta juuri mitään ajatellessasi sen olevan vain syntiesi ylle vedettävä peitto. Armo ei ole sitä, vaan se sisältää myös operatiivisen lääkinnän ja vastustuskyvyn ennalleen asettamisen - yhdessä Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen kanssa. Sivu 36


Jumalalla on siis suuria suunnitelmia ja tarkoituksia antaessaan meille lahjaksi armoa ja muitakin hengellisiä lahjoja. Olisi hyvä nähdä ja käsittää näitä syvyyksiä ja vaikutusaloja, että osaisimme asettaa jumaliset lahjat oikeaan arvoon ja asemaan sisimmässämme. Ymmärtäessämme armon todellista luonnetta ja sen laajuutta vaikutuksissa, osaamme käyttää sitä oikein ja oikeissa paikoissa. Pelkästään Raamatun perusteellakin opimme ymmärtämään aihealuetta, ja siksi olenkin etsinyt Raamatusta jakeet, jotka puhuvat armosta, yhdeksi tietueeksi: http://51.fi/tietoa_armosta Lisäksi voimme oppia armon vaikutusaloja käytännön elämässä. Olen saanut taivaltaa yli kolmekymmentä vuotta taivastietä, ja tänä aikana olen huomannut, miten armo vaikuttaa elämässäni. Antaessani lahjaksi sitä, mitä olen itselleni lahjaksi saanut, (Matt.10:8) teen läheisilleni ja ympärillä oleville ihmisille suuren palveluksen. Jakaessani armoa myös toisille, heidän on osaltaan helpompi elää kanssani ja oppivathan he siinä samalla, mitä on elää ja olla armollisen Jumalan läheisyydessä. Toisinaan armahtaminen ja sen osoittaminen saattaa olla vaikutuksiltaan tehokkaampaa, kuin kovan kurin pitäminen. Kun minua on armahdettu, vaikka olisin ansainnut ankaran rangaistuksen, juuri armon kokeminen on painanut eletyn hetken syvälle mieleeni. Väitän, että armo on kasvattanut minua enemmän, kuin mitä olisin ollut ankaran kurin ja rangaistuksen alla. Armo ja armahtaminen on siis Jumalasta lähtöisin olevaa hengellistä pääomaa, jota Sana kehottaa meitä käyttämään ja ottamaan avuksi oikeaan aikaan, ettei se jäisi turhaksi. (2.Kor.6:1, Hepr. 4:16) Monen kohdalla armo jää käyttämättä, kun rangaistus on heille rakkaampaa. He eivät voi ottaa vastaan sijaiskärsijän, Jeesuksen Kristuksen sovitus- ja lunastustyötä - eivät ainakaan niin, että se kattaisi oman elämän ja myös toisiin ihmisiin suhtautumisen. Toisinaan on myös huomioitava se, että toinen ihminen on saattanut kohdata jo armollisen ja anteeksiantavan Jumalan. Miksi saisimme syyttää sitä, jolle Jumalakin on jo antanut anteeksi? – Joku mainitsikin oivallisesti, "ettei armon merelle pitäisi mennä ongelle"! – On ikävää, ellemme osaa luopua toisten tekemistä virheitä, vaan kannamme niitä mukanamme ja muistutamme niistä aina tilaisuuden tullen. Uskovaisten kesken tällaista ei pitäisi ilmetä. Sivu 37


Jos Jumala on heittänyt pahat tekomme merten syvyyksiin ja rikkomuksemme niin kauaksi, kuin itä on lännestä, emme mekään ole oikeutettuja niistä muistuttamaan toinen toistamme. Armahtamiseen ja anteeksiantamiseen kuuluu myös osaksi menneestä irtipäästäminen ja luopuminen pahoista teoista myös toisten kohdalla. ”Kärsikää toisianne rakkaudessa ja antakaa toisillenne anteeksi, milloin jollakin on moitetta toista vastaan. Kuten Herra on antanut teille anteeksi, niin tekin antakaa.” Kol.3:13 Tahtoisitko sinä ottaa armon avuksesi oikeaan aikaan? Katso, nyt on otollinen aika! Nyt on pelastuksen päivä! Sinä elät, ja tässä elämässä sinulla on mahdollisuus elää todeksi jumaliset lahjat! Ota uskossa vastaan kaikki, mitä Jumala armossaan ja laupeudessaan sinulle tarjoaa! Se, mitä Hän on kätkenyt Jeesukseen Kristukseen sinun varallesi, on jotain niin suurta, että et tule käsittämään sitä kaikkeutta tässä ajassa! "Että heidän sydämensä, yhteen liittyneinä rakkaudessa, saisivat kehotusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.” Kol.2:3-3

Sivu 38


360 - Nettijulkaisu 15.10.2014 -

Artikkelin tulostus:

"Ja Hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo Minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon Minua." Luuk.9:23 Itsensä kieltäminen tässä ajassa ei ole mitenkään muodissa. Toisten kieltämistä esiintyy jonkin verran, mutta, kun täytyisi laittaa itsensä likoon, luopua oikeuksistaan tai ottaa vastuuta valinnoistaan, se onkin jo hyvin vaikeaa. Itsekeskeisyydessämme ajaudumme palvomaan vain omia tarpeitamme, haalien rikkautta, kunniaa ja valtaa. Jeesus opetti ristinsä kantamisen yhteydessä sanoen: "Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon"? Luuk.9:24-25 Eikö olekin vaikea luopua omasta, varsinkin silloin, kun omistaa paljon. Ihminenhän luonnostaan haluaa enemmän ja lisää, eikä tyytyisi mihinkään. Samoin asennemaailmassa saatamme itsepintaisesti pitää kiinni totutuista ja ehkä omasta mielestä oikeista ajatuksista, "mutta joka kadottaa elämänsä Minun tähteni" - antaa Sivu 39


viitettä siihen, että meidän tulee asettaa asenteemme, ajatuksemme ja tekomme Hänen eteensä punnittavaksi. Ristin kantaminen on siis itsensä kieltämistä - sellaisesta, mikä on Jumalan tahtoa vastaan, ja taas ojentautumista sitä kohti, mikä olisi Jumalan tahto elämässämme. Taasen - "ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon Minua" – kertoo, ettemme voi seurata Häntä pelkästään sunnuntaisin, tai esimerkiksi silloin, kun satumme olemaan hyvällä tuulella. Joka päivä - viittaa jokaiseen hetkeen ja tilanteeseen. Se on tietoista valintaa siitä, että kuulun Jeesukselle, seuraan häpeämättä Häntä, kaikista heikkouksistanikin huolimatta. Jeesus jatkaakin opettaen: "Sillä joka häpeää Minua ja Minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun Hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirk-kaudessa." Luuk.9:26 Perusteeltaan ristin kantaminen on osaltaan myös Jeesuksen sanojen asettamista pää-auktoriteetiksi. Jumala on ilmaissut tahtonsa Sanassaan, ja siinä voin osoittaa kantavani ristiäni, että uskon ja noudatan Hänen sanaansa. Minun ristini kantaminen ei ole sitä, että julistan sanaa toisille, vaan sitä, että opetan itseäni tutkien, mitä Sana opettaa minulle, ja miten noudattaisin sitä joka päivä. – Miehenä tiedän, mitä Sana opettaa erityisesti minulle esimerkiksi suhteessani vaimoani kohtaan. "Miehet, rakastakaa vaimojanne" - on Jeesuksen opetuksen mukaan jokapäiväistä toimintaa, ei vain silloin, kuin vaimo sattuu olemaan hyvällä tuulella. Ristin kantaminen on Sanan noudattamista silloinkin, kun se tuntuu hullulta. Sana rististä on hulluutta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor.1:18[*JKR] Jumala on antanut joitain tehtäviä niin miehelle, kuin naisellekin. Siinä voimme kysyä itseltämme, olemmeko valmiita kantamaan oman osuutemme joka päivä, vai vaadimmeko toisen ristin kantamista enemmän? Jeesushan ei pyytänyt meitä kyttäämään toista, kuinka toinen kykenee kantamaan osansa, vaan Hän opetti, että itse tulee kantaa oman ristinsä. Ristin kantaminen saattaa olla myös osaltaan heikkouden kantamista. Taipumukset nurjuuteen, vihamielisyyteen tai ahneuteen ja Sivu 40


ylpeyteen, saattavat esimerkiksi olla alueita, joita täytyy joka päivä valvoa Jumalan edessä. Toiselle risti voi olla myös palvelutehtävä siinä osassa, missä elää elämänsä tilanteita. Miten paljon esimerkiksi puolisot voivat palvella toistansa juuri sellaisessa, mikä on toisen parasta. Omahyväisyys ja itsensä kieltämisen unohtaminen saattaa koitua tuhoisaksi parisuhteelle. Niin usein puolisoilla saattaa olla toisilleen vaatimuksia ja käskyjä, mutta kumpikaan ei ymmärrä keskittää ristin kantamista omaan itseensä, jolloin he molemmat palvelisivat toinen toistaan. Ristin kantaminen ei tarvitse aina sanoja. Raamattu tunteekin evankelioinnissa "sanoittakin voittamisen" (1.Piet.3:1) ja taas toisaalla puhutaan rakkaudesta, että meidän "ei tulisi rakastaa sanalla ja kielellä, vaan teossa ja totuudessa." (1.Joh.3:18) - Niin monet tilanteet menevät vain eteenpäin ryhtymällä toimimaan, ja lopettaen selittelemiset, tekosyiden keksimiset, omien mielipiteiden esille tuomiset jne. Maailmassa on valloillaan oppi, että täytyy puhua ja puhua. Parisuhteita ja eri tilanteita neuvotaan ratkomaan puhumalla, mutta uskon Raamatun olevan enemmän oikeassa siinä, että tulee toimia enemmän, kuin puhua. Älkäämme tässäkään mukautuko maailmanmielen mukaan, vaan uudistukaamme Hänen tahtonsa mukaan. (Room.12:2, 1.Piet.1:14) En tarkoita, ettei mistään saisi puhua, ja etteikö puhuminen tietyssä määrin olisi toimiva työkalu tilanteisiin, mutta usein on vain niin, että ojentautuminen ”teossa ja totuudessa” omasta puolesta Sanan linjausten mukaan on paras ja toimivin vaihtoehto. Olenko tänään ottanut ristini, ihan itseni kanssa ja itseeni nähden? Olenko kieltänyt itseltäni sopimatonta, ja olenko uskossa ojentautunut sitä kohti, mitä Hänen sanansa opettaa? Miten käsittelen pettymyksiä, loukkauksia ja toisten heikkouksia? Olenko valmis kärsimään, rakastamaan ja kantamaan kuormaa, niin kuin Kristus kantoi edestäni syntivelkani? On lohdullista katsella esikuvaa ristin kantamisesta Jeesuksen astellessa kohti Golgatan kumpua. Muistamme, miten Hänen inhimilliset voimansa eivät riittäneet oman ristinsä kantamisessa loppuun saakka, vaan Hän tarvitsi toisen apua. Usein löydämme itsemme ristin alta, voimattomina ja maahan kaatuneina. Kuitenkin Jeesuksen risti kannettiin lopulliseen päämääräänsä, ja niin mekin voimme luottaa - yhdessä toinen toistemme kanssa, kannamme ristiämme, kunnes lopulta saavumme perille.

Sivu 41


Jeesus ei jättänyt ristinsä kantamista nähdessään edessään mahdottoman tehtävän. Meidän osuutemme on paljon vähäpätöisempiä ja vaatimattomampia. Voisimmeko edes yrittää tehdä sen vähäisen, mitä meille on annettu? Voisimmeko elää mieliksi puolisolle, tehdä valintoja, jotka ovat hyväksi lapsillemme ja voisimmeko ajatella, miten voisimme auttaa tai rohkaista lähimmäistä, joka kaipaa apua tai lohdutusta? Missä voisin elää todeksi tänään ristini kantamista? Olisiko minun ristini myös osaltaan hyväksyä tilanteita ja asioita, jotka vielä eivät ole hyvin, tai minun mieleni mukaisia? Voisinko vain vaieten kärsiä, odottaen hiljaisuudessa Herran apua? (Ps.62:2, Valit.3:26, Ef.4:14) – Otatko sinä tänään ristisi, seuraten Jeesusta sen kanssa, olipa se sitten heikkoutta tai osaasi olla toisen tukena, tai kenties ojentautumista Jumalan Sanan mukaan?

Sivu 42


359 - Nettijulkaisu 8.10.2014 -

Artikkelin tulostus:

"Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla." 2.Kor7:6 Kaipaatko sinä lohduttajaa elämäsi tilanteissa? – Kaikenlaiset myllerrykset ja tuulet pauhaavat usein voimakkaina, ja silloin pieni lapsi kaipaa lohduttajaa. Olemmehan Jumalan lapsia, ja samoin, kuin lapsesta tuntuu hyvältä isän lohduttava syli, niin mekin saamme kokea taivaallisen Isämme edessä! (Matt.18:4-5) ”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja Hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.” Fil.2:1-2[*-92] Toisinaan lohdutuksena toimivat myös ihmeelliset rukousvastaukset. Saatamme rukoilla esimerkiksi työpaikkaa, jota niin kipeästi tarvitsemme elättääksemme perhettämme, - ja kuinka lohdullisia tuntoja koemmekaan, kun Jumala kuulee tällaisen rukouksen. Aivan ihmeellisellä tavalla Jumala johdattaa tilanteita, että juuri oikeaan aikaan on ollut hakemassa työtä, mihin sitten on päässyt. ”Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahduttaa minun sieluni.” Ps.94:19[*-38]

Sivu 43


Lohduttavia hetkiä saatamme kokea myös seurakuntamme keskellä. Alussa lukemamme Raamatun jakeen perusteella ymmärrämme, että Jumala lähettää luoksemme lohduttajia. Saatamme kokea mielipahaa ja surua kohtaamistamme tilanteista, mutta Jumala ei jätä meitä yksin suruumme. Erään kerran, tällaisessa tilanteessa Jumala lähetti keskellemme puhujan, joka kertoi jumalalta saamiaan ihmeellisiä ja rohkaisevia näkyjä seurakuntamme rakentumisesta. Kuinka se innostikaan meitä rukoilemaan Jumalamme edessä kiitollisin mielin! Tietoisuus siitä, ettemme käy läpi inhimillisiä taisteluita yksin ja ilman jumalista suunnitelmaa ja tahtoa, oli hyvin lohdullista! Tiesithän, että Jumala lohduttaa meitä erityisesti myös siksi, että mekin voisimme lohduttaa toinen toisiamme? ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me Häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään sa-moja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne." 2.Kor.1:3-7 Erityisesti Jumalan valitsemaa, Hänen omaa kansaansa, Israelia, Hän kehottaa meitä lohduttamaan ja puhumaan lempeästi Jerusalemista! ”Lohduttakaa, lohduttakaa Minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.” Jes.40:1-2[*-92] Oman uskontaipaleeni aikana olen saanut usein tuntea, miten Jumala on lähettänyt jonkin ihmisen aivan ihmeellisen sanoman kanssa luokseni. profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi. 1.Kor.14:3 Sivu 44


Hän ei ole tietänyt mitään elämäni tilanteista, tai sisimpäni taisteluista, mutta silti hän on Jumalan hengen vaikutuksesta osannut sanoa täydellisiä sanoja ja totuuksia. Lohdullista on tietää se, että meistä pidetään huoli. Miten vähäinen onkaan ihminen, ja silti suuri Jumala tulee lohduttaen ja auttaen elämäämme. "Kun minä katselen Sinun taivastasi, Sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka Sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että Sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin Sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, Sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit Hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki Hänen jalkainsa alle"Ps.8:4-7 Toisinaan Jumala lohduttaa meitä myös sanansa kautta. Lukiessani Raamattua, usein tunnen, kuinka Pyhä Henki riemuitsee minussa Raamatun ajatuksista ja kertomuksista. "Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." Room.15:4 Jumalan sanasta nouseva lohdutus on enemmän, kuin pelkkä sielun tunne. Se on iloa ja riemua Pyhässä Hengessä. Niin monet kertomukset ja lupaukset synnyttävät suurta intoa ja lohdullisuutta sanassa. Vaikka olisit murheellinen, katsopa, miten Jeesus lohduttaa sinua: "Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen." Mat.5:4

Tämän jakeen sana "autuas" pitäisi kääntää Suomen kielelle sanalla "Jumalan hyväksymä." Se ei siis tarkoita suoraan "onnellista," kuten yleisesti tuota sanaa selitetään. Alkuperäinen teksti Aramean kielessä siis tarkoittaa, että olet Jumalan hyväksynnän sisäpuolella, vaikka olisit murheellinen! – Ajattele, miten lohduttavaa on tietää, että Jumala on hyväksynyt meidän omakseen, vaikka käymmekin inhimillisiä tuntojamme läpi! Hän on hyväksynyt sinut! Ole lohdutettu tästäkin sanasta! Paavali vakuuttaa - Jumalan kärsivällisyydestä ja että Hän on kaiken lohdutuksen Jumala, - kehottaessaan meitä yksimielisyyteen, mikä onkin Jeesuksen syvä tahto meihin nähden.

Sivu 45


"Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mie-len mukaan." Room.15:5 Niin kuin uskokin tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta, (Room.10:17) niin myös Jumala lähettää lohdutuksen Jeesuksen Kristuksen kautta: "Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta." 2.Kor.1:5 Toisinaan Jumala lohduttaa myös kokonaisia kansakuntia, lähettämällä heille ihmeellisen sanansa. (Jes.57:18) Katsopa, millaisia sanoja Israel sai kuulla profeetta Jesajan kautta: "Niin kuin äiti lohduttaa lastansa, niin Minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen." Jes.66:13 ”Julista vielä ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Minun kaupunkini tulevat vielä olemaan hyvyydestä ylitsevuotavia. Herra lohduttaa Siionia ja valitsee vielä Jerusalemin.” Sak.1:17[*JKR] Jumalan lohduttaessa kansakuntia, Hän lohduttaa meitä myös yksilöihmisinä! Onkin lohdullista tietää, että meillä on Puolustaja Isän tykönä! Jeesus elää rukoillakseen meidän puolestamme (Hepr.7:25) ja kun Hän on Isän oikealla puolella, Hänen, joka on mielistynyt rakkaaseen Poikaansa, Hän kuulee Häntä! Sinunkin edestäsi rukoillaan taivaissa, eikä sinun tarvitse peljätä ja olla murheellinen! ”Rakkaat lapset! Minä kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin tekee syntiä [*Kreik. hamartee, aoristi, joka merkitsee yksityistä synnintekoa, ei jatkuvaa. Katuen tunnustava saa sen anteeksi 1:9],

meillä on Puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.” 1.Joh.2:1[*JKR] Tämä Jumalan lohdutus on aitoa, syvällistä ja pysyvää lohdutusta. Tässä ajassa tuskittelemme usein syntisyytemme kanssa, mutta Jumala on tuonut lohdutuksen Jeesuksessa, joka ulottuu lupauksen mukaan aina iankaikkisuuteen saakka! Hän on edestämme vanhurskas Isän edessä, että me olisimme Hänen haavainsa kautta pelastetut. Sivu 46


"Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa." 2.Tess2:16-17 Jumalaan uskovaisella ihmisellä on myös oikeus rukoilla lohdutusta Jumalan edessä. Pyydä kanssani tänään Jumalalta: ”lohduta minua”! Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen Sinä virvoitat minut, syvyyksistä Sinä minut nostat. Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen, niin lyyrani sävelin saan ylistää Sinun totuuttasi, Jumala, ja harppuni kielillä kiittää Sinua, Israelin Pyhä! Minun huuleni avautuvat ilohuutoon. Minä laulan Sinulle kiitosta, koska Sinä lunastit minut. Ps.71:20-23[*-92] ”Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niin kuin Sinä olet palvelijallesi luvannut. Tulkoon minulle Sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä Sinun lakisi on minun iloni.” Ps.119:76 Ihmeellinen on Jumalan lohdutus! Ei suotta Raamattu kerro meille, että Hän on kaiken lohdutuksen Jumala! Hänen Sanansa, Henkensä ja nimensä kunnia julistavat sellaista lohdutusta, että siitä ei voi kuin riemulla riemuita! Hän on kihlannut sinut itselleen, nimeltä kutsuen, että saisit elämän, Hengen ja kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan. (2.Piet.1:3) - Lohduttaudu tänään Hänen Sanansa lupauksilla! Iloitse siitä, mitä Hän on antanut, ja tulee vielä antamaan sinulle! ”Silloin neito iloitsee karkeloiden, nuoret ja vanhat yhdessä riemuitsevat. He ovat saaneet kärsiä, mutta Minä muutan heidän surunsa riemuksi, lohdutan ja ilahdutan heitä. Minä ravitsen papit uhrirasvalla ja ruokin kansani hyvillä lahjoilla, sanoo Herra.” Jer.31:13-14[*-92] ”Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon, ja kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin. Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot, kaikki yhdessä iloitkaa! Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, Hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin! Herra on osoittanut pyhän käsivartensa voiman kaikkien kansojen silmien edessä, niin että maan kaikki ääret näkevät pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut.” Jes.52:8-10[*-92]

Sivu 47


358 - Nettijulkaisu 1.10.2014 -

Artikkelin tulostus:

Elämme aikoja, jossa monenlaiset pelot ja innoitusten lähteet vallitsevat elämää. Mielipiteitä on tuhansia ja mistä tahansa, yksinkertaisestakin asiasta saadaan tehtyä monimutkaisia teologisia selvityksiä, joista lopulta ihmisten päät ovat vain pyörällä. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sen tähden minä panen toivoni Häneen. Hyvä on Herra Häntä odottaville, sille sielulle, joka Häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. Valit.3:24-26 Onneksi meillä on kuitenkin Jeesus! Tuo niin valloittava ja suloinen persoona! Hän on tie, totuus ja elämä! Onkin niin, että et löydä tasapainoista elämää mistään muualta, kuin Hänen kanssaan! ”Vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ’suloiseksi tuoksuksi.’" Ef.5:2 Kaiken sekamelskan ja sinkoilevien ajatusten keskeltä, olen päättänyt antaa hetken ajastani Jeesukselle. Unohdan hetkeksi kaiken muun, taistelut voittoineen ja tappioineen ja haluan vain katsella Jeesusta Kristusta.

Sivu 48


"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki." 2.Kor.3:18, Ps.34:6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. 2.Kor.4:6 Kuinka me voisimme varjeltua kaikista eksytyksistä ja opin tuulista? Siihen on ainut lääke - nimittäin pysytellä mahdollisimman lähellä "tie-totuus-ja-elämä" - Jeesusta. Hän on luvannut antaa rauhan (Joh.14:27) joka kykenee varjelemaan sinut Kristuksessa, (Fil.4:7) Vain Hänessä pysyen, et eksy, sillä Hän johtaa sinut Henkensä kautta kaikkeen totuuteen. (Joh.16:13) Voitko uskoa ja luottaa näihin lupauksiin ollen Jeesuksen jalkojen juuressa? Anna tietoinen hetki päivästäsi Jeesukselle. Se ei tarkoita, ettetkö koko ajan olisi Hänen kanssaan, vaan sitä, että erotat tietoisen ja erityisen hetken Hänelle - ihan vain itsesi takia! Ajatellen Jeesusta, Hänen ihmeellistä lunastustyötään, ja sitä viisautta, mikä Hänessä on, huomaat pian, kuinka se valloittaa sydämesi. Mielestäsi kaikkoaa kaikki maailman häly ja saat olla elämäsi hetkiä Lunastajasi kanssa! Erästä seurakuntaa moitittiin ilmestyskirjan sivuilla siitä, että se oli menettänyt ensi ajan rakkautensa Herraa kohtaan. (Ilm.2:4) Tämä ensirakkaus on sitä, että haluaa viettää aikaa rakkautensa kohteen kanssa, kuunnellen ja katsellen häntä. Tahdotko sinä kuulla tänään Jeesuksen äänen, viettää aikaasi Hänen kanssaan ja vain katsella Hänen suloisuuttaan? Etsi tie tähän ensirakkauteen, sillä se on Jumalan tahto uskovaiselle ihmiselle. Haluatko tulla enemmän Hänen kaltaisekseen? – Vain Hänen luonaan opit Hänestä ja opit tuntemaan Hänen rakastavaa luonnettaan. Voimme lukea, millainen Jeesuksen vaellus oli, mitä Hän teki ja millaiset Hänen asenteensa olivat. Siitä voimme ottaa oppia ja Häntä katselemalla saamme myös tulla osalliseksi Hänen jumalisesta luonnostaan. (2.Piet.1:4) Liian usein teologiset kysymykset, linjaukset ja inhimilliset näkemykset syrjäyttävät aidon Jeesuksen läsnäolon. Opit voivat olla tärkeitä, mutta Kristuksen tuntemisen rinnalla ne menettävät Sivu 49


merkityksensä. (Fil.3:8) Kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätketyt Jeesukseen Kristukseen, ja siitä meidän ei tule mennä edemmäksi. (Kol.2:2-3) Tarvitsemme armoa, siinähän riippuu pelastuksemme, (Ef.2:8, 1.Piet. 1:10) mutta sen lisäksi tarvitsemme myös tekoja. (Matt.3:8, Luuk.3:8, 6:35, 1.Kor.10:31, Fil.2:14, Kol.3:17,23)

”Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa Häneen, vaan myös kärsiä Hänen tähtensä.” Fil.1:29 Rakastaessamme Häntä, teemme myös Hänen tahtonsa mukaisia tekoja. (5.Moos.11:13,22, Joh.14:15, 15:12-14, 1.Kor.16:14, 1.Tess.4:11, Jaak. 2:8-9, 2.Piet.1:10)

”vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta, ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa.” Kol.1:10-12 Sana ensirakkaus viittaa myös ensimmäiselle sijalle asettamista. Paavali luki kaiken muun roskaksi Kristuksen tuntemisen rinnalla (Fil.3:8) ja niin tulisi meidänkin tehdä. Elämme kyllä maailmassa tehden ajallisia asioita - mutta elämämme aines on Kristuksessa. Hänen antaessa elämän, hengen ja kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan, kaikki on hyvin. Viettäen erityisiä hetkiä Jeesuksen kanssa, opimme käsittelemään ympäröivää maailmaa ja elämäämme Hänen kauttansa. Se synnyttää uutta intoa, joka ei ole vain inhimillistä intoa, vaan eläviä virtoja Jumalan maailmasta. "Joka juo sitä vettä, jota Minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka Minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään." Joh.4:14

Et myöskään saa kokea aitoa Pyhän Hengen läsnäoloa missään muualla, kuin Jeesuksen seurassa. Tästä Raamattu vakuuttaa, että pelkästään Jeesuksen Herrauden tunnustaminen ympäröi meidät Pyhään Henkeen. (1.Kor.12:3) Vain Jeesuksen kautta pääset osalliSivu 50


seksi kaikkiin jumalisiin aarteisiin, siksi on tärkeää viettää erityisiä hetkiä vain kahden kesken Hänen kanssaan. Nämä hetket johtavat myös oman syyllisyyden ja heikkoutensa näkemiseen. Armon varassa, Jeesuksen hellässä hoidossa sekin on suloisen nöyrä kokemus. Hänen edessään ei tarvitse esittää, vaan saa olla aitona ja riisuttuna, Hänen luomistyönsä tuloksena, vain tuntien, että Hän auttaa ja pitää huolen kaikesta. Hänen edessään on myös hyvä analysoida elämäänsä ja vaikka elettyä päiväänsä. Kysyessäni Hänen tahtoaan ja miettien, olenko elänyt ja toiminut Hänen mielensä mukaan, saatan hyvinkin havaita Hänen kirkkautensa valaisun alla, mistä tulee kulloinkin tehdä parannusta. Jeesus on myös avoin lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. (Sak.13:1) Tämän virran lähettyvillä saat puhdistua hetkittäin ja päivittäin. ”Ja jokainen, joka panee Häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin Hän on puhdas.” 1.Joh.3:3 Kun tässä armovirrassa olet, alat nähdä sen vaikutuksia elämäsi valintoihin ja päätöksiin. Puhtaus synnyttää luonnollisella tavalla pahuuden karttamista ja likaisuuden inhoamista. Ja varmaan tiesitkin, että Hän tahtoo asettaa meidät eteensä puhtaina ja pyhinä. (Ef.5:26-27)

Sivu 51


357 - Nettijulkaisu 24.9.2014 -

Artikkelin tulostus:

Olen seurannut erään miehen palvelutehtävää ja alttiutta Herran elovainioilla, ja olen nähnyt, miten Jumala käyttää häntä ihmeellisellä tavalla. Hän opettaa Raamatun yksinkertaista totuutta Pyhän Hengen voitelun alla ja tulokset puhuvat puolestaan. Ihmisiä tulee uskoon Herraan Jeesukseen, he täyttyvät Pyhällä Hengellä ja monet paranevat ruumiin sairauksistakin. Kuitenkin on koko joukko uskovia ihmisiä, jotka etsivät hänestä ja hänen toiminnastaan pääasiassa vikoja, tai sanoja, jotka viittaisivat jollain tavoin "amerikkalaisiin" inhimillisiin ja sielullisiin oppeihin. Uskallan sanoa, että liikumme erittäin vaarallisilla alueilla puhuessamme pahaa Herran palvelijoista, jotka julistavat ilosanomaa Jumalan ihmeellisen voiman saattelemana. Ensinnäkin, "hedelmästään puu tunnetaan.” (Matt.12:33, Luuk. 6:44) - Jos ihmisiä tulee joukoittain uskoon vuodesta toiseen, ja Jumala antaa voimansa ilmetä vahvistaen sanansa, on syytä tarkoin miettiä, miten asennoituu tähän työhön. Jo Raamatun päivinä itse Jeesustakin – niin kuin muitakin Jumalan profeettoja aina vastustettiin. - Ja ketkä vastustivat? Ne olivat aina uskonnollisia "oikeaoppisia fariseuksia." Tänään meistä moni on tietämättään juuri Raamatun ajan fariseus. Sivu 52


"Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan." Apt.5:39 Jumala on valtuuttanut, varustanut ja kutsunut jonkin ihmisen erityiseen palvelutehtäväänsä. Ihmisinä näemme kyllä inhimilliset piirteet ja pelkäämme, toisinaan edes tietämättä, mitä pelkäämme. Harhaopit ja oman mielen hankkeet kyllä raukeaa tyhjiin, Mutta on selvää, että annettaessa kunniaa Jeesuksen pyhälle nimelle ja opettaessa totuutta Raamatun mukaisesti, ei voi olla kovinkaan kaukana vastaanotettavasta opetuksesta. "Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa sanomaan hänelle: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun'." Matt.11:2-6 Jo Raamatun lehdillä Gamaliel-niminen lainopettaja sai erään kerran viisautta juuri tällaisessa tilanteessa. - Pietari ja muut apostolit olivat julistaneet evankeliumia Kristuksesta, ja Jumala vahvisti Sanansa sitä seuraavin merkein. Silloinkin joukko itseään kovin jumalisina pitäviä ihmisiä nousivat suureen ääneen vastustamaan ilosanoman julistusta. "Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa." Apt.5:38 Oli syntynyt "kiihko, joka valtasi ylipapin ja hänen kannattajansa" (Apt.5:17) - Kuulutko sinäkin tällaiseen joukkoon, joka suuresti kiihottuu vastustamisesta, vikojen etsimisestä, henkilöiden liittämisistä milloin torontolaisuuksiin yms. ja sitten aivan innoissasi niistä kirjoitat tai selität ystävillesi? – Sanonpa sinulle varottavan sanan Jeesuksen elämästä. Erään kerran Hänelle tultiin sanomaan, että Hänen toimintansa perustuisi riivaajien voimiin. "Ja jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne." Matt.12:27-28 Sivu 53


Ja Jeesus jatkaa ajatuksella, jonka edessä jokaisen uskovaisen pitäisi olla herkällä omallatunnolla. Juuri tällaisissa tilanteissa saattaisimme sotia Jumalan Hengen toimintaa vastaan. "Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa." Matt.12:32 Mihin siis uskosi perustuu? Rohkenetko koetella uskoasi ja vaikutusalojasi, miettien Jumalasi kasvojen edessä, mitä todellisuudessa teet ajatuksin, sanoin ja teoin? “Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” 2.Kor.13:5 Nuo Raamatunajan monet ihmiset eivät kyenneet kyseenalaistamaan omia näkemyksiään ja asenteitaan - ja juuri siksi he jäivät jumalisen siunauksen ulkopuolelle. Sen sijaan, että he olisivat julistaneet suurella innolla ilosanomaa Jeesuksen Kristuksen voitokkaasta työstä Golgatalla, he katsoivat paremmaksi nälviä ja polkea maahan niitä taimia, joita toiset ihmeellisen voitelun ja voiman alla olivat saaneet istuttaa. "Ja niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä. Mutta he eivät pitemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille, niin kuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi." 2.Tim.3:8-9 Uskovien keskusteluja leimaa suuresti antikristuksen hengen pelko. Niin on syytäkin, mutta terveellä tavalla. Milloin kukakin opettajista tai julistajista leimataan tähän katekoriaan ja siitä kehkeytyy toisinaan suurikin kannattajakunta, jotka aktiivisesti sitten lietsovat omaa vankkaa näkemystään mediassa ja keskusteluissa. Olen alkanut pohtia, ettei juuri tällainen tapa käsitellä asioita - ole antikristuksen hengestä? Siinähän suurelta osin toteutuu suuri perkeleen tahto riitauttaa uskovia niin, ettei kukaan jaksa julistaa evankeliumin ilosanomaa. Tuo tuhanten juonten mestari osaa kyllä ujuttaa käärmeensä uskovienkin keskelle niin kauniissa paketissa, että sen “sihinän” on helppo uskoa. Vastustaessamme kaikkea Sivu 54


Hengen liikehdintää ja vaikutusaloja, saatamme vastustaa itseään Jumalaa - kuten Raamatunajan fariseukset tekivät. Myös näillä alueilla eksymme, ellemme tunne kirjoituksia. Voimme lukea, miten Johannes opetti selkeästi ja puhtaasti, miten voisimme erottaa toisistaan väärän hengen ja esimerkiksi antikristuksen toimintatavan: Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. 1.Joh.4:1-3 Antikristuksen henkeä leimaa omahyväisyyden leima. Siinä hengessä toimiva hakee aina itselleen ja omalle toiminnalleen kunniaa. Mutta se, joka puhuu Jeesuksen nimen kunniaa, korottaa Jumalaa ja Hänen sanaansa, ei voi olla antikristuksen hengestä. Ennen pitkää paljastuu se, missä hengessä ja mistä motiivista työntekijä julistaa. Koetelkaa kaikki - on myös Raamatun kehotus. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koetuksen seula olisi niin tiukka, etteivät edes hyvät asiat mene sen läpi. “Mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenlaista pahaa. Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.” 1.Tess.5:21-23 Nähdessämme näitä Jumalan valitsemia työmiehiä elopellolla, ei meidän tarvitse seurata heitä - kuin jumaloidaksemme heitä. Uskommehan perustuu Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen, ja Hän kyllä kykenee varjelemaan minut pelastuksessa ja omanaan. Joskin julistaja jossain kohdassa sitten erehtyisi, tai hänellä on hieman eriävä näkemys jostain asiasta kuin minulla, ei se kuitenkaan horjuttaisi uskoani. Joskus on - kuten Raamatussakin käynyt niin, että tällainen Jumalan evankeliumin julistaja on langennut ja pois poikennut. Ei se tee kuitenkaan tyhjäksi Jumalan evankeliumia, vaikka tuo työntekijä olisikin kadottanut “terän” työstään. Sivu 55


Voit myös miettiä, mitä teet asenteillasi ja sanoillasi Jumalan evankeliumin työlle. Oletko valmis kantamaan vastuuta sanoistasi, joita puhut Herran palvelijoita ja voideltuja vastaan? Mitä eräänä päivänä sanomme Jumalan edessä, kun meille näytetään ne sadat ja tuhannet ihmiset, joiden uskoon tulemisen estimme pahoilla puheillamme?! (Matt.23:13) “Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.” Valit.3:40 Meidän uskovien on syytä palata sielujemme Paimenen tykö, nöyrin mielin. Kysyessämme Hänen tahtoaan joka päivä, on aivan varma, että Hän johdattaa kulkuamme oikeaan suuntaan. Ennen kuin päätämme asenteistamme ja suhtautumisistamme toinen toisiamme kohtaan, rukoilkaamme Jumalan edessä, Jeesuksen nimessä, ja kysykäämme Hänen tahtoaan! Taivuta sydämesi Hänen edessään! “Ja hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut.” Dan.10:12 Nöyrästi rukoillen Hänen kasvojensa edessä, saamme kuulla vastauksia, jotka ovat Hänen sydämensä mukaisia aivoituksia. Tämä Raamatun rukous on hyvä liittää jokapäiväiseen rukoukseemme; "Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle." Ps.139:23-24

Sivu 56


356 - Nettijulkaisu 17.9.2014 -

Artikkelin tulostus:

Ihmisyyttä tutkiessa, havaitsee helposti sen, että olemme syntisiä – kaikesta uskovaisuudestamme huolimatta. Paavali kirjoittaa opettaen synnin olemuksesta ja sen hallinnasta juuri uskoville ja seurakuntalaisille. Hänen kirjeensä eivät olleet osoitettu jumalattomille, vaan meille, jotka kannamme kristityn nimeä. Raamatun yksi perustotuuksista on, että ruumiissa asuu synti. (Room.7:23) Toinen selkeästi ilmaistu totuus on, että Jumala itse on sulkenut meidät tähän olotilaan. (Room.11:32, Gal.3:22) Huomaathan, että nämäkin ajatukset olivat opetusta uskoville. Jumala on katsonut viisaaksi jättää meihin jokaiseen heikkoutta, että olisimme alati riippuvaiset Hänen armostaan. Se tekeekin meistä yhdenveroisia Hänen edessään, - onhan Jumalan lain suhteen niinkin, että joka rikkoo yhden käskyistä, on syypää kaikkeen muuhunkin. (Jaak.2:10) Nähdessämme heikkoutta itsessämme, on hyvä ajatella sitä Jumalan näkökulmasta. Hänhän on luvannut olla heikossa väkevä! (Mark. 14:38, Room.5:6 ,1.Kor.1:25, 9:22, 2.Kor.12:10, 13:4,9, Hepr. 11:34) Liikumme jälleen alueilla, jota tämän maailman käsityskyky ei riitä ymmärtämään. Heikkous inhimillisyydessä tekee ihmisen yhä riippuvaisemmaksi Jumalan armosta, ja tämä jumalinen ominaisuus taivaasta lähtöisin olevana - saa heikon olemaan lopulta, kuin väkevä soturi. Sivu 57


Ongelma on usein siinä, että olemme sokeita omille synneillemme. Saatamme nähdä toisten näkyvät kompuroinnit ja olemme ehkä pystyneet elämään ilman tällaisia näkyviä lankeemuksia. Emme ehkä juopottele, elä haureellisesti, varasta, valehtele tai kiroile. Tästä hienosta esiintymisestä ylpeinä emme huomaa, miten usein olemme kuitenkin ahneita, pilkallisia, ylpeitä, pahanpuhujia, kadehtivia, nurjia, itseään parempana pitäviä, jne. Puhumme suureen ääneen toisen lankeemuksesta ja heikkoudesta, mutta oma syntisäkin suu on tiukasti solmittuna!

