Page 1

PELASTUSALAN

3

2017

AMMATTILAINEN

Hätäkeskusalalle halutaan esimiestutkinto


2

3 6

8

14.6.2017

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS: Ydintehtävät jäävät ensihoidon varjoon PELASTUSTOIMEN UUDISTUS: Viittä ensihoitoaluetta on vielä harkittava

10 PELASTUSTOIMEN UUDISTUS:

Rahan tarve pitää pystyä perustelemaan

14 KESKI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS:

Jyrki Landstedt pelastusjohtajaksi

18 KOULUTUS:

Aika on kypsä koulutusremontille

24 KOULUTUS:

Hätäkeskusalalle tarvitaan koulutuspolku

30 PELASTUSTOIMINTA:

Uusia pelastustaitoja jettikurssilta

38 PELASTUSTOIMINTA:

Käsisammuttimet taas kunniaan

44 ENSIHOITO:

NYT PINNALLA

Tulevaisuus askarruttaa

Kodinkonepalojen vaaroja tutkittiin Pelastusopistolla

48 ENSIHOITO:

Uutta ryhtiä uhkatilannekoulutukseen

Ensihoito edellä — miten käy pelastustoimen ydintehtäville?

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN PALOMIESLIITON JÄSEN- JA SIDOSRYHMÄLEHTI. Aikakauslehtien liiton jäsen. Ilmestyy seuraavaksi 20.9.2017 JULKAISIJA: Palomiesliitto SPAL ISSN: 1456-7709 (painettu) ISSN: 2489-2963 (verkkojulkaisu) PAINO: Erweko PÄÄTOIMITTAJA: Kim Nikula TOIMITTAJA: Mikko Terävä OSOITTEENMUUTOKSET: toimisto@palomiesliitto.fi Liiton jäsenten osoitteen muutokset välittyvät suoraan Postilta JUTTUVINKIT: mikko.terava@palomiesliitto.fi ILMOITUKSET: ilmoitukset@palomiesliitto.fi, puh. (09) 867 8880 KANSI: Vuoromestari Tiina Kairaniemi Kuopiosta

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Ammattilainen.fi LUE MYÖS VERKKOLEHTI!


3

PÄÄKIRJOITUS

Teoriaa, käytäntöä vai molempia?

M

inisteri Paula Risikko on heti toimikautensa alusta lukien ryhtynyt ansiokkaasti uudistamaan pelastustoimen koulutusjärjestelmää. Ministeri on asettanut hankkeen selvittämään pelastustoimen osaamistarpeita, huomioiden jatkuvasti uudistuva toimintaympäristö. Ministeri on todennut, että pelastustoimeen tulee luoda polku perustutkinnosta aina väitöskirjatasolle saakka. Hän on myös oikeassa sen suhteen, että meillä on suuri tyhjiö työpaikkatason lisä- ja täydennyskoulutuksessa. Nyt on erinomainen mahdollisuus uudistaa koulutusjärjestelmää puhtaalta pöydältä. Toivon hartaasti, että tilaisuus käytetään rohkeasti hyödyksi. Nyt tarvitaan uutta ajatusta, innovaatiota sekä Bologna-prosessiin pohjautuva korkeakoulujärjestelmä, joka ottaa huomioon pelastustoimen lakisääteiset tehtävät. En ole vakuuttunut siitä ajatuksesta, että pelastajatutkintoa uudistetaan ainoastaan ensihoidon näkökulmasta ja lähihoitajatutkinnolla. Tämä tarkoittaisi sitä, että pelastajatutkinnon suorittaneella olisi valmistuttuaan vähintään kolme toisen asteen tutkintoa takataskussa. Tämä ei kuulostaa kovinkaan rationaaliselta uudistukselta. Esimerkiksi monessa muussa oppilaitoksessa pelastajatutkintoon johtava koko-

tähtäävää pedagogista osaamista? Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia taitoja. Monitoimiammatissa tarvitsemme sekä teoriaa että käytännön taitoja.

Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia taitoja.

naisopiskeluaika johtaisi maisteritai tohtoritutkinnon alkumetreille. Jatkoväylän rakentaminen ja kokonaisopiskeluaika tulee ottaa huomioon uudistusprosessissa. Toivottavasti työryhmällä riittää myös viisautta tarkastella naapuriviranomaisen leirissä toteutettua sekä opetusministeriön alaisuudessa toimivien muiden oppilaitosten koulutusuudistuksia. Välillä tuntuu siltä, että koulutusuudistuskeskustelu pyörii kategorisesti teorian tai lihasvoiman välillä. Tarvitaanko enemmän moottorisahan käyttökoulutusta, ensihoitotaitoja, evästeitä lähiesimiestyöhön, strategista johtamista vai ennaltaehkäisevään toimintaan

Hätäkeskuspäivystäjien koulutustakaan ei pidä unohtaa. Pelastusopistolla on velvollisuus tuottaa ja kehittää hätäkeskuspäivystäjän peruskoulutusjärjestelmää. Jatkotutkinnon kehittämisestä on turha puhua, koska sellaista ei järjestetä hätäkeskussektorilla. Aikanaan on päivystäjille annettu täydennyskoulutusta, joka valmensi vuoromestaritehtäviin. Tämä on jostakin syystä unohtunut ajan saatossa, mutta tarpeet hätäkeskuspäivystäjän jatkotutkintojen osalta eivät ole kadonneet mihinkään. Pelastusopiston yksi tärkeimmistä kehittämisen kohteista on hätäkeskusammattilaisten perusja jatkotutkintojen resursointi ja uudistaminen. Hätäkeskustyö on ihan oma professionsa, johon tarvitaan alan oma koulutuspolku. Eikä pidä unohtaa vaativassa hätäkeskusammatissa tarvittavaa lisäja täydennyskoulutusta. Toivotan rohkeutta koulutusuudistustyöhön ja toivon, että henkilöstö otetaan mukaan valmistelutyöhön jo heti alkuvaiheessa!

Kim Nikula järjestön johtaja

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


4

YHTEYSTIEDOT

SPAL

LIITTOHALLITUS 2017—2018

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

PUHEENJOHTAJA

PIRKANMAA

Vernissakatu 6, 01300 Vantaa Toimisto avoinna arkisin klo 9—16

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Sami Ahola puh. 0400 910 556

puh. (09) 867 8880 toimisto@palomiesliitto.fi www.palomiesliitto.fi

VARAPUHEENJOHTAJA

Matti Välikoski puh. 0400 480 131

TOIMISTO

VARAPUHEENJOHTAJA

JÄRJESTÖN JOHTAJA Kim Nikula puh. 040 716 1805 Toiminnan ja toimiston johto, liiton edustus

EDUNVALVONTAJOHTAJA Pasi Jaakkola puh. 045 854 1989 Edunvalvonta, koulutus

ASIAMIES Jari Koivuluoma puh. 040 680 2112 Edunvalvonta, koulutus

TIEDOTTAJA Tuija Tervo puh. 045 136 5995

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112

Pasi Rissanen puh. 0440 519 291

KESKI-SUOMI Jouni Salonen puh. 050 375 6489 Timo Korhonen puh. 0400 648 153

JÄSENET JA VARAJÄSENET

ETELÄ-POHJANMAA JA POHJANMAA

HELSINKI

Mikko Koivuluoma puh. 0400 903 361

Markus Bjugg puh. 050 331 6278 Kari Nurminen puh. 040 334 5961

Hannu Kaatikko puh. 050 583 2221

POHJOIS-SAVO

ITÄ-, KESKI- JA LÄNSI-UUSIMAA

Pasi Rissanen puh. 0440 519 291

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Marko Kotanen puh. 045 129 2977

Janne Nieminen puh. 050 599 4161

POHJOIS-KARJALA

VARSINAIS-SUOMI JA SATAKUNTA

Jorma Hämäläinen puh. 050 591 3416 Petteri Kohonen puh. 045 317 911

Tiedotus, nettisivut

Kim Salminen puh. 040 560 8373

TOIMITTAJA

Pekka Puisto puh. 040 594 8397

KESKI-POHJANMAA, JOKILAAKSOT, KAINUU JA OULU-KOILLISMAA

KANTA-, PÄIJÄT-HÄME JA KYMENLAAKSO

Pasi Mänty puh. 040 930 7406

Jouni Kokki puh. 040 596 7212

Petri Rautio puh. 040 723 7677

Laura Ruokonen

Tero Hynynen puh. 045 880 9526

LAPPI

Jäsenasiat, jäsenmaksut, markkinointimateriaali

ETELÄ-SAVO JA ETELÄ-KARJALA

Liisa Haimi

Asko Heimonen puh. 040 533 2111

Mikko Terävä puh. 045 657 6882 Jäsen- ja sidosryhmälehti

JÄRJESTÖSIHTEERIT puh. (09) 867 8880

Jäsenasiat, jäsenmaksut, laskut, tilaisuuksien järjestelyt

Ville Remes puh. 040 586 7486

SÄHKÖPOSTIOSOITTEET toimiston henkilöstöllä ja hallituksen jäsenillä muotoa etunimi.sukunimi@palomiesliitto.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 Reijo Huhtala puh. 0500 922 281

HÄTÄKESKUKSET Tiina-Riikka Nyman puh. 050 307 2326 Kaarina Salomaa puh. 045 111 6816


5

SPAL -INFO n jä Hyödynnä uusi

senetusi:

jäsene dut.fi

Edunvalvonta päivystää kesällä

ISTOCKPHOTO/RVIKA

LIITON TOIMISTO on suljettuna 17.7.—31.7. välisenä aikana. Jäsenten kiireellisissä edunvalvontaja lakiasioissa on puhelinpäivystys, jonka tiedot ilmoitetaan heinäkuussa puhelinvaihteen nauhoitteessa, puh. (09) 867 8880. Toimiston väki toivottaa hyvää kesää!

Stipendit joukkuepelaajille PELASTUSOPISTON kevätjuhlan yhteydessä huomioitiin valmistuvia kurssilaisia. Stipendillä muistettiin opiskelijoita, jotka ovat opiskeluaikanaan osoittaneet joukkuepelaajahenkeä ja siten rakentaneet yhteishenkeä. Stipendin saivat Pelastajakurssi 94:ltä Janne Lehtiniemi, Pelastajakurssi 95:ltä Markus Tojkander ja Alipäällystökurssi 41:ltä Marko Kyyriäinen.

Opiskelija! Ilmoita kesätyöstäsi OPISKELIJAJÄSEN: MUISTATHAN ilmoittaa kesätyöstäsi Palomiesliiton toimistoon. Opiskelijajäseneltä ei peritä liiton jäsenmaksua opiskeluajalta, sen sijaan ansiotuloista, kuten kesätöistä, opiskelijan tulee maksaa normaali jäsenmaksu. Voit ilmoittaa kesätöistä liittoon sähköisellä jäsentietojen muutoslomakkeella tai perinteisellä paperisella jäsenilmoituslomakkeella. Lisätietoja ilmoittamisesta: www.palomiesliitto.fi > jäsenpalvelu > jäsentietojen muutos

Jäsenkortti on matkustajavakuutuksen todistus PALOMIESLIITON mobiilijäsenkortti sekä muoviset SPAL- ja HAL-jäsenkortit toimivat IF-matkustajavakuutuksen todistuksena, joten pidä kortti mukana lomamatkoilla. Jos jäsenkorttisi on kadonnut, tilaa uusi liiton toimistosta vähintään neljä viikkoa ennen matkan alkamista. Voit tilata mobiilikortin puhelimeesi sähköpostitse osoitteesta toimisto@palomiesliitto.fi. Ilmoita tilausviestissä puhelinnumero, johon haluat kortin ladata. Myös muovinen jäsenkortti tilataan liiton toimistosta sähköpostitse.

Hyvinvointijaksojen haku käynnissä HAKU Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT:n hyvinvointijaksoille on käynnissä. Liikunnalliset hyvinvointijaksot on suunnattu työikäisille aikuisille ja heidän perheenjäsenilleen. Palomiesliitto avustaa jäseniään maksamalla osan jo entuudestaan edullisisesta omavastuuosuudesta. Lisätietoja: www.palomiesliitto.fi > jäsenpalvelu > jäsenedut > hyvinvointijaksot

Lue verkkolehdestä Ammattilainen.fi: Kanta-Hämeen palomiehet siirtyivät kokonaispalkkaan

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


6

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

Ydintehtävät jäävät ensihoidon varjoon Palomiesliitto katsoo, että ensihoito on saanut pelastustoimen uudistuksessa osittain liian keskeisen aseman.

Vaarana on, että palvelut tuotetaan "ensihoito edellä" eli ensihoidon ehdoin, jolloin pelastustoimen lakisääteiset tehtävät voivat vaarantua. Pelastuslaitoksien hybridiyksiköt ovat esimerkki tästä kehityksestä. – Ajatuksena hybridi on hyvä. Yksikkö voi osallistua tarpeen mukaan ensihoito- tai pelastusteh-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kokonaisuutena hallituksen esitys pelastustoimen järjestämislaista on Palomiesliiton mukaan mainio pelastustoimen uudistamisen aloittava säädös. Lakiesityksellä yhdenmukaistetaan pelastuslaitosten toimintatapoja ja käytäntöjä, tehostamalla valtakunnallista ohjausta ja valvontaa. – Nyt esityksessä on otettu ensimmäiset varovaiset askeleet ministeriövetoiseen johtovastuuseen. Tämä on hyvä avaus ja tulevaisuuden suunta, liitto kommentoi hallintovaltiokunnalle. Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa tavoiteltu pelastustoimen kustannustehokkuus ei kuitenkaan toteudu esitetyssä 18 pelastuslaitoksen mallissa. Esimerkiksi Uudenmaan pelastuslaitokselta ei voida olettaa kustannussäästöjä, kun huomioidaan laitoksen asema ja merkittävyys valtakunnassa. Pelastustoimen uudistuksen tavoitteena on varmistaa pelastustoimen resurssien tehokas käyttö niin, ettei toimintavalmius heikkene. Palomiesliiton mukaan toimintavalmiuden säilyttämisessä on suurimpien kaupunkien ulkopuolella valtavasti tekemistä jo nykyisellään, eikä ole oletettavaa että 18 maakunnallisen pelastuslaitoksen malli helpottaisi tilannetta. Palomiesliitto on koko pelastustoimen uudistuksen valmistelun ajan kannattanut viiden pelastuslaitoksen mallia. Liiton mukaan viiden malli olisi tuonut uusia mahdollisuuksia myös pelastajien urapolkujen suunnitteluun. – Nyt on oletettavaa, että mikään ei Uuttamaata lukuun ottamatta tule muuttumaan ja edelleen

LEHTIKUVA

P

elastustoimen ydintehtävien kehittäminen ovat jäämässä ensihoidon varjoon, toteaa Suomen Palomiesliitto eduskunnan hallintovaliokunnalle toimittamassaan lausunnossa. Hallintovaliokunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä pelastustoimen uudesta järjestämislaista. Palomiesliiton järjestön johtaja Kim Nikula oli valiokunnan kuultavana 26. huhtikuuta. Pelastustoimen uudistamisessa tavoitteena on varmistaa, että pelastustoimi voi jatkossa toimia ensihoidon palveluntuottajana. Ensihoito on terveydenhuollon lakisääteinen tehtävä, ei pelastustoimen. Pelastustoimi osallistuu ensihoitoon vain, jos vuodesta 2019 alkaen maakunnat haluavat niin sopia pelastuslaitosten kanssa. – Pelastustoimen ja ensihoidon yhteydestä tulee siis päättämään maakunnan sote-viranomainen. Tätä taustaa vasten katsottuna ensihoito on saanut pelastustoimen uudistuksessa osittain liian keskeisen aseman. Pelastustoimen ydintehtävät ja niiden kehittäminen ovat jääneet varjoon, Palomiesliiton Nikula sanoo.

täviin. Tietyillä alueilla käytäntö on osoittanut, että hybridistä on muodostunut sataprosenttisesti ensihoidon yksikkö, joka ei osallistu pelastustoimen tehtäviin. Silloin siihen sijoitettu pelastaja vähentää alueen pelastustoimen jo entuudestaan olematonta toimintavalmiutta, Nikula täsmentää.


PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

7

Pirkanmaan pelastuslaitos sammutti ravintolan tulipaloa Tampereen keskustassa kesäkuussa kaksi vuotta sitten. Tuli levisi ravintolan rasvakeittimestä kerrostalon hormiin.

kymmenen vuoden päästä ollaan tilanteessa, jossa yhdessä ihmetellään, mitä tehdä ikääntyneille ja toimintakykynsä menettäneille pelastajille, Palomiesliitosta huomautetaan. Pelastustoimen uudistuksen yhteydessä peräänkuulutettua "tekevien käsien" määrän lisäämistä Palomiesliitto pitää välttämättömänä. Muussa tapauksessa tavoite yhtenäisestä ja laadukkaasta pelastustoimesta koko maassa voidaan unohtaa. Tulevien maakuntien pelastustoimen vahvuudet tulee rakentaa riittävälle tasolle. Tässä tarvitaan sisäministeriön, pelastuslaitosten ja maakuntien yhteistyötä. Mikäli mitään ei tehdä, pelastustoimen toimintavalmius tulee heikentymään. Silloin Palomiesliiton mukaan päättäjien on kerrottava tilanteesta kansalaisille rehellisesti. Liitto huomauttaa lisäksi, että pelastustoimeen on pikaisesti luotava valtakunnalliset palvelutasot ja mittarit. n

Lait etenivät eduskuntaan Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen, maakuntauudistukseen ja pelastustoimen uudistukseen liittyviä lakimuutoksia on kevään aikana tullut eduskuntakäsittelyyn. Hallituksen esitys pelastustoimen järjestämisestä (järjestämislaki) annettiin eduskunnalle 9. maaliskuuta. Lähetekeskustelun jälkeen esitys eteni valiokuntakäsittelyyn. Hallintovaliokunta antaa järjestämislaista mietinnön, perustuslakivaliokunta sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta puolestaan lausunnot. Valiokuntakäsittelyiden jälkeen edessä on lakiehdotuksen kaksivaiheinen käsittely eduskunnassa ensi syksynä. Pelastustoimen ns. sisältölakiin eli pelastuslakiin esitettävät muutokset ovat tulossa eduskunnan käsittelyyn tämän vuoden lopulla.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


8

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

Viittä ensihoitoaluetta on vielä harkittava

E

nsihoidon järjestämisvastuu tulee osoittaa niille viidelle ensihoitokeskukselle, jotka toimivat viiden yliopistosairaalan alueella, toteaa Palomiesliitto. Tämä tarkoittaisi, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa palattaisiin kesällä 2016 esitettyyn ensimmäiseen versioon. Esitys sisältyy SPALin sosiaali- ja terveysministeriölle antamaan lausuntoon. STM:n pyysi lausuntoa uudesta ensihoitopalveluasetuksesta sekä terveydenhuoltolain ensihoitoa koskevista muutoksista. Sote-uudistuksessa ensihoidon järjestämisvastuuta ollaan siirtämässä sairaanhoitopiireiltä 18 maakunnalle. Terveydenhuoltolain esityksessä ensihoito tuotettaisiin viranomaistehtävänä maakunnan toimintana tai yhteistyössä muiden maakuntien kanssa. Ensihoitopalvelun tuottavat maakunnan liikelaitokset (sote ja pelastustoimi) niiden henkilöstöllä ja kalustolla. Uusi ensihoitoasetus on väljentämässä ensivasteyksikön kelpoisuusehtoja. Yksikössä on jatkossakin vähintään kaksi henkilöä, mutta vain toisella tulisi olla pätevyys ensivastetoimintaan. SPAL vastustaa muutosta, sillä se heikentää ensivasteen tasoa. Asetukseen esitetään uutta ensihoitopalvelun yksikköä, jossa olisi yksi hoitotason ensihoitaja. Se

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ei kuljettaisi potilaita, vaan arvioisi hoidon tarvetta, aloittaisi hoidon ja tukisi muita yksiköitä. Palomiesliitto kiinnittää huomiota yhden ensihoitajan yksikön työturvallisuuteen, jonka varmistaminen on asetuksessa jäämässä hyvin ohuelle tasolle. Ensihoidon palvelutasopäätöksen laatimista koskevat säännökset uusitaan kokonaan. Kriteerit muodostettaisiin valtakunnallisesti. Palomiesliitto pitää hyvänä, että ensihoidon riskianalyysimallissa havaittuja puutteita korjataan sekä luodaan valtakunnallisesti yhtenäisiä toimintatapoja. Puutteena liitto sen sijaan pitää sitä, että asetuksessa ei nykyiseen tapaan määriteltäisi tavoiteaikoja A- ja Bkiireellisyysluokkien tehtäviin. Henkilöstön koulutusvaatimuksiin ei uusi ensihoitoasetus ole tuomassa muutosta nykytilanteeseen nähden. Palomiehet jotka ovat asetuksen voimaan tullessa suorittaneet pelastajatutkinnon ja toimineet säännöllisesti perustason ensihoidon tehtävissä, voivat kahdestaan muodostaa perustason ensihoidon yksikön henkilöstön. Asetus on vähimmäistaso ja nykyiseen tapaan koulutusvaatimuksiin voidaan ottaa tiukempi linja ensihoidon palvelutasopäätöksissä. Palomiesliitto pitää palvelutasopäätöksien koulutusvaatimuksia ongelmallisina henkilöstön kannalta. Tähän asti sairaanhoitopiirit ovat voineet muuttaa ensihoidon koulutuksen vähimmäisvaatimuksia varsin nopeillakin toimilla, ilman että henkilöstön kouluttautumiselle olisi varattu riittävää aikaa. Tällöin aiemmin riittävän koulutustason omannut ensihoitaja ei ole ollut enää kelpoinen entiseen työhönsä. Muutokset ovat aiheuttaneet henkilöstölle ansionmenetyksiä. Jatkossa myös maakunnat voisivat vastaavaan tapaan äkillisesti muuttaa koulutusvaatimuksia pal-

EASTPRESS / LEHTIKUVA

Ensihoidon järjestäminen viidellä alueella on edelleen tarkoituksenmukaisin vaihtoehto, toteaa Palomiesliitto STM:lle toimittamassaan lausunnossa.


PELASTUSTOIMEN UUDISTUS

9

Ambulanssi ja ensihoitajia Päijät-Hämeen keskussairaalan ovella Lahdessa. Päijät-Hämeessä pelastuslaitos osallistuu ensihoitopalvelujen toteuttamiseen.

velutasopäätöksellä. Palomiesliitto ei hyväksy koulutusvaatimusten yhtäkkistä ja osin mielivaltaista muuttamista: vaatimuksia saisi nostaa vain tarpeellisista toiminnallisista syistä ja silloinkin riittävällä siirtymäajalla, jotta henkilöstö voisi kouluttautua. Terveydenhuoltolaki tuo yliopistokeskussairaaloihin viisi ensihoitokeskusta, joilla on laajoja tehtäviä päivystystoiminnan, varautumisen ja valmiuden ohjauksessa. Palomiesliitto pitää keskusten laajoja tehtäviä hyvänä suuntana, mutta antaisi niille myös päätöksenteko- ja valvontatehtäviä. Esityksen mukaan maakunnan tulee kilpailuttaa hoitolaitosten vastuulla olevat ensihoitopalveluun kuulumattomat siirtokuljetukset ja kiireettömät ambulanssipalvelut. SPAL pitää kiireettömien kuljetusten kilpailuttamisvelvoitetta tervetulleena. Mikäli maakunnan omat ensihoitoyksiköt joutuvat jatkossa hoitamaan myös kiireettömiä kuljetuksia, seuraa tästä vajaus ensihoidon varautumisessa. n

Myös Valvira suurempien alueiden kannalla Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on esittänyt, että ensihoidon järjestämisvastuu olisi tarkoituksenmukaisempaa järjestää 18 maakuntaa huomattavasti suuremmilla yksiköillä. Lausuntoaan Valvira perustelee alueellisen yhdenvertaisuuden ja potilasturvallisuuden näkökulmalla. Esitys sisältyy Valviran toukokuussa STM:lle antamaan lausuntoon. Pelastustoimen kannalta ensihoitoalueiden määrällä on merkitystä, sillä hallituksen linjauksen mukaan pelastustoimen ja ensihoidon järjestämisvastuun pitää olla samoilla maakunnilla, jotta pelastuslaitokset voisivat edelleen tuottaa ensihoitopalveluja. Alkuperäinen viiden ensihoitoalueen ja viiden pelastustoimen alueen malli jäi viime joulukuussa syrjään, kun hallitus ilmoitti valmistelutyön jatkuvan 18 maakunnan mallin pohjalta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


10

Rahan tarve pitää pystyä perustelemaan Tuleva valtionrahoituksen malli ohjaa pelastuslaitokset entistä tiiviimpään yhteistyöhön sisäministeriön kanssa.

