Page 1

PELASTUSALAN

6

2017

AMMATTILAINEN

Finn Rescue Team on valmiina arviointiin


2

6 6

9

20.12.2017

PALOMIESLIITTO: Liittokokous Jyväskylässä PALOMIESLIITTO: Poimintoja toimintasuunnitelmasta

12 PELASTUSTOIMEN UUDISTUS:

"Maakuntauudistus vie eteenpäin"

16 TOIMINTAVALMIUSAJAT:

Jälkeen jäädään koko ajan

20 HAL:

Ylikuormittuminen vaivaa Vaasaa

26 FINN RESCUE TEAM:

Kaikki valmiina uudelleenarviointiin

32 PELASTUSTOIMEN INDIKAATTORIT:

Työn merkitys paremmin esille

40 ENSIHOITO:

Sivullinen kuvaa — mitä voin tehdä?

44 ENSIHOITO:

NYT PINNALLA

Roolit vaihtuivat

Palomiehen asbestialtistumista tutkitaan

48 LAKI JA EDUNVALVONTA:

Ensihoitajan työturvallisuus huomioitava

Toimintavalmiusaikojen tavoitteita ei saavuteta

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN PALOMIESLIITON JÄSEN- JA SIDOSRYHMÄLEHTI. Aikakauslehtien liiton jäsen. Ilmestyy seuraavaksi 21.2.2018 JULKAISIJA: Palomiesliitto SPAL ISSN: 1456-7709 (painettu) ISSN: 2489-2963 (verkkojulkaisu) PAINO: Erweko PÄÄTOIMITTAJA: Kim Nikula TOIMITTAJA: Mikko Terävä OSOITTEENMUUTOKSET: toimisto@palomiesliitto.fi Liiton jäsenten osoitteen muutokset välittyvät suoraan Postilta JUTTUVINKIT: mikko.terava@palomiesliitto.fi ILMOITUKSET: ilmoitukset@palomiesliitto.fi, puh. (09) 867 8880 KANSI: FRT:n leiriteknikko Jukkapekka Patoluoto

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Ammattilainen.fi LUE MYÖS VERKKOLEHTI!


3

PÄÄKIRJOITUS

Työurat ja välittäminen

P

elastustoimen henkilöstön sairaus- ja työkyvyttömyystilastot ovat huolestuttavia. KEVAn tilastojen mukaan pelastusalan ammattilaiset poistuvat työmarkkinoilta pääsääntöisesti työkyvyttömyyseläkkeen kautta. Vuodet eivät ole työkyvyttömyyseläkkeiden osalta rinnasteisia toisiinsa. Vuosina 2000—2015 mukaan pelastusalan kaikista eläköityneistä henkilöistä työkyvyttömyyseläkkeen kautta poistui keskimäärin 40 % (32—52 %) työntekijöistä. KEVAN tilastoissa on huomioitu kaikki pelastuslaitoksissa työskentelevät työntekijät. Mikäli tilastosta poimittaisiin vielä operatiivinen henkilöstö erilleen, näyttäisi suhdeluku vieläkin synkemmältä.

Pelastusjohtaja Simo Tarvainen kiinnitti Palomiesliiton liittokokoukselle esittämässään tervehdyspuheessa huomiota pelastustoimen korkeisiin työkyvyttömyyseläkelukuihin. Lisäksi hän haastoi Palomiesliiton mukaan etsimään ratkaisua, jotta pelastusalan ammattilaiset kyettäisiin pitämään työelämässä terveenä eläkeikään saakka. Tartun heti haasteeseen, koska keinovalikoima ei ole mitenkään ihmeellinen. Yksinkertaistettuna voisi todeta, että paremmat henkilöstövahvuudet, koulutusjärjestelmän uudistaminen, viisi pelastuslaitosta, työturvallisuuden- ja

Keinovalikoima ei ole mitenkään ihmeellinen.

työhyvinvoinnin johtaminen, työurajohtaminen (divercity management) sekä välittäminen. Sosiaali- ja terveysministeriö toteutti laajan tutkimuksen, jossa esitettiin keinoja työurien pidentämiseksi. Edellä luetellut asiat on poimittu pääosin kyseisestä tutkimuksesta.

Täytyy myös antaa tunnustusta, että usea pelastuslaitos on mahdollistanut ja tehnyt toimenpiteitä, jotta henkilöstö jaksaisi pidempään ja ennen kaikkea säilyisi terveenä läpi työuran. Tosin tilastojen valossa tehtävää on rutkasti enemmän.

Olisi myös suotavaa, että sisäministeriö ottaisi vastuuta pelastustoimen henkilöstöstä. Se, että strategiassa on nostettu henkilöstön hyvinvointi tärkeäksi asiaksi ei ole missään tapauksessa riittävää, mikäli tämä kirjaus jää ministeriön ainoaksi toimenpiteeksi. Tältä osin voisi ottaa mallia puolustusvoimien komentajasta, joka totesi eräässä tilaisuudessa, että puolustusvoimat on toteuttanut suuriakin uudistuksia säästöjen johdattelemana, mutta tästä huolimatta henkilöstöstä on pidetty aina huolta.

Nyt pitäisi ministeriön ja pelastuslaitosten herätä! Pelastustoimen vahvuuksien turvaaminen ja ammatillisen eläkeiän nostaminen takaisin agendalle kuuluu myös teidän vastuullenne, koska pelastustoimessa ei ole kyetty työuria juuri pidentämään viimeisen 20 vuoden aikana. Ei olisi kunniaksi pelastuslaitoksille tai sisäministeriölle, että pelastustoimen ammattilaisen ura päättyisi kymmenien palveluvuosien ja menetetyn terveyden jälkeen irtisanomiseen. Nyt tarvitaan välittämistä ja huolenpitoa henkilöstöstä. Kykenemmekö yhdessä siihen?

Kim Nikula

TWITTER: @KimNikula

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


4

YHTEYSTIEDOT

SPAL

LIITTOHALLITUS 2017—2018

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

PUHEENJOHTAJA

PIRKANMAA

Vernissakatu 6, 01300 Vantaa Toimisto avoinna arkisin klo 9—16

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Sami Ahola puh. 0400 910 556

puh. (09) 867 8880 toimisto@palomiesliitto.fi www.palomiesliitto.fi

VARAPUHEENJOHTAJA

Matti Välikoski puh. 0400 480 131

TOIMISTO

VARAPUHEENJOHTAJA

JÄRJESTÖN JOHTAJA Kim Nikula puh. 040 716 1805 Toiminnan ja toimiston johto, liiton edustus

EDUNVALVONTAJOHTAJA Pasi Jaakkola puh. 045 854 1989 Edunvalvonta, koulutus

ASIAMIES Jari Koivuluoma puh. 040 680 2112 Edunvalvonta, koulutus

TIEDOTTAJA Tuija Tervo puh. 045 136 5995

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112

Pasi Rissanen puh. 0440 519 291

KESKI-SUOMI Jouni Salonen puh. 050 375 6489 Timo Korhonen puh. 0400 648 153

JÄSENET JA VARAJÄSENET

ETELÄ-POHJANMAA JA POHJANMAA

HELSINKI

Mikko Koivuluoma puh. 0400 903 361

Markus Bjugg puh. 050 331 6278 Kari Nurminen puh. 040 334 5961

Hannu Kaatikko puh. 050 583 2221

POHJOIS-SAVO

ITÄ-, KESKI- JA LÄNSI-UUSIMAA

Pasi Rissanen puh. 0440 519 291

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Marko Kotanen puh. 045 129 2977

Janne Nieminen puh. 050 599 4161

POHJOIS-KARJALA

VARSINAIS-SUOMI JA SATAKUNTA

Jorma Hämäläinen puh. 050 591 3416 Petteri Kohonen puh. 045 317 911

Tiedotus, nettisivut

Kim Salminen puh. 040 560 8373

TOIMITTAJA

Pekka Puisto puh. 040 594 8397

KESKI-POHJANMAA, JOKILAAKSOT, KAINUU JA OULU-KOILLISMAA

KANTA-, PÄIJÄT-HÄME JA KYMENLAAKSO

Pasi Mänty puh. 040 930 7406

Jouni Kokki puh. 040 596 7212

Petri Rautio puh. 040 723 7677

Laura Ruokonen

Tero Hynynen puh. 045 880 9526

LAPPI

Jäsenasiat, jäsenmaksut, markkinointimateriaali

ETELÄ-SAVO JA ETELÄ-KARJALA

Liisa Haimi

Asko Heimonen puh. 040 533 2111

Mikko Terävä puh. 045 657 6882 Jäsen- ja sidosryhmälehti

JÄRJESTÖSIHTEERIT puh. (09) 867 8880

Jäsenasiat, jäsenmaksut, laskut, tilaisuuksien järjestelyt

Ville Remes puh. 040 586 7486

SÄHKÖPOSTIOSOITTEET toimiston henkilöstöllä ja hallituksen jäsenillä muotoa etunimi.sukunimi@palomiesliitto.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 Reijo Huhtala puh. 0500 922 281

HÄTÄKESKUKSET Kaarina Salomaa puh. 045 111 6816


5

SPAL -INFO Jäsenedut.fi Joko tutustuit?

Hyvää Uutta Vuotta! Palomiesliiton jäsenille ja yhteistyökumppaneille toivottaa toimiston väki SPALin toimisto on joulun ja uudenvuoden välipäivät avoinna normaaliin tapaan arkipäivisin. Poikkeuksista ilmoitetaan toimiston puhelinvastaajassa.

Jäsenmaksujen vuosiilmoitukset verottajalle PALOMIESLIITON jäsenmaksu vähennetään jäsenen verotuksessa. Liitto lähettää verottajalle ay-jäsenmaksutiedot vuoden 2017 osalta helmikuussa 2018. Ay-maksun palkkaperinnässä olevien jäsenten tiedot kirjautuvat automaattisesti. Itse jäsenmaksunsa maksavien on tärkeää huolehtia, että kaikki vuoden 2017 jäsenmaksut on maksettu viimeistään tammikuussa 2018. Jäsenmaksun vähennys kannattaa tarkistaa veroilmoituksesta keväällä.

g PELASTUSOPISTON lukukauden päätös-

juhlassa 15.12. jaettiin stipendit valmistuneiden kurssien yhteishengen rakentajille ja tiimipelaajille. SPALin stipendin Pelastajakurssi 96:ltä sai Kerttu Ylimartimo ja Pelastajakurssi 97:ltä Peter Moisio. HALin stipendin Hätäkeskuspäivystäjäkurssi 29:ltä sai Aapo Huttunen.

Valmistuitko Pelastusopistosta? MUISTA ilmoittaa valmistumisestasi liittoon. Suositeltavin tapa ilmoittaa tutkinnon suorittamisesta on päivittää omat tiedot verkkoasioinnin kautta. Katso ohjeet: www.palomiesliitto.fi > jäsenpalvelu > jäsentietojen muutos. Jos aloitat työssä, varmista myös että työttömyyskassan jäsenyytesi on kunnossa. Kysy tarvittaessa ohjeita toimistolta.

Turvallinen Suomi 25.4.2018 HELSINKI

LIITTOHALLITUKSEN KOKOUKSET 2018 15.—16.1. Seminaari, Helsinki (jäsenet ja varajäsenet) 8.3. Tikkurila (jäsenet) 24.4. Helsinki (jäsenet) 5.—6.9. Seminaari, Vierumäki (jäsenet ja varajäsenet) 4.10. Vantaa (jäsenet) Liittokokouksen yhteydessä, Oulu (jäsenet)

Uutisia, tiedotteita ja jäsenten extranet: www.palomiesliitto.fi

Turvallista Joulua!

x

Rauhallista ja

JÄSENEDUT.FI on suljettu tarjouspalvelu, joka on avoin vain ammattiliittojen jäsenille. Palvelun tarjoukset eivät ole julkisesti nähtävillä, eivätkä ne päivity hintavertailusivustoille. Käyttäjäksi rekisteröidytään palvelun etusivulla: valitse valikosta Suomen Palomiesliitto SPAL ry.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


6

PALOMIESLIITTO

Ansiomerkkien myöntäminen on juhlava osa liittokokousta. Perinne alkoi Turun liittokokouksessa 2014, joten Jyväskylässä jaettiin jo neljännet merkit.

Kentällä pitää olla riittävästi tekeviä käsiä LIITTOKOKOUS: Pelastustoimi ei saa hukkua soteen. Maakuntauudistuksessa tulee varmistaa pelastuslaitosten elinvoimaisuus.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

T

yöaika, tulevat maakunnat sekä liittokierroksen tavoitteet nousivat odotetusti keskiöön, kun Palomiesliiton jäsenet kokoontuivat liittokokoukseen Jyväskylään 1. joulukuuta. Liitto julkaisi kokouksen yhteydessä tiedotteen ja julkilausuman, joissa otettiin kantaa pelastustoimen rahoitukseen sekä työaikamuutoksiin. Pelastustoimi on keskeinen maan sisäisen turvallisuuden tekijä ja tulevien maakuntien toiseksi suurin toimiala. Se ei saa jäädä soten jalkoihin maakunta-

uudistuksessa. Maakuntien rahoituspäätöksissä tulee varmistaa pelastustoimen elinvoimaisuus. Pelastuslaitoksille on taattava riittävät resurssit, jotta ne pystyvät jatkossakin tuottamaan laadukkaita pelastuspalveluita ja vastaamaan osaltaan sisäisestä turvallisuudesta. Jos näin ei käy, odotettavissa on operatiiviseen henkilöstöön kohdistuvia säästöjä, jotka suoraan heikentävät kansalaisten turvallisuutta. Kentällä pitää olla riittävästi tekeviä käsiä, jotta pelastustoimen ja ensihoi-


PALOMIESLIITTO

7

Palomiesliiton 25. liittokokoukseen osallistui 115 jäsentä eri puolilta Suomea. Kokouspaikkana toimi Jyväskylän Paviljonki. Ilmoittautuminen ja jäsenyhdistysten edustajien valtakirjojen tarkastus kuuluvat kokousrutiineihin. Liittokokous on avoin tilaisuus kaikille jäsenille.

Ikääntyvät palomiehet on jätetty oman onnensa nojaan.

Jyväskylän Puhallinorkesteri kapellimestarina Eveliina Aijasaho esitti Unto Hilkun Palomiesliitolle säveltämän Rescuers-marssin, Finlandia-hymnin sekä Keski-Suomen maakuntalaulun.

don palvelut pystytään tuottamaan tehokkaasti ja turvallisesti. Maakuntien valmistelun yhteydessä ei tule tarpeettomasti puuttua pelastuslaitosten työaikajärjestelmiin. Uudistuksessa ei voida ottaa riskiä siitä, että työaikamuutokset romahduttaisivat pelastushenkilöstön työhyvinvoinnin. Tällä voisi olla kohtalokkaita seurauksia kansalaisten turvallisuuteen. Sen sijaan vuorokausityöhön liittyviä kehittämistarpeita voidaan ratkaista yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kesken. Toimivasta yhteistyöstä

on lukuisia esimerkkejä eri pelastuslaitoksissa.

Työurista tehtävä totta Tekevistä käsistä tulee pitää huolta myös niin, että henkilöstön työhyvinvoinnin ongelmat ja työkyvyn säilyttämisen haasteet otetaan tosissaan. — Työhyvinvoinnista puhutaan paljon, mutta puheen tasolle asia on sitten pitkälti jäänytkin. Kun liiton jäseniä tapaa ja heidän tunteitaan aistii, en voi olla sitä mieltä että tällä hetkellä pelastus-

laitoksissa kaikki voivat hyvin, sanoi SPALin järjestön johtaja Kim Nikula kokouksen avauspuheessaan. Järkevien työaikaratkaisujen lisäksi Nikula vaati pelastuslaitoksia ottamaan palomiesten työurien kehittämisen tosissaan. — Ikääntyvät palomiehet on jätetty oman onnensa nojaan. Tilanne on häpeäksi pelastustoimelle. On pelastuslaitoksia, joissa työuria kehitetään, mutta myös päinvastaisia tapauksia on paljon. Vetoan pelastuslaitoksiin — alkakaa käyttäytyä niin kuin puhutte. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


8

PALOMIESLIITTO

Pelastuslaitoksen tervehdyksen liittokokousväelle toi Keski-Suomen pelastusjohtaja Simo Tarvainen.

Suomi täyttää 100 vuotta, mutta myös Jyväskylällä on juhlavuosi: kaupunki perustettiin 180 vuotta sitten. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Meri Lumela (vihreät) esitteli elinvoimaisen kaupungin kehittämishankkeita.

TARVAINEN: Työurissa on vielä tekemistä JYVÄSKYLÄ tunnetaan valtakunnallisesti koulutuskaupunkina. Myös Keski-Suomen pelastuslaitos on oman alan koulutuksen kehittämisessä maan kärkeä, muistutti pelastusjohtaja Simo Tarvainen liittokokousväelle tuomassaan tervehdyksessä. Tarvainen kiitteli henkilöstön innostunutta otetta: — Olemme toisaalta panostaneet tehokkuuteen tuottavuushankkeiden muodossa, mutta myös henkilöstön osaamiseen, altistumisen ehkäisyyn sekä työturvallisuuteen. Mitään hanketta ei kuitenkaan viedä eteenpäin ilman innovatiivista henkilöstöä, joka lähtee kehittämään omaa toimintaa. Näitä aktiiveja on joukostamme löytynyt erinomaisen hyvin.

Tähtäin on palkankorotuksissa Neuvottelut julkisen sektorin uusista työ- ja virkaehtosopimuksista käynnistyivät liittokokouksen alla. Heti ensi töikseen työntekijäpuolen järjestöt irtisanoivat sopimukset. Menettelyllä halutaan vauhdittaa sopimusneuvottelujen etenemistä. Palkansaajilla on liittokierroksella selkeä tavoite: palkankorotukset. — Palomiesliitto haluaa turvata jäsenistön ostovoiman. Tavoitteena on myös hakea kompensaatiota epä-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Tekemätöntä työtä olisi vielä työurien parissa. — Työura-asiat eivät ole edenneet ollenkaan niin kuin olisi pitänyt. Tätä kehittämistä voitaisiin tehdä erittäin kiinteässä yhteistyössä työntekijöiden ja työnantajien kanssa. Haastan teitä henkilöstöjärjestön edustajia mukaan työhön, Tarvainen sanoi.

Keski-Suomen maakunta tulee olemaan yksi suurimmista maakuntatyönantajista, 10 000 työntekijällään. Tarvainen korosti, että pelastuslaitos on tehnyt kehittämistyötä juuri maakunta mielessä: — Haluamme olla valmiina ja osoittaa tehokkuutemme ja taloudellisuutemme.

oikeudenmukaiseksi koetulle kikyratkaisulle, joka leikkasi lomarahoja 30 prosenttia, Kim Nikula avasi tavoitetta. Palkankorotuksen lisäksi liiton toinen keskeinen tavoite neuvotteluissa on hakea pelastustoimen työaikakysymykseen jäseniä tyydyttävä ratkaisu. — Vuorokausityö on jäsenistön enemmistön mielestä toimivin työaikajärjestelmä, Nikula muistutti. Työnantajalla on työaikaan direktioeli työnjohto-oikeus, mutta paikallisesti voidaan sopia joustoista tai muista menettelyistä, jotka työaikaan ja palk-

kaan liittyvät. — Annamme liitosta kaiken mahdollisen tuen, jotta työajoista saadaan paikallisesti tyydyttävät ratkaisut, vakuutti Nikula.

