__MAIN_TEXT__

Page 1

PELASTUSALAN

1

2017

AMMATTILAINEN

Kohta mitataan laatua ja vaikuttavuutta


2

Turvallinen Suomi 28.3.2017 HELSINKI MARINA CONGRESS CENTER KATAJANOKKA ILMOITTAUDU 14.3. MENNESSÄ: toimisto@palomiesliitto.fi

Kahvi – Ilmoittautuminen

10.00

Tervetuloa seminaariin

SISÄMINISTERIÖN TERVEHDYS Paula Risikko, sisäministeri

PELASTUSLAITOKSET MUUTTUVISSA MAAKUNNISSA Kim Nikula, järjestön johtaja, Palomiesliitto

Turvallinen Suomi — Pro Securitate -tunnustuksen luovutus

MIKÄ MUUTTUU JA MIKÄ EI PELASTUSTOIMESSA? Taito Vainio, hankejohtaja, sisäministeriö

PELASTUSTOIMEN MITTARIT Heidi Tiimonen, tutkija, Pelastusopisto 12.00 Lounasbuffet 12.30

HÄTÄKESKUS VIRANOMAISTEN KETJUSSA Marko Nieminen, johtaja, Hätäkeskuslaitos

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS SOPIMUSPALOKUNTIEN KANNALTA Isto Kujala, toiminnanjohtaja, Sopimuspalokuntien liitto

14.00 Kahvi 14.30

PANEELIKESKUSTELU PUOLUEIDEN EDUSTAJILLE Teemoina kuntavaalit, sisäisen turvallisuus, sote, pelastustoimi

16.00 Seminaaripäivällinen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Järjestäjät: Suomen Palomiesliitto SPAL ja Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL. Ohjelman muutokset mahdollisia.

9.30

Tapahtuma on myös ay-koulutustilaisuus: Pelastus- ja hätäkeskusalan opintopäivät.

www.turvallinensuomi.fi

Seminaari on maksuton ja kaikille avoin


3

Hei, me äänestetään! messa Kuuden viikon päästä Suo mitä sitten järjestetään kuntavaalit. Ai ttää pää kin — puolueet ne kuiten ääni tunnu n asioista? Eikä yhden ihmise ? missään? Ei vaan kiinnosta ntauudistus Kannattaa äänestää. Maaku mutta vähentää kuntien tehtäviä, ään Sinun jatkossakin kunnissa käytet ä asiaan. keä tär verorahojasi moneen ä äänestää. Kannattaa myös miettiä, ket valtuustoon Jos omalta työpaikaltasi on späivystäjä ehdolla palomies, hätäkesku hänen tai ensihoitaja, niin tutustu kysy ja jos ja a ast Ha vaaliohjelmaansa. esi oman ään tuntuu hyvältä, niin keskitä e mm ole alan ehdokkaalle. Yhdessä vahvempia. estämällä Ja onhan se niinkin, että ään si vuodeksi! saat taas valitusluvan neljäk aita Kun tapaat toreilla ehdokk uuksi. vaaliteltoissa, älä jää tuppis skusten äke hät en, Kerro pelastustoim se työn ta lais ja ensihoidon työstä. Mil in, hyv on sankareiden arki on. Mikä varmasti mitä pitäisi parantaa. Sinua kuunnellaan.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


4

1 8

22.2.2017

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS: Rakenneuudistus vesittyi

11 TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUKSET:

Neuvottelut alkavat syksyllä

12 PELASTUSTOIMEN UUDISTUS:

Kevääksi eduskuntaan

14 HELSINGIN TYÖAIKA: Vuorokausityö jatkuu

— joustoilla ja kokonaispalkalla

18 INDIKAATTORIT-HANKE:

Tarvitsemme laadun mittareita

22 Jari Mönkkösen arki

muuttui yhdessä sekunnissa

26 ALTISTUMINEN: Koulutuskiertueella

oikaistiin väärät käsitykset

32 Pääseekö palomies

NYT PINNALLA

sankarieläkkeelle?

34 Keski-Suomen toiminta

valmiudesta kanneltiin

Paikallisesti pystytään sopimaan, näytti Helsinki

36 ENSIHOITO: Vuorokausityö

luo työhyvinvointia

Kun rakenteet eivät muutu, säästöä haetaan henkilöstöstä

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN PALOMIESLIITON JÄSEN- JA SIDOSRYHMÄLEHTI. Aikakauslehtien liiton jäsen. Ilmestyy seuraavaksi 12.4.2017 JULKAISIJA: Palomiesliitto SPAL ISSN: 1456-7709 PÄÄTOIMITTAJA: Kim Nikula TOIMITTAJA: Mikko Terävä ILMOITUKSET: ilmoitukset@palomiesliitto.fi, puh. (09) 867 8880 JUTTUVINKIT: mikko.terava@palomiesliitto.fi OSOITTEENMUUTOKSET: toimisto@palomiesliitto.fi. Liiton jäsenten osoitemuutokset välittyvät suoraan Postilta PAINO: Erweko KANSI: Tutkija Heidi Tiimonen Pelastusopistolta. Kuva Timo Hartikainen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Ammattilainen.fi LUE MYÖS VERKKOLEHTI!


5

PÄÄKIRJOITUS

Uudenmaan erityispiirteet

P

elastustoimen uudistaminen (osana sote- ja maakuntauudistusta) ei suju ihan kuin Strömsössä. Alkuperäinen tahtotila rakentaa Suomeen viisi alueellista maakunnallista pelastuslaitosta on edelleen perusteltu ja hyvä vaihtoehto turvata sekä taloudelliset että toiminnalliset resurssit pelastuslaitoksissa. Valitettavasti poliittiset intressit eivät aina huomio pienen toimialan erityistarpeita tai kansalaisten turvallisuutta. Viittä pelastuslaitosta ei tule, vaan poliittisen tahdon mukaisesti uudistus toteutetaan 18 maakuntaorganisaation pohjalta. Sillä ei tunnu olevan merkitystä, että pienimmän ja suurimman pelastuslaitoksen palvelutasoero on toiminnallisesta näkökulmasta jopa kohtuuton. Ei 60 henkilön pelastuslaitos kykene tarjoamaan vastaavaa viranomaispalvelua kuin 1 800 henkilön organisaatio. Huomioiden vielä se, että velvollisuutena on tuottaa samat hallinto- ja palveluprosessit pelastuslaitoksissa. Resursseja tulisi jäädä niin ennaltaehkäisevään, operatiiviseen toimintaan kuin varautumiseenkin. Palvelutasoero on yksinkertaisesti liian suuri pelastuslaitoksissa. Ymmärrän hyvin Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupungin näkökantoja. Ne haluavat säilyttää nykyiset pelastuslaitokset omana

Uudenmaan pelastuslaitoksesta tulisi valtakunnallinen veturi ja suunnannäyttäjä.

toimintanaan jatkossakin. Tämä on perusteltu vaatimus, kun muidenkaan alueiden ei tarvitse yhdistää pelastuslaitoksia, vaikka tarpeet olisivat siellä olleet jopa pakottavat. Helsingin pelastuslaitoksen organisaation henkilöstömäärä on yli kymmenkertainen verrattuna pienimpään pelastuslaitokseen. Puhumattakaan alueiden huoltosuhteesta, asukasmäärästä ja talouden vakaudesta. Eikä pidä unohtaa alueen erityispiirteenä toimivaa laadukasta koulutusjärjestelmää, joka tulee turvata riippumatta isäntämallista.

Toisaalta on hyvä pohtia myös suuruuden ekonomian hyviä puolia. Uudenmaan pelastuslaitoksesta tulisi valtakunnallinen veturi ja suunnannäyttäjä. Pelastuslaitos, jonka henkilöstömäärä edustaa karkeasti arvioiden 33 prosenttia koko valtakunnan henkilöstömäärästä ja joka nielaisee suurimman osan koko pelastustoimen budjetista, lienee ylivertainen toimija alan suuntaviivojen ja toimintamallien kehittämisessä. Uudenmaan pelastuslaitoksen painoarvo ei ole jatkossa pelkästään alueellinen. Siitä tulee valtakunnallinen voimaveturi. On selvää, että moni taho miettii strategista kumppanuutta mahdollisen uuden pelastuslaitoksen kanssa. Myös Palomiesliitolla on tähän jatkossa vahvat intressit. Olipa poliittinen ratkaisu Uudenmaan osalta mikä tahansa, operatiiviset henkilöstöresurssit ja työsuhde-edut on turvattava muutosprosessissa. Lisäksi pitää varmistaa, että ensihoitopalvelut pystytään turvaamaan pelastuslaitoksissa vaihtoehdosta riippumatta. Päätöksentekijöiden on syytä huomioida myös Uudenmaan kaupunkien erityispiirteet ja tarpeet valmistelussa. Kaupungeilla on oikeus tulla kuulluksi.

Kim Nikula järjestön johtaja

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


6

YHTEYSTIEDOT

SPAL

LIITTOHALLITUS 2017—2018

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

PUHEENJOHTAJA

PIRKANMAA

Vernissakatu 6, 01300 Vantaa Toimisto avoinna arkisin klo 9—16

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Sami Ahola puh. 0400 910 556

puh. (09) 867 8880 toimisto@palomiesliitto.fi www.palomiesliitto.fi

VARAPUHEENJOHTAJA

Matti Välikoski puh. 0400 480 131

TOIMISTO

VARAPUHEENJOHTAJA

JÄRJESTÖN JOHTAJA Kim Nikula puh. 040 716 1805 Toiminnan ja toimiston johto, liiton edustus

TYÖMARKKINALAKIMIES Pasi Jaakkola puh. 045 854 1989 Edunvalvonta, koulutus

ASIAMIES Jari Koivuluoma puh. 040 680 2112 Edunvalvonta, koulutus

TIEDOTTAJA Tuija Tervo puh. 045 136 5995

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112

Pasi Rissanen puh. 0440 519 291

KESKI-SUOMI Jouni Salonen puh. 050 375 6489 Timo Korhonen puh. 0400 648 153

JÄSENET JA VARAJÄSENET

ETELÄ-POHJANMAA JA POHJANMAA

HELSINKI

Mikko Koivuluoma puh. 0400 903 361

Markus Bjugg puh. 050 331 6278 Kari Nurminen puh. 040 334 5961

Hannu Kaatikko puh. 050 583 2221

POHJOIS-SAVO

ITÄ-, KESKI- JA LÄNSI-UUSIMAA

Pasi Rissanen puh. 0440 519 291

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Marko Kotanen puh. 045 129 2977

Janne Nieminen puh. 050 599 4161

POHJOIS-KARJALA

VARSINAIS-SUOMI JA SATAKUNTA

Jorma Hämäläinen puh. 050 591 3416 Petteri Kohonen puh. 045 317 911

Tiedotus, nettisivut

Kim Salminen puh. 040 560 8373

TOIMITTAJA

Pekka Puisto puh. 040 594 8397

KESKI-POHJANMAA, JOKILAAKSOT, KAINUU JA OULU-KOILLISMAA

KANTA-, PÄIJÄT-HÄME JA KYMENLAAKSO

Pasi Mänty puh. 040 930 7406

Jouni Kokki puh. 040 596 7212

Petri Rautio puh. 040 723 7677

Laura Ruokonen

Tero Hynynen puh. 045 880 9526

LAPPI

Jäsenasiat, jäsenmaksut, markkinointimateriaali

ETELÄ-SAVO JA ETELÄ-KARJALA

Liisa Haimi

Asko Heimonen puh. 040 533 2111

Mikko Terävä puh. 045 657 6882 Jäsen- ja sidosryhmälehti

JÄRJESTÖSIHTEERIT puh. (09) 867 8880

Jäsenasiat, jäsenmaksut, laskut, tilaisuuksien järjestelyt

Ville Remes puh. 040 586 7486

SÄHKÖPOSTIOSOITTEET toimiston henkilöstöllä ja hallituksen jäsenillä muotoa etunimi.sukunimi@palomiesliitto.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 Reijo Huhtala puh. 0500 922 281

HÄTÄKESKUKSET Tiina-Riikka Nyman puh. 050 307 2326 Kaarina Salomaa puh. 045 111 6816


7

SPAL -INFO Jaakkolan tehtävänimike edunvalvontajohtajaksi

Nettisivuja uudistetaan

PALOMIESLIITON työmarkkinalakimies Pasi Jaakkolan tehtävänimike on helmikuun alussa muutettu edunvalvontajohtajaksi. Nimike kuvaa aiempaa paremmin edunvalvonnasta SPALissa vastaavan henkilön työtehtäviä sekä selkeyttää sidosryhmille, mistä tehtävästä on kyse. Lisäksi nimike vastaa muiden kunta-alan pääsopijajärjestöihin kuuluvien ammattiliittojen edunvalvontaa hoitavien lakimiesten tehtävänimikettä. Samanlainen nimike on käytössä muun muassa Tehyssä ja Superissa.

SPALIN nettisivuja www.palomiesliitto.fi uudistetaan talven aikana. Liitolle rakennetaan responsiiviset sivut, jotka skaalautuvat kännykän, tabletin ja tietokoneen näytölle. Uudistustyön jälkeen sivujen käytettävyys mobiililaitteilla parantuu. Samalla uudistetaan sivujen visuaalista ilmettä paremmin koko jäsenistöä kuvaavaksi. Uudet sivut julkaistaan huhtikuussa.

STTK:n aluetoimintaan nimettiin edustajat STTK:N aluetoimikuntiin on SPALin edustajiksi kaudelle 2017—2018 nimetty seuraavat henkilöt: LAPPI: Reijo Huhtala, varalla Jyrki Savolainen; PIRKANMAA: Sami Ahola; POHJOIS-POHJANMAA: Aki Parkkisenniemi; POHJOIS-SAVO: Pasi Rissanen; SATAKUNTA: Pasi Nevala; UUSIMAA: Jarmo Soljasalo; VARSINAIS-SUOMI: Janne Aso. Aluetoimikunnat hoitavat alueellisella tasolla keskusjärjestön keskeisintä tehtävää eli edunvalvontaa. Lisäksi toimikunnat ylläpitävät jäsenliittojen yhteistyötä.

Pelastusalan ammattilainen ilmestyy myös verkossa JÄSEN- JA SIDOSRYHMÄLEHTI Pelastusalan ammattilainen ilmestyy nyt myös verkkolehtenä. Verkossa julkaistaan ajankohtaisia uutisia Palomiesliitosta ja sen jäsenten toimialoilta. Laajemmin uutisaiheista kerrotaan painetussa lehdessä.

>

ammattilainen.fi

Verkkolehti löytyy myös SPALin mobiilijäsenkortista. Kortin valikkoon on lisätty Ammattilainen.fi, jonka alta löytyy uusimpien verkkojuttujen otsikot. Lisätietoja mobiilijäsenkortista:

> www.palomiesliitto.fi/fi/jasenpalvelu/ jasenkortti

Hyödynnä uudet edut! PALOMIESLIITTO on tehnyt sopimuksen Jäsenedut.fi-palvelun kanssa. Palvelu tarjoaa ajankohtaisia alennuksia ja tarjouksia ammattiliittojen jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen. Saadaksesi alennukset rekisteröidy ensin Jäsenedut.fi-sivulla. Oston yhteydessä esitä oma liiton jäsenkorttisi. Verkkokauppojen alennuskoodit löytyvät palvelusta yritysten infosivuilta.

>

www.jäsenedut.fi

Stipendejä valmistuneille PELASTUSOPISTON syyslukukauden päätösjuhlassa 16.12. jaettiin Palomiesliiton stipendit valmistuneiden kurssien "joukkuepelaajille". Stipendin saivat Olli Komulainen (Pelastajakurssi 92), Eemeli Romakkaniemi (Pelastajakurssi 93) ja Unto Koukkunen (Alipäällystökurssi 40). Hätäkeskusammattilaisten liiton stipendin sai Matias Sivula (Hätäkeskuspäivystäjäkurssi 28).

Pelastusalan ammattilaisen ilmestyminen 2017 1. 22.2. 2. 12.4. 3. 14.6.

4. 20.9. 5. 3.11. 6. 20.12.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


8

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS:

SPAL: Rakenneuudistus vesittyi — kenttä maksaa Pelastustoimen uudistusta jatketaan 18 pelastuslaitoksen mallilla. Se ei mahdollista sellaista rakenteellista uudistumista, mikä Palomiesliiton mielestä olisi ollut tarpeellista. Palomiesliiton järjestön johtaja Kim Nikula ennakoi kovia aikoja pelastustoimeen.

