Issuu on Google+

AMMATTILAINEN

2 l 2007

PELASTUSALAN

SPAL & BRF: Allekirjoitukset sinetöivät kansainvälisen yhteistyön.


Bronto Skylift

- Enemmän kuin laitevalmistaja KOULUTUS Tampereen koulutuskeskuksessa käytössämme on 3D-ajosimulaattori käyttökoulutukseen ja ohjausjärjestelmäsimulaattori huoltokoulutukseen. Koulutuksen 2. vaihe suoritetaan asiakkaan laitteella, ja erikoiskoulutukset yhteistyössä Valtion Pelastusopiston kanssa Kuopiossa. Koulutus suoritetaan kansainvälisen IPAF-koulutusohjelman mukaisesti. Kurssin käyneet saavat nostolavan käyttäjäkortin. Lisäksi laitteiden mukana toimitamme sisäiseen jälkikoulutukseen soveltuvan koulutus-CD:n.

HUOLTO JA VARAOSAT Asiakaspalvelussamme työskentelee yhteensä 20 henkilöä. Koulutusta antaa 7 huolto/käyttökouluttajaa, ja varaosamyyntiä hoitaa 3 henkilöä. Tampereella sijaitsevassa huoltokorjaamossa työnjohtajan tiimissä työskentelee 8 huoltoasentajaa. Valtuutetut huoltopisteemme ovat Kuopiossa, Oulussa, Turussa ja Vantaalla. Huoltotöiden lisäksi modernisoimme ja peruskunnostamme laitteita.

BRONTO TELECONTROL SYSTEM Langattomaan tiedonsiirtoon perustuvalla huolto-ohjelmalla voidaan seurata ja tarvittaessa säätää laitteen toimintaa huoltokeskuksemme päivystyksestä. Ohjelma seuraa myös laitteen käyttöä ja ilmoittaa määräaikaishuoltotarpeesta.

ISO 9001 ISO 14001 EN-ISO 3834-2

CERTIFIED ORGANISATION

BRONTO SKYLIFT OY AB Teerivuorenkatu 28 FI-33300 TAMPERE Tel +358 3 272 7111 Fax +358 3 272 7300 www.bronto.fi A subsidiary of Federal Signal Corporation


PÄÄTOIMITTAJALTA

TUULA RUUSUMAA

Pitkäniemi savuaa vieläkin Tammikuisessa Pitkäniemen sairaalapalossa Nokialla säästyttiin kuin ihmeen kaupalla ihmishenkien menetykseltä. Sairaalan henkilökunta ja pelastusalan ammattilaiset toimivat jälleen ansiokkaasti. Lopputulos oli onnellinen, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että pelastusalan ammattilaisten työturvallisuus ei taaskaan kaikilta osin toteutunut. Ensimmäisenä palopaikalle tuli Nokian oma pelastusyksikkö. Seuraavana paikalle ennätti naapurikunnan Tampereen puolelta Pispalan aseman yksikkö kolmen miehen voimalla. Tämän pelastusyksikön keski-ikä oli pitkälti yli 50 vuotta. Kolmen palomiehen joukkoon mahtui yksi savusukellustestin suorittanut, yksi joka ei ole suorittanut sitä lainkaan ja yksi, joka ei voi terveysongelmien takia enää uusia testiä. Kaikki kolme sukelsivat savuun, yksi heistä vieläpä ilman turvaparia, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Kuka olisi toiminut toisin, kysyy joukkoon kuulunut Tampereen palomiesten luottamusmies Kari Nikkilä. Vastaus on, että ei kukaan. Yksikään palomies ei jää sivusta katsomaan, kun ihmiset palavat taloihinsa. Sinänsä tämä tapaus ei ole ennennäkemätön, vaan pikemminkin arkipäivää: Pelastusalan minimivahvuuksia ei pystytä noudattamaan ja kun miehiä ei ole, kaikkein huonokuntoisimmatkin joutuvat savusukeltamaan oman henkensä kaupalla. Lehti:

Julkaisija:

ISSN:

Pelastusalan Ammattilainen on Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n jäsenlehti. Se tavoittaa pelastusalan ja hätäkeskuksien toimijat kattavasti jokapuolella Suomea. Suomen Palomiesliitto SPAL ry Kielotie 12-14 B 01300 Vantaa p. 09 867 8880 f. 09 863 7230 jutut@palomiesliitto.fi www.palomiesliitto.fi

Eläkeiästä ja pelastusalan tapaturmien korvausasioista puhuttaessa törmää aina yhteen ja samaan argumenttiin. Eläkeikää ei voida alentaa, eikä pelastusalan vakuutusturvaa parantaa, koska sen jälkeen alkaisi tulla lumivyöryn lailla erilaisia pyyntöjä eläkeiän ja vakuutusturvan osalta muilta kuntasektorilla työskenteleviltä. Sisäministeri Kari Rajamäki muistuttaa tässä lehdessä, että Suomessa on hyvin erilaisia eläkeikiä muun muassa valtion puolella. Hän sanoo, että pelastustoimen kunnallisuus ei voi olla perusteluna sille, että pelastusalan kohdalla käytetään erilaisia toimintakykyyn ja työn vaativuuteen liittyviä kriteereitä. Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä. Kuntapuolen pakeneminen omien argumenttiensa taakse on vain helpoimman tien kulkemista ja laiskaa ajattelua. Eläkeikään ja vakuutusturvan aukkoihin löytyisi ratkaisu, jos niistä päästäisiin edes aidosti neuvottelemaan. Ongelma on kuitenkin jo tunnustettu monella eri taholla.

TUULA RUUSUMAA tuula.ruusumaa@ palomiesliitto.fi

Päätoimittaja:

Tuula Ruusumaa GSM 040 8489 425 f. 09 863 7230 tuula.ruusumaa@palomiesliitto.fi

Kirjapaino:

Painotalo Auranen Oy, Forssa

Ilmoitukset:

Palojulkaisut Oy Latokartanontie 7 A 7 00700 Helsinki p. 045 114 4178 ilmoitukset@palomiesliitto.fi

1456-7709 PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 3


PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Asta Tenhunen/Savon Sanomat

2 l 2007 SISÄLTÖ

3 l Päätoimittajalta

Ministeri Kari Rajamäki tutustui ELS-järjestelmään Pohjois-Savon hätäkeskuksessa. Puhelua vastaanottaa vanhempi konstaapeli Mia Eskelinen, taustalla hätäkeskuksen johtaja Petteri Helisten.

5 l Puheenjohtajalta 6 l Kari Rajamäki: Kunnallisuus ei ole eläkeiän laskun este 9 l Turvallinen Suomi -seminaari 12 l Kansainvälinen yhteistyö 13 l Vieraana STHL:n Eeva-Liisa Urjanheimo 14 l Tulevat hätäkeskuspäivystäjät eivät piittaa kohusta 17 l Voiko liikuntatestistä kieltäytyä? 20 l Palomiehiä ehdolla eduskuntaan 22 l Minun ammattiliittoni 24 l Pelastusala pukeutuu pian uusiin vaatteisiin 27 l Ajankohtaista pelastusalalla 30 l Liiton info 4 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


PUHEENJOHTAJALTA

KIM NIKULA

Suomalaisilla on etuoikeus äänestää Maaliskuun 18. päivänä tehdään valinnat niiden henkilöiden osalta, jotka kilpailevat kansalaisten luottamuksesta. Heidän tavoitteenaan on uusia tai vaihtoehtoisesti saada uusi leima passiinsa tulevalle eduskunnan nelivuotiskaudelle. Tätä kisailua tulisi käyttää hyväkseen, koska nämä henkilöt linjaavat tulevan hallitusohjelman ja käyttävät ylintä päätäntävaltaa seuraavan vaalikauden aikana – myös pelastustoimea ja hätäkeskuslaitosta koskevissa asioissa. Olemme vaikuttaneet tulevaan hallitusohjelmaan sekä keskusjärjestömme STTK:n laatiman hallitusohjelman kautta että järjestäneet vaalipaneelikeskustelun seminaarissamme. Olemme tavanneet kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajat ja jakaneet heille informaatiota pelastustoimesta ja hätäkeskuslaitoksesta. He vastaavat, mitä sillä informaatiolla tekevät. Nyt teillä on erinomainen tilaisuus jatkaa tätä työtä omassa vaalipiirissänne tukemalla ehdokasta, joka on kiinnostunut viemään asioitamme eteenpäin. Usein kuulee puhuttavan, että minkä ihmeen takia äänestäisin, kun eivät asiat siitä kuitenkaan mihinkään muutu. Eivät asiat ainakaan sillä muutu, että emme vaivaudu edes vaaliuurnille ja käytä perustuslaillista oikeutamme. Ei tarvitse mennä kovin monta tuhatta kilometriä Suomesta eteenpäin, kun ihmiset taistelevat sen puolesta, että saisivat käyttää äänioikeuttaan, ilmaista vapaasti mielipiteensä tai toimia ammattiyhdistysliik-

keen parissa. He istuvat vankilassa tai pahimmassa tapauksessa ovat menettäneet henkensä. Meillä on Suomessa yleinen äänioikeus, joten käyttäkää se hyväksi. Miten se vaalimainos menikään: ”Käytä valtaasi tai hän käyttää sitä puolestasi”.

KIM NIKULA kim.nikula@ palomiesliitto.fi

JK.

Edellisessä lehdessä kirjoitin virheellisesti, että sisäasiainministeriön sisäisen turvallisuuden ohjelman visio vuodelle 2012 olisi, että Suomessa menehtyy tulipaloissa enää 80 kansalaista vuosittain. Näinhän asia ei ole, vaan ohjelman tavoitteena on vähentää palokuolemia kolmannekseen eikä kolmanneksella, kuten palstalla kirjoitin. Tämä on jo huomattavasti parempi tavoite, vaikka mielestäni meidän ei pitäisi hyväksyä yhtään palokuolemaa. Pahoittelen virhettä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 5


6 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


Ministeri Kari Rajamäki tutustui Pohjois-Savon hätäkeskukseen Kuopiossa helmikuun lopulla, kun keskus oli ensimmäisenä Suomessa ottanut käyttöön ELS-tietojärjestelmän uuden päivityksen. Vanhempi konstaapeli Mia Eskelinen ottaa vastaan hätäpuheluja.

