Page 1

ItäMaito 2/2013

Monta tapaa optimoida ruokinta s. 6

Toivaset

kehittävät ruokintaa tavoitteiden kautta

ItäMaidon neuvonta uudistuu s. 14 Edustajistossa pääsee vaikuttamaan s. 19


2/2013

Kuva: Niko Nyrhinen

Jatkuvaa kehitystä..................... 3 Puolangan maitoihme..............4 KarjaKompassilla normeista vasteisiin..................6 Onnistunut ruokinta tuo maksimaalisesti euroja.............8 D-arvo kuntoon, rehueurot kotiin........................10 Uudistuminen sydämen asiana........................ 12 Neuvonta on tärkeä lenkki maitoketjussa............................ 14 Laura tuli neuvontatiimiin...... 15 Hankkeesta suuri apu rakentajille................................... 16 Vaalivuosi alkamassa.............. 18 Edustajisto on vaikuttamisen paikka.............. 19 Palvelu pelaa Juvalla................22 Mustan umpikujan päästä löytyi ilo....................................... 24

Kuva: Arja Rissanen

Johanna Nykänen työskentelee ItäMaidon uusitussa tuottaja­ myymälässä Juvalla.

KarjaKompassi auttaa Teppo ja Anna Toivasta suunnistamaan kohti maidontuotannon taloudellista optimia.

Kuva: Ulla Väistö

Ajankohtaista............................ 26 Anna palautetta!...................... 28 Uusi vastuumyyjä tuntee tilojen arjen................................ 29 Joensuun tehdas uudistuu ja kehittyy................30 Lapiomiehestä maatalouden kehittäjäksi...... 31

Kansi Teppo ja Anna Toivanen tuottavat maitoa Rääkkylässä.

Joensuun juustolassa juhlittiin tasakymmeniä. Kuvassa Juha Toropainen (vas.) ja Petri Liukka.

Kuva: Niko Nyrhinen

Julkaisija Osuuskunta ItäMaito Päätoimittaja Taina Voutilainen Toimituskunta Mirja Koutonen, Jarno Kämäräinen, Ilpo Lukkarinen, Riitta Pasanen, Arja Rissanen Tuotanto Raila Aaltonen, raila.aaltonen@ alkukirjain.fi Ulkoasu ja taitto Päivi Liikamaa, päivi.liikamaa@phnet.fi Paino PunaMusta Oy, 2013. Seuraava ItäMaito-tiedotuslehti ilmestyy viikolla 19, 2014.

2

ItäMaito 2 / 2013

ItäMaito


Pä ä kirjoit u s

Jatkuvaa kehitystä

M

ainion kasvukauden sato on saatu korjattua, ja sekä laadullisesti että lopulta myös määrällisesti onnistunut sato luo hyvän pohjan tulevalle sisäruokintakaudelle. Erityisesti nurmisäilörehun laadulla on suuri merkitys tilan maitotuottoon, onhan nurmi suomalaisen maitotilan suurin valkuaisen lähde. Onnistuminen nurmirehun tuotannossa luo pohjan maidontuotannon kasvulle ja tilan kehittämiselle. Järkevälle kehittämiselle on nyt hyvät mahdollisuudet, sillä maidon tuottajahinta on parantunut ja osa tuotantopanoshinnoista on laskussa. Maidon kysyntä maailmalla on hyvä, mutta maidosta on myös paljon tarjontaa. Miksi se on Valiolle mahdollisuus? Meillä on suhteellisen vähän maitoa jalostettavana, vain prosentti Euroopan maidosta. Lähellämme on rikkaat ja ostovoimaiset naapurit Ruotsi ja Venäjä. Valio on panostanut oikeisiin asioihin: tutkimukseen, tuotekehitykseen ja markkinointiin. Nämä ovat meidän keinomme menestyä tiukassa kilpailussa niin kotimaassa kuin vientimarkkinoilla, joissa molemmissa on vastassa Valiota monin verroin suuremmat kansainväliset maidonjalostajat Nestle, Unilever, Pepsico, Danone ja Arla. Suomeen tuotavien maitojalosteiden määrä jatkaa kasvuaan. Maidoksi muunnettuna tuonti vastaa jo neljäsosaa Suomessa tuotetun maidon määrästä. Suomessa kulutetusta juustosta yli puolet on tuontijuustoa ja useimmin ne ovat kaupan tarjonnassa edullisimpia tuotteita Tanskasta, Saksasta tai Puolasta. Kotimaassa kulutus ei kasva, vaan kasvua on etsittävä lähialueelta, siis niistä rikkaista naapureista ja valittava sieltä Valiolle sopivat kohderyhmät ja kohdistettava heille oikeat tuotteet. Käytäntö on hieman monimuotoisempaa kuin teoriassa asian esittäminen. Valio on kuluneen vuoden aikana menettänyt kotimaassa perusmaitomarkkinoita miljoona litraa joka viikko. Tämä on seurausta Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) perusmaidon hinnoittelua koskevasta määräyksestä. Valion kaupalle tarjoamalla perusmaidoilla on oltava ko. viranomaisen määrittelemä minimihinta. Kyseessä ei siis ole markkinoilla muodostuva, vaan KKV:n laatiman kaavan mukainen hinta. Käytännössä tilanne niillä hinnoilla tarkoittaa, että kauppa ottaa Valion perusmaidon hyllyyn, jos muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Perusmaitomarkkinat ovat luisuneet pois Valiolta ja sitä myöten suomalaisten hallusta. Suomalaista kansantaloutta kyseisellä viranomaispäätöksellä ei tueta lainkaan. Kuluttajat maksavat perustuotteesta enemmän ja nämä maksetut eurot virtaavat kilpaileville toimijoille Suomen rajojen ulkopuolelle. Valion on etsittävä menetetyille litroille korvaavia vientimarkkinoita, jotka lyhyellä aikajaksolla ovat jauhemarkkinat Aasiassa ja pitemmällä ajanjaksolla, hieman edellistä kannattavampina, vienti täsmätuotteina rikkaille lähimarkkinoille. Kyseinen perusmaitoasia on parhaillaan MarkkinatuomioisKuva: Valio OY tuimen käsittelyssä ja sen ratkaisua voitaneen odotella aikaisintaan vuoden lopulla. Tässä tilanteessa monipuoliset tuotteet ja viennin onnistuminen ovat mahdollistaneet tilityshinnan myönteisen kehityksen. Sanotaan, että ”kaikella on tarkoituksensa”. Tämäkin viranomaispäätös on trimmannut Valiota tiiviimmäksi ja kehittyväksi markkinahakuiseksi maailmanluokan toimijaksi. Kaikki tämä suomalaisten maidontuottajien omistuksessa.

Jarmo Juutinen Maanviljelijä, Vieremä ItäMaidon ja Valion hallitusten jäsen ItäMaito 2 / 2013

3


Puolangalla on toteutunut hyvä kierre, kun rohkeat kehittäjät ovat innostaneet toisiakin maitotiloja investoimaan. Tilakohtainen mai­ tomäärä on kaksinkertainen Kai­ nuun keskiarvoon verrattuna. Kuva: Kainuun ely-keskus

Kainuulainen maitotila tuotti viime vuonna keskimäärin 208 000 litraa maitoa. Puolangalla tilakohtainen maitomäärä oli 408 000 litraa, joka on valtakunnan huippua. Mikä on tämän ihmeen saanut aikaan?

Puolangan maitoihme Teksti ja kuvat Timo Mikkola

P

uolanka on vajaan kolmen tuhannen asukkaan kunta YläKainuussa. Kuntalaisia työllistää kunnan itsensä lisäksi matkailu- ja hyvinvointipalvelut sekä vahva alkutuotanto. Puolangan kunnan vuoteen 2013 ulottuneessa visiossa on korostettu nimenomaan alkutuotannon asemaa, eikä ihme: Kun Kainuun kuntien maitomäärä on viimeisten 16 vuoden aikana laskenut noin 800 000 litraa, on Puolangalla maitomäärä yli kaksinkertaistunut, noin 9,4 miljoonaan litraan. Lähettäjien määrä on vastaavana aikana laskenut Kainuussa 68 prosenttia. Viime vuonna tuottajia oli Kainuussa kaikkiaan 318, heistä Puolangalla 23.

Tuottajat innostaneet toisiaan Maaseutupäällikkö Jouni Heikkinen antaa tunnustusta rohkeille emännille ja isännille, jotka heti EU:hun liittymisen jälkeen ryhtyivät voimakkaasti investoimaan uusiin tuotantorakennuksiin. He kertoivat myönteiset tuntonsa toisille maidontuottajille, jotka myös innostuivat kehittämään ja investoimaan. ”Tuottajien itsensä antamat neuvot ja 4

ItäMaito 2 / 2013

kokemukset toisille tuottajille ovat tosi arvokkaita”, Heikkinen korostaa. Navettainvestoinnit ja yrityskoon kasvu ovat johtaneet joko pellon vuokraukseen tai raivaukseen. Lisäpellosta noin 90 prosenttia on tullut raivaamalla vaaramaisemiin tai soille, suurimpien alojen ollessa noin 100 hehtaaria. Sukupolvenvaihdoksia Puolangalla on tapahtunut kohtuullisesti. Myel-vakuutettujen viljelijöiden keski-ikä, 47 vuotta, on noin kaksi vuotta alle Kainuun keskiarvon.

Kunta tukee ja arvostaa Kunnan keskeinen tehtävä alkutuotannon tukemisessa on luoda myönteinen ilmapiiri maatalouden harjoittamiselle. Sitä on ajateltu jo silloin, kun Puolangan vaakunaa on suunniteltu. Vaakunassa komeilee metsää ja karjankellot. Myös tulevassa kuntastrategiassa yrittäjyys, alkutuotanto mukaan lukien, on keskeisesti esillä. Kunnanhallitus, valtuuston puheenjohtajisto, tuottajayhdistyksen johtokunta ja kunnan viranhaltijat kunnanjohtajan johdolla maatalouden sidosryhmineen tarkastelevat maaseutuohjelman sisältöä ja toteutumista vuosittain.

Jouni Heikkinen kiittää ammattinsa huip­ puosaajia, tunnollisia tuottajia. ”He teke­ vät työnsä tolokusti ja tavoitteellisesti.”

Kunta on myös tukemassa peltojen viljelyyn, tuotosseurantaan ja jalostukseen liittyvien suunnitelmien tekoa. Jouni Heikkisen mielestä kunta arvostaa maatalousyritystä tasavertaisesti muun yritystoiminnan kanssa. Kunnassa pidetään jo maisemallisesti tärkeänä, että maatiloja on ympäri pitäjää. Maidolla on suuri merkitys myös rahatulojen muodostajana. Maidon tuottoina kuntaan tuli viime vuonna yli kuusi miljoonaa euroa.


Robottipihatosta saadut myönteiset kokemukset vetävät Tiina ja Matti Mäkäräisen suut hymyyn.

Ihmeiden tekijät Mäen tilalta zz Yksi maitoihmeen tekijöistä on

Maidontuotanto myös työllistää. Maitotilat työllistävät yrittäjien itsensä lisäksi lomittajia sekä vakituisia ja sesonkityöntekijöitä. Puolankalaisesta työvoimasta noin neljännes työskenteleekin alkutuotannossa, ja maatalouden osuus ansiotuloista on lähes viidennes.

Tulevaisuus näyttää hyvältä Viimeisten seitsemän vuoden aikana jatkavista tiloista yli puolet on peruskorjannut, laajentanut tai rakentanut uuden tuotantorakennuksen – ja lisää suunnitelmia on olemassa. Maaseutupäällikkö korostaa erilaisten maidontuotantoon liittyvien hankkeiden, kuten maaseuturakentamisen koulutushanke (Mara) ja sukupolvenvaihdoshankkeiden merkitystä maidontuotannon kasvulle. Myönteinen kehitys jatkuu. Puolankalaisten ItäMaidon tuottajien maitomäärä oli viime vuonna 16 prosenttia edellisvuotta suurempi, ja elokuun lopussa kasvua oli 14 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna.

nuori yrittäjäpariskunta, Tiina ja Matti Mäkäräinen Puolangan Väyrylänkylältä. Matti, tilan 14. isäntä, tuli tilayhtymän osakkaaksi 1999. Vuonna 2009 tila siirtyi kokonaisuudessaan Tiinan ja Matin nimiin. Vanha navetta on rakennettu 1980 ja laajennettu reilut kymmenen vuotta sitten 34 lehmälle ja nuorkarjalle. Uutta tuotantorakennusta alettiin suunnitella 2007. Uusi navetta 140 lehmälle ja 30 vasikalle tehtiin kahden kilometrin päähän asuinrakennuksesta. Nuorkarja ja hiehot kasvatetaan vanhassa navetassa. Robottipihattoa alettiin rakentaa maaliskuun lopussa 2010, ja ensimmäiset 47 lehmää tulivat robottilypsyyn syyskuun lopussa samana vuonna. Lehmämäärä nousi nopeasti, koska itse oli kasvatettu paljon hiehoja ja lisäksi ostettiin kaksi lopettavaa karjaa. Toinen robotti hankittiin tammikuussa 2011. Lisäkapasiteetti tuli tarpeeseen, sillä naapurikylässä navetta tuhoutui tulipalossa, ja kodittomat lehmät piti saada suojaan ja lypsetyksi. Naapurin lehmät olivat Mäen navetassa seuraavan vuoden toukokuulle. Nyt tilalla on 110 lehmää, joiden

hyvä puolankalaiset !

keskimääräinen päivätuotos on 32– 33 kiloa. Vakinaisia työntekijöitä on kaksi. Tilalla on käytettävissä 152 hehtaaria peltoa, josta omaa on 75 hehtaaria. 55 hehtaaria raivattiin pystystä metsästä ja lisäksi ostettiin luopumistukipeltoja 20 hehtaaria. Koko peltoala on nurmena. Säilörehu tehdään aumaan, minkä mahdollistaa peltojen hyvä sijainti: 70 hehtaaria on kahden kilometrin säteellä tilakeskuksesta.. Matti kuvaa Puolangalla vallitsevaa innostusta ’taudiksi’. ”Tauti leviää, kun muutkin rakentavat. Pitäähän sitä itsekin olla ja elää ja kehittää tilaa”, Matti kuvaa. Investointiratkaisuunsa ja saatuihin kokemuksiin yrittäjäpariskunta on tyytyväinen. ”Työn luonne on muuttunut. Työt eivät ole niin kelloaikoihin sidottuja, ja aikaa on nyt enemmän harrastuksille.” Mäkäräisiä pohdituttaa hieman, mitä maitokiintiöiden poisto tuo tullessaan. Tilaa aiotaan joka tapauksessa jatkossakin kehittää mm. hankkimalla lisää peltoa. Tulevaisuutta on sekin, että perheen kolme poikaa ovat jo innolla mukana talon töissä. Tiina Mäkäräinen toimii tuottajayhdistyksen puheenjohtajana. Hän korostaa maatalouden vahvaa asemaa: maa- ja metsätalouden osuus Puolangan kunnan 44 miljoonan euron ansiotuloista on 25 prosenttia. ItäMaito 2 / 2013

5


KarjaKompassilla

normeista vasteisiin KarjaKompassi on ollut käytössä kaksi vuotta. Uuden ruokinnansuunnittelu­ ohjelman myötä tapahtui suuri muutos: suunnittelussa siirryttiin normiruokinnasta vastepohjaiseen lähestymis­ tapaan.