E

ivät julkisen talouden säästöpaineet ole muuttuneet mihinkään, SPALin johtaja Kim Nikula sanoo. Aivan viime aikaisimmat asiantuntija-arviot ennustavat, että jo toteutetut tasapainotustoimet — muun muassa kikysopimus — eivät vielä riitä. – Pelastuslaitoksiin olisi tarvittu riittävän suuri rakenteellinen eli hallinnollinen uudistus. Viiteen pelastuslaitokseen keskittämällä olisi saatu Suomeen taloudellisesti riittävän elinvoimaiset ja kokojensa puolesta paljon nykyistä tasavahvemmat pelastuslaitokset, Nikula sanoo. Pelastustoimen valtakunnalliseksi tavoitteeksi on sote-palvelujen tapaan annettu kustannusten nousun leikkaaminen. Tavoitteena on toimintamenojen vuosittainen 0,9 prosentin kasvu, kun nyt menot ovat kasvaneet 1,8 prosenttia vuosittain. Tämän lisäksi kunnissa on omia talouspaineita, joten paikalliset säästöpaineet tulevat vielä valtakunnan raamin päälle. – Eri alueilla säästöpaineet vaihtelevat, mutta kokonaisuutena talouden ruuvia tullaan vielä kiris-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

tämään. Viiden laitoksen mallissa olisi ollut mahdollisuus rakentaa uusi, tehokkaampi hallinto. Pelastuslaitosten rakenteita muuttamalla olisi voitu vapauttaa taloudellisia resursseja, joita olisi voitu ohjata operatiiviseen toimintaan. Kun rakenteet nyt 18 laitoksen mallissa säilyvät, pelastustoimen kentän väki joutuu kohtaamaan säästötoimia, jälleen kerran. Palomiesliitto ei hyväksy pelastuslaitosten operatiiviseen toimintaan kohdistuvia säästöjä. – Yksiköt on pystyttävä miehittämään riittävällä määrällä pelastushenkilöstöä. Asemat on pidettävä auki. Palvelutasopäätöksiä on noudatettava. Palomiesliitto puuttuu kuntien ja pelastuslaitosten säästötoimiin, jotka vaarantavat henkilöstön työturvallisuuden sekä kansalaisten turvallisuuden tai ovat sopimusten vastaisia, Nikula sanoo. Pelastuslaitosten rakenteisiin joudutaan vielä palaamaan, näkee Nikula. 18:n pelastuslaitoksen malliin käännyttiin maakunnista syksyllä ryöpynneen palautteen jälkeen. – Kun tutkii tätä maakuntapoliitikkojen palautetta 18 ensihoitoalueen ja pelastuslaitoksen puolesta, huomaa että perustelut ovat monin osin todella ontuvia. Esitettiin ongelmia, joihin olisi vallan hyvin pystytty löytämään ratkaisu lainsäädännön, sopimusten ja valtion ohjauksen kautta. n Lue seuraavalta sivulta: Uudellemaalle erillisratkaisu?

< Porissa Huntsman-pigmenttitehtaalla riehui tammikuun lopulla suurpalo, jota oli sammuttamassa 40 yksikköä ja yli 200 palomiestä ja sammutusmiestä. Satakunnan pelastuslaitos sai vaihtomiehiä VarsinaisSuomea ja Pirkanmaata myöten. LEHTIKUVA


9

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


10

"Uudenmaan erityisasemaa on syytä punnita tarkkaan" 18 pelastuslaitoksen mallissa ainoat rakenteelliset muutokset tapahtuvat Uudenmaan ja Pohjois-Pohjanmaan pelastuslaitoksissa. Uudenmaan maakunnan pelastuslaitoksen muodostavat Helsingin, Keski-Uudenmaan, Länsi-Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan pelastuslaitokset. PohjoisPohjanmaan maakunnan pelastustoimen muodostavat Oulu-Koillismaan ja Jokilaaksojen pelastuslaitokset. Erityisesti Uudenmaan isot kunnat ovat esittäneet, että pelastuslaitokset jatkaisivat maakunnissa nykyisenlaisina. Esimerkiksi Helsinki ja Vantaa ovat tehneet asiasta esitykset valtioneuvostolle.

Palomiesliiton järjestön johtaja Kim Nikula sanoo, että Uudellamaalla tilannetta tuleekin harkita erityisen tarkasti. – Kun viiden pelastusalueen muodostamiselta vedettiin pohja pois, on paikallaan ainakin tarkastella, onko näiden laitosten yhdistämiselle enää olemassa aiheellisia perusteita. On ainakin hyvin vaikea perustella, miksi juuri Helsingin pelastuslaitos täytyisi yhdistää muihin laitoksiin taloudellisten tai toiminnallisten syiden takia? Eiväthän nämä perustelut päteneet muuallakaan Suomessa, Nikula sanoo. – Jos rakenneuudistus ei maakuntien poliitikkojen mielestä ollut tarpeen, miksi se sitten toteutetaan Suomen elinvoimaisimmalla alueella?

Samalla Nikula sanoo ymmärtävänsä Uudenmaan pelastuslaitoksen edut. – Isosta laitoksesta tulisi voimaveturi koko valtakuntaan, vetovoimainen suuntaviivojen näyttäjä. Alan kehitykselle se tarjoaisi uudenlaisia mahdollisuuksia. – Uusimaa olisi kumppani sisäministeriölle, mutta yhtä lailla tärkeä yhteistyökumppani Palomiesliitolle. Jo ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että millään muulla laitoksella ei olisi vastaavia kehitysresursseja. Palomiesliitto on tottunut siihen, että politiikassa koetaan monenmoisia yllätyksiä. – Ehkä näemme niitä lisää tulevaisuudessa, myös pelastuslaitosten määrän suhteen.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Helsingin pelastuslaitos sai viime kesäkuussa hälytyksen Meilahden sairaalaan, jossa pesukone oli vuotanut desinfiointiainetta lattialle. Pelastuslaitos sai aineen imeytykseen ja keräykseen ohjeita Työterveyslaitoksen koordinoiman Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskuksen (C-osaamiskeskus) asiantuntijalta. Viemäriin joutunutta ainetta laimennettiin vedellä.


11

TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUKSET:

Neuvottelut alkavat syksyllä Kiky-sopimuksen vaikutukset alkoivat vuoden alussa. Liitoissa varaudutaan jo seuraaviin neuvotteluihin.

S

ekä kunta-alan että valtion työ- ja virkaehtosopimuksien voimassaoloon tuli yhden vuoden jatkoaika kilpailukykysopimuksen (kiky) myötä. Palomiesliiton jäsenistöä koskettavien kuntien KVTESin ja Kunnallisen teknisen henkilöstön virkaja työehtosopimuksen (TS) sekä valtion VESin voimassaolo päättyy 31. tammikuuta 2018. Maan hallitus on esittänyt työmarkkinaosapuolille ns. Suomen mallin rakentamista, joka tarkoittaisi, että tärkeimmät vientialat määrittelisivät palkankorotuksien raamit, joita muilla aloilla seurattaisiin. Jos tähän malliin ei päästä, edessä on "puhdas liittokierros", jossa työntekijä- ja työnantajaliitot neuvottelevat sopimuksista ilman isompaa raamia. – Liittokierros on edessä joka tapauksessa, kun tupo-sopimuksia ei enää Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan lähdetä tekemään. Kukaan ei tiedä, mitä Suomen malli tarkasti ottaen tarkoittaisi ja tuleeko sitä ollenkaan, mutta jos tulisi, niin se tarkoittaisi, että liittokierroksen neuvotteluissa palkankorotusvara on rajatumpi, arvioi Palomiesliiton edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola. Palomiesliiton neuvottelujärjestönä kuntapöydän neuvotteluissa on KoHo ry eli Tehyn, Superin ja SPALin yhteinen neuvottelujärjestö. Valtion VESneuvotteluissa neuvottelujärjestönä on Pardia. KoHon jäsenliittojen kesken on sovittu, että SuPer ja Tehy vastaavat neuvottelutoiminnasta kunta-alan virka- ja työehtosopimuksen pääneuvotteluryhmässä ja sen alaisessa KVTES-ryhmässä ja SPAL käy teknisen henkilöstön sopimuksen (TS) neuvottelut.

TS:n lisiin tuli korotus Nykyiset sopimukset on solmittu kesäkuussa 2015, silloisen työmarkkinakeskusjärjestöjen työllisyys- ja kasvusopimuksen (tyka) pohjalta. TS:n osalta viimeinen korotus tuli henkilökohtaiseen lisään sekä erillislisään, joita korotettiin 0,47 prosenttia 1. joulukuuta 2016. KVTESissä vastaava korotus sekä VESissä 0,43 prosentin palkanlisän korotus toteutettiin helmikuussa 2016. Kaikissa kolmessa sopimuksessa toteutettiin helmikuussa 2016 myös tehtäväkohtaisen palkan korotus, joka oli KVTES/TS:ssä 16 euroa tai 0,47 prosenttia ja VESissä 13 euroa tai 0,43 prosenttia.

Lomarahat leikkuriin Kilpailukykysopimuksen mukaisesti KVTESin, TS:n ja VESin piirissä olevien lomarahoja leikataan 30 prosenttia vuosina 2017, 2018 ja 2019. Leikkaus toteutetaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna maksettavista, lomanmääräytymisvuoden 2016—2017 lomarahoista. Kiky sisälsi myös vuosittaisen työajan pidennyksen keskimäärin 24 tunnilla ansiotasoa muuttamatta. Sen mukaisesti VESin piirissä olevilla pidentyi työaika vuoden alussa niin, että jaksotyössä pidennys toteutetaan 90 minuutilla kolme viikon jaksossa ja virastotyössä 30 minuutilla viikossa. Pelastuslaitoksissa poikkeusluvan mukaista työaikaa tekeville ja 40 tunnin viikkotyöaikaa tekeville sen sijaan ei tullut työajan pidennystä. Tähän sopimukseen päädyttiin kuntatyönantajan kanssa käydyissä neuvotteluissa. Kiky kasvattaa myös työntekijän palkasta perittäviä sosiaalivakuutusmaksuja tästä vuodesta alkaen. Työeläkevakuutusmaksua ja työttömyysvakuutusmaksua siirretään työnantajalta työntekijälle, tänä vuonna yhteensä 0,9 prosenttiyksikön verran. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


12

PELASTUSTOIMEN UUDISTUS:

Kevääksi eduskuntaan Pelastustoimen järjestämislaista odotetaan lopullista hallituksen esitystä helmi-maaliskuun vaihteessa. Pelastuslaki lähtee lausuntokierrokselle elokuussa.

S

Ministereiden joulukuinen linjaus 18 pelastuslaitoksesta viiden sijaan tarkoitti, että Uudellamaalla yhdistettäisiin Helsingin, Keski-Uudenmaan, LänsiUudenmaan ja Itä-Uudenmaan pelastuslaitokset sekä Pohjois-Pohjanmaalla Oulu-Koillismaan ja Jokilaaksojen pelastuslaitokset. Uudenmaan kaupungeissa nousi tämän jälkeen mielialoja nykyisten pelastuslaitosten säilyttämisen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

puolesta. Esimerkiksi Helsingin kaupunki päätti esittää valtioneuvostolle, että kaupungilla olisi jatkossakin oma pelastuslaitoksensa. Vantaan kaupunki päätti esittää vastaavasti, että Keski-Uudenmaan pelastuslaitos jatkaisi nykyisellään. Ratkaisu on valtioneuvoston käsissä, mutta hankejohtaja Vainio ennakoi helmikuun alussa, että lainsäädännöllisesti Uudenmaan neljän pelastuslaitoksen jatkaminen itsenäisinä olisi valmistelun tässä vaiheessa vaikeasti toteutettavissa: – Uudenmaan erillisratkaisu pelastustoimessa, ensihoidossa sekä maakuntien ja kuntien tehtävänjaossa tarkoittaisi tuplalainsäädäntöä usean lain osalta. – Epäilen että erillisratkaisun esteeksi tulevat jo pelkästään lainsäädännön aikatauluongelmat. Järjestämislain jälkeen sisäministeriössä viimeistellään uuden pelastuslain sisältöä. Lakimuutoksia valmistelevalta työryhmältä odotetaan esitystä siten, että lakiesityksen lausuntovaihe alkaisi elokuussa ja hallituksen esitys menisi eduskuntaan 2018 alkupuolella. – Nykyinen pelastuslakihan on kohtuullisen tuore ja ajantasainen, vuodelta 2011, mutta on nähty että siinä on tiettyjä kehittämistarpeita, Vainio kertoo. Pelastustoimen uudistustyöryhmistä on tullut sadan sivun verran esityksiä pelastuslakiin, erityisen runsaasti niitä on tullut onnettomuuksien ehkäisyn työryhmästä. Onnettomuuksien ehkäisyn ryhmällä esitykset liittyivät keskeisesti kolmeen teemaan: ns. paloriskiasuntojen käsittelyyn, tiedonsaantioikeuksien täsmentämiseen sekä valvontaprosessin muutoksiin. Aikataulusta johtuen sisäministeriössä joudutaan tekemään valintoja.

VESA LINDQVIST / EDUSKUNTA

ote- ja maakuntauudistuksen lakipaketin lopullinen esitys on määrä antaa eduskunnalle aivan lähiaikoina. Samoin pelastustoimen järjestämislakia koskeva hallituksen esitys julkistetaan tulevina viikkoina. Nämä aikataulut pätevät — jollei poliittiseen valmisteluun edelleenkin oteta lisää aikaa. – Kovin paljon aikataulut eivät enää voi venyä, jotta lait pystytään vielä kevään aikana käsittelemään eduskunnassa, hankejohtaja Taito Vainio sisäministeriön pelastusosastolta laskee. Eduskunnan kevätistuntokaudelle — jota sävyttävät kuntavaalit huhtikuussa — odotetaan myös lakiesityksiä sote-valinnanvapaudesta sekä maakuntien muista tehtävistä. Hallituksen suunnitelman mukaan lait saataisiin voimaan 1. heinäkuuta, jonka jälkeen maakuntien väliaikaishallinnot pääsisivät valmistelemaan toimintoja, joiden on määrä käynnistyä vuoden 2019 alussa. Lakien ensimmäiset luonnokset julkistettiin viime kesänä, jonka jälkeen lausuntovaihe käytiin syksyllä. Joulukuun lopulla ministereiden reformiryhmä ilmoitti päälinjauksista, jotka pelastustoimen osalta tarkoittivat 18 maakunnallista pelastuslaitosta ja pelastustoimen ensihoito-palvelukytkentämahdollisuuden säilymistä.


13

– Esityksiä pohditaan lainvalmistelussa: mitkä voidaan toteuttaa pelastuslakiin ja mitkä ovat hyviä ideoita, mutta pystytään toteuttamaan myöhemmin. On myös esityksiä, jotka selkeästi eivät kuulu lainsäädäntöön. Kokonaisuutena työryhmistä on tullut pelastuslain valmisteluun erittäin hyvää materiaalia. Sisäministeriön pelastustoimen uudistuksen valmisteluun asettamat 14 työryhmää ovat olleet toiminnassa syksystä asti. Lakivalmistelusta johtuen osa ryhmistä on päässyt aloittamaan työnsä hitaasti, kun osa on jo pitänyt usean kokouksen. – Eri tahtiin on edetty, mutta voidaan sanoa että kaikki työryhmät ovat lähteneet hyvin liikkeelle. Toki ryhmät pääsivät aloittamaan myöhemmin kuin aluksi suunniteltiin. Täytyy huomata, että sote- ja maakuntauudistuksen aikataulut ovat venyneet — odotimme soten, maakuntauudistuksen ja pelastustoimen perusratkaisujen olevan selvillä jo keväällä 2016, Vainio mainitsee. Palomiesliitolla on edustaja kolmessa työryhmässä: palveluiden tuottavuuden kehittämisen ryhmässä (asiamies Jari Koivuluoma, johtaja Kim Nikula), henkilöstö-ryhmässä (edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola) ja työhyvinvointiryhmässä (puheenjohtaja Ilkka Mustakangas). Pasi Jaakkola on liiton edustajana myös pelastuslain uudistamistyöryhmässä. Työryhmissä itsessään ei tehdä päätöksiä mistään pelastustoimen toimialan linjauksista, hankejohtaja Vainio korostaa. – Ryhmät raportoivat pelastustoimen uudistushankkeelle, ja esitykset käsitellään uudistuksen ohjausryhmässä ennen kuin päätetään jatkotoimista. Järjestelmään liittyvistä asioista päättää sisäministeriö, mutta työryhmissä on myös monia asioita, joista päätökset tehdään tulevissa maakunnallisissa pelastuslaitoksissa. Pelastustoimen uudistushankkeen ohjausryhmä koostuu sisäministeriön virkamiehistä, Kuntaliiton edustajasta, Pelastusjohtajat-yhdistyksen edustajasta sekä viidestä pelastuslaitoksen johtajasta (Helsinki, Pirkanmaa, Varsinais-Suomi, OuluKoillismaa, Pirkanmaa). n

Verkkolehteen ammattilainen.fi on kerätty Pelastusalan ammattilaisessa tähän mennessä julkaistuja juttuja pelastustoimen uudistuksesta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


14

HELSINGIN TYÖAIKA:

Vuorokausityö jatkuu — joustoilla ja kokonaispalkalla

H

elsingin kaupungin pelastuslaitoksen henkilöstöjärjestöt ja työnantaja ovat päässeet sopuun kokonaispalkkauksesta ja työajasta. Viime vuoden lopulla allekirjoitetun sopimuksen piirissä on pelastustoimen vuorotyötä tekevä henkilöstö, lukuun ottamatta asemamestareita ja palomestareita. Työaikasopimuksella käytännössä korvataan pelastuslaitoksella pitkään käytetyt paikalliset koulutussopimukset, joilla 24 tunnin työvuoroja on pilkottu kahdeksan tunnin työvuoroiksi. Viimeiseksi jääneen sopimuksen mukaan vuoden aikana voitiin kaksi työvuoroa pilkkoa kuudeksi kahdeksan

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

tunnin koulutuspäiväksi. Uuden työaikasopimuksen kautta työnantaja voi hyödyntää joustavammin johto-oikeuttaan (ns. direktio-oikeus) työajan ja työvuorojen sijoittelun suhteen.