Kuntien vastuulla

Ministeri Kari Rajamäki patistaa kuntia kantamaan sen vastuun, joka heille kuuluu pelastustoimen turvallisuudesta ja toimintakyvystä. Pelastustoimen toimintakyvystä ja turvallisuudesta puhuttaessa asiaa voidaan katsoa vähintään kahdesta näkökulmasta: Kansalaisilla on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi ja saada tarvittaessa apua. Pelastusalan ammattilaisten on saatava työskennellä olosuhteissa, joissa he eivät vaaranna terveyttään saati henkeään. Kenttäväen mukaan esimerkiksi minimivahvuudesta 1+3 tingitään jatkuvasti. Miten kansalaisten ja pelastusalan ammattilaisten turvallisuus toteutuu tällaisissa tilanteissa, sisäasiainministeri Kari Rajamäki? – Se tosiasia on tiedossa, että riskit vakaviin onnettomuuksiin pelastushenkilöstön itsensä osalta ja pelastustehtävän epäonnistumisen näkökulmasta kasvavat koko ajan. Ensiportaan yksikön vahvuudet saattavat olla hyvinkin alhaisia isojen taajamien läheisyydessä. Rajamäen mukaan katse kääntyy liian usein sisäasiainministeriön pelastusosaston suuntaan, joka ei kuitenkaan ole operatiivisessa vastuussa pelastuslaitosten toiminnasta. Vastuu on Rajamäen mielestä kiistatta pelastusalueen johdolla sekä kuntapäättä-

jillä. Kuntapäättäjät punnitsevat asioita usein rahassa. Rajamäki sanoo, että pelastusalueiden johdon ei pitäisi mennä mukaan kuntien säästötalkoisiin. Asiaa pitää purkaa sieltä päästä, millainen turvallisuudentaso alueelle halutaan. – Keskustelu on mennyt monilla nyt selvästi – ei pelastusalueen turvallisuuteen tai toimintakykyyn – vaan siihen, että kustannukset nousevat liikaa. Tämä on varmasti heijastunut pelastusalueiden käyttöönottoon ja voimavarojen suuntaamiseen. Eläkekysymys on Rajamäelle tärkeä Niukat taloudelliset resurssit ja pelastustoimen henkilöstön ikääntyminen on Rajamäen mielestä vaarallinen yhdistelmä. Rajamäki on puhunut aktiivisesti palomiesten eläkeiän laskemisen puolesta, vaikka jo jonkin aikaa on ollut selvää, että hän ei ehdi saada ministerikaudellaan asiasta sulkaa hattuunsa. – Eläkeikäkysymys on otettava seuraavan hallitusohjelman käsittelys-

sä esille. Meillä on nyt riittävästi tietoa siitä, että ikääntyminen vaarantaa kansalaisten turvallisuutta sekä paloja pelastustoiminnan suorituskykyä vaativissa tehtävissä. Tässä on kyse eräänlaisesta kauhun tasapainosta, Rajamäki kuvailee. Monet pelkäävät, että eläkeikäkysymyksen avaaminen käynnistää kuntasektorilla lumivyöryn kaltaisen tilanteen, jossa muutkin ammattiryhmät alkavat vaatia alhaisempaa eläkeikää. Rajamäki muistuttaa, että Suomessa on hyvin erilaisia eläkeikiä muun muassa valtion puolella. – Palo- ja pelastustoimen kunnallisuus ei voi olla perusteluna sille, että tässä käytetään erilaisia toimintakykyyn liittyviä kriteereitä. Eläkeikäkysymyksessä hämmennystä on aiheuttanut myös se, että ministeri on puuttunut asiaan, joka kuuluu oikeastaan kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk.) tontille. Totta se onkin, mutta Rajamäki katsoo asian kuuluvan myös hänelle, koska ikääntyminen aiheuttaa selkeän turvallisuusriskin. Asiaa on puitu ministeriön työryhmissä vuosikausia. Erilainen sel-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 7


vittelytyö on Rajamäen mukaan kantanut sikäli hedelmää, että vastakiihko on alkanut laantua ja asioihin tutustumisen myötä on ilmaantunut enemmän niitä, jota ymmärtävät, että tilanne ei voi jatkua tällaisena. Vaikka hankkeet eivät ole kaikilta osin yltäneet tavoitteisiinsa, työ on ollut Rajamäen mielestä tarpeellista ja jopa välttämätöntä. Jos selvitystyötä ei olisi tehty nyt, se olisi jouduttu tekemään joskus myöhemmin. – Ilman tätä työtä ei olisi edellytyksiä päättää asiasta. Nyt edellytykset ovat olemassa. Rajamäki lataa paljon odotuksia pelastusalan työssä jaksamista selvittävään hankeryppääseen, jota ollaan parhaillaan käynnistämässä. Kyse ei ole ainoastaan eläkeiästä, vaan laajemmasta kokonaisuudesta. Rajamäki muistuttaa, että kyseessä ei ole toisensa poissulkevat asiat. Rajamäki korostaa, että vastuu on tunnustettava myös Kuntaliiton ja kunnallisen eläkevakuutuksen johdossa. – Ei pidä olla Paavia paavillisempi. Kuntakenttä ja asiakkaat kohtaavat ensimmäisinä ikääntymisen kielteiset vaikutukset, jolleivat edunvalvojat ole ajantasalla. – Näitä uusia hankkeita tarvitaan joka tapauksessa, saadaan eläkeikään millainen ratkaisu tahansa. Yhteistyö on ratkaisu palokuolemiin SPAL on edellyttänyt, että palokuo-

lemiin johtavia syitä pohdittaessa selvitettäisiin, mikä osuus pelastushenkilöstön määrällä on asiaan. Esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa on Suomea enemmän palomiehiä suhteessa väestömäärään. Rajamäen mukaan avainasemassa on kuitenkin viranomaisrajat ylittävä yhteistyö. Kunnissa esimerkiksi pelastus-, sosiaali- ja rakennusviranomaisten pitäisi yhdistää voimavaransa ja miettiä, miten palokuolemia voidaan vähentää. – Kunnallisissa asuntoratkaisuissa ei oteta aina huomioon erityisryhmien tarpeita. Sanoisin, että keskustelussa pitää päästä pidemmälle kuin itsestään sammuvista savukkeista puhumalla. Sisäasianministeriössä puhutaan tällä hetkellä voimakkain äänenpainoin erityisesti ennaltaehkäisevän työn puolesta. Aluepelastuslaitosten palvelutasopäätöksistä käy kuitenkin ilmi se karu tosiasia, että monissa kunnissa ei saavuteta esimerkiksi palotarkastusten osalta asetettuja minimivaatimuksia. Rajamäen mukaan pelastustoimella pitää olla riittävästi resursseja tähän ja muuhun ennaltaehkäisevään työhön. – Määrällisten tavoitteiden esittäminen tällaisessa tilanteessa, jossa puhutaan ikääntymisen ja syrjäytymisen aiheuttamista ongelmista, on karkea tapa lähestyä asiaa. Se on kuitenkin erittäin hyvä tapa herättää viranomaiset siihen, että asiat eivät ole kunnossa.

”Hätäkeskuslaitoksen annettiin ajelehtia” Hätäkeskuslaitoksen sisäänajovaiheeseen liittyviä havaintoja ja palautetta on jouduttu käsittelemään ministeriön turvallisuusasian johtoryhmässä lukuisia kertoa. Esimerkiksi viime elokuussa johtoryhmän ainoa asia oli Hätäkeskuslaitoksen tilanne. – Teknisten toimintaedellytysten osalta Hätäkeskuslaitoksen oli annettu ajelehtia ongelmineen liian pitkälle. Ei ainoastaan Hätäkeskuslaitoksen johdon vaan myös pelastusosaston johdon toimesta. Rajamäen mielestä hätäkeskusjohtajien kirje sai julkisuudessa kohtuuttoman suuret mittasuhteet. Erityisesti häntä ihmetyttää kirjeen rooli koko prosessin ”käynnistäjänä”. – Johtoryhmä oli päättänyt monista toimenpiteistä – esimerkiksi remonttiryhmän perustamisesta – jo ennen hätäkeskusjohtajien kirjettä. Rajamäen mielestä hätäkeskuksien työntekijät ovat olleet myllerryksessä enemmän kuin kärsivällisiä. – Erittäin vaativaa työtä tekeviä hätäkeskuspäivystäjiä ei pidä syyllistää tässä kysymyksessä. Jos päivystäjä painaa nappia ja ei tapahdu mitään, se ei muuten ole päivystäjän vika vaan laitteen vika. TEKSTI Tuula Ruusumaa KUVA Asta Tenhunen/Savon Sanomat

Yllätysministeri ei jätä testamenttia Kari Rajamäen (sd.) ministerikausi on ollut täynnä koitoksia. Ministerikauteen mahtuu muun muassa erovaatimuksia enemmän kuin kenelläkään toisella ministerillä. Erityisesti häntä kohtaa hyökättiin Helsingissä sattuneen Smash Asem -mielenosoituksen jälkeen. Vaikka Rajamäki vaatii palomiesten eläkeikäasian ottamista esille

8 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

seuraavissa hallitusneuvotteluissa, sen enempää hän ei halua jättää testamenttia jälkeensä. Varkaudesta kotoisin oleva pitkän linjan valtiopäivämies hakee valtakirjansa uusimista Pohjois-Savon vaalipiirissä. Hänet valittiin neljä vuotta sitten ministeriksi monien yllätykseksi – ja yllättynyt hän oli kieltämättä itsekin. Siitäkin huolimatta, että hän on ollut

kansanedustajana tekemässä monia turvallisuuteen liittyviä keskeisiä lakeja. Rajamäki tietää, että hänen härkäpäisyytensä ärsyttää monia. – Päivääkään en ole katunut, vaikka koskaan aamulla ei ole tiennyt minkälainen on ilta ja mikä turvallisuusasia on milloinkin päällä. – TR


Pelastusylijohtaja Pentti Partanen, SPAL:n puheenjohtaja Kim Nikula ja varapuheenjohtaja Jukka Vigren Turvallinen Suomi -seminaarissa.

Turvallisuus on kokonaisuus Turvallinen Suomi -seminaarissa pohdittiin, mikä olisi pelastustoimelle paras isäntä: kunta vai valtio.

Kuntien taloustilanne ohjaa liian paljon kuntalaisten turvallisuutta koskevaa päätöksentekoa. Näin todettiin Helsingissä Turvallinen Suomi -seminaarissa kuin yhdestä suusta. Siihen, kuinka tilanteeseen voidaan vaikuttaa, seminaarin alustajilta löytyikin sitten jo erilaisia näkemyksiä. Kunnat kartoittavat itsenäisesti alueensa onnettomuusuhat ja määrittelevät palvelutason, joka pelastustoimessa halutaan saavuttaa. Käytännössä se aiheuttaa tilanteen, että kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea, koska yhdessä kunnassa halutaan enemmän ja toisessa tyydytään vähempään. – Liian usein palvelutaso ohjautuu kunnan taloudellisen tilan perusteella kuin että se perustuisi riskianalyysiin ja palvelutasomääritykseen, kiteyttää SPAL:n puheenjohtaja Kim Nikula. Puolustusvoimat toi seminaaria edeltävänä päivänä esille, että sen voimavaroja voitaisiin käyttää tehok-

kaammin kriisinhallintaan. Nikula peräänkuuluttaa keskustelua siitä, pitäisikö pelastustoimea ohjata sittenkin valtiollisena organisaationa siten, että koko turvallisuussektori olisi niputettu saman ministeriön alle. – Olisiko pelastustoimi paremmin ohjattavissa valtiollisena organisaationa ja vielä siten, että poliisi, pelastustoimi, Hätäkeskuslaitos ja puolustusvoimat olisivat kokonaisuutena esimerkiksi puolustusministeriön alaisuudessa? Mielestäni mitään vaihtoehtoa, joka edistää kansalaisten tai pelastusalan toimijoiden turvallisuutta ei pidä sulkea pois. Kotimaan turvallisuusuhkien tarkastelu yli hallintorajojen sisältyy myös sisäasiainministeriön sisäisen turvallisuuden ohjelmaan. Tavoite on hyvä, mutta ainakaan toistaiseksi yhteistyö eri hiekkalaatikkojen välillä ei ole saumatonta. – Turvallisuuden tarkastelu yhtenä kokonaisuutena yli hallinnon

rajojen ei toteudu käytännössä, koska pelkäämme päästää muita omalle reviirillemme. Eikö yhteinen tavoitteemme ole kuitenkin se, että luomme kansalaisille turvallisen yhteiskunnan elää ja työskennellä, Nikula kyseenalaistaa. STTK tukee ajatusta valtiollistamisesta Järjestöjohtaja Kauko Passi Suomen suurimmasta toimihenkilökeskusjärjestöstä STTK:sta on sitä mieltä, että pelastustoimen kokoaminen alueellistamisen yhteydessä suuremmiksi yksiköiksi on ollut toiminnallisesti onnistunut ratkaisu. Silti hän perää valtion vastuuta pelastustoimen ohjauksessa. – Suomessa tarvitaan järjestelmä, joka turvaa riskejä vastaavan pelastustoimen palvelutason koko maassa. Siihen liittyisi jatkossakin valtion ohjaus- ja valvontavastuu

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 9


Kuntaliiton kehittämispäällikkö Markku Haiko sanoo, että mustasukkaisuus eri hallinnonalojen kesken ei ole nykypäivää. Kunnan sisällä pitäisi ajatella, mitä meillä voisi olla tarjottavaa muille hallinnonaloille. Taustalla pelastusylijohtaja Pentti Partanen.