6

ItäMaito 2 / 2013

Kuva: Niko Nyrhinen

M

aitotila on monimutkainen kokonaisuus kaikkine prosesseineen. KarjaKompassiin on koottu useita tekijöitä, joiden keskinäisiä vaikutussuhteita pystytään arvioimaan omien rehuvarojen ja eläinaineksen puitteissa. Jos esimerkiksi rehujen hintasuhteissa tapahtuu muutoksia, ruokintasuunnitelman päivitys kertoo, onko ruokintaa syytä muuttaa. Normiruokinnassa lähdettiin siitä, että lehmällä on tietty maitotuotos, esimerkiksi 40 kiloa energiakorjattua maitoa (EKM), johon ruokintasuositusten mukaan tarvitaan 272 megajoulea (MJ) muuntokelpoista energiaa (ME). Vastaavasti 30 kiloa lypsävä lehmä tarvitsee 221 MJ energiaa. Lehmille koostettiin rehuannokset, jotka täyttivät energiatarpeen. Tehtävä on matemaattisesti näppärästi ratkaistavissa ja rehuannoksen minimihinta optimoitavissa. Ruokinnansuunnittelija koki laskeneensa oikein ja karjanhoitaja oli tyytyväinen toteuttaessaan selkeää suunnitelmaa. Lehmä ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Jos saisimme 30 kiloa lypsävän lehmän syömään niin paljon, että sekin saisi rehustaan 272 MJ (ja muut tarvittavat ravintoaineet), meillä on täysi syy olettaa, että myös se lypsäisi 40 kiloa. Lehmän tuotos ei siis ole vakio ja ruokinnansuunnittelussa lähtötietona käytettävä tekijä, vaan se muodostuu vasteena lehmän rehuannoksestaan saamalle maidontuotannon lähtöaineiden määrälle. Lehmällä on myös tietty geneettinen

Kuva: Kaj Nyman

Marketta Rinne Professori MTT Kotieläintuotannon tutkimus

Maitotuotos Syönti

Muna vai kana? Syönti vai tuotos? Runsas syönti lisää tuotosta ja hyvä tuotos saa rehun maistumaan.

potentiaali, mutta käytännössä lypsylehmä korkean tuotannon vaiheessa pystyy lisäämään maidontuotantoaan, jos ravintoaineiden määrää ja/tai tasapainoa maitoa erittävälle kudokselle utareessa voidaan parantaa.

Syönnin esteet pois Kun oivaltaa tämän vasteajattelun, lehmien vapaaehtoisen syönnin merkitystä ei voi liikaa korostaa. Ruokinnan suun-

Lehmien vapaaehtoisen syönnin merkitystä ei voi liikaa korostaa.

nittelua voi jopa ajatella syönnin esteiden poistamisena. Ensimmäinen edellytys on se, että lehmille tarjotaan riittävästi rehua eli karkearehua tai seosrehua on jatkuvasti tarjolla. Vapaaseen karkearehuruokintaan perustuvat myös KarjaKompassin taustalla olevat, laajoihin tutkimusaineistoihin perustuvat kaavat. Vapaan karkearehuruokinnan voi myös ajatella tarkoittavan yksilöllistä ruokintaa, vaikka ruokinta suunnitellaan ja toteutetaan koko karjalle. Lehmä on oman ravinnontarpeensa paras asiantuntija ja rehua vapaasti saadessaan se pyrkii syöntiä säätelemällä täyttämään oman tarpeensa. Säilörehun syönti-indeksi kertoo nimensäkin mukaisesti sen, mikä on tietyn säilörehuerän suhteellinen syöntipotentiaali. Lisäksi se antaa vinkkejä siitä, mihin tekijöihin rehujen tuotannossa kannattaa ensisijaisesti vaikuttaa, jos rehun syöntipotentiaalia haluaa parantaa: D-arvoon ja käymislaatuun.


R u okinta Rehuanalyysi syönti-indekseineen antaa rehuntekijälle palautetta siitä, miten eri osa-alueissa onnistuttiin: oliko korjuu sopivasti ajoitettu, lannoitus kohdallaan ja miten säilöntä onnistui. Syönti-indeksin vaihtelut näkyvät karjan tuotoksessa. Ruokinnansuunnittelulla niitä voidaan lieventää eli käytännössä lisätä väkirehuruokintaa, jos säilörehun syönti-indeksi on matala.

Taloudellinen optimi on usein eri kuin korkein saavutettavissa oleva tuotos.

Nykytilanne haltuun Ruokinnan suunnittelussa lähdetään nykytilan kartoituksesta päivälaskelman kautta. Siinä arvioidaan ruokinnan tämänhetkinen toteuma ja lasketaan lehmien vakioitu EKM-tuotos. Vakioitu maitotuotos asettaa eri ruokinnoilla olevat lehmät samalle viivalle eli kertoo, mikä lehmien maitotuotos olisi samalla ruokinnalla. Ruokinnanmuutokselle odotettavissa oleva vaste riippuu nykyruokinnasta. Tästä selkeä esimerkki on väkirehun määrä. Kun väkirehua lisätään, lehmän maitotuotos lisääntyy. Vaste riippuu kuitenkin lähtötilanteesta: hyvin pienillä väkirehumäärillä yhdellä lisäkilolla saadaan suurempi lisäys kuin suuria määriä käytettäessä.

Optimi vai maksimi? Ruokinnan suunnittelun optimointiperusteen voi KarjaKompassissa valita useista vaihtoehdoista. Yleensä luontevin optimointiperuste on ”maitotuotto miinus rehukustannus”. Rehuille käytetyt hinnat ovat äärimmäisen tärkeitä. Pienikin muutos hinnoissa voi muuttaa taloudellista optimia merkittävästi. Virheellisten hintojen käyttö tarkoittaa, että lupaus ruokinnan taloudellisesta tuloksesta ei toteudu laskelman mukaisena. Taloudellinen optimi on usein eri kuin korkein saavutettavissa oleva maitotuotos.

Lisäksi eri tavoitteet voivat olla keskenään ristiriitaisia, kuten seuraava esimerkki valkuaisruokinnasta havainnollistaa: Maksimimaitotuotos saavutetaan usein varsin suurilla valkuaisrehujen käyttömäärillä ja taloudellinen optimi on jonkin verran matalampi. Jos optimoinnin perusteeksi otetaan mahdollisimman hyvä typen käytön tehokkuus maidontuotannossa, valkuaisen käyttö ruokinnassa jää paljon pienemmäksi ja selkeästi taloudellisen optimin alle. Lehmän tehtävä on muuntaa rehut maidoksi ja maidontuottajan tehtävä on tehdä siitä taloudellisesti kannattavaa. Jos tämä ei toteudu, tila luopuu lehmistä ja maidontuotannon monet paikallistalouteen, työllisyyteen ym. liittyvät hyödyt jäävät saavuttamatta. Myös ekosysteemipalvelut jäävät toteutumatta ja maito meidän kaikkien nautittavaksi lypsämättä.

Lehmä osaa säädellä syöntinsä saadessaan vapaasti hyvää karkearehua.

Kuva: Arja Rissanen

ItäMaito 2 / 2013

7


Teppo Toivasen tavoitteena on tuottaa taloudellisilla rehukustannuksilla mahdollisimman paljon maitoa.

Minna Norismaa ProAgria Huippuosaaja ProAgria Pohjois-Karjala Kuvat Niko Nyrhinen

Onnistunut ruokinta

tuo maksimaalisesti Tiedonhaluinen ja innokas Toivasen pariskunta on saanut hyviä tuloksia ruokintaneuvonnan avulla. Ensikot ovat aikaisempaa suurempia ja tuottavat enemmän maitoa.

T Minna Norismaa on Toivasten yhteistyö­ kumppani ruokinnan suunnittelussa.

8

ItäMaito 2 / 2013

eppo ja Anna Toivasen isännöimä Lehtorinnan maatila sijaitsee Rääkkylän kupeessa. Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos tämän vuoden alusta, sitä ennen maatilaa hoidettiin maatilayhtymänä Annan isän Veli Lätin kanssa. Perheen 5-vuotiaat kaksospojat Joona ja Aleksi, sekä 8-vuotias Jere, pitävät huolen, että äidillä on riittänyt huomioitavaa myös tuvan puolella. Maatilan vastuualueet ovat olleet selvät alusta asti. Teppo on vastannut navetasta ja Anna lasten ja kodin hoidosta. Navettatyöt tehdään yhdessä ja lisäksi tilalla on pitkäaikainen työntekijä, Petri Uusitalo.

Halu oppia vie eteenpäin

Teppo on kehittänyt vuosien varrella omaa osaamistaan ansiokkaasti. Viimeisin taidonnäyte on toimilupakurssilta. Teppo siementää lehmät erinomaisin tuloksin: siemennyksiä on tarvittu 1,55 yhtä poikimista kohden. Navetassa asustaa 44 lypsylehmää ja noin 50 nuorkarjan edustajaa. Sonnivasikat lähtevät terneinä jatkokasvatukseen. Vuonna 2000 rakennettuun pihattonavettaan on tehty pieniä korjauksia vuosien varrella. Parhaillaan meneillään olevassa laajennuksessa saadaan lisää lehmäpaikkoja sekä paremmat olosuhteet poikiville ja


R u okinta Lehtorinnan tila zz Teppo ja Anna Toivanen

zz 44 lehmän pihattonavetta,

johon suunnitteilla laajennus

zz Nuorkarjaa 50 kpl

zz Keskituotos 10 000 kg

zz Yksi ulkopuolinen työntekijä

euroja

nysrehuja kannattaa kysyä”, Teppo kertoo. Vaihtoehdot kartoitetaan kaikilta alueen rehutehtailta. Valinnat tehdään tilan tavoitteiden ja säilörehun perusteella. Tilan tavoitteena on tuottaa taloudellisilla rehukustannuksilla mahdollisimman paljon maitoa. Eurot ratkaisevat niin tulo- kuin menopuolella. ”Minua kiinnostaa mitä laskelmien viimeisellä rivillä lukee ”, Teppo naurahtaa. ”Täydennysrehuvalintojen jälkeen kysyn tarjoukset rehuista ja annan hintatiedot neuvojalle. Hintatiedot ja tarjoukset pyydän yleensä pari kertaa vuodessa, ettei totuus unohtuisi.” Kaikille ostorehuvaihtoehdoille lasketaan KarjaKompassi-ohjelmalla maitotuotto-rehukustannus euroa/lehmä/pv sekä muitakin talouden tunnuslukuja. Ohjelma huomioi kotoisen rehun ja täydennysrehujen yhdysvaikutukset ennustaen tulevan maitomäärän ja maidon pitoisuudet kaikille vaihtoehdoille, sekä laskee ruokinnan kokonaisvaltaisen taloudellisuuden. Rehuvertailulaskelmista selviävät mm. tuotosennusteet, rehukustannukset, ostorehukustannukset, maitotuotto-rehukustannukset vaihtoehdoittain ja paljon muuta hyödyllistä tietoa.