P

elastuslaitokset siirtyvät maakuntauudistuksen myötä vuoden 2019 alussa valtionrahoitukseen, nykyisen kuntarahoituksen sijaan. Maakuntien käynnistysvaiheessa niiden valtionrahoitus perustuu toteutuneisiin kustannuksiin. Myöhemmin siirrytään tarveperusteiseen rahoitukseen eli laskennallisiin kustannuksiin. Rahoitusta tarkistetaan vuosittain ja kohdentamisperusteita arvioidaan vähintään neljän vuoden välein. Pelastustoimen rahoitus määräytyy asukasmäärän perusteella. Perustana ovat maakuntien asukaskohtaiset perushinnat (euroa/asukas), joista säädetään vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Maakunnat ovat rahan käytössään itsehallinnollisia, mutta valtio ohjaa niitä erilaisin keinoin, joista yksi on julkisen talouden suunnitelma (JTS). JTS-valmistelussa maakunnat raportoivat pelastustoimen palveluista ja kustannuksista sisäministeriölle, joka tekee pelastustoimen toimivuudesta ja kustannuksista arvion. Arviota käytetään valmisteltaessa julkisen talouden suunnitelmaa, jonka valtioneuvosto päättää, ja jolla ohjataan maakuntia. Sisäministeriön hankejohtaja Taito Vainion mukaan JTS-valmistelusta tulee pelastustoimelle merkittävä prosessi, joka haastaa ministeriön ja pelastuslaitokset tiiviimpään yhteistyöhön.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

– Valtiovarainministeriö järjestää yhteisiä JTSneuvotteluja maakunnille ja näissä yhtenä osana on pelastustoimi. Tämä edellyttää, että sisäministeriön ja maakuntien kesken pitää sitä ennen olla käyty keskustelut siitä, millaisia pelastustoimen rahoitustarpeita esitetään, jotta palvelut pystytään tuottamaan, Vainio kertoi Turvallinen Suomi -seminaarissa Helsingissä maaliskuun lopulla. Pelastustoimen pitää pystyä tuomaan äänensä kuuluville, kun maakuntien rahoituksesta keskustellaan. – On aivan olennaista, että pelastustoimi kykenee esittämään omat tarpeensa erittäin hyvin neuvotteluissa. Mielestäni onkin tärkeää, että sisäministeriön ja pelastuslaitosten välinen toimintatapa muuttuu nykyisestä hyvin paljon. Nyt keskusteluyhteys ei ole ollut niin kiinteä kuin JTS-prosessi jatkossa edellyttää. Asioita pitää miettiä nykyistä paljon enemmän yhdessä, Vainio totesi.

Neljän vuoden välein radikaalisti uusiutuvia linjauksia tuskin on odotettavissa.

Uusi pelastustoimen järjestämislaki tehostaa pelastustoimen valtakunnallista ohjausta ja johtamista. Sisäministeriön tiivistyvän ohjauksen on kuitenkin tarkoitus olla tasapainossa maakunnallisen itsehallinnon kanssa.


11

Palvelujen saatavuuden ja rahoituksen riittävyyden arviointi Julkisen talouden suunnitelman valmistelu

Johtopäätökset kustannusten kehittymisestä, toimenpiteistä ja investointien yhteensovittamisesta

SSUU LLI I T A N A L VO VAL

VALTION LUPA- JA VALVONTAVIRASTO

VALTIONEUVOSTO

l Julkisen talouden suunnitelmassa tapahtuva valtioneuvoston päätöksenteko l Maakuntien taloudellinen ohjaus

Valtioneuvosto vahvistaa pelastustoimen kehittämisen valtakunnalliset linjaukset sekä valtakunnalliset strategiset tavoitteet. Valmisteluvaiheessa sisäministeriö kuulee maakuntia ja viranomaisia. Tavoitteet eivät sellaisenaan ole maakuntia sitovia. Hankejohtaja Vainio arvioi, että valtakunnalliset linjaukset tullaan todennäköisesti tekemään hallituskausien alussa tai hallitusohjelmissa. – Pelastustoimessa jatkuvuus on tärkeää, joten mitään neljän vuoden välein radikaalisti uusiutuvia linjauksia tuskin on odotettavissa. Jos tavoitteita asetetaan, niiden aikaväli on pitkäjänteisempi kuin

NAN UN TI K A MA PORT RA

T DO TIE UUSS TA LLI NAS LAI ON V L VA

SISÄMINISTERIÖ

Laatii maakuntien raporttien perusteella arvion pelastustoimen palvelujärjestelmän toimivuudesta, tehtävistä ja niiden kustannuksista:

l Vastaako pelastustoimen palvelutaso kansallisia, alueellisia ja paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia l Toteutetaanko palvelut kustannusvaikuttavasti

LÄHDE: SISÄMINISTERIÖ

4 4

Laatii vuosittain raportin pelastustoimen palvelujen saatavuudesta ja kustannuksista

VALTION JA MAAKUNTIEN NEUVOTTELU

4 4 4

4

MAAKUNTA

IÖN TER S I I IN INT ÄM SIS RVIO A

yksi tai kaksi vuotta. Tarpeet valtioneuvoston linjauksiksi nousevat maakuntien ja sisäministeriön yhteisten keskustelujen kautta. Tietyistä pelastustoimen valtakunnallisen järjestelmän toiminnan tai perusoikeuksien turvaamisen kannalta kriittisistä asioista valtioneuvosto voi tehdä myös maakuntia sitovia päätöksiä. Tällaisia voivat olla tietojärjestelmiin liittyvät päätökset, johto- ja tilannekeskusjärjestelmät, toimintavalmiuden edellyttämä paloasemaverkoston kehittäminen tai kaluston toiminnallisesti tarpeellinen yhdenmukaistaminen. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


12

Pelastustoimen päätöksenteko ja tehtävät Pelastustoimen valtakunnallinen ohjaus vahvistuu PELASTUSLAITOS

VALTION LUPA- JA VALVONTAVIRASTO Laillisuus valvonta

MAAKUNTA

SISÄMINISTERIÖ

VALTIONEUVOSTO

l l l l l

l l l l

Vastaa pelastustoimen järjestämisestä Päättää pelastustoimen palvelutasosta Raportoi pelastustoimen palvelujen saatavuudesta Organisoi pelastustoimen maakunnassa

l Johtaa, suunnittelee, ohjaa ja koordinoi valtakunnallisesti pelastustointa ja sen varautumista sekä kehittämistä hallinnonalallaan l Huolehtii pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä l Yhteensovittaa ministeriöiden ja toimialojen toimintaa erityisesti laaja-alaisten uhkien torjunnassa l Arvio pelastustoimen palvelujärjestelmän toimivuutta l Arvioi ja ohjaa pelastustoimen palvelutasopäätöksiä

Vahvistaa valtakunnalliset linjaukset Päättää tiedonhallintajärjestelmien muutoksista Päättää erityistehtävien keskittämisestä yhdelle tai useammalle pelastuslaitokselle Vahvistaa strategiset tavoitteet Päättää palvelurakenteen muutoksista

Valtioneuvosto ei tule puuttumaan maakuntien työnjohdollisiin asioihin, Vainio korostaa: – Valtion ohjauksesta huolimatta lukuisat asiat ovat maakuntien päätettävissä. Esimerkiksi kaluston yhdenmukaistamista katsotaan hankintojen näkökulmasta, hankintojen harkintaoikeus on yksittäisillä maakunnilla. Valtakunnallisen ohjauksen vahvistumista Vainio pitää toimialan kannalta hyvänä askeleena.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

l Tuottaa pelastustoimen palvelut l Laatii pelastustoimen palveluiden omavalvontaohjelman l Varautuu poikkeusoloihin

– Pelastustoimessa on selkeät roolit pelastuslaitoksilla, maakunnilla, sisäministeriöllä ja valtioneuvostolla. Mielestäni on pelastustoimen etu, että saamme toimialaan liittyviä valtioneuvoston linjauksia. Uskon että päätöksenteon rakenne vahvistaa toimialaa. Nykyiseen tapaan maakunnan pelastuslaitos valmistelee palvelutasopäätöksen, jossa määritellään toiminnan tavoitteet, käytettävät voimavarat

LÄHDE: SISÄMINISTERIÖ


13

sekä palveluiden taso. Kun palvelutasopäätös on tähän asti arvioitu aluehallintovirastossa, siirtyy tehtävä nyt sisäministeriölle. Jos ministeriö huomaa päätöksen puutteelliseksi, se voi palauttaa asiakirjan maakuntaan täydennettäväksi. Sisäministeriö voi asetuksella tarkemmin säätää palvelutasopäätösten sisällöstä, rakenteesta, seurannasta ja arvioinnista. Toistaiseksi asetusta ei ole annettu, vaan sisäministeriö on antanut ohjeen palvelutasopäätöksen sisällöstä ja rakenteesta. Hankejohtaja Vainio ennakoi, että jatkossa palvelutasopäätöksiä voidaan hyvinkin ohjata järeämmin asetuksella. – Kun yksi tavoitteista on yhdenmukaistaa pelastustoimen järjestelmää koko valtakunnassa, voi olla, että asetustakin arvioidaan. Asetus on tietysti vahvempi kuin ohje. Osana maakuntauudistusta aluehallintovirastot lakkautetaan ja niiden tilalle perustetaan valtion

Pelastuslaitos omaksi liikelaitokseksi? HALLITUKSEN esitykset maakuntauudistukseen ja pelastustoimen uudistukseen liittyvistä laeista annettiin eduskunnalle maaliskuun alussa. Lakipaketti sisältää muun muassa maakuntalain, jonka mukaan maakunnan on omassa toiminnassaan erotettava pelastustoimen järjestäminen ja palvelujen tuottaminen. Maakunta vastaa pelastustoimen järjestämisestä, liikelaitos palvelujen tuottamisesta. Sote-toiminnoille maakunta voi perustaa vain yhden liikelaitoksen. Pelastustoimen maakunta voi kuitenkin toteuttaa täysin omana pelastuslaitos-liikelaitoksena — tai sitten osana suurempaa liikelaitosta, esimerkiksi sote-liikelaitosta. – On maakunnan päätettävissä, tuleeko pelastuslaitoksesta oma liikelaitos. Johtamisen selkeyden näkökulmasta omalla liikelaitoksella olisi hyvät puolensa, esittää sisäministeriön hankejohtaja Taito Vainio. Henkilöstö-, kiinteistö- ja kalustoasiat määritetään voimaanpanolaissa. Pelastuslaitosten henkilöstö siirtyy maakuntien palvelukseen liikkeenluovutusperiaatteen mukaisesti ns. vanhoina työntekijöinä, jolloin palvelussuhteen ehdot säilyvät entisinä. Paloasemat jäävät kunnille, joilta maakunnat vuokraavat kiinteistöt pelastuslaitosten käyttöön. Irtain omaisuus — paloautot ja kalusto — siirtyy maakuntien omistukseen.

lupa- ja valvontavirasto. Se valvoo, onko maakunta toiminut pelastustoimea ja alueellista yhteistä varautumista koskevien lakien mukaan — esimerkiksi käsittelee pelastustoimesta tehdyt kantelut. Sisäministeriön ohjausta yhteisessä varautumisessa vahvistetaan: aluehallintovirastojen varautumisen alueellisten tehtävien henkilöstö ja määrärahat siirtyvät ministeriöön. Alueellisten maanpuolustuskurssien ja valmiusharjoituksien henkilöstö ja määrärahat puolestaan siirtyvät Pelastusopistolle. n

MIRG ja CBRNE keskitetään VALTAKUNNALLISIIN palvelukeskuksiin tullaan todennäköisesti keskittämään maakuntien toimitilaja kiinteistöhallintoa, talous- ja henkilöstöhallintoa sekä ICT-palveluita. Pelastustoimen järjestämislain mukaan myös pelastustoimen palveluita ja tehtäviä voidaan koota suurempiin kokonaisuuksiin yhdelle tai useammalle maakunnalle. Keskittämistä voidaan tehdä, jos palvelujen saatavuus ja laatu, tehtävän vaativuus, harvinaisuus tai kustannukset sitä välttämättä vaativat. Toistaiseksi sisäministeriö on arvioinut, että keskittämistä voitaisiin tehdä kansainvälisen pelastustoiminnan valmiudessa, CBRNE-valmiudessa (kemiallisten, biologisten, radioaktiivisten ja räjähtävien aineiden uhka), MIRG-valmiudessa (merellinen pelastustoiminta), merialueen öljyntorjunnassa sekä alueellisessa ja valtakunnallisissa johto- ja tilannekuvajärjestelyissä. Sisäministeriön hankejohtaja Taito Vainio nostaa esimerkiksi Helsinki—Vantaan lentokentällä viime joulukuussa sattuneen tapahtuman, jossa lähtöaulassa altistuttiin hengitystieoireita aiheuttaneelle tunnistamattomalle aineelle. – Meillä ei vielä ole välitöntä valmiutta analysoida tämän tyyppisiä tilanteita kentällä laboratorio-olosuhteissa. Valmius tulisi olla, mutta yksittäisen alueen ei kannata sinänsä rakentaa valmiutta tällaisiin tehtäviin, Vainio näkee. Maakunta, jolle tehtävä keskitetään, käyttäisi sen suhteen viranomaistoimivaltaa, eikä muilla maakunnilla olisi palvelun suhteen päätösvaltaa tai mahdollisuutta tuottaa tai hankkia palvelua muilla tavoin.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


14

Pelastusjohtaja Jyrki Landstedtin työpaikalta, pelastuskeskuksen seiniltä, löytyy tunteita herättävää taidetta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


15

KESKI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS:

Keskustelulle uusi vetäjä Jyrki Landstedt arvostaa Keski-Uudellamaalla vallitsevaa keskustelukulttuuria. Maaliskuussa Landstedtistä tuli keskustelun vetäjä, kun hänet nimitettiin pelastusjohtajaksi.

A

ikaisemmilta työvuosiltaan Jyrki Landstedt muistaa tapauksen ajalta, jolloin hän Espoon pelastuslaitoksella palopäällikkönä neuvotteli suoraan henkilöstöjärjestöjen kanssa. Eräässä neuvottelussa piti sopia Teknisten sopimuksen käyttöönotosta. Paikalla olivat Landstedt sekä KTV:n, Tehyn ja SPALin luottamusmiehet. SPAL oli tuolloin järjestöistä ainoa, jolla ei ollut neuvotteluoikeutta. Viinerikahvipöytä oli silti katettu kaikille. Alkajaisiksi KTV:n edustaja ilmoitti, ettei neuvottele SPALin kanssa ja poistui. Vähän ajan päästä tehyläinenkin teki samoin. Ja lopulta ikään kuin sinetiksi SPALin edustaja totesi, että SPAL ei järjestönä hyväksy sopimusta. Landstedt jäi yksin päivittelemään, että eihän tämä näin voi mennä. – Kukaan ei minulle koskaan paljastanut, tekivätkö he sen sovitusti, Landstedt naureskelee jälkikäteen. Nyt reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen puhaltavat uudet tuulet. Keski-Uudenmaan pelas-

tuslaitoksen pelastusjohtajana Landstedtilla ei ole neuvotteluoikeutta henkilöstöjärjestöjen kanssa, mutta keskustelua käydään kuukausittain. Landstedtin edeltäjä, Pekka Vänskä, loi taloon keskustelukulttuurin, jota toteutetaan niin ay-väen kanssa kuin muissakin talon foorumeissa. – Ay:n kanssa keskustellessamme voimme kattaa jokaiselle kupin pöytään, ja emme päätä, vaan keskustelemme. Jos olemme yhtä mieltä, voimme viedä molemmat tahoillamme asioita eteenpäin. Kun molemmat tekevät näin, meillä on paremmat mahdollisuudet saada asioita läpi. Tämä on keskiuusmaalainen kulttuuri, jota arvostan, Landstedt sanoo.

Ymmärtäväistä yhteispeliä Landstedt kiittelee talon luottamusmiehiä. – Palomiehet ovat huomanneet, että joustoja tarvitaan. Jos olemme vain jäykkiä ja hoemme, että minulla on oikeus, saatetaan asioita joutua arvioimaan uusiksi. Keski-Uudellamaalla on sovittu, että tarvittaessa 24 tunnin työvuoroja voidaan purkaa päivävuoroiksi vaikkapa koulutusten läpiviemiseksi. Landstedt kannattaa 24 tunnin työvuoroja tietyin ehdoin: täytyy olla kokonaispalkka, jotta kaikki työvuorot ovat saman arvoisia sekä työaikapankki, joka toimii niin työnantajan kuin työntekijän hyväksi. Lisäksi työajoissa pitää olla joustava. Keski-Uudellamaalla nämä asiat toimivat. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


16

Uusi pelastusjohtaja ei ryhdy muuttamaan asioita muuttamisen takia. – En usko superloikkiin, uskon pienten askelten politiikkaan. Viilataan sieltä, täältä vähän, niin voidaan saada aina vähän parempaa aikaiseksi, Landstedt sanoo. Se mitä hän aikoo tuoda peliin mukaan, on tiedolla johtaminen. Se on kirjoitettu tulevaan palvelutasopäätökseenkin. – Meillä on paljon tietoa, mutta sitä ei ole hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla.

Sote-muutos tarvitaan

Keski-Uudellamaalla yhdistyvät työhyvinvointi ja kustannustehokkuus. Jatkossa lukuja katsellaan uusissa ympyröissä, sillä maakuntauudistus yhdistää Uudenmaan pelastuslaitokset. Pelastusjohtaja Landstedt muistuttaa Uudenmaan kuntien kannattaneen valtakuntaan viiden pelastuslaitoksen mallia.

Koulutusta ja kuntoa tarvitaan Monesti palomiehet haluaisivat, että pelastusjohtajalla olisi kokemusta palomiehen työstä. Tiukan paikan tullen palomiestaustaisellekin johtajalle todetaan, että "palomiesajastasi on jo paljon aikaa." Landstedt kuuluu siihen porukkaan, joka on aloittanut palomiehenä. – Nykyään palomiehen ammatti on täysin eri kuin minun aikanani. Vaatimukset ovat kasvaneet huimasti. on osattava perustason ensihoitoa, tekniikkaa, tietotekniikkaa sekä pitää huolta fyysisestä työkyvystä. Ikääntyviä palomiehiä Landstedt kannustaakin huolehtimaan kunnostaan ja osaamisestaan. Kun on osaamista, on helpompi työllistyä pelastuslaitoksen sisällä uudelleen, hän sanoo.

Ei superloikkia, vaan tiedolla johtamista Vänskä jätti Landstedtille hyvin hoidetun talon. Kun pelastuslaitosten kustannustehokkuutta ja työhyvinvointia on tutkittu, ovat Keski-Uudenmaan tulokset kestäneet vertailun minkä tahansa suomalaisen pelastuslaitoksen kanssa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Vaikkei Landstedt ryhdykään muuttamaan KeskiUudenmaan pelastuslaitosta isosti, on reilun vuoden päähän kaavailtu koko pelastustoimea koskeva muutos iso. Mitä tulee mieleen sanasta muutos? – Mahdollisuus, Landstedt vastaa heti. Hetken pohdittuaan hän lisää siihen myös sanan "uhka". – Täytyy kuitenkin suhtautua siihen myönteisesti peruspositiiviseen suomalaiseen tyyliin ajatellen. Muutoksen äärellä ollaan, hän tarkentaa. Hän on varma, että sote-muutos tarvitaan. Se vaikuttaa koko maan talouteen. Muutos on kuitenkin Landstedtin mielestä niin iso, ettei siihen riitä yksi hallituskausi. Siksi muutoksen taakse olisi saatava kaikki puolueet. – Demokratialta loppuu aika kesken ja kompromissin vaarana on, että se ei palvele lopputulosta.

18 laitosta on liikaa Sotea seuraava pelastustoimen uudistus on näillä näkymin tuomassa isoimman muutoksen Uudellemaalle, muualle sillä ei ole paljon vaikutusta. Uudenmaan kunnat ovat yksi toisensa jälkeen ilmaissut tahtonsa jatkaa pelastustoimeansa omana toimintanaan. – Jos kaikkien muut laitokset ovat kalliimpia ylläpidettäviä kuin Keski-Uudenmaan pelastuslaitos, eivät kulut siitä ainakaan pienene, Landstedt perustelee. Vantaan kaupungin linja on koko aluejakosuunnitelmien ajan ollut sama — viiden laitoksen mallia kannatetaan, 18 laitoksen mallia ei. n

Teksti MARKO PARTANEN Kuvat MIKKO TERÄVÄ


17

KAIKKI MITÄ ET OLE KOSKAAN HALUNNUT TIETÄÄ KUOLEMASTA löytyy nyt yhdestä paikasta. Puolet suomalaisista ei ole varautunut mitenkään omaan kuolemaansa. Aihe herättää paljon kysymyksiä, joihin on vaikea löytää vastauksia. Kokosimme hyödyllistä tietoa ja kiinnostavia artikkeleita yhteen paikkaan. Hyödynnä järjestösi jäsenetu ja laita henkivakuutuksesi kuntoon. Samalla saat neuvoja esimerkiksi testamentin laatimiseen ja muuhun varautumiseen, jolla voit keventää lähimmäistesi taakkaa, jos pahin tapahtuu.

Katso IT

KUINKA VUOA VARAUT

henkivakuutuskuntoon.fi Vakuutuksen myöntää Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


18

KOULUTUS

Aika on kypsä koulutusremontille – Koulutettu, osaava ja motivoitunut henkilöstö on organisaation kivijalka, sanoo ministeri Risikko.

Risikon mielestä oli itsestään selvää, että koulutusta tarkastellaan pelastustoimen uudistuksen yhteydessä. – Hallitusohjelman linjaus koulutuksen kehittämisestä oli erinomainen. Koulutuksen pitää olla uudistuksen rinnalla — jopa edellä. Lisäksi tarvitaan tutkimustietoa tulevaisuuden osaamistarpeista.

S

Lähihoitajatutkinto oppisopimuksella?

isäministeri Paula Risikko (kok) odottaa pelastusalan koulutuksen kehittämistä valmistelevalta hankkeelta mahdollisimman konkreettisia ehdotuksia. Hankkeen toimikausi päättyy helmikuussa 2018, mutta Risikko toivoo saavansa jo joitain esityksiä vielä tämän vuoden puolella. Hankkeen taustalla on hallitusohjelman linjaus, jonka mukaan pelastusalan kustannustehokkuutta ja urapolkuja kehitetään uudistamalla koulutusjärjestelmää. Varsinaisesti koulutuksen kehittäminen nousi mukaan pelastustoimen uudistukseen viime syksynä, Risikon tultua ministeriksi Petteri Orpon jälkeen. Risikko pitää tärkeänä, että koulutusta uudistetaan pelastustoimen uudistuksen, sote-uudistuksen ja maakuntauudistuksen yhteydessä. – Kuten pelastustoimen strategiassakin todetaan, osaamisen kehittämisellä on suora yhteys työn tuloksellisuuteen ja hallintaan. Osaamisen kehittäminen mahdollistaa myös monipuolisempien urapolkujen toteutumisen. Henkilöstön osaamista kehittämällä varmistetaan laadukkaat palvelut ja pelastustoimen jatkuva uudistuminen, Risikko sanoo.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Risikko odottaa esitystä siitä, miten pelastajatutkinnon suorittaneet saisivat jatkossa myös kelpoisuuden terveydenhuollon ammattihenkilöksi ensihoidossa. – Pelastajalla tulee ehdottomasti olla laajaalainen ensihoidon osaaminen. Siksi olen esittänyt, että tulevaisuudessa pelastaja voisi suorittaa niin halutessaan myös ensihoitoon suuntautuneen lähihoitajan tutkinnon, Risikko sanoo. Ensihoidon osaamisvaatimukset tulevat terveydenhuollosta. Pelastustoimen ensihoitokoulutusta selvitetään yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa, Risikko kertoo. Helsingin pelastuskoulussa palomieheksi valmistuva suorittaa lähihoitajatutkinnon oppisopimuksella työn ohessa. Risikko on pyytänyt selvitystä siitä, voiko oppisopimus olla tie lähihoitajatutkintoon myös Pelastusopistosta jo valmistuneille. – En ota nyt tarkemmin kantaa koulutusmuotoon, mutta Helsingin tavasta voidaan ottaa mallia koko Suomeen. Ajatus on, että kaikilla pelastajatutkinnon suorittaneilla olisi tulevaisuudessa halutessaan mahdollisuus lähihoitajan tutkintoon. >


KOULUTUS

19

Tänään ja huomenna SISÄMINISTERIÖN käynnistämällä pelastusalan koulutuksen kehittämishankkeella on viisi tehtävää: 1. Kuvata pelastusalan tutkintoon johtavan koulutusjärjestelmän nykytilanne (tutkinnot,laajuudet, osaamistavoitteet, sisällöt sekä Pelastusopiston toteuttama lisä- ja täydennyskoulutus). 2. Arvioida ja ennakoida mahdollisia toimintaympäristön muutoksia ja niiden mahdollisia vaikutuksia pelastusalan tutkintokoulutusjärjestelmään. 3. Selvittää vaihtoehtoiset toteuttamistavat, miten pelastusalan koulutusrakennetta voitaisiin kehittää siten, että pelastajat saisivat säännönmukaisesti kelpoisuuden terveydenhuollon ammattihenkilöksi (ensihoito) osana pelastajan koulutusta tai siihen liittyen. 4. Tehdä tarvittavin osin esitys pelastusalan tutkintokoulutusjärjestelmän kehittämisestä (perustutkinnot, amk -tutkinto sekä jatkotutkinnot YAMK, maisteri, lisensiaatti, tohtori). 5. Tehdä esitys Pelastusopiston lisäja täydennyskoulutusjärjestelmän kehittämisestä. Helmikuussa käynnistynyttä hanketta johtaa lainsäädäntöjohtaja Mika Kättö sisäministeriösä. Hankeryhmässä Pelastusopistoa edustaa koulutusjohtaja Minna Hirvonen, Helsingin pelastuskoulua rehtori Matti Waitinen ja pelastuslaitoksia Satakunnan pelastusjohtaja Pekka Tähtinen. Hankkeessa kuullaan pelastusalan ammattijärjestöjä.

