13
taistelujen kautta: laitettiin liiton taloutta kuntoon ja toimintaa normaaliin päiväjärjestykseen. Aikaa sävytti myös liiton ex-puheenjohtajan Aulis Huikon masinoima hajottajajärjestö PTL:n perustaminen ja jäsenvärväys, joka aika pian saatiin kuitenkin padottua. KTK:n jäsenyyttä meille tuolloin myös kovasti syötettiin, mutta se onneksi torjuttiin kalliina ja epätarkoituksenmukaisena. Myös se varsin merkittävä velkasumma, jonka Seteli ry:stä erotessamme jäimme velkaa, maksettiin viimein kesäkuussa 2003 pois. Tammikuussa 2004 olin hautaamassa Lahtista ja vähän myöhemmin ex-toiminnanjohtaja Mikael Sinervoa. Kun olin puolitoista vuotta joutunut vasten tahtoani toimimaan puheenjohtajan tehtävässä, oli helpotus, kun sain sen luovuttaa Kim Nikulalle, jonka kanssa yhteistyö on aina ollut luottamuksellista ja saumatonta. Puheenjohtajaksi en ole koskaan pyrkinyt, mutta varapuheenjohtajan paikka mua kiinnosti, koska siinä sai olla jonkunlaisena ”takapiruna” näköalapaikalla. Palomiesliiton hallituksessa vaikuttaminen on ollut mielenkiintoista aikaa. Mua kiinnostaa nämä asiat paljon. Isot linjat ja miten tämä maa makaa nyt ja tulevaisuudessa. Mikä on tämmöisen työmiehen asema jatkossa. Tällä hetkellä mua kiinnostaa erityisesti STTKlaiset näkökulmat. Olen luvannut olla STTK:n hallituksessa Nikulan varajäsenenä tämän kauden loppuun, joka päättyy ensi joulukuussa. Mut on myös
valittu edustamaan Palomiesliittoa STTK:n eläketyöryhmään, joka alkaa työstää vuoden 2017 suurta eläkeuudistusta. Eläkeläinenhän voi toki olla eläkeryhmässä mukana.
”
Palomiesliiton elinkaaressa on ollut positiivinen suunta.
Liiton ensimmäiset vuodet oli kantapään kautta opettelua ja siihen liittyi aika värikkäitäkin episodeja. Myrskyisä alku on aika ymmärrettävää siinä mielessä, että kysymyksessä oli uusi pieni liitto, jolle kaikki koitti laittaa kapuloita rattaisiin joka puolelta. Ystäviä ei varmasti ollut liikaa. Lisäksi toiminnassa oli varmaankin enemmän tunnetta kuin taitoa. Mutta sitten kun päästiin verkostoitumaan ja saatiin muodostettua keskusjärjestö- ja pääsopijajärjestökuviot, toiminta kehittyi normaaliksi ammattiliiton toiminnaksi. Alun veivaamisen jälkeen suunta on ollut positiivinen. Hyvää on yritetty tehdä monessakin asiassa, mutta maailma on kova. Varsinkin sen jälkeen kun palattiin työmaille siitä suuresta kapinasta keväällä 1998, on meidän ala muuttunut entistä kovemmaksi ja vaativammaksi. Ja sitä kautta myös paineet meidän ammattijärjestöä kohtaan ovat kasvaneet. Edunvalvonta on tänä päivänä hyvin pitkälle torjuntataistelua huononnusten estämiseksi. Ammattiyhdistysliikkeellä on vuosikymmenten pitkät hienot perinteet ja upeita saavutuksia, mutta tänä päivänä on enemmänkin niin päin, että niistä saavutetuista eduista pitää yrittää jollain lailla pitää kiinni. Uusia ei paljon ole tiedossa. Liiton jäsenmäärä on tänään suurempi kuin koskaan ja talous kestävällä pohjalla.
”
Mun mielestä on tärkeintä, että olemme mahdollisimman monessa mukana asialinjalla ja teemme yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa niillä voimilla ja eväillä, mitä meidän porukalla riittää. n Teksti ja kuvat TUIJA TERVO
PELASTUSALAN AMMATTILAINEN