Page 1

ITÄMAITO 2/2017

Tilan jatkamiselle on vaihtoehtoja s. 10 Valion lakiryhmä on monessa mukana s. 20 Tilasäiliöpalvelu hoitaa huollot, vaihdot ja korjaukset s. 22

Toivaset ottavat hyödyn

PIENRYHMISTÄ


2/2017

Kansi Henni ja Mikko Toivanen Juankoskelta. Kuva:Eeva-Kaisa Pulkka TAINA VOUTILAINEN

s. 10

Navetan valot eivät sammuneet Kolmisopessa. Kari ja Jaana Grundström vuokrasivat maitotilansa Laura Parmaiselle.

4 Pienryhmän porinoista isoja ja pieniä oivalluksia 7 Maitoakatemia alkoi naapuriosuuskunnassa 8 Maitoakatemia nostaa yhteistä lehmää ojasta 10 Laura vuokrasi toimivan maitotilan 14 Jatkaja perheen ulkopuolelta – miksi ei? 16 Maitoyrittäjä kehittää, asiantuntijat neuvovat

Osuuskunta ItäMaito M A I TO 2/2017 2 / 2017 22 I TÄItäMaito

18 Tilan kehityspolku jatkuu 20 Matalan profiilin tiimissä 22 ItäMaidon tilasäiliöpalvelut kehittyvät 24 Tuhannen navetan mies 26 Uutispaloja 29 Kaksi kokenutta talousnaista 30 Suonenjoelta marjaiset maut Valion tuotteisiin 31 Elämän ääniä

s. 18

MINNA JOLKKONEN

s. 22

TAINA VOUTILAINEN

Sarrokunnaat ovat laajentaneet parsinavettaansa taidolla ja harkiten.

Seppo Korhonen tuntee tilasäiliöt.

Julkaisija Osuuskunta ItäMaito Päätoimittaja Taina Voutilainen Toimituskunta Mikko Heikkinen, Antti Huovinen, Marketta Laukkanen, Ilpo Lukkarinen, Arja Rissanen Tuotanto Raila Aaltonen, raila.aaltonen@ alkukirjain.fi Ulkoasu ja taitto Päivi Liikamaa, päivi.liikamaa@phnet.fi Paino PunaMusta Oy, 2017. Seuraava ItäMaito-tiedotuslehti ilmestyy viikolla 19, 2018.


PÄ Ä K I RJ O I T U S

Onnistutaan yhdessä

K

ulunut kasvukausi ei ainakaan meidän tilalla ollut helppo. Kuivuus ja kylmyys kurittivat alkukesästä ja syksy puolestaan on ollut kovin märkä. Viimeisimpänä viljat jäivät puimatta kokonaan, mutta onneksi ne saatiin kerättyä kokoviljasäilörehuksi. Sen ja monen muunkin onnistuneen asian taustalla on moninainen yhteistyö muiden viljelijöiden, urakoitsijoiden, neuvojien ja tavarantoimittajien kanssa. Erilaisia vaihtoehtoja punnitessani minä ainakin soitan usein jollekin kokeneemmalle ja viisaammalle ja yhdessä sitten yritämme valita parhaan ratkaisun kyseiseen ongelmaan. Suosittelen toimintamallia lämpimästi kaikille. ”Yhteistyössä on voimaa” -ajatusta on jalostettu toiminnaksi myös osuuskunnan puolesta. Äskettäin Atrian kanssa aloitetussa Maitoakatemia-toiminnassa ajatus toteutuu monella tapaa. Kahden nautasektorin toimijan yhdistäessä voimansa saadaan varmasti aikaan jotain kaikille tuottajille hyödyllistä. Molempien organisaatioissa on hyviä asiantuntijoita, joiden tietotaito saadaan näin kaikkien tuottajien käyttöön. Tämän lisäksi tietysti kustannukset jakaantuvat molemmille osapuolille. Käytännössä Maitoakatemia tarkoittaa pienryhmätoimintaa. Ensimmäisessä tapaamisessa kartoitetaan kunkin kiinnostuksen kohteita ja kootaan pienryhmiä, jotka kokoontuvat sitten myöhemmin keskustelemaan asiantuntijan johdolla valitusta aiheesta. Nimensä mukaisesti pienryhmässä ei ole liikaa osallistujia, vaan kaikkien ongelmiin ja kehitysajatuksiin paneudutaan – yhdessä. Jos et ole vielä osallistunut Maitoakatemian tilaisuuksiin, niin ota pikaisesti yhteyttä neuvojiin ja tule mukaan. Näin pääset verkostoitumaan ja luomaan uusia tuttavuuksia, joihin voi jatkossa ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa. MEIDÄN LEHDENTEKIJÖIDEN korviin kantautuu välillä arvostelua siitä, että lehden

TONI TIIKKAINEN

jutut keskittyvät vain miljoonilla tehtyihin velkaloukkuihin ja niin sanotuista tavallisista tiloista ei ole juttuja ja ne unohdetaan. Näin asia ei tietenkään ole – kaikki maitolitrat ovat osuuskunnalle yhtä arvokkaita ja kaikki tuottajat samanarvoisia. Rakennekehitys on kuitenkin vääjäämätöntä eikä sitä voi pysäyttää. Tähän rakennekehitykseen kuuluu tilakoon kasvu ja tilojen väheneminen. Se ei kuitenkaan saa olla tavoite itsessään, vaan kaikkien toimivien ja tuottavien tilojen pitää voida jatkaa tuotantoaan tuottajien siirtyessä ansaitulle eläkkeelle. Suomessa yleisesti tila myydään lapsille ja jollei jatkajaa näin löydy, niin laitetaan lehmät autoon ja pellot myydään tai vuokrataan. Haluankin kannustaa teitä tulevaisuudessa tuotannosta luopujia vielä harkitsemaan muita tapoja lopettamiselle. Jos tilalla on liikaa tunnearvoa eikä sitä halua myydä, voisiko sen vuokrata tai vaikka yhtiöittää, ja ottaa osakkaaksi kasvamaan lopullista tilakauppaa varten jonkun alasta kiinnostuneen, jolla ei ole mahdollisuutta ostaa tilaa muualta? Rauhallista Joulun odotusta! Antti Huovinen Maitotilayhtymän osakas Vieremältä ItäMaidon edustajiston varapuheenjohtaja

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

3


M A I T O A K AT E M I A

Henni ja Mikko Toivanen ovat kehittäneet erityisesti nurmiosaamistaan nautahankkeen pienryhmässä. Maitoakatemiaan he ilmoittautuivat ensimmäisten joukossa.

Pienryhmän porinoista

ISOJA JA PIENIÄ OIVALLUKSIA Pieniä asioita, joilla voi olla isojakin vaikutuksia, uutta asiaa ja tarpeellisia muistutuksia tutuista asioista. Siihen voisi tiivistää Toivasten kokemukset pienryhmätoiminnasta.

J

Teksti ja kuvat Eeva-Kaisa Pulkka

uankoskelaisilla Henni ja Mikko Toivasella on hyvät kokemukset pienryhmätoiminnasta Tuottava itäsuomalainen naudanlihantuotanto (TuIsNa) -hankkeessa. Lypsykarjan lisäksi tilalla on maitorotuisten sonnien loppukasvattamo. ”Ensimmäisellä kerralla sovittiin yhteisesti aiheet jokaiselle tapaamiskerralle. Tapaamisissa eri asiantuntijat pitivät luentoa

4

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

ja sitten keskusteltiin yhdessä”, Mikko Toivanen kertoo. Pääpaino on juuri keskusteluissa ja tilojen välisessä tiedonvaihdossa. Toisilta tuottajilta voi tulla hyviä vinkkejä omassa arjessa hankaliin töihin ja itse saattaa omat tapansa kertomalla auttaa muita. Asiantuntijan luento toimii keskustelun herättäjänä ja uuden tiedon tuojana. Toivasten ryhmän tapaamisten aiheina

Umpilehmille on kuivitettu katos ja ruokintapöytä pienen tarhan laidalla navetan päädyssä.

on ollut muun muassa pellon kasvukunto, nurmen tuotanto, säilörehun laatu, talous ja yhtiöittäminen.

Uusia seoksia peltoon Eniten oman tilan tapoihin vaikuttaneita oivalluksia on tullut nurmeen liittyen. Toivaset kiittelevät hankkeen vetäjää, Arja Mustosta todelliseksi nurmiosaajaksi. Häneltä on saatu paljon oppia ja kesäaikaan korjuuvinkkejä. Pienryhmässä saadut opit ovat jo vaikuttaneet tilan nurmiseoksiin. Ruokonataa on vähennetty sen toisen sadon sulavuutta heikentävän vaikutuksen vuoksi, timoteitä laitetaan nyt useampaa lajiketta ja uutena seokseen on lisätty englannin raiheinää. ”Osalle alasta voisi laittaa apilaa maan


TOIVALAN TILA zzHenni ja Mikko Toivanen,

rakennetta parantamaan ja jossain kokeilla mailasta”, Mikko Toivanen pohtii. Nurmien tiheyden parantamiseksi kylvökonetta viriteltiin riimulla, jotta heinänsiemen tipahtaa hajalleen. Lisäksi osa kylvetään jyrätessä piensiemenlevittimen kautta. ”Lietteen kevätlevitystä nurmelle on jo vähennetty ja se lopetetaan ehkä kokonaan. Kevätkosteus lisää tiivistymisen riskiä ja juuret ovat aremmat kiekkomultaimelle kuin kesällä”, Toivaset kertovat.

Säilörehusta entistä parempaa Säilörehun korjuuseen ryhmästä saatiin pieni, mutta sitäkin tärkeämpi vinkki. Keskeytyksen jälkeen siilomies ei enää jyrää kasan päällä ennen uutta kuormaa. Yötau-

on jälkeenkin tiivistämistä jatketaan vasta uuden rehun päältä. ”Polkeminen pumppaa ilmaa rehuun ja koska käyminen on jo alkanut, pilaantuu se kerros helpommin. Viimeisen kuorman jälkeen siilo pitäisi tiivistää kerralla valmiiksi”, Mikko Toivanen selventää. Keskusteluissa on esille tullut myös suolan käyttö rehun pinnalla ennen peittämistä. ”Säilönnän laadussa on aika paljon eroja eikä sen merkitystä voi liikaa korostaa”, Toivaset sanovat. ”Kerran kaikilla oli mukana säilörehuanalyysi ja rehua. Oli hyvin havainnollista tutkia analyyseja ja valita aistinvaraisesti parasta rehua”, Mikko Toivanen lisää. Maidontuottajina Toivaset ovat tottuneet ottamaan runsaasti rehunäytteitä, pus- 

Juankoski zzSukupolvenvaihdos 2014, sitä ennen Mikolla ja vanhemmilla yhtymä vuodesta 2010 zz60 lehmän ay-karja ja nuorkarja zz260 sonnia teuraskasvatuksessa zz210 hehtaaria, josta omaa 120 ha zzNurmella 120 ha ja 90 ha ohraa, ohraa ostetaan lähitiloilta zzVuoden tarve viljaa murskesäilötään tuoreena zzKeskituotos 10 262 kg, rasva-% 4,26, valkuais-% 3,72 zzKeskipoikimakerta 2,4

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

5


Toivasten hiehoilla ja umpilehmillä on rantalaidun hienoissa maisemissa.

si lähtee maitoauton mukana useamman kerran kuussa. Tila tutkituttaa myös korjuuaika-, raaka-aine- ja viljanäytteitä, jotta ruokintaa on helpompi suunnitella etukäteen. ”Lihatiloilla otetaan yleensä näytteitä paljon vähemmän, mikä on analyysin hinnan vuoksi ymmärrettävää. Maidontuottajille Valio maksaa analyysit, on vähän kummallista, että palvelua käytetään niin vähän”, Henni Toivanen miettii. ”Valion Artturi-palvelu on tässä suhteessa edistyksellistä ja vastaavaa toivoisi lihapuolellekin.”

Antoisat tilavierailut Pienryhmä on kokoontunut myös ryhmäläisten tiloilla ja yksi päiväretki suuntautui naapurimaakunnan loppukasvattamoon. Toivaset käyvät myös aktiivisesti navetoiden avoimissa ovissa. Joitakin rakennusvinkkejä on tilavierailuiden johdosta toteutettukin. ”Logistiikan ja eläinten siirtojen toimivuutta tulee varsinkin katsottua. Erot omaan tulevat esille ja on hyvä peilata hyviä ja huonoja puolia omaan tilaan verrattuna”, Mikko Toivanen sanoo. ”Mielenkiintoisimpia ovat usein ja voimakkaasti laajentaneet tilat. Heiltä on saanut parhaat vinkit siitä, mikä toimii ja mikä ei.” 6

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

Kennoikkunat antavat lehmille raikasta ilmaa vuoden ympäri.

Rakentamisen kustannustaso, rakentamisratkaisut ja työaika erilaisissa navetoissa kiinnostavat, sillä Toivasten ajatuksissa on investoida uuteen lypsykarjanavettaan. Nykyisiin rakennuksiin on tehty pieniä parannuksia. Sekä lypsykarja- että sonninavetan ikkunat vaihdettiin kennoikkunoihin ja sonnien karsinoiden mattojen kustannuksia on laskettu. Ryhmäläisillä on niistä positiivisia kokemuksia. ”Kennoikkunat olivat jo mietinnässä, mutta ryhmästä saimme niiden hankkimiseen lisäpotkua.”

Pieni ryhmä toimii Maitoakatemiaan jo ilmoittautuneet Toivaset uskovat saavansa sieltä uusia ajatuksia maidontuotantoon. Pienryhmille kootut aihealueet ovat olleet heidän mielestään erinomaisia. TuIsNan hyvin toimivia pienryhmäkäytäntöjä kannattaisi Toivasten mielestä Maitoakatemiassakin hyödyntää. ”Asiantuntijan alustukset ja keskustelut sen jälkeen ovat olleet hyvä tapa, sitä kannattaisi varmasti käyttää myös Maitoakatemiassa”, Mikko Toivanen ehdottaa. ”Kaikki pienryhmissä esille tuleva asia ei välttämättä ole uutta, mutta kertaus on hyvästä ja moni asia on avautunut paremmin. Toisten tilojen kokemukset ovat ajatuksia herättäviä”, Toivaset summaavat. Henni Toivanen pitää ryhmän maksimikokona noin kymmentä tilaa. Isommassa ryhmässä tapaamisen luonne muuttuu ja kynnys omien asioiden kertomiseen ja kysymyksiin nousee hänen mielestään liikaa. ”Pienehköllä ryhmällä on helppo kokoontua vaikka jonkun ryhmäläisen kotonakin”, hän lisää. Atrian osallistumista Maitoakatemiaan Toivaset pitävät positiivisena viestinä maidon- ja lihantuotannon välisestä yhteydestä. On tärkeä huomata ja ymmärtää lihapuolen tarvitsevan maitotiloja menestyäkseen ja unohtaa vastakkainasettelu.


