Page 1

PELASTUSALAN

4

2017

AMMATTILAINEN

Palomies, maailman paras ammatti


2

4 6

8

20.9.2017

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS: Sote-mallin uskottavuus horjuu

Helsinki, KUP, LUP, IUPL

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS: Yhteistoiminta tiivistyy Uudellamaalla

14 PELASTUSTOIMEN UUDISTUS:

Neuvottelutoimintaa pohjustetaan jo

16 TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUKSET:

Liittokierros ja uusi neuvottelujärjestelmä

18 HÄTÄKESKUKSET:

Salomaa HALin puheenjohtajan tehtävään

21 LAINSÄÄDÄNTÖ:

Liitto lausui työaikalaista

26 NAISET PALOMIEHINÄ:

"Brankkarin ammatti on mun juttu"

32 ENSIHOITO:

Valmistaudu, keskity — aja!

36 ENSIHOITO:

NYT PINNALLA

Kuopiossa palokunnan ensihoitoa 100 v

Maakuntien valmistelu sai tarpeellista lisäaikaa

40 TYÖURAT:

Kunnalta ydinvoimalan palokuntaan

Työaikalain uudistusesitys huomioi vain työnantajan intressit

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN PALOMIESLIITON JÄSEN- JA SIDOSRYHMÄLEHTI. Aikakauslehtien liiton jäsen. Ilmestyy seuraavaksi 3.11.2017 JULKAISIJA: Palomiesliitto SPAL ISSN: 1456-7709 (painettu) ISSN: 2489-2963 (verkkojulkaisu) PAINO: Erweko PÄÄTOIMITTAJA: Kim Nikula TOIMITTAJA: Mikko Terävä OSOITTEENMUUTOKSET: toimisto@palomiesliitto.fi Liiton jäsenten osoitteen muutokset välittyvät suoraan Postilta JUTTUVINKIT: mikko.terava@palomiesliitto.fi ILMOITUKSET: ilmoitukset@palomiesliitto.fi, puh. (09) 867 8880 KANSI: Brankkarit Sanna Elonen ja Suvi Suojalehto

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Ammattilainen.fi LUE MYÖS VERKKOLEHTI!


3

PÄÄKIRJOITUS

Hätäkeskuspäivystäjäkurssien rahoitus on turvattava

V

altioneuvosto julkaisi elokuun lopulla talousarvioesityksen vuodelle 2018. Päätavoitteeksi tulivat työllisyyden, välittämisen, osaamisen ja turvallisuuden budjetti. Ensivaikutelma vaikutti hyvältä, joten luonnollisesti seurasin malttamattomana VN:n tiedotustilaisuutta — olihan sisäisen turvallisuuden rahoituksen turvaaminen nostettu yhdeksi pääteemaksi. Lopputulos ei vastannut odotuksia. Iloitsin toki suuresti, että poliisi sai ansaitsemansa huomion budjettiriihessä. Poliisi (KRP sekä Supo) sai lisämäärärahaa terrorismin operatiiviseen torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn. Lisäksi toivon, että Suomessa vihdoin rakennetaan lainsäädäntö vastaamaan pahimpia skenaarioita ja uhkakuvia. Tämä edellyttää mielestäni myös tiedustelulainsäädännön päivittämistä. Pelastustoimen osalta kirjaukset olivat valitettavasti jälleen ohkaiset. Yhden virkkeen verran tekstiä, jonka alapuolella olivat tavoitteet palokuolemista (75 henkilöä) ja keskimääräisestä toiminta-aikatavoitteesta (9:20 min). Tässäpä ne sitten olivat! Ei tavoitteita pelastuslaitosten henkilöstömäärästä, budjetista tai kiireellisestä tarpeesta uudistaa koulutusjärjestelmää. Puhumattakaan terrorismin vaikutuksista

organisaatiorakennetta ei kyetä uudistamaan.

On pidettävä huolta päivystäjien määrästä ja osaamisen kehittämisestä.

pelastuslaitosten toimintaan. Tästä en voi syyttää valtioneuvostoa. Hyvin pitkälle syyt johtuvat pelastustoimen sirpaleisesta rakenteesta sekä johtajuuden puutteesta. Sisäministeriön pelastusosaston ja alueellisten pelastuslaitosten itsenäinen ja toisistaan irrallaan olevan johtamisjärjestelmän problematiikka tulee parhaiten esille juuri valtioneuvoston talousarviossa. Muut sisäisen turvallisuuden viranomaiset kykenevät puolustamaan toimintaansa budjettiriihessä, mutta pelastustoimea ei ole kukaan puolustamassa. Tähän ei valitettavasti ole näköpiirissä korjausta lähivuosina, koska

Hätäkeskuksen koulutusmäärärahan osalta havaitsin pientä valoa budjetissa. Noin 260 000 euron korvamerkitty raha hätäkeskuspäivystäjien koulutukseen oli positiivinen asia. Toivottavasti sisäministeriö kykenee turvaamaan molemmat alkavat kurssit sekä ruotsinkielisen kurssin. Tämän ei pitäisi olla ylivoimainen tavoite sisäministeriölle. Samalla on pidettävä huolta päivystäjien määrästä ja osaamisen kehittämisestä. 600 henkilötyövuotta on ehdoton minimihenkilöstömäärä, sen alle ei pidä toimintaa päästää missään olosuhteessa. Kiira-myrsky koetteli hätäkeskuksen ja pelastuslaitosten toimintakykyä. Siitä selvittiin, mutta näistä poikkeustilanteista täytyy ottaa opiksi eikä piilotella ongelmia. Pelastustoimen, ensihoidon sekä hätäkeskusten resurssit on turvattava vastaamaan yhteiskunnan muuttuvia olosuhteita. Ilman näitä toimijoita ei kansalaisten turvallisuutta kyetä varmistamaan poikkeusolosuhteissa tai edes normaaliolosuhteissa.

Kim Nikula järjestön johtaja

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


4

YHTEYSTIEDOT

SPAL

LIITTOHALLITUS 2017—2018

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

PUHEENJOHTAJA

PIRKANMAA

Vernissakatu 6, 01300 Vantaa Toimisto avoinna arkisin klo 9—16

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Sami Ahola puh. 0400 910 556

puh. (09) 867 8880 toimisto@palomiesliitto.fi www.palomiesliitto.fi

VARAPUHEENJOHTAJA

Matti Välikoski puh. 0400 480 131

TOIMISTO

VARAPUHEENJOHTAJA

JÄRJESTÖN JOHTAJA Kim Nikula puh. 040 716 1805 Toiminnan ja toimiston johto, liiton edustus

EDUNVALVONTAJOHTAJA Pasi Jaakkola puh. 045 854 1989 Edunvalvonta, koulutus

ASIAMIES Jari Koivuluoma puh. 040 680 2112 Edunvalvonta, koulutus

TIEDOTTAJA Tuija Tervo puh. 045 136 5995

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112

Pasi Rissanen puh. 0440 519 291

KESKI-SUOMI Jouni Salonen puh. 050 375 6489 Timo Korhonen puh. 0400 648 153

JÄSENET JA VARAJÄSENET

ETELÄ-POHJANMAA JA POHJANMAA

HELSINKI

Mikko Koivuluoma puh. 0400 903 361

Markus Bjugg puh. 050 331 6278 Kari Nurminen puh. 040 334 5961

Hannu Kaatikko puh. 050 583 2221

POHJOIS-SAVO

ITÄ-, KESKI- JA LÄNSI-UUSIMAA

Pasi Rissanen puh. 0440 519 291

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Marko Kotanen puh. 045 129 2977

Janne Nieminen puh. 050 599 4161

POHJOIS-KARJALA

VARSINAIS-SUOMI JA SATAKUNTA

Jorma Hämäläinen puh. 050 591 3416 Petteri Kohonen puh. 045 317 911

Tiedotus, nettisivut

Kim Salminen puh. 040 560 8373

TOIMITTAJA

Pekka Puisto puh. 040 594 8397

KESKI-POHJANMAA, JOKILAAKSOT, KAINUU JA OULU-KOILLISMAA

KANTA-, PÄIJÄT-HÄME JA KYMENLAAKSO

Pasi Mänty puh. 040 930 7406

Jouni Kokki puh. 040 596 7212

Petri Rautio puh. 040 723 7677

Laura Ruokonen

Tero Hynynen puh. 045 880 9526

LAPPI

Jäsenasiat, jäsenmaksut, markkinointimateriaali

ETELÄ-SAVO JA ETELÄ-KARJALA

Liisa Haimi

Asko Heimonen puh. 040 533 2111

Mikko Terävä puh. 045 657 6882 Jäsen- ja sidosryhmälehti

JÄRJESTÖSIHTEERIT puh. (09) 867 8880

Jäsenasiat, jäsenmaksut, laskut, tilaisuuksien järjestelyt

Ville Remes puh. 040 586 7486

SÄHKÖPOSTIOSOITTEET toimiston henkilöstöllä ja hallituksen jäsenillä muotoa etunimi.sukunimi@palomiesliitto.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 Reijo Huhtala puh. 0500 922 281

HÄTÄKESKUKSET Kaarina Salomaa puh. 045 111 6816


5

SPAL -INFO JYVÄSKYLÄN PAVILJONKI

Toimita eläkepäätöksestä kopio ELÄKKEELLE siirtyvät Palomiesliiton jäsenet ovat vapautettuja liiton jäsenmaksusta. Eläkkeelle jäämisestä tulee ilmoittaa liittoon mieluiten kirjallisesti, esimerkiksi sähköpostilla osoitteeseen toimisto@palomiesliitto.fi. Ilmoitukseen tulee merkitä eläkkeen alkamispäivämäärä sekä tieto, että työttömyyskassan jäsenyys voidaan irtisanoa samasta päivämäärästä. Ilmoita myös, onko kyse vanhuuseläkkeestä tai työkyvyttömyyseläkkeestä. Muista lisätä omat yhteystiedot. Eläkeläisjäsenillä säilyvät jäsenedut, mutta liiton vakuutusturva on voimassa sen vuoden loppuun kun jäsen täyttää 65 vuotta.

Tervetuloa liittokokoukseen Jyväskylään 1. joulukuuta!

Jäsentiedot ajan tasalle verkkopalvelussa

PALOMIESLIITON LIITTOKOKOUS järjestetään tänä vuonna Jyväskylässä 1.12. kello 12 alkaen. Kokouspaikkana on Jyväskylän Paviljonki, osoitteessa Lutakonaukio 12. Kokous on liiton ylin päättävä elin, joka vahvistaa strategiset tavoitteet ja toiminnan painopisteet sekä vahvistaa tilinpäätöksen. Läsnäolooikeus ja puheoikeus on kaikilla jäsenyhdistyksiin kuuluvilla jäsenillä ja liiton henkilöjäsenillä. Kokousaineisto lähetetään jäsenyhdistyksiin ja lisätään ekstranettiin kuukausi ennen kokousta. Liittokokoukseen on ilmoittauduttava 15.11. mennessä toimistoon (toimisto@palomiesliitto.fi). Ilmoita samalla osallistutko kokouksen jälkeen päivälliselle sekä mahdollisista ruoka-allergioistasi. Sokos Hotel Paviljongista on varattu kiintiö liittokokoukseen osallistuville. Jokainen varaa ja maksaa huoneensa itse. Varaukset myyntipalvelusta puh. 020 1234 640 tai sales.jyvaskyla@ sokoshotels.fi. Mainitse tunnus: Palomiesliitto. Kiintiön viimeinen varauspäivä on 2.11.

VERKKOASIOINNIN kautta jäsenet voivat ilmoittaa Palomiesliittoon jäsentietojen muutoksista, kuten sähköpostiosoitteesta tai puhelinnumerosta, työnantajan ja jäsenyhdistyksen vaihtumisesta, opiskelun jälkeen työhön siirtymisestä, opintovapaasta tai vuorotteluvapaasta. Kirjautumislinkki löytyy liiton nettisivun www.palomiesliitto.fi etusivulta. Ohjeita kirjautumiseen löytyy sivulta Jäsenpalvelu > Jäsentietojen muutos.

HELSINGIN PELASTUSKOULUN pelastajakurssi 39:n päättäjäisissä 13.9. kurssin priimuksen stipendin sai Justus Lipsanen. Palomiesliitto onnittelee kaikkia valmistuneita!

Joko puhelimessasi on mobiilijäsenkortti? PALOMIESLIITON MOBIILIJÄSENKORTIN latauslinkki lähetettiin viime marraskuussa niille jäsenille, joiden matkapuhelinnumero on tallennettu jäsenrekisteriin. Jos et ole saanut latauslinkkiä tekstiviestillä, voit ilmoittaa puhelinnumerosi toimistolle sähköpostilla: toimisto@palomiesliitto.fi. Kortti asentuu yhteen puhelimeen kerrallaan, joten jos vaihdat puhelinta, tilaa latauslinkki uudelleen. Korttisovellus tallentuu iPhone- Android- ja Windows-puhelimiin.

Seuraa myös Facebookissa: Palomiesliitto SPAL

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


6

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

"Sote-mallin uskottavuus horjuu" Oppositiosta vaaditaan sote-uudistuksen parlamentaarista valmistelua. Julkisen sektorin työntekijät ansaitsevat poliitikoilta ennustettavia ja vakaita päätöksiä.

V

alinnanvapauslakiin kompastunut soteja maakuntauudistus sai hallitukselta yhden vuoden lisäajan. Uuden aikataulun yhteydessä hallituspuolueet vakuuttivat sitoutuneensa uudistukseen siten, että "sen täytäntöönpano ja voimaantulo eivät vaarannu miltään osin". Kun aikataulu venyy, voi riskiksi muodostua vuoden 2019 eduskuntavaalit. Uudella hallituksella on mahdollisuus keskeyttää uudistuksen toteutuminen tai tehdä siihen muutoksia. Moni toimeenpanoasia jää joka tapauksessa uuden hallituksen käsiin. Oppositiopuolueet ovat voimakkaasti kritisoineet sote-uudistuksen sisältöä ja valmistelutapaa. — Hallituksen sote-mallin uskottavuus horjuu. Erityisesti nyt, kun voimaantulo on siirretty vuodella eteenpäin. Merkittävä osa toimeenpanovastuusta siirtyy seuraavalle hallitukselle. Vihreistä, demareista ja meistä on jo linjattu, että meillä on valmius avata sote-mallia, mikäli olemme hallitusvastuussa ensi vaalien jälkeen, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ennakoi. Hallituksen vetämä sote-malli on Anderssonin mukaan niin poliittisesti värittynyt, ettei puolueilla ole mahdollisuuksia sitoutua siihen. — Se on sitten riski, jonka Sipilä ottaa, jos hän vie nykymallia eteenpäin. Uudistusta on vaadittu parlamentaariseen valmisteluun eli kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisvalmisteluun. — Tässä on vaalikausien yli ulottuva erittäin iso kokonaisuus, jossa parlamentaarinen yhteisymmärrys olisi tärkeää. Ettei taas eduskuntavaalien jälkeen uudelleen aleta miettiä, miten tämä toteutetaan, sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne sanoo.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto esittää, että hallitus yksinkertaisesti noudattaisi hallitusohjelmaansa kirjattuja sote-uudistuksen tavoitteita, jotka koskivat ihmisryhmien ja alueiden terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista, kustannuskehityspaineen hillintää ja saumattomia hoivaketjuja. — Kerta toisensa jälkeen tulee ampumahiihtotermein uusi sakkokierros ja lähdetään taas vetämään uutta rundia ja taas palataan lähtöruutuun. Kaikki eduskuntapuolueet ovat uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden kannalla. Valmistelutyöstä ei jää kiinni, asiantuntijatyöstä ei jää kiinni — tarvitaan poliittinen konsensus, Aalto kannustaa. Opposition sote-mallin kritiikki kohdistuu sotepalvelutuotannon malliin: markkinaehtoisuuteen ja julkisten palvelujen pakkoyhtiöittämiseen. — Jos asiaa olisi voinut puhtaalta pöydältä lähteä rakentamaan, olisin keskittynyt siihen miten julkisia organisaatioita johdetaan ja miten työ organisoidaan. Siellä on paljon asioita, jotka vastaisivat suoraan soten perusongelmaan: palveluiden saatavuus ja laatu ei kaikilta osin toteudu, Rinne tiivistää. Parlamentaarinen valmistelu loisi SDP:n Rinteen mielestä julkisen sektorin työntekijöitä kohtaan myös ns. oikeusvarmuutta. Se tarkoittaa, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että oikeudellisia ratkaisuja voidaan ennakoida. — Koko sote-valmistelu on ollut poukkoilevaa. Ihmisten palveluiden sijasta sitä on ohjannut kokoomuksen ja kepun ideologiat: maakuntahallinto ja yksityistäminen, Rinne sanoo. Sote- ja maakuntauudistukseen liitetty pelastustoimen uudistuskin on poukkoillut. Ensin hallitus päätti keväällä 2016, että pelastustoimen ja ensi-


0 2 ISTOCK.COM/OLGA_BONITAS

hoidon järjestämisvastuu on viidellä maakunnalla. Joulukuussa 2016 hallitus teki uuden päätöksen, jonka mukaan kaikki 18 maakuntaa järjestävät ensihoidon ja pelastustoimen. Vihreiden Aalto peräänkuuluttaa päätöksiin ennakoitavuutta ja vakautta. — Linjausten tulee ottaa huomioon alan toimijoiden ammattinäkökulma. Uudistusten pitäisi mennä kentän toimintaedellytysten kautta. Tässä taas haisee politikointi. Aalto sanoo itse olleensa siinä ymmärryksessä, että pelastusalueiden pienempi määrä takaisi parhaiten toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset sekä mahdollistaisi käytänteiden yhdenmukaistamisen. — Ehkä 18 pelastuslaitosta sirpaloi kenttää ja luo epäsuhdan Uudenmaan ja muun Suomen välillä, Aalto toteaa. Rinne lähtee siitä, että pelastustoimen rakenne tulee toteuttaa niin, että kansalaisten tarpeet saadaan toteutettua laadukkaasti: — Uudistetaan palvelut edellä. Tähän liittyen olen huolissani seurannut hätäkeskuksia, joissa selkeästi on ollut resurssivajetta. Niin sote-uudistusta, pelastustoimen uudistusta kuin myöskään valtionhallinnon uudistuksia ei Rinteen mukaan tule tehdä henkilöstön selkänahasta, eikä työ- ja virkaehtosopimusten shoppailun kautta. — Toimintaan ei voida hakea tehokkuutta pistämällä porukkaa pellolle, kun lähtökohtana on se, että meillä on jo tälläkin hetkellä liian vähän henkilöstöä. n

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

7

Vuodella eteenpäin Hallituksen päätös siirtää sote- ja maakuntauudistuksen voimaantuloa yhdellä vuodella muuttaa myös pelastustoimen uudistuksen aikataulua. Maakuntien pelastuslaitosten käynnistymispäiväksi on asetettu 1. tammikuuta 2020.

L

isäaikaa tarvitaan, jotta hallitus ennättää tehdä lakiesityksiin perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset. Sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapauslain osalta hallitus antaa uuden esityksen alkuvuodesta 2018. Sen luonnosta yritetään saada lausuntokierrokselle marraskuussa. Eduskunnan jo käsittelyssä oleviin sote-järjestämis- ja maakuntalakeihin tehdään perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset valiokunnissa. Muilta osin sote- ja maakuntauudistuksen lakiesitykset eivät ole auki. Perustuslakivaliokunnan toiveen mukaisesti maakunta-, sote- ja valinnanvapauslait käsitellään eduskunnassa yhtäaikaisesti. Käsittely ja lakien vahvistaminen tehtäisiin ensi vuoden toukokuussa, jonka jälkeen maakuntien väliaikaishallinnot aloittaisivat kesäkuussa. Valmistelun lisäaika muuttaa myös maakuntavaalien aikataulua ensi vuonna. Tammikuulle suunnitellut vaalit siirretään näillä näkymin lokakuulle. Maakuntavaltuustot aloittaisivat toimintansa tammikuussa 2019. Pelastustoimen uudistushanke etenee sote- ja maakuntauudistuksen aikataulua seuraten, joten myös pelastustoimen uudistus tulee voimaan 1.1.2020 alkaen, on sisäministeriö ilmoittanut. Alun perin 18 maakunnallisen pelastuslaitoksen tuli käynnistää toimintansa vuoden 2019 alussa. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


8

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

HELSINKI, KESKI-, LÄNSI- JA ITÄ-UUSIMAA:

Fuusio tai ei, ainakin yhteistyö tiivistyy

V

ielä vuosi sitten pelastustoimen uudistusta valmisteltiin sisäministeriön nuoteilla, jonka mukaan Suomessa olisi tulevaisuudessa viisi pelastuslaitosta. Uudellamaalla yhdistyisivät Helsinki, Keski-Uusimaa, Länsi-Uusimaa ja Itä-Uusimaa ja mukaan liitettäisiin vielä Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan pelastuslaitoksetkin. Vuoden vaihteessa hallitus kuitenkin päätti, että pelastustoimen järjestämisvastuu osoitetaan 18 maakunnalle. Pelastustoimen rakenteellisessa uudistuksessa painopiste kuihtui enää kahteen suuntaan: Uudenmaan neljään laitokseen sekä Pohjois-Pohjanmaan kahteen laitokseen. Vain näillä edessä on fuusiot, loput kun jo toimivat maakuntiensa kokoisina. Uudistusta esiteltiin aluksi ajatuksella, että se yhdenmukaistaisi pelastuslaitosten toimintaa. — Tavoitteelta on nyt pohja pois. Tai voihan ajatella, että pelastustoiminta yhdenmukaistuu, kun

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

taloudesta ja riskeistä kolme viidesosaa on yhdistyvällä Uudellamaalla, hymähtää Länsi-Uudenmaan pelastusjohtaja Veli-Pekka Ihamäki.