Oman syntisyyden näkemiseen tarvitaan Pyhän Hengen täyteyttä. Hän näyttää meille todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. (Joh.16:8) Kun Jeesus saa tulla sydämeen, Hän puhdistaa sen syvimpiä sopukoita myöden. - Onkin niin, että vasta Jeesuksen tuoman armon avulla, ihminen uskaltautuu käsittelemään omaa syyllisyyttään. Armon avulla syyllisyys ei tee enää niin kipeää, vaan Jeesuksen hellässä hoivassa saa pestä ja heittää pois kaiken, mikä on vääryyttä. (1.Piet.2:1,24) Toinen ongelma on, että usein saatamme omaksua ihmeellistä armoa omissa asioissamme, mutta käsitellessämme toisen asioita, osoitamme kylmästi armottomuutta ja syyttävää sormea. (Matt.7:3) Tästähän Jeesus varoitti meitä hyvin ankaraan sävyyn. (Matt.18:23-35) Syyllisyyskysymysten äärellä meidän tulisikin nähdä kokonaisvaltaisemmin Jumalan armotyö ihmisten keskellä. Armo kuuluu minulle, mutta se kuuluu myös sinulle! Armon käsite joko on läsnä koskien kaikkia, tai sitä ei ole lainkaan. Jeesus opetti tästä, muistuttaen, että ellemme me anna anteeksi toisillemme, taivaallinen Isäkään ei anna meidän rikkomuksiamme anteeksi. (Matt.6:14-15) Riittävän syvälle, ja kirkkaalla armon valaisimella valaisten sydämen ajatuksia, asenteita ja päätöksiä, näkee lopulta hirvittävän syyllisyyden ja heikkouden. Yksikään meistä - ei edes parhainkaan kristitty - kykene elämään edes puolta tuntia tekemättä syntiä. - "Se siitä hurskastelusta sitten"! Lopulta jää ainoastaan Jumalan ihmeellinen armo. Se on ainut toivo, ainut mahdollisuus ja ainut pelastus. Ennen tähän tulemista, Jumala saattaa sallia sinulle syvän lankeemuksen. Näet kenties tunnossasi asioita, joissa olet tehnyt miltei hirvittäviä tekoja - salassa, joita häpeät niin, että voit fyysisestikin pahoin. Tiedä se, että sekään ei ole vielä mitään verrattuna siihen, mitä löytyy sydämestäsi asennemaailmasta, alitajuisista ajatuksista, tyhmyyden alta, jota ihminen on omassa viisaudessaan ja esimerkiksi omahyväisyyden viitan alta. On Sivu 58


niin paljon ulottuvuuksia, joita ihminen ei kykene hallitsemaan – tekemättä syntiä. Tästä muistutuksena meille Sanasta löytyy Daavidin lankeemus, ja samoin Pietarin kohdalla, kun hän kielsi sadatellen tuntevansa Jeesuksen. Millaisia jumalolentoja he olisivatkaan meidän silmissämme, ellemme tietäisi heidän epäonnistumisiaan! Ehkä he itsekin olisivat olleet kovin ylväitä ja korskeita, ilman tällaista syvää pudotusta "helvetin kuiluihin." Niin sydäntä särkeviä rukouksia Daavid rukoili, tajuttuaan oman syyllisyytensä. (Ps.19:13, 25:18, 32:5, 51:3) Ei hänellä ollut tunnollaan vain yksi teko Betseba-nimisen naisen kanssa, vaan hän rukoili anteeksiantoa, koska kaikki hänen syntinsä olivat hänen edessään. (Ps.51:5) Ajatuksin, asentein ja teoin - siinä on "Jerikon muuria" valloitettavaksi, ja onkin niin, että joka näkee omaa syntisyyttään, sen ei tarvitsekaan olla toisten kimpussa - syyttäen ja syyllistäen. Lopulta jää vain armo, jonka varassa pelastumme. Tätä ei voi kyllin teroittaa! Daavid rukoilee myös: "Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi." Hän oli ymmärtänyt, mikä on tuo voima - ylitse hänen syntisyyden. Se on tänäänkin sama ja muuttumaton voima, joka tekee sinut vahvaksi ja väkeväksi heikkoutesi keskellä. - Rukoukseni on, "älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi, ota pois pahat tekoni - ota sydämestäni pois tämän maailman synti - Sinä Pyhä Jumalan Karitsa! - Päästä minut pahasta, heitä syntini merten syvyyksiin, armosi ja laupeutesi tähden! Jeesus, minun Jumalani, armahda minua, pelasta minut"! Kun Raamatun pyhät sankarit ja Jumalanmieleiset Herran palvelijat joutuivat taistelemaan syntiä vastaan, tunnustaen avuttomuuttaan sen edessä, ymmärräthän, että tämä on myös meidän osamme. – Loppuun asti tässä maallisessa vaelluksessamme joudumme kantamaan synnin osallisuutta ruumiissamme. Se on ristin kantamista joka päivä. (Matt.10:38, Luuk.14:27) Meille ei ole annettu muuta tietä taivaaseen, kuin ristin tie. Tuolta ristiltä kajastaa valo, toivon säteitä, ja armon sanomaa, että Hän on kantanut syntimme. Hän on tullut, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. (Joh.10:10) Ota kantaaksesi joka päivä Jeesuksen risti sydämessäsi. Se on sovituksen merkki sinulle - Hänen haavojensa tähden. Omaksuen vapautuksen armossa, lahjaksi saatuna, anna sinäkin lahjaksi lähimmäisillesi itse kokemaasi armoa! (Matt.10:8)

Sivu 59


355 - Nettijulkaisu 10.9.2014 -

Artikkelin tulostus:

Viimeinen luku roomalaiskirjeessä sisältää pääasiassa tervehdyksiä Paavalille hyvin rakkaiksi tulleille työtovereille. Onkin jotenkin sydäntä lämmittävää huomata, miten Paavali osoitti arvostusta, hyväksyntää ja rakkautta ihmisille, jotka olivat hänen kanssaan tehneet työtä evankeliumin ja seurakunnan eteen. Hänen esimerkistään mekin voimme ottaa oppia – tunnetaanhan meidät Jumalan lapsiksi keskinäisestä rakkaudestamme. (Joh.13:35) Paavalin sanoissa ei kajasta hivenenkään kateutta tai vallanhimosta kumpuavaa nurjuutta työtovereitaan kohtaan. Hän avoimin ja hyvin mielin tervehti jokaista. Iloitsen myös, miten Paavali hyväksyi naisten aseman seurakunnassa. Luvun alussa hän kehottaa ottamaan vastaan Foibe-nimisen sisaren, joka oli Kenrean seurakunnan palvelija: ”Suosittelen teille sisartamme Foibea, Kenkrean seurakunnan palvelijaa. Ottakaa hänet vastaan Herrassa, kuten pyhien sopii, ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Hän on näet ollut monelle avuksi, myös minulle.” Room.16:1-2 Paavali siis Jumalan nöyränä palvelijana kykeni antamaan avointa tunnustusta, kuinka tämä nainen on ollut monelle avuksi, niin kuin hänelle itselleenkin. Tuo nainen oli seurakuntapalvelija, ja muistamSivu 60


me, millaisen arvon Jeesus antoi palvelijalle. Hän on suurin keskuudessamme! (Matt.23:11) Ei siis ole mitenkään vähäpätöinen tehtävä suorittaa seurakuntapalvelusta, kuten pyhille sopii. Tämän maailman mieli hamuaa johtajan asemaa ja paikkoja, jotka näyttävät inhimillisesti kunniakkailta. Jumalan seurakunnassa tällaista kilpailua ei tulisi olla, vaan ennemmin arvostusta niitä kohtaan, jotka ahkeroivat hyvissä töissä - yhteiseksi parhaaksi. Jakeessa kolme Paavali puhuu työkumppanuudesta lähettäessään tervehdystä Priskalle ja Akylaalle. Itsekin saatan toisinaan käyttää sanontaa: "Tehtävät ovat eri, mutta työn antaja on sama"! Tiedän, että seurakuntani palvelijat ja työntekijät ovat minun kumppaneitani. Kukaan meistä ei yksinään kykenisi pyörittämään suuren seurakuntamme mitä erilaisimpia toimintoja. Tarvitsemme toinen toistamme. Tarvitsemme yhteistyökumppaneita, joita Jumala on armoittanut eri osa-alueille. Nämä Paavalin ystävät olivat laittaneet myös henkensä alttiiksi jopa Paavalin puolesta! "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13 Nämä kaikki Paavalin sanat paljastavat hänen suurta rakkauttaan ja helläsydämisyyttään niin Jumalaa, kuin Hänen seurakuntaansakin kohtaan. Seurakunta ei tänäänkään saisi olla kuiva, kylmä, vihamielinen, lakihenkinen, kaavoja noudattava "muumioiden" seurakunta! Jeesuksen seurakunta on täynnä elämää, rauhaa, rakkautta, iloa, pyhyyttä, armoa ja kaikkinaista hyvyyttä! Näitä kohti jokainen uskovainen voi pyrkiä. ”Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” Room.14:17 Jakeessa viisi puhutaan myös kodeissa kokoontumisesta. Siihen aikaan ei ollut vielä rakennettuna valtavia kullalla päällystettyjä kirkkoja ja seurakuntasaleja, mutta he kokoontuivat kodeissa. Vielä tänäänkin olisi hyvä toisinaan kokoontua pienempinä ryhminä kodeissa, sillä näin tehdessä, ilmapiiri on hyvin usein kodikas ja avoimempi aidolle Jumalan kohtaamiselle. Uskovaisuuttahan ei pitäisi kahlita seurakuntarakennusten sisälle. Se tulisi olla läsnä arkielämässä ja kaikissa kohtaamisissa. Seurakuntakulttuurin etääntyessä liian kauaksi normaalista arkielämästä, ihmisten on lopulta tavattoman vaikea päästä sisälle Sivu 61


Jumalan tuntemukseen ja seurakuntayhteyteen. Olisikin aika tuoda seurakunta takaisin ihmisten luokse, aidolla ja pyhällä tavalla, kuten Jeesus toimi aikanansa - jospa voisimme kohdata kanssaihmisiä juuri niin kuin Hän kohtasi! Olipa vastassa syntinen, hurskasteleva fariseus, tai sairautta ruumiissaan kantava ihminen, osaisimme aina miettiä, miten Jeesus juuri tässä tilanteessa toimisi. Paavali tahtoi myös muistaa ”ensihedelmäänsä” Aasiassa, eli häntä joka oli tullut ensimmäisenä uskoon Paavalin työn toimesta. Muistan itsekin kuin eilisen päivän sen hetken, jolloin sain siunata ensimmäisen ihmisen taivastielle! Kaipaan jatkuvasti nähdä hänet, tervehtiäkseni ja kannustaakseni häntä uskossa eteenpäin! Jotenkin koen samankaltaista mielihyvää ensihedelmästä, mitä Paavali sai kokea. Paavali siis koki syvää rakkautta Epainetusta kohtaan ja voimme vain ajatella, millaisia tuntoja hän koki sydämessään saadessaan Paavalin terveiset! Varmasti hän suuresti iloitsi ja riemuitsi, ja jatkoi uskonsa taivalta eteenpäin! Toisinaan rohkaisevat sanat saattavatkin olla arvaamattoman tärkeitä! Käytä niitä, tervehdi aidosti ja lempeästi rakkaitasi!! Jakeessa kuusi, Paavali jälleen lähettää terveisiä myös naiselle. Seurakunnassa oli Maria-niminen uskovainen, joka oli paljon nähnyt vaivaa seurakunnan eteen. Juuri näin meidänkin tulisi huomioida palvelusta suorittavia uskovia! Sitten Paavali huomioi myös vankitoverinsa. Andronikus ja Junia olivat olleet hänen kohtalotovereina tuomittuina vankityrmään ja kahleisiin evankeliumin tähden. Paavali, joka itse kärsi kahleissa, ymmärsi hyvin, miltä tuntuvat karkeatekoisten kahleiden hiertymät käsissä ja mitä on vankisellin yksinäisyys. Hän siis halusi muistaa heitäkin, ikään kuin ojentaen heille kätensä, kiittää heidän kestävyyttään kärsimystensä keskellä. Paavali tahtoi antaa heille suuren arvon apostolien rinnalla, huomioiden heidän tulleen Kristuksen omiksi jo ennen kuin hän itse oli kohdannut Mestarinsa. Tämäkin puolestaan kertoo Paavalin nöyrästä asenteesta uskonsisariaan ja veljiään kohtaan! Iloitsen tällaisesta avoimesta mielestä ilman kateuden häivääkään! Paavalin lähettäessä tervehdyksiään, hän huomioi ystäviään Kristuksessa, tervehtien perhekuntia ja työtovereitaan Herrassa. Hän mainitsi myös Apellen, joka oli kestänyt koetuksia Kristuksessa. Kuinka monta ystävää onkaan meidänkin keskuudessamme, jotka ovat joutuneet käymään suuria koetuksia. Tilanteet ovat varmastikin erilaisia, kuin pari vuosituhatta sitten, mutta kärsimys ja kipu Sivu 62


tuntuvat silti aina yhtä kipeältä. Tällaisia kokeneita ihmisiä kannattaa muistaa ja lohduttaa. Jakeessa 12 Paavali niin ikään tervehtii rakkaita, jotka ovat nähneet vaivaa Herrassa. Usein evankeliumin työ ja seurakuntapalvelukset ovatkin vaivan näkemistä. Saatamme nykyaikana unohtaa tämän halutessamme vain kaikkea helposti saatavaa - ja kuinka hienoa onkaan usein vain istua passiivisina seurakunnan kokouksissa! Ja älä luule, että puheiden ja musiikkiesitysten arvosteleminen olisi aktiivista uskonelämää! Se on kaukana siitä!! - Aito vaivannäkeminen on osallistumista itse eri toimintoihin, mutta se on seurakuntaelämää myös kirkkorakennusten ulkopuolella. Muistanet, miten Raamattukin määrittelee aidon ja oikean Jumalanpalveluksen, "käymällä katsomassa orpoja ja leskiä ja varjella, ettei maailma saastuta." (Jaak.1:27) Nähdessämme siis vaivaa myös niiden eteen, jotka eivät pääse kauniisiin seurakuntasaleihimme, saatamme viedä heidän luokseen Kristuksen tuoksua, aitoa rakkautta ja välittämistä. Vaivannäkeminen on siis hyvin laaja käsite, johon myös sinä voit osallistua kutsumuksesi ja Jeesusta rakastavan sydämesi kanssa. Kuinka erityisen rakkaina Paavali pitikään joitain ihmisiä. Rufusniminen nainen oli hänellekin kuin äiti! Ajattele, millaista huolenpitoa he osoittivat toisilleen. Rufus ei varmastikaan ollut pöyhkeä, toisia arvosteleva nainen, vaan hän omisti Jeesuksessa Kristuksessa rakastavan ja palvelevan sydämen. Hänkin osaltaan oli edesauttamassa evankeliumin työssä ja seurakuntaelämässä. Jakeessa 16 Paavali kehottaa osoittamaan rakkautta käytännössä. Tukahdutettu rakkaus on hyödytöntä, mutta osoittaessamme sitä toisillemme, myös vastapuoli saa tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty. Paavali kehotti: "Tervehtikää toisianne pyhällä suunannolla." - Kun ajattelemme eri kulttuureja, ymmärrämme, ettei suuteleminen sovi suomalaiseen kulttuuriin siinä, missä monessa muussa kulttuurissa. Samaa voisi keskuudessamme kuvata kädenojennus ja jonkin hyvän sanan sanominen toiselle. Sanoillahan voimme myös "antaa suuta"! - osoittaen, miten rakas ja tärkeä toinen ihminen on. Vielä ennen loppua, Paavali halusi antaa tärkeitä varoituksen sanoja. Jakeessa 17, hän kehottaa meitä pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta, vastoin sitä oppia, jonka olemme saaneet. Hän kehotti erityisesti vetäytymään Sivu 63


pois tällaisista ihmisistä! – Sellaiset ihmiset eivät palvele Herraa Jeesusta Kristusta, vaan heidän omia päämääriään ja intohimojaan. He pettävät suloisilla sanoillaan ja kauniilla puheillaan vilpittömien sydämet. Roomalaisten kuuliaisuus uskossa oli tullut kaikkien tietoon. Siitä Paavali erityisesti iloitsi ja hän kehottikin roomalaisia uskovia olemaan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan. Nämä sanat kaikuvat sanan lehdiltä yhä meillekin. Rukoilkaamme ja pyytäkäämme viisautta kaikkeen hyvään ja taitamattomuutta pahaan! Näin rauhan Jumala on pian musertava Saatanan teidän jalkojenne alle, koska mitkään pahan juonet eivät onnistu! "Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kaikkien kanssanne." - Näihin sanoihin päättyvät Paavalin kirjeet rohkaisten ja muistuttaen meitä pelastumisemme toivosta, siitä Kristus-kalliosta, johon uskomme on ankkuroituna. Paavalilla oli kirjuri, Tertius, joka ilmeisesti kirjoitti Paavalin sanelemana hänen kirjeensä sanat. Myös hän tervehtii uskon sisaria ja veljiä. Samoin Gaius - seurakunnan majanantaja yhdessä muiden kanssa tahtoi tervehtää Rooman seurakuntaa sanoen: "Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne." ”Ylistys Hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen.” Room.16:25-27[-92]

Sivu 64


354 - Nettijulkaisu 3.9.2014 -

Artikkelin tulostus:

Seuraavaksi Paavali opettaa, miten meidän on hyvä suhtautua toinen toisiimme heikkouksistamme huolimatta. En voi olla ajattelematta sitä Jumalista viisautta Paavalin kohdalla, hänen huomioidessa Jeesuksen tavoin heikompiosaisia. – Hän kehottaa vahvojen huolehtia heistä. Usein tässä ihminen - niin luonnostaan toteuttaa maailmassa valloillaan olevaan heikomman sortopolitiikkaa ja vahvoja ajetaan ylös mitä kunniallisimpiin paikkoihin ja asemiin. Näin ei pitäisi olla kuitenkaan seurakunnan keskellä. "Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi. Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niin kuin kirjoitettu on: ´Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet Minuun´." Room.15:1-3 Paavali puhui tässä myös ”mieliksi olemisesta.” Kuinka hyvää tekeekään ihmissuhteille ja kanssakäymisille tehdä toisinaan toiselle mieliksi, eli sellaista, mitä toinenkin tahtoisi. En usko Paavalin tarkoittaneen tällä sellaista mielistelyä, jolla ajaisimme omia tarkoitusperiämme esimerkiksi pyrkiessämme piireihin tai parempiin asemiin johtoportaissa. Niin kuin Paavali kirjoittikin, "olkoon rakkaus vilpitöntä" (Room.12:9) - tässäkin tekomme ja asenteemSivu 65


me tulee olla pyynteettömiä ja hyväntahtoisia. Ollessamme siis aina valmiina hyviä tekoja varten, (Tit.3:1) tämä sisältää oivallisen keinon elää evankeliumia todeksi käytännön elämässä. Pelkästään elämän hyvinvointiin ja ihmissuhteiden onnistumiseen nähden juuri tällainen on hyvä neuvo. Niin avioliitossa, kuin suhteissa lapsiin tai vanhempiin, on erittäin tervehdyttävää lääkettä molemmin puolin harjoittaa toinen toisellemme mieliksi olemista. "Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." Room.15:4 Ymmärtänet kuitenkin, ettei tämä ohita missään tapauksessa muita Raamatun neuvoja. Toisin sanoin, mieliksi oleminen pitää tapahtua ”tiettyjen raamien” sisällä, että se olisi kaikin puolin soveliasta. Emmehän voi olla esimerkiksi pahalle mieliksi - ryhtyen tekemään samoja tekoja, mitä paha tekee! Sitten Paavali kehottaa seurakuntaa yksimielisyyteen. Tämä askarruttaa usein mieltäni, sillä se ei aina toteudu jos ihmismieli hallitsee seurakunnan keskellä. Paavali jatkaakin opetustaan viitaten Kristuksen mieleen, joka meillä jokaisella tulisi olla. ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” Fil. 2:2-5 "Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää." Room.15:5 Millainen siis oli Kristuksen mieli? – Paavali kertoo, miten Jeesuksella oli hoivaava asenne kärsiviä ihmisiä kohtaan. Hän ymmärsi heikkoutta ja syntisyyttä, vajavaisuutta ja sairautta. Kuinka usein Jeesus ottikaan syntisen ihmisen huomaansa - silloin, kun toiset olivat valmiita kivittämään hänet! – Tässä on yksi mahdollisuutemme tuoda jumalista rakkautta ihmiskunnan keskelle! Voimme olla yhtymättä juorupuheisiin ja tuomion julistuksiin toinen toistemme kanssa ja sen sijaan julistaisimme Jeesuksen Kristuksen tuomaa Lunastusta ja armonsa runsautta! On merkillistä ja hämSivu 66


mentävää, miten juorupuheen teho ja jatkuvuus laantuu, kun joku sen keskellä aloittaa puhumisen armosta ja siitä, miten Jeesus kohtasi heikkoutta ja syntisyyttä! Kehottaisin kokeilemaan käytännössä - ja näet kyllä, mitä Kristuksen mieli välittömästi vaikuttaa! "Hoivatkaa sen tähden toinen toistanne, niin kuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi." Room.15:7 On suuri ilo, miten Jumala on vahvistanut lupauksensa Kristuksessa ihmiskuntaa kohtaan, ja kuinka myös pakanakansat ovat päässeet tähän ykseyteen osalliseksi - ei muotomenoissa, kuten ympärileikkaus, kasteet, sakramentit, yms. - vaan Jeesuksessa Kristuksessa! Saakoon Hän vallita mieliämme ja uudistaa meidät palvelemaan Hänen hyvää tahtoaan! "Sillä minä sanon, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset, mutta että pakanat laupeuden tähden ovat ylistäneet Jumalaa, niin kuin kirjoitettu on: ´Sen tähden minä ylistän Sinua pakanain seassa ja veisaan kiitosta Sinun nimellesi ´. Ja vielä on sanottu: ’Riemuitkaa, te pakanat, Hänen kansansa kanssa’. Ja taas: ´Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ja ylistäkööt Häntä kaikki kansat´. Ja myös Esaias sanoo: ´On tuleva Iisain juurivesa, Hän, joka nousee hallitsemaan paka-noita; Häneen pakanat panevat toivonsa´." Room.15:8-12 Katsellessa siis Paavalin oppia Kristuksesta ja seurakunnasta, ei voi kuin ylistää sitä jumalista viisautta, millä Paavali oli puetettu. Hänen sanomansa ei ollut toivottomuutta ja synkeyttä, vaan täynnä riemullista iloa, toivoa, jumalista rauhaa ja rakkautta. "Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta." Room.15:13 Paavali oli perusteellinen opettaja. Hän selvitti asioita juurta jaksain ja seuraavaksi hän käsitteleekin sitä, miksi hän on ryhtynyt heitä opettamaan. Seuraavasta voimme oppia itsekin, että aina voimme oppia uutta ja hyödyllistä - kasvaen yksilöinä ja koko seurakuntana Kristuksen kirkkaudeksi ja kunniaksi. Veljeni, minä kyllä olen varma teistä, että te jo ilmankin olette täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa, niin että myös kykenette neuvomaan toinen toistanne. Kuitenkin olen paikka paikoin Sivu 67


jotenkin rohkeasti teille kirjoittanut, uudestaan muistuttaakseni teille näitä asioita, sen armon kautta, jonka Jumala on minulle antanut sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri." Room.15:14-16 Tiedämme, että Paavalilla olisi ollut oikeutusta kerskaamiseen itsessäänkin, sillä hän oli Jeesuksen apostolina saavuttanut arvokkaan ja siunatun viran - niin ihmisten, kuin Jumalankin edessä, mutta hän tyytyi kerskaamaan ainoastaan Jeesuksesta Kristuksesta! Tämä piirre miellyttää minua ja tahtoisin niin syvästi omaksua elämäni asenteeksi juuri sen. Loppujen lopuksi, ilman Kristusta ja Hänen suurta armoaan ei minullakaan olisi yhtään mitään. "Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa; sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla, tunnustekojen ja ihmeiden voimalla, Pyhän Hengen voimalla, niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen, ja sillä tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan niin kuin kirjoitettu on: ´Ne, joille ei ole julistettu Hänestä, saavat Hänet nähdä, ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät´." Room.15:17-21 Kuinka rakas olikaan Rooman seurakunta Paavalille. Hän oli jo hyvin pitkään toivonut nähdä heitä. Miten suuresti tuo seurakunta iloitsikaan hänen sanoistaan! Ajattelepa, että juuri sinun seurakunnastasi jokin suuri ja armoitettu Herran palvelija sanoisi jotain tällaista! Saisitte opettavaisen kirjeen, jossa kirjoittaja aika ajoin haaveilee, että saisi jälleen tulla tykönne! "Sen tähden olenkin niin usein ollut estetty tulemasta teidän tykönne. Mutta koska minulla nyt ei enää ole tilaa näissä paikkakunnissa ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidän tykönne, niin minä, jos milloin Hispaniaan matkustan, tulen luoksenne, sillä minä toivon sieltä kautta matkustaessani näkeväni teidät ja teidän avullanne pääseväni sinne, kunhan ensin olen vähän saanut iloita teidän seurastanne. " Room.15:22-24

Sivu 68


Kuinka hienolla tavalla Paavali otti osaa myös käytännön tehtäviin ja huolehti ympärillään olevista asioista. Hän tiesi, missä kärsimyksissä ja köyhyydessä Jerusalemin kristityt ja apostolit olivat siellä, ja niin hän keräsi avustusta ja lähti viemään sitä Jerusalemiin. Mutta nyt minä matkustan Jerusalemiin viemään pyhille avustusta. Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä. Niin he ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa; sillä jos pakanat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan, niin he puolestaan ovat velvolliset auttamaan heitä maallisilla. Kun olen tehtäväni suorittanut ja heille tämän hedelmän perille vienyt, lähden teidän kauttanne Hispaniaan; ja minä tiedän, että tullessani teidän tykönne tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani. Room.15:15-29 Lopulta Paavali, tuo rohkea Jumalan soturi, pyytää esirukousta puolestaan. Ajattelepa, että näinkin "suuri" Jumalan palvelija tarvitsee rukoustukea! Se kertoo, että Paavali oli ihminen siinä missä me kaikki muutkin. Tarvitsemme tukea, rukousta ja joskus jopa lohdullisia ja rohkaisevia sanoja! Minäkin tarvitsen viisautta ja voimaa, johdatusta ja apua. Suuri kiitos jokaiselle, joka muistaa työtäni rukouksin! "Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuk-sen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua tais-telussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa, että minä pelastuisin joutumasta Juudean uskottomien käsiin ja että Jerusalemia varten tuomani avustus olisi pyhille otollinen, niin että minä, jos Jumala niin tahtoo, ilolla saapuisin teidän tykönne ja virkistyisin teidän seurassanne. Rauhan Jumala olkoon kaik-kien teidän kanssanne. Amen." Room.15:30-33

Sivu 69


353 - Nettijulkaisu 27.8.2014 -

Artikkelin tulostus:

Niin kovin usein erilaiset ruokailutavat tulevat ihmisille tärkeiksi puheenaiheiksi. Onhan syöminen toki tärkeää inhimillisesti ajatellen, tarvitsemmehan ruokaa ja juomaa selvitäksemme hengissä. Toisinaan näyttää kuitenkin, että "oikeiden ongelmien puutteessa" ihminen kehittää turhamaisuudessaan itselleen uusia haasteita ja ”ongelmia,” ruokailutapoineen, jotka saattavat näyttää miltei pöyristyttäviltä esimerkiksi niistä, jotka näkevät oikeasti nälkää. Ruoka on tarkoitettu vatsaa varten ja ruumiin ravinnoksi, ei hienosteluiksi ja etikettisääntöjen noudattamisiksi. Paavali puhuukin tällaisesta nimittäen näillä tärkeileviä ihmisiä "heikkouskoisiksi" ja sellaisiksi, jotka "tarvitsevat hoivaa." "Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa." Room.14:13

Inhimillisesti saatamme nähdä kuvan vahvoista ja ylevistä naisista ja miehistä, jotka tietävät ja osaavat kaikki hienostelevat etikettisäännöt, mutta todellisuudessa se onkin Jumalan edessä heikkoutta. Tuleeko tässäkin asiassa lopulta "ensimmäiset viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi"? (Matt.20:16) Jeesuksen valitsemat opeSivu 70


tuslapset olivat miltei kaikki rahvaanomaisia työläisiä. Pietari – kalalta haisevine vaatteineen - tuskin edes tiesi kaikista ylevien herrasmiehien ruokailusäännöistä? Luulenpa, että hän paistoi rannalla saamiaan kaloja ja söi hyvillä mielin ruokansa. Meidän ei tule kuitenkaan tuomita toinen toistamme heikkouksiemme tähden, onhan Herra voimallinen pitämään pystyssä niin heikon, kuin senkin, joka pitää itseään vahvana. "Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma." Room.14:5 Onhan muistettava, kenelle kuulumme, kuka meidät pelasti ja kenen varassa elämämme on. Tullessamme siis Jeesuksen opetuslapsiksi, saamme kukin heikkouksineen päivineen olla Hänen armonsa varassa. Toinen on saattanut kasvaa pidemmälle ja kykenee näkemään jo suurempia kokonaisuuksia – ymmärtäen, mikä todellisuudessa on loppujen lopuksi oleellista ja tärkeää, mutta toinen taas saattaa näperrellä pienten, miltei olemattomien asioiden ääressä. Se kuitenkin kuuluu luonnolliseen kasvuproses-siin, jossa myös Jumalan lapsi opettelee elämänsä asiat, kunnes tulee lopulta täyteen aikuisuuteen. "Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sen tähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat." Room.14:7-8 Eli, sen sijaan, että tuomitsisimme ja moittisimme heikompaa, meidän tulee arvostaa ja hoivata häntä. Eläessämme elämäämme Herralle, meidän tulisi osoittaa Jeesuksen tahtomaa rakkautta veljiämme ja sisariamme kohtaan. "Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra." Room.14:9 Uskotko sinä Jeesuksen Herrauteen? Uskotko, että Hän kykenee pitämään huolta myös heikommasta ja varjelemaan hänen sielunsa kaikesta pahasta? Toisinaan on hyvä pysähtyä miettimään, mitä todellisuudessa Jeesuksen Herraus merkitsee meille sisimmässämme ja sitten myös käytännön elämässä.

