Page 16

16

Kampuksen kasvot Noora Vaarala, tekstit Ehdota kasvoa! toimitus@oyy.fi

Kuva Noora Vaarala

Jenkkifutis vei rapakon taakse Tea Törmänen, 28, on toisen vuosikurssin biologianopiskelija. Hän on myös amerikkalaisen jalkapallon ammattilainen. Takana on yhdeksän vuotta pelaamista, kaksi kautta amerikkalaisessa huippujoukkueessa ja MM-pronssi Suomen maajoukkueen kapteenina.

Törmänen tutustui amerikkalaiseen jalkapalloon opiskellessaan fysioterapiaa Lappeenrannassa. Kaupunkiin oli juuri perustettu joukkue, johon hän meni kokeilemaan lajia. Se vei mukanaan niin, että kaikki muut harrastukset tanssista nyrkkeilyyn unohtuivat. Lappeenrannassa Törmänen pelasi kolme vuotta, mutta pian heikko valmennus alkoi kyllästyttää. Paras valmentaja ja kiinnostava joukkue olivat Helsingissä, joten Törmänen irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan ja muutti pääkaupunkiin. ”Se oli niitä hulluja ratkaisujani jenkkifutiksen takia. Onneksi töitäkin sitten löytyi.” Törmänen oli jo vuosia halunnut lähteä kokeilemaan siipiään Yhdysvalloissa, jossa lajin taso on tunnetusti maailman kovin. Hän alkoi lähetellä säh-

köposteja joukkueiden managereille. Lopulta Yhdysvaltain mestaruuden voittanut D.C. Divas vastasi. Muutaman mutkan kautta Törmänen pyrki ja pääsi joukkueeseen. Hän pärjäsi niin hyvin, että joukkueen johto lupasi hänelle pysyvän pelipaikan Yhdysvalloissa. Opinnot ja perhe Suomessa kuitenkin kutsuivat. Rahatkin alkoivat olla vähissä, sillä naispelaajat eivät jalkapallolla rikastu. Nyt Törmänen ei tiedä, palaako hän enää Yhdysvaltoihin. Suomessa laji on tietysti aivan eri tasolla, mutta Törmänen haluaa osallistua seuraaviin MM-kisoihin. Opiskelurintamallakin sujuu hyvin: biologia kiinnostaa siinä määrin, että hän tähtää tutkijan ammattiin. Amerikkalaiseen jalkapalloon liittyvät ennakkoluulot ärsyttävät Törmästä. ”Minulta on kysytty, että miksi noin nätti tyttö pelaa tuollaista, siinähän voi mennä pilalle!” Naisten sopimattomuutta lajiin toistellaan toisinaan: väitetään, etteivät naiset kestä niin fyysistä urheilua. Holhoaminen on Törmäsestä turhaa. ”Ei ole miesten asia huolehtia siitä. Kyllä me kestetään!”

Haaveena musiikin sekatyöläisyys

Väitetään, etteivät naiset kestä niin fyysistä urheilua. Ei ole miesten asia huolehtia siitä. Kyllä me kestämme!” Tea Törmänen, jenkkifutaaja

Musiikki alkoi vetää Matti Mannista, 25, puoleensa jo ennen kouluikää. 6-vuotiaana hän aloitti kitaransoiton, ja ensimmäinen rumpusetti hankittiin ala-asteen loppupuolella. Yläasteella Manninen innostui pianosta. Jossain vaiheessa kuvioon tulivat basso ja haitari. Repertuaari on melkoinen, mutta Manninen soittaakin suomen kielen opintojensa ohella kahdessa aktiivisesti keikkailevassa bändissä.

”Tällä hetkellä piano ja basso ovat kiinnostavimpia, mutta eniten olen kuitenkin rumpali.” Rumpalin tehtäviä Manninen hoitaa oululaisessa poprockia soittavassa Stachessa. Stachen solistin kanssa hän myös säveltää biisejä yhtyeen tulevalle levylle. Sanoituksiakin on tullut tehtyä, mutta ne pysyvät toistaiseksi pöytälaatikossa. Stachen lisäksi aikaa kuluu Aknestikista tutun Jukka Takalon bändin basistina ja kosketinsoittajana. Manninen soittaa myös useiden eri iskelmäartistien taustalla. Muusikkouran kohokohtia ovat tähän mennessä olleet viime kesän Qstock-keikat – Mannisen molemmat bän-

dit soittivat festareilla samana päivänä. Kesällä hän pääsi soittamaan myös suosikkibändinsä Morleyn keikkakokoonpanossa haitaria Highluotorockissa. Opiskelijan ja muusikon roolien yhdistäminen on osoittautunut välillä vaikeaksi. ”Kun musalla on pystynyt elämään, ei opintotuki enää niin houkuta. Terveisiä vaan Jyrki Kataiselle”, Manninen nauraa. Musiikin ja opiskelun väliltä ei ole hankala valita voittajaa, mutta tulevaisuudessa Manninen toivoo voivansa yhdistää kaikki osaamisalueensa. ”Haluaisin olla sekatyömies, joka soittaisi, opettaisi soittoa ja työskentelisi samalla suomen kielen parissa kuten copywriterina. Jos sillä yhdistelmällä eläisi, olisin tyytyväinen.” Missään vaiheessa musisointi ei ole alkanut kyllästyttää. Manninen epäilee syyksi sitä, ettei hän ole riippuvainen yhdestä instrumentista, eikä harrastusta ole koskaan tuputettu hänelle. ”Se on ollut penskasta asti luontainen juttu. Ja taitojen kehittäminen on ikuisuusprojekti, koska aina voi tulla paremmaksi.” www.stache.fi

Ylkkäri 12/2011  

Oulun ylioppilaslehti Ylkkärin nro 12/2011. Ilmestymispäivä 30.11.2011

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you