Työvuoromuutos tiedoksi kolme viikkoa aikaisemmin Pelastustoimen vuorohenkilöstön perustyörytminä säilyy 1+3, josta voidaan poiketa työvuoroluettelossa ilmoittamalla uudesta työvuorosta työntekijälle viimeistään 21 päivää ennen muutetun vuoron alkamista. Tämän jälkeen vuoroa saa muuttaa vain työntekijän suostumuksella tai työjärjestelyihin liittyvästä painavasta syystä. Soveltamisohjeena täydennetään vielä, että "perusrytmistä poikkeavista vuorojärjestelyistä pyritään aina ensisijaisesti sopimaan työntekijän kanssa". Koulutuspäivistä tai muista työvuoroluettelon poikkeamista johtuva työaika tasoitetaan 52 viikon tasoitusjaksolla. Soveltamisohjeessa on esimerkinomaisesti listattu perusteita, joiden johdosta työvuoroja voidaan muuttaa. Näitä ovat koulutus, kehittäminen, onnettomuuksien ehkäisytyö tai

muu työnantajan osoittama tehtävä tai työnantajan tarve vaihdella työntekijöiden määrää eri viikonpäivinä tai vuorokauden aikoina. Työaikasopimukseen sisältyy Helsingissä ensimmäistä kertaa myös työaikapankki. Vapaaehtoiseen pankkiin voi siirtää ylityötunteja, lisätyötunteja ja ylityöstä maksettavaa korotusosaa. Työntekijä valitsee, ottaako esimerkiksi ylityön rahana vai työaikana. "Työaikapankin tarkoitus on työn ja vapaa-ajan mahdollisimman hyvä yhteensovittaminen työyhteisön toiminnalliset ja työntekijän yksilölliset tarpeet sekä pelastuslaitoksen toiminnan tarkoituksenmukainen järjestäminen huomioiden", sopimuksessa selitetään.

Vuorokausirytmi säilyy vuorosuunnittelun perustana Osana pakettia on sovittu, että pelastuslaitos hakee 24 tunnin työajalle jatkolupaa aluehallintovirastosta. Nykyinen poikkeuslupa on voimassa tämän vuoden loppuun, ja jatkoa haetaan vuoden 2018 loppuun asti. Helsingin pelastuslaitoksella on vuodesta 2013 ollut käytössä pelastuslaitoksissa yleisin yhden vuorokauden ja kolmen vapaapäivän rytmi. Tätä

LEHTIKUVA

Kaksivuotinen paikallinen sopimuspaketti sisältää sekä kokonaispalkkauksen että työaikasopimuksen, jolla työnantaja saa joustoja työajan suunnitteluun. Työaikana säilyy vuorokausirytmi.


15

Helsingin pelastuslaitos sammuttamassa tulipaloa Tapaninvainiossa 17. tammikuuta 2017. Autokatoksesta alkanut palo levisi uhkaamaan läheisiä rivitaloja.

ennen pääkaupungissa oli pitkään käytössä 1+2 päivän rytmi. Helsingin Palohenkilöstö ry:n luottamusmies Mikko Laineen mukaan neuvottelutuloksen oleellisin osa on, että vuorokausirytmi säilyy vuorosuunnittelun perustana. – Kokonaisuuteen voi olla tyytyväinen, vaikka helposta asiasta ei ollut kyse. Sopimuksella mahdollistetaan työnantajalle joustava ja tehokas työajan käyttö, joka toteutetaan edelleen 24 tunnin työvuorojen puitteissa. Neuvottelutulosta käsiteltiin tarkasti yhdis-

tyksen jäsenten kesken. Vuosikokouksessa sopimus hyväksyttiin yksimielisesti, Laine kertoo.

Työaikakorvaukset 41 prosentin kiinteänä lisänä Palkkaussopimuksen mukaan työaikasopimuksen piirissä oleville työntekijöille maksetaan työaikakorvausten sijaan kiinteä 41 prosentin kokonaispalkanlisä. Se korvaa KVTESin ja TS:n mukaiset sunnuntai- ja lauantailisät, aattokorvauksen, ilta- yö- ja

vuorotyökorvauksen sekä arkipyhäviikon lisätyökorvauksen. Kiinteä lisä maksetaan myös vuosiloma- ja sairauslomapäiviltä sekä palkalliselta isyysvapaalta ja kuntoremontin ajalta. Ylityöajalla lisää ei sovelleta, vaan työaikakorvaukset maksetaan entiseen tapaan. Kokonaispalkkaus on Mikko Laineen mukaan puhuttanut Helsingissä pitkään, ainakin 15 vuoden ajan. – Tavallaan siihen on ollut halua sekä työnantajalla että henkilöstöjärjestöillä. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


16

Joustojen tarve ensisijaisesti koulutuksen järjestämisessä UUDEN sopimuksen mahdollistamia työaikajoustoja ei ole vielä pantu käytäntöön Helsingin pelastuslaitoksella. Hallintopäällikkö Henri Nordenswan kertoo, että asiaan liittyvää koulutusta tullaan lähiaikoina järjestämään paloesimiehille ja työajan suunnittelijoille. – Kuten sopimusneuvottelujen aikana todettiin, kyse ei ole vuorokausityön yhtäkkisestä muutoksesta. Kuinka työnantaja käyttää direktio-oikeutta ja millaisiin tehtäviin, siitä keskustellaan yhteistoiminnassa henkilöstön kanssa, Nordenswan sanoo. Nordenswan korostaa, että työaikajoustojen tarpeet lähtevät tavanomaisesta pelastustoimen valmiuden ja koulutuksen järjestämisestä. – Keinotekoisesti ei ole keksitty mitään uusia tehtäviä pelastushenkilöstölle. Suurin resurssitarve tällä hetkellä on henkilöstön koulutuksen ja osaamisen hallinnassa. Suunnittelu helpottuu, kun koulutustasoitusvapaiden määrän ja ylityönä järjestettävän koulutuksen tiukka seuraaminen jää pois.

— Näkemyseroista johtuen neuvotteluihin asti ei kuitenkaan oltu tähän mennessä päästy. Nyt sovittu 41 prosentin korvaus on sama kuin esimerkiksi Länsi-Uudenmaan ja Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksilla. Helsingin Palohenkilöstössä kokonaispalkkauksessa nähdään samoja myönteisiä seikkoja, mitä muissakin kiinteät työaikakorvaukset käyttöön ottaneissa laitoksissa on nähty: kaikki työvuorot ovat saman arvoisia, jolloin palomiehen kuukausiansiot tasoittuvat.

Kahden vuoden kokeiluaika Sopimuspaketti on voimassa vuoden 2018 loppuun. Siihen mennessä saadaan kokemusta sekä työaikasopimuksen että kokonaispalkkauksen toimivuudesta käytännössä. Luottamusmies Mikko Laine tiivistää sopimuspaketin syntymisen avain-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Työaikakeskustelussa Nordenswanin mielestä alikorostuu se, että "joustava työajan suunnittelu on myös työntekijän etu". — Meidän työaikamalli tarjoaa työntekijälle mahdollisuuden rakentaa omaa työaikaa myös yksilöllisten tarpeiden kautta. Tällä hetkellä vielä toimitaan normaalissa 24 tunnin järjestelmässä, jatkossa työaikoja voi olla erilaisia.

Työnantajapuoli on tyytyväinen yhteisymmärryksen henkeen, jossa neuvotteluprosessi Helsingissä eteni. — Pelastustoimi joutuu vastaamaan tuottavuusvaatimuksiin. On parempi, jos askel kerrallaan sovimme joustavista järjestelmistä ja huomaamme niiden edut puolin ja toisin, Nordenswan sanoo. — Kun työntekijöiden ja työnantajan välillä on yhteisymmärrystä, pystytään asioista sopimaan — ja mikä on tärkeää, sopimusten sisällä pystytään joustamaan. Tätä henkeä toivoisin joka paikkaan.

sanaksi luottamuksen. – Henki on, että ensisijaisesti pyritään aina sopimaan — sekä työvuorojen muutoksista että työajan tasoittumisesta eli vapaan ajoittumisesta. Lähtökohta on, että työntekijä pääsisi vaikuttamaan työnsä muutoksiin, Laine toteaa. Laine näkee paketin kokonaisuudeksi, jossa yhdistyi työnantajan tarve toteuttaa direktio-oikeuttaan työajan suhteen sekä työntekijöiden työhyvinvoinnille tärkeä vuorokausirytmi. – Julkisuudessa on puhuttu paljon pelastustoimen työajan joustavuudesta ja tehokkaasta käytöstä. Helsingissä on nyt malli, missä työajan käyttöä on joustavoitettu, mutta työ tehdään 24 tunnin puitteissa, mikä on oleellinen asia työtyytyväisyyden kannalta. – Meillä on ollut sisäinen kulttuuri, jonka mukaan asioista pyritään neuvottelemaan ja löytämään ratkaisu, joka olisi kaikkien hyväksyttävissä. Sekä työntekijöillä että työnantajalla

Työpaikka ei toimi tehokkaasti, jos sen henkilöstö voi huonosti. Tämä tuntuu unohtuvan pelastuslaitoksissa, joissa tehdään väkisin työaikamuutoksia.

on sama tavoite: pitää pelastuslaitoksen järjestelmä toimivana. Pelastustoimessa työaika on hyvin merkittävä työhyvinvoinnin tekijä, Laine muistuttaa. – Työpaikka ei toimi tehokkaasti, jos sen henkilöstö voi huonosti. Tämä tuntuu unohtuvan pelastuslaitoksissa, joissa tehdään väkisin työaikamuutoksia. Voin kuvitella, että työnantajan yksipuolinen päätös kahteen vuoroon siirtymisestä näkyy henkilöstön kaikessa tekemisessä. n


17

Liity Palomiesliittoon!

Kolme tapaa liittyä: 1. Sähköisellä liittymislomakkeella 2. Täyttämällä, tulostamalla ja palauttamalla pdf-lomakkeen 3. Tilaamalla, täyttämällä ja palauttamalla liittymislomakkeen Kaikkiin vaihtoehtoihin löydät tarkemmat ohjeet liiton nettisivulta www.palomiesliitto.fi klikkaamalla Liity jäseneksi tästä! Sivuilta löydät ohjeet myös työttömyyskassaan (JATTK) liittymisestä.

IHOITO ENS

TÄKESKUS HÄ

PALOMIESLIITON JÄSENEKSI voivat liittyä pelastustoimessa, ensihoidossa ja hätäkeskuksissa työskentelevät sekä aloille opiskelevat. Jäseneksi liitytään jäsenyhdistysten kautta. Palomiesliitolla on 27 alueellista jäsenyhdistystä pelastustoimen ja ensihoidon jäsenille. Hätäkeskuksissa työskentelevien yhdistys on Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL.

USTOI MI LAST PE

PA SUO M E N O LOM T IESLIIT

Yhdessä olemme vahvempia

Kysyttävää jäsenyydestä? Soita toimistolle puh. (09) 867 8880 tai lähetä postia toimisto@palomiesliitto.fi

SPALin avustusrahasto tukee jäsenen työhön paluuta Palomiesliito on perustanut lisävakuusrahaston, joka avustaa liiton jäseniä taloudellisesti työtapaturmista syntyneiden vammojen sekä työperäisten tai työolosuhteista aiheutuneiden sairauksien lääketieteellisissä tutkimuksissa ja hoidoissa. Rahaston tarkoitus on edistää, tukea ja nopeuttaa jäsenen työhön palaamista. Avustusta myönnetään pääsääntöisesti silloin, kun lääketieteellistä hoitoa ei saada työnantajan, tämän vakuutuksen tai työterveyshuollon kautta.

mutta siinä tulee huomioida avustusten myöntämisen kriteerit, tarvittavat todistukset tai lausunnot sekä aikarajat.

Tarkat hakuohjeet sekä avustusten myöntämisen kriteerit ovat Palomiesliiton ekstranetissä, kohdassa Jäsen > Avustusrahasto. Ekstranettiin kirjaudutaan sivulla www.palomiesliitto.fi kohdasta Kirjaudu. Jos et ole aikaisemmin käyttänyt ekstranetiä, lue ensin sivulta löytyvä kirjautumisohje.

Rahastosta haetaan avustusta liiton

Lisätietoja saa myös Palomiesliiton

toimistolle osoitetulla kirjeellä tai sähköpostilla. Hakemus on vapaamuotoinen,

toimistolta: puh. (09) 867 8880, toimisto@ palomiesliitto.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


18

PELASTUSTOIMEN INDIKAATTORIT -HANKE:

Tarvitsemme laadun mittareita Toimintavalmiusajat ja yksiköiden vahvuudet osataan tilastoida ja raportoida, mutta miten kertoisimme pelastustoimen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta? Pelastusopistolla käynnissä olevassa hankkeessa etsitään ensimmäistä kertaa kansallisia laatumittareita.

P

elastustoimesta on toistaiseksi puuttunut valtakunnalliset, toiminnan vaikuttavuutta kokonaisuutena tarkastelevat laadulliset mittarit. Niitä kuitenkin tarvittaisiin, sillä politiikan ja talouden ratkaisuja tehtäessä kysytään yhä useammin, mikä on päätöksen vaikuttavuus? Mutu-tieto tai mielipiteisiin perustuvat arvailut eivät enää riitä. Tähän asti mittarit ovat olleet pääosin pelastuslaitosten omia mittareita, joilla toiminnan tunnuslukuja on esitelty isäntäkunnille: kalustoa, henkilötyövuosia, koulutuspäiviä. Puutteeseen haetaan ratkaisua Pelastusopiston tutkimusyksikössä käynnissä olevassa pelastustoimen indikaattorit -hankkeessa. Tavoitteena on muodostaa pelastustoiminnan vaikuttavuutta kokonaisuutena tarkasteleva, mittareihin perustuva pelastustoimen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

kansallinen arviointijärjestelmä. Syyskuun loppuun asti kestävä hanke on Palosuojelurahaston rahoittama ja sen projektipäällikkönä toimii tutkija, FT Heidi Tiimonen. – Yhtenäinen mittaamisjärjestelmä pitää luoda, jotta pystymme systemaattisesti suuntaamaan pelastustoimen kehitystä. Mittarein tuotettu tieto ohjaa toimialan tulevaa kehitystä sekä strategisen päätöksenteon että operatiivisen toiminnan tasoilla, Tiimonen kertoo hankkeen tavoitteista. – Perinteisiä mittareita — kuten palokuolemia tai rakennuspaloja — ei vesitetä, mutta niiden rinnalle tarvitaan uusia työkaluja.

Keskiössä on asiakas Indikaattorit-hanke on osa pelastustoimen strategian 2025 toimeenpanoa.

Hanke kytkeytyy erityisesti strategian ensimmäiseen kansalliseen tavoitteeseen: jatkuvaan analyysiin perustuvaan tilannekuvamuodostukseen. Muodostettavien mittareiden ylätasoina tarkastellaan pelastustoimen lakisääteisiä ydintehtäviä, tuloksellisuutta, taloudellisuutta, asiakaspalvelukykyä ja laatua sekä henkilöstöä.


19

– Pelastustoimen asiakkaiksi voidaan ymmärtää myös yritykset, vakuutusyhtiöt ja kolmannen sektorin toimijat.

Elämme ilmiöiden maailmassa

Tulevaisuuden pelastustoimi on entistä enemmän tieto-ohjautuva toimiala, näkee tutkija Heidi Tiimonen. — Mittarit ovat työkaluja, jotka tuottavat meille tietoa siitä, miten strategiaa ja operatiivista toimintaa tulee kehittää.

Valmistelussa huomioidaan pelastustoimen toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset sekä yleisempiä yhteiskunnallisia trendejä, kuten palvelujen asiakaslähtöisyyden ja kansainvälistymisen merkityksen korostuminen. – Mittareiden kehittäminen on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen asia monella toimialalla, sekä maailmalla

että meilläkin. Keskeinen kysymys on, mitä tarkoittaa palvelujen laadukkuus? Kehittämisen keskiössä on asiakas: kuinka tuotamme jatkossakin korkeatasoisia pelastustoimen palveluita asiakkaan hyväksi. Asiakas ei tässä yhteydessä tarkoita vain potilasta tai autettavaa, Tiimonen huomauttaa.

Asiakasnäkökulman lisäksi tulevaisuudessa korostuu entisestään viranomaisyhteistyö. – Moniviranomaisyhteistyö on ehdottomasti tulevaisuus, jota kohti kuljemme. Kaikki keinot, joilla viranomaisyhteistyö sujuvoituu entisestään, tulee käyttää, näkee Tiimonen. Ennen pelastustoimen indikaattorihanketta Tiimonen työskenteli Rajavartiolaitoksella vastaavassa työssä. Sen tärkeimpiä opetuksia oli, että kaikkia sisäisen turvallisuuden viranomaisia yhdistää samat yhteiskunnalliset ilmiöt. – Ilmiö tarkoittaa, että jokin laaja kokonaisuus on samanaikaisesti kaikkien viranomaisten työpöydällä. Yksi poikkileikkaava teema on lisääntyvä ja voimistuva kansainvälistyminen. Esimerkiksi voimistuneen maahanmuuton seurauksena viranomaisten asiakaskunta monimuotoistuu ja samalla yksilökeskeisyys vahvistuu. Mitä nämä asiat tarkoittavat pelastustoimelle? Vaikuttavin keino vastata laajoihin ja moniulotteisiin haasteisiin on tiivistyvä viranomaisyhteistyö. – Meidän pitää olla entistä paremmin selvillä siitä, miten partneriviranomaiset ovat reagoimassa, mitä ratkaisuyrityksiä heillä on ja mikä meidän roolimme on kokonaiskuvassa.