Sisäministeri Paula Risikon tausta on koulumaailmassa. Hän on työskennellyt useissa sosiaali- ja terveysalan kehittämistehtävissä ja virkavapaalla Seinäjoen ammattikorkeakoulun vararehtorin virasta. Terveystieteiden tohtoriksi Risikko väitteli 1997, aiheena sairaanhoitajan työn osaamisvaatimukset. Kuva on huhtikuulta, jolloin Risikko vieraili Kulosaaren yhteiskoulussa Helsingissä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


20

KOULUTUS

– Oppisopimus on erinomainen esimerkki siitä, miten opiskellaan samalla kun ollaan jo työyhteisössä, Risikko perustelee.

Mitä pelastaja tekee tulevaisuudessa? Terveydenhuollossa ikääntyvän väestön määrän kasvuun vastataan kehittämällä potilaan luokse vietäviä palveluja. Ensihoidossa päivystykseen siirtämisen sijaan potilaan hoito annetaan paikalla: esimerkiksi kotona tai palveluasumisessa. Muutamissa sairaanhoitopiireissä suunnitellaan tai jo pilotoidaan ensihoidon laajempaa ns. community paramedic -toimintaa, joka sisältää myös kotisairaanhoidon ja sosiaalitoimen tukipalveluita. Mikä on pelastustoimen rooli uudenlaisessa ensihoidossa eli "millaista kotiin vietävien ensihoitopalvelujen tekijää" pelastajasta suunnitellaan? – Pelastustoimen ydintehtävänä on pelastuspalvelu, mutta Suomen mallissa pelastustoimi monella alueella osallistuu myös ensihoitopalvelujen tuottamiseen, Risikko vastaa. Pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhdessä tekeminen tulee Risikon arvion mukaan tiivistymään ei vain niillä alueilla, joissa pelastustoimi jo nyt tekee ensihoitoa, vaan kaikkialla. – Pelastustoimen tehtävät muokkautuvat niistä tarpeista lähtien, mitä alueella on. Sen tähden toivoisin, että meidän pelastajilla tulevaisuudessa olisi mahdollisesti myös lähihoitajan tutkinto, joko ensihoitoon tai muuhun suuntautunut, tai mahdollisesti AMK-tutkinto. Tärkeää on huomioida myös osaamisen hyväksilukeminen, Risikko asettelee.

Olen korostanut pelastustoimen johtajille, että pitäkää huoli ydintoiminnasta siellä alueellanne.

Yhteiskunnassa joudutaan jatkossa entistä enemmän miettimään laaja-alaisia ammatteja ja pelastajan ammatti on Risikon mukaan tästä esimerkki. – Tarvitsemme tulevaisuudessakin monitaitoisia osaajia turvallisen ja kriisinkestävän Suomen rakentamiseen. Se että pelastustoimen väki on moniosaajia, mutta toisaalta erikoistunutta, on meille valttikortti. Risikko sanoo, että julkisuudessa käyty keskustelu pelastustoimen roolista on hyvää. – Itse olen korostanut pelastustoimen johtajille, että pitäkää huoli ydintoiminnasta siellä alueellanne, nyt kun uudistusta tehdään. Siihen tietysti tarvitaan johtamisosaamista.

Jatkotutkinnot myös selvitettävänä Pelastajatutkinnon lisäksi selvitettävänä on koko pelastusalan tutkintojärjestelmän kehittämistarpeet. Hankkeelta odotetaan esitystä siitä, miten pelastusalallekin saataisiin täydellinen koulutusväylä perustutkinnosta korkeakoulututkintoon. – Tutkinnot eivät voi olla umpiperiä. Koulutusjärjestelmä pitää perata niin, että pelastajatutkinnosta voi edetä tohtorintutkintoon asti, Risikko esittää. Myös lisäkoulutus on tarkastelun alla. Risikon mielestä pelastustoimen alueilla tulisi olla päätoimisia koulutusvastaavia, jotka seuraavat henkilöstön osaamistarpeita ja tekevät yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Kehittämishankkeen yhteydessä arvioidaan myös mahdollisuutta nostaa pelastushenkilöstön täydennyskoulutusvelvoite lakisääteiseksi. Koulutuksesta keskustellaan myös sosiaali- ja terveyspalveluiden puolella. – Olen tyytyväinen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen kannanotosta, jonka mukaan sote-puolella pitää selvittää, vastaavatko koulutukset tulevaisuuden järjestelmän tarpeisiin. Näen että meillä pelastustoimen puolella olemme todella hyvin liikkeellä, kun samaan aikaan kehitämme järjestelmää ja koulutusta, Risikko sanoo. n Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuva LEHTIKUVA

Risikko korostaa, että Suomessa on nimenomaan haluttu kehittää pelastustoimen ja terveydenhuollon tiivistä yhteistyötä ensihoidossa ja muutenkin. – Tämän säilyttäminen on tärkeää myös tulevaisuuden järjestelmässä. Pelastaja on usein ensimmäinen, joka menee hälytystehtävään, eikä oikeastaan ole sellaista pelastustoimen tehtävää, jossa ei tarvittaisi myös ensihoidon valmiuksia.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


KOULUTUS

Kipupisteitä

"Harkittua koulutuksen uudistamista"

SISÄMINISTERIÖ on listannut seuraavia asioita

KOULUTUKSEN kehittämisen hankeryhmän työ

pelastustoimen koulutuksen kehittämishaasteiksi:

on käynnistynyt nykytilanteen kartoituksella, kertoo Helsingin Pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen. – Olemme peilanneet pelastustoimeen sitä, mitä tässä ajassa tapahtuu ammatillisen koulutuksen puolella. Lisäksi on katsottu, millaisia koulutuksen kehittämistarpeita on jo tullut esille Pelastusopiston henkilöstöltä. Lisää aineistoa on odotettavissa syksyllä: sisäministeriö toteuttaa ulkopuolisella tutkijalla pelastustoimen toimintaympäristön selvityksen, jossa paneudutaan myös koulutusasioihin. Tiedon kerääminen on aivan oleellista, Waitinen painottaa: – Koulutuksen tämän hetkisiä rakenteita ei lähdetä vain summamutikassa muuttamaan, vaan pohjana täytyy olla analyysiin perustuva paras mahdollinen käsitys siitä, miten tulee edetä. Vaikkakin uudistustarpeita toki tarkastellaan estottomasti ja avoimesti.

PELASTAJATUTKINTO Vuoden 2011 ensihoitopalveluasetuksen jälkeen pelastajatutkinnon suorittanut voi toimia perustason ensihoidon yksikössä, kun työparina on terveydenhuollon ammattitutkinnon omaava henkilö. Tavoitteena on tuottaa synergiaetuja pelastustoimelle ja sosiaali- ja terveystoimelle pelastustoiminnassa ja ensihoitopalveluissa. Tämän mukaisesti mahdollisimman monella palomiehellä tulisi olla laaja pätevyys ainakin perustason ensihoitoon. g

Tavoitteena on täydentää koulutusjärjestelmää siten, että pelastajatutkinnon ohella tai siihen liittyen pelastajat saisivat terveydenhuollon ammattihenkilön statuksen (ensihoito). Tavoitteena on myös, että mahdollisimman monella pelastustoimen miehistötehtävässä jo toimivalla on mahdollisuus täydentää osaamistaan ja pätevyyttään terveydenhuollon ammattihenkilöksi. Perustason ambulanssissa voisi jatkossakin toimia laajasti työparina kaksi palomiestä, joilla molemmilla on asianomainen terveydenhuollon ammattihenkilön pätevyys ensihoitotoimintaan. g

Haasteena on myös kehittää pelastajatutkinnon sisältöjä vastaamaan pelastuslaitosten tarpeisiin muuttuvassa toimintaympäristössä. g

ALIPÄÄLLYSTÖTUTKINTO Tulevaisuuden haasteena on kehittää tutkinnon sisältöjä vastaamaan pelastuslaitosten tarpeisiin muuttuvassa toimintaympäristössä. g

21

Sisäministeri Risikko on jo kertonut odottavansa syksyllä selkeää esitystä siitä, miten palomiesten lähihoitaja-pätevyyden opiskelu voitaisiin toteuttaa. – Tämä hankeryhmän tehtävä on nostettu näkyvästi esiin ja jos valmistelu etenee tällaisena, uskoisin että tästä saadaan konkreettinen malli esiteltyä. Ministeriön pelastusosastolla on jo tehty paljon työtä sen eteen, Waitinen sanoo. Waitinen arvioi, että lähihoitajapätevyyttä lähdettäneen toteuttamaan oppisopimusjärjestelmän pohjalta. Oppisopimuksesta löytyy toimiva malli Helsingin pelastuslaitokselta.

AP-tutkinnon arvioinnin yhteydessä tulee arvioida myös pelastusalan tutkintorakenteen ajantasaisuutta kokonaisuudessaan. g

PÄÄLLYSTÖTUTKINTO Haasteena on kehittää tutkinnon sisältöjä vastaamaan pelastuslaitosten tarpeisiin muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämän mukaisesti tulee selvittää tarve kehittää polku päällystötutkinnosta eteenpäin aina tohtorintutkintoon asti (YAMK, maisteri, lisensiaatti, tohtori). g

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


22

KOULUTUS

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomiehet sammuttivat bussia Espoon Länsiväylällä joulukuussa 2014.

"Uudistetaan sitten kunnolla" - Positiivista on se, että Palomiesliiton pitkäaikainen tavoite koulutusjärjestelmän uudistamisesta on toteutumassa, järjestön johtaja Kim Nikula sanoo.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

P

elastustoimen koulutusuudistus tulee toteuttaa kokonaisvaltaisena uudistuksena. Pelastajatutkinnon lisäksi siinä on huomioitava kaikki pelastustoimen organisaatiotasot, Palomiesliiton Kim Nikula sanoo. – Toivon että uudistus tehdään kunnolla ja riittävän ajan kanssa. Ettei vain vähän raapaistaisi sieltä ja täältä tai keskityttäisi ainoastaan palomiehen lähihoitaja-tutkintoon. Myös esimiestyön ja johtamisen tasot tulee uudistaa. Uuden koulutusjärjestelmän pohjana pitää olla tutkittuun tietoon perustuva näkemys pelastustoimen tulevaisuuden osaamistarpeista. – Tulevaisuuden työtehtävät vaativat paljon laajempaa osaamista kuin mitä tällä hetkellä koulutus-


KOULUTUS

LEHTIKUVA

järjestelmä tuottaa. Olennaista on, että osaamista pitää kehittää kaikilla koulutustasoilla. SPAL on jo pitkään esittänyt, että pelastajatutkinnon tulisi olla ammattikorkeakoulutasoinen. Alalla pitäisi olisi mahdollisuus opiskella myös ylempi korkeakoulututkinto sekä tohtorin tutkinto. Nikulan mukaan vertailukohta voidaan ottaa poliisista, joka vasta toteutti koulutusuudistuksen. Syksystä 2014 alkaen poliisin miehistötutkinto on ollut AMK-tutkinto ja päällystötutkinto ylempi AMK-tutkinto. Erillisillä esimiestyön ja työnjohdon erikoistumisopinnoilla saa pätevyyden alipäällystövirkoihin. Pelastajan lähihoitaja-tutkintoa tulee Nikulan mukaan harkita hyvin tarkasti. – Pitää muistaa, että nyt pelastajaksi valmistuneella on jo kaksi toisen asteen tutkintoa suoritettuna. Nyt hänelle tulisi kolmas toisen asteen tutkinto. Se on todella paljon opiskelua, ilman että tutkintojen suorittaminen olisi johtanut ylempään tutkintoasteeseen, mikä on yleinen koulutuspoliittinen tavoite tutkintojen suorittamisessa. Pelastustoimen lakisääteiset tehtävät ovat onnettomuuksien ehkäisyä ja onnettomuuksiin reagointia, Nikula muistuttaa. Ensihoito ei ole lakisääteinen tehtävä. Pelastustoimen ja ensihoidon uusia tehtäviä mietittäessä tulee lakisääteisyyden lisäksi huomioida myös hankintalainsäädäntö. Pelastuslaitokset ovat julkisia toimijoita. – Pelastuslaitoksilla on oma paikkansa kiireelliseen ensihoitoon osallistumisessa, mutta koulutusuudistuksessa ei voi keskittää huomiota vain ensihoitoon, vaan ensisijaisesti pelastustoimen lakisääteisiin tehtäviin. Tämän lisäksi tulee varmistaa pelastajan ensihoidon osaaminen, joka on viime kädessä myös työturvallisuuskysymys. Koulutuksen isoon uudistamiseen Nikula toivoo alalta päättäväisyyttä. Pelastustoimessa pitää olla oma vahva näkemys siitä, mihin suuntaan koulutusjärjestelmää halutaan kehittää. Lopulliset ratkaisut ovat poliittisia. – Tehdään rohkeasti uudistus, jonka turvin koulutusjärjestelmä kestää pelastustoimeen kohdistuvat odotukset sekä digitalisaation ja muun kehityksen tuomat muutokset mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. n

23

"Perinteistä ensihoitoa vai kotiin vietävää terveydenhuoltoa?" PELASTUSOPISTON rehtorin Mervi Parviaisen mielestä koulutusuudistuksen valmistelun aikataulu on tiukka, mutta toisaalta ymmärrettävä. – Kenelläkään ei ole täysin selvää käsitystä siitä, miten sote- ja pelastustoimen järjestelmät tulevat 2019 vuoden alun jälkeen toimimaan, joten koulutustarpeiden osalta joudutaan vahvasti ennustamaan tulevaisuutta. Hyvä kuitenkin, että järjestelmän ja koulutuksen uudistusta viedään rinnakkain eteenpäin, ennakoivalla otteella. Parviaisen mielestä kiireellisintä on keskustella avoimesti siitä, mihin suuntaan pelastuslaitosten henkilöstön työtä halutaan suunnata. – Yksinkertaisesti sanottuna, mihin pelastajia ja ensihoitajia halutaan jatkossa käyttää: kiireelliseen hoitoon eli miten me olemme ensihoidon perinteisesti nähneet — vai myös muuhun terveydenhuoltoa tukevaan työhön, kuten kotiin vietäviin palveluihin, jota pelastuslaitokset muutamien sairaanhoitopiirien alueella jo tekevät? – Tämä tahtotila täytyy ensin selvittää ministerin sekä pelastuslaitosten kesken ja rakentaa tutkinto valitusta lähtökohdasta. Selkeä linjaus vaaditaan, muuten vaarana on, että jo muutaman vuoden päästä joudutaan koulutusta jälleen aukaisemaan.

Kokonaisuutena Parviainen toivoo, että koulutusta mietittäisiin avarakatseisesti ja ennakkoluulottomasti. Tulevaisuuden tutkijoita kannattaa kuunnella, vaikka ajatukset tuntuisivatkin utopistisilta juuri nyt. Pitäisi pystyä näkemään, miten esimerkiksi automatisoituva liikenne vaikuttaa pelastustoimeen. – Koulutuksen pitää pystyä jatkuviin viilauksiin, toimimaan ketterästi. Koulutusmallien uudistamisen jälkeen kuluu kuitenkin useita vuosia, ennen kuin kentälle valmistuu uuden opetussuunnitelman mukaisia ammattilaisia, Parviainen muistuttaa. Pelastajatutkinnon osalta Parviainen näkee selkeimpinä vaihtoehtoina joko kokonaan uuden, jopa AMK-tasoisen pelastuksen ja ensihoidon tutkinnon rakentamista Suomeen tai nykytilanteen pohjalle rakennetun mallin, jossa Pelastusopiston pelastajien ensihoito-opetusta täydennettäisiin yhteistyöoppilaitoksen lähihoitajakoulutuksella. – Pelastusopiston ensihoidon opetuksen osaaminen on vahvaa ja siitä haluan pitää kiinni jatkossakin. Terveydenhoidon oppilaitosten tasoisen opetuksen tavoittelemista Pelastusopistolle en näe järkevänä, eikä se ole mahdollistakaan, Parviainen täydentää.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


24

KOULUTUS

HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO ESITTÄÄ:

Hätäkeskuksiin tarvitaan koulutuspolku Hätäkeskuspäivystäjällä ei ole oman alan jatko-opiskelumahdollisuutta: alalta puuttuu esimiestutkinto. Päivystäjä tarvitsisi koulutuspolun aina korkeakoulututkintoon saakka.

H

ätäkeskusammattilaisten liitto HALin tavoitteena on saada hätäkeskusalalle oma esimiestutkinto ja kehittää ammatillista tutkintoa edelleen, mahdollisesti koulutusta pidentämällä tai koulutusta muuttamalla AMK-tutkinnoksi yhdessä muiden turvallisuusalojen tutkintojen kanssa. Minimi tavoitteena on, että alalle saataisiin vastaavanlainen alipäällystötutkinto kuin on poliisi- ja pelastusalalla. HALin puheenjohtaja Tiina-Riikka Nyman painottaa, että tutkintojen kehittämisessä on kysymys paitsi hätäkeskusalan kehittämisestä myös päivystäjien työuramahdollisuuksien parantamisesta. Tällä hetkellä hätäkeskuspäivystäjätutkinnon suorittanut on tavallaan uransa huipulla, sillä alalla ei ole jatkoopiskelumahdollisuuksia. – Jos päivystäjätutkinnon suorittanut haluaa kehittyä ja edetä esimerkiksi esimies- tai asiantuntijatehtäviin, hänen on lähdettävä opiskelemaan jotakin

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

muuta alaa, joka ei välttämättä anna riittävästi eväitä hätäkeskuslaitoksen tehtäviin, toteaa Nyman. – Mikäli joku haluaa kehittyä ja kehittää omaa ammattitaitoa, pitäisi siihen olla mahdollisuuksia oman alan sisällä, hän korostaa. Hätäkeskuslaitos on aikoinaan järjestänyt vuoromestarikursseja yhteistyössä Pelastusopiston kanssa, mutta niitäkään ei ole toteutettu enää vuosiin. Ongelmallisena Nyman näkee, että kurssit eivät valmistaneet mihinkään tutkintoon ja niihin ei voinut kuka tahansa päivystäjätutkinnon suorittanut hakea, vaan työnantaja päätti, ketkä niihin pääsivät. – Esimiestason tutkintokoulutukseen pitäisi olla hätäkeskuspäivystäjätutkinnon suorittaneille yleinen haku ja pääsykoe, ihan vastaavalla tavalla kuin on pelastusalan alipäällystökoulutukseenkin. Esimiestutkinnon suorittaneet voisivat sitten hakea esimiestehtäviä, kun Hätäkeskuslaitoksessa avautuu paikkoja, Nyman esittää.

Päivystäjän koulutusta pidennettävä Hätäkeskuspäivystäjien koulutuksessa on HALin mielestä vielä kehittämisen varaa, vaikka se onkin jo erinomaisella tasolla. Pelastusopistolla hätäkeskustiimissä opettajana toimineen Nymanin mielestä koulutus voisi olla pidempi. Nyt puolessatoista vuodessa joudutaan omaksumaan valtavasti asioita. – Puolitoista vuotta on lyhyt ammattitutkinto verrattuna siihen, että päivystäjä työskentelee vastuullisissa tehtävissä ja hänen on hallittavia paljon asioita, toteaa Nyman.


KOULUTUS

25

vasti täysin opettaa. Vasta käytännön työelämän kautta opitaan miten päästään kiinni siihen, mikä voimakkaasti päihtyneellä tai huonosti englantia puhuvalla on hätänä.

Yhteinen tutkinto sisäisen turvallisuuteen

Hätäkeskuspäivystäjäkoulutuksen hakijoiden määrä on ollut laskussa jo vuosien ajan. Lisäisikö alan vetovoimaa, jos tutkintoa voisi hyödyntää jatko-opinnoissa?

Koulutusajan kasvaessa olisi mahdollista järjestää simulaatio- ja työelämäharjoittelua enemmän. HALin varapuheenjohtaja Kaarina Salomaan mukaan jäseniltä on tullut palautetta, että käytännön harjoittelua koulutuksen aikana kaivataan edelleen lisää, vaikka sitä on viimeisten kymmenen vuoden aikana lisätty. – Opiskelijalle on avartavaa päästä hätäkeskukseen ottamaan oikeita puheluita vastaan ohjaajan opastaessa selän takana. Siinä vasta saa oikeaa kosketuspintaa siihen, mitä päivystäjän työ oikeasti on, kertoo Salomaa. – Työelämässä on esimerkiksi paljon päihtyneiden ja huonosti englantia puhuvien puheluja. Niiden käsittelyä ei voi simulaatiossa todellisuutta vastaa-

HALin visiona on, että hätäkeskuspäivystäjän tutkintoa kehitettäisiin AMK-tutkinnoksi yhdessä muiden sisäisen turvallisuuden tutkintojen kanssa ja samalla kehitettäisiin myös hätäkeskusalalle koulutuspolku alemmasta korkeakoulututkinnosta ylempään, aina tohtoritutkintoon saakka. Visioidussa sisäisen turvallisuuden AMK-tutkinnossa olisi yhteiset perusopinnot, jonka jälkeen eri linjoilla erikoistuttaisiin hätäkeskuspäivystäjäksi, pelastajaksi tai poliisiksi. HALissa nähdään, että sisäisen turvallisuuden AMK-tutkinto antaisi hätäkeskuspäivystäjätutkinnon suorittaneille laajemmat lähtökohdat sijoittua työuran aikana muihinkin sisäisen turvallisuuden rooleihin kuin pelkästään päivystäjäksi Hätäkeskuslaitoksen palvelukseen. – Yhdessä jos opiskeltaisiin perusasiat ja kaikille aloille yhteiset kurssit, helpottaisiko se myös sisäisen turvallisuuden toimijoiden käytännön toimintaa työelämässä? pohtii Nyman. – Ylempien tutkintojen kautta puolestaan saataisiin Hätäkeskuslaitoksen asiantuntija- ja johtotehtäviin omaa alaa opiskelleita asiantuntijoita. Lisäksi hätäkeskusalaa koskevaa tutkimusta tehtäisiin huomattavasti enemmän kuin nykyisin, mikä kehittäisi eteenpäin alaa, toimintaa ja toimintamalleja. Koulutuksen kehittämistä HAL on ajanut eteenpäin parin viimeisen vuoden ajan ja on tehnyt linjaukset tavoitteistaan liiton toimintasuunnitelmaan. Koulutusasiaa on pidetty aktiivisesti esillä esimerkiksi päättäjien kanssa käydyissä keskusteluissa. HAL on esittänyt näkemyksiään kansanedustajille ja sisäministeri Paula Risikolle sekä ilmaissut Hätäkeskuslaitokselle halukkuutensa yhteistyössä pohtia parasta ratkaisua koulutuksen kehittämiseksi niin henkilöstön kuin laitoksen näkökulmasta. n

Teksti TUIJA TERVO Kuva TERO LÄHDESMÄKI

Lue seuraavilta sivuilta hätäkeskuspäivystäjien ajatuksia työstä ja koulutuksesta >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


26

KOULUTUS

Esimiestutkinnolle on tilausta VUOROMESTARI TIINA KAIRANIEMI Kuopion hätäkeskus

”T

yöurani alkoi 1989 Varkauden alueen hälytyskeskuksessa. Silloin tieto-

järjestelmänä oli kynä ja paperi.

