Page 1

NUMERO 5 | LOKAKUU 2013

Tyรถhyvinvointiin uutta otetta


2

BRANKKARI

Tässä numerossa 5 | 30.10.2013

Marko Tuominen haluaa olla reilu ja tasapuolinen.

| Pääkirjoitus 3 Työhyvinvointi ja osaamistaso

SPAL 1993—2013

NENÄ

6 | Shakkipeliä valtion neuvotteluoikeuksista Hätäkeskuspäivystäjät aina mukana liitossa

Iso, pyöreä ja punainen Nenäpäivä 8.11. tekee hyvää.

8 | Erivapauspäätöksistä kanneltiin Käytännöstä luovuttava 12 | Pelastusylijohtaja Esko Koskinen Työhyvinvointiin uutta otetta 18 | Inhimillisyyttä ja asiallisuutta Sairastuneen toiveet työkyvyn arviointiin HAL

OULU

27.11.

Juhlavuosi huipentuu liittokokoukseen ja jäsenjuhlaan.

22 | Häke-uudistus etenee aikataulussa Jäsenille tukea muutostilanteessa 34 | Liittokokous Oulussa 27.11. Ilmoittaudu 12. marraskuuta mennessä

41 | Tieto lisää turvaa Potilas- ja työturvallisuus limittyvät Työturvallisuus | Puhdas paloasema kiinnostaa 48 Keski-Suomen pelastuslaitos kehitti mallia

57 | Havainnoimalla työturvallisuus paremmaksi Tietoisuus nostaa tasoa Paikalliskierros

62 | Pelastuskoulu ja Pelastusopisto Helsinki 21.8. ja Kuopio 4.9. kansi Uusi pelastusylijohtaja Esko Koskinen on pitkän linjan virkamies sisäministeriössä. Kuva Mauri Ratilainen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Palomiesliiton jäsenlehti Aikakauslehtien liiton jäsen. Lehti ilmestyy kuudesti vuodessa, seuraavan kerran 18.12.2013. JULKAISIJA: Suomen Palomiesliitto SPAL ry Vernissakatu 6, 01300 Vantaa puh. (09) 867 8880, fax (09) 863 7230 toimisto@palomiesliitto.fi PÄÄTOIMITTAJA: Kim Nikula Puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi TOIMITUSKUNTA: Liisa Haimi, Petri Hynninen Kim Nikula, Laura Ruokonen, Tuija Tervo ja Mikko Terävä OSOITTEENMUUTOKSET: jutut@palomiesliitto.fi ISSN: 1456-7709 PAINO: Forssa Print ILMOITUKSET: Ilpo Pitkänen Oy puh. (09) 5868 300, christina.virtanen@pitkanen.inet.fi LEHTI NETISSÄ: issuu.com/palomiesliittospal

www.palomiesliitto.fi

www.facebook.com/palomiesliitto

| Lyhytkurssilta oppia tiimityöhön 38 Koulutus vammapotilaan hoidosta kirjavaa

Ensihoito

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


3

PÄÄKIRJOITUS

Pelastustoimi on koulutuksen osalta eristäytynyt yhteiskunnasta.

MITÄ edellä todetut tunnusluvut kertovat pelastustoimesta työnantajana sekä organisaationa? Valitettavasti on todettava, että organisaation arvomaailma toteutuu vain juhlapuheissa. Inhimillisyys, ammatillisuus ja luotettavuus ovat kaukana työntekijöiden arkielämästä. Tähän törmään viikoittain, kun työntekijät haluavat kehittyä työurallaan, mutta organisaatiossa ei ole osaamista henkilöstöresurssien johtamiseen tai työntekijöiden tukemiseen.

PELASTUSYLIJOHTAJA toteaa haastattelussa, ettei uusien työurien löytyminen käynyt niin helposti kuin aluksi todettiin. Tähän olisin toivonut jatkoselvitystä, miksi ei ole onnistuttu kehittämään työuria ja toisaalta, mitä asian eteen on oikeasti tehty, tai onko tehty mitään? ESKO lähestyy ongelmaa diplomaattisella tavalla. Hän toteaa, että kaikilla tutkintotasoilla on vajetta johtamisosaamisessa. Tähän näkökulmaan on help-

po yhtyä. Tutustukaa pelastustoimen tutkintojen opintosuunnitelmiin. Esimerkiksi palopäällystötutkinto sisältää strategisen johtamisen osa-alueita kahdeksan opintopisteen verran – tämä on totaalisen riittämätöntä! Vastausta ei löydetä määräaikaisista työsuhteista, suuremmista laitoksista eikä edes valtiollistaminen ratkaise pelastustoimen haasteita, mikäli organisaatiokulttuuria sekä osaamistasoa ei kehitetä. Pelastustoimi on koulutuksen osalta eristäytynyt muusta yhteiskunnasta, valitettavasti tämä näkyy organisaation toimintatavoissa sekä henkilöstön työhyvinvoinnissa.

PELASTUSTOIMEN tulee säännöllisesti arvioida organisaation toimintoprosesseja, työhyvinvointia sekä yhteiskunnan muuttuvaa toimintaympäristöä. Yhteiskunta tarvitsee jatkossakin maailman parhaimman turvallisuusorganisaation palveluja. Tämä edellyttää pelastustoimelta uudistumista — koulutusjärjestelmän uudistaminen on avainasemassa sille, että pelastuslaitokset kehittyvät muuttuvan ympäristön tarpeisiin. Polamkin rehtori Kimmo Himberg toteaa osuvasti, ettei heidän koulutusuudistuksessa ollut kyse siitä, että he halusivat luoda poliisille pelkästään korkeakoulututkinnon. Itse korkeakoulututkinnossa ei ole mitään glooriaa, vaan perusteiden on lähdettävä ympäristön ja yhteiskunnan tarpeista. TOIVOTTAVASTI pelastusylijohtaja Esko Koskinen jää historiankirjoihin ylijohtajana, joka uudisti pelastusalan koulutusjärjestelmän vastaamaan yhteiskunnan ja toimintaympäristön tarpeita.

Kim Nikula puheenjohtaja

>

TERVEHDIN ilolla pelastusylijohtaja Koskisen avausta, että pelastuslaitoksissa tarvitaan uutta otetta työntekijöiden työhyvinvointiin. Useassa johtamisen ja työhyvinvoinnin tutkimuksessa on tultu johtopäätökseen, että hyvinvoivat työntekijät ovat tuottavia ja tuovat organisaatiolle lisäarvoa. Pelastustoimessa sairauspoissaolot ovat kaksinkertaiset verrattuna muihin kuntasektorin työntekijöihin. Vuoden 2010 selvityksen mukaan pelastustoimesta potkittiin 60 prosenttia operatiivisista työntekijöistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tiedossani ei ole mitään muuta ammattia, jossa työntekijöiden kohtalona on sairastua työuransa aikana!

ONKO NÄIN? Kerro mielipiteesi Puheenjohtajan päiväkirja -blogissa > www.palomiesliitto.fi

Työhyvinvointi ja osaamistaso

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


4

LIITTOHALLITUS PUHEENJOHTAJA Kim Nikula puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi VARAPUHEENJOHTAJA Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388 ilkka.mustakangas@espoo.fi VARAPUHEENJOHTAJA Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 jyrki.savolainen@lapinpelastuslaitos.fi JÄSENET JA VARAJÄSENET HELSINKI Asko Reinikainen puh. 040 334 6857 asko.reinikainen@hel.fi Kari Nurminen puh. 050 524 1899 kari.nurminen@hel.fi ITÄ-, KESKI- JA LÄNSI-UUSIMAA Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388 ilkka.mustakangas@espoo.fi Janne Nieminen puh. 050 599 4161 janne.nieminen@ku-pelastus.fi VARSINAIS-SUOMI JA SATAKUNTA Jouni Hämäläinen puh. 050 550 6567 jouni.hamalainen@turku.fi Pekka Puisto puh. 040 594 8397 pekka.puisto@nic.fi

KANTA-, PÄIJÄT-HÄME JA KYMENLAAKSO Jouni Kokki puh. 040 596 7212 jouni.kokki@phpela.fi Jarkko Savilepo puh. 040 508 9600 jarkko.savilepo@pelastuslaitos.fi

POHJOIS-SAVO Pasi Rissanen puh. 0440 519 291 pasi.rissanen@kuopio.fi Mauri Koivisto puh. 040 512 8821 mauri.koivisto@ dnainternet.net

ETELÄ-SAVO JA ETELÄ-KARJALA Asko Heimonen puh. 040 533 2111 asko.heimonen@espl.fi Janne Päykkönen puh. 044 302 5205 janne.paykkonen@espk.fi

POHJOIS-KARJALA Jorma Hämäläinen puh. 050 591 3416 jorma.hamalainen@ pkpelastuslaitos.fi Eero Bogdanoff puh. 044 554 4322 eero.bogdanoff@pkpelastuslaitos.fi

PIRKANMAA Jarkko Lahtinen puh. 040 534 9454 jarkko.lahtinen@tampere.fi Jaakko Alasaukko-oja puh. 0500 555 036 jaakko.alasaukko-oja@tampere.fi

KESKI-POHJANMAA, JOKILAAKSOT, KAINUU JA OULU-KOILLISMAA Kim Nikula puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi Pasi Mänty puh. 040 930 7406 pasi.manty@gmail.com

KESKI-SUOMI Timo Korhonen puh. 0400 648 153 timo.k.korhonen@jkl.fi Hannu Kokkonen puh. 044 589 0109 hannu.kokkonen@jkl.fi

LAPPI Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 jyrki.savolainen@lapinpelastuslaitos.fi Reijo Huhtala puh. 0500 922 281 reijo.huhtala@lapinpelastuslaitos.fi

ETELÄ-POHJANMAA JA POHJANMAA Tapani Torppa puh. 040 765 2966 tapani.torppa@seinajoki.fi Hannu Kaatikko puh. 050 583 2221 hannu.kaatikko@vaasa.fi

HÄTÄKESKUKSET Jaana Lindgren puh. 040 730 7763 jaana.lindgren@112.fi Tiina-Riikka Nyman puh. 050 307 2326 tiinariikkanyman@gmail.com

PUHEENJOHTAJA Kim Nikula puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi

TOIMINNANJOHTAJA Petri Hynninen puh. 050 330 8356 petri.hynninen@palomiesliitto.fi

JÄRJESTÖSIHTEERI Liisa Haimi puh. (09) 867 8880 liisa.haimi@palomiesliitto.fi

PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ Mikko Terävä puh. 045 657 6882 mikko.terava@palomiesliitto.fi

TIEDOTTAJA Tuija Tervo puh. 045 136 5995 tuija.tervo@palomiesliitto.fi

JÄRJESTÖSIHTEERI Laura Ruokonen puh. (09) 867 8880 laura.ruokonen@palomiesliitto.fi

TOIMISTO

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


5

SPAL INFO Jäseneksi lehden toimitusneuvostoon?

Paikalliskierros Länsi-Uudellemaalle

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN -lehden tueksi ollaan perustamassa toimitusneuvostoa. Sen tehtävänä on tuoda juttuideoita ja palautetta lehdentekijöille. Neuvosto muodostuu viidestä henkilöstä, joista yksi edustaa paikallisyhdistyksiä, yksi liittohallitusta ja kolme yleisesti jäsenistöä.

TÄMÄN VUODEN kymmenes Paikalliskierrostapahtuma järjestettiin Helsingissä juuri tämän lehden ilmestymisen alla 23. lokakuuta.

PAIKALLIS KIERROS

Oletko kiinnostunut? Jäsenyys neuvostossa on näköalapaikka liiton viestintään ja väylä vaikuttaa liiton toimintaan käytännössä. Katso tarkemmin: www.palomiesliitto.fi > palomiesliitto > pelastusalan ammattilainen > toimitusneuvosto

Loppuvuodesta on tiedossa yksi alueellinen jäsentapaaminen: Länsi-Uudenmaan pelastusalueen Paikalliskierros on 6. marraskuuta Lohjan paloasemalla.

Ovatko jäsentietosi ajan tasalla?

Kalenteri jäsenille

OLETKO JÄÄNYT ilman liiton jäsenkorttia tai jäsenlehteä? Nämä ovat merkkejä siitä, etteivät jäsentietosi ole ajan tasalla.

UUSI TASKUKALENTERI vuodelle 2014 postitetaan SPALin jäsenille tämän lehden mukana. Jos olet jäsen, mutta lehti tuli ilman kalenteria, voit tilata uuden kalenterin toimistolta, toimisto@palomiesliitto.fi.

Mikäli olet opiskelemassa, virkavapaalla, vuorotteluvapaalla, työttömänä tms. varmistathan että jäsenyydessäsi tapahtuneet muutokset ovat ilmoitettu liiton toimistolle. Muistathan ilmoittaa myös muista jäsenyyden muutoksista kuten eläkkeelle jäännistä, yhdistyksen vaihdosta jne. Huomioithan myös, että työpaikanvaihdos edellyttää uuden perintäsopimuksen tekemisen työnantajalle, ettei jäsenmaksuihin tule katkoksia.

Hätäkeskusammattilaisten liiton HAL:n jäsenet saavat oman kalenterinsa erillisenä postilähetyksenä.

HELSINGIN PELASTUSKOULUN alipäällystökurssilta nro 8 valmistui lokakuun alussa kuusi opiskelijaa. Palomiesliiton stipendin sai valmistujaisjuhlassa Samuli Piipponen.

Liittohallituksen kokoukset 2013

Pelastusalan ammattilaisen ilmestyminen ja teemat 2013

1/13 / 29.—30.1. / Seminaari 2/13 / 26.3. / Vantaa 3/13 / 28.—29.5. / Helsinki 4/13 / 17.—18.9. / Seminaari 5/13 / 15.10. / Oulu 6/13 / 26.—27.11. / Liittokokous, Oulu

1/13 / 20.2. / Työhyvinvointi 2/13 / 24.4. / Urakehitysmallit 3/13 / 19.6. / Turvallinen Suomi, SPAL 20 v 4/13 / 4.9. / Opiskelijanumero 5/13 / 30.10. / Työturvallisuus 6/13 / 18.12. / Liittokokous

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


6

SPAL 1993—2013

PALOMIESLIITTO 20 VUOTTA

Shakkipeliä valtion neuvotteluoikeuksista Hätäkeskuspäivystäjät ovat perinteisesti kuuluneet palokunnan porukkaan, siksi heidän edunvalvonnan järjestäminen on ollut Palomiesliitolle sydämen asia.

E

nsimmäiset kuntien yhteiset palohälytyskeskukset alkoivat toimia jo 1950-luvun lopulla. Vuonna 1976 aluehälytyskeskusten perustamisesta tuli kunnille velvollisuus. Aluksi näissä aluehälytyskeskuksissa otettiin vastaan vain palo- ja pelastustoimen hälytyksiä, mutta vuonna 1983 niistä tuli yleisiä hätäilmoituskeskuksia, joiden tehtäviin lisättiin sosiaali- ja terveystoimen hätäilmoitusten vastaanottaminen. Palomiesliiton historian alkutaipaleella palo- ja pelastustoimen hätäkeskuspäivystäjät olivat pääosin järjestäytyneet paikallisiin Palomiesliiton jäsenyhdistyksiin. He olivat osa palokunnan porukkaa. Oma edustaja Palomiesliiton hallituksessa aluehälytyskeskusten (AHK) henkilöstöllä oli keväästä 1998 lähtien, jolloin AHK-edustajaksi valittiin Vuokko Lehtoranta.

men kokonaisuuden (AHK, palotoimi, sairaankuljetus) pilkkomista eri isännille. Liitossa keskusteltiin myös hätäkeskusuudistuksen aiheuttamista muutoksista edunvalvontaan, hätäkeskuspäivystäjien siirtyessä kunnallisesta edunvalvontajärjestelmästä valtiolliseen. Vuosina 2001–2002 käytiin hätäkeskuspäivystäjien edunvalvonnasta neuvotteluja Pardian ja Suomen Poliisiliiton kanssa, mutta Palomiesliitolle ei järjestynyt neuvottelu- ja sopimusoikeuksia valtion kanssa. — 2000-luvun alusta alkaen hätäkeskuspäivystäjiä alkoi pikkuhiljaa valumaan muihin järjestöihin ennen kuin saimme oman valtion neuvottelujärjestelmän kuntoon, kertoo liiton toiminnanjohtaja Petri Hynninen.

Valtiollistaminen vaikutti edunvalvontaan

Hätäkeskuspäivystäjien edunvalvonnan järjestämisessä valtion suuntaan päästiin käyntiin vasta, kun Palomiesliiton puheenjohtajaksi valittiin Kim Nikula. — Tultuani puheenjohtajaksi 2004 keväällä ryhdyin taustoittamaan, mitä on tehty ja missä vaiheessa tässä organisaatiossa ollaan. Taustoitustyön aikana kävin keskusteluja hätäkeskuslaitoksen työntekijöiden kanssa ja kysyin heiltä, miten he haluavat järjestäytyä, Nikula muistelee. — Kysyi haluavatko he kuulua johonkin muuhun liittoon vai haluavatko he, että me turvaamme heidän edunvalvontansa jatkossakin Palomiesliiton kautta.

Valtioneuvosto päätti kesällä 2000 valtakunnan jakamisesta 13 hätäkeskusalueeseen ja hätäkeskustoiminnan siirtämisestä viranomaisten erillisistä keskuksista valtion hätäkeskuksiin. Hätäkeskustoimintaa varten perustettiin vuoden 2001 alussa sisäasiainministeriön alainen Hätäkeskuslaitos. Hätäkeskusjärjestelmän uudistus herätti keskustelua vuosituhannen vaihteessa niin Palomiesliiton liittokokouksissa kuin Pelastusalan ammattilaisen sivuilla. Liitossa vastustettiin operatiivisen palo- ja pelastustoi-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Lupaus joka pidettiin


SPAL 1993—2013

7

— Avainasemassa sopimuksen syntymisen suhteen oli STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää, jonka kanssa kävin lukuisia palavereita, Nikula kertoo. Vuoden 2008 alussa Palomiesliitosta tuli Pardian jäsenliitto valtion palveluksessa olevien jäsenten osalta sekä SPALin edustajat pääsivät jatkossa tarkentavien valtion virka- ja työehtosopimusten paikallisneuvotteluihin. Lisäksi Palomiesliitto ja Hätäkeskuslaitos allekirjoittivat maaliskuussa 2008 luottamusmiessopimuksen. — Neuvottelut olivat kuin shakkipeli, jossa käytettiin aika kovaa painetta. Sopimusten aikaansaaminen vaati kovaa työtä ja istumista. Tärkeintä kuitenkin oli, että lupaus jäsenille pidettiin, mikä oli minulle sydämen asia, Nikula kertoo.

Hätäkeskukset ovat olleet näkyvästi esillä mediassa. Sisäministeri Kari Rajamäki (sdp) antamassa haastatteluja tiedotustilaisuudessa lokakuussa 2006.

— Heidän viestinsä oli selkeä. He halusivat olla Palomiesliiton jäseniä. Niinpä lupasin heille, että järjestämme heidän edunvalvontansa kuntoon myös valtion suuntaan, Nikula kertoo. Paomiesliitossa kartoitettiin keväästä 2004 lähtien mahdollisia yhteistyökumppaneita ja syyskuussa liittohallitus valtuutti puheenjohtaja Nikulan ja toiminnanjohtaja Hynnisen aloittamaan neuvottelut hätäkeskuspäivystäjien aseman turvaamiseksi Palomiesliitossa. Neuvottelut olivat tiukat ja kestivät useita vuosia. — Meillä oli aika vähän tukijoita sen osalta, että olisimme saaneet rakennettua väylän valtion neuvottelukuvioihin. Törmäsimme usein näkemykseen, että ei ole tarpeellista järjestää Palomiesliittoa valtion neuvottelupöytään, Nikula kertoo. Luotettava yhteistyökumppani löytyi Suomen Terveydenhoitajaliitto ry:stä (STHL), jonka silloinen puheenjohtaja Eeva-Liisa Urjanheimo tuki Palomiesliiton pyrkimyksiä. STHL ja SPAL solmivatkin kesäkuussa 2005 yhteistyösopimuksen. STHL oli valtion pääsopijajärjestö Pardian jäsen, joten sitä kautta turvattiin hätäkeskuspäivystäjien edunvalvonta toistaiseksi. Vuosien neuvottelut tuottivat vihdoin tulosta, kun loppuvuodesta 2007 Palomiesliitto sopi Suomen Poliisijärjestöjen Liiton, Pardian ja STTK:n kanssa yhteistyöstä Palomiesliiton edunvalvonnan järjestämisestä Hätäkeskuslaitoksessa.

Yhdistystoimintaa jäsenlähtöisesti Hätäkeskustyöntekijöiden työnantajan muuttuessa kunnallisesta valtakunnalliseksi, heidän edunvalvontaansa ei ollut enää luontevaa järjestää olemassa olevien Palomiesliiton jäsenyhdistysten kautta. Niinpä Hynninen ja Nikula tulivat siihen tulokseen, että hätäkeskusammattilaisille oli perustettava oma yhdistys. Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL ry perustettiin 15.5.2008 ja sen perustajajäseniä olivat Hynnisen ja Nikulan lisäksi Palomiesliiton lakimiehenä toimiva Pasi Jaakkola. Hynninen valittiin yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi. — Kaikki rysähti samaan aikaan: luottamusmiessopimus, neuvotteluoikeudet ja HALin perustaminen, Hynninen kertoo. — Yhdistyksen toimintaa ryhdyimme rakentamaan jäsenlähtöisesti. Näiden vuosien aikana olemmekin saaneet hätäkeskusammattilaisten jäsenmäärän viisinkertaistettua verrattuna siihen, mitä heitä oli Palomiesliiton jäsenenä ennen HALin perustamista. — Hätäkeskuspäivystäjien jäsenyys palomiesten ammattiyhdistyksissä on historiallinen perinne. Heitä on aina ollut Palomiesliitossa ja haluamme että heitä on jatkossakin, kiteyttää Hynninen. n Palomiesliiton historiaa käsitellään Pelastusalan ammattilaisen tämän vuoden jokaisessa numerossa. LÄHTEET: PETRI HYNNISEN JA KIM NIKULAN HAASTATTELUT; PALOMIESLIITON HALLITUKSEN KOKOUSTEN JA LIITTOKOKOUSTEN 1998–2008 PÖYTÄKIRJAT LIITTEINEEN; PELASTUSALAN AMMATTILAINEN 1998–2000; WWW.112.FI/HATAKESKUSLAITOS/112_HISTORIAA Teksti TUIJA TERVO Kuva LEHTIKUVA

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


8

SPAL kanteli erivapauspäätöksistä Palomiesliitto vaatii sisäministeriöltä vastuun kantoa erivapauspäätöksissä sekä pelastuslaitoksia lopettamaan epäpätevien henkilöiden nimittämisen palomiesten virkoihin.

P

alomiesliiton tiedossa on tapauksia, joissa sisäasiainministeriön pelastusosasto on myöntänyt erivapauden palomiehen virkaan henkilöille, joilla ei ole suoritettuna pelastuslaissa tarkoitettua tutkintoa. Palomiesten virkavalinnoissa erivapauspäätöksellä on myös ohitettu pelastusalan tutkinnon suorittaneita hakijoita. Asian johdosta liitto teki kantelun viime keväänä eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelun kohteena oli sisäasiainministeriön päätösten lainmukaisuus ja ennen kaikkea se, ovatko ne syntyneet lainmukaisessa järjestyksessä. Päätöksensä asiassa oikeusasiamies antanee syksyn kuluessa.

Perusteita muutettu laissa Pelastuslain mukaan pelastustoimintaan osallistuvalta pelastuslaitoksen päätoimiselta miehistöltä vaaditaan virkaa tai tehtävää vastaava pelastusalan tutkinto. Laissa on kuitenkin erikseen pykälä, jonka mukaan sisäministeriö voi erityisistä syistä antaa erivapauden kelpoisuusvaatimuksista pelastuslaitoksen virkaan tai tehtävään, pelastuslaitosten hakemuksesta. Aiemmin erivapauden saaminen oli sidottu tietyn alueen virkaan tai tehtävään. Erivapautta voitiin käyttää silloin, jos pelastusalueen avoinna olevaan virkaan ei löytynyt useammasta hakukerrasta huolimatta kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Tällöin oli myös aina osoitettava se erityinen syy, eli kelpoisuusvaatimukset täyttävien hakijoiden puute, mikä oikeutti erivapauden myöntämisen. Nykyisin voimassa olevan pelastuslain mukaan erivapauden myöntämistä ei voi enää perustella jonkin tietyn pelastuslaitoksen henkilöstötarpeella. Erivapauden myöntämiselle on edelleenkin oltava erityinen syy ja erivapaudella saatu kelpoisuus on voimassa riippumatta siitä, minkä pelastuslaitoksen palveluksessa henkilö jatkossa toimii. Erivapauden saanut henkilö voi siis siirtyä toisen pelastuslaitoksen palveluun.

Päätöksiä ei perusteltu Hallintolain mukaan päätös vaatii aina perustelut, jos päätös merkitsee olennaista muutosta vakiintuneeseen käytäntöön. Näin ollen erivapaudesta annetut päätökset tulee aina perustella. Palomiesliitto huomauttaa kantelussaan oikeusasiamiehelle, että sisäasiainministeriö ei ollut perustellut päätöksiään käytännössä lainkaan kantelun kohteena olevissa tapauksissa. Pelkkä maininta erivapautta hakeneiden henkilöiden riittävästä koulutuksesta ja työkokemuksesta ei ole riittävä perustelu huolimatta siitä, että päätökseen on liitetty työ- ja koulutushistoria. Lisäksi ministeriö oli kantelun kohteena olevia erivapauspäätöksiä tehdessään jät-


9

tänyt huomioimatta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston lausunnon, jossa virasto ei puoltanut erivapauden myöntämistä, koska erivapauden myöntämiselle ei ollut ilmennyt perustuslain 58 §:n mukaisia erityisiä syitä.

Verrattava ammattipelastajaan Palomiesliitto huomauttaa, että jos erivapauden myöntämistä perustellaan henkilöiden pelastustoimen koulutuksella ja työkokemuksella, tulee perusteluissa osoittaa, että erivapautta hakevan henkilön työkokemus ja koulutus on riittävä. Koulutuksen tulisi olla verrattavissa sekä määrällisesti että laadullisesti Pelastusopiston antamaan koulutukseen, jotta erivapauden saavalla olisi yhtäläiset valmiudet pelastajan työhön kuin pelastajatutkinnon suorittaneilla ammattipelastajilla. — Kantelun kohteena oleviin päätöksiin oli liitetty erivapautta hakeneiden henkilöiden koulutushistoria. Toisella hakijoista oli koulutusta noin 600 ja toisella noin 1000 tuntia. Molemmilla se sisälsi runsaasti myös muuta kuin pelastajan työhön valmistavaa koulutusta, kantelussa kerrotaan. — Erivapauden edellyttämää erityistä syytä ei ole olemassa, koska koulutus ei ole ollut siinä määrin riittävä, että hakijat olisi voitu katsoa koulutuksen perusteella kelpoisiksi pelastustoimen virkaan tai tehtävään. Palomiesliitto huomauttaa, että hakijoiden psyykkinen soveltuvuus ammattipelastajan työhön tulisi myös varmistaa ennen erivapauden myöntämistä sekä perustella päätöksessä. Pelastajan psyykkisessä valmiudessa on aina kysymys myös työturvallisuudesta.