Päätöksistä käytäntöön Rehuvertailujen pohjalta Teppo ja Anna ilmoittavat neuvojalle ostorehuvalintansa. Valitulle rehulle tehdään ruokinnan optimointi ja uusi ruokintasuunnitelma koko karjalle. Suunnitelmat lähetetään sähkö-

postilla eli toiminta on reaaliaikaista. Ruokinnan onnistumista seurataan kuukausitasolla Päivälaskelman avulla. ”Lähetän toteutuneen ruokinnan tietoja sähköpostilla Minnalle ja hän kommentoi, onko ruokinta kohdallaan vai tarvitaanko muutoksia. Eniten minua kiinnostaa, paljonko on maitotuotto-rehukustannus euroa/lehmä”, sanailee Teppo. Tuotannon tuloksia katsotaan syvällisemmin pari kertaa vuodessa. Tapaamiset keskittyvät navettahavaintoihin ja etenkin nuorkarjan kasvua on seurattu elopainojen mittauksilla alusta saakka. Tavoitteena on terveet eläimet, jotka tuottavat maidon taloudellisesti ja järkevästi mm. työmäärän suhteen. Tavoitteellinen toiminta näkyy tilan tuloksissa. Viime vuonna keskituotos oli jo lähellä kymppitonnia. Vaikka säilörehun laatu kärsi kesän jatkuvista sateista ja tuotos notkahti, ruokinta oli silti taloudellista. ”Säilörehun laatuun on tänä kesänä panostettu entistä enemmän. Hapon menekkiä seurattiin tarkemmin. Huomasinkin, ettei happoa mennyt edellisinä kesinä tarpeeksi”, kommentoi Teppo säilörehuanalyysin tuloksia. Asioita on pohdittu usealta eri kantilta. Tulevaisuudessa tavoitteena on parantaa satotasoa ja perustaa nurmet tehokkaalla ja tuottavalla tavalla. Tähän tarvitaan nurmiasiantuntijoiden apua sekä vinkkejä. Työllistävän kesän jälkeen on Toivaset palkitsevat itseään irtiotolla arjesta. Perhe suuntaa syyskauden päätteeksi Kanarian saarille.

umpilehmille. Lypsylehmiä tulee olemaan noin 80. Suunnittelusta vastaa ProAgria Pohjois-Karjalan Soile Tervakangas. Kuluneena kesänä rakennettiin uusi rehusiilo ja lietesäiliö. ”Nykyisessä navetassa on vaikea toteuttaa umpilehmien ruokintaa siten, että ne olisivat terveempiä ja tuottavampia”, Teppo Toivanen toteaa. Laajennuksen yhteydessä kiinteiden ikkunoiden tilalle tulee kenno- tai vastaavat ikkunat. Toivaset odottavat paremman ilmanlaadun näkyvän euroina maitotilissä.

Rehuanalyysit kaiken pohjana Säilörehuista otetaan säännöllisesti Artturi-analyysit ja näiden perusteella valitaan täydennysrehut viljan ja säilörehun rinnalle. ”Olen ottanut raaka-aine- ja rehunäytteitä, joiden perusteella kysyn ProAgrian neuvojalta vinkit, mistä ja mitä täyden-

Anna ja Teppo Toivanen kehittävät tuotantoaan jatkuvasti. ItäMaito 2 / 2013

9


Jouni Rantala Seosrehuruokinnan erityisasiantuntija ProAgria Pohjois-Savo

Säilörehun laatu voidaan määrittää useammalla tavalla. Artturi-analyysin arvosana kertoo säilönnällisestä laadusta, D-arvo rehun sulavuudesta. Molempia tarvitaan.

D-arvo kuntoon, rehueurot kotiin

A

rtturi-analyysi kertoo rehun säilönnällisen laadun kouluarvosanalla neljästä kymmeneen. Laatuarvosana ei kuitenkaan kerro kaikkea rehun ruokinnallisesta arvosta, joten sitä ei sinällään voida käyttää ruokinnansuunnittelun perustana. Tärkein ruokinnallinen mittariluku on D-arvo. D-arvo kuvastaa rehussa olevan sulavan orgaanisen aineen määrää, ja se ilmoitetaan grammoina kuiva-ainekiloa kohti. Nurmisäilörehun energiasisältö lasketaan yksinkertaisella kaavalla, kertomalla D-arvo luvulla 0,016. Mitä suurempi sulavuus, sitä enemmän säilörehu sisältää lypsylehmälle tärkeää energiaa. Heikon säilörehun energia-arvo on vain 9,6 MJ kuiva-ainekilossa, mutta erityisen hyvän jopa 11,8 MJ. Korkea D-arvo mahdollistaa myös suuremman syönnin. Heikkolaatuisen rehun sulaminen eläimessä on huomattavasti hitaampaa, ja siksi rehun syöntimäärä jää pienemmäksi. D-arvoltaan heikkoa säilörehua lehmä saattaa syödä vain 7–8 kuiva-ainekiloa päivässä, mutta loistavaa rehua jopa tuplaten, 14–15 kiloa. Keskimääräinen suomalainen lehmä lypsää noin 30 kiloa maitoa päivässä. Tällaisen lehmän energiankulutus on 230 MJ vuorokaudessa. Loistavalla säilörehulla energiatarpeesta saadaan täytettyä jopa 70 prosenttia, mutta heikolla (D 620) vain 10

ItäMaito 2 / 2013

Tuotantoneuvojat Eero Jokisaari ja Timo Mikkola ottamassa säilörehunäytteitä. Rehuanalyysi tehdään joka säilörehu­­ erästä. Kaikki säilörehussa esiintyvät puutteet on korjattava väkirehulla, tai tyydyttävä heikompaan maitotuotokseen.

kolmasosa. Hyvä säilörehu on siis erittäin merkittävä tekijä ruokintakustannusten sekä lehmien terveyden hallinnassa.

Kuva: Taina Voutilainen

Huonon rehun täydentäminen maksaa Puuttuva energia sekä puuttuva valkuainen täydennetään väkirehuilla. Hyvällä säilörehulla ruokinta voidaan optimoida mahdollisimman kannattavaksi, huonolla säilörehulla keskitytään ”vahinkojen minimointiin”. Taloudellinen vahinko riippuu ostettavan väkirehun hinnasta. Syksyllä 2013 hintatrendi on lievästi laskeva, joten matala D-arvo on mahdollista korjata kohtuullisilla kustannuksilla.

Lehmien pitää saada säilörehua vapaasti.


R u okinta

tosvuosia. Lisäksi parempi koneistus varmistaa korjuun onnistumista. Näiden välillisesti vaikuttavien tekijöiden tuottojen arvioiminen on vaikeampaa.

Miten parannan D-arvoa?

Kuva: Arja Rissanen

Jos D-arvot ovat välillä 680–700, täydennysrehun määrä ja laatu eivät muutu kovin merkittävästi, eri ruokintojen hintaero ei vaihtele kuin joitakin kymmeniä euroja/lehmä/vuosi. Heikoimmilla rehuilla hintaeroiksi saadaankin sitten jo 100200 euroa. Väkirehua kuluu paljon ja ainoastaan kalliimmat rehut ovat riittävän tehokkaita. D-arvon vaihtelun suora taloudellinen vaikutus keskimääräisellä 30 lehmän karjalla on siis muutamia tuhansia euroja/ vuosi. Sadalla lehmällä ero tekee jo pikkuauton verran euroja, ja kymmenessä vuodessa voitto on mukavankokoisen traktorin luokkaa. Lyhytnäköisesti ajatellen D-arvon pa-

Kolmen niiton korjuutaktiikka parantaa rehuerien laatua. rantaminen ei tunnu taloudellisesti merkittävältä asialta. Tehokkaampi korjuuketju saattaa maksaa vuodessa enemmän kuin mitä D-arvon paraneminen tilalle rahaa tuottaa. Karkearehuvaltaisempi ruokinta kuitenkin parantaa lehmien terveyttä ja lisää tuo-

Monella tilalla peltoala ja korjuukalusto asettavat rajat D-arvon parantamiselle. Alitehoisella kalustolla rehua ei saada korjattua täsmälleen oikeaan aikaan, tai suureen rehuomavaraisuuteen pyrkiminen pakottaa korjaamaan sadon hieman myöhässä. Suomalainen sää on myös arvaamaton, ja korjuuhetken saattavat sanella sateet tai niiden puute. D-arvo ensimmäisessä korjuussa noudattaa tarkasti lämpösumman kehitystä, joten korjuun aloitus pitää määrittää säätilan eikä kalenterin mukaan. Teoriassa kolmen niiton korjuutaktiikka parantaa rehuerien laatua ja tasoittaa laadun vaihtelua, etenkin jos heinälajikkeet on valittu sopivasti. Nadat ja uudet timoteilajikkeet sopivat hyvin. Ruokonadalle kolme korjuuta kesässä on ehdoton minimi. Huono tilanne syntyy, jos viljellään ”nopeita” lajikkeita, mutta korjataan vain kahdesti ja liian myöhään. ”Hitailla” lajikkeilla voi käydä päinvastoin, jolloin saadaan jopa liian hyvin sulavaa rehua. D-arvon parannusta hakevan kannattaa kirjoittaa Artturi-analyysin lähetteeseen täsmälleen oikeat lähtötiedot ja ottaa rehunäyte edustavasti ja oikein. Väärillä lähetteen tiedoilla saa väärät tulokset - virhe näkyy etenkin D-arvossa ja siitä laskettavassa energia-arvossa. Monet automaattilypsy- ja seosrehutilat, pyrkivät tietoisesti matalampiin D-arvoihin ensimmäisellä korjuukerralla. Seosrehutiloilla on aina mahdollisuus sekoittaa joka apesatsiin eri korjuukerran säilörehuja, joten rehuerien D-arvovaihtelut saadaan helposti tasoitettua. Automaattilypsyissä lypsykierto saadaan myös helpommin toimimaan, kun säilörehu ei ole äärimmäisen sulavaa. Näistä ”erikoistilanteista” ei voi ottaa oppia perinteiseen erillisruokintaan. Olipa tilanne mikä tahansa, rehuanalyysiä ja ruokintasuunnitelmaa ei pidä unohtaa. Jos säilörehussa on jatkuvasti ongelmia, niin panostus peltopuolelle ja rehunsäilöntään tulee maksamaan itsensä nopeasti takaisin. Neuvoa kannattaa kysyä, jotta samat virheet eivät toistuisi vuodesta toiseen. ItäMaito 2 / 2013

11


Teksti Raila Aaltonen Kuva Valio Oy

Uudistuminen sydämen asiana Maito on aina viitoittanut Tiina Mattila-Sandholmin tietä. Hän on työskennellyt eläinlääkärinä, tutkijana ja tutkimusprofessorina. Valiolla hän vastaa yhtiön uudistumisesta ja tuoretuotteiden liiketoiminnasta ja liputtaa intohimoisesti luovuuden puolesta.

O

piskeluaikoinaan Tiina Mattila-Sandholm hoiti lehmiä eläinlääkärin sijaisena. Hän muistaa saaneensa tiloilla aina lämpimän vastaanoton ja hyvän kohtelun. Myöhemmin hän teki väitöstyönsä utaretulehduksesta ja keräsi itse aineistoaan aamulypsyillä eri tiloilla. Mattila-Sandholm jatkoi maitotutkimustaan vielä tutkijana Australiassa. Suomeen palattuaan hänestä tuli VTT:n teollisen mikrobiologian professori. Valion palvelukseen hän tuli vuonna 2004. ”Olen kokenut yrityselämän aina kiinnostavaksi. VTT:llä vedin kymmenen vuotta monikansallisia EU-hankkeita, joissa probioottitutkimuksen osapuolina olivat kansainväliset meijerijätit. Kun sain mahdollisuuden tulla Valiolle, tunsin palaavani juurilleni maidontuotannon ja liike-elämän palvelukseen.” Insinöörien maailmassa ”Otaniemen ainoa eläinlääkäri” omaksui loogisen ja systemaattisen ajattelutavan, joka istuu hyvin nykyiseenkin tehtävään.

Tyytyväisyys ei vie eteenpäin Miksi perinteikäs meijeriyhtiö pitää uudistumista niin tärkeänä, että sitä johtamaan tarvitaan värikäs, näkyvä ja vaativa tiedenainen? ”Koska Valion menestys perustuu maidon arvon maksimointiin”, Mattila-Sandholm sanoo painokkaasti. ”Sekä prosessin että ihmisten kuuluu uudistua, jatkuvasti. Se tuo maidolle sen 12

ItäMaito 2 / 2013

lisäarvon, jonka tuottamiseen Valio on sitoutunut.” Menestys vaatii, että tuotteella on oltava riittävä potentiaali, sen on tarjottava kuluttajalle etua, josta hän hyötyy, ja lisäksi tuote on valmistettava kustannustehokkaasti. Tuoretuotteiden kuluttajaedusta, potentiaalista ja kilpailuedusta huolehtii MattilaSandholmin kanssa kahdeksan johtajaa, joista neljä on tulosyksikön vetäjiä. ”Taivaanrannan maalailu ei ole Valion juttu. Maidon arvon maksimointi edellyttää, että maitotuotto ja liikevaihto kasvavat jokaisena päivänä. Koskaan ei saa jäädä tyytyväisenä paikoilleen.”

Valio ajattelee itse Kilpailu maitomarkkinoilla on kovaa ja se on tullut jäädäkseen. Kansainvälisistä kilpailijoista pieninkin, Arla, on liikevaihdoltaan neljä kertaa Valiota suurempi. Valio ei voi menestyä muita jäljittelemällä, Mattila-Sandholm sanoo. ”Valio on itseajattelijayritys, ja on aina ollut sitä. Se on meidän DNA:ssa. Valiolla on osattu ennakoida monet asiat ja uskallettu lähteä uuteen ennen kilpailijoita.” Liiketoimintaa on kantanut se merkittävä oivallus, että maidon voi erotella osiinsa ja yhdistellä uudella tavalla. Ensin herasta erotettiin maitosokeri ja proteiini, sitten maitosokeri opittiin ottamaan eroon maidostakin. Menestyksekäs Eila-tuoteperhe syntyi tämän tekniikan ansiosta. Uusia tekniikoita on patentoitu ahkerasti. Yksi uusimmista suojaa tekniikan, jolla

Tiina Mattila-Sand­ holm kiittää Valion omistajia pitkäjäntei­ sestä panostamisesta tutkimukseen ja tuo­ tekehitykseen. Sen an­ siosta yhtiö pystyy uu­ distumaan ja kehittä­ mään maitotuottoa.


”Taivaanrannan maalailu ei ole Valion juttu.”

”lehmänmaito muutetaan äidinmaidoksi”. Maidon kaseiini, heraproteiini, laktoosi ja suola erotellaan toisistaan. Sitten maito kootaan uudelleen niin, että aineiden suhteet vastaavat äidinmaidon pitoisuuksia. Fraktiointi on myös PROFeel®-tuo­te­ sarjan takana. Suosittujen välipalojen ja juomien valkuaispitoisuutta on nostettu lisäämällä raaka-ainepohjaan herasta erotettua proteiinia. ”Patenttien lisäksi meillä on paljon piilevää tietoa. Osaaminen, jota emme jaa, voi liittyä tuotteen maun tai rakenteen hallintaan tai vaikkapa hapatteen kykyyn selvitä hengissä.” Mattila-Sandholm antaa suuren arvon Valion omistajille, jotka ovat pitkäjänteisesti pitäneet yllä tutkimusta ja tuotekehitystä. ”Se on valtava viisaus, jota monet pörssiyritysten omistajat eivät ole tajunneet.”