Jäsenmäärä kasvaa edelleen Vakiintuneeseen tapaan liittokokous käsitteli vuoden 2016 vuosikertomuksen ja katsauksen vuoteen 2017. Liiton jäsenmäärä on jatkanut kasvua. Kun jäseniä vuoden 2016 lopulla oli noin 4200, on tämän hetkinen jä-


PALOMIESLIITTO

9

Poimintoja toimintasuunnitelmasta vuosille 2018—2020 g Palomiesliitto tulee osaltaan jatkamaan pelastustoimen uudistustyötä. Uudistuksessa luovuttiin viiden pelastusalueen mallista, jonka seurauksena uudistuksen tavoitteita jää toteutumatta. g Pelastuslaitosten operatiivisen henkilöstön vahvuusongelmien seurantaa ja raportointia tiivistetään. Toimiva, tehokas ja varautumistasoltaan riittävä pelastustoimi edellyttää panostusta henkilöstön määrään ja laatuun kaikilla pelastustoimen tehtävätasoilla. g Pelastushenkilöstön pääsääntöisenä työaikana tulee säilyttää vuorokausityön malli, joka on Palomiesliiton jäsenistön enemmistön kannattama. Liitto tekee työaikamallien kehittämisessä aktiivisesti yhteistyötä työnantajien kanssa. g Virka- ja työehtosopimusten neuvotteluissa (liittokierros) keskeisin tavoite on palkankorotukset. Lisäksi haetaan ratkaisua pelastushenkilöstön työaikakysymykseen. g Maakuntatyönantajalle siirryttäessä neuvottelujärjestelmä sekä sopimuskenttä ovat muuttumassa: Liitto tavoittelee neuvotteluoikeuksien osalta ratkaisua, joka parhaiten palvelee jäseniä ja paikallista edunvalvontaa.

senmäärä hieman yli 4400. Positiivinen jäsenmaksujen kehitys tuo liiton toimintaan taloudellista vakautta. Liittokokous hyväksyi toimintasuunnitelman seuraavalle kolmelle vuodelle. Suunnitelma ohjaa Palomiesliiton toimiston kolmea tiimiä: edunvalvontaa, viestintää sekä hallinto- ja tukitoimintoja. Edunvalvonnan osalta varaudutaan maakuntatyönantajien perustamiseen sekä sopimus- ja neuvottelujärjestelmän muutoksiin. Lisäksi edunvalvonnassa on useita muita painopisteitä,

g Hätäkeskuspäivystäjinä työskentelevien jäsenten edunvalvonnassa painopisteinä ovat muun muassa esimieskoulutus ja tutkinnon kehittäminen. HALin tavoite on olla hätäkeskusalan parhaiten tiedottava ammattiliitto. g Pelastuslaitosten osallistuminen ensihoitopalvelujen tuottamiseen tulee varmistaa jatkossakin. Ensihoitajina työskentelevien jäsenten edunvalvonnassa painopisteinä ovat muun muassa työaikaratkaisut, palkkauskehitys, riittävät henkilöstöresurssit sekä työturvallisuus. g Liitto tukee maakuntavaaleissa (mahdollisesti lokakuussa 2018) sekä eduskuntavaaleissa (huhtikuussa 2019) ehdolle asettuvia pelastusalan ammattilaisia: ehdokkaita esitellään netin vaalisivulla, sosiaalisessa mediassa sekä Pelastusalan ammattilainen -lehdessä. g Toimiston sähköistä laskutusta ja arkistointia, jäsenten verkkopalveluita sekä tilaisuuksien ilmoittautumisjärjestelmää kehitetään edelleen. Toimintasuunnitelma on kokonaisuudessaan jäsenten luettavissa netissä: www.palomiesliitto.fi > ekstranet > jäsen > liittokokous > liittokokouskansio

kuten pelastuslaitosten vuorovahvuuksien aktiiviseuranta. Palomiesliiton edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola totesi vahvuusongelmien olevan arkipäivää maakunnissa: — Vuorovahvuudet ovat liian pienet ja kun on päällekkäisiä ensihoidon ja pelastuksen tehtäviä, tehokkaan ja turvallisen pelastustyön alku viivästyy.

Ensi vuonna Ouluun Liittokokouksen virallisten kokousasioiden puheenjohtajana toimi Heikki

Nurmi Keski-Suomen pelastusalan ammattihenkilöstön ry:stä. Kokousta edeltävänä päivänä Keski-Suomen yhdistys järjesti "etkot" Jyväskylän keskustassa Cygnaeustalolla. Illallista oli saapunut nauttimaan ja palokunnan bändiä kuuntelemaan lähes 80 vierasta. Ensi vuoden liittokokous järjestetään Oulussa. Päivämäärä on vielä päättämättä, mutta vakiintuneen tavan mukaan kokous pidetään loppuvuodesta. Kokouksessa valitaan liittohallitus kaudeksi 2019—2010. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


10

PALOMIESLIITTO

LIITTOKOKOUKSEN JULKILAUSUMA:

Työaikamuutos voi vaarantaa pelastuslaitosten työhyvinvoinnin UUSIEN itsehallinnollisten maakuntien perustamista ei tule vaarantaa puuttumalla tarpeettomasti pelastuslaitosten työaikajärjestelmiin. Harkitsemattomat työaikamuutokset voivat pahimmillaan romahduttaa pelastuslaitosten henkilöstön työhyvinvoinnin, jolla voi olla kohtalokkaita seurauksia kansalaisten avunsaannille.

Maakuntauudistuksen yhteydessä uusien maakuntien yhdeksi tehtäväksi tulee alueensa pelastustoimen järjestäminen. Nykyiset aluepelastuslaitokset siirtyvät maakunnille vuoden 2020 alussa. Nykyisissä pelastuslaitoksissa pelastushenkilöstön vuorotyön yleisimmäksi malliksi on vakiintunut 24 tunnin vuorokausityö. Tätä työaikamallia noudatetaan ensisijaisena työaikamallina 20 pelastuslaitoksella 22:sta. Vuorokausityö on osoittautunut työnantajalle kustannustehokkaaksi tavaksi järjestää pelastustoimen jatkuva välitön lähtövalmius. Pelastuslaitosten henkilöstö kokee, että tämä työaika antaa parhaan mahdollisuuden palautua kuormittavasta työstä.

Enemmistö Palomiesliiton jäsenistä kannattaa vuorokausityötä pelastustoimen pääasiallisena työaikamallina. Palomiesliitolla on lukuisia kokemuksia pelastuslaitosten aikaisemmista työaikamuutoksista, joiden seurauksena henkilöstön työhyvinvointi on romahtanut. Maakuntauudistuksessa ei voida ottaa riskiä siitä, että näin kävisi uusissa maakuntien pelastuslaitoksissa. Vuorokausityöhön liittyviä kehittämistarpeita voidaan ratkaista ja paikallisia joustoja hakea yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kesken. Yhteistyöstä on useita toimivia esimerkkejä pelastuslaitoksissa. Palomiesliitto on ollut aloitteellinen yhteistyön rakentamisessa: liiton aloitteesta on esimerkiksi käynnistetty työryhmätyöskentely, jossa selvitetään työaikaan liittyviä paineita ja mahdollisuuksia.

Palomiesliiton liittokokous Jyväskylä 1.12.2017

PÄÄTÖKSET: Lisävakuusrahasto jatkaa

T

ämän vuoden liittokokouksessa päätökset painottuivat talousasioihin ja toimintasuunnitelmaan. Kaikki esitykset hyväksyttiin ilman äänestyksiä. Kokous hyväksyi vuoden 2016 tilinpäätöksen ja vuosikertomuksen sekä sopimustavoitteet ja toimintasuunnitelman vuodelle 2018. Kokouksessa päätettiin jäsenmaksuista vuodelle 2018. Maksuihin ei tul-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

lut muutoksia. Työssä käyvän jäsenen maksu on 1,1 % ennakonpidätyksen alaisesta tulosta, jonka lisäksi jäsenyhdistys voi periä oman jäsenmaksun toimintansa ylläpitämiseksi. Jäsenmaksu on verotuksessa automaattisesti vähennyskelpoinen. Palomiesliiton jäsenten lisävakuusrahaston toimintaa jatketaan. Rahasto perustettiin alun perin kahden vuoden määräajaksi. Siitä on maksettu avus-

tuksia lääketieteellisiin hoitoihin ja kuntoutuksiin, joilla on merkittävästi nopeutettu jäsenten palaamista takaisin työelämään. Rahastosta jäseniltä saatu palaute on ollut niin myönteistä, että toimintaa päätettiin jatkaa. Liiton sääntöuudistusta valmistelevan työryhmän työskentelyaikaa jatkettiin vuoteen 2019 saakka, johtuen maakuntauudistuksen saamasta lisäajasta. n


PALOMIESLIITTO

11

Oulu-Koillismaan pelastuslaitosta perustettaessa Väätäinen osallistui luottamusmiehenä Oulun kaupungin kanssa käytyihin neuvotteluihin, jotka liittyivät henkilöstön siirtymisen ehtoihin.

Yksi mielenkiintoinen kokemus Väätäiselle oli, kun Kuusamon palomiesyhdistys sai vuonna 2000 järjestettäväkseen liittokokouksen. — Siihen aikaan aisti, että ammattiliitoilla on keskenään natinaa siitä, saako SPAL tulla neuvottelupöytiin. Varmasti se loi epätietoisuutta jäsenten keskuuteen. Tästä on päästy paljon eteenpäin, enää liittojen välillä ei ole sellaista vastakkainasettelua. Kahdenkymmenen neljän vuoden jälkeen SPALilla on nyt arvostettu asema ja toiminnassa on ryhtiä. Väätäinen rohkaisee liiton jäseniä tulemaan mukaan paikalliseen ammattiyhdistystoimintaan. — Tehtäviä riittää laidasta laitaan. Erityisesti nuorten kannattaisi tulla aktiivisesti mukaan, keräämään kokemusta ja osaamista ay-toiminnasta. Kun saa vastuuta, uskaltaa ottaa isompia saappaita vastaan. — Ei näitä asioita kukaan muu hoida, jos me ei itse hoideta. n Tuomo Määttä ja Pekka Väätäinen Oulu-Koillismaan pelastuslaitokselta saivat hopeiset ansiomerkit.

Kultaisen ansiomerkin saivat:

" Rohkeasti mukaan!"

L

iittokokouksessa myönnettiin kaikkiaan 21 ansiomerkkiä SPALin ammattiyhdistystoiminnassa ansioituneille. Päätöksen merkkien saajista tekee liittohallitus, jäsenyhdistysten esityksestä. Oulu-Koillismaan Kuusamon paloasemalla ylipalomiehenä työskentelevä Pekka Väätäinen sai hopeisen ansiomerkin. Väätäinen on toiminut aikaisemmin pelastushenkilöstön luottamusmiehenä ja tällä hetkellä Kuusamon varaluottamusmiehenä. — Tuntuu että työllä on ollut arvoa, kun se näin huomioidaan. Varmasti tunnustuksen tunnearvo kasvaa entisestään ajan myötä, Väätäinen sanoo. Kun Palomiesliitto 24 vuotta sitten perustettiin, kuusamolaiset palomiehet olivat aluksi henkilöjäseniä, kunnes muutaman vuoden jälkeen perustivat paikallisen yhdistyksen. Alueellistamisen yhteydessä yhdistys fuusioitui Oulun palomiesyhdistykseen.

JANI FRANTTI, Lapin pelastushenkilöstö RAIMO HOLMSTRÖM, Länsi-Uudenmaan esimiehet REIJO HUHTALA, Lapin pelastushenkilöstö MATTI KAARNA, Mikkelin vakinaiset palomiehet PEKKA KAARTINEN, Kuopion palomiesyhdistys MAURI KOIVISTO, Kuopion palomiesyhdistys PASI KÄÄRIÄINEN, Espoon palohenkilöstö ARTO LAPPI, Kuopion palomiesyhdistys ILKKA MUSTAKANGAS, Espoon palohenkilöstö KIM NIKULA, Palomiesliiton toimisto

Hopeisen ansiomerkin saivat: KAJ ARTELA, Länsi-Uudenmaan esimiehet JANNE ESKOLA, K-S pelastusal. ammattihenkilöstö MIKKO ILMONEN, Keski-Uudenm. palomiesyhdistys MARKO LAURILA, Espoon palohenkilöstö RAIMO LEINO, Turun seudun palomiehet TUOMO MÄÄTTÄ, Oulun palomiesyhdistys HEIKKI NURMI, K-S pelastusal. ammattihenkilöstö LAURA RUOKONEN, Palomiesliiton toimisto JARI RUUSKA, Keski-Uudenmaan palomiesyhdistys TERO VUORELA, K-S pelastusal. ammattihenkilöstö PEKKA VÄÄTÄINEN, Oulun palomiesyhdistys

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


12

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

PELASTUSYLIJOHTAJA ESKO KOSKINEN:

"Maakuntauudistus vie pelastustoimea eteenpäin" Maakuntien tulee varmistaa, että myös pelastuslaitoksilla on elinvoimaa.

P

elastustoimi on tammikuussa 2020 aloittavien maakuntien toiseksi suurin toimiala. Sosiaali- ja terveystoimi on yli 200 000 työntekijällä maakuntien selvästi mittavin sektori, mutta heti toisena tulee pelastustoimi reilulla 5 000 vakinaisella työntekijällään. Maakunnassa pelastuslaitos on virkamääräänsä painavampi tekijä. Alueellisen varautumisen yhteensovittamisen tehtävä siirtyy aluehallintovirastoilta maakunnille. Muutos tarjoaa tilaisuuden nostaa varautumisen tasoa, ja tähän uuteen varautumisen kokonaisuuteen sovitetaan myös pelastuslaitoksia. — Varautumisen merkityksen kasvamisesta vallitsee laaja yksimielisyys. Siviiliyhteiskuntaa täytyy rakentaa entistä kriisinkestävämmäksi häiriötilanteiden varalta ja tähän maakuntauudistus antaa hyvän mahdollisuuden, sisäministeriön pelastusylijohtaja Esko Koskinen sanoo. Maakunnan jokainen toimiala varautuu oman toimintansa jatkuvuuden turvaamiseen häiriötilanteissa. Toimialojen varautumisen koordinaatio tehdään konsernitasolla. Lisäksi maakunnan tehtäväksi tulee sovittaa yhteen alueen viranomaisten, kuntien, elinkeinoelä-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

män ja järjestöjen varautumista maakunnan tasolla. Tämä tarkoittaa yhteistä suunnittelua ja harjoittelua. Koskisen mukaan on tärkeää, että maakunnissa hyödynnetään pelastuslaitosten asiantuntemusta, kun varautumista suunnitellaan. — Pelastustoimella on vankkaa riskienhallinnan osaamista. Toivon että nyt kun maakuntien organisaatioita rakennetaan, pelastuslaitosten kyvyt tulisivat hyvin käytetyksi. Viesti kohdistuu kaikkiin 18 maakuntaan: — Hyödyntäkää pelastuslaitosten sekä sosiaalija terveystoimen varautumisen osaamista. Rakentakaa maakuntaan varautumisen foorumi ja kytkekää siihen mukaan kaikki alueenne toimijat. Tehkää varautumisesta yhteinen juttu.

Pelastustoimen uudistus on juuri nyt puolivälin kynnyksellä. Uudistus käynnistettiin kaksi vuotta sitten, syksyllä 2015. Nykyhetkestä maakuntien pelastuslaitosten käynnistymiseen on kaksi vuotta aikaa. Uudistuksen tavoitteet johdettiin hallitusohjelmasta: pelastustoimen valtakunnallista johtamista, suunnittelua ja koordinaatiota vahvistetaan. Sisäministeriö valmistautui viiden pelastuslaitoksen malliin, kunnes ministerit sote-väännön tuoksinassa syksyllä 2016 päättivät, että ensihoidosta sekä pelastustoimesta vastaavat kaikki 18 maakuntaa. Sote-valmistelun vaikeuksien johdosta koko uudistuspaketti sai yhden vuoden jatkoajan. Vieläkään ei ole varmaa, miten lakiesitysten ensi keväänä eduskunnassa käy. Isoin poliittinen kiista koskee palveluiden valinnanvapautta.


PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

” Suomi saa ensi vuonna uuden pelastustoimen ylijohtajan. Esko Koskinen on ilmoittanut irtisanoutumisestaan. — Ei tässä ole mitään erikoista dramatiikkaa. Aikaistan eläkkeelle jäämistäni neljällä kuukaudella. Virkamääräykseni päättyisi joka tapauksessa vuoden 2018 lopussa. Nyt on hyvä hetki jäädä eläkkeelle.

Kaiken tämän jälkeen pelastustoimen uudistuksen on sanottu väljähtyneen: rakenneuudistus vesittyi, eikä uudistuksen 14 työryhmästä ole toistaiseksi tullut julkisuuteen juuri pihahdustakaan, vaikka työtä on tehty kohta kahden vuoden ajan. Pelastusylijohtaja Koskinen sanoo ymmärtävänsä hyvin tällaisen tunnelman. — Kaikki puhe on tähän asti keskittynyt maakuntauudistukseen ja varautumiseen. Palokuntien elämän kannalta ei oikein ole ollut uutta näytettävää,

13

Ainakin toistaiseksi vallitsee yksimielisyys siitä, että pelastuslaitokset ovat mukana ensihoidossa.

kuin ehkä uhkatekijöitä. Ymmärrettävästi näyttää lässähtäneeltä. — Jatkossa painopiste on kuitenkin siirtymässä pelastustoimen sisältöasioihin, Koskinen sanoo. Usea uudistuksen työryhmä on ilmoittanut kertovan esityksiään ensi vuoden aikana. — Ovatko ne sitten veret seisauttavia, keskustelua aiheuttavia linjauksia, nähdään myöhemmin. Nyt ollaan vähän välivaiheessa. Koskinen miettii, että vesittymisen tunteen syy saattaa olla viestinnällinen: onko työryhmien työstä osattu kertoa, ja kun uusia ideoita jatkossa esitetään, kuinka ne pystytään kentälle markkinoimaan? — Itse alun perin mielessäni hahmottelin, että meillä olisi vuoden 2017 lopulla enemmän keskusteltavaa. Oletin, että työryhmät olisivat tehneet työn nopeammin. Mutta kun olen kuullut selityksiä, ne ovat kaikki perusteltuja, joten työryhmiä ei ole tarpeen syyttää.

Tulevatko uudistuksen alkuperäiset tavoitteet sitten toteutumaan, kun matkalla on ollut mutkia? Koskisen mukaan "varmaan osittain ja modifioituna". — Pelastustoimen säilyminen ensihoidon palveluntuottajana ei ollut hallitusohjelman tavoite. Olen tyytyväinen, että ainakin toistaiseksi vallitsee yksimielisyys siitä, että pelastuslaitokset ovat mukana ensihoidossa ja järjestelyt toteutetaan sen mukaisesti. Tavoite pelastustoimen johtamisen selkeytymisestä ja sisäministeriön vahvemmasta asemasta pelastuslaitoksien suuntaan on toteutumassa lainsäädännössä. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


14

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

Hallitusohjelman jälkeen valmistuneessa sisäisen turvallisuuden selonteossa todettiin keskeiseksi tavoitteeksi turvata sisäisen turvallisuuden viranomaisten resurssit. Se ei tarkoita pelkästään poliisia, rajaa ja hätäkeskusta, vaan myös pelastustoimea, Koskinen huomauttaa. — Maakuntauudistuksessa tulee huolehtia siitä, että pelastuslaitoksilla on järkevät elinmahdollisuudet eli resurssia käytössä. Resursseilla tarkoitan henkilöstöä, osaamista, kalustoa ja muita toimintaedellytyksiä, Koskinen sanoo. Maakuntien rahoitusjärjestelmä ja pelastustoimen huomioiminen rahoituspäätöksissä on vielä suuri arvoitus. — Olemme tuoneet omat näkökulmamme esiin. Nyt toivotaan poliitikoilta suurta viisautta, että myös muut maakuntien toimialat kehittyvät, ei pelkästään sosiaali- ja terveystoimi.

Tuleeko maakunnista hyvä koti pelastuslaitoksille? Koskinen sanoo aina pyrkivänsä ajattelemaan optimistisesti. — Luotan että tulee hyvä. Näen pelkästään mahdollisuuksia: pelastustoimella on selkeä asema ensihoidossa, olemme maakunnan toiseksi suurin toimiala ja varautuminen, joka on myös uusi elementti, on selvässä nousubuumissa. — Ajattelen niin, että kun maakuntauudistus vakiinnuttaa tietyt järjestelmät, se antaa myös mahdollisuuden kehittymiselle. Isossa kuvassa se tarkoittaa pelastustoimelle mahdollisuutta käyttää osaamistaan laajemmin yhteyskunnassa. Jos uudistuksen hetki osataan käyttää oikein hyväksi, maakuntamalli vie pelastustoimea toimialana eteenpäin, Koskinen näkee. — Sitten täytyy vain uskoa, että maakunta virastona toteutetaan niin, että pelastustoimi voi olla siihen tyytyväinen, eikä tapahdu mitään taaksepäin menoa. Myös sisäministeriön pelastusosasto uudistuu. Vuoden 2018 alusta alkaen toimitaan viidessä yksikössä, jotka keskittyvät pelastustoimen ohjaukseen, pelastustoimen palveluihin, oikeusasioihin, siviilivalmiuteen sekä kansainvälisiin asioihin. Siviilivalmiusyksikkö eli varautumisen yksikkö on täysin uusi toiminto, jota tarvitaan, kun maakuntien varautumisen koordinaation vastuu tulee sisäministeriölle. Yksikön johtajana on varautumispäällikkö Jussi Korhonen. Noin neljänkymmenen työntekijän pelastusosasto saa vuoden 2020 alussa 26 uutta virkamiestä, kun aluehallintovirastojen pelastustoimen ja varautumisen asiantuntijat siirtyvät ministeriöön.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

— Lisäväkeä tarvittaisiin jo nyt. Meidän ongelmana on, että henkilökuntaa on hirmuisen vähän ja valmistelutyötä hyvin paljon, Koskinen harmittelee. Johtokin uudistuu. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg on valittu valtiovarainministeriöön alivaltiosihteeriksi, vetämään maakuntauudistusta. Pelastusylijohtaja Koskinen on ilmoittanut jäävänsä virasta pois ennakoitua aikaisemmin. — Jätän maaliskuun alkupuolella irtisanoutumisilmoituksen. Eläke alkaa 1. syyskuuta, mutta käytännössä viimeinen työpäiväni on ennen kesälomaa, Koskinen kertoo. Irtisanoutumisesta käynnistyy pelastusylijohtajan viran täyttöprosessi. Todennäköisesti uusi johtaja on tiedossa ennen kesää.