Erivapaudesta luovuttava Palomiesliitto toi kantelussaan esiin huolensa myös siitä, että erivapauksia tullaan mahdollisesti myöntämään ilman mitään konkreettista syytä tietyn alueen pelastustoimen järjestämiseen. Huolena on myös se, että erivapauksilla voitaisiin ehkä korvata pelastajatutkinnon suorittaneiden pelastajien valtakunnallista puutetta. Lain mukaisen koulutuksen saaneiden pelastajien määrä vähenee jatkuvasti. Nykyiset pelastajat ikääntyvät ja eläköityvät. Samanaikaisesti pelastusalan koulutuksen paikkamääriä ei kuitenkaan lisätä. Palomiesliiton arvion mukaan tällä hetkellä opiskelijamäärissä on vähintään yhden kurssin opiskelijamäärän ero tulevaisuudessa tarvittaviin pelastajiin nähden. Sisäasiainministeriö ei voi paikata tätä vajetta lisäämällä erivapauksien myöntämistä. Palomiesliiton näkemyksen mukaan erivapaus pelastustoimen virkaan tai tehtävään on muinaisjäänne, josta tulisi luopua mahdollisimman nopeasti. Millään muulla ammattialalla, joka liittyy yhteiskunnan jokapäiväiseen toimivuuteen ja ennen kaikkea turvallisuuteen, ei ole mahdollista pätevöittää henkilö ko. ammattiin erivapauden nojalla. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


10

Marko Tuominen on Stadin Brankkari 2013

Positiivinen asenne toimii

H

elsingin Käpylän pelastusasemalla työskentelevä Marko Tuominen on valittu vuoden 2013 Stadin brankkariksi. Tuomisen valintaa perusteltiin hänen myönteisellä asenteella ja motivaatiolla, ammatillisella monipuolisuudella sekä pitkäaikaisella työllä kaupunkilaisten turvallisuuden takaamiseksi. — Kuultuani valinnasta olin tietysti yllättynyt, totta kai myös otettu, koska valintaani vaikutti työkaverit. Ajattelin että Stadin brankkariksi valitaan nuoria ja innokkaita palomiehiä, jotka ovat mukana erilaisissa projekteissa ynnä muissa, kertoo Tuominen. — Valintakriteereitä pohdiskeltuani totesin, että kyllä niistä itseäni löytyi. Ilmeisesti olen tehnyt asioita oikein ja tullut toimeen muiden kanssa, ehkä myönteinen asenne kuvastaa luonnettani. — Yritän luoda hyvää ilmapiiriä ja ajattelen asioista positiivisesti sekä pyrin olemaan reilu ja tasapuolinen muita kohtaan. Vaikka joskus vähän harmittaisikin ja tuntuisi turhauttavalta, yritän hoitaa asian kunnialla.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen Stadin brankkari -tunnustuspalkinto jaettiin tänä vuonna kolmannen kerran. Tunnustus myönnettiin ylipalomies Marko Tuomiselle.

Positiivisen luonteen lisäksi Tuo-

Työuraa Tuomisella on takana jo

minen tunnetaan aktiivisena kuntoilijana. Tuomisen mieleen on eritoten kestävyysurheilu: juoksulenkkeily, hiihtäminen ja kuntosaliharjoittelu. Aikaa kuluu myös penkkiurheilussa ja oman pojan jääkiekkoharrastuksen parissa. — Olen ollut alusta asti mukana palokunnan urheilutapahtumissa. Tosin viime vuosina osallistuminen kilpailuihin on vähentynyt ja muuttunut aktiiviseksi kuntoiluksi mutta treenattua tulee säännöllisesti töissä ja vapaalla, vakuuttaa Tuominen.

yli 25 vuotta. Vehkalahdelta lähtöisin olevan Stadin brankkarin palomiesura alkoi vuonna 1986, jolloin hän kävi Valtion palo-opiston Espoossa ja sairaankuljetus jakson Tampereella. Paloalalle hän hakeutui kaverin houkuttelemana. — Seurasin kaverin jalan jälkiä palo-opistoon. Ajattelin, että tämä mielenkiintoinen ala voisi sopia minullekin ja urheilutaustasta olisi hyötyä fyysisessä palomiehen työssä, Tuominen muistelee. Valtion palo-opistosta valmistuttua Tuominen toimi muutaman


11

HELSINGIN PELASTUSLAITOS

Keski-Suomessa tutkitaan työn imua

K vuoden Vehkalahden kunnassa palomiehen sijaisena. Helsingin palolaitoksen palvelukseen hän hakeutui töihin vuonna 1988. Helsingissä Tuominen työskenteli ensimmäiset vuodet palomiessairaankuljettajana Kallion paloaseman kakkosvuorossa ja lääkäriyksikössä. Nykyiseen toimipaikkaansa Käpylän pelastusaseman kakkosvuoroon hän siirtyi jo 90-luvun alkupuolella. Palomies- ja ensihoitajien tehtävien lisäksi Tuominen hoitaa satunnaisesti esimiehen sijaisuuksia.

Työssään Tuominen on viihtynyt hyvän brankkarihengen ja mukavien työkavereiden ansiosta. Alalla pysyttelyyn on vaikuttanut myös työaika, työpäivien vaihtelevuus sekä se, että saa tehdä hyödyllistä työtä, jossa voi auttaa ihmisiä ja pelastaa omaisuutta. Pelastusalassa Tuomista on lähinnä askarruttanut eläkeikä ja palkka-asiat. — Sehän on selvää, että palomiehen työnkuvaan, työtaakkaan ja työn vaativuuteen nähden eläkeikä ja palkkaus eivät kulje ihan käsi kädessä, Tuominen pohtii. — Haluankin lähettää terveisiä kollegoille ympäri valtakunnan: Jaksamista töihin. Yritetään tsempata ja toivotaan, että eläkeikä ja palkkaus muuttuvat vielä meidän uramme aikana. n

eski-Suomen pelastuslaitoksella tutkitaan palomiesten työhyvinvointiin liittyviä tekijöitä parhaillaan käynnissä olevassa väistökirjatutkimuksessa. Itä-Suomen yliopistolla väitöskirjaa valmisteleva Juha Rautiainen pyrkii henkilöstökyselyllä selvittämään, millaisia työhyvinvointiin myönteisesti vaikuttavia asioita pelastuslaitoksella koetaan. Tutkimuksessa keskeinen käsite on ns. työn imu, jolla tarkoitetaan työhön liittyvää innostumista, iloa, energisyyttä, sitoutumista ja ammatillista itsetuntoa sekä pystyvyyden tunnetta. Tutkimukseen liittyen Keski-Suomen pelastuslaitoksen kaikille viranhaltijoille ja työntekijöille sekä vapaaehtoispalokuntalaisille on lokakuussa lähetetty kyselyt, joilla pyritään kartoittamaan työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen luotettavuuden takia on tärkeää, että jokainen kyselylomakkeen saanut vastaa, joko sähköisen linkin kautta tai paperilomakkeella. Kaikki vastaukset käsitellään nimettöminä, eikä vastauksia ja henkilöä pystytä yhdistämään. n

AUTOMAATTINEN CO2 ALKUSAMMUTUSJÄRJESTELMÄ • purunpoistolaitteille • vetokaapeille • sähkökeskuksille • CNC-koneille

Ourex Oy • Mäkirinteentie 3, 36220 Kangasala • puh. (03) 212 8000 • faksi (03) 212 8158 • www.ourex.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


12

Tulevaisuudessa palomies työskentelee entistä tehokkaammin, kevyemmin ja turvallisemmin. — Lisäksi luultavasti myös yhä vähemmällä miesmäärällä, mutta kuitenkin niin, että työturvallisuus ei yksittäisissä tehtävissä kärsi. Millä toimintamalleilla ja tekniikoilla tämä ratkaistaan, nähdään tulevaisuudessa, sanoo pelastusylijohtaja Esko Koskinen.

Huoli työhyvinvoinnista Pelastusylijohtaja Esko Koskisella on haave: pelastustoimen työhyvinvointi on Suomessa maailman kärkitasoa.

V

ielä on matkaa huippuluokan työhyvinvointiin, Koskinen epäilee. Hän ihmettelee, miten vähän pelastustoimessa ylipäänsä puhutaan operatiivisen palomieshenkilöstön työhyvinvoinnista. — Olen miehistöstä aistinut, että ilmassa on turhautumista, mutta en osaa sanoa, mistä se johtuu. Syitä voi olla monenlaisia. Johtajat voivat olla liian kaukana — pitäisikö jalkautua ja keskustella? Voiko

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

henkilöstö päästä vaikuttamaan enemmän oman työnsä sisältöön? Liian usein pelastuslaitoksista puhutaan vain johdon tai organisaation näkökulmasta, henkilöstö sivuuttaen. Palomiesten toimintakyky ja altistumiselta suojautuminen ovat toki tärkeitä asioita, mutta työhyvinvoinnilla on muitakin ulottuvuuksia. — Viihtyvyys työssä, motivoituneisuus, halu oppia uutta, urasuunnittelu, urakierrot, tulos- ja kehi-


13

TYÖURAT ESITTELYSSÄ

tyskeskustelut, tiimikeskustelut, Koskinen luettelee esimerkinomaisesti. Pelastuslaitoksissa olisikin Koskisen mielestä selvä tilaus henkilöstöhallinnon modernisoinnille, jossa huomioitaisiin työhyvinvoinnin järjestelmällinen edistäminen. Nyt henkilöstöhallinto on hyvin laitoskohtaista. Paikoin siihen on kiinnitetty hyvin huomiota, mutta on laitoksia joissa voimakkaampi ote olisi paikallaan. Koskinen odottaa innolla ensimmäisen valtakunnallisen työhyvinvointikyselyn valmistumista. Kun tulokset saadaan, on tärkeää käynnistää pelastuslaitoksen sisäinen kehittämisprosessi. Johdon pitää oikeasti antaa näyttöjä huonoja arvosanoja saaneiden asioiden parantamisesta, muuten henkilöstön turhautuminen jatkuu. Samalla Koskinen esittää, että Kuntatyönantaja ja ammattiliitot yhdessä miettisivät työhyvinvoinnin ja työviihtyvyyden kehittämistä pelastustoimessa. — En anna yksityiskohtaisempia ohjeita, mutta toivon todella, että kaksi osapuolta ryhtyisivät tässä toimeen.

Laitosten yhdistymisiä odotettavissa Lokakuun alussa pelastusylijohtajana aloittanut Esko Koskinen on pitkän linjan virkamies. Tullessaan pelastusosastolle 70-luvun lopulla ei palomiehen arvostus ollut lähellekään sitä mitä tänään. — Haluan onnistua tehtävässäni edeltäjäni tavoin niin, että pelastustoimialan merkitys säilyy ja kasvaa yhteiskunnassa. Pelastajan ammatti on yksi arvostetuimmista ammateista Suomessa. Ansio siitä kuuluu kaikille alalla työskenteleville. Arvostus perustuu siihen valtavaan osaamispääomaan, mitä pelastustoimessa on, Koskinen sanoo. Omalla asialistalla korkealla on pelastusalan tutkimus- ja kehittämisyksikön perustaminen. Osaamiskeskusta tarvittaisiin, jotta alan omaa tutkimustoimintaa voitaisiin tehdä laadukkaammin ja monipuolisemmin. Osaltaan se lisäisi myös alan yleistä arvostusta edelleen. Virassa aloitusta leimaa julkisen talouden ahdinko, jonka epäillään tuovan muutoksia myös pelastuslaitosten rakenteisiin. >

Palomiehen ammatti määräaikaiseksi? Palomiesten työurissa ei ole vielä saatu sellaisia suuria valtakunnallisia läpimurtoja, joita valtioneuvoston tekemien eläkeikälinjausten yhteydessä toivottiin. Pelastusylijohtaja Esko Koskinen toteaa, että pelastuslaitosten sisällä tapahtuva uusien työtehtävien löytäminen ei ole käynyt ihan niin helposti kuin silloin kuviteltiin. Eläkeiän asteittaisia nostopaineita on yhteiskunnassa edelleen. Julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan vanhuuseläkkeen alaikärajan nostamisesta saatetaan tehdä päätöksiä hyvinkin pian. Tilanteen ollessa tämä on Koskisen mielestä pystyttävä keskustelemaan myös siitä vaihtoehdosta, että palomiehen työ ei olekaan viimeinen ammatti ennen eläköitymistä. Työntekijällä olisi työuran aikana mahdollisuus opiskella uusi ammattitaito kokonaan toiselta alalta, jolle voisi siirtyä, kun fysiikka ei enää salli työskentelyä raskaissa pelastustehtävissä. Työantaja voisi osallistua malliin esimerkiksi myöntämällä tuettuja opintovapaita.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


14

— Kukaan ei oikeasti tiedä, miten kuntakentälle käy. Näyttää kuitenkin selvältä, että pelastustoimen aluejako tulee muuttumaan. — Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla puhutaan Helsingin ja Vantaan kuntaliitoksesta, joka luonnollisesti näkyisi pelastuslaitoksilla. — Voidaan perustellusti sanoa, että osa nykyisistä pelastustoimen alueista on taloudelliselta kantokyvyltään pieniä. Jos kuntatalouteen tulee isoja säästöjä, jotka kohdistuvat näiden alueiden kuntiin, seurauksena on muutoksia palvelutasossa tai henkilöstön asemassa. Koskinen kysyy, olisiko järkevää rakentaa pelastuslaitokset 11 alueen pohjalle, poliisin rakenteen mukaisesti. — On vain hyvä, että joillain pelastuslaitoksilla menee paremmin, mutta ministeriössä pelätään, että joillain laitoksilla menee paljon huonommin. Jos laitoksia olisi lukumääräisesti vähemmän, voisi jäljelle jäävien taloudellinen liikkumavara olla parempi.

Esimiesten roolia voidaan nostaa Pelastusalan koulutuksen kehittämisen lähitulevaisuuden painopisteen Koskinen uskoo olevan jatkoja täydennyskoulutuksen uusimisessa. — Itse näen, että järjestelmän tulisi olla sellainen, jossa palomies ”joutuu” kouluttautumaan säännöllisin väliajoin koko uransa ajan. Täydennyskoulutuk-

seen tulisi selkeät erikoistumisvaihtoehdot palomiehen erityistehtäviin. Erikseen olisi syytä penkoa esimiesten koulutusta ja tehtäviä. Koskinen näkee, että esimiehet voivat olla nykyistä selkeämmin johtotehtävissä. — Miehistön, esimiesten ja päällystön lukumääräinen suhde on kysymysmerkki. Tuntuu siltä, että paloesimiehet on jollain tavalla unohdettu luonnonvara. — Tarvitaanko lähtöihin johtajaksi palopäällikköä tai palomestaria, vai voidaanko paloesimiehen roolia korostaa — onko kombinaatio nyt oikea, perustuuko toimintamalli osaamiseen järkevällä tavalla? Päällystökoulutus on Koskisen mielestä ”äärimmäisen suuri kompromissi aineiden ja ajan välillä”. Yleistutkintoon ei helpolla mahdu kaikkia päällystön työssään tarvitsemia juridiikan, talouden ja henkilöstöhallinnon johtamissisältöjä. — Näyttää siltä, että kaikilla tutkintotasoilla on vajetta johtamisopinnoissa. Siitä voitaisiin keskustella, annetaanko johtamiskoulutusta oppilaitoksessa vai työpaikalla. Valtionhallinnossa esimiestehtäviin siirtyvät saavat johtamisoppia talon kursseilla. Joka tapauksessa nykyaika edellyttää, että myös pelastustoimessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota johtamistaitoihin. Pidemmällä aikavälillä on mietittävä, miten pelastustoimeen luodaan oma ylempi korkeakouluväylä. n

ESITTELYSSÄ: Esko Koskinen SYNTYNYT 8.11.1951 Helsingissä, missä asuu edelleen. PERHEESSÄ vaimo ja kolme lasta, kolme lastenlasta. KOULUTUS oikeustieteen kandidaatti, varatuomari. TYÖSKENNELLYT ennen pelastusylijohtajaksi nimittämistä sisäministeriön pelastusosaston apulaisosastopäällikkönä, hallitusneuvoksen virkanimikkeellä. Sisäministeriöissä eri tehtävissä vuodesta 1974 alkaen, pelastusosastolla vuodesta 1977.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

VAPAA-AJALLA liikkuu mielellään ja kulkee luonnossa. Lukuharrastus keskittyy historiaja elämänkertakirjallisuuteen. Erityisesti sota- ja poliittinen historia kiinnostavat. Myös lastenlasten kanssa puuhailu täyttää aikaa. Kesät perhe viettää Pirkanmaalla Lempäälässä ja Vesilahdella. Kesärenkitehtävät vaimon sisaren maatilalla ovat hyvää vastapainoa työlle Helsingissä. PUOLUEISIIN täysin sitoutumaton.


15

Nykymallin vaihtoehtoja selvitetään Jälleen on noussut esille ajatus pelastustoimen valtiollistamisesta.

P

elastusylijohtaja Esko Koskisen mukaan pelastusosastolle ei ole annettu valtiollistamiseen liittyvää valmistelutyötä. — Normaaliin virkamiestyöhön liittyen teemme päätöksentekijöitä varten selvitystä eri vaihtoehdoista, joita nykymallin lisäksi ovat aluejaon muuttaminen ja valtiollistaminen. Tämä on eri asia kuin valtiolliseen järjestelmään siirtymisen valmistelu, selventää Koskinen. — Juuri tänään minun tiedossani ei ole aktiivisia pelastustoimen valtiollistamissuunnitelmia. Sellaista poliittista käskyä ei ole annettu. Tiedän, että erilaisissa työryhmissä keskustellaan yleensäkin kuntien tehtävistä, ja monet kunnanjohtajat ovat antaneet lausuntoja pelastustoimen siirtämisestä valtiolle. — Haluan korostaa sanaa ”tänään”, sillä näyttää siltä, että julkisessa taloudessa uutisia voi tulla todella nopeasti. Hallitus käsittelee rakennepoliittisia toimia joulukuuhun mennessä. Keskitetyn tuloratkaisun toteutumisesta kuullaan pian. Kuntasäästöjen toteuttamistavat ovat auki. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eletään hektisiä aikoja.

Vasta tammikuussa kuntien tehtäviä hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkuselle kartoittanut työryhmä päätyi esittämään, ettei valtiollistamiselle ole tarvetta. 292 kunnasta vain 24 oli ehdottanut pelastustoimen siirtoa valtiolle. Silloisen työryhmän mukaan pelastustoimen tehtävät on painopisteeltään paikallista turvallisuustoimintaa, jolla on yhtymäkohtia kunnallisiin tehtäviin, kuten ensivaste- ja ensihoitotehtävissä terveydenhuoltoon. — Sikäli kuin kuntien muutostoiveet perustuvat kuntien taloudellisen rasituksen keventämis-

— Valtiollistamisessa avaimet ovat kuntien käsissä, pelastusylijohtaja Esko Koskinen sanoo. Päätös valmisteluineen olisi vuosien prosessi.

Selvitämme eri vaihtoehtoja, joita ovat nykymalli, aluejaon muuttaminen ja valtiollistaminen

tarpeeseen, ei ole tarkoituksenmukaista ratkoa kuntien taloudellisia ongelmia tehtäväsiirroilla, jollei sen kautta ole aikaansaatavissa siirrettävän toiminnon kustannusten keventymistä, tammikuisessa raportissa pyöriteltiin. Vajaassa vuodessa kokonaiskuva kuntien taloudesta on ehtinyt täsmentyä. Kuntatalouteen kohdistuu kahden miljardin euron säästöpaineet.

Valtiolle siirtäminen ei sinänsä säästä julkisessa taloudessa mitään — veronmaksajat maksavat edelleen —, mutta kuntien ahdinkoa se helpottaisi. Valtiolle omistajuus kuitenkin antaisi mahdollisuuden sellaisiin säästöihin, joita aluelaitosjärjestelmässä ei hallintorakenteen vuoksi saada. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


16

Saa antaa palautetta PELASTUSYLIJOHTAJAN virkahuone Sisäministeriön rakennuksessa on lähes askeettinen. Se on myös yllättävän pieni, kuten viereinen sihteerin huonekin. Pelastusosasto näyttää virastolta, jossa rahaa ei tuhlata kalliisiin nahkasohviin tai massiivisiin kirjoituspöytiin. Lokakuun alussa pelastusylijohtajana aloittaneen Esko Koskisen pöydällä on muutama paperipino, ei juuri muuta. Joko edeltäjä Pentti Partanen on siivonnut hyvin tai Koskinen itse tulee toimeen vähällä tavaralla.

Koskinen tunnetaan, mutta silti hän sanoo valmistautuneensa siihen, että uudessa virassa aloit-

tamisen jälkeen häneltä tullaan kysymään mielipidettä asiaan jos toiseenkin. Ylijohtajana hän toivoo olevansa helposti lähestyttävä. — Toivottavasti minua ei koeta etäiseksi, vaan kanssani voitaisiin keskustella riippumatta siitä, mikä virka-asema itse kullakin on. En ole herkkähipiäinen, kestän järkevän palautteen.

Palautetta Koskinen tullee saamaan. Ylijohtaja on ollut keulakuva, johon on vedottu, kun palokunnissa on koettu joku epäkohta. — Palaute annetaan usein sisäministeriöön, vaikka usein — esimerkiksi työhyvinvoinnissa ja eläkeiässä — oikea kohde olisi kuntatyönantaja, ehkä myös

— Hankintatoimessa voi tulla säästöjä, samoin päällekkäisissä tietojärjestelmissä. Toisaalta säästöt saatetaan syödä siirron aiheuttamissa muutoskustannuksissa. Merkittävin asia olisi, että keskitetty johto toisi mahdollisuuden samanlaisiin säästöihin kaikissa pelastuslaitoksissa. Nythän laitokset elävät jokainen omaa elämäänsä. — Toisaalta voi kyllä heittää kysymyksen, että kannattaako muutosta tehdä suhteellisen hyvin toimivaan järjestelmään vai selvittäisiinkö hienosäätämällä nykyistä, Koskinen esittää.

Valtiollistaminen voisi avautua, jos kuntien tehtävissä tapahtuisi suuri siirtymä valtiolle — esimerkiksi terveydenhuollossa. Silloin myös pelastustoimen kohtaloa jouduttaisiin miettimään. Henkilöstölle omistajan vaihdos toisi yhtäläisen henkilöstöpolitiikan kaikissa pelastuslaitoksissa. Koskinen epäilee, että miehistön arjessa ei muuten juuri mikään muuttuisi. Paikallisesti päätettäisiin edelleen monista käytännön asioista. — Jos pelastustoimi tulisi valtiolle, olisi sen tontti varmasti hyvin hoidettu. Puolensa on siinäkin, että se yhdellä palalla täydentäisi valtion turvallisuussektoria.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ammattiliitto. Ymmärrän että asiat harmittavat, mutta aivan liian usein paha olo kanavoituu ministeriöön, Koskinen miettii.

Toisaalta pelastusosastokin voi olla julkisesti huolissaan asioista, jotka vaativat korjausta, vaikka ne eivät osaston päätösvaltaan kuuluisikaan. — Voimme osaltamme olla vaikuttamassa niin, että ne tahot jotka asioita voivat hoitaa kuntoon, myös tarttuvat ongelmiin. Koskinen toistaa usein, että ”hyvä kun keskustellaan”. — Kun epäkohdat nousevat puheeksi, käy usein niin että asiat lähtevät siitä vähitellen korjautumaan.

Nykyiseen talousongelmaan valtiollistaminen ei olisi mikään nopea täsmälääke. Se vaatisi usean vuoden valmistelun muun muassa omaisuuden siirtojen ja henkilöstön aseman uudelleen järjestelyjen osalta. Esimerkkinä juridisista kysymyksistä, joita jouduttaisiin selvittämään, on se voisiko sairaanhoitopiiri tilata valtion pelastustoimelta ensihoitopalveluita. — Jos rakenteelliset uudistukset nähdään välttämättömiksi, voisi sopiva etenemistapa olla järjestää pelastuslaitokset ensin uusiin hallintoihin kuntien omistuksessa ja sen jälkeen — jos edelleen koetaan tarpeelliseksi — tuoda valtiollistaminen visiona hallitusohjelmaan, sanoo Koskinen. n

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat MAURI RATILAINEN


17

LEHTIHARAVA Etelä-Savon sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Kati Myllymäki kysyy, miksi kunnille sysättiin merkittävät lisäkustannukset juuri ensihoitoon. Samaan aikaan hallitus puhuu normitalkoista ja siitä, mistä kuntien tehtävistä ja menoista voisi luopua. — Ensihoitoon satsataan nyt miljoonia lisää samalla kuin monissa kunnissa käydään yt-neuvotteluja ja mietitään esimerkiksi miten neuvoloissa pärjätään. HELSINGIN SANOMAT 7.10.2013

Kunnat kamppailevat nyt talouskriisissä, ja kysymys pelastustoimen siirtämisestä valtiolle on noussut esiin. Viimeistä työviikkoaan pelastusylijohtajana tekevä Pentti Partanen sanoo pallon olevan kunnilla. — Jos kunnat esittävät selvän halun toimialan siirtämiseen valtiolle, se on selvitettävä. Odotamme ehdotuksia syksyn aikana. KESKIUUSIMAA 27.9.2013

Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen sivutoiminen työntekijä ajoi humalassa aiheetonta hälytysajoa. Myöhemmin kuljettaja suistui tieltä ja törmäsi hälytysajoneuvolla puuhun. Palomiesliiton mukaan tapaus on valitettava esimerkki siitä, että tällä hetkellä sopimuspalokunnan toimintaan voi osallistua kuka tahansa. Liitto vaatiikin koulutus- ja pätevyysvaatimusten uudistamista. KALEVA 24.9.2013

AINA LÖYTYY HYVÄ SYY

TULLA MEILLE. Tiedustelut ja varaukset: Original Sokos Hotel Arinan Myyntipalvelu Puh. (08) 3123 255 | sales.oulu@sokoshotels.fi | Sokoshotels.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


18

Ei vielä mennyt mies Ammattitautiin sairastunut Jarmo Turunen toivoo työkyvyn arviointiin asiallisuutta ja inhimillisyyttä.

K

auniit sanat palomiesten työurien edistämisestä ja työkyvyn tukemisesta taitavat olla pelkkiä vitsejä, naurahtaa siilinjärveläinen vuoromestari Jarmo Turunen. Hänelle on viime vuosina kertynyt omakohtaista kokemusta siitä, miten järjestelmä kohtelee työssään sairastunutta palomiestä, jolla kuitenkin olisi terveyttä, osaamista ja halua työskennellä pelastuslaitoksella. Palomiehen, alipäällystökurssin ja paloinsinöörin paperit taskussaan 51-vuotias Turunen odottaa seuraavaa askelta prosessissa, jossa selvitetään, onko hän terve jatkamaan omassa virassaan ja jos ei, millaista uutta työtä hän voisi pelastuslaitoksella tehdä. Tilannetta on purettu pelastuslaitoksella käytössä olevan ”aktiivisen aikaisen tuen toimintamallin” mukaisissa kolmikantaneuvotteluissa, joihin ovat osallistuneet Turunen, työterveyshuolto ja työnantaja. Neuvotteluihin Turunen on saanut tukea Palomiesliitosta. Ratkaisua ei ole vielä saatu.

