Page 1

UUNO Finnish language:

Do you speak Finnish? 26 OULUN YLIOPPILASLEHTI 路 11/2012 52. vuosikerta 路 www.ylkkari.fi

Yliopistojen markkinointivideot testiss盲 4 Oulun kulttuurilehdet 8 Demola 10 IWATSW 18

Who are you, Exchange students? 27

Ehdokkaita vai pelinappuloita? Raportti Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksesta 14


Pääkirjoitus

RAKAS PÄIVÄKIRJA

Ville Koivuniemi ville.koivuniemi@oyy.fi OULUN YLIOPPILASLEHTI

11/12

Kohu on kohdattava

28.11.2012 52. vuosikerta

D-vitamiinikohu ja kaivonkatsomisväitöskohu. Suomalaisella yliopistokentällä kohisee niin että korvissa soi. Kohuja tulee aina, se on selvää. Sekin on selvää, että tällainen kohurysä saa Suomen tutkivan journalismin aateliset penkomaan entistä kovemmin. Ei tarvitse olla meedio ymmärtääkseen, että seuraava kohu on todennäköisesti nurkan takana. BÄCKMAN-KOHU,

ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko) www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi

Vanhassa leijonanmetsästyksestä kertovassa lastenlaulussa törmätään ongelmiin, joita ei voi ylittää, alittaa tai kiertää. Ne on pakko kohdata. Suomalaisyliopistoille voisi suositella tuon laulun kertaamista. Edellä mainituista kohuista yksikään ei ole sellaisenaan niin paha, että sen kanssa tarvitsisi joutua hankaluuksiin. Mutta hankaluuksia seuraa, jos noita ongelmia ei kohtaa rivakasti ja oma-aloitteisesti.

PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl TOIMITUS Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy. fi, Toimittaja Mikael Heikkinen, 040 550 3927, toimitus@ oyy.fi. Uuno Coordinator uunoproject@oyy.fi.

Ai että ovathan ne (Helsingin, Itä-Suomen ja Oulun yliopistot) reagoineet kohuihinsa? No niin ovat, mutta voimakkaampi ja nopeampi reaktio ei olisi ollut pahitteeksi. Tieteen uskottavuuden vuoksi olisi ollut suotavaa, että jokaisen kohun kohdalla joku riittävän korkean profiilin henkilö olisi tullut julkisuuteen ja kertonut sille leukaluukku pajatsokuppina tilannetta ihmettelevälle Pihtiputaan mummolle, miten tilanne on mahdollinen. Ja ennen kaikkea selittänyt, miksi tällaiset tapaYliopistoyhukset ovat inhimillisiä, eivätkä vaaranna tieteen teisön kiistatekemisen uskottavuutta.

KANSI Nestori Törmä LEHDEN TEKIJÄT Anna Vuorinen, Maija Pylväs, Harri Filppa, Janne Toriseva, Ashley Last, Jenni Kinnunen, Marko Pyhähuhta, Saga Skiftesvik, Sanna Häyrynen, Bianca Beyer, Maria Yarandaykina, Hannu Tikkala, Juhani Oivo, Minna Koivunen, Nestori Törmä, Hanna Sarkkinen, Niina Koskela, Annika Jukkola, Taina Tihinen, Heidi Niemelä, Tytti Tuppurainen, Maciej Sobocinski, Liisa Hildinger, Paulina Haastola

LYHYELLÄ AIKAVÄLILLÄ

ton etu on, että kohut selitetään julkisuudessa voimakkaasti ja perinpohjaisesti.”

kohuista on vain imagohaittaa. Eivätkä ne toki isommassakaan kuvassa yliopistoja tai tieteen tekemisen uskottavuutta ojaan kaada. Siitä huolimatta yliopistoyhteisön kiistaton etu on, että kohut selitetään julkisuudessa voimakkaasti ja perinpohjaisesti. Sillä, mitä keskivertosuomalainen – eli juuri se Pihtiputaan mummo, jolle tieteen lainalaisuudet eivät ole tuttuja – ajattelee tieteen tekemisen uskottavuudesa, on suora verrannollisuus esimerkiksi yliopistojen saamaan rahoitukseen. Kansalaisten perusteettomillakin mielipiteillä kun on aina vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon. Mikä siinä esiintulemisessa sitten on niin vaikeaa? Ensinnäkin vastuu näissä tapauksissa kuuluu ensisijaisesti kohun aiheuttajille. Siinä kun menee aukaisemaan suunsa, vaarantaa omalla tavallaan myös oman maineensa. Kuka tieteilijä haluaa tulla julkisuudessa kytketyksi Bäckmanin väitöskirjaan? Entä Itä-Suomen yliopiston D-vitamiinipitoisuuksien tutkimiseen? Aivan. Eivätkä tieteilijät toimittajien pihdeissä muutenkaan viihdy. Se johtuu siitä, että toimittajan tehtävä on yksinkertaistaa, tieteilijän tehtävä korostaa sitä, etteivät asiat ole kovinkaan yksinkertaisia.

YLIOPISTOJEN USKOTTAVUUDEN VUOKSI sitä kuitenkin toivoisi, että seuraavan kohun kohdalla asia oltaisiin opittu, ja joku menisi vastaamaan medialle oma-aloitteisesti ja juurta jaksaen. Tilanne on vähän sama kuin ylivoimalla pelaavalla jääkiekkojoukkueella. Jos halutaan tehdä maali, jonkun on mentävä maskiin. Palkaksi saa lyhyellä tähtäimellä pelkkiä mustelmia, mutta pitkässä juoksussa yhteisönsä varauksettoman arvostuksen.

Kirjoittaja on suunnitellut kirjoittavansa väitöskirjan, johon hän aikoo haastatella anonyymeinä pysytteleviä D-vitamiinitabletteja sekä seurata niiden herkkyyttä radiotaajuiselle säteilylle. Rahoitus vielä puuttuu. 2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan. Seuraava Ylkkäri ilmestynee 9.1.2013. Deadline 31.12.2012

EDITORIAL • uunoproject@oyy.fi

A Letter To Santa Tick-tock! It is the month before Christmas and New Year’s. And instead of writing another hundred of essays, assignments and articles, I feel I’d rather write a letter to Santa… IT’S NOT THAT I have ever done it before. Even when I was 5, I knew that the guy my parents introduced as Santa was not quite real. The droopy moustache underneath the false beard revealed the identity of the person almost immediately – it was my mother’s colleague. Of course, I feigned surprise and excitement (well, at least they tried) but the whole situation seemed a bit weird to me. After that there were Women’s glossy magazines that told me to make a list of New Year’s resolutions, which I never bothered to write. A funny thing is that in the letter to Santa one is supposed to state why he/ she deserves a present this year, and it is kind of all positive and sweet. In the New Year’s resolutions you must list the bad things you have done during the year and

promise to improve next year. Apparently, you make the same resolutions year by year. Nothing ever changes, and you start hating yourself. Great! So, I’ve realized that I need Santa in my life, at least for Christmas and New Year’s. He is so much more than just an old guy from the stories, with a white beard, a bunch of elves and funky reindeer. WHEN BELIEVING IN HIM, I believe in myself, in people and their ability to make this world a better place. It is a place with beautiful lights during the darkest time of the year. It is a place that welcomes people of all ages, nationalities and religions. It is a place where everything that matters is your love for your family and close people. And I write to the Mountain of Korvatunturi in Savukoski

(Lapland): “Dear Santa, I want to thank you for keeping the magic of human kindness for so many centuries. I don’t care if you are real or you live on through our cultural memory. You still do exist. And you never stop attracting more and more tourists and international students to Finland. Special thanks for that. The only thing I would like to ask for is to stay what you are for as long as it is possible. Oh, and maybe for a few more international students to come to Finland as well. Anyway, anyhow I believe in you, Santa. Just so you know. Best regards, M.” Margarita Khartanovich Uuno Project Coordinator in Oulu Student Magazine @ylkkari


Pinnalla 4 Pettymyksiä ja naurunpurskahduksia 6 Opiskelijan joulu 10 Askel kohti parempaa työelämäyhteyttä

Mielipide 7 Vastine pääkirjoitukseen 10/2012 7 Abi, Oulussa saa!

Artikkelit 8 Oululaisia kulttuurilehtiä esittelyssä 18 Kuulas täyskäännös 19 Huuppauksen pioneeri 20 Sigma-kilta tunnustautuu älypelikillaksi

Reportaasi 12 Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokous -reportaasi

Palstat 17 Kampuksen kasvot 22 Haarukassa: Juha Salmela 24 Näytät hyvältä tänään: Sofia Hernesniemi

Kolumnit

Toinen Manninen SYL:n hallitukseen Oulun yliopiston Aino-Kaisa Manninen selvitti tiensä Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallitukseen. Manninen uskoo, että ensi vuosi on piskelijaliikkeelle täynnä haasteita. ”Koulutuspoliittinen keskustelu käy kuumana esimerkiksi maksuttoman koulutuksen ja opiskelijavalintauudistuksen ympärillä. Opiskelijoiden on oltava hereillä ja valmiita vaikuttamaan”, Manninen linjaa. 12

Lukijan mielipide! Tästä numerosta alkaen Ylkkäri pyhittää yhden sivun lukijan mielipiteelle. 7

Ylkkäri kertoo myös tapahtumista hallitusvalinnan kulisseissa, ennen SYL:n liittokokousta ja sen aikana.

4 Politics and the City: Yliopistouudistus ei saa uuvahtaa 8 Poliittinen eläin: Työ jakoon 25 Sivuhuomautuksia: Minun ja sinun vika

Arviot 22 Riikka Pulkkinen: Vieras 23 Soundgarden: King Animal 23 Fatboy: Love Creole

Sarjakuvat 2 Rakas Päiväkirja 25 Lyhyempi oppimäärä 25 Betonisaappaat

Uuno 26 Finnish language: Do you speak Finnish? 27 Who are you, Exchange students?

Pikkujouluun valmistautuva: Vältä nämä mokat!

Täällä on paljon nuoria naisia paikalla. En nyt pidä tätä isona ongelmana tässä.”

Jukka Gustafsson, opetusministeri

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

Itse kaksi vuotta pizzeriassa työskennellyt Taina Tihinen on nähnyt nestetasapainon ylläpitämiseen keskittyvän pikkujouluväen koheltamista paljon. Itse asiassa hän on nähnyt liikaa ja kaiken. Alla olevassa jutussa Tihinen kirjoittaa toistuneista arkkityypeistä, joita hän ei olisi halunnut nähdä ollenkaan. 6

oulunylioppilaslehti

issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari oyynblogi.tumblr.com

11/2012 | 3


tulossa: KOLUMNI

Politics and the City Tytti Tuppurainen Kirjoittaja on filosofian maisteri Oulun yliopistosta, kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.

Yliopistouudistus ei saa uuvahtaa VUONNA 1994 aloitin opinnot Oulun yliopistossa. Olin kiharatukkainen, epävarma elämäni suunnasta ja ennen kaikkea uuden alussa. Myös Suomi oli uuden alussa. Maamme oli liittymässä Euroopan unioniin, ja taloutta sopeutettiin ennätyslaman jäljiltä. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostettiin, vaikka kaikesta muusta leikattiin.

Yhtäläisyydet tähän päivään pistävät merkille. Vaihtotaseen vaje kasvaa taas. Kaikesta säästetään. Ja pohdimme kuulummeko Euroopan ytimeen, vai sen ulkoradalle. Kaikki ei sentään ole jo kerran nähtyä. Kiharatkin ovat kadonneet. Ennen kaikkea: yliopisto ei ole enää se sama vanha. Suuresta yliopistouudistuksesta on vasta kaksi vuotta, mutta esimerkiksi Suomen Kuvalehti on ehtinyt tuomita sen kaikkien aikojen fiaskoksi. Hengetön managerialismi valtaa alaa, tutkimusrahaa haetaan muodikkailla avainsanoilla, professorit ovat syrjässä päätöksenteosta ja ulkopuolinen raha uhkaa tieteenteon autonomiaa.

Suuresta yliopistouudistuksesta on vasta kaksi vuotta, mutta esimerkiksi Suomen Kuvalehti on ehtinyt tuomita sen kaikkien aikojen fiaskoksi.”

Paljon sanottu uudistuksesta, jonka piti olla fantastinen, suorastaan parasta mitä yliopistoille sitten niiden perustamisen on tapahtunut. Mitä tällä on väliä? Meille sillä on paljonkin. Yliopistouudistus ei saa ajaa karille, ei nyt kun Nokia-Suomi on luomassa itseään uudestaan. Yliopistoilla on poikkeuksellisen paljon merkitystä. Oulussa ei voi sanoa aluepolitiikka ilman että joku hihkaisee Oulun yliopiston perustamisen 1959. Eduskunta käsittelee parhaillaan arviota uudistuksesta. Kaksi seikkaa ovat selviä: henkilöstöpolitiikkaa tulee kehittää. Siihen ei tarvittane lainmuutosta, vaan henkilöstöryhmien ääni saadaan kuuluviin – ja vaikuttamaan – hyvällä johtamisella. Toinen asia on opiskelijat. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL lausui hyvästä syystä, että opiskelijoiden asema ja vaikutusmahdollisuudet on arvioinnissa sivuutettu. Autonomiastaan täysimääräisesti nauttiva tiedeyhteisö osallistaa opiskelijat, mikä puolestaan edellyttää opiskelijoilta valveutuneisuutta oman opinahjon asioihin. Palaan vielä 90-lukuun. Lamaa lääkittiin monella tapaa väärin. Mutta yhdessä osuimme oikeaan: t&k-panostus kannatti. Vuonna 2012 en itse ole enää niin epävarma, vaan unelmatyössäni vaikuttajana. Uskallan olla jopa varma Suomen suunnasta. On otettava mallia Ruotsista: tutkimuksen ja yliopistojen rahoitusta on lisättävä – mahdollisuuksien mukaan, mutta määrätietoisesti. 4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

28.11. Maksuttoman koulutuksen päivä

SUOMALAISYLIOPISTOJEN MARKKINOINTIVIDEOT TESTISSÄ • teksti ja kuva Niina Koskela

Pettymyksiä ja naurun- purskahduksia Oulun lyseon lukion abiturientit arvostelivat neljän yliopiston esittelyvideot yliopistot, joita olen miettinyt”, Essi Ervasti iloitsee. Joukko Oulun lyseon lukion abiturientteja istahtaa sohvalle arvostelemaan neljän yliopiston – Oulun, Lapin, Jyväskylän ja Helsingin – esittelyvideot. Armoa antamattomassa raadissa suunsa puhtaaksi puhuvat Ervastin lisäksi Milla Ylitalo, Elina Salo, Anna Mansisto ja Tuukka Fält. Kukaan heistä ei ole nähnyt videoita etukäteen. Ensimmäisenä nuoret arvostelevat Oulun yliopiston esittelyvideon, jossa helsinkiläiselle miehelle näytetään Oulua ja yliopistoa. Koulutustarjonta ei häntä erityisesti viehätä, mutta mies ihastuu tyttöön, joka opiskelee arkkitehtuuria. Oulua kuvaava lausahdus ”kaikki löytyy läheltä” huvittaa abeja. ”Kaikki muu paitsi yliopisto”, Mansisto murjaisee. Tietotekniikan alaa esiteltäessä silmät pyörähtävät jälleen ympäri. ”Kerrotaan tietotekniikasta ja käytetään dioja”, Fält kummastelee. Viisikko purskahtaa myös toisinaan nauruun. ”Mielestäni tämä antoi mukavan kuvan ”JES, JUURI NE

Oulusta”, Ylitalo sanoo videon päätteeksi. ”Hauska ja ei-niinperinteinen video”, Mansisto puolestaan toteaa. ”Ehkä yliopistoa esiteltiin kuitenkin turhan vähän. Päähenkilökään ei lopulta päätynyt yliopistoon”, Ervasti sanoo. Porukka on yhtä mieltä siitä, että video ei ole suunnattu oululaisille abeille, vaan pikemminkin Etelä-Suomessa asuville.

Lapin yo:lle kiitosta visuaalisuudesta

Lapin yliopiston Me, you and Lapland -video on katseluvuorossa seuraavana. Videossa vilisee ihmisiä eri tieteenaloilta. ”Tämä nyt oli selvästi tehty vaihtareille. Videolla haettiin kansainvälisyyttä”, Ervasti arvelee. ”Siinä missä Oulun video viljeli paikoin kankeaa huumoria, tämä pelasi visuaalisuudella”, Fält sanoo. ”Mielestäni video oli ihan samanlainen kuin kaikki Lapin mainokset”, Mansisto tuhahtaa. Ryhmä moittii, ettei asunnoista tai palveluista tarjottu videossa mitään informaatiota.

”Jos on mahdollisuus valita, missä omaa alaansa opiskelee, kulkuyhteydet ja asumismahdollisuudet ratkaisevat”, Mansisto huomauttaa. Helsingin yliopiston esittelyvideon tullessa vuoroon ryhmän odotukset nousevat korkealle. Videolla tarjotaan paljon pientä nippelitietoa Helsingistä kaupunkina ja Suomesta maana. Kertojan kieli on englanti. ”Aivan hirveä pettymys. Tämä ei avannut Oulun lyseon abeille Helsingin yliopistoa millään tavalla”, Ervasti huudahtaa. ”Helsingistä annetaan sellai-

Ainejärjestöt panostivat abipäiviin tosissaan OULUN YLIOPISTON tämän vuoden suurin yleisötapahtuma Abipäivät veti yliopiston käytävät totuttuun tapaan täyteen abiturientteja. Viime vuosiin verraten useat ainejärjestöt olivat panostaneet ständiensä ulkoisiin ilmeisiin tosissaan. Myös Oulun yliopisto esitteli toimintaansa kattavasti. Marraskuun puolivälissä järjestetyt Abipäivät järjestettiin jo 24. kertaa. Kävijämääräksi arvioitiin 4500 lukiolaista 79 eri oppilaitoksesta ympäri Suomea.

Kuvassa fysiikan opiskelijat eli Sigma-killan ainejärjestöaktiivit esittelevät abiturienteille nestemäisen typen käyttäytymistä. @ylkkari


30.11

6.12.

10.12. – 13.12. 11.12.

13.12.

24.12.

Movember loppuu, viikset lähtee!

Itsenäisyyspäivän soihtukulkue

Sustainable Mineral Processing -konferenssi

OpinTori-tapahtuma

Päivä, jolloin lahjattomat eivät ole lahjattomia

OYY:n Välkyttämötilakilpailu päättyy

LYHYET Elina Salo (vas.), Milla Ylitalo, Tuukka Fält, Essi Ervasti ja Anna Mansisto antoivat rehtiä palautetta yliopistojen esittelyvideoista. Suosikeiksi nousivat Oulun ja Lapin yliopiston videot.

OYY kiittää yliopistoa panoksesta tenttiakvaarioon

Oulun yliopiston ylioppilaskunta kiittää Oulun yliopistoa siitä, että koulutusneuvosto on päättänyt lähteä selvittämään tenttiakvaarion hankkimista Oulun yliopistoon. Samalla koulutusneuvosto päätti varautua investoimaan rahoitusta tenttiakvaarion toteuttamiseen. ”Tenttiakvaario on ollut ylioppilaskunnan unelma jo pitkään. On todella hienoa, että yliopistolta on saatu ensimmäinen merkki siitä, että tenttiakvaario voisi pian olla todellisuutta”, ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Eero Manninen sanoo. Tenttiakvaario on tila, johon opiskelija varaa itselleen ajan tehdäkseen tentin.