Oikeustieteen kandidaatti, varatuomari Esko Koskinen on toiminut ylijohtajan virassa lokakuusta 2013 asti ja sisäministeriössä kaikkiaan 70-luvun puolivälistä alkaen. Hän täyttää ensi vuonna 67 vuotta. Eläkkeen aikaistamiselle on Koskisen mukaan kaksi syytä: — Hallitus vaihtuu keväällä 2019 ja seuraavan ylijohtajan on hyvä aloittaa jo syksyllä valmistautuminen uuteen hallitusohjelmaan. Toinen syy on itsekäs — katsoin että nyt riittää, pitkän kesäloman jälkeen on hyvä vaihtaa eläkeläishommiin eikä enää tulla pariksi kuukaudeksi häiritsemään. Maakuntavalmistelun saama lisäaika vaikutti päätökseen. — Pelastustoimen lainsäädäntö on eduskunnassa, joten voin ajatella tehneeni jonkin asian kunnolla, vaikka olisi ollut hienoa suorittaa johtajan vaihdos maakuntien käynnistymisen yhteydessä. Pelastustoimen uudistuksen työryhmien työ jatkuu vielä 1,5 vuotta, joten seuraajallani on vielä mahdollisuus ohjata uudistumista oman näkemyksestä mukaan. Uudelta pelastusylijohtajalta vaadittavia ominaisuuksia Koskinen ei halua lähetä tarkasti määrittelemään, mutta toteaa: — Jatkossa pelastusosasto ei ole pelastustoimen etäinen ohjaaja, vaan vahvemmin ohjaamassa pelastuslaitosten elämää, rahoituksen ja tavoitteiden asettamisen kautta. Rooli varautumisessa kasvaa. Ylijohtajan tehtävä on varmasti erilainen kuin nyt. n

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuva SISÄMINISTERIÖ


15

Hyödynnä JÄSENETUSI HENKIVAKUUTUKSESSA Kuinka sinä pärjäisit, jos joutuisit huolehtimaan kaikesta yksin? Pystyisitkö pitämään perheen nykyisen asunnon ja selviäisitkö muista lainoista? Tiesithän, että järjestöjäsenenä sinä ja puolisosi olette oikeutettuja Suomen edullisimpaan henkivakuutukseen.* Ota täysi hyöty jäsenyydestäsi ja osta vakuutus osoitteessa

ä

Hyödynn

JÄSENETUSI

henkivakuutuskuntoon.fi *Suomen edullisimman henkivakuutuksen (Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:n tekemä hintavertailu 9/2016) järjestöjäsenille myöntää Suomen vanhin henkivakuutusyhtiö, Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


16

VALTAKUNNALLINEN SELVITYS:

Toimintavalmiusajoista jäädään jälkeen koko ajan Aluehallintovirastot ovat laskeneet parisataa I- ja II-riskiluokan ongelmaruutua, joilla toimintavalmiusajan tavoite jää toteutumatta vuodesta toiseen.

M

arraskuussa julkaistu ensimmäinen valtakunnallinen selvitys kiireellisten pelastustehtävien toimintavalmiusaikojen toteutumisesta kattaa vuodet 2013—2016. Sen mukaan pelastuslaitokset ovat toistuvasti jääneet toimintavalmiusajan tavoitteistaan. Valtaosassa riskiruuduista valtakunnalliset vähimmäistavoitteet toteutuvat. Lähes kaikilla pelastuslaitoksilla on kuitenkin puutteita vähimmäistavoitteen saavuttamisessa joissain ruuduissa. Paikoin ruuduista muodostuu suuria yhtenäisiä alueita. Suurin yhtenäinen alue on pääkaupunkiseudulla. Ongelmia toimintavalmiusajassa oli erityisesti suurien kaupunkien tiiviisti rakennetuilla alueilla. Neljällä pelastuslaitoksella viidestä oli ruutuja, joissa toimintavalmiusajalle asetettu vähimmäistavoite ei ole toteutunut yhtenäkään vuotena. Valtaosa näistä oli I- ja II-riskiluokkien ruutuja.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Ruutuja, joissa toimintavalmiusajan tavoite on jäänyt vuosittain toteutumatta, nimitetään "ongelmaruuduiksi". Näitä on noin 200 kappaletta. Selvästi eniten niitä on Helsingissä. Tämän jälkeen tulevat Keski-Uusimaa ja LänsiUusimaa. Näillä kolmella laitoksella on tosin lukumääräisestikin eniten I- ja IIriskiluokka-alueita. Myös Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja PohjoisSavossa on muita enemmän ongelmaruutuja. Kuntakohtaisesti tarkasteltuna ongelmaruutuja on eniten Helsingin, Espoon ja Vantaan alueilla. Uudenmaan ulkopuolella puutteet keskittyivät Turkuun, Kotkaan, Jyväskylään, Tampereelle, Kuopioon ja Ouluun.

Ongelmat eivät aina kirjaudu PRONTOon. Selvityksessä tarkasteltiin myös I-riskiluokan ongelmaruutujen ruutukohtaista henkilövahinkoriskiä. Tätä varten kaivettiin esiin onnettomuuksissa loukkaantuneiden lukumäärät. Huomio oli, että useissa ongelmaruuduissa oli kohonnut henkilövahinkoriski kaikkiin I-riskiruutuihin verrattuna. Toimintavalmiusajan ja loukkaantumisriskin välistä yhteyttä selvityksessä ei arvioitu sen tarkemmin. Selvitys on kuuden aluehallintoviraston yhteistyönä tekemä.

Vahvuus ei täydenny lainkaan Raportin huomiot eivät yllätä Palomiesliitossa. Julkaistut taulukot vain vahvistavat jo olemassa ollutta tietoa pelastuslaitosten ongelmista. — Tilastoista tulisi aina ensisijaisesti katsoa tehokkaan pelastustoiminnan alkamiseen kulunutta aikaa, ei niinkään ensimmäisen yksikön kohteen saavuttamisen aikaa, edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola SPALista korostaa. — Se ei vielä riitä, että ensimmäinen yksikkö on kohteessa toimintavalmiusajan tavoitteen puitteessa. Pelastusryhmän pitää pystyä aloittamaan pelastustoiminta turvallisesti. Siksi pelastusyksiköiden miehistövahvuuksista huolehtiminen on aivan oleellista. I-riskiruuduissa vahvuus pääsääntöisesti täydentyy nopeasti. II-ruuduissa tilanne saattaa olla tyystin toinen. — Kakkosriskiluokassa paikalle saapuu yhdestä kahteen kaveria, eikä tehokas pelastustoiminta käynnisty ennen kuin vahvuus täydentyy. Valitettavasti hyvin usein käy niin, ettei vahvuus täydenny. Avin raportin mukaan vuonna 2016 kakkosriskiruuduissa kävi 306 kertaa niin, ettei tehokas pelastustoiminta alkanut. Jaakkolan mukaan on täysi syy epäillä, että ongelma on suurentunut vuoden 2016 jälkeen. — Kun joskus tulevaisuudessa raportoidaan vuoden 2017 tilastot ja vuodet tästä eteenpäin, nähdään kakkosriskiluokkien ruutujen pelastustoiminta-aikojen edelleen huononevan.


.25 9.45 9

.35 7.41 6

TAUSTAKUVA: ISTOCK.COM/J33P3L2

17

.25 6.34 7

.35 7.41 6 25 .34 7. 6 8 .4 7 .04 6.56 8

.11 7.25 7 .20 7.45 7

7.15

— Kakkosruutujen tehtäviin hälytetään paloasemat, jotka ovat monin paikoin päiväpalomiesten ja sopimuspalomiesten varassa. Useat pelastuslaitokset ovat tehneet muutoksia varallaolo-ohjeisiin ja tämä tulee väistämättä näkymään näiden ruutujen tilastoissa. Koko tilastointiin tulee suhtautua suurella varauksella: — Tiedossa on, etteivät ongelmat aina kirjaudu PRONTOon. Poikkeamatilanteiden raportointi järjestelmään vaatii ylimääräistä työtä, joka usein kiireessä jää tekemättä.

Ministeri vaatii heti parannuksia

.55 8.45 6 .55 9.03 7.1 7.25

7.02

Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje (2012) antaa tavoiteajat hälytykselle, hälytykseen lähdölle, ajoajalle, ensimmäisen yksikölle kohteessa, ensitoimenpiteille, tehokkaalle pelastustoimen alkamiselle, avunsaannille sekä joukkuehälytykselle. Aluehallintoviraston selvityksessä tarkasteltiin ensimmäisen yksikön toimintavalmiusaikaa sekä tehokkaan pelastustoimen alkamista (I-riskiluokassa 6 minuuttia sekä 11 minuuttia, II-riskiluokassa 10 sekä 14 minuuttia hälytyksestä). Ohjeen mukaan vähimmäistavoitteena on, että kiireellisissä pelastustehtävissä ensimmäinen yksikkö saavuttaa riskiruudun toimintavalmiusaikatavoitteen vähintään 50 %:ssa tehtävistä. Pelastustoiminnan toimintavalmiusajan tulee täyttyä vähintään 50 %:ssa tehtävistä. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


18

Selvitys ei sisäministeriön mukaan ollut tilaustyö, mutta aineisto tuli ministeriön käyttöön sopivaan aikaan: pelastusosastolla valmistaudutaan tuleviin neuvotteluihin, joita maakuntien kanssa käydään pelastustoimen palvelutasosta ja sen mahdollisista puutteista. Sisäministeriön hankejohtaja Taito Vainion mukaan on selvää, että pelastustoiminta ei nyt kaikkialla pääse alkamaan riittävän nopeasti. — Tieto on erittäin arvokasta, kun suunnittelemme pelastustoimen siirtoa maakuntien tehtäväksi, Vainio totesi ministeriön tiedotteessa.

Sisäministeri Paula Risikko (kok) ilmoitti pitävänsä tärkeänä, että korjauskeinoista aletaan pikaisesti keskustella sisäministeriön ja aluehallintovirastojen asiantuntijoiden sekä pelastusjohtajien kesken. — Toimenpiteet toimintavalmiusaikojen parantamiseksi on käynnistettävä heti, Risikko tiedotti. Ministeriö on käynnistänyt hankkeen palvelutasopäätösten yhtenäistämisestä. Myös toimintavalmiuden suunnitteluohjeeseen tullaan tekemään muutoksia, kun pelastustoimen uudistus etenee. n

Raportti toimintavalmiusajoista on luettavissa aluehallintovirastojen nettisivulta: http://www.patio.fi/ peva-toimintavalmius Sivulta löytyy mm. toimintavalmiustilastot pelastustoimen alueittain ja kunnittain.

ALUEHALLINTOVIRASTOT:

Onko tämä huomattava epäkohta? MARRASKUUSSA julkaistussa toimintavalmiusaikojen raportissa aluehallintovirastot (avit) eivät esitä mitään toimenpidesuosituksia pelastuslaitoksille. Etelä-Suomen aluehallintoviraston johtajan Kimmo Kohvakan mukaan virastot parhaillaan yhteistyössä sisäministeriön kanssa keskustelevat siitä, mitä raportissa esille nostetut huomiot tarkoittavat. Lain mukaan aluehallintovirasto valvoo pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa alueellaan. Mikäli palvelutasossa on huomattavia epäkohtia eikä niitä korjata aluehallintoviraston huomautuksesta, aluehallintovirasto voi velvoittaa pelastuslaitosta korjaamaan palvelut laissa vaaditulle tasolle. — Selvitämme nyt sitä, millaisen epäkohdan olemme löytäneet. Onko tämä sellainen huomattava epäkohta, johon on välittömästi valvontatoimin puututtava. Toisaalta harkitaan, mitä vaikutuksia löydöksellä on pitkällä jänteellä palvelutasopäätöksiin ja pelastustoimen lainsäädännölliseen ohjaukseen. — Ydinkysymys tietysti on, että kun on olemassa kansallinen normisto, jossa on määritelty vähimmäistaso, miten menetellään kun taso ei täyty?

Raportissa näytetään ensimmäistä kertaa toimintavalmiusaikojen toteutuminen kansallisesti. Alueelliset ongelmat ovat olleet tiedossa jo ennenkin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun osalta toimintavalmiusajat ovat olleet avin tarkastelussa parin vuoden ajan. Selvitys nostaa esille suurten kaupunkien keskustaalueiden toimintavalmiusaikojen ongelmat.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

— Selittäviä tekijöitä löytyy suhteellisen paljon sille, miksi juuri näillä alueilla saavutettavuus on erityinen haaste. Toisaalta nämä ovat ne riskiruudut, jotka kansallisesti on todettu sellaisiksi, joissa toimintavalmiutta on erityisesti tarkasteltava, Kohvakka muistuttaa.

Selvitys antaa yhden näkökulman pelastustoimen toimintavalmiuteen. Tilastollisesti luotettavin tulos koskee ensimmäisen yksikön toimintavalmiusaikaa eli lähtöajan ja ajoajan kokonaisuutta, korostaa Kohvakka. Sen sijaan tehokkaan pelastustoiminnan alkamisaikojen luotettavuus on kyseenalainen. Usean pelastuslaitoksen kohdalla PRONTOn tilastot eivät kerro mitään todellisuudesta. — Tuli esille, että monellakaan alueella PRONTOn automaattisesti riskiluokkaan liittämää aikaa ei ole korjattu selosteisiin. Kohvakka huomauttaa, että oleellisinta olisi kiinnittää huomio avunsaantiaikaan eli aikaan onnettomuuden alkamisesta siihen kun tehokas pelastustoiminta alkaa vaikuttaa. — Tiedämme tarkasti hätäkeskuksen hälytysten käsittelyajat sekä tämän selvityksen jälkeen ensimmäisen yksikön toimintavalmiusajan, mutta valitettavasti kaikkia avunsaantiajan osioita ja niiden vaikutusta onnettomuustyypeissä ei ole tutkittu. — Pelastustoiminnan toimintavalmiuden kokonaisuuteen liittyy siis paljon kysymysmerkkejä. Siksi on oltava harkitsevainen, kun johtopäätöksiä selvityksen valossa tehdään, Kohvakka esittää.


PALOMIESLIITTO

19

Neuvottelut tiivistyvät LIITTOKIERROS: Vuodenvaihteen jälkeen esillä ovat täsmälliset vaatimukset palkankorotuksista.

N

euvottelut uusista työ- ja virkaehtosopimuksista ovat lämpenemässä. Tähän mennessä työnantaja- ja työntekijäosapuolet ovat esittäneet tavoitteitaan vasta yleisellä tasolla. Alun tunnustelujen jälkeen kokoustahti kiihtyy huomattavasti tammikuussa. Silloin tiedossa ovat osapuolten täsmälliset vaatimukset: neuvottelupöydissä esillä ovat palkat sekä sopimustekstit. Tähtäin on tammikuun lopussa. Nykyisten sopimusten voimassaolo päättyy 31. tammikuuta.

Kuntien teknisen henkilöstön sopimuksen (TS) ensimmäinen neuvottelutapaaminen järjestettiin 7. marraskuuta. Seuraava kokous sovittiin 19. päivälle joulukuuta. Myös kunnallisen yleisen työ- ja virkaehtosopimuksen (KVTES) neuvottelut sekä valtion virka- ja työehtosopimuksen (VES) neuvottelut käynnistyivät marraskuussa. Palomiesliiton jäsenistä TS:n ja KVTESin piirissä ovat pelastuslaitoksissa ja sairaanhoitopiireissä työskentelevät jäsenet, VESin piirissä hätäkeskuksissa työskentelevät jäsenet.

KoHon TS-pöydän neuvottelut käy Palomiesliitto. Varsinainen neuvottelija on järjestön johtaja Kim Nikula ja hänen varaneuvottelijanaan toimii edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola. Valtion sopimusneuvottelussa Palomiesliiton neuvottelujärjestönä on Pardia.

Palomiesliiton tärkein tavoite sekä kunta- että valtiosektorin neuvottelupöydissä on palkankorotus. Kunta-alan neuvotteluissa on myös tavoitteena saada työaikakysymyksessä jäsenistöä tyydyttävä ratkaisu. Liittohallitus linjasi tavoitteet seminaarissa syyskuussa. Tavoitteita täsmennettiin hallituksen kokouksessa 30. marraskuuta. Sekä kunta-alan että valtion työntekijöitä edustavat pääsopijajärjestöt irtisanoivat marraskuussa kaikki julkisalan työ- ja virkaehtosopimukset. Irtisanominen tarkoittaa sitä, että järjestölliset toimenpiteet ovat mahdollisia jo 1. helmikuuta alkaen, mikäli neuvottelut eivät etene tai niissä ei päästä tyydyttävään lopputulokseen. Julkisen sektorin sopimukset ovat liittokierroksen viimeisiä neuvottelupöytiä. Yksityissektorilla ensimmäiset sopimukset neuvoteltiin lokakuun lopulla. n

Palomiesliitto tiedottaa jäsenilleen sähköpostilla neuvottelujen etenemisestä. Tietoa neuvotteluista julkaistaan myös nettisivuilla www.palomiesliitto.fi.

SPALin kuntapuolen neuvottelujärjestö on KoHo, jonka neuvottelijat istuvat pääneuvotteluryhmässä ja KVTES-pöydässä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


20

HAL

Ylikuormittuminen Vaasan hätäkeskuksessa ei voida hyvin. Kuudesta keskuksesta juuri Pohjanmaalla tehdään toiseksi eniten ylitöitä ja sairastetaan eniten.

P

ohjanmaan hätäkeskuksessa tehtiin vielä vuonna 2014 maan hätäkeskuksista vähiten ylitöitä, mutta 2016 ylityötunteja kertyikin jo toiseksi eniten Keravan jälkeen. Viime vuonna Vaasan 66-henkinen päivystyshenkilöstö teki 1369 tuntia ylitöitä, kun samaan aikaan Porin 65 päivystyshenkilöä teki ylitöitä 252 tuntia. Samaan aikaan kun Vaasan hätäkeskuksen ylitöiden määrä on kasvanut, on myös ilmoitusten määrä päivystäjää kohti noussut, vastausajat laskeneet ja henkilöstön työtyytyväisyys laskenut.

Ylikuormittumisen juuret ovat Hätäkeskuslaitoksen uudistuksessa, jolloin hätäkeskusten määrä tiivistettiin kuuteen. Tuolloin Vaasa epäonnistui päivystäjien rekrytoinnissa. Hätäkeskuksen apulaispäällikkö Kai Paldanius kertoo, että Keski-Suomen keskuksen yhdistyessä Vaasaan marraskuussa 2014, Jyväskylän seudulta päivystäjiä siirtyi ainoastaan kuusi. Lisäksi Hämeen-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

linnasta onnistuttiin rekrytoimaan muutama. — Meille siirtyi hyvin vähän henkilökuntaa, kaikista vähiten hätäkeskusten yhteenliitoksissa. Miksi sitten Vaasaan ei siirrytty, en osaa sanoa. Ehkä pitkä työmatka ja pelot kaksikielisyydestä vaikuttivat, Paldanius aprikoi. Hätäkeskuksessa jouduttiin aktiivisesti metsästämään päivystäjiä soittamalla heidän perään, jotta kaikki virat saatiin täytettyä. Paldanius kertoo, että työntekijöitä onnistuttiin rekrytoimaan muun muassa Kuopion ja Oulun seuduilta. — Tiedossamme on, että muualta tulevat eivät aina kotiudu Vaasan seudulle, vaan ovat täällä kunnes saavat omalta paikkakunnaltaan viran.

Olemme palkanneet kaikki pätevät päivystäjät, mitä on ollut mahdollista saada.

Virat ovat Vaasassa tällä hetkellä täynnä, mutta henkilötyövuosia karttuu vähemmän kuin laitoksen tasolta keskukselle on kiintiöity. Yksi henkilötyövuosi (htv) on työaika, jonka yksi kokopäiväinen työntekijä tekee vuodessa. Henkilöstön alhainen htv-toteuma johtuu Paldaniuksen mukaan siitä, että vapautuvia paikkoja ei heti saada täytettyä, eikä kaikkiin lyhyisiin määräaikaisuuksiin saada tekijöitä. Osittain syynä on päivystyshenkilöstön korkeat sairauspoissaololuvut.


HAL

21

— Emme ole siitä ylpeitä, mutta meillä on Hätäkeskuslaitoksen suurimmat sairauspoissaololuvut. Meillä on paljon pitkiä ja keskipitkiä sairauslomia, mutta kuitenkin vähiten keskuksista lyhyitä sairauspoissaoloja. Runsaat sairauslomapäivät ja vajaus htv-toteumassa kasvattavat ylitöiden määrää. — Ylimääräisten työntekijöiden palkkaaminen ei olisi edes mahdollista, koska Vaasaan ei ole kerta kaikkiaan tulijoita. Olemme palkanneet kaikki pätevät päivystäjät, mitä on ollut mahdollista saada.

Ylitöiden korkeaan määrään vaikuttaa Paldaniuksen mukaan myös viikot, joihin sattuu arkipyhiä. Jaksotyössä arkipyhät, kuten vappu ja juhannus, vähentävät jakson työaikaa kahdeksan tuntia. Samaan aikaan hätäkeskuksessa tulisi olla korkeampi valmius ottaa hätäpuheluita vastaan, sillä arkipyhät voivat olla keskuksissa hyvinkin vilkkaita. — Olemme joutuneet vastaamaan tähän haasteeseen lisä- ja ylitöillä, jotta meillä on ollut valmius ottaa enemmän puheluita vastaan, apulaispäällikkö Paldanius kertoo. — Tämä on se käännepuoli, kun toiset ovat vapaalla niin se aiheuttaa meille enemmän puheluita. Päivystäjiä pitää olla töissä riittävästi, että puheluihin pystytään vastaamaan. Henkilöstön jaksamista Vaasassa on pyritty helpottamaan uudella lyhyemmällä työvuorokierrolla. Käyttöönotetussa 10-tuntisessa mallissa tehdään 2—3 työpäivää 10 tuntisia työvuoroja, jonka jälkeen

on kaksi vapaapäivää. Joka toinen viikonloppu pyritään antamaan vapaaksi. Rinnalla on käytössä kaksi 12-tuntista mallia, joissa tehdään kaksi 12 tunnin työpäivää, jonka jälkeen on kaksi päivää vapaata. Toisessa mallissa viikonloppuvapaita sattuu joka viides tai kuudes viikonloppu, toisessa joka toinen viikonloppu pyritään antamaan vapaaksi. Paldanius kertoo, että 10-tuntiseen malliin siirtyminen on ollut täysin vapaaehtoista, eikä siihen ole ketään pakotettu. — Ihmiset kulkevat hyvinkin pitkän matkan päästä töihin, mikä nostaa 12-tuntisessa mallissa työpäivän pituudeksi yli 15 tuntia, kun työmatkat lasketaan päälle. Silloin työstä palautuminen ei ole riittävää.