M A I T O A K AT E M I A

Arja Mustonen Hanketyöntekijä, pienryhmäohjaaja Tuottava itäsuomalainen naudanlihantuotanto-hanke Antti Keskipalosaari Projektityöntekijä Maitoakatemia

Maitoakatemia alkoi naapuriosuuskunnassa

R VA

Aiheet valitaan itse Teemoiksi Maitoakatemia-pienryhmiin valittiin johtaminen, tuotanto ja talous, nurmi sekä investoinnit. Starttina toiminnalle oli Pohjolan Maidon ja Atrian Kalajoella järjestämä huippuseminaari vuoden 2017 alussa. Tilaisuus keräsi paljon kiinnostuneita osallistujia, jotka saivat esimakua pienryhmätoiminnan hyödyistä. Ensimmäiset pienryhmät lähtivät liikkeelle pian seminaarin jälkeen laajasti koko Pohjolan Maidon alueella. Nyt pienryhmiin on jo liittynyt 172 maidontuottajaa, ja kovan kysynnän vuoksi uusia ryhmiä perustetaan jatkuvasti. Mitä hyötyä pienryhmistä sitten on? Ensimmäisten tapaamisten aiheet ovat ennalta päätettyjä, esimerkiksi tuotannossa ja taloudessa on puhuttu budjetoinnista ja johtamisessa valkotaulupa-

lavereista. Sen jälkeen aiheet ovat ryhmäläisten päätettävissä. Eniten kiinnostusta herättänyt aihe valitaan seuraavalle kerralle. Pienryhmiä on pidetty niin kokoustiloissa kuin ryhmäläisten tiloilla. Ryhmäläisten niin halutessa on otettu avuksi ulkopuolinen asiantuntija. Useimmiten parhain tieto on tullut toisilta ryhmäläisiltä. Käytännön esimerkkeinä voidaan mainita uudet tehokkaammat työtavat ja pienryhmissä syntyneet yhteisostorenkaat sekä koneyhteistyö tilojen välillä. Mielenkiintoisten aiheiden lisäksi monet osallistujat ovat sanoneet pienryhmien olevan tärkeitä irtiottoja arjesta, missä kohtaa muita tuottajia. Varsinaisen ohjelman päätyttyä keskustelu jatkuu monesti pitkäänkin kokoontumispaikan ulkopuolella. JARI KO

Idea Maitoakatemiasta syntyi Osuuskunta Pohjolan Maidon ja AtriaNaudan yhteistyönä. Pienryhmätoiminnassa tuottajien oma osaaminen on keskiössä. Joka ryhmässä sitä on paljon, mutta toisissa ryhmissä keskustelu syntyy itsestään, toisissa se vaatii enemmän virittelyä. Paljon on kiinni ryhmän hengestä ja keskinäisen luottamuksen syntymisestä. Vetäjä ottaa vastuuta keskustelujen pitämisestä ryhmän valitsemissa aiheissa. Hän saattaa pyytää ryhmäläisiä valmistautumaan sanoin tai kuvin päivän teemaan esimerkiksi tuomalla kuva hyvästä ja huonosta laitumesta. Kuvien takaa löytyy usein myös hyviä tarinoita siitä, mitä kuvassa näkyy. Välillä on myös pyydetty erilaisia tunnuslukuja tuotannosta, koska lukujen kautta on helpompi tarkastella tekemistä niiden takana. Onnistumisia on kiva jakaa ryhmässä, mutta yhtä hienoa on huomata, että samat haasteet vaivaavat ryhmässä myös muita. Ja niistäkin on selvitty. Puhumis- tai esittelypakkoa ei ryhmässä ole, mutta monesti huomaa, että kun antaa, niin myös saa eniten. Päiviin kuuluu myös alustus, jonka teeman ryhmä valitsi jo aloituspäivässä. Päivän lopuksi mietitään, mikä päivän annista sopisi kotiin viemiseksi. Mukaan lähtee usein uutta kokeiltavaa, mutta tärkeää on huomata myös seikat, jotka omassa toiminnassa ovat jo hyvin. l

Kaikkea ei tarvitse muuttaa, mutta uuden kokeilemisen kynnys madaltuu, kun joku on saanut homman onnistumaan. Esimerkiksi loppukasvatusryhmissä ennenaikaisia poistoja on monella tilalla lähdetty vähentämään ritiläpalkkien kumimatoilla, kun mattojen toimivuutta oli ensin selvitetty keskustellen ja retkeillen.

KUVAT:

Maitoakatemian tavoitteena on saada mahdollisimman moni maitotilayrittäjä mukaan kehittämään omaa osaamistaan yrittäjänä.

Pienryhmässä kartoitettiin lisäväkirehun antoa pihvivasikoille viisiportaisella asteikolla; 5= syntymästä alkaen ja 1=kaksi viikkoa ennen vieroitusta.

Pienryhmiä voidaan rakentaa eri aiheiden ympärille. Ivalon nurmipienryhmä teki matkan Norjan Finnmarkiin Tana Brun maatalouskoululle.

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

7


Teksti Eeva-Kaisa Pulkka Piirros Päivi Liikamaa

Maitoakatemia nostaa yhteistä lehmää ojasta AtriaNaudan ja ItäMaidon yhteinen Maitoakatemia kokoaa tuottajat pienryhmiin tekemään yhdessä suomalaisen maidon- ja lihantuotannon kehitystä.

S

e mitä maitotiloilla tapahtuu, vaikuttaa lihanautatiloihin ja päinvastoin, sillä noin 80 prosenttia suomalaisesta naudanlihasta on maitorotuisista naudoista. Tämä tosiasia on saanut ItäMaidon ja Atrian yhdistämään voimiaan alan kehittämisessä. ”Maailma muuttuu ja tilojen määrä vähenee, joten tarvitsemme kehitystä, isoa ja pientä, tulevaisuuden maidon ja lihan omavaraisuuden säilyttämiseksi”, sanoo ItäMaidon toimitusjohtaja Ilpo Lukkarinen. ”Itä-Suomessa on edellytykset tuottaa

8

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

hyvää maitoa kannattavasti ja uskon pienryhmätoiminnan synnyttävän uskoa alan kehittämiseen”, lisää Atrian nautajohtaja Sinikka Hassinen. Lukkarinen korostaa lisäksi, ettei Maitoakatemian tarkoitus ole ajaa tiloja yhteen muottiin. Kehitys lähtee jokaisen tilan omista lähtökohdista, eikä kehitys tarkoita pelkkää investointia uuteen navettaan. ”Meidän kannaltamme kaikki tilat kokoon ja sijaintiin katsomatta ovat tärkeitä, kaikki voivat menestyä ja kehittyä omalla tavallaan”, hän painottaa.

Pienten porukoiden porinoita Maitoakatemia on koulutusta uusilla välineillä ja keskeisenä toteutusmuotona on pienryhmätoiminta. Syksyn ja talven aikana eri puolilla ItäMaidon aluetta käynnistyy eri teemoihin keskittyviä ryhmiä, joissa tarkempi ohjelma suunnitellaan osallistujien kesken. Kokoontumisissa oppia ei kaadeta luennoimalla, vaan sovitusta aiheesta keskustellaan tilojen omiin kokemuksiin pohjautuen ryhmän vetäjän tai joskus asiantuntijan johdolla.


M A I T O A K AT E M I A

”Pienryhmissä toisilta oppiminen on koettu hyvin hedelmälliseksi, sillä tuottajilla on paljon tietoa”, Hassinen kertoo kokemuksistaan. Pienryhmissä luottamus on Lukkarisen kokemusten mukaan syntynyt yleensä nopeasti ja se antaa syvyyttä keskusteluihin. Jaetut asiat jäävät pienryhmän sisälle, ellei toisin yhteisesti sovita. Etukäteen ryhmien teemoiksi on koottu aiheita muun muassa navetan olosuhteista, johtamisesta, ruokinnasta, utareterveydestä ja investoinneista. Käsiteltävät aiheet ovat hyvin konkreettisia ja tilojen arkipäivään liittyviä. Tilan arjen ja talouden johtamisen ryhmiä Lukkarinen suosittelee erityisesti investoiville tai sitä suunnitteleville tiloille. Johtaminen on haaste kaikessa yritystoiminnassa, ja näissä ryhmissä siihen paneudutaan mahdollisimman konkreettisesti.

Ryhmästä uskoa omaan työhön Maitoakatemian ryhmiin toivotaan luonnollisesti runsasta osallistumista. Ryhmiä perustetaan tarpeen mukaan lisää, myös muista aiheista kuin jo esille tulleista. Pienryhmiä on ympäri osuuskunnan aluetta ja niiden suhteen tehdään yhteistyötä myös alan eri hankkeiden kanssa. ”Mukaan lähtemisen kynnys on matala ja samanhenkisten kanssa syntyy hedelmällisiä keskusteluja ja kokemusten vaihdosta osaamista”, Lukkarinen lupaa. ”Sitoutumista ei tarvitse pelätä, mukaan voi lähteä talvi kerrallaan, kun kiinnostava ryhmä osuu kohdalle”, Hassinen lisää. Tosin suotta ei kannata jäädä odottelemaankaan. Pienryhmien toiminta on kysynnästä kiinni ja niitä jatketaan sen mukaan kuin tuottajat niihin osallistuvat. Ryhmien lisäksi Maitoakatemia tarjoaa molempien yritysten neuvojien tilakäyntejä ja tutustumismatkoja kotimaassa ja mahdollisesti myös ulkomaille.

”Henkinen kynnys vaikkapa investointiin voi olla todella suuri.”

HANNA HOLTINKOSKI

MARKKU OJALA

Tuottajilla on paljon tietoa, joka pienryhmässä jaetaan kaikkien kesken, kuvaa Sinikka Hassinen.

Kehitys ei tarkoita pelkästään investointia uuteen navettaan, korostaa Ilpo Lukkarinen.

Aiheet ovat hyvin konkreettisia ja tilojen arkipäivään liittyviä. Maitoakatemia ei ole määräaikainen hanke, vaan sitä on tarkoitus jatkaa pidempään. Lukkarinen uskoo maidontuotannon kehittyessä ja muuttuessa koulutukselle olevan aina tarvetta. Erityisen tärkeää tukea pienryhmistä oman tilan kehittämiseen hän uskoo saavan niiden, joilla naapurin navetasta valot ovat sammuneet tai vasaran pauketta ei ole kuulunut koko pitäjässä aikoihin. ”Henkinen kynnys vaikkapa investointiin voi olla todella suuri, jos kunnassa ei ole rakennettu navetoita kymmeneen vuoteen. Esimerkki ja tuki läheltä puuttuu, mutta näistä pienryhmistä ne voi löytää”, Lukkarinen kannustaa.

Navettamallilla kulut alas Maitoakatemia on jo toiminnassa Pohjolan Maidon alueella, samoin siellä on toteutettu Maitopihatto-konsepti navetoiden rakennuskustannusten hillitsemiseksi. Molemmista on saatu hyviä kokemuksia, ja nyt toiminta alkaa ItäMaidon alueella. ”Navetoiden rakennuskustannuksissa on päästävä alaspäin. Meillä on menossa konseptinavettakilpailu, jossa tavoitteena on yksinkertaisesti toimiva, kustannustietoisesti rakennettu sekä eläinten että hoitajien hyvinvoinnin huomioiva navetta”, Lukkarinen kertoo.

Samassa yhteydessä pyritään selvittämään tilojen kehittämisen pullonkaulat ja etsimään niihin valmiita ratkaisuja. Tavoitteena on navettainvestoinnin suunnittelu- ja toteutusmalli, joka lähtisi liikkeelle heti ensimmäisistä ajatuksista uuden navetan suhteen ja jatkuisi myös investoinnin jälkeen. Mallissa kaikki maitotilayrityksen sidosryhmätahot pankista naudan jalostusorganisaatioon olisivat mukana jo kahdesta neljään vuotta ennen varsinaista rakentamista, ja kaikilla olisi selvä, yhteinen maali. Malli ei siis koskisi pelkkää rakentamista, vaan kaikkea, mikä on investoinnin myötä mietittävä uudelleen: pellon käyttöä, eläinaineksen hankintaa, keskituotoksen kasvua, rahoitusta. Näin investoijalle olisi tarjolla malli investoinnin toteuttamisen tueksi, ilmeisimmät riskit ja niiden ratkaisut huomioituna. Valmis runko ei luonnollisestikaan poista tilakohtaisuuden huomioimista. Lukkarinen toivoo mallin tuovan avoimen yhteistyön eri toimijoiden välille ja sen kestävän pitkälle investoinnin jälkeiseen aikaan saakka. ”Ei tässä mitään ihmeellistä uutta olla keksimässä, vaan lisätään toimijoiden välistä yhteistyötä tuottajien parhaaksi”, hän lisää. I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

9


”Olen tyytyväinen elämääni. Herätyskello ei soi, mutta kaikki työt tulevat varmasti hoidetuiksi.”

ItäMaidon entinen tuotantoneuvoja Laura Parmainen siirtyi pöydän toiselle puolelle ja vuokrasi toimivan maitotilan Sotkamosta. Tilan vuokraaminen ulkopuoliselle on yksi mahdollisuus jatkaa tilan toimintaa.

