Issuu on Google+

Marraskuu 2011

LYYDIA

Nakkilan lukion oppilaskunnan julkaisu Viestintäkasvatus

JANETTEN KUULUMISET VAIHTO-OPPILAS JAPANISTA ABIEN 100 PÄIVÄÄ


Auringonkukkia ikuistamassa kuvataiteen tunnilla lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat Jesse Ruohola, Topi Tuominen ja Simo Jokela.

Nakkila 150 vuotta Juhlavuoden kunniaksi Nakkilan kunta halusi ilahduttaa asukkaitaan värikkäällä auringonkukkapellolla. Kukat oli istutettu Nakkilan lukiota ja yhteiskoulua vastapäätä. Pellon tarkoituksena on kaunistaa Nakkilan ympäristöä. Sieltä sai itse ilmaiseksi käydä poimimassa auringonkukkia kotiin viemiseksi. Lukiolaiset hyödynsivät peltoa tekemällä piirroksia kuvataiteen maalaustehtävää varten, joka oli Vincent van Goghin tavalla tehty työ. Auringonkukat innoittivat aikanaan tätä maailmankuulua taiteilijaa.

Valtteri Vanne ja nakkilalainen keinutuoli Satakunnan museossa.

Kunta tarjosi yhteiskoulun ja lukion opiskelijoille näyttelykäynnin Satakunnan museossa 20. ja 21. lokakuuta. Museoon oli koottu vanhoja valokuvia Nakkilasta.

Tätä Lyydia-lehteä ovat olleet tekemässä: Jonna Eerola, Mika Haavisto, Helena Kallio, Titta Koskinen, Ryuichi Murakawa, Lari-Matti Nurmi, Alisa Ojala, Lotta Saarteinen, Jasmin Schönroos, Katja Sulonen, Milla Tamminen, Rami Tienhaara, Eveliina Vilponen ja Juha Kopio. Kansi: Neea Reponen, Heidi Mustonen ja auringonkukka.


100-päivää Vietimme 6.9. 100 päivää tapahtumaa työmies-teemaan sonnustautuneina. Aloitimme päivän aamunavauksella, jossa soitettiin vanhoja 100päivää klassikoita, kuten Vicky Rostin Sata salamaa ja Nylon Beatin Satasen laina. Vertailimme nuorempien oppilaiden koulupäiviä omiimme ja totesimme seiskaluokkalaisilla olevan vielä jäljellä yli tuhat päivää… Voi pieniä!

Koulun äänentoistolaitteiston käynnistäminen on aina vähän jännittävä tapahtuma, pääseekö ääneni eetteriin niin, että en itse sitä huomaa. Lari Nurmi, Alisa Ojala ja Mari Soininen aloittamassa esitystään.

T

oisella tunnilla siirryimme juhlasaliin ja pidimme ohjelmaa muille lukiolaisille. Aloitimme ohjelmamme abien esittelyllä ja samalla juontajat Sami Harala ja Jori Renfors pitivät tietovisaa abeista. Muut lukiolaiset pääsivät osallistumaan vaateviestiin, jossa osallistujat jaettiin ryhmiin ja viestikapulana toimi erilaiset vaatekappaleet, jotka piti pukea Työläisiksipukeutuneet abit seuraavat juhlasalissa junioreiden ja senioreiden päälle. Ohjelmaan kuului myös kilpasuorituksia. satupeli, jossa ryhmä näytteli oman versionsa eri saduista. Näyteltyjä satuja olivat muun muassa Kultakutri, Punahilkka, Hannu ja Kerttu sekä Kolme pientä porsasta. Munapelissä kierrätettiin tärisevää palloa annettuun aiheeseen liittyvien sanojen tahtiin. Abeille laulettiin ylistyslaulu, johon piti tehdä myös tanssikoreografia. Abeilla on portaikossa kalenteri, josta voi seurata päivien vähenemistä ja penkkaripäivän lähenemistä. Kalenteri on tehty työhansikkaista ja päivät on numeroitu selkeästi, ettei kenelläkään pääse unohtumaan abien jäljellä olevien päivien vähäinen määrä.

