Page 1

Vuosikertomus

NAKKILAN LUKIO 2013-2014

Lukio 50 vuotta ja yhteiskoulu 70 vuotta Comenius-projekti Matka Italiaan


Kuvataiteen ryhmä vieraili Terrakotta-armeija-näyttelyssä Tampereen Vapriikissa.

Lukion ilmaisutaidon ryhmä esitti hauskan kuvaelman juhlasalissa syyskuussa. Kansi: Yhteiskoulu täytti 70 vuotta ja lukio 50 vuotta. Tapahtumaa juhlittiin itsenäisyyspäivän aattona juhlasaliin järjestetyissä tanssiaisissa.


REHTORIN PUHE

Rehtorin mietteitä Kuluneet seitsemän vuotta Nakkilan lukion rehtorina ovat olleet mielenkiintoista aikaa. Suuria muutoksia ovat olleet siirtyminen 75 minuutin oppitunteihin, miniläppärien/ tablettien hankinta opettajille ja opiskelijoille sekä video-opetuksen käyttö opetuksessa. Kaikista on selvitty suhteellisen hyvin. Tiedän toki, että video-opetuksessa on ollut omat hankaluutensa, mutta videoopetuksen vaihtoehtona ei ole ollut ns. normaaliopetus vaan itsenäisesti suoritetut kurssit. Video-opetus on osaltaan auttanut myös siihen, että lukion kulut on saatu katettua laskennallisilla valtionosuuksilla. Kovasti ”tappiollisen” lukion olemassaoloa olisi huomattavasti vaikeampi perustella, kuin nykyisen, melkein huippuedullisen, lukion. Lisäksi on video-opetuksen avulla saatu laajennettua opetusta harvinaisiin kieliin.. Vai uskoiko joku muutama vuosi sitten, että Nakkilan lukiossa voi valita espanjaa tai venäjää? Erikoisen vaikutuksen minuun on tehnyt vilkas kansainvälinen yhteistyö. Opettajat ovat ryhmiensä kanssa vierailleet Saksassa, Italiassa ja Sveitsissä ja sen lisäksi olemme osallistuneet kahteen Comenius-hankkeeseen. Comenius-hankkeitten organisaattorina ja innoittajana on alusta lähtien toiminut lehtori Juha Kopio, josta hänelle annan tässä erillisen kiitoksen. Kiitoksen ansaitsee lukion opettajista myös lehtori Kirsi Ilomäki, joka vararehtorina on toiminut minulle korvaamattoman apuna, ja nurkumatta hoitanut kaikki hänelle langenneet tehtävät. Samoin Kirsi on taitavasti toiminut eräänlaisena unilukkarina muistutellen minua hienovaraisesti tekemättömistä töistä. Yhtään liioittelematta voin sanoa, että ilman Kirsiä olisin ollut pulassa. Lukio on myös haasteiden edessä: sähköinen ylioppilaskirjoitus alkaa kolmen vuoden kuluttua, opetussuunnitelman muutos on tulossa ja valtiovallan säästösuunnitelmia odotellaan jännityksellä. Kaikesta huolimatta uskon, että yhtenäinen ja muutoksiin ennakkoluulottomasti suhtautuva opettajakunta pystyy yhdessä opiskelijoiden ja uuden rehtorin kanssa vastaamaan myös tulevaisuuden haasteisiin. Siirryn Eurajoen lukion rehtoriksi 1.8.2014 alkaen ja toivotan kaikille opiskelijoille, opettajille, muulle henkilökunnalle ja vanhemmille lämmintä kesää ja hyvää lukuvuoden alkua uudistusten keskellä. Pasi Rantala Nakkilan lukion ja yhteiskoulun rehtori

Nakkilan

3

LUKIO


OPETTAJAT

Opettaja

Rantala Pasi, rehtori

Ro

Oppiaine

matematiikka, tietotekniikka

Ilomäki Kirsi, vararehtori 12

biologia, maantiede, terveystieto, opinto-ohjaus

Ahtola Marika

liikunta

Ekko Johanna

matematiikka, kemia, virkavapaalla

Hohkuri Joonas

matematiikka

Häivälä Kirsti

11

historia, yhteiskuntaoppi

Kasanko Marika

ranska

Kopio Juha

kuvataide, viestintäkasvatus

Korhonen Hanna-Leena 13

äidinkieli, kirjallisuus

Kääntee Pekka

SATAEDU

opinto-ohjaus, vuorotteluvapaalla 1.8.2013-31.7.2014

Laato Anne

13

uskonto, psykologia, filosofia

Penttilä Olli

musiikki

Tontti Juha

11

matematiikka, fysiikka

Siikilä Merja

ruotsi, saksa

Viskari Katriina

12

englanti

Vuosikertomus 2013-2014 Tätä vuosikertomusta ovat olleet tekemässä Satu-Lotta Rannisto, Emilia Mäkelä, Emma Saarteinen, Juho Rannikko, Aino Knihti, Eveliina Koivumäki, Miikka Niemi, Tuuliina Viinamäki, Ida Rajamäki, Henna Sinkko. Opettaja Juha Kopio. Nakkilan lukio, Porintie 13, 29250 Nakkila.

Nakkilan

4

LUKIO


YLIOPPILAAN PUHE

Hyvät abit, arvoisa rehtori, opettajat ja juhlaväki Viimeisen kolmen vuoden aikainen työ huipentuu tänään, kun saan yhdessä muiden vuosikurssini opiskelijoiden kanssa asettaa ylioppilaslakin päähän ja todeta olevani ylioppilas. Se on hieno ja palkitseva tunne. Theodore Rubin onkin sanonut: "Onnellisuus ei tule helpon työn kautta, vaan siitä tyytyväisyyden tunteesta, joka tulee parhaamme vaatineen suorituksen tekemisestä. " Kirkonseudun koulu sopii hyvin tämän juhlan pitopaikaksi: 12 vuotta sitten aloitin koulutaipaleeni täältä, ja tänään saan päättää sen samassa, muistoja mieleen tuovassa, ympäristössä. Nakkilan lukion valitseminen oli yksi tähänastisen elämäni parhaimmista päätöksistä. Yhdeksännen luokan lopulla pohdiskelin toisena vaihtoehtona urheilulukiota, mutta onneksi valinnan hetkellä kallistuin Nakkilan puoleen. Urheilun yhdistäminen opiskeluun on sujunut moitteettomasti, ja myös opetus on ollut monipuolista sekä ajan tasalla olevaa. Lukion arkea ovat piristäneet erinäiset perinteikkäät tapahtumat vanhojen tansseista penkinpainajaisiin. Vuosikurssimme yhteistä aikaa voisi kärjistäen verrata monia juonenkäänteitä sisältävään television saippuasarjaan: jossain määrin kaikki ovat varmasti helpottuneita sen loppumisesta, mutta päällimmäisenä mielessä ovat silti hyvät hetket ja kiitollisuus yhteisistä kokemuksista. Lukioajan suurin kompastuskivemme oli tapahtumien suunnittelu ja järjestäminen - tuskinpa ne kenellekään ovat helppoja, mutta me teimme niistä todellisen ongelman: jossain välissä taidettiin jopa ehdottaa vanhojen tanssien peruuttamista kokonaan. Vanhojen tanssit ja kaikki muutkin Nakkilan lukion perinteiden mukaiset tapahtumat tulivat pienistä vaikeuksista huolimatta järjestetyksi ja opimme samalla asian jos toisenkin yhdessä toimimisesta - tai siitä, miten yhdessä ei kannata toimia. Ne olivat samanaikaisesti ehkä koko lukioajan suurimpia erottavia, mutta myös erityisesti ryhmää yhdistäviä hetkiä. Esimerkiksi itsetoteutetun penkkariohjelman seuraaminen tuntui pienten haasteiden jälkeen hyvin palkitsevalta, ja uskon, että tulevaisuudessa tulemme parhaiten muistamaan juuri nämä tilanteet. Lukio-opiskeluvuosiin mahtuu monia kasvattavia kokemuksia. Jokainen tänään lakin saava ylioppilas muistaa varmasti ensimmäistä kirjoituskertaa edeltäneen kauhunsekaisen jännityksen. Edeltävän yön unet olivat saattaneet jäädä vähiin ja pää tuntui kaikesta lukemisesta huolimatta tyhjemmältä kuin koskaan ennen. Jotain tilanteen vakavuudesta kertoo sekin, että koepapereiden jakoa odoteltaessa edes rehtorimme Pasi Rantalan hyvät vitsit eivät saaneet kokelaiden suupieliä suuremmin liikahtamaan. Kaikki ylioppilaskirjoitusten eteen tehty työ tuntui kuitenkin enemmän kuin vaivan arvoiselta, kun sai viimeistä kertaa sulkea juhlasalin oven. Silloin tiedosti, että yksi vaihe elämästä alkaa olla lakkia vaille valmis. Uskon, että tänään, päivänä jona voimme katsella 12 vuoden opiskelu-urakkaa ja todeta sen olevan loppusuoralla, ilmassa on samoja tunteita joita koimme, kun kävelimme koululta pois viimeisen kuuden tunnin ylioppilaskirjoitustuokion jälkeen. Toisaalta koemme helpotusta, toisaalta tunnelma taas on haikea: olemme paikassa, jossa pitää sanoa hyvästit ja siirtää katseet tulevaan. Mikään tästä ei olisi ollut mahdollista ilman teitä, hyvät opettajat. Te jaoitte meille tietoja ja taitoja jopa silloin kun olimme valitettavan apaattisia. Olisi väärin väittää, että arki opiskelun parissa olisi aina ollut yhtä ruusuista kuin tänään tulevien ylioppilaiden kasvoilla olevista hymyistä voisi päätellä. Jokaisella aamuherätyksellä ja esseellä oli kuitenkin oma selvä tarkoituksensa. Lukion päämäärän mukaisesti ne kartuttivat yleissivistystämme ja kasvattivat meitä ihmisinä. Oli hienoa huomata, miten äidinkielen tunneilla käydyt pohdiskelevat keskustelut kävivät opintojen edetessä yhä syvällisimmiksi yksilöiden ja ryhmän kehittymisen seurauksena. Nakkilan

5

LUKIO


YLIOPPILAAN PUHE

Kiitos opettajille kaikesta työstä, jota teitte meidän eteemme. Kiitos myös keittiöhenkilökunnalle ja siistijöille. Lisäsitte oman työnne avulla jaksamista ja viihtyvyyttä kouluympäristössä. Erityisen maininnan ansaitsevat ryhmänohjaajamme Juha Tontti ja Kirsti Häivälä. Kaikki ylioppilaat muistavat varmasti perinteisen ryhmänohjaustuokion kaavan: toinen rohjomme oli jo varhain valmiina tuokioomme, kun taas toista haettiin opettajanhuoneesta sovitun alkamisajan jo mentyä ohitse. Teitte kuitenkin molemmat hyvää ohjaustyötä ryhmämme parissa: olitte kiinnostuneita opintojemme etenemisestä ja pohdiskelitte tulevaisuuden suunnitelmia kanssamme. Myös koeviikkoihin valmistautumisen tärkeydestä jaksoitte muistuttaa väsymättä - aina viimeisen vuoden viimeiseen koeviikkoon saakka. Kiitos siitä. Pian lakkinsa saavia ylioppilaita haluan kiittää kuluneista yhteisistä vuosista ja toivottaa myös onnea ja siunausta kaikkeen tulevaan. Toivottavasti jokainen meistä saavuttaa omat tavoitteensa ja voi nauttia elämästään. Nakkilan lukion antamalta pohjalta on hyvä ponnistaa kohti tulevaa. Applen perustaja Steve Jobs on sanonut: "Avainasia, joka minusta on syytä muistaa, on se, että olen yhä opiskelija. Olen yhä alokasleirillä." Suunnataan siis kohti uusia haasteita nöyrin asentein, mutta nautitaan ensin tästä päivästä! Kristian Salo

