Oulun ylioppilaslehti 8/2015

Page 1

8/2015 | 21.10.2015 | 55. vuosikerta

Toivon saari Meriteitse Eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden matkan vaarallisin osuus on ohi heidän tullessa Kosin saarelle Kreikkaan.

• GRADUOPASVERTAILU

s. 9

• OPISKELIJA VALLANKÄYTTÄJÄNÄ

s. 10

• IN ENGLISH

s. 22–23


Sisältö

s. 24

Aluksi 3 Päätoimittajalta

Opiskelija: käytä valtaasi.

4 Noin kuukauden uutiset

Arkkitehtiosaston korttelista pelialan kampus, Linnanmaan kampuksen ravintolat kilpailutetaan, Oulun yliopiston hallitukseen valittiin kolme uutta ulkopuolista jäsenstä.

6 Päähenkilö

Ikääntyneiden vapaaehtoisena kaverina toimiva Toni Aaltonen on huomannut, että ihmisten elämä koostuu useista harmaan sävyistä.

8 Vieraissa saleissa

Tällä kertaa vierailimme informaatiotutkimuksen luennolla.

Tässä lehdessä

19 Työ elämän sisältönä

Musta munkki -näytelmä pohtii itsensä sietämistä, elämän merkityksellisyyttä ja tyhjyyden tunnetta.

Lopuksi 22 New Solar System Research Opportunity University of Oulu is taking part in NASA’s mission.

22 Hi 5

Myths about Sweden busted.

23 I Choose You!

This autumn comes two major student elections.

24 Keittiön valtaus

Eettisyys on tärkeintä ruuanlaitossa Ida Lämsälle.

9 Kirjallista tsemppiä valmistumiseen

Gradu-urakkaa aloitteleva opiskelija luki ja vertaili opaskirjoja, jotka hälventävät tutkielmantekoon liittyvää kauhua ja epätietoisuutta.

25 Kolumnisti Iikka Kivi

kehottaa olemaan ottamatta kaikkia asioita henkilökohtaisesti.

10 Opiskelija vallankäyttäjänä

27 Kolumnisti Eleonoora Riihinen

12 Vaalisyksy

29 Kolumnisti Hennamari Toiviainen

14 Ensikylpy Euroopassa

31 Alumnilta oppia

Opiskelijoilla on yliopistossa monta vallankäytönpaikkaa. Mistä ihmeestä äänestetään 4. marraskuuta?

Tänä vuonna noin puoli miljoonaa turvapaikanhakijaa on saapunut Eurooppaan meriteitse. Osa heistä rantautuu ensin Kreikan saaristoon.

pohtii länsimaisen kilpailukulttuurin näivettävää vaikutusta. pitää stereotypioita haitallisina.

Fysikaalista kemiaa opiskellut Terhi Kolehmainen kokee olevansa oikealla alalla kemikaalilainsäädännön parissa.


Päätoimittajalta

8/2015 21.10.2015 55. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1960 perustettu lehti ilmestyy 10 kertaa vuonna 2015. Oulun ylioppilaslehti on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. PÄÄTOIMITTAJA Minna Koivunen paatoimittaja@oyy.fi TOIMITUSAPULAINEN Anni Hyypiö toimitusapulainen@oyy.fi TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Bianca Beyer, Marcelo Goldmann, Heidi Hahtola, Sanna Häyrynen, Joel Karppanen, Margarita Khartanovich, Iikka Kivi, Elina Korpi, Marko Pyhähuhta, Eleonoora Riihinen, Alisa Tciriulnikova, Hennamari Toiviainen, Riikka Tuomivaara, Suvi Vinblad.

Opiskelija: käytä valtaasi

KANNEN KUVA Joel Karppanen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilankatu 1 X1 ovi, 2 krs. 90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta ILMESTYMISAIKATAULU www.oulunylioppilaslehti.fi ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 7736616 ilmoitusmyynti@sm-mega.fi Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnurkki Oy 020 7969580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan. PAINO Botnia Print, Kokkola PAINOS 4500 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 11.11.

PÄÄTOIMITTAJA | Minna Koivunen, minna.koivunen@oyy.fi

N

yt olisi mahdollisuus päästä päättämään ylioppilaskunnan toiminnan sisällöstä, jäsenmaksun määrästä, talousarviosta ja erilaisista henkilövalinnoista kuten Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäsenistä. Näistä asioista päättää 37 opiskelijaa, ja aikaa tähän menee noin kymmenen kokouksen verran vuodessa. Kuulostaako kiinnostavalta? 156:n opiskelijan mielestä kuulostaa. Sen verran ehdokkaita ilmoittautui marraskuun edustajistovaaleihin, mutta määrä ei ole missään nimessä hurrauksien arvoinen. Ehdokasmäärä nimittäin jatkoi edelleen laskuaan. Viime edustajistovaaleissa vuonna 2013 ehdokkaita oli 172, vuonna 2011 190 ja vuonna 2009 jopa 285. Ehdokasmäärän lasku on valitettavaa, koska joukko kenestä voi äänestää kapenee. Se kertoo myös siitä, ettei opiskelijavaikuttaminen enää innosta niin paljon. Yllätys ehdokkaiden vähäinen määrä ei ollut, sillä tätä on pelätty ylioppilaskunnassa. Opiskelujen tahti on kiristynyt, ja joka paikassa opiskelijoita hoputetaan valmistumaan nopeasti kuin ravihevoset, jotka eivät näe kuin eteenpäin. Vaikka ehdokasasettelu edustajistovaaleihin loppui, vielä ei ole myöhäistä käyttää opiskelijan valtaa. Sitä voit käyttää äänestämällä. Edustajistovaalit ovat siitä mielenkiintoiset, että eh-

dokkaita on puoluepoliittisten ryhmien lisäksi tieteenalakohtaisissa ryhmittymissä. Humanistien ja kasvatustietelijöiden vaalirenkaassa on 32, tekniikan opiskelijoiden ja taloustietelijöiden vaalirenkaassa 59 sekä lääketieteen ja tieteellisten vaalirenkaassa 24 ehdokasta. Puoluepoliittiset ryhmät vaaleissa tarjoavat hieman vähemmän ehdokkaita: kokoomusopiskelijat eli Yksilön Valinta 12, keskustaopiskelijat 9, vihreät ja vasemmisto-opiskelijat 15 ja perussuomalaiset 5. Edustajistovaalien lisäksi marraskuussa käydään hallintovaalit, joissa äänestetään opiskelijaedustajat tiedekuntahallituksiin, jotka muun muassa päättävät tiedekuntien rahankäytöstä ja ohjaavat tiedekuntien toimintaa. Molemmissa vaaleissa on tänä syksynä ensimmäistä kertaa käytössä sähköinen äänestys, minkä toivotaan nostavan alhaisia äänestysprosentteja. Perinteinen paperiäänestyskin on mahdollista varsinaisena vaalipäivänä 4. marraskuuta. Nyt on aika olla hereillä ja luentojen lisäksi perehtyä yllä mainittuihin ehdokasryhmiin. OYY järjestää 2. marraskuuta vaalipaneelin, josta varmasti saa näkökulmaa siihen, ketä ja miksi näissä vaaleissa kannattaa omaa ääntään käyttää.

NRO 8 | 2015

Ps. Lehtemme täysin uudet verkkosivut löytyvät osoitteesta www.oulunylioppilaslehti.fi. OULUN YLIOPPILASLEHTI

3


Noin kuukauden uutiset

Oulu on pelialan keskukseksi hyvä paikka, sillä täällä on paljon osaamista ja pimeinä öinä on mukava koodata. Fingersoftin Teemu Närhi

Arkkitehtikorttelista pelialan kampus TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Minna Koivunen ALEKSANTERINKADUN arkkitehtiosasto saa uuden elämän Oulun pelialan keskuksena. Suomen Yliopistokiinteistöt Oy myi syyskuussa Oulun keskustassa sijaitsevat arkkitehtiosaston tilat peliyhtiö Fingersoftille ja oululaiselle rakennusliikkeelle Rakennusteholle. Fingersoft muuttaa toimistonsa Kempeleestä Aleksanterinkadulle. Kauppaan kuuluvista 4536 kerrosneliömetristä riittää tilaa myös muille. Tiloja tullaan vuokraamaan muille pelialan yrityksille ja yhteistyökumppaneille. Kortteliin tulee oululaisten peliyritysten lisäksi myös pelialan kou-

lutusta ja erilaisia liitännäispalveluja kuten kuntosali, kahvila tai tilitoimisto. Fingersoftin toimitusjohtajan Teemu Närhen mukaan koulutussuunnitelmista on kuitenkin vielä tässä vaiheessa liian aikaista sanoa enempää. ”Vaatimaton tarkoituksemme on kasvattaa Oulusta kansainvälisesti merkittävä pelialan keskus, josta lähtee maailmalle hittipelejä jatkuvalla syötöllä kuin tervaa aikoinaan. Kaupan myötä pystymme tarjoamaan aloittaville yrityksille rahoituksen ja julkaisusopimusten lisäksi nyt myös kunnon yrityshautomon sekä maail-

man parhaan toimintaympäristön”, Närhi visioi.

Tilat tyhjenevät 2016 Oulun yliopistotoiminnot jatkuvat Aleksanterinkadulla vuoden 2016 loppuun saakka, jonka jälkeen tilat tyhjenevät. Närhen mukaan Fingersoftin muutto etenee sitä mukaa kun tilat vapautuvat nykyisestä käyttötarkoituksesta. ”Teemme yhteistyötä Rakennustehon kanssa, jotta tiloja saataisiin käyttöön mahdollisimman pian.” Aleksanterinkadun korttelin historia ulottuu pitkälle 1800-luvul-

le saakka, ja osa rakennuksista on suojeltu. Närhen mukaan Fingersoft ei ole näillä näkymin teettämässä iäkkääseen kiinteistöön isoa remonttia. ”Enimmäkseen panostamme sisustukseen ja työntekijöiden viihtyvyyteen sekä yritysten välisen kommunikaation edesauttamiseen.” Iso projekti kertoo Fingersoftin luottavan pelialan vetovoiman säilymiseen jatkossakin. ”Laskun merkkejä ei näy. Oulu on pelialan keskukseksi hyvä paikka, sillä täällä on paljon osaamista ja pimeinä öinä on mukava koodata”, Närhi tiivistää.•

Linnanmaan kampusravintolat kilpailutetaan TEKSTI Anni Hyypiö LINNANMAAN KAMPUKSEN ravintolat ja kahvilapalvelut kilpailutetaan tänä syksynä ensimmäistä kertaa. Kampuksen ravintolatoiminnasta on aiemmin vastannut yksinoikeudella Uniresta, jolla on Linnanmaalla väylän varrella kuusi ravintolaa. Syksyn kilpailutuksen ulkopuolelle jää vain Kastari-ravintola, joka kilpailutettiin jo lääketieteellisen tiedekunnan ravintolan yhteydessä vuosi sitten.

4

OULUN YLIOPPILASLEHTI

Kilpailutukseen sisältyy myös Tellukseen tuleva take away -kahvila. Suunnitelmien mukaan uusi kahvila otetaan käyttöön vuoden 2016 alkupuolella, heti kun se vain on käytännön asioiden puolesta mahdollista. Oulun yliopiston hankintasuunnittelija Satu Kuokkasen mukaan Linnanmaan ravintolakilpailutuksen taustalla on hankintojen kilpailuttamisvelvoite. ”Yliopistona meitä koskee laki julNRO 8| 2015

kisista hankinnoista. Meillä ei ole perusteita jatkaa saman toimijan kanssa loputtomasti, joten velvollisuutemme on kilpailuttaa nämä palvelut aika ajoin.” Kuokkanen ei kerro tarjouspyyntönsä jo jättäneiden nimiä tai määrää. ”Mutta mielenkiinto on ollut suurta, sen voin sanoa.” Kilpailutuspyyntö on julkistettu 30.9, ja tarjouksia voi jättää maanantaihin 2.11. saakka. Kuokkanen arvioi

tarjouksiin perehtymisen vievän ainakin kaksi viikkoa. Tarjouskilpailun voittaja ratkeaa marraskuun lopussa. Mikäli ravintolapalvelujen toimittaja vaihtuu Unirestasta joksikin muuksi, ensimmäisen uuden ravintolan pitäisi Satu Kuokkasen arvion mukaan olla avoinna viimeistään 11.1.2016. ”Vaikka palveluntuottaja vaihtuisikin, ei opiskelijaruokailuun pitäisi tulla katkoksia.” •


Lyhyesti Osaan yliopiston remonttihankkeissa aikalisä OULUN YLIOPISTON hallitus on päättänyt pistää osan yliopiston tilahankkeista toistaiseksi jäihinhuonontuneen taloustilanteen vuoksi. Päätös koskee niitä yliopiston remonttihankkeita, joiden toteuttamista ei ole vielä aloitettu. Uudelleen arvioitava hankekokonaisuus sisältää arkkitehtuurin tiedekunnan ja tietojenkäsittelyn perusparannushankkeen, kaivannaisalan ja prosessitekniikan hankekokonaisuuden sekä luonnontieteellisen tiedekunnan hankkeen kolmannen ja neljännen vaiheen.

Luonnontieteellisen tiedekunnan muuton ja nykyisten tilojen luovutuksen mahdollistavat hankevaiheet toteutetaan kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Pajahanke, jossa yhdistetään lähes kaikki Linnanmaalla toimivat pajat sekä arkkitehtuurin puutyöpaja yhdeksi kokonaisuudeksi, viedään loppuun suunnitelman mukaisesti. Yliopiston tila-asioihin on käynnistetty selvityshanke, jonka tuloksia käsitellään hallituksen kokouksessa marraskuussa. •

Janne Hakkaraisesta OYY:n viestintäasiantuntija

UUDEKSI viestintäasiantuntijaksi Oulun yliopiston ylioppilaskunntaan (OYY) on valittu humanististen tieteiden kandidaatti Janne Hakkarainen. ”Hakkarainen vakuutti hallituksemme monipuolisella kokemuksellaan ja osaamisellaan. Lisäksi

hänellä oli erittäin pitkälle ajateltu kuva siitä, mitä hän tulisi meille viestintäasiantuntijana tekemään”, ylioppilaskunnan pääsihteeri Eero Manninen toteaa. Germaanista filologiaa pääaineenaan opiskeleva Janne Hakkarainen on tuttu kasvo Oulun kunnallispolitiikkaa ja ylioppilaskunnan toimintaa seuraaville. Hän on Oulun vihreiden kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen, Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston jäsen ja ollut OYY:n vihreän edustajistoryhmän puheenjohtaja. Hakkarainen aloitti perehtymisen työhönsä Oulun ylioppilaskunnassa 19. lokakuuta. •

Maarit Järvenpäästä luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani OULUN YLIOPISTON luonnontieteellinen tiedekunta sai syyskuussa uuden dekaanin. Yliopiston rehtori Jouko Niinimäki nimesi dekaanin tehtävään matematiikan professorin Maarit Järvenpään. Järvenpään valinnassa painoivat erityisesti hänen kokemuksensa tiedekunnan koulutusdekaanina sekä hänen osallistumisensa luonnontieteellisen tiedekunnan viimeaikaiseen organisointi- ja uudistustyöhön. Dekaaniksi hakivat Järvenpään lisäksi Matti Alatalo, Marko Hut-

tula, Peter Hästö, Risto Laitinen ja Matti Weckström. Kaikki hakijat todettiin ansioituneiksi ja päteviksi tehtävään. Dekaanin tehtävänä on johtaa tiedekuntaa yliopiston hallituksen ja rehtorin määrittelemien tavoitteiden mukaisesti. Hän johtaa tiedekunnan strategista ja operatiivista suunnittelua, vastaa tiedekunnan toiminnan tuloksellisuudesta ja taloudesta yliopiston tutkimusrehtorille, toimii tiedekuntahallituksen puheenjohtajana sekä hoitaa muita johtosäännössä määriteltyjä tehtäviä. •

156

opiskelijaa ilmoittautui ehdokkaaksi marraskuisiin edustajistovaaleihin. Ehdokasmäärä laski edelliskertoihin verrattuna, kun viime vaaleissa syksyllä 2013 ehdokkaita oli 172 ja vielä syksyllä 2009 lähes 300.