Kuluttajan rakkaus kantaa Valio tuo vuosittain markkinoille noin 150 uutuutta. Saman verran huonosti myyviä ja kannattavuudessa hiipuvia tuotteita ve-

detään pois. Kaikkiaan Valiolla on noin tuhat tuotenumeroa, eli valikoimasta uudistuu viitisentoista prosenttia. Uutuudet hinnoitellaan kannattavalle tasolle, joten tuotteiston uusiutuminen takaa, että kannattavuus ei hyydy. Puolet uutuuksista jatkaa valikoimassa vielä kahden vuoden jälkeen. Tuttu A+ -jogurtti on esimerkki vanhasta, mutta kannattavasta tuotteesta. ”Jotkut rakkaudet kestää. Uutuuksien kokeilu on sattuman kauppaa, ei kuluttaja kaupassa paljon pohdi valintojaan. Mutta kun kuluttaja tarttuu tuotteeseen, hänen pitää rakastua siihen ja pysyä sitten uskollisena”, Mattila-Sandholm sanoo. A+ -tuotteet lanseerattiin 30 vuotta sitten, ja brändi porskuttaa yhä. Matkan varrella tuotteen makua ja rakennetta on parannettu ja mahdollistettu lisäaineettomuus ja laktoosittomuus.

Hyvä tuote auttaa arjessa Kuluttajaetu on maidon lisäarvon kannal-

ta tärkeä käsite. Tiina Mattila-Sandholmin mukaan se vaihtelee eri tuotteilla ja tilanteissa. Kuluttaja saa edun, kun tuote ratkaisee hänen arjen ongelmansa. ”Toisissa tilanteissa katsotaan hintaa, toisissa ei. Kun ihminen nappaa maitohyllystä mukaan välipalajuoman, puhutaan eri edusta kuin silloin, kun hän ostaa perheelle maitoa.” Mattila-Sandholmin mukaan kuluttajaa kannattaa kuunnella ja tutkiskella, mutta hän muistuttaa, että kuluttajakyselyt eivät kerro totuutta. Ihmiset eivät välttämättä toimi kaupassa siten kuin vastaavat kyselyyn. ”Kuluttajat tarvitsevat paljon eri asioita: perheet käyttävät erilaisia tuotteita kuin sinkut, arkena ostetaan eri tuotteita kuin viikonloppuna, nuorten ja iäkkäämpien mieltymykset eroavat. Näitä on osattava lukea ”, Mattila-Sandholm linjaa. Trendit tulevat ja menevät. Tuotteiden maku ja turvallisuus säilyvät, ne ovat Valion ydinarvoja. ItäMaito 2 / 2013

13


Maidon hyvä laatu on sekä meijerin että tuottajan etu. Arja Rissanen vetää itäMaidon neuvontatiimiä. Kuva: Hillevi Sihvonen

Neuvonta

on tärkeä lenkki maitoketjussa Teksti Eeva-Kaisa Pulkka

Meijerin oma neuvonta on olennainen osa suomalaista maidon laatua. Erinomaisesta laadusta ei kannata tinkiä ja sen tuottamisessa meijeri haluaa tukea tuottajia neuvonnan kautta.

M

eijerin neuvonnan olemassaolon tarkoitus ja oikeutus lähtee siitä, että se on tilojen tukena varmistamassa maidon laatua. Siinä tehtävässä se on ollut, on ja tulee olemaan äärimmäisen tärkeässä roolissa”, linjaa ItäMaidon toimitusjohtaja Ilpo Lukkarinen. Lukkarinen heittää ilmaan ajatusleikin, voisiko meijeri toimia ilman omaa neuvontaa. Vastaukseksi hän antaa nopean ein ja perustelee sitä esimerkillä. ”Äärimmillään ilman meijerin neuvontaa, tilalle vain ongelmien ilmaantuessa ilmoitettaisiin, ettei maitoa enää haeta. Ehkä pyydettäisiin lähettämään maitonäyte, kun tila uskoo ongelmansa ratkaisseensa.” Neuvonnan tavoitteena on, ettei maidon laatuun liittyviä palokuntahommia juurikaan olisi, vaan työ olisi ennaltaehkäisevää. Koska kyseessä on herkästi pilaantuva, hyvinkin pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden raaka-aine, ei Lukkarinen usko 14

ItäMaito 2 / 2013

Kuva: Taina Voutilainen

yhdenkään tilan voivan sanoa, ettei ikinä tarvitse meijerin neuvontaa. Maidon laadun on oltava erinomainen ja sen tuottamisessa kuka tahansa voi kohdata ongelmia, joihin tarvitsee apua.

Mielikuvalaatu korostuu

Ilpo Lukkarisen mukaan erikoisneuvon­ ta täydentää osuuskunnan omaa neuvon­ tatyötä.

ItäMaidon neuvonta keskittyy lypsyyn, lypsylaitteiden pesuun, lehmän lähiympäristön kehittämiseen ja toiminnallisuuteen, säilörehun tekoon sekä säilörehuruokintaan. ”Nämä ovat neuvonnalle tärkeitä asioita meijerin näkökulmasta, niitä haluamme kehittää ennalta, ei vasta ongelmien ilmetessä”, Lukkarinen sanoo. Varsinkin säilörehua Lukkarinen pitää hyvin keskeisenä maidontuotannossa, miten se tehdään ja miten se säilyy. ”Siellä on vielä paljon tehtävissä ja saavutettavissa, myös taloudellisessa mielessä”, hän uskoo. Toisaalta pelkkä maidon tekninen laatu ei riitä, kun kuluttajien kontaktit lehmiin, maitotiloihin ja ennen kaikkea maidontuo-


N e u vonta tantoon elinkeinona koko ajan vähenevät. Mielikuvalaatu, se mille asiat kuluttajien mielessä näyttävät, korostuu. Mielikuvalaadun suhteen neuvonnalla on tulevaisuudessa kasvava rooli. Neuvonta ei suoraan ole muokkaamassa mielikuvia, vaan tekee konkreettista työtä tilojen kanssa. Erityisesti lehmän lähiympäristö, sen vaikutus eläimen hyvinvointiin ja toisaalta toiminnallisuuteen hoitajan kannalta, ovat mielikuvalaatuun vaikuttavia tekijöitä.

Kuva: arja rissanen

Neuvonta aina käytettävissä Neuvonnan resurssit eivät ole ItäMaidolla suuret, viisi neuvojaa ja 2 200 maitotilaa, joten kaikkiin tuottajiin ei ennätetä säännöllisesti olla yhteydessä, vaikka haluja olisi. Lukkarinen toivookin tuottajien olevan itse aktiivisia neuvojien suuntaan. ”Kynnys ei ole korkea, olemme varmasti käytettävissä, jos tuottaja ottaa meihin yhteyttä”, hän painottaa. Toki on Valioryhmän ulkopuolisia meijereitä, joilla on kaksi neuvojaa 150 tuottajaa kohti, mutta ItäMaidossa se tarkoittaisi lähes neljääkymmentä neuvojaa. Tällaisella joukolla pystyttäisiin kyllä pitämään kontaktia tuottajiin aivan eri tavalla kuin nyt, mutta Lukkarinen uskoo, et­tei­ vät tuottajat edes halua yhteisillä varoilla tuotetulta neuvonnalta pelkästään jatkuvaa yhteydenpitoa. Neuvonnan pitää synnyttää tuottajia ja kokonaisuutta hyödyttävää aitoa lisäarvoa. ItäMaidon neuvonta on tuottajille maksutonta. Ja maksuttomana se halutaan säilyttää, koska neuvonnan tavoitteet maidon laadun varmistamiseksi ovat tärkeitä. Vuodenvaihteessa kaksi neuvojaa jää eläkkeelle ja heidän työtään jatkamaan ItäMaito hakee yhtä uutta tuotantoneuvojaa sekä kehittämisneuvojaa. Jälkimmäisen työnä on olla isompaa tai pienempää investointia tai tuotannon kehittämistä suunnittelevien tilojen käytettävissä. ”Haluamme olla tukemassa ja kannustamassa tiloja, olipa kyseessä yhden parsipaikan lisäys tai uusi navetta”, Lukkarinen sanoo. Kehittämisneuvoja on tilalle keskustelija, ulkopuolisen näkemyksen tuoja meijerin puolelta. Kun neuvonnassa mennään syvemmälle esimerkiksi rakentamisessa, jalostuksessa tai karjan terveydessä, tarvitaan muiden neuvontajärjestöjen, jalostusyritysten tai eläinlääkärien tietämystä. Näiden kaikkien kanssa ItäMaito tekee koko ajan eriasteista yhteistyötä. ItäMaidon neuvontaa tehdään yhdessä Valion kanssa, jonka asiantuntijat ovat sekä tilojen että osuuskunnan neuvojien käytössä.

Laura Parmainen aloitti ItäMaidon neuvojana lokakuussa. Hänen erikoistumis­ alueensa on lypsykoneet ja robotit.

Laura tuli neuvontatiimiin zz ItäMaidon neuvontatiimiin ha-

ettiin uusia vahvistuksia, kun kaksi konkaria jää oloneuvoksen päiville. Tuotantoneuvojan tehtävään Pohjois-Savoon ja Pohjois-Pohjanmaalle valittiin agrologi AMK Laura Par­ mainen Iisalmesta. Laura sai kosketuksen maidontuotantoon jo lapsuudessaan suomussalmelaisella maitotilalla. Viisilapsisen perheen keskimmäinen haki peruskoulun jälkeen maaseutuopistoon Peltosalmelle. Alan valinta oli selvä. ”Tälle alalle on vaan kasvanut”, Laura toteaa. Maaseutuyrittäjäksi valmistuttuaan hän hakeutui opiskelemaan Savoniaan ja sai agrologi AMK:n paperit keväällä 2013. Pemolla samaan aikaan opiskelleen Heikin silmät jäivät kiinni puheliaaseen ja sanavalmiiseen tyttöön, ja hääkellot soivat parille puolitoista vuotta sitten. Yhteinen koti löytyi Iisalmen Huotarista.

Iloisin mielin yhteistyöhön Lauralla on 23-vuotiaaksi monipuolinen työkokemus. Opiskelujen ohella hän teki lomitustöitä Ylä-Savossa, ja kun eteen tarjoutui vastaavan karjanhoitajan pesti Peltosalmella, hän tarttui siihen innolla. Samanaikaisesti hän piti opetustunteja kotieläintuotannosta. Vuoden verran Laura ehti olla karjamestarina iisalmelaisella maitoti-

lalla, kunnes huomasi ItäMaidon hakevan tuotantoneuvojaa. ”Valiolaisuus kiinnosti, joten päätin hakea paikkaa sekä uusia haasteita elämään”, kertoo Laura. Lokakuussa työt aloittanut Laura perehtyy parhaillaan tehtäviin ja alueeseen iloisella ja odottavaisella mielellä. Hänen erikoistumisalueensa on lypsykoneet ja –robotit. Lypsyrobotit ovat tulleet tutuiksi niin lomituspaikoissa, koulutilalla kuin viimeisimmässä työpaikassa. ”Itseään täytyy pitää ajan tasalla robottien kehityksen kanssa. Toivon onnistuvani auttamaan maidontuottajia raakamaidon laadun pitämisessä hyvänä. Kun poikkeamia tulee mahdollisimman vähän, mielihyvää saa tuottajan lisäksi myös neuvoja.” Tuottajilta Laura odottaa avoimuutta. Hän toivoo reippaita yhteydenottoja silloinkin, kun asia on vähemmän mukava. Ymmärrystäkin hän toivoo saavansa. ”Kaikkea ei voi tietää ja oppia hetkessä. Edeltäjäni oli kuitenkin yli 30 vuotta samoissa hommissa.” Kesä ja syksy kuluivat pitkälti uuden kodin piha- ja puutarhahommissa, mutta Lauran tavoittaa usein myös lenkkipolulta juoksemassa tai hiihtämässä. Välillä hänestä on mukava rauhoittua kirjan ääreen tai kaivaa esiin ompelukone. Arja Rissanen

ItäMaito 2 / 2013

15


Mara-hankkeesta suuri apu

rakentajille Rauharannan navetta­ investointi kolminkertaisti lehmien määrän, ja seuraava askel on jo ilmassa. ProAg­ rian Mara-hanke oli uuteen kokoluokkaan siirtyvälle mai­ totilayritykselle verraton apu.

A

hti Pussinen ja Merja Karjalainen tuottavat maitoa Rauharannan tilalla Vuolijoen Ojanperällä. Sukupolvenvaihdoksen aikaan vuonna 1998 tilalla oli Vanhassa navetassa oli lopulta 55 lehmää. Jo seuraavana vuonna pohdittiin uuden tuotantorakennuksen rakentamista, 16

ItäMaito 2 / 2013

mutta päädyttiin peruskorjaamaan ja laajentamaan parsinavetta 40 lehmälle sekä hiehoille ja nuorkarjalle. Navetta kävi kuitenkin pian liian pieneksi. Vuonna 2006 otettiin suunnitteluasioissa yhteyttä Mara-hankkeen Esa Heikkiseen. Aluksi suunniteltiin yhden robotin navettaa, mutta jo seuraavalla tapaamisella päädyttiin kahden robotin yksikköön, jossa on varaus kolmannelle robotille. Ahti ja Merja korostavat Mara-hankkeen merkitystä oman investointinsa toteutumisessa. Samoin kiitosta saa maitotilaneuvoja Minna Tanner. Hankkeen retkillä selvisi monta isoa ratkaisua, kuten tehdäänkö visiiripöydät vai leveä pöytä navetan sisään, ja onko lypsyjärjestelmänä asemalypsy vai robotit. Myöhemmin tilakohtaista suunnitelmaa

Teksti ja kuva Timo Mikkola

tarkasteltaessa tehtiin hienosäätöjä mm. eläinliikenteeseen, portteihin, oviin ja hoitokarsinoihin. Tilakohtainen pienryhmä kokoontui kolme kertaa. Siihen kuuluivat talonväen lisäksi Esa Heikkinen, suunnittelija Jouni Pitkäranta, hyvinvointieläinlääkäri Aila Rauatmaa, Minna Tanner ja meijerin tuotantoneuvoja Eero Jokisaari. Tilan saamien hyvien hankekokemusten myötä Ahti kutsuttiin myöhemmin Mara-hankkeen projektiryhmän puheenjohtajaksi kehittämään hankkeen palveluja edelleen.