Nakkilan

6

LUKIO


YHTEISKOULU JA LUKIO

Nakkilan yhteiskoulu 70 vuotta ja Nakkilan lukio 50 vuotta Yhteiskoulu perustettiin viisikymmentä vuotta sitten poikkeuksellisena aikana siksi, että maa oli vielä sotatilassa. Kaikesta oli puutetta, niin ruoasta, vaatteista kuin rakennustarvikkeistakin. Väestö jaksoi silti luottaa parempaan tulevaisuuteen. Kasvavan nuorison osalta erityisenä huolenaiheena oli riittävän koulutuksen saaminen, etenkin maaseutupaikkakunnilla oli oppikouluja varsin harvassa. Opiskelu vieraalla paikkakunnalla oli kallista ja kouluihin oli vaikea päästä. Pääsytutkinnossa saattoi lahjakaskin pyrkijä jäädä koulun ulkopuolelle oppilaspaikkojen vähyyden takia. Tällainen kohtalo oli myös useimmilla nakkilalaisilla nuorilla aina vuoteen 1943. Oli tehtävä jotakin nopeasti tilanteen korjaamiseksi. Oppikoulun perustaminen ei ollut yksinkertainen asia. Siihen vaadittiin asialle omistautuneita henkilöitä, joilla oli kylliksi tarmoa ja runsaasti aikaa. Tälläisiä henkilöitä kuitenkin löytyi Nakkilasta. Keskeiseksi hahmoksi kohosi kirkkoherra Antti Perheentupa. Ensimmäinen kokous yhteiskoulun perustamiseksi 20.6.1943 Nakkilan Karhulassa pidetyssä kokouksessa, josta oli kuulutettu edeltävänä sunnuntaina Nakkilan kirkossa, pohdittiin yhteiskoulun perustamismahdollisuuksia. Kokouksen puheenjohtajana toimi kirkkoherra Antti Perheentupa ja sihteerinä pankinjohtaja Niilo Viikari. Muut kokouksen osanottajat olivat maanviljelijä Onni Puosi, maanviljelijä Martti Jokela, johtaja Leo Suominen, johtaja Lauri Suominen, Kurt Stück, työnjohtaja K.A. Peltola, työnjohtaja Vilho Syrjälä, rouva Brita Suominen ja rouva Aune Nissilä sekä kauppias A. Rae. Kokouksen yksimielisenä kantana oli, että paikkakunnalle on perustettava 5-luokkainen yhteiskoulu, joka aloittaisi toimintansa heti syksyllä. Hanketta kehittämään valittiin toimikunta, johon kuuluivat Antti Perheentupa kokoonkutsujana, valtuuston puheenjohtaja Yrjö Kares sekä Lauri Suominen. Toimikunnan tehtäviin kuului mm. tehdä koemerkintä tarvittavan käyttörahaston aikaansaamiseksi, ottaa selvää kouluhuoneistoksi sopivasta tilasta, arvioida oppilaskohtaisia kustannuksia ja ottaa yhteyttä Kouluhallitukseen.  Nakkilan kunnanyhdistyksen perustava kokous Edellä mainitun toimikunnan selvitystyön tuloksena pidettiin Karhulassa 12.8.1943 kokous, jossa oli huomattava joukko yhteiskoulun perustamisesta kiinnostuneita henkilöitä. Kokouksen puheenjohtajana toimi Antti Perheentupa ja sihteerinä Niilo Viikari. Käydyn yleiskeskustelun jälkeen kokouksen läsnäolijat kannattivat yksimielisesti 5-luokkaisen keskikoulun perustamista. Koulun tulisi aloittaa toimintansa - mikäli mahdollista - jo tulevan syksyn aikana. Yhteiskoulun perustamishankkeen toteuttamiseksi päätettiin perustaa kannatusyhdistys. Yhdistyksen johtokuntaan valittiin Aarne Kurittu, Kustaa Peltola, Antti Perheentupa, Onni Puosi, Leo Suominen, Väinö Teinilä, Aarne Valjala, Viljo Vappula ja Niilo Viikari. Antti Perheentupa ja Niilo Viikari valtuutettiin kääntymään kunnanvaltuuston puoleen, että se ottaisi huolekseen kouluasian edelleenkehittämisen, varsinkin sen taloudellisen hoitamisen tai, jos valtuusto siihen suostuisi, lahjoittaisi Nakkilan yhteiskoulun kannatusyhdistykselle Arantilan kansakoulun tonttialueineen. Kouluhuoneiston järjestäminen ensihätään annettiin Leo Suomisen, Onni Puosin ja Aarne Kuritun tehtäväksi.  Koulun perustamislupa ja koulun aloittamispäätös Syyskuun 7.päivänä pidetyssä kannatusyhdistyksen kokouksessa Antti Perheentupa kertoi käynnistään Kouluhallituksessa ja Opetusministeriössä koulun toiminnan aloittamiseksi. Hän totesi, että valtioneuvosto on määrännyt, ettei uusia oppikouluja enää tänä syksynä saisi aloittaa, joten yhteiskoulun aloittaminen voisi olla erittäin vaikeaa. Mutta koska suunnittelutyö on jo näin pitkällä, lupa saattaisi silti tulla. Kokous valitsikin kolmimiehisen lähetystyön viemään tarpeellisia lisäselvityksiä Opetusministeriöön ja Kouluhallitukseen. Lähetystöön kuuluivat Antti Perheentupa,

Nakkilan

7

LUKIO


YHTEISKOULU JA LUKIO

Yhteiskoulun ja lukion juhlavuotta juhlittiin myös eläkkeellejääneiden opettajien voimin. Entisiä opettajia yhteiskuvassa vas. edestä: Mirja Toikka, äidinkieli, Terttu Vanha-Kämppä, englanti, Maija Vesander, äidinkieli, Maija Ranki, biologia, Pirjo Nissilä, kotitalous, Pekka Lonkainen, opinto-ohjaus, Seppo Vesander, rehtori, Pekka Vanha-Kämppä, matematiikka, Antti Koivumäki, historia, Juha Reiniaho, biologia. Kuvasta puuttuvat Tapio Blomberg, matematiikka ja Leila Blomberg, matematiikka.

Kahvilla ja täytekakulla koulun ruokalassa vas. edestä Pirjo Nissilä hänen takanaan Tapio Blomberg ja oikealla Leila Blomberg. Nakkilan

8

LUKIO


YHTEISKOULU JA LUKIO

E. Tuuro, Onni Puosi varamiehenä maanviljelijä Aarne Valjala. Aluksi koulun oppilaiksi ilmoittautui 27 nakkilalaista oppivelvollisuusikäistä lasta. Yhdistyksen johtokunnan kokouksessa 24.9. kirkkoherra Antti Perheentupa kertoi käynnistä Valtioneuvostossa sekä sen jäsenten erilaisista suhtautumisista asiaan. Koska kaikki aloittamiseen vaadittavat toimenpiteet oli tehty, sovittiin pääsytutkintopäiväksi 30.9. ja koulun alkamispäiväksi 1.10. klo 9.00. Perustamislupa myönnettiin 30.9. Koulun johtokuntaa kehotettiin toimittamaan Kouluhallitukselle ohjesääntö- ja lukusuunnitelmaehdotuksensa. Nakkilan nahkiaisilla lienee ollut osuutensa luvan saamiseen. Tarinan mukaan koulun lähetystön käydessä Valtioneuvostossa he veivät talon ravintolaan suuren paketin nahkiaisia, jotka menivät ilmeisen hyvin kaupaksi. Niitä maistelivat myös ne henkilöt, joilla oli ollut kielteinen kanta uusien oppikoulujen perustamiseen. Saatuaan myöhemmin tietää syöneensä Nakkilan nahkiaisia heidän oli enää mahdotonta suhtautua kielteisesti nakkilalaisten anomukseen.  Yhteiskoulua paloasemalla ja Palojoella Nakkilan kunnanvaltuusto lahjoitti Arantilan kansakoulun yhteiskoulun koulutaloksi 18.10., mutta koululle oli jo ennätetty vuokrata tilat Nakkilan paloasemalta, jonka kokoushuoneessa yhteiskoulu aloitti toimintansa 1.10.1943. Oppilaita oli alkaneella I luokalla 36, opettajia oli viisi. Maisteri Sylvi Louhimaa toimi koulun rehtorina. Lokakuun 22. päivänä pidetyssä kokouksessa kannatusyhdistys valitsi koululle ensimmäisen johtokunnan. Siihen kuuluivat Antti Perheentupa, Aarne Valjala, Lauri Suominen, Aune Nissilä, Aili Syrjälä ja Hanna Puosi, varalla olivat Suoma Perheentupa, Eevi Jokela ja Niilo Viikari. Kunnanvaltuusto valitsi 18.10. koululle myös vanhempainneuvoston, johon kuuluivat   Antti Perheentupa, Tyyne Mattila, Lahja Stück, Onni Puosi ja Aarne Valjala. Koulun rahastonhoitajaksi oli jo aiemmin valittu Anna Munck. Lukusuunnitelma-ohjesääntö oli laadittu Porin Suomalaisen Yhteislyseon mallin mukaisesti. Ruotsinkielen opetus alkoi heti ensimmäisellä luokka-asteella ja vieras kieli, saksa, toisella luokka-asteella. Erikoisuutena mainittakoon maanpuolustusoppi, joka kuului ohjelmaan voimistelun, urheilun ja terveysopin rinnalla opetettavana aineena. Koska Arantilan koulu ei enää ollut saatavilla, koulun toiminta jatkui paloasemalla vielä vajaan neljän lukuvuoden ajan. Lukuvuodeksi 1944 - 45 myös paloaseman autotalli oli varustettu luokkahuoneeksi. Kolmas lukuvuosi 1945 - 46 sujui paloasemalla vuoroluluvun merkeissä, sillä käytettäviä huonetiloja oli vain kaksi. Syksyllä 1946 käytettiin myös läheisen Palojoen talon leivintupaa luokkana, kunnes uusi koulutalo oli valmis. Koulun oppilasmäärä oli tällöin kohonnut jo 127:ään: 40+26+33+28=127 Väliaikainen koulutalo Oman koulutalon hankkimista oli suunniteltu ainakin jo vuodesta 1944 lähtien. Joulukuussa 1944 Kannatusyhdistys osti Eero Kaapelin perintökunnalta 6000 nelimetrin tonttimaan 150.000 markan kauppahinnalla. Kauppa rahoitettiin pankkilainan avulla. Koulutalon piirustuksetkin valmistuivat uudelle tontille, mutta KYMRO, Kulkulaitosten ja Yleisten Töiden Ministeriön Rakennusasiainosasto, myönsi alkuvuodesta 1946 rakennusluvan vain hirsirakenteiselle pilariperusteisille koulurakennuksille, rakennustarvikkeita 100 kg nauloja ja 100 säkkiä sementtiä. Arkkitehti Huttusen laatimien piirustusten mukaisen koulutalon rakentamisesta oli sitten luovuttava. Näin päädyttiin väliaikaisen koulutalon rakentamiseen J.W. Suomisen ja Nakkilan seurakunnan omistamalle maalle. Väliaikaisen koulurakennuksen piirustukset olivat harjavaltalaisen rakennustoimisto Yrjö Kuosmasen laatimat. Tiloja oli kellarista ullakolle. Ensimmäisessä kerroksessa oli viisi luokkahuonetta, kokoelmahuone ja aula, jossa pidettiin aamuhartaudet. Ullakolla sijaitsi opettajainhuone sekä asunnot vahtimestarille ja kahdelle opettajalle. Kellarikerroksessa oli voimistelusali, keittiö ja veistosali. Koulutalo oli puulämmitteinen. Alakerran huonetilat olivat vielä osittain keskeneräiset koulun muuttaessa taloon 1946. Myöhemmin koulua saneerattiin mm. sisätilojen osalta. Koulu pintalaudoitettiin ja vesikatto sai peltikatteen. Koulusta omistivat sijoitettujen varojen suhteessaseurakunta 10,8% ja yhteiskoulun kannatusyhdistys 89,2%. Ensimmäiset oppilaat, joita oli 13, saivat keskikoulun päästötodistuksensa keväällä 1948. Koko koulun oppilasmäärä oli tällöin 157. Nakkilan yhteiskoulu jatkoi toimintaansa

Nakkilan

9

LUKIO


YHTEISKOULU JA LUKIO

yksisarjaisena aina kevääseen 1958 asti. Lukuvuonna 1958 - 59 oppilasmäärässä tapahtui huomattava kasvu, I ja II luokka-asteille perustettiin rinnakkaisluokat eli I B- ja II B-luokat. Lukuvuoden lopussa oppilaita oli 235. Kasvu jatkui niin, etteivät koulutalon tilat enää riittänetkään seuraavana lukuvuonna, vaan Kerhin talosta piti vuokrata lisätilaa ja kalustaa se luokkahuoneeksi.  Taloudellisia vaikeuksia Koulun aloitettua toimintansa syksyllä 1943 ei valtio osallistunut ylläpitokustannuksiin millään tavalla, joten kannatusyhdistys joutui turvautumaan pankkilainoihin. Erilaisilla rahankeräyksillä, kuten myyjäis-, arpajais-, ompeluseurarahoilla ja jäsenmaksuilla oli oma osuutensa kokonaiskustannusten kattamiseen. Ratkaisevin eli valtionosuus kuitenkin puuttui. Itse koulutalon rakennuskustannukset ja tonttialueen hankinta merkitsivät myös sinänsä suursijoitusta varattomalle kannatusyhdistykselle eli turvautumista pankkiluottoihin. Esimerkiksi vuoden 1945 - 46 talousarviossa tulot eli lukukausi- ja kannatusmaksut yhteensä, valtionapujen puutteessa olivat 160.000 markkaa ja menot 406.700 markkaa. Kouluneuvos Otto Lakan syksyllä 1946 tekemän yleistarkastuksen jälkeen oli vasta toivoa valtionavuista. Vuoden 1946 - 47 tulot ja menot saatiin menemään tasan, loppusumman ollessa 1.041.000 mk. Valionapujen määrä oli 470.000 mk. Jatkossakin valtionavut olivat sittemmin aina vain määräaikaisia, vuoden tai kahden mittaisia. Uuden valtionavun saaminen merkitsi aina uuden yleistarkastuksen suorittamista. Jatkuvan valtionavun kuin myös todistuksenanto-oikeuden saaminen edellytti niin koulutalon kuin opettajistonkin osalta tiettyjen ehtojen täyttymistä. Opettajiston osalta tämä merkitsi sitä, että muodolliset kelpoisuusehdot täyttäviä opettajia  tuli olla ainakin sama määrä, kuin vastaavissa valtion oppikouluissa oli, ja että heidän hoidossaan oli vähintään säädetty määrä oppitunteja. Vasta 1960-luvulla päästiin Nakkilan yhteiskoulun osalta tähän.  Uudisrakennus omalle tontille Koulun lisärakennuksen toteuttaminen pantiin alulle, kun johtokunnan kokouksessa 12.6.1958 valittiin tarvittava rakennustoimikunta. Siihen kuuluivat koulun johtokunnasta puheenjohtaja Aarne Viljala, Lauri Suominen, rehtori Martta Heinäjoki sekä kannatusyhdistyksen johtokunnasta puheenjohtaja Niilo Viikari, Aarne Kurittu ja Leo Suominen. Martta Heinäjoen sairastuttua hänen sijaisenaan toimi 19.11.1958 vt.rehtorina kirkkoherra Paavo Kattelus. Rakennuspiirustukset tilattiin Arkkitehtuuritoimisto Pentti Aholalta. Ne sisälsivät alkuperäisessä muodossaan kaikki tarvittavat tilat uudelle, viisiluokkaiselle keskikoululle. Varsinaiset luokkahuoneet ja opettajainhuone sijaitsivat tämän talon itäisessä päässä, etelään suunnatussa siivessä. Lopullisissa piirustuksissa koko eteläinen siipi luokkineen ja opettajainhuoneine kuitenkin putosivat pois. Uudisrakennuksesta tuli vain vanhan koulutalon lisärakennus. Tavallisia luokkahuoneita oli siinä kolme, muut tilat olivat erikoistiloja. Luonnonhistorian, luonnonopin, veiston, tyttöjen käsitöiden, kotitalouden ja voimistelun oppitunnit pidettiin siellä. Siellä oli myös oppilasruokala keittiöineen ja vahtimestarin asunto. Opettajainhuonetta ei rakennuksessa ollut. Uudisrakennuksen tilavuus tuli olemaan 8.100 kuutiometriä ja koko koulun yli 12.000 kuutiometriä.  Luokkahuoneen normaalikoko oli 63 neliömetriä. Koulu oli suunniteltu puuhakkeella lämmitettäväksi, mikä oli silloin halvinta. Rakennustyöt aloitettiin maaliskuun alkupuolella 1960 ja saatiin nopeasti syksyn aikana päätökseen. Koulun urakoi rakennusliike E. J. Jokinen Kankaanpäästä. Vihkiäiset pidettiin 5.12.1960. Kouluhallituksen kouluneuvos, filosofian tohtori Jaakko Toivio vihki koulun.  Kohti parempia aikoja Uudet opetustilat olivat suuri ilonaihe kaikille koulussa työskenteleville. Yli puolet oppilasmäärästä voitiin sijoittaa uusiin, avariin tiloihin. Vain ensimmäiset luokat ja II A ja III B kävivät koulua vanhassa talossa. Opettajainhuone ja rehtorin kanslia sijoitettiin luonnonhistorian ja luonnonopin havaintovälinetiloihin. Kummankin talon opettajainhuoneiden välillä oli puhelinyhteys. Oppilasruokailu, joka oli aloitettu jo vuonna 1949, oli nyt oikeissa, ruokailuun tarkoitetuissa tiloissa. Aamuhartautta varten kokoonnuttiin uuden koulun aulaan joka aamu. Hartauden jälkeen kuultiin tiedotukset oppilaille. Kevätlukukauden päättyessä 1961 oli koulun oppilasmäärä 292, yhtä luokkaa lukuun ottamatta kaikilla luokilla oli rinnakkaisluokka.  Nakkilan