Talousarviosta ei suurta kopua edustajistossa

nen kuva, että siellä lehmät olisivat ihan arkipäivää”, Ylitalo sanoo. ”Minua englanninkieli ei häirinnyt, mutta yliopisto ei juuri tullut esille”, Salo sanoo. ”Ei herättänyt halua lähteä hakemaan lisätietoa”, Fält puolestaan toteaa. Viimeisimpänä nuoret lyttäävät Jyväskylän yliopiston nettisivuilta löydetyn ”videon”. Esityksessä on musiikkia, tekstiä ja kuvia, ei liikkuvaa kuvaa. ”Ei, kauanko tämä kestää”, Mansisto kysyy noin 30 sekunnin kohdalla. ”On vissiin ollut vähän pieni budjetti”, Fält naurahtaa. GALLUP

Mansisto miettii, mitä esitys sanoo katsojalleen: ”jos et enää muualle pääse, tule meille”. ”Jos olisin yksin kotona katsonut, en olisi päässyt loppuun asti”, Salo sanoo. Lopuksi ruutuun tulee teksti ”play again”. ”Ei”, koko viisikko huutaa yhteen ääneen. Yhteenveto sujuu ryhmältä sulassa sovussa. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Lapin ja Helsingin yliopiston videot olivat samankaltaisia. Oulu erottui joukosta. ”Jyväskyläkin erottui”, Fält hörähtää ja jatkaa. ”Olisin kaivannut enemmän juttua to-

sielämästä, tietoa kaupungeista ja vapaa-ajasta.” ”Oulun video oli ehkä abin näkökulmasta kaikkein kivoin”, Ervasti sanoo. Nuoret ovat keskustelleet paljon keskenään siitä, mihin tähtäävät lukion jälkeen, mutta suunnitelmat ovat vielä epäselvät. ”Tiedostamme, että videoille maalaillaan kaikennäköistä, mutta kyllä me katsomme ne, jos törmäämme niihin yliopistojen nettisivuilla. Ja minuun ainakin voi vaikuttaa videoilla”, Fält sanoo muiden nyökytellessä vieressä.

Mikä ständi oli Abi-päivien vakuuttavin?

OYY:n talousarvion lähetekeskustelu edustajiston marraskuisessa kokouksessa oli melko kesy. Mitään suuria leikkausehdotuksia ei lyöty varsinaisesti pöydälle. Erityisesti Linnanmaalle muuttamisen vuoksi jäsenmaksun korotuspaine on noin 7 euroa, mikä ei sekään riitä plusmerkkiseen tulokseen. Vuoden 2013 tilinpäätös on laskettu reilut 40 000 euroa miinukselle. Kahtena edellisenä vuotena on tehty toisaalta noin 20 000 euron edestä plussaa. Suurempaa suukopua ei silti noussut, koska periaatepäätös jäsenmaksun korotuspaineesta tehtiin, kun OYY:n muutosta Linnanmaalle päätettiin. OYY:n kokouksessa 21. marraskuuta käytiin lähetekeskustelu vuoden 2013 talousarvion lisäksi saman vuoden toimintasuunnitelmasta. Toimintasuunnitelma oli puristettu edellisvuosia tiiviimmäksi, mikä keräsi edustajistolta lähinnä kiitosta.

Leppämäkeä esitetään Unirestan hallituksen puheenjohtajaksi ”Fysiikan ständi. Siellä näytettiin nestemäisen typen vaikutusta käytännössä. Mukavaa ollut, melko paljon vaan ihmisiä.” Joona Hautala, Posion lukio oulunylioppilaslehti

”Matematiikan ständi oli kiinnostava. Se on jotenkin ilmavasti tuossa, ei tule ahdas tunnelma. Mielenkiintoiselta näyttää muutenkin.” Silva Höyhtyä, Posion lukio

”Varmaankin tuo TOL:n (tietojenkäsittelytiede) ständi, ulkonäöllisistä syistä. Muutenkin ovat olleet ihan hienot päivät.” Sakarias Littow, Haukip. lukio

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) ehdottaa ravintolayritys Unirestan hallituksen puheenjohtajaksi ensi vuodelle istuvaa puheenjohtaja Wille Leppämäkeä. Leppämäki on hoitanut ja hoitaa lukuisia opis-

kelijayhteisöön liittyviä luottamustehtäviä, ja on toiminut aiemmin muun muassa monta vuotta OYY:n sosiaalipoliittisena sihteerinä. Unirestan hallitukseen OYY puolestaan esittää taloustieteiden opiskelija Anssi Tossavaista. Tossavainen edustaa Tekniikka ja talous -edustajistoryhmää (TeTa). OYY teki päätökset kokouksessaan 21. marraskuuta.

Koistisesta halutaan Ylioppilasapu ry:n hallituksen pj

OYY ehdottaa muun muassa Unirestasta ison osan omistavan Ylioppilasapu ry:n hallituksen puheenjohtajaksi ensi vuodelle taloustieteen opiskelija Vili Koistista (TeTa). Koistinen voitti istuvan puheenjohtaja Jarno Rasinkankaan (Tieteelliset) äänestyksessä selvin numeroin 26-5. OYY teki päätökset kokouksessaan 21. marraskuuta.

Sanna Järvelä jatkaa ylioppilaskunnan inspehtorina

OYY:n inspehtorina jatkaa professori Sanna Järvelä. Järvelä on Oulun yliopiston oppimisen ja opetuksen tutkimuksen professori kasvatustieteen tiedekunnassa. Lukuisista luottamustehtävistä merkittävin OYY:n näkökulmasta on Järvelän jäsenyys Oulun yliopiston hallituksessa. Hänet valittiin siis jatkamaan inspehtorina myös kauden 2013–2014. Järvelä aloitti inspehtorina vuonna 2009.

Neljä Akatemian toimikuntiin Oulun yliopistosta

Suomen Akatemian tieteelliset toimikunnat kaudeksi 2013–2015 on valittu. Oulun yliopistosta toimikuntiin pääsivät professori Kalervo Hiltunen Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikuntaan, professorit Heli Jantunen ja JuhaPekka Lunkka Luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikuntaan sekä professori Johanna Myllyharju Terveyden tutkimuksen toimikuntaan. Suomen Akatemian on opetusministeriöön kuuluva asiantuntijaorganisaatio. Se rahoittaa tutkimusta tänä vuonna 320 miljoonalla eurolla. 11/2012 | 5


OHJEITA PIKKUJOULUVÄELLE • teksti Taina Tihinen • kuvitus Mikael Heikkinen

Itse kaksi vuotta pizzeriassa työskennellyt Taina Tihinen on nähnyt nestetasapainon ylläpitämiseen keskittyvän pikkujouluväen koheltamista paljon. Itse asiassa hän on nähnyt liikaa ja kaiken. Alla olevassa jutussa Tihinen kirjoittaa toistuneista arkki-tyypeistä, joita hän ei olisi halunnut nähdä ollenkaan.

Pikkujouluun valmistautuva: Vältä nämä mokat! 5. Älä kerro elämäntarinaasi.

Ymmärrän kyllä, että olet juttutuulella ja hyvää hyvyyttäsi pyrit viihdyttämään myös tarjoilijaneitiä ovelilla vitseilläsi. Ymmärrän myös, että ilta, tai elämä ylipäätään, ei ole mennyt ehkä aivan haluamallasi tavalla, ja sinulla on äärimmäisen suuri tarve jakaa nämä pettymykset myös tuntemattoman yötyöläisen kanssa. Ymmärrän siis, että suun avaamisen tarpeesi on kerrassaan valtava, mutta vilkaisepa pikaisesti taaksesi. Niin, jonoa on ovelle asti. Takanasi olevilla on aivan yhtä suuri nälkä kuin sinulla, ja heitä kiinnostavat kertomasi jutut aivan yhtä vähän kuin minua. Nopeasti tilausta tiskiin siis ja siirtyminen takavasemmalle.

4. Älä tilaa pizzaa kaikilla täytteillä.

Se tulee oikeasti kaikilla täytteillä. On siinä suunpielissä pyyhkimistä, kun kiekko tulee viidellä eri majoneesilla ja kolmenlaisella juustolla. Eikä ole ilmaista.

3. Älä iske tarjoilijaa. Ilta on ollut pitkä eikä yksikään kissa lämmennyt tanssimuuveillesi tai lehdestä lainatuille iskurepliikeille? Edes exä ei lähtenyt matkaan, vaikka heikkona hetkenä kertoikin vielä rakastavansa sinua? Narikkajonossa kaikki oli-

vat jo parituneet, eikä ulko-oven välittömästä läheisyydestäkään löytynyt ketään? Kaikkien näiden koettelemusten jälkeen vaellat pettyneenä lähimpään känkkylään, leuka rinnassa ja sydän riekaileina. Nostaessasi katseesi, tunnet kuitenkin pienen toivon pilkahduksen sisimmässäsi, ja tyytyväinen hymy valtaa kasvosi: myyjähän on nainen! Alkoholin tuoma itsevarmuus hiljentää järjen äänen ja päätät toimia. Sinulla ei ole mitään hävittävää, tunnet kuinka sisäinen alfauroksesi pääsee valloilleen, ja kuulet kuinka alkoholi puhuu huulillasi: ”Yksh puhelinpizza... ja sunh kebabnumero”. Lienee sanomattakin selvää, ettei lämpene tälläkään kertaa.

2. Alkoholia ei myydä kello 1.30 jälkeen.

Piste. Ei vaikka et kertoisi kenellekään, ei vaikka siirtäisit omaa rannekelloasi ovelasti taaksepäin, eikä vaikka maksaisit tuplahinnan. Myöskään ”Mä voin tarjota sitten sullekin” ei ole vielä tähän mennessä saanut yhtäkään tarjoilijaa tarttumaan oluthanan kahvaan ja sammuttamaan jo muutenkin liian humalaisen asiakkaan oluenjanoa. Mutta kokeile toki.

1. Tarkista, että sinulla on rahaa.

Lähdetään nyt aivan perusasioista. Meillä on tuote eli tarjonta, sinulla nälkä, eli kysyntä. Markkinatalouden voimat

ulottuvat siis myös meidän, muuten niin hyväsydämiseen ravintolaamme, joten raha on aikalailla avainasemassa. Muoviraha, eli pankki- ja luottokortit, meillä kyllä käyvät, mutta silloinkin edellytämme tililläsi olevan katetta. Selittelyt: ”Kyllä siellä pitäis olla” ja ”En mä nyt niin paljoa oo vielä juonu” eivät nekään käy rahan asemasta. Emme myöskään myy luotolle siitä yksinkertaisesta syystä, että et kuitenkaan maksaisi takaisin. Vinkkien kokoaja kirjoittaa kokemuksen syvällä rintaäänellä.

OPISKELIJAN JOULU • teksti ja kuvat Heidi Niemelä

Opiskelijan joulussa raha ei ratkaise Joulu on opiskelijalle tärkeä juhla, jossa korostuu kulutuksen sijasta perheen kanssa vietettävä laatuaika. EUROOPAN VELKAKRIISI ja taloudellinen epävarmuus näkyvät kuluttajien joulunajan heikentyneenä ostokäyttäytymisenä. Suomessa joulubudjetit ovat kuitenkin Deloitten joulukauppatutkimuksen mukaan lievässä kasvussa viimevuotiseen verrattuna. Tutkimus kertoo suomalaisten kuluttavan jouluunsa tänä vuonna 746,20 €, mikä on 2,2 % viimevuotista enemmän. Kuluttajat kiinnittävät kuitenkin entistä enemmän huomiota tuotteiden hintaan, ja ostopäätöksiä punnitaan yhä huolellisemmin. Kotimaisen Taloustutkimus Oy:n Suomalaisen Työn Liitolle teettämä tutkimus tarkastelee suomalaista joulua kattavammin. Suomalaisten joulumieltymysten lisäksi se kertoo suomalaisen keskivertotalouden kuluttavan tänä jouluna vain 397

6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

€, eli vähemmän kuin vuonna 2011. Oulun seudulla ja Lapissa kulutetaan keskimäärin 321 €, ja opiskelijat valmistautuvat jouluun 159 €:n budjetilla. Ainostaan yli 80 000 € vuodessa tienaavat kuluttavat joulunviettoonsa yli 700 €. JOULU ON SUOMALAISTEN tärkein juhlapyhä, ja suurin osa kansalaisista juhliikin sitä kotona perheenä kanssa. Näin tekevät myös suomen kielen opiskelija Liisa Pekkala ja historian opiskelija Kalle Lapinoja. Kumpikin nauttii perhekeskeisestä joulusta, mutta Pekkala uskoo kaupallisuuden vaikuttavan nykyään liikaa joulun viettoon: ”Kyllä se korostuu. Aivan kuin joulua ei voisi viettää ilman rahaa. Minulle ainakin merkitsee enemmän muut asiat, kuin pakettien määrä.”

Liisa Pekkalan ja Kalle Lapinojan mielestä perhejoulu ei ole vielä kaupallistunut.

Molemmat opiskelijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että jokainen käyttää jouluna rahaa parhaalla katsomallaan tavalla. Yhdessä vietettyyn aikaan on lupa panostaa. ”Ei ole mitään normia siitä, paljonko on liikaa. Pääasia on kuitenkin viettää joulu perheen kanssa”, Lapinoja pohtii.

JOULU AIHEUTTAA monelle varmasti stressiä ja taloudellisia paineita, ja näin on Pekkalan mukaan myös opiskelijoiden kohdalla: ”Opiskelijoiden taloudellinen tilanne on usein tiukka, mutta siitä huolimatta moni kuitenkin odottaa myös opiskelijan ostavan joululahjo-

ja.” Lapinojaa joulu ei huoleta, ja hän arvioikin kuluttavansa tänä jouluna lahjoihin opiskelijan keskivertobudjetin verran. Hän haluaa antaa läheisilleen lahjaksi hauskoja lahjoja, jotka on helppo laittaa pakettiin. Pekkalan mielestä taas mukavinta on antaa jotain tarpeellista, jota lahjan saaja ei kuitenkaan itse tulisi hankkineeksi. Aineettomat lahjat ovat myös hyviä. Yli kolmannes suomalaisista toivoo saavansa tänä jouluna lahjaksi kirjoja tai lehtiä. Raha ja lahjakortit ovat myös ihmisten suosiossa. Sekä Lapinoja että Pekkala toivovat molemmat saavansa lahjaksi ennemmin jotain käytännöllistä. Pekkala myös arvioi taloustaantuman hieman hillinneen joulukulutusta ja turhien lahjojen ostelua. Se on hänen mielestään pelkästään hyvä asia. @ylkkari


Päätoimittaja vastaa

MIELIPIDE • teksti ja kuva Milja Tuomivaara

Vastine pääkirjoitukseen 10/2012 VILLE KOIVUNIEMI LUONNEHTII pääkirjoituksessaan (Ylkkäri 10/2012) arkkitehtiopiskelijoita yliopiston ”lellityimmäksi vähemmistöksi”. Puhumatta sen enempää suomenruotsalaisten sekoittamisesta tähän soppaan, häkellyin tavasta, jolla Koivuniemi laukoo yliopistobyrokraattien jakelemia faktoja. Luulisi, että ylioppilaslehden kirjoituksessa olisi yritetty ymmärtää altavastaajan näkökulmaa, mutta tavoitteena tuntuu olevan provosointi keltaisen lehdistön tapaan. Koivuniemen panostahan siihen ei varsinaisesti enää tarvittu. Keskustelut ulkopuolisten kanssa osastoamme uhkaavasta tilanteesta ovat loputonta puolustelua ja anonyymit killan adressiin kommentteja kirjoitelleet tuntuvat haluavan rangaista arkkitehtiopiskelijoita asioista, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa. Arkkitehdin toimenkuvassa elämän osa-alueet sekoittuvat perin pohjin. Jo opiskelijoille tämä on arkipäivää, vaikka harvan lähipiirikään ymmärtää uravalinnan kokonaisvaltaisuutta. Osaston arjessa tämä tarkoittaa sitä, että valtaosa opettajista opettaa muutaman tunnin viikossa oman toimiston pyörittämisen lomassa. Myös suurin osa maisterivaiheen opiskelijoista sukkuloi päivittäin toimiston ja koulun väliä. Luentosalien käyttöasteen nostamiseen meistä ei ole, sillä valtaosa työskentelystämme on käytännön harjoitustöitä ja henkilökohtaista tai

pienryhmissä tapahtuvaa ohjausta. Kyse ei ole siis muutosvastaisuudesta tai halusta eristäytyä muusta yliopistosta, vaan takana on aiheellinen pelko siirron vaikutuksista opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan arkeen. Koivuniemi on oikeassa puhuessaan inspiroivan ympäristön vaikutuksesta opintoihin. Sijainti keskustan historiallisten kerros-

tumien ja moninaisten toimintojen keskellä ei kuitenkaan tee meistä lellikeitä. Kaupunki on enemmän kuin inspiraatio. Se on arkkitehtuurin laboratorio, jossa tarkkailla suunnitteluratkaisujen vaikutuksia samaan tapaan, kuin vaikkapa sähköinsinöörit tutkivat komponenttien arvojen vaikutusta suodattimen taajuusvasteeseen. Mistä lähtien oppimisen perustasta kiinnipitäminen on ollut elitismiä tai itsekkyyttä?

MEITÄ SYYTETÄÄN TOISTUVASTI sulkeutuneisuudesta, joka sekin pannaan keskustasijainnin piikkiin. Tosiasiassa asiaan vaikuttavat enemmän yhdessä harjoitustöitä tehdessä vietetyt vuorokaudet, jotka vahvistavat siteitä kurssikavereiden välillä. Välitön ja tiivis työyhteisö on vaativissa opinnoissa menestymisen edellytys, johon muidenkin osastojen tulisi pyrkiä. Mielenkiintoa riittää myös oman osaston ulkopuolella puuhasteluun. Poikkitieteellisyys on asenteesta kiinni, ei sijainnista: yhteistyötä on tälläkin hetkellä Matemaattisten tieteiden ja Maantieteen laitosten kanssa. Arkkitehtikillalla puolestaan on pitkät perinteet yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Näkyvin esimerkki on kulttuurihistoriallisesti merkittävä Kiltatalomme, purku-uhan alta pelastettu Oulun toiseksi vanhin puurakennus. Lisäksi pienestä joukostaan huolimatta arkkitehtiopiskelijat ottavat ylpeinä osaa teekkariyhteisön toimintaan ja aktiivisuutta riittää OYY:nkin suuntaan. Kuitenkin oululaisilta opiskelijoilta saamamme tuki on ollut säälittävää. Säästöjen kurittamassa yliopistossa solidaarisuutta ei näemmä riitä yli tieteenalojen rajojen.