Laajennus vaatii paljon peltoa Uusi kahden robotin visiirinavetta valmistui tammikuun alussa 2012, jolloin 87 lehmää muutti uuteen kotiin. Tilalla oli eri-


N e u vonta Kuva: Esa Heikkinen

Mara 2 pysyy investoivan tilan tukena myös navetan käyttöönotossa. Hanke päättyy ensi vuonna. Merja Karjalainen ja Ahti Pussinen käyttivät navetta­ investoinnissaan Mara-hankkeen tukea. Kolme pienryhmä­ tapaamista ja tutustumisretket antoivat arvokasta apua suunnitteluun.

koisesti panostettu siihen, että parsipaikat saataisiin mahdollisimman nopeasti täyteen. Vanhassa navetassa oli loppusalla jo 55 lehmää, lisäksi rakennetussa kaarihallissa ja konehallissa oli kasvamassa ostettuja vasikoita ja nuorkarjaa. Tällä hetkellä lehmiä on 138. Nuorkarjaa (2–15 kk) on pidetty vanhassa navetassa. Ahti ja Merja ovat juuri ostaneet 11 kilometrin päästä toisen tilan navettoineen, joka mahdollistaa myöhemmin kolmannen robotin hankkimisen. Peltopinta-ala on kasvanut 40 hehtaarista nykyiseen 407 hehtaariin, joista omaa on 250 hehtaaria. Omista pelloista 30 hehtaaria on raivattu ja loput ostettu. Pellot ovat luomuviljelyssä, 90 hehtaaria viljalla ja loput nurmena. Seosrehu jaetaan apevaunulla visiiripöydille. Säilörehu on ollut toistaiseksi pyöröpaaleissa. Rehunäytteitä otetaan runsaasti sekoitetusta säilörehusta ennen jakeiden lisäystä. Tilalla on kaksi vakinaista palkattua työntekijää ja perheen neljä lasta ovat innolla töissä mukana. Töistä on ulkoistettu viljan kylvö, puinti ja jyvien säilöntä tuubiin.

Hankkeet vauhdittaneet investointeja Kainuussa zz ProAgria Kainuun hallinnoimilla

maatalouden rakennushankkeilla on näyttöä saavutuksistaan. Reilun kymmenen hankevuoden aikana 150 maitotilaa on ollut mukana tavalla tai toisella. Navetoita on peruskorjattu ja laajennettu, ja kokonaan uusia on rakennettu noin 50 kappaletta. Tällä hetkellä investointisuunnitelmia on noin 25 tilalla. Ensimmäinen hanke, Rakentajatiimi, toimi vuosina 2002–2005 ja jatkui Rakentajatiimi kakkosena vuoden 2007 loppuun. Seuraavat hankkeet, Mara 1 ja Mara 2, ovat olleet koulutushankkeita, jotka ovat mahdollistaneet tilakohtaisen neuvonnan. Kaikkien hankkeiden projektipäällikkönä on toiminut ansiokkaasti rakennusmestari Esa Heikkinen. Investointiprosessi alkaa yrityskohtaisella koulutuksella ja ohjauksella sekä esiselvityksellä, Esa Heikkinen kertoo. Ensimmäinen tilakäynti tehdään yleensä alueen meijerin tuotantoneuvojan kanssa. Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa mukaan tulevat ProAgrian taloussuunnittelija ja alueen maitotilaneuvoja. Myös hyvinvointieläinlääkäri ja kunnan maataloussihtee-

ri sekä ely-keskuksen investointeja käsittelevät henkilöt ovat tiiviisti mukana. Hankkeen yhtenä tehtävänä on järjestää rakennusinvestointiin liittyvää koulutusta valtakunnan huippuasiantuntijoiden avulla. Navettaretket erilaisiin uusiin ja vähän vanhempiinkin kohteisiin vahvistavat tulevien investoijien mielipiteitä siitä, millaisen navetan he itse haluavat. Retkillä yrittäjät pääsevät keskustelemaan erilaisista rehun jakelun, ruokinnan, lannanpoiston, eläinliikenteen ratkaisuista, joita sitten tilakohtaisessa esiselvityksessä käydään läpi. Rakennussuunnittelijoiden valinnasta investoijat päättävät itsenäisesti. Mara 2:ssa uutuutena on rakennuksen käyttöönoton neuvonta, jossa ovat mukana hankevetäjä, eläinlääkäri, maitotilaneuvoja ja meijerin neuvoja. Hanke päättyy vuoden 2014 lopussa. ”Olisi tärkeää, että rakentamishanke jatkuisi”, Esa Heikkinen sanoo. Hän kiittää Kainuun ely-keskusta, joka on mahdollistanut hankkeen joustavan toiminnan tilojen tarpeiden mukaisesti.

Timo Mikkola ItäMaito 2 / 2013

17


? Vaalivuosi alkamassa

Miten ehdolle ? zz Vähintään viisi saman ää-

nestysalueen jäsentä voi yhteisesti allekirjoittamallaan ehdokaslistalla asettaa edustajistoon ehdokkaiksi vähintään kaksi henkilöä ja enintään kolme kertaa sen määrän henkilöitä kuin äänestysalueesta valitaan edustajia. Samaa henkilö saa olla ehdokkaana vain yhdessä ehdokaslistassa.

Osuuskunta ItäMaidon ensimmäinen nelivuotiskausi lähestyy loppuaan. Uusi edustajisto valitaan ensi vuonna. Sääntöjen mukaisesti edustajistoon valitaan yksi edustaja alkavaa 50 maidontuottajaa kohti toiminta-kaudelle 2014–2017.

Kuka saa äänestää ?

Teksti Taina Voutilainen

zz Vaalissa vaalikelpoinen on

O

suuskunta ItäMaidon sääntöjen mukaan osuuskunnan jäsenten päätösvaltaa käyttää jäsenten keskuudesta äänestysalueittain valittu edustajisto. Edustajiston vaali toimitetaan joka neljäs vuosi tammikuun 1. päivän ja maaliskuun 15. päivän välisenä aikana. Vaalin toimittamista varten osuuskunnan hallitus asettaa vaalilautakunnan, jossa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja enintään viisi jäsentä. Osuuskunnan alue jaetaan äänestysalueisiin, jotka muodostuvat pääsääntöisesti kuntakohtaisesti. Äänestysalueella tuottajien muodostamat ns. valitsijayhdistykset asettavat ehdokkaat. Viime vaaleissa valitsijayhdistysten muodostamiseen saatiin yhteistyöapua alueen MTK-liitoilta ja paikallisyhdis-tyksiltä. Yhteistyön toivoisi jatkuvan tulevissakin vaaleissa. Vaalissa on käytössä suhteellinen vaalitapa ja se toimitetaan postiäänestyksenä. ItäMaito on osuuskunta, jonka omista18

ItäMaito 2 / 2013

vat alueen maidontuottajat. Heistä muodostuu myös osuuskunnan hallinto, joka päättää merkittävistä asioista, mm. maidon tuottajahinnasta, tuottajapalveluista ja ItäMaidolle tärkeästä myymälätoiminnasta. Kunkin valiolaisen osuuskunnan edustajisto valitsee osuuskunnan hallituksen, joka puolestaan valitsee edustajat Valion hallintoneuvostoon. Riittävä ehdokasmäärä tekee vaalista mielenkiintoisen, vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen ja auttaa jäseniä valitsemaan edustajistoon parhaat ja aktiiviset, osuuskunnan toimintaperiaatteisiin sitoutuneet jäsenet. Vaalikirjeiden tultua tammikuussa 2014 osallistu vaalin toteuttamiseen! Asetu rohkeasti ehdolle, jotta vaaliin saadaan paljon hyviä ehdokkaita, tai ole mukana valitsijayhdistyksessä asettamassa muita ehdolle. Tavoittelemme jälleen korkeaa äänestysaktiivisuutta viime vaalien tapaan, jolloin äänestysprosentti oli 57,5.

vähintään 18 vuotta ja enintään 62 vuotta täyttänyt, osuuskunnalle säännöllisesti maitoa toimittava osuuskunnan jäsen, joka on hyväksytty jäseneksi ennen vaalivuoden tammikuun 1. päivää. Vaalikelpoisen jäsenen koti- tai asuinpaikan tulee olla osuuskunnan toimintaalueella, mutta hän ei saa olla osuuskunnan palveluksessa eikä osuuskunnan hallituksen jäsen. Vaalikelpoinen on lisäksi vaihtoehtoisesti edellä mainitun henkilön avio-, rekisteröity- tai avopuoliso ja heidän lapsensa tai ottolapsensa taikka jäsenenä olevan jakamattoman kuolinpesän, yhtymän tahi muun yhteisön karjataloudesta vastaava henkilö samoin edellytyksin.


I tä M aito t u t u ksi

Edustajisto

on vaikuttamisen paikka

O

suuskunta ItäMaidossa kaikki tuottajat ovat olleet alusta pitäen itämaitolaisia ja keskustelu on ollut avointa. Kustannustehokkaasti toimien ItäMaito luo omalta osaltaan edellytyksiä kannattavalle maidontuotannolle Itä-Suomessa, toteavat ensimmäiseen edustajistoon valitut Pasi Pulkkinen, Mirja Koutonen ja Hannu Gröhn. He vastaavat toimituksen esittämiin kysymyksiin ja muistuttavat jokaisen maidontuottajan tärkeästä roolista suomalaisessa ruokahuollossa. Hallinnossa pääsee tutustumaan osuuskunnan toimintaan ja porukkaan, joka kokouksissaan ei päästä helpolla sen enempää omaa hallitusta, omaa toimitusjohtajaa kuin Valion toimitusjohtajaakaan.

Kuva: Taina Voutilainen

Kysymykset 1. Missä asioissa ItäMaito on mielestäsi onnistunut? 2. Mitkä ovat ItäMaidon hallinnon tärkeimmät lähiajan haasteet? 3. Miten näet osuustoiminnallisen maitoketjun kilpailuedut? 4. Mitä koet itse saaneesi osuuskunnan luottamustehtävissä toimiessasi?

Tasavertaisuus on pitänyt maitokentän yhtenäisenä zz Pasi Pulkkinen, Juva zz Puoliso Sirpa, kolme aikuista lasta zz Yhden robotin makuuparsipihatto zz Idän Maidon edustajiston jäsen 1990-luvulla ja ItäMaidon

edustajiston jäsen 2006–2009

zz ItäMaidon edustajiston puheenjohtaja

Työ osuuskunnan edustajistossa on ollut Pasi Pulkkiselle antoisaa ja opettavista.

1 Viidestä fuusioituneesta osuuskunnasta hitsautui nopeasti yksi ja yhtenäinen osuuskunta. Tuottajan näkökulmasta palvelu ja toiminta ovat korkeatasoisia ja jopa parantuneet. Uskon, että henkilökunta joutui varsinkin alkuvaiheessa oppimaan uutta, mutta haasteista selvittiin. Osuuskunnan toiminta kestää vertailun. Siitä kertovat jälkitili ja sen maksuaikataulu, kilpailukykyinen tuottajapalvelupaketti ja vahva ja kustannustehokas kaupallinen toiminta. Itäsuomalaisen tuottajan ääni kyllä kuuluu onnistuneesti ItäMaidon edustajien kautta myös Valion johdossa. 2 3 Suurin tulevaisuuden haaste on jäsenistön suhde osuuskuntaan. Palaute pitää saada kulkemaan sujuvasti molempiin suuntiin. Valiolaisen maitokentän tärkein lähtökohta, osuustoiminnallisuus, ei välttämättä ole tuttu kaikille jäsenille. Vahva sitoutuminen ja jäsenten tasavertaisuus on pitänyt Suomessa maitokentän yhtenäisenä ja kilpailukykyisenä. 4 Kauteni osuuskuntien edustajistoissa puheenjohtajana ovat osuneet erittäin mielenkiintoisiin tilanteisiin. Ensimmäisellä kaudella tiiviiden neuvottelujen seurauksena syntyi Suomen suurin maidonhankintaosuuskunta, uusi ja energinen toimija maitomarkkinoille. Saamani opin lisäksi olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä, myös naapuriosuuskunnista. Osuuskuntien hallitusten työskentelyyn olen saanut osallistua. Varsinkin ItäMaidon toimintatapa ja -kulttuuri ovat antoisia ja opettavaisia. ItäMaito 2 / 2013

19


I tä M aito t u t u ksi Kuva: Hannu Koutonen

Kysymykset 1. Missä asioissa ItäMaito on mielestäsi onnistunut? 2. Mitkä ovat ItäMaidon hallinnon tärkeimmät lähiajan haasteet? 3. Miten näet osuustoiminnallisen maitoketjun kilpailuedut? 4. Mitä koet itse saaneesi osuuskunnan luottamustehtävissä toimiessasi?

Mirja Koutoselle luottamustehtävät antavat näköalapaikan koko mai­ toketjun toimintaan.