Ammattisairaus työpaikan sisäilmasta Kaikki alkoi kolme vuotta sitten — tai oikeastaan parikymmentä vuotta sitten. Silloin alkoi vuosien hengitysinfektiokierre, joka myöhemmin selvisi työperäiseksi. Turunen sairastui paloaseman sisäilman homemikrobeista, ja aluksi epäiltiin ammattiastmaa. Tutkimusten jälkeen diagnoosiksi varmistui ammattinuha, jonka perusteella vakuutusyhtiö teki korvauspäätöksen syksyllä 2011. Sairastumisen lisäksi Turusella on

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Sairaus on veressäni loppuelämän ajan.

ollut ylimääräistä epäonnea. Paloasemalla sattunut kaatumistapaturma vei leikkaukseen ja lähes vuoden mittaiselle sairauslomalle viime vuonna. Tänä keväänä puhkesi keuhkoputkentulehdus, joka uudestaan pakotti sairauslomalle. Työterveyshuolto epäili edelleen ammattiastmaa, jonka johdosta työterveyslääkäri ja Turunen sopivat uusista tutkimuksista ja työvuorossa tehtävästä PEFhengitysilmaseurannasta. Työterveyslääkärin mukaan Turunen on työkuntoinen, mutta PEF-seurannan aikana hän ei saa savusukeltaa. Voimassa olevien testitulosten mukaan Turunen on edelleen savusukelluskelpoinen. Syyskuun lopulla sairauslomalta ja vuosilomalta palauttaan Turunen siirrettiin työnjohdollisella päätöksellä päivävuoroon. PEF-seurannan luotettavuuden takia Turusen olisi työterveyslääkärin mukaan pitänyt saada jatkaa vuorotyössä, mutta työnantaja jyräsi mielipiteen yli.


19

Ammattitautidiagnoosi ja työtapaturma veivät voimia. — Syvissä vesissä on menty ja ajatukset ovat olleet synkät. Eikä vaikutus ole jäänyt yksin minuun, vaan tuntuu koko perheessä, sanoo Jarmo Turunen.

Osaamista olisi useaan tehtävään Koko kolme vuotta kestäneen sairauslomien ja takaisin työhön palaamisien vuorottelun ajan Turunen kokee saaneensa työpaikalla asiatonta ja epäoikeudenmukaista kohtelua. Hän sanoo tunteneensa, että häntä on painostettu ja että osa käytöksestä täyttää työpaikkakiusaamisen merkit. — Asiatonta vihjailua ja vähättelyä on ollut sekä sairauteni laadusta että työkykytestien suorittamisesta. Todellisuudessa olen suorittanut aina kaikki testit hyväksytysti. Viimeksi lihaskuntotestit, Oulun mallin toimintakykytestin sekä ja FireFitin polkupyöräergometritestin viime vuoden lopulla ja uudestaan tämän vuoden helmikuussa. Työterveyshuollon asiantuntemukseen Turunen luottaa, mutta lääkärien lausuntojen tulkinta pelas-

tuslaitoksella ihmetyttää. Työkyky kyseenalaistetaan ja testitulokset sivuutetaan. — On kysytty, miten voin olla terve työhön, jos minulla on ammattinuha. Todellisuus on, että pystyn tekemään työtä ammattitaudista huolimatta. Se ei ole mikään harvinainen tilanne, eikä mikään ihmeparantuminen. Silti sairaus on veressäni loppuelämän ajan. Laajasta koulutustaustasta huolimatta ammattimiehen osaamista ei ole pelastuslaitoksella osattu hyödyntää uudessa työtehtävässä. — Työantaja on valinnut junttausmentaliteetin, jossa yhtä asiaa yritetään ajaa kuin käärmettä piippuun, vaihtoehdoitta. Keskusteluissa on ollut vain palotarkastajan tehtävä, vaikka olen useaan otteeseen esittänyt omat toiveeni työuran jatkosta. — Myös vakuutusyhtiön mielipide on ollut, että jos joutuu lähtemään ammattitaudin takia työstä, >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


20

työantajan tulee varmistaa että uusi tehtävä on koulutusta ja osaamista vastaava sekä sellainen, jossa ei enää altistu aineille, joista ammattitauti aiheutui.

Työntekijöitä ei kohdella samanarvoisesti Päivävuoroon siirtämisen jälkeen Turunen sai työnantajalta kutsun työkuntoisuuden arvioimisen kuulemistilaisuuteen, vaikka terveystutkimukset olivat vielä kesken ja lääkärin lausunnot saamatta. — Tutkimusten ja työkykyarvion marssijärjestys ontuu pahasti. Työkyky voidaan arvioida vasta kun diagnoosi on varmistunut ja silloinkin kuulemistilaisuuden aloitteellisena osapuolena voi olla työterveyslääkäri, Turunen näkee. Turunen kokee, että hänen tapauksessaan ei toimita pelastuslaitoksella vuosia käytössä olleen työkykytestin prosessiohjeen mukaisesti. Ohjeessa työntekijällä on kolme kuukautta harjoitteluaikaa ja senkin jälkeen vielä ohjattua harjoitteluaikaa ennen työtehtävien uudelleenarviointia. — Tiedän, että paloasemalla toinen palomies on negatiivisten PEF-seurantatulosten jälkeen saanut kolme kuukautta aikaa suorittaa testit hyväksytysti ja tämän ajan hän oli edelleen työvuorossa operatiivisessa vahvuudessa, myös savusukellusvahvuudessa. Minulta testejä vaadittiin ennen työhön paluuta, kun olin vielä vuosilomalla, Turunen kummeksuu. — Ansiotason pudotus tuntuu pahalta, mutta vielä enemmän ihmetyttää jälleen kerran se, miten eri tavoin työtekijöitä kohdellaan. Ikävä sivujuonne on sekin, että Turunen on huomannut terveys- ja testitietojensa levinneen työpaikalla niiden tietoon, joille asiat eivät kuulu.

Poltetta työhön on edelleen Pyyhettä Turunen ei silti heitä kehään. — Haluaisin edelleen työskennellä pelastuslaitoksella. Tunnen, että minulla olisi paljon annettavaa. Olen vuosien aikana aktiivisesti hakenut laitoksella avoimena olleita paikkoja. Eihän työnantajallekaan ole mitenkään järkevää, että osaava kaveri heitetään yht’äkkiä päivävuoroon ilman mitään todellista työtä. Työantajan velvoitteet työntekijän tukemisesta työkykyongelmissa tulevat työturvallisuuslaista ja työsopimuslaista. Näiden pohjalta pelastuslaitoksissa on käytössä erilaisia tukiprosesseja, jotka yleensä ovat pelastuslaitoksen isäntäkunnan yleisohjelmia. Niissä ohjataan työnantajaa ja työntekijää löytämään yhteisesti keinot työssä jaksamiseen, työkyvyn ylläpitoon ja uuteen tehtävään siirtymiseen.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

— Tunnen, että minulla on vielä paljon annettavaa. Olen ollut alalla lähes 26 vuotta ja esimiestehtävissä vuodesta 1993 alkaen, Jarmo Turunen laskee.

Tällainen ohje on käytössä myös Turusen työpaikalla. Palomiesten työurien tukemisesta ja sairauslomilta palaavan huomioimisesta puhutaan juhlapuheissa, mutta todellisuus voi olla toinen. — Pelastustoimen yksi arvo, inhimillisyys, ei näytä käytännössä toteutuvan. Sen pitäisi tarkoittaa tasapuolisuutta ja ihmisarvon kunnioitusta. Minun kokemusten mukaan nämä ovat tyhjiä kirjaimia. — Ei ymmärretä ollenkaan, että sairauden ja tapaturman läpikäynyt ihminen on yleensä henkisesti todella rasittunut. Silloin asiallinen ja inhimillinen käytös korostuvat entisestään. Kun pitkien sairauslomien jälkeen viimein pääsee töihin ja tuntee oikein tekemisen poltetta, työhön palaamisen tukemisen sijaan kohtaakin painostusta ja vähättelyä. n

Teksti ja kuvat MIKKO TERÄVÄ


21

KYSY APTEEKISTA

Hyvää yötä ja huomenta

Vuorotyöntekijä, tutustu uutuuteen. Nyt apteekista!

Uusi Melatoniini Orion 1 mg lyhentää nukahtamisaikaa ja lievittää aikaeron yksilöllisiä vaikutuksia. Se ei aiheuta tokkuraisuutta, heräät pirteämpänä uuteen päivään. Nopeasti suussa hajoava ja hammasystävällinen tabletti voidaan ottaa myös ilman nestettä. Pakkauskoot 30 ja 100 tabl.

Orion on suomalainen avainlippuyritys.

Lisätietoja numerosta 010 426 2928 ark. klo 8–16 8–16.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


22

HAL

Hätäkeskusuudistus etenee aikataulussa HÄTÄKESKUSLAITOS

Hätäkeskusten yhdistäminen vuoden 2014 loppuun mennessä on edennyt suunnitellussa aikataulussa. Rakenneuudistukseen liittyvät yhteistoimintamenettelyt käytiin viimeksi Pirkanmaalla, Hämeessä ja Länsi-Uudellamaalla.

P

irkanmaan hätäkeskuksen toiminta Tampereella lakkaa tämän vuoden loppuun mennessä, jonka jälkeen Pirkanmaan ja Satakunnan hätäkeskuspalvelut tuotetaan Porissa. Nykyisten tietojen valossa Pirkanmaan hätäkeskuksen 52 vakituisesta virkamiehestä on siirtymässä Poriin noin puolet. 26 on jouduttu irtisanomaan. — Virkamiesten, joilla ei ole mahdollisuutta siirtyä Poriin, virkasuhde kestää tämän vuoden loppuun asti, kuten myös Hätäkeskuslaitoksen uudelleen sijoittamisvelvollisuus, kertoo Hätäkeskuslaitoksen ohjauksen ja ennakoinnin johtaja Teemu Hassinen. Tällä hetkellä Satakunnan hätäkeskuksessa Porissa työskentelee 37 henkilöä. Näillä näkymin uuden Porin hätäkeskuksen henkilöstöresurssitavoite ei täysin täyty, vaan henkilökuntaa joudutaan rekrytoimaan jonkin verran lisää.

Yt-neuvottelut käyty Hämeessä ja Länsi-Uudellamaalla Hämeen hätäkeskuksen toiminta Hämeenlinnassa ja Länsi-Uudenmaan hätäkeskuksen toiminta Lohjalla loppuvat kevään 2014 aikana. Tä-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

män jälkeen Hämeen ja Varsinais-Suomen hätäkeskuspalvelut tuotetaan Turussa ja Uudenmaan hätäkeskuspalvelut Keravalla. Lohjan toiminnan siirtämisen jälkeen kaikki Uudenmaan hätäkeskuspalvelut on keskitetty Keravalle. Itä- ja Keski-Uudenmaan sekä Helsingin hätäkeskukset yhdistettiin hallinnollisesti jo huhtikuussa 2013. Syyskuun lopussa päättyneiden yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen Hätäkeskuslaitoksen tiedossa oli, että Hämeen hätäkeskuksen 45 vakituisesta virkamiehestä 28 aikoi siirtyä työskentelemään Turun hätäkeskukseen. Länsi-Uudenmaan hätäkeskuksen 44 vakituisesta virkamiehestä puolestaan 35 aikoi siirtyä Keravalle. – Koska ihmiset tekevät henkilökohtaisia ratkaisujaan myös yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen, saattaa siirtyvien virkamiesten määrä ajan myötä vielä hieman muuttua, Teemu Hassinen toteaa. – Niiden henkilöiden irtisanomisesta, jotka eivät siirry uudelle paikkakunnalle, tehdään päätökset syksyn kuluessa. Henkilöstön irtisanominen on kuitenkin vasta viimeinen keino, Hassinen kertoo.


HAL

23

HAL tukee jäseniään muutostilanteessa HÄTÄKESKUSTEN ammattilaisten

Hätäkeskuslaitos tarjoaa muutosturvaa Hätäkeskuslaitos tarjoaa tukea muuttamiseen uudelle paikkakunnalle ennen 1.7.2010 virkaan nimitetyille ja niille vakituisen viran haltijoille, joilla työssäkäyntialueen raja ylittyy. Tällaisia tukia ovat esimerkiksi tutustumismatkat uudelle paikkakunnalle, muuttokustannuksen korvaus ja muuttoraha. Hätäkeskuslaitos tarjoaa tukitoimenpiteitä myös niille, jotka eivät aio siirtyä työskentelemään uudelle paikkakunnalle. Tukitoimenpiteillä edesautetaan heidän työllistymistään valtion muihin virastoihin tai muiden työnantajien palvelukseen. Näitä tukitoimia ovat muun muassa valtion sisäinen työnhaku ja hallinnonalan sisäiset virkajärjestelyt sekä TE-toimiston tarjoamat muutostuen ja -turvan palvelut, jotka mahdollistavat esimerkiksi erikseen työnantajan kanssa sovittavien työllistymisvapaiden pitämisen. — Tuotannollisin tai taloudellisin perustein päättyneiden virkojen osalta on Hätäkeskuslaitoksella kahden vuoden takaisinottovelvollisuus, Hassinen kertoo. — Hätäkeskuslaitoksesta irtisanotuilla vaatimukset täyttävillä vakituisilla virkamiehillä on etusija täytettäessä samantasoisia ja vastaavia Hätäkeskuslaitoksen avoimia virkoja ja määräaikaisia virkasuhteita. Lisäksi Hätäkeskuslaitoksessa työskentelee henkilöstökoordinaattori, joka auttaa ja tukee henkilöstöä työnhaussa sekä antaa tietoa erilaisista vaihtoehdoista kunkin oman elämäntilanteen mukaan. n

liitto HAL tukee jäseniään hätäkeskusuudistuksen johdosta tapahtuvien muutosten keskellä. Konkreettisimmin HALin tuki näkyy luottamusmiestoiminnassa. Luottamusmiehet toimivat työpaikoilla paitsi tiedonjakajina myös konkreettisina auttajina, joiden puoleen jäsenet voivat kääntyä ongelmatilanteissa. Liiton puoleen voi kääntyä myös oikeusturvakysymyksissä. Oikeusapu ja neuvonta lainopillisissa, palvelussuhteeseen liittyvissä asioissa on jäsenille maksutonta.

Yt-neuvotteluissa viimeksi olleissa hätäkeskuksissa ja uusissa hätäkeskuksissa työskentelevät luottamusmiehet: PIRKANMAA Luottamusmies Jaana Lindgren jaana.lindgren@112.fi puh. 040 730 7763) LÄNSI-UUSIMAA Luottamusmies Hanne Metsänen hanne.metsanen@112.fi puh. 045 114 9902 KERAVA Luottamusmies Johanna Eerola johanna.eerola@112.fi puh. 040 844 7890 VARSINAIS-SUOMI Luottamusmies Arto Väätti arto.vaatti@112.fi puh. 071 4704 450

Kaikkien luottamusmiesten yhteystiedot: www.halry.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


24

Palopojat näyttävät mallia nuoremmille Jos on terveyttä ja työtä, ikä voi olla positiivinen juttu, sanovat Joensuun kuuttakymppiä lähestyvät palomiehet.

P

ohjois-Karjalan pelastuslaitoksen Joensuun paloaseman ykkösvuoro oli 30. elokuuta päättämässä työvuoroaan, kun joku sen huomasi: tässähän ollaan itse kukin jo aika iäkkäitä! Keskiikä viidellä palomiehellä oli kunnioitettava 57 vuotta. Tilanne ikuistettiin valokuvaan paloaseman pihalla, höökin edessä. Päivät ja vuodet vierivät eteenpäin, mutta kuvaan on jälkipolville tallentunut palomiesten kokeneet kasvot. Ilmeissä on päättäväisyyttä, arvokkuutta —ehkä hieman ansaittua ylpeyttäkin. Nämä ”palopojat” eivät turhia voivottele, kun ei ole syytä. Ikää on tullut mittariin, mutta edelleen kunto on hyvä ja järki juoksee. Kaikki työvuorossa ovat savusukelluskelpoisia, ja yksikkö pystyisi myös vesisukellustehtäviin ja kemikaalionnettomuustehtäviin. Kuvasta saattaa huomata myös hieman vakavia ilmeitä. On vain kuukausi siitä, kun miehet saivat ikäviä uutisia. Työkaveri, palomies Kari Hiltunen on menehtynyt yllättäen liikuntaharrastuksen parissa, vain 49-vuoden iässä. — Sitä ei voinut uskoa todeksi. Vaikka sanottiin, että Hilu on poissa, niin ensimmäinen ajatus oli vain, että se on joku virhe, ylipalomies Eero Bogdanoff sanoo.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Joensuun paloaseman ensimmäinen työvuoro kuvattuna elokuun 30. päivä aamuyhdeksältä. Vuorokausi oli vilkas, viimeinen tehtävä oli autopalon sammutus aamuyöstä neljän aikoihin. Vasemmalta paloesimies Hannu Vinni, ylipalomies Eero Bogdanoff (vuorossa tuuraajana), palomies Antero Immonen, ylipalomies Markku Tuovinen ja palomies Kalevi Järvinen.

Totta se kuitenkin oli. Pelastuslaitokselta leipänsä hankkineen ja vahvasti juniorijalkapallon parissa vapaa-ajalla viihtyneen Hiltusen voimat loppuivat kuntosalilla sunnuntaina 28. heinäkuuta. Edessä olisi ollut testipelimatka perheen kaksospoikien — 14-vuotiaiden jalkapallolahjakkuuksien Jere ja Joona Hiltusen — kanssa Hollantiin.

Kaksoispoikien lisäksi Karia jäivät kaipaamaan 21-vuotias Jimi ja vaimo Sirpa. Valokuvan palomiehille Hiltunen oli pidetty työkaveri vuosien takaa. Hilu oli Joensuun paloaseman ensimmäisessä vuorossa, kunnes joitain vuosia sitten siirtyi työhön lähemmäs kotiaan Kohtiolahden asemalle.


25

Hilua on syksyn aikana muisteltu pelastuslaitoksella. Hyvät tarinat jäävät elämään — niin kaveria ei jätetä unohduksiin. Kaikkeen tottuneet palomiehetkin vakavoituvat miettimään, miten elämäänsä ei koskaan tiedä eteenpäin. Ehkä niin on hyvä, ehkä kuolevaisuutta ei kannata ryhtyä liikaa miettimään. Ehkä tärkeintä on elää tämä hetki tasapainoisesti, nauttia elämästä. Kuuttakymppiä lähestyvillä palomiehillä on pientä pilkettä silmäkulmassa ja sitä karjalaista elämäniloa, jolla vastoinkäymiset selätetään. Hyvässä kunnossa pysymiseen ei ole mitään erityistä salaisuutta: — Tasaista elämänmenoa. Liikuntaa sen mukaisesti, että urheiluvammoilta on säästytty. Leikkauksia on ollut, mutta niistä on hyvin tervehdytty. Oma vaikutuksensa on ollut varmasti silläkin, että paloasemalla ruokailu on muuttunut selvästi monipuolisempaan ja terveellisempään suuntaan, jos vuosien takaiseen verrataan, miehet myöntävät. — Ikäasian voi nähdä positiivisessakin valossa. Tässä on sammutusyksikkö, jossa palomiehet korkeasta iästä huolimatta pystyivät monipuolisesti pelastustehtäviin. Meillä pelastuslaitoksella miehet huolehtivat kunnostaan ja työnantaja myös tukee työssä jaksamista, paloesimies Hannu Vinni sanoo. — Iän kertyminen ja sen mukanaan tuomat vaivat tuovat palomiehelle kaksi huolenaihetta: pääsenkö läpi kuntotesteistä ja jos en, niin mitä sitten eteen. Myös sairaanhoitopiirille suoritettavat ensihoidon pätevyystestit tuottavat

ikääntyneelle enemmän stressiä, sillä muisti ei enää pelaa kuten nuoremmalla, Eero Bogdanoff huomauttaa. Ikääntymisessä on myös hyviä puolia. ”Nuoren miehen hötkyily” jää pois, kun kokemusta kertyy vuosien mittaan. Asiat osaa suhteuttaa mittakaavaansa, niin kentällä tehtävissä kuin asemapalvelussakin. — Motivaatiosta työnteko ei ole kiinni. Jos vain terveyttä riittää, niin mielellään sitä olisi työvuorossa loppuun asti, ylipalomies Markku Tuovinen sanoo. Kari Hiltunen (7.10.1963-28.7.2013) on syksyn aikana ollut monen muistoissa Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella. Hilu on sosiaalinen ja pidetty työkaveri, joka vapaa-aikanaan oli intohimoisesti kehittämässä juniorijalkapallotoimintaa Lehmon Pallon riveissä.

Ikä tuo kaksi huolenaihetta: pääsenkö läpi kuntotesteistä ja jos en, niin mitä sitten.

Pohjois-Karjalassa halutaan panostaa kuntotestauksen kehittämiseen ja sitä kautta henkilöstön työkyvyn tukemiseen, kertoo pelastusjohtaja Jorma Parviainen. — Pelastuslaitoksella on käytössä Joensuun kaupungin Varpu-ohjelma, jolla pyritään varhaisiin aktiivisiin tukitoimiin ja siten pitämään miehet työkunnossa. Viime vuosien aikana on operatiivisista tehtävistä siirtynyt toisiin tehtäviin seitsemän palomiestä ja kahdeksas on juuri siirtymässä. Uusia tehtäviä on löytynyt esimerkiksi kuntotestauksesta ja koulutuksesta. Myös perinteisestä ajattelusta poikkeavia työkunnon tukimuotoja on keksitty. Kiteelle henkilöstön käyttöön valmistui beach volley -kenttä, jossa materiaalikustannukset jaettiin yhteistuumin pelastuslaitoksen ja SPALin paikallisyhdistyksen Pohjois-Karjalan pelastushenkilöstö ry:n kesken. n

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat POHJOIS-KARJALAN PELASTUSLAITOS

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


26

Vakuutukset antavat jäsenelle monta turvaa SPALin ja HALin jäsenmaksuun sisältyy kattava vakuutuspaketti. Vapaa-ajalla turvaa antavat matkustajavakuutus ja tapaturmavakuutus. Työhön liittyviä vakuutuksia ovat vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus.

V

akuutuspaketti kattaa kaikki Palomiesliiton ja Hätäkeskusammattilaisten liiton jäsenet, työskentelivät he sitten pelastustoimessa, ensihoidossa tai hätäkeskuksissa. Vakuutusyhtiönä toimii Pohjoismaiden johtava vahinkovakuuttaja If. Vakuutettuina ovat niin työssä olevat jäsenet, työttömät, eläkeläisjäsenet kuin opiskelijajäsenetkin. Matkustajaja tapaturmavakuutuksessa vakuutettuina ovat alle 65-vuotiaat jäsenet – työssä olevat jäsenet, työttömät, eläkeläis- ja opiskelijajäsenet. Vakuutus on voimassa sen vuoden loppuun, jonka aikana jäsen täyttää 65 vuotta. Jos oma henkilövakuutusturva rakentuu liiton ottaman vakuutusturvan varaan, kannattaa ennen eläkkeelle jäämistä tai viimeistään 65 vuotta lähestyttäessä olla yhteydessä vakuutusyhtiöön, ettei jää kokonaan ilman vakuutusturvaa. Lisäksi uusia vakuutuksia haettaessa yhtiö saattaa vaatia terveydentilan selvittämistä.

Tapaturmavakuutus vapaa-ajalla Vapaa-ajan tapaturmavakuutuksesta korvataan vapaa-aikana sattuneita ta-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

paturmia, mikäli niitä ei korvata johonkin lakiin perustuen. Hoitokulujen varalta turva on 5 416 euroa ja pysyvän haitan varalta 11 484 euroa (vuoden 2013 luvut). Vakuutus ei korvaa tapaturmia, jotka sattuvat urheiluliiton tai -seuran järjestämissä kilpailuissa, otteluissa tai niitä varten järjestetyissä harjoituksissa. Myöskään valmennusohjelman mukaisesti harjoiteltaessa sattuneita tapaturmia ei korvata. “Puulaakiurheilu” on vakuutuksen piirissä. Vakuutusehdoissa määritellään riskialttiita lajeja, joita harrastaessa tai

kokeiltaessa sattuneita tapaturmia ei korvata. Näitä lajeja ovat esimerkiksi urheilu- tai laitesukellus, taistelu- tai itsepuolustuslajit, kiipeilylajit, ilmailulajit tai moottoriurheilu. Yksittäisten lajien kohdalta kannattaa vakuutuksen kattavuutta tiedustella suoraan Ifistä.

Matkustajavakuutus vapaa-ajalla Matkustajavakuutuksessa (ns. matkavakuutus) olennaista on sairauden ja tapaturman hoitokulut kattava turva.

Jäsenen vakuutukset VAPAA-AIKA TYÖ JÄRJESTÖ- TOIMINTA

LIITTOVAKUUTUS

AMMATTIHENKILÖN VAKUUTUKSET

JÄRJESTÖVAKUUTUS

l Matkustajavakuutus l Tapaturmavakuutus

l Vastuuvakuutus l Oikeusturva-

l Henkilö- ja

vakuutus

omaisuus vakuutus


STOCK.XCHNG/TOOMAS

27

Lisätietoja vakuutuksista l www.if.fi/spal l If-asiakaspalvelu puh. 010 19 19 19

Vahinkoilmoitukset l www.if.fi/spal l If-vahinkopalvelu puh. 010 19 18 18

Liiton jäsenen tapaturmavakuutuksesta korvataan vapaa-aikana sattuneita tapaturmia. Tiettyjä riskialttiita lajeja ja urheilun kilpailutoiminta on rajattu vakuutuksen ulkopuolelle, mutta ns. puulaakiurheilu on vakuutuksen piirissä. Yksittäisten lajien kohdalta kannattaa vakuutuksen kattavuutta tiedustella suoraan vakuutusyhtiö Ifistä.

Sen avulla voit saada nopeasti apua missä päin maailmaa tahansa. Vakuutus esimerkiksi kattaa lentokuljetukset, jos sairaus tai tapaturma vaatii nopeaa paluuta kotimaahan. Vakuutus on voimassa enintään 45 vuorokautta kunkin yksittäisen vapaa-ajan koti- tai ulkomaan matkan alkamisesta. Matkustajavakuutus korvaa matkasairauden ja -tapaturman aiheuttamia kuluja ilman ylärajaa, matkan peruuntumisesta ja keskeytymisestä aiheutuneita kuluja sekä kotiinkuljetukset. Se

kattaa myös matkalta myöhästymisiä, jos matkustaja myöhästyy esimerkiksi matkan alkamispaikasta bussin rikkoutumisen takia. Jos sairastut tai loukkaat itsesi lomamatkalla, hakeudu Ifin lääkäriasemaluettelossa olevalle lääkärille ja esitä liiton jäsenkorttisi. Silloin lääkäri laskuttaa hoitokulut suoraan vakuutusyhtiöltä. Vakuutukseen sisältyvät jäsenen mukana matkustavat alle 20-vuotiaat lapset. Ilman vanhempiaan matkusta-

vat lapset tarvitsevat oman matkavakuutuksen. Matkatavarat eivät sisälly matkustajavakuutukseen, vaan ne voi vakuuttaa erikseen. Huomaa kuitenkin, että esimerkiksi Ifin asiakkailla matkalla olevat tavarat kuuluvat automaattisesti kotivakuutukseen piiriin, joten tällöin matkalla mukana olevia tavaroita ei yleensä tarvitse vakuuttaa erikseen. Matkakohteessa harrastettavista urheilulajeista vakuutus kattaa esimerkiksi lenkkeilyn, mutta riskialttiita lajeja kuten laitesukellusta, riippuliitoa tai benjihyppyä varten tarvitset erillisen vakuutuksen. Jos olet epävarma, kattaako liiton ottama matkavakuutus lomasi urheilulajit, ota yhteyttä Ifin asiakaspalveluun. Ifin asiakaspalvelusta saat myös vakuutustodistuksen viisumia varten, kun matkustat Venäjälle. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


28

Jos sairastut tai loukkaannut lomamatkalla

1

Hakeudu Ifin lääkäriasemaluettelossa olevalle lääkärille. Luettelon sekä muita hyödyllisiä neuvoja ja vinkkejä matkalle lähtijälle löydät osoitteesta www.if.fi/spal, Jäsenvakuutukset.