KUVAT: LEHTIKUVA, ISTOCK.COM/SARAWUTH702

vaivaa Vaasaa

Ylikuormittumisen purkamiseksi Vaasassa kaivataan kuumeisesti lisää tekeviä käsipareja ja ratkaisua rekrytointipulmiin. — Odotamme kuin kuuta taivaalle, että joulukuussa valmistuu Pelastusopiston kurssilta hätäkeskuspäivystäjiä, Paldanius kertoo. — Rekrytoimme heistä ainakin seitsemän, ellei kahdeksan, jos vain saamme sen verran paljon heistä hakijoita. Tällä päivystäjämäärän lisäyksellä parantaisimme kovastikin meidän tilannetta. Myös alueellisen päivystäjäkoulutuksen toivotaan tuovan helpotusta. Ensi vuonna Pelastusopisto järjestää kaksi hätäkeskuspäivystäjäkurssia yhden sijaan. Tammikuussa alkava kurssi järjestetään Kuopiossa ja elokuussa alkava kaksikielinen kurssi pääosin Vaasassa. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


22

HAL

Vaasan kurssin toteuttamisen taustalla on Suomessa ilmennyt pula ruotsia osaavista hätäkeskuspäivystäjistä.

Hätäkeskuksista Vaasassa on eniten ruotsin kielen osaajia. Viime vuonna heitä oli 40 eli 56 prosenttia hätäkeskuksen päivystyshenkilöstöstä. Kaikista vähiten ruotsin taitoisia oli Porissa (kolme henkilöä) ja Kuopiossa (viisi henkilöä). Ensi vuonna käyttöönotettavan ERICA-tietojärjestelmän myötä on tarkoitus verkottaa hätäkeskukset niin, että puhelut ohjataan toisen hätäkeskuksen vapaana olevalle päivystäjälle, jos oman alueen hätäkeskus on ruuhkaantunut tai ei muusta syystä kykene vastaamaan. Paldanius ei usko, että verkottuminen lisää Vaasan kaksikielisten päivystäjien kuormittumista. Hän ei usko, että ruotsinkielisiä

puheluita siirrettäisiin verkottumisen jälkeen nykyistäkin herkemmin hätäkeskuksiin, joissa on paljon ruotsin taitoisia. — Työkuorma tuskin muuttuu merkittävästi. Suurin osa puheluista on suomenkielellä, sillä ruotsinkielisiä on koko väestöstä vain viisi prosenttia. — Verkottuminen parantaa meidän palvelutasoa. Voi olla, että joku kaksikielinen päivystäjä voi saada jatkossa ylimääräisen puhelun, mutta kansalaisen näkökulmasta apu paranee. — Jos meidän kaksikielisiä Vaasassa pystytään hyödyntämään maksimissaan, niin uskon heidänkin olevan tyytyväisiä siitä, että he pystyvät auttamaan toisella kotimaisella kielellä asiakkaita entistä paremmin. n Teksti TUIJA TERVO

Vaasaan tarvitaan lisää virkoja VAASAN HÄTÄKESKUKSEN salihenkilökunnan ylitöiden määrä ja kuormittuminen on noussut hälyttävästi viime vuosien aikana. Kuormittumisen juuret ovat hätäkeskusten yhdistymisessä, sanoo Hätäkeskusammattilaisten liitto HALin Vaasan luottamusmies Minna Andrejeff. Kun Pohjanmaan ja Keski-Suomen hätäkeskukset yhdistettiin Vaasan hätäkeskukseksi marraskuussa 2014, Vaasaan siirtyi vain murto-osa Keski-Suomen päivystäjistä. Ja ketkä siirtyivät, irtisanoutuivat vähän ajan kuluttua. Vaasan hätäkeskus kärsi siis resurssipulasta. Tämä puolestaan aiheutti lumipalloefektin. Kun tekijöitä oli liian vähän, ylitöiden määrä kasvoi, työssä jaksaminen ja työhyvinvointi laskivat ja sairauspoissaolot lähtivät nousuun, mikä puolestaan nosti ylitöiden määrää.

toisen hätäkeskuksen vapaana olevalle päivystäjälle, jos oman alueen hätäkeskus on ruuhkaantunut tai ei muusta syystä kykene vastaamaan. — Meillä on alueita, joissa osa ruotsinkielisistä ei puhu suomea lainkaan. Lisäksi he saattavat puhua murretta, mitä kaikki kaksikieliset eivät välttämättä osaa, vaikka he osaavat hyvin kouluruotsia ja pärjäävät perusruotsilla. Tällaisten puhelujen käsittelyssä he tarvitsevat meidän ruotsinkielisten avustusta.

Ruotsin taitoisten vuorojen vaihdot ovat erittäin haastavia.

Ruotsin kielen taitoisia on tällä hetkellä 56 pro-

Ainoa keino helpottaa Vaasan hätäkeskuksen tilan-

senttia Vaasan päivystyshenkilöstöstä. Andrejeffin mukaan erityisesti heillä on ollut raskas taakka kannetta-vanaan. — Ruotsin taitoisten vuorojen vaihdot ja toimivien vapaiden järjestäminen ovat erittäin haastavia, joten siinä suhteessa heidän työhyvinvointi kärsii aika mittavasti, Andrejeff kertoo. Andrejeffin mielestä on riski, että ruotsinkieliset päivystäjät kuormittuvat entisestään, kun ERICAn käyttöönoton myötä on tarkoitus verkottaa hätäkeskukset. Ensi vuonna käyttöönotettava ERICAtietojärjestelmä mahdollistaa puhelujen ohjaamisen

netta on Andrejeffin mukaan se, että salihenkilökuntaa palkataan enemmän. Päivystäjien virkojen määrää tulisi lisätä. Andrejeff kiittää, että henkilökunnan kuormittumista ja työssä jaksamista on helpotettu jonkin verran ottamalla käyttöön uusi 10 tuntinen työvuorojärjestelmä. Siinä työntekijä tekee 2—3 työpäivää 10 tuntisen työvuoron, jonka jälkeen on kaksi vapaapäivää. Osa Vaasan henkilökunnasta tekee edelleen työvuorojärjestelmää, jossa työskennellään kaksi 12 tunnin työpäivää, jonka jälkeen ollaan kaksi päivää vapaalla.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


ISTOCK.COM/BAYTUNC

23

Tappava, tuntematon asbesti Pelastusopistolla tutkitaan asbestin tarttumista palomiesten asusteisiin.

R

akennusten asbestin ongelmat ovat Suomessa hyvin hoidossa purkutöiden osalta, mutta pelastustoimessa saatetaan raivaustyössä tehdä asbestipurkua ilman että sitä tiedostetaan. Asbestia käytettiin aikanaan yleisesti rakennusmateriaalina. Aineella on hyvät palonkesto-ominaisuudet. Terveydelle asbesti on erittäin vaarallista — käyttö rakennusaineena kiellettiin kokonaan 1994.

Työterveyslaitos ja Pelastusopisto ovat käynnistäneet Työsuojelurahaston tuella hankkeen, jossa ensimmäistä kertaa selvitetään asbestihaittojen ehkäisyä pelastustoimessa. Hankkeessa

selvitetään, kuinka asbesti tarttuu palomiehen sammutusasuun tai muuhun työasuun. Lisäksi etsitään keinoja käsitellä asbestisia asuja sammutustyön ja jälkiraivauksen jälkeen. Tutkijat altistavat kaikkiaan nelisenkymmentä sammutusasua asbestille. — Kankaasta mitataan, kuinka asbestikuidut siihen tarrautuvat. Tämän jälkeen pesukokeissa tutkitaan, kuinka puhtaaksi asut saadaan ja miten puhdistustulokseen vaikuttavat pesulämpötila, pesuaine ja koneen täyttömäärä, tutkija Marko Hassinen Pelastusopistolta kertoo. — Jos asuun pesun jälkeen jää asbestikuituja, ne voivat asun kuivumisen jälkeen irrota ja kulkeutua keuhkoihin. Jos näin käy, meillä on käsissä vahva varustehuolto-ongelma.

Palomiehille asbesti on hankala aine, sillä sitä ei pysty aistinvaraisesti tai muuten havainnoimaan tavanomaisin keinoin. E ­ i ole mitään pikatestiä, mikä

kertoisi, onko rakenteissa asbestia. — Asbesti on ongelma, koska sammutustyö ja raivaustyö joudutaan joka tapauksessa tekemään — jälkikäteen voidaan sitten miettiä, olikohan kohteessa asbestia ja mitä pitäisi asujen pesun suhteen tehdä. Asbestikuidut varastoituvat keuhkoihin pysyvästi ja aiheuttavat monia sairauksia, kuten syöpää. Oireita tulee usein vasta kymmenien vuosien päästä — siksi asbestin ja sairastumisen yhteyttä voi olla vaikea osoittaa. — Isokaan altistuminen ei aiheuta mitään akuuttia reaktiota. Altistuminen on kuitenkin peruuttamatonta. Kerran kehoon päästyään asbesti ei poistu koskaan. Kyse on siis varsin epämiellyttävästä aineesta, Hassinen sanoo.

Tutkimuksen tuloksia on odotettavissa ensi keväänä. Tutkimusraporttiin tulee sisältymään ohjeita siitä, kuinka asbestille altistuneita asuja tulisi pelastuslaitoksissa käsitellä. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


KESKI-SUOMEN PELASTUSLAITOS

24

Jyväskylän keskustassa Tellervonkadulla sattui syyskuussa 2014 kuvalaattavalmistamon palo, jossa sammutus- ja huoltotöiden yhteydessä 24 pelastuslaitoksen työntekijää altistui typpihappohöyrylle. Onnettomuus huomioitiin Työterveyslaitoksen palomiesten altistumistutkimuksessa, joka oli juuri samaan aikaan käynnissä.

KESKI-SUOMEN PELASTUSLAITOS:

Työ altistumisen vähentämiseksi etenee Savusukelluskirjanpito tehdään toistaiseksi paperille. Ensimmäiset palomiehet ilmoitetaan ASA-rekisteriin näillä näkymin vuonna 2019.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

K

eski-Suomen pelastuslaitoksella on jatkettu Puhdas paloasema -ajattelun viemistä käytäntöön. Pelastuslaitos on ottanut käyttöön menetelmäohjeen, jolla vaarallisille aineille altistumista pyritään vähentämään. Altistumisen vähentäminen tehtävässä ja tehtävän jälkeen -ohje

jalkautetaan pelastuslaitoksen kaikille paloasemille ensi vuoden loppuun mennessä. Ohjeessa määritellään suojainten käyttöä sammutustehtävissä tilannepaikalla sekä huoltotehtävissä paloasemalla. Tulipalot ja niiden mukaiset suojaustasot on ohjeessa jaettu neljään luokkaan Työterveyslaitoksen ja


25

Puhdas asema on hyvä alku TYÖTERVEYSLAITOKSEN toteuttaman palomiesten altistumistutkimuksen tuloksia vietiin kentälle viiden paikkakunnan koulutuskiertueella vuosi sitten. Myös Jarkke Lahti on käynyt pelastuslaitoksilla esittelemässä Keski-Suomen kokemuksia Puhdas paloasema -ajattelusta. Uusien paloasemahankkeiden yhteydessä lähes poikkeuksetta huomioidaan jo likaisten ja puhtaiden tilojen erottaminen. Puhtaista asemista on kuitenkin vielä matkaa siihen, että tilannepaikalla aktiivisesti vältetään ylimääräistä altistusta. Lahden mukaan työsuojeluhenkilöstö on ollut kiinnostunut uudesta

VTT:n lanseeraaman tulipalojen jaottelun mukaisesti. Ohje sisältää myös huoneistopalojen suojavyöhykemallin, jota Työterveyslaitos on suositellut. Siinä alue jakaantuu välittömän vaaran alueeseen, vaara-alueeseen ja suoja-alueeseen. — Oleellisinta mallissa on se, että välittömän vaaran alueella ollaan ja työskennellään vain määritetyssä suojaustasossa. Savukaasujen alle ei siis tule ylimääräistä henkilöstöä ja varsinkaan ilman riittävää suojautumista, Puhdas paloasema -mallia kehittänyt paloesimies Jarkke Lahti tiivistää. Savusukellusharjoituksissa KeskiSuomessa on kokonaan luovuttu lastulevyn poltosta.

Keski-Suomen pelastuslaitoksella on myös kehitetty menettelyä palomiesten vaarallisille aineille altistumisen biomonitorointiin. Biomonitorointi virtsanäytteestä voidaan toteuttaa esimerkiksi sammutustehtävän jälkeen, jos on syystä tai toisesta syntynyt epäilys korkeasta altistumisesta. — Ensisijainen periaate on, että noudatetaan uuden ohjeen mukaisia riittäviä suojautumistasoja niin tehtävillä kuin huollossakin. Jos kuitenkin suojaus pettää, tulee oireita tai tehtävä

tiedosta ja joillain pelastuslaitoksilla altistumisasiaa viedään eteenpäin. — Jatkossa tarvitaan tekijöitä, jotka vievät altistumisen vähentämistä eteenpäin omissa pelastuslaitoksissaan, Lahti sanoo. Hän arvelee, että esimerkiksi suojaustason nostoon ja lastulevyn polttamisesta luopumiseen liittyvät epäilyt hälvenevät harjoittelun myötä. Valtakunnallisesti olisi hyvä, jos altistumisen ehkäisyn perusteet sisällytettäisiin pelastussukellusohjeeseen. Se ei poistaisi tarvetta laitosten omille ohjeille, mutta antaisi toiminnalle selkärangan.

on muuten poikkeuksellinen, voidaan biomonitorointi pelastustyön johtajan päätöksellä toteuttaa yhdelle tai useammalle henkilölle, Lahti kertoo. Näytteistä tutkitaan virtsan 2-naftoli- ja 1-pyrenoli-pitoisuudet, jotka indikoivat naftaleenille ja polysyklisille aromaattisille hiilivedyille (PAH) altistumista. Jyväskylässä on näytteenottoa testausmielessä tehty harjoituksissa, mutta ei vielä keikoilla. Lopullinen biomonitoroinnin lopullinen malli on vielä selvittelyn alla, esimerkiksi terveystietojen lainmukaisen käsittelyn osalta

Savusukellustehtävien altistumiskirjapidon Keski-Suomen pelastuslaitos tulee toteuttamaan paperilomakkeilla ja kansioilla. Lahden mukaan paloasemien kansioilla todennäköisesti mennään toistaiseksi, kunnes sopiva sähköinen järjestelmä tulee saataville. — Yhtenäistä valtakunnallista järjestelmää altistumiskirjanpitoon ei vielä ole, vaan jokainen laitos toteuttaa seurannan omalla tavallaan. Työterveyslaitoksen näkemys on ollut, että alalla tulisi olla yhteinen tietokanta, Lahti valottaa. Altistumiskirjanpito tuli valtakunnalliseksi ohjeeksi viime vuonna, kun sisäministeriö hyväksyi uuden ohjeen

pelastushenkilöstön toimintakyvyn arvioinnista ja kehittämisestä. Siinä todetaan, että "altistumisen seurantaa varten jokainen pelastustehtäviin osallistuva pelastushenkilö, joka saattaa altistua haitallisille aineille, pitää yllä altistumispäiväkirjaa".

Työterveyslaitos on suositellut pelastuslaitoksia ilmoittamaan palomiehet ASA-rekisteriin, johon kerätään tietoja ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille altistuneista työntekijöistä. Keski-Suomen pelastuslaitoksella ensimmäiset palomiehet ilmoitetaan ASA-rekisteriin näillä näkymin vuonna 2019. Päätökset rekisteröintien tekemisestä on tehty, käytännön toteutuksen malli on pelastuslaitoksella vielä työn alla. Lahden mukaan periaatteena on perustaa ASA-ilmoitukset savusukelluskirjanpitoon: — Tiedot altistumiskerroista- ja ajoista ovat ensimmäistä kertaa käytettävissä ensi vuoden kirjapidosta, joten ASA-ilmoituksia voidaan tehdä seuraavana vuonna. — Toki jos eteen tulee vakavia altistumistapauksia, joihin päästään käsiksi biomonitoroinnin kautta, voidaan ASA-ilmoituksia tehdä nopeastikin. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


26

FINN RESCUE TEAM:

Kaikki valmiina uudelleenarviointiin Kriisinhallintakeskuksen koordinoiman rauniopelastusmuodostelman toimintakyky arvioidaan Tanskassa tammikuun lopulla järjestettävässä harjoituksessa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

S

uomen kansainvälisen pelastusmuodostelman Finn Rescue Teamin (FRT) luokitus vahvistetaan viiden vuoden välein. Klassifiointi tehtiin edellisen kerran 2012, joten edessä on uusi luokittelun arviointi. Arviointiharjoitus toteutetaan tammikuun lopulla Tanskan Tinglevissä. Kriisinhallintakeskuksesta Kuopiosta paikalle matkustaa raskas rauniopelastusmuodostelma (HUSAR), jonka vahvuus on 74 henkilöä ja viisi etsintäkoiraa. Harjoituksessa joukkueenjohtajana toimii Marko Rosted, palomestari Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta. Muodostelma lentää Rissalasta Hampuriin, josta se jatkaa maantiekuljetuksella sadan kilometrin päähän Tanskan valtion pelastusharjoituskeskukseen. Millaisesta onnettomuudesta harjoituksessa on kyse, on vielä arvoitus. Se voi olla tulva, maanjäristys, kaivosonnettomuus tai muu inhimillinen kriisi. Todennäköisesti pelastajat joutuvat tukemaan sortuneita rakenteita, läpäisemään betoniseiniä sekä pelastamaan alhaalta tai ylhäältä. — Harjoituksessa arvioidaan myös ennen kaikkea sitä, kuinka suomalaiset pelastajat toimivat kansainvälisessä yhteistyössä eli kuinka Suomen komennuskunta nivoutuu osaksi kansainvälistä katastrofien koordinaatioympäristöä, kertoo koulutuspäällikkö Ville-Veikko Pitkänen Kriisinhallintakeskus CMC:stä.

Onnistunut harjoitus tuo laatuleiman Suomen muodostelman arvioinnin tekee YK:n alaisen kansainvälisen pelastus- ja etsintäneuvoston INSARAGin yhdeksänjäseninen raati. Kriisihallintakeskukselle arviointiin valmistautuminen on ollut pitkäjänteinen projekti. — CMC:n kansainväliselle pelastustoiminnan henkilöstölle arviointiharjoitus on selvästi vuoden tärkein tapahtuma. Työhön on valjastettu oman henkilöstön lisäksi ulkopuolisia asiantuntijoita. Klassifiointi on hyvin järjestelmällistä, YK:sta ohjattua toimintaa. Esimerkiksi viimeisen puolentoista vuoden ajan työtämme on ollut sparraamassa brittiläinen USAR-ekspertti, kertoo Pitkänen. Luokituksen vahvistaminen ei ole välttämättömyys, vaan eräänlainen laatuluokitus. Ilman klassifiointiakin Suomi voisi lähettää muodostelmia kansainvälisiin tehtäviin, mutta kohdemaat eivät välttämättä ottaisi niitä vastaan. Apua tarvitseva maa päättää aina itse, minkä maiden USAR-muodostelmat se ottaa maaperälleen. Laajoissa yhteiskuntaa koettelevissa kriisitilanteissa ulkopuolisen avun pitää olla parasta mahdollista luokkaa.

Isoja muodostelmia ja asiantuntijakomennuksia FRT:n muodostelma voidaan lähettää sekä raskaana (Heavy USAR = Urban


27

FRT:n HUSAR-muodostelma valmistautui edessä olevaan uudelleenarviointiin lokakuussa Pelastusopistolla järjestetyssä kenraaliharjoituksessa, jossa "Durgun" tasavallassa oli sattunut kaivosonnettomuus. 38 tuntia kestäneessä harjoituksessa testattiin muodostelman lähtövalmiutta sekä toimintaa onnettomuuspaikalla.

Osaamme toimia kansainvälisessä katastrofien koordinaatioympäristössä.

