Page 1

UUNO OULUN YLIOPPILASLEHTI · 9/2014 54. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Syksyn teatterikasvot Oulussa Tieteen tekemistä nuorten tutkijoiden silmin

Public Transport in Oulu - ”Destination Unknown”


2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa OULUN YLIOPPILASLEHTI

9/14

Teemana tieteen tekeminen nuorten tutkijoiden silmin s. 17 Käytännön hyöty tieteellisestä tutkimuksesta voi parhaimmillaan auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta tai vähentää koulukiusaamista. Ylkkäri esittelee neljän eri tieteenalan jatko-opiskelijan ajatuksia tieteen tekemisestä.

15.10.2014 54. vuosikerta

Hahmot julisteista

ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko)

s. 6

Mikael Saari ja Tomi Enbuska ovat saaneet täytettävikseen tänä syksynä suuret saappaat, joissa astella Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl TOIMITUS toimitus@oyy.fi Päätoimittaja Ville Koivuniemi, 040 526 7821, paatoimittaja@oyy.fi. Toimittaja Minna Koivunen, 040 550 3927, toimittaja@oyy.fi. KANSI Matias Haataja LEHDEN TEKIJÄT Anni Arffman, Bianca Beyer, Svetlana Filatova, Harri Filppa, Tuija Guttorm, Matias Haataja, Heidi Hahtola, Liisa Hildinger, Mikael Heikkinen, Sanna Häyrynen, Margarita Khartanovich, Anna Mansisto, Marko Määttä, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Saga Skiftesvik, Alisa Tciriulnikova, Janne Taanila, Tytti Tuppurainen, Maria Yarandaykina. ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan.

Myötätuntoa mielelle

s. 12

Vieruskaverille voi luennolla valitella selkäkipua, mutta mielensisäisistä pulmista avaudutaan varauksellisemmin. Psyykkisesti pahoinvoivat eivät aina ole ”niitä toisia”. Se kaveri, jonka kanssa luentojen välissä menet lounaalle, saattaa käydä psykoterapiassa. Näin teki esimerkiksi Jenni, joka sai terapiasta apua masennukseensa.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy 12.11.2014. Deadline mainosmateriaaleille on 3.11.2014.

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari

Tutkija, elämänsä pahin kriitikko Voi sitä hetkeä, kun tulevan väitöskirjatyön ohjaaja laittaa sähköpostia ja onnittelee vastavalittua tohtorikoulutettavaa koulutuspaikasta. Ajatus valinnasta valtaa mielen niin kokonaisvaltaisesti, ettei tutkimuksen tekemiseen liittyviä haasteita tule miettineeksi. Kuitenkin jo muutaman päivän päästä valinnasta kysymyksiä alkaa herätä: Ketä tutkimus palvelee? Kauanko väitöskirjan tekeminen kestää? Miten rahoitus hoituu? Entä jos minusta ei olekaan tähän? Luen tieteellistä julkaisua omalta alaltani ja mietin, ettei lapsuuden haaveammattiin tutkija lukeutunut millään tavalla.

Onko tämä nyt sitä opintojen aloittamiseen liittyvää kriisiä? Akateeminen maailma on aina kiehtonut minua, fuksivuodesta lähtien. Silti kolme vuotta valmistumisen jälkeen alkaa pelottaa; miten helppoa yliopistoon on palata? Tutkimuksessa kuten kaikessa muussakin tekemisessä, on kyse omasta motivaatiosta. Motivaatio lieneekin se kaikista tärkein ohjaava tekijä. Itselleni motivaatio on sitä, että ehkä jollain tasolla kuvittelen ”pelastavani maailman” iskemällä tieteellisen tekstin terävällä keihäällä suoraan yhteiskunnassa vallitseviin epäkohtiin. Kuulostaa ehkä kunnianhimoiselta,

mutta ei sekään ole pahasta. Yhdessä motivaation kanssa kunnianhimo voi tuottaa toivottua tulosta. Näin ajattelen. Realistinen täytyy kuitenkin olla. Paljon vaatii itseltä tiedostaa se tosiasia, ettei välttämättä osaa kaikkea, mitä luulee osaavansa. Vaatimuksetkin tuntuvat painavan, sillä tutkimuksen tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa sekä syvällistä perehtyneisyyttä tutkimusalaan. Tätäkö se sitten on neljä vuotta? Negatiivisimmat väittävät, ettei neljässä vuodessa saa väitöskirjaa valmiiksi. Positiivisemmat, joihin itse haluan kuulua, väittävät että kyllä saa. Se kaikki

lähtee itsestä, jälleen kerran. Olen mielestäni hyvissä asemissa väitöskirjatyöhön nähden. Tutkimukselleni on tarvetta, minulla on erinomaiset ohjaajat ja olen luonut hyviä kontakteja. Portti on avoinna tieteen ihmeelliseen maailmaan ja uuden tohtorikoulutettavan into on korkea. Miksi siis velloisin epäilyksen aalloilla? Jokainen on oman elämänsä pahin kriitikko. Ehkä sitä jollain tavalla pelkää epäonnistuvansa. Entä sitten jos epäonnistun? Olen päässyt jo näin pitkälle onnistuneesti. Siirrän julkaisun syrjään ja alan miettiä tulevia kursseja. Ehkä tämä tulee olemaan elämäni parasta aikaa.

Linjan takaa Tuija Guttorm Kirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallintosihteeri ja väitöskirjatutkija. @ylkkari


9/2014 | 3

Intro Pääkirjoitus • Ville Koivuniemi • ville.koivuniemi@oyy.fi

Ammattikorkeakoulun mentävä aukko Oulun yliopiston Linnanmaan kampus tyhjentyy vauhdilla. Vielä jokunen vuosi sitten kampukselle esitettiin tarvetta lisärakentamiselle, mutta kun seinät ja palkat piti alkaa maksaa samasta pussista, alkoi tilaa yhtäkkiä olla useimmilla yli oman tarpeen. Arvioiden mukaan Linnanmaan kampuksella on pian vapaata tilaa 21 000 neliömetriä eli noin kolme jalkapallokentällistä. Tyhjää tilaa on niin paljon, että sitä ei startup-yrityksillä tai arkkitehtitoimistoilla täytetä. Oulun yliopistolla on asiassa osittain omakin lehmä ojassa. Se omistaa Linnanmaan kampusta hallinnoivasta Suomen Yliopistokiinteistöt Osakeyhtiöstä 10,4 prosenttia, joten tyhjistä seinistä maksaminen käy hivenen sen omallekin kukkarolle. Ainoa iso toimija, joka voisi Linnanmaalle tulle, on Oulun ammattikorkeakoulu (OAMK). OAMK on panostanut Kaukovainiolla sijaitsevaan tekniikan ja liikenteen, luonnonvara- ja ympäristöalan sekä kulttuurialan kokoavaan Kotkantien kampukseen paljon. Kaukovainio on muutenkin sen verran syrjässä, että olisi vaikea nähdä OAMK:n siirtävän tilojaan nopealla tah-

Luonnollisesti fuusiossa ajattelun pitäisi lähteä kauttaaltaan siitä, että kaikki hyötyvät.

dilla Kaukovainiolta Linnanmaalle, koska tiloille ei olisi helposti muita ottajia. Myöskin sosiaali-, terveys ja liikunta-alan koulutus on käytännön syistä kiinnittynyt Kontinkankaalle. Sen sijaan Teuvo Pakkalan kadun kampuksella sijaitsevan liiketalouden yksikön tiloista sekä Ammatillisen opettajakorkeakoulun tiloista Oulun ammattikorkeakoululla ei luulisi olevan vaikeuksia päästä eroon. Kun siihen yhdistettäisiin vielä hallinnon yksikön tuominen Linnanmaalle, puhuttaisiin jo vaikuttavasta muutoksesta. Ammattikorkeakoulua fuusioajatuksessa varmasti mietityttää se, että tulisiko siitä vain massiivisen yliopiston sivusiipi. Entä mitä se ylipäänsä muutosta hyötyisi? Luonnollisesti fuusiossa ajattelun pitäisi lähteä kauttaaltaan siitä, että kaikki hyötyvät. Ammattikorkeakoulun ehto Linnanmaalle muuttoon olisi varmasti vähimmillään näyttävän

Lyhyempi oppimäärä – kohta kymmenvuotias Harri Filpan yliopistomaailmaa käsittelevä Lyhyempi oppimäärä -sarjakuva täyttää ensi vuoden alussa 10 vuotta. Vuodesta 2005 Oulun ylioppilaslehti Ylkkärissä ilmestynyt sarjakuva käsitteli aluksi enimmäkseen ylioppilaskunnan ja sen sidosryhmien tapahtumia menneiltä vuosikymmeniltä. Sittemmin sarjakuva on

päärakennuksen saaminen. Linnanmaan kampuksen ja teknolgiakylän välissä on kuitenkin paljon käyttämätöntä rakennusoikeutta, joten maantieteelliset syyt eivät yhdistymistä missään tapauksessa estäisi. Yhdistymisen tuomia hyötyjä voi nähdä monesta kulmasta. Opintopoluista ammattikorkeakoulun ja yliopiston maisteriohjelmien välillä saisi luonnollisesti mutkattomampia, kun kampukset sijaitsisivat saman katon alla. Synergiaetuja olisi saatavilla paljon laitteiden ja tilojen suhteen, mutta myös opetuksessa. Esimerkiksi kieltenopetuksessa opiskelu on ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä monin paikoin samantyylistä. Ja ne palvelut.

Kohtuullisen hyvin toimivan joukkoliikenteen olisi mahdollista parantua Linnanmaan ja Oulun keskustan välillä entisestään ja suurempi määrä ihmisiä mahdollistaisi erilaisten yksityisten palveluntarjoajien tulon Linnanmaalle entistä paremmin. Oulun yliopiston tuleva rehtori Jouko Niinimäki sanoo tämän lehden sivuilla 4–5, että yhteistyötä kannattaa kehittää, mutta yhteistyöhön ei kannata lähteä suin päin suunnittelematta. Ei toki kannatakaan, mutta turhanpäiväinen aikailukin maksaa. Mitä tässä vielä odotetaan?

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

alkanut käsitellä yhdä tuoreempia tapahtumia. Alla kaikkien aikojen ensimmäinen Lyhyempi oppimäärä. Se on julkaistu Ylkkärissä 26. tammikuuta 2005. Sarjakuvan parhaita paloja vuosien varrelta voi käydä ihastelemassa Oulun kaupunginteatterin ylälämpiön parvella 4.–30. marraskuuta. ■

Sisällys

Ajankohtaista 4 Katse tulevaan 7 Hahmot julisteista 10 Nuoret vaikuttajat 12 Myötätuntoa mielelle

Tutkimus 17 Tieteen tekijät 18 Tutkijaksi vähän vahingossa 19 Ihan avaruusfysiikkaa 20 Tutkimusta elävässä laboratoriossa 21 Vähemmän kiusaamista ja väkivaltaa kouluihin 22 Peter von Baghin perintö

Kampuksella 24 Intiassa oppimassa ja auttamassa 25 Koulutus teemana tänä vuonna 28 Vieraissa saleissa 30 Kampuksen kasvot 30 Harrastejärjestön pyörteissä 32 Haarukassa 33 Näytät hyvältä tänään

Oulun yliopiston tutkijan, Henna Filpan muistolle.

menot Ilmoita seuraavat menot 3.11.2014 mennessä toimitus@oyy.fi.

EPO RY Tervetuloa Oulun Etelä- ja Keskipohjalaisen osakunnan syyskokoukseen tiistaina 11.11. kello 17.30 saliin SÄ110. Kokouksen asialistalla sääntömääräiset asiat. Ennen kokousta kahvitus Aula-kahvilassa kello 17.00. LASTARIT Kutsu Lastarit ry:n syyskokoukseen 5.11. oulunylioppilaslehti

kello 16.00 alkaen luokassa kk223. Kokous on avoin koko jäsenistölle. Tervetuloa!

sekä valitaan ainejärjestön toimihenkilöt. Kokouksessa tarjolla pientä purtavaa. Tervetuloa!

OLO RY Oulun Luokanopettajaopiskelijat ry järjestää sääntömääräisen syyskokouksen keskiviikkona 5.11. kello 16.15 luokassa KTK 215. Kokouksessa hyväksytään toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2015, valitaan vuoden 2015 hallitus sekä tilintarkastaja kaudelle 2015. Lisäksi kokouksessa vahvistetaan jäsenmaksu vuodelle 2015

OuluSES OuluSES järjestää OctoberSES –tapahtuman 28.10 kello 18 (Njetworking, Isokatu 56). Tapahtumassa kuullaan olut-applikaation kehittäjien ja ravintola-alan ammattilaisten näkökulmia suomalaisen olutskenen mahdollisuuksista. Ilmoittautumiset ja kyselyt voi lähettää 25.10 mennessä osoitteeseen janne.rautiainen@ouluses.com.

OYT Oulun Ylioppilasteatterin Riistakamera-näytelmän esitykset 3.10.–7.11., liput 10/5 Valveelta. Seuraava OYT-klubi pidetään Halloween-tunnelmissa 31.10. Tubassa. Lisätietoja OYT:n nettisivuilta (www. oulunylioppilasteatteri.fi). SOOPA RY SOOPA ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään 17.11. kello 18. Paikka ilmoitetaan myöhemmin SOOPAn nettisivun ja sähköpostilistan kautta. Kokouksessa esillä sääntömääräiset asiat. Tervetuloa!

Kolumnit 5 Politics and the City: Herra rehtori 11 Väylän varrelta: Yritys hyödyllisestä gradusta 25 Hallitus linjaa: Tutkimus tutuksi myös opiskelijoille

Arviot 32 Ville Ranta: Köyhän miehen Jerusalem 33 Interpol: El Pintor 33 Milla Rumi: Ilot, halut ja valheet

Uuno 34 Fine Point: Internationalization: the Cat-And-Mouse Technique 34 Hi 5, Reasons to Do a PhD! 34 Analysis: Tears For Fears: Public Transport in Oulu – ”Destination Unknown”


4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista uusi rehtori • tekstit ja kuvat Ville Koivuniemi

Oulun yliopiston uudeksi rehtoriksi valittu Jouko Niinimäki, 47, on suurelle yleisölle kilpakumppaneitaan tuntemattomampi ilmestys. Teollisuuden Voiman suunnitteluinsinöörin tehtävistä aikanaan yliopistolle siirtynyt Niinimäki toppuuttelee ajattelua, että hän varsinaisesti tulisi yliopistolle teollisuudesta ja ottaisi Lajusta toimitusjohtajamaisemman ajattelutavan yliopiston johtamiseen. ”Ei ole pelkoa. Olen vahvasti yliopistoihminen, täällä kasvanut”, vuonna 1995 kemiantekniikan tutkijakouluun siirtynyt Niinimäki sanoo. Niinimäen ajatus lähitulevaisuuden muutoksista on selvä. ”Tiedekuntiin pitää saada lisää valtaa. Olen ottanut tämän erillisyksikkökysymyksen esille. Haluan korostaa, että mistään ihmisten töiden lopettamista tässä ei puhuta. Eikä toisaalta mistään sanelupolitiikasta, vaan organisaation muutos täytyy tehdä hyvässä yhteistyössä ja keskustelun kautta”, Niinimäki selventää. Hänen visioissaan myös rahanjako ja valta rahan käytölle siirtyy entistä enemmän tiedekunnille itselleen. ”Meidän erillisyksiköissä on ihan valtavasti huippuosaamista. Kysymys ei ole siitä, että kukaan haluaisi siitä luopua, mutta tätä organisaatiomallia meidän tulee vielä katsoa ja tehdä siitä selkeämpi.”