LAURA VUOKRASI TOIMIVAN MAITOTILAN Teksti ja kuvat Taina Voutilainen

L

aura Parmainen syntyi suomussalmelaiselle maitotilalle ja omaksui maatalousalan koulua käyvän pikkuveljensä lailla kiinnostuksen maatalouteen jo äidinmaidosta. Koska omistajanvaihdos kotitilalla ei ole vielä ajankohtainen, Laura alkoi etsiä muita vaihtoehtoja maatalousyrittäjäksi ryhtymiselle. Nuoresta iästään huolimatta hänellä on monenlaisia kokemuksia omalta alaltaan ja AMK-agrologin tutkinto. ”Olen hoitanut muiden eläimiä koko ikäni mm. lomitta10

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

malla, ja palkkatyössä halu ryhtyä maatalousyrittäjäksi kasvoi”. Ajatus tilan vuokraamisesta lähti ulkopuolisen vinkistä, kun tilan ostamiseen ei ollut rahoitusmahdollisuuksia eikä omistaminen ole Lauralle itseisarvo. Sopivaa tilaa etsiessään Laura kävi neuvotteluja useamman tilan kanssa loppumetreille asti. Hän kokee avanneensa uusia ovia nuorena, naispuolisena yksinyrittäjänä.

Tila vuokralle sairauden vuoksi Kari Grundström lunasti Kolmisopen

Laura kokee avanneensa uusia ovia nuorena, naispuolisena yrittäjänä.


J AT K A M I S E N V A I H T O E H D O T

Kari ja Jaana Grundström löysivät elämäntyölleen jatkajan perheen ulkopuolelta.

KOLMISOPEN TILA zzOmistajat Jaana ja Kari

Grundström, haltija Laura Parmainen, 27 zzSotkamon Lykinnön kylä zzLypsäviä 55, joista kolmasosa ay:tä, nuorkarjaa 40, sonnivasikat terneinä välitykseen zzPeltoalaa käytettävissä 95 ha zzLaura hoitaa tilaa yksin zzPeltopuolella eri urakointiporukoita suullisilla sopimuksilla

tilan sukupolvenvaihdoksessa vuonna 1985. Pian myös Jaana Grundström jäi pankkityöstään tilalle. Silloin Kolmisopen tilalla oli 15 lehmää ja nuorkarja parsinavetassa. ”Vuonna 2002 valmistui lypsyasemapihatto, jota varten käytiin katsomassa mallia Saksasta asti. Vuonna 2006 otettiin käyttöön robotti. Lisää mielenkiintoa toi Karin toimilupakurssi ja karjan jalostukseen panostaminen”, muistelevat Grundströmit. ”Seuraavilla sukupolvilla asioiden pitäisi olla helpompia ja sitä olemme yrittäneet. Kun me aloitimme, tilan kehittämistä jar-

ruttivat sisarosuudet ja talon rakentaminen myös vanhemmille.” Karin sairastuttua vakavasti suunnitelmat menivät uusiksi. Vaihtoehtoina oli joko tyhjentää navetta tai löytää jatkaja. Oli selvää, että oma poika ei tulisi tilaa jatkamaan, sillä hän oli jo kouluttautunut muuhun ammattiin.

Kolmas kerta todeksi Jaana Grundström sai vinkin Lauran toiveista ja tilanteesta ItäMaidon tuotantoneuvoja Timo Mikkolalta tämän eläköi-

tymisjuhlissa. Pian sen jälkeen Jaana lähetti Lauralle tekstiviestin. Kun Laura tuli käymään, henkilökemiat kohtasivat ja yhteistyö toteutui helposti. Vajaan kahden kuukauden päästä vuokrasopimus oli tehty. ”Koska olin kahdesti käynyt suunnitteluprosessin läpi, pystyimme toimimaan nopeasti. Hakemus nuoren viljelijän aloitustuesta ehti meneillään olleeseen tukihakuun ”, selventää Laura. Niin Laura muutti Iisalmesta Sotkamoon ja aloitti vuokralaisena Kolmisopen  I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

11


J AT K A M I S E N V A I H T O E H D O T tilalla vuoden 2016 alusta. Vapaa-ajan käyttöön tarkoitetusta talosta Sapsojärven rannalla puolestaan tuli Grundströmien koti.

Vuokrasopimus laadittiin itse Tilan vuokrasopimus on tapauskohtainen ja perustuu todenperäisiin laskelmiin, jotka tekee ammattitaitoinen, tukikelpoisuuden kannalta hyväksytty laskija. Lauran tapauksessa tärkeää oli löytää urakoinnin keskimääräiset hinnat Työtehoseuran vertailun ja paikallisten toimijoiden kautta. Laura ja Grundströmit laativat vuokrasopimuksen keskenään MTK:n sopimuspohjalle, ja sen tarkisti MTK:n lakimies. Sopimus kannattaa kirjata eli tallentaa maanmittauslaitoksen järjestelmään oman selustan varmistamiseksi, vinkkaa Laura. Nuoren viljelijän aloitustuki asettaa tietyt rajoitteet vuokrasopimuksen pituuteen, ja kymmenen vuotta antaa turvaa vuokraajalle. Laura näkee, että tilan kehittämistä vuokraaminen kuitenkin jarruttaa. Karjaan ehtii panostamaan, mutta investoimista muihin tuotannontekijöihin vuokra-ajan puitteissa joutuu harkitsemaan. Rahoitus kannattaa selvittää tarkkaan.

t nu et? a t s uis iuok m n ol ha -irt t e V Ol a AI t a til

Vakuuksia pitää olla riittävästi ja myös reaalivakuutta vaaditaan. Kauppa tehdään käyvästä arvosta toisin kuin sukupolvenvaihdoksessa. Ja vuoden vaihteessa pitää ostaa olemassa olevat varastot. Erityisesti vuokranantajan puolelta sopimus perustuu luottamukseen. Grundströmeille tilan toiminnan jatkuminen oli tärkeää. Laurasta on tullut Karille kuin oma tytär. ”Minun odotukseni olivat taustani takia realistiset”, toteaa Laura, ”Pystyn todella kokeilemaan, onko minusta yrittäjäksi, ja vuokrasopimuksen päättyessä voin vaikka myydä karjan ja alkaa tehdä ihan jotain muuta.”

Kaikki kannattaa kirjata Karjan lisäksi sopimukseen pitää sisällyttää kaikki tuotantopanokset ja ehkä jotain koneita. Karja ja lypsylaitteisto ovat Lauran omistuksessa, muut tuotantopanokset kuten rakennukset ja pellot vuokralla. Robotin vuokraaminen ei ole järkevää, mutta putkilypsykone voisi sisältyä vuokrattavaan kalustoon. Maakaariasian muotoilu mietitytti eniten, ja lopulliseen sopimukseen jatkettiin irtisanomisaikoja.

Kolmisopen tilan vuokrasopimus Vastuut ja velvoitteet vuokranantajalle ja vuokraajalle, siinä kunnossa kuin rakennukset ovat l Käyttötarkoitus l Vuokramäärä l Rakennusten kunnossapito realistisine korjaustarpeineen l Kaivo ja vesilaitteet l Navetan irtaimisto l Vakuutukset: olemassa olevat ja lisäksi tarvittavat l Jätteiden hävittäminen l Irtisanomisajat l Tiestön kunnossapito l Kaluston vuokra, sis. varavoiman l Käyntioikeus rakennuksissa l Kiinteistövero l Maakaareen perustuva tilan hallinnanjako l Talo eri vuokrasopimuksella l

Tulevaisuutta pitää ruokkia Me tunnemme suomalaisen rehunsäilönnän haasteet, mutta tiedämme myös AIV-tuotteiden tehon. Siksi myönsimme ensimmäisinä rehunsäilöntäaineillemme ainutlaatuisen AIV Laatutakuun. Se takaa huippulaatuisen rehun ja turvaa tuloksellisen tuotannon. Tänään ja huomenna.

AIV.fi


”Jos rupeaisimme riitelemään, huomaisimme sopimuksen epäkohdat”, toteavat kaikki kolme yhdessä. Osto-optiota ei ole kirjattu eikä siitä puhuttu. ”Kun seitsemän vuotta sopimusta on kulunut, on minulla jossain oltava kuokka maassa tai joku paikka tiedossa tulevaisuutta ajatellen”, sanoo Laura. Jos tila alkaa Laurasta tuntua omalta, kaupatkin voidaan tehdä, sanovat Grundströmit. Mutta maailmanmenoa ajatellessa on vain pieni mahdollisuus, että löytyy kiinnostunutta jatkajaa vuokrasopimuksen päätyttyä. Silloin on jo hitsaamisen lisäksi enemmän peruskorjaustarvetta, ja ajan myötä myös muun muassa olosuhteiden vaatimukset kasvavat.

Selviytymisestä suunnitteluksi Laura kertoo reilun puolentoista vuoden aikana keskittyneensä pitämään pyörät pyörimässä eikä hifistelyyn ole ollut aikaa. Karjan tuotos on notkahtanut, mutta lehmää kohti käytetty aika on laskenut huomattavasti. ”Suuret linjat ovat kunnossa, mutta esimerkiksi karjanjalostukseen ja ruokinnan tehostamiseen on mahdollisuus panostaa. Maksimiherumiset eivät vielä ole toivotulla tasolla, ja maidon pitoisuuksia pitää parantaa korkeamman maidon hinnan saamiseksi.” Nuori yrittäjä vinkkaa, että kuukausialv helpottaa kassan tilannetta. ”Maksoin juuri urakoitsijalaskut, ja sain niistä alvit takaisin. Se helpottaa myös lainanmaksua.” ”Mitä vähemmän häiritsen navetan toimintaa, sen enemmän sieltä tulee maitoa”, Laura kokee. Esimerkiksi poikimisia hän sanoo avustavansa vain, mikäli se on välttämätöntä. ”Vanhaan ei voi jumittua, varsinkin kun yksin pyörittää koko homman. Irtautuminen välillä on välttämätöntä. Hyvä tuuraaja pitäisi löytyä, jotta voisin olla lomalla useampia päiviä.” Haaveet ja harrastukset muutoksen apuna Tilan jättävän pitää olla ennakkoluuloton, toteavat Jaana ja Kari Grundström. Jatkajalle pitää osata antaa työrauha eikä asettaa vaatimuksia siitä, ”miten ennen tehtiin”. Myös sukulaisten on ymmärrettävä, että Kolmisoppi on nyt Lauran koti. Tulevaisuudenhaaveet ja harrastukset auttoivat muutoksessa. ”Hyvältä tuntuu seurata oman elämäntyön jatkumista, emmekä ole kaivanneet lehmien hoitoon. Pahemmalta tuntuisi ajaa tyhjien rakennusten ohi.”

Lauran, Karin ja Jaanan henkilökemiat kohtasivat ja yhteistyö toteutui helposti.

Pieniä muutoksia on jo tehty, kuten ruokintapöydän niskapuomin siirto, näyttää Laura. Siemennyksistä 70 % tehdään lihasonneilla. Sekä lehmät että hiehot laiduntavat. I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

13


JATKAJA PERHEEN ULKOPUOLELTA – MIKSI EI? Vakaa ja houkutteleva maitotilayrittäjyyden urapolku on maitosektorin olemassaolon edellytys. Yrittäjyyden jakaminen tarjoaa mallin maitotilan siirtämiseksi perheen ulkopuoliselle nuorelle yrittäjälle.

Ole Kristensen OK-Consultancy Aps okconsultan@gmail.com

S

ukupolvenvaihdokset maitotiloilla ovat tulleet yhä haasteellisemmiksi, mikä johtuu alalle halukkaiden puutteesta ja rahoituksen haasteellisuudesta. Tarvitaan ratkaisuja, jotka helpottavat sekä tuotannosta luopumista että yrittäjäksi ryhtymistä. Yksi tapa aloittaa maitotilayrittäjänä ilman valtavaa velkamäärää on omistamisen ja vuokraamisen yhdistelmä. Kuvitellaanpa maitotilayrittäjä, joka haluaa luopua tuotannosta. Hyviä työntekijöitä on ollut entistä vaikeampi löytää, eikä kukaan lapsista halua jatkaa tilalla. Tila on hyvässä kunnossa: on peltoja rehun tuotantoon ja laidunmaiksi, toimiva navetta sekä rehu- ja lantavarastot. Samaan aikaan toisaalla joku haaveilee elämänurasta maitotilayrittäjänä ja kamppailee pääoman keräämiseksi rahoittaakseen maitotilan hankkimisen. Yksi tapa luoda ura maitotilayrittäjänä ja koota samalla pääomaa sekä harjoitella talouden hallintaa ja johtamistaitoja on jaettu maatilayrittäjyys. Jaetun yrittäjyyden mallissa omistaja vähitellen siirtää omistuksen, vastuun ja riskin yrittäjäkumppanille. Mallissa yrittäjäkumppani hyödyntää toisen omistamaa tuotanto-omaisuutta ja vastineeksi maksaa omistavalle kumppanille osan voitosta. Hän omistaa lehmät, mutta hyödyntää toisen omistamia puitteita maidon tuottamiseksi. Toimintamalli on yleisesti käytössä Uudessa Seelannissa, jossa kolmannes noin 12 000 maitotilasta toimii tavalla tai toisella jaetun yrittäjyyden periaatteella.

Kolme askelmaa yrittäjäksi Yhteisyrittäjyyden urapolku voidaan jakaa kolmeen askelmaan. Ensimmäisessä vaiheessa työntekijä, 14

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

MAITOTILAYRITTÄJÄN URAPOLKU

Netto­ tulos +++

Osaamisen kasvattaminen

Pääoma­ sijoittaja mukana

Alalle tulon ja alalta poistumisen esteiden madaltaminen

Omistaja Kumppanuus, kiinteä sopimus Kumppanuus, vapaa sopimus

Netto­ tulos 0 Työntekijä (1–4 vuotta)

Sopimusyrittäjä (1–4 vuotta) Johtaja (1–3 vuotta)

tuleva tilanhoitaja, opettelee maidontuotannon perusasiat ja saa vähitellen lisää vastuuta tilan omistajan opastuksella ja valvonnassa. Omistusosuutta ei vielä ole, vaan mahdollisuus koota omistajalta tietoa ja kokemuksia tuotannosta sekä rahapalkkaa. Seuraava vaihe on kiinteäkorkoiseen sopimukseen perustuva sopimustuotanto, jossa tulo (palkka) perustuu maidontuotannon eli myytyjen maitokilojen määrään. Sopimustuottaja vastaa maitotilayrityksessä tarvittavasta työvoimasta sekä paperitöistä. Kolmas vaihe johtaa sopimukseen, joka voi ol-


J AT K A M I S E N V A I H T O E H D O T

Yrittäjäksi ilman velkataakkaa SEURAAVA CASE-ESIMERKKI kertoo yhteisyrittäjyyden

eduista molemmille osapuolille. Maitotilayrittäjä Per Bundgaardilla on 1 200 hehtaarin kasvinviljelytila, jolla on käyttämätön navetta. Hän haluaisi hyödyntää navettaa, mutta ei ryhtyä maidontuottajaksi. Niinpä hän vuokraa navetan toiselle, joka tuo siihen oman karjansa. Maatalousalalle kouluttautuneet Patrick Bertelsen ja Tobias Flensted haluaisivat ryhtyä maitotilayrittäjiksi. He vuokraavat Perin navetan ja tuovat siihen omistamansa 130 lehmää, ja ostavat rehun lehmille Periltä. Patrick ja Tobias päättävät, mitä rehua ja kuinka paljon sekä säilörehun korjuuajankohdan. Per korjaa säilörehun siiloon, jonka Patrick ja Tobias peittävät. Säilörehun hinta määritellään rehuyksikön ja maidon hinnan perusteella. Maidon hinnan noustessa he maksavat säilörehusta enemmän ja päinvastoin. Per toimittaa navetalle olkea ja saa sitä vastaan lantaa pelloilleen. Hän ostaa sonnivasikat, kasvattaa ne ja myy paikalliselle teurastamolle.