Nina Soininen (kesk.) neuvoo Heidi Mustosta, Neea Reposta ja Annika Puputtia Hannu ja Kerttu -sadun esittämisessä. Nyt pannaan noita uuniin!


Valkokypäräisiä ei ollut joukkoon mahtunut, vaikka useimmissa abeissa onkin ilmiselvästi pomo-ainesta. 12th graders 100 days left of school. They were dressed as craftsmen and had arranged all kind of competitions for 10th and 11th graders.

! 0

0 1

Jori Renfors oli toinen juontajista (alla).

Abitietovisan tuloksia tarkastamassa Vilja Hakanpää ja Alisa Ojala. Visassa kysyttiin mm., että kuinka monessa maassa Vilja Hakanpää on käynyt. Oikea vastaus oli tietenkin, että sadassa maassa.

Senioreiltakin näyttämötaide sujuu. Junioreilla on käynnissä tiukka suunnittelu ennen esitystä (oik.).


Ryuichi Murakawa ja Lotta Saarteinen Nakkilan kirkon tornissa ihailemassa syksyisiä maisemia. Syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin, joskin sateinen, mutta kyseiseksi päiväksi sattui aurinkoinen sää. Ryuichi Murakawa is a Japanese exchange student from Tokyo. Heʼll stay the school year of 2011-2012 in Nakkila.

R

Ryuichi Murakawa, vaihto-oppilas Japanista

yuichi Murakawa tuli Japanista kokonaiseksi kouluvuodeksi vaihtoon Nakkilan lukioon. Hän asuu Japanin pääkaupungissa Tokiossa ja hänen mielestään siellä on liikaa ihmisiä. Ryuichi kertoi Suomen hyväksi puoleksi ihmisten vähyyden, hän pitää rauhallisesta Suomesta ja on viihtynyt täällä. Ryuichin perheeseen kuuluu äiti Yoko, isä Fumio ja 13vuotias pikkusisko Erika. Äiti tuki vaihtooppilaaksi lähtöä, sillä hän on itse ollut lukioikäisenä Amerikassa. Myös Erika-sisko haluaa lähteä tulevaisuudessa vaihtoon. Suomessa Ryuichi asuu Plaamin perheessä. Ryuichi sanoo sekä suomalaisten ja japanilaisten olevan ujoja. Eroksi hän sanoo ruoat, jotka epäilemättä poikkeavat melko paljon toisistaan. Erityisesti hän mainitsee perunan, jota syödään Suomessa kuten

Japanissa syödään riisiä. Myös sää on erilainen: kesät ovat Japanissa kuumia ja talvella lämpöasteita on keskimäärin viisi. Kun Ryuichi sai tietää että Suomessa viime talvena oli jopa -30 astetta, henkinen valmistautuminen ensi talvea varten taisi alkaa... Ryuichi haluaa kokeilla erilaisia talviurheilulajeja, kuten luistelua, laskettelua ja hiihtoa. Hän odottaa myös lunta, sillä Tokiossa hän mainitsee olleen lunta vain kerran viime vuosina. Ryuichi on opetellut puhumaan suomea, ja sanoo sen olevan vaikeaa. Varsinkin omistusmuodot sanojen lopussa ovat hankalia. Hänen kertoessaan suomeksi nimensä, ikänsä ja kansallisuutensa sitä ei uskoisi: sanojen ääntäminen ei ainakaan tuota vaikeuksia!


Ryuichi (in the middle) and his father Fumio and his sister Erika at the Narita Airport.

Praying at Yukio Matsumoto始s (Ryuichi始s grandfather) grave.

Traditional young people始s meal in train including pork, rice, spices, dumplings and so on.

Ryuichi始s sister in front of a Buddha temple.

Shinkansen = pikajuna = super-fast train. Top speed is 300 km/h). Ryuichi and his grandmother at her house. Small cabinet (butsudan) holds belonging of her late husband.