Lisää tietoa kentältä

”Tiedekuntiin pitää saada lisää valtaa”, on yksi Jouko Niinimäen pääviesteistä ennen tammikuun alussa alkavaa rehtorikautta.

Katse tulevaan Oulun yliopiston uudeksi rehtoriksi valittu Jouko Niinimäki aikoo siirtää valtaa entistä enemmän tiedekunnille. Itseään hän kuvaa yliopistoihmiseksi. Lajusen pitkän aikakauden jälkeen hän uskoo voivansa tuoda yliopistolle tuoreemman näkemyksen kentältä. Konkreettisiakin muutoksia lienee luvassa. Niinimäen mielestä organisaatiomalli pitäisi etenkin erillisyksiköiden suhteen miettiä uudelleen.

Tämän vuoden loppuun rehtorina toimivan Lauri Lajusen vuonna 1993 alkanut ura rehtorina on pisin suomalainen laatuaan. Niinimäki uskoo, että hän tuo Lajusta tuoreemman tiedon kentältä, mistä saa hyvää peilauspintaa päätöstentekoon. Niimimäki on toiminut yliopistossa assistenttina, yliassistenttina, Suomen akatemiatutkijana ja vuodesta 2000 alkaen kuituja partikkelitekniikan professorina, josta hän nousi tiedekuntien uusjaon jälkeen teknillisen tiedekunnan dekaaniksi vuoden 2013 lopulla. Nykyisistä yliopiston työtehtävistä erityisesti professorin työ on Niinimäen mukaan usein liian kuormittavaa. ”Ei se ole reilua, että meillä on professoreja, jotka saavat palkan 1600 vuosittaisesta työtunnista, mutta tekevät työtä 2500 tuntia. Kyllä meidän täytyy tunnistaa näitä ylikuormia ja tehdä asille jotain, vaikka siten lisätä sihteerien määrää.” Ongelmia on luonnollisesti muuallakin kuin professorien ylikuormissa. Moni työntekijä kokee pätkätöiden kierteen epävarmana. ”Työhyvinvointi @ylkkari


9/2014 | 5

on tietysti vakava asia. Uskon, että ihmisten pahoinvointi liittyy usein epävarmuuteen tulevaisuudesta. Kun ihmiset tulevat kustannustietoisemmiksi ja saamme yliopiston tuloksen kuntoon, tulevaisuus on vakaampi.”

Viestintäjohtajalle vihreää laikkaa Ylkkärin paneelissa Niinimäki näytti vihreää laikkaa ajatukselle viestintäjohtajasta. Hänen mukaansa sisäinen viestintä kaipaa lisää avoimuutta ja positiivisuuta. ”Ja kun vaikka katsoo, ketkä tieteen asiantuntijat puhuvat esimerkiksi Kalevassa, niin voidaan todetan, että meillä on vara parantaa”, Niinimäki lisää. ”Käytännössä tarvitaan siis paukkuja viestintäjohtajan palkkaamiseen ja toisaalta tiedekunnille resursseja viestimiseen.” Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston yhteistyön tiivistämiseen Niinimäki suhtautuu myönteisesti. Hän kuitenkin korostaa, että ajatukset ammattikorkean siirtymisestä Linnanmaan kampukselle voivat toteutua vain siinä tapauksessa, että molemmat osapuo-

let selvästi hyötyisivät asiasta. ”Tässä asiassa meillä voisi olla paljon mahdollisuuksia tiitivstää yhteistyötä. En sano, että pitäisi tehäd näin tai näin. Mutta voidaan esimerkiksi kysyä, että voisiko vaikkapa kieliopinnoissa olla mahdollisuutta yhteistyölle?”, Niinimäki kysyy. Hän kuitenkin korostaa, että ihan lähitulevaisuudessa ei tapahdu mitään suuria muutoksia. ”Ei yhteistyötä voi tiiviistää tietenkään suin päin suunnittelematta.”

Työtä ja kuntoliikuntaa Niinimäen perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta. Juoksua ja pyöräilyä harrastava tuleva rehtori tunnustautuu itse jonkin sortin työnarkomaaniksi. ”Kyllä minä tykkään työstäni. Hyvin mielelläni ja motivoituneena alan tähän hommaan.” Työn, kuntoliikunnan ja perheen parissa vietetyn ajan lisäksi Niinimäki ei ehdi juuri muuta tehdä. ”No on minulla Kärppien kausikortti, mutta erittäin harvoin sitäkään tulee itse käytettyä. Aika hyvin sille on löytynyt aina ottaja”, Niinimäki naurahtaa. ■

Politics and the City Tytti Tuppurainen

Herra rehtori

Jouko Niinimäki

• Tuleva Oulun yliopiston

rehtori. Sitä ennen mm. tuotantoinsinööri, yliassistentti, akatemiatutkija, kuitu- ja partikkelitekniikan professori ja teknillisen tiedekunnan dekaani. Oulun yliopiston palveluksessa vuodesta 1995, professorina vuodesta 2000.

• Syntynyt Oulussa vuonna 1966.

• Perheeseen kuuluvat vaimo ja kaksi lasta.

• Harrastaa juoksua ja pyöräilyä.

Niinimäki voitti Hentilän äänin 8–4

Mikä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta teekkari?

Jouko Niinimäen valinnasta yliopiston tulevaksi rehtoriksi päättänyt Oulun yliopiston hallitus ei ollut kannassaan yksimielinen. Niinimäki voitti äänestyksessä Helka-Liisa Hentilän äänin 8–4. Pöytäkirjaan äänestyskäyttäytyminen kuitenkin salataan.

Jotta saimme oikeasti selville, mikä Jouko Niinimäki on miehiään, teimme hänelle Arto Nybergiltä varastetun sanaassosisaatiotestin. Pyysimme Niinimäkeä siis kertomaan, mikä hänellä tulee ensimmäisenä mieleen muutamista sanoista.

Miksi äänestyskäyttäytyminen salataan pöytäkirjaan, Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hans Söderlund?

”Kävimme tästä pitkän ja perusteellisen keskustelun, ja yhdessä päädyimme tällaiseen ratkaisuun.” Mutta eikö olisi ollut reilumpaa kertoa asiat täysin läpinäkyvästi?

”Pitää muistaa, että tämä on henkilövaali. Olisimme voineet tehdä myös kokonaan salaisen lippuäänestyksen. Mielestäni tulimme vastaan, kun kerroimme äänestämisestä julkisuuteen.” Niinimäen ja Hentilän linjat yliopiston kehittämisestä muistuttivat paljon toisiaan. Mikä ratkaisi rehtoriuden Niinimäen hyväksi? oulunylioppilaslehti

”Valitettavasti en voi mennä pidemmälle. Hentilästäkin löytyi todella paljon hyviä ominaisuuksia toimia rehtorina. Eikä tässä mitään uutta linjaa haettu, vaan sopivaa henkilöä.” Miten arvioit onnistumistanne valintaprosessissa?

”Me teimme kovasti töitä valinnan eteen. Mielestäni prosessi meni hyvin ja lopputulema on hyvä.” Onko tilanne edelleen se, että koulutusrehtori Olli Silvén ja tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi jatkavat tehtävissään vähintään ensi kesään saakka?

”Virallinen päätös taitaa kuulua, että heidän kausiaan jatkettiin ensi kevätlukukauden loppuun. Sen jälkeen hallitus päättää koulutus- ja tutkimusrehtorista rehtorin esityksestä.”■

Oulu?

Yliopisto. Tiedeyhteisö?

Kaikki maailman tutkijat. Teekkari?

Opiskelija värikkäämmästä päästä, enkä tarkoita vain haalarin väriä.

Valkoinen savu on noussut, ja Oulun yliopisto on saanut uuden rehtorin. Onneksi olkoon, Jouko Niinimäki! Koska en usko tavanneemme, ajattelin aloittaa yhteydenpidon julkisessa sanassa – kuinkas muuten kuin Ylkkärissä. Valtakunnan muodin mukaisesti tiivistän terveiseni kolmeen pointtiin. Ensiksi: ottakaa paikkanne pohjoisen puolestapuhujana. Rehtori Niinimäki, astutte suuriin saappaisiin. Edeltäjänne Lauri Lajunen teki kaikkien aikojen pisimmän uran yliopistorehtorina ja siinä sivussa paalutti asemansa yhtenä Pohjois-Suomen mahtavimmista vaikuttajista. Lajunen puhui väkevästi pohjoisen puolesta – viimeiset vuodet suorastaan isännän äänellä. Uutta isäntää teidän ei pidä esittää, mutta ei rehtorimme äänen pidä Lajusen lähdön myötä vaieta, kun pohjoisen asioista on kyse. Tuuleen ei tarvitse huutaa, sillä Pohjois-Suomi olisi ontto ilman Oulun yliopistoa. Yliopiston perustaminen 50-luvun lopulla oli merkittävin yksittäinen aluepoliittinen teko, jonka vaikutukset tuntuvat yhä. Eikä tämän päivän Oulun yliopisto ole mikään maakuntayliopisto, vaan kansainvälisesti noteerattu tiedeyliopisto. Shanghain listalla olemme Suomen kakkosia Helsingin yliopiston jälkeen. Herra rehtori, yliopistomme on pohjoisen sydän. Toisena pointtina

Tulkaa ihmisten ilmoille. Yliopiston täytyy näkyä ja kuulua kaupungissa. Eikä vain avajaisten aikana, vaan kaiken aikaa.

toivon, että yliopiston hallinnon ja talouden manageroinnin ohella voisitte olla arvojohtaja. Toivon, että edistätte tiedekuntien välistä yhteistyötä. Niin, että nostatte myös humanististen tieteiden arvoa ja saatatte eri alojen osaajat aitoon dialogiin. Taustanne on vahvasti teollisuudessa. Ettehän anna sen kahlita, vaan olkaa ennakkoluuloton kulttuurin ja ihmistieteiden suhteen. Sille on tilausta! Korostakaa myös sivistyksen ja perustutkimuksen merkitystä. Kuunnelkaa opiskelijoita. Eikä vain niitä kaikkein äänekkäimpiä, vaan myös hiljaa opintoihinsa keskittyneitä ja ujoja.

Kolmanneksi, tulkaa ihmisten ilmoille. Yliopiston täytyy näkyä ja kuulua kaupungissa. Eikä vain avajaisten aikana, vaan kaiken aikaa. Linnanmaalle ei saa eristäytyä. Ei etenkään nyt, kun Oulun kaupungissa on meneillään vuosikymmenten suurin rakennemuutos. Tuokaa yliopiston osaaminen koko kaupunkiyhteisön käyttöön. Osallistukaa keskusteluun.

Lauri Lajunen?

Niin, herra rehtori, minulla on paljon odotuksia suhteenne. Yliopiston hallitus on varmasti tehnyt valintansa vakaasti harkiten. Tervetuloa töihin.

Teollisuus?

Kirjoittaja on oululainen kansanedustaja (sd.) ja Oulun yliopistosta valmistunut humanisti.

Pitkään istunut rehtori. Suomen arvokkaat luonnovarat ja hyvinvointi.


6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkk채ri

@ylkkari


9/2014 | 7

näyttelijän arkea • teksti Minna Koivunen • kuvat Matias Haataja

Hahmot julisteista Kaksi näyttelijäksi vielä nuorta lahjakkuutta ovat saaneet täytettävikseen tänä syksynä suuret saappaat, joissa astella Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Teatterin vakituiseen henkilökuntaan kuuluva Tomi Enbuska, 30, ja vieraileva näyttelijä Mikael Saari, 26, esiintyvät syksyn isoissa tuotannoissa Oulun kaupunginteatterissa, ja heidät on voinut nähdä julisteissa ympäri kaupunkia. Enbuskalla on Wolgang Amadeus Mozartin rooli Amadeuksessa ja Saarella nimirooli Kauko Röyhkän romaaniin perustuvassa Poika Mancinin kantaesityksessä. ”Onhan se aika hurjaa. Olen ollut viimeiset kolme neljä vuotta mukana isoissa tuotannoissa kaupunginteattereissa ja tehnyt pieniin tiloihin juttuja. Täytyy sanoa, että minua jännittää paljon enemmän se pienen puolen pieni asia, koska isolla lavalla on pakko olla vähän joka puolella koko ajan ja yleisö on siellä jossain. Se on varmaan prokkiskohtaista, mutta en ole pelännyt tätä niin kuin ehkä ajattelin jossain vaiheessa, että niin käy ja voihan niin vielä tulla. Totta kai siihen vaikuttaa se, että on ollut rauhoittava ja hyvä työryhmä”, Saari kertoo tuntemuksistaan. Lahtelainen näyttelijä-muusikko muistaa vielä hyvin reaktionsa pääroolin osuttua kohdalle. Kun hän koe-esiintymisen jälkeen sai kuulla, että hänestä tulee Poika Mancini, meni hänellä hetki sisäistää asia. Saari meni ”maailman parhaaseen intialaiseen” Oulun rautatieaseman lähellä, istui siellä ”varmaan kolme tuntia” ja ”fiilisteli”. ”Siinä mielessä se on maailman isoin asia. Se on suuri kunnia, mutta sitten kun

oulunylioppilaslehti

olemme tuolla töissä, hyvällä tavalla ehkä unohtaa, että on sen niminen hahmo kuin julisteessa lukee”, Saari tunnustaa.