pelastustoimen asianmukaisesta järjestämisestä ja palvelutasosta alueilla. Vuosi sitten pelastushenkilöstön työssä selviytymistä arvioinut työryhmä totesi, että sisäasiainministeriön tulisi ottaa vastuu pelastustoimen, palokuntien ja palokuntayksiköiden suorituskykyvaatimusten kehittämisestä. Lisäksi sisäasiainministeriön olisi oltava johtavassa roolissa, kun uusia, henkilöstön kannalta turvallisempia pelastustekniikoita kehitetään. STTK:n arvioi, että näihin tavoitteisiin päästäisiin parhaiten pelastustoimen valtiollistamisella. STTK on laskenut valtiollistamiselle myös hinnan. – Valtiollistamisen on arvioitu maksavan noin 500 miljoonaa euroa. Se toisi lisäksi kaivattua kevennystä kuntien maksurasituksiin. Samalla kyettäisiin keskitetysti ja tasapuolisesti ratkaisemaan sopimuspalokuntien asema, Passi esittää. Eläkeikää ei saa mainita Seminaarin avannut valtiosihteeri Kari Salmi toivoo, että pelastusosaston valmistelema laaja kehityshanke työssä jaksamisen ja pelastuslaitosten

10 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

toimintakyvyn turvaamiseksi saadaan nopeasti käyntiin. Hanke ei sinänsä pysty ratkaisemaan eläkeikäongelmaa, mutta sen kautta saataneen tarpeellista tietoa päätöksentekoa varten. Hankkeen käynnistymisvaiheessa on kuitenkin esiintynyt ongelmia. Salmen mukaan valtion osuus rahoituksesta on jo kasassa, mutta nyt hanke on tyssännyt Palosuojelurahastoon, jolta odotetaan hankkeeseen merkittävää rahallista panostusta. – Odotamme pikaisesti uutta, myönteistä ratkaisua. Kaikkein ongelmallisinta tuntuu olevan se, että sanaa eläkeikä ei saa mainita edes viitteellisenä tai ehdollisena missään kohtaa, Salmi sanoo. Salmen mukaan pelastustoimen yksi suurimmista haasteista on lähitulevaisuudessa operatiivisen henkilöstön selviytyminen työstään ikääntyessä ja toisaalta se, mistä löytyy pelastusalalle uusia tekijöitä. Palomiesten työturvallisuudesta on tullut uutta, huolestuttaa tietoa. – Viime vuonna työtehtävissä loukkaantui 78 palomiestä, kun vuonna 2005 loukkaantuneita oli 57. Sataantuhanteen hälytystehtävään nähden määrä on vähän, mutta silti on syytä selvittää, mikä merkitys iäl-

lä ja kunnolla on ollut tapaturmiin, Salmi vaatii. Alueellisen pelastustoimen puolesta Seminaarin alustajista sekä pelastusylijohtaja Pentti Partanen että Suomen pelastusjohtajat ry:n puheenjohtaja Seppo Lokka asettuivat sille kannalle, että alueellinen pelastuslaitos on päässyt vasta vauhtiin. Partasen mukaan valtiolla ei ole kiinnostusta ottaa pelastustoimea huomaansa. – Ainakin aloitteen pitäisi tulla kuntajohtajien puolelta, hän toteaa. Palvelutasopäätös on työkalu, jolla määritellään, millaista turvallisuuden tasoa pelastustoimen alueella halutaan ylläpitää. Partanen korostaa, että se on erittäin tärkeä paperi. Hänen mielestään poliittisten päättäjien pitää joutua ottamaan kantaa palvelutasoon. Kun puhutaan turvallisesta Suomesta, monelle herää kysymys, eikö täällä sentään ole melko turvallista. Kansainvälisesti verrattuna Suomi on turvallinen maa, koska meiltä puuttuvat suuronnettomuuden riskit eikä sotakaan ole aivan todennäköistä. Mutta Partanen tietää, että asialla


toinen puoli: – Kodin ja vapaa-ajan tapaturmien osalta olemme huonoa länsieurooppalaista ja hyvää itäeurooppalaista tasoa. Yhteinen nimittäjä näille on mies. Askelmerkit ovat alkaneet löytyä Kunnallinen-valtiollinen -keskustelussa samoille linjoille Partasen kanssa asettui myös Etelä-Savon pelastusjohtaja Seppo Lokka. – Kun peruslinjaus on tehty, jär-

jestelmää täytyy kehittää edelleen. Askelmerkkejä on hiottu. Lähitulevaisuus näyttää siinä mielessä paremmalta, että voidaan ottaa yhteisrintamana askelia, Lokka huomauttaa. Lokan mukaan on tärkeää, että pelastuslaitokset alkavat tehdä entistä enemmän yhteistyötä. – Nyt ollaan tultu siihen, että on huomattu 22:n pelastuslaitoksen olevan liian pieniä toimimaan yksin. Lokan näkemyksen mukaan eläkeiästä on tullut tulppa, joka vaikuttaa jokaiseen asiaan. Asiaan on hänen mielestään saatava tavalla tai toisella

ratkaisu. Hän toivoo kuitenkin, että asioita käsiteltäisiin kokonaisuutena muiden palvelusehtojen kanssa. – Tänään puhutaan eläkeiästä, huomenna palkasta ja ylihuomenna työajasta. Voidaanko puhua palvelusehdoista ja asiasta kokonaisuutena, hän kysyy. TEKSTI JA KUVAT Tuula Ruusumaa

Panelistit vasemmalta: valtiosihteeri Antti Mykkänen (kesk.), ylikomisario Juha Hakola (kok.), puoluesihteeri Annika Kokko (kd.), kansanedustaja Astrid Thors (r.), kansanedustaja Arto Bryggare (sd.), kansanedustaja Veijo Puhjo (vas.) ja poliittinen sihteeri Tarja Parviainen (vihr.).

Monta mielipidettä pelastusalan asioista Turvallinen Suomi -seminaari päättyi paneelikeskusteluun, johon osallistui perussuomalaisia lukuun ottamatta edustajat kustakin eduskuntaryhmästä. Tähän joukkoon mahtui monta mielipidettä siitä, mitkä ovat pelastustoimen keskeisimmät ongelmat ja kuinka ne voitaisiin korjata. Panelisteilta kysyttiin muun muasa, pitäisikö valtion ohjausta lisätä pelastusalalla. Antti Mykkänen näki, että pelastustoimi voidaan valtiollistaa pitkällä tähtäimellä. Kunnallisuuden taakse asettuivat selkeästi Tarja Parviainen ja Juha Hakola. Annika Kokko kannatti valtion ohjaavuuden lisäämistä. Astrid Thorsin, Arto Bryg-

garen ja Veijo Puhjon mielestä ongelmat eivät ratkea isäntää vaihtamalla. Puolueiden edustajat olivat selkeästi valmistautuneet vastaamaan eläkeikää koskevaan kysymykseen. Kukaan heistä ei kuitenkaan jyrkästi vaatinut eläkeiän laskemista, mutta kaikki myönsivät ongelman olemassa olon. Antti Mykkäsen puhui työssä jaksamisen ja toimintakyvyn kehittämisen puolesta. Juha Hakola muotoili, että eläkeikää on “syytä tarkistaa”. Annika Kokko puolestaan totesi, että “ammattillinen eläkeikä tulisi tunnustaa”. Astrid Thors toisteli puo-lueensa puheenjohtajan Stefan Wallinin

sanoja eli eläkeiän alentamista tulee “vakavasti harkita”. Arto Bryggare toisti ministeri Kari Rajamäen vaatimuksen eläkeiän laskemisesta, mutta lisäsi omana mielipiteenään vaihtoehdoksi loivan porrastuksen eläkkeelle. Veijo Puhjolla olisi suu-ri “halu ratkaista asia, mutta kun Suomessa eletään kuin lamassa”. Tarja Parviainen etsisi mieluummin vaihtoehtoja muiden tehtävien parista kuin eläkeiän laskusta. TEKSTI Tuula Ruusumaa KUVA Tanja Laakso

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 11


Puheenjohtaja Kim Nikula ja varapuheenjohtaja Peter Berg ovat tyytyväisiä, että yhteistyö on lähtenyt ripeästi käyntiin.

Tästä alkaa kansainvälinen yhteistyö – Olen todella iloinen siitä, että olemme edenneet näin lyhyessä ajassa näin pitkälle. Näin totesi SPAL:n puheenjohtaja Kim Nikula helmikuun lopussa Helsingissä ruotsalaisille kollegoilleen, kun liitot allekirjoittivat yhteistyösopimuksen, joka virallisesti käynnisti yhteistyön naapurimaiden ammattiliittojen kesken. Kummallakin puolella Pohjanlahtea on elänyt ajatus siitä, että kansainvälisen näkökulman mukaan ottaminen liiton toimintaan olisi tärkeää. Konkreettisesti hanke sai tuulta purjeisiinsa viime lokakuussa, kun SPAL:n edustajat Nikulan johdolla vierailivat Tukholmassa. Tammikuussa Brandmännens Riksförbundin (BRF) edustajat tekivät vastavierailun Suomeen, jolloin sovittiin yhteistyön virallistamisesta Turvallinen Suomi -seminaarin yhteydessä. Yhteistyön tarkoituksena

12 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ei ole jäädä ainoastaan Suomen ja Ruotsin väliseksi. – Meidän mielestämme seuraava luonnollinen yhteistyökumppani voisi olla Islanti, koska heidän kanssaan meillä on jo valmiiksi yhteistyötä, sanoo BRF:n varapuheenjohtaja Peter Berg. Yhteistyö etenee askel askeleelta. Seuraavaksi kummastakin liitosta valitaan kolme henkilöä, jotka ottavat vastuun yhteistyön kehittämisestä konkreettisella tasolla. Alkuvaiheessa työskentelykielenä on ruotsi, mutta joukon laajentuessa siirrytään todennäköisesti englantiin. BRF:n tilanne ruotsalaisella työmarkkinakentällä on hyvin samantyyppinen kuin SPAL:lla kymmenen vuotta sitten. BRF taistelee tällä hetkellä sen puolesta, että se saisi neuvotteluoikeudet pelastusalan työehtosopimuksiin. – Toivottavasti ruotsalaiset kolle-

gamme voivat hyötyä meidän kokemuksistamme, Nikula pohtii. Yhteenliittymän yksi tärkeimpiä tavoitteita on kasvaa sellaiseksi mielipidevaikuttajaksi, jonka näkemyksillä on painoarvoa myös Euroopan unionin tasolla. EU:ssa tehdään jatkuvasti päätöksiä, jotka koskevat myös pelastusalaa ja näihin päätöksiin vaikuttaminen on tärkeää. – On selvää, että suuremmalla kokoonpanolla saamme äänemme paremmin kuuluville. Tämä työ hyödyttää meidän järjestöjämme ja ennen kaikkea jäseniämme, mikä on tietysti tärkeintä, Nikula huomauttaa. – Pelastusalan ongelmathan ovat melko universaaleja siitäkin huolimatta, että pelastustoimi on järjestetty eri maissa eri tavoilla, Berg jatkaa. TEKSTI JA KUVA Tuula Ruusumaa


