Issuu on Google+

1 / 2014

Työssään ahkeroivien asialla


2

SEULA

Tässä numerossa 1 | 19.2.2014

Oppilaitosten psykologiset testit painottavat monia asioita.

| Pääkirjoitus 3 Oma lehmä ojassa?

6 | Uuteen neuvottelujärjestöön Ylimääräinen liittokokous teki päätöksen STANDARDIT

10 | Säästöt eläkkeelle lähtevistä Rakenneuudistus lausuntovaiheessa

Suojavaatteet tyyppihyväksytään testien kautta.

STTK

14 | Konsensusmies johtoon Antti Palola STTK:n puheenjohtajaksi 20 | STTK:n tavoitteet eläkeneuvotteluissa Tarvitaan työelämän muutoksia Ensihoito

CO HCN

COCKTAIL Häkä tainnuttaa, vetysyanidi tappaa.

| Suositus väkivaltatilanteista 24 Yksikin tapaus on liikaa | Jyväskylästä Jacksonvilleen ja takaisin 28 Palomies Sami Huovila työvaihdossa

| Suojaako paineilmahengityslaite riittävästi? 49 Sallitut käyttölämpötilat ylittyvät

53 | Suojaintestaus jäljittelee tosielämää Työterveyslaitos tyyppihyväksyjänä 57 | Häkä ja vetysyanidi Myrkylliset kaksoset

Aikakauslehtien liiton jäsen. Lehti ilmestyy kuudesti vuodessa, seuraavan kerran 23.4.2014. JULKAISIJA: Suomen Palomiesliitto SPAL ry Vernissakatu 6, 01300 Vantaa puh. (09) 867 8880, fax (09) 863 7230 toimisto@palomiesliitto.fi PÄÄTOIMITTAJA: Kim Nikula Puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi TOIMITUSKUNTA: Liisa Haimi, Petri Hynninen Kim Nikula, Laura Ruokonen, Tuija Tervo ja Mikko Terävä OSOITTEENMUUTOKSET: jutut@palomiesliitto.fi ISSN: 1456-7709 PAINO: Forssa Print ILMOITUKSET: Ilpo Pitkänen Oy puh. (09) 5868 300, christina.virtanen@pitkanen.inet.fi

kansi STTK:n tuore puheenjohtaja Antti Palola sanoo olevansa sovittelun mies. Kuva Mauri Ratilainen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

LEHTI NETISSÄ: issuu.com/palomiesliittospal

www.palomiesliitto.fi

www.facebook.com/palomiesliitto

Työturvallisuus

Palomiesliiton jäsenlehti

| Testien kautta pelastajaoppiin 34 Millaisia opiskelijoita oppilaitoksiin valitaan?

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


3

PÄÄKIRJOITUS

Olennaista ei ole hallintoyksiköiden määrä.

OLEN hieman yllättynyt, että pelastusjohtajat ovat näin vahvasti julkisuudessa kritisoineet ministeriön esitystä. Vastaavaa mielenosoitusta ei ole historiassa aiemmin tapahtunut esimerkiksi ammatillisen eläkeiän poistumisen, palvelutason suunnitteluohjeen heikentämisen tai pelastussukellusohjeesta turvaparin poistamisen yhteydessä. Myöskään 16 henkilötyövuoden sairauspoissaolot tai viiden prosentin varhaiseläkemaksut eivät ole saaneet pelastusjohtajia liikkeelle. Miksi pelastustoimen hallinnollinen uudistaminen herättää niin suuria tunnekuohuja pelastusjohtajissa? Miksi kansalaisten ja pelastusalan ammattilaisten turvallisuuteen merkittävästi vaikuttaneet heikennykset eivät ole nostaneet vastaavia pelastusjohtajien protestiliikkeitä? Pelastusjohtajien mielestä he olisivat itse, ilman ministeriön opetusta, osanneet hoitaa säästötoimenpiteet nykyisellä kahdenkymmenenkahden alueen

pelastuslaitoksen järjestelmällä. Heidän vaihtoehtonsa mukaan asia olisi hoidettu heikentämällä palvelutasoa entisestään niin sanotusti alemman tason säätelyä muuttamalla. Olisiko tämä vaihtoehto lisännyt kansalaisten turvallisuutta? On vaikea löytää tukea pelastusjohtajien väitteelle, että rakenneuudistuksen myötä palvelutaso heikentyisi — erityisesti kun peilataan sisäministeriön esitystä pelastusjohtajien esittämään vaihtoehtoon. On perusteltua kysyä, pohjautuvatko pelastusjohtajien argumentit vanhaan fraasiin: taitaa olla oma lehmä ojassa?

MINISTERI Räsänen on julkisuudessa luvannut, ettei rakenneuudistuksen myötä vähennetä paloasemia tai operatiivista henkilöstöä. Lisäksi mahdolliset henkilöstövähennykset toteutetaan luonnollisen poistuman kautta. Näissä olosuhteissa tämä on paras huonoista vaihtoehdoista. SÄÄSTÖT eivät tule valitettavasti tähän jäämään. Valtioneuvosto on jo varoitellut kolmen miljardin lisäsäästöistä. Sisäministeriön linjaus turvata operatiivinen palvelutaso on ehdottomasti oikea. Olennaista ei pidä olla hallintoyksikköjen määrä vaan se, kuinka nopeasti ja riittävän suurella vahvuudella pelastusalan ammattilaiset tavoittavat onnettomuuden kohdanneet kansalaiset. Ministeriön esitys pikemminkin turvaa pelastustoimen palvelutason kuin heikentää sitä!

Kim Nikula puheenjohtaja

>

SISÄMINISTERIÖN rakenneuudistusesityksen mukaan Suomessa on vuodesta 2016 alkaen 11 alueellista pelastuslaitosta nykyisen 22 alueellisen hallintoyksikön sijaan. Ministeriön pelastustoimen aluejakouudistusesitys on herättänyt nukkuvat karhut talviuniltaan. Ministeriön esitystä ovat moittineet erityisesti pelastusjohtajat. Heidän mukaan uusi hallinnollinen aluejako heikentää palvelutasoa, voi lisätä kustannuksia säästöjen sijaan, ja että uudistuksessa tulisi huomioida sekä kuntajakouudistuksen että sairaanhoitopiirien mahdolliset linjaukset. Mielestäni kaikki esitetyt väittämät tulee ilman muuta huomioida seurantaryhmässä, vaikka olennaista lienee varmistaa lakisääteiset tehtävät.

ONKO NÄIN? Kerro mielipiteesi Puheenjohtajan päiväkirja -blogissa > www.palomiesliitto.fi

Oma lehmä ojassa?

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


4

LIITTOHALLITUS PUHEENJOHTAJA Kim Nikula puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi VARAPUHEENJOHTAJA Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388 ilkka.mustakangas@espoo.fi VARAPUHEENJOHTAJA Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 jyrki.savolainen@lapinpelastuslaitos.fi JÄSENET JA VARAJÄSENET HELSINKI Asko Reinikainen puh. 040 334 6857 asko.reinikainen@hel.fi Kari Nurminen puh. 050 524 1899 kari.nurminen@hel.fi ITÄ-, KESKI- JA LÄNSI-UUSIMAA Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388 ilkka.mustakangas@espoo.fi Janne Nieminen puh. 050 599 4161 janne.nieminen@ku-pelastus.fi VARSINAIS-SUOMI JA SATAKUNTA Jouni Hämäläinen puh. 050 550 6567 jouni.hamalainen@turku.fi Pekka Puisto puh. 040 594 8397 pekka.puisto@nic.fi

KANTA-, PÄIJÄT-HÄME JA KYMENLAAKSO Jouni Kokki puh. 040 596 7212 jouni.kokki@phpela.fi Jarkko Savilepo puh. 040 508 9600 jarkko.savilepo@pelastuslaitos.fi

POHJOIS-SAVO Pasi Rissanen puh. 0440 519 291 pasi.rissanen@kuopio.fi Mauri Koivisto puh. 040 512 8821 mauri.koivisto@ dnainternet.net

ETELÄ-SAVO JA ETELÄ-KARJALA Asko Heimonen puh. 040 533 2111 asko.heimonen@espl.fi Janne Päykkönen puh. 044 302 5205 janne.paykkonen@espk.fi

POHJOIS-KARJALA Jorma Hämäläinen puh. 050 591 3416 jorma.hamalainen@ pkpelastuslaitos.fi Eero Bogdanoff puh. 044 554 4322 eero.bogdanoff@pkpelastuslaitos.fi

PIRKANMAA Jarkko Lahtinen puh. 040 534 9454 jarkko.lahtinen@tampere.fi Jaakko Alasaukko-oja puh. 0500 555 036 jaakko.alasaukko-oja@tampere.fi

KESKI-POHJANMAA, JOKILAAKSOT, KAINUU JA OULU-KOILLISMAA Kim Nikula puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi Pasi Mänty puh. 040 930 7406 pasi.manty@gmail.com

KESKI-SUOMI Timo Korhonen puh. 0400 648 153 timo.k.korhonen@jkl.fi Hannu Kokkonen puh. 044 589 0109 hannu.kokkonen@jkl.fi

LAPPI Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 jyrki.savolainen@lapinpelastuslaitos.fi Reijo Huhtala puh. 0500 922 281 reijo.huhtala@lapinpelastuslaitos.fi

ETELÄ-POHJANMAA JA POHJANMAA Tapani Torppa puh. 040 765 2966 tapani.torppa@seinajoki.fi Hannu Kaatikko puh. 050 583 2221 hannu.kaatikko@vaasa.fi

HÄTÄKESKUKSET Jaana Lindgren puh. 040 730 7763 jaana.lindgren@112.fi Tiina-Riikka Nyman puh. 050 307 2326 tiinariikkanyman@gmail.com

PUHEENJOHTAJA Kim Nikula puh. 040 716 1805 kim.nikula@palomiesliitto.fi

TOIMINNANJOHTAJA Petri Hynninen puh. 050 330 8356 petri.hynninen@palomiesliitto.fi

JÄRJESTÖSIHTEERI Liisa Haimi puh. (09) 867 8880 liisa.haimi@palomiesliitto.fi

PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ Mikko Terävä puh. 045 657 6882 mikko.terava@palomiesliitto.fi

TIEDOTTAJA Tuija Tervo puh. 045 136 5995 tuija.tervo@palomiesliitto.fi

JÄRJESTÖSIHTEERI Laura Ruokonen puh. (09) 867 8880 laura.ruokonen@palomiesliitto.fi

TOIMISTO

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


5

SPAL INFO

@ Jäsenuutisia sähköpostiin

Tyk-valmennusta jäsenille

PALOMIESLIITON jäsenet saavat jatkossa sähköpostiinsa uutiskirjeen, jossa kerrotaan ajankohtaisia uutisia liitosta ja pelastustoimesta. Ensimmäinen jäsenuutiskirje ilmestyi tammikuun lopulla.

SPAL ja Verve-kuntoutuspalvelut järjestävät ensi syksynä tyk-valmennuksia Palomiesliiton ja HALin jäsenille. Kelan tuella toteutettaville kursseille Mikkeliin ja Ouluun valitaan 16 pitkään työelämässä ollutta työntekijää, joiden työkyky on olennaisesti heikentynyt. Valmennukseen kannattaa hakea mahdollisimman nopeasti.

Uutiskirje ilmestyy kuudesti vuodessa: kolmesti keväällä ja kolmesti syksyllä. Tämän lisäksi uutiskirjeitä lähetetään tarpeen mukaan, kun liitolla on nopeaa tiedotustarvetta jäsenistölle.

Tarkemmin aiheesta s. 32

Sähköpostikirje lähetetään kaikille SPALin jäsenille, joilla on sähköpostiosoite ilmoitettu jäsenrekisteriin. Rekisteriin voi ilmoittaa yhden tai kaksi osoitetta. Uuden sähköpostiosoitteen voi ilmoittaa SPALin nettisivujen (www.palomiesliitto.fi) kautta. Etusivulla on linkki jäsenuutiskirjeen tilaukseen. Samasta linkistä voi myös tehdä kiellon, jos ei halua uutiskirjettä sähköpostiinsa.

Merkitse kalenteriin: 27.5. Turvallinen Suomi -seminaari 28.5. Ay-koulutuspäivä

Liittohallituksen kokoukset 2014

Pelastusalan ammattilaisen ilmestyminen ja teemat 2014

1 / 29.—30.1. / Seminaari, Tallinna 2 / 25.3. / Vantaa 3 / 26.5. / Helsinki 4 / 8.—9.9. / Seminaari, Kuopio 5 / 14.10. / Oulu 6 / 25.11. / Turku

1 / 19.2. / Työturvallisuus 2 / 23.4. / Työhyvinvointi 3 / 18.6. / Turvallinen Suomi 4 / 10.9. / Koulutus & tutkimus 5 / 29.10. / Työurat 6 / 17.12. / Liittokokous

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


6

Uuteen neuvottelujärjestöön Palomiesliitto on eronnut kunta-alan neuvottelujärjestö KTN:stä. SPAL, SuPer ja Tehy perustavat uuden pääsopijajärjestön.

P

alomiesliiton paikallisyhdistysten edustajat kokoontuivat 20. joulukuuta ylimääräiseen liittokokoukseen Vantaalle. Kokouksessa käsiteltiin liittohallituksen tekemää esitystä, jonka mukaan SPAL eroaa kunta-alan neuvottelujärjestöstään Tekniikka ja Terveys KTN:stä ja hakee Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n jäsenyyttä. Liittokokous hyväksyi esityksen, ja SPAL erosi KTN:stä kokouspäivästä alkaen eli 20.12.2013. Samana päivänä kokoontunut TNJ:n hallitus hyväksyi SPALin TNJ:n jäseneksi. TNJ:ssä on SPALin lisäksi jäsenenä sosiaali- ja terveysalan ammattiliitto SuPer.

Uusi pääsopijajärjestö perustetaan Liittymispäätöksellä SPAL tulee mukaan SuPerin ja toisen sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehyn yhteistyöhön, jossa valmistellaan uusi kunta-alan pääsopijajärjestö. Tehy ja Super sitoutuivat viime syyskuussa perustamaan uuden pääsopijajärjestön 1.3.2014 mennessä. Uuden järjestön perustamisen yhteydessä TNJ:n toiminta lakkaa.

Neuvottelutoiminta haluttiin turvata Tehdyllä ratkaisulla SPAL halusi turvata neuvottelutoimintansa ja luotta-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

SPAL teki itsenäisen ratkaisun.

musmiestoimintansa pelastuslaitoksissa. Päätöksen taustalla ovat vuoden 2013 aikana tapahtuneet muutokset pääsopijajärjestöjen rooleissa, jolloin SPALin jatkaminen KTN:ssä ei enää ollut mahdollista. KTN:n toiseksi suurin jäsenjärjestö Terveydenhoitajaliitto STHL ilmoitti marraskuussa eroavansa siitä ja liittyvänsä toiseen pääsopijajärjestöön, Jukoon. — SPAL joutui arvioimaan omaa asemaansa uudessa tilanteessa. Työnantaja oli jo aikaisemmin kyseenalaistanut KTN:n aseman pääsopijajärjestönä, johtuen sen pienestä jäsenmäärästä. Kun KTN:stä katosi STHL:n lähdön myötä kolmannes jäseniä, vaurioitui sen asema lopullisesti, kuvailee puheenjohtaja Kim Nikula tapahtumia. Vaihtoehtoina olivat joko KTN:n vahvistaminen uusilla yhteistyökumppaneilla tai uusien pääsopijajärjestövaihtoehtojen kartoittaminen.

Päätös tehtiin nopeasti SPALin liittohallitus näki tilanteessa paremmaksi vaihtoehdoksi liittoutumisen SuPerin ja Tehyn kanssa uuden neuvottelujärjestön perustamiseksi. Nikula kertoo, että päätöstä vahvisti liittojen kesken nopeasti löytynyt yhteinen sävel. — Hallitus esitti liittokokoukselle SuPerin ja Tehyn yhteistyömalliin liittymistä, koska se turvaisi neuvottelutoiminnan jatkossa paremmin kuin KTN:n malli, Nikula perustelee. Tehty päätös on yksi merkittävimmistä SPALin historiassa. — Oli kyse liiton neuvottelutoiminnan tulevaisuudesta. Liittokokous oli antanut liittohallitukselle velvoitteen huolehtia liiton neuvottelutoiminnasta kaikissa olosuhteissa. Tämän pohjalta liittohallituksessa tehtiin skenaarioita ja käytiin neuvotteluja sekä KTN:n että SuPerin ja Tehyn kanssa, Nikula jatkaa. — Huomionarvoista on se, että tällä kertaa SPAL teki itsenäisesti ratkaisun siitä, mihin neuvottelujärjestöön se kuuluu, ilman että ulkopuolelta olisi pakotettu mihinkään suuntaan. Pääsopijajärjestön jäsenyydellä SPAL varmistaa luottamusmiesjärjestelmän ja jokapäiväisen neuvottelutoiminnan virka- ja työehtosopimuksen mukaisiin asioihin paikallistasolla. Lisäksi jäsenyys varmistaa liitolle mahdollisuuden osallistua valtakunnallisiin pelastusalan ohjaus- ja neuvottelutyöryhmiin.


7

Muuttuneeseen pääsopijajärjestötilanteeseen jouduttiin reagoimaan nopeasti. Ylimääräinen liittokokous järjestettiin Vantaalla 20. joulukuuta. Kuvassa vasemmalta Jouni Hämäläinen Varsinais-Suomesta ja Mauri Koivisto Pohjois-Savosta, takana Pekka Puisto Satakunnasta.

Tiedotusta parhaan mukaan

Liittokokousväkeä punnitsemassa yhtä viime vuosien tärkeintä SPALin päätöstä: vasemmalta Jukka Tuomila ja Janne Nieminen Keski-Uudeltamaalta, edessä Asko Reinikainen Helsingistä.

Vain kuukausi ennen ylimääräistä liittokokousta Vantaalla oli järjestetty varsinainen liittokokous Oulussa. Tässä kokouksessa ei vielä käsitelty neuvottelujärjestökuviota. — Olosuhteet muuttuivat meistä riippumattomista syistä niin nopeasti, että Oulun kokouksessa ei asiaa pystytty käsittelemään. Kun liittohallitus valmisteli liittokokouksen esityslistaa lokakuussa, käytiin keskustelua neuvottelujärjestökentästä, mutta STHL:n ero ei vielä ollut tiedossa, Nikula selvittää. Oulun kokouksessa ei kenelläkään ollut vielä selvää käsitystä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Neuvottelut eri osapuolten kesken käytiin nopeassa rytmissä joulukuussa. Nikula korostaa, että neuvotteluista tiedotettiin hallitukselle, paikallis- >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


8

Järjestön valmistelu käynnissä STTK-laisessa kentässä pääsopijajärjestöratkaisu tiivistää yhteistyötä, sillä kaikki kolme uuden pääsopijajärjestön jäsenliittoa ovat toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n jäseniä. Tehystä, SuPerista ja SPALista kerrotaan, että järjestön valmistelutyötä on tehty aikataulun mukaisesti. SuPerin ja Tehyn hallinnot tekevät vielä helmikuun aikana omat ratkaisunsa järjestöön liittymisestä, SPALin osalta liittymispäätös tehtiin liittokokouksessa 20. joulukuuta.

Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo ymmärtää hyvin SPALin liittokokouksen ratkaisun ja palomiesten liittymisen samaan neuvottelujärjestöön terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten kanssa. — Ay-liikkeen pitää olla solidaarinen. Jokainen järjestö etsii pääsopijajärjestökuvion, jotta pääsee vaikuttamaan omien jäsentensä edunvalvontaan. Palomiesliitolle järjestöön mukaan tulo on varmasti enemmän tekninen ratkaisu, jolla se varmistaa neuvottelupöytiin pääsyn, Vesivalo sanoo.

SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola mainitsee, että järjestön kokoonpanossa näkyy loogisena se auttamisen ketju, mikä kansalaisia palvelee: — Tulipalon sattuessa paikalle tulee ensin SPALin jäsenet, ja sairaalassa sosiaali- ja terveydenhoitohenkilöstö hoitaa potilaan kuntoon. Tässä siis näkyy koko hoitokokonaisuus alusta loppuun.

Lehden mennessä painoon valmisteltiin uuden pääsopijajärjestön sääntöluonnoksia, joten järjestön nimi ei vielä ollut virallisesti tiedossa.

yhdistyksille ja luottamusmiehille koko ajan se, mitä pystyttiin. — On tullut kysymyksiä, oliko tiedon jakaminen riittävää. Tulee muistaa, että asioista, joista ei ole osapuolten kesken vielä sovittu, ei voi laajasti levittää viestejä. — Kentän väkeä, yhdistyksiä ja jäseniä, on syytä kiittää siitä, että valmistelun luonne ymmärrettiin, ja että ylimääräinen liittokokous pystyi tekemään päätöksen. Jos päätöstä ei olisi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

nyt tehty, olisi se johtanut siihen, ettei meillä olisi myöhemmin ollut minkäänlaisia neuvottelumahdollisuuksia mihinkään suuntaan.

Uuden pääsopijajärjestön perustamisen tuomista muutoksista luottamusmiesten asemaan tiedotetaan suoraan SPALin paikallisyhdistyksille ja luottamusmiehille sekä jäsenille huhtikuussa ilmestyvässä Pelastusalan ammattilaisessa. SPALin tavoite on, että sillä on jatkossa pelastuslaitoksissa omat pääluottamusmiehet ja edustaja kuntaalan virka- ja työehtosopimusten TStyöryhmässä.

Muut järjestösuhteet ennallaan Ratkaisu pääsopijajärjestöstä ei vaikuta millään tavalla Palomiesliiton asemaan itsenäisenä ammattiliittona. SPAL on edelleen toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n jäsen ja Palkansaajajärjestö Pardian jäsen hätäkeskuksissa työskentelevien jäsentensä osalta. Pardia on edelleen SPALin valtiosektorin virkaehtosopimusten neuvottelujärjestö.

Pääsopijajärjestö on tärkeä Kunta-alalla on tällä hetkellä työntekijäpuolella neljä pääsopijajärjestöä (TNJ, Juko, Kunta-alan unioni ja KTN). Työnantajaa neuvottelupöydissä edustaa KT Kuntatyönantaja. Työmarkkinakentän pelisääntöjen mukaan pääsopijajärjestöt neuvottelevat, hyväksyvät ja vahvistavat kunta-alan työntekijöiden ja työantajan välisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) ja alakohtaiset sopimukset, kuten teknisen henkilöstön sopimuksen (TS). n

Luottamusmiehet jatkavat SPALin pelastuslaitoksien luottamusmiehet ovat päätöksen jälkeen jatkaneet luottamusmiestoimintaa entiseen tapaan TNJ:n luottamusmiehinä.

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat PETRI HYNNINEN


9

Turvallinen Suomi HELSINKI / 27.5.2014 /

KATAJANOKKA Marina Congress Center

TEEMA: RAKENNEUUDISTUS Pelastusalueet yhdistyvät — Miten käy toimintavalmiudelle?

Turvallinen Suomi! ILMOITTAUTUMINEN: WWW.TURVALLINENSUOMI.FI PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


10

PELASTUSLAITOSTEN YHDISTÄMINEN:

Säästöt tietojärjestelmistä ja eläkkeelle lähtevistä Sisäministeriö vakuuttaa edelleen, ettei rakenneuudistus leikkaa miehistön määrää. Säästöjen tavoittelu tuo myös kuluja, mutta niistä ei ole vielä minkäänlaista arviota.

P

elastustoimen 7,5 miljoonan euron säästötavoite koostuu henkilöstömenoista (3,3 milj. eur), tilanne- ja johtokeskuksista (3,3 milj. eur) ja hankintamenoista (0,9 milj. eur). Sisäministeriö Päivi Räsänen (kd) sanoo uudistuksen lähtökohdan olevan, että ”paloauto ja ambulanssi tulevat hätää tarvitsevan luokse yhtä nopeasti kuin tähänkin asti”. — Toimintavalmiutta ei heikennetä. Tämä on kristallinkirkas tavoite, mikä ohjeistetaan alueille, Räsänen sanoo. — Paloasemaverkostoa ei harvenneta eikä miehistöä vähennetä. Säästötavoitteeseen on tarkoitus päästä hallintorakenteita muuttamalla niin että säästöt eivät kohdistu toiminnallisiin yksiköihin, Räsänen jatkaa. Säästöt toteutetaan kuntien ja pelastuslaitosten omilla päätöksillä. Ministeriön asettama seurantaryhmä seuraa säästöjen kohdentumista. — Koko pelastustoimen on oltava mukana suunnittelemassa toiminnan tehostamiseksi tähtääviä toimenpiteitä, niin että palvelutaso pysyy riittävänä, Räsänen tähdentää. Ministeriön vakuutuksista huolimatta monissa pelastuslaitoksissa on käynnissä omia kehittämisohjelmia, joiden kautta voi toteutua säästöjä esimerkiksi paloasemaverkostossa tai henkilöstömäärissä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

— On selvää, että säästöjä mietitään monissa pelastuslaitoksissa tälläkin hetkellä ilman rakenneuudistusta. Kunnissa tehdään ratkaisuja, jotka vaikuttavat henkilöstömäärään, mutta ne eivät johdu tästä uudistuksesta, pelastusylijohtaja Esko Koskinen tarkentaa.