Sivu 71


"Mutta sinä, minkä tähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkä tähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Sillä kirjoitettu on: 'Niin totta kuin Minä elän, sanoo Herra, Minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa'. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme." Room.14:10-12 Avarakatseisuus, eli asioiden avoin tarkastelu saattaa puuttua hyvin usein kiihkomieliseltä uskovalta. (Luuk.6:39, Matt.23:26, Jes.42: 18-19, 43:8) Omahyväisyydessään hän on saattanut sokeutua näkemään asiat vain omasta näkökulmastaan. Se, mikä hänelle sopii, ei ole syntiä, ja mikä taasen sopimatonta, on hänen mielestään syntiä. (1.Kor.8:2, 10:12, Gal.6:3) ”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.” Ilm.3:17 Paavali opetti kuitenkin avarakatseisuutta ohjaten seurakuntaa näkemään asioiden todellisia laitoja. Eikö olekin toisinaan suhteellisen vaikea käsittää Raamatun selkeää ajatusmallia siitä, että "kaikki on puhdasta puhtaille ja saastaista saastaisille"??! (Tit.1:15, 1.Kor.6:12, 10:23) "Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää." Room.14:13-14 Paavali halusi meidän ymmärtävän, missä menee asioiden oikeat rajat. Katsopa, millaisella viisaudella Jumala oli puettanut Paavalia: "Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä." Room.14:15-17 Toisin sanoen, meidän tulee kunnioittaa toinen toistemme heikkouksia näilläkin alueilla. Emme saa siis loukata tahallamme toista Sivu 72


omalla vapaudellamme ja ymmärryksellämme. Tosin voimme tehdä työtä myös sen eteen, että heikompikin käsittäisi todellisuuksia oikeasta ja väärästä. Siihenhän juuri hoivaaminen tulisi johtaakin, että lopulta horjuva ja heikompi voisi vahvistua ja seisoa lujana Kristus-kalliolla, ilman omiin tekoihin (tehtyihin ja tekemättömiin) katselemista. "Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa." Room.14:18-20 Jälleen näimme erittäin viisaan ja oikean sanan Paavalin kirjoittamana. - "tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme" Tämän huomioiminen tuottaa seurakunnalle mahdollisuuksia jokaisen ihmisen kohdalla. Kun kaikille on tilaa, ja rauhaa rakentaen opetetaan "sanan väärentämätöntä maitoa," (1.Piet.2:2) toteutuu Kristuksen rakkaus seurakuntaruumiissa. "Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee; mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä." Room.14:22-23 - "Kaikki, mikä ei ole uskosta" - saattoi jäädä soimaan sinunkin korvaasi. Miten tämä on ymmärrettävä ja miten voimme analysoida eri asioiden kohdalla, ”onko uskomme riittävä” poistamaan asian ”synnillisyyspitoisuuden”? Mielestäni asiaa on lähestyttävä uskon kohteen huomioon ottaen. Mehän uskomme Jeesukseen Kristukseen, ja tällöin voimme elää katsoen Häneen. Onkin helpompi ajatella ja kysellä, miten Jeesus toimisi jumalisessa rakkaudessaan kyseisessä tilanteessa. Mikäli meiltä puuttuu viisautta näillä alueilla, voimme luottaa Jeesuksen omiin sanoihin: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." (Matt.6:33) – Huomasithan, että tässä puhuttiin etsimisestä, ei löytämisestä. Jokainen kyllä kykenee etsimään ainakin ajatuksissaan miettien, Sivu 73


mikä on Jumalan tahto. Tosin Raamatun lupaus etsivälle on myös löytäminen! (Matt.7:7) Lisäksi Jumala on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan! (2.Piet.1:3) Raamatun sana myös vakuuttaa, että anova saa viisautta, sitä uskossa pyytäessä! (Jaak.1:5-6, 2.Tim.2:7) Näin voimme tässäkin luottaa armolliseen Jumalaan ja tuntea, kuinka Hän johdattaa elämäämme tahtomaansa (aina hyvään) suuntaan. Paavalin opetuksesta voimme oppia, että meillä on lupa elää vapaudessa, pyhyydessä ja kunniassa, kuitenkin ottaen huomioon myös toinen toistemme tilanteet ja ajatukset. Sen kaiken saamme tehdä sen armon mukaan, mikä meille on suotu. Koska Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, Hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta Hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sen tähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitä vastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sen tähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ian-kaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1:311

Sivu 74


352 - Nettijulkaisu 20.8.2014 -

Artikkelin tulostus:

Paavali aloittaa roomalaiskirjeen 13. luvun muistuttamalla edelleen siitä, että meidän tulee uskostamme huolimatta olla alamaiset myös esivallalle. Hän oli oivaltanut, että kaikki valta annetaan ylhäältä ja niin myös esivaltaa ei ole, muutoin kuin Jumalan asettamana. (Room.13:1) Hän muistuttaa siitä, että noustessamme esivaltaa vastaan, nousemme itseään Jumalaa vastaan. Tällainen ihminen tuottaa itselleen turmion. Onhan niin, ettei sen tarvitse pelätä lainvartijaa, joka noudattaa lakia! Erityisesti Jumalanpalvelijoiden tulee olla lainkuuliaisia. "Sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee." Room.13:4

Paavali selittää, miksi tulee olla alamainen myös maallisen lain edessä. Tiedämme, miten omatuntomme soimaa meitä, jos rikomme lakia. Juuri omantunnon tähden, eikä vain rangaistuksenpelon tähden - tulee noudattaa lakia. On ilo, että Paavali opettaa reilusti seurakuntaa, joka elää tässä ajassa. Tuolle pyhälle yhteisölle ei annettu etuoikeuksia tai erivapauksia veroista, velvoitteista tai muistakaan lain määräämistä asetuksista.

Sivu 75


"Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia." Room.13:7

Seuraavaksi Paavali haluaa helpottaa jokaisen uskovaisen elämää. Hän tahtoi ohjata meitä velkataakkojen alta vapauteen, sanoen, että älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että rakastatte toisianne. (Room.13:8) - Kuinka hyvä neuvo on tämäkin elämäämme eteenpäin ajatellen! Itsekin usein ajattelen, miltä mahtaakaan tuntua se päivä, jolloin asuntomme laina on kokonaan maksettu! Toki tässä Raamatun jakeessa tarkoitettiin kaikella muullakin tapaa olla velallinen. Paavali oli oivaltanut Kristuksen mielen salaisuutta - sitä, että se perustuu armolliseen rakkauteen. Tässä asiassa saamme tuntea "velkataakkaa," että pyrkisimme osoittamaan jokaista ihmistä kohtaan yhä enemmän jumalista rakkautta! – Onhan rakkaus lain täyttymys! "Sillä nämä: `Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse`, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: `Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.` Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttämys." Room.13:9-10

Paavali kehottaa tähän, koska pelastus on nyt lähempänä meitä, kuin uskoon tullessamme (jae 11) Ymmärrän tämän tarkoittavan juurtumista ja kasvamista Kristukseen, jolloin olemme yhä enem män Hänessä - niin sielun, hengen, kuin ruumiimmekin osalta. Kehottaahan sana meitä antamaan jopa ruumiimme eläväksi uhriksi Jumalalle. (Room.12:1) - Se on, että antautuisimme Hänen palvelukseensa myös fyysisin teoin palvellen toinen toisiamme. Ja tästä jatkaen, Paavali kehottaa meitä laittamaan pois kaikki pimeyden teot - pukeutuen valkeuden varustuksiin. (Jae 12) Mitä tämä kielikuva käytännössä tarkoittaa? – Se tarkoittaa elämämme asenteita ja tekoja, joiden tulisi kestää päivänvalon. "Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa" Room.13:13

Ajattele, miten "kädestä pitäen" Paavali opastaa meitä vaeltamaan evankeliumin arvon mukaisesti. Ilman näitä neuvoja saattaisimme ajautua mässäilemään syöminkeihin ja juominkeihin. Ilman vaelluksen valvontaa, ajautuu niin helposti haureellisuuteen lihassamme olevien pyynteiden tähden. Myös pari viimeistä sanaa tuossa jakeessa saattaa usein unohtua. Riita ja kateus nousevat aina Sivu 76


jokaisessa joukossa, missä ihmisiä on kokoontuneena. Tämän suitseminen ja kurissapitäminen on hyödyllistä ja tärkeää - jo yleisen viihtyvyyden kannalta, mutta myöskin jumalisen rakkauden osoittamisen kannalta. Paavali kehottaakin meitä omien intohimojemme sijaan pukemaan päällemme se mieli ja asenne, mikä Kristuksella oli. "vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pistäkö lihastanne huolta, että himot heräävät." Room.13:14

Tämän Raamatun jakeen ajatus himojen heräämisestä on rinnastettu usein seksuaalisten himojen heräämiseen. Tässä ei kuitenkaan puhuta siitä, vaan enemmän edellä mainituista riidan himosta, kateudesta ja nehän kytkeytyvät suoraan vallanhimoon. Luonnostaan ihmisellä on tarve hallita ja saattaa toinen ihminen määräyksiensä alle, mutta uskovien kesken tällaiset intohimot tulisi pitää kurissa. Paavali opetti, kuinka nuoruuden himoja tulisi erityisesti karttaa. (2.Tim.2:22) Seksuaalisuus on vain yksi osa himojen maailmassa. Kuinka usein nuoret himoitsevatkaan kuuluisuutta, joksikin tulemista, arvostetuille paikoille ja asemaan pääsemistä ja esimerkiksi Raamatun paljon puhumaa rahan himoa. Nuorena usein tavoittelee valtavia saavutuksia ja himoitsee rahaa, jolla saa myös valtaa. Niin kuin Paavali itsekin oli oppinut tyytymään oloihinsa, meidänkin tulee ajatella itsestämme sen uskon ja armon määrän mukaan mitä on meille annettu. Tärkeää, näitä Paavalin kirjeitä lukiessa, on säilyttää kokonaiskuva evankeliumista, uskosta, armosta ja lain kirjaimista. Nämä ovat olemassa, eivätkä ne kumoa toisiaan, vaan oikeaan asemaan saatettuina sydämissämme, kykenemme elämään todella yltäkylläistä elämää. Kristus tuli täyttämään lain, ei kumoamaan. (Matt.5:17) Ja, kuten saimme lukea rakkauden voimasta lain edessä, se täyttää lain! Rakkaus saa meidät toimimaan oikein, huomioiden lähimmäistemme tarpeet ja elämäntilanteet. Siksi tänään saamme rukoilla Jumalamme edessä nöyrästi pyytäen: Jeesus, vuodata sydämiimme rakkautta Pyhän Henkesi kautta! Opeta meitä rakastamaan, niin kuin sinä rakastit! Auta meitä näkemään syntinen ja kurja, niin kuin Sinä näit! Herra, sinun rakkauteesi ja siunaukseesi saamme jälleen sulkeutua - päästä meidät pahasta.

Sivu 77


351 - Nettijulkaisu 13.8.2014 -

Artikkelin tulostus:

Nyt Paavali jatkaa opetustaan kannustaen uskovia innostuneisuuteen ja tehokkuuteen toimissaan: "Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa." Room.12:11 – Tämän jakeen harrastus-sanan voi yhdistää joko hartaaseen tahtoon palvella elävää Jumalaa, tai sitten kaikkiin muihinkin harrastamiimme asioihin. – Hengellisen kirjan sisältönä pidän sanan viittaavan enemmän sen hengellisyyteen, mutta olipa kumpaa tahansa, tai molempia, sanoma on hyvää tekevä! Velttous ja laiskuus ovat - mitä sitten teemmekin - todella huonoja seuralaisia. Raamattu tunteekin sanoja, kuten "olkaa aina innokkaat Herran työssä" (1.Kor.15:58) ja "olen nähnyt teidän intonne" (2.Kor.9:2) ja "ahkeroikaa siihen asti, kunnes tulen" (1.Tim.4:13) ja taas, "kaiken, minkä teette, tehkää, kuin Herralle," (Kol.3:23, 1.Kor.10:31, Gal.6:10, Ef.6:18, Fil.2:14, Kol.3:17) jne. Tuon jakeen 11 kehotus hengen palavuuteen on myös mielenkiintoinen. Niin kuin jae jatkuukin, sen tulisi tähdätä Herran palvelemiseen. On hyvä esittää itselle kysymyksiä, palveleeko Häntä suureen ääneen huudetut sanat, vuosikymmenten kokouksissa Sivu 78


istumiset, aamenen hihkumiset sopiviin paikkoihin... jne? Mitä todellisuudessa palavuus on? Näen, että sen laita on samoin, kuin uskonkin. Ihmeet seuraa uskoa, emme me seuraa ihmeitä! Hengen palavuus tapahtuu sydämessä Jumalan sanan ja Hengen innoittamana - jota sitten seuraavat ulospäin näkyvät teot, asenteet, sanat ja ilmeet. Ei todellakaan ole tarkoituksellista, että esittäisimme toinen toisillemme palavuutta tai enemmän kuin olemme palavia. Sydämen vilpittömyyttä ja aitoutta on hyvä tutkia näilläkin alueilla Herran edessä. Palavuudesta ei siis kerro äänien suuruus ja liikkeiden määrä. Niin kuin uskonkin laita, niin palavuudenkin vasta aikojen kuluttua eletyn elämän tuloksista näemme, miten aitoa palavuutemme hengessä on ollut. Paavali siirtyykin seuraavaksi käsittelemään asennemaailmaa ja sen ulottuvuuksia ympärillämme oleviin ihmisiin. "Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät." Room.12:12 Tämä Raamatun jae ulottuu syvälle elämään, muistuttaen jumalisista perusrakenteista. Hän on tuonut ihmiskunnan keskelle toivon, josta mekin saamme todella iloita! Onhan meidän ainut toivomme Jumalan Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, ja jos kuka, niin Hän kykenee varjelemaan ja pelastamaan meidät! Itse asiassa meille ei muuta nimeä ole auringon alla annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa. Taivaan alla ei ihmisille ole annettu muuta nimeä, jossa meidän on tultava pelastetuiksi." Apt.4:12[JKR] – Puhuessamme toivosta ja iloitsemisesta, aina löytyy joku, joka valittaa elämänsä vaikeuksia ja surkeutta. Niinpä Paavali jatkaa huomioiden heidänkin tuskaansa kehottaen heitä kärsivällisyyteen ahdistuksen keskellä. Kyllä minun on myönnettävä, että monessa vaikeassa tilanteessa olisin voinut olla kärsivällisempi ja luottavaisempi Jumalan apuun, joka kuitenkin saapuu ajallaan. Jälkeenpäin ymmärrän, ettei minua jätetty hetkeksikään yksin. Olisin Jeesuksen tavoin voinut asettautua nukkumaan venheeseen, joka oli hukkua myrskyn keskellä. Isän huolenpito on varmempi kuin omat ponnistelut. Vain yksi sana Jumalan Pojan huulilta ja myrsky laantuu silmänräpäyksessä! – Oi, kiitos Herralle!!

Sivu 79


Mitä sitten on "kestävä rukous" mikä mainittiin myös lukemassamme jakeessa? Tuskin siinäkään tärkeintä on istua jok’ikisessä rukouskokouksessa hartaana ja pyhä ilme kasvoillaan?! – Kun Paavali kehottaa toisessa kohdin ”rukoilemaan lakkaamatta” (1.Tess. 5:17) - Ymmärrämme, ettemme voi koko elämäämme olla polvillamme ja tietyssä paikassa. Kestävä rukous onkin enemmän elämän asennetta ja huokailua Herran puoleen kaiken keskellä mitä sitten teemmekään. Jakeessa 13 Paavali muistuttaa meitä siitä, miten meidän tulee huolehtia toinen toistemme tarpeista. Tämä ajatus onkin mitä parhainta avioliitto neuvoa tai perheterapiaa: "Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta." Room.12:13 Pyhien tarpeet - niin läheisten - kuin etäämmälläkin tulisi siis koskettaa meitä jokaista. Se on lähimmäisen rakkautta käytännössä, johon Raamattu niin usein myös kehottaa. Vieraanvaraisuudellamme voimmekin oivallisesti näyttää kanssaihmisille arvonantoa, kunnioitusta, toisen hyvänä ja parempana pitämistä ja juuri aidon helläsydämisen veljesrakkauden osoittamista. Vaikka syömiset, juomiset ja mässäilyt eivät olekaan uskomme pääkohtia, sopivassa paikassa ja tilanteen tullen tälläkin tavoin voi osoittaa Jumalan rakkautta elämässä. Positiiviselta kannalta ajateltuna - jälleen kerran Jumala on osoittanut paikan ja kohteen, jossa voisimme elää uskoamme todeksi käytännönelämässä. – Ajattelepa, että voisimme perustaa Raamattuun perustuvan harrastuksen yhdessä ystäviemme kanssa, jonka avulla voisimme harjoittaa vieraanvaraisuutta, joka voisi olla hyvinkin laajaa palvelumuotoa. Auton omistava voisi tarjota kyyditsemistä, innokas leipuri voisi perustaa ”leipäkerhon,” josta voisi jakaa tarvitseville ja taas toisaalla voisi järjestää hoitoa, majoitusta, peseytymismahdollisuuksia ym. Aina kannattaa miettiä, missä ja miten voisi elää todeksi Kristuksen rakkautta ihmisten keskellä. Rakkaus toteutuu myös käytännön tasolla jakeen 15 mukaan samaistumalla, eli myötäelämällä lähimmäisen kanssa hänen tilanteitaan. Onkin suurenmoista antaa itkevän itkeä hetken olkapäätä vasten. Hän tietää, että on ainakin joku, joka välittää. "Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa." Room.12:15 Sivu 80


Sitten saamme hyvää opetusta yksimielisyydestä. Sehän ei todellakaan tarkoita, että kaikki saavat huudella mielipiteitään ja sitten niistä sekoitetaan velli, jonka mukaan porukalla mennään. Taivastenvaltakunta - ikävä kyllä - ei perustu demokratiaan, vaan ”hyvän diktaattorin” hallinnoimaan valtaan. Hän on itse Kaikkivaltias Jumala, ikuinen Kuningas ja Hänen sanansa tulisi nostaa ylimmäiseksi auktoriteetiksi seurakunnan keskellä. "Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itse mielestänne viisaita." Room.12:16 Juuri vallan himot, korkean aseman ja kunnian tavoittelut saavat niin monet miehet ja naiset käyttäytymään todella moukkamaisesti. Heidän pitäessä omaa asemaansa yllä, he saattavat polkea jalkoihinsa taimia, joista tulisi vielä hedelmää kantavia Kristuksen ruumiin jäseniä. Samoin omahyväinen käsitys viisautensa ylivertaisuudesta toisten edessä, osoittaa syvää halveksuntaa toiselle. Noustessa toisten yläpuolelle, Jumala ennen pitkää osoittaa ihmiselle hänen oman viisautensa määrän ja silloin monet omahyväiset ihmiset ovat joutuneet syvään häpeään. Paavali jatkaa opetustaan kertoen, että meidän tulisi myös kostamisen sijaan voittaa paha hyvällä - siunaten jopa vihamiehiämme. "Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle". Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä." Room.12:14, 19-21 Herääkin kysymys, mikä on se hyvä, mitä voisimme harjoittaa "vihamiehen" kohdalla. Näissä jakeissa annettiin viitteitä siunaavasta mielestä. Se tulisikin jo Jeesuksen opetusten perusteella asettaa tärkeimmäksi näillä alueilla. Siunatessa kiusaajaa, saa voimaa itsekin anteeksiantamiseen. Siunaaminen lähtee sydämestä ja siksi siunaaminen johtaa myös sydämestänsä anteeksiantamiseen. Sehän asetettiin ehdoksi myös meille itsellemme saadaksemme anteeksi omat rikkomuksemme. (Matt.18:21-35) Pahan voittaminen hyvällä ei saa myöskään olla narsistisen laskelmoivaa käytöstä - pääsemiseksi vallanhimon ja omien omaSivu 81


hyväisten päämäärien toteutumiseksi. Siinähän ei ole lähimmäisen rakkautta ja kunnioitusta, vaan kavalaa kieroutta, jossa ensin hyvällä voittaa toisen lähelleen lyödäkseen vain häntä. Valitettavasti tällaistakin näkee joskus uskovienkin keskellä. - Mitä Raamattu tästä sanoo: "Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni." (Room.12:9) - Eli kaikessa tulee avoimesti tarkastella todellisia sydämensä asenteita. Vielä "kaiken kruunuksi" Paavali kirjoitti lukumme loppupuolella rauhasta. Se onki yksi Raamatun tärkeistä teemoista. Jumala antaa rauhan. Se on Jeesuksen lupaus (Joh.14:27) ja siihen on jokaisella Häneen uskovalla oikeus! – Mutta sitten tulemme jälleen käytännössä todeksi elämiseen. Mehän emme voi sille mitään, jos joku ei suostu rauhaan kanssamme. Siksi on hyvä, että Paavali jäsenteli tämänkin aihealueen oikeille uomilleen. "Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa." Room.12:18 Olkoon siis rauhan Jumala meidän kanssamme. Antakoon Hän viisautta, että kykenisimme rakentaa rauhaa - onhan se yksi osa Hengen hedelmää. (Gal.5:22) "Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 4:7

Sivu 82


350 - Nettijulkaisu 6.8.2014 -

Artikkelin tulostus:

Saamme palvella Jumalaa erilaisin lahjoin, ajatuksin ja teoin. Paavali aloittaakin luvun 12 ottaen esille ”järjellisen jumalanpalveluksen.” Tämä avaa käsitystä myös siitä, että jumalanpalvelus on kokonaisvaltaista työtä. Se ei siis ole pelkästään hengellistä – esim. rukoilemista tai kirkossa istumista. Saamme antaa ja pyhittää ruumiimme ja koko elämämme Jumalan käyttöön. "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne." Room.12:1

Sana "uhri" viittaa tässä myös jostain luopumisesta. Ajankäyttömme, varallisuutemme, osaamisemme ja kykymme yhdessä innostuksemme kohteiden kanssa - ovat juuri näitä ”eläviä uhreja.” Miten voisimme valjastaa ne palvelemaan hyviä tarkoituksia ja elävää Jumalaa? – Toisaalla Raamatussa viitataan järjellisessä jumalanpalveluksessa siihen, että meidän tulisi käydä katsomassa yksinäisiä ja osattomia ihmisiä, muistaen heitä ja heidän tarpeitaan. (Jaak.1:27) - Juuri tämä on lohdullinen sanoma hiljaiselle ja aralle ihmiselle. Kun kaikki eivät ole rohkeita saarnaajia ja opettajia, toiset voivat julistaa evankeliumia myös tekojensa kautta! Aivan, kuten alussa lukemassamme jakeessa Paavali puhui armahtavasta laupeudesta, mekin voimme operoida tällä jumalisella työvälineellä kanssaihmisSivu 83


ten seurassa. Usein yksittäiset kohtaamiset merkitsevät ja puhuvat enemmän kuin parhaimmatkin saarnat! – Itsekin tiedän oppineeni enemmän hiljaisilta ihmisiltä – niiltä, jotka ovat vain esimerkkinsä kautta auttaneet näkemään, mitä on Jumalan rakkaus. Tunteehan Raamattu "sanoittakin voittamisen" evankeliumin työssä! (1.Piet.3:1) Seuraavaksi Paavali ottaa esille maailmanmielisyyden. Tänään, jos koska, voimme nähdä, miten uskovaiset ja kirkot mielistelevät jumalattomuutta myönnytyksin, jotka ovat kauhistus Herralle. On järkyttävää lukea kirkon johtajien ”homolausuntoja” - ja ajatuksia siitä, miten he voisivat tällaisella lisätä kävijämääriä tilaisuuksiinsa. He ovat unohtaneet juuri sen, mitä ihmiset syvimmiltään kaipaavat - aidon kokemuksen Jumalan läsnäolosta ja Hänen tuntemiseensa tulemisesta. Mikään ei tuota ihmiselle niin suurta riemua ja sielun rauhaa, kuin kohdata elävä ja totinen, armahtava ja laupias Herra! Hänessä on yhä edelleen lääke synnintuskiin, elämänkaipuuseen, ja kaikkeen, mitä elämiseen ja jumalisuuteen tarvitaan. (2.Piet.1:3) "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." Room.12:2

On aika uudistua - hengeltä ja mieleltä. (Ef.4:22-24) Emme tule voittamaan pahuutta ja maailmaa mukautumalla siihen, vaan tuomalla sen keskelle Sanan väärentämätöntä maitoa. (1.Piet.2:2) Jumalattomuus ei lopu jumalattomuudella, vaan aidolla Kristuksen läsnäololla. Meidän tulee vastustaa pahuutta lujina uskossa - niin se pakenee. (1.Piet.5:8-9) - Älä siis lähde mukaan pahan juonitteluihin, vaan vastusta sitä - Jeesuksen nimessä! Vaikka et kykenisi tekemään sitä ääneen, vastusta sitä mielesi maailmassa ja rukouksessa! Kokemuksesta sanon, että paha luikkii ennen pitkää tiehensä! On vain ajan kysymys, kun kiusaajasi ja pahan tekijä on väistynyt! Mukaudu siis Jumalan mahdollisuuksiin hengessä, mielessä ja uskossa, lähtemättä mukaan maailmanmielisyyteen (Room.12:2, 1.Piet.1:14) - niin saat nähdä, miten ihmeellisesti Herra auttaa kaikessa sinua. Seuraavaksi Paavali siirtyy opettamaan inhimillisestä rajallisuudesta ja uskon määrästä. Hän kehottaa olla ajattelematta itsestään enempää, kuin ajatella sopii, kohtuullisesti, sen uskonmäärän mu-kaan, minkä Herra on suonut. Huomasithan, kenestä Paavali tässä puhui. Hän ei todellakaan tässä tarkoita, että mittailisimme toinen toistamme - kuka ajattelee ja kuinka paljon Sivu 84


vaan hän kehotti tut-kimaan omaa itseään, asenteitaan ja uskoaan. Sinun ei siis tarvitse niinkään kohtuullistuttaa toisen osaa ja ajatuksia, vaan omia - sen uskonmäärän mukaan, mitä sinulle on suotu. Näin toimiessamme jokainen "omalla tontillaan" emme paina alas ystä-väämme, vaan opimme arvostamaan toinen toisemme uskoa ja osallisuutta seurakuntaruumiiseen. "Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä." Room.12:4

Olemme siis Kristuksessa toinen toistemme jäseniä - itse kullakin omat tehtävänsä sen mukaan, mitä Herra kullekin on suonut. Kunnioittakaamme tätä Herran valintaa ja tahtonsa toteutumista seurakunnan keskellä. Siinäkin voimme uskoen luottaa Jumalan johdatukseen veljiemme ja sisariemme kohdalla. – Niinpä Paavali antaakin kullekin kehotuksen sanan - mitä sitten teetkin: "Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, niin kehottamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten." Room.12:6-8

Näitä ajatuksia lukiessa, en ihmettele lainkaan, miksi jotkut kutsuvat Roomalaiskirjettä parhaaksi Raamatun opetus kirjoista! Miten selkeästi - aivan kädestä pitäen - Paavali meitä opettaa jumalisista salaisuuksista ja Kristuksen seurakunnasta! – Seuraava jae kertookin Paavalin mielen laadusta - Kristuksen mielestä - jota hän kantoi näkynä ja kutsumuksenaan palvelutyössään. "Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni." Room.12:9

Juuri tämä on jumalisuuden ydintä - sitä, mihin kristinusko tähtää. Päämäärä uskossa Jeesukseen on siis kaikkinaisessa hyvyydessä ei, niin kuin tiedämme joissakin uskonnoissa uskonsa huipentuvan terrorismiin ja itsemurhaiskuihin. Jeesuksen päämäärä ihmissydämessä on rakkaudessa ja hyvyydessä, kaukana kaikesta pahuudesta! Sitten väitteet siitä, että Paavali olisi ollut kylmä, sadistinen ja kova johtaja, kumoutuu jakeessa kymmenen:

Sivu 85


"Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne." Room.12:10

Kristuksen mielenlaatu oli siis vuodatettu Pyhän Hengen kautta Paavalin sydämeen (Room.5:5) ja vaikutus jumalisuudesta on tämä! Kehotus rakkauteen, ja vieläpä helläsydämiseen sellaiseen, on kuin aivan uusi ulottuvuus tai syvyys "rakkauden käskyyn" ”Uuden käskyn Minä annan teille: rakastakaa toisianne! Kuten Minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh.13:35[JKR]

Kuinka hyvä onkaan olla seurakunnassa, jossa ollaan toinen toistaan kohti helläsydämisiä. Se, mitä maailma niin kaipaa, löytyy Kristuksessa ja Hänen seurakunnastaan! Ja tämän lisäksi - vastoin maailmallista kunnianhimoa - Paavali siis kehotti meitä kilpailemaan toinen toisensa kunnioittamisessa! (Room.12:10) Toisaalla opetetaan lisäksi pitämään toista parempana, kuin itseään ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian tavoittelusta, vaan nöyryydessä pitäkää toista parempana kuin itseänne.” Fil.2:3[JKR]

– Nämä jumaliset piirteet tekevät seurakunnasta rakentuvan ja hyvän paikan elää uskoaan todeksi. Miten ihmeellisiä ja viisaita olivatkaan Paavalin opetukset! Vain Pyhä Henki saa aikaan tällaista Jeesuksen verellä pestyssä sydämessä! Samoin meidänkin on myönnettävä, ettemme kykene tekemään parannusta, elämään helläsydämisessä rakkaudessa, emmekä osaa kunnioittaa toinen toistamme - ilman Pyhän Hengen läsnäoloa ja Voimaa sydämissämme. Pyydä ja ano Jeesukselta Hengen täyteyttä! – Silloin sinun ei tarvitse pinnistellä ja ponnistella elääksesi täydellisen jumalista elämää, sillä Hän itse vaikuttaa sinussa sen, että vaellat hänen tahdossaan uskossa ja kuuliaisuudessa! "Ja Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen Minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni Minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte Minun käskyjeni mukaan, noudatatte Minun oikeuksiani ja pidätte ne." Hes.36:26-27

Sivu 86


349 - Nettijulkaisu 30.7.2014 -

Artikkelin tulostus:

Paavali aloittaa luvun 11 muistuttamalla, ettei Jumala ole hyljännyt kansaansa Israelia. Jumala on säästänyt aina jäännöksen omasta kansastaan ja he ovat saaneet aina nousta - kerta toisensa jälkeen. Jumala on siis armollinen ja onkin tehnyt valintansa juuri armosta, eikä teoista. Israelhan oli hyvin uppiniskainen kansa, ja he olisivat ansainneet kaikkien muidenkin kansojen tavoin täydellisen tuhon, mutta Jumala on uskollinen lupauksilleen ja valinnoilleen. Vaikkakin Jumala on sallinut heille uneliaisuuden hengen ja hengellisen sokeuden, ei Hän tykkänään heitä hyljännyt: ”niin kuin kirjoitettu on: ’Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti’.” Room.11:8 Tosin Jumalalla oli paljon syvempi tarkoitus sille, että Israelin yllä oli peitevaate, nimittäin sen vaikutuksesta evankeliumi ja pelastus tarjottiin myös pakanakansoille. Sitten Paavali ottaa käyttöön hyvin mieluisan vertauskuvan puhuessaan Jumalan omaisuuskansasta. Hän vertaa sitä öljypuuhun, josta on taitettu oksia pois, mutta siihen on myös oksastettu vähemmän jaloja oksia. Se tarkoittaa, että Jumalan omaisuuskansaan liitettiin pakanakansoista ihmisiä, jotka ottivat vastaan evankeliumin. Me Sivu 87


pakanakansoista oksastetut emme kuitenkaan saa ylpeillä asemastamme, sillä juuri kannattelee meitä, emmekä me juurta. "Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä"! Room.11:12 "Älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. Sinä kaiketi sanonet: ´Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin´. Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois." Room.11:18-22 Tässä on siis selkeästi ilmaistu asemamme ja se asenne, miten meidän tulee suhtautua juutalaisia ja Jumalan valintatahtoa kohtaan. Saamme olla nöyrän kiitollisia Jumalan väkevästä suunnitelmasta tuoda pelastus sielullemme juuri juutalaisten kautta - tuon vähäisen ja heikkoudessa olevan kansan kautta - siis jumala osoittaa suurta väkevyytensä voimaa koko ihmiskunnalle! Yksi Raamatun hienoimmista lupauksista on kuitenkin Israelia koskeva lupaus sen pelastumisesta. Jumala on luvannut oksastaa heidät jälleen öljypuuhunsa! Ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä." Room.11:26-27 Israelilaiset ovat siis evankeliumin kannalta vihollisia meidän pakanain tähden, mutta valinnan kannalta rakastettuja isien tähden. Tämä siksi, että Jumala ei kadu kutsumustaan ja armolahjojaan! Sitten Paavali puhuu tottelemattomuuden yhteydestä pelastuksen armoon - sanoen, että tottelemattomuuden kautta me olemme saaneet laupeuden. Emmehän ilman syyllisyyttämme olisi edes tarvinneet Jumalan armahtavaa laupeutta, Mutta Hän on itse sulkenut meidät tottelemattomuuteen ja synnin vankilaan siksi, että hän Sivu 88


kaikkia armahtaisi. (Gal.3:22) Olemme siis Jumalan edessä asemassa, jossa tarvitsemme Häneltä tulevaa pelastusta ja armahtamista. Se tekee myös kaikista ihmisistä yhdenvertaisia - eli syntisiä ja kadotettuja. On vain niin, että ne, jotka ottavat vastaan pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, saavat vapautuksen synneistään. "Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä"! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. Room.11:32-36 Näin ihmeellisiin ja rohkaiseviin sanoihin päättyy siis Paavalin 11. luku roomalaisille. Syvä kiitollisuus ja nöyrä mieli ovat päällimmäiset tunnot sydämessäni ajatellessani tätä kaikkea viisautta ja syvyyttä, mikä Jumalassa on! Hänen suunnitelmansa ja aivoituksensa ovat hyvät! Ne ovat vain parasta ihmiskunnalle ja joka Hänen eteensä nöyränä polvistuu, pyytää anteeksi syntejään Jeesuksen nimessä, Hän saa armon. Se pelastaa ja kantaa aina iankaikkiseen elämään! Mikä valtava ilo onkaan uskovaisen ihmisen sisimmässä juuri tästä syystä, että pelastumisemme on ainoastaan ja yksin Jeesuksen harteilla, Hänen Golgatalla suoritetussa lunastustyössään! Siihen ei tarvitse lisätä mitään. Se on vain vastaanotettavissa armonsa ja anteeksiantonsa runsaudesta. Lue tämä pelastukseksi sielullesi! Iloitse siitä, mitä Herra on edestäsi tehnyt! Kiitä Häntä, Ylistä Hänen korkeaa nimeään, nyt ja aina! Olkoon Hän ikuisesti kiitetty, palvottu ja ylistetty! Aamen!