Ketterä taloushallinto tuottaa nopeasti tietoa zz Mirja Koutonen, Rautavaara zz Puoliso Hannu, kaksi aikuistuvaa lasta zz 30 lehmän lypsyasemapihatto zz Peltoa 44 hehtaaria, luomussa zz Alueosuuskunta Promilkin edustajistossa vv. 1992–2002

Nilsiän Osuusmeijerin hallituksessa vv. 1994–2002

zz ItäMaidon edustajiston varapuheenjohtaja

1 ItäMaito on kunnostautunut itäsuomalaisen yhteistyön vaalijana ja yhtenäisten toimintojen kehittäjänä. Maidontuottajan etu on ykkösasia. Valion suurimpana omistajana ItäMaito on myös merkittävä valtakunnallinen toimija maitokentässä. Maatalouskaupan kehittymisessä ItäMaito on hyvällä tiellä. Myyntivoittoa tavoittelemattoman kauppatoiminnan kasvu on osoittanut myymäläverkoston tarpeellisuuden laajalla toimialueellamme. ”Meijerimyymälä” voi olla paikkakunnalla kilpailun ylläpitäjä tai jopa ainoa maataloustarvikekauppa. ItäMaidon taloushallinto tuottaa ketterästi hallitukselle ajantasaista tulostietoa. Osuuskunnan jäsenille tiedotetaan jo tammikuussa edellisen vuoden tuloksesta, ja jälkitili maksetaan tammikuun tilityksen yhteydessä helmikuussa. Nopeinta mahdollista toimintaa!

20

ItäMaito 2 / 2013

Yksittäisistä onnistumisista haluan mainita ItäMaidon konsernirakenteen purkamisen. Kesällä 2012 toteutuneessa KM-yhtymän myynnissä myös edustajiston jäsenillä oli merkittävä rooli. 2 Tärkein ItäMaidon toimintaan vaikuttava tekijä on jäsentilojen maidontuotannon kehittyminen. ItäMaidon täytyy omalta osaltaan kaikissa toiminnoissaan tukea ja kehittää jäsentilojensa maidontuotantoa: tuottajien lukumäärä vähenee noin kuusi prosenttia vuodessa. Kaiken kokoisilla tiloilla tuottajien ja eläinten hyvinvointiin liittyvät investoinnit ja kehityspolut ovat tärkeitä. Myös uusia yrittäjiä on kannustettava alalle. Uuden kehittämisneuvojan myötä ItäMaidossa panostetaan näihin asioihin entistä enemmän. Maatalouskaupassa haasteena tulee olemaan kannattavan toiminnan ylläpitäminen eri paikkakunnilla tuottajamäärän vähentyessä. Myös lisääntyvä nettikauppa haastaa perinteisen kaupankäynnin. Viiden osuuskunnan perintönä ItäMaito omistaa paljon tarpeettomia kiinteistöjä, joita on pyrittävä realisoimaan kannattavasti. Tilasäiliöpalvelut ovat hyvällä tiellä kohti kustannustehokasta toimintaa. Haasteena ovat toimintaalueen pitkät välimatkat ja uusien kylmäainekoulutettujen asentajien rekrytointi. 3 Meille valiolaisille maidontuottajille ja Osuuskunta ItäMaidon omistajajäsenille ykkösasia on se, että maito on tuottajien omissa käsissä tilalta kauppaan. Valion yksinomainen tehtävä on oman maidon arvon maksimointi. Vahvan tuotekehityksen tuloksena syntyvät merkkituotteet antavat maidollemme arvon, josta kuluttajat ovat valmiita maksamaan. Lisäksi tehokas tuotanto ja omissa käsissä oleva jakelu turvaavat vakaan hinnan hyvälle raaka-aineelle. Osuustoiminnan keskeinen periaate, jäsenten yhdenvertaisuus, takaa sen, että maito haetaan kaikilta jäsentiloilta samoilla perusteilla kaikkina aikoina. Kaikki nämä seikat ovat olleet takaamassa meille viime vuosien markkinamyllerryksissä selkeästi muuta Eurooppaa korkeamman maidon tuottajahinnan. 4 Osuuskunnan luottamustehtävät antavat näköalapaikan koko maitoketjun toimintaan. Työ on tavallaan vasta puoliksi tehty, kun maito on tilasäiliössä. Viimeinen silaus saadaan siinä vaiheessa, kun kuluttaja valitsee ostoskoriinsa maidostamme jalostetun tuotteen ja on tyytyväinen siihen. Tuottajaosuuskunnassa toimiminen on hyvin palkitsevaa ja avointa. Ajan tasalla olevaa tietoa on tarjolla kaikille osuuskunnan jäsenille. Hallinnon kautta vaikuttamisen kanavat ovat aina auki.


Kuva: Taina Voutilainen

”Parhaat säilörehut kotimaisilla Kemira AIV® -tuotteilla!” Hannu Korpi, Ylitornio. Hannu Gröhn pitää tärkeänä, että jokaista maidontuottajaa kohdel­ laan osuuskunnassa samoilla säännöillä.

Toiminnan tehostuminen näkyy tuottajahinnassa zz Hannu Gröhn, Nurmes zz Puoliso Niina, kaksi lasta zz Yhden robotin makuuparsipihatto zz Peltoa 150 hehtaaria zz ItäMaidon edustajiston jäsen zz ItäMaidon hallinnon tarkkailija vuodesta 2013

1 ItäMaito on onnistunut hyvin laajan alueen osuuskuntafuusion läpiviennissä ja saavuttanut sille asetetut tavoitteet. Maidontuottajana arvostan sitä, että tuottajahintatavoite on saavutettu myös osuuskunnan toimintojen tehostumisen kautta todellisiksi euroiksi tuottajahintaan. Kauppatoiminta on onnistunut hyvin, laajemman valikoiman ja kilpailukykyisemmän hintatason yhteistyökumppaneiden ja myyntivolyymien nousun johdosta. 2 Lähiajan haasteena tärkeää on sellaisten liiketoimintojen purkaminen kannattavalla tavalla, jotka eivät oleellisesti liity maidontuotantoon tai ItäMaidon toimintaan. Seuraavana työlistalla on sijoitusosuusjärjestelmän purkaminen. Maitokiintiöjärjestelmän poistuminen vuonna 2015 asettaa ItäMaidolle/Valiolle haasteen tasoittaa hintavaihteluriskiä tuottajille, sillä maitomarkkinoiden hinnoilla tulee todennäköisesti olemaan suurempi vaihteluväli. 3 Jokaista jäsentä eli maidontuottajaa kohdellaan samoilla säännöillä ja maksetaan sama hinta tilan koosta tai sijainnista riippumatta. Yritysmaailmalle vierasta on myös osuuskunnallinen tavoite maksaa mahdollisimman korkeaa hintaa raaka-aineesta ja olla tavoittelematta voittoa itse yritykselle. 4 Koen saaneeni hyvän läpileikkauksen maitoketjun toiminnasta tuottajalta kuluttajalle ja tutustunut erittäin osaaviin toimihenkilöihin Valio-konsernissa. Lisäksi olen tutustunut itäsuomalaisiin maidontuottajiin ja huomannut, että samantyyppiset murheet ja ilon aiheet maidontuotantoon liittyen on niin Ilomantsissa kuin Maaningallakin. Samassa veneessä mennään täällä itäisessä Suomessa! ItäMaito 2 / 2013

21


ItäMaidon tuottaja­ myymälän henkilökunta Juvalla tuntee kotieläin­ tilan arjen tarpeet kanta­ pään kautta. Uudetkin asiakkaat ovat löytäneet lisää tilaa saaneeseen myymälään. Teksti Sirpa Luttinen Kuvat Arja Rissanen

Palvelu pelaa Juvalla

Johanna Nykänen ja Tytti Repo toivottavat asiakkaat tervetulleeksi ostoksille Juvan myymälään.

22

ItäMaito 2 / 2013


I tä M aito t u t u ksi

K

auppatoiminta Juvan meijerissä alkoi 50-luvulla yhden huoneen myymälästä. Viisitoista vuotta sitten myynti siirtyi entiseen maitoautojen huoltohalliin ja viime keväänä toinenkin halli remontoitiin myymäläkäyttöön. Juvan myymälää on uudistettu parin viime vuoden aikana noin 40 000 eurolla, joilla on saatu paljon aikaan. Lämmin tila on tuplaantunut yhteensä 300 neliömetriin. Rehut ja muut kylmävarastointia kestävät tuotteet ovat entisessä kuorma-autotallissa ja purut vanhan sahan varastossa. Uusilla kalusteilla tavarat saadaan entistä paremmin esille ja käsille, mikä on mahdollistanut valikoiman laajentamisen.

Tiskin takana hyvät tyypit Uudistetuissa tiloissa toimii myös tuore henkilökunta. Tytti Repo aloitti syksyllä 2011 myymälän vastaavana. Hänellä on vahva ammattitausta maidontuottajien palvelemiseen. Hän on toiminut maidontuottajana ja seminologina erikoisalueenaan alkionsiirrot ja hedelmällisyys. Lähes kaikki asiakkaat ovat hänelle tuttuja ja tiloilla käyneenä hänellä on ennakkotietoa, mitä tuotteita ja palveluita kukin haluaa ja tarvitsee. Asiakkaat myös kysyvät neuvoja edellisenkin ammatin asioissa. Johanna Nykänen toimii kassana ja vastaa tuotteiden tilauksista. Hän on entinen emolehmätilallinen ja toiminut maatalouslomittajana. Nykyisin hänellä on hevosia, joten tietotaitoa löytyy hevostarvikkeiden myymiseen. Juvalla on paljon hevostiloja ja he ovat merkittävä osa asiakaskuntaa. Tytti ja Johanna suorittavat työn ohessa myynnin ammattitutkintoa, joka antaa avaimet kaupan hallintaan, myynnin seurantaan ja markkinointiin. Tärkeintä on kuitenkin, että on hyvät tyypit töissä. Asiakasta halutaan aidosti palvella. Jokaista tuotetta ei voi millään tuntea läpikotaisin. Tarvittava tieto kuitenkin aina löytyy maahantuojien ja tavarantoimittajien sekä neuvonnan avulla.

Myynti kasvussa Kauppatoiminnan ikuisena haasteena on tasapainoilla riittävän tavaramäärän ja kiertonopeuden välillä. Myymälästä löytyvät maitotiloilla tarvittavat keskeiset tuotteet pesuaineista lypsyyn, laiduntamiseen ja vasikoiden hoitoon liittyviin tarvikkeisiin, sekä elintarvikkeet, työvaatteet ja työhanskat. Valion tuotteita hankitaan kysynnän ja menekin mukaan. Uutuustuotteita on aina esittelyssä ja saatavilla. Myymälästä myös

Veli-Pekka Väänänen asioi Juvan myymälässä viikoittain. Mukaan lähtee pääasiassa pesu­ aineita, pientarvikkeita, evästä ihmisille ja eläimille. Hän on tyytyväinen, että omassa kun­ nassa kauppa pyörii.

jaetaan tuotteet kolmelle maitoautoreitille. Tilaamalla saa mitä tahansa Valion tuotteita, myös maitoauton mukaan. Massatuotteiden myynti lähti liikkeelle nollasta, mutta on kasvanut nopeasti kaikissa tuoteryhmissä. Nyt Juvan kautta voi tilata lannoitteita, kalkkia, rehuja, AIVhappoja, siemeniä, kuivikkeita. Viitostieltä on myymälään matkaa vain 300 metriä, mutta tielaitos suhtautuu erit-

Samasta myymälästä kodin ja maatilan perusostokset. täin nihkeästi mainoskyltin pystyttämiseen. Markkinointi tapahtuukin pääasiassa tonkkapostin välityksellä sekä sesonkiaikoina omien ilmoitusten jakeluna lähialueen tuottajille. Mainos paikallislehdessä kerran kuussa houkuttelee muitakin kuin tuottaja-asiakkaita. Kilpailu on kovaa, kun kunnassa on sekä Agrimarket että K-ryhmän maatalouskauppa. Mikkeliin ei ole pitkä matka, ja siellä on jo naapuriosuuskunnan myymälä.

Uudet asiakkaat löytäneet myymälän Vaikka maidontuottajat ovat tärkein asia-

kasryhmä, kaikki asiakkaat ovat tervetulleita. Tärkeimmät sidosryhmät ovat lihantuottajat, lampurit, hevosala, emolehmätuottajat sekä koneurakoitsijat. Kaupasta löytyy myös tärkeimmät päivittäiselintarvikkeet, joten samalla reissulla voi hoitaa ruokaostokset tarvitsematta erikseen lähteä keskustan marketteihin. Monet arvostavat sitä, että auton voi ajaa aivan kaupan oven eteen ja tarvittaessa myyjä kerää ostokset ja kantaa takakonttiin asti. Myös mökkiläisiä ja kesäasukkaita käy paikalla ihmettelemässä nännikumeja ja pötsipistimiä. Heidän kanssaan syntyy usein hedelmällisiä keskusteluja maatalouden arkipäivästä ja viljelijöiden elämästä.

Omistaja hyötyy joustosta Kaupan omistavat maidontuottajat, ja sen tarkoitus on edistää tuottaja-asiakkaiden hyvinvointia. Osuuskuntakaupassa kaikki tuottajat ovat samanarvoisia. Maksuaikatauluissa voidaan jäsenten kohdalla joustaa tarvittaessa esimerkiksi sopimalla osamaksusta, korottomasta maksuajasta tai tukien tai osuuspääoman panttauksesta. Näin tila pääsee hetkellisen hankalan taloustilanteen yli. Isojen erien massatuotteissa, kuten lannoitteissa, ei aina pystytä vastaamaan kilpailuun isojen ketjuliikkeiden puristuksessa. Toisaalta osuuskunnalla on sama hinta kaikille, joten pärstäkerroin ei vaikuta hinnoitteluun. ”Tuotteet on saatava edullisesti, mutta kustannukset peittäen”, tiivistää Tytti kaupan perusajatuksen. ItäMaito 2 / 2013

23


Mustan umpikujan päästä

Löytyi ilo Teksti ja kuva Eeva-Kaisa Pulkka

24

ItäMaito 2 / 2013

Joitakin vuosia sitten Risto Ritvanen piti masennusta hieman itse keksittynä sairautena. Käytyään itse mustassa umpikujassa, missä mikään ei tunnu miltään, hän tietää masennuksen olevan totta. Ja myös sen, että huonojen päivien kanssa voi oppia elämään.

