Page 1

ItäMaito 1/2014

Edunvalvonta on hallittua yhteistyötä s. 13 Uusia kasvoja ItäMaidon edustajistoon s. 20 Huolto pitää maitoautot liikkeellä s. 22

Kokkoset kasvattavat hiehot

tarkalla hoidolla


1/2014 Kuva: Juhani Hynynen

Tässä numerossa Nuorissa on tulevaisuus..................3 Pensselin viemä emäntä.................4 Vuorossa nuorkarjatilojen laajennus..............................................6 Vahvasta vasikasta tuottava lehmä.....................................................8 Sylkykuppi vei hengitystieoireet.............................10 Pieni investointi – iso parannus................................... 11 Kultamitalisadetta Smolnassa.... 12 ItäMaidolla on hyvät kumppanit edunvalvonnassa............................ 13 Maitoväellä on valppaat tuntosarvet........................................ 14 Rouva Edunvalvonta...................... 16 Odottavin mielin kohti tulevaa...................................... 18 Uusi edustajisto aloitti toimintansa......................................20 Maitoauto pysyy liikkeessä yhteistyöllä........................................22 Kamu uudisti mittauksen maitoautoissa.................................. 24

Tässä vasikassa on potentiaalia kasvaa vahvaksi lypsylehmäksi. Kuva: Pekka Rousi

Kuva: Taina Voutilainen

Uutispalat.......................................... 26 Ilpon sämpylät................................. 28 Työ on tehtävä mielekkääksi...... 29 Lapinlahden uusi jauhetehdas valmistumassa......30 Hyvät asiat pysyy ja paranee....... 31 Eero Isomaa Nivalasta luotsaa maitovaliokuntaa.

Kansi Janne Kokkonen nuorkarjanavetassa Kuva: Juhani Hynynen

Pekka Hartikainen ja Matti Nissinen pitävät keräilyautojen tekniikan kunnossa.

Julkaisija Osuuskunta ItäMaito Päätoimittaja Taina Voutilainen Toimituskunta Marketta Laukkanen, Jarno Kämäräinen, Ilpo Lukkarinen, Riitta Pasanen, Arja Rissanen Tuotanto Raila Aaltonen, raila. aaltonen@alkukirjain.fi Ulkoasu ja taitto Päivi Liikamaa, päivi.liikamaa@phnet.fi Paino PunaMusta Oy, 2014. Seuraava ItäMaito-tiedotuslehti ilmestyy viikolla 45, 2014.

2

ItäMaito 1 / 2014

ItäMaito


Pä ä kirjoit u s

Nuorissa on Tulevaisuus

N

iin kuin sanonta kuuluu: nuorissa on tulevaisuus. Tämä pitää hyvin paikkansa maitotiloilla niin navetassa kuin jokaisessa perheessä. Hyvin tuottavan ja kestävän lypsylehmän kasvatus aloitetaan jo varhain. On erittäin tärkeää luoda hyvät olosuhteet, tasapainoinen ruokinta ja jatkuva kehityksen tarkkailu jo vasikan kasvun alkuaikana. Tämä varmistaa, että saamme hyvin kehittyneen ja terveen hiehon siemennettäväksi. Hiehon poikiessa meillä on edessämme kestävä ja hyvin tuottava lehmä. Tällä hetkellä on ajankohtaista puhua myös eläinten olosuhteista. Eläinten olosuhteet nousevat esille monissa tukiehdoissa ja tietenkin eläinten hyvinvointikorvauksen kohdalla. Korvauksen tarkoituksena on kannustaa tuottajia tekemään eläinten olosuhteet entistä paremmiksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuottajien on erittäin vaikeaa sitoutua tulevan tukikauden eläinten hyvinvointikorvauksen ehtoihin. Eläinsuojelulain valmistelu on myös käynnissä, jonka toivotaan onnistuvan niin, ettei tuotantoeläimiin kohdistuisi nykyistä enemmän lain asettamia vaatimuksia. On toki muitakin tekijöitä, jotka luovat haasteita tilan ja karjan menestykseen, mutta nuorkarjan kasvatuksen onnistuminen on jokaisen tuottajan käsissä ja niin myös tilan menestyminen. Maitoedunvalvonnalla on jatkuvasti haasteita. Edunvalvonnan hoitamisessa tarvitaan pitkäjänteistä työtä. Monien tulevankin vuoden tukiin liittyvien asioiden alkukäsittelyt aloitettiin jo edellisenä vuonna. Tulevan vuoden ratkaisuihin vaikuttaa melko paljon valtion taloudellinen tilanne, mikä tarkoittaa mahdollisesti pienempiä tukitasoja. Viime vuonna saimme kokea pohjoisen tuen maksatukseen liittyvässä ratkaisussa, että ministeriöön vaikuttaminen on kovan työn takana. Ministeriön yksipuolinen ratkaisu ei ollut koko yhtenäisen maitokentän mukainen. Asia on nyt EU:n komission käsittelyssä ja jää nähtäväksi, hyväksytäänkö ministeriön esitys sellaisenaan. Maidon litratuen loppuminen Etelä-Suomessa ei myöskään ollut maitoalalle mieluinen uutinen. Oma lukunsa edunvalvonnassa on myös suhteiden pitäminen kunnossa niin ministeriöön kuin tuottajajärjestön omiin edustajiin Brysselissä. Näillä suhteilla on huomattu olevan merkitystä tukiasioiden lopputuloksen kannalta. Edunvalvonnan haasteista huolimatta uskon, että yhtenäinen maitokenttä on vahvuus tulevissa neuvotteluissa. Maidonkeräilykalustossa tehdään tänä vuonna uudistuksia. Suunnittelua Kamu-projektin läpiviemiseksi on tehty todella paljon. Keräilyautoihin lisätään paljon asioita, jotka antavat tietoa kuljettajalle ja lisäävät joustavuutta esimerkiksi näytteenottoa varten. Toivotaan, että homma onnistuu ja vaikutukset varsinaiseen keräilytoimintaan ovat vähäiset. Hyvää ja aurinkoista kevättä!

Risto Sonninen ItäMaidon hallituksen varapuheenjohtaja Maitovaliokunnan jäsen Maitotilan isäntä Maaningalta ItäMaito 1 / 2014

3


Itse maalatut delfiinit polskivat kylpyhuoneen seinällä.

Pensselin viemä emäntä

Lappi on Mervi Hämäläiselle tärkeä paikka ja maalaus ruskassa kylpevästä tunturista on yksi rakkaimmista.

Kun sulkavalainen Nikulanniemen emäntä Mervi Hämäläinen nostaa taulupohjan telineeseen ja levittää öljyvärit esille, eivät lehmät ja solut mielessä pyöri. ”Maalaaminen on vain niin hauskaa, sillä saa työasiat pois mielestä.” Teksti ja kuvat Eeva-Kaisa Pulkka

M

ervi Hämäläinen kokeili öljyväreillä maalaamista ensimmäisen kerran vajaa kymmenen vuotta sitten kansalaisopiston järjestämällä viikonloppukurssilla. Öljyvärimaalaus oli luontainen jatko Hämäläisen aiemmalle posliininmaalausharrastukselle. Pitkään haaveiltuaan hän oli aloittanut sen vuosituhannen vaihteessa. Aiemmin lapset ja karja olivat vieneet ajan harrastuksilta. Yhtenä ensimmäisistä töistään hän maalasi kaakelit rakenteilla olleeseen kotitaloon. ”Minulla oli tarkoitus maalata koko seinän kokoinen kuva, mutta rakentajat olivat niin hätäisiä, että kuva jäi pienemmäksi”, Hämäläinen kertoo kylpyhuoneen seinää koristavista delfiineistä. Kurssilla on syntynyt pieniä tauluja ja maljakoita sekä itselle että lahjaksi. ”On tainnut aika moni hääpari saada maalaamani maljakon lahjaksi”, hän nauraa. Mervi Hämäläinen ei maalaa säännölli4

ItäMaito 1 / 2014

sesti tai pyynnöstä, vaan silloin kun inspiraatio iskee ja sen toteuttamiseen on aikaa. Maalauksen innoittajana on usein kuva, jota hän käyttää mallina. ”Luonnossa en ole vielä maalannut, vaikka sekin voisi olla mukavaa. Kun aloitin maalaamisen, on maisemia alkanut katsoa aivan toisella tavalla”, hän kertoo.

Vaikka maalaaminen irrottaa ajatukset hyvin työstä, stressin purkamiskeino se ei kuitenkaan ole. ”Minulla maalaaminen vaatii stressittömän olotilan, inspiraatiota ei muuten synny”, hän sanoo. Paineet hän puhisee ulos luonnossa ja liikkumalla hiihtäen, pyöräillen tai kävellen.

Kuvat tulevat rakkaiksi

Kaikenlainen käsillä tekeminen – näpertäminen kuten emäntä itse sanoo, – on ollut Mervi Hämäläiselle mieleistä aina. Piirtäminen ja kirjoittaminen olivat lempiaineita jo koulussa. Neulominen, virkkaus tai ompelu eivät houkuta niinkään kuin nopeammin valmistuvat käsityöt. ”Isäntä joutui odottamaan villasukkiaan toista vuotta”, hän nauraa. Kansalaisopistossa on maalauskurssien lisäksi käyty niin risu- kuin saippuakurssitkin. Pihamaalla seisoo risulintu ja kauniisiin kääreisiin pakatuissa saippuoissa tuoksuu terva, mausteet ja lapsuuden puhdas pyykki. Tulossa ovat betonityöt ja korut. Eikä

Lähes kaikki maalaukset ja suurin osa muistakin töistä ovat Hämäläisellä itsellään tallessa. ”Ei niistä maalauksista henno luopua, tulevat tehdessä niin rakkaiksi”, hän sanoo. Taulusta ja käytettävissä olevasta ajasta riippuen Hämäläinen maalaa yhtä taulua muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Hän hahmottelee kuvan ensin kynällä taulupohjalle ja alkaa vasta sitten maalata. ”Joskus tuijotan kuvaa ja mietin, mikä siitä vielä puuttuu, kun ei tunnu valmiilta. Ajan myötä se jokin löytyy ja taulu valmistuu”, hän kertoo.

Tuoksuvia saippuoita


”Hurtilla huumorilla ja positiivisia asioita keräämällä elämä on mukavampaa.”

Positiivinen elämänasenne on Mervi Hämäläiselle luontaista. Ajatuksiaan hän pukee maalausten lisäksi runoiksi.

Hämäläinen taida pienestä vastustelustaan huolimatta malttaa olla kokeilematta ystävän jo hankkimia akvarellivärejä. Mervi Hämäläinen kehuukin kansalaisopistoa vuolaasti, se tarjoaa maaseudulla mahdollisuuksia harrastaa erilaisia asioita. Vain kurssien kellonajat menevät välillä harmittavasti navetta-aikojen kanssa päällekkäin. Lyhyet viikonloppukurssit sopivat maitotilan emännänkin kalenteriin.

Runoja navetan vintiltä Uusimpana harrastuksena ovat runot, joita

hän alkoi kirjata muistiin muutama vuosi sitten sairastettuaan aivoinfarktin. ”Runot asuvat navetan vintillä, sieltä ne lauseet tippuvat päähän lypsyä odotellessa”, hän kuvaa. Säkeitä on syntynyt omalle satatonnarille, yhdeksänkymmentä täyttäneelle ystävälle ja Lapin tunturille. Osa pysyy pöytälaatikossa pienessä vihkossa, mutta toisinaan Hämäläinen on lähettänyt niitä paikallislehteen muidenkin iloksi. ”Ei asioiden tarvitse välttämättä niin isoja olla, pienistäkin asioista voi ottaa ilon

irti. Varsinkin aivoinfarktin jälkeen pienistä iloista on tullut entistä tärkeämpiä”, Mervi Hämäläinen sanoo. ”Vähemmän mukavia uutisia on maailmassa tarpeeksi, hurtilla huumorilla ja positiivisia asioita keräämällä elämä on mukavampaa.” Keväisenä päivänä Mervi Hämäläinen iloitsee pian valmistuvasta nuotiopaikasta lähimetsässä. ”Kahvit termospulloon, eväsleivät ja sinne istumaan. Voi kuunnella lintujen laulua tai vain hiljaisuutta, rauhoittua.” ItäMaito 1 / 2014

5


Janne Kokkonen toivottaa muille itämaitolaisille hyvää alkanutta kasvukautta.

Teksti Taina Voutilainen Kuvat Juhani Hynynen

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kokkosten tilalla on investoitu jatkuvasti. Tällä hetkellä vuorossa on uusi kanadalaistyyppinen erillisrakennus vasikoille.

Vuorossa nuorkarjatilojen laajennus

S

iilinjärveläinen Janne Kokkonen valmistui agrologiksi Savoniaammattikorkeakoulusta vuonna 2004. Samana vuonna Murtomäen tilasta muodostettiin Jannen ja hänen vanhempiensa omistama yhtymä. Pihattonavetassa ammui tuolloin 30 lehmää ja nuorkarja. Puoliso Paula on myös agrologi. Kokkosilla on kaksi lasta, 2-vuotias Lauri ja muutaman kuukauden ikäinen Kerttu.

6

ItäMaito 1 / 2014


N u orkarja e t u rivii n olkikuivituksen sekaan. Yksilökarsinoita käytetään vain erikoistapauksissa. Vasikat ovat silminnähden virkeitä ja kiiltäväkarvaisia, mutta rauhallisia. Pienimmätkin mallaavat märehtimistä. Ripulia tai muita tarttuvia tauteja ei esiinny. Kokkoset seuraavat vasikoiden hyvinvointia aktiivisesti. ”Römppämahavasikasta ei kasvateta lypsylehmää”, sanoo Janne Kokkonen. Peli pelataan vasikkana. Jo silloin huomaa selvästi, missä eläimessä on potentiaalia ja minkä peli on menetetty. Loppu on hoitajasta kiinni, sanovat Kokkoset. On tärkeää tarjota eläimille optimiolot ja -ravinto, jotta tehot saadaan mitattua ulos.