Japanin kieli Japanin kieltä kirjoitetaan merkkijärjestelmällä, joka on sekoitus kiinan kielestä lainattuja käsitemerkkejä (kanji-kirjoitusmerkit) ja Japanissa vuoden 1000 tienoilla kehitettyjä tavumerkkejä (hiragano-merkistö ja katakana-merkistö). Japanin merkkien translitterointi latinalaisilla kirjaimilla on usein hankalaa, ja periaatteet vaihtelevat kohdekielen kirjoitus- ja äännejärjestelmän mukaan. Yleisimmin käytetään nk. Hepburn-järjestelmää, joka perustuu pitkälti englannin kielen kirjoitusjärjestelmään. Japanin kielen äänteet ovat hyvin samantapaisia kuin suomen kielen äänteet, mikä helpottaa japanin lausumista. (Lähde: Gummerus Suomi-Japani-Suomi). Aalto - nami ahkera - nesshinna aika - toki ajatus - kangae antaa anteeksi - yurus baari - baa bikinit - bikini bussi - bas CD-levy - shiidii curling - kaaringu demokratia - minshu shugi diabeetikko - toonyoobyoo disko - disuko DVD-levy - diivyiidii ehkä - tabun elokuva - eiga esine - mono etelä - Minami etsiä - sagasu farkut- jiinzu flunssa - kaze golfpallo - golfubooru grillattu - yaita haava - kizu hansikas - tebukuro herkullinen - oishi-i hinta - nedan humaltunut - yopparatta ihme - fushigi isä - otoosan japani - nihon jauheliha - hikiniku jäätelö - aisukuriimu kahvi - koohi-i kamera - kamera kansakunta - kuni kenkä - kutsu kirje - tegami kukka - hana laiva - fhune lasi - koppu leuka - ago lohi - sakè lumi - yuki maa - daich matka - tabi muistikirja - nooto

nauttia - tanoshimu näkemiin - sayonara nudistiranta - nuudisto biichi nuori - wakai odotushuone - maziaishitsu ohitus kielletty - oikoshi kinshi ohukainen - pan keeki oikein - tadashii oksennus - ooto olkaa hyvä! - doozo olla janoinen - nodoga kawaita olla kunnossa - daizooby ostoskeskus - shoppingü sentaa ovela - kookatsuna pahoinpitely - bookoo pahoinvointi - mukazuki osoite - zyysho pakkanen - hyootenkano reeki palaa - moery palokunta - shooboodan pankkikortti - ginkoo kaado pehmeä - javarakana pelastaa - kyyzo suru pelätä - osorery penkki - benchi perhe - kazoky peruna - zagaimo pikajuna - tokkjyy pikkuhousut - pantzy pimeys - yami pitkä - nagai pohjoinen - kita poissaolo - kesseki pokémon - poketto monster popmusiikki - poppusy portti - mong posliini - zigi postitoimisto - youbin kyoku puhelin - denwa punainen - akai puoli - hambyn puoliso - hanjo puutarha - tejen pysäköinti kielletty - tsusa kinchi pysäköinti sallittu - tsusa ka pyörätie - zitensayono michi päivälehti - nikkanzi

pääkatu - shuyoodooro pääruoka - shusoku Raamattu - seisho raiskata - gokan zury rakastua - horery rangaistus - batsu rasia - hako ratsastaa - joobasury rautatieasema - eki ravirata - keibazoo ranskanperunat - furaido potato rantaloma - kishibeno kyuuka rauha - heiwa ravintola - restoran reikä - ana riisi - gohan rikas - kanemochino reppu - ryukku sakku ripuli - geri ritari - kishi rohkea - yuukan-na rokotus - yoboo sesshu rollaattori - hokooki rommi - ramu ruisleipä - raimugi pan rullaportaat - eskareetaa rukous - inori ruma - minikui runo - shi ruoka - tabemono ruokamyrkytys - shoku chuudoku ruokaryyppy - aperitify saada - ataerareru saari - shima saastuttaa - yogosu saippua - sekken sairaala - bjooin sairaus - bjooki sakset - hasami salaatti - sarada salaisuus - himitsu sali - hoory sanomalehti - shinbyn shamppanja - shanpen savuke - tabako selkä - senaka serkku - itoko seurata - ou