Avautuvia virkoja ei täytetä Säästösumma 7,5 miljoonaa euroa rakentuu pitkälti odotusten varaan: mitä säästyy, kun uutta henkilöstöä ei palkata eikä it-palveluja osteta. Henkilöstömenojen säästö tarkoittaa ministeriön laskelman mukaan noin 66 henkilötyövuoden vähenemään päällystötasolta. — Väkeä eläköityy niin paljon, ettei ole minkäänlaista ajatusta siitä, että jouduttaisiin irtisanomisiin, Koskinen korostaa.

Lausuntokierroksella UUDISTUKSESTA on käynnissä kuuleminen, jossa kunnilla on helmikuun loppuun asti aikaa toimittaa sisäministeriölle lausuntonsa esitetystä 11 pelastusalueen jaosta. Lain mukaan valtioneuvosto päättää aluejaosta ja ennen päättämistä on kuultava kuntia. Lisäksi lausunnot on pyydetty muun muassa pelastuslaitoksilta, Pelastusopistolta, Hätäkeskuslaitokselta, aluehallintovirastoilta ja pelastustoimen järjestöiltä. Palomiesliitto käsitteli sisäministeriölle annettavaa lausuntoa hallituksen seminaarissa tammikuun lopulla. Lausunnosta tiedotetaan paikallisyhdistyksiin.


11

Seurantaryhmä vahtimassa RAKENNEUUDISTUKSEN toteutumista pelastuslaitoksissa valvoo sisäministeriön asettama seurantaryhmä, jonka puheenjohtajana on sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg. Ryhmä seuraa säästöjen kohdentumista vuoden 2018 loppuun saakka. Ministeriö on asettanut seurantaryhmään 13 jäsentä, muun muassa Palomiesliiton puheenjohtajan Kim Nikulan. AIKATAULU

Keväällä ratkaisut PELASTUSALUEITA yhdistetään niin, että nykyisestä 22 alueesta tulee 11 aluetta. Lähtökohtana ovat tämän vuoden alussa tulleiden uusien poliisialueiden rajat.

Pelastuslaitosten laskemien mukaan operatiivisesta työstä siirtyy kolmen seuraavan vuoden aikana eläkkeelle yli 200 viranhaltijaa, joista päällystöviroista lähes 60, alipäällystöstä parikymmentä ja miehistöstä 130. Pelastustoimen edellisen ison uudistuksen eli vuoden 2004 aluelaitosten perustamisen yhteydessä kaikille pyrittiin löytämään uusia tehtäviä, eikä päällystövirkojen määrään koskettu. — Nyt se kannattaa tehdä. Kun ihmiset eläköityvät, heidän tilalleen ei automaattisesti palkata henkilöstöä, Koskinen sanoo. Tilanne- ja johtokeskusten säästö on laskennallinen summa, joka arvioidaan siitä, että tulevaisuudessa ei perusteta 22 keskusta vaan 11. Tilannekeskusten verkko- ja tietoturvakustannukset ovat jopa puoli miljoonaa euroa keskusta kohti. Hankintamenojen säästön ennakoidaan syntyvän, kun aiempaa isompia kalusto- ja tarviketilauksia kilpailutetaan. >

Aluejakopäätös halutaan tehdä mahdollisimman nopeasti, jotta uusien pelastuslaitosten suunnittelu pääsee kunnissa käyntiin. — Kun saadaan kuntien lausunnot, valmistellaan aluejakopäätös, joka tehdään viimeistään kesäkuussa, toivottavasti jo selvästi aikaisemmin, sisäministeri Päivi Räsänen kertoo. Kunnat tekevät keskenään sopimukset uusista pelastusalueista, hallintomalleista sekä laitosten johtopaikkojen ja tilannekeskusten sijaintipaikoista. Määräaika on vuoden 2014 loppuun mennessä. Jos kunnat eivät pääse sopimukseen, tekee valtioneuvoston niiden puolesta päätökset keväällä 2015. Uudet laitokset aloittavat toimintansa vuoden 2016 alussa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


12

Pelastuslaitosten pitää pystyä esittämään lista säästöjen toteutumisesta vuoden 2016 loppuun mennessä. Säästöjen on realisoiduttava 2017 alkaen ja vertailupohjana ovat menot vuodelta 2012. Uudistuksen tuomista muutoskuluista sisäministeriössä ei ole vielä mitään arviota. Koskisen mukaan luvut selviävät, kunhan vauhtiin päästään. — On puhuttu tämän tyyppisistä asioista kuin palkkojen harmonisoinnista ja palkanlaskennan tietojärjestelmien muutoksista. Niiden määrää ei pysty arvioimaan ennen kuin suunnitellaan. — Kuluja tulee, mutta ne ovat kertaluonteisia, kun uudistuksessa tarkoituksena on tehdä pysyvä säästö, joka jatkuu usean vuoden. Nyt on käyn-

nistymässä prosessi, jonka tuloksena syntyy uudet keveämmät, säästöjä tuottavat rakenteet, Koskinen perustelee. Säästötavoite 7,5 miljoonaa euroa on kaksi prosenttia pelastuslaitosten yhteenlasketuista nykyisistä vuosimenoista. — Uudistus on tehtävä kunnissa. Katsomme, että ratkaisut eivät ole niitä helpoimpia mahdollisia, kuntalaisten saamaan palveluun vaikuttavia ratkaisuja, vaan rakenteisiin vaikuttavia ratkaisuja, Koskinen sanoo. n Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuva VASTAVALO / TOMI LEHTOLA

Vakinaisen henkilöstön määrä pelastuslaitoksissa (2012) HALLINTO- JA TUKIPALVELUT Johto- ja päällikköhenkilöstö 81 Päällystö/esimies 14 Asiantuntija ja suunnitteluhenk. 47 Toimisto- ja hallintohenkilöstö 122 Tekninen henkilöstö 161

Eläköityvät vuoden 2016 loppuun mennessä / Pelastuslaitosten arvio

Päällystö Alipäällystö Miehistö Yhteensä

ENSIHOITO Johto- ja päällikköhenkilöstö 15 Päällystö- ja esimiehet 66 Ensihoitajat 668

Helsinki Länsi-Uusimaa Itä-Uusimaa Satakunta Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Pirkanmaa Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Jokilaaksot Kainuu Oulu-Koillismaa Lappi

6 4 0 0 0 4 3 2 3 2 1 7 10 1 1 4 2 3 2 3

3 2 0 0 3 1 0 2 2 0 1 0 1 0 1 0 0 1 2 0

29 38 5 11 1 1 0 0 5 8 4 9 2 5 1,5 5,5 7 12 12 14 6 8 3 10 19 30 3 4 8 10 11 15 2 4 3 7 3 7 6 9

YHTEENSÄ 4667

YHTEENSÄ

58

19

130,5

Keski-Uudenmaan ja Varsinais-Suomen luvut puuttuvat.

Keski-Uudenmaan ja Varsinais-Suomen arviot puuttuvat.

PELASTUSPALVELUT Johto- ja päällikköhenkilöstö 118 Palomestari 262 Palotarkastaja 42 Muu asiantuntija ja suunnitteluh. 6 Vuoro-, ruisku ja asemamestari 79 Paloesimiehet 297 Ylipalomiehet 449 Palomies-sairaankuljettaja 521 Palomies 1416 Muu henkilöstö 57 TURVALLISUUSPALVELUT Johto- ja päällikköhenkilöstö 44 Palotarkastaja 152 Pelastus/turvallisuuskouluttaja 27 Muu asiantuntija ja suunnitteluh. 23

LÄHDE: PELASTUSOPISTO / JOHANNES KETOLA

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

LÄHDE: SISÄMINISTERIÖ

207,5


13

”Pelastustoimesta tullut yleinen avunantoorganisaatio”

Uusien pelastuslaitosten henkilöstömäärät ja talous Päätoiminen henkilöstö yhdistetyissä ja nykyisissä laitoksissa

PELASTUSTOIMEN rakenneuudistus

HELSINKI

Toiminta Toiminta -kulut -kulut kulut asukasta (milj.eur kohden /vuosi) (eur/vuosi)

668

44,3

74,4

LÄNSI-UUSIMAA

364

28,2

65,0

ITÄ-UUSIMAA - Keski-Uusimaa - Itä-Uusimaa

511 411 100

32,6 23,9 8,7

62,7 56,2 91,9

LOUNAIS-SUOMI - Varsinais-Suomi - Satakunta

672 436 236

52,1 31,5 20,6

75,1 67,4 90,9

HÄME - Kanta-Häme - Päijät-Häme

342 156 186

25,5 10,2 15,3

67,6 58,2 75,7

KAAKKOIS-SUOMI - Kymenlaakso - Etelä-Karjala

265 171 94

25,1 15,3 9,8

79,6 84,1 73,5

ITÄ-SUOMI - Etelä-Savo - Pohjois-Savo - Pohjois-Karjala

473 133 191 149

41,2 12,0 16,8 12,4

72,6 78,1 67,7 74,7

SISÄ-SUOMI - Keski-Suomi - Pirkanmaa

657 215 442

52,4 19,7 32,7

68,4 71,8 66,5

POHJANMAA - Etelä-Pohjanmaa - Pohjanmaa - Keski-Pohjanmaa

310 107 107 96

33,1 15,7 10,4 7,0

75,0 81,0 70,3 70,2

POHJOIS-LAPPI - Jokilaaksot - Kainuu - Oulu-Koillismaa

366 108 60 198

34,0 10,9 6,9 16,2

71,0 87,9 84,9 59,2

LAPPI

143

15,0

81,8

YHTEENSÄ

4771

383,5

71,4

on edennyt todella nopeasti. Epävirallisesti pelastusalueiden yhdistämisestä on puhuttu kuitenkin jo pitkään. Myös karttoja uusien isompien laitoksien rajoista on ollut pöydillä jo vuosien ajan. Pelastusylijohtaja Esko Koskisen mielestä vuoden 2004 alueellistamispäätös jätti ongelmia, jotka nyt pystytään korjaamaan. — Pienillä pelastuslaitoksilla on ongelmia verkostoyhteistyöhön osallistumisessa ja tietojärjestelmien toteuttamisessa. Suuremmat yksiköt voivat suunnata voimavaroja paremmin ja niiden taloudellinen liikkumavara on suurempi.

Kun sisäministeriö kävi kuntien kanssa keskusteluja, oli kuntapäättäjien viesti Koskisen mukaan yleisesti se, että säästöt tulisi ottaa pelastustoimen palvelutasosta. Sisäministeriö halusi uudistuksesta kuitenkin hallinnon uudistuksen, jossa muun muassa tarkastellaan kriittisesti päällystön ja miehistön virkamäärien suhdetta.

Koskinen huomauttaa, että pelastustoimesta on tullut yleinen avunantoorganisaatio sekalaisiin avustustehtäviin. — Eräs tehokkuuden mittari on se, että henkilöstö tekee aiempaa enemmän. Henkilöstön määrä ei ole dramaattisesti kasvanut 70-luvun jälkeen, mutta tehtävämäärä on kasvanut huomattavasti.

LÄHDE: SISÄMINISTERIÖ / PRONTO-TIETOKANTA

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


14

STTK

Konsensusmies STTK:n uusi puheenjohtaja Antti Palola lupaa tehdä töitä sen ison ja hiljaisen toimihenkilöiden joukon eteen, joka pitää suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä.

S

TTK:n tuore puheenjohtaja Antti Palola toimi merikapteenina ja opettajana Turun ruotsinkielisessä merenkulkuoppilaitoksessa ennen työuraansa edunvalvontatehtävissä. Noihin aikoihin hän tutustui lukuisiin pelastusalan ammattilaisiin, sillä hän opetti palomiehille merenkulkutaitoja. — Brankkarit ovat kovia jätkiä, joilla on vahva ammatti-identiteetti ja ammattijärjestö. He tekevät hienoa työtä sisäisen turvallisuuden hyväksi, Palola kiittelee. Turvallisuusalojen edunvalvonta on Palolalle tuttua, sillä hän toimi Palkansaajajärjestö Pardian puheenjohtajana vuodesta 2005 lähtien. Pardia edustaa muun muassa valtion palveluksessa olevaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden henkilöstöä. Keskustelua pelastusalueiden puolittamisesta Palola on seurannut lähinnä kansalaisen näkökulmasta. Hänen mukaan alueiden suurentaminen sisältää omat riskinsä. Palolan suurin huo-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

lenaihe on, pystytäänkö edelleenkin takaamaan perusturvallisuuden taso. — Toki olen kuullut argumentteja, että vähennykset kohdistuisivat nimenomaan johtotehtäviin, mutta tapahtuuko näin käytännössä vai leikataanko myös operatiivisista tehtävistä, Palola pohtii. Pelastusalueuudistuksen yhteydessä on herätelty keskustelua pelastustoimen järjestämisvastuun mahdollisesta siirtämisestä kunnilta valtiolle. Palolan mielestä voisi olla hyödyllistä, että niin sisäinen kuin ulkoinen turvallisuus olisivat yhden isännän alaisuudessa. — Joudumme tulevaisuudessakin elämään niukan budjettikurin aikaa ja resurssit ovat aika lailla tiukoilla, joten siitä voisi olla tietynlaista synergiaetua. Edunvalvonnan näkökulmasta positiivinen asia olisi, että työnantajan ääni olisi yhtenäisempi.


STTK

15

— Nyt kun työnantajina ovat kunnat, on päättäjiä aika monta ja aika monta työnantajan ääntä. Mutta jos olisi yksi työnantaja, olisi myös yksi työnantajanpolitiikka ja yhdenlaiset toimenpiteet.

Keskituloisten asialla Palola valittiin yksimielisesti STTK:n puheenjohtajaksi viime joulukuun edustajakokouksessa. Heti valintansa jälkeen hän julkisti teemansa keskusjärjestön johdossa. Teemana on olla keskituloisten ihmisten asialla. Ihmisten, jotka ahkeroivat työssään, hoitavat nurkumatta maksunsa ja veronsa, hoitavat ja kouluttavat lapsensa sekä pitävät huolta ympäristöstään ja lähiomaisistaan. — He ovat se iso hiljainen joukko, suomalaisen yhteiskunnan selkäranka, joka pitää tätä hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä. Heidän eteen haluan tehdä töitä, Palola ilmoitti. Edunvalvonnassa Palola aikoo jatkaa samalla linjalla, jota STTK:ssa on tehty hänen edeltäjänsä Mikko Mäenpään johdolla. Keskusjärjestön toimistossakaan ei ole tulossa mittavia muutoksia. — Tämä on varsin toimiva organisaatio. Toimistossa tullaan arvioimaan tiettyjä toimintoja työskentelyn, toiminnan ja joustavuuden kannalta ja se saattaa johtaa tiettyihin uudelleen järjestelyihin. Henkilöstövähennyksiä tai mitään dramaattista ei tulla tekemään. Tarina keskituloisesta palkansaajasta tulee olemaan STTK:n kärki ja verotuksellisia asioita tullaan nostamaan enemmän esille STTK:laisten palkansaajien näkökulmasta. Palola lupaa myös skarppausta keskusteluun niin sanotusta suomalaisen yhteiskunnan akateemistumisesta. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


16

STTK

ESITTELYSSÄ: Antti Palola — Suomalainen yhteiskunta ei ole minun mielestäni akateemistunut niin kuin usein sanotaan. Väittäisin, että akateemisuus on jokapäiväistynyt. STTK:nkin piirissä on paljon akateemisen tutkinnon suorittaneita, Palola huomauttaa.

Eläkeuudistus oikeudenmukaisuuskysymys Tärkein pöydällä oleva ajankohtainen asia edunvalvonnan kannalta on eläkeuudistus. Siinä Palolan mielestä keskeisintä on oikeudenmukaisuuskysymys tulevia sukupolvia kohtaan. Meidän on lunastettava heille annettavat eläkelupaukset. — Samaan aikaan kun uudistamme eläkejärjestelmää, meidän pitää pystyä panostamaan työntarjontaan. Ilman työpaikkoja meillä ei ole työeläkejärjestelmääkään, mitä kehittää. Palola korostaa, että eläkeuudistuksesta neuvoteltaessa ei pidä keskustella pelkästään eläkeiästä, rahoituksesta ja etuisuuksista, vaan pöydälle on nostettava myös työelämän kehittäminen, sillä se on ratkaisevassa asemassa työurien pidentämisessä. Ammateille, joissa on aikaisemmin ollut perustellusti ammatilliset eläkeiät, Palola ei uskalla luvata paluuta entiseen. — En usko, että se on tie mitä kohti mennään, kun paineita on nostaa yleistä eläkeikää, kertoo Palola. — Tiedän, että palomiehen ammatissa on äärimmäisen haasteellista saavuttaa 63-vuoden eläkeikä. Sama ongelma on monessa muussa erityisammatissa, kuten esimerkiksi luotseilla, jotka kiipeilevät laivoihin. — Olisi äärimmäisen tärkeää, että heille pystyttäisiin tarjoamaan sen tyyppisiä työtehtäviä, että he pysyisivät työelämässä. Mielestäni jokaisen suomalaisen pitäisi päästä kunniakkaasti pois työelämästä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

SYNTYNYT Keski-Pohjanmaalla Kaarlelassa 1.5.1959. Vietti lapsuutensa Kaarlelassa ja Helsingissä, nuoruutensa Tammisaaressa. SUORITTI merikapteenin tutkinnon 1985. TYÖURA: Seikkailunhalu ja kavereiden esimerkki sai lähtemään merille. Seilasi kauppa-aluksilla ympäri maailmaa vuosina 1977– 1996. Tuntiopettaja ja lehtori Åbo Navigationsinstitutissa 1990–1996. Rehtori samassa koulussa 1996–1998. Suomen Laivapäällystöliiton varatoiminnanjohtaja 1998–2005. Julkisalojen palkansaajaliiton Pardian puheenjohtaja 2005–2013. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja 4.12.2013 lähtien. LUOTTAMUSTEHTÄVIÄ: STTK:n hallituksen varapuheenjohtaja 2005–2013; Suomen Laivapäällystöliiton hallituksen jäsen 1993– 1998; Pohjolan ammatillinen yhteistyöjärjestö PAY:n hallituksen jäsen 2012–; Valtion eläkerahaston hallituksen jäsen 2006–2013; Keskinäinen vakuutusyhtiö Kalevan hallintoneuvoston jäsen; Euroopan julkisten palvelujen ammattiliittojen federaatio EPSUn hallituksen jäsen 2005–2013; Pohjolan julkisalojen ammatillinen yhteisjärjestö NOFS:n johtoryhmän jäsen 2005–2013. PERHE: Kaksi aikuista tytärtä, jotka asuvat jo omillaan. VAPAA-AIKA: Asuu Helsingissä. Ammentaa voimaa arkipäivään luonnossa liikkumisesta: hölkkää, hiihtää ja golfaa. Lisäksi harrastaa elämänkertojen lukemista.

Kolmikanta toimii Palola on julistautunut sopimusyhteiskunnan ja sovittelun mieheksi, joka kannattaa voimakkaasti kolmikantaa, niin kolmikantavalmistelua kuin tuloratkaisujakin. — Mennyt syksykin sen osoitti, että varsinkin silloin kun meillä on vaikeat ajat, suomalainen tapa tehdä tulopolitiikkaa on erittäin hyvä tapa. Työnantajat ovat vannoneet paljon paikallisen sopimisen nimiin, kun taas palkansaajapuolella paikallista sopimista kohtaan on epäluuloja. Palolan mukaan paikallisesti sovittaessa ei välttämättä oltaisi tasaveroisia neuvottelukumppaneita, jolloin työnantaja voisi harrastaa sanelupolitiikkaa. — Toinen keskeinen asia on se, että jos työpaikalla sovitaan rahan ja-

Miten mitataan tuloksellisuutta ja tuottavuutta?

kamisesta, pitäisi siellä myös sopia työrauhasta, Palola painottaa. — Ei voida ajatella, että työrauhasta sovittaisiin keskitetysti ja työrauhan vallitessa sovittaisiin sitten paikallisesti rahanjaosta. Liittokohtaiset sopimukset sen sijaan voivat Palolan mielestä olla ihan hyviä, vaikka hän ei uskokaan, että kokonaan siirrytään liittokohtaiseen sopimiseen. Ja vaikka siirryttäisiinkin,


STTK

17

olisi keskusjärjestöillä edelleen oma roolinsa suomalaisessa sopimusyhteiskunnassa. — Sekä liittotasolla että keskusjärjestöllä on omat tehtävänsä. Palkkaedunvalvonnan lisäksi STTK:n tehtäviä ovat työelämän sekä työ- ja sosiaalilainsäädännön kehittäminen, yhteiskuntavaikuttaminen ja kansainvälinen edunvalvonta.

Huoli julkisesta sektorista

Palola on viihtynyt edunvalvontatehtävissä, koska kokee omaksi missioksi ajaa palkansaajien asiaa. — Vaikka olisi vaikea uskoa, niin näissä tehtävissä välillä näkee oman työn tuloksiakin, Palola kertoo.

STTK:ssa on erityisen suuri huoli siitä, miten julkista sektoria kehitetään ja viedään eteenpäin ja ennen kaikkea miten henkilöstöön suhtaudutaan. Palolan mielestä julkista taloutta on tasapainotettu jo merkittävästi, jotta rahoitusvaje saataisiin katettua. Hän on varma, että leikkauksilla ja sopeuttamisilla ei kokonaan ratkaista Suomen talouden ongelmia. Olisi luotava talouden kasvua ja sen myötä lisää työpaikkoja. Julkisen sektorin tehtävien yksityistämistä Palola ei kannata, sillä yhteiskunta joka tapauksessa kantaa kustannukset, tuottivatpa palvelut kuka tahansa. Hänen mielestä julkisella sektorilla on toimintoja, kuten sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, joita ei voida arvioida samoilla tuottavuuskriteereillä, mitä käytetään teollisuustuotannossa. — Miten voidaan arvottaa palomiesten, poliisin tai rajavartiolaitoksen toimintaa, onko se liian kallista vai onko se halpaa? Miten mitataan niiden tuloksellisuutta ja tuottavuutta, Palola ihmettelee. — Olennaisinta kaiketi on se, että meillä on turvallinen ja hyvä yhteiskunta elää. Ja silloin meidän pitää olla valmiita maksamaan siitä turvallisuustasosta, mitä haluamme. n Teksti TUIJA TERVO Kuvat MAURI RATILAINEN

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


18

STTK

Palomiesliiton keskusjärjestö STTK ajaa työelämään laajaa tasa-arvoa.

Toimihenkilöiden keskusjärjestö Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:ssa on 18 jäsenliittoa, joissa on yhteensä noin 600 000 jäsentä. STTK:laisiin ammattiliittoihin kuuluu asiantuntijoita ja toimihenkilöitä, jotka pyörittävät suomalaista yhteiskuntaa: hätäkeskuspäivystäjiä, palomiehiä, sairaanhoitajia, lähihoitajia, poliiseja, insinöörejä, toimistosihteereitä jne. STTK:laisten työnantajia ovat niin valtio, kunnat, seurakunnat kuin yksityiset yritykset. He edustavat kaikkia koulutettuja ryhmiä opistotason oppilaitoksista yliopistoista valmistuneisiin. Jäsenten keski-ikä on 46 vuotta ja heistä 74 % on naisia. STTK:laisten keskipalkka on 2 800 euroa kuukaudessa. STTK:n tehtävä on vaikuttaa kaikkialla, missä jäsenistön hyvinvoinnista ja elämänlaadusta päätetään. Se tekee edunvalvontatyötä sopimustoiminnassa, vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekä osallistuu lainsäädännön kehittämiseen.