Oppiva ja nopea pelastustoimi Pelastustoimessa on tehty hyvää työtä ja moni asia on erittäin korkealla tasolla, Tiimonen korostaa. – Muutosten ristiaallokko vain on sellainen, että toimintaa täytyy pystyä entisestään kehittämään. Ristiaallokko tarkoittaa julkisen talouden paineita — pelastustoimenkin rahoitusta — ja yhteiskunnan uusien turvallisuusuhkien monimutkaisuutta. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


20

Tulevaisuudessa muutosten tahti ainoastaan kiihtyy ja siksi pelastustoimelta odotettaan ketteryyttä. – Pitää olla toimivat sensorit ulospäin. Ympäristön muutosta on seurattava aktiivisesti ja tuotava syötteitä kehittämiseen. Nopeuden lisäksi pelastustoimelta odotetaan laajojen kokonaisuuksien tarkastelua, ymmärtämistä ja selittämistä. Esimerkiksi: millaisesta ilmiöstä on kyse, jos tietynlaiset tulipalot lisääntyvät lyhyessä ajassa. – Entistä enemmän pohditaan uhkien ja riskien mekanismeja, yhteyksiä, syy—seuraus-suhteita ja sitä, miten pystymme niihin toimialana vaikuttamaan. Tai mitkä ovat asioita, jotka eivät ole meidän käsissämme. Johtopäätöksiä viedään päätöksentekotasolle. Kaikkeen tähän tarvitaan avuksi mittareita, Tiimonen perustelee. Osaamista ja taitoa henkilöstölle kertyy päivittäin työtehtävissä, mutta ongelmana on toistaiseksi ollut tiedon ja taidon levittäminen koko pelastustoimea hyödyttäväksi. – Silloin tarvitaan systemaattinen keino tehdä havaintoja, oppia niistä ja myös välittää tieto eteenpäin. Ihan niin, että "hei, me havaittiin tällainen kehityssuunta ja meistä se viittaa isommassa mittakaavassa tämän suuntaisiin kehittämistarpeisiin toimialalla". Ennen kaikkea kysymys on toimialan oppimisesta ja kehittämisestä tiedon perusteella, Tiimonen korostaa. – Indikaattorit-hanke ei tietenkään ole ainoa avain pelastustoimen kehittämiseen tähän suuntaan. Mutta omalta osaltamme pyrimme siihen, että tämän hienon toimialan kulttuuri kehittyisi niin, että ympäristön tuottamiin haasteisiin pystyttäisiin reagoimaan entistä nopeammin ja joustavammin.

Kehittäminen kunnia-asiaksi Omaa mittaristoa kehittämällä ja asiakaspalautetta keräämällä pelastustoimi näyttää, että se on oikeasti kiinnostunut kehittymään asiakkaan hyväksi.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Pelastusalaa on vahvasti ohjannut perinne. Jatkossa edellytetään mitattua tietoa päätöksenteon perustaksi.


21

Työhyvinvointiin myös mittareita VUOSI SITTEN sisäministeriössä valmistunut pelastustoimen uusi strategia 2025 määrittelee pelastustoimelle seitsemän kansallista tavoitetta. Yksi niistä kuuluu "henkilöstö voi hyvin". Työhyvinvoinnin mittaaminen on yksi alue, johon Pelastustoimen indikaattorit -hankkeessa halutaan luoda valtakunnallisia mittareita. Esitykset valmistuvat syksyyn mennessä. Tavoitteena ei ole suuri määrä mittareita, vaan mieluummin kourallinen oivaltavia, henkilöstön kehittämistä ja tukemista palvelevia indi-

kaattoreita. Hyvinvoinnin tarkastelu ei rajaudu pelkästään perinteisiin työturvallisuusnäkökulmiin: – Mittaristoa muodostettaessa henkilöstöä on tarkoitus tarkastella hyvin laaja-alaisesti. Esimerkiksi osaaminen: kuinka sen kehittymistä voidaan tukea, tutkija Heidi Tiimonen valottaa. – Pelastustoimen toimintaympäristö muuttuu ja tuottaa pelastuslaitosten henkilöstölle uusia osaamisvaatimuksia. Alan täytyy olla aktiivinen ja seurattava kehitystä, mieluummin ennakoivasti.

Virossa kysytään asiakkailta SUOMEN pelastustoimen indikaattorit -hankkeessa on tutustuttu Virossa kehitettyyn mittariin, jossa hyvin yksinkertaisesti kysytään asiakaspalautetta. Hälytystehtävien yhteydessä asiakkailta kysytään sähköpostitiedot, joihin parin päivän päästä lähetetään muutama kysymys: kuinka hyvin pelastustoimi hoiti tehtävän ja miten luotettavaksi viranomaistoiminta koettiin. Palautetta ei kysytä tehtävistä, joissa menetetään ihmishenkiä. Palautekysely on tutkija Heidi Tiimosen mielestä hyvä esimerkki siitä,

että kysymysten ei tarvitse olla monimutkaisia. – Jos Suomessa sadasta tuhannesta vuosittaisesta tehtävästä saataisiin asiakaspalaute kehittämisen alkuvaiheessa esimerkiksi joka kolmannesta tehtävästä, meillä olisi jo hyvin merkittävä määrä palautetta. Asiakkaan kuuleminen ja sitouttaminen osaksi omaa toimintaa ovat tulevaisuutta myös viranomaisille: entistä systemaattisemmin huomioidaan asiakkaan kokemukset tehtävän toteutuksesta.

Tämä on Pelastusopiston tutkija Heidi Tiimosen mukaan hyvin tärkeä viesti alalta ulospäin: – Olemme kunnianhimoisia, arvostamme omaa työtämme ja näemme sen merkityksen yhteiskunnalle. Emme jää lepäämään laakereillamme, vaan pyrimme jatkuvasti nostamaan palvelutasoamme. Viestimme aktiivisesti pelastustoimen merkityksestä ja asemasta yhteiskunnassa. Pidämme itsestämme ääntä ja kerromme, mikä merkitys meillä on yhteiskunnan pyörittämisessä. Perinteisiin vahvasti nojaavalle toimialalle oman suunnan säätäminen voi

vaatia sopeutumista, mutta Tiimonen näkee sen täysin mahdolliseksi. – Lopulta kyse on sitoutumisesta. Pelastustoimessa on arvot ja asenteet kunnossa, joten pystymme varmasti miettimään uudenlaisia ratkaisuja ja pysymään kehityksessä mukana. — Ainakin minulla on vahva luotto siihen. n

Avointa valmistelua PELASTUSTOIMEN INDIKAATTORIT -hankkeen tiimoilta järjestettiin Pelastusopistolla avoin työpaja viime marraskuussa. Toinen työpaja järjestettiin 21. helmikuuta ja kolmas on vielä tulossa, 19. huhtikuuta. Työpajojen lisäksi tutkija Heidi Tiimonen on haastatellut hankkeeseen laajasti pelastusalan eri toimijoita: muun muassa sisäministeriön pelastusosastoa, pelastuslaitosten johtajia, pelastuslaitosten kumppanuusverkostoa, Pelastusopiston henkilöstöä, aluehallintovirastojen henkilöstöä sekä keskeisten järjestöjen edustajia. Tiimonen esimerkiksi vieraili viime vuoden lopulla Palomiesliitossa, jossa järjestön johtaja Kim Nikula kertoi liiton näkemyksiä pelastustoimen mittaamistarpeista.

Avoimuudella tähdätään siihen, etteivät valmistuvat mittarit jäisi pelastustoimen toimijoille tavoitteiltaan etäisiksi. – Mittareiden muodostus perustuu yhteiseen tavoitteenasetteluun. Pelastustoimen keskeisten toimijoiden kanssa haetaan näkemys siitä, mitä alalla pitää mitata, miksi ja miten. Mittaaminen leikkaa koko toimialan: indikaattoreita tarvitaan yhtä lailla sisäministeriölle kansallisen tason ohjaukseen kuin pelastuslaitoksiin palvelutasopäätösten valmisteluun, Tiimonen kertoo. – Laadun arviointi on uusi ajattelutapa ja se voi siksi tuntua aluksi haasteelliselta. Kunhan mittarikehikoita alkaa hankkeen edistyessä muotoutua, huomataan että niin ei kuitenkaan ole. Indikaattorit-hanke ottaa vastaan palautetta ja aloitteita — ja huhtikuun työpajaankin toivotetaan alan toimijoiden edustajat tervetulleiksi. Tutkija Heidi Tiimosen tavoittaa Pelastusopistolta: puh. 0295 453 424 heidi.tiimonen@pelastusopisto.fi

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat TIMO HARTIKAINEN

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


22

Koko elämä heitti Jari Mönkkösen arki muuttui yhdessä sekunnissa. Tuplavoltti taaksepäin — naks. Mikään ei enää liikkunut, paitsi Jarin järki.

Teksti VIRPI FAGERSTRÖM

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kuvat MAURI RATILAINEN


23

H

voltin

einäkuun 20. päivänä Jari oli treenaamassa helsinkiläisellä voimistelusalilla ystävänsä Kaitsun kanssa. Ohjelmassa oli volttitreenit. Miehet tekivät tuplavoltteja taaksepäin. Harjoitteita, joita oli toistettu monen monta kertaa. Tällä kertaa kaikki ei mennyt nappiin. Yksi voltti jäi Jarin viimeiseksi. Muistoksi jäi rusahdus niskassa ja Jarin musertavat sanat: Tää oli tässä. Niskat on poikki, mikään ei liiku. Jarin vertauskuvan mukaan hän makasi volttimatolla kuin pelästynyt lammas: selällään, raajat neljään suuntaan sojottaen. Naksahdus niskassa, kramppaus raajoissa ja kehon tunnottomuus selvensivät ammattilaiselle, mitä oli tapahtunut. Ammattilainen on aina ammattilainen. Jari antoi ystävälleen ohjeet: Soita ambulanssi ja sitten Sannalle. Jos tajuntani menee, huolehdi hapensaannistani. Taju ei mennyt, mutta henki salpautui. Tarkkaa aikaa ensihoidon saapumisesta ei ole tiedossa, mutta odottavan aika on aina pitkä. Jopa Sanna ehti paikalle ennen ambulanssia. Jari jatkoi ohjeiden antoa: Tänne tarvitaan hööki paikalle. Palomiesten miehittämän ensivasteyksikön lisäksi paikalle hälytettiin lääkäri. Volttimatolle ei ollut kellään asiaa ennen Jarin lupaa. Jari halusi varmistaa, että kukin tietää alustan pehmeyden, niskan kipeyden ja sen, ettei päätä saanut liikuttaa. Aika pysähtyi ja jäi aloilleen. Arki kutistui. Jarin kesän jälkeiset ulkoilut ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Paikoillaan ollessa ehtii ajatella. Miettiä mennyttä ja tulevaa. Palomieheksi Jari valmistui Pelastusopistosta vuonna 2004. Sen jälkeen hän toimi palomiehenä KeskiUudenmaan pelastuslaitoksella, lähes jokaisessa toimipisteessä. Paloesimieheksi hän pätevöityi neljä vuotta myöhemmin. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


24

Jari Mönkkönen on paitsi palomies ja entinen huipputelinevoimistelija, myös perheenisä ja yrittäjä. Urheilu-urallaan Jari saavutti EM-hopeaa ja on voittanut ainoana suomalaisena maailman cupin osakilpailun rekillä. Sanna-vaimo on tärkeä tuki Jarin kuntoutuessa viime heinäkuun voimisteluonnettomuudesta.

Voimistelun kehittämä ketteryys ja voima auttoivat tulipalojen sammutuksessa ja ahtaissa paikoissa liikkumisessa. Entiselle huippu-urheilijalle pitkäkestoiset sammutustehtävät tai letkukehikon kuljetus portaissa toimivat kuntotreeninä, joissa syke nousi mukavasti. Esimiehenä Jari sammutteli työkavereiden tupakoita ja patisteli kollegoitaan liikunnalliseen elämäntapaan. Vielä 2000-luvun alussa paloasemilla työntekijät tupakoivat sisällä – vaan eivät enää Jarin aikana. Kytevään työyhteisöön Jari lisäsi kipinää ottamalla työkavereistaan mehut irti. Se tehtiin jarruvarjot selässä ylämäkitreeneissä tai voimistelusalissa käsilläseisonnassa. Treeni virkisti työ-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

yhteisöä ja sen jälkeen vaikutti kuin vuorossa olisi ollut eri miehet. Esimiehenä Jari hyödynsi vahvuuksiaan: hän on sosiaalinen ja helposti lähestyttävä sekä tottunut motivoimaan muita. Puhumalla asiat selviävät, Jari tietää. Surumielisyys hiipii olemukseen ja ääni madaltuu, kun Jari toteaa: – Jäi hirveä ikävä aseman miehiä. Kyllähän ne sitten täällä käyvät katsomassa tai itse voin käydä siellä. Ajatus palaa takaisin heinäkuun onnettomuuteen. Ensimmäiseksi paikalle saapuivat ensihoitajat, joista toinen piti Jarin päätä paikoillaan. Vähitellen paikalle saapuivat myös lääkäri ja ensivasteyksikkö siirtämisen avuksi.

Jari sai kipulääkettä. Hänen tajuntansa, hengityksensä ja puhekykynsä säilyivät koko ajan. Odottelu ja tilanteen vakavuus hermostuttivat ymmärrettävästi paikalle saapunutta Sanna-vaimoa. Tämä ei jäänyt ammattilaisilta huomaamatta. Lopulta lääkäri tiukkasanaisesti komensi Sannan sivuun. Tilanteen kertaus kiihdyttää vieläkin Sannan hengityksen ja nopeuttaa puheen. – Sain sätkyn ja rupesin raivoo! Mulla meni pasmat sekaisin. Vaikka odottelua oli, mikään ei vaikuttanut lopputulokseen. Sanna pystyi lopulta rauhoittumaan ja pysyi kauempana. Sannan reaktion tajuaminen oli vaikea paikka Jarille, joka ymmärsi kokonaistilanteen.


25

Jarin ja Sannan mielestä ammattilaiset toimivat tilanteessa tosi hyvin. Lääkäri antoi Sannalle tilanneraportin ja pyysi anteeksi tiukkasanaisuuttaan ennen kuin ambulanssi lähti. Samalla Sannakin sai mahdollisuuden pyytää anteeksi käytöstään — ojennus oli paikallaan. Omaisten huomiointi ja informoiminen aina onnettomuudesta nykyhetkeen saakka on tuntunut tärkeältä. Niitä hetkiä Sanna arvostaa edelleen. – Aluksi en ymmärtänyt tilannetta ja sain totaalishokin. Minuutit tuntuivat järjettömän pitkiltä, kun odottelimme ambulanssia. Kaikki tuntui järkyttävältä. Ensihoitajien, lääkärien ja palomiesten juttelu ja empatian osoittaminen toivat Sannalle lohtua. Toiveikkuus ja aito läsnäolo lisäsivät luottamusta. Onnettomuushetkellä ja tehohoidossa toiveikas puhe ja asioiden kertaus lisäsivät uskoa tulevaan. Sannalle on kerrottu asiat, jotka olivat onnena onnettomuudessa: Jari on ollut tajuissaan, hän on niellyt itse ja hän on ollut puhekykyinen. Erityisesti mieleen on jäänyt lohtua antavat sanat: – Elämä muuttuu, mutta kaikesta selvitään. Myönteisiin asioihin keskittyminen on ollut tehohoidon aikana ja kuntoutumisvaiheessa oleellista. Jarin kuntoutuminen on edennyt hitaasti, mutta koko ajan kehittyen. Nyt tilanne on vakaa ja kotiutumisesta on toivoa.

Kohdatkaa potilas ihmisenä, ei vain vammana tai sairautena.

Vakavan onnettomuuden kokenut ammattiauttaja pohtii, saavatko pelastajat osoittaa tunteitaan työssään vai onko se epäammattimaista käytöstä.