VIERAANA

EEVA-LIISA URJANHEIMO

Suomen menestymiseen tarvitaan hyvää kansanterveyttä Terveys on olennainen osa ihmisen työ- ja toimintakykyä. Omalta osaltaan se mahdollistaa yksilön jokapäiväisen toiminnan yhteiskunnassa sekä elämänlaatua lisäävien ja tärkeiden asioiden kokemisen ja tekemisen. Elinajan odotteella mitatun terveyden ja bruttokansantuotteen välillä on myös vahva yhteys. Mitä varakkaampi valtio, sitä paremmin se pystyy huolehtimaan kansalaistensa terveydestä. Ja mitä terveempi väestö, sitä paremmin se selviää mm. työelämässä ja kansainvälisessä kilpailussa. Suomalaisten terveys on nyt parempi kuin koskaan. Viime vuosikymmeninä terveytemme menestystarinoita ovat olleet sydän- ja verisuonitauti- ja miesten tupakkasyöpäkuolleisuuden ja sairastuvuuden lasku, itsemurhien väheneminen, liikenne- ja työtapaturmakuolleisuuden väheneminen ja hammasterveyden paraneminen. Lisäksi ikääntyneen väestön toimintakyky on parantunut ja terveet elinvuodet ovat lisääntyneet ja suomalaisten elinikä on pidentynyt. Myönteinen kehitys on perustunut terveiden elintapojen yleistymiseen, mitä on tuettu erilaisilla terveyttä edistävillä rakenteellisilla toimenpiteillä, kuten lainsäädännöllä. Hyvästä kehityksestä huolimatta meillä on monia terveyden edistämisen haasteita, kuten mielenterveyden ja tupakoimattomuuden edistäminen, alkoholin liikakäytön vähentäminen, painonhallinta ja väestön ikärakennemuutokset. Kaikki väestöryhmät eivät ole hyötyneet yhtä paljon terveyden hyvästä kehityksestä, vaan terveyserot ovat kasvaneet. Toimihenkilöt ovat työntekijöitä, työssä olevat työttömiä, hyvätuloiset pienituloisia ja korkeasti koulutetut pelkän perusasteen koulutuksen saaneita terveempiä. Terveyserojen pienentäminen on ehkä merkittävin, ei vain terveyspolitiikan, vaan koko yhteiskuntapolitiikan haaste. Yksi keino huomioida terveys aiempaa paremmin päätöksentekoprosesseissa on päätösten terveys-vaikutusten ennakkoarviointi. Ennen jokaista päätöstä yhteiskunnan eri aloilla ja tasoilla selvitetään miten se vaikuttaa ihmisten terveyteen ja väestöryhmien välisiin terveyseroihin. Monet lyhyellä aikavälillä säästöjä tuovat päätökset voivat aiheuttaa terveyshaittoja ja sairauskuluja jatkossa. Päätöksentekijöiltä ja toimijoilta edellytetäänkin pitkän aikavälin kustannustietoisuutta,

koska monet terveyden edistämistoimien vaikutukset näkyvät vasta vuosien kuluttua. Nykyinen terveydenhuollon kulujakauma osoittaa terveyttä edistävän ja tulevaisuutta ennakoivan ajattelun vähäisyyttä. Terveyden edistämiseen yhteiskunta sijoittaa vain 50 euroa asukasta kohden, kun sairauksien hoitamiseen käytetään 2000 euroa asukasta kohden vuodessa. STTK on yhdessä jäsenliittojensa kanssa koonnut tavoitteet seuraavaa maan hallitusohjelmaa varten. Tavoitteissa on laaja-alainen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma sekä terveysvaikutusten huomioon ottaminen ja terveyden edistämisen näkökulma kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tulevalle hallituskaudelle esitetään myös terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa, jolla turvataan terveyden edistämiseen ja keskeisten kansantautien ehkäisyyn liittyvät palvelut. Suomen tulevaisuuden menestys edellyttää hyvää talouskasvua, työelämää ja kansanterveyttä.

Eeva-Liisa Urjanheimo STHL:n puheenjohtaja

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 13


”Hätäkeskuskohu ei vaikuta

Tammikuussa alkoi Helsingissä jo kolmas hät

Tammikussa Helsingin pelastuskoululla aloitti hätäkeskuspäivystäjäkurssi 13. Hakumenettelystä asti oppilaiden mieli on ollut hieman hämmentynyt: Hakupapereita postitettaessa hätäkeskuslaitos syöksi palliltaan isoimman johtajansa ja media ampui tulevaa työnantajaa tykein ja torrakoin. Sen lisäksi kurssin alusta lähtien on käyty juupas-eipäs -leikkiä siitä, että riittääkö töitä kurssilta valmistuttaessa vai ei.

Mutta oppilaat vakuuttavat, että kohu ja hämmennys eivät vaikuta opiskeluintoon, joka kumpuaa auttamisen halusta ja tähtää palveluammattiin. – Kohu hätäkeskuksen ympärillä ei vaikuta siihen, että haluaa tehdä tätä työtä, kuuluu lausahdus luokan keskeltä. Se tulee kuin yhdestä suusta. Lause kiteyttää koko kurssin hengen oivasti: halu tehdä hätäkeskus-

Kuten nimikyltistäkin näkyy, hän on Henriikka Vainio, yksi hätäkeskuspäivystäjäkurssi 13: sta opiskelijoista.

14 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

päivystäjän työtä. Opiskelijoita monenlaisista lähtökohdista Kurssin vanhimmaksi valittu Merja Lehto vastasi itselleen ”kokeillaan”, kun hänen eteensä ilmestyi esite: Sinustako hätäkeskuspäivystäjä? Lehto oli ollut sitä ennen työttömänä ja työskennellyt sekalaisissa pätkätöissä. Mutta agrologi AMK koulutustaan vastaavasta työstä hän ei ollut nähnyt vilaustakaan. Päivystäjän penkille häntä ohjaa parempi työtilanne ja auttamisen halu. Toisenlainen lähtötilanne oli Jonna Kettusella, joka oli ehtinyt tyydyttää urheilulliset tarpeensa ja hakeutui vasta sitten tälle alalle. – Sanoivat, että täällä on pula työntekijöistä, joten päätin kantaa korteni kekoon, Kettunen toteaa pilke silmäkulmassaan. Aiemmin hän työsti ammatikseen


haluun tehdä töitä”

täkeskuspäivystäjäkurssi. metallia. Se työ oli valittu salibandyuran ehdoilla, joka huipentui lopulta maailmanmestaruuteen. Kun Kettunen oli katsonut riittävästi reikäpallon perään, hän huomasi nopeasti, ettei metallin työstämisestä irronnut hänelle paljon henkisiä arvoja. Pian kävi selväksi, että urheilu-uran jälkeen oli jatkettava itsensä kehittämistä. Henriikka Vainio on kurssin kuopus. Vanhanaikaisella laskutavalla hän on juuri ja juuri täysi-ikäinen. Taakseen hän ehti jättää lukion sekä kaksi ja puoli vuotta logistiikkaa eräällä varastolla. – Luin tästä ammatista jo lukioaikana, mutta varsinainen kipinä irtosi vasta työnantajan järjestämällä EA-kurssilla, Vainio sanoo. Painava syy kurssille hakeutumisella oli, että kurssi järjestetään Helsingissä. – Vaikea olisi ollut Kuopioon lähteä, koska siellä ei ole minkäänlaista

sidettä, hän pohtii. Ryminällä alkuun Lehdon mukaan opinnot ovat alkaneet ryminällä ja niissä on menty suoraan asiaan. – Muutaman päivän mietin, mihin olen itseni laittanut, hän naurahtaa. –Kun on pari vuotta tehnyt töitä, niin tämä opiskelu vaatii hieman totuttelua, toteaa Vainio. Kettusen sanojen mukaan paluu koulun penkille oli suorastaan shokki. Näitä kommentteja on helppo uskoa, kun kuukauden jälkeen opinnoissa käsitellään jo palotarkastusta. Luokka naurahtaa, kun palomestari Kimmo Tuominen antaa pöytäkirjat käteen ja käskee tehdä tarkastuksen omavalintaiseen kohteeseen. Äänekkäät hymyt vääntyvät uudestaan, kun

Jonna Kettunen (vas.) ja Merja Lehto ovat tulevia hätäkeskuspäivystäjiä.

Tuominen täsmentää, ettei kyseessä ole virallinen tarkastus. Aijaa. Alkuryminään on kurssinjohtaja Markku Liukkonenkin tyytyväinen. – Kurssin alkuun lähtö on sujunut hyvin. Oppilaat ovat aiempaa valveutuneempia ja motivoituneempia, kurssinjohtaja kertoo. Liukkonen on käyttänyt Hätäkeskuslaitoksen väkeä kertomassa

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 15


kurssille vallalla olevasta tilanteesta. Vieraat ovat puhuneet opiskelijoiden mielestä vähän ristiin ja saaneet hämmennystä aikaiseksi. – Toinen kertoo, että työtilanne on hyvä, toinen ilmoittaa sen olevan epävarma, ihmettelee Henriikka Vainio. Henriikan ja muiden pelko on osaksi pian alkavan oppisopimuskurssin syytä, kertoo pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen. – Oppisopimuskurssin työharjoittelu ja työhön oppiminen tapahtuu hätäkeskuksissa. Kurssi käy vain lyhyillä lähiopetusjaksoilla alan oppilaitoksissa kuten pelastusopistolla ja

poliisiopistolla, Waitinen täsmentää. Oppisopimuskurssi pääsee suoraan palkkatöihin ja kouluttautuu sen ohessa. Työtilanteen epätietoisuus ei ole lyönyt lakoon koulussa kypsyvää satoa. – Ruotsissa on ainakin hyvä tilanne, sinne koulutettu henkilö kelpaa, Jonna Kettunen sanoo. – Olen asunut siellä ennenkin, hän jatkaa ja viittaa kahteen Ruotsissa vietettyyn sählyvuoteen. Kurssin vanhin on asiassa maltillisempi. – Pidän realistisena, että vakituista työtä ei ehkä ole, mutta töitä kuiten-

kin riittää, hän uskoo. – En hakenut kurssille satavarman työn perässä. Elämänkoulu on tehnyt minusta varovaisen pessimistin. Parempi tilanne täällä on joka tapauksessa kuin vanhassa ammatissani, Merja Lehto toteaa. Tulevastakin on jo puhuttu. Lehto kertoo, että kurssi on ehditty pelotella päivystäjän työn vastuukysymyksillä aika nöyräksi. – Vastuu on kyllä kova, mutta uskomme saavamme täältä hyvän opin, emmekä me siellä päivystyssalissakaan yksin ole, kurssin vanhin lopettaa. Päivä alkoi paistaa pelastuskouluun Tyhjiä muuttolaatikoita on vielä koulun käytävillä. Suurin osa toiminnasta muutti pari viikkoa sitten maanalaisesta luolastosta maan pinnalle uusiin tiloihin. – Nyt päivä paistaa meille sisään, rehtori Matti Waitinen iloitsee. – Nämä puitteet onkin iso satsaus Helsingille, joka vastaa itse koulustaan, rehtori jatkaa. Nyt Helsingin pelastuskoulu tekee yhteistyötä valtion kanssa häkepäivystäjien kouluttamisessa, mutta Waitinen haluaisi laajentaa valtion vastuuta myös muussa opetuksessa. Tällä hetkellä palomiesten koulutus tapahtuu helsinkiläisten veronmaksajien pussista, vaikka oppilaat voivat tulla mistä tahansa ja lähteä koulutuksen päätyttyä mihin tahansa. Waitinen herättäisi uudelleen keskustelut pääkaupunkiseudulla tapahtuvasta kattavasta pelastusalan koulutuksesta, jossa isäntänä voisi olla valtio. - Puitteet ovat nyt kunnossa, tosin toiminnan laajetessa harjoitusalue tulisi uusia, rehtori pohtii. Waitinen pitää arvokkaana Kuopion ja Helsingin koulujen tekemää yhteistyötä, joka on osoittanut käytännössä sen, että Helsingissä annettavaa koulutustakin tarvitaan. TEKSTI JA KUVAT Marko Partanen