Tilalla työskentelee isäntäparin lisäksi kesäharjoittelijoita. Myös Jannen vanhemmat auttavat tilan töissä. Tällä hetkellä Paula on äitiyslomalla ja navettatöissä on lomittaja. Tilan peltoala vuokramaineen on noin 130 hehtaaria. Lisäksi naapurissa on 25 hehtaaria sopimuspeltoa. Peltoraiviota on 10 hehtaaria, joka saadaan viljelyyn tulevana kasvukautena. Pelloilla viljellään enimmäkseen nurmea. Viljaa, pääasiassa ohraa, on 40–50 hehtaaria.

Tilan tehokas vuosikymmen Viimeksi kulunut vuosikymmen on Murtomäen tilalla ollut kehittämisen aikaa. Uusi navetta rakennettiin vuonna 2005 ja lopullinen sukupolvenvaihdos tehtiin 2009. Vanha navetta peruskorjattiin nuorkarjalle vuonna 2006 ja sisälaakasiiloon tehtiin sonnitila. Ja lista jatkuu: ”Kuivuri rakennettiin vuonna 2008, välissä tehtiin tuotantotarvikevarasto ja olkisiilot sekä säilörehusiilot ja lietesäiliö”, luettelevat Kokkoset. Kokkoset ovat monessa asiassa olleet edelläkävijöitä: navettaan rakennettiin luonnollinen ilmanvaihto, joka tuolloin ei vielä Suomessa ollut yleinen ja nyt rakenteilla oleva vasikkala on ensimmäisiä Suomessa.

Modernissa vasikkalassa luksusolot Ryhmäkarsinassa vasikat saavat juomansa MilkBarista.

Kolmas kerta tekee lehmän Tällä hetkellä navetassa on kaksi robottia ja noin 90 lehmää. Kaikki syntyvät vasikat kasvatetaan tilalla. Hiehoja myydään jalostuseläimiksi. Janne siementää eläimet itse. Opinnäytetyönsä hän teki lihasonnisiemennysten merkityksestä maidontuotannossa ja toteuttaa oppimaansa omassa karjassaan. Lihasonnisiemennysten osuus onkin 10–15 prosenttia. Karjan keskituotos on reilut 11000 kiloa ja keskipoikimakerta noin 2,5. Keskipoikimakerran nosto on yksi maidontuotannon tavoitteista, sanoo Janne Kokkonen. ”Pääsimme jo lukemaan 2,7, mutta nostaminen on työlästä. Vasta kolmannen poikimakerran jälkeen lehmät ovat oikeita lehmiä.” Eläinlääkäri käy Kokkosilla säännöllisesti tarkistamassa tiineydet ja poikimaväli on noin 375 päivää. Kokkoset sanovat pitävänsä kiinni napakasta poikimavälistä. ”Jos luovuttaa, poikimaväli jatkuu helposti”, he toteavat yhdestä suusta.

Vasikasta näkee potentiaalin Vasikoita tulee siis paljon. Tällä hetkellä uusia vasikkatiloja odoteltaessa navetassa on ylitäyttöä.

Ilmanvaihto uudistetaan myös nuorkarjanavetassa.

Vasikat ovat virkeitä, kiiltäväkarvaisia, ja rauhallisia. Tilan nuorkarja laiduntaa, lukuun ottamatta siemennysikäisiä. Laidunalan pienuuden takia eläimille annetaan lisärehua. Myös ummessa olevat lehmät ovat nuorten mukana laitumella. Eläinmäärän lisäyksen takia navetan poikimakarsinat ovat tällä hetkellä pikkuvasikoiden käytössä. Vasikat siirretään suoraan ryhmäkarsinaan lämmittävän

Uutta vasikkatilaa alettiin suunnitella syksyllä 2013. Idea erilliseen viileään vasikkakasvattamoon tuli Kanadasta. Luonnollisen ilmanvaihdon lisäksi rakennukseen tulee paineistettu tuubi-ilmanvaihto, joka takaa tasaisen hyvän ilmanlaadun kaikissa oloissa ympäri vuoden. Laipioon asennettuihin tuubeihin porataan pieniä reikiä, jotka jakavat tuubien kautta puhallettavan ilman tasaisesti koko vasikkalaan ilman vedon tuntua. Tasaisesti johdettuna ilman liike on alle 0,5 metriä sekunnissa. Ilmanvaihdon toimivuutta seurataan jatkossa yhteistyössä MTT:n kanssa, Janne Kokkonen kertoo. Yksilökarsinoita on 12 käytävän molemmilla puolilla. Karsinoissa on vedettävät väliseinät, jolloin niitä voidaan helposti yhdistää isommiksi. Ryhmäkarsinoita tulee kolme ja jokaiseen mahtuu kymmenkunta vasikkaa. Karsinoihin tulee runsas olkikuivitus ja ne tyhjennetään pienkuormaimella. Karsinoiden täyttöä seurataan kuivikkeen avulla, Janne Kokkonen esittelee. Eläinmäärän ollessa optimi karsina säilyy helposti puhtaana. Maito tuodaan kasvattamoon maitotaksilla lypsylehmäpihatosta. Laite annostelee maidon annospumpulla yksilökarsinoiden sankoihin. Kussakin ryhmäkarsinassa on ryhmäjuottoastia, johon laite annostelee juoman. Vanhan navetan tiloissa kasvaville vanhemmille hiehoille vaihdetaan tulevana kesänä mattojen sijalle parsipedit. Myös nuorkarjatiloista poistetaan koneellinen ilmanvaihto ja ikkunoiden tilalle vaihdetaan verhoseinät. Korvausilma tulee ikkunoiden kautta ja ilma poistuu hormien kautta. Näin koko varsinaisen navetan ilmanvaihto yhtenäistyy. ItäMaito 1 / 2014

7


Vahvasta vasikasta tuottava lehmä Kuusi litraa maitoa päivässä riitti vasikoille kymmenen vuotta sitten. Nyt määrä on ehdottomasti liian pieni, jos haluamme poi´ittaa hiehot 24 kuukauden ikäisinä ja 600 kilon elopainossa. Minna Norismaa Huippuosaaja ProAgria Pohjois-Karjala

8

ItäMaito 1 / 2014

V

asikoiden ruokinnassa on huomioitava eläinten tuotantopotentiaalin ja koon kasvu. Jalostuskin nopeutuu: kun yksi sukupolvi on lehmillä tarkoittanut viiden-kuuden vuoden aikaväliä, tämä aika lyhenee genomitestauksen ansiosta muutamaan vuoteen. Ternimaidon määrä ensimmäisessä juotossa vaikuttaa vasikan terveyteen ja jopa tulevaan tuotokseen: ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu neljän litran annoksen lisäävän tuotosta jopa tuhat kiloa ja pienentävän kuolleisuutta 16 prosenttia toiseen tuotantovuoteen saakka verrattuna niukemman ternimaitoannoksen saaneisiin vasikoihin.

Ensimmäisen 12 tunnin aikana vasikat tarvitsevat kuusi litraa hyvälaatuista ternimaitoa, josta suurin osa annetaan heti syntymän jälkeen. Jos poikiminen on ollut normaali, vasikka juo ensimmäisellä kerralla usein neljä litraa. Vanha ohje parin litran annoksista eivät riitä nykyvasikoille.

Maito parasta pienimmille Vasikan tärkein ravinto ensimmäisen kuukauden aikana on kaseiinia sisältävä juoma. Alkuun vasikka saa riittävästi energiaa ja valkuaista vain maitojuomista. Väkirehun syönti ei lisäänny, vaikka juoma-annos on pienempi. Väkirehua tarvitaan pötsin kehittymiseksi. Sen tulisi olla alkuun erittäin mait-


Kuva: Minna Norismaa

N u orkarja e t u rivii n ten viikkojen jälkeen juoton voi toteuttaa eri tavoin. Annosten on oltava syntymästä lähtien runsaita, jolloin vasikalle ei ehdi tulla liian suuri nälkä juottojen välillä. Automaattijuotolla kerta-annos kannattaa säätää 2–3 litraan, jotta vasikat tulevat kerralla kylläisiksi eivätkä turhaan vieraile automaatilla. Toisella kuukaudella juomamääriä kannattaa rajoittaa esimerkiksi seitsemään litraan päivässä pötsin kehittymisen edistä-

Hiehot tarvitsevat myös fosforia, jota ne eivät lypsylehmien kivennäisistä saa. miseksi. Tässä vaiheessa vasikat pystyvät jo hyödyntämään kuivarehuja. Vasikat tarvitsevat sulavampia rehuja kuin lehmät. Säilörehun tulee olla parasta A-luokkaa, samaa jota annetaan 50– 60 kiloa lypsävälle lehmälle. Ellei tällaista ole, kannattaa vasikoille antaa vain hyvää kuivaa heinää.

Valmistele juotolta vieroitus Laidunkauden lähestyessä kannattaa tehdä suunnitelma ruokinnan ja siemennysten toteuttamisesta hedelmällisyys­ikäisille hiehoille.

tavaa ja sulavaa. Runsaalla ja vapaalla juotolla oleville vasikoille myslityyppiset väkirehut soveltuvat parhaiten, sillä niissä on alhainen raakavalkuainen. Jos juomaannos on rajoitettu, väkirehuksi sopii ns. ykkösrehu. Ensimmäisen kuuden elinviikon energian ja valkuaisen saannilla on positiivinen vaikutus maitotuotoksiin. Kuukauden ikään runsaasti juotetut vasikat ovat myös saavuttaneet sopivan siemennyspainon aikaisemmin kuin niukemmin juotetut kaverinsa. Hedelmällisyys on tutkitusti parempi 13–15 kuukauden ikäisillä verrattuna 17–18 kuukauden ikäisiin hiehoihin. Juottokertoja kannattaa alkuun olla vähintään kolme päivässä, mutta ensimmäis-

Juottokauden ruokinta on onnistunut, kun vasikka on kahdeksassa viikossa tuplannut syntymäpainonsa. Vieroituksen tapa riippuu juottostrategiasta. Juoton voi lopettaa kahdeksan viikon iässä, jos juomamääriä rajoitetaan 6. elinviikosta alkaen. Silloin vasikat oppivat syömään kuivarehuja riittävästi, 1,5 kiloa päivää kohden. Vapaalla juotolla olleet vasikat hyötyvät myöhäisemmästä vieroituksesta. Jos vasikat muuttuvat vieroituksen jälkeen pörröisiksi, ripuloivat ja alkavat imeä toisiaan, saattaa syynä olla etumahojen kehittymättömyys ja nälän tunne. Kuivarehujen syönti on jäänyt vähäiseksi. Ongelmista pääsee yleensä eroon myöhästyttämällä vieroitusta 10–12 viikon ikään, laimentamalla juomaa 10 päivän ajan ennen vieroitusta, korvaamalla juottokertoja haalealla vedellä tai antamalla rajoitetun juoton (5–6 ltr/pv) jälkeen vasikalle haaleaa vettä. Vasikan täysrehuja kannattaa antaa vapaasti neljän kuukauden ikään saakka. Siitä eteenpäin määrää tulee rajoittaa. Vilja-rypsi-kivennäis-vitamiiniseos soveltuu vasikoillekin, jos seossuhteet saadaan sopiviksi ja vasikat syövät seosta riittävästi. Viljoista ohra ja vehnä ovat vasikoille

parhaat. Usein maittavuus jää liian heikoksi, samoin kivennäis- ja vitamiinitäydennykset.

Kohtuullinen kasvunopeus Aluksi vasikat kasvavat hyvällä ruokinnalla jopa kilon päivässä, mutta kolmen kuukauden iästä eteenpäin päiväkasvu tulisi rajoittaa 800 grammaan. Kiivaampi kasvu heikentää maitotuotosta pysyvästi. Tavoitteena on saada hiehot kerrasta tiineeksi ja poikimaan 24-kuisina, tuottamaan maitoa perimänsä mukaisesti ja tiinehtymään ensikoina hyvin. Tämä edellyttää kasvun seurantaa ja ruokinnan päivityksiä tarpeen mukaan. Yleispäteviä ohjeita ei ole, sillä jokaisella tilalla on erilaiset karkea- ja väkirehut. Ruokintatekniikka, eläinten sijoittelu ja työvoima on myös huomioitava ruokinnan toteutuksessa. Siemennysiässä (13–15 kk) hiehot tarvitsevat energiaa, ja väkirehulisä on paikallaan. Karkearehut määrittelevät, mitä väkirehuja annetaan ja minkä verran. Hiehot tarvitsevat myös fosforia, jota ne eivät lypsylehmien kivennäisistä saa. Jos hiehot eivät tule ajoissa kiimaan ja tiineeksi, kannattaa tarkistaa fosforin saanti. Usein hiehot lihovat liikaa. Kasvumittausten mukaan vasikoiden päiväkasvut ovat pienempiä kuin tiineytettävien hiehojen, vaikka pitäisi olla juuri päinvastoin. Ylikuntoiset eläimet tiinehtyvät heikommin ja poikimiset voivat olla vaikeampia. Lisäksi niiden syönti lisääntyy hitaammin poikimisen jälkeen aiheuttaen energiavajeen. Tämä taas alentaa maidon valkuaista ja heikentää hedelmällisyyttä. ProAgria tarjoaa systemaattista ja tuloksellista nuorkarjan ruokinnan ohjausta asiasta kiinnostuneille. Kysy oman alueesi maitotilaneuvonnan asiantuntijalta lisätietoja nuorkarjan ruokinnasta sekä kasvujen seurannasta. Kuva: Taina Voutilainen

Sopivan kuntoluokan omaavia hiehoja. Hiehot saavat rajoitetusti lypsävien lehmien säilörehua, vapaalla ruokinnalla hiehot lihoisivat liikaa. ItäMaito 1 / 2014