Search And Rescue) tai kevyenä (Medium USAR), jolloin vahvuus on 48 henkilöä. Nimensä mukaisesti USAR-muodostelma etsii ja pelastaa raunioista ja sortumista. Sen antama apu täydentää paikallista pelastustoimintaa: kun kohteeseen saavutaan 2—4 vuorokauden kuluttua hälytyksestä, pelastaminen keskitetään isäntämaan koordinoimana ensisijaisesti niihin kohteisiin, joissa eloonjääneitä on edelleen loukossa. Suomen muodostelmien erikoisosaaminen liittyy kykyyn toimia kylmissä olosuhteissa. Komennukselle voidaan lähettää myös teknisen tuen tiimi (Technical Assistance and Support Team TAST) 2—12 henkilön vahvuudella. TAST voi rakentaa viestiyhteyksiä, ylläpitää tilannekeskusta tai tukea perusleiriä. Päätös muodostelmien, tiimien ja yksittäisten asiantuntijoiden lähettämisestä tehdään sisäministeriössä. Sitä edeltää virallinen avunpyyntö EU:n pelastuspalvelumekanismin tai jonkun muun kansainvälisen yhteistyön kautta. FRT:n USAR-muodostelman viimeisin komennus oli Nepalin maanjäristykseen huhtikuussa 2015. Missio peruuntui aivan viime hetkellä, joten matka typistyi lähtöharjoitukseksi. Viimeisimmät humanitäärisen avun asiantuntijakomennukset ovat tältä vuodelta: kaksi asiantuntijaa työskenteli Karibian hirmumyrskyn pelastustehtävissä syksyllä kahden kuukauden ajan ja parhaillaan yksi asiantuntija on puolen vuoden mittaisella komennuksella Nepalissa. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


28

Kaikkiaan Kriisihallintakeskuksella on tällä hetkellä maailmalla komennuksella 135 henkilöä.

Rosteria pyritään aktivoimaan Koulutetuille ammattilaisille parasta luonnollisesti olisi se, että omia taitoja pääsisi hyödyntämään tositoimissa. Isojen muodostelmien missioita on kuitenkin harvakseltaan. Kriisinhallintakeskuksella tilanne ymmärretään. — Kansainvälisiä katastrofeja, joihin Suomen apua tarvitaan, ei ole pilvin pimein — ja hyvä niin — joten meidän pitää muilla tavoin huolehtia rosterimme asiantuntijoiden aktivoinnista. Olemmekin rekrytoineet henkilöitä erilaisiin kansainvälisiin projektitehtäviin, kertoo koulutuspäällikkö Pitkänen. Koulutukset ja kansainväliset tehtävät kasvattavat ammattitaitoa, mistä hyötyy myös työnantaja. Pitkäsen mu-

kaan pelastuslaitosten suhtautumisessa on paljon eroja. — Pääosin työnantajat näkevät henkilöstön USAR-koulutukset positiivisesti, vaikka vaihtelua on. Joiltain pelastuslaitoksilta on helpompi lähteä FRT-tehtäviin kuin toisilta, ja joillain laitoksilla kurssiin saa käyttää työaikaa. Pelastajakoulutuksessa ei opeteta sellaisia raunio- ja köysipelastamisen teknikoita, joita USAR-koulutuksissa harjoitellaan. Oppien käytöstä on tuore esimerkki Pohjois-Karjalasta, jossa pelastuslaitos sai marraskuun puolivälissä hälytyksen sortumavaarassa olleeseen teollisuushalliin: — Palomiehet tukivat sortuman FRT:n USAR-kurssilta saaduilla opeilla, Pitkänen kertoo. Suomen lähtökohta kansainväliseen pelastustoimintaan on poikkeuksellinen. Yleensä valtiot rakentavat muodostelmat ensin kansalliseen käyttöön ja tarjoavat niitä sen jälkeen myös

ulkomaisiin missioihin. Meillä USARtoiminnassa on edetty toisin päin. Pitkäsen mielestä huomionarvoista on se, että USAR-toiminnan seurauksena myös Suomella on valmiutta vastaanottaa apua esimerkiksi suuronnettomuuksissa. — Osaamme toimia kansainvälisessä katastrofien koordinaatioympäristössä. Se on arvokasta pääomaa, jos joskus sattuisi tilanne, jossa apu suuntautuukin Suomeen. n

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat KRIISINHALLINTAKESKUS

Peruskurssin kautta mukaan FRT:N JUURET ovat Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun ja Tampereen pelastuslaitosten 1993 käynnistämässä Finn Rescue Force -pelastuskomennuskunnassa. Kriisinhallintakeskuksen alaisuuteen toiminta keskitettiin 2009. Jonkin aikaa käytössä oli nimi Finn Rescue Finland (FRF), josta jatkettiin hiljattain Finn Rescue Team (FRT) -muotoon. Kriisinhallintakeskuksen myötä komennuskuntaan osallistuminen mahdollistettiin myös muiden kuin Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan alueen pelastushenkilöstölle. Tällä hetkellä rosterissa on noin 200 henkilöä ympäri Suomen.

Kansainväliset tehtävät avautuvat koulutuksen jälkeen. Kriisinhallintakeskus järjestää peruskoulutuksia, joiden pääsykriteereinä ovat Suomessa suoritettu ammattitutkinto, soveltuva työkokemus, vahva ammatillinen osaaminen sekä englannin suullinen ja kirjallinen taito. Peruskoulutuksen lisäksi Kriisinhallintakeskus kouluttaa asiantuntijoita eri USAR- ja TAST-toiminnan

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

osa-alueisiin, joita ovat johtotehtävät (logistiikka, rakenteet, turvallisuus ja operaatiot), pelastustehtävät (etsintä, rakenteiden läpäisy, tuenta, nostot ja siirrot, köysipelastus), rauniokoirien ohjaus, lääkintä sekä tietotekniikka ja viestiyhteydet. Peruskoulutuksen läpäisseet tulevat osaksi henkilöstöpoolia, josta kansainvälisiin pelastustehtäviin lähtevä henkilöstö rekrytoidaan. Rosteriin kuuluvilta edellytetään sitoutumista ja valmiutta olla nopeasti käytettävissä hälytystehtäviin. Missiolle lähdetään 12 tunnin kuluessa hälytyksestä. Kotimaan koulutuksista ja harjoituksista korvataan matkakulut. Ulkomaan komennuksilta maksetaan palkkaa, joka perustuu lakiin siviilikriisinhallinnasta. Tehtävät sijoittuvat palkkaluokkien 1—5A välille tehtävän vaativuudesta riippuen. Asiantuntijoille maksetaan myös olosuhdekorvauksia. Päälle tulevat päivärahat. Seuraava peruskoulutus (Basic course on Civil Protection) on suunnitteilla Kuopioon ensi syksyksi. Haku kurssille avautuu ensi keväänä.


29

Puhdas vesi — sitä arvostaa, kun palaa kotiin Finn Rescue Teamin leiriteknikot varmistavat, että rauniopelastajat pääsevät syömään, peseytymään ja lepäämään. KRIISINHALLINTAKESKUKSEN varastotiloissa Pelastusopistolla on tehty viimeisiä valmistautumisia tammikuussa Tanskassa järjestettävää Heavy Urban Search and Rescue (HUSAR) -muodostelman uudelleenarviointia varten. Leiriteknikot Jukkapekka Patoluoto ja Tapio Sirén ovat käyneet laatikko laatikolta läpi tavaroita, joita 74:n henkilön pelastusjoukkue tarvitsee kohteessa. Tanskassa leiri rakennetaan pelastusharjoituskeskuksen alueelle, mutta yhtä hyvin komennus voisi olla todelliseen kriisipesäkkeeseen. — Jokaisen laitteen kunto tulee varmistaa, ennen kuin laatikot suljetaan. Esimerkiksi akuissa tulee olla oikea määrä latausta DGR-säännösten mukaan, ei liikaa eikä liian vähän. Kaikkien tavaroiden lukumäärät kirjataan listoihin, poikkeuksena esimerkiksi naulat, joista riittää vain kilomäärä, Patoluoto esittelee. Patoluoto työskentelee paloesimiehenä KeskiUudenmaan pelastuslaitoksella, Sirén asemamestarina Helsingin pelastuslaitoksella. Miehet ovat olleet FRT-tehtävissä mukana jo alkuajoilta 90-luvulta asti.

FRT:n poolissa on parisataa pelastusalan ammattilaista. Patoluoto näkisi mielellään yhä useamman osallistuvan aktiivisesti koulutuksiin ja harjoituksiin. — Muodostelmiin tarvitaan asiantuntijoita muun muassa leiriin, etsintään, köysipelastamiseen, ICT:hen ja muihin osa-alueisiin. Itselläni on sydäntä lähellä basecamp eli perusleiri, jonka kouluttajana olen ollut kahdeksan vuotta. Campin tehtävissä pärjää, jos on kiinnostusta tavallista eräjormailua yhtä pykälää kovempaan toimintaan. Perusleirin leirivääpeli ja leiriteknikko huolehtivat siitä, että kaikki muodostelmassa saavat tarpeeksi

Rauniopelastajien perusleirin tekniikkaa kehitetään jatkuvasti. Tanskan harjoitukseen otetaan mukaan uusi vedenpuhdistusjärjestelmä, jota kuvassa esittelevät Jukkapekka Patoluoto ja Tapio Sirén. ravintoa ja vettä sekä mahdollisuuden lepoon. Leiri mahdollistaa muodostelmalle omavaraisuuden sekä kyvyn ympärivuorokautiseen pelastustyöhön noin kymmeneksi päiväksi. 30 teltan kokonaisuus sisältää majoituksen, johtokeskuksen, keittiön pussiruokineen, pesulinjaston kontaminoiduille varusteille, lääkintä- ja huoltotilat, wc:t, neljä generaattoria sekä alkuvaiheen polttoaineet — ja saunan tietenkin. Kaikki on pakattu alumiinilaatikoihin ja kuormalavoille. Periaate on, että varusteet tulee olla käsin nostettavissa lentokoneen ruumasta. Kun mukaan otetaan juomavesipullot, leiri painaa lähes 10 000 kiloa. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


30

Kansainvälisen pelastuskomennuskunnan ylläpitovastuu annettiin Kriisinhallintakeskukselle kahdeksan vuotta sitten. FRT:n varastot siirrettiin HelsinkiVantaan lentokentältä Kuopioon neljä vuotta sitten. Vantaalla asuvalle leirivääpeli Patoluodolle se tarkoitti entistä pitempiä ajomatkoja, mutta kokonaisuutena hän pitää Kriisinhallintakeskusta hyvänä kotina FRT:lle tällä hetkellä. — CMC koordinoi toimintaa ja kouluttaa asiantuntijoita. FRT on jatkuvassa valmiudessa, ja valmiustilan ylläpitämiseksi kalustoa ja varastoa ylläpidetään ja kehitetään koko ajan. Muutaman kerran vuodessa järjestetään harjoituksia, joiden yhteydessä päivitetään kaikkia niitä asioita, jotka liittyvät muodostelman ja omaan itsenäiseen selviämiseen maailmalla. Patoluodon viimeisimmät komennukset IHP:n eli kansainvälisen humanitaarisen kumppanuustoiminnan leiriteknikon tehtäviin olivat Haitin maanjäristykseen 2010 ja Filippiinien taifuuniin 2013. — Filippiineillä meitä oli kolme suomalaista, yhdessä seitsemän tanskalaisen kanssa, perustamassa pelastustoimen alijohtokeskusta (SubOSOCC) ja light base campia YK:n katastrofityöntekijöille. Keskiraskaan MUSAR-tiimin Nepalin mission peruuntuminen huhtikuussa 2015 jäi harmittamaan. — Teimme 48 tuntia töitä lennon valmistelussa ja kaikki oli ilmaan nousua vaille valmista. Missiolle oli lähdössä 29:n hengen etsintätiimi ja leiri, mutta laskeutumislupaongelmat Katmandussa estivät lähdön. Lopulta Suomesta Nepaliin matkusti kaksi leiriasiantuntijaa FRT:stä.

KRIISINHALLINTAKESKUS

FRT:n edellisessä arviointiharjoituksessa 2012 käyttämät ilmakaariteltat ovat historiaa. Muutama vuosi sitten teltat vaihdettiin uusiin ultrakevyisiin telttoihin. Kun vanha kahdeksan henkilön teltta painoi 320 kiloa, nyt yksi 10 henkilön teltta painaa vain 41 kiloa. Kuva Kuopiossa lokakuussa järjestetystä Tanskan arviointiharjoituksen kenraaliharjoituksesta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

HUSAR-leirin "rakennusohje". Piirros on viitteellinen: telttojen ja toimintojen sijoittaminen kohteessa riippuu maanpinnan muodosta. Täydellisen leiriin rakentaminen kestää toista vuorokautta. Perustoiminnot kuten johtokeskus, lääkintä, keittiö ja huolto saadaan toimiviksi muutamassa tunnissa.

Pelastustehtävät katastrofipesäkkeissä poikkeavat täysin tehtävistä, joita palomies arkityössään Suomessa kohtaa. Yhteiskunnan normaalit toiminnot saattavat olla lamaantuneet, myös viranomaisten toiminta. Ympäristö on täynnä erilaisia ja yllättäviä terveys- ja loukkaantumisriskejä. Hädän keskellä työskentely haastaa oman fyysisen ja psyykkisen jaksamisen. Patoluodon mukaan television uutislähetykset antavat laihaa osviittaa siitä, millaista on työskennellä luonnononnettomuuksien humanitäärisissä avustustehtävissä. — Kuvista puuttuu tuntoaisti ja hajuaisti. Paikan päällä kaiken tuntee iholla, haistaa nenässä ja maistaa suussa. Haitilla kotinsa menetti arvioilta 2 500 000 ihmistä ja kuolleita oli virallisten arvioiden mukaan 250 000 ihmistä. Kerrostalot olivat painuneet pannukakuiksi. Ruumiiden tuoksu oli sanoin kuvaamaton. Kotimaahan palattua pelastaja arvostaa yksinkertaisia asioita. Pikkuasioista ei tee mieli valittaa, kun on nähnyt todellista kurjuutta. — Kotona juokseva puhdas ja lämmin vesi on se kaikkein kovin juttu. Lämpimään suihkuun pääsy ei ole maailmalla mikään itsestäänselvyys, Patoluoto miettii.

Finn Rescue Teamin toimintaan pääsee mukaan koulutuksen kautta. Seuraava perustason kurssi on suunnitteilla syksylle 2018. Oman työpaikkansa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen suhtautumista FRT-tehtäviin Patoluoto kiittelee: pelastustiimeihin tai asiantuntijoiksi rekrytoidut ovat tarvittaessa saaneet virkavapaata tai muita vapaita järjestelemällä.


LEHTIKUVA

31

Kymenlaakson pelastuslaitos sammuttamassa Kouvolan yhteiskoulun paloa helmikuussa 2014.

Yhteinen ryhti palvelutasopäätöksiin Pelastuslaitosten kirjavat palvelulupaukset halutaan ruotuun.

T

ulevissa maakuntien pelastuslaitoksissa päätökset tehdään itsehallinnon puitteissa maakunnissa, mutta sisäministeriö haluaa aikaisempaa suuremman ohjausroolin. Yhtenä työkaluna tulevat olemaan pelastustoimen palvelutasopäätökset ja niiden yhteys maakuntien rahoitukseen. Palvelutasopäätöksissä määritellään, mitä palveluja pelastuslaitos tarjoaa ja miten ne toteutetaan. Palvelutason pitää vastata paikallisiin tarpeisiin ja uhkiin. Nykyisissä palvelutasopäätöksissä on monenlaisia ongelmia: sisällöt ja rakenteet poikkeavat toisis-

taan kovastikin. Lisäksi päätösten valmistelun aikataulu on kirjava. Tämä on sisäministeriölle jatkossa ongelma, koska maakuntien rahoitusratkaisut tehdään vuosittain osana julkisen talouden suunnitelmaa (JTS). Ministeriö onkin käynnistänyt hankkeen palvelutasopäätösten yhtenäistämiseksi. Pelastuslaitosten, aluehallintovirastojen ja ministeriön edustajista koostuva työryhmä tekee esityksensä ensi toukokuun loppuun mennessä. Työryhmä tulee määrittelemään myös palvelutasoa kuvaavat mittarit, joita voidaan käyttää maakuntien pelastustoimen palvelujen arvioinnissa ja tarvittavan rahoitustason määrittämisessä. Samassa yhteydessä ryhmä arvioi pelastustoimen indikaattorit -hankkeen tulokset: tavoitteena on valita mittarivalikoima palvelutason arviointiin (katso juttu hankkeesta seuraavalta sivulta). n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


32

Työn merkitys paremmin esille

Pelastustoimen indikaattorit -hanke tuotti ensimmäisen esityksen pelastustoimen yhteiseksi arviointijärjestelmäksi. Tähän asti pelastuslaitoksien omista mittareista ei ole muodostunut yhtenäistä valtakunnallista kuvaa. Siksi pelastustoimen on ollut vaikea kertoa, mikä on sen tekemän työn todellinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

P

elastustoimen yhteisiä kansallisia indikaattoreita valmistellut hanke on saanut työnsä päätökseen. Hankkeen loppuraportti luovutettiin sisäministeriölle lokakuussa. Raportissa esitetään pelastustoimelle informaatio-ohjaamisen prosessia, jossa mittariston tuottamasta tiedosta tehdään raportteja ja analyysejä, joiden perusteella sisäministeriö ohjaa pelastustoimea ja pelastuslaitokset kehittävät toimintaansa (katso kuva s. 17). Esitykseen sisältyvä pelastustoimen arviointijärjestelmä muodostuu kuudesta mittaamisen päätasosta: 1. Onnettomuuksien ehkäisy 2. Pelastustoiminta 3. Ensihoitopalvelujen toteuttaminen 4. Varautuminen 5. Henkilöstö 6. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta — Kuudesta päätasosta neljä ensimmäistä on kiteytettävissä pelastustoimen ydinprosesseiksi. Ne ovat asioita, joita pelastustoimi yhteiskunnassa tekee. Kaksi viimeistä tasoa ovat näiden mahdollistajia: palvelua ei ole ilman osaavaa ja sitoutunutta henkilöstöä, ja tutkimus-innovaatiotoiminnan kautta parannetaan suoriutumisen tasoa, projektipäällikkö, FT Heidi Huuskonen Pelastusopistolta esittelee.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Päätasojen alle esitetään lukuisia arviointikohteita eli mittareita, jotka ovat sekä määrällisiä ja laadullisia. Ne jakaantuvat suoritemääriä, palvelukykyä ja aikaansaannoskykyä, taloudellisuutta, tuottavuutta sekä asiakasvaikutuksia luotaaviin mittareihin (katso esimerkkejä mittareista s. 19). Määrälliset mittarit kuvaavat esimerkiksi tehtyjä henkilötyövuosia, kustannuksia tai muita laskennallisia mittareita. Laadulliset mittarit sisältävät sekä asiakkailta kerättyä palautetta että pelastusviranomaisen itsearviointia toiminnan vaikuttavuudesta. Systemaattisen arvioimisen päätavoitteena on pelastustoimen turvallisuuspalvelutuotannon jatkuva kehittäminen asiakkaan hyväksi.

Henkilöstölle esitetään lukuisia mittareita Henkilöstön mittaamistaso sisältää kaikkiaan kolmisenkymmentä mittaria koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen, työhyvinvointiin, työturvallisuuteen sekä toimialan vetovoimaisuuteen. Koulutuksen ja osaamisen mittareilla seurattaisiin muun muassa koulutukseen käytettyjä aika- ja raharesursseja sekä kehityskeskustelujen toteutumista. Henkilöstön tutkintojen suorittamisen tasoa kuvattaisiin koulutustaso-indeksillä. Työhyvinvoinnin mittareiden tieto kerättäisiin hyvinvointikyselyiden ja henkilöstökyselyiden sekä määrällisten tilastojen kautta. >


LEHTIKUVA

33

Porilaisella Huntsmanin (nykyinen Venator) kemiantehtaalla sattui tammikuussa tuhoisa tulipalo. Satakunnan pelastuslaitoksen apuna sammutustyössä oli palomiehiä Varsinais-Suomesta ja Pirkanmaalta. Palo aiheutti kymmenien miljoonien vahingot. Oikeilla sammutustoimilla vahinkoja saatiin merkittävästi rajattua ja tehdas pystyy korjaustoimien jälkeen jatkamaan toimintaansa. Laitoksen uudelleenrakentamisella on suuri merkitys Porin talousalueelle. Tehdas työllistää 440 työntekijää.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


TIMO HARTIKAINEN

34

Ennen pelastustoimen indikaattoreita projektipäällikkö, FT Heidi Huuskonen kehitti Rajavartiolaitoksen tutkijana järjestelmää sisäisen turvallisuuden strategian yhteiskunnallisten vaikutusten arvioimiseen. Huuskosen mukaan tärkeä huomio on, että eri turvallisuusviranomaisia yhdistää ns. ilmiöpohjaisuus. — Yhä useammin jokin ilmiö aiheuttaa tehtäviä samaan aikaan kaikille viranomaisille. Keskinäiskytkennän vuoksi laaja-alainen ja poikkihallinnollinen yhteistyö on avainasemassa, kun toimitaan monimutkaistuneessa ympäristössä.

Henkilöstö esimerkiksi arvioisi työnsä turvallisuutta ja fyysisiä tekijöitä, oman työn hallintaa, haastavien tilanteiden kohtaamista sekä esimiestoimintaa ja johtamista. Määrällisesti seurattaisiin muun muassa työkyvyttömyyseläkkeiden määrää ja niihin liittyviä varhe-kustannuksia. Sairauspoissaolojen määrän lisäksi yksi mittari olisi terveysprosentti eli vuoden aikana ilman sairauspoissaoloja olleiden henkilöiden osuus koko henkilöstöstä. Työturvallisuutta mitattaisiin työtapaturma- ja vaaratilanteiden määrällisten mittareiden lisäksi henkilöstön itsearvioinnilla sekä seuraamalla työturvallisuuskoulutukseen ja -varusteisiin liittyvien hankintojen kustannuksia. Lisäksi esitetään mittaria työtapaturmista aiheutuvien välittömien ja välillisten kustannusten seuraamiseen. Toimialan vetovoimaisuutta mitattaisiin sekä tulohalukkuuden että lähtövaihtuvuuden mittareilla.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Pelastajakoulutukseen hakeneiden määrän lisäksi selvitettäisiin myös hakijoiden motivaatiotekijöitä. Yhdellä mittarilla seurattaisiin pelastustoimesta muille aloille lähteneiden työntekijöiden määrää.