16 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


Lakipykäläviidakko Liikuntatestissä tai työssä sattunutta tapaturmaa voi tarkastella useiden eri lakien näkökulmista. Seuraavissa jutuissa lakipykäläviidakkoon sukeltavat lakimies Pasi Jaakkola ja toiminnanjohtaja Petri Hynninen. Edellisessä lehdessä kerroimme lempääläisestä palomies-sairaankuljettajasta Jarkko Lahtisesta ja hänen taistelustaan vakuutusyhtiön kanssa työtapaturman korvausasiassa. Vakuutusyhtiö ei halua maksaa korvausta, koska sen mielestä rappeutuma on hidastanut vamman paranemista. Lahtinen oli tammikuussa leikkauksessa ja nyt hän on vuoden sairastelun jälleen palannut hyväkuntoisena töihin. – Lääkäri kirjoitti selväsanaisen lausunnon, että kyse ei todellakaan ole rappeutumasta. Mielenkiintoista nähdä, kuinka tässä prosessissa lopulta käy, Lahtinen kertoo. Lahtisen tarina kirvoitti monet ottamaan yhteyttä ja kertomaan omasta tilanteestaan. Yhteistä näille kaikille on suuri inhimillinen hätä, joka

syntyy, kun vakuutusyhtiö ei korvaa ja työnantaja nostaa kätensä pystyyn vetoamalla ottamaansa lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen. Kuntotestien suhde lainsäädäntöön Moniin muihin ammatteihin nähden pelastusalan erityispiirre ovat työ- ja toimintakyvyn selvittämiseksi järjestettävät kuntotestit sekä työssä vaadittavaa fyysistä kuntoa ylläpitävät liikuntatunnit. Tässä artikkelissa keskitymme vastuukysymyksiin erityisesti liikuntatestien näkökulmasta. Ovatko testit pakollisia? Voiko niistä kieltäytyä? Kuka korvaa, jos testissä sattuu tapaturma? Nämä ovat kysymyksiä, joihin kysytään toistuvasti vastauksia myös liiton toimis-

tolta. Lakimies Pasi Jaakkolan mukaan tilannetta voidaan tarkastella lain tasolla useasta näkökulmasta: asiaan vaikuttavat ainakin laki kunnallisesta viranhaltijasta, työturvallisuuslaki, tapaturmavakuutuslaki ja laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Pelastuslaissa ei ole säädetty mitään kuntotesteistä. Kunnallisia viranhaltijoita koskevassa laissa lähtötilanne on se, että työntekijän on noudatettava työnantajan määräyksiä ja tehtävä ne tehtävät, jotka työnantaja määrää ja jotka kuuluvat viranhoitoon. Työntekijän on myös täytettävä viran kelpoisuusvaatimukset virkasuhteen alussa ja sen kestäessä. – Vaikka tällä ei tarkoiteta varsinaisesti kuntotestejä, työntekijällä on

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 17


Pelastusalalla toivotaan selvyyttä liikuntatestien vakuutusturva-asioihin.

kuitenkin velvollisuus antaa tarpeelliset tiedot työkyvystään, Jaakkola toteaa. Työturvallisuuslaissa sen sijaan puhutaan työntekijän oikeudesta kieltäytyä työstä, jos siitä aiheutuu ”vakavaa vaaraa työntekijän omalle tai muiden työntekijöiden hengelle ja terveydelle”. – Kuntotestien osalta tämä tarkoittaa yksiselitteisesti oikeutta kieltäytyä testistä esimerkiksi silloin, jos testattava ei koe olevansa täysin terve ja testiä ei ole asianmukaisesti järjestetty, Jaakkola selvittää. Kun vastuu ei tunnu kuuluvan kenellekään Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus vakuuttaa työntekijät tapaturmien varalle. Käytännössä tapaturmien korvattavuudesta päättää kuitenkin vakuutusyhtiö, jolla on omat kriteerinsä korvauksien suorittamiselle. Esimerkiksi paljon puhutut vamman paranemista hidastavat rappeutumat saattavat olla este korvauksen maksamiselle. Pattitilanne syntyy silloin, kun vakuutusyhtiö antaa kieltävän korvauspäätöksen ja työnantaja katsoo, että

18 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

tämä on velvollisuutensa täyttänyt ottamalla vaadittavan tapaturmavakuutuksen. Jaakkolan mukaan tilanne on täysin kestämätön yksittäisen henkilön kannalta, eikä työntekijän tulisi olla riippuvainen vakuutusyhtiön kannasta. – Erittäin moitittavana pidän sitä, että testi järjestetään ”työntekijöiden kesken” eli ilman ulkopuolista valvontaa, Jaakkola huomauttaa. Laki yksityisyyden suojasta työelämässä säätää, että työnantajan on varmistettava, että testausmenetelmät ovat luotettavia, testien suorittajat ovat asiantuntevia ja testien lopputulokset virheettömiä. Jaakkola korostaa, että edellä mainittujen määräysten rikkomien on rangaistavaa. Tukea savusukellusohjeesta Savusukellusohje, jota ollaan parhaillaan päivittämässä ja nimikin muuttuu pelastussukellusohjeeksi, tuntee viisi erilaista testausmenetelmää. Savusukellusohje on keskeisin työturvallisuusohje, koska muualla lainsäädännössä ei ole yksiselitteisesti ja tarkasti säädetty palomiesten kuntotesteistä mitään. Pakollista vai vapaaehtoista? Tässä vaiheessa juttua on jo syytä esittää johtopäätöksiä. Jaakkola korostaa, että hänen esittämänsä kannat ovat tulkintoja laista. On selvää, että vakuutusyhtiöt ja työnantajat pyrkivät löytämään lakipykälille toisenlaisia tulkintoja. Laki ei suoraan velvoita palomie-

hiä osallistumaan kuntotesteihin, mutta tavalla tai toisella työnantajalle on kuitenkin osoitettava, että työntekijä on työn edellyttämässä fyysisessä kunnossa. Käytännössä vaihtoehtoja ei siis jää kovinkaan paljon kieltäytymiselle. Työntekijällä on kuitenkin tiettyjä oikeuksia kieltäytyä testin tekemisestä. Testiin ei pidä mennä koskaan sairaana ja testi pitää keskeyttää heikon olon takia. Työntekijällä on velvollisuus kertoa työnantajalle, jos hän ei ole testin edellyttämässä kunnossa. – Työnantaja ei saa rangaista perustellusta syystä testistä kieltäytynyttä. Perusteeton ja toistuva kieltäytyminen on sitten asia erikseen, Jaakkola muistuttaa. Jaakkolan mukaan työnantaja on aina vastuussa testissä sattuneista tapaturmista, eikä työntekijä voi suostumuksellaan vapauttaa työnantajaa vastuusta. – Työntekijä ei tarvitse milloinkaan allekirjoittaa tällaista paperia, Jaakkola painottaa. TEKSTI Tuula Ruusumaa


Miten testata aluepelastuslaitoksissa? SPAL:n kolmesta tuhannesta jäsenestä valtaosa testataan vuosittain pelastuslaitoksissa. Kohtaamme vuosittain useita testaukseen liittyviä ongelmia. Käytännössä esiin tulleet ongelmat voidaan karkeasti jakaa kahteen: Testaustavat eivät noudata voimassa olevaa lainsäädäntöä ja ohjeistusta. Lisäksi testauksen aikana tapahtuneen loukkaantumisen työantajan vastuun kantaminen on käytännössä epävarmaa. Lainsäädäntöneuvos Mika Kättö sisäasiainministeriön pelastusosastolta on selvittänyt testauskäytäntöjä pelastuslaitoksissa. Selvityksestä voidaan päätellä, että pelastuslaitoksien testauksien toteuttamiset ovat vähintäänkin epäselviä sekä noudattavat vain osittain lainsäädäntöä ja ohjeistusta. Kuten Jaakkola on edellä kertonut, testauksien järjestäminen on monitahoinen paketti. SPAL pitää erityisen tärkeänä sitä, että testattavan yksityisyyden suojasta on huolehdittu lain yksityisyyden suojasta työelämässä edellyttämällä tavalla. Tähän säädökseen kannattaa vähintäänkin työantajan ja työsuojeluvaltuutetun tutustua.

Sen keskeisin sisältö on se, että testaukseen suostuminen on vapaaehtoista. Tämän suhteen laki ei tunne poikkeusta palomiehiä kohtaan. SPAL ei nyt kuitenkaan missään tapauksessa kannusta lain mahdollisuuteen kieltäytyä testauksesta. Toki työsuojeluvaltuutettu voi keskeyttää testaukset, jos ne ovat järjestetyt lainsäädännön ja ohjeistuksen vastaisesti. SPAL nimenomaan kannustaa paikallisella tasolla neuvottelemaan ja sopimaan testauksen järjestämisestä lain tarkoittamalla tavalla. On itsestään selvää, että palomiehen moraali edellyttää, että hän on riittävässä työkunnossa pelastaakseen ihmisiä. Samoin pitäisi olla itsestään selvää, että työnantaja testaisi palomiehet lain ja ohjeistuksen mukaisesti. Pitää silti muistaa, että kieltäytyminen tai hylätty suoritus jostain ”epämääräisestä” testistä ei saa johtaa mihinkään rangaistusluonteisiin tai muihinkaan toimenpiteisiin. On kiistatonta, että palomiehellä ei ole edes velvollisuutta osallistua mihinkään ”epämääräiseen” testiin, eikä mikään rangaistus tästä syystä myöskään tule kyseeseen.

Parhaimmalla tavalla testaukset ovat järjestetty silloin, kun niistä on neuvoteltu ja sovittu yhteistyössä paikallisella tasolla työnantajan ja työntekijöiden välillä. Siihen velvoittaa voimassa oleva työturvallisuuslaki ja yt-yleissopimus, joka on muuttumassa yt-laiksi kunta-alalla. SPAL toimii paikallisten neuvottelijoiden asiantuntija-apuna ja heidän kannatta olla epäselvissä tapauksissa yhteydessä liiton toimistoon, jos paikallisella tasolla ei päästä yksimielisyyteen testauksien järjestämisestä. Haemme tapauskohtaisesti asiaan ratkaisun testausta valvovilta viranomaisilta. Samoin kannattaa menetellä, jos testauksen aikana tapahtunutta loukkaantumista ei työantajan vakuutus korvaa. SPAL:n jäsenilleen ottamallaan vakuutusturvalla voidaan hakea muutosta kielteiseen korvauspäätökseen. TEKSTI Petri Hynninen Toiminnanjohtaja

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 19


JARMO HAAPANIEMI OULU

Palomiehet ehdolla eduskuntaan Jarmo Haapaniemi (sd.) ja Pekka Kaartinen (sd.) ovat ehdolla eduskuntaan. Mitä mieltä he ovat päivän polttavista poliittisista aiheista? Se selviää seuraavasta vaalitentistä! TYÖELÄMÄ 1. Pätkätyöt on hyväksyttävä osana nykyajan työelämää. JH: Pätkätöistä on muodostumassa varsinkin naisvaltaisille palvelualoille enemmän sääntö kuin poikkeus. En hyväksy pätkätöitä ja niillä keinottelua. PK: Pätkätyöt voidaan hyväksyä niille, jotka sitä haluavat. 2. Työehdoista ja palkasta on parempi sopia työpaikoilla kuin valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. JH: Työehdoista on sovittava valtakunnallisesti työehtosopimuksin. PK: Mieluummin valtakunnallisesti. 3. Esimerkiksi Tanskassa työntekijän irtisanominen on helpompaa kuin Suomessa, mutta vastaavasti työttömyysturva on parempi. Tästä tulisi ottaa mallia myös Suomessa. JH: Suomessa työttömyysturvaa pitäisi kehittää. Irtisanomissuojaa ei tulisi murentaa. PK: Mallia tulisi ottaa paremmasta työttömyysturvasta.

20 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

4. Luottamusmiehen oikeutta saada tietoja työpaikalla on kasvatettava. JH: Luottamusmiehelle tulisi antaa mahdollisuus toimia koko työyhteisön kehittäjänä. Avoimuus ja tietojen saanti on välttämätöntä. PK: Yksilön suojasta huolehtien. VEROTUS 5. Alkoholiveroa pitäisi nostaa. JH: Ei tällä hetkellä. Alkoholiongelmien ratkaisussa tulisi kiinnittää huomiota ennaltaehkäisyyn. PK: Väkevien viinojen osalta kyllä. 6. Tuloveroa voidaan jopa nostaa, jos sillä taataan julkisten palvelujen hyvä taso. JH: Tuloverotuksessa kunnallisverojen nostopaineita ei olisi, jos valtio tulouttaisi ne täysimääräisesti kunnille. Ansiotuloverotusta voisi vastaavasti nostaa. PK: Ei tarvitse nostaa, mutta ei laskeakaan. Palvelut on turvattava nykyisellä verotasolla.