Vuoden lisäaika tulee tarpeeseen Valtakunnallisen uudistuksen sijaan tähtäin siirtyi maakuntien valmisteluun. Sitä tosin on hidastanut sote- ja maakuntauudistukseen kohdistuneet muutosvaatimukset sekä eduskunnassa että esimerkiksi suurten kaupunkien suunnasta. Pelastustoimen uudistus on nidottu sote- ja maakuntauudistukseen, joten hallituksen heinäkuussa tekemä ilmoitus yhden vuoden lisäajasta koski myös maakuntien pelastuslaitoksien käynnistymistä. Nyt tavoitteena on 1. tammikuuta 2020. Kuitenkin koko sote- ja maakuntauudistuksen yllä liikkuu suuria poliittisia kysymysmerkkejä. Kukaan ei lyö vetoa uudistuksen toteutumisen tai kaatumisen puolesta. — En lähde arvailemaan, niin monia muutoksia on lähtötilanteeseen nähden tullut. Vaikka olen aitiopaikalla, on omakin näkemys hämärtynyt, sanoo Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pelastuskomentaja Simo Weckstén. — Katsotaan nyt rauhassa, miten asiat kehittyvät. Ensiksi odotetaan hallituksen sote-valinnanvapauden uutta esitystä. Vuoden lisäaika sinällään on varmasti tarpeellinen kaikille niille, jotka soteja maakuntauudistuksessa ovat mukana, näkee pelastusjohtaja Olavi Liljemark Itä-Uudenmaalta. Jos lisäaika käytetään tehokkaasti, 2020 pystytään aloittamaan paremmin organisoidulla ja suunnitellulla mallilla.

LEHTIKUVA

Uudellemaalle syntyy yli 1700 työntekijän pelastusjätti, kun neljä laitosta yhdistyy reilun kahden vuoden päästä. Jos niin ei käy, itsenäiset pelastuslaitokset jatkavat HIKLU-yhteistyötään.


PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

9

Keski-Uudenmaan pelastuslaitos sammutti rivitalopaloa Vantaan Korsossa 8. toukokuuta. Tuli oli lähtenyt leviämään seitsemän asunnon rivitalon päädystä ja ennätti levitä jo kolmannen asunnon kohdalle.

— Vielä tarvittaisiin varsinaiseen valmisteluun lisää rahaa: meillä pitäisi olla resurssia palkata maakuntauudistuksen organisaatioon myös päätoimisia pelastustoimen ihmisiä, pelastusjohtaja Jyrki Landstedt Keski-Uudeltamaalta esittää.

Jätissä on hitsattavaa vuosikymmeneksi Uudenmaan laitoksen perustaminen esitetyssä aikataulussa varmistuu, jos lait hyväksytään ensi kevääseen mennessä. — Jos näin käy, Uudenmaa saa arvoisensa pelastuslaitoksen. Resurssien ja osaamisen puolesta ei ole hätäpäivää. Tietysti paljon joudutaan teke-

mään työtä, kun ryhdytään rakentamaan niin isoa pelastuslaitosta, jota Suomessa ei ole koskaan ollut, Ihamäki sanoo. Landstedt toivoo, että henkilöstö olisi aktiivisesti mukana muutoksessa: — Kun on osaamista ja ammattitaitoa, on tarpeellinen tänään ja myös vuonna 2020. Uudistus ei ole vain päälliköiden sormiharjoitus, vaan yhteinen ponnistus, johon myös henkilöstöä tarvitaan. Jatkossakin tarvitaan paloasemia ja niillä henkilöstöä — ja tarve vaan lisääntyy, näkee Ihamäki: — Muutoksia tulee, mutta kannattaa käyttää tämä myös mahdollisuutena parantaa asioita, Ihamäki kehottaa. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


10

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

Uudistukseen menee aikaa, niin kävi vuoden 2004 alueellistamisessakin. — Nyt 2017 voidaan varovasti alkaa sanoa, että Länsi-Uudellamaalla on yksi pelastuslaitos. Esimerkiksi sinällään pieni, mutta vuorotyöläiselle tärkeä asia kuin työvuoron alkamisaika yhtenäistyi vasta kuutisen vuotta sitten. — Tämä kuvastaa sitä, että muutokseen menee vuosia, Ihamäki sanoo.

HELSINGIN KAUPUNGIN PELASTUSLAITOS

Pelastustoiminnan yhteistyö pisimmällä

Helsingin pelastuslaitos sai 8. elokuuta lähes samanaikaisesti kolme hälytystä korkeariskisiin onnettomuuksiin: Mannerheimintielle linja-auton ulosajoon, Mustikkamaalle vesipelastustehtävään ja Puotilaan huoneistopaloon. Lisäksi samaan aikaan oli myös muita hälytystehtäviä, muun muassa kaksi sydänpysähdyspotilaan elvytystä. Valmiudessa olevilla yksiköillä ei pystytty välittömästi muodostamaan tehtävien edellyttämää vastetta. Valmiutta nostettiin perustamalla ylimääräinen ensihoitolääkärin yksikkö, siirtämällä ensihoitotehtäviä kiireettömistä tehtävistä vastaavalle palveluntuottajalle sekä hälyttämällä sopimuspalokuntia hälytysvalmiuteen. Mannerheimintiellä sattuneen linja-auton ulosajo (kuvassa) johtui kuljettajan sairaskohtauksesta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Uudenmaan pelastuslaitoksissa nähdään, että maakuntauudistus on oikeastaan viimeisin osa sitä yhteistyötä, joka käynnistyi yli 20 vuotta sitten. Helsinki, Espoo ja Vantaa sopivat 90-luvun puolivälissä kuntarajat ylittävästä operatiivisesta avusta. Aluepelastuslaitosten myötä tästä laajeni kymmenisen vuotta sitten nykyinen HIKLU-yhteistyö pelastustoimintaan ja onnettomuuksien ehkäisyyn. Kaksi vuotta sitten Uudenmaan alueen pelastuslaitokset sopivat yhteistoiminnan laajentamisesta ensihoitoon, hallintoon, tukipalveluihin ja osaamisen hallintaan — käytännössä kaikkeen pelastuslaitosten tekemään työhön. Sopimuksella haettiin toimintaan laatua ja yhteneväisyyttä asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin nähden. — HIKLU on itsenäisten pelastuslaitosten vapaaehtoista yhteistyötä, jossa haetaan kustannustehokkuutta ja hyötyjä asiakkaalle, Ihamäki avaa. Nyt HIKLU-yhteistyötä tehdään kahdeksalla vastuualueella: pelastustoiminta, onnettomuuksien ehkäisy, varautuminen, ensihoito, talous, henkilöstö, osaamisen kehittäminen ja tukipalvelut. Vastuualueiden alla on työryhmiä, joissa neljän laitoksen edustajat miettivät yhdenmukaisia toimintamalleja. — Pisimmällä todellisessa yhteistyössä ollaan pelastustoiminnassa. Esimerkiksi suuronnettomuusohje on kaikilla samanlainen ja hälytysohjeet laaditaan yhdenmukaisina. Kuten tuoreimpana länsimetro, jossa meillä ja Helsingillä on yhdenmukainen malli johtamiseen ja yksiköiden toimintaan. Onnettomuuksien ehkäisyyn liittyvässä lainsäädännön tulkinnassa pyritään siihen, että pelastuslaitoksista tehtävä viranomaisharkinta ja asiakkaiden ohjeistus on yhdenmukaista. — Kun hallitus ryhtyi viemään pelastuslaitoksia maakuntauudistukseen, totesimme että HIKLU toimii alustana uudistukselle, Ihamäki kertoo. Ihamäki arvioi, että tällä hetkellä työaika suuntautuu 95-prosenttisesti HIKLUun ja viisi prosenttia maakuntauudistuksen valmisteluun.


11

4 433 615

1 78 4

Helsinki, KUP, LUP, IUPL

Muut pelastuslaitokset

RIN A SUU MUIST

MUISTA PIEN IN

Pirkanmaa

67 Kainuu

Päätoimisen henkilöstön määrä 2016 — Muualla Suomessa maakunnan valmistelu on paljon pitemmällä. Täällä meillä, missä muutos on suurin, työtä on tehty vähiten. Taustalla on se, että Uudenmaan alue on suurin ja työläin, ja toisaalta suurten kaupunkien ajatus siitä, ettei uudistusta tarvitsisi tehdä lainkaan. Pelastuslaitoksilla henki on, että "kävi uudistuksessa miten vaan, ainakin laitosten yhteistyö tiivistyy ja se on hyödyllistä". Maakuntavalmistelun puolella tällä hetkellä väännetään kättä hallintoratkaisuista. — Haluamme tehokkaan ja toimivan organisaation, emme monimutkaisia hallintohäkkyröitä. Toivon että pelastustoimen asiantuntijoita kuunneltaisiin tässä asiassa, Helsingin pelastuskomentaja Weckstén esittää.

Tehtäviä kannattaa keskittää Keväällä eduskuntakäsittelyyn tullut pelastustoimen järjestämislaki toisi kaikki pelastuslaitokset tilaaja— tuottaja-mallin piiriin: maakunnan tilaajaorganisaatio tilaisi ja maakunnan pelastuslaitos tuottaisi pelastustoimen palvelut.

Maakunnan pelastuslaitos olisi sisäministeriön suosituksen mukaan oma liikelaitoksensa, ei osa sote-liikelaitosta.

Haluamme tehokkaan ja toimivan organisaation, emme hallintohäkkyröitä.

Länsi-Uudenmaan pelastusjohtaja Ihamäen mielestä oma itsenäinen liikelaitos on oikea ratkaisu, mutta tilaaja—tuottaja-mallista on huono kokemus Espoon kaupungista, joka purki vastaavan organisaation neljän vuoden kokeilun jälkeen. — Malli lähtee siitä olettamuksesta, että tilaaja harkitsee mitä tarvitsee ja keneltä palvelun tilaisi. Pelastustoimessa tämä on jo rajattu lain kautta. Tilaaja ei voi päättää, että tulipalon sammutusta ei tarvita. Tuottajakin on määrätty laissa. — Sotessa tilaaja—tuottaja-malli on ymmärrettävämpi, kun valinnanvapauden nimissä tavoitellaan useita tuottajia. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

LUKUJEN LÄHTEET: PELASTUSTOIMEN TASKUTILASTO 2012—2016 (PELASTUSOPISTO), HELSINGIN PELASTUSLAITOKSEN TOIMINTAKERTOMUS 2016, POHJOIS-SAVON PELASTUSLAITOS

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS


12

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

WECKSTÉN: Lisää painoarvoa HELSINGIN pelastuskomentaja Simo Weckstén on ollut näkyvimpiä pelastusjohtajia viiden laitoksen mallin kannalla. Maan hallitus päätyi 18 pelastuslaitokseen. — Ratkaisulla pärjätään ihan hyvin, mutta lopullinen tämä ei saa olla. Pelastustoimen kehittymisen on jatkuttava huomattavasti eteenpäin, Weckstén sanoo. Hallinnon rakennetta enemmän Weckstén tarkoittaa pelastustoimen sisällön kehittämistä. — Pelastustoimen merkittävää roolia sisäisen turvallisuuden osatekijänä ei välttämättä ole vielä tunnistettu ja tunnustettu. Meidän tehtävänä on rakentaa pelastustoimi, joka todella näkyy ja tuntuu. Pelastustoimi on jämähtänyt passiiviseen tilaan, väittää Weckstén. — Se on yleinen fiilis. On oltu tyytyväisiä siihen mitä tehdään. Ei ole mietitty, voidaanko tehdä asioita paremmin: mitä parannettavaa olisi siinä turvallisuudessa johon pelastustoimi voi osallistua.

Ihamäki on esittänyt, että varsinaista tilaajaorganisaatiota ei perusteta, vaan tilaajana on maakuntavaltuusto tai -hallitus ja "tilaus" olisi palvelutasopäätös. Rahoituksessa puhdas asukaslukuperustainen rahoitus olisi Ihamäen mukaan Uudellemaalle sopiva, sillä "asukasluku korreloi myös riskejä." Raha tulee valtiolta maakunnalle yleiskatteellisena, joten pelastustoimen rahoituksesta tulee pitää erityistä huolta. — Alkuvaiheessa täytyy lähtölukujen kanssa olla tarkkana, jotta pelastustoimi saa budjettineuvotteluissa riittävän rahoituksen toimintaansa. Pelastuslaitoksen pitää pystyä kertomaan oma rahatarpeensa maakunnassa, kun korvamerkittyä valtion rahaa ei ole, Landstedt ennakoi. Järjestämislaki antaisi mahdollisuuden keskittää pelastuslaitosten toimintoja, kuten CBRNE- ja MIRG-valmiutta sekä johto- ja tilannekuvaa, valtakunnallisesti yhdelle tai useammalle laitokselle. — On asioita, jotka ovat valtakunnallisesti huonosti hoidettuja tai kokonaan hoitamatta. Selviydymme Länsi-Uudenmaan ja Uudenmaankin kokoisesta onnettomuudesta, mutta kenelläkään ei ole suunnitelmaa Etelä-Suomen kokoisen on-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Avainsanoiksi painoarvon kasvattamisessa Weckstén nostaa varautumisen ohjauksen ja varautumisen tukemisen hyvin laajasti yhteiskunnassa. Riskianalyysin kehittäminen ja toimintojen vaikuttavuuden arviointi ovat asioita, joiden pitää entistä paremmin ohjata pelastuslaitoksia. Helsingin pelastuslaitoksella asian eteen on jo tehty työtä.

Pelastustoimi sinällään on Wecksténin mielestä "hyvällä tolkulla tällä hetkellä koko maassa". Huoli kohdistuu siihen, miten suuremman kokoluokan onnettomuusriskeihin varaudutaan ja niitä estetään. Työn sisältö uudistuu uusien vaatimusten mukaisesti. Koulutus ja osaamisen hallinta ovat keskiössä. — Olen erittäin tyytyväinen siihen, että henkilöstö on itse aktivoitunut. Paloasemilla keksitään toimintamalleja pelastustoiminnan lisäksi esimerkiksi onnettomuuksien ehkäisyn puolelle. Hyviä ideoita ja malleja on tullut — menemme hyvään suuntaan.

nettomuuden varalta. Vastuu pystytään antamaan vaikka Uudenmaan pelastuslaitokselle, Ihamäki antaa esimerkkinä. Ihamäki arvioi, että erityistehtäviä löytyisi monelle pelastuslaitokselle. Samalla tulee kuitenkin varmistaa, että vastuun mukana seuraisi riittävät resurssit hoitaa tehtävä. — Ei voi mennä niin, että Uudenmaan maakunta hoitaisi kustannukset muun Suomen puolesta.

Palkat ja edut harmonisoidaan Työntekijöiden kannalta moneen tärkeään asiaan viitataan vielä niin, että "näistä asioista tulee päättämään uusi maakuntatyönantaja". Paikallisneuvotteluja ei käydä, kun työnantaja ja sen neuvotteluorganisaatio ovat toistaiseksi perustamatta. — Kaikissa Uudenmaan nykyisissä laitoksissa tehdään henkilöstön kanssa hyvää yhteistyötä. Henkilöstön edustajat ovat johtoryhmissä ja vastaavissa elimissä. Tästä on hyvä edetä: jaetaan tietoa puolin ja toisin, pidetään linjat ja mielet avoimina. Osassa henkilöstöön liittyvistä asioista voidaan vallan hyvin tehdä päätökset tulevaisuudessa, osassa taas on


PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

Valmistelun tasot SOTE- JA MAAKUNTAUUDISTUS Koordinoija: Uudenmaan liitto > www.uusimaa2019.fi HIKLU-VALMISTELU Helsingin, Itä-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokset HENKILÖSTÖYHDISTYKSET (HESVAPO) SPALin Uudenmaan alueen jäsenyhdistykset, muut pelastuslaitosten henkilöstöjärjestöt, pelastuslaitosten johto PELASTUSTOIMEN UUDISTUS Koordinoija: Sisäministeriö > intermin.fi/pelastustoimenuudistus

kyse yhdenvertaisuudesta sekä aikatauluista, joihin emme voi itse vaikuttaa, Ihamäki sanoo. Yksi yhdenvertaisuusasia on palkkaharmonisointi, joka on edessä muutaman vuoden aikana siitä, kun maakuntalaitos käynnistyy 2020. Harmonisointi tarkoittaa eri työnantajilta tulevien työntekijöiden palkkojen yhteensovittamista. Myös henkilöstöedut yhtenäistetään. Maakunnalle siirrytään vanhoina työtekijöinä, eli henkilöstö säilyttää siirtymähetkellä voimassa olevat työ- tai virkasuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Irtisanomissuojasta ei säädetä erikseen, vaan siirtyvän henkilöstön osalta noudatetaan tavanomaista irtisanomissuojaa. Helsingissä, Keski-Uudellamaalla ja Länsi-Uudellamaalla on käytössä vuorotyötä tekevän pelastushenkilöstön kokonaispalkka, Itä-Uudellamaallakin siitä on keskusteltu. Kaikilla alueilla vakinaisesti miehitetyt paloasemat toimivat 24 tunnin työajalla. Vuororytmikin on sama, kun Helsinki siirtyi 1+3 vuorokauden rytmiin muutama vuosi sitten. Länsi-Uudellamaalla työajan poikkeuslupa katkeaa tämän vuoden lopussa, muilla vuoden 2018 lopussa.

13

— Uuden poikkeusluvan hakemisen arviointi tehdään syksyn aikana. Jos poikkeuslupaa päädytään hakemaan, niin pyrkimys on, että kaikki neljä laitosta olisivat samalla viivalla tiettynä päivämääränä, jonka jälkeen uuden työnantajan nimissä neuvotellaan uudelle laitokselle uudet järjestelyt, LUPin Ihamäki sanoo. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että laitokset päätynevät hakemaan työajan poikkeusluvat vuoden 2019 loppuun saakka.

Johto ja ammattijärjestöt etsivät yhteisen järkevän näkemyksen, jolla mennään neuvottelupöytään.

Helsingissä viime vuoden lopulla solmittu sopimus työaikajoustoista ja kokonaispalkasta perustui hyvään sisäiseen neuvottelukulttuuriin. — Se on hyvä malli maakuntaankin: laitoksen johto ja ammattijärjestöt etsivät yhteisen järkevän näkemyksen, jolla mennään eteenpäin neuvottelupöytään. Helsingissä tämä on onnistunut. Täytyy muistaa, että johto ei neuvottele, vaan neuvotteluosapuoli on henkilöstökeskus, Weckstén sanoo.

Pelastuskoulua tarvitaan Pelastuslaitosten tavoitteena on, että Uudenmaan pelastuslaitoksen alueella olisi omaa pelastajien ammattikoulutusta ja lisäksi täydennyskoulutusta. Helsingin pelastuslaitoksen osaamiskeskuksen malli ja Pelastuskoulu sopisivat tähän. — Kun työntekijämäärä lähentelee kahta tuhatta, osaamisen kehittämistä on valtavasti ja sen tulee olla hyvin organisoitua. Ammattikoulutusta tulee puolestaan olla muuallakin kuin Pelastusopistossa, Ihamäki esittää. Uudenmaan oma pelastuskoulu edellyttäisi sitä, että säädöksissä maakunnalle annettavista tehtävistä mahdollistettaisiin myös ammattikoulutuksen järjestäminen. n

Teksti MIKKO TERÄVÄ

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


14

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

SPALIN JÄSENYHDISTYKSET VALMISTAUTUVAT MUUTOKSEEN:

Neuvottelutoimintaa pohjustetaan jo Uudenmaan yhdistykset tekevät taustatyötä edunvalvonnassa, vaikka maakuntauudistuksen etenemisestä ja tulevasta työnantajasta ei ole sataprosenttista varmuutta.