Patrickin ja Tobiaksen saamat hyödyt: � He

pystyvät aloittamaan maitotilayrittäjinä ilman suurta velkamäärää: alkuun päästäkseen he ottavat lainaa noin 330 000 euroa. Omaa rahoitusta heillä oli noin 30 000 euroa. Mikäli he olisivat ostaneet tilan 130 lehmälle, he olisivat joutuneet investoimaan ainakin 3,3 milj. euroa. � He pystyvät keskittymään vain karjaan ja kehittämään taitojaan yrityksen omistajina. � He saavat Peristä, entisestä maidontuottajasta, hyvän keskustelukumppanin ja mentorin, jolla on heidän kanssaan yhteinen intressi onnistua liiketoiminnassa.

Perin saamat hyödyt:

� Tilalla olevat resurssit (navetta) saadaan käyttöön koko tilan

hyödyksi. � Kasvituotanto ja viljelykierto tehostuvat tasapainottamaan koko tilan tuotantoa. � Aktiivisempi tilakokonaisuus, jossa on aiempaa enemmän tilan toiminnasta kiinnostuneita ihmisiä. � Toive nuorten ihmisten rohkaisemisesta maatilayrittäjiksi ryhtymiseen käy toteen. � Koko tila kehittyy.

la joko vapaasti sovittava tai kiinteä (50/50) sopimus. Uudessa Seelannissa jälkimmäinen tapa on yleisempi. Vapaassa sopimusmallissa omistaja ja sopimustuottaja sopivat vastuista, velvollisuuksista, karjan omistuksesta ja maitotilin jakamisesta parhaaksi katsomallaan tavalla. 50/50-sopimusmallissa sopimustuottaja omistaa karjan ja mahdollisesti joitain tuotannon pyörittämiseen tarvittavia laitteita kuten rehustuslaitteet, mutta ei navettaa tai lypsylaitteistoa. Omistaja yleensä vastaa omaisuuden ylläpito- ja investointikustannuksista. Vastaavasti sopimustuottaja saa 50 prosenttia maitotilistä. Sopimustuottaja voi keskittyä maidontuotantoon sekä toiminnanhallinta- ja johtamistaitojensa kehittämiseen. Samalla hän kerää pääomaa seuraavaa vaihetta, maitotilayrityksen omistamista varten.

Resurssit täyteen käyttöön Yhteisyrittäjyyden avulla voidaan voittaa tuotannosta luopumisen ja siihen ryhtymisen esteet samalla kertaa. Tanskassa toimintamalli alkoi herättää kiinnostusta vuosituhannen alussa tilakoon kasvaessa ja erityisesti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Onnistumisen kannalta on erityisen tärkeää, että tilan omistaja ja yhteistyökumppani tulevat hyvin toimeen keskenään, luottavat toisiinsa ja kunnioittavat toistensa mielipiteitä. Tämä mahdollistaa jatkuvan parantamisen. Yhteisyrittäjyyden filosofiasta on paljon opittavaa. Se on käytettävissä olevien resurssien jakamista ja hyödyntämistä. Kunnollisella suunnittelulla ja hyvin laaditulla, henkilökohtaiset intressit huomioon ottavalla sopimuksella yhteisyrittämisen toimintamalli on win-win-tilanne, joka auttaa yrittäjiä luopumaan tuotannosta ja toisia astumaan heidän tilalleen. Lähteet : https://www.youtube.com/watch?v=N4CXgjm7oec&t= James Allan & Nicola Kloeten (2016): Dairy Progression Parthways and the Impact of Votality. AgFirst NZ May 2016. Prewitt Wayne 2009: Dairy Career Paths.2009 Missouri Dairy Grazing Conference

Onnistumisen kannalta tärkeää on, että omistaja ja yhteistyökumppani tulevat hyvin toimeen keskenään. I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

15


Maitoyrittäjä kehittää, asiantuntijat neuvovat Kolmekymppinen maitotilayrittäjä Aapeli Aakkonen on muutama vuosi sitten sukupolvenvaihdoksessa lunastanut maitotilan itselleen. Osuuskunta ItäMaidon, ProAgrian ja OP Ryhmän asiantuntijat ehdottavat esimerkkitilalle vaihtoehtoisia tapoja kehittää tilaa. SUKUPOLVENVAIHDOKSEN jäljiltä tilalla

on korkotukilainaa 200 000 euroa. Tilalla on kolmekymmentä lypsylehmää 1990-luvulla remontoidussa parsinavetassa ja lisäksi sama määrä nuorkarjaa uudistusta varten. Sonnivasikat lähetetään terneinä välitykseen. Lehmien keskituotos on noin 9000 kg, ja peltoa on käytettävissä 80 hehtaaria. Osa pelloista on vuokrattu pitkäaikaisin sopimuksin, ja niitä on kunnostettu muun muassa salaojittamalla. Aapelin puoliso on kouluttautunut muuhun ammattiin ja käy tilan ulkopuolella töissä. Tuotannossa on apuna tilapäistyövoimaa naapurustosta, ja myös Aapelin vanhemmat auttavat kiireaikoina. Yhdessä yrittäjäpari kehittää tilan tuotantoa muun muassa panostamalla jalostukseen ja utareterveyteen. Tila kuuluu tuotosseurantaan. Aakkosella on tavoitteena tuotannon laajentaminen. Peltoa on seudulla tarjolla kohtuuhinnoin. Mikä olisi taloudellisesti mielekäs ratkaisu ajatellen yrittäjäparin ja tilan tulevaisuutta? Mistä Aakkosten kannattaa aloittaa ratkaisun etsiminen ja millä askelilla lähteä kulkemaan kohti tavoitetta?

16

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

Janne Mäkikalli Maa- ja metsätalousasiakkuuksista vastaavan yksikön päällikkö OP Ryhmä

JÄRKEVINTÄ olisi tehdä arvio tuotannon laajentamisesta

nykyistä navettaa saneeraamalla ja laajentamalla tai kokonaan uudesta automaattilypsyyn pohjautuvasta pihattonavetasta. Tällöin nykyistä navettaa voisi hyödyntää nuorkarjan kasvattamisessa. Koska sukupolvenvaihdokseen liittyvää korkotukilainaa on vielä jäljellä, velanhoitokyvyn kannalta kannattaa vakavasti miettiä, onko laajennus varmasti se, mitä halutaan. Jokaisen maatalousyrittäjän ei tarvitse laajentaa tuotantoa ja tuottavuutta voitaisiin tilalla vielä parantaa keskituotosta nostamalla. Keskeistä on se, sitoutuuko Aapelin puoliso tuotannon laajentamiseen ja työskentelyyn tilalla. Kannattaisi myös selvittää mahdollisuuksia esimerkiksi yhteisnavettaan, jos puoliso haluaa jatkaa palkkatyötään. Ratkaisua etsiessä keskeistä on yhteinen pitkän tähtäyksen näkemys ja suunnitelma tilan kehittämisestä, johon molemmat yrittäjät sitoutuvat. Maidontuotantoa laajennettaessa on mietittävä erityisesti osaavan henkilöresurssin riittävyys. Riittävän rehuntuotantoalan varmistaminen on myös tärkeää. Kuvauksen mukaan peltoa on saatavissa, mutta mikäli peltoa halutaan ostaa, on sekin mietittävä jo tässä yhteydessä maksuvalmiuden ja rahoituksen varmistamiseksi. Peltotuotannon voinee tarvittaessa toteuttaa urakointityönä. Kun nämä perusasiat on selvitetty ja sovittu, voidaan aloittaa varsinainen hankkeen suunnittelu ja eri laajennusvaihtoehtojen pohtiminen. Tilan tärkeimmät paperit, edunvalvontavaltakirjat, testamentti ja mahdollinen avioehto, on viimeistään tässä yhteydessä syytä saattaa kuntoon.


J AT K A M I S E N V A I H T O E H D O T

Arto Karila Talouden ja johtamisen erityisasiantuntija ProAgria Etelä-Savo

ESIMERKKITILA haluaa kasvaa ja perusstrategia on valittu. Turval-

Tero Kanala Kehittämisneuvoja Osuuskunta ItäMaito

ALOITTAISIN Aapeli Aakkosen kanssa keskus-

telun siitä, mitä hän ja hänen puolisonsa haluavat isona tehdä. Kaikkien toimenpiteiden tulisi tukea visiota, mitä halutaan elämän olevan kymmenen viidentoista vuoden päästä. Investointipolku riippuu toteutetun sukupolvenvaihdoksen ajankohdasta. Nuoren viljelijän korotettua investointitukea kannattaa hyödyntää, mikäli mahdollista, joten kannustaisin investoinnin suunnitteluun mahdollisimman pian, huomioiden alueen peltotilanteen ja yrittäjien oman vision. Tuotantoa kannattaa kasvattaa peltopotentiaalin mukaan. Jos spv:stä on pidempi aika, kartoittaisin peltopotentiaalia ja miettisin tilannetta sen mukaan. Tilan nykyinen tuotanto vaatii kehittämistä. Hyväkuntoisessa navetassa oikealla ruokinnalla on keskituotosta hyvä mahdollisuus kasvattaa. Erityisesti meijeriin toimitettua maitomäärää on lisättävä. Ehdoton edellytys on säilörehuun panostaminen. Se vaikuttaa positiivisesti tuotokseen, mutta myös eläinten terveyteen ja kestävyyteen. Rehuketjua on pohdittava paitsi ruokinnan, myös käytettävissä olevien resurssien mukaan. Panostetaanko rehuntuotannossa edelleen naapuriyhteistyöhön vai mietitäänkö urakointimahdollisuuksia? Viljelysuunnitelma on mietittävä sitten rehunkäyttö- ja korjuustrategian mukaan. Nykyaikainen nurmentuotanto mahdollistaa panostamisen paitsi satotasoon, myös korjuuajankohtaan.

lisinta on edetä tuotantoinvestoinnit edellä ja ajoittaa iso investointi oikein. Kehittämisen voi aloittaa heti nostamalla lehmien keskituotos 11 000 kiloon, koska tuotosvaatimus tulevissa investointilaskelmissa on kova. Vanhan navetan voisi ottaa kokonaan lehmien käyttöön ja palkata työntekijän. Taito toimia työnantajana on äärimmäisen tärkeä yrityksen kasvaessa. Nuorkarjalle voisi rakentaa kylmäpihaton, mikä toimisi jollekin eläinryhmälle myös pihattovaiheessa. Investointivaiheissa pitää varoa ylilaatua, jotta varsinainen investointi ei siirry tarpeettomasti. Laajennuksen myötä käyttöpääoma lisääntyy ja hyppy pihattokokoluokkaan ei ole taloudellisesti sitten niin raskas. Kaikki tarjolla oleva pelto otetaan tuotantoon. Ensisijaisesti pyritään 20 vuoden vuokrasopimuksiin ja asiallisiin rehuntuotantosopimuksiin. Mahdollisiin pellon ostoihin tulisi kuitenkin varautua taloudellisesti. Pihatto rakennettaisiin muutaman vuoden kuluttua edellä kuvatun kehittämisen kokemusten pohjalta. Tulevat vuodet eletään tuntosarvet pitkällä ja aistitaan kehitystä. Suunnittelussa turvaudutaan parhaaseen saatavissa olevaan, riippumattomaan asiantuntemukseen pitäen talous- ja johtamisnäkökulma tiukasti mukana ja muistaen, että rakennettava pihattokin on vain välivaihe kehityksessä. Asemapiirroksessa varaudutaan vähän hullumpiinkin tarpeisiin. Laajennustavoitetta voisi hieman täsmentää suhteessa toimintaympäristöön, esim. 200 lehmää 10 vuoden kuluttua? Kehittämisen askeleet tulisi kuvata, vaikka niihin sitten tulisikin muutoksia. Jos taustaomaisuutta on paljon, voi edetä myös suoraan pihattoon. En suosittele vaihtoehtoa ”yhden robotin navetta ja varaus toiselle” silloin tehdään kahden robotin navetta, jossa on yksi lypsykone. Tämä ei ole normirakennustavalla taloudellisesti mahdollista. Käytännössä joudutaan pikaisesti hankkimaan toinen robotti ja ulkoistamaan hiehot niille oikean hintaisiin tiloihin. Tämäkin voi toimia, jos peltoja sitten siihen hätään löytyy. Tämän kehityksen läpivieminen muuttaa yrittäjän toimenkuvaa erittäin paljon. Aikaa ja energiaa menee hankkeiden johtamiseen, talouden hallintaan, henkilöstöasioihin ja uusiin asioihin perehtymiseen. Tuotantorutiinit on syytä pitää erittäin tehokkaina, jotta niitä voi teettää myös työntekijöillä. Tärkeää on pohtia investointiasioita kasvotusten. Harvoin on yhtä oikeaa etenemistapaa ja tilakohtaisia asioita on aina erittäin paljon. Tuotantoa voidaan tehostaa esimerkiksi uudistuseläinten määrän optimoinnilla, jolloin nuorkarjalta vapautuu paikkoja lypsylehmille. Eläinten lisääminen nykyisten seinien sisällä helpottaa laadukkaan eläinaineksen saantia myös uuteen navettaan. Laaditaan suunnitelma toimenpiteistä nurmi- ja eläintuotannon kasvattamiseksi sekä koneketjujen uudistamiseksi ja kehittämiseksi. Taloussuunnitelman tavoitteiksi asetetaan parhaat mahdolliset eväät investointihetkeen. Päivittäistä onnistumista seurataan tilan omien tavoitteiden perusteella asetetuilla KPI-mittareilla. I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

17


T

ilaa on alusta asti kehitetty toimivaksi kokonaisuudeksi maidontuotannon varassa ja eläinmäärää lisäten. Uusi navetta päätettiin rakentaa, koska vanhaa ei olisi saatu laajennettua toimivaksi. Kai Sarrokunnas työskenteli aiemmin Pohjois-Karjalan Aikuiskoulutuskeskuksella lomituskoulutuksen parissa eri puolilla maakuntaa. Näiden vuosien aikana tuli katseltua kymmeniä erilaisia navetoita, ja navettatyypeistä hännät vastakkain – parsinavetta miellytti eniten. Valintaan vaikuttivat lähtötilanteen eläinmäärä ja rakennuskustannukset. Rakentaminen alkoi vuonna 2005 ja töissä oli talonväen lisäksi kaksi kirvesmiestä sekä apupoika naapurista. Uusi navetta otettiin käyttöön joulukuussa 2005 ja sinne tuli tilat 36 lehmälle ja nuorkarjalle. Omia lehmiä oli 24, joten lisää tarvittiin. Hiehoja oli kasvamassa vuokranavetassa kahdeksan kilometrin päässä. Kolme hiehoa jouduttiin siirtämään vielä Kunnasniemelle opettelemaan lypsyä ennen pääsyä omaan navettaan. Kuorevaarasta tuli karjaan kaksi ensimmäistä holsteinia ja samalla ensimmäiset nupopäät. Lisää lehmiä löytyi Juuasta, Tohmajärveltä ja vähän myöhemmin Kiteeltä.