Marita ja Risto Ritvaselle uusi navetta on antanut uutta mielenkiintoa työhön.


”Olisipa kaikilla joku, joka kysyisi, miten itse jaksatte.”

U

uden navetan käyttöönotto ja ensimmäiset kuukaudet sujuivat paremmin kuin kiuruvetiset Marita ja Risto Ritvanen olivat uskoneet. Huhtikuussa 2010 valmistunut kahden robotin navetta saatiin heti täyteen vauhtiin, navetta täyttyi nopeasti lypsävistä, keskimaidot olivat jo alussa 34 litraa lehmää kohti. Rakentaminen oli ollut kilpajuoksu, jossa oli oltava tarkkana ja valppaana koko ajan, mutta tuotannon onnistunut käynnistyminen toi uutta intoa. Syksyllä sorkanvälitulehdus ja alati hälyyttävä robotti alkoivat nakertaa voimia. Robotti ei antanut nukkua yöllä ja vian epäiltiin johtuvan isäntäväen osaamattomuudesta. Vuoden lopulla väsyneen Riston edessä näkyi vain musta umpikuja.

”Risto halusi osata ja hallita kaiken, kuten pienemmän navetan aikana. Minä näin, ettei hän voi hyvin, mutta en osannut tehdä mitään”, Marita kertoo. Mies oli ärtynyt, kiireinen ja jatkuvassa touhussa, mutta ei saanut mitään aikaiseksi. ”Olin aina väsynyt, elämässä ei ollut iloa, mikään ei tuonut nautintoa. Mikään ei tuntunut miltään”, Risto kuvailee. Oireista huolimatta Risto ei tunnistanut väsymystä itsessään. Mutta neuvontakäynnille tullut ProAgrian Terttu Murtola huomasi ja uskalsi kysyä, miten te itse voitte. ”Sanoin, että minä voin oikein hyvin, mutta Risto ei”, Marita kertoo. Tertun kehotuksesta Marita soitti päivystävälle lääkärille heti ja pakotti miehensä lähtemään vastaanotolle. ”En lähtenyt vapaaehtoisesti, mutta lääkäri otti asian heti vakavasti ja antoi sairaslomaa”, Risto kertoo. Diagnoosi, keskivaikea masennus, tuntui helpottavalta, se antoi luvan olla rauhassa sairas. ”Olen aina kiitollinen Tertulle, että hän kysyi. En tiedä, miten meille olisi käynyt ilman sitä”, Marita sanoo. ”Olisipa kaikilla joku, joka kysyisi, miten itse jaksatte eikä jättäisi yksin. Muutenkin voi väsyä kuin navetan rakentamisessa.”

”Ei masennus ole kokonaan takana, se on aina osa minua. Nyt huonoja aikoja on muutama vuodessa ja osaan sanoa, että tänään on huono päivä”, Risto lisää. Marita tunnustaa tarkkailevansa miehestään yhä samoja piirteitä kuin ennen masennusta. Jos Ritvasten kalenteri alkaa täyttyä, sitä karsitaan eikä sinne otetakaan enää mitään ylimääräistä. Kokemuksen jälkeen Ritvaset sanovat olevansa aiempaa paljon tarkempia vapaa-ajastaan. Risto ei ole peitellyt sairastumistaan, vaan kertonut siitä melko avoimesti. ”Minuun on suhtauduttu hyvin ja ystävät ovat pysyneet samoina.” Masennus ja uupumus eivät ole harvinaisia maatiloillakaan, mutta ihmiset ovat niistä hiljaa. Väsyminen ei ole omaa huonoutta. Vaatii vahvuutta tunnistaa ja ennenkaikkea tunnustaa ongelmat ja oma väsyminen, mutta se on kehittämisen ja paranemisen perusta. Risto toivoo, että apua osattaisiin lähteä hakemaan mahdollisimman ajoissa ja rohkeasti. Ritvasilla se vaati ulkopuolisen kehotuksen lääkäriin lähtemisestä. Ulkopuolinen tunnistaa väsymyksen usein helpommin kuin uupunut itse.

Kotona pärjätään ilman minua

Ilo palaa arkeen

Sairasloman aluksi Risto jäi kotiin, mikä ei jälkeenpäin ajateltuna ollut hyvä ratkaisu. ”Olisi pitänyt lähteä heti pois kotoa, missä työ oli aina läsnä.” Kolmen kuukauden sairasloman lopussa hän oli kaksi viikkoa siemennyskurssilla ja viikon Lapissa hiihtämässä. ”Siemennyskurssi oli pelastus. Opin näkemään, että on muutakin elämää ja kotona pärjätään ilman minua”, Risto tunnustaa. Vastuu tilasta, kodista ja lapsista jäi Riston sairasloman aikana Maritalle. ”Oli todella raskasta, kun toista ei voinut kuormittaa lainkaan. Vahdin ja tarkkailin, missä kunnossa Risto on ja näyttelin iloista, että kaikki on hyvin”, Marita kertoo. Navetalla apuna olivat sairasloman aikana lomittajat ja vanhimmat lapset. ”Marita oli hyvä tuki. Puhuimme paljon keskenämme”, Risto kiittää vaimoaan. Risto kävi noin puoli vuotta terapiassa, mistä hän kokee saaneensa paljon apua. Liikunta oli osa Riston elämää jo ennen sairastumista, mutta paranemisessa siitä tuli entistä tärkeämpää. ”Juostessa ajatuskin alkaa kulkea.”

Vaikeudet navetalla voitettiin, robottien jatkuvat hälyytykset eivät olleet isäntäväen osaamattomuutta, vaan tekninen vika. Sorkanvälitulehdus ei levinnyt koko karjaan ja siitä selvittiin parissa, kolmessa kuukaudessa. Nyt kahden robotin navetassa on 150 lehmää, jotka lypsävät noin 1,4 miljoonaa litraa maitoa meijeriin. Karjan poistoprosentti on 25, keskipoikimakerta 2,36 ja elossa olevien elinikäistuotos keskimäärin 20 135. Navetta on pääosin Maritan vastuulla, samoin talousasiat. Risto hoitaa ruokinnan, hiehonavetan, sekä korjaus- ja peltotyöt. Navetalla on vakituinen työntekijä, kesällä Ritvaset käyttävät tilapäistyöntekijöitä tarpeen mukaan. Tilanteen vakiintuminen, arkirutiinien muotoutuminen ja vastuiden selkiytyminen auttavat jaksamaan. Riston työtaakka on vähentynyt ja hän on opetellut jakamaan vastuuta ja töitä, vaikka se vieläkin on joskus vaikeaa. Marita myöntää joskus miettineensä, oliko hinta uudesta navetasta liian kova. ”Ei navetan rakentaminen kaduta, luultavasti olisimme rakentaneet, vaikka olisimme tienneet tulevan. Työ on muuttunut mielenkiintoisemmaksi, nyt tämä on enemmän lehmien hoitamista”, Marita ja Risto sanovat. Myös uuden navetan tuomien uusien asioiden oppiminen tuntuu taas hyvältä.

”Vapaa-ajasta en tingi” Kolmen kuukauden sairasloman aikana mustaan umpikujaan alkoi tulla valoa. ”Senkin jälkeen tuli huonoja päiviä, mutta sitten kevennettiin. Väsymyksen merkit osasi tunnistaa paremmin ja helpottaa töitään”, Risto kertoo.

ItäMaito 2 / 2013

25


Kuva: Jorma Rajakangas

Navetta­ investointien rahoitustuki jatkuu zz ItäMaidon alueella on ra-

Osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Jarno Kämäräinen maidontuottajien tentattavana ItäMaidon osastolla Viljo-konemessuilla heinäkuussa 2013.

o j l i V t u s s e m

Kuva: Jorma Rajakangas

Toimitusjohtaja Ilpo Lukkarinen kertoi ItäMaito-kuulumisia Viljo-konemessuilla kiuruvetiselle Keräsen maidontuottajaperheelle. Kuvassa vasemmalta Riikka, Heli ja Janne Keränen, Ilpo Lukkarinen sekä Juha Keränen.

kennettu tänä vuonna yli 20 uutta lypsykarjanavettaa, joista suurin osa on robottipihattoja. Lisäksi on tehty navetan peruskorjauksia ja muutaman parsipaikan laajennuksia sekä parannuksia vasikka- ja nuorkarjatiloihin. Investoinnit eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi sekä hoitajien työolosuhteisiin ja töiden keventämiseen ovat myös tärkeitä. Investointeja on hieman vähemmän kuin kahtena edellisenä vuonna. Tämänhetkisen tiedon mukaan investointien rahoitus jatkuu ensi vuonna kansallisena rahoituksena kuluvan ohjelmakauden säädöksillä. Tukia voi hakea neljästi vuodessa ja hakuajat ovat ilmeisesti jotakuinkin samat kuin tänä vuonna. Toivottavasti uusia rakennusinvestointeja tulee seuraavina vuosina vähintäänkin nykyisessä laajuudessa, jotta maitomäärä saadaan turvattua ItäMaidon alueella.

Kuva: Jorma Rajakangas

Myymälöiden henkilökunta koulutuksessa ItäMaidon myymälähenkilökunta kokoontui koulutustilaisuuteen Rautavaaralle syyskuussa. Koulutus oli kaksipäiväinen, joista perjantai-ilta oli Raisioagron järjestämä koulutus ja lauantai ItäMaidon sisäistä koulutusta. 26

ItäMaito 2 / 2013


Kuva: Arja Rissanen

U u tispaloja Kuva: Arja Rissanen

Tyyppinavetan ovet avoinna Savonrannalla vietettiin 17. lokakuuta Kalle Makkosen ja Kirsi Hallikaisen uuden navetan avoimia ovia. Viileässä robottipihatossa on tilaa 78 lypsylehmälle, makuuparret kahdessa rivissä ja luonnollinen ilmanvaihto. Ruokinta toteutetaan appeena jakovaunulla. Seinien alaosa on hirttä ja yläosa verhoseinää, päätyjen yläosissa on puulaudoitus.

Kalle Makkosen ja Kirsi Hallikaisen navetta on tyyppinavettakohde. Lehmät pääsivät uusiin tiloihin lokakuun lopulla.

Kuva: Timo Mikkola

Kortelaisille uusi navetta Navetan avajaiset ja käyttöönotto ovat aina suuren urakan huipennus. Ville ja Virve Kortelaisen robottinavetan avajaisia vietettiin 10. syyskuuta Nurmeksessa. Väkeä oli tullut oman maakunnan lisäksi Savosta ja Kainuusta. Ville ja Virve Kortelaisen kanssa kuvaan asettuivat Valion Joensuun tehtaanjohtaja Petri Liukka (vas.), ItäMaidon edustajiston jäsen Jari Puhakka ja hallituksen paikallinen jäsen Jukka Hakkarainen. Kuva: Eero Jokisaari

Kiuruvedellä juhlittiin Milkkivei Oy:n uuden navetan avajaisia vietettiin 7. lokakuuta Kiuruvedellä. Vieraita kävi paikalla yli 800 henkilöä. Mirja Koutonen toi ItäMaidon onnittelut ja terveiset yhtiön osakkaille yhdessä Päivi Pennasen kanssa. Kolmen tilan omistaman yhtiön navetassa lehmät lypsetään kolmella lypsyrobotilla. Pihatto on kuusirivinen, ja leveät ruokintapöydät sijaitsevat rakennuksen molemmilla sivuilla. Seosrehu jaetaan traktorikäyttöisellä seosrehuvaunulla. Mirja Koutonen toi ItäMaidon onnittelut Ulla Kauhaselle (oik.), Anna-Saara ja Antti-Lassi Tikalle sekä Matti Kauhaselle. Koutosen takana navetan kolmas osakas Markku Siponen. ItäMaito 2 / 2013

27


Kerro mielipiteesi ja toiveesi ItäMaito-lehdestä ItäMaito 2/ 2013 Mielestäni mielenkiintoisin artikkeli tässä lehdessä oli: . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ..............................................................................................................

zz Lukijakyselyllä kartoitamme mieli­

Terveiset ja toiveet ItäMaito-lehden toimitukselle: . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .............................................................................................................. ..............................................................................................................

Minua kiinnostaisi lukea aiheista:.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .............................................................................................................. ..............................................................................................................

Mikäli haluat osallistua arvontaan, täytä myös nimi- ja osoitetiedot: Nimi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Puhelinnumero. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Lähiosoite. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Postinumero. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Postitoimipaikka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

piteitänne lehdestä, sen sisällöstä ja ulkoasusta. Lisäksi otamme mielellämme juttutoiveita vastaan. Palauta oheinen lipuke osoitteella: Osuuskunta ItäMaito Tunnus 5009195 00003 VASTAUSLÄHETYS. (postimerkkiä ei tarvita) Voit vastata kyselyyn myös nettisivuillamme olevan linkin kautta, osoite www.itamaito.fi . Linkki on avoinna marraskuun loppuun saakka. Kaikkien marraskuun loppuun mennessä vastanneiden ja yhteys­ tietonsa antaneiden kesken arvomme yhden 50 euron lahjakortin ItäMaitomyymälään.

Edelläkävijän ratkaisut kannattavaan tuotantoon

YHTEISTYÖSSÄ MEIJEREIDEN KANSSA

KÄY TUTUSTUMASSA:

www.finnlacto.fi 28

ItäMaito 2 / 2013


H e nkilö Teksti ja kuva Taina Voutilainen

Uusi vastuumyyjä tuntee tilojen arjen Heinäkuun lopussa aloittanut ItäMaidon Nilsiän myymälän vastuumyyjä hoiti ennen omaa lypsykarjaa Ylä-Savossa.