H

elsingin, Keski-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan alueella toimivilla Palomiesliiton jäsenyhdistyksillä on pitkään ollut yhteistyötä. Viitisen vuotta sitten mukaan tuli myös ItäUudenmaan yhdistys. Maakunnan valmistelun alla yhteistyö on entisestään tiiivistynyt. HESVA-nimellä kulkenut yhdistysten yhteistoimintaelin on nyt HESVAPO. Se on kokoontunut vuosittain 2—4 kertaa tarpeen mukaan. Palomiesliitolla on alueella kuusi yhdistystä: Helsingin Palohenkilöstö, Helsingin Palomestari- ja Paloesimiesyhdistys, Keski-Uudenmaan Palomiesyhdistys, Espoon Palohenkilöstö, Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen esimiehet ja Itä-Uudenmaan palohenkilöstö. HESVAPOn aloitteesta HIKLU-alueen pelastusjohtajat järjestivät viime keväänä kaksi tapaamista. SPALilaisten yhdistysten lisäksi niihin kutsuttiin kaikki pelastuslaitosten henkilöstöjärjestöt, koska uudistus koskee koko henkilöstöä. Seuraava tapaaminen on suunnitteilla tälle syksylle. Kun laitosten virallinen HIKLU-valmistelu on toimintojen yhteensovittamista, epävirallisessa HESVAPOssa

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

keskitytään henkilöstön edunvalvontaan — virka- ja työsuhdeasioihin. — Näitä asioita ovat muun muassa työaika sekä palkkaukseen ja luontoisetuihin liittyvät erot laitosten kesken, mutta myös esimerkiksi laitosten ensihoitojärjestelmien eroavaisuudet, kertoo Espoon Palohenkilöstön jäsen ja SPALin liittohallituksen puheenjohtaja Ilkka Mustakangas. Maakunnan pääty eli uusi työnantaja on vielä perustamatta, joten mistään ei neuvotella. Nykyinen työnantaja ei voi tehdä päätöksiä tulevan työnantajan puolesta. — Sopimuksia ei tehdä, vaan keskustellaan ja pohjustetaan tulevaa neuvottelutoimintaa. HESVAPO on yhteistoimintaa sekä yhdistysten kesken että yhdistysten ja työnantajan kesken, Mustakangas sanoo. — Yhdistysten kesken rakennetaan nyt yhteistä ajatusta siitä, miten tuleviin henkilöstöä koskeviin yt-neuvotteluihin valmistaudutaan: mitä kaikkia asioita tulee huomioida, jatkaa Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen esimiesten puheenjohtaja Jarmo Soljasalo. Keskustelut järjestöjen, yhdistysten ja pelastuslaitosten johtojen kesken haluttiin käynnistää varhaisessa vaiheessa, vaikka vielä ei varmuudella tiedetä, millainen on pelastuslaitosten

organisaatio vuonna 2020. Mustakangas arvioi, että tapaamiset ovat tärkeitä foorumeita myös johtajille, sillä nyt ennakoidaan tulevaisuudessa eteen tulevia kysymyksiä. Toistaiseksi jäseniltä ei ole tullut yhdistyksiin suurta kysymystulvaa muutoksiin liittyen. — Tilanteen sekavuuden takia, emme pystyisi edes antamaan kuin valistuneita ja vähemmän valistuneita arvauksia tulevaisuuden suhteen, koska varmuutta tulevaisuuden muutoksista ei ole millään taholla. Nyt seurataan, mitä päättäjät päättävät, puheenjohtaja Asko Reinikainen Helsingin Palohenkilöstöstöstä kertoo. — Helsingissä on lisäksi toteutettu kaupungin oma organisaatiomuutos, joka sekin voi tuoda muutoksia. Asiat toki mietityttävät, sanoo ItäUudenmaan palohenkilöstön puheenjohtaja Roger Nybom: — Tällä hetkellä seurataan tilannetta ja pyritään reagoimaan tuleviin muutoksiin. HESVAPO on paras foorumi yhdistysten välillä, siellä käsitellään ajankohtaisia asioita alueitten välillä sekä vertaillaan muun muassa toimintatapoja ja palkkausta. Pyrimme olemaan valmiita, kun neuvottelukutsu tulee, Nybom toteaa.


PELASTUSTOIMEN UUDISTUS KESKI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS Päätoiminen henkilöstö 465 Hälytystehtäviä vuodessa 7114

ITÄ-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS Päätoiminen henkilöstö 154 Hälytystehtäviä vuodessa 2140

Keski-Uudenmaan Palomiesyhdistys ry n

Itä-Uudenmaan palohenkilöstö ry n

15

HELSINGIN KAUPUNGIN PELASTUSLAITOS Päätoiminen henkilöstö 676 Hälytystehtäviä vuodessa 8813

LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS Päätoiminen henkilöstö 489 Hälytystehtäviä vuodessa 7439

Helsingin palohenkilöstö ry n Helsingin Palomestari- ja Paloesimiesyhdistys ry n

n Espoon Palohenkilöstö ry Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen esimiehet LUPE ry n

Keski-Uudenmaan Palomiesyhdistyksen puheenjohtaja Janne Nieminen sanoo, että HESVAPO-yhteistyö koetaan ehdottoman tärkeänä: — Kaikkien yhdistysten pitää toimia samaan suuntaan, jotta pystytään vaikuttamaan asioihin. Tietysti näin tiivistä yhteistyötä olisi yhdenmukaisten etujen vuoksi voitu tehdä aikaisemminkin, mutta nyt ainakin sille on luonteva tarve, Nieminen toteaa. Mustakankaan mielestä on sitä parempi, mitä useammassa kohdassa yhteinen ymmärrys löytyy työnantajan kanssa. — Kuitenkin pitäen kirkkaasti mielessä se, että henkilöstöjärjestön tehtävä on ajaa sen jäsenten etuja. Edunvalvonnassa pitää olla aikaisin liikkeellä. — Johdon kanssa keskustellaan siitä, onko yhteisiä asioita, joita voidaan

esittää tulevalle työnantajalle. Esimerkiksi palkkojen harmonisointi tehdään maakunnassa, mutta jo sitä ennen pelastuslaitoksissa on keskusteltava näkemys siitä, mitä periaatteita harmonisoinnissa on, Mustakangas sanoo. Soljasalon mielestä on kapeakatseista ajatella, ettei työantajan vaihdoksessa työntekijän näkökulmasta muuttuisi juuri mikään. — Pelastuslaitosten välillä on oikeastaan aika paljon eroavaisuuksia. Pelkästään eri kaupunkien henkilöstöeduissa on suurta vaihtelua ja joillekin työntekijöille edut saattavat olla hyvinkin tärkeitä. Työajoissa on eroja, esimerkiksi palomestareiden työajoissa ja päivystyskäytännöissä. Myös virkanimikkeissä ja tehtävänkuvissa on laitosten välillä merkittäviäkin eroja, Soljasalo muistuttaa.

Uudenmaan liiton vetämässä virallisessa maakuntavalmistelussa on lukuisia työryhmiä. Erikseen on perustettu henkilöstöfoorumi, jonka tarkoitus on tuoda valmisteluun henkilöstönäkökulmaa. Foorumissa Palomiesliiton edustajana on Petri Torkkel, Espoon Palohenkilöstön pääluottamusmies. Uudistuksen esivalmistelun etenemisestä vastaa virkamiesjohtoryhmä, johon on nimetty myös henkilöstöjärjestöjen edustajia: Palomiesliiton edustajana toimii Ilkka Mustakangas. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


16

TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUKSET:

Liittokierros ja uusi neuvottelujärjestelmä Liitoissa valmistellaan tulevia sopimusneuvotteluja. Kuntien ja valtion sopimukset päättyvät tammikuun 2018 lopussa. Kuntasektorilla on edessä myös muutoksia neuvottelujärjestelmään ja sopimuskenttään, kun työnantaja vaihtuu maakunnaksi 2020.

E

nsimmäiset työehtosopimusten neuvottelut ovat käynnistyneet. Ensiksi syksyn aikana erääntyvät yksityisten alojen sopimukset, viimeisinä ovat vuorossa julkisen sektorin sopimukset. Palomiesliiton jäsenistöä koskevien Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES), Kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (TS) sekä Valtion virka- ja työehtosopimuksen (VES) voimassaolo päättyy 31. tammikuuta 2018. Pääsääntöisesti Palomiesliiton KVTES/TS-sopimuksen jäsenistö työskentelee pelastuslaitoksissa ja VES-sopimuksen jäsenistö hätäkeskuksissa. Nykyiset sopimukset perustuvat vuoden 2013 työmarkkinakeskusjärjestöjen työllisyys- ja kasvusopimukseen (tyka). Tykan raamia sovellettiin alakohtaisiin sopimuksiin, myös KVTESiin, TS:ään ja VESiin. Tyka toi vuosina 2014—2016 tehtäväkohtaisiin palkkoihin kahdessa erässä 20 euron sekä 13—16 euron korotukset sekä prosentti- tai eurokorotuksia palkanlisiin, kuten henkilökohtaiseen palkanosaan. Tämän lisäksi on tehty paikallisesti kohdennettuja korotuksia tai yleiskorotuksia. Tykan jälkeen seurasi vuonna 2016 keskusjärjestöjen neuvottelema kilpailukykysopimus (kiky). Sen myötä työ- ja virkaehtosopimukset saivat jatkoaikaa tammikuun 2018 loppuun.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kiky toi myös kaikille työntekijöille vuosittaisen työajan 24 tunnin pidennyksen. Pelastuslaitoksissa poikkeusluvan mukaista työaikaa ja 40 tunnin viikkotyöaikaa tekevät jäivät kuitenkin työajan pidennyksen ulkopuolelle. Ratkaisuun päädyttiin kikyn TS-soveltamisneuvotteluissa, joihin Palomiesliitto osallistui. Työajan pidennyksen osoittautuessa mahdottomaksi, Palomiesliitto ei hyväksynyt muita toimia — kuten palkan alennusta — pidennyksen kompensoimiseksi. Kiky kasvattaa työntekijän palkasta perittäviä sosiaalivakuutusmaksuja. Esimerkiksi tänä vuonna työeläkevakuutusmaksua ja työttömyysvakuutusmaksua siirretään työnantajalta työntekijälle yhteensä 0,9 prosenttiyksikön verran. Kikyn vastapainoksi Juha Sipilän hallitus lupasi keventää palkansaajien verotusta jopa puolen miljardin euron edestä kolmen vuoden ajan. Keskusjärjestövetoisten sopimusneuvottelujen tie sulkeutui, kun työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto EK ilmoitti muutama vuosi sitten, ettei se enää tee keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja eli tupo-sopimuksia. Tämän johdosta neuvottelut käydään nyt liittokierroksena. Sipilän hallitus toivoi työmarkkinoille ns. Suomen mallia, jossa vientialat määrittelisivät palkankorotuksien raamit, joita muilla aloilla seurattaisiin.


Maakuntauudistus tuo muutoksia kuntasektorin neuvottelutoimintaan vuodesta 2020 alkaen. Pelastuslaitoksissa työnantaja vaihtuu kunnista maakuntiin. Maakunnat rakentavat henkilöstötoimistonsa, jotka toimivat paikallistason neuvotteluosapuolina henkilöstöjärjestöjen suuntaan. Kuntien työmarkkina-asioiden edunvalvoja sekä työ- ja virkaehtosopimusten neuvottelija on ollut kunnallinen työmarkkinalaitos eli KT Kuntatyönantajat. Jatkossa se tulee toimimaan myös maakuntien työnantajaedustajana, nimellä Kuntaja maakuntatyönantajat KT. Henkilöstö siirtyy maakuntatyönantajalle liikkeenluovutusperiaatteen mukaisesti vanhoina työtekijöinä. Sen mukaan siirtymähetkellä voimassa olevat työ- tai virkasuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet säilyvät.

Tähän malliin ei järjestöjen kesken kuitenkaan päästy. Niinpä edessä on "puhdas liittokierros", jossa työntekijä- ja työnantajapuolet neuvottelevat sopimuksista ilman isompaa raamia. Palomiesliiton neuvottelujärjestönä kuntapuolen neuvotteluissa on KoHo eli Tehyn, SuPerin ja SPALin yhteinen neuvottelujärjestö. Valtion VES-neuvotteluissa SPALin neuvottelujärjestönä on Pardia. KoHon jäsenliittojen kesken on sovittu, että SuPer ja Tehy vastaavat neuvottelutoiminnasta kuntaalan virka- ja työehtosopimuksen pääneuvotteluryhmässä ja sen alaisessa KVTES-ryhmässä ja SPAL käy TS:n eli teknisen henkilöstön sopimuksen neuvottelut. Työehtoneuvotteluissa tyypillisesti alussa tunnustellaan ja lopussa kiristetään vauhtia. Näin tulee käymään myös KVTES- ja TS-pöydissä. — Vakavimmin neuvotteluita tullaan käymään tammikuussa, Palomiesliiton edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola ennakoi.

PIIRROS: ISTOCK.COM/APPLEUZR

17

Myös sopimusjärjestelmää tarkastellaan maakuntauudistuksen yhteydessä. Uusi työnantaja on velvollinen noudattamaan henkilöstön luovutushetkellä voimassa olevan työtai virkaehtosopimuksen määräyksiä sopimuskauden loppuun. Sopimuskauden päättymisen jälkeen siirrytään soveltamaan uutta työnantajaa sitovaa työ- tai virkaehtosopimusta. Se pitää neuvotella pääsopijajärjestöjen kesken. Yksi sopijajärjestöistä on Palomiesliiton neuvottelujärjestö KoHo. Tällä hetkellä arvioidaan, että maakunnissa ainakin on yleissopimuksena nykyistä KVTESiä vastaava maakuntasopimus sekä hoitohenkilöstöä ja lääkäreitä koskevat sopimukset. Palomiesliitossa on jo pitkään valmistauduttu sopimusjärjestelmän muutoksiin. Liitossa on varauduttu eri vaihtoehtoihin sekä keskeisiin kynnyskysymyksiin, jotka liittyvät sopimuksiin ja neuvottelutavoitteisiin. Strategiaa on valmisteltu muun muassa liittohallitukselta saadun palautteen pohjalta. Sopimusjärjestelmän neuvotteluissa on nyt suvantovaihe, luonnehtii SPALin edunvalvontajohtaja Jaakkola: — Maakuntien perustaminen lykkääntyi vuodella ja se tuo seesteisyyttä myös sopimusjärjestelmän valmisteluun. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


18

HÄTÄKESKUKSET

— Olen mökki-ihmisiä. Pihalla puuhaillessa ja koiran kanssa harrastaessa työasiat jäävät hyvin nopeasti mielestä sivuun, sanoo Kaarina Salomaa. Kuvauspaikaksi valikoitui sattumalta sienimetsä — tosin ei aitona, vaan seinätapettina.

Tehdään työtä yhdessä — Kuunnellaan jäseniä, ollaan avoimia ja jaetaan tietoa. Ne ovat HALin vahvuudet, puheenjohtajan tehtävää hoitava Kaarina Salomaa sanoo.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

S

uomen Hätäkeskusammattilaisten liitto HALin johtovastuu vaihtui, kun puheenjohtajana vuodesta 2015 asti toiminut Tiina-Riikka Nyman ilmoitti luopuvansa luottamustehtävästä. Nyt HALin puheenjohtajan tehtävää hoitaa varapuheenjohtaja Kaarina Salomaa. HALin yhdistystehtäviin valitaan henkilöt kahden vuoden kausiksi. Seuraavan kerran puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, hallituksen jäsenet sekä rahastonhoitaja valitaan vuosikokouksessa maaliskuussa 2019.

Salomaa työskentelee hätäkeskuspäivystäjänä Kuopion hätäkeskuksessa. Hän toimii keskuksen luottamusmiehenä ja on myös valtakunnallinen varapääluottamusmies. — Yhdistyksen puheenjohtajan työ on erilaista kuin luottarin tehtävä, mutta samojen ihmisten parissa työtä tehdään. Yhteistä on se, että ratkaisut tehdään faktatiedolla. Toisten ihmisten asioista ei voi ajaa mutu-tuntumalla, Salomaa miettii. — Otin tehtävän vastaan oppivaisella mielellä. Olen Tiina-Riikan kanssa


HÄTÄKESKUKSET

19

"On ollut suuri kunnia edustaa hätäkeskusammattilaisia"

keskustellut lähiajan toimintasuunnitelmasta. Pääluottamusmies Arto Pirttimaa sekä keskusten luottamusmiehet ovat tärkeä taustatuki. Jos jokin askarruttaa, niin kysymällä tieto löytyy, sen tiedän jo entuudestaan. Nyman oli HALin edustaja Palomiesliiton liittohallituksessa. Tämäkin tehtävä työllistää nyt Salomaata, joka on hallituksen varajäsen.

Helposti lähestyttävä ammattiliitto Palomiesliitto on koko toimintansa ajan tehnyt myös hätäkeskuspäivystäjien ammatillista edunvalvontaa. Hätäkeskusuudistuksen myötä nähtiin tarpeelliseksi perustaa edunvalvontatyöhön oma valtakunnallinen jäsenyhdistys: Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL perustettiin 2008. Palomiesliitto ja Hätäkeskuslaitos solmivat samana vuonna luottamusmiessopimuksen. Sen seurauksena HALilla on valtakunnallinen pääluottamusmies sekä luottamusmiehet jokaisessa kuudessa hätäkeskuksessa. HALin perustamisessa avainsanana oli jäsenlähtöisyys. Suunnitelmallinen työ on näkynyt: oman jäsenyhdistyksen perustamisen jälkeen Palomiesliittoon kuuluvien hätäkeskuspäivystäjien määrä on yli viisinkertaistunut. Jäsenlähtöisyys ja avoimuus olivat niitä seikkoja, joiden perusteella Salomaakin liittyi HALiin. — Kun yhdistyksen edustajat tulivat esittäytymään, tuli heti tunne että nyt puhutaan meidän omista asioista. Mitään etäistä pönöttämistä ei ollut, vaan henkilöillä oli kasvot ja heitä oli helppo lähestyä.

— Sellainen pyrin myös itse olemaan: aina voi nykäistä hihasta, jos jokin asia mietityttää. — Meillä jokaisella jäsenellä on mahdollisuus tuoda mielipiteensä esiin. Pääluottamusmies kysyy keskusten luottamusmiehiltä, jotka taas kysyvät jäseniltä. Näin se vaikuttaminen meidän liitossa toimii. Salomaan mielestä HALissa on hyvä yhdessä tekemisen meininki: — Porukan eduksi, kaikkia kuunnellen, vuorovaikutuksella ja avoimella yhteydenpidolla. Tämä henki kun säilytetään, niin meillä menee hyvin. Yhteistoiminnasta Salomaa nostaa esiin HALin jäsenillat, joista jäseniltä saatu palaute on ollut hyvin myönteistä. Virkistystapahtumissa pohditaan aina myös työhön liittyviä kysymyksiä.

Tiedon jakoa ja selittämistä Salomaa valmistui hätäkeskuspäivystäjäkurssilta 2008 ja aloitti päivystäjänä Pohjois-Karjalan hätäkeskuksessa. Pian tämän jälkeen tehtiin päätös hätäkeskusten yhdistämisestä. Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen keskukset yhdistettiin Pohjois-Savon keskuksen kanssa uudeksi Kuopion hätäkeskukseksi, joka aloitti 2012. HALin Kuopion luottamusmiestoiminta käynnistyi samana vuonna. Salomaa lähti toimintaan aluksi varaluottamusmiehenä. — Lähtölaukaus oli kesä 2013. Silloin oli lämmintä, ja sehän oli yhtä juhannusaattoa toukokuusta elokuuhun. Päivystäjät väsyivät ja sairastelivat tehtäväkuorman alla. Syksyllä ajatus oli kypsynyt: nyt tarvitaan piristystä. >

"

Aika aikansa kutakin,

kuten sanonta kuuluu. Tällä kertaa on tullut aika luopua HAL ry:n puheenjohtajuudesta. Samalla luovun paikastani Palomiesliiton hallituksessa, jossa olen ollut varsinaisena jäsenenä. Ratkaisuun ei liity draamaa tai kyllästymistä toimintaan, päinvastoin. Elämä vaan vei takaisin terveysalalle, jossa aloitin amkopinnot elokuussa. En näe järkeväksi jatkaa hätäkeskusammattilaisten edustajana, koska en ole enää mukana hätäkeskusten arjessa. Olen kiitollinen kaikista näistä vuosista, jotka olen saanut toimia hätäkeskusammattilaisena teidän kanssanne. On ollut suuri kunnia edustaa hätäkeskusammattilaisia ammattiliiton sisällä ja sen ulkopuolella. Onnekseni olen saanut työskennellä yhdessä mahtavien tyyppien kanssa, jotka ovat jakaneet intohimon jäsenistön etujen ajamiseen ja sen vuoksi uskallankin haikein, mutta hyvillä mielin jättää HAL ry:n asiat seuraaviin käsiin. Vaikka fyysisesti jätänkin hätäkeskukset taakseni, tulette aina kulkemaan mukana ajatuksissa. Ja mahdollisesti kuulemme toisistamme jatkossakin. Tsemppiä kaikille tuleviin haasteisiin!

"

Tiina-Riikka Nyman

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


20

HÄTÄKESKUKSET

— Nähtiin, että yhteisellä toiminnalla on tilausta, muuten emme jaksa. Edelleen ammattiyhdistystoiminnalla on tarvetta, Salomaa näkee. Valtion virastoilla on vankka maine, mutta todellisuudessa työpaikoilla on ollut tehostamisohjelmia, kehityshankkeita ja rakennemuutoksia. Muutoksissa korostuu luottamusmiesten rooli sekä edustamiensa työntekijöiden että työnantajan suuntaan. — Tavallaan siinä on kysymys työnantajan päätösten selittämisestä ja taustoittamisesta työntekijöille. Olen mielelläni jakanut jo varhaisessa vaiheessa tietoa niistä asioista, joista tietoa voi jakaa, Salomaa kertoo. — Luottamusmiehen tehtävässä työnantajan päätöksille saa aivan uutta taustaa. Usein pääsee näkemään asioiden valmistelua ja perusteita jo varhaisessa vaiheessa. Sillä hetkellä, kun Hätäkeskuslaitoksesta Porista tulee ohje tai koulutuskutsu päivystäjän sähköpostiin, luottamusmiehet jo tietävät, miksi päätös on tehty. Omia luottamusmiehiä kaikissa hätäkeskuksissa Salomaa pitää ehdottoman tärkeänä jäsenten palvelun kannalta. — Kun lisäksi keskuksissa on varaluottamusmiehiä, saavat jäsenet tarvittaessa hyvin yhteyden HALiin. Salomaan varaluottamusmiehenä Kuopion keskuksessa toimii Sanna Jääskeläinen.