”Tämä projekti me viedään loppuun!” TOIMITTAJALTA

Tapasin Jarin ja hänen vaimonsa Sanna Mönkkösen selkäydinvammaisten kuntoutuskeskuksessa Synapsiassa. Neliraajahalvaukseen johtaneesta onnettomuudesta on kulunut puoli vuotta. Ihmettelen, kuinka luontevasti ja jäsennellysti Jari ja Sanna puhuvat tapahtuneesta. Silmäkulmat kostuvat itse kullakin. Silti läsnä on myös positiivisuutta, kiitollisuutta ja kunnioitusta — ammattiauttajia kohtaan. Sellainen Jari on itsekin. Ammattiauttaja, paloesimies, joka joutui itse autettavaksi. Haastattelun jälkeen kävelen kovassa pakkasessa juna-asemalle. Olen liikenteessä liian heppoisin taminein. Jo puolen kilometrin jälkeen reiteni palelevat kylmästä. Kiroan pakkaseen sopimattoman varustukseni, minkä vuoksi voin palelluttaa jalkani pahasti. Samassa häpeän valitustani. Jalkani liikkuvat ja tuntevat. Olen juuri kuullut Jarin kertovan tuntopuutoksista ja kehonsa liikkumattomuudesta. Hän nauttisi, jos saisi kävellä ja tuntea kylmän. Huippu-urheilijan tavoitteellisuus ja henkinen vahvuus huokuvat Jarista. Hänessä on luovuutta, joka kirkastaa

— Keikoilla työhön tulee suhtautua ammattimaisen tyynesti, toteaa Jari, mutta on vahvasti sitä mieltä, että empatiaa tulee ja pitää osoittaa. Sanna vahvistaa: Empatia on inhimillistä. Kokemuksestaan Jarilla onkin painavaa sanottavaa kollegoilleen. — Toimikaa työssänne, kuten Helsingin pelastuslaitos toimi: kohdatkaa potilas ihmisenä, ei vain vammana tai sairautena. Potilaalle on tärkeää, että hänelle puhutaan ja kerrotaan koko ajan mitä tapahtuu.

ilmeen ja saa suupielen hymyyn. Jari kertoo tulevista suunnitelmistaan. Sannan periksiantamattomuus tukee ajatusta: – Tämä projekti me viedään loppuun! Teho-osastolla toipuessaan Jari oli ajatuksensa saanut. Unissa hän käveli, mutta aamuisin heräsi karuun todellisuuteen. Jari keksi luovan tavan viedä sanomaansa ja itselle tärkeitä asioita eteenpäin. Oman yrityksen Volttimedia Oy:n kautta tulee tulevaisuudessa mahdollisuuksia liikunnallisten taitojen opettamiseen lapsille. Jarin suunnitelmissa on myös kirjoittaa lasten kirja, jonka kautta opetetaan voimisteluliikkeitä ja levitetään liikunnan iloa. Kirjassa on tarkoitus parodioida meitä aikuisia, jotka usein valitamme arkisista asioista, kuten säästä. — Pienet ovat ihmisten murheet. Kiputiloista ja rankoista aiheista huolimatta nauru ja vitsit rytmittävät keskusteluamme. Jarin idearikkaus ja huumori tulee esille valokuvien otossa. Jarilla olisi ehdottaa Sannalle monia kuvausasentoja, jotka sopisivat palomieshuumoriksi. Elämä on yllättänyt, mutta ihminen on edelleen sama. VIRPI FAGERSTRÖM

— Minua rauhoitti, kun tiesin, milloin minua siirretään tai mitä lääkkeitä minulle annetaan. — Vitsit eivät naurata, kun on tosi kyseessä. Jarin elämä on nyt muuttunut yhden voltin seurauksena. — Ennen olen auttanut muita. Tässä pyörätuolissa sitä ajattelee, että siellä ne edelleen auttavat vammautuneita. Minä elän omaa elämäni ja vamman seuraamuksia. Nyt olen osa sitä, minkä edestä olen ennen työskennellyt. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


26

PALOMIESTEN ALTISTUMISTUTKIMUS:

Koulutuskiertueella oikaistiin väärät käsitykset ASA-rekisteröinnistä Viime vuonna valmistuneen Työterveyslaitoksen palomiesten altistumistutkimuksen tuloksia ja johtopäätöksiä esiteltiin viidessä koulutustapahtumassa.

K

oulutukset käynnistyivät viime vuoden lopulla Tampereelta ja Helsingistä, jonka jälkeen alkuvuodesta kiertue kävi Kuopiossa, Jyväskylässä ja Oulussa. Kuopion tilaisuuteen Neulamäen paloasemalle 18. tammikuuta oli saapunut kolmisenkymmentä kuulijaa viideltä eri pelastuslaitokselta, Pelastusopistolta sekä kahdesta työterveyshuollosta. Aamupäivällä kuultiin tiivistys altistumistutkimuksesta ja sen suosituksista. Hankkeen Vähentääkö Skellefteå-malli palomiesten altistumista operatiivisessa työssä johtopäätöksiä esitteli vanhempi tutkija Juha Laitinen Työterveyslaitokselta. Tutkijat muun muassa esittävät palomiesten terveydentilan tehostettua seurantaa, palomiesten rekisteröintiä syöpävaarallisille aineille altistuvien työntekijöiden ASA-rekisteriin sekä käytännön ohjeistusta esimerkiksi palopaikkojen suojavyöhykkeistä ja suojainten käytöstä kalustonhuollossa. Iltapäivällä kuultiin käytännön kokemuksia altistumisen ehkäisystä Keski-Suomen pelastuslaitoksella.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Paloesimies Jarkke Lahti kertoi Puhdas paloasema -mallin viimeisimmistä huomioista.

Operatiivisille työntekijöille suositellaan ASA-rekisteröintiä Palomies altistuu työssään vaarallisille kemikaaleille hengitysteiden, ihon ja ruoansulatuskanavan kautta. Osalla aineista on nopea vaikutus (kuten syaanivety, kloorivety), osa aiheuttaa terveysongelmia pitemmällä ajalla (kuten asbesti, bentseeni). – Aineiden yhteisvaikutus terveyden kannalta voi olla yllättävä ja tuntematon. 1 + 10 voi olla vaikka 50. Hyvin ikävästä cocktailista on siis kyse, vanhempi tutkija Juha Laitinen muistutti. Työterveyslaitos on valmistellut pelastuslaitoksille ohjeen henkilöstön ASA-rekisteröintiin. ASA on Työterveyslaitoksen STM:n ohjauksessa ylläpitämä rekisteri työntekijöistä, jotka työssään altistuvat syöpävaaraa aiheuttaville aineille. Ohjeessa suositellaan, että kaikki aktiivisessa operatiivisessa työssä mukana olevat palomiehet ilmoitettaisiin

ASA-rekisteriin. Saadut tutkimustulokset viittaavat siihen että jo yksi pidempi savusukellus tuottaa elimistöön altistekuorman, joka on verrattavissa tapaturmaiseen altistumiseen. Lisäksi varusteiden huollot, pakolliset savusukellusharjoitukset, liikennevälinepalot, kemikaalionnettomuudet ja erityisesti metsäpalot ovat erittäin merkittävä lisä palomiehen kokonaisaltistumisen kannalta.

Biomonitoroinnissa ei ole piilossa kustannuspommia ASA-rekisteröinnin myötä altistuminen tulisi hyvin dokumentoiduksi, mistä olisi hyötyä, jos palomies joskus sairastuisikin vakavasti esimerkiksi syöpään. – Monen sairauden latenssiaika on pitkä. Silloin on hoidon kannalta hyvä jos altistumisen historiatietoa on käytössä pitkältä ajalta. Kuopion koulutustilaisuudessa oikaistiin yksi keskeinen väärinymmärrys palomiesten ASA-rekisteröinnistä: – Itse ASA-rekisteröinti ei aiheuta kustannuksia, esimerkiksi kiinteitä vuosikustannuksia jokaisen palomiehen


Palomiesten kemiallinen altistuminen

HAPEN KULJETUKSEN ESTÄJÄT Hiilimonoksidi, syaanivety, rikkivety

Lyhytaikaiset korkeat altistumiset eri altisteille

Altistumista lisäävät tekijät: lämpökuorma ja fyysinen stressi HENGITYSTIE

ÄRSYTTÄVÄT KAASUT Kloorivety, typen oksidit, rikkidioksidi PITKÄAIKAISIA VAIKUTUKSIA AIHEUTTAVAT KEMIKAALIT Asbesti, bentseeni, polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH), formaldehydi ja 1.3-butadieeni ELIMISTÖÖN KERÄYTYVÄT AINEET

IHO

Palomiehen kokonaisannos

Kemikaaleilla on summautuvia, mutta myös kertautuvia haittavaikutuksia

Perfluoratut yhdisteet, lyijy, kadmium, dioksiinit

Kokonaisvaikutus palomiehen terveyteen

biomonitoroinnista. Altistumisen seuranta maksaa, mutta seurannan tiheys riippuu siitä, miten usein henkilö altistuu, Laitinen huomautti. Biomonitorointi tarkoittaa virtsatestejä ja mahdollisesti veritestejä, jotka analysoidaan laboratoriossa. Jos vuoden aikana yksi palomies savusukeltaa useassa tulipaloissa ja altistuu kemikaaleille myös huollossa ja toinen suorittaa yksittäisen konttiharjoituksen, he eivät tarvitse täsmälleen samanlaista biomonitorointia. – Testejä tulee tehdä, kun on tarve selvittää, mitä altistumista on tapahtunut tai kun halutaan tarkistaa, onko

Altistuminen tapahtuu useiden eri altistumisreittien kautta

käytössä riittävä suojautumistaso. Jos on vaikka epäilys siitä, että hengityksen suojain on pettänyt tai sammutustilanteessa on sattunut jotain epätavallista ja halutaan tietää, mikä vaikutus tällä on ollut palomiehen altistumiseen.

Terveydentilan seurantaa tehostettava ASA-rekisteröinnin ensivaiheessa kustannuksia tulee lähinnä työajasta, joka pelastuslaitoksella ja työterveyshuollossa käytetään rekisteröintiin. Altistumisen todentaminen on tehtävä asianmukaisesti tai perustuttava

RUONSULATUSKANAVA

LÄHDE: TYÖTERVEYSLAITOS

Altistuminen lukuisille kemikaaleille, jotka esiintyvät eri olomuodoissa

riittävään näyttöön. Tästä ei tule kuluja, sillä jo nyt on käytössä Työterveyslaitoksen keräämät tiedot palomiesten kokonaisaltistumisesta. Kun rekisteröinti tehdään yhteistyössä työterveyshuollon kanssa, tulee työterveyshuolto tietoiseksi altistavista syöpävaarallisista aineista, jotka ovat myös erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavia aineita. Tällöin työterveyshuollon tulee tehostaa työntekijöiden terveydentilan seurantaa. Suositeltu seurantatiheys on alle 40-vuotiaille kerran kolmessa vuodessa, 40—50 vuotiaille kerran kahdessa vuodessa ja yli 50-vuotiaille kerran vuodessa. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ALTISTUMISTUTKIMUS

27


28

Jo yksi pidempi savusukellus tuottaa elimistöön altistekuorman, joka on verrattavissa tapaturmaiseen altistumiseen.

Tämän lisäksi tulisi tehdä pistokoeluonteista altistumisen arviointia pahimpien pelastustehtävien jälkeen tai viimeistään jos henkilöstö on jo saanut oireita pelastustehtävässä. – Näin ollen työterveyteen tulevat panostukset kasvavat hieman, mutta ne maksavat kyllä tulevaisuudessa itsensä takaisin. Työntekijät ovat terveempiä, vakavia sairastumisia ei tule ja silloin pitkässä juoksussa terveydenhuollon isot laskut jäävät syntymättä, Laitinen toteaa. ASA-rekisteröinnin ja kohonneen terveydentilaseurannan kautta sairastumiset saadaan "kiinni" entistä nopeammin. – Testien kautta saatetaan myös löytää suojain, joka ei ole toiminut oikein. Palomies saattaa olla terve, mutta altistumisarvot kertovat, että jotain on vialla. Tässä tapauksessa biomonitorointi katkaisee altistumisen ketjun.

Puhtaan paloaseman kehitys jatkuu Keski-Suomessa on ruotsalaisten Skellefteå-mallista jalostettua Puhdas paloasema -periaatteita jalkautettu jo usean vuoden ajan. Paloesimies Jarkke Lahti kertoi lukuisia käytännön huomioita muun muassa sammutusasuista, suojaimista, toimintatavoista — ja tärkeimpänä: asenteista. Keski-Suomessa valmistellaan uutta menetelmäohjetta, johon on lisätty viimeisimmät huomiot. – Uudessa ohjeessa lähdetään siitä, että savusukellettaessa sammutusasun alla käytetään pitkähihaista- ja -lahkeista asua, Lahti kertoi esimerkkinä. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Juha Laitinen kertoi Kuopiossa palomiesten kokonaisaltistumisesta, jota tapahtuu paitsi hälytystehtävissä, myös esimerkiksi varustehuollossa.

Taustalla mittava tutkimus ALTISTUMISTA selvittänyt tutkimus käynnistettiin Palomiesliiton aloitteesta ja liitto toimi aktiivisesti sen ohjausryhmässä. SPALin lisäksi hankkeeseen osallistuivat Palopäällystöliitto, SPEK, Pelastusopisto sekä Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Keski-Uudenmaan ja Helsingin pelastuslaitokset. Rahoittajina olivat Palosuojelurahasto, Työsuojelurahasto ja Työterveyslaitos. Tulokset esiteltiin kesäkuussa 2016 Helsingissä. Tuloksia jalkauttanut koulutuskiertue järjestettiin Palosuojelurahaston tuella ja käytännön järjestelyt teki Palopäällystöliitto.

Kenttäkokeisiin osallistui vapaaehtoisia palomiehiä Jyväskylästä, Kuopiosta, Vantaalta ja Helsingistä. Näytteitä kerättiin verestä, virtsasta ja syljestä. Ihoaltistumista seurattiin ihoon teipatuilla keräimillä ja käsien pyyhintänäytteillä. Ympäristön ilmasta kerättiin tietoa palopukuun kiinnitetyillä passiivikeräimillä. Näytteitä otettiin huoneistopalotehtävistä, joissa rakenteita

oli jo alkanut palaa. Aineistossa on 13 huoneistopaloa.

Tutkimuksen loppuraportissa esitettiin useita jatkotoimia. Palomiesten altistuminen on sitä luokkaa, että tutkijat suosittelevat pelastuslaitoksien ryhtyvän välittömästi toimiin altistumisen vähentämiseksi. Palomiehet tulisi myös ilmoittaa Työterveyslaitoksen ylläpitämään ASArekisteriin eli syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille työssään altistuvien rekisteriin. Yksi huomioista oli, että tilannepaikalla altistutaan jopa enemmän kuin savusukellettaessa. Palopaikoille on määriteltävä suoja-alueet ja ohjeistettava, miten niissä suojaudutaan. Kaluston- ja varusteiden huoltoon tulee luoda suojautumissuositukset sen mukaan, missä paloluokassa varusteet ovat kontaminoituneet. Kolme ensimmäistä luokkaa sisältää eri vaiheisiin edenneen huoneistopalon ja neljäs järein luokka teollisuuspalon.


Pelastusopistolla biomonitoroitu jo kymmenen vuotta

biomonitorointikäytäntöä on muutettu niin, että aamuvirtsanäytteestä on luovuttu. – Kevennettyyn näytteenottoon päädyttiin yhdessä työterveyshuollon ja Työterveyslaitoksen kanssa. Nähtiin, että iltanäytteestä päästään kiinni ongelmaan, jos näyte osoittaisi hälyttäviä tuloksia, Huttu kertoo.

SUOMALAISTEN palomiesten savu- ja nokialtis-

Biomonitorointi on Pelastusopistolla arkipäivää ja

tumisen terveysvaikutuksien selvittämisen yhtenä käynnistyskohtana voidaan pitää Pelastusopiston opettajille vuosina 2004—2006 tehtyjä altistumistutkimuksia. Työterveyslaitoksen tekemien testien jälkeen Pelastusopistolla havahduttiin hetkessä. – Varsinkin vuoden 2004 testit osoittivat todella kovia altistumisarvoja. Silloin teimme täydellisen muutoksen: kun tulokset tulivat perjantaina, huonekalujen ja superlonin poltto palotalossa loppui seuraavana maanantaina, yliopettaja Ismo Huttu muistaa. – Kyllä mittaustulokset silloin pelästyttivät. Ymmärrettiin, että nyt on omasta terveydestä kyse. Palotalon harjoitusten lisäksi Pelastusopistolla tarkastettiin suojautumistasoa, käynnistettiin kaasua käyttävän paloteatterin suunnittelu, ryhdyttiin kehittämään varustehuoltoa ja aloitettiin savusukelluksiin ja harjoitusjärjestelyihin osallistuvan henkilökunnan säännöllinen testaus eli biomonitorointi. Kaikkiaan biomonitoroinnissa on mukana parikymmentä henkilöä, jotka opettavat tai osallistuvat järjestelyihin kuudella eri simulaattorilla. Myös tekninen huoltohenkilöstö on biomonitoroinnin piirissä, eivät pelkästään savusukeltajat.

se ymmärretään tärkeäksi osaksi omaa työturvallisuutta. Huttu kiittää myös työnantajaa siitä, että altistumisen vähentämiseen liittyville toimille ja hankinnoille on aina löytynyt myönteisyyttä. – Testauksissa ei ole paljastunut suuria yllätyksiä — jos olisi, niin olisimme nopeasti muuttaneet omia tapojamme. – Kun näytteissä on ollut korkeita arvoja, on pysähdytty miettimään mistä ne johtuvat. On ollut tilanteita, joissa toinen opettaja on altistunut, mutta toinen opettaja samassa harjoituksessa ei. Nämä ovat henkilökohtaisia juttuja ja syyt voivat olla monenlaisia: esimerkiksi millainen alusasu on ollut tai missä tilassa opettaja on antanut palautetta opiskelijoille, Huttu kertoo.

Kun näytteissä on ollut korkeita arvoja, on pysähdytty miettimään mistä ne johtuvat.