2

Esittämällä SPALin tai HALin jäsenkorttisi lääkäriasema laskuttaa hoidosta aiheutuneet kustannukset suoraan vakuutusyhtiöltä, eikä sinun tarvitse käyttää matkakassaasi lääkärinpalkkioiden maksamiseen.

3

Jos matkakohteessasi ei ole Ifin sopimuslääkäriasemaa, voit käydä missä tahansa lääkärissä ja hakea korvauksen heti kotimaahan saavuttuasi joko internetin kautta (www.if.fi) tai soittamalla Ifin puhelinpalveluun puh. 010 19 18 18. Jäsenkorttia kannattaa kuitenkin aina tarjota, vaikka lääkäri ei olisikaan Ifin luettelossa.

rissä. Vakuutuksen korvausperusteen pitää olla syntynyt jäsenyysaikana. Lisäksi liitot huolehtivat jäsentensä puolesta vakuutuskorvausten omavastuuosuuksista. Vakuutukset ovat ammattiyhdistyksille tyypillinen jäsenetu, mutta SPALin ja HALin antamat lisäedut ovat harvinaisen laajat. Ammatillisesta vastuuvakuutuksesta korvataan henkilö- ja esinevahinkoja, jotka jäsen ammatissaan virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttaa työnantajalle, työtoverille tai sivulliselle henkilölle ja josta lain mukaan hän on korvausvastuussa. Korvauksen enimmäismäärä henkilö- ja esinevahingoissa on 85 000 euroa. Vastuuvakuutuksessa on rajauksia, joiden mukaan se muun muassa ei korvaa varallisuusvahinkoja, liikenne-

MATKUSTAJAVAKUUTUS ESITTELYSSÄ

Jäsenkortti mukaan matkalle Kun lähdet matkalle, ota SPALin tai HALin jäsenkorttisi mukaan, sillä se toimii myös matkustajavakuutuskorttina.

Vastuu- ja oikeusturvavakuutus ammatissa Työhön liittyvissä vastuu- ja oikeusturvavakuutuksissa turva on rakennettu jäsenlähtöisesti: Ifin vakuutussopimusten sisältöä täydennetään SPAL ja HALin puolelta muun muassa takaamalla kaikki jäsenet vastuu- ja oikeusturvavakuutuksen piiriin. Vakuutusehdoissa vaaditaan yleisesti 10 kuukauden jäsenyyden vähimmäiskestoa ammattiliitossa, mutta SPAL ja HAL huolehtivat vastuu- ja oikeusturvakorvauksista niidenkin jäsentensä osalta, jotka uusina jäseninä eivät muuten olisi vakuutussopimuksen pii-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kadonneen jäsenkortin tilalle saat uuden kortin nopeimmin tilaamalla sen netistä: www. palomiesliitto.fi > jäsenpalvelu > jäsenkortin tilaus tai www.halry. fi > jäsentietojen muutos. Voit myös soittaa liiton toimistolle tai lähettää sähköpostia. Jos tarvitset korttia matkaa varten, muista varata kortin toimittamiseen riittävästi aikaa, vähintään kolme viikkoa. Jos matkan lähtö koittaa nopeasti, eikä uusi jäsenkortti ehdi, saat matkavakuutustodistuksen soittamalla Ifin asiakaspalveluun.

vahinkoja eikä tahallisesti tai törkeällä varomattomuudella aiheutettuja vahinkoja. Ammatillinen oikeusturvavakuutus korvaa asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja työ- ja virkasuhteeseen liittyvissä asioissa 8 500 euroon asti. Korvattavia ovat omien kulujen lisäksi myös vastapuolen asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jos ne tulevat vakuutetun maksettavaksi. Tyypillisimmät oikeusturva-asiat liittyvät työ- ja virkasuhteen päättämiseen — esimerkiksi vaaditaan vahingonkorvausta laittomasta irtisanomisesta — ja palkkasaatavariitoihin. Käytännössä vakuutus ei korvaa asiaa, jossa virallisen syyttäjän syyte koskee tahallista tekoa, törkeää huolimattomuutta tai törkeää varomattomuutta. Työ- ja virkasuhteen tapaturmaasioissa vakuutus korvaa kustannuksia vakuutusoikeusvaiheessa. SPAL täydentää jäsentensä vakuutusturvaa tältäkin osin niin, että tapaturma-asioiden oikeudellisesta käsittelystä ei aiheudu jäsenelle kuluja varhaisemmassakaan vaiheessa. Kun sinun tarvitsee hakea turvaa vastuu- tai oikeusturvavakuutuksesta, ota ensisijaisesti aina yhteyttä Palomiesliiton toimistolle. Esiselvityksen jälkeen liiton toimisto ryhtyy tarvittaviin toimiin.

Järjestövakuutus liiton tapahtumissa SPALin ja HALin tapahtumiin osallistuessasi olet vakuutettu järjestövakuutuksessa. Vakuutuksesta korvataan henkilö- ja omaisuusvahinkoja, joita aiheutuu jäsenelle hänen osallistuessaan liiton järjestötehtäviin ja -tilaisuuksiin. n

Kaikkien vakuutusten tarkemmat ehdot saat If-vakuutusyhtiöstä.


29

PEO OPPILASYHDISTYS

Hyvää alkanutta syksyä! OPPILASYHDISTYKSEN toiminta ei aina välttämättä tapahdu porttien sisäpuolella ja kirjoitankin tätä ensimmäistä oppilaskunnan omaa palstaa yksiössä Punavuoressa. Haasteita kirjoittamiseen tuo se, että läppärini latauskaapeli päätti viettää syyslomansa Riemukaaren pöytälaatikossa ja sijaisena toimii, jo melkein unohdettu, ”täpperini”. Kymmensormijärjestelmä on silti edelleen käytössä, nyt vaan yksi sormi kirjoittaa ja yhdeksän muuta katsovat. Ai niin, saanen esittäytyä. Nimeni on Benjamin Ilvonen, opiskelen Pelastusopistolla AMK:n 12-kurssilla ja minut valittiin oppilasyhdistyksen syyskokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi, Camilla Volasen seuraajaksi. Oppilasyhdistyksellä menee hyvin! Pubissa riittää asiakkaita niin talon omasta takaa, kuin lyhytkurssilaisten täydentämänäkin, mutta kuinka kauan? Kysymys on herännyt esiin samassa yhteydessä, kun on puhuttu opintososiaalisten etujen leikkaamisesta. Tällä hetkellä tietoa ei ole tullut asian käsittelyn vaiheista, eikä siitä onko päätöksiä tehty. Opiskelijoihin vaikuttavimpia esityksiä ovat olleet asumisen ja ruokailun maksullistaminen. LUODAAN onnettomuusskenaario, jossa asuminen Pelastusopiston asuntolassa on muutettu maksulliseksi. Onnettomuuspaikkana toimii siis kuuden hengen solut, joissa kaksi opiskelijaa jakaa yhden kolmesta huoneesta. Jokaisella on oma sänky, vaatekaappi ja kirjoituspöytä. Keittiö, wc ja suihku jaetaan kuuden hengen kesken. Tiedustelun tuloksena syntyy kysymys: Kuinka moni olisi valmis maksamaan kyseisestä asumismuodosta, jos vaihtoehtona olisi ottaa yhteiskämppä tai jopa oma asunto jostain Petoselta? Omalla kohdallani vapaiden markkinoiden vaakakuppi kolahtaisi kuuluvasti pöytään. Tilannepaikanjohtaja miettii kysymyksen pohjalta onnettomuudesta mahdollisesti aiheutuvia seuraamuksia ja lisävahinkojen syntymistä. Oppilasyhdistyksen kannalta asuntolan asukkaiden määrän laskeminen saattaisi vaikuttaa merkittävästi

sen toimintaan. Tällä hetkellä yhdistys toimii hyvin voimakkaasti Letkupubin kautta. Suurin osa esimerkiksi kurssimatka-avustuksiin käytettävistä rahoista tulee pubissa myytävistä virvokkeista ja muista tuotteista. Tällä hetkellä pubi on opiskelijoille kuin olohuone, jonne voi rappuset alas kävelemällä siirtyä viettämään koulupäivän jälkeistä iltaa. Kuinka moni asuntolasta pois muuttajista enää illalla lähtisi takaisin opistolle kotiin päästyään? Suurin ongelma ei toki tulisi olemaan myynnin laskeminen, vaan jo tälläkin hetkellä harvinaisten vapaaehtoisten työntekijöiden löytäminen tiskin taakse. Ilman pubia oppilaskunnan toiminta olisi mahdotonta tällaisenaan mitä se nyt on. ASUNTOLASTA puhuttaessa en malta olla ottamatta esille viimeaikoina hyvin paljon keskustelua aiheuttanutta yhdenmukaistamis- ja parantamistoimenpidettä. Aluksi luulin, että ilmoitus asuntolan hyllyjen lukumäärän yhdenmukaistamisesta olisi ollut virheellinen, sillä siinä selvästi luki, että toinen opiskelijoiden kahdesta hyllystä tullaan poistamaan, eikä suinkaan lisäämään puuttuvia. Ilmoitus ei ollut virheellinen, sillä samalla viikolla ”ylimääräiset” hyllyt heitettiin alas luhtikäytävältä ja pistettiin polttopuiksi. Onko nyt tämä opiskelija, jolla ei kahta hyllyä alun perin ollutkaan, tyytyväinen siihen että kaverillakaan ei ole, vaikka hän ei itse lisää säilytystilaa saanutkaan? Oppilaskunnan ja talon välisessä kommunikoinnissa on vielä parantamisen varaa, vaikkakin sitä on viime vuosina parannettu paljon. ÄLKÄÄ silti ymmärtäkö väärin, sillä meillä opiskelijoilla menee tällä hetkellä oikeasti todella hyvin! Koulutuksen laatuun satsataan ja opettajat kuuntelevat entistä enemmän kursseilta saatua palautetta ja yrittävät kehittää opetusta saamansa palautteen pohjalta. JATKOSSA oppilaskunta tulee ottamaan syvällisemmin kantaa opintososiaalisiin asioihin opiskelijoiden kannalta. TÄMÄN kirjoituksen pohjalta annan teille kaikille kalliinarvoisen neuvon: Älkää missään nimessä ryhtykö kirjoittamaan googlen hakusanaa pitempää kirjoitusta tablet-tietokoneella! Ystävällisin terveisin, Pelastusopiston oppilasyhdistyksen puheenjohtaja BENJAMIN ILVONEN

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


30

— Poliisilta vaaditaan enemmän tehokkuutta. On meidän itsemme vastuulla, miten saamme tuloksia parannettua. Tarvitaan uudenlaisia valmiuksia ja siksi koulutustakin kehitetään, rehtori Kimmo Himberg sanoo.

Koulutus tuo poliisille eväitä kehittyä työuralla Poliisin koulutusuudistuksessa ei ole vaaraa siitä, että peruspoliisista tulisi liian akateemista tai teoreettista. — Uusi koulutus antaa poliisille edellytyksiä opiskella ja kehittyä läpi oman työuransa, Polamkin rehtori Kimmo Himberg sanoo.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

P

oliisiammattikorkeakoulussa Tampereen Hervannassa on vilkasta. Yhden vuoden aikana opintonsa aloittaa seitsemän poliisikurssia, joten uusia oppilaita oppilaitokseen tulee aina muutaman kuukauden välein. Seuraavan vajaan vuoden aikana Polamkissa ei kuitenkaan aloita yhtään uutta kurssia. Viimeisin luokka aloitti opinnot syyskuussa, mutta sen jälkeen uusi kurssi aloittaa vasta elokuussa 2014. Hengähdystauon syynä on poliisikoulutuksen muutos. Jatkossa myös perustutkinto on ammattikorkeakoulutasoinen (katso juttu Pelastusalan ammattilaisesta 4/13).


31

Uudistuksen perusteena on huolella tehty analyysi ympäristön muutoksesta.

ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytteeksi. Opiskeluun tulee lisää tiedon hankintaan ja käsittelyyn liittyvää sisältöä. — Aikaisemmin päällystökoulutukseen sisältyneet tutkimusmetodiopinnot siirtyvät osaksi peruskoulutusta. Muutoksella halutaan korostaa sitä, että tänä päivänä valmistuvalle nuorella poliisilla on edessään työura, joka edellyttää läpi työuran kestävää opiskelua. Siksi uusilla poliiseilla tulee olla aiempaa enemmän opiskeluun, tiedon hankintaan ja sen analyysiin liittyvää osaamista, Polamkin rehtori Kimmo Himberg perustelee. Samalla hän vakuuttaa, että konstaapeleista ja ylikonstaapeleista ei olla tekemässä liian akateemisia tai teoreettisia. — Poliisikoulutuksen vahvuutena säilyy tiivis työelämäyhteys, joka saavutetaan ohjatulla työharjoittelulla. Lisäksi isolla osalla opettajakunnasta on luja kokemus käytännön poliisityöstä. Kun aikaisemmin opintojen aikana oli kaksi puolen vuoden työharjoittelujaksoa, suorittavat tulevat konstaapelit jatkossa yhden vuoden mittaisen kenttäharjoittelun keskellä opintoja.

Vaatimukset kasvavat

Syksystä 2014 alkaen poliisin miehistötutkinto on 180 opintopisteen laajuinen amk-tutkinto ja päällystötutkinto 120 opintopisteen laajuinen ylempi amk-tutkinto. Erillisillä esimiestyön ja työnjohdon erikoistumisopinnoilla (30 op) saa pätevyyden alipäällystövirkoihin. Perustutkinto pitenee 15 opintopisteellä eli noin puolella vuodella vanhaan tutkintoon verrattuna. Päällystöopinnot taas lyhenevät noin 60 opintopisteen verran. Koulutusremontti on Polamkille sälytetty osa poliisin laajempaa hallintorakenneuudistusta eli Pora 3:sta.

Parempia valmiuksia Poliisitutkinto siis laajenee jonkin verran, kun taas päällystötutkinto supistuu merkittävästi. Opintojen sisällä suurin muutos kohdistuu opinnäytetyöskentelyyn, joka muuttuu täydeksi

Uuden koulutuksen asettava lainsäädäntö on vielä eduskuntakäsittelyssä, mutta se tultaneen hyväksymään vielä tänä vuonna. Alan sisällä koulutuksen kehittämiselle on laaja hyväksyntä. — Uudistuksen perusteena on huolella tehty analyysi poliisin toimintaympäristön muutoksesta lähivuosikymmeninä. Siitä ei siis ole kyse, että me nyt vain haluaisimme perustutkinnon korkeakoulutasoiseksi. Korkeakoulututkinnossa itsessään ei ole enää mitään glooriaa, vaan perusteiden on lähdettävä ympäristön ja yhteiskunnan muutoksesta, Himberg sanoo. Ympäristössä yksi ulottuvuus on suomalaisen yhteiskunnan muutos yhä monikulttuurisemmaksi. Se näkyy poliisin kenttätyössä samalla tavalla kuin esimerkiksi pelastustoimen puolella ensihoidossa. Samanaikaisesti joudutaan vastaamaan myös valtiontalouden tehostamisvaatimuksiin. Suuressa osassa maata poliisipartioita on todella harvassa. Ei ole mahdollista osoittaa erikoiskoulutettuja poliiseja eri tilanteisiin, vaan partion tulee suoriutua hyvin vaihtelevista tehtävistä — päihtyneen kuljettamisesta perustasoiseen rikospaikkatutkintaan. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


32

Poliisiopiskelijoiden etuja leikataan rajusti. Päiväraha poistuu ja ateriaetu häviää. Rehtori Kimmo Himbergin mukaan opintoedut eivät kuitenkaan ole enää korostuneet, kun opiskelijoilta on kysytty syitä koulutuksen kiinnostavuuteen.

— Poliisin pitää olla monialaosaaja. Poliisilta haetaan vaikuttavuutta, mutta samaan aikaan myös kustannusten leikkaamista eli tehokkaampaa toimintaa. Tehoa voidaan saada tietotekniikan entistä paremmalla hyödyntämisellä, jolloin opetuksen täytyy antaa valmiuksia teknologian käytölle. Lainsäädäntöpuolella poliisin toimintaa ohjaava normisto on muuttumassa yhä yksityiskohtaisemmaksi. Poliisilaki, esitutkintalaki ja pakkokeinolaki ovat kokemassa täyden uudistuksen. Kentällä asiakastyötä tekevän konstaapelin pitää hallita todella hyvin lainsäädäntö, sekä teoreettisesti että käytäntöön soveltaen. — Kaikki muutokset yhdessä ovat pohjana ajattelulle, että poliisikoulutusta on laajennettava ja muokattava entistä enemmän asiantuntijakoulutuksen suuntaan, Himberg tiivistää.

Jatko-opinnot avautuvat Uudistuksessa poliisin koulutusjärjestelmä harmonisoituu yleiseen koulutusjärjestelmään. Poliisien jatko-opintojen kannalta se on tärkeä parannus. Päällystötutkinto muuttui opistotasoisesta ammattikorkeakoulutasoiseksi 90-luvun lopulla. Ongelmaksi muodostui se, että perustutkinto oli jäänyt koko suomalaisen ja eurooppalaisen tutkintojärjestelmän ulkopuolelle. Vaikka se laajuudeltaan olikin jo melko lähellä ammattikorkeakoulututkintoa, päällystökoulutukseen tultaessa opinnot jouduttiin ikään kuin aloittamaan alusta. Konkreettisesti tämän näkyi siinä, että päällystökoulutuksesta valmistuneella oli takanaan yhteensä 345 opintopisteen verran poliisiopintoja — huima määrä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Harmonisoinnin myötä poliisin tutkinto on samalla viivalla muiden ammattikorkeakoulu- ja korkeakoulututkintojen kanssa. Aikaisemmilla opinnoilla voi saada korvattua joitain Polamkin opintoja. Poliisitutkinnon suorittanut puolestaan on kelvollinen jatkamaan opintoja muissa korkeakouluissa, joko suoraan tai täydentävien opintojen jälkeen. — Sekin on merkittävää, että jatkossa poliisiopiskelijat voivat halutessaan osallistua opiskelijavaihtoon. Opiskelijamme voivat EU-vaihdon kautta opiskella ulkomaisissa yleisissä tai poliisiammattikorkeakouluissa ja vaihtokauppana Tampereelle tulee opiskelijoita muiden maiden oppilaitoksista, Himberg kertoo.

Kokemusta arvostetaan Poliisin tutkintoon tullaan nykyään keskimäärin 24-vuotiaana ja ammattiin valmistutaan 27-vuotiaana. Menneisiin vuosikymmeniin verrattuna silmiinpistävää on, että suurella osalla hakijoista on jo jokin ammattitutkinto takataskussa. Joka viidennellä se on jonkun muun alan alempi korkeakoulututkinto ja joka kymmenennellä ylempi korkeakoulututkinto. Alalla ei ole pelastustoimen tapaan noussut keskustelua tavoitteesta saada laskettua ammattiin valmistuvien keski-ikää. Päinvastoin, opiskelijoiden yläikärajaa ei enää vuosiin ole ollut käytössä. Rehtori Himberg pitää vain myönteisenä sitä, että poliisiopintoihin tulevilla on jo elämänkokemusta ja opintoja muilta aloilta. — Se näkyy ammatillisena varmuutena, kun siirrytään kenttätyöhön. Myöskään pelastustoimen tapaista ikääntymisongelmaa ei poliisissa ole. — Poliisi on siinä mielessä hyvä organisaatio, että tehtäviä on tarjolla hyvin monenlaisia. Yleisesti jossain vaiheessa työuraa siirrytään kolmivuorotyöstä eli hälytys- ja valvontatehtävistä esimerkiksi rikostutkintaan. Tehtävät ovat fyysisesti kevyempiä ja niissä pystyy hyödyntämään kentällä hankittua kokemusta. Tulevaisuudessa joudutaan vielä pohtimaan, pitäisikö jo poliisin peruskoulutuksessa olla mahdollisuus erikoistua. Nyt erikoistumiskurssit suoritetaan täydennyskoulutuksina. n

Teksti ja kuvat MIKKO TERÄVÄ


33

KUVITTELE TÄMÄ RAKENNUS ILMAN TURVALLISUUSRATKAISUJA

TURVALLISUUSALAN AMMATTILAISET KOHTAAVAT 13.–15.11. MESSUKESKUKSESSA HELSINGISSÄ Kansainvälinen FinnSec 2013 on turvallisuusalan tärkein tapahtuma, joka esittelee monipuolisesti ja asiantuntevasti kaiken turvallisuudesta ja suojelusta. Ammattilaisille on tarjolla seminaareja, tietoiskuja ja tuoteuutuuksia henkilöturvallisuudesta palosuojeluun ja sähköisistä turvajärjestelmistä riskienhallintaan. Tervetuloa oppimaan lisää!

SEITSEMÄN AMMATTITAPAHTUMAA YHDELLÄ KERTAA

KIINTEISTÖ VIHERTEK JULKISIVU

Päämediakumppani:

VÄRI&PINTA SÄHKÖ

Varmista sisäänpääsysi rekisteröitymällä ennakkoon: www.finnsec.fi. Voit myös rekisteröityä paikan päällä Messukeskuksessa. Aukioloajat: keskiviikko 13.11. ja torstai 14.11. klo 9–17 • perjantai 15.11. klo 9–16

OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


34

LIITTOKOKOUS

SPAL

LIITTOKOKOUS Oulu 27.11.2013

P

alomiesliiton vuoden 2013 liittokokous järjestetään Oulussa 27. marraskuuta. Vuosittainen liittokokous mm. vahvistaa strategiset tavoitteet ja painopistealueet sekä käsittelee talousasioita, kuten vahvistaa tilinpäätöksen. Läsnäolo-oikeus ja puheoikeus kokouksessa on kaikilla palomiesyhdistyksiin kuuluvilla jäsenillä ja liiton henkilöjäsenillä.

räisessä esityslistassa. Varsinaisia päätöksiä ylimääräisistä asioista ei tehdä, sillä päätöksiä voidaan tehdä vain asioista, jotka ovat esityslistalla. Yksittäisellä jäsenellä on mahdollisuus antaa liiton toiminnasta palautetta liittokokoukselle tai liittohallitukselle. Viestit tulevat liittokokoukseen oman alueen liittohallitusedustajan tai oman yhdistyksen puheenjohtajan ja luottamusmiehen kautta.

Paikkana Maikkulan Kartano Kokouspaikkana on Maikkulan Kartano Oulujoen rannalla. Kokous käynnistyy kello 13, jota ennen on tervetulokahvit sekä ilmoittautuminen ja yhdistysten valtakirjojen tarkistus. Ilmoittautumiseen kannattaa varata aikaa, joten paikalle on hyvä saapua hyvissä ajoin. Liittokokouksen jälkeen ilta jatkuu jäsenjuhlan merkeissä (katso tarkemmat tiedot ilmoituksesta viereiseltä sivulta).

Esityslista lähetetty yhdistyksille SPALin paikallisyhdistyksille on lähetetty liittokokouskansio, joka sisältää kokouksen esityslistan liitteineen sekä ohjeet osallistumisesta. Jäsenyhdistykset käsittelevät esityslistan vuosi- tai syyskokouksissaan ennen marraskuun liittokokousta. Tyypillisesti yhdistyksissä keskustellaan esityslistan asioista ja muodostetaan yhteinen kanta liittokokoukseen osallistuvia edustajia varten. Palomiesliiton henkilöjäsenet voivat tilata liittokokouskansion toimistolta. Liittokokouksessa ja liittohallituksessa käsitellään tarvittaessa myös yhdistysten esille tuomia asioita, jotka eivät ole alkupe-

Majoitus Arinassa Kokouksen osallistuvat vastaavat omista majoituskustannuksistaan. Palomiesliitto suosittelee Oulun Sokos Hotel Arinaa, johon liiton toimisto ja liittohallitus keskittää omat huonevarauksensa. Hotellin yhteystiedot: www.sokoshotels.fi/hotellit/oulu/arina.

Ilmoittautuminen netissä Kokoukseen ilmoittaudutaan 12.11. mennessä liiton netti-sivun www.palomiesliitto.fi lomakkeella. Lomakkeeseen löytyy linkki etusivulta. Lisätietoja toimistolta, puh. (09) 8678 880, toimisto@palomiesliitto.fi. n

LIITTOKOKOUKSEN TEHTÄVÄT: > www.palomiesliitto.fi > Palomiesliitto > Säännöt JÄSENYHDISTYSTEN YHTEYSTIEDOT: > www.palomiesliitto.fi > Paikallisyhdistykset

NÄHDÄÄN LIITTOKOKOUKSESSA!

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


35

SPAL JUHLII — TULE MUKAAN!

SPAL 20 V. -JUHLA OULUSSA MAIKKULAN KARTANO 27.11.2013 KLO 16—23 Ilmoittaudu 12.11. mennessä: www.palomiesliitto.fi (linkki ilmoittautumislomakkeeseen etusivulla) tai toimisto@palomiesliitto.fi tai puh. (09) 8678 880.

ARKTINEN SAUNAILTA – OULUJOEN RANNASSA!

Jäsenjuhlaan ja samana päivänä järjestettävään liittokokoukseen ilmoittaudutaan samalla kertaa: yksi ilmoittautuminen riittää!

SPAL tarjoaa osallistujille ruoat, juomat, musiikkiohjelmaa, saunat ja paluukuljetuksen Oulun keskustaan. Tilat ovat käytössä koko illan.

Vuoden lopulla juhlitaan Palomiesliiton 20-vuotista taivalta Oulussa Maikkulan kartanon upeilla saunoilla. Pöytä on katettu paikallisilla herkuilla ja saunat lämmitetty punahehkuisiksi. Maikkulan Kartanon erikoisuus on mahtavankokoinen savusauna, josta voi hypätä viilentelemään jäähileiseen Oulujokeen.

www.maikkulankartano.fi

Palomiesliiton liittokokous järjestetään myös 27.11. Oulussa Maikkulan Kartanossa. Tule kokoukseen ja jatka iltaa juhlassa! Liittokokous alkaa klo 13. Liittokokoukseen ja jäseniltaan ilmoittaudutaan samalla kertaa, joten yksi ilmoittautuminen riittää.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


36

Pirkanmaalla tuplat juhlat Pirkanmaan pelastusalan ammattilaiset ry järjesti omat 20-vuotisjuhlat — ja varmuuden vuoksi kahdesti.