10

LUKIO


YHTEISKOULU JA LUKIO

Jatkuva valtionapu Kun koulun toimintatilojen kohdalla oli tapahtunut ratkaiseva muutos aikaisempaan verrattuna ja kun opettajienkin osalta tilanne näytti hyvältä, myönsi Kouluhallitus anomuksen perusteella Nakkilan peruskoululle 1.7.1961 lähtien jatkuvan V avustusluokan mukaisen valtionavun sekä 27.12.1961 tekemällään päätöksellä luvan antaa oppilaille samanlaiset päättötodistukset kuin vastaavat valtion oppikoulutkin antavat. Lukion perustamislupa Koulun oppilasmäärä näytti jatkuvaa kasvua. Niinpä kun syksyllä 1961 oli oppilasmäärä 327, päättävällä luokka-asteella oli 52 oppilasta. Oli selvää, että heistä voitiin ottaa naapurikuntien lukioihin tai muihin oppilaitoksiin vain murto-osa. Siksi oli harkittava vakavasti lukion perustamista Nakkilaan. Tämä merkitsi tietysti uusien koulutilojen rakentamista ja opettajiston lisäämistä lukio-opetuksen edellyttämällä tavalla. Monia vuosia jatkuneen vaikean vuokra-asuntopulan takia oli ryhdyttävä laajentamaan tonttialuetta.  Ensimmäisen kerran lukion perustaminen ja koulurakennuksen laajentaminen olivat esillä lukion johtokunnan kokouksessa ja myös kannatusyhdistyksen vuosikokouksessa 27.10.1961. Todettiin, että koulutalon laajentamista ja lukion perustamista koskeva kysymys riippui suuresti siitä, olisiko kunta valmis antamaan tarvittavat takuut tuleville rakennuslainoille. Asiaa valmistelemaan valittiin rakennustoimikunta: Leo Suominen, Lauri Suominen, Aarne Valjala, Aarne Kurittu, rakennusmestari A. Ketonen ja Esko Ketola. Kalustoineen rakennuskustannusten arveltiin kohoavan n. 49 miljoonaan markkaan. Kunta myönsikin tarvittavat takuut. Takuuasian ollessa vielä avoin, päätti kannatusyhdistys kuitenkin yksimielisesti, että Valtioneuvostolta anotaan lupaa koulun laajentamiseksi 8-luokkaiseksi, valtion yhteislyseota vastaavaksi oppikouluksi. Asiaa oli oli myös perusteellisesti käsitelty kannatusyhdistyksen, koulun johtokunnan vanhempainneuvoston ja rakennustoimikunnan yhteisessä kokouksessa 2.1.1962. Koulun johtokunta valitsi 26.1.1962 pitämässään kokouksessa, kannatusyhdistyksen valtuuttamana, johtokuntien puheenjohtajat yhdessä rehtori Ketolan kanssa toimittamaan perustoimilupa-anomuksen Kouluhallitukseen. Anomuksen jättöaika päättyi tammikuun lopussa. Ensimmäisellä yrittämisellä ei kuitenkaan saatu Valtioneuvostolta toivottua perustamislupaa. Ilmeisesti lukion toimintaedellytykset tässä vaiheessa katsottiin vielä puutteellisiksi. Toisella yrittämisellä vuoden kuluttua kuitenkin jo onnistuttiin, ja lukio aloitti toimintansa 1.9.1963. Ensimmäiselle luokalle ilmoittautui kaikkiaan 31 oppilasta, ja koko yhteiskoulun oppilasmääräksi tuli 389.  Uuden koulurakennuksen laajentaminen Uuden koulurakennuksen laajentamista varten kannatusyhdistys valitsi 14.12.1962 toimikunnan, jonka kokoonpano tosin ajan myötä vähän muuttui. Siihen kuuluivat Lauri Suominen, Aarne Valjala, Paavo Kattelus, Eero Pere, Aarne Iivonen, Timo Jokela, Ilkka Suominen ja koulun rehtori. Lisäksi valittiin toimikunta opettaja-asuntolan rakentamista varten. Tähän kuuluivat Leo Suominen, Niilo Viikari, kokoonkutsuja, ja Lahja Stück. Onneksi uudisrakennuksen I vaiheesta eteläinen siipiosa jätettiin aikanaan rakentamatta, sillä tilantarve lukiota ajatellen oli paljon suurempi. Ainoa suunta, johon koulutaloa voitiin laajentaa, oli pohjoinen. Samalla tonttialuetta oli kuitenkin laajennettava. Tätä varten kannatusyhdistys osti seurakunnan omistamaan maahan rajoittuvan, noin 30 aarin tilan, joka vaihdettiin seurakunnan kanssa. Näin rakennus sai sopivan maapohjan sekä välituntipihaan ja kenttään tarvittavan lisän. Uudisrakennuksen II vaiheen suunnitteli Arkkitehtuuritoimisto Pentti Ahola Helsingistä. Huonetilasunnitelma sisälsi 10 kpl normaaliluokkia, luonnonhistorian luokan varastoineen, pienen voimistelusalin, kirjaston, opettajainhuoneen sekä tarvittavat hallintotilat. Tilavuutta lisäykselle tuli noin 6.400 neliömetriä. Hankkeen pääurakoitsijana toimi rakennusliike Valli & Santala Porista. Rakennustyöt aloitettiin helmikuussa 1965. Työ eteni rivakasti. Harjannostajaiset olivat 26.4.1965. Rakennuksen vihkiäiset pidettiin 12.12.1965. Rovasti Paavo Kattelus piti vihkiäispuheen, kouluneuvos Jaakko Toivio oli juhlapuhujana. Juhlan kohokohdaksi muodostui aulassa olevan kunniataulun paljastus, jossa mainittiin koulun hyväksi ansiokkaasti toimineiden henkilöiden nimet, sekä Nakkilan

11

LUKIO


YHTEISKOULU JA LUKIO

rovasti Antti Perheentuvan, taiteilija Olavi Jalkasen maalaaman muotokuvan paljastus. Paljastuspuheen piti Ilkka Suominen. Vanhan koulutalon kohtalo Uudisrakennuksen 2. vaiheen valmistuttua koko koulu voitiin sijoittaa uusiin, ajanmukaisiin tiloihin, eikä vanhalle koulurakennukselle näyttänyt löytyvän enää minkäänlaista käyttöä. Tämän johdosta kannatusyhdistyksen johtokunta päätti 24.9.1966 pitämässään kokouksessa myydä osuutensa vanhasta koulutalosta Nakkilan seurakunnalle. Kauppahinnaksi oli sovittu 4.500 mk. Osan koulutalon tontista omisti J. W. Suomisen perikunta, joka lahjoitti sen yhteiskoulun kannatusyhdistykselle. Koulun uudisrakennuksen tonttia muodostettaessa tämä lahjoitusmaa siirtyi seurakunnan omistukseen. Vanha koulutalo purettiin myöhemmin tarpeettomana.  Koulua uudessa koulutalossa Rovasti Antti Perheentupa. Uusien koulutilojen myötä myös oppilasmäärä kasvoi vuosittain. Kun syksyllä 1965 oli oppilaita yhteiskoulussa 430, oli oppilasmäärä ennen peruskoulua 1975 syksyllä 450 ja luokkien määrä 17. Ensimmäisiä luokkia oli kolme. Suurimman osan lukuvuodesta I C kävi koulua vuokratiloissa Kerhin talossa, kunnes tilanne helpottui helmikuun jälkeen. Ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat keväällä 1966. Lukio oli linjajakoinen, edustettuina olivat matemaattinen-, kieli-, ja reaalilinja. Jatkuvan valionavun ja todistuksenantoluvan lukionkin osalta Nakkilan yhteiskoulu sai vuonna 1965. Valtionavut saatiin tästä lähtien neljännen avustusluokan mukaisina eli keskitasoa hieman runsaampina. Kun valtionavut kattoivat koulun taloudesta n. 80% ja kuntakin avusti koulua varsin hyvin, näytti koulun tulevaisuus hyvin valoisalta. Vuonna 1972-73 oli talousarvion loppusumma 848.800 mk, josta valtionavut tekivät 82%, kunnan osuus 8% ja lukukausimaksut n. 7%.  Nakkilan kunta Opettajiston määrä kasvoi myös ajan mittaan. Jo sotavuosilta periytynyttä vaikeaa vuokraasuntotilannetta oli helpottamassa kannatusyhdistyksen toimesta aikaansaatu aravatalo Nakkilankulma, joka valmistui keväällä 1964. Yhteiskoulu varasi tästä opettajien asunnoiksi viisi huoneistoa. Sopivaan aikaan valmistunut rivitalo oli suurena apuna aikanaan opettajia palkattaessa. Monen opettajan kohdalla päätös tulla Nakkilaan perustui vapaana olleeseen työsuhdeasuntoon.  Lyydia Puttonen.

Nakkilan

12

LUKIO


YHTEISKOULU JA LUKIO

Nakkilankulma nykyasussaan.

Rehtorit Vaikeina alkuvuosina rehtorit vaihtuivat lähes vuoden tai kahden välein. Aikajärjestyksessä yhteiskoulun rehtorit: maisteri Sylvi Louhimaa 1943 - 45, pastori Toivo Tunturi 1945 - 46 ja 1947 - 48, filosofian maisteri Anita Salmivaara 1946 - 47, valtiotieteiden kandidaatti Erkki Tirronen 1948 - 49, filosofian kandidaatti Kerttu Seppälä 1949 - 52, filosofian maisteri Martta Heinäjoki 1952 - 58 ja kirkkoherra Paavo Kattelus 1958 - 60, filosofian maisteri Esko Ketola 1961 - 76 ja 1976 - 92 lukion rehtori, filosofian maisteri Tapio Blomberg 1992 - 96, filosofian maisteri Mauri Peltonen vuodesta 1996 - 2005. Peruskoulun tultua Nakkilaan 1976 oli yläasteen rehtorina voimistelunopettaja Seppo Vesander 1976 - 98, liikuntatieteen kandidaatti Jussi Soininen 1998 - 2000, kevään 2001 rehtorin tehtäviä hoiti vararehtori Pirkko Ojanne. Yhteiskoulu-nimi palautettiin 2001, jolloin Nakkilan peruskoulu nimi muuttui Nakkilan yhteiskouluksi. Yhteiskoulun rehtori oli filosofian maisteri Kalle Laakso 2001 - 2010. 2010 lukion ja yhteiskoulun virat yhdistettiin ja rehtoriksi tuli maisteri Pasi Rantala. Kunta omistajana, siirtyminen peruskouluun Yhteiskoulu siirtyi vuonna 1973 kunnan omistukseen kannatusyhdistyksen ja kunnan välisellä sopimuksella tulevaa peruskoulu-uudistusta silmällä pitäen. Yhteiskoulun toiminta jatkui entiseen tapaan omistajan vaihdoksesta riippumatta. Peruskouluun siirtyminen tapahtuikin sitten Nakkilassa 1.8. 1976. Tällöin yhteiskoulun viisi ensimmäistä luokka-astetta eli keskikoulu yhdessä kansakoulun kanssa muodostivat peruskoulun yläasteen ja yhteiskoulun lukio-osa jatkoi toimintaansa itsenäisenä lukiona. Koulutalo sai vielä vuonna 1979 kunnan rakentamana erikoisopetustiloja sisältävän laajennuksen - III rakennusvaihe - joka on ollut molempien koulujen käytettävissä. Yhteiskoulu ja lukio ovat nakkilalaisten kouluja Jo alkuvaiheistaan lähtien yhteiskoulu koettiin kaikkien nakkilalaisten omaksi kouluksi. Sitä rakennettiin ja kehitettiin talkootyön hengessä. Sen toimintaa tuettiin monin lahjoituksin ja rahankeräyksin. Nakkilan kunta, seurakunta, J. W. Suominen ja monet yksityiset nakkilalaiset ovat lahjoitusten turvin auttaneet yhteiskoulua. Eräänä esimerkkinä tästä nakkilalaisesta hengestä mainittakoon maanviljelijä Vankan stipendirahasto, josta nykyisin jaetaan opiskelustipendejä koulumme ylioppilaille korkeakouluopintoja varten, ja Lyydia Puttosen suurenmoinen testamenttilahjoitus, jolla mm. hankittiin yhteiskoululle huippuhieno tietokonelaitteisto ATK-opetusta varten ja paljon muutakin.  Vuonna 1995 siirryttiin lukiossa nk. luokattomuuteen. Lukio on tarkoitus suorittaa 2 - 4 vuodessa, useimmat opiskelijat käyvät lukiota kolme vuotta. Opiskelijoiden valinnanvapautta on lisätty ja vuodesta 1999 on tarjolla ollut yhteisopinnot Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kanssa.  Rehtori Esko Ketolan vuonna 1993 kokoaman historiikin pohjalta päivittänyt abiturientti Neea Plaami