Pelastusopistolla opettajien pukutilassa on kaappi, joka sisältää ohjeet ja välineet biomonitorointiin. Näyte otetaan virtsasta, ja näytteiden säilytystä varten pukuhuoneessa on myös erillinen jääkaappi. Harjoitusalueelle lähtevä opettaja antaa virtsanäytteen aamulla töihin tullessaan ja illalla töistä lähtiessään. Näytteiden mukana laboratorioon lähteen tiedot harjoituksen luonteesta, poltetusta materiaalista sekä suojavarusteista. Laboratoriosta tulokset toimitetaan työterveyshuoltoon. – Näytteenotto ei ole päivittäistä tai pakollista, vaan jokainen opettaja huolehtii itse näytteenotosta vuoden mittaan, oman arvionsa mukaan, Ismo Huttu kertoo. Suunnitelman mukaan näyte otetaan kerran vuodessa jokaisen simulaattorin osalta, joiden käyttöön opettaja osallistuu. Opettaja itse päättää ajankohdan, milloin näytteen antaa. Vuosittain tehdään biomonitorointisuunnitelma, jossa käydään läpi edellisen vuoden tuloksia ja mietitään tulevan vuoden painopistealueita. Tälle vuodelle

Sisäpalosimulaattorissa poltetaan edelleen lastulevyä, jonka käytöstä on keskusteltu. Lastulevyä käytetään, sillä sen polttamisella saadaan palofysikaaliset ilmiöt parhaiten kuvattua pelastajaopiskelijoille. – Biomonitoroinnin perusteella pystymme polttamaan sitä työturvallisesti. Jos testeissä lastulevyn poltto näkyisi hälyttävänä, aivan varmasti sen käyttö lopetettaisiin. – Palotalossa poltetaan vain puhdasta puuta ja simulaatiot ovat toista luokkaa kuin kymmenen vuotta sitten. Voidaan sanoa, että tältä osin harjoitukset eivät ole niin laadukkaita kuin ennen, mutta kyllä työturvallisuuden huomioiminen on tärkeintä. Meillä opettajilla saattaa hyvin olla yli sata savusukellusta vuodessa. Jos edelleen tehtäisiin vanhalla tavalla, takuuvarmasti henkilöstössä olisi sairastuneita.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ALTISTUMISTUTKIMUS

29


30

Myös muista terveysasioista keskustellaan aiempaa enemmän ALTISTUMISKOULUTUKSIIN oli toivottu osallistujia erityisesti pelastuslaitosten työterveyshuolloista. Ne ovat asiantuntijoina keskeisessä roolissa, kun tietoa altistumisesta ja sen ehkäisystä sekä ylipäätään palomiesten terveellisistä elintavoista jaetaan. Kuopion koulutustapahtumaan osallistui työterveyshuollon lääkäreitä ja terveydenhoitajia Kallaveden Työterveydestä ja Terveystalosta. Työterveyslääkäri Marja Antikainen Kallaveden Työterveydestä kertoi koulutuksen herättäneen monia ajatuksia. – Tämä oli käytännönläheisin koulutus, mihin pelastustoimen piirissä olen viime vuosina osallistunut. Kirjasin heti ylös asioita, joita tämän vuoden terveystarkastuksissa otetaan esille ja joista onkin jo ollut puhetta pelastuslaitoksen kanssa. Yksi on keuhkoröntgenkuvien ottaminen niiltä, joilta ei kuvia ole muutamaan vuoteen otettu, iholuomien tarkastus ja tehostettu avun tarjoaminen tupakoinnin lopettamiseksi, Antikainen kertoo.

On hyvä, että palomiesten työperäinen altistuminen tulee esille kokonaisuutena.

– Samalla koulutus patisti miettimään, ollaanko me työterveyshuollossa otettu huomioon juuri näitä asioita. Erityisesti jäi mieleen se, miten paljon altistumisen vähentämiseksi voidaan tehdä sammutustehtävän päättymisen ja asemalla tapahtuvan varusteiden huollon välillä. Meidän työterveyshuollossakin on syytä perehtyä tarkemmin palomiesten työhön — esimerkiksi miten kaluston ja letkujen huoltotoimet käytännössä tehdään — ja jalkautua kentälle. Antikainen kertoo, että syöpävaarallisille aineille altistuvien työntekijöiden ASA-rekisteri oli tuttu entuudestaan, mutta nyt siitäkin sai uutta tietoa: väärinkäsitys koski sitä, mitä usein rekisteriin merkittyjä työntekijöitä biomonitoroidaan.

Pohjois-Savossa työterveyshuoltoa on viime vuosina työllistänyt erityisesti lukuisat maakunnan paloasemien sisäilmaongelmat.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Pelastajakurssin harjoitus käynnissä Pelastusopiston palotalossa keväällä 2011.

– On hyvä, että palomiesten työperäinen altistuminen tulee esille kokonaisuutena. Sisäilma on tärkeä, mutta työkeikan altistumisessa voi olla kyse vielä huomattavasti vakavammasta asiasta, työterveyslääkäri Antikainen sanoo. Antikainen on työskennellyt palomiesten työterveysasioiden parissa kuutisen vuotta. Hän huomaa pelastusalalla tapahtuneen muutoksia: – Asenteet terveystarkastuksia ja terveyspuhetta kohtaan ovat muuttuneet positiivisempaan suuntaan. Kun työperäisestä altistumisesta ja sisäilmasta puhutaan, päästään puhumaan myös tupakoinnista, nuuskasta, allergisesta nuhasta, atopiataipumuksesta ja ihonhoidosta. – Nykyään palomiehet ottavat hyvin vastaan keskustelua myös näistä tavanomaisemmista terveysasioista. Altistumistutkimuksesta noussut uusi tieto on siis tehostanut ihan heidän perusterveydenhuoltoakin ja motivoi pitämään huolta itsestään kokonaisvaltaisesti, Antikainen sanoo.


Yksinkertaisia askelia kohti Puhdas paloasema -mallia PELASTUSLAITOSTEN omat työsuojeluorganisaatiot ovat työterveyshuoltojen tapaan ytimessä, kun altistumisen ehkäisyä kehitetään. Pohjois-Savon pelastuslaitoksen työsuojelusta Neulamäen paloasemalla järjestettyyn koulutustilaisuuteen osallistui muun muassa työsuojeluvaltuutettu, paloesimies Jari Marttila. – Koulutus vahvisti sitä ajatusta, että altistumisen ehkäisy on hyvä asia. Puhdas paloasema -mallista tiesin jo entuudestaan, sillä olemme käyneet tutustumassa siihen Keski-Suomen pelastuslaitoksella, Marttila kertoo. Pohjois-Savossa omaa puhdas paloasema -ajattelua on tarkoitus pilotoida Iisalmen paloasemalla, jolla Marttila itse työskentelee. Palomiehille on jo hankittu uudet kalvoasut, jotka vähentävät altistumista. Vanhat sammutusvarusteet jäivät varakamppeiksi — ne säilytetään henkilökohtaisissa varustekasseissa, jotka nostetaan aamulla valmiustarkastusten yhteydessä ajoneuvoon. – Itse puhdas paloasema -toimintamallia ei vielä ole syvällisesti sisäistetty. Meiltä puuttuu vielä kalustoa ja pesukoneita. Pieniä teknisiä ratkaisuja joudutaan tekemään paloaseman tiloissa. Kun hankintoja on tehty, valmistellaan ohjeistus ja koulutetaan porukka. Sen jälkeen toimintamalli otetaan käyttöön, Marttila esittelee.

Altistumisen entistä parempi ehkäisy ei välttämättä vaadi isoja rahallisia panostuksia. Varsinkin alkuvaiheessa päästään eteenpäin aika yksinkertaisia asioita miettimällä. Marttila löytää lukuisia esimerkkejä: – Mihin ajoneuvot sijoitetaan tilannepaikalla? Monesti ajetaan turhan lähelle palopaikkaa, jolloin tuulen kääntyessä konemiehet ovat alttiina savulle. Jos on mahdollista, tulisi ottaa vähän enemmän etäisyyttä. Letkua veden toimittamiseen kyllä riittää, siitä ei ole huolta. – Huoneistopalon jälkeen toisen sammutusauton henkilöstö käy ilman paineilmalaitteita vilkaisemassa palanutta asuntoa, vaikka todellista tarvetta ei olisi. – Pidetäänkö jälkiraivauksessa paineilmalaitetta päällä? Fyysistä lämpöä tai käryä ei enää ole, mutta myrkylliset aineet ovat edelleen ilmassa. Niitä ei vaan näe eikä haista.

Savussa ja noessa on vaara, jokainen altistuminen on liikaa.

Altistumistutkimuksen johtopäätöksissä esitettiin suojavyöhykeajattelun tuomista myös huoneistopaloihin. Marttilan mielestä se on harkinnan arvoista, sillä suojavyöhykkeet toisivat tilannepaikalle selkeän vaara-alueen luokittelun. – Yksi käytännön kannalta kieltämättä hankalia ovat metsäpalot ja vastaavat palot tiloissa, jotka eivät ole rajattuja. On lämmintä ja hikistä, jolloin yleensä usein riisutaan takki ja ollaan t-paitasillaan, nokisateessa. Tähän joudutaan miettimään asuvaihtoehtoja, Marttila sanoo.

Työnantaja vastaa siitä, että työpaikka on työnteki-

Iisalmen paloasemalla palomiehillä on henkilökohtaiset varustekassit, joissa on sijoitettu toinen sammutusvarustesetti.

jöille turvallinen ja terveellinen. Työnantajan tulee olla tietoinen työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä ja niiden hallinnasta sekä huolehtia siitä, että työntekijöillä on tarvittavat tiedot ja taidot tehdä työnsä turvallisesti. Työntekijöiden tulee noudattaa työnantajan antamia määräyksiä ja ohjeita sekä työtä tehtäessä huolehtia omasta ja muiden työtekijöiden turvallisuudesta. Paloesimies Marttilan oma palomiesura käynnistyi kesämiehenä 1987, jolloin lainsäädäntö, asenteet ja varusteet olivat toista luokkaan nykyiseen verrattuna. – Mitä enemmän silloin oli nokea naamassa, sitä parempi palomies oli. Nyt tiedostetaan, että savussa ja noessa on vaara, jokainen altistuminen on liikaa. Oikeaan suuntaan on menty. Myös työterveyshuollon rooli on kehittynyt perusmittauksien ottajasta entistä aktiivisempaan suuntaan.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ALTISTUMISTUTKIMUS

31


32

Pääseekö palomies sankarieläkkeelle? Eläkeuudistus tuli voimaan vuoden alussa. Vanhuuseläkeikä nousee portaittain 65 vuoteen. Jos työkyky on heikentynyt ja takana on pitkä, kuluttava työura, voi hakea työuraeläkettä 63-vuotiaana.

U

uden lain mukaan työntekijällä on oikeus työuraeläkkeeseen 63 vuotta täytettyään, jos hän on työskennellyt vähintään 38 vuoden ajan rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä ja hänen työkykynsä on sairauden, vian tai vamman vuoksi heikentynyt niin, että mahdollisuus jatkaa työssä on pysyvästi heikentynyt. 1955 syntyneet ovat ensimmäinen työuraeläkkeeseen oikeutettu ikäluokka, ja ensimmäiset eläkkeet voivat alkaa aikaisintaan 1.2.2018. Työuraeläke on määräaikainen: se muuttuu vanhuuseläkkeeksi, kun henkilö saavuttaa alimman vanhuuseläkeiän. Laissa on kuusi kohtaa, joiden mukaan rasittavuutta ja kuluttavuutta arvioidaan: esimerkiksi suurta lihasvoimaa edellyttävät tai lihaksia pitkäkestoisesti kuormittavat työliikkeet, hengitys- ja verenkiertoelimistön erityisen voimakas kuormittuminen tai työskentely jatkuvaa varuillaan oloa tai erityistä tarkkaavaisuutta edellyttävässä tehtävässä, jossa on korkea tapaturman tai onnettomuuden riski. Hakijan työn rasittavuutta ja kuluttavuutta arvioitaessa otetaan edellisten lisäksi huomioon myös "työn poikkeukselliset fysikaaliset tekijät, kuormitusta lisäävien suojavarusteiden käyttö, toistuvaa yötyötä sisältävä tai muutoin kuormittava vuorotyö sekä toistuvat pitkät työvuorot".

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kun eläkeuudistusta valmisteltiin kaksi vuotta sitten, nähtiin että palomiehet voisivat olla yksi ammattiryhmä, joka voisi hakea työuraeläkettä — kansankielellä sankarieläkettä. Hallituksen lakiesityksen perusteluissa mainittiin "palo- ja pelastusalan työt" sekä "sukeltajat, pintapelastajat ja palomiehet" esimerkkeinä fyysisesti kuormittuvista ammateista. Varsinaisessa Julkisten alojen eläkelain työurapykälissä palomiehiä ei kuitenkaan mainita lainkaan.

Miksi laissa ei ole mainintaa palomiesten työuraeläkkeestä, Kevan eläkejohtaja Merja Paananen? – Lain säätämisessä haluttiin välttää minkäänlaista ammattiluetteloa ja tällä korostaa sitä, että työn sisältö on ratkaiseva. Ammattinimike ei välttämättä kerro siitä, millaista kunkin henkilön työ on ollut. Työn rasittavuuden arviointi tulee olla yksilöllistä. Työuraeläkkeelle voi päästä työstä kuin työstä, kun laissa esitetyt edellytykset täyttyvät. Onko palomiehillä mahdollisuus päästä työuraeläkkeelle? – Uskoisin että pelastustoimesta ainakin tulee hakemuksia, samoin kuin muualta julkisen työn puolelta, esimerkiksi raskaista hoitotyön ammateista.

Kun ehdot ovat tiukat, tuleeko työuraeläke kiinnostamaan suomalaisia? – Kovin suuria hakumäärät eivät ainakaan aluksi ole. Työuraeläkkeen vaatimuksena on, että hakija on täyttänyt 63 vuotta, mutta ei vielä alimpaa vanhuuseläkeikäänsä. Kun 1955 syntyneiden alin vanhuuseläkeikä eläkeuudistuksen jälkeen on 63 vuotta ja 3 kuukautta, ensimmäiset työuraeläkkeet olisivat käytännössä kolmen kuukauden mittaisia. Lisäksi tulee huomioida, että työuraeläkkeessä ei ole tulevan eläkkeen osuutta, joten se on työkyvyttömyyseläkettä pienempi, vanhuuseläkkeen suuruinen. – Tulevaisuudessa työuraeläke voi olla kiinnostavampi. Vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee vuosittain ikäryhmä kerrallaan kolmella kuukaudella. Kun 65 vuoden raja saavutetaan, työuraeläkettä voi hakea kaksi vuotta ennen vanhuuseläkeikää. Miten työuraeläkettä haetaan? – Eläketurvakeskus julkistaa työuraeläkkeen hakulomakkeen loppukeväästä. Lomakkeessa on varattu runsaasti tilaa työn luonteen kuvaamiselle. Hakemuksessa tulisi mahdollisimman tarkasti kuvailla sekä nykyistä että aikaisempia töitä. – Hakemuksen liitteeksi tulee työterveyslääkärin lausunto, jossa arvioidaan hakijan nykyisen työn


ISTOCKPHOTO/ARISHARAY

33

rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavaa luonnetta, työkykyvaatimuksia ja työssä jatkamisen mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien mukaan lausunnossa arvioidaan myös hakijan aikaisempia töitä. Lausunnon kirjoittaminen — fyysisten ja myös henkisten kuormitustekijöiden arvioiminen — on työterveyslääkäreille kieltämättä haastavaa, ja aiheesta järjestetäänkin koulutusta työterveyslääkäreille.

Palomiehet epäilevät työssä jaksamistaan VAIN hieman yli 40 prosenttia palomiehistä uskoo jatkavansa omassa työssään eläkeikään asti, osoittaa tuore Kunta10-tutkimus. Tulos poikkeaa rajusti muista kunta-ammateista: kaikista työntekijöistä 75 prosenttia uskoo jatkavansa työssään eläkeikään asti tai pidemmällekin. Kyselyä pidetään kattavana, sillä siihen vastasi 72 prosenttia kaikista kuntien työntekijöistä. Kyselyn toteutti Työterveyslaitos. Palomiesliiton mukaan tulos heijastaa hyvin pelastustoimen henkilöstön todellisuutta. – Kunta10-tutkimuksissa pelastuslaitokset ovat usein mittareiden alapäässä. Pelastustoimessa on edelleen tekemistä sen suhteen,

että ymmärretään, että ikääntyvät palomiehet eivät fyysisesti pysty kaikkeen, mutta ovat äärimmäisen hyödyllisiä työntekijöitä, järjestön johtaja Kim Nikula sanoo. Jotta tilannetta saadaan muutettua, tarvitaan panoksia organisaatiokulttuurin, koulutusjärjestelmän ja henkilöstöjohtamisen uudistamiseen. – Pelastuslaitoksissa ei enää riitä se, että osataan pelastustoiminnan operatiivinen johtaminen. Tarvitaan ikäjohtamista, muutosjohtamista ja osaamisen johtamista. Myös pelastustoimen koulutus tulee uudistaa vastaamaan muuttunutta maailmaa.

– Lausunnossa todettavasta lääketieteellisestä työkyvyn heikentymistä laki toteaa niin, että työkyky on sairauden, vian tai vamman vuoksi heikentynyt, mutta kuitenkin vähemmän kuin täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää. Voiko työuraeläkkeestä hakea ennakkopäätöstä? – Voi hakea kuusi kuukautta voimassa olevaa ennakkopäätöstä ja myöhemmin varsinaista eläkkeen maksupäätöstä tai sitten suoraan varsinaista päätöstä. – Hakemusta käsiteltäessä Kevassa tutkitaan myös, olisiko työuraeläkkeen hakijalla mahdollisuus työkyvyttömyyseläkkeeseen tai osatyökyvyttömyyseläkkeeseen eli parempaan etuuteen. Jos näin on, tästä kerrotaan hakijalle. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


34

Keski-Suomen pelastuslaitos nosti järveen uponneen auton Viitasaarella huhtikuussa vuosi sitten. Operaatioon osallistui pelastusyksikkö Viitasaarelta ja vesisukeltajia Jyväskylästä.

Keski-Suomen toimintavalmiudesta kanneltiin Pelastuslaitosta syytetään paloasemien sulkemisen salailusta ja tilastoinnin jälkikäteisestä vääristelystä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

L

änsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on saanut käsittelyynsä kantelun, jossa virastoa vaaditaan puuttumaan pelastustoimen palveluiden tuottamiseen Keski-Suomessa. Kantelussa esitetään, että KeskiSuomen pelastuslaitoksella olisi ongelmia pelastustoimen toimintavalmiuden järjestämisessä sekä tilastoinnissa ja raportoinnissa. Kantelun on allekirjoittanut Jyväskylässä asuva mies, joka työskentelee pelastustoimessa, mutta ei Keski-Suomen pelastuslaitoksella.