Milja Tuomivaara 3. vuosikurssin arkkitehtuurin opiskelija, Arkkitehtikillan varapuheenjohtaja

HALLITUKSEN PUHEENVUORO

Abi, Oulussa saa! Oulun yliopiston uuden esittelyvideon. Kymmenen minuuttia kestävästä kuivasta esittelyvideosta, jossa on kreikkalaisia pylväitä, klassista musiikkia ja kuivia faktoja yliopistosta, on nyt onneksi päästy, mutta mihin onkaan päädytty? Uudessa esittelyvideossa helsinkiläisjantterille kerrotaan, miksi kannattaisi tulla Oulun yliopistoon opiskelemaan. Oulu on pieni ja erikoinen paikka pohjoisessa, ja siellä on monialainen yliopisto. Ai niin, ja vetäviä arkkitehtiopiskelijattaria. Videossa flegmaattiselle helsinkiläisabille näytetään Oulun yliopiston monipuolista oppiainetarjontaa hajanaisesti: laboratoriossa savu nousee, ja biologit ruopsuttelevat puutarhassa. Ainoa asia, joka saa pojan lopulta vähänkään innostumaan yliopistosta, on hemaiseva arkkitehtiopiskelija. Onhan sitä ennenkin hellujen perässä muutettu ympäri maailmaa, mutta haluan uskoa, että Oulun yliopistosta löytyy valloittavia oppiaineita ihan omasta takaa. Uskon myös, että opiskelupaikkavalintaan vaikuttavat monenlaiset asiat. Oppiaineiden lisäksi potentiaalisia opiskelijoita kiinnostavat myös asumismahdollisuudet, harrastukset, työmahdollisuudet ja välimatka kotipaikkakunnalta. Samalla, kun abiturienteille mainostetaan hämmentävän videon avulla Oulun yliopistoa veikeänä paikkana pohjoisessa, osa mainosmateriaalista on luvattoman tylsää. Abiturienteille jaetaan

Oulun yliopiston abirekryvideo

KATSELINPA TUOSSA

oulunylioppilaslehti

Näin videota kommentoitiin Ylkkärin Facebook-sivulla: ”Videohan on tarkoitukseensa nähden aivan loistava.” Topi Turunen ”Olishan se kiva jos Oulun yliopistolla olisi muutakin tarjottavaa kuin joku tällainen seurustelumahdollisuuksiin viittava typeryys, joku voisi sanoa seksistisyys. -- Tässä on Oulun yliopiston vahvuus, jes! Ylentävää. Pakko tämän on olla joku huono vitsi.” Ville Meskus ”Huippuhyvä!” Tuomas Niemelä ”Jännä muuten miten arkkarityttö oli eksynyt Linnanmaalle, vieläpä humanistipäätyyn. Oiskohan ark. osaston sijainti keskustassa jätetty tahallaan pois?” Ville Siikaluoma ”Sanottiin, että kaikki löytyy läheltä, vaikka itse yliopisto sijaitsee melkein 7 km keskustasta!” Oona Vähäkangas

Henna Rannanpää Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen kv- ja viestintävastaava

muun muassa mustavalkoisia vihkosia, joissa on lueteltu yliopiston oppiaineet. Rock on! Esittelymateriaaleille tarvitaan kunnon taittajaa ja asiantuntemusta. Ei potentiaalisia opiskelijoita voi houkutella jakamalla vain otteita opinto-oppaasta. ON SINÄNSÄ HIENOA, että opiskelijarekrytointiin on Oulussa nyt panostettu. Videon takana ovat suosittujen oulu.commainosten tekijät, ja aikomuksena on selvästi ollut tehdä jotain hauskaa. Toteutus on vain valitettavasti sieltä, mistä aita on matalin - tarkkaan ottaen navan alta. Tarvitaanko uusien opiskelijoiden saavuttamiseksi oikeasti stereotyppistä ja seksististä mainontaa? Mielestäni olisi hienoa, että Oulun yliopistossa olisi videon perusteella jotain muutakin innostavaa kuin seksikkäät opiskelijat. Muut voivat olla kanssani eri mieltä videon sisällöstä, ja myönnän kyllä, että se näyttää yliopistoviestinnän kannalta toiveikasta suuntaa. Onko rekrytointivideo sitten lupaus tulevasta nuorekkuuteen pyrkivästä viestintälinjasta, vai oliko tämä vain kokeilu? Yliopisto kaipaa selkeää linjaa markkinointiinsa, ja uusien opiskelijoiden rekrytointiin tulisi panostaa toden teolla. Minulle Oulun yliopisto on mahtava paikka, jossa saan opiskella mielenkiintoisia asioita ja kehittyä ihmisenä. Toivon todella, että yliopisto osaisi tuoda oman erinomaisuutensa esille aidosti mielenkiintoisella tavalla.

TAVOITTEENI EI OLE missään nimessä provosoida provosoinnin vuoksi, vaan herättää aiheesta keskustelua. En missään tapauksessa jaa kenenkään faktoja kirjoituksissani – en missään tilanteessa. Vanhempia tekstejäni lukemalla voi havaita, että en ole yliopistobyrokraattien asialla. Olen oululaisen korkeakouluopiskelijan asialla. Ihan takuulla yritän ymmärtää näkökulmaanne asiaan. Ja osittain ymmärränkin, mutta en täysin. Sanotte, että teistä ei ole luentosalien käyttöasteen nostajiksi. Minulle se on viesti, ettette edes halua miettiä, millaisilla ratkaisuilla voisitte tehdä Linnanmaasta itsellenne mieluisan. Tarkoitus ei ole varmastikaan istuttaa teitä nykyisiin luentosaleihin, vaan rakentaa teille asianmukaiset ja sopivat tilat Linnanmaalle, jossa lääniä on reilusti yli oman tarpeen. LUKUISAT TUTKIMUKSET todistavat, että minkä tahansa työpaikan siirtyessä kaupungin keskustasta laitakaupungille, suurimmat harmitukset liittyvän käytännönasioihin, joiden olemassaolosta on tullut saavutettu etu, josta luopuminen tuntuu pahalta. Turhaudutaan, kun huomataan, ettei ruokatunnilla voikaan käydä nopeasti asioilla. Perustelette muuton järjettömyyttä sillä, että jotkut professorit eivät voisi enää sukkuloida Linnanmaan ja keskustan väliä totutun sukkelasti. Eiköhän tuokin ole asennekysymys. Vajaan kahdeksan kilometrin matkaa keskustan ja Linnanmaan välillä taittaa päivittäin suuri joukko muidenkin alojen opetushenkilökuntaa. Eniten kuitenkin ihmetyttää väittämänne keskustan läheisyyden välttämättömästä pakosta opiskelullenne. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa arkkitehtuurin opiskelu Espoon Otaniemessä – eli kaukana keskustan sykkeestä – näyttää onnistuvan mallikkaasti. En usko, että kyse on opiskelijoiden välisestä solidaarisuuden puutteesta. Yliopistoyhteisölle on ominaista, että asian kuin asian läpivieminen vaatii hyvät perustelut tuekseen. Valitettavasti minusta tuntuu, ettette ole vielä kyenneet kaikkia vakuuttamaan.

Ville Koivuniemi ville.koivuniemi@oyy.fi

Kerro meille mielipiteesi! toimitus@oyy.fi

11/2012 | 7


KOLUMNI

Poliittinen eläin Hanna Sarkkinen Kirjoittaja oli kunnallisvaalien Uuden Oulun ääniharava numero yksi. Hän toimii myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edaattorina.

OULUN KULTTUURILEHTITARJONTA • koonti Annika Jukkola

Oululaisia kulttuurilehtiä Humanistisen killan kulttuurilehti Rumasana herätteli itsensä henkiin tänä syksynä. Ylkkäri pyysi oululaisia kulttuurilehtiä kertomaan toiminnastaan ja tavoitteistaan.

Työ jakoon Pääministeri Katainen herätti taannoin yleistä pahennusta kannustaessaan pienten lasten äitejä hakeutumaan nykyistä aiemmin takaisin työelämään. Katainen sai ajatuksensa vieraillessaan Ruotsissa, jossa äidit tekevät Suomea enemmän osa-aikatyötä. Yleinen raivo ja mielensäpahoittaminen tuntuu kuuluvan asiaan aina, kun puhutaan lasten hoitojärjestelyistä tai pienten lasten vanhempien työssäkäynnistä. Vauva-foorumilla ja Facebookissa kuohuu aina, kun joku sanoo jotain lastenhoitojärjestelyistä. Ottamatta kantaa Kataisen lausuntoihin voin kertoa niiden herättäneen minussa yleisempiä ajatuksia osaaikatyöstä ja työn jakamisesta. Suomessa osa-aikatyön tekeminen ei ole kovin yleistä, vaan 8 tunnin työaika on kiveen hakattu normi. Vaikka kansalainen haluaisi tehdä osa-aikatyötä esimerkiksi perhetilanteen vuoksi, ei se usein ole edes mahdollista. Toivonkin, että Suomessa käytäisiin enemmän keskustelua osa-aikatyöstä ja työn jakamisesta. Lyhyemmässä työajassa voisi olla useita etuja. Tutkimusten mukaan tehokasta työaikaa on päivässä joka tapauksessa vain noin 6 tuntia. Ihmisillä olisi enemmän aikaa perheelle ja harrastuksille. Työuupumus ja stressi voisivat vähetä. Työttömyys vähenisi ja työtä riittäisi useammalle, kun sitä jaettaisiin. Turha ja epäekologinen tavarankulutus voisi laskea ihmisten panostaessa enemmän laadukkaaseen vapaa-aikaan kuin stressin ja tyhjyyden tunteen peittämiseen turhalla materialla. En välttämättä toivo, että siirtyisimme heti huomenna yleiseen kuuden tunnin työpäivään, mutta toivoisin työmarkkinoilta enemmän joustoa ja avoimuutta työajan lyhennyksiin. Monilla työssäkäyvistä ei ole pulaa rahasta, vaan ajasta. Kuolinvuoteellaan ihmiset harmittelevat yleensä sitä, että he ovat tehneet liikaa töitä perheen kustannuksella.

Paul Lafargue oli vakuuttunut, että tulevaisuudessa teknologian edistyessä koneet tekisivät suurimman osan työstä ja ihmisten päivittäinen työaika olisi vain vaivaiset kolme tuntia.”

Olisi syytä miettiä, pitäisikö työtehokkuuden parannukset kanavoida mieluummin työajan lyhennyksiin kuin palkankorotuksiin? Ammattiyhdistysliikkeenkin olisi syytä herätä pohtimaan, ovatko palkankorotukset aina välttämättä sen ensisijainen vaatimus, vai pitäisikö vaatimuksia kohdistaa enemmän työelämän laatuun ja työajan lyhentämiseen. Kaikilla aloilla työajan lyhentäminen ei nykyisellään kuitenkaan tule kyseeseen matalan palkkatason vuoksi. Esimerkiksi kaupan alalla työskentelevistä monet kamppailevat matalien tuntipalkkoja ja riittämättömien viikkotyötuntien yhteisvaikutuksena aiheutuvan liian pienen tilipussin kanssa. Ranskalainen 1800-luvulla elänyt sosialistinen pamfletisti ja tiedemies Paul Lafargue oli vakuuttunut, että tulevaisuudessa teknologian edistyessä koneet tekisivät suurimman osan työstä ja ihmisten päivittäinen työaika olisi vain vaivaiset kolme tuntia. Lafargue olisi varmaankin yllättynyt vieraillessaan vuodessa 2012 ja havaitessaan, että kaiken tämän liiallisen materian ja koneiden keskellä oravanpyörä pyörii lujempaa kuin koskaan ennen – monien painaessa otsasuoni tykyttäen pitkää päivää toisten kärsiessä työttömyydestä. Eihän sen niin pitänyt mennä. 8 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kysymykset 1) Millaisena näet lehden aseman oululaisessa kulttuuripiirissä? 2) Millaisena näet Oulun kulttuurielämän yleensä? Onko se pieniä piirejä, sulkeutunutta vai vireää? 3) Millaista materiaalia lehteen halutaan? Voiko kuka tahansa kirjoittaa lehteen? 4) Millaisen toivot lehden tulevaisuuden olevan?

Kultisti

Hallaus

Päätoimittaja: Anni Hyypiö Yhdistys: Kultu ry Toiminnassa: keväästä 2011 alkaen Yhteystiedot: annihyyp@paju.oulu.fi

Päätoimittaja: Jarkko Lauri Yhdistys: Huutomerkki ry Toiminnassa: 2004 alkaen Yhteystiedot: Huutomerkki ry:n kautta

1) Kultistin rooli oululaisessa kulttuu-

1) Hallaus on Oulun ainoa ja merkittävin

riskenessä on ensisijaisesti tuoda esille asioita, jotka kiinnostavat ja innostavat kulttuuriaineiden opiskelijaa. Lehti katsoo maailmaa nuoren oululaisen opiskelijan silmin ja havainnoi sen kulttuurisia kuriositeetteja. Kultistin julkaisutahti ja levikin pienuus asettavat omat haasteensa, joiden edessä emme kuitenkaan turhia nöyristele. Pyrimme olemaan niin suuria kuin pienenä lehtenä voimme vain olla! 2) Oululainen kulttuurielämä on aina-

kin tarjonnaltaan erittäin vireää: jos innostusta ja aikaa on suinkin tuhlattavaksi, voi kaupungista kaikenlaista touhua ja tohinaa elämänsä täytteeksi kehitellä. Erityisesti erilaisia klubeja, keikkoja ja muita kiinnostavia kokoontumisia järjestetään kiitettävään tahtiin. Opiskelijallekin tarjolla on varsin mellevä määrä muuta tekemistä pelkkien haalaribileiden ohella. Toki Oulun kulttuurielämän voi halutessaan määritellä pienten piirien touhuiluksi, sillä kieltämättä samat naamat hyörivät monien tapahtumien järjestäjinä. Mielestäni kyseessä ei ole kuitenkaan niinkään mikään sulkeutunut sisäpiirileikki, vaan pikemminkin kulttuuriskenen pienen koon asettama käytännön pakko. 3) Kultistin toimi-

tuskunta koostuu tällä hetkellä pääosin oululaisista kulttuuriaineiden opiskelijoista. Mikään ei tosin estä myös muita asiasta innostuneita ottamaan osaa lehden kasaamiseen – tekijöiden yhteinen akateeminen tausta kun on ensisijaisesti käytännön sanelemaa. Juttuvaihtoa on tällä hetkellä tehty jo suomen kielen opiskelijoiden kanssa, ja laajemman yhteistyön myös muiden tahojen kanssa soisin viriävän. 4) Tottakai toivon Kultistille pitkää

ikää ja menestyksekästä jatkoa. Olen itse ollut lehden toimittamisessa mukana ensimmäisestä numerosta lähtien, ja olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan lehden laadun ja kunnianhimoisuuden kasvamista jokaisen numeron myötä. Kun tavoitteet on asetettu korkealle, on sieltä turhaa enää kavuta alemmas.

puhtaasti sanataiteeseen keskittyvä julkaisu. Se tarjoaa julkaisufoorumin niin kirjoittamista kokeileville kuin ammattilaisillekin pärstäkertoimeen katsomatta.

2) Oulu tarjoaa kokoonsa suhteutettuna

aivan riittävästi mahdollisuuksia kulttuurinnälkäiselle. Pikemminkin on ongelmana, ettei kaikkiin kiinnostaviin tapahtumiin ehdi. Lisäksi täältä on hyvät yhteydet pois. Sanataidepuolella Huutomerkki ry:n järjestämät Muusajuhlat on kaikkein suurin ja virein tapahtuma. Huutomerkki järjestää myös poikkitaiteellisia Musteklubeja eri ravintoloissa. Oulun taidemuseo ja teatteri ovat olleet viime vuosina melko ikävystyttäviä laitoksia. Onneksi niiden tilanne on parantunut. Oulun taidemuseon Lumipalloefekti on todella pirteä ja rehevä näyttely. Kaupunginteatterin Raja-näytelmä todisti mielestäni, että näytteleminen on tullut Ouluun takaisin. Onneksi työväenteatteri on pitänyt yllä tasoa Oulussa kaupunginteatterin matalapaineen aikana. Mikään ääni tai äänekäs kuva ei ole Hallaukselle vierasta, kunhan ilmaisu on kirpakkaa, teeskentelemätöntä ja tunteikasta. Olemme julkaisseet kaikkea runoista ja kuvataidekuvista sarjakuviin ja novelleihin. Jonkinlaista suhdetta pohjoiseen edellytetään. Hallauksen tekijöistä toiset ovat kirjailijoita ja sarjakuvataiteilijoita. Toiset Hallauksen kirjoittajista ovat aloittaneet harrastelijoina, mutta ovat julkaisseet myöhemmin teoksia. 3)

4) Toivon, että saamme koko ajan li-

sää uusia tekijöitä. Haaveilen myös, että saisimme jostain taitavan markkinointimiehen tai -naisen, joka panisi itsensä likoon. Tietysti toivon myös, että mahdollisimman moni lukija tilaisi Hallauksen. Ei tätä lehteä pyhällä hengellä tehdä, vaikka tekstien tekijät ja toimittajat eivät palkkaa saakkaan. Aikakauskirjan tilaushinta on 12 euroa. Se on vain parin oluttuopillisen hinta, mutta meille se on iso summa – paino- ja taittokulut on katettava. @ylkkari


esittelyssä

En näe tulevaisuuteen. Toivon

” tilaajamäärien kasvavan, ja että voisimme maksaa avustajille enemmän. Itse kun olen toimijana, niin en uskalla ennustaa.” Paavo J. Heinonen, Kaltion päätoimittaja

Kaltio

Rumasana

Praavda

Sumanismi

Päätoimittaja: Paavo J.Heinonen Yhdistys: Kaltio ry Toiminnassa: vuodesta 1945 Yhteystiedot: paavo.heinonen@kaltio.fi

Päätoimittaja: Jukka Ahola Yhdistys: Humanistinen kilta Toiminnassa: 90-luvulta, netissä v. 2012 Yhteyst.: kulttuurilehtirumasana@gmail.com

Päätoimittaja: Uula Neitola Yhdistys: Tiima ry Toiminnassa: kauan Yhteystiedot: uulaneit@paju.oulu.fi

Vastaavat: Katja Virpiranta, Mikko Memonen Yhdistys: Suma ry Toiminnassa: kauan Yhteystiedot: katjavir@paju.oulu.fi

1) Kaltio on perinteitä vaaliva olio, jolla

1) Praavdalla, kuten humanistisen tie-

on vakaa, hyväksytty asema. Oman arvon määritteleminen on outoa. Rahallisesti lehden elämä on epävakaata, viime vuosina olemme voineet maksaa pieniä palkkioita avustajille. Kaltio on Helsingin ulkopuolella pisimpään ilmestynyt kulttuurilehti, ilmestymme 6 kertaa vuodessa. Kaltio on instituutio, joka on yksi eniten tukia saavista lehdistä Suomessa. Levikkimme on alle tuhat, mutta se on kulttuurin ja taiteen tekijöille tärkeä julkaisu. Ihmisten on vaikea tarttua siihen, kun kannessa lukee ”kulttuuri”. 2) Kuka tahansa saa tarjota materiaa-

lia. Meillä on yksi puolipäiväinen, palkattu työntekijä, muut ovat avustajia. Toimikunnassa päätetään teema. Uusilta tahoilta tulee usein ja aika paljon ehdotuksia. Päätoimittaja tekee diktaattorimaisesti päätöksiä. Jos idea ei sovi meidän lehteemme, ohjaamme tekijän Kultti ry:n sivuille. Jotkut aiheet voivat olla päivälehtityyppisiä, mutta me emme voi ottaa mitään hirveän ajankohtaista mukaan. Ehdotuksia ja ideoita voi lähettää minulle. 3) Laajoja ja vaihtelevia, pieniä piirejä,

ihmiset lukevat ristiin. Opiskelijat ovat aika aktiivisia esimerkiksi Huutomerkissä. Mielestäni kulttuuripiireihin on helppo tunkea sisään. Vähän on ”kuppikuntia”, mutta toiminta on aika avointa. Yhdistyksillä on tietyt aktiivit, mutta toimijoista on pulaa. Oulu on aika laajasti levinnyt kaupunki. Helsingissä on paljon enemmän ihmisiä, joten väki jähmettyy piiriinsä, koska tekijöitä on tarpeeksi. Oulussa ollaan paljon verkostoituneempia. 2000-luvulla hörhöjen ja hippien määrä on lisääntynyt, joten toimintaa on syntynyt. 4) En näe tulevaisuuteen. Toivon tilaa-

jamäärien kasvavan, ja että voisimme maksaa avustajille enemmän. Itse kun olen toimijana, niin en uskalla ennustaa. Kulttuuritalo Valveella olossa on hyvät ja huonot puolensa, mutta meidän toimintamme ei ole riippuvainen täällä olosta. Vuosi sitten päätoimittaja sai ensimmäistä kertaa työvälineen työnantajan piikkiin. Nyt kun Taiteiden yö ja Kaltion toimitus ovat samassa tilassa, on se helpottanut työskentelyä. Ne tukevat toinen toisiaan! oulunylioppilaslehti

dekunnan ainejärjestölehdillä yleensäkin, on vankka asema jäsenistönsä äänenkannattajana. Ainejärjestölehtityön avulla on mahdollista saada sanansa ja tekstinsä julki ja muiden nähtäville. Ellei oululaisessa, niin ainakin akateemisessa kulttuuripiirissä ainejärjestölehdillä on oma paikkansa ja lukijakuntansa. Myös vieraskynät ovat yleisiä. 2) Vireä on varsin hyvä sana kuvaa-

1) Rumasanan vahvuus on se, että

verkkojulkaisuna sitä ei ole sidottu tiettyyn muotoon. Ensimmäinen lehti oli perinteinen, mutta seuraavissa numeroissa voimme lähteä aivan eri suuntaan halutessamme. Rumasanassa oululaisilla on kulttuurinen hiekkalaatikko, jossa rajoina ovat vain mielikuvitus ja tekijöiden taidot.

maan Oulun kulttuurielämää. Kaupungilla on tarjota hyvä kavalkadi erilaisia vaihtoehtoja kulttuurinnälkäisille, ja myös itse osallistuminen kulttuuritoimintaan on tehty mielestäni helpoksi opiskelijan ja kiinnostuneen näkökulmasta. Itse olen vastikään löytänyt Oulun Sinfonian hienouden.