J

uhlat toteutettiin Tampereella elokuun lopulla kahtena eri päivänä, jotta mahdollisimman moni vuorotyöläinen pääsisi mukaan. Kaupinojan saunojen illanviettoihin osallistui kaikkiaan yli 180 Pirkanmaan pelastuslaitoksen työntekijää ja kun sää oli vielä kesäisen lämmin, olivat juhlat kaikin puolin onnistuneita. Ajankohta tuntui sopivalta, kun sekä Palomiesliitto että sen pirkanmaalainen paikallisyhdistystoiminta täyttää 20 vuotta. Alun perin Tampereen kaupungin palolaitoksen henkilöstöä edustanut Tampereen palohenkilöstö ry laajeni aluelaitoksen myötä kymmenen vuotta sitten toimimaan muuallakin maakunnassa. Viimeisempänä muutoksena yhdistyksen nimi muutettiin vuosi sitten Pirkanmaan pelastusalan ammattilaiset ry:ksi, joka kuvaa nykyistä laajaa jäsenkuntaa paremmin. — Yhdistyksellä samoin kuin liitollakin on ollut värikäs taival. Nyt asema on vakiintunut, kiitos toiminnassa pitkään mukana olleiden aktiivien, Pirkanmaan pelastusalan ammattilaisten puheenjohtaja Markku Salmijärvi sanoo. Salmijärvi toteaa, että yhdistykselle tämän kokoluokan juhlien järjestäminen ruokailuineen ja ohjelmineen on iso satsaus, mutta osallistujamäärästä päätellen tällaista on kaivattu Kumpikin kesäjuhla käynnistyi jalkapallo-ottelulla, jossa vastakkain olivat pelastuslaitoksen juniorit ja seniorit. Pelin jälkeen siirryttiin ruokailemaan ja viettämään iltaa Näsijärven rannalle, jossa keskustelu kävi vilkkaana. Koko illan ajaksi oli myös oheisohjelmaa, kuten Sorin sirkuksen hieno tulinäytös hämärtyvässä illassa. Musiikkipuolesta vastasi tamperelainen suomirokin veteraani Heikki Salo. Yhdistyksen jäsenten lisäksi juhlatilaisuudet olivat avoimia kaikille pelastus- ja ensihoidon työntekijöille.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kesäjuhlissa Kaupinojan sanoilla tavattiin tuttuja ja vaihdettiin kuulumisia. Kuva jälkimmäisestä tilaisuudesta, johon tervehdyksensä toivat pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojanen ja apulaispormestari Pekka Salmi, kuvassa keskellä.

— Pelastuslaitoksella on ollut viime vuosina paljon muutoksia ja uutta henkilökuntaa on tullut. Halusimme tapahtumilla jalkauttaa ammattiyhdistystoimintaa henkilöstön keskuuteen ja lisätä yhdistyksen tunnettavuutta. On tärkeää, että tullaan lähemmäksi jäseniä. Helposti käy niin, että ay-toi-


37

Helposti käy niin, että ammattiyhdistys on työpaikalla vain ”jossain jotain”.

— Yhdistys on saanut hyvää palautetta ja se on näkynyt myös positiivisena jäsenmäärän kasvuna. Tällaisissa tapahtumissa uudet jäsenet näkevät, että yhdistys todellakin on aktiivinen, Välikoski sanoo. Pelastuslaitoksen henkilöstön lisäksi juhliin oli kutsuttu vieraiksi Tampereen kaupungin poliittista johtoa ja Pirkanmaan ensihoidon vastuuhenkilöitä. Paikalle ennättivät muun muassa sairaanhoitopiirin ensihoidon kenttäjohtajia ja lääkärihelikopteri FinnHEMSin ensihoitolääkäri. — Pirkanmaan pelastusalan ammattilaiset ry on koko pelastuslaitoksen henkilöstön yhdistys. Ensihoito on ollut uudistuksen kohteena ja se on ollut myös yhdistyksessä yksi viime aikojen painopiste, pelastustoimen ohella. Siksi halusimme, että myös ensihoito näkyy juhlassa, Matti Välikoski perustelee. Ennen kumpaakin juhlaa yhdistys järjesti Näsijärven aalloilla ”suhdetoimintaristeilyn” Tampereen palokunnan urheilijoilta lainatulla MS Taputar -veneellä. Ensimmäisellä risteilyllä vieraana oli kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Matti Heinivaho (kok) ja toisella risteilyllä apulaispormestari Pekka Salmi (sdp). Salmijärvi sanoo, että vaikka paikallinen sopiminen on ollut aina haasteellista, niin entistä vaikeammaksi neuvottelutoiminta on mennyt viime aikoina, kuntatalouden ahdingossa. — Mutta juuri siksi nyt ei tule luovuttaa, vaan yhteydenpitoa päättäjiin tulee jatkaa. — Sitkeyttä tarvitaan. n

Teksti MIKKO TERÄVÄ

minta on työpaikalla vain ”jossain jotain”, eikä näy tavallisessa arkipäivässä, Salmijärvi perustelee. Tapahtumaa järjestämässä ollut yhdistyksen työvaliokunnan jäsen Matti Välikoski näkee, että yhteistapahtuma tarvittiin myös jäsenistön yhteen hitsaamisen takia.

Kuva TOMMI AHVENAINEN

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


38

ENSIHOITO

Liikenneonnettomuus on tyypillinen ensihoitotilanne, jossa moniammatillisuus korostuu.

Lyhytkurssilta oppia parempaan tiimityöhön Ensihoitoyksiköissä saatu koulutus vammapotilaan ensihoidosta voi olla monenkirjavaa. Siitä kärsivät sekä tiimityöskentely että potilaan ensihoito. Vammapotilaan ensihoidon opetuksessa on yhtenäistämisen tarvetta. Ratkaisu voi olla menetelmiä ja teoriaa yhdistävä lyhytkurssitus.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

P

yörää ei kannata keksiä uudestaan. Ikävä kyllä, kun sairaanhoitopiirin ensihoitoyksikkö tai pelastuslaitos päättää sisällyttää ensihoidon viikkokoulutusohjelmaan vammapotilaan ensihoitopaketin, opetusrunko ei välttämättä perustu mihinkään – siis hyväksi koettuun, yhtenäiseen ja toimivaan opetuskonseptiin. Tyypillisesti koulutuspaketin luominen ja opetustunnin pitäminen heitetään parille ensihoitajalle, jotka rakentavat tietokoneen päätteen ääressä powerpoint-helvetin. Aikaa vievää ja ongelmallista on jo sopivan kuvamateriaalin (ainakin laillisesti kopioidun) löytäminen. Opetusmateriaalissa voi olla niin paljon informaatiota ja munkkilatinaa, että oppitunnilla sammutusauton takapenkillä viimeisen vuosikymmenen viihtynyt palomies saa tietoähkyn ja ahdistuu. Päätä ja silmiä alkaa särkeä. Tai sitten ensihoitajien


ENSIHOITO

39

ja palomiesten yhteinen harjoitus liikenneonnetkurssia ei ole vielä kehitetty ensihoitajille ja palotomuuspotilaan hoidosta paloaseman pihalla kesmiehille. kittyy potilaan autosta irti leikkaamiseen ja autosta pois siirtämiseen, muun ensihoidon jäädessä sivuITLS:n neljän tason kurssit seikaksi. Monivammapotilaan ensihoidon opetuksen ITLS Basic peruskurssi sopii perustason ensihoitakulmakiviä ovat nopea kuljetuksen aloittaminen jille ja ensivasteauttajina toimiville palomiehille. Se ja leikkaussaliin pääsy, jota ensihoitotoimenpiteet pidetään pienryhmissä ja kestää 16 tuntia eli kaksi eivät saisi liiaksi hidastuttaa. Toimenpiteiden suopäivää. ITLS Basic käsittää käytännön harjoitusten rittamisessa pitäisi priorisoida niiden vaikuja erilaisten vammojen teoriaopetuksen litus eloonjäämiselle. Tämä kilpajuoksu säksi muun muassa vanhusten, lasten viikatemiehen ja kellon edellä tuntuu ja päihteitä käyttäneiden ensihoisatunnaisesti unohtuvan. don keskeiset erityispiirteet. ITLS Potilaiden Koska vammapotilas pitäisi perustason kertauskurssi kestää kimpussa työssaada nopeasti jonkun kulkupelin kahdeksan tuntia. kyytiin, kiireessä tehty tiimityösITLS Access keskittyy ensikentelee tiiminä kentely vaatii ennakkoon opittuvasteauttajien ja ambulanssin hyvin erilaisilla ja toimintamalleja ja käytännön ensihoitajien toimintaan liikenkoulutusharjoituksia. Jos työnjako ja työneonnettomuuspotilaan irrottaustoilla olevia menetelmät eivät ole ennakkoon tamisessa ja siirtämiseen ajoneuammattilaisia. selvillä, kallisarvoisia minuutteja vosta ja kuinka potilaan luokse ajomenetetään keikkapaikalla. neuvon romussa ylipäätään pääsEsimerkiksi kolaroidun auton sisällä tään. Kurssi kestää kahdeksan tuntia ja puristuksissa olevan vammapotilaan ensisiinä käydään henkilöautojen lisäksi bushoidossa moniammattillinen ja saumaton yhteissien, kuorma-autojen ja pienten lentokoneiden työ korostuu. onnettomuuksien ensihoito- ja pelastustekniikoita. Kansainvälisesti standardisoidut ja hyväksi koeITLS Pediatric kohdentuu lasten ensihoitoon ja ITLS tut lyhytkurssit, kuten ITLS Basic, voisivat olla ratkaiAdvanced hoitotason ensihoitoon. su laadunvarmistukseen ja potilaan henkiinjäämisMuun muassa Sveitsissä ITLS-kurssit kuuluvat mahdollisuuksien parantamiseen. ensihoitajien ja ammattipalomiesten koulutukseen.

ATLS ja ITLS kansainvälisiä standardeja

Hoitotaktiikasta erilaisia tilannekuvia

Kansainvälisesti standardiksi muodostunut ATLSkurssi (Advanced Trauma Life Support) kehitettiin USA:ssa kouluttamaan hoitohenkilöstölle systemaattinen ja yksinkertaistettu lähestymistapa, kuinka monivammapotilaan henkeä uhkaavat vammat tunnistetaan ja hoidetaan. ATLS keskittyi alun perin sairaanhoitajan ja lääkärin väliseen yhteistyöhön sairaalassa. Myöhemmin siitä kehittyi ensihoitajille ja ensivasteauttajille lyhytkursseja (ITLS Basic, Advanced, Pediatric ja Access). ITLS (International Trauma Life Support) on lyhenne järjestöstä, joka järjestää ensihoitohenkilöstölle kursseja. Suomen traumatologiyhdistys on tuonut Suomeen sairaaloiden traumatiimeissä työskenteleville lääkäreille suunnatun ETC-kurssin (European Trauma Course), joka on räätälöity eurooppalaisen trauma team -standardin mukaiseksi. ETC kurssi kestää 2,5 päivää. Vastaavaa eurooppalaista tai suomalaista

Miksi ITLS:n kaltaisia kursseja tarvitaan Suomessa? Siksi, että ensihoitokeikoilla potilaiden kimpussa työskentelee tiiminä hyvin erilaisilla koulutustaustoilla olevia ensihoidon ja pelastusalan ammattilaisia. Sapelit ja kypärät kalisevat yhteen, jos toiminnassa ei ole yhtenäistä toimintatapaa ja visiota tilanteen hoitamisesta. Paloesimiehen, palomiehen, ensihoitaja-lähihoitajan, sairaanhoitajan tai AMK-ensihoitajan tilannekuva ja käsitys siitä, mitä alkutilanteessa pitäisi ensiksi tehdä, voivat erota hyvin paljon. Palomiesten ammattikoulutukseen sisältyy runsaasti käytännön harjoituksia. Terveydenhuollon ammattitutkinnon suorittaneilla ensihoidon ammattilaisilla voi olla sitä vastoin hyvin suppea käytännön harjoittelumäärä onnettomuustilanteiden hoidosta. Liikenneonnettomuusharjoitukset on joskus kuitattu luokassa pidetyllä simulaatiotilanteella, jossa koulupulpetti ja tuoli ovat edustaneet romuttunutta ajoneuvoa. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


40

ENSIHOITO

Esimerkkinä keikkapaikan erilaisista tilannekäsityksistä ensihoitaja voi ajatella, että ensin potilas täytyy saada irti kolaroidun auton puristuksista ja vasta ambulanssin lämpimissä tiloissa aloitetaan IVyhteys ja hengitysteiden varmistaminen. Jos hänellä ei ole käsitystä irtileikkaamiseen ja siirtoon kuluvasta ajasta, taktiikka voi johtaa potilaan kuolemaan. Toisessa tilanteessa paloesimies kummastelee, miksi jaloistaan puristuksissa olevalle pitäisi laittaa IVyhteydet heti alkuminuutteina. Paloesimies voi kokea, että ensihoitajat ovat vain palomiesten tiellä potilaan irrottamisvaiheessa. Ns. puristussyndroomassa vakavia vammoja saanut potilas voi ylläpitää korkeita verenpainearvoja, kunnes jalkojen valtimoiden verenkierron tukkinut puristus vapautetaan. Kun veri virtaa jälleen torsosta jalkoihin, verenpaine romahtaa.

Traumakirurgit palomiehiä kouluttamassa Kirjoittaja pääsi tutustumaan Saksassa Hampurin palolaitoksen ensihoitotoimintaan maaliskuussa 2013. Kaikki Hampurin ammattipalomiehet saavat kaksivuotisen ensihoitajan (Rettungsassistent) kou

lutuksen. Rettungsassistent-pätevyys on terveydenhuollon ambulanssityöhön erikoistava tutkinto. Osa palomiehistä erikoistuu uransa Suomen tapaan palopuolen toimintaan eikä enää ole sairaankuljetuskierrossa mukana. Silti pyrkimyksenä oli, että esimerkiksi liikenneonnettomuuspaikalla yhteistoiminta ensihoitohenkilöstön kanssa on saumatonta ja kaikilla on yhtenäinen käsitys vammapotilaan hoidon perusperiaatteista. Altonan paloaseman seinällä oli mainos traumapotilaiden lyhytkurssista, joka järjestettiin traumapotilaiden hoitoon erikoistuneessa sairaalassa. Palomiehiä kouluttivat kokeneet traumakirurgit ja ensihoitolääkärit. Vierailulla minulle kerrottiin, että tällaiseen koulutukseen osallistuu suurin osa operatiivisesta pelastustoimen henkilöstöstä. Traumakurssi käsitti perusasiat vammapotilaan ensihoidosta, se ei ollut ”rakettitiedettä” ja päivitti osallistujien tietotaidon nykypäivään. n Teksti PAUL ESKELINEN Kuva ESKO TURKKILA / VASTAVALO

Kirjoittaja on ex-palomies, nykyään ensihoitaja HUS-Hyvinkään sairaanhoitoalueella

VAMMAPOTILAAT ESITTELYSSÄ

Apuvälineillä pitää harjoitella Yksi asia, jota Suomessa ei pahemmin harrasteta kansainvälisten traumakurssien oppien puuttuessa, on monivammapotilaan lantiomurtuman tukeminen. Lantiomurtuma voi aiheuttaa useiden litrojen sisäisen verenvuodon. Tutkimusten valossa hetkuvaa lantiota tukeva lantiolasta (Lewis Pelvic Applicator, SAM-tukivyö) voi vähentää huomattavasti verenvuotoa. Suomessa osa ensihoitolääkäreistä ei halua lantiolastaa ambulansseihin, ”koska se on hankala käyttää”. Syynä on tietenkin harjoittelun ja koulutuksen puute. Esimerkiksi Hampurin palolaitoksen ambulansseista löytyy lantiolasta ja ensihoitolääkärit pitävät sen käyttöä tärkeänä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ATLS ja ITLS syntyivät lääkärin kärsimyksistä ATLS- ja ITLS-koulutuskonseptien historia on surullinen. Amerikkalainen ortopedi James Styner harrasti pienkoneella lentämistä. Vuonna 1976 hän joutui perheensä kanssa Nebraskassa kohtalokkaaseen lento-onnettomuuteen. Stynerin vaimo kuoli pakkolaskussa välittömästi ja neljästä lapsesta kolme vammautui vakavasti. Styner itsekin kärsi lukuisista vammoista, mutta kykeni suorittamaan lapsilleen triagen ja hakemaan apua läheiseltä maantieltä. Lapset ja Styner evakuoitiin paikalliseen sairaalaan, jossa hoitohenkilökunnan ammattitaidottomuus sai Stynerin havaitsemaan, että hoitohenkilöstöllä ei ollut työkaluja lasten vammojen asianmukaiseen ensihoitoon tai tehokkaaseen tiimityöskentelyyn. Työkykyiseksi palattuaan Styner löi USA:n traumakirurgien yhdistyksessä läpi ATLS kurssien idean. Surutyönä luotu koulutuskonsepti on auttanut vammapotilaita maailmanlaajuisesti.


ENSIHOITO

41

Tieto lisää turvaa Ambulanssi joutuu risteyskolariin, kuljettaja loukkaantuu. Ensihoitajaa uhataan puukolla mielenhäiriötehtävällä, potilaan piti olla rauhallinen. Miten tilanteet voidaan välttää?

P

otilasturvallisuustutkimuksen mukaan tiedonkulkuongelmat ovat suurin syy haittatapahtumien syntyyn. Potilasturvallisuus ja työturvallisuus limittyvät, ja työturvallisuusosaaminen voi koostua samoista elementeistä kuin potilasturvallisuusosaaminen. Hälytysajo, uhkatilanteet, henkinen hyvinvointi, ergonomia ja tartuntariskit ovat asioita, joihin ensihoidon työturvallisuudessa pitäisi keskittyä huolella. — Työturvallisuus on ankkuroitava organisaation työhöntuloprosessiin ja jatkuvaan koulutukseen. Myös virheistä saatu oppi on siirrettävä näihin prosesseihin, muuten oppi jää yksittäisten henkilöiden muistin varaan ja hiljainen tieto menetetään, kun väki vaihtuu, Pelastusopiston ensihoidon opettaja Ari Kivari sanoo. Potilasturvallisuudesta tuttuja viittä osa-aluetta voidaan soveltaa esimerkiksi hälytysajon ja uhkatilanteiden työturvallisuuteen.

1.

Lähesty systeemin kautta

Jokaista poikkeamaa tulisi lähestyä systeemin kautta. Vanhakantainen yksilöitä syyllistävä lähestyminen johtaa virheiden peittelyyn eikä tuota organisaation oppimista. Risteyskolaria puidessa päästään nopeaan ja helppoon ratkaisuun: Onnettomuus johtui kuljettajan huolimattomuudesta ja ensihoitajalle määrätään ajokielto. Helpoin tie ei tässäkään tapauksessa ole paras tie, se ei estä vastaavia tapauksia jatkossa. — Kun lähestytään samaa tapausta systeemilähtöisesti, esiin nousee lukuisia tapaukseen myötävaikuttaneita seikkoja, joihin puuttumalla voidaan pysyvästi vähentää riskiä vastaavan vahingon uusiutumisesta, Kivari sanoo.

Työturvallisuus on ankkuroitava työhöntuloprosessiin ja jatkuvaan koulutukseen.

Listalle nousevat muun muassa henkilöstön työvireys, ajoneuvon tarkistukset, ajoasennon säädöt, hälytysajoa koskevan tieliikennelain kertauskoulutukset, hätäjarrutuksen ja -väistön harjoittelu, turvavöiden käyttö ja lista jatkuu. Uhkatilanteesta voisi nousta esiin esimerkiksi vakiotoimintamallin mukainen taktiikka kohteessa ja suojaliivien käyttö. Hyvään uhkatilanteiden varautumisen vakiotoimintamalliin kuuluu myös tilannekohtainen briifaus vara- ja hätäsuunnitelmasta ennen epäilyttävään kohteeseen menoa.

2.

Riskianalyysi auttaa ehkäisemään

Riskianalyysissa mietitään etukäteen vahinkojen ja niiden seurausten todennäköisyyttä ja vakavuutta. Työ kannattaa tehdä ammatin tuntevassa työryhmässä, jolla on koulutusta systeemiturvallisuudesta. Riskianalyyseissa on suositeltavaa käyttää jotain systemaattista työkalua. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


42

ENSIHOITO

Riskianalyysia laadittaessa ja päivitettäessä voidaan käyttää apuna myös raportteja läheltä piti -tilanteista ja haittatapahtumista. On silti parempi miettiä etukäteen tilanteisiin liittyviä riskejä kuin tyytyä toteamaan ettei tälläkään kerralla käynyt kuinkaan ja olla reaktiivinen vasta kun onnettomuus on tapahtunut, Kivari sanoo. Hälytysajon riskianalyysissa pohditaan mitä kaikkea riskien hallitsemiseksi voidaan tehdä jo ennen tehtävää. Sitten voidaan edetä tehtävän vastaanottoon, liikkeelle lähtöön, reitin valintaan, työnjakoon ohjaamossa, liikennetilanteen ja itse ajoneuvon hallintaan jne. Uhkatilanteiden varalta voidaan pohtia varautumista vaikkapa tiettyjen tehtäväkoodien mukaan sekä suunnitella ja varmistaa selkeä työnjako ja yhteistoimintapuheryhmä poliisin ja ensihoitajien välillä. Monessa työpaikassa kerätään ilmoituksia haittatapahtumista ja läheltä-piti tilanteista. Yksi keräystavoista on verkkopohjainen HaiPro -ohjelma. Usein se hankitaan potilasturvallisuutta varten, mutta HaiPro soveltuu työturvallisuuskäyttöönkin. Ennen järjestelmän käyttöönottoa tulee sen periaatteet kouluttaa kaikille ilmoittajille. Lisäksi ilmoitusten käsittelijöiden tulee saada oma koulutuksensa ja heille tulee varata työaikaa käsittelytyöhön. Muuten on vaarana, että ilmoittajat käyttävät systeemiä ”kanteluvälineenä” tai ilmoitusten käsittely ei johda parannuksiin työprosesseissa, Kivari sanoo. Haittatapahtumista raportoimisen merkitys pitäisi ymmärtää ja sitä pitäisi tehdä aktiivisesti. Vaaraa aiheuttaviin tapahtumiin ei voida puuttua, ellei niistä tiedetä.

3.

Inhimillisiä virheitä

Kivarin mielestä termi ”inhimillinen erehdys” ei kelpaa haittatapahtuman selitykseksi. Se on useimmiten seurausta virheille altistavasta huonosta toimintaprosessista. Havainnon ”inhimillisestä virheestä” tulisikin johtaa systeemin turvallisuuden tarkempaan pohdintaan. Ihmiset eivät tule töihinsä tekemään virheitä, vaan parhaansa ammattitaidon, ympäristön sekä saatavilla olevan tiedon varassa. Ei-toivotun lopputuloksen jälkeen on huonoa jälkiviisautta, kun todetaan, että tehtiin väärä päätös ja tapahtui ”inhimillinen erehdys”. Onkin pohdittava, mikä saa ihmisen käyttäytymään, kuten hän käyttäytyy. Vaativissa tilanteissa joillekin kehittyy niin sanottu putkinäkö, jossa kokonaisuuden hallinta hämärtyy kenties vain oman olemassa olon alle.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Yksinkertaistakin turvallisuuspoikkeamaa, kuten risteyskolaria, voidaan tutkia systeemilähtöisesti. — Silloin esiin voi nousta lukuisia seikkoja, jotka huomioimalla voidaan pysyvästi vähentää riskiä uusia vastaava vahinko, ensihoidon opettaja Ari Kivari Pelastusopistolta sanoo.


ENSIHOITO

43

Seuraa blogista Samin matkaa

K Tällaisten tilanteiden varalle jotkin taidot on harjoiteltava automaation tasolle. Myöskään lisäapu ei aina ole pelkästään hyväksi. Yksilö voi ammattihierarkioiden takia jättää arvokkaat huomiot kertomatta, jos ryhmätyötaidot ja turvallisuuskulttuuri ovat puutteellisia. Isossa joukossa on hyväksytympää olla samaa mieltä kuin ”vaivata” jonkin asian varmistamiseksi. — Omien taitojen esittely ja näyttämisen tarve, sekä työyhteisön vääränlainen paine luovat ylimääräisiä motiiveja, joiden ei pitäisi antaa vaikuttaa korkean luotettavuuden toiminnassa, Kivari sanoo. Joskus tarpeettoman kovaa ajovauhtia hälytysajossa on selitetty sillä, että asemaverkostoa on harvennettu, mutta potilaat pitää silti tavoittaa samassa ajassa. Jos johdon strategiset valinnat johtavat riskikäyttäytymiseen kentällä, on riskien hallinnassa, tiedonkulussa ja turvallisuuskulttuurissa ongelmia. Uhkatilanteissa voidaan joskus yrittää selvittää itse tilanne puhumalla. Ajatellaan sen olevan hyvä työ, kun ei rasiteta poliisia ja säästetään aikaa. Ehkä kuvitellussa kiireessä ei ohjeesta huolimatta puetakaan suojaliiviä, sillä kun ei koskaan ole ollut konkreettista tarvetta. Inhimillisten tekijöiden vaikutusta yksilöiden käyttäytymiseen on tärkeä, mutta usein vaikea arvioida etukäteen.

4.

eski-Suomen pelastuslaitoksella palomiehenä työskentelevä Sami Huovila työskentelee lokamarraskuussa Floridan Jacksonvillen paloasemalla nro 21. Sami päivittää kuulumisiaan matkalta ja uudesta työpaikastaan blogissa: http://palomiessami.blogspot.fi Palomies Samin matka toteutui, kun hän pääsi mukaan Jyväskylän kaupungin henkilöstön kansainväliseen vaihto-ohjelmaan. Jyväskylän kaupungin ja Keski-Suomen pelastuslaitoksen henkilöstövaihto on ainutlaatuista Suomessa. n

Ryhmätyötaidot – iso merkitys

Hyvät ryhmätyötaidot parantavat työ- ja potilasturvallisuutta, myös ensihoitotehtävät sujuvat paremmin. Heikot ryhmätyötaidot voivat puolestaan luoda vaaratilanteita. Hälytysajossa menomatkalla hoitaja voi tukea kuljettajaa lukemalla karttaa ja kertomalla reittiä. Kuljettajan mahdollisuudet tukea hoitajaa ovat vähäiset. Kuljetusmatkalla kuljettaja voi tukea hoitajaa ajamalla ennakoiden ja tasaisesti. Muu yhteispeli on marginaalista. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


44

ENSIHOITO

Kurssilta ennakoivia kuljettajia PELASTUSOPISTOLLA Kuopiossa pidetään ensi keväänä Ensihoidon hälytysajoneuvon kuljettajakurssi. Sitä testattiin keväällä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kansaa. Kokemukset olivat positiivisia ja kurssia on tarkoitus jatkossa järjestää säännöllisesti. Kolmepäiväinen kurssi aloitetaan kotitehtävillä jo ennen kurssin alkua. Kurssi koostuu teorialuennoista, ajoradalla tehtävistä ajoharjoitteista ja näyttösuoritteista sekä välitehtävistä.

Pelastusopistolta pyydetään paljon päivän kursseja, joissa parin

tunnin teorian jälkeen mentäisiin radalle, kertoo ensihoidon opettaja Ari Kivari. Sellaisia opisto ei tarjoa, sillä niin lyhyessä ajassa ei päästä riskienhallintaan laadittuihin tavoitteisiin.

Taitava kuljettaja voi selvitä tilanteesta, johon viisas ja ennakoiva ei edes joudu, Kivari sanoo. Hän kertoo, että ihmisen liikennekäyttäytymisessä on hierarkinen rakenne. Se koostuu ihmisen persoonasta ja elämänhallinnasta; miten ihminen reagoi ärsykkeisiin ja stressiin ja millaiset sisäiset mallit kuljettajalla on liikennekäyttäyty-

misestä. Sitten päästään ajamisen motiiveihin, liikennetilanteiden hallintaan ja viimeisenä ajoneuvon hallintaan.

Tulevaisuudessa Pelastusopistolla järjestettäneen ensihoitopalvelulle suunnattuja kouluttajakursseja, ennen sitä on käytävä kuljettajan peruskurssi. Kouluttajakurssilla kouluttajaoppilas ei enää aja, vaan harjoittelee toisten kouluttamista.