sieni - kineko siika - shinano yuki masu sika - buta sikari - hamaki sinä - anata siviilisääty - haiguusha kankei snapsi - shunappusu soitin - gakki sokea - moomokuno sokeriton - mutoono sormus - yubiwa sovelias - tekitoona suihku - shawaa sukupuolitauti - seibyoo sulhanen - shinroo surullinen - kanashii susi - ookami suudelma - kisu suuri - ookii sykkivä - myaku utsu synti - tsumi syntymäpäivä - tanjoobi särkylääke - itamidome sääntö - kisoku tahto - ishi taivas - sora takki - kooto taksi - takshi talvi - fuju tanssit - dansu paatii tapella - tatakau tasku - poketto taskulamppu - kaichuu dentoo

tatuointi - irezumi tauko - kjuukei tee - koocha tehdas - koojoo tekstiviesti - meeru televisio - terebi tequila - tekiira tervetuloa! - jookoso terveysside - seiriyoo napukin teurastaja - toshatzunin tie - michi tietokone - konpjyyta tiistai - kajoobi tili - kooza tupakkakauppa - tabakoija tunturi - tunturi uimahalli - okunai puuru ulkonäkö - gaikan ulostuslääke - tsuuji kusuri uni - yume unohtaa - wazureru uskonto - shuukjoo uusi - atarashii vaaleanpunainen - momo-iro vaarallinen - kiken-na vaatekaappi - tansu vadelma - razuberii vahinko - songai vaimo - zuma vaippa -omutsu valehdella - usowo tsuku valkoviini - howaito wain veitsi - naifu

veri - chi vesi - mizy vessa - toire video - bideo viehättävä - mirjokutekina viisas - kashkoi viisi - go vilja - mugi väkivalta - boorjoky välipala - ojatsu yhdeksän - kjuu yhtye - bando yksinkertainen - tanzun-na ylinopeus - spiido ihan yrttilikööri - haabu rikjuuru yökerho - naito kurabu yöpuku - nemaki äiti - okaasan äkkilähtö - kjanserumachi waribiki ämpäri - baketsu ärtynyt - enshoowo okoshita äänekäs - urusai ääni - oto öljy - abura

Lähteenä on käytetty Gummeruksen Suomi-JapaniSuomi -sanakirjaa, Ryuichi Murakawa on avustanut lausuntatavan kirjoitusasussa.

JAPANI Saarivaltio Tyynessä valtameressä Itä-Aasiassa, pääkaupunki ja samalla suurin kaupunki on Tokio korkein vuorenhuippu Fuji on tulivuori maan asukasluku on maailman kymmenenneksi suurin, yli 127 miljoonaa henkeä Japani on maailman kolmanneksi suurin talous valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia keisari: Akihito pääministeri: Yoshihiko Noda pinta-ala: 377 835 km² (Suomi: 338 424 km²) virallinen kieli: japani valuutta: jeni 1€ = 103,91 jeniä elinkeinorakenne: maatalous (1,6%), palvelut (73,1%), teollisuus (25,3%) kansallislaulu: Kimi ga yo Noin 84 prosenttia japanilaisista on sekä šintolaisia että buddhalaisia, kansallisurheilulaji on perinteisesti ollut sumopaini, joka on yhä yksi maan suosituimmista urheilulajeista Ilmasto: Japani sijaitsee pääosin lauhkealla vyöhykkeellä, ja maassa on neljä vuodenaikaa tai viisi, jos sadekausi lasketaan mukaan Japanin nykyiset automerkit: Toyota, Nissan, Mazda, Suzuki, Lexus, Honda, Mitsubishi, Subaru, Daihatsu, Infiniti, Isuzu, Acura


Japania opetetaan Check-In -luokassa.