7. Perintövero pitäisi poistaa kokonaan. JH: Ei. Verotusta tulisi porrastaa. Verotusrajaa tulisi nostaa hivenen nykyisestä alarajasta. PK: Ei pidä poistaa kokonaan, mutta veron alarajaa tulee nostaa. Perintövero on osa kokonaisverotusta, joten mieluummin tulisi alentaa ansiotuloverotusta, jos alennuksiin on varaa! PELASTUSTOIMI 8. Pelastustoimi pitäisi valtiollistaa. JH: Kunnissa valmistellaan kovalla kiireellä toimenpiteitä vireillä olevaan palvelurakenneuudistukseen. Samalla on taas noussut esille mm. pelastustoimen siirtäminen valtiolle. Alueellisen pelastustoimen ja yli 20 vuoden kokemuksen perusteella voisin yhtäkkiä todeta, että tilanne ei yksilö- ja paloasematasolla varmaankaan huonontuisi. Valtakunnallisesti tarkasteltuna paikalliset ja alueelliset erot ovat huomattavat tällä hetkellä.


PEKKA KAARTINEN OULU

Valtiollistaminen toisi yhtenäiset työajat, palkat ja työolot, mutta taas toisaalta paikallinen päätösvalta siirtyisi kauas kasvottomiin kabinetteihin. Vaihtoehdoista valitsisin kunnallisen järjestelmän, jota tulisi kehittää rajusti. Erityisesti työntekijälähtöisesti. PK: Pitäisi ensin antaa aikaa ainakin muutama vuosi vastikään tehdylle alueellistamismuutokselle. 9. Palomiehet tarvitsevat ammatin vaativuuden mukaan räätälöidyn eläkeiän. JH: Ehdottomasti! Päättäjillä tulee olla rohkeutta tehdä päätös. PK: Kyllä. 10. Pelastusalalla työskentelevien henkilöiden ansiotasoa tulisi korottaa. JH: Kyllä. Alan vaativuus ja monipuolisuus on tunnustettava ja maksettava sen mukaista palkkaa. Ongelmana tuntuu olevan myös erikoinen “kokonaispalkka-ajattelu”, jossa vertaillaan ansioita vuorolisien jälkeen. PK: Kyllä, työnvaativuuden mukaiseksi. 11. Tulevalla vaalikaudella pelastustoimen keskeisin haaste on... JH: PALKKA, eläkeikä ja yhtenäinen valtakunnallinen työaika. PK: Ikääntyminen. 12. Pelastustoimea johdetaan ammattitaitoisesti. JH: Hallinnollinen johtaminen on liian hajanainen ja alueellisesti liikaa toisistaan poikkeava. Johtamisongelma aiheuttaa työpaikoilla työilmapiirin heikentymistä ja työssä väsymistä. PK: Pääsääntöisesti, kyllä.

13. Palokuolemat saadaan vähentymään... JH: Palokuolemien torjuminen on laaja-alainen ja monikeinoinen juttu. Neuvonnalla ja valistuksella on oma roolinsa, mutta se ei ole ainut ja käänteen tekevä keino. Paloasemien toimintavalmiutta on parannettava. Erityisesti kasvukeskuksissa vakinaisia paloasemia on perustettava lisää. PK: Valistuksella ??? HYVINVOINTI 14. Jos toinen vanhemmista on kotona, lapsilla ei pidä olla oikeutta kokopäivähoitoon päiväkodissa. JH: Tulee olla oikeus. Työttömälläkin tulee olla oikeus irtautua välillä kotiaskareista. PK: Ei pidä olla, osapäivähoito olisi yksi vaihtoehto. 15. Kuntaliitosten myötä syntyvät isommat kunnat pystyvät huolehtimaan kuntalaisista ja heidän tarvitsemistaan palveluista paremmin. JH: Palvelurakenneuudistus lähtee siitä, että kunnat yhdistyvät tai muodostavat yhteistoiminta-alueita palveluiden hankkimiseksi ja tuottamiseksi. Mielestäni paras ratkaisu olisi yhteistyökykyinen yhteistoiminta-alue ilman väkinäisiä naimakauppoja. PK: Ikärakenteen muutoksen myötä kyllä. 16. Jos sairaus johtuu alkoholista, tupakasta tai lihavuudesta, sairaanhoidon omavastuun pitäisi olla korkeampi. JH: Ei pitäisi olla. PK: Ei pitäisi.

17. Rikkaiden pitää maksaa hyvinvointipalveluista, kuten terveydenhoidosta, enemmän kuin köyhien. JH: Se ei poistaisi ongelmia. Rajojen veto olisi vaikeaa. Köyhiä tulisi avustaa, jotta hoitoon meno ei estyisi rahapulan vuoksi. PK: Kyllä. MINÄ 18. Vapaa-aikani vietän... JH: Vapaa-aikani vietän kotona, hirvimetsällä, hevostallilla mutta enimmäkseen Kempeleen kunnantalolla. Olen toiminut luottamustoimissa vuodesta 1989 ja tällä hetkellä olen Kempeleen kunnanvaltuuston puheenjohtaja. PK: Perheen parissa. 19. Perheeseeni kuuluvat... JH: Vaimo, kolme tytärtä (18,17 ja 12), kaksi kissaa, koira ja kaksi hevosta. PK: Vaimo, viisi lasta ja kaksi kissaa. 20. Tulevaisuudelta odotan... JH: Terveyttä ja pitkää ikää. Lähitulevaisuuden tähtäimenä olisi päästä historiaan vuonna 2007 Suomen ensimmäisenä palomiehenä kansanedustajana. PK: Terveyttä ja tasapainoista elämää.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 21


Janne Eskola Nina Semberg

Matti Ojala

Minun ammattiliitt

SPAL:n jäsenet kertovat, miksi heistä on tärkeää kuulua ammattiliittoo Päivystäjän ei pidä käsitellä yhtään hätäpuhelua ilman oikeusturvaa, näin painokkaasti sanoo hätäkeskuspäivystäjä Nina Semberg Helsingin hätäkeskuksesta. Sembergin mukaan vakuutusturva on yksi merkittävimmistä syistä kuulua ammattiliittoon. Semberg on valinnut omaksi edunvalvojakseen Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n. – Liitto, johon aiemmin kuuluin, ei huomioinut pientä ammattikuntaamme, Sem-berg toteaa. SPAL on Suomen suurin pelastus- ja hätäkeskustyöntekijöiden ammattiliitto. Liiton lähes 3 000 jäsentä työskentelee valtion, kuntien, kuntainliittojen ja yksityisen sektorin palveluksessa. Liittoon kuuluu kasvava joukko jäseniä, jotka työskentelevät hätäkeskuksissa ja joiden työnantaja on valtio. Heidän etujaan SPAL valvoo Pardian kautta, joka on yksi kolmesta pääsopijajärjestöstä valtiosektorilla. Edunvalvontatoiminnan lisäksi merkittävä SPAL:n tarjoama jäsenetu on vakuutusturva. Työ- ja virkasuhteeseen liittyvissä riita- ja rikosasioissa oikeusturvavakuutus kattaa asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. – Itse koen SPAL:oon kuulumisen ainoana vaihtoehtona. Olen pelastusalan ammattilainen ja olen voinut vaikuttaa asioihin liiton ja yhdistyksen tuella, Semberg summaa. SPAL:n hallituksessa on oma paik22 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ka hätäkeskuspäivystäjille, mikä takaa suoran vaikutuskanavan liiton päätöksentekoon. Hätäkeskuspäivystäjien edustajana hallituksessa on Vuokko Lehtoranta Itä- ja Keski-Uudenmaan hätäkeskuksesta. Vaajakosken paloasemalla Jyväskylän maalaiskunnassa työskentelevä palomies Janne Eskola on kuulunut liittoon sen perustamisesta saakka. Vuonna 1993 liiton perustamiseksi kerättiin jäseniä ja heidät sitoutettiin mukaan 50 markan maksulla. – Kuitti taitaa olla minulla vieläkin tallella. Minä olin silloin ainoa jäsen Keski-Suomessa, luottamusmiehenä nykyisin toimiva Eskola muistaa. Eskola on pitänyt ammattiliittoon kuulumista tärkeänä nuoresta miehestä lähtien. Ammattiliiton vaihto tuli ajankohtaiseksi, kun pelastusalan asioihin keskittynyt SPAL perustettiin. Eskola näki uudessa liitossa potentiaalisen edunvalvojan. – Ei minulla ollut mitään epärealistisia odotuksia siitä, että kaikki muuttuu yhdessä yössä. Minä uskon pitkään ja kestävään kehitykseen. Jäsenmäärä on kasvanut Keski-Suomessa mukavasti. Tällä hetkellä liittoon kuuluu selkeä enemmistö maakunnan palomiehistä. Eskola toivoo, että nuoret tulisivat rohkeammin mukaan toimintaan. – Nuoret kyllä kokevat ammattiliit-

toon liittymisen tärkeäksi, mutta heistä tulee usein nukkuvia jäseniä, Eskola pohtii. Usein edunvalvonta mainitaan ammattiliiton tärkeimpänä työtä. Eskola näkee asian myös hieman toiselta kantilta: – Ammattiyhdistysasioissa ei voi aina voittaa, minkä takia myös ryhdikäs ja suoraselkäinen edustus, eräänlainen profiilin valvonta, on tärkeää. Vaikuttaminen ei aina ole äänekästä. Minulla on sellainen tunne, että SPAL:n ääntä kuunnellaan, Eskola muistuttaa. Ylipalomies Markku Ojala Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta on ammattiyhdistyksen kannattaja viimeiseen saakka. Hänen mielestään liittoon kuuluminen on ainoa vaihtoehto, koska sitä kautta hoituu edunvalvonta ja toisaalta liitto myös yhdistää ammattikuntaa. Alueyhdistyksen puheenjohtajana toimiva Ojala toivoo, että kaikki pelastusalan ammattilaiset saataisiin koottua yhteen liittoon. – Minusta se helpottaisi monia asioita, kun kaikki samalla alalla työskentelevät kuuluisivat yhteen ja samaan liittoon. Ojala pitää liiton kaikkein tärkeimpänä tehtävänä edunvalvontaa. Kentällä hän on törmännyt siihen, että kaikki jäsenetkään eivät välttämättä hahmota, mitkä ovat ammattiliiton tehtävät. – Yleensä aktivoidutaan vasta siinä


Malmi

Juha Barck

www.koulukuvat.com

toni

Solar Suomi Oy

on ja mitä he liitolta odottavat. vaiheessa, kun tulee ongelmia. Ojala uskoo, että palomiesten eläkeikäkysymys on yksi liiton isoja haasteita tulevaisuudessa – kuten se on ollut jo pitkän aikaa. Toisaalta eläkeikä ei ole kuitenkaan ainoa kysymys, vaan liiton tulee olla mukana kehittämässä pelastusalaa eri yhteystyötahojen kanssa. Paloesimies Juha Barckin ensimmäinen ammattiliitto – kuten monien muiden pelastusalalla työskentelevien – oli KTV. Raisiossa oli vahva luottamus, Laineen Matti, ja tämän jäädessä eläkkeelle, alettiin hakea uutta verta hoitamaan luottamusmiehen töitä. – Silloin tilanne oli sellainen, että Raisiossa ei oikein ollut minun lisäkseni muita ay-asioista kiinnostuneita, Barck muistelee. Pelastuslaitoksen alueellistamisen aikoihin Raisiossakin alettiin miettiä, mikä olisi pelastusalalla työskenteleville oikea liitto. Erilaisia vaihtoehtoja pohdittuaan joukko palomiehiä päätti liittyä SPAL: oon. – Meille tärkein kriteeri oli, että edunvalvonta toimii. Kun asiaa arvioitiin siltä kannalta, totesimme SPAL:on olevan meille oikea ratkaisu. Ammattiyhdistystoiminnassa tarvitaan aktiivisia jäseniä. Barck tietää, että yksikin ihminen voi halutessaan vaikuttaa asioihin. Esimiehenä työskentelevä Barck huomasi esimerkiksi, että Raisiossa atk-asiat olivat rempallaan ja hän päätti, jokaisen pitää saada oma sähköpostiosoite. – On tärkeää uskaltaa laittaa itsensä likoon. Sillä tavalla uudistuksia aikaan ja sama koskee myös ammattiyhdistystoimintaa.