Pakka sekaisin vai kasassa? Saarta hieman pidempään alalla ollut Enbuska on nähty aiemminkin Oulun kaupunginteatterissa isoissa rooleissa kuten Kätilön pääroolissa SS-upseerina. Amadeuksessa Enbuskan roolista suuren tekee se, että Mozart on jokaisen tuntema ja merkittävä säveltäjä, minkä lisäksi Oulussa nähtävä näytelmä on tehty aiemmin Lontoossa ja siitä tehty, vuonna 1984 julkaistu elokuvaversio on ollut hyvin pidetty. Esikuva olisi ollut tarjolla, mutta Enbuska ei tietoisesti katsonut Milos Formanin ohjaamaa elokuvaa eikä ole nähnyt sitä edelleenkään. ”Tarkoituksella en katsonut leffaa ja lähdin katsomaan, mitä tulee. Ohjaajan ja näyttelijäkollegoiden kanssa rooli rakentui. En aikaisemmin tiennyt myöskään näytelmästä, enkä ollut lukenut sitä”, Enbuska sanoo. ”Toivoisin, etten olisi etukäteen tiennyt Poika Mancini -kirjasta, koska kerkesin lähteä yrittämään kaivaa itsestäni sellaista, että voi kun olisin sama kuin tuo. Sitten kun se ei ollut prokkiksen kannalta edullista eikä se ollut ohjaajan toive millään tavalla, niin loppuen lopuksi oli hirveän vaikea päästää irti siitä, minkä oli itse luonut itselleen”, Saari harmittelee. Harjoittelukauden aikana Saari sai roolin muutettua ha-

luttuun muotoon. Hän kuten Enbuskakin pitää sitä hyvänä, että ohjaaja tietää ja kertoo, millaisia henkilöhahmoja hän haluaa. He toki molemmat tekstin luettuaan pohtivat hahmon mielenmaisemaa ja tarjoavat ohjaajalle omaa tulkintaansa ja vaihtoehtoa. ”Onneksi ei myöskään ollut tuollaista esikuvaa, koska minähän olisin ollut niin tyhmä, että olisin katsonut sen ja mennyt ihan palasiksi siitä, että minä en ole niin kuin tuo”, Saari maalailee. ”Minulla kyllä oli se leffa kolme viikkoa ja kerran meinasin jo katsoa sen, mutta en sittenkään. Sehän olisi sekoittanut pakan, jos olisi lähtenyt yrittämään jäljitellä jotakin”, Enbuska painottaa.

Ensi-iltojen ainutlaatuisuus Janne Kuustien ohjaaman Poika Mancinin ja Heta Haanperän ohjaaman Amadeuksen ensi-illat koettiin syyskuussa. Nuo illat ovat ainutlaatuisia, kun kovasti työstetty näytelmä asettuu ensikertaa yleisön kanssa kohdakkain. ”Se on hassua, kun ensiilta on maali ja harjoituskauden loppu, mutta toisaalta se on aina vasta alku. Siitä se lähtee paranemaan. Ainakin minun kokemukseni mukaan kaikki jutut ovat lähteneet ensi-illan jälkeen varmistumaan ja mielenkiintoistumaan, kun niistä häviää paine”, Saari luonnehtii. ”Tuossa olen ihan samaa mieltä, että nimenomaan

vaikka se on valmistuminen, se on uusi alku kuten Mikael sanoi. Esitys toivottavasti kehittyy, jatkuu ja paranee kuinka monta esitystä siitä onkin. Aina siellä on jotakin, mistä voi löytää näyttelijänä jotakin uutta”, Enbuska havannoi ja jatkaa: ”Saattaa tulla hetkiä, että kun on vetänyt jotakin 40 kertaa, tajuaa miksen ole tätä aikaisemmin huomannut.” Kaksikon puhetta ei kannata kuitenkaan tulkita niin, ettei ensi-iltoja kannattaisi käydä katsomassa. ”Pyrimme siihen, että jutut ovat valmiita ensi-illassa”, Enbuska painottaa. ”Ensi-illassa on oma tunnelmansa. Se on aina juhla varsinkin näyttelijöille ja luulisin, että myös yleisöön välittyy se ihan erityinen fiilis. Toisaalta mitä näyttelijä itse huomaa ja miten porukka ja juttu tiivistyy, niin ne erot ovat aika pieniä yleensä ja ainakin toivottavasti”, Saari pohtii. Kuten näytelmät kehittyvät vielä harjoituskauden jälkeen esityskaudella, näyttelijöiden ammattitaito kasvaa niiden mukana. ”Toivottavasti on kehittynyt. Mitä enemmän tekee, tulee varmuutta ja luottamusta omaan ammattitaitoon. Uskaltaa ja tulee rohkeutta”, Enbuska toteaa. Saari on vieläkin ”aika kauhuissaan” joka projektissa. ”Tämä on minun ensimmäinen näin ison lavan päärooli tai ylipäätään näin iso rooli. Tuntuu, että tosi monesta jutusta löytää aina jonkun asian, joka napsahtaa, että joo tämä onkin hyvä ja helpottaa omaa hommaa. Ne


Tomi Enbuska

• Syntynyt Pellossa 1984. • Työskennellyt Oulun kaupunginteatterin näyttelijänä vuodesta

2011. Näyttelee tänä syksynä Amadeuksessa nimiroolin ja nähdään myös Mielensäpahoittajan miniässä sekä Housut pois –musikaalissa.

• Näyttelijänä Rovaniemen kaupunginteatterissa 2008–2011. • Vieraili TV1:n Ihmebantu-sketsisarjassa. • Opiskellut Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa näyttelijän-

työtä 2004–2008.

Karismaattiset näyttelijät Mikael Saari ja Tomi Enbuska ovat vakuuttaneet teatterit tekemisillään. Töitä on riittänyt niin paljon, että teatteriopinnot ovat jääneet kummallakin kesken.

ovat maailman pienimpiä asioita, jotka eivät todennäköisesti näy kellekään muulle, mutta itselle tulee sellainen fiilis, että nyt tiedän mistä on kysymys. Se on aika palkitsevaa. Ne luovat pikkuhiljaa itsevarmuutta ja rauhaa touhuun.”

Opiskelut jääneet töiden alle Enbuska on viihtynyt hyvin Oulussa, johon hän muutti Rovaniemeltä vuonna 2011 näyteltyään siellä 2,5 vuotta kaupunginteatterissa. Rovaniemelle hän lähti kesken Teatterikorkeakoulun opintojen, jotka ovat vielä paria tenttiä ja lopputyön kirjoittamista vaille valmiita. ”Minulla on 10-vuotisopiskelijajuhla menossa. Kovasti olen yrittänyt ottaa asiakseni valmistua, mutta saa nähdä. Lähitulevaisuudessa toivottavasti”, hän naurahtaa. Myös Saarella on Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatteriopiskelut ”ikuisesti kesken”. ”Olen käynyt siellä kautta linjan tosi vähän, koska on ollut paljon hommia. Sehän on lopetettukin, niin on ollut vaikea motivoida itseään kirjallisiin töihin, jotka minulla

on jäljellä. Totta kai mä ne teen, mutta saa nähdä milloin. Vaikka olen käytännössä opiskellut musiikkiteatteria, sen paperin nimi on muusikon AMK eli se on väärä paperi ikään kuin tähän hommaan.” Kumpikin aikoo jossain vaiheessa saattaa loppuun arvostamansa koulutuksen. Motivaatio urakkaan on tähän mennessä ollut hukassa, sillä työelämään siirryttyä ei tutkintotodistuksella ole ollut heille ainakaan vielä tarvetta. ”Totta kai siitä etua on, mutta ei sitä tuossa itse lavalla tarvitse”, Enbuska sanoo. ”Onneksi tämä on pieni maa ja kun alkaa olla tuttu monen kanssa, papereita ei tavallaan kysytä. Mutta olisihan siitä tietyissä paikoissa hyötynsä, että saisi kirjoitettua sen lopputyön”, Saari myöntää. ”Niinpä ja totta kai koululla on arvo ja paljonhan sieltä on oppinut. Mutta sitten kun työelämään lipsahti, helposti vain jäi se koulu”, Enbuska jatkaa.

Musiikkia sen minkä päätöiltä ehtii Molemmat ovat näyttelemisen lisäksi tehneet musiikkia pienestä asti ja tekevät sitä yhä

sen minkä päätyöltään ehtivät. Enbuska, joka pienenä halusi muusikoksi, kertoo salamyhkäisesti tekevänsä musiikkia ”laidasta laitaan” ja ”mille on tarvetta”. Saari työstää verkkaisesti omaa levyään. ”Kirjoitan koko ajan ja käyn studiossa. Menemme lokakuun lopussa studioon tekemään muutaman uuden biisin valmiiksi asti ja pyrimme julkaisemaan taas uutta. Mutta on vaikeaa saada niin iso kokonaisuus valmiiksi, jos siihen ei pysty panostamaan ihan kaikkea.” Saarelle musiikki ja näytteleminen kulkevat käsi kädessä eikä hän oikeastaan edes erota niitä. Näytellessä hänellä tulee ikävä työhuoneelle säveltämään ja rock-keikkoja tehdessä hän kaipaa teattereiden lavoille. ”Oman musiikin tekemisessä ja levyttämisessä on se vika, että sillä ei elä. Vaikka musiikki keikkailun muodossa on minun työni, niin oman musiikin tekeminen on kuitenkin vähän kuin harrastus ja omaksi iloksi, koska siitä ei kukaan maksa”, Saari toteaa realistisesti. ”Kukaan ei maksa vielä”, Enbuska huomauttaa painottaen vielä-sanaa. ”Vielä. Niin”, Saari tuumaa. ■

Mikael Saari

• Syntynyt Helsingissä 1988. • Työskentelee freelancer-näyttelijänä. Tällä hetkellä häntä työl-

listää muun muassa Oulun kaupunginteatterissa Poika Mancini –musiikkinäytelmän nimirooli ja tammikuussa 2015 ensi-iltaan tuleva The Addams Family.

• 

Esiintynyt muun muassa Tampereen Teatterissa Les Misérables -musikaalissa, Helsingissä Aleksanterin teatterissa Rent-musikaalissa ja Lahden kaupunginteatterin musikaaleissa West Side Story sekä Hair.

• Opiskellut musiikkiteatteria Lahden ammattikorkeakoulussa. • Tuli toiseksi Uuden Musiikin Kilpailussa vuonna 2013 kappaleel-

laan We Should Be Through.


Uutisraivaaja Helsingin Sanomain SäätiÜn innovaatiokilpailu

Sinä voit pelastaa elämän. Tervetuloa verenluovutukseen:     , Isokatu 32 C, ma, ke, to klo 11–18, ti, pe klo 10–16    # luokka KE 1139

 Ota virallinen henkilĂśtodistus mukaan. "   ! 0800 0 5801. " !   !! %   $ ! ! %  ! 

Kilpailun tavoitteena on lÜytää tiedonvälitykseen ja journalismiin uusia toimintatapoja ja menestyviä liiketoimintamalleja. Kilpailun voittaja saa kehitysrahaa jopa 250 000 euroa, jonka avulla hän toteuttaa hankkeensa.

Hakuaika päättyy 17.1.2015. Lisätietoja ja hakulomake osoitteessa uutisraivaaja.fi

Helsingin Sanomain SäätiÜ on media-alan merkittävä kehittäjä ja suomalaisen viestintäteollisuuden, erityisesti sanomalehden, tukija. SäätiÜn tarkoituksena on edistää ja tukea korkeatasoista viestintään ja viestintäteollisuuteen liittyvää tutkimusta ja alan koulutusta. Päivälehden arkisto ja Päivälehden museo ovat osa Helsingin Sanomain SäätiÜtä.

NLJ INVEST OY


10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri nuoret vaikuttajat • tekstit ja kuva Sanna Häyrynen

Unelmana hyvä kaupunki Vihreitten kaupunginvaltuutettu ja Oulun kaupunginhallituksen jäsen Jenni Pitko pyrkii politiikalla kehittämään keskusta-asumista ja lisäämään ihmisten onnellisuutta. Tavoite ei ole vaatimaton. Jenni Pitkon haaveena on muuttaa maailmaa. Vääryyksiä nähdessään hän ei halua jäädä hiljaiseksi. Vaikuttamisen ensi askelia Pitko yritti ottaa kemiläisenä koululaisena hakemalla oppilaskuntaan, mutta kahdella äänellä paikka jäi saamatta. Yliopistossa järjestötoimintaan ajautuminen kävi luonnostaan. ”En ole järjestelmällisesti pyrkinyt mihinkään. Into syntyy, kun huomaan, että pystyn tekemään asioita. Nuoria ei kovin laajasti kiinnosta vaikuttamistyö, joten haluan kantaa vastuun nuorten puolesta”, perustelee Pitko, joka aikanaan sai tär-

keitä työkaluja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajistossa ja hallituksessa. Ylioppilaskunnassa hän tapasi kaupungin ja valtakunnan tasolla päättäjiä, jotka eivät höristäneet korviaan, kun nuoret kertoivat esimerkiksi, minkälainen olisi hyvä kaupunki. Ratkaisuna oli itse hakeutua päätöstentekijäksi. Viimeiset kaksi vuotta Pitko on toiminut vihreitten kaupunginvaltuutettuna ja jäsenenä kaupunginhallituksessa. Kaupungin kehittäminen on arkkitehdiksi valmistuneelle poliitikolle intohimo. ”Kaupungin keskusta on rakennettuna ympäristönä äärim-

mäisen mielenkiintoinen. Sillä on moninaiset vaikutukset ympäristöön, ihmisten viihtyvyyteen ja hyvinvointiin. On tärkeä pohtia esimerkiksi sitä, miten sosiaaliset kohtaamiset tai liikunnallisuus mahdollistetaan”, Pitko kuvailee. Kun Jenni Pitko aloitti Oulun kaupunginvaltuustossa, työ tuntui mahtavalta, mutta pian hän yllättyi valtuuston keskustelukulttuurista, joka koostuu ärähtelystä ja päivänvaloa kestämättömistä argumenteista. Usein puolueet äänestävät saman kannan mukaisesti sen kummemmin perusteita pohtimatta. ”Ylioppilaskunnan hallituk-

sessa totuin siihen, että argumentoidaan hyvin ja keskustellaan asiallisesti, vaikka edustetaan eri puolueita”, Pitko vertaa. Konkreettinen ja karvas pettymys valtuustouralla oli taannoinen Sanginjoen ulkometsän suojeluun liittyvä käsittely, joka oli edennyt yksimielisesti suojelua puoltavana, mutta viime hetkillä äänestystulos kääntyi kielteiseksi. Pitkon mielestä vastustajat eivät etukäteen kertoneet tarpeeksi selvästi äänestysaikeistaan. ”Oulussa ollaan ylpeitä konsensuksesta, joka tarkoittaa kaikille sopivaa kompromissia. Sanginjoki-tapauksessa matto vedettiin alta, eikä edes yri-

tetty sovitella ratkaisua. Tuli jopa loukattu olo ja vaikutelma enemmistön diktatuurista. Päätöksenteko ei voi edetä tuolla tavalla.” Pettymyksistä huolimatta Jenni Pitko kokee pystyneensä vaikuttamaan asioihin. Hän on yrittänyt muuttaa kaupunginvaltuuston ja -hallituksen keskustelua avoimeksi, jos perusteita asioiden salassapidolle ei ole. Onnistumisena mieleen on jäänyt tapaus valtuustouran alkuvaiheelta, kun Höyhtyän asukkaat keräsivät 600 nimen adressin vastustamaan asemakaavamuutosta. Pitko asettui höyhtyäläisten puolelle, ja asia palautettiin käsittelyyn. @ylkkari


9/2014 | 11

Kuka?