Eläinten kanssa oli ensimmäisen vuoden aikana ongelmia, mutta positiivisena yllätyksenä yhdestä ostolehmästä saatiin vuosien saatossa tilan toinen satatonnari.

Korjattavaa ja kehitettävää Ensimmäinen talvi oli raskas. Pienkuormaajan saanti viipyi tehtaan pitkän toimitusajan takia, ja karjalle jaettiin rehut kottikärryillä. Rehuvaraston nosto-oven asennuskin myöhästyi ja talvi oli todella kylmä. Rehut ja kuivikkeetkin meinasivat jäätyä. Luonnonolot koettelivat myös seuraavana kesänä, joka oli tosi kuiva ja rehua saatiin korjatuksi vähän. Rehupaalien hinta oli niin korkea, että päädyttiin syöttämään lehmille rajoitetusti rehua ja hiehoille olkea. Näin tästäkin selvittiin. Maatilalla on aina jotain korjattavaa, kehitettävää tai raivattavaa. Tilalla on raivattu peltoa, siirrelty latoja ja korjailtu niitä konesuojiksi sekä varastoiksi. Uutta konehallia ei ole tarvinnut rakentaa, ja maalaismaisemassa ladot tuovat tuulahduksen menneistä ajoista. Navetta laajeni taidokkaasti Töiden lisääntyessä ja perheen harrastusten myötä tuli ajatus työntekijän palkkaa-

misesta. Kesäksi 2008 palkattu työntekijä jatkoi seuraavana keväänä oppisopimuksella, joka kesti vuoden 2011 loppuun asti. Tämän jälkeen tilalla oli lyhytaikaisempia työntekijöitä ja eläintenhoitajaharjoittelijoita. Aikuiskoulutuskeskuksen ja MTK:n kanssa on tehty yhteistyötä toimimalla karjatalouden näyttökokeiden pitopaikkana ja MTK:n järjestämien koululaisvierailujen kohteena sekä ala- että yläasteikäisille. Sitten tulikin taas ajatus navetan laajentamisesta. Rakennettiin viljasiilo, toinen rehusiilo ja toinen lieteallas. Vuonna 2012 navetta laajennettiin nykyiseen mittakaavaansa, lehmä- ja hiehopaikat lisääntyivät. Laajennus sulautuu entiseen niin taidokkaasti, että vieras voi luulla navetan olleen juuri näissä kuoseissaan alusta lähtien. Myös vanhaa navettaa peruskorjattiin muuttamalla hiehojen ritiläpalkkikarsinat makuuparrelliseksi. Valaisimet uusittiin ja laitettiin kiskoihin. Pikkuvasikoille tehtiin erillinen kestokuivikepohjainen vasikkala. Vuonna 2013 isännälle sattui kaksi tapaturmaa kahden kuukauden sisällä. Sairausloman aikana lomittajien saanti oli hanka-

Tilan kehityspolku jatkuu Teksti ja kuvat Minna Jolkkonen

18

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

Kai ja Sonja Sarrokunnaan ura Sotkuman tilalla Polvijärvellä alkoi vuonna 2004 Emilian, 16, AnnaMarin, 14, ja Samun, 13, ollessa pieniä. Tohinaa ja touhua oli riittämiin, mutta onneksi ensimmäisenä vuotena Kain äiti auttoi tilan töissä.


laa. Kun tilan ainut Avant-pienkuormaaja meni rikki, saatiin sijalle toinen samanlainen, ja päätettiin kokeilla ritilöiden kolaamista koneen keulaan asennettavan harjan avulla. Tämän jälkeen tilalla on ollut kaksi pienkuormainta, toisella jaetaan rehut ja toinen on lannan puhdistusta varten.

Talviulkoilu tuo hyötyjä Vuonna 2014 tilan kehittämistä jatkettiin uudella innolla. Rakennettiin toinen viljasiilo ja valkuaisrehu- eli ”nappulasiilo”. Sähkön kulutusta on yritetty pienentää vaihtamalla osa tavallisista loisteputkista paloturvallisempiin LED-loisteputkiin. Lehmiä on aina laidunnettu, vaikka laidun on hirvien kulkureitillä, ja kiinteiksi rakennettuja aitoja on työlästä korjata. Ongelma ratkaistiin siirtämällä aidat kauemmaksi pellon reunasta ja vetämällä niiden ympärille keltaista hirvinauhaa. Hirvet näkevät aidan ja voivat kiertää sen päisteen kautta. Päisteet korjataan säilörehuksi. Tilalla on kokeiltu talviulkoilua ja ensi talveksi harkitaan ul-

koilutuksen jatkamista helppokäyttöisten aitausten avulla myös hiehoille. Lumi puhdistaa sorkkia, ja keväällä lehmien uloslasku helpottuu, kun laumahierarkia on valmiiksi selvillä. Työn vastapainoksi on oltava aikaa rentoutumiselle ja levolle. Pihapiiriin, puutarhan nurkkaan on rakenteilla Sonja Sarrokunnaan isän peruja oleva hirsinen sauna. Omenapuiden katveeseen on helppo suunnistaa ottamaan pehmeät löylyt ja vilvoitella kuistilla ihaillen kaunista puutarhaa. Isännän vapaa-aika kuluu metsästyksen ja urheiluammunnan parissa ja perheen yhteisenä harrastuksena on matkailu. Lapset ovat vinhaa vauhtia kasvaneet. Eläinrakkaaksi käytännön tekijäksi osoittautunut juniori haluaa olla navetalla mukana koulunkin jälkeen. Tytöt ovat enemmän lukuihmisiä eivätkä niin kiinnostuneita eläimistä, mutta he auttavat muissa töissä. Kain ja Sonjan mielessä on uuden navetan rakentaminen, jos jatkaja varmistuu.

Sarrokunnaat ovat jo kertaalleen laajentaneet rakentamansa navetan. Päätös uudesta navetasta riippuu jatkajasta.

Silloin tilan toimintamalli tulisi muuttumaan osakeyhtiöpohjaiseksi. Peltoviljely suoraviivaistuisi, jos viljasta luovuttaisiin, mutta se edellyttäisi eläinmäärän lisäämistä. Huonoista vuosista huolimatta tilan tulos on ollut hyvä ja tulevaisuus näyttää valoisalta.

SOTKUMAN TILA zzKai ja Sonja

Sarrokunnas zz60 lehmää ja 40 hiehoa zzKarjan keskituotos 10 000 kg zzTyövoima: talonväki sekä tilatyöntekijä kesällä kokoaikaisena ja talvella osaaikaisena zz75 ha omaa peltoa ja 55 ha vuokrapeltoa

Karja viihtyy vuonna 2012 laajennetussa navetassa, josta pääsee talvellakin ulkoilemaan. I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

19


Teksti Raila Aaltonen Kuva Juha Valkeajoki

MATALAN PROFIILIN TIIMISSÄ Valion lakiosasto palvelee yrityksen liiketoiminnan kaikkia osa-alueita. Viiden hengen tiimi laatii sopimuksia, auttaa neuvotteluissa, kouluttaa henkilöstöä ja pitää koko talon ajan tasalla olennaisista lainsäädännön muutoksista. Ja lisäksi paljon, paljon muuta.

L

akiasiainjohtaja Teresa Laimiolla on alaisinaan kolme juristia ja assistentti. Laimio nimitettiin lakiryhmän johtoon viisi vuotta sitten ja tämän vuoden alussa hänestä tuli myös johtoryhmän jäsen. ”Tuotekehitys, markkinointi, tavaramerkit, patentit ja vientisopimukset muodostavat Valiolla yhden juridisen kokonaisuuden. Toisessa ovat yhtiöoikeus, kiinteistöt, laitehankinnat ja energia, ja kolmannessa kilpailuoikeus. Tällä hetkellä töitä riittää myös tietosuojalainsäädännössä tapahtuvien muutosten toimeenpanossa. Yksi iso tehtäväalueemme on auttaa ja kouluttaa henkilökuntaa yleisten toimitus- ja hankintaehtojen tulkinnassa”, Laimio kuvaa. Kilpailuoikeuden tunteminen ja noudattaminen on maineestaan huolehtivalle yritykselle elintärkeää. On tiedettävä muun muassa, millaista yhteistyötä yritykset saavat tehdä. Kun tarvitaan sopimuksia, lakiryhmä auttaa. Esimerkiksi Riihimäen uusi välipalatehdas R2 kaikkine laiteinvestointeineen vaati kilokaupalla sopimustekstejä, joiden ehdot ja sanamuodot punnittiin tarkoin ennen allekirjoituksia. Toinen iso työllistäjä viime vuonna oli hapateliiketoiminnan myynti. ”On parempi, että juristit ovat näissä mukana heti alkuvaiheessa”, sanoo Laimio. ”Sitä paitsi tiivis kontakti liiketoiminnan kanssa lisää juristien bisnesymmärrystä ja heidän työnsä lisäarvoa Valiolle.”

Valiolainen toimintatapa Termi vastuullisuus on tullut tutuksi maitotilayrittäjien lisäksi myös maidon jalos20

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

tuksessa, markkinoinnissa ja myynnissä työskenteleville valiolaisille. Lakiosastolla vastuullisuuteen liittyvät asiat ovat jokapäiväistä työtä. ”Se on aivan ratkaiseva kilpailukykytekijä, ei todellakaan mikään ohimenevä imagojuttu”, painottaa Teresa Laimio. ”Asiakkaamme ja kuluttajat vaativat meiltä vastuullisuutta. Me huolehdimme omasta tuotantoketjustamme ja edellytämme, että myös kaikki yhteistyökumppanimme noudattavat meidän vastuullisuuspolitiikkaamme. Vain siten koko ketju tilalta hyllyyn on Valio-tasoa.” Tärkeä koulutusaihe on myös Valion eettiset periaatteet. Ne elävät ajassa, ja lii-

Haasteet ovat kehittäneet koko tiimiä, ja tylsää ei ole ollut. ke-elämässä monet aiemmin tavanomaisina pidetyt toimintatavat korvautuvat uusilla, paremmin ajan henkeen sopivilla. Esimerkiksi yhteistyökumppanin tarjoamiin illanviettoihin ja matkoihin tulee suhtautua nykyisin kriittisemmin, koska tilanne voidaan nähdä kiellettynä lahjuksen vastaanottamisena. ”Yrityksen maineen kannalta muita tärkeitä aiheita ovat esimerkiksi sponsorointi ja kilpailuoikeuden noudattaminen. Näistä

asioista teemme ohjeistuksia ja järjestämme koulutusta.”

Kansainvälistymisen haasteet Valion bisnesjuristien tehtävä on tukea liiketoimintaa. Yrityksen veroasiat hoidetaan taloustiimissä ja henkilöstöjuridiikka Valion HR-yksikössä. Muiden yritysten tavoin Valio käyttää oikeudenkäynneissä ulkopuolisia yhteistyökumppaneita. Ostopalvelujen käyttö on arkipäivää myös vientimaissa, joskin Venäjän tytäryhtiön palkkalistoilla on kaksi omaa juristia. ”Valion kansainvälistyessä nyt vauhdilla eteen tulee uudenlaisia sopimusrakenteita. Pienten toimijoiden kanssa olemme aiemmin onnistuneet tekemään Valiolle edullisia sopimuksia, mutta uusilla markkinoilla isojen yhteistyökumppaneiden kanssa neuvotteluasema on vaikeampi ja sopimusten kanssa on erilaisia haasteita.” Kotimaassakin tapahtuu, esimerkiksi uudet markkinointikanavat kehittyvät niin nopeasti, että juridiikka laahaa jäljessä. Sen vuoksi Teresa Laimio on kokenut Mainostajien liiton lakiryhmän hyödylliseksi mukanaolon foorumiksi. Selkein muutostrendi koskee kuitenkin kilpailuolosuhteita. ”Valio on ollut valtavan suuri toimija kotimaassa, mutta enää emme ole jättiläisiä. Kilpailijamme ovat moninkertaisesti meitä isompia. Vahva brändi on kantanut meitä tähän asti, mutta kansainvälisillä uusilla markkinoilla se ei enää riitä. Tämä on perustava muutos toiminnassamme.” Kotimaiset kestoaiheet Kilpailun kovenemiseen liittyy Valiolla pit-


V A L I O L A I S E T N Ä K Y M ÄT

Korkeiden rimojen ystävä ENNEN VALIOTA Teresa Lai-

mio työskenteli it-yrityksessä ja vakuutusalalla. Viimeiset kaksi vuotta hän on opiskellut työn ohella. Tuore MBA-tutkinto toi lisää eväitä bisnespuolen johtamiseen. Laimion perheeseen kuuluu aviomies ja kolme tytärtä. Helsingissä asuttujen vuosien jälkeen paluu kotiseudulle Tuusulaan tuntui oikealta ratkaisulta. Perhe harrastaa musiikkia ja liikuntaa, mutta leppoisasti ja kilpailematta. Musiikista olisi voinut tulla lahjakkaalle huilistille ammatti, mutta oikeustiede kiinnosti vielä enemmän. ”Tein ammatinvalintapäätöksen jo varhain. En halunnut pitää rimaa liian matalalla”, Laimio toteaa.