Japaninkielen opettaja

O

Japanese language is a new thing in the senior high school of Nakkila. Mrs. Oshie NishimuraSahi is teaching Japanese and there are three students in Nakkila studying the language.

len nimeltäni Oshie Nishimura-Sahi ja asun Porissa, kotikaupunkini oli sitä ennen Osaka Japanissa. Opetan japaninkieltä Nakkilan lukion videokurssin lisäksi Porin yliopistokeskuksessa (TTY). Olen asunut Suomessa neljä vuotta, menin silloin naimisiin porilaisen miehen kanssa ja muutin tänne. Olen edelleen hoitovapaalla, koska minulla on kaksi pientä poikaa, joten tämä opetustuntimäärä, joka minulla on, on juuri sopiva. Poriin ei ole tullut montaakaan japanilaista, arvioisin, että meitä olisi yhdeksän. Vaalin japanilaisuutta perheessämme valmistamalla kanaa ja kalaa japanilaiseen tapaan. Meillä ei ole sellaisia hienoja ruokia kuten tempuraa tai sushia. Lapset puhuvat japania, käymme kerran vuodessa entisessä kotimaassani ja sukulaisetkin käyvät meillä joskus.

Riikka Heinilä, Neea Plaami ja Ryuichi Murakawa opettaja Nishimura-Sahin tunnilla.

Videokurssi on tarjolla muissakin lukioverkon kouluissa. Kaikkiaan kurssille osallistuu kuusi opiskelijaa.


Seinämaalauksia keilaradalle Harjavallan curling-halliin valmistui keilarata elokuussa. Hallin omistaja, Tapani Härkälä, päätti koristeluttaa radan seinämaalauksin. Tehtävän saivat lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat. Työ tehtiin 6-8 opiskelijan ryhmissä, parissa viikossa heti koulun alettua elokuussa. Seinämaalauksilla oli kiire, koska ne piti saada valmiiksi avajaisiin elokuun lopulla. Seinille on ikuistettu näkymiä Harjavallasta sekä kaatuvia keiloja. Ääriviivat on lisäksi käsitelty nk. hohtomaalilla, joka loistaa ultraviolettivalossa.

Karoliina Niittymäki, Annamari Haanmäki ja Ryuichi Murakawa maalaavat Harjavallan vanhan kirkon kuvaa.


1. Kuinka monta työtuntia kului kaikkiaan, Annika Puputti? Kaikkiaan taisi oppilaille työtunteja tulla yhteensä 133. Melkein jokainen kävi ainakin kerran maalaamassa, ja oli paikalla 4 tuntia. 2. Mitä kuvia maalasitte ja miksi? Maalasimme suuria, juuri kaatumassa olevia keiloja toiselle seinustalle. Syytä ei varmaankaan ole vaikea arvata... Toiselle seinälle tuli Harjavallan "nähtävyyksiä" tai muuten Harjavaltaa koskevia rakennuksia ym. Sinne ikuistettiin muunmuuassa pato ja Satalinna. (En muista kaikkia rakennuksia, suosittelen kysymään Kopiolta.) Kuvien päälle maalattiin myös hohtokeilausta varten erikoismaalilla pimeässä hehkuvia keilailijoita. 3. Kuinka monta junioria oli tekemässä työtä? Lähes kaikki juniorit kävivät tekemässä työtä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. He korvasivat tunnit maalaamalla koululla myöhemmin. 4. Millaisia ongelmia oli projektin aikana? Suurin ongelma tai stressinaiheuttaja oli varmaankin aika. Meillä oli vain pari viikkoa aikaa tehdä töitä, joten väkisinkin siinä alkoi epäilemään saadaanko työ valmiiksi. Omasta mielestäni suuria ongelmia ei ollut, koska Kopio järjesti kyydit ja kaiken. 5. Oletteko tyytyväisiä lopputulokseen? Itse olen nähnyt lopputuloksen vain kuvista, mutta olen kyllä tyytyväinen niitten perusteellakin. Muiden mielipidettä en voi varmaksi sanoa, mutta eiköhän kaikki ylpeitä ole tuloksistamme. 6. Mikä olisi voinut mennä paremmin? Enemmän aikaa, olisi ehkä voinut panostaa yksityiskohtien korostamiseen ja parempaan suunnitteluun. Jos aikaa olisi ollut enemmän, jäljestä olisi tullut luultavasti vielä siistimpää ja yksityiskohtaisempaa. 7. Millainen yhteishenki teillä oli? Omalla ryhmälläni oli ainakin hyvä yhteishenki. Maalatessa naureskeltiin, kuunneltiin musiikkia ja vaihdeltiin muutenkin kuulumisia. Uskon, että joka ryhmässä oli mukava tehdä töitä, koska koko luokallamme on kohtuullisen hyvä yhteishenki ja tulemme toimeen keskenämme. 8. Mitä opitte työn aikana? Opimme maalausta, totta kai, mutta työ myös paransi yhteistyökykyämme. 9. Miksi te maalasitte Harjavallan keilaradan? Meille vain tarjottiin tälläistä tilaisuutta, ja totta kai mielellään suorittaa kuviksen tunteja sillä tavalla, pientä korvausta vastaan. Ei siinä jääty paljon kyselemään.