Yhteinen ikkuna on puuttunut Indikaattorit-hankkeen toteutti Pelastusopisto Palosuojelurahaston tuella. Hanke on osa pelastustoimen strategia 2025:n toimeenpanoa. Sisäministeriön käynnistämällä pelastustoimen uudistamisella tavoitellaan pelastuslaitosten toimintojen yhdenmukaistumista. Yhdenmukaistuminen koskee myös tulosten arviointia. Arviointijärjestelmä on nähty tarpeelliseksi, sillä toistaiseksi pelastustoimesta ovat puuttuneet valtakunnalliset, toiminnan vaikuttavuutta kokonaisuutena tarkastelevat laadulliset mittarit. Tähän asti mittarit ovat olleet pääosin pelastuslaitosten omia


35

Koko pelastustoimi: Kansallisen mittariston mukaisen tiedon tuottaminen yhdenmukaisten käyttöperiaatteiden mukaisesti

Tulkinta ja ohjaaminen: Sisäministeriö: strategian tavoitteiden toteutuminen ja pelastustoimen ohjaus kehittämistoimenpiteillä Pelastuslaitokset: tiedon tulkinta ja hyödyntäminen omassa viitekehyksessä

Pelastustoimen informaatioohjaamisen prosessi

Pelastusopisto: Aineistoon perustuvien raporttien tuottaminen sovitun raportointisyklin (1-2 krt/vuosi) mukaisesti

Pelastusopisto: Tiedon keruu, käsittely tilastollista analysointia varten ja tilastollinen analysointi Pelastustoimen opastaminen yhdenmukaisen tiedon tuottamiseksi

mittareita omistajakuntiin päin: henkilötyövuosia, valistustilaisuuksia, kalustoa, palokuolemia ja rakennuspaloja. Hankkeessa syntynyt malli arviointijärjestelmästä on ensimmäinen esitys siitä, mitä pelastustoimen vaikuttavuuden yhteinen valtakunnallinen arviointi voisi olla. — Pelastuslaitosten nykyisin tekemä arviointi on hyvin laitoskohtaista, eikä se tuota yhdenmukaista tietoa alasta. Se ei mahdollista kansallista ikkunaa pelastustoimen arvioimiseen. Siksi pyrimme hankkeessa esittämään arvioimisen mallia, mihin kaikki pelastustoimen toimijat pystyisivät sitoutumaan, Heidi Huuskonen sanoo. Kuten muillakin yhteiskunnan osa-alueilla, myös pelastustoimessa vaaditaan jatkossa yhä enemmän tietoa päätöksenteon pohjalle. Mutu-tuntuma ei enää riitä, vaan tarvitaan valtakunnallista mittaristoa pelastustoimen tuloksellisuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioimiseksi.

Indikaattorit-hankkeelta on toivottu esityksiä siitä, miten pelastustoimi voisi paremmin kertoa yhteiskunnallisesta painoarvostaan kansalaisille ja päättäjille. Huuskosen mukaan toive on perusteltu. — Pelastustoimelta odotetaan kykyä kertoa muulle yhteiskunnalle sen laadusta, suorituskyvystä, tuloksellisuudesta. Samalla pitää pystyä itsekriittisyyteen: mitä meidän pitää vielä kehittää. — Määrällisten mittareiden sijaan tärkeämpää on laadullinen arviointi. Kaikki pelastustoimen toimijat pystyvät vastaamaan siihen, mitä on tehty. Oleellisempaa on vastata, miten asiat on tehty.

Oma tieto suojaa hyökkäyksiltä Turvallisuusviranomaisten toimintaympäristö on muuttunut huomattavan monimutkaiseksi — kansainväliset ilmiöt vaikuttavat kansallisella tasolla viranomaisiin joko suoraan tai epäsuorasti. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


36

Yksi vahvistunut ilmiö on tarkoituksellisesti harhaanjohtavan tiedon eli disinformaation keinojen ja intensiteetin lisääntyminen. Disinformaation nousu korostaa entisestään organisaation kykyä tuottaa itsestään laadukasta tietoa julkiseen keskusteluun. Laajemmassa kuvassa kyse on hyvin kriittisestä asiasta, Huuskonen huomauttaa: — Kun sisäisen turvallisuuden toimialalla on kyky kertoa suorituskyvystään ja vaikuttavuudestaan, se on vähemmän altis sivusta tuleville vaikuttamisyrityksille. Ja käänteisesti, jos toimiala ei pysty systemaattisesti arvioimaan omaa toimintaansa ja palvelutuotantoa sekä tuottamaan siitä laadukasta informaatiota, on se haavoittuvampi disinformaatiolle.

Pilotoinnin kautta käyttöön Hanke toteutti kaikkiaan kolme avointa työpajaa Pelastusopistolla. Lisäksi Huuskonen haastatteli laajasti pelastusalan toimijoita, kuten pelastuslaitosten, sisäministeriön, aluehallintovirastojen ja järjestöjen edustajia. Myös Palomiesliitto osallistui aineiston tuottamiseen. Valtakunnallisen arviointijärjestelmän luominen ei synny yhdellä hankkeella, vaan edellyttää pitkäjänteistä työtä. Mittaaminen, analysointi ja johtopäätökset ovat jatkuva prosessi. Indikaattori-hankkeen loppuraportissa esitetään kuusi suositusta, joilla hankkeessa luotua informaatio-ohjauksen mallia ja arviointijärjestelmää ryhdytään viemään eteenpäin. — Pelastustoimessa on ollut vahva yhteinen tahtotila arviointijärjestelmän kehittämiseksi, mikä näkyi kiitettävän vahvana osallistumisena yhteiskehittämiseen perustuneeseen hanketoteutukseen. Nyt kun esitys arviointirakenteesta on valmis, toivon että koko ala pystyy sitoutumaan edelleen sen käytäntöön saattamiseen, Huuskonen sanoo. Sisäministeriön tehtävä on sovittaa järjestelmä osaksi pelastustoimen uudistusta ja maakuntauudistusta. Huuskonen esittää, että esitetty arviointimalli pilotoitaisiin ensin muutamalla pelastuslaitoksella: — Silloin saataisiin selville, mikä mallissa on toimivaa ja mitä tulisi vielä säätää. n Teksti MIKKO TERÄVÄ

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kuusi päätasoa Arviointijärjestelmän tasot kuvaavat pelastustoimen yhteiskunnalle tuottamia prosesseja ja niiden resursseja. Onnettomuuksien ehkäisyn painoarvo tulee kasvamaan, projektipäällikkö, FT Heidi Huuskonen sanoo. — Jatkossa yhä useammin kysytään, miten pelastustoimi on pystynyt ehkäisemään onnettomuuksia. Siksi ehkäisyn arviointimuodot ovat äärimmäisen tärkeitä. Mittarit antavat tietoa siitä, onko tehty oikeita valintoja oikeaan aikaan. Pelastustoiminta on pelastuslaitosten vahvaa ydintä. Arviointijärjestelmässä se on purettu hälytystehtäviin, öljyntorjuntaan, ohjeisiin ja suunnitelmiin sekä kansainväliseen pelastustoimintaan. — Pelastustoimintakin muuttaa muotoaan, kun menetelmät, teknologiat ja välineet kehittyvät. On löydettävä tapoja arvioida tekemistä niin, että olemme kehityksen etulinjassa. Ensihoito ei ole pelastustoimen lakisääteinen tehtävä. Sen nostaminen yhdeksi indikaattoreiden päätasoksi korostaakin pelastuslaitosten vahvaa roolia ensihoidon palveluntuotannossa. — Asiakkaalle ensihoidon täytyy näyttäytyä palveluna, jossa eri toimijat tekevät saumatonta yhteistyötä. Mittarit tulee keskittää tähän ensihoidon ja pelastustoimen rajapintaan, Huuskonen korostaa. Varautuminen sisältää sekä pelastuslaitosten oman varautumisen että pelastustoimelle lainsäädännöstä tulevan roolin varautumistoiminnoissa. Varautumisen painoarvo tulee kasvamaan. Henkilöstön osalta arviointijärjestelmä sisältää osaamisen, työhyvinvoinnin, työturvallisuuden sekä alan vetovoimaisuuden mittareita. Tutkimustoiminta huomioidaan omana päätasonaan. — Tarkoitus on herätellä näkemään henkilöstön osaamisen ja sen kehittämisen sekä tutkimuksen merkitys alan jatkuvan kehittymisen kannalta.

Indikaattorit-hankkeen aikana seitsemänneksi ja kahdeksanneksi päätasoksi esitettiin johtamista ja tukitoimintoja. Aikataulun vuoksi niitä ei kuitenkaan nostettu omiksi tasoikseen. — Johtaminen ja tukitoiminnot tulivat tarjolle prosessin loppuvaiheessa, jolloin nähtiin, että näitä teemoja ei olisi ehditty käsitellä siinä laajuudessa kuin ne ansaitsevat. Sen sijaan tukitoimintoihin kuten viestintään sekä johtamiseen liittyviä asioita on sisällytetty raportin muihin osiin, Huuskonen kertoo. — Kun arviointijärjestelmää jatkossa kehitetään, olisi perusteltua luoda mittaristoa myös tukitoimintojen ja johtamisen arviointiin.


37

Pelastustoimen kansallisen arviointijärjestelmän päätasot 1. Onnettomuuksien ehkäisy

Esimerkkejä mittareista:

n Pelastustoimelle kuuluva ohjaus

Ohjauksen kohteen arvio palvelun vaikuttavuudesta. Valistusta saaneiden henkilöiden määrän suhde kustannuksiin. Pelastustoimen itsearvio: kuinka toiminta edisti turvallisuuskulttuuria. Alkusammutusvälineitä ja kotivaran varanneiden osuuden arviointi.

n Pelastustoimelle kuuluva valistus ja neuvonta n Valvontatehtävät n Palontutkinta

2. Pelastustoiminta n Hälytystehtävät n Öljyntorjunta n Ohjeet ja suunnitelmat n Kansainvälinen pelastustoiminta

3. Ensihoitopalveluiden toteuttaminen

Pelastettujen henkilöiden laskennallinen arvo. Pelastetun omaisuuden arvo. Torjuttujen ympäristövahinkojen arvo. Onnettomuudessa osallisena olleen arvio pelastustoiminnasta. Osaamisen kehittämiseen käytetyt htv:t. Henkilöstön osuus, joka koulutettu ja saanut kelpoisuuden ensihoitoon ja ensivasteeseen. Potilastyytyväisyyskyselyt.

4. Varautuminen n Yhteisen varautumisen tukeminen n Pelastustoimen oma varautuminen

Häiriö-, poikkeus- ja onnettomuustilanteiden jälkeen yhteistoimintaosapuolten arviot, kuinka tehokkaasti yhteistyö käynnistettiin kriittisten toimintojen jatkuvuuden hallitsemiseksi.

5. Henkilöstö n Koulutus ja osaamisen kehittäminen n Työhyvinvointi n Työturvallisuus n Toimialan vetovoimaisuus

6. Tutkimus-, kehittämis ja innovaatio (TKI) -toiminta

Koulutuspäivien määrä suhteessa pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön määrään. Koulutustaso-indeksi. Asiakaspalaute-indeksi. Sairauspoissaolot suhteessa htv:iin. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä. Hankkeiden määrä. Tuotetut julkaisut. Pelastustoimen itsearvio, kuinka TKI tukee toiminnan kehittämistä.

Katso laajempi esitys arviointijärjestelmästä ja mittareista Pelastustoimen indikaattorit -hankkeen loppuraportista: www.pelastusopisto.fi > TKI- ja tietopalvelut > B tutkimusraportit

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


38

TYÖHYVINVOINTI TÄHTÄIMESSÄ

Luottamus työpaikan voimavarana

L

uottamus vähentää kitkaa työyhteisön sisällä ja parantaa yhteistyön mahdollisuuksia. Luottamuksellisessa ilmapiirissä ristiriitoja ja ihmisten välisiä törmäyksiä ei tarvitse pelätä. Ne saattavat olla jopa kehityksen lähde.

Luottamus on työyhteisön vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin keskeinen elementti. Se lisää toimijoiden halukkuutta tukea toisiaan. Luottamusta tarvitaan työyhteisössä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Erityisesti se korostuu muutoksissa, joihin sisältyy epävarmuutta ja riskiä. Luottamus on herkkä asia, jota rakennetaan pitkään ja jota kannattaa vaalia monin tavoin, koska se voidaan menettää hetkessä. Työpaikalla luottamus tulee tyypillisesti esiin luottamuksena esimiehiin ja työkavereihin mutta myös luottamuksena oman työpaikan arvoja, kulttuuria, visiota, strategiaa ja toimintatapoja kohtaan. Työntekijöiden on voitava luottaa esimerkiksi yhteistyön tekemiseen ja viestinnän avoimuuteen, vaikka esimiehet ja työyhteisön jäsenet vaihtuisivatkin.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Erimielisyydet ovat työyhteisöjen arkea. Vakavia ongelmia niistä tulee vasta, jos ja kun ristiriitoja ja ihmisten välisiä törmäyksiä ei työpaikalla osata käsitellä. Luottamuksellisessa ilmapiirissä ristiriitoja ei kannata pelätä eikä estää niistä käytävää keskustelua. Ongelmien yhdessä ratkominen auttaa kaikkia oppimaan, tulemaan paremmin toimeen keskenään sekä kehittämään työyhteisön toimintaa. Työyhteisön ongelmien selvittäminen kannattaa aloittaa keskustelemalla työn tavoitteista, työnteon mahdollisuuksista ja työyhteisössä vallitsevista pelisäännöistä. On selvitettävä, ovatko tavoitteet nykyisillä voimavaroilla saavutettavissa ja pelisäännöt kaikkien tiedossa ja yhteisesti hyväksyttyjä. Jos eivät ole, tilanne on korjattava. Ongelmat tulisi ensisijaisesti ratkaista työyhteisön omin voimin, koska yhteisöllä itsellään on usein paras asiantuntemus ongelmien syistä ja seurauksista. Asioista on uskallettava puhua suoraan, ja huolenaiheet kannattaa nostaa keskusteluun heti niiden ilmaannuttua. Mitä laajemmalle ongelmat leviävät ja mitä kauemmin niiden annetaan hautua, sen vaikeammiksi ne tulevat. Esimiesten vastuu työyhteisön hyvinvoinnista on ollut ja pitää jatkossakin olla suuri, mutta he eivät ole ainoita velvoitettuja. Työpaikoilla kaikkien on toimittava vastuullisesti yhteisiin tavoitteisiin pyrkien. Lähiesimiehet, jotka asemansa ansiosta näkevät hyvin eri suuntiin, jätetään tyypillisesti puun ja

ISTOCK.COM/MILO827

Tämän päivän nopeatempoisessa työelämässä menestyvät ne, joilla on kyky ja halu uudistua ja ajatella toisin. Tämä koskee niin työyhteisöjä kuin yksittäisiä työntekijöitäkin. Uusien ideoiden julkituominen ja eteenpäin vieminen on menestyksen perusta. Työn arjessa tulee olla aikaa ja mahdollisuuksia, ei pelkästään suorittamiseen, vaan myös osaamisen hyödyntämiseen ja edelleen kehittämiseen. Ideoiden tuottaminen on jokaisen työyhteisön jäsenen velvollisuus. Myös asiakkaat ja erilaiset palvelutarjoajat on saatava aktiivisesti mukaan toiminnan suunnitteluun yhteistyössä johdon ja henkilöstön kanssa. Tämä on varmin keino lisätä työyhteisön innovatiivisuutta, tuottavuutta ja tuloksellisuutta, parantaa työhyvinvointia ja pidentää työuria.

Johdon tehtävä on luoda työntekijöille hyvät edellytykset kehittää työtään ja itseään. Luovan ja innostavan työyhteisön luominen edellyttää johdolta herkkää korvaa ja kannustamisen taitoa. Kiireessä tai rohkaisun puuttuessa innovaatiot jäävät tekemättä eikä käskemällä luovuus kukoista.


39

1 2 3

4

5 6 7

kuoren väliin. Ylempi johto ei kysy eikä kuuntele vaan vaatii tekoja, joita suorittavalla tasolla pidetään hiostamisena. Työntekijät tuntevat olevansa vain toimenpiteiden kohteita, vailla todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa muutosten suuntaan ja luonteeseen. Turhautumisesta seuraa tyytymättömyyttä, joka suunnataan helposti työyhteisön muihin jäseniin. Jotta työyhteisöissä osattaisiin toimia oikein, olisi kaikilla oltava riittävästi tietoa omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan työntekijöinä ja työyhteisön jäseninä. Jokaisen työntekijän on syytä aika ajoin katsoa peiliin ja kysyä: Kannanko vastuun omista tekemisistäni? Millaisen panoksen annan oman työni ja koko työyhteisön toimintojen kehittämiseen? Kohtelenko kaikkia työtovereitani oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti? Käyttäydynkö asiallisesti? Välitänkö toisista?

Työhyvinvoinnin kehittämisestä ei saa tehdä liian hienoa. Arkijärjellä päästään jo pitkälle. Kehittäminen tulee perustua pieniin askeliin ja jatkuvaan parantamiseen. Asiat voidaan aina tehdä paremmin ja aina jää kuitenkin vielä myös parantamisen varaa.

Kirjoitussarjassa käsitellään henkisen hyvinvoinnin merkitystä työntekijän toimintakyvylle.

ERKKI AUVINEN

Kirjoittaja toimii Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n työelämäasiantuntijana. Hänellä on reilun 30 vuoden kokemus työhyvinvoinnin kehittämisestä ja henkilöstön edustajien roolista tässä työssä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


ENSIHOITO

KUVAT: ISTOCK.COM/WAFFOZZY JA LEOPATRIZI

40

Sivullinen kuvaa — mitä voin tehdä?

Täysin ulkopuolinen henkilö tallentaa ensihoitotehtävää kännykällään. Tilanne voi tuntua häiritsevältä. Miten kuvaamiseen tulisi suhtautua?

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

K

un sivulliset seuraavat ensihoitotai pelastustehtävää, voi uteliaisuus pahimmillaan vaarantaa tehtävän. Liikenneonnettomuuksissa ohi kaahaavat kännykkäkuvaajat ovat todellinen vaaratekijä työturvallisuudelle. Vaikka vaaraa ei suoraan aiheutuisi, voi kuvaamisen kokea häiritseväksi tai epämiellyttäväksi: ensihoitaja ei voi tietää, miksi kuvataan, mitä kuvassa näkyy... ja mihin käyttöön kuvat ja videot lopulta päätyvät? Millä keinoin kuvaamiseen voi puuttua julkisella paikalla tai yksityisasunnossa? Voiko poliisi turvata ensihoitotehtävää ja estää kuvaamiseen?


ENSIHOITO

41

Kysyimme kuvaamisen lainsäädännöstä ja käytännöstä Helsingin poliisilaitokselta, josta vastasi rikostarkastaja, OTM Jouni Niskanen.

— Yleisellä ulkoalueella avoimesti tapahtuvaa kuvaamista ei voida kieltää. Kuvaamisen katsotaan kuuluvan perustuslaissa säädettyyn sananvapauden perusoikeuteen. — Rikoslaissa on määritelty salakatselu ja salakuuntelu. Salakatselu ei voi tekopaikkaa koskevan kriteerin vuoksi toteutua yleisellä paikalla. Salakuuntelu ei toteudu avoimesti kuvattaessa. Koska kyseessä ei ole rikos, poliisi ei voi takavarikoida kännykkää ja tallenteita.

Yleensä eristäminen tapahtuu nauhalla tai muilla välineillä, mutta ainakin Helsingin poliisilaitos lähtee siitä, että eristäminen voidaan toteuttaa myös sanallisesti. — Eristetty alue tulee tyhjentää ulkopuolisista henkilöistä ja kieltää jokaista menemästä alueen sisälle. Eristämistä ei siis voi kohdentaa vain niille, jotka kuvaavat tai haluaisivat kuvata. — Laajaa aluetta eristettäessä tulee nopeasti vastaan sekä resurssit että suhteellisuusperiaate: käytännössä isoa vilkasta tiealuetta ei voida vain kuvaamisen estämiseksi eristää. Silloin voidaan eristää pienempi alue ja pyytää ulkopuolella olevia, etteivät he kuvaisi. Myös näköesteitä kuten huopia ja suojia voidaan käyttää, jos niitä on käytettävissä.

Voiko ensihoitaja huomauttaa, jos kokee kuvaamisen häiritseväksi yleisellä paikalla?

Entä jos on epäilys siitä, että kuvattua aineistoa käytetään asiattomasti?

— Aina voi pyytää, että kuvaaminen lopetetaan. Pyyntöä voi perustella sillä, että tilanteessa halutaan kunnioittaa hoidettavan yksityisyyttä. Kameraa tai kännykkää ei voi ottaa pois. Poliisin voi pyytää paikalle turvaamaan järjestystä ja turvallisuutta.