Nakkilan

13

LUKIO


COMENIUS

Comenius ja Nakkilan lukio Nakkilan lukio onnistui saamaan Comenius-projektin yhdessä saksalaisen, ranskalaisen, puolalaisen, turkkilaisen ja italialaisen lukion kanssa. Projekti käynnistyi syyskuussa ja ensimmäinen kokoontuminen oli marraskuun alussa. Projektin teemana on Young rebel or young citizen - what is your choice? Nuori kapinallinen vai nuori kansalainen - mikä on valintasi? Tarkoituksena on tutustua vanhempien ja isovanhempien nuorisokulttuuriin keräämälla haastatteluiden, valokuvien ja vanhojen esineiden avulla tietoa siitä, mitä he tekivät ollessaan teini-iässä. Ensimmäiseen kokoontumiseen ryhmäläiset haastattelivat isovanhempiaan suomeksi ja käänsivät ne englanniksi, joka on sovittu projektin yhteiseksi kieleksi. Projekti kestää kaksi lukuvuotta. Kokoontumisten välillä ryhmäläiset tekevät heille annettuja tehtäviä, joita viimeistellään kokoontumisissa tai järjestellään niihin liittyviä näyttelyitä. Maailma on todella paljon muuttunut toisen maailmansodan jälkeen, joten on mielenkiintoista seurata, millaisen tutkielman ryhmät saavat aikaan. Comenius-kokoontuminen Ranskassa Ensimmäinen Comenius-kokoontuminen oli Ranskan Thionvillessa, joka on aivan Luxemburgin, Saksan ja Belgian rajan tuntumassa. Koska Thionvillessa ei ole lentokenttää, lensimme ensin Saksaan, siiten Brysseliin, josta menimme junalla Luxemburgin kautta Ranskan puolelle. Thionvillen monipuolisen ohjelmaan kuului mm, että kävimme päiväretkellä Metzissä, jossa tutustuimme kaupunkiin ja sen historialliseen museoon sekä kävimme keilaamassa. Vietettyämme viikon Thionvillessa poikkesimme myös Brysseliin, Euroopan pääkaupunkiin, tutustumaan sen nähtävyyksiin. Suomalaisten ryhmä Thionvillessa isäntiensä seurassa.

Julius Caesar valloitti Metzin 51 eKr. ja Hunni Attila ryösti sen 451 jKr.. Kaikki kulttuurit ovat jättäneet jälkensä Metziin ja sieltä on löytynyt runsaasti historiallista esineistöä. Nakkilan

14

St. Etiennen tuomiokirkko Metzissä.

LUKIO


COMENIUS

Comenius-kokoontuminen Iserniassa, Italiassa helmikuussa Maanantai, ensimmäinen päivämme Italiassa, vierähti hyvinkin paljon matkustuksen merkeissä. Lähdimme aikaisin yöllä bussilla kohti Helsinkiä, josta matkamme jatkui lennolla Müncheniin, jossa vaihdoimme lennolle, jolla pääsimme Roomaan. Roomassa etsimme ensin kulkuneuvon, jolla pääsimme juna-asemalle ja ratkaisuksi löysimme taksin. Rautatieasemalta pienien mutkien kautta saimme ostettua matkaliput Iserniaan. Yksi oppilaistamme, Miikka Niemi, jäi muita ennen junasta pois, koska hänen isäntäperheensä asui lähikaupungissa Venafrossa. Pysäkki tuli vastaan ennen Iserniaa. Päästyämme määränpäähämme isäntäperheet ottivat meidät tilapäiseen kotiimme, ja illalla menimme Comenius-retkemme ensimmäiseen tapahtumaan, jossa pääosin tutustuttiin toisiimme. Heti ensimmäisenä aamuna kaikki huomasivat pari ensimmäistä erilaisen arki-elämän seikkaa verrattuna Suomeen, ruokailutottumukset kuten aamupala. Tarjonta oli aamupalalla hyvinkin erilainen verrattuna suomalaiseen tyyliin, useille tarjottiin mm. keksejä. Tämän lisäksi myös kenkien pitäminen sisällä oli hyvin erikoista.

Ryhmäläiset italialaisten isäntien kanssa yhteiskuvassa.

Tiistaipäivän tehtävänä oli koulussa esittää eri ryhmien tekemät esitelmät omasta kotimaastaan, sekä lyhyet näytelmät, joiden teemana oli kuvata normaalia päivää omassa kulttuurissa. Esitelmien jälkeen meillä oli jonkun verran vapaa-aikaa, jonka useat käyttivät pitämällä ruokatauon joko koululla eväiden kera tai lähtemällä käymään ulkona syömässä. Italialaisten koulussahan ei ole kouluruokalaa kuten meillä. Tarkoituksemme oli tulla takaisin koululle jatkamaan ohjelmaamme kello 15, mutta kuten monta kertaa sen jälkeenkin huomattiin, että italialaiset eivät niin paljon ilmeisesti pidä aikatauluista kiinni... Kello 15 aikaan koululla oli vain muutama oppilas, ja vasta noin klo 16 aikaan tuli ensimmäinen opettaja paikalle. Ohjelmamme jatkui katsomalla videoita, joita pääasiassa italialaiset olivat tehneet. Hassua oli, että joidenkin nimi oli kirjoitettu väärin. Aikalasta tuli Haikala ja Miikkasta tuli Mikka.

Nakkilan

15

LUKIO


COMENIUS

Seuraavana aamuna suurin osa meistä oli todella väsyneitä, sillä italialaiset ilmeisesti pitävät pitkään valvomisesta, myös keskellä viikkoa. Mm. Miikka vietti pitkän illan paikallisessa Venafron pizzeriassa muiden siellä asuvien oppilaiden kanssa. Venafrossa asui viisi italialaista, joilla oli sitten kaikilla yksi vieras mukanaan. Keskiviikkona kävimme vierailulla. Lähdimme aamulla koulun puolesta yhdessä kohti Hauskat nimikyltit. La Pinetan paleontologista museota. Bussimatka sujui leppoisasti uusien tuttavuuksien kanssa. Museolle saavuttuamme juttelimme niitä näitä ja otimme kuvia. Museota kiertäessämme näimme argeologisia kaivauksia ja niistä löytyneitä esineitä. Kierros oli opastettu englanniksi. Kierroksella joillain oli hieman kylmä, välillä ehkä turhauttavan tylsää, mutta hauskaa oli silti. Kierroksen jälkeen hyppäsimme uudestaan bussiin, ja tällä kertaa se vei meidät tapaamaan Isernian pormestaria - joka oli myöskin koulumme rehtori - kaupungintalolle. Siellä meitä kuvattiin paikalliseen televisioon ja internetiin. Me istuimme paneeliriveissä sivuilla ja opettajat edessä, missä oli pormestarikin. Tilanne tuntui todella viralliselta sekä jännittävältä kameroiden edessä, ja se oli hieno kokemus. Tapaamisen jälkeen menimme ottamaan hieman kuvia vuoristomaisemista, lähdimme takaisin koululle ja alkoi parin tunnin ruokatauko. Ruokatauko jälleen kerran venyi italialaisten tapaisesti, mutta olipahan hyvin aikaa täyttää vatsaansa. Koululla meillä oli näyttelyitä omasta kotimaasta, mm. kuvia 70-luvulta, erilaisia pelejä ja makeisia. Meidän pöydästämme löytyi tabletit, suomalaista karkkia, muumikirjoja, Afrikan Tähti ja tietenkin Suomen lippu. Salmiakit eivät tehneet paljoa ystävyyssuhteille ainakaan italialaisten kanssa. Samaten turkkilaisten makeiset olivat hieman erikoisia. Näimme hienoja esityksiä, kuten puolalaisen tytön kansallistanssiesitys sekä turkkilaisen tytön hieno juhlamekko. Lähdimme koulusta kuuden aikaan. Torstaipäivä oli varmasti kaikille muistorikas, sillä silloin kävimme vierailemassa hienoa Casertan palatsia (Palace Di Caserta), mikä oli upea kokemus ja antoi hyvän kuvan vanhasta kreikkalaisesta rakennustyylistä. Marmoria ei ollut säästelty, maalaukset olivat valtavia ja hyvin yksityiskohtaisia sekä katossa oli kullattuja koristekuvioita. Palatsin näkeminen oli toki kiintoisaa, mutta kierros oli kävellen kaikille hyvin puuduttava. Kierroksen opastus oli onneksi esitetty harvinaisen hyvällä englannilla. Kierroksen jälkeen meillä oli runsaasti vapaata aikaa, jonka käytimme kävelemällä pitkää polkua pitkin puistoon, joka sijaitsi palatsin lähellä. Silloin sää oli uskomattoman kaunis, +13 astetta lämmintä ja lähes tyyntä. Käytimme ajan mm. makaamalla nurmikolla ja kuuntelemalla musiikkia sekä juttelemalla Comenius-tuttaviemme kanssa. Päivä oli mahtava kaikille meille. Casertalta lähdettyämme suuntasimme koululle, josta miltei suoraan jatkoimme matkaa koteihimme eli isäntäperheiden luo. Perjantaipäivä oli täynnä tunteita: iloa, naurua ja myös surua sekä kyyneleitä. Aamulla olimme koulussa sen verran, että saimme kaikki käteemme todistukset ja lähdimme ajoissa kotiin viettämään vapaa-aikaa vielä kun ehdimme muiden kanssa ennen kuin tulimme illalla jäähyväistilaisuuteen, diskoon Le Cave -nimiseen paikkaan. Diskossa kaikki pitivät todella paljon hauskaa viimeiseen asti.

Nakkilan

16

LUKIO


COMENIUS

Jopa suomalaiset päätyivät monesti tanssilattialle. Tunnelma oli katossa, kunnes alkoi viimeiset hetket, jolloin porukka alkoi lähtemään yksi toisensa jälkeen kotia kohti. Näinä hetkinä oli yleisesti hyvin surullinen tunnelma, kun hyvästeltiin viikon aikana saatuja kavereita. Myös kyyneliä vieri joidenkin poskia pitkin. Lauantaiaamuna hyvästelimme vielä perheemme juna-asemalla, kun lähdimme viettämään viikonloppua Roomaan. Onneksi oli silti junassa mukana vielä joitakin tuttavuuksia, Turkin sekä Puolan oppilaat ja opettajat. Heidän kanssa vielä vietettiin aikaa kunnes jouduimme heidätkin hyvästelemään Roomassa. Rautatieasemalta suuntasimme heti ensimmäiseksi hotellillemme viemään osan tavaroistamme ennen kuin Forum Romanum. lähdimme kiertelemään sen enempää. Näimme päivän aikana lähes kaiken mitä turistin pitääkin: Colosseumin, Fontana Di Trevin kauniin suihkulähteen, mahtavan Pietarinkirkon, Pantheonin sekä Espanjalaiset portaat. Pysähdyimme myös maistamassa hyvää italialaista jäätelöä Pantheonin lähettyvillä, illalla kävimme syömässä pizzat. Vaikka kävely olikin uuvuttavaa, oli se mahtava kokemus nähdä kaikki tuo. Matkalla oli tietenkin myös vastoinkäymisiä mm. kyydin kanssa Pietarinkirkolta takaisin hotellille. Kaikille saatiin onneksi kirkkaana, aurinkoisena, +18 asteisena päivänä ostettua aurinkolasit, sopivalla tingityllä hinnalla tietysti. Hotellilla söimme pienen aamupalan ennen pitkää lentoa takaisin koto-Suomeen. Koko viikko oli kaikinpuolin mahtava, tietenkin aina joitain parannusehdotuksia löytyy. Kokemuksena Italia oli uskomaton ja varmasti ikimuistoinen meille kaikille. Vapaa-aikamme kulutimme olemalla kavereiden kanssa ulkona, mm. käymässä pizzeriassa tai Miikkan tyyliin jopa pelaamalla joidenkin italialaisten kanssa koripalloa. Toivomme, että tulemme tapaamaan muiden projektiin kuuluvien henkilöiden kanssa myöhemminkin. Tapahtumat, kuten matkat ja disko, oli hyvin järjestetty.

Nakkilan

Fontana di Trevi.

17

LUKIO


COMENIUS

Çorum, Turkki Lauantai 10.5.2014 Lähtö Nakkilan lukion pihasta kello 12.00 jälkeen. Matka taittui nopeasti, kiitos yhden pysähdyksen taktiikan, jolloin kävimme Humppilassa ostoksilla. Ostosten jälkeen jatkoimme matkaa kohti lentokenttää ja sinne päästyämme lähtivät Juha Kopio ja Pekka Varheensalo Emma Saarteisen kanssa hakemaan Emman passia. Ensimmäisten vaikeuksien, kuten parkkipaikan löytämisen jälkeen, pääsimme istumaan Turkish Airlinesin koneeseen, joka oli vähän alle puoli tuntia myöhässä Tullessamme Istanbulin lentokentälle satoi. aikataulusta. Kolmen tunnin lentomatkan jälkeen saavuimme Istanbuliin. Dream Bosphorus hotellille saavuimme lauantain viimeisinä minuutteina ja nukkumaan päädyimme 01.00 - 02.00 välisenä aikana sunnuntain puolella. Sunnuntai 11.5.2014 Aamiaisen jälkeen oli lähtö Topkapin palatsiin kello 10.00, josta vähän lipsuttiin. Saimme tunnin opastetun kierroksen palatsissa pientä maksua vastaan, opimme tuntemaan ottomaanien historiaa ja lopuksi opas antoi meille viisi koraania, jota Rannikko innostui lukemaan. Topkapin jälkeen suuntasimme kohti Hagia Sofiaa, jossa oli sisäpuolella Opas Topkapin palatsissa. remontti kesken. Tämän jälkeen oli vielä aikaa mennä Siniseen Moskeijaan, kaikkien oli otettava kengät pois jalasta ja tyttöjen oli puettava huivi peittämään hiukset, polvet ja olkapäät. Ennen Siniseen Moskeijan menemistä, aivan oviaukon lähettyvillä, puusta putosi päätön lintu kahdenkymmenen senttimetrin päähän Rannikosta. Rannikon tyypillistä tuuria siis. Illalla, kulttuurinähtävyyksien jälkeen, päätimme lähteä ratikalla Aasiaan kebabille. Menimme Taximin aukiolle, kebab oli taivaallista ja turkkilainen yömaisema Aasian puolella kaunis. Hotellille saavuimme maanantain puolella, joskus vähän ennen kello 01.00.

