Issuu on Google+

NUMERO 2 | HUHTIKUU 2013

Muutosturva puhuttaa h채kel채isi채


2

TAISTELU

Tässä numerossa 2 | 24.4.2013

Ari Parkkinen ja muut SPALin alkuvuosien ay-aktiivit muistavat 90-luvun eläketaistelun

| Pääkirjoitus 3 Innovaatioprosessit osaksi organisaatiokulttuuria

SPAL 1993—2013

TYÖURAT

6 | Taistelu eläkeiän laskemiseksi Kampanjointia ja vääntöä

Suurkartoitus pelastuslaitoksista — onko tapahtunut edistystä?

10 | Päättäjiltä loppui rohkeus Eläkeperusteluja ei pystytty murtamaan Työurat

AMMATTILAISUUS

14 | Työvuorosta uusiin tehtäviin Kartoitus pelastuslaitoksista

Petra Auvinen oli mukana tutkijaryhmässä, joka haastatteli ensihoitajia Pirkanmaalla

24 | Järkeviin tehtäviin Koulutusyksikkö toimii Pohjois-Savossa | Kolumni: Pentti Partanen 28 Innovaatioista pelastustoimessa

HAL

| Oppisopimuksella ensihoitajaksi 36 Pohjois-Savossa päivitettiin osaamista

38 | Kaikki keikat hoidetaan Ensihoitajien työtä tutkittiin Pirkanmaalla Paikalliskierros

Aikakauslehtien liiton jäsen. Lehti ilmestyy kuudesti vuodessa, seuraavan kerran 19.6.2013. JULKAISIJA: Suomen Palomiesliitto SPAL ry Vernissakatu 6, 01300 Vantaa puh. (09) 867 8880, fax (09) 863 7230 toimisto@palomiesliitto.fi PÄÄTOIMITTAJA: Kim Nikula Puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi

14 | Hämeenlinna 22.2.2013

TOIMITUSKUNTA: Liisa Haimi, Kim Nikula, Tuija Tervo ja Mikko Terävä

OSOITTEENMUUTOKSET: jutut@palomiesliitto.fi ISSN: 1456-7709 PAINO: Forssa Print ILMOITUKSET: Ilpo Pitkänen Oy puh. (09) 5868 300, christina.virtanen@pitkanen.inet.fi

kansi Tiina-Riikka Nyman on hätäkeskusammattilainen, joka vapaa-ajallaan toimii Kuopion Järvipelastajissa. Kuva Timo Hartikainen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

LEHTI NETISSÄ: issuu.com/palomiesliittospal

www.palomiesliitto.fi

www.facebook.com/palomiesliitto

Ensihoito

Palomiesliiton jäsenlehti

32 | Kuopion hätäkeskus käynnistyi Muutosturva puhuttaa henkilöstöä

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


3

PÄÄKIRJOITUS

>

PALOMIESLIITTO juhlii 20-vuotista ydintehtävistä. Mikäli innovaatiotaivaltaan innovaatioteemalla. Kulukulttuuri ja verkostomainen asiantunvan vuoden aikana yhteistyökumptijaorganisaatio ovat päämäärämme, panimme kirjoittavat tämän lehden mikä estää meitä uudistumasta? innovaatiopalstalla edustamansa tahon ajatuksia siitä, miten innovaatioPELASTUSALAN koulutusjärjesteltoiminta näkyy pelastustoimessa. Limä tulee päivittää vastaamaan tarsäksi muistelemme historiasarjassa peita. Palomiehen perusosaamisen menneen ajan innovaatioita. sisäistämiseen tarvitaan ammattiPelastusylijohtaja Partanen totekorkeakoulutasoinen koulutus. Muiaa kolumnissaan ministeriön tukevan hin kuin operatiivisiin johtotehtäviin innovaatiokulttuuria innovaatiopaledellytetään ylempää korkeakoulukinnolla sekä tukemalla eri tutkimustutkintoa. ja kehittämishankkeita. Partanen viitTämä johtaisi siihen, että voimtaa myös tiukan taloustilanteen johme radikaalisti madaltaa organisaatavan siihen, että tehokkaampia toitiorakennetta ja keskittyä ydintehtäMiksi koneisto mintamenetelmiä tarvitaan jatkossa viin: ennaltaehkäisevä toiminta, petarvitsee yhä enenevässä määrin. lastustoiminta ja ensihoito. Pentti viitannee tiukalla taloustiSamalla tulee rohkeasti keskuskaksikymmentälanteella valtioneuvoston budjettiketella siitä, miksi pelastusviranomaiskaksi erilaista hyspäätökseen 2014—2017, jonka takoneisto tarvitsee kaksikymmentävoitteena on vähentää kuntien lakikaksi erilaista hallintoa. Olisiko toihallintoa. sääteisiä tehtäviä sekä löytää yhden mintaa tehokkaampaa ja viranomaismiljardin säästöt kuntien toimintamenoihin. toiminta yhtenäisempää, mikäli hallinnot keskitetään esimerkiksi kahteen ylikunnalliseen palveluykJULKISEN sektorin toimintoja tullaan jatkossasikköön? Luonnollisen poistuman myötä vapautuvat kin uudistamaan täydellä teholla. Ulkoiset ja sisäiset resurssit siirretään operatiivisiin tehtäviin. haasteet ovat tiedossa. Kysymys on pelastustoimen osalta lähinnä siitä, että uudistetaanko organisaatiota ESIMERKIN kaltaisen uudistuksen myötä innovaaevoluutio- vai revoluutiomallin mukaisesti, siis sisäitioprosessit olisivat osa organisaatiokulttuuria, joka sistä tarpeista vai radikaalisti asiakkaan ehdolla. tukisi tehokasta ja matalaa organisaatiorakennetta, Pelastustoimen organisaatiorakenne sekä -kultedistäisi työhyvinvointia sekä vastaisi ulkoisiin ja situuri tarvitsee kunnon ravistelun. Ydinprosessit tulee säisiin haasteisiin. Mikä on uudistuksen esteenä? kirkastaa, kartoittaa organisaation osaamistaso, avata Ruhtinas Machiavelliä siteeraten: Kaikki ne vasprosessit ja määrittää prosessien vastuuhenkilöt sekä tustavat uudistusta, joille vanhasta järjestelmästä on tiimit — ja ennen kaikkea: on opittava eroon funktioollut etua ja sitä puolustavat vaimeasti ne, jotka siitä naalisesta ja hierarkkisesta toimintakulttuurista. ehkä hyötyisivät. Useampi tutkija on päätynyt siihen tulokseen, ettei autoritäärinen ja hierarkkinen toimintakulttuuri tue Kim Nikula innovaatiotoimintaa, työhyvinvointia tai suoriutumispuheenjohtaja

ONKO NÄIN? Kerro mielipiteesi Puheenjohtajan päiväkirja -blogissa > www.palomiesliitto.fi

Innovaatioprosessit osaksi organisaatiokulttuuria

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


4

LIITTOHALLITUS PUHEENJOHTAJA Kim Nikula puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi VARAPUHEENJOHTAJA Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388 ilkka.mustakangas@espoo.fi VARAPUHEENJOHTAJA Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 jyrki.savolainen@lapinpelastuslaitos.fi JÄSENET JA VARAJÄSENET HELSINKI Asko Reinikainen puh. 040 334 6857 asko.reinikainen@hel.fi Kari Nurminen puh. 050 524 1899 kari.nurminen@hel.fi ITÄ-, KESKI- JA LÄNSI-UUSIMAA Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388 ilkka.mustakangas@espoo.fi Janne Nieminen puh. 050 599 4161 janne.nieminen@ku-pelastus.fi

KANTA-, PÄIJÄT-HÄME JA KYMENLAAKSO Jouni Kokki puh. 040 596 7212 jouni.kokki@phpela.fi Jarkko Savilepo puh. 040 508 9600 jarkko.savilepo@pelastuslaitos.fi

POHJOIS-SAVO Pasi Rissanen puh. 0440 519 291 pasi.rissanen@kuopio.fi Mauri Koivisto puh. 040 512 8821 mauri.koivisto@ dnainternet.net

ETELÄ-SAVO JA ETELÄ-KARJALA Asko Heimonen puh. 040 533 2111 asko.heimonen@espl.fi Janne Päykkönen puh. 044 302 5205 janne.paykkonen@espk.fi

POHJOIS-KARJALA Jorma Hämäläinen puh. 050 591 3416 jorma.hamalainen@ pkpelastuslaitos.fi Eero Bogdanoff puh. 044 554 4322 eero.bogdanoff@pkpelastuslaitos.fi

PIRKANMAA Jarkko Lahtinen puh. 040 534 9454 jarkko.lahtinen@tampere.fi Jaakko Alasaukko-oja puh. 0500 555 036 jaakko.alasaukko-oja@tampere.fi

KESKI-POHJANMAA, JOKILAAKSOT, KAINUU JA OULU-KOILLISMAA Kim Nikula puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi Pasi Mänty puh. 050 351 1407 pasi.manty@gmail.com

KESKI-SUOMI Timo Korhonen puh. 0400 648 153 timo.k.korhonen@jkl.fi Hannu Kokkonen puh. 044 589 0109 hannu.kokkonen@jkl.fi

LAPPI Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 jyrki.savolainen@lapinpelastuslaitos.fi Reijo Huhtala puh. 0500 922 281 reijo.huhtala@lapinpelastuslaitos.fi

VARSINAIS-SUOMI JA SATAKUNTA Jouni Hämäläinen puh. 050 550 6567 jouni.hamalainen@turku.fi Pekka Puisto puh. 040 594 8397 pekka.puisto@nic.fi

ETELÄ-POHJANMAA JA POHJANMAA Tapani Torppa puh. 040 765 2966 tapani.torppa@seinajoki.fi Hannu Kaatikko puh. 050 583 2221 hannu.kaatikko@vaasa.fi

PUHEENJOHTAJA Kim Nikula puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi

TOIMINNANJOHTAJA Petri Hynninen (opintovapaalla)

JÄRJESTÖSIHTEERI Liisa Haimi puh. (09) 867 8880 liisa.haimi@palomiesliitto.fi

PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ Mikko Terävä puh. 045 657 6882 mikko.terava@palomiesliitto.fi

TIEDOTTAJA Tuija Tervo puh. 045 136 5995 tuija.tervo@palomiesliitto.fi

JÄRJESTÖSIHTEERI Laura Ruokonen puh. (09) 867 8880 laura.ruokonen@palomiesliitto.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TOIMISTO


5

SPAL INFO Jäsenten mielipiteitä kartoitetaan PALOMIESLIITTO toteuttaa toukokuussa 2013 kyselytutkimuksen, jossa kartoitetaan liiton sidosryhmien tyytyväisyyttä liiton toimintaan ja viestintään. Kyselyn tutkimustyöstä vastaa tamperelainen tutkimusyritys Innolink Research Oy. Tutkimuksen päämääränä on tutkia liiton jäsenten

ja yhteistyökumppaneiden näkemyksiä liiton viestinnän nykytilasta ja kehitettävistä asioista. Kartoituksen pohjalta kehitetään liiton toimintaa. Jäsenille suunnattu kysely toteutetaan sähköisellä lomakkeella, joka lähetetään yhdistyksiin säh-

köpostilla toukokuun alussa. Kyselylomakkeeseen pääsee myös Palomiesliiton ekstranetissa toukokuun ensimmäisellä puoliskolla aina 17.5. saakka. Vastanneiden kesken arvotaan Lippupalvelun, Hotellimaailman ja Kultajousi-myymälän lahjakortteja.

Firefighters-tuotteet nettikaupasta TILAA LAADUKKAAT ja tyylikkäät Finnish Fire Fighters -tuotteet verkkokaupasta. Valikoimassa mm. t-paitoja, huppareita, takkeja ja laukkuja Finnish Fire Fighters — Suomen Palomiesliitto -painatuksella. Tutustu tuotevalikoimaan ja tee tilaus: finnishfirefighters.com Verkkokauppaa ylläpitää Firefighters Profileshop / Mälarprofil Ruotsissa. Tuotehinnat sisältävät lähetyskulut Suomeen. Tilaukset

maksetaan luottokortilla ja toimitus on DHL:n kautta. Huom! Tilausta tehdessäsi varmista jokaisen tuotteen kohdalla, että olet tilaamassa Finnish Fire Fighters -painatuksella. Kaikki verkkokauppaan liittyvät tiedustelut ruotsiksi tai englanniksi: brf@malarprofil.se

> finnishfirefighters.com

Vielä mahtuu Juhlaseminaariin! Katso ilmoitus sivulta 30

Liittohallituksen kokoukset 2013

Pelastusalan ammattilaisen ilmestyminen ja teemat 2013

1/13 / 29.—30.1. / Seminaari 2/13 / 26.3. / Vantaa 3/13 / 28.—29.5. / Helsinki 4/13 / 17.—18.9. / Seminaari 5/13 / 15.10. / Oulu 6/13 / 26.—27.11. / Liittokokous, Oulu

1/13 / 20.2. / Työhyvinvointi 2/13 / 24.4. / Urakehitysmallit 3/13 / 19.6. / Turvallinen Suomi, SPAL 20 v 4/13 / 4.9. / Opiskelijanumero 5/13 / 30.10. / Työturvallisuus 6/13 / 18.12. / Liittokokous

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


6

SPAL 1993—2013

Yritettiin takoa järkeä päähän.

PALOMIESLIITTO 20 VUOTTA

Taistelu eläkeiän laskemiseksi Eläkekysymys on aina ollut punainen lanka Palomiesliiton toiminnassa ja se oli myös yksi lähtökohta liiton perustamiselle.

L

iiton ensimmäisten toimintavuosien 1993– 1997 tärkeimmät tavoitteet olivat neuvotteluoikeuksien saaminen ja palohenkilöstön eläkeiän laskeminen takaisin 55-vuoteen. Eläkelainsäädännön uudistuksen myötä palomiesten ammatillinen eläkeikää muutettiin vuonna 1989, jolloin se nousi yleiseen eläkeikään. Niin neuvotteluoikeuksien saamista kuin eläkeiän laskemista ajettiin eteenpäin voimallisesti julkisuudessa ja kahden lakon kautta. Molempien eteen tehtiin myös kovasti töitä kaikessa hiljaisuudessa kulissien takana.

Julkisuutta eläkeasialle Ammatillisen eläkeiän takaisin saamiseksi järjestettiin mielenilmauksia ja tilaisuuksia eri paikkakunnilla. Pääkaupunkiseudulla mielenosoitusmarsseja järjestettiin useampia. — Muistaakseni ensimmäinen mielenosoitusmarssi oli puhtaasti eläkeasiasta, kun marssimme eduskuntatalon eteen. Veimme sinne nostolavan, josta laskeutui palomies vanhan miehen naamari päässä, muistelee Heikki Saksa. — Lakon aikana oli myös pari kolme marssia, jotka olivat Helsingin keskustassa. Jossain vaiheessa marssittiin Kalliossakin sekä KTV:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edestä. Hesarin edestä mentiin eduskuntatalon kautta valtioneuvoston eteen.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

— Lisäksi pidettiin tilaisuuksia Senaatintorilla ja Esplanadilla, missä oli erinäisiä puhujia, kansanedustajia ja muita. Sitten meillä oli toimintapäivä Rautatientorilla ennen toista lakkoa, jatkaa Saksa. Mielenilmausten ja toimintapäivien lisäksi Palomiesliitto tiedotti aktiivisesti palohenkilöstön eläkeasiasta sekä jakoi tietoa kansalaisille. Eläkeiän alentamisvaatimuksissa palohenkilöstö saikin suuren yleisön tuen ja osa kansanedustajista ilmaisi sympatiansa, mutta mitään konkreettista ei sympatian lisäksi herunut. — Kun kysyin yksittäisiltä kansanedustajilta heidän mielipidettään brankkareiden eläkeiästä, niin kaikki oli kokoajan ”juu, juu aivan liian korkea”. Teot ja puheet menivät kyllä ihan ristiin, kertoo Ari Parkkinen. — Muistan kun kansanedustajia kävi Helsingin laitoksella meidän testejä tsiigaamassa ja kokeilemassa. Eräs kansanedustaja oli silloin kovasti meidän puolella, mutta sitten kun hänet valittiin eduskuntaan, asia taisi unohtua täysin, muistelee puolestaan Ari Laatikainen.

Vääntöä kulissien takana Eläkeikään yritettiin vaikuttaa tarmokkaasti median välityksellä ja etenkin lakkojen aikana asiasta tiedotettiin aktiivisesti. Kalevi Jokisen mukaan mediassa palomiesten eläkeasia otettiin vastaan melko nihkeästi. >


SPAL 1993—2013

7

SPALilaisia marssimassa alemman eläkeiän puolesta Helsingissä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


8

SPAL 1993—2013

Palomiesten eläkeiästä järjestettiin useita mielenilmauksia eduskuntatalon edessä 90-luvulla.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtajana toiminut Jouni Ekuri tutustumassa palomiesten työhön Helsingin keskuspelastusasemalla.

— Kyllä se oli enemmänkin pään hakkaamista seinään. Lehdissä kirjoiteltiin kyllä meidän eläkeiästä, mutta ei sitä arvosteltu, että se on liian korkea. Lehdistö ei ollut meidän puolella siltä osin. Sen sijaan kansalaiset olivat, ja meidän eläkeiästä kirjoitettiinkin ehkä eniten yleisöosastoilla, Jokinen sanoo. Palomiesliiton edustajat kävivät kokoajan neuvotteluja ja keskusteluja palohenkilöstön eläkkeitä koskevan lainsäädännön muuttamisesta vuosien 1994– 1997 aikana. Asiasta käytiin puhumassa muun muassa sisäasiainministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä. Siitä keskusteltiin yksittäisten kansanedustajien, ministereiden ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan kanssa. — Ihan kaikille tahoille koetettiin takoa järkeä päähän, kiteyttää Parkkinen. Asiasta neuvoteltiin myös molempien lakkojen aikana sekä valtakunnansovittelijan ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (KT) johtajien että Kuntaliiton ja hallintoministerin kanssa. Kalevi Jokinen kävi myös useita ns. kabinettineuvotteluja poliittisten ryhmien edustajien kanssa ja oli yhteydessä henkilöihin, jotka olivat päättämässä palohenkilöstön eläkeiän nostamisesta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

— Sain kuulla, että kaikilta ammattiliitoilta oli aikoinaan kysytty mielipidettä palomiesten eläkeiän nostamisesta. Vaikka kaikki tutkimukset puolsivat sitä, että meillä ei voi olla niin korkea eläkeikä, niin liitot ja poliitikot olivat sitä mieltä, että niillä tutkimuksilla ei ole mitään väliä, kertoo Jokinen. — Henkilöt jotka olivat siinä ryhmässä päättämässä meidän eläkeiästä kertoivat, että heille ei annettu mitään vaihtoehtoa. Heille vain ilmoitettiin, että palomiesten eläkeikä nostetaan.

Talon sisäinen asia Jokinen kertoo että neuvottelu eläkeiän laskemiseksi oli taistelua tuulimyllyjä vastaan, sillä kukaan ei ollut edes valmis keskustelemaan asiasta. Kaikki vetosivat siihen, että jos eläkeikä lasketaan 55-vuoteen, niin kaikki muutkin ammattiryhmät kohta vaatisivat samaa. — Mehän vedottiin tietysti moneen muuhun ammattiin, joissa oli vielä alhaisempi eläkeikä. Siihen he ainoastaan sanoivat, että teidän työt täytyy yrittää järjestää jotenkin siellä talon sisällä, toteaa Jokinen. — Teimme eläkeiän laskemiseksi hirveästi töitä kulissien takana, kun asia oli niin älyttömän arka, ettei siitä


SPAL 1993—2013

Kalevi Jokinen oli Palomiesliiton perustajajäsen ja toimi hallituksen puheenjohtajana 1994–1998.

Ari Laatikainen oli SPALin perustajajäsen ja hallituksessa jäsenenä ja varajäsenenä 1993—1998.

uskallettu puhua muuta kuin negatiivisesti. Mutta aina saimme lunta tupaan joka paikassa, minne menimme. Ari Laatikaisella on Jokisen kanssa samanlainen näkemys, miksi eläkeikää ei saatu laskettua. — Meidän talossakin työnantaja oli meidän kanssa samaa mieltä palohenkilöstön eläkeiästä. Se oli kuntatalo joka asiaa vastusti, Laatikainen pohtii. — Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vastustuksen takana on tämä suomalaisten kateus. Muut olivat sitä mieltä, että meitä ei voi päästää sen ikäisenä eläkkeelle, jos hekään eivät pääse. Ne eivät osanneet ajatella tätä meidän duunin fyysisyyttä ja että meidän täytyy pitää itsemme skarppina eläkeikään saakka.

liittyen oli useita riitoja hallintotuomioistuimessa. Laissa oli säädetty, että pelastuslaitoksissa pitää olla toimintavalmiudet, mutta niitä ei käytännössä noudatettu. — Kun puutuimme näihin asioihin voimakkaasti, pelastuslaitosten toimintavalmiustaso nousi huomattavasti siitä, mitä se oli ollut aikaisemmin, Saksa sanoo ja lisää — Lähtötilanteeseen verrattaessa, palvelussuhteiden ehdot paranivat minun mielestäni myös Palomiesliiton ansiosta. Ja pääkaupunkiseudulla yritettiin muuttaa meidän työaika epäedulliseksi, mutta se saatiin torpattua. n

Edunvalvonnassa parannuksia

Palomiesliiton historiaa käsitellään Pelastusalan ammattilaisen tämän vuoden jokaisessa numerossa.

Palomiesliiton 90-luvun historiasta muistetaan lähinnä eläke- ja lakkotaistelut. Näiden taistelujen varjoon on jäänyt liiton edunvalvonnan saavutukset. Heikki Saksa nostaa tärkeimmiksi liiton kamppailut pelastuslaitosten toimintavalmiustasojen sekä palomiesten palvelusuhteiden ehtojen ja työaikojen parantamiseksi. — Palomiesliiton juristi Risto Savinainen teki 90-luvulla paljon töitä toimintavalmiusasian eteen ja niihin

9

LÄHTEET: KALEVI JOKISEN, ARI LAATIKAISEN, ARI PARKKISEN JA HEIKKI SAKSAN HAASTATTELUT; PALOMIESLIITON HALLITUKSEN KOKOUSTEN 1994–1997 JA LIITTOKOKOUSTEN 1994–1997 PÖYTÄKIRJAT LIITTEINEEN. Teksti TUIJA TERVO Kuvat SPALIN ARKISTO

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


10

SPAL 1993—2013

Puuttui rohkeutta tehdä oikeudenmukainen ratkaisu.

PALOMIESLIITTO 20 VUOTTA

Pettymys politiikkaan Taistelu ammatillisen eläkeiän palauttamiseksi säilyi palomiesten ay-toiminnan yhtenä suurena tavoitteena myös 2000-luvulla.

A

luepelastuslaitosaikaan siirryttäessä pelastushenkilöstön epäoikeudenmukaiseksi koettu korkea eläkeikä oli edelleen yksi Palomiesliiton edunvalvontatavoitteiden tärkeimmistä kulmakivistä. Eläkeikäkysymys saatiin vuodesta toiseen pidettyä poliittisessa keskustelussa niin, että asia lopulta huomioitiin ensimmäistä kertaa myös poliittisten ohjelmien korkeimmalla tasolla eli hallitusohjelmassa. ”Hallitus ratkaisee pelastushenkilöstön eläkeikäkysymyksen”, kuului Matti Vanhasen II-hallituksen huhtikuussa 2007 julkistetun hallitusohjelman kuuluisa kirjaus. Pelastusalalla hallitusohjelman kirjaus nähtiin suurena mahdollisuutena korjata epäkohta vihdoinkin. Eläkeikä oli ollut tapetilla jo edellisessä Vanhasen ykköshallituksessa. Silloin valtioneuvoston asettama palomiesten työssä jaksamista pohtinut työryhmä jätti loppuraporttinsa riitaisana.