9


Sylkykuppi vei hengitystieoireet Siilinjärveläinen Jussi Ollikainen muistelee, että hänen tilallaan on viimeksi kuollut vasikka vuonna 2009. Tuollekaan menetykselle eläinlääkäri ei löytänyt syytä. Vasikoiden ja nuorkarjan hyvinvointiin onkin tilalla panostettu määrätietoisesti. Teksti ja kuvat Taina Voutilainen

Y

ksilökarsinoita suurennettiin ja vähennettiin viime vuosikymmenen vaihteessa. Samalla ryhmäkarsina sai kiinteän makuualustan teräskehikosta ja vahvasta vaneripohjasta, joka pehmustettiin kumimatoilla. Kuivituksena on runsas kutterinpuru, joka ei tuki betonipalkkien rakoja. Vasikoiden hengitystieoireet katosivat, kun Jussi Ollikainen keksi hitsata irrotettavan sylkykupin juottoautomaatin tutin alapuolelle, jolloin kärpäsongelma poistui. Hän ei halunnut torjua kärpäsiä torjuntaaineilla, vaan päätti estää sylki-maitoliisteriä kertymästä lattialle. Entiseen konehalliin Ollikainen rakensi hiehoille kylmäkasvattamon. Investoinnilla oli kaksi syytä: hänellä on tarkoitus saada kaikki mahdollinen maito irti lypsynavetan olemassa olevien seinien sisältä, jolloin hiehopaikat tarvitaan lehmille. Hiehoille tehtiin nykyaikaiset, mukavat ja helppohoitoiset tilat. Kasvattamossa on alaslaskettavat kennolevyikkunat ja katolla säädettävät poistohormit. Myös ovissa on koko matkalla ikkunat, jotta luonnonvaloa tulisi mahdollisimman paljon. Tällä hetkellä umpinaiseen etuseinään Ollikainen aikoo myös laittaa kennolevyt. Vinokuivikepohjakarsinoissa on lukittavat etuaidat, mikä helpottaa eläinten käsittelyä mm. siemennettäessä. Kuivitukseen tarvittava olki tulee naapuritiloilta. Kulkua helpottamaan karsinoiden päätyja väliaitoihin on tehty erillisiä portteja. Kylmäkasvattamon käyttökokemukset ensimmäisen talven ajalta ovat myönteisiä. Rakennus on erittäin toimiva. Lantakäytävä puhdistetaan kerran viikossa traktorin

Hiehoille tehtiin nykyaikaiset ja helppohoitoiset tilat. 10

ItäMaito 1 / 2014

Näppärä keksintö paransi hygieniaa juottoautomaatilla.

etukuormaimen kauhalla ja kuivikepaalien levityksen karsinoihin suorittavat eläimet riemumielin. Ruokkiminen vie muutaman minuutin päivässä. Pakkasten aikaan säilörehua viedään ruokintapöydälle 1–2 kertaa viikossa. Ensi talveksi kuivitusta muutetaan, koska tänä talvena kuivikepohja lakkasi liikkumasta, mikä johtui kauran oljesta. Ja kaikkia karsina-aitoja nostetaan ylöspäin nlin 150 milliä, koska lantakäytävälle saattaa talvella kertyä jäätä ja kuivikekerros paksunee. Kylmäkasvattamoinvestointi maksoi alvittomin hinnoin kaikkiaan noin 19 000 euroa. Kasvattamoon mahtuu 30 hiehoa ja siellä voi pitää myös umpilehmiä. Kasvattamon yhteyteen tehdyn lantalan hinnaksi kertyi 15 000 euroa. Edullista hintaa selittää maksimaalinen oman työn käyttö.

Jussi Ollikaisen hiehot viihtyvät entiseen konehalliin tehdyssä vinokuivikepohjaisessa pihatossa.


N u orkarja e t u rivii n Puuritilät saivat lähteä. Auvo Jäppisen vasikoilla on nyt ryhmäkarsinassaan olkia ja kumimatto.

Pieni investointi – iso parannus Teksti ja kuva Arja Rissanen

J

oroislainen Auvo Jäppinen mietti vajaa vuosi sitten, mitä tekisi pienten vasikoiden olosuhteiden parantamiseksi. Vanhoissa puuritiläpohjaisissa yksittäiskarsinoissa vasikat kärsivät ripulista ja etujalkojen polvien rikkoutumisesta. Jotain siis piti tehdä, olemassa olevien seinien sisällä. Pienen miettimistuokion jälkeen Auvo poisti yksittäiskarsinat kokonaan käytöstä ja teki ryhmäkarsinan purettujen karsinoiden viereen entiselle ruokintakäytävälle. Betonin päälle hän laittoi kumimattoja ja runsaasti olkea kuivikkeeksi. Lämpöä vasikoilla on nyt huomattavasti aiempaa enemmän. Juottosysteemi vaihtui samaan aikaan yksittäisistä tuttisankoista kolmen tutin Milkbaariin. Lisävinkkinä Auvo kertoo laittavansa juoman jälkeen Milkbaariin

lämmintä vettä. Se on vähentänyt huomattavasti toisten vasikoiden imemistä. Vastasyntynyt vasikka saa juoman omasta ”henkilökohtaisesta” Milkbaaristaan. Vastasyntynyt on muutaman päivän omassa karsinassaan samanlaisella olkikuivituksella, ja siirtyy sitten ryhmäkarsinaan. Muutokset ovat Auvon mukaan parantaneet vasikoiden hyvinvointia. Jalkavaivat ovat poistuneet ja ripulistakin on päästy. Uudistetussa karsinassa vasikoilla on seu-

Jalkavaivat ovat poistuneet ja ripulistakin on päästy.

raa toisistaan, tila on huomattavasti lämpimämpi ja vasikat pysyvät puhtaina. Juotto onnistuu helpommin ja nykyiset käytössä olevat tutit on helppo pitää puhtaana. Karsinan tyhjennys tapahtuu hamsterilla. Näiden toimenpiteiden lisäksi Auvo laittoi juomanippojen päälle nännikumin pätkän. Veden juominen on pikkuvasikoille tuolloin mieluisempaa ja helpompaa. Nännikumin alapuolelle täytyy tehdä pieni reikä, jotta nippojen vuotaminen estetään. Investointi pikkuvasikoiden oloihin maksoi noin 700 euroa. Hintaan kuuluivat parsimatot, aitatarvikkeet, juoma-astiat sekä juomanipat. Lisäksi tulee tietysti palkka omalle työlle. Seuraavaksi Auvon mielessä siintävät ajatukset jo seuraavan ikäpolven olosuhteiden parantamisessa eli samantyyppinen ratkaisu makuuparsien kuivittamisessa. ItäMaito 1 / 2014

11


Kuva: Timo Mikkola

Kultamitalisadetta Smolnassa Huhtikuun 7. päivänä matkasi iso joukko itämaitolaisia tuottajia Helsinkiin ottamaan vastaan kultaisen Walter Ehrströmin mitalin. Ennätysmäärä, yhteensä 42 tilaa saavutti yhden etapin maidontuotannossaan ja laadussa eli 25 vuotta yhtäjaksoisesti E-luokan maitoa. Mitalit jaettiin valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa ja niitä oli luovuttamassa maatalousministeri Jari Koskinen ja Eviran pääjohtaja, WE-säätiön puheenjohtaja Matti Aho. Paljon Onnea kaikille kultamitalisteille! Mitalin saivat seuraavat ItäMaidon tuottajat: Seija Oikarinen ja Jouni Heikkinen, Hyrynsalmi Jukka ja Tanja Halonen, Joensuu Pertti, Marjut ja Tiina Hassinen, Joensuu Mari ja Marko Kalliomäki, Joensuu Aino ja Antti Sivonen, Joensuu Miika Väänänen, Joensuu Tommi Leppänen, Joroinen Kaija ja Raimo Partanen, Juankoski Mika ja Carina Hänninen, Juva Noora Pietikäinen ja Antti Saukkonen, Kitee Terttu ja Jorma Huttunen, Kiuruvesi Mty Lilja Marja, Ritva ja Juhani, Kiuruvesi Jari Niskanen, Kiuruvesi Arja Piippo ja Sakari Rajakangas, Kiuruvesi Auli, Eero ja Markku Siponen, Kiuruvesi

12

ItäMaito 1 / 2014

Kalle Tikkanen ja Sirpa Smolander, Kiuruvesi Eeva Huotari ja Pertti Heikkinen, Kuhmo Seija ja Tero Pulkkinen, Kuhmo Pirjo Uhlbäck ja Markku Huotari, Kuhmo Pekka ja Vuokko Matilainen, Lapinlahti Pirjo ja Keijo Hynönen, Leppävirta Jorma ja Pirkko Soininen, Leppävirta Irja ja Jouko Tiitinen, Leppävirta Markku ja Raimo Voutilainen sekä Eija Koponen, Leppävirta Pirkko Liisa ja Antero Vesa, Lieksa Arja ja Jouni Hyttinen, Maaninka Tarja ja Tapani Pylkkönen, Maaninka Jaakko Vuorela kp, Maaninka Tarja ja Mikko Kaasinen, Outokumpu Paula ja Markku Mutanen, Outokumpu Eila ja Jukka Oinonen, Outokumpu

Arja ja Pentti Reijonen, Outokumpu Raili ja Esa Leinonen, Paltamo Eila ja Pekka Nousiainen, Pielavesi Kirsi Piippo ja Eino Nousiainen, Pielavesi Irja ja Esa Heikkinen, Ristijärvi Mty Turunen Arto, Pasi ja Närhi Tanja, Siikalatva Timo Markkanen ja Hanne Riekkinen, Siilinjärvi Eija ja Antero Raatikainen, Sonkajärvi Marjaana ja Tuomo Rusanen, Sotkamo Tuija ja Aaro Mustonen, Tuusniemi Niina ja Sakari Harju, Vieremä Tiina ja Jarmo Hukkanen, Vieremä


E d u n valvo n ta

ItäMaidolla on hyvät kumppanit edunvalvonnassa Edunvalvonta ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat merkittävä osa ItäMaidon hallinnon ja johdon toimintakenttää, koska ne vaikuttavat merkittävästi jäsenten yritystoiminnan menestykseen. Jarno Kämäräinen

O

suuskunta ItäMaito valvoo maidontuottajien etuihin liittyviä asioita ja vaikuttaa niihin yhteiskunnan eri sektoreilla. Edunvalvontatyö voidaan karkeasti jaotella markkinaedunvalvontaan ja politiikkaedunvalvontaan. Kaikissa valiolaisissa osuuskunnissa markkinaedunvalvonta ja elinkeinopolitiikkaan liittyvä edunvalvonta tapahtuvat Valion ja maatalouspolitiikkaedunvalvonta MTK:n kautta. Lisäksi osuustoiminnallisissa asioissa edunvalvontaa koordinoi Pellervo-Seura ry. Työnantajana ItäMaito on järjestäytynyt Kaupan Liittoon. Työsopimuksissa noudatetaan kaupan alan työehtosopimusta. Suurin osa työtekijöistä toimii kauppatoiminnan piirissä ja osuuskunta varsinaisesti toimii maidon tukkukauppiaana ostaen maidon jäseniltään ja myyden sen Valiolle jalostettavaksi ja markkinoitavaksi eteenpäin. Yhden työehtosopimuksen malli on selkeä sekä työntekijöiden että osuuskunnan kannalta. ItäMaidon jäsenten maidon jalostaa Valio ja se hoitaa myös markkinaedunvalvonnan. Valion oma edunvalvonta on järjestäytynyt Maidonjalostajien ja Meijeritukkukauppiaitten Liittoon (M2L). Markkinaedunvalvonta käsittää markkinoilla tapahtuvan toiminnan valvonnan, kuten esimerkiksi tuotemerkkioikeuksien valvonnan, ja lainsäädännön kehittymisen seurannan. Tämä tarkoittaa lausun-

tojen antamista mm. lainsäädännön valmistelussa ja asioissa, joita halutaan nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Raaimmillaan markkinaedunvalvontaa käydään oikeustoimin mm. tuotemerkkioikeuksia valvottaessa.

Verolain pikamuutos torjuttiin

ja osuuskuntien yhteinen Maitovaliokunta. Se vie myös Maitovaltuuskunnan linjaamat asiat edelleen MTK:lle. Valtiovallan kanssa käytävissä tukineuvotteluissa osuuskuntia edustaa MTK.

Maidolle mahdollisuus koko maassa

Valtiovarainministeriön pyrkimys tiukentaa osuuskuntien verotusta viime kesänä toimii hyvänä esimerkkinä elinkeinopoliittisesta edunvalvonnasta. Valtiovarainministeriö valmisteli lakia kaikessa hiljaisuudessa nopealla aikataululla. Siinä oli tarkoitus muun muassa poistaa osuuspääoman korkojen osittainen verovapaus. Asian tultua julki tuottajaosuuskunnat, Valio, MTK ja Pellervo-Seura vaikuttivat lakiehdotuksen poisvetämiseen ja siirtämiseen perusteellisempaan ja avoimempaan valmisteluun. Maatalouspoliittisessa edunvalvonnassa ItäMaito on meijeriosuuskuntien yhteisen Maitovaltuuskunnan jäsen. Se perustettiin vuonna 1995 Suomen liityttyä EU:n

Maitovaltuuskunnan toiminta on ollut menestyksekästä sen toiminnan ajan. Vaikka maidontuotanto ei kokonaisuudessaan saavuta kannattavuustavoitteita, on Maitovaltuuskunnan avulla pystytty turvaamaan maidontuotannon toimintaedellytykset koko Suomessa. Valtuuskunnan vahvuus on ollut yksimielisyys etenkin isoissa asioissa. Kannat on pystytty muodostamaan pitkällä tähtäyksellä koko sektorin edut huomioon ottaen. Kaksi merkittävintä onnistumista ovat olleet maidon kansallisen pohjoisen tuen maksuoikeuden säilyttäminen ja kokonaistukimäärien tasoittaminen Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä.