— Hälytysajossa voidaan vaarantaa väline, jolla työntekijä voi kontrolloida ajosuoritus pyytämällä kuljettajan huotyötilannetta. mio pois liikenteestä. Vaikkapa pyytä— Ohjeen pitäisi olla helppo ja houTyöparin on mällä hoitoon tai laitteenkäyttöön liitkutteleva käyttää ongelmatilanteessa, puhuttava tyviä ohjeita kesken ajon, Kivari sanoo. Kivari sanoo. Päinvastaisessa tilanteesja pidettävä Uhan vaaniessa ovat ryhmätyötaisa ohjeet koetaan työtä vaikeuttaviksi ja dot erityisen tärkeät. Työparin pitäisi niitä kierretään. tilannetehdä vara- ja hätäsuunnitelma siltä Se, miten ohjeen loppukäyttäjä on tietoisuutta varalta jos kaikki ei mene niin kuin piollut mukana ohjeen valmistelussa, vaiyllä. tää. On suunniteltava miten sijoitutaan kuttaa merkittävästi, miten ohje lopulta ovella ja asunnossa ja havainnoitava tisaadaan jalkautettua. lannetta ja ympäristöä jatkuvasti. Käyttääkö henkilöstö turvavyötä ja — Työparin on puhuttava asioista ja pidettävä suojaliiviä ja tehdäänkö tarkistukset ja varmistukset tilannetietoisuutta yllä, Kivari sanoo. kuten on ohjeistettu? Jos turvamääräyksiin suhtauLiikennelentäjät pitävät tilannetietoisuutta yllä dutaan positiivisesti ja nähdään ne omaa turvallisuoralla viestinnällä, he kuuntelevat, kertovat aisuutta parantavina työkaluina, ollaan onnistuttu. keistaan sekä kysyvät ja korjaavat asioita. Vihjailua — Organisaation johto voi jalkautua henkilöstön ei käytetä. tehtäviin todetakseen tilanteen. Henkilöstön ei pitäisi nähdä sitä kyttäämisenä, vaan turvallisuuskulttuurin arvioimisena sekä työolojen ja turvallisuuden 5. Turvallisuuskulttuuri ei synny hetkessä parantamisena, Kivari sanoo. Hyvä turvallisuuskulttuuri syntyy, kun henkilöstöllä Johdon on oltava avoin, kun se ratkaisee turvallija johdolla on asiaa kohtaan myönteinen asenne. suuden ja taloudellisuuden mahdollisia ristiriitoja. n Haittatapahtumista pitää oppia, ei hakea syyllistä. Teksti MARKO PARTANEN Kun haittatapahtumien raportointi käynnistyy, niistä Kuva JUHA-PEKKA LAAKSO saatava tieto käytetään yleisellä tasolla koko henkilöstön hyödyksi. Jokaisen ohjeen, määräyksen ja Kirjoittaja on palomies ja perustason ensihoitaja. työohjeen laatimisessa tulee kysyä, onko ohjeen Hän työskentelee Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella. tarkoitus kontrolloida työntekijää vai onko ohje apu-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


ENSIHOITO

45

Helsinki: Oikeudet, velvollisuudet, tilannetietoisuus

H

elsingin pelastuskoulun oppilaita on jo kahden vuoden ajan koulutettu uhkatilanteiden varalta. Kahden päivän paketissa pelastajille opetetaan valmiuksia kohdata aggressiivinen asiakas. Opetuspakettiin kuuluu yksi päivä teoriaa ja yksi päivä sovellettuja käytännön harjoituksia. Teoriassa lähtökohtana on virkamiehen oikeudet ja velvollisuudet. Myös tilannetietoisuus, oman mielentilan käsittely ja uhkan tunnistaminen kuuluvat antiin. Sovellettuna käytäntöpäivänä tavallisiin keikkaharjoitteisiin on upotettuna erilaisia uhka- ja uhkan tunnistamistilanteita. Kouluttaja Jussi Jokisen mukaan koulutus tähtää siihen,

mitä voi tehdä ennen konfliktia, ettei tilanne ajaudu liian pitkälle. Aggressiivista potilasta ei tule hoitaa väkisin tai on reagoitava, jos potilaan ulottuvilla on vaikkapa puukko. Ongelmamme ei ole A-tehtävä: puukotus, johon varaudumme jo lähtiessämme, vaan uhkatilanne, joka yllättää jonkun viattoman tehtäväkoodin takaa, Jokinen sanoo. Hän painottaa maalaisjärjen käyttöä, joista pitää voida keskustella oman alan henkilön kanssa. Poliisin oppitunti ei välttämättä täysin kohtaa ensihoitajan tarvetta. Uhkaa kokeneiden yhteinen sanoma on, ettei olisi voinut ajatellakaan, että näin voi käydä. n

Varsinais-Suomi: Ilmoitus kaikesta uhkailusta

V

arsinais-Suomen pelastuslaitoksella ensihoidossa työskentelevät jättävät uhkatilanteista ”läheltä piti” –ilmoituksia noin kerran viikossa. Useimmiten uhkaaja on päihteiden vaikutuksen alainen. Käytännön ylläpitäminen vaatii jatkuvaa tiedottamista ja kannustamista, ensihoitopäällikkö Markku Rajamäki kertoo. Ensihoidossa työskentelevät täyttävät intranetissä kaavakkeen, jonka he toimittavat lähiesimiehelleen. Sen jälkeen asia käsitellään päiväpäällystössä.
 — Siinä kerrataan tapahtumien kulku ja tarpeen mukaan haastatellaan kyseinen henkilö. Pohdimme, olisiko konflikti voitu välttää vai onko tilanne ollut täysin yllättävä. Tarkistamme myös, onko toimittu ohjeiden mukaan, Rajamäki kertoo. Päiväpäällystö lähettää tapauksen työsuojeluvaltuutetulle ja turvallisuuspäällikölle, jotka

vievät asian työsuojelutoimikuntaan.
Kaikista sanallisista ja konkreettisista uhkailuista pitää ohjeen mukaan tehdä ilmoitus. Rajamäen mukaan monesti esiin nousee tiedonpuute. Väki vaihtuu jonkin verran ja kaikkien työntekijöiden riittävä koulutus vaatii jatkuvaa työtä.
 Turussa opetetaan henkilöstölle turvallisuutta, potilaan kohtaamista ja oikeanlaista asennetta ja käyttäytymistä eri tilanteissa. Talon omat kouluttajat vetävät henkilöstölle yhteisesti hyväksyttyjä opetuspaketteja.
 — Saamme koulutusta myös poliisin voimankäytön kouluttajalta. Olemme kokeneet sen tarpeelliseksi, sillä monesti uhkatilanteissa on hyvä tuntea poliisinkin näkökulmaa, Rajamäki sanoo. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


46

STTK:n aluetoiminta tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa STTK:n aluetoimintaan ovat tervetulleita myös Palomiesliiton paikallisyhdistykset. Keskusjärjestöllä on 16 aluetoimintakuntaa ja 16 paikallistoimikuntaa. Juuri nyt kerätään jäseniä toimikuntiin seuraavalle kaksivuotiskaudelle.

A

luetoiminnan tarkoitus on koota yhteen STTK:n 18 jäsenliiton toimijoita alueellisesti — keskustelemaan, jakamaan tietoa ja yhdistämään voimia yhteiseen edunvalvontaan. Palomiesliitto on yksi STTK:n jäsenliitoista, ja SPAL kannustaakin paikallisyhdistyksiä osallistumaan keskusjärjestön aluetoimintaan eli ATO-toimintaan. Yhdistykset voivat nimetä oman edustajan, joka osallistuu ATOn kokouksiin. Kokoukset ovat hyviä verkostoitumismahdollisuuksia ja tilaisuuksia vaikuttaa alueelliseen ja paikalliseen päätöksentekoon. ATO-kokouksia on noin 4—5 kertaa vuodessa. Toimikunta nimittää STTK:n edustajat alueellisten organisaatioiden, esimerkiksi maakuntaliiton, ELYkeskuksen ja pankkien toimielimiin ja työryhmiin. Aluevaikuttamista tehdään myös ottamalla kantaa alueen ajankohtaisiin asioihin ja järjestämällä keskustelutilaisuuksia. Lisäksi aluetoimikunnille järjestetään koulutuksia, jossa voi kehittää osaamistaan. Tarvittaessa aluetoimikunnat perustavat paikallistoimikuntia (PATO)

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Aluetoimikunnat (ATO) ja paikallistoimikunnat (PATO) vuosina 2014—2015 1. AHVENANMAAN ATO 2. ETELÄ-POHJANMAAN ATO

16. PIRKANMAAN ATO 17. Etelä-Pirkanmaan PATO

3. ETELÄ-SAVON ATO

18. POHJANMAAN ATO 19. Kokkolan PATO

4. Pieksämäen PATO

20. POHJOIS-KARJALAN ATO

5. HÄMEEN ATO 6. Forssan PATO 7. Lahden PATO 8. Riihimäen PATO

21. POHJOIS-POHJANMAAN ATO

9. KAAKKOIS-SUOMEN ATO 10. Etelä-Kymin PATO 11. Imatran PATO 12. KAINUUN ATO 13. KESKI-SUOMEN ATO 14. LAPIN ATO 15. Kemi-Tornion PATO

hoitamaan paikallista ja seutukuntatason edunvalvontaa.

Kestävän Suomen puolesta Aluetoiminnan tavoitteena on olla vaikuttamassa monipuolisen ja kestävällä pohjalla olevan elinkeinorakenteen kehittämiseen eri puolilla Suomea. Työpaikkojen lisäksi alueellisen vaikuttamistyön keskiössä ovat monet arkeen vaikuttavat asiat kuten asuminen, hyvinvointipalvelut, koulutus, syrjäytymisen ehkäisy ja liikennepolitiikka.

22. POHJOIS-SAVON ATO 23. SATAKUNNAN ATO 24. Rauman PATO 25. UUDENMAAN ATO 26. Keski-Uudenmaan PATO 27. Länsi-Uudenmaan PATO 28. Pääkaupunkiseudun PATO 29. VARSINAIS-SUOMEN ATO 30. Loimaan PATO 31. Salon PATO 32. Uudenkaupungin PATO

Lisäksi toimikunnat voivat määritellä omia paikallisia edunvalvonnan erityistavoitteita. Tänä vuonna niitä ovat olleet muun muassa nuorten työllisyysmahdollisuuksien parantaminen, uusien työpaikkojen luominen sekä lähipalveluiden turvaaminen. Alueellisen edunvalvonnan vahvuutena on, että se kokoaa yhteen useiden työelämän eri sektoreiden asiantuntijoita. Toiminta lisää myös yhteenkuuluvuuden tunnetta STTK:n jäsenliittojen välillä sekä ay-toiminnan näkyvyyttä maakuntatasolla.


47

Tietoa ja kontakteja PALOMIESLIITTOON kuulu-

STTK:n aluetoimijoita eri puolelta Suomea yhteisessä koulutustilaisuudessa.

Jäsenten haku käynnissä Alue- ja paikallistoimikuntien jäsenten valitseminen kaudelle 2014—2015 on parhaillaan käynnissä. STTK:lla on tulevalla kaudella 16 aluetoimikuntaa ja 16 paikallistoimikuntaa. Jäsenet niihin valitaan jäsenliittojen keskuudesta loppuvuoden aikana. Myös palomiehillä on paikkansa alueellisessa edunvalvonnassa. Palomiesliiton yhdistyksien on mahdollisuus saada yksi jäsen jokaiseen aluetoimikuntaan. Jos olet kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta STTK:laisessa järjestökentässä ja haluat tuoda palomiesyhdistyksen äänen kuuluviin paikallisessa päätöksenteossa, käytä tilaisuus hyväksi ja osallistu! Aluetoimintaa STTK:ssa vetävä asiantuntija Mari Kokko toivottaa Palomiesliiton paikallisyhdistykset mukaan alueellisiin kokouksiin.

— Alue- ja paikallistoimikunnat ovat hyviä paikkoja verkostoitua muiden STTK:n liittojen ihmisten kanssa. Tapaamisissa keskustellaan monista oman alueen kysymyksistä, jotka ovat ammattiliittojen jäsenille tärkeitä, niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Verkostoitumalla voidaan edistää myös liittojen omia edunvalvonta-asioita ja tuoda niitä muiden liittojen tietoon, Mari Kokko kannustaa. n Lisätietoa aluetoiminnasta STTK:sta: alue- ja elinkeinopoliittinen asiantuntija Mari Kokko, puh. 040 521 2124, mari.kokko@sstk.fi ja nettisivulta www.sttk.fi/fi-fi/ alueellinenedunvalvonta

Teksti MIKKO TERÄVÄ

van Oulun palomiesyhdistyksen hallituksen jäsen, palomies Aki Parkkisenniemi on osallistunut Pohjois-Pohjanmaan ATOn kokouksiin viimeisen vuoden aikana. Parkkisenniemen mielestä kokouksissa parasta on ollut ajankohtaisten tietojen saanti ja tutustuminen muihin STTK-laisten liittojen toimijoihin. — Aluksi yhdistyksessämme mietittiin, että mistähän tässä aluetoiminnassa oikein on kyse, mutta rohkeasti lähdettiin tutustumaan. Heti ensimmäisessä kokouksessa meille esiteltiin ajankohtaista työmarkkinasopimusasiaa, josta myöhemmin samana iltana kerrottiin pääuutislähetyksessä. Sain siis todella tuoretta informaatiota, Parkkisenniemi kertoo. — Eiväthän kaikki kokousasiat suoraan koske palomiesyhdistystä, mutta olen kokenut, että tapaamisissa kannattaisi olla mukana jo sen takia, että ymmärtää muiden ammattiliittojen näkökannat esimerkiksi palkankorotusasioihin. — Samalla voidaan kertoa palomiehille tärkeistä kehitysasioista muille liitoille.

ATO JA PATO ESITTELYSSÄ

Miten mukaan? Aluetoimintaan osallistumisesta kiinnostuneet paikallisyhdistykset voivat lähettää ATO-kokouksiin osallistuvan edustajansa yhteystiedot Palomiesliiton toimistolle 27. marraskuuta eli liittokokoukseen mennessä. Liitto toimittaa esitykset edelleen STTK:hon.

Kuva STTK

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


48

TYÖTURVALLISUUS

Puhdas paloasema kiinnostaa Tietoisuus vaarallisilta pienhiukkasilta suojautumisesta on edennyt harppauksin muutaman viime vuoden aikana. Pioneerityötä on tehty Keski-Suomen pelastuslaitoksella, jonka kokemukset kiinnostavat myös muita laitoksia. Jyväskylässä Puhdas paloasema -malli on jo arkipäivää kolmella paloasemalla.

N

okeentunut sammutusasu ja kolhiintunut kypärä eivät enää ole ainoita kovan palomiehen symboleja. Nyt asuja pestään ja varusteita huolletaan. Keski-Suomen pelastuslaitoksella on kahden vuoden ajan ollut käytössä Puhdas paloasema -malli, joka perustuu ruotsalaiseen Skellefteån malliin ja laitoksella tehtyyn kehitystyöhön. Jyväskylän kolmella paloasemalla toimitaan mallin mukaan ja kiinnostusta on muillakin Keski-Suomen paloasemilla. — Puhdas paloasema -nimi ei ole paras mahdollinen kuvaamaan mallia, mutta kun se on vakiintunut käyttöön, niin sillä mennään, paloesimies Jarkke Lahti sanoo. Mallissa tilannepaikalla tapahtuvaa miehistön altistumista ilman ja pintojen epäpuhtauksille vähennetään oikeaoppisella suojautumisella. Likaantuneet asut ja varusteet kuljetetaan asemalle erillään henkilöstöstä. Huolto suoritetaan aseman likaisissa tiloissa suojaimia käyttäen. Jyväskylän opit ovat alkaneet kiinnostaa myös muita pelastuslaitoksia. Keski-Suomessa on käyty tutustu-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

massa aiheeseen ja Lahti on esitellyt käytäntöjä koulutustilaisuuksissa.

Uusi paloasema antoi vauhtia

Tästä alkaa Puhdas paloasema. Paineilmalaitteiden karkeapesu tehdään omassa telineessä pesuhallissa, jossa myös autot pestään. Kalustohalliin puhtaan tilan puolelle ei tuoda likaisia ajoneuvoja tai varusteita. Kuvan teline on mallisuojattu ja kyseinen yksilö on prototyyppi (valmistaja Timperi Oy, lisätiedot Tapani Rintalahti, puh. 0400 227 859).

Uudenlaisesta suojautumisesta tulipalossa syntyviä epäpuhtauksia vastaan ryhdyttiin keskustelemaan nelisen vuotta sitten. Silloinen JVT-vastaava, ruiskumestari Arto Hongisto ja Jarkke Lahti tutustuivat VTT:n ja Työterveyslaitoksen vuosina 2008—2009 julkaistuihin raportteihin palokohteissa työskentelevien altistumisesta ja suojautumisesta. — Mietin jo silloin, mitä hyödynnettävää palomiehillä olisi lähinnä palontutkijoille, palosaneeraajille ja vahinkotarkastajille tehdyistä suojautumisohjeista. Sillä puolella suojautumista oli kehitetty jo jonkin aikaa, JVTvastaavana Hongiston jälkeen jatkanut Lahti kertoo. Keväällä 2010 Lahti valmisteli suojautumisohjeen palokohteen JVT-työhön. Periaatteita käytiin läpi palontutkijoille, palosyyntutkijoille, JVT-henkilöstölle sekä vakuutusyhtiön edustajille järjestetyssä koulutuksessa.


TYÖTURVALLISUUS

49

Lisää innoitusta saatiin jälkivahingontorjunnan opintopäivillä 2011 esitellystä Skellefteån paloasemalla kehitetystä suojautumis- ja varustehuoltomallista. — Kun Ruotsin mallista kerrottiin, huomasin että tässä on kaikki se, mitä pitääkin. Skellefteån mallissa mentiin pitemmälle kokonaisvaltaiseen puhtausajatteluun, josta saimme pontta omille aikaisemmille näkemyksillemme. Arto Hongisto esitteli asian keväällä 2011 talon johdolle, joka näytti vihreää valoa. Jyväskylän uuden keskuspaloaseman valmistumiseen oli puolisen vuotta aikaa. Tässä vaiheessa huomattiin, että Puhdas paloasema -mallin kautta saataisiin uudet tilat pidettyä puhtaana, kun kiinnitettäisiin aiempaa enemmän huomiota kaluston ja varusteiden huoltoon. — Lisäksi alettiin jo ymmärtää, että meidän omasta terveydestämme tässä on pohjimmiltaan kysymys. Keväällä 2011 Puhdas paloasema -malli esiteltiin operatiiviselle henkilöstölle ja tehtiin ensimmäiset muutokset kaluston huoltotoimintaan. Kun uusi keskuspaloasema avattiin syyskuussa 2011, otettiin käyttöön ensimmäinen toimintaohje, jossa yhdisteltiin VTT:n ja Skellefteån ohjeita. Nykyinen toimintaohje on versio kaksi ja se on otettu käyttöön keväällä 2012.

Vaihtolaitteilla puhtaat lähdöt

Puhtaat vaihtopaineilmalaitteet ovat osoittautuneet tarpeellisiksi. — Viimeisimmät laitehankinnat on juuri tehty ja nyt kaikilla Jyväskylän kolmella asemalla on varalaitteet, kertoo paloesimies Jarkke Lahti. Auton kalustamista helpottaa ja nopeuttaa paineilmalaitteille tehty kuljetusteline.

Malliin oleellisesti liittyvät hengitys- ja ihosuojaimet on otettu käyttöön asteittain. Sammutushansikkaiden alle puettavat aluskäsineet olivat käytössä jo uudelle asemalle siirryttäessä. Sammutustyön jälkeen tilannepaikalla sekä asemalla huoltotehtävissä käytettävät hengityssuojaimet tulivat myös uuden aseman myötä. Hengityssuojainvalikoima sisältä suodattavat kokonaamarit ja puolinaamarit sekä kertakäyttöiset hiukkassuojaimet. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


50

TYÖTURVALLISUUS

MYRKYT ESITTELYSSÄ

Tulipalon epäpuhtauksia Hiukkasmaiset

Raskasmetallit Asbesti PCB PAH-yhdisteet Palosuoja-aineet (esim. bromatut yhdisteet) Höyrymäiset

Bentseeni Aldehydit PAH-yhdisteet Orgaaniset hapot Kaasumaiset

Aluskäsinettä käytetään paljon — ei pelkästään keikoilla, vaan monessa tehtävässä asemallakin. — Kokeilujen jälkeen löytyi sopiva hanska, joka ei hierrä ja jolla saa hyvä otteen. Käytössä on kahta eri kokoa, Jarkke Lahti esittelee.

Kokonaamareiden suodattimissa on myös häkä-suodatus. JVT-autossa on lisäksi järeämpiä puhaltimella varustettuja suojaimia. Asemapalveluun ja huoltotöihin on tarjolla suojahaalareita ja -saappaita sekä kemikaalisuojakäsineitä, esiliinoja ja silmäsuojaimia. Skellefteån mallissa varusteet on viety astetta pidemmälle: ohuita suojaasuja Jyväskylässä ei ole käytössä. — Viimeisimpänä täydennyksenä on saatu vaihtopaineilmalaitteet sekä yhteiset vaihtosammutusasut kaikille kolmelle Jyväskylän asemalle. Ongelmana on kuitenkin henkilökohtaisten vaihtosammutusasujen puute, Lahti kertoo. Puhtaiden vaihtopaineilmalaitteiden merkitys hälytysvalmiuden säilyttämissä on jo huomattu käytännössä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Viime talvena pelastusyksikkö palasi rakennuspalotehtävästä ja aloitti kaluston ja varusteiden huollon Puhdas paloasema -mallin mukaisesti. Samanaikaisesti tuli hälytys toiseen rakennuspaloon, jonne päästiin lähtemään välittömästi, kun puhtaat paineilmalaitteet olivat valmiina omassa, laitteita varten räätälöidyssä telineessä.

Sammutusauto puhtaana Rakennuspalo on selkein tehtävä, jonka jälkeen mallia noudatetaan, mutta myös autopalojen, kemikaalipalojen, maastopalojen ja jälkivahingontorjunnan jälkeen voidaan edetä toimintaohjeen mukaan. Onnettomuuspaikalla käytetään paineilmahengityslaitteita ja hanskoja

Hiilimonoksidi Syaanivety Typen ja rikin oksidit Kloorivety LÄHDE: KESKI-SUOMEN PELASTUSLAITOKSEN PUHDAS PALOASEMA -MALLI / TYÖTERVEYSLAITOS

tarpeeksi pitkään päällä. Tärkeintä on mahdollisimman huolellisesti suojautua sekä hengitys- että ihoteitse elimistöön kulkeutuvilta kemikaaleilta. Pahin epäpuhtauden altistumisreitti on iho, joten paljaan ihon nokikontaktia vältetään. Kun hanskoja kevennetään, voidaan aluskäsineet jättää vielä suojaksi. Paineilmalaitteesta luovuttaessa voidaan käyttää kevyempää hengityssuojainta. Jokaisessa sammutusautossa on laatikko, jossa on kolmen tason hengityssuojaimia sekä palomiesten omaan käyttöön että tarjottavaksi esimerkiksi palopaikalle saapuvalle palonsyyntutkijalle. Likaiset sammutusasut riisutaan ja pakataan joko sammutusautoon muovisäkkiin tai erillisiin kuljetusastioihin.


TYÖTURVALLISUUS

51

Tutkimustieto tulisi tarpeeseen KESKI-SUOMEN pelastuslaitos on yksi neljästä pelastuslaitoksesta, jotka ovat mukana Työterveyslaitoksen tutkimuksessa, jossa selvitetään Skellefteå-mallin toimivuutta suomalaisten palomiesten altistumisen vähentämisessä. Puhdas paloasema -mallia Keski-Suomessa kehittänyt paloesimies Jarkke Lahti pitää hyvänä, että suojautumista ryhdytään tutkimaan tarkemmin. Altistumisasioista on keskusteltu pelastustoimessa vasta muutaman vuoden ajan. Lahden mielestä koko asiassa ollaan ikään kuin vedenjakajalla. — Uusi alan oman tutkimustieto olisi tarpeellista. Saataisiin kättä pidempää, jotta voitaisiin tehdä päätöksiä, jatketaanko kehitystyötä vai pysähdytäänkö johonkin. Nyt elämme tilanteessa, jossa emme oikein tiedä, mikä on palomiehille riittävä suojaustaso. — Tutkimushanke toimisi meille Jyväskylässä apuna, sillä siinä tehtäisiin alussa tarkka määrittelytyö meidän tavoistamme ja varusteistamme, joita sitten verrattaisiin muihin laitoksiin.

Auton miehistötilaan likaisia laitteita ja asuja ei tuoda. — Yksikkötason tehtävissä yksikkö tuo asut ja laitteet asemalle auton takaosassa. Kaupunkialueen joukkuetason tehtävissä tilannepaikalle voidaan tuoda erillisen ”jätesäiliöt”. Näitä vahingontorjunta-autolla kuljetettavia säiliöitä onkin käytetty melko paljon, Lahti kertoo. Vahingontorjunta-autolla tilannepaikalle tuodaan tarvittaessa myös vaihtosammutusasut. Kuivien ja puhtaiden asujen nopea vaihtaminen korostuu talvella. Vara-asut varmistavat myös, että uudelle tehtävälle on mahdollista lähteä, jos hälytys tulisi kesken asemalle paluun. Pääsääntöisesti olemme kuitenkin, ei hälytettävissä tilassa paluumatkalla.

Puhdas paloasema -toimintaohjetta tehtäessä Jyväskylän uusi keskuspaloasema oli jo hyvää vauhtia valmistumassa, joten suuria tilamuutoksia ei enää ollut tehtävissä. Muutamaan varustehuollon yksityiskohtaan pystyttiin vaikuttamaan. Likainen tila on merkitty tunnuksella ja ovi on varmistettu pumpulla, jotta se varmasti sulkeutuu perässä.

Likaiset tilat erotettu asemalla Asemalla auto ajetaan pesuhalliin, jossa suoritetaan tarvittaessa pesu sisältä ja päältä että paineilmalaitteiden ensimmäinen karkeapesu. Pesuhallissa autosta puretaan likaiset letkut, työkalut ja asut niiden huoltoa varten. Kalustohalliin ei viedä likaisia varusteita eikä ajeta likaisella autolla. Aseman tiloista on erotettu likaiset tilat, joita ovat pesuhalli, letkunpesutilat, sammutusasuhuolto. Ainoa kauneusvirhe tilasuunnittelussa on, että pesuhallista on reitti sammutusasuhuoltoon puhtaiden tilojen kautta. Tämä ei ole suuri ongelma, kun varusteet kuljetetaan astioissa.

Emme tiedä, mikä on palomiehelle riittävä suojaustaso.

Sammutusasujen pesuun ja kuivaukseen asemalla on nykyaikaiset pesukoneet. Käytössä on tavanomaiset pesu- ja kyllästysaineet. Kypärät pestään käsin. — Suojautumisessa ja puhtaudessa kokonaisuus ratkaisee, eivät yksityiskohdat pesuaineissa tai suojahanskoissa, Jarkke Lahti korostaa. Viimeinen lenkki on palomiehen omahuolto. Pesulle ja vaatteiden vaihtoon mennään mahdollisimman pian.