Ymmärrystä tuli, mutta... Hallitusohjelman julkistuksen jälkeen politiikan kulisseissa tavattiin kiihtyvällä tahdilla päättäjiä ja mielipidevaikuttajia. Kansanedustajille ja ministereille kerrottiin, mistä asiassa oikeasti on kyse. Samalla kampanjoitiin julkisuudessa: kuntaministeri Mari Kiviniemelle (kesk) luovutettiin 20 000 alle-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

kirjoittajan adressi palomiesten eläkeiän laskun puolesta, kirjoitettiin lehtiin, tehtiin selvitys palomiesten työkyvyttömyydestä sekä puhuttiin seminaareissa ja työryhmissä. Edellinen sisäministeri Kari Rajamäki (sdp) vaati voimallisesti ratkaisua eläkeasiaan, joten Palomiesliitto perusteli eläkeiän palauttamisen tärkeyttä jatkuvasti myös häntä 2007 seuranneelle Anne Holmlundille (kok), vaikka asiallisesti eläikä kuului kuntaministerille. Poliittista ymmärrystä ongelman korjaamiseksi tuntui eduskunnassa olevan — ainakin puheissa. Sitäkin karvaammalta tuntui, kun hallitus kahden vuoden miettimisen jälkeen iltakoulussaan 9. kesäkuuta 2009 linjasi, että ”palomiesten eläkeikä jää nykyisten järjestelyjen mukaiseksi eikä sitä lasketa”. ”Kun yleisen eläkepolitiikan tavoitteena on pidentää työuria, olisi paluu palomiesten osalta vanhaan ammatilliseen eläkeikään ristiriidassa tämän kanssa”, oli Vanhasen hallituksen iltakoulun perustelu.

Perusteluja ei pystytty kaatamaan Linjaus oli pettymys, joskaan ei yllätys Rukan hiihtoladuilta eläkeasioihin innoitusta hakeneen pääministeri Vanhasen toisen hallituksen päätösten joukossa. Palomiesliiton puheenjohtaja Kim Nikula huomauttaa, että missään vaiheessa palomiesten esittä-


SPAL 1993—2013

11

Palomiesten eläkeiästä keskusteltiin TV2:n Suomi Express -ohjelmassa 2007. Kuvauspaikkana oli Äänekosken paloasema.

miä perusteluja eläkeiän palauttamiselle 55-vuoteen, 58-vuoteen tai mihinkään muuhun lukuun ei pystytty kaatamaan. Lopulta suurin syy poliitikkojen päätökseen olikin se, että palomiesten eläkeiän alentaminen olisi aiheuttanut paineita eläkeiän laskuun muissa ammattiryhmissä. — Päätös oli puhtaan poliittinen. Poliitikoilta puuttui rohkeutta tehdä palomiesten kannalta oikeudenmukainen ratkaisu faktojen valossa, Nikula näkee. Jos eläkeiän palauttaminen olisikin ollut mahdollista pienessä alle viidentuhannen työntekijän pelastusalan ammattiryhmässä, pelkäsivät poliitikot sitä reaktiota, jonka päätös olisi aiheuttanut muissa, kym-

menien tuhansien tai satojen tuhansien työntekijöiden ryhmissä. Poliittinen selkäranka ei kestänyt.

Ikääntymisongelma jäi jäljelle Hallituksen iltakoulun päätös olla palauttamatta palomiesten ammatillista eläkeikää jätti pelastustoimen sisälle edelleen muhimaan sisäisen ongelman: miten ikääntyvä palomies jaksaa ammatissaan ja miten pelastustoimen hälytysvalmius varmistetaan? Hallitus luotti sisäministeriön käynnistämän pelastustoimen toimintakykyhankkeen tuovan jonkinlaista ratkaisua asiaan. Sen tueksi ministerit tilasivat >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


12

SPAL 1993—2013

Sisäministeri Anne Holmlund (kok) keskusteli palomiesten tilanteesta SPALin puheenjohtaja Kim Nikulan ja toiminnanjohtaja Petri Hynnisen kanssa Turvallinen Suomi -seminaarissa 2008.

selvitysmieheltä selvityksen siitä, miten pelastuslaitoksella voitaisiin luoda työuria myös ikääntyville palomiehille. Kaikkien selvitysten jälkeen hallituksen iltakoulu linjasi 19.5.2010 tavoitteeksi kehittää pelastuslaitoksista ”turvallisuusalan tavarataloja”. Pelastusalan toimijoita patisteltiin yhdessä uudistamaan pelastuslaitoksia sekä kehittämään palomiehen työnkuvaa, työurasuunnittelua ja täydennyskoulutusta. Pitempään asioita seuranneet palomiehet huomasivat, että esityksissä ei ollut juurikaan uutta: taas tulisi työryhmiä, joiden tuotokset unohtuisivat pölyisiin mappeihin. Vastuuta ikääntymisongelman korjaamisesta syydettiin pelastuslaitosten ja kuntien syliin. Velvoite tuli, mutta mitään lisärahoitusta ei osoitettu.

Eläkeikä edelleen vaihtoehtona Palomiesliitto on ollut aktiivisesti edistämässä pelastushenkilöstön työurakehittämistä viime vuosina. Liitto on tuonut työurakeskusteluun kentän näkökulmaa ja potkinut vauhtia valtakunnan tason yhteistyöhön. Työhyvinvoinnista, työturvallisuudesta ja työssä jaksamisesta onkin pelastusalalla yleisesti ryhdytty puhumaan aiempaa enemmän.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kuntaministeri Mari Kiviniemelle (kesk) luovutettiin eläkeikäadressi joulukuussa 2007. Adressin allekirjoitti lähes 20 000 suomalaista.

Valtioneuvoston päätöksistä huolimatta pelastushenkilöstön ammatillisen eläkeiän palauttamisen vaihtoehto on haluttu pitää esillä. Liitto pystyi selvityksillä ja laskelmilla perustelemaan, että pelastuslaitosten kustannusten ja toimintavalmiuden kannalta eläkeiän laskeminen olisi kokonaisuutena järkevin ratkaisu. Tällä hetkellä, 2010-luvulla, pelastuslaitoksia kuormittavat ennenaikaisista työkyvyttömyyseläkkeistä koituvat ns. varhe-kustannukset. Työurakehittäminen on osassa laitoksissa edennyt, mutta tärkeitä valtakunnallisia linjauksia ei pelastusalan toimijoiden yhteystyönä ole saatu edistettyä. — Liiton tekemä työ työurien kehittämiseksi ja eläkeikäkampanjointi eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita. Pelastushenkilöstön eläkeiän palauttaminen kohtuulliselle tasolle on oltava edelleen poliitikkojen työkaluvalikoimassa, Palomiesliiton puheenjohtaja Kim Nikula sanoo. — Samaan aikaan pelastuslaitoksien on vastattava henkilöstön ikääntymisongelmaan, joka on käsissä tänään ja lähivuosina. n Teksti ja kuvat MIKKO TERÄVÄ


13

Järjestösi ma neuvottele jäsenetu!

Ota nyt lapsellesi tapaturmavakuutus, joka on voimassa aina ja kaikkialla maailmassa. Vakuutus kattaa paitsi vapaa-ajan, myös kaikki urheilulajit 18 ikävuoteen saakka. Erillisiä lajikohtaisia lisenssivakuutuksia et siis tarvitse. Kuulostaa aika kivalta, vai mitä? Katso kuinka saat lapsen tapaturmavakuutuksen tällä hinnalla.

010 19 19 19

Vakuutuksen myöntää Vakuutusyhtiö Kaleva

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


14

TYÖURAT

Työvuorosta uusiin tehtäviin — miten edennyt? Kolme vuotta sitten Pelastusalan ammattilaisen numerossa 4/2010 kerrottiin pelastuslaitoksien kokemuksia uudelleensijoittamisesta ja työkyvyttömyyseläkkeistä. Teimme aiheesta uusintakyselyn, jossa kartoitimme tämän hetkistä tilannetta eri alueilla.

K

ysely toteutettiin sähköpostikyselynä maaliskuussa. Pelastuslaitoksien osalta, joilta emme saaneet vastauksia kyselyymme, vastaukset perustuvat pelastusjohtaja Simo Tarvaisen syksyllä 2012 tekemään tutkimukseen, jossa kartoitettiin työuria pelastuslaitoksissa.

HELSINGIN KAUPUNGIN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Helsingissä oli reilut 30 työntekijää, joilla oli työrajoite palomiehen työhön tai sairaankuljetukseen. Heitä oli sijoitettu kuljettajien tehtäviin, turvallisuuskouluttajiksi, valvomotehtäviin, huoltotehtäviin, harjoitusaluehoitoon ja palotarkastuksiin. Laitoksella pyrittiin löytämään tehtäviä, jotka tukivat operatiivista toimintaa ja vahvuuksia, mutta olivat myös kyseistä henkilöä motivoivia ja sopivat hänelle parhaiten. Nuoremmilla kysymykseen saattoi tulla myös uudelleen kouluttautuminen. Lisäksi yksittäiset henkilöt olivat siirtyneet omasta halustaan kaupungin muihin tehtäviin. Päivätyöhön siirtyvillä palkkaus oli työn vaativuuden mukainen, mutta tehtävien arvioinneilla pystyttiin vaikuttamaan ansiotasoon. Vuoteen 2010 mennessä mielekkäitä ja toimintaa tukevia tehtäviä oli löytynyt. n

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ TAISTO HAKALA kertoo, että lähtökohtana on tehdä kaikille palomiehelle yksilöllistä urasuunnittelua siten, että jokaiselle on omaan koulutukseen ja kokemukseen perustuvaa sekä pelastuslaitoksen perustehtäviin liittyvää arvokasta ja mielekästä työtä uran loppuun asti.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Pelastuslaitoksella miehistötehtävissä työskentelee tällä hetkellä 406 ylipalomiestä ja palomiestä. Heistä kahdeksan on siirtynyt päätoimisesti pelastuslaitoksen muihin tehtäviin, kuten riskienhallintaan. Operatiivisissa miehistötehtävissä toimivista 43 henkilöllä on pitkäaikainen tai pysyvä tehtävänkuvan toteuttamista rajoittava tekijä. He toimivat pääasiassa operatiivisten yksiköiden kuljettajan ja konemiehen tehtävissä sekä operatiivisen johdon tukitehtävissä. 74 henkilöltä ensihoitotyö on rajoittunut pois tehtävänkuvasta. Operatiivisissa tehtävissä toimivien osalta tehtävänkuvamuutokset eivät ole vaikuttaneet palkkaukseen. Uusiin päätoimisiin tehtäviin siirtyneiden kohdalla työnvaativuus on säilyttänyt palkkatason lähes vastaavana. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien palomiesten viiden viimeisen vuoden (2007–2011) keskiarvo on ollut 2,4 henkilöä ja vaihteluväli 0–5 henkilöä vuosittain. Saman aikajakson varhe-maksujen keskiarvo on vuosittain 288000 euroa. Hakala kertoo, että laitoksella on käynnistetty vuonna 2011 hanke, jolla kehitetään johtamista, toimintakyvyn ja terveyden hallintaa, urasuunnittelua sekä työsuhde-ehtoja. Se tuottaa parhaillaan uusia menetelmiä ja osaamista henkilöstövoimavarojen hallintaan.

LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella uudelleensijoittumisia ei vuositasolla ollut kovin paljon, edellisinä vuosina niitä oli tehty muutamia. Uudet tehtävät olivat valistusta, neuvontaa ja tarkastusta sekä huoltoa. Muutama oli kouluttautunut ja siirtynyt oma-aloitteisesti pois


TYÖURAT

pelastuslaitokselta. Espoon kaupungin muihin tehtäviin oli siirrytty päätoimisen sairaankuljetuksen puolelta. Päivävuoroon siirtyminen leikkasi haittalisät, mutta palkkausta pystyttiin tarkistamaan tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen palkanlisän kautta. Palkkaus katsottiin tapauskohtaisesti. n

TILANNE SYKSYLLÄ 2012

Syyskuussa 2012 tehdyn kyselyn mukaan Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on siirretty terveyssyiden vuoksi muihin tehtäviin muutama päätoiminen henkilö, joiden ansiotaso aleni vanhaan verrattuna noin 10 prosenttia.

KESKI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Syksyllä 2010 Keski-Uudellamaalla oli työvuoroissa noin 20 palomiestä, jotka eivät tehneet savusukellusta.

15

Työvuoron ulkopuolelle oli sijoittunut ja kouluttautunut kuusi henkilöä erilaisiin tehtäviin huoltoon ja valistukseen. Yhtään sijoitusta ei ollut laitoksen ulkopuolelle. Päivätyöhön siirtyneiden palkka oli tehtävänarvioinnilla saatu lähelle vuorossa olevien kokonaispalkkaa. Työkyvyttömyyseläkkeelle lähti vuosittain 2–3 henkilöä ja varhe-maksuja maksettiin 260 000 euroa vuodessa. Toimintamallia sijoituksiin, testaukseen ja varhaiseen puuttumiseen oli aloitettu kehittämään kolme vuotta taaksepäin ja laitoksella oli varauduttu siihen, että joka toinen vuosi siirtyy yksi palomies vuorosta päivätöihin. n

TILANNE SYKSYLLÄ 2012

Keski-Uudellamaalla on työurien osalta tekeillä prosessikuvaus ja käytössä varhaisen puuttumisen malli. Pelastuslaitoksella oli syyskuussa 2012 kolme päätoimista henkilöä, jotka oli siirretty muihin tehtäviin terveydellisten syiden vuoksi ja neljä henkilöä tullaan vielä siirtämään. Uusissa tehtävissä siirretyillä on ollut uusi palkka. Viimeisen viiden vuoden aikana työkyvyttömyyseläkkeelle on siirtynyt viisi henkilöä. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


16

TYÖURAT

ITÄ-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella uudelleen sijoittamisia oli ollut vuosittain muutamia ja ne oli tehty pääasiassa työvuoron sisäisinä siirtoina. Päivätyöhön siirtyneitä oli vain muutamia. Käytännössä oli siirrytty kuljettajiksi, muihin tehtäviin ja myös osa-aikaisuutta oli käytetty. n

TILANNE SYKSYLLÄ 2012

Syyskuuhun 2012 mennessä pelastuslaitoksella oli siirretty terveyssyiden vuoksi muihin tehtäviin kolme päätoimista henkilöä, joiden ansiotaso oli alentunut vuorotyöhön verrattuna noin 20 prosenttia. Terveyssyiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä alueella on ollut kolme viimeisen viiden vuoden aikana. Alueella ei ole perustettu erillistä työura-asioihin keskittyvää projektia.

VARSINAIS-SUOMEN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Varsinais-Suomessa oli selvitetty vuonna 2009 tehtäviä, joihin voidaan hyväksyä ei-savusukeltavia operatiivisia henkilöitä. Paikkoja oli löytynyt noin nelisenkymmentä. Uuden järjestelmän mukaisesti oli sijoitettu kuusi hen-

kilöä. He työskentelivät vuoroissa kuljettajina ja infopisteessä. Päivävuoroon ja Turun kaupungin muihin tehtäviin siirtymisiä ei ollut ja työkyvyttömyyseläkkeelle oli lähtenyt muutama. Laitoksella oli varauduttu siihen, että tulevina vuosina joudutaan sijoittamaan noin 30 henkilöä. n

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

PELASTUSPÄÄLLIKKÖ MIKA KONTION mukaan Varsinais-Suomen pelastuslaitoksessa on 54 erilaista määriteltyä tehtävää pelastustoiminnan palvelualueella, joihin voidaan sijoittaa palomies, jolla on alentunut toimintakyky. Muihinkin pelastuslaitoksen vakansseihin sijoittaminen on mahdollista, mikäli työntekijän osaaminen ja vakanssin pätevyysvaatimus kohtaavat ja mikäli vakanssi on avoimena. Sijoitettuna on tällä hetkellä 27 henkilöä. Heistä 25 on pelastusyksiköissä tehtävissä, joissa on huomioitu heidän työkyvyn alentuminen ja kaksi toimii muilla palvelualueilla osaamisensa mukaisissa tehtävissä. Uudelleensijoitettujen palkkaus työtehtävissä on työn vaativuuden arvioinnin mukainen ja muut korvaukset virka- ja työehtosopimuksen mukaiset. Kontion mukaan alueelta jää palomiehiä työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain keskimäärin 0,5 henkilötyövuotta ja alueen varhe-maksut ovat noin 100 000 euroa vuosittain. Varsinais-Suomen pelastuslaitos oli mukana Joustava työura -projektissa. Projekti toteutettiin VarsinaisSuomen, Pirkanmaan ja Keski-Suomen pelastuslaitos-

SPAL: Motivoivia työtehtäviä ja kannustavaa palkkausta PALOMIESLIITON liittokokous on jo usean vuoden ajan linjannut liiton näkemyksiä pelastusalan henkilöstön työurakehittämisen reunaehdoista. Peruslähtökohta on, että pelastusalan ammattilaisilla tulee olla kunniallinen mahdollisuus jäädä terveenä eläkkeelle omasta ammatistaan pelastuslaitokselta. Tämä tarkoittaa SPALin mukaan sitä, että palomiehen vuorotyöstä pelastuslaitoksen muihin tehtäviin siirtyville varmistetaan järkevät ja motivoivat työtehtävät.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Samalla palkkauksen tulee olla kannustava. Liiton mielestä työurien kehittyessä on löydettävä ratkaisu myös siihen, että ansiotasot kehittyvät.

Työuriin liittyvät haasteet pitää ratkaista työntekijöiden ja työnantajan yhteistoiminnassa paikallistasolla sen mukaisesti, mitä valtakunnan tasolla yhteisesti linjataan. Pelastustoimen välitön toimintavalmius on turvattava perustamalla uusia virkoja

operatiivisesta toiminnasta muihin tehtäviin siirtyvien tilalle. Koulutusjärjestelmän on tuettava yksilön urakehitystä. Pelastajakoulutusta on kehitettävä tukemaan palomiehen monipuolistuvaa työnkuvaa. Pelastuslaitoksissa on järjestettävä tarpeellista lisäkoulutusta ja tuettava työntekijöiden omaehtoista opiskelua.


TYÖURAT

ten yhteistyönä ja se sai työnsä päätökseen joulukuun alussa 2012. Sen tavoitteena oli luoda käyttökelpoisia henkilöstön työuravaihtoehtoja pelastuslaitosten arjen tueksi ja rakentaa havainnollistava malli, jossa toimialalle pyrkivä tiedostaa mahdollisuudet oman työuransa suunnitteluun jo koulutuksen alkuvaiheessa.

KANTA-HÄMEEN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella oli siirtynyt päivätyöhön huolto- ja tukitoimintaan kaksi palomiestä. Hämeenlinnan kaupungin kanssa oli käyty muutama uudelleensijoittamiskeskustelu, mutta ne olivat kariutuneet siihen, että palomiehille ei ollut löytynyt mielekkäitä tehtäviä. n

TILANNE SYKSYLLÄ 2012

Tällä hetkellä henkilöstöä, joka ei pysty savusukeltamaan, pyritään sijoittamaan erikoisyksiköihin sekä kuljettajien tehtäviin. Päivävuoroon on sijoitettu tehtävämuutoksella yksi henkilö palotarkastajaksi. Uudelleensijoittamisella ei ole ollut vaikutusta palkkoihin, jos toimenkuva ei ole merkittävästi muuttunut. Mikäli työntekijä siirtyy päivätyöaikaan, palkkaus tarkistetaan uuden tehtävän mukaisesti. Hyvärisen mukaan Päijät-Hämeessä jää palomiehiä työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin yksi henkilö vuodessa ja alueen varhe-maksut ovat noin 190000 euroa vuodessa. Pelastuslaitoksessa on tällä hetkellä menneillään urapolkuhanke. Lisäksi yksi henkilö on siirtynyt päällystökoulutuksen kautta uusiin tehtäviin.

KYMENLAAKSON PELASTUSLAITOS

Pelastuslaitoksella oli siirretty terveyssyiden vuoksi muihin tehtäviin kaksi päätoimista työntekijää. Heidän uuden toimenkuvan ansiotaso on ollut 38–41 prosenttia alhaisempi vanhaan verrattuna, koska erilliskorvaukset ovat poistuneet. Viiden viimeisen vuoden aikana alueella on siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle kaksi henkilöä. Pelastuslaitoksella ei ole perustettu erillistä projektia työurien kehittämiseksi.

n

PÄIJÄT-HÄMEEN PELASTUSLAITOS

n

n

TILANNE VUONNA 2010

Vuonna 2010 Päijät-Hämeessä uudelleensijoitukset pyrittiin tekemään työvuorojen sisällä tehtävien jaon puitteissa. Toistaiseksi pitkäaikaisiin uudelleensijoituksiin ei ollut tarvetta. Työkyvyttömyyseläkkeelle oli siirtynyt yhdestä kahteen työntekijää vuosittain. Uudelleensijoittamisen osalta ei ollut erityistä suunnitelmaa, vaan asiat katsottiin tapauskohtaisesti. n

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

PELASTUSJOHTAJA JARI HYVÄRINEN kertoo, että Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella ei ole uusia tehtäviä, joihin voidaan sijoittaa palomiehiä, joilla on alentunut fyysinen toimintakyky. Sijoittaminen on mahdollista esimerkiksi palotarkastajien virkoihin, jos niitä avautuu, mutta uusia virkoja ei ole mahdollista perustaa taloudellisen tilanteen vuoksi. Jonkin verran pystytään sijoittamaan henkilöstöä myös erityistehtäviin (säiliöyksikkö, johtoauto, puomitikas).

17

TILANNE VUONNA 2010

Kymenlaakson pelastuslaitoksella työrajoitteisuutta katsottiin tapauskohtaisesti vuonna 2010, mitään virallista mallia ei ollut. Kevennettyjä työtehtäviä pelastuslaitoksella ei ollut, ainoastaan muutamia kuljettajan tehtäviä työvuorossa. Päivätyöhön ei ollut siirretty ketään pysyvästi. Kotkan kaupungin muihin toimipaikkoihin sijoituksia oli ollut. Uudelleensijoitettujen palkka oli uuden tehtävän mukainen, palkkasopimuksia ei ollut tehty.

TILANNE SYKSYLLÄ 2012

Syyskuussa 2012 toteutetun kyselyn mukaan, Kymenlaakson pelastuslaitoksella ei ollut siirretty yhtään päätoimista työntekijää uusiin tehtäviin terveydellisten syiden vuoksi. Työkyvyttömyyseläkkeelle oli siirtynyt seitsemän henkilöä viimeisen viiden vuoden aikana. Erillistä projektia työuriin liittyen alueella ei ole perustettu.

ETELÄ-KARJALAN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella pyrittiin noudattamaan periaatetta, että palomiehen tehtäviin tullut pystyisi tekemään työuransa kunniakkaasti loppuun pelastuslaitoksen tehtävissä. Jos jouduttiin siirtymään kevyempiin tehtäviin, ne olivat ensisijaisesti kuskin tehtäviä työvuorossa. Turvallisuuskoulutuksessa ja onnettomuuksien ehkäisy tehtävissä oli sijoituspaikkoja vain, jos virkoja avautui. Työkyvyttömyyseläkeratkaisuja aluepelastuslaitoksen aikana oli ollut muutamia. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


18

TYÖURAT

n

TILANNE SYKSYLLÄ 2012

Syyskuussa 2012 Etelä-Karjalan pelastuslaitoksella oli kaksi päätoimista työntekijää, jotka oli siirretty muihin tehtäviin terveydellisten syiden vuoksi. Heidän ansiotasonsa oli laskenut 19 prosenttia, sillä heidän uusi palkka muodostettiin entisestä tehtäväkohtaisesta palkasta, ammattialalisästä ja henkilökohtaisesta palkanosasta, jolloin siitä puuttuivat lisät. Etelä-Karjalassa on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle viimeisen viiden vuoden aikana kaksi ja puoli henkilöä. Laitoksessa ei ole menneillään erillistä projektia työuraasioista, mutta sellainen on suunnitteilla.