Asiantuntija tietää Kysy, jos jokin opiskelijaelämässä tai yliopistolla askarruttaa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan asiantuntijat vastaavat. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@oyy.fi tai Facebook-sivuillamme (www.facebook.com/oulunylioppilaslehti) olevan lomakkeen kautta. Opintoihini kuuluu kahden kuukauden harjoittelu. Mistä löydän tietoa harjoittelupaikoista?

Monet ilmoittavat avoimista harjoittelupaikoista alan opiskelijoiden sähköpostilistoilla, yliopiston nettisivuilla ja Aarresaari-sivustolla. Töissä.fi-sivustolla näkee dataa siitä, miten oman alasi ihmiset ovat työllistyneet, ja sieltäkin voi bongata hyviä harjoittelupaikkoja. Yhä useammin yritykset ja muut harjoittelupaikkojen tarjoajat luottavat kuitenkin sanan levittämisessä sosiaalisen median voimaan. Tykkää kiinnostavista toimijoista LinkedInissä ja Facebookissa sekä seuraa heitä Twitterissä, jotta ilmoitukset pompahtavat suoraan somevirtaasi. Oulun yliopiston ura- ja rekrytointipalveluiden @InternshipUO on hyödyllinen seurattava, samoin heidän koostamansa listat erilaisista harjoittelupaikoista tiedottavien tahojen Twitter-tileistä. Myös #harjoittelu- ja #rekry-aihetunnisteita kannattaa seurata. Ainejärjestön tai oppiaineen järjestämät ura- ja alumni-illat sekä ekskursiot potentiaalisille työpaikoille kannattaa merkata kalenteriin. Niistä voi saada uusia oivalluksia siitä, millaisia kiinnostavia työpaikkoja maailmassa ylipäätään on, ja mihin sinun alaltasi valmistuneet ovat menneet töihin. Hyvässä lykyssä saat myös tietoa avoimista harjoittelupaikoista. Veera Adolfsen, OYY:n viestintäsihteeri

Hallitukseen kolme uutta jäsentä OULUN YLIOPISTON hallitukseen on valittu kolme uutta ulkopuolista jäsentä, jotka ovat Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä, vieraileva professori Pasi Sahlberg Harvardin yliopistosta ja Luonnonvarakeskuksen pääjohtaja professori Mari Walls. Uudet jäsenet valittiin 1.1.2016 alkavalle nelivuotiskaudelle yliopisto-

kollegion kokouksessa maanantaina 12. lokakuuta. Oulun yliopiston hallituksessa on kuusi jäsentä yliopiston ulkopuolelta ja kuusi yliopistoyhteisön edustajaa. Yliopiston ulkopuolisina jäseninä jatkavat tuottaja Katja Bargum, toimitusjohtaja Risto Murto ja hallituksen puheenjohtaja Juha Vidgrén. • NRO 8| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

5


Päähenkilö | Palstalla yliopistolainen pääsee ääneen.

Kurssi kohtaamiseen Ikääntyneiden vapaaehtoisena kaverina Toni Aaltonen on huomannut, että potilaat eivät ole oppikirjaesimerkkejä, mustaa valkoisella. Sen sijaan ihmisten elämä koostuu useista harmaan sävyistä. TEKSTI Sanna Häyrynen KUVA Suvi Vinblad

LÄÄKETIEDETTÄ

OPISKELEVA

Toni Aaltonen käy ikään kuin itse järjestämäänsä henkilökohtaista soveltavaa kurssia, jossa hän kohtaa potilaita vastaanottotilanteen ulkopuolella. Vapaaehtoisena keikkakaverina Aaltonen auttaa ikäihmisiä esimerkiksi apteekkiasioilla, saattaa hammaslääkäriin tai etsii oikean osaston OYS:n sokkeloista. ”Kun tulen taksilla potilaan kanssa tämän kotoa vastaanotolle, minulla on erilainen käsitys kokonaisuudesta kuin lääkärillä, joka ei näe vastaanottotilanteen taakse”, Aaltonen on havainnut. Lääketieteen opiskelijana hän on päässyt terveyskeskuslääkärin vieressä seuraamaan muutaman päivän ajan potilaiden virtaa. Vaikka tapaukset voisi lääketieteellisesti kategorisoida diagnoosiensa perusteella samanlaisiksi, Aaltonen huomauttaa, että jokaisella on oma taustansa ja erilaisia syitä toimintaansa. On otettava huomioon se, mitä potilaat ovat aiemmin kokeneet. Juuri näitä asioita pöytänsä ääressä istuva lääkäri ei välttämättä hoksaa. ”Olen kuullut, että suurin osa hoitovirheistä johtuu lääkärin ja potilaan kommunikaation ongelmista”, Aaltonen muistelee. Siksi ihmisen kohtaamisen harjoittelu ei ole turhaa.

Auttaja kuuntelee Kaikki alkoi karamellista. Juuri Ouluun muuttaneena lääketieteen fuksina Aaltonen seisahti Oulun Diakonissalaitoksen (ODL) vapaaehtoistoiminnan esittelypöydän ääreen kampuksen aulassa. Hän ei kehdannut syödä tarjottuja makeisia kuuntelematta, mitä esittelijöillä oli sanottavanaan. ”Olin kyllä miettinyt vapaaehtoistöitä jo aiemmin. Tässä vapaus ratkaisi”, opiskelija arvioi. ODL:n keikkavapaaehtoisena hän saa sähköpostilla tai puhelimitse ilmoituksia avustuskeikoista, joita 6

OULUN YLIOPPILASLEHTI

vastaanottaa noin pari kertaa kuussa. Yhdellä keikalla aikaa voi vierähtää puolestatoista viiteen tuntiin. Ikäihmisten seuraan Aaltonen tottui, kun ovelta ovelle kiertäneenä markkinatutkimushaastattelijana jäi toisinaan kahville ventovieraiden luo. ”Näin, että monet olivat aika yksinäisiä ja halusivat kertoa asioistaan minulle. Kun sanoin, että olen hakemassa lääkikseen, sain kuulla tarinoita huonoista lääkärikokemuksista. Välillä he kertoivat sota-ajoista.” Aaltonen toivoisi, että ikäihmisillä olisi enemmän paikkoja, joihin mennä tapaamaan toisiaan. Hoitokodeissa seuraa on, mutta niihin kaikki apua tarvitsevat eivät pääse. Kotihoitajien käynnit voivat Aaltosen mukaan olla rutiinitoimituksia, joissa aitoa kohtaamista tai kuuntelua ei synny. Keikkavapaaehtoinen ei tee hoitajien töitä, vaan auttaa arjessa.

Keinot löytyvät Toni Aaltosta on joka kerta ollut vastassa eri ikäihminen. Hän sanoo tykkäävänsä uusista ihmisistä ja uusista tilanteista. ”Katselen hetken, minkälainen persoona on kyseessä ja mietin, miten hänelle kannattaisi puhua”, Aaltonen kuvailee. Keikkavapaaehtoisella on hyvä olla sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa ja kykyä mukautua vaihteleviin tilanteisiin. Kerran avustettava jätti avaimensa kotiin, kun lähti keikkakaverin kanssa lääkärikäynnille. Aaltoselle sanottiin, että avustettavan voi jättää oven taakse odottamaan talonmiestä. ”En jättänyt häntä siihen, vaan reissun päätteeksi halusin etsiä avaimet, jotta ne eivät jäisi seuraavalla kerralla kotiin. Niitä etsittiinkin sitten tunti, koska hän oli laittanut ne aika erikoiseen paikkaan”, kertoo Aaltonen. Hän ei lamaannu ongelmista, vaan saa hyvän mielen, kun keksii tilanteisiin ratkaisut. Oikeasti NRO 8| 2015

TONI AALTONEN

gessä harrastuksistaan, arjestaan tai vaikkapa Oulun historiasta.

» 23 vuotta. » Kotoisin Forssasta, asuu Tuirassa.

» Opiskelee Oulun yliopistossa lääketiedettä toista vuotta.

Kuplasta ulos Keikkakaverina Aaltonen mainitsee suurimmaksi opikseen elämän perspektiivien huomaamisen. Hän tapaa ihmisiä, joita muuten ei koh-

» Työskennellyt viimeiset kolme kesää rantapelastajana. Tehnyt myös markkinatutkimusta ovelta ovelle kiertävänä haastattelijana.

» Oulun Lääketieteellisen Killan apuisäntänä vastaamassa kiltatalo Walhallasta ja tapahtumien järjestämisestä. Lukioaikoina opiskelijoiden hallituksessa.

» Vapaa-ajalla ikääntynei-

Tässä näkee, että asiat elämässä voivat olla hyvinkin toisin kuin itselläni.

den keikkakaverina Oulun Diakonissalaitoksen kautta.

» Harrastaa crossfitiä, thainyrkkeilyä, voimajoogaa ja lenkkeilyä. Koripalloilijan pelipaikalta siirtynyt tuomarin tehtäviin. Katselee paljon elokuvia.

» Lapsena unelma-ammatti oli lääkäri. Välillä mietti myös koripalloammattilaisuutta.

» Haaveilee valmistumisesta ja työelämään siirtymisestä sekä onnellisuudesta.

» Toivoo, että ihmiset ottaisivat asioista selvää ennen kuin avaavat suunsa ja antavat kannanottoja.

hankalia tapauksia ei eteen ole sattunut. Jos joku erehtyy puhuttelemaan Aaltosta esimerkiksi klopiksi tai muuten provosoimaan, hän antaa kommenttien mennä menojaan. Taksimatkojen aikana opiskelija ja ikäihmiset puhuvat hyvässä hen-

taisi ja kuulee tarinoita, jotka jäisivät pimentoon. Oma kupla on puhjennut. ”Yleensähän sitä on tekemisissä aika samanlaisten tyyppien kanssa, mutta tässä näkee, että asiat elämässä voivat olla hyvinkin toisin kuin itselläni”, hän pohtii. Aaltonen on oivaltanut, miten monella tavalla ihmiset voivat sosiaalisissa tilanteissa toimia, esimerkiksi vaatia oikeuksiaan tiukasti. Joskus liiankin mukautuvaksi tunnustautuva Aaltonen sanoo ottaneensa heistä mallia. Keikkakaverina reilun vuoden verran toimittuaan hän ajattelee, ettei ole oikeaa tai väärää tapaa olla, vaan monta erilaista. Häntä jaksaa edelleen yllättää, miten positiivisina sairaatkin vanhat ihmiset jaksavat pysyä. ”Ennen saatoin vähän pelätä vanhenemista, mutta olen nähnyt, että elämä voi olla silloinkin hyvää. Tärkeintä on, miten kulloiseenkin elämäntilanteeseen suhtautuu”, Aaltonen kiteyttää. •


Toni Aaltonen naurahtaa olevansa joskus ”vähän hyysääjä”. Esimerkiksi kämppisten auttaminen arkiaskareissa ei vaadi suurta vaivaa.

Mitä parikymppinen voi oppia ikäihmiseltä, Toni Aaltonen? 1 Näkee oman kuplan ulkopuolelle ja osaa arvostaa elämän hyviä asioita.

2 Onnellisuuteen ei tarvita paljon. Vaatimustaso usein kasvaa, kun menee hyvin.

3 Tuntemattomille voi puhua. Naapurin mummo todennäköisesti vain ilahtuu juttuseurasta.


Vieraissa saleissa | Palstalla käydään eri tieteenalojen luennoilla.

Minne jumala laitetaan? TEKSTI JA KUVAT Anni Hyypiö

10.10. Ennen luennon alkua luentosalissa HU106 rupatellaan vaimealla äänellä. Salissa on reilusti tilaa juuri ennen luennon alkuakin. Läppäreiden sijaan lähes kaikilla opiskelijoilla on mukana kansiot, kynät ja muistiinpanovälineet. Huomaavaisesti kaikille jaetaan vielä luennon diat sisältävä viisisivuinen moniste. Luennoitsija Vesa Suominen aloittaa kolmetuntisen luennon käsitteiden määrittelyllä. Tiedontallennus eroaa esimerkiksi tiedonhankinnasta tai -hallinnasta sillä, että kysymys on käytännössä aina dokumenteista eli tallenteista. Tiedonhaku puolestaan tarkoittaa dokumenttien, niitä koskevan tiedon tai niiden sisällön hakua hakujärjestelmästä.

selailtavuus. Ratkaisuihin päästessä huomaan valitettavasti tipahtaneeni kärryiltä. Vaikka luentomonisteet ovat varmasti erinomaiset heille, jotka tuntevat jo aiheen perusteet, minulle niiden sisältö jää mysteeriksi. 11.09 Ilon hetki: korvani tavoittavat sanan relevanssi, joka on Suomisen mukaan ”perustavaakin perustavampi käsite”. Minä tunnen sen informaatiotutkimuksen ainejärjestö Indexin lehtenä. Oman käsitykseni mukaan adjektiivina relevantti kuvaa sitä, miten merkittävä mikäkin asia on. Osun arvauksessani lähelle. Suomisen mukaan relevanssi tarkoittaa

OULUN YLIOPPILASLEHTI

sitä, miten hyvin tiedonhaun dokumentti vastaa käyttäjän tiedontarvetta. Tiedonhaun onnistuneisuutta voidaan mitata saannilla ja tarkkuudella. Saanti kertoo hakutuloksen osumien suhteesta kaikkiin relevantteihin dokumentteihin, tarkkuus taas hakutuloksen osumien suhteesta kaikkiin löydettyihin dokumentteihin. Yleensä saannin parantuessa tarkkuus heikkenee, ja päinvastoin. 12.19 Hetkellisen selväjärkisyyden jälkeen putoan kärryiltä lopullisesti. Monisteissa vilisevien mystisten lyhenteiden (AACR2, MeSH) ja käsitteiden (luettelointisäännöstöt, bibliometriikka) merkitystä en saa

MARI VAUHKONEN, 23

10.40. Nyt Suominen nostaa esiin mahdollisia ongelmia joita hakujärjestelmät voivat ratkoa. Yleisin ongelma on tiedonhaussa olevien dokumenttien valtava määrä. Tämän probleeman selvittäminen on Suomisen mukaan aivan ensimmäinen asia. ”Tämä on pitkien listojen ala”, hän toteaa. Toinen ongelma liittyy kieleen. Hakujärjestelmälläkin on oltava oma kielensä, tapa järjestää maailmaa. Lisäksi hakujärjestelmän tulee huomioida haun ennustettavuus ja

8

Luento: Informaatiotutkimuksen perusteet. Kenelle: Informaatiotutkimuksen pää- ja sivuaineopiskelijoille. Luennoitsija: Yliopistonlehtori Vesa Suominen. Sisältö: Informaation tallennus, haku ja hakujärjestelmät sekä aiheeseen liittyvät perusongelmat ja ratkaisuvaihtoehdot.

informaatiotutkimuksen 1. vuoden sivuaineopiskelija

Mitä sait tältä luennolta irti? Tulihan sieltä aika diippiä tietoa! Oltiin asian ytimessä. Parhaiten mieleen jäivät esimerkit sanojen ontologisista merkityksistä. Ne havainnollistivat hyvin sitä, kuinka sanoilla on erilaisia merkityksiä. Oli silti hyvä, että minulla oli aiempaa tietoa informaatiotutkimuksen käsitteistä, sillä itse asia oli kuitenkin aika vaikeaa.