– Halusin kantelulla kiinnittää huomiota pelastuslaitoksen toimintaan nimenomaan kuntalaisen eli veronmaksajan roolissa. Tällä hetkellä kuntalaiset maksavat pelastustoimen palveluista, joita eivät kuitenkaan saa sellaisina kuin pelastuslaitos antaa ymmärtää, mies kertoo kantelun syistä. Kantelun mukaan ympärivuorokautisessa valmiudessa toimivien kolmen Jyväskylän paloaseman ja Äänekosken paloaseman päätoiminen henkilövahvuus on toistuvasti mitoitettu niin, ettei asemien pelastusyksiköitä saada miehitettyä 1+3:n vähim-


KESKI-SUOMEN PELASTUSLAITOS

35

mäisvahvuudella. Pelastuslaitoksen palvelutasopäätöksen ja operatiivisen henkilöstöresurssin suunnitteluohjeen mukaan näillä neljällä asemalla pitäisi kuitenkin olla 1+3-miehitetty pelastusyksikkö vuoden jokaisena päivänä, kantelussa perustellaan. Myös neljän paikkakunnan päiväpaloasemien (Laukaa, Keuruu, Jämsä ja Saarijärvi) osalta 1+3-vahvuudesta jäädään toistuvasti, eikä yksikkölähdöissä pelastusryhmä usein täydenny tehtävän aikana 1+3:een.

Asemien sulkeminen haluttu salata? Alimiehitystilanteissa kahden paloaseman — Jyväskylän, Ristonmaan ja Vaajakosken — osalta on toimittu niin, että tilapäisesti kiinni laitetuille yksiköille on hälytysjärjestelmään asetettu tilatieto "hälytettävissä", kun statuksen tulee olla "ei hälytettävissä". – Toimintamallilla on pyritty salaamaan asemien toistuva kiinni olo, väitetään kantelussa. Väärä yksikön tilatieto aiheuttaa viiveitä hälytyksiin lähdössä, kun korvaava yksikkö ei saa välitöntä hälytystä, vastesuunnittelun ja hälytysohjeen mukaisesti. Valmiudessa olevan yksikön esimiestä on käsketty seuraamaan myös kiinni olevalle yksikölle tulevia tehtäviä ja reagoimaan niihin omalla yksiköllään.

Epäilyjä useista tilastointiongelmista Pelastustoimen Pronto-tilastointijärjestelmään liittyvät ongelmat ovat kantelun mukaan Keski-Suomessa "melko laajasti henkilöstön (sivu- ja päätoimiset sekä vpk-henkilöstö) tiedossa". Pelastuslaitokselle määriteltyjen toiminnallisten tavoitteiden mukaan tilastoinnissa tulisi toteutua sekä toi-

mintavalmiusaika että henkilömitoitus. Kuinka laajasta tilastointiongelmasta on kysymys, on kantelun mukaan epäselvää. Esimerkkinä todetaan Tikkakosken paloasema, jossa yhden vuoden aikana yhdeksässä hälytyksessä Prontoon jälkikäteen muutettiin tehtävä suoritetuksi, vaikka tosiasiassa palokunta ei pystynyt miehittämään yksikköään lainkaan. – Tilastoinnin oikeellisuus tulisi tarkistaa työvuorolistojen ja Prontoselosteiden järjestelmällisellä ristiintarkistuksella, kantelussa esitetään.

Lähtöaikaan muutos kuntia kuulematta? Kantelun taustatiedoissa todetaan pelastuslaitoksella olleen palvelupäätöskaudella 2013—2016 huomattavia ongelmia saavuttaa palvelutasopäätöksen mukaisia toiminnallisia tavoitteita henkilöstömitoituksen osalta. Aluehallintovirasto kiinnitti asiaan huomiota kolme vuotta sitten palvelutasopäätöksen käsittelyn yhteydessä. Silloin virasto muun muassa edellytti pelastuslaitosta raportoimaan sille toimintavalmiuden toteutumisesta kolmesti vuodessa sekä tilanteen vaatiessa ryhtyvän toimenpiteisiin toimintavalmiuden parantamiseksi. Kantelussa kiinnitetään huomiota myös pelastuslaitoksen marraskuussa tekemään päätökseen vapaaehtoispalokuntien hälytyksien lähtöajoista: VPK:iden lähtöaika muutettiin viidestä minuutista 15 minuuttiin eli vastaamaan Keski-Suomen pelastuslaitoksen uutta varallaolo-ohjetta. Varallaolo- ja lähtöaikamuutoksilla on kantelun mukaan heikennetty merkittävästi pelastustoimen valmiutta. Kantelussa arvostellaan myös sitä, että muutoksia tehtiin ilman kuntien kuulemista ja pelastuslaitoksen johtokunnan käsittelyä. n

Aluehallintovirasto voi huomauttaa Hallintolain mukaan viranomaisen lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä voi jokainen tehdä hallintokantelun valvovalle viranomaiselle. Valvova viranomainen ryhtyy niihin toimiin, joihin se kantelun perusteella katsoo olevan aihetta. Ratkaisussaan aluehallintovirasto ottaa kantaa siihen, onko kantelun kohteena olevassa toiminnassa noudatettu lakia, hyvän hallinnon vaatimuksia tai muutoin menetelty asianmukaisesti.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston pelastusylitarkastaja Juha Vilkki arvioi, että viraston toiminta-alueelta tehdään yhdestä kahteen kantelua vuosittain. – Kantelujen käsittelyn tavoiteaika on kahdeksaan kuukautta. Kantelun kohteelle annetaan mahdollisuus antaa vastine asiasta, jonka jälkeen yleensä kantelun tekijällä on mahdollisuus omaan vastineensa, jonka jälkeen asia ratkaistaan, Vilkki kertaa käsittelyn järjestystä. Mikäli moitittavaa ilmenee, aluehallintovirasto voi antaa huomautuksen tai muuten kiinnittää asianomaisen huomiota lain ja hyvän hallintotavan mukaiseen menettelyyn. Sen erityisempiä määräyksiä, varoituksia, päätösten kumoamisia tai korvausmääräyksiä virasto ei voi tehdä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


36

KYSELY POHJOIS-SAVOSSA:

Vuorokausityö luo työhyvinvointia ensihoitoon Varallaolon poistuminen ja siirtyminen 24 tunnin vuoroihin on kyselyn perusteeella lisännyt ensihoitajien työhyvinvointia.

P

ohjois-Savon sairaanhoitopiirin ensihoitajat ovat tyytyväisiä 24 tunnin työvuoroihin ja pitävät vuorokausityötä työaikamallina, joka eniten luo työhyvinvointia, osoittaa Savonia-ammattikorkeakoulussa tehty opinnäytetyö. Sen kyselyyn vastasi vuosi sitten keväällä 115 sairaanhoitopiirin työtekijää, joista 60 oli perustason ja 55 hoitotason ensihoitajaa. Vastaajista 88,7 prosenttia oli täysin tai jokseenkin tyytyväisiä nykyiseen 24 tunnin työaikamalliin. Vuorokausityö nousi esille kaikissa sanallisissa vastauksissa positiivisessa valossa. Työvuoroa ei koettu raskaana, koska vuoron jälkeen oli riittävästi lepoa. Työaikamallin koettiin myös vaikuttavan positiivisesti työ ja perhe-elämän sekä vapaa-ajan yhteensovittamiseen. Opinnäytetyön teki sairaanhoitopiirin henkilöstöhallinnossa palvelussuhdepäällikkönä työskentelevä Kaarina Halonen, osana liiketalouden ja hallinnon ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Pohjois-Savossa sairaanhoitopiiri tuottaa Kuopion alueen, Suonenjoen ja Varkauden ensihoidon yhteistyössä Pohjois-Savon pelastuslaitoksen kanssa ja muualla maakunnassa itse. 2010-luvulla käytössä on ollut useita työaikamalleja. Ensihoidon siirryttyä sairaanhoitopiirille 2012 käytössä oli jaksotyöaika ja varallaolojärjestelmä.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

MILLAISIA TYÖVUOROJA TEKISIT MIELUITEN? 165 vastaajaa

79,1 %

24 h 7,8 %

12 h + 12 h

10,4 % 2,6 %

24 h + 12 h Jotain muuta, esim. 9 h + 15 h, 8 h + 12 h

Varallalosta luovuttiin 2013. Seuraavana vuonna käyttöön tuli yleistyöaika. Tällä hetkellä voimassa on aluehallintoviraston poikkeuslupa 24 tunnin työvuoroihin. 24 tunnin työvuorojen lisäksi tehdään 8—12 tunnin satellittivuoroja sekä 12 tunnin vuoroja. Vastaajista 77 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että varallaolon poistuminen on auttanut työssäjaksamista ja edistänyt hyvinvointia työssä. Kysyttäessä "millaisia työvuoroja tekisit mieluiten", kahdeksan kymmenestä ensihoitajasta ilmoitti


37

mieluisimmiksi 24 tunnin työvuorot. Yksi kymmenestä kannatti 24 + 12 tunnin vuoroja. Muutkin työajat saivat kannatusta, mutta huomattavasti vähemmän. Usea vastaaja koki, että jos käytössä olisi lyhyemmät työvuorot, lisäisi se työn rasittavuutta ja hankaloittaisi esimerkiksi lasten päivähoitojärjestelyjä, kun työntekomatkoihin käytetty aika lisääntyisi. Aikaisemmin käytössä olleiden 12 tunnin työvuorojen koettiin lisänneen työhön sidonnaisuutta muun muassa siksi, että työvuorot venyivät, kun potilastilanteet jatkuivat vuoronvaihtoaikana. Tästä oli myös aiheutunut ylitöitä. Vuorikausityössä positiiviseksi koettiin sekin, että työaikamalli mahdollistaa työntekijöiden liikkumisen työskentelyalueiden välillä. Liikkuvuuden koettiin lisäävän osaamista ja tuovan positiivisella tavalla vaihtelua työhön. Ambulanssityön ulkopuolisten työpäivien (kuten koulutukset ja perehdytykset) osalta vastaajat toivoivat, että ne voitaisiin hyödyntää paremmin. Muista ensihoitajien työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä tärkeimmäksi nousi työkavereiden merkitys. Seuraavaksi eniten painoarvoa annettiin asemapaikkatilojen viihtyisyydelle ja siisteydelle sekä esimiestyölle. Lisäksi työhyvinvointia edistäviksi tekijöiksi koettiin työvuorojen ja vapaiden tasapuolisuus sekä vapaapäivätoiveiden huomioiminen. Työhyvinvointia heikentävinä tekijöinä mainittiin muun muassa vuorovaikutusasiat esimiehen ja työntekijän välillä — esimerkiksi tiedottaminen, palautteen anto — sekä "käypäläiset" eli usein vaihtuvat sijaiset. Tehtyjen muutoksien yhteydessä korostui sekä työnantajan tiedottaminen että työntekijän oma tietoisuus työpaikan asioista. Opinnäytetyön huomio oli, että ainoa tiedotuskanava ei voi olla sähköposti, mutta toisaalta useita tiedotuskanavia käyttämälläkin voi olla haasteita tavoittaa kaikki työntekijät. Esimiehet ovat tärkeässä roolissa hyvän työilmapiirin rakentumisessa. Tiedottaminen, kannustaminen, palautteen antaminen sekä tasapuolinen ja välittävä johtaminen luovat työhyvinvointia. Muutostilanteissa tulee varata aikaa keskustelulle. n

Pelastustiedon päätoimittaja Esa Aalto ja Pelastusalan ammattilaisen päätoimittaja, SPALin järjestön johtaja Kim Nikula allekirjoittivat yhteistyösopimuksen.

Ilmoitusyhteistyötä Pelastustiedon kanssa

P

elastustieto-lehti ja Palomiesliiton jäsenja sidosryhmälehti Pelastusalan ammattilainen aloittavat ilmoitusmarkkinointiyhteistyön. Ilmoitusasiakkaat tavoittavat pelastusalan suurimpien medioiden kautta laajan lukijakunnan. Lehdillä on yhteensä runsaan 10 000 kappaleen levikki ja lukijoita noin 30 000. – Entistä laajemmalla medianäkyvyydellä ilmoittajat saavat entistä parempaa palvelua. Lehdet ovat taustaltaan erilaiset, mutta lukijatavoitettavuus eli kontaktit ovat ilmoittajan kannalta tärkein asia. Lehtien sisältöön ei yhteistyöllä ole luonnollisestikaan vaikutusta, Pelastustiedon päätoimittaja Esa Aalto sanoo. – Pienellä toimialalla eri toimijoiden on hyvä tehdä yhteistyötä, josta hyötyy kumpikin osapuoli, Pelastusalan ammattilaisen päätoimittaja, SPALin järjestöjohtaja Kim Nikula jatkaa. Pelastustieto on 67 vuotta sitten Palontorjunta -nimellä perustettu alan yhteinen, riippumaton ammattilehti. Lehteä julkaisee Palo-ja pelastustieto ry, jonka yksi kahdeksasta jäsenjärjestöstä on Palomiesliitto. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


38

Pidetään Kalustomestari Timo Rissasen pöydän kautta kulkevat PohjoisSavon pelastuslaitoksella niin sammutusautojen räätälöinnit, ambulanssin uudet renkaat kuin kuin öljyntorjunta-aluksen peruskorjauksetkin.

Joka päivä jossain päin maakuntaa katsastetaan tai huolletaan meidän ajoneuvoja. – Pelastuslaitoksella on noin 350 rekisteriin merkittyä ajoneuvoa: sammutusautoja, tarkastusautoja, perävaunuja, mönkijöitä… Pitää olla ajan hermolla ja laittaa asiat kiireysjärjestykseen. Jos hälytyskalustoa rikkoontuu, ensisijaisesti keskitytään sen korjaamiseen ja vara-auton järjestämiseen. Juuri tänä aamuna haettiin Siilinjärveltä auto korjattavaksi Kuopioon ja vietiin vara-auto tilalle. – Huollamme ja korjaamme itse ja lisäksi käytämme merkkikorjaamoja. Huolenpitosopimukset ovat osoittautuneet hyviksi ambulansseissa, joilla ajetaan paljon. Sammutusautojen keski-ikä on 15 vuotta. Vanhempia pystytään huoltamaan pitkälle paloasemalla, uudemmat käytetään merkkiliikkeissä.

Koko alueen hankinnat menevät kauttani. Skaala on raskaasta kalustosta toimistotarvikkeisiin. – Olemme mukana kahdeksan pelastuslaitoksen hankintarenkaassa, joka kilpailuttaa sammutusautohankinnat. Myös pienemmissä hankinnoissa tehdään yhteistyötä. Ambulanssien osalta olen mukana

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


39

pyörät liikkeessä sairaanhoitopiirin ajoneuvotyöryhmässä yhtenä jäsenenä Pohjois-Savon pelastuslaitokselta. – Alkuvuodesta valmistelen isoja ajoneuvohankintoja. Tänä vuonna Pohjois-Savoon tilataan kaksi sammutusautoa, yksi johtoauto ja kaksi ambulanssia. Lisäksi hankitaan miehistöautoja. – Hankimme sammutus-, säiliö ja säiliösammutusautoja. Viime vuonna hankittiin ensimmäinen säiliösammutusauto Riistavedelle. Siinä viiden kuution säiliö antaa toiminta-aikaa ensimmäiseen iskuun, ennen kuin säiliöauto tulee paikalle toiselta asemalta. Ajoneuvot kalustetaan lähestulkoon samanlaisiksi kaikilla asemilla. Autoja kierrätetään ja miehetkin vaihtuvat, joten kun rakenne on sama, kaikki tietävät mistä tavarat autoista löytyvät. Toki otetaan huomioon erikoistarpeet — kun uutta autoa tilataan, aseman henkilöstöä tulee mukaan suunnitteluryhmään. Näin saadaan miehistön mielipide kuuluville ja saadaan autoista oikeanlaisia.

Tulin palokuntaan töihin 1982, Kuopion vanhalle paloasemalle.

– Neulamäen aseman rakennustyöt olivat käynnissä ja vuoden päästä muutettiin tänne. Lähes 30 vuotta olin vuorossa palomies-sairaankuljettajana. Oman vuoron sukellusvanhimpana olin melkein 15 vuotta. Toimin myös raskaankaluston ja puomitikkaan kouluttajana. – Kuusi vuotta sitten siirryin päivävuoroon. Paloteknikko Jussi Riekkinen oli jäämässä eläkkeelle ja minut valittiin kalustoesimieheksi Jussi rinnalle. Kalustomestarin viran sain 2015. Tiimiin kuuluu myös kaksi autonasentajaa, elektroniikka-asentaja, paineilmalaite-, varusvaraston- ja sammutinhuoltaja. – Paljon on paperityötä ja sen opetteluun meni aluksi aikaa. On henkilöstöhallintoa sekä kilpailutusten ja hankintojen valmisteluun ja päätöksentekoon liittyviä asiakirjoja ja päätöspöytäkirjoja. Suunnitte-

lua täytyy tehdä: jaan 12 kuukautta jaksoihin ja katson, mitä milloinkin pitää saada tehdyksi, jotta asiat varmasti valmistuvat ajallaan. Käytössä on Drägerware-kalusto-ohjelma, joka helpottaa huoltojen ja katsastusten seurantaa sekä kaluston hallintaa. – Siitä on etua, kun olen ollut rivimiehenä ja tunnen kaluston ja henkilöstön hyvin. Pojat tulevat kertomaan, jos on uutta tietoa tekniikasta ja laitteista. Työvuoroissa on paljon palomiehiä, jotka harrastavat vapaa-aikanaan erilaisia moottorivehkeitä. Jos pelastuslaitokselle hankitaan jotain uutta, hankintoihin on hyvä kysyä mielipiteitä ja ehdotuksia muiltakin. Paljon hyviä ideoita on tullut.