ETELÄ-SAVON PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Vuonna 2010 Etelä-Savossa ei voitu sijoittaa ei-savusukeltavia palomiehiä työvuoroihin pelastusyksiköiden toimintakyvyn kärsimättä. Pelastuslaitoksella oli viisi henkilöä sijoitettu muihin tehtäviin. Heistä osa oli päivätyössä ja osa mukana myös pelastustyössä. Uudet tehtävät olivat muun muassa tarkastustoimintaa ja tukipalveluita. Tarvittavaa koulutusta oli järjestetty. Lisäksi kaksi henkilöä oli aloittanut työkokeiluna päivätöissä ja muutama oli lähtenyt laitoksen työstä pois. Ratkaisut oli tehty yhteisym-

Yhdeksällä pelastuslaitoksella oma työuraprojekti VAJAALLA puolella pelastuslaitoksia on jo toiminnassa oma pelastushenkilöstön työuraprojekti. 22 laitoksesta yhdeksän on ilmoittanut, että erillinen työurien edistävä projekti on perustettu joko laitoksen omana työnä tai yhdessä muiden laitosten kanssa. Tieto selviää Keski-Suomen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Simo Tarvaisen viime syksynä tekemästä kyselystä pelastusjohtajille. Tarvainen sai tiedot kaikista pelastuslaitoksista ja Pelastusopistolta.

Terveydentilan vuoksi toisiin tehtäviin siirtyneitä päätoimisia henkilöitä oli pelastuslaitoksissa viime syksynä yhteensä noin 75. Muihin tehtäviin siirtyneiden työntekijöiden tilalle oli yhdeksässä pelastuslaitoksessa perustettu lisävirkoja tai -toimia. 13 laitosta ilmoitti, että lisävirkoja tai -toimia ei ole perustettu. Toisiin tehtäviin siirtyneen työntekijän palkkaus vaihteli pelastuslaitosten antamien vastausten mukaan paljon. Pääsääntönä oli, että uusi tehtävä merkitsi uutta palkkaa, joka määriteltiin työn vaativuuden arvioinnin (TVA) kautta. Haitari oli hyvin laaja, toisessa päässä on ansiotason 49 prosentin alentuma ja toisessa päässä kokonaisansion säilyminen ennallaan.

Pelastusjohtajilta kysyttiin myös, ovatko pelastuslaitokset tukeneet henkilöstön nopeampaa työkyvyn palautumista esimerkiksi maksamalla tutkimuksia ja leikkauksia yksityiseltä sektorilta. Kymmenen pelastuslaitosta ilmoitti, että nopeutettua hoitoa on joissain tapauksissa ostettu, jotta myös työhönpaluu olisi nopeampaa. Työnantaja on esimerkiksi ostanut magneettikuvauksia ja fysioterapiaa. Yksi pelastuslaitos ilmoitti

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

maksaneensa myös työntekijän leikkauksen, jotta työhönpaluu olisi nopeutunut. Eräällä pelastuslaitoksella on laadittu sisäinen ohje, jolla kokonaisharkintaan ja kokonaistaloudellisuuteen perustuen hankitaan hoitopalveluja tapaturmatapauksissa sekä tuki- ja liikuntaelinvammoissa.

Tulevaisuuden osalta kyselyyn vastanneet pelastusjohtajat toivoivat lisää valtakunnallista yhteistyötä ja linjauksia. Pelastushenkilöstön työurakehittäminen on työnantajan näkökulmasta haasteellinen työnkuvan, koulutuksen ja palkkauksen vuoksi. Talousasiat nousevat esiin, kun aiempaan tehtävään täytyy palkata uusi työntekijä. Valtakunnallisesti kaivattiin hyviä malleja onnistuneesta työurasuunnittelusta ja uusiin työtehtäviin siirtymisistä, paikallisesti taas talousarvioon riittäviä määrärahoja toteuttaa työuria käytännössä. Jatkossa iso kysymys on, miten toimintavalmiuden suunnitteluohjeen sisältämä henkilöstön pelastustoimintakelpoisuus määritellään tarkemmin. Osa vastaajista huomautti, että työurakehittäminen ei ole vain työntekijän viimeisten työvuosien työtehtävien muutoksia, vaan koko työuran kestävä prosessi, jonka pohja pitäisi luoda pelastajaopinnoissa. Pelastusalalle työhön tulevalla on hyvä olla myös jollain tasolla mietittynä suunnitelma siltä varalta, että esimerkiksi loukkaantuminen vie mahdollisuuden perinteiseen palomiehentyöhön. Teksti MIKKO TERÄVÄ


TYÖURAT

19

märryksessä ja tehtäväkohtaista palkkaa oli nostettu työn vaativuuden arvioinnin kautta. Aluepelastuslaitoksen aikana työkyvyttömyyseläkkeelle oli jäänyt puolenkymmentä. Pelastuslaitoksella oli varhaisen puuttumisen toimintaa, mutta se vaati vielä kehittämistä. n

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

PELASTUSJOHTAJA SEPPO LOKKA kertoo, että tällä hetkellä Etelä-Savossa on pystytty sijoittamaan uusiin tehtäviin viisi henkilöä. Heidät on sijoitettu turvallisuus, koulutus- ja erilaisiin tukitehtäviin, esimerkiksi kalustoon liittyen, palotarkastuksiin ja vss-tarkastuksiin. Uudelleensijoituksen yhteydessä heille tehtiin työnvaativuudenarviointi, jonka mukaan tehtävät olivat kokonaisuus huomioiden hiukan vaativampia. Sijoitettujen ansiotaso laski, koska työaikakorvausten osuus oli aikaisemmin ollut niin iso. Toisaalta työtehtävät sijoittuvat jatkossa ns. normaaliin työaikaan, joten sillekin Lokan mukaan pitää jotain laskea. Vuosittain jää työkyvyttömyyseläkkeelle 1–2 henkilöä, ei välttämättä joka vuosi. Vuodesta 2009 lähtien on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle kolme henkilöä ja varhaiseläkemaksut olivat vuonna 2012 noin 95 000 euroa. Lokka kertoo, että Etelä-Savossa ollaan työurien kehittämisessä alkumetreillä. Alueella on parhaillaan valmisteilla uusi palvelutasopäätös ja myös tätä näkökulmaa on tarkoitus käsitellä. Eräänä kehityskohtana on tunnistettu osaamisen hallinnan, joka liittyy oleellisesti työurien kehittämiseen. Alueella on parhaillaan menossa projekti, jossa kehitetään osaamisen hallinnan työkalua. Se on tarkoitus ottaa käyttöön laajemmin ensi vuonna.

KESKI-SUOMEN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Keski-Suomen pelastuslaitoksella uudelleensijoituksista oli keskusteltu paljon. Perusmalli oli, että jos työkyky oli alentunut, tilanteesta keskusteltiin ja etsittiin ratkaisu. Aluelaitoksen aikana Jyväskylässä muutama henkilö oli siirtynyt pelastuspuolen työvuorosta kevennettyihin tehtäviin. Päivävuoroon siirtymisiä oli myös ollut sekä projekteina että kokeiluluontoisesti. Työkyvyttömyyseläkkeet näkyivät korkeina varhe-maksuina. Uudelleensijoittamista pyrittiin kehittämään, mutta mitään konkreettisia ratkaisuja ei ollut olemassa. n

TILANNE SYKSYLLÄ 2012

Keski-Suomen pelastuslaitoksella oli syyskuussa 2012 neljä päätoimista henkilöä, jotka oli siirretty muihin tehtäviin terveydellisten syiden vuoksi. Heidän ansio-

tasonsa laski uudelleensijoittamisen johdosta 10–20 prosenttia. Ansiotason menetyksen suuruus riippui uuden toimen tehtäväkuvasta, joka määriteltiin työn vaativuuden arvioinnin kautta. Keski-Suomen pelastuslaitos oli mukana Joustava työura -projektissa. Projekti toteutettiin VarsinaisSuomen, Pirkanmaan ja Keski-Suomen pelastuslaitosten yhteistyönä ja se sai työnsä päätökseen joulukuun alussa 2012. Sen tavoitteena oli luoda käyttökelpoisia henkilöstön työuravaihtoehtoja pelastuslaitosten arjen tueksi ja rakentaa havainnollistava malli, jossa toimialalle pyrkivä tiedostaa mahdollisuudet oman työuransa suunnitteluun jo koulutuksen alkuvaiheessa.

PIRKANMAAN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Tampereen aluepelastuslaitoksen henkilöstön työssä jaksamista selvittänyt työryhmä oli laskenut 2007, että työvuoron ulkopuolella olisi viitisentoista tehtävää palotarkastusmiehinä, kouluttajina, valistajina ja kalustonhuollossa. Tehtävät keskittyivät pääsääntöisesti Tampereen toiminta-alueelle. Operatiivisesta toimesta oli siirtynyt yksi palomies päivätyöhön. Työvuorossa oli soviteltu muutama sijoitus kevyempiin tehtäviin. Kaupungin uudelleensijoitusohjelmassa oli vaihtelevasti paikkoja, mutta selvityksen mukaan ne eivät olleet houkuttelevia. n

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

TALOUSPÄÄLLIKKÖ MIIA OJALAN mukaan pelastuslaitoksella on suhteellisen hyvät mahdollisuudet sijoittaa toimintakyvyltään alentuneita henkilöitä muihin tehtäviin. Tähän asti tehtävät on räätälöity henkilön tarpeisiin ilman laajempaa kuvaa kokonaistilanteesta. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


20

TYÖURAT

Tällä hetkellä Pirkanmaalla on uudelleensijoitettu yksi palomies päivätyöhön koulutus- ja valistustehtäviin. Neljä henkilöä on yhden päivystävän palomestarin (pohjoinen pelastusalue) kuljettajina ja lisäksi kahdella muulla pelastusalueella kahdeksan kuljettajan joukossa on uudelleen sijoitettuja, työrajoitteisia palomiehiä. Ojala kertoo, että Pirkanmaalla palkkaus perustuu tehtävän vaativuuteen. Palkkatason lasku on mahdollinen siirryttäessä vuorotyöstä päivätyöhön. Työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain jäävien palomiesten keskiarvo vuosina 2008–2012 on ollut 5,4 henkilöä/ vuosi ja varhe-maksut ovat olleet ajalla 2010–2013 noin 500000–600000 euron vuositasolla. Pelastuslaitos oli mukana joulukuussa 2012 päättyneessä Joustava työura -projektissa, joka toteutettiin yhteistyössä Varsinais-Suomen ja Keski-Suomen pelastuslaitosten yhteistyönä. Sen pohjalta tullaan laatimaan työurakehikko, jonka avulla pelastuslaitoksen palvelukseen tuleva henkilö näkee mahdollisuudet oman työuransa suunnitteluun ja kehittämiseen mahdollisimman varhain.

SATAKUNNAN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Satakunnan pelastuslaitoksessa oli muutama henkilö siirtynyt päivävuorotehtäviin. Niistä oli saatu positiivisia kokemuksia. n

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

PELASTUSPÄÄLLIKKÖ JYRI LEPPÄKOSKEN mukaan Satakunnan pelastuslaitoksella on mahdollisuuksia siirtyä talon sisällä tehtäviin, joissa ei tarvita fyysistä toimintakykyä (ei savusukellusvaatimusta). Tällä hetkellä seitsemän henkilöä on sijoitettuna uusiin tehtäviin vuorotöistä. Juuri perustettuun tilannekeskukseen sijoitettiin neljä palomiestä (toistaiseksi vuorotöissä) ja kaksi palotarkastukseen sekä yksi vahtimestariksi (päivätyö). Tilannekeskukseen siirretyt pysyivät ansioissaan, mutta yleistyöaikaan siirtyneet menettivät vuorotyölisänsä. Pelastuslaitokselta on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle 2009–2012 seitsemän henkilöä ja osatyökyvyttömyyseläkkeelle yksi viimeisten viiden vuoden aikana. Vuoden 2012 varhe-maksut oliva 217 275 euroa. Leppäkoski kertoo, että pelastuslaitoksen johtoryhmässä hyväksyttiin 2012 malli, jossa osatyökykyiset etenevät tehostetun tuen toimintamallin mukaisesti. Vuonna 2012 Porin kaupunki on palkannut kuntoutussuunnittelijan edistämään eri hallintokuntien osatyökykyisten työyhteisössä säilymistä. Vuonna 2013 on tarkoitus hyödyntää tätä resurssia myös pelastuslaitoksella.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ETELÄ-POHJANMAAN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksella oli muutama henkilö voitu sijoittaa huoltoyksikköön. Lisäksi oli tehty yksilöllinen urasuunnitelma, uusi toimenkuva, omalle paloasemalle. Laitoksella oli käytössä varhaisen puuttumisen ohjelma yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. n

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

Etelä-Pohjanmaalla on VT. PELASTUSJOHTAJA HARRI SETÄLÄN mukaan valmistunut talouden tasapainottamisohjelma vuosille 2013–2016, joten mahdollisuudet ovat heikentyneet sijoittaa uusiin tehtäviin palomiehiä, joilla fyysinen toimintakyky on alentunut. Tähän mennessä alueella on onnistuttu sijoittamaan kaikki toimintakykyrajoitteiset uusiin tehtäviin. Tällöin heidän tilalle on usein palkattu sijainen. Vuorosta on siirretty pysyvästi ja tilapäisesti kaksi henkilöä päivävuoroon (uusi tehtävä huoltoyksikössä tai huoltoyksikössä sekä koulutustehtävissä). Viisi henkilöä on päivävuorossa, joista heillä kaikilla on yksilöllinen uudelleen laadittu toimenkuva (huoltoyksikkö/ koulutustehtävät/turvallisuusviestintä jne.). Uudelleen sijoitus ei ole aiheuttanut muutoksia heidän tehtäväkohtaisiin palkkoihin. Alueelta jää vuosittain palomiehiä työkyvyttömyyseläkkeelle vähän ja varhe-maksut ovat tilinpäätöksen 2012 mukaan 24 000 euroa. Setälän mukaan uudelleensijoituksen ja työurien kehittämiseksi pelastuslaitoksella on pyritty pitämään huolta henkilökunnasta yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Lisäksi Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksella oli kaksi erillistä kuntoprojektia Kuortaneen urheiluopiston kanssa (kuntovalmennus ja testaajakoulutus).

POHJANMAAN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Pohjanmaan pelastuslaitoksen uudelleen sijoittuneet voitiin laskea yhden käden sormilla ja muut tapaukset olivat ratkenneet varhennetulla eläkepäätöksellä. Kaksi oli siirretty operatiivisista tehtävistä pois ja yksi oli sijoittunut työkokeiluna Vaasan kaupungin toiseen yksikköön. Pelastuslaitoksella noudatettiin Vaasan kaupungin varhaisen puuttumisen ohjelmaa soveltuvin osin. n

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

PELASTUSJOHTAJA TERO MÄKI kertoo, että Pohjanmaan pelastuslaitoksella mahdollisuudet uusiin tehtä-


TYÖURAT

viin sijoittamisessa ovat rajalliset. Tällä hetkellä uudelleen sijoitettuja on kaksi. Toisella heistä uudelleensijoittamisella ei ollut merkittäviä vaikutuksia palkkaan ja toiselle tuli jonkinlainen ansiotulon lasku vuositasolla. Pidemmällä ajanjaksolla tarkasteltuna alueelta jää työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain yksi ja viime vuosina varhe-maksut ovat vaihdelleet 120000–180000 välillä. Mäki kertoo, että viimeisen kolmen vuoden aikana uudelleen sijoittamisessa ja työurien kehittämisessä on ollut onnistumisia ja tilanteita, joissa ei ole ollut edes mahdollisuutta vaikuttaa. Onnistuminen edellyttää henkilön omaa halua toimia asian ratkaisemiseksi.

KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN ALUEEN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueella vuonna 2010 vaihtoehtoina oli siirtyminen tai kouluttautuminen muihin tehtäviin toiseen hallintokuntaan tai eläkeratkaisu, jos testeistä tai lääkärintarkastuksesta ei päässyt läpi. Aluepelastuslaitoksen aikana oli muutama henkilö siirtynyt työhön Kokkolan kaupungin muihin yksiköihin. Näissä tapauksissa työntekijät itse olivat aktiivisia siirtymään pois pelastuslaitokselta. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä oli useita. Heistä karkeasti puolet oli siirtynyt eläkkeelle ennenaikaisesti sairauden takia.

n

21

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

APULAISPELASTUSJOHTAJA MATTI KOIVISTON mukaan alueella käsitellään tapauskohtaisesti mahdollisuudet uudelleen sijoittaa henkilöstöä fyysisen toimintakyvyn alenemisen johdosta. Taloudellisesti ei ole tarjota ”ylimääräisiä vakansseja” vaan lähtökohtana on jonkin jo olemassa olevan, mutta fyysisesti helpomman vakanssin täyttäminen mikäli kelpoisuus ei ole esteenä. Esimerkkinä tästä hän mainitsee erään henkilön kouluttautumisen vakuutusyhtiön myötäavustuksella palopäällystötehtäviin AMK-insinööriopintojen kautta. Tällä hetkellä alueella on miehistötasolta kolme henkilöä sijoitettuna. Heistä yksi siirtyi opintojen kautta palotarkastajaksi, yksi toimii ensihoidon ja yksi kalustonhoitajan tehtävissä. Heistä kaksi säilytti ansiotason ja yksi menetti haittatyökorvausten osuuden. Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueelta palomiehiä on jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin vajaa yksi vuodessa. Alueen varhe-maksut ovat keskimäärin noin 40 000 euroa vuodessa palomiehistön osalta ja koko henkilöstön osalta tuplat. Koiviston mukaan pelastuslaitoksella lähtökohtana on ollut, että sijoitettavaa olisi mahdollisimman vähän ja se tapahtuisi tukemalla fyysisen työkunnon ylläpitoa muun muassa lisäämällä yhteistyötä työterveyshuollon kanssa, antamalla hiipuneen fyysisen työkunnon palauttamiseen selvä malli ja panostamalla voimakkaasti varhaiskuntoutukseen. >

Valtakunnallinen työryhmä pohtimaan työurakysymystä PELASTUSTOIMEN työura-

Työryhmän perustamisesta on

kysymystä käsittelemään on perusteilla valtakunnallinen työryhmä. Kaksivuotiseen työryhmään on tulossa edustus pelastuslaitoksista, pelastusalan järjestöistä, oppilaitoksista ja Kuntaliitosta. Ryhmän koollekutsujaksi on nimitetty Palomiesliiton puheenjohtaja Kim Nikula. Ryhmän tehtävänä on muun muassa muodostaa valtakunnallinen kuva urapolku-kokonaisuudesta ja tukea pelastuslaitosten omaa urapolku-suunnittelua.

sovittu sisäministeriön asettamassa pelastuslaitosten työhyvinvointia kehittävässä valtakunnallisessa yhteistyöelimessä. Pysyväisluonteiseksi tarkoitettu yhteistyöelin perustettiin valtioneuvoston 2010 tekemällä päätöksellä. Mukana on laajasti pelastusalan toimijoita, muun muassa työmarkkinaosapuolet.

alatyöryhmää, jotka ovat keskittyneet pelastustoimen työyhteisön hyvinvointikysymyksiin, työturvallisuustoiminnan kehittämiseen, fyysisen toimintakyvyn arviointijärjestelmän jalkauttamisen varmistamiseen sekä työterveyshuoltokysymyksiin. Nyt suunnittelutyötä jatketaan viidennessä alatyöryhmässä, joka siis keskittyy henkilöstön työuraasiaan.

Yhteistyöelimen alaisuudessa on tähän asti toiminut neljä

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


22

TYÖURAT

POHJOIS-SAVON PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Pohjois-Savossa oli vajaakuntoiset aikaisemmin purettu pois työkyvyttömyyseläkkeen kautta ja lähi vuosinakin oli ollut useita työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisiä. Pelastuslaitoksella oli otettu käyttöön varhaisen puuttumisen malli, jossa työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon kolmikantaisissa keskusteluissa etsittiin ratkaisu. Työvuorossa kevyempiin tehtäviin oli siirrytty autonkuljettajaksi. Käytännössä vain Kuopiossa oli tähän työvuoron vahvuuden puitteissa mahdollisuus. Päivätyössä uusia tehtäviä oli tullut turvallisuuskoulutukseen. n

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

PELASTUSJOHTAJA JUKKA KOPONEN kertoo, että tällä hetkellä Pohjois-Savossa ei ole kovin hyvät mahdollisuudet sijoittaa palomiehiä uusiin tehtäviin, koska alueella on jo useita henkilöitä uudelleensijoitettu. Viimeisen viiden vuoden aikana uudelleensijoituksia on tehty 12. Tällä hetkellä työvuoroista päivätyöhön on siirtynyt 10 henkilöä: turvallisuuskouluttajaksi kuusi, palotarkastajaksi yksi, kalustoesimieheksi yksi ja päiväpalomieheksi kaksi. Uudelleen sijoitettujen kokonaisansiot ovat hieman pienentyneet. Jokainen tapaus käsiteltiin erikseen TVA-järjestelmän (työn vaativuuden arvioinnin) ja Teknisen Sopimuksen mukaisesti. Pohjois-Savon alueella jää vuosittain noin kolme palomiestä työkyvyttömyyseläkkeelle ja alueen varhemaksut ovat noin 300 000 euroa. Koponen kertoo, että uudelleensijoittamisen ja työurien kehittämisen osalta työtä on tehty monella rintamalla. Yhdessä henkilöstöjärjestöjen kanssa on tehty ohje työkyvyn alenemisen johdosta tehtävistä toimenpiteistä. Työyhteisöön on jalkautettu aktiivisen, aikaisen tuen toimintamalli. Lisäksi on seurattu tiiviisti sairauspoissaoloja ja pyritty varhaiseen puuttumiseen kolmikantaneuvotteluin (työntekijä-esimies-työterveyshuolto).

POHJOIS-KARJALAN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Lähtökohta Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella oli, että työrajoitteisia ei pystytty pitämään työvuoron vahvuuksissa. Jokaiselle pyrittiin etsimään työtehtäviä, jossa työnantaja ei vaihtunut. Asemille oli sijoittunut päivätyöhön palotarkastus- ja koulutustehtäviin vajaa puolenkymmentä palomiestä tehtävien mukaisiin palk-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

koihin. Vuoroihinkin oli osallistuttu tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Yksi oli kouluttautunut laitoksen ulkopuolisiin töihin. Kahdessa tapauksessa oli jouduttu irtisanomisiin. Pelastuslaitoksella oli käytössä Joensuun Varpu-varhaisen puuttumisen ohjelma, jossa yhdessä työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon kanssa etsittiin keinoja työkunnon palauttamiseen. n

TILANNE SYKSYLLÄ 2012

Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella oli syyskuussa 2012 seitsemän päätoimista henkilöä, jotka oli siirretty muihin tehtäviin terveydellisten syiden vuoksi. Yksi heistä oli sijoittunut pelastuslaitoksen ulkopuolelle. Heidän ansiotasonsa laski uudelleensijoittamisen johdosta 10–15 prosenttia. Uusi palkka määriteltiin työn vaativuuden arvioinnin mukaisesti. Pelastuslaitoksella ei ole perustettu erillistä projektia työurien kehittämiseksi. Työura-asioissa toimitaan isäntäkaupungin ohjeistuksen mukaisesti.