NRO 8| 2015

selville edes arvailemalla. Alistun kohtalooni luennon ainoana umpimielisenä maallikkona. Suominen palauttaa luennon minulle tutummalle maaperälle esitellessään Yleistä suomalaista ontologiaa (YSO). Tässä kontekstissa ontologia tarkoittaa asiasanastoa, jonka avulla tietokone voisi oppia ymmärtämään asioiden välisiä suhteita. Ihminen osaa yhdistää asiat toisiinsa assosiaatioiden avulla, kone ei. Ontologia vaatii siksi luokittelua, hierarkkisuutta sekä laajoja yläkäsitteitä, joiden alle termit niputetaan ja jossa ne saavat merkityksensä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuus ei toimi tutkijan toiveiden mukaisesti. Esimerkiksi käsite ”jumala” on Suomisen mukaan ”hankalasti referentiaalinen”: kuuluuko se kenties ”uskonnon” vai ”kulttuuristen ilmiöiden” alle? Kuinka erotetaan teologian yksi Jumala ja sadat muut jumaluudet? Ja minne laitamme enkelit? ”Tämä näyttää sen, että tarvitaan erilaisia ontologioita, erilaisia maailmankuvia”, Suominen selvittää. 12.38 Opiskelijoiden kolistellessa laukkujensa kanssa luulen luennon jo päättyneen, mutta kyseessä onkin väärä hälytys. Viimeisenä osuutena on opiskelijoiden esitys tiedon tallennusta ja hakua koskevasta artikkelista. Salin eteen siirtyneet HannaMari Nykänen, Joel Jurvakainen ja Sonja Joutsen kertovat artikkelin tutkimusongelmana olevan se, onko tesaurus vielä toimiva menetelmä, vai olisiko ontologiasta sen haastajaksi. Ryhmäläiset saivat selville tesauruksen olevan jatkossakin tärkeä työkalu tiedon tallennuksessa ja -haussa. Muutaman yleisöstä tulleen tarkentavan kysymyksen jälkeen ryhmäläiset katsovat toisiaan. ”Tää taisi olla tässä”, he toteavat. Näihin tunnelmiin päättyy koko tiistainen luento. •

Olet aloittanut sivuaineopintosi tänä syksynä. Miksi informaatiotutkimus kiinnostaa? Pääaineeni on kulttuuriantropologia. Antropologisestikin minua kiinnostaa se, miten ihminen etsii ja käyttää tietoa. Tässä käydään läpi koko informaation käytön skaala. Mistä kirjoitit muistiinpanoja? Kirjoitin ylös pieniä lisäyksiä luennoitsijan puheista. Tosin taisin kirjoittaa välillä niin pienellä käsialalla, etten itsekään saa näistä selvää.


Kirjallista tsemppiä valmistumiseen Gradu-urakkaa aloitteleva opiskelija kahlasi läpi neljä opaskirjaa, jotka lupaavat hälventää tutkielmantekoon liittyvää kauhua ja epätietoisuutta. Vertailusta voi poimia omaan tyyliinsä sopivan neuvonantajan. TEKSTI Sanna Häyrynen

GRADUTAKUU

MAUKAS GRADU

Kimmo Svinhufvud (Tammi, 2009)

Antti Karisto & Ullamaija Seppälä (Vastapaino, 2004)

Sisältää 22 tehtävää, jotka tekemällä gradu valmistuu kuin itsestään. Alkajaisiksi saa listata, mistä elämässä pitää ja mistä unelmoi. Tehtäviin kuuluvat esimerkiksi gradupäiväkirjan pitäminen, tukijoukkojen hankkiminen, voimalauseiden keksiminen ja gradun kirjoittaminen.

Ä YIST ERITTehtäviin

vastataan kirjallisesti, sillä Svinhufvudin teesi on, että gradun tekeminen on ensisijaisesti kirjoittamista. Hän potkii lukijaa pohtimaan, miten gradu voisi edesauttaa mielekkään elämän saavuttamista. Tarkoituksena on luoda aito halu gradun tekemistä kohtaan.

IOT ANSOhjeet

ovat yksityiskohtaisia, joten metsään on vaikea mennä. Graduprosessi kehotetaan jakamaan fokuspäiviin, puskuripäiviin ja vapaapäiviin. Oppaasta saa vinkit myös kuukausi- ja viikkoaikataulutukseen. Svinhufvudiin luottaa, sillä hän on opettanut gradun kirjoittamista ja väitellyt aiheesta. Hän on lukijaa rohkaiseva mentori.

UU ONT

Tehtäviä on melko paljon ja niiden tekeminen vaatii viitseliäisyyttä ja aikaa. Tehtävien tekemiseen täytyy olla motivaatio. Muuten niistä saattaa tulla vain sijaistoiminto gradun pakoilulle.

LMÄ ÄTE Ä P PU LOPGradu ei tunnu tavoittamattomalta, todellisuudesta irrallaan leijuvalta möhkäleeltä. Svinhufvudin hyödyllisiä niksejä tekee mieli kokeilla. Graduprosessi näyttäytyy inspiroivana ja houkuttelevana.

”Kukaan ei vaadi, että pystyisit tuottamaan heti valmista gradutekstiä.”

ISO GEE – GRADUA EI JÄTETÄ! Merja Kinnunen & Olli Löytty (toim.) (Vastapaino, 1999)

UUSI GRADUOPAS Juha T. Hakala (Gaudeamus, 2008)

Kirjoittajat tituleeraavat teosta virikkeelliseksi ja kannustavaksi opaskirjaksi. Mukana kokki-kirjailija Anthony Bourdainin ruuanlaittovinkkejä, jotka vertauskuvallisesti sopivat graduntekijällekin. Gradun resepti muodostuu aiheen valinnasta sudenkuoppien välttämisen kautta kohti arvosanaa.

Koostuu 13 eri kirjoittajan tekstistä, jotka on jaettu teemoittain graduahdistukseen, tositarinoihin, graduohjaukseen ja kirjoittamiseen. Oppaan tarkoituksena on kokemusten kautta kertoa, ettei gradusta kannata kasvattaa omassa mielessä liian pelottavaa mörköä.

Uusittu versio tekijän aiemmasta Graduoppaasta (1999). Opinnäytteisiin perehtynyt Hakala neuvoo kädestä pitäen, miten gradu saadaan kasaan. Hän kysyy, väittää, kumoaa luuloja ja puhuttelee lukijaa. Mukana havainnollistamassa on aitoja ja keksittyjä graduesimerkkejä.

Kuvailevat kirjoittamista ajatusten arkkitehtuuriksi. Tekstin muoto rakentuu kuin hyvä design: kauniiksi ja toimivaksi. Tutkimusaihettaan miettivää kehotetaan ostamaan kavereitten kanssa viinipullo, jonka kumoamisen aikana jokainen keksii viisi gradun aihetta.

Ottaa huomioon myös ohjaustilanteen. Onnistunut gradu ei ole vain opiskelijan vastuulla, vaan se syntyy hyvän ohjauksen tuloksena. Ohjaajaa ei saa pelätä, eikä ohjaaja saa hylätä. Hyvä ohjaaminen ei ole itsestäänselvyys.

Antaa perusteelliset ohjeet lähdekirjallisuuden lukemiseen ja korostaa muistiinpanojen tekemisen tärkeyttä. Myös teoriataustan vaatimukset eritellään ymmärrettävästi.

Käsittelee tutkielman tekemisen rakenteellisella tasolla, antaa apua teorian ja metodin valitsemiseen ja kirjoitusprosessiin, ja tekee tämän kaiken hauskasti. Tekstiä elävöittävät arkipäivän sattumukset ja oikeat gradutapaukset. Lopussa on lista opas- ja metodikirjallisuudesta sekä yksityiskohtaiset neuvot lähdeviittausten tekemiseen.

Muistuttaa gradujen moninaisuudesta: on esimerkiksi kahdessa viikossa tehtyjä, 17 vuotta lykättyjä graduja ja yhteisgraduja. Jos päättää tutkia bilekulttuuria, gradunteko voi olla myös hauskanpitoa. Lopussa on liitteinä listat muista graduoppaista, menetelmäoppaista eri metodeihin, apuja kielenhuoltoon ja katsaus tutkimusetiikkaan.

Hakala neuvoo gradun eri vaiheet ja rakenteellisten osien sisällöt niin tyhjentävästi, ettei epäselvyyksiä jää. Esimerkkitapauksia kerrotaan yliopistoista ympäri Suomen, ei vain Tampereen eteläpuolelta. Oulun yliopisto mainittu! Lopussa hyödyllisiä muistilistoja ja malleja esimerkiksi toimeksiantogradun sopimuksesta.

Lopussa on avattu graduarvosanojen sisältövaatimuksia, mutta teoksen iästä johtuen arvosanat eivät ole enää käytössä. Pieni miinus kuivasta ulkonäöstä. Sisältö on mehukkaampi kuin luulisi.

Viime vuosituhannelta peräisin oleva kirja tuntuu osin vanhentuneelta. Kirjoittajien taustat ovat yksipuolisia. Gradunteon perusasiat ja graduahdistukset ilmenevät kuitenkin ajasta ja tieteenalasta riippumatta.

Toisinaan perusteellisuus kostautuu jaaritteluna. Varsinaiseen asiaan johdatellaan mutkien kautta, mikä raskauttaa lukukokemusta.

Saa gradun vaikuttamaan taideteokselta tai kulttuurituotteelta, mutta muistuttaa, että tutkielman tekeminen on oikeasti kovaa työtä.

On uskallettava aloittaa kirjoittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, eikä odottaa valmiita ajatuksia. Kirjoittaminen on ajattelua, ja tekstiä joutuu muokkaamaan useaan kertaan.

Teoksen äärellä ei ole varma, onko gradu sittenkin suuri valas (kuten kirjan kannessa) vai suhteellisuudentajua kaipaava arkinen tehtävä muitten joukossa. Hyödylliset vinkit haluaa kirjata muistiin.

”Analyysin tekeminen on jännittävää. Se on eräänlainen seikkailu, jonka alussa ei voi tietää, mitä lopussa löytää.”

”Se, minkälaisen tarinan päähenkilöksi opiskelija itsensä asettaa, ohjaa hänen opiskeluaan ja gradukokemuksiaan.”

”Itse tein aikoinani aina niin, että leikkasin muistiinpanoni kapeiksi suikaleiksi. Suikaleiksi? Älä säikähdä, selitän kyllä, kuinka ja miksi.”

NRO 8| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

9


Vaikuttaminen | Onko opiskelijoilla valtaa?

Opiskelija vallankäyttäjänä Opiskelijalla on yliopistossa monta vallankäytön paikkaa. Silti valta vaikuttaa kasautuvan harvalukuisten innokkaimpien aktiivien harteille. Valmistumispaineiden kasvaessa ja opiskeluaikojen lyhentyessä vaarana on, että opiskelijavaikuttajuuden houkutus vähenee entisestään. Kuka opiskelijoiden asioista silloin päättää? TEKSTIT JA KUVITUS Anni Hyypiö

JOSKUS MAAILMAN MUUTTAMISEEN ei tarvita isoja satsauksia: urakan voi aloittaa yhdestä käytännöstä kerrallaan. Tarvitaan vain opiskelija, jolla on päässään hyvä idea ja sopivasti luppoaikaa. Näistä eväistä syntyi viime keväänä Opintopistetalkoot-kampanja. Avaruusfysiikkaa Oulun yliopistossa opiskeleva Pauli Väisänen laskeskeli, että jos 54 opintopistettä lukuvuodessa suorittavat opiskelijat suorittaisivat vuodessa yhden opintopisteen enemmän, se kasvattaisi yliopiston vuosittaista rahoitusta noin miljoonalla eurolla. Väisänen loi Facebook-ryhmän, jossa kannusti kanssaopiskelijoitaan pinnistämään 55 opintopisteen vuositulokseen. Osallistun-nappia painaneiden opiskelijoiden lisäksi myös yliopisto ja Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) innostuivat ideasta. Nyt 55 opintopistettä lukuvuoden aikana suorittaneet opiskelijat saavat yliopistolta kiitoskirjeen ja 55 noppaa -haalarimerkin. Talkoiden myhäilevä primus motor sanoo yllät-

10

OULUN YLIOPPILASLEHTI

tyneensä kampanjan saamasta myönteisestä vastaanotosta – hän kun odotti kuulevansa enemmän kriittisiä soraääniä.

Vallattomat opiskelijat Opintopistetalkoot on yksi konkreettinen esimerkki siitä, kuinka opiskelijakin voi saada yliopiston rattaat pyörimään. Yleensä muutosta ei silti tarvitse ajaa yksin. Siitä huolehtivat opiskelijan asialla olevat ainejärjestöt, tiedekuntakohtaiset kattokillat, ylioppilaskunta ja yliopiston hallinnon toimielimet. Jokaisella opiskelijalla on kuitenkin myös mahdollisuus itse vaikuttaa: ainejärjestötasolla, ylioppilaskunnan asioihin edustajistossa ja hallituksessa sekä koko yliopiston suuntaan yliopiston hallituksessa. Voi joko lähteä itse ehdokkaaksi tai äänestää sopivimman ehdokkaan läpipääsystä.

NRO 8 | 2015

Opiskelijalla on siis käytettävissään valtaa. Eri asia on se, osaako ja haluaako hän käyttää sitä. Pauli Väisänen pitää opiskelijan vaikutusmahdollisuuksia Oulun yliopistossa hyvänä. Opintopistetalkoiden masinoimisen lisäksi hän on ehtinyt toimimaan muun muassa Sigma-killan puheenjohtajana sekä opiskelijajäsenenä Oulun yliopiston koulutusneuvostossa ja oman tiedekuntansa tiedekuntahallituksessa. Opiskelijavaikuttamisen parhaana puolena Väisänen pitää sen monipuolisuutta. Opiskelijalla on varaa valita, sitoutuako yhteisen asian ajamiseen kiltahuoneen kahvipurkin täydentäjänä vai havitella paikkaa OYY:n hallituksessa, joka vie nuoruudesta kokonaisen vuoden. ”Opiskelijavaikuttamisessa pääsee tekemään just sitä mitä haluaa – ja joskus vähän ehkä muutakin.”


Missä kaikkialla opiskelija voi vaikuttaa? YLIOPISTOSSA Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) valitsee tai esittää opiskelijaedustajia monenlaisiin toimielimiin ja työryhmiin yliopistolla. Osa paikoista on lakisääteisiä, osa määritellään yliopiston johtosäännössä kuten koulutusneuvosto ja koulutusohjelmatoimikunnat. Yliopistolla on vuodesta toiseen pysyviä työryhmiä kuten Etiikka- ja Opiskelijoiden hyvinvointi -työryhmät ja määräajaksi perustettuja työryhmiä kuten koulutusneuvoston alaiset strategiatyöryhmät. Yliopiston hallinnossa lakisääteiset opiskelijaedustajat ovat yliopiston hallituksessa, yliopiston tiedekuntahallituksessa ja yliopistokollegiossa. Yliopiston hallituksen opiskelijajäseniä valitaan kaksi ja yliopistokollegioon seitsemän. Opiskelijoilla on edustusta myös esimerkiksi tilatyöryhmässä ja Opintojen sujuvuus -työryhmässä.

YLIOPPILASKUNNASSA Ylioppilaskunnan toiminnasta kiinnostunut voi hakea edustajistoon, ylioppilaskunnan päättävään elimeen. Parittomina vuosina pidettävissä edustajistovaaleissa valitaan 37 jäsentä ja heidän varajäsenensä. Ylioppilaskunnan vuosittain vaihtuvassa hallituksessa toimii 6–9 edustajiston vuosittain valitsemaa jäsentä. Hallitus on ylioppilaskunnan toimeenpaneva elin, joka huolehtii edustajiston päätösten toteuttamisesta, edustaa ylioppilaskuntaa ja tarkkailee ylioppilaskunnan taloutta yhdessä pääsihteerin ja talousvaliokunnan kanssa. Hallitus toimii ylioppilaskunnan pääsihteerin esimiehenä ja rekrytoi tarvittaessa henkilökuntaa, lukuunottamatta Oulun ylioppilaslehden päätoimittajaa ja pääsihteeriä, jotka valitsee edustajisto. Hallitukseen voi asettua ehdolle kuka tahansa vaalikelpoinen ylioppilaskunnan jäsen. Ylioppilaskunnassa toimii myös jaostoja ja valiokunta. Niissä keskustellaan opiskelijoiden elämään vaikuttavista ajankohtaisista asioista, järjestetään tempauksia ja tapahtumia, otetaan kantaa ja valmistellaan esityksiä ylioppilaskunnan hallitukselle. Ylioppilaskunnassa on koulutuspoliittinen jaosto, sosiaalipoliittinen jaosto, kv-jaosto, talousvaliokunta, jatko-opiskelijajaosto, kulttuuri- ja tapahtumajaosto sekä ympäristöjaosto.