Valtuuskunnan vahvuus on ollut yksimielisyys etenkin isoissa asioissa.

Maidon pohjoisen tuen maksuvaltuutus on 1 725 miljoonaa litraa ja se määritelty EU- liittymissopimuksessa tuotantoa ylläpitäväksi tueksi. Mikäli tuotanto kasvaa yli rajoitteen, on erittäin suuri riski, että EU-komissio puuttuu maksuoikeuteen. Tilanne oli pahin 2000-luvun alussa, jolloin C-alueen tuotanto oli yli 1 800 miljoonaa litraa. Maitovaltuuskunta ajoi osuuskuntien tuella kiintiön ylityssakon, jolloin tuotanto sopeutui nopeasti rajoitteen piiriin. Mikäli näin ei olisi tehty, olisimme menettäneet maidon pohjoisen tuen ja maidontuotanto olisi erittäin suurissa vaikeuksissa. EU-liittymissopimus jakoi maan erilaisiin tukialueisiin ja tukimuotoihin. EteläSuomessa tukimäärät jäivät alhaisemmiksi kuin pohjoisessa. Maitovaltuuskunnan, Maitovaliokunnan ja MTK:n yhteistyöllä tukieroja on kyetty tasoittamaan siten että pohjoisen tukitasot ovat säilyneet ja etelän tukitasot ovat nousseet lähelle pohjoisen tukia. Litratukea etelään ei ole saatu, mutta tasoittaminen on tapahtunut muilla tuilla.

jäseneksi. Tuolloin tulotukien osuus viljelijöiden tulonmuodostuksesta kasvoi voimakkaasti ja nähtiin tarve yhteiselle edunvalvontaorganisaatiolle. Maitovaltuuskuntaan kuuluvat kaikki suomalaiset osuustoiminnalliset maitoosuuskunnat, myös Arlan kanssa yhteistyötä tekevät osuuskunnat. Maitovaltuuskunta linjaa varsin pitkälle MTK:n kannat maitoon liittyvissä maatalouspoliittisissa asioissa. Maitovaltuuskunnalle tulevat asiat valmistelee MTK:n

Tukierot pyritty tasaamaan

ItäMaito 1 / 2014

13


Maitoväellä

on valppaat tuntosarvet Suomalaiset maidontuottajat osoittivat kaukonäköisyytensä ja yksituumaisuutensa perustaessaan alan etua ajavan Maitovaltuuskunnan. Sen kautta maitoalan näkemys tulee kuulluksi niin EU:ssa kuin kotimaassakin. Teksti Raila Aaltonen Kuva Pekka Rousi

14

ItäMaito 1 / 2014

V

altuuskunta perustettiin maidontuottajien ja meijeriosuuskuntien edunvalvontaelimeksi 1995. Osuuskuntien määrä on vähentynyt alun 45:stä kahteenkymmeneen, mutta kattavuus on hyvä: jäsenosuuskuntien kautta kulkee 95 prosenttia Suomessa tuotetusta maidosta. ItäMaito on suurin jäsenosuuskunnista, sen osuus yhteenlasketuista maitolitroista ja samalla äänimäärästä on noin neljännes. Maitomäärän mukaan jyvittyy kunkin maksuosuus valtuuskunnan noin 300 000 euron vuotuisesta budjetista: jäsenmaksu on 15,6 senttiä tuhannelta litralta. Edunvalvonnan varsinainen työrukkanen on maitovaliokunta. Siihen kuuluu maitovaltuuskunnan puheenjohtajan li-

säksi neljä MTK:n edustajaa sekä edustajat ItäMaidosta, Tuottajain Maidosta, Normilk-ryhmästä, Länsi-Maidosta, ruotsinkielisestä tuottajajärjestöstä, Milkasta ja Arla-Ingman-yhteistyöryhmästä. Puheenjohtajana on vuodesta 2006 toiminut maanviljelijä Eero Isomaa Nivalasta. Maitovaltuuskunta maksaa MTK:ssa toimivan maitoasiamies Leena Lammisen palkan kokonaisuudessaan ja sovitun osuuden kotieläinasiamiehenä Brysselissä toimivan Jonas Laxåbackin palkasta. Suomalainen malli on eurooppalaisittain ainutlaatuinen, sillä sen kivijalkana ovat tuottajien omistamat osuuskunnat. Useissa muissa maissa edunvalvonnassa ovat mukana maitotilojen neuvontaorganisaatiot.


E d u n valvo n ta Yhteisellä kannalla tuloksiin

Maitokiintiöiden jälkeinen aika on alkamassa, ja sen myötä maitoedunvalvonnalle tulee uusia haasteita Suomessa”, sanoo yhdeksän vuotta Maitovaliokuntaa vetänyt Eero Isomaa.

Eero Isomaa zz Maitotilallinen Nivalasta,

Keski-Pohjanmaalta

zz Isäntänä vuodesta 1982,

tuottajajärjestön toimintaan samana vuonna zz ”Pitää olla halua vaikuttaa asioihin. Halu säilyy, kun tuloksia tulee.” zz Noin 20 lypsävää ja uudistus, karjaa kaikkiaan 50 päätä zz Pihatto rakennettu 20 vuotta sitten zz ”Katsotaan mikä on seuraavan polven ratkaisu.”

Toiminnan punainen lanka on yhteisen kannan muodostaminen alaa koskettaviin ajankohtaisiin kysymyksiin, Eero Isomaa kertoo. Hän on istahtanut Tuomas-kabinetin pitkän pöydän päähän MTK:n neuvottelukerroksessa. Saman pöydän ääressä hän johtaa maitovaliokunnan kokouksia lähes joka kuukausi. ”Kilpailulaki kieltää meitä keskustelemasta maidon hinnasta, mutta muuten käsittelemme kaikkia maidontuotantoon liittyviä maatalouspolitiikan asioita. Nyt meitä työllistää valmistautuminen kiintiöiden jälkeiseen aikaan. Markkinaseuranta globaalilla ja EU:n tasolla tulee yhä tärkeämmäksi.” Maitoala seuraa silmä kovana markkinoita ja hintakehitystä, sillä ne antavat pohjan investointien suunnittelulle. ”Suomessa maksetaan Euroopan parasta maidon hintaa, mutta se ei merkitse sitä, että täällä vain takki auki lallatellaan”, sanailee Isomaa. ”Kustannusten nousu syö tulosta, rehujen lisäksi energian hinnan merkitys on hirveän suuri. Työvoiman saanti ja hinta nousevat yhä isommiksi kysymyksiksi.” Valiokunnan työlistalla on myös sosiaalipolitiikkaa, kuten lomituksen kehittäminen ja sukupolvenvaihdosasiat, sekä ympäristöpolitiikkaa. Valiokunta kutsuu kokouksiinsa asiantuntijoita eri tahoilta kuultavaksi. MTK:n edunvalvontaryhmä valmistelee taustapaperit. ”Tukipolitiikan hoidossa olemme menestyneet tähän asti, jatkosta on vaikea sanoa. Sosiaalipolitiikan tärkein asia on ollut lomitusjärjestelmän turvaaminen”, Isomaa arvioi. Valiokunnan vaikuttamisen ansiosta maidontuottajat mm. saivat lakiin kaksi lisälomapäivää edellisen hallituksen aikana.

Hyvinvointituki huolettaa Ryhmässä on seurattu huolestuneena maaseudun kehittämisohjelman valmistelua. Yksi osa tätä on eläinten hyvinvointitukijärjestelmä. 2Näköpiirissä on tuen ehtojen tiukentaminen ja tukitasojen romahtaminen aikaisempaan verrattuna. Muun muassa eläinten terveydenhuoltosopimukset ovat jäämässä pois ohjelmasta. Maitotilat epäilevät uuden järjestelmän mielekkyyttä. ”Tämä on iso huolenaihe. Jos kiristyvien ehtojen täyttämistä ei koeta mahdolliseksi ja tilat jäävät suurin joukoin pois tuen piiristä, tulkitaanko asia siten, että tuotantoetiikka on löystymässä suomalaistiloilla?”

Maaseudun kehittämisohjelma lähtee valtioneuvoston käsittelyn jälkeen Brysseliin. Isomaa odottaa kuulevansa valmistelun jatkumisesta kesän mittaan. Viimeiset kymmenen vuotta valiokunta on pitänyt aktiivisesti esillä maitotilojen kustannuksia. Se teettää kahdesti vuodessa pientarvikkeiden ostohintavertailun, jonka ansiosta tuottajat voivat ohjata ostojaan edullisimmiksi todetuille toimijoille ja siten säästää euroja tarvikehankinnoissa. ”Maito-osuuskunnat ovat tehneet hyvää työtä. Niiden tuottajamyymälät ovat osoittautuneet kerta toisensa jälkeen muita ostopaikkoja edullisemmaksi ja ero keskusliikkeisiin on vain kasvanut”, Isomaa huomauttaa.

Toiveena pitempi aikajänne Marraskuussa alettiin valmistella suomalaista maitostrategiaa vuoteen 2020. Eero Isomaa pitää kuuden vuoden päähän ulottuvaa näköalaa turhan lyhyenä maitotilallisten kannalta. ”Navettainvestoinnissa aikaperspektiivi on kolmekymmentä vuotta. Käytännössä edunvalvonnassa, ja maatalouspolitiikassa muutenkin, sykli on yhden ohjelmakauden mittainen. EU:ssa markkinaennusteita tehdään tällä hetkellä vuosiin 2020 ja 2030 asti. Mitä pitempi aikajänne, sitä enemmän epävarmuutta.” Markkinanäkymissä maitoalan edunvalvonta nojaa kotimaisten asiantuntijoiden lisäksi komission ja Euroopan tuottajaliiton Copan arvioihin. Valiokunnalla on aktiiviset yhteydet Brysseliin, niin maatalouskomissaariin kuin eurooppalaisiin tuottajakollegoihin. Isomaa ei allekirjoita puhetta ”kasvottomasta komissiosta”. ”Kyllä sieltä kasvot löytyy. Luottamukselliset keskustelut maitoasioista ovat tuoneet selkänojaa tähän kotimaiseen päätöksentekoon. Arvostan sitä tietoa, mitä sieltä saa – ihmiset sielläkin päätöksiä tekee.” Suomessa maksettava maidon litratuki on ollut kynnysasia, joka on leimannut alan edunvalvontaa. Jatkossa AB-alueen kansallinen tuki muuttuu lehmäpalkkioksi mutta C-alueella litratuki säilyy. Tämä edellyttää kuitenkin ns. pohjoisen tuen rajoitteen seuraamista. Isomaan mielestä ”nuorallakävelyssä” on onnistuttu aika hyvin, mutta kiintiöjärjestelmän lakkautuksen jälkeen edessä on aivan uusi aika. ”Suomalaisen maidontuotannon kehityksen suunnan ratkaisevat alle 50 lehmän karjat, joilta tulee 60 prosenttia maidosta. Säilyykö niillä tiloilla tulevaisuudenusko ja löytyykö jatkajia”, Isomaa pohtii. ItäMaito 1 / 2014

15


e d u n valvo n ta

Valiolla on suurena teollisena toimijana etuja valvottavanaan niin kotimaassa kuin Brysselissäkin. Edunvalvontatyö henkilöityy johtaja Riitta Brandtiin, joka pitää käsissään monia lankoja. Teksti ja kuvat Raila Aaltonen

rouva Edunvalvonta markkinatilanteeseen. Uutta lainsäädäntöä oli hirveän paljon perehdyttäväksi. Piti saada elintarvikelainsäädäntö ja markkinatukijärjestelmät yhteensopiviksi EU:n vaatimusten kanssa.”

Yhdistyksen kanta painaa

V

alio hoitaa edunvalvontaansa yhdessä Maidonjalostajien ja meijeritukkukauppiaiden liiton (M2L) kanssa. Edunvalvontajohtaja Riitta Brandt on samalla M2L:n toiminnanjohtaja - ja itse asiassa yhdistyksen ainoa työntekijä. Linjauksista ei siis synny erimielisyyttä käytännön työssä. Elintarvike-ekonomisti Brandt on saanut painia EU-asioiden kanssa jo kaksikymmentä vuotta. Suomi jätti jäsenhakemuksensa Euroopan Yhteisöön maaliskuussa 1992, ja teollisuus alkoi vauhdilla tutustua talousyhteisön asioihin. Brandt muistelee hektisimpään aikaan lähes asuneensa maa- ja metsätalousministeriössä. ”Kansanäänestys liittymisestä oli lokakuussa -94. Valion oli tehtävä laskelmat ja arviot, miten tullisuojasta siirrytään sisä16

ItäMaito 1 / 2014

Vauhdikas alku rakensi Brandtista lujan johtajan EU-tason vääntöihin. Työmatka kotoa Valion pääkonttorille Pitäjänmäelle taittuu keväästä syksyyn mukavasti pyörällä, mutta usein hän joutuu aamulla suuntaamaan Helsinki-Vantaan lentokentälle ja Brysselin koneeseen. ”Varsinaisen maatalouspolitiikan hoitaa MTK, mutta usein maatalous-, ruoka- ja kauppapolitiikka kytkeytyvät toisiinsa. Viime vuosina mukaan on tullut vielä vastuullisuus- ja ympäristöpolitiikka. Tehtäväni on tietää näistä kaikista, jotta voin hoitaa Valion etuja Brysselissä päin.” Brandt istuu M2L:n edustajana Euroopan meijeriyhdistyksessä EDA:ssa. EDA viestii teollisuuden näkemykset komissiolle ja Euroopan parlamenttiin. ”Yhdistys muodostaa kantansa vain asioista, joista jäsenet ovat samaa mieltä. Aina yksimielisyyttä ei löydy. Maidon kiintiöjärjestelmän poisto sai kannatusta muilta, Suomen eriävä mielipide kirjattiin lausuntoon alaviitteenä.” ”Tiukka paikkahan se on olla yksin jollain kannalla, kun muut painostavat yhteisen kannan taakse. Minä en niissä tilanteissa anna periksi. Mutta näin kokeneempana sitä ymmärtää asioiden yhtey-

det ja mitkä ovat realistiset mahdollisuudet vaikuttaa niihin.”