JOKILAAKSOJEN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Jokilaaksojen pelastuslaitoksella vuorotyöstä päivävuoroon sijoittamisia ei ollut toistaiseksi jouduttu tekemään. Miehistötehtävistä työkyvyttömyyseläkkeelle oli lähtenyt yksi, päällystöstä kolme. Ylivieskalla ei käytännössä ollut mahdollisuuksia uudelleensijoituksiin. Ylivieskan kaupungilla ja pelastuslaitoksella oli aikaisen puuttumisen ohjelma, jolla pyrittiin estämään työkyvyn menettäminen. n

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

ETELÄISEN TOIMIALUEEN PÄÄLLIKKÖ JARMO HAAPASEN mukaan pelastuslaitoksella on hyvin huonot mahdollisuudet sijoittaa uusiin tehtäviin palomiehiä, joiden fyysinen toimintakyky on alentunut. Laitoksella ei ole olemassa vapaita virkoja tai varauksia sellaisiin, eikä liioin määrärahoja. Tällä hetkellä yksi miehistöviranhaltija on päivätöissä rajoitetulla tehtävänkuvalla. Sijoittaminen ei vaikuttanut hänen palkkaansa mitenkään, sillä asianomainen oli päivätöissä jo ennen tehtävänkuvan tarkistustakin. Työkyvyttömyyseläkkeelle jääviä alueella ei ole vuosittain kuin korkeintaan yksi henkilö. Vuoden 2004 jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle on jäänyt ainoastaan kaksi miehistöviranhaltijaa. Varhe-maksut ovat alueella vuosittain 80 000 euroa. Työurien kehittämisen osalta laitoksella on nimettynä urapolkutyöryhmä, mutta sen työ on Haapasen mukaan vielä lähtökuopissaan.


TYÖURAT

23

muut työtehtävät, uudelleenkoulutus tai eläköityminen. Syksyllä 2010 työvuoroissa ei ollut palomiehiä, joilla olisi ollut pysyvästi este savusukellukseen fyysisestä syystä. Kolme henkilöä oli siirtynyt palomiehen tai sairaankuljetuksen tehtävistä kaupungin muihin töihin. Ennenaikaiselle eläkkeelle jäi noin yksi henkilö vuodessa. n

KAINUUN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Työkyvyn arvioinnista ja kuntoutuksesta Kainuussa oli käytössä kuntien yleinen valtakunnallinen malli. Pelastuslaitoksessa prosessit olivat pääsääntöisesti päätyneet työkyvyttömyyseläkeratkaisuihin. Niin sanottuihin kevyempiin töihin ei työntekijöitä ollut jouduttu siirtämään. Työkyvyttömyyseläkkeelle oli lähi vuosina jäänyt seitsemän. Kajaanin kaupungin kanssa oli sovittu menettelystä löytää työntekijöille työtä kaupungin muista yksiköistä, mutta toistaiseksi tähän ei ollut jouduttu turvautumaan. n

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

PELASTUSJOHTAJA ANSSI PARVIAINEN kertoo, että Kainuun pelastuslaitos voi sijoittaa 1–2 henkeä, minkä lisäksi on mahdollisuus kouluttautua uusiin tehtäviin. Tällä hetkellä työvuoroissa ja päivävuorossa on uudelleensijoitettu yksi henkilö, jonka palkkaus määriteltiin uudestaan tehtävän vaativuuden mukaisesti. Kainuussa palomiehiä jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 1–2 henkilöä ja alueen varhe-maksut ovat vuosittain noin 200 000 euroa. Työurien suunnittelu ja kehittäminen on Parviaisen mukaan vielä alkuvaiheessa, mutta työ on käynnistetty.

OULU-KOILLISMAAN PELASTUSLIIKELAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Oulu-Koillismaalla pysyvämmät työkunto-ongelmat selvitettiin yhdessä työterveyshuollon kanssa. Jos kunto ei sallinut entisiä työtehtäviä, vaihtoehtoina oli pelastuslaitoksen muut tehtävät, Oulun kaupungin

TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ

HENKILÖSTÖSUUNNITTELIJA VEIKKO VALLI kertoo, että Oulu-Koillismaan pelastusliikelaitoksella ei ole juuri mahdollisuuksia uudelleen sijoittaa palomiehiä, joilla fyysinen toimintakyky on alentunut. Sijoittamisen sijaan on kokeiltu työvuorossa oloa niin sanotusti kevennetysti. Tämä malli toimii väliaikaisissa tilanteissa, joissa ennusteena on työkyvyn palautuminen. Varsinaisia uudelleen sijoituksia ei ole tehty, mutta joitakin henkilöitä vuoroissa on siirretty esimerkiksi johtoauton tai säiliön kuskiksi. Siirroilla ei ole ollut palkallista vaikutusta tässä vaiheessa, koska työskentely vuorossa on edelleen jatkunut, mutta tehtäviä on kevennetty. Alueelta jää palomiehiä työkyvyttömyyseläkkeelle vaihtelevasti 0–2 henkilöä vuodessa. Oulu-Koillismaalla toteutuneet varhaiseläkemenoperusteiset maksut ovat olleet vuosina 2010–2012 pelastushenkilöstön osalta noin 175000–312500 ja ensihoidon osalta 0–59473 euroa. Viime vuonna maksut olivat yhteensä 234712 euroa.

LAPIN PELASTUSLAITOS n

TILANNE VUONNA 2010

Lapin pelastuslaitoksella savusukelluskiellot tai alentuneet toimintakyvyt olivat olleet ainoastaan yksittäistapauksia eikä yhtään uudelleensijoittamista ollut tehty. Kolmelle oli tarjottu päivävuoroon siirtymistä, mutta ne kaatuivat palkkauskysymykseen tai henkilön kuntoutumiseen. Viimeisen viiden vuoden aikana työkyvyttömyyseläkkeelle oli jäänyt kahdeksan, mikä oli lähes kymmenen prosenttia vuorotyöhenkilöstön määrästä. n

TILANNE SYKSYLLÄ 2012

Lapin pelastuslaitoksella oli syyskuussa 2012 kolme henkilöä osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Viimeisen viiden vuoden aikana terveyssyiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle on siirtynyt kaksi henkilöä. Pelastuslaitoksella ei ole perustettu varsinaista projektia työura-asioissa, mutta asiasta on keskusteltu muun muassa YT-tmk:ssa sekä työpaikkakokouksissa. n Teksti TUIJA TERVO Kuvat SPALIN ARKISTO

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


24

TYÖURAT

Järkevää työtä koulutuksesta Pohjois-Savon pelastuslaitoksen turvallisuuskoulutusyksikössä työskentelee kuusi pitkän työuran tehnyttä pelastusalan ammattilaista. Työssä on sopivasti vastuuta ja haastetta.

K

oulutusyksikkö luotiin 2,5 vuotta sitten, kun Pohjois-Savossa mietittiin keinoja varmistaa mielekkäitä työtehtäviä ikääntyville palomiehille, joilla oli fyysisiä esteitä vuorokausityölle. Taustalla oli tarve ennaltaehkäistä taloutta kuormittavia varhaiseläkeperusteisia maksuja (varhe-maksuja), joita jokainen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvä palomies pelastuslaitoksen maksettavaksi tuo. Koulutuspäällikkö Kauko Laurila sai silloiselta pelastusjohtajalta Jorma Westerholmilta tehtävän miettiä ulkoisen koulutusyksikön perustamisedellytyksiä. Reunaehdot löytyivät luontevasti markkinoilta: kun ulkoista koulutusta tehdään samalla kentällä yksityisten yritysten kanssa, ei pelastuslaitos saa alihinnoitella. Yksikön tulee varsinaisen koulutustyön ajalta saada kulunsa peittoon niin, ettei pelastuslaitos kompensoi sitä rahallisesti. — Työntekijöiden osalta ensimmäinen ja tärkein lähtökohta oli, että yksikköön tulevat ne, jotka sinne haluavat. Ketään ei määrätä. Toinen vaatimus on, että kaverilla itsellään pitää olla kiinnostusta oppia asiakkaiden kanssa toimimista ja tiedon välittämistä, Kauko Laurila kertoo.

Tuttua mutta erilaista Kokemukset ovat hyviä. Koulutuksia ei mainosteta missään. Hyvä sana leviää niin, että yksikön kalenteri on täynnä pitkälle eteenpäin. Pelastusjohtaja Jukka Koponen kertoo, että asiakkailta on tullut hyvää palautetta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

— Kysyntää tuntuu olevan nimenomaan pelastuslaitoksen tarjoamille koulutuspalveluille. Samalla varmistamme järkevää työtä ammattiihmisille, jolloin he voivat jatkaa työtä pelastuslaitoksella, Koponen perustelee. Ulkoisen turvallisuuskoulutuksen yksikössä toimii tänään koulutuspäällikkö ja viisi turvallisuuskouluttajaa, joista neljän työpiste on Kuopiossa, yhden Varkauden ja Sisä-Savon alueella sekä yhden Iisalmessa. Kaikilla on takana 20—30-vuoden työura palokunnassa palomiehen tai ylipalomiehen virassa.


TYÖURAT

25

Käytävämittariksi? — kiitos ei! KUOPIOLAISELLA ylipalomies Seppo Hiltusella oli kolmisen vuotta sitten valinnan paikka. Selkä oli kahden leikkauksen jälkeen siinä kunnossa, ettei vuorotyön jatkaminen ollut enää mahdollista. Hiltunen asennoituikin henkisesti jo työkyvyttömyyseläkkeelle. — En halunnut jäädä paloasemalla tupaukoksi. Että vain mittailisi käytäviä ja olisi tekevinään jotain, kun muut tekevät työt. Samaan aikaan pelastuslaitoksella pohdittiin koulutusyksikön perustamista ja siihen liittyen Hiltuselta kysyttiin, haluaisiko hän siirtyä turvallisuuskouluttajaksi. Viikon mietittyään ja asiasta silloisen pelastusjohtaja Westerholmin ja koulutusyksikön vetäjän Kauko Laurilan kanssa keskusteltuaan Hiltunen suostui.

Kouluttajana Hiltunen on nyt

Turvallisuuskoulutusyksiköllä on kolme omaa ajoneuvoa, joihin on sijoitettu erilaista koulutusvälineistöä. Kuopion yksikön kouluttajat, ylipalomies Seppo Hiltunen (oikealla), palomies Kari Halonen ja ylipalomies Pekka Mehto pitävät ajoneuvoja hyvinä. Kun varusteet ovat valmiina autoissa, niitä ei koulutuksiin lähtiessä tarvitse joka kerta koota asemalta.

Ensimmäisenä koulutusyksikön päivävuoroon siirtyi ylipalomies Seppo Hiltunen. Tällä hetkellä työkavereina Kuopion asemalla ovat palomies Kari Halonen ja ylipalomies Pekka Mehto, joka liittyi viimeisimpänä joukkoon viime syksynä. — Minähän tulin mukaan jo valmiiseen konseptiin. Täällä on hyvä henki, ja tuntuu että yksikköön suhtaudutaan asiallisesti myös paloasemilla, Mehto sanoo. Kouluttajan työ ei miesten mielestä sinällään ole vaikeaa, mutta erilaista. Koulutusyksiköllä on kymmenen vakiokoulutuspakettia, kuten >

Yksikköön tulevat ne, jotka sinne haluavat.

työskennellyt kahden ja puolen vuoden ajan. — Plussan puolelle menee enemmän. Ei ole sellaista tunnetta, että olisin turhaan töissä. Voisi sanoa, että tämä on kunniallinen tapa vetäytyä palokunnasta. Viime vuosina olen myös kuntoutunut aika mukavasti. Toukokuussa 60 vuotta täyttävän Hiltusen oma henkilökohtainen eläkeikä — 59 vuotta ja kymmenen kuukautta — tuli täyteen maaliskuussa. Siinä olikin edessä jälleen ison valinnan paikka. — Kun työ on maistunut mielenkiintoiselta, ja on vielä mahdollisuus jatkaa, päätinkin että jatkan työtekoa ensi syksyyn ja jos vaikuttaa hyvälle, vielä kevääseen 2014 saakka, Hiltunen paljastaa. Tämän palomiehen kohdalla viimeisten työvuosien urakehitys osui täsmälleen nappiin.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


26

TYÖURAT

tulityön, alkusammutuksen ja varautumisen koulutusta. — Koulutukset eivät ole vaikeita palomiehelle, jolla on työstään 30 vuoden kokemus. Sairaankuljetuskokemuksesta on myös hyötyä, sillä hätäensiapukoulutusta kysytään yhä enemmän, Seppo Hiltunen kertoo. Varsinaista esiintymiskokemusta ei palomiehen ammatissa tullut. Periaatteeksi on otettu, että yksikköön tullessa uusi kouluttaja on seuraamassa vähintään puolenkymmentä koulutustilaisuutta ns.apukouluttajana, jolloin on helpompi aloittaa oma esiintyminen koulutettavien edessä. — Vaikka ambulanssilla liikkuessa tavallaan esiintyikin, oli se kuitenkin toisenlaista ihmisten tapaamista kuin kouluttaa asiakkaita auditoriossa. On ymmärrettävää, jos aluksi jännittää, Kari Halonen sanoo. Turvallisuuskouluttajien tehtäväkohtaiset palkat on työn vaativuuden arvioinnin kautta pisteytetty jonkin verran palomiehen ja ylipalomiehen tehtäväkohtaisia palkkoja korkeammiksi. — Tokihan palkka voisi olla suurempikin — mutta kohtuullinen se on, varsinkin kun katsoo työn kokonaisuutta, miehet miettivät. Sekin tuntuu hyvältä, että työnantaja on osannut antaa kiitosta, kun työt ovat sujuneet ja asiakaspalaute ollut hyvää.

Asiallisesti ja vapaasti Yhdeksi merkittäväksi myönteiseksi asiaksi kouluttajat nostavat työn tekemisen ja sen suunnittelun vapauden. Pohjois-Savossa oivallettiin, että uuden yksikön perustamiselle ja muovautumiselle pitää antaa aikaa ja mahdollisuuksia. Työurahankkeen voisi myös kuorruttaa tiukalla seurannalla ja tulosvaatimuksilla. Turhalla byrokratialla voitaisiin helposti sammuttaa pienikin innostuksen leimahdus työyhteisössä. Kuopiossa laitoksen johdolla on ollut luottoa siihen, että koulutusyksiköstä tulee hyvä. Seppo Hiltunen toteaa, että homma ei toimisikaan, jos koko ajan olisi kuolaimet tiukalla. — Teemme työt vapaasti, mutta asiallisesti. Saamme itse suunnitella koulutuspaketteja ja se lisää mielenkiintoa työhön. Kauko Laurilan mukaan kouluttajia on kannustettu ottamaan itse kehittämisvastuuta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

— Peruspakettien lisäksi moni yritys haluaa räätälöityä koulutusta. Metalliteollisuudessa, puunjalostuksessa ja kemianteollisuudessa on omia riskitekijöitä, jotka työnantajat haluavat huomioida. Pojat käyvät tutustumassa asiakkaan toimitiloihin ja tarpeisiin ja päivittävät sen pohjalta koulutuksen rungon. — Koulutuksen laadusta huolehtiminen on tärkeää. Kouluttajat selvittävät asiakkaan tarpeet ja koulutuksen jälkeen keräävät palautteen, jotta toimintaa voidaan edelleen kehittää. n Teksti ja kuva MIKKO TERÄVÄ

Yksi ratkaisu työuriin POHJOIS-SAVON turvallisuuskoulutusyksiköltä tilataan määrällisesti eniten alkusammutuskoulutuksia ja hätäensiapukoulutuksia. Suurimpia asiakkaita on sosiaali- ja terveyssektorin toimijat. — Kun työvuoro kouluttaa, ei voida antaa takuuta että kouluttaja ei lähde hälytykseen kesken kurssin. Koulutusyksikkö ottaa kurssista maksun ja on koko kurssin ajan vain asiakasta varten. Siinä on oleellinen ero asiakkaan näkökulmasta, koulutuspäällikkö Kauko Laurila huomauttaa.

Kuinka koulutusyksikkö sitten toimii ratkaisuna valtion asettamalle tavoitteelle jatkaa ikääntyvien palomiesten työuria? Laurilan mielestä ainakin osaratkaisuna. — Tämä on hyvä malli aloittaa, kun ei aseteta tuloksen teolle liian kovia vaatimuksia. Koulutamme noin 5000 ihmistä vuodessa

koulutuksissa, jotka kestävät kahdesta tunnista kahteen päivään. Pelastuslaitosten tehtävähän on parantaa turvallisuuskulttuuria ja ketkä siihen olisi parempia kuin 20—30-vuotta pelastustehtävissä ja sairaankuljetuksessa olleet palomiehet. — Yksikkö ei tuota voittoa, mutta omavaraisesti se voi toimia. Lisäksi on huomattava, että kun työvuosia saadaan jatkettua, laitokset säästävät varhemaksuissa merkittävästi.

Ulkoisen koulutuksen markkinat ovat kuitenkin rajalliset. — Seuraava tie voi olla sisäinen koulutus. Työvuorosta kouluttajiksi siirtyville saataisiin entistä enemmän ns. ammattitekemistä, kun heidän osaamistaan hyödynnettäisiin sisäisessä koulutus- ja harjoitustoiminnassa, Laurila esittää.


27

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


28

KOLUMNI

LIITTOHALLITUS

Innovaatioista pelastustoimessa

P

elastustoimessa organisaationa ja palokunnissa kenttätasolla on kautta aikojen syntynyt uusia ajatuksia toiminnan kehittämiseksi ja työn tehostamiseksi tai helpottamiseksi. Toimintaympäristön muuttuminen on edellyttänyt muutoksiin sopeutumista. Parhaissa tapauksissa ennakoitavissa oleviin muutoksiin on osattu varautua innovatiivisin uudistuksin jo ennen pakkotilannetta. Aloitteellisella toiminnalla on voitu edistää toimialan asemaa ja roolia turvallisuustoimijoiden kentässä ja siten myös vaikuttaa toimintaympäristön kehittymiseen. MONET ULKOMAISET esimerkit ovat olleet merkittävänä tekijänä Suomen pelastustoimen kehittämisessä. Erityisesti Saksa 1900-luvun alkupuolella (palokuntajärjestelmä ja vapaaehtoinen palokuntatoiminta), Yhdysvallat 1960-luvulla (lääkinnällinen ensihoito) ja Ruotsi 1970 ja -80 -luvuilla (lainsäädäntö Suomen kaltaisessa maassa, hätäkeskustoiminta) voidaan mainita inspiraation lähteinä. Viime aikoina on ollut syytä seurata Ison-Britannian kehitystyötä erityisesti ennalta ehkäisevän työn kehittämisessä. Lukemalla alan lehdistöä kyseisistä maista ja tutustumalla kehityskulkuihin paikan päällä on moni innovaatio siirtynyt meillekin. Viime aikojen erityispiirre on ollut se, että Suomesta on tullut muita esimerkeillään innostava innovaattori. Ulkomaisia delegaatioita on vähän väliä vieraanamme ottamassa oppia Tetra/Virve -radioverkon käyttöönottoprojektista, hätäkeskuskonseptistamme, viranomaisten yhteisen kenttäjohtojärjestelmä Kejon valmistelusta sekä alueellisesta pelastuslaitosverkostamme. Yhteisenä nimikkeenä kiinnostusta herättävissä asioissa näyttää olevan nopea ja käytännönläheinen päätöksentekokulttuurimme ja hyvin toimiva viranomaisyhteistyö vaikka emme niiden merkitystä aina itse osaakaan havaita tai arvostaa riittävästi. PALOSUOJELURAHASTON puheenjohtajana toimiessani sain ajatuksen siitä, että alaamme hyödyttävää innovaatiotoimintaa pitäisi kannustaa. Ehdotinkin erityisen innovaatiopalkinnon perustamista. Palkinto perustettiin ja julistettiin ensimmäisen kerran haettavaksi vuonna 2007. Silloin saatiin heti 21 ehdotusta. Kaiken kaikkiaan on vuosina 2007-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

PENTTI PARTANEN PELASTUSYLIJOHTAJA SISÄMINISTERIÖ

2012 esitetty yhteensä 71 innovaatiota palkittavaksi. Niistä on rahallisesti palkittu kahdeksan ja kunniamaininnan on saanut neljä innovaatiota. Yhtenä vuonna palkinto jätettiin jakamatta. Tämän vuoden palkinnon saajaa ei vielä ole päätetty. Innovaatiopalkintoehdotukset ovat olleet monenlaisia – niihin on kuulunut muun muassa teknisiä keksintöjä ja parannuksia, toimintamenetelmien kehittämisajatuksia ja tietoteknisiä ideoita. Toivottavasti palkinto toimii jatkossakin inspiraationa innovaatiotoiminnalle ja osaltaan palkitsee idearikkaita ihmisiä ja organisaatioita. INNOVAATIOIDEN ja toiminnan tehokkuutta palvelevien kehittämisideoiden tarve ei ole vähenemässä. Tiukka taloustilanne jopa vaatii niitä. Henkilöstön työturvallisuuden turvaaminen edellyttää teknisiä ja toimintamenetelmiin liittyviä uudistuksia. Suomalaisen alan teollisuuden on pysyttävä ajan tasalla ja mieluummin kehityksen kärjessä pärjätäkseen kilpailussa ja voittaakseen uusia markkinoita. Uuden esittäjistä ei aina pidetä. Riskinottoa kaihdetaan ja muutos olemassa olevaan nähdään usein uhkana. Uudistuksiin, olkoon ne organisatorisia tai uusien tekniikoiden käyttöönottoa, kuuluu yleensä kokeilu- ja sisäänajovaihe. Silloin joudutaan kärsimään pilottikäyttäjän ongelmista, mutta toisaalta päästään vaikuttamaan lopputulokseen. Olemme juuri käynnistämässä hanketta pelastustoimen tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistämiseksi ja mallien löytämiseksi rahoituksen turvaamista ja kaikkien tarvittavien tahojen verkostomaisen yhteistyön organisointia varten. Olemme tyydytykseksemme saaneet hanketta suunnittelemaan tutkimustoimintaa ja sen organisointia syvällisesti tuntevan Työterveyslaitoksen entisen pääjohtajan Jorma Rantasen. n


29

LEHTIHARAVA Palomiesten mielestä Suomessa on jatkossa suuri vaara, että paloautot vanhenevat käsiin ja turvallisuus kärsii. Pelastuslaitosten hankinnoista eniten rahaa vievät raskaat ajoneuvot. Tähän mennessä pelastuslaitokset ovat saaneet niiden ostoon valtionavustusta. Vuosi sitten hallitus päätti, että valtionavustukset lakkautetaan ainakin vuoteen 2016 asti. Pelastuslaitoksissa päätös on tulkittu lopulliseksi ratkaisuksi.

Kun ensihoidon järjestämisvastuu siirtyi vuodenvaihteessa sairaanhoitopiireille, merkitsee muutos maksuosuuden tuntuvaa korotusta kunnille. Ensihoitoyksikkö perustelee tuntuvaa laskua paremmalla palvelulla ja kokonaan uusilla käytännöillä. Uudet laskutusperusteet tuntuvat kuitenkin ilmasta tempaistuilta. Sairaanhoitopiiriin luodun ensihoidon johto- ja hallinto-organisaation tuomat kulut näyttelevät laskutuksessa suurta osaa.

YLE 2.4.2013

WARKAUDEN LEHTI 14.2.2013

Hätäkeskusuudistukseen on liittynyt turhia huolia, kirjoittaa sisäministeri Päivi Räsänen lehtikolumnissa. On pelätty, että ambulanssin tai poliisipartion paikalle tuloon menisi aikaisempaa pidempi aika, kun hätäkeskus siirtyy etäämmälle. Tärkeintä turvallisuuden kannalta on hätäkeskuksen riittävä miehitys, päivystäjien ammattitaito ja toimiva tietojärjestelmä. Siihen käynnissä oleva hätäkeskusuudistus tähtää, Räsänen kirjoittaa.

Pelastusviranomaiset toivovat lisää resursseja lisääntyvän rajaliikenteen tuomiin haasteisiin. Kaakkoisrajan läheisyydessä paloturvallisuudesta huolehditaan täysin vapaaehtoisin voimin. Itäliikenteen jatkuva kasvu ja Vaalimaan alueen rakennussuunnitelmat huolestuttavat pelastusviranomaisia. Pelastuslaitoksella rajan tuntumassa työskentelee vain yksi yksikönjohtaja. Kymenlaakson pelastuslaitoksen palopäällikkö Jukka Ruuskanen pitää tilannetta hankalana.