Teresa Laimio kuvaa bisnesjuridiikan osastoa matalan profiilin ryhmäksi. Työtehtävien kirjo on laaja, mutta näkyvyys ulospäin pieni.

käaikainen huolenaihe: parinkymmenen vuoden takaisiin yrityskauppoihin liitetty sitoumus myydä raakamaitoa kilpailijoille on edelleen voimassa ja vaikeuttaa liiketoimintaa. ”Kilpailulain mukaan ehtoja voi lieventää tai poistaa, jos olosuhteet markkinoilla muuttuvat. Silloin, vuonna 2000, markkina oli käytännössä suljettu, tänä päivänä tuontia on valtavasti ja private label -tuotteet ovat tulleet vahvasti osaksi tarjontaa. Valion näkemyksen mukaan olosuhteet ovat muuttuneet ratkaisevasti. Viimeisin muutoshakemuksemme on ollut käsittelyssä jo kaksi vuotta.”

Yhä kesken on myös nestemaitojen hinnoitteluun liittyvä vahingonkorvausasia. Laimion mukaan se on ”aivan poikkeuksellinen keissi”, joka on vienyt aikaa, mutta ei ole yritykselle päivittäinen huolenaihe. ”Lakitiimissä osataan suhtautua oikeudenkäynteihin ammatillisesti. Tylsää ei ole ainakaan ollut”, Laimio sanoo. ”Haasteet ovat kehittäneet koko tiimiä.”

Omistajan tunteminen motivoi Valio on osakeyhtiö, jonka omistavat maitotilayrittäjät omien osuuskuntiensa kautta. Laimion mukaan bisneksen hoito ei eroa vaikkapa pörssiyhtiöiden arjesta, mut-

ta kilpailuoikeuden kannalta omistuspohjalla on merkitystä. ”Tavallinen yritys ostaa vain sen määrän raaka-ainetta, jonka tarvitsee. Valion tehtävä on ottaa vastaan kaikki osuuskuntien jäsenten tuottama maito ja tilittää markkinamenestys heille maidon hintana. Tämä toimintalogiikka ei ole yritysmaailmassa ihan tavanomainen.” Poikkeuksellista on myös, että suuryrityksen omistajilla on kasvot. Teresa Laimio pitää sitä yksinomaan hyvänä. ”Kaikki yrityksessä tietävät, kenelle täällä tehdään töitä. Meille valiolaisille se on selkeä motivaatiotekijä.” I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

21


O S U U S K U N TA K E H I T TÄ Ä

Seppo Korhosen työssä esimiestehtävät vuorottelevat vikakeikkojen, ennakkohuoltojen ja tankkien vaihtojen kanssa. Autossa kulkee mukana kaikki tarvittava.

Tilasäiliön vaihto on yhteistyötä. Osittain ulos -asennuksella säästetään kustannuksia.

ITÄMAIDON TILASÄILIÖPALVELUT KEHITTYVÄT Teräksinen tilasäiliö on jokaisen maitotilan puhdas ja viileä sydän. Osuuskunta ItäMaidon tilasäiliöpalveluissa hankitaan, huolletaan, korjataan ja vaihdetaan säiliöitä kahdeksan hengen voimin. Teksti ja kuvat Taina Voutilainen

T

ilasäiliöpalvelujen miehistö työskentelee tiimimäisesti ja itseohjautuvasti toisiaan tukien. Toiminnan lankoja pitelee käsissään esimies Seppo Korhonen, joka lähtee itsekin vikakeikoille, huoltokeikoille ja vaihtoihin. Yksi osa-aikainen ja yksi määräaikainen työntekijä tekevät Lapinlahden huoltohallilla huoltotoimia tiloille siirrettäville säiliöille ja hakevat lopettaneilta tiloilta vuokrasäiliötä pois. Kuudella asentajalla on omat maantieteelliset alueensa, joilla he vastaavat ennakkohuolloista ja vikojen korjauksista. Akuuteissa korjauksissa asentajat avustavat toisiaan tarpeen mukaan. Ajokilometrejä jokaiseen autoon kertyy 45–50 000 vuodessa. Puhelinpäivystys kiertää viikoit-

22

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

tain ja viikonloppupäivystys osuu kullekin asentajalle joka kolmas viikonloppu. Ennakkohuoltojen osuus on asetetun tavoitteen mukaisesti 28 prosenttia työajasta. Ennakkohuoltoon sisältyy myös säiliön vaihtokuntoon kunnostaminen Lapinlahden, Nurmeksen, Liperin tai Varkauden korjaamoissa. Robottilypsyyn meneviin säiliöihin asennetaan kunnostuksen yhteydessä muun muassa Argos-ohjaus, kuluvat osat vaihdetaan uusin ja tarvittaessa asennetaan lämmöntalteenottopakka ja pesuveden lämmitin.

Tilasäiliöt suurenevat ItäMaidon tilasäiliöpalvelua työllistävät tällä hetkellä eniten tilasäiliöiden vaihdot johtuen tilojen koon kasvusta ja valmistuvista

investoinneista. Tänä vuonna on vaihdettu lähes 60 säiliötä. Tilasäiliön vaihto tehdään tilan, maidonkeräilyn, laitetoimittajien ja tilasäiliöpalvelun tiiviinä yhteistyönä. Kun pyyntö isommasta tilasäiliöstä suoraan tilalta tai tuotantoneuvojan kautta tulee, haetaan sopivaa säiliötä ensin olemassa olevasta varastosta. Uuden säiliön toimitusaika on kuukausia. Monesti tilat ilmoittavat tankin vaihtotarpeesta viime tipassa, vaikka asia on ennakoitavissa, ja vuokrasopimukseenkin on kirjattu kuuden kuukauden vaihtoaika. Odotteluaika joudutaan keplottelemaan lisäsäiliöllä. Kun oikea malli on löydetty ja varmistettu, että siirto onnistuu ja uusi säiliö mahtuu tilan tankkihuoneeseen, alkaa huoltohallissa säiliön huolto ja kunnostaminen. Tilasäiliöpalvelujen omalla kalustolla voidaan kuljettaa säiliöt 14 000 litraan asti. Uudet säiliöt menevät suoraan tilalle. Maidonkeräilyn kanssa sovitaan mahdollisesta välityhjennyksestä säiliön vaihtopäivänä. Robottitiloille täytyy laatia väliaikainen lypsyjärjestely tai muuten aikatauluttaa vaihto pitkän lypsykatkoksen välttämiseksi.


Tilasäiliöpalvelujen päävarastossa Lapinlahden huoltohallilla on noin 200 eri artikkelia.

Mikäli asennuksessa kuluu koko päivä, tilalle viedään toinen tankki tai siirretään tilan säiliö ulos ja ohjataan maito letkulla siihen asennuksen ajaksi.

simmäinen tilasäiliö osittain ulos -asennuksena, jossa tankin takapää on maitohuoneen ulkopuolella betonilaatalla. Ratkaisu on vaihtoehdoista edullisin vähäisen lämpimän tilan tarpeen takia. Huollon sähköiseen toiminnanohjausjärjestelmään kirjataan varaosavarastot ja -tilaukset sekä tilasäiliöiden huoltohistoria. Yli 2 500 litran tilasäiliöt ovat lakisääteisen, vuosittaisen vuototarkastuksen alaisia, mikä määräytyy kylmäaineen määrän ja laadun mukaan. Siten tarkastusten määrä suurenee tilasäiliöiden koon kasvaessa. Vuototarkastukseen sisältyy raportointi, ja säiliön tapahtumahistoria on seurattavissa viisi vuotta taaksepäin.

Monta tapaa hankkia säiliö Tila voi hankkia säiliön vuokraamalla, ostamalla osuuskunnan kilpailuttamalla hinnalla tai leasing-rahoituksella. Vuokra perustuu osuuskunnan tilalta vastaanottamaan maitomäärään ja sisältää myös kunnossapidon varaosineen. Muita säiliöitä huolletaan tunti- ja käyntimaksuveloituksella ja varaosat hinnoitellaan hankintahinnalla. ItäMaidon alueella on muutama yli 15 000 litran siilotilasäiliö. Se on säiEsijäähdytys ja liötyypeistä kokonaisetäohjaus tulossa hinnaltaan kallein johRobottinavetoissa maitoa tuen rakenteesta ja erivoidaan jäähdyttää ennen koiskuljetusrahdista. Ero tilasäiliöön siirtämistä lehmakaavaan säiliöön on jomien juomavetenä käytettäpa 20 000 euroa. Siilosäiliöisvän veden avulla. Näin sä ei ole vuokrausmahArgos-ohjausjärjestelmän ansiossaadaan maidon lämdollisuutta. ta huolto voi etäyhteyden avulla pötilaa laskettua puoItäMaidon alueelmuuttaa tilasäiliön asetuksia tai leen lypsylämmöstä ja le asennettiin juuri entutkia sen toimintalokia.

vähennettyä jäähdytyksen sähkönkulutusta vastaavasti. Maidon esijäähdytys on yksi osa Valion tavoitteena olevaa nollaenergianavettaa. Esijäähdytin kasataan eri robottimerkille Nurmeksessa. Suurin ero levylämmönvaihtimiin on sen paineen kesto, jolloin jäähdytysvedelle ei tarvita paineenkorotuspumppua eikä erillistä vesisäiliöitä veden mennessä suoraan juottoon. Esijäähdytyslaite pystytään asentamaan jo olemassa oleviin robottilypsyjärjestelmiin. Tähän mennessä niitä on asennettu noin 20. Tulevaisuudessa sen saa myös asema- ja putkilypsytilojen säiliöihin, jolloin käytöstä poistuneita pieniä tilasäiliöitä hyödynnetään vesisäiliöinä. Uudemmissa Wedholmsin säiliöissä on Argos-ohjausjärjestelmä, joka ohjaa maidon jäähdytystä ja tilasäiliön pesua. Tulevaisuudessa ohjain saadaan kytkettyä esimerkiksi lypsyrobotin tietojärjestelmään tai sen voi varustaa omalla laite-sim-kortilla, jolloin saadaan mm. ohjattua hälytykset puhelimeen. Ohjausjärjestelmän avulla säiliö voidaan ongelmatilanteissa kytkeä etäyhteyteen tilasäiliön asetusten muuttamiseksi tai historiatietojen tarkastelemiseksi. I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

23


TERO JOKELAINEN

Uusia navetoita ja vanhojen navetoiden peruskorjauksia suunnittelevan Esa Heikkisen asiakkaina on muutamilla tiloilla jo kolmas sukupolvi.

TUHANNEN NAVETAN MIES Jokainen pienikin investointi on päätös tuotannon jatkamisesta, sanoo Esa Heikkinen. Hän on mittavan työuransa aikana ollut mukana tuhannessa navettainvestoinnissa kainuulaisilla maitotiloilla.

24

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

E

sa Heikkinen tuli töihin Kainuun Maaseutukeskukselle 7. 3. 1980 ja toimi rakennussuunnittelijana vuoteen 1995 saakka. Toimenkuvana oli omakotitalojen ja tuotantolaitosten suunnitteleminen. ”Rakennustoimiston palkkalistoilla oli parhaimmillaan 11 henkilöä. Kiireisimpinä vuosina teimme noin 130 navettasuunnitelmaa, joista 70 uusia navetoita”, muistelee Esa. ”Ensimmäinen tietokone tuli käyttööni vuonna 1987 ja sillä laskettiin kustannuslaskelmia kaikille rakennusinvestoinneille.” Esa teki siihen aikaan pelkästään laskelmia, muitten rakennustoimiston henkilöiden piirtäessä uusia rakennuskohteita.

EU toi hankemaailman Suomen liityttyä Euroopan unioniin tuli myös rakennuspuolen kuvioihin uusia tuulia. Hankkeet olivat päivän sana. Esa alkoikin vetää Rakentajatiimi-hanketta vuoden 2002 alusta. ”Tein koulutus- ja kehittämistehtäviä ja laskin alustavia kustannuslaskelmia. Enää ei piirretty,


vaan neuvottiin yhdessä sidosryhmien edustajien kanssa, mitä voisi ottaa huomioon uutta tai perusparannusta miettiessä.” Hankekuvio on Esan mukaan mahdollistanut verkostoitumisen kaikkien tekijöiden kanssa. Tämä antaa mahdollisuuksia suunnitella entistä paremmin uusia investointeja ja poistaa kynnyksiä toimia yhdessä. ”Ely-keskuksen rooli on tärkeää investointien yhteydessä. Kainuun elyn kanssa on ollut helppo toimia, kun siellä on oltu viljelijän tukena alusta asti. Keskustelu siihen suuntaan on toiminut aina ja suunnitelmia on saatu toteutettua”, Esa kiittää. Rahoittajien myötämielinen suhtautuminen maatalouteen on edesauttanut uusien investointien syntymistä Kainuuseen. ”Pankkien kanssa on haettu tilakohtaisesti sopivaa investointia yhdessä”, kertoo Esa.