Erilaiset yhteistyössä Valio on mukana myös maidon tukkukauppiaita edustavassa Eucolaitissa. Tärkeimmät yhteistyötahot Brysselissä ovat kuitenkin Suomen EU-edustusto sekä päätöksenteon kultainen kolmio: EU-komissio, Neuvosto ja Euroopan parlamentti. ”Komissio ehdottaa, ja Neuvosto ja parlamentti päättävät yhdessä. Neuvostoon vaikutetaan ennen kaikkea täällä Suomen päässä maa- ja metsätalousministeriön kautta”, Brandt summaa. Maallikosta päätöksenteko EU:ssa vaikuttaa hyvin monimutkaiselta. ”Siltä se vaikuttaa edelleen parin vuosikymmenen kokemuksen jälkeenkin.”, Brandt huokaa. ”Siksi on erityisen tärkeää olla mukana EDA:ssa, silloin ollaan päätöksenteon yti-


Ensimmäisenä työnään Valiolla Riitta Brandt vastasi voitilityksistä osuuskunnille. Sen kesän jälkeen tehtävät ovat vaihtuneet monesti, mutta työnantaja on pysynyt samana.

messä ja tieto asioista kulkee tänne meille.” Valio on kuitenkin usein omilla linjoillaan EDA:ssa, jota Brandt kuvaa suurten tuottajien tehokasta toimintaa tukevaksi yhteisöksi. ”Meillä halutaan olla yksilöllisiä, pitää esillä tuotantoketjua ja jäljitettävyyttä ja kertoa, mistä maito tulee. Emme halua keskittyä määrään, vaan arvon tuottamiseen joka maitolitralle. Tässä poikkeamme muista. Ja ovathan tuotanto-olosuhteet meillä ihan erilaiset kuin muissa maissa.”

Ympäristömerkinnät tulossa Edunvalvojan pöydällä on koko ajan nippu asioita, pieniä ja suuria. Yksi haastavimmista – arkikielessä siis vaikeimmista – on Brandtin mukaan ollut eläinlääkintään liittyvien asioiden hoito Venäjän viranomaisten kanssa. ”Se on ollut haastavaa koko 2000-lu-

vun ajan, mutta mielestäni olemme onnistuneet erinomaisesti. Suomen viranomaiset ovat auttaneet kaikin tavoin, että asiat on saatu selvitettyä. Siitä suuri kiitos Eviraan!” Ajankohtaisista asioista Brandt mainitsee maitotuotteiden alkuperämerkinnät, joita EDA:ssa kannatti vain Suomi. Nyt EU:ssa tehdään siihen liittyvää selvitystä. Koulumaitotuki on jo pidemmällä. Komission siitä antama esitys noudattaa Valion kantaa, joskin tuettavien tuotteiden valikoima pienenee. Lähivuosina EU myllyttää koneistossaan merkintöjä elintarvikkeiden ympäristövastuullisuudesta. Brandt arvelee, että selvityksistä lainsäädäntöön kuluu ainakin viisi vuotta. ”Hyvä, että komissio tutkii, sillä tällaista asiaa olisi aivan järjetöntä miettiä kansallisesti.”

Kaikki ovat edunvalvojia Maitoalan edunvalvonnan kuumimmat paikat liittyvät Brandtin mukaan maatalouspolitiikkaan: etelän ja pohjoisen tukieroihin ja maitokiintiöjärjestelmän loppumiseen. ”Vaikeimmat asiat ovat varmasti tuottajien tasolla. Yritys selviää kyllä isoistakin muutoksista, kuten vaikkapa maitotuotteiden vientituista luopumisesta. Valio on pystynyt kompensoimaan menetyksen kehittämällä kuluttaja- ja lisäarvotuotteita.” ”Samalla maidon hinta maailmanmarkkinoilla on lähestynyt EU:n hintatasoa, eli EU on tullut kilpailukykyisemmäksi.” Brandt kuvaa omaa rooliaan työrukkasen rooliksi. ”Ei edunvalvonta koskaan yhden ihmisen varassa ole. Edunvalvontaa hoitavat kaikki omalla tavallaan, niin Valion johto kuin jokainen maidontuottajakin”, hän sanoo.


Kyyti olisi tuottajalle kylmää, ellei markkinoilla olisi yhtä vahvaa toimijaa.

Veli-Tuomas Hakulinen on valoisalla mielellä maidontuottajauransa alkutaipaleella.

18

ItäMaito 1 / 2014


Odottavin mielin kohti tulevaa Tulevaisuus ei pelota tuoretta pielavetistä maidontuottajaa. Veli-Tuomas Hakulinen elää sen mukaan mitä eteen tulee ja pitää Valiota maidontuottajan vahvana turvana. Teksti ja kuva Eeva-Kaisa Pulkka

V

eli-Tuomas Hakulinen on isännöinyt kotitilaansa Pielaveden Säviällä yhdessä veljensä Juha-Matin kanssa reilun vuoden päivät. Molempien vaimot ovat töissä tilan ulkopuolella. Parsinavetassa veljeksillä on 25 lehmän karja sekä nuorkarja. Peltoa on 77 hehtaaria, osa viljasta myydään. Sukupolvenvaihdos ja tilan jatkaminen olivat mietinnässä pitkään, eikä tilan rakennuskantaan odotellessa juuri investoitu. ”Rakentamisrästiä on jonkin verran, navetalle on lähivuosina tehtävä jotakin”, Hakulinen sanoo. Rakennuksena navetta on kunnossa, mutta kalusteet alkavat tulla tiensä päähän. Mielessä on pyöritelty ajatusta lehmämäärän tuplaavasta pihatosta, vanhaa navettaa mahdollisimman paljon hyödyntäen. Nykyinen peltoala riittäisi tähän suunnitelmaan hyvin, eikä toisaalta suurempaan ole tällä hetkellä halua. Kiintiöiden poistuminen antaa niin Hakulisille kuin muillekin mahdollisuuden tuotannon lisäämiseen ilman rajoituksia, mutta samalla mietityttää pohjoisen tuen kohtalo. Pysyykö tuotanto tuen rajoissa. ”En usko räjähtävään kasvuun, suurien navetoiden buumiin. Eikä nykyinen markkinakaan kestä sitä, että kaikki tekisivät kahden robotin navetan”, Hakulinen arvioi. Jonkinlainen tilakohtainen rajoite olisi kuitenkin hänen mielestään ollut tarpeellinen. Euroopassa maidontuotannon kasvua rajoittanee sisäinen kilpailu pelloista, jotka ovat jo nyt kortilla. Lisälehmille on jostain saatava rehut ja lannanlevitysalaa, kumpaakaan ei voi rahdata kovin pitkiä matkoja kannattavasti. Myös bioenergian käytön lisääntyminen voi rajoittaa maidontuotannon kasvua. Kallistuva sähkö lisäisi kiinnostusta bioenergiaan ja se puolestaan ohjaa maissia lehmien suusta bioenergiaksi. ”Toki yksittäisellä tilalla tuotanto voi

kasvaa suuresti, mutta tuskin yleisesti. En pelkää sen suhteen tulevaa”, Hakulinen summaa ajatuksiaan.

menetykset voivat olla suuria. ”Aivan kuin muualla tehdyt ympäristöpanostukset eivät olisikaan tärkeitä”, hän pohtii.

Viherryttäminen mietityttää

Tuotekehitys maidon menekin tae

Tulevia tukiratkaisuja Hakulinen on seurannut odottavalla mielellä, vaikka moni tuleva tukilinjaus mietityttääkin. ”On elettävä sen mukaan, mitä tulee”, hän tuumaa. Kotieläintilan määritelmän tiukentaminen voi Hakulisen mielestä tuoda yllättäviä ongelmia esimerkiksi laajentavalle tilalle. ”Laajentavalla tilalla on riski muuttua kasvintuotantotilaksi, jos peltoa hankitaan tulevaa navettainvestointia varten etukäteen ja tuki- tai ympäristölupapäätös viipyvät odotettua pidempään.” Hän itse sorvaisi pykälät siten, että kotieläintilan tuen saisi karjamäärän vaatimalta peltoalalta ja mahdolliset ”ylimääräiset”

”Laajentavalla tilalla on riski muuttua kasvin­ tuotanto­tilaksi.” hehtaarit saisivat kasvinviljelytilan tuen. Tämä ei ehkä olisi vaikea toteuttaakaan. Viherryttämisen Hakulinen ymmärtää Keski-Euroopan näkökulmasta, jossa metsät ovat vähissä, mutta Suomeen pykälät eivät tunnu oikein luontevilta. ”Viherryttämisalat voivat leikata tilan pintaalasta sellaisen osan, että rehut eivät karjalle enää riitäkään”, hän lisää. Hakulista mietityttää myös vuokranantajien suhtautuminen, jos vuokrapelloille on kukkaniittyjä kylvetty. ”Tuumivat vielä, että nyt on näennäisviljelijäksi vuokralainen ruvennut, eivätkä jatka sopimusta.” Ympäristötuen kohdentaminen voi viedä tukia pois muualta ja yksittäisillä tiloilla

Hakulinen pitää maidon hintaa tällä hetkellä kohtuullisen hyvänä. ”Arvostan kyllä kaikkia suomalaisia meijereitä, mutta Valio on ainoa, joka pystyy kilpailemaan ulkomaista tuontia vastaan. Muut tulevat siinä mukana”, sanoo ItäMaidon edustajiston tuore jäsen. Hakulinen arvelee, että kyyti olisi maidontuottajalle kylmää, ellei markkinoilla olisi yhtä vahvaa toimijaa. Tuotekehitystä hän pitää erityisen tärkeänä, sitä kautta maidolle saadaan lisää menekkiä. Maidon tuottajahinnan tasaisen kehityksen Hakulinen näkee hyvänä. ”Meillä ei ehkä ole Euroopan hintahuippuja, mutta ei myöskään suuria notkahduksia.” ”Olen luottavaisin mielin Valion suhteen, sen puolesta investoiminen maidontuotantoon ei pelota”, Hakulinen lisää. Samalla hän toivoo, ettei kotimaisilla toimilla romutettaisi maidontuotannon mahdollisuuksia. Kerran romahtanut tuotanto on hyvin hidasta nostaa takaisin entiselleen. Kaupan tapaa markkinoida kotimaista ruokaa halvan hinnan kautta Hakulinen hämmästelee. ”Eikö myyntiä voisi rakentaa siten, että koko ketju olisi kannattava. Nyt kuluttaja ei saa päättää, millä hinnalla ruokaa ostaa.” Edunvalvonnalta Hakulinen odottaa jatkoa kotimaisen ruoan kampanjoille. Sekä valtiolle että kuluttajille on perusteltava, miksi kotimaisen ruoantuotannon tukemista on syytä jatkaa. Paljon on hänen mielestään jo saatu aikaiseksi, mutta työtä riittää silti. Viime aikoina lomituksen säästöt ovat alkaneet näkyä heikennyksinä palveluissa. Se vaatisi lisäponnisteluja, itsekin MTK:ssa mukana oleva Hakulinen tuumii. ItäMaito 1 / 2014

19


ItäMaidon

edustajisto uusiutui Vilkas postiäänestys toi osuuskunnan uuteen edustajistoon sekä kokeneita hallintohenkilöitä että tuoreita voimia. Poimimme esittelyyn heistä muutamia. 1. Kerro itsestäsi, tilastasi ja suunnitelmistasi. 2. Mikä tekee Osuuskunta ItäMaidon edustajiston jäsenyydestä kiinnostavan? 3. Mitkä ovat itäsuomalaisen ja oman alueesi maidontuotannon tulevaisuudennäkymät, mahdollisuudet ja haasteet? 4. Mikä on mottosi?

Edustajiston vaalit lukuina Osuuskunta ItäMaidon uusi edustajisto aloitti työnsä huh­ tikuussa. Vaalissa valittiin 70 edustajaa toimikaudelle 2014– 2017. Postivaalin äänestyspro­ sentti nousi erittäin hyväksi, yli 55:een. Uusi edustajisto piti järjestäy­ tymiskokouksensa huhtikuun puolivälissä. Edustajiston pu­ heenjohtajana jatkaa Pasi Pulkkinen Juvalta ja varapuheenjoh­ tajana Mirja Koutonen Rauta­ vaaralta. l Ehdokkaita: 152 l Ääniä annettiin: 1102 l Äänestysalueita: 47 l Paras äänestys-%: 85,7 % l Sopuvaali: 7 äänestysalueella l Uusina jäseninä valittiin 29 henkilöä (41,5 %) l Edustajiston keski-ikä: 43 v. l Edustajiston sukupuolija­ kauma: naisia 24, miehiä 46 Edustajisto käyttää osuus­ kunnassa ylintä päätösvaltaa. Sen tärkeimpiä tehtäviä on valita osuuskunnalle hallitus, edus­ tajiston tarkkailijat ja tilintar­ kastajat, vahvistaa tilinpäätös, sekä päättää tilikauden tuloksen käytöstä. Lisäksi edustajisto antaa suuntaviivoja osuuskun­ nan toiminnan kehittämiseen ja toimii linkkinä ja tiedonvälittä­ jänä osuuskunnan ja jäsentilojen välillä.