ILKKA 12.3.2013

YLE 11.2.2013

Ensihoitajien opetetaan eri oppilaitoksissa vaihtelevasti hälytysajoa varten. Valtakunnallista ohjeistusta ensihoitajien ajo-opetuksesta ei ole. Ambulanssinkuljettajalta vaaditaan tavallista herkempää liikennesilmää. Kuljettajan pitää osata arvioida, huomaako muu liikenne hälytysajoneuvon liikkeitä ja paikallaoloa. Siksi erityinen koulutus olisi tarpeen. KOUVOLAN SANOMAT 3.3.2013

Moottorisahan käsittely, kuorman sitominen, peräkärryn kiinnitys ja kärryllä peruuttaminen ja ajaminen isolla autolla. Siinä taitoja, jotka ovat kateissa yhä useammalta palomiesopiskelijalta. Pelastusopiston opettaja Jukka Parviainen kertoo pelastuslaitosten antaneen palautetta uusien palomiesten heppoisista kädentaidoista. Sen mukaisesti on lisätty käytännön perusasioiden opettelua. Yhdessä asiassa ollaan kuitenkin entistä taitavampia. Tietotekniikkaa ei tarvitse opettaa. ETELÄ-SUOMEN SANOMAT 9.2.2013

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


Turvallinen Suomi!

Turvallinen Suomi HELSINKI / 29.5.2013 / KATAJANOKKA Marina Congress Center MODERNI PELASTUSTOIMI Pelastusylijohtaja Pentti Partanen, SM INNOVAATIOT OSAKSI ARKIPÄIVÄÄ Puheenjohtaja Kim Nikula, SPAL INNOVAATIOT RATKAISUNA KUNTAKENTÄN HAASTEISIIN Kehittämispäällikkö Jussi Rahikainen, Kuntaliitto KUN RAUTAKANKI EI RIITÄ JA RUTIINI TAPPAA Rehtori Mervi Parviainen, Pelastusopisto INNOVAATIO ELÄVÄKSI Erikoistutkija, FT Mervi Hasu, Työterveyslaitos YLEISÖKESKUSTELU

LISÄTIETOA JA ILMOITTAUTUMINEN: WWW.TURVALLINENSUOMI.FI


31

SPAL JUHLII — TULE MUKAAN! SPAL 20 V. -JUHLA HELSINGISSÄ UUNISAARI 29.5.2013 KLO 18—23 Ilmoittaudu: www.palomiesliitto.fi Ilmoittautuminen päättyy 14.5. tai tilan loppuessa jo ennen sitä.

AMA MUUT N ENÄÄ UKAA UU M T H ti A e M du h oittau m l I —

SAUNAILTA SAARISTOSSA – HELSINGIN SYDÄMESSÄ! Kaivopuiston edustalla sijaitsevasta historiallisesta Uunisaaresta on varattu juhlijoille kolme saunaa (naisille oma), ulkoporeallas, ravintola, cafe ja terassi. Palomiesliitto tarjoaa tukevan grillibuffetin ja saunajuomat. Juhlatunnelmaa nostattaa Heikki Salo Duo. Kaivopuiston Kompassitorilta (Merisatamanrannan ja Neitsytpolun risteys) on yhteysvenekuljetus juhlapaikalle Uunisaareen. Paluuyhteys maihin on käytössä koko illan. 29.5. järjestetään myös Turvallinen Suomi -seminaari ja cocktail-tilaisuus Katajanokalla. Osallistu seminaarin ja jatka iltajuhlaan Uunisaareen! Katso tilaisuuksien ohjelma www.turvallinensuomi.fi. Katajanokalta on bussikuljetukset Uunisaaren veneelle. www.uunisaari.com

SPAL 20 V. -JUHLA OULUSSA MAIKKULAN KARTANO 27.11.2013 KLO 18—23 Varaa kalenteriin. Ilmoittautuminen syksyn aikana. Lisätietoa syyskuun Pelastusalan ammattilainen -lehdessä.

ARKTINEN SAUNAILTA – OULUJOEN RANNASSA! Vuoden lopulla juhlitaan pohjoisemmassa, Maikkulan kartanon upeilla saunoilla. Oulussakin on luvassa reilut eväät ja kuumat löylyt sekä bändi. Tilaisuuden tietoja päivitetään nettisivulle syksyyn mennessä. 27.11. on Oulussa myös Palomiesliiton Liittokokous. Tule kokoukseen ja jatka iltaa juhlassa! www.maikkulankartano.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


32

HAL

— Henkilöstön muutosturva on toiminut vaihtelevalla menestyksellä, toteaa Tiina-Riikka Nyman. Kuopiossa ei ehkä hyödynnetty kaikkea oppia Oulun ja Rovaniemen yhdistämisestä.

Paremminkin olisi voinut mennä Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskusten yhdistäminen ei ole sujunut yhtä jouhevasti kuin aikoinaan Pohjois-Suomen hätäkeskusten, sanoo Kuopion häken luottamusmiehenä toiminut Tiina-Riikka Nyman.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


HAL

V

iime vuoden lopulla Itä- ja KaakkoisSuomen hätäkeskukset yhdistettiin vaiheittain Kuopion hätäkeskukseksi. Uusi hätäkeskusalue oli täydessä laajuudessaan toiminnassa 4. joulukuuta, jolloin viimeisimmän Kaakkois-Suomen hätäkeskuksen operatiivinen toiminta siirrettiin Kuopioon. Työntekijöiden mielipiteet hätäkeskusten yhdistämisen sujuvuudesta jakaantuvat. Pohjoissavolaiset ovat muutoksesta selvinneet luonnollisesti vähemmällä, kaakkoissuomalaisille muutokset ovat olleet rankimpia. Samalla laitoksen ovi on käynyt molempiin suuntiin. — Onhan meillä pohjoissavolaisillakin työpaikka muuttunut hirveästi. Aikaisemmin olimme pieni tiivis porukka, jossa kaikki tunsivat toisensa. Nyt meitä on lähes 100 henkilöä, kertoo Tiina-Riikka Nyman, joka on toiminut Hätäkeskusammattilaisten liiton HALin luottamusmiehenä Kuopiossa. — Lisäksi jonkin verran on henkilökuntaa vaihtunut lyhyessä ajassa. Osa Kaakkois-Suomesta siirtyneistä päivystäjistä on todennut, että työssä käynti Kuopiossa asti ei onnistukaan ja he ovat päättäneet työsuhteensa. — Se on harmi, koska meille ei ole jäänyt varsinkaan Kaakkois-Suomen osalta vanhempaa, kokenutta henkilökuntaa, joten olemme menettäneet sen alueen tuntemusta. — Myös mikkeliläisiä, kuopiolaisia ja joensuulaisia on työsuhteensa lopettaneiden joukossa. Henkilökuntaa on lisäksi siirtynyt muihin keskuksiin ja jäänyt virka- tai opintovapaalle, jatkaa Nyman.

33

Osa siirtyneistä päivystäjistä on huomannut, että työssä käynti Kuopiossa ei onnistukaan.

Luvattiinko liikoja? Nyman on kuullut, että muutosturva ei ole aina toiminut niin kuin on luvattu. Esimerkiksi vuoromestareille ja varavuoromestareille on mahdollisesti puhuttu sivu suun. — Entisissä neljässä keskuksessa oli esimerkiksi yhteensä 24 vuoromestaria, kun tässä uudessa keskuksessa on vain kuusi. Aika moni heistä jäi siis ilman vuoromestarin paikkaa, kertoo Nyman. — Takuupalkan ehtona oli vuoromestareille ja varavuoromestareille esitetty, että heidän pitää hakea sekä vuoromestarin että ylipäivystäjän paikkoja. Näitähän eivät sitten varsinkaan varavuoromestarit saaneet ja suuriosa heistä on nyt rivipäivystäjiä, päivystäjän palkalla. — Osalle heistä palkan pieneneminen on ollut niin merkittävä, että he ovat pohtineet, että onko taloudellisesti enää kannattavaa ajaa Kuopioon asti töihin, jos kotipaikkakunnalta löytyy töitä. Muutosturvan toimivuuden lisäksi puutteita on ollut myös riittävän koulutuksen järjestämisessä. Työnantaja kyllä järjesti koulutusta, mutta Nymanin mukaan sitä olisi voinut olla enemmänkin. — Lähinnä saimme koulutusta salilogistiikasta, kuinka se toimii uudessa isommassa hätäkeskuksessa ja millaiset ovat tehtävänkuvat eri tehtävissä. Jonkin verran saimme opetusta myös merialueen osalta. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


34

HAL

ESITTELYSSÄ ESITTELYSSÄ

Tiina-Riikka Nyman Syntynyt 1986 Kuopiossa. Paljasjalkainen kuopiolainen. Perheessä aviomies ja kaksi kissaa. Mies toimii ensihoitajana Pohjois-Savon pelastuslaitoksella. Vapaa-ajalla toimii Kuopion Järvipelastajissa puheenjohtajana ja hälyytysmiehistössä kansimiehenä. Järvipelastajat on Suomen Meripelastusseuran alainen yhdistys, joka toimii Vuoksen vesistöalueen pohjoisosassa ja Kuopion ympäristössä. Koulutuksena ensihoitoon suuntautunut lähihoitajan koulutus ja hätäkeskuspäivystäjäkurssi. Työskenteli lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, terveyskeskuksessa ja ensihoitajana ambulanssissa. Häke-kurssilta valmistumisen jälkeen on toiminut hätäkeskuspäivystäjänä Pohjois-Savon hätäkeskuksessa toukokuusta 2011 lähtien ja Pelastusopistolla tuntiopettajana simulaattorissa syksystä 2011 lähtien. Toimii tällä hetkellä määräaikaisena opettajana Pelastusopistolla. Hätäkeskusammattilaisten liiton HALin luottamusmies Kuopiossa tammikuusta 2013 lähtien. Nymanin siirryttyä päätoimiseksi opettajaksi luottamusmiehen tehtävät siirtyivät varaluottamusmies Kaarina Salomaalle.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Hätäkeskuspäivystäjän työssä Nymania kiehtovat samat elementit kuin ensihoidossakin: työn itsenäisyys, ongelmanratkaisutaidot ja vaihtelevuus. Työssä saa käyttää omia aivojaan ja taitojaan eikä samanlaista päivää ole.

— Aluetuntemuksesta meille ei järjestetty juuri ollenkaan opetusta eli se jäi lähes kokonaan oman opiskelun varaan. Työajalla omaehtoinen opiskelu on aika vaikeaa, kun puhelut katkaisevat koko ajan ajatuksen, niin sitä olisi pitänyt itse kunkin opiskella omalla ajalla.

Median silmätikkuna Neljän hätäkeskuksen yhdistämisessä suurimmat haasteet hätäkeskuspäivystäjille ovat asettaneet toiminta-alueen laajeneminen merkittävästi sekä se, että käytössä oleva tietojärjestelmä ei tue parhaalla mahdollisella tavalla päivystäjän työtä. — Suurin ongelma isossa alueessa on ollut kartta-aineiston ajantasaisuus. Koko ajan tehdään kuntaliitoksia, jolloin vaihdetaan tien nimiä eivätkä ihmiset itsekään oikein pysy kärryillä, että mikä heidän osoite on. Silloin saa olla tosi tarkkana, jos itsellä ei ole sitä vähäistäkään paikallistuntemusta kyseisestä alueesta, Nyman toteaa. — Väittäisin kuitenkin, että niin paljoa ja niin merkittäviä virheitä ei ole tullut paikantamisen suhteen, kuin media on antanut ymmärtää. Mediassa onkin viime kuukausina uutisoitu useaan otteeseen, etenkin Kaakkois-Suomen osalta, että hätäkeskusten yhdistämisen jälkeen ambulanssien ja hätäkeskuksen viestinnässä on ollut ongelmia ja Kymenlaakson paikallistuntemus ei ole paras mahdollinen. Tämä harmittaa hätäkeskustyöntekijöitä.


HAL

— Ensinnäkin median luomat paineet ovat henkilökunnalle kovat, kun aina hätäkeskukseen liittyvissä jutuissa jostain pienestä jutusta tehdään älyttömän iso haloo ja revitellään sillä lehdissä. Moni on sanonut, että vaikka mitä tekisit, niin oikein et tee. Aina ollaan negatiivisessa valossa esillä lehdistössä, Nyman harmittelee. — Toiseksi on ikävää, että lehdistön kirjoittelu vaikuttaa tavallisen kansalaisen mielipiteeseen, jolloin hän on negatiivisella mielellä kun hän soittaa hätäkeskukseen. Hän on jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, että ”ette te kuitenkaan tiedä missä minä olen ja ette te kuitenkaan osaa tänne apua lähettää”. Totta kai se kuormittaa työntekijää, joka yrittää työnsä tehdä mahdollisimman hyvin.

Henkilöstövaje vaivaa edelleen Vaikka Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskusten yhdistäminen ei kaikilta osin sujunutkaan parhaalla mahdollisella tavalla, löytää Nyman yhdistämisessä myös hyviä puolia. — Moni varmaan nostaa yhdistymisessä parhaimmaksi asiaksi uudet työkaverit. Salihenkilöstön kesken fiilis on ollut hyvä ja mitään ja-

35

kautumista ”meihin” ja ”niihin” ei ole tullut, mitä ehkä vähän etukäteen jännitettiin. — Positiivista on ollut myös salilogistiikan selkeneminen. Minusta on tosi hyvä, että nyt on selkeät roolit, ja jokainen tietää mitä hänen tehtäviin kuuluu ja mitä ei kuulu. — Itse olen tykännyt myös siitä, että on tullut uusia haasteita. Tavallaan on joutunut kääntämään itseään vielä suuremmalle teholle käyttämään todella ammattitaitoaan ja osaamistaan. — Kivaa on ollut myös kohdata erilaisia ihmisiä. Kyllä tässä on huomannut ison kulttuurieron savolaisten ja kymenlaaksolaisten välillä, hymyilee Nyman. Tällä hetkellä mielialat työntekijöiden keskuudessa Kuopiossa ovat ihan hyvät, vaikka kaikkia ongelmia ei ole vielä selätetty. — Työ itsessään alkaa löytää uomansa, alueeseen ja toimintamalleihin on totuttu, mutta nyt ongelmana alkaa olla henkilöstövaje. Se näkyy ylitöiden määrässä ja vähäisen miehityksen tuomassa kiireessä. Henkilökohtaisesti olen hieman huolissani, miten porukka jaksaa. n Teksti ja kuvat TUIJA TERVO

Uusi työaikamalli ei jousta KUOPION hätäkeskuksessa siirrytään tänä keväänä uuteen työaikamalliin, jossa kaikki työntekijät ryhtyvät tekemään 12 tunnin työvuoroja. Jatkossa 12 tunnin vuoroista poikkeavaan työaikaan haetaan erityislupaa erikseen hätäkeskuksen päälliköltä, joka harkintansa mukaan sen myöntää tai on myöntämättä. Aikaisemmin työntekijät ovat voineet valita vuoronsa kolmesta mallista; 12 tunnin myötäkiertoisesta vuorosta periaatteella kolme työtä, nukkumapäivä ja kaksi vapaata, lyhyestä vastakiertoisesta vuorosta, jossa vuorot ovat kestäneet 6–10 tuntia tai päivätyöstä.

Uuteen työaikamalliin siirtymisessä Tiina-Riikka Nyman näkee useamman ongelman luottamusmiehen näkökulmasta. — Uudessa työaikamallissa vuoro vaihtuu aamulla kello 7. Näin ollen pitkänmatkalaiset joutuvat tulemaan Kuopioon jo edellisenä iltana, jolloin se syö heiltä yhden vapaapäivän. Tästä työnantaja on nyt pyrkinyt joustamaan ja on luvannut, että heidän ensim-

mäinen työvuoro alkaisi vapaiden jälkeen yhdeksältä– kymmeneltä. — Toisaalta herää kysymys tasa-arvoisuudesta, että jos toiset aloittavat aina vuoronsa vähän myöhemmin, niin tulevatko sitten toiset aina seitsemäksi?

Päivystäjien kohdalla työajassa voidaan anomuksen perusteella tehdä poikkeuksia, mutta vuoromestarit ja ylipäivystäjät velvoitetaan tekemään 12 tunnin vuoroja. — Käytännössä tämä tarkoittaisi, että jos syystä tai toisesta ei pysty tekemään 12 tunnin vuoroja, ei voi edetä uralla, Nyman puuskahtaa. — Enkä edes halua ajatella, miten kohdellaan vuoromestaria tai ylipäivystäjää, joka esimerkiksi terveydellisistä syistä joutuu kieltäytymään 12 tunnin vuoroista. — Vanha järjestelmä oli joustavampi ja parempi työntekijän kannalta. Kaikkihan eivät välttämättä pysty tekemään 12 tunnin vuoroja jaksamisen, terveydellisten syiden tai elämäntilanteen vuoksi, esimerkiksi lastenhoidon takia, Nyman painottaa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


36

ENSIHOITO

Oppisopimuksella päteväksi ensihoitajaksi Pohjois-Savon pelastuslaitos koulutti pelastajia ensihoitoon erikoistuneiksi lähihoitajiksi ja nosti tutkinnon suorittaneiden tehtäväkohtaista palkkaa.

E

nsihoitoasetuksen muutoksen johdosta useissa pelastuslaitoksissa on ryhdytty järjestämään palomies-sairaankuljettajille lisäkoulutusta ensihoidosta oppisopimuskoulutuksella. PohjoisSavon pelastuslaitoksella päädyttiin kouluttamaan kerralla isompi porukka. Kaikkiaan 18 työntekijälle järjestettiin koulutus ensihoitoon erikoistuneiksi lähihoitajiksi oppisopimuksella yhteistyössä Savon ammatti- ja aikuisopiston ja oppisopimuskeskuksen kanssa. Lisäksi kolme lähihoitajatutkinnon jo suorittanutta täydensi opintojaan ensihoidon opintojaksolla. Lisätutkinnon suorittaneille työnantaja lupasi palkankorotuksen. Heidän pisteet teknisessä palkkataulukossa nousevat aikaisemmasta osaamistasosta riippuen 55 tai 57 pisteeseen. Tehtäväkohtainen palkka nousee noin 220–260 euroa. Työnantajan puolesta koulutusta järjestämässä ollut apulaispäällikkö Antti Korhonen kertoo, että koulutusta oli käytännössä pakko järjestää, koska

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Koulutus antoi eväitä erikoistilanteisiin.

ensihoidon palvelut haluttiin säilyttää Pohjois-Savon pelastuslaitoksella. — Taaksepäin katsottaessa teimme oikean ratkaisun. Siihen nähden mikä on tänä päivänä ensihoitokeskuksen määrittelemä perustason vaatimustaso Pohjois-Savossa, osui koulutus ihan nappiin, kertoo Korhonen. — Lisäksi näkisin yksilönkin kannalta, että lähihoitajan tutkinnosta on hyötyä. Sehän mahdollistaa työuran jatkumisen, jos jotain sattuu eikä enää voi jatkaa palomiehen tehtävissä.

Lisäeväitä potilaan auttamiseen Pohjois-Savon lähihoitajakoulutuksen päätöstilaisuutta vietettiin helmikuussa. Puolitoista vuotta kestäneen koulutuksen suorittaneet palomies Antti Jäntti Kuopiosta ja palomies-sairaankuljettaja Jouni Ratilainen Varkaudesta olivat tyytyväisiä, että tutkinto tuli suoritettua. Jouluna 2010 Pelastusopistosta valmistuneen Jäntin mielestä lähihoitajatutkinto oli hyvä lisäkoulutus pelastajatutkinnon päälle.

Jouni Ratilainen ja Antti Jäntti kiittävät, että oppisopimuskoulutuksessa huomioitiin aikaisempi koulutus, joten opinnot olivat normaalia lyhyemmät.

— Pelastusopiston koulutuksessa keskityttiin aika akuuttien tilanteiden hoitamiseen. Tässä työssähän potilaskontaktit ovat aina lyhyitä: potilaalle tehdään ensitoimenpiteet ja hänet viedään sairaalaan. Lähihoitajakoulutus toi laaja-alaisuutta potilaiden hoitamiseen, sillä saimme kokemusta potilaiden hoitopolusta ja muista akuuttitilanteista, Jäntti toteaa.


ENSIHOITO

37

TAUSTA ESITTELYSSÄ

Asetus muuttui Ensihoitoasetuksen muutos astui voimaan 1.5.2011 ja sen päälinjauksen mukaan perustason yksikön toisella ensihoitajalla on oltava terveydenhoitoalan tutkinto. Asetuksen muuttumisen jälkeen töihin tulevat, uudet pelastajatutkinnon suorittaneet eivät enää voi työskennellä kiireellisessä sairaankuljetuksessa toisen samanlaisen tutkinnon suorittaneen kanssa.

— Nyt osaamme antaa enemmän kotihoito-ohjeita ja pystymme neuvomaan, mistä potilas voi pyytää apua kotona pärjäämiseen, jos hänet joudutaan jättämään kotiin, kertoo Jäntti. — Lisäksi opimme käsittelemään potilaita paremmin. Koulutus antoi eväitä erikoistilanteisiin, kuten esimerkiksi kehitysvammaisen asiakkaan kohtaamiseen, lisää Ratilainen.

Joustavaa opiskelua

Yli 20 vuotta palomies-sairaankuljettajana toiminut Ratilainen on samaa mieltä. — Koulutuksen ansiosta voimme auttaa potilasta laajemmin, kun osaamme ennakoida potilaan jatkohoitopaikan ja hoitopolun. Lisäksi tunnemme paremmin sosiaalialan palveluja ja lainsäädäntöä, esimerkiksi potilaan oikeuksista, Ratilainen kertoo.

Pohjois-Savossa työnantajan järjestämä oppisopimuskoulutus otettiin miehistön keskuudessa positiivisesti vastaan ja koulutukseen oli hakijoita enemmän kuin koulutuspaikkoja. Myönteistä uhtautumista edesauttoi se, että työnantaja lupasi nostaa tutkinnon suorittaneiden tehtäväkohtaista palkkaa. Lisäksi lisäkoulutus ensihoidossa nähtiin tarpeelliseksi. Jäntti ja Ratilainen toteavat, että terveydenhuoltoalan tutkinto on välttämätön pelastajille, mikäli he hakevat palomiehen virkaan alueen

suurimmille asemille, sillä PohjoisSavon pelastuslaitos tuottaa ensihoidon palvelut Kuopiossa, Varkaudessa ja Suonenjoella. Lisäkoulutuksen järjestämistä oppisopimuskoulutuksella molemmat pitivät hyvänä ratkaisuna ja suosittelevat sitä muillekin, mikäli mahdollisuus tarjoutuu. — Oppisopimuskoulutuksen etu on se, että joka päivä ei tarvitse käydä koulussa. Meillä oli kuukaudessa viikko lähiopetusta. Jos koulussa joutuisi käymään joka viikko, olisi työvuorot ja muu elämä hankalampi järjestää, toteaa Jäntti. — Lisäksi tämä on sen verran joustava, että tutkintotilaisuuksia voidaan aikatauluttaa, joten ei ole pakko stressata itseään kahdella asialla yhtä aikaa, lisää Ratilainen. Molemmat myöntävät, että työn ohessa opiskelu ei ollut aina helppoa ja vaati menojen priorisoimista ja aikatauluttamista. Ratilaiselle asetti oman haasteensa alkuvaiheessa se, että hän on edellisen kerran ollut koulun penkillä kymmeniä vuosia sitten, joten aluksi oli opiskeltava opiskelemaan. — Nykyään kaikki tehdään tietokoneella ja minulle ne olivat aika vieraita, sillä siihen aikaan kun kävin edellisen kerran koulua olivat mikromikot vasta tulossa. Niistä kun pääsin kärryille niin alkoi itse opiskelukin luistamaan, Ratilainen muistelee. — Loppujen lopuksi se opiskelun opiskelukin ja tietokoneiden käyttö antoivat minulle paljon enkä ole katunut yhtään, että lähdin koulutukseen. n Teksti ja kuva TUIJA TERVO

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


38

ENSIHOITO

Kaikki keikat hoidetaan Avun tarvitsijoiden yhdenvertainen kohtelu on ensihoitajille tärkeä ammatillinen arvo, huomasivat Tampereen yliopiston tutkijat. Ensihoitajien ja potilaan välistä vuorovaikutusta sekä ensihoitajien tapoja jäsentää työtään selvitettiin tutkimuksessa Pirkanmaalla.