— Perustuslaissa on säädetty ennakkosensuurin kielto. Poliisi ei voi kieltää julkaisemasta kuvia etukäteen. — Jos kuvia tai videoita julkaisee netissä, voi syyllistyä rikokseen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Tästä poliisi pystyy onnettomuuspaikalla kuvaavia huomauttamaan: Jos julkaiset kuvat netissä tai muuten niin että ne ovat muiden ihmisten nähtävillä, voi olla että asiaa arvioidaan rikoksena. — Jos onnettomuuspaikalla pystyttäisiin todentamaan, että sivullinen kuvaa nettiin livestriimiä, jossa onnettomuuden uhri näkyy lähietäisyydellä, voitaisiin välittömästi epäillä kuvaajan syyllistyvän rikokseen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Ennakointi, että näin saattaa käydä, ei riitä, vaan striimauksen pitää jo toteutua. >

Kadulla hoidetaan onnettomuuden uhria tai sairaskohtauksen saanutta henkilöä. Saako ohikulkija kuvata pelastus- tai ensihoitotilanteen kännykällä?

Millaisia keinoja poliisilla on estää kuvaaminen yleisellä paikalla? — Poliisilla on laissa velvoite huolehtia järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen kuuluvista tehtävistä onnettomuuspaikalla. Kuvaamisen osalta pitäisi pystyä perustelemaan konkreettisesti, miten se häiritsee ensihoito- ja pelastustilannetta. Muuten siihen on hankala puuttua. — Rikoslaissa on rangaistavaksi säädetty haitanteko virkamiehelle. Käytännössä pelkkä kuvaaminen kauempaa ei tähän riitä, vaan haittaamisen pitäisi olla esimerkiksi lähietäisyydeltä meluamista, estämistä tai häikäisemistä. — Poliisilain perusteella poliisi voi suorittaa alueen eristämisen, jos tarkoitus on esimerkiksi suojella onnettomuuden uhrin yksityisyyttä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


42

ENSIHOITO

Muuttuuko tilanne, jos kuvaaminen tapahtuu asunnossa tai muualla yksityisalueella? — Kotirauha suojelee kaikkia asunnossa laillisesti oleskelevia henkilöitä oikeudettomalta kuvaamiselta. Myös asuntoon tuleva hoitohenkilökunta on suojan piirissä. — Jos kotirauhan piirissä ryhdytään kuvaamaan ilman kuvattavien lupaa, kyseessä on salakatselu, jolloin jo kuvan ottaminen on rangaistavaa. Salakatselu toteutuu, vaikka kuvaaminen olisi avointa, jos lupaa ei ole. — Jos ajatellaan kännykällä tallennettavaa videota, niin kuvan lisäksi siihen tallentuu yleensä myös ääni. Salakuuntelu toteutuu kotirauhan piirissä, mikäli keskustelu ei ole tarkoitettu kuuntelijan tietoon. Asunnossa tapahtuvassa hoitotilanteessa se tarkoittaisi keskustelua, mihin sivullinen ei itse osallistu — esimerkiksi ensihoitajien keskustelua keskenään sekä potilaan kanssa. — Sen sijaan sivullinen voi tallentaa keskustelun, johon itse osallistuu. Jos esimerkiksi ensihoitaja kysyy sivulliselta jotain, tämän keskustelun voi tallentaa. — Vielä on huomattava sekin, että jos asunnon haltija tai vieras saa äkillisen sairaskohtauksen ja ensihoitajat häntä hoitavat, kyseessä on yksityisluonteinen tilanne jossa käsitellään arkaluonteista terveystietoa. — Salakatselu ei ole oikeutettua sillä perusteella, että tallentaa vain sen, mikä omin silmin muutoinkin näkee. Käytännössä tätä monesti ihmetellään ja kysellään, mutta näin on todettu rikoslain esitöissä.

Miten ensihoitaja voi puuttua kuvaamiseen asunnossa? — Lähtökohtana pitää olla se, että potilaan ympärille on raivattava riittävä tila, jotta hoito- ja pelastustoimenpiteet voidaan potilasta vaarantamatta suorittaa. Jo tämän pitäisi olla riittävä perustelu tyhjentää huone sivullisista henkilöistä. — Sivullisia voi pyytää lopettamaan kuvaaminen ja perustella, että kotirauhan piirissä kuvaavat voivat syyllistyä kiellettyyn salakatseluun, vaikka kuvaaminen tehtäisiin avoimesti. Voi myös kertoa, että myös ensihoitajilta tulee kysyä lupa kuvaamiseen, jos he näkyvät kuvissa tunnistettavasti. — Jos kuvausta tapahtuu, tästä voi kertoa potilaalle tai jättää tiedon, että sinua kuvattiin.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Jos kuvausta tapahtuu, tästä voi kertoa potilaalle tai jättää tiedon, että sinua kuvattiin.

Myös kuvaajien yhteystietoja voi kysyä tai kirjata ylös tuntomerkit. Nämä voi toimittaa potilaalle, joka sitten myöhemmin päättää, mitä asialle tekee. Asianomistaja voi harkita rikosilmoitusta. — Pakkokeinolaissa on yleinen kiinniottooikeus, joka koskee verekseltään rikoksesta epäiltyä. Yksi ehto on, että rikoksesta saattaa seurata vankeutta. Salakatselusta maksirangaistus on yksi vuosi vankeutta, joten se on kiinniotto-oikeuden piirissä. Kiinniottoa käytettäessä pitää poliisi kutsua välittömästi paikalle. Kiinniotto pitää tehdä nimenomaan siinä tarkoituksessa, että epäilty toimitetaan poliisille — sitä ei saa käyttää keinona taskujen tarkastamiselle tai kännykän pois otolle. — Ensisijaisesti tilannetta turvaamaan tulee kutsua poliisi — kiinniotto ei ole suositeltava keino, sillä se sisältää väkivaltariskin. Haluan kuitenkin mainita kiinniotto-oikeudesta, sillä se kuvastaa sitä, miten vakavasta asiasta salakatselussa on kyse.

Mitä muita alueita on kotirauhan piirissä kuin asunto? — Rikoslain mukaan kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot, muut asumiseen tarkoitetut tilat kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat sekä niihin välittömästi liittyvät rakennukset. Omakotitalon ja rivitaloasunnon pihat on kotirauhan piirissä, mutta ei kerrostalon piha-alue.

Mitä jos potilas itse kuvaa, asunnossa tai ambulanssin hoitotilassa? — Sairaaloista ja Kelan toimistoista on useita tapauksia, joissa vastaavaa kysymystä on jouduttu ratkomaan. Vakiintunut käytäntö on, että asiakkaalla on oikeus kuvata tai nauhoittaa oma asiakastapahtumansa, mutta tallennukseen ei saa sisältyä ulkopuolisia. — Omaa hoitotoimenpidettä saa kuvata, mutta ensihoitohenkilöstöä saa näkyä vain sen verran, kuin se on hoidon takia välttämätöntä. Pelkästään


ENSIHOITO

ensihoitajien kasvoja ei siis saa kuvata ilman heidän lupaansa. Oikeus kuvaamiseen ei siis ole aivan yksiselitteinen. — Myös ambulanssissa saisi kuvata omaa asiakaspalvelutilannettaan. Potilaan tulee kuvata ensisijaisesti itseään ja hoitohenkilöstö saa näkyä vain välttämättömän verran. Mikään ei kuitenkaan estä ensihoitajaa pyytämästä, ettei potilas kuvaisi hoitotilassa lainkaan.

Entä jos sivullinen kertoo kuvaamisen syyksi potilaan oikeusturvan varmistamisen? — Tällainen syyhän saatetaan kaverin puolesta esittää. Käytännössä tilanteessa on syytä kysyä: kumpi on ensisijalla potilaan etu huomioiden — kuvaaminen vai potilaan yksityisyys terveystietojen osalta hoitotilanteessa? Potilaan kuvaaminen ilman lupaa hänen ystävänsä toimesta on lähtökohtaisesti rangaistavaa.

43

seväksi. Kyselyitä asiasta tulee paljon. — Jos yleisellä paikalla kuvaaminen tulee lähelle ja sen kokee negatiivisesti, tilanteissa tulee säilyttää maltti ja tarvittaessa on keskustellen vaikutettava asiaan. Kuvatun materiaalin asiattomaan käyttöön voidaan puuttua jälkikäteen. — Rikosilmoituksia kunnianloukkauksesta tai laittomasta uhkauksesta on tehty esimerkiksi tapauksissa, joissa poliisia on mielenosoituksessa kuvattu hyvin läheltä ja kuvat on julkistettu netissä niin että niiden yhteydessä on suoraan virkamieheen kohdistuvaa kommentointia. — Ylimpien laillisuusvalvojien tekemissä ratkaisuissa on punnittu yksityisyyden suojan ja sananvapauteen sisältyvän kuvaamisen suhdetta ja lopputulokset ovat vaihdelleet tapauskohtaisesti. Se mikä on epämiellyttävää kuvaamista, ei välttämättä ole kiellettyä. n

Kuinka poliisi kokee tilanteet, joissa sivulliset kuvaavat? — Poliisia kuvataan yhä enemmän ja on ollut tilanteita, joissa poliisit kokevat kuvaamisen häirit-

Aina turvallisuus etusijalle YLEISELLÄ PAIKALLA kuvaaminen on vahvasti sananvapauden piirissä. Asunnossa tai muualla kotirauhan alueella tilanne on toinen: jos kuvaa muita, tulee pyytää suostumus. Ensihoitajan ja palomiehen tulee epämiellyttävässäkin tilanteessa säilyttää ammattimaisuus. Poliisin kokemuksen mukaan hyvin häiritsevä kuvaaminen on usein tehty juuri provokaatio-tarkoituksessa. Häirikkö hakee reaktiota, eikä kameraan tai kännykkään välttämättä edes tallennu mitään.

Jokaisessa tilanteessa tulee oma ja työparin turvallisuus sekä potilaan turvallisuus laittaa etusijalle. Häiritsevissä tilanteissa ei tule lähteä järjestystehtäviin. — ­­Voimakeinojen käytöstä tulee pidättäytyä. Ne kun eivät ole viran tai toimen puolesta oikeutettuja. Ainoastaan hätävarjelutilanteessa voimakeinot voivat

olla oikeutettuja, mutta hätävarjelun keinoja ei voida käyttää, jos ulkopuolisen taholta kyse on vain kuvaamisesta, edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola Palomiesliitosta sanoo. Poliisin tehtävänä on turvata ensihoitajien työ, oli kyseessä väkivallan uhka tai muuten potilaan hoidon estävä tai vaarantava tilanne. — Jos hoitotilannetta häiritsevä kuvaaminen ei lopu huomauttamalla ja asiallisesti perustelemalla, silloin pyydetään poliisi paikalle. Kenenkään kännykkää ei tule ryhtyä repimään käsistä, asiamies Jari Koivuluoma jatkaa. Mikään ei estä kirjaamasta mainintaa ensihoitokertomukseen, jos sivullisen kuvaaminen tuntuu epäilyttävältä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


44

Tiina-Riikka Nyman on vastannut 112-puheluihin sekä hoitanut ihmisiä ambulanssissa ja hoitolaitoksessa.

Roolit

vaihtuivat H

ätäkeskuspäivystäjänä ja lähihoitajana työskennellyt Tiina-Riikka Nyman sairastui harvinaiseen sairauteen vuodenvaihteessa 2013—14. Ensimmäisen vuoden aikana, kun sairautta vielä selvitettiin, Nymanin oli turvauduttava hätäpuheluun ja ambulanssiin yli 40 kertaa. Nyt kun kohtauksia laukaisevat tekijät ovat tulleet tutuiksi ja sopivia estolääkkeitä on löytynyt, ambulanssin tarve on vähentynyt alle kymmeneen kertaan vuodessa. — Auttajasta tulikin autettava, vielä oikein vakioasiakas. Kela on muistanut minua ”kanta-asiakaskortilla” kolmena edellisenä vuonna, tänä vuonna se jää todennäköisesti saamatta. Se että maksaa omavastuun kaikista saamistaan ensihoitopalveluista, on tässä tapauksessa pelkästään positiivista.

"Ootsä ottanu jotain?" Nymanilla todettiin harvinainen neurologinen sairaus, aivorunkomigreeni, joka ilmenee kohtauksina. Oireet saattavat muistuttaa epilepsiaa tai aivoinfarktia ja ne vievät puheliaalta naiselta puhe- ja toimintakyvyn, mutta järki päässä säilyy. — Kun kuulee, tuntee ja älyää, mutta ei voi liikkua eikä puhua, on se kova paikka kenelle tahansa. Itse olen aina halunnut tehdä asiat itse omalla tavallani,

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Neljä vuotta sitten asetelma muuttui. Sairauden seurauksena Nymanista tuli hätäkeskuksen, ensihoidon ja päivystyksen vakioasiakas. kertoa mielipiteeni ja vaikuttaa asioihin, joten on ollut todella vaikea hyväksyä, että toiset päättävät puolestani. Vihaan sitä avuttomuutta. Kun Nyman kohtauksen tullen sopertaa asiaansa hätäkeskuspäivystäjälle, häneltä saatetaan kysyä: "Ootsä ottanut jotakin?" — Ymmärrän kyllä tilanteen hätäkeskuspäivystäjän asemasta katsottuna, mutta silti se särähtää korvaan. Asian voisi muotoilla toisinkin. Hän ei todellakaan ole ottanut mitään, alkoholi on jäänyt sairauden myötä kokonaan. Soitto hätäkeskukseen ei silti pelota. —Jos puhekykyni menee kesken hätäpuhelun, on päivystäjän takaraivoon taottu, että siitä tehdään 706B. >


45

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


46

Tähän mennessä myös osoite on aina saatu selvitettyä. Ensihoito ei ole koskaan alkometriä tarjonnut, vaikka puhe epäselvää onkin. Tosin joskus puhekyvyn menettäneen kanssa ei ole haluttu edes yrittää kommunikoida. — Tuli mieleen, että hoidetaanko tässä lihanpalasta vai alkaisiko se kommunikointi jossain vaiheessa? Toisaalta, kerran ensihoitaja on lohdutellut, ettei tässä kiire ole, kun aloin itse hermostua siihen, etten saanut puhuttua ymmärrettävästi.

Huomaa, jos hoitaminen ei kiinnosta Ensihoitajien hyvät ja huonot puolet ovat tulleet yli 100 kyytiä potilaana ajaneelle Nymanille tutuksi. Potilaan huono tai hyvä kohtelu ei kokemuksen mukaan johdu siitä, onko auttaja nuori, vanha tai onko kokemusta paljon vai vähän — se tuntuu olevan henkilökohtainen ominaisuus. Asennevammaakin kohtaa silloin tällöin. — Sen huomaa, jos potilaan hoitaminen ei kiinnosta. Näitä löytyy niin vastavalmistuneista, kuin konkareistakin. Huonoja päiviä on kaikilla, mutta jos aina ketuttaa keikalle lähteä, vika voi olla jossain muussa kuin potilaissa. — Toki haistattelevat, yhteistyökyvyttömät ja aggressiiviset asiakkaat ovat oma lukunsa, ei heille ole välttämättä itseltäkään aina sympatiaa hirveästi herunut, mutta ammatillisuuteen kuuluu silti asiallinen käytös. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Joskus tehtävän hoitamiseen vaikuttaa sairauden harvinaisuus. Oirekuva on migreenille hyvin epätyypillinen, joka aiheuttaa välillä väärinymmärryksiä. Kotoa löytyy erikoislääkärin kirjoittama hoito-ohje, jota Nyman on vielä itse tarkemmalla kuvauksella täydentänyt. Mutta välillä mitkään potilaan tai omaisen ohjeet eivät tahdo mennä perille. — Toivoisin kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten ymmärtävän, että potilas ja omainen saattavat usein tuntea sairauden paremmin kuin he, etenkin kun on kyse harvinaissairauksista. Ja potilaan itsemääräämisoikeuttakin olisi syytä kunnioittaa. — Valitettavasti vastaan tulee myös ammattilaisia, jotka haluavat sanoa viimeisen sanan, olipa tietoa asiasta tai ei. Asenne saattaisi muuttua, jos joutuisi itse siihen samaan tilanteeseen potilaana.

Kiitoksiakin on annettu Useimmiten vastaan tulee kuitenkin asiallisia ja ammattitaitoisia ensihoitajia, joiden kanssa asiat sujuvat

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Aivorunkomigreenin oireet poikkeavat yleisemmästä migreenistä. Tiina-Riikka Nyman tiedostaa sairautensa riskit ja hyväksyy ne. Joskus helpottaa, kun sairauden aiheuttamista tilanteista löytää huumoria.

hyvässä yhteisymmärryksessä. Samat ensihoitajat usein myös kommunikoivat potilaan kanssa haasteista huolimatta. — Heistä on hyvä, että käytössä on ohjeet ja lääkkeet, joilla kohtaus voidaan hoitaa kotona. Ymmärretään, että aina asiakas ei sinne päivystykseen halua. Ja miksi päivystyksen resursseja pitäisikään tuhlata, jos ei ole pakko? Kehitys menee koko ajan siihen suuntaan, että asiakkaita hoidetaan kotona. — Siinä mielessä ennakkoluuloton neurologini on kehityksen kärjessä, kun kirjoittaa suonensisäisiä lääkkeitä kotiin ensihoidon annettavaksi, Nyman naurahtaa. Hän sanoo mielellään antavansa hyvää palautetta, kun on vähänkään aihetta. Kiitoksia on lähetetty ja


47

pullaa viety ensihoitajille. Toinen puoli on kuitenkin riman alitukset, joista on annettu myös negatiivista palautetta — eniten päivystyksen toiminnasta. — On ollut tilanteita, että ensihoitajat ovat tienneet sairauteni ja antaneet kattavan raportin päivystyksessä, mutta siellä heitä ei ole kuunneltu. Seurauksena oli kerran potilasvahinko, joka olisi vältetty uskomalla ensihoitajia. Se sieppasi paitsi omasta, myös niiden ensihoitajien puolesta. Miksi ei voida arvostaa toisen tekemää työtä sen vertaa, että kuunneltaisiin?

"Ai, tämä onkin tuttu” Nymanin aviomies on ensihoitajana pelastuslaitoksella, joten kohtauksen tullen apua pyydetään tutuilta päivystäjiltä ja sitä antavat tutut ensihoitajat. — Ei se varmaan ensihoitajillekaan helppo tilanne ole, kun tietää, että potilaana on työkaverin vaimo, ja kun osa heistä on minunkin kavereita. Useimmat oman kaupungin ensihoitajat ovat käyneet Tiina-Riikkaa hoitamassa ja tietävät kuviot. Joskus paikalle on hälytetty myös toisen paikkakunnan yksikkö, mutta silloinkin hoito on onnistunut kirjallisten ohjeiden avulla. — Nopeasti huomaa, että nämä ovat käyneet aiemminkin. Silti on jännä, että siviilissä meidän kavereihin kuuluvat ensihoitajat usein esittelevät minulle itsensä ja kertovat mitä alkavat tehdä, luulisi että se on toisin päin. Muistakin olisi kiva kuulla edes etunimi. Tämän esittäytymisen suhteen olenkin samaa mieltä aiemmassa Pelastusalan ammattilaisessa haastatellun ylipalomiehen kanssa, sen tulisi olla automaattinen toimintamalli.

Valitettavasti vastaan tulee myös ammattilaisia, jotka haluavat sanoa viimeisen sanan, olipa tietoa asiasta tai ei.