OMASSA OPPIAINEESSA Matalimman kynnyksen vaikuttamiskanava on oma ainejärjestö tai kilta. Ne valvovat jäsentensä etua, toimivat tietokanavana opiskelijoiden, osaston ja tiedekunnan välillä ja järjestävät monipuolista tekemistä. Oulun yliopistossa toimii nelisenkymmentä ainejärjestöä. Hallitustoiminnassa oppii kokouskäytännöt, verkostoituu ja saa tärkeää kokemusta vaikuttamisesta. Aktiivinen hallitus voi vaikuttaa ainejärjestönsä toiminnan lisäksi oppiaineensa toimintaan. Oppiainekohtaisten ainejärjestöjen ja kiltojen lisäksi Oulun yliopistossa vaikuttavat tiedekunnittain muodostuvat kattokillat.

Opiskelijan ei myöskään tarvitse olla valmis päästäkseen vaikuttamaan. Täydellisen tietotaidon sijaan kaivataan intohimoa ja omistautumista. Tämän huomasi luokanopettajaksi opiskeleva edaattori Muusa Jyrkinen. Hän kertoo lähteneensä edustajistoon syksyllä 2013 “ihan laput silmillä”. Koska kasvatustieteilijät olivat olleet edelliskauden poissa edustajistosta, tiedekunnassa vallitseva käsitys edustajistotyöstä oli sangen sumea. Se ei Jyrkistä haitannut. ”Ensimmäiset kokoukset menivät ihmetellessä, että oikeastiko me täällä päätämme ja keskustelemme itse ylioppilaskunnan asioista? Monta kokousta meni pelkästään sen oppimiseen, että asioita voi myös pöydätä, eli siirtää seuraavaan kokoukseen käsiteltäväksi”, HuKan ryhmänjohtaja nauraa. Vallan käyttäminen vaatii opiskelijalta sekä valppautta tarttua opiskelijalle tärkeisiin asioihin että pääsyn niihin neuvottelupöytiin, joissa näistä asioista päätetään. “Olen laskeskellut istuskelleeni kokouksissa ainakin 500 tuntia. Ja silti saatan itsekin edelleen sortua päällepuhumiseen”, naureskelee kokenut kokoustaja ja opiskelijavaikuttaja, tuotantotaloutta opiskellut Aino-Kaisa Manninen. OYY:n hallituksen varapuheenjohtaja vuodelta

2012 toimi vuotta myöhemmin myös Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksessa koulutuspolitiikan vastaavana. Manniselta löytyykin heti simppeli vinkki jokaiselle opiskelijalle oman vaikutusvaltansa lisäämiseen: perehdy kokouksessa käsiteltäviin asioihin ajoissa, jotta tiedät mistä puhut. Tahtonsa saa huomattavasti helpommin läpi, mikäli sen osaa esitellä vakuuttavasti ja valmistellusti.

Kuka kuuntelee opiskelijaa? Opiskelijat eivät keskustele yliopiston asioista vain omissa piireissään. Hallinnon opiskelijaedustajilla eli hallopedeilla on pääsy moneen yliopiston vaikutuskanavaan. Opiskelijalle on oma paikkansa esimerkiksi Oulun yliopiston hallituksessa, yliopistokollegiossa ja tutkimuksen etiikkaa seuraavassa Etiikka-työryhmässä. Oulun yliopiston hallituksen toisen nykyisen opiskelijajäsenen Ilari Nisulan mukaan opiskelija on hallituksessa yhtä täysivaltainen jäsen kuin vieressä istuva professorikin. ”On itsestä kiinni, kuinka suuren roolin päätöksenteossa ottaa. Kuluvalla kaudella olemme Jonnen (Kettunen) kanssa nostaneet useita uusia asioita ja

näkökulmia mukaan hallituksen työskentelyyn, ja koen että panoksellamme on ollut merkitystä.” Lähes kaikki mahdolliset opiskelijavaikuttajapaikat kokeneen Nisulan mukaan vaikuttaminen tuntuu edelleen mielekkäältä. ”Yliopistohallinnon valmistelevissa työryhmissä pääsin mukaan muun muassa tilaratkaisujen kehittämisen suunnitteluun. Koko yliopistoa koskevat suunnitelmat ovat todella mielenkiintoisia.” Pauli Väisäsen kokemuksen mukaan tutkimushenkilöstön ja hallinnon suhtautuminen opiskelijoihin vaihtelee. Koska kokoukset käydään akateemisessa ympäristössä, lähtökohtaisesti yhteisessä neuvottelupöydässä keskustellaan “aina ihan asiasta”. Eniten perusteluja opiskelijan äänen tärkeydestä vaativat Väisäsen mukaan hallinnon edustajat. ”Keskustelu ja kyseenalaistaminen kuuluvat tieteen luonteeseen. Siksi keskustelu on ehkä helpompaa henkilökunnan kuin hallinnon kanssa.” Koulutusneuvoston ex-opiskelijajäsenen AinoKaisa Mannisen mukaan asia on päin vastoin: hallinto suhtautuu muita suopeammin opiskelijan tavoitteisiin. Opintojen sujuvuus -työryhmässä vaikutttava Jyrkinen arvioi opiskelijamielipiteen läpimenon riippu-

NRO 8 | 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

11


Vaikuttaminen | Onko opiskelijoilla valtaa? van asiasta ja vastaanottavasta tahosta. Oulussa asiat ovat hänestä tässä suhteessa varsin hyvin. ”Tiedän yliopistostamme professoreita, jotka aloittavat luennot näin: ‘Muistakaa, että me olemme yhdenvertaisia. Jos ette ole tyytyväisiä opetukseen, sanokaa siitä minulle, jotta voimme vaikuttaa asiaan.’” Opiskelijanäkemyksille nyrpeät vastarannankiisket ovat Mannisen ja Väisäsen mukaan onneksi yksittäistapauksia. “Kysymys ei ole siitä, että oltaisiin erimielisiä asioista. Jotkut vain valitettavasti ajattelevat niin, ettei opiskelijan ylipäänsä tarvitsisi osallistua päätöksentekoon”, Väisänen sanoo.

Tällä hetkellä Oulun yliopiston tutkintolautakunnassa, yliopistokollegion varajäsenenä ja OYY:n talousvaliokunnassa istuva Parkkari ei ole kuluttanut aikaansa pelkästään kokouksiin. Tänä syksynä hänestä tulee tuplamaisteri, kun kauppatieteiden alaan kuuluva gradu valmistuu. Kas vain, yksi kohta Parkkarin ansioluettelosta kuitenkin puuttuu täysin: kokemus ainejärjestötyöstä. Kenties vain siksi yhtälö kahdesta maisterintutkinnosta ja jatkuvista luottamustoimista on mahdollinen.

Yhdet kasvot, sata titteliä Vaikka mahdollisuuksia vaikuttamiseen etenkin vaalisyksynä olisi, suurin osa opiskelijoista kääntää hypetykselle selkänsä ja jättää äänensä syksyn vaaleissa käyttämättä. Eivätkö yhteiset asiat oikeasti kiinnosta? ”Sanoisin, että edustajistovaalien äänestysprosentti vastaa tuohon kysymykseen”, Muusa Jyrkinen muotoilee. Viime edustajistovaaleissa äänestysprosentti oli 22,90, vuonna 2011 hitusen parempi 23,17. Noin 15 000 opiskelijan laitoksessakin opiskelijoiden työryhmissä, hallituksissa ja järjestöissä vilahtelevat samat kasvot: Vuosien kuluessa vain titteli vaihtuu. Kysymys vaikutusvallan kasautumisesta yksille ja samoille opiskelijaharteille saa haastateltavat mietteliääksi. Aino-Kaisa Mannisen mukaan asiaan vaikuttaa merkittävästi se, että innokkaita vaikuttajia on oikeasti varsin vähän. ”Esimerkiksi OYY:n hallitukseen kysytään aktiivisia tyyppejä järjestöistä ja kattokilloista.” Yksi pitkän vaikuttaja-ansioluettelon kasanneista opiskelijoista on Mika Parkkari, jolta löytyy vaikuttajakokemusta niin opiskelupiireistä kuin kunnallispolitiikastakin. Parkkari on toiminyt muun muassa Lapin yliopiston ylioppilaskunnan (LYY) edaattorina, LYY:n edustajiston vara- ja varsinaisena puheenjohtajana ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerinä sekä Rovaniemen kaupunginvaltuuston varavaltuutettuna.

HuKan edaattori Muusa Jyrkinen pitää ainejärjestötyötä opiskelijan konkreettisimpana vaikutuskanavana.

”Ainejärjestötyö on niin hands on -työtä. Omissa luottamustehtävissä on ollut erikseen asioita valmistelevat tahot, ja kokouksissa käydään päättämässä asioita. Toki itsekin saan kokouksissa istua ja paperia lukea, mutta ainejärjestöjen hallituslaiset itse tekevät ne päättämänsä asiat, istuvat vaikka siellä bileissä myymässä lippuja.” Aikaa on järjestynyt myös siksi, että yhteinen asia kiinnostaa niin paljon. ”Syynä voi olla myös tämä yhteiskunnallinen eetos, joka ruokkii kaikkea tekemistäni.”

Kuoleeko opiskelijavaikuttaja sukupuuttoon? Vaikuttamistyöhön lähteminen vie opiskelijalta vuorokaudesta niitä arvokkaita tunteja, jotka hän voisi käyttää opiskeluun. Uusille opiskelijoille painetta valmistua tavoiteajassa paukutetaan päähän heti fuksivuodesta asti. Siksi tulevaisuuden opiskelijoille vaikutustyöstä voi tulla vielä hyvin vaikeaa

– ei kai sentään jo mahdotonta? Muusa Jyrkinen arvelee, että opiskelijavaikuttajien kaudet tulevat mahdollisesti lyhenemään. Samoilla linjoilla on Ilari Nisula. ”Opintoaikojen rajaukset tulevat heijastumaan aktiivivuosien määrään, ja opiskelijavaikuttajien vaihtuvuus kasvaa jonkin verran. Vaikuttamistyö täytyy jatkossa suunnitella siten, että pidemmissä projekteissa henkilöt voivat ja saavat vaihtua kesken kaiken, kunhan päämäärät pysyvät kaikilla kirkkaina mielessä”, Nisula painottaa. Aino-Kaisa Manninen arvelee ainejärjestötyön ja kattokiltojen säilyvän tulevaisuudessakin. Ylioppilaskunnissa tilanne voi olla jo toinen. Vaikka edustajistotyö ei vielä kuormita yksittäistä edaattoria, ylioppilaskunnan hallituksessa toimiminen vie leijonanosan viikon tunneista. ”Ehkä nyt pitäisi miettiä sitä, mikä on ylioppilaskunnan hallituksen rooli jatkossa,” Manninen miettii. Muusa Jyrkisen mukaan opiskelijavaikuttajien väheneminen näkyy pian – kenties jo syksyllä valittavassa uudessa edustajistossa. Aina ei vaikuttaminen ole huippua ja helppoa. Mannisen mukaan vaikuttamistyössä vaikeinta on hyväksyä prosessien hitaus. Joskus asiat voivat omasta työstä huolimatta jäädä pahasti kesken. “Vuonna 2012 pääsin vaikuttamaan tenttiakvaarion tuloon niin OYY:n hallituksessa, Opintojen sujuvuus -työryhmässä kuin koulutusneuvostossa. Nyt harmittaa, ettei sitä ole vieläkään otettu oikealla laajuudella käyttöön.” Vaikka vaikuttamistyö olisi välillä tuskaisen hidasta, Manninen, Jyrkinen ja Väisänen ovat yksimielisiä siitä, että vuosista opiskelijavaikuttajana on hyötyä myöhemmin elämässä. ”Vaikuttamisesta saa työelämätaitoja kuten keskustelu- ja organisointitaitoja. Omat kokemukset valmentavat ja kantavat myöhemmin työelämässä”, Jyrkinen luettelee. Mikäli opiskelijavaikuttajan työ vaihtuu kokopäiväiseksi politikoinniksi, on pohjatyöt yliopistossa jo hyvin tehty. ”Olen kuullut, että edustajistossa olisi kokousteknisesti osaavampaa porukkaa kuin kaupunginvaltuustossa. Jos kaikki olisivat toimineet ensin edarissa, ehkä he osaisivat sen paremmin”, Väisänen nauraa. •

Hei, mistä ihmeestä 4.11. äänestetään? EDUSTAJISTOVAALIT 4.11.

Keskiviikkona 4. marraskuuta jokaisella Oulun yliopiston ylioppilaskunnan läsnäolevalla ja täysi-ikäisellä jäsenellä on mahdollisuus käyttää päätösvaltaa. Oulun ylioppilaslehti tiivistää nyt miten, milloin, missä ja mistä voit äänestää. TEKSTIT Anni Hyypiö

12

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 8 | 2015

OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnalle (OYY) valitaan marraskuussa uusi 37-jäseninen edustajisto. Kahden vuoden välein valittava edustajisto on OYY:n ylin päättävä elin. Edustajisto päättää muun muassa ylioppilaskunnan talousarviosta ja toimintasuunnitelmasta, antaa kannanottoja, valitsee OYY:n hallituksen, Oulun ylioppilaslehden päätoimittajan ja OYY:n pääsihteerin sekä opiskelijajäsenet Unirestan

hallitukseen ja PSOAS:n valtuuskuntaan. Edustajisto myös asettaa OYY:n ehdokkaat Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen. Edustajistovaaleissa jokainen ehdokas on jollakin listalla. Lista saa kokonaisäänimäärästään vertailuluvun muihin listoihin, ja tämän vertailuluvun perusteella ehdokkaat laitetaan valintajärjestykseen. Vaalit ovat salaiset, suhteelliset, yhtäläiset ja välittömät. •


HALLINTOVAALIT 4.11.

Sähköinen äänestys – näin onnistut

1

Mene osoitteeseen https://vaalit.oyy.fi. Sähköinen äänestys avautuu ennakkoäänestyksen alkaessa keskiviikkona 28. lokakuuta kello 9 ja sulkeutuu 4. marraskuuta kello 15. Päästäksesi äänestämään tunnistaudu ensin järjestelmään student-tunnuksilla.

2

Tunnistauduttuasi valitset ensin vaalin, jossa haluat äänestää: valitse klikkaamalla joko edustajisto- tai hallintovaali. Sen jälkeen pääset valitsemaan ehdokkaan, jota haluat äänestää. Sen jälkeen siirryt vahvistamaan äänesi.

3 4

Äänestettyäsi palvelu kysyy, haluatko äänestää vielä toisessa vaalissa. Klikkaamalla pääset käyttämään vielä jäljelle jääneen äänesi. Onneksi olkoon, äänesi on annettu!

Huom! Perinteinen kirjekuoriäänestys onnistuu näissä vaaleissa vain varsinaisena vaalipäivänä 4.11.

HALLINTOVAALEISSA opiskelijat valitsevat opiskelijaedustajat Oulun yliopiston tiedekuntahallituksiin. Tiedekuntahallitukset ohjaavat tiedekuntien toimintaa ja rahankäyttöä. Hallituksiin valitaan opiskelijajäseniä yhdestä kolmeen tiedekunnasta riippuen. Professoreita, henkilökuntaa ja opiskelijaedustajia on kussakin tiedekuntahallituksessa sama määrä. Nyt valittavien tiedekuntahallitusten opiskelijajäsenten toimikauden pituus on kaksi vuotta alkaen 1.1.2016. Tiedekuntahallituksen jäsenille maksetaan kokouspalkkiota. Hallintovaalit ovat välittömät enemmistövaalit, joissa jokaisella äänioikeutetulla on käytettävänään yksi ääni. Äänioikeutettuja ovat Oulun yliopiston ylioppilaskunnan

läsnäolevat täysi-ikäiset jäsenet. He voivat äänestää hallintovaaleissa vain omien tiedekuntiensa hallituksiin ehdolla olevia opiskelijaedustajia. Hallintovaalit järjestetään 4.11. viidessä tiedekunnassa. Tarpeeksi ehdokkaita vaalien järjestämiseen saivat kasvatustieteellinen, luonnontieteellinen, humanistinen ja teknillinen tiedekunta sekä Oulun kauppakorkeakoulu. Muissa tiedekunnissa ehdokkaita asetettiin yhtä paljon kuin paikkoja oli tarjolla. Poikkeuksen tekee arkkitehtuurin tiedekunta, joka ei saanut yhtään ehdokasta. Arkkitehtuurin tiedekunnassa haku avataan uudelleen. Vaalitta jääneiden tiedekuntien tiedekuntahallituksia täydennetään myöhemmin tänä vuonna. •

Edustajisto- ja hallintovaaleissa voi äänestää joko:

1 2

Sähköisesti 28. lokakuuta kello 9 alkaen. Äänestys päättyy varsinaisena vaalipäivänä 4. marraskuuta kello 15.