• Jenni Pitko • Ikä 28 vuotta. • Kotoisin Kemistä. Asuu yksin Oulun keskustassa. Seurustelee.

• Valmistunut Oulun yli-

opistosta arkkitehdiksi kesäkuussa 2014.

• Tällä hetkellä vihreitten

kaupunginvaltuutettuna, Oulun kaupunginhallituksen jäsenenä, vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtajana, maakuntavaltuuston varajäsenenä sekä PSOASin hallituksessa.

• Aiemmin toiminut muun

muassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa (OYY) edustajiston jäsenenä 2012–2013, OYY:n hallituksen puheenjohtajana 2011 sekä Tekniikan ja Talouden vaalirenkaan OYY:n edustajistoryhmän ryhmänjohtajana. Vuonna 2013 Oulun yliopiston hallituksessa. Lisäksi Oulun arkkitehtikillan puheenjohtajana vuonna 2010 sekä opiskelijajäsenenä Suomen arkkitehtiliitto SAFA:ssa ja Tekniikan akateemiset TEK ry:n valtuuston varajäsenenä.

• Töissä Kanttia2-arkkiteh-

titoimistossa. Kirjoittaa Kalevaan Asuntopuntari-palstaa. Aiempia työnantajia Oulun yliopisto (tutkimusavustaja), Kemin kaupungin kaavoitus ja Arkkitehdit M3.

• Harrastaa intohimoisesti

pyöräilyä. Lisäksi ulkoilee, lenkkeilee ja talvisin hiihtää, kesäisin hoitaa viljelypalstaa. Järjestötoiminnalta liikenevällä ajalla tekee mielellään käsitöitä, piirtää ja maalaa.

Jenni Pitko on vannoutunut arkipyöräilijä ja toimii Oulun polkupyöräilijät ry:ssä. Valinnoillaan hän haluaa huomioida ympäristö- ja ihmisoikeusseikat. ”Liian vaikeaa elämästä ei pidä tehdä, mutta teolla voi pyrkiä vähitellen parempaan maailmaan”, hän toteaa.

Vuoden päästä suunnitelma oli muuttunut sen verran, että asukkaat hyväksyivät sen. ”Uskon, että he ovat nyt huomattavasti onnellisempia.” Suurena koitoksena häämöttävät ensi kevään eduskuntavaalit. Helsinkiläiseksi city-vihreäksi Jenni Pitko ei voi kuvitella muuttuvansa, vaan pohjoissuomalaisuus ja maaseutujen huomioiminen säilyisivät läheisinä teemoina eduskunnassakin. Läpipääsy vaatii työtä ja kaikenlaisten kommenttien suodattamista. ”Palaute tulee yleensä huutamalla ja raivoamalla vaalikentillä ja toreilla. Jostain syystä

oulunylioppilaslehti

vihreät aiheuttavat voimakkaita reaktioita ihmisissä”, ihmettelee Pitko, joka vähän aikaa sitten Oulun torilla kampanjoidessaan sai kuulla olevansa maailmanpilaaja ja terroristi. Vihreisiin Pitko liittyi vuoden 2012 alussa, mutta valinta ei ollut itsestäänselvyys. Hän pyrkii ensisijaisesti ajattelemaan itse, ei puolueen kautta. Vihreitten tavoitteet elinkelpoisen maailman säilyttämisestä tuleville sukupolville hän allekirjoittaa. Pitkon ihanneyhteiskunnassa onnelliset ihmiset eläisivät ympäristöystävällisesti, asuisivat viihtyisästi ja saisivat tehdä työtä.

Työ- ja toimeentulokysymyksiin Pitko haluaisi eduskunnassa vaikuttaa. Hänen mielestään työnteon tulisi olla aina kannattava vaihtoehto. Samaan teemaan liittyy myös verotuksen painopisteen siirtäminen palveluista tavaroihin. Tämä lisäisi työpaikkoja, sosiaalisia kohtaamisia ja vähentäisi päästöjä. ”Nykyinen markkinatalous on johtanut siihen, että ostetaan enemmän tavaraa, vaikka oikeasti ihmiset tavoittelevat onnellisuutta”, Pitko näkee ja lisää, että politiikalla voi muuttaa ihmisten asenteita, jotka välillisesti vaikuttavat myös onnellisuuteen. ■

Väylän varrelta Sanna Häyrynen

Yritys hyödyllisestä gradusta Pyyteetöntä yleispätevän tiedon jakamista järjestelmällisesti epäillen. Näin voisi tiivistää sosiologi Robert K. Mertonin 1900-luvun alkupuolella määrittelemät tieteen normit. Kaipaako kuvaus päivityksen uuteen versioon, kun puhutaan pro gradusta tai diplomityöstä, jonka toimeksiantajana on yksityinen yritys? Käykö niin, että kun raha yliopiston kirstuun kilahtaa, opiskelijan sielu yrityksen listoille vilahtaa? Joskus kuulee kritisointia, ovatko tekniikan ja talouden alan tutkimukset tiedettä ensinkään, kun uraohjusmaiset opiskelijat pusertavat tutkintonsa muutamassa vuodessa toinen jalka työpaikan oven välissä. Pahimmassa tapauksessa tutkijan objektiivisuus kärsii, kun toimeksiantajan intressit ottavat ohjat. Akateeminen loppututkinto kuitenkin tehdään, jotta saataisiin töitä. Harva opiskelee hyvää hyvyyttään. Sekin, joka näkee opiskeluaan määrittävänä arvona sivistyksen, todennäköisesti raahautuu kirjaston uumeniin työllistyäkseen jonain päivänä. Linnanmaan kampuksen uudessa päässä luentosaleilla ei ole paikallisten rahasampojen nimiä. Siellä vallitsee toisenlainen tunnelma myös tutkimusaiheitten osalta. Suomen kieltä taannoin opiskellessani sain eräällä luennolla selailla graduja, jotka käsittelivät esimerkiksi tiettyjen nelijalkaisten kotieläinten nimiä tai pikku kylissä Täydellisen asuvien mummojen murretta. Mustien kanmehukas aihe sien välissä oli varmasti veisi tutkimusalaa aivan pätevää tiedettä ja kulttuurihistoriallisesti eteenpäin, innostaisi arvokasta tietoa. Mutta kyynisyyteen tekijäänsä ja taipuvaan mieleen hiipii katsottaisiin epäilys, onko noilla tiedoilla kovinkaan suurta työelämässä työllistävää vaikutusta. ansioksi. Tutkittavaksi saa valita kiinnostavan erikoisaiheen, mutta uskallan väittää, että gradun voisi tehdä myös kirjoituskammion ulkopuolisia kiinnostavalla tavalla.

Voisiko humanisti tai yhteiskuntatieteilijä tehdä gradunsa yhteistyössä yrityksen tai jonkin muun työllistävän tahon kanssa? Tätä kysyi Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Silja Massa syyskuun alkupuolella kirjoituksessaan Mitä hyötyä on intohimottomasti kyhätystä gradusta? Massan mielestä gradujen sisältämä tuore tieto pitäisi hyödyntää eikä jättää pölyttymään kansien väliin. Kirjoitus sai puntaroimaan, miten gradu voisi olla sekä tiedettä palvelevaa että tulevaa työelämää hyödyttävä. Täydellisen mehukas aihe veisi tutkimusalaa eteenpäin, innostaisi tekijäänsä ja katsottaisiin työelämässä ansioksi. Miten kirjahyllyjen keskellä viihtyvä sivistyksen vaalija voisi tehdä gradun, jonka vuoksi ei tarvitsisi myydä sieluaan tai kirjoittaa sata sivua lillukanvarsista? Siinäpä pohdittavaa jokaisen tieteenalan edustajalle. Kirjoittaja opiskelee tiedeviestinnän maisteriohjelmassa ja kirjoittaa avustajana Ylkkäriin.


12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri psykoterapia • tekstit Sanna Häyrynen • kuvitus Anni Arffman

Myötätuntoa mielelle Vieruskaverille voi luennolla valitella selkäkipua, mutta mielensisäisistä pulmista avaudutaan varauksellisemmin. Psyykkisesti pahoinvoivat eivät aina ole ”niitä toisia”. Se kaveri, jonka kanssa luentojen välissä menet lounaalle, saattaa käydä psykoterapiassa. Näin teki esimerkiksi Jenni, joka sai terapiasta apua masennukseensa.

Kaksi nojatuolia on aseteltu pienen pöydän molemmin puolin. Pöydällä on paksu nippu nenäliinoja. Vasemmanpuoleisella nojatuolilla kuunnellaan. Toisella paikalla istuva saa katsella ikkunasta ulos samalla kun puhuu. Tuolle tuolille pääsemistä joutuu odottamaan jonkin aikaa. Kuuntelijan puolella istuu Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) Oulun toimipisteen neuvontapsykologi Jaana Laitinen-Puutio. Hän listaa pitkän rimpsun syitä, joitten vuoksi opiskelijat hakeutuvat vastaanotolle. ”Enemmistö tulee masennuksen ja erilaisten ahdistusoireitten takia. Ne voivat olla jatkuvia ahdistuksen tunteita tai paniikkihäiriön tyyppisiä. Sosiaalinen jännittäminen on vuosikaudet ollut yksi syy, koska yliopistossa joutuu seminaareihin esiintymän ja ryhmätöihin. Opiskelijoilla on syömishäiriöitä, elämänkriisejä, unihäiriöitä tai he ovat voineet kohdata traumaattisia tapahtumia, kuten onnettomuuksia.” Näitten lisäksi YTHS:n mielenterveyspalveluita hyödynnetään, kun opiskelu tai keskittymiskyky koetaan ongelmallisiksi, kun uupumus näännyttää tai jos läheisissä ihmissuhteissa on vaikeuksia. Laitinen-Puutio kiteyttää, että ongelmien kirjo muodostuu täysin tavallisista, elämään kuuluvista tapahtumista. ”Kaikille ihmisille tulee vastoinkäymisiä.

Niitä ei itse määrätä tai tilata. Yleensä selviytymiseen tarvitsee toiselta ihmiseltä vähän apua.” Lapsuus on lyhentynyt ja perheestä irrottautuminen varhaistunut. Samalla nuorten psykososiaalinen kypsyminen on pitkittynyt ja monimutkaistunut. Aikuistuminen viivästyy. Puhutaan nuorista aikuisista. Jaana Laitinen-Puution mielestä opiskeluaika on elämänvaiheena aivan toisenlainen kuin huoleton lapsuus tai tasainen aikuisuus. ”Se on todella rankka vaihe. Yliopistoon tuleva nuori käy läpi valtavan myllerryksen. Hänellä on ratkaistavanaan monia kehitykseen liittyviä kysymyksiä”, psykologi näkee. Lapsuudenkodista muuttamisesta seuraa eriytyminen vanhemmista. Opiskelijan täytyy selvitä arjesta yksin ilman tuttua turvaverkkoa. Tämä voi aiheuttaa stressiä. Laitinen-Puutio muistuttaa, että eriytyminen on vuosien prosessi, joka vaikeutuu, jos perheessä on ongelmia. Parikymppinen myös luo omaa identiteettiään ja haluaa tehdä valintansa itse. ”Kouluvuosien määrätty polku jää taakse ja nuori joutuu kamppailemaan opiskelupaikan. Pitää muodostaa mielipiteitä ja rakentaa elämäänsä, etsiä vastausta kysymykseen, kuka minä olen.”

Samaan aikaan mietityttävät seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen liittyvät kysymykset. Laitinen-Puutio kertoo, että monet kokevat yksinäisyyttä ja epäonnistuneita seurusteluyrityksiä, joista huolimatta pitäisi uskaltaa tutustua ihmisiin ja sitoutua. Lisäksi parikymppiset hakevat vertaisryhmiä, ystäviä. ”Ihmissuhteissa pärjääminen mietityttää. Eihän täällä kukaan yksin selviä. Aiempina vuosina hankitut sosiaaliset taidot ovat kovalla koetuksella.” Kun kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan opiskelun kanssa, Laitinen-Puution mielestä ei ole ihme, että psyykkisiä oireita saattaa ilmetä. Hän huomauttaa, että kohtuullisessa määrin stressin lisääntyminen kuuluu nuoruusikään. ”Monet ikävaiheen mielenterveyden ongelmat ovat oireita, joista voi toipua joko ajan tai ulkopuolisen avun kanssa. Apua on tarjolla.” YTHS:n mielenterveyspalveluihin Oulun toimipisteellä joutuu ajankohdasta riippuen jonottamaan muutamasta viikosta pariin kuukauteen. ”Akuuttitilanteissa, jos on sietämättömän paha olo, voi tulla alakertaan perusterveydenhuollon vastaanotolle lääkärille tai terveydenhoitajalle. He ohjaavat sieltä eteenpäin, esimerkiksi vakavissa tilanteissa suoraan erikoissairaanhoitoon”, Laitinen-Puutio kertoo. Mikäli pulmansa kanssa pystyy jonottamaan, @ylkkari


9/2014 | 13

Terapiafakta

• 

Minkälaista? Psykodynaaminen psykoterapia perustuu psykoanalyyttiseen teoriaan. Potilas puhuu mieltään painavista tai akuuteista aiheista. Terapeutti auttaa huomaamaan esiin nousevia tärkeitä teemoja. Kognitiivisessa psykoterapiassa keskitytään hyvinvointia rajoittaviin ajatusmalleihin ja toimintatapoihin. Terapiassa opetellaan ratkaisumalleja vaikeista tilanteista selviämiseen. Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa määritellään ongelma, johon etsitään johdonmukaisesti etenevä ratkaisu. Lisäksi on esimerkiksi kuvataide- ja musiikkiterapiaa. Terapia voi olla joko yksilö-, ryhmä-, pari- tai perheterapiaa.

• 

Miten? Yksi istunto kestää yleensä 45 minuuttia. Käyntikertoja viikossa on 1–3. Terapia voi olla pitkää (1–3 vuotta kestävää) tai lyhyttä (10–25 kertaa).

• 

Kuka? Psykoterapeuttikoulutuksen pohjalla terapeutilla voi olla esimerkiksi psykologin tai sairaanhoitajan pätevyys. Terapeuttia valitessa voi miettiä, vaikuttavatko esimerkiksi terapeutin ikä tai sukupuoli potilaan ja terapeutin väliseen vuorovaikutukseen.