– Suoritin silloisen hälytyspäivystäjätutkinnon valtion pelastuskoulussa Espoossa vuonna 1994. Koulutus kesti kaiken kaikkiaan neljä kuukautta, eikä sitä voi edes verrata tämän päivän hätäkeskuspäivystäjätutkintoon. Terveystoimen puhelujen käsittelyä opiskeltiin esimerkiksi vain neljä viikkoa ja simulaattori oli erittäin yksinkertainen. Puhelujen käsittelyä ei juurikaan harjoiteltu. Mielestäni silloinen hälytyspäivystäjätutkinto oli vain nimellinen tutkinto. – Siirryin valmistumisen jälkeen 1994 Kuopion aluehälytyskeskukseen, missä työskentelin hälytyspäivystäjän virassa. Valmistuin 2000 ensihoitoon suuntautuneeksi lähihoitajaksi ja tein oman työn ohessa vapaapäivinä ambulanssissa töitä, joten minulla on kokemusta myös kentältä. – Kuopion hätäkeskuksesta sain vuoromestarin viran 2003. Kävin Hätäkeskuslaitoksen järjestämän vuoromestarikurssin 2004—2005. Se oli toinen laitoksen järjestämä vuoromestarikurssi ja sisälsi lähiopetusta Poliisikoululla ja Pelastusopistolla. Esimiespätevyyttä kurssi ei antanut, eikä valmistanut mihinkään tutkintoon. Sen lisäksi olen opiskellut vapaa-ajalla Savon ammatti- ja aikuisopistossa henkilöstön johtamista ja hyvinvoinnin johtamista. – Käyn Pelastusopistolla opettamassa tuntiopettajana simulaatio-opinnoissa sekä vastaanotan päivystäjäopiskelijoiden näyttökokeita. Lisäksi olen toiminut vuoromestarikursseilla kouluttajana ja käyn pitämässä oppitunteja hätäkeskustoiminnasta Savon ammatti- ja aikuisopistossa.

– Viimeinen vuoromestarikurssi järjestettiin vuonna 2011. Tällä hetkellä Hätäkeskuslaitos ei järjestä omaa esimieskoulutusta ylipäivystäjille tai vuoromestareille. Kuopion hätäkeskuksessa useat ylipäivystäjät ovat hakeutuneet omaehtoisesti

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Vuoromestari Tiina Kairaniemen mielestä Pelastusopiston koulutus antaa hyvän perustan, mutta Hätäkeskuslaitoksen vastuulla on perehdyttää vastavalmistuneesta asiansa osaava päivystäjä.

johtamiskoulutuksiin. Kun tiedon jano ja

nälkä on suurta, opiskellaan oman työn ohella kuka missäkin. Yhdessä vaiheessa vuoromestarikurssin pidentämistä tutkinnoksi kaavailtiin ja itsekin olin sitä suunnittelemassa, mutta se sitten jostakin syystä jäi. Mielestäni esimiestutkinto alalle tarvittaisiin.

– Niistä ajoista kun valmistuin hälytyspäivystäjäkurssilta, koulutus on mennyt valtavasti eteenpäin. Mielestäni nykyinen koulutus pääsääntöisesti tukee hyvin työelämään valmentautumista.


KOULUTUS

– Vastavalmistuneilla on hallussa perustiedot ensihoidosta, pelastuksesta ja sosiaalitoimesta, mutta poliisitoimentehtävien hallintaan joudutaan vielä työpaikoilla panostamaan. Tämä johtuu poliisitoimen tehtävien ja niiden puhelujen käsittelyn opetustuntien vähäisyydestä verrattuna terveystoimeen ja pelastukseen. – Myöskään poliisitehtävien puheluja ei harjoitella niin paljon kuin edellä mainittuja tehtäviä. Se on huomattu työpaikalla ja myös opiskelijat sanovat, että poliisitoimen tehtävät jännittävät enemmän. – Toivoisin, että Poliisiammattikorkeakoulu ja Pelastusopisto tekisivät vielä hivenen enemmän yhteistyötä, jotta poliisitoimen opetusta saataisiin hiottua vieläkin paremmaksi. – Poliisitoimen tehtävien riskinarvioinnin tekemistä pitäisi opiskelijoille opettaa hätäkeskus-

alan ammattilaisten silmin, ei poliisin silmin, sillä se on ihan erilaista katsoa asioita luurin päästä kuin kentältä.

– Tämän päivän päivystäjän koulutukseen

27

– Pelastusopistoa saa kiittää, että tänä päivänä päivystäjät ovat paljon valmiimpia työhön valmistuessaan. Hätäkeskuslaitosta voi puolestaan kiittää, että uusien työntekijöiden perehdytykseen on panostettu ja ymmärretty sen tärkeys. Hätäkeskuslaitoksen sisäisissä perehdytyksissä onkin otettu jätti askel eteenpäin. n

Auditointi paransi koulutusta PÄIVYSTÄJÄ MINNA MANNERKOSKI Keravan hätäkeskus

”O

on sisällytetty työkaluja myös työssä jaksamiseen ja kriisissä olevan ihmisen kohtaamiseen. Opiskelijoille painotetaan henkisen hyvinvoinnin ja jälkihoidon merkitystä. – Sanotaanko kuitenkin, että sellaiset opiskelijat, joilla on jo elettyä elämää takana, jaksavat tässä ammatissa paremmin kuin ylioppilastutkinnon tai toisen asteen ammatillisen tutkinnon jälkeen heti hätäkeskuspäivystäjäkoulutuksen suorittaneet.

– Työelämään siirryttäessä todellisuus lävähtää monesti kuin märkä rätti vasta valmistuneen työntekijän kasvoille. Päivystäjä on se ensimmäinen, joka kokee ihmisen hädän, tuskan, murheen ja kauhun. Iloisin asia mitä meille soitetaan, on kun äiti lähtee synnyttämään ja tarvitsee ambulanssin. Kaikki muu on sitä pahaa. – Päivystäjähän ei ole heti koulutuksen jälkeen valmis istumaan suoraan pöytään tekemään töitä. Meillä Kuopiossa vasta valmistuneelle annetaan työsuhteen alussa perehdytystä vielä kolme viikkoa, yhteensä 114 tuntia. Meillä on käytössä perehdytyssuunnitelma, joka sisältää alueellisten asioiden lisäksi isoja kokonaisuuksia. – Uusi työntekijä käy asiantuntijan ja ylipäivystäjän kanssa perehdytyssuunnitelman läpi ja vasta sen jälkeen hän pääsee itsenäisesti päivystämään. Silloinkin hänellä on vieressä vielä kokeneempi päivystäjä, joka auttaa tarvittaessa.

len tullut tälle alalle yhdeksän vuotta sitten. Valmistuin hätäkeskuspäivystäjäkurssilta 12 joulukuussa 2007 ja menin heti tammikuussa Helsingin hätäkeskukseen töihin. Helsingissä olin siihen asti kun se yhdistettiin Keravan hätäkeskukseen. Välillä olin yhden vuoden varavuoromestarina Lohjan hätäkeskuksessa, sen viimeisen vuoden jolloin Lohja oli vielä toiminnassa. Muuten olen ollut ihan päivystäjänä. – Minulla opinnot kestivät puolitoista vuotta eli saman verran kuin nykyään. Periaatteessa samoja aiheita silloin opiskeltiin kuin tänäkin päivänä, mutta koulutusta ei oltu silloin vielä auditoitu. Näin jälkeenpäin ajateltuna opintosuunnitelma ennen auditointia tuntui olevan Pelastusopiston omaa tuntumaa siitä mitä kentällä tarvittiin — ja sitä sitten tarjottiin. Mutta siihen aikaan varmasti toimittiin sen hetkisen parhaan tietämyksen mukaan. – Valmistumisen jälkeen tuntui, että olin vielä raakile, että olin saanut vain tietyt perustiedot. Tuntui, ettei osannut jäsentää oppimaansa töihin. Meni kauan, varmaan puoli vuotta, ennen kuin ihan oikeasti kaikki palat loksahtivat paikoilleen. Vaikka kyllä sitä ilmeisesti jotakin olin oppinut, koska ihan hyvin arvosanoin valmistuin ja olen edelleenkin päivystäjän työssä.

– Koulutus oli aika sekavaa, nykyään se on huomattavasti jäsennellympää. Myös simulaatioopetuksessa on menty valtavasti eteenpäin. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


28

KOULUTUS

– Kun simulaatiotunneilla kävi eri hätäkeskuksista päivystäjiä soittamassa harjoituspuheluja, jokainen opetti meitä sillä tavalla kuin heidän omassa hätäkeskuksessa toimitaan. Yhdestä mallista sai seitsemän eri versiota, joten oli vähän hakusessa, että mikä niistä oli oikea toimintamalli. – Välillä meinasi usko loppua, kun opit toimimaan tietyllä tavalla ja sitten seuraava päivystäjä sanoikin, että väärin tehty, pitääkin toimia toisella tavalla. Oikeanlaista mallia ei oppinut missään vaiheessa. Onneksi tänä päivänä on kaikilla hätäkeskuksilla samat toimintamallit ja

operatiiviset salityöskentelyohjeet sekä simulaattorikoulutus yhtenäistä.

– Tänä päivänä kun töihin saapuu vastavalmistuneita, he ovat jo niin valmiita päivystäjiä, että ei tarvitse tehdä kauheasti töitä kun he jo pärjäävät omillaan. He ovat niin hyviä. Osaltaan se johtuu varmasti siitä, että hätäkeskuspäivystäjä-tutkinto auditoitiin ja simulaattoriharjoitukset on otettu koulutukseen mukaan jo heti alkuvaiheessa. Meillä sitä oli vasta viimeisellä lukukaudella. – Nykyään opetellaan asioita pikkuhiljaa toimiala kerrallaan ja harjoitellaan, eikä simulaatioharjoituksissa yritetä ottaa koko pakettia haltuun yhdellä kertaa kolmessa viikossa, niin kuin vielä meidän opiskeluaikana tehtiin.

– Työssä jaksamiseen ei koulutuksesta kauheasti saanut eväitä. Siihen aikaan olisin toivonut jonkinlaista psykologista opetusta; miten

autat itseäsi jaksamaan työssäsi, miten kohtaat erilaisia ihmisiä, miksi

ihmiset käyttäytyvät niin kuin he käyttäytyvät. Siihen tuli harjoitusta ainoastaan simulaattorissa, kun soittajat esittivät epäasiallisesti käyttäytyvää asiakasta. Minkäänlaista psykologista faktaa ei opinnoista saatu. – Työelämässäkään ei ole oikeastaan kurssitettu työssä jaksamiseen. Vasta siinä vaiheessa, kun jotakin on sattunut, annetaan defusingia. Mutta sellaista koulutusta ei ole tarjottu, missä valmennetaan henkisesti raskaisiin keikkoihin, joissa on esimerkiksi lapsi uhrina – Englanninkieliset puhelut ovat lisääntyneet. Se on varsin kansainvälistä englantia, mitä puhutaan, kun ihmiset tulevat tänä päivänä ihan mistä vaan. Välillä tuntuu, että joutuu käsimerkein viittomaan, että saa itsensä ymmärretyksi. Enää englanninkieliset puhelut eivät ole paikkakuntasidonnaisia, vaan niitä tulee myös

Minna Mannerkoski on joutunut tekemään töitä hyvän kielitaidon eteen. Hän on huomannut englanninkielisten puheluiden määrän kasvaneen: nykyään hänelle tulee puheluita englanniksi suurin piirtein yhtä paljon kuin ruotsiksi..

maaseudulta. Itse olen ruotsin linjassa, joten otan englanninkielisten puhelujen lisäksi vastaan myös ruotsinkielisiä puheluita. n

Koulutus antoi perusvälineet työhön PÄIVYSTÄJÄ TIITU NUTTUNEN Turun hätäkeskus

”V

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

almistuin viime joulukuussa ja aloitin heti tammikuussa työt Turun hätäkeskuksessa. Hätäkeskuspäivystäjän koulutus oli mielestäni kokonaisuudessaan hyvä ja antoi kaikki perusvälineet, mitä työssä tarvitsee. Se tuki hyvin sitä, mitä päivystäjän työ on ja antoi perusidean, miten puhelut hoidetaan ja miten ohjeet menevät. Englannin ja ruotsin kielen opetusta olisin toivonut enemmän. Kielitaito on nykyaikana


KOULUTUS

tärkeä, sillä hätäpuheluita tulee erilaisilta ihmisiltä, jotka eivät välttämättä puhu suomea. Englannin kielen hallinnassahan tärkeintä ei ole se, että osaa puhua kieliopillisesti just oikein, sillä eivät kaikki asiakkaatkaan välttämättä osaa, eteenkään jos heidän äidinkielensä ei ole englanti. Tärkeintä on, että päästään yhteiseen käsitykseen, mikä on ongelman ydin. – Koulutuksessa parasta oli simulaattorissa harjoittelu. Tietenkään jokainen puhelu ei vastannut tosi elämää, mutta ne kuvastivat sitä, miten puhelut hoidetaan ja tätä työtä tehdään. Puhelimessa voidaan yrittää näytellä esimerkiksi kännislangia, mutta siitä selvän saaminen on eri hankalaa kun joku oikeasti soittaa. Työelämässä vasta

törmäsin myös siihen, millaista oikeasti on ihmisten paniikki tositilanteessa –

29

– Opetusohjelmassa ei ollut ergonomiaan liittyvää opetusta ollenkaan, ja sitä olisin toivonut. Meidän kurssilla oli onneksi yksi oppilaista fysioterapeutti entiseltä ammatiltaan ja hän piti vapaaehtoisesti ylimääräisenä opetustuntina ergonomialuennon istuma-asennosta. Se oli tosi tarpeellinen, koska työssä istutaan 12 tuntia putkeen.

– Minusta hätäkeskuspäivystäjän koulutuksen runko on tosi hyvä. Itse koen että sain siitä hyvät valmiudet. Totta kai työelämässä oppii lisää ja täytyy vielä pyrkiä vahvistamaan omia heikkoja puoliaan jatkossakin, jotta saan oman työnlaadun hyväksi. Opettajat ja saatu opetus oli Pelastusopistolla hyviä, ja jos oli epäselvyyksiä, kaikki aina ratkottiin. Ei tullut ikinä sellainen olo, että olisi jäänyt jokin asia epäselväksi. n

kun asiakas ei vastaa kysymyksiin tai ei noudata annettuja ohjeita, koska hän on niin paniikissa.

– Eri viranomaiskenttien tuntemukseen ja niiden riskinarviointiin sai koulutuksesta hyvän pohjan. Erityisesti kenttäharjoitukset olivat tosi avaavia, sillä niistä sai keikkoihin ensihoidon, pelastuksen ja poliisin näkökulmaa. Miten he viestit lukevat ja ymmärtävät ne. Kenttäjaksoja pitäisi olla enemmänkin. – Työelämässä poliisin tehtävät ovat olleet kaikkein vaikeimpia, sillä ne eivät aina ole niin yksiselitteisiä ja koulutuksessa käytiin pelastusta ja ensihoitoa enemmän kuin poliisitehtäviä. Poliisitoimen opetuskin oli vähän ristiriitaista, kun Poliisiammattikorkeakoululla ja Pelastusopistolla opetettiin joskus sama asia eri tavalla. Siitä tuli vähän hämmentynyt olo. – Käytännön työssä on toimittu niin kuin Pelastusopisto opetti eli opistolla on parempi asiantuntemus hätäkeskuspäivystäjän työstä. Silti mielestäni oli hyvä, että osa opetuksesta oli POLAMKissa. Siellä sai ihan erilailla kontaktia poliisitoimeen. – Mielestäni koulutuksesta sai myös eväitä hätäkeskuspäivystäjän työssä jaksamiseen. Opin, että asiat selviävät keskustelemalla. Jos sattuu paha keikka ja siitä jää huonot fiilikset, täytyy puhua asiasta jonkun kanssa. Koulutuksessa meille kerrottiin miten eri hätäkeskukset hoitavat defusing-purkukeskustelut. Kurssiin kuului myös paljon äänenhuollon opetusta. Puhuminen on päivystäjän työkalu, joten oli hyvä, että saimme oppia, miten ääntä tulee huoltaa, ettei se kulu liikaa.

Puoli vuotta päivystäjänä työskennelleen Tiitu Nuttusen mielestä poliisitehtävät ovat olleet kaikista haasteellisimpia. Työelämässä on yllättänyt erityisesti humalaisten ja paniikissa olevien asiakaspuheluiden käsittelyn vaikeus.

Teksti ja kuvat s. 28–29 TUIJA TERVO Kuva s. 26 ja kansi TIMO HARTIKAINEN

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


30

PELASTUSTOIMINTA

Uusia pelastustaitoja Lapin pelastuslaitoksella ylipalomiehenä työskentelevä Mikko Suomela osallistui vesijettipelastamisen kurssille Morro Bayssa, Kaliforniassa. Seuraavassa Suomelan huomioita koulutuksesta sekä huomioita jetin käytettävyydestä pelastustoimeen. <

Morro Bayn hiekkarannat ja satama-alue tarjosivat hyvät puitteet vesijettikurssille. Kalastajakylä sijaitsee Kalifornian niemimaalla Los Angelesin ja San Franciscon puolivälissä.

Opiskellessani alipäällystökurssilla 2015—2016, oli minun ja Satakunnan pelastuslaitoksen kollegani Mika Sinervän kehittämistyön aiheena vesijetin soveltuvuus pelastustoimen käyttöön Suomessa. Aihe kiinnosti, sillä Rovaniemellä vesijetti on ollut pelastustoimen käytössä ainoana Suomessa jo 90-luvun lopusta saakka ja siellä apuväline on vesipelastuksessa erittäin pidetty. Kehittämistyön aikana pyrin selvittämään Pohjoismaiden, Euroopan ja maailman laajuisesti, missä jetin käyttöä pelastusvälineenä opetetaan. Ainoita organisaatioita oli Shawn Alladion perustama yksityinen K38 Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Pimeinä talvikuukausina otin yhteyttä Shawniin ja kyselin koskipelastuskurssia — ajatuksella että Torniossa suurin vesipelastukseen liittyvä riski oli eittämättä Tornionjoki, lukuisine koskineen. Shawn kuitenkin suositteli ensin peruskurssia ja maaliskuussa alkavaa viikon mittaista koulutusta,

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

< Ylipalomies Mikko Suomela kiinnostui vesijettien käytöstä pelastustoimessa alipäällystökurssin kehittämistyön yhteydessä.

jossa oli useita kansallisuuksia edustettuna. Useiden sähköpostiviestien jälkeen kaikki asiat hiljalleen loksahtelivat kohdilleen ja kurssimatka alkoi varmistua. Omia varusteita en matkaan varsinaisesti ottanut, kameroita lukuun ottamatta. Paikanpäältä sai kohtuullisen edullisesti vuokrattua märkäpuvun ja muut tarvittavat varusteet sisältyivät 1470 dollarin kurssimaksuun. Minulle

ja Norjan Altassa paloesimiehenä työskentelevälle Bjorn Andersenille oli varattu yhteinen majoitus. Bjorn oli hakeutunut kurssille siksi, että Norjassa oli vasta aloitettu valtiojohtoinen hanke hukkumiskuolemien vähentämiseksi. Vesijetin käyttö oli yksi hankkeen aiheita. Meidän ja yhdysvaltalaisten lisäksi kurssilla oli osanottajia Australiasta, Teneriffalta, Chilestä ja Saksasta.


PELASTUSTOIMINTA

31

LUTZ MOSES

jettikurssilta

Aivan ensimmäisiä harjoituksia oli tasapainoilu jetin reunalla. Vasta tämän jälkeen käynnistettiin moottorit ja lähdettiin varsinaisiin ajoharjoituksiin.

Maailmalla jetti on pitkään ollut myös pelastajan ja poliisin työkalu Ennen varsinaista kurssia oli Rescue Water Craft Associationin vuotuinen konferenssi, johon oli tullut vesipelastusalan väkeä joka puolelta maailmaa. Suurin osa osallistujista oli joko poliiseja tai palomiehiä. Esittelyiden jälkeen päivä

jatkui teoriaosuudella, jonka aluksi Shawn kertoi vesijettien kehityksestä ja kuinka niitä oli 80-luvulla alettu käyttämään kilpailujen ja huvikäytön lisäksi myös pelastuskäytössä. Ensimmäisen päivän toisena aiheena Evan Kilkus esitteli kahta kaupallista lennokkiaan. Ajatuksena oli tuoda esille, kuinka vesipelastustehtävilläkin olisi ilmasta käsin mahdollista saada nopeasti uhri paikallistettua. Jo

nyt osassa koptereista on kameran lisäksi myös lämpökamera. Tulevaisuudessa lennokilla mahdollisesti viedään kelluke veden varaan joutuneelle. Käytännön harjoittelu aloitettiin aikaisin seuraavana aamuna. Tasapainoharjoitukset tehtiin käynnistämättömän jetin päällä niin, että päämääränä oli parin—kolmen askeleen vaihdolla päästä kuljettajan >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


32

PELASTUSTOIMINTA

Pelastuslaudan käyttäytyminen on huomioitava tarkkaan Seuraavaksi harjoiteltiin pareittain potilaan lähestymistä. Toisen asettuessa vyötärön syvyiseen veteen kävi toinen ajamassa pienen lenkin, jonka jälkeen lähestyi pariaan siten, että sai lopuksi käännettyä jetin perän potilaan kohdalle, sammutettua ajokkinsa ja siirryttyä itse takaosaan tarttumaan potilasta kiinni. Osassa jeteistä oli perässä myös pelastuslauta, jolloin jetin kääntyminen oli hitaampaa ja ajoitus täytyi tehdä toisin. Kaikissa harjoituksissa pyrittiin saamaan potilas jetin taakse, koska tavanomaisessa jetissä se on lähes ainoa paikka saada potilas kyytiin kaatamatta koko jettiä. Yleisesti pelastuskäytössä olevissa vesijeteissä käytetään perässä ns. pelastuslautaa. Tämä siitä huolimatta, että SeaDoon SAR-mallia lukuun ottamatta sitä ei muut valmistajat ole virallisesti hyväksyneet. Lautojen käytöstä löytyy sekä hyviä että huonoja puolia. Luonnollisesti se lisää huomattavasti pinta-alaa, jonne pelastettava voidaan sijoittaa. Siihen tajutonkin potilas on huomattavasti helpompi saada kaatamatta itse jettiä. Huonoja puolia on muutamia. Ensinnäkin pelastajan tai pelastettavan siinä matkustaessa, pää sijoittuu hyvin

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

lähelle jetin peräosaa ja jetin pakoputkea. Kesäkuussa 2016 palomies kuoli Havaijilla pelastusharjoituksessa, kun hän löi aallokossa päänsä jetin takaosaan ja mursi niskansa. Lauta myös tekee jetistä ahtaissa paikoissa hieman kömpelömmän.

MIKKO SUOMELA

paikalta jetin taakse, ojentamaan käsi pelastettavalle, jettiä enempää kallistelematta. Koko ajan turvakatkaisijaa pidettiin vasemmassa kädessä, valmiina asentamaan se pikaisesti ohjaustankoon. Päivä jatkui laiturista lähdön ja tulon harjoittelulla. Vaikka kyse oli meren lahdesta, eikä varsinaisesti joesta, oli virtaus varsin voimakas. Virta toisaalta toi haasteita rantautumiseen, mutta toisaalta helpotti sitä, kunhan piti keulan aina vastavirtaan. Ajatuksena oli käyttää jettiä pelkästään tyhjäkäynnillä, koskematta peruutusvaihteeseen.

Paikallisen Harbour Patrolin eli satamaviranomaisen hälytysvalmiudessa olevat jetit, varusteena pelastuslauta.

Ensimmäinen käytännön päivä jatkui harjoituksilla, joissa pyrittiin hakemaan tajuissaan oleva veden varaan joutunut henkilö jetin kyytiin mahdollisimman nopeasti. Isossa aallokossa veden varaan joutuneen pelastamiselle on käytännössä aina aikaa vain aaltojen välinen aika. Surffirannoilla työskennelleet hengenpelastajat pyrkivätkin aina rannalle tullessa laskemaan jotain kiintopistettä hyväksi käyttäen, montako sekuntia aallon väli on. Harjoituksissa potilas sivutettiin mahdollisimman läheltä, jolloin isompia kurkottelematta pystyi tarttumaan häneen ja siirtämään jetin takaosaan, josta kyytiin nousu oli mahdollista suorittaa.