Sivu 89


348 - Nettijulkaisu 23.7.2014 -

Artikkelin tulostus:

Kymmenennen luvun Paavali aloittaa kertomalla Jumalan vanhurskauden menettämisestä - ihmisen yrittäessä itse tuottaa vanhurskautta inhimillisin keinoin. Jumala on ehdoton tässä. Joko Hän vanhurskauttaa, tai sitten vanhurskautta ei saavuteta lainkaan. Juuri tämä onkin evankeliumin ja kristinuskon yksi tärkeimmistä pelastusopin omaksuttavista seikoista! Olet kadotettu, ellei Herra Jeesus Kristus ainoastaan sovitustyöllään, eli lunastuksensa kautta saa sinua vanhurskauttaa. (= julistaa syyttömäksi, Jumalalle kelpaavaksi) Kaikki, missä yrität täyttää pelastustyötä - vievät vain sinua poispäin pelastuksesta. Tämä ei tarkoita kuuliaisuuden vaellusta uskossa, vaan kysymys on pelastuksesta, jonka Jumala on lahjoittanut armolahjana sinulle - täydellisenä, kokonaisena ja ehjänä pakettina - Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Pelastuksen sisällä kyllä sitten kannat hedelmää, jossa kääntymyksesi aitous näkyy, mutta itse pelastuksen sisälle tuleminen on astumista Jumalan tahtoon, suunnitelmaan, ja tarkoituksellisuuteen pelastaa ihminen. Hänen Poikansa mittaamattoman suuri kärsimys edestämme Jumalan edessä riittää pelastamaan meidät. Siihen ei voi lisätä mitään - "SE ON TÄYTETTY"!

Sivu 90


"Kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room.10:3-4 Sitten Paavali tähdentää vanhurskauttavan, eli pelastavan uskon kohdetta - sitä sanaa, jota me julistamme: "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:9-10 Tämä onkin yksi Kristinuskon peruskappaleista. Siinä on tärkeimmät, eli ”sydämen usko” Jeesukseen ja toisena "suun tunnustaminen." – Miksi tämä on tärkeää? Siksi, koska "sydämen kyllyydestä suu puhuu." (Matt.12:34, Luuk.6:45) - On todettava myös sanojen vahvistavasta merkityksestä, että usein tietyt Raamatun totuudet alkavat toimia ääneen lausuttuina sanoina. Siinä ikään kuin konkretisoi sanoja, ruokkien niillä mieltä ja henkeä. Esimerkiksi kiusauksen hetkellä voi ääneen lausua itselleen sanat: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu..." Usein päästessä "sulaan hyvyyteen ja laupeuteen" - asti tuossa tekstissä, henki jo niin riemuitsee, että kiusaus ja houkutus ovat jo ajat sitten väistyneet taka-alalle! - "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Room10:8 – Sanaa käyttäen myös Jeesus itse kiusauksessa vastusti pahan juonitteluja! (Matt.4:1-11) Lisäksi Jeesus opetti tunnustamisen vakavuudesta sanoen, "Jokaisen, joka tunnustautuu Minuun ihmisten edessä, häneen Minäkin tunnustaudun Isäni edessä taivaissa. Mutta joka kieltää Minut ihmisten edessä, hänet Minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. Matt.10:32-33[JKR] Näitä lukiessa on kuitenkin muistettava, että Jumala on armollinen heikolle ja lankeavalle ihmiselle. Muistammehan, kuinka Pietari kielsi Jeesuksen ihmisten edessä, mutta ei hänen lankeemuksensa heikkoutensa hetkellä vienyt häneltä osuutta, mihin Jeesus oli häntä jo monen vuoden ajan johdatellut. Vaikka näyttikin siltä, että Pietari reputti loppukokeensa perusteellisesti, Jeesus tiesi hänestä jotain enemmän. Hän tiesi, että Hän oli pohjimmiltaan Pietarille rakas, - ja että tuo erehtyvä ja kompasteleva mies tulee vielä Sivu 91


tunnustamaan Hänen Herrauttaan koko maailmalle Raamatun välityksellä. Niinpä Pietarista tehtiin alkuseurakunnan johtaja - ja hän olikin varmasti hyvä sellainen! Älä siis murehdi, ellet ole aina uskaltanut tunnustaa uskoasi. Tänään voit tehdä lujan päätöksen seurata Herraa ja tunnustaa Hänen jumaluuttaan kaikella, mitä teet, sanot, tai asenteillasi näytät. Paavali jatkaa edelleen ääneen lausumisesta, kertoen lupauksesta rukousten kuulemisesta. Hän muistuttaa: Sillä "jokainen, joka Room.10:13

huutaa

avuksi

Herran

nimeä,

pelastuu".

– Oletko koskaan ihan ääneen pyytänyt Jumalalta apua? Oletko pyytänyt pelastusta, vapautusta ja puhdistumista syntisyydestäsi ilman ainoatakaan veruketta tai selitystä siitä, kuinka kyllä olet yrittänyt? Tiedä se, että huutaessasi Jumalaa avuksesi Jeesuksen nimessä, sinä pelastut! Se on Raamatun lupaus, eikä sinun tarvitse epäillä sitä. Paavali jatkaa suun tunnustamisen ja sanojen merkitysten käsittelemistä evankeliumin leviämisen kannalta. – "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niin kuin kirjoitettu on: 'Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!'" Room.10:1415 – Ajattelen, että minulla on myös vastuuta siitä, että toisetkin saavat kuulla löytämästäni pelastuksesta. On toki heidän oma asiansa, mitä tekevät sitten kuulemalleen, mutta minun tehtäväni on julistaa sanoin, teoin ja asentein Kristuksen valloittavaa ilosanomaa maailmalle! Lopuksi Paavali kertoo, kuinka Jumala on herättänyt kansassaan, eli juutalaisissa kateuden - siksi, etteivät he ole ymmärtäneet uppiniskaisuudeltaan evankeliumia, mutta pakanat ovat sen kuulleet, käsittäneet ja ottaneet vastaan! Jopa niin pitkälle asiat ovat edenneet, että pakanakansoista on lähetetty lähetystyöntekijöitä julistamaan juutalaisille heidän omaa sanomaansa!

Sivu 92


"Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Minä herätän teidän kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta minä teitä kiihotan". Ja Esaias on rohkea ja sanoo: "Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet". Mutta Israelista hän sanoo: "Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden". Room.10:19-21 Tämä kertoo ihmiskunnan ”syvästä sokeudesta ja tyhmyydestä.” Olemme liian usein niin ylpeitä, ettemme suostu näkemään Luojamme meille antamia siunauksia. Tämä sama toistuu aikanamme eri kirkkokuntien välisissä oikeaoppisuus taisteluissa ja yksilöuskovien turhissa riitelyissä. Ilman näkyä ja Jumalalta saatua voitelua emme näe, emme ymmärrä, mitä Jumala todellisuudessa tahtoo meiltä. Ensimmäinen edellytys Jumalan tuntemiseen ja Hänen tahtoonsa pääsemiseen on nöyryys Hänen edessään. Olemmeko valmiita luopumaan perinnäissäännöistämme, kokouskulttuureistamme, tavoistamme toimia ja toimittaa asioita Hänen tahtonsa edessä? Tiedän, että useimmille meistä se on hyvin vaikeaa! Oma minä, tahto ja mieli merkitsevät enemmän kuin Jumalan tahto. – Koko päivän Hän on ojentanut käsiään sinua kohti. Hän tahtoo, että luovut käsityksistäsi ja intohimoistasi ja että tulisit täytetyksi Hänen lempeydellään, armollaan ja rakkaudellaan. Hän tahtoo, että uskot, vaikka et näe, ja ojentaudut, vaikka epäröit. Kiinnitä katseesi Jeesukseen - luottaen Hänen huolenpitoonsa vaikka oma tahtosi ei toteutuisikaan. Pidä kunnianasi tuottaa Jumalallesi kunniaa - eläen tänäänkin evankeliumin arvon mukaan.

Sivu 93


347 - Nettijulkaisu 16.7.2014 -

Artikkelin tulostus:

Tämän luku alkaa ajatuksella, jossa Paavali tilittää tuntojaan ja suhdettaan juutalaisiin. Hän tunsi veljiään kohtaan suurta rakkautta - jopa niin, että hän soisi itse olevan kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat hänen sukulaisiaan lihan puolesta. (Room.9:3) - Jeesuksen läsnäolo ja Pyhän Hengen täyteys kasvattaa juuri tällaista ihmeellistä rakkautta. Tiedämme, että Jeesus oli täytetty tällaisella jumalisella rakkaudella meitä kohtaan Hänen alentuessaan puolestamme alas - aina ristinkuolemaan saakka. Hän oli viaton, täydellinen ja puhdas, eikä siksi Hänen olisi tarvinnut astua kärsimyksiin puolestamme. Mutta Hän teki sen, että me saisimme ikuisen elämän. (Joh.3:16) Paavalilla oli siis Kristuksen mieli, ja hän oli oppinut, millaista on aito jumalinen rakkaus. Kyllä hän sen ymmärsi, ettei hän voinut uhrautua veljiensä hyväksi, koska Jeesus täytti jo kaiken ristillä, mutta sama mieli hänellä oli. Voisimmeko mekin oppia tästä nöyrästä ja syvästä jumalisesta luonteesta omiin suhteisiimme lähimmäisiämme kohtaan? Katsopa, miten Paavali piti arvokkaana jopa uskosta osattomia veljiään. Hän näki, miten suuria asioita heillä oli - aivan kuin he ansaitsisivat pelastuksen ennemmin kuin hän itse. Hän luetteli: "heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumaSivu 94


lanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen"! (Room.9:4-5) - Katsellessani omaa tämän hetken tilannettani helluntaiseurakuntaan kuuluvana Jeesukseen uskovana, näen, kuinka luterilainen kansamme kirkko on kääntänyt, painanut ja toimittanut kansallemme Raamatun – tämän niin ihmeellisen Jumalan sanan! Ilman heidän työtään saattaisin olla täysin pimeydessä elävä pakana. Vaikka he eivät mielestäni ole käsittäneet kaikkia Jumalan Sanan syvyyksiä ja totuuksia, ovat he kuitenkin tehneet evankeliumille sen palveluksen, että jokainen suomalainen voi löytää pelastuksen sielullensa - ei kuulumalla kirkkoon tai sakramenttiensa kautta, vaan yksinkertaisesti sanan kautta syntyvän uskon kautta! – Voisinko siis ajatella heistä, kuten Paavali veljistään? Tiedän, että juuri niin minun täytyy asennoitua heihin, sillä se on Kristuksen syvä tahto. Rakkaus on Jumalasta ja se muovaa käsitystäni ja asenteitani ympäröivää maailmaa kohtaan. Soisin heidän oppinsa lapsikasteista pelastavan ihmisen jo sen hartaan ja kauniin olemuksensa tähden mutta tiedämme, ettei meille annettu muuta tietä kuin Jeesus Kristus ja henkilökohtainen uskomme Häneen. Soisin heidän olevan pelastettuja, mutta ilman Jeesusta ja Hänen armoaan ja anteeksiantoaan he ovat kadotettuja. Niin olen minäkin - mutta kiitos olkoon Herran, että Hän kykenee pelastamaan sen, joka Häntä avukseen huutaa! Sitten Paavali opettaa lupauksen lapsista. Hän kertoo, ettei ne ole "lapsia" jotka luonnostaa kuuluvat siihen - kuten tänäänkin ne, jotka syntymästään asti kuuluvat kirkon helmoihin. Pelkästään kuuluminen johonkin porukkaan tai sukuun ei siis tuo lapseuden asemaa ihmiselle Jumalan edessä, vaan on kohdattava lupaus. Sen kautta uskossa ihminen syntyy Jumalan lapseuteen. "Se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. Sillä lupauksen sana oli tämä: 'Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika'." Room.9:8-9 Seuraavaksi Paavali ottaa esille hyvin merkittävän ulottuvuuden, nimittäin kutsun merkityksen. Lupauksen mukaan Jumala kutsuu ihmistä luokseen "kahdesti, jopa kolmesti hänen elämänsä aikana." Kysymys on niin sanotusta etsikkoajasta, jonka ihminen tuntee voimakkaana haluna tulla Jumalan yhteyteen ja Jeesukseen uskovaksi. Jeesus itse sanoi, ettei kukaan voi tulla Hänen tykönsä, ellei Isä vedä. (Joh.6:44) Sivu 95


”Ja ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennen kuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin - että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden” (Room.9:11) - Eli jälleen kerran tärkeäksi tulee kutsuja, eikä kutsuttu. Aivan samoin, kuin hengellisen työn kylvö, että toinen kylvää ja toinen kastelee, mutta Jumala antaa kasvun! Näin kylväjä ja kastelija eivät siis ole mitään, vaan Jumala, joka antaa kasvun. (1.Kor.3:7) - Tullaan siis Kaikkivaltiaan Jumalan valinnan ja kutsun eteen, ja Hänellähän on oikeus kutsua, kenet tahtoo ja armahtaa kenet tahtoo. (Room.9:14-5) "Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen." Room.9:16 Ja Paavali osoittaa, ettei ihmisellä ole oikeutta riidellä tekijäänsä vastaan, vaan meidän on tyytyminen siihen osaan, mihinkä meidät on luotu. Ainut lohtumme on vedota Hänen omaan Sanaansa lupauksiin siitä, että joka nöyrästi huutaa Häntä avukseen, Hän on luvannut pelastaa ja armahtaa. Onkin todettu, että sellainen ihminen, joka kaipaa pelastusta ja uskoa, hän on kutsun sisäpuolella - ja taasen kutsun ulkopuolella olevaa ei voisi vähempää kiinnostaa pelastus Jeesuksen Veren kautta saatuna. Paavali jatkaa, kuinka Jumala, on tehnyt tiettäväksi suurella pitkämielisyydellä kirkkautensa runsauden laupeuden astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut kirkkauteen. – Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista. (Room.9:22-24) - Meilläkin on siis suuri uskallus Jumalaan, joka kuitenkin on rakastava Isä. Hän tietää, millaista tekoa olemme ja Hän kyllä kykenee pelastamaan sen, joka Hänen tykönsä tulee. Lopuksi Paavali muistuttaa tekojemme suhteesta armoon - viitaten Israelin yrityksestä lakia noudattamalla saavuttaa vanhurskautettua asemaa. Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkä tähden? Sen tähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikään kuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, niin kuin kirjoitettu on: "KatSivu 96


so, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka Häneen uskoo, se ei häpeään joudu". Room.9:30-33 Raamatun ja jumalisuuden yksi tärkeimmistä peruspilareista onkin usko. – ilman sitä on mahdotonta olla otollinen Jumalalle. (Hepr. 11:6) Uskosta sanotaan, että se on kuin silta ihmisen ja Jumalan välillä. Tämän oivaltaminen sanasta olisi ensisijaisen tärkeää, koska pelastumisemme perustuu juuri uskon kautta lupauksiin tarttumiseen. ”Joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainoan Pojan nimeen.” (Joh.3:18) Myöhemmin palaamme armokäsitteeseen, kuinka uskossa saamme omistaa vanhurskauttavan armon ilman tekoja. Juuri tämä antaa jokaiselle ihmiselle yhtäläiset mahdollisuudet tulla pelastetuksi ja Jumalalle kuuluviksi. Vaikka meillä ei ole lupa tehdä syntiä ja me vastustamme kaikkea pahaa, armon osallisuus antaa jatkuvan oikeuden nousta heikkoudesta ja lankeemuksista – yrittääksemme ja ponnistellaksemme parempaa vaellusta kohti. Koko ajan olemme pelastettuja armon tähden, mutta uskoa, armoa, rakkautta, sovitusta, lunastusta ja kaikkea jumalista hyvää saamme elää todeksi Häneltä saadun uskon ja armon varassa. Kukaan ei siis joudu kadotukseen heikkoutensa tähden, vaan siksi, ettei ole uskonut Herraan Jeesukseen Kristukseen. "Mitään kadotustuomiota ei siis ole niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa." (Room. 8:1)

Sivu 97


346 - Nettijulkaisu 9.7.2014 -

Artikkelin tulostus:

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room.8:1 Paavali jatkaa lain tuoman synnin vaikutuksista Jumalaan uskovissa ihmisissä. Suuri ilo on juuri tämä, ettei kadotustuomiota ole enää niille, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa, - Tämä tarkoittaa uskoa ja turvautumista Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä. Onhan elämän hengen laki Jeesuksessa vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista. Paavali muistuttaa myös siitä, ettei lihallinen olemuksemme riittänyt pelastamaan meitä, mutta Jumala teki sen lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa. Näin vanhurskaus täytetään meissä, jotka vaellamme Hengen mukaan. “Niillä, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaan, on sen luonnon mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Turmeltuneen luonnon mieli on kuolema, mutta Hengen vaikuttama mieli on elämä ja rauha.” Room.8:5-6[*JKR] Seuraavaksi Paavali tuo esille karun ja kylmän todellisuuden inhimillisen luontomme ja Jumalan Hengen välisestä taistelusta. Sivu 98


Lihallinen mieli ei voi koskaan alistua Jumalan lain alle ja jotka rakastavat lihansa mieltä, eivät voi olla otollisia Jumalalle. “Turmeltuneen luonnon mielihän on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu tottelemaan Jumalan lakia, eikä se voikaan. Turmeltuneen luontonsa hallitsemat eivät voi olla Jumalalle otollisia. Mutta te ette ole turmeltuneen luontonne hallitsemia, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.” Room.8:7-9[*JKR] Näyttäisi siltä, että olemme umpikujassa, sillä jokainen ihminen on syntinen turmeltuneen luontonsa tähden, mutta Paavali jatkaa opetustaan sanoen: ”Jos Kristus on teissä, ruumis on tosin kuoleman tilassa, mutta henki on elämässä Jeesuksen tuoman vanhurskautuksen tähden.” Se on, että Jeesus julistaa yhä edelleen syyttömyyttä yllesi oman Verensä ja lunastushinnan kautta. Siksi Hän kykenee tekemään syntiin kuolleet ruumiimmekin eläviksi Henkensä kautta! “Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Room.8:10-11 Sitten Paavali opettaa aiheesta, joka on tälle ajalle kauhistus, nimittäin lihallisen mielen hallitsemisesta. Se on, että kuolettaisimme Hengen avulla ruumiin teot sillä seuraamuksella, että saamme elää. Paavali tarkoittaa ruumiin teoilla pahuutta, haureellisuutta ja kaikkea irstautta. “Turmeltuneen luonnon teot ovat ilmeisiä: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut sellaiset, joista ennalta sanon teille, kuten jo ennenkin olen sanonut, että semmoisia harjoittavat eivät peri Jumalan valtakuntaa.” Gal.5:19-21[*JKR] Mitä Raamattu antaa ymmärtää näistä pahoista asioista? Haureus: seksuaalisen yhteyden harrastamista sellaisen kanssa, johon ei ole lupaa, puolison pettämistä toisen kanssa, jopa toisen himoiten katselemista. Sivu 99


Saastaisuus: Hengen saastutus käsitetään sekaantumisena pahoihin henkiin, heidät tekoihinsa, ennustuksiinsa, ja peleihinsä. Ruumiin “saastuttaa” sanat, joita lausumme. Tämä käy ilmi Jeesuksen opetuksesta, ettei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se, mikä käy ulos. (Mark.7:18-20) Tämä viittaa sydämemme asenteisiin, sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." (Mark.7:21-23) Irstaus: Tämä on yleensä seurausta juoppoudesta, jolloin ihmisen luontaiset estot ovat kadonneet. Se liittyy yleensä avoimeen seksuaalisuuteen, jossa mielihalut ovat päässeet täysin valloilleen, ilman minkäänlaisia moralisia rajoitteita. Epäjumalanpalvelus ja noituus: Nämä ovat Herralle kauhistus, koska ne ovat pahojen ja riivajahenkien palvontaa. Epäjumalanpalveluksessa ihminen yleensä rakentaa patsaan tai esineen, jota hän pitää jumalanaan rukoillen sen edessä. Toisaalta nykyisessä maailmassamme voimme palvoa miltei rituaalinomaisesti omistamaamme materiaa ja rikkauksia. Laittaessamme turvamme katoavan maailman aarteisiin, unohdamme Jumalamme ja kadotamme sielumme pelastuksen. Noituuden harrastaja taasen on pahojen henkien vaikutusten alla, ja siksi hänen käytöksensä on salakavalaa viekoittelua noituuden pauloihin. Älä koskaan ole missään tekemisissä noituutta harrastavan kanssa! vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat: Lihallinen mieli on aina vaatimassa oikeuksiaan ja omaa etuaan. Uskovaisen on erityisen tärkeää olla tarkkana näillä alueilla, sillä mikä olisikaan suurempi riemuvoitto paholaiselle, kuin saada uskovat riitelemään ja kadehtimaan toisiaan. Tällainen saa aikaan vihamielisyyttä ja suoraa vihaa, joka ei johda koskaan hyvään. Evankeliumin ja Jeesuksen opin päätarkoitus on rakkaudessa, ei vihassa! – Jopa vihamiehiämme meidän tulisi rakastaa - että olisimme Jumalan lapsia. (Matt.5:44) Juonet, eriseurat, lahkot, kateus: Lahkolaisuus leimaa osaltaan tätä pahaa aikaa. Ihmiskunta elää syvässä saastaisuuden tilassa peherrellessään mielinmäärin syntien lätäköissä. Seurakunnat taasen ovat ajautuneet uneliaisuuden henkeen, eivätkä ymmärrä, mistä todellisuudessa on kyse. Ryhmittymät siellä täällä ottavat aseekseen voimakkaan itseluottamuksen omaan oikeassaolemiseen Sivu 100


ja ymmärrykseensä. Nämä eivät pidä toisia Herraan uskovia minkäänlaisessa arvossa, vaan ratsastavat muutamilla opinkappaleilla, polkien allensa hedelmällisen työn Jeesuksessa Kristuksessa. Kovuudessaan ja kylmyydessään he ovat unohtaneet evankeliumin ytimen jumalisessa rakkaudessa, lempeydessä, joka tulisi tulla kaikkien ihmisten tietoon ja myös Raamatun selkeän opetuksen siitä, että toisia ihmisiä tulisi pitää parempana, kuin itseään. (Tämä ei todellakaan tarkoita hurskastelevaa asennetta, jonka takaa kajastaa omahyväisyys ja itseriittoisuus.) Toisaalla saatamme nähdä menestystä, joko eri seurakunnassa tai yksilöihmisen kohdalla. Miten suhtaudumme siihen? Karehdimmeko, alkaen levitellä pahoja puheita, koska omassa elämässämme ei ole tällaisia siunattuja tekijöitä? – Miten suhtaudut massakokouksiin, joissa kymmenet ja kymmenet antavat elämänsä Jeesukselle? Toiset täyttyvät Pyhällä Hengellä ja toiset kokevat parantumisen ihmeen? - Olen kuullut, kuinka nurjat ihmiset pitävät halpana suurkokouksia, joissa evankeliumin ilosanomaa julistetaan suurelle määrälle ihmisiä. He väittävät, ettei se ole Raamatullista, ja siksi sellaisen toiminnan pitäisi kieltää. Kuitenkin, Raamattua lukiessa, saatamme havaita, miten ensimmäisenä helluntaina pidettiin ensimmäinen “massakokous”! Yli kolmetuhatta tuli uskoon sen seurauksena ja voimme vain miettiä, paljonko kokonaisuudessaan ihmisiä oli ollut kuulemassa tai lähietäisyydellä. Sanoisin, Jos ihmisiä tulee uskoon ilosanomaa julistaessa Jeesuksesta, ihmeet ja merkit seuraavat syntynyttä uskoa, eli Jumala osoittaa siunauksensa toiminnalle, mikä pieni ihminen on arvostelemaan tai halveksumaan Jumalan suunnitelman toteuttamista?! Juomingit, mässäykset: Erityisesti seurakunnan tilaisuuksien ei pidä ajautua juominkien ja erilaisten mässäilyjen ylläpitoihin. Sehän ei tarkoita normaalia ruokailuja, ehtoollisen nauttimista, tai muutakaan, mikä ei tule pää-asiaksi ohittaen evankeliumin ydinsanomaa. Tämä tarkoittaa kaikella muullakin yletöntä mässäilyä. Saatamme nähdä, miten jotkut seurakunnat innostuvat valtavasti jostain aiheesta, kuten avioliittojen ehdottomat säännöt, ruokailukulttuurien lait, sapatin vieton lainomainen suorittaminen, jne. Tällaisten asioiden ohittaessa Jeesuksen Kristuksen kirkkaan ja armollisen evankeliumin, olemme menossa pahasti harhaan. Tärkeämpää olisi johdatella ihmisiä sovituslähteelle ja tehdä ennaltaehkäisevää työtä etsien ja hakien voimavaroja ja työkaluja kestäviin parisuhteisiin, kuinka elettäisiin kunniallisesti ja evankeliumin arvon mukaisesti ja miten pääsisimme osallisiksi yhä syvemmin jumalisiin tarkoitusperiin elämässä ja voimassa. Toisin sanoen, painopiste tulisi olla aina Jeesuksessa ja Hänen ihmeelSivu 101


lisessä jumalisuudessaan. Siitä ammentaen, ei tarvitse mässäillä lihan mielen mukaisilla ajatuksilla - eli sellaisella, missä pääsisi toista “rökittämään” hänen epäonnestaan. “Jos te elätte turmeltuneen luontonne mukaan, teidän on kuoltava. Mutta jos te Hengellä kuoletatte turmeltuneen luontonne teot, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat näet Jumalan lapsia.” Room.8:13-14[*JKR] Kiitos Jumalan, Hänen antamasta valtavasta mahdollisuudesta kokea Hänen lapseuttaan! Sinä Herraan Jeesukseen uskovainen ihminen, rukoile pyytäen johdatusta, rukoile, että Hän kulkisi kanssasi ja osoittaisi ihmeellisellä tavalla, että olet Hänen lapsensa! Tiedän, että tämän Hän tahtoo kuulla sinulta ja Hän kyllä tulee osoittamaan lempeällä ja rakastavalla tavallaan, että olet Hänen omansa! Meillä on oikeus kääntyä taivaallisen Isämme puoleen, ja antaa Hänen vaikutustensa ulottua elämäämme. Hän on itse antanut tämän oikeuden! “Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:12[*JKR] Sitten Paavali opettaa, ettei meidän tarvitse olla pelon alla, sillä meillähän on lapseuden henki, jossa saamme luvan edestä lähestyä Isää, olipa meidän asiamme tai tilanteemme mikä tahansa. Lisäksi Paavali kertoo rohkaisten, että Jumalan Henki itse todistaa sydämessämme Jumalalle kuulumista! Se, jos mikä, on tässä maailman ajassa suurenmoista kokea! – Sitten hän muistuttaa, että mitä ovatkaan tämän nykyisen ajan kärsimykset, jotka eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, mikä on ilmestyvä meihin. ”Jos siis olemme Jumalan lapsia, me olemme myös Hänen perillisiään Kristuksen kanssa; jos me kerran kärsimme yhdessä Hänen kanssaan, me myös kirkastumme Hänen kanssaan.” Room.8:17[*JKR] Seuraavaksi Paavali kirjoittaa Hengen esikoislahjasta. Se on taipumus, jossa Jeesukseen uskova voi rukoilla huokaillen toivon täyttymistä sielun pelastuksen ja lopulta perille pääsyn puolesta. Tässä Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän on rukoiltava niin kuin tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Sydänten tutkija Sivu 102


tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta. Raamatun yksi ihmeellisistä lupauksista löytyy jakeesta 28. Siinä kerrotaan, kuinka Jumala vaikuttaa kaiken niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat, niiden, jotka ovat kutsuttuja Hänen suunnitelmansa mukaan ja kuinka Hän on kutsumansa myös vanhurskauttanut ja kirkastanut. – Kun Hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet ristiinnaulittavaksi kaikkien meidän puolestamme, kuinka Hän ei meille lahjoittaisi kaikkea muutakin Hänen kanssaan? Eikö olekin lohdullisia sanoja! Loppujen lopuksi, Jumalan kädessä, Hänen suojeluksessaan ja armonsa turvin; “Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan”? Paavali jatkaa lohdullisia sanojaan, kuinka meillä on puolustaja Isän tykönä. Vaikka ihminen tai sielujemme vihollinen syyttäisikin meitä, voimme tietää, että se syytös on jo aikoja sitten käynyt tehottomaksi. Siispä Paavali toteaa: “Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Vanhurskauttaja on Jumala. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on kuollut, onpa herätettykin. Hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän puolestamme.” Room.8:33-35 Ja lopuksi Paavali toteaa pelastusvarmuudesta ja Jumalan lapseuden pysyvyydestä, ettei mikään voisi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta! “Minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat, ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.8:38-39[*JKR]

Sivu 103


345 - Nettijulkaisu 2.7.2014 -

Artikkelin tulostus:

"Laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää" - aloittaa Paavali roomalaiskirjeen seitsemättä lukua. Hän opetti Roomassa asuvia kristittyjä seikkaperäisesti tuntemaan lain ja synnin suhdetta. Lisäksi hän kertoo, miten synti liittyy ihmisyyteen ja jopa häneen itseensäkin. Laki sitoo ihmisen tämän maailman alaisuuteen ja Paavali ottaakin esimerkiksi aviorikoksen, jossa rikkonut saa aviorikkojan nimen ansaitusti. Vasta puolison kuoltua hän on vapaa tästä avioliittolaista. Sitten Paavali muistuttaa, että samoin meidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta. Olimme lain kautta synnin vankeja, mutta Kristuksen kuolema - meidän syntiemme tähden - vapauttaa meidät synnin hallintavallasta, jolloin saamme olla vapaita kuluen Jumalalle. "Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa." Room.7:5-6

Sitten Paavali vakuuttaa, että laki on hyvä. Lain kautta tulimme kyllä tuntemaan synnin, joka herättää kaikenlaisia himoja, mutta ilman lakia synti olisi kuollut. Paavali kertoo synnin vaikutuksesta, kuinka "synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi." – Synti Sivu 104


siis pettää ihmisen käskysanan kautta, tuoden ihmiselle kuoleman. Siitä huolimatta Paavali vakuuttaa lain olevan hyvä, joka ylen määrin näyttää synnin synnilliseksi lain kautta. – olemmehan myydyt synnin alaisuuteen jo ensimmäisen lankeemuksen kautta. Sitten Paavali sukeltaa sisälle yhteen uskovien kiperimmistä aiheista, jonka todellisuutta monetkaan eivät kykene hyväksymään tai tunnustamaan. Hän puhuu meissä olevasta vanhasta luonnosta, taipumuksestamme pahuuteen, olimmepa kuinka pyhiä ja hurskastelevia uskovia tahansa. Hän sanoi tekevänsä sitä, mitä vihaa itsessään ja myöntää juuri sillä, että laki on hyvä. "Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu." Room.7:16-17

On mielenkiintoinen oivallus, miten Paavali osasi erottaa vaikuttimet, kohteet ja tekijät. Useinhan tällainen analysointi tuottaa järkevän ja ymmärrettävän, ja jopa helpommin elettävän asenteen tai ajatusmallin. Tuntiessamme, ettei lihassamme asu mitään hyvää - eikä siinä ole edes voimaa haluamamme hyvän toteuttamiseen - on ymmärrettävä, että sen teon tekee meissä asuva synti. Tästä olemuksesta Paavali sanoutuu ikään kuin irti eikä hyväksy synnin valtaa elämänsä ideologiaksi tai elämäänsä määritteleväksi tekijäksi. "Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on." Room.7:21-23

Paavali siis kykeni tunnustamaan, että paha riippuu hänessä kiinni. Tuo hurskas, pyhä ja mahtava Jumalan kutsuma mies puhuu tällaista! Eikö olekin miltei tavatonta, että opettaja ei hurskastelekaan vain valtavilla saavutuksillaan ja omalla hyvyydellään! Paavali kykeni pureutumaan ihmisyyden syvimpiin kipupisteisiin, antaen viitteitä myös meille, miten meidän tulisi suhtautua syntiin, lakiin ja niistä vapauttaviin tekijöihin. Lopulta tämä pohdiskelu ajaa Paavalin juuri sinne, mikä tulisi olla meidänkin päämäärämme jokaisen päivänä. Hän tuli mahdottomuuden eteen, täyteen tietoisuuteen, ettei hän kykenisi milloinkaan selviytymään hurskaista vaatimuksista, ei edes yhtenä elämänsä Sivu 105


päivänä. Kun meitä masentaa juuri tällainen olotila ja tunto, saamme parahtaa tuskaisena Paavalin tavoin; "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia." Room.7:24-25

Mitä tämä siis tarkoittaa? – Tiedämme, ettei Paavali antanut suostumusta synnintekoon, mutta mitä hän tarkoitti synnin lailla? Hän oli oivaltanut nämä kaksi eri ulottuvuutta, joista toinen käsittelee tätä aikaa ja todellisuutta näkyväisessä maailmassa ja toinen taas uudestisyntyneen hengen elämää kaiken yläpuolella. Meitä siis koskettaa maallinen laki ajassa, mutta sen lisäksi myös hengenlaki, joka ulottaa vaikuttimensa myös ajalliseen, sen tuoman armon kautta. Kärsimme kyllä lihassa rangaistukset maallisen lain rikkomisesta - sen langettamin tuomioin, mutta hengessä olemme vapautetut tekemään parannusta, yrittämään uudelleen ja tarttumaan haasteisiin, joihin ilman armoa emme ylettyisi. Synnin läsnäolo elämässämme tekeekin meistä täysin riippuvaisia Jumalan armosta - aivan, kuten vastasyntynyt on riippuvainen äitinsä maidosta. Jumala on sulkenut meidät tottelemattomuuteen, antaakseen ja osoittaakseen meille suurta armoaan. (Room.3:9,19,23 11:32 Gal.3:22 1.Tim.2:4) Ylpeälle ihmismielelle tämä ei sovi, vaan hän etsii keinoa ja tapaa, jolla voisi itse ansaita asemansa ja pelastuksensa. On kuitenkin hienoa, että Jumala asetti kaikki ihmiset samanarvoisiksi eteensä. Jo ensimmäiset ihmiset lankesivat houkutukseen, ja niin on käynyt kaikille sen jälkeen. Jospa ymmärtäisimme ja näkisimme todellista pahuuttamme, ylpeyttämme ja sisimpämme syviä taipumuksiamme syntisyyteen, olisimme hieman nöyrempiä ja armoa tarvitsevimpia, jolloin oppisimme kohtelemaan myös toinen toisiamme armon, laupeuden ja lempeyden kautta. – Sanothan kanssani: "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta"!