YTHS:n psykologeille saa varattua kerralla muutaman ajan, joilla pääsee keskustelemaan tilanteestaan rauhassa. Nämä neuvontakäynnit voivat jo riittää avuksi. ”Jos kyseessä ei ole ohimenevä asia, käynneillä selvitetään, mikä oireitten taustalla voisi vaikuttaa. Psykologi ohjaa sitten psykiatrian erikoislääkärimme vastaanotolle. Suoraan psykiatrille pääsee, jos tarvitaan lääkitystä tai lähete erikoissairaanhoitoon.” YTHS:n mielenterveyspalveluissa pyritään mahdollisimman hyvin kartoittamaan opiskelijan tilanne. Esimerkiksi lääkkeitä ei olla kirjoittamassa suin päin. Niihin turvaudutaan, kun potilas ei ilman selviä. Laitinen-Puution mukaan lääkkeitä ei pitäisi jättää ainoaksi avuksi, vaan tulisi pyrkiä kokonaisvaltaiseen hoitamiseen, esimerkiksi terapiaan ohjaamiseen. Monet vastaanotolle tulevat valitsevat psykoterapian. Yliopisto-opiskelijoista 12 prosenttia kokee psyykkisiä oireita päivittäin. Yli viidennes määrittelee mielialansa ongelmalliseksi. Lääkärin toteama ahdistuneisuushäiriö on kuudella prosentilla, masennus kahdeksalla prosentilla. Viitisen vuotta sitten Jenni, 25, sai Kelalta selvityspyynnön, miksi hänen opintonsa eivät olleet edenneet. Jenni oli tuntenut mielialansa kurjaksi, joten hän ha-

oulunylioppilaslehti

keutui YTHS:lle, jotta saisi lääkärinlausunnon Kelan selvityspyynnön liitteeksi. Hänelle myös suositeltiin psykoterapiaa. ”Sain diagnoosiksi masennuksen. Aluksi sitä oli vaikea hyväksyä, koska olin kieltänyt oireeni ja ajatellut, etten vain jaksa opiskella. Kun Kelan rahoitus terapiaan myönnettiin, päätin käyttää mahdollisuuden hyväksi, vaikka oletin että terapiassa käyvät ihmiset, joitten ongelmat ovat isompia kuin omani”, Jenni muistelee tuntemuksiaan. Psykodynaaminen terapia kesti kolme vuotta ja päättyi toissa syksynä. Kaksi kertaa viikossa Jenni pyöräili Linnanmaalta keskustaan psykoterapeutin vastaanotolle. ”Terapia oli arkisin päiväsaikaan. Valitsin kursseja, jotka eivät menneet istuntojen kanssa päällekkäin. Kun on märsännyt puoli tuntia, ei tee mieli mennä luennolle.” Jaana Laitinen-Puutio määrittelee psykoterapian tunne-elämään kohdistuvaksi hoitomuodoksi. Sen tarkoituksena on auttaa selviytymään pulmista, jotka aiheuttavat kärsimystä, vievät kohtuuttomasti voimia ja vaikeuttavat arkea. Psykoterapeuttina työskennellyt Laitinen-Puutio toteaa, että tavanomainen syy terapiaan hakeutumiselle on, että hankalat asiat ja vaikeat tunteet ylittävät omat voimavarat. Oma käsityskyky ei enää riitä.

”Tilanne on yleensä mennyt umpikujaan. Mielessä tuntuu sekava möykky, jota yritetään sietää ja peitellä. Tässä vaiheessa on vaikea nähdä, mitä möykyn takana piilee”, psykologi-psykoterapeutti kuvailee. Terapiassa tätä möykkyä lähdetään avaamaan kiinnittämällä huomiota tunteisiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen. Näin lisätään potilaan itsetuntemusta ja selviytymistä. Tämän takia Laitinen-Puutio kannustaa uskaltautumaan terapiaan. Vuonna 2007 yli puolet Kelan tukemista mielenterveyskuntoutujista kärsi masennuksesta, noin kolmannes peloista sekä ahdistuneisuushäiriöistä, kymmenen prosenttia muista mielialahäiriöistä. Enemmistö kuntoutujista oli alle kolmekymmenvuotiaita naisia. Laitinen-Puution mukaan Kela tavallisimmin myöntää psykoterapiarahoituksen YTHS:llä annetun perusteellisen arviointijakson ja psykiatrin hoitosuosituksen jälkeen. Nuoret aikuiset myös halutaan hoitaa työ- ja opiskelukykyisiksi. ”Tässä iässä kehityslinjat ovat vielä sillä tavalla auki, että terapia vaikuttaa hyvin. Pitkät työurat ja perhe-elämä ovat edessä. Pelkkä työkyky ei ratkaise. Tärkeää on tuntea itsensä elämässään hyvinvoivaksi.” Halpa hoitomuoto terapia ei ole. Yksityisellä vas-


14 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

taanotolla yhden istunnon hinta pyörii 60 ja 80 euron välillä. Alle 26-vuotiaalle Kela maksaa kertamaksusta 52–60 euroa, sitä vanhemmille 37–45 euroa. Tyypillinen omavastuuosuus on noin kymmenen euroa. Psykologi myöntää, että hinta voi opiskelijalle muodostua esteeksi. Yleensä halu hoitoon on niin kova, että raha-asiat saadaan järjestymään esimerkiksi osa-aikatyöllä, vanhempien avustuksella tai opintolainalla. ”Jos opiskeluaikana varat eivät riitä, terapiaan saatetaan hakeutua työelämään siirryttyä”, LaitinenPuutio kertoo. Jennin terapiaistunnot etenivät niin, että hän sai määritellä päivän puheenaiheen. Terapeutti oli ensin hiljaa. Jennillä meni jonkin aikaa totutella siihen, että hän itse ohjaa keskustelua. ”Joskus jatkoin aiheesta, joka oli edellisellä kerralla jäänyt kesken. Taukopäivinä oli saattanut tulla jotain mieleen ja puhuin siitä. Jos pää oli aivan tyhjä, aloitin arkipäiväisistä asioista”, Jenni listaa. Joskus häntä vain itketti tai ei huvittanut puhua ollenkaan, mikä tuntui tympeältä, kun hyötyä ei saanut irti. Jälkeenpäin Jenni pohtii, että masennuksen taustalla piileviin syihin olisi ehkä ollut hyvä pureutua enemmän kuin masennuksen aiheuttamien senhetkisten tilanteiden analysointiin. Menneitten tapahtumien pohtiminen vaati kuitenkin paljon keskittymistä. Terapiassa Jenni sai usein vastata terapeutin kysymyksiin siitä, mitä Jenni tuntee ja ajattelee. Helpoilta kuulostaviin uteluihin oli turhauttava etsiä perimmäisiä vastauksia. Välillä terapeutti myös tuntui suorastaan ärsyttävältä. Hän esitti asioita, joita Jenni ei olisi halunnut myöntää tai jotka eivät välttämättä edes olleet totta. ”Se saattoi olla myös tarkoituksenmukaista provosointia”, Jenni arvelee ja lisää, että sai terapeutilta on-

neksi myös myötätuntoa. Hän summaa, että joskus terapiasta lähti kotiin hyvällä tuulella, toisilla kerroilla entistä onnettomampana. Jotkut istunnot tuntuivat turhilta ja toiset hedelmällisiltä parantumisen kannalta. Kaikkien Suomessa harjoitettavien terapiasuuntausten tulee perustua tieteellisesti tutkittuun psykologiseen teoriaan. Psykoterapeuttien koulutukselle on selkeät kriteerit. Koulutus kestää 3–7 vuotta. Käytetyimmät terapiamuodot Suomessa ovat psykodynaamiset, kognitiiviset sekä ratkaisukeskeiset psykoterapiat. Jokaisella on oma teoriataustansa. Jaana Laitinen-Puutio korostaa, että terapian vaikuttavuutta ei ratkaise yksinomaan sen suuntaus. Toimiva yhteistyösuhde terapeutin ja asiakkaan välillä ennustaa hyvää hoitotulosta. ”Asiakas saa puhua kaikesta elämäänsä liittyvästä. Puhuminen antaa välimatkaa tunteisiin ja helpottaa ahdistusta. Terapeutin tehtävänä on auttaa ajattelemaan vapaasti”, hän selventää. Terapeutti ylläpitää toivoa, vaikka potilaan oireet olisivat vaikeita. Ammattilainen on myötätuntoinen ja potilaan puolella huolimatta siitä, mitä potilas ajattelee tai tuntee. Pelkkää myötäkarvaan silittelyä terapiaistunnot eivät ole. ”Terapeutti on tarvittaessa myös suora ja osoittaa potilaalle, miten tällä on taipumusta toimia vaikeissa tilanteissa”, psykologi-psykoterapeutti tietää. Hän muistuttaa, että ihmeparannuksesta ei ole kyse, vaan muutos vaatii aikaa sekä sitoutumista ja potilaan omaa motivaatiota. Oireet eivät katoa kenenkään määräyksestä. Koska Jenni oli ennen terapian aloittamista kieltänyt masentuneisuutensa, pahasta olosta puhuminen teki ongelmista konkreettisia. Hän ymmärsi, että saa

Suurin oivallus oli, että vain minä voin parantaa itseni. Aluksi se tuntui raskaalta ajatukselta, kun voimia ei muutenkaan ollut.”

Jenni

@ylkkari


9/2014 | 15

tuntea itsensä masentuneeksi. Puhuminen ja terapeutin kommentit auttoivat ymmärtämään asioita, joihin hän itsekseen ei olisi kiinnittänyt huomiota. ”Suurin oivallus oli, että vain minä voin parantaa itseni. Aluksi se tuntui raskaalta ajatukselta, kun voimia ei muutenkaan ollut”, Jenni kuvailee. Koska Jenni näki itsensä ongelmansa ratkaisijana, hän huomasi terapian edetessä ruvenneensa aktiivisemmaksi. Terapia sai hänet tekemään asioita ja ottamaan vastuuta. Jenni pohtii, että terapia myös antoi hänelle työkaluja vaikeisiin tilanteisiin ja tunteisiin. Nyt hänen tehtävänään on ollut käyttää niitä. Psykoterapiaa on tutkittu vuosikymmenten ajan. Ennakkoluuloista ja epäilyistä huolimatta se on todettu vaikuttavaksi hoitomuodoksi. Jaana Laitinen-Puution mukaan Kansaneläkelaitos on vähän aikaa sitten selvittänyt psykoterapioiden tuloksia. Suurin osa potilaista hyötyy hoidosta, ja vaikutukset ovat melko pysyviä. ”Kun terapiassa oppii ymmärtämään paremmin itseään, saa roppakaupalla ymmärrystä sekä itseä että muita ihmisiä kohtaan. Lempeys ja myötätunto lisääntyvät”, Laitinen-Puutio sanoo. Hän kuvailee, että potilaalle kehittyy kyky istua kahdella jakkaralla: ihminen tuntee ja kokee elämäänsä, mutta samalla myös tutkii ja pyrkii ymmärtämään itseään. Jos aluksi mielessä oli möykky, terapian lopussa tuon möykyn monimutkaisten rakenteiden pitäisi olla sen verran hahmottuneina, että pärjää omillaan ja selviytyy vaikeista tilanteista. Silloin voi turvautua terapeutin nenäliinojen sijasta omiin. Kun Jennin terapiajakson loppu alkoi häämöttää, hänestä tuntui, että asiat eivät olleet hetkeen edenneet.

oulunylioppilaslehti

Hänellä oli jo avaimet ratkaista asiansa ja tehdä työ loppuun itse. Puhuttavaa ei tuntunut riittävään kahteen kertaan viikossa. ”Aluksi helpotti, että enää ei tarvitse puida ongelmia. Toisaalta pelkään, lakaisenko ongelmat nyt maton alle. Olisi hyvä, jos terapiassa voisi käydä harvemmin tai silloin, kun puhuttavaa tulee. Niitä hetkiä on ollut”, Jenni miettii. Terapeutin mukaan tiivis ja ennalta sovittu tapaamistahti kuului terapian luonteeseen. Jenni olisi kaivannut joustavuutta. ”Joskus istunnon alusta meni parikymmentä minuuttia siihen, että onnistui irrottautumaan arkisista ajatuksista ja virittäytymään syvälliseen pohtimiseen. 45 minuuttia kuluu nopeasti ja usein aika loppui kesken, kun oli päässyt vauhtiin. Ihanteellista olisi, jos puhua voisi niin kauan kuin juttua riittää”, hän toteaa. Vaikka Jennistä tuntuu, että terapia olisi voinut onnistua paremminkin, se auttoi häntä eteenpäin. Hän kuvailee olleensa terapian alussa kädetön ongelmiensa suhteen. Oman persoonan ja elämän pohtiminen on antanut paljon. ”En tunne, että olisin täysin parantunut, mutta en ole varma, voiko niin koskaan sanoa. Osaan tarkkailla mielialaani ja huomaan, jos tilanne menee liian pahaksi.” Kiitollisena Jenni kiteyttää, että on saanut hankittua vankemman itsetuntemuksen kuin moni muu. Se on ollut arvokas mahdollisuus. ■ Jennin nimi on muutettu.

Kursiiveissa lähteinä käytetty: Kristina Kunttu, Anne Komulainen, Katri Makkonen ja Päivi Pynnönen – Opiskeluterveys (Duodecim 2011), Kristina Kunttu ja Tommi Pesonen – Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012 ja Mikael Saarinen – Psykoterapiaan? (Edita 2010).

Reitti Kelan tukemaan psykoterapiaan

1)

Ensimmäinen askel on kolmen kuukauden hoitosuhde esimerkiksi YTHS:n mielenterveyspalveluissa. Käytännössä tämä tarkoittaa arviokäyntejä psykologilla, psykiatrilla tai psykiatrian sairaanhoitajalla.

2)

Seuraavassa vaiheessa käydään vähintään kaksi kertaa psykiatrin vastaanotolla. Psykiatri tekee arvion hoidon tarpeesta ja kirjoittaa diagnoosin.

3)

Hakija etsii itselleen sopivan terapeutin. Tähän saa apua YTHS:ltä, mutta itse pitää olla yhteydessä terapeutteihin ja sopia tutustumiskäynnit. Jos yhteistyö sujuu, terapia voidaan aloittaa.

4) Täytetään Kelan kuntoutushakemus, jonka liitteenä lähetetään psykiatrin kirjoittama diagnoosilausunto.

5)

Kela maksaa alle 26-vuotiaiden kertakäynnistä enintään 52–60 euroa ja tätä vanhemmille 37–45 euroa. Tuki myönnetään kerralla vuodeksi eteenpäin.