STTK on yksi kolmesta palkansaajien keskusjärjestöstä Suomessa. Muut palkansaajien keskusjärjestöt ovat Akava ja SAK. Keskusjärjestöt osallistuvat yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ennen kaikkea kolmikanta työskentelyn kautta, jossa valmistellaan työelämään liittyvää lainsäädäntöä sekä laajoja yhteiskuntasopimuksia tulonjaosta, palkoista ja työehdoista. Kolmikannan muut osapuolet ovat työnantajien keskusjärjestöt ja maan hallitus. Suomalaisia koskevia päätöksiä tehdään yhä useammin Suomen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

STTK:n edustajistokokous järjestettiin viime joulukuussa Finlandiatalolla. Kokouksessa pitkäaikaisen puheenjohtajan Mikko Mäenpään (kuvassa etualalla) paikalle valittiin Antti Palola (taustalla.) rajojen ulkopuolella. Esimerkiksi suuri osa työlainsäädännöstä valmistuu EU:ssa. EU-tasolla tuotetaan enenevässä määrin myös sitovia sopimuksia tai toimintaa ohjaavia suosituksia. Yksi STTK:n tehtävistä onkin tehdä kansainvälistä yhteistyötä painottuen erityisesti eurooppalaiseen ja lähialueiden edunvalvontaan, mutta myös maailmanlaajuisesti. STTK:n strategisia tavoitteita ovat muun muassa se, että jäsenillä on oikeus ja mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan muutokseen ja että toimihenkilöt menestyvät ja voivat hyvin muuttuvassa maailmassa ja työympäristössä.

STTK ajaa työelämään laajaa tasaarvoa. Sukupuolten väliset perusteettomat palkkaerot on poistettava, naisille ja miehille on tarjottava yhtäläiset mahdollisuudet edetä työurilla ja erilaisen etnisen taustan omaavilla työntekijöillä on oltava samat oikeudet ja velvollisuudet. Järjestön mielestä työntekijöiden tarpeista lähteviä joustavia työaikamuotoja ja työaikapankkijärjestelmiä on kehitettävä, osaaminen ja työelämäntarpeista lähtevä koulutus on varmistettava ja työyhteisöjen hyvinvointia on lisättävä. Työtä ja yksityiselämää on voitava yhdistää eri elämänvaiheissa.


STTK

STTK:n pääsihteeri Leila Kostianen oli vieraana SPALin liittokokouksessa Kuopiossa 2011.

Jokainen keskusjärjestön päätöksentekoon osallistuva on valittu tehtäväänsä äänestyksen kautta ja saanut valtuutuksensa oman liittonsa jäsenistöltä. Ylintä päätösvaltaa STTK:ssa käyttää 60-jäseninen edustajisto, joka määrittää järjestön toiminnan tärkeimmät suuntaviivat. Edustajisto kokoontuu kaksi kertaa vuodessa ja sen toimikausi on neljä vuotta. Edustajiston järjestäytymiskokous valitsee STTK:n puheenjohtajan ja hallituksen sekä edustajiston puheenjohtajiston. Edustajiston puheenjohtaja kaudella 2013–2017 on Jorma Malinen Ammattiliitto Prosta. Palo-

miesliittoa edustajistossa edustaa Ilkka Mustakangas. STTK:n toiminnasta vastaa 26-jäseninen hallitus, joka kokoontuu kuukausittain. STTK:n puheenjohtajana toimii Antti Palola. Kaikilla STTK:laisilla liitoilla on hallituksessa edustaja. Vuosina 2013–2017 Palomiesliiton edustaja hallituksessa on Kim Nikula ja hänen varajäsenenä toimii Jouni Hämäläinen. Hallitus valmistelee edustajistossa käsiteltävät asiat sekä toimeenpanee edustajiston päätökset. Se hyväksyy STTK:n neuvottelutoiminnassa syntyneet neuvottelutulokset ja tekee STTK:n toimiston toimintaan liittyvät

19

päätökset. Asioiden valmisteluun osallistuu hallituksen työvaliokunta, joka koostuu STTK:n suurimpien jäsenliittojen edustajista. STTK:n toimisto on järjestön puheenjohtajan työrukkanen edunvalvonnassa, neuvottelutoiminnassa ja yhteiskuntavaikuttamisessa. Toimiston henkilöstö koostuu eri alojen asiantuntijoista, joiden tehtävänä on toteuttaa hallituksen linjaamat asiat. Lisäksi STTK:ssa toimii liittojen asiantuntijoista koottuja toimikuntia ja valmisteluryhmiä, joissa käsitellään ja valmistellaan edunvalvonnan ja järjestötoiminnan asioita. STTK:n valmisteluryhmissä Palomiesliitolla on kaksi edustajaa. Jukka Vigren on eläkeneuvottelujen taustaryhmän jäsen ja Petri Hynninen tapaturmavakuutuslain taustaryhmän jäsen. Lisäksi liitolla on edustajansa myös STTK:n järjestötoimikunnassa, sisäisen turvallisuuden elinkeinopoliittisessa työryhmässä ja kansainvälisten asioiden valmistelutyöryhmässä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


20

STTK

KESKUSJÄRJESTÖJEN ELÄKENEUVOTTELUT:

Eläkeuudistuksen rinnalla tarvitaan työelämään muutoksia STTK:n eläkeneuvottelujen tavoitteena on pidentää työuria, pitää työeläkkeiden taso riittävänä sekä saada työeläkkeiden rahoitus kestävälle pohjalle. Eläkeikärajan täytyy olla jatkossakin joustava ja osa-aikaeläkkeelle on voitava jäädä ennen alarajan saavuttamista.

T

yöntekijöiden ja työnantajien keskusjärjestöt ovat aloittaneet neuvottelut työeläkeuudistuksesta. STTK:n puolelta pääneuvottelijana toimii edunvalvontajohtaja Minna Helle. Ensi syksynä keskusjärjestöjen on määrä esittää yhteinen ajatus siitä, miten eläkejärjestelmää pitäisi uudistaa. Tämän jälkeen uudistuksen valmistelua jatkaa sosiaali- ja terveysministeriö. Lopulliset päätökset tekee eduskunta. Työllisyys- ja kasvusopimuksessa on sovittu, että uudistus tulisi saada eduskuntaan kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Vuosi 2016 on varattu toimeenpanovalmisteluun, jonka jälkeen uudistuksen pitäisi tulla voimaan 1.1.2017 alkaen.

Eläkeuudistukseen useita syitä Tällä hetkellä eläkejärjestelmä on vielä tasapainossa. Rahaa tulee työntekijöiden ja työnantajien maksamista eläkemaksuista suurin piirtein saman verran kuin tarvitaan joka kuukausi työeläkkeiden maksamiseen. Mutta tulevaisuudessa näin ei enää ole. Vuoden 2013 alkukuukausista lähtien yksityisten alojen eläkemenot ovat ylittäneet eläkemaksuista ker-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Ongelmat ratkaistaan nyt, eikä lykätä tulevaisuuteen.

tyvät tulot. Tämä erotus maksetaan tällä hetkellä eläkesijoitusten tuotosta. Julkisilla aloilla eläkemaksuja karttuu kassaan vielä enemmän kuin eläkkeitä maksetaan, mutta myös siellä suunta on sama kuin yksityisillä aloilla. Eläkeuudistukseen on useita syitä. Yksi on sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Nykyisiä eläke-etuuksia ei pystytä turvaamaan nykyisellä rahoituksella tuleville sukupolville. Toinen syy on se, että eläkemaksut eivät nousisi kohtuuttoman korkeiksi. Työeläkemaksut vaikuttavat työllistämisen kustannuksiin ja sitä kautta työpaikkojen määrään. Ne vaikuttavat myös palkansaajan tuloihin. Mitä korkeampi palkasta perittävä työeläkemaksu on, sitä vähemmän työntekijällä jää palkasta käteen. Eläkeuudistuksella halutaan myös pidentää työuria ja kasvattaa työ-

elämässä olevien ihmisten määrää. Pidempi työura merkitsee paitsi palkansaajalle parempaa eläkettä myös yhteiskunnalle enemmän verotuloja välttämättömien julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoittamiseen. Mitä enemmän on työssä käyviä, sitä enemmän he ja heidän työnantajansa maksavat veroja ja eläkemaksuja. Lisäksi eläkeuudistusta tarvitaan, koska ihmisten elinikä on kasvanut. Vuonna 2010 otettiin käyttöön käsite elinaikakerroin. Se alkaa pienentää eläkkeen määrää sitä mukaa kuin ihmisten odotettu elinikä pitenee. Elinaikakerrointa tehtäessä arvioitiin, että se pienentäisi vuonna 2050 myönnettäviä eläkkeitä noin 12 prosenttia. Uusimpien ennusteiden mukaan pienennys on jo 20 prosenttia.

STTK:n tavoitteet neuvotteluissa Suomalainen työeläkejärjestelmä on kansainvälisissä vertailussa todettu perusteiltaan vahvaksi, näin ollen STTK:n mielestä suurille suunnanmuutoksille ei ole tarvetta. — Työura- ja eläkeratkaisuja tarvitsee kaikista kipeimmin hyvinvointipalvelujemme rahoitus. Myös tulevien sukupolvien kannalta on oikein, että


STTK

21

STTK:n edunvalvontajohtaja Minna Helteen mielestä työeläkejärjestelmän uudistaminen tarvitsee lähinnä viilaa, eikä mitään suurta mylläystä.

tiedossa olevat ongelmat ratkaistaan nyt eikä niitä lykätä tulevaisuuteen, kertoo edunvalvontajohtaja Minna Helle. STTK:n tavoitteena työeläkeuudistuksessa on turvata työeläkkeiden riittävä rahoitus, säilyttää työeläkkeiden taso riittävänä työntekijöiden kannalta ja työurien pidentäminen. Puheenjohtaja Antti Palolan mukaan rahoituksen on oltava kestävällä pohjalla. Riittävään rahoitukseen kuuluu eläkemaksujen ohella olennaisena osana se, että työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminta on tuottavaa. Lähtökohtana on myös se, että eläke-etuuksia ei jouduttaisi leikkaamaan. Eläkkeen on oltava riittävän suuri, jotta sillä tulee toimeen.

STTK:n mukaan työurien pidentämiseen ei riitä pelkkä työeläkepolitiikka vaan tarvitaan myös työelämän uudistuksia. Puheenjohtaja Antti Palola toteaa, että työurien pidentämisestä puhuttaessa korostetaan usein työuran loppupäätä, kun työura tulisi nähdä kokonaisuutena. — Olisi tärkeää tehostaa opiskeluaikoja ja saada nuoret ihmiset työnsyrjään kiinni. Parhaassa työiässä olevien kunnosta, terveydestä, motivaatiosta ja kelpoisuudesta työskennellä on huolehdittava. Työelämän joustavuudella, erilaisilla ikäohjelmilla ja ikäjohtamisella pidennetään puolestaan ikääntyvien työuria.

STTK painottaa, että eläkeuudistuksen tulee sisältää työn tarjontaan ja työelämän käytäntöihin liittyviä konkreettisia toimia, jotka edistävät työssä jaksamista. Työeläkemaksujen on oltava rakenteeltaan sellaiset, että ne kannustavat työnantajia työelämän kehittämiseen ja työkyvyttömyyden ehkäisyyn. Tällä hetkellä eläkkeelle voi siirtyä 63 ja 68 ikävuoden välillä. STTK:n mielestä ikärajan olisi jatkossakin oltava joustava. Myös osa-aikaeläkkeelle pitäisi pystyä jäämään jatkossakin. n Teksti TUIJA TERVO Kuva LIISA VALONEN

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


22

LEHTIHARAVA Sulkavan kunnan mielestä ensisijainen tavoite pelastustoimessa on säilyttää nykyinen aluejako. Sulkavalla nähdään, että mikäli pelastustoimen aluejakoa muutettaisiin, voisi uusi tilanne johtaa siihen, että sopijakuntien mahdollisuus vaikuttaa alueellisen pelastustoimen omistajaohjaukseen heikkenisi. Sulkavan mielestä asema voisi heikentyä oleellisesti, mikä johtaisi pahimmillaan pelastustoimen eriarvoistumiseen eri alueilla.

Pohjois-Savon aluepelastuslautakunta kannattaa kolmen maakunnan kokoista Itä-Suomen aluetta uudeksi pelastustoimen alueeksi. Lausunnon mukaan PohjoisSavo, Pohjois-Karjala ja Etelä-Savo on keskenään samankaltaista aluetta ja niiden nykyiset kolme pelastuslaitosta ovat jo nyt tehneet hyödyllistä yhteistyötä. Pohjois-Savon maakuntahallitus puolestaan antoi lausunnon, jonka mukaan nykyinen maakunnallinen aluejako pitää säilyttää pelastustoimessa

ITÄ-SAVO 4.2.2014

SAVON-SANOMAT 27.1.2014

Haminan palolaitoksen miesvahvuuteen tulivat vuodenvaihteessa vesisukeltajat. Siihen saakka sukeltajat lähtivät hälytystehtäviin yksinomaan Kotkasta. Kaikkiaan Kotkassa ja Haminassa on vesisukeltajia 30, heistä seitsemän kuuluu Haminan paloaseman vahvuuteen.

Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson pelastusjohtajat kritisoivat pelastuslaitosten tulevaa rakenneuudistusta. Etelä-Karjalan Erkki Hokkanen katsoo, että säästöt voidaan saavuttaa nykyiselläkin aluejaolla. Kymenlaakson Vesa Parkon mukaan uudistus ei aiheuta säästöjä vaan päinvastoin kuluja. — Uudistuksen muutoskustannukset valtakunnan tasolla ovat 20—30 miljoonaa euroa. Se raha täytyy löytyä jostain, toteaa Parkko.

KYMEN SANOMAT 29.1.2014

Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jari Sainio uskoo, että toimintaa voitaisiin tehostaa myös ilman alueiden yhdistymistä: — Tällaisessa muutoksessa tulee aina paljon epävarmuutta siitä, mikä on kenenkin tuleva tehtävä tai toimipiste. Vaikka paloasemaverkostoon ei olla tekemässä muutoksia, niin yhdistäminen koskee satojen ihmisten työtä. YLE 29.1.2014

Pelastuslaitosuudistus ei toteudu suunnitellussa aikataulussa, sanoo Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Petteri Helistén. OuluKoillismaan, Kainuun ja Jokilaaksojen yhdistäminen uudeksi Pohjois-Suomen pelastuslaitokseksi vaatii perusteellisia kustannusneuvotteluja. Helistén laskee, että pelkästään Oulun kustannukset nousisivat asukaslukuun perustuvassa kustannusjaossa neljällä miljoonalla eurolla vuodessa. Helisténin mukaan kustannusten nousu ja säästötarpeet johtavat vääjäämättä paloasemien karsimiseen. YLE 27.1.2014

YLE 16.1.2014

Helsingin Pelastuskoulun syksyllä alkavalle kurssille odotetaan tunkua. Hakijamäärät ovat kasvaneet vuosittain ja pelastajakurssi jäi viime vuonna pitämättä, minkä odotetaan nostavan entisestään hakemusten määrää. Hakijoiden ikäjakauma on koulutuksen kehittämispäällikkö Marko Sepän mukaan hieman nuorentunut ja vaativa ammatti on alkanut kiinnostaa myös Suomeen muuttaneita ulkomaankansalaisia. YLE 13.1.2014

Pelastuslaitosten uudeksi aluejakso suunnitellaan samaa kuin poliisilaitoksilla. Tämä tarkoittaisi, että Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren alueen pelastuslaitos yhdistyisi Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitosten kanssa. Kolmen pelastuslaitoksen pelastusjohtajat ovat suunnitellun uudistuksen suhteen samoilla linjoilla: Vastaan ei laiteta ja asiaan suhtaudutaan avoimin mielin. Synkronoitavaa riittää henkilökunnan palkkauksen, kaluston ja kustannusten osalta. KESKIPOHJANMAA 29.11.2013

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


23

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


24

ENSIHOITO

SUOSITUS VÄKIVALTA- JA UHKATILANTEISTA:

Yksikin tapaus on liikaa — Kenenkään ei pidä hyväksyä sitä, että työssä saadaan turpiin. Myöskään pelkoa ei tarvitse kokea. Katsomme vielä liikaa sormien läpi, Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen lääkintämestari Mari Rantanen sanoo. Pelastuslaitoksille on hyväksytty yhteinen uhka- ja vaaratilannesuositus. Väkivallan ja sen uhan suhteen on nollatoleranssi.

P

elastustoimen henkilöstössä esiintyy vieläkin sellaista väärää ajattelumallia, jossa väkivalta tai sen uhka ajatellaan kuuluvaksi ammattiin tai että tiettyyn pisteeseen asti ambulanssi- ja pelastushenkilöstön on sitä kestettävä. Tällaisesta ajattelutavasta halutaan kokonaan pois. Nyt pelastusjohtajat ovat hyväksyneet yhteisen uhka- ja vaaratilannesuosituksen pelastuslaitoksiin. — Kenenkään – työntekijän eikä työnantajankaan – ei pidä hyväksyä sitä, että henkilö saa työssä turpiin tai kokee tilansa uhatuksi, lääkintämestari Mari Rantanen sanoo, hän on toinen suosituksen kirjoittajista.

Läpi sormien Uhka- ja vaaratilannesuosituksella tavoitellaan nollatoleranssia, jossa jokaiseen väkivalta- ja uhkatilanteeseen puuttumalla annettaisiin viesti, että pelastuslaitosten henkilökunta ei hyväksy heihin kohdistettua väkivaltaa tai uhkaa. Pelastuslaitosten suostitus koskee koko henkilöstöä – niin pelastus- ja ensihoito kuin muutakin pelastuslaitoksen henkilöstöä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Pelastus- ja ensihoitotöissä väkivaltaja uhkakokemukset lisääntyvät jatkuvasti. Niistä ilmoittaminen on kuitenkin vähäistä. Helsingin pelastuslaitoksella tehdyn kyselyn mukaan 58 ensihoidon työntekijää on kokenut fyysistä väkivaltaa 304 kertaa. Johdolle tapahtumista on raportoitu 23 kertaa. Tapauksista tehtiin kaksi rikosilmoitusta, vaikka jo teräasella viiltämis- ja lyömistapauksia on enemmän. Kunta10 -tutkimuksen mukaan KeskiUudenmaan pelastuslaitoksen henkilöstöstä yli 9 prosenttia on uhattu aseella ja 13 prosenttia henkilöstöstä kertoo saneensa iskuja ja potkuja. — Meillä katsotaan liikaa asioita sormien läpi. Nollatoleranssi on perusteltu, Rantanen tiiviistää.

Ilmoita tapahtuneesta Pelastuslaitosten henkilöstö on saatava ilmoittamaan jokaisesta tilanteesta. Heille on luotava järjestelmä, jolla ilmoittaminen on helppoa. Monikappaleisena täytettävät lomakkeet, jotka pitää lähettää eri osoitteisiin, eivät ole ilmoituksen tekoon kannustava


ENSIHOITO

Ilmoittaa pitää, jos kokee että uhkaaja voi oikeasti tehdä jotain.

systeemi. Paras olisi mahdollisimman helppo tapa, esimerkiksi nettipohjainen kaavake, joka voidaan toimittaa napin painalluksella oikeaan osoitteeseen. — Monesti todetaan, että ei haukku haavaa tee ja että ei jokaisesta tilenteesta voi ilmoittaa. Ilmoittaa kuitenkin pitää, jos kokee terveytensä uhatuksi ja kokee, että uhkaaja voi oikeasti tehdä jotain. Toki alan työntekijän on osattava myös olla provosoitumatta

25

ja toisaalta provosoimatta tilannetta itse, Rantanen sanoo.

Kaikki käsitellään järjestelmällisesti Pelastustoimen työsuojelun on ennakoitava ulkoista uhkaa. Sitä varten on luotava yhtenäinen järjestelmä, joka kerää ja analysoi tietoa väkivalta- ja uhkatilanteista. Pelastuslaitoskohtaisesti malli voi olla erilainen – omaan järjestelmään sopiva. Suositus esittää muodostettavaksi työryhmän, joka käy läpi kaikki väkivalta- ja uhkatilanteet. Asianosaisen kanssa työskentelisi lähiesimies, päällystön edustaja vaikkapa pelastus- tai ensihoitopäällikkö sekä työsuojelun ja työterveyshuollon edustaja. Työryhmätyöskentely alkaa kuitenkin vasta ilmoituksesta. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


26

ENSIHOITO

— Työntekijä voisi ilmoittaa asiasta ensin lähiesimiehelleen, joka sitten haastattelee työntekijän ja miettii hänen kanssaan, että tehdäänkö rikosilmoitus. Esimies täyttää raportin, ilmoitaa päällystön edustajalle ja on muutaman päivän päästä uudelleen yhteydessä arvioidakseen debriefingin tai lisäkäsittelyn tarvetta, Rantanen kertoo. Työnantajan tulee kannustaa työntekijää tekemään rikosilmoitus, kun tapaus niin edellyttää. Työntekijät voivat pelätä rikosilmoituksista syntyviä kuluja ja lisäuhkaa tekijältä. Pelastuslaitos voi tulla työntekijän taakse siten, että sitoutuu maksamaan mahdolliset oikeudenkäyntikulut, sitä varten on olemassa vakuutuksiakin. Yleensä uhkaavat ja väkivaltaiset asiakkaat ovat tekohetkellä päihtyneitä ja katuvat tekojaan, kun selviävät. Työntekijää voidaan suojella myös kirjaamalla työntekijän yhteystiedoiksi pelastuslaitoksen yhteystiedot.

Työntekijä ei jää yksin Rantasen mielestä on tärkeää, että työntekijää ei jätetä yksin, vaan häntä tuetaan. Kun työntekijä ilmoittaa kokemastaan väkivallasta tai uhkasta, tulee ryhtyä ennalta suunniteltuihin toimiin. — Tarvittaessa työnantajan on tarjottava tukihenkilön mahdollisuutta, jonka työntekijä itse valitsee. Tukihenkilön tehtävä on olla saatavilla jatkuvasti ja olla läsnä prosessin eri vaiheissa, Rantanen sanoo. Hänen mukaansa poliisilla on vastaava tukihenkilöjärjestelmä, josta on saatu hyviä kokemuksia. Tukihenkilö ei poista työnantajan velvollisuutta olla tapauksen käsittelyssä läsnä. Siihen on helppoja, ilmaisia ja yksinkertaisia välineitä, jotka Rantanen luettelee kolmella sanalla: keskustelu, kuuntelu ja kysely.

Itä-Uudellamaalla homma käyntiin Väkivalta- ja uhkatilannesuosituksen toinen tekijä, ensihoitopäällikkö Jorma Kuikka, on laittanut Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella suosituksen täytäntöön. — Informoin ensin pelastuslaitoksen henkilöstöä sähköpostilla. Koska kaikki eivät

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

lue sähköpostia, varsinainen suosituksen jalkauttaminen annettiin paloesimiesten ja vuorovastaavien ensihoitajien tehtäväksi. Näin viesti saavutti jokaisen työvuoron, Kuikka sanoo. Muutkin ohjeet jalakautetaan Itä-Uudellamaalla samalla tavalla. Lähiesimiehet kouluttavat asiat henkilöstölle ja valvovat ohjeiden noudattamista. Lähiesimiehet toimittavat uhka- tai väkivaltatilanteesta täytetyn lomakkeen omalle tehtäväaluepäällikölleen (pelastuspäällikkö, riskienhallintapäällikkö tai ensihoitopäällikkö). Tehtäväaluepäällikkö pohtii, vaatiiko tilanne jonkinlaisia jatkotoimenpiteitä. Tarvittaessa tehtäväaluepäällikkö haastattelee asianomaista henkilöä ja hänen lähiesimiestään. Samantapaisesti toimitaan, kun käsitellään läheltä piti -tilanneilmoituksia, Kuikka kertoo. Lähiesimies tarjoaa työntekijälle tukihenkilöä, mutta se on myös tehtäväaluepäällikön tehtävä. Lopullinen päätöksen tukihenkilön käytöstä tekee työntekijä itse. Itä-Uudellamaalla ensimmäiset ilmoitukset on jo tehty. — Kaikista koetuista väkivalta- tai niiden uhkatilanteista edellytetään ilmoitusta. Tavoite on tapauksen hoidon lisäksi saada kerättyä tilastotietoa, jonka perusteella voidaan suunnitella ja järjestää koulutusta tilanteiden ennalta ehkäisemiseksi, Kuikka sanoo. Itä-Uudellamaalla henkilöstö on suhtautunut uuteen ohjeistukseen neutraalisti, sen koomin positiivista kuin negatiivista keskustelua ei ole kuulunut. n Teksti MARKO PARTANEN Kuva JUHA-PEKKA LAAKSO


27

LUKIJOILTA

JUTUT@PALOMIESLIITTO.FI

Pelastusosaston henkilöstöstä PELASTUSALAN AMMATTILAINEN -lehden joulukuun 2013 numerossa (nro 6) oli Helsingin entisen palopäällikön Rainer Alhon haastattelu, jossa suuresti kunnioittamani Rainer Alho esittää pelastusosaston osaamisesta väitteen, jonka mukaan ” suosituksia ja ohjeita alalle, jopa operatiivisen toiminnan tasolle, laativat henkilöt, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta suoritusportaasta”. Kyseessä on Rainerin toistelema ”urbaani legenda”, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Pelastustoimintaa koskevia asioita pelastustoimen ja varautumisen yksikössä valmistelevista henkilöistä neljällä on pelastustoimen päällystökoulutus ja kaikilla on kokemusta pelastustoimen käytännön työstä palokunnissa. Varautumisesta vastaava virkamies on toiminut pitkään pelastusopiston opettajana. Myös vapaaehtoinen palokuntatoiminta on yksikössä tuttua. Hallinto- ja kehittämisyksikön lainvalmistelusta vastaava juristi on myös ensihoitaja ja on palvellut - missäpä muuallakaan - kuin Helsingin pelastuslaitoksessa. Tulosohjaustehtävissä toimiva ylitarkastaja on sairaanhoitaja (ylempi AMK) ja hänkin on tuttu mies stadin brankkareille. Miehemme Brysselissä on hänkin kentän mies.