20

ItäMaito 1 / 2014

Edustajiston pohjoisin ja toiseksi vanhin Seppo Manninen, 59, Taivalkoski 1. Olen Taivalkoskelta, kirjailija Kalle Päätalon maisemista. Perheeseen kuuluu vaimo Arja, kolme aikuista poikaa ja kolme lastenlasta. Tilamme sijaitsee Vääräjärven rannalla. Maitoa on tuotettu vuodesta 1983. Navetassa on 19 lehmää ja nuorikarja. Tuotantoa jatketaan toistaiseksi nykyisessä laajuudessa. Harrastan liikuntaa

Kuva: Timo Mikkola

Kysymykset

eri muodoissa: hiihtoa, sauvakävelyä, pyöräilyä, marjastusta, tanssia. Pimeään aikaan hiihtolenkit tehdään otsalampun valossa ja lomakohteet valitaan sen mukaan, missä saa panna jalalla koriasti. 2. Maidontuottajana kiinnostaa oman yrityksen ItäMaito/Valion tuloskunto, koska tili maksetaan meille sen mukaan, kuinka yritys voi. Edustajiston jäsenenä pääsee syvällisemmin perehtymään osuuskunnan asioihin. Edustajisto koostuu laajalta alueelta, toivottavasti hyvä yhteystyöhenki säilyy uudessakin edustajistossa ja pystymme tarjoamaan palvelut tuottajille kilpailukykyisin hinnoin. 3. Maidontuotanto jatkuu ItäMaidon alueella tulevaisuudessakin. Tilojen lukumäärä pienenee, mutta tilakoko kasvaa, eikä maitomäärässä tapahdu suuria muutoksia. 4. Optimistisesti tulevaisuuteen ajattelevalle kaikki järjestyy!

Edustajiston nuorin Ville Korhonen, 22, Rautalampi, uusi jäsen 1. Olen 22-vuotias ja perheeseeni kuu-

luu avopuoliso sekä syksyllä syntyvä vauva. Harrastan salibandyä (3. divisioona) ja metsästystä syksyisin labradorinnoutajan kanssa. Sukupolvenvaihdos tehtiin helmikuussa 2012. Lehmiä on noin 30 ja nuorta karjaa saman verran. Peltoa tilalla on 130 ha ja metsää 160 ha. Tulevaisuudessa on tarkoitus laajentaa maidontuotantoa. 2. Pääsee näkemään ja jollain tavalla vaikuttamaan meijerin toimintaan. 3. Pidän tulevaisuuden näkymiä hyvinä. Alueella on mahdollisuuksia lisätä tuotantoa. Haasteena on säilyttää tuottajahinta hyvällä tasolla kilpailijoihin verrattuna.

Kuva: Arja Rissanen


I tä M aito t u t u ksi Edustaja toisessa polvessa Soile Tiainen, 31, Polvijärvi, uusi jäsen 1. Olen paluumuuttaja ja touhuillut tässä kotitilallani pian viisi vuotta. Vuosi sitten perustettiin vanhempieni kanssa maatalousyhtymä. Entisessä elämässäni olin maatalouslomittaja ja opiskelin myös kokiksi. Lehmät silti veivät voiton, vaikka osaavat joskus olla hankalia työkavereita. Arvostan, että saan tehdä työtä itselleni ja olla ns. itsensä herra. Palkitsevinta on nähdä, kun onnistuu omassa työssään. Perheeseeni kuuluu kaksi kouluikäistä lasta ja miesystäväni Marko, joka osallistuu tilan töihin – tällä hetkellä vielä ”rengin” asemassa :) Tykkään lenkkeillä, hiihtää ja leipoa aina jotain uutta. Kesäisin käymme lavatansseissa. Tärkeitä asioita elämässäni ovat hyvät ystävät, lapsoseni sekä oma terveys,

”Suomalaista maitoa tuottamalla pääsee eteenpäin.”

josta kannattaa pitää huolta. Meillä on tuotettu luomumaitoa jo vuosia. Joulukuun loppupuolella valmistui kylmäpihatto 40 lehmälle. Sukupolvenvaihdos on edessä muutaman vuoden päästä. Nuorella sukupolvellahan on aina suunnitelmia tulevaisuuden varalle, mutta niistä ei vielä sen enempää ;) Peltotyöt ja rehunteot ollaan toistaiseksi hoidettu omalla tehotiimillämme. 2. On kiinnostavaa tutustua edustajiston jäsenenä Valion ja ItäMaidon toimintaan. Tammikuussa olin uusien tuottajien reissulla Helsingissä ja minulle avautui jälleen uusi ovi maailmaan, josta en aiemmin niin ollut tiennytkään! Mukavaa myös tutustua toisiin maidontuottajiin ja saada tietää, mitä itse lypsämälleen maidolle tapahtuu. Odotan ajan tasalla pysymistä maitoasioissa ja paljon kehittäviä keskusteluja. 3. Nuorissa on tulevaisuus ja heitä pitäisi kannustaa kaikin tavoin maidontuotantoon. Ei tarvitsisi pelätä YTneuvotteluja ja työpaikan menetystä, sillä maataloutta tarvitaan aina. ItäSuomi on hyvää maidontuotantoaluetta ja mahdollisuuksia olisi vaikka yh-

teisnavetoihin. Tiloja pitäisi kannustaa yhteistyöhön ja puhua erilaisista mahdollisuuksista jatkon kannalta. Suurimpana haasteena näen ikääntymisen ja ettei uskalleta tehdä investointeja, jotka mahdollistaisivat tulevien sukupolvien jatkamisen vähemmällä pelolla. Kertooko jatkajien puute nuorten pelosta sitoutua 24/7? Hattua nostan kaikille nuorille ketkä uskaltaa, teemme todella tärkeää työtä!       4. ”Toiset tekkee mitä ossaa, mie teen mitä halluun! ” – Voisiko tämä kertoa jääräpäisyydestäni?

Edustajiston eteläisin nainen Hillevi Sihvonen, 54, Juva 1. Hoitelen yhdessä aviomieheni kanssa

hänen sukutilaansa. Meillä on koneellistettu parsinavetta, jossa on 73 lypsävää ja saman verran nuorta karjaa. Apunamme on maatalousalan koulun käynyt poikamme ja hänen tyttöystävänsä, sekä lukion toisella luokalla oleva tyttömme. Mieheni isä on suureksi avuksi meille. Kesäaikana on myös palkattua työvoimaa. Tilallamme tehtiin laajennus- ja peruskorjausinvestointi 2012. Laajennusosaan tuli pihatto nuorkarjalle ja lypsypaikkoja 24 lisää. Kaikkiaan navettaan mahtuu noin 160 eläintä. Tulevaisuus näyttää valoisalta, koska poika on kiinnostunut jatkamaan tilaa. Harrastuksiini kuuluu pilates ja järjestötoiminta omassa Maa- ja kotitalousseurassa. Hiihtelen ja pyöräilen, jos aikaa riittää ja sää sallii. Kalastuslomat syksyisin ja Lapin hiihtoreissut ovat

Kuva: Outi Kiesilä

yksi keino ladata uutta virtaa, että jaksaa tehdä töitä. 2. Edustajistossa saa parhaiten tietoa osuuskunnan asioista ja tutustuu uusiin tuottajiin ympäri itäistä Suomea. Olin edustajistossa jo Idänmaidon aikana ja nyt pääsen näkemään, kuinka

fuusioituminen onnistui. Ensimmäiset neljä vuotta ovat mielestäni menneet hyvin. Uskon, että uusi edustajisto pystyy jatkamaan keskustelevana ja innokkaana pohtimaan hallituksen tuomia asioita ja tekemään niistä päätöksiä, jotka ovat osuuskuntalaisten hyväksi. Haluaisin omalta osaltani olla henkilö, jota tuottajien olisi helppo lähestyä ja tulla kertomaan mieltä painavia asioita ja viemään niitä eteenpäin, niin risuja kuin ruusujakin. 3. Eteläsavolaisena tuottajana huolen aihe on lopettavat tilat, mutta itse luotan, että suomalaisella maidolla on markkinat ja sitä tuottamalla pääsee eteenpäin. Puhdasta laatumaitoa tarvitaan niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Suurena pelon aiheena ovat myös uudet eläintaudit, jotka leviävät uhkaavasti. 4. Mitä tehdään, tehdään se kunnolla. ItäMaito 1 / 2014

21


Keräyskaluston huoltajat Pekka Hartikainen ja Matti Nissinen.

Maitoauto pysyy liikkeessä

yhteistyöllä Autohuollon ja kuljettajien sujuva yhteistyö pitää maidon liikkeellä. Herkän elintarvikkeen kuljetus ei kestä seisokkeja. Teksti Eeva-Kaisa Pulkka Kuvat Taina Voutilainen

22

ItäMaito 1 / 2014


I tä M aito t u t u ksi

I

täMaidon autohuollon Matti Nissinen ja Pekka Hartikainen ovat huoltaneet maitoautoja vajaan kymmenen vuotta Lapinlahden meijerin tontilla olevassa korjaamossa. Sen valmistuminen on ollut huomattava parannus entiseen. ”Korjaamo oli sitä ennen useammassa eri paikassa ja ulkonakin on autoja huollettu”, Nissinen muistelee. Kun maitoautot käyvät purkamassa lastinsa samalle tontille, on huollon ja kuljettajien helppo pitää yhteyttä ja turista kuulumisia kasvotusten. Samalla tulevat pienemmätkin huomiot auton toiminnasta kerrottua. ”Kuljettajat ottavat kyllä yhteyttä tien päältä, siellä voi olla välillä aika yksinäistä”, Nissinen sanoo. Huoltorakennukseen ja erityisesti sen sijaintiin ovat tyytyväisiä myös kuljettajat. Kyselyssä autohuolto ei moitteita saanut. ”Pekkaa ja Mattia oli kovasti eräässä vastauksessa kiitelty. Arveltiin kyllä, että sen oli joku naiskuljettaja kirjoittanut. Eihän ne nyt miehet suoraan kehu”, nauraa Kuhula Oy:n kuljettaja Arto Asikainen. Autohuolto tekee kaikille maitoautoille perusteellisen huollon kerran vuodessa. ”On huomattu, että hyvällä vuosihuollolla pärjää paremmin ilman suuria remontteja. Toki pienempiä voi aina huolloista huolimatta tulla”, Matti Nissinen kertoo. Autohuollolle kuuluvat maitoautojen säiliörakenteiden, maitopumppujen ja mittalaitteistojen korjaukset ja huollot. Itse auto muuten on liikennöitsijän huolena.

Korjaamolta löytyvät osuuskunnan kaksi vara-autoa, jotka ovat kuljettajien käytössä yötä päivää, jos omalla autolla maidonkeräily tyssää tai auto on vuosihuollossa. ”Jos molemmat vara-autot ovat käytössä, päivystämme Pekan kanssa vuorotellen. Sitten lähdetään vaikka keskellä yötä korjaamaan, ettei keräily keskeytyisi”, Nissinen lisää. Asikainen kiitteleekin nykyistä varaautojärjestelmää. ”Osuuskunnan omistamat autot ovat hyviä ja niillä työ sujuu yhtä hyvin kuin liikennöitsijän omilla autoilla. Ennen vara-autot olivat liikennöitsijöiden vanhoja autoja, joissa imulaitteistot olivat usein tehottomampia ja se myöhästytti vahingon sattuessa keräilyä lisää.” Mennyt talvi oli maitoauton kuljettajille todella haasteellinen. ”Maitomäärät olivat korkeammalla kuin kukaan osasi ennustaa ja kelit olivat koko talven huonot ja liukkaat, mutta yllättävän vähillä vahingoilla kuitenkin selvittiin”, Asikainen kertoo. Koska kyydittävä on herkkä raaka-aine eikä tilojen tankkeihin yleensä ylimääräisiä lypsyjä mahdu, on maitoautolla aina pyrkimys pysyä aikataulussa. ”Maitoa ei voi jättää odottamaan kuten tukkipinoa, että auto saadaan korjattua”, Asikainen vertaa. Maidon keräilyn Kamu-uudistus tuo puuhaa ja opiskeltavaa sekä huollolle että kuljettajille, mutta Asikainen uskoo siitä olevan hyötyä kaikille osapuolille. ItäMaidon autoissa uusi järjestelmä on toiminnassa tämän vuoden aikana.

”Hyvällä vuosihuollolla pärjää paremmin ilman suuria remontteja.”

Osuuskunnan vara-autot varmistavat maidonkeräilyn poikkeustilanteissa.

Maitoauto laittaa tekstareita zz Vaikka maidonkeräilyn Ka­

mu-uudistus on kuljettajille ja autohuollolle melkoinen mullistus, tuottajien arjessa se ei paljon näy. Alkuvaihees­ sa näkyvimmäksi jää maito­ auton jättämän kuitin ulko­ asun muuttuminen. Uusi järjestelmä mah­ dollistaa entistä nopeam­ man viestinnän tuottajal­ le. Lämpötilapoikkeamasta ei jää enää lappua maito­ huoneeseen, vaan tieto piip­ paa tuottajan kännykkään saman tien. Järjestelmän

kautta kuljettaja voi lähet­ tää reitin tiloille myös vies­ tiä esimerkiksi tien kunnosta, myöhästymisestä tai muus­ ta maidonkeräilyyn liittyväs­ tä asiasta. ”Tämän takia onkin erittäin tärkeää, että Valmassa tuot­ tajien puhelinnumerot ovat oikein, sillä sieltä järjestelmä numerot poimii”, muistuttaa uudistuksesta vastaava pro­ jektipäällikkö Petteri Tahvanainen. Viestinnän tehostu­ minen on tilojen suuntaan järjestelmän parasta antia.

Uudessa kuitissa on myös auton puhelinnumero ja kul­ jettajan nimi, joten viestintä onnistuu jouhevasti myös ti­ lalta maitoautoon päin. Jat­ kossa tila tietää, milloin hin­ noittelunäytteen tuloksia on odotettavissa, sillä auton ot­ taessa näytteen näkyy kui­ tissa näytepullon viivakoodin numero. ”Seuraava askel on, että paperisesta kuitista luovu­ taan kokonaan. Kuitti tulee tuottajan sähköpostiin pdfmuodossa. Muutamat tilat

ovat tätä jo kyselleet, mut­ ta aivan vielä se ei onnistu”, Tahvanainen kertoo. Sähköi­ seen kuittiin siirtyminen on toki tiloille vapaaehtoista. Ensimmäiset uudella jär­ jestelmällä varustellut autot alkavat liikkua ItäMaidon alu­ eella äitienpäiväviikolla. Au­ to kerrallaan edeten kaikis­ sa autoissa järjestelmä toimii vuoden loppuun mennes­ sä. Kuljettajilla on ensimmäi­ sillä kerroilla kouluttaja reitil­ lä mukana.