M

arko Saastamoinen on kotoisin Kiuruveden ja Pyhännän rajalta Tihilän kylästä. Kotitila on ollut hänen nimissään elokuusta 2009 alkaen. ”Armeijan jälkeen työskentelin kotitilalla palkallisena. Sukupolvenvaihdos oli iso muutos, vaikka asiat pysyivätkin ulkoisesti ennallaan”, Marko kertoo. Maidontuotanto ajettiin alas menneen kesän aikana Markon muuttaessa Nilsiän keskustaan. Vanhemmat asuvat edelleen kotitilalla. Peltojen sato menee myyntiin. Marko on suorittanut maatilatalouden perustutkinnon Peltosalmella heti peruskoulun jälkeen ja maatilatalouden yrittäjätutkinnon sekä liiketalouden perustutkinnon 2010 Ylä-Savon ammattiopistossa oppisopimuskoulutuksena. Kajaanin ammattikorkeakoulussa hän aloitti 2011 tradenomin tutkinnon, joka on työn alla. Opiskeluoikeutta on vuoteen 2015 saakka. ”Lähdin kouluun saadakseni näkökulmaa maatalousyrittäjyyteen, mutta homma lähtikin purkautumaan ajatuksena tilan ulkopuolisesta työpaikasta. Työ Nilsiän myymälän vastuumyyjänä on monien yhteensattumien summa.” Markon mielestä maidontuottajan pitää olla erittäin laatu- ja hintatietoinen pärjätäkseen. Tuotantokustannusten kasvaessa kannattaa harkita, mitä ja milloin ostaa. Hyvälaatuinen säilörehu on maidontuotannon kannattavuuden perusta. Se ratkaisee lehmien ruokinnan ja kivennäisten tarpeen. Peltojen kunto taas on tehokkaan viljelyn perusta. Onneksi saatavilla on ammattitaitoinen tukiverkosto neuvontaan ja töiden ulkoistamiseen. ”Vuodet eivät ole veljeksiä, keli säätelee kasvuolot ja rehujen laadun”, Marko toteaa.

Maataloudessa eletään tarkkoja aikoja, yrittäjän pitää olla kuulolla joka suun­ taan, sanoo Marko Saastamoinen.

Rehut ja ruokinnan onnistuminen vaikuttavat myös eläinten terveyteen, vitamiinien tarpeeseen, poikimisten onnistumiseen, maidon laatuun, Marko luettelee. Säilörehuanalyysit kannattaa ottaa, jotta tietää millä täydentää ruokintaa. Maitotilayrittäjän keskittyminen ei saa herpaantua, tai jokin asia kärsii. Markon mielestä tilojen kesken saisi olla enemmänkin yhteistyötä arjen pyörittämisen helpottamiseksi. Järjestötoimintaa Kiuruveden maa-

seutunuorten entinen puheenjohtaja pitää erittäin hyvänä tapana tavata uusia ihmisiä alalta, vaihtaa näkökulmia ja kokemuksia sekä ajaa viljelijän etua. ”Varsinkin nuorten kannattaa olla yhteydessä paikalliseen nuorten järjestöön. Se on ensimmäinen väylä vaikuttaa ja kehittää itseään.” Tuottajille Marko muistuttaa, että omasta myymälästä ostaminen kerryttää ostohyvitystä ja tekee ostot entistä kilpailukykyisemmiksi. ”Omasta taustastani johtuen asetun vahvasti viljelijän puolelle tasapuolisesti”, hän sanoo. Nyt Marko koettaa kehittää itseään mahdollisimman hyvin ja opiskella lisää voimiensa mukaan. Tunnelmat Koillis-Savoon muutosta ovat positiiviset. Ilmapiiri ja vastaanotto ovat yllättäneet tulokkaan lämmöllään, vaikka uusissa oloissa ja työssä on aina alkukankeutta. ”Nyt on meneillään kuulosteluvaihe, tutustumista uuteen työ- ja asuinympäristöön. Vahva tietämys maatilan käytännöistä ja tarpeista on etu työssäni”, hän toteaa. Marko harrastaa metsästystä. Oman pystykorvan kanssa hän käy pääasiassa lintumetsällä, mutta kuuluu myös hirviseurueeseen. ”Koira saa kokemusta ja itse saan raitista ilmaa”, metsästäjä toteaa. Monipuolinen liikunta juoksun, kuntosalin, kuntonyrkkeilyn ja kahvakuulan muodossa kuuluu myös Markon arkeen.

”Varsinkin nuorten kannattaa olla yhteydessä paikalliseen nuorten järjestöön.” ItäMaito 2 / 2013

29


Tehtaanjohtaja Petri Liukka uskoo tuorejuustojen kasvumahdollisuuksiin lähimarkkina-alueilla. Valio Polar® 20 Aromikas on Joensuun tehtaan uusi tuote.

Joensuun tehdas uudistuu ja kehittyy Valion Joensuun tehtaalla juhlittiin kuluneena kesänä nykyisen juustolan 30-vuotista taivalta. Samoihin aikoihin tuli myös meijerirakennuksen käyttöönotosta kuluneeksi 40 vuotta.

T

Teksti ja kuvat Ulla Väistö

ilat ovat entiset, mutta konekanta ja automaatio ovat vuosien saatossa uusiutuneet täysin. Jatkuvan kehittämisen ja investointien ansioista tehtaan tulevaisuus näyttää valoisalta, vaikka kilpailu juustomarkkinoilla on kovaa. ”Investoimme tänä vuonna tehtaan kehittämiseen ja uusiin valmistuslinjoihin noin 10 miljoonaa euroa. Investointien avulla pystymme valmistamaan entistä haasteellisempia tuotteita. Myös johtamismalleja on uudistettu, jotta pystyisimme reagoimaan markkinatilanteisiin entistä nopeammin. Kuluvana vuonna juustonvalmistuksen toimitusvarmuus onkin ollut tavoitteessa”, tehtaanjohtaja Petri Liukka kertoo.

Huippumaidosta huipputuotteita Joensuun tehtaan menestystä ovat siivittäneet Valion ainutlaatuinen tuotekehitys ja 30

ItäMaito 2 / 2013

Valmistuksen ohjaaja Tuula Wallius purkaa juustoharkkoja viipalelinjalle kuluttajapak­ kaamossa.

tehtaaseen tehdyt investoinnit. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tehdas on saanut uusia ja nopeampia tuotantolinjoja ja laitteita. Uudistukset ovat mahdollistaneet laadukkaiden tuotteiden valmistamisen. ”Kiitos menestyksestä kuuluu sekä ammattitaitoiselle henkilöstöllemme, huippulaatuista maitoa tuottaville tiloille että jatkuvalle tuotekehitykselle. Hyvästä maidosta on mahdollista valmistaa kuluttajille yhä houkuttelevampia tuotteita”, Liukka sanoo. Juuston kehittäminen ja valmistaminen on aikaa vievä prosessi, jonka lopputulos on monen asian summa. Valio Polar® juuston valmistus Joensuussa alkoi 90-luvun puolivälissä ja tuoteperhettä on kehitetty jatkuvasti. Liukka kehottaa maistamaan syyskuussa kaupan hyllyille ilmestynyttä uutuutta, Valio Polar® 20 Aromikasta, joka on nimensä mukaisesti makua täynnä.

Pitkät perinteet vaalittavana Aikanaan Joensuun Ympäristön Osuusmeijeri aloitti emmentaljuuston valmistuksen ensimmäisenä osuusmeijerinä Suomessa, vuonna 1908. Nykyisellä paikalla Joensuun Sirkkalassa maidosta on syntynyt juuston, tuorejuuston ja jauheiden lisäksi jogurttia, voita, jopa jäätelöä. Tätä nykyä tehtaan tähtituotteet ovat Valio Polar® juusto, Valio Salaneuvos® juusto sekä Valio Viola® tuorejuustot. Tehdas työllistää noin 200 henkilöä, kun mukaan lasketaan maidon keräilyyn osallistuva henkilöstö. Joensuun vuosituotanto on noin 25 miljoonaa kiloa juustoa: 15 miljoonaa kiloa juustoharkkoja, 8 miljoonaa kiloa kuluttajapakattuja juustoja ja 1,3 miljoonaa kiloa tuorejuustoja. Valtakunnallisen maitotilanteen mukaan valmistetaan myös maitojauheita kahdesta kolmeen miljoonaa kiloa vuosittain. Tuotannosta 80 prosenttia menee kotimaan markkinoille ja 20 prosenttia vientiin. ”Toivon, että tilojen investointihalukkuus säilyy hyvänä ja usko tulevaisuuteen kasvaa. Valioryhmässä tehdään töitä sen eteen, että maidon tuotanto olisi jatkossa entistä kannattavampaa. Kilpailu juustomarkkinoilla on kovaa, mutta lähialueet tarjoavat mahdollisuuden kasvuun myös Joensuun tehtaalla”, Petri Liukka toteaa.


maitoparta Teksti Taina Voutilainen

Lapiomiehestä maatalouden kehittäjäksi Luonto on Pekka Kärkkäisen harrastus. Nuorempana hän pelasi koripalloa SM-tasolla ja tietää, millaista on harjoitella intensiivisesti.

Kuva: Pekka Kärkkäisen albumi

Maaseutu ja energia -yksikön päällikkö Pekka Kärkkäinen Pohjois-Savon ely-keskuksesta on hoitanut maaseutuun liittyviä asioita vuodesta 1996. Kuopiossa yli 30 vuotta asuneella miehellä on pitkältä ajalta kosketus itäsuomalaiseen ympäristöön maaseutuineen, vesistöineen, luonnonolosuhteineen, ihmisineen. Ensimmäinen työpaikka Pohjois-Savossa oli Kuopion vesipiirissä kalabiologina. Siitä Kärkkäinen siirtyi viranomaiseksi valtion kalataloushallintoon. Nykyisin nämä valtion aluehallintotehtävät ovat osana samaa taloa, Pohjois-Savon ely-keskusta. Eläinlääkärinkin urasta haaveillut pieksämäkeläinen lähti opiskelemaan biologiaa Joensuun yliopistoon ja suoritti siellä maisterin tutkinnon. Hän sanoo olevansa kaupunkilähiön asukas, jolla on vahvat siteet maaseutuun. Kesät 14 ikävuoteen saakka hän vietti Pielavedellä Partalan maitotilalla ja kokee juuriensa olevan siellä. ”Partalan tilalla opin paljon. Sain olla mukana tilan töissä. Olen kokeillut käsillä lypsyä ja lypsykoneenkin osasin laittaa. Traktori- ja muut konehommat tuli opeteltua”, hän kertoo. Tuolta ajalta ovat myös harrastukset, kalastus ja metsästys. ”Opin soutamaan ja käymään pyydyksillä sekä rastaan pesillä. Vesilintumetsällä, vähän toisella kymmenellä, opettelin ampumaan haulikolla”, hän luettelee. 50- ja 60-luvuilla elämä oli hyvin yhteisöllistä. Tilalla oli naapurustosta paljon työntekijöitä ja maatalous oli ihmisläheisempää kuin tänä päivänä. ”Lapsuuden kokemuksen pohjalta minun on helppo aistia pohjoissavolaista maidontuotantoa ja maatalousyrittämistä”, Kärkkäinen sanoo. Yhden kesän hän kulki siilinjärveläisen salaojaurakoitsijan töissä apumiehenä eri puolilla Pohjois-Savoa, mm. Muuruveden maatalousoppilaitoksella. Elettiin tiiliputkiaikaa. Ojien täyttäminen ja putkihiekkojen lapioiminen kuuluivat apumiehen tehtäviin. Nykyisessä virassaan Pekka Kärkkäinen mm. tekee salaojituksen rahoituspäätöksiä. ”Enpä nuorena arvannut olevani tällä alueella maatalousalan vaikuttajana, tekemässä tukipäätöksiä, kehittämässä maataloutta ja viemässä tilojen osaamisasioita eteenpäin”, hän sanoo. Pekka Kärkkäisen siirtyessä nykyisiin tehtäviin elettiin jo EU-aikaa ja saatiin rahoituksellisesti hyviä mahdollisuuksia monenlaisiin toimenpiteisiin eri toimialoilla. Niin maidontuotannossa, lihantuotannossa kuin erikoismaataloudessakin on tehty pitkä rupeama ja vaikutukset alueen maatalouteen ovat kiistattomat. Asioita ei muuteta vuodessa tai kahdessa, vaan työ on pitkäjänteistä ja sitoutunutta rahoituskausittain. Nyt tehdään suunnitelmaa seuraavalle jaksolle. ”Maaseudun kannalta vahvimpia asioita on pidetty esillä EU-ajan alusta asti siirtäen niitä uudempaan aikakauteen. Maalla on edelleen työtä ja elämisen edellytyksiä. Varsinainen maaseutu tarvitsee niitä mahdollisuuksia, mistä leipä ja elanto otetaan, joko yrittäjänä tai toisen palveluksessa”, Kärkkäinen näkee.

ItäMaito 2 / 2013

31


Kotimainen Startti

– vahva tuotanto alusta alkaen

Hyvin hoidettu vasikka tulee aikuisena lypsämään paremmin. Startissa on maidon raaka-aineet ja kaikki, mitä vasikka tarvitsee terveeseen kasvuun. Tuottajat tietävät, että kotimainen Startti antaa varmat tulokset kaikissa juottomuodoissa. Siksi se on Suomen suosituin – vuodesta toiseen.

Startti Auto Startti Power Startti Maito Instant

www.valio.fi/Startti

Startti tuotannon kasvulle. Maitotiloille ja vasikkakasvattamoille.

ItäMaito 2/2013  

Osuuskunta ItäMaidon tiedotuslehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you