Kukkola-Yhtiöt Koskikatu 27 96200 ROVANIEMI Puh. (016) 318 870

KIINTEISTÖT

TEKSTI Tuula Ruusumaa

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 23


Pel Pelastusviranomaisten ja Pelastusopiston henkilökunnan virkavaatteet on suunniteltu uudestaan. Asetuksen hyväksymisen jälkeen myös asemavaatteet ovat virkavaatteita. Sisäministeriö on saanut päätökseen hankkeen, jonka tavoitteena on ollut uudistaa pelastusviranomaisten ja Pelastusopiston henkilökunnan virkavaatetus. Tuloksena on yhtenäinen ja uudistunut virkavaatemallisto. – Minusta uudet vaatteet ovat hyvän näköisiä, nuorekkaita ja sporttisia, kuvailee testikäyttäjiin kuulunut turvallisuuspäällikkö Kirsi Teittinen Helsingin pelastuslaitokselta. Muodin takia vaatteita ei kuitenkaan ryhdytty uudistamaan, vaan juuret ovat paljon syvemmällä niiden käyttäjien yhteiskunnallisessa toiminnassa. Pelastusosaston apulaisosastopäällikkö Esko Koskinen selvittää, että uudistus lähti liikkeelle eduskunnasta. – Koska viranomaisilla on toimivalta puuttua ihmisten vapauteen ja omaisuuteen, on tärkeää, että he erottuvat ja näyttävät yhdenmukaisilta. Virkavaatteiden osalta pelastusalalla on ollut käytössä monenlaisia käytäntöjä.

24 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


lastusala pukeutuu pian UUSIIN VAATTEISIIN Uusista vaatteista päätetään asetuksen tasolla. Asetus on parhaillaan lausuntokierroksella. Vaativa suunnittelutyö Vaatteiden suunnittelijaksi palkattiin poliisin tekniikkakeskuksessa Jyväskylässä työskentelevä vaatesuunnittelija Sari Kuusisto. Hänellä on kokemusta viranomaisten vaatteiden suunnittelusta, sillä hän on suunnitellut vastaavasti myös poliisien virkavaatemalliston. Suunnittelutyössä on jatkuvasti huomioitu vaatteiden käyttäjäystävällisyys. Testattavia vaatteita oli satoja ja koekäyttäjiä noin sata. Heidän kokemuksiensa perusteella mallistoa on kehitetty edelleen. Koskisen mukaan prosessi on ollut vaativa. – Kritiikkiä on tullut siitäkin, että miksi ministeriön täytyy suunnitella pelastustoimen asut. Toisaalta itse vaatteissa on ollut se tilanne, että yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta. Keskeinen muutos uusien vaatteiden myötä tulee asemavaatetukseen. Aikaisemmin asemavaate ei ole ollut virkavaate, mikä on merkinnyt, että

laitokset ovat voineet itse päättää, miten asemalla pukeudutaan. Myös siviilivaatteita on ollut jonkin verran käytössä. – Kokonaisuutena uudistus tuo pelastusviranomaisten pukeutumiseen yhdenmukaisuutta ja ryhdikkyyttä. Neljä erilaista vaatekaappia Uudet virkavaatteet voidaan jaotella neljään erilaiseen vaatekaappiin: asemavaatteet, toimistovaatteet, vierailuvaatteet ja juhlavaatteet. On selvää, että kaikille ei hankita kaikkea, vaan työtehtävät ratkaisevat. – Jonkin verran on kritisoitu tästä aiheutuvia kustannuksia. Siksi tähänkin asiaan suunnitellaan siirtymävaihetta eli vaatteet on mahdollista hankkia muutaman lähivuoden aikana, Koskinen sanoo. ­– Kun tieto uusista vaatteista on alkanut levitä, on joillakin asemalla viivytetty vaatehankintoja ja on hankittu vain sellaista, mitä on pakko. Virka-asuun kuuluvat myös erilaiset virka-asematunnukset, joiden kiinnittämiseen uudessa asetuksessa

otetaan myös kantaa. Esimerkiksi pelastustoimen viranomaistunnus, niin sanottu feeniks-merkki, on jatkossa ainoastaan pelastusviranomaisten käytössä. – Vapaapalokuntalaiset eivät voi tätä merkkiä vaatteissaan käyttää, vaan heidän asemansa osoitetaan vaatteissa esimerkiksi tekstillä. Viranomaiset ovat vapaapalokuntalaisiin nähden toimivaltuuksien osalta kuitenkin hieman eri viivalla, Koskinen sanoo. Naisille vaatteita omalla minitoutuksella Eri käyttötarkoituksiin olevien vaatteiden lisäksi mallistoon kuuluu täydentäviä osia, esimerkiksi sukkia ja alusvaatteita. Koskinen naurahtaa, että sukkiin ja alusvaatteisiin asetus ei sentään ota kantaa, mutta koska mallisto haluttiin täydelliseksi, on sellaisiakin tarjolla. Aikaisemminkin naiset ovat voineet käyttää virkavaatteena hametta, mutta uudessa mallistossa muissakin vaatteissa on huomioitu naisten mitoutus. Kirsi Teittinen pitää kehitystyötä erittäin merkittävänä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 25


– Ammattikunnan virkavaatteet viestittävät asioita, hän huomauttaa. Mallistossa on hyödynnetty moderneja materiaaleja ja uusia, innovatiivisia ratkaisuja. Uusina väreinä on tarjolla esimerkiksi savunsinin toimistopaita. Savunsininen värinä ei saanut enemmistön kannatusta asemavaatetuksessa. – Tumma värimaailma miellytti käyttäjiä enemmän. Se näyttää enemmän virkapukumaiselta, Koskinen pohtii. Keskitetty hankintaprosessi Kun asetus saadaan virallisesti hyväksyttyä, alkaa vaatteiden hankinta. Se hoidetaan Koskisen mukaan keskitetysti todennäköisesti Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella. Keskitetyllä hankinnalla pyritään saamaan määrät suuriksi, jolloin saadaan etua myös hinnassa. – Toivottavasti löytyy yksi iso hankkija, joka vahtii vaatteiden laatua ja kehittää niitä edelleen. Tarkoituksena on, että vaatteet kehittyisivät jatkuvasti sitä mukaan, kun tulee enemmän käyttäjäkokemusta ja toisaalta, kun materiaalit uudistuvat. TEKSTI Tuula Ruusumaa KUVAT Jere Keskiaho

Forssan Seudun Puhelin

26 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


Sydämellä, maalaisjärjellä ja opitulla tiedolla Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskuksessa työskentelevä vuoromestari Tarja Isokoski on palkittu Hätäkeskuslaitoksen vuoden 2006 PRO 112 -kiertopalkinnolla. Palkinto jaettiin nyt kolmannen kerran. – Palkinnon saaminen on iso kunnia ja tieto siitä oli vetää jalat alta. Minusta tämä kunnianosoitus kuuluu kaikille päivystäjille ja vuoromestareille, jotka ovat tehneet vähällä väellä hyvää työtä ja säilyttäneet ammatillisuuden, Isokoski sanoo. Isokosken mukaan hätäkeskuspäivystäjän työ on muuttunut tiimityöksi, jossa parhaat onnistumiset tehdään yhdessä. – Olen aina pyrkinyt tekemään työtä sydämellä, maalaisjärjellä ja opitulla tiedolla. Sitä enemmän työstä saa irti, mitä enemmän hankkii tietoa ja taitoa. Vahva ammattitaito antaa hyvän pohjan työskennellä myös esimiehenä, Isokoski pohtii. Hätäkeskuslaitoksen ma. johtajan Timo Vuolan mukaan hätäkeskusuudistuksen onnistumisen kannalta ollut keskeistä, kuinka hätäkeskuspäivystäjät omaksuvat uuden aiemmasta merkittävästi laajentuneen tehtäväkentän, ja hallitsevat eri viranomaistahojen erilaiset hälytysohjeet ja toimintakulttuurin. – Isokoski on omalla toiminnallaan ollut esimerkki asenteesta, tiedoista ja taidoista, joita uudistuksen onnistunut läpivienti on henkilöstöltä edellyttänyt, Vuola perustelee valintaa. – TR

POHJOIS-KARJALAN SAIRAANHOITOJA SOSIAALIPALVELUJEN KUNTAYHTYMÄ

Toukolantie 1, 65300 Vaasa, P. 06-324 0 111

Kaasutintie 15, 00770 Helsinki P. 09 388 1 867

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 27


Palomiesten loukkaantuminen Järvenpäässä tutkittiin tarkasti

Tutkijaryhmä esittää useita uusia suosituksia muun muassa kattotyöskentelyyn ja radioliikenteen toimivuuden varmistamiseksi. Järvenpäässä lokakuussa tapahtunut palomiesten loukkaantuminen rivitalopalossa johtui katemateriaalin pettämisestä palomiesten alla. Vakavimmin loukkaantunut palomies oletti katon olevan tiilestä. Myös loukkaantunutta palomiestä pelastamaan menneistä palomiehistä kaksi loukkaantui. Kate oli sementtikuitulevyä. Katemateriaalin ja katteen alusrakenteen huomiotta jättäminen johtui koulutuksen puutteesta ja katemateriaaleja koskevan kokemuksen vähäisyydestä. Myös savun kulkeutuminen alaspäin saattoi vaikeuttaa katon materiaalin huomioimista. Sisäasiainministeriön asettama onnettomuuden tutkijaryhmä suosittaa juuri valmistuneessa raportissaan, että jatkossa palomiesten koulutuksessa korostetaan tosiasiallista mahdollisuutta pidättäytyä kattotyöstä. Se ei koskaan saa olla rutiininomaista toimintaa, ja siitä luopumista on pidettävä hyväksyttävänä. Tutkijaryhmän tehtävänä oli selvittää tapahtumien kulku, palomiesten vammautumiseen johtaneet tekijät, viestiliikenteen sujuvuus sekä työturvallisuuteen liittyvät tekijät. Saatujen tietojen pohjalta tutkijaryhmä esittää raportissaan suosituksia sekä toimintamenetelmiin että teknisiin ratkaisuihin työturvallisuuden kehittämiseksi. Tutkijaryhmän mukaan sammutustaktiikaksi valittu kattotyöskentely

28 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

perustui olettamukseen, että asuntojen välillä on ullakolla pitävä palo-osastointi. Olettamus osoittautui vääräksi. Tutkijaryhmä suosittaa, että ympäristö- ja sisäasiainministeriöt vaikuttavat siihen, että rivitalojen ullakoiden osastointi merkitään soveltuvalla tavalla helpottamaan pelastustoimintaa. Kuntien rakennusvalvontaviranomaisten tulee lopputarkastuksen yhteydessä kiinnittää erityistä huomiota ullakon osastoinnin toteutukseen. Tutkijaryhmän mukaan tapaturmaan myötävaikuttivat myös savusukellusradioiden epäluotettava toiminta ja viestiohje, jonka noudattaminen rajoitti viestin kulun yksiköiden sisäiseksi. Savusukeltajien ja kattotyöskentelijöiden välinen viestintä ei onnistunut, koska he toimivat eri suorakanavilla. Sisällä työskennellyt savupari ei tiennyt tilanteen vakavuutta ullakolla, tämä saattoi vaikuttaa vammautumisen asteeseen. Lämpökameran puuttuminen ensimmäisten kattotyöskentelijöiden varusteista oli mahdollisesti osasyy siihen, että vaaraa ei havaittu ajoissa. Kypäräkasvo-osaan kohdistunut isku ja siitä seurannut paineilmalaitteen kasvo-osan irtoaminen myötävaikutti vakavimmin loukkaantuneen vammojen laajuuteen. Tutkijaryhmä suosittaa, että Keski-Uudenmaan pelastuslaitos muuttaa viestiohjeensa savusukelluksen osalta siten, että samalla työskentelypaikalla työskentelevillä savusukeltajilla on vies-

tiyhteys suoraan toisiinsa. Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen tulee kehittää myös ohjeistusta tai käytäntöä, jolla lämpökameran käyttöä onnettomuustilanteissa saadaan tehostettua. Tutkijaryhmä esittää, että sisäasiainministeriön pelastusosasto järjestäisi luotettavat VIRVE-radioiden kenttätestit. Näissä tulisi testata suorakanavan toiminta käytännössä erilaisissa rakennustiloissa. Radioiden viestintäominaisuudet tulisi testata erikseen savusukellusvarustuksen kanssa. Pelastuslaitosten ja muiden kypärä-kasvo-osa -yhdistelmien käyttäjien tulisi ottaa huomioon vastaavanlaisten varmistamattomien jousikuormitteisten kasvo-osien kiinnikkeiden irtoamisriski tietyissä olosuhteissa. Riskit on syytä tiedostaa ja niistä tiedottaa vastaavien yhdistelmien käyttöä jatkettaessa. Tutkijaryhmä suosittaa, että sisäasiainministeriön pelastusosasto ryhtyisi toimenpiteisiin, jotta hätäkeskukset ryhtyisivät automaattisesti tallentamaan alueellisia toimintapuheryhmiä sekä erikseen määrättyjä puheryhmiä. Lisäksi työryhmä esittää, että sisäasiainministeriön pelastusosasto huolehtisi siitä, että hätäkeskusten päivystyssaleissa on aktiivinen nauhoitus kokonaiskuvan saamiseksi. LÄHDE Sisäasiainministeriö