T

ehtävä saattaa tulla tuttuun osoitteeseen, jossa jälleen kerran odotellaan ”taksikyytiä” tai juttuseuraa. Lääketieteellistä perustetta hoidolle ei löydy. Yksinäisyys, päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat näkyvät kaikki ensihoitajien työssä valitettavan säännöllisesti. Kaikesta huolimatta ensihoitajalle on tärkeää, että jokainen potilas saa asiallisen kohtelun sekä tarvitsemansa hoidon tai avun — vaikka tilanne tuntuisi kuinka turhauttavalta. Yhdenvertaisuus on tärkeä osa ammatti-identiteettiä, ja vaikka potilas ei saisikaan ensihoitajan arvostusta, keikoilla tunteenilmauksista pidättäydytään. Tähän johtopäätökseen tultiin Pirkanmaalla toteutetussa laajassa ensihoidon tutkimuksessa, jossa Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön tutkijat Hannele Palukka, Tiina Tiilikka ja Petra Auvinen tutkivat ensihoidon palvelujärjestelmää ja työkäytänteitä. — Työnsä osaava ensihoitaja pyrkii hoitamaan kaikki kohtaamansa potilaat samanlaisesti ja siten parhaalla mahdollisella tavalla. Ensihoitajat kuvaavat ammattilaisuuttaan niin, ettei

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

siihen kuuluisi ottaa kantaa esimerkiksi potilaan alkoholinkäyttöön, tutkijat kertovat.

Yhteiskunta huolehtii Tutkijoiden mielestä havainto on mielenkiintoinen. Kehitys Suomessa on jo pitkään mennyt suuntaan, jossa on kyseenalaistettu ns. universalismi eli kansalaisille laajasti verovaroin tarjottavat palvelut. Julkispalveluja on ulkoistettu, ja markkinavoimat ovat tulleet enemmän mukaan myös terveyspalveluihin. Tutkimukseen haastatellut ensihoitajat näyttävät pitävän universaalia vastuuta kuitenkin edelleen arvossaan suomalaissa yhteiskunnassa ja jopa oman työn kantavana arvona: potilaat voivat olla erilaisia, mutta siitä huolimatta heidän saamansa ensihoito on yhdenvertaista.

Elintärkeä vuorovaikutus Yksi tutkijoiden kiinnostuksen kohde oli ensihoitoparin keskinäinen vuorovaikutus potilaiden kohtaamisissa. Hoitavan/haastattelevan ensihoitajan ja kuljettavan/tutkivan ensihoitajan työnjako on epävirallista, joten

käytännön tilanteissa rooleista joustetaan, mikä voi aiheuttaa myös kitkaa työparin välille. Päähuomio oli, että hoitajana ja kuljettajana toimivien ensihoitajien roolit saattavat sekaantua. Näin käy esimerkiksi silloin, kun potilaan haastattelussa kuljettaja esittää potilaalle hoitavan ensihoitajan vastuulle kuuluvan kysymyksen. Roolien sekaantuminen aiheuttaa viiveitä potilashaas-


ENSIHOITO

39

YHTEISTYÖ

Kokonaisuudessa parannettavaa Pirkanmaalla toteutetun tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että akuuttihoidon palvelukokonaisuuden toimivuudessa on paljon kehitettävää. Tutkijat löysivät ongelmia eri ammattiryhmien välisessä yhteistoiminnassa. — Akuuttihoidon ammattiryhmien tehtävien tulisi olla yhteistoiminnallisia ja niillä tulisi olla yhteinen kohde: tuoda ensihoito ja terveydenhuoltohenkilöstön ammattitaito potilaan luo. Nyt kukin työntekijä toimii lähinnä oman organisaationsa ja sen toimintatapojen ehdoilla. Kotipalvelussa, ensihoidossa ja akuuttihoidossa tehtävät ja toiminnot ovat pääosin eriytyneet omiksi ammatillisiksi käytännöikseen, jolloin palvelukokonaisuus ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Ensihoitoyksiköiden yhteistyö esimerkiksi kotipalvelun kanssa ei toimi saumattomasti. Kotipalvelun työntekijät turvautuvat helposti ensihoitoon sellaisissakin tilanteissa, joissa kotipalvelun asiakas ei ole akuutin hoidon tarpeessa.

Pyrkimys ammattimaisuuteen pakottaa ensihoitajia pitämään tunteensa sisällään, vaikka potilaasta ajateltaisiin mitä tahansa. Kuvassa ambulanssi tien päällä Lapissa. Kuvan henkilö ei liity Pirkanmaalla tehtyyn tutkimukseen.

tattelun ohella koko hoitotilanteen etenemiselle. Ensihoitajilla on myös vaihtelevia käytänteitä potilasta koskevassa tiedon käsittelyssä. Vastaanottaessaan kuljettajalta potilaan vitaaliarvoja hoitaja saattaa tiedon kirjaamisen yhteydessä joko vahvistaa tiedot verbaalisti tai jättää vahvistuksen tekemättä. Verbaalisen vahvistuksen pois jättämisen seurauksena vitaaliarvojen

kirjaamista saatetaan joutua varmistelemaan tai arvoja tiedustelemaan jälkikäteen. Useimpien ensihoitoparien työskentely sujui tarkoituksenmukaisesti siten, että kumpikin toteutti hänelle kulloinkin kuuluvaa tehtävää joko johtamisvastuun omaavana hoitajana tai kuljettajana. Kuitenkin joissain tilanteissa johtajana toimiva hoitaja ei selkeästi käyttänyt johtajuuttaan >

Kun kotipalvelun työntekijöillä ei ole aikaa tai rohkeutta ottaa vastuuta huonokuntoisen kotihoidon asiakkaan selviytymisestä, he tilaavat ensihoidon tekemään päätöksen asiakkaan akuuttihoidon tarpeesta — tekemään ”terveystarkastuksen”. Ambulanssin tullessa paikalle kotipalvelulla voi olla kiire seuraavaan osoitteeseen.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


40

ENSIHOITO

Yhteistyötä, vastuuta ja riskien hallintaa ENSIHOITAJAT näkevät oman työnsä muodostuvan yhteistyöstä, vastuusta ja riskien hallinnasta.

Yhteistyö sisältää ensihoitoparin ja potilaan välisen vuorovaikutuksen lisäksi ammatillisen yhteistyön muun terveydenhuoltohenkilöstön sekä sosiaalitoimen kanssa. Yhteistyö tuntuu ulkoapäin pakotetulta, kun ensihoitaja joutuu tekemään toisille ammattiryhmille, esimerkiksi kotihoidon työntekijöille, kuuluvia tehtäviä. Ensihoitotyö koetaan käsityömäisenä asiantuntijuutena. Työnjako on hierarkkisesti organisoitua tiedon välittämistä ja tietyn järjestyksen säilyttämistä. Oikeiden ennalta määrättyjen ja selkeästi ohjeistettujen sääntöjen noudattaminen on tärkeää. Työparissa korostuvat keskinäinen riippuvuus ja yhteistoiminta. Mitä vaativampi tilanne,sitä suurempi hyöty on ensihoitoparin yhteisestä ymmärryksestä.

Teksti on kooste tutkimusraportista, joka perustuu ensihoitajien haastatteluihin Pirkanmaalla. Vuosina 2010— 2012 toteutetun tutkimuksen rahoittivat Tampereen yliopisto, Työsuojelurahasto ja Yliopistoallianssi.

Vastuu tarkoittaa hoito- ja lääketieteellisiä perusteluja työtilanteissa. Ensihoitaja on vastuunsa tunteva itsenäinen toimija, joka parhaimmillaan tekee lääkärin kanssa yhteistyötä ja neuvottelee potilasta koskevista asioista. Ensihoitajan tulee tehdä oikeanlaisia havaintoja sekä kirjata ja raportoida tekemänsä toimenpiteet. Vakavasti loukkaantuneen potilaan hoitotilanne vaatii nopeita arvioita, päätöksiä ja hoitotoimia — virheittä. Oma toiminta tulee hallita. Työ tuntuu tärkeältä, jopa koko yhteiskunnan kannalta. Ambulanssista käsin huolehditaan yhdenvertaisesti kaikki kansalaiset sosiaalisesta asemasta ja etnisestä taustasta riippumatta. Ammattiin sisältyy ris-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

tiriita: jotta ensihoitajat voivat toteuttaa työtään, pitää kansalaisen sairastua tai loukkaantua. On turhauttavaa, jos potilastyölle ei löydy ensihoidollisia perusteita. Silloin työ ei tunnu mielekkäältä ja potilaaseen voi olla vaikea suhtautua arvostavasti. Humalaisen kunto tarkistetaan, mutta myötätuntoa hän ei saa. Ammatillinen suhtautuminen on työntekijää suojaava asia, eikä potilaan pahoinvointi pääse kuormittamaan ensihoitajaa. Joskus tilanteet herättävät voimakkaita tunteita, mutta ensihoitaja pitää itsensä hallinnassa, vaikka hän samalla kuormittuu henkisesti. Tunteenpurkaukset ovat sallittuja tilanteen jälkeen, yksin tai oman työyhteisön jäsenten kanssa.

Riskejä ovat sekä ensihoitajaa itseään että potilasta uhkaavat tilanteet. Ensihoitaja tasapainoilee jatkuvasti ja riskialttiiden tilanteiden, uhkaavien olosuhteiden ja aggressiivisten potilaiden kanssa. Hän on aktiivinen riskienhallinnan asiantuntija, joka sovittaa hätäkeskuksesta saamansa tiedot omaan kokemukseensa ja tietoonsa. Itseen kohdistuvien riskien ymmärtämisessä on myös puutteita. Kun työ on riskien ympäröimää, voidaan selvätkin riskit jättää huomioimatta vahingossa tai tarkoituksella. Riskejä kohdataan, mutta joskus myös otetaan. Esimerkiksi kohteeseen saatetaan mennä ilman poliisin suojaa, vaikka ”siellä olis aseen kanssa heiluttu.” Potilas voi muuttua arvaamattomaksi, väkivaltaiseksi tai suhtautua välinpitämättömästi hoito-ohjeisiin. Ensihoitajan on myös varauduttava siihen, että potilas on asiakas, joka saattaa valittaa saamastaan hoidosta. Yksityisestä ja julkisesta ensihoidosta puhuessaan ensihoitajat mieltävät yksityisen ensihoitopalvelun riskiksi potilasturvallisuudelle ja ensihoitajien työturvallisuudelle. Yksityisen palveluksessa olevat joutuvat tasapainoilemaan omien arvojensa ja yrityksen ansaintalogiikan välillä. Lääketieteellisin perustein tehdyn työn ja yrityksen voiton takia tehdyn työn välillä tasapainoilu heikentää työmotivaatiota ja saattaa aiheuttaa kyynisyyttä potilaita kohtaan. LÄHDE: AUVINEN, PALUKKA & TIILIKKA: PALVELUJÄRJESTELMÄ MURROKSESSA: ENSIHOIDON JA SAIRAANKULJETUKSEN TYÖJA TOIMINTAKÄYTÄNTEET (TAMPEREEN YLIOPISTO 2012)


ENSIHOITO

41

esimerkiksi potilaan hoitoa koskevassa päätöksenteossa, jolloin toinen ensihoitaja pyrki vastaavasti ottamaan johtajan roolia itselleen. — Se, että hoitava ensihoitaja osoitti heikkoa johtajuutta hoitotilanteessa, saattoi johtua esimerkiksi hänen kokemattomuudestaan ensihoitajana verrattuna huomattavasti kokeneempaan työpariinsa, tutkijat päättelevät.

Oppia ilmailualalta Ensihoitoparin keskinäisessä toiminnassa esiintyvien vuorovaikutusongelmien taustalla vaikuttaa ensihoidon työkäytänteiden standardoimattomuus. Vuorovaikutus opitaan käytännössä keikoilla, ja keskinäisen viestinnän toimivuuteen vaikuttavat ensihoitajien erilaiset roolit tilanteessa. Työnjaolliset asiat voivat hiertää parin välejä, mutta niitä ei haluta aina nostaa esille, jotta hyvä yhteishenki ei menisi pilalle. >

Yhteiskuntatieteiden tohtorit Petra Auvinen (vasemmalla), Hannele Palukka ja Tiina Tiilikka tutkivat ensihoidon työtä Pirkanmaalla. Tutkijat muun muassa kulkivat Pirkanmaan pelastuslaitoksen ensihoitajien mukana ambulanssissa.

Voitontavoittelu tulee kalliiksi yhteiskunnalle

E

nsihoitotutkimuksen tekijöiden johtopäätökset ensihoidon markkinavetoisuudesta ovat jo herättäneet huomiota. Kentällä työntekijöiden parissa huomatut vääristymät nostetaan ensimmäistä kertaa julkisuuteen akateemisen tutkimuksen kautta. — Tutkimuksen tulosten perusteella voi väittää, että yksityisestä palvelutuotannosta aiheutuu piileviä kustannuksia valtiolle ja veronmaksajille. Markkinaehtoistuminen ja liike-elämä eivät ole tuoneet mukanaan tehokkaampaa ja laadukkaampaa ensihoitoa, tutkijat toteavat. Resepti on selvä: ensihoitomarkkinoita valtaavat yritykset vääristävät hintakilpailua, jolloin kunnat ovat saaneet hankittua ensihoitopalveluita hintaan, joka tuskin kattaa kustannuksia. Vääristyneen hintakilpailun johdosta yksityiset palveluntuottajat joutuvat ajamaan ja perimään korvauksia ns. ”turhista keikoista”, jotta toiminta olisi kannattavaa edes jollain tavalla.

Työntekijöille palkkoja maksetaan varallaolokorvauksen mukaan, vaikka ensihoitajat ovat olleet tosiasiassa välittömässä lähtövalmiudessa. Työtä saatetaan teettää yli viikon yhtämittaisilla työvuoroilla. Ylipitkät työvuorot ovat riski omalle työturvallisuudelle. Tutkimukseen haastatellut ensihoitajat näkevät yksityisen ensihoitotoiminnan asettavat voiton tavoittelun laadukkaan ensihoidon edelle. Ensihoitajat kokevat joutuvansa toimimaan vastoin omia arvojaan silloin, kun työnantaja vaatii kuljettamaan potilaita ilman lääketieteellistä perustetta terveyskeskukseen tai muuhun jatkohoitopaikkaan. Tutkimuksen valmistumisen jälkeen ensihoidon järjestämisvastuu siirtyi kunnilta sairaanhoitopiireille. Tutkija Hannele Palukka sanoo oman käsityksensä olevan, että nyt ensihoitopalvelun laatua pystytään paremmin valvomaan: Pirkanmaalla viime syksynä saatu ensihoidon välitön lähtövalmius oli yksi iso asia, joka osaltaan estää työvuorokeplottelun. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


42

ENSIHOITO

Tuloksia pystytään hyödyntämään Pirkanmaalla

T

ampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön tutkijoiden ensihoitotutkimuksen tuloksia esiteltiin Tampereen keskuspaloasemalla maaliskuun puolivälissä. Esittelytilaisuuden järjesti Pirkanmaan pelastusalan ammattilaiset ry. Pirkanmaan pelastuslaitoksella työskentelevä ensihoitaja Matti Välikoski oli mukana tutkimushankkeen ohjausryhmässä kahden vuoden ajan, joten hänelle avautui mahdollisuus seurata tutkijoiden työtä tarkemmin. — Pelastuslaitoksen henkilöstölle täytyy antaa kiitosta siitä, että tutkijat otettiin työvuoroissa hyvin vastaan. Suhtautuminen oli positiivista, vaikka tutkijoiden kysymyksiin jouduttiin vastaamaan kiireen keskellä ja joskus haastattelut venyivät jopa aamuyön tunneille, Välikoski sanoo. — Tutkimustuloksia pystytään varmasti hyödyntämään ensihoidon kehittämisessä organisaatiomme sisällä. Välikosken mielestä tutkimus antoi paljon aineistoa, jota voidaan hyödyntää jatkossa ensihoitoa kehittäessä. — Pirkanmaan pelastuslaitoksella on aina ollut hyvä asenne ensihoitoon. Nyt saatiin paljon tietoa myös ulkopuolisten silmin, esimerkiksi siitä miten voidaan potilasta tutkittaessa toteuttaa viestintää hoitotoimenpiteistä ja niiden perille meno vahvistaa toistamalla viesti. Työtilanteiden sanattomasta viestinnästäkin tuli uusia ajatuksia ja ideoita. — Silmiä avaavia olivat huomiot, joita tutkijat tekivät yksityisen ja julkisen ensihoidon välillä. Pirkanmaalla julkisessa ensihoidossa on selkeästi enemmän tehtävämääriä verrattuna yksityiseen toimijaan. Tutkijat huomioivat hankkeessa myös ensihoitajien toimintaolosuhteita ja toimintaympäristöä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

— Pirkanmaan pelastusalan ammattilaiset ry on aktiivinen toimija pelastus- ja ensihoitoalalla, sanoo Matti Välikoski.

Pirkanmaan pelastusalan ammattilaiset ry on viime aikoina panostanut aktiivisesti jäsentilaisuuksiin ja keskustelu on ollut varsin vilkasta ensihoidon ympärillä. — Se on selvää, kun pelastuslaitos on meillä tällä hetkellä niin ensihoitopainotteinen. Haluamme olla mukana ensihoidon kulttuurin rakentamisessa. Yhdistykseemme on avoimet ovet kaikilla. Toivotamme tervetulleeksi kaikki Pirkanmaalla pelastuslaitoksella ensihoitoakin tekevät liittymään yhdistyksemme toimintaan, Välikoski sanoo. n


ENSIHOITO

Yllättäen tutkijat suosittelevat ensihoitoon harkittavaksi oppia ilmailualalta. Palukka ja Auvinen ovat aikaisemmin tutkineet miehistön vuorovaikutusta lentokoneessa ja lennonjohdossa. Ilmailusta omaksutut pelisäännöt, tarkastuslistat ja toimintaohjeet toimisivat myös ensihoidossa. Ensihoitotyöhön verrattuna ilmailu on pitkälle standardoitua. Lentokapteenin ja perämiehen roolit ovat vakiintuneet siten, että kummallakin on selkeästi rajatut vastuut ja tehtävät lennolla. Lentäjän ja lennonjohtajan vuorovaikutuksessa vakiintunut käytäntö on, että lentäjä vahvistaa lennonjohtajalta vastaanottamansa viestin toistamalla sen ääneen. — Ensihoitotiimin toiminnassa esiintyvien ongelmien ratkaisu voisi edellyttää hoitajan ja kuljettajan roolien ja niihin kuuluvien vastuiden ja tehtävien vakiinnuttamista. Työkäytänteitä voisi standardoida esimerkiksi siten, että hoitava ensihoitaja toistaisi työparilleen ääneen ensihoitokertomukseen kirjaamansa tiedot potilaan vitaaliarvoista, tutkijat esittävät. — Kun työkäytänteet ovat pitkälle standardoituja, ei pääse muodostumaan tilanteita, joissa johtamisvastuussa oleva ensihoitaja ei käytä johtajuuttaan. Standardointi tasoittaa vuorovaikutusta.

43

Henkisesti raskasta työtä TAMPEREEN yliopiston tutkijat tutustuivat ensihoitajien työhön olemalla mukana pelastuslaitoksen ja yksityisen yrityksen ambulansseissa. Ensihoitajien ryhmähaastatteluja tehtiin työvuorossa sitä mukaa kuin ehdittiin. Joskus aamulla aloitettu haastattelu saatiin tehtäviin lähdöistä johtuvien keskeytysten jälkeen valmiiksi vasta aamuyöllä.

Ensihoitajien ammatillinen suhtautuminen muun muassa tunteisiin ja asiakkaisiin tekivät vaikutuksen tutkijoihin. — Ensihoidossa on paljon kiireettömiä tehtäviä vakioasiakkaiden parissa. Samat asiakkaat toistuvat samoine ongelmineen. Ulkopuolisena voi vain ihmetellä, miten ensihoitajat jaksavat näitä kohtaamisia, jotka taatusti koettelevat jaksamista, tutkija Hannele Palukka sanoo.

Kentällä näkynyt vastuullisuus korostui, kun ensihoitajat pääsivät haastatteluissa kertomaan työstään omin sanoin. — Itse kirjasin jo ensimmäisissä kenttähavainnoinneissa itselleni

Pitää olla kova tyyppi.

ylös kysymyksen, mistä ensihoitajien vastuuorientoituneisuus oikein kumpuaa ja onkohan sitä kaikilla ensihoitajilla, tutkija Tiina Tiilikka miettii.

Tehtävien herättämistä tunteista puhuttiin, mutta mielellään myös ohitettiin nopeasti. Tunteiden hallinta ja etäännyttäminen on tärkeää. Haastateltu miespuolinen ensihoitaja totesi, että ensihoito ”yrittää olla kova maailma, jossa pitää olla kova tyyppi”. — Naispuoliset ensihoitajat myönsivät, että hoitotilanne saattaa nostaa myös tunteet pintaan, jolloin tilanne voi tuntua hankalalta. Silloin työparin merkitys korostui. Työnohjauksen tarve jakoi mielipiteitä, mutta sen merkitys ymmärrettiin. Kenenkään haastatellun organisaatiossa työnohjaus ei ollut vakiintunut käytäntö.

Yllättävän yksimielistä Palukan, Tiilikan ja Auvisen tutkimuksessa ryhmähaastateltiin 13 pirkanmaalaista ensihoitajaa. Tutkijat olivat mukana 27 ensihoitotehtävissä, joita havainnoitiin ja videoitiin potilaiden suostumuksella. Tutkimukseen osallistui ensihoitajia yksityiseltä ja julkiselta puolelta. Mukana oli ensihoitajia myös Pirkanmaan pelastuslaitokselta. Haastatteluiden pieni määrä ei vähennä tutkimuksen johtopäätösten arvoa, tutkijat huomauttavat. Laadullisessa tutkimuksessa merkityksellistä ei ole aineiston koko, vaan tutkittavan asian syväluotaus.

— Jo tässä haastattelumäärässä ilmeni kyllästymistä eli haastateltavat toistivat samoja asioita yllättävänkin paljon. Yllättävää oli sekin, että yksityisen sektorin ja julkisen sektorin työntekijöiden ajatuksen olivat niin yhdenmukaiset. Esimerkiksi yksityisen työntekijät eivät asettuneet puolustamaan omaa työnantajaansa, kuten olisi voinut kuvitella, vaan esittivät yritystä kohtaan tiukkaa kritiikkiä. n

> Tutkimusraportti ”Palvelujärjestelmä murroksessa: ensihoidon ja sairaankuljetuksen työ- ja toimintakäytänteet” on luettavissa Tampereen yliopiston julkaisuarkistossa: http://tampub.uta.fi

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat KAISA SIREN / LEHTIKUVA, MIKKO TERÄVÄ

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


44

Terveystietojen suojasta huolehdittava testauksessa Henkilöstön fyysistä toimintakykyä testataan Pelastuslaitoksissa säännöllisillä testeillä, yhä useammin Firefit-menetelmällä. Testien yhteydessä kerätään henkilö- ja terveystietoja, joita on käsiteltävä lakien ja asetusten mukaisesti. Soveltuvuustestaus kuuluu työpaikan yhteistoimintamenettelyssä käsiteltävien asioiden piiriin.