Sivu 106


344 - Nettijulkaisu 4.6.2014 -

Artikkelin tulostus:

Roomalaiskirjeen luvussa kuusi Paavali käsittelee suhdettamme syntiin. Armo on ylenpalttinen siellä, missä synti on suureksi tullut, (Room.5:20) mutta Paavali selittää, ettei se oikeuta meitä kuitenkaan synnin tekoon tai siinä elämiseen. "Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut"? Room.6:2-3 Saamme siis yhdessä Jeesuksen kanssa olla haudatut kuolemaan, mutta myös osallisuuteen Hänestä kumpuavaan ikuiseen elämään. Siksi meidän ei tule palvella syntiä ja sen himoa. Olemme Jeesuksessa Kristuksessa vanhurskautettuja – eli syyttömäksi julistettuja, joka johtaa käytännössä siihen, että synnillisen mielemme hallintavalta kukistetaan. "Kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä." Room.6:6-7 Sivu 107


Paavali kehottaa meitä pitämään itsemme siis synnille kuolleina. Se tarkoittaa, ettemme tahallamme tekisi - jatkuvasti ja eläen synnissä. Se on myös synnin hallintavallan kukistamista, niin omassatunnossa kuin käytännön elämään ulottuvina valintoina. Emme me kuitenkaan tekojen kautta pelastu, mutta armon saamiseksi tarvitaan nöyrää parannuksen mieltä. Se tarkoittaa, että pyrkisimme elämään synnistä vapautettuina, ilman, että synti saisi ohjailla tuntojamme, tekojamme, ajatuksiamme ja valintojamme. "Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle." Room.6:12-13 Armon tähden synnin ei pidä meitä hallitseman. Tämän jumalisen olemuksen ja Jumalasta lähtöisin olevan armon tulisi säilyttää puhtaana ja kirkkaana. Sen varassa pääsemme kerran perille ja siinä ainoastaan lepää pelastumisemme. "Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!" Room.6:16-18 Ilman pyhitystä, uskoa ja Jumalaa ihminen on vapaa vanhurskauden laista, mutta sellaisesta elämästä seuraa lopulta kuolema ja häpeä. ”Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.” Room.6:20-21 Jumalan lapsilla taas on pyhitettyjen perintöosa, eli iankaikkinen elämä! "Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Sivu 108


Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room.6:22-23 Onkin suurenmoinen ilo todeta Raamatun mukaan, ettei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Voit olla varma siitä, että elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista! (Room.8:1-2) – Vaikka lihallisessa olemuksessamme - tässä ruumiissamme asuukin synti (Room.7:17) Saamme täydellä oikeudella elää synnistä vapautettua elämää hengessä. Toisin sanoen, meidän ei tarvitse sanoutua yhtäpitäviksi synnin kanssa – kuunnellen sen himoja ja antaen sen vaikuttaa valintoihimme ja tuntoihimme. Paavalihan opetti synnin läsnäolosta, että ”Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.” (Room.7:20) Paavali siis kuvaa synnin olemusta ja vaikutusvaltaa selkeästi erottaen sille, kuin oman paikkansa. Varmasti niin hän, kuin meistä jokainen haluaisi poistaa synnin olemassaolon kokonaan, mutta se ei ole mahdollista tässä ajassa. Pyhistä pyhinkin ja hurskaimmasta hurskainkin ihminen omistaa ruumiin, jossa asuu synti. Sen ymmärtäminen asettaa ihmisen riittävän nöyrälle paikalle, käsittääkseen asemansa Jumalan edessä ja myös suhteessa kanssaihmisiin. On siis täysin turhaa ylpeillä hurskaalla vaelluksella, kun kuitenkin koko ajan mukanamme kulkee synti turmeltuneessa ruumiissamme. Kysymys on lähinnä siitä, saako synti hallita sinua, vai hallitsetko sinä ruumiissasi asuvaa syntiä.

Sivu 109


343 - Nettijulkaisu 28.5.2014 -

Artikkelin tulostus:

Luvussa viisi Paavali käsittelee uskosta syntyvää vanhurskautta niin pelastukseen, kuin elämään - eli vaelluksen vanhurskauteen. Vanhurskaudessahan on ikään kuin kaksi ulottuvuutta, joista ensimmäinen on pelastava lahjavanhurskaus Jeesuksen Lunastusveren kautta ja toinen osa on tästä säteilevä vanhurskauden vaellus, eli pelastuksen vaikutus elettävän elämän keskellä. Jumalinen ja Raamatullinen vanhurskauttamisoppi pitää siis tiukasti kiinni armolahjasta, mutta sen muuttavasta vaikutuksesta myös käytännön elämään. Siksi Jeesus opetti, että puu tunnetaan sen hedelmästä - eli meidän kohdallamme eletystä elämästä. (Matt.7:16,20) "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo." Room.5:1-2

Sivu 110


Eli uskossa Jumalaan saa vanhurskauden ja pääsyn armoon Jeesuksessa. Onhan totta, ettei meillä olisi mitään toivoa ilman Jeesuksen suorittamaa työtä puolestamme, mutta Hänessä on meillä todellinen toivo! Juuri tässä olotilassa voimme rauhoittaa sydämemme - leväten Hänessä ja armossaan ja tehden siitä käsin parannusta silloin, kun siihen on tarvetta. Tämä kirkkauden toivo on siis toivoa paremmasta - mahdollisuudesta aloittaa alusta ja yrittää uudelleen vielä epäonnistuttuammekin. Sitten Paavali opettaa, kuinka ahdistukset saavat aikaan kärsivällisyyttä ja kärsivällisyys koettelemusten kestämistä, joka taasen synnyttää uutta toivoa. (Room.5:3-5) Tämä toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Paavali muistuttaa meitä vielä Jumalan osoittamasta rakkaudesta meitä kohtaan - siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut Hänen Veressään, pelastumme Hänen kauttansa vihasta. "Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut." Room.5:10 Seuraavaksi Paavali käsittelee synnin teologiaa muistuttaen, kuinka synti tuli maailmaan yhden ihmisen lankeemuksen kautta, ja kuinka samalla tavoin synti otetaan myös pois yhden ihmisen kautta! (Joh.1:29,36) "Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi." Room.5:15 Paavali jatkaa teroittaen, että yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. – Eli Jeesuksen kuuliaisuus Jumalan antamassa tehtävässä synnyttää yhä edelleenkin vanhurskautta, jossa mekin saamme elää. Ja samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille Sivu 111


kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. Lopuksi Paavali kiteyttää koko ajatuksen armoon, joka voittaa synnin hallintavallan. Näin armon tulisikin saada meissä hallintavaltaa - niin suhteessa itseemme kuin myös lähimmäisiimmekin. Voimme todeta armon ja jumalisen rakkauden olevan ainoat välineet, jotka tekevät tästä maailmasta paremman paikan elää. Armon osallisuus tuo mukanaan laupeutta ja lempeyttä, jolloin ei tarvitsekaan nostaa syyttävää sormea ketään kohti. Armon omaksuneen ei tarvitse muistella toistenkaan pahoja tekoja. Jumalinen rakkaus auttaa unohtamaan, kärsimään ja peittämään kaikki. (1.Kor.13:7) "Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallit-sisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta." Room.5:20-21

Sivu 112


342 - Nettijulkaisu 21.5.2014 -

Artikkelin tulostus:

Paavali jatkaa tekojen suhteesta armoon - selittäen, että todellinen vanhurskaus syntyy armon kautta ilman lain tekoja. Tämä ei sinänsä estä tekemästä hyviä tekoja, mutta muistuttaa siitä, ettei omilla teoilla voi ansaita vanhurskautta. Teot ovat ennemmin vain sen hedelmää, mitä syntyy uskosta ja sen kuuliaisuudesta. Tiedostan tämän hyvin itsestänikin. On asioita, joita teen Jumalani tähden - Hänen kunniakseen ja siksi, että tiedän sen olevan Hänen tahtonsa. Vanhurskauden saan omistaa Jeesuksen sovitustyön ja Lunastusverensä kautta, ja pelastettuna saan tehdä hedelmää, jossa kääntymykseni aitous näkyy. (Matt.3:8, Luuk.3:8, Ef.5:9, Kol.1:10, Jaak.3:18...) Se on myös sitä, että eläisin evankeliumin arvon mukaan. (Filip.1:27) "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä! – Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi". Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna." Room.4:7-10 Sivu 113


Tämä osaltaan kumoaa harhaopin lapsikasteesta ja sen pelastavasta merkityksestä. Rituaalit ja muotomenot ovat vain ulkoisia merkkejä sisäisestä vakaumuksesta. (Room.2:28, 1.Tess.2:17) Raamatun yksi selkeistä linjauksista onkin juuri sisimmän puhdistaminen, ennen ulkopuolen kiillottamista. (Matt.23:26) Usko ja henkilökohtainen Jumalan tunteminen ovat siis oleellisempia, kuin sakramentit tai muut suoritukset. "Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sen tähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja - kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa." Jes.29:13-14 Aabrahamista tuli siis kaikkien ympärileikattujen isä ukonvanhurskautettuna, että kaikki, jotka ympärileikkaamattominakin uskovat, vanhurskautetaan uskosta. (jae 11) - Tämä lupaus annettiin uskonvanhurskauden kautta, ei lain tekojen kautta. Meillä on sama vaara, että teemme uskomme tyhjäksi asettaessamme tekoja sen edelle. Lain teot saavat vain aikaan vihaa ja nurjuutta. Niin muodoin ne, jotka seuraavat toisten tekoja, onnistumisia ja epäonnistumisia, puhuvat lain tekojen noudattamisesta. Toisten pahoilla teoilla ratsastavat saavat aikaan hajaannusta, vihaa ja riitaisuutta ja he ovat langenneet pois armosta. (Gal.5:4) "Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi. Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. Sen tähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä." Room.4:14-16 Sitten Paavali selvittää, miten yksinkertaisesti Abraham uskoi. Olihan Jumala antanut hänelle lupaukset, joita kohti hän sai pyrkiä. Katsellessa mahdottomuuksiin lupausten edessä, mekin voimme oppia Aabrahamin asenteesta jotain: "mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma Sivu 114


siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen Hän voi myös täyttää. Sen tähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi." Room.4:2022 Näyttää siltä, että Paavali tahtoi korostaa uskon merkitystä sen suhteessa lain tekoihin. Se juuri onkin lohdullinen tieto, että niille, jotka eivät kykene lakia täyttämään, he saavat uskossa saman päämäärän. Uskon kautta nimittäin saamme omistaa yhteyden Jumalaamme ja Hänen suureen armoonsa. Myöhemmin tulemme siihen, että ainoastaan armossa lepää pelastumisemme, ei teoissa. "Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme Häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden." Room.4:23-25 Raamatun kertomukset Aabrahamista ja Israelin kansan vaelluksesta on siis kirjoitettu meille, että me niistä oppisimme, miten saavuttaisimme vanhurskautuksen Jumalamme edessä. Vanhurskaushan tarkoittaa syyttömäksi julistettua ja Jumalalle kelpaavaa. Sellaiseksi me saamme tulla Jeesuksen Kristuksen armotyön kautta. Ota tänään vastaan usko Jeesukseen. Hänessä on pelastus, toivo ja rauha. Tartu näihin sanan lupauksiin Aabrahamin tavoin - vaikka toivoa ei olisi - Jumala voi täyttää sen, minkä Hän on luvannut!

Sivu 115


341 - Nettijulkaisu 14.5.2014 -

Artikkelin tulostus:

Paavali pohtii, miksi Jumala sääti lait ympärileikkauksesta ja muista käskyistä. Hän toteaa, että juuri niiden säädösten kautta Jumala opetti uskollisuuttaan juutalaisia ja ihmiskuntaa kohtaan sanojensa. ”Ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut." Room.3:2 Kuitenkin Paavali osoittaa, etteivät nämä ulkoiset teot tai rituaalit tee ihmisestä parempaa, kuin toinen ihminen, vaan olemme kaikki syyllisiä ja syntisiä. "Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla." Room.3:9 Yksi Paavalin opetuksen syvistä osa-alueista liittyykin juuri tähän tasa-arvoistavaan ja samaan asemaan johtavaa tekijää ihmisyydessämme, että me kaikki olemme turmeltuneen luontomme alaisia. Synti siis koskettaa jokaista ihmistä, emmekä näin voi asettautua toistemme yläpuolelle. Kunpa ymmärtäisimme tämän ja siinä tunnossa luopuisimme turhasta hurskastelusta. Miksi ylläpidämme tietynlaista pyhyyskulttuuria, vaikka meidän jokaisen ruumiissa asuu synti??! (Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, Sivu 116


joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei. Room.7:17-18) "kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään." Room.3:12 Paavali siis näki, että koko maailma on tullut syylliseksi Jumalan edessä lain kautta. Lakihan on julistettu ihmisille, jotka eivät kuitenkaan kyenneet sitä täysin noudattamaan. "Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä." Room.3:19 Toisinsanoin Raamattu todistaa meidät syyllisiksi, Onhan Jumala itse sulkenut meidät synnin vankilaan, armahtaakseen jokaista. ”Jumala on näet sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että Hän kaikkia armahtaisi.” Room.11:32 ”Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä oli luvattu, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen Häneen uskoville.” Gal.3:22 Lain kautta tulee synnintunto ja siksi lain kautta kukaan ei voi tulla vanhurskaaksi. Jumalan vanhurskaus on taasen ilmoitettu ilman lakia - eli lain ulkopuolelta - ja siksi se voi pelastaa ihmisen Jumalan ennalta määräämällä tavalla. "se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." Room.3:22-24 Meillä on siis täysi oikeus ja lupa tulla Jumalan itsensä asettaman armoistuimen eteen, uskoen ja luottaen siihen lunastukseen, jonka Hän suoritti Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Näin Jumala sulki pois meiltä ylpeilemisen mahdollisuudet omien tekojen kautta. Hän itse, osoittaen omaa vanhurskauttaan, vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Sivu 117


”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.” Room.6:11-14 Lopuksi Paavali vielä kiteyttää armon ja lain suhdetta, muistuttaen siitä, että laki kuuluu osaltaan tähän ajalliseen elämään, siitä huolimatta, että pelastumisemme riippuu ainoastaan armossa ja Jumalamme vanhurskauttavassa voimassa. "Koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain". Room.3:30-31 Muistanet varmaan myös Jeesuksen puhuneen lain noudattamisen suhteesta Hänen armon ja anteeksiannon evankeliumiin: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.” Matt.5:17

Sivu 118


340 - Nettijulkaisu 7.5.2014 -

Artikkelin tulostus:

Paavali jatkaa muistuttaen, kuinka meidän tulisi nähdä oma syyllisyytemme, eikä tuomita toista sellaisesta mitä kuitenkin itsekin teemme. "Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion"? Room.2:3 Se, ettei meitä ole vielä tuomittu tällaisesta hurskastelusta ja omista rikkomuksistamme, tulisi osoittaa meille Jumalan pitkämielistä hyvyyttä ja armoa - ei etuoikeutta käydä lähimmäisemme kimppuun. Olkoon Jumalan hyvyys ja armonsa osallisuus juuri se tae, jonka turvin saamme tehdä nöyrin mielin parannusta. "Vai halveksitko Hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen"? Room.2:4 Sitten Paavali kertoo yhdestä Raamatun tärkeimmistä opetuksista, josta myös Jeesus opetti muistuttaen sydämemme kovuudesta ja sen seurauksista. Katsellessani omaaja toisten ihmisten elämää, Sivu 119


voin hyvin selkeästi nähdä tämän olevan täysin totta. Sydämen kovuus, kylmyys, nurjuus, katkeruus ja vihamielisyys tuhoavat kaiken, mihin nämä pahan asenteet koskettavat. Jeesus antoi ymmärtää Mooseksen sallineen avioerokirjan antamisen juuri sydämen kovuuden tähden. (Matt.19:7-8) Se onkin suurin syy myös tämän päivän avioeroihin ja suhteiden rikkoontumisiin. "Mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus." Room.2.8 Omahyväinen, kylmä ja kova asenne puolisoa kohtaan kyllä nakertaa suhteen toimivuutta ja ennen pitkää kumpikin osapuoli pitää kiinni vain siitä, mikä on itselle hyvä. Ihmis-suhteet toimivat parhaiten kunnioittaen ja osallistuen toisen iloihin ja suruihin. Kahden ihmisen huolehtiessa toistensa tarpeista, etsiessä, miten voisi olla mieliksi tai hyväksi kumppanilleen, tuloksena on onnellisuus, tyytyväisyys ja lämmin molemminpuolinen rakkaussuhde. Kovasydäminen ei jousta, eikä lämpene toisen ajatukselle, ei suostu toisen iloon eikä kykene rakastamaan aidosti toista ihmistä. Tutkikaamme sydämemme kovuutta ja rukoilkaamme, että Pyhä Henki saisi koskettaa ja vuotaa rakkaudessa sydämiimme. "Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi," Room.2:5 Jumala ei katso henkilöön. Kukaan meistä ei saa pahoille teoille tai asenteille erityisoikeuksia. Me joudumme eräänä päivänä tilille kaikesta ja silloin Hän on maksava kullekin tekojensa mukaan. Eläessäsi elämääsi, mieti, tahtoisitko menestyä kirkkaudessa ja kunniassa, vai tahdotko kohdata vihaa ja katkeruutta, niin avioliittosi, kuin muidenkin elämäsi asioiden parissa? "Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle"! Room.2:9-10 Sitten Paavali opettaa lain merkityksestä vanhurskautuksen suhteen – muistuttaen toisin sanoin, että myös Jeesukseen uskovien on noudatettava lakia. Sivu 120


"Sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan." Room.2:13 Me tiedämme, mikä on oikein ja väärin. Omatuntomme kyllä todistaa syntisyydestämme. Jumala - luodessaan ihmisen - on kirjoittanut lain teot hänen sydämeensä ja näin ihminen kyllä tietää, mikä on hyvää, halutessaan siten toimia. "Ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä" Room.2:15 Ja Paavali jatkaa muistuttaen lakia saarnaavalle, että hän on velvollinen itsekin noudattamaan toisilta vaatimaansa lakia. Paavali siis lähestyy asian ydintä, kuten Jumalakin on ilmaissut ensin oman tahtonsa kymmenessä käskyssä, mutta vasta myöhemmin antaen todelliset työkalut sen saavuttamiseksi. Myöhemminhän tulemme näkemään lain ja armon suhteesta, mikä meidät pelastaa ja kuinka kuitenkin saamme antaa ruumiimme käyttöön hyviä - eli lain ja Jumalan vaatimia - tekoja varten. "Ja tunnet Hänen tahtonsa ja, opetettuna laissa, tutkit, mikä parasta on, ja luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus, ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto: niin sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat; joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin; joka kauhistut epäjumalia, kuitenkin olet temppelin ryöstäjä; joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa? Sillä "teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa", niin kuin kirjoitettu on." Room.2:18-24 Paavali antaa siis ymmärtää, kuinka hyödyttömiä ovat pelkät sanamme, rituaalit ja lain teot, ellemme noudata lakia kaikessa. Vaikka kuinka kastaisimme lapset, ripittäisimme ne, tekisimmepä mitä tahansa, se on hyödytöntä ilman todellista sisältöä. "Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi." Room.2:25 Sivu 121


Ja Paavali jatkaa lähestyen edelleen asian ydintä - tähdentäen sisimmässä tapahtuvan muutoksen merkitystä. Tämän ajatuksen ja logiikan mukaan voimme suhtautua nykyisiinkin asioihimme ja kirkkojemme toimittamiin seremonioihin. Ne siis tulevat täysin hyödyttömiksi ilman sisäistä mielen uudistusta ja muutosta. "vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta." Room.2:29 Myöhemmin tulemme siis näkemään todelliset työkalut sisimmän uudistumiseen hengeltä ja mieleltä, jolloin saamme kantaa jaloa, puhdasta ja aitoa uskoa Jeesukseen sydämissämme. Lisäksi tulemme näkemään, miten Jumalan armahtava laupeus antaa meille etuoikeuden nousta parannusta tehden, silloin, kun emme itse ole kyenneet lakia täyttämään. On siis olemassa tietyt vaatimukset, joita tulee pyrkiä täyttää uskossa ja rakkaudessa, mutta armon varassa. – Tällaista armoa Jeesuksessa Kristuksessa, ainoassa valtiaassamme, saamme jakaa ja julistaa myös lähimmäisillemme - sen sijaan, että julistaisimme pelkästään ankaraa lakia, jota emme kuitenkaan edes itse kykene täyttämään!

Sivu 122


339 - Nettijulkaisu 30.4.2014 -

Artikkelin tulostus:

Paavali lähetti Rooman uskoville kirjeen, jossa hän kehotti, varotti ja opetti heitä hyvin monista asioista. Paavalin opetuksesta kajasti selkeä ja puhdas näky: "että syntyisi uskon kuuliaisuus." "jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus Hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa," Room.1:5

Paavali iloitsi siitä, että roomalaisten uskoa mainittiin ympäri maailman! Olihan tuo seurakunta Paavalin käden jälkeä evankeliumin työssä, niin ei se ihme, että hän suuresti iloitsi seurakunnan menestymisestä. "Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa." Room.1:8

Paavali ikävöi ja kaipasi kovin tuota Rooman seurakuntaa. Hän muisti heitä usein ja varmasti oikeutetusti juuri tämä Roomalaiskirje on asetettu Raamattuumme ensimmäiseksi kirjeeksi Paavalin kirjeistä. Jumalan Henki vaikutti Paavalissa suurta intoa ja halua jakaa kokemaansa hengellistä hyvää seurakuntansa rakentumiseksi.

Sivu 123


"Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun." Room.1:11-12

Paavali oli altis julistamaan evankeliumia. Hän todisti aina häpeilemättä ja rohkeasti Jeesuksen ihmeellisestä pelastusvoimasta! "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: 'Vanhurskas on elävä uskosta'". Room.1:16-17

Seuraavaksi Paavali intaantui julistamaan varoituksen sanoja Rooman seurakunnalle. Hän kehoitti heitä monin ja ankarin sanoin karttamaan kaikkea pahuutta ja jumalattomuutta. "Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa," Room.1:18

Paavali opetti myös varoittavia sanoja leväperäisestä ja piittaamattomuuden asenteista, jotka vaanivat myös meitä Jumalaan uskovia. On niin helppo ajautua kauaksi Jumalasta mielensä turhuutta seuraten. "koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole Häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." Room.1:21

Inhimillinen ajattelutapa kirkoissa ja seurakunnissa on suureksi vaaraksi. Jumala ei ole inhimillinen, vaan me inhimilliset ihmiset voimme tulla osallisiksi Hänen jumalisesta luonnostaan. Meidänkään ei pitäisi pitää Jumalaa katoavaisen kaltaisena. "ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi". Room.1:23

Paavali varottaa siis ankarasti piittaamattomuuden seurauksista, kuinka lopulta Jumala hylkää sellaisen ihmisen saastaisuutensa valtaan. Totuuden on niin tavattoman helppo vaihtaa valheellisiin kuviin, himojen täyttymyksiin. Meidän tulisi kiinnittää katsettamme Sivu 124


uskon alkajaan ja sen täyttäjään, eikä palvoa maailman tavoin luotua. "Sen tähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen." Room.1:24-25

Sitten Paavali puhuu kammottavasta homoudesta. Olemme tulleet järkyttävään aikaan, jolloin näiltä alueilta ei saisi enää opettaa Jumalan sanan totuutta. Tulemme ihmiskuntana vielä kantamaan tämän seuraukset - aivan varmasti ja kouriintuntuvasti! "Sen tähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia." Room.1:26-28

Paavali jatkaa tekstiään avaten järkyttävää olotilaa, mikä tästä maailman saastaisuuden hengestä seuraa. Voimme katsella ympärillemme ja nähdä tämän toteutuvan silmiemme edessä! Vertailepa Paavalin seuraavia sanoja iltalehtien mässäilyihin ja uutisointiin - ja tämä kaikki pahuus ja pahoinvointi tulee lisääntymään maassamme kiihtyvällä tahdilla! "He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät." Room.1:29-32

Sivu 125


338 - Nettijulkaisu 23.4.2014 -

Artikkelin tulostus:

Kun olimme pelastuneet, niin me sitten saimme tietää, että saaren nimi oli Melite. Ja sen asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä: he sytyttivät nuotion ja ottivat meidät kaikki sen ääreen, kun oli ruvennut satamaan ja oli kylmä. Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun hän pani ne nuotioon, tuli kyykäärme kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni hänen käteensä. Kun asukkaat näkivät tuon elukan riippuvan kiinni hänen kädessään, sanoivat he toisilleen: "Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä". Mutta hän pudisti elukan tuleen, eikä hänelle tullut mitään vahinkoa. Ja he odottivat hänen ajettuvan tai äkisti kaatuvan kuolleena maahan. Mutta kun he olivat kauan odottaneet ja näkivät, ettei hänelle mitään pahaa tapahtunut, muuttivat he mielensä ja sanoivat hänen olevan jumalan. Lähellä sitä paikkaa oli saaren ensimmäisellä miehellä, jonka nimi oli Publius, maatiloja. Hän otti meidät vastaan ja piti meitä ystävällisesti kolme päivää vierainansa. Ja Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa; ja Paavali meni hänen luoksensa, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Kun tämä oli tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mitä saarella oli, ja heidät parannettiin. He osoittivat meille myös monin tavoin kunniaa, ja lähtiessämme merelle he panivat mukaan, mitä tarvitsimme. Kolmen kuukauden kuluttua me purjehdimme sieltä aleksandrialaisessa laivassa, joka oli Sivu 126


talvehtinut saarella ja jolla oli merkkinä Kastorin ja Polluksin kuva. Ja me laskimme maihin Syrakuusassa ja viivyimme siellä kolme päivää, ja sieltä me kierrettyämme saavuimme Reegioniin, ja kun yhden päivän perästä nousi etelätuuli, tulimme seuraavana päivänä Puteoliin. Siellä tapasimme veljiä, jotka pyysivät meitä viipymään heidän tykönänsä seitsemän päivää. Ja sitten me lähdimme Roomaan. Ja kun veljet siellä saivat kuulla meistä, tulivat he meitä vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta. Ja kun tulimme Roomaan, sallittiin Paavalin asua erikseen häntä vartioivan sotamiehen kanssa. Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui kokoon juutalaisten ensimmäiset. Ja kun he olivat kokoontuneet, sanoi hän heille: "Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin. Ja kun he olivat minua tutkineet, tahtoivat he päästää minut irti, koska en ollut tehnyt mitään kuoleman rikosta. Mutta kun juutalaiset sitä vastustivat, oli minun pakko vedota keisariin; ei kuitenkaan niin, että minulla olisi mitään kannetta kansaani vastaan. Tästä syystä minä nyt olen kutsunut teidät, saadakseni nähdä ja puhutella teitä; sillä Israelin toivon tähden minä kannan tätä kahletta." Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole saaneet kirjeitä sinusta Juudean maalta, eikä kukaan tänne saapunut veli ole ilmoittanut eikä puhunut sinusta mitään pahaa. Katsomme kuitenkin syytä olevan kuulla sinulta, mitä sinun mielessäsi on; sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä vastaan kaikkialla kiistetään." Ja he määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa majapaikkaan. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet. Ja kun he olivat keskenään erimielisiä, erosivat he toisistaan, Paavalin sanoessa ainoastaan nämä sanat: "Oikein on Pyhä Henki puhunut profeetta Esaiaan kautta teidän isillenne, sanoen: 'Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, että he eivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' Olkoon siis teille tiettävä, että tämä Jumalan pelastussanoma on lähetetty pakanoille; ja he kuulevat sen." Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä Sivu 127


tulivat; ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä.

Apostolien tekojen viimeinen luku käsittelee siis Paavalin pelastumista haaksirikosta ja sen jälkeisiä tapahtumia. Näemme, miten ihmeellisesti Jumala auttoi Häntä Melite-nimisellä saarella. Ihan alkuun Paavali koki ikävän tapahtuman, kun käärme puri häntä. Mutta siinäkin Jumala auttoi häntä ihmeellisellä tavalla! Käärmeen myrkky ei tehonnut häneen ja sekin ihmetytti suuresti Meliten asukkaita. Sitten hän kohtasi Piblius-nimisen miehen, jonka isä oli sairastuneena punatautiin ja kuumeeseen. Paavali paransi hänet ja kohta hänen luokseen tuotiin muutkin kylän sairaat, ja heidätkin parannettiin. Ihmeellistä, miten Jumala toimii ja suosittelee evankeliumiaan! Mikä sen parempi mainos olisikaan sielun pelastumiselle, kuin tapahtunut ihme ruumiin parantumiseksi. Jumala on näin toiminut Raamatussa ja toimii yhä edelleenkin! ”Kulkiessanne saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Matt.10:7-8[*JKR] Sitten Paavalin matka jatkui kohti Roomaa. - "Ja kun veljet siellä saivat kuulla meistä, tulivat he meitä vastaan Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta." Roomassa Paavalin sallittiin asua erikseen häntä vartioivan sotilaan kanssa. Siellä hänen tapaustaan tutkittiin ja Paavali selitti heille, miten juutalaiset häntä vastustivat, ja että hänen oli pakko vedota keisariin. Israelin toivon tähden hän joutui kantamaan kahleita. Sitten he määräsivät Paavalille päivän, jolloin hän kertoisi, mistä tarkalleen ottaen hänen tapauksessaan oli kysymys. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet. ”Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'." Luuk.16:31[*JKR]

Sivu 128


Surullista oli se, etteivät kaikki kuitenkaan uskoneet evankeliumia ja heille Paavali sanoi: "Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, että he eivät näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi." – Yhä tänään näemme tämän toistuvan keskuudessamme. Ihmisille kyllä julistetaan, hengellisiä tilaisuuksia pidetään miltei jokaisella paikkakunnalla, sairaita paranee ja monet ovat löytäneet ihmeellisen avun elämäänsä vapautuessaan synnin kirouksista, - mutta silti on paljon ihmisiä, jotka ummistavat kaikelta tältä silmänsä. He eivät vain tahdo tulla tuntemaan totuutta. (2.Tess.2:9-12) Niinpä Paavali kääntyi pakanakansojen puoleen, jotka ottivatkin sanan halukkaammin vastaan. Ja Apostolien teot päättyvätkin miellyttäviin sanoihin: - "Ja Paavali asui omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta ja otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat; ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä." Näin siis päättyy Raamatun yksi tärkeimmistä kirjoista evankeliumien jälkeen. Monta ihmeellistä tarinaa ja juonenkäännettä olemme saaneet kohdata tarkastellessamme ja tutkiessamme apostolien tekoja. Saamme olla suuresti kiitollisia Jumalalle, että parin vuosituhannen takaa meille asti on säilynyt näinkin paljon tietoa ja kokemusta siitä, miten Herra vaikutti omiensa joukossa alkuaikoina. – Kiitos Jeesus, valtavasta armostasi ja voimastasi, mitä vaikutit silloin ja vielä yhä edelleenkin! Kiitos Herra, että apostolien teot jatkuvat tänään myös meidän kauttamme ja mekin saamme nähdä ihmeellisen Voimasi ilmestyvän Sanassasi ja sitä seuraavissa ihmeissä ja merkeissä! Kiitos Herra, armovaikutuksista siinä, että monet tulevat tuntemaan totuuden ja löytävät pelastuksen sielullensa! ”Apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja heillä kaikilla oli suuri armo.” Apt.4:33[*JKR]

Sivu 129


337 - Nettijulkaisu 16.4.2014 -

Artikkelin tulostus:

Kun oli päätetty, että meidän oli purjehtiminen Italiaan, annettiin Paavali ja muutamat muut vangit erään Julius nimisen, keisarilliseen sotaväenosastoon kuuluvan sadanpäämiehen haltuun. Ja me astuimme adramyttiläiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli Aristarkus, makedonialainen Tessalonikasta. Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Ja Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo hoitoa saamaan. Ja sieltä laskettuamme merelle purjehdimme Kypron suojaan, koska tuulet olivat vastaiset. Ja kun olimme merta purjehtien sivuuttaneet Kilikian ja Pamfylian, tulimme Myrraan, joka on Lykiassa. Siellä sadanpäämies tapasi aleksandrialaisen laivan, jonka oli määrä purjehtia Italiaan, ja siirsi meidät siihen. Ja monta päivää me purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Ja kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen nenitse Kreetan suojaan. Ja vaivoin kuljettuamme liki sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jonka lähellä Lasaian kaupunki oli. Mutta kun paljon aikaa oli kulunut ja purjehtiminen jo oli vaarallista, sillä paastonaikakin oli jo ohi, varoitti Paavali heitä ja sanoi: "Miehet, minä näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös meidän hengellemme". Mutta Sivu 130


sadanpäämies uskoi enemmän perämiestä ja laivanisäntää kuin Paavalin sanoja. Ja koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, olivat useimmat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä, voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin. Ja kun etelätuuli alkoi puhaltaa, luulivat he pääsevänsä tarkoituksensa perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan likitse Kreetaa. Mutta ennen pitkää syöksyi saaren päällitse raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle. Ja päästyämme erään pienen, Klauda nimisen saaren suojaan me töintuskin saimme venheen korjuuseen. Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat laivan ympäri köysiä, ja kun pelkäsivät ajautuvansa Syrtteihin, laskivat he purjeet alas, ja niin he ajelehtivat. Mutta kun rajuilma ankarasti ahdisti meitä, heittivät he seuraavana päivänä lastia mereen, ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat mereen laivan kaluston. Mutta kun ei aurinkoa eikä tähtiä näkynyt moneen päivään ja kova myrsky painoi, katosi meiltä viimein kaikki pelastumisen toivo. Kun oli oltu kauan syömättä, niin Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani eikä lähteä Kreetasta; siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta. Mutta nyt minä kehotan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä ei yksikään teistä huku, ainoastaan laiva hukkuu. Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen, ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän; ja katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka sinun kanssasi purjehtivat'. Olkaa sen tähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu. Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua." Ja kun tuli neljästoista yö meidän ajelehtiessamme Adrianmerellä, tuntui merimiehistä keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata. Ja luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä, ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. Ja kun he pelkäsivät meidän viskautuvan karille, laskivat he laivan perästä neljä ankkuria ja odottivat ikävöiden päivän tuloa. Mutta merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat venheen mereen sillä tekosyyllä, että muka aikoivat keulapuolesta viedä ulos ankkureita. Silloin Paavali sanoi sadanpäämiehelle ja sotilaille: "Jos nuo eivät pysy laivassa, niin te ette voi pelastua". Silloin sotamiehet hakkasivat poikki venheen köydet ja päästivät sen menemään. Sivu 131


Vähää ennen päivän tuloa Paavali kehotti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole mitään ravintoa ottaneet. Sen tähden minä kehotan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava." Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja ottivat hekin ruokaa. Ja meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä. Ja kun he olivat tulleet ravituiksi, kevensivät he laivaa heittämällä viljan mereen. Päivän tultua he eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta; siihen he päättivät, jos mahdollista, laskea laivan. Ja he hakkasivat ankkuriköydet poikki ja jättivät ankkurit mereen; samalla he päästivät peräsinten nuorat, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti. Mutta he joutuivat riutalle ja antoivat laivan törmätä siihen; keulapuoli tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta peräpuoli hajosi aaltojen voimasta. Niin sotamiehillä oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla karkuun. Mutta sadanpäämies, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heidät siitä aikeesta ja käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin ja sitten muiden, minkä laudoilla, minkä laivankappaleilla. Ja näin kaikki pelastuivat maalle.