Vuosien varrella osaamistamme ovat kartuttaneet ainakin Kimmo Tuominen, Simo Tarvainen, VeliPekka Ihamäki, Kimmo Kohvakka ja Ari Vakkilainen, kaikki kentällä tunnettuja. Yksi ylitarkastajamme on virkavapaana Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkönä. Ministeriön tehtävät eivät ole pelkästään kuntien pelastustoimeen kohdistuvia, vaan tarvitaan muutakin osaamista. Pelastusosastolta löytyy kansainvälisissä tehtävissä joukko virkamiehiä, joiden taustasta löytyy ulkomaan palvelua sekä EU:n toimielimistä kuin Natostakin. Lisäksi löytyy osaamista lainvalmistelusta, hallinnosta kuin ministeriöidenkin toiminnasta. En ole huolissani osaamisen laadusta vaan työntekijöiden määrästä. Sen vuoksi olen esittänyt, että alalle tulisi saada aikaan kehittämiskeskus, joka takaisi riittävät voimavarat sellaiseen kehittämistyöhön, joka on tehtävä keskitetysti.

ESKO KOSKINEN Pelastusylijohtaja

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


28

Sami Huovila asui perheensä kanssa viime vuoden lopun Floridassa, työskennellen Jacksonville paloasemalla. Matkalta tarttui mukaan paljon uusia ystäviä, kokemuksia ja ajatuksia USA:n ja Suomen eroista ja yhteneväisyyksistä.

Jyväskylästä Jacksonvilleen — ja takaisin Keski-Suomen pelastuslaitoksen palomies Sami Huovila oli viime vuoden lopulla kolme kuukautta työvaihdossa Floridan Jacksonvillen paloasemalla. Vaihdon ajan Sami piti nettiblogia, jossa kertoi kuulumisiaan. Seuraavassa hän kommentoi blogitekstejään Suomeen palattuaan.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

8. LOKAKUUTA 2013

Eilen oli se päivä, jota olin jännittänyt 15 kuukautta. Aloitin tutustumiseni Jacksonvillen Fire Station 21:llä B-shift:ssä.

— Paloaseman keittiössä tapasin uuden ja vanhan vuoron aamupalalla, siitä se päivä käynnistyi. Jännitti, kun en tiennyt mitä edessä odottaa, mutta vastaanotto oli todella hyvä. Heti lähdettiin näyttämään paikkoja ja varusteita. — Aivan alkuun tuli tehtyä pieni moka, mikä nyt naurattaa. Ruokailun jälkeen päätin osallistua


29

yhteiseen touhuun ja rupesin siivoamaan pöydistä ruokia pois. No, kohta kysyttiin, kuka on vienyt kapteenin sapuskat pois, kun hän oli jäänyt ilman ruokaa. Rehellisesti nostin kättä... ja ajattelin, että kylläpä alkoi työt hyvin! Toiset sanoivat kuitenkin, että ei se mitään, ei se sinun vika ole: samaan aikaan asemalla oli aloittanut rookie eli paikallinen kesämies, ja rookien tehtäviin kuulemma kuului huolehtia siitä, että kapteeni kaikissa tilanteissa saa syötyä. Jos kapteeni vastaa puheluun, rookie vahtii ruokaa. — Ilmapiiri oli rento. Hyvin nopeasti tuli vaikutelma, että palomies on palomies täälläkin puolella maapalloa. Englannin taitoni ei ole kovin hyvä, mutta hyvin sillä pärjäsi. 10. LOKAKUUTA 2013

Toinen työvuoro Firefighterina Jacksonvillessä. Mitään varsinaisia aamuapelleja täällä ei tunneta. Päivärytmi menee täysin ruokailujen mukaan.

— Olin mukana kaikilla keikoilla ja pyrin auttamaan, vaikka vastuullisiin tehtäviin en saanut vastuuasioiden takia osallistua. Olisin voinut loukata joko itseni tai potilaan ja sitä riskiä jenkit eivät halunneet ottaa. — Asema 21:llä oli sekä pelastuksen että ensihoidon yksiköt. Pelastuspuoli liikkui aina mukana kaikilla ensihoidon tehtävillä, joko sammutus- tai tikasautolla. — Keikkaa oli paljon. Liikenneonnettomuuksia oli suhteessa huomattavasti enemmän mihin olen Jyväskylässä tottunut. Myös kuolonkolarit olivat päivittäisiä. Keikkapaikoilla toimittiin eri tavoin kuin Suomessa: esimiehet touhusivat auton ympärillä ja palomiehet kantoivat heille varusteita. — Yksi liikenneonnettomuus jäi erityisesti mieleen. Kolmekymppinen mies oli ajanut autonsa katolleen ja puuta vasten. Näki heti, että hänellä ei ollut mitään selviämismahdollisuuksia. Urheasti häntä kuitenkin ryhdyttiin pelastamaan, ja kun lopulta tehtävä oli ohi, kollegat olivat silminnähden liikuttuneita. Kaverit istuivat pää painuksissa ojan penkalla. Minulle tuli outo tunne siitä, miten he ottivat tilanteen näin henkilökohtaisesti. Kapteeni sanoi, että totta kai hän on pahoillaan, kun kuljettajaa ei pystytty pelastamaan. Ehkä tämä oli sitä amerikkalaista ajattelumallia.

16. LOKAKUUTA 2013

Nyt kun olen päässyt aitiopaikalta tutustumaan tähän firefightereitten työskentelyyn ja elämäntapaan niin täytynee todeta, että kyllä Suomessa on oikeasti kovat fyysiset ja ammattitaidolliset vaatimukset.

— Jacksonvillessä monet palomiehet olivat silminnähden pyöreitä, mutta silti jokainen oli työssä, kukaan ei ollut työrajoitteinen. — Fyysistä toimintakykyä ei koulutuksen jälkeen juurikaan testata. Luulen että puolet työvuorosta ei selviytyisi meidän testeistä. Onko Suomen testausjärjestelmässä jotain vialla vai onko Jacksonvillessä huonokuntoista porukkaa? — Kun Suomessa voit saada työvuoron aikana kaksikin komennusta toiseen työhön, niin Floridassa pysyttiin koko ajan omassa tehtävässä. Jos olit tehnyt työsopimuksen siitä, että olet sammutusauton savusukeltaja, niin sitten olit samalla paikalla kaksikymmentä vuotta, etkä tehnyt mitään muuta. Homma toimi, eikä kukaan valittanut työnkuvastaan. Suomalaisittain katsottuna se tuntuu liian yksitoikkoiselta. 4. MARRASKUUTA 2013

Pääsin mukaan elvytys-keikalle, joka poikkesi aikalailla siitä johon olen tottunut.

— Iäkäs mies oli löydetty elottomana. Kollegat tarrasivat suoraan kiinni ja rupesivat painelemaan tosi raivokkaasti, ehkä rytmillä 200 kertaa minuutissa. Kun potilasta ryhdyttiin viemään sairaalaan, painelua jatkettiin paareilla ja kuljetuksen aikana, välillä toisella kädellä tehottoman oloisesti. — Olin mukana viidellä vastaavalla elvytyskeikalla ja joka kerralla elvytys oli kummallista. Olen nähnyt paljon parempaa maallikkoelvytystä. Elvytysohje oli, mutta sitä ei käytännössä noudatettu. — Joka kerta potilas vietiin sairaalaan, joka tuntui hyvin erikoiselta. Juttelin esimiehen kanssa ja hän sanoi, että näin annetaan kuva, että palomiehet tekevät kaikkensa. Ehkä se oli myös oman aseman suojelua? Kun menehtynyt vietiin ambulanssilla pois, ei tarvinnut jäädä kertomaan omaisille ikäviä uutisia. Itse olen kokenut, että se onkin yksi vaikeimmista asioista työssä, mutta Suomessa kuitenkin ihan arkipäivää. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


30

11. MARRASKUUTA 2013

Virka tai ei, loppujen lopuksi me kaikki taistellaan omasta tarpeellisuudestamme pelastuslaitoksella. En sano, että pelastuslaitos olisi epävarma työnantaja, mutta joudut kuitenkin monta kertaa vuodessa todistamaan eri tavoin, että pystyt toimimaan pelastajan vaativassa tehtävässä.

— Suomessa työkelpoisuus mitataan sillä, miten savusukelluskelpoinen olet. Eikö tässä voitaisi käyttää järkeä niin, että olisi muitakin kelpoisuusvaatimuksia. — Savusukellus on toki raskasta, mutta onko se niin yleistä, että koko työvuoron toimintakyky määritellään sen kautta? Ikääntyville palomiehille testivaatimuksista voi muodostua aikamoinen taakka. Koko ajan työhön tulee nuorempaa ja parempikuntoista kaveria, kun oma ikä nouse ja suorituskyky ei enää ole entistä luokkaa.

Rakennuspalo sammui — vettä säästelemättä.

10. JOULUKUUTA 2013

25. MARRASKUUTA 2013

Alkuun tuntui kadehdittavalta ajatus, että amerikkalaiset palosotilaat voivat palvella 20 vuotta ja jäädä sitten ansaitulle eläkkeelle. Nyt kun olen päässyt läheltä seuraamaan tätä arkea, niin enpä tiedä... ?

— Kyllä Suomessa on paljon hyvää, en lähtisi missään nimessä omaa työpaikkaa vaihtamaan. Mutta edelleen liputan järkevämmän eläkeiän puolesta, nykyinen on palomiehille kohtuuton. — Amerikassa työnteko on erilaista. Järjestelmässä työtä tehdään kellon ympäri ja ainoastaan sunnuntai on kaikilla aloilla vapaapäivä. Suomalaiseen tapaan kertyviä vuosilomia tai ylityörajoituksia ei ole, eikä mistään 12 tunnin aktiivityöajasta ole kuultukaan. — Suomessa on hyvin vahva työsuojelunäkökulma, joten olin ajatellut että Jacksonvillessä olisi myös tiukat ohjeet, mallit ja välineet turvalliseen työhön. Lievästi ihmettelin, kun osallistuin köysityöskentelyyn. Sellaiset varusteet, köydet ja valjaat olisi kaikki kielletty Suomessa. Hommat tehdään suoraviivaisemmin. Suomessa ajatellaan, että välineiden pitää olla sellaiset, että jokainen niitä osaa käyttää. Floridassa edellytetään, että jos olet palomies, osaat työsi niin hyvin, että ongelmia ei tule millään välineillä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Meillä päin riehui viime yönä Kukko, nimittäin Punakukko. Tosiaan vaihtoni alkaa olemaan loppusuoralla ja olinkin jo hiukan huolissani, että tapaanko tuota ”Kukkoa” lainkaan Floridassa. Vaan eipä vanha kamu pettänyt, vaan tapasimme viimeyönä rakennuspalon merkeissä.

— Rivitalohuoneiston keskimmäinen kämppä paloi. Savusukeltajat painoivat sisään asuntoon tekemään etsintää ja samaan aikaan käynnistettiin savupuhaltimet viereisten asuntojen ovilla. Ajattelin, että tämä ei tule toimimaan, tämä on nähty niin monta kertaa. Toiset repivät vesikattoa auki, kun sammuttajat painelivat asuntoon. Jotenkin tuli pysyi yhdessä asunnossa ja pian sammuikin, vettä säästelemättä. — Kulttuuri on sellainen, että riskinotto on kovaa. Palomiehiä myös menehtyy ihan eri tavalla kuin Suomessa. Yhdelläkin vasta viisi vuotta työssä olleella palomiehellä oli kypärä täynnä tarroja — muistotarroja edesmenneistä työkavereista. 14. JOULUKUUTA 2013

Täällä ollessani olen päässyt tutustumaan mahtaviin tyyppeihin sekä seuraamaan ja osallistumaan normaaliin arkeen työvuorossa. Täällä kaikki asiat tehdään aina yhdessä. Kukaan ei tee mitään yksin vaan koko porukka on aina mukana työntouhussa.

— Kaikki tehdään yhdessä, aamupalasta lähtien. Ruokailun päätyttyä joku huusi ”family time”, josta alkoi kaikilla hirmuinen juoksu tiskialtaan ääreen. Ensimmäiset viisi mahtuivat riviin pesemään asioita, kun muut jäivät tunkemaan väliin. Ensin


31

luulin, että tämä oli vain jotain näytöstä minulle, mutta se toistuikin joka työvuorossa! — ”Small talkia” oli koko ajan, joten sitä joutui itsekin opettelemaan. Kuulumiset kyseltiin moneen kertaan joka päivä. Koko ajan puhuttiin ja puhuttiin, välillä se väsytti. Kun oltiin hälytyksillä, joihin osallistui yksiköitä muilta asemilta, ennen lähtöä käytiin kättelemässä, halaamassa ja vaihtamassa kuulumiset kaikkien kanssa. Suomessa hypätään autoon ja lähdetään asemalle... 25. JOULUKUUTA 2013

Nyt se on sitten loppunut. Viimeinen työvuoroni Jacksonvillessä sujui sekavin mielin. Toisaalta tunsin oloni helpottuneeksi ja toisaalta taas minulla oli jo ikävä tuota asemaa ja brothereita :) Kokemukseni kansainvälisestä henkilöstövaihdosta on ollut loistava!

KYSY APTEEKISTA

Hyvää ja virkeää huomenta

­— Reissu oli ainutlaatuinen. Suosittelen työvaihtoa, jos sellainen mahdollisuus vaan eteen tulee. Näkee, miten asioita tehdään muualla. Eikä vaihtoon tarvitse lähteä toiselle puolelle maailmaa, Suomessakin voisi olla viikon jossain muualla. — Perheeni oli mukana matkalla ja se oli tosi iso viihtyvyystekijä. Perheen kanssa näki muutakin floridalaista elämää kuin palokunnan. Sain paljon ystäviä ja varmasti tulen vierailemaan Jacksonvillessä ja asemalla 21 joskus tulevaisuudessa — saa nähdä sitten, onko se työreissu vai vapaa-ajan matka. n

UUTUUS APTEEKISTA!

Melatoniini Orion lyhentää nukahtamisaikaa ja lievittää aikaeron yksilöllisiä vaikutuksia. Nuku hyvin ja herää pirteämpänä uuteen päivään. Nopeasti suussa hajoava ja hammasystävällinen tabletti voidaan ottaa myös ilman nestettä. Pakkauskoot 30 ja 100 tabl.

Lisätietoja numerosta 010 426 2928 ark. klo 8–16.

Viimeisessä työvuorossa työkaverit muistivat Samia arvokkaalla yllätyksellä — Hazmat-teamin punaisella kypärällä. Lisää Samin mietteitä ja kuvia matkalta: http://palomiessami.blogspot.fi

Orion on suomalainen avainlippuyritys.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


32

Vervestä voimaa kuntoutumiseen Verve, Kela ja Palomiesliitto järjestävät SPALin ja HALin jäsenille maksutonta Tyk-valmennusta. Valmennuskurssit alkavat ensi syksynä Mikkelissä ja Oulussa.

T

yk-valmennus on Kelan lakisääteistä kuntoutusta. Näin ollen kuntoutuksen kriteerit täyttävällä on siihen lakisääteinen oikeus. Valmennus on tarkoitettu työelämässä pitkään olleille henkilöille, joilla ajan mittaan on tullut sairaus tai terveydellinen ongelma, joka heikentää työkykyä tai voi heikentää sitä olennaisesti tulevien vuosien aikana. — Kuntoutukseen valitaan henkilöitä, joilla on vaikeuksia selvitä arjessa sairauden, terveydellisen ongelman, työssä jaksamisen tai uupuneisuuden vuoksi, Verven kehittämiskonsultti Tuula Syrjälä kertoo. — Ongelmat voivat johtua työn fyysisestä, henkisestä tai sosiaalisesta kuormittavuudesta tai henkilöllä on esimerkiksi fyysistä toimintakykyä laskeva tuki- ja liikuntaelinsairaus. Kuntoutukseen pääsyssä huomioidaan hakijan kokonaisvaltainen tilanne. Taustalla voi olla muukin kuormittava elämäntilanne, kuin työstä johtuva. Verven Tyk-kuntoutus ei ole asiantuntijakeskeistä työskentelyä, vaan sen idea on yhdessä tekeminen. Lisäksi kuntoutuja itse asettaa omat tavoitteet kuntoutumisprosessille. Kuntoutujien kanssa yhdessä tarkastellaan ja tutkitaan hänen arjen työtä, terveydentilaa, toimintakykyä ja mistä syntyvät kuormittumisen tekijät, jotka aiheuttavat hänelle jaksamis-, työkyky- ja terveydellisiä ongelmia. Tilannetta helpottavia ratkaisuja haetaan yhdessä. KUNTOUTUS muodostuu kolmesta osa-alueesta: työhön, terveyteen sekä elämäntilanteeseen ja henkiseen hyvinvointiin liittyvistä osioista. Ensimmäisessä osiossa tarkastellaan kuntoutujan arjen työtä. Mitkä tekijät, esimerkiksi työn sujumisen ongelmat tai häiriöt, vaikeuttavat työssä jaksamista.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Toisessa osiossa tarkastellaan, miten kuntoutujan fyysinen toimintakyky ja terveystilanne kytkeytyvät ja suhteutuvat työhön, ja mitä pitäisi lähteä tekemään, jotta terveyskunto ja toimintakyky vastaisivat työnvaatimuksia. Osio sisältää erilaisia fyysisen kunnon testauksia. Kolmantena osa-alueena on muu elämäntilanne ja henkilökohtainen hyvinvointi. Siinä tarkastellaan, miten muu elämäntilanne vaikuttaa työssä jaksamiseen, miten se tukee tai haastaa ja minkälaiset ovat omat ajattelu- ja suhtautumistavat työhön ja omaan terveyteen. OMAN valmennusryhmän kanssa käydään ryhmä- ja opetuskeskusteluja sekä ryhmäharjoituksia ja kuntotestejä. — Panostamme siihen, että valmennusryhmässä muodostuu yhteenkuuluvaisuuden tunne ja hyvä henki, niin että kuntoutujat saavat tukevan, kannustavan ja välittävän vertaistukiryhmän, Syrjälä kertoo. Kuntoutus sisältää myös yhteistyöpäiviä, joissa kuntoutusprosessin aikana saadun aineiston pohjalta kuntoutuja, hänen lähiesimiehensä ja työterveyshuollon edustaja yhdessä pohtivat keskeisiä kuntoutujan työhyvinvointiin liittyviä haasteita. Esimiehen tuki kuntoutusprosessin aikana on hyvin tärkeä osa kuntoutusta. TYK-VALMENNUKSEEN tulisi hakea mahdollisimman pian, sillä hakuprosessi kestää pitkään. Valmennukseen hakeudutaan varaamalla aika omasta työterveyshuollosta. Työterveyshuollossa kartoitetaan hakijan tilanne ja täytetään hakemukseen tarvittavia lomakkeita. Tämän jälkeen hakija keskustelee kuntoutumiseen hakeutumisesta esimiehensä kanssa. Esimies täyttää hakemukseen liitettävän KU101-lomakkeen. Kun kaikki hakemukseen tarvittavat lomakkeet on täytetty, työterveyshuolto lähettää ne Kelaan, joka päättää kuntoutukseen pääsevistä. Tieto hakijalle kuntoutukseen pääsystä tulee kuukausi ennen sen alkamista.

Palomiesliitto toivoo, että hakijat ilmoittaisivat järjestösihteeri Liisa Haimille kuntoutukseen hakeutumisestaan, jotta liittoon välittyy tieto hakijamääristä.


33

Suomen Palomiesliitto SPAL ry, Verve ja Kela järjestävät yhteistyössä:

Tyk-valmennusta SPAL ry:n pelastusalalla ja hätäkeskuksissa työskenteleville jäsenille Valmennuksen tavoitteena on löytää yksilöllisiä ratkaisuja; kuinka parantaa omaa hyvinvointia ja mahdollisuuksia palkitsevaan työhön. Valmennuksessa tarkastellaan, mitä työssä tapahtuu, mikä työssä on muuttunut ja kuinka muutokset vaikuttavat jaksamiseen. Omaan terveyteen, terveyskuntoon sekä henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyvät asiat ovat tärkeä osa valmennusta. Tukena ovat muiden samassa tilanteessa olevien kuntoutujien lisäksi Verven kuntoutustutkija/työelämän asiantuntija, kuntoutuslääkäri, työfysioterapeutti, psykologi ja sosiaalityöntekijä, sekä lisäksi oma työterveyshuolto ja työnantaja (esimies). Valmennuksen kohderyhmä • Pitkään työelämässä olleet työntekijät, joilla on sellainen sairaus, joka heikentää työkykyä tai jonka arvioidaan heikentävän sitä olennaisesti lähivuosina. • Kuntoutukseen pääsyssä huomioidaan myös hakijan kokonaistilanne (esimerkiksi hankala työtilanne tai muuten kuormittava elämäntilanne).

haitoista sekä suosituksen kuntoutukseen. 4. Hakemus liitteineen toimitetaan hyvissä ajoin työterveyshuoltoon, josta ne lähetetään Kelalle 16.6.2014 mennessä. 5. Päätös hakemuksen hyväksymisestä tulee Kelalta. 6. Jos hakemus on hyväksytty, Verve lähettää sinulle kutsun kuntoutukseen.

Kurssiaikataulu/Oulun kurssi (nro 54765): Selvitysjakso kahdessa osassa: • 8. – 12.9.2014 ja 12. – 19.11.2014, sisältäen yhteistyöpäivän 18.11.2014 Verve Oulussa • 1. valmennusjakso: 16. – 20.2.2015 • 2. valmennusjakso: 18. – 22.5.2105 • 3. valmennusjakso: 26. – 30.10.2015, sisältäen yhteistyöpäivän 29.10.2015 Verve Oulussa • 4. valmennusjakso: 14. – 18.3.2016

Kuntoutuksen kustannukset Kuntoutus on osallistujalle maksutonta ja se toteutetaan Kelan tuella. Kuntoutuksen ajalta maksetaan kuntoutusrahaa. Jos kuntoutusaika on palkallista, niin kuntoutusraha maksetaan työnantajalle. Myös kuntoutukseen liittyvistä matkakuluista voi Kelalta hakea matka-korvausta.

Kurssiaikataulu/Mikkelin kurssi (nro 54764): Selvitysjakso kahdessa osassa: • 25. – 29.8.2014 ja 29.10. – 5.11.2014, sisältäen yhteistyöpäivän 3.11.2014 Verve Mikkelissä • 1. valmennusjakso: 12. – 16.1.2015 • 2. valmennusjakso: 4. – 8.5.2105 • 3. valmennusjakso: 16. – 20.11.2015, sisältäen yhteistyöpäivän 19.11.15 Verve Mikkelissä • 4. valmennusjakso: 14. – 18.3.2016 Molempien kurssien kokonaiskesto on 33 vrk:tta. Kurssien alustavasti sovitut valmennusjaksojen ajankohdat varmistetaan selvitysjaksolla yhdessä ryhmän kanssa

Kurssipaikat Verve Oulu, Kasarmintie 13, Oulu (kurssi 54765) Verve Mikkeli, Hovintie 224, Anttola (kurssi 54764) Ota yhteyttä SPAL ry: Liisa Haimi p. 09 867 8880, liisa.haimi@palomiesliitto.fi Verve Oulu: Risto Kilpeläinen p. 020 757 4641, risto.kilpelainen@verve.fi Verve Mikkeli: Tuula Syrjälä p. 040 576 4620, tuula.syrjala@verve.fi Lisätiedot Tyk-valmennuksesta osoitteessa www.verve.fi ja www.kela.fi (haku kurssinumerolla)

Hakuohjeet 1. Kuntoutukseen haetaan oman työterveyshuollon kautta. Yhteys mahdollisimman pian, mutta 5.5.2014 mennessä. 2. Hakemiseen tarvitaan Kelan lomake ammatillisesta kuntoutuksesta (KU101). 3. Liitteeksi tarvitaan B-lausunto omalta lääkäriltä, joka sisältää mm. tiedot sairauden tai vamman aiheuttamista

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


34

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


35

Testin kautta pelastajaoppiin Pelastajakoulutukseen pyrkivien soveltuvuutta alalle tutkitaan psykologisilla testeillä. Millaisia henkilöitä niissä kelpuutetaan palomiehiksi ja onko oppilaitosten testeissä eroja?