Kirjekuoriäänestyksenä varsinaisena vaalipäivänä 4. marraskuuta voit äänestää Linnanmaan kampuksen keskusaulassa kello 9–16 sekä lääketieteellisen ja arkkitehtuurin tiedekuntien tiloissa kello 9–15. HUOM: Vaikka Oulun yliopiston hallituksen ja yliopistokollegion henkilökunta- ja professorijäsenet valitaan vaaleilla, opiskelijaedustajat niihin valitsee OYY:n edustajisto.

Ehdokasmäärä laski jälleen OULUN YLIOPISTON ylioppilaskunnan edustajistovaaliehdokkaiden määrä putosi jälleen. Marraskuun vaaleihin ehdolla on 156 ehdokasta, kun vuonna 2013 ehdokkaita oli 172, vuonna 2011 190 ja vuonna 2009 peräti 285. Syksyn edustajistovaaleissa ovat edustettuina kaikki aiemmista vaaleista tutut vaaliliitot. Mukana on sekä tieteenalaan perustuvia ryhmittymiä että puoluepoliittisia ryhmiä sekä yksi sitoutumaton ehdokas. Ylivoimaisesti eniten ehdokkaita on tuttuun tapaan tekniikan ja ta-

NRO 8 | 2015

louden opiskelijoiden vaalirenkaalla TeTalla (59 ehdokasta). Toiseksi suurin vaalirengas on humanistien ja kasvatustieteilijöiden HuKa 42 ehdokkaalla. Lääkis-tieteellisellä vaalirenkaalla on 24 ehdokasta ja Solidaariset -renkaalla 14. Kokoomuksen Yksilön Valinta -vaaliliitolla on 12 ehdokasta ja Keskustaopiskelijoiden vaaliliitolla 9. Uutena joukkona syksyn vaalikamppailuun tulee vaaliliitto Oulun Akateemiset perussuomalaiset viidellä ehdokkaalla. • OULUN YLIOPPILASLEHTI

13


Kuvareportaasi | Pakolaisten elämää Kosin saarella.

ODOTUS. Rantautumisen jälkeen on vuorossa rekisteröityminen poliisiasemalle. Jonot syyskuussa olivat pieniä verrattuna tilanteeseen elokuussa, jolloin saarelle saapui joka yö 600–800 turvapaikanhakijaa. Saari ajautui hetkittäiseen kaaokseen, joka johti kahakoihin pakolaisten ja virkavallan välillä.

14

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 8 | 2015


Ensi kylpy Euroopassa Tänä vuonna noin puoli miljoonaa turvapaikanhakijaa on saapunut Eurooppaan meriteitse. Osa heistä rantautuu ensimmäisenä Kreikan itäisessä saaristossa sijaitsevalle Kosin lomasaarelle, jossa he viettävät muutaman päivän ennen matkan jatkumista mannerEurooppaan. Seuraavat kuvat kertovat näistä toivon täyteisistä odotuksen päivistä syyskuun puolivälissä 2015. KUVAT JA TEKSTIT Joel Karppanen

ELÄMÄN JA KUOLEMAN MERI. Syyrialainen tyttö kylpee Egeanmeressä auringon laskiessa. Saman meren tyrskyihin hengenvaarallisella ylityksellä Turkin rannikolta Kreikan saaristoon on tänä vuonna menehtynyt yli 200 ihmistä. Vain parikymmentä minuuttia kestävä matka täyteen ahdatuilla kumiveneillä maksaa noin 1000 euroa henkilöltä.

LEIRI. Saarelle saapuvat majoittuvat varallisuutensa ja varusteidensa mukaan joko hotelleissa, teltoissa tai pahvialustoilla taivasalla, vain kivenheiton päässä Kosin keskustasta itään. Katukuva on moninainen – pakolaisia on saapunut niin Lähi-idän sota- ja konfliktialueilta kuin myös Afrikasta useista eri maista. Heidän joukossaan rantabulevardeja pitkin kulkevat myös länsimaalaiset turistit.

NRO 8 | 2015

Katukuva on moninainen – pakolaisia on saapunut niin Lähi-idän sota- ja konfliktialueilta kuin myös Afrikasta useista eri maista.

JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

OULUN YLIOPPILASLEHTI

15


Kuvareportaasi | Pakolaisten elämää Kosin saarella. PÄIVÄUNET. Syyrialainen vauva nukkuu äidin syödessä vapaaehtoisten avustustyöntekijöiden tarjoilemaa ruokaa. Avunsaanti saarella on ollut vaihtelevaa tilanteesta riippuen. Alueella toimii useita avustusjärjestöjä kuten Punainen Risti ja Lääkärit ilman rajoja.

PUHDISTAUTUMINEN. Rannan vesipostilla käy kuhina. Ihmiset pesevät toisiaan ja iloitsevat yksinkertaisista asioista. Pakistanista kotoisin oleva Jumshaid Ali tekee matkaansa jo toista kuukautta. Hän pakenee Intian ja Pakistanin välillä tapahtuvaa Kashmirin-konfliktia. Myös totaalinen köyhyys ajaa ihmisiä jättämään kotimaansa.

LÄHDÖN AIKA. Satojen pakolaisten odotus on päättymässä kun Rodokselta saapuva laiva lähestyy Kosin satamaa. Matka Kosilta Ateenaan taittuu noin kahdessatoista tunnissa. Pakolaiset ostavat matkalippunsa itse aivan kuten muutkin matkustajat.

MAHDOLLISUUDET. Serkukset Pakistanista tutkailevat karttaa, joka kertoo reiteistä Ateenasta eteenpäin. Muistiinpanot varoittavat Kroatian sisällissodasta jääneistä maamiinoista ja kehottavat välttämään Unkaria.

16

OULUN YLIOPPILASLEHTI

NRO 8 | 2015


TREX. Syyrialaiset ystävykset Mostafa (vas.) ja Mahmoud pelaavat ajankulukseen itämaista Trex-korttipeliä. Haman kaupungista kotoisin oleva Mostafa kertoo olleensa vangittuna hallituksen toimesta kolme kertaa. Hän toivoo sodan loppuvan pian, jotta voisi palata takaisin perheensä luokse.

NRO 8| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

17



Kulttuuri | Musta munkki teatterissa.

Lavastaja-pukusuunnittelija Kaisu Koponen ja ohjaaja Riko Saatsi työstivät Musta munkki -näytelmää Oulun kaupunginteatterille kollektiivisella metodilla eli koko työryhmä vaikutti näytelmän sisältöön harjoitusprosessin ajan.

Työ elämän sisältönä Musta munkki on väkevä teatteriteos, jossa pohditaan elämän merkityksellisyyttä, itsensä hyväksymistä ja sietämistä. TEKSTI Minna Koivunen KUVAT Joel Karppanen JOS ELÄMÄN SISÄLTÖ rakentuu työlle ja suhde työhön on intohimoinen, se ei välttämättä ole hyväksi. Liika voi olla liikaa. ”Mikä on se hinta, mitä ihminen joutuu sietämään, jos hän haluaa elämältään muuta kuin turvallista keskiluokkaista perhe-elämää ja vakituista työtä? Jos haluaa löytää tavan elää jollakin toisella tavalla, se ei ole ihan yksinkertaista”, pohtii teatteriohjaaja Riko Saatsi. Hänen ohjaamassaan, Anton Tšehovin novelliin pohjautuvassa Musta munkki -näytelmässä päähenkilö, tiedemies Kovrin joutuu

intohimoisen työnteon aiheuttaman uupumisen vuoksi vähentämään työtään, mikä johtaa tyhjyyden tunteeseen. ”Kysymys ei ole siitä, mitä elämässä saa tai mitä omistaa, koska se reitti johtaa aina samaan asiaan eli siihen, kuka minä olen, hyväksynkö minä itseni ja mitä minun pitää tehdä, jotta hyväksyn itseni. Sitä kautta aukeavat kaikki kysymykset vastuusta ja suhteesta toisiin ihmisiin sekä ympäröivään todellisuuteen. Olennaisin kysymys liittyy ihmisen identiteettiin ja minäkuvaan, pystyykö sietämään itseään”, Saatsi jatkaa.

Vaikka näytelmän Kovrin saa julkaistuja tekstejä, rakkautta, parisuhteen, euforiaa omista suuruudenharhoistaan, huolenpitoa ja hellyyttä läheisiltä ihmisiltä, professorin aseman ja tittelin, kaikki se johtaa aina samaan: mikään ei tunnu lopulta miltään. Oulun kaupunginteatterille näytelmän ohjannut Saatsi törmäsi Tšehovin novellin englanninkieliseen versioon kolmisen vuotta sitten. Kului aikaa, ja ohjaaja huomasi miettivänsä Mustaa munkkia ja etsi suomennetun novellin käsiinsä. Se löytyi kirjaston varastohyllyltä. NRO 8| 2015

Hän kertoo jäävänsä kiinni asioihin, joita ei ymmärrä. Novellissa mustan munkin hahmo on Kovrinin päässä, harhanäky. Hahmo toi Saatsille mieleen venäläisohjaaja Andrei Tarkovskin tavan kuvata ihminen osana jotain suurempaa. Musta munkki jäi Saatsille mysteeriksi ja hänelle syntyi tarve löytää sille vastaus. Saatsia viehätti novellissa myös sen tarinan suhde nykypäivään. Useissa Tšehovin teksteissä käsitellään ihmisen elämän merkitystä ja merkityksellisyyden kokemuksen katoamista sekä tarpeettomuuden ja OULUN YLIOPPILASLEHTI

19


”Ratkaisujen yllättävyys on erityisesti ohjaajan näkökulmasta mahtavaa, koska saa ikään kuin lahjoja koko ajan”, Riko Saatsi luonnehtii työryhmätyöskentelyä. Vasemmalla lavastaja-pukusuunnittelija Kaisu Koponen harjoituksissa ensi-iltaviikolla syyskuussa.

riittämättömyyden ongelman kanssa painimista. ”Ne osuvat suoraan siihen todellisuuteen missä elämme. Tšehov käsittelee lahjakkaan ihmisen kautta tyhjyyden tunnetta.”

Kollektiivisen työn tulos Saatsi on aiemmin ohjannut muun muassa Seinäjoen kaupunginteatterille Peer Günt - ja Myötätuntonäytelmät. Oulun kaupunginteatterin ohjelmistoon Musta munkki 20 OULUN YLIOPPILASLEHTI

tuli taiteellisen johtajan Kari-Pekka Toivosen myötä. Saatsi tuntee Toivosen Teatterikorkeakoulun ajalta, ja kun Toivonen tuli Ouluun töihin, oli heillä puhetta yhteistyöstä. Musta munkki valikoitui tuoksi yhteistyöksi. Näytelmän esitysteksti ja toteutus syntyi työryhmän yhteisen työn tuloksena. Saatsi pyysi lavastaja-pukusuunnittelija-työparikseen Kaisu Koposen, jonka kanssa hän on työskennellyt muun muassa Peer Günt -teoksessa. NRO 8 | 2015

”Riko soitti minulle ja sanoi, että olisi Tšehovin Musta Munkki Oulun kaupunginteatterissa ja kysyi miltä näyttää kalenteri, lähtisitkö mukaan? Vastasin ”Lähden.” katsomatta kalenteriin”, Koponen kertoo. Kaksikko työsti näytelmää vuoden verran. Ensin hitaammin ja harvemmin ja viime keväänä tiukemmalla tahdilla. Itse käsikirjoitusta kirjoitettiin, muokattiin ja rakennettiin koko harjoitusprosessin ajan, ensiiltaviikollakin. Ennen kuin ohjaaja Saatsi kirjoitti

alustavan käsikirjoituksen, hänelle oli tärkeää tietää, millä näyttämöllä esitys tehdään. Musta munkki onkin istutettu suoraan Oulun kaupunginteatterin pienelle näyttämölle. ”Kun pohjatekstinä on proosateksti, se on vielä enemmän auki suhteessa näyttämöön ja siihen tekemisen tapaan, mikä sille työskentelylle pitää löytää, jotta se työ voi lähteä käyntiin. Jätin sen tarkoituksella riittävän auki, että kun muut ihmiset tulivat paikalle, se rakennettiin viime kädessä yhdessä”, Saatsi


KATI LEINONEN

Mustan munkin päähenkilöä, tiedemies Kovrinia näyttelee Aaro Wichmann.

luonnehtii. He halusivat esityksen, jossa katsoja saa käyttää omaa luovuuttaan. Tarkoitus ei ole ollut pureskella ja ajatella kaikkea valmiiksi. Esitykseen on jätetty luonnosmaisuutta, mikä näkyy esimerkiksi lavastuksessa. Koposelle visuaalinen kokonaisilme on iso osa esitystä, mutta hän haluaa sen muuttuvan myös maastoksi, joka toimii toiminnallisena pohjana ja lähtökohtana tekstille ja näyttelijöille. ”On kiinnostavaa, jos lavastus ta-

voittaa sisällöllisen tason niin, että näyttämön tapahtumat vaikuttavat ja tuntuvat katsojassa, tämän välttämättä osaamatta määrittää mikä tuntui ja missä. Kosketus- ja samaistumispinta ovat katsojassa itsessään, hänen tunteissaan ja historiassaan”, Koponen selittää.

Paras idea voittaa Ohjaaja Saatsi halusi mahdollistaa sen, että työskentely oli aidosti ryhmälähtöistä ja tasaveroista.

”Jokainen työryhmän jäsen pystyi tulemaan produktioon mukaan omine vahvuuksineen ja näkökulmineen. Koen että olemme siinä onnistuneet hyvin”, Saatsi analysoi. Tšehovin novelli, joka ei siis ole yksi yhteen teatteriesityksen kanssa, on antanut työryhmälle oivallisen kentän syvällisille pohdiskeluille. ”Tšehov on kirjailijana niin hieno, että hänen tekstinsä ei ole tyhjennettävissä yhteen selkeään näkökulmaan. Hänen syvyysulottuvuus katseessa ihmiseen on jotakin ainutlaatuista. Sitä on ollut kiinnostavaa ja palkitsevaa tutkia nimenomaan ryhmänä, koska jokaisella on oma kulmansa ja kokemushistoriansa siihen”, Saatsi pohtii. Myös yksinäisyys on keskeinen teema ja kärki, jonka kautta he työstivät teosta. ”Kun esitystä rakentaessa prosessi on ollut todella tärkeä ja osa sisältöä, olemme lähestyneet päinvastaisesta näkökulmasta näitä kysymyksiä, yhteisen, jaetun, kollektiivisen prosessin kautta”, Saatsi kertoo. Työryhmään kuului Saatsin ja Koposen lisäksi muun muassa näyttelijät, näyttämöhenkilökunta, valo- ja äänisuunnittelijat ja pianisti. ”Kun tehdään teatteria, joka on kollektiivinen taidemuoto, minulle on keskeistä, että sitä tehdään oikeasti yhdessä. Paras idea voittaa. Meillä on esimerkiksi kaksi sivaria näyttämömiehinä ja edellisen läpimenon jälkeen toinen heistä nykäisi minua hihasta ja sanoi, ”Tuossa kohtaa, ootko huomannu?” ja hän oli täysin oikeassa siinä. Tosi hyvä esimerkki siitä, että kaikki ihmiset ovat sitoutuneita yhteiseen esitykseen. On hämmentävää, miten useamman tekijän summa on oikeasti vielä paljon enemmän”, Saatsi painottaa. Yhdessä tekemisessä on Saatsin mukaan tärkeää hahmottaa työvaiheet, missä järjestyksessä asioita tehdään ja syvennetään sekä missä vaiheessa niitä lähdetään kirkastaNRO 8| 2015

maan. Kollektiivinen työskentely vaatii kärsivällisyyttä, mutta on antoisaa, koska se voi aidosti tuottaa sellaista, mitä ei ikinä pystyisi suunnittelemaan etukäteen. ”Jokaisella ihmisellä on niin oma tapansa suhtautua elämään, näyttämöön ja kysymyksiin, minkä äärellä siellä yhdessä ollaan. Ratkaisujen yllättävyys on erityisesti ohjaajan näkökulmasta mahtavaa, koska saa ikään kuin lahjoja koko ajan”, Saatsi luonnehtii. Tällaisen kollektiivisen työskentelytavan mahdollisti se, että Saatsi työryhmineen sai pienen näyttämön 1,5 kuukaudeksi kokonaan käyttöönsä. ”Se ei ole missään tapauksessa itsestäänselvyys. Sitä tapahtuu aika harvoin isoissa taloissa, että tällainen työskentelymuoto on mahdollinen. Se minkälaista erityistä laatua se tuottaa näyttämölle, on mahtava asia”, Saatsi iloitsee muutama päivä ennen syyskuista ensi-iltaa. Mustassa munkissa käsitellään useita laajoja teemoja ihmisyyteen liittyen. Saatsia askarruttivat monet kysymykset ja vastauksiakin hän on esityksen tekoprosessin aikana saanut. ”Elääkseen on hyväksyttävä itsensä omine puutteineen ja vajavaisuuksineen. Vaikka vastaus on tuossa, se on nimenomaan itsen ulkopuolella: siinä miten toiset ihmiset tekevät mahdolliseksi sen, että voi ymmärtää itsensä osana maailmaa, osana kaikkea elävää. On ihmeellisen rauhoittavaa, että jos itsensä näkee jossakin perspektiivissä, silloin ongelmille, minkä kanssa painii, tulee mittakaava ja niiden kanssa voi oppia elämään”, Saatsi toteaa.