Kyllä Paavalin elämä oli jännittävä, kerta kaikkiaan! Jos ei ihmiset olleet vihaamassa, niin sitten luonto osoitti omat haasteensa. Paavalia lähdettiin siis viemään keisarin eteen ja tuo laivamatka sinne osoittautui erittäin haasteelliseksi. Lopulta laiva hajosi, mutta juuri niin kuin Jumala oli luvannut, kukaan heistä ei hukkunut. Kaiken myrskyn ja pauhinan keskellä, me voimme nähdä, miten yhden miehen rohkaisevat sanat vaikuttavat ja rauhoittavat hätääntyneet matkaajat. Paavali kehotti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole mitään ravintoa ottaneet. Sen tähden minä kehotan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen meidän pelastuaksemme; sillä ei yhdeltäkään teistä ole hiuskarvaakaan päästä katoava." Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään. Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle ja Sivu 132


ottivat hekin ruokaa. Ja meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä. Ja kun he olivat tulleet ravituiksi, kevensivät he laivaa heittämällä viljan mereen. Paavali rohkaisi pelonvallassa olevia kertomalla heille kohdanneensa Jumalan, joka oli luvannut pelastaa heidät hukkumasta. - "Olkaa sen tähden rohkealla mielellä, miehet; sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu." Kun Paavali joutui haaksirikkoon muun laivaväen mukana, aikoivat sotamiehet tappaa vangit. Ei siis riittänyt, että täytyi selvitä myrskystä ja hukkumiselta, piti vielä selvitä raakamielisistä sotilaista. Mutta sadanpäämies, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heidät siitä aikeesta ja käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin ja sitten muiden, minkä laudoilla, minkä laivankappaleilla. Ja näin kaikki pelastuivat maalle. Kuinka järkyttäviä tilanteita olikaan Paavalin elämässä. Niin kuin hän myöhemmin ilmaisi olleensa usein kuoleman vaarassa, hän oli sitä meidän tähtemme. Hänhän oli Kristuksen apostoli ja teki hartiavoimin työtä evankeliumin leviämiseksi. Olisiko minusta tai sinusta käymään tällaisia polkuja? Jaksaisimmeko taistella – vieläpä rohkaisten toisia ihmisiä? Paavalin rohkaisut eivät ulottuneet vain uskoviin ihmisiin. Hän rohkaisi laivalla ollutta porukkaa tuoden heidän elämäänsä toivoa pelastuksesta. Voin vain kuvitella usean ihmisen kääntyneen kristityksi juuri tämänkin rohkaisun sanoman myötä. Olihan Paavalin sana käynyt toteen ja he kaikki pelastuivat. Evankeliumin yksi suurista osa-alueista onkin rohkaiseminen ja lempeys - uskosta osattomia kohtaan siinä, missä koemme rakkautta ja armollisuutta toinen toistammekin kohtaan kristittyinä. Tulkoon lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon – on sana, jota ujo ja pelokaskin ihminen voi toteuttaa elämässään. Kasvojen ilmeillä evankelioimiseen tähtää myös Raamatun kehotus: ”olkaa aina iloiset”! Eihän se tarkoita, että meidän tulisi teeskennellä iloista! – Ei, vaan varmastikin sitä, että löytäisimme aidon vapaiden ja ilon Herrassa – Hänen Lunastuksensa ja sovitustyönsä tuloksena. Ole siis rohkea kohtaamisissa ja anna Jeesuksen vaikuttaa sulaa hyvyyttänsä ja laupeuttansa sisimmässäsi! Hänen armonsa osallisuus on sinuakin varten! Elä ja iloitse siitä – Jeesuksen haavoitetuissa käsissä!

Sivu 133


336 - Nettijulkaisu 9.4.2014 -

Artikkelin tulostus:

Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua puolestasi". Silloin Paavali ojensi kätensä ja lausui puolustuksekseen: "Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun edessäsi tänä päivänä saan puolustautua kaikesta siitä, mistä juutalaiset minua syyttävät, olletikin, koska sinä tarkkaan tunnet kaikki juutalaisten tavat ja riitakysymykset. Sentähden pyydän sinua kärsivällisesti minua kuulemaan. Kaikki juutalaiset tuntevat minun elämäni nuoruudestani asti, koska alusta alkaen olen elänyt kansani keskuudessa ja Jerusalemissa. He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena. Ja nyt minä seison oikeuden edessä sentähden, että panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on meidän isillemme antanut ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä ja päivää herkeämättä palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan; tämän toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua syyttävät. Miksi on teistä uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet? Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon Sivu 134


pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta. Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka. Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella, näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä, ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.' Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.' Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja. Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut. Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille." Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut". Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sivu 135


Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet. Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että uskot." Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi". Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta". Niin kuningas nousi ja maaherra ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssansa. Ja mennessään he puhuivat keskenänsä sanoen: "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet". Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin". Paavalin oikeudenkäynti siis jatkui ja hän sai luvan vastata juutalaisten esittämiin syytöksiin. Hän aloitti sanoen: "Pidän itseäni onnellisena." – Mikä mahtava asenne Paavalilla olikaan! Hän iloitsi, vaikka olisi pitänyt pelätä tulevaa tuomiota ja juutalaisten yltyvää vihaa. Ei ollut tietoakaan nurjasta hengestä, vaan hänellä oli mielessään kaikki se, mitä hän oli saanut kokea Jeesuksen seurassa. Paavali aloittaa puolustuspuheenvuoronsa kertoen omasta taustastaan farisealaisena kiihkoilijana - juuri sellaisena, kuin hänen syyttäjänsä nyt olivat. - "minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena." Paavali osoitti heille juutalaisten syyttävän häntä sen tähden, että hän pani toivonsa siihen lupaukseen, jonka Jumala on meidän isillemme antanut. Sitten Paavali tunnustaa avoimesti: "luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan." Hän kertoi, kuinka hän ympäri Jerusalemia vainosi ja koetti rankaisemalla pakottaa uskovia herjaamaan Jeesusta. "menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka." Sitten Paavali kertoo kääntymyksestään ja ihmeellisestä valonleimahduksesta keskellä kirkasta päivää. - "minä kuulin äänen sanovan minulle hepreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan." Sivu 136


Oli siinä Paavalilla ihmeteltävää! Ja kovin hämmästyneenä hän kysyykin: "Kuka olet, herra"? – Paavali sai vastauksen, joka myllersi täysin koko hänen ajattelumaailmansa! - "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat." – Kertaheitolla hän tajusi - kuten hän myöhemmin kertoo - tähänastisen elämänsä olleen pelkkää tappiota Kristuksen tuntemisen rinnalla. (Fil.3:8) Sitten Jeesus kertoi Paavalille hänen kutsunsa merkityksen, että Hän asettaisi Paavalin palvelijaksi ja sen todistajaksi, mitä varten hän oli Jeesuksen nähnyt. Samalla hän sai myös lupauksen Jeesuksen ilmestymisestä vastedes. Paavalin ensisijainen tehtävä oli julistaa evankeliumia kansoille, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla Jeesukseen synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa. Tämän kuullessa ja kohdatessa, Paavali ei voinut olla tottelematta taivaallista näkyä. Lukiessamme hänen kirjeitään eri seurakunnille, voimme nähdä tämän taustakokemuksen innoittavan puhtaaseen ja raikkaaseen ajattelutapaan Kristusta ja Hänen evankeliumiaan kohtaan. Voimallinen kokemus ja Jeesuksen henkilökohtainen kohtaaminen poistivat suuren osan inhimillisiä ja farisealaisia epäilyksiä. Juuri niin käy tämän päivänkin ihmisille heidän kohdatessa elävän Jumalan Pojan! Olisi äärettömän tärkeää päästä kohtaamaan henkilökohtaisella tasolla Jumala ja Hänen Pyhän Henkensä läsnäolo. Siihen asti olemme "luulin minäkin"- sanojen väärällä puolella! Paavali oli kehottanut siis kaikkialla ihmisiä kääntymään, että tekisivät parannuksen soveliaita tekoja. Tämän tähden juutalaiset ottivat hänet kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata hänet. Sitten Paavali jatkaa todistaen: - "Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille."Kun Paavali oli huudahduksen ei häkeltynyt takaisin: "En

nämä kertonut, hän kuulee täyin absurdin ja hölmön Festuksen huulilta: "Sinä olet hullu"! - Mutta Paavali vaan tietoisena täysijärkisyydestään hän sanoo ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun Sivu 137


totuuden ja toimen sanoja. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti." Sitten Paavali käy henkilökohtaisen keskustelun kuninkaan kanssa: "Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että uskot." Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi". Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuun ottamatta". – Näin sanoessaan Paavali ilmaisi syvää tahtoaan kylvää Jeesuksen tuntemusta ihmisten sydämiin. Hän koki, että hänen on hyvä olla ja sitä hän toivoi toisillekin. Paavalin puhe sai kuuliat vakuuttumaan Paavalin syyttömyydestä: "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet". – Kuitenkaan he eivät voineet päästää Paavalia vapauteen, koska hän oli vedonnut keisariin. Uskon, ettei Paavali tehnyt virhettä toimiessaan tällä tavoin, vaan Jumalan väkevä johdatus oli hänen yllään koko ajan. Raamatussa on muutamia kertomuksia, joissa Jumala osoittaa vankeuteen joutuneelle ihmeellistä armoaan. Muistamme Joosefin, joka aikanansa pelasti toimillaan silloisen maailman nälkäkuolemalta, ja taas toisaalla Danielin ihmeellisen selviytymisen leijonain luolasta sillä seurauksella, että koko sille alueelle määrättiin palvottavaksi Israelin Jumala! – Nyt, lukiessamme Paavalin tilanteita, voimme vain kysellä, olisiko käsissämme rakkaita Paavalin kirjeitä, ellei hän olisi niitä vankilassa ollessaan kirjoittanut seurakunnille? – Luulenpa Paavalin ymmärtäneen hengessä Jumalan johdatuksen salaisuutta. Useinhan hän kirjoitti mieltymyksestään vainoihin, ahdinkoihin ja heikkouteen. Juuri silloinhan näet, kun ihminen on heikko, Jumala on hänessä väkevä! Mitä tämä kertoo meille, ahdistuksien ja koettelemuksien keskellä eläville kristityille? – Piileekö juuri tässä Jumalan mahdollisuus vaikuttaa kauttamme - ei inhimillisellä tapaa - vaan Hänen jumalisella ihmeellisellä viisaudella ja tarkoituksella? Entäpä, jos hetken kärsimyksemme tuottaa jollekulle iankaikkisen elämän löytämisen?

Sivu 138


335 - Nettijulkaisu 2.4.2014 -

Artikkelin tulostus:

Kun nyt Festus oli astunut maaherranvirkaan, meni hän kolmen päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin. Niin ylipapit ja juutalaisten ensimmäiset miehet ilmoittivat hänelle syyttävänsä Paavalia ja pyysivät häneltä ja anoivat sitä suosionosoitusta itsellensä, Paavalia vastaan, että hän haettaisi hänet Jerusalemiin; sillä he valmistivat väijytystä tappaakseen hänet tiellä. Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettiin vartioituna Kesareassa ja että hän itse aikoi piakkoin lähteä sinne. Ja hän lisäsi: "Tulkoot siis teidän johtomiehenne minun mukanani sinne alas, ja jos siinä miehessä on jotakin väärää, syyttäkööt häntä". Ja viivyttyään heidän luonansa ainoastaan kahdeksan tai kymmenen päivää hän meni alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä. Ja kun hän oli saapunut, asettuivat ne juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemista, hänen ympärilleen ja tekivät useita ja raskaita syytöksiä, joita he eivät kuitenkaan kyenneet näyttämään toteen; sillä Paavali torjui syytökset ja sanoi: "Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan".

Sivu 139


Niin Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, vastasi Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun edessäni?" Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niin kuin sinäkin aivan hyvin tiedät. Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta; mutta jos se, mistä nämä minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin." Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa, vastasi: "Kei sariin sinä olet vedonnut, niinpä mene keisarin eteen". Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike saapuivat Kesareaan tervehtimään Festusta. Ja kun he viipyivät siellä useampia päiviä, kertoi Festus Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi: "Täällä on eräs mies, jonka Feeliks on jättänyt vankeuteen; käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat ilmoittivat syyttävänsä häntä ja pyysivät, että hänet tuomittaisiin. Mutta minä vastasin heille: 'Ei ole roomalaisten tapa antaa ketään alttiiksi, ennen kuin syytetty on asetettu vastakkain syyttäjäinsä kanssa ja on saanut puolustautua syytöstä vastaan'. Kun he olivat kokoontuneet tänne, niin minä viivyttelemättä seuraavana päivänä istuin tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni. Mutta kun hänen syyttäjänsä seisoivat hänen ympärillään, eivät he syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta, kuin minä olin odottanut, vaan heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän. Ja kun olin epätietoinen, miten tällainen asia oli tutkittava, kysyin, tahtoiko hän mennä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin. Mutta kun Paavali vetosi ja vaati, että hänet oli säilytettävä majesteetin tutkittavaksi, käskin minä vartioida häntä, kunnes lähetän hänet keisarin eteen." Niin Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin tahtoisin kuulla sitä miestä". Tämä sanoi: "Huomenna saat kuulla häntä". Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike tulivat suurella komeudella ja menivät oikeussaliin päällikköjen ja kaupungin ylhäisten miesten kanssa; ja Paavali tuotiin Festuksen käskystä sinne. Ja Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki muut, jotka meidän kanssamme olette läsnä, tässä näette sen miehen, jonka tähden koko juutalaisten joukko sekä Jerusalemissa että täällä on ahdistanut minua huutaen, ettei hänen pidä enää saaman elää. Sivu 140


Minä kuitenkin huomasin, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman; mutta kun hän itse vetosi majesteettiin, niin minä päätin lähettää hänet sinne. Mitään varmaa minulla ei kuitenkaan ole, mitä hänestä herralleni kirjoittaisin. Sen vuoksi tuotin hänet teidän eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, että minulla tutkinnon tapahduttua olisi, mitä kirjoittaa. Sillä mielettömältä näyttää minusta lähettää vanki, antamatta samalla tietää häntä vastaan tehtyjä syytöksiä." "Mielettömältä näyttää" - ovat osuvat sanat lukemamme luvun loppuosassa. Miten voikaan ihmisen viha kohota tällaisiin mittasuhteisiin pelkästään uskontoon liittyvissä seikoissa! Kysymys on ainoastaan yhden miehen ylösnousemuksesta. Kaikki muu käy, mutta tämä oppi Jeesuksesta Kristuksesta saa paholaisen tuohtumaan. Kuinka usein juuri uskonnolliset johtajat itse nousevat vastustamaan evankeliumia! Luulisi, että vastustus nousisi jumalattomien taholta, mutta ei, vastustajat löytyvät miltei poikkeuksetta omista joukoista! Katsellessani nykyajan kristillisiä toimia, emme juurikaan ole muuttuneet tai oppineet edes Raamatun kertomusten perusteella, mitä tai ketä meidän tulisi seurata. Miltei poikkeuksetta aina, kun jossain tapahtuu Pyhän Hengen vuodatusta ja toimintaa, lähtevät liikkeelle nurisijat ja epäuskoiset ”puoskarit.” He pyrkivät kyseenalaistamaan tapahtuneen ja etsivät, jos löytäisivät yhdenkin virheen tai inhimillisyydestä johtuvan seikan, jolla he saavat syyn kumota koko tapahtuman! Saatamme kuulla heidän mahtipontisia sanoja: "ei ole raitista" tai toinen saattaa väittää koko tapahtumaa "sielulliseksi hurmioksi." – Yhtä asiaa he eivät kuitenkaan näe, eivätkä nähneet juutalaiset Raamatunkaan päivinä, nimittäin sitä, että he itse jäävät paitsi Jumalan suuresta siunauksesta. Jeesus puhui lastenkaltaisuudesta, kuinka vain sillä mielellä on Hänelle otollinen. – Antaessamme lapselle lahjan, ei hän todennäköisesti ala moittimaan käärepaperia tai jätä ottamatta lahjaa vastaan siksi, että se on ostettu eri kaupasta tai tilattu esimerkiksi postimyynnistä. Pieni lapsi halajaa päästä käsiksi pakettiin ja sen sisältöön, ja voi sitä riemua ja vilpitöntä iloa hänen saadessa mieluisan lahjan! – Kuinka paljoa enemmän meidän tulisi iloita iankaikkisesta elämästä ja siitä, että nimemme ovat kirjoitetut elämänkirjaan! Voi, miten suuren lahjan Jumala onkaan antanut meille Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa! Sivu 141


Paavali joutui siis kärsimään vainoa juutalaisten taholta ja joutui olemaan vangittuna. Maaherra Festus otti asian esille kuninkaan edessä sanoen; "heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän." – Mahtoi siinä kuningastakin hieman kummastuttaa Paavalia kohtaan nostetut syytökset. Eihän niissä todellakaan ollut järjen hiventä, tai mitään, josta pitäisi rangaista. Juutalaisten opittu tapa ajatella oli niin syvästi oikeaoppista, etteivät he yksinkertaisesti kyenneet kyseenalaistamaan ajatuksiaan tai käsityksiään. Aivan samoin tänään voimme nähdä lapsikasteen juurtuneen kansamme mieliin niin syvästi, ettei siitä voi luopua - sen valheellisuuden ja pakanallisuuden alkuperästä huolimatta. Kuinka monet kiivaat väittelyt käydäänkään juuri näistä opillisista asioista, kun paholainen on saanut ujuttaa juonensa ja omat saastaiset "riittinsä" kristilliseen evankeliumiin. Sanan mukaan Kristuksella ja paholaisella ei ole mitään yhteistä (2.Kor.6:14-15) ja kuitenkin nämä muotomenot ja rituaalit, jotka alun perin ovat saatananpalvonnasta, on sekoitettu kristillisyyteen. Nämä kompromissit ja hairahdukset kadottavat miljoonia ihmisiä kadotukseen. (Lue lisää aiheesta: http://pasitherock.blogspot.fi/2013/11/) Ihmismielen palvonta ja omat ylpeät mieltymykset saavat aikaan tällaista hillitöntä vihaa, mitä Paavali sai osakseen. Puuttui avointa mieltä ja tapaa tarkastella asiaa, miten tapahtuneet voisivat liittyä Jumalan suunnitelmiin, jotka olivat kyllä ennustetut Raamatussa profeettojen kautta. Vaikka se oli heidän edessään nähtävillä, jokin oli sokaissut heidät niin, että he itse jäivät pelastuksesta osattomiksi. Tänään meidän on syytä miettiä avoimesti Jumalan edessä, mikä on Hänen tahtonsa näillä alueilla. Mikäli mielimme päästä kerran perille taivaaseen, meidän on syytä kunnioittaa sen Kuningasta ja sen valtakunnan säädöksiä! Hänhän on armossaan ja suuressa rakkaudessaan antanut meillä täyden pääsyn Hänen valtakuntaansa - Jeesuksen Kristuksen kautta. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa. Taivaan alla ei ihmisille ole annettu muuta nimeä, jossa meidän on tultava pelastetuiksi." Apt.4:12[*JKR]

Sivu 142


334 - Nettijulkaisu 26.3.2014 -

Artikkelin tulostus:

Viiden päivän kuluttua ylimmäinen pappi Ananias meni sinne alas muutamien vanhinten ja erään asianajajan, Tertulluksen, kanssa, ja he ilmoittivat maaherralle syyttävänsä Paavalia. Ja kun Paavali oli kutsuttu esille, rupesi Tertullus syyttämään ja sanoi: "Runsasta rauhaa me olemme sinun kauttasi, korkeaarvoinen Feeliks, saaneet nauttia, ja sinun huolenpidostasi on parannuksia aikaansaatu tämän kansan hyväksi, sen me kaikin puolin ja kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme. Mutta etten aivan kauan sinua viivyttäisi, pyydän sinua hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan. Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa. Sentähden me otimme hänet kiinni. Voit itse häntä tutkimalla saada tietää kaiken, mistä me häntä syytämme." Ja myös juutalaiset yhtyivät syyttämään häntä ja väittivät asian niin olevan. Paavali vastasi, kun maaherra oli viitannut, että hän sai puhua: "Koska tiedän sinun monta vuotta olleen tämän kansan tuomarina, puhun luottamuksella asiani puolesta. Niin kuin voit saada tietää, ei ole kuin kaksitoista päivää siitä, kun menin Jerusalemiin Sivu 143


rukoilemaan. Eivät he ole tavanneet minua kenenkään kanssa väittelemästä eikä väentungoksia aikaansaamasta, ei pyhäkössä, ei synagoogissa eikä kaupungilla, eivätkä myöskään voi näyttää sinulle toteen sitä, mistä he nyt minua syyttävät. Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Niin minä nyt useampien vuosien kuluttua tulin tuomaan almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja. Näitä toimittaessani muutamat Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut puhdistautuneena pyhäkössä, eikä ollut mitään väentungosta tai meteliä; heidän tulisi nyt olla saapuvilla sinun edessäsi ja syyttää, jos heillä olisi jotakin minua vastaan. Tai sanokoot nämä läsnä olevat, mitä rikollista he minussa huomasivat, kun minä seisoin neuvoston edessä; jollei siksi luettane tätä ainoata lausetta, jonka huusin seisoessani heidän keskellään: 'Kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä tänään olen teidän tuomittavananne'." Mutta Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä, lykkäsi heidän asiansa toistaiseksi, sanoen: "Kun päällikkö Lysias tulee tänne, tutkin minä teidän asianne". Ja hän käski sadanpäämiehen pitää Paavalia vartioituna, mutta lievässä vankeudessa, estämättä ketään hänen omaisistaan tekemästä hänelle palvelusta. Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: "Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas". Sen ohessa hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, jonka tähden hän useita kertoja haetti hänet luokseen ja puheli hänen kanssansa. Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan; ja kun Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, jätti hän Paavalin kahleisiin. Paavali oli jälleen syytettynä ja merkillinen oli se viha, mitä häntä kohtaan osoitettiin. Mitä mahtoi Paavali miettiä kuullessansa nuo Sivu 144


rajut sanat: "ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa." Sitten tuli Paavalin vuoro avata suunsa. Hän kertoo, miksi ja mitä hän oli tullut tekemään Jerusalemiin. Siinä samalla hän käyttää oivallisesti tilaisuutta hyväkseen ja kertoo evankeliumia kuulioilleen. Hän tunnustaa avoimesti uskonsa, ollenkaan häpeilemättä: "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. " Paavali kertoi myös ahkeroitsevan aina sen eteen, että hänellä olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. – Tämä osaltaan kertoo siitä, miten Paavali itse suhtautui evankeliumiin ja uskoon. Paavalin kirjeitä lukiessa, näemme, että Jumalan armo pelastaa meidät - ei teot. (Ef.2:8) - Siitä huolimatta Paavali vaelsi niin hyvin, kuin vain oli mahdollista. Tästä mekin voimme oppia oikeaa suhdetta Jumalaamme kohtaan, ottaen pelastuksen armolahjana vastaan Jeesuksessa Kristuksessa ja sitten vaeltaa sen armon mukaan, mikä meille on suotu. Paavali jatkaa puolustuspuhettaan kertoen mitä hän oli toimittamassa Jerusalemissa ja kuinka muutamat Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat hänet puhdistautuneena pyhäkössä, eikä ollut mitään väentungosta tai meteliä. – Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä, lykkäsi heidän asiansa toistaiseksi, sanoen: "Kun päällikkö Lysias tulee tänne, tutkin minä teidän asianne". Ja niin Paavali jäi vangituksi, mutta hänen omaisensa saivat tehdä hänelle palvelusta. Toisinaan Feliks haetutti Paavalin luoksensa kuullakseen, mitä hänellä oli sanottavaa. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, pelästyi Feeliks ja sanoi: "Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas". – Mitä tämä kertoo Feeliksestä? Hän oli kiinnostunut Paavalin asiasta, ja toivoi saavansa rahaa häneltä. Lisäksi tiedämme, että Feeliksin vaimo oli juutalainen. Paavali puhui hänelle uskosta Jeesukseen, mutta kun tuli aika tehdä muutos ja tarttua ongelmiin, Feeliks vetäytyi etäämmälle. – Tänä aikana, jota elämme, juuri tällainen asenne on valloillaan. Sanan vaatimuksia Sivu 145


pelästytään, eikä mitään vaelluksen muutosta saisi odottaa. Jopa osa uskovaisista on omaksunut ajatuksen, että mitään ei tarvitse tehdä uskoon tulemisen jälkeen. "Mutta kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan; ja kun Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, jätti hän Paavalin kahleisiin." Kuinka usein kunnia, maine ja menestyminen menevätkään vanhurskaan ja oikeamielisyyden edelle! Varmasti Feeliks ja Festus olivat ymmärtäneet, että Paavali oli täysin syytön, mutta heidän oma maineensa juutalaisten edessä painoi enemmän. Niinpä Paavali sai kärsiä kahleissa ja vangittuna. – Mutta niin usein olemme saaneet nähdä, että Jumala saattaa pahankin palvelemaan hyviä tarkoituksia, niin nytkin, voimme vain pohtia, olisiko Paavali koskaan kirjoittanut kirjeitään eri seurakunnille, jos hän olisi päässyt opettamaan suullisesti heitä? Nyt hänen opettavaiset kirjeensä on levinnyt ympäri maailmaa ravitsemaan ja lohduttamaan Jumalan pyhiä! – Voimme tässäkin todeta vanhan laulun sanoin: "Kautta kärsimysten voittoon, käy nyt, tie on Jeesuksen. Eikä meille toista tietä suotu maassa varjojen"!

Sivu 146


333 - Nettijulkaisu 19.3.2014 -

Artikkelin tulostus:

Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti". Mutta ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään häntä vasten suuta. Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?" Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko sinä Jumalan ylimmäistä pappia?" Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'". Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia ja toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston edessä: "Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten jälkeläinen; toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen tuomittavana". Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet fariseusten puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja sanoivat: "Emme löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos henki tai enkeli on hänelle puhunut?" Sivu 147


Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he repisivät Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla alas ja temmata hänet heidän keskeltään ja viedä hänet kasarmiin. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niin kuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa". Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennen kuin olivat tappaneet Paavalin. Ja niitä oli viidettäkymmentä miestä, jotka yhtyivät tähän valaan. He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat: "Me olemme kirouksen uhalla vannoneet, ettemme mitään maista, ennen kuin olemme tappaneet Paavalin. Pyytäkää te siis nyt yhdessä neuvoston kanssa päälliköltä, että hän toisi hänet alas teidän luoksenne, ikään kuin aikoisitte tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta me olemme valmiit tappamaan hänet, ennenkuin hän pääsee perille." Mutta Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla väijytyksestä, saapui kasarmille, meni sisälle ja ilmoitti sen Paavalille. Niin Paavali kutsui luoksensa erään sadanpäämiehen ja sanoi: "Vie tämä nuorukainen päällikön luo, sillä hänellä on jotakin hänelle ilmoitettavaa". Niin hän otti hänet mukaansa, vei hänet päällikön luo ja sanoi: "Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan sinun luoksesi tämän nuorukaisen, jolla on jotakin puhuttavaa sinulle". Niin päällikkö tarttui hänen käteensä, vei hänet erikseen ja kysyi: "Mitä sinulla on minulle ilmoitettavaa?" Hän sanoi: "Juutalaiset ovat päättäneet anoa sinulta, että huomenna veisit Paavalin alas neuvostoon, ikään kuin aikoisit vielä tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta älä sinä siihen suostu, sillä viidettäkymmentä miestä heidän joukostaan on häntä väijymässä, ja he ovat vannoneet valan, etteivät syö eivätkä juo, ennenkuin ovat tappaneet hänet. Ja nyt he ovat valmiina ja odottavat sinun suostumustasi." Niin päällikkö päästi nuorukaisen menemään ja sanoi hänelle: "Älä virka kenellekään, että olet ilmaissut tämän minulle". Sitten hän kutsui luoksensa kaksi sadanpäämiestä ja sanoi heille: "Pitäkää yön kolmannesta hetkestä lähtien kaksisataa sotamiestä valmiina lähtemään Kesareaan ja seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä, ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille ja viedäksenne hänet vahingoittumatonna maaherra Feeliksin luo".

Ja hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin: "Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen korkea-arvoiselle maaherralle Feeliksille. Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat vähällä hänet tappaa; silloin minä tulin saapuville sotaväen kanssa ja pelastin hänet, Sivu 148


saatuani tietää, että hän on Rooman kansalainen. Ja koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostoonsa ja havaitsin, että häntä syytettiin heidän lakiaan koskevista riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta mistään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet. Mutta kun minulle on annettu ilmi, että miestä vastaan on tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti sinun luoksesi; olen myös kehoittanut hänen syyttäjiään sanomaan sanottavansa häntä vastaan sinun edessäsi." Niin sotamiehet, saamansa käskyn mukaan, ottivat Paavalin ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen. Seuraavana päivänä he antoivat ratsumiesten jatkaa hänen kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat kasarmiin. Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen eteensä. Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli; ja saatuaan tietää, että hän oli Kilikiasta, hän sanoi: "Minä kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin saapuvat". Ja hän käski vartioida häntä Herodeksen linnassa. Voimme todeta Paavalin elämän olleen jännittävä ja vaiheikas. Jälleen kerran hän oli haastettuna sen ajan uskonnollisten johtajien edessä julistamansa evankeliumin tähden. On merkillistä, miten ala-arvoisesti ja tyhmästi ihminen käyttäytyy omien intohimojensa tähden. Oma näkemys ja oikeassa oleminen sai aikaan kiivauden, jossa he olivat valmiita tappamaan Paavalin - aivan, kuten siihen asti miltei kaikki muutkin profeetat. He eivät kyenneet kyseenalaistamaan ja tutkimaan omaa toimintaansa, vaikka vuosituhansien ajalta heitä vastaan oli todisteita. Ihmeellistä oli myös Jumalan huolenpito ja Hänen ilmestyminen Paavalille. Kenties uskonveljet eivät uskaltaneet tai eivät päässeet rohkaisemaan Paavalia, mutta Jumala itse ilmestyi hänelle sanoen: "Ole turvallisella mielellä, sillä niin kuin sinä olet todistanut Minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman Minusta myös Roomassa". Paavali oli viisas ja toisinaan hyvinkin ovela. Häntä kuulusteltaessa, hän tunnisti kiusaajiensa heikon kohdan heidän omista uskomuksistaan ja niinpä Paavali käytti tilaisuutta hyväkseen puhumalla ylösnousemuksesta, ja tästä syntyikin fariseusten ja saddukeusten välille kiivas väittely. Paavali siis aiheutti sekasorron syyttäjiensä keskelle ja sai kuin saikin päällikön puuttumaan tilanteeseen ja niin Paavali vietiin pois heidän keskeltään. Sivu 149


Murhanhenki oli vallannut Paavalin syyttäjät niin, että he syömälakon uhalla järjestivät väijytystä Paavalin tappamiseksi. Ajattele, viisikymmentä miestä niin vihasivat Paavalia ja hänen oppiaan, että he olivat valmiita menemään näinkin äärimmäisiin tekoihin. Onneksi Paavalin sisaren poika sai kuulla tästä väijytyksestä ja sai järjestettyä Paavalille siirron maaherra Feeliksin luo. Siellä hän sai olla "turvassa" Herodeksen linnassa. Katsellessa oman aikamme intohimoja ja väittelyitä opeista ja näkemyksistä, emme juurikaan poikkea tuon ajan ihmisistä. Omat, tai oman yhteisön ajatusmalli ovat ainoata totuutta, jota sitten kiivaasti yritetään upottaa toisten ajatuksiin. Tuskin kenenkään mieleen tulee kyseenalaistaa omia näkemyksiään etsien niihin Jumalan vanhurskauden tahtoa. Varsinkin alkuperäisen ja yksinkertaisen ristinevankeliumin puolustajat saavat kokea vihaa ja halveksuntaa - aivan, kuten Jeesuksen päivinä. Syntiä rakastava ihminen ei tahtoisi noudattaa totuutta. Jopa hengelliset toimetkin hän valjastaa ruokkimaan ylpeyttään ja omahyväisyyttään. Miten voisimme omalla kohdalla löytää totuuden ja oikeat asenteet? – Tarvitsemme nöyryyttä hengen ja mielen uudistumiseen. Tarvitsemme uskoa Jumalaan siinä, ettei meidän tarvitsekaan inhimillisesti voittaa ja nujertaa toista ja hänen näkemyksiään. Voimme oppia luottamaan, että Jumala itse, Henkensä voimassa johtaa meitä kaikkeen totuuteen ja Hän näyttää todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Meidän tulisi rukoilla itsellemme ja lähimmäisillemme sitä, että Pyhä Henki saisi koskettaa ja täyttää sydämiämme. Tuo voittovoima vie jokaista ihmistä jumalisia päämääriä kohti. Tällöin välttyisimme turhilta kiistelyiltä ja väittelyiltä, ja sen sijaan saisimme keskittyä enemmän rakkauteen, lempeyteen, laupeuteen ja armollisuuteen, joihin niin usein sanakin meitä kehottaa. ”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.” Fil.4:5 [*JKR]

Sivu 150


332 - Nettijulkaisu 12.3.2014 -

Artikkelin tulostus:

Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin ja näin hänet. Ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta'. Ja minä sanoin: 'Herra, he tietävät itse, että minä panin vankeuteen ja ruoskitin jokaisessa synagoogassa niitä, jotka uskoivat sinuun. Ja kun Stefanuksen, sinun todistajasi, veri vuodatettiin, olin minäkin läsnä, hyväksyin sen ja vartioin hänen surmaajainsa vaatteita.' Ja hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän sinut kauas pakanain tykö'." Tähän sanaan asti he kuuntelivat häntä; mutta silloin he korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan päältä tuommoinen! Sillä ei hän saa elää." Ja kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja viskoivat tomua ilmaan, käski päällikkö viedä hänet kasarmiin, ja saadakseen tietää, mistä syystä he niin hänelle huusivat, hän määräsi hänet ruoskimalla tutkittavaksi. Mutta kun he olivat oikaisseet hänet ruoskittavaksi, sanoi Paavali siinä seisovalle sadanpäämiehelle: "Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?" Kun sadanpäämies sen kuuli, meni hän päällikölle ilmoittamaan ja sanoi: "Mitä aiot tehdä? Tämä mies on Rooman kansalainen."