P

elastusalan koulutukseen pyrkivien psykologista soveltuvuutta on testattu jo vuosikymmenten ajan ja tänä päivänä testit ovat arkipäivää niin Helsingin pelastuslaitoksen Pelastuskoululla kuin Pelastusopistolla. Oppilaitosten testit ovat päällisin puolin samanlaisia ja koulutuksiin kelpuutetaan samantyyppisin kriteerein, mutta erojakin löytyy. Suurin syy eroavuuksiin on se, että Pelastusopistolla opiskelijavalinnat tehdään pääasiassa oppilaitoksen näkökulmasta, kun taas Pelastuskoululla rekrytoidaan samalla sopivia työntekijöitä Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen palvelukseen. Pelastuskoululla panostetaan soveltuvuuden testaamiseen enemmän. Pelastusopiston Ensihoito- ja pelastustoimintaopetusyksikön yliopettajan Ismo Hutun mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Pelastusopistoon olisi helpompi päästä. Pelastuskoululla hakijat testataan tarkemmin ennen kaikkea sen vuoksi, että pelastajaensihoitajien kouluttaminen on kallista ja jos koulutuksen käynyt ei toimisi pelastuslaitoksen palveluksessa kovin pitkään, aiheuttaisi se kustannuksia. — Jokainen opiskelija on sijoitus Helsingille, virhearvioinnit ja väärät valinnat tulevat kalliiksi, rehtori Matti Waitinen kertoo.

Peko hakee tilannetajuisia ekstroverttejä Rehtori Waitisen mukaan Pelastuskoulun pelastajakoulutukseen pääsevien on oltava oppimiskykyisiä, yhteistyösuuntautuneita ekstroverttejä, jotka kykenevät tekniseen ajatteluun ja joilla on ongelmaratkaisutaitoja, motorisia kykyjä, tilannetajua ja paineensietokykyä. Persoonallisuustestauksella karsitaan muun muassa liian narsistiset hakijat joukosta pois. Pelastuskoulun psykologisen soveltuvuuden testaamisesta on vastannut vuodesta 1995 lähtien Työterveyslaitoksen johtava psykologi Juhani Ollila. Hänen mukaan koulutukseen pääsee hyvin monenlaisia persoonia, mutta tärkeintä on, että he ovat tasapainoisia, sopeutuvaisia ja tiimityöstä nauttivia kavereita, joilla on hyvä itsetunto ja keskittymiskyky sekä aito sisäinen motivaatio tehdä pelastajaensihoitajan työtä. — Testauksen avulla pyritään estämään sellaisten henkilöiden pääsy koulutukseen, jotka hakevat pelastajaksi ulkoisilla motiiveilla. Henkilöt, jotka hakevat sankaruutta tai henkilöt joilla on liian itsekeskeiset motiivit, Ollila kertoo. — Koulutukseen pääsevä ei saa olla liian suoritushenkinen ja liian nopeasti asioita tekevä. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


36

Rohkeutta toimia ja ymmärtää ihmistä.

— Pelastajan täytyy pystyä rauhoittamaan hetkeksi kiireinenkin tilanne, koska silloin ihminen pystyy paremmin hahmottamaan sekä kokonaisuuden että olennaisen ja priorisoimaan asioita. — Keskittymiskyky on edellytys sille, että voi paneutua asioihin ja oppia. Täytyy olla hyvä itseluottamus, ettei jännitä uusia tilanteita. — Pitää pystyä seuraamaan ympäristöä, ettei liian intensiivisesti ja vahvasti keskity yhteen tehtävään kerrallaan. Lisäksi hänen täytyy olla valmis huolehtimaan itsestään ja kunnostaan läpi koko työuran, Ollila luettelee. Hakijoiden soveltuvuutta pohditaan siltä kannalta, miten he sopeutuisivat työyhteisöön Helsingin pelastuslaitokselle, mutta myös heidän tulevan työuransa näkökulmasta. Koulutuksen pääsevän on oltava joustava ja kehittymishaluinen sen vuoksi, että pelastaja-ensihoitajan tehtäviä ei välttämättä tehdä eläkeikään saakka. — Koulutukseen pääsevän on ymmärrettävä, että hän voi jossakin vaiheessa työuraa menettää savusukelluskelpoisuuden, ja silloin hänellä pitäisi olla kapasiteettia siirtyä muihin tehtäviin, joissa hän voi hyödyntää omaa osaamistaan ja ammattitaitoaan. Ollila kertoo, että hakijoiden sopeutuvuuteen ja joustavuuteen alettiin kiinnittää psykologisissa testeissä huomiota vuosien 2005–2006 aikana. Narsistien karsimista on painotettu vahvemmin 90-luvun lopusta lähtien. — Pelastajakoulutukseen ei enää haluttu henkilöitä, jotka sitten pelastuslaitoksella tekevät vain sitä yhtä hommaa, mihin heidät on koulutettu, eivätkä ymmärrä että pitäisi kehittää itseään. Lisäksi ryhdyttiin kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että henkilö ei ole liian hallitseva ja itsekeskeinen, vaan ymmärtää, että muut pitää ottaa huomioon ja muita pitää kuunnella.

PeO painottaa yhteistyökykyä ja kädentaitoja Pelastusopistoon hakevien psykologista soveltuvuutta on testannut vuodesta 2006 alkaen Suomen Psykologikeskus. Yrityksen toimitusjohtaja, psykologi Jussi Kiikkerä kertoo, että oppilaitosten soveltuvuustestien lähtökohtia ovat koulutuksen opetussuunnitelma ja kompetenssikriteerit.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Työterveyslaitoksen johtava psykologi Juhani Ollila on tehnyt soveltuvuusarviointeja Helsingin pelastuskoululle vuodesta 1995 ja Pelastusopistolle vuosina 1995–2006.

— Pelastusopisto on tuottanut pelastajakoulutuksen ja työnkannalta olennaisia kriteereitä eli he ovat laatineet etukäteen kompetenssikartoituksen, mihin opiskelijoiden valintavaiheessa pitäisi kiinnittää huomiota, Kiikkerä kertoo. Pelastajakoulutuksen kompetenssikriteereistä vastaa Ensihoito- ja pelastustoimintaopetusyksikkö. Yliopettaja Ismo Hutun mukaan koulutukseen pääsevien on oltava myötämielisiä pelastusalan arvoille. Heidän tulee pystyä toimimaan paineen alla, ratkaista erilaisia ongelmia ja osata käyttää teknisiä välineitä. Heidän täytyy olla myös oma-aloitteisia ja omata loogista päättely- ja ajattelukykyä. — Etsimme sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät tekemään suorituksia paineen alla, ovat valmiita ottamaan käskyjä vastaan tarvittaessa, mutta pystyvät itse analysoimaan ja käyttämään omaa järkeä ja soveltamaan sitten erilaisissa tilanteissa, Huttu täsmentää. — Heillä täytyy olla myös rohkeutta toimia ja ymmärtää ihmistä erilaisissa tilanteissa. Koulutukseen ei oteta sooloilijoita, vaan ryhmässä toimimisen taidot ovat erittäin tärkeitä. Lisäksi hakijan on oltava liikunnallinen. — Palomiehen ammatti on fyysinen, joten koulutukseen pääsevän on oltava liikuntamyönteinen ja pidettävä hyvää huolta itsestään uransa aikana. Varsinkin kun palomiesten eläkeikä on noussut, täytyy näihin asioihin kiinnittää huomiota entistä enemmän, Huttu lisää. >


37

Hätäkeskuspäivystäjiksi eheitä persoonia HÄTÄKESKUSPÄIVYSTÄJÄN koulutukseen hakevien psykologista soveltuvuutta testaa Suomen Psykologikeskus. Sama yritys, joka vastaa muistakin Pelastusopiston psykologisista testeistä. Yrityksen toimitusjohtaja, psykologi Jussi Kiikkerä kertoo, että hakijoiden psykologisen soveltuvuuden testaamisen lähtökohdat ovat samat kuin muissakin oppilaitoksissa: koulutuksen opetussuunnitelma ja oppilaitoksen määrittelemät kompetenssikriteerit. Häkekoulutukseen pääsevien kompetenssikriteerit tulevat suoraan hätäkeskuslaitoksen laatimasta hätäkeskuspäivystäjän osaamisvaatimuksista. Kriteerit sisältävät hyvät organisaatio- ja työyhteisötaidot, yhteistyö-, vuorovaikutus- ja viestintätaidot sekä tietotekniset taidot.

Koulutukseen pääsevän on kyettävä itsenäiseen työskentelyyn, ammatilliseen päätöksen tekoon, eettiseen toimintaan ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Hänellä on oltava valmiudet hallita loogisesti yhtaikaisia tapahtumia ja työsuorituksia sekä soveltaa joustavasti hankittua tietoa käytännön vaihtelevissa tilanteissa. Lisäksi hänellä on oltava valmiudet selviytyä alan vaihtelevista tehtävistä ja kehittyä työssään. Peruslähtökohtina hätäkeskuspäivystäjän työssä ovat elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen sekä oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, joten koulutukseen pääsevän tulee sisäistää myös vastuunsa laadukkaasta työstä ja sen kehittämisestä.

Häkekoulutuksen kompetenssikriteereissä toistuu Kiikkerän mukaan samat hyvät työelämässä toimimisen piirteet kuin muillakin aloilla. Eli henkilön täytyisi oppia tekemään sitä työtä, siinä työympäristössä, missä hän toimii. — Yhteistyökyvyn ja sosiaalisten taitojen vaatimuksia painotetaan, koska hätäkeskus-

päivystäjät palvelevat erilaisia sidosryhmiä. Lisäksi ihminen, joka soittaa hätäkeskukseen, voi olla ilmaisutavaltaan hyvinkin odottamaton, jolloin päivystäjältä vaaditaan jäsentyneisyyttä ja tilanteen hallintaa. — Hänen täytyy kyetä hyvään vuorovaikutukseen, ilmaista itseään ymmärrettävästi ja säilyttää mielenmalttinsa. Persoonallisuuspiirteiltään hänen täytyisi olla tasapainoinen ja sietää hyvin stressiä. — Valinnoissa korostuu sekin, että hätäkeskuspäivystäjän työssä energia ei saisi mennä laitteiden kanssa empimiseen, vaan henkilön pitäisi pystyä oppimaan ne toiminnalliset vaatimukset, mitä työssä edellytetään.

Päivystäjiksi pyrkivien joukko on hyvin moninainen ja erittäin epäyhtenäinen. Koulutukseen hakeudutaan monenlaiselta koulutustaustalta ja hyvin erilaisin motiivein. Kuva hätäkeskuspäivystäjän työstä on monelle hakijalle varsin vaillinainen ja epäselvä. Se mielletään usein työksi, jossa henkilö voi toimia itsenäisesti, vaikka todellisuudessa se vaatii todella hyviä yhteistyötaitoja. — Hakijalla voi olla esimerkiksi vilpitön auttamisen halu, mutta hän kärsii tietyistä yhteistyön rajoitteista tai vuorovaikutuksen puutteesta. Sellainen henkilö ei tähän työhön sovi, Kiikkerä toteaa. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


38

Kyky kestää välitöntä stressiä ja ahdistusta.

Vaikka hätäkeskuspäivystäjän ja pelastajan ammatit ovat ulkoisilta piirteiltään hyvinkin erilaisia, löytää Kiikkerä näihin ammatteihin sopivien henkilöiden persoonallisuuspiirteistä paljon samoja asioita. — Luonteen rauhallisuus ja tasapainoisuus ovat yhteistä näille molemmille ammateille. Kyky vuorovaikutukseen, ajattelun selkeyteen, johdonmukaisuuteen, toistuu myös molemmissa tehtävissä. Lisäksi molempiin koulutuksiin vaaditaan omaksumis- ja oppimisvalmiuksia, Kiikkerä pohtii. — Pelastajan työn fyysisyys on tietysti se suurin ero. Mutta jos lähtökohtaisesti ajatellaan, että on toinen joka haluaa hätäkeskuspäivystäjäksi ja toinen pelastajaksi, niin kyllä ne molemmat voivat olla luonteeltaan kehityskykyisiä, tasapainoisia, valoisia, eheitä persoonallisuuksia.

Työssä jaksaminen ja pitkäjänteisyys ovat asioita mihin joudutaan nykyään kiinnittämään kaikissa valinnoissa niin hätäkeskuspäivystäjän kuin muissakin. — Jostain syystä ihminen elää tällä hetkellä niin työelämässä, koulutuksessa kuin omassa elämässä tilanteessa, jossa syntyy kuormitustekijöitä. Niiden hallinta työhyvinvoinnin ja ihmisen kannalta on ihan keskeistä.

Hätäkeskusopetusyksikön vanhemman opettajan Juha-Pekka Iso-Ilomäen mukaan koulutukseen pääsevien kompetenssikriteerit ovat muuttuneet aikojen saatossa koko ajan, sillä niissä on huomioitu hätäkeskustoiminnan muutokset. — Muutos yli 50 aluehälytyskeskuksesta ensin 15:sta moniviranomaishätäkeskukseen, ja nyt menossa oleva muutos 6:een keskukseen on edellyttänyt koko ammattikunnan osaamisvaatimusten ja samalla myös koulutukseen hakeutuvien kriteerien tarkastelua. Iso-Ilomäki kertoo, että Hätäkeskuspäivystäjäkoulutusta seuraa Hätäkeskuspäivystäjätutkinnon seuranta- ja kehitysryhmä, joka pohtii koko ajan paitsi koulutuksen toteuttamista myös koulutukseen pyrkivien henkilöarviointeja ja kompetenssikriteerejä.

Psykologiset testit ovat häke-koulutukseen pyrkivillä ulkoisesti samanlaiset kuin pelastuspuolen testit. Testissä on ensin kirjallinen osio, joka kestää kolmisen tuntia. Kirjalliset tehtävät liittyvät hakija oppimisen valmiuksien ja persoonallisuuden kartoittamiseen. Se sisältää myös henkilötietolomakkeen täyttämisen, jossa kysytään tausta-asioita. Tämän jälkeen on ryhmätyö ja psykologin haastattelu. — Testien aikana kiinnitetään huomiota hakijan orientaatioon ja motivaatioon sekä tavoitteenasetteluun, onko se realistinen suhteessa tähän ammattiin. Huomiota kiinnitetään myös siihen, että onko henkilö kiinnostunut siitä teknologiasta, jota työhön aika voimakkaasti liittyy. — Lisäksi tarkkaillaan muun muassa hakijoiden kykyä kestää välitöntä stressiä ja ahdistusta sekä heidän itseohjautuvuutta ja itsestä huolehtimisen taitoja. — Kyky huolehtia itsestään tarkoittaa laajasti niin henkistä kuin fyysistä hyvinvointia ja ylipäätään työssä jaksamista käytännössä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Psykologi Jussi Kiikkerä on Suomen Psykologikeskuksen toiminnanjohtaja ja vastaa yrityksen päätoimialan työntoteutuksesta. Suomen Psykologikeskus on erikoistunut oppilaitosten soveltuvuuskokeisiin ja se on tehnyt Pelastusopiston psykologiset soveltuvuusarvioinnit vuodesta 2006 alkaen.


39

Kiikkerä puolestaan kertoo, että pelastajan ihannekuvaa on vaikea määritellä ja käytännössä soveltuvuuden testaamisessa olennaista on se, että onko henkilön kohdalla sen tyyppisiä tekijöitä, jotka voisivat jollakin tavalla muodostua alalla toimimisen kannalta hankaluuksiksi. Tällaisten riskitekijöiden kartoittaminen on soveltuvuustutkinnassa yksi keskeinen elementti. Valittavilta vaaditaan ennen kaikkea riittävää motivaatiota ja orientaatiota kouluttautua ja työskennellä alalla sekä kykyä kouluttautua. — Pelastajaksi koulutettavan on kyettävä omaksumaan ne vaatimukset mitä koulutusvaiheessa tulevalta pelastajalta edellytetään. Lisäksi työelämässä vaaditaan jatkuvaa kehittymistä. Kiikkerän mielestä hyvän pelastajan ei välttämättä tarvitse opiskella jatkotutkintoja ollakseen parempi pelastaja. Mutta pelastajan ammatin sisällä henkilön täytyy kyetä seuraamaan aikaansa.

Tasapainoiset persoonat sopivia Erityistä huomiota soveltuvuustestien aikana kiinnitetään hakijan yhteistyö- ja stressinsietokykyyn sekä kykyyn kehittyä ja huolehtia itsestään. — Henkilön täytyy tällaisessa työssä kyetä säilyttämään työn mielekkyys eli kyetä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan ammatissaan. Kiikkerän mukaan soveltuvuuden testaamisessa olennainen kysymys ei ole se, että haettaisiin erilaisia luonteenpiirteitä. Lähtökohta on, että jos ihminen elää tasapainoista elämää ja hänellä on kyky toimia yhteiskunnassa muiden kanssa ja hänellä on halu kehittyä pelastajan ammatissa, niin hän voisi soveltua pelastajakoulutukseen. — Silloin hänellä ei ole tällaisia ylivoimaisia narsismin, aggressiivisuuden tai energiakausiteetin niukkuuden piirteitä tai muita hankaliksi osoitettuja persoonallisuuden tekijöitä, Kiikkerä kertoo. — Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen ja olennaista on, että tulee toimeen omien luonteenpiirteidensä ja ominaisuuksiensa kanssa ja pystyy tekemään yhteistyötä työpaikalla.

Systemaattinen jälkiseuranta puuttuu Pelastuskoulun ja Pelastusopiston psykologiset soveltuvuustestit sisältävät samanlaisia elementtejä. Niissä on kirjallisia tehtäviä, ryhmätehtävä ja haastattelu. Pelastusopistolla haastattelijana toimii psykologi. Pelastuskoululla haastattelijoina toimivat psykologin lisäksi myös Helsingin Pelastuskoulun, pelastuslaitoksen ja henkilökunnan edustajat. Eroa on myös se, että Helsingin pelastajakoulutuksen testit sisältävät lisäksi psykomotorisen simulaation, jossa testataan kuinka hyvin hakija pystyy jakamaan tarkkaavaisuutta. — Psykomotorinen simulaatio on koordinaatiotehtävä, missä käsien ja silmien avulla liikutetaan jotakin objektia, esimerkiksi ajetaan joystickillä autoa, kertoo TTL:n johtava psykologi Juhani Ollila. — Samaan aikaan hakijaa haastatellaan ja seurataan, miten hän pystyy samanaikaisesti tuottamaan vastauksia eli sitä, miten hyvin hän pystyy jakamaan kapasiteettia. — Jos hakija pystyy tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan, on hänen kapasiteettinsa liian heikko palomiehen tehtäviin, Ollila toteaa. Myös oppilaitosten testien palautteen annossa on eroja. Kaikki Helsingin Pelastuskouluun hakeneet, jotka haluavat palautetta, pääsevät henkilökohtaiseen palautekeskusteluun psykologin kanssa. Pelastusopistolla pelastajakoulutukseen pyrkineille annetaan kirjallinen palaute sitä pyytäville – palautetta pyytäneillä on mahdollisuus my��s keskustella testin tehneen psykologin kanssa. Psykologisen soveltuvuuden testaamisen jälkiseuranta on molemmissa oppilaitoksissa sen varassa, että psykologit ja oppilaitoksen edustajat tekevät yhteistyötä ja saavat sen kautta palautetta, miten koulutukseen valitut opiskelijat ovat menestyneet. Sen sijaan systemaattista jälkiseurantaa ei ole tehty siitä, millaisia työntekijöitä oppilaitoksista on valmistunut ja miten he ovat menestyneet työssään. n Teksti TUIJA TERVO Kuvat TUIJA TERVO, ISTOCKPHOTO

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


40

Millaisia persoonia päällystökoulutukseen? HELSINGIN Pelastuskoulun kompetenssikriteerit alipäällystökursseille ovat muutoin samat kuin pelastajakoulutuksessa, mutta niissä lisäksi korostuu hakijoiden kyky ja halu toimia esimiestehtävissä. TTL:n johtavan psykologin Juhani Ollilan mukaan kursseille haetaan ennen kaikkea moderneja johtajia, joilla on joustavuutta ja tilannetajua sekä kykyä kuunnella ja asettua toisen asemaan. Alipäällystökursseille valittaessa korostuvat erityisesti esiintymistaidot sekä se löytyykö hakijalta vastuunottoa ja johtamisotetta. — Monesti kuvitellaan että johtamisessa käskeminen on se ydinjuttu, mutta eihän sotaaikanakaan huutajajohtajat olleet armeijassa parhaimpia, Ollila kuvaa. — Kyllä johtajan pitää kyetä joustavasti ottamaan tilanne ja resurssit huomioon sekä osata motivoida porukkaa. Alaisistaan tulee huolehtia ja antaa sellaisia tehtäviä, mihin he pystyvät.

Pelastusopiston päällystöopetusyksikön vanhempi opettaja Kimmo Vähäkoski kertoo, että palopäällystökoulutuksen (AMK) ja alipäällystökoulutuksen psykologisten soveltuvuustestien avulla selvitetään hakijoiden opiskeluvalmiuksia kielenymmärtämiseen, matemaattiseen päättelykykyyn, keskittymiskykyyn ja mekaanis-tekniseen päättelytaitoon liittyvien tehtävien avulla. Testeissä selvitetään myös hakijoiden kykyä selviytyä opin-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

noistaan ja tulevista työtehtävistä sekä heidän psyykkistä rakennetta, stressinsietokykyä, muutosvalmiutta, vastuullisuutta, sosiaalista tasapainoa, itsensä kehittämisvalmiuksia, emotionaalisia tekijöitä, yhteistyökykyä, rakentavuutta ja aktiivisuutta ryhmässä.

Suomen Psykologikeskuksen psykologi Jussi Kiikkerä kertoo, että Pelastusopiston päällystökoulutukseen valittavan täytyy hallita operatiivisen toiminnan taitoja ja käytännön johtamisen taitoja, mutta myös johtamista suunnittelun ja käsitteen tasolla. — Heidän pitää kyetä olemaan sillä tavalla sosiaalisia, että he pärjäävät neuvottelutilanteissa ja pystyvät edustamaan omaa ammattialaansa suhteessa muihin toimijoihin pelastusalalla, Kiikkerä kertoo. — Palopäällystökoulutuksen käyneiden tehtävä on luoda pelastusalan näkökulmia päätöksentekotilanteisiin, kun mietitään yhteiskunnallista

päätöksentekoa laajemmin, joten heidän valmiustasonsa tässä asiassa on oltava laajempi.

Päällystökoulutukseen valittavilla täytyy olla paitsi motivaatiota ja halua asettua johtajan asemaan myös korkeat valmiudet oppia ja omaksua asioita. Henkilöllä täytyy olla myös tiettyä itseluottamusta, että hän pystyy asettumaan johtajan asemaan ja ottamaan myös kritiikkiä vastaan. — Hänellä täytyy olla yhteistyötaitoja, koska kukaan johtaja ei pysty nykyään johtamaan yksinään. Hänen täytyy olla myös vastaanottavainen ja jollakin tavalla itseohjautuva, koska johtamista ei voi matkia vaan johtamista täytyy kunkin henkilön aina soveltaa siten, että se on hänelle ominaisten piirteiden ja tapojen varassa tapahtuvaa. — Hyvässä johtajuudessa edellytetään lisäksi realistista itsetuntemusta, koska sen varaan on sitten mahdollista rakentaa johtajuutta, Kiikkerä pohtii. — Palopäällystötutkinnon suorittaneiden pitäisi olla myös insinöörejä. Eli hallita kaikkia niitä tietyllä tavalla insinööritieteen asioita, kuten esimerkiksi matematiikkaa.

Vastaanottavainen, itseohjautuva.


41

Altistumistutkimus käynnistyy Kolmella pelastuslaitoksella tutkitaan palomiesten altistumista syöpää aiheuttaville aineille.