P

elastustoimen toimintakykytesteistä annetaan ohjeita sisäministeriön pelastussukellusohjeessa. Turvallinen pelastussukellus edellyttää tekijän erityistä kelpoisuutta, joka muodostuu terveydentilaan, toimintakykyyn, koulutukseen ja harjoitteluun liittyvistä vaatimuksista. Toimintakykytesti on siis soveltuvuustesti palomiehen soveltumisesta pelastussukeltajaksi. Testattavien henkilötietojen ja testitulosten keräämisen ja käsittelyn osalta noudatetaan henkilötietolaissa ja yksityisyyden suojasta työelämässä annettua lakia eli ns. työelämän tietosuojalakia. Työelämän tietosuojalain 13 pykälän mukaan ”työntekijää voidaan testata henkilö- ja soveltuvuusarvioinnein työtehtävien hoidon edellytysten tai koulutus- ja muun ammatillisen kehittämisen tarpeen selvittämiseksi”. Testauksen tulee tapahtua työntekijän suostumuksella. Työnantajan on varmistettava, että testejä tehtäessä käytetään luotettavia testausmenetelmiä, niiden suorittajat ovat asiantuntevia ja testauksella saatavat tiedot ovat virheettömiä. Testattavien yksityisyyden suojan kannalta oleellista on, että testeissä kerättävä henkilötieto suojataan ja käsitellään asianmukaisesti eli lakien velvoitteiden mukaisesti. Pelastuslaitoksen sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä — aina henkilöstön kahvipöytäkeskusteluja myöten — tulee ottaa huomioon säännökset henkilötietojen salassapidosta, suojaamisvelvoitteesta ja vaitiolovelvoitteesta.

Työntekijällä on tarkastusoikeus Työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksien hoitamiseen, työnantajan työnteki-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

jöille tarjoamiin etuuksiin tai johtuvat työtehtävien erityisluonteesta. Ensisijaisesti henkilötiedot on kerättävä työntekijältä itseltään. Jos tiedot kerätään muualta, on niistä ilmoitettava työntekijällä ennen kuin niitä käytetään työntekijää koskevassa päätöksenteossa. Työntekijällä on tarkastusoikeus työnantajan henkilörekisterissä oleviin itseään koskeviin tietoihin ja rekisterissä olevan virheellisen tiedon korjaamisoikeus. Henkilötiedot on suojattava niin, että asiaton pääsy tietoihin ja vahingossa tai laittomasti tapahtuva tietojen luovuttaminen, hävittäminen, muuttaminen tai siirtäminen on estetty. Suojaaminen tarkoittaa sekä teknistä suojausta (esimerkiksi tietojärjestelmien käyttäjätunnuksia ja salasanoja) että fyysistä suojausta (esimerkiksi lukitut kaapit). Työpaikalla henkilötietoja työtehtävien vuoksi käsittelevät työntekijät tulee määritellä etukäteen ja kouluttaa heidät muun muassa huomioimaan henkilötietolain mukainen vaitiolovelvollisuus henkilötietoja käsiteltäessä. Henkilötietoja eteenpäin luovutettaessa tulee harkita, onko luovutuksensaajalla henkilötietolain tarkoittama oikeus ja asiallinen peruste käsitellä henkilötietoja. Suullisestikaan ei saa luovuttaa työnantajan henkilörekisterissä olevia tietoja sivullisille ilman asiallista perustetta. Sivullisia ovat työpaikalla ne henkilöt, jotka eivät tarvitse tietoja työtehtäviensä hoitamiseen tai eivät osallistu päätöksentekoon. Terveydentilaa koskevien tietojenkin osalta työnantajan on nimettävä tietoja käsittelevät henkilöt ja määriteltävä tehtävät, joihin sisältyy terveydentilatietojen käsittelyä. Terveydentilatietojen käsittelyyn osallistuvien henkilöiden piiri on syytä pitää mahdollisimman rajattuna: esimerkiksi lähimmät >


45

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


46

Työntekijälle pitää kertoa, onko kyse soveltuvuustestistä.

Reijo Aarnio johtaa tietosuojavaltuutetun toimistoa. Se ohjaa ja valvoo henkilöja luottotietojen käsittelyä ja henkilörekistereiden käyttöä.

TIETOSUOJAVALTUUTETTU:

Testaamisen pitää olla avointa TYÖPAIKALLA ei työntekijöitä voi testata ihan miten tahansa. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio korostaa, että työnantajalla tulee olla testeihin oikeusperuste. Tämä peruste pitää selvittää myös työntekijöille niin, että kaikki ymmärtävät, mitkä ovat testien syyt ja periaatteet. — Fyysisen kunnon testaamiselle voi olla kaksi perustetta. Toinen on työnantajan tarpeista lähtevä henkilön soveltuvuusarvio: soveltuuko henkilö kyseiseen työtehtävään. Toinen peruste on työsuojelullinen, jolloin kyse on enemmän työkykyisyyden selvittämisestä, Aarnio kertoo. Soveltuvuustestit ovat työelämän tietosuojalain piirissä. Lain 13 pykälä velvoittaa työnantajaa varmistamaan, että testejä tehtäessä käytetään luotettavia testausmenetelmiä, niiden suorittajat ovat asiantuntevia ja testauksella saatavat tiedot ovat virheettömiä.

Sekä soveltuvuustesteistä että työsuojelusyistä järjestetyistä testeistä tulee sopia asianmukaisesti henkilöstön kanssa. Soveltuvuustestit ovat työpaikan yhteistoimintamenettelyn piirissä. Työsuojelutestit tulee sisällyttää työsuojelusuunnitelmaan, joka käsitellään henkilöstön ja työsuojeluorganisaation kanssa. — Testattavalle työntekijälle pitää selkeästi kertoa, onko kyse soveltuvuustestistä. Silloin työntekijä voi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ottaa huomioon testin seuraamukset, kuten mitä vaikutuksia on jos testiin jättää osallistumatta tai sen läpäisee rimaa hipoen. On huomattava, että testaamisen pitää aina perustua henkilön omaan suostumukseen. Työelämän tietosuojalain kautta tuleva vaatimus soveltuvuustestauksen asiantuntemuksesta ja virheettömyydestä on asia, johon tietosuojavaltuutetulla ei ole tarkempia kriteerejä, sillä soveltuvuustesteihin ei ole millään toimijalla monopoliasemaa. Viime kädessä soveltuvuustestien laatua punnitaan yt-menettelyssä työpaikalla. Jos testauksen suorittaa oma henkilöstö, tulee varmistua että testaajat ovat saaneet riittävän koulutuksen tehtäväänsä sekä sen mukana tuleviin velvollisuuksiin, kuten tietoturva- ja vaitiolovelvollisuuksiin.

Pelastussukellus on työturvallisuuslain mukaista ”erityistä vaaraa aiheuttavaa työtä” ja siksi palomiehen toimintakykytesti on keskeinen osa ammatissa toimimista. — Ammatit ovat erilaisia ja niiden vaatimukset poikkeavat toisistaan. Kun voidaan kuvitella että palomiehen ammatissa sekä fyysinen että henkinen kantti ovat hyvin oleellisia työn tekemisen kannalta, pelastuslaitosten testille asetettavat laatuvaatimukset ovat poikkeuksellisen kovat, Aarnio arvioi.


47

ja ylemmät esimiehet, henkilöstöhallinnossa asioita hoitavat ja palkanlaskijat. Terveydentilaa koskevat tiedot on käsiteltävä erillään muista henkilötiedoista. Tietojen tarve on tarkistettava henkilötietolain mukaan vähintään viiden vuoden välein — tietosuojavaltuutetun suosituksen mukaan kahden vuoden välein — ja tarpeettomat tiedot on hävitettävä. Terveydentilaa koskevat tiedot ovat salassa pidettäviä tietoja, joita voidaan luovuttaa vain työntekijän suostumuksella.

Tietojen kerääminen yt-menettelyn piirissä Työelämän tietosuojalain mukaan henkilötietojen kerääminen työhön otettaessa ja työsuhteen aikana kuuluu työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetussa laissa tarkoitetun yhteistoimintamenettelyn piiriin. Tietosuojavaltuutetun toimiston ohjeiden mukaan yt-menettelyssä tulisi käsitellä muun muassa seuraavia yksityisyyden suojaan liittyviä asioita: •

Henkilötietojen käsittely työpaikalla

Työhönotossa ja työsuhteen aikana kerättävät henkilötiedot

• Terveydentilatietojen käsittely • Henkilö- ja soveltuvuusarvioinnin toteutus • Luottotiedot ja turvallisuusselvitysmenettelyt • Teknisen valvonnan käyttö, kuten kamera- valvonta ja kulunvalvonta • Sähköpostin ja internetin käyttö

Työnantajalla on tiedonantovelvollisuus eli työnantajan tulee tiedottaa oma-aloitteisesti henkilötietojen käsittelystä ja teknisen valvonnan toteuttamisesta työpaikalla. Terveydentilatietojen käsittelyn osalta tietosuojavaltuutetun toimisto on ohjannut työpaikoilla selvitettäväksi muun muassa seuraavia kysymyksiä: •

Onko työpaikalla käyty yt-menettelyt terveydentilatietojen keräämisestä?

Onko määritelty etukäteen henkilöt, jotka käsittelevät terveydentilatietoja tai ne työtehtävät, joihin liittyy terveydentilatietojen käsittelyä?

Miten lääkärintodistusten, -lausuntojen ja -sairauslomatodistusten käsittely ja luovutus on järjestetty työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon kesken?

Onko työntekijöitä informoitu heidän oikeudestaan kieltää lääkärintodistusten ja -lausuntojen luovutukset?

Henkilö- ja soveltuvuusarviointien osalta tietosuojavaltuutetun toimisto on antanut seuraavia ohjeita työpaikalla selvitettävistä asioista: •

Onko yt-menettelyt käyty ja onko testaamiseen työntekijän suostumus?

Onko riittävällä tavalla varmistuttu siitä, että testaukseen käytetään luotettavia testaus menetelmiä, suorittajat ovat asiantuntevia ja testauksella saadut tiedot virheettömiä?

SPALin paikallisyhdistyksiä ohjeistettu Palomiesliitto on alkuvuodesta välittänyt paikallisyhdistyksien luottamusmiehille ja puheenjohtajille ohjeita toimintakykytestien tietosuojasta. SPAL on korostanut, että liitto ei ota kantaa siihen, kuka on lain tarkoittama ”testauksen riittävästi perehtynyt asiantuntija”, joka voi toimia testaajana. Pelastuslaitoksilla se saattaa käytännössä olla työterveyshuolto, ulkopuolinen testauslaitos tai sisäisesti tehtävään koulutettu henkilö. Liiton mukaan oleellista on, että testauksen pelisäännöistä on sovittu yhdessä henkilöstön ja työnantajan kesken yhteistoimintamenettelyn mukaisesti, kuten tietosuojavaltuutetun toimistokin ohjeissaan toteaa. Tärkeimmät yt-menettelyssä sovittavat asiat liittyvät terveydentilatietojen keräämiseen työntekijöiltä, niitä sisältävien asiakirjojen käsittelyyn ja säilytykseen sekä menettelytapoihin niissä tapauksissa, joissa testiin osallistunut ei läpäise testiä — miten tilanteessa edetään? Kun toimintakykytestauksen prosessikuvaus sekä testaukseen liittyvä henkilö- ja terveydentilatietojen tietosuoja on käsitelty yt-menettelyssä henkilöstön ja työantajan kesken, voi henkilöstö olla vakuuttunut siitä, että pelastuslaitoksen testausmenettely on asianmukaisella tasolla. Seuraavia testejä odotellessa — pidetään kuntoa yllä! n

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat ISTOCKPHOTO, LEHTIKUVA

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


48

Lomalle lomps — muistithan vakuutuksen? Varmista ennen matkalle lähtöä, että kaikilla reissaajilla on matkavakuutus. Kotiin hätätilanteessa auttava konsulinkyyti on urbaani legenda, jonka varaan ei kannata varautumissuunnitelmiaan rakentaa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

A

urinko, loma ja vaihtelunhalu ajavat suomalaisia ulkomaan reissuille vuodesta toiseen. Kotimaasta poikkeava ilmasto, ravinto ja pitkät lentomatkat altistavat kuitenkin usein sairauksille, jotka häiritsevät kurjalla tavalla loman viettoa. Suomalaiset kärsivät matkoilla useimmiten flunssasta, ripulista ja korvatulehduksista. Myös vatsakivut, keuhkoputkentulehdukset ja virtsaelinten sairaudet kiusaavat matkustajia usein. Yleisimpiin matkasairauksiin voi varautua jo matkalaukkua pakatessa. — Matkalle kannattaa varata aina mukaan särkylääkkeitä sekä maito-

happobakteereja ja vatsan toimintaa tasoittavia lääkkeitä. Hyvällä onnella esimerkiksi lentokoneesta mukaan tarttunut flunssan alku tokenee levolla ja särkylääkkeillä, tiedottaja Mari Hätinen Ifistä vinkkaa. Lämpimissä maissa kannattaa huomioida hotellihuoneen ja ulkoilman välinen lämpötilaero. Huonetta ei välttämättä kannata viilentää jääkaappimaisen viileäksi, jos ulkona on kovin lämmintä, sillä tällöin keho joutuu sopeutumaan jatkuvasti suuriin lämpötilamuutoksiin. Monet vatsaongelmat on vältettävissä olemalla tarkka ruoan hygieenisyydestä erityisesti lämpimissä


STOCK.XCHNG/CIDINHA28

49

SPAL on ottanut jäsenilleen matkustajavakuutuksen OMA ammattiliittosi Palomiesliitto SPAL ja Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL tarjoaa sinulle jäsenetuna Ifin matkustajavakuutuksen. Liiton jäsenilleen ottamaan vakuutukseen sisältyvät myös jäsenen mukana matkustavat alle 20-vuotiaat lapset. Ilman vanhempiaan matkustavat lapset tarvitsevat oman vakuutuksen. Matkavakuutus on henkilövakuutus, joka sisältää turvat matkalla alkavien sairauksien ja tapaturmien hoitokulujen varalle, matkalta myöhästymisturvan sekä matkan keskeytymis- ja peruuntumisturvat.

maissa. Varmista, että ruoat on kypsennetty läpikotaisin, jotta niissä ei ole loisia — näin vältät ripulin. Syö tuoreista hedelmistä ja vihanneksista vain niitä, jotka voi kuoria. Jos et ole varma, voiko hanavettä juoda, käytä suosiolla pullovettä. Vältä jäitä, ellet ole varma, että ne ovat peräisin pullovedestä.

Ambulanssilento maksaa maltaita Ulkomaan matkoille on aina tärkeää hankkia matkustajavakuutus. Matkustajavakuutus tai tuttavallisemmin matkavakuutus tarjoaa turvaa matkalla alkavien sairauksien ja tapaturmien

tuskortin ammattiliiton jäsenkortin lisäksi, tarkista asia Ifistä. Jos matkustat Venäjälle, tarvitset viisumia varten matkavakuutustodistuksen, jonka saat Ifistä.

Jos sairastut tai loukkaannut matkalla, mene ensin lääkäriin. Esitä lääkärissä ammattiliiton jäsenkorttisi tai matkavakuutuskorttisi. Ifin sopimussairaalat ja -lääkärit laskuttavat suoraan vakuutusyhtiötä. Löydät listan sopimuslääkäreistä osoitteesta if.fi. Jos lääkäri ei laskuta suoraan Ifiä, maksa kulut ensin itse tai ota yhteys Ifiin.

Kun lähdet matkalle, ota ammat-

Saat lisätietoa matkavakuutuksesi

tiliiton jäsenkorttisi mukaan, sillä se toimii useimmiten myös matkavakuutuskorttina. Jos et ole varma, tarvitsetko erillisen matkavakuu-

sisällöstä ja muista jäsenetuvakuutuksistasi osoitteesta if.fi/spal tai soittamalla Ifiin numeroon 010 19 19 19.

varalle. Lisäksi vakuutus sisältää turvan matkan peruuntumisen ja keskeytymisen varalle. Matkavakuutus kattaa myös matkalta myöhästymisiä, jos matkustaja myöhästyy esimerkiksi matkan alkamispaikasta bussin rikkoutumisen takia. Tärkeintä matkavakuutuksessa on turva sairaankuljetusten varalle. — Vain harvalla on sukanvarressaan säästöjä ambulanssilentojen varalle, jotka voivat pahimmillaan maksaa jopa sata tuhatta euroa. Toisin kuin usein luullaan, valtio ei tarjoa ilmaista sairaanhoitokuljetusta Suomeen. Konsulinkyyti on urbaani legenda, joka jos-

tain syystä jatkaa sitkeästi elämäänsä, Mari Hätinen kertoo. Vakuutusten voimassaolo eri urheilulajeissa kannattaa käydä läpi ennen reissuun lähtöä. Useimmat matkavakuutukset eivät kata kilpaurheilua, ja riskialttiit lajit kuten benjihyppy ja sukellus vaativat yleensä laajennuksen vakuutusturvaan. Vakuutusten kattavuus kannattaa tarkistaa omasta vakuutusyhtiöstä, jotta vahingon sattuessa vakuutus tuo odotetunlaista turvaa. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


50

Jäsenkortti on vakuutuskortti KIINNOSTAAKO KOULUTTAMINEN? Suomen Punainen Risti järjestää Hätäensiapukouluttaja (HEK) –koulutusta, joka on tarkoitettu lähihoitajille, lääkintävahtimestari-sairaankuljettajille ja pelastajille. Koulutus on ammatillista koulutusta. Koulutus antaa valmiudet toimia kouluttajana Suomen Punaisen Ristin hätäensiapu- ja PPE-D peruskursseilla. Kurssipäivät: 16.-20.9.2013 Lisätietoja ja hakeutuminen osoitteessa: www.punainenristi.fi/opi-ensiapua/kouluttajille (kts. ko. kurssi) Tiedustelut: riikka.and@punainenristi.fi

Palomiesliitto SPAL ja Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL tarjoavat jäsenetuna Ifin matkustajavakuutuksen. Matkustajavakuutuksen vakuutuskorttina toimii liiton jäsenkortti. Kortti kannattaa pitää matkalla mukana. Kadonneen jäsenkortin tilalle saat uuden kortin nopeimmin tilaamalla sen lomakkeella kotisivulta www.palomiesliitto.fi. Jos tarvitset korttia matkaa varten, muista varata kortin toimittamiseen riittävästi aikaa, vähintään kolme viikkoa.

en Matti Meikäläin 71 66190006

en Maija Meikäläin 72 66190006

9/27/2011

HAL kortti

201

d 1

DOSTO.ind

PAINOTIE 2 etupuoli

SPAL:n JÄSEN!

7.2.

1 2013 Raju hallipaloen s.8 vaati järeän sammutuks

Tilaa itsellesi Pelastustieto-lehti edulliseen jäsenhintaan

10 numeroa

42 €

Tilauksen voit tehdä kätevästi meilitse tilaajapalvelu@yap.fi tai soittamalla numeroon 0303 9778. Muistathan mainita koodin “SPAL”.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN n JVT kehittynyt isoin harppauksi

idat Kuppikuntaisuus ja sisäiset ristiri kiusaavat palokunnissa s.40

en Tulimeri veti taas laivan täyte iloista palokuntaväkeä s.58

1:55:16


KOULUN PENKILTÄ PAIKALLISKIERROS

HÄTÄKESKUSPÄIVYSTÄJÄKURSSI 23

4/4

51

Hätäkeskus – kuinka voin auttaa?

P

uhelimeen vastaaminen ja ihmisten auttaminen sitä kautta on pian monelle meidän kurssistamme arkipäivää. Toukokuun viimeiseen päivään tämä puolitoista vuotta huipentuu. Juhlallisin menoin saamme käsiimme tutkintotodistukset ja siirrymme työelämään. Perusta on tuolloin luotu, oppiminen ja ammattilaiseksi kasvaminen jatkuu. Puoleentoista vuoteen on mahtunut paljon. Paljon olemme oppineet, paljon on vielä edessä. Käytännön työelämä opettaa meille sitä, mitä koulunpenkillä ei voi oppia – varmuutta ja ns. kolmannen korvan. Pitkän joululoman jälkeen vietimme viisi viikkoa Poliisiammattikorkeakoululla, perehtyen lähinnä hengen ja terveyden suojaan kohdistuviin rikoksiin. Kuuntelimme paljon puheluita, sellaisia, joiden eteen ei koskaan haluaisi joutua. Kuitenkin kaikkeen on ainakin yritettävä varautua, vaikka yl-

lätyksenä ne ikävimmät puhelut joka tapauksessa tulevat.

Kenttä- ja häkeharjoittelut Ensimmäiset viisi viikkoa menivät nopeasti. Niiden jälkeen kurssimme jakaantui kahteen ryhmään harjoitteluita varten. Ensin olivat vuorossa kenttäharjoittelut. Vietimme viikon poliisin matkassa ja viikon ensihoidossa ja päivän pelastustoimen mukana. Toinen ryhmä oli harjoittelemassa Pelastusopistolla simulaattorissa tämän ajan. Ryhmiä vaihdettiin päittäin ja tämän jälkeen alkoivat hätäkeskusharjoittelut, jotka ovat käynnissä paraikaa. Hätäkeskusharjoittelu kestää kolme viikkoa, jolloin pääsemme vastaamaan hätäpuheluihin, opiskelijanohjaajan ollessa kokoajan myötäkuuntelussa ja neuvomassa selän takana tiukan paikan tullen. Ohjaaja myös arvioi >

SARJASSA seurataan Pelastusopiston kurssien opiskelua. Lehdessä vuorottelevat Pelastajakurssi 79:n ja Hätäkeskuspäivystäjäkurssi 23:n oppilaiden kirjoitukset. Kumpaakin kurssia seurataan neljän jutun verran kesään 2013 saakka.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


52

KOULUN PENKILTÄ PAIKALLISKIERROS

HÄTÄKESKUSPÄIVYSTÄJÄKURSSI 23

opiskelijan työtä ja osaamista koko ajan. Harjoittelusta tehdään kokonaisarviointi ja jotta valmistuminen toteutuu tälle keväälle, on hätäkeskusharjoittelusta päästävä hyväksytysti läpi.

Simulaatioympäristö Pelastusopiston simulaattori on hyvä opiskeluympäristö. Siellä on turvallista tehdä virheitä — moka on lahja. Mistään et opi niin hyvin, kuin siitä, että mokaat — ja raskaasti. Et varmasti tee samaa virhettä toistamiseen. Tai mikäli teet — niin kolmannella kerralla sen jo muistat. Simulaatioympäristössä tosin todellisuus hämärtyy. Simulaatioissa harjoitellaan pääasiassa kiireellisiä tehtäviä. Saattaa olla aikamoinen kulttuurishokki mennä hätäkeskukseen ja huomata, ettei kiireellisiä keikkoja tule välttämättä edes jokaisessa vuorossa. Toisaalta, sellainen määrä kiireellisiä soittoja kuin mitä simulaattorissa tulee — ei meillä olisi edes resursseja hälyttää apuja paikalle. Suurin osa puheluista on taskupuheluita tai muuten vain asiattomia soittoja. Vaikka sen tietää, niin silti se oikea maailma yllättää. Tälle keväälle simulaatioympäristössä on harjoittelua yhteensä viisi viikkoa. Ensimmäisen kahden viikon aikana saimme tuntiopettajia soittelemaan meille puheluita vain kahdeksi päiväksi. Kuten varmasti monet ovat jo päivälehdistä lukeneet, myös Pelastusopistolla on alkanut säästökuuri. Tuntiopettajia ei pystytä palkkaamaan enää niin paljon kuin aiemmin. Se valitettavasti näkyy heikentävänä asiana

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Mikä meni väärin? Pienryhmäopiskelua ja ohjeiden testaamista käytännössä.

suoraan meidän koulutuksessamme. Meillä on muutenkin erittäin vähän käytännön harjoittelua työn vastuullisuuteen nähden. Samanlaisia ”aidontuntuisia” simulaatioita ei omalla porukalla pystytä järjestämään. Erityisen kovasti tämä kolahtaa alueellisiin kursseihin, jotka pääsevät muutenkin vähemmän harjoittelemaan tietojärjestelmän ääressä. Ensimmäisen viikon kertasimme ohjeistuksia ja kirjaamistapoja pienryhmäharjoitteilla sekä soittelimme toisillemme hätäpuheluita. Toisella viikolla jatkoimme pienryhmissä henkeä pelastavilla ohjeilla.