Jetin hyvä hallinta korostuu potilastehtävissä Tavanomainen nykyaikainen jetti on ajonopeudessa hyvin vakaa ja helppo ajettava. Kuitenkin pelastustoiminnassa potilas luonnol-

lisesti poimitaan kyytiin jetin ollessa lähes paikallaan, jolloin siitä tulee huomattavasti kiikkerämpi. Väsynyt pelastettava, joka paniikissa yrittää nousta jetin kyytiin laidasta, saa sen hyvin helposti kaatumaan. Lähes poikkeuksetta ainoa suunta, josta potilas voidaan ottaa tavanomaisen jetin kyytiin, on takaosa. Muutama uusi malli, kuten Rescue Runner ja SeaDoo SAR, ovat normaalia leveämpiä ja kantavampia, jolloin potilas voidaan nostaa kyytiin myös sivusta. Pelastustehtävällä vesijetin ajoasento kannattaa pitää puoliseisovana, siten että polvilla saa tuettua kehon tukevasti jetin penkkiä vasten. Pystyasento helpottaa jetin päällä tasapainoilua, parantaa näkökenttää ympäriinsä ja auttaa vastaanottamaan aaltoja.

Huolto ja korjaus kuuluvat olennaisesti vesijetin käyttöön Toinen harjoituspäivä aloitettiin yhdeltä aikaan päivällä, ajatuksella että päivän päätteeksi suoritetaan pimeäharjoitus kestäen yli puolenyön. Ennen huoltotöitä käytiin vielä läpi jetin toimintaperiaatetta ja sen heikkoja kohtia. Vesijetissä olennaisin osa on vesisuihkupropulsio. Irtonaisella suihkulla Shawn havainnollisti, kuinka pieni välys turbiinin ja suihkutunnelin välissä on ja miten esim. hiekka vaurioittaa sitä herkästi. Edellisenä päivänä kivikkoon rantautumisessa runkoon tulleita ruhjeita paikattiin lasikuidun paikkaamiseen sopivalla liimalla. Vauriokohta puhdistettiin ja hiottiin, tämän jälkeen pyrittiin vain vauriokohtaan laittamaan paikka-ainetta niin vähän kuin mahdollista. Peitoksi tuli ohut kirkas muovi, jonka tarkoituksena on saada pinta tasaiseksi, jottei veden virta revi paikkausta irti. Paikkauksien lisäksi jokaiseen vesijettiin vaihdettiin moottoriöljyt/suodattimet sekä käytiin läpi moottoritilan pesu ja suojaus. >


33

LUTZ MOSES

PELASTUSTOIMINTA

NYKO DENARD

MIKKO SUOMELA

Pelastettavan nostoharjoitus jetin kyytiin. Tavanomaisessa jetissä nosto onnistuu käytännössä vain takaosasta.

Pääkouluttaja Shawn Alladio havainnollisti turbiinin toimintaperiaatetta ja haavoittuvia kohtia.

Jettipelastaja kuvattuna pelastettavan silmin. Jetin ohjaimissa Mikko Suomela.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


PELASTUSTOIMINTA

LUTZ MOSES

34

Harjoitusajo murtuvaa aaltoa vastaan, ohjaimissa Mikko Suomela. Aivan aallon kohdalla jetti pidetään tyhjäkäynnillä.

LUTZ MOSES

MIKKO SUOMELA

Jetillä ajamassa Mikko Suomela ja norjalainen paloesimies Bjorn Andersen, taustalla rannikkovartioston partiovene.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Jokaisen jetin varusteisiin kuului setti, joka sisälsi työkalut tukkeutuneen turbiinin puhdistukseen.


PELASTUSTOIMINTA

Huoltotöiden päätteeksi ennen myöhäistä päivällistä valmistauduttiin pimeäajoharjoituksiin asentamalla jetteihin sekä jokaisen kypärään joko vihreitä tai punaisia kemiallisella reaktiolla muutamia tunteja hehkuvia valotikkuja. Pimeällä tehtiin samanlaisia harjoituksia kuten valoisallakin, potilaan noutamista erilaisin keinoin. Osalla kurssilaisista oli kypärässään valoja, mutta jetteihin ei ollut asennettu varsinaisesti mitään valoja. Kypärävalo valaisee hyvin, mutta toisaalta heikentää hämäränäköä.

Isossakin aallossa pitää pystyä pelastamaan turvallisesti Kurssin viimeisenä päivänä siirryttiin satama-altaasta isoon aallokkoon. Ympäri maailman surffikohteissa vesijetti on yleinen työkalu haettaessa pois lautansa kadottaneita tai loukkaantuneita surffareita. Valtamerien rannoilla on yleistä, varsinkin paikoissa joissa muodostuu surffaamiseen soveltuva aalto, että virtaus tietyissä paikoissa on rannalta avomerelle päin. Tällaisissa paikoissa jetistä on tullut yleinen työkalu, koska tehokas moottori päihittää virtauksen ja virtaviivaisen, luotimaisen rungon ansiosta isokin aalto pystytään jetillä läpäisemään, kunhan ajokulma aaltoon nähden on suora. Paikallisille ja muualla maailmassa isossa aallossa työskennelleille hengenpelastajille päivän aalto oli korkeintaan keskinkertainen, mutta omalta kohdalta se vaikutti varsin isolta. Kävellessäni rannalle, Chilestä oleva Gonzalo antoi vielä ohjeita. Millään muulla ei ole niin väliä, kunhan aina aallon tullessa pitää kulman suorassa aaltoon nähden ja viime hetkellä painaa kehonsa mahdollisimman lähelle jettiä, ettei vesimassa vie mennessään. Yllättävää sinänsä oli, kuinka hiljaa aallokossa tuli ajaa: aallon ollessa kohdalla pelkästään tyhjäkäyntinopeudella, pyrkien välttämään jetin hyppäämistä

aallosta. Pito veteen ja ohjattavuus säilyy ainoastaan, mikäli suihku saa vettä.

Kannattiko lähteä? Kun alipäällystökurssin kehittämishankkeemme koski vesijettiä, oli luonnollista, että työpaikallani Tornion paloasemalla kysyttiin minulta harjoitusohjelmaa, kun asemalle loppukesästä 2016 hankittiin jetti. Ajatus siitä, että olin tehnyt kehittämishankeen vesijetistä, mutten osannut antaa mitään hyviä harjoitussuunnitelmia muille, häiritsi itseäni. Tiedossa oli, että maailmalla jettejä on käytetty pelastustoiminnassa jopa kymmeniä vuosia. Tuntui typerältä lähteä kehittelemään harjoitussuunnitelmia lähes tyhjästä, kun ulkomailla oli runsaasti kokemusta. Kannustankin kaikkia kollegoja rohkeasti hakemaan tietoa ja osaamista tarvittaessa kauempaa ja avartamaan omaa maailmankuvaansa pelastustoimen kehittyessä. Kurssi mielestäni oli erittäin hyvä, vaikkakin teoriapäivät venyivät 12 tuntisiksi — asian lipsahtaessa välillä tunneiksikin Amerikan sisäpolitiikkaan tai vastaavaan. Muutoin teoria- ja käytännön opetusta oli sopivassa suhteessa. Positiivinen yllätys oli, kuinka paljon aikaa käytettiin myös jetin huoltoon. Ennen matkalle lähtöä minulta kysyttiin, onko järkeä lähteä sinne asti vesijetillä ajelemaan, eihän se ole moottorikelkkaa kummempi laite. Kokemuksen perusteella voin kertoa, että todellakin kannatti! Ajoasennon ja ulkoisen olemuksen puolesta jetti saattaa vaikuttaa paljolti moottorikelkalta, mutta toimintaperiaate ja käyttäytyminen ovat hyvin erilaiset. Toisin kuin kelkka, jettiä ohjataan perästä, eikä keulasta. Merkittävä ero on, ettei ohjattavuutta ole lainkaan jetin liikkuessakaan, mikäli ei käytetä kaasua. Kolmas iso eroavaisuus on ympäristö, jetillä ajetaan jatkuvasti muuttuvassa vesistössä, jossa virtaukset, aallot,

35

tuuli vaikuttavat ajamiseen varsinkin pienissä nopeuksissa, milloin potilas kohdataan. Mitä lähempänä nopeus on nollaa, sitä kiikkerämmäksi jetti muuttuu. Saavuttaessa kohteeseen jettiä ei voida vain pysäyttää ja astua kiinteälle maalle hoitamaan potilasta, vaan potilas pitää saada kyytiin ja toimitettua turvaan saman tien. Harvoin itse luminen maasto on yhtä vihamielinen potilaalle kuin vuolaana virtaava kylmä vesi.

Ajatuksia vesijetin käytöstä Suomen pelastustoimessa Lapin pelastuslaitoksen lisäksi nyt ainakin Keski-Suomen pelastuslaitokselle on hankittu jetti ja yhteisiä harjoituksia ja toimintamalleja yli pelastusaluerajojen on suunniteltu. Henkilökohtaisesti toivon, että vesijetin käyttö vesipelastuksessa Suomessakin lisääntyy, sillä se on kuitenkin äärimmäisen nopea laite potilaan tavoittamiseen ja näin ollen vähentää hukkumiskuolemia. Hankinta kannattaa kuitenkin tehdä huolella ja kartoittaa mihin käyttöön, millaiseen vesistöön jetti tulee ja mitä kaikkea sillä pitäisi pystyä kuljettamaan. Vesijetin hankinnalla ei kuitenkaan voida poistaa veneen tarvetta pelastuslaitokselta. Myöskään hyvin tarkkailutehtäviin sopiva jetti ei välttämättä ole hyvä pelastustehtäviin. Omien virityksien ja lisälaitteiden asentamiseen toivoisin myös malttia. Esimerkiksi taakse asennettu metallikaari valoja varten saattaa muuttaa jetin tasapainopistettä ja muuttaa sen ajettavuutta juuri sen verran, että se vaikeissa olosuhteissa saattaa aiheuttaa kuljettajalle hengenvaaraan. n

Tekstin kirjoittanut palomies Mikko Suomela osallistui toukokuussa Keski-Suomen pelastuslaitoksella järjestettyyn vesijettikoulutukseen. Siitä juttua seuraavalla sivulla.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


36

PELASTUSTOIMINTA

Pohjois-Päijänteen Keljonlahdella järjestetty Keski-Suomen pelastuslaitoksen vesijettikoulutuspäivä sisälsi jetin hallintaharjoituksia sekä suurella että pienellä nopeudella. Koulutuksessa käytettiin BRP Finland Oy:n sponsoroimaa SeaDookalustoa sekä pelastuslaitoksen omaa SAR-jettiä, joka yläkuvassa on oikealla laituriin kiinnitettynä.

Vesijetti pelastuskäyttöön Keski-Suomessa

K

eski-Suomen pelastuslaitos on toisena laitoksena Suomessa hankkinut vesijetin operatiiviseen toimintaan. Lapin pelastuslaitoksella jetti on ollut käytössä 90-luvun lopulta asti. Vaikka Suomessa jetti on harvinaisuus, Keski-Suomessa nähdään nopean laitteen täydentävän hyvin vesipelastusvalmiutta. Sijoituspaikka on trailerilla Ristonmaan paloasemalla, jossa on I-tason välitön vesisukellusvalmius. Vesijettiharjoituksia varten on Pohjois-Päijänteen Keljonlahteen rakennettu poijupujottelurata. Ensimmäistä kertaa rata oli käytössä 16. toukokuuta, jolloin Keski-Suomen pelastuslaitos

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

järjesti vesijettikoulutuspäivän yhdessä Sisä-Suomen poliisilaitoksen ja Lapin pelastuslaitoksen kanssa. Pääkouluttajana toimi vanhempi konstaapeli Ville Hakkarainen. Starttikoulutukseen osallistuvat palomies-pelastussukeltajat Jere Hård, Mikko Inkinen, Marko Siekkinen ja Aki Tuppurainen. – Tarkoitus on, että työvuorot käyvät itsenäisesti touko—kesäkuun aikana radalla harjoittelemassa SeaDoo SAR -pelastusjetin käyttöä. Pelastuskäyttöön vesijetti otetaan kesän aikana, kun vuoroharjoitukset on toteutettu, koulutuspäivän järjestelyistä vastannut palomies Janne Luoma-aho KeskiSuomen pelastuslaitokselta kertoo.

Koulutuspäivän pääpaino oli jetin turvallisessa hallinnassa. Rasteilla harjoiteltiin lähestymisiä, peruuttamista, jarruttamista, pujottelua sekä potilaan turvallista ja tehokasta tavoittamista vedestä. Tavanomaisessa jetissä perä on käytännössä ainoa mahdollinen paikka auttaa matkustaja veden varasta kyytiin. Pelastuskäyttöön räätälöity SAR-jetti on rungon leveydestä johtuen huomattavasti tukevampi, joten siinä myös reunalta kyytiin nousu on mahdollista. Lue pitempi juttu verkkolehdestä: > ammattilainen.fi


37

Liity Palomiesliittoon!

Kolme tapaa liittyä: 1. Sähköisellä liittymislomakkeella 2. Täyttämällä, tulostamalla ja palauttamalla pdf-lomakkeen 3. Tilaamalla, täyttämällä ja palauttamalla liittymislomakkeen Kaikkiin vaihtoehtoihin löydät tarkemmat ohjeet liiton nettisivulta www.palomiesliitto.fi klikkaamalla Liity jäseneksi tästä! Sivuilta löydät ohjeet myös työttömyyskassaan (JATTK) liittymisestä.

IHOITO ENS

TÄKESKUS HÄ

PALOMIESLIITON JÄSENEKSI voivat liittyä pelastustoimessa, ensihoidossa ja hätäkeskuksissa työskentelevät sekä aloille opiskelevat. Jäseneksi liitytään jäsenyhdistysten kautta. Palomiesliitolla on 27 alueellista jäsenyhdistystä pelastustoimen ja ensihoidon jäsenille. Hätäkeskuksissa työskentelevien yhdistys on Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL.

USTOI MI LAST PE

PA SUO M E N O LOM T IESLIIT

Yhdessä olemme vahvempia

Kysyttävää jäsenyydestä? Soita toimistolle puh. (09) 867 8880 tai lähetä postia toimisto@palomiesliitto.fi

Pohjoismaiden suurin turvallisuusalan tapahtuma kokoaa alan toimijat Messukeskukseen Helsinkiin 26.–27.9.2017. Ilmoittaudu mukaan ja tapaa ostovoimaiset asiakkaat sekä verkostoidu muiden ammattilaisten kanssa.

Ota yhteyttä – suunnitellaan yrityksellesi paras osallistumisvaihtoehto! myyntipäällikkö Virpi Jokitalo, p. 050 376 0836, virpi.jokitalo@messukeskus.com

finnsec.fi

Lataa Messukeskus-sovellus!

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


38

PELASTUSTOIMINTA

PELASTUSOPISTOLLA TUTKITTIIN:

Käsisammuttimet taas kunniaan

K

iinnostus perinteisiä letkuselvityksiä kevyempiin menetelmiin on noussut, kun Pelastusopistossa toteutetun Pelastusyksikön ensitoimenpiteitä täydentävät sammutusmenetelmät -tutkimuksen tuloksia on viety kentälle. Koulutuskiertue kiersi kuudella paikkakunnalla viime vuoden aikana. Marraskuussa Pelastusopistolla toteutettiin pilottikurssi Keski-Uudenmaan palomiehille. Tämän vuoden maaliskuussa järjestettiin ensimmäinen kaikille avoin täydentävien sammutusmenetelmien kurssi ja seuraava on luvassa lokakuussa. Kurssilla opetellaan käsisammuttimen, letkukelalaitteen, reppusammuttimen sekä heittosammuttimen käyttöä. Painotus on oikean sammutusmenetelmän valinnassa ja työturvallisuuden huomioimisessa. Osa palomiehistä muistaa käsisammuttimien käytön 80-luvulta. Esimies saattoi tehdä tiedustelua jauhesammuttimen kanssa samaan aikaan kun letkuselvitys oli käynnissä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

– Myöhemmin tuli pienpisarasammutustekniikka ja sisältä sammuttaminen, jolloin kevyemmät ja letkuselvityksiä nopeammat menetelmät jäivät pääosin unholaan, yliopettaja Ismo Huttu Pelastusopistolta kertoo. Tutkimushankkeen ja pilottikurssin järjestelyihin osallistunut palomestari Arto Latvala Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta toteaa, että tekninen kehitys on mennyt eteenpäin. – Vaahtosammuttimet ovat muuttuneet oleellisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Täyttöpaineet ovat melkein kaksinkertaistuneet, tehot ovat lähes jauhesammuttimen rinnalla. Sammuttimet ovat helpompia käyttää ja aiheuttavat vähemmän sotkua. Vanha ajatus, että käsisammuttimet olisivat vain maallikoille ja täysin ammatti-

käyttöön kelpaamattomia, ei enää pidä paikkaansa, Latvala sanoo. Latvalan mielestä pelastuslaitokset eivät ole riittävästi kiinnittäneet huomiota sammuttimien laatuun. Jo 80-luvulla oli pääsääntöisesti 12 kilon jauhesammuttimia, mutta joissain vaiheessa ne vaihtuivat jopa kuusikiloisiin.

Letkunvedon vaihtoehto tai tuki Täydentävät menetelmät voivat nopeuttaa tehokkaan pelastustoiminnan aloittamista haja-asutusalueilla, mutta myös kaupunkikohteissa, joissa perinteisesti on luotettu nopeasti saapuviin yksiköihin. Kevyiden sammutusvälineiden edut tulevat esiin kohteissa, joissa selvitysmatkat ovat pitkiä, kuten kauppakeskuksissa ja sairaaloissa. PELASTUSOPISTO

Tehokas käsisammutin on sopivassa kohteessa toimiva väline ensi-iskuun. Maallikkosammuttimeksi mielletty laite on myös ammattilaisen työkalu.

Pelastusopiston hankkeessa testattiin muun muassa jauhe-, vaahto-, reppuja korkeapainesammutinta. Kuva on sammutuskokeen videotallenteelta.


PELASTUSTOIMINTA

39

jossa sammutusparilla on sekä vaahtoettä jauhesammutin. Huoneen ovelta liekkiin suunnataan jauheisku, jonka jälkeen kaasuuntumiskohta viimeistellään vaahtosammuttimella.

Koulutuksesta hyvää palautetta

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen Keravalle sijoitettu KU605-raivausyksikkö on varustettu laadukkailla yhdeksän litran vaahto- ja 12 kilon jauhesammuttimilla. Palomies Matti Törhönen osallistui Pelastusopiston täydentävien sammutusmenetelmien kurssille viime syksynä. – Kurssi antoi rohkeutta siihen, että tilanteisiin voidaan mennä myös kevyemmillä selvitysmalleilla, Törhönen sanoo.

Työturvallisuuden kannalta on tärkeää tietää, millaisissa paloissa käsisammuttimen, sammutusleikkurin tai heittosammuttimen ominaisuudet riittävät. Sammuttimissa on suuria eroja sammutteen määrän, laadun ja täyttöpaineen osalta. Pelastusopiston tutkimuksessa tehtiin yli 71 sammutustestiä ja 54 polttoa.

– Kokeissa haettiin tarkoituksella myös ääripäitä: mihin kevyillä laitteilla pystytään ja milloin on selkeästi savusukellustehtävä eli tarvitaan työsuihku ja työpari. Kursseilla kerrotaan tuloksista ja korostetaan harkintaa sammutusmenetelmän valinnassa, Huttu kertoo. Koulutuksissa on esimerkiksi kerrottu yhdistelmäsammutustekniikasta,

Koulutusten palaute on yllättänyt järjestäjät. Osallistujat ovat kokeneet harjoitukset hyvin innostavina: kun laitteiden tehon näkee käytännössä, saa itse oivalluksen siitä, mihin niillä pystyy. Kursseilla on ollut sekä kokeneita että nuorempia palomiehiä – Joillekin asia on ihan uutta. Osa palomiehistä on miettinyt kevyiden sammuttumien käyttöä itsekin, tehneet kokeiluja ja sammutuksia. Koskaan ei välineiden käyttöä ole kuitenkaan tutkittu ja dokumentoitu niin kuin hankkeessa nyt tehtiin, Huttu kertoo. Perinteisen letkunvedon ja kevyiden menetelmien välillä halutaan pitää selkeä ero. Riskit tulee arvioida huolellisesti ja valita käytettävä sammutustaktiikka pelastusryhmän työturvallisuus huomioiden. Päätöksen tekee tilannepaikan johtaja. – Täydentävillä menetelmillä ei korvata savusukeltamista tai vähennetä vahvuuksia. Enemmänkin niin, että kun työn tehokkuudesta puhutaan, niin tämän tutkimuksen kautta meillä on tietoa ja näkemystä tehokkaasta sammutustyöstä, Huttu sanoo. Kevyillä menetelmillä on Latvalan mielestä paikkansa pelastuslaitoksissa, joissa pyritään kustannustehokkaaseen toimintaan ja joissa pelastushenkilöstön keski-ikä entisestään nousee. – Onnettomuuspaikalle saattaa ensimmäisenä tulla tekninen yksikkö kuten nostolava. Käsisammuttimilla tai heittosammuttimilla, oikein käytettynä ja turvallisuuteen liittyvät pelisäännöt sisäistettynä, voidaan ensi-isku suorittaa ennen sammutusyksikön saapumista. Pieni palo voi sammua heti tai vähintään palon etenemistä rajoittamalla voitetaan ratkaisevasti lisää aikaa sammutusparille. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


40

PELASTUSTOIMINTA

Latvala esittää myös ensihoitajien koulutukseen kevyiden sammutusmenetelmien tuntemusta. – Ambulanssit ovat usein ensimmäisinä sinivilkkuina onnettomuuspaikalla. Ensihoitajille pitäisi tarjota järjestelmällisempää, maallikko-oppia pitemmälle menevää alkusammutuskoulutusta. Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella pyritään sammutusharjoituksiin ottamaan myös ensihoito mukaan. Uudellamaalla on havahduttu myös kiinteistöjen kiinteiden sammutusvesiputkien tilaan. Helsingissä on kartoitettu kymmeniä taloja ja nyt kartoitus on käynnissä Keski-Uudellamaalla. – Kuivanousuissa on suunnitteluja huolto-ongelmia, jotka pitäisi pikaisesti saada kuntoon. Samoin uusissa asuintalohankkeissa tulee varmistaa, että pelastaminen ja sammuttaminen onnistuvat korkealla. – HILKU-alueen pelastuslaitoksilla on korkean rakentamisen työryhmä, jossa on mukana myös operatiivinen puoli, Latvala kertoo. Sammutusmenetelmien tutkimus on poikinut Pelastusopistolla runsaasti uutta hyödynnettävää tietoa. Aihepiirin ympäriltä löytyy lisää tutkimussuuntia — sammutusveden vähentämisestä, ympäristövahinkojen minimoinnista, kosteusvaurioiden välttämisestä ja palomiesten altistumisen ehkäisystä. Jatkona toteutettiin jo kodinkonepalojen tutkimus, jossa tutkittiin palokäyttäytymistä ja sammutustaktiikoita. – Kylmälaitteiden ja pesukoneiden eristemateriaalin määrät ovat kasvaneet energiatehokkuusvaatimusten myötä. Eriste palaa hyvin ja on myös myrkyllistä, joten pelastustoimen näkökulmasta kehitys on mennyt huolestuttavaan suuntaan, tutkija Marko Hassinen Pelastusopistolta kertoo. Kodinkoneet ovat yleisimpiä huoneistopalojen lähteitä. Usein niihin päästäisiin kiinni hyvinkin pienillä sammutteilla, kuten käsisammuttimilla. n Jutussa mainitut tutkimushankkeet on toteutettu Palosuojelurahaston tuella.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Palomies Matti Törhönen esittelee Keravan raskaspelastusauto KU605:n Cobraa. Sammutinleikkurilla läpäisy palavaan tilaan tehdään metallijauheen eli abrasiiviin ja veden sekoituksella. Läpäisyn jälkeen jatketaan vedellä 300 barin voimalla. Peitsi on liitetty auton 200 litran vesisäiliöön 80 metrin paineletkulla.