T

yöterveyslaitoksen hankkeessa ovat mukana Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Keski-Uudenmaan ja Helsingin pelastuslaitokset. Näistä Keski-Suomen pelastuslaitos on ainoa, joka käyttää Ruotsin Skellefteån paloasemalla kehitetystä vaarallisten altisteiden suojautumismallista sovellettua Puhdas paloasema -mallia. Tutkimuksessa selvitetään, vähentääkö Skellefteå-malli palomiesten altistumista syöpää aiheuttaville aineille operatiivisessa toiminnassa. TUTKIMUKSEEN osallistuvilta palomiehiltä otetaan veri-, virtsa- ja sylkinäytteitä. Lisäksi ihoaltistumista mitataan ihoon kiinnitettävillä keräimillä, ja ympäristön ilmaa tutkitaan palopukuun kiinnitettävillä passiivikeräimillä. Näytteitä kerätään yhden vuoden ajan. Palomiehet pitävät itse kirjanpitoa hälytyksen tapahtumista, sammutustekniikoista ja savusukellusajoista. Kirjatut tiedot yhdistetään altistumistietoihin. Tutkimukseen osallistuminen on miehistölle vapaaehtoista, ja osallistujilta pyydetään kirjallinen suostumus. Osallistujien henkilöllisyys on vain tutkimusryhmän tiedossa. Työterveyslaitos kouluttaa tutkimuksen osallistujat käyttämään keräimiä ja tekemään tutkimuskirjanpitoa. Palomiesten näytteiden lisäksi tutkijat ottavat ilmanäytteitä ja pyyhintänäytteitä paloasemilta. HANKKEEN päätyttyä vuoden 2015 lopulla kerätty tieto jaetaan kentälle muun muassa Palomiesliiton ja Palopäällystöliiton koulutus- ja seminaaritapahtumissa sekä lehtiartikkeleissa. Tavoitteena on edistää hyväksi havaittuja käytäntöjä operatiivisessa toiminnassa. Tutkimus toteutetaan Palosuojelurahaston ja Työsuojelurahaston tuella. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


42

KYMMENEN VUOTTA KONGINKANKAASTA:

Hiihtolomamatka päättyi murheellisesti Suomen tieliikennehistorian tuhoisin onnettomuus tapahtui, kun paperirullia kuljettaneen kuorma-auton perävaunu törmäsi nuorten lomalaisten linja-autoon.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

P

erjantain vastaisena yönä 19. maaliskuuta 2004 tapahtuneessa onnettomuudessa menehtyi 23 ja loukkaantui 15 henkilöä, suurin osa nuoria aikuisia. Nuoret olivat matkalla laskettelulomalle. Pohjoisesta tulleen ajoneuvoyhdistelmän perävaunu alkoi heittelehtiä, ajautui viereiselle kaistalle ja iskeytyi suoraan vastaan tulleen linja-auton keulaan. Törmäyshetkellä kummallakin ajoneuvolla oli vauhtia 60-70 km/h. Tihkusateen ansiosta tien pinta oli hyvin liukas. Keski-Suomen hätäkeskukseen ensimmäisen puhelun teki onnettomuusrekan kuljettaja, ja


43

heti perään hälytyksen teki onnettomuuspaikalle saapunut toinen rekkakuski. Hätäkeskus hälytti Konginkankaalta ja Äänekoskelta neljä sairaankuljetusyksikköä ja neljä pelastusyksikköä: 204 A, tieliikenneonnettomuus, suuri. Keski-Suomen pelastuslaitos sai onnettomuudesta hälytyksen muutama minuutti kolarin jälkeen, kello 2.10. Lähimpänä onnettomuuspaikkaa hälytykseen lähteneet Konginkankaan paloaseman Ä41 vahvuudella 1+2 ja ensivasteyksikkö Ä47 huomasivat tienpinnan erittäin liukkaaksi. Matkalla saatiin Keski-Suomen hätäkeskuksesta lisätiedot täysperävaunussa kuljetetuista paperirullista ja arvion linja-auton noin 40 matkustajasta, jolloin P41:nä toiminut palomestari välittömästi pyysi hätäkeskusta hälyttämän paikalle kaikki vapaana olevat sairaankuljetusyksiköt. Kaikessa karmeudessaan tilanteen vakavuus havaittiin ensimmäisten yksiköiden saapuessa onnettomuuspaikalle 11 minuuttia hälytyksen jälkeen. P41 pyysi hätäkeskusta hälyttämään lisää poliiseja liikenteenohjaukseen, tielaitoksen liukkauden torjuntaan sekä keskussairaalan hälytysvalmiuteen ja keskussairaalalle hälytys lääkärijohteiselle katastrofiryhmälle. Seuraavina paikalle saapuneet Äänekosken paloaseman Ä193, Ä47 ja Ä11 joutuivat nekin varomaan peililiukasta tienpintaa. Hoitotasoisessa sairaankuljetusyksikössä Ä193:ssä ollut paloesimies, jolla oli myös lähihoitajan tutkinto, otti vastatakseen lääkinnällisen pelastustoiminnan johdon (L4) tehtävät.

Siltoja tikkaista Pelastustehtävät alkoivat onnettomuuspaikan valaistuksen järjestämisellä ja tilanteen kartoituksella. 800 kilon painoiset paperirullat olivat repineet linja-auton keulan auki ja vyöryneet sisälle matkustamoon. Saapuva pelastusyksiköiden henkilöstö jaettiin kolmeen tehtävään: potilaiden irrottamiseen linja-autosta, potilaiden siirtoon kokoamispaikalle tai ambulanssiin sekä potilaiden seurantaan ja hoidon avustamiseen. L4:na toiminut paloesimies laski hoidettavana olevan ehkä 35 potilasta, jotka tarvitsevat nopeasti kuljetuksen. Keski-Suomen keskussairaalaan oli matkaa noin 70 kilometriä, eikä kohteeseen tulevien ambulanssien määrästä ollut tarkkaa tietoa. Kaikki linja-auton sisällä olevat uhrit jouduttiin irrottamaan puristuksista. Törmäyksen voimasta matkustajat olivat paiskautuneet päin edessään

olleita penkkejä, jolloin penkit osittain irtosivat. Raivaustyössä oli vuorotellen irrotettava penkki ja sen jälkeen puristuksissa olleet, jonka jälkeen päästiin seuraavan penkin kohdalle. Pelastajat rakensivat tikkaista siltoja, joita pitkin uhrit kuljetettiin rankalaudoilla ja kauhapaareilla linja-auton etu- ja keskiosasta. Tieto menehtyneiden lukumäärästä kasvoi koko ajan. Potilaiden irrotus onnistui hitaasti: sairaankuljetusyksiköt viipyivät kohteessa keskimäärin noin puoli tuntia ennen kuin kuljetus alkoi. Sairaankuljetusyksiköille annettiin ohje ottaa kyytiin yksi vakavasti loukkaantunut ja yksi lievästi loukkaantunut. Myöhemmin selvisi, että muutamassa kyydityksessä ambulanssiin oli ohjeesta huolimatta sijoitettu kolme vakavasti loukkaantunutta potilasta.

Suoraan ambulansseihin Onnettomuuspaikalle ei perustettu hoitopaikkaa, vaan kaikki kiireisiksi arvioidut potilaat siirrettiin suoran ambulansseihin. Kaikkiaan kuljettamiseen osallistui yksitoista yksikköä, viimeisen ambulanssin lähtiessä onnettomuuspaikalta keskussairaalalle hieman ennen kello neljää. — Ambulanssit riittivät potilaiden kuljetukseen, menehtyneitä kun oli suhteettoman paljon, todettiin Pelastustiedossa 3/2004 julkaistussa onnettomuuskuvauksessa. Jos L4:n ensimmäinen arvio 35 loukkaantuneesta olisi pitänyt paikkansa, olisi ambulansseja tarvittu huomattavasti enemmän. Yöajasta johtuen ambulansseilla ei ollut siirtokuljetuksia, joten kalusto saatiin käyttöön täysimääräisenä niin nopeasti kuin oli mahdollista. Kaikki onnettomuudessa menehtyneet olivat kuolleet välittömästi, kun perävaunusta syöksyneet viisi paperirullaan murskasi linja-auton matkustamoa. Rullat ja perävaunun etuseinä työntyivät matkustamon puoliväliin saakka. Henkiin jääneistä kaikki pystyttiin pelastamaan.

Kriisikeskustelut välittömästi Konginkankaan onnettomuus oli Keski-Suomen alueellisen pelastustoimen ensimmäinen suuronnettomuustilanne. Suuronnettomuuksiin oli varauduttu — erityisesti 90-luvulla sattuneiden onnettomuuksien johdosta — varsinkin KeskiSuomen keskussairaalassa. Riskiarvioissa Konginkankaan onnettomuustyyppi oli tiedostettu, mutta näin massiivisena ja kohtalokkaana sitä ei pystytty kuvittelemaan. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


44

Erityismyynti Palo- ja pelastusajoneuvot Puh. 010 555 5273 www.scania.fi

KEV-ED HEAVY RESCUE FINLAND

järjestää 3 päivän raskaan kaluston pelastuskurssin Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueella Porissa 6—8.5.2014. Aiheena: Kuorma-autojen rakenteet, kuorma-autosta pelastaminen sekä ketjupelastaminen. Kertaus: Nostotekniikat. Ilmoittaudu: marko@heavyrescue.se

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Vielä rakenteilla olevalle alueelliselle pelastustoimelle ja kuntarajattomuudelle onnettomuus oli käytännön testi. Pelastustoimen, hätäkeskuksen, sosiaali- ja terveystoimen ja vapaaehtoispuolen henkilöstö sai onnistuneesta yhteistyöstä erityiskiitoksen sisäministeri Kari Rajamäeltä. Onnettomuuspaikalla työskenteli kaikkiaan 64 henkilöä ja yksiköitä kahdeksan kunnan alueelta. Toimintaympäristöltään Konginkankaan onnettomuus oli tiukasti rajattu linja-auton sisälle. Suurin osa matkustamon penkeistä oli repeytynyt irti. Uhrit olivat pakkautuneet lomittain kasaksi, eikä uhreista kukaan pystynyt pelastautuman omin avuin. Törmäys oli raju ja se näkyi potilaiden vammoissa. Pelastus- ja ensihoitohenkilöstölle työskentely pimeässä pahoin vaurioituneessa linja-autossa oli raskas koettelemus. Henkilöstön henkiseen huoltoon kiinnitettiin huomiota heti onnettomuuden jälkeen. Ensimmäiset purkutilaisuudet järjestettiin heti paloasemille palaamisen jälkeen. Määräyksellä haluttiin varmistaa, ettei kukaan tilannepaikalla ollut kotiutuisi ennen kuin tapahtuneesta oli puhuttu. Laajemmat yhteiset purkukeskustelut järjestettiin kahtena onnettomuutta seuranneena päivänä. Jälkimmäiseen tilaisuuteen osallistui lähes 60 henkilöä pelastus-, poliisi- ja terveystoimesta.

Useita parannusesityksiä Onnettomuustutkintakeskus teki onnettomuudesta tutkimuksen, jonka lisäksi tapahtumia selvitettiin muun muassa keskussairaalassa ja ensihoidossa suuronnettomuusvalmiuden kehittämisen näkökulmasta. Tutkintalautakunta löysi onnettomuudelle 32 syytä ja antoi 17 suositusta. Niistä yksi koski suuronnettomuusohjeistuksen laatimista ja ajan tasalla pitämistä sairaanhoidossa, pelastustoimessa ja hätäkeskuksessa (muun muassa hätäkeskustoiminta, johtamisjärjestelmät, viestiyhteydet ja potilashoidon periaatteet), yksi hätäkeskuksen tietojärjestelmän kelloasetuksia ja yksi ensihoitolääkärin sisällyttämistä alueelliseen ensihoitojärjestelmään. Lisäksi hälyttämisestä ja pelastustoiminnasta havaituista epäkohdista annettiin lista, jossa oli kymmenkunta pääkohtaa. Hätäkeskuksen hälytysilmoituksen olisi tutkintalautakunnan mukaan pitänyt välittää heti suuronnettomuustasoisena. Esimerkiksi pelastuslaitoksen yksiköt Jyväskylästä olisi pitänyt hälyttää heti, kun ne nyt saivat hälytyksen puolen tunnin kuluttua tapahtuneesta.


45

Pelastustoiminnan osalta huomiota kiinnitettiin onnettomuuspaikan kokonaistilanteen johtamiseen. Pelastustoimintaan osallistuneiden pelastajien kokema johtamisen epäselvyys ei kuitenkaan tuottanut merkittäviä ongelmia varsinaiselle pelastustoiminnalle. Ensihoidosta, sairaankuljetuksesta ja pelastustoiminnasta huomattujen puutteiden yhdeksi yhteiseksi syyksi tutkintalautakunta mainitsi tilanteen poikkeuksellisuuden. — Kyseessä oli sikäli poikkeuksellinen suuronnettomuus, että suurin osa matkustajista menehtyi. Yleensä suuronnettomuudessa kuolee muutamia ihmisiä, hieman enemmän loukkaantuu vakavasti, vielä suurempi osa lievemmin ja suurin osa selviytyy vammoitta, tutkintalautakunta kirjoitti.

ten vammapotilaiden kohdalla tulee huomioida vammamekanismin ja vammaenergian merkitys vammojen synnylle. Ulkoisiin vamman merkkeihin tai niiden puuttumiseen ei tule sokeasti luottaa hoitotarvetta arvioitaessa. Pitkillä kuljetusmatkoilla tulee varmistua siitä, että riittävät hoitotoimenpiteet kuten ilmatien avaaminen ja näkyvien vuotojen tyrehdyttäminen tehdään ennen kuljettamisen aloittamista. Keskussairaalan ja onnettomuuspaikan välillä ei ollut pelastustoiminnan aikana toimivaa viestiyhteyttä. Tämän vuoksi kaikki tarpeellinen tieto ei välittynyt. Onnettomuuden jälkeen nousi keskustelu siitä, olisiko pelastushelikoptereita tarvittu. Ilmari ei rahoitusongelmien vuoksi ollut käytettävissä ja Sepe ei päässyt lentoon sääesteen vuoksi. n Teksti MIKKO TERÄVÄ

Triagen merkitys

Kuva LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Keskussairaalassa tehdyssä ensihoidon jälkiraportissa korostettiin yhtenä asiana potilaiden luokittelun (triagen) merkitystä. Triage tulisi toistaa, sillä potilaiden tilanne saattaa muuttua. Erityisesti nuor-

LÄHTEET: PELASTUSTIETO 3/2004, FINNANEST 3/2004, ONNETTOMUUSTUTKINTALAUTAKUNNAN TUTKINTASELOSTUS 1/2004, HEIKKERÖ: TEKNIIKKA JA ETIIKKA (2009).

Paikallistuntemuksella oli merkitystä ÄÄNEKOSKELAINEN palomes-

KINNUNEN tunsi hyvin paikalliset

tari Markku Kinnunen sai hälytyksen Konginkankaan onnettomuudesta perjantaiyönä 19.3.2004 kello 2.10 kotiinsa. Takana oli vapaa, ja aamulla olisi ollut edessä työvuoron alku Äänekosken paloasemalla.

tiet. Hän tiesi, ettei onnettomuusbussi ollut vuoroliikenteessä, sillä vuoroautot kiersivät onnettomuuskohdan Konginkankaan keskustan kautta. Turistibussiin viittasi myös kellonaika aamuyöllä. — Uhrien määrä oli niin suuri, että oli aluksi vaikeuksia saada kaikki tajuamaan, että nyt oli kyse massiivisesta liikenneonnettomuudesta. Vasta paikan päällä sen uskoi todeksi, Kinnunen kertoo.

Onnettomuuspaikalle Kinnunen lähti Konginkankaan asemalta lähteneen yksikön mukana. Ajon aikana Kinnunen sai tapahtuneesta lisätietoja, joiden pohjalta hän arvioi heti onnettomuuden suuronnettomuusluokkaan. Tärkeää tietoa bussin matkustajien määrästä saatiin hätäkeskukseen toisen hätäpuhelun tehneeltä rekkakuskilta. ”Kaikki saatavissa olevat alueen sairasautot on hälytettävä onnettomuuspaikalle. Neljäkymmentä potilasta, laske siitä”, kuului Kinnusen viesti hätäkeskukseen.

Myöhemmin Kinnunen osallistui kolmeen kriisikeskusteluun, jotka hän koki hyödyllisiksi. — Purkutilaisuuksien vetäjät olivat palomiehiä Helsingin pelastuslaitokselta ja tämä sai aikaan sen, että tapaamisissa keskustelu varmasti oli vapaampaa kuin alan ulkopuolisen johdolla. Tavallaan tunsi, että kun

puhuu, niin toinen sen varmasti ymmärtää.

Konginkankaan tapahtumat ovat kymmenen vuoden jälkeen edelleen Kinnusen muistissa. — Minun urallani ei vastaavaa sattunut ennen eikä jälkeen, eikä toivottavasti kenellekään jatkossa, viime vuonna eläkkeelle jäänyt Kinnunen sanoo. — Äänekosken ja Viitasaaren välillä oli minun urani aikana onnettomuus melkein jokaisella kilometrillä, mutta vain tämä onnettomuus tulee joka kerta mieleen, kun kolaripaikan ohitse ajaa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


46

Raskaspelastuksen oppii harjoittelemalla Raskaiden onnettomuusajoneuvojen käsittely on pohjimmiltaan hankalissa tilanteissa olevien painojen hallintaa.

R

askaan kaluston pelastuskoulutuksia Suomessa järjestävän KEV-ED Heavy Rescue Finlandin kouluttaja Marko Salminen sanoo, että pelastuslaitokset ovat viime vuosina hankkineet hyvään tahtiin erikoisvälineitä liikenneonnettomuuksiin, joissa osallisena on painavia linja-autoja ja kuorma-autoja. Sen sijaan kaluston oikea käyttö on vielä vierasta. — Pelastuslaitoksissa harjoitellaan harvakseltaan raskaspelastusta. Pelastusopistossakin pääpaino on henkilöauto-onnettomuuksissa. Raskaan kaluston erikoiskursseja tarvitaan, jotta pelastajat hallitsisivat pelastuskaluston ja menetelmät tosipaikan tullen, Salminen sanoo. Jokaisella pelastusalueella tulisi Salmisen mielestä järjestää vuosittain vähintään kaksi harjoitusta, jossa keskitytään raskaan kaluston onnettomuuksiin. Salmisen yritys järjestää raskaspelastuskoulutuksia, joissa käytetään Ruotsissa kehitettyjä oppeja. Pioneerityötä koulutuksen kehittämisessä on naapurimaassa tehnyt Heavy Rescue Swedenin kouluttaja Jimmy Säfström. — Ruotsissa oli useita vakavia onnettomuuksia, joiden pohjalta Jimmy alkoi miettiä keinoja nopeuttaa nostomenetelmiä ja parantaa pelastushen-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Palomiehiä viideltä pelastuslaitokselta osallistui raskaspelastuskoulutukseen Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueella Porissa viime syyskuussa. Tässä harjoituksessa pelastettiin matalalattiabussin etuakselin alle puristuksiin jäänyttä mopoilijaa. Bussin etuakselia ja keulaa nostettiin kiilatyynyillä. Tarkkailemassa ovat kouluttajat Marko Salminen ja Andreas Nord.

kilöstön raskaiden taakkojen käsittelytaitoja. Monet kehitetyt menetelmät perustuvat kokemuksiin todellisista onnettomuuksista, kertoo Salminen, joka työskentelee myös paloesimiehenä Pohjanmaan pelastuslaitoksella. — Esimerkiksi jos onnettomuudessa potilaat ovat raskaan taakan alla kauan — jopa tuntikausia — on pelastusoperaatiota tarkasteltava kriittisesti ja kehitettävä toimintamalleja. Liikenneonnettomuudet, jossa osapuolena on raskasta kalustoa, vaativat usein erilaisia taktiikoita ja

Kuvassa harjoiteltiin tilannetta, jossa henkilöauto oli kiilautunut kuorma-auton alle ojaan. 20 sentin nosto riittää auton irrotukseen.


47

Kaikissa raskaan kaluston pelastustehtävissä oleellisinta on nopeus ja turvallisuus. — Raskas taakka pitää saada siirrettyä nopeasti, jotta potilaiden irrotus onnistuu. Nostot pitää tehdä turvallisesti ja hallitusti, sanoo kouluttaja Marko Salminen.

metodeja kuin henkilöauto-onnettomuudet. Onnettomuuden luonne voi poiketa tavanomaisesta ja loukkaantuneiden määrä voi olla huomattavasti suurempi.

Painojen hallintaa Yksinkertaistettuna raskaspelastamisessa on kyse painojen hallinnasta hankalissa tilanteissa. — Raskaan ajoneuvon paino ja sen käyttäytyminen nostotilanteessa on yksi keskeisistä huomioitavista asiois-

ta. Nostaminen pitää tehdä turvallisesti sekä ajoneuvoissa olevien potilaiden että meidän pelastajien kannalta. Tilanteessa edetään oikeassa järjestyksessä, ajoneuvojen liikkuminen on hallittua, mahdolliset ongelmat ennakoidaan ja lisävahingot estetään. Koulutukset muodostuvat teoriaosuudesta ja käytännön harjoitteista, joissa voidaan mallintaa eri onnettomuustyyppejä. Rasteilla harjoitellaan esimerkiksi ylösalaisin tai kyljellään olevan kuorma- tai linja-auton stabilointia ja osittaista nostamista sekä po-

tilaan taktista irrottamista. Harjoittelu aloitetaan ymmärtämällä ajoneuvon rakenteet, paino ja sen painopiste. Tämän jälkeen käydään läpi ympäristön ja onnettomuuden pelastustehtävälle vielä mahdollisesti aiheuttamat vaarat ja skenaariot.

Osittaisnosto riittää Kursseilla harjoitellaan nostoja viiden ja 10 tonnin matalapainekiilatyynyillä sekä korkeapainekiilatyynyillä 23 tonnista aina 132 tonniin saakka. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


48

Suomessa raskaan kaluston pelastusharjoittelun merkitys on Salmisen mukaan ymmärretty erityisesti Helsingin pelastuslaitoksella. — Helsingissä on tehty tällä alalla pioneerityötä. Helsingin raskaan pelastamisen osaajat ovat päivittäneet omaa tietouttaan ja kehittävät omia toimintatapoja sekä raskaiden ajoneuvojen onnettomuuksien että tunnelipelastamisen osalta.n

.DE RLIN -BE .IFZ W WW

56 tonnin tyynyjä käytetään esimerkiksi junakaluston siirtämiseen. Raskaimmat veturit painavat noin 80 tonnia, mutta pelastustehtävässä ei koskaan nosteta koko taakkaa kelluvaksi painoksi ilmaan, vaan maahan jää aina tukipiste. — Pelastusnosto on eri asia kuin materiaalinosto. Tielle nostot ja hinaukset ovat yksityisten yritysten tehtäviä, niin järeisiin tehtäviin ei pelastuslaitoksilla luonnollisesti tarvitse ollakaan kalustoa, Salminen korostaa. Yhdessä kurssimallissa on harjoiteltu perinteistä, mutta Suomessa vähemmän käytettyä ketjupelastamista, jossa onnettomuusajoneuvoon saadaan lisää työskentelytilaa vetämällä rakenteita vinssin tai pelastusajoneuvoon kiinnitetyn ketjun avulla.

Teksti ja kuvat MIKKO TERÄVÄ

TYÖTURVALLISUUS

Harjoituskaluston hankaluudet RASKAAN kaluston pelastamista on järkevintä harjoitella mahdollisimman uudella ajokalustolla, joissa on nykyaikaiset materiaalit ja varusteet. Usein pelastustoimen harjoituksiin vaan on vaikea järjestää uudehkoja kuorma- ja linja-autoja. Kouluttaja Marko Salminen kertookin, että harjoituksissa pyritään autoja pilkkomaan ja nostamaan niin, että niissä olisi ”käytettävää” mahdollisimman pitkään.

Teillä liikkuvien linja- ja kuormaautojen keski-ikä on samaa luokkaa kuin henkilöautoilla eli noin 12 vuotta. Pelastusharjoituksiin ennen 2000-lukua valmistetut ajoneuvot

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ovat liian vanhanaikaisia. Raskaassa kalustossa on nykyään henkilöautojen tapaan turvatyynyt, turvavyön kiristimet ja turvaverkko sivuikkunalle sekä hytit ilmajousituksella. Myös hyttien lukitus on muuttunut ja se on tuottanut ongelmatilanteita, kun lukitus on pettänyt törmäyksessä.

Runkorakenne on muuttunut palkeista puristettuihin ja pistehitsattuihin peltiprofiileihin. Rakenteet eivät sinällään ole ongelmallisia, paljon vahvempia ja monimutkaisempia rakenteita pelastajien leikkurit voivat kohdata henkilöautoissa.