Oulu on täynnä osaavia tekijöitä, mutta joskus tuntuu, että ihmiset ovat jakaantuneet kahteen: niihin, joita hävettää tehdä taidetta ja niihin, joita hävettää, että joku tekee taidetta. 3) Rumasana ei niinkään valmiita ko-

4) Suurin haaste nyt on jatkaa uudis-

tuksen jälkeisellä oikealla suunnalla ja tehdä jotain kestävää.

nismi on ainejärjestölehti, ja vieläpä melko pienen ainejärjestön sellainen, emme tietenkään tavoita hirveän suurta yleisöä eikä asemamme kulttuuripiireissä sinänsä ole varmasti merkittävä. Sitäkin tärkeämpi Sumanismi kuitenkin on uskolliselle lukijakunnalleen, eli Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijoille. 2) Oulun kulttuurielämää ei kai voi

ajatella yhtenäisenä klönttinä, josta olisi mahdollista muodostaa kaikenkattavia yleistyksiä. Elitistisiä ja sisäänpäinlämpeäviä piirejä mahtunee minne tahansa, mutta ainakin ne kulttuuriympyrät, joihin itse olen lähemmin tutustunut, ovat olleet helposti lähestyttäviä. 3) Sumanismiin voivat kirjoittaa kaik-

2)

konaisuuksia vaan niiden tekijöitä. Seuraavan lehden teema on muutos ja pyydän kaikkia, jotka tuntevat, että heillä on jotain sanottavaa aiheesta, ottamaan yhteyttä.

1) Koska Suma-

3) Praavda pyritään saamaan ulos kol-

me kertaa vuodessa. Näistä yksi on fuksinumero ja kaksi muuta pyörivät tietyn, päätoimittajan määrittämän tematiikan ympärillä. Teemana ovat olleet viime aikoina muun muassa Jaakobinpaini, Matka ja Itä. Kirjoitusten ei kuitenkaan tarvitse noudatella lehden teemaa, vaan kaikenlaiset kirjoitukset ovat tervetulleita riippumatta kirjoittajan kokemuksesta tai sen puutteesta. Praavdaan ovat siis tervetulleita jutut matkaraportista sääennustukseen. 4) Povaan ainejärjestölehdistölle idea-

rikasta tulevaisuutta. Viime aikoina Praavdan osalta on pohdittu siirtymistä verkkojulkaisuksi, mutta kukin päätoimittaja tekee omat ratkaisunsa kaudellaan.

ki Suma ry:n jäsenet ja miksei järjestöön kuulumattomatkin suomen kielen opiskelijat. Teemme jonkin verran juttuvaihtoa muiden alojen opiskelijoiden lehtienkin kanssa, joten välillä lehdessä näkee vierailevien kirjoittajien tuotoksia. Julkaisemme lehdessämme kaikkea mahdollista: kolumneja, pakinoita, artikkeleita, runoja, kaunokirjallisia tekstejä ja kuvia. Koska Sumanismi on ainejärjestölehti, yritämme tasapainoilla toisaalta asiallisen sisällön, toisaalta rajoja koettelevan opiskelijahuumorin ja jopa suoranaisten mauttomuuksien välillä. Tavoitteenamme on kuitenkin tehdä lehteä, joka on kaunis katsella, jonka sisältö kiinnostaa lukijoita ja jota kenenkään ei tarvitse hävetä. 4) Sumanismin päätoimittajakaksik-

ko valitaan vuodeksi kerrallaan, ja päätoimittajistolla on melko vapaat kädet tehdä lehdestä omannäköisensä. Luonnollisesti toivon, että tulevat Sumanismit ovat niin sisällöllisesti kuin ulkoasullisestikin vähintään yhtä laadukkaita kuin tähänkin asti – olin sitten itse mukana lehden teossa tai en. Minusta on hienoa, että Suma ry on pystynyt toimittamaan neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä. Siinä on yllättävän paljon työtä, mutta kuten on nähty, se on tehtävissä. Toivonkin, että siitä pidetään kiinni myös tulevaisuudessa. 11/2012 | 9


DEMOLA: OPISKELIJAT KIINNI TYÖELÄMÄÄN • teksti ja kuvat Minna Koivunen

Fasilitaattorit Janne Karjalainen, Noora Dahmane ja Miia Vesikukka kokoavat opiskelijatiimit ja pitävät lankoja käsissään.

Askel kohti parempaa työelämäyhteyttä Demola tuo eri tieteenalojen opiskelijat ja yritykset yhteen kehittämään uusia innovaatioita. Toiminta lähtee yritysten todellisista tarpeista. HAASTAVILLA JA KOKO AJAN

tiukkenevilla työmarkkinoilla parhaiten pärjäävät ne työnhakijat, joilla on koulutuksen lisäksi työkokemusta. Kun päättäjät haluavat nuoret yhä aiemmin työelämään, on koulutuksen ja työkokemuksen kartuttaminen yhtä aikaa kinkkinen yhtälö. Uusi tapa on yhdistää opiskelu ja työnteko. Sen mahdollistaa Oulussa syksyllä aloittanut Demola, joka tuo yritykset ja opiskelijat yhteen. ”Kun on paljon puhetta siitä, että tarvitaan työelämälähtöisiä 10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

tapoja opiskella, niin tässä olisi sellainen”, Demolan Noora Dahmane luonnehtii. Oulun keskustassa toimiva Demola toteuttaa yritysten toimeksiantoja niin, että se kokoaa monialaisia opiskelijaryhmiä, jotka tuottavat yrityksen toiveen mukaan demon tuotteesta tai palvelusta. ”Yrityksellä on jonkunlainen ongelma tai haaste, johon se haluaa ratkaisun ja he tulevat meille sen asiansa kanssa. Toimeksiannon pitää olla mahdollisimman laaja-alainen ja epä-

määräinen, jotta siinä on mahdollisuus ideoinnille. Emme tee suoria toimeksiantoja”, Dahmane kertoo.

Demo voi olla mitä tahansa

Seuraava vaihe on opiskelijoista koostuvan tiimin rakentaminen. Opiskelijoiden tulee olla yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Tarkoituksena on, että tiimissä on mahdollisimman laaja osaaminen eli opiskelijat tulevat eri aloilta.

Toimeksiannon pitää olla mahdollisimman laaja-alainen ja epämääräinen, jotta siinä on mahdollisuus ideoinnille.”

Noora Dahmane fasilitaattori Demolassa

”Sitten opiskelijat aloittavat projektin ja lähtevät innovoimaan ja kehittämään ratkaisua yrityksen ongelmaan. Lopputuloksena syntyy demo, joka voi olla vaikka konseptisuunnitelma, koodin pätkä tai pienoismalli. Se voi olla melkein mitä vain, kunhan on hahmoteltavissa, mitä opiskelijat ovat tuottaneet ratkaisuksi”, Dahmane selittää. Demola tarjoaa opiskelijoille vaihtoehtoisen tavan opiskella, sillä projekteilla voi suorittaa osan opinnoistaan ja saada @ylkkari


Usein käy niin, että tiimistä joku palkataan yritykseen jatkamaan kehitystä siellä ja viemään tuotantoon. Eli tämä on tapa rekrytoida.”

Janne Karjalainen fasilitaattori Demolassa

Lopputöiden-, diplomitöiden- ja matrikkeleiden sidonnat ja tulostukset edullisesti.

Nopeat toimitukset!

20,00€ / kpl

puh. 0400-923 739 nettiopus@gmail.com www.nettiopus.fi Katso kartta kotisivulta Kaitoväylä 12, 90570 Oulu

Lähellä yliopistoa!

Demolan projektien kautta on mahdollista ottaa askel kohti työelämää. ”Demola on yrityksille tapa kokeilla uusia ihmisiä. Heitä ei tarvitse ottaa harjoittelijoiksi, mutta näkee kumminkin, että tuohan oli fiksu ja teki tuon homman hyvin”, Janne Karjalainen kertoo.

opintopisteitä. Lisäksi opiskelijat saavat kontakteja yritysmaailmaan. ”Koska työtä tehdään monialaisessa tiimissä, oppii keskustelemaan eri alan ihmisten kanssa eli työelämätaitoja”, Janne Karjalainen kertoo muista hyödyistä.

Oikeus ideaan pysyy opiskelijalla

Projektin päätteeksi yritys arvioi tuloksen. Jos yritys haluaa hyödyntää demoa omassa liiketoiminnassaan, se voi lisensoida opiskelijoiden tuottaman ratkaisun ja opiskelijat saavat siitä korvauksen. Immateriaalioikeudet demoon pysyvät aina myös opiskelijoilla. ”Meillä on sellainen ajatusmalli, että opiskelijat ovat aina kuninkaita. Opiskelijoilla on kaikki oikeudet tekemäänsä demoon”, Dahmane korostaa. Opiskelijat voivat lähteä itsekin kaupallistamaan oman demonsa tai myydä sen eteenpäin, vaikka demon tilannut yritys olisi lisensoinut sen. ”Ei ehkä samalle alalle lähdetä kilpailemaan, mutta jos oulunylioppilaslehti

ideaa voi hyödyntää jollain muulla toimialalla, se on ihan mahdollista ja niin on tapahtunutkin”, Dahmane selittää. Demolan projektien kautta on siis mahdollista ottaa askel kohti työelämää ja jopa päätyä sinne. Yritykset nimittäin voivat parhaassa tapauksessa palkata päteväksi näkemänsä opiskelijan. ”Demola on yrityksille tapa kokeilla uusia ihmisiä. Heitä ei tarvitse ottaa harjoittelijoiksi, mutta näkee kumminkin, että tuohan oli fiksu ja teki tuon homman hyvin. Usein käy niin, että tiimistä joku palkataan yritykseen jatkamaan kehitystä siellä ja viemään tuotantoon. Eli tämä on tapa rekrytoida”, Karjalainen sanoo.

Tärkeintä on halu oppia uutta

Demolan projekteihin tarvitaan kaikkien tieteenalojen opiskelijoita. Minkä alan yritys tahansa voi tehdä toimeksiannon, joten opiskelijatarve on aina tapauskohtainen. Sen lisäksi, että opiskelijat pääsevät työskentelemään mo-

nialaisissa tiimeissä, projektit opettavat yrittäjähenkisyyttä ja pitchaamista eli omien liikeideoidensa myymistä. ”Iso osa projektin alkua on sitä, että muodostetaan yhteinen näkemys esillä olevasta asiasta. Uskon, että ensimmäinen kolmasosa projektista menee siihen, että tiimi keskenään saa vakuutettua toisensa, että ollaan tekemässä samaa asiaa ja siinä jo joutuu harjoittelemaan vuorovaikutustaitoja”, Karjalainen luonnehtii. Jos opiskelija haluaa Demolaan mukaan, tärkeintä on innokkuus ja halu oppia uutta. Sillä ei esimerkiksi ole väliä, minkä vuoden opiskelija on. Toki opintoja tai muuta kautta hankittua kokemusta ja osaamista täytyy olla, jotta omasta alasta on jo asiantuntemusta. ”Jotakin taitoja pitää olla, että saadaan jotakin aikaiseksi, mutta tarkoitus on oppia”, Karjalainen painottaa. Seuraavat Demolan projektit alkavat tammikuussa, ja niihin voi hakea Demolan nettisivuilla, joissa voi käydä myös rekisteröitymässä, jos itseä kiinnostavaa projektia ei juuri nyt ole auki. 11/2012 | 11


OULUN YLIOPPILASLEHTI YLKKÄRI SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON LIITTOKOKOUKSESSA TAMPEREELLA 23.11. - 24.11.2012 • tekstit ja kuvat Ville Koivuniemi KOMMENTTI • Ville Koivuniemi • ville.koivuniemi@oyy.fi

Mikä on demokratiaa, mikä kohtuullista? SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON liittokokouksen hallitusehdokkaita voi hyvällä syyllä nimittää pelinappuloiksi. Heidän persoonansa toki vaikuttavat hallituspaikoista taisteltaessa, mutta eri taustaryhmien väliset lehmänkaupat määrittävät hallituksen koostumusta niin ikään valtavasti.

Demokrattisen päätöksenteon onnelassa täysin riippumattomat hallitusehdokkaat kävisivät liittokokousviikonloppuun huipentuvan kampanjan, jonka jälkeen paras seitsikko valittaisiin edustamaan suomalaista yliopisto-opiskelijaa Lapinrinteelle. Todellisuus on karumpaa. Tampereella 23.-24. marraskuuta käydyssä liittotokouksessa hallituspaikkajunailun julmuus konkretisoitui yhteen hetkeen. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) hallitusehdokas Suvi Pulkkinen ilmoitti viime hetkellä itkien vetäytyvänsä pois kisasta. Hänet oli täytynyt uhrata, jotta Marina Lampisen paikka hallituksen puheenjohtaja varmistui. HYY:n omat äänet riittäisivät yhteen hallituspaikkaan yksinään, mutta ne äänet oli myyty pois. Väitän, että koko sali tunsi empatiaa Pulkkista kohtaan. Hänen onnekseen vitutukseen ei voi kuolla – muuan 66-vuotias kunniapuheenjohtaja on siitä hyvä esimerkki. PULKKISEN KOHTALO on kurja, mutta demokratian näkökulmasta tuhannen taalan kysymys kuuluu: onko tuollainen pelailu demokratiaa? Kysymykseen voi vastata vastakysymykselä: Millaisessa mallissa demokratia toteutuisi varmemmin? Ei voida realistisesti olettaa, että millään herrasmiessopimuksella voitaisiin päästä tämän tekstin toisessa kappaleessa kuvattuun onnelaan. Tuon oletuksen jälkeen pienimpien liittojen ainoa varma tapa käyttää valtaa on tehdä lehmäkauppoja. Ja se että valtaa käyttävät myös pienet, on kiistatta demokratiaa.

Toki lehmänkauppoihin liittyy paljon muitakin kysymyksiä. Oliko menettely Suvi Pulkkisen näkökulmasta kohtuullinen? Toinen sanoisi vahvasti ei. Toinen sanoisi, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. SYL:n henkilövalintoihin liittyvää politiikkaa puolustetaan usein sillä, että valtakunnan politiikka toimii samaan tapaan. Niin tai näin, olisi erityisen tärkeää, että liittokokouksen edustajille ei jäisi viikonlopusta alitajuntaan, että yllä kuvailtu junailu on ainoa ja oikea tapa tehdä politiikkaa. Olympiamitalin ja kolme maailmanmestaruuskisojen mitalia Suomen jääkiekkojoukkueelle tuonut Hannu Aravirta muotoili voitontavoittelua yhdellä virkkeellä. ”Pyrimme voittoon, mutta emme keinolla millä hyvänsä.” Ei muuten olisi huonoin mahdollinen huoneentaulu SYL:n hallitusneuvottelijoiden kabinettiin.

Toinen Manninen läpi SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN liitto (SYL) valitsi Oulun yliopiston Aino-Kaisa Mannisen SYL:n hallitukseen vuodelle 2013. Oulussa koulutuspolitiikan saralla opiskelijan parempaa huomista työstänyt Manninen lähtee Helsinkiin innokkaana. ”Ensi vuosi on opiskelijaliikkeelle täynnä haasteita, ja rohkea vaikuttamistyö on varmasti tarpeen. Koulutuspoliittinen keskustelu käy kuumana esimerkiksi maksuttoman koulutuksen ja opiskelijavalinta-

uudistuksen ympärillä. Opiskelijoiden on oltava hereillä ja valmiita vaikuttamaan”, Manninen, 23, ennakoi. Manninen profiloitui hakuvaiheessa humaanina teekkarina, jonka mielestä etenkin maksuttomaan koulutusta ja opiskelupaikkaa valitsevan opiskelijan erehtymismahdollisuutta pitää puolustaa tosissaan. Manninen kiinnitti kampanjassaan huomiota myös siihen, että yliopiston rahoitusmallin vaatima 55 opintopisteen vuosivauhti

on joissain koulutusohjelmissa turhan kova tavoite. Aino-Kaisa Manninen on toiminut tänä vuonna Oulun yliopiston ylioppilaskunnan varapuheenjohtajana ja useissa muissa luottamustehtävissä.

Toinen Manninen jäi rannalle

OYY:n nykyinen puheenjohtaja Eero Manninen hävisi puolestaan niukasti äänin 80–68 puheenjohtajavaalin Helsingin

Kansainvälisten korkeakoulujen sivutoimipisteet jakoivat liittokokousväkeä SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN liiton (SYL) liittokokouksen värikkäin keskustelu käytiin tänä vuonna ehdottomasti SYL:n kannasta kansainvälisten korkeakoulujen sivutoimipisteiden eli filiaalien rantautumisesta Suomeen. Koko kysymys on tullut ylioppilasliikkeelle pähkäiltäväksi suhteellisen nopealla aikataululla. Yksityinen, virolainen yliopisto Estonian Business School perusti sivutoimipisteen Helsinkiin viime vuonna. Alun perin se suunnitteli sisäänotoksi 20 opiskelijaa, mutta hakijaryn-

12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

täyksen vuoksi se otti sisään yli 80 opiskelijaa. Hakijaryntäyksen jälkeen myös muut yliopistot ovat osoittaneet kiinnostustaan Suomea kohtaan. Esimerkiksi Tallinnassa sijaitseva, Viron kolmanneksi suurin yliopisto alkoi järjestää oikeustieteellistä koulutusta Helsingissä 45 opiskelijan voimin. Vaikka asiaa ei ole ehditty kunnolla tutkia, on selvää, että vastaavien sivutoimipisteiden tuominen Suomeen kiinnostaa myös muita. Nuo sivutoimipisteet ja eten-

kin niihin sekä niissä opiskelevien asemaan suhtautuminen herättivät paljon tunteikasta keskustelua liittokoouksen täysistunnoissa. Etenkin SYL:n ensi vuoden kantaa määrittelevän linjapaperin sekä liittokokouksen kannanottojen sanamuotoja viilailtiin istunnoissa paljon. Viralliseen kannanottoon sivutoimipisteistä kirjoitettiin lopulta melko lyhyt suuria tunteita herättämätön kirjaus ”Liittokokous vaatii, että filiaalien ja yliopistokeskusten tutkintoon johtavaa koulutusta arvioidaan kriittisesti.”