Asiakkaita kolmessa polvessa Rakentajatiimi on toiminut jo 15 vuotta, jaettuna viiteen eri hankkeeseen. Sen aikana on Kainuuseen tullut 70–80 uutta navettaa. Hankkeille ei ole koskaan tarvinnut keksiä perusteita, sillä maatalousinvestointien työllistämisvaikutuksista on paljon tutkittua tietoa. Luontevaa onkin ollut jatkaa samalla tavalla investoivien tilojen hanketta. Suurin osa Kainuun investoivista tiloista on ollut jollakin tavalla hankkeessa mukana, joko koulutuksissa tai tutustumisretkillä. Itsekin olen saanut olla mukana muutamalla reissulla. Parasta niissä on ollut vaihtaa ideoita ja näkemyksiä tuottajien kesken. Uudet ajatukset syntyvät usein retkien jälkeen, kun asioita miettii vähän eri kulmasta. Esa Heikkinen on nähnyt hyvin läheltä kainuulaisen maidontuotannon kehityksen ja muutoksen. ”Alussa suunnittelimme kuuden lypsylehmän navetoita, nykyisin jo suurimmissa on yli 200 lypsylehmäpaikkaa.” Parhaimmillaan Esa on ehtinyt suunnitella investoinnin jo nykyisen tuottajan isovanhemmillekin. ”Eipä taida olla kovin montaa sellaista maitotilaa Kainuussa, missä en ole käynyt”, hän miettii. Maidolla on tulevaisuus Esa Heikkinen on tehnyt valtavasti kainuulaisen maidontuotannon eteen ihailtavalla innolla. Alan tulevaisuuden hän näkee hyvänä, onhan maidontuotanto luontoon ja olosuhteisiin sopiva tuotantomuoto. Kainuun maataloustulosta yli 80 prosenttia tuleekin juuri maidontuotannosta, ja kaikki sidosryhmät näkevät, että siihen kannattaa panostaa jatkossakin ja investointeja tukea kaikin keinoin. Esan motto on: ”Jokainen pienikin investointi on päätös tuotannon jatkamisesta.” Tämä kuvastaa hyvin miehen luonnetta ja periksiantamattomuutta työssä maidontuottajien kanssa. Jokainen investointi on hänelle yhtä tärkeä. Uutta suunnittelevia jatkajia Esa kehottaa pistämään kaikki voimavarat navetan toiminnallisuu-

teen. Hyvin toimiva navetta on koko tuotannon ydin ja sen suunnitteluun tarvitaan kaikkien yhteistyötahojen neuvot. Esan työura jatkuu nykyisen Maatalouden rakennusinvestoinnit -hankkeen loppuun saakka. Hankepäätös on tämän vuoden loppuun, mutta toteutukseen haetaan jatkoaikaa ensi vuoden keväälle. Investointisuunnitelmia on vireillä ja hankkeella on vielä resursseja jäljellä. ”Aktiivisena ollaan hankkeen loppuun saakka”, hän vakuuttaa.

Tero Jokelainen Tuotantoneuvoja

Elämää työuran jälkeen ”Olen onnellinen siitä, ettei ole tarvinnut olla työttömänä koko elämäni aikana”, Esa sanoo. Hänen työuransa alkoi kesälomilla kouluvuosina jo 15-vuotiaana. Työuran jälkeisistä kuvioista kysyttäessä Esa arvelee, että kiireet eivät ainakaan vähene. Aika menee elokuvakerhon pyörittämiseen, jossa hän on ollut mukana jo kunnioitettavat 45 vuotta. Myös soittaminen ja soittimien tekeminen ovat jatkossa harrasteina. ”Ei ainakaan tarvitse jäädä tekemättömäksi.” Esalla olisi kerrottavana niin paljon mielenkiintoisia asioita elämänsä varrelta, että niistä kirjoittaisi vaikka kirjan. Tämä juttu on vain pieni pintaraapaisu Esa Heikkisen kainuulaisen maidontuotannon eteen tekemästä työstä, ja hänen ”perintönsä” ovat ne uran aikana valmistuneet 1 000 navettainvestointia. Ei tällaista ”Kainuun ihmettä” enää tule näille korpimaille. Kiitos Esa Heikkinen siitä työstä, mitä olet tehnyt kainuulaisen maidontuotannon eteen. ESA HEIKKINEN

Tuttu näky Esa Heikkiselle: luentosali täynnä navettainvestointia suunnittelevia tuottajia. Kuva on koulutuspäivältä Seppälässä talvella 2017.

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

25


Edustajiston vaalin äänestys käynnistymässä

I

täMaidon edustajiston vaalit ovat huipentumassa loppusyksyn aikana postiäänestykseen. Näinä päivinä jäsentiloille on tulossa vaalikirje äänestyslippuineen ja palautuskuorineen. Äänestysaikaa on joulukuun alkupäiviin. Uuteen edustajistoon 48 edustajaa kaikkiaan 32 vaalipiiristä. Vaalin tulos on selvillä ja siitä tiedotetaan joulukuun puoliväliin mennessä. Edustajisto on osuuskunnan korkein päättävä toimielin. Edustajisto päättää hallituksen valinnasta ja vahvistaa osuuskunnan tilinpäätöksen, sekä päättää ylijäämän käytöstä ja osuuspääoman koros-

ARJA RISSANEN

ta. Osuuskuntamuotoisesti toimivan Valioryhmän omistajahallinnon rakentuminen alkaa edustajistosta. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että jäsenet käyttävät ääntään ja valitsevat parhaita mahdollisia henkilöitä ajamaan asioitaan omistamassaan yrityksessä. Maitotilayrityksen liikevaihdosta leijonanosa tulee maitotilinä osuuskunnasta. Omistajat linjaavat omistamansa yrityksen toiminnan ja palveluiden suuntalinjat. Edustajisto ja omistajahallinto ovat siksi erittäin tärkeitä toimielimiä maitotilayritykselle. Käytä ääntäsi Osuuskunta ItäMaidon edustajiston vaalissa! KARI SONNINEN

Rantasalmen Järvisydämessä Emäntien Illan alkumaljat skoolattiin Valio HÖRPPY™juomalla.

Kymmenen iltaa emännille OSUUSKUNTA ITÄMAIDON Emän-

Lapinlahden tehtaan ohjausryhmä navetan avajaisissa VALION LAPINLAHDEN tehtaan ohjausryhmä tehtaanjohtaja Kari Lapin

(oikealla) johdolla pääsi osallistumaan Murtomäen tilan pihaton avajaisiin 10.10. Paula ja Janne Kokkonen (toinen ja kolmas oikealta) ottivat vieraat vastaan, kertoivat rakennusprojektista ja vastailivat auliisti kysymyksiin. Kiitos vieraanvaraisuudesta!

tien Illat koostui kymmenestä tilaisuudesta eri puolilla osuuskunnan aluetta. Emäntien Illat olivat osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Illoissa juhlistettiin emäntiä itsenäisen Suomen maaseudun ylläpitäjinä, kehittäjinä ja yhteisöllisyyden luojina sekä emäntien roolin muuttumista sadan vuoden aikana nykyaikaisen maitotilan monitaitoiseksi yrittäjäksi. Emäntien rooli kriisitilanteissa on ollut vahva erityisesti Itä-Suomessa. Tapahtumissa nautittiin rauhassa iltapalasta ja kivasta seurasta sekä keskusteltiin mielessä olevista asioista pöydässä ja saunan lauteilla.

RESEPTINURKKA

Antti Huovinen

AINEKSET

Antin riistaherkku Riistapadan voi tehdä vaikka uunivuoassa tai isossa kattilassa. Kun koko viikonlopun ruoka-annosta lähdetään kaupasta hakemaan, niin kannattaa ottaa kaveritkin kantamaan, ja alle pakettiauto, niin mahtuu ne ”keskiketterätkin”.

26

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

8 fasaania (metsästäjillä näitä on pakkasessa) 8 pkt pekonia 2 punasipulia 3 isoa porkkanaa 1 lanttu 1 pussi Aurajuustomurua 10 herkkusientä litra kermaa (osa aurajuustoruokakermaa) 1 tölkki päärynäsiideriä (ei lightversioita) 1 pkt voita

Kuullota sipulit voissa Ruskista voissa myös fasaanit ja siirrä uunivuokaan l Freesaa pannulla seuraavaksi pekoni, sienet, sekä lanttu- ja porkkanapalat l Lisää kaikki ainekset vuokaan, kaada päälle siideri l Lisää lopuksi vuokaan Aurajuusto­murut ja kerma l Paista uunissa 200 asteessa 45 min. l l

Tarjoile mustaherukkahyytelön tai puolukoiden kanssa. Lisukkeeksi keitetyt perunat tai vaikka muussi ja salaattia, sillä satsilla nälkä siirtyy siis kerran.


U U T I S PA LOJ A

Nurmipalkinto Sotkamoon

Maaseutumessut vetivät väkeä Joroisilla

Tuotantoneuvoja Arja Rissanen keskusteli messuvieraiden kanssa ItäMaidon osastolla.

KUVAT: JORMA RAJAKANGAS

sa 19.8. järjestetyillä Elävä Maaseutu -messuílla kertomassa omistajilleen ja kuluttajille mm. Valion uudistuvasta vastuullisuusohjelmasta. Messutapahtuman takana olivat MTK, 4H ja Yrittäjät. Paikalla oli yli 50 näytteilleasettajaa ja messuihin tutustui yli 2 000 vierasta.

SANNA KAKRIAINEN-ROUHIAINEN

OSUUSKUNTA ITÄMAITO oli Joroisis-

Lapset maistelivat juustoa kyntötapahtumassa ItäMaidon ständillä.

Luomukermajuusto hurmasi Liperissä LIPERISSÄ PIDETTIIN lokakuun viimeisenä vii-

konloppuna kaksi tapahtumaa, joissa kummassakin maistatettiin Joensuun tehtaan vasta markkinoille tullutta Valio Luomu™ kermajuustoa. Traktorikynnön Suomen mestaruudesta kilpailtiin Liperissä 29.–30.9.2017. Tapahtumaa olivat järjestämässä Pohjois-Karjalan Agrologit ry sekä SMKyntö ry. Tapahtumassa oli työnäytöksiä ja näytteilleasettajia esittelemässä tuotteitaan ja toimintaansa. Samaan aikaan vietettiin perinteistä Liperin Leipäpäivää. Leipäpäivään osallistui ennätykselliset 130 näytteilleasettajaa ja lähes 7000 kävijää. Asiakkaat ostivat jauhoja lähes 2000 kiloa Liperin Myllyn osastolta Kari Huikurilta.

V

iitalan Maitotila Sotkamosta sai valtakunnallisen nurmipalkinnon KoneAgria-näyttelyssä Tampereella. Tunnustuksen jakaa vuosittain Laidunyhdistys ry:n säätiö. Palkittu maitotilayrittäjä Ari Korhonen on kehittänyt toimintaansa aktiivisesti. Nurmien lajikevalikoima on monipuolistunut ja nurmien perustamiseen panostetaan. Haussa on uusia kasvilajeja viljelyyn ja keinoja lohkojen käytön tehostamiseksi. Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2001. Vuonna 2003 tilalle investoitiin uusi robottinavetta 60 lehmälle ja tilat nuorkarjalle. Vuonna 2015 pihatto muutettiin 95 lypsylehmäpaikkaiseksi ja siirrettiin peltoviljely luomuun. Noin 200 hehtaarin viljelyalasta on nurmella 110, kokoviljalla 20 ja puitavilla viljoilla 50 hehtaaria.  Pääosa nurmista uusitaan kokoviljarehun alla. Tänä keväänä kylvettiin suojakasvustoksi ohraa ja puitavaa hernettä, jotka korjattiin ajosilppurilla. Myös suojaviljaa käytetään uusinnassa. Nurmet lannoitetaan keväisin letkulevitinvaunulla. Syyslannoitus tehdään joko letkulevittimellä tai multaimella. Urakoitsija tekee rehut ajosilppuriketjua hyödyntäen laakasiiloon. Tilakeskuksesta etäällä olevia lohkoja paalataan itse omilla koneilla umpilehmille. Umpilehmiä laidunnetaan koko kesän. Suunnitelmissa on laiduntaa myös loppulypsykauden lehmät. Viileän kesän vuoksi nurmisato jäi 5 000 kuiva-ainekilon tasolle. Satoja on tarkoitus nostaa merkittävästi ja sen eteen tehdään jatkuvaa työtä mm. lajikevalinnoin. Tilan nurmiviljelyn asiantuntijana toimii Maarit Partanen ProAgria Kainuusta.

Maatalousväki juhlii pikkujoulua

Leipäpäivän juustomaistatuksessa Pekka Hirvonen Valion Joensuun tehtaalta.

Perinteistä maa- ja metsätalousyrittäjien pikkujoulua juhlitaan Iisalmen Olvi Olut­ hallilla lauantaina 25.11. Pikkujoulun järjestävät Osuuskunta ItäMaito, Ylä-Savon MTK-yhdistykset, Atria Oyj, Valtra ja Mhy Savotta. Pikkujoulu on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Tervetuloa juhlimaan!

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

27


Edelläkävijän ratkaisut kannattavaan tuotantoon

KAUAN ODOTETUT TUOTESARJAT LYPSYROBOTEILLE

Punaisille:

ROBO Red

YHTEISTYÖSSÄ MEIJEREIDEN KANSSA

Sinisille:

ROBO Blue

RoboRed - ja RoboBlue -tuotesarjat tarjoavat laadukkaan ja edullisen vaihtoehdon laitetoimittajien alkuperäistuotteille. Tehokkaat pesuaineet vastaavat alkuperäisiä ja ovat kaiken lisäksi SUOMESSA VALMISTETTUJA. Kaikkiaan tuotteita on alkuvaiheessa noin 20 erilaista, mutta tuotteisto täydentyy ajan myötä. Käytössä monilla tiloilla. ®

RoboRed®-tuotteita mm.: • Hapanpesuaine • Emäspesuaine • Harjapesuaine • Maitosuodattimet • Pesuharjat

®

RoboBlue®-tuotteita mm.: • Hapanpesuaine • Emäspesuaine • Maitosuodattimet • Nännikumi • Letkut

KOKONAISVALTAINEN, 3-VAIHEINEN SORKKATERVEYDEN YLLÄPITO

1

PARANNA

2

SUOJAA

3

EHKÄISE

Auttaa parantamaan sorkka-alueen ihotulehduksia (mm. Digital Dermatitis DD) • Ei antibiootteja • Ei karsinogeenejä • Tunkeutuu ihon alle • Ympäristöystävällinen

LAC®-hallit ja -karsinat vasikoille

MYYNTI: VALMAKAUPAT

www.finnlacto.fi • 064 210 300


RAUNO GRANQVIST

TAINA VOUTILAINEN

K O H TA U S P A I K K A

”Monta osuuskunta­ fuusiota on tapahtunut työurani aikana.”