Vihdoin viimein ERICA Hätäkeskuslaitos on ottamassa uutta ERICA-tietojärjestelmää käyttöön ensi vuoden alkupuolella, usean viivästyksen jälkeen. Järjestelmän tuloon ja sen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

aiheuttamiin koulutuksiin on varauduttu jo useaan otteeseen. — Ymmärrettävästi päivystäjiä on harmittanut ja turhauttanut, kun koulutuksien takia on ilmoitettu lomakielto, joka on peruttu, ja taas lomakielto, joka on peruttu. Toivottavasti koulutukset pyörivät tehokkaasti, nyt kun ERICA näyttää toden teolla tulevan. Salomaa muistuttaa, että päivystäjän kannalta parasta on, että tietojärjestelmä on täysin toimiva. Jos sitä joutuu odottamaan, niin hyvä.

dän Salomaan perheyrityksenä. Hälytykset tulivat kotipuhelimeen, ja kun isä ja veljet lähtivät paloautolla, minä jäin päivystämään asemalle. Tilannepäivystäjänä hän muistaa olleensa ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana. — Taisin olla kymmenen ikävuoden tienoilla, kun isä sitten tokaisi, että hoida sinä radiopuhelinliikenne, kun nämä laitteet paremmin tunnet. n

Toisten ihmisten asioita ei voi ajaa mutu-tuntumalla.

— Päivystäjän työ vaativaa ja vastuullista. Käyttöjärjestelmän on oltava luotettava ja päivystäjän työtä tukeva. Uskomme ja luotamme, että kun uusi järjestelmä tulee ajallaan, se sisältää hyviä asioita. — Toki päivityksiä ja parannuksia tehdään myöhemminkin, kun käyttökokemusta tulee.

Päivystystä nuoresta alkaen Ennen hätäkeskuspäivystäjäksi kouluttautumista Salomaa toimi fysioterapiaalalla, yrittäjänäkin. Alan vaihto ei ollut niin suuri hyppäys kuin voisi kuvitella: Salomaan juuret ovat vahvasti lapsuuden palokuntamaailmassa. — Ilomantsin paloasemaa pyöritettiin siihen aikaan käytännössä mei-

Teksti ja kuva MIKKO TERÄVÄ


ISTOCK.COM/MAXKABAKOV

21

SPAL jätti lausunnon työaikalain muutoksista UUDESTA TYÖAIKALAISTA

julkistettu luonnos edellyttää vielä perusteellista jatkovalmistelua, toteaa Palomiesliitto. Nyt esitetyssä muodossa laki olisi selkeä askel työnantajamyönteiseen työaikasäätelyyn, joka on toteutettu pitkälti työntekijöiden työaikasuojelua heikentämällä. Palomiesliitto antoi lakiluonnoksesta lausunnon työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM) syyskuun alussa. Uutta työaikalakia on valmisteltu kolmikantaisesti TEM:n johdolla vuoden ajan. Työaikalain kokonaisuudistus on yksi Juha Sipilän hallituksen kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävästä yhdeksästä kärkihankkeesta. Valmistelua tehtiin työmarkkinoiden keskusjärjestöjen kesken. Valmistelutyö päättyi kesäkuussa riitaisana. Kaikki järjestöt ovat ilmoittaneet tyytymättömyytensä esitykseen. SPALia valmistelussa on edustanut STTK. Järjestöllä on oma työaikalain taustatyöryhmä, joka kokoontui vuoden ajan joka toinen viikko ja loppu-

vaiheessa viikoittain. Palomiesliitto on tuonut työryhmässä esiin niitä työaikaan ja sen sääntelyyn liittyviä asioita, jotka ovat liiton jäsenten kannalta kriittisimpiä. Työaikalaki on yleislaki, jonka tausta on työsuojelullinen. Siinä säädetään muun muassa työksi luettavasta ajasta, säännöllisestä työajasta ja sen ylittämisestä, yö- ja vuorotyöstä, lepoajasta sekä sunnuntaityöstä. Lain säädökset ovat pääosin pakottavia, mutta useista työaikalain säädöksistä voidaan sopia toisin työsopimuksissa ja työ- ja virkaehtosopimuksissa. Palomiesliiton lausunto löytyy tiivistelmänä liiton nettisivuilta sekä kokonaisuudessaan osoitteesta www.lausuntopalvelu.fi. Palvelussa on ilman kirjautumista luettavissa myös muiden lausunnon antajien lausunnot.

> Lue lisää sivulta 44

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


22

Tulossa vuoden lopulla: TYÖSUOJELUVAALIT Työsuojeluvaltuutetut valitaan vaaleilla loka—joulukuussa. Valtuutetun tehtävässä korostuu viestin vieminen työntekijöiden ja työnantajan välillä.

T

yöturvallisuutta ylläpidetään ja rakennetaan työpaikoilla työnantajan ja työntekijöiden yhteistyönä. Työntekijöillä pitää olla aito mahdollisuus vaikuttaa työturvalli-

suuteen.

Työsuojelun yhteistoiminta perustuu lakiin sekä alakohtaisiin sopimuksiin. Nämä määrittelevät työsuojelun yhteistoimintahenkilöstön ja yhteistoiminnassa käsiteltävät asiat. Yleisesti yhteistoiminnassa tulee käsitellä asiat, joilla voi olla vaikutusta työntekijän turvallisuuteen, terveyteen tai työkykyyn. Yhteistoiminnan osapuolia ovat työnantaja ja hänen palveluksessaan olevat työntekijät. Työnantajaa edustaa työsuojelupäällikkö ja työntekijöitä heidän keskuudestaan valitsemat työsuojeluvaltuutetut. Näistä henkilöistä muodostuu työsuojelutoimikunta. Pelastuslaitoksissa on joko täysiaikaisia tai oman työn ohella osa-aikaisia työsuojeluvaltuutettuja. Uusi toimikausi alkaa 1. tammikuuta 2018, joten loka—joulukuun aikana pelastuslaitoksissa järjestetään työsuojeluvaltuutettujen vaalit. Vaaleissa valitaan työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua. Lisäksi työpaikalla voidaan päättää, että työsuojelutoimikuntaan valitaan lisäjäseniä. Paikallisesti voidaan sopia myös työsuojeluasiamiesten valinnasta. Asiamiehet voivat edustaa työskentelypaikka- tai yksikkökohtaista henkilöstöä, kuten tietyn paloaseman henkilöstöä. Työsuojeluasiamies voidaan valita työsuojeluvaalin yhteydessä tai vaihtoehtoisesti työpaikkakokouksessa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Työsuojeluvaltuutettujen toimikausi on neljän vuoden mittainen. Nyt valittavat valtuutetut ovat tehtävässään vuoden 2021 loppuun asti. Työnantajan ja henkilöstön kesken tulee miettiä, mitkä ovat työpaikan keskeiset työturvallisuuden ja -terveyden kehittämispisteet, miten työsuojelun yhteistoiminta toimii ja kuinka vaalit järjestetään. Vaaleissa ehdolle voi asettua kuntaan palvelussuhteessa oleva, mutta ei työnantajan edustaja. Mikäli toimihenkilöt valitsevat omat edustajansa, ehdokkaat asetetaan erikseen työntekijöiden ja toimihenkilöiden työsuojeluvaltuutetuksi ja varavaltuutetuiksi. Vaalitoimikunta ilmoittaa valintoihin liittyvistä järjestelyistä työpaikalla julkisesti vähintään 14 vuorokautta ennen valinnan toimittamista. Enemmistövaali on yleensä tarkoituksenmukaisin valintamenettely, mutta paikallisesti voidaan sopia valinnan toteuttamisesta myös muulla tavoin, kuten sopuvalinnalla tai valintakokouksella. Riittävä tiedottaminen vaaleista on tärkeää, jotta jokainen työpaikalla ymmärtää työsuojeluhenkilöstön valinnan ja työsuojelun yhteistoiminnan merkityksen. Työsuojeluvaltuutetun tehtävässä korostuu asiantuntijarooli henkilöstön työsuojelu-, työhyvinvointija työturvallisuuskysymyksissä. Lain mukaan valtuutetun tehtävänä on perehtyä työpaikan työympäristöön ja työyhteisön tilaan sekä työsuojelusäännöksiin sekä osallistua työsuojelua koskeviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin. Valtuutettu myös osaltaan kiinnittää työntekijöiden huomiota työn turvallisuutta ja terveellisyyttä edistäviin seikkoihin. Työsuojeluvaltuutettu on eräänlainen viestinviejä: tavoitteena on työnantajan ja työntekijöiden vuorovaikutuksen edistäminen sekä työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa turvallisuutta ja terveellisyyttä koskeviin asioihin työpaikalla. Valtuutetulla on oikeus saada nähtäväkseen työpaikan vaarojen selvittämisen ja riskien arvioinnin


ISTOCK.COM/MATTJEACOCK

23

tiedot, työaikakirjanpito sekä sopimus työterveyshuoltopalveluista. Juridinen vastuu työpaikan työterveydestä ja -turvallisuudesta on aina linjaorganisaatiolla. Varsinaiset työsuojelun toimenpiteet toteutetaan organisaation johto- ja esimiesvastuiden puitteissa. Työsuojeluasiat jaetaan välittömään ja edustukselliseen yhteistoimintaan niiden käsittelytavan mukaan. Välittömänä yhteistoimintana asiat käsitellään työnantajan eli käytännössä esimiehen ja työntekijän kesken. Työsuojeluvaltuutetulla on oikeus osallistua asian käsittelyyn työntekijän pyynnöstä tai tarvittaessa muutoinkin. Edustuksellisena yhteistoimintana käsitellään laajakantoiset ja työpaikkaa yleisesti koskevat työsuojeluasiat. Käsittely tapahtuu työsuojelutoimikunnassa.

MYÖS HÄTÄKESKUSLAITOKSESSA uusi työsuojelun toimikausi käynnistyy 1. tammikuuta 2018. Työsuojeluvaltuutetut varahenkilöineen vuosiksi 2018–2021 valitaan hätäkeskuksissa marras–joulukuun aikana. Jokaisessa hätäkeskuksessa on työsuojelutoimikunta, jonka muodostavat työsuojelupäälliköksi nimetty keskuksen apulaispäällikkö sekä henkilöstön valitsema työsuojeluvaltuutettu varavaltuutettuineen. n

Lähteet: Työturvallisuuskeskus; Telma-lehti 2/2017; KT Kuntatyönantajat; Työsuojelu.fi; Hätäkeskuslaitos.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


24

TYÖHYVINVOINTI TÄHTÄIMESSÄ

Motivoitunut henkilöstö suoriutuu paremmin

S

uomessa on ehkä maailman osaavin ja kokenein työvoima, johon on investoitu pitkäjänteisesti vuosikymmenten ajan ja jonka osaamista kannattaa hyödyntää työn kehittämisessä. Kokemuksen mukaan työntekijöillä on ideoita, halua ja kykyä parantaa työn sujuvuutta ja työviihtyvyyttä, kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Kun jokainen työyhteisö toteuttaa useita pieniä työn sujuvuutta parantavia kehitystoimenpiteitä, muodostuu niistä yhdessä näkyvää ja mitattavaa taloudellista hyötyä. Tehokas henkilöstölähtöinen kehittäminen on siis kannattava investointi.

Tällä hetkellä työn tuottavuuden parantamisessa pullonkaulana ovat työn sujuvuus ja työmotivaatio. Jatkuva säästäminen ja uudistukset joihin henkilöstö ei voi vaikuttaa, heikentävät turvallisuuden tunnetta, laskevat motivaatiota, rajoittavat työn kehittämistä ja heikentävät tuottavuutta. Tuottavuutta tavoiteltaessa johdon kannattaisi kuunnella enemmän henkilöstön näkemyksiä perustyön kehittämisessä ja tietoisesti vähentää työhön liittyviä häiriötekijöitä. Tämä vaatii johdolta aikaa ja halua ymmärtää organisaation haasteet työn ääressä. Työelämän laatu (Quality of Working Life, QWL) voidaan määritellä organisaation hyvinvoinnin ja organisaation henkilöstön kokeman työhyvinvoinnin yhdistelmänä. Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaatiossa. Työntekijät kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee elämänhallintaa. Työelämän laadun merkitystä ei useinkaan ymmärretä. Esimerkiksi jatkuvat yt-neuvottelut ja

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

loputon kustannusten säästäminen voivat hyvin nopeasti syödä tuotantotekijöistä tärkeintä — eli osaamisen hyödyntämistä. Työelämän laadun kehittämisessä sekä johdolla, lähiesimiehillä että työntekijöillä on omat tärkeät roolinsa. Johdon täytyy uskaltaa ottaa henkilöstöä mukaan suunnitteluprosesseihin ja näin osoittaa arvostusta, joka vahvistaa sisäistä motivaatiota ja sitoutumista. Lähiesimiesten tulee keskustella jokaisen työntekijän kanssa siitä, mikä tuo työntekijälle lisää virtaa ja motivaatiota työntekoon ja miten niitä puolia työssä voisi kehittää. Työntekijät ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita, jotka voivat ottaa vastuuta työn sujuvuuden parantamisesta. Työelämän laatu rakentuu kolmesta itsearvostustekijästä: turvallisuuden tunteesta, yhteistyöstä ja osaamisesta sekä luovuudesta. Turvallisuuden tunne on hyvän suorituskyvyn perusta, mutta se ei ole suorituskyvyn lähde. Mikäli fyysinen tai emotionaalinen turvallisuus on uhattuna, syntyy negatiivisia tuntemuksia, jotka keräävät huomion ja syövät suorituskyvyn. Kun turvallisuuden tunne on kunnossa, voidaan suorituskykyä lisätä yhteistyön ja osaamisen avulla sekä hyödyntämällä henkilöstön luovuutta. Henkilöstön luovuuden avulla voidaan lisätä suorituskykyä merkittävästi, mutta vain sillä edellytyksellä, että yhteistyö, osaaminen ja turvallisuuden tunne on riittävän hyvät. Suorituskyky syntyy aina itsearvostustekijöiden yhteisvaikutuksena, joten johtajien ja esimiesten tulee hallita sekä työpahoinvoinnin välttäminen että työn imun kokemusten edistäminen. Lapin yliopistossa on tehty läpimurto työelämän laadun mittaamisessa. Tutkijat ovat kehittäneet


25

1

2

3 4 5 6

merkittävästi se, että työntekijä kokee työnsä mielekkääksi ja merkitykselliseksi sekä saa arvostusta osakseen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sisäisesti motivoitunut henkilö on tuottavimmillaan ja samanaikaisesti voi hyvin. Kun kokee työn imua, työssä tulee onnistumisia, sen kokee mielekkääksi ja huomaa oman osaamisen kasvavan. Se tuottaa myönteisiä kokemuksia ja energiaa myös muuhun elämään. Hyvä johtaja välittää aidosti oman henkilöstönsä terveydestä ja hyvinvoinnista. Hän ymmärtää, että hyvin johdettu organisaatio menestyy osaavan henkilöstön avulla. Hyvässä työyhteisössä työyhteisön jäsenet auttavat toinen toistaan onnistumaan ja myös iloitsevat toisensa onnistumisista. Innostunut, motivoitunut ja sitoutunut henkilöstö on organisaation tärkein voimavara. menetelmän, jolla työelämän laatu voidaan muuttaa henkilöstön suorituskyvyksi luotettavalla tavalla. Tutkimusjohtaja Marko Kestin mukaan työpahoinvointi syö suorituskyvyn, mutta työpahoinvoinnin välttämisellä ei voi luoda tehokkuutta ja siten ylivoimaista kilpailuetua. Sen sijaan työn imu parantaa organisaation tehokkuutta, mutta vain siinä tapauksessa, että henkilöstöä ei kuormiteta liikaa. Uudessa mallissa työelämän laatu nähdään itsenäisenä, mitattavana tuotannontekijänä muiden resurssien rinnalla. Työhön liittyvät haitat ja riskit on tärkeää tunnistaa, mutta hyvä työelämän laatu ei synny vain työpahoinvointia poistamalla. Esimiesten tulee kiinnittää huomiota myös siihen, mikä ihmisiä motivoi ja innostaa hyvään suoritukseen. Suoritukseen vaikuttaa

Kirjoitussarjassa käsitellään henkisen hyvinvoinnin merkitystä työntekijän toimintakyvylle.

TAUNO HEPOLA

Kirjoittaja toimii Mcompetence Oy:n toimitusjohtajana ja yritysvalmentajana. Hän on yrittäjähenkinen johtamisen asiantuntija, jolla on yli 30 vuoden kokemus liiketoiminnan johtamisesta ja valmentamisesta sekä yrityksissä että julkisella sektorilla.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


26

"Brankkarin ammatti on mun juttu" Nainen palomiehenä on vielä harvinaisuus — ja se kiinnostaa. Tämän ovat saaneet omakohtaisesti kokea pelastajaksi valmistuneet Sanna Elonen ja Suvi Suojalehto.

T

ällä hetkellä Helsingin pelastuskoulussa opiskelee kaksi naista ja Pelastusopiston pelastajakoulutuksessa toiset kaksi. Pelastuskoulussa opiskelevat Sanna Elonen ja Suvi Suojalehto saivat syyskuussa valmiiksi pelastajaopinnot ja jatkavat vuoden oppisopimuskoulutuksella lähihoitajiksi, jonka jälkeen he saavat perustason ensihoitajan pätevyyden. Koulutuksen ajan he toimivat työvuorossa palomies-sairaankuljettajan tehtävissä. Aikaisemmin pelastajatutkinnon suorittaneita naisia on kuusi ja heistä yksi on suorittanut myös alipäällystökurssin. Pelastajaksi valmistuneista naisista palomiehen tai palomies-ensihoitajan virassa työskentelee tällä hetkellä kolme naista, yksi on virkanimikkeeltään ylipalomies.

Erikoista — vai onko? Koska nainen palomiehenä on harvinainen, kiinnostaa se suurta yleisöä ja ennen kaikkea mediaa. Tämän ovat saaneet tuntea omakohtaisesti palomiesensihoitajaksi opiskelevat Sanna Elonen ja Suvi Suojalehto, jotka joutuivat pahimpaan mediaryöpytykseen heti Pelastuskouluun päästyään 2015. Tuolloin heitä haastateltiin eri radiokanavilla ja aamutv:ssä ja heistä tehtiin juttuja useisiin lehtiin. Median kiinnostus tuntui naisista omituiselta, koska he itse kokivat olevansa samalla viivalla kuin kaikki muutkin pelastajakurssille päässeet. Tuntui

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

hölmöltä juosta haastatteluissa, varsinkin kun toimittajat esittivät kysymyksiä, mihin ei oikein vielä osannut vastata. Tulevien opintojen sisällöstä ei ollut vielä kovin hyvää käsitystä. Välillä tuntui, että ”antakaa meidän nyt olla rauhassa ja sulautua muiden pelastajaopiskelijoiden joukkoon”. — Toisaalta kyllä sen ymmärrän, että se on ehkä vähän erikoisempaa, että nainen pääsee pelastajakoulutukseen, mutta itse en pitänyt sitä niin erikoisena, Suojalehto kertoo. — Pyrimme Pelastuskouluun samoista syistä kuin ne 13 muutakin opiskelijaa. Ala kiinnosti. — Pikkasen treenasimme pääsykoetta varten ja ajattelimme, että meissä on ne henkiset ja fyysiset ominaisuudet, mitä tämä työ vaatii — aivan kuten kaikki muutkin meidän kurssilla tai Pelastuskoulun käyneet, Suojalehto lisää.

Jos kuntopiikkisi on ollut ihan maksimissaan pääsykokeissa, niin sitten ollaan aika heikoilla jäillä.


27

Sanna Elosen (vasemmalla) ja Suvi Suojalehdon valmistumista pelastajaksi juhlittiin 13. syyskuuta. Naiset jatkavat opiskelua oppisopimuskoulutuksena lähihoitajaksi. Heitä ennen Helsingin pelastuskoulusta on valmistunut ainoastaan yksi nainen pelastajaksi.

Erityisesti ihmetystä on herättänyt pääsykokeiden fyysisen toimintakyvyn testien rankkuus. Naiset ovat yhden jos toisenkin kerran joutuneet kertomaan, miten he niistä selvisivät. Elonen ja Suojalehto eivät pidä testien suorittamista sankaritekona, vaikka molemmat myöntävät, että on varmasti paljon naisia, kenelle testit olisivat liian rankkoja. Elonen ja Suojalehto ovat liikunnan ammattilaisia ja tottuneet treenaamaan kovaa ja monipuolisesti koko ikänsä. — Olemme yleensä vastanneet, että fyysisissä testeissä voi olla ehkä yksi tai kaksi osa-aluetta, mitkä ovat naisille haasteellisempia. Yleensä ne ovat yläkropan voimaan liittyviä: penkkipunnerrus tai leuanvedot. Mutta mikään ei pitäisi olla silkka mahdottomuus, Elonen kertoo ja jatkaa: — Lähtökohtaisesti ei pitäisi olla niin, että joudut tekemään hirvittävästi töitä päästäksesi fyysistä testeistä läpi — tai jos joudut, sinun täytyy tiedostaa,

että joudut tekemään paljon töitä fyysisen kunnon eteen myös jatkossa, koska sitä tämä ammatti vaatii. — Nimenomaan. Pääsykoe oli vasta alkulämmittelyä. Jos kuntopiikkisi on ollut ihan maksimissaan pääsykokeissa, niin sitten ollaan aika heikoilla jäillä koulun aikana ja tulevaisuudessa työelämässä, Suojalehto lisää. Molemmat ovat sitä mieltä, että fyysisen toimintakyvyn testin rajat on oltavat samat miehillä ja naisilla. Työ on fyysistä työtä ja siitä on selviydyttävä.

Peko antoi hyvät eväät pelastajaksi Kahden vuoden pelastajaopintojen ja kahden kesän työharjoittelun jälkeen käsitys palomiehen ammatista on Elosella ja Suojalehdolla muuttunut jonkin verran. Se on hämmästyttänyt, että ensihoidon tehtävien määrä Helsingissä on niin suuri. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


28

Pelastuskoulu antaa hyvät eväät pelastajan työhön, Elonen ja Suojalehto toteavat. Kummallakaan ei ole ollut epävarmaolo työharjoitteluun mennessä, vaan töihin on ollut kiva mennä. Tulevat kollegat ovat ottaneet heidät todella hienosti vastaan.