Sivu 151


Niin päällikkö meni Paavalin luo ja sanoi hänelle: "Sano minulle: oletko sinä Rooman kansalainen?" Hän vastasi: "Olen". Niin päällikkö sanoi: "Minä olen paljolla rahalla hankkinut itselleni tämän kansalaisoikeuden". Paavali sanoi: "Mutta minulla se on syntymästäni asti". Silloin ne, joiden piti häntä tutkia, lähtivät heti hänen luotaan. Ja myös päällikkö peljästyi saatuaan tietää, että Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sidottanut hänet. Mutta seuraavana päivänä, koska hän tahtoi saada varman tiedon, mistä juutalaiset häntä syyttivät, päästi hän hänet siteistä ja käski ylipappien ja koko neuvoston kokoontua, vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä. Paavali siis jatkaa todistustaan ja hän kertoo Jumalan puhuneen hänelle, kuinka Jerusalemissa ei oteta hänen todistustaan vastaan. Olihan siihen painavat syyt, koska Paavali oli vainonnut julmasti Herran seurakuntaa. Paavali kertoi myös Stefanuksesta, jonka surmaamisessa hän oli läsnä - hyväksyen tämän teon. Paavali siis kertoo uskoon tulostaan ja miten Jumala kutsui hänet palvelukseensa. Hänelle Jumala oli puhunut, kuinka hänestä tehtäisiin pakanain apostoli. Tätä kertoessaan, Jerusalemin juutalaiset joutuivat hillittömän raivon valtaan. He huusivat, "Pois maan päältä tuommoinen! Sillä ei hän saa elää." Raivon yltyessä päällikkö käski viedä Paavalin kasarmiin määräten Paavalin ruoskittavaksi - saadakseen tietää, mistä häntä syytettiin. Paavali, joka oli hyvin koulutettu juutalainen, tiesi hyvin, mitä laissa sanotaan ja hän keskeyttikin toimenpiteen ovelasti vedoten omaan kansalaisoikeuteensa. Hän kysyi, kun häntä asetettiin ruoskittavaksi: "Onko teidän lupa ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman tuomiota?" – Niin hänen asiansa ilmoitettiin sadanpäämiehelle ja hän säästyi silloin ruoskinnalta. Päällikön puhuttaessa Paavalia, voimme nähdä jopa pientä irvailunpoikasta heidän keskustelussaan, sillä päällikkö tivasi Paavalin kansalaisuutta rehennellen, kuinka hän itse suurella rahalla oli ostanut Rooman kansalaisuuden. Paavali tyytyi toteamaan, että hänellä se on ollut syntymästään saakka! – Tämän kuultuaan, hänen ruoskijansa lähtivät pois. "Ja myös päällikkö peljästyi saatuaan tietää, että Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli sidottanut hänet. Mutta seuraavana päivänä, koska hän tahtoi saada varman tiedon, mistä juutalaiset Sivu 152


häntä syyttivät, päästi hän hänet siteistä ja käski ylipappien ja koko neuvoston kokoontua, vei Paavalin alas ja asetti hänet heidän eteensä." Paavalin vaiheikasta elämää seuratessa, ei voi todeta muuta kuin, ettei siitä jännitystä puuttunut. Jos oli suuri ja ihmeellinen Jumalan Voiman läsnäolo hänen elämässään, niin oli pahan voimien koettelemuksetkin. Ikävintä ja surullisinta näissä on aina se, että "omat koirat purevat." Vastustajat nousivat juutalaisista hurskastelevista uskonnollisista ihmisistä, kuten Jeesuksenkin kohdalla. Samoin me itsekin saatamme joutua kokemaan, ettei meitä jumalattomat syö ja vainoa, vaan omat veljemme, läheisemme, ehkä seurakunnan jäsen, tai kenties joku, johon luotat työtoverina. Ulkopuolisen lyönti ei koskaan haavoita niin kuin sen, joka on luotettu läheinen ihminen. Mikä tekee Jumalaan uskovasta ihmisestä näin julman sadistisen ja ilkeän? Se johtuu inhimillisestä omahyväisyydestä. Kadottaessamme jumalisen päämäärän, näyn ja sanansa todellisen merkityksen, alamme käyttäytyä vanhan turmeltuneen luontomme mukaan. Tunnistan tämän itsestänikin, sillä ellen valvo joka päivä nöyrästi Jumalani edessä tilaani, hyvin pian lankean inhimillisiin tekoihin. Ensin vähässä ja vähitellen liukuen aina vain syvemmälle pahuuteen. Meidän on muistettava, ettei Jumala ole inhimillinen. Me inhimilliset ihmiset voimme oppia jumaluudesta ja tiedän, että se juuri jalostaa inhimillisyyttä mitä parhaimmalla tavalla. Oma inhimillisyys on niin turmeltunutta omahyväisyyden ja ylpeyden suossa, ettei se voi pidemmän päälle tuottaa itsessään mitään hyvää. Raamattu toteaakin, "ettei lihassa asu mitään hyvää" (Room.7:18) - ja siksi sen mukaan elämisestä saa myös sen palkan. Ilman Luojamme kontrollia, läpivalaisua, puhdistusta ja hyvää vaikutusta eksymme mielemme turmeltuneisuuteen. Ainut, mikä siis ohjaa elämääni oikeaan suuntaan ja myös pitää siinä, on siis yhteys Jumalaan ja Hänen sanaansa. Näitä jumalisia päämääriä meidän jokaisen tulisi vaalia, ”ettei meitä ehkä havaittaisi sotiviksi itseään Jumalaa vastaan.” (Apt.5:39)

Sivu 153


331 - Nettijulkaisu 5.3.2014 -

Artikkelin tulostus:

Mutta kun ne seitsemän päivää olivat päättymässä, näkivät Aasiasta tulleet juutalaiset hänet pyhäkössä, kiihoittivat kaiken kansan ja kävivät häneen käsiksi ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän kansaamme ja lakiamme ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia pyhäkköönkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan." Sillä he olivat ennen nähneet efesolaisen Trofimuksen kaupungilla hänen kanssaan ja luulivat, että Paavali oli tuonut hänet pyhäkköön. Ja koko kaupunki tuli liikkeelle, ja väkeä juoksi kokoon; ja he ottivat Paavalin kiinni, raastoivat hänet ulos pyhäköstä, ja heti portit suljettiin. Ja kun he tahtoivat hänet tappaa, sai sotaväenosaston päällikkö sanan, että koko Jerusalem oli kuohuksissa. Tämä otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja sadanpäämiehiä ja riensi alas heidän luoksensa. Kun he näkivät päällikön ja sotilaat, lakkasivat he lyömästä Paavalia. Silloin päällikkö astui esiin, otatti hänet kiinni ja käski sitoa hänet kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka hän oli ja mitä hän oli tehnyt. Mutta kansanjoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä. Ja koska hän melun tähden ei voinut saada varmaa selkoa, käski hän viedä hänet kasarmiin.

Sivu 154


Ja kun Paavali tuli portaille, täytyi sotamiesten kantaa häntä kansan väkivallan tähden; sillä suuri kansanpaljous seurasi perässä ja huusi: "Vie pois hänet!" Ja kun oltiin kuljettamassa Paavalia sisälle kasarmiin, sanoi hän päällikölle: "Onko minun lupa sanoa sinulle jotakin?" Niin tämä sanoi: "Osaatko sinä siis kreikkaa? Etkö sitten olekaan se egyptiläinen, joka hiljakkoin villitsi ne neljätuhatta murhamiestä ja vei heidät erämaahan?" Niin Paavali sanoi: "Minä olen juutalainen mies, Tarson, tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyydän sinua, salli minun puhua kansalle". Ja kun hän sen salli, niin Paavali, seisoen portailla, viittasi kädellään kansalle; ja kun oli syntynyt syvä hiljaisuus, puhui hän heille hebreankielellä ja sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni puhun". Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hebreankielellä, syntyi vielä suurempi hiljaisuus. Ja hän sanoi: "Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niin kuin te kaikki tänä päivänä kiivailette. Ja minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia, niin kuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todistaa, ja kaikki vanhimmat. Minä sain heiltä myös kirjeitä veljille Damaskoon, ja minä matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka siellä olivat, sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi. Niin tapahtui, kun minä matkalla ollessani lähestyin Damaskoa, että keskipäivän aikaan yhtäkkiä taivaasta leimahti suuri valo minun ympärilläni; ja minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Niin minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Ja hän sanoi minulle: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat'. Ja minun seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. Ja minä sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tekemän?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu'. Ja kun minä sen valon kirkkaudesta tulin näkemättömäksi, taluttivat seuralaiseni minua kädestä, ja niin minä tulin Damaskoon. Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää, tuli minun tyköni, astui eteeni ja sanoi minulle: 'Saul, veljeni, saa näkösi jälleen'. Ja sillä Sivu 155


hetkellä minä sain näköni ja katsoin häneen. Niin hän sanoi: 'Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen; sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.' Paavalin todistus kaikelle kansalle syntyi vakavan koettelemuksen keskellä. Juutalaiset kiihottivat kansaa Paavalia vastaan syyttäen häntä; "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän kansaamme ja lakiamme ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia pyhäkköönkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan." – He olivat täysin sokeita evankeliumille ja Jumalan tahdolle. He näkivät vaan oman lakinsa ja sen kiihkomielisen täyttämisen. Pelkästään omien luulojensa perusteella he saivat koko kansan miltei hysteeriseksi ja puhkumaan vihaa Paavalia kohtaan. Hehän olivat nähneet erään efesolaisen miehen Paavalin seurassa kaupungilla ja luulivat nyt, että Paavali oli tuonut hänet pyhäkköön, johon pakanoiden ei ollut lupa tulla. Niin he raastoivat julmasti Paavalin ulos pyhäköstä tahtoen tappaa hänet. Ajattelepa, millaista kiihkoa ja lahkohenkeä juutalaisilla oli. He olivat valmiita tappamaan toisen ihmisen - jopa ilman oikeudenkäyntiä pelkästään omien luulojensa perusteella. Uskonnollinen ihminen onkin pahin peto tässä maailmassa. Hän ammentaa pahuuteensa voiman käyttäen hyväkseen jumalisia ja pyhiä asioita – yleensä saavuttaakseen vain inhimilliset päämääränsä. Ajattele, että koko Jerusalem oli kuohuksissaan vain yhden miehen paikalle saapumisesta! – Mutta siinä olikin kyse vallasta ja taisteluista, jotka käydään aivan eri ulottuvuuksissa. Paholainen tiesi kyllä, millä asialla Hengellä täytetty Paavali oli ja siksi tapahtui tämä ”riivaantuminen.” Eihän Paavalilla ollut muuta mielessä, kuin julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Hyväksi onneksi joukko sadanpäämiehiä tuli paikalle, ennenkö he olisivat ehtineet surmata Paavalia. He ottivat hänet, sitoivat kahleisiin ja veivät kasarmille. Siinä vaiheessa Paavali oli jo hakattu niin huonoon kuntoon, että sotilaiden täytyi kantaa häntä. Kuitenkin Paavali näki tilaisuutensa koittaneen, ja niin hän pyysikin lupaa sanoa kansalle muutaman sanan. Ajattele, miten pahan Sivu 156


juonittelut saivat nenilleen, kun Paavali käänsi yhtäkkiä tilanteen herätyskokoukseksi! – Hän aloittaa ihmeellisillä sanoilla, rakkaudellisilla ja hyväntahtoisilla, sanoen: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puhun". Ajattele, että hän kutsuu veljikseen tappajiaan aloittaessaan puolustuspuheensa. Vain Pyhä Henki antaa tällaisen voiman ja tyyneyden hetkessä, jolloin on pahoin hakattuna ja henkisestikin lynkattuna. Paavali kertoo avoimesti kansalle oman taustansa, kuinka hänet on tarkoin kasvatettu ja koulutettu noudattamaan isiensä lakia. Hän kertoo, kuinka hän aivan samoin kiivaili Jumalan puolesta, vainoten kristittyjä aina kuolemaan saakka. Sitten Paavali kertoo, kuinka hän olis saanut myös suosituskirjeen Ylimmäiseltä papilta mennä myös Damaskokseen ja toimittaa siellä olevia kristittyjä vankeuteen. Hän kertoo, miten matkalla sinne tapahtuu jotain kerta kaikkiaan mullistavaa ja yliluonnollista. Jumala astui Paavalin elämään konkreettisella tavalla ja se hetki muutti kaiken, mitä Paavali oli siihen mennessä oppinut tai sisäistänyt. Myöhemmin hän toteaakin mahtavasta taustastaan ja oppineisuudestaan, että hän lukee sen kaiken roskaksi Kristuksen tuntemisen rinnalla. (Fil.3:8) – Tässä onkin ajatusta tämänkin päivän ylpeille ja uskonnollisille ihmisille. Tekemiset ilman Jeesuksen läsnäoloa ovat täysin turhia ja roskaksi luettavan arvoisia! Paavali kertoo, kuinka hän matkalla Damaskokseen - keskipäivällä näki taivaalta leimahtavan valon. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen; 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Tämä ÄÄNI sai Paavalin havahtumaan oikeiden kysymysten äärelle: ”Kuka olet, herra”? – ja ”Mitä minun pitää tekemän”? Jeesus puhui tässä ilmestyksessä Paavalille ja antoi myös neuvot, miten tästä eteenpäin: ”Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.” … Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä sinulle sanotaan kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu'. Lisäksi Paavali tuli näkemättömäksi tuon kirkkaan valon vaikutuksesta ja hänet jouduttiin taluttamaan Damaskokseen. Siellä hän Sivu 157


kohtasikin Ananias-nimisen, hurskaan ja lakia noudattavan miehen - niin kuin Herra oli hänelle ilmoittanut. – Tuo Jumalan armoittama mies astui Paavalin eteen sanoen; 'Saul, veljeni, saa näkösi jälleen'. Ja heti Paavali näki jälleen. Ananias kertoi Paavalille, miten Jumala oli valinnut juuri hänet työhönsä ja tänä päivänä näemme, miten paljon Paavalin kirjeet myöhemmin ovat lohduttaneet ja rakentaneet seurakuntia ympäri maailman ja ajasta aikaan! ”Sinä olet oleva Hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut.” Paavalin uskoon tuleminen tapahtui siis näin ja Ananias kehottaa vielä Paavalia; Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.' Tämän kaiken siis Paavali sai kertoa suurelle väkijoukolle – heidän itsensä järjestämässään tilaisuudessa! Jälleen kerran näemme, että pahankin on palveltava hyviä tarkoituksia, silloin, kun Jumala ohjaa tilanteita! Kaiken kärsimyksen ja koettelemusten keskellä Paavali osasi siis hyödyntää tilanteita evankeliumin sanalle ja kaikki tulivat tietämään, kuinka Jeesus muutti hänen elämänsä kertaheitolla! – Onkin hyvä miettiä, voisimmeko mekin hyödyntää eri tilanteita elämässämme Paavalin tavoin – kertoaksemme, kuinka olemme saaneet kohdata Jeesuksen Kristuksen. Niissä tilanteissa ei auta hurskastelut ja uskonnolliset rituaalit. On kerrottava todellisuudesta, joka muutti elämän ja sai havahtumaan, että Jeesus on ainut pelastuksen tuoja. Hän on kaiken täyttänyt puolestamme ja siksi saamme asettaa elämämme Hänen varaansa. Hänen armonsa turvin saamme tehdä parannusta ja vaeltaa uskovaisen tietä nöyrin mielin.

Sivu 158


330 - Nettijulkaisu 26.2.2014 -

Artikkelin tulostus:

Kun olimme eronneet heistä ja lähteneet purjehtimaan, laskimme suoraan Koossaareen ja seuraavana päivänä Rodoon ja sieltä Pataraan. Siellä tapasimme Foinikiaan menevän laivan, astuimme siihen ja lähdimme purjehtimaan. Ja kun Kypro rupesi näkymään ja oli jäänyt meistä vasemmalle, purjehdimme Syyriaan ja nousimme maihin Tyyrossa; siellä näet laivan oli määrä purkaa lastinsa. Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siellä seitsemän päivää. Ja Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin. Mutta kun olimme viettäneet loppuun ne päivät, lähdimme matkalle, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meitä kaupungin ulkopuolelle saakka. Ja me laskeuduimme rannalla polvillemme ja rukoilimme; ja sanottuamme jäähyväiset toisillemme astuimme laivaan, ja he palasivat kotiinsa. Tyyrosta me saavuimme Ptolemaikseen, ja siihen päättyi purjehduksemme. Ja me tervehdimme veljiä siellä ja viivyimme päivän heidän luonansa. Mutta seuraavana päivänä me lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen tykö, joka oli yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen tykönsä. Ja hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja. Siellä me viivyimme useita päiviä. Niin tuli sinne Juudeasta eräs profeetta, nimeltä Agabus. Ja tultuaan meidän luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen

Sivu 159


miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'." Kun sen kuulimme, pyysimme, sekä me että ne, jotka siellä asuivat, ettei hän menisi Jerusalemiin. Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mitä te teette, kun itkette ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen valmis, en ainoastaan käymään sidottavaksi vaan myöskin kuolemaan Jerusalemis-sa Herran Jeesuksen nimen tähden." Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto". Niiden päivien kuluttua me hankkiuduimme ja menimme ylös Jerusalemiin. Ja meidän kanssamme tuli myös opetuslapsia Kesareasta, jotka veivät meidät majapaikkaamme, erään vanhan opetuslapsen, kyprolaisen Mnasonin, tykö. Ja saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meidät iloiten vastaan. Seuraavana päivänä Paavali meni meidän kanssamme Jaakobin tykö, ja kaikki vanhimmat tulivat sinne saapuville. Ja kun hän oli heitä tervehtinyt, kertoi hän kohta kohdalta kaikki, mitä Jumala hänen palveluksensa kautta oli tehnyt pakanain keskuudessa. Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri.

Paavalin matka jatkuu usean paikan kautta ja he tulivat Tyyroon, jossa he sielläkin rohkaisivat uskovia. Nämä Tyyrolaiset uskovaiset Sivu 160


olivat Pyhän Hengen vaikutuksessa palavia uskovia, ja he profetoivatkin Paavalille tulevasta kärsimyksestä, kun hän menisi Jerusalemiin. Seitsemännen päivän jälkeen Paavali jatkaa kuitenkin ystävineen matkaansa, ja Saimme lukea suuresta rakkaudesta ja kunnioituksesta, mitä Paavalia kohtaan osoitettiin. ”ja kaikki saattoivat vaimoineen ja lapsineen meitä kaupungin ulkopuolelle saakka.” Sitten he aivan polvilleen laskeutuen rukoilivat ja sanoivat jäähyväiset toinen toisilleen. Niin he lähtivät jälleen purjehtien matkaan ja saapuivat Ptolemaikseen, josta he päivän kuluttua jatkoivat matkaa Kesareaan. Siellä he menivät Filippoksen tykö, ja jälleen näemme ihmeellisellä tavalla, miten Herran Henki vaikutti heidän keskellään. Profeetta Agabus otti Paavalin vyön ja sitoi kätensä ja jalkansa sanoen; "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin." Paavali oli siis hyvin tietoinen, mikä häntä kohtasi. Mutta, kuten luimme, hän oli valmis sekä kärsimään, että myös kuolemaan Jeesuksen nimen tähden! Tällaista asennetta ajatellen tälle päivälle, - löytyisikö keskuudesta montakaan, joka tällä tavoin rakastaisi Jeesusta ja Hänen evankeliumiaan?! – Niin Paavalin ystävät koettivat estää hänen matkaansa Jerusalemiin – hehän rakastivat Paavalia, joka oli synnyttänyt useita seurakuntia ja kuinka suureksi hyödyksi olikaan ollut hänen opetuksensa uskovien keskellä! Mutta Paavali ei suostunut tähän. Hän sanoi: "Mitä te teette, kun itkette ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen valmis, en ainoastaan käymään sidottavaksi vaan myöskin kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden." Ja niin nämä uskovaiset tyytyivät lopulta sanoen: ”Tapahtukoon Herran tahto.” – Ehkä he käsittivät, että Jumalan soturin matkaa on turha estää, ja tämäkin matka, mitä Paavali oli tekemässä, kuuluu todennäköisesti osaksi suurta Jumalan suunnitelmaa. Tänään saatamme ymmärtää, ettei Paavalin opettavaisia kirjeitä olisi koskaan kirjoitettu, ellei hän olisi ollut kahleissa ja vangittuna. Hänhän olisi suullisesti opettanut uskovia, kiertäen paikkakunnalta toiselle ja uskovaiset olisivat saaneet valtavaa ja väkevää opetusta taivastiestä ja Jumalan valtakunnasta. Mutta miten olisi käynyt Sivu 161


tulevan ajan seurakunnille? Olisimme saaneet vain hajanaisia tietoja ja kuulopuheita väkevästä Paavali-nimisestä opettajasta! Jumalan väkevän ja voimallisen viisauden myötä, saamme tänään lukea Paavalin kirjoittamia opettavaisia kirjeitä! Nuo opetukset ovat tulessa koeteltuja ja hyväksi havaittuja. Ne ovat täysin vastaan ottamisen arvoisia, koska ymmärrämme Paavalin kirjoittaneen ne Pyhän Hengen väkevässä ohjauksessa! Niin Paavali saapuu ystävineen Jerusalemiin, jossa heidät otettiin iloiten vastaan. Jerusalemissa he menivät Jaakobin tykö ja siellä he kertoivat Jerusalemin kristityille tarkasti, mitä Jumala oli tehnyt heidän kauttaan myös pakanakansojen keskuudessa. Tämä synnytti suurta iloa uskovien kesken ja he sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita.” Sitten tuli puheeksi tämänkin ajan suuri vitsaus – niin uskovien, kuin jumalattomienkin keskellä – nimittäin Paavalista oli juoruttu, että hänen opetuksensa olisi vastoin Jumalan antamaa lakia. Niinpä hänen ystävänsä neuvoivat häntä näyttämään omalla esimerkillään, ettei hän ole tullut kumoamaan lakia. ”Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä.” Ja näin Paavalin toimiessa, uskovaiset saivat nähdä, että juorupuheet olivat perättömiä panetteluja. – Tässä onkin tämän päivän kristityille valvomisen paikka. Niin herkästi lähdemme juorupuheisiin mukaan ja jatkamme niiden levittelyjä. Onhan langenneiden ja epäonnistuneiden ihmisten tekemiset kovin sensaatiomaisia ja hakumallista kerrottavaa ystävien kesken! Emme vain usein aavistakaan, kuinka paljon pahaa saamme aikaa nurjilla puheillamme – varsinkin Herran palvelijoista. ”…siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä.” Tässä vaiheessa he puhuivat myös siitä, mitä he olivat velvoittaneet pakanain osaksi – hehän eivät ole juutalaisia ja siksi heitä ei koske juutalaisten säädökset:

Sivu 162


…heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." Niin Paavali toimi juutalaisten lain mukaan suorittaen inhimillisen puhdistusmenon – siitä huolimatta, että Hänen sydämensä oli Jeesuksen verellä pesty ja hän oli Jumalan edessä pelastettu. Vaikka Jeesus oli myös Paavalin edestä kertakaikkinen uhri ja lopullinen sovitus, hän noudatti juutalaisten tähden sen lainkirjaimen, mitä siitä oli säädetty. Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri. Mehän ymmärrämme, ettei mikään uhri, laki tai toimitus voi mennä edelle Jumalan säätämän Lunastuksen ja Sovitusuhrin. Siksi olisi väärin, että me pakanakristittyinä alkaisimme uhrata juutalaisille vanhanliiton puolella määrättyjä uhreja. Itse asiassa niin toimiessamme osoittaisimme Jumalaa ja Hänen Poikaansa kohtaan uskottomuutta. ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” 1.Kor.3:11 Lukemassamme Apostolien Tekojen luvussa jälleen näemme myös opettavaisen seikan, nimittäin sen, miten Jumala opettaa niin ympäröivää maailmaa, kuin uskovaistakin elämän tilanteiden kautta. Jumalan johdatus arkipäiväisten tekemisten ja matkojen aikana ovat hetkiä, joissa opetellaan uskoa ja luottamusta Herran tahtoon. Samoin myös kohtaamisissa ja erimielisyyksissä saatamme löytää yllättävän hyviä toimintamalleja, joita noudattaen elämä uskovien kesken on helpompaa. On vain puntaroitava, missä ja milloin teemme myönnytyksiä, joustoja tai annamme periksi toisen ihmisen tärkeiden asioiden edessä. En usko, että Paavalin nöyrä lainkuuliaisuus olisi ollut mitenkään vahingollista hänen uskolleen. Hänhän usein myöhemmin teroitti, että ihminen on pelastettu yksin armosta, ei lain tekojen kautta. Silti tämä ei ollut syy jättää itseään koskevaa lakia noudattamatta. Emmehän mekään saa rikkoa oman maamme lakia, ellei sen täyttäminen sodi Jumalaa vastaan.

Sivu 163


329 - Nettijulkaisu 19.2.2014 -

Artikkelin tulostus:

Kun meteli oli asettunut, kutsui Paavali opetuslapset luoksensa; ja rohkaistuaan heitä hän jätti heidät hyvästi ja lähti matkustamaan Makedoniaan. Ja kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä monta kehotuksen sanaa hän tuli Kreikkaan. Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Ja kun juutalaiset olivat tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan lähteä meritse Syyriaan, päätti hän tehdä paluumatkansa Makedonian kautta. Ja häntä seurasivat berealainen Soopater, Pyrruksen poika, ja tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä aasialaiset Tykikus ja Trofimus. Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa; mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää. Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla. Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin Sivu 164


ylös kuolleena. Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki". Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle. Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi. Mutta me menimme edeltäpäin ja astuimme laivaan ja purjehdimme Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä hän oli niin määrännyt, aikoen itse kulkea maitse. Ja kun hän yhtyi meihin Assossa, otimme hänet laivaan ja kuljimme Mityleneen. Sieltä me purjehdimme ja saavuimme toisena päivänä Kion kohdalle; seuraavana päivänä laskimme Samoon ja tulimme sen jälkeisenä päivänä Miletoon. Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohitse, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa; sillä hän kiiruhti joutuakseen, jos suinkin mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin. Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat. Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne; kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden; kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta, vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen. Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa. Sen tähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä Sivu 165


minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itse kutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa. En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa'." Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa. Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä, ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa. Ja he saattoivat hänet laivaan. Tämä luku kiteyttää monta asiaa Paavalin matkasta, hänen työstään, päämääristään, sydämensä palosta ja siitä, miten hän kantoi huolta seurakuntiensa hyvinvoinnista. Inhimillisesti Paavalin elämä ei ollut helppoa, sillä hän joutui taituroimaan matkansa aikana juutalaisten salahankkeita vastaan - täyttääkseen sen viran ja kutsumuksen, mihin Jumala oli hänet kutsunut. Tuo tehtävä, eli Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, oli tullut niin tärkeäksi hänelle, että hän ei pitänyt edes omaa elämäänsä sen rinnalla arvokkaana ja tärkeänä. Hän oli valmis kuolemaan sen puolesta, että hän siinäkin julistaisi Jumalansa kiitosta ja kunniaa. Erään kerran hän mainitsikin Roomalaiskirjeessään, kuinka hän "soisi itse olevan Sivu 166


kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, sukulaisiani lihan puolesta." (Room.9:3)

jotka

ovat

minun

Luvussa luimme myös Eutykus-nimisestä nuorukaisesta, joka nukahti Paavalin pitkittyneen puheen aikana - pudoten kolmannen kerroksen ikkunasta maahan. Todennäköisesti hänellä oli niin paljon kerrottavaa ja opetettavaa, ettei hän malttanut lopettaa puhettaan. – Tuossakin tilanteessa Paavali ottaa tilanteen haltuun kertoen heille, että pojassa on vielä henki. - "Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi." Paavali jätti meille Jeesuksen tavoin esimerkin, miten meidän tulisi suhtautua palvelustehtäviimme ja millaisella antaumuksella voisimme rakastaa Jumalaamme ja seurakuntaansa. Jospa Jumala saisi sytyttää vielä tänäänkin meihin samankaltaista paloa ja intoa Herran palveluksessa! - "En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen." Sitten Paavali antoi kehotuksen sanoja "Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut." Lisäksi hän varoitti inhimillisistä vaaroista, joita saatamme nähdä tapahtuvan yhä vielä meidänkin päivinä: "Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa." – Voi, miten usein keskuuteemme luikerteleekaan pahoja ihmisiä, joiden päämääränään on saada vain itselleen kunniaa ja valtaa. He ovat sokeita, mutta niin ovat usein heidän hyysääjänsäkin. He eivät vain kykene näkemään evankeliumin todellista merkitystä Kristuksen armossa ja ikuisessa sovitustyössä. Jeesuksen opetuksen mukaisesti Paavali kehotti erityisesti valvomaan. Hän toivoi, ettei hänen tekemänsä työ menisi hukkaan ja että Jumalan armo ja sana saisi tehdä yhäti työtään heissä ja heidän keskellään: "Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itse kutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja Hänen armonsa Sivu 167


sanan haltuun, Hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa." Näin Paavali tyytyi uskomaan seurakuntansa veljet ja sisaret Herran armon haltuun. Tiedän sen tarkoittavan uskon rukouksia ja luottamusta siihen, että Jumala kyllä kykenee tekemään työtään jokaisen kohdalla. Kun itse olen kohdannut matkani varrella ilkeitä ja syntisiä ihmisiä, minun on ollut usein vaikea uskossa ja luottamuksessa jättää heidät Herran haltuun. En olisi kyennyt tekemään heidän eteensä juurikaan mitään, - ja sekin, mitä olisin tehnyt, olisi vain pahentanut entuudestaan asioita. Se, mikä meitä kasvattaa, on Kristuksen armotyö, ei niinkään toisen pistelevät ja loukkaavat huomautukset. Usein oikea kasvu alkaakin siitä, kun ihminen joutuu itse ottamaan vastuun elämästään ja valinnoistaan. Hän oppii Jumalansa kanssa, mitä tietä tulee kulkea ja myös sen, kuinka hän saa itse siirtyä pois elämänsä keskiöstä - tehden tilaa tärkeimmille, eli Jumalan tahdolle ja johdatukselle. Sielun haavat ja kivut tarvitsevat toisinaan aikaa parantua, jonka jälkeen ihminen kykenee hahmottamaan oman tilansa oikeassa valossa. Siksi armon kokemus ja jumalisen rakkauden löytäminen Jeesuksen haavojen kautta, olisi ensisijaisen tärkeää. Emmehän me katkennutta jäsentäkään aloita kuntouttamaan ennen luutumista ja riittävää parantumista?! Tämä tulisi muistaa myös kohdatessamme sielun arpia ja kipuja. Muistanet, miten Jeesus suhtautui syntisiin, usein todella pahasti elämänsä tyrineisiin ihmisiin. Ajattelen, että Jeesus uskoi heidän edestään, että kunhan he saisivat vain vähänkin lohtua ja armollista välittämistä, niin kyllä Jumalan hoivassa ja huolenpidossa he eheytyvät ja pääsevät irti syntisistä tottumuksistaan. Juuri niinhän Jumalan armo toimiikin, että sen osallisuuteen päässyt alkaa sisäsyntyisesti kaivata enemmän puhtautta ja pyhyyttä. Niin on minulle käynyt ja tiedän käyneen monelle kanssamatkaajallenikin. Siksi haluan jättää sinut täysin Herran armon haltuun. Hän pitää sinusta huolen ja "näyttää sinulle synnin, vanhurskauden ja tuomion." (Joh.16:8) – Mutta siinä Jeesuksen armollisissa käsissä opit käsittelemään näitä elämääsi nakertavia elementtejä ja ennen pitkää huomaat olevasi voittaja Jeesuksessa Kristuksessa! "Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil.4:7

Sivu 168


328 - Nettijulkaisu 12.2.2014 -

Artikkelin tulostus:

Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: "Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa". Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: "Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?" Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta. Ja tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset; ja heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti. Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden; ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa. Sivu 169


Näin Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui. Kun kaikki tämä oli tapahtunut, niin Paavali hengessä päätti kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa Jerusalemiin ja sanoi: "Käytyäni siellä minun pitää nähdä myös Rooma". Ja hän lähetti Makedoniaan kaksi apumiehistänsä, Timoteuksen ja Erastuksen, mutta jäi itse joksikin aikaa Aasiaan. Tähän aikaan syntyi sangen suuri melu siitä tiestä. Sillä eräs hopeaseppä, nimeltä Demetrius, joka valmisti hopeaisia Artemiin temppeleitä, hankki sillä ammattilaisille melkoisia tuloja. Hän kutsui kokoon nämä sekä muut, jotka sellaista työtä tekivät, ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meillä on hyvä toimeentulomme tästä työstä; mutta nyt te näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole jumalia, jotka käsillä tehdään. Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri palvelee." Kun he sen kuulivat, tulivat he vihaa täyteen ja huusivat sanoen: "Suuri on efesolaisten Artemis!" Ja koko kaupunki joutui sekasortoon, ja he ryntäsivät kaikki yhdessä näytelmäpaikkaan ja tempasivat mukaansa Gaiuksen ja Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka olivat Paavalin matkatovereita. Ja kun Paavali tahtoi mennä kansanjoukkoon, eivät opetuslapset sitä sallineet. Ja myös muutamat Aasian hallitusmiehistä, jotka olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja pyysivät, ettei hän menisi näytelmäpaikkaan. Ja he huusivat, mikä mitäkin; sillä kokous oli sekasortoinen, ja useimmat eivät tienneet, minkä tähden he olivat tulleet kokoon. Silloin vedettiin joukosta esille Aleksander, jota juutalaiset työnsivät esiin; niin Aleksander viittasi kädellään merkiksi, että hän tahtoi pitää puolustuspuheen kansan edessä. Mutta kun he huomasivat, että hän oli juutalainen, rupesivat he kaikki yhteen ääneen huutamaan ja kirkuivat noin kaksi hetkeä: "Suuri on efesolaisten Artemis!" Mutta kun kaupungin kansleri oli saanut kansan rauhoittumaan, sanoi hän: "Efeson miehet, onko ketään, joka ei tiedä, että efesolaisten kaupunki on suuren Artemiin Sivu 170


temppelin ja hänen taivaasta pudonneen kuvansa vaalija? Koska ei kukaan voi tätä kieltää, tulee teidän siis pysyä rauhallisina eikä tehdä mitään harkitsematonta. Te olette kuitenkin tuoneet tänne nämä miehet, jotka eivät ole temppelin ryöstäjiä eivätkä ole meidän jumalatartamme pilkanneet. Jos siis Demetriuksella ja hänen ammattiveljillänsä on riita-asiaa jotakuta vastaan, niin pidetäänhän oikeudenistuntoja ja onhan käskynhaltijoita; vetäkööt toisensa oikeuteen. Ja jos teillä on vielä jotakin muuta vaadittavaa, niin ratkaistakoon asia laillisessa kansankokouksessa. Sillä tämänpäiväisen tapahtuman tähden me olemme vaarassa joutua syytteeseen jopa kapinasta, vaikkei mitään aihetta olekaan; ja silloin me emme voi vastata tästä mellakasta." Näin puhuen hän sai kokouksen hajaantumaan. Tiesitkö, että Jumalan nimissä on turha operoida, ellei oma suhde Jumalaan ole kunnossa ja vilpittömällä pohjalla. Raamattu nimittää tällaisia loisiksi, jotka käyttävät Jeesuksen nimen voimaa omien päämääriensä saavuttamisiksi. Ihmisellehän on hyvin luontaista hakea kykyjä valtansa, kunniansa ja asemansa pönkittämiseksi yhteisöjen keskellä. Lukemamme mukaan tällaiset loisijat saavat pahoin nenilleen sinä päivänä, kun he joutuvat kohtaamaan todellisen vihollisensa. Paha henki runteli heidät, koska heillä ei ollut sydämessään Jeesuksen veren merkkiä. He eivät olleet kokeneet Jumalan lapseksi tulemista, mutta olivat ottaneet silti käyttöönsä nämä jumaliset työvälineet. Erään kerran Jeesus opettikin ihmisistä, jotka eräänä päivänä tulevat sanomaan Hänelle, että "emmekö Sinun nimessäsi tehneet kaikkia näitä tekoja? – Ja kuitenkin Herra ajaa heidät pois luotansa sanoen, en ole koskaan teitä tuntenut, menkää pois, te laittomuuden tekijät." (Matt.7:21-23) - On siis oleellista päästä Hänen tuntemukseensa sisälle, eli astua Jumalan lapseuden asemaan. Vasta tämän jälkeen saa operoida jumalisilla työvälineillä. Ihmisten nähdessä, mitä tapahtui, heille syntyi tarve tehdä parannusta. Ne jotka olivat harjoittaneet noituutta, toivat kirjansa poltettaviksi - ja tässä on meille tämän päivän kristityille myös tärkeä vihje. Voimme tarkastella kirjahyllymme sisältöä, sen kirjoja, videoita ym. äänitteitä. Nähdessämme jotain pahoihin henkiin viittaavia teoksia, ne on syytä hävittää sieltä. Emme tarvitse koskaan mitään osallisuutta pimeyden tekoihin ja siksi niistä on hyvä luopua. Tästä seurasi se, että Herran sana Sivu 171


voimallisesti kasvoi ja vahvistui. Etkö sinäkin tahtoisi nähdä elämässäsi ja ympäristössäsi juuri tapahtuvan tällaista? Ihmisten kääntyessä kristityiksi, he eivät siis enää tarvinneet palveluja epäjumalan kuvien veistäjiltä. Siihen aikaan siitä oli kehittynyt kannattavaa liiketoimintaa ja sekös suututti sen alan ihmiset. Heidän toimeentulonsa uhkasi nyt loppua ja niin he kiihottivat kansaa mellakkaan. Ihmisten käytöksestä ja typeryydestä kertoo se, etteivät useat mellakkaan osallistujat edes tienneet, miksi rähistään. Aivan, kuin itse piru olisi riivannut tuon väen mellastamaan Jumalan pelastusta vastaan. Työllä ja tuskalla saatiin lopulta kansa rauhoittumaan ja hajaantumaan tahoillensa. Toisinaan tämän päivän mediakäyttäytymisessä on nähtävissä samankaltaista hysteriaa ja hulluutta. Ei tarvitse olla kummoinenkaan asia jonkin poliitikon elämässä, kun ajojahti on valmis ja kansa huutaa kiristellen hampaitaan. Kuinka perkele onkaan saanut otteeseensa tämän kansamme. Minkälaisia vainoja tulemmekaan vielä kohtaamaan julistaessamme totuutta Jeesuksen veren evankeliumista.