ItäMaito 1 / 2014

23


Kun uusi Kamu-tekniikalla varustettu maitoauto imee maidon tilasäiliöstä, tiedot sen määrästä, lämpötilasta ja otetusta näytteestä tallentuvat saman tien Valion taustajärjestelmiin. Petteri Laine Logistiikkapäällikkö, Valio

Kamu

Projektipäällikkö Petteri Tahvanainen seuraa tyytyväisenä pilottitestien tuloksia IQAN-laitteelta.

uudisti mittauksen maitoautoissa

M

aidon keräilyautojen liikkuessa lähes 21 tuntia vuorokaudessa ei lisäarvoa saada enää tehokkuutta lisäämällä, vaan uusilla teknisillä ratkaisuilla. Uusi keräilyjärjestelmä täyttää vuonna 2016 voimaan astuvat viranomaismääräykset. Uusi tekniikka nopeuttaa tiedonkulkua, raportointia ja poikkeamien hallintaa sekä helpottaa kuljettajien työtä ja maitonäytteiden jatkokäsittelyä meijerissä ja aluelaboratoriossa. Uusi järjestelmä rakennettiin yhdessä Parkerin ja Tiedon kanssa, koska Valioryhmän tarpeita vastaavaa järjestelmää maidon keräilyyn ei ollut Euroopassa saatavilla. Järjestelmässä on kaksi osaa: toinen ohjaa auton keräilylaitteistoa ja toinen rekisteröi ja välittää tietoa. Auton Windows 8 -hyttipääte on yhteydessä Valion palvelimelle 3G-yhteyksien kautta. Auton imutila ja hyttipääte kommunikoivat langattoman wlan-verkkoyhteyden avulla. Kumpikin järjestelmä toimii itsenäisesti mahdollisissa vikatilanteissa. Kuljettaja voi kerätä maitoreitin loppuun, vaikka yhteydet olisivatkin poikki. Reaaliaikaisuuden lisäksi tärkeä kriteeri uudelle järjestelmälle oli standardoitujen komponenttien käyttö. Osat ovat samoja, joita käytetään kovissa olosuhteissa metsäkoneissa ja satamissa. Ohjelmistoilla räätälöidään laitteisto juuri maidonkeräilykäyttöön soveltuvaksi.

ta ilmoitetaan tuottajalle jatkossa kuitin lisäksi myös tekstiviesteillä. Muille osuuskunnan ja Valion sidosryhmille poikkeaman tiedot välitetään sähköpostin avulla suoraan autosta. Lisäksi auton mobiililaitteella on mahdollisuus lähettää viestiä reitin tuottajille esimerkiksi auton ollessa myöhässä. Tästä syystä onkin tärkeää, että matkapuhelinnumerot ovat Valmassa ja muissa osuuskuntien taustajärjestelmissä oikein. Näyteprosessi yksinkertaistuu, nopeutuu ja virhemahdollisuudet vähenevät, sillä näytepulloja ei tarroiteta maidon vastaanotossa etukäteen. Kuljettaja lukee maitotilalla ennen näytteenottoa esikoodatun näytepullon tiedot viivakoodilukijalla, jolloin pullon ja tilan tiedot yhdistetään toisiinsa. Myös tuottajan Valman kautta tilaamat sekä neuvojan pyytämät ylimääräiset näytepyynnöt siirtyvät Kamun myötä järjestelmään lähes reaaliaikaisesti.

Uuteen järjestelmään on rakennettu varaus, joka mahdollistaa maitomäärätietojen reaaliaikaisen siirtämisen tilalle sähköisesti kuitin sijaan. Paperittomaan prosessiin siirtyminen toisi säästöä, kun tilatapahtumia on vuodessa Valioryhmässä noin 1,4 miljoonaa kappaletta. Ajatuksena on myös mahdollistaa viestin välitys Valman kautta suoraan autoon. Järjestelmää on lähdetty rakentamaan sen käyttäjien eli kuljettajien näkökulmasta, panostaen helppokäyttöisyyteen ja järjestelmän luotettavuuteen. Kamu-laitteisto auttaa kuljettajaa erityisesti poikkeavissa tilanteissa ja helpottaa viestin välitystä kuljettajien välillä. Järjestelmän käyttöönottoon ja koulutukseen tullaan panostamaan huolella, jotta keräilykuljettajien tarjoaman palvelun laatu, luotettavuus ja virheettömyys paranisivat vielä entisestään.

Tiedon kulku tehostuu Maidontuottaja tuskin huomaa muutosta, jos ei satu kurkistamaan auton imutilaan. Kuitin ulkoasu muuttuu hieman nykyisestä ja muiden perustietojen lisäksi myös kuljettajan tiedot tulostuvat kuitille. Erilaisista maidon keräilyn poikkeamis24

ItäMaito 1 / 2014

Järjestelmän luotettavuuden ja käytettävyyden testaus on projektin yksi tärkeimmistä vaiheista. Kuvassa projektiryhmän jäsenet Tomi Roimola ja Jukka Alahäivälä.


Kuva: Arja Rissanen

Kuljettajat perehtyivät Kamuun zz Kuljettajakoulutukset pide­

tään kerran vuodessa kaikille kuljettajille. Tänä vuonna Itä­ Maidon alueella toimivat lii­ kennöitsijät ja maitoautonkul­ jettajat kokoontuivat tammihelmikuussa kahden päivän mittaiseen koulutukseen kol­ messa eri ryhmässä. Ensim­ mäisenä päivänä he opiskeli­ vat ja tutustuivat Kamuun eli tulevaan keräilyautojen mit­ tauslaitteiden uudistukseen. Petteri Tahvanainen kertoi ja antoi vinkkejä uuden ohjelman käytöstä. Kuljettajat näkivät uuden laitteiston toimintaa myös käytännössä Lapinlah­ den korjaamolla. tavaa tekniikkaa kuljettajille. Uusi järjestelmä tuo uutta ja Toisena päivänä pureuduttiin toivon mukaan työtä helpot­ osuuskunnan omiin asioihin

sekä kuljettajan toimintaohjei­ den läpikäyntiin ja niistä kes­ kustelemiseen.

Petteri Tahvanainen esitteli maitoautonkuljettajille käyttöön tulevaa uusinta tekniikka.

Edelläkävijän ratkaisut kannattavaan tuotantoon

YHTEISTYÖSSÄ MEIJEREIDEN KANSSA

KÄY TUTUSTUMASSA:

www.finnlacto.fi ItäMaito 1 / 2014

25


Joensuun ja Kiteen myymälät uudistuivat

kuvat: Mikko J. Leinonen

ItäMaidolla on yhteensä 19 myymälää, joiden liikevaihto 2013 oli reilut 56 miljoonaa euroa. Uudistukset Joensuun ja Kiteen myymälöissä valmistuivat tämän vuoden alussa. Remonteissa lämmintä myymälätilaa saatiin lisää, asiakkaiden kulkuväylät asianmukaisiksi ja tilojen toiminnallisuus myymäläkäyttöön parani. ItäMaito Joensuun myymälän avajaiset pidettiin 16.1.2014. Avajaispuheet pitivät ItäMaidon hallituksen jäsen Marketta Laukkanen Tohmajärveltä ja Valio Joensuun tehtaanjohtaja Petri Liukka. ItäMaito Kiteen myymälän remontti tehtiin yhteistyössä Kiteen kaupungin kanssa. Kiteen myymälän avajaisissa 28.2. avajaispuheet pitivät ItäMaidon hallituksen jäsen Marketta Laukkanen ja Kiteen kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen. Kaikki ItäMaito-myymälät ovat avoinna myös kuluttajille. Lisää tietoa saat verkkosivuillamme www.itamaito.fi tai www.liperinmylly.fi. Tervetuloa asioimaan ItäMaito myymälöihin!

Johtamis­ valmennus­ kurssi retkeili Tanskassa

Yläkuva: Joensuun myymälässä nauhan leikkasivat Marketta Laukkanen ja Petri Liukka sekä Ari Peltotopa ja Tuula Kettunen Joensuun myymälästä. Alakuva: Kiteen myymälän nauhan leikkasi Eeva-Liisa Auvinen, avustamassa Marketta Laukkanen ja Ilpo Lukkarinen sekä Juhani Kurki ja Kirsi Kostamo Kiteen myymälästä.

Kuva: Taina Voutilainen

zz Osuuskunta ItäMaito järjesti yh­

teistyössä ProAgrian kanssa Ke­ hittävien maitotilayrittäjien johta­ misvalmennuksen. Kurssille osal­ listui 15 ItäMaidon tuottajaa. Vuo­ den kestänyt, neljästä lähijaksosta sekä tilakohtaisesta työskentelystä koostunut kurssi huipentui Tans­ kaan suuntautuneeseen opinto­ matkaan huhtikuun alussa. Kuvan taustalla näkyvässä Fen­ gerin navetassa Jyllannin Odderis­ sa ammuu reilut 400 lehmää ja se edustaa modernia, maisemaan so­ veltuvaa arkkitehtuuria.

26

ItäMaito 1 / 2014

Kehittävien maitotilayrittäjien johtamisvalmennusryhmä Tanskaan suuntautuneella opintomatkallaan.


U u tispaloja Lukijakysely kiinnosti zz ItäMaito 2/2013 -lehdessä olleeseen lukija­

ItäMai kyselyyn vastasi yhteensä 56 tuottajaa. Leh­ to den suosituimmaksi artikkeliksi lukijat valitsi­ vat sivun 25 jutun Mustan umpikujan päästä löytyi ilo. Lehtitoimikunta otti ilolla vastaan run­ saat määrät juttutoiveita muun muassa erikokoisista tiloista, investointi­tilanteista sekä eläinten ja tilan­väen hyvinvoinnista. Toiv kehit a s e T Toiveita otettiin huomioon jo tämän leh­ vät ru tavoittä teiden okintaa kautta den suunnittelussa ja toteutuksessa. 2/ 2013

Valio maitojuoksu juostaan ensi kesänä Kiuruvedellä lauantaina 19.7. klo 11. Lähtö Kiuruveden torilta. Matka 13 km. Alle 17 vuotiaiden sarjoissa myös maitomaili, noin 1 600 metriä. http://kiuruvedenurheilijat.sporttisaitti.com/valiomaitojuoksu-2014/ Tervetuloa juoksemaan maitoa maailman kartalle ja nauttimaan yhdessä olosta. Reitti kulkee Kiuruveden kauniiden maisemien keskellä, vaihtelevassa maastossa. Varaa aika kalenteriisi ja seuraa ilmoitteluamme. ItäMaito maksaa tuottajilleen ja heidän perheen­ jäsenilleen sekä ItäMaito-henkilökunnalle maitojuoksun osallistumismaksun. Samaan aikaan on myös Kiuruvedellä Iskelmäviikko, joten kannattaa jäädä nauttimaan myös viikonlopun iskelmän annista.

Monta tapaa optimoid ruokin a ta s. 6

ItäMaid neuvon on uudistu ta u s. 14

ItäMaito

_2_201

3.indd

Edusta pääsee jistossa vaikuttam aan s. 19

1

Laatumaitoa juhlistettiin

29.10.2

013 9.05

zz Tammikuun 28. päivänä vietettiin kaikissa ItäMaidon

myymälöissä Kiitos hyvästä maidosta -päivää. Tarjolla oli täytekakkua kahvin tai teen kera sekä juttelua osuuskunnan ja hallinnon henkilöiden kanssa. Maidon laatu E-luokkana mitattuna oli viime vuonna liki sama kuin v. 2012. Päivä keräsi runsaasti kävijöitä, ja tuottajillamme oli aikaa jutella ja vaihtaa kuulumisia. Keskustelua ja kysymyksiä herätti vuoden 2013 maitomäärät ja laatu maakunnittain ja kunnittain sekä millainen on tulevaisuus. Päivän aikana kerättiin tuottajiltamme kommentteja ja palautteita, jotka on koostettu toimenpiteitä varten. Kiitos kaikille kävijöille ja laatumaidon tuottajille!

Kuva: Aino Murtomaa-Niskala

Uudet tuottajat Pitäjänmäellä zz Viime vuonna maidontuotannon ItäMaidossa aloittaneet tuottajat kävivät tutustumassa Valion Pitäjänmäen konttoriin yhdessä

muiden osuuskuntien uusien tuottajien kanssa tammikuussa. Matkalla kuultiin valiolaisten puheenvuoroja ja MTK:n maitoasiamiehen terveiset keskustellen ja kysellen, sekä maistettiin minimessuilla uutuustuotteita. Oman osuuskunnan toimintaan perehdyttiin Ilpo Lukkarisen, Jarno Kämäräisen ja Jarmo Juutisen johdolla. Illan viihdyttävästä iltaohjelmasta nautittiin tehokkaasti verkostoituen kollegoiden kanssa. ItäMaito 1 / 2014

27


R e s e pti n u rkka Ilpon sämpylät 1 l vettä 100 g hiivaa 3 dl kauraryyniä 3 dl juustoraastetta vehnäjauhoja 2 rkl sokeria 3 tl suolaa (50–100 g sulatettua voita) zz Muserra hiiva haaleaan veteen ja lisää

kauraryynit ja juustoraaste, suola ja sokeri. Alusta taikina vehnäjauhoilla ja lisää voisula. Taikinan voi leipoa heti ja nostattaa vasta pellillä. Voitele sämpylät kananmunalla ja paista n. 220°C 12–15 min.