Nakkilan

18

LUKIO


COMENIUS

Maanantai 12.5.2014 Jälleen herätys aikaisin aamulla, luultavasti kukaan ei nukkunut edes kuutta tuntia, mutta se ei haitannut, sillä lähdimme Grand Bazaarille tinkimään halpoja tuotteita halvemmiksi. Rannikon matkalaukku alkoi temppuilla, se ei auennut, vaikka kaikkia numeroyhdistelmiä koetettiin muutamaan kertaan. Loppujen lopuksi Kopio lainasi housut Rannikolle ja kaikki, paitsi Rannikko, lähtivät tyytyväisinä aamulla bazaarille, sillä Rannikolla oli yöpaita, takki ja opettajan housut jalassa. Knihti, Koivumäki ja Saarteinen saivat hyvät naurut, kun Rannikko päätyi opettajan pöksyihin. Bazaarilla tuli ostettua vaatteita ja ruokaa, mutta ei krääsää. Muutama myyjä osasi muutaman sanan suomea, esimerkiksi eräs vanhempi mies kysyi mistä olemme ja vastasimme, että tulemme Suomesta, sitten hän tervehti sanomalla ”perkele”, hän luultavasti luuli sen tarkoittavan kohteliasta tervehdystä. Lähdimme hotellille viiden maissa hakemaan laukkuja ja lähdimme linjaautoasemalle ratikalla ja metrolla. Kopio jäi vahtimaan matkalaukkuja asemalle siksi aikaa kun muut Turkkilaiset ovat eteviä tekemään kaakeleita.

Lounaalla. Turkkilainen ruoka on monikulttuurista ja hyvää. Selfie Sinisessä Moskeijassa.

menivät lähellä olevaan ostoskeskukseen shoppailemaan. Knihti, Koivumäki, Rannikko ja Saarteinen eksyivät ostoskeskukseen ja tytöt auttoivat löytämään Rannikolle uudet ”tyylikkäät” kuteet. Oppilaiden vihdoin viimein tullessa takaisin linja-autoasemalle oli linjaauto jo valmis lähtemään.

Matkalaiset Hagia Sofiassa.

Nakkilan

19

LUKIO


COMENIUS Raitiovaunulla Euroopasta Aasiaan oli hauska yksityiskohta matkallamme.

Tiistai 13.5.2014 Matkustimme yön yli linja-autolla, kukaan ei saanut nukuttua kunnolla, luultavasti saatiin vain kolmen tunnin yöunet, jos edes niitäkään. Aamulla saavuimme päätepysäkille, Çorumin linja-autoasemalle, jossa hostit olivat jo innokkaasti odottamassa suomalaisia vieraitaan. Oppilaat majoittuivat hostiperheisiin ja saivat maukasta aamupalaa, paitsi Rannikko, jonka ruoassa oli elävä mato… Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti koulua kuuntelemaan tervetuliaispuhetta ja sen jälkeen siirryimme pitämään infopuhetta Suomesta ärsyttävästi metelöiville turkkilaisille teineille, joita ei kiinnostanut kuunnella. Hermoja raastavien esitysten jälkeen oli luvassa pikainen turkin kielen kurssi. Opimme liudan sanoja, joita ei oikein tahdo osata ääntää, mutta tunnelma kohosi, kun ruokatunti alkoi. Ruoan jälkeen oppilaat haastattelivat turkkilaisia perheitä ja sen tehtyään palasivat koululle keskustelemaan haastatteluista. Keskustelun jälkeen oppilaille jaettiin T-paidat ja pinssit, jotka piti laittaa seuraavana koulupäivänä päälle. Tämän jälkeen oppilaat menivät omien hostiensa kanssa koteihinsa, osa lähti vielä viettämään iltaa kaupungille. Keskiviikko 14.5.2014 Herkullisen aamupalan jälkeen lähdimme kouluun, joka alkoi kello 8.30. Koulupäivä alkoi kahden tunnin pituisella tanssikurssilla, jossa meitä opetettiin tanssimaan turkkilaista kansantanssia. Harjoituksen jälkeen Saarteinen ja Rannikko otettiin esittämään tanssia sen pääosissa, he saivat pukea päälleen turkkilaiset kansallispuvut ja pääsivät tanssimaan kosimistanssia kaikkien keskelle. Varheensalo ja Kopio ottivat myös osaa turkkilaiseen tanssiin. Tanssiharjoitusten jälkeen jokainen Comenius-projektin osanottajamaa kasasi tietoja omasta kotimaastaan. Meidän pisteessämme oli myös maistiaisina salmiakkia. Turkkilaisten ilme oli sanoinkuvaamaton, kun he maistoivat ensimmäisen ja luultavasti viimeisen kerran salmiakkia. Puolen päivän jälkeen lähdimme koulusta retkelle katsomaan 4000 vuotta vanhoja heettiläisiä rauniokaupunkeja. Raunioiden tarkkailuun meni aikaa noin neljä tuntia, ja sen jälkeen matkasimme takaisin koululle, josta oppilaat ja opettajat lähtivät omille teilleen. Knihti, Koivumäki ja Saarteinen menivät viettämään iltaa hostiensa kanssa jonkun mökille keskelle metsää. Rannikko puolestaan meni pelaamaan koripalloa turkkilaisten ja yhden ranskalaisen kanssa. Turkkilaiset hämmästelivät Rannikon hyviä koripallonpeluutaitoja.

Nakkilan

20

LUKIO


OPPILASKUNTA

11AB Eturivi vas. Annika Puputti, Janette Suomalainen, Sara Heinänen, Juulia Ukkonen, Maria Hokkanen, Heidi Mustonen, Nina Soininen, Juulia Halonen, Neea Plaami. Keskirivi Tero Helo, Roni Aaltonen, Janne Lankinen, Annamari Haanmäki, Karoliina Niittumäki, Riikka Heinilä, Siiri Matomäki, Emilia Saarinen, Mira Parkkali, Katariina Aikala, Aapo Sipari. Takarivi Simo Jokela, Aleksi Mäkelä, Niko-Petteri Mikola, Kristian Salo, Atte Rautiainen, Pasi Nieminen, Tarleena Vestu, Iiris Silvola.

12AB Eturivi vas. Maria Perkkola, Fanni Suomi, Satu-Lotta Rannisto, Ella Plaami, Ida-Maria Palmu. Keskirivi Petri Rekola, Eeva-Liisa Rantanen, Nea Lindroos, Emilia Mäkelä, Annika Merikivi, Veera Minkkinen, Amanda Niemi. Takarivi Mikko Svärd, Rasmus Sallinen, Niko Lähteenmäki, Petteri Koivisto, Janne Onnela, Miina Lähteenmäki, Emilia Vettenranta, Emma Knihti. Nakkilan

21

LUKIO


OPPILASKUNTA

13AB Eturivi vas. Emma Saarteinen, Aino Knihti, Veronika Westergård, Sanni Pälsi, Irene Kansikas, Henna-Riina Heino, Sara Weman, Johanna Aikala. Toinen rivi Juho Lampikoski, Suvi Hakala, Kaisa Kartastenpää, Jenni Nieminen, Tuuliina Viinamäki, Ida Rajamäki, Henna Sinkko, Roni Niittumäki, Joona Halonen. Kolmas rivi Juuso Nurmi, Emilia Viljanen, AinoKaisa Raitanen, Marjaana Kujamäki, Eetu Pälsi, Oskari Hakulinen, Miika Tarkkanen, Tomi Kurri. Takarivi Miikka Niemi, Joona Loula, Roope Viitanen, Tomi Hakanen, Juho Rannikko, Mikko Ruippo.

Oppilaskunnan hallitus. Edessä puheenjohtaja Janne Onnela, vas. tilavastaava Rasmus Sallinen, varasihteeri Marjaana Kujamäki, sihteeri Emma Saarteinen, ohjaava opettaja Hanna-Leena Korhonen, varapuheenjohtaja Fanni Suomi, rahastonhoitaja Ida-Maria Palmu, tilavastaava Ella Plaami. Puuttuu posti- ja tiedotusvastaava Emilia Mäkelä, tilavastaava Eliina Hakala. Nakkilan

22

LUKIO


OPPILASKUNTA

Lukion Comenius-ryhmä. Eturivi vas. Miikka Niemi, Joona Loula, Tomi Kurri, Aino-Elina Knihti, Miika Tarkkanen, Juuso Nurmi, Oskari Hakulinen, Emilia Viljanen, Juho Rannikko, Henna-Riina Heino, Irene Kansikas, Tuuliina Viinamäki, Ida Rajamäki, Sanni Pälsi, Emma Saarteinen, Sara Weman, Eveliina Koivumäki, Johanna Aikala, Henna Sinkko ja Veronika Westergård.

Takana vanhat ja edessä uudet tutorit. Takaa vas. Emilia Mäkelä, Satu-Lotta Rannisto, Emma Hirvikoski, Petri Rekola. Edessä Johanna Aikala, Joona Loula, Henna-Riina Heino, Oskari Hakulinen.

Nakkilan

23

LUKIO


OPPILASKUNTA

Abiturientit penkinpainajaissa. Eturivi vas. Tarleena Vestu, Karoliina Niittumäki, Annamari Haanmäki, Riikka Heinilä, Neea Plaami, Mira Parkkali, Heidi Mustonen, Maria Hokkanen, Siiri Matomäki, Sara Heinänen, Katariina Aikala, Juulia Ukkonen. Takarivi Kristian Salo, Niko-Petteri Mikola, Janne Lankinen, Aleksi Mäkelä, Simo Jokela, Atte Rautiainen, Janette Suomalainen, Pasi Nieminen, Annika Puputti, Liisa Pohjonen, Nina Soininen, Tero Helo.

Wanhat potkijaisissa. Vas. Jesse Ruohola, Ida-Maria Palmu, Ella Plaami, Petri Rekola, Eliina Hakala, Emma Hirvikoski, Miina Lähteenmäki, Janne Onnela, Seva Ruoho, Emma Knihti, Emilia Vettenranta, Fanni Suomi, Mikko Svärd, Rasmus Sallinen, Satu-Lotta Rannisto, Nea Lindroos, Emilia Mäkelä, Henri Laaja, Eeva-Liisa Rantanen, Maria Perkkola, Oskari Henttinen, Veera Minkkinen, Petteri Koivisto, Amanda Niemi, Tiina Kuisma, Annika Merikivi, Niko Lähteenmäki, Roni Aaltonen. Nakkilan

24

LUKIO


COMENIUS

Torstai 15.5.2014 Aamupala oli jälleen herkullista. Syötyämme matkasimme kohti koulua, jossa täytimme nipun monisteita, jotka liittyivät projektiin. Tämän jälkeen nautimme Turkin ihanasta helteestä. Sitten menimme katsomaan Comeniuspuutarhan avajaisia, johon Kopio ja Varheensalo istuttivat Floravoipakkauksen kannen oikeammin sinivuokon, joka oli pakattu em. rasiaan ja jonka kanteen oli kirjoitettu kasvin nimi. Kansi laitettiin Osallistujat esittivät tanssikuvaelman, jossa Emma “torjui” innokkaat kosijat. maahan pystyyn tiedoksi, mistä kasvista oli kyse. Tämän jälkeen matkasimme kohti Amasyaa, turistikohdetta, jossa kävelimme ja kiipeilimme useiden tuntien ajan ja katselimme maisemia ja tutustuimme korkeille kalliolle kaiverrettuihin luoliin. Kiertoajelun jälkeen palasimme Çorumiin ja oppilaat lähtivät hostiensa mukana, kuka kotiin, kuka kaupungille. Illalla piti olla folkmusiikkikonsertti, mutta se peruttiin kaivostapaturman takia. Turkissa sattui satoja uhreja vaatinut onnettomuus ja maahan julistettiin kolmen päivän suruaika. Konsertin sijaan oppilaat menivät viettämään aikaa kahvilaan isona ryhmänä, jossa mukana olivat melkein kaikki Comenius-oppilaat. Perjantai 16.5.2014 Herättyämme matkasimme jälleen koululle puoli yhdeksäksi. Kaikki kokoontuivat teatterisaliin, jossa opettajat antoivat koulun rehtorille ja koululle muutamia esineitä ja lahjoja omista maistaan. Kopio ja Varheensalo antoivat Nakkila-viirin koululle sekä muutamalle turkkilaiselle oppilaalle he antoivat lippalakit. Lahjojen antamisen jälkeen Comeniusoppilaat hakivat, maa kerrallaan, hostiensa kanssa todistuksen Comenius-toiminnasta. Tämän jälkeen oli pitkä vapaa jakso, 12.00 - 20.00. Vielä oli aikaa viimeisille ostoksille ja pakkaamiselle. Illalla vietimme Amasyan vuoristokylän näkymiä. jäähyväisjuhlaa London Pubissa, musiikki soi, tarjolla oli popcornia ja hyviä pähkinöitä. Meidän piti lähteä vähän ennen juhlan loppumista, koska viimeinen linja-auto lähti klo 22. Jäähyväiset ovat aina vaikeat, eivätkä ne nytkään hetkessä ja nopeasti sujahtaneet pois alta, vaan ottivat monta halausta ja monta sanaa. Linja-autoasemalla hyvästelimme hostimme viimeisen kerran. Ikkunan läpi vielä vilkuttelimme, joku tuli jopa vielä sisälle toivottamaan meille hyvää matkaa.