Helsingin pelastuslaitoksella työvuorossa tehdään 12 tuntia ambulanssissa ja 12 tuntia paloautossa. Se että myös palopuolella ensivastetehtäviä on niin paljon, tuli yllätyksenä. Yllätyksenä on tullut myös opintojen laaja-alaisuus. Miten monista asioista palomiesten pitää tietää jotakin ja miten paljon asioita täytyy muistaa. Laaja-alaisuus on myös ammatin ehdoton suola, mikä on saanut heidät innostumaan palomies-ensihoitajan ammatista entistäkin enemmän. Se että pääsee oppimaan uutta ja kehittämään itseään jatkossakin. Ja se, että kahta samanlaista työpäivää ei ole. Kumpikaan ei suostu nimeämään, minkälainen keikka olisi heistä kaikista kiinnostavin, koska keikat ovat moninaisia ja kaikki omalla tavallaan kiinnostavia. Vaikka jokainen aloitteleva palomies varmaankin

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

salaa toivoo, että oman työvuoron kohdalle sattuu tulipalo, jota pääsee sammuttamaan. — Niin että pääse oikeasti sammuttamaan eikä vaan roudaamaan kamaa ja vahtimaan savusukellusaikaa. Saa tehdä jotain sellaista missä tuntee saaneensa työllään jotain aikaiseksi, Elonen paljastaa. Suojalehdon kohdalle ensimmäinen huoneistopalo sattui jo vuosi sitten kesällä, kun hän oli kesämiehenä Helsingin Mellunkylän pelastusasemalla. Elonen pääsi tuomaan palopullat kuluneena kesänä Haagan asemalle. Elonen ja Suojalehto vakuuttavat yhdestä suusta, että Pelastuskoulu on antanut hyvät eväät pelastajan työhön ja kaikki harjoittelutilanteet on rakennettu niin hyvin kuin on mahdollista. Kummallakaan ei ole ollut epävarma olo työharjoitteluun mennessä, että pärjääkö töissä, vaan töihin on ollut kiva mennä. >


29

Kulttuuri veti pelastusalalle

mitkä merkitsevät minulle paljon. Pelastajakoulutukseen hakeutumista Elosen ei ole katunut. — Ei tällaista työyhteisöä ja porukkaa löydy mistään muualta. Toivon mukaan tämä on ammatti, johon jään, ja lähden jatkossa hymyssä suin töihin. Tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Elonen on kotoisin Raaseporin Karjaalta ja asuu Helsingissä puolisonsa kanssa. Vapaa-ajalla hän harrastaa monipuolisesti liikuntaa juoksusta uintiin ja Crossfittiin sekä joogaan. Hän käy myös luonnossa vaeltamassa ja telttailemassa aina kun siihen jää aikaa.

Treeniä kuin palomies

Sanna Elonen työskenteli liikunta-alalla yli kymmenen vuotta ennen Pelastuskouluun hakemistaan. Hän valmistui aikoinaan ammattikorkeakoulusta liikunnanohjaaja AMK:ksi. Elonen on aina ollut kiinnostunut liikunnasta sekä toiminut alalla lähes koko elämän. Varsinaista haaveammattia hänellä ei koskaan ollut. Pelastusalasta hän kiinnostui tutustuttuaan muutamaan palomieheen ja palomieskulttuuriin. — Minulla oli silloisessa työpaikassa vähän huonot oltavat ja se ketutti suunnattomasti. Nämä tutut palomiehet kerskuivat, että he menevät työpaikalle hengailemaan pari tuntia ennen työvuoron alkamista, Elonen kertoo. — Mietin että miksi ihmeessä joku niin tekee? Se herätti kiinnostukseni. Kyselin ja otin selvää, mitä palomiehet tekevät, mitä ammatin arki on sekä millainen työyhteisö ja kulttuuri siellä taustalla on. Tajusin että siinähän on ne kaikki asiat

sittenkin ollut kaikista lähimpänä sydäntä. Kuntosalilla, jossa Suojalehto oli töissä, kävi tuttu ensihoitaja, jolta hän kyseli ensihoitajan työstä. Ensihoitaja ehdotti hänelle Pelastuskouluun hakemista, sillä se olisi enemmän Suojalehdon paikka, etenkin kun hänellä oli niin hyvä fyysinen kunto. Samoihin aikoihin eräs salilla käynyt mies vihjaili, että Suojalehto treenaa kuin pyrkisi palomieheksi. — Ajattelin että on kumma kun joka suunnalta tulee toitotusta palomieskoulutuksesta ja aloin sitten itsekin selvittämään, mitä tämä koulu vaatii ja millainen ammatti tämä on, Suojalehto muistelee. — Tulin sitten itsekin siihen tulokseen, että tämähän olisi itse asiassa paljon mielenkiintoisempi paikka ja enemmän minun näköiseni kuin ensihoitajan ammatti. — Sitä kautta sitten päädyin Pelastuskouluun enkä ole päivääkään katunut. Mitä enemmän olen alaa opiskellut ja ollut työharjoittelussa, sitä enemmän tämä on tuntunut mun jutulta, Suojalehto painottaa. Armeijan käynyt 33-vuotias Suojalehto on lähtöisin Kouvolasta ja asunut Helsingissä 18-vuotiaasta asti. Suojalehto on kihloissa ja hänellä on 9- ja 7-vuotiaat tyttäret. Vapaa-aika hänellä kuluu paitsi omien myös lasten harrastusten parissa. Tyttäristä toinen pelaa koripalloa ja toinen lentopalloa. Suojalehto itse harrastaa jenkkifutista, pesäpalloa, Crossfittiä, lenkkeilyä ja uintia.

Suvi Suojalehto haaveili nuorempana poliisin ja ensihoitajan ammatista sekä työstä liikuntaalalla. Hän päätyi opiskelemaan liikunta-alalle ja työskentelemään personal trainerina ja ryhmäliikuntaohjaajana. Uravalinta jäi myöhemmin kaihertamaan, sillä ensihoito olisi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


30

— Opintojen aikaisissa harjoituksissa täytyy käyttää paljon mielikuvitusta, joten ainahan se tuntuu uudelta kun ensimmäistä kertaa joutuu oikeaan aitoon tilanteeseen, Elonen kertoo. — Mutta 15 opiskelijan ryhmä mahdollistaa henkilökohtaisen opetuksen ja harvemmin tällaista opettajakuntaa kohtaa missään muussa oppilaitoksessa. He todella ovat siellä vain meitä varten ja heitä aidosti kiinnostaa meidän pärjääminen opinnoissa. — Koulu antaa hyvän pohjan. Esimerkiksi ensimmäisessä tulipalossa, missä olin palokärkenä, se meni aika lailla just niin, mitä me ollaan opeteltu. Ei tarvinnut hirveästi miettiä, että miten se nyt oikeasti menee, Elonen valaisee.

Keskityn omaan tekemiseeni ja hoidan työni niin hyvin kuin mahdollista.

Haasteellisinta palomiesten työssä naisten mielestä on inhimilliset kohtaamiset. — Jos on tilanne, että joku on vaikka menehtynyt ja siinä on hänen puolisonsa vieressä, niin tällaiset inhimilliset kohtaamiset omaisten kanssa on ehkä haastavimpia. Mitä sanot ja miten olet, ettet ainakaan pahenna tilannetta, Suojalehto pohtii. — Helppohan se on kypärän takana vaan mennä ja tehdä niin kuin kessu sanoo ja tehdä asiat niin kuin on opetettu, mutta sitten kun tulee tilanne, että tulee kohdata ihminen, joka on just menettänyt hänelle tärkeän ihmisen, niin se ei olekaan niin yksinkertaista, Suojalehto toteaa.

Myöskään kentällä ei ole tullut minkäänlaista kommenttia, ei ensihoidon keikoilla eikä pelastustehtävissä. — Hädän keskellä ei katsota naamaa eikä olemusta. Keikalla olet yksi ammattihenkilö muiden seassa, Elonen toteaa. — Mutta sitten jos on tullut joku käymään asemalla, tutustumaan jostain syystä, on jokunen hämmästellyt, että ai täällä on nainenkin. Mutta sekin on ollut enemmän mielenkiinnon osoitusta, eikä mitään sellaista taivastelua, Elonen kertoo. Elonen ja Suojalehto eivät ole törmänneet henkilökohtaisesti negatiivisiin ennakkoasenteisiin vaan kaikki palaute heidän työuravalinnasta on ollut positiivista ja arvostavaa. — Varmasti oli Facebookissa kaiken maailman kirjoitteluja, mutta itse en jaksanut käydä edes lukemassa. Koen sen niin, että itse tiedän mihin olen ryhtynyt ja tiedän siinä pärjääväni, joten se on ihan sama mitä muut ovat mieltä, Suojalehto toteaa. — Jokaisella on oma mielipiteensä eikä niihin voi vaikuttaa. Ainoa mitä pystyn tekemään, on se, että keskityn omaan tekemiseeni ja hoidan työni niin hyvin kuin mahdollista, Suojalehto jatkaa. Palomies-ensihoitajan tehtävissä Elonen ja Suojalehto näkevät joskus olevan jopa etua siitä, että on nainen, ainakin ensihoitotehtävissä naispotilaita hoidettaessa. Olipa syy uskonto, kulttuuri tai se, että naispotilas on joutunut miehen väkivallan kohteeksi, voi hänen olla helpompi käsitellä jotain hyvin intiimiä asiaa naisensihoitajan kanssa. Tulevalta työuralta Elonen ja Suojalehto odottavat, että se antaa paljon, mutta vaatii fyysisen kunnon ylläpitoa. — Pitää pysyä terveenä ja pitää paikkoja kunnossa. Se ei tarkoita pelkästään kovia treenejä vaan myös sitä, että osaa huoltaa itseään, Elonen sanoo. — Työnä tämä varmasti antaa paljon, onhan tämä maailman paras ammatti. Lisäksi työkaverit ja ryhmähenki ovat ihan vertaansa vailla, Suojalehto jatkaa. n

Hädän keskellä ei katsota naamaa Helsingin pelastuslaitoksella ei ole pidetty sitä mitenkään ihmeellisenä, että palomiehen haalareissa onkin nainen. Tulevat kollegat ovat ottaneet Elosen ja Suojalehdon avosylin vastaan. — Oli mukava fiilis mennä kesällä töihin. Vastaanotto oli hyvä ja viihdyin tosi hyvin niin viime kuin tänä kesänä. Yhtään valituksen sanaa en kuullut, mitä nyt pientä testailua oli, mutta sehän kuuluu kesämiehen arkeen, Suojalehto kertoo.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Teksti TUIJA TERVO Kuvat ja lehden kansikuva MAURI RATILAINEN


31

Keski-Suomen kanteluun tuli ratkaisu Toimintavalmiutta seurataan normaalina valvontatyönä, aluehallintovirasto vastaa. PRONTO-kirjausten oikeellisuutta koskenut väite jäi selvittämättä. Kantelija epäilee avin tarkastustoiminnan laatua.

L

änsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (avi) on antanut päätöksen kantelusta, joka koski Keski-Suomen pelastuslaitoksen tilastointia ja toimintavalmiutta (katso tarkemmin Pelastusalan ammattilainen 1/2017). Kantelussa esitettiin useita ongelmia yksiköiden ja asemien miehityksessä, PRONTO-tilastoinnissa sekä VPK:iden lähtöaikavaatimuksissa. Paloasemien sulkemista on salailtu sekä tilastoja vääristelty jälkikäteen, kantelussa esimerkiksi väitettiin. Pelastuslaitos kiistää kantelussa esitetyt asiat. Se muun muassa toteaa toimintavalmiuden olevan laaja kokonaisuus ja sen puutteiden rajoittuvan joihinkin riskiruutuihin. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan osassa kantelun kohteena olleista asioista ei ole tullut ilmi lainvastaista menettelyä. Osa asioista on tarkoituksenmukaista käsitellä alueen pelastustoimen palvelutason valvonta-asiana, virasto toteaa.

PRONTO-kirjausten osalta avi toteaa kantelijan ja kantelun kohteen näkemysten poikkeavan toisistaan, ja että toimenpiderekisterin kirjausten oikeellisuus ei ole avin käytettävissä olevin keinoin selvitettävissä. Valvonta-asiana käsitellään kantelussa esitetyt puutteet toimintavalmiuden toteutumisessa ja tehokkaan pelastustoiminnan alkamisessa erityisesti 1. ja 2. riskialueilla. Valvonta-asiana käsitellään myös väitteet, joiden mukaan kiireelliset yksikkölähdöt jäävät usein tehtävän aikana täydentymättä 1+3:een ja että VPK:iden uudet lähtöaikavaatimukset heikentävät pelastustoimen valmiutta. — Kantelussa esitettiin hyvin lukuisia asioita. Osassa asioista ei tullut ilmi lainvastaista menettelyä. Toiset asiat ovat sellaisia, jotka voivat edellyttää meiltä muita toimia kuin kanteluratkaisua. Tällaisia ovat esimerkiksi toimintavalmiuden mahdolliset puutteet, joiden korjaamiseksi aluehallintovirasto voi edellyttää pelastuslaitokselta toimenpiteitä, selventää pelastusylitarkastaja Juha Vilkki. Mitään erityistarkastusta ei KeskiSuomeen tehdä, vaan kantelussa rauenneita asioita otetaan tarkasteluun normaalissa aluehallintoviraston suorittamassa valvonnassa. — Varmasti syksyn aikana palaamme näihin asioihin ja katsomme, millä tolalla asiat ovat, Vilkki mainitsee. Toimintavalmiuden osalta avi toteaa päätöksessään, että asemapaikkakohtaisten vahvuuksien, asemapaikan alimiehitystilanteeseen liittyvien ratkaisujen tai yksittäisen yksikön miehittämisen sijaan kiinnitetään huomiota

onnettomuuskohteeseen tuleviin voimavaroihin — pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaisesti. Kantelun tehnyt jyväskyläläinen mies työskentelee pelastustoimessa, mutta ei Keski-Suomen pelastuslaitoksella. Kantelullaan mies kertoi halunneensa kiinnittää huomiota siihen, etteivät kuntalaiset saa pelastuslaitokselta sellaista palvelua, josta maksavat. — Mielenkiintoista nähdä, miten aluehallintovirasto jatkossa puuttuu pelastustoimen palvelujen tasoon Keski-Suomessa. Avi vetoaa siihen, että kantelun asiat hoidetaan normaalina valvontana. — Se että asioihin ei ole puututtu edellisten vuosien aikana, ei synnytä mitenkään luotettavaa kuvaa tarkastustoiminnasta, kantelija sanoo. Kantelija toteaa edelleen olevansa sitä mieltä, että kantelussa puututaan oikeisiin asioihin. — Pelastuslaitoksen selvitys ei anna oikeaa kuvaa tilanteesta. — On harmillista, että minulle ei annettu mahdollisuutta antaa vastinetta laitoksen selvityksestä. Pelastuslaitoksen aluehallintovirastolle toimittama selvitys on 11 sivun mittainen ja sisältää 15 liitettä. Pelastusjohtaja Simo Tarvainen huomauttaa, että tietoa laitoksen toiminnasta on ollut saatavilla. — Toivoisin, että tultaisiin ensin keskustelemaan asioista, ennen kuin kanteluita tehdään, Tarvainen kommentoi. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


32

ENSIHOITO

Valmistaudu, Suvin ensimmäinen hälytysajo oli 250 kilometrin mittainen. Taijan ambulanssionnettomuus sattui liikenteenohjauksesta huolimatta. Tero ei 20 vuoden kokemuksestaan huolimatta ole koskaan osallistunut ajokoulutukseen.

T

yövuoron alussa kuljettajan tehtävä on tarkistaa työpiste ambulanssin ratin takana. — Tarkistan hälytyslaitteistot, säädän istuimen ja peilit sekä tarkistan valot, nesteet ja öljyt. Aiemmin nesteet ja öljyt tarkistettiin kerran viikossa, nyt niidenkin tarkastus on meillä määritelty päivittäiseksi tehtäväksi, kertoo Satakunnan sairaanhoitopiirin lääkäriyksikössä työskentelevä ensihoitaja Taija Niiniviita. — Kun keikka tulee, siirrytään autolle ja tarkistetaan mihin lähdetään ennen kuin lähdetään yhtään minnekään, sanoo Niiniviita, joka on tehnyt ensihoitajan töitä 20 vuoden ajan. Samaa mieltä on työkaveri Suvi Jussinmäki, joka on aloittanut SATSHP:n hoitoyksikössä viime heinäkuussa. Sitä ennen hän on työskennellyt sairaalan ulkopuolella potilaskuljetusambulanssissa noin vuoden verran. — Ennen lähtöä tarkistan reitin. Yritän suunnitella niin, että reitti muodostuu mahdollisuuksien mukaan hyvästä tiestä ja aina on hyvä, jos voin välttää keskustan. Asema on TK:n takapihalla, pihan läpi ajan hiljakseen ja kytken hälytyslaitteet

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

päälle vasta tielle päästyäni, kertoo Jussinmäki, jonka asemapaikka on Kankaanpäässä. Pohjois-Savon pelastuslaitoksen lääkintäesimies Tero Lähdesmäellä on keino osoitteen varmistamiseksi. — Olen ottanut tavaksi lukea ääneen osoitteen ennen liikkeelle lähtöä. On tärkeä kommunikoida asiasta, että molemmat ovat menossa samalle keikalle. Joskus toinen saattaa lukea Virvestä vanhan osoitteen ja matka saattaa suuntautua väärään paikkaan, sanoo Lähdesmäki, joka on työskennellyt ambulanssissa lähes 20 vuotta.

Rajallista hallintaa Se että ennenkään ei ole mitään sattunut, luo turvallisuuden tunnetta ajamiseen. Kun sama tilanne on hoitunut ennenkin, se hoituu nytkin. Lähdesmäki arvelee, että se saattaa viedä ensihoitajia ratin takana harhaan. — Hallitsemme ajotilannetta vain rajallisesti: tietyllä tasolla hallitsemme ajoneuvoa, ajoneuvon kuntoakin vähän mutta keliä ja muita tienkäyttäjiä emme hallitse ollenkaan. Meillä on myös kova


ENSIHOITO

33

ISTOCK.COM/BARBOL88

keskity — aja!

luottamus siihen, että hälytyslaitteet kuuluvat ja näkyvät, Lähdesmäki sanoo. Aina näin ei silti ole. Ajamiseen liittyy paljon tilanteita, joita kuljettaja ei voi hallita, sen alleviivaa myös Niinivirran ainoa hälytysajossa sattunut kolari. — Olimme tulleet juuri liikenneonnettomuuspaikalle. Näimme kohteen parin sadan metrin päässä ja hiljensimme nopeutta. Ennen onnettomuuspaikkaa oli risteys, jossa oli liikenteenohjaaja. Kun tulimme risteyksen kohdalle, liikenteenohjaaja päästi risteävältä tieltä eteemme auton. Vauhtia oli 60. Ambulanssi meni lunastukseen mutta liikenneonnettomuuspotilas saatiin hoidettua. Vuodet ovat vaikuttaneet Niinivirran ajamiseen, niiden karttuessa vauhti on vähentynyt.

Jussinmäki varmistaa valoristeyksissä tilansaannin vähentämällä reilusti nopeutta ja tarvittaessa vaikka pysähtymällä. — Periferiassa isojakaan risteyksiä ei välttämättä ole valo-ohjattu. Risteysalueelle on tuolloin yleensä laskettu nopeusrajoitusta. Hälytysajossa pudotan silloin nopeutta vaikka tie olisi kuinka selvä. Kuopiossa hälytysajoneuvot saavat pyytäessään "vihreän aallon" lähes mihin päin kaupunkia tahansa, jolloin matkalle osuvat liikennevalot näyttävät vihreää valoa. — Itseäni hirvittää jo valmiiksi se päivä, kun olemme tottuneet järjestelmään ja lakkaamme "vihreässä aallossa" seuraamasta liikennettä. Ajamme laput silmillä ja sitten tekniikka pettää, Lähdesmäki sanoo.

Vihreän valon illuusio

Steriili ohjaamo

— Ajaessani pohdin lähinnä vain liikennettä, työpari hoitaa radioliikenteen ja lukee tarvittaessa karttaa. Risteyksissä pudotan nopeutta ja tapani on siirtää toinen käsi töötille, teen samoin myös ohittaessa, Niinivirta kertoo.

Ilmailussa käytetty steriili ohjaamo -toiminta voitaisiin Lähdenmäen mielestä lainata myös ambulanssin kabiiniin. Ilmailussa mallia käytetään nousujen ja laskujen aikana, kun riskit ovat suurimmillaan. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


34

ENSIHOITO

on saattanut jo tehdä havainnon ja valmistautuu ratkaisemaan sen mutta hoitaja yhtäkkiä töksäyttämällä varottaakin samasta asiasta. Kuljettaja voi saada käsityksen, että eteen on tullut uusi tilanne, johon pitää reagoida ja alkaa etsimään sitä.

Ristiriitaa vasteajoissa Vasteajat aiheuttavat Lähdenmäen mielestä joskus ristiriitaa. — Tietty riskialue tulee saavuttaa kahdeksassa minuutissa hälytyksestä, silti meitä kehotetaan ajamaan hälytysajoa rauhallisesti. Kuopion paloasemalla matka päivystystiloista ambulanssitalliin kestää ripeästikin kävellen yli minuutin. Olenkin pohtinut, luovatko tavoittamisajat tarpeetonta painetta ajon aikaiseen toimintaan.