Jokainen päättää itse Henkilöstön työvuorokoulutus Puhtaan paloaseman ajatusmalliin sujui Lahden mielestä helposti. Idea otettiin vastaan, mutta sehän ei vielä tarkoita, että käytännön toiminta muuttuu. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


52

TYÖTURVALLISUUS

Altistumisen vähentäminen LÄHDE: KESKI-SUOMEN PELASTUSLAITOKSEN PUHDAS PALOASEMA -MALLI

>>> SIIRTYMINEN >>>

TOIMINTA ONNETTOMUUSPAIKALLA Paineilmalaitteiden ja aluskäsineiden käyttö aina tilanteen vaatiessa

>

>

HÄLYTYSVALMIUS Miehistö, varusteet ja kalusteet puhtaita

AJONEUVON KALUSTAMINEN Puhtaissa tiloissa

>

Tavoitteena ter veempi palomies

>

>

HENKILÖSTÖN OMAHUOLTO Peseytyminen ja puhtaat vaatteet

>>>

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

SIIRTYMINEN

>>>

VARUSTEHUOLTO Likaisissa tiloissa, käytetään suojaimia

— Moni palomies oli jo miettinyt omaa suhtautumistaan asiaan. Tapojen muuttaminen on kuitenkin todella vaikeaa. Asia ymmärretään ja siitä kuullaan mielellään, mutta on totuttu likaisiin hanskoihin ja varusteisiin sekä mustiin käsiin ja naamaan. — Se on sitä palomiehen statusta, mihin on juurruttu, Lahti myöntää. Paljon on kuitenkin menty eteenpäin muutamassa vuodessa. Enää likaiset asut eivät roiku keskuspaloasemalla varustenaulakoissa. Sellaistakin palautetta on kuulunut, että koko suojautumisasiasta puhutaan liikaa. Lahti kertoo itsekin epäröineensä hengityssuojaimen käyttöä huoltotehtävissä. — Tärkeintä on, että asiasta kerrotaan, annetaan mahdollisuus ja jokai-

ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN Riisutaan kontaminoituneet varusteet, pestään jalkineet ja likainen iho

nen tekee sen jälkeen itse ratkaisunsa hanskojen ja suojainten käytöstä. — Esimiehen suhtautuminen ja mallin näyttäminen on ratkaisevaa. Itse käytän suojaimia ja ohjaan muitakin, mutta en määrää. Kukin tekee oman valintansa. Toimintaohjeessa ei tarkoituksella määrätä tiettyä suojainta tiettyyn tehtävään, vaan harkinta- ja ratkaisuvalta on jokaisella itsellään.

Pitää olla helppoa Lahti on huomannut, että nuorilla palomiehillä tavat eivät ole vielä piintyneitä, joten heille ohjeet ovat helpompia. On myös palomiehiä ja paineilmahuoltajia, jotka kiinnostuvat asiasta kovastikin ja ideoivat uusia huoltovälineitä.

VARUSTEET KULJETUKSEEN Varusteet erilleen henkilöstöstä, astioissa tai säkeissä

Aluskäsineiden käyttö yleistyi Lahden mielestä yllättävän nopeasti. Osittain siihen vaikutti varmasti se, että Pelastusopistolla on hanskoja ollut jo käytössä. Viidenkymmenen sentin hintaisia ”kertakäyttöhanskoja” käytetään paljon myös asemalla eri tehtävissä, esimerkiksi autoja tarkastettaessa. Yksi oleellinen seikka on tehdä käytöstä helppoa ja yksinkertaista. Hengityssuojainlaatikot ja -telineet tuodaan asemalla näkyviin paikkoihin niihin tiloihin, joissa käyttö tapahtuu, kuten sammutusasuhuoltoon ja letkuhuoltoon. n Teksti ja kuvat MIKKO TERÄVÄ


TYÖTURVALLISUUS

53

Varustehuolto kiinnostaa HENKILÖSTÖ on nopeassa ajassa omaksunut Puhdas paloasema -mallin periaatteet, sanoo Keski-Suomen pelastuslaitoksen työsuojeluvaltuutettu Marko Lehtonen. — Vuoden aikana on menty paljon eteenpäin. Minun silmään näyttää siltä, että miehistö on ottanut uudet tavat hyvin vastaan ja ovat sitoutuneet henkilökohtaisten varusteiden huoltoon ja asujen pesuun keikalta tulon jälkeen, Lehtonen sanoo. — Varmasti osaltaan asiaan on vaikuttanut, että malli otettiin käyttöön samalla kun muutettiin uudelle

asemalle. Puhtaissa tiloissa puhtauteen motivoidutaan.

Työsuojelun kannalta altistumisen välttäminen on tärkeä asia. Pienin muutoksin voidaan saada lisää terveitä elinvuosia. — Työvuosien aikana nokialtistusta saa ihan riittävästi. Siksi voidaankin ajatella, että kun myrkkyjä saa työssä väkisin elimistöön, niin ei enää ehdoin tahdoin otettaisi lisää, kun se on suojautumisella estettävissä, Lehtonen perustelee. — Asematyöskentelyssä puhtaus jo ymmärretään, mutta en ole varma

siitä, miten hyvin opit huomioidaan keikkapaikalla. Kun palopaikalla riisutaan likaiset vaatteet ja kerätään työvälineitä, niin hyvä olisi käyttää kevyttä hengityssuojaa. Se olisi kuitenkin aika pieni henkivakuutus.

Lehtonen kertoo huomanneensa, että kun pelastuslaitos on kiinnostunut uudenlaista suojautumistarvikkeista, ovat tavarantoimittajat myös innostuneet etsimään asiaan liittyviä tuotteita. Esimerkkinä pesupussi, jonka saumat sulavat pesukoneessa.

Mallin laajentaminen vaatisi sitoutumista JOS Puhdas paloasema -mallin

Lyhyessä ajassa on kuitenkin edetty

käyttöä pelastuslaitoksissa lähdettäisiin laajentamaan, vaatisi se eri osapuolten sitoutumista ja suunnitelmallisempaa otetta. Jyväskylässäkin asiat on opittu pala kerrallaan. — Nyt jos lähdettäisiin samaan projektiin, pitäisi talon johdon kanssa tehdä tarkka suunnitelma koulutuksesta ja budjetista, paloesimies Jarkke Lahti toteaa. Ylipäätään johdon sekä esimiesten positiivinen suhtautuminen on tärkeää mallin jalkauttamisessa. — Jos työvuoron esimies ei itse käytä aluskäsineitä tai suojaimia, niin eivät miehetkään Puhdas paloasema -mallia arvosta. Tässä meillä on vielä paljon eroja.

nykyiseen Puhtaan paloaseman malliin lähtötilanteesta, jossa suojaimiin, alushanskoihin ja varusteiden pesuun ei kiinnitetty mitään huomiota. Nyt ei puhuta vuosikymmenistä, vaan muutamista vuosista takaperin. — Vanhemmilta palomiehiltä on tullut palautetta, että on hieno juttu, kun asiasta nyt keskustellaan. Kun asioista on puhuttu, on myös huomattu, että työuran aikana on todellakin sattunut tapauksia, jotka ovat voineet vaikuttaa vakaviin sairastumisiin myöhemmällä iällä, Lahti kertoo.

Valtakunnallisen asennemuokkauksen tärkeimmäksi lähteeksi Lahti nostaa Pelastusopiston. Sieltä kaikki alkaa. — Jos uusilla palomiehillä olisi perusasiat vahvasti sisäistettynä, alkaisi muutos myös paloasemilla. Työsuojeluhenkilöstön roolina olisi nostaa asiaa esiin laitoksissaan ja toimia tiedon jakajana.

Likaisten asujen ja varusteiden kuljetukseen takaisin asemalle on Jyväskylässä hankittu 240 litran astiat. Kuljetuksiin käytetään JVT-kuorma-autoa. Työterveyshuollon tulisi vetää asiaa omalta osaltaan eteenpäin. — Miten altistumista huomioidaan terveystarkastuksissa ja tuleeko tehdä joitain lisätutkimuksia? Tässä tulisi työterveyslääkärien olla aloitteellisia. Ja toisinpäin, palomiesten kannattaa olla aloitteellisia työterveyshuollon suuntaan, jos työvuorossa on oltu poikkeuksellisilla keikoilla ja on epäilyksiä myrkyllisille aineille altistumisesta.

Aikaisemmin ei välitetty, mutta ei ollut tietoakaan vaaroista. Tiedon puute vaivaa vieläkin, mutta asenteissa on jo muutosta. — Tarkemmin kun pohditaan, niin selvittämättömiä asioita on vielä paljon. Kukaan ei oikein tiedä, miten varusteet pitäisi oikeasti huoltaa esimerkiksi sähkölaitepalojen, muuntamopalojen tai vaikka lääketehtaan palon jälkeen. — Millainen pesu riittää, vai jääkö pinnoille vaarallisia myrkkyjä, jotka kertyvät ihmiseen?

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


54

TYÖTURVALLISUUS

Poikkeamaraportointi vaatii kehitystä Jälkiviisastelu ja moittiminen eivät tapaturmien torjunnassa auta. Yksi tehokas ja helppo keino kehittää työpaikan työturvallisuutta on ottaa opiksi jo sattuneista työtapaturmista ja ”läheltä piti” -tapauksista, toteaa Juha Höök tuoreessa opinnäytetyössään.

L

änsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen paloesimies Juha Höök sai tänä syksynä valmiiksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön, jossa aiheena oli pelastustoimen työturvallisuuden poikkeamaraportointi. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa nykyisen poikkeamaraportoinnin tila ja toimivuus sekä tuottaa tietoutta raportoinnin kehittämiseksi. Höök toimi opetustehtävissä Pelastusopistolla vuosina 2004–2009. Toimiessaan Työturva 07 -hankkeessa hän huomasi, että pelastusalan poikkeamaraportointi on puutteellista. Opinnäytetyön tutkimukset vahvistivat hänen ennakkokäsitystä. — Pelastusalalla ei ole valtakunnallista raportointijärjestelmää, joka kattaisi kaikki alan toimijat, ja tämä on mielestäni vakava puute, Höök kertoo. — Ainoa valtakunnallinen raportointijärjestelmä on Pronto -onnettomuustietojen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella paloesimiehenä toimiva Juha Höök painottaa, että toimivalla valtakunnallisella poikkeamaraportointijärjestelmällä vähennettäisiin tapaturmia. — Minulla on ollut esimiehenä sellainen tavoite, että kun jätkät tulee aamulla duuniin niin ne lähtee samassa kunnossa pois, Höök kertoo.


TYÖTURVALLISUUS

resursointijärjestelmä, mutta sitä ei ole hyödynnetty poikkeamatilanteiden raportoinnissa. Miksi työturvallisuusasioita ei tutkita ja tilastoida, hän ihmettelee.

Poikkeamaraportoinnin nykytila Höökin mielestä työturvallisuus nähdään tällä hetkellä välttämättömänä pahana, jonka tärkeyttä korostetaan puheissa, jotka eivät konkretisoidu teoiksi. Aina ei täysin ymmärretä, mitä hyötyä olisi saada riskitekijät pois. Pelastuslaitosten poikkeamaraportointi vaihtelee tällä hetkellä laitoskohtaisesti paperilomakkeiden täyttämisestä sähköiseen järjestelmään. Näin ollen yhden pelastuslaitoksen poikkeamaraportoinnin tietoja ei voida hyödyntää toisessa laitoksessa. Höök epäilee hyödynnetäänkö tietoja aina edes laitoskohtaisesti? Suurimpana heikkoutena Höök pitää sitä, että henkilökunta ei yleensä edes tiedä, mistä ohjeistus raportointiin löytyy. Puhumattakaan siitä, että heitä olisi perehdytetty raportin tekoon. Poikkeamaraportoinnin pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista, jotta se olisi tehokasta. Sellaista, että sen täyttämiseen olisi mahdollisimman pieni kynnys. — Jos järjestelmä esimerkiksi vaatii, että se täytetään yhdessä esimiehen kanssa, tulee kynnykseksi ottaa esimiestä hihasta kiinni ja pyytää häntä täyttämään raporttia kaverina, Höök havainnollistaa. Hänen mielestään korjaamisen varaa on myös henkilökunnan asenteissa ja pelastustoimen turvallisuuskulttuurissa. — Tilastot vääristyvät hyvin nopeasti, jos raportti tehdään vain sellaisista tilanteista, kun on suunnilleen pää irti, mutta ei raportoida asioista, jotka oikeasti vaatisivat raportointia.

Yhteisen järjestelmän edut Miksi sitten olisi tärkeää saada valtakunnallinen poikkeamaraportointijärjestelmä? Se olisi työkalu, jonka avulla saataisiin vähennettyä turhia työturvallisuusriskejä. — Riskit mitkä meidän työssä ovat eivät ole mikään bonus, joka kuuluu tähän työhön –

55

Tilastot vääristyvät, jos raportoidaan vain tilanteista joissa on suunnilleen pää irti.

jos liukastellaan kadulla tai joku osoittaa meitä puukolla keikalla tai meinataan tippua katolta. — Riskit pitäisi hallita, etenkin kun puhumme itsestämme turvallisuusalan ammattilaisina. Toimivan valtakunnallisen järjestelmän avulla saataisiin vähennettyä vakavia työtapaturmia ja tiedotettua ”läheltä piti” -tilanteista paitsi työvuorosta toiselle myös pelastuslaitokselta toiselle. — Esimerkiksi jos meillä tapahtuu tikkaiden rakenteellisen vian vuoksi ”läheltä piti” -tilanne, saisimme tiedotettua asiasta mahdollisimman tehokkaasti Hangosta Utsjoelle. Tällöin saisimme estettyä sen, ettei kukaan telo itseään sen saman vian vuoksi, mitä me olemme täällä havainneet. Poikkeamaraportointijärjestelmän avulla saataisiin tilastoitua tietoa, jota voitaisiin hyödyntää työturvallisuuden lisäksi myös pelastusalan kehittämisessä yleensä. — Saisimme tietoa onko alan koulutuksen painotus suunnattu oikein. Harjoittelemmeko liikaa jotain asiaa, kun pitäisi painottaa toista. Saisimme tietoa, jonka avulla voisimme paremmin perustella päättäjille, miten vaativaa työtä teemme, Höök luettelee.

Kehittämisen paikat Valtakunnallisen poikkeamaraportoinnin kehittämisen osalta Höök kääntää katseensa sisäasiainministeriön suuntaan. Poikkeamaraportointijärjestelmä olisi luonteva rakentaa ministeriön Varanto-hankkeen yhteydessä, jonka tavoitteena on määritellä pelastustoimen yhteinen tietovaranto ja palvelualusta. Raportointi pitäisi saada kattamaan koko alan, operatiivisesta teknisen ja riskienhallinnan henkilökuntaan, sillä kaikissa tehtävissä >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


56

TYÖTURVALLISUUS

tapahtuu poikkeamia tai ”läheltä piti” -tilanteita. Myös sopimuspalokuntalaiset olisi saatava järjestelmään mukaan, sillä pelastuslaitos toimii keikoilla heille työnantajana. Järjestelmän kehittämisen ja ylläpitämisen lisäksi ministeriö voisi ottaa Höökin mielestä muutoinkin enemmän vastuuta pelastustoimen työturvallisuusasioista. Se voisi ohjeistaa, mikä pelastustoimen työturvallisuuden minimitaso tulee olla ja miten poikkeamaraportoinnin voisi toteuttaa. Pelastuslaitoksia Höök kehottaa hyödyntämään omia poikkeamaraportointijärjestelmiään paremmin. Hyödyntämisessä hän painottaa tiedottamisen, palautteen antamisen ja vastaanottamisen sekä tilannekartoituksen merkitystä. — Se ei riitä, että kerätään tietoa, jos se tieto ei tavoita kaikkia. Tiedottamisen lisäksi työntekijöille tulee antaa palautetta ja ottaa organisaationa palautetta vastaan. — Lisäksi laitoskohtaisesti voitaisiin miettiä ovatko turvavälineet ja suojavälineet riittävät, onko koulutus ja toimintamallit ok vai onko

— Poikkeamaraportointi pelastusalalla on puutteellista. Voidaksemme hyödyntää sitä esimerkiksi alan koulutuksen tai työturvallisuuden kehittämisessä, on ensin kehitettävä itse järjestelmä, kertoo Juha Höök.

niitä tarvetta muuttaa. Kartoituksen jälkeen tehdään tarvittavat korjaustoimenpiteet, jonka jälkeen tarkistetaan auttoivatko ne. Tuleeko vastaavia ”läheltä piti” -tilanteita vielä lisää. n Teksti ja kuvat TUIJA TERVO

Sammutustyö ja pelastussukellus kärjessä JUHA Höökin opinnäytetyön mukaan pelastusalan tapaturmaluvut ovat korkeat verrattuna muihin aloihin. Yli kuukauden työkyvyttömyyden aiheuttamia tapaturmia sattuu pelastustoimessa vuosittain keskimäärin 61 kappaletta. — Pelastusalalla on samalla lailla kuin muillakin aloilla nostamisesta, vääntymisestä, kääntymisestä ja liukastumisesta johtuvia tapaturmia, mutta sen lisäksi meillä on tapaturman aiheuttajia, mitä ei välttämättä ole muilla aloilla, kertoo Höök. — Me esimerkiksi liikumme liian usein putoamisvaarallisella alueella ilman varmistuksia tai menemme keikalla epähuomiossa nuuhkimaan kemikaaleja tai kaasuja. Perinteisen vahinkopyramidimallin mukaan yhtä vakavaa työtapaturmaa kohden tapahtuu noin 600 vaaratilannetta ilman henkilö- tai materiaalivahinkoa. Tämän laskutavan mukaan pelastustoimessa tapahtuu noin 36 600 ”läheltä piti” -tilannetta vuodessa ja 100 tilannetta päivässä.

Opinnäytetyöhönsä Höök keräsi aineistoa verkossa kyselytutkimuksella, johon vastasi 161 henkilöä eri pelastuslaitoksista. Kyselytutkimukseen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

osallistuneista 43,5 % oli loukkaantunut tapaturmaisesti pelastus-alan työssä ja 67,1 % kertoi joutuneensa jonkinlaiseen ”läheltä piti” -tilanteeseen. Eniten 38,3 % työturvallisuuspoikkeamia oli tapahtunut sammutustyössä (rakennuspalo, maastopalo, autopalo), toiseksi eniten 20,7 % pelastussukellustehtävissä (kemikaali-, vesi- ja savusukellus), kolmanneksi 18,9 % sairaankuljetus-/ensihoito-/ensivastetehtävissä ja neljänneksi 15,3 % pelastustoiminta-/ liikenteenohjaustehtävissä. — Sammutustilanteessa tyypillisimpiä tilanteita oli, että pudottiin jostain tai jotain tippui päälle, esimerkiksi välipohja tai katto, kertoo Höök.

Eniten työturvallisuuspoikkeamia olivat aiheuttaneet erilaiset liikkuvan tekijän osumat tai törmäämiset, esimerkiksi liikenteen seassa tapahtuvissa tehtävissä ja raivaustehtävissä. Toiseksi eniten poikkeamia aiheuttivat putoamiset, liukastumiset ja kaatumiset sekä kolmanneksi eniten väkivallan uhkatilanteet. Juha Höökin opinnäytetyö on ladattavissa netistä osoitteista www.sppl.fi/ajankohtaiset ja www.pelastuslaitokset.fi > ajankohtaista.


TYÖTURVALLISUUS

57

Havainnoimalla työturvallisuus paremmaksi PTR-mittausmenetelmällä työturvallisuus nousee tietoiseen ajatteluun, jolloin sen taso nousee, kertoo menetelmää kehittänyt Esa Nurmela.

K

eski-Uudenmaan pelastuslaitoksen vs. paloesimies Esa Nurmela ideoi pari vuotta sitten alipäällystö koulutuksen opinnäytetyönä pelastustyön riskit (PTR) -mittausmenetelmän. — Opinnäytetyön aihetta pohtiessani, minua alkoi askarruttamaan voisiko pelastustyön työturvallisuustasoa mitata numerolla, muistelee Nurmela. — Numeroitua asiaa on helpompi käsitellä ja vertailla. Tunnusluvun laskiessa, hoksataan helpommin tehdä korjaavia toimenpiteitä, jotta luku saadaan nousemaan. Se myös mahdollisesti motivoi henkilökuntaa parempaan työturvallisuuteen. Nurmela oli tutustunut rakennusalalla työskennellessään työturvallisuustason mittausmenetelmään TR-mittariin, mitä hän päätti soveltaa pelastusalalle. TR-mittausmenetelmässä on etukäteen laadittu havaintolista, jonka perusteella työmaa kierretään ja tarkistetaan työturvallisuuteen vaikuttavat asiat sekä merkitään tukkimiehen kirjanpidolla oikein ja väärin havainnot. Lopuksi havainnoista lasketaan suhdeluku, joka symboloi työturvallisuuden tasoa.

Työturvallisuus tietoiseen ajatteluun TR-mittarin periaate oli yksinkertainen ja helposti toteutettava, mutta koska se oli kehitetty staattiseen ympäristöön työmaalle, se ei sellaisenaan soveltunut pelastustyöhön, jossa ympäristö muuttuu aina. Niinpä Nurmela

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella vs. paloesimiehenä toimiva Esa Nurmela työskenteli ennen palomiehenuraansa rakennusalalla. — Rakennustyömaalla tutustuin työturvallisuustason mittausmenetelmään, mistä syntyi ajatus menetelmän soveltamisesta pelastusalalle.

hyödynsi kehittämässään PTR-mittausmenetelmässä myös VTT:n tuottamaa havainnointija palautejärjestelmää. — Tärkeintä tässä menetelmässä on positiiviseen palautteeseen perustuva havainnointi. Se on tämän menetelmän ajatusmaailman perusta, painottaa Nurmela. Nurmela testasi PTR-mittausmenetelmää opinnäytetyöhönsä Pelastusopiston harjoitusalueella yhden harjoituspäivän ajan. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


58

TYÖTURVALLISUUS

Käytännön kokeiluun osallistui kaksi pelastusyksikköä vahvuudella 1+3 ja ambulanssi vahvuudella 1+1. Päivän aikana oli kaikkiaan yhdeksän erilaista tehtävää. — Pidin tälle porukalle lyhyen briifauksen, joka kesti alle 10 minuuttia, ja he lähtivät sitten toimiinsa. Tilannepaikalla he tekivät havaintoja ja kirjasivat ne ylös tilanteen jälkeen, kertoo Nurmela. Havainnointi kohteina testaukseen osallistuneilla oli suojavälineet, työvälineet, ympäristön turvallisuus, työtavat, kiire ja vaste. He merkitsivät listaan tukkimiehen kirjanpidolla havaintonsa ”oikein” ja ”väärin” sarakkeisiin sekä tekivät lyhyet muistiinpanot, mitä havainto koski. Päivän päätteeksi käytiin palautekeskustelu. — Minulle tuli yllätyksenä havaintojen määrä. Niitä tehtiin sen päivän aikana kaikkiaan 271 kappaletta, ja niistä positiivisia oli 241 ja negatiivisia 30, kertoo Nurmela. — Havainnoista pomppasi esille hyvin mielenkiintoisia juttuja. Esimerkiksi se, miten eri tavalla asiat monesti nähdään. Toiselle jokin negatiivinen havainto ei ole toiselle negatiivinen. — Tämän järjestelmän voima on siinä, että havainnoista voi tulla esille asioita, mitä kukaan muu ei ole huomannut kuin tämä yksittäinen henkilö. — Havainnoinnin jälkeen havaittu asia keskustellaan auki. Onko se riski, mihin pitää tarttua? Aiheuttaako se toimenpiteitä? Vai onko se riski, mitä voidaan sietää? — Tässä on tämän menetelmän suurin pointti, että työturvallisuus nousee tietoiseen ajatteluun. Uskon vahvasti, että työturvallisuus luodaan oikealla asenteella. Totta kai suojavälineet pitää olla kohdallaan ja vahinkoja sattuu, mutta kun työturvallisuus on tietoisessa ajattelussa, sen taso nousee.

Havainnot hyötykäyttöön PTR-mittausmenetelmää kehitetään hankkeena Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston työhyvinvointi ja työturvallisuuden alatyöryhmässä. Nurmela on testannut sitä KeskiUudenmaan pelastuslaitoksella ja kehittänyt PTR-havaintolistaa kokemustensa pohjalta. — Käytimme menetelmää viime kesänä kolme viikkoa putkeen kaikilla keikoilla. — Meillä on tosi hyvä porukka nuoria ja innokkaita kavereita, jotka pitävät tästä ideas-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

PTR-mittausmenetelmässä havainnoidaan tilannepaikalla. Paluumatkalla havainnot kirjataan havaintolistaan tukkimiehen kirjanpidolla. Havainnoinnin esille tuomiin turvallisuuspuutteisiin pyritään vaikuttamaan palautekeskustelun kautta.

ta. Heidän mielestä on hyvä, että havaintoja tehdään ja käydään niistä palautekeskustelu. — Heiltä on tullut todella hyviä havaintoja asioista, mitä en itse ole tullut edes ajatelleeksi, ja sellaisia, mitä olen voinut suoraan käyttää itse hyödykseni, kun joudun vastaavaan tilanteeseen ensi kerralla, Nurmela kiittelee. Hän on huomannut, että menetelmä lisäsi selkeästi työturvallisuutta. Lisäksi työssä oppiminen lisääntyi, kun yksittäiset havainnot saatiin koko ryhmän käyttöön. Negatiivisena puolena oli, että ajan myöten kriittisyys kasvoi, mikä asettaakin haasteita menetelmää käyttäville esimiehille. — Ryhtyessämme arvioimaan jotakin asiaa, mielellämme kiinnitämme huomiota asioihin, jotka ovat väärin. Tässä menetelmässä pääasiallinen tarkoitus on kiinnittää huomiota positiivisiin asioihin, joten esimiehen tulee

Havaittu asia keskustellaan auki.


TYÖTURVALLISUUS

pystyä ohjaamaan porukkaa positiiviseen havainnointiin. — Muuten tämä käy liian raskaaksi, jos keikalle mentäessä tiedetään, että siellä vedetään vain virheitä listaan. Nurmelan mielestä PTR-mittausmenetelmä ei sovi kaikille työpaikoille eikä kaikille työntekijöille. Menetelmään osallistuvat tulee motivoida hyvin ja heidän on oltava aidosti kiinnostuneita työturvallisuudesta. Lisäksi työpaikalla on oltava niin hyvä kulttuuri, että siellä uskalletaan keskustella ja jokaisella on vapaus tehdä havaintoja. — Kenenkään näkemyksiä ei saa tyrmätä, vaan kaikki havainnot on otettava asioina asioiden joukossa ja niihin on suhtauduttava asiallisesti. Käytännön kokemusten kautta Nurmelalle on käynyt selväksi, että menetelmällä ei voi laskea työturvallisuuden tasoa mittaavaa PTR-indeksiä. Toinen ryhmä on kriittisempi kuin toinen, joten ryhmäkriittisyys ja yksilölliset kokemukset vaikuttaisivat lukuun. Nurmelan mielestä pitäisi tutkia, saataisiinko indeksi laskettua, jos arvioitaisiin käytäntöjä eikä yksittäisiä toimintatapoja. PTR-mittausmenetelmä olisi Nurmelan mielestä liitettävä pelastuslaitosten olemassa oleviin työturvallisuusjärjestelmiin – ennen kaikkea ”läheltä piti” -mekanismeihin. — Kun PTR-menetelmällä pomppaa jokin asia esille, tulisi se pystyä viemään poikkeamaraportointijärjestelmään ja saada havainnosta tieto leviämään.