6) Kuntoutushakemus Kela-korvausta varten uusitaan vuosittain. Hakemuksen uusiminen vaatii uudet käynnit psykiatrilla tai yleis- tai työterveyslääkärillä, jotta mukaan voidaan liittää diagnoosi ja kuvaus potilaan senhetkisestä tilanteesta.


Hei 17-29-vuotias!

KontTi KaupAlla

HyvÄÄ Heidi osti 4 euron kukkahatun ja auttoi siinä samalla meitä tukemaan kotimaista ystävätoimintaa. Ostamalla hyvää teet hyvää.

Kaipaatko tukea jaksamiseen ...tai mukavaa tekemistä arkeen?

Mielipaletti-projekti Hyvän mielen talolla on suunnattu mielen hyvinvoinnista kiinnostuneille ja vaikeassakin elämäntilanteessa eläville nuorille aikuisille. Mielipaletti tarjoaa:

• Taide- ja seikkailutoiminnan kursseja, työpajoja, leirejä, retkiä sekä mielialan itsehoitotaitojen opiskelua • Elämäntilannetta selventävää yksilökeskustelua • Vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia Tervetuloa!

www.h yv mielip anmielentalo aletti .fi/

Ilmoittautumiset ja lisätietoa: Hyvän mielen talo ry, Puusepänkatu 4, Oulu Ella Sohlo, p. 044 3346 137 ella.sohlo@hyvanmielentalo.fi

Lähin Kontti-kierrätystavaratalosi: Jääsalontie 12, 90400 Oulu Avoinna ma-pe 9-18, la 9-15 kontti.punainenristi.fi


9/2014 | 17

Tutkimus

nuoret tieteilijät • tekstit Minna Koivunen ja Ville Koivuniemi • kuvat Anna Mansisto

Tieteen tekijät Oulun yliopiston kirjoilla työskentelee kolmisentuhatta henkilöä. Heistä reilut puolet tekee töitä opetuksen ja tutkimuksen parissa. Maisteriksi valmistunut voi hakea jatko-opintooikeutta Oulun yliopiston tutkijakoulu UniOGSilta. Valtaosa jatko-opiskelijoista on joko työsuhteessa yliopistoon tai tekee tutkimusta apurahalla. Oulun yliopiston ylioppilaskunta järjestää yhdessä Oulun yliopiston kanssa Tutkimus tutuksi -tapahtuman 25.–26. marraskuuta. Sen tavoitteena on tehdä tutkimusta tutummaksi etenkin maisterivaiheessa oleville opiskelijoille. Maisteriksi valmistunut ja opinnoissaan vähintään kolmosen keskiarvolla sekä gradusta vähintään kolmosen saanut maisteri on sinällään jatko-opintokelpoinen. Se ei luonnollisesti suoraan takaa työsuhdetta tai apurahaa. Ylkkäri esittelee neljän jatko-opiskelijan ajatuksia tieteen tekemisestä.

Ville Maliniemi, Marko Jurmu, Anna Reetta Rönkä ja Irene Lehto tekevät tutkimusta Oulun yliopistossa.

Yliopistoslangi-Suomi-sanakirja Artikkeliväitöskirja (kutsutaan myös nippuväitökseksi). Tieteellisistä artikkeleista koostuva väitöskirja. Apurahatutkija. Yleensä säätiöltä palkkionsa saava tutkija, ei työsuhteessa yliopistoon. Dekaani. Tiedekunnan johtaja. Dosentti. Arvonimi henkilölle, jolla on ”perusteelliset tiedot alaltaan”. Nyrkkisääntönä vaaditaan kahden väitöskirjan verran tutkimusta. Jatko-opiskelija eli tohtorikoulutettava eli tutkijakoulutettava eli väitöskirjatutkija. Väitöskirjaa valmisteleva tutkija. Joko apurahalla tai työsuhteessa yliopistoon työskentelevä.

oulunylioppilaslehti

Kustos. Valvoo väitöstilaisuuden kulkua. Lisensiaatti. Aiemmin maisteri valmistui usein lisensiaatiksi ennen tohtoriutta, nykyään enää harvoin. Lääkärit ovat alansa lisensiaatteja. Monografia. Eroaa artikkeliväitöskirjasta siten, että on yksi yhtenäinen kokonaisuus. Post doc. Nimitys tohtorintutkinnon suorittaneelle tutkijalle. Nimitys tulee englanninkielisestä ilmaisusta postdoctoral studies. Tutkija on ”post doc” -vaiheessa tyypillisesti viitisen vuotta tohtoriksi valmistuttuaan. Professori. Korkein opetus- ja tutkimustehtävä yliopistossa.

Suomen akatemia. Opetusministeriön alainen tiedepolitiikan asiantuntijaorganisaatio ja suurin yksittäinen tutkimuksen rahoittaja. Rahoittaa tutkimusta tänä vuonna noin 310 miljoonalla eurolla. Tenure Track eli neliportainen tutkijanura. Nimitys neliportaiselle tutkijanuralle. Käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta entistä enemmän myös Suomessa. Tohtorin tutkinto. Ylin mahdollinen korkeakoulututkinto. UniOGS. Oulun yliopiston tutkijakoulu. Väikkäri eli väitöskirja. Opinnäyte, jonka tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa.


18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Tutkimus • teksti Minna Koivunen

Tutkijaksi vähän vahingossa Germaanista filologiaa pääaineenaan opiskellut Irene Lehto päätyi tutkimaan kansainvälistä yrittäjämäistä myyntiä kauppakorkeakouluun.

Pidän siitä, ettei tämä ole kellokorttityötä. Toimin hyvin paineen alla ja joskus kirjoitan 24 tuntia putkeen. Kun ajatus juoksee, silloin on tehtävä.

Irene Lehto

Sivuaineet johdattivat filosofian maisteri Irene Lehdon tohtorikoulutettavan tielle. Hän opiskeli germaanista filologiaa kansainvälisen yritysviestinnän koulutusohjelmassa Humanistisessä tiedekunnassa. Opettajaksi hän ei halunnut eikä tutkijankaan työ käynyt mielessä. Sivuaineena hänellä oli muun muassa kansainvälinen liiketoiminta. Mahdollisuus jatko-opiskelijuudesta muussa kuin oman pääaineen tiedekunnassa ei kuitenkaan opiskeluaikana ollut tiedossa. Nyt Lehdolla on kolmas syksy menossa väitöskirjan parissa Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa (ent. taloustieteellinen tiedekunta). Hänen tutkimusaiheensa on pienyritysten kansainvälistyminen ja yrittäjämäinen myynti. Tähän tilanteeseen Lehto päätyi ikään kuin vahingossa. Vastavalmistuneena hän kyseli entiseltä kansainvälisen liiketoiminnan opettajaltaan suosituksia ja töitä. Lehto pääsi mukaan YKO-projektiin ja aloitti väitöskirjan tekemisen. Aluksi hänen nimikkeensä oli tutkimusavustaja, ja sitten kun hän sai jatko-opiskeluluvan, tuli hänestä virallisesti tohtorikoulutettava.

Tarinat kertovat Monilla on ennakkoluuloja siitä, mitä myyminen on ja millaisia myyjät ovat. Lehto haluaa tutkimuksessaan tuoda esille sitä, ettei ole olemassa vain yhdenlaista myyntiä eikä myy-

mistaitojen tarvitse olla synnynnäisiä. “Kaikista yrittäjistä on myyjiksi, ja myymisen voi oppia käytännössä.” Yrittäjämäistä kansainvälistä myyntiä hän tutkii viiden palvelu- ja tuotekokonaisuuksia tarjoavan pienyrityksen kautta, ja aineistona on yrittäjien haastattelut. Hän seuraa yrityksiä yli vuoden ajan ja tekee useampia haastatteluja. Kaikki hänen haastattelemansa yrittäjät ovat ensi kertaa yrittäjiä ja yhtä lukuun ottamatta he eivät ole koskaan työskennelleet yritysmyyjinä. Yritykset on valittu tutkimukseen sillä kriteerillä, että yrittäjät ovat itse neuvotteluissa mukana ja kansainvälisen myynnin alkamisesta on alle kolme vuotta. Irene Lehtoa kiinnostaa erityisesti yrittäjien kokemukset myyntineuvotteluista kansainvälisillä markkinoilla ja yritysten lähestyminen kansainvälistymiseen. Hän seuraa myös sitä, missä vaiheessa yritykset alkavat suunnitelmallisesti hoitaa myyntiä eli esimerkiksi milloin ne palkkaavat varsinaisia myyjiä tai ostavat myyntipalveluita yrityksen ulkopuolelta. “Pyrin saamaan heidät kertomaan tarinoita.”

Jokainen päivä on erilainen Oman väitöskirjatutkimuksen lisäksi Lehto työskentelee kansainvälisen liiketoiminnan johtamisen (international business

management) maisteriohjelman koordinaattorina. Hänen ei ole juurikaan tarvinnut hakea väitöskirjatutkimustaan varten apurahoja, sillä hän on ollut kahden kuukauden apurahajaksoa lukuun ottamatta koko ajan Oulun yliopiston kauppakorkean palkkalistoilla. Koordinaattorin työtehtävät vaikuttavat tohtorikoulutettavan työpäivään kausittain. Keväisin opiskelijoiden hakemusten käsittely ja syksyisin uusien maisteriopiskelijoiden tulo vievät aikaa eikä noina aikoina päiviin jää niin paljon omaa tutkimusaikaa. Vaikka Lehdon on mahdollista pitää kotitoimistopäiviä, työskentelee hän mielellään yliopistolla sijaitsevalla työhuoneellaan, jonka hän jakaa toisen tohtorikoulutettavan kanssa. Yhteisön tuki, toisten tutkijoiden sparraus ja hyvä ilmapiiri luovat mielekkään työympäristön. Koska tutkimukseen kuuluu useita eri työvaiheita, ovat tutkijan työpäivät monipuolisia eikä yhdenlaista perustyöpäivää ole. Lehdon päivät muodostuvat sähköposteihin eli useimmiten opiskelijoiden kysymyksiin vastaamisesta, oman tutkimuksen suunnittelusta, aineiston keruusta, aineiston järjestämisestä ja aiempien tutkimusten lukemisesta. Viimeksi mainittua työpäiviin mahtuu runsaasti. Tälläkin hetkellä väikkäritutkijalla on iso pino kirjoja odottamassa niiden avaamista.

“Pitää löytää teorioita, joita haluaa hyödyntää ja mitkä rajaa ulkopuolelle”, hän selittää aiempien tutkimusten lukemisen merkitystä tutkimuksen teolle. Tutkimisen nautinnollisinta antia Lehdolle on aineiston kerääminen sekä onnistumisen tunteet. “Paljon joutuu hakkaamaan päätä seinään ja haastamaan jatkuvasti omaa ajatteluaan. Aineiston läpikäymisessä herää uusia ajatuksia ja lisäkysymyksiä. Koko ajan kehittyy se, miten tulkitsen aineistoa.”

Työt kulkevat mukana Lehto kuuluu niihin tutkijoihin, jotka eivät osaa jättää töitään työpaikalle. Läppäri kulkee lähes aina mukana kotiin asti. “Pidän siitä, ettei tämä ole kellokorttityötä. Toimin hyvin paineen alla ja joskus kirjoitan 24 tuntia putkeen. Kun ajatus juoksee, silloin on tehtävä.” Jatkuvasti hän ei yötä päivää työskentele, vaan pyrkii tasapainottamaan ajankäyttöä ja ottamaan aikaa itselle silloin, kun pystyy. Entiselle ylisuorittajalle työn ja vapaa-ajan erottaminen on edelleen vaikeaa. Nuori tutkija ei välillä osaa olla kokematta huonoa omaatuntoa siitä, että ei juuri jollain tietyllä hetkellä tee tutkimusta. Työn vastapainona hänelle toimivat urheilu ja SPR:n nuorten ystävänvälityspalvelun koordinointi. “Liikkuminen on tehokas keino tyhjentää pää.” ■ @ylkkari


9/2014 | 19

• teksti Ville Koivuniemi

Ihan avaruusfysiikkaa Suomen akatemian määrittelemässä tutkimuksen huippuyksikössä avaruusfysiikkaa tutkiva Ville Maliniemi on Maan lähiavaruuden asiantuntija.

mitään avaruusfysiikkaa ole”, on lause, jolla kuvataan usein sitä, että opiskeluissa pärjää istumalihaksilla ja ahkeruudella. Ville Maliniemelle opiskelu on avaruusfysiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Avaruusfysiikka tutkii tähtitiedettä huomattavasti suppeampaa sektoria. Maliniemi toimii jatko-opiskelijana yhdessä kolmesta Oulun yliopistossa olevasta Suomen Akatemian määrittelemistä tieteen huippuyksiköistä. ReSoLVE-nimeä kantava yksikkö tutkii avaruusilmastoa. Käytännössä tutkimus koskee Auringon magneettikentän ja magneettisen aktiivisuuden vaihtelua ja sen vaikutusta etenkin Maan lähiavaruudessa. ”Minä siis tutkin ilmiötä, jossa Auringosta tulevat energeettiset hiukkaset syöksyvät ilmakehään. Tutkin sitä, millaista vaikutusta sillä on maan pinnalla sääilmiöihin ja ilmastoon. Tämän tutkimuksen tuloksista hyötyy esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimus”, Maliniemi kertoo. Maliniemi on julkaissut kaksi artikkelia, joissa esitetään painavia ja kansainvälisesti huomioituja tuloksia tutkimuksesta, joka käsittelee aurinkotuulen vaikutusta maan lähiavaruuteen. ”Ei se opiskelu

Konferenssit tarjoavat uusia näkökulmia Olennainen osa tutkijan työtä ovat kansainväliset konferenssit, joissa kuulee muiden tutkijoiden tutkimuksista, näkökulmat laajenevat, verkostoituu ja tapaa mielenkiintoisia ihmisiä sekä saa palautetta omasta tutkimuksesta. “Kun konferensseissa on 60-100 tutkijaa eri lähtökohdista, avaa se silmiä”, Irene Lehto painottaa. Aina palautetta ei saa konferenssin aikana, mutta kun kirjallista palautetta kysyy jälkeenpäin, sitä yleensä aina annetaan. Apu toimii kumpaankin suuntaan eli useimmiten vastapalveluksena luetaan toisenkin tekstejä. Tutkijoille palautteen saaminen konferensseissa on tärkeää, jotta sitä tulee monesta näkökulmasta eikä vain oman yliopiston sisältä. “Kun saa kannustavaa ja rakentavaa palautetta, tietää tekevänsä oikein”, Lehto toteaa.