Ohjaamossa on hyvä keskittyä ajoon ja siihen liittyvään kommunikointiin, Tero Lähdesmäki sanoo.

Älä aja käskystä kovempaa! Mitä jos työpari käskee ajamaan kovempaa? Säännöllisestä ajoharjoittelusta on hyötyä, uskoo Taija Niiniviita.

Steriili ohjaamo -malli tarkoittaa, että ohjaamossa ei puhuta muuta kuin lentämiseen liittyvistä asioista. — Liikenteeseen liittyvää kommunikointia voitaisiin tehdä ajon aikana enemmänkin. Koska CRM on tullut hoitamiseen, sitä voitaisiin käyttää myös ajon aikana, Lähdesmäki sanoo. Joissakin tilanteissa on hyvä pohtia ajon aikana hoitotaktiikkaa, mutta keskittymisen tulisi silti olla ajamisessa. Vaikka hoitaja joutuu välillä syventymään radioliikenteeseen, voisi hän joutilaana ollessaan auttaa risteyksissä. Asiat eivät aina ole yksinkertaisia ja niistä tulee sopia työparin kanssa. Jussinmäen mielestä liika ajoon puuttuminen tai neuvominen voi heikentää keskittymistä. Esimerkiksi tilanteessa äkkiä huomauttaminen voi viedä keskittymisen. Kuljettaja

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

— Vaikka kollega tilaa lisää vauhtia, oma pää on pidettävä kylmänä. Kuljettaja ei saa antaa muiden auton sisällä eikä ulkopuolellakaan olevien vaikuttaa ajamiseensa. Provosoitua ei saa, ja tällaisia pyyntöjä ei tule kuunnella.

Mitä jos työpari käskee ajamaan hiljempaa? — Sitten kannattaa jo melkein kuunnella. Jos kollegaa hirvittää ajaminen, niin siinä on jotain pielessä. Näin vastasi poliisin ajokouluttaja Harri Niinioja. Hänen mukaansa ajamisessa on tärkeintä omien taitojen ymmärtäminen. Paineessa joskus tullaan tilanteeseen, että ajetaankin omien taitojen yli. — Auto ei ole mikään aikakone. Vauhdin lisääminen kymmenilläkään kilometreillä tunnissa ei nopeuta juurikaan perille pääsyä. — Aikasäästö tulee siitä, kun muut tienkäyttäjät antavat tilaa hälytysajossa olevalle ajoneuvolle, Niinioja sanoo. Fiksu ajo on jouhevaa: ajo sujuu siten, ettei tarvita nopeita kiihdytyksiä eikä äkkijarrutuksia.


ENSIHOITO

— Voidaan myös miettiä, edellyttääkö hätäkeskuksen antama bertta-keikka aina hälytysajoa. Kuinkahan usein hälytysajosta lopulta on hyötyä, Lähdesmäki pohtii. Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri onkin listannut selkeästi ne tilanteet, jolloin potilas hyötyy nopeasta kuljetuksesta. Tällöin potilas kuljetetaan hälytysajossa, muuten ei.

Lisää koulutusta Satakunnan sairaanhoitopiirissä pyritään harjoittelemaan vuosittain ennen liukkaiden tuloa väistöjä ja jarrutuksia sekä havainnollistetaan jarrutusmatkoja. — Vaikka olen 20 vuotta tehnyt näitä hommia, niin jokavuotisessa ajoharjoittelussa on hyvä käydä, Niinivirta sanoo. Harjoituksiin liittyy myös leikkimielisiä kilpailuja, joissa harjoitellaan stressin sietoa. Harjoitteessa kuljettaja esimerkiksi ajaa mutkia ja peruutuksia kelloa vastaan samaan aikaan kun hoitaja yrittää hoitotilassa lajitella korttipakkaa tiettyyn järjestykseen. Pudonneista korteista saa sakkopisteitä.

35

— Parhaalle kuljettajalle on sitten tietysti luvassa mainetta ja kunniaa, Niinivirta naurahtaa. Jussinmäki ei ole ollut vielä ajokoulutuksessa, mutta hän on saanut hälytysajosta hyvää käytännön oppia. — Ensimmäinen hälytysajoni oli siirto Porista Helsinkiin. 250 kilometrin matkalla sain hyvän opin ja perillä olin ihan hapoilla. Jussinmäellä kävi tuuri, sillä hänen työparinsa istui myös ohjaamossa, koska siirrolle lähtivät myös lääkäri ja sairaanhoitaja sairaalasta. — Työpari neuvoi koko ajan miten ajon aikana voi huomioida takana työtä tekevät: mutkissa syntyvä liike ja huonokuntoisen tien ravistukset tuntuvat moninkertaisina hoitotilassa. 20 vuotta pelastus- ja ensihoitoalalla työskennellyt Lähdesmäki ei ole koskaan ollut missään ajokoulutuksissa. Nyt sellainen on tulossa. Työpaikka tarjoaa mahdollisuuden mennä poliisin ajoharjoitteluradalle, mutta ei edellytä sitä. n

Teksti MARKO PARTANEN

SPALin avustusrahasto tukee jäsenen työhön paluuta Palomiesliiton lisävakuusrahasto avustaa liiton jäseniä taloudellisesti työtapaturmista syntyneiden vammojen sekä työperäisten tai työolosuhteista aiheutuneiden sairauksien lääketieteellisissä tutkimuksissa ja hoidoissa. Rahaston tarkoitus on edistää, tukea ja nopeuttaa jäsenen työhön palaamista. Avustusta myönnetään pääsääntöisesti silloin, kun lääketieteellistä hoitoa ei saada työnantajan, tämän vakuutuksen tai työterveyshuollon kautta.

Rahastosta haetaan avustusta liiton

nen, mutta siinä tulee huomioida avustusten myöntämisen kriteerit, tarvittavat todistukset tai lausunnot sekä aikarajat.

Tarkat hakuohjeet sekä avustusten myöntämisen kriteerit ovat Palomiesliiton nettisivulla www.palomiesliitto.fi kohdassa Jäsenpalvelu > Jäsenedut > SPALin avustusrahasto.

Lisätietoja saa myös Palomiesliiton toimistolta: puh. (09) 867 8880, toimisto@palomiesliitto.fi

toimistolle osoitetulla kirjeellä tai sähköpostilla. Hakemus on vapaamuotoi-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


36

Palokunnan sairaankuljetus käynnistyi Kuopiossa elokuussa 2017 "paukkukärreillä". Nimi tuli puupyöristä, jotka pitivät pauketta katukiveyksellä matkalla lääninsairaalaan.

Sairaankuljetusta esiteltiin yleisötapahtumassa 1950-luvulla Kuopion vanhan paloaseman edustalla.

Kuopiossa sairaankuljetusta Sairaankuljetus on tehnyt pitkän matkan hevoskärryistä nykyiseen ensihoitoon.

P

ohjois-Savon pelastuslaitos juhlistaa tänä vuonna palokunnan tekemän sairaankuljetuksen satavuotista historiaa. Elokuun lopulla Kuopion torilla järjestetyssä yleisötapahtumassa esiteltiin historiaa ja nykyistä ensihoitopalvelua. Tarve erityiselle sairaankuljetushenkilöstölle ja -kalustolle nousi Kuopiossa 1800-luvun lopulla. Kulkutaudit kuten kolera, tulirokko ja kurkkumätä vaivasivat. Sairastuneita kuljetettiin vuokravaunuilla eli sen aikaisilla takseilla, mitä ei pidetty hygieenisenä. Vakinainen palokunta Kuopioon perustettiin 1913. Helsingin, Turun ja muutaman muun suuremman kaupungin tapaan se sai pian sairaankuljetuksen tehtäväkseen. "Kippeen kuletus" käynnistyi elokuussa 1917. Palomiehet saivat kaupungin lääkäriltä lyhyen ns. samariittikoulutuksen yksinkertaiseen ensiapuun. Palokun-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

nan kokonaisvahvuus oli kaksi päällystömiestä ja kahdeksan palomiestä, joista sairaskuljetuksiin osoitettiin nuorimmat ja kokemattomimmat. Käytössä oli kahden hevosen vetämä kärry, jonka puulaatikossa kangaspaarien päällä potilas matkasi hoitoon. — Työ oli puhdasta kuljetusta ja hyvin alkeellista. Kun matkustajat moittivat vaunua, laatikkoon asennettiin pehmustusta ja sisävalaistus, kertoo tutkija Tytti Räikkönen-Partanen Pohjois-Savon pelastuslaitokselta. Ensimmäisenä syksynä tehtäviä kirjattiin 19 kappaletta, mutta jo seuraavana vuonna määrä nousi yli sataan ja sitä seuraavana vuonna tehtäviä oli jo lähes yksi päivässä. Palokunnan sairaankuljetus vakiinnutti asemansa. Ensimmäinen moottorikäyttöinen ambulanssi hankittiin 1936 ja seuraavana vuonna hevoskärryistä luovuttiin kokonaan. Toinen ambulanssi saatiin kaksi vuotta myöhemmin. Sotavuosina sairaankuljetuksen merkitys luonnollisesti nousi. Jatkosodan aikana 1944 palokunta kirjasi yli 1400 sairaankuljetusta. Suomi autoistui 1950—60-luvuilla. Liikenneonnettomuudet toivat yhä li-

sää töitä sairaankuljetukselle, joka yhä enemmän sitoi palokunnan työvoimaa. — Kuopioon 1958 perustettu keskussairaala lisäsi sekin tehtävämääriä. Palokunta oli kaukaa viisas ja ilmoitti jo kahta vuotta aikaisemmin, että sairaalan tuli saada oma sairaankuljetusasemansa — palokunta ei lähtisi tekemään pitkiä maaseutukuljetuksia, Räikkönen-Partanen kertoo. Kuopion palokunnan pitkäaikainen (1938—1970) päällikkö Jorma Sirola oli sairaankuljetus- ja kehitysmyönteinen ja se heijastui myös miehistötasolle. Asteittain kalusto, välineistö ja osaaminen paranivat. Vähitellen ymmärrettiin, että koulutusta tarvitaan lisää. Siihen asti oli käytännössä pärjätty SPR 1- ja 2-kursseilla. Keskussairaala järjesti ensimmäisen 153 tuntia kestävän sairaankuljettajakurssin 1971 ja sille osallistui 13 palomiestä. Seuraava kurssi toteutettiin 1976. Kansanterveyslain voimaantulo (1972) ja Kuopion yliopistollisen keskussairaalan perustaminen (samoin 1972) vahvistivat tarpeen hyvin järjestetylle sairaankuljetukselle. Moni kuopiolainen muistaa kaupunkilaisia vuosina 1979—1991 palvel-


37

Vuonna 1938 hankittuun ambulanssiin mahtui peräti neljä potilasta. Suomi varautui sotaan, joten autoon oli lisätty hapenantovälineet ja kaasusuojat.

Teho-ambulanssi eli UKK-ambulanssi oli presidentti Urho Kekkosen Länsi-Saksan matkan tuliainen. Auton lahjoitti Daimler-Benzin autotehdas.

leen Teho-ambulanssin eli UKK-ambulanssin. Parhaimmillaan siinä oli miehityksenä lääkäri, anestesiahoitaja sekä kaksi palomiestä sairaankuljettajina. — Teho-ambulanssin varustus lääkearsenaaleineen oli siihen aikaan ennennäkemätön. Autoa kuvailtiinkin liikkuvaksi teho-osastoksi. Sen tarpeellisuudesta oltiin kuitenkin montaa mieltä. Pitkään se kuitenkin palveli. 80-luvulla auto oli osallisena kahdessa liikenneonnettomuudessa, joissa toisessa menehtyi yksi henkilö, Räikkönen-Partanen kertoo. Pohjois-Savon pelastuslaitoksen palopäällikkö Petteri Hynönen oli yksi palomiehistä, jotka 80-luvun lopulla ajoivat Teho-ambulanssia. — Työvuoron alussa ajettiin päivystämään KYKSiin, josta tehtäville lähti mukaan lääkäri. Tässä vaiheessa hoitaja oli jo jäänyt pois valmiudesta. Puoli neljäksi auto ajettiin paloasemalle, jossa korkeariskisten tehtävien varalta valmiudessa oli kolme teho-miestä, kuten silloin sanottiin, Hynönen muistaa. Sairaankuljetus oli tullut 1980-luvun alkuun mennessä vapaaehtoiseksi osaksi palomieskoulutusta Valtion paloopistolla.

Kantotuolin esittelyä 60-luvulla.

— Kun itse menin palo-opistoon 1987, opiskeltiin ensin viiden kuukauden palomiesjakso, jonka jälkeen seurasi kolme kuukautta sairaankuljettajajaksoa, Hynönen kertoo. Kesämiehenä Hynönen oli aloittanut jo edellisenä kesänä Varkaudessa. Palo- ja sairaankuljetustehtäviin annettiin muutaman viikon kestänyt perehdytys. Ylioppilastodistuksen lisäksi muita opintoja nuorella miehellä ei ollutkaan. — Se oli tyypillinen ajankuva. Jälkikäteen on tullut mietittyä, että melko ohkaisella osaamisella siinä alussa oltiin, kun vastaan tuli aika kraaveja tapa-

uksia. Mutta toisaalta työ opetti ja siitä lähti itselläni kimmoke hakea palomieskurssille. Sairaankuljetuksen tie kohti nykyistä ensihoitoa jatkui 90-luvulla lainsäädännön ja koulutusvaatimusten edistyessä. Ensimmäinen hoitotason ambulanssin toiminta vakinaistettiin Kuopiossa 1997. Samana vuonna käynnistettiin palomiehille ensimmäinen ensihoitoon suuntautuneen lähihoitajan oppisopimuskoulutus. Vuoden kestäneitä kursseja järjestettiin kolmena vuonna peräkkäin. — Minäkin kävin hoto-kurssin, josta oli käsitys, että sillä pärjättäisiin pitkälle tulevaisuuteen. Kymmenkunta vuotta se riittikin, sitten koulutusvaatimukset uudistuivat jälleen, Hynönen toteaa. Kolmessakymmenessä vuodessa ensihoito on tehnyt ison harppauksen. — Koko järjestelmä on muuttunut sairaan kuljetuksesta paikan päällä annettavaan hoitoon. Nyt hätätilapotilaan luokse voidaan hälyttää useita yksiköitä ja ensihoitolääkäri. Ajattelutavan muutosta Hynösen mielestä kuvaa esimerkiksi se, miten ennen potilasta vietiin elvyttäen sairaalaan. >

KUVAT: POHJOIS-SAVON PELASTUSLAITOS

jo sata vuotta

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


38

ENSIHOITO

— Muistan lukuisat kerrat, kun kohteessa oli eloton potilas, joka intubaation ja defibrilloinnin jälkeen kahdestaan kannettiin rappusia alas autoon. Koko matkan ajan potilasta elvytettiin ambulanssissa. — Silloin oli paljon vastuuta, kun itsenäisesti tehtiin isoja päätöksiä potilaan hoidon suhteen. Ennenkin oli mahdollista konsultoida päivystävää lääkäriä, mutta sitä tehtiin huomattavasti vähemmän, Hynönen toteaa. Nykyinen terveydenhuoltolaki asetuksineen tuli voimaan 2011. Se siirsi ensihoidon järjestämisvastuun kunnilta sairaanhoitopiireille sekä määritteli tarkemmin ensihoidon eri tasot ja koulutuksen sisällön. Pohjois-Savossa ensihoidon järjestämisvastuu siirtyi vuoden 2013 alussa Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille. Pohjois-Savon pelastuslaitos tuottaa ensihoitopalveluita yhteistoimintasopimuksen kautta neljältä asemapaikalta yhdeksällä operatiivisella yksiköllä. Pelastuslaitoksella on myös 28 ensivasteyksikköä. Viime vuonna ensihoidossa suoritettiin 26 000 tehtävää, joista Kuopiossa 19 000, Varkaudessa 5 000 ja Suonenjoella 2 000. Nykyisen ensihoidon periaatteen Pohjois-Savon pelastuslaitos tiivistää nettisivullaan näin: "Keskeistä on äkillisesti sairastuneen tai vammautuneen potilaan kiireellinen hoito ja tarvittaessa kuljetus ensihoitoyksiköllä terveydenhuollon päivystyspisteeseen sekä suorittaa potilaan luona hoidon tarpeen arviointi, potilaan ohjaaminen tarvittaessa oikeaan hoitopaikkaan ja suunnitella hoidon järjestäminen yhteistyössä terveydenhuollon päivystyspisteiden kanssa." Kymmenet tuhannet ajetut tehtävät ovat tietenkin jättäneet palokuntaan lukuisia tarinoita. Kuten sen, kun kerran auton ovi kesken ajon aukesi ja potilas paareineen pyörähti vauhdissa

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Liikenneonnettomuuden harjoitus käynnissä 1990-luvun alussa.

Tehosiirto käynnistymässä 2000-luvun alkuvuosina.

ulos. Kuski pysäytti, paarit ja matkustaja nostettiin takaisin ja matka jatkui jälleen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Erään toisen kerran ambulanssi sai kiireellisen tehtävän sydänvikaisen po-

tilaan luo. Valitettavasti paikan päällä perhoskoira todettiin jo menehtyneeksi — sairaankuljettajien jäädessä miettimään, miten lemmikkiä itse asiassa olisikaan hoidettu? n


39

Jäsenedut-palvelusta alennuksia liiton jäsenille Rekisteröitymällä Jäsenedut.fi -palveluun Palomiesliiton jäsen ja hänen perheenjäsenensä pääsevät hyödyntämään useiden verkkokauppojen ja kivijalkamyymälöiden tarjoushintoja.

J

äsenedut.fi on suljettu palvelu, jonka tarjouksia voivat hyödyntää vain sivuille rekisteröityneet ammattiliittojen jäsenet. Palvelun tarjoukset eivät ole julkisesti nähtävillä, eivätkä ne päivity hintavertailusivustoille. Käyttäjäksi voit rekisteröityä palvelun etusivulla. Rekisteröinti-sivulla valitse valikosta Suomen Palomiesliitto SPAL ry. Heti rekisteröitymisen jälkeen pääset hyödyntämään etusi kirjautumalla sisään palveluun. Liikkeistä tai myymälöistä ostaessasi esitä oston yhteydessä SPALin tai HALin jäsenkorttisi tai mobiili-

jäsenkorttisi saadaksesi Jäsenedut.fi-alennuksen. Kerro edusta aina ennen maksua. Verkkokaupoissa käytettävät koodit ja ohjeet löydät kultakin tuotesivulta. Verkkokauppaetuja voivat käyttää myös perheenjäsenet, mutta tilaukset täytyy tehdä kirjautuneena Jäsenedut.fi-palveluun. Palomiesliitto ei vastaa Jäsenedut.fi-palvelun toiminnasta eikä neuvottele sen alennuksista. n

Tutustu ja olet mukana arvonnassa! Jäsenedut.fi -palveluun 2.11. mennessä rekisteröityneet ovat mukana arvonnassa, jonka palkintona on Matkavekan 500 euron arvoinen lahjakortti. Muita palkintoja ovat mm. Holiday Club kylpylälahjakortti kahdelle hengelle, K1 Katsastuksen lahjakortit (10 kpl) Ja Flamingo Spa K18 -lahjakortti (10 kpl). Rekisteröidy niin olet mukana arvonnassa! Arvonnan järjestää Jäsenedut.fi -palvelu. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

> www.jasenedut.fi PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


40

TYÖURAT

Tehdaspalokunnassa kaikki Loviisan ydinvoimalaitoksen palokunnassa puhutaan avoimesti ja yhdessä. Palomies Marko Laukkasen työssä painottuu keikkojen sijaan ennaltaehkäisy.

P

alomiehen ammatti oli Marko Laukkaselle unelma nuoresta pojasta lähtien. Pelastusopisto tähtäimessä hän opiskeli ensin ensihoitoon suuntautuneeksi lähihoitajaksi, jonka jälkeen hän pääsi pelastajakurssille. Pelastajaksi valmistumisen jälkeen Laukkanen teki pari vuotta sijaisuuksia Kajaanin paloasemalla sekä pätkätöitä portsarista autokuskiin ja kävi Libanonissa rauhanturvaajan tehtävissä. Vuonna 2000 hän sai viimein palomiehen viran Kajaanin paloasemalta. Neljän virkavuoden jälkeen hän lähti tehdaspalokuntaan Loviisaan, Fortumin ydinvoimalaitoksen palvelukseen. — Siihen aikaan pelastusalalla oli kuhinaa, kun muodostettiin aluepelastuslaitoksia ja pohdittiin miten järjestetään sairaankuljetuksen ja palopuolen tehtävät, muistelee Laukkanen. — Minulle tarjottiin siinä vaiheessa paikkaa ambulanssissa, koska minulla oli terveydenhuoltoalan tutkinto. Se olisi tarkoittanut sitä, että jatkossa olisin ollut pelkästään ambulanssissa enkä olisi tehnyt palopuolen tehtäviä ollenkaan. — Koska sydämeltäni ja mieleltäni olen palomies, tein sen ratkaisun, että ryhdyin etsimään töitä muualta. Täällä Loviisassa Fortumilla oli paikka avoinna ja vaikka kysymyksessä oli tehdaspalokunta, päätin hakea. Laukkanen aloitti työt Fortumilla huhtikuussa 2004 ja on viihtynyt työssään jo 13 vuotta, vaikka palomiehen työ ydinvoimalaitoksen palokunnassa on käytännössä ihan erilaista kuin aluepelastus-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


TYÖURAT

41

TUIJA TERVO

istuvat samassa pöydässä

MARKO LAUKKANEN

Fortumin Loviisan ydinvoimalaitoksen kahden painereaktorin vuosituotanto on kahdeksan terawattituntia, joka kattaa 10 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta. Voimalaitoksella on noin 500 työntekijää eri aloilta.

laitoksissa. Kunnallisella puolella on enemmän toimintaa ja keikkoja, kun taas voimalaitoksessa palokunta tekee pääasiassa ennaltaehkäisevää työtä.