Pelastuskortti on vielä harvinaisuus PELASTUSKORTTI on vakiomallinen kaavakuva, josta nopeasti selviää, mitkä auton korinosat ovat vahvistettua materiaalia ja missä sijaitsevat pelastustyöhön vaikuttavat osat. Myös parhaat korin leikkauskohdat ovat kortissa. Raskaan kaluston pelastuskouluttaja Marko Salminen toivoo, että pelastuskortti yleistyisi. — Kortti antaisi pelastajille nopeasti tärkeää tietoa ajoneuvosta: missä kohdissa on vahvistuksia, turvatyynyjen ohjausyksikköjä ja turvavöiden kiristimiä. Hybridiautoissa kortti kertoo, mistä auton saa virrattomaksi. Pelastuskortista löytyy tietoa Autoliiton nettisivulta (www.autoliitto.fi) sekä korttiohjelmistojen lisenssitoimittaja Moditechin nettisivulta (www.moditech.com > crash recovery system).


TYÖTURVALLISUUS

49

Suojaako paineilmalaite riittävästi? Paineilmahengityslaitteiden sallitut käyttölämpötilat ylittyvät savusukelluksessa. — Työolosuhteiden ja suojainten ristiriita tulee huomioida pelastuslaitoksissa, sanoo paineilmalaitehuoltaja Juhani Hammari.

P

alomiehelle paineilmahengityslaitteet ovat työ- ja koulutustilanteissa henkeä ylläpitäviä laitteita. — Ne eivät ole työkaluja, jotka voidaan tiputtaa kädestä niiden lakatessa toimimasta tai rikkoutuessa. Niistä on henki kiinni, joten laitteisiin on oltava sataprosenttinen luotto, sanoo palomies ja paineilmalaitehuoltaja Juhani Hammari Lapin pelastuslaitokselta. Hammari teki vuosi sitten Työterveyslaitokselle selvityspyynnön paineilmahengityslaitteista. Taustalla oli Hammarin huomiot työssä: savusukellusten jälkeen maskeissa oli muutoksia, kuten lasiin muodostuneita kaasukuplia. Paineilmalaitteen valmistajan ilmoittamat hyväksytyt käyttölämpötilat vaihtelivat laitteesta riippuen -32 — +70 asteeseen. Se ylittää hieman tyyppihyväksynnän vaatimuksen, joka on -30 — +60 astetta. Kemikaalien kestoa ei paineilmahengityslaitteiden standardissa määritellä lainkaan. >

— Työterveyslaitos on todennut, ettei työskentely-ympäristön lämpötila saa ylittää paineilmahengityslaitteen valmistajan ilmoittamaa käyttölämpötilaa. Se on käytännössä mahdotonta, palomies ja paineilmalaitehuoltaja Juhani Hammari huomauttaa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


50

TYÖTURVALLISUUS

Työterveyslaitos antoi Hammarille lausunnon, jonka mukaan ”suojainta ei saa käyttää vaativammissa olosuhteissa kuin mihin se on tarkoitettu”. TTL totesi myös, ettei työskentely-ympäristön lämpötila saa ylittää suojainvalmistajan ilmoittamaa käyttölämpötilaa. Hammarin mielestä sekä paineilmalaitteen käyttöohjeen että tyyppihyväksynnän taustalla olevan standardin mukaiset sallitut käyttöolosuhteet ovat kaukana palomiehen työssään kokemista todellisista olosuhteista. — Harjoitustilanteissa laitetta käytetään useiden satojen asteiden lämpötiloissa. Työtilanteissa tulee myös eteen ennalta-arvaamattomia tilanteita, joissa laitevalmistajan lupaamat käyttölämpötilat ylittyvät tai alittuvat. Voidaanko paineilmalaitteita käyttää turvallisesti, kun käyttöolosuhteet voivat poiketa merkittävästi valmistajan takaamista käyttölämpötiloista, Hammari kysyy.

Tietoinen riski Kysyessään asiaa tarkemmin, on Hammari saanut useasta suunnasta vastauksen, että savusukelluksessa otetaan tietoinen riski tai että harjoituksien lämpötiloja pitää laskea. — Käytännössä joka tulipalossa tulee vastaan tilanne, jossa laitteen käyttölämpötilat ylittyvät. Tilanteet ovat ennalta-arvaamattomia. Toivottavasti ongelmaa ei missään pelastuslaitoksessa jouduta purkamaan onnettomuuden kautta, Hammari sanoo. — Jos paineilmahengityslaitteiden ominaisuuksien mukaan työskenneltäisiin, niin nykyinen hyökkäävä sam-

Mitä jos sattuu onnettomuus olosuhteissa, joihin laitetta ei ole tarkoitettu?

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Juhani Hammarin työpaikalla Lapin pelastuslaitoksella käytetään paineilmahengityslaitteita, joille valmistaja ilmoittaa -32 — +70 asteen käyttöolosuhteet. — Sammutuksessa laitteet voivat saada useiden satojen asteiden kuormituksen, vertaa Hammari.

mutustaktiikka pitäisi unohtaa ja lappaa palava asunto vain täyteen vettä, Hammari vertaa. Hammaria ihmetyttää se, että palomiesten suojavarusteet ja työturvallisuuskäytännöt ovat menneet rutkasti eteenpäin, mutta savusukelluksen turvallisuudessa on edelleen paineilmalaitteen mentävä musta aukko. — Kaikki tietävät asian, mutta eivät välitä. Kaikissa muissa laitteissa, kuten nostolavoissa, on pilkulleen noudatettava turvallisuutta. Sellainen vaikutelma tulee, että kemikaalisukelluksessa tai palavaan huoneistoon mentäessä turvallisuus onkin sitten ihan sama. Laitetaan varusteet päälle ja toivotaan parasta. Työturvallisuuslain mukaan työntekijällä on oikeus pidättäytyä työstä, jos siitä aiheutuu vakavaa vaaraa työn-

tekijän omalle tai muiden työntekijöiden hengelle tai terveydelle. Pelastustyössä kieltäytymisen raja on luonnollisesti hyvin korkea, voidaan jopa sanoa — ylittämätön. Hammarin mielestä monia kysymyksiä jää ilmaan. — Jos tietoista riskiä otetaan, niin mitä seuraa, jos työtehtävästä kieltäytyy? Jos työtilanteessa sattuukin onnettomuus, niin mitä seurauksia on siitä, että käytetään laitteita olosuhteissa, joihin niitä ei ole tarkoitettu? Teettääkö työnantaja työtä, johon ei ole riittäviä suojaimia? Olisi hyvä, että pelastuslaitoksilla ainakin keskusteltaisiin näistä asioista. n Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat JYRKI NIKKILÄ


TYÖTURVALLISUUS

51

TYÖTERVEYSLAITOS:

Suojainten kestorajoja vältettävä JARNO HEINILÄ

Suojainvalmistajan ilmoittamaa käyttölämpötilaa ei saa ylittää, todetaan Työterveyslaitokselta.

K

ysymys palomiehille tyyppihyväksyttyjen kokonaamareiden antamasta riittävästä suojasta harjoitus- ja työtilanteessa on tuttu Työterveyslaitoksen asiantuntijoille. Asiasta on keskusteltu muun muassa Helsingin Pelastuskoulun ja Pelastusopiston opettajien kanssa, ja Työterveyslaitoksen johtavan asiantuntijan Helena Mäkisen mukaan kummassakin oppilaitoksessa on kiinnitetty huomiota turvallisiin harjoituksiin. Työterveyslaitos on antanut maskeista lausunnon, jossa todetaan, että ”simulaatioharjoituksissa tulisi kiinnittää huomiota korkeimpaan lämpötilaan, mihin simulaattori ajetaan, jotta harjoitus tapahtuisi turvallisesti.” — Konttikoulutus ei ole varusteiden testausta eli konteissa ei tulisikaan hakea varusteiden kestorajoja, Mäkinen selventää. Lisäksi Työterveyslaitos on todennut, että ”suojain on tarkoitettu suojaamaan valmistajan ilmoittamissa olosuhteissa, ei muissa” ja että ”työskentely-ympäristö ei saa ylittää lämpötilaa, joka ylittää suojainvalmistajan ilmoittamat käyttölämpötilat”. Kun maski saa liikaa lämpöä, ensimmäisenä reagoi visiiri. Tyyppihyväksynnän testilämpötiloissa visiirilasissa saa tapahtua muutoksia, mutta naamari ei saa vuotaa. Jos kenttäkäytössä lasin ulkonäkö muuttuu, on lämpötila sivunnut liian korkeata lämpötilaa. Maskin suojausominaisuuksien rajat johtuvat Työterveyslaitoksen mukaan siitä, että valmistajan on täytynyt tehdä kompromisseja tuotteen käytettävyyden takia.

Konttiharjoituksissa varusteet joutuvat koville.

— Jos materiaalipaksuuksia lisätään tai materiaaleja vaihdetaan, voivat suojaimen ominaisuudet jonkun muun testattavan asian suhteen muuttua tai käytettävyys muuttuu huonommaksi, toteaa Työterveyslaitoksen hengityssuojainalan erikoistyöhygieenikko Erja Mäkelä. n Juttua varten kysyttiin paineilmahengityslaitteita valmistavan Drägerin suomalaiselta maahantuojalta Dräger Suomi Oy:ltä, antaako kokonaamari ja paineilmalaite palomiehelle riittävän suojan työtehtävässä, mutta yritys ei halunnut tässä yhteydessä kommentoida asiaa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


52

TYÖTURVALLISUUS

Opistolla ”hallitusti äärirajoilla” PELASTUSOPISTO järjestää vuosittain 12 000— 13 000 savusukellusharjoitusta, joista noin 3 500 on ns. kuumaa harjoitusta. Kalustonhuoltaja Kari Kovakoski on ollut opiston paineilmahengityslaitteiden huoltotehtävissä vuodesta 1990 alkaen. Kovakoski vakuuttaa, että paineilmahengityslaitteen ja sen kokonaamarin käyttöolosuhteiden turvalliset rajat tiedetään opistolla. — Käytössä on ollut sama laitemerkki. Tuotteessa on ollut vain vähän muutoksia. Harjoituksetkin ovat olleet samantyyppisiä koko ajan. Näiden harjoitusmäärien perusteella voin hyvin väittää, että tiedämme, mitä välineet kestävät, Kovakoski sanoo. Hän sanoo, että Pelastusopiston savusukellusharjoituksissa tiedostetaan olemassa olevat riskit. — Harjoitukset perustuvat vuosien kokemukseen. Tiedämme suojainten rajat ja pyrimme olemaan turvallisella puolella. Kouluttajamme ovat tietoisia lämpötiloista, joissa kalusto alkaa kärsiä ja joista pitää poistua.

Opiston savusukellus- ja kemikaalisukellusharjoituksista on tehty henkilökunnan yhdessä valmistelema kirjallinen turvaohje, jossa määritellään,

mitä harjoituksessa tulee tehdä ja mitä ei saa tehdä. Äärirajoille mentäessä läheltä piti -tapauksia on ollut, mutta ei hengenvaarallisia tilanteita. Kovakosken mukaan ylilyöntejä sattui 1990-luvun alkupuolella, kun harjoitusten lämpöjä ryhdyttiin mittaamaan ja hakemaan rajoja. — Silloin paloi varusteita ja suojaimia, tuli myös lieviä palovammoja. Näissä tapauksissa simulaattori oli ajettu liian kuumaksi.

Kovakoski huomauttaa, että virallisesti ainoa niin sanottu turvallinen raja on se, mitä normi eli standardi sanoo. Valmistaja tekee tuotteen täyttämään normin eli takaa tuotteen toiminnan vain siihen asti. — Kyllähän maskin euronormi eli 60 asteen säteilylämmön kestävyys on matala, kun ajatellaan sisällä tapahtuvaa sammutustehtävää. Raja on ollut sama niin kauan kuin muistan eli ainakin 30 vuotta. Taustalla lienee vanha saksalainen normisto. — Maskin kestävyys ei kuitenkaan ole ainoa ongelma, vaan todella kovissa lämpötiloissa kestävyys alkaa olla rajoilla muissakin varusteissa, kuten kypärissä ja sammutuspuvuissa, Kovakoski sanoo.

SPAL: Työturvallisuus on varmistettava PALOMIESLIITON kannanoton mukaan kaikkien osapuolten on tehtävä parhaansa, jotta pelastuslaitoksissa varmistetaan turvallinen työ. Paineilmahengityslaitteiden osalta se tarkoittaa seuraavaa: l VALMISTAJIEN tulee parantaa palomiehen suojavarusteiden ominaisuuksia vastaamaan työssä kohdattavia olosuhteita ja riskejä. l STANDARDOINNISSA ja tyyppihyväksynnässä tulee huomioida palomiehen työssä kohtaamat riskit ja vaatia suojaimilta riittävää suojaintasoa. l PELASTUSLAITOSTEN ja niiden työsuojeluhenkilöstön tulee huomioida suojainten sallitut käyttöolosuhteet ja turvallinen käyttö savusukellusharjoituksissa ja -tehtävissä. Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

l PALOMIESTEN sekä esimiesten tulee olla tietoisia suojainten ominaisuuksien rajallisuudesta. Työntekijän on työturvallisuuslain mukaan noudatettava työturvallisuusmääräyksiä ja ilmoitettava puutteista esimiehelleen tai työsuojeluvaltuutetulle. Jos työstä aiheutuu vakavaa vaaraa omalle tai muiden työntekijöiden hengelle tai terveydelle, työntekijällä on oikeus pidättäytyä tällaisen työn tekemisestä. l TYÖSUOJELUVIRANOMAISTEN (avi) on valvottava harjoitus- ja työolosuhteiden turvallisuutta ja tarpeen vaatiessa annettava työantajalle velvoitteita työturvallisuuspuutteiden korjaamiseksi.

SPAL vaikuttaa EU-tason standardeihin EFFUAyhteistyön kautta. EFFUAn työvaliokunnan jäsen Michael Underhalt on edustajana EU-työryhmässä, jossa pyritään kehittämään palomiesten suojavarusteiden standardeja.


TYÖTURVALLISUUS

53

Suojaintestaus jäljittelee oikeita olosuhteita Palomiesten käyttämillä henkilösuojaimilla on tyyppihyväksyntä, joka on ikään kuin laatumerkintä tuotteen antamasta perussuojasta. Tyyppihyväksyntää varten suojaimet testataan eurooppalaisten standardien mukaisesti. Työterveyslaitos on Pohjoismaiden suurin henkilönsuojaimia testaava ja niille tyyppihyväksyntöjä myöntävä laitos.

S Palomiesten vaatteet, käsineet ja jalkineet on merkitty tällä tunnuksella.

avusukeltavan palomiehen kaikilla ulospäin näkyvillä varusteilla — kypärällä ja alushupulla, paineilmahengityslaitteella ja kokonaamarilla, palopuvulla, käsineillä ja jalkineilla — on oma standardinsa, jota käytetään suojaimen tyyppihyväksynnässä. Kun valmistaja tuo uuden suojaimen markkinoille, käy tuote testauslaitoksessa läpi perusteelliset testit. Esimerkiksi uudelle palopuvulle tehdään kymmeniä testejä — pelkästään kuumuuteen liittyviä eri tyyppisiä testejä on kuusi kappaletta. Testeissä pyritään jäljittelemään oikeita käyttöolosuhteita niin hyvin kuin se laboratorio-olosuhteissa on mahdollista. — Esimerkiksi kokonaamari altistetaan 8 kW/m2 säteilylämmölle, joka tilastollisesti vastaa aika tyypillistä rakennuspaloa. Liekkitestissä maski viedään 800 asteista liekkiä vastaavan liekin yli kuuden sentin sekuntinopeudella. Liekki saadaan aikaan kuudella bunsen-polttimella. Palopuku ja käsineet testaan säteilylämmöllä 40 kW/m2, joka voi vastata leiskahdustilannetta, kertoo Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Helena Mäkinen. Sammutustyöhön tarkoitettujen jalkineiden lämmöneristävyyttä puolestaan testataan 250-asteisessa hiekkahauteessa. Sisälämpötila ei saa nousta kymmenessä minuutissa yli 42 asteen. Tämä standardivaatimus perustuu tietoon, mikä lämpö tuntuu kipuna. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


54

TYÖTURVALLISUUS

Testissä tarkastetaan ominaisuudet myös pestylle ja käytetylle suojaimelle. Esimerkiksi kypärälle tehdään UV-vanhennus, lämpösokki sekä liuotin-, lämpö- ja kylmäkäsittelyt ennen testiä. Tyyppihyväksynnän lisäksi pelastus- ja sammutustyöhön tarkoitettujen suojainten valmistuksen tasalaatuisuutta seurataan vuosittaisilla tarkastuksilla. Testauslaitos tarkastaa joko valmistajan tehtaan laatujärjestelmän tai itse suojaimen uudestaan. Myös käyttöohje kuuluu tyyppihyväksynnän piiriin. Jos valmistaja siinä ilmoittaa suojaimelle — kuten maskille — standardin vaatimusta korkeamman hyväksytyn käyttölämpötilan, tarkistetaan testissä ohjeen paikkansapitävyys. Standardeissa on vähimmäisvaatimukset tuotteen turvallista käyttöä ajatellen, joten standardivaatimusten täyttymisestä ei tingitä.

Suomi noudattaa euronormeja Suomella ei ole omia laatuvaatimuksia palomiesten suojaimille, vaan EU-maana meillä noudatetaan eurooppalaisia standardeja ja tyyppihyväksymiskäytäntöjä. Työterveyslaitos on ollut standardien kehittämisessä mukana alusta asti. Suojavaatteet ottivat ison kehitysaskeleen 1980-luvun lopulla, kun aikaisemmat palosuojatut puuvillapuvut alkoivat kehittyä nykyisiksi monikerrospuvuiksi. Osaltaan tähän vaikuttivat kansainvälisesti yhdenmukaistuvat suojainvaatimukset ja Suomen liittyminen Euroopan talousalueeseen ja Euroopan Unioniin. EU:ssa valmisteltiin suojaindirektiivi, jonka jälkeen ensimmäinen eurooppalainen palopukustandardi tuli voimaan 1995. Suojaindirektiivi tarvittiin, jotta EU:n periaatteiden mukainen vapaa kauppa onnistuisi. Palopuolen tuotteiden markkinat ovat sen verran suppeat, että koko maanosan yhtenäiset vaatimukset ovat tärkeitä suojainvalmistajille. Suomi ratifioi suojaindirektiivin valtioneuvoston päätöksellä 1406/1993. Toinen keskeinen Euroopassa suojainlainsäädäntöä yhdentävä direktiivi on suojainten valinta- ja käyttödirektiivi. Se otettiin käyttöön Suomessa Valtioneuvoston päätöksenä henkilönsuojainten valinnasta ja

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Työterveyslaitos tekee henkilösuojainten tyyppihyväksyntätestausta Helsingissä. Kuvassa on käynnissä suojavaatteen syttymistesti kaasuliekillä.

Henkilösuojaimissa tulee olla CE-merkintä. Palomiesten suojaimet kuuluvat ryhmään III (suojaimet vakavia vaaroja vastaan) jolloin CE-merkinnän perässä on numerosarja, joka kertoo suojaimen vuosittaisesta laadunvalvonnasta vastaavan tyyppihyväksyntälaitoksen. Työterveyslaitoksen numeron 0403 voi löytää monien suojainten CE-merkinnästä.

Mekaanisilta vaaroilta suojaavissa käsineissä on alasintunnus. Sen perässä on neljä numeroa, jotka osoittavat hankauslujuutta, leikkautumisen kestoa, repäisylujuutta ja pistolujuutta. Mitä isompi luku on, sen parempi ominaisuus. Palomiehen hansikkaassa numerosarjan on oltava vähintään 3233.


TYÖTURVALLISUUS

Kokonaamarien standardi EN 136

Turvajalkineiden standardi EN 15090

Tyyppihyväksynnässä tutkitaan mm. liekkikuumuuden ja säteilylämmön kestävyyttä, syttyvyyttä, tiiviyttä, hengitysvastusta, näkökenttää

Tyyppihyväksynnässä tutkitaan mm. liekkikuumuuden ja säteilylämmön kestävyyttä, suojaa putoavilta esineiltä, naulaanastumissuojaa, sähköneristävyyttä ja antistaattisuutta

Paineilmasäiliölaitteiden Kypärän standardi EN 137 standardi EN 443 Tyyppihyväksynnässä tutkitaan mm. liekkikuumuuden ja säteilylämmön kestävyyttä, liitosten ja venttiilien kestävyyttä, hengitysvastusta

Suojakäsineiden standardi EN 659 Tyyppihyväksynnässä tutkitaan mm. hankaus-, puhkaisu-, veto- ja repäisylujuutta, säteilylämmön ja kontaktikuumuuden suojausta, riisumiseen kuluvaa aikaa

Tyyppihyväksynnässä tutkitaan mm. iskunkestävyyttä, sivuttaisjäykkyyttä, leukahihnan kestoa, kiinnitysjärjestelmää, liekkikuumuuden ja säteilylämmön kestävyyttä

Palopuvun standardi EN 469 Tyyppihyväksynnässä tutkitaan mm. syttyvyyttä, liekkikuumuuden ja säteilylämmön kestävyyttä, kemikaaliroiskeilta suojaavuutta, vedenpitoa, vesihöyryn läpäisevyyttä sisältä ulos, kankaan ja saumojen alujuutta, heijastimien tehoa

55

sytä Suomessa ja muutamissa muissa maissa käytössä olevaa maskin pikakiinnitystä kypärään. Järvenpään onnettomuudessa 2006 maski irtosi palomiehen kasvoilta. — Pikakiinnitys on esimerkki suojaimen havaitusta ja tiedostetusta riskistä. Ongelma tunnistetaan, mutta silti kiinnitystavasta ilmeisesti pidetään Suomen pelastuslaitoksissa, eikä siitä haluta luopua, Työterveyslaitoksen erikoistyöhygieenikko Erja Mäkelä sanoo. Palopukujen standardeissa Euroopassa on kaksi luokkaa, joista toinen on tarkoitettu sammutustyöhön rakennuksen sisällä ja toinen kevyempi työskentelyyn ulkopuolella. Suomessa pelastuslaitoksille hankitaan käytännössä pääasiassa paremmin suojaavia luokan 2 pukuja. Suojaavamman puvun standardin vaatimuksien taustalla on skenaario työtilanteesta, jossa savusukeltaja etenee huoneistossa, jota sammutetaan hallitusti, lämpötilan laskiessa. Maastopalojen sammutuksen on kansainvälinen ja eurooppalainen standardi. Euroopan ulkopuolella erityisesti Yhdysvalloissa ja Australiassa ja Etelä-Euroopassa käytetään maastopalojen sammutuksessa niihin tarkoitettuja suojaimia, joiden vaatimuksissa on otettu huomioon sikäläisten maastopalojen luonne.

Koekäyttö mukana hankinnassa käytöstä työssä 1407/1993. Sen mukaisesti työpaikalla saa käyttää ainoastaan riskinarvion perusteella riittäviksi katsottavia suojaimia. Niillä on oltava CE-merkintä. Lisäksi tyyppihyväksynnän yhteydessä suojaimille myönnetään esimerkiksi hyväksymismerkintä pelastustyöhön. Henkilönsuojaimet on niiden suojaustason mukaan jaettu kolmeen ryhmään, joista ryhmien II ja III tuotteet pitää tyyppihyväksyä ennen myyntiin laskemista. Palomiesten suojaimet kuuluvat ryhmään III eli suojaimiin vakavia vaaroja vastaan.

Käyttäjien palautetta kuunnellaan Standardeista huolimatta EU-maissa voi olla omia maakohtaisia tiukempia rajoituksia. Kaikissa maissa ei pelastuslaitoksissa hyväk-

Standardit ovat voimassa kerrallaan viiden vuoden ajan, jonka jälkeen tuoteryhmittäin katsotaan, mitä uudistamistarpeita vaatimuksissa on. Standardoimistyöhön pyritään saamaan kaikkien osapuolten edustajia: viranomaiset, testauslaitokset, valmistajat ja käyttäjät. Standardien muuttamistarvetta arvioitaessa katsotaan, onko käyttäjiltä tai valmistajilta tullut palautetta. Pelastustoimen kenttätasoa on mukana eurooppalaisissa standardointikokouksissa, mutta Työterveyslaitokselta todetaan, että operatiiviselta kenttäväeltä kaivataan vieläkin enemmän kokemuksia. Eri mailla on omia painotuksia, joiden mukaan he haluaisivat suojainten standardeja kehittää. Yhteisiin sääntöihin vaikuttavat lisäksi valmistajien into tuotekehitykseen ja testaukseen. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


56

TYÖTURVALLISUUS

Jalkineen kärkisuojaa testataan 20 kilon pudotuspainolla metrin korkeudelta ja 1 500 kilon puristuspainolla, jolloin varpaille pitää jäädä riittävä tila.