Musta munkki Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 21. tammikuuta saakka. OULUN YLIOPPILASLEHTI

21


Uuni | Analysis, statistics and important issues related to studying, working and living in Finland.

New Solar System Research Opportunity At Our University The International Space Station, the NASA New Horizons mission to Pluto and the Europa Multiple Flyby Mission - these are all international scientific collaborations that are considered humankind’s most ambitious experiments. And do you know that the University of Oulu is now taking an active part in NASA’s Mission to Moon Europa? BY Margarita Khartanovich ILLUSTRATION Alisa Tciriulnikova

Hi 5,

Our reporter has moved to Sweden, and here are her views on what it is like.

Myths About Sweden Busted BY Bianca Beyer

Swedes Are Less Distant – Superficially! They say an introverted Finn looks at his shoes when talking to you. And it’s true! Unless you ask for something specific, they prefer to keep at a distance. On the contrary, Swedes would rather approach you with a smile, shake hands, introduce themselves and start a friendly small talk. So you get an impression that they are way more open. In fact, they only want to look more sociable while being as introverted as the Finns. At least in Finland you know right away where you are at.

“Royal” Clubbing Culture Stockholm is twice the size of Helsinki when it comes to inhabitants, but is that really a reason to act all posh when it comes to clubbing? Firstly, you need to have your name on a guest-list to avoid spending a fortune on an entrance ticket. And if before approaching the overpriced wardrobe you don’t put all your belongings in the purse, they just take them in the blink of an eye and charge you for each of them separately. Secondly, having “drunk eyes” is already a criterion for being kicked out of a club – not imaginable in Finland. The only plus is that people dance in Swedish clubs instead of pushing each other. WE ASKED Juergen Schmidt, Professor of Astronomy at the University of Oulu, how the university happened to become part of a NASA mission. “I have been working with Sascha Kempf (a research associate at the Laboratory for Atmospheric and Space Physics, LASP, at the University of Colorado) for a long time in the team of the Cosmic Dust Analyser instrument on board the ESA/ NASA Cassini spacecraft at Saturn,” said Schmidt. “After Kempf had accepted a position at LASP, I became a Co-investigator of his proposal to NASA for the development and building of SUDA for future space missions. This instrument was recently selected by NASA for the forthcoming Jupiter mission.” This exciting collaboration between the Faculty of Science of the University of Oulu and LASP of the University of Colorado is an obvious advantage of internationalization, fully supported by the administration of both universities. Just to understand the scale of the project we will tell you that in 2016 NASA will spend 30 million dollars to formulate the mission to Europa. It has already selected nine science

22 OULUN YLIOPPILASLEHTI

instruments (and SUDA is one of them) to investigate whether the mysterious icy moon could harbour conditions suitable for life. “This is a giant step in our search for oases that could support life in our own celestial backyard,” said Curt Niebur, Europa program scientist at NASA Headquarters in Washington. “We’re confident that this versatile set of science instruments will produce exciting discoveries on a much-anticipated mission.” Another interesting fact about this project is that students can make their contribution too. “Students from the University of Oulu can participate in this project”, confirms Schmidt. “I will begin to formulate tasks of Bachelor’s and Master’s theses related to the dust instrument on the mission. Besides, students may have an opportunity to do their doctoral studies in this context.” According to Professor Schmidt, working on the international projects of this kind is an excellent reference for students, which can boost their chances in first-class research institutions. And for Finland it might be a good boost too, for its scientific recognition globally. • NRO 8 | 2015

All Swedes Are Gay? No Way, José! Finns referring to Swedes as gay is a big misunderstanding, probably driven by the out-dated misconception of recognizing someone’s sexuality by clothing. Now here’s the breaking news: You can take good care of your outer appearance. Manliness is not related to dirty fingernails and long greasy hair. If you mean hipster beards, trench coats or smart-casual looks, they are simply fashion trends that come and go. And some of them are probably set in Sweden.

Tolerance Levels When it comes to official measures taken against discrimination, Sweden is a few steps ahead of Finland. Only last year Finland managed to get enough votes to pass the law for same-sex marriage, while Sweden did that back in 2009. When it comes to immigrants, Sweden hosts almost four times the amount of Finland. When following the media, Finland seems to be more concerned about preserving its own culture than the neighboring country, which does not even keep track of ethnic groups in their statistics. And with a noninterchangeable parental leave also women’s rights are more secured in Sweden than in Finland.

9-to-5? Not With The Swedes! Recently, Swedish media have been discussing the uprising trend to shifting to a 6-hour workday. Even in the public sector this has been pulled off already: nurses work 6 instead of 8 hours for the same pay. This results in happier, less exhausted and, therefore, more productive employees, who have more time for their families, sports and hobbies now.


I choose you! With this autumn comes not only the falling of leaves and a renewed love for poofy jackets and cozy leggings, but also two major November elections. Our very own Student Union of the University of Oulu (OYY) will have a newly elected Student Council and a new Administration will also be elected. BY Marcelo Goldmann ILLUSTRATION Marcelo Goldmann

AS A STUDENT of the University of Oulu and a member of the Student Union, you have the right to be represented and the privilege of being able to have a say on who will do it. You have the power. Your ballot counts. So, make your voice count. Go and catch them all! Okay, maybe just a few... the ones that you want to represent you.

“Why should I care?” I’m glad you asked. Simply put, the Student Union advocates for your rights as a student and you should have a say on who will be representing you in it. It is in every student’s best interest to be well informed about the candidates and vote for the ones they feel would do a better job in representing them. Should you abstain from voting, the consequences would be dire indeed. Legend has it that one time a student forgot to vote. The very next morning the student woke up two minutes too late! And that was only the beginning. The student then noticed that the laces of her shoes were untied, which made her feel mildly inconvenienced. Her bread was a bit too toasted that

morning, as her flatmate had placed the toaster number in 3 instead of 2. As the student rode her bike to school she realized her front tire was slightly deflated, which didn’t hinder her commute, but made her feel slightly uncomfortable at the thought of deflated bike tires. This student loved pizza, but during lunch time the person in the queue right in front of her took the last piece, and the student had to eat the non-pizza option. When the poor student thought things could not get any worse, she received a phone call from her dentist, cancelling the cleaning appointment for the day and asking to please come the next day. The student would have to spend one more day with unclean teeth, truly a nightmare. Distraught at the news, she went back home and took a nap. That was when The Ghost Of The Voting Past visited her. The Ghost explained why everyone should vote and the student understood the importance of voting and having a voice. When she woke up, it was the Election Day again, and she still had one hour for paper voting. The student rushed to vote for the candidates, who best fit her criteria, and then treated herself to

some cafeteria pizza. But that’s just a legend. Truly no one can say with absolute certainty what would happen. What I can tell you is that giving up your vote is not something you should do if you want your voice and opinion to count.

A Council of Students, for Students The Representative Student Council is formed by 37 elected student members of the Student Union; that is, any student who belongs to the Student Union of University of Oulu, which most likely includes you, dear reader. This council is the highest decision-making body in OYY and is tasked with the approbation of the budgets and the annual action plans of the Student Union. The Student Council represents you, the Student, in the Student Union, and defines the policies of the Union, as well as deciding how the membership fees will be used. The council appoints the Board that wields the executive power of OYY, as well as the Secretary General who acts as the head of staff of the Union. Moreover, the Council also elects the Editor of the newspaper Oulun ylioppilaslehti, that you just NRO 8| 2015

so happen to be reading at the moment. The meetings of the Council are open for everyone so you are free to join in and learn what your membership fee is being used for.

The choice is yours The voting will begin electronically on 28th of October 2015 at 9.00 and it will end on the Elections Day on Wednesday 4th of November 2015 at 15.00. Traditional ballot paper voting will be carried out during the Election Day in the main Lobby of the Linnanmaa Campus between 9.00 and 16.00. It is up to you for whom you would like to vote; the vote is secret after all. But if you are willing to take the nonspecific advice of this humble writer, you might want to look for active candidates who have the best interests of the students in mind and who aren’t afraid of a challenge. Make sure they convey your opinions more or less adequately so you feel you are being well represented. • You will be able to find more information about the elections on the website of the Student Union at www.oyy.fi. OULUN YLIOPPILASLEHTI

23


Keittiön valtaus | Palstalla tutustutaan ihmiseen tekemällä hänen kanssaan ruokaa.

Ida Lämsä pitää voimakkaasti maustetusta ruuasta. Linssikeitto saa potkua chilistä, currysta ja kurkumasta.

Muutos alkaa keittiöstä Ida Lämsälle eettisyys on tärkeintä ruuanlaitossa. TEKSTI Heidi Hahtola KUVA Elina Korpi

KEITTIÖSTÄ LEIJAILEE hurmaava mausteiden tuoksu. Kasvatuspsykologiaa opiskeleva Ida Lämsä lisää kattilassa porisevaan linssikeittoon aimo tujauksen kurkumaa ja currya. Keitto kuuluu vegaanista ruokavaliota noudattavan Lämsän luottoruokiin. ”Voimakkaasti maustetut itämaiset ja aasialaiset ruuat ovat suosikkejani ja niistä on helppo myös tehdä vegaaniversioita”, Lämsä kertoo. Lämsä luopui eläinperäisistä tuotteista kokonaan kolme vuotta sitten. Tärkein syy vegaaniksi ryhtymiseen oli huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Etenkin jalostus ja eläinten elinolot mietityttivät Lämsää. ”Minulla oli ollut pitkään huono omatunto siitä, mitä syön. Vasta kun maistoin kunnon kasvisruokaa, tajusin, että lihansyönnille on olemassa vaihtoehtokin.”

24 OULUN YLIOPPILASLEHTI

Lämsä kertoo vegaaniuden muokanneen hänen ajatteluaan paljon. Hän pyrkii huomioimaan eläineettisyyden ja ekologisuuden joka asiassa. ”Uskon, että omilla valinnoillaan voi saada aikaan muutosta. Siksi suosin myös luomua ruuanlaitossa”, hän summaa.

Kasvisruoka tunnetuksi Lämsä toimii Oulun Animalian vapaaehtoisena. Kasvisruuan puolesta puhuminen on keskeisessä roolissa järjestön toiminnassa. ”Olemme järjestäneet esimerkiksi vegaanisen jouluaterian ja pitäneet kahvilaa Ravintolapäivänä. Haluamme näyttää kasvisruoan olevan eettinen, ympäristöystävällinen ja terveellinen vaihtoehto”, Lämsä kertoo. Hänelle vegaanius on ennen kaikkea henkilökohtainen valinta, eikä hän usko syyllistämisen muuttavan NRO 8 | 2015

ihmisten asenteita. Monesti hänen ruokavalionsa herättää kuitenkin kysymyksiä. ”Jos asia tulee puheeksi, saatan kertoa valintojeni taustoista ja eläintuotannon ongelmista. Monille tulee yllätyksenä esimerkiksi se, että lehmä ei luonnostaan tuota jatkuvasti maitoa, vaan sen täytyy synnyttää vasikka vuosittain maidontuotannon ylläpitämiseksi.”

Oulu on vegaaniystävällinen Lämsän mukaan Oulu on paljon vegaaniystävällisempi kaupunki kuin joitain vuosia sitten. Vegaaneilla on oma ryhmä Facebookissa, kaupoista löytyy erikoisempiakin aineksia ja ravintoloissa saa vegaanisia annoksia. Yliopiston ruokaloiden vegaanivaihtoehdot löytyvät Aapo-sovelluksen avulla. Reissuun lähtiessä Lämsä ottaa

kuitenkin yleensä omat eväät mukaan. Myös vaihto-opiskelu Japanissa asetti omat haasteensa. ”Japanissa käytetään kalaa todella paljon ja aina ei voinut mennä takuuseen, oliko kasvisruoka todella täysin kasvisperäistä. Helpointa olikin tehdä itse ruokansa.” Lämsä ei silti koe vegaaniutta rajoittavana. Hän herkuttelee pitsalla ja tortilloilla kuten ennenkin, vain täytteet ovat erilaisia. Seuraavaksi suunnitelmissa on kokeilla vegaanista pulled pork -reseptiä. Ainoa ruoka, mitä Lämsä alkuun kaipasi, oli juusto. Onneksi nykyään on saatavilla myös hyviä vegaanisia juustoja. ”Aiemmin ne maistuivat ihan jalkahieltä, mutta nyt olen löytänyt sellaisen, mikä maistuu ihan Oltermannilta! Tai ainakin muistelisin, että siltä Oltermanni maistuu”, Lämsä nauraa. •


Kirja arvioitavana Katja Kettu Yöperhonen (WSOY 2015)

Ei liity sinuun mitenkään

KOLUMNI | Iikka Kiven mielestä ei kannata ottaa kaikkia asioita henkilökohtaisesti.

K

ohtaan työssäni paljon arvostelua. Se on julkisen ja luovan tekemisen yksi keskeisistä ulottuvuuksista. Ihmiset kyselevät, miten jatkuvaa arvioitavana olemista kestää. Että pitää varmaan kasvattaa melko paksu nahka. Ei pidä. Paksu nahka on haitaksi. Se eristää ja pilaa herkkyyden. Ja herkkyys, kyky olla kosketuksissa ympäröivään maailmaan, on juuri se elementti joka taikoo maailmankaikkeuden päämäärättömästä kaaoksesta esiin runoja, maalauksia ja lauluja (ja minun kohdallani kikkelivitsejä). En pyri parkkiinnutukseen. Olen vain opetellut olemaan ottamatta asioita henkilökohtaisesti. Mielessämme asuu ego, joka määrittää itsensä erillisyyden ja konfliktien kautta. Koska se ei voi olla olemassa ilman ristiriitoja, se etsii niitä kaikesta mahdollisesta. Ja mikä olisikaan tehokkaampi ja helpompi tapa vahvistaa egoa kuin ottaa kaikki maailman tapahtumat henkilökohtaisesti. Tämä tapa ajatella on läsnä kaikkialla ja jatkuvasti. Ihmiset pahoittavat mielensä kun bussikuski töksäyttää rumasti aamuruuhkassa, ihmettelevät, miksi juuri heille piti olla ilkeä. Jengi raivoaa sosiaalisessa mediassa, että turvapaikanhakijat tulevat viemään heidän verorahansa. Ihmiset ottavat henkilökohtaisesti jopa vuodenajat ja sään. Totta kai juuri silloin pitää sataa koko kesän, kun kerrankin olisi pidempi loma. Tässä ei ole mitään järkeä. Valtaosalla maailmankaikkeuden tapahtumista ei ole yhtään mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä elät äärettö-

mässä avaruudessa, jossa on miljoonia galakseja, biljoonia tähtiä ja loputtomasti erilaisia elämänmuotoja. Miten tämä suunnaton kosmos voisi olla kiinnostunut tekemään sinun kaltaisesi hiekanjyvän elämästä mahdollisimman hankalaa? Ehkä bussikuski ei inhoakaan sinua, vaan hänellä oli kotona riita ennen töihinlähtöä. Ehkä turvapaikanhakija ei haluakaan viedä sinun duuniasi, vaan haluaa omalle perheelleen paremman elämän. Ja ehkä sateinen kesä ei ole kiusantekoa, vaan pelkästään planeettamme sääjärjestelmän tuottama ilmiö. Maailmankaikkeus ei ole kiinnostunut sinusta eikä sinun tekemisistäsi. Fysiikka määrää säännöt, energia virtaa ja ottaa välimuotoja, joista sinä olet yksi. Siinä kaikki. Ei kohtaloa, ei kurjaa onnea, ei mitään ennalta määrättyä. Ei mitään sinun kiusaksesi, vaan siksi, että näin tällä kertaa kävi. Tällainen maailmankaikkeus tapahtui. Kun ymmärtää, että juuri mikään ei liity sinuun, kokee usein mitättömyyden tunteen. Mutta mitä pahaa siinä on? Miksi sinun pitäisi olla niin merkittävä? Sen sijaan, että kokisit olevasi maailmankaikkeuden keskipiste, voit tunnustella maailman todellisempaa olemusta - virtaa jossa olet, halusit tai et. Kokeile päästää irti. Älä tartu kiviin.