Yhteistä vastuunkantoa peräänkuulutettiin

Liittokokouksen kannanotton päähuomio haluttiin kuitenkin muotoilla niin, että opetuksen ja tutkimuksen korkean laadun tae on, että yliopistot kantavat vastuuta yhdessä. ”Opiskelijoiden oikeusturvan kannalta on olennaista, että yliopisto pystyy tarjoamaan kaikille opiskelijoille mielekkään laajuisen valikoiman opintoja, laadukkaan ja monipuolisen opiskeluympäristön sekä tasavertaiset tukipalvelut”, SYL:n kannanotossa vaaditaan.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajat kävivät vaatimassa kirjausten muotoilujen muokkaamisia useaan otteeseen niin toimintasuunnitelman, linjapaperin kuin kannanottojenkin osalta. Yksi OYY:n tukemista läpimenneistä muutosesityksestä SYL:n kannanottoon kuului näin: ”Korkeakouluverkoston keskittäminen laadullisin perustein ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita pienien yksiköiden hävittämistä, sillä alan kärjet voivat löytyä myös muualta kuin suurista yliopistokaupungeista.” @ylkkari


SYL:n liittokokous tarjosi kokousväelle myös huumoria. Lainaukset tulivat suoraan niiden lausujien suusta, mutta lauseet on irroitettu törkeästi asiayhteyksistään.

«« Joni Vatjus-Anttila, Matti

Särkelä ja Vili Koistinen OYY:n delegaatiosta pettyivät puheenjohtajavaalin tulokseen.

« Eero Manninen hävisi puheen-

johtajakamppailun Marina Lampiselle 12 äänen marginaalilla.

» OYY:n Aino-Kaisa Manninen

lähtee tekemään opiskelijan parempaa huomista Helsingin Lapinrinteelle ensi vuodeksi. Hän on yksi SYL:n hallituksen neljästä teekkarista.

Täällä on

” paljon nuoria naisia paikalla. En nyt pidä tätä isona ongelmana tässä.” Jukka Gustafsson, opetusministeri

« SYL:n ensi vuoden hallitukseen

kuuluvat Joel Kuuva (vasemmalla), Turkka Sinisalo, Niina Jurva, Marina Lampinen, Noora Laak, Jukka Koivisto sekä Aino-Kaisa Manninen. Eniten ääniä (28 ykkösääntä) keräsi Tampereen Niina Jurva.

Olemme kus-

” seet toistem-

» Marina Lampinen on SYL:n pu-

me muroihin (Jarno Lappalaisen kanssa).”

heenjohtaja vuosimallia 2013. ”On tärkeää, että Suomessa on tasaarvoinen koulutusjärjestelmä, joka tarjoaa mahdollisuudet opiskella sosioekonomisista taustoista riippumatta”, Lampinen muistuttaa.

Oulusta yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) Marina Lampiselle. Eero Mannisen läpimenon mahdollisuuksista kertoo paljon se, että HYY joutui uhraamaan oman hallitusehdokkaansa Suvi Pulkkisen ulos kilpailusta, jotta se sai varmistettua Lampisen puheenjohtajapaikan. ”Tänään tuntuu jostain syystä ihan ookoolta. Luulen, että huomenna harmittaa paljon, mutta siitä se mieli taas kohenee”, Eero Manninen avasi tun-

tojaan tappion jälkeen. Lampisen johtamaan hallitukseen selvittivät Aino-Kaisa Mannisen lisäksi tiensä Niina Jurva (Tampere), Noora Laak (Helsinki, Aalto-yliopisto), Jukka Koivisto (Turku), Joel Kuuva (Lappeenranta) ja Turkka Sinisalo (Vaasa). Muut kuin Manninen pääsivät hallitukseen siirtoäänivaalin ensimmäisellä kierroksella. Eniten ääniä keräsi Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan Niina Jurva.

eniten kahteen leiriin SYL:n ja SAMOK:n yhteistyö nimellistä

Omien kannanottojensa lisäksi SYL julkaisi yhteiskannanoton Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK ry:n kanssa, joka piti liittokokoustaan samaan aikaan Tampereella. Kannanotossa vaaditaan, että myös ammattikorkeakoluopiskelijat pääsisivät osaksi YHTSmallin mukaista opiskelijaterveydenhuoltoa. Yhteiskannanotossa vaaditaan lisäksi vastuullista opintotuen kehittämistä. ”Opintotuki oulunylioppilaslehti

on sosiaalietuus ja on vastuutonta, että hallitukset jatkuvasti muuttavat opintotuen rakennetta ja sen ehtoja. Opiskelijajärjestöt peräänkuuluttavat uudenlaista suhtautumista opintotukea käsiteltäessä”, tiedotteessa todetaan. Vaikka SYL ja SAMOK kokoustivat molemmat Tampereella samana viikonloppuna, yhteistyö järjestöjen välillä jäi lähinnä nimelliseksi. Esimerkiksi edellä mainitusta kannanotosta ei väännetty lainkaan kättä, vaan se hyväksyttiin molemmissa leireissä sellaisenaan.

Lampinen: Opiskelijan taloudellisen aseman kohentaminen keskeistä liiton (SYL) uusi puheenjohtaja Marina Lampinen ei hyppää puheenjohtajana liikkuvaan junaan. Näyttöjä opiskelijan paremman huomisen tekemisestä hän on kerryttänyt tänä vuonna SYL:n varapuheenjohtajana. ”Olen tehnyt tätä (opiskelijavaikuttamista) pitkään. Uskon kyenneeni vakuuttamaan ihmiset siitä, että minulla on osaamista ja halua tehdä näitä asioita täysillä”, Lampinen summaa. Tammikuussa pestinsä varsinaisesti aloittava Lampinen uskoo, että vuoden alussa iso osa huomiosta keskittyy valtakunnalliseen vaikuttamiseen, hallitusohjelmaa kun tarkastellaan keväällä. Keskiverto-opiskelijan näkökulmasta keskeisin vaikuttamisalue on opiskelijan taloudellisen aseman kohentaminen. ”Onhan se opintotuki käytännössä riittämätön kokopäiväiseen opiskeluun monella paikkakunnalla. On tärkeää, että Suomessa on tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä, joka tarjoaa mahdollisuudet opiskella sosioekonomisista taustoista riipSUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN

pumatta”, Lampinen muistuttaa. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin lisää, ettei työnteko opiskelujen ohessa automaattisesti ongelma ole. ”Relevantti, opiskeluihin liittyvä työ tukee opiskelua, ja auttaa työnsaannissa valmistumisen jälkeen.”

Moniäänisyys on myös vahvuus

SYL:n liittokokousviikonlopun linjapaperi- ja toimintasuunnitelmien viilailun yhteydessä käyty keskustelu osoitti, että ylioppilasliike on jakautunut vasempaan ja oikeaan leiriin voimakkaammin kuin puolueet valtakunnan politiikassa. Lampinen ei usko, että kahtiajako voisi hidastaa asioiden etenemistä käytännössä. Puheenjohtajakilvassa tsemppariksi ja kuuntelijaksi profiloitunut Lampinen näkee asiakysymysristiriidoissa itse asiassa hyvääkin. ”Se on toisaalta ylioppilasliikkeen vahvuuskin, että se on moniääninen. Kykenemme kyllä tekemään yhdessä töitä, vaikka asioista oltaisiin usein erimielisiä.”

Elin Blomqvist, SAMOK ry:n hallituksen puheenjohtaja

Viitataanko

” tässä heikompaan ainekseen?” Tuomas Myllärinen, ISYY:n hallituksen jäsen

Kyllä me voi-

” daan luottaa

toimittajien sisälukutaitoon.” Tapio Heiskari, SYL:n hallituksen jäsen

Tämä ei ollut

” eka kerta,

kun mua dissataan.” Ville Impiö, sosiaalipoliittisen työryhmän puheenjohtaja 11/2012 | 13


YLKKÄRI SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON LIITTOKOKOUKSESSA TAMPEREELLA 23.11. - 24.11.2012 • tekstit Ville Koivuniemi • kuvitus Nestori Törmä

Ehdokkaita vai pelinappuloita? SYL:n liittokokouksessa kokouksen edustajisto valitsee hallituksen siirtoäänivaalitavalla. Jokainen ylioppilaskunta saa yhden edustajan jokaista alkavaa tuhatta ylioppilaskunnan jäsentä kohden. Mutta mitä tapahtuu kulisseissa ennen liittokokousta ja sen aikana? SYL:n (Suomen ylioppilaskuntien liiton) liittokokouksessa oikein kenelläkään saamaan omia ehdokkaita suoraan läpi. Sitä varten tarvitaan tukea ja yhteistyötä laajemmin. On luonnollista, että hallituksen muodostumisesta sovitaan jo ennen liittokokousta”, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteeri Ilari Nisula valottaa. Nisula on ollut ehdokkaana SYL:n puheenjohtajaksi, istunut SYL:n hallituksessa ja käynyt neuvotteluja tänä vuonna pääsihteerin ominaisuudessa. Sopiminen ei tarkoita, että hallitukseen pyrkivien persoonilla ei olisi väliä. Mutta samalla se tarkoittaa, että paraskaan tyyppi ei pääse hallitukseen, jos muut ryhmät saavat rivinsä suoriksi. Esimerkiksi OYY:n olisi ollut käytännössä mahdotonta saada tänä vuonna kahta ehdokasta läpi hallitukseen, vaikka sekä puheenjohtajaehdokas Eero Manninen että hallitukseen ehdolla ollut Aino-Kaisa Manninen olivat molemmat päteviä ehdokkaita. Eero Manninen horjuutti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) asemaa niin paljon, että se jouti uhraamaan oman hallitusehdokkaansa Suvi Pulkkisen Lampisen valinnan varmistaakseen. ”Minusta tuntui jo jossain vaihees”ÄÄNIMÄÄRÄT EIVÄT RIITÄ

14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

sa, että persoonan merkitys on korostunut viimeisen 3-4 vuoden aikana. Mutta tänä vuonna sivusta seuranneena täytyy sanoa, että aikamoista peliä tuo näyttää olevan”, Nisulan tapaan sekä ehdokkaana että taustavaikuttajana SYL:n kokenut Ville Impiö toteaa. Impiö on kokenut SYL:n toimintaa OYY:n hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana, SYL:n hallituksen jäsenenä ja sekä OYY:n että SYL:n sosiaalipoliittisen sihteerin sijaisena. Tänä vuonna hän oli liittokokouksessa työryhmän puheenjohtajana.

Persoona ja taustaryhmät ratkaisevat

Ehdokkaan pääsy SYL:n hallitukseen on siis kiinni sekä persoonasta, että taustaryhmistä. Neuvottelijoiden ja ehdokaiden tehtävä on miettiä yhdessä, millaisilla tulokulmilla kilpailuun kannattaa lähteä. ”Omat ylioppilaskunnat ovat tietysti lähtökohtaisesti ehdokkaidensa tukena. Mutta sitten ehdokkaiden taustoilla on heidän omat opintoalansa ja mahdolliset poliittise taustat. Siitä rakentuu se profiili. Esimerkiksi se, että on teekkari, voi olla tärkeä ominaisuus”, Nisula valottaa. Kun profiilit ovat kunnossa, alkaa

neuvottelu. ”Lähtökohta on, että peli on reilua ja sovituista asioista pidetään kiinni”, Ilari Nisula kertoo neuvottelun asetelmasta. Luottamus on kaiken a ja o, koska hallituksen puheenjohtajan ja muun hallituksen valinta suoritetaan salaisella lippuäänestyksellä käytävällä vaalilla. Toisin kuin esimerkiksi Suomen valtiollisissa vaaleissa, SYL:n liittokokouksessa käytetään ääntenlaskentaan siirtoäänivaalitapaa. Siirtoäänivaalissa kukin äänioikeuden omaava merkkaa ehdokkat mieluisuusjärjestykseen. Siirtoäänivaalitavan idea on, että äänestäjän ääni tulee kuulluksi siinä tapauksessa, että hänen ykkössuosikkinsa menee läpi selvästi jo muutenkin.

Periferiayhteistyö Oululle tärkeää

Kun hallituspaikoista sopiminen alkaa, ylioppilaskuntien välinen yhteistyö nousee tärkeään asemaan. OYY:n näkökulmasta periferiayhteistyö eli yhteistyö Oulun, Lapin, Jyväskylän, Lappeenrannan, Itä-Suomen ja Vaasan yliopiston ylioppilaskuntien kanssa on merkittävää. Periferiayhteistyö on lähtenyt pien-

ten ylioppilaskuntien yhteisestä tarpeesta omata valtaa isojen ylioppilaskuntien rinnalla. Liittokokouksen äänimäärä lasketaan suoraan kunkin ylioppilaskunnan jäsenmäärästä. ”Toiminta on lähtenyt siitä, että on tärkeää, että pienetkin saavat valtaa. On luonnollista tehdä tätä yhteistötä”, Nisula sanoo. Tänä vuonna periferiayhteistö kantoi hedelmää siten, että HYY:n hallitusehdokkaan vetäytymisen seurauksena kolme periferian edhokasta (Oulu, Lappeenranta ja Vaasa) meni kuusihenkiseen hallitukseen.

”Peli” on samanlaista muuallakin

Joku voisi ajatella, että edellä kuvattu pelailu hallituspaikkajaon taustalla ei ole demokratiaa. On kiistatonta, että paikoista sopimalla tietotaidoiltaan parhaat ehdokkaat eivät mene hallitukseen. ”Se on toisaalta niinkin, mutta näin asiat menevät muuallakin politiikassa. Demokratia toteutuu, kun liittokokousedustajat on valinnut edustajisto,

@ylkkari


« Kuvassa vuoden 2013 SYL:n hallitus. Puheenjohtajaehdokkaat Eero Manninen (OYY), Jukka Koivisto (TYY) ja Marina Lampinen (HYY) taistelivat SYL:n puheenjohtajuudesta. Lampinen voitti Mannisen äänin 80-68, Koiviston vetäydyttyä kisasta viime metreillä.

!

Demokratian unelmamaassa puheenjohtajakisassa ratkaisisi ainoastaan hakijoiden persoonat ja asiaosaaminen. Todellisuudessa suurimmalle osalle äänestäjistä oli melko pitkälti saneltu, mitä äänestyslippuun olisi sopivaa kirjoittaa.

SYL

Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksen äänien jakaantuminen kullekin ylioppilaskunnalle

jonka on valinnut ylioppilaskunnan jäsenistö”, Ville Impiö huomauttaa. Nisula on Impiön kanssa samoilla linjoilla. Jos sopimuksia ei tehtäisi, suuret ylioppilaskunnat pystyisivät pelaamaan ehdokkaitaan läpi nykyistä voimakkaammin. Esimerkiksi Helsingin HYY:lla on yli 28 000 opiskelijan ylioppilaskunta, ja ilman neuvottelemista se lähtisi puheenjohtajakilpailuun reilulta etumatkalta. Sekä Nisula että Impiö vakuuttavat, että nykyisessä järjestelmässä toteutuu lopulta ylioppilasliikkeen eli sitä kautta SYL:n etu. He muistuttavat, että lähtökohtaisesti jokaisen ehdokkaan on täytynyt ansaita oman ylioppilaskuntansa luottamus taakseen. ”Vaikka välillä on huhuja, että peli on raakaa, niin kaikkien ajatuksissa on se SYL:n etu”, Nisula toteaa.

Siirtoäänivaalitapa

16

••Aalto-yliopiston

29

••Helsingin yliopiston

13

••Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta (ISYY)

suosituimmuusjärjestykseen. SYL:n hallitusvaalissa äänioikeutettu voi siis merkata 1-6 ehdokasta haluamassaan järjestyksessä.

12

••Jyväskylän yliopiston

••Ääntenlaskussa lasketaan ensin,

ylioppilaskunta (AYY) ylioppilaskunta (HYY)

ylioppilaskunta (JYY)

1

••Kuvataideakatemian

5

••Lappeenrannan teknillisen

5

••Lapin yliopiston

13

••Oulun yliopiston

ylioppilaskunta (KUVYO)

••Vaalissa merkitään ehdokkaat

montako ääntä ehdokas tarvitsee tullakseen valituksi. Tuota lukua kutsutaan äänikynnykseksi.

••Sen jälkeen lasketaan ns. ”ykkösää-

2

••Sibelius-akatemian

ylioppilaskunta (SAY)

net”. Äänikynnyksen ylittäjät pääsevät suoraan jatkoon. Sitten äänikynnyksen ylittäjien muut kuin ykkösäänet siirtyvät seuraaviin lappuihin. Jos joku saa vaikka 4 kertaa äänikynnykseen tarvttavan äänimäärän, hänen äänistään ”kuluu” vain yksi neljäsosa ja loput siirtyvät seuraaville ehdokkaille.

3

••Svenska handelshögskolans

••Kun kukaan ei enää ylitä äänikyn-

yliopiston ylioppilaskunta (LTKY) ylioppilaskunta (LYY) ylioppilaskunta (OYY)

studentkår (SHS)

1 13

••

Snellman-korkeakoulun ylioppilaskunta (SKY)

••Tampereen yliopiston ylioppilaskunta (Tamy)

1

••Teatterikorkeakoulun ylioppilaskunta (TEYO)

8

••Tampereen teknillisen

yliopiston ylioppilaskunta (TTYY)

15

••Turun yliopiston

ylioppilaskunta (TYY)

5

nystä, pudotetaan vähiten ääniä saanut kisasta, ja hänen muut kuin ykkösäänet jaetaan muille. Tätä jatketaan niin kauan kunnes peli on selvä.

••Monimutkaistako? Sitä se onkin. Ja laskemiseen tarvitaan tietokonetta.

••Mitä järkeä tässä sitten on? Las-

kentatapa on suhteellinen, mutta sillä tavalla, että se ei perustu ennaltamäärättyihin listoihin (kuten Suomen valtiollisissa vaaleissa puolueiden laatimiin listoihin).

••Vaasan yliopiston

ylioppilaskunta (VYY)

6

••Åbo Akademis studentkår (ÅAS)

Liittokokouksen voimasuhteista näkee, että Helsinki voi sanella paljon asioita. Sinisellä taustalla merkityt ovat niin sanottuja Periferiaylioppilaskuntia. Todellisuudessa poliittisesti sitoutuneet edustajat noudattavat omien poliittisten taustaryhmiensä ryhmäkuria. SYL:n liittokokouksen neuvottelijat päätyivät lopputulokseen, jossa HYY:n Marina Lampinen vei puheenjohtajan paikan. HYY kärsi tuossa pelissä myös tappion: Se joutui luovuttamaan Suvi Pulkkiselle kaavaillun ja käytännössä varman hallituspaikan muille.

oulunylioppilaslehti

11/2012 | 15


OULUN YLIOPPILASLEHTI YLKKÄRI SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITON LIITTOKOKOUKSESSA TAMPEREELLA 23.11. - 24.11.2012 • tekstit Ville Koivuniemi

Maksuttomuudelle paljon kannatusta 28. marraskuuta vietetään maksuttoman koulutuksen päivää. Ylkkäri keräsi maksuttomasta koulutuksesta lausuttuja mielipiteitä vaa`an molemmille puolille. Yliopistoyhteisön enemmistö näyttäisi olevan puheenvuorojen ja palautteen perusteella maksullista koulutusta vastaan. Monelle kysymys on periaatteellinen, mutta toisaalta moni maksullisuuden puolestapuhuja on kääntänyt kelkkansa huomatessaan, että maksujen kerääminen maksaa enemmän kuin maksuista on mahdollista saada rahaa takaisin. Tällä aukeamalla olevat puheenvuorot eivät edusta keskimääräistä, saati kokonaiskuvaa siitä, mistä maksuttoman koulutuksen puheenvuoroissa puhutaan. Jonkinlainen poikkileiukkaus se silti aiheesta on.