Jalkineen naulaantumissuojaa testataan painamalla tylppä naula mekaanisesti pohjan läpi 1100 Nm:n voimalla. Naula on 4,5 mm paksu ja sen kärjen meisti on 1 mm. Testi jäljittelee tilannetta, jossa noin 80-kiloinen käyttäjä astuu naulaan.

Uusia standardeja kehitettäessä on tärkeää vakioida testausolosuhteet. Kuvassa jalkineen pohjan kitkakerrointa mitataan viiteen pakkasasteeseen jäähdytetyllä levyllä.

Suojaimen hinnalle ei saisi laittaa liian suurta painoarvoa. — Viime vuosina on puhuttu paljon käyttömukavuudesta. Erityisesti lämpimissä Euroopan maissa koetaan, että palopuku ei saisi kuormittaa liikaa. Pukuja voidaan testata fysiologisilla testeillä, mutta koehenkilötestauksen kustannukset ovat toistaiseksi jarruttaneet testausta, Helena Mäkinen kertoo. Odotuksia on myös palomiesten älyvaatteista. Anturit mittaavat palomiehen fyysistä toimintakykyä ja samalla ilman kemikaaleja ja lämpötilaa. Tekniikka kehittyy, mutta suuret kaupalliset läpimurrot ovat vielä edessä. Hengityksensuojainten standardointi tulee muuttumaan tulevaisuudessa, kun siirrytään eurooppalaisista EN-standardeista kansainväliseen ISO-järjestelmään. Suurin osa tyyppihyväksyntätesteistä ja suojainluokituksista muuttuu, mutta uudistukseen menee vielä useita vuosia. Monien muiden suojainten osalta standardit ovat jo yhdentyneitä EN ISO -standardeiksi.Uusia suojaimia hankittaessa on tärkeää varmistua niiden yhteensopivuudesta jo käytössä olevien suojainten kanssa. Uusi suojain ei saa heikentää muiden varusteiden antamaa suojaa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

— Hankintaprosessiin tulisi sisällyttää koekäyttö, jossa yhteensopivuutta testataan. Tärkeää on myös tutustua huolella käyttöohjeisiin, Erja Mäkelä ohjeistaa. — Hankinnassa olisi etenkin kiinnitettävä suojainten käytettävyyteen, sillä palontorjunnassa käytetyt suojaimet ovat raskaita käyttää ja niitä käytetään vaikeissa olosuhteissa. Käyttäjien on ylläpidettävä mahdollisimman hyvin kuntoaan ja toimintakyky on varmistettava terveystarkastuksissa. Suojainten hinnalle ei saisi laittaa liian suurta painoarvoa. Suojainten käytössä on tärkeää noudattaa valmistajan huolto- ja puhdistusohjeita, jotta suojainten teho säilyy. n Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat MIKKO TERÄVÄ, TYÖTERVEYSLAITOS


TYÖTURVALLISUUS

57

CO HCN Myrkylliset kaksoset

Tulipalojen synnyttämissä palokaasuissa on noin 250 myrkyllistä yhdistettä. Häkä ja vetysyanidi — ”myrkylliset kaksoset” — ovat näistä tappavimmat. CO ja HCN aiheuttavat enemmistön palokuolemista, ja sammutustyössä niistä voi saada lievän myrkytyksen. Ensihoidon kulmakiviä ovat 100 % hapen anto, syanidien vasta-aineen käyttö vakavissa myrkytyksissä ja myöhemmässä vaiheessa ylipainehappihoito.

U

uden tieteellisen käsityksen mukaan häkä eli hiilimonoksidi (CO) ja vetysyanidi (HCN) toimivat yhdessä. Yksinkertaistettuna HCN lamaa ja tainnuttaa, CO tappaa rakennuspaloissa. Molemmat salpaavat soluhengitystä ja tehostavat toistensa myrkyllistä vaikutusta. Sisätiloissa on usein palon ensiminuutteina häkää sen verran vähän, että sen ei pitäisi riittää ”tyrmäämään” ulos pyrkivää ihmistä. HCN on häkää huomattavasti pienempinä annoksina myrkyllistä. HCN lamaa tai tainnuttaa muutamien hengenvetojen jälkeen. Lattialle lyyhistynyt uhri jää pitkäksi aikaa paikalleen ja hengittää sen vuoksi tappavan määrän häkää. Häkämyrkytys julistetaan kuolinsyyksi vainajan verestä mitatun COHb-pitoisuuden perusteella. Palokaasuille altistuneen potilaan ensihoidon kulmakiviä ovat potilaan riisuminen (dekontaminaatio), 100 % hapen anto, syanidiyhdisteiden vasta-aine (Cyanokit) ja ylipainehappihoito painekammiossa. Sairaanhoitopiirien alueilla Cyanokit on tavallisesti ensihoidon kenttäjohtajan ja lääkäriyksikön lääkevalikoimassa, harvemmin hoitotason ambulanssissa. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


58

TYÖTURVALLISUUS

Tiedejulkaisu Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine julkaisi vuonna 2011 artikkelin, jossa arvioitiin tulipalon uhrien saamaa ensihoitoa. Artikkelissa todettiin, että vetysyanidimyrkytys on edelleen alidiagnosoitu ongelma tulipalon uhreilla. Cyanokit pitäisi antaa vakavasti oireilevalle välittömästi, 100 % hapen annon rinnalla. Samasta rakennuspalosta voi tulla useita potilaita. Tajuissaan olevallakin potilaalla voi olla monta oiretta ja vammaa yhtä aikaa: palohäkä- ja syanidimyrkytys, noesta ylähengitysteiden ärsytys ja astman kaltaista oireilua, kuumien palokaasujen hengittelystä hengitysteiden palovammat, eri altisteiden aiheuttama keuhkopöhö ja kehon liekkipalovammat. Joka kymmenennessä tulisijalla varustetussa asuintalossa esiintyy kohonneita häkäpitoisuuksia. Tämä ilmeni vuonna 2011 julkistetusta Pelastusopiston tutkimuksesta.

Työperäinen häkämyrkytys palomiehillä ja ensihoitajilla USA:ssa tutkittiin jo 1970-luvulla palomiesten sydänkohtausten yhteyttä häkäaltistuksiin. Suomessa ei ole kartoitettu palomiesten työympäristön häkäpitoisuuksia. Häkämyrkytyksestä (lievästäkin) toipuneista potilaista 10–30 %:lle ilmaantuu viikkojen kuluessa neurologisia myöhäisoireita; persoonallisuuden muutoksia, dementiaa ja Parkinsonin taudin oireita. 50–75 %:lla oireet häviävät kuukausien kuluessa. Tulipalon uhrit altistavat ensihoitohenkilöstön myrkyille. Kun savulle ja noelle altistunut tuodaan ambulanssin hoitotilaan, hänet pitäisi viimeistään siinä vaiheessa riisua. Ensihoitohenkilöstön kannattaisi käyttää hengityssuojainta. Potilaan vaatteista hengitysilmaan pöllyävät nanopartikkelit aiheuttavat altistusta lukuisille myrkyille. Ensihoidossa kohdataan aika ajoin lieviä tai vakavia häkämyrkytyspotilaita. Joskus potilaan häkämyrkytys on keksitty, kun ensihoitohenkilöstö on alkanut kärsiä pahoinvoinnista, voimattomuudesta tai päänsärystä potilaan asunnossa. Työsuojelutoimenpiteenä ambulansseihin on hankittu kannettavia häkämittareita.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Palomiesten työympäristössä altistutaan palaneen rakennuksen sisätiloissa kun paineilmalaitetta ei käytetä. Muita häkäaltistajia ovat paineilmakompressoriin päässyt häkä PI-pullojen täyttövaiheessa, polttomoottorikäyttöisten työkalujen käyttö sisätiloissa ja autojen pakokaasut kalustohallissa. Siksi työsuojelutarkastajat mielellään suosittavat kalustohalleihin erillistä ilmanvaihtoa ja pakokaasuimureita. Häkämittarit ovat pieniä ja mittaavat pitoisuuksia kaiken aikaa. Niissä on värinä-, valo- ja äänihälytys. Yhden pariston käyttöikä on noin 2 vuotta. Scott ja Dräger CO-mittarit maksavat noin 200—500 euroa. Palomiesten työsuojelua ajatellen CO-mittari olisi hyvä olla mukana palokeikoilla.

Häkämyrkytyksen vaikutukset ja ensihoito Häkä aiheuttaa kudoksien hapenpuutetta. Erityisen herkkiä ovat keskushermosto ja sydän. Häkä sitoutuu 220 kertaa happea herkemmin hemoglobiiniin. Häkä imeytyy keuhkoista verenkiertoon ja yhtyy hemoglobiiniin, jolloin muodostuu karboksihemoglobiinia (COHb). Ensihoidossa COHb voidaan mitata luotettavasti erillisellä saturaatiomittarilla tai uloshengityksestä. Tavallinen saturaatiomittari ei erota COHb- ja 02-pitoisuuksia toisistaan, jolloin Sa02 näyttää normaalilukemia. Potilas ei hapetu kunnolla, vaikka iho on hään vaikutuksesta punakka. Häkämyrkytyksen lieviä oireita ovat päänsärky, huimaus, korvien soiminen, näköhäiriöt, pahoinvointi, oksentelu, heikotus, levottomuus, uneliaisuus, sekä nopeutunut hengitys ja syketaajuus. Vaikeasta myrkytyksestä seuraa tajuttomuus, kouristelu ja hidas syke. Häkämyrkytyksen ensihoitona on 100 % hapen anto ja vakavissa oireissa ylipainehappihoito. Painekammiohoito on tehokkain tapa hään poistamiseen. Ylipainehappihoitoa suositellaan, jos häkämyrkytyspotilas on ollut tai on edelleen tajuton, veren COHb on yli 40 % (raskaana olevilla alemmillakin arvoilla) tai hänellä on huomattava neurologinen tai sydänperäinen oireisto. >


TYÖTURVALLISUUS

59

MITTARI

Häkämyrkytyksen arviointi HÄKÄMYRKYTYKSEN vakavuuden arviointi saturaatiomittarilla mitattujen CoHb-pitoisuuksien perusteella: HÄKÄMYRKYTYSEPÄILY, jos COHb on alle 11 % ja potilaalla on neurologisia oireita KESKIVAIKEA TAI LIEVÄ: COHb 11-25 % VAKAVA: COHb yli 25 %

Potilastapaus 1

Pienikokoinen CO-mittari hälyttää valo-, -teksti ja äänihälytyksellä terveydelle haitallisen häkäpitoisuuden ylittyessä.

Hoitotason ambulanssi sai hälytystehtävän 706-B, aivohalvaus. Omainen oli tullut omakotitaloon vierailulle ja löytänyt keski-ikäisen miehen sängystä sekavana ja velttona. Ensihoitajat totesivat, että miehen kädet ja jalat olivat omituisen voimattomat ja lihasjänteys oli heikko. Nostettaessa käsiä ylös ne putosivat voimattomina alas. Verenpaine oli hieman alhainen, 100/60 ja syke nopea, 110 kertaa minuutissa. Mies vaikutti uneliaalta. Oireenkuva ei sopinut aivohalvaukseen. Yllättäen toinen ensihoitajista alkoi kärsiä päänsärystä, jolloin työpari haistoi pakokaasun käryn. Omainen alkoi selittää, että mies oli pitkällisen sähkökatkon vuoksi tuonut bensakäyttöisen sähköaggregaatin sisälle ja käyttänyt sitä useiden päivien ajan. Ensihoitajien tullessa aggregaatti ei ollut käynnissä. Asunto tuuletettiin ja potilas evakuoitiin ambulanssiin. Häkäpitoisuus kyettiin mittaamaan sormenpäästä defibrillaattorin erillisellä SpCOHbsaturaatiomittarilla. Potilaan SpCOHb oli 28 %. Miehelle aloitettiin 100 % hapenanto. Myös omaisella mitattiin SpCOHb 11 %. Hänellä oireina olivat heikottava olo ja lievä pahoinvointi. Potilas kuljettiin sairaalaan. Työturvallisuutta vaarantaneesta tilanteesta tehtiin ilmoitus.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


60

TYÖTURVALLISUUS

Häkä- ja syanidimyrkytyksen ensihoitoon kuuluu aina 100 % happi. Veren häkäpitoisuus voidaan mitata mm. sormenpäästä erillisellä SpCO-saturaatiomittarilla.

Potilastapaus 2 Helsinkiläisessä asuntolassa tapahtuneessa tulipalossa savusukeltajat löysivät kaksi potilasta tajuttomana lattialta. Molemmilla todettiin intubaation yhteydessä nieluun asti ulottuvaa limakalvojen nokeentumista. Ensimmäisellä potilaalla iho oli punertava, kädet sekä vatsa nokiset ja verenpaine 70/30. Hän sai suonensisäisesti 5 g syanidin vasta-ainetta hydroksikobalamiinia sekä IV nesteytystä. Näiden hoitojen jälkeen verenpainearvot kohosivat. Potilas kuljetettiin Meilahden sairaalaan, jossa verestä mitattu CoHb oli 21 %. Koska painekammiohoidon kriteerit täyttyivät, hänet siirrettiin ambulanssilla Turun TYKS:siin. Puolentoista tuntia ylipainehappihoidon jälkeen potilaan tila koheni ja intubaatioputki poistettiin. Toinenkin potilas oli tavattaessa matalapaineinen ja ensihoito on samankaltaista. Toisella potilaalla virtsa värjääntyi viininpunaiseksi hyroksikobalamiinista. Kummallakin mitattiin korkeat veren alkoholipitoisuudet. LÄHDE: DUODECIM 2006; 122: 1099–103.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Syanidi – tappaja palokaasuissa Vetysyanidi (HCN) tunnetaan useilla muilla nimillä: Zyklon-B, salaisten agenttien ”itsemurhapilleri”, sinihappo, syaanivety ja syaanivetyhappo. HCN suoloja kutsutaan syanideiksi (CN). Vetysyanidia syntyy villan, muovien ja synteettisen kumin palaessa. Polyuretaani synnyttää muoveista eniten häkää ja vetysyanidia. Syanidit aiheuttavat jo pieninä pitoisuuksina vakavan myrkytystilan. Syanidi estää solujen energiatehtaissa, mitokondrioissa solujen hapenkäytön. Solut joutuvat siirtymään anaerobiseen energiantuotantoon, josta syntyneet myrkylliset sivutuotteet tuhoavat solun. Syanidin haitat ilmenevät erityisesti aivoissa ja sydämessä. Huomattavan myrkyllisestä annoksesta seuraa heti tajuttomuus, verenpaineen romahtaminen, kouristelua ja elottomuus 1–15 minuutissa. Pienemmät annokset aiheuttavat huimausta, hengityksen nopeutumista, päänsärkyä, verenpaineen laskua tai nousua, rytmihäiriöitä ja nopeutunutta sykettä. Kurkussa ja nenässä voi olla polttava tunne. Vuosien kuluttua voi ilmaantua


TYÖTURVALLISUUS

Parkinsonin tautia muistuttavia oireita. Pienikin altistus voi kehittää pienellä viiveellä sekavuutta, tajuttomuutta, kouristelua ja hengityksen lamaantumisen.

Syanidimyrkytysten ensihoidossa muista Cyanokit-vasta-aine Ensihoito aloitetaan 100 % hapen annolla, varaaja-pussimaskilla tai maski-palkeella. Syanidiyhdisteiden vasta-aine pitäisi annostella savumyrkytyspotilaalle nopeasti. Ylipainehappihoito nopeuttaa myös HCN:n poistumista. Cyanokit on turvallisin syanidimyrkytyksien vasta-ainelääke. Cyanokit on hydroksikobalamiinia, B12-vitamiinin esiastetta. Se annostellaan suonensisäisesti. Hydroksikobalamiini sitoutuu syanidiin ja lopputuloksena on virtsan kautta poistuvaa B12-vitamiinia, syanokobalamiinia. Koska kyseessä on ”luomutuote”, sivuvaikutuksia esiintyy harvoin. Cyanokit 5 g annos annetaan hitaasti, 15 minuutissa. Cyanokit

61

kannattaa antaa, jos potilaalla on matala verenpaine (hypotensio) tai tajunnan tason häiriö. Pariisin palolaitoksen kokemuksilla elotonkin savumyrkytyspotilas hyötyi elvytyksen aikana annetusta hydroksikobalamiinista. n

Teksti PAUL ESKELINEN Kuvat PAUL ESKELINEN, PHYSIO CONTROL

LISÄTIETOJA Yhdysvaltalainen yhdistys Fire Smoke Coalition, joka edistää palomiesten työturvallisuutta ja valistaa savumyrkytyksen vaaroista: www.firesmoke.org

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


62

PAIKALLISYHDISTYKSET HELSINKI

ETELÄ-SAVO

HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Stina Hällberg, puh. 040 508 1032 Puheenjohtaja: Asko Reinikainen, puh. 040 334 6857 Pääluottamusmies: Mikko Laine, puh. 040 835 0618

MIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHET Jäsenasiat: Heli Hyttinen, puh. 050 354 5245 Puheenjohtaja: Matti Kaarna, puh. 050 524 2265 Luottamusmies: Vesa Olkkonen, puh. 050 569 6630

HELSINGIN PALOMESTARIJA PALOESIMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Juha Laine, puh. 040 840 5715 Puheenjohtaja: Kari Nurminen, puh. 050 524 1899 Pääluottamusmies: Ilpo Lehtonen, puh. 040 556 8714

SAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPAL Jäsenasiat: Ari Mikkonen, puh. 050 572 7334 Puheenjohtaja: Janne Päykkönen, puh. 044 302 5205 Luottamusmies: Timo Suoninen, puh. 040 554 3398

PIRKANMAA PIRKANMAAN PELASTUSALAN AMMATTILAISET Jäsenasiat: Tommi Ahvenainen, puh. 0500 919 111 Puheenjohtaja: Markku Salmijärvi, puh. 040 728 0400 Luottamusmies: Jarkko Lahtinen, puh. 040 534 9454 LÄNSI PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Jere Helenius, puh. 050 559 3916 Puheenjohtaja: Markku Kukkala, puh. 0500 957 214

www.palomiesliitto.fi/paikallisyhdistykset

TAMPEREEN PALOESIMIEHET Jäsenasiat: Heikki Tamminen, puh. 050 567 6428 Puheenjohtaja: Heikki Kivelä, puh. 040 731 4835 Luottamusmies: Pertti Lampinen, puh. 040 573 5676

LÄNSI-UUSIMAA ESPOON PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Tuukka Tuuli, puh. 050 912 0977 Puheenjohtaja: Ilkka Mustakangas, puh. 0400 963 388 Luottamusmies: Jiri Käppi, puh. 044 502 2598 LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPE Jäsenasiat: Clas Tallberg, puh. 0500 417 918 Puheenjohtaja: Kim Lassila, puh. 0400 959 543 Luottamusmies: Antti Lallukka, puh. 050 543 8572

PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPH Jäsenasiat: Jukka Ylönen, puh. 040 533 2102 Puheenjohtaja: Jorma Tenhunen, puh. 040 720 3794 Luottamusmies: Asko Heimonen, puh. 040 533 2111

KESKI-UUSIMAA VANTAAN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Juha-Pekka Tissarinen, puh. 0400 416 566 Puheenjohtaja: Janne Nieminen, puh. 050 599 4161 Luottamusmies: Jukka Tuomila, puh. 0500 971 795

POHJOIS-SAVO KUOPION PALOMIESYHDISTYS SPAL Jäsenasiat: Kari Julkunen, puh. 040 831 0453 Puheenjohtaja: Marko Kotanen 045 129 2977 Luottamusmies: Pasi Rissanen 0440 519 291

ITÄ-UUSIMAA ITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Matti Rinne, puh. 0400 436 097 Puheenjohtaja: Roger Nybom, puh. 040 5400 882 Luottamusmies: Henri Forsberg, puh. 044 562 2056

ETELÄ-POHJANMAA PÄIJÄT-HÄME LAHDEN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Antti Mustonen, puh. 044 500 6337 Puheenjohtaja: Jouni Kokki, puh. 040 596 7212 Luottamusmies: Esa Koskimaa, puh. 044 555 5451

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Esa Miilumäki, puh. 040 551 8101 Puheenjohtaja: Tuomas Vaismaa, puh. 040 778 1530 Luottamusmies: Mikko Koivuluoma, puh. 0400 903 361


63

KESKI-SUOMI

POHJOIS-KARJALA

KESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Janne Luoma-aho, puh. 050 336 7531 Puheenjohtaja: Timo Korhonen, 0400 648 153 Luottamusmies: Hannu Kokkonen, 044 589 0109

POHJOIS KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Juha-Pekka Jolkkonen, puh. 0440 800 802 Puheenjohtaja: Eero Bogdanoff, puh. 050 463 5353 Luottamusmies: Jorma E Hämäläinen, puh. 050 591 3416

KESKI-POHJANMAA

SATAKUNTA

KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISET Jäsenasiat: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387 Puheenjohtaja: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387 Luottamusmies: Mikael Gebala, puh. 0400 580 387

PORIN PALOHENKILÖSTÖ SPAL Jäsenasiat: Marko Virtanen, puh. 0400 528 518 Puheenjohtaja: Asko Mansikkamäki, puh. 040 520 7491 Luottamusmies: Pekka Puisto, puh. 040 594 8397

VARSINAIS-SUOMI

OULU-KOILLISMAA

TURUN SEUDUN PALOMIEHET Jäsenasiat: Risto Tsharkov, puh. 050 593 6766 Puheenjohtaja: Petteri Broström, puh. 040 558 6074 Luottamusmies: Juha Barck, puh. 040 705 2327

OULUN PALOMIESYHDISTYS Jäsenasiat: Kaisa Haikola, puh. 044 280 9480 Puheenjohtaja: Joel Kauppinen, puh. 050 490 5597 Luottamusmies: Petri Rautio, puh. 040 7237 677

POHJANMAA

KAINUU

VAASAN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Juha Pukkinen, puh. 044300 0888 Puheenjohtaja: Johanna Välirinne, puh. 040 546 5007 Luottamusmies: Hannu Kaatikko, puh. 050 583 2221

KAINUUN PALOMIEHET SPAL -97 Jäsenasiat: Jukka Inkilä, puh. 040 565 0497 Puheenjohtaja: Mikko Tuikka, puh. 050 537 1638 Luottamusmies: Jorma Halonen, puh. 044 358 0835

KANTA-HÄME

LAPPI

KANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Mikko Tiensuu, puh. 050 593 6789 Puheenjohtaja: Jarkko Savilepo, puh. 040 508 9600 Luottamusmiehet: Tero Hynynen, puh. 045 880 9526 (Forssa, Hml); Jari Kärkkäinen, puh. 040 531 3414 (Hml, Riihimäki)

LAPIN PALOHENKILÖSTÖ Jäsenasiat: Matti Salmi, puh. 040 746 5430 Puheenjohtaja: Juha Rantamartti, puh. 040 556 6887 Luottamusmies: Reijo Huhtala, puh. 050 092 2281

JOKILAAKSOT

HÄTÄKESKUKSET

JOKILAAKSOJEN PALOMIESYHDISTYS SPAL Jäsenasiat: Hannu Rautio, puh. 044 429 6205 Puheenjohtaja: Jouko Eerola, puh. 044 429 6223 Luottamusmies: Tuomo Ylikoski, puh. 044 429 6262

HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL RY Jäsenasiat: Järjestösihteeri Liisa Haimi, puh. (09) 867 8880 Puheenjohtaja: Petri Hynninen, puh. 050 330 8356 Luottamusmies: Arto Pirttimaa, puh. 050 409 8502

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


Sievi

FIRE

Rankimpiin olosuhteisiin luotu jalkine Al

AL GT Fire XL+ F1 P A 48-52481-373-71M 39-48 EN 15090 2012: F1 P A SRC

Mihin tahansa työsi johtaakin, laita kunnon jalkineet jalkaasi. Sievi FIRE on suunniteltu olosuhteisiin, joihin harvat uskaltavat. Suomessa tehdyt Sievi FIRE:t saat kaikista hyvinvarustetuista alan liikkeistä.

www.sievi.com

Pohjois-Euroopan johtava turva- ja ammattijalkinevalmistaja Sievin Jalkine Oy • Korhosenkatu 24, 85310 Sievi As. • Puh. (08) 488 11 • Fax (08) 488 1200 • E-mail: info@sievi.com

SIEVI_FIRE_SPAL_200114.indd 1

20.1.2014 12.55


Pelastusalan ammattilainen 1/14