Nakkilan

25

LUKIO


COMENIUS

Lauantai 17.5.2014 Yöllä matkatessamme linja-autolla kohti Istanbulia alkoi sen moottorin jäähdytysjärjestelmä temppuilla. Kuljimme muutamia kilometrejä 10km/h vauhdilla, kunnes ajoneuvo pysähtyi kokonaan ja sen moottoria yritettiin saada kuntoon. Kello oli kolmen ja neljän välissä, kun moottori alkoi taas reistailla, jälleen pysähdyttiin tien poskeen. Lopulta pääsimme perille kello 09.00, matkamme kesti noin tunnin kauemmin kuin sen piti. Matkasimme taksilla hotellille. Koska olimme siellä aikaisin, emme päässeet huoneisiimme, vaan suuntasimme kohti hiekkarantaa. Sitä ennen kävimme kuitenkin hotellin runsaalla aamiaisella. Turkin aurinko on polttavan kuuma, joten emme voineet olla rannalla kovin pitkään. Saimme huoneemme kuitenkin puolenpäivän jälkeen. Sitten olikin vuorossa tutustumista hotellin ympäristöön, lounas ja paluu takaisin rannalle. Sunnuntai 18.5.2014 Aikainen herätys aamulla, joskus viiden maissa, ei aamupalaa, taksilla suoraan lentokentälle. Meidän piti liikkua ripeästä, kaikkialla oli hirveät jonot, lipputiskille - kioski suostui tulostamaan vain osan lipuista passintarkastukseen, turvatarkastukseen, portille. Koneeseen pääsimme vähän ennen sen lähtemistä ja kaikki, tyttöjä lukuun ottamatta, istuivat eri puolilla lentokonetta. Menomatkalla ruoka oli erittäin maukasta, nyt oli vähemmän juhlava aamiainen. Suomeen saavuimme ennen kahtatoista ja lähdimme matkaamaan kohti Nakkilaan samalla kyydillä kuin lentokentälle oltiin alun perin tultu, Kopion autolla. Kaikkien mieli ja sydän jäi Turkkiin, mutta kotimainen sauna kyllä korjaa matkahaavat nopeasti.

Nakkilan

Çorumin keskusta hotellin katolta nähtynä.

Vieraat toivat kasveja kotimaastaan Comenius-puutarhaan.

26

LUKIO


OPINTOMATKAT

Seniorit Iserniassa, Italiassa

Koululla oli myös aikaa rentoutua.

Oli synkkä ja kylmä yö, kun Nakkilan lukion seniorit lähtivät toteuttamaan kauan haluttua ja hartaasti suunniteltua matkaa Italiaan. Matkaa meille tarjosivat Anne Laato ja Hanna-Leena Korhonen jo juniorivuotena. Me seniorit emme olleet tehneet minkäänlaista matkaa tätä reissua aikaisemmin. Matkamme toteutuminen vaati hurjan innostuksen lisäksi tietysti myös rahaa, joten aloitimme rahankeruun hyvissä ajoin jo syksyllä, ensin perunoita noukkimalla, keräämällä varoja Invalidiliitolle sekä järjestämällä arpajaiset joulukadun avajaisiin. Saimme viettää lentokentällä kulutettavan ajan miten halusimme. Jotkut söivät, juttelivat, kiertelivät ympäriinsä, istuivat, kävivät näyteikkunaostoksilla tai nukkuivat odottaessaan lentokonetta. Vihdoin meidän lentomme kuulutettiin ja pääsimme istumaan koneeseen. Koko alkumatkamme oli oikeastaan pelkkää odottelua, sillä koneessakin jouduimme istumaan puoli tuntia ennen kuin se edes liikahti. Meillä oli mukana myös ensikertalaisia, siis sellaisia, jotka eivät ikinä ennen olleet matkustaneet lentokoneessa. Matkamme lentokoneessa kului oikein rauhallisesti kuunnellen musiikkia, nukkuen tai joutavia jutellen, lukuun ottamatta pientä turbulenssia, jonka kohtasimme kahden tunnin lennon jälkeen. Se oli oikeastaan vain mukavaa vaihtelua pelkkään tasaisen tappavaan istumiseen. Viimein koneemme oli turvallisesti Rooman Fiumicinon lentokentällä noin klo 12 paikallista aikaa. Näkymä, joka avautui ikkunoista, oli huimaava, sillä uskokaa tai älkää, Roomassa paistoi aurinko! Osa meistä ei edes muistanut millaista oli nähdä aurinko, sillä Suomessa se oli jäänyt vähemmälle. Haimme matkalaukkumme ja kokoonnuimme yhteen, meille oli tilattu kaksi bussia, jotka veivät meidät kolmen tunnin ajomatkan päähän Iserniaan. Nousimme busseihin ja yleisön pyynnöstä pysähdyimme autogrillille syömään. Hämmästyimme italialaisia tapoja, sillä ostaessamme ruokaa

Nakkilan

27

LUKIO


OPINTOMATKAT

Isernian esittelykierrokselta.

Isernian kapeita katuja.

jouduimme ensin maksamaan ostoksemme ja sitten vasta saimme kuittia vastaan haettua ne. Menimme ulos syömään ja nautimme täysin rinnoin auringon niin suloisesta lämmöstä. Lähdimme jatkamaan matkaa autogrilliltä kohti Iserniaa, mikä tarkoitti sitä, että luvassa oli lisää istumista. Oli vaikea uskoa silmiään, kun katsoi ohi kiitävää maisemaa, suuria kauniita vuoria silmän kantamattomiin. Vaikka olisimme heti Roomaan päästyämme voineet unohtaa kaukaiselta tuntuvan koti-Suomen, emme siihen kuitenkaan pystyneet, sillä näimme bussin ikkunoista mm. Ikean, Lidlin ja Esson. Jännitys ja innostus oli sanoinkuvaamatonta, odotimme malttamattomina hostiemme näkemistä vihdoin kasvotusten, vaikka kuulumisia olikin jo vaihdettu moneen kertaan ennen matkaa Facebookin tai WhatsAppin välityksellä. Pääsimme siis asettumaan taloksi ja ensimmäinen iltamme koostui loputtomista kysymyksistä, hyvästä ruuasta ja hostimme perheeseen ja taloon tutustumisesta. Kun vihdoin oli aika mennä nukkumaan, nukahti jokainen saman tien, kun laittoi silmänsä kiinni. Seuraavan aamun herätys oli aikainen, sillä jotkut joutuivat menemään bussilla kouluun. Tuntui muutenkin hassulta, sillä olimme menossa kouluun lauantaina. Italiassa se on aivan normaalia. Ennen kouluun lähtöä nautimme aamupalan ja saimme eväät mukaan. Koulussa menimme auditorioon odottelemaan opettajia saapuviksi ja siinähän kesti. Kun he sitten saapuivat, yritimme murtaa jäätä pienillä harjoituksilla. Meille annettiin joku tilanne ja kahden vapaaehtoisen piti mennä näyttelemään tilanne englanniksi. Paikalliseen teatteriin kuuluva näyttelijä tuli koululle suunnittelemaan meidän kanssamme viimeisenä päivänä esitettävää esitystä varten. Meidät jaettiin

Nakkilan

28

LUKIO


OPINTOMATKAT

ryhmiin ja ryhmille annettiin erilaiset paikat, tehtävänä oli luoda sketsi englanniksi. Niitä me sitten harjoittelimme. Maanantaina palasimme arkeen ja aamupala syötiin ja eväät tehtiin ja lähdettiin kouluun. Tällä kertaa menimme kuitenkin eri kouluun, sillä siellä koulussa olisi lava, jossa me esiintyisimme keskiviikkona. Maanantain ohjelma oli sitä, että harjoittelimme omia vanhojen tanssejamme, italialaiset harjoittelivat High School Musical -esityksensä, lopuksi harjoittelimme vielä yhteiset sketsimme ja lauluesityksemme. Maanantai-iltapäivä kului taas perheidemme parissa. Tiistai alkoi samalla tavalla, kuin maanantai, mutta iltapäivä oli erilainen, sillä hostimme veivät meidät katsomaan Isernian vanhaa osaa. Kuljimme siis vanhoja kapeita katuja pitkin ja kävimme vierailemassa mm. katolisessa kirkossa, kirjamuseossa. Kierros oli hieno, sillä näimme todella kauniita paikkoja ja kirkko, jossa vierailimme, oli henkeäsalpaava, kyllä siinä jäi Nakkilan kirkko kakkoseksi. Keskiviikko. Jännittävää. Aamulla suuntasimme jälleen lavalle harjoittelimme esityksemme ja eikä kauaakaan, kun väkeä alkoi virrata ovista sisään. Esityksemme eteni seuraavasti: Vanhojentanssit, suomalaiset, High School Musical, italialaiset, Sketsit, suomalaiset ja italialaiset. Laulut: Maailma on sun, joka laulettiin suomalaisten suusta kitaran säestyksellä. Yhden oppilaan kirjoittama laulu, jonka italialaiset lauloivat myöskin kitaran säestäessä. Ja viimeiseksi, vaan ei vähäisimmäksi, lauloimme Olen suomalainen, joka laulettiin yhdessä italialaisten kanssa, sävelmähän heille oli jo ennestään tuttu, sillä Olen suomalainen on alun perin ollut nimellä Lʼitaliano.

Castel SantʼAngelo eli Hadrianuksen mausoleumi.

Samana iltana meille pidettiin läksiäisjuhlat, jonne koko porukka tuli. Jokainen hosti toi juhlaan jotain syötävää eli nyyttärimeiningillä oltiin liikkeellä ja pöytä notkui herkuista. Kun juhlat siitä sitten käynnistyivät, musiikki alkoi soida ja tanssilattia oli täynnä. Opetimme heille mm. vanhojentansseja, koska he olivat niin haltioituneet esityksestämme, sekä letkajenkkaa. Monet olivat läksiäisjuhlassa kyyneleet silmissä, sillä jo siellä jouduimme hyvästelemään osan, kun emme heitä seuraavana aamuna näkisi enää. Tunteet olivat pinnassa. Kotona oli vielä pakattava, se tuotti jokseenkin ongelmia, sillä Iserniasta oli tarttunut jonkun verran tuliaisia mukaan. Kun heräsimme torstaiaamuna, oli haikea fiilis, sillä tiesimme ettemme näkisi heitä vasta kuin parin kuukauden päästä. Meidät saatettiin Isernian rautatieasemalle, josta nousimme Rooman junaan. Roomaan päästyämme lähdimme matkalaukkuinemme kävellen kohti hostellia, jonne majoituimme viimeiseksi yöksi Italiassa. Saatuamme laukut sisään ja huoneet lähdimme pitkälle taivallukselle katselemaan Roomaan kauniita nähtävyyksiä. Ensimmäiseksi menimme katsomaan Colosseumia, antiikin suurinta amfiteatteria, joka ylitti odotuksemme. Colosseum on siis ollut paikka, jossa on pidetty turnajaisia. Seuraava kohteemme oli Vittorio Emanuellen muistomerkki, joka vaatimattomasta nimestään huolimatta oli kunnon kokoinen,

Nakkilan

29

LUKIO


OPINTOMATKAT

valkoinen palatsi, jossa komeili hevospatsaita. Kerrotaan, että yhden patsaan sisällä on järjestetty illallisia, koska se on niin iso. Suunta seuraavaksi oli kohti Pantheonia eli kaikkien jumalien temppeliä, jota nyttemmin käytetään katolisissa menoissa. Näiden kolmen kohteen jälkeen saimme tauon ja meille kerrottiin jäätelöbaarista, joka oli korttelin päässä Pantheonista. Suurin osa joukostamme suuntasi sinne. Tauon päätyttyä meidän piti suunnistaa Piazza Navonalle, jonka keskiössä oli kaunis suurikokoinen suihkulähde. Lähdimme jatkamaan taivallustamme kohti Castel SantʼAngeloa eli Hadrianuksen mausoleumia. Se oli Rooman ensimmäisen keisarin, Augustuksen, itselleen rakennuttama mausoleumi eli hautapaikka. Nykyään se toimii museona. Jalat olivat jo rakoilla ja kipeät, mutta jatkoimme silti matkaa, sillä seuraavana oli vuorossa Vatikaani ja Pietarin kirkko. Kirkkoon oli pitkä jono ja jouduimme kulkemaan turvatarkastuksen läpi. Pietarin kirkko on peräisin 1600-luvulta ja toimii katolisen maailman pääkirkkona. Kirkko on sanoinkuvaamattoman upea ja suuri, sillä siellä sisällä on yhteensä 42 alttaria. Katto- ja seinämaalaukset yksityiskohtaisia ja kultauksia oli vaikka muille jakaa. Uskomaton näky, lähes epäilimme sen olemassaoloa.

Eläviä patsaita Rooman kaduilla.

Olimme uuvuksissa pitkän päivän ja kävelymatkojen johdosta. Vielä oli kuitenkin yksi paikka näkemättä, Fontana di Trevi. Se on Rooman tunnetuin ja suurin suihkulähde, joka on valmistunut vuonna 1762. Trevin suihkulähteeseen liittyy myös uskomus: jos Roomankävijä heittää kolikon suihkulähteeseen, hän palaa takaisin kaupunkiin. Kolikot kerätään tietyin väliajoin ja lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Vuorossa oli taas tauon paikka ja vatsamme kurnivatkin jo aika tavalla, olimmehan taivaltaneet koko päivän. Saimme itse valita paikan, johon menimme syömään. Maittavan aterian jälkeen siirryimme takaisin hostellille. Aamu koitti ja oli kotiinlähdön aika. Menimme ensin syömään aamupalan, jonka jälkeen keräsimme matkatavaramme ja lähdimme kohti rautatieasemaa. Mukulakivikatu ei ole ihanteellisin matkalaukkua ajatellen. Pääsimme junaan ja lentokentälle, jossa toistui sama rumba kuin Suomessakin, odottelu ei tosin tuntunut niin pitkältä ja pääsimme sisään koneeseen. Lento takaisin Suomeen tuntui pitkältä, mutta sujui tasaisesti. Kun vihdoin laskeuduimme Helsinkiin, tuli kylmä, sillä oli niin tottunut Italiaan lämpöön, vaikka ei sielläkään vielä kesä ollut. Haimme matkalaukut ja lähdimme bussiin, jossa istuimme kolme tuntia päästäksemme takaisin Nakkilaan, kotiin oli jo ikävä.