Kokemus rohkaisee KESKI-UUDENMAAN pelastuslaitos on ottanut ennakkoluulottomasti käyttöön täydentäviä sammutusmenetelmiä. Pelastusautot KU101 Havukoskella ja KU701 Järvenpäässä on varustettu Cobra-sammutinleikkureilla ja tehokkailla käsisammuttimilla. Keravalle on ollut kahden vuoden ajan sijoitettuna KU605-raskaspelastusauto, joka on varustettu Cobralla, jauhesammuttimilla ja vaahtosammuttimilla, mutta ei tavanomaisella letkukalustolla. Klaukkalassa on neljän vuoden ajan toiminut MB Sprintterin alustalle rakennettu kahden palomiehen KU4115-kärkiyksikkö. Sen Cobra vaihtui vuosi sitten Rosenbauerin UHPSkorkeapainesammuttimeen. Myös 4115:ssä on laadukas käsisammutinvalmius. KUPin toisella kärkiyksikölle KU1115:lle ei ole vielä varmistunut

sijoituspaikkaa, mutta se on mahdollisesti Vantaan Itä-Hakkila.

Vantaan Havukosken 101:een Cobra tuli viime vuonna, kun auto vaihdettiin uuteen. Ensimmäiset käyttökokemukset sammutinleikkurista saatiin syyskuussa paritalon palosta. – Yläpohjassa oli syttynyt palo hormin läpiviennistä. Olimme kohteessa ensimmäisenä yksikkönä ja painoimme Cobran sisältä sisäkaton läpi. Silloin ei vielä tiedetty, että talossa oli rakennettu ullakko, jonka sivuposkissa palo oli. Sammuttamista jatkettiin autotallin katolta. Cobralla onnistui palon rajoittaminen, mutta letkuselvityskin tarvittiin, paloesimies Vesa Viisanen kertoo. – Autotallin katolla oli harjanne ja kun Cobrassa on rekyyliä, oli peitselle vaikea löytää tukevaa asentoa kahden


PELASTUSTOIMINTA

41

muttimella tiedusteluvaiheessa. Käsisammutintiedustelun edut tulevat esiin erityisesti korkeissa kohteissa, joissa letkuselvitys vie aikaa. – Yhdeksän litran sammuttimessakin on jo paljon vaahtoa ja kun painetta on riittävästi, sammutinta pystyy käyttämään kauempaa ovelta. Kun palo ei vielä ole täyden palon vaiheessa, sen saa vaahdolla myös pysymään pimeänä. Vähintäänkin voittaa aikaa selvityksen tekoon, sanoo Viisanen.

Viime marraskuussa Pelastusopisto jär-

Klaukkalaan perustettiin neljä vuotta sitten kevyt kärkiyksikkö, kun Nurmijärven kunta päätti parantaa pelastusvalmiutta kunnassa. Ennen kärkiyksikköä Klaukkalaan oli paloasemalle sijoitettuna vain ambulanssi. KU4115:ssa on kahden palomiehen ympärivuorokautinen miehitys. Sprintterin perässä on UHPSkorkeapainesammutusjärjestelmä, jota kuvassa esittelee palomies Ilpo Laurila. Hän pitää kärkiyksikössä työskentelyä mielenkiintoisena: – Työturvallisuuden huomioiminen on ensisijaista, sen mukaan tehdään ratkaisut. Itselläni on tilanne, jossa olen kahden kuukauden jakson Klaukkalassa ja sitten yhden kuukauden Nurmijärven kirkonkylällä 1+3:n pelastusyksikössä. Koen vaihtelun hyväksi jo ihan ammattitaidon ylläpidon kannalta, Laurila sanoo.

miehenkään voimin. Onneksi vastassa oli puuseinä, joten läpimeno oli nopeaa, kertoo palomies Pasi Savolainen. Viisasen kokemuksen mukaan Cobra on toimiva, mutta nimenomaan täydentävä sammutusmenetelmä. – Autopaloissa Cobra on sammuttanut nopeasti konehuoneen palon, mutta yhdessä pakettiauton palossa se kiihdytti paloa, Viisanen vertailee. Keravan 605:n Cobralla on yksin sammutettu rivitalon yläpohjapalo. – Ontelopalossa Cobra on omimmillaan. Laitteen tehokas käyttö vaatii talon rakenteiden lukutaitoa. Pitää olla varmuus, että seinän takana on ontelo ja ettei suihku törmää mihinkään esteeseen, joka saattaisi sitä hajottaa. Silloin vesisumu pääsee mahdollisimman hyvin etenemään palavaan tilaan, palomies Matti Törhönen kuvailee.

Palomestari Arto Latvala sanoo, että kokonaisuutena tunnelmat ovat edellä kuvattujen suuntaiset: kun Cobrasta tai UHPS:stä saadaan kokemuksia todellisista tehtävistä, syntyy myös osaamista ja varmuutta käyttää laitteita entistä enemmän. – Kiistatta meillä on ollut paloja, joissa Cobraa olisi tarvittu, mutta sitä ei käytetty tai ei ollut käytettävissä. Nyt kun laitteita on enemmän, alkaa tulla enemmän myös käyttökokemuksia, Latvala sanoo.

Käsisammuttimien tehosta on KU101:ssä tuoreita kokemuksia. Taktiikassa palataan 80–90-luvuille, jolloin yleisesti tiedusteltiin jauhesammuttimen kanssa. Paloesimies Vesa Viisanen kertoo alkuvuoden aikana sammuttaneensa kaksi keittiöpaloa vaahto-sam-

jesti KUPin palomiehilleen täydentävien sammutusmenetelmien pilottikurssin. Kurssille osallistuneet palomiehet Matti Törhönen ja Kimmo Koski sanovat koulutuksen antaneen uutta tietoa käsisammuttimien tehosta. – Sammuttimien tehon näki, kun niitä pääsi kokeilemaan hyvissä olosuhteissa eli kunnon poltoissa, Koski sanoo. Yksi kurssipalautteessa toistunut palaute koskikin juuri sitä, että täydentäviä sammuttimia pitäisi päästä testaamaan entistä enemmän aitoihin olosuhteisiin. Esimerkiksi Cobralla voidaan puhkoa seinää, mutta jos takana ei ole paloa, ei harjoitus anna todellista kuvaa laitteen ominaisuuksista. – Itse tunnistan useita tehtäviä, joissa jälkikäteen on nähty, että Cobra olisi voinut toimia. Osittain kyse on siitä, että tehdään joko perusselvitys tai Cobra-selvitys. Molemmat sisältävää selvitysmallia ei ole, eikä tätä ole juurikaan harjoiteltu. Pelastusopiston kurssilla kellotettiin case, jossa ensihyökkäys tehtiin Cobralla ja perusselvitys tuli perässä, Törhönen kertoo.

Pelastusopisto on käynnistänyt projektin vanhan selvitysoppaan päivittämiseksi. Uuden julkaisun nimi on Pelastusryhmän ensitoimenpiteisiin kuuluvat selvitykset sammutustehtävissä ja siinä otetaan huomioon myös täydentävät sammutusmenetelmät. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos on projektissa mukana sekä testaa selvitysmalleja. – Tässä yhteydessä erikoisyksiköissä olevia palomiehiä kuullaan ja huomiot kirjoitetaan auki. Yksi keskeinen juttu on pelkästään se, että Cobra-yksikölle jätetään tilannepaikalla tilaa, palomestari Arto Latvala tähdentää.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


42

TYÖHYVINVOINTI TÄHTÄIMESSÄ

Koulutuksen uudistuksessa piilee mahdollisuuden siemen

S

ana työhyvinvointi pyörii lähes jokaisen johtajan tai esimiehen suussa. Alasta riippumatta mietitään, kuinka työssä jaksettaisiin paremmin, oltaisi terveempiä henkisesti ja fyysisesti sekä saataisiin ihmiset pysymään työelämässä yhä pidempään. Näkökulmia on useita. Pelastustoimessa ei oikein tiedetä, miten työhyvinvointiin suhtauduttaisiin. Käsitämme työhyvinvoinnin meille kaukaiseksi, koska aina ennenkin on pärjätty kahvipöytäkeskusteluilla tai viimeistään saunominen työvuorossa on puhdistanut meidät ajatuksia myöten. Molemmat ovat yhä loistavasti toimivia ensipahan purkukeinoja, mutta pystyisimmekö ottamaan jotain muita työkaluja avuksi omaan henkiseen työkalupakkiimme? Hyvinvointi lähtee itsestämme. Voisimmeko katsoa peilistä omaa henkistä hyvinvointiamme ennen kuin syytämme pahasta olosta työnantajaa tai esimiestä? Kun oma pesä on kunnossa, voimme samalla pohtia, mitkä asiat ovat työnantajan muutettavissa ja mihin voisimme vaikuttaa itse, ennen kuin heristämme syyttävää sormea. Henkiseen kuormitukseen on apua saatavilla ja sitä vähentämään on luotu muun muassa esimies–työntekijä-keskustelut, vertaistuellinen defusing-järjestelmä, työsuojelu ja työterveyshuollon palvelut. Työhyvinvointiin ja psykologian opettamiseen on varattu pelastustoimen molempien opinahjojen opetussuunnitelmaan tilaa. Opetus jakautuu psykologian ja johtamisen opintoihin, mutta käytännössä työhyvinvoinnin painotus ja henkisen hyvinvointiin liittyvien kokonaisuuksien läpikäynti jää liian vähälle. Henkisen hyvinvoinnin tärkeyttä pelastajan työuran alussa ei koeta näin ollen riittävän tärkeäksi. Alallamme ei mielestäni ole tarpeeksi opetusta henkiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista, jotta saisimme koko toimialan kulttuuria avoimemmaksi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ja ymmärtäisimme henkisesti kuormittavien tapahtumien vaikuttavan myös (työ)elämäämme. Tilanne ensihoitajien kohdalla on vielä huonompi. Ensihoidon koulutusohjelmiin ei ole psykologisia testejä ja koulussa käsitellään hyvin niukasti psykologiaa ja ammatillistä henkistä huoltoa. Toisaalta voisi kysyä, minkä verran alalle tuleva pelastaja tai ensihoitaja on kiinnostunut työhyvinvoinnista? Tulisiko vain esimies- ja päällystökoulutukseen lisätä psykologiaa ja kriisiosaamista, jossa käytäisiin syvemmin läpi kriisikäyttäytymistä, purkuistontojen merkitystä, työssä jaksamista, työnohjausta jne. Mielestäni puhuminen työssä jaksamisesta monesta näkökulmasta tuo mielekkyyttä omaan työhön, vähentää kyynistymistä, antaa mahdollisuuden ajatella asioita toiselta kantilta sekä oppia uutta. Kun henkisesti voi hyvin, jaksaa kohdata paremmin avuntarvitsijan. Tarvitsemme lisää etenkin psyykkistä kriisiosaamista niin opintoihin kuin työelämän eri vaiheisiin. Työura on pidentynyt ja meidän pitää ruveta ajattelemaan sitäkin vaihtoehtoa, että työelämän aikana meidän tulee uudelleen kouluttautua johonkin toiseen työhön, jotta jaksamme eläkeikään asti. Pelastusalan työ kuormittaa meitä fyysisesti, mutta niin ikään henkisesti. Työhyvinvointiin panostamalla voidaan huomioida työn kuormituksen lisääntyminen ja viedä esille tulevia asioita eteenpäin sekä seurata, että niille todella tehdään jotain. Työhyvinvoinnista tulisi pitää vuorokoulutuksia samalla lailla, kuten vaikka höökin uuden tarvikkeen käyttöönotosta. Voisimme pureskella henkistä hyvinvointia pähkinä kerrallaan ja liu’uttaa mieliimme palan työhyvinvointia ja kriisiosaamista silloin tällöin. Nykyhetkeen sopivana aiheena esimerkiksi terroriiskujen psykologinen vaikutus niin auttajalle kuin autettavalle.


43

1

Sisäministeriö on ottanut työhyvinvoinnin agendalleen, joten tulevaisuus näyttää valoisammalta. Ministeriö voisi tukea laajemmin pelastusalaa henkisen hyvinvoinnin kanssa. Työryhmiä työhyvinvoinnista on jo, ja niiden hedelmiä saamme piakkoin maistaa. Koulutusjärjestelmääkin ollaan uudistamassa. Ehdotan, että kehittämistyössä huomioitaisiin ainakin seuraavia asioita: purkuistunnot koordinoitaisiin paremmin, nyt niissä on paljon vaihtelua pelastuslaitoksittain; työhyvinvointiin liittyviä asioita käytäisiin enemmän läpi yhdessä työterveyshuollon kanssa myös työntekijätasolla; työnohjausta tuotaisiin laaja-alaisemmin pelastusalalle, helpottamaan etenkin esimiestyötä; pelastajien opetussuunnitelmaan lisättäisiin huomiota henkiseen hyvinvointiin ja henkisiin voimavaroihin, niin psykologian kuin henkilöstöjohtamisen tasolla.

2 3 4 5 6

Kustannustehokkuus yhdistää kaikkea. Säästöjä ei tule repiä työntekijän selkänahasta eikä ajaa esimiehiä puun ja kuoren väliin. Esimiehen jaksamisesta on myös pidettävä huolta. Työhyvinvointia voisi edistää pelastuslaitoksessa tehtävään nimetty vakituinen työntekijä, joka tuntee työhyvinvoinnin mahdollisuudet ja luo kulttuuria, jossa asioista puhutaan enemmän. Tehtävään koulutettu työntekijä voisi auttaa esimiehiä työnohjaamisella, auttaa kehityskeskusteluista saatujen tulosten jalkauttamisessa ja kohtaamaan kenties vuorossa olevaa eripuraa. Työhyvinvointiin keskittynyt työntekijä voisi kuunnella yksittäisen työntekijän huolia tai suunnitella yhdessä työuraa. Hän olisi linkki työterveyteen erilaisissa työssä jaksamiseen liittyvissä asioissa. Tälläisen työntekijän palkkaamista ei tulisi nähdä menoeränä. Edellä mainittujen asioiden parissa työskentely voisi tuoda jopa säästöjä, sairauspoissaolojen pienentyessä ja esimiesten kuorman vähentyessä. Lisäksi hyvinvoiva työntekijä on hyvää mainosta oman talon ulkopuolella. Henkisesti kohdattu työntekijä on myös jaksavampi vanhempi, parempi puoliso ja iloisempi ystävä.

Kirjoitussarjassa käsitellään henkisen hyvinvoinnin merkitystä työntekijän toimintakyvyn kannalta.

SAKU SUTELAINEN

Kirjoittaja on Helsingin pelastuslaitoksella työskentelevä palomies-ensihoitaja AMK, työnohjaaja, defusingohjaaja ja -kouluttaja sekä kriisityöntekijä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


44

ENSIHOITO

SEMINAARI HELSINGISSÄ 24.5.

Muutoksen tuulet puhaltavat, eikä kentällä tiedetä missä mennään. Uudellamaalla huolenaiheena on, säilyykö ensihoitaja-palomiesten rooli tulevassa maakunnallisen pelastuslaitoksen ensihoidossa.

H

elsingin Palohenkilöstö ja Suomen Palomiesliitto järjestivät toukokuun lopussa Helsingissä seminaarin, jossa aiheena oli ensihoidon tulevaisuus sote-uudistuksessa ja pelastajien rooli ensihoidossa. Tilaisuus oli suunnattu ensihoitotyötä tekeville palomiehille, aiheista kiinnostuneille sekä työsuojelussa ja edunvalvonnassa toimiville HIKLU-alueella (Helsingin, Itä-, Länsi- ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitokset). Seminaarin käytännön järjestelyistä vastannut Jari Aalto Helsingin Palohenkilöstöstä kertoo, että miehistölle suunnattu seminaari järjestettiin, koska kentällä on kaivattu tietoa ensihoidon tulevaisuudesta, mitä muutoksia on tulossa ja palomiesten tulevasta roolista ensihoidon järjestämisessä. – Ensihoidon kentässä tapahtuu nyt koko ajan. Menneillään on maakunta- ja sote-uudistus. Eri puo-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

lilla Suomea on käynnissä erilaisia hankkeita, joissa kehitetään ensihoitoon liittyviä palveluja, Aalto kertoi tilaisuuden taustoista. – Lehdissä on pohdintoja, kenen pitäisi ensihoito järjestää ja miten. Puhutaan yhteistyöstä kotihoidon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Vahvin viesti on ollut, että pelastuslaitos tuottaisi tulevaisuudessa ensihoidon, mutta siihen ei ole otettu kantaa, että missä suhteessa se järjestetään palomiesten ja terveydenhuollon ammattilaisten kesken, Aalto kertoi.

Puhutaan yhteistyöstä kotihoidon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa.

Uudellamaalla on askarruttanut myös erilaisten pelastuslaitosten yhteensovittaminen uudeksi maakunnalliseksi pelastuslaitokseksi. Kaikki neljä laitosta toteuttavat ensihoidon tällä hetkellä erillä tavalla. Helsingin pelastuslaitoksella on vahva ensihoidonkulttuuri, mutta kolmessa muussa laitoksessa palomiehet osallistuvat ensihoidon tuottamiseen vähenevässä määrin. Erityisesti hoitotason ensihoitoa tekeviä palomiehiä askarruttaa, mikä on tulevan Uudenmaan pelastuslaitoksen linja ensihoidon järjestämisessä. Toiveena olisi että he voisivat jatkaa sekä hoitotasoisina ensihoitajina että palomiehinä, sillä heidän ansiosta ensivasteinen pelastusyksikkö kykenee

OLLI HÄKÄMIES

Ensihoidon tulevaisuus askarruttaa


ENSIHOITO

45

Ambulansseja valmiudessa Helsingin pelastuslaitoksen Kallion keskuspelastusasemalla.

vaativaan ensihoitoon. Aalto kertoi, että henkilöstön edunvalvojat tulevat käymään keskusteluja Uudenmaan pelastusjohtajien ja vastuulääkäreiden kanssa, jotta saataisiin vastauksia auki oleviin kysymyksiin.

Lainsäädännöllinen pohja luodaan nyt Sote- ja maakuntauudistus on isoin reformi yli 100 vuoteen, mitä Suomessa on tehty. Sisäministeriön erityisasiantuntija Jouni Pousi kertoi, että parhaillaan luodaan suuret linjaukset, jonka jälkeen tehdään tarkennuksia. Yksityiskohtaisiin kysymyksiin ei ole vielä olemassa vastauksia, sillä tällä hetkellä on vasta rakentunut päälinjat: lainsäädännöllinen pohja ja periaatepäätökset. Juuri nyt tehdään lainsäädäntötyötä ja tavoitteena on saada tämän vuoden loppuun mennessä säädettyä niin maakuntia, sotea kuin pelastuslaitoksiakin koskevat uudet lait ja asetukset. Tämän vuoden aikana myös maakuntien väliaikaishallinnot

ryhtyvät käynnistämään maakuntien toimintaa. Tammikuussa 2018 käydään ensimmäiset maakuntavaalit presidentinvaalien yhteydessä ja maakunnat aloittavat toimintansa 1.1.2019, jolloin myös pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen siirtyy maakunnille. – Haluan korostaa, että tammikuussa 2019 työ vasta alkaa. Nyt luodaan lainsäädännölliset pohjat ja periaatepäätökset. Älkää missään nimessä odottako, että 2019 olisi valmista. Kehittämistä ja suunnittelua riittää vielä seuraavat 10—20 vuotta, Pousi korosti. Sote-uudistuksessa ensihoidon järjestämisvastuu ollaan siirtämässä maakunnille. Sosiaali- ja terveysministeriön esityksessä terveydenhuoltolaiksi ensihoitopalvelun tuottaisivat maakuntien liikelaitokset (sote ja pelastustoimi) niiden henkilöstöllä ja kalustolla. Pousin mukaan mitään takeita ei voi kuitenkaan antaa, että pelastustoimi tulee tarjoamaan ensihoitoa myös tulevaisuudessa. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


46

ENSIHOITO

Seminaarin järjestelyistä vastannut Jari Aalto korosti, että hoitotasoiset ensihoitaja-palomiehet haluavat säilyttää kaksoisroolinsa jatkossakin.

Uudessa ensihoitoasetuksessa määritellään ensihoitopalvelu päivystysluontoiseksi tapahtumaksi, kertoi erityisasiantuntija Jouni Pousi.

– Loppupeleissä kysymys on kustannustehokkuudesta. Pystyykö palveluntuottaja tarjoamaan kustannustehokkaasti sekä valmiuden ylläpidon että tehtävien hoidon. Yksityisille yrityksille varautumisen tuottaminen on kallista, mutta kykenevätkö pelastuslaitokset markkinoimaan riittävästi omaa valmiuttaan, Pousi totesi.

Muuttuva näkökulma on myös se, mitä ensihoitopalveluihin kuuluu. Tulevan asetuksen mukaan ensihoitoa ovat ainoastaan kiireellisyysluokitukseltaan A:sta D:hen tarkoitetut ensihoidon palvelutehtävät. Se on vielä kysymysmerkki voiko ensihoidon

Palvelujen tarve ei vähene Sote-uudistuksen yhteydessä on menossa päivystyksen ja erikoissairaanhoidon rakenneuudistus. Myös siinä on lainsäädäntötyö käynnissä. Uudistuksen tavoitteena on varmistaa palvelujen yhdenvertainen saatavuus, riittävä osaaminen hoitavassa yksikössä ja asiakas- ja potilasturvallisuus sekä hillitä kustannusten kasvua. Tavoitteena on, että ihmiset pääsevät nykyistä helpommin kiireelliseen hoitoon. Kiireellistä vastaanottotoimintaa järjestetään arki-iltaisin ja viikonloppuisin päiväsaikaan terveyskeskusten toimipisteissä. Tarkoituksena on, että ensihoito ja päivystys muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Pousi totesi, että ensihoidon lähipalvelujen tarve ei tule vähentymään. Se, mikä tulee muuttumaan, on minkälaisia riski- ja alueperustaisuudesta kumpuavia palveluja tulee jatkossa olemaan. Helsingissä ja Muoniossa ei ole tulevaisuudessa samannäköisiä palveluja.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Ensihoidosta rajataan pois kotihoitopalvelut Uudessa ensihoitoasetuksessa tullaan linjaamaan ensihoidon tehtäviä niin, ettei niihin kuulu kotiin vietäviä hoitopalveluita. Ne ovat jatkossa kilpailutettavaa toimintaa. Ensihoidon tehtäviin tulee kuulumaan kaikki päivystysluontoiset tapahtumat, jotka tapahtuvat ensihoidon kenttäjohtajan määräyksestä tai hätäkeskuksen hälyttämänä. Jatkossa ei enää puhuta kiireellisestä tai kiireettömästä ensihoitopalvelusta, vaan ensihoitopalvelujen A–D-tehtävistä. Hallituksen esitys ensihoitoasetuksesta on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä.


ENSIHOITO

tehtäviä tuottaa monituottajamallin mukaisesti niin, että yhdeltä palveluntuottajalta ostetaan esimerkiksi A:sta C:hen ja toiselta D-tehtävät. Sisäministeriön erityisasiantuntija Jouni Pousin lisäksi seminaarissa luennoivat johtajalääkäri Mia Laiho, joka kertoi päivystyksellisestä hoitoonohjauksesta Uudellamaalla, sekä asiantuntija Ari Alanen Keravan hätäkeskuksen ajankohtaisista asioista. Palomiesliiton järjestön johtaja Kim Nikula piti puheenvuoron sosiaali- ja terveysministeriön luonnoksista ensihoitoasetukseksi ja terveydenhuoltolain ensihoitoa koskeviksi muutoksiksi ja SPALin niistä antamista lausunnoista. Luonnoksista ja liiton lausunnosta kerrotaan tämän lehden sivuilla 8—9. n Teksti ja kuvat s. 46—48 TUIJA TERVO Kuva s. 47 OLLI HÄKÄMIES

Ajankohtaisin tieto sote- ja maakuntauudistuksen etenemisestä osoitteessa www.alueuudistus.fi

Päivystyksellistä hoitoonohjausta kehitetään PÄIVYSTYKSELLISEN hoitoonohjauksen tilanne Uudellamaalla on hyvin kirjava. Maakunnassa on monenlaisia paikallisia palveluita sekä useita erilaisia päivystysnumeroita. Niiden yhtenäistäminen olisi järkevää, sanoi Helsingin sosiaali- ja terveysviraston johtajalääkäri Mia Laiho ensihoitoseminaarissa. Tällä hetkellä potilas ei välttämättä tiedä, mihin ottaa yhteyttä. Asuinkunnasta riippuu, minkälaisia palveluja hän saa. Kotihoidossa ja palvelutaloissa hoitohenkilökunta ei tiedä, mihin potilas pitäisi lähettää. Akuutissa tilanteessa ei osata toimia, koska koulutus ei anna edellytyksiä arvion tekoon. Hätäkeskukseen tulee sinne kuulumattomia puheluita, joista 30 prosenttia olisi hoidettavissa terveysneuvonnalla. Uudellamaalla on perustettu Päivystyksellinen hoitoonohjaus -työryhmä, Contact centre, joka työstää maakunnan tasoista palvelu- ja neuvontanumeroa yhdessä muun muassa hätäkeskuksen ja HUSin kanssa. Perustettava Contact centre pystyy palvelemaan sekä asiakkaita että terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ottavat yhteyttä esimerkiksi palvelutaloista. Palvelulla tavoitellaan selkämpää hoitoonohjausta, resurssien oikea-aikaisempaa hyödyntämistä sekä ylimääräisten potilassiirtojen vähentämistä. Pilottikokeilu alkaa Porvoossa syksyllä.