Tehdaspalokunta toimii joustavasti Loviisan ydinvoimalaitoksessa on ammattipalokunta, jonka henkilöstön kokonaismäärä on 25 ja vuorovahvuus minimissään 1 + 2. Kaikki miehistöstä ja kessuista ovat suorittaneet tutkinnon Pelastusopistossa ja heillä on työkokemusta kunnallisesta pelastustoimesta. Hälytystehtäviä palokunnalla on vuodessa 60–70, joista ensivastetehtäviä on noin viisi. Palokunnassa on perustason ensihoidon ensivaste. Lisäksi öljyntorjuntatehtäviä on muutamia, sillä alueella on paljon öljyä ja kemikaaleja. Laitoksen äärimmäisen tiukan yritysturvallisuuskulttuurin ansiosta syttymiä ei ole ollut vuosiin.

Ydinvoimalaitoksen palokunnan tärkein tehtävä onkin ennaltaehkäisevä työ. Palokunta antaa laitoksen alueella oleviin kohteisiin tulityöluvat, testaa sprinkler-laitteet ja sammuttimet, mittaa tarvittaessa hapen ja syttyvät aineet sekä kouluttaa henkilökuntaa. Palokunta myös tukee laitoksen turvallisuuspalveluja turvallisuustehtävissä. Työvuoroissa myös harjoitellaan, kuten pelastuslaitoksissakin, todellisia tehtäviä varten. Kuopiossa Pelastusopistolla käydään harjoittelemassa joka toinen vuosi, jotta pysytään perillä pelastusalan uusista tuulista ja kunnallisen puolen toimintatavoista. — Jännitystä jos haluaa elämään, niin yksityisellä puolella sitä pitää etsiä vapaa-ajalla. Kunnallisella puolella työskentelyn hyviä puolia onkin toiminta. Työ on palkitsevampaa kun toiminnan tulos on konkreettisesti nähtävissä, Laukkanen puntaroi. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


42

TYÖURAT

TUIJA T ERVO

Työpaikkansa etuna Laukkanen pitää äärimmäisen hyvää työyhteisöä ja ilmapiiriä sekä reilua työnantajaa. — Meillä istutaan kaikki samassa pöydässä — joka päivä. Ei ole omia kerroksia, ei omia ruokaloita. Palaute- ja kehityskeskustelut ovat päivittäistä keskustelua. Ongelmista pystytään puhumaan avoimesti, eikä tarvitse pelätä oman aseman tai minkään puolesta jos sanoo mielipiteensä, Laukkanen kertoo. Yksityisellä puolella toiminta on Laukkasen mukaan joustavampaa ja ketterämpää. Asiat tapahtuvat nopeammin ja tarpeelliset hankinnat tehdään viivyttelemättä. Toimintaa kehitetään soveltamalla kunnallisen puolen hyödylliset ja käyttökelpoiset innovaatiot omaan käyttöön. Yksityisellä puolella palkkakin on hivenen parempi kuin kunnallisella puolella, mutta ehdottomasti parasta Laukkasen mielestä on työaika. ­— Joskus sanoin, että sen parempaa työaikaa ei ole kuin vuorokausi työtä ja kolme vapaata. Mutta on vielä parempi, Laukkanen paljastaa. — Me tehdään teollisuuden kaksivuoroa, jossa on kaksi aamuvuoroa, kaksi yövuoroa ja kahdeksan vapaapäivää. Työvuoro kestää 12 tuntia. Tämän peruskierron lisäksi on päivävuoroja ja koulutuspäiviä. Kesälomakautena peruskierto tiivistetään kuuden päivän vapaisiin.

Valokuvaus varasuunnitelmana Palomiehen työn ohessa Laukkanen toimii valokuvaajana. Hän harrasti valokuvaamista yläasteella ja innostui siitä uudestaan 2000-luvun alkupuolella. Valokuvaajan ammattitutkinnon hän suoritti 2010-luvulla ja perusti oman toiminimen. Valokuvaaminen on Laukkaselle paitsi hyvä harrastus ja vastapaino palomiehen työlle myös varasuunnitelma elannon tienaamiseksi, jos joskus fysiikka ei enää kestä palomiehen työtä. Toiminimellä Laukkanen tekee valokuvauskeikkaa niin yksityisille henkilöille kuin yrityksille sekä miljöössä että studiossa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Työtä kohtaan pitää olla jonkinlaista intohimoa. Työn jälkikin on huomattavasti parempaa, kun on sydämellä mukana tekemässä.

Hän myös tekee omia projekteja. Afganistanissa otetuista valokuvista järjestettiin valokuvanäyttely kahteen otteeseen ja nyt on kuvauksen alla näyttely työnimellä Hint of darkness, jossa punaisena lankana on kuvata tarinallisia valokuvia. — Taidevalokuvaus on keino, jolla voin tuoda omaa sisäistä maailmaa muiden nähtäville. Asiakaskuvaus on sitten asia erikseen, kun pyritään ottamaan sellaisia kuvia kuin asiakas haluaa. — Se että tekisin jotakin asiaa vain rahan takia tuntuisi todella vastenmieliseltä. Työtä kohtaan pitää olla jonkinlaista intohimoa. Työn jälkikin on huomattavasti parempaa, kun on sydämellä mukana tekemässä. Laukkanen paljastaa, että vaikka hän tunteekin intohimoa valokuvaamista kohtaan, palomiehen työ on se, josta hän on erityisen ylpeä. Hän tuntee ammattiylpeyttä paitsi omasta tekemisestään myös kollegoiden jokapäiväisestä työstä.


TYÖURAT

43

Marko Laukkanen on ammattitutkinnon suorittanut valokuvaaja. Kuvaaminen alkoi nuoruuden harrastuksesta.

— Palomiehen työ voi olla välillä tosi rankkaa. Fyysisestä rasituksesta palautuu kyllä äkkiä, mutta psyykkinen rasitus voi käydä raskaaksi, jos ei kykene käsittelemään kohtaamiaan asioita. Mutta jos on kykyä, taitoa ja työkalut käsitellä kohtaamansa asiat, niin ei tämän parempaa työtä olekaan. Laukkanen painottaa, että palomiehen eläkeikä on liian korkea. Palomiehen ammatissa täytyy ylläpitää fyysistä kuntoa sekä tehdä kestävyys- ja voimaharjoittelua koko työuran ajan. Se myös osaltaan aiheuttaa loukkaantumisia ja vaivoja. Nuorena saadut vammat alkavat kummitella 45–50-vuotiaana. — Nuoruusvuosista kun säästyttäisiin itseään pahasti rikkomatta ja kaikesta harjoittelusta huolimatta saataisiin pidettyä itsensä kunnossa, voisi kenties vanhempana työskennellä palomiehenä pidempään, Laukkanen pohtii. — Antamalla nuorille liikuntakasvatusta, lihashuollon opetusta sekä työergonomiakoulutusta palomiesten työuria voitaisiin ehkä pidentää. Ainakin silloin kun itse olin nuori, ei hirvittävästi käyty tekniikoita läpi, miten pitää nostaa tai tehdä asioita oikeaoppisesti. n

ESITTELYSSÄ: Marko Laukkanen SYNTYNYT 1974 Kajaanissa. OPISKELI lähihoitajaksi Jyväskylässä 1994– 1997, pelastajaksi Pelastusopistolla 1997–1998 sekä suoritti valokuvaajan ammattitutkinnon Jyväskylän aikuisopistossa 2011–2013.

ALOITTI työuran pelastusalalla kesämiehenä ambulanssissa Kajaanin paloasemalla 1997. On toiminut palomiehenä Kainuun pelastuslaitoksella 2000–2004 ja Fortumin Loviisan ydinvoimalaitoksen tehdaspalokunnassa huhtikuusta 2004 alkaen. Tehnyt valokuvaajan töitä omalla toiminimellä vuodesta 2012.

USEITA RAUHANTURVAAJATEHTÄVIÄ: Libanonissa lääkintäaliupseerina 2000, BosniaHertzegovinassa Ground medevac -tiimissä 2004 sekä Afganistanissa CPT:ssä (henkilösuojaryhmässä) ja Mobile observation -tiimissä lääkintämiehenä 2010—2011.

HARRASTAA sukellusta, vuorikiipeilyä ja moTeksti TUIJA TERVO

nipuolista liikuntaa sekä valokuvaamista. Lisäksi remontoi vapaa-ajalla 1788 rakennettua taloaan.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


44

LAKI JA EDUNVALVONTA

§

Työaikalaki muuttuu?

T

yö- ja elinkeinoministeriö (TEM) asetti vuosi sitten kolmikantaisen työryhmän selvittämään työaikasääntelyn kokonaisuutta ja valmistelemaan esitykset työaikalain ja sen jälkeen vuosilomalain päivittämisestä 2020-luvun tarpeisiin. Työryhmään kutsuttiin jäseniä keskusjärjestöistä (EK, KT, SY, SAK, STTK ja AKAVA). Palomiesliitto vaikutti mietinnön sisältöön STTK:n taustaryhmässä, joka kokoontui valmistelun aikana säännöllisesti ja loppua kohden viikoittain. Työryhmä julkaisi mietintönsä 7. heinäkuuta. Se on annettu hallituksen esityksen muodossa, perusteluosioineen ja pykäläehdotuksineen. Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi uusi työaikalaki, joka korvaisi vuoden 1996 työaikalain. Tavoitteena on ajantasaistaa työaikalaki vastaamaan elinkeinorakenteen ja työn tekemisen tavoissa tapahtuneita muutoksia sekä tehdä työaikadirektiivistä ja muista kansainvälisistä reunaehdoista johtuvia tarkistuksia. Lausuntoaika mietintöön päättyi 1. syyskuuta. Valmisteluprosessi oli vaikea. Työnantaja- ja työntekijäosapuolten käsitykset uudistusten tarpeista eivät olleet yhteneviä, jolloin pienistäkin yksityiskohdista neuvoteltiin pitkään. Lopputulosta voitaneen pitää jonkinlaisena TEM:n kompromissina, joka ei kuitenkaan osapuolia ole tyydyttänyt. Mietintöön on jätetty eriävä mielipide niin SAK:n, STTK:n, AKAVAn kuin EK:n ja SY:n toimesta. Palomiesliiton näkemys on, että mietintö on vahvasti työnantajamyönteinen. Työnantajalle annetaan tiettyjä porkkanoita, kun taas palkansaajapuolen toiveita ei juurikaan ole huomioitu. Sinällään hallituskoalitio ja jo valmistuneet työelämän lakiuudistukset huomioiden tätä ei voitane pitää yllättävänä. Tästä huolimatta myös EK jätti mietintöön eriävän mielipiteensä — ilmeisesti sisältö ei ollut sen näkökulmasta riittävästi työnantajien intressejä ajava.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Yleisellä tasolla keskeisimmät uudistukset liittyvät ns. joustotyöhön ja sen työntekijäpiiriin – joihin työaikalakia ei sovelleta. Joustotyöllä tarkoitetaan työaikamuotoa, jossa työn tekemisen paikkaa ja aikaa ei työnantajan toimesta pääsääntöisesti valvota. Enimmäistyöaika on määritelty, mutta työaikakirjaukset perustuvat pitkälti työntekijöiden omiin ilmoituksiin. Ylityö on mahdollista, mutta se edellyttää työnantajan määräystä tai sopimista. Joustotyö soveltuu lähinnä itsenäistä asiantuntijatyöhön, jossa työajan käytön seurantaa tärkeämpää on annettujen työtehtävien, työsuoritusten ja laadun aikataulullinen seuranta. Työaikalaki on työsuojelullinen säädös ja laadittu työntekijöiden vähimmäissuojaksi. Tätä taustaa vasten lakia tulisi soveltaa mahdollisimman laajaan työntekijäjoukkoon. Nyt lain ulkopuolelle ollaan rajaamassa suurta joukkoa työntekijöitä, jotka eivät ole organisaatioissa välttämättä edes johtavassa asemassa. Pelkona on kokonaistyöajan merkittävä lisääntyminen ilman asianmukaisia korvauksia, vapaa-ajan kustannuksella. Jaksotyötä koskeva esitys mietinnössä on Palomiesliiton jäsenten kannalta merkittävämpi. Esityksessä pelastustoimi ja ensihoito on otettu mukaan jaksotyöluetteloon. Nykylainsäädännön mukaan pelastustoimessa ja ensihoidossa työaikaa ei voida järjestää jaksotyönä. TEM:n työryhmässä STTK vastusti jaksotyön soveltamisalan laajentamista ponnekkaasti, mutta ilmeisesti KT:n vahvan lobbauksen johdosta jaksotyömahdollisuus on esityksessä kirjattu myös pelastustoimen ja ensihoidon osalle. Itsestään selvää on, että Palomiesliitto vastustaa jyrkästi esitystä tältä osin. Varallaolon osalta Palomiesliitto esitti ja ajoi STTK:n kautta vaatimusta, että varallaolon käsitteet tulisi avata nykyistä tarkemmin. Mitkä ovat esimerkiksi ne erittäin pakottavat syyt, jolloin viranhaltija ei voi varallaolosta


45

kieltäytyä. Lisäksi Palomiesliitto esitti, että ns. pakollisesta varallaolosta tulisi luopua kokonaan. Yllätys ei ollut se, että näitä ajatuksia ei esitykseen kirjattu. Sen sijaan oli erittäin lähellä, että varallaolon pakollisuus (samoin kuin ylitöiden pakollisuus) olisi ulotettu myös julkisen sektorin työntekijöihin. Tällä olisi ollut merkittävä vaikutus ainakin ensihoidossa työskenteleviin Palomiesliiton jäseniin. Työnantajapuolen vahvoista vaatimuksista huolimatta näin ei onneksi nyt kuitenkaan tehty. Myös työajan ja erityisesti työmatkojen matkustusajan käsitteen sisältöön Palomiesliitto esitti yhdessä muiden STTK:n ammattiliittojen kanssa muutoksia ja täsmennyksiä. Palomiesliitto katsoo, että työnantajan määräämien tai tosiasiallisesti edellyttämien työmatkojen matkustusaika tulee katsoa työajaksi tai ainakin ns. tunti tunnista korvattavaksi työsuoritukseksi. Tällainen käytäntö vastaisi paremmin myös Euroopan Unionin työaikadirektiivin sisältöä ja erityisesti Euroopan Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöjä. TEM:n työryhmässä asiaa palloteltiin pitkään ja monenlaisia pykäläesityksiä ehdotettiin, mutta lopputulema on kuitenkin se, että työmatkojen matkustusaikaa ei edelleenkään katsota työajaksi miltään osin, mikäli matkustamista ei katsota samalla työsuoritukseksi. Mikäli matkustaminen on kuitenkin usein toistuvaa ja pitkäkestoista, työnantajan tulee varmistaa työntekijälle riittävä palautuminen. Mitä riittävällä palautumisella tarkoitetaan, on kuitenkin täysin epäselvää. Poikkeuslupien osalta mietinnössä ei ole merkittäviä avauksia. Aktiivityöajan käsite jää edelleen aluehallintoviraston määräysten ja tulkintojen varaan. Mietinnön pykäläehdotuksissa on tosin nykyiseen verrattuna ristiriita: valtakunnalliset työmarkkinaosapuolet eivät voisi enää sopia viikoittaisen säännöllisen työajan (keskimäärin 40 tuntia viikossa) ylittämisestä,

mutta aluehallintovirasto voisi edelleen poikkeusluvassa tästä määrätä (eli nykyinen keskimääräinen 42 tuntia viikossa). Pykäläluonnoksessa lienee tältä osin ajatus- tai kirjoitusvirhe. Positiivisena kirjauksena voitaneen pitää lainkohtaa, jonka mukaan määräajaksi myönnettyä poikkeuslupaa voitaisiin jatkaa työnantajan ja työntekijäyhdistyksen niin sopiessa ilman, että lupaa alistetaan enää aluehallintovirastolle. Kaiken kaikkiaan mietintö sisältää työntekijöiden kannalta enemmän keppiä kuin porkkanaa. On vielä täysin auki, minkälaiseksi lopullinen lakiehdotus tulee muokkautumaan. Vaikka keskusjärjestöillä ei ole hallituksen esitykseen ns. veto-oikeutta, ei TEM voine sivuuttaa eriäviä mielipiteitä. TEM:illa lienee vaihtoehtoina 1) tehdä mietintöön tekniset korjaukset ja antaa se pääosin sellaisenaan hallituksen esityksenä eduskunnalle tai 2) huomioida saamansa palaute ja siirtää asia jatkovalmisteluun. Vaihtoehto 2) lienee näistä todennäköisempi. Mietinnön ja aikanaan annettavan työaikalakia koskevan hallituksen esityksen sisällöstä huolimatta Palomiesliiton jäsenten on hyvä muistaa, että kunta- ja valtiosektorilla työajoista sovitaan viime kädessä työehtosopimuksilla. Esimerkiksi jaksotyön laajentaminen pelastustoimeen edellyttää virka- ja työehtosopimuksen (TS) muutosta. Myös monista muista työaikalain määräyksistä on sovittu kunnallisissa virka- ja työehtosopimuksissa työaikalaista poikkeavasti.

PASI JAAKKOLA EDUNVALVONTAJOHTAJA

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


46

KENTTÄPOSTI

!

!

Miksi päivystäjä uupuu ja lähtee?

S

Hätäkeskuslaitoksen operatiivisen henkilöstön erityisen korkeat sairauslomatilastot ovat puhuttaneet viimeaikoina paitsi laitoksen sisällä, myös julkisuudessa. Luottamusmiehen näkökulmasta yhtälö on yksinkertainen: kun operatiivisesta henkilökunnasta säästetään, tavoitteita kiristetään ja päivystäjäkohtaista painetta lisätään henkilöstöä vähentämällä, kynttilä palaa molemmista päistä. Sairauslomat lisääntyvät, ja lopulta työntekijät hakeutuvat pois hätäkeskuslaitoksen palveluksesta olosuhteiden vuoksi. Tätä tilannetta vasten kilpailukykysopimuksen tuoma työajan pidennys tuntuu kohtuuttomalta. Voisikin lähettää terveisiä päättäjille: kuinka kikypaketti mielestänne lisää työhyvinvointia ja työssä jaksamista? Vai onko tarkoitus vain uuvuttaa työntekijöitä entisestään? Faktaa on kuitenkin se että väsynyt päivystäjä tekee enemmän virheitä. Luottamusmieheksi ryhtyessäni sain kunnian tutustua hätäkeskuslaitoksen HAL ry:n muihin luottamusmiehiin ympäri Suomea. Kuvailisin heitä rohkeaksi ja periksiantamattomaksi joukoksi. Tätä joukkoa yhdistää yksi piirre ylitse muiden: vääryyttä on vaikea sietää. Luottamusmiesaikani tärkeimmäksi muutosta kaipaavaksi asiaksi koko hätäkeskuslaitoksessa on

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ISTOCK.COM/MUCELLA

ain kunnian astua hätäkeskuspäivystäjien luottamusmiehen saappaisiin Keravan hätäkeskuksessa tammikuussa. Sillä samalla ovenavauksella siirryin Oulun hätäkeskuksesta Keravalle. Nyt, noin puoli vuotta myöhemmin, olen siirtymässä pois hätäkeskuslaitoksen palveluksesta. Tämän tekstin kautta kerron siitä, millaisena hätäkeskusten henkilöstön tilanne on minulle näyttäytynyt.

noussut työvuorosuunnittelu. Tästä riitti keskustelua luottamusmiesten koulutuspäivillä Kuopiossa. Päivystäjät tekevät pääsääntöisesti vuorotyötä, eikä nykyinen työvuorojärjestelmä näkemykseni mukaan tue työssä jaksamista. Joustamattomuus, epäsäännöllisyys ja epäinhimillisyys uuvuttavat pikkuhiljaa kovimmankin soturin. Työvuoroasiaa hoitaessani olen havainnut hätäkeskuslaitoksen prioriteettien olevan tässä kohtaa pielessä. Asioista päätettäessä tulisi operatiivisen henkilöstön olla kaiken päätöksenteon keskiössä. Jos päivystäjiä ei olisi, ei hätäkeskuslaitoksessa olisi töitä kellään muullakaan. Päällikkötaso työskentelee päivystäjiä varten, ei päinvastoin.