Status tuo stressiä ReSoLVE on yksi 29 huippuyksiköstä koko Suomessa. Status pysyy hyvin todennäköisesti vuoteen 2019 asti. Status tuo oulunylioppilaslehti

jatko-opiskelijavaiheessa olevalle Maliniemelle turvaa työnteon jatkumisesta, mutta aiheuttaa myös odotuksia. ”Kyllähän se myös stressiä tuo. Toisaalta se lisää myös motivaatiota”, Maliniemi pohtii. Avaruusfyysikon voisi kuvitella käyttävän työssään monenlaisia laitteita. Totuus on toinen. Data tulee tutkijalle valmiina, joten käytännössä työtä tehdään tietokoneella oman työpisteen äärellä. ”Käytännössä siis leikin datalla. Työ on pitkälti itseopiskelua ja tilastollista analyysia.”

Medialle lisää malttia Avaruusfysiikan mediajulkisuudesta Maliniemellä ei ole erityistä pahaa sanottavaa, mutta yleisesti ottaen media yksinkertaistaa asioita Maliniemen mukaan turhan rankalla kädellä. ”Tietysti se on myös vääjäämätöntä. Mutta jos tulkitaan johtopäätöksiä väärin ja otetaan sieltä täältä irtonaisia lauseita, lopputulos ei ole hyvä. Esimerkiksi ilmastonmuutosta koskevassa julkisuudessa heittäydytään helposti tunteiden valtaan. Näiden asioiden kanssa pitäisi olla varovainen ja varmistaa, että tulkinta on oikein.” Seuraavan julkaistun artikkelin jälkeen väittelevä Maliniemi kertoo suunnitelleensa alustavasti post doc -tutkijuutta ulkomailla. Yksityiskohtaisia tavoitteita Maliniemi ei ole itselleen asettanut. ”Haluan jatkaa tutkijana niin kauan kuin ala kiinnostaa.” ■

Jos tulkitaan johtopäätöksiä väärin ja otetaan sieltä täältä irtonaisia lauseita, lopputulos ei ole hyvä. Esimerkiksi ilmastonmuutosta koskevassa julkisuudessa heittäydytään helposti tunteiden valtaan.

Ville Maliniemi


20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Tutkimus

• teksti Ville Koivuniemi

Tutkimusta elävässä laboratoriossa Marko Jurmun tutkimuksen laboratoriot ovat aina kaiken kansan nähtävillä. UBInäyttöjä tutkivan Jurmun mukaan elävä laboratorio haastaa mutta ennen kaikkea palkitsee tutkijaansa.

Lukuja Oulun yliopistosta

142

tohtorintutkintoa. Oulun yliopistossa valmistui 142 tohtorintutkintoa vuonna 2013. Eniten tohtoreita valmistui silloisesta teknillisestä tiedekunnasta, yhteensä 44 kappaletta.

242

professoria. Yliopistolla työskenteli viime vuonna 3 014 henkilöä. Heistä 1 597 on opetus- ja tutkimushenkilöstöä, joista 242 on puolestaan professoreja.

2187

tieteellistä julkaisua. Vuonna 2013 Oulun yliopistossa valmistui 2 187 tieteellistä julkaisua. Eniten julkaisuja tuotti lääketieteellinen tiedekunta, jonka julkaisumäärä oli 652 kappaletta.

8

erikoistunutta tutkimusyksikköä. Niitä ovat Bioeconomy, CERH, CWC, Giellagas-instituutti, Lapsen kielen tutkimusyksikkö, MRC, Sodankylän geofysiikan observatorio ja Terästutkimuskeskus. Tutkimusta tehdään luonnollisesti myös kaikissa 10 tiedekunnassa ja monitieteisissä tutkimuskeskuksissa, joita ovat Biocenter Oulu, Eudaimonia, Infotech Oulu ja Thule-instituutti.

225,5

miljoonaa euroa. Oulun yliopiston kokonaisrahoitus vuonna 2013 oli noin 225,5 miljoonaa euroa. Siitä perusrahoituksen osuus on 147,3 miljoonaa euroa.

Tieteen tekoon liittyy usein tutkimustyötä laboratoriossa. Niin liittyy myös tietotekniikan jatko-opiskelija Marko Jurmun tutkimukseen, joskin laboratoriona toimivat elävän elämän tilat Oulun kaupunkiympäristössä. Jurmu tutkii julkisten, digitaalisten näyttöjen käyttöä. Hänen laboratorionsa sijaitsevat siis Oulussa olevien UBI-näyttöjen ympärillä. ”Käyttödatamme tulee sen perusteella, miten ihmiset näyttöjä käyttävät”, Jurmu kertoo. Käytännön työssä oikean elämän laboratorio vaatii tutkijoilta myös lehmän hermoja. Esimerkiksi Oulun kaupunkikuvatyöryhmän siunausta uudelle näytölle saattaa joutua odottamaan kuukausikaupalla tai pahimmillaan UBI-näytöt voivat joutua ilkivallan kohteeksi. Aito ympäristö kuitenkin ennen kaikkea kiehtoo Jurmua. ”Kyllä tämä aitojen ympäristöjen prototypointi on leviämässä muuallekin”, Jurmu sanoo ja jatkaa, että aidoissa tutkimusympäristöissä saadut käyttökokemukset ovat aina rikkaampia ja monipuolisempia kuin laboratoriotulokset.”

Vierailut kolmeen maahan Jurmu on viettänyt paljon aikaa työssään Suomen rajojen ulkopuolella. Maisterivaiheessaan hän vieraili kaksi kertaa Yhdysvalloissa. Jatko-opiskeli-

jana hän on puolestaan vieraillut kahdeksan kuukautta Münchenissä ja vuoden Tokiossa. ”Ulkomaankomennusten jälkeen sitä katsoo eri tavalla kotiyliopiston toimintaa. Suurin ero jatko-opiskelijan näkökulmasta on se, että siinä missä Suomessa tehdää työtä enemmän tiimeissä, ulkomailla sitä on enemmän yksin väitökirjaprojektin kanssa. Suomessa oppii tärkeitä tiimityötaitoja, ulkomailla voi olla esimerkiksi enemmän joustavuutta oman tutkimuksen fokusoinnissa”, Jurmu pyörittelee. Saamansa ohjauksen laadussa Jurmu ei näe valtavia eroja maiden välillä, vaan uskoo ohjauksen liittyvän enemmän ohjaajan ammattitaitoon kuin kulttuuriin.

Epävarmuus painaa tutkijaa

Suurin ero jatkoopiskelijan näkökulmasta on se, että siinä missä Suomessa tehdää työtä enemmän tiimeissä, ulkomailla sitä on enemmän yksin väitökirjaprojektin kanssa.”

Marko Jurmu

Nokian lähtö Oulusta tuo tietotekniikan alalle tutkimuksenkin puolella paineita. ”Kyllähän se iso N on ollut myös iso rahoittaja. Ymmärrän kyllä heitä, jotka haluavat siirrtyä muihin tehtäviin”, Jurmu sanoo, mutta kertoo itse pitävänsä tutkimuksesta. Hänen mukaansa intoa työhön tuo myös sen huomaaminen, että Oulun yliopistosta saatujen oppien kanssa ei tarvitse hävetä maailmalla.”Se on ollut hienoa huomata, että koulutuksemme kyllä kestää kilpailua”, Jurmu toteaa. ■ @ylkkari


9/2014 | 21

• teksti Minna Koivunen

Vähemmän kiusaamista ja väkivaltaa kouluihin

Yksinäisyyttä tutkiva Anna Reetta Rönkä toivoo oman työnsä auttavan siinä, että suomalainen koulukulttuuri kehittyisi väkivallattomampaan suuntaan. jo perustutkinto-opiskelijana sukeltanutta Anna Reetta Rönkää kiinnostaa pohjoinen kulttuuri ja sen sosiaaliset ongelmat sekä hyvä elämä pohjoisessa. Siksi hänen väitöskirjatutkimusaiheensa ovat yksinäisyys, kaverisuhteet ja kiusaaminen. Kahdessa yksikössä, kasvatustieteiden tiedekunnassa nais- ja sukupuolentutkimuksen oppiaineessa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa Terveystieteiden laitoksella, työskentelevän Röngän väitöskirja tulee koostumaan neljästä artikkelista. Niistä kolmeen hän käyttää laajaa määrällistä aineistoa, Terveystieteiden laitoksen tutkimusohjelman kohortti 86 –aineistoa. Se kattaa tutkimustietoa yli 9000 henkilöstä, joita on seurattu syntymästä saakka. Laadullisen tutkimusaineiston hän keräsi haastattelemalla 39 henkilöä, jotka kohortti-86 -tutkimuksessa 16-vuotiaana ilmoittivat olevansa erittäin yksinäisiä. Haastatteluaikana he olivat 27–28-vuotiaita. Tutkimuksen maailmaan

Yksinäisyys liittyy masennukseen “Yksinäisyys on ollut heille negatiivinen kokemus ja liittyy esimerkiksi masennukseen”, Rönkä kertoo alustaoulunylioppilaslehti

vista tutkimustuloksistaan ja jatkaa: ”Yksinäisyys aaltoilee ja liittyy paljon muun muassa siihen, jos joutuu muuttamaan asuinpaikkaa, jolloin koetaan kuulumattomuuden tunnetta.” Alustava analysointi kertoo myös sen, että yksinäisyyden kokemiseen näyttäisi liittyvän hankalat kokemukset koulussa. ”Melkein kaikki haastatelluista ovat olleet pahasti kiusattuja. Heillä on saattanut olla huono itsetunto ja he kuvasivat itseään usein ujoiksi. Sitten nämä kaikki ovat vaikuttaneet negatiivisesti elämässä.”

Tutkijavaihdossa Alaskassa Jatko-opiskelijoiden tohtorintutkintoon sisältyy väitöskirjan lisäksi muun muassa metodologisia opintoja. Myös ulkomaille tutkijavaihtoon lähteminen kuuluu jatko-opiskelijoiden arkeen. Röngälle vaihtoon lähteminen oli mielessä väitöskirjaprojektin alusta asti. Hänen mielestään niissä on hyvä käydä, koska vaihdossa oppii paljon työskentelystä, itsestään ja omasta alastaan. Hän vietti kuluvan vuoden keväällä 4,5 kuukautta Alaskassa University of Alaska Anchorage –yliopistossa, ja on tyytyväinen reissuunsa. Rönkä piti luentoja ja verkostoitui

ottamalla yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa hän tapasi kahvipalavereiden merkeissä keskustelemassa omista tutkimuksistaan ja tulevan yhteistyön mahdollisuuksista. Väitöskirjakin eteni vaihtoaikana hyvin. “Minulla oli siellä tosi hyvät työtilat ja aikaa, niin oli aivan mahtava, kun pääsin rauhassa tehokkaasti työskentelemään. Kollegat olivat vähän huolissaan, kun he kuulivat, että minulla on yksinäisyys aiheena, ja aika paljon yksin sitä värkkäilin päivät pitkät. Mutta se oli juuri hyvä.”

Konferenssit inspiroivat Alaskassa Rönkä myös osallistui neljään konferenssiin. Kansainvälisyyteen jatkoopinnoissakin kannustetaan, ja konferenssit ovat tutkijoille hyviä tilaisuuksia saada uusia ideoita ja tekemisen tapoja. Rönkä on käynyt monitieteisissä Arktisen ja pohjoisen tutkimuksen, sekä kasvatustieteeseen että nais- ja sukupuolentutkimukseen keskittyvissä konferensseissa Alaskan lisäksi muun muassa Tanskassa, Puolassa, Italiassa ja Kanadassa. “Ne tuovat inspiraatiota. Ei ole paljon yksinäisyystutkimusta tullut vastaan näissä, joissa olen käynyt. Se on hyvä

ja huono. Ainakin sillä lailla, että minulla on jotakin uutta kerrottavaa heille. Sitä voi tutkia niin monessa tieteenalassa, että pitäisikin varmaan alkaa ottamaan kontaktia muihin yksinäisyystutkijoihin aluksi Suomessa.” Rönkä aikoo jatkaa tutkijana väitöskirjan jälkeen ja paperit ovat jo vetämässä post doc –paikkaan, joka alkaisi vuonna 2016. Ensi vuosi hänellä menee vielä väitöskirjan parissa. Kiinnostavia teemoja, joita hän haluaa tutkia, on useita: kaverisuhteet koulussa ja sen ulkopuolella sekä sukupuolittuneisuus niissä, väkivalta ja väkivallattomuus. Innostus näiden tutkimisen takana on saada konkreettista hyötyä ja apua lapsille sekä nuorille. ”Tuntuu, että kouluväkivallasta ja koulukiusaamisesta ei meinaa päästä eroon. Olisi mukava, jos lapset saisivat käydä koulua turvallisesti eikä tarvitsisi joutua tämmöisen kohteeksi. Jos sitä saisi vähennettyä ja saatua lapsille myötätuntoa ja solidaarisuutta sekä tytöille enemmän itsensä arvostamista. Sitä kautta kun saisi väkivallattomampaa koulukulttuuria, siitä voisi olla käytännön hyötyä ihmisille pitkässä juoksussa. Ihmisillä olisi mukavampi olla.” ■

Tuntuu, että kouluväkivallasta ja koulukiusaamisesta ei meinaa päästä eroon. Olisi mukava, jos lapset saisivat käydä koulua turvallisesti eikä tarvitsisi joutua tämmöisen kohteeksi.

Anna Reetta Rönkä


22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Tutkimus muistokirjoitus • teksti Janne Taanila • kuvitus Mikael Heikkinen

Peter von Baghin perintö Elokuvahistorioitsija,- ohjaaja ja -käsikirjoittaja sekä tietokirjailija, kustantaja, kriitikko, festivaalijohtaja ja Filmihullu-lehden päätoimittaja Peter von Bagh jätti jälkeensä suuren perinnön. Moni muistaa Oulun Peltolasta ponnistaneen von Baghin pisteliäänä ja oivaltavana kriitikkona, mutta pohjimmiltaan hän oli humanisti ja romantikko.