47

Työvoimapula vaivaa Keravan hätäkeskusta KERAVAN HÄTÄKESKUKSESSA on jatkuvana ongelmana työvoimapula. Tälläkin hetkellä keskuksessa on kymmenen avonaista päivystäjän paikkaa, vaikka vasta vuoden vaihteessa rekrytoitiin kahdeksan uutta työntekijää. Työvoimapula näkyy ennen kaikkea siinä, että päivystäjien henkilökohtainen tehtävämäärä on noussut, eikä työvuorojen aikana ennätetä juurikaan pitää taukoja. Hätäkeskuksen asiantuntijan Ari Alasen mukaan ongelman yksi syy on, että Pelastusopisto tuottaa tällä hetkellä vähemmän päivystäjiä kuin Hätäkeskuslaitoksessa on vuosittainen eläkepoistuma. Lisäksi opistolta valmistuneet eivät ole halukkaita muuttamaan työn perässä. – Pääkaupunkiseudulta Kuopioon opiskelemaan lähteneet palaavat kyllä takaisin ja tulevat meille töihin, mutta valtaosa valmistuneista jonottaa töihin Kuopion hätäkeskukseen, kertoi Alanen Helsingissä järjestetyssä ensihoitoseminaarissa. Työvoimapulan lisäksi Keravalla ajankohtaista on johtokeskuksen perustaminen. Sen henkilökunta on jo valittu, mutta ei julkistettu. Keravan hätäkeskukseen tulee kahdeksan johtokeskuksen päivystäjää ja he aloittavat työnsä uuden Erica-tietojärjestelmän käyttöönoton myötä. Viimeisimmän tiedon mukaan Erica otetaan käyttöön ensi huhtikuussa. Alanen haluaa kumota huhuja, joiden mukaan hätäkeskuspäivystäjien olisi velvollisuus tehdä esimerkiksi seitsemän prosenttia A-tehtäviä tai nostaa D-tehtävä C-tehtäväksi, jos tehtävän hoitamiseen ei löydy tietyssä ajassa ambulanssia. – Hätäkeskuksissa ei missään tapauksessa toimita niin. Jos on jonoa eikä Davea löydy kahteen tuntiin, niin se on jonkun muun ongelma kuin meidän ongelma. Keikka pysyy silloin Davena eikä sitä saa muuttaa, Alanen painotti. Alanen kertoi lisäksi, että eri tehtävien määriä tarkastellaan hätäkeskuksissa vuositasolla. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan A-, B-, C- ja D-tehtävien jakauman pitäisi olla 7 %, 23 %, 35 % ja 35 %. Jos tehtävien prosentuaalinen osuus vuositasolla poikkeaa näistä, tutkitaan mistä se johtuu. Mitään ohjeistusta ei ole siitä, että lukemiin olisi päästävä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


48

ENSIHOITO

Tunnista, ennakoi ja vältä väkivalta Väkivallan uhka varjostaa ensihoidon ammattilaisten työtä. Vaaratilanteiden varalta halutaan entistä parempaa koulutusta — sekä tutkinto-opetukseen että työpaikoille.

E

nsihoidon henkilöstöön kohdistuva väkivallan uhka nousi jälleen esille, kun Suomen Ensihoitoalan Liiton vuosikokous huhtikuussa julkaisi kannanoton työturvallisuuskoulutuksen lisäämisen puolesta. Vuosikokouksen julkilausumassa vaadittiin koulutusta uhka- ja vaaratilanteiden tunnistamisesta ja välttämisestä. Nykyisentasoista koulutusta pidetään riittämättömänä. Työturvallisuuskoulutuksista on tehtävä kiinteä osa alan turvallisuuskulttuuria, johon panostetaan säännöllisesti, niin ajallisesti kuin taloudellisesti. Uhkatilanteiden varalta on laadittava riittävä ohjeistus ja hankittava suojavälineet. Koulutusta halutaan yhteistyössä poliisin kanssa, mutta niin, että en-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

sihoidon näkökulma ja toimintamallit huomioidaan. Väkivaltatilanteissa on muistettava, että ensihoitohenkilöstö toimii tilanteessa auttajana, ei järjestyksenvalvojana. Lisäksi julkilausumassa muistutetaan, että väkivallasta on aina tehtävä rikosilmoitus sekä kiinnitettävä huomiota tilanteiden jälkihoitoon. Ensihoitohenkilöstölle on koulutettava uhka- ja vaaratilanteiden lukutaitoa, tilanteiden tunnistamista, niihin

reagoimista sekä tärkeimpänä keinoja niiden välttämiseksi. Koulutuksen lisäksi ensihoitopalveluntuottajien on huolehdittava riittävien ohjeistuksien laatimisesta ja suojavälineiden hankkimisesta uhkatilanteiden varalle. – Ensihoitajien työturvallisuudesta on puhuttu paljon, vuosien ajan, mutta


ENSIHOITO

49

PIIRROS: ISTOCKPHOTO/MAIN_SAIL

Parisataa tapausta vuodessa nyt toivomme, että siirrytään puheista tekoihin ja panostetaan ensihoidon laadukkaaseen turvallisuuskoulutukseen, sanoo pirkanmaalainen ensihoitaja Sanna Kauppinen, SEHL:n hallituksen jäsen. Kyse voi olla siitä, että vaikka väkivallan uhkan nollatoleranssi hyväksytään, turvallisuus ei ole juurtunut työpaikkojen kulttuureihin. – Jos itselle ei olisikaan koskaan sattunut minkäänlaisia uhkatilanteita, ei se anna oikeutta vähätellä asiaa. Monelle kollegalle on sattunut, yhä useammin. Yhteinen lähtökohta pitää olla, että kun töihin lähdetään terveenä, niin myös kotiin palataan terveenä. Kauppinen sanoo kokevansa, että niin ensihoitajia kuin palomiehiäkin edelleen arvostetaan yhteiskunnassa. – Sellaista vahvaa kunnioitusta, joka samalla toi koskemattomuuden suojan, ei vain enää ole. Emme voi enää ajatella, että olen auttaja – kukaan ei minua halua satuttaa.

Palopäällystöliitto on valmistellut pelastuksen ja ensihoidon työpaikoille väkivalta- ja uhkatilanteiden koulutuspaketin, jossa kouluttajilla on työtausta pelastus- ja ensihoitoalan tehtävissä. Kauppisen mielestä on hyvä, että kurssitarjontaa on, mutta työnantajilla tulee olla kriittisyyttä erotella laadukas koulutus huonojen joukosta: – On odotettavissa, että kursseja aletaan jatkossa tarjota yhä enemmän. Silloin pitää tarkasti katsoa, mikä on opetuksen sisältö. Tähän voitaisiin valmistella valtakunnallinen malli: mitä turvallisuuskoulutuksessa pitää olla.

Tutkinnoista lähtien

Työpaikkakoulutuksen lisäksi työturvallisuus tulisi huomioida jo tutkintokoulutuksessa. – Oma ammatti-identiteetti alkaa muodostua opintojen aikana. Turvallisuuteen liittyvät toimintamallit kehittyvät siinä missä muutkin taidot, sekä opinnoissa että työelämässä. Siksi asia pitää olla esillä sekä oppilaitoksissa että täydennyskoulutuksessa. n

Julkilausumassa korostetaan, että uhkatilannekoulutuksessa tulee huomioida juuri ensihoidon näkökulma ja toimintamallit. Ensihoitaja Sanna Kauppisen mielestä on selvää, että kouluttavalla henkilöllä tulee olla työkokemusta ensihoidosta. – Aivan samoin kuin defusingissa, turvallisuuskoulutusta ei voi tehokkaasti antaa ensihoidon henkilöstölle, jos ei itse tiedä miten ensihoidossa ja ambulanssissa toimitaan.

Sellaista vahvaa kunnioitusta, joka samalla toi koskemattomuuden suojan, ei vain enää ole.

Lisää aiheesta seuraavalla aukeamalla.

PELASTUSLAITOSTEN ensihoitotehtävissä sattuu vuosittain parisensataa uhka- ja väkivaltatilannetta. Todellisuus voi olla vielä jotain muuta, sillä useiden satojen tapahtumien epäillään jäävän kirjaamatta. Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto on kerännyt uhka- ja väkivaltatilanteista tietoa vuodesta 2014 alkaen. Tilastoissa on mukana 14 pelastuslaitosta ja Etelä-Karjalan sote-piiri Eksote. Vuodelta 2016 tilastoitiin 203 uhkaja väkivaltatilannetta. Edeltäneiden vuosien luvut olivat 210 ja 153. – Nämä luvut ovat ainoastaan jäävuoren huippu, sanoo tilastoja kerännyt ensihoitopäällikkö Jorma Kuikka ItäUudenmaan pelastuslaitokselta. – Organisaatioilla ja varsinkin keskuskunnilla on erilaiset mallit tapahtumien kirjaamiseen. Työntekijä voi joutua täyttämään uhkatilanteesta useamman eri lomakkeen ja se koetaan hankalaksi. Tarvittaisiin yhdenmukainen ja yksinkertainen käyttäjäystävällinen tilastointijärjestelmä, joka tuottaisi tarvittavat tiedot kaikille eri osapuolille kuten lähiesimiehelle, työnantajalle ja työsuojeluorganisaatiolle, Kuikka sanoo. – Lisäksi valitettavasti liian moni hyväksyy uhka- ja väkivaltatilanteet osaksi ensihoitajan työtä. Tilastoidut tilanteet ovat yleisimmin suusanallisia tai lievään väkivaltaan johtavia. Ne ovat kohdistuneet ensihoitajan ohella hoitovälineisiin tai ambulanssiin. Vakavia fyysisiä vammoja on kirjattu muutamia vuodessa. Tyypillinen väkivaltainen tai sillä uhkaava henkilö on päihtynyt noin 40-vuotias mies tai nainen. Tapahtumapaikka on yleisimmin yksityisasunto tai ambulanssi.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


50

ENSIHOITO

SASU MÄKINEN

Poliisi turvaamassa ensihoitotehtävää. – Väkivaltatilanteissa on aina muistettava, että ensihoitohenkilöstö toimii tilanteessa auttajana, ei järjestyksenvalvojana, Suomen Ensihoitoalan Liiton julkilausumassa huomautetaan.

Turvallisuus on osa tutkintoa SUOMESSA on kahdeksan ammattikorkeakoulua, joissa voi suorittaa ensihoitaja (AMK) -tutkinnon. Oppilaitoksilla on yhteistyöverkosto, jonka puitteissa ne säännöllisesti keskustelevat koulutuksen kehittämisestä sekä sopivat muun muassa kansallisista teoriatenteistä ja valmistuvien ensihoitajien arvioinnista. Uhkatilannekoulutuksesta ammattikorkeakoulut eivät ole tehneet valtakunnallista linjausta, vaan jokainen oppilaitos on toteuttanut turvallisuuskoulutusta omista lähtökohdistaan. – Kaikissa kouluissa uhkatilanteissa toimiminen, poliisin kanssa toimiminen ja kohteen turvallisuuden varmis-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

taminen on osa opetusta. Miten opetus toteutetaan ja kuinka paljon siihen käytetään tunteja, riippuu oppilaitoksen omista resursseista, kertoo amk-verkoston yhteyshenkilö, Arcadan ensihoidon lehtori Patrik Nyström. Nyström muistuttaa turvallisuuden olevan yksi monista asioista, joita koulutuksessa haluttaisiin huomioida entistä paremmin. Tunteja ei kuitenkaan ole määrättömästi käytettävissä. – Ei voida edes yksiselitteisesti sanoa, mikä määrä uhkatilannekoulutusta olisi riittävä ensihoitajalle. Täytyy myös huomioida, että osaaminen on kombinaatio, joka muodostuu opinnoista, työharjoittelusta sekä lopulta

työpaikan kulttuurista. Oppilaitokset voivat opettaa, mutta jos työpaikalla on turvallisuuden suhteen vähättelevä asenne, kokonaisuus ei toimi.

Harjoituksia poliisin kanssa Pelastusopiston pelastajakursseilla ensihoidon uhkatilanteita harjoitellaan yhdessä poliisin kanssa. Koulutus alkaa poliisin pitämällä kuuden tunnin teorialuennolla, jonka jälkeen 15 opiskelijaa kerrallaan osallistuu harjoituspäivään Korvaharjussa. – Harjoitusalueelle luodaan erilaisia todellisiin tilanteisiin pohjautuvia ensihoidon skenaarioita. Päivä on samalla


ENSIHOITO

51

"Tarvitaan koulutusta, ei vain hyvää tuuria" TYÖTURVALLISUUSLAIN mukaan työssä,

Havainto siitä, että työturvallisuuteen liittyvien

johon liittyy ilmeinen väkivallan uhka, on työolosuhteet järjestettävä siten, että uhka- ja väkivaltatilanteet ehkäistään mahdollisuuksien mukaan ennakolta. Työnantajan on laadittava menettelytapaohjeet, joilla työntekijän turvallisuus varmistetaan. Laki määrää työnantajan antamaan työtekijälle perehdytystä, opastusta ja ohjausta turvallisuutta tai terveyttä uhkaavan vaaran välttämiseksi.

ohjeiden pitää olla tarkkoja ja työntekijätasolle ulottuvia, on äärimmäisen tärkeä, sanoo Palomiesliiton järjestön johtaja Kim Nikula. Työnantajan lakisääteinen velvollisuus on suojella työntekijöitä riskeiltä — liittyivät ne sitten uhkatilanteisiin tai vaikka vaarallisille aineille altistumiseen. Jos riskejä ei pystytä täysin sulkemaan pois, tulee huolehtia siitä, että työntekijällä on riskien kannalta parhaat työvälineet ja suojaimet sekä koulutus. – Usein sanotaan, että "nämä ovat pelkkiä ohjeita, ei näitä tarvitse noudattaa". Kylmä tosiasia on, että jos vahinko sattuu, prosessi etenee niin että nimenomaan ohjeistus ja sen noudattaminen käydään läpi. Konsernitason yleinen työsuojeluohjelma ei todellakaan ole riittävä, vaan riskit pitää kartoittaa työyksikkökohtaisesti, tarvittaessa työntekijäkohtaisesti. Vaatimus uhkatilannekoulutuksen lisäämisestä on Nikulan mielestä perusteltu. – Koulutusta tarvitaan jo ihan siksi, että ymmärrettäisiin millaiset vastuut työturvallisuudesta on sekä työnantajalla että työntekijällä. Pelkkä hyvään tuuriin luottaminen eri riitä. Työturvallisuus on yhteinen savotta, johon pitää satsata aikaa ja resurssia.

Velvoitteet tulivat konkreettisesti esille Turussa, jossa kaupunginsairaalan hoitaja sai vakavia vammoja potilaan pahoinpideltyä häntä. Jälkipyykin yhteydessä Lounais-Suomen aluehallintovirasto antoi raskaat moitteet terveydenhuollon työnantajille: Avin mukaan ne laiminlyövät lainmukaista velvollisuuttaan suojella työntekijöitään väkivallalta. Työntekijöiden kouluttaminen uhka- ja väkivaltatilanteiden hallintaan on pintapuolista ja riittämätöntä. – Menettelytapaohjeet ovat usein koko ison organisaation tasoisia, eikä niitä ole sovellettu siihen yksikköön sopiviksi, jossa henkilöt työskentelevät, Avin työsuojelutarkastaja totesi Turun Sanomissa. Turun tapauksessa kävi lopulta niin, että kolmea hoitajan esimiestä epäiltiin työturvallisuusrikoksesta.

koulutustilaisuus poliisillekin: mukana on työvuorossa oleva partio ja sillä oma kouluttaja. Yhteistyö poliisin kanssa toimii hyvin ja luotan, että harjoituksissa tulee esille oppilaidemme kannalta tärkeitä asioita. Pelastajakurssilaiset luonnollisesti pitävät tämän tyylisistä käytännön harjoituksista, opettaja Mauri Kurvinen Pelastusopiston ensihoitotiimistä kertoo. Varsinaisten poliisipäivien lisäksi uhkatilanteisiin varautuminen huomioidaan Kurvisen mukaan ensihoidon luennoilla alusta asti. – Se lähtee heti potilaan kohtaamisesta, huomioista jotka liittyvät tähän tilanteeseen.

Kurvisen mielestä keskustelu uhkatilanteista on tarpeellista, vaikkakin mistään yllättävästä uudesta asiasta ei olekaan kyse. – Pieni rutiini on hyvä pitää muistissa jokaisella tehtävällä, ei vain varoosoitteissa. Väistetään ajoissa ja annetaan poliisin huolehtia kohteen turvallisuudesta. Rutiini tarkoittaa hyvin yksinkertaistettuna ennakoivaa liikkumista, ympäristön havainnointia, Virve-liikenteen seuraamista, kommunikaatiota työparin kanssa ja poistumisreitin varmistamista. Tilanne asiakkaan kanssa pidetään omassa hallinnassa puheella ja kuuntelulla.

Ensihoitajalle keikka voi olla rutiinitehtävä, mutta potilaalle se voikin olla ensimmäinen kokemus ensihoidosta. – On todella tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten potilaalle puhutaan ja miten ensihoitajat keskenään puhuvat, Kurvinen sanoo. n

Lue verkkolehdestä Ammattilainen.fi: Ensihoidon turvallisuuskulttuuria tutkittiin

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


52

LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS

Vuoden Palomiesurheilijan 2016 kiertopalkinto luovutettiin Joonas Mäkipellolle 112-numeropäivän tapahtumassa Espoon Sellossa. Tunnustusta vastaanottamassa oli myös valmentaja Jari Saario.

Joonas Mäkipelto on vuoden palomiesurheilija – Nälkää uusiin ennätyskoitoksiin on, mutta vielä on liian aikaista sanoa, pystynkö enää pitkiin yrityksiin, sanoo leuanvedon ihmemies Joonas Mäkipelto.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

L

euanvedon ME-ennätysten haltijan, palomies Joonas Mäkipellon menestys on huomattu myös palomiesurheilun piirissä. Helmikuussa Suomen Palohenkilöstön Urheiluliitto SOPU nimesi Mäkipellon Vuoden palomiesurheilijaksi 2016 eli Alpo Kinnusen muistopalkinnon saajaksi. Leuanvetotempausten huimien tulosten lisäksi SOPUn mukaan valintaan vaikutti se, että Mäkipelto


53

on yrityksillään saanut runsaasti myönteistä mediajulkisuutta palomiesurheilulle ja pelastusalalle. Mäkipellon palomiesammatti ja työskentely Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on tullut säännöllisesti suuren yleisön tietoisuuteen median kautta. Mäkipelto toteutti viime vuonna yhdessä valmentajansa palomies Jari Saarion kanssa kolme vastaotteella suoritetun leuanvedon ennätyskoetta, joista huipentumana oli lokakuussa Kampin ostoskeskuksessa tehty 12 tunnin maailmanennätys. Kaikki tempaukset huomioitiin hyvin julkisuudessa — erityisesti Kampin ennätyskoe näkyi valtakunnan päämedioissa. Mahdollisimman laaja julkisuus on Mäkipellon mukaan ollut tietoinen harkinta. – Voinhan vetää leukoja kuntosalillakin, mutta ei sinne kovin moni tulisi katsomaan. Guinnessin maailmanennätyksen valvojan saaminen Suomeen maksaa toistakymmentä tuhatta euroa, jolloin yleisötapahtuma, jossa sponsorit saavat hyvää näkyvyyttä nettistriimauksen kautta, on oikeastaan ainoa vaihtoehto. – Tietysti iso yleisötapahtuma on itsellenikin viihdyttävämpi. Musiikista ja yleisön kannustuksesta saan lisää virtaa. Vuoden palomiesurheilijan tunnustusta Mäkipelto pitää hienona kunnianosoituksena. – Pelastusalalla on paljon urheilijoita, jotka ovat saavuttaneet MM- ja SM-mestaruuksia monissa eri lajeissa. Tietysti tuntuu hyvältä, että nyt huomio sattui juuri meikäläiseen. Olen myös iloinen että saatiin palkinto ensimmäistä kertaa takaisin tänne mistä se on lähtenytkin. Olen todella otettu siitä. Yksin leuanvetotempauksia ei järjestetä, Mäkipelto korostaa. Palomieskollega Jari Saario toimii valmentajana ja tapahtumajärjestäjänä, Guinnessin kontakteista vastaa veli Jani Mäkipelto. – Saario on tehnyt tapahtumien eteen niin paljon työtä, että sitä ei voi uskoa todeksi. Eihän minulle jää muuta tehtävää kuin vetää leukoja! Sehän on pienin homma, kun ajattelee että tapahtumaa valmistellaan kuukausien ajan. Polte uusiin ennätysyrityksiin on jäänyt, vaikka jokainen tempaus on rikkonut kämmeniä, hauiksia ja olkapäitä. – En itse ole tyytyväinen mihinkään suoritukseen, koska ne kaikki ovat jääneet kesken loukkaantumisien takia. Ovathan tulokset hyviä, mutta ne eivät vain riitä minulle. Haluaisin vielä näyttää, miten kovaan tulokseen yletän, kun pääsen vetämään koko

ESITTELYSSÄ: Joonas Mäkipelto 29-VUOTIAS, syntyisin Keuruulta. ASUU SALOSSA. Perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi lasta.

PALOMIEHENÄ Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella. Valmistui pelastajakurssilta 2011. Ennen palomiesammattia työskenteli rakennusalalla.

LEUANVEDOSSA hallussa kaksi Guinnessin virallista ennätystä: 5050 leukaa 24 tunnissa (Ideapark, Lempäälä) ja 4040 leukaa 12 tunnissa (Kamppi, Helsinki). Epävirallinen ennätys 1010 leukaa tunnissa (Keuruu).

KILPAURHEILUTAUSTAA 20 vuotta. Päälajina aikaisemmin hiihto, jossa SM-kisoissa oli muutaman kerran kymmenen parhaan sakissa. Mitalipaikat olivat lähimpänä sprinttihiihdossa.

ajan täysipainoisesti. Tuleeko siihen koskaan enää tilaisuutta, sitä en vielä tiedä. Voi olla, että seuraavaksi kokeilen jotain muuta urheilulajia. Todennäköisesti pitkät suoritukset ovat toistaiseksi jäähyllä. 12 ja 24 tunnin tempaukset ovat fyysisesti äärimmäisiä. Moni Mäkipeltoa seurannut varmasti miettii, onko näin äärimmäisessä leuanvedossa mitään järkeä? – Se ei todellakaan ole sen arvoista, että väkisin hajottaisin paikat. Sinä aamuna, kun ennätysyritys alkaa, ei terveydellä enää ole merkitystä. Peruminen on myöhäistä. Silloin vain vedetään, lähteköön vaikka molempi olkapää. Otan tangosta kiinni ja nousen. En katso kelloa, en laske leukoja. En vaan pysty lopettamaan vetämistä ennen kuin leuka ei tosiaan enää nouse tangon yli. Mäkipelto sanoo, etteivät olkapäät juuri nyt kestäisi ennätyskokeiden harjoittelujaksojakaan. – Kampissa saamani vammat eivät vaikuta elämääni, olen hyvässä kunnossa. Harjoittelussa pitää olla tarkkana, etten vedä usean päivän putkea olkapäitä rasittavia harjoituksia. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


54

Tuetaan, Pelastustoimen ja ensihoidon henkilöstön työurat pitenevät — ja työkykyä ylläpitäviä toimia tarvitaan. Oulu—Koillismaan pelastuslaitoksella fyysisen toimintakyvyn kokonaisuudesta vastaa liikuntasuunnittelija Tiina Kukonlehto.