Nakkilan

30

LUKIO


OPINTOMATKAT

Katutaidetta koulun pihalla. Mikael Pentikäisen luennolla. Ylinnä: Koulun rumpuryhmä esiintyi juhlasalissa.

Vastavierailu

Isernialaiset tulivat vuorostaan vieraisille 23.4. ja olivat vapunaattoon asti Nakkilassa. Majoittuminen toimi samalla periaatteella kuin Iserniassakin eli perheissä. Useimmat pääsivät siihen perheeseen, jonka jäsenen olivat itse majoittaneet. Vierailukohteet oli valikoitu huolellisesti, kiitos siitä HannaLeena Korhoselle ja Anne Laadolle. Listalla oli UNESCO:n Maailmanperintölistallekin päässyt VanhaRauma, kaikille tutuksi tullut Joutsijärvi patikointireitteineen ja lukioelämä. Vieraat pääsivät seuraamaan Helsingin Sanomien entisen päätöimittajan, Mikael Pentikäisen, luentoa Puttosessa ja tekivät katutaidetta koulun asfalttiin. Viimeisenä päivänä oli performanssiesitys koululla. Vierailun päätti Salomonkalliolle järjestetty päätösjuhla. Tarjoilu hoitui nyyttäriperiaatteella, mutta lisäksi nautimme uinnista ja saunomisesta sekä tietenkin mukavasta yhdessäolosta. Sää ei ollut paras mahdollinen. Vaikka joka päivä paistoi aurinko, olivat yöt pakkasen puolella ja päivisinkin puhalsi viima pohjoisen puolelta. Nakkilan

31

LUKIO


OPINTOMATKAT

Kurssille osallistuneet nakkilalaiset kouluttajansa seurassa.

Nuorten tutustuminen puolustusvoimiin Saimme tiedon mahdollisuudesta osallistua kurssille opettaja Ilomäeltä. Halukkaita oli enemmän kuin kurssille olisi Nakkilasta mahtunut, joten osallistujat valittiin koulumenestyksen perusteella. Oppilaita osallistui Nakkilasta, Ulvilasta ja Harjavallasta yhteensä noin 40 ja lähtö oli 23.4. keskiviikkona. Saavuimme Niinisaloon noin kello 13.00 ja alkajaisiksi varustauduimme varusvarastolla. Seuraavaksi oli lyhyehkö tykistöprikaatin ja "pelisääntöjen"esittely, jonka jälkeen tutustuimme perusyksikköön ja näytimme kykymme sulkeisjärjestysharjoituksessa. Päivällisen jälkeen nautimme sotakoiranäytöksestä, jossa esiintyi Niinisalossa sotilaskäyttöön koulutettavia saksanpaimenkoiria. Illalla ohjelmassa oli teltan pystytys ja pääsimme käymään sotilaskodissa eli "sotkussa". Hiljaisuus oli klo. 22.00 ja me, ryhmä Alpha, jaoimme kipinävuorot. Torstaina herätys oli klo. 6.00 ja siirryimme tahdissa marssien aamupalalle. Seuraavaksi oli ensiapukoulutus, johon kuului teoriaosuus ja sotilaskotikäynnin jälkeen käytännön osuus, jossa harjoiteltiin mm. painesiteen oikeaoppista sitomista ja loukkaantuneen tutkimista oikeassa paikkakohtaisessa järjestyksessä, ohjesääntönä "RIVALA AISERA" (=kehon läpikäymisjärjestys: rinta, vatsa, lantio, aivot, selkä, raajat). Lounaan jälkeen luvassa oli tulenjohto- viestintä- paikannusampumatarvike- ja johtamislaitteistokoulutusta. Sotku-käynnin jälkeen oli tykkikoulutusta, johon kuului kevyen kenttätykin ampuma- ja kuljetuskuntoon laittaminen. Samassa oli myös rynnäkkökiväärin, kevytkonekiväärin, pistoolin, ja taisteluvarustuksen esittely. Illan päätteeksi oli kenttäehtoollinen ja iltapala nuotiolla. Ennen nukkumaanmenoa oli vielä mahdollisuus käydä peseytymässä, minkä jälkeen siirryimme telttoihin ja jaoimme tuttuun tapaan kipinävuorot. Kolmantena eli viimeisenä päivänä huonosti nukutun yön jälkeen pakkasimme varhain aamusta tavaramme ja purimme teltan. Siirryimme aamupalalle muonituskeskukseen, minkä jälkeen oli nyrkkeily- ja itsepuolustuskoulutus. Urheiluosuuden jälkeen palautimme sotilasvarusteemme varusvarastolle ja siirryimme ruokailemaan siviilivaatteissamme. Ennen lähtöä oli vielä palautteenantotilaisuus, jossa myös palkittiin pari hyvin menestynyttä sotilasta. Nakkilan ryhmä, ryhmä Alpha, oli valittu luottamusryhmäksi ja Nakkilan ryhmästä palkittiin Johanna Aikala. Palautetilaisuuden jälkeen oli viimein luvassa "lomille lähtö". Nakkilan

32

LUKIO


OPPILASKUNTA

Tervetuloa, juniorit Syyskuussa oli taas vuosittaisen junnujumpan aika. Aamulla tutorit hakivat pahaa-aavistamattomat juniorit luokistaan. Aiemmin junioreille oli nimittäin kerrottu, ettei tänä vuonna järjestettäisi junnujumppaa resurssipulan takia. Tutorit uhreineen suuntasivat juhlasaliin, missä tapahtuma aloitettiin stailaamaalla junnut jätesäkeillä ja vaipoilla. Jätesäkkien selkiin kirjoitettiin junnujen numerot, joilla heitä kutsuttiin koko päivän ajan. “32 pientä junnua marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin...” Alkuvalmisteluiden jälkeen muun muassa laulettiin opettajille, heilauteltiin omenoita ja pelattiin tukkihumalaa. Päivän kohokohta oli kävelykierros ulkona, jolloin juniorit lauloivat Elefanttimarssia välitunnilla oleville oppilaille. Juniori Marjaana Kujamäen mielestä junnujumppa oli ytimekkäästi sanottuna “parasta”. Juniorit esittivät opettajista riimittämänsä laulun kyseiselle opettajalle tämän oppitunnilla.

Satu-Lotta Rannisto, Eliina Hakala, Iida-Maria Palmu ja Rasmus Sallinen muodostivat seniorien ryhmän, joka tässä kääntää takkia.

Mira Parkkali ja “aamu-kamman” numero yksi.

Abiturienttien 100 aamua jäljellä Päivä alkoi 100-aiheisella aamunavauksella. Mistä ihmeestä abit olivatkaan löytäneet niin monta päivään liittyvää laulua? Sen jälkeen oli koontuminen Puttosessa toisen tunnin alkaessa. Juniorit ja seniorit olivat pääosassa erialaisissa kilpailuissa, kuten jonglööraus, tietovisa abeista, hulahula-vanteen pyörittäminen sekä sekamehu-juoman nauttiminen. Muut palasivat luokkiin, abit lähtivät pelleilemään - olihan sirkus heillä teemana. Nakkilan

33

LUKIO


OPPILASKUNTA

Kuvat ylh. vas. Julisteen suunnittelua. Julisteen paljastaminen. Rock & Roll -hengessä. Seniorit pukeutuneina rokkareiksi. Abien tanssiesityksiä.

Potkijaiset Poikkeuksellisen leudon talven ainoa kylmä jakso sattui viikolle ennen hiihtolomaa. Keskiviikon 12.2. potkijaiset järjestettiin perinteiseen malliin Puttosessa ja jatkot Karhulassa. Vanhojen teemana oli rock, jonka Seva Ruoho, itsekin aito rock-stara, esitteli alussa. Puttosessa kilpailutettiin abit mm. aina niin hauskassa twisterissä, laulunsanoituskilpailussa ja rock-julisteen suunnittelussa. Lähes kaikki lukion opettajat olivat saapuneet tilaisuuteen, minkä panimme ilolla merkille. Puttosen ohjelman jälkeen sananmukaisesti potkittiin abit jatkoille Karhulaan, jossa tutustuttiin aluksi abi-videoon. Abivideota oltiin tehty koko luokan voimin. Se jäi vähän viime hetkeen, koska kaikilla tuntui olevan enemmän tai vähemmän kiirettä, kuten aina. Laadusta ei silti jouduttu tinkimään, video sai runsaasti kiitosta, jonka päättelimme naurunremakasta. Dj Juho Saarimaa saapui hieman myöhässä paikalle, aika kului kuitenkin nauttiessamme Mustavariksen kanakiusausta. Hikistä diskoilua kesti useamman tunnin ajan, viimeisetkin juhlijat pääsivät pehkuihin kolmen maissa. Nakkilan

34

LUKIO


OPPILASKUNTA

Kuvat ylh. vas. Äänentoistolaitteista hoitivat Janne Lankinen, Simo Jokela ja Nina Soininen. Annamari Haanmäki noitana. Oppituntien tunnelmaa juhlasalin sketseissä. Mira Parkkalin penkkari-look.

Penkinpainajaiset Abien teemana oli kauhu ja abit olivat pukeutuneet zombeiksi, ruumiiksi, kauhuelokuvien hahmoiksi. Päivä näytti olevan osalle melko raskas edellisenä iltana järjestettyjen potkijaisten tähden. Koristelu oli keskitetty matematiikan siipeen ja Puttosen eteen. Sisääntulo oli tunnelia pitkin, pulpettien alta, matematiikan siiven päädystä. Monille laitettiin vielä huulipunaa kasvoihin. Tämän jälkeen piti kulkea Puttosen kautta päästäkseen oppitunnille omaan luokkaan. Toki opiskelu oli niin ja näin syystä, että kaikki odottivat innolla abi-gaalan alkamista. Gaala sisälsi sketsejä opettajista ja henkilökunnasta sekä opettajien vastaukset abeille videon muodossa - muokattuna sellaisena. Näyttämön sketsien välissä kaikki kääntyivät katsomaan takaseinää, jonne video oli projisoitu. Tosin rehtorin naamanilmeestä näki, että hän oivalsi näin tapahtuvan, kun abit olivat olleet haastattelemassa häntä. Hauskimmat irtiotot olivat abit saaneet aikaiseksi omista ryhmänohjaajistaan. Vuorotteluvapaalla ollutta opinto-ohjaaja Käänteetäkin muistettiin aina välillä. Villiin tanssiesitykseen päättynyt gaala kesti reilusti yli tunnin eli vaivaa ohjelman suunnitteluun ja harjoitteluun oli nähty. Päivän päätteeksi abit ajoivat pois kuorma-autolla ja lähtivät myöhemmin samana iltana abiristeilylle. Erityisesti mieleen jäi abien heittelemät karkit. Ne olivat erityisen hyviä! Nakkilan

35

LUKIO


OPPILASKUNTA

Wanhat saapuivat kouluun kunniakujaa pitkin.

Päiväkotilapsetkin pääsivät tanssittamaan wanhoja.

Wanhojen tanssit Wanhojen tanssit vietettiin samaan aikaan ystävänpäivän kanssa eli 14.2.. Ensimmäisen tunnin alussa kaikki yhteiskoulun oppilaat ja lukion juniorit komennettiin kunniakujaksi pääsisäänkäynnin eteen. Kujaa pitkin, poloneesin tahdittamina marssivat seniorit, nyt koulun Ensimmäinen esitys oli yhteiskoululaisille. vanhimmat opiskelijat, sisään ja juhlasaliin. Muut palasivat luokkiinsa. Yhteiskoululaiset pääsivät luokka-asteittain seuraamaan esitystä juhlasalissa, samoin vuorollaan päiväkotilaiset. Päiväkodin lapsille nämä kaksi päivää olivat varmaan ikimuistoiset. Edellisenä päivänä oli saatu abeilta makeisia, nyt pääsi pyörittämään lähes oikeaa prinsessaa tai prinssiä parkettilattialla. Ruokailun jälkeen junioreilla oli järjestetty erikoisohjelmaa, joka sisälsi erilaisia kilpailuja, kuten ylistyslaulu vanhoille sekä laulujen sanoituksia, jotka käytiin ryhmissä esittämässä eri opettajille. Tämän jälkeen osa pareista meni vielä vanhainkoti Keinustooliin esiintymään. Illalla vuorossa olivat vielä vanhemmat ja muut sukulaiset. Heitä olikin saapunut kiitettävä määrä nauttimaan jälkikasvunsa tanssiesityksistä ja väliajalla buffetin tarjonnasta. Kaiken juhlinnan huipennus oli perinteiset wanhojen jatkot Merikievarissa. Nakkilan