Kuvataideopiskelijat jaettiin 6-8 hengen ryhmiin ja maalaaminen tapahtui koulupäivän päätteeksi.

Seuraava ryhmä jatkoi edellispäivän aikaansaannoksia.

Annika Puputti maalaa taustaa.


Piirtoheitin oli hyödyllinen apuväline maisemakuvissa.

Satalinnan sairaala ennen hohtomaalia. Niko Jokela ja Mira Parkkali maalaavat seinän yläosaa.

Teippejä poistetaan ruiskumaalauksen jälkeen. Keilojen reunoille ruiskutettiin mustaa ja keskelle valkoista maalia.


Lammaisten voimalaitos hohtomaalattuine ykstyiskohtineen. Hohtomaalia lisättiin tämänkin jälkeen, koska padon pitää näkyä keilaradan alkupäästä.

Voimalaitos ja Harjavallan tehtaiden piiput normaalivalossa.

Hohtomaaleja on saatavana hyvin erivärisinä.

Ryuichi Murakawa keilaradalla ennen loppusiivouksen aloittamista. Hohtomaalilla on korostettu mm. maisemamaalausten yksityiskohtia.


10th graders painted murals at a bowling hall in Harjavalta. They did the job within two weeks in August. There are landscapes from Harjavalta on one wall and pins and bowlers on the other. Radan alkupäässä on Harjavallan silta ja näkymä Kultakoukkuun päin.

Hohtomaali korostaa radan pituutta.

Hohtomaalilla maalattu keilaaja näkyy hienosti mustavalossa.


Sukelluskohteena Great Barrier Reef. Janette Suomalainen is spending this school year in Australia as an exchange student.

Whitsunday Islands.

Janetten terveiset Australiasta

Hei Janette! Mitä kuuluu? Hyvää kuuluu! Yritän totutella harmaaseen arkeen takaisin matkusteltuani kaksi viikkoa pitkin Australian itä-rannikkoa yhdessä muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Vietin elämäni upeimmat 12 päivää ja pääsin mm. toteuttamaan unelmani sukeltelemalla Suurella Valliriutalla. Miksi päätit lähteä vaihto-oppilaaksi juuri Australiaan? Halusin lähteä maahan, jossa puhutaan englantia äidinkielenä. Yhdysvallat ei vaikuttanut minulle tarpeeksi eksoottiselta, kun taas Australia oli kaikkea sitä, mitä kohdemaalta saatoin toivoa. Paikalliset ihmiset ovat luonteeltaan ystävällisiä ja avoimia sekä luonto eläimineen on ainutlaatuinen. Australialla on kulttuuri, jonka haluan kokea ja omaksua. Koitko kulttuurishokin? Jos kyllä, niin millaisen? En tunne kokeneeni suurta kulttuurishokkia. Minulla oli vain asioista, jotka vaativat totuttelua, kuten ylisuuret ostoskeskukset, vasemmanpuoleinen liikenne, ruoka, ilmasto, koulu sekä paikallinen tapa jutella ventovieraiden kanssa päivän kuulumisista. Pikkuhiljaa olen oppinut pitämään kaikesta uudesta, enkä enää osaa kuvitella oikeanpuoleista liikennettä tai elämää ilman thaimaalaista ruokaa.