Iikka Kivi on oululainen stand up-koomikko, joka ei osaa suhtautua omiin mielipiteisiinsä kovin vakavasti.

Keikat | Usein kuulee sanottavan, että musiikki on parasta livenä. Scandinavian Music Group

Risto

Robin

Uuden levynsä Baabel vasta julkaissut yhtye nähdään pitkästä aikaa Oulussa. Tanssimaankin päässee, sillä uusi materiaali on edellistä albumia menevämpää.

Omanlaisesta tyylistään tunnettu Risto soittaa kehutun, vuonna 2004 ilmestyneen debyyttialbuminsa Risto. Luvassa suosikkeja kuten Nina, olen palasina ja Levyyhtiön jätkät.

Neljässä vuodessa kuusi levyä julkaissut Robin ei ole jäänyt yhden hitin ihmeeksi. Frontside Ollien jälkeen on tullut mm. Boomkah ja Kesärenkaat. Perjantain 7.11. keikka on k-18.

45 Specialissa 30. lokakuuta

45 Specialissa 5. marraskuuta

Oulun Areenassa 7. ja 8. marraskuuta

Katja Ketun neljäs romaani Yöperhonen varioi samoja teemoja kuin hänen läpimurtoteoksensa Kätilö. Rakkaus punnitaan jälleen ääriolosuhteissa, vankileirin veressä ja liassa. Teos on jälleen epämiellyttävä muistutus siitä, että lähihistorian raakuudet tulevat myös tähän päivään. Systemaattisen väkivallan uhka ei ole kuollut. Sen tiedostaminen tekee vaikeaksi seurata, kuinka elämästään kamppaileva ihminen voi hylätä kaiken: ystävyyden, vanhemmuuden, ihmisyyden. Tarina liikkuu kahdella eri aikatasolla. 1930-luvulta lähtien seurataan valkokenraalin tytärtä Irgaa, joka joutuu sattuman kautta Vorkutan vankileirille Neuvostoliittoon. Vuonna 2015 suomalainen Verna yrittää selvittää Venäjällä kuolleen isänsä kohtalon ja sen, mitä tämä puuhasi Marinmaalla. Lavran kovia kokeneet kyläläiset ovat kuitenkin salamyhkäistä porukkaa. Vähitellen Verna tuntee olonsa oudon kotoisaksi tutustuessaan suomalais-ugrilaisen kansan identiteettiin ja mystiseen kansanuskoon. Kettu leikittelee surutta eri genrepiirteillä. Teoksen lähtöasetelmat takaa-ajosta murhaan tuovat mieleen jännitysdekkarit. Kirjailijalle tunnusomainen, kaunistelemattoman realistinen tyyli pääsee oikeuksiinsa, kun lukija viedään keskelle vankileirin kauhuja. Juuri kun lukija on päässyt sopivaan ryppyotsaisuuden tilaan historiallisen romaanin äärelle, tarinaan ilmestyy yliluonnollisia elementtejä ja aina vain lisää rikosromaanin piirteitä: on agentteja, murhia ja ennen kaikkea järisyttäviä salaisuuksia. Kahden aikatason rytmitys toimii. Loppua kohden vauhti kiihtyy ja juonenkäänteet keikauttavat asetelmat päälaelleen. Suorastaan toimintaelokuvamaista spektaakkelia hipova loppu etäännyttää ratkaisevalla hetkellä. Yritys luoda näin moninaisista aineksista uskottava tarina on kunnianhimoinen. Palasia pitää koossa Ketun verevä ja runsas kieli, joskin sekin meinaa hetkittäin kompastella omiin rönsyihinsä. Muoto lainaa paljon kirjailijan esikuvalta Timo K. Mukalta, joka loi omintakeisen hurmoksellisen tyylinsä yhdistämällä runollista balladia ja rujoa naturalismia. On vaikea palata estradille läpimurron jälkeen. Yöperhonen vertautuu väistämättä kirjailijan läpimurtoteokseen Kätilöön jo aiheidensa ja samanlaisten henkilöidensä puolesta. Siinä missä Kätilö kouraisi kahdella suurella teemalla, sodalla ja rakkaudella, syvältä ja kipeästi, Yöperhonen kauhoo liian moneen suuntaan ja hukkaa välillä fokuksensa. Siitä huolimatta romaani kuuluu luultavasti syksyn parhaimmistoon. Suomen eturivin kirjailijoihin nousseelta Katja Ketulta on lupa odottaa paljon. Eleonoora Riihinen

NRO 8| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

25



Levyjä arvioitavana Chisu: Polaris

Pelasta sielumme humanisti

KOLUMNI | Humanisti osaa kysyä ikäviä kysymyksiä, sanoo Eleonoora Riihinen.

N

obel-palkittu intialainen filosofi Rabindranath Tagore piti vuonna 1917 Japanissa kuuluisan luennon. Hän varoitti kuulijoita länsimaisesta kilpailukulttuurista. Tagore havaitsi ihmisten suostuvan talous- ja valtakoneistojen hammasrattaiksi. Hän sanoi ihmisten tekevän asteittaista itsemurhaa näivettämällä sieluaan. Mitähän mieltä Tagore olisi siitä, että melkein 100 vuotta myöhemmin Japani tunnetaan itsemurhistaan? Vauraassa Japanissa tehdään seitsemänneksi eniten itsemurhia maailmassa. Merkittävä syy itsemurhille on työttömyys. Ennenaikaisiin kuolemiin johtaa myös liika työ. Liikarasitus aiheuttaa sydänpysähdyksiä. Japanin työkulttuuriin liittyvien kuolemien taustalla on kompleksinen sekoitus rituaali-itsemurhien pitkää traditiota ja kunniakulttuuria. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Tagore oli oikeilla jäljillä. Tutkitaan filosofiaa pahaenteisten sanojen takana. Tagore laittoi merkille, että ihmiset hakevat lohtua ja iloa tavaroista. Hän pelkäsi, että ihmiset alkavat nähdä toisensa tavaroina. Tällöin ihminen ei kohtaa toista ajattelevana ja tuntevana oliona, vaan hyödyllisenä välineenä tai esteenä omille tavoitteille. Miten estää tämä kehitys? Filosofi uskoi, että kriittinen ajattelu pelastaa moraalin turtumukselta. Hänen kasvatusfilosofiansa nojasi sokraattiseen menetelmään, jota hän sovelsi taideaineiden avulla. Humanismi on rakentunut samalle toisinajattelun vaatimukselle. Voi Tagore, tästä sinä järkyttyisit. Helsingin Sanomat (23.9) uutisoi Japanin hallituksen halusta

lakkauttaa humanistiset tiedekunnat yliopistoissa. Hallituksen mielestä teoreettinen opetus on vähintään muutettava käytännönläheiseksi tavalla, josta on suoraa hyötyä teollisuudelle. Japanin hallitus pitää humanismia tuottamattomana höttönä eikä ole ajatuksineen yksin. Talouskasvuun ja innovaatioihin keskittyvä koulutuslinjaus valtaa alaa opintosuunnitelmista ympäri maailmaa. Yhdysvaltalainen filosofi ja Suomen Akatemian akateemikko Martha C. Nussbaum kutsuu ilmiötä hiljaiseksi kriisiksi. Nussbaumin mukaan se, että kansakunnat kasvatetaan tavoittelemaan lyhyen aikavälin hyötyä, vaarantaa koko demokraattisen järjestelmän. Innovaatioita tarvitaan, mutta minkä kustannuksella? Tagoren ja Nussbaumin huolille löytyy perusteita. Meillä on järjestelmä, joka pelastaa ihmisten sijasta pankit. Olemme harjaantuneet vaimentamaan omatuntomme vaate- ja ruokakaupoissa. Meillä on viimeaikoina pidetty normaalina keskustelua, jossa maahamme saapuneista ihmisistä puhutaan kuluina ja hyödykkeinä. Jos ottaisimme aikamme moraalikriisit vakavasti, olisiko meillä veroparatiiseja? Sokrates vertasi itseään paarmaan, joka härnää ikävillä kysymyksillään mukavuudenhaluista kansakuntaa. On selvää, että tarvitsemme edelleen humanisteja kysymään ikäviä kysymyksiä.

Tämän vuoden teemana on suomalaisten vastuu globaalissa maailmassa. Aiheeseen perehdytään mm. OSYKY:n järjestämässä Corporate Responsibility in Developing World -paneelissa 28.10. klo 17 alkaen salissa TA105. Kehyviikolla pääset myös kuulemaan ly-

Seli Seli: Puoliautiomaa

Oululainen Seli Seli on kiintoisa tulokas. Vasta julkaistulla esikoisalbumillaan nelikko esittäytyy tyylitajuisena ja rohkeana oman tiensä kulkijana, jonka äänimaailma on sekä avara että intensiivinen. Bändi pelaa melko yksinkertaisilla elementeillä mutta taiten, ja lyriikka täydentää mukavasti jumittavaa pohjaa. Bändin teho on todistettu myös livenä, ja kokonaisuutena Seli Seli on enemmän kuin tervetullut vahvistamaan paikallista taiteellisemman rockin skeneä.

Laid Back Townies: Watch your step

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Martha C. Nussbaumin teosta Talouskasvua tärkeämpää (2010).

Eleonoora Riihinen on maailmantuskaa poteva toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija.

Järjestöt | Järjestötoiminnasta saa uusien harrastusten lisäksi ystäviä. Kehyviikko

Chisun neljäs pitkäsoitto on ollut odotettu musiikkitapaus artistin neljän vuoden levytyspaussin jälkeen. Tauko onkin hionut oman musiikkinsa tuottavan lahjakkuuden ilmaisua entistä parempaan tikkiin, ja Polaris edustaa pääpiirteissään sitä vakavampaa Chisua. Paikka paikoin taideruuvia on väännetty ehkä turhankin paljon kaakon suuntaan, mutta näin kunnianhimoista tyylipoppia suomen kielellä ei toisaalta pahemmin ole tehty. Lisäpisteitä makoisista kasarivaikutteista.

hyitä luentoja ja tanssimaan. Kehyviikon tapahtumat löydät Facebookista OYY:n kehitysyhteistyöviikko -sivun kautta. Oulun yliopistolla 26.–30. lokakuuta.

Soopa ry SOOPA ry:n sääntömääräi-

nen syyskokous pidetään 16. marraskuuta kello 17 Yliopistokatu 40:n kerhosaunalla. Kokouksessa päätetään sääntömuutoksesta. Tarjoilua, sauna. Tervetuloa!

Oulusta on myös grungeosastolle ennakkoluulottomasti kurottava Laid Back Townies. LBT operoi sfääreissä, joissa kova vokalisti on aivan välttämättömyys, ja Lauri Peisterä suoriutuu postistaan kiitettävästi – kutkuttavimpina hetkinä mies tuo mieleen Chris Cornellin, vaikka ei ketään apinoikaan. Sävellyksellisesti ja soitollisesti jämäkän yhtyeen menossa on grungen ohella klassisempikin, bluesahtava vire, joka luo mielleyhtymiä myös Hendrixin tai Zeppelinin suuntaan.

Olo ry Olo ry:n sääntömääräinen syyskokous 4. marraskuuta kello 16 tilassa KTK215.

Marko Pyhähuhta

NRO 8| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI

27



Kulttuurimenoja

Tunnista ja tunnusta stereotypiasi Meeri Koutaniemi: Vaihtoehto Oulun taidemuseossa 3. tammikuuta 2016 asti

KOLUMNI | Hennamari Toiviainen kehottaa meitä heittämään ennakkoluulot roskiin.

O

letko huomannut, kuinka ihmisillä on tapana luokitella toisiaan erilaisiin ryhmiin? Hiustyyli, pukeutuminen ja ulkoinen olemus antavat meille ensivaikutelman toisesta ihmisestä. Ulkonäön perusteella luokittelemme ihmisen kuulumaan johonkin ryhmään, josta meillä on jokin yleinen käsitys, ennakkoluulo. Olemme varmaan kaikki kohdanneet tilanteen, jossa ensivaikutelma on kuitenkin pettänyt. Olemme luokitelleet ihmisen kuulumaan johonkin, mihin hän ei tutustumisen jälkeen kuulukaan. Jälkeenpäin tilanne saattaa jopa hävettää. Jokainen meistä kantaa omia ennakkoluuloja sisällään. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää. Ennakkoluulot voivat olla ajattelulle ja havaitsemiselle jopa hyödyllisiä. Ennakkoluuloja vahvistavat tilanteet ovat arkipäiväisiä ja usein harmittomia, yleistä vitsailua kaveriporukassa. Kun ennakkoluuloja käytetään väärin, ollaan vaikeuksissa. Stereotypiat ovat ennakkoluuloja, jotka ovat jäykistyneet paikalleen niin, ettei ihminen enää näe niiden läpi. Tämä voi ilmetä vaikkapa kärjistyneinä mielipiteinä asiasta, josta tietää vain vähän. OYY:n tekemän tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselyn perusteella yliopistoyhteisössä ennakkoluuloja ja stereotypioita näyttää ilmenevän erityisesti kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän kulttuurejaan sekä eri tieteenaloja ja niiden opiskelijoita kohtaan. Teekkarit ovat järkiperäisiä koodarinörttejä (paitsi humalassa), kun taas humanistit ovat päämäärättömästi haahuilevia ja herkkiä maailmanparantajia. Eihän siitä ole haittaa, jos vähän yleistää. Samalla tulee ruokinneeksi ste-

reotypiaa entisestään. Loppujen lopuksi käsityksemme esimerkiksi eri kulttuureista ja niissä elävistä ihmisistä ovat vain stereotypioita, ellemme ole erityisesti kasvattaneet kulttuurista tietoutta etsimällä aktiivisesti tietoa toisista kulttuureista ja niiden ihmisistä. Nyky-yhteiskunnassamme kannustetaan olemaan erilaisia. Silti ihminen vieroksuu luonnostaan erilaisuutta, muutosta ja tuntematonta. Olemalla erilainen ei välttämättä kuulu mihinkään, ja siksi moni toivoo kuuluvansa johonkin ryhmään erilaisuudestaan huolimatta. Kun stereotypiat ovat liian vahvoja, ne voivat rikkoa sosiaalisen normin asettamia rajoja. Ei sallita heitä, jotka poikkeavat stereotypiasta. On kuuluttava johonkin muottiin tai on poikkeava. Ei saa olla oma itsensä, jos haluaa kuulua yhteisöön. Suuressa yliopistoyhteisössä jää helposti huomaamatta ne ihmiset, jotka eivät kuulu pienempiin yhteisöihin. Ensin he ovat ulkopuolisia, yksin(äisiä). Lopulta he katoavat, syrjäytyvät. Mitä jos ensi kerralla, kun kohtaat sinulle ennestään tuntemattoman opiskelijan, heität ennakkoluulosi ja stereotypiasi roskikseen ja tutustut häneen ilman oletuksia? Kiinnitä enemmän huomiota heihin, jotka vaikuttavat erilaisilta ja mieti, mitä voisit heiltä oppia. Mieti ensin hetki ajatuksiasi ja sano ne vasta sitten julki. Kohtaa ihminen hänenä itsenään, älä hänen viiteryhmästään muodostetun ennakkokäsityksen kopiona. Hennamari Toiviainen on OYY:n sosiaalipoliittinen asiantuntija, joka toivoo, että yliopistoyhteisössä kaikki kohtelisivat kaikkia yhdenvertaisesti ja yhteisöllisesti.