Ryhmädynamiikka voimavaraksi Seuraavaksi PTR-mittausmenetelmää testataan Kuopiossa. Pohjois-Savon pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö Paavo Tiitta kertoo, että pilotointi toteutetaan pääasemalla alkaen yhdestä työvuorosta ja työvuoron koulutuksesta syksyn kuluessa. Pilotoinnin jälkeen tulokset vedetään yhteen ja arvioidaan menetelmän tuloksellisuutta sekä tehdään johtopäätökset, millä tavalla ja missä määrin menetelmää suositellaan pelastuslaitosten käyttöön. Nurmela ja Tiitta ovat pohtineet, että toisessa pilotoinnissa voitaisiin siirtyä arvioimaan yksittäisten suoritteiden sijaan prosesseja – talon tapoja ja käytänteitä. Uutta aikaisempaan verrattuna on myös se, että Kuopion pilotissa on tarkoitus, että havaintoja tekevä

59

Työturvallisuusväki Tampereelle PELASTUSALAN Työturvallisuusseminaari järjestetään Tampereella 4.12. Seminaarin teemana on henkinen työsuojelu. Työsuojeluvaltuutetuille ja työsuojelupäälliköille suunnatun seminaarin tavoitteena on paitsi jakaa työturvallisuustietoutta myös pelastuslaitosten hyvien käytänteiden yhtenäistäminen ja työturvallisuusväen verkostoituminen. Kolmatta kertaa pidettävä seminaari on tarkoitus järjestää kaksi kertaa vuodessa, syksyisin yksipäiväisenä ja keväisin kaksipäiväisenä. — Seminaari on saanut hyvää palautetta ja sille toivotaan jatkuvuutta. Toiveena lisäksi on, että kaikki pelastuslaitokset lähettäisivät seminaareihin omaa työsuojeluväkeään, PohjoisSavon pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö Paavo Tiitta kertoo.

ryhmä määrittelee itse ne kriteerit, mitä he tarkkailevat. Määrittely tehdään siltä pohjalta, mitä he kokevat puutteellisiksi asioiksi. Havainnointi tehdään ennalta sovitun määräajan, eli ennakkoon sovitaan joku ajanjakso, jolla tarkkailua suoritetaan, jotta nähdään taso missä ollaan. Tämän jälkeen pidetään tauko. Esimerkiksi vuoden päästä havainnoidaan uusi jakso, jotta nähdään onko taso parantunut tai heikentynyt. — Tarkoitus on, että työryhmä arvioi itse omaa toimintaansa ja sen turvallisuutta eli niitä toimintamalleja mitä on käytössä. Noudatetaanko turvaohjeita, ovatko ohjeet hyviä, ovatko käytänteet tilannepaikalla niin vahvoja, että ne johtavat riskinottamiseen, Tiitta kertoo. — Työkeikan jälkeen käydään palautekeskustelu, jossa esimies vetää yhteen mitkä toimi hyvin ja missä on kehitettävää. — Tarkoitus on hakea ryhmädynamiikka voimavaraksi ja että työvuoron porukka esimiehensä johdattelemana itse päättelisi, jos tarvetta, että ”okei, tämä keikka tuli vedettyä kovalla riskillä. Otetaan tästä opiksi ja tehdään seuraava keikka fiksummin”, Tiitta kertoo. n Teksti ja kuva TUIJA TERVO

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


60

Suomen edullisin henkivakuutus. Varaudu suuriin riskeihin pikkurahalla. Esimerkkihinta on laskettu 50 000 euron turvalla 37-vuotiaalle Palomiesliiton jäsenelle. Nuoremmille hinta on vielä edullisempi! Ota nyt Suomen edullisin henkivakuutus* lähimmästä Ifistä tai osoitteesta

henkivakuutuskuntoon.fi

if.fi 010 19 19 19

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

*Suomen Rahatiedon tekemä hintavertailu 7/2013. Vakuutuksen myöntää Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva.


61

Osallistu Palomiesliiton Nenäpäiväkampanjaan! Auta Palomiesliiton puheenjohtajaa Kim Nikulaa päivittämään tyylinsä värikkäämmäksi! Jos liiton Nenäpäivä-kampanjan pottiin saadaan kerättyä 4000 euroa, Nikula lupaa värjätä hiuksensa punaisiksi. Voit lahjoittaa Palomiesliiton tiimin Nenäpäivätilille 10 euroa lähettämällä tekstiviestin NP 100850 numeroon 16499 tai haluamasi summan verkkopankin välityksellä liiton tiimisivuilla osoitteessa www.nenapaiva.fi/tiimit/100850. Osallistumalla Nenäpäivä-kampanjaan autat maailman köyhimmissä oloissa eläviä lapsia.

Auta Kimiä päivittämää n tyylinsä — osallistu Nenäpäivä än!

Lahjoitusten avulla tehdään työtä kehitysmaiden lasten koulutuksen ja terveydenhuollon sekä elinolojen parantamiseksi yhdeksän järjestön *) voimin.

*) SUOMEN UNICEF, KIRKON ULKOMAANAPU, SUOMEN PUNAINEN RISTI, PELASTAKAA LAPSET, PLAN SUOMI SÄÄTIÖ, FIDA INTERNATIONAL, SUOMEN LÄHETYSSEURA, SOLIDAARISUUS JA SASK .

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


62

PAIKALLISKIERROS

PAIKALLIS KIERROS

Pelastuskoulu 21.8. Pelastusopisto 4.9.

P

alomiesliiton paikalliskierros käynnistyi syksyllä vierailemalla pelastusalan oppilaitoksissa. Tapahtumien aikana liiton johto tapasi oppilaitosten johtoa, opettajia ja oppilaiden edustajia. Palomiesliiton info-pisteessä järjestösihteerit opastivat oppilaita jäsenasioissa sekä jakoivat lippuja elokuvanäytöksiin. Paikalliskierros tarjosi opiskelijoille ilmaisnäytöksen Johnny Deppin tähdittämästä The Lone Ranger -elokuvasta.

Paikalliskierroksen yhteydessä Pelastusalan ammattilainen tiedusteli oppilaitosten rehtoreiden näkemyksiä pelastusalan koulutuksen ja tutkimustoiminnan kehittämisestä sekä siitä, mitä hyötyä yhtenäisestä pelastuslaitosjärjestelmästä olisi koulutuksen näkökulmasta.

REHTORI MERVI PARVIAINEN

kauttaan hyvää tietoa ja he puolestaan vievät opistolta tietoa kentälle.

PELASTUSOPISTO, KUOPIO

­”

Pelastaja- ja päällystötutkinnot ovat tällä hetkellä lähtökohtaisesti riittävällä tasolla, mutta totta kai niissä on kehittämistä ja niiden on seurattava ajassa tapahtuvia muutoksia. Niiden kehittämisessä keskeistä on vuoropuhelu pelastuslaitosten kanssa, kuten kaikessa meidän koulutuksessa. Haluamme mennä käytännön tarve edellä. Tällä hetkellä vuoropuhelu pelastuslaitosten kanssa toimii hyvin. Meillä on hyvät yhteydet laitoksiin ja meillä on käytännön yhteistyökuvioita. Opistolla käy esimerkiksi paljon pelastuslaitoksilta henkilökuntaa tuntiopettajina opettamassa. Siitä on tosi hyvät kokemukset, koska se toimii kahteen suuntaan. Kentältä tulee meille heidän

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Pelastusalan työurahaasteissa painopiste on mielestäni ennen kaikkea pelastuslaitoksissa.

Laitosten täytyy nähdä tulevaisuuteen ja pohtia minkälaista tarvetta heillä on tulevaisuudessa pelastusalan ammattilaisille, minkälaista osaamista tarvitaan. Tietysti se tuo sitä kautta meille haasteen, että pystymme vastaamaan heidän tarpeisiinsa.

­”

Meillä on jo sisällytetty pelastajatutkintoon urasuunnittelua. Mutta ymmärrettävää on, että vasta valmistuneet nuoret eivät pysty orientoitumaan eivätkä välttämättä haluakaan miettiä ura-asioita. He usein ajattelevat, että


PAIKALLISKIERROS

63

nyskoulutukseen. Tämän jälkeen hän olisi jälleen jakson töissä, jonka jälkeen olisi täydennyskoulutusta. Olen monessa yhteydessä väläytellyt, että

pelastusalalle tulisi saada lakisääteinen täydennyskoulutusvelvoite terveyden- ja sosiaalihuollon tapaan. Tästä ajatuksesta ei tietysti pidetä, koska se maksaa. Vaikka laki ei aina ratkaise suoraan kaikkia mahdollisia ongelmia, on se tässä kohtaa minun mielestäni tarpeellinen, jotta täydennyskoulutus saataisiin normaalikäytännöksi. Jos pelastusalan ammattilaisten täydennyskoulutus olisi lakisääteinen velvoite, olisi siihen tarvittavat rahalliset resurssit helpompi perustella poliittisille päättäjille, jotka loppupeleissä kuntasektorilla päättävät pelastuslaitosten budjeteista.

­”

­” Järjestösihteeri Laura Ruokonen toi leffalippuja Pelastusopiston opiskelijoille ja vastasi samalla kysymyksiin liiton jäseneksi liittymisestä.

eläköitymisikä on niin kauhean kaukana eivätkä oikein osaa huomioida, että sairastumisia ja loukkaantumisia voi sattua nuoremmallakin iällä. Meillä on työsarkaa asenteiden muokkauksessa, jotta opiskelijat itsekin miettisivät omaa uraansa kun he lähtevät Pelastusopistolta valmistumisen jälkeen. Heille tulisi saada iskostettua, että heillä olisi hyvä olla jonkinlainen urasuunnitelma, jota sitten hiotaan työnantajan kanssa.

­”

Palomiesten jatkokoulutusta pitäisi mielestäni ilman muuta kehittää. Täydennyskoulutuksen tulisi olla säännöllistä ja siinä olisi huomioitava pelastuslaitoksen tarpeet. Mielestäni hyvä malli olisi jatkuva prosessi, jossa palomies pelastajatutkinnon suorittamisen jälkeen olisi jonkin aikaa työssä, jonka jälkeen hän menisi täyden-

­”

Pelastustoimen tutkimustoiminnassa on myös kehittämisen varaa eikä se todellakaan ole riittävällä tasolla. Siitähän osoituksena on se, että meillä on tällä hetkellä selvityshenkilö Jorma Rantanen selvittelemässä, miten tutkimustoiminta pitäisi järjestää. Mielestäni tutkimustoiminnan ongelmana on sen hajanaisuus. Lisäksi odotukset ja toiveet ovat ristiriidassa resurssien kanssa. Pelastusopiston yksi tehtävä on tutkimustiedon tuottaminen, mutta sen käytössä olevilla resursseilla on ylen haasteellista tuottaa tutkimustoimintaa ja koordinoida sitä. Tällä hetkellä tutkimustoiminnan osalta tilanne on niin toimijoiden kuin rahoituslähteidenkin kautta varsin sekava ja valitettavasti näyttäisi siltä, että rahoitus määrää liikaa. Rahoitus ratkaisee, mitä tutkitaan. Ongelmana näen myös sen, että olemme osallisina isoissa hankkeissa, joissa intressit voivat olla lähtöisin muualta kuin opistolta. Näkisin niin, että tällä hetkellä tutkimus on hyvin teknologiapainotteista — silläkin on tietysti oma sijansa — mutta nostaisin tutkimuskohteiksi myös työhyvinvointiin, esimiestaitoihin ja johtamiseen liittyviä hankkeita. Yhtenäisestä pelastuslaitosjärjestelmästä en näkisi olevan mitään olennaista hyötyä koulutuksen näkökulmasta. Alueelliset erityispiirteet aiheuttavat haasteita koulutukselle olipa järjestelmä yhtenäinen, nykyinen tai jotakin muuta, mutta en luule että sillä olisi mitenkään ratkaisevaa vaikutusta koulutukseen. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


64

PAIKALLISKIERROS

Järjestösihteeri Liisa Haimi tapasi Pelastuskoulun väkeä liiton infopisteellä.

­”

Opiskelijoiden lisäksi Paikalliskierroksilla tavattiin oppilaitosten henkilökuntaa. Oikealta Pelastusopiston yliopettaja Ismo Huttu, SPALin puheenjohtaja Kim Nikula, koulutusjohtaja Pekka Rantala, rehtori Mervi Parviainen ja vanhempi opettaja Pertti Laitinen.

Pelastusopistolla kamppaillaan isojen taloudellisten haasteiden kanssa, mutta siitä huolimatta meillä on jatkuva kehittämisen ajatus. Aina kun päivitämme opetussuunnitelmaa, arvioimme teemmekö oikeita asioita tarvittavassa laajuudessa. Kehitystä tapahtuu koko ajan ja pitääkin tapahtua. Sen näkee hyvin kun vertaa nykyisiä ja kymmenen vuotta sitten tehtyjä opetussuunnitelmia.

­”

REHTORI MATTI WAITINEN PELASTUSKOULU, HELSINKI

­”

Pelastusalalla pitäisi olla mahdollisuus suorittaa ylempi korkeakoulututkinto. Olisi löydettävä väyliä, vähän samalla tavalla kuin poliisikin on löytänyt, minkä ansiosta poliisien on mahdollista suorittaa hallintotieteiden maisterin tutkinto. Näkisin kuitenkin, että kaikista alalle opiskelevista ei tarvitsisi tulla maistereita ja veikkaan, että jos kaikki suorittaisivat ammattikorkeakoulututkinnon, lisääntyisi myös alalta pois hakeutuminen, sillä alalla ei ole mahdollisuutta tarjota ammattikorkeakoulutusta vastaavia työtehtäviä. Minusta olisi suuri haaskuu, jos me isolla vaivalla kouluttaisimme väkeä ammattikorkeakoulutasolle ja sitten he päättäisivätkin nostaa kytkintä ja lähteä muihin hommiin. Tämä ilmiö on havaittavissa nykyisellään esimerkiksi Puolustusvoimissa. Palomiesten koulutuksessa olemme mielestäni

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

­”

Helsingissä menneet oikeaan suuntaan. Meillähän opiskelijat suorittavat itse asiassa kaksi tutkintoa kolmessa vuodessa: pelastaja- ja lähihoitajatutkinnon. Koulutus on räätälöity Helsingin pelastuslaitoksen tarpeeseen ja helsinkiläisten veronmaksajien edun mukaiseksi. Viime kevään OPH:n suorittaman auditoinnin tekijät olivat varsin samaa mieltä Pelastuskoulun nykymuotoisen koulutuksen eduista. Minun mielestäni kolmivuotinen pelastajatutkinto voisi olla hyvä ratkaisu valtakunnallisestikin. Olipa henkilö sitten suuntautunut pelastuspuolen ja ensihoidon tehtäviin tai sitten ei. Voisihan opintoihin kuulua ensihoidon sijaan esimerkiksi yhteiskunnallista varautumista, onnettomuuksien ehkäisyä tai jotain muuta palomieskoulutusta täydentävää niin että kolmivuotiset opinnot tulisivat täyteen. Vähän samaan tapaan kuin Ruotsissa SMO-tutkinnossa. Täytyy myöntää että alan jatkokoulutus on melko lailla lapsen kengissä. Se on, jos ei laadullisesti, niin ainakin määrällisesti vähäistä. Se että laitokset huolehtivat ikään kuin vuorokoulutusperiaatteella ylläpitävästä koulutuksesta, ei mielestäni ole missään määrin riittävää osaamisen hallintaa. Esimerkiksi valtakunnallisessa turvallisuusviestintäryhmässä olemme esittäneet, että Pelastusopiston pitäisi ryhtyä kouluttamaan palomiehille onnettomuuksien ehkäisyä ja turvallisuusviestintää. Pelastuslakihan määrittelee pelastustoiminnan ykköstehtäväksi onnettomuuksien ehkäisyn,


PAIKALLISKIERROS

ja turvallisuusviestintähän on olennainen osa sitä. Miksi siihen ei sitten järjestetä koulutusta? Onkohan syynä opiston rahapula vai osaavien kouluttajien puute?

­”

­”

Pelastustoimen tutkimustoiminta on myös aika lailla lähtökuopissaan. Olin SM:n koulutuksen ja tutkimustoiminnan kehittämisen työryhmässä, joka jätti jo pari vuotta sitten mietintönsä sisäministerille. Siinä esitimme verkostomuotoisen tutkimustoiminnan kehittämistä. Se tuntuu nyt kuitenkin jostain syystä käynnistyvän kovin verkkaisesti. Johtavana ajatuksena työryhmällä oli, ettei ole mielekästä sijoittaa Kuopioon kaikkia tutkimustoimintaa tekeviä alan ihmisiä, vaan pitäisi muodostaa eri viranomaisista ja pelastuslaitoksista koostuva tutkimusverkosto ja näin luoda mahdollisuuksia valituille henkilöille työtehtäviensä puitteissa tutkia alan tarpeista lähteviä asioita ja aiheita. Pelastusopisto koordinoisi, rahoittaisi ja säätelisi verkoston toimintaa. Kaipaisin eniten tutkimusta pelastusalan vaikuttavuudesta ja toiminnan vaikuttavuuden kehittämistä: niin onnettomuuksien ehkäisyn, turvallisuusviestinnän, valvonnan kuin pelastustoiminnan ja ensihoidon osalta. Siis tutkimusta siitä, mitä sillä rahalla saadaan, mitä yhteiskunta satsaa pelastustoimeen, ja miten saadaan paras mahdollinen tuotto sille sijoitukselle. Meillä on Pelastuskoulussa oppilaitoksena kuitenkin yksi keskeinen puute, mistä olimme vähän aikaa sitten lehdissä, nimittäin harjoitusalueen käyttömahdollisuudet ja erityisesti mahdollisuus

Liiton toiminnanjohtaja Petri Hynninen ja puheenjohtaja Kim Nikula halusivat kuulla Pelastuskoulun henkilökunnan näkemyksiä alan haasteista.

65

kouluttaa oppilaita kunnon palotalossa. Aikoinaan eräs ministeriön virkamies suunnitteli alueellista harjoitusalueverkostoa, mutta hänen poismenonsa jälkeen asia unohdettiin. Nyt näyttää siltä, että harjoitusympäristöjen kehittäminen on sysätty ministeriöstä pelastuslaitosten vastuulle. Tämähän noudattaa ikään kuin vanhaa periaatetta: verot valtion maksettavaksi…

­”

Laajentaisin ajatusta edellisestä vielä alueellisiin oppilaitoksiin, koulutuskeskuksiin. Olen joskus puolivitsinä heittänytkin vision, että meillä olisi tulevaisuudessa valtiollistamisen myötä vain viisi pelastuslaitosta, jotka toimisivat aluehallintoviraston alaisuudessa ja jokaisella niistä olisi oma pelastusjohtajansa ja tämän alaisuudessa oma koulutuskeskus, yksi iso ja neljä pientä. Tällä ajatusmallilla nykytilanteeseen nähden tarvittaisiin siis kolme pientä koulutuskeskusta lisää. Luulen että tässä visiossa Pelastusopistollekin löytyisi oma roolinsa keskeisenä tutkimuksen kehittämisen paikkana, CMC:n kotina ja alan koulutuksen hallinnon ja kehittämisen valtakunnallisena keskuksena. Lisäksi Pelastusopisto voisi hyvin ottaa vastatakseen virkatutkintokoulutuksen ohella yhä enemmän vapaaehtoisen pelastustyön koulutuksesta. Pelastuskoulu pienenä, mutta nopealiikkeisenä organisaationa on valmis tekemään yhteistyötä kaikkien tahojen kanssa kaikissa sellaisissa toiminnoissa, joissa voidaan kehittää suomalaista turvallisuuskulttuuria huomioon ottaen myös pääkaupunkilaisten näkökulman. n

Pelastuskoululta keskustelemassa olivat muun muassa rehtori Matti Waitinen ja palomestari Jari Korkiamäki.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


66

PAIKALLISYHDISTYKSET HELSINKI

ETELÄ-SAVO

HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Stina Hällberg, puh. 040 508 1032 Puheenjohtaja: Asko Reinikainen, puh. 040 334 6857 Varapääluot.mies: Mikko Laine, puh. 040 835 0618 Luottamusmies: Jouni Saurila, puh. 050 344 5688

MIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHET Jäsenasiat: Heli Hyttinen, puh. 050 354 5245 Puheenjohtaja: Matti Kaarna, puh. 050 524 2265 Luottamusmies: Vesa Olkkonen, puh. 050 569 6630

HELSINGIN PALOMESTARIJA PALOESIMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Juha Laine, puh. 040 840 5715 Puheenjohtaja: Kari Nurminen, puh. 050 524 1899 Pääluot.mies: Ilpo Lehtonen, puh. 040 556 8714

PIRKANMAA

www.palomiesliitto.fi/paikallisyhdistykset

PIRKANMAAN PELASTUSALAN AMMATTILAISET Jäsenasiat: Tommi Ahvenainen, puh. 0500 919 111 Puheenjohtaja: Markku Salmijärvi, puh. 040 728 0400 Luottamusmies: Jarkko Lahtinen, puh. 040 534 9454

SAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPAL Jäsenasiat: Ari Mikkonen, puh. 050 572 7334 Puheenjohtaja: Janne Päykkönen, puh. 044 302 5205 Luottamusmies: Timo Suoninen, puh. 040 554 3398 PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPH Jäsenasiat: Jukka Ylönen, puh. 040 533 2102 Puheenjohtaja: Jorma Tenhunen, puh. 040 720 3794 Luottamusmies: Asko Heimonen, puh. 040 533 2111

KESKI-UUSIMAA

LÄNSI PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Jyrki Valkama, puh. 040 7263 170 Puheenjohtaja: Jyrki Valkama, puh. 040 7263 170

VANTAAN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Juha-Pekka Tissarinen, puh. 0400 416 566 Puheenjohtaja: Janne Nieminen, puh. 050 599 4161 Luottamusmies: Jukka Tuomila, puh. 0500 971 795

TAMPEREEN PALOESIMIEHET Jäsenasiat: Heikki Tamminen, puh. 050 567 6428 Puheenjohtaja: Esa Nieminen, puh. 040 588 3896 Luottamusmies: Topi Varho, puh. 040 761 5463

POHJOIS-SAVO

LÄNSI-UUSIMAA ESPOON PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Tuukka Tuuli, puh. 050 912 0977 Puheenjohtaja: Ilkka Mustakangas, puh. 0400 963 388 Luottamusmies: Jiri Käppi, puh. 044 502 2598 LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPE Jäsenasiat: Clas Tallberg, puh. 0500 417 918 Puheenjohtaja: Kim Lassila, puh. 0400 959 543 Luottamusmies: Antti Lallukka, puh. 050 543 8572

PÄIJÄT-HÄME LAHDEN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Antti Mustonen, puh. 044 500 6337 Puheenjohtaja: Jouni Kokki, puh. 040 596 7212 Luottamusmies: Esa Koskimaa, puh. 044 555 5451

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

KUOPION PALOMIESYHDISTYS SPAL Jäsenasiat: Kari Julkunen, puh. 040 831 0453 Puheenjohtaja: Marko Kotanen 045 129 2977 Luottamusmies: Pasi Rissanen 0440 519 291

ITÄ-UUSIMAA ITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Matti Rinne, puh. 0400 436 097 Puheenjohtaja: Roger Nybom, puh. 040 5400 882 Luottamusmies: Jean-Erik Klingberg, puh. 0400 495 773

ETELÄ-POHJANMAA SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Esa Miilumäki, puh. 040 551 8101 Puheenjohtaja: Tuomas Vaismaa, puh. 040 778 1530 Luottamusmies: Mikko Koivuluoma, puh. 0400 903 361


67

KESKI-SUOMI

POHJOIS-KARJALA

KESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Janne Luoma-aho, puh. 050 336 7531 Puheenjohtaja: Timo Korhonen, 0400 648 153 Luottamusmies: Hannu Kokkonen, 044 589 0109

POHJOIS KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Juha-Pekka Jolkkonen, puh. 0440 800 802 Puheenjohtaja: Eero Bogdanoff, puh. 050 463 5353 Luottamusmies: Jorma E Hämäläinen, puh. 050 591 3416

KESKI-POHJANMAA

SATAKUNTA

KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISET Jäsenasiat: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387 Puheenjohtaja: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387 Luottamusmies: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387

PORIN PALOHENKILÖSTÖ SPAL Jäsenasiat: Marko Virtanen, puh. 0400 528 518 Puheenjohtaja: Asko Mansikkamäki, puh. 040 520 7491 Luottamusmies: Pekka Puisto, puh. 040 594 8397

VARSINAIS-SUOMI

OULU-KOILLISMAA

TURUN SEUDUN PALOMIEHET Jäsenasiat: Risto Tsharkov, puh. 050 593 6766 Puheenjohtaja: Petteri Broström, puh. 040 558 6074 Luottamusmies: Kim Salminen, puh. 040 560 8373

OULUN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Kaisa Haikola, puh. 044 280 9480 Puheenjohtaja: Joel Kauppinen, puh. 050 490 5597 Luottamusmies: Mika Pääkkö, puh. 045 125 0161

POHJANMAA

KAINUU

VAASAN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Juha Pukkinen, puh. 044300 0888 Puheenjohtaja: Johanna Välirinne, puh. 040 546 5007 Luottamusmies: Hannu Kaatikko, puh. 050 583 2221

KAINUUN PALOMIEHET SPAL -97 Jäsenasiat: Jukka Inkilä, puh. 040 565 0497 Puheenjohtaja: Mikko Tuikka, puh. 050 537 1038 Luottamusmies: Jorma Halonen, puh. 044 358 0835

KANTA-HÄME

LAPPI

KANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Mikko Tiensuu, puh. 050 593 6789 Puheenjohtaja: Jarkko Savilepo, puh. 040 508 9600 Luottamusmiehet: Tero Hynynen, puh. 045 880 9526 (Forssa, Hml); Jari Kärkkäinen, puh. 040 531 3414 (Hml, Riihimäki)

LAPIN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Matti Salmi, puh. 040 746 5430 Puheenjohtaja: Juha Rantamartti, puh. 040 556 6887 Luottamusmies: Reijo Huhtala, puh. 050 092 2281

JOKILAAKSOT

HÄTÄKESKUKSET

JOKILAAKSOJEN PALOMIESYHDISTYS SPAL Jäsenasiat: Hannu Rautio, puh. 044 429 6205 Puheenjohtaja: Esko Rasila, puh. 044 429 6363 Luottamusmies: Tuomo Ylikoski, puh. 044 429 6262

HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL RY Jäsenasiat: Järjestösihteeri Liisa Haimi, puh. (09) 867 8880 Puheenjohtaja: Petri Hynninen, puh. 050 330 8356 Luottamusmies: Arto Pirttimaa, puh. 050 409 8502

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


Sievi

FIRE

Rankimpiin olosuhteisiin luotu jalkine Al

AL GT Fire XL+ F1 P A

48-52481-373-71M 39-48 EN 15090 2006: F1 P A

Mihin tahansa työsi johtaakin, laita kunnon jalkineet jalkaasi. Sievi FIRE on suunniteltu olosuhteisiin, joihin harvat uskaltavat. Suomessa tehdyt Sievi FIRE:t saat kaikista hyvinvarustetuista alan liikkeistä.

www.sievi.com

Pohjois-Euroopan johtava turva- ja ammattijalkinevalmistaja Sievin Jalkine Oy • Korhosenkatu 24, 85310 Sievi As. • Puh. (08) 488 11 • Fax (08) 488 1200 • E-mail: info@sievi.com

SIEVI_FIRE_SPAL_060813.indd 1

6.8.2013 13.12

Pelastusalan ammattilainen 5/13  

Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n jäsenlehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you