Peter von Baghin poismeno syyskuun loppupuolella noteerattiin uutisissa hänen kuolemansa tultua julki, mutta hänen poistumisensa ylempien kerrosten elokuvakerhoon sai aikaan verrattain vähän keskustelua kentällä. Muutamat hänen läheiset ystävänsä ja tuttavat elokuva-alalla avasivat tuntemuksiaan, mutta suuren yleisön reaktiot jäivät vaisuksi. Yle Teema järjesti hänen muistolleen teemalauantain ja samoin muutamat kulttuurialan instituutiot muistivat häntä. Oliko tässä yhtälössä kyse juuri siitä, mistä von Bagh paljon puhui viime vuosinaan ennen kuolemaansa? Eli siitä, miten kotimaisen kulttuurin tuntemus ja taide-elämän yleissivistys ovat marginalisoituneet lähes sisäsiittoisten taidevaikuttajien klikkeihin tai laajemmassa perspektiivissä polkeutuneet markkinavoimien ja massatuotetun kulutuskulttuurin alle? Von Baghin edustamaa ajat-

telutapaa ei nimittäin voi pelkistää kertakäyttöiseksi viihteeksi, vaikka hän itse arvostikin tavallista kadunmiestä enemmän kuin vaikkapa kulttuuriväen kirstunvartijoita. Von Bagh oli suomalaisen kulttuurituntemuksen ruumiillistuma ja hänessä henkilöityi poikkitaiteellinen ymmärrys elämästä paremmin kuin kenessäkään muussa ihmisessä aiemmin – ja todennäköisesti myöhemminkään. Von Bagh opiskeli yliopistossa muun muassa estetiikkaa, teoreettista filosofi-

@ylkkari


9/2014 | 23

aa, kirjallisuutta ja sosiologiaa. Kyseessä oli aineyhdistelmä, jonka ei pitänyt johtaa mihinkään. Sen sijaan häntä johdatti intohimo elokuvaan. Varhaisen elokuvasivistyksensä von Bagh sai Lyseon kasvattina Oulussa. Hän pyöritti luokkatovereineen elokuvakerhoa ja kirjoitti elokuva-arvosteluita sanomalehtiin. Terävä kynä sekä pohdiskelevan analyyttinen ja syvällinen katsantokanta herättivät huomiota. Nuoruudessaan von Bagh tunnettiin jopa

liiankin pisteliäistä kommenteistaan, jotka silti useimmin osuivat oikeaan kuin väärään. Pohjimmiltaan hän oli kuitenkin suuri romantikko ja humanisti, mikä välittyy erityisesti hänen viimeisimmistä töistään. Töitä von Bagh teki paljon. Häneltä valmistui valtava määrä kulttuuriaiheista ohjelmaa, kuten radiodokumentteja, tietokirjoja, lehtitekstejä (varsinkin toimittamassaan Filmihullussa) sekä etenkin lyhyt- ja dokumenttielokuvia. Hän oli mukana vetämässä Sodankylän elo-

oulunylioppilaslehti

kuvajuhlia ja sittemmin monien muiden elokuvatapahtumien polttopisteessä. Von Bagh on nähty muun muassa Cannesin tuomaristossa ja viimeiset vuodet Bolognan Il Cinema Ritrovato -festivaalin taiteellisena johtajana. Hän piti tiiviisti yhteyttä myös muiden alan johtohahmojen kanssa. Von Bagh tunnettiin esimerkiksi Jörn Donnerin hyvänä ystävänä. Donner oli puolestaan perustamassa Suomen elokuva-arkistoa, joka vaihtoi vastikään jälleen nimensä, tällä kertaa kansalliseksi audiovisuaaliseksi instituutiksi. Von Baghin näkemys elokuvasta muodostui 1950-luvulla, jolloin televisiot eivät olleet vielä Suomessa yleistyneet, mutta elokuvateatterit elivät kulta-aikaansa. Hänen rakkaimpia harrastuksiaan olikin käydä elokuvissa, mikä oli eräänlaista eskapismia varhaisessa iässä äitinsä menettäneelle nuorukaiselle. 1900-luvun puolivälissä elokuvien maailmassa oli vielä hienostunutta magiikkaa, joka myöhemmillä vuosikymmenillä hiljalleen karisi vähiin. Von Baghin sanoin joka kuvalla oli merkitys ja aikalaisten tapa katsoa elokuvaa oli erilainen. Nykypäivän verrattain yhdentekevä kuvatulva ei koske vain televisiota, vaan netin bittivirta on räjäyttänyt materiaalin valtaviin mittasuhteisiin. Von Bagh totesi, että nykyään tehdään yhä vähemmän ”oikeita” elokuvia. Sen sijaan tuotetaan yhdenmukaistettua sisältöä, joka on helposti saatavissa, mutta suurimmalta osin laadullisesti täyttä huttua. Von Baghin ajattelussa kuulsi subjektiivinen totuus, joka oli hänen kaksijakoinen näkemyksensä maailman tilasta. Hän oli toisaalta uudistaja, jolle Oulu tai Helsinki tarjosi liian vähän, mutta myös perinteisiin kallistuva haihattelija, joka tarrasi vimmaisesti kiinni menneeseen. Väistämätön digitaalinen murros jyräsi jopa kovemmalla vauhdilla eteenpäin, kuin von Bagh osasi vielä muutama vuosikymmen sitten kuvitella. Esimerkiksi moni ikäluokkani taiteenystävistä muistaa, millaista oli elää ilman tietokonetta: musiikkia tai elokuvia hankittiin lähes rituaalimaisin elkein – niihin paneuduttiin paljon perusteellisemmin ja rahaa säästettiin pitkiäkin aikoja, jotta haaveissa sarastavaan teokseen oli varaa. Musiikilla oli sellaista lisämerkitystä ja esityskopioilla sitä lisäarvoa, jota ei voi enää digitaalisessa suoratoistossa saavuttaa. Tämä sama suhtautumistapa von Baghilla oli elokuviin. Kun von Bagh oli nähnyt kaikki Oulun ja Suomen valkokan-

kailla pyörivät elokuvat, hän otti seuraavaksi tavoitteekseen nähdä kaikki merkitykselliset elokuvat maailmassa. Ja niin hän tekikin paneutuen asiaansa samalla tarmokkuudella ja henkisen valmistautumisen intensiteetillä kuin ennen 2000-lukua kultivoituneet musiikkientusiastit. Myöhemmällä iällä von Bagh siirtyi luennoimaan elokuvahistorian peruskursseja nykyiseen Aalto-yliopistoon, jossa hän piti nuoria elokuvaalan opiskelijoita aivan ummikkoina. On toisaalta ymmärrettävä, ettei kenelläkään nuoren polven elokuvantekijällä voisi olla samanlaista kaikupohjaa kuin von Baghilla: uusi internetsukupolvi oli syntynyt erilaiseen kulttuuriin ja sellaiseen maastoon, josta syvällisempi lähestymistapa puuttui, mutta kaikki oli heti saatavilla. Tätä teknisen kehityksen lieveilmiötä von Bagh vastusti. Von Baghin nostalgisuus näkyi hänen ajattelussaan kautta linjan. Hän muun muassa puolusti autenttisen filmimateriaalin käyttöä viimeiseen asti, vaikka digitalisoitumisen myötä perinnetietoisetkin elokuvatuotannot ottivat käyttöön yhä enemmän digitaalista kalustoa. Elokuvien tekeminen tuli entistä helpommaksi ja usein myös halvemmaksi. Tietyllä tapaa muutos demokratisoi elokuvaa. Sitä ei kuitenkaan voi ennustaa, tuleeko elokuvien taso yleisesti laskemaan. Jos vinkkiä kysyisi von Baghilta, hän löisi melko varmasti, mutta vastahakoisesti, rahansa elokuvakulttuurin köyhtymisen puolesta. Elokuvantekijänä von Bagh ei itse saanut kovin kummoista suosiota. Hänen osittain fiktiivinen näytelmäelokuvansa Kreivi sai aikanaan murskaavat arvostelut ja oli sen luokan fiasko, että se hävitti von Baghin pitkäksi aikaa elokuvatuotannon parista kirjallisuuden ja elokuvatutkimuksen maailmaan. Hän teki yliopiston lopputyönsä Hitchcockin Vertigosta, mikä oli sattumalta ensimmäinen lajissaan. Sitä ennen ei kukaan ollut tehnyt kokonaista kirjaa yhdestä elokuvasta missään. Viime vuonna itse Peter von Baghista julkaistiin kirja. Yhtenä kirjoittajista oli muun muassa saksalainen elokuvatutkimuksen huippunimi Olaf Möller, joka osasi antaa arvoa jopa parjatulle Kreiville. Parhaimmillaan von Bagh oli kuitenkin elokuvantekijänä hänen esseistisissä kollaasiteoksissaan, kuten Helsinki ikuisesti tai Muisteja – pieni elokuva 1950 luvun Oulusta. Näistä kahdesta Muisteja on tuoreempi, joka syntyi hänen taka-alalle hautautuneista muistoistaan Oulun ajoilta. Vasta viimeisimpinä

elinvuosinaan von Bagh kertoi ymmärtäneensä nuoruusvuosiensa vaikutuksen koko hänen myöhempään elämäänsä ja uraansa taiteen monilla kentillä. Oulusta hänet sittemmin sysäsi Helsinkiin perhedynamiikkaa häirinnyt uusi äitipuoli ja kaupungin henkinen ilmapiiri, joka on ollut taiteilijoiden hampaissa kautta vuosikymmenten – tunnetuimpana esimerkkinä Kauko Röyhkän Paska kaupunki. Toisaalta Röyhkä on myöhemmin maininnut, että kyse oli enemmän ikäkauteen kuuluvasta turhautumisesta kuin kaupungista sinänsä, mikä pätee hyvin myös von Baghin motiiveihin. Elokuvana Helsinki ikuisesti on sen sijaan visuaalisesti hohdokkaampi, mikä kuvannee ainakin osittain von Baghin nuorena tuntemiaan kokemuksia suurkaupungin tulokkaana. Toisaalta Helsinki-elokuvan kuvaston paremmuus johtunee käytännössä siitä, että pääkaupunkiseudulla kuvattua materiaalia on saatavilla paljon enemmän kuin filmikuvaa 1950-luvun Oulusta. Molemmat ovat silti eräitä parhaimpia näkemiäni elokuvia, jotka perustuvat muiden aiemmin kuvaamaan materiaaliin. Elokuvien aines on myös jäsennelty siten, että se antaa alkuperäisistä elokuvista ehkä jopa paremman vaikutelman kuin itsenäisistä teoksista sinänsä. Von Bagh puhui näissä kuvaelmissaan etenkin kaupunkikulttuurin muutoksesta ja siitä, kuinka kaupungin sielua moukaroidaan uusien kerrostalojen ja ostoskeskusten tieltä. Hänelle kaupungin maisema ja katuja reunustavat seinät henkivät asukkaiden kollektiivista muistia. Jos kaupunki tuhotaan, tuhotaan samalla yhden ikäluokan sukupolvikokemus ja heidän kiinnekohta toisiinsa. Von Baghin elokuvat ovat kuin subjektiivisia historiankirjoituksia, joissa ei luetella kuivia tai mitäänsanomattomia faktoja, vaan subjektiivisia kokemuksia ajan ja paikan välisestä suhteesta. Epäselvää on, kuinka yleistettävissä von Baghin esittämät käsitykset ovat, mutta hän antaa silti uskottavan äänen eri sukupolville. Vai kuinka moni helsinkiläinen tietää millaista elämä oli ennen betonibrutalismia Puu-Pasilassa tai mitä tuntemuksia vuosisatoja vapaana virranneen Oulujoen patoaminen herätti oululaisissa? Muutos ei ole aina pahasta, mutta von Baghin tärkein kysymys onkin, mitä me menetämme, kun uutta tulee tilalle. Joskus sen näkee vasta vuosien päästä. Joskus muutoksen alkutilanne unohtuu tai kysymys jää kokonaan esittämättä – ennen kuin on liian myöhäistä. ■

Von Bagh puhui näissä kuvaelmissaan etenkin kaupunkikulttuurin muutoksesta ja siitä, kuinka kaupungin sielua moukaroidaan uusien kerrostalojen ja ostoskeskusten tieltä. Hänelle kaupungin maisema ja katuja reunustavat seinät henkivät asukkaiden kollektiivista muistia.


24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella

Kampuksella

kehitysyhteistyö • teksti Heidi Hahtola • kuvat Tommi Harju ja Heidi Hahtola

Mikrolainojen avulla naiset voivat perustaa Intiassa omia yrityksiä esimerkiksi myydäkseen käsitöitään.

Intiassa oppimassa ja auttamassa Tommi Harju tutustui lasten ja naisten asemaa kohentavan järjestön toimintaan Kalkutassa. Kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija Tommi Harju hyppäsi viime kesänä tuntemattomaan. Hän matkusti Intiaan tehdäkseen vapaaehtoistyötä Kalkutan eteläpuoleisella maaseudulla, joka on maan köyhimpiä alueita. Harju tutustui kuukauden ajan Institute for Indian Mother and Child (IIMC) -järjestön toimintaan, joka pyrkii parantamaan etenkin paikallisten lasten ja naisten asemaa. Järjestö tarjoaa perusterveydenhuoltoa ja koulutusta alueen asukkaille. ”Päiväohjelmaani kuului vierailuja terveysasemilla ja klinikoilla, joissa esimerkiksi mittasin verenpainetta ja annoin rokotteita. Välillä hyppäsimme autoon ja lähdimme potilaiden luo viidakkoon, jos heillä ei ollut mahdollisuutta tulla vastaanotolle’’, Harju kertoo.

raili Oulussa syyskuun lopulla Suomen Medisiinariliiton Ulkoasiainvaliokunnan vieraana kertomassa järjestönsä toiminnasta. Brahmochary työskenteli uransa alkuaikoina Äiti Teresan kanssa ja hänen innoittamanaan perusti ensimmäisen terveysasemansa. ”Perusterveydenhuollon tarjoaminen on ensisijaista kehittyvissä maissa. Intiassa ihottuma voi johtaa kuolemaan ja B12-vitamiinin puute lapsen sokeutumiseen. Rokotus ei pääse uutiTohtori Sujit Brahmocharyn perustama siin, mutta se pelastaa järjestö tukee lasten koulutusta henkiä”, Brahmochary kummilapsitoiminnan avulla. sanoo. Hänen mukaansa IIMC:n perustaja, lastenlää- terveysongelmat ovat kuitenkäri Sujit Brahmochary vie- kin vain oire todellisesta on-

gelmasta, joka on koulutuksen puute. Siksi järjestö on 25 vuoden aikana rakentanut usean ilmaista terveydenhuoltoa tarjoavan terveyskeskuksen lisäksi yhdeksän mikrolainoja välittävää pankkia ja 32 koulua. ”Intian maaseudulla valtaosa väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella ja 60–70 prosenttia ei osaa lukea tai kirjoittaa. Lukutaidottomuuden kierre on katkaistava, jotta ihmiset pystyvät huolehtimaan itsestään”, Brahmochary toteaa.

Eri alojen osaajille tarvetta Jo yli sata suomalaista lääketieteen opiskelijaa on ollut työskentelemässä Kalkutassa ja perehtymässä IIMC:n toimintaan. Järjestö tarjoaa harjoittelumahdollisuuksia myös

muille terveydenhoitoalan osaajille sekä taloustieteen opiskelijoille ja englannin- ja tietotekniikan opettajille. Tommi Harju kuvaa Kalkutan seutua helposti lähestyttäväksi ja järjestössä