Aloitin työn pelastuslaitoksella viime elokuussa. Liikuntasuunnittelija oli aivan uusi vakanssi. – Tittelissä "suunnittelija" on oikein sopiva sana, sillä alkuvaiheessa ovat korostuneet juuri erilaiset suunnittelutehtävät. Vähitellen pääsen entistä enemmän myös kentälle palomiesten ja ensihoitajien pariin, mitä henkilöstö varmasti odottaakin. – Ennen minua liikunta-asioita ajoi pitkään eteenpäin apulaispalopäällikkö Petri Tuomi. Oulu– Koillismaalla on pitkä historia henkilöstön työkyvyn edistämisestä ja tukemisesta. Pete on edelleen tukena työssäni ja häneltä olen saanut hyviä neuvoja. Täytyy myöntää, että palokunnan puolisotilaallisuus ja komentoketjut hieman yllättivät aluksi!

Positiivisesti on nähty se, että pelastuslaitos palkkaa suunnittelijan edistämään ja kehittämään liikuntaa. — Tyylini ei ole se, että salilla huutaisin ja pomottaisin. Ajattelen asian niin, että liikuntasuunnittelija työskentelee tukipalveluissa ja sen mukaisesti työ on tuen tarjoamista, ei pakottamista.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


55

ei pakoteta – Tehtäväkenttään kuuluu palopuoli, ensihoito sekä päivähenkilöstö — kaikkiaan noin 450 henkilöä. Jokaisen työntekijän henkilökohtainen personal trainer en millään ennättäisi olla, vaan täytyy valita sellaiset työtavat, jotka ovat koko laitoksen ja henkilöstön kannalta toimivimmat. Omaa luovuutta voi hyödyntää, mutta usein joudun esimerkiksi miettimään, miten joku idea voidaan toteuttaa tasavertaisesti koko pelastuslaitoksen alueella. – Aivan ensimmäisten tehtävien joukossa päivitin viime syksynä pelastuslaitoksen kaikkien 17 kuntosalin välineistöä. Teimme mittavat hankinnat pienvälineistöön ja kehonhuoltoon. Seuraavien parin vuoden aikana on järeämpien kuntosalilaitteiden täydennyshankintojen vuoro.

Toteutan pelastuslaitoksella Oulun kaupungin varhaisen tuen mallia. Olen tukena henkilöille, joilla on kuntoutumisen tarve. — Jollekin varhainen tuki tarkoittaa liikkuvuuden parantamista, toiselle painonpudotusta, kolmannelle lihaskuntoa tai kestävyyttä ja neljännelle säännöllistä kuulumisten kyselyä. Ohjaus lähtee aina henkilökohtaisista tarpeista ja tukea annetaan ainoastaan, jos työntekijä itse sitä haluaa ottaa vastaan. — Palopuolella vastaan siitä, että FireFit-, lihaskunto- ja Oulurata-testaukset toimivat ja yhtenäistyvät koko laitoksen alueella. Teen testaajille materiaalia ja huolehdin FireFit-täydennyskoulutuksista. Meillä on tällä hetkellä 16 FireFit-testaajaa ja syksyllä koulutetaan kolme lisää. — Olemme mukana Työterveyslaitoksen Kroppa ja nuppi -hankkeessa, jossa muun muassa tutkitaan ensihoitajien työn fyysistä kuormittavuutta. Haimme 15 ensihoitajan ryhmän, joka osallistuu maksimaalisen hapenoton mittaukseen ja kenttätestiin, jossa mitataan työn aikaista kuormitusta.

Liikunnan ammattilaiset ovat pelastuslaitoksissa kohtalaisen tuore juttu. – Palomiehet ovat työssään yhä pitempään, joten toimintakyvyn tukemista tarvitaan tulevaisuudessa ehdottomasti. Muutamassa laitoksessa, kuten Keski-Uudellamaalla ja Helsingissä, liikunnanohjaajia on ollut jo pitkään. Viime aikoina meitä on tullut myös muutamaan muuhun laitokseen tehtävänimikkeiden hieman vaihdellen. Minulla on taustalla liikunnanohjaajan (AMK) sekä terveystieteiden maisterin koulutus ja se on tuntunut hyvältä yhdistelmältä. Hyötyä on myös kymmenen vuoden työkokemuksesta liikunta-alalta.

Palomiehen ammattiin on fyysiset vaatimukset ja opiskelemaan hakeutuu liikunnallisia ihmisiä. — Keskimäärin palomiehet ovat peruskansalaisia paremmassa kunnossa. Osa on todellisia aktiiviliikkujia ja suurimmalla osalla on hyvä peruskunto. Kehityskohteet löytyvät useimmiten liikkuvuuden, kehonhallinnan ja aerobisen kunnon parantamisesta. Savusukellusrajan tuntumassa olevia pyritään tukemaan — taustalla on monia yksilöllisiä tekijöitä, kuten ylipainoa tai loukkaantumisia. – Se että fyysistä toimintakykyä arvioidaan, on oikeasti ammatissa valtava etu. Joskus tokaistaan, että "taasko pitää tehdä testejä talolle". Tietenkin on tärkeää tietää henkilöstön toimintakyky vahvuussuunnittelun näkökulmasta, mutta säännöllisestä testauksesta ja siitä saadusta yksilöllisestä palautteesta hyötyy jokainen palomies, joka haluaa pysyä toimintakykyisenä uransa loppuun saakka. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


56

ETELÄ-SAVO 3.—4.5.

PAIKALLIS KIERROS

MIKKELIN, Savonlinnan ja Pieksämäen paloasemien paikalliskierrostilaisuudet järjestettiin tasan vuosi sen jälkeen, kun Etelä-Savon pelastuslaitoksella siirryttiin kaksivuorotyöhön. Olikin selvää, että juuri työaika oli aihe, josta keskusteltavaa riitti eniten. Palomiesliiton jäsenyhdistykset Etelä-Savossa ovat ihmetelleet niin työaikamuutoksen perusteluja, keinoja kuin ajankohtaakin maakuntauudistuksen kynnyksellä. Liitto on seurannut muutoksen vaiheita sekä antanut tukea jäsenyhdistysten luottamusmiestoimintaan. – Suomessa on 22 pelastuslaitosta, joista 19 ei ole nähnyt syytä lähteä muuttamaan toimivaksi koettua 24 tunnin työaikaa. Nämä työnantajat näkevät, että työaika toimii, järjestön johtaja Kim Nikula totesi. Etelä-Savon työaikamallissa perättäisinä päivinä tehdään ensin kaksi päivävuoroa (kello 8–20), jonka jälkeen on kaksi yövuoroa (20–8). Tämän jälkeen on yksi palautumispäivä ja kolme vapaapäivää. Työaikaa koskevassa julkisessa keskustelussa on palomiesten mukaan ollut selviä virheitä ja ylilyöntejä. Epäillään, että väärien käsitysten levittäminen on ollut tarkoitushakuista. Samaa viestiä Palomiesliitto on saanut muiltakin pelastustoimen alueilta. Nikulan mielestä on todella valitettavaa, jos työnantaja julkisuudessa esittää oman henkilöstönsä negatiivisessa valossa, esimerkiksi arvostelee tekemättömästä työstä tai vääränlaisista asenteista. Tällaisilla toimilla ei mitenkään rakenneta luottamusta tai yhteishenkeä. – Kommenteista suuri yleisö voi herkästi saada käsityksen, että johto ei arvosta työntekijöitä. Sehän olisi poikkeuksellinen asia, kun miettii minkälaista työtä pelastustoimessa tehdään ja mitkä ovat alan omat arvot. Toisaalta voisi kysyä, miten johto on sitten itse onnistunut työssään, jos työntekijöistä löytyy kovasti moitittavaa. Palomiehet toivovat, että pelastusalan ammattilaisten työstä tuotaisiin esiin puhtaasti faktoja: miten hälytys-, koulutus-, huolto- ja valistustehtävät oikeasti työllistävät henkilöstöä. Mikkelin kaupunki on keväällä toteuttanut kaikkien virastojen työhyvinvointikyselyn. Myös pelastuslaitoksen henkilöstö on vastannut kyselyyn, mutta paikalliskierroksen aikaan tuloksia ei ollut tiedossa. Paikallisten asioiden lisäksi paloasemien tilaisuuksissa Nikula ja SPALin edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola kertoivat ajankohtaiset kuulumiset pelastustoimen uudistuksen suhteen. Samalla kerättiin jäsenten palautetta asioista, joita liiton odotetaan edistävän valtakunnan tasolla. Yksi keskusteluissa toistunut asia liittyi miehistövahvuuteen: vakinaisten palomiesten vuorovahvuuden on oltava riittävä, jotta pelastuslaitos olisi toimintakykyinen, eikä minkäänlaista väliaikaistakaan työturvallisuusriskiä syntyisi. Pasi Jaakkola muistutti, että jos työturvallisuuspoikkeamia on, tilanteita ei tule sivuuttaa, vaan niistä pitää raportoida asianmukaisesti työpaikan työsuojeluohjeistuksen mukaisesti.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


57

Paikalliskierros käynnistyi Mikkelistä. Vuosi sitten toteutettu työaikamuutos puhututti erityisesti osallistujia.

6

TYÖAIKAKYSELY PALOMIEHILLE:

”Ei voida hyvin” K Etelä-Savossa on tehty uutta työaikaa puolen vuoden ajan. Kysyimme palomiehiltä, mitä vaikutuksia muutoksella on heidän mielestään ollut.

ysely toteutettiin nettikyselynä, johon kutsuttiin Palomiesliiton jäseniä Mikkelin, Savonlinnan ja Pieksämäen paloasemaryhmistä. Vastauksia tuli yhteensä 45 kappaletta. Kyselylomakkeeseen vastattiin nimettömänä. Ensimmäinen kysymys koski yleistä tyytyväisyyttä työaikaan. Tulos oli yksiselitteinen: Kysymykseen oletko tyytyväinen toukokuussa käyttöön otettuun työaikaan vastasi yksi vastaaja kyllä, loppujen 44:n vastatessa en. Tarkemmin työaikamuutoksen vaikutuksia selvitettiin kuudella avoimella kysymyksellä, jotka liittyivät yleiseen työhyvinvointiin, työmotivaatioon, työturvallisuuteen, fyysisen kunnon ylläpitämiseen, työmatkakustannuksiin sekä vapaa-aikaan ja perheelämään. Näiden lisäksi kysyttiin työpaikan vaihtamisajatuksia. Seuraavassa on yhteenvetoa palomiesten vastuksista sekä kursiivilla suoria lainauksia vastauksista. Moni vastaus oli pitkä sekä selvästi harkittu ja punnittu — tähän niistä on saatu mahtumaan vain osa.

YLEINEN TYÖHYVINVOINTI Kaikki vastanneet palomiehet kokevat työilmapiirin huonontuneen työaikamuutoksen jälkeen. Hyvä yhteishenki on laskenut ja työkaverit vaikuttavat entistä väsyneemmiltä. Osa palomiehistä luettelee myös syitä koetulle työhyvinvoinnin laskulle: pettymys työaikamuutoksen toteuttamiseen ja sen perusteluihin, yhteistyön puute henkilöstön ja johdon välillä, jyräämisen ja sanelupolitiikan tunne.

Töissä ei voida hyvin. Jaksaminen ja yleinen viihtyisyys töissä on pudonnut rajusti. Sairastelu on lisääntynyt. Työtä ei koeta enää niin tärkeäksi ja arvokkaaksi. Ei voida puhua työhyvinvoinnista, vaan työpahoinvoinnista. Töissä hyvää vain itse operatiivinen työ ja työkaverit. Töihin on aika raskas tulla. Työasiat pyörivät nykyään vapaallakin mielessä. Ennen oli mukava tulla töihin ja joskus lomalta jopa odotti pääsevänsä asemalle, mutta nykyisin on kiire vain pois sieltä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Palomiesliiton johtaja Kim Nikula kirjasi liitolle annettua palautetta tarkasti ylös. Kolmessa tapahtumassa tavoitettiin yhteensä yli 50 pelastuslaitoksen työntekijää.

Mikkelin Vakinaiset Palomiehet ry:n puheenjohtajaksi on keväällä tullut Ville Mäkinen, pitkäaikaisen puheenjohtajan Matti Kaarnan jäätyä pois tehtävästä. Mäkinen työskentelee palomiehenä Mikkelin paloasemalla. Etelä-Savon pelastustoimen alueella toimii myös kaksi muuta SPALin jäsenyhdistystä: Savonlinnan Palomiesyhdistys Spal ry ja Pieksämäen Seudun Palohenkilöstö PSPH ry.

Pelastusalan ammattilainen -lehti kysyi viime marraskuussa eteläsavolaisten palomiesten tuntoja kaksivuorotyöhön siirtymisestä. Juttu on luettavissa näköislehdestä:

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


58

ESPOON PALOHENKILÖSTÖ PJ: Kimmo Lehikoinen 050 587 8478 kimmo.lehikoinen@espoo.fi PLM: Petri Torkkel 043 825 8088 petri.torkkel@espoo.fi LM: Jiri Käppi 044 502 2598 jiri.kappi@espoo.fi JÄS: Roni Myller 040 410 1359 roni.myller@espoo.fi LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPE PJ: Jarmo Soljasalo 043 8824 6586 jarmo.soljasalo@espoo.fi LM: Jarno Lappalainen 040 526 6693 jarno.lappalainen@espoo.fi JÄS: Aija Röynä 043 825 2896 aija.royna@espoo.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TURUN SEUDUN PALOMIEHET PJ: Petteri Broström 040 558 6074 petteri.brostrom@turku.fi LM: Juha Barck 040 705 2327 juha.barck@turku.fi LM: Petteri Broström JÄS: Risto Tsharkov risto.tsharkov@turku.fi KANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Jarkko Savilepo 040 508 9600 jarkko.savilepo@palomiesliitto.fi LM: Tero Hynynen 045 880 9526 tero.hynynen@pelastuslaitos.fi VLM: Joonas Pihlava 040 840 5234 joonas.pihlava@pelastuslaitos.fi JÄS: Jussi Kivelä 040 776 3672 jussi.kivela@pelastuslaitos.fi KESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖ PJ: Jouni Salonen 050 3756 489 jouni.salonen@jkl.fi LM: Jari Niutanen 050 303 2744 jari.niutanen@jkl.fi VLM: Timo Korhonen 0400 648 153 timo.korhonen@palomiesliitto.fi JÄS: Timo Kosunen 040 574 0049 timo.kosunen@jkl.fi

PIRKANMAA

KESKI-UUSIMAA PÄIJÄT-HÄME VARSINAIS-SUOMI

ITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Roger Nybom 040 540 088 roger.nybom@porvoo.fi LM: Henri Forsberg 044 562 2056 henri.forsberg@porvoo.fi VLM: Jussi Koivukangas 040 511 0670 jussi.koivukangas@porvoo.fi JÄS: Matti Rinne 0400 436 097 veli-matti.rinne@porvoo.fi

LAHDEN PALOMIESYHDISTYS PJ: Jouni Kokki 040 596 7212 jouni.kokki@palomiesliitto.fi PLM: Petri Kautto 040 723 0246 petri.kautto@phpela.fi LM: Petri Marjamäki puh. 040 515 4481 petri.marjamaki@phpela.fi LM: Arto Helminen 040 733 0583 arto.helminen@phpela.fi JÄS: Antti Mustonen 044 500 6337 antti.musto@gmail.com

PIRKANMAAN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Panu Mustajärvi 0400 945 255 panu.mustajarvi@tampere.fi LM: Matti Välikoski 0400 480 131 matti.valikoski@tampere.fi VLM: Jari Järvinen 040 541 5575 jari.jarvinen@tampere.fi JÄS: Tommi Ahvenainen 0500 919 111 tommi.ahvenainen@tampere.fi JÄS: Taru Välimaa 040 525 8002 taru.valimaa@tampere.fi TAMPEREEN PALOESIMIEHET PJ: Heikki Kivelä 040 731 4835 heikki.kivela@tampere.fi LM: Jarkko Pietiläinen 040 550 6378 jarkko.pietilainen@tampere.fi JÄS: Heikki Tamminen 050 567 6428 heikki.tamminen@tampere.fi LÄNSI-PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Markku Kukkula 0500 957 214 markku.kukkula@tampere.fi JÄS: Jere Helenius 050 559 3916 jere.helenius@tampere.fi

POHJOIS-SAVO

LÄNSI-UUSIMAA

ITÄ-UUSIMAA

HELSINGIN PALOMESTARIJA PALOESIMIESYHDISTYS PJ: Kari Nurminen 040 334 5961 kari.nurminen@palomiesliitto.fi VPLM: Tommi Sarvikivi 040 5050 801 tommi.sarvikivi@hel.fi JÄS: Juha Laine 040 840 5715 juha.l.laine@hel.fi

KESKI-UUDENMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Janne Nieminen 050 599 4161 janne.nieminen@palomiesliitto.fi LM: Jukka Tuomila 0400 631 824 jukka.tuomila@ku-pelastus.fi LM: Jari Ruuska 044 501 2964 jari.ruuska@ku-pelastus.fi JÄS: Jesse Kokkonen 040 8230 187 jesse.kokkonen@ku-pelastus.fi

KANTA-HÄME

HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Asko Reinikainen 040 334 6857 asko.reinikainen@palomiesliitto.fi PLM: Markus Bjugg 050 331 6278 markus.bjugg@gmail.com LM: Mikko Laine 040 835 0618 mikko.laine@hel.fi JÄS: Stina Hällberg 040 508 1032 stina.hallberg@pp.inet.fi stina.hallberg@hel.fi

KESKI-SUOMI

HELSINKI

PALOMIESLIITON JÄSENYHDISTYKSET

KUOPION PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Roope Mustonen 044 569 0631 roope.mustonen@kuopio.fi LM: Pasi Rissanen 0440 519 291 pasi.rissanen@palomiesliitto.fi VLM: Tomi Puurunen 0440 323 524 tomi.puurunen@kuopio.fi JÄS: Kari-Pekka Mikkonen 044 292 0760 kari-pekka.mikkonen@luukku.com SAVON ENSIHOITAJAT RY PJ: Jere Heiskanen 050 3318 578 jere.heiskanen@kuh.fi LM: Jere Nikkarinen 040 5837 557 jere.nikkarinen@kuh.fi JÄS: Jere Nikkarinen


59

LAPPI

LAPIN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Juha Rantamartti 040 556 6887 juha.rantamartti@lapinpelastuslaitos.fi PLM: Reijo Huhtala 0500 922 281 reijo.huhtala@palomiesliitto.fi VPLM: Sami Viero 044 959 0829 sami.viero@lapinpelastuslaitos.fi LM ensihoito: Miko Määttä 040 540 5062 miko.maatta@lshp.fi VLM ensihoito: Markus Sirkiä 045 872 6979 markus.sirkia@lshp.fi JÄS: Sami Viero

HÄTÄKESKUKSET

POHJANMAA

PORIN PALOHENKILÖSTÖ SPAL PJ: Asko Mansikkamäki 040 520 7491 asko.mansikkamaki@satapelastus.fi LM: Pekka Puisto 040 594 8397 pekka.puisto@palomiesliitto.fi VLM: Jani Hakala 044 544 6686 jani.hakala@satapelastus.fi VLM: Joel Puranen joel.puranen@satapelastus.fi JÄS: Marko Virtanen 0400 528 518 marko.virtanen@satapelastus.fi

ETELÄ-POHJANMAA

SATAKUNTA

SAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Petri Huttunen 050 357 5666 petri.huttunen@espl.fi LM: Timo Suoninen 040 554 3398 timo.suoninen@espl.fi JÄS: Ari Mikkonen 050 572 7334 ari.mikkonen@espl.fi

KESKI-POHJANMAA

MIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHET PJ: Matti Kaarna 050 311 7019 matti.kaarna@espl.fi LM: Vesa Olkkonen 050 569 6630 vesa.olkkonen@espl.fi JÄS: Heli Hyttinen 050 354 5245 heli.hyttinen@espl.fi

SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Tuomas Vaismaa 040 778 1530 tuomas.vaismaa@seinajoki.fi PLM: Mikko Koivuluoma 040 090 3361 mikko.koivuluoma@seinajoki.fi JÄS: Esa Miilumäki 040 551 8101 esa.miilumaki@seinajoki.fi KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Mikael Gebala 0400 580 387 mikael.gebala@gmail.com LM: Mikael Gebala JÄS: Mikael Gebala

JOKILAAKSOT

PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPH PJ: Jorma Tenhunen 040 720 3794 jorma.tenhunen@gmail.com LM: Asko Heimonen 040 533 2111 asko.heimonen@palomiesliitto.fi JÄS: Jukka Ylönen 040 533 2102 jukka.ylonen@espl.fi

VLM = VARALUOTTAMUSMIES JÄS = JÄSENASIOIDEN HOITAJA

VAASAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Juha Pukkinen 044 973 5506 juha.pukkinen@vaasa.fi LM: Hannu Kaatikko 050 583 2221 hannu.kaatikko@palomiesliitto.fi JÄS: Johanna Välirinne 040 546 5007 johanna.valirinne@vaasa.fi

JOKILAAKSOJEN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Jouko Eerola 040 543 2786 jouko.eerola@jokipelastus.fi LM: Tuomo Ylikoski 0400 776 123 tuomo.ylikoski@jokipelastus.fi JÄS: Hannu Rautio 040 511 2469 hannu.rautio@jokipelastus.fi

KERAVA VLM: Tania Villikka tania.villikka@112.fi

KAINUUN PALOMIEHET SPAL -97 PJ: Mikko Tuikka 050 537 1638 mikko.tuikka@kaipe.fi LM: Jorma Halonen 044 358 0835 jorma.halonen@kaipe.fi haloojorma@gmail.com VLM: Esa Moilanen 040 728 3628 moilanen.esa@gmail.com JÄS: Ville Lappalainen 044 357 6454 ville.lappalainen@kaipe.fi

TURKU VLM: Juho Niiles 0400 700 990 juho.niiles@112.fi

OULUN PALOMIESYHDISTYS PJ: Sauli Kippola 041 438 4443 sauli.kippola@gmail.com LM: Petri Rautio 040 723 7677 petri.rautio@palomiesliitto.fi VLM: Pasi Inkeroinen 040 739 4452 pasi.inkeroinen@ouka.fi JÄS: Tomi Leppälä 040 563 2302 tomi.leppala@ouka.fi

OULU LM: Helka Hiltunen 040 540 1456 helka.hiltunen@112.fi

KAINUU

POHJOIS-KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Tarmo Lavikainen 050 496 0698 tarmo.lavikainen@pkpelastuslaitos.fi LM: Jorma Hämäläinen 050 591 3416 jorma.hamalainen@palomiesliitto.fi VLM: Petteri Kohonen 045 317 9113 petteri.kohonen@pkpelastuslaitos.fi JÄS: Juha-Pekka Jolkkonen 044 080 0802 juha-pekka.jolkkonen@pkpelastuslaitos.fi

VPLM = VARAPÄÄLUOTTAMUSMIES LM = LUOTTAMUSMIES

OULU-KOILLISMAA

ETELÄ-SAVO

POHJOIS-KARJALA

PJ = PUHEENJOHTAJA PLM = PÄÄLUOTTAMUSMIES

HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL PJ: Tiina-Riikka Nyman 050 307 2326 tiina-riikka.nyman@palomiesliitto.fi PLM: Arto Pirttimaa 050 409 8502 arto.pirttimaa@112.fi VPLM: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi KERAVA LM: Tiina Kyrö tiina.kyro@112.fi

PORI LM: Anne Reinhardt 050 529 2706 anne.reinhardt@112.fi PORI VLM: Tuula Toivanen tuula.toivanen@112.fi TURKU LM: Arto Väätti 041 519 4100 arto.vaatti@112.fi

VAASA LM: Minna Andrejeff 0400 404 544 andrejeffminna@gmail.com minna.andrejeff@112.fi VAASA VLM: Jenni Vikman 050 466 3236 jenni.vikman@112.fi KUOPIO LM: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi KUOPIO VLM: Sanna Jääskeläinen 045 638 8317, sanna.jaaskelainen@112.fi

OULU VLM: Merja Lehto 0400 828 000 merja.lehto@112.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


Meille on tärkeää, että perheenjäsenet viettävät aikaa

yhdessä.

Tuhannet perheet ovat löytäneet yhdessäolon ja liikunnan riemun perhejaksoillamme. Perheesi voisi olla tänä vuonna yksi heistä. Perheiden 1.askel-hyvinvointijaksojen ohjelmasisältöihin ja ajankohtiin tutustumalla löydät perheellesi mieluisimmat vaihtoehdot.

Tutustu ja hae jaksoille osoitteessa pht.fi

Pelastusalan ammattilainen 3/17  

Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n jäsenlehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you