Kaluston ylläpitoon on ajettu paljon uusia toimintamalleja.

– Viikko- ja kuukausitarkastuksia on tehty ennenkin, mutta nyt työ on järjestelmällisempää. Ajoneuvoja tarkistetaan ryhmittäin tiettyjen tsekkilistan mukaan. Työvuorotarkistusten lisäksi on laajempia viikko- ja kuukausitarkastuksia puhdistuksineen ja huoltotoimineen. Osalla ajoneuvoista ajetaan vähän, mutta tallissa seisominen kuluttaa ja valmius pitää säilyttää. Vanhemman kaluston koeajot ovat tärkeitä autoille, mutta myös palomiehille: saadaan tuntuma myös vanhempiin keppivaihteistoihin ja käsin kytkettäviin pumppuihin. n

Pohjois-Savon pelastuslaitos palkitsi joulukuussa Vuoden osaajan. Tunnustus annettiin yhdelle päätoimiselle ja yhdelle sivutoimiselle henkilölle. Vuoden 2016 osaajina huomioitiin kalustomestari Timo Rissanen Kuopiosta ja yksikönjohtaja Miika Laitinen Rautalammilta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


40

Palomieskurssi kymppi tapasi jälleen Erottajan paloasemalle kokoontui tammikuisena maanantaina kokeneiden palomiesten joukko: Valtion palo-opistosta 1976 valmistunut palomieskurssi numero 10 kokoontui yhteen — ensimmäistä kertaa.

K

uudestatoista kurssilaisesta paikalle Helsinkiin pääsi kymmenen. Ohjelmassa oli tutustuminen Helsingin palomuseoon, jonka jälkeen iltapäivää jatkettiin vapaamuotoisella muistelulla läheisessä ravintolassa. Tapaaminen oli ensimmäinen sitten kurssin valmistumisen neljäkymmentä vuotta sitten. Syy on selvä: – Se vain jäi aikoinaan sopimatta, että vielä nähtäisiin! Töiden merkeissä on tietysti tavattu yhtä ja toista vuosien varrella. Lähes kaikki jatkoivat pelastusalan opintoja palomieskurssin jälkeenkin. Kaikki ovat tehneet elämäntyönsä pelastuslaitoksissa, moni paloesimiehenä, jokunen palomestarina ja yksi palopäällikkönä. Nyt ovat eläkepäivät koittaneet, vaikka muutama vielä on edelleen työelämässä mukana. Uuden muotoiset palomiesten ammattikurssit Palo-opistolla Espoon Otaniemessä käynnistyivät 1972. Uusi kurssi aloitti kahdesti vuodessa, keväisin ja syksyisin. Kurssi numero 10 aloitti

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Palosotilaan sotisopa 70-luvulta, jolloin palomieskurssi 10:n nuorukaiset aloittivat palvelustaan palokunnissa. Nomexsammutushaalari ja Drägerin paineilmalaite keltaisilla pulloilla.

Palomuseon esineistö nosti muistoja: – Kaasuvalaisimen päällä lämmiteltiin kohmeisia käsiä, kun pakkanen kovasti paukkui, näyttää Heimo Heinonen.

syyskuussa 1976 ja valmistui 17. päivä joulukuuta. Kymppikurssin nuorin oli juuri täyttänyt 20 vuotta ja vanhin oli kolmekymppinen — sen aikainen maksimi-ikäinen palomiesopiskelija. Nuoret miehet tulivat kurssille eri puolilta Suomea: Keravalta, Espoosta, Kotkasta — kauimmaiset Raahesta, Iisalmesta ja Lieksasta. – Kurssi kesti silloin kolme ja puoli kuukautta. Ensin oli palopuolta ja sen jälkeen tiiviisti ambulanssityötä, muistaa espoolainen palomies-evp Kari Malmström, jonka aloitteesta kurssitapaaminen järjestettiin.

Heti palomuseon aulassa heräsi muistoja: huoneessa katse kiinnittyi punaiseen hälytysvaloon. — Niin vanhoja ollaan, että oltiin palomiehiä jo punaisten valojen aikaan, joku hoksaa. Osa palomieskurssi 10:n senioreista aloittivat kesämiehinä 60-luvun lopulla, jolloin paloautoissa vielä käytettiin punaisia valoja. Hälytysvaloasetus muuttui 1967, jonka jälkeen palokuntien oli heinäkuuhun 1968 asti aikaa vaihtaa vilkut sinisiksi. Uusia vilkkulaseja tilattiin valmistajilta, mutta monessa palokunnassa sinisiä valokupuja askarreltiin myös itse. Kaikissa paloautoissa ei hälytys-


41

Palomieskurssi 10:n ensimmäiseen kurssitapaamiseen osallistuivat (vasemmalta) Pekka Pynnönen Kotkasta, Håkan Knifsund Kokkolasta, Tuomo Kosonen Turusta, Kari Malmström Espoosta, Veli-Matti Laakso Lohjalta, Risto Kivinummi Ikaalisista, Risto Helminen Jyväskylästä, Heimo Heinonen Iisalmesta, Martti Takamaa Orimattilasta ja Juhani Aalto Kajaanista.

valoja ollut vielä lainkaan, Helsingissäkin vilkut olivat tulleet sireenien viereen 1961 hankituista autoista alkaen. Erottajan aseman remontin valmistuttua 2013 sai myös Palomuseo nykyisen, näyttävän ulkoasunsa. Näytteillä on pelastustoimen esineistöä lähes 600 neliön verran. Kierros käynnistyy perinneaulasta, joka esittelee Helsingin pelastuslaitoksen henkilöstöä nykypäivään asti. Esillä on myös tulen karua jälkeä: kertomuksia tuhoisista tulipaloista, joissa on menehtynyt tai loukkaantunut brankkareita. n

Museonhoitaja Jari Auvinen johdatti matkaan Helsingin ja samalla Suomen pelastustoimen tapahtumarikkaaseen historiaan.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


42

ESPOON PALOHENKILÖSTÖ PJ: Kimmo Lehikoinen 050 587 8478 kimmo.lehikoinen@espoo.fi PLM: Petri Torkkel 043 825 8088 petri.torkkel@espoo.fi LM: Jiri Käppi 044 502 2598 jiri.kappi@espoo.fi LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPE PJ: Jarmo Soljasalo 043 8824 6586 jarmo.soljasalo@espoo.fi LM: Jarno Lappalainen 040 526 6693 jarno.lappalainen@espoo.fi JÄS: Aija Röynä 043 825 2896 aija.royna@espoo.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TURUN SEUDUN PALOMIEHET PJ: Petteri Broström 040 558 6074 petteri.brostrom@turku.fi LM: Juha Barck 040 705 2327 juha.barck@turku.fi LM: Petteri Broström JÄS: Risto Tsharkov risto.tsharkov@turku.fi KANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Jarkko Savilepo 040 508 9600 jarkko.savilepo@palomiesliitto.fi LM: Tero Hynynen 045 880 9526 tero.hynynen@pelastuslaitos.fi VLM: Joonas Pihlava 040 840 5234 joonas.pihlava@pelastuslaitos.fi JÄS: Jussi Kivelä 040 776 3672 jussi.kivela@pelastuslaitos.fi KESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖ PJ: Jouni Salonen 050 3756 489 jouni.salonen@jkl.fi LM: Jari Niutanen 040 847 2566 jari.niutanen@jkl.fi VLM: Timo Korhonen 0400 648 153 timo.korhonen@palomiesliitto.fi JÄS: Timo Kosunen 040 574 0049 timo.kosunen@jkl.fi

PIRKANMAA

KESKI-UUSIMAA PÄIJÄT-HÄME VARSINAIS-SUOMI

ITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Roger Nybom 040 540 088 roger.nybom@porvoo.fi LM: Henri Forsberg 044 562 2056 henri.forsberg@porvoo.fi VLM: Jussi Koivukangas 040 511 0670 jussi.koivukangas@porvoo.fi JÄS: Matti Rinne 0400 436 097 veli-matti.rinne@porvoo.fi

LAHDEN PALOMIESYHDISTYS PJ: Jouni Kokki 040 596 7212 jouni.kokki@palomiesliitto.fi PLM: Petri Kautto 040 723 0246 petri.kautto@phpela.fi LM: Arto Helminen 040 733 0583 arto.helminen@phpela.fi JÄS: Antti Mustonen 044 500 6337 antti.musto@gmail.com

PIRKANMAAN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Panu Mustajärvi 0400 945 255 panu.mustajarvi@tampere.fi LM: Matti Välikoski 0400 480 131 matti.valikoski@tampere.fi VLM: Jari Järvinen 040 541 5575 jari.jarvinen@tampere.fi JÄS: Tommi Ahvenainen 0500 919 111 tommi.ahvenainen@tampere.fi JÄS: Taru Välimaa 040 525 8002 taru.valimaa@tampere.fi TAMPEREEN PALOESIMIEHET PJ: Heikki Kivelä 040 731 4835 heikki.kivela@tampere.fi LM: Jarkko Pietiläinen 040 550 6378 jarkko.pietilainen@tampere.fi JÄS: Heikki Tamminen 050 567 6428 heikki.tamminen@tampere.fi LÄNSI-PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Markku Kukkula 0500 957 214 markku.kukkula@tampere.fi JÄS: Jere Helenius 050 559 3916 jere.helenius@tampere.fi

POHJOIS-SAVO

LÄNSI-UUSIMAA

ITÄ-UUSIMAA

HELSINGIN PALOMESTARIJA PALOESIMIESYHDISTYS PJ: Kari Nurminen 040 334 5961 kari.nurminen@palomiesliitto.fi VPLM: Ilpo Lehtonen 040 556 8714 ilpo.lehtonen@hel.fi JÄS: Juha Laine 040 840 5715 juha.l.laine@hel.fi

KESKI-UUDENMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Janne Nieminen 050 599 4161 janne.nieminen@palomiesliitto.fi LM: Jukka Tuomila 0400 631 824 jukka.tuomila@ku-pelastus.fi LM: Jari Ruuska 044 501 2964 jari.ruuska@ku-pelastus.fi JÄS: Jesse Kokkonen 040 8230 187 jesse.kokkonen@ku-pelastus.fi

KANTA-HÄME

HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Asko Reinikainen 040 334 6857 asko.reinikainen@palomiesliitto.fi PLM: Markus Bjugg 050 331 6278 markus.bjugg@gmail.com LM: Mikko Laine 040 835 0618 mikko.laine@hel.fi JÄS: Stina Hällberg 040 508 1032 stina.hallberg@pp.inet.fi stina.hallberg@hel.fi

KESKI-SUOMI

HELSINKI

PALOMIESLIITON JÄSENYHDISTYKSET

KUOPION PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Roope Mustonen 044 569 0631 roope.mustonen@kuopio.fi LM: Pasi Rissanen 0440 519 291 pasi.rissanen@palomiesliitto.fi VLM: Tomi Puurunen 0440 323 524 tomi.puurunen@kuopio.fi JÄS: Kari-Pekka Mikkonen 044 292 0760 kari-pekka.mikkonen@luukku.com SAVON ENSIHOITAJAT RY PJ: Jere Heiskanen 050 3318 578 jere.heiskanen@kuh.fi LM: Jere Nikkarinen 040 5837 557 jere.nikkarinen@kuh.fi JÄS: Jere Nikkarinen


POHJANMAA

SATAKUNTA

SAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Petri Huttunen 050 357 5666 petri.huttunen@espl.fi LM: Timo Suoninen 040 554 3398 timo.suoninen@espl.fi JÄS: Ari Mikkonen 050 572 7334 ari.mikkonen@espl.fi PORIN PALOHENKILÖSTÖ SPAL PJ: Asko Mansikkamäki 040 520 7491 asko.mansikkamaki@satapelastus.fi LM: Pekka Puisto 040 594 8397 pekka.puisto@palomiesliitto.fi LM: Jani Hakala 044 544 6686 jani.hakala@satapelastus.fi JÄS: Marko Virtanen 0400 528 518 marko.virtanen@satapelastus.fi VAASAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Juha Pukkinen 044 973 5506 juha.pukkinen@vaasa.fi LM: Hannu Kaatikko 050 583 2221 hannu.kaatikko@palomiesliitto.fi JÄS: Johanna Välirinne 040 546 5007 johanna.valirinne@vaasa.fi

JOKILAAKSOJEN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Jouko Eerola 040 543 2786 jouko.eerola@jokipelastus.fi LM: Tuomo Ylikoski 0400 776 123 tuomo.ylikoski@jokipelastus.fi JÄS: Hannu Rautio 040 511 2469 hannu.rautio@jokipelastus.fi KAINUUN PALOMIEHET SPAL -97 PJ: Mikko Tuikka 050 537 1638 mikko.tuikka@kaipe.fi LM: Jorma Halonen 044 358 0835 jorma.halonen@kaipe.fi; haloojorma@gmail.com JÄS: Ville Lappalainen 044 357 6454 ville.lappalainen@kaipe.fi OULUN PALOMIESYHDISTYS PJ: Sauli Kippola 041 438 4443 sauli.kippola@gmail.com LM: Petri Rautio 040 723 7677 petri.rautio@palomiesliitto.fi VLM: Sauli Kippola 041 438 4443 sauli.kippola@ouka.fi JÄS: Tomi Leppälä 040 563 2302 tomi.leppala@ouka.fi LAPIN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Juha Rantamartti 040 556 6887 juha.rantamartti@lapinpelastuslaitos.fi PLM: Reijo Huhtala 0500 922 281 reijo.huhtala@palomiesliitto.fi VPLM: Sami Viero puh. 044 959 0829 sami.viero@lapinpelastuslaitos.fi JÄS: Matti Salmi 040 746 5430 matti.salmi@lapinpelastuslaitos.fi

HÄTÄKESKUKSET

ETELÄ-POHJANMAA KESKI-POHJANMAA JOKILAAKSOT

MIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHET PJ: Matti Kaarna 050 311 7019 matti.kaarna@espl.fi LM: Vesa Olkkonen 050 569 6630 vesa.olkkonen@espl.fi JÄS: Heli Hyttinen 050 354 5245 heli.hyttinen@espl.fi

KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Mikael Gebala 0400 580 387 mikael.gebala@gmail.com LM: Mikael Gebala JÄS: Mikael Gebala

KAINUU

PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPH PJ: Jorma Tenhunen 040 720 3794 jorma.tenhunen@gmail.com LM: Asko Heimonen 040 533 2111 asko.heimonen@palomiesliitto.fi JÄS: Jukka Ylönen 040 533 2102 jukka.ylonen@espl.fi

SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Tuomas Vaismaa 040 778 1530 tuomas.vaismaa@seinajoki.fi PLM: Mikko Koivuluoma 040 090 3361 mikko.koivuluoma@seinajoki.fi JÄS: Esa Miilumäki 040 551 8101 esa.miilumaki@seinajoki.fi

OULU-KOILLISMAA

POHJOIS-KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Tarmo Lavikainen 050 496 0698 tarmo.lavikainen@pkpelastuslaitos.fi LM: Jorma Hämäläinen 050 591 3416 jorma.hamalainen@palomiesliitto.fi VLM: Petteri Kohonen 045 317 9113 petteri.kohonen@pkpelastuslaitos.fi JÄS: Juha-Pekka Jolkkonen 044 080 0802 juha-pekka.jolkkonen@pkpelastuslaitos.fi

LAPPI

ETELÄ-SAVO

POHJOIS-KARJALA

43

HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL PJ: Tiina-Riikka Nyman 050 307 2326 tiina-riikka.nyman@palomiesliitto.fi PLM: Arto Pirttimaa 050 409 8502 arto.pirttimaa@112.fi VPLM: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi KERAVA LM: Tiina Kyrö tiina.kyro@112.fi PORI LM: Anne Reinhardt 050 529 2706 andrejeffminna@gmail.com minna.andrejeff@112.fi PORI VLM: Tuula Toivanen tuula.toivanen@112.fi TURKU LM: Arto Väätti 041 519 4100 arto.vaatti@112.fi TURKU VLM: Juho Niiles 0400 700 990 juho.niiles@112.fi VAASA LM: Minna Andrejeff 0400 404 544 VAASA VLM: Jenni Vikman 050 466 3236 jenni.vikman@112.fi KUOPIO LM: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi KUOPIO VLM: Sanna Jääskeläinen 045 638 8317, sanna.jaaskelainen@112.fi OULU LM: Helka Hiltunen 040 540 1456 helka.hiltunen@112.fi OULU VLM: Merja Lehto 0400 828 000 merja.lehto@112.fi

PJ = PUHEENJOHTAJA PLM = PÄÄLUOTTAMUSMIES VPLM = VARAPÄÄLUOTTAMUSMIES LM = LUOTTAMUSMIES VLM = VARALUOTTAMUSMIES JÄS = JÄSENASIOIDEN HOITAJA

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN


Meille on tärkeää, että perheenjäsenet viettävät aikaa

yhdessä.

Tuhannet perheet ovat löytäneet yhdessäolon ja liikunnan riemun perhejaksoillamme. Perheesi voisi olla tänä vuonna yksi heistä. Perheiden 1.askel-hyvinvointijaksojen ohjelmasisältöihin ja ajankohtiin tutustumalla löydät perheellesi mieluisimmat vaihtoehdot.

Tutustu ja hae jaksoille osoitteessa pht.fi

Profile for Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL

Pelastusalan ammattilainen 1/17  

Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n jäsenlehti

Pelastusalan ammattilainen 1/17  

Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n jäsenlehti

Advertisement