Kaija Karjalainen ja Riitta Granqvist ovat Osuuskunta ItäMaidon taloushallinnon vahvat naiset.

Kaksi kokenutta talousnaista ItäMaidon talous­hallinnossa laskuntarkastajana työskentelevällä Kaija Karjalaisella on pitkä meijeriura takanaan. Kirjanpitäjä Riitta Granqvist tuli taloon viime kesänä, mutta ei ole eilisen tyttöjä hänkään.

O

LEN KAIJA KARJALAINEN, syntynyt Ju-

valla, Etelä-Savossa. Vuonna 1974 valmistuin merkonomiksi Mikkelin Kauppaoppilaitoksesta. Samana vuonna menin kesäapulaiseksi Juvan Osuusmeijeriin, jossa työskentelin erilaisissa toimistotehtävissä; kirjanpito ja tilinpäätökset, asuntojen vuokraus, hallinnon kokoukset ym. Viimeisenä tehtävänä hoidin edellä mainittujen lisäksi toimitusjohtajan tehtäviä. Juvan Osuusmeijerin toiminta loppui 26.11.1992 sen fuusioituessa Osuuskunta Idän Maitoon, joka oli aloittanut toimintansa edellisessä vuodenvaihteessa. Idän Maitoon olivat yhdistyneet aiemmin Joensuun Ympäristön Osuusmeijeri, Varkauden Seudun Osuusmeijeri ja Rantasalmen Osuusmeijeri. Vuoden 1993 alkaessa työpaikkani siirtyi Joensuuhun. Hoidin Osuuskunta Idän Maidon kirjanpidon, tilinpäätökset ja muita talouspäällikön tehtäviä sekä tytäryhtiöiden Pohjois-Karjalan Meijerikiinteistöt Oy:n ja Maakunnan Tehopaino Oy:n hallinto- ja kiinteistöasiat, kirjanpi-

don ja tilinpäätökset. 1.9.2008 alkaen toimin Idän Maidon toimitusjohtajana. 1.1.2010 syntyi Osuuskunta ItäMaito. Tehtäviini kuului ostoreskontraan liittyviä tehtävät. Ensimmäisen vuoden työpaikkani oli Joensuun toimistossa. Viimeiset kuusi vuotta olen työskennellyt Lapinlahden toimistolla. Vuoden 2016 alusta, kun taloushallinnon yhteistyö Pohjolan Maidon kanssa alkoi, olen vastannut Osuuskunta Pohjolan Maidon laskujen käsittelystä. Monta osuuskuntafuusiota on tapahtunut työurani aikana. Monen osuuskunnan erilaisia taloushallinnon tehtäviä on tullut tehtyä. Toivon, että pystyn hoitamaan työni hyvin Osuuskunta ItäMaidossa ja saan olla terve, sillä monia polkuja on vielä tutkittavana.” ”OLEN RIITTA GRANQVIST Iisalmesta ja toiminut kesä-

kuusta lähtien Osuuskunta ItäMaidon kirjanpitäjänä. Kirjanpidosta minulla on työkokemusta yli 30 vuotta eikä osuuskuntakaan käsitteenä ole vieras, mutta maidontuotanto ihan uutta. Tottahan toki tiedän mistä maitoa lypsetään, mutta ketju lehmän tissistä lopputuotteeksi ja rahavirroiksi alkaa tässä pikkuhiljaa hahmottumaan. Eipä ollut kaupunkilaistytöllä käsitystä siitä, kuinka paljon lehmiä, isäntiä, emäntiä, rehuja, maitoautoja ja paljon, paljon muuta tarvitaan, ennen kuin se Valion maitolitra löytää tiensä meikäläisenkin jääkaappiin. Vapaa-ajalla tykkään lenkkeillä ja käydä kuntosalilla sekä keilaamassa. Parasta irtiottoa ja rentoutumista on kuitenkin kalastus, varsinkin pilkkiminen kevättalvella auringon jo lämmittäessä mukavasti. Myös lohikalastukseen olen viime vuosina tutustunut, kun hankimme mökin Muonionjoen varresta Pohjois-Ruotsista. Kuvassa onkin saaliini viime vuoden elokuulta. Perheeseeni kuuluvat mieheni Rauno ja aikuiset lapset Joni ja Nina, sekä 10-vuotias saksanseisoja Nipa. Nipan kennelnimi on Laajaluovin Nato-ohjus ja meno meillä onkin monesti sen mukaista, vaikka koira jo ukki-ikäinen onkin.” I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

29


SUONENJOELTA

marjaiset maut Valion tuotteisiin ALEKSI RAJALA

Suonenjoelta, mansikkapitäjästä, tulevat lähes kaikki Valion maustettujen tuotteiden makukomponentit.

30

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

PIIRROS: PÄIVI LIIKAMAA

V

alion maustettuja maitotuotteita tehdään useammassa Valion meijerissä. Tuotteiden makuainekset eli lähes kaikki meijerilisät tulevat Valion Suonenjoen hillotehtaalta. Prosessissa meijeri valmistaa valkoisen massan ja sekoittaa siihen ennen pakkaamista Suonenjoen valmistamia lisiä. Suonenjoella valmistetaan myös perinteisempiä hillotehtaan tuotteita: hilloja, marmeladeja sekä täytteitä. Näitä tuotteita käyttävät monet leipomot, suurkeittiöt, kahvilat, konditoriat ja sekä muut ruokaa valmistavat asiakkaat. Vähittäiskauppaan ei tehtaalta tuotteita lähde. Tehdas perustettiin jo 1970-luvulla Suonenjoen pakaste -nimisenä, pakastamaan seudun mansikoita ja muita marjoja. Vuosien saatossa liiketoimintamalli vaihtui erilaisten elintarvikkeiden jalostukseen. 1980-luvulla tuotteisiin kuuluivat kaalit, kalat, mehut sekä hillot. Valion omistukseen tehdas siirtyi 1980-luvun puolivälissä. Hillojen valmistusmäärä kasvoi ja muut tuoteryhmät pois-

tuivat vähitellen valikoimasta. 2000-luvulla on keskitytty vain meijerilisien sekä hillojen valmistukseen.

Suomen suurin lajissaan Valio on kehittänyt tehdasta määrätietoisesti. Tällä hetkellä Suonenjoen hillotehdas on Suomen suurin hillon valmistaja moderneilla laitteilla uudistetuissa tiloissa. Tuotannossa, tuotekehityksessä ja taloushallinnossa työskentelee noin 100 henkilöä. Rahallisten satsausten lisäksi on toimintaa kehitetty vastaamaan tämän hetken vaatimuksia mm. hygienian ja valvonnan osalta. Vuosittain hillotehtaalla valmistetaan 450 erilaista tuotetta, yhteensä noin 15 miljoonaa kiloa. Tuotteet ovat pääsääntöisesti suunniteltuja vain tietylle asiakkaalle tämän tuotteisiin. Viikoittain tuotannossa on 150–190 nimikettä. Näistä 2/3 menee Valion omille tuotantolaitoksille ja noin 15 prosenttia vientiin, Ruotsiin, Baltian maihin ja Venäjälle. Uusia tuotteita valikoimaan tulee vuodessa noin 100 ja lähes saman verran niitä myös poistuu. Marjat ja sokeri kotimaasta Satoihin erilaisiin tuotteisiin tarvitaan myös satoja erilaisia raaka-aineita kuten marjoja, hedelmiä, viljoja, kasviksia, yrttejä ja mausteita. Myös aromit, hyydykeaineet sekä happamuuden säätöaineet ovat tärkeä osa tuotteiden valmistusta.

Kotimaasta saamme sokerin ja pääosan metsämarjoista. Muissa raaka-aineissa hankinta-alue onkin huomattavasti laajempi, esimerkiksi mango tulee Intiasta ja ananakset Thaimaasta. Merkittävä osa raaka-aineista on niin kutsuttuja satokausituotteita, joita saadaan vain rajallisen ajan vuodesta. Tehtaalla onkin tämän vuoksi isot varastotilat. Suonenjoen tehtaan tuotanto on eräkohtaista. Kun asiakas tilaa tehtaalta 3 000 kiloa mansikkalisää, valmistetaan tämä kolmessa erässä. Suurin osa raaka-aineista on jollain tavalla esikäsiteltävä, muun muassa sulattamalla, paseeraamalla tai myllyttämällä. Lähes kaikki raaka-aineet punnitaan etukäteen erilaisiin esikäsittelyastioihin, joiden koko vaihtelee muutamasta sadasta grammasta satoihin kiloihin. Valmistuslinjoja tehtaalla on seitsemän. Tuotteiden ominaisuudet vaihtelevat paljon jäykistä, esimerkiksi leivoksiin käytettävistä marmeladeista viilien juokseviin marja- ja hedelmälisiin. Teolliseen käyttöön menevät tuotteet lähtevät tehtaalta konteissa, leipomoille ja suurkeittiöihin muovisangoissa.

Markku Ihasalo Valio Suonenjoen tehtaan johtaja


M A I TO PA R TA

Elämän ääniä

Ä

lä juo suoraan purkista.” Vaimo yllätti taas ollessani jääkaapin ovella. Minkä sille voi, jos janoonsa tekee mieli kylmää maitoa. Hyväntahtoinen patistus tulee lempeällä äänellä, pienellä selkään kosketuksella ja kauniilla hymyllä. Mikähän alkukantaisuus miehisyydessäni piilee, kun tekee mieli olla oikea kapinallinen. Juoda maitoa suoraan purkista. Ja jäädä aina kiinni. ”Tapu-tapu-tap.” Tuohon tyytyväisyyden tunteeseen ei sanoja kaivata. Pieni tytön tyllerö taputtaa pyöreää vatsaansa. Maitomasu se siellä pullottaa. Elämän eliksiiriä, tukea ja turvaa, lempeyttä ja rakkautta – elämän alun askeleet koostuvat tärkeimmistä asioista. ”Isi! Anna lisää maitoa!” Selvä se, minähän tuon. ”Eikun minä haluan itse kaataa!” Antaisit nyt isin kaataa kun on niin painava tölkki ja aivan täynnä. ”Eikun minä ite!” No hyvä on, siinähän sitä oppii, kaada itse vaan. ”Byääh! Minulla kaatui maitoa syliin.” Ja ainoa mahdollinen päiväkotipaita on märkänä. Ei auta. Ei muuta kuin luuttu käteen ja mahdottoman tehtävän äärelle eli etsimään toista paitaa päälle. ”Mitä otat aamupalaksi?”, kysyn yhdeltä tyttäristäni. ”Kaakaota. Kylmää.” Jaha, entäs mitä meinasit ottaa välipalaksi koulun jälkeen?” ”Kaakaota. Kylmää.” No, entäs iltapalaksi? ”Kaakaota. Lämmintä.” Hienoa, vaihtelu virkistää. ”Tiäxä, et maito on vaarallista. OMG! Joo, ihan tosi. Jossu just laittoi kuvii instaan ja tsätti on täynnä kommenttii et maitoo värjätään ja siitä tulee kipeeks ja varmaan sit kuolee. OMG!” Voi hyvää päivää tätä maailman menoa, ajattelen. Mitä ihmettä nyt taas näiden teinien päässä pyörii? Minä saan varmaan itse jonkun kohtauksen tästä somen ja vaihtoehtoisten faktojen sekavasta maailmasta. ”On siellä joku meijeri”, eräs kollega Etelä-Suomesta kommentoi edellistä työpaikkaani. Vai joku meijeri. Lapinlahden Valion tehdas ei juuri ydinvoimalalle kalpene ja ylläpitää tuhansien työpaikkojen ketjua perässään. Jos joskus tuli huono hetki kuntahallinnossa, niin kannatti käydä iltalenkillä Valiolla. Tulevaisuuden usko palasi hetkessä vaikka kävin usein lenkillä. ”Se on ves’sekkoomaetoo”, vastasi isävainaa tiedusteluuni pienenä poikani ihmetellessäni juomaansa. Suuren kulauksen saattelemana nielusta pääsi jonkinlainen huokauksen ja röyhtäyksen välimuoto. Nautinnon ääni, selvästi. Totesin aikanaan itsekin, että jääkylmän lähdeveden ja maidon sekoitus on mitä parhain virkistysjuoma kuuman kesäpäivän talkootöiden lomassa. Veden kaverina käy myös piimä maidon sijaan. ”Muista tuoda kaupasta maitoa! Punaista kanssa, tehdään tyttöjen kanssa riisipuuroa! Ja pannaria iltapalalle!” Voi pojat. Vaimon muistutus ei unohdu vaikken sitä kauppalistaan kirjoitakaan. Liekö lasten maailmaantulon jälkeen ollut yhtään kauppareissua ilman maitolitroja? Ja sen olen oppinut, että riisipuuroon pitää aina olla punaista maitoa. ”On se kumma miten nykypäivän immeiset valittaa niin vähästä ja joka asiasta, vaikka kaikkea on yllin kyllin tarjolla.” Mummovainaan viisaat sanat höyryävän hopeateen äärellä muistuu mieleeni taas uutisia lukiessani. Loraus maitoa kuuman veden sekaan sai juoman jäähtymään sopivaksi. Otan toisen kulauksen, tunnen lempeän moitteen ja odotan aamuista härdelliä kouluunlähtöineen. Levolle laskeutuessani hiljennyn kuulemaan elämäni ääniä, se rauhoittaa. Ja jos uni ei tule, hipsin jääkaapille ja käyn juomassa suoraan purkista maitoa. Kapinallinen.

Marko Korhonen on Pohjois-Savon maakuntajohtaja, joka toimi Lapinlahden kunnanjohtajana 2011–2016.

Liekö lasten maailmaantulon jälkeen ollut yhtään kauppareissua ilman maitolitroja?

Marko Korhonen

I TÄ M A I TO 2 / 2 0 1 7

31


Kotimainen Startti uudistui Yhdistimme tuttujen Startti Maito Instantin ja Startti Auton parhaat ominaisuudet ja saimme täysin uudenlaisen juottorehun: uusi Startti-maitojuoma soveltuu sekä sanko- että automaattijuottoon. Uusi Startti-maitojuoma on luonnollisesti kotimainen tuote.

Uusi Startti-maitojuoma – parasta vasikan alkuruokintaan www.valio.fi/startti

Itamaito 2 2017  
Itamaito 2 2017  

Osuuskunta ItäMaidon tiedotuslehti

Advertisement