SYL ja SAMOK: Ei lukukausimaksuille, kyllä kansainvälisyyden kehittämiselle! SUPERLIITTARIKSIKIN ristityn Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK ry:n liittokokouksissa oltiin molemmissa sitä mieltä, että mahdollisuus lukukausimaksujen perimiseen on ollut epäonnistunut kokeilu. ”Arviointiraporttien perusteella kokeilu on epäonnistunut: suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistyminen ei ole kehittynyt eivätkä korkeakoulut ole halunneet osallistua tai kyenneet osallistumaan kansainvälisille korkeakoulutusmarkkinoille”, SYL:n ja SAMOK ry:n yhteisessä, molemmissa

liittokokouksissa Tampereella 24.11. hyväksytyssä kannanotossa todetaan.

Maksullisuuskokeilu on tuottanut yliopistoille tappioita

Molempien liittojen mukaan maksuton koulutus on suomalaisen korkeakoulutuksen kiistämätön kilpailuetu, ja kokeilu puolestaan on tuottanut korkeakouluille tappiota ja lisää hallintoa. ”Suomessa on 110 maksavaa opiskelijaa, ja näistäkin 98 saa apurahaa: maksavia opiskelijoita on siis 12, koko maassa. Aalto-yliopistoa kos-

ilu EK:n mielestä koke ten mi pitäisi mitä pikim järjestemuuttaa pysyväksi iin vieraslyksi ja ulottaa kaikk lmiin. hje kielisiin koulutuso karu tulos Kokeilun puolivälin ole juurikaan on, että maksuja ei Maksavia onnistuttu perimään. ensä 63, opiskelijoita on yhte viä englanvaikka ehdot täyttä hjelmia on ninkielisiä koulutuso ea.” 150 eri puolilla Suom

kevassa analyysissä todettiin, että valituista opiskelijoista ne tulevat, jotka saavat apurahan – ne eivät tule, jotka joutuisivat maksamaan. Sama tosiasia on havaittu Tanskassa ja Ruotsissa”, kannanotossa jatketaan rummutusta. Sekä SYL:n että SAMOK ry:n yksiselitteinen kanta on, että lukukausimaksukokeilusta pitäisi luopua. ”Lukukausimaksujen sijaan olisi järkevämpää keskittyä siihen, miten tutkinto-opiskelijat voisivat jatkossa integroitua paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään”, kannanotossa muistutetaan.

Huono tulos (kokeilussa) ei ole millään tavalla yllätys. Se, että pistettiin pystyyn vain kokeilu, oli paha virhe.”

EK:n koulutuspolitiikan asiantuntija Marita Aho

kusliitto (EK) Elinkeinoelämän kes

Ennustan, että ne joiden työhön ja tutkimuksen laatuun maksullisella koulutuksella voisi olla vaikutusta, eivät näe maksullisuuden hyviä puolia. Koskaan!”

Ajatus maksuista on hyvä. Meillä on hyviä koulutusohjelmia ja meidän pitäisi saada niistä tuloja. Varsinkin nyt kun yliopistot ovat taloudellisissa vaikeuksissa.”

Oulun yliopiston henkilökuntaa n kuuluvan antama nimetön palaute

16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

••Korkeakoulut ovat voineet osallistua lukukausimaksukokeiluun vuodesta 2010 alkaen.

••Kokeilu kestää vuoteen 2014 asti. ••Kokeilun aikana selvitetään, mitä vaikutuksia maksullisiin koulutusohjelmiin siirtymisestä on korkeakoulujen kansainvälistymiselle, suomalaisen korkeakoulutuksen vetovoimalle, opiskelijavirroille ja vieraskielisen korkeakoulutuksen laadulle.

••Korkeakoulut voivat kokeilun aikana periä maksuja vieraskieli-

seen ylempään korkeakoulututkintoon tai ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan koulutusohjelmaan hyväksytyltä EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevalta opiskelijalta.

••Maksujen perimisen edellytyksenä on, että korkeakouluilla on

apurahaohjelma, jolla voidaan tarvittaessa tukea maksullisiin koulutusohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden opiskelua. Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Nekin opiskelijat, jotka palaavat kotimaahansa, päätyvät usein käymään kauppaa Suomen kanssa, investoimaan Suomeen tai auttamaan suomalaisten yritysten laajentumisessa maailmalle. Osasta tulee jatko-opiskelijoita, tutkijoita ja professoreita, jotka vahvistavat yhteyksiä kansainvälisiin korkeakouluihin riippumatta siitä, missä maassa he jatkavat uraansa.”

Oulun yliopiston henkilökuntaan kuuluvan antama nimetön palaute

Maksukokeilufakta

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kv-asiantuntija Hanna Sauli Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa

Kun maksu koskee vain osaa opiskelijoista, se ei ole reilu.”

Oulun yliopiston henkilökuntaan kuuluvan antama nimetön palaute

Kun halutaan paikata kestävyysvajetta ja toisaalta varmistaa Suomen talouden kestävä pohja tulevaisuudessa, olisi lyhytnäköistä ja typerää leikata koulutuksen maksuttomuudesta eli suomalaisen osaamisen ja tasa-arvoisuuden tärkeimmästä perustasta. On vastuullista päätöksentekoa turvata kansainvälistä arvostusta nauttiva maksuton koulutusjärjestelmämme, joka on jokaisen suomalaisen saavutettavissa.”

Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtaja Jarno Lappalainen SYL:n ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n yhteisessä kannanotossa

ainaEi tämän kokeilu ole tuttakaan yliopistoja rikas pendisti ja nut. Byrokratian ks ma anut en pyörittäminen on tyjä rahoja enemmän kuin kerät on on saatu. Muutenkin ä ett s, naurettava ajatu elle Suomessa koulutuks tä pitäisi laittaa hinta sii iin äis ht nä se ä syystä, ett .” laadukkaana

Y:n Henna Rannanpää, OY va hallituksen kv-vastaa

@ylkkari


KAMPUKSEN KASVOT • tekstit ja kuvat Sanna Häyrynen

Puuterilumen ja auringon perässä Tuplainsinööriksi opiskeleva Pasi Tiitinen suuntaa joka vuosi Alpeille laskettelemaan. KAIKENLAINEN MÄENLASKU niin pulkalla, minisuksilla, laskettelusuksilla kuin lumilaudalla on ehtinyt tulla tutuksi Pasi Tiitiselle, 41, joka opiskelee tällä hetkellä toista diplomi-insinööritutkintoaan konetekniikan puolella. Alamäkiurheilua Tiitinen laskee olevan tällä hetkellä takana 35 vuotta. ”Jotain tässä hommassa täytyy olla, kun noin kauan on jaksanut harrastaa. Rakkaudesta lajiin tätä tehdään”, Tiitinen kiteyttää. Viime vuodet uusioteekkari on laskenut lähinnä lumilaudalla. Kun Tiitinen näki 80-luvun puolivälissä James Bond -elokuvassa lumilautailua, hän tiesi heti, että lautailu on hänen juttunsa. Ystävällisen Kaunohiihtoseuran puheenjohtajana Tiitinen saa olla edistämässä oululaisten opiskelijoiden laskettelumainetta. Seura tekee vuosittain useita reissuja kotimaahan ja Suomen rajojen ulkopuolelle. Suurin ponnistus on vuosittainen viikon mittainen matka Alpeille. Tiitinen summaa käyneensä Italian, Ranskan, Sveitsin ja Itävallan lumilla.

Ystävällisen Kaunohiihtoseuran puheenjohtaja Pasi Tiitinen iloitsee, kun laskettelukausi taas pikkuhiljaa käynnistyy.

”Kun Alpeilla kerran käy laskemassa, sinne haluaa toistekin. Suomesta ei löydy samanlaisia nyppylöitä kuin Keski-Euroopasta. Rinteiden korkeus vaihtelee parista kilometristä vajaaseen neljään kilometriin.” Alpeilla laskettelemisessa hienointa on Tiitisen mukaan, kun lumisateen jälkeen paistaa aurinko ja pääsee laskemaan puuterilumesta tasaista vuoren rinnettä. Mahtavien maastojen kääntöpuolena ovat turvallisuusriskit, mutta seuran tekemillä reissuilla pahemmilta loukkaantumisilta on kuitenkin vältytty. Olennainen osa laskettelureissuja on after ski, joka Alppi-matkoilla keskittyy pitkälti kuluneen päivän tapahtumien kertaamiseen. ”Kun ulkomaille asti lähdetään laskemaan, yleensä porukka haluaa olla seuraavanakin päivänä laskukunnossa”, Tiitinen toteaa. Kaunohiihtäjien kausi käynnistyy vähitellen alkutalvesta. Pasi Tiitisen kalenteri täyttyy seuran toiminnan pyörittämisestä ja laskettelureissuista. Laskupäiviä kertyy talven aikana parisenkymmentä. Tiitinen sanoo, että nuo parikymmentä päivää ovat varmasti hienoja, sillä jokainen päivä mäessä on hyvä päivä.

Näyttämön molemmin puolin Tuleva lastentarhanopettaja Emmi Laukka viihtyy teatterissa sekä esiintyjänä että katsojana. VARHAISKASVATUSTA KOLMATTA vuotta opiskeleva Emmi Laukka, 21, pääsi sattumalta viime kesänä ensimmäiseen päärooliinsa näyttämöllä. Alun perin Laukan piti tehdä Oulun ylioppilasteatterin Tuhkimonäytelmässä pieni rooli, mutta ohjaaja tarjosikin yllättäen pääroolia. ”Näytelmää treenattiin viitenä päivänä viikossa, joten projekti oli henkisesti aika rankka, kun lavalla piti antaa itsestään niin paljon. En silti kadu mukaan lähtemistä”, Laukka toteaa. Teatterin pariin Laukka ajautui aikoinaan nykytanssiharrastuksen ja tanssiteatterin kautta. Ilmaisutaitopainotteisen lukion käytyään Laukka lähti mukaan Oulun ylioppilasteatteriin, jossa hän on päässyt erilaisille teatterityön kursseille sekä johtokuntaan vaikuttamaan. Ylioppilasteatterin kesänäytelmät ovat perinteisesti olleet lapsille suunnattuja, joten Laukka on useaan otteeseen eläytynyt lasten maailmaan. Seuraava haave olisi aikuisten näytelmän työstäminen. ”Haluaisin päästä tekemään jotain vähän realistisempaa ja synkempää teatteria, joka käsittelisi esimerkiksi perheväkivaltaa tai hyväksikäyttöä.”

oulunylioppilaslehti

Emmi Laukka tykkää asettua myös katsojan rooliin. Viimeksi näyttelijään on kolahtanut Seitsemän sielun veljestä -näytelmä, jossa yhdistettiin Sielun Veljien musiikkia Seitsemän veljeksen tarinaan. ”Kun tiedän, että katsoja saa paljon rikkautta elämäänsä teatterista, on itsekin mahtava olla näyttelijänä tarjoamassa elämyksiä jollekin”, Laukka pohtii. Varsinaisia näyttelijäidoleita Laukalla ei ole, mutta hän kertoo kunnioittavansa entisiä tanssi- ja draamaopettajiaan, joilta on oppinut esimerkiksi, miten omia tunnetiloja ja kokemuksia hyödynnetään näyttelemisessä. ”Haluan olla näyttelijä, joka vaikuttaa aidolta. Vaikka näyttelijänä olen roolissa, yleisölle välittämieni tunteitten tulee olla oikeita.” Laukka myöntää, ettei mielellään ole esillä omana itsenään, mutta roolissa esillä oleminen on aivan toinen asia. Silloin saa näyttää osaamisensa, ja yleisön antamat aplodit ovat palkitsevia. Taputukset tulevat aina näyttelijälle, eivät roolihenkilölle. Oulun ylioppilasteatterin riveissä näyttelevä Emmi Laukka haluaa välittää yleisölle aitoja tunteita. 11/2012 | 17


I WAS A TEENAGE SATAN WORSHIPPER • teksti Minna Koivunen

Kuulas täyskäännös

”Suurimmalle osalle taidetoimintaa tekeville ihmisille uudistuminen on hyvä juttu”, sanoo IWATSW:n luotsi Pasi Viitanen.

Oulussa osataan nauttia keikoista ja oululainen keikkayleisö on välittömämpää kuin Etelä-Suomessa. Tätä mieltä on marraskuun 30. päivä Nuclear Nightclubin lavalle nousevan I Was A Teenage Satan Worshipperin Pasi Viitanen. tykkäävät omistautua enemmän keikoille. Kun tulee bändi, lähdetään katsomaan ja pitämään hauskaa. Etelä-Suomessa ollaan liian hillittyjä ja keikkoja kytätään rokkipoliiseina.” Huonoja keikkamuistoja laulajakitaristilla ei Oulusta ole. ”Viimeistä edellinen kerta oli erityisen hyvä. Nuclear Nightclub oli tukossa ja oli kova meininki.” Vuodesta 2005 asti kasassa olleen I Was A Teenage Satan Worshipperin neljäs pitkäsoitto ilmestyi syyskuussa. There esittelee täysin uudistuneen yhtyeen. Säröinen surina on vaihtunut kuulaaksi elektropopiksi. ”Selkein muutos on uusi laulutyylini, joka on perinteisempää lauluilmaisua ja melodisesti rikkaampaa. Aikaisemmin minulla on ollut hillitympi ja kuiskailevampi tyyli.” Viitanen pyrki tietoisesti eroon bändin aiemmista tekemisistä ja ”POHJOISESSA IHMISET

ryhtyi tekemään levyä puhtaalta pöydältä. ”Halusin tehdä uudenkuuloista, mutta minulla ei ollut mitään tiettyä suuntaa. Nyt huomaan, että 2010-luvun kaikuisaa pop-soundia on tarttunut mukaan. Olen ottanut vaikutteita tuoreista soundeista.” PITKÄSOITTO SYNTYI erilaisten kokeilujen kautta. Erehdyksen ja onnistumisen kautta Viitanen etsi uutta ilmaisutapaa, joka hiljalleen löytyi. ”Työstin ison määrän musiikkia, josta karsiutui tämä levyllinen. Minua tympii musiikissa, jos joutuu tekemään samaa asiaa uudestaan. Maailmassa on AC/DC:n kaltaisia bändejä, joille sopii, että ne tekevät samaa uudestaan. Mutta olen sitä mieltä, että suurimmalle osalle taidetoimintaa tekevistä uudistuminen on hyvä juttu.” Vaikka promokuvissa ja levyn kansissa esiintyy neljä muusikkoa,

on I Was A Teenage Satan Worshipper levyllä Viitasen juttu. ”Olen tavallaan siinä mielessä sooloartisti, että teen yksin biisit, mutta livenä olemme ilman muuta bändi. Jatkossa voisi kiinnostaa toimia studiossakin enemmän bändinä.” Live-kokoonpanoon kuuluvat Viitasen lisäksi rumpali Antti Hietala, basisti Tuomo Parikka ja kosketinsoittaja Utu-Tuuli Jussila. Yhtye on jo ehtinyt keikkailemaan uuden levyn julkaisemisen jälkeen, ja Viitanen sanoo heidän olevan hyvässä keikkakunnossa. Luvassa on sekä uutta että vanhaa materiaalia. ”Olemme livenä olemukseltamme hyvin samankaltainen bändi kuin aiemmin. Tuntuu, että on sama energia tallella. Vanhemmat kappaleemme ovat uusia vauhdikkaampia ja aggressiivisempia, joten niillä saa keikkoihin intensiivisempää meininkiä.”

IWATSW:n live-kokoonpanoon kuuluvat Pasi Viita Jussila, basisti Tuomo Parikka ja rumpali Antti Hie

HOOPDANCE • teksti Juhani Oivo • kuva Paulina Haastola

Hoopdance muuttui Kati Köykälle harrastuksesta työksi, ja on vienyt häntä ympäri Suomea ja Shangaihin asti. 18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

@ylkkari


VÄLKYTTÄMÖ-TILASUUNNITTELUKILPAILU • teksti Ylkkäri

Opiskelijan olohuoneesta suunnittelukilpailu

sen (vas. yllä) lisäksi kosketinsoittaja Utu-Tuuli tala.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) käynnisti ylioppilaskunnan uusissa tiloissa Linnanmaan kampuksella sijaitsevan 80 neliömetrin tilasta suunnittelukilpailun. Tilasta on käytetty työnimiä opiskelijan olohuone ja Välkyttämö. Tilasta tehtävään suunnitelmaan tulee sisältyä ainakin kokoustilaa järjestöjen tarpeisiin. Lisäksi OYY haluaisi, että

tila henkisi nuorekkuutta ja yhteisöllisyyttä, ja sen tulisi olla helposti muunneltavissa. ”Ennakkoluulottomuus, ekologisuus, toteutettavuus ja rohkeus katsotaan konseptisuunnitelmalle eduksi”, kilpailun säännöissä luetellaan. Oulun yliopistossa opiskeleville avoin kilpailu loppuu 11. joulukuuta kello 12. Voittajalle on luvassa 500 euron pal-

kinto. Kilpailun voittajan valitsee OYY:n hallituksesta ja työntekijöistä sekä Oulun yliopiston edustajista koottu raati. Kilpailun tehtävänannon, pohjapiirrustukset, tilan mitat ja muut yksityiskohdat voi käydä tarkistamassa osoitteesta: suunnittelukilpailuoyy.wordpress.com

Huuppauksen pioneeri HOOPDANCE, eli suomalaisittain huuppaus eroaa perinteisellä hulahoopvanteella pyörittelystä monellakin tapaa. Huuppauksessa ei tyydytä kierrättämään vannetta lantion ympärillä. Lajin harrastajat tekevät musiikin tahtiin erilaisia temppuja käsiä ja jalkoja avuksi käyttäen. Hoopdance on eräänlainen tanssin ja sirkustaiteilun hybridi. Oululainen Kati Köykkä on yksi lajin kotimaisista pioneereista. ”Innostuin lajista, kun olin ostanut kummitytölleni lahjaksi vesihulavanteen”, Köykkä kertoo. Lahja jäi antamatta ja Köykkä tyhjensi vanteen vedestä, teippasi sen tiiviiksi ja valjasti käyttöönsä. ”Seuraavaksi menin Youtubeen katsomaan mitä vanteella voisi tehdä. Aluksi löysin lähinnä perinteistä sirkusvanteilua, mutta viimein tuli video jossa vähäpukeinen nainen huuppasi hienolla rytmillä kellarissa ysäridiskon soidessa taustalla. Täysin eriä kuin spedetyylinen pyöritys!”, Köykkä innostuu muistelemaan. ”Hoopdancessa minua kiehtoo tietynlainen säännöttömyys. Laji ei ole ollut olemassa vielä kovin kauaa, joten sääntöjäkään ei ole päässyt muodostumaan”, hän jatkaa kysyttäessä mikä häntä kiehtoo huuppauksessa. ”Vanteen kanssa pääsee omaan tilaan. Hieman niin kuin tanssissa, mutta huuppauksessa vielä vahvemmin. Vanne toimii suo-

oulunylioppilaslehti

jaympyränä”, Köykkä pohtii lajin erikoispiirteistä. VUONNA 2008 Köykkä perusti oman toiminimen. ”Valmistuin luontoyrittäjäksi, mutten kokenut sitä omaksi alakseni. Tutkinnon suorittamisesta sain kuitenkin rohkeutta lähteä yrittäjäksi.” Yrityksen perustamisen myötä Köykkä alkoi vetää Hoop-A-Trix nimen alla demoja sekä tunteja lajista kiinnostuneille. Sittemmin huuppaus on vienyt esiintymään ympäri suomea ja jopa Shanghaihin asti. Pari vuotta sitten Köykkä sai Oulu 15:sta kutsun kilpailuun jossa haettiin esiintyjiä vuoden 2010 Shanghain maailmannäyttelyyn. Valitsemisprosessin päätteeksi hänet valittiin projektin yhdeksi Kiinaan lähtijäksi. ”Siellä oli aivan hysteerinen meininki. Jos haluttiin tulla kuvaamaan tai halaamaan, niin tultiin. Vanne ei ollut heille este lähelle tulemiseen.” Kiinanreissusta jäi positiivinen muisto, mutta uran kohokohtia kysyttäessä Köykän on vaikea nostaa yhtä keikkaa toisen ylle. ”Ei niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen, jokainen on ollut sille ajankohdalle sopiva. Shanghai oli siisti kokemus, mutta yhtälailla arkielämästä löytyy niitä kohokohtia. Tärkeintä on, että on hyvä fiilis ja saa olla kavereiden kanssa.”