Sivu 172


327 - Nettijulkaisu 4.2.2014 -

Artikkelin tulostus:

Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan". Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella". Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen". Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta.

Sivu 173


Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan. Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois. Apostoli Paavali tiesi, mikä on uskovaisen ihmisen tärkein ominaisuus. Hän esitti kysymyksen tavatessaan uskoon tulleita kristittyjä: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Monet uskontokunnat ohittavat tämän - pitäen ehkä asiaa toisarvoisena, mutta Paavali teroitti ja opetti paljon näiltä alueilta. Tiedän itsekin, että ilman Pyhää Henkeä työni ja toimeni ovat täysin turhia. Ei ihminen kykene itsessään jumalisiin tekoihin tai edes sanoihin. Ihmisyyden vaikutus on aina lyhytnäköistä ja usein vain harhaan johtavaa. Sen sijaan Jumalan läsnäolo ja Hänen virvoittava vaikutuksensa saa aikaan eläviä sanoja ja tekoja. Ne kantavat aina ikuisuuteen saakka ja sen elämänveden lähteiksi Hän tahtoisi tehdä meistä jokaisen. Siksi rohkenen kysyä sinultakin: "Saitko Pyhän Hengen silloin, kun tulit uskoon?" Paavali opasti efesolaisia uskovia johdattaen heidät kasteelle Jeesuksen Kristuksen nimeen ja on ihastuttavaa lukea, miten Jumala käytti Paavalia. Hän laski kätensä heidän päälleen ja he täyttyivät Pyhällä Hengellä. Olen saanut armon kokea tämän Jumalan palvelijana rukoustilanteessa. Yhä edelleen Jumala toimii tällä tavoin. On suurenmoista nähdä, kuinka ihminen alkaa ylistää Jumalaa uusin kielin ensimmäistä kertaa elämässään! Tiedän, että ihminen saa silloin täysin uuden ulottuvuuden rukouselämäänsä. Aivan, kuin kuiva ja kylmä maa valeltaisiin lämpimällä vedellä ja sieltä alkaisi versota uutta tainta ja kasvua. Se on hedelmää, jota Jumala tahtoo kasvattaa meissä. Paavali opetti synagoogassa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan sanaa. Hyvin pian paha heräsi jälleen vastustamaan tuota työtä ja Paavali joutui tekemään siirtonsa. Hän alkoi pitää Tyranoksen koulussa keskusteluja - opettaen sillä tavoin Jumalan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Ja näin kaikki asukkaat saivat kuulla Sivu 174


Herran sanan "ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois." Olet varmaan kuullut, että joissain seurakunnissa siunataan niin sanottuja rukousliinoja, joita sitten viedään esimerkiksi sairaan ystävän luokse. Sadat, ja jopa tuhannet ihmiset todistavat, miten he ovat kokeneet terveyden ja Jumalan parantavan voiman juuri tällä tavoin. Se tapa toimia ei siis ole mitenkään epäraamatullista. Iloitsemme siitä, että Jumala saattaa toimia niin yhä edelleen siunaten seurakuntaansa ihmeellisellä tavalla. Tahtoisitko sinä tulla osalliseksi jumalisesta luonnosta? Tahtoisitko päästä näkemään, mitä Hän tekee Pyhässä tahdossaan? – Sinä Jeesukseen uskova ystäväni, anna kastaa itsesi Jeesuksen Kristuksen nimeen ja ano Jumalalta Pyhää Henkeä. Se on luvattu osallisuus sinulle, joka vilpittömästi rakastat Jeesusta ja Hänen tahtoaan. Hän on luvannut antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä Häneltä anovat. ”kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" Luuk.11:13

Sivu 175


326 - Nettijulkaisu 29.1.2014 -

Artikkelin tulostus:

Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon. Siellä hän tapasi erään Akylas nimisen juutalaisen, joka oli Pontosta syntyisin ja äsken tullut Italiasta, ja hänen vaimonsa Priskillan. Klaudius oli näet käskenyt kaikkien juutalaisten poistua Roomasta. Ja Paavali meni heidän luoksensa. Ja kun hänellä oli sama ammatti kuin heillä, jäi hän heidän luoksensa, ja he tekivät työtä yhdessä; sillä he olivat ammatiltaan teltantekijöitä. Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus. Mutta kun he vastustivat ja herjasivat, pudisti hän vaatteitansa ja sanoi heille: "Tulkoon teidän verenne oman päänne päälle! Viaton olen minä; tästedes minä menen pakanain tykö." Ja hän lähti sieltä ja meni erään Titius Justus nimisen jumalaapelkääväisen miehen tykö, jonka talo oli aivan synagoogan Sivu 176


vieressä. Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin. Ja Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: "Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene, sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa". Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa. Mutta Gallionin ollessa Akaian käskynhaltijana juutalaiset yksimielisesti nousivat Paavalia vastaan ja veivät hänet tuomioistuimen eteen ja sanoivat: "Tämä viettelee ihmisiä palvelemaan Jumalaa lainvastaisella tavalla". Ja kun Paavali aikoi avata suunsa, sanoi Gallion juutalaisille: "Jos olisi tehty rikos tai häijy ilkityö, olisi kohtuullista, että minä kärsivällisesti kuuntelisin teitä, juutalaiset. Mutta jos teillä on riitakysymyksiä opista ja nimistä ja teidän laistanne, olkoot ne teidän huolenanne; niiden tuomari minä en tahdo olla." Ja hän ajoi heidät pois tuomioistuimen edestä. Niin he kaikki ottivat kiinni Soosteneen, synagoogan esimiehen, ja löivät häntä tuomioistuimen edessä, eikä Gallion välittänyt siitä mitään. Mutta Paavali viipyi siellä vielä jonkun aikaa; sitten hän sanoi veljille jäähyväiset ja purjehti Syyriaan, mukanansa Priskilla ja Akylas; hän oli leikkauttanut tukkansa Kenkreassa, sillä hän oli tehnyt lupauksen. Ja he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa. Ja he pyysivät häntä viipymään kauemmin, mutta hän ei suostunut, vaan sanoi heille jäähyväiset ja lausui: "Minä palaan jälleen teidän tykönne, jos Jumala suo". Ja hän lähti purjehtimaan Efesosta. Ja noustuaan maihin Kesareassa hän vaelsi ylös Jerusalemiin ja tervehti seurakuntaa ja meni sitten alas Antiokiaan. Kun hän oli viettänyt siellä jonkun aikaa, lähti hän matkalle ja kulki järjestään kautta Galatian maakunnan ja Frygian, vahvistaen kaikkia opetuslapsia. Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle Sivu 177


oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. Ja kun hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehoittivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja sinne saavuttuaan hän armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille. Sillä hän kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus. Luku 18 kertoo meille Paavalin tehneen myös ajallista työtä elättääkseen itsensä. Hän oli siis teltantekijä, mutta myöhemmin hän antautui kokonaan evankeliumin julistustyölle. Paavalin julistaessa sanaa juutalaisille, he vastustivat häntä herjaten. Paavali pudistaa tomutkin jaloistansa lähtiessään heidän tyköänsä, olihan Jeesus opettanut toimimaan sillä tavoin siellä, missä heitä ei otettaisi vastaan. (Matt.10:14, Mark.6:11, Luuk.9:5) Paavalin jatkaessa matkaansa ja työtään, Herra puhui ihmeellisiä ja rohkaisevia sanoja hänelle unessa: "Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene, sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa". – Ajatellessamme kaikkea vaivannäköä ja kärsimystä, mitä Paavali kohtasi matkansa varrella - ainakin itse olen ajatellut, mistä hän sai voimaa, intoa ja rohkeutta toimintaansa?! Jumalan äänen kuuleminen antaa selityksen tälle. Samoin Paavalin uskoon tuleminen, jolloin hän sai nähdä Jumalan kirkkautta. Kokemuksellisuus ja usko rohkaisivat siis häntä, ja tietysti suuri ilo oli nähdä seurakuntien kasvavan ja uskovien määrän lisääntyvän. Joka tapauksessa Paavali sai kuulla unessa Jumalan rohkaisevia sanoja. Paavali jatkaa matkaansa vahvistaen opetuslapsia. Efesoksessa he kohtasivat Apollos nimisen juutalaisen miehen, joka opetti väkevästi Raamattua Pyhän Hengen innoittamana. Tämä tapaus opettaa meille Raamatun opiskelun tärkeyttä, sillä ei into ilman taitoa paljoa hyödytä. Uskon, että Pyhä Henki johdatti Apolloksen luokse apostolit, jotka kertoivat hänelle tarkemmin evankeliumin tien. Sivu 178


Sitten tapahtui yksi seurakunnan tärkeimmistä tehtävistä, nimittäin apostolit rohkaisivat Apollosta lähtemään matkalle, mikä hänen sydämellään oli. He eivät vain lähettäneet häntä matkaan tyhjin käsin, vaan he antoivat hänelle suosituskirjeen mukaan, jossa veljiä kehotettiin ottamaan hänet vastaan. Itsekin kohdanneena kannustavia ja suosittelevia sanoja, tiedän niiden suuren merkityksen. On suunnattoman rohkaisevaa tehdä työtä tukijoukkojen saattelemana ja heidän esirukouksiensa voimaa tuntien. Tällaiseen rohkaisemiseen jokainen pystyy omalla tavallaan. Se on usein myötätunnon osoittamista ilmein, sanoin ja teoin. "Ja kun hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehoittivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja sinne saavuttuaan hän armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille. Sillä hän kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus."

Sivu 179


325 - Nettijulkaisu 22.1.2014 -

Artikkelin tulostus:

Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus". Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset. Mutta juutalaiset joutuivat kiihkoon ja ottivat avukseen muutamia pahanilkisiä miehiä joutoväestä, haalivat kansaa kokoon ja nostivat kaupungissa metelin. He asettuivat Jaasonin talon edustalle ja hakivat Paavalia ja Silasta viedäkseen heidät kansan eteen. Mutta kun he eivät heitä löytäneet, raastoivat he Jaasonin ja muutamia veljiä kaupungin hallitusmiesten eteen ja huusivat: "Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet, ja heidät Jaason on ottanut vastaan; ja nämä kaikki tekevät vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen, Jeesuksen, olevan kuninkaan". Kun kansa ja hallitusmiehet tämän kuulivat, tulivat he levottomiksi. Ja nämä ottivat takauksen Jaasonilta ja muilta ja päästivät heidät.

Sivu 180


Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet. Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää, että Paavali Bereassakin julisti Jumalan sanaa, tulivat he sinnekin yllyttämään ja kiihoittamaan kansaa. Silloin veljet heti lähettivät Paavalin menemään meren rantaan; mutta sekä Silas että Timoteus jäivät Bereaan. Ja Paavalin saattajat veivät hänet Ateenaan saakka, ja saatuaan vietäväksi Silaalle ja Timoteukselle käskyn mitä pikimmin tulla hänen luoksensa, he lähtivät sieltä pois. Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: "Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat: "Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja", koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta. Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat? Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat." Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Juma-laa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. Sivu 181


Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on saman-kaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin". Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa.

Paavalilla oli tapana käydä synagogassa, eli Jumalanpalveluspaikassa. Tällainen maininta annetaan myös Jeesuksesta (Luuk.4:16) ja se osaltaan antaa myös meille toimintamallia ja viitettä, miten meidän tulisi toimia. Ei ole hyväksi jättää omaa seurakunnan kokousta. ”Älkäämme jättäkö oman seurakuntamme kokoontumisia, kuten muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme sitä enemmän, mitä enemmän näemme tuon päivän lähestyvän.” Hepr.10:25[*JKR] Paavalin saarnan keskeinen aihe liittyi Jeesukseen Kristukseen. Hän julisti sanomaa Hänestä ja monet kääntyivätkin Jeesuksen opetuslapsiksi. Voimme nähdä myös ikävän piirteen, joka aina tulee esille ilosanoman julistamisen yhteydessä. Paha herää ja hätääntyy syntisten ihmisten tehdessä parannusta ja heidän löytäessä elävän ja toimivan yhteyden Luojansa kanssa. Toisinaan Paavali ja Silas joutuivat pakenemaan juutalaisten vihaa - ja niin he siirtyivätkin seuraavaan kaupunkiin. Siellä he jatkoivat lannistumatta julistustyötään! Toiset olivat jalompia kuin Tessalonikian juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet. Mutta nämä juutalaiset tulivat jälleen yllyttämään kansaa heitä vastaan niin, että he joutuivat taas lähtemään eteenpäin. Sivu 182


Ateenassa Paavalin henki kiivastui hänen nähdessä heidän epäjumalansa. Julistettuaan evankeliumia keskustellen ihmisten kanssa, he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat”? Heistä Paavalin oppi oli uutta ja outoa ja he tahtoivat kuulla, mistä siinä on kyse. – Mielenkiintoisen maininnan Raamattu antaa myös ateenalaisista: "ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan." – Heitä siis kovasti kiinnosti, olisiko Paavalilla jotain merkityksellistä kerrottavaa. Paavali oli terävä-älyinen ja fiksu. Hän käyttää niin sanottua "aasinsiltaa" alkaessaan saarnata evankeliumia. Hän aloittikin puheensa heidän keskeltään löytämästään asiasta: "Löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'." – Hän ammensi aiheen, julistaakseen heille Jumalasta, joka on kaiken luonut, määritellyt meille asumisemme ja olemisemme rajat ja kuinka Jeesus on Kristus, meidän Vapahtajamme ja Herramme. Edelleen Paavali jatkaa kehottaen ihmisiä parannukseen. Hän kertoi, kuinka tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt Hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Vielä parituhatta vuotta myöhemmin tämä sanoma kaikuu muuttumattomana. Synnistä on tehtävä parannus, mikäli mielii päästä kerran taivaaseen. ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että Herra antaisi virvoituksen ajat ja lähettäisi Kristuksen Jeesuksen, teille edeltämäärätyn.” Apt.3:19–20[*JKR] Muutamat liittyivät häneen ja uskoivat Paavalin puhetta. Toiset tahtoivat kuulla myöhemmin lisää. Onkin ilo lukea Paavalin työstä, miten Jumalan sana teki työtään ihmis-sydämissä. Paavalin sanoista kaikuu yhä edelleen toivo: "Että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla Hänet löytää - Hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä."

Sivu 183


324 - Nettijulkaisu 15.1.2014 -

Artikkelin tulostus:

Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen. Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää. Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen. Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä. Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa. Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä. Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen. Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä". Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään

Sivu 184


Makedoniaan, sillä me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia. Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin, ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä. Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä". Ja hän vaati meitä. Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan. Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien". Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä. Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja vetivät heidät torille hallitusmiesten eteen. Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat: "Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska me olemme roomalaisia". Ja kansakin nousi heitä vastaan, ja päälliköt revittivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla. Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä. Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun. Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä. Silloin Sivu 185


tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat. Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen. Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä". Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi. Päivän tultua päälliköt lähettivät oikeudenpalvelijat sanomaan: "Päästä irti ne miehet". Niin vanginvartija ilmoitti tämän Paavalille sanoen: "Päälliköt ovat lähettäneet sanan, että teidät on päästettävä irti; lähtekää siis nyt ulos ja menkää rauhassa". Mutta Paavali sanoi heille: "He ovat julkisesti, vieläpä ilman tuomiota, ruoskineet meitä, jotka olemme Rooman kansalaisia, ja ovat heittäneet meidät vankeuteen; ja nytkö he salaa ajaisivat meidät tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse ja viekööt meidät ulos." Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat päälliköille; niin nämä peljästyivät kuullessaan heidän olevan roomalaisia, ja he tulivat ja suostuttelivat heitä ja veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista. Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois. Apostolien vaiheikas vaellus ja elämä jatkui. Jälleen kerran he joutuivat kärsimään Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Lukumme alussa kohdataan myös ensimmäistä kertaa Timoteus -niminen kristitty, jolle Paavali myöhemmin lähetti opettavaisia kirjeitä, joita myös me saamme lukea. On todella ihmeellisiä nämä Jumalan Sivu 186


johdatukset eri kohtaamisissa ja miten niistä tuhansia vuosia säilyviä opettavaisia tekstejä!

syntyivätkään

Saimme lukea myös apostolien kokemasta johdatuksesta, kuinka Jeesuksen Henki esti heitä toimimasta tietyillä alueilla. Jumala puhuu tavalla tai toisella, (Job.33:14) - toisinaan johdattaen eteemme asioita, joista ymmärrämme, mitä Jumala tahtoo. Toisaalla Jumala taasen puhuu ja vaikuttaa suoraan, selkeästi ja voimallisesti sisimpäämme tahtoansa. Ihmeellisintä Jumalan puhuessa on, ettei siihen jää epäilyksen häivääkään, miten asiat ovat. Jumalan puhe on enemmän, kuin omat jääräpäiset ajatukset tai innostuksemme. Se on vain yliluonnollinen tietoisuus siitä, miten juuri sillä hetkellä tulisi toimia. Jumalan ääni on niin kokonaisvaltainen, että ihminen kuulee sen "luita ja ytimiä myöden" - aina sielun syvimpiinkin sopukoihin saakka! Juuri se hetki valaisee ja kirkastaa Kristuksen läsnäoloa ja valtasuuruutta meissä. Tämä Jumalan ääni paljastaa syvimmätkin salaisuudet, riivaajien vallat ja pimeyden voimat. Inhimillisesti ajatellen olisi kuvitellut, että palvelijatar tietäjähenkineen olisi edistänyt Paavalin ja Silaksen tunnetuksi tulemista evankeliumin kanssa, mutta Raamatun selkeän totuuden tähden tämä ei käynyt! – ”Mitä yhteistä on pimeydellä ja valkeudella”? (2.Kor.6:14-18) Raamatun mukaan Jumalan Henki ei toimi koskaan yhteistyössä pimeyden valtojen kanssa - ja Siksi Paavali Jeesuksen Henkeä täynnä nuhtelee tuota saastaista henkeä. Välittömästi tuo nainen vapautuu hengestä, jonka avulla hän oli ennustanut ja tuottanut suuria tuloja isäntäväelleen. Niin kuin aina - niin silloinkin, pahan palvelijat maalliseen rikkauteen mielistyneinä riivaantuivat tästä - piesten ja ruoskien pahoin Paavalia ja Silasta. Lopulta he heittivät apostolit vielä syvimpään vankityrmään ja laittoivatpa vielä jalkapuuhunkin. Niin täydellisesti ja pohjattomasti he olivat raivoissaan heitä kohtaan siitä, että Jumala oli vapauttanut ihmisen "riivauksesta." Kuitenkin, Jumala, joka on aina pitänyt omistaan huolen - lähetti jälleen ihmeellisen apunsa heille. Syvimmässä vankityrmässä, kahleissa ja jalkapuussa, tiukan vartion keskellä Paavali ja Silas virittävät ylistyslaulun rukouksensa saattelemana. Huomaatko, miten toivottomassa tilassa he inhimillisesti olivat? Joka paikkaa särki ja haavat kirvelsivät pahasti, puhumattakaan mielipahasta väärinymmärretyksi tulemisesta ja ihmisten silmittömän raivon Sivu 187


kohteeksi joutumisesta. Kuitenkin he löysivät rukouksessa mielen, joka kirvoitti heidän kielelleen laulun ja ylistyksen Jumalalle! Vielä tänäänkin voimme oppia tästä suuren ja voimallisen salaisuuden! Ei tule eteemme tilannetta, joista emme selviäisi Pyhän Jumalamme ikuista nimeä ylistäen! Ennen pitkää Hän lähettää apunsa ja osoittaa viholliselle, miten huterat ja hauraat ovat sen linnoitukset ja varustukset. "Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa kaikista niistä." (Ps.34:20) Miten ilahduttavaa onkaan lukea, mihin päättyi raskas koettelemus ja kärsimys. Vanginvartija esittää elämänsä tärkeimmän kysymyksensä sanoen: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin"? – Paavali ja Silas johdattivat hänet uskoon sanoen: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi." Tämän lisäksi vanginvartija otti heidät kotiinsa, pesi heidän haavansa ja heidän koko perhekuntansa otti kasteen Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Mikä valtava muutos tapahtuikaan hetkessä, kun Jumala oli osoittanut väkevyytensä ja Voimansa vain pienen rukouksen ja ylistyksen saattelemana! Älä milloinkaan vähättele rukouksen ja ylistyksen merkitystä uskovaisen elämässä! – Vanginvartijan riemu oli suuri tämän voimallisen muutoksen johdosta! Raamattu todistaa: "Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi." "Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois."

Sivu 188


323 - Nettijulkaisu 8.1.2014 -

Artikkelin tulostus:

Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa. Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi Barnabaalle: "Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan veljiä, miten heidän on". Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota kutsuttiin Markukseksi. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja hän lähti matkalle. Ja hän vaelsi läpi Syyrian ja Kilikian vahvistaen seurakuntia. Oletko pohtinut kanssani outoa piirrettä Herran Sananpalvelijoissa, että he tämän tuosta ajautuvat toisinaan suuriinkin kiistoihin? – Herran palvelijanhan ei sovi riidellä, (2.Tim.2:24) mutta tämän tuosta niin vain käy - ja niin kävi Paavalillekin - tuolle niin hurskaalle, oppineelle ja pyhälle opettajalle. Hänelläkin oli luonteensa ja se vaikutti toisinaan hänen tekemisiinsä. Paavali itsekin tilitti tätä piirrettään kirjeissään sanoen, että "sitä hyvää, mitä hän tahtoo, sitä hän ei tee, vaan tekee pahaa." (Room.7:19) - Paavali ei ollut paha, vaan hän teki paljon hyvää silloiselle ja myös tuleville seurakunnille. Ilman hänen opetuksiaan Jumalamme tuntemus saattaisi olla paljon vajavaisempaa, mutta mitä Paavali tarkoitti? – Hän kuvasi itsessään olevaa vanhaa luontoa, joka pyrki hallitsemaan hänen käytöstään ja ratkaisujaan tilanteissa. Hän oli oppinut erottamaan selkeästi nämä kaksi tahtomaailmaa toisistaan, ja siksi hänestä tuli sangen hyvä opettaja. Hän tajusi inhimillisen heikkoutensa ja rajallisuutensa, mutta hän tajusi myös sen, miten monin verroin Jumalan armo tekee hyvää työtään heikoissa ja sitä nöyrästi tunnustavissa ihmisissä. Sivu 189


Jumalan valtakunnan työ ei pysähtynyt episodiin, vaan työt jatkuivat eri tahoilla. Joskus ajattelen jopa sitäkin, että salliiko Jumala toisinaan "riitautumisia" johdattaakseen sitä kautta meitä tahtomilleen alueille työskentelemään? Eihän Jumala säiky kiivauttamme tai inhimillistä riitaamme. Hän ei putoa valtaistuimeltaan, vaan hän saattaa pahankin asian palvelemaan hyviä tarkoituksia varten. "Kaikkihan vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat," (Room.8:28) ja ehkäpä vielä joskus käsitämme, miksi jotkut asiat ovat menneet juuri niin kuin ovat menneet. Enpä minäkään olisi kirjoittamassa tätä tekstiäni, ellen olisi saanut kulkea niitä elämäni kipeitä ja vaikeita polkujani. Jo tänään tiedän niiden opettaneen ja kasvattaneen minua tehtävää varten, johon Jumala on armossaan minut kutsunut. "He kiivastuivat niin että erkanivat toisistaan." – Olen jonkun kerran ajautunut tällaiseen tilanteeseen, jossa joko toisen, tai oma mielipide on niin voimakas, että olen katsonut parhaaksi lähteä eri suuntaan ja erilleen. Nähdessäni loputonta ja hyödytöntä riitelyä, saatan hyvinkin liukkaasti livahtaa tieheni. Tehtäväni tässä ajassa ei ole väitellä ja riidellä hyödyttömiä ja päämäärättömissä riidoissa. Haluan tehdä jotain rakentavampaa ja hyödyllisempää. Uskon, että juuri siksi Paavali teki valinnan, että riitely ja uskollisuuden puutteen vaikuttama pettymys ei saisi olla kaihertamassa ja vaikuttamassa epäilyksiään heidän välillä. Paavali tarvitsi uskollisen kumppanin työhönsä, joka ei heti ensimmäisen vaikeuden tultua jänistäisi ja jäisi matkasta pois. Oli todennäköisesti tarve ja tehtävä, johon tarvittiin luottamusta. Myöhemmin näemme, mitä kaikkea Herra vaikutti Paavalin ja Silaksen elämässä, ja voimme vain todeta, että Paavali ja Barnabas tekivät oikean valinnan tuossa hetkessä lähtiessään eri tahoille. Paavali opettaa myöhemmin kirjeissään "Hengessä aloittamisesta ja lihassa lopettamisesta." (Gal.3:3) - Olisi erittäin tärkeää päästä yli konfliktista, ja jatkaa sitä työtä, mihin Herra on kutsunut. Toisinaan näenkin ihmisiä, jotka ovat jääneet märehtimään omia ja toistenkin töppäyksiä, eivätkä he huomaa, miten heidän elämänsä valuu siinä hukkaan. Heidän sielunsa ja mielensä on vallannut pahassa vellominen ja se vain tukahduttaa tarmon tehdä ja tarttua toimeen hyvässä. Paavali osasi jatkaa eteenpäin kohti uusia haasteita "uudella kokoonpanolla." – On tullut aika jatkaa eteenpäin päästäen irti menneestä, mielipahasta, loukkauksista ja kivuista. On tullut aika jatkaa kutsumustehtävää nöyrästi, mutta palavasti Herramme Jeesuksen Kristuksen ja Vapahtajamme armossa ja Hänen ikuisen nimensä voimassa.

Sivu 190


322 - Nettijulkaisu 1.1.2014 -

Artikkelin tulostus:

Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: "Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua". Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin. Niin seurakunta varusti heidät matkalle, ja he kulkivat Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat pakanain kääntymyksestä ja ilahuttivat sillä suuresti kaikkia veljiä. Ja kun he saapuivat Jerusalemiin, niin seurakunta ja apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan; ja he kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt suuria. Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia". Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa. Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja Jumala, sydänten Sivu 191


tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin." Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän kauttansa. Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob: "Miehet, veljet, kuulkaa minua! Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu: 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'. Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina." Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta näkivät hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana, nimittäin Juudaan, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat johtavia miehiä veljien joukossa; ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan kirjeen: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin, niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa, jotka ovat panneet Sivu 192


henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!" Niin heidät lähetettiin matkalle, ja he tulivat Antiokiaan; siellä he kutsuivat koolle seurakunnan ja antoivat heille kirjeen. Ja kun he olivat sen lukeneet, iloitsivat he tästä lohdutuksesta. Ja Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehoittivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä. Ja heidän viivyttyään siellä jonkin aikaa veljet laskivat heidät rauhassa palaamaan niiden tykö, jotka olivat heidät lähettäneet. "Fariseusten lahkosta nousi muutama." – Jo alkuaikoina seurakunta kohtasi hyvin inhimillisiä piirteitä, jollaisia saatamme nähdä yhä edelleen seurakuntiemme keskellä. Inhimillinen mieli nostaa päätään, eikä menneen ajan lahkolaisuudet, tai tavat toimia tahdo unohtua ja pysyä kurissa. Seurauksena siitä oli suuri riita, jota veljet joutuivat tosissaan selvittelemään. Tänään samantapaisia keskusteluja voimme käydä kiistellessämme mm. kastekysymyksistä, ehtoolliskäytännöistä, tanssimisista, Hengen vaikuttamista ilmenemismuodoista, ym. vastaavista asioista. Kysellessämme inhimillisiä mielipiteitä näillä alueilla, saamme varmasti riitaa ja sanasotaa aikaiseksi, - mutta miten osaisimme apostolien tavoin "viheltää pelin poikki" - etsien oikeaa ja toimivaa ratkaisua kysymyksiimme? Tärkeä ja oleellinen vaikuttaja ja ymmärryksen tuoja ilmaistiin jakeessa 28: "Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi," - Jae 29 taasen kertoo meille, miten sopuisan ja viisaan neivon Pyhä Henki oli antanut heille: "ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät, että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin!" Juuri tässäkin oli toteutunut se, että Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen (Joh.16:13) ja auttaa muistamaan ja pitämään kaikki, mikä on Jumalan tahto. Sivu 193


”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Joh.14:26 (Matt.28:20, 2.Tess.2:15) - Mennessämme Jumalan eteen, saatamme siinä itsemme nöyrälle ja pienelle paikalle, jolloin voimme kyseenalaistaa omat näkemyksemme. – Hänen edessään voin turvallisesti tutkia ehdotonta kastekäsitystäni ja voimakkaita mielipiteitäni eri uskonkysymyksistä. Tiedän kokemuksesta, että Hänen edessään tyyntyy riitamieli ja lahkolaismeininki. – Tarve hurskastella ja esiintyä kaikkitietävänä hälvenee ja saa ammentaa "rauhaisaa ja sopuisaa, ylhäältä tulevaa viisautta." (Jaak.3:17) Tämän Pyhän Hengen vaikuttaman vastauksen nojalla me vielä tänäänkin saamme kokea vapautta ikeestä, jota edes juutalaiset eivät jaksaneet kantaa. Tuli täysin selväksi, ettei meitä pelasteta ja vanhurskauteta lain tekojen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen ikuisen armon ja sovitustyön kautta. "Mutta me uskomme Herran Jeesuksen pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin."

armon

kautta

Jälleen kerran, voimme nähdä, miten suurta iloa ja riemua Pyhä Henki saa aikaan keskuudessamme. Vapautus ja terve opetus synnyttää toivoa ja oikean suunnan löytämistä, ja lahkolaismieli unohtuu mielistämme kauaksi taka-alalle. "Ja kun he olivat sen lukeneet, iloitsivat he tästä lohdutuksesta. Ja Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehoittivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä."

Sivu 194


-

Lue lis채채 palstatekstej채: http://www.pasikallio.fi/PDF

Sivu 195


Olen Pasi Kallio ja toimin Seinäjoen helluntaiseurakunnan nettityöntekijänä. Kirjoittelen tekstejä kerran viikossa – aiheinani Raamatun kertomukset ja opetukset. Haluan mielelläni löytää myös yhtymäkohtia, Joissa Jumalan sana kohtaa elämäämme erilaisissa tilanteissa. Aloitin nettityön vuonna 2007 ja koen olevani tässä kutsumukseni äärellä. Voit

tilata

palstakirjoitukseni

myös

suoraan

sähköpostiisi!

(http://www.pasikallio.fi/palautteet.htm)

- Käsittelen niiden mukana myös rukousaiheita, joita minulle voi lähettää esimerkiksi vastaamalla lähetettyyn E-kirjeeseen - tai suoraan sähköpostiosoitteeseeni: nettityontekijasjkhlsrk@ovi.com Lue edellisiä palstakirjoituksiani vuosien http://www.pasikallio.fi/m.palsta/palstat.htm

Sivu 196

varrelta

osoitteessa:

Pasin Palstat -2014 vuosikerta  

"Pasin Palstat" ovat Raamattuun perustuvia hengellisiä tekstejä. - Vuosikerta 2014 -

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you