Kengurua ruokkimassa.

Brisbane auringon laskiessa.

Miten australialainen koulujärjestelmä eroaa suomalaisesta? Entäpä oma koulusi? Australiassa koulunkäynti kestää 12 vuotta. Koululaitokset jakautuvat kahteen osaan; primary school vuosille 1-7 ja high school vuosille 8-12. Vuoden 12 lopussa käydään lopputentit, jotka vastaavat ylioppilaskirjoituksia. Valmistuessaan australialaiset nuoret ovat yleensä 17-18vuotiaita. Tämän jälkeen nuoret jatkavat osa suoraan työelämään, osa yliopistoihin. Kouluja on sekä julkisia että yksityisiä. Yksityiskoulujen lukukausimaksut ovat aivan mielettömän kalliita, mutta silti on aivan yleistä laittaa lapset yksityiskouluun. Vanhemmat ovat valmiita maksamaan suuria summia lastensa koulutuksesta. Yksityiskouluissa uniformut ovat yleensä vanhoillisempia ja säännöt tiukempia, mutta opetus saattaa olla parempilaatuista. Yksityiskoulut saattavat myös olla kokonaan tyttö- tai poikakouluja. Itse käyn julkista koulua, ja olen onnellinen siitä, sillä pääsen vähällä koulupukuni kanssa. Koulupukuun kuuluu valkoinen kauluspaita, laivastonsininen neule, vekkihame ja sukat sekä mustat koulukengät. Yksityiskoulussa saattaa joutua käyttämään mm. lierihattua, kravattia ja nilkkoihin asti ulottuvaa kouluhametta. Oma kouluni poikkeaa jonkin verran kaikesta, mihin olen tottunut Suomessa. Koulun kartta toimi parhaana ystävänäni ensimmäiset viikot, sillä koulussani on 1200 oppilasta ja koulu koostuu noin 20 eri rakennuksesta ja polut rakennusten välillä ovat kaikkea muuta kuin suoria. Lukioni Suomessa nyt kun ei ole mikään kauhean iso, vaati koulu täällä aika paljon totuttelua. Oletko viihtynyt Australiassa? Ensimmäiset viikot olivat hankalia, sillä piti sopeutua kaikkeen uuteen. Erityisesti koulu oli aikamoista tuskaa, sillä kyseessä oli iso paikka enkä tuntenut ketään. Alkukankeuden jälkeen olen nauttinut olostani paljon, ja Australia tuntuu nyt kodilta. Millainen on isäntäperheesi? Isäntäperheeni on aivan tavallinen, avoin ja iloinen australialainen perhe. Perheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi 13- ja 16-vuotiaat pikkusiskot. Host-isäni työskentelee lentokonemekaanikkona armeijalle ja host-äitini on ammatiltaan valokuvaaja ja sairaanhoitaja. Meillä on myös koira ja kaksi kissaa. Ja lopuksi, tulethan takaisin? Tuossa keväällä kävin juttelemassa lukiomme rehtorin kanssa välivuodesta. Kuulemma sillä ehdolla onnistuu, että tulen takaisin ja kirjoitan ylioppilaaksi Nakkilan lukiosta hyvin tuloksin. Että kai se on pakko tulla...


Nakkilan lukion lehti