47

Kirjoita: kenttaposti@ palomiesliitto.fi

Ja kun sairauslomatilastot ovat näin hälyttäviä, olisi työnantajatahon syytä suhtautua nöyrästi ja avoimesti henkilöstön tekemiin muutosehdotuksiin. Olen iloinen että uskalsin herätellä oman keskukseni päälliköitä asian tiimoilta, tästä on hyvä seuraavan luottamusmiehen jatkaa. Kävin tutustumassa Ruotsissa Luulajan hätäkeskukseen, jossa työvuorojärjestelmä on suunniteltu henkilöstölähtöisesti. Vuorotyössä jaksamista tukemaan on kehitetty jaksotyöaikaa vähentävä työvuoromalli, jossa jokainen yövuoro vähentää jakson tunteja, mutta ei vaikuta kuukausipalkkaan. Vaihtoehtona on tehdä pelkkää päivävuoroa, jolloin jakson tunnit tehdään täysimääräisinä. Järjestelmän tarkoituksena on tukea päivystäjän jaksamista pitkällä aikavälillä sekä huomioida päivystäjien henkilökohtaiset voimavarat. Tämän lisäksi päivittäisen jaksamisen tueksi, sekä väsymykseen liittyvien virheiden minimoimiseksi, jokaisen yhdeksän tunnin työvuoron jälkeen on Luulajassa pidettävä vähintään yhden tunnin tauko hätälinjasta, jonka jälkeen työskentelyä voi taas jatkaa normaalisti. Meillä listaan merkityn työvuoron pituus on jopa 13 tuntia, eikä väsymys ole riittävä selitys virheille. Olisiko syytä ottaa mallia länsinaapurista? Kokemuksen mukaan Oulun ja Keravan hätäkeskusten välillä on suuria eroja henkilöstöjohtamisessa. Oulu on mielestäni edelläkävijä hätäkeskusten henkilöstöjohtamisessa: Jokaisen päivystäjän henkilökohtaiset tarpeet pyritään ottamaan huomioon, ja molemmat osapuolet ovat valmiita joustamaan, kun luottamus ja kunnioitus ovat molemminpuolista. Suosittelen jokaiselle hätäkeskukselle olemaan uteliaita Oulun toimintamallista, jossa korkeimmatkin esimiehet ovat lähellä päivystäjiä. Toki jokaisella

keskuksella löytyy edelleen kehitettävää, mutta väitän että Oulun hätäkeskuksen iso kuva on kunnossa. Tätä ei kannata muissa hätäkeskuksissa suinkaan kadehtia, vaan samaan suuntaan kannattaa rohkeasti pyrkiä. Toisissa hätäkeskuksissa ovi käy tiheämmin ulos kuin sisälle. Palautteen mukaan kyse on enemmän henkilöstöjohtamisen heikkoudesta ja hankalista olosuhteista, kuin itse ydintyön kuormittavuudesta. Kuormittavuudella henkilöstön vaihtuvuutta on toki helpompi perustella, mutta kehottaisin jokaista esimiestä rehellisesti arvioimaan oman keskuksensa tilannetta. Jokainen muihin töihin menetetty päivystäjä on menetys koko hätäkeskuslaitokselle. Jokainen uupumuksen vuoksi pitkälle sairauslomalle ajautunut päivystäjä on menetys koko yhteiskunnalle. Haluan esittää syvän kiitoksen jokaiselle työkaverille niin etelässä kuin pohjoisessa. Muistakaa pitää ensin huolta itsestänne, ennen kuin muista. Jos uupumus uhkaa hiipiä tupaan, olkaa rehellisiä itsellenne. Etsikää vastauksia, ja tehkää rohkeita ratkaisuja. Elämä kyllä kantaa.

TIINA KYRÖ KERAVAN HÄTÄKESKUKSEN LUOTTAMUSMIES HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL

Kirjoitus on alun perin julkaistu Ammattilainen.fi-verkkolehdessä 5. kesäkuuta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


48

Aseman Päivittäin vaihtuvat kiinteistöja kalustoasiat sekä kehittämisprojektit työllistävät asemamestari Jenika Ylikauppilaa, 28, Turun keskuspaloasemalla.

Ajatus päällystökoulutuksesta hakemisesta kypsyi varusmiespalveluksen jälkeen. — Olen lähtöisin Merijärveltä, Pohjois-Pohjanmaalta. Minulla on tausta Oulaisten VPK:n nuorisoosastossa ja Kalajoen puolivakinaisessa palokunnassa. Intin jälkeen päädyin aika usein Kalajoelle jeesaamaan, jos palokunnassa jotain tapahtui. Tuli ajatus, että oliskohan tämä kiinnostava duuni? Alalla työskentelevät tuttavat yllyttivät, että hae vaan Kuopioon, Pelastusopistoon! — Opintojen aikana tein palotarkastajan sijaisuuksia Keski-Suomen pelastuslaitoksella lomilla 2012—2013. Opintoihin liittyviä harjoitteluja suoritin muun muassa Lapin pelastuslaitoksella Torniossa, Oulu-Koilismaalla Oulussa sekä Jokilaaksoissa Kalajoella. Varsinais-Suomeen tulin "kesäpullukaksi" 2014, tekemään tarkastuksia ja perehdytysmateriaalia palomestarin sijaisena. Siitä jatkoin kehitystiimiin alueellisen riskianalyysin pariin. Keskuspaloaseman asemamestarina aloitin tammikuussa 2016.

Varsinais-Suomessa on kuusi asemamestaria, jotka vastaavat paloasemien päivittäisestä toiminnasta. — Asemamestari organisoi paloaseman henkilöstöön, kalustoon ja kiinteistöön liittyvää arkea.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


49

arjen hallintaa Työtä tehdään yhdessä vuoropalomestareiden, työvuorosuunnittelijan ja eri palvelualueiden henkilöstön kanssa. Pelastuksen ja ensihoidon lisäksi keskuspaloasemalla on paljon toimisto-, riskienhallinta- ja tukipalveluhenkilöstöä. Yhteistyö on se valttikortti, jolla kaikki pysyy hallinnassa. — Teen pääsääntöisesti toimistotyöaikaa, mutta myös vuoropalomestarin sijaisuuksia 24 tunnin vuoroissa. Lisäksi joka kuudennen viikon olen päivystävänä palomestarina kotivarallaolossa. Monipuolisuus on parasta, mutta myös vaikeinta. Pidän siitä, että pystyn haastamaan itseni. Mutta jos yhden tehtävän valmistuminen jää roikkumaan toisen tai kolmannen tehtävän johdosta, päivän punainen lanka katoaa ja se on ärsyttävää. Asioiden aikataulutus ja töiden priorisointi auttaa stressin hallintaan.

Virka on neljän vuoden määräaikainen, mutta se on itse asiassa vain hyvä juttu. — Määräaikaisuus ohjaa ylläpitämään omaa ammattitaitoa monipuolisesti. Silloin ei synny virheellistä putkinäköä siitä, että minun pitäisi kehittyä vain tietyissä asioissa. — Suosittelen kaikille avointa mieltä muutosten suhteen. Kun antaa mahdollisuuden, voivat uudet työtehtävät tai työkaverit olla arvaamattoman hienoja mahdollisuuksia omalle kehitykselle. — Urapolkuajattelun tarvetta pitäisi pelastustoimen kentällä tuoda entistä kovemmin julki. Ei riitä, että Pelastusopiston koulutuksissa puhutaan asiasta. Sekä pelastuslaitosten työnantajina että työntekijöiden pitäisi nykyistä suunnitelmallisemmin miettiä urapolkuja: millainen osaamisen kehittäminen on järkevää missäkin vaiheessa. Ajatuksena — minkä osaamisen ammattilainen minusta tulee isona? Jokaisen työntekijän tulisi miettiä omaa urapolkua työtehtävistä riippumatta.

Pelastuslaitoksissa on yhä enemmän naisia töissä, mutta sen hehkuttaminen on tarpeetonta. — Tunnen ainakin puolenkymmentä palomestarina työskentelevää naista, muutaman pelastajan työtehtäviä tekevän tiedän ja palotarkastajina on tuttuja naisia enemmänkin. Poliisi- tai rakennusmestarinaista ei enää kummastella, joten miksi pitäisi nostaa pelastustoimen naiset esiin. Arvostan isosti kaikkia alalla työskenteleviä, erityisesti operatiivisissa työtehtävissä työskenteleviä naisia ja miehiä. Siksi sukupuolen pönkittäminen tuntuu turhalta. — Pelastusalan kulttuuri on vanha ja sen muutoksessa menee aikansa. Ehkä naiset tuovat alalle tietynlaista pehmeyttä — persoonia löytyy meistä kaikista. Samalla naiset tekevät työtä särmästi: mistä on sovittu, se pidetään jämptisti.

Pelastuslaitos haluaa tukea henkilöstön henkistäkin hyvinvointia. Siksi defusingin kynnystä pyritään madaltamaan. — Perjantaina 18. elokuuta Turun keskustassa ­ tapahtuneesta väkivallanteosta järjestettiin vielä saman illan aikana purkutilaisuus. Sain komennuksen tulla pitämään tilaisuutta kollegoiden kanssa. Kuulun pelastuslaitoksen defusing-ryhmään ja olen saanut siihen koulutuksen. Purkuun osallistui noin 60 työntekijää pelastuslaitokselta ja sairaanhoitopiiriltä. — Oli sitten pitkän linjan ensihoitaja tai palomies, nähnyt väkivaltaa ja onnettomuuksia, on joukkopuukotus kaikille uusi ja erilainen tilanne. Purku järjestettiin, jotta kukaan ei jäisi yksi ajatuksineen. Jokainen kokee tapahtuneen elämäntilanteestaan ja taustastaan johtuen eri tavalla ja myös sen, onko defusingista apua. Tunsin, että keskustelujen jälkeen mieliala oli yleisesti rauhallisempi. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


50

ESPOON PALOHENKILÖSTÖ PJ: Kimmo Lehikoinen 050 587 8478 kimmo.lehikoinen@espoo.fi PLM: Petri Torkkel 043 825 8088 petri.torkkel@espoo.fi LM: Jiri Käppi 044 502 2598 jiri.kappi@espoo.fi JÄS: Roni Myller 040 410 1359 roni.myller@espoo.fi LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPE PJ: Jarmo Soljasalo 043 8824 6586 jarmo.soljasalo@espoo.fi LM: Jarno Lappalainen 040 526 6693 jarno.lappalainen@espoo.fi JÄS: Aija Röynä 043 825 2896 aija.royna@espoo.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TURUN SEUDUN PALOMIEHET PJ: Petteri Broström 040 558 6074 petteri.brostrom@turku.fi LM: Juha Barck 040 705 2327 juha.barck@turku.fi LM: Petteri Broström JÄS: Risto Tsharkov risto.tsharkov@turku.fi KANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Jarkko Savilepo 040 508 9600 jarkko.savilepo@palomiesliitto.fi LM: Tero Hynynen 045 880 9526 tero.hynynen@pelastuslaitos.fi VLM: Joonas Pihlava 040 840 5234 joonas.pihlava@pelastuslaitos.fi JÄS: Jussi Kivelä 040 776 3672 jussi.kivela@pelastuslaitos.fi KESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖ PJ: Jouni Salonen 050 3756 489 jouni.salonen@jkl.fi LM: Jari Niutanen 050 303 2744 jari.niutanen@jkl.fi VLM: Timo Korhonen 0400 648 153 timo.korhonen@palomiesliitto.fi JÄS: Timo Kosunen 040 574 0049 timo.kosunen@jkl.fi

PIRKANMAA

KESKI-UUSIMAA PÄIJÄT-HÄME VARSINAIS-SUOMI

ITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Roger Nybom 040 540 088 roger.nybom@porvoo.fi LM: Henri Forsberg 044 562 2056 henri.forsberg@porvoo.fi VLM: Jussi Koivukangas 040 511 0670 jussi.koivukangas@porvoo.fi JÄS: Matti Rinne 0400 436 097 veli-matti.rinne@porvoo.fi

LAHDEN PALOMIESYHDISTYS PJ: Jouni Kokki 040 596 7212 jouni.kokki@palomiesliitto.fi PLM: Petri Kautto 040 723 0246 petri.kautto@phpela.fi LM: Petri Marjamäki puh. 040 515 4481 petri.marjamaki@phpela.fi LM: Arto Helminen 040 733 0583 arto.helminen@phpela.fi JÄS: Antti Mustonen 044 500 6337 antti.musto@gmail.com

PIRKANMAAN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Panu Mustajärvi 0400 945 255 panu.mustajarvi@tampere.fi LM: Matti Välikoski 0400 480 131 matti.valikoski@tampere.fi VLM: Jari Järvinen 040 541 5575 jari.jarvinen@tampere.fi JÄS: Tommi Ahvenainen 0500 919 111 tommi.ahvenainen@tampere.fi JÄS: Taru Välimaa 040 525 8002 taru.valimaa@tampere.fi TAMPEREEN PALOESIMIEHET PJ: Heikki Kivelä 040 731 4835 heikki.kivela@tampere.fi LM: Jarkko Pietiläinen 040 550 6378 jarkko.pietilainen@tampere.fi JÄS: Heikki Tamminen 050 567 6428 heikki.tamminen@tampere.fi LÄNSI-PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Markku Kukkula 0500 957 214 markku.kukkula@tampere.fi JÄS: Jere Helenius 050 559 3916 jere.helenius@tampere.fi

POHJOIS-SAVO

LÄNSI-UUSIMAA

ITÄ-UUSIMAA

HELSINGIN PALOMESTARIJA PALOESIMIESYHDISTYS PJ: Kari Nurminen 040 334 5961 kari.nurminen@palomiesliitto.fi VPLM: Tommi Sarvikivi 040 5050 801 tommi.sarvikivi@hel.fi JÄS: Juha Laine 040 840 5715 juha.l.laine@hel.fi

KESKI-UUDENMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Janne Nieminen 050 599 4161 janne.nieminen@palomiesliitto.fi LM: Jukka Tuomila 0400 631 824 jukka.tuomila@ku-pelastus.fi LM: Jari Ruuska 044 501 2964 jari.ruuska@ku-pelastus.fi JÄS: Jesse Kokkonen 040 8230 187 jesse.kokkonen@ku-pelastus.fi

KANTA-HÄME

HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Asko Reinikainen 040 334 6857 asko.reinikainen@palomiesliitto.fi PLM: Markus Bjugg 050 331 6278 markus.bjugg@gmail.com LM: Mikko Laine 040 835 0618 mikko.laine@hel.fi JÄS: Stina Hällberg 040 508 1032 stina.hallberg@pp.inet.fi stina.hallberg@hel.fi

KESKI-SUOMI

HELSINKI

PALOMIESLIITON JÄSENYHDISTYKSET

KUOPION PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Roope Mustonen 044 569 0631 roope.mustonen@kuopio.fi LM: Pasi Rissanen 0440 519 291 pasi.rissanen@palomiesliitto.fi VLM: Tomi Puurunen 0440 323 524 tomi.puurunen@kuopio.fi JÄS: Kari-Pekka Mikkonen 044 292 0760 kari-pekka.mikkonen@luukku.com SAVON ENSIHOITAJAT RY PJ: Jere Heiskanen 050 3318 578 jere.heiskanen@kuh.fi LM: Jere Nikkarinen 040 5837 557 jere.nikkarinen@kuh.fi JÄS: Jere Nikkarinen


51

SATAKUNTA

PORIN PALOHENKILÖSTÖ SPAL PJ: Asko Mansikkamäki 040 520 7491 asko.mansikkamaki@satapelastus.fi LM: Pekka Puisto 040 594 8397 pekka.puisto@palomiesliitto.fi VLM: Jani Hakala 044 544 6686 jani.hakala@satapelastus.fi VLM: Joel Puranen joel.puranen@satapelastus.fi JÄS: Marko Virtanen 0400 528 518 marko.virtanen@satapelastus.fi

JOKILAAKSOJEN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Jouko Eerola 040 543 2786 jouko.eerola@jokipelastus.fi LM: Tuomo Ylikoski 0400 776 123 tuomo.ylikoski@jokipelastus.fi JÄS: Hannu Rautio 040 511 2469 hannu.rautio@jokipelastus.fi KAINUUN PALOMIEHET SPAL -97 PJ: Mikko Tuikka 050 537 1638 mikko.tuikka@kaipe.fi LM: Jorma Halonen 044 358 0835 jorma.halonen@kaipe.fi haloojorma@gmail.com VLM: Esa Moilanen 040 728 3628 moilanen.esa@gmail.com JÄS: Ville Lappalainen 044 357 6454 ville.lappalainen@kaipe.fi OULUN PALOMIESYHDISTYS PJ: Sauli Kippola 041 438 4443 sauli.kippola@gmail.com LM: Petri Rautio 040 723 7677 petri.rautio@palomiesliitto.fi VLM: Pasi Inkeroinen 040 739 4452 pasi.inkeroinen@ouka.fi JÄS: Tomi Leppälä 040 563 2302 tomi.leppala@ouka.fi

LAPPI

KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Mikael Gebala 0400 580 387 mikael.gebala@gmail.com LM: Mikael Gebala JÄS: Mikael Gebala

JÄS = JÄSENASIOIDEN HOITAJA

LAPIN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Juha Rantamartti 040 556 6887 juha.rantamartti@lapinpelastuslaitos.fi PLM: Reijo Huhtala 0500 922 281 reijo.huhtala@palomiesliitto.fi VPLM: Sami Viero 044 959 0829 sami.viero@lapinpelastuslaitos.fi LM ensihoito: Miko Määttä 040 540 5062 miko.maatta@lshp.fi VLM ensihoito: Markus Sirkiä 045 872 6979 markus.sirkia@lshp.fi JÄS: Sami Viero

HÄTÄKESKUKSET

POHJANMAA

SAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Petri Huttunen 050 357 5666 petri.huttunen@espl.fi LM: Timo Suoninen 040 554 3398 timo.suoninen@espl.fi JÄS: Ari Mikkonen 050 572 7334 ari.mikkonen@espl.fi

ETELÄ-POHJANMAA

MIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHET PJ: Matti Kaarna 050 311 7019 matti.kaarna@espl.fi LM: Vesa Olkkonen 050 569 6630 vesa.olkkonen@espl.fi JÄS: Heli Hyttinen 050 354 5245 heli.hyttinen@espl.fi

SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Tuomas Vaismaa 040 778 1530 tuomas.vaismaa@seinajoki.fi PLM: Mikko Koivuluoma 040 090 3361 mikko.koivuluoma@seinajoki.fi JÄS: Esa Miilumäki 040 551 8101 esa.miilumaki@seinajoki.fi

KESKI-POHJANMAA

PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPH PJ: Jorma Tenhunen 040 720 3794 jorma.tenhunen@gmail.com LM: Asko Heimonen 040 533 2111 asko.heimonen@palomiesliitto.fi JÄS: Jukka Ylönen 040 533 2102 jukka.ylonen@espl.fi

VAASAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Juha Pukkinen 044 973 5506 juha.pukkinen@vaasa.fi LM: Hannu Kaatikko 050 583 2221 hannu.kaatikko@palomiesliitto.fi JÄS: Johanna Välirinne 040 546 5007 johanna.valirinne@vaasa.fi

KAINUU

POHJOIS-KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Tarmo Lavikainen 050 496 0698 tarmo.lavikainen@pkpelastuslaitos.fi LM: Jorma Hämäläinen 050 591 3416 jorma.hamalainen@palomiesliitto.fi VLM: Petteri Kohonen 045 317 9113 petteri.kohonen@pkpelastuslaitos.fi JÄS: Juha-Pekka Jolkkonen 044 080 0802 juha-pekka.jolkkonen@pkpelastuslaitos.fi

LM = LUOTTAMUSMIES VLM = VARALUOTTAMUSMIES

JOKILAAKSOT

PLM = PÄÄLUOTTAMUSMIES VPLM = VARAPÄÄLUOTTAMUSMIES

OULU-KOILLISMAA

ETELÄ-SAVO

POHJOIS-KARJALA

PJ = PUHEENJOHTAJA VPJ = VARAPUHEENJOHTAJA

HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL VPJ: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi PLM: Arto Pirttimaa 050 409 8502 arto.pirttimaa@112.fi VPLM: Kaarina Salomaa KERAVA LM: Tiina Kyrö tiina.kyro@112.fi KERAVA VLM: Tania Villikka tania.villikka@112.fi PORI LM: Anne Reinhardt 050 529 2706 anne.reinhardt@112.fi PORI VLM: Tuula Toivanen tuula.toivanen@112.fi TURKU LM: Arto Väätti 041 519 4100 arto.vaatti@112.fi TURKU VLM: Juho Niiles 0400 700 990 juho.niiles@112.fi VAASA LM: Minna Andrejeff 0400 404 544 andrejeffminna@gmail.com minna.andrejeff@112.fi VAASA VLM: Jenni Vikman 050 466 3236 jenni.vikman@112.fi KUOPIO LM: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi KUOPIO VLM: Sanna Jääskeläinen 045 638 8317, sanna.jaaskelainen@112.fi OULU LM: Helka Hiltunen 040 540 1456 helka.hiltunen@112.fi OULU VLM: Merja Lehto 0400 828 000 merja.lehto@112.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


Liity Sinäkin Palomiesliittoon! PALOMIESLIITON JÄSENEKSI voivat liittyä pelastustoimessa, ensihoidossa ja hätäkeskuksissa työskentelevät sekä aloille opiskelevat. Jäseneksi liitytään jäsenyhdistysten kautta. Palomiesliitolla on 27 alueellista jäsenyhdistystä pelastustoimen ja ensihoidon jäsenille. Hätäkeskuksissa työskentelevien yhdistys on Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL. Kolme tapaa liittyä: 1. Sähköisellä liittymislomakkeella 2. Täyttämällä, tulostamalla ja palauttamalla pdf-lomakkeen 3. Tilaamalla, täyttämällä ja palauttamalla liittymislomakkeen

KUVA: OSSI PIETILÄINEN

IHOITO ENS

Kysyttävää jäsenyydestä? Soita toimistolle puh. (09) 867 8880 tai lähetä postia toimisto@palomiesliitto.fi

TÄKESKUS HÄ

Kaikkiin vaihtoehtoihin löydät tarkemmat ohjeet liiton nettisivulta www.palomiesliitto.fi. Sivuilta löydät ohjeet myös työttömyyskassaan (JATTK) liittymisestä.

USTOI MI LAST PE

PA SUO M E N O LOM T IESLIIT

Yhdessä olemme vahvempia

Pelastusalan ammattilainen 4/17  

Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n jäsenlehti