Julkisin varoin

Lääkäri- ja pelastushelikopteritoimintaa selvittänyt työryhmä on saanut esityksensä valmiiksi. Lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta pitää rahoittaa julkisista varoista viimeistään vuodesta 2010 alkaen. Uutta rahoitusmallia ehdottaa lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan rahoitusta, hallinnointia ja ohjeistusta valtiosihteeri Kari Salmen johdolla selvittänyt työryhmä. Nykyistä rahoituksen kumppanuusmallia jatketaan lento-operaattorisopimusten voimassaoloajan loppuun eli 30.6.2010 saakka. Nykyisessä mallissa lentotoimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Sisäasiainministeriö ja Kansaneläkelaitos korvaavat etsintä- ja pelastustoiminnasta aiheutuvat kulut ja yliopistolliset sairaanhoitopiirit vastaavat lääkinnällisen toiminnan kustannuksista. Työryhmän mukaan helikopteripalvelut tulee jatkossa kohdentaa niiden

yliopistosairaanhoitopiirien alueille, jotka sitoutuvat vastaamaan lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan lääkinnällisistä kustannuksista. Lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan ohjaus ja rahoituksen koordinointi sisäasiainministeriölle. Työryhmä ehdottaa, että sisäasiainministeriöön perustettaisiin pääosin nykyiseen organisaatioon perustuva yksikkö, joka vastaisi julkisen rahoituksen malliin perustuvan järjestelmän suunnittelusta, toteutuksesta ja valvontajärjestelmästä yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Myöhemmin yksikkö vastaisi lääkärija pelastushelikopteritoiminnan hallinnoinnista ja rahoituksesta. Ensihoito, sairaankuljetus ja lääkinnällinen pelastustoimi kuuluvat kuntien järjestettäviksi. Sairaanhoitopiirien ja yliopistollisien sairaanhoitopiirien

tulee työryhmän mukaan koordinoida alueensa ensihoito ja huolehtia osaltaan hoitotason ja vaativan ensihoidon järjestämisestä alueellaan. Lääkärihelikopteritoiminta on vaativuutensa ja toiminta-alueensa laajuuden vuoksi katsottava kuuluvan vaativaan erikoissairaanhoitoon ja näin yliopistollisien sairaanhoitopiirien toimialaan. Kuten muussakin terveydenhuollon toiminnassa sairaanhoitopiirit arvioivat myös alueensa ensihoidon tarpeet ja suunnittelevat sekä resursoivat toimintansa tämän pohjalta. Yliopistolliset sairaanhoitopiirit voivat käyttää tai olla käyttämättä lääkärihelikoptereita osana ensihoitojärjestelmäänsä. LÄHDE Sisäasiainministeriö

Rovakatu 17, 96100 Rovaniemi P. 016 330 2 224 www.nordea.fi

Vaasan Sairaanhoitopiiri

KÄRCHERISSÄ ON IMUA Kärcher NT 611 Eco K veden- ja pölynimuri helpottaa jälkisammutustöitä. Se mahdollistaa tehokkaan, yhtäjaksoisen veden imuroinnin.

Ongelmajätepalvelut Konetie 6, 04301 Tuusula

• Säiliöön sijoitettu tehokas uppopumppu pumppaa imuroidun veden pois. • Vankkarakenteinen, ammattilaisille tarkoitettu imuri kestää vaativassa käytössä.

Puh. 010 636 136

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 29


LIITON INFO JÄSENMAKSU Liiton jäsenmaksu on 1,1 % ennakonpidätyksen alaisesta ansioista. Lisäksi jäsenyhdistys voi päättää niin sanotusta yhdistysosuudesta, joka on pääsääntöisesti 0,2 % tai 0,25 % liiton osuuden päälle. Varsinaiseksi jäsenmaksuprosentiksi muodostuu 1,3 % tai 1,35 %. Yhdistyksen osuus palautetaan yhdistykselle neljä kertaa vuodessa. Jäseneksi on mahdollista liittyä jo opiskeluaikana. Opiskeluajalta ei peritä lainkaan jäsenmaksua. Ansiotuloista, kuten kesätöistä, opiskelija maksaa normaalin jäsenmaksun. Opiskelijajäsenet ovat oikeutettuja samoihin

jäsenetuihin kuin liiton täysjäsenet. Ansiotyössä (vähintään 18 tuntia viikossa) olevan opiskelijan on mahdollista liittyä myös SPAL: n työttömyyskassaan (JATTK). Kassan jäsenmaksu on 2,50 euroa kuukaudessa. Liiton tarjoamat merkittävimmät jäsenedut ovat edunvalvonta ja turva työttömyyden varalle. Niiden lisäksi jäsenet saavat myös monia muita etuja liiton yhteistyökumppaneilta: • IF vastuu- ja oikeusturvavakuutus • IF järjestövakuutus • IF tapaturma- ja matkustajavakuutus vapaaajalle

SUOMEN PALOMIESLIITTO SPAL

.

HALLITUS

Keski-Pohjanmaa, Jokilaaksot, Kainuu ja Oulu-Koilismaa, liiton puheenjohtaja Kim Nikula 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi Helsinki Kari Taavitsainen 0500 214 753 kari.taavitsainen@kolumbus.fi Itä-, Keski- ja Länsi-Uusimaa, liiton VPJ Pasi Kääriäinen 0400 883 588 pasi.kaariainen@espoo.fi Varsinais-Suomi ja Satakunta Jouni Hämäläinen 050 550 6567 jouni.hamalainen@turku.fi

30 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kanta-, Päijät-Häme ja Kymmenlaakso Jarkko Savilepo 040 508 9600 jarkko.savilepo@pelastuslaitos.fi Etelä-Savo ja Etelä-Karjala Tuomas Loikkanen 050 590 7402 tuomas.loikkanen@mikkeli.fi Pirkanmaa, liiton VPJ Jukka Vigren 040 828 4007 jukka.vigren@tampere.fi Keski-Suomi Timo Korhonen 0400 648 153 timo.k.korhonen@jkl.fi






 



• ilmainen oikeusapu työsuhdeasioissa • ay-koulutustoiminta • Pelastusalan Ammattilainen -lehti kuusi kertaa vuodessa • taskukalenteri • lisäksi etuja vapaa-ajalle (esim. hotelleissa, laivoilla ja bensa-asemilla)

        

   

 



RY:N

 

  

Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa Hannu Kaatikko 050 583 221 hannu.kaatikko@vaasa.fi Pohjois-Savo Mauri Koivisto 040 512 8821 mauri.koivisto@dnainternet.fi Pohjois-Karjala Jorma Hämäläinen 050 591 3416 jorma.hamalainen@pkpelastuslaitos.fi Lappi Raimo Johansson 0400 290 726 raimo.johansson@lapinpelastuslaitos.fi Hätäkeskuspäivystäjät Vuokko Lehtoranta 09 230 2130 vuokko.lehtoranta@112.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 31


PAIKALLISYHDISTYS ON JÄSENEN ASIALLA. OTA YHTEYTTÄ. HELSINKI Helsingin Palohenkilöstö ry PL 112, 00099 HELSINKI Helsingin Palomestari- ja Paloesimiesyhdistys ry Agricolankatu 15, 00530 HELSINKI

SATAKUNTA Porin Palohenkilöstö Spal ry Satakunnankatu 3, 28100 PORI ETELÄ-POHJANMAA Seinäjoen Alueen Palohenkilöstö ry Kaartotie 65, 60100 SEINÄJOKI

LÄNSI-UUSIMAA Espoon Palohenkilöstö ry Mikkelän paloasema, Espoontie 4, 02770 ESPOO Länsi Uudenmaan pelastuslaitoksen esimiehet LUPE PL 47, 02070 ESPOO

POHJANMAA Vaasan Palohenkilöstö ry Sepänkyläntie 14 16, 65100 VAASA

KESKI-UUSIMAA Vantaan Palomiesyhdistys ry Teknikontie 4, 01530 VANTAA

KESKI-POHJANMAA Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren pelastusalan ammattilaiset ry POHJOIS-SAVO Kuopion Palomiesyhdistys Spal ry Volttikatu 1 A, 70150 KUOPIO

VARSINAIS-SUOMI Turun Seudun Palomiehet ry Eeronkuja 4, 21200 RAISIO KANTA-HÄME Forssan Palomiehet ry Turuntie 20, 30420 FORSSA Riihimäen Alueen Palomiesyhdistys Spal ry Kulmalan puistokatu 4-6, 11100 RIIHIMÄKI PÄIJÄT-HÄME Lahden Palomiesyhdistys ry Ahtialantie 9, 15150 LAHTI ETELÄ-SAVO Mikkelin Vakinaiset Palomiehet ry Jääkärinkatu 16, 50130 MIKKELI Savonlinnan Palomiesyhdistys Spal ry Savonkatu 2, 57100 SAVONLINNA Pieksämäen Seudun Palohenkilöstö PSPH ry Selkiöntie 4, 76100 PIEKSÄMÄKI KESKI-SUOMI Keski Suomen Pelastusalan ammattihenkilöstö ry Ränssintie 11 A 3, 40500 JYVÄSKYLÄ PIRKANMAA Tampereen Palohenkilöstö Spal ry, Os 16 Jyränmaankatu 26, 37140 NOKIA Länsi-Pirkanmaan Palomiesyhdistys ry Teinintie 17, 39500 IKAALINEN Tampereen paloesimiehet ry Satakunnankatu 16, 33100 TAMPERE Valkeakosken Palomiesyhdistys Spal ry Roineenkatu 22, 37600 VALKEAKOSKI

32 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

POHJOIS-KARJALA Pohjois Karjalan pelastushenkilöstö ry Rantakatu 37–39, 80100 JOENSUU

JOKILAAKSOT Jokilaaksojen Palomiesyhdistys Spal ry Lallunniementie 14 D 2, 86600 HAAPAVESI KAINUU Kajaanin Palomiehet SPAL -97 ry Opintie 1, 87100 KAJAANI OULU-KOILLISMAA Oulun Palomiesyhdistys ry PL 21, 90015 OULUN KAUPUNKI LAPPI Lapin Läänin Palohenkilöstö ry Mäkikatu 2, 95420 TORNIO

Ajantasaiset tiedot yhdistysten toimihenkilöistä löydät liiton nettisivuilta! SUOMEN PALOMIESLIITTO SPAL RY Kielitie 12-14 B , 01300 Vantaa www.palomiesliitto.fi toimisto@palomiesliitto.fi


Pelastusalan ammattilainen 2/07