11/2012 | 19


KILTAHUONEKIERROKSELLA • teksti ja kuvat Mikael Heikkinen

Sigma-kilta tunnustautuu älypelikillaksi Korttipelejä, lautapelejä ja pelikonsoleita kiltalaiset saapuvat pelaamaan päivittäin. SIGMA-KILTA KOOSTUU sekä matemaattisten tieteiden että fysiikan opiskelijoista. Jäsenet tulevat hyvin toimeen keskenään, vaikka eivät aina ole olleet saman katon alla. Vuoden 2011– 2012 vaihteessa Fysiikan Opiskelijoiden Kerho siirtyi Sigman alaisuuteen.

20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

“Fysiikan opiskelijoilla oli oma kerho olemassa, mutta nykyään kaikki ovat Sigman alla. Fysiikan kerhon lopettaminen oli pitkän prosessin takana, mutta loppujen lopuksi on paljon helpompaa olla vain yksi yhteinen kilta. Ei tarvita esimerkiksi kahta hallitusta”,

kertoo Sigma-killan tiedottaja Miro Ruopsa. Sigman kiltahuone sijaitsee J2-rapun väestönsuojassa – sähkötekniikan opiskelijat bunkkerinaapureinaan. “Aiemmin Sigman kiltahuone sijaitsi juuri sähköinsinöörien nykyisissä tiloissa, mutta vuosia sitten vaihdoimme tähän”, killan emäntä Pauli Väisänen kertoo. Vanhan kiltahuoneen puolella tulee silti välillä käytyä, samasta syystä kuin Ympäristörakentajakillalla. “Ilmastointi pitää käydä erikseen laittamassa päälle SIK:n kiltahuoneelta.”

Opiskelua pelaamisen ohessa

“Meiltä löytyy TV-nurkkaus, kanttiini ja useita pöytiä, jotka ovat kaikkien käytössä –

kuka ensimmäisenä ehtiikään”, Ruopsa esittelee. Tila toimii yleisenä oleskelutilana, jossa opiskelijat muodostavat peliporukoita tai opiskelevat. Huoneelle tullaan myös luentotauoilla hetkeksi istahtamaan tai kanttiinin virvokkeita hankkimaan. “Hallituskin välillä kokoustaa täällä, mutta joskus porukkaa on vain liikaa ja kokouksen paikkaa joudutaan siirtämään. Ketään ei aleta häätämään pois kiltahuoneelta”, fysiikan opiskelija Raisa Leussu sanoo. Kiltahuone on täynnä tavaraa, mutta liikkuminen sujuu silti helposti eri tilojen välillä. Seiniä koristavat lukuisat liput, laput, hyllyt ja ilmoitustaulut. Ympäri kiltahuonetta löytyy myös outoja silmäpareja. “Joku fuksi oli liimaillut vuosia sitten bileistä jääneitä

Ketään ei

” aleta häätämään pois kiltahuoneelta.” silmiä sinne tänne ympäri yliopistoa, myös luentosalien numeroihin ja käytävien kelloihin. Asia eskaloitui niin, että ne käskettiin ottaa pois. Sittemmin silmät löysivät tiensä kiltahuoneen seinille”, kertoo korttia pelaamassa ollut Ukko-Pekka Yliranta. “Killan hallitukseen on nimetty isäntä ja emäntä joiden olisi tarkoitus pitää kiltahuone siistinä”, Leussu paljastaa. “Tai ainakin käskeä muita siivoamaan”, naurahtaa emäntänä toimiva Pauli Väisänen. “Viime kesänä maalattiin lattiat

@ylkkari


Yllä Ken leikkiin ryhtyy, hän leikin kestäköön. Yksi Agricola-pelikerta voi kestää jopa kaksi tuntia. Alla Sigma-killan kiltahuoneen seinältä löytyy rivi tauluja, joissa on kuvattu seitsemän Clay-instituutin miljoonan dollarin Millennium-ongelmaa. Ensimmäisen taulun Poincarén otaksuma ratkaistiin vuonna 2006.

ja järjesteltiin tiloja uudestaan. Lattiasta tuli violetti haalarien mukaan. Haalarien toista pääväriä, mustaa ei olla viitsitty viljellä liikaa, se on kuitenkin niin ankea väri.” Kiltahuoneen seinät ovatkin pirteän keltaiset.

Fyysikotkin ovat löytäneet kiltiksen

“Viime vuosina kävijämäärissä on ollut valtava nousu. Fysiikan opiskelijat löytävät tiensä kiltahuoneelle nyt entistä useammin”, kertoo fysiikkaa opiskeleva Teemu Hyvönen. Sigmalaiset pelaavat paljon kiltahuoneellaan. Lauta-, korttija videopelejä huoneelta löytyy moneen makuun. “Kun kiltiksellä on tarpeeksi porukkaa paikalla, muodostuu improvisoituja peliporukoita pelihalukkuuden mukaan.

oulunylioppilaslehti

Yleensä joltakin jää luento välistä kun pitää saada pelattua peli loppuun”, Hyvönen sanoo. Ruopsa ja Hyvönen pelaavat Agricola-lautapeliä kolmen muun opiskelijan kanssa. Yksi Agricola-pelikerta kestää yli kaksi tuntia. “Lautapelien lisäksi Pleikkarilla pyörivä Crash Team Racing houkuttelee ihmisiä pelaamaan kesken päivän”, Ruopsa kertoo. Pelit ovat Sigma-killalla verissä. Nykyisin Oulun yliopiston roolipelikerho Cryo ry:n pitämä peli-ilta on ollut aikaisemmin osaltaan myös Sigman järjestämä. “Ehkä juuri älypelien pelaaminen soveltuu killan mielialaan. Lautapelit, korttipelit ja muut perinteiset ajattelua vaativat pelit kun ovat kiltalaisten suosiossa”, Hyvönen pohtii.

Kiltisfakta

••Kiltahuoneen haltija: Sigma-kilta ry

••Huoneeseen mahtuu: 30 henkeä ruuhka-aikoina.

••Missä sijaitsee: Fysiikan laitoksen alapuolella J2-rapun kellarissa.

••Pääasialliset käyttäjät: En-

simmäisestä vuodesta eteenpäin, sekä matemaatikkoja että fyysikkoja.

••Käytön aktiivisuusaste: Kovassa käytössä päivittäin.

••Varustelu:

Kanttiini makeisilla ja kahvilla, paljon pöytiä ja pelejä, telkkari.

••Erikoista:

Vuonna 2011 koottiin Nörttikalenteri, kiltahuoneelta hyllyistä löytyy myös Ortotopologian kirjasto.

11/2012 | 21


HAARUKASSA • teksti ja kuva Maija Pylväs

KIRJA

RIIKKA PULKKINEN Vieras Otava 2012. 299 s.

Oululaislähtöinen Riikka Pulkkinen (s. 1980) on vakiinnuttanut asemansa kotimaisen kirjallisuuden yhtenä seuratuimpana kirjailijana. Hänen aiemmat teoksensa Raja (2006) ja Totta (2010) herättivät kiinnostusta, keskustelua ja kehuja; jälkimmäinen teos oli ilmestymisvuotenaan peräti Finlandia-palkintoehdokkaana. Pulkkinen on löytänyt oman, melko tunnistettavan kirjoitustyylin, joka kolmannessa teoksessa hakeutuu uusille, kokeilevammille poluille.

Pulkkinen on

” löytänyt oman

Arkkitehtuuria opiskeleva Juha Salmela testasi Parillan lihapullat.

Klassinen haaveilija Arkkitehtuuria opiskeleva Juha Salmela on tyytyväinen alanvalintaansa, ja tulevaisuuden tavoitteena on perustaa oma yritys kavereiden kanssa. Salmelan mukaan on hyvä pitää pilke silmäkulmassa, eikä asioita kannata ottaa liian vakavasti. Miekkakala on miehelle eksoottisin makuelämys tähän mennessä. Miten menee, joko on joulua rinnassa?

Ihan hyvin menee, syksy lähti mukavasti käyntiin. Jouluhössötys vähän ärsyttää, ainakaan mitään lahjajuttuja en ole vielä miettinyt. Miksi lähdit opiskelemaan arkkitehdiksi?

Arkkitehtuuri kiinnosti jo yläasteiässä. Tykkäsin piirtää ja tykkäsin matikasta, varsinkin geometriasta. Pääsin kolmannella kerralla sisään ja olen todellakin viihtynyt. Hyvä, että jatkoin yrittämistä, sillä harva pääsee ensimmäisellä kerralla. Aiemmin opiskelin vuoden ympäristötekniikkaa, ja arkkitehtuurissakin kiinnostaa eniten se tekninen puoli. Kesätöissä olen ollut rakennusalalla, mutta etenkin kolmannen vuoden jälkeen voi työskennellä jo toimistossa. Mutta näkemystä kannattaa hankkia rakennusalaltakin. Mitä harrastat?

Pelaan jalkapalloa ja lenkkeilen. Nuorempana pelasin jalkapalloa yli 10 vuotta joukkueissa, Oulaisten Huimassa ja FC YPA:ssa. Olen toisena liikunta22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

vastaavana koululla, joten siinä ohella tulee pelattua myös salibandya ja koripalloa. Mistä haaveilet?

Tämä on meidän alalla aika klassinen, mutta jos joskus olisi oma yritys ystävien kanssa. Monet kun haluavat tehdä kuitenkin sitä omaa juttua. Haluaisin myös päästä matkustelemaan enemmän ja kokea uusia kulttuureja ennen kuin on liian vanha. Tähän mennessä Italia on ollut mielenkiintoisin. Sinne haluan mennä uudestaan, siellä on paljon nähtävää. Australia kiinnostaa myös, koska siellä on niin erilainen luonto.

Haarukassa

Juha Salmela Ikä: 23 vuotta. Opiskelee: Arkkitehtuuria Oulun yliopistossa, 3. vuosi. Kotoisin: Merijärveltä.

Tykkäätkö laittaa ruokaa?

Yksin kun olen, se jää vähälle. Jos tyttöystävä tai kavereita on käymässä, silloin kokataan yhdessä. Kesäisin tulee käytyä ravintoloissa enemmän kuin talvisin. Sekin vaikuttaa, kun silloin rahaa on enemmän.

Parilla Steak House Missä: Isokatu 32, Hesburgerin yläkerrassa. Mitä: Pääosassa marmoriliha mutta ruokalistalla myös kana-, kala-, ja kasvisannoksia.

Asuu: Oulun keskustassa. Harrastukset: Jalkapallo, lenkkeily. Lautasella: Parillan lihapullat.

Millaisia ihmisiä ihailet?

Semmoisia, jotka ovat omistautuneita jollekin asialle. Ihannoin myös älykkäitä ja ammattitaitoisia ihmisiä.

Ruokapaikka

Mitä tykkäsit tästä ravintolasta ja ruuasta?

Kastike oli erittäin hyvää, tosi kermaista. Vähän vieroksun sitä, että käynti tänne on Hesburgerin kautta. Sisustukseltaan tämä on keskitasoa parempi. Monissa muissa paikoissa ei ole kätketty kattorakenteita, kun näkyy ilmastointiputkia ja muuta. Täällä on myös kivat valot ja varjostimet.

Tämä on meidän alalla aika klassinen, mutta jos joskus olisi oma yritys ystävien kanssa. Monet kun haluavat tehdä kuitenkin sitä omaa juttua.”

tunnistettavan kirjoitustyylin, joka hakeutuu kokeilevammille poluille. Pappina työskentelevä Maria jättää kaiken taakseen matkustaessaan New Yorkiin, äitinsä entiseen kotikaupunkiin. Suomeen jäävät seurakunta, mies ja maahanmuuttajatyttö Yasminan pahoinpitelytapaus. Äidin tausta kaikuu Mariassa tarinoina, ja hän ilmoittautuu karkumatkallaan afrikkalaisen tanssin kurssille. Vieraan edessä ja tanssin rytmissä hänen on käsiteltävä oma menneisyytensä, katsottava silmiin juuri äitinsä menettänyttä ja uskonnollisen hurmoksen kokenutta anorektikkoa ja muisteltava nuoruuttaan Oulun seudun pienessä kylässä. Pulkkinen kirjoittaa vahvaa kieltä. Yasminan päiväkirjoista teokseen katsoo pieni tyttö, joka maistelee kirkonmenojen outoja sanoja. Pulkkinen rytmittää tarinaa myös onomatopoetiikalla ja runollisilla jaksoilla, joissa tiivistyy tanssin kautta ihmisen ruumiillinen kokemus. Toisaalla Mariaa vetää puoleensa suurkaupungin villi ulottuvuus, toisaalla työasun tuoma turva. Naisen matka kokeiluineen on koskettava ja kiinnostava – vähemmätkin traumat olisivat riittäneet. Jenni Kinnunen @ylkkari


LEVYT

on muisto vain. King Animalilla soittaa jopa hämmästyttävän uudestisyntymisen kokenut combo, joka kuulostaa ennen kaikkea bändiltä.

Uutisraivaaja Helsingin Sanomain Säätiön innovaatiokilpailu

King Animalilla

” soittaa jopa SOUNDGARDEN King Animal

Pitihän se tämäkin päivä nähdä, että kuuloelimille altistetaan Soundgardenin uutuuslevy. Vaikka biisilistasta ensimmäisenä silmään pistävä avausraidan nimi Been Away Too Long luo mielikuvan tasolla positiivisia odotuksia, on ensimmäisessä kuuntelukerrassa pelonsekaista värinää. Vuonna 1984 perustettu yhtye on sentään ikoninen ryhmä, joka edusti aikoinaan grunge-genren parhautta 15 vuotta sitten tapahtuneeseen hajoamiseensa asti. Comebackia edeltävän tauon aikana bändin jäsenistä eniten tapetilla ollut Chris Cornell on osoittanut jo Audioslavessa sekä soolourallaan olevansa laulajana edelleen iskussa, joten suurin mielenkiinto kohdistuu albumilta välittyvään bändikemiaan. Ja huokuuhan sitä: 90-luvun paha välirikko

FATBOY Love Creole

Ruotsin ja eiköhän myös koko Pohjoismaiden kovin rockabilly-yhtye on täällä taas. Myös Oulussa pariin otteeseen piipahtanut, ruotsinsuomalaisuuttakin edustava Fatboy on niin

Tutuksi tullut

” lämmin ja

inhimillinen lähestymistapa musiikinlajiin välittyy albumilta hienosti.” kolmella edellisellä albumillaan kuin live-esityksillään osoittanut olevansa raudanluja tekijä oulunylioppilaslehti

hämmästyttävän uudestisyntymisen kokenut combo, joka kuulostaa ennen kaikkea bändiltä.” Paneutumisen myötä huoli käy aiheettomaksi myös levyn kappalemateriaalin osalta. Biisit rullaavat vaivatta ja uskottavasti, ja sekä sävellyksissä että sovituksissa on mukavasti koukkuja niiden muodostumatta kuitenkaan itsetarkoituksellisiksi. Viidenkympin kieppeillä olevat herrat (”vasta” 44-vuotiasta basistia Ben Shepherdiä lukuun ottamatta) soittavat rennolla mutta tiukalla otteella ja lopputulos on nautinnollista kuultavaa. Lisäarvoa tuo se, että vaikka kipaleet ovat peräisin eri soittajien kynistä, ne kaikki palvelevat sujuvasti samaa kokonaisuutta. Marko Pyhähuhta

genressään, jossa ei sille äkkipäätä pahempia kilpailijoita tänä päivänä mieleen juolahda. Tuotteliaan kuusikon edellisestä Overdrive-albumista on vain kaksi vuotta aikaa, ja kaiken kiertämisenkin ohessa yhtye on ehtinyt nyt neljännen pitkäsoittonsa työstämään. Ennakko-odotukset loistavien aiempien levyjen valossa ovat toki korkealla, mutta Fatboy ei tälläkään kertaa petä. Tutuksi tullut lämmin ja inhimillinen lähestymistapa esittäjilleen rakkaaseen musiikinlajiin välittyy albumilta hienosti. Edellisten albumien tapaan yhtye hyödyntää kaikkia genrensä nyansseja ja jopa laajentaa ilmaisuaan entisestään osoittaen kaikessa virtuositeetin lisäksi erehtymätöntä tyylitajua. Vaikka Fatboyn aikamiehet eivät eilisen teeren poikia olekaan, he osaavat yhä kirjoittaa kappaleita tuoreella tavalla ja itseään kopioimatta, mikä on haastavuudessaan kunnioitettavaa. Jalan alle väistämättä pyrkivien menopalojen vastapainoksi tarjotaan jälleen pari niin haurasta kaihoballadia, että tippa pyrkii linssiin. Päällimmäiseksi jää silti positiivinen vire hienosta kuunteluelämyksestä marraskuun pimeisiin päiviin – ja öihin.

Kilpailun tavoitteena on löytää tiedonvälitykseen ja journalismiin uusia toimintatapoja ja menestyviä liiketoimintamalleja. Kilpailun voittaja saa kehitysrahaa jopa 250 000 euroa, jonka avulla hän toteuttaa hankkeensa.

Hakuaika päättyy 17.1.2013. Lisätietoja ja hakulomake osoitteessa uutisraivaaja.fi

Helsingin Sanomain Säätiö on media-alan merkittävä kehittäjä ja suomalaisen viestintäteollisuuden, erityisesti sanomalehden, tukija. Säätiön tarkoituksena on edistää ja tukea korkeatasoista viestintään ja viestintäteollisuuteen liittyvää tutkimusta ja alan koulutusta. Päivälehden arkisto ja Päivälehden museo ovat osa Helsingin Sanomain Säätiötä.

Marko Pyhähuhta

11/2012 | 23


• teksti ja kuvat Saga Skiftesvik

Bel Airin prinsessa Pyhän Luukkaan kappeli, Yliopistokatu 7: Yliopistoväen ekumeeninen jouluhartaus tiiistaina 18.12. klo 15. Joulutorttukahvit ja -glögit, erityisesti opiskelijat, opettajat ja muu henkilökunta, tervetuloa! Lasten Kauneimmat joululaulut sunnuntaina 16.12. klo 14. Kauneimmat joululaulut sunnuntaina 16.12. klo 19. KappeLive-konsertti lauantaina 1.12. klo 18. Messu sunnuntaisin klo 10. English Service sunnuntaisin klo 16. Heinätorin seurakuntatalo, Aleksanterinkatu 71: Lenkkiryhmä torstaina 29.11. klo 18. Tervetuloa mukaan! Yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101 puh. 040 524 5919 yliopistopastori@oulu.fi Palveleva puhelin ja palveleva netti: puh: 01019 0071, klo 20-24 www.palvelevanetti.fi

Kirjallisuutta ja suomen kieltä opiskeleva Sofia Hernesniemi, 24, pukeutuu usein siskonsa suunnittelemiin vaatteisiin. Miten kuvailisit tyyliäsi?

Yleistyylini on rento ja spontaani. En käytä liikaa aikaa asukokonaisuuksien suunnitteluun, mutta haluan pukeutua siististi ja naisellisesti. Millaisissa vaatteissa viihdyt parhaiten?

Viihdyn parhaiten vaatteissa, joiden suunnittelussa on mietitty materiaaleja ja istuvuutta ennen kaikkea mukavuuden kannalta. Käytän paljon siskoni Emilian R/H-vaatemerkin vaatteita niin juhlassa kuin arjessa. Onko vaatesuunnittelijasiskosi vaikuttanut tyyliisi?