Silti se oikea maailma yllättää.

Opiskelua pienryhmissä Pienryhmissä yksi toimi ilmoituksen vastaanottajana, yksi ilmoittajana ja yksi esitti potilasta. Näistä harjoitteista opimme paljon. Riskinarvioprotokolla ei ole huvin vuoksi tehty. Siihen on painavat syyt, miksi terveystoimen tehtävissä täytyy käyttää aloitus-

Pera söi jotain ja nyt se lyyhistyy!


KOULUN PENKILTÄ PAIKALLISKIERROS

53

TULEVIA

Keränen päivää. Soitan koordinaattipisteestä 35 N6985746 E417540, minne paikantuu? Vast. Talon nimeltä Tollo-kohdalle.

Päivystäjää naurattaa vielä ennen rastipisteen käynnistymistä.

protokollaa, vaikka se kuinka ”tylsältä” tuntuisi. Näillä pienillä toimenpiteillä pystymme heti puhelun alussa sulkemaan pois äkkielottomuuden ja äkkitajuttomuuden – ja mikäli sellainen tilanne toisessa päässä on, saamme hälytettyä apua nopeasti ja pääsemme antamaan oikeat ohjeet. Sama pätee elvytysohjeisiin: vaikka osaisit elvytysohjeet unissasikin ulkoa, saatat unohtaa jonkin pieneltä tuntuvan asian. Voi käydä niin, että tämän takia elvytys ei ole riittävän tehokasta ja potilas mahdollisesti menehtyy.

Viimeinen tentti Harjoittelun ja simulaatioiden jälkeen on vuorossa käytännön koe, joka toteutetaan Pelastusopiston simulaattorissa. Kokeessa hoidetaan yksin neljä hätäpuhelua, operatiivisen salityöskentelyohjeen mukaisesti. Käytännön kokeesta on puhuttu jo kurssin alkamisesta lähtien, siis liki

puolitoista vuotta. Eräs Pelastusopiston opettaja pelotteli meitä heti koulutuksen alussa kertoen kuinka zombeilta ne opiskelijaraukat näyttävät, kulkien naama vihertävänä ja kahvikuppia puristaen ympäri opiston käytäviä. Jossain vaiheessa tuntui, että kokeen pelko kasvoi ryhmässä megalomaanisiin mittasuhteisiin. Milloin puhuttiin kymmenestä hätäpuhelusta, hätäpuheluista ruotsiksi, miten ohjeita ei saisi soveltaa jne. Onneksi villeiltä huhuilta on leikattu siivet. Loppukokeessa tulee eteen peruspuheluita – aivan tavallinen päivä hätäkeskuksessa. Meille on muistettu painottaa sitä, että emme opiskele koulussa loppukoetta varten, vaan tulevaa työelämää varten. Kokeen jälkeen kurssillamme on vielä kaksi viikkoa koulutusta jäljellä. Toisen viikon vietämme Porissa lähinnä tekemällä tutustumiskäyntejä. Viimeisen viikon olemme Pelastusopistolla, jää nähtäväksi mitä päidemme menoksi on tuolloin keksitty. n

TÄMÄ on meidän kurssimme osalta viimeinen katsaus hätäkeskuspäivystäjäopiskelijoiden elämään. Haluaisinkin näin lopuksi kiittää koko kurssimme puolesta kaikkia opetukseemme osallistuneita opettajia. Erityiskiitokset menevät kurssinjohtaja Markku Liukkoselle (palataan asiaan vielä myöhemmin!), Titta Lindholmille asiantuntevasta, kannustavasta ja kärsivällisestä opetuksesta ammatin saloihin, Heikki Keräselle ELS-opetuksesta (ethän pure ranteesta?) sekä Toni Alatalolle simulaatio-opetuksesta. Ilman teidän asiantuntevaa opetustanne emme olisi päässeet näin pitkälle. Ehkäpä meistäkin on jotain opittu? Tittaa lainaten: ”Timantit alkavat jo kohta kiiltää!”

Mukavaa kesän odotusta lehden lukijoille! HÄTÄKESKUSPÄIVYSTÄJÄKURSSI 23 Katrimaria Åhs

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


54

— Voimaa tarvitaan, mutta tietyn rajan jälkeen penkkipunnerrus on pitkälti tekniikkalaji. Minulla on yläraajojen välityssuhteet ihanteelliset tähän lajiin. Lyhyt nostomatka on tietysti etu, Mikko Tiensuu miettii.

Tiensuu on Palomiesurheilija 2013

P

enkkipunnerruksen PM-kultamitalisti Mikko Tiensuu on valittu SOPUn Vuoden palomiesurheilijaksi 2013. Tiensuu on kilpaillut penkkipunnerruksessa parinkymmentä vuotta. Laji alkoivat kiinnostaa kymmenen vuoden iässä. — Silloin harrastin vielä yleisurheilulajeja. Eräänä päivänä alkoi sataa ja hakeuduin punttisalin suojaan. Salilla harjoiteltiin erityisesti voimanostoa ja penkkipunnerrusta. Ensimmäisiin SM-kisoihin osallistuin 12-vuotiaana ja kahta vuotta myöhemmin tuli ensimmäinen mestaruus. — Penkki on ykköslaji. Sivussa teen myös maastavetoa ja kyykkyä, mutta niissä en ole parhaimmillani. Penkissä

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

riittää, kun nostelee käsiä ylös ja alas, naurahtaa Tiensuu. Vilkkaasti Tiensuun kädet liikkuvatkin. Hänellä oli pitkään hallussaan Pelastusopiston penkkipunnerrustestin ennätys, 45 kilolla 109 nostoa minuutissa. Voimanoston maajoukkueeseen Kanta-Hämeessä asuva palomies on kuulunut vuodesta 2006 alkaen. Edustuspaikka vuodelle 2013 jäi väliin Tiensuun sairastuttua valintakilpailun eli helmikuussa järjestetyn SM-kilpailun alla. Puolikuntoisena sijoitus oli neljäs. Vahvoina puolinaan Vuoden Palomiesurheilija pitää hyvää tekniikan hallintaa ja voimanostoon sopivaa fysiikkaa. Iän puolesta hän alkaa olla penk-

kipunnerruksessa parhaimmillaan. Henkilökohtainen ennätys on 265,5 kg. Lähitulevaisuuden päämäärä siintää SM-kisoissa 2014: mestaruus sekä EM- ja MM-kisarajojen rikkominen. Tiensuu kiittelee Forssan paloaseman liikuntamahdollisuuksia. Käytössä on kunnollinen liikuntasali ja kuntosali. — Urheilumahdollisuudet ovat monipuoliset ja se tukee sekä työssä jaksamista että kilpaurheilua. — Lajissa kuin lajissa tosiasia on, että jos tavoitteena on menestys ja ennätykset, pitää keskittyä vain harjoitteluun. Palomiehen työ on yksi harvoja töitä, joissa työssä käymisen ja täysipainoisen treenaamisen pystyy vielä jotenkin yhdistämään.


55

ESITTELYSSÄ ESITTELYSSÄ

Mikko Tiensuu 35 vuotta Valmistui 2003 pelastajakurssilta 38 Palomiehenä Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella Forssan asemalla Asuu Tammelassa Perheessä kolme lasta ja avovaimo Lukuisia penkkipunnerruksen SM-mitaleja Voitti viime vuoden elokuussa Ruotsin Örebrossa penkkipunnerruksen PM-kisoissa 105 kg:n sarjan tuloksella 257,5 kg

Vuoden Palomiesurheilijan palkinnon myöntää Suomen Palomiesurheilu SOPU kentältä saatujen esitysten pohjalta. Vuoden 2013 palkinto luovutettiin Mikko Tiensuun haltuun Lohjalla 112-päivänä. Kuvassa Tiensuuta onnittelemassa Matti Peipinen (vas.), Juha Barck ja Ari Ketola.

Työyhteisö on raskaan työn voimavara URHEILUN lisäksi Mikko Tiensuu

Vuoden Palomiesurheilijan kiertopalkinnolla eli Alpo Kinnusen muistopalkinnolla SOPU haluaa nostaa esille palomiesten urheilusaavutuksia. Ensimmäinen nimensä kiertopalkintoon saanut oli crossfit-maailmanmestari Mikko Salo 2012. Tiensuulla on henkilökohtaisia muistoja Kinnusesta. — Olen ollut Alpon kanssa aikoinaan työssä. Olin kesämiehenä Lohjan paloasemalla 2002. Erityisesti jäi mieleen se, kun Alpon kanssa mentiin urheilukentälle juoksemaan Cooperia paineilmalaitteet selässä. Se oli kunnon kestävyysurheilua! n

on mukana palomiesyhdistyksen toiminnassa. Forssan asemalla työskentelevä Tiensuu on SPALin paikallisyhdistyksen eli KantaHämeen pelastushenkilöstö ry:n jäsen-asioidenhoitaja. — Palomiesliiton toiminta on hyvää ja laadukasta. Paljon tehdään töitä myös kulissien takana ja se ei välittömästi näy ay-politiikkaa aktiivisesti seuraavalle jäsenille, Tiensuu on huomannut. Hänen mielestään ammattiyhdistykseen kuulumisen tärkein etu on luottamusmiespalvelu. — Jos työssä ilmenee ongelmia, on helppo kääntyä oman luottamusmiehen puoleen. Lisäksi ammattiyhdistykseen kuuluminen lisää yhteisöllisyyttä monia kuntia kattavissa aluepelastuslaitoksissa.

Omassa työssä Tiensuun mielestä Teksti ja kuvat MIKKO TERÄVÄ

parasta on työkentän moninaisuus

ja vaihtelevuus. Kuntalaisia autetaan monella eri tavalla, eikä kahta samanlaista työvuoroa tule eteen. — Työkaverit ovat yksi viihtyvyyden perusta. Palomiehen ammatti on niin raskas henkisesti, että hyvä työyhteisö on iso ja tärkeä voimavara.

Pelastuslaitoksissa tarvittaisiin Tiensuun mielestä remonttia tiedottamiseen. — Erilaisissa työilmapiirikyselyissä ykkösasiaksi nousee aina tiedottaminen. Silti tiedonkulun ongelmat eivät tunnu korjaantuvan. Eri pelastuslaitoksilla on varmasti toisistaan poikkeavia käytäntöjä ja erilaista korjattavaa tiedotusasioissa. Työnantaja voisi myös aktiivisemmin tukea työntekijöitä, joka pätevöittävät itseään täydennyskursseilla tai tutkintoon johtavilla kursseilla. — Pelastuslaitoshan hyötyy siitä, jos sen henkilöstö kouluttautuu lisää.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


56

PAIKALLISKIERROS

PAIKALLIS KIERROS Hämeenlinnan paikalliskierroksella ideoitiin pelastusalan koulutuksen ja urapolkujen kehittämistä.

Hämeenlinna 22.2.2013

H

ämeenlinnan paikalliskierroksen aikana Kanta-Hämeen pelastusalueen päivän polttavin kysymys oli työurien kehittäminen. Hämeenlinnassa kokoontui samana päivänä työryhmä asian tiimoilta, joten pelastajien urapolut puhuttivat niin johdon lounaalla kuin jäsentapahtumassa. Puheenjohtaja Kim Nikula kertoi, että Palomiesliiton reunaehtoja urakehityskeskusteluihin ovat, että palomiesten vuosiansiotasot ja välitön lähtönopeus on turvattava ja ihmisten on saatava koulutus uusiin tehtäviin. Kanta-Hämeen pelastushenkilöstö ry:n puheenjohtaja Jarkko Savilepo painotti, että palomiesten työuria pohtiviin työryhmiin olisi hyvä ottaa mukaan myös sen ryhmän edustajat, joita keskustelut koskevat. — Minun mielestäni hyvä lähtökohta olisi se, että kun hyviä ideoita syntyy, niin mahdollisimman varhaisessa otettaisiin myös meidät mukaan neuvotteluihin. Kyllä työntekijöiltäkin löytyy ajatuksia ja ideoita, joita voisi jalostaa ja jatkokehittää, Savilepo totesi. Kanta-Hämeen aktiivit pohtivat, että alan koulutuksen kehittäminen olisi yksi varteenotettava väylä palomiesten urien kehittämiselle. Jos koulutus olisi moduulityyppinen jatkumo, se mahdollistaisi järkevän jatkokouluttautumisen työuran myöhemmässäkin vaiheessa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Moduulityyppisessä alan koulutuksessa pelastaja-tutkinto olisi peruskoulutus, jonka jälkeen voisi halutessaan opiskella esimerkiksi ensihoidon tai turvallisuusviestinnän jatko-opinnot tai päällystöopinnot, niin että aikaisempi peruskoulutus huomioidaan täysimääräisenä opintopisteissä. Palomiesliiton tavoitteena on, että kehitetään paitsi pelastusalan perustutkintoa myös jatkotutkintoja, jotka avaisivat ovet akateemiseen maailmaan. Esimerkiksi sellainen malli, jossa perus- ja jatko-opintojen jälkeen voi hakeutua vaikka Tampereen yliopistoon hallintotieteiden maisterin tai vastaavan tutkintoon tähtäävään koulutusohjelmaan. — Alan tutkintoja tulee kehittää vastaamaan muuttuneita olosuhteita ja tilanteita sekä yhteiskunnan tarpeita, siksi olen avannut keskustelun alan koulutuksen kehittämisestä ammattikorkeakoulutukseksi, kertoi Nikula. — Ammattikorkeakoulutus avaisi ihan uudenlaisia väyliä muuhunkin maailmaan. AMK-tutkinnon suorittaneet voisivat hakeutua muihin vastaaviin tehtäviin eri sektoreilla. Samalla pelastustoimen organisaatiorakennetta voidaan madaltaa ja tehostaa siten, että vapautuvat resurssit siirretään operatiiviseen toimintaan. n


PAIKALLISKIERROS

57

Hämeenlinnan paikalliskierroksen johdon lounaalla keskustelemassa olivat pelastusjohtaja Esa Pulkkinen ja pelastuslautakunnan puheemjohtaja Katriina Laaksonen sekä SPALin puheenjohtaja Kim Nikula (takana vasemmalla), Kanta-Hämeen pelastushenkilöstö ry:n luottamusmies Jari Kärkkäinen ja puheenjohtaja Jarkko Savilepo.

— Jokaisella on oikeus jäädä terveenä eläkkeelle omasta ammatistaan, huomautti Jarkko Savilepo, kuvassa oikealla.

Kanta-Hämeen pelastushenkilöstö ry JÄSENASIAT Mikko Tiensuu, puh. 050 593 6789 PUHEENJOHTAJA Jarkko Savilepo, puh. 040 508 9600 LUOTTAMUSMIEHET Tero Hynynen, puh. 045 880 9526 (Forssa, Hämeenlinna) ja Jari Kärkkäinen, puh. 040 531 3414 (Hämeenlinna, Riihimäki)

Kanta-Hämeen pelastuslaitos zz Toiminta-alueet Forssa (Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela, Ypäjä), Hämeenlinna (Hattula, Hämeenlinna, Janakkala) ja Riihimäki (Hausjärvi, Loppi, Riihimäki). zz Toiminta-alueen pinta-ala on 5 706 km2 ja alueella asuu noin 170 000 asukasta. zz Pinta-alasta I-riskialuetta 17 %, II-riskialuetta 41 %, III-riskialuetta 21 % ja IV-riskialuetta 21 % zz Vuonna 2012 pelastuslaitoksella oli 3 831tehtävää, joista tulipaloja oli 379 ja ensivastetehtäviä 1 334.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


58

PAIKALLISYHDISTYKSET HELSINKI

ETELÄ-SAVO

HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Stina Hällberg, puh. 040 508 1032 Puheenjohtaja: Asko Reinikainen, puh. 040 334 6857 Varapääluot.mies: Mikko Laine, puh. 040 835 0618 Luottamusmies: Jouni Saurila, puh. 050 344 5688

MIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHET Jäsenasiat: Heli Hyttinen, puh. 050 354 5245 Puheenjohtaja: Matti Kaarna, puh. 050 524 2265 Luottamusmies: Vesa Olkkonen, puh. 050 569 6630

HELSINGIN PALOMESTARIJA PALOESIMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Juha Laine, puh. 040 840 5715 Puheenjohtaja: Kari Nurminen, puh. 050 524 1899 Pääluot.mies: Ilpo Lehtonen, puh. 040 556 8714

PIRKANMAA

www.palomiesliitto.fi/paikallisyhdistykset

PIRKANMAAN PELASTUSALAN AMMATTILAISET Jäsenasiat: Tommi Ahvenainen, puh. 0500 919 111 Puheenjohtaja: Markku Salmijärvi, puh. 040 728 0400 Luottamusmies: Jarkko Lahtinen, puh. 040 534 9454

SAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPAL Jäsenasiat: Ari Mikkonen, puh. 050 572 7334 Puheenjohtaja: Janne Päykkönen, puh. 044 302 5205 Luottamusmies: Timo Suoninen, puh. 040 554 3398 PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPH Jäsenasiat: Jukka Ylönen, puh. 040 533 2102 Puheenjohtaja: Jorma Tenhunen, puh. 040 720 3794 Luottamusmies: Asko Heimonen, puh. 040 533 2111

KESKI-UUSIMAA

LÄNSI PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Ville Halmela, puh. 050 5239 510 Puheenjohtaja: Jyrki Valkama, puh. 040 7263 170

VANTAAN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Juha-Pekka Tissarinen, puh. 0400 416 566 Puheenjohtaja: Janne Nieminen, puh. 050 599 4161 Luottamusmies: Jukka Tuomila, puh. 0500 971 795

TAMPEREEN PALOESIMIEHET Jäsenasiat: Heikki Tamminen, puh. 050 567 6428 Puheenjohtaja: Esa Nieminen, puh. 040 588 3896 Luottamusmies: Topi Varho, puh. 040 761 5463

POHJOIS-SAVO

LÄNSI-UUSIMAA ESPOON PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Tuukka Tuuli, puh. 050 912 0977 Puheenjohtaja: Ilkka Mustakangas, puh. 0400 963 388 Luottamusmies: Jiri Käppi, puh. 044 502 2598 LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPE Jäsenasiat: Clas Tallberg, puh. 0500 417 918 Puheenjohtaja: Kim Lassila, puh. 0400 959 543 Luottamusmies: Antti Lallukka, puh. 050 543 8572

PÄIJÄT-HÄME LAHDEN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Antti Mustonen, puh. 044 500 6337 Puheenjohtaja: Jouni Kokki, puh. 040 596 7212 Luottamusmies: Esa Koskimaa, puh. 044 555 5451

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

KUOPION PALOMIESYHDISTYS SPAL Jäsenasiat: Kari Julkunen, puh. 040 831 0453 Puheenjohtaja: Marko Kotanen 045 129 2977 Luottamusmies: Pasi Rissanen 0440 519 291

ITÄ-UUSIMAA ITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Matti Rinne, puh. 0400 436 097 Puheenjohtaja: Roger Nybom, puh. 040 5400 882 Luottamusmies: Jean-Erik Klingberg, puh. 0400 495 773

ETELÄ-POHJANMAA SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Esa Miilumäki, puh. 040 551 8101 Puheenjohtaja: Tuomas Vaismaa, puh. 040 778 1530 Luottamusmies: Mikko Koivuluoma, puh. 0400 903 361


59

KESKI-SUOMI

POHJOIS-KARJALA

KESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Janne Luoma-aho, puh. 050 336 7531 Puheenjohtaja: Timo Korhonen, 0400 648 153 Luottamusmies: Hannu Kokkonen, 044 589 0109

POHJOIS KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Juha-Pekka Jolkkonen, puh. 0440 800 802 Puheenjohtaja: Eero Bogdanoff, puh. 050 463 5353 Luottamusmies: Jorma E Hämäläinen, puh. 050 591 3416

KESKI-POHJANMAA

SATAKUNTA

KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISET Jäsenasiat: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387 Puheenjohtaja: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387 Luottamusmies: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387

PORIN PALOHENKILÖSTÖ SPAL Jäsenasiat: Tuomas Kiskola, puh. 040 828 6429 Puheenjohtaja: Asko Mansikkamäki, puh. 040 520 7491 Luottamusmies: Pekka Puisto, puh. 040 594 8397

VARSINAIS-SUOMI

OULU-KOILLISMAA

TURUN SEUDUN PALOMIEHET Jäsenasiat: Risto Tsharkov, puh. 050 593 6766 Puheenjohtaja: Petteri Broström, puh. 040 558 6074 Luottamusmies: Kim Salminen, puh. 040 560 8373

OULUN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Kaisa Haikola, puh. 044 280 9480 Puheenjohtaja: Joel Kauppinen, puh. 050 490 5597 Luottamusmies: Mika Pääkkö, puh. 045 125 0161

POHJANMAA

KAINUU

VAASAN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Juha Pukkinen, puh. 044300 0888 Puheenjohtaja: Johanna Välirinne, puh. 040 546 5007 Luottamusmies: Hannu Kaatikko, puh. 050 583 2221

KAINUUN PALOMIEHET SPAL -97 Jäsenasiat: Jukka Inkilä, puh. 040 565 0497 Puheenjohtaja: Mikko Tuikka, puh. 050 537 1038 Luottamusmies: Jorma Halonen, puh. 044 358 0835

KANTA-HÄME

LAPPI

KANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Mikko Tiensuu, puh. 050 593 6789 Puheenjohtaja: Jarkko Savilepo, puh. 040 508 9600 Luottamusmiehet: Tero Hynynen, puh. 045 880 9526 (Forssa, Hml); Jari Kärkkäinen, puh. 040 531 3414 (Hml, Riihimäki)

LAPIN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Markku Juopperi, puh. 0400 128162 Puheenjohtaja: Juha Rantamartti, puh. 040 556 6887 Luottamusmies: Jarmo Ylipaavalniemi, puh. 0400 690 823

JOKILAAKSOT

HÄTÄKESKUKSET

JOKILAAKSOJEN PALOMIESYHDISTYS SPAL Jäsenasiat: Hannu Rautio, puh. 044 429 6205 Puheenjohtaja: Esko Rasila, puh. 044 429 6363 Luottamusmies: Tuomo Ylikoski, puh. 044 429 6262

HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL RY Jäsenasiat: Järjestösihteeri Liisa Haimi, puh. (09) 867 8880 Puheenjohtaja: Petri Hynninen, puh. 050 330 8356 Luottamusmies: Arto Pirttimaa, puh. 050 409 8502

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


SPAL

Pelastusalan ja hätäkeskusten henkilöstön edunvalvoja

HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖ HELSINGIN PALOMESTARI- JA PALOESIMIESYHDISTYS ESPOON PALOHENKILÖSTÖ LÄNSI UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPE VANTAAN PALOMIESYHDISTYS

ITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖ TURUN SEUDUN PALOMIEHET KANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖ LAHDEN PALOMIESYHDISTYS RY MIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHET SAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPAL PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPH KESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖ PIRKANMAAN PELASTUSALAN AMMATTILAISET LÄNSI PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYS TAMPEREEN PALOESIMIEHET PORIN PALOHENKILÖSTÖ SPAL SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖ VAASAN PALOHENKILÖSTÖ KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISET KUOPION PALOMIESYHDISTYS SPAL POHJOIS KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖ JOKILAAKSOJEN PALOMIESYHDISTYS SPAL KAJAANIN PALOMIEHET SPAL -97 OULUN PALOMIESYHDISTYS LAPIN PALOHENKILÖSTÖ SUOMEN HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL

Suomen Palomiesliitto SPAL Vernissakatu 6, 01300 Vantaa

|

puh. (09) 867 8880

|

toimisto@palomiesliitto.fi

|

www.palomiesliitto.fi


Pelastusalan ammattilainen 2/13