36

LUKIO


ESSEE

Yritetään eettisesti Yritys voi olla eettinen hyvin monin eri tavoin. Sen pyrkiessä olemaan mahdollisimman eettinen, tulisi yrityksen ottaa toiminnassaan huomioon niin ihmisoikeuskysymyksiä kuin ympäristöetiikkaakin. Suomalainen yritys, niin pieni kuin suurikin, voi vaikuttaa jo pienillä muutoksilla valtavasti eettisyyteensä. Monet suomalaiset yritykset ovatkin pyrkineet mahdollisimman eettiseen toimintaan luomalla omat, yrityskohtaiset eettiset ohjeet. Suurin osa arvoista perustuu yrityskohtaisiin arvoihin, jotka ovat riippuvaisia siitä, minkä alan yrityksestä on kyse. Jotkut ohjeista perustuvat YK:n etiikkahankkeen, Global Compactin, antamiin yhdeksään arvoon. Nämä arvot jakautuvat kolmeen alaluokkaan, jotka ovat työ, ihmisoikeudet ja ympäristö. Yrityksen ei kuitenkaan tarvitse muodostaa omia ohjeitaan ollakseen eettinen. Eettiset ohjeet ovat parhaimmillaan suurissa konserneissa, jotka ovat jakautuneet ympäri Suomen tai jopa maailman. Sen sijaan pienissä, muutaman hengen yrityksissä, ohjeilla ei ole juurikaan merkitystä, koska yrityksen työntekijät pystyvät helpommin kommunikoimaan keskenään ja sopimaan asioita ilman ohjeistusta. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei monetkaan pienet yritykset koe eettisyyden koskettavan heitä ja jättävät sen suurten yritysten huoleksi. Suomessa suurin osa yrityksistä on pieniä, joten olisi tärkeää saada pienetkin yritykset toimimaan eettisemmin. Poikkeuksia kuitenkin löytyy niin isoista konserneista kuin pienistä yrityksistä. Esimerkiksi osa pienistä yrityksistä on ottanut eettisyyden mainoskikakseen. Heidän myydessään mahdollisimman eettisiä asioita tai palveluja, he erottautuvat kuluttajille positiviisesti kilpailijoista. Eettisyys on nykypäivän suurimpia trendejä. Kuluttajien ollessa yhä ostovoimaisempia, on yritysten erottauduttava positiivisessa valossa kilpailijoistaan menestyäkseen. Eettisyys on yksi helpoimmista tavoista erottautua, koska se ei vaadi suuria investointeja ja pienetkin teot ovat hyväksi liikevaihdolle. Yksinkertaisin keino parantaa yrityksen eettisyyttä on lahjoittaa rahaa eettisyyden tukemiseen. Tämä ei vaadi suuria toimenpiteitä yrityksessä, mutta sen vaikutuksetkaan eivät ole kovinkaan mittavia. Rahan lahjoittaminen saattaa parantaa yrityksen eettistä imagoa hetkellisesti, mutta ongelmiakin syntyy. Jos yritys vain lahjoittaa säännöllisesti rahaa eettisyyden tukemiselle, muttei itse tee yrityksen mahdollisille eettisille ongelmille mitään, kuluttajat huomaavat sen ja yrityksen imago tahriintuu. Pysyvämpiä ja tehokkaampia tapoja parantaa eettisyyttään ja samalla kuluttajien suosiota on selventää alihankintaketjuja ja vaihtaa käytettävät materiaalit eettisempiin. Jos tuotteiden raakaaineita tai jalostuksia tulee paljon kehittyvistä maista, tulisi yrityksen selvittää maiden työntekijöiden olot. Jos olot ovat huonot, yritys päättäisi yhteistyön tai vaatisi työntekijöille inhimillisemmät olot, kuten esimerkiksi paremmat työajat, palkat ja vapaat. Yrityksen käyttämillä materiaaleilla on liki yhtä suuri merkitys yrityksen eettisyyteen ja suosioon. Tästä voidaan pitää hyvänä esimerkkinä vaatejätti H & M:n taannoista angoravillakohua. Kuluttajat ostivat paljon angoravillaisia tuotteita, kunnes internettiin vuosi videoita, kuinka villa revitään elävistä kaneista. Videoista syntyi kohu ja monet uhkasivat ryhtyä boikottiin vaatejättiä vastaan. H&M kuitenkin yritti pelastaa mainettaan kiistämällä tietäneensä eläinten epäinhimillisestä kohtelusta ja julistamalla ettei yritys enää aio käyttää angoravillaa tuotteissaan. Tuotteen kotimaisuus on monelle tae siitä, että tuote on valmistettu eettisesti. Monesti asia pitääkin

Nakkilan

37

LUKIO


ESSEE

paikkaansa, koska suomalaiset lait ja säädökset pyrkivät tasa-arvoon ja luonnon suojelemiseen. Kuluttajat ovatkin valmiita maksamaan tuotteesta enemmän, jos se on valmistettu mahdollisimman pitkälle Suomessa. Jos yritys käyttää kotimaisia raaka-aineita ja alihankkijoina suomalaisia tehtaita ja työläisiä, pyrkii se samalla takaamaan tuotteelleen mahdollisimman eettisen pohjan. Yritys kykenee takaamaan, että työntekijöille on maksettu kunnollista palkkaa ja materiaalit ovat eettisiä. Eettisyys ei aina luo yrityksille suurta painetta investoida siihen suuria rahoja. Eettisyys voi olla myös sitä, että yritys pyrkii vähentämään ylijäämän mahdollisimman pieneksi ja tuottaa vain tarpeeseen. Pienentäessään ylijäämää, yritys voi tehdä merkittäviä säästöjä ja vähentää ympäristön rasitteita samalla kuin ylijäämästä syntyneitä jätteitä. Osassa yrityksiä ylijäämää ei kuitenkaan voida välttää. Syynä voivat olla epävakaat markkinat tai herkästi pilaantuvat tuotteet. Monet näistä yrityksistä ovat erilaisia pieniä elintarvike- ja vaatekauppoja. Monet heistä pyrkivät kuitenkin eettiseen toimintaan ja ovat keksineet hyödyntää ylijäämää. Ylijäämä lahjoitetaan vähäosaisille monien hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta, tai se pyritään hyödyntämään uudelleen. Esimerkiksi monet K-markettien kauppiaat luovuttavat tuotteet, joiden parasta ennen -päivämäärät lähenevät, paikallisille hyväntekeväisyysjärjestöille. Katariina Aikala

Yritetään eettisesti Vai eettisyyttä te tahdotte? Ja rahallista voittoakin pitää päälle tonneittain takoa. Päättäkää mitä meiltä haluatte! Kapitalistinen kauppias kuoloa ja kärsimystä kehittyvässä maassa kylvää. Juoskaa, juoskaa Applea ostamaan, kuoret ovat kauniit niin kuin sinullakin. Syrjään sisältö sysätään. Taikuutta te meiltä tahdotte! Loputon voiton kasvu kohta loppuu. Kukas kapitalisteista sitten hyväntekeväisyyttä harjoittaa, kun ei pyhää veronvähennystä saa? Eettisyys vielä joskus esteet ohittaa! Raha kaikkea kontrolloi ja kuluttaja sitä käyttää. Kuka se kuningas onkaan? Ja mitä yrittäjä tässä yksin voikaan. Vai, että yritetään eettisesti, entä jos ensin yritettäisiin yhdessä? Janne Lankinen

Nakkilan

38

LUKIO


ESSEE

Nakkilan

39

LUKIO


YLIOPPILAAT

Syksyn 2013 ylioppilaat vas. Jarkko Virtanen ja Mika Haavisto sukulaisten onniteltavina 5.12. järjestetyssä lakkiaisjuhlassa.

Ylioppilaat Syksy 2013 Mika Haavisto, Jarkko Virtanen Kevät 2014 Katariina Aikala, Erkki Alho, Annamari Haanmäki, Juulia Halonen, Riikka Heinilä, Sara Heinänen, Tero Helo, Maria Hokkanen, Simo Jokela, Janne Lankinen, Siiri Matomäki, Niko-Petteri Mikola, Heidi Mustonen, Aleksi Mäkelä, Pasi Nieminen, Karoliina Niittumäki, Mira Parkkali, Neea Plaami, Liisa Pohjonen, Annika Puputti, Atte Rautiainen, Emilia Saarinen, Kristian Salo, Iiris Silvola, Nina Soininen, Janette Suomalainen, Juulia Ukkonen, Tarleena Vestu

Stipendit Stipendit on nähtävänä koulun osoitteessa http://www.nakkila.fi/koulut/lukio/ Ilmoitusasiat Ilmoitettavat asiat ovat nähtävänä koulun osoitteessa http://www.nakkila.fi/koulut/lukio/

Nakkilan

40

LUKIO


TAPAHTUMIA

Joutsijärvellä Keskiviikkona 28. elokuuta lukion 1. vuosikurssin opiskelijat eli juniorit lähtivät perinteiselle vaellusretkelle Joutsijärven rantaan. Bussi starttasi koululta vähän ennen yhdeksää ja bussimatkalla saimme rehtorilta haasteen, kymmenen euroa ensimmäiselle herkkutatin tuojalle, mutta jos sieni on väärä, täytyy maksaa euro. Reilu diili, ainakin jos tietää sienistä. Onneksi Google-kuvahaku on keksitty. Rehtori Pasi Rantala ja lehtori Anne Laato Joutsijärvellä.

Kun olimme perillä Silokallion leirikeskuksen pihassa, jakauduimme viiden ryhmiin ja lähdimme vuorotellen metsään apunamme alueen kartta. Matka sujui sieniä bongaillen ja (melkein) eksyenkin. Noin neljä kilometriä myöhemmin saavuimme ensimmäiselle pysäkille, laavulle. Siellä söimme eväät, banaanin, tripin, voileivän ja itse poltetut makkarat sekä pelasimme erilaisia pelejä monia naurattaneesta Marja-Liisasta lihava poni -peliin. Matkanteko jatkui toiselle laavulle, jossa pidimme pienen juomatauon. Hetken aikaa maisemia ihailtuamme jatkoimme matkaa takaisin leirikeskukselle. Kun pääsimme perille, bussi odottikin jo meitä. Lähdimme takaisin koululle väsyneinä. Bussimatka takaisin meni nopeasti, pian olimmekin jo koululla ja pääsimme kotiin.

Kouluterveydenhoitaja Nakkilan yhteiskoulu sai vakinaisen kouluterveydenhoitajan tänä syksynä. Tapani Mäkisen jäämisestä eläkkeelle on jo kulunut kaksi vuotta. Tähän asti virkaa on hoidettu tilapäisvoimin. Uuden kouluterveydenhoitajan nimi on Suvi Hiljanen. Hän on kotoisin Euran Kauttualta, mutta asuu nykyisin perheineen Harjavallassa. Hänellä ja hänen miehellään on kolme alle kouluikäistä lasta. Heillä ei ole lemmikkieläimiä. Terveydenhoitaja Hiljanen sanoi, että hänellä ei ollut lukion jälkeen minkäänlaisia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Oltuaan töissä päiväkodissa hän sai innostuksen hakeutua työskentelemään lasten ja nuorten parissa. Hän hakeutui Turkuun lähihoitajakoulutukseen ja jatkoi sen jälkeen terveydenhoitajaksi.

Kouluterveydenhoitaja Suvi Hiljasen vastaanotolla Emil Mannio.

Terveydenhoitaja Hiljanen suosittelee kaikille koululaisille syömään terveellistä ruokaa ja liikkumaan paljon. Nakkilan

41

LUKIO


TAPAHTUMIA

Eläkkeelle Pitkäaikainen englannin ja ranskan opettaja Marika Kasanko jäi eläkkeelle marraskuun alussa. Hän piti viimeisen oppituntinsa yhteiskoulun 8Bluokan oppilaille. Opettaja Kasanko ehti palvella Nakkilan kuntaa vuodesta 1989.

IdeaDrill-kilpailu Lokakuun lopussa järjestettiin Vuojoen Kartanossa, Eurajoella, satakuntalaisille toisen asteen opiskelijoille IdeaDrill-kilpailu. Tarkoituksena oli innovoida kolmen hengen joukkueissa ratkaisuja meri- ja metalliteollisuuteen tuleviin haasteisiin. Yhteistyökumppaneina toimi tunnettuja satakuntalaisia yrityksiä, kuten Boliden, Prizztech ja Raumaster. Kilpailuun osallistuneista kahdestatoista joukkueesta voittajaksi selviytyi Nakkilan lukion kolmikko, johon kuuluivat seniorit Ida-Maria Palmu ja Satu-Lotta Rannisto sekä juniori Joona Loula. Nakkilan joukkueen voittoisa idea oli yrityksille ja 14 20-vuotiaille nuorille suunnattu nettisivusto, jonne voi luoda oman profiilin ja tutustua erilaisten yritysten Vas. Ida-Maria Palmu, Joona Loula, Satu-Lotta Rannisto. toimintaan ja työtarjontaan esimerkiksi kuvien ja videoiden avulla. Sivusto parantaisi yritysten näkyvyyttä nuorten keskuudessa ja mahdollistaisi tiiviin yhteistoiminnan. Ajatus CooP-työnimellä kulkeneesta sivusta lähti, kun Ida-Maria Palmu mainitsi LinkedIn-nettipalvelun.  Pitkä päivä oli vaivan arvoinen, sillä palkinnot olivat loistavia. Kolmannelle sijalle yltänyt Vapaapudotus Säkylästä sai SAMKin kellot ja toiseksi sijoittunut Pequt Eurajoen lukiosta sai elokuvalippupaketin ja rannekellot. Ensimmäiseksi sijoittunut Nakkilan lukion joukkue sai palkinnoksi Satakunnan ammattikorkeakoulun logolla varustetut rannekellot sekä tandemlaskuvarjohypyn. SatuLotta Rannistoa hyppy ei pelota vielä, mutta keväisen hypyn aikaan jännitys voi iskeä. "Voitto tuntui ihan mahtavalta!" Satu-Lotta Rannisto iloitsi. "Me kaikki panostimme kovasti, ja päivä oli pitkä, mutta sen arvoinen."

Nakkilan

42

LUKIO


Yhteiskoulun virallisena perustamispäivänä lokakuussa tarjottiin molempien koulujen oppilaille ja opettajille juhlalounas.

Lukion 2. vuosikurssin opiskelijat järjestivät perinteiset potkijaiset abiturienteille helmikuussa. Potkijaisten teemana oli rock-musiikki. Twister on aina yhtä hauska ohjelmanumero.


Lukion kuvataideryhmä teki matkan Titanic-näyttelyyn, Tallinnan merimuseoon maaliskuussa. Aino Knihti ja Eveliina Koivumäki tutkivat Titanicin pienoismallia.

Yhteiskoulun ja lukion rumpuryhmä esiintyi opettaja Olli Penttilän johdolla italialaisille opiskelijoille ja opettajille huhtikuussa.

Vuosikertomus2013 14nettiversio