Varmasti sisarukset ottavat aina jollain tavalla vaikutteita toisiltaan. Luon oman tyylini, mutta R/H:n vaatefilosofia on vaikuttanut pukeutumiseeni. Millaisissa vaatteissa sinua ei näe?

En koskaan pistäisi päälleni mitään punaista. Yritän myös välttää halpoja ketjumerkkejä, joissa alkuperää on vaikea jäljittää. Tuen mieluummin pieniä, mielellään suomalaisia merkkejä. Työskentelit aiemmin pitkään kenkämyyjänä. Montako paria kenkiä omistat?

Monta, mutta Minna Parikat ovat vielä ostolistalla. Myönnän olevani kenkäfriikki, mutta tiukan paikan tullen ostan mieluummin ruokaa kuin kenkiä.

Sofia Hernesniemi opiskelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Siskonsa R/H-vaatemerkin vaatteita paljon käyttävä Hernesniemi välttelee ketjumerkkejä vaatteiden alkuperän vaikean selvitettävyyden takia.

kukaan ei näe?

Kello saattaa olla jo kuusi illalla, kun huomaan vieläkin hengailevani yöpaidassa. Eli se se taitaa olla.

Millaiset ovat lempikenkäsi?

Tällä hetkellä olen ihastunut Karhun Originals -tennareihin, mutta myös Converset ovat luottokamaa.

Millainen tyyli kiinnittää huomiosi kadulla?

Huomioni voi kiinnittää hyvä yhdistely tai jokin asia, mikä on outo tai väärässä paikassa. Epätäydellisyys tekee asusta usein täydellisen.

Millaisia kenkiä ja vaatteita aiot hankkia tänä talvena?

Olemme ottaneet perheeseemme koiran, minkä vuoksi yritän ostaa mahdollisimman lämpimiä vaatteita. Pakkasella ulkoillessa on mukava sulloutua untuvatakkiin. Kun pukeutuu lämpimästi, kevätkin tulee nopeammin!

Onko sinulla tyyliesikuvia?

Rakastan Audrey Hepburnin omintakeista, leikkisää tyyliä. Maja Ivarsson vetää täysin omalla tyylillään, ja ainakin vaikuttaa siltä, että hän ei välitä, mitä muut hänestä ajattelevat.

Miten pukeutuisit, jos olisit poika?

Bel Airin prinssi -henkisesti. Värikkäitä kuteita, flanellipaitaa ja rento lippis! Millaisissa vaatteissa hengaat kotona, kun 24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kenkäkaupassa työskennellyt Hernesniemi myöntää olevansa kenkäfriikki. ”Tiukan paikan tullen ostan mieluummin ruokaa kuin kenkiä.”

Mainitse vielä lopuksi joku erittäin tyylikäs mies- ja naisjulkkis?

Chisu ja Kanye West.

@ylkkari


MENOT • 28.11.2012 – 8.1.2013 • Seuraava Ylkkäri ilmestynee 9.1.2013. Ilmoita menot 31.12.2012 mennessä osoitteeseen menotpalsta@oyy.fi OYY Maksuttoman koulutuksen päivä ke 28.11., klo 10-12 jaossa tutkintolaskuja vihreillä naulakoilla. Keskustelutilaisuus klo 14-16 ylioppilaskunnan toimiston keskitilassa. Aiheena lukukausimaksukokeilu ja stidpendijärjestelmä Oulun yliopiston osalta. Onko ollut sujuva vai lisännyt byrokrati-

aa? Maksuton koulutus on ihmisoikeus. Koulutusta ei voi arvottaa rahalla. OYY Ylioppilaskunnan edustajiston kokous 4.12., ohjelmassa mm. 2013 hallituksen valinta. OYY Itsenäisyyspäivän soihtukul-

KOLUMNI

Sivuhuomautuksia

kue ja Linnan juhlien valvojaiset 6.12. klo 17:15 eteenpäin. Kokoontuminen Mannenkatu 1, Rauhalan pihalla. Linnan juhlien valvojaiset Vanhalla Paloasemalla. OULUN YLIOPISTON URHEILUSEURA RY Oulun yliopiston urheiluseura ry:n sääntömääräinen

syyskokous pidetään maanantaina 10.12.2012 klo 16.30 Kajaanintie 34 A:n tv-huoneessa. Esillä sääntömääräiset asiat. OYY Välkyttämö-tilasuunnittelukilpailun viimeinen palautuspäivä 11.12. kello 12, milloin töiden pitää olla perillä OYY:n toimiston tilois-

Lyhyempi oppimäärä Harri Filppa

Hannu Tikkala

sa Linnanmaalla yläväylällä. PESTI-PÄIVÄ PESTI-päivä yliopistolla ke 16.1.2013 klo 9-16. Tervetuloa mukaan kontakti- ja rekrytointitapahtumaan Linnanmaan kampukselle! Tarkemmat tiedot tapahtumasta ja osallistuvista yrityksistä: www.pestipaivat.fi

Lyhyempi oppimäärä kertoo lyhyitä tarinoita akateemisen maailman pienistä ympyröistä menneinä aikoina ja nykypäivänä. www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Kirjoittaja miettii, montako juttua Israelin ja Palestiinan suhteesta on rauhan näkökulmasta -- onko rauha koskaan mahdollinen?

Minun ja sinun vika YHTÄ ASIAA POLIITIKOT välttävät kuin ruttoa. Kansalaisten arvostelemista. Ja syy on selvä. Seuraavat vaalit odottavat aina nurkan takana.

Viimeksi asia kävi selväksi, kun tutkijat, poliitikot ja kahvipöytien dosentit hakivat syytä alhaiseen äänestysaktiivisuuteen kunnallisvaaleissa. Vikaa etsittiin kouluista, mediasta ja poliitikoista, mutta kukaan ei syyttänyt laiskoja kansalaisia. Kuitenkin tosiasiassa neljä kymmenestä suomalaisesta keksi parempaa tekemistä sunnuntaina kuin vierailla äänestyskopilla. Se on surullinen luku, kun samaan aikaan arabimaailmassa ihmiset taistelevat henkensä uhalla kansalaisoikeuksista. Demokratia vaati kansalaisilta paljon. Jotta järjestelmä toimii, jokaisen on paneuduttava ajankohtaisiin asioihin. Äänestäjien on sisäistettävä poliittiset kiistakysymykset, saatava selkoa puolueiden mielipiteistä ja lopulta muodostettava oma käsitys asiasta. Vasta sen jälkeen hän voi tehdä perustellun valinnan äänestyskopissa. Yksinkertainen yhtälö vaikeutuu, kun vaaliväittelyihin lisätään kuntauudistuksen kaltainen kiistakysymys. Hallituspuolueet liittävät uudistukseen myönteisiä ja oppositiopuolueet kielteisiä mielikuvia. Kuvien ei tarvitse olla tosia, tärkeintä on poliittisten irtopisteiden kerääminen. Tilanne kuitenkin vaikeuttaa äänestäjän tehtävää – miten kukaan voi muodostaa selkeää mielipidettä sekavasta asiasta? Surullista tilanteessa on se, että uudistus nousi vaalien teemaksi numero yksi, vaikka valtuustoissa ei päätetä kuntauudistuksesta.

Betonisaappaat

Sarjakuva kertoo sympaattisin ottein järjestäytyneen rikollisuuden arjesta chicagolaissuomalaisella tyylillä.

Janne Toriseva

betonisaappaat.sarjakuvablogit.com

Äänestäjien kannalta myös puolueen puheenjohtajien kannanotot asiasta ovat triviaaleja. Kunnanvaltuutetun ei tarvitse noudattaa emäpuolueen kantaa päätöksenteossa. Ei edes valtuustoryhmän, jos asiasta ei ole sovittu erikseen. MEDIAA ON SYYTETTY aivan oikein, ettei vaalikeskusteluissa päästy missään vaiheessa kuntalaisia koskeviin kysymyksiin. Eikä se ollut ihme, kun suurissa vaaliväittelyissä haastateltiin puolueen puheenjohtajia. Olisiko ollut mahdotonta ajatella, että Ylen aluetoimittajat olisivat tentanneet parhaaseen katseluaikaan lähikuntien päättäjiä? Tällöin hallintohimmeleistä olisi päästy paikallisiin kallio- ja skeittiparkkeihin.

Demokratia ei ole helppo laji. Paitsi että se vaati perehtyneisyyttä, se vaatii myös näkemystä merkittävistä vaalikysymyksistä. Kuntauudistus oli sitä yhtä paljon kuin perussuomalaisten esiin nostama eurokriisi. Vaikka media ja poliitikot eivät tehneet asioiden seuraamisesta helppoa, kansalaisella on luovuttamaton velvollisuus pysyä asioista perillä ja raahautua äänestyskoppiin. Velvollisuuden taakkaa eivät poista edes äänestyspäivän huono sää tai vaaliväsymys. oulunylioppilaslehti

Oulun ylioppilaslehti www.ylkkari.fi

facebook.com/ oulunylioppilaslehti

Oulun ylioppilaslehti Twitterissä!

issuu.com/ oulunylioppilaslehti

@ylkkari

11/2012 | 25


NERD ALERT • by Liisa Hildinger

UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! uunoproject@oyy.fi

PRIDE AND PALACE Remember, remember the 6th of December… This is the most important flag raising day in Finland. It’s Independence Day. Finland became independent 95 years ago, separating from the Russian Empire’s 100-yearlong rule. An annual must-see movie for every Finn on Independence Day is The Unknown Soldier, based on the epic novel by Väinö Linna.

HI, 5 • text Maria Yarandaykina

Hi, 5

Another thing millions of Finns watch on TV on this day is Linnanjuhlat, a formal party that is held at the Presidential Palace in Helsinki and attended by many famous and influential Finns, who queue up in their most expensive finery to shake hands with the President. Some material for spending your day off, huh? This is definitely a sweet chance for you to learn more about Finnish culture and dress-codes! To mark the date of birth of iconic composer Jean Sibelius in 1865, the 8th of December is Finnish Music Day. His excellent body of work encompassing symphonies and tone po-

ems is enduringly popular both nationally and globally. This man is the pride of the Finnish nation! His creation of music embodying romantic nationalism was a massive influence in the shaping of Finnish identity, the best example of which is the tone poem, Finlandia. The days around Sibelius’ birthday will be dedicated to Finnish music. In fact, the whole week is intended as a “theme week of Finnish music,” designed to remind people about the variety of music there is in Finland. How about going on a little journey to this magical world?

IN THE SPOTLIGHT • text by Margarita Khartanovich • illustration by Mikael Heikkinen

major political parties in Oulu

The Centre Party The Centre Party won the race for seats in Oulu City Council with 27% of all votes. Bravo, guys, you deserve your 19 seats! And do you know what the best thing about them is? These people, together with the National Coalition Party, are committed to the process of passing a fantastic bill which would grant foreign students graduating from a Finnish university six months to look for work in Finland. Good news, huh?!

The National Coalition Party The National Coalition Party declined from 16 seats to 13, but with 19.9% of votes they are still doing well. Heads up, we are on your side! The best part about these nice people is that they understand that national labor shortage is becoming a big issue and that immigrants are one of the ways to solve that problem. So don’t pack your bags too soon, Finland might need you!

The Left Alliance And 10 seats go to the Left Alliance! With 14.4% of votes they took 3rd place in the rating even after losing one seat from the previous time out. Their website says: “The Left Alliance promotes Finland’s development into a multicultural country. Immigrants and “The only refugees bring new life way to change and cultural richness into is to vote. People Finland.” Civil rights and full are responsible.” citizenship for immigrants! Paul Wellstone Isn’t that great?!?

The Social Democrats These guys got 9 seats and 13.6% of all votes in Oulu even though nationwide they are in second place. These dudes are against sharp restrictions on immigration, but in their political campaign they say that work-related immigration must be based on a genuine need within the job market. The SDP wants to gain the best possible benefit from the knowledge and skills of immigrants. Hey, well-educated future professionals, here we go!

True Finns A great result for the True Finns, who have almost tripled their previous results with 11.6% of votes and 8 seats in the Oulu City Council. True Glory, isn’t it?!? True Finns like the existing immigration policy and are quite strict about it, with 31.5% of candidates against accepting any refugees, in contrast to a mere 4.6% with the opposite opinion. However, even this party feels that skilled foreigners are needed, arguing that non-Finns must be granted the right to their own language and culture, but in a manner that helps them learn the Finnish language culture. Sounds reasonable for such a strict party. 26 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Finnish language:

Do you speak Finnish? I WISH I COULD say, “Yes, I do”. But the shameful truth is that after living in Finland for three years I still have to turn to a phrase “En puhu suomea” quite often. And it is not that I don’t want to speak Finnish. Before coming to Finland I did check out the language and whether it would be ever possible to learn it. So I started studying it on my own, and I was pretty sure that after two years of my Master’s degree I could communicate in Finnish easily. It is not all that simple. I have taken the Finnish language course at the University for almost three years. I have tried to use my linguistic educational background to master it. And I do understand some Finnish nowadays. But I can’t speak it. To be honest, I know quite many foreigners who have lived in Finland for 4-6 years, and their vocabulary has not gone beyond the survival level of “kiitos” and “moi”. I cannot but agree that it is an absolute neces-

sity to speak Finnish if you stay in the country for longer than a year. It helps with a great deal of important issues from making friends to finding a job. So what is the problem then? Is it that the Finnish language is one of the most difficult ones in the world? Or is it that international students do not put enough effort into learning it? Shall the universities be blamed, perhaps? THEY SAY THAT universities should make an effort to improve languagetraining opportunities, especially so that they are in line with the work life expectations. On the other hand, the universities do offer a wide range of opportunities to learn Finnish. There are courses, self-study programmes available in the Self-Access Centre, study exchange, etc. Perhaps, including some Finnish language studies in the curriculum would make sense. The idea of a “language immersion” method could also be adapted to univer-

sity study programs. Besides, more instructions could be given to university staff on how to use “simple Finnish” when interacting with international students.

I have

” taken the Finnish language course at the University for almost three years...” THE UNIVERSITY OF OULU

has made a good practice of a study exchange programme “Tandem” in which students can receive credits by sharing information about their own language and culture. It also aims to increase contacts between Finnish and foreigners and help international students adapt to life in Finland. Among other attempts

of enabling foreigners to speak Finnish are the campaigns like “Puhu minulle suomea” (“Speak Finnish to Me”) and “Armchair Travel”. Their organizers believe that even rudimentary Finnish language skills facilitate the employment of international students and expedite their integration into Finnish society. They want to encourage international students to speak Finnish in everyday situations and persuade Finnish-speaking people to serve them in Finnish, to meet and get to know foreigners improving the familiarity of different cultures. To make a long story short, foreign students should devote more time to studying the Finnish language and use all the opportunities offered to them. Finnish students could lend their support. And this is on the assumption that universities will develop efficient language programmes enabling and stimulating foreigners to start speaking the language. @ylkkari


A DAY WITH FINNS • text by Bianca Beyer • picture by Maciej Sobocinski

UUNO

Who are you, Exchange students? Depending upon our origin, we can be classified into nationalities: Finnish, Swedish, French… But beginning a couple of decades ago, a new nationality seems to have risen and become bigger and bigger – the exchange student. IT IS THE END of October, and I am on a train on my way to the ESN Finland NP. At my first NP (short for National Platform) half a year ago, I was as confused as you might be now due to the huge amount of uncommon abbreviations. In case you have never heard of the acronym ESN, its full name - Erasmus Student Network – might be of help. Wait, Erasmus does not ring a bell either? This is also an abbreviation for EuRopean Community Action Scheme for the Mobility of University Students. Come on, at least you must certainly know that guy from Rotterdam (Desiderius Erasmus) from whom the project gained its name? Having lived in many places all over Europe, he might be defined as the first exchange student ever. Now you got it! The Erasmus programme, founded by the European Commission in 1987, supports mobility. It enables students within European countries to study at universities outside their own country for a semester or two, or even do an internship. They have an opportunity to change their study environment – leaving their comfort zones and expanding their horizons – without hitting the pause button in their overall studies. The credit points they gain abroad are recognized for their own studies, and financial obstacles are also eased as tuition fees owed to the university of exchange are covered by the Erasmus programme. Additionally, a certain amount of money is granted to level out the difference in living costs between their home and exchange countries respectively. LET ME LEAD YOU BACK to the mysterious ESN though. What does this Erasmus Student Network (ESN) do for you? Well, these are the guys who take care of you while you are abroad. They are mostly students, voluntarily organizing events, trips and cultural highlights to make you feel comfortable in a new and strange environment, and help you to get to know the culture of the country you chose to live in. But do exchange students adjust to the local culture or, rather, become their own culture – the “Erasmus student”? The ESN Finland NP was

oulunylioppilaslehti

ESN Oulu members pose in a group photo during a lodge trip.

only for organizers. Every ESN section from all over Finland sends some representatives to discuss ESN as a broader issue than just organizing events on a local level. Johanna Vekara from ESN Vaasa speaks out about what everyone knows: “It is very hard to get Finnish students and international students to come together. Only the very active tutors for incoming students are interested in spending their free time with exchange students.” But why not create events that bring all kinds of students together? Nurcin Ugur, event coordinator of ESN INTO in Tampere, suggests a solution. “One of the three traditional Finnish games we organize for the exchange students, Kyykkä, definitely attracts Finns and foreigners.” Nevertheless, she has to admit that the aforementioned and well-known problem is still prevalent, “It does not really increase the communication between the Finnish and international students.” LUCKILY, ESN OFFERS more than what the local sections organize themselves. Projects in development on an international lev-

el (ESN operates in 36 countries all over Europe, with their headquarter in Brussels) can easily be joined by any section. Social Erasmus, a programme that encourages exchange students to engage in charity work in their new environment almost forces contact between lo-

Only the very

” active tutors for incoming students are interested in spending their free time with exchange students.”

cals and internationals. ESN OYY Oulu has been active in the subprogramme Erasmus in Schools during past semesters. “Exchange students go to Finnish schools and talk about their countries,” Laura Jaakkonen, president of the Oulu section, explains. “It helps to integrate the students

in the local society.” WILL ALL THIS LEAD to a certain type of “EU student”? Will mixing together different cultures end up manufacturing one common culture? At the moment, 4% of all European students are Erasmus students. We are far away from a generation where each and every student spends some time of their studies abroad. It is still a privilege. Obstacles, besides those presented by language barriers, are of a financial nature in most cases. Living costs differ a lot between countries, and the distribution of Erasmus grants falls to universities themselves which isn’t always ideal. Laura Jaakkonen sums up the main purpose of the Erasmus programme and its network: “While the Erasmus programme is administrating the students’ university life, ESN is responsible for their social life.” While parties are a part of that, ESN is, contrary to all preconceptions, no party organization. Many sections have a majority of non-alcoholic events and the students still participate with pleasure. During the National Platform, the

active members provide a good example and arrive punctually at their conferences at 8.30 am every morning. Even on a Sunday. Even after a party night that belongs to their own programme. Voluntarily. AFTER THE ELECTION of the new National Board for ESN Finland on Sunday, the meeting is over and everyone travels back home, tired, but with new ideas and suggestions for the future on how to improve their own sections and therefore exchange students’ lives during their stay. We all agreed that Social Erasmus is a good idea to bring together locals and internationals. In addition, and to make sure that Finnish students are more involved, ideas for recruiting new members have been exchanged. Johanna Vekara plans to hold the ESN Vaasa board meetings in an auditorium, which will be open for everyone in the future. “Finns can come and be part of the faceless mass, and join our meeting without being personally involved.” Maybe it will awaken their interest and wipe away their fear of international student organizations.

11/2012 | 27


YLKKÄRI 11/2012  
YLKKÄRI 11/2012  

Oulun ylioppilaslehti Ylkkärin nro 11/2012. Ilmestymispäivä 28.11.2012

Advertisement