Resepti ja kuva: Ilpo Lukkarinen

28

ItäMaito 1 / 2014


H e n kilö

Työ on tehtävä mielekkääksi Työ on tehtävä itselleen mielekkääksi, jotta sitä jaksaa tehdä. Aikaa on löydettävä oman työn kehittämiseen. Näihin asioihin kehittämisneuvoja Tero Kanala haluaa kiinnittää maidontuottajien huomion.

M

aidontuotannossa on tapahtunut muutoksia ja niiden määrä vain lisääntyy tulevina vuosina. Vaikka kotieläintiloilla työt jatkuvat viikonlopuista ja juhlapäivistä huolimatta, on kehittämispohdinnoille varattava aikaa, kannustaa ItäMaidon tuore kehittämisneuvoja Tero Kanala. Terolla on toimisto Lapinlahdella. Jotta arki ei pääsisi unohtumaan, Tero vastaa tuotantoneuvonnasta Lapinlahden ja Siilinjärven alueilla. Kehittämistyössä tehtäväkenttänä on koko ItäMaidon alue. ”Kotitilalla Halsualla oli lypsykarjaa, ja eläimet ja maatalous ovat aina kiinnostaneet”, Tero kertoo. ”Työ oli mukavaa ja lehmät sympaattisia eläimiä. Olen tehnyt lomittajan töitä siitä lähtien kun se iän puolesta on ollut mahdollista.” Hän antaa kiitosta lomitustiloilleen, joissa sai oppia reilusti yrityksen ja erehdyksen kautta. Karjanhoitajan ja lomittajan kokemuksia hänelle on sittemmin kertynyt niin viiden kuin sadankin lehmän tilalta. Lypsy onnis-

Lomitustiloilla sai oppia reilusti yrityksen ja erehdyksen kautta. tuu kannukoneella ja lypsyasemalla, ja tarvittaessa apekin pyörähtää. Tero on hankkinut työkokemusta muutamalta suomalaisittain isolta, noin sadan lehmän tilalta. ”Navetat olivat uusia ja töiden ennakointiin sekä johdonmukaiseen työnsuunnitteluun oli kiinnitettävä huomiota. Sataa lehmää ei enää kannata hoitaa samalla tavalla kuin 30

Kuva: Arja Talvilahti

lehmää. Näin työmäärä voidaan pitää kurissa ja häiriöt huomataan ajoissa.” Ennen ItäMaidolle siirtymistään Tero työskenteli reilut kaksi vuotta maidontuotannon kehittämishankkeissa Pohjois-Savossa. Työnkäyttö ja johtaminen kiinnostavat häntä erityisesti. Niihin liittyviä kysymyksiä Tero on joutunut selvittämään niin käytännön töissä kuin erilaisissa hankeselvityksissä. ”Omaa työtä pitää muistaa myös miettiä, on se navetta- tai toimistotyötä. Oma työ ja jaksaminen ovat aina arvokkaita. Tilan kehittäminen vaatii voimavaroja. Työn pitää olla mielekästä, että sitä jaksaa tehdä ja olla ylpeä saavuttamistaan tuloksista”, Tero listaa periaatteitaan. Rakentamisprosessi ja teknologia tulivat tutuksi myyntitöissä. Ostotilanteessa on tärkeää tietää, mitä investoinnilta halutaan, Tero muistuttaa. ”Myyjän on pystyttävä tarjoamaan omilla tuotteillaan tähän paras toimiva ratkaisu. Teknisiin yksityiskohtiin ei voi kiinnittää liikaa huomiota ja kokonaisuuden on oltava mieleinen.”

Maailma muuttuu ympärillä, joten oman työn kehittämiseen on panostettava, on ItäMaidon uuden kehittämisneuvojan Tero Kanalan viesti maidontuottajille.

Toiminnallinen suunnittelu on myös tilalle tärkeää. Suunnittelussa tulee pohtia, ovatko kaikki hukkaneliöt oikeasti hukkaneliöitä. Ne saattavat oikeassa paikassa lisätä työn mielekkyyttä ja tehokkuutta. Ahtaissa tiloissa on vaikeaa ja hidasta tehdä töitä ja päivittäisten töiden mielekkyys kärsii. Koulutukseltaan Tero on AMK-agrologi. Lisäoppia hän on hakenut Hollannista ja Norjasta niin harjoittelijana kuin opiskelijankina. Eniten opintoja on kertynyt maidontuotannosta ja taloudesta. Myös elintarvikkeiden markkinointi on Terolle tuttua. ”Eri projektien tiimoilta olen vieraillut useassa EU-maassa ja tutustunut sekä navetoihin että neuvonta- ja tutkimusorganisaatioihin. Täydennysopinnot johtamisen ja talouden puolelta kiinnostavat. ” ItäMaito 1 / 2014

29


7-kerroksinen uusi tehdasrakennus yltää 43 metrin korkeuteen ja on tilavuudeltaan eduskuntatalon kokoinen. Rakennusinvestointia johtaa Antero Ylitalo.

na 2009. Projektissa sen eri vaiheissa on työskennellyt yhteensä 850 henkilöä. Työmaalla on parhaimmillaan ollut yhtaikaa 140 työntekijää.

Valio on edelläkävijä

Lapinlahden uusi jauhetehdas valmistumassa

L

apinlahden huippumodernin Demi™- jauhetehtaan rakentaminen on loppusuoralla. Tehdas käsittää kokonaan uuden tehdaskiinteistön sekä jauhetehtaan prosessilaitteet haihdutuksesta tuotteiden lähetykseen asiakkaalle. Vuonna 2010 päätetty investointi on Valion suurimpia ja arvoltaan noin 67 miljoonaa euroa. Keväällä 2013 tehdyllä investointipäätöksellä aloitetaan samalla linjalla myös äidinmaidonkorvikeperusjauheen valmistus sitä varten hankituilla prosessilaitteistoilla.

Jauhetuotantoa huippumodernilla tekniikalla Uusi tehdas otetaan käyttöön syksyllä 30

ItäMaito 1 / 2014

Kuva: Antero Autio

Taina Voutilainen

2014. Käyttöönoton jälkeen Lapinlahdella on aktiivikäytössä kaksi jauhetuotantolinjaa. Kaksi vanhempaa tuotantolinjaa jäävät reservilinjoiksi poikkeavia markkinatilanteita varten. Uudessa tehtaassa pystytään valmistamaan kaikki Lapinlahden Demi™ -jauheet sekä äidinmaidonkorvikeperusjauheita. Tehtaan varasto toimii automaattitrukkien avulla ilman miehitystä. Päiväsaikaan automaattitrukit siirtävät valmiit lavat varastoon. Illan ja yön aikana ne ajavat seuraavan päivän lähtevän tuotteet lähtöalueelle edelleen kontteihin lastattavaksi. Tuotantopäällikkö ja L4-projektin johtaja Antero Ylitalo kertoo, että investointiprojektin suunnittelu aloitettiin vuon-

Juustonvalmistuksen sivutuotteena syntyvästä herasta valmistetaan demineralisoituja jauheita vientiin elintarviketeollisuuden, pääasiassa lastenruokien raaka-aineeksi. Valio on yksi maailman johtavista vähämineraalisten herajauheiden valmistajista ja myyjistä sekä koko markkinan kehittäjä. Valio Demi™ -tuoteperheestä löytyy eri suolanpoistoasteen tuotteita (Demi™ 50, 70 ja 90). Viennin pääasiallinen kohdemaa on Kiina, jonne viedään korkeamman asteen Demi™-jauheita. Valion tuotteiden korkealla laadulla on Kiinassa hyvä maine. Valion tehtaissa jauheita valmistetaan lähes 70 miljoonaa kiloa: noin 29 miljoonaa Lapinlahdella, 26 miljoonaa Seinäjoella, 11 miljoonaa Haapavedellä ja kolme miljoonaa kiloa Joensuussa. Demi™-jauheiden valmistus aloitetaan suolanpoistolla, jossa herasta poistetaan mineraaleja haluttuun pitoisuuteen. Seuraavaksi herasta poistetaan esihaihdutuksessa vettä niin, että kuiva-ainepitoisuus tiivisteessä nousee noin 60 prosenttiin. Haihdutuksen ja kiteytyksen jälkeen tiiviste kuivataan kuivaustornissa johtamalla tiivistesumuun 200-asteista ilmaa. Tämän jälkeen jauhe johdetaan leijulle ja jäähdytetään ennen siirtämistä 140 kuution jauhesiiloihin, joita tehtaassa on kuusi. Prosessissa syntyvä energia otetaan talteen ja hyödynnetään tehtaalla. Lopuksi valmiit tuotteet pakataan asiakkaan vaatimusten mukaan 25 tai 1 000 kilon pakkauksiin.

Valmiuksia ja kilpailukykyä Uuden tehtaan ansiosta Valio Demi™ -jauheet täyttävät vaativimpienkin lastenruoka-asiakkaiden vaatimukset nyt ja tulevina vuosikymmeninä. Tehtaassa on erittäin korkea hygieniataso niin rakenteissa, laitteissa kuin toiminnoissakin. Moderni teknologia mahdollistaa entistä tehokkaamman energian ja veden käytön sekä pienemmät jätevesikuormat. Myös ympäristön pöly- ja meluhaitat on minimoitu. Uusi jauhetehdas mahdollistaa tuotteiston kehittämisen jalostetumpaan suuntaan. Siitä on osoituksena keväällä 2013 tehty äidinmaidonkorvikelinjan rakentamispäätös jauhetehtaan yhteyteen.


maitoparta

Hyvät asiat pysyy ja paranee Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Lauri Kontro nauttii maitonsa kylmänä lämpimän ruisleivän kanssa.

kuva: Kari Salonen

Harva asia on pannut miettimään niin paljon kuin maito. Maito on suomalaisille yhtä tärkeää kuin vesi. Se on elämän eliksiiri. Jokainen meistä on aloittanut taaperruksensa maidon antaman energian avulla. Ihminen tarvitsee ruokaa ja vettä voidakseen hyvin. Maito on siitä erikoinen asia, että se on sekä ruokaa että vettä. Maito on ravinteikasta nestettä. Maitoon on aina liittynyt mystiikkaa ja politiikkaa. Jotain kummallista siinä on vieläkin. Kun kuluttaja hankkii kaupasta normaalit ruokajuomat, hyvin usein ostoskoriin tulee nykyään myös vesipullo. Voisi kuvitella, että tämä johtuu hinnasta. Vettähän on kaikkialla ja se on lähes ilmaista. Kaupassa se on kuitenkin kalliimpaa kuin maito. Miten vesi voi maksaa enemmän kuin maito? Sitä en osaa selittää. Maito on tuote, jonka eteen on tehty työtä paljon. On pitänyt viljellä pelto, kylvää ja kyntää. On pitänyt ostaa lehmiä, jalostaa niitä vuosikymmeniä ja pitää huolta niiden terveydestä. On pitänyt investoida navettaan, jossa lypsykoneet ja robotit hoitavat lypsyn. Sen jälkeen maito on viety meijeriin, jossa sitä on ryhdytty jalostamaan. Maidosta saa lähes kaikkea. Maitoa ei ole vain se sininen tai punainen, jota kaupan kylmähyllyssä on tarjolla mitä erilaisimmilla merkeillä. Ei, maito on tuhat juustoa, viisi sataa jukurttia, sata piimälaatua, kymmenen erilaista voisekoitusta ja niiden lisäksi paljon muuta. Ennen kuin kaikki tämä on saatu aikaan, on tarvittu hirmuinen määrä työtä, tutkimusta, kokeilua, rahaa ja aikaa. Ja ennen muuta siihen on kulunut työtä. Miten tällainen voi olla halvempaa kuin vesi. Ei mitenkään. Jos joku sanoo, että markkinatalous on ainoa oikea järjestelmä, ja että markkinat eivät koskaan erehdy, ei ole koskaan törmännyt maitoon. Se, joka pystyisi selittämään maitomarkkinoiden käyttäytymisen, saisi varmasti Nobel-palkinnon. Minulle maito on aina ollut osa elämää. Kuulun siihen sukupolveen, joka vielä tietää, mistä maito tulee. Se ei tule kaupan hyllystä. Siirtolaistilan elämään kuului maidontuotannon perusasioiden opettelu. Se tarkoitti sitä, että piti oppia lypsämään sekä käsin että koneella. Sen aikaiset koneet olivat pieniä, helposti liikuteltavia laitteita. Nykyään niitä nimitettäisiin mobiilikoneiksi. Vaikka kone oli pieni, täyden tonkan raahaaminen kävi voimille. Lypsäminen kasvatti myös psykologista silmää. Piti tietää, että kaikki lehmät eivät olleet samanlaisia. Kun lypsettäviä oli peräti kuusi, piti tuntea myös kuusi lehmän sielua. Lasten kirjoissa kerrottiin siihen aikaan, että lämmin vastalypsetty maito oli parasta. En itse voi yhtyä tuohon näkemykseen. Lämmin maito ei ollut hyvää. Maidon piti olla kylmää. Vasta kun maito oli kunnolla jäähdytetty, se alkoi maistua maidolta. Kun kylmän maidon kanssa sai lämmintä ruisleipää, jonka päällä voi suli, oli gourmet-ateria täydellinen. Hyvät asiat eivät ajan kanssa muutu vaan ne pysyvät ja paranevat. Maito on edelleen ykkösasia ja sen varassa lepää suomalainen maatalous. Lauri Kontro

ItäMaito 1 / 2014

31


Kotimainen Startti

– vahva tuotanto alusta alkaen

Hyvin hoidettu vasikka tulee aikuisena lypsämään paremmin. Startissa on maidon raaka-aineet ja kaikki, mitä vasikka tarvitsee terveeseen kasvuun. Tuottajat tietävät, että kotimainen Startti antaa varmat tulokset kaikissa juottomuodoissa. Siksi se on Suomen suosituin – vuodesta toiseen.

Startti Auto Startti Maito Instant

www.valio.fi/Startti

Startti tuotannon kasvulle. Maitotiloille ja vasikkakasvattamoille.

Itämaito 1 2014  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you