Näyttelyt | Humus-kahvilassa Meeri Koutaniemen näyttely 26.-30. lokakuuta. Vampyyrin varjostamat Lepakoista kertovassa näyttelyssä on rinnakkain kaksi tarinaa: lepakoiden biologia ja tutkimus sekä lepakoiden ja ihmisten monisyinen suhde. Ensimmäinen keskittyy lepakoiden evoluutioon, lentokykyyn, kaikuluotaukseen ja lepakoiden monimuotoisuuteen. Toisessa käsitellään

Suomen lepakoita, lepakkotutkimusta ja ihmisen suhdetta lepakoihin. Pohjois-Pohjanmaanmuseossa 16. lokakuuta alkaen.

Rajalla Jukka Isokosken (s.1976) maalauksissa ollaan jonkin

asian rajalla. ”Teoksissani muututaan toiseksi ja ollaan yhtä jonkin kanssa. Maalauksissani nukutaan syvää unta ilman muoviroskaa. Teokseni kuiskaavat sinulle syvältä maan sisästä tai huutavat avaruuksien äärettömyydestä.”

Kuvajournalisti Meeri Koutaniemen uusi näyttely Vaihtoehto käsittelee vaikeaa aihetta, naisten ympärileikkausta. Hätkähdyttävä näyttely sisältää valokuvia kahdesta Afrikan maasta. Kenian mustavalkokuvissa kuvataan Masai-heimon ympärileikkausrituaalia ja sitä paenneita tyttöjä. Ugandassa kuvattujen värillisten henkilökuvien päähenkilöitä ovat entiset ympärileikkaajat, jotka ovat kääntyneet vastustamaan julmaa traditiota. Kenian kuvat rakentuvat varjoista, ja niiden tunnelma on usein uhkaava, ahdistunut ja yllättävän intiimi – etenkin väkivaltaisia ympärileikkauskuvia katsova tuntee itsensä välillä tirkistelijäksi. Ugandan heleäväristen kuvien merkitys ei avaudu yhtä helposti. Niitä katsoessa mieleen hiipii ajatus: olisivatko kuvat enemmän kotonaan lehden sivuilla tekstin parina, eivät yksinään näyttelyssä? Siitä huolimatta näyttely on näkemisen ja kokemisen arvoinen. Anni Hyypiö

Jani Leinonen: Tottelemattomuuskoulu Kiasmassa Helsingissä 31. tammikuuta 2016 asti Kuvataiteilija Jani Leinosella on tärkeää asiaa. Hän haluaa haastaa ihmiset ajattelemaan uudella tavalla totutuista asioista. Leinonen kritisoi kapitalismia, megabrändien tekemisiä, kyseenalaistaa taiteen, politiikan ja koulumaailman tapoja. Tottelemattomuuskoulu-näyttely on todella koulu, jossa Li Andersson, Karri ”Paleface” Miettinen, Riku Rantala & Tunna Milonoff, Marjaana Toiviainen sekä katutaiteilija Sampsa opettavat muun muassa kansalaisaktivismista ja mediakritiikistä. Tottelemattomuuskoulu on myös perinteinen taidenäyttely. Leinonen pukee kritiikkinsä Kellog’sin muropaketteihin, Elovena-pakkauksiin ja jättibrändien logoihin. Näyttely on pysäyttävä, ajatuksia herättävä ja saa toivomaan, että jokainen näyttelykävijä pohtii näkemäänsä eikä vain jatka museonovista päästyään McDonaldsin ja Burger Kingin hampurilaisten syömistä. Minna Koivunen

Galleria Koomassa 11. marraskuuta asti.

NRO 8| 2015

OULUN YLIOPPILASLEHTI 29


Tiede | Palstalla syvennytään Oulun yliopistossa tehtävään tutkimukseen.

IT-alan murros ravistelee myös humanisteja

KOLUMNI Jenni Virtaluodon mukaan teknisen viestinnän alalla ei nousukautta näkyvissä.

E

nglanninopiskelijoilla on perinteisesti ollut kaksi urapolkua: kääntäjäksi tai opettajaksi ryhtyminen. IT-buumi 1990-luvulla toi mukanaan kolmannen vaihtoehdon: teknisen viestinnän. Tekniset viestijät ovat sisällöntuottajia, jotka kirjoittavat yrityksissä esimerkiksi käyttöoppaita erilaisten käyttäjien tarpeisiin. Ala syntyi Suomeen pitkälti Nokian vanavedessä – toki yksittäisiä kirjoittajia oli ollut aiemminkin, mutta Nokian myötä ala kasvoi ja alkoi vakiintua. Suomen teknisen viestinnän yhdistys perustettiin 1997 ja monet perustajajäsenistä olivat Nokian palveluksessa. Itse olen tyyppiesimerkki suomalaisesta teknisestä viestijästä: aloitin IT-buumissa, olen korkeasti koulutettu nainen, työkieleni ja pääaineeni on englanti ja työnantajani ovat olleet IT-alan yrityksiä. Tilastotietoja jonkin verran on. Teknisen viestinnän tutkimus on Suomessa kuitenkin lapsenkengissä: alalla ei ole yhtään tohtoria eikä lisensiaattejakaan taida olla kahta enempää. Aloitin tohtoriopintoni vuonna 2011 kahdesta syystä. Olin ensinnäkin ollut ’oikeissa töissä’ jo viitisentoista vuotta ja kaipasin jotakin muutosta. Vaikka itse köllöttelin turvallisesti äitiyslomalla vakituisesta työstäni, kollegojen irtisanomis- ja ulkoistusuutiset alkoivat kuulostaa huolestuttavilta. Tuntui tärkeältä yrittää tehdä jotain alan puolesta. Nyt olen nelivuotisen tutkimusprojektini lopussa – väittelen lokakuussa – mutta minkäänlaista nousukautta ei ole edelleenkään havaittavissa.

työntutkimuksen metodeja hyödyntäen. Tuloksia on jo julkaistu mm. Technical Communicationlehdessä. Tutkimuksessa selvisi, että tekniset viestijät tekevät työtään kustannussäästöjen, ulkoistuksien sekä lisääntyvän kiireen ristipaineessa. Monet haastatelluista kokivat myös olevansa eristyksissä niin työpaikkansa sisäisistä kuin ulkoisistakin sidosryhmistä. Humanistinen koulutus ei välttämättä ollut suureksi avuksi teknisessä työympäristössä. Erityisen kriittiseksi koettiin käyttäjätiedon ja palautteen puute; käyttäjätietoa pidetään teknisen viestinnän tärkeimpänä laatutekijänä, mutta harvalla haastatellulla oli kontaktia käyttäjiin tai pääsyä käyttäjiltä kerättyyn palautteeseen. Tämä tekee laadukkaan teknisen viestinnän käytännössä mahdottomaksi, mikä puolestaan lisää painetta ulkoistuksiin ja kustannussäästöihin. Käyttäjätiedon puutteellisuus on kuitenkin laajalti tunnustettu ongelma myös yritysten tuotekehityksessä kokonaisuutena, ei vain teknisessä viestinnässä. Tutkimuksessa todetaankin, että tekniset viestijät tulee ottaa osaksi tuotekehitysprosessia sen alusta lähtien, käyttäjätietoa tulee kerätä järjestelmällisesti ja sitä tulee jakaa avoimesti sitä tarvitseville käyttäjäryhmille organisaation sisällä. Teknisten viestijöiden puolestaan tulee kehittää vuorovaikutustaitojaan ja teknistä tietämystään entisestään sekä ajatella alaansa laajemmin kuin vain perinteisen teknisen kirjoittamisen näkökulmasta. Tulevina trendeinä nähtiin mm. joukkoistaminen ja muut yhteiskehittelyn muodot.

TUTKIMUKSENI TARKOITUKSENA OLI selvittää teknisen viestinnän jännitteitä ja ristiriitoja sekä niistä nousevia kehitysmahdollisuuksia. Keräsin haastatteluaineistoa, jota analysoin kehittävän

Jatko-opiskelija Jenni Virtaluoto on pitänyt käyttäjän puolta IT-alalla vuodesta 1998 ja väittelee englantilaisen filologian tohtoriksi lokakuussa 2015.

Hampaiden korjaavan hoidon tarpeen tunnistaminen nuorilla aikuisilla yksilö- ja väestötasolla

Kuukauden tutkimus VÄITÖS

HAMMASLÄÄKETIETEEN LISENSIAATTI ANTTI KÄMPPI Antti Kämppi tutki väitöstutkimuksessaan karieksen eli hammasmädän korjaavan hoidon tarpeen määrää nuorten miesten keskuudessa, sen maantieteellistä jakautumista sekä tapoja löytää hoitoa tarvitsevat. Tutkimusaineisto koostui vuosina 1990-1992 syntyneistä 13 816 varusmiehestä sekä kyselylomakkeella kerätystä

30 OULUN YLIOPPILASLEHTI

aineistosta. Oletuksena oli karieksen esiintymisen olevan 1990-luvun alussa syntyneiden suomalaismiesten joukossa vastaavalla tai huonommalla tasolla kuin 1970-luvun alussa. Tutkimuksessa havaittiin kariesta esiintyvän edelleen, mutta sen esiintyvyys on jakautunut aiempaa tasaisemmin. Juomaveden fluori-

NRO 8| 2015

pitoisuus ja asuminen kaupungissa tai ruotsinkielisessä kunnassa olivat suojaavia tekijöitä korjaavan hoidon tarpeen suhteen. Hammaslääkäritiheydellä sen sijaan ei ollut yhteyttä karieksen esiintyvyyteen. Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston Puolustusvoimien palvelukeskuksessa Tuusulassa 2. lokakuuta 2015.


Alumnilta oppia | Palstalla Oulun yliopiston alumnit kertovat työelämästä.

TERHI KOLEHMAINEN » Valmistunut vuonna 2013 filosofian maisteriksi fysikaalisen kemian koulutusohjelmasta.

» Yliopisto-opinnoissa parasta olivat opiskelukaverit.

» Haastavinta opiskeluissa oli ajankäytön hallitseminen. Vuorokaudesta loppuivat lähes tunnit aikana, jolloin lukujärjestykseen piti varata aikaa sekä koko päivän kestäville laboratorioharjoituksille, luennoille ja laskuharjoituksille.

» Ensimmäinen oman alan työ Oulussa Microsoft Mobilen materiaalitiimissä, jossa tarkastettiin komponenttien koostumus kemikaalitasolta lähtien. Opiskelujen aikana kesätöissä eri tehtaissa. Teki vuonna 2013 pro gradu -tutkielman Yara Suomi Oy:lle.

» Töissä REACHLawkonsulttifirmassa Espoossa työnimikkeellä specialist registrations joulukuusta 2014 lähtien.

» Unelmoi etenevänsä työuralla edelleen.

Kemiaa opiskellut Terhi Kolehmainen pitää Oulun opiskeluvuosiaan elämänsä hauskimpana aikana. ”Vappua on ikävä. Viime vappuna vietin aaton kotona kihlatun kanssa kahdestaan. Jos olisin ollut Oulussa, olisin voinutkin istua aattona taas Ainolassa.”

Labratakkia ei aina tarvita Opiskeluvuosinaan Terhi Kolehmainen piti lakipykälien tankkausta tylsänä. Työ käänsi pään. Kemikaalilainsäädäntöä yrityksille työkseen selvittävä Kolehmainen kokee olevansa juuri oikealla alalla. TEKSTI Anni Hyypiö KUVA Riikka Tuomivaara

OULUSSA KEMIAN opiskelijoiden parissa käy fuksivuoden jälkeen outo opiskelijakato. Yhtäkkiä luentosaleissa ja laboratorioharjoituksissa on kumman autiota – missä kaikki ovat? Tämä mysteeri selviää helposti: valtaosa poissaolijoista istuu kahdeksan kilometrin päässä Aapistiellä kuuntelemassa lääketieteen luentoja. Näin kävi myös Terhi Kolehmaisen, 27, vuonna 2008 aloittaneelle vuosikurssille. ”Vuosikurssillani aloitti ainakin 60, joista neljäntenä vuonna jäljellä oli enää 15. Kaikki eivät lähteneet opiskelemaan lääketiedettä: osa vaihtoi tekniikan puolelle, osa jätti yliopiston kesken, joku meni ammattikouluunkin.” Kolehmainen itse ei missään vaiheessa suunnitellut vaihtavansa pääainetta. ”Minulla kävi hyvä tuuri: pääsin opiskelemaan heti itselleni sopivaa alaa.”

Kaksi vuotta sitten maisteriksi valmistunut Kolehmainen on töissä kansainvälisessä REACHLaw-konsulttiyhtiössä. Hän hoitaa yrityksen asiakkaille Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntöä koskevia asioita. Vaikka opinnot antoivat hyvän pohjan kemian käsitteiden parissa työskentelevälle, paras oppi lainsäädännöstä tuli kesätyöstä Microsoftilla. ”Muistan kemikaalilainsäädännön kuulostaneen sitä koskevalla kurssilla todella tylsältä. Työssäni olen onneksi tajunnut, ettei se olekaan niin. ”

Fuksi, älä huoli Viime vuonna Espooseen työn perässä muuttaneen Kolehmaisen kokemuksen mukaan kemisteille on Pohjois-Suomessa vain niukasti töitä, Muualla maassa tilanne on hieman parempi. Vastavalmistunutta kemistiä vaatimukset voivat hirvittää: moni

työnantaja ilmoittaa etsivänsä vain senior-tason työkokemusta. ”Siksi kannattaa rohkeasti hakea myös tekniikan alan töitä. Vaikka hakemuksessa etsittäisiin diplomi-insinööriä, moni kemisti voi tehdä kehityspuolella samantyylisiä töitä.” Suoraan abivuoden jälkeen yliopistoon päässeellä Kolehmaisella ei aluksi ollut selkeää kuvaa kemistin työstä. Hypoteesina oli, että kemiaan kuuluu laboratoriossa hyöriminen mystisten liuosten äärellä ja että kemisti voi työllistyä vain joko tutkijaksi tai opettajaksi. Opiskelujen aikana käsitys kemistin työstä laajeni. Hän oppi, ettei kaikkien kemistien tarvitse tutkia – tai edes pukeutua valkoiseen laboratoriotakkiin. ”Koko ajan löytyi enemmän vaihtoehtoja. Huomasin, että kemistejä on todella monessa paikassa töissä – onhan Angela Merkelkin kemisti!” NRO 8| 2015

Nyt Kolehmaisen vuosikurssilaisista osa työskentelee kemisteinä laboratorioissa, osa kemianopettajina, muutama firmojen tutkimus- ja kehityspuolella. Ympyrä sulkeutuu – osa valmistuneista kemisteistä on lähtenyt opiskelemaan lääketiedettä. Kemian fukseja Kolehmainen kannustaa tekemään kesätöitä, olivat ne sitten kemian alan tai vain etäisesti omaa osaamista liippaavia töitä. Myös sivuaineisiin ja suuntautumiseen kannattaa kiinnittää jo opintojen alussa huomiota, sillä ne voivat katkaista tien joillekin urapoluille. Esimerkiksi Kolehmainen ei voi orgaanisen kemian tuntemuksen puuttumisen vuoksi tehdä tuotekehitystyötä lääkeyhtiössä. Hänellä on vielä yksi neuvo annettavana. ”Älä huolehdi fuksina liikaa työllistymisestä. Opiskeluissa menee monta vuotta, eikä koskaan etukäteen tiedä, minne lopulta päätyy.” • OULUN YLIOPPILASLEHTI

31