"Haluan sairastaa kotona" Kohtauksien varalle Nymanille on kehittynyt tietty toimintamalli. Heti ensimmäisiin oireisiin on otettava tablettilääkkeet. Hoito-ohjeet ja muut lääkkeet pitää myös nostaa aina hyvissä ajoissa esille, kun on yksin kotona ja kun oireita alkaa tulla. Samalla pitää laittaa etuovi pois lukosta. Jos itse otettavat lääkkeet eivät auta, hän soittaa hätäkeskukseen tai miehelleen. — Mies tietää, että jos toisesta päästä ei kuulu mitään, tarvitsen apua. Nykyisin ymmärrän pyytää apua jo aiemmin, joten usein saan soitettua itse hätäkeskukseen. Tosin vaikeaa se on, kun kädetkään eivät kunnolla toimi ja puhe on epäselvää. Aika velhoja siellä vanhat kollegat saavat olla, että siitä änkytyksestä saa mitään selvää. Kun kohtaus on lopulta lääkitty, äksäämisestä saatetaan vielä keskustella ensihoitajien kanssa pitkäänkin. Toiset haluavat viedä potilaan joka tapauksessa sairaalaan, vaikka hieman väkisinkin. — Ymmärrän sen, että heillä on huoli potilaan tilasta, mutta pystyn itse arvioimaan, onko syytä lähteä päivystykseen. Hankala potilas en haluaisi olla. Päivystys vaan on minulle kohtauksen aikaan pahin paikka, joten haluan olla ennemmin kotona. Tiedän sairauteeni liittyvät riskit ja hyväksyn ne. Sairaus ei estä elämästä, vaikka tiettyjä asioita on syytä vältellä. Viikot täyttyvät paitsi harrastuksista, myös tänä syksynä alkaneista terveysalan AMKopinnoista. — Opinnot kiinnostavat nyt ihan toisella tavalla, kun on jo vähän työ- ja elämänkokemusta pohjalla. Nuorena tylsiltä tuntuneet jutut ovatkin nyt tosi kiinnostavia. Tiettyä näkökulmaa opintoihin ja töihin tuo tietysti omat kokemukset potilaana. Toivottavasti sitä osaisi olla sellainen hoitaja kuin itse on monta kertaa potilaana toivonut. n Teksti MARKO PARTANEN Kuvat TERO LÄHDESMÄKI

Harvinaisia sairauksia on noin 8000, kaikkia ei tunneta. Harvinaissairaudeksi luokitellaan, jos sitä sairastaa korkeintaan yksi ihminen kahdesta tuhannesta. Lisää tietoa: harvinaissairaudet.fi Tietoa erilaisista migreeneistä Suomen Migreeniyhdistyksen sivulta: migreeni.org

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


48

LAKI JA EDUNVALVONTA

§

Ensihoidon työturvallisuus on huomioitava rikoslaissa

P

alomiehen ja ensihoitajan työn keskeisin osa on pelastustehtävien toteuttaminen. Pelastustehtävät ovat moninaisia: tulipaloja, liikenneonnettomuuksia, loukkaantuneille tai sairauskohtauksen saaneille annettavaa ensihoitoa sairaankuljetuksineen jne. Kaikille pelastustehtäville on tunnusomaista, että niissä autetaan ja pelastetaan ihmisiä ja omaisuutta. Tunnusomaista on myös tehtävien säännönmukainen kiireellisyys sekä se, että pelastuskohde, -paikka ja pelastettavat ovat usein pelastajille ennalta tuntemattomia. Palomiehet hoitavat perinteisten palopuolen tehtävien lisäksi yhä enenemässä määrin ensihoitotehtäviä. Karkean arvion mukaan Palomiesliiton pelastuslaitoksissa työskentelevistä jäsenistä noin 70 prosenttia osallistuu ensihoitotehtäviin. Jos huomioidaan lisäksi ensivaste, ensihoitoon osallistuu käytännössä 100 prosenttia Palomiesliiton pelastuslaitosten operatiiviseen henkilöstöön kuuluvista jäsenistä. Pelastuslaitosten palveluksessa on runsaasti ensihoitajia, joilla ei ole pelastajatutkintoa. Kun mukaan lasketaan sopimuspalokuntalaiset, jotka niin ikään suorittavat ensivastetehtäviä, on arvioitu, että pelastuslaitosten osuus ensihoidon kaikista (kiireellisistä) tehtävistä on jopa 70–80 prosenttia.

Erityisesti ensihoidon tehtävissä on viime vuosina ollut havaittavissa, että ensihoitajat yhä useammin kohtaavat tehtävissään väkivaltaa tai sen uhkaa. Väkivalta tai sen uhka voivat ilmetä monin tavoin: fyysisenä väkivaltana kuten lyömisenä, fyysisellä väkivallalla uhkailuna, aggressiivisena ja uhkaavana käytöksenä, sanallisena väkivaltana kuten nimittelynä ja haukkumisena, seksuaalisena väkivaltana jne. Myös palomiehet joutuvat pelastustehtävissään toisinaan kohtaamaan väkivaltaa tai sen uhkaa sivullisten taholta. Tämä on kuitenkin harvinaista ja yleensä tilanteissa on ollut kyse liian innokkaiden sivustakat-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

sojien tulemisesta liian lähelle onnettomuuspaikkaa. Kansalaisilla on siis jonkinlainen sisäänrakennettu kunnioitus palomiehiä ja heidän tehtäviään kohtaan, jolloin väkivaltainen käytös ulkopuolisten tekijöiden taholta on poikkeuksellista. Valitettavasti kansalaisilla ei vaikuta olevan samaa sisäänrakennettua kunnioitusta ensihoitajia ja heidän tehtäviään kohtaan.

Rikoslain 16 luvun 1 §:ssä säädetään virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Kunnallinen viranhaltija rinnastetaan virkamieheen. Pykälän mukaan: ”Joka käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään tai jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen, muuten käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa sellaisen virkatoimen johdosta sitä suorittavaa virkamiestä vastaan tai käyttää väkivaltaa virkamiestä tai häneen 15 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevaa henkilöä vastaan kostaakseen sellaisen virkatoimen, on tuomittava virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.” Lievissä tapauksissa tekijä voi selvitä sakoilla (rikoslaki 16 luku 2 §). Jos väkivaltainen käyttäytyminen kohdistuu muihin kuin virkamiehiin, rangaistusasteikko määräytyy pääsääntöisesti pahoinpitelyä koskevien lainkohtien mukaisesti. Pahoinpitelyrikokset jaetaan lieviin (tönäisy, kevyt avokämmenlyönti jne), tavallisiin ja törkeisiin pahoinpitelyihin. Tärkeät pahoinpitelyt ovat usein hyvin lähellä tapon yritystä. Yleisin tekomuoto on ns. tavallinen pahoinpitely, josta on säädetty: ”Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen


49

terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” Useinmiten rangaistuksena on sakkotuomio.

Ensihoitaja voi olla statukseltaan viranhaltija tai työsopimussuhteinen. Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä rangaistusasteikon valinnan suhteen. Suomen oikeusjärjestelmä on linjannut, että ensihoitotehtävässä ei käytetä mahdollisesta virkastatuksesta huolimatta julkista valtaa, joten säännös virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ei tule sovellettavaksi edes viranhaltijoiden osalta. Ensihoitajaa kohtaan väkivaltaisesti käyttäytynyttä rangaistaan siten pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön mukaisesti. Käytössä on siis sama lainkohta ja sama rangaistusasteikko, jolla ratkaistaan esimerkiksi nakkikioskirähinöiden seuraamukset. Palomiesliiton kautta hoidettujen ensihoitajiin kohdistuneiden pahoinpitelyjen rangaistukset ovat pääsääntöisesti olleet sakkorangaistuksia. Tilannetta ei voi pitää yleisen oikeustajun kannalta hyväksyttävänä. Ensihoidon perimmäinen tavoite on estää potilaan kuolema tai pysyvä vammautuminen. Ensihoitajat ovat paikalla aina auttamassa henkilöä, joka on usein kiireellisen ja välittömän avun tarpeessa. Ensihoitotehtävät joudutaan monesti suorittamaan vaikeissa ja vieraissa olosuhteissa ja päätökset hoitotoimista on tehtävä usein vaillinaisin tiedoin mutta siitä huolimatta nopeasti. Mitään ulkopuolista ja ylimääräistä häiriötekijää ei ensihoitotehtäviin enää olisi vara lisätä. Yhteiskunnan velvollisuus on turvata ensihoitajien turvallisuus työssään niin hyvin kuin mahdollista.

Itsestään selvää on, että poliisiviranomaisia ei riitä turvaamaan jokaista ensihoitotehtävää, vaikka tehtävä sitä saattaisi edellyttää.

Palomiesliiton edunvalvonta on ottanut tehtäväkseen saada aikaan lainmuutos, jonka mukaan pelastustyötä tekeviä kohtaan väkivaltaisesti käyttäytynyttä henkilöä rangaistaisiin samalla asteikolla kuin virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen syyllistynyttä nyt rangaistaan. Tällainen lainmuutos ei tietenkään yksinään estä väkivaltaista käyttäytymistä ensihoitajia kohtaan eikä varsinkaan estä yksittäisten ja usein huumeiden vaikutuksen alaisten henkilöiden häiriökäyttäytymistä, mutta pitkällä aikavälillä rangaistusasteikon muutos toisi varmuudella yleisestävyyttä kansalaisten keskuuteen. Jos pääsääntöinen minimirangaistus ensihoitajan pahoinpitelystä ja muusta väkivaltaisesta vastustamisesta on vankeusrangaistus — mikä yleensä tarkoittaa myös rikosrekisterimerkintää — useimmat varmasti harkitsisivat kahteen kertaan ennen kuin sekaantuisivat häiritsevästi ensihoitajan työtehtäviin. Tällöin tulevaisuudessa myös ensihoitajia kohtaan tunnettaisiin vastaavaa sisäänrakennettua kunnioitusta kuin nyt tunnetaan palomiehiä ja pitkälti myös poliiseja kohtaan. Palomiesliitto ryhtyy toteuttamaan edellä mainittua tavoitetta ja tarkoitus on yhdessä Suomen Ensihoitoalan liitto ry:n kanssa saada vuoden 2018 aikana ainakin alulle lainvalmistelu tarvittavien rikoslain pykälien osalta.

PASI JAAKKOLA EDUNVALVONTAJOHTAJA

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


50

ESPOON PALOHENKILÖSTÖ PJ: Kimmo Lehikoinen 050 587 8478 kimmo.lehikoinen@espoo.fi PLM: Petri Torkkel 043 825 8088 petri.torkkel@espoo.fi LM: Jiri Käppi 044 502 2598 jiri.kappi@espoo.fi JÄS: Roni Myller 040 410 1359 roni.myller@espoo.fi LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPE PJ: Jarmo Soljasalo 043 8824 6586 jarmo.soljasalo@espoo.fi LM: Jarno Lappalainen 040 526 6693 jarno.lappalainen@espoo.fi JÄS: Aija Röynä 043 825 2896 aija.royna@espoo.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TURUN SEUDUN PALOMIEHET PJ: Petteri Broström 040 558 6074 petteri.brostrom@turku.fi LM: Juha Barck 040 705 2327 juha.barck@turku.fi LM: Petteri Broström JÄS: Risto Tsharkov risto.tsharkov@turku.fi KANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Jarkko Savilepo 040 508 9600 jarkko.savilepo@palomiesliitto.fi LM: Tero Hynynen 045 880 9526 tero.hynynen@pelastuslaitos.fi VLM: Joonas Pihlava 040 840 5234 joonas.pihlava@pelastuslaitos.fi JÄS: Jussi Kivelä 040 776 3672 jussi.kivela@pelastuslaitos.fi KESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖ PJ: Jouni Salonen 050 3756 489 jouni.salonen@jkl.fi LM: Jari Niutanen 050 303 2744 jari.niutanen@jkl.fi VLM: Timo Korhonen 0400 648 153 timo.korhonen@palomiesliitto.fi JÄS: Timo Kosunen 040 574 0049 timo.kosunen@jkl.fi

PIRKANMAA

KESKI-UUSIMAA PÄIJÄT-HÄME VARSINAIS-SUOMI

ITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Roger Nybom 040 540 088 roger.nybom@porvoo.fi LM: Henri Forsberg 044 562 2056 henri.forsberg@porvoo.fi VLM: Jussi Koivukangas 040 511 0670 jussi.koivukangas@porvoo.fi JÄS: Matti Rinne 0400 436 097 veli-matti.rinne@porvoo.fi

LAHDEN PALOMIESYHDISTYS PJ: Jouni Kokki 040 596 7212 jouni.kokki@palomiesliitto.fi PLM: Petri Kautto 040 723 0246 petri.kautto@phpela.fi LM: Petri Marjamäki 040 515 4481 petri.marjamaki@phpela.fi LM: Arto Helminen 040 733 0583 arto.helminen@phpela.fi JÄS: Antti Mustonen 044 500 6337 antti.musto@gmail.com

PIRKANMAAN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Panu Mustajärvi 0400 945 255 panu.mustajarvi@tampere.fi LM: Matti Välikoski 0400 480 131 matti.valikoski@tampere.fi VLM: Jari Järvinen 040 541 5575 jari.jarvinen@tampere.fi JÄS: Tommi Ahvenainen 0500 919 111 tommi.ahvenainen@tampere.fi JÄS: Taru Välimaa 040 525 8002 taru.valimaa@tampere.fi TAMPEREEN PALOESIMIEHET PJ: Heikki Kivelä 040 731 4835 heikki.kivela@tampere.fi LM: Jarkko Pietiläinen 040 550 6378 jarkko.pietilainen@tampere.fi JÄS: Heikki Tamminen 050 567 6428 heikki.tamminen@tampere.fi LÄNSI-PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Markku Kukkula 0500 957 214 markku.kukkula@tampere.fi JÄS: Jere Helenius 050 559 3916 jere.helenius@tampere.fi

POHJOIS-SAVO

LÄNSI-UUSIMAA

ITÄ-UUSIMAA

HELSINGIN PALOMESTARIJA PALOESIMIESYHDISTYS PJ: Kari Nurminen 040 334 5961 kari.nurminen@palomiesliitto.fi VPLM: Tommi Sarvikivi 040 5050 801 tommi.sarvikivi@hel.fi JÄS: Juha Laine 040 840 5715 juha.l.laine@hel.fi

KESKI-UUDENMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Janne Nieminen 050 599 4161 janne.nieminen@palomiesliitto.fi LM: Jukka Tuomila 0400 631 824 jukka.tuomila@ku-pelastus.fi LM: Jari Ruuska 044 501 2964 jari.ruuska@ku-pelastus.fi JÄS: Jesse Kokkonen 040 8230 187 jesse.kokkonen@ku-pelastus.fi

KANTA-HÄME

HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Asko Reinikainen 040 334 6857 asko.reinikainen@palomiesliitto.fi PLM: Markus Bjugg 050 331 6278 markus.bjugg@gmail.com LM: Mikko Laine 040 835 0618 mikko.laine@hel.fi JÄS: Stina Hällberg 040 508 1032 stina.hallberg@pp.inet.fi stina.hallberg@hel.fi

KESKI-SUOMI

HELSINKI

PALOMIESLIITON JÄSENYHDISTYKSET

KUOPION PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Roope Mustonen 044 569 0631 roope.mustonen@kuopio.fi LM: Pasi Rissanen 0440 519 291 pasi.rissanen@palomiesliitto.fi VLM: Tomi Puurunen 0440 323 524 tomi.puurunen@kuopio.fi JÄS: Kari-Pekka Mikkonen 044 292 0760 kari-pekka.mikkonen@luukku.com SAVON ENSIHOITAJAT RY PJ: Jere Heiskanen 050 3318 578 jere.heiskanen@kuh.fi LM: Jere Nikkarinen 040 5837 557 jere.nikkarinen@kuh.fi JÄS: Jere Nikkarinen


51

SATAKUNTA

SAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Janne Päykkönen 044 3025 205 janne.paykkonen@espl.fi LM: Timo Suoninen 040 554 3398 timo.suoninen@espl.fi JÄS: Ari Mikkonen 050 572 7334 ari.mikkonen@espl.fi PORIN PALOHENKILÖSTÖ SPAL PJ: Asko Mansikkamäki 040 520 7491 asko.mansikkamaki@satapelastus.fi LM: Pekka Puisto 040 594 8397 pekka.puisto@palomiesliitto.fi VLM: Jani Hakala 044 544 6686 jani.hakala@satapelastus.fi VLM: Joel Puranen joel.puranen@satapelastus.fi JÄS: Marko Virtanen 0400 528 518 marko.virtanen@satapelastus.fi

KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Mikael Gebala 0400 580 387 mikael.gebala@gmail.com LM: Mikael Gebala JÄS: Mikael Gebala JOKILAAKSOJEN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Jouko Eerola 040 543 2786 jouko.eerola@jokipelastus.fi LM: Tuomo Ylikoski 0400 776 123 tuomo.ylikoski@jokipelastus.fi JÄS: Hannu Rautio 040 511 2469 hannu.rautio@jokipelastus.fi KAINUUN PALOMIEHET SPAL -97 PJ: Mikko Tuikka 050 537 1638 mikko.tuikka@kaipe.fi LM: Jorma Halonen 044 358 0835 jorma.halonen@kaipe.fi haloojorma@gmail.com VLM: Esa Moilanen 040 728 3628 moilanen.esa@gmail.com JÄS: Ville Lappalainen 044 357 6454 ville.lappalainen@kaipe.fi OULUN PALOMIESYHDISTYS PJ: Sauli Kippola 041 438 4443 sauli.kippola@gmail.com LM: Petri Rautio 040 723 7677 petri.rautio@palomiesliitto.fi VLM: Pasi Inkeroinen 040 739 4452 pasi.inkeroinen@ouka.fi JÄS: Tomi Leppälä 040 563 2302 tomi.leppala@ouka.fi

LAPPI

JÄS = JÄSENASIOIDEN HOITAJA

LAPIN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Juha Rantamartti 040 556 6887 juha.rantamartti@lapinpelastuslaitos.fi PLM pelastuslaitos: Reijo Huhtala 0500 922 281 reijo.huhtala@palomiesliitto.fi VPLM pelastuslaitos: Sami Viero 044 959 0829 sami.viero@lapinpelastuslaitos.fi LM LSHP: Miko Määttä 040 540 5062, miko.maatta@lshp.fi 1. VLM LSHP: Mika Latvakoski 050 018 9027, mika.latvakoski@lshp.fi 2. VLM LSHP: Jesse Niskanen 045 898 8991, jesse.niskanen@lshp.fi LM L-PSHP: Matti Suopajärvi 040 034 7997, matti.suopajarvi@lpshp.fi VLM L-PSHP: Marko Baas 040 074 5199, marko.baas@lpshp.fi JÄS: Sami Viero

HÄTÄKESKUKSET

POHJANMAA KESKI-POHJANMAA

MIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHET PJ: Ville Mäkinen 040 729 3587 ville.makinen@espl.fi LM: Vesa Olkkonen 050 569 6630 vesa.olkkonen@espl.fi JÄS: Heli Hyttinen 050 354 5245 heli.hyttinen@espl.fi

SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Tuomas Vaismaa 040 778 1530 tuomas.vaismaa@seinajoki.fi PLM: Mikko Koivuluoma 040 090 3361 mikko.koivuluoma@seinajoki.fi JÄS: Esa Miilumäki 040 551 8101 esa.miilumaki@seinajoki.fi

JOKILAAKSOT

PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPH PJ: Jorma Tenhunen 040 720 3794 jorma.tenhunen@gmail.com LM: Asko Heimonen 040 533 2111 asko.heimonen@palomiesliitto.fi JÄS: Jukka Ylönen 040 533 2102 jukka.ylonen@espl.fi

VAASAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Juha Pukkinen 044 973 5506 juha.pukkinen@vaasa.fi LM: Hannu Kaatikko 050 583 2221 hannu.kaatikko@palomiesliitto.fi JÄS: Johanna Välirinne 040 546 5007 johanna.valirinne@vaasa.fi

KAINUU

POHJOIS-KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Tarmo Lavikainen 050 496 0698 tarmo.lavikainen@pkpelastuslaitos.fi LM: Jorma Hämäläinen 050 591 3416 jorma.hamalainen@palomiesliitto.fi VLM: Petteri Kohonen 045 317 9113 petteri.kohonen@pkpelastuslaitos.fi JÄS: Juha-Pekka Jolkkonen 044 080 0802 juha-pekka.jolkkonen@pkpelastuslaitos.fi

LM = LUOTTAMUSMIES VLM = VARALUOTTAMUSMIES

ETELÄ-POHJANMAA

PLM = PÄÄLUOTTAMUSMIES VPLM = VARAPÄÄLUOTTAMUSMIES

OULU-KOILLISMAA

ETELÄ-SAVO

POHJOIS-KARJALA

PJ = PUHEENJOHTAJA VPJ = VARAPUHEENJOHTAJA

HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL VPJ: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi PLM: Arto Pirttimaa 050 409 8502 arto.pirttimaa@112.fi VPLM: Kaarina Salomaa KERAVA VLM: Tania Villikka tania.villikka@112.fi PORI LM: Anne Reinhardt 050 529 2706 anne.reinhardt@112.fi PORI VLM: Tuula Toivanen tuula.toivanen@112.fi TURKU LM: Arto Väätti 041 519 4100 arto.vaatti@112.fi TURKU VLM: Juho Niiles 0400 700 990 juho.niiles@112.fi VAASA LM: Minna Andrejeff 0400 404 544 andrejeffminna@gmail.com minna.andrejeff@112.fi VAASA VLM: Jenni Vikman 050 466 3236 jenni.vikman@112.fi KUOPIO LM: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi KUOPIO VLM: Sanna Jääskeläinen 045 638 8317, sanna.jaaskelainen@112.fi OULU LM: Helka Hiltunen 040 540 1456 helka.hiltunen@112.fi OULU VLM: Merja Lehto 0400 828 000 merja.lehto@112.fi PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


Liity Sinäkin Palomiesliittoon! PALOMIESLIITON JÄSENEKSI voivat liittyä pelastustoimessa, ensihoidossa ja hätäkeskuksissa työskentelevät sekä aloille opiskelevat. Jäseneksi liitytään jäsenyhdistysten kautta. Palomiesliitolla on 27 alueellista jäsenyhdistystä pelastustoimen ja ensihoidon jäsenille. Hätäkeskuksissa työskentelevien yhdistys on Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL. Kolme tapaa liittyä: 1. Sähköisellä liittymislomakkeella 2. Täyttämällä, tulostamalla ja palauttamalla pdf-lomakkeen 3. Tilaamalla, täyttämällä ja palauttamalla liittymislomakkeen

KUVA: OSSI PIETILÄINEN

IHOITO ENS

Kysyttävää jäsenyydestä? Soita toimistolle puh. (09) 867 8880 tai lähetä postia toimisto@palomiesliitto.fi

TÄKESKUS HÄ

Kaikkiin vaihtoehtoihin löydät tarkemmat ohjeet liiton nettisivulta www.palomiesliitto.fi. Sivuilta löydät ohjeet myös työttömyyskassaan (JATTK) liittymisestä.

USTOI MI LAST PE

PA SUO M E N O LOM T IESLIIT

Yhdessä olemme vahvempia

Pelastusalan ammattilainen 6/17  
Pelastusalan ammattilainen 6/17  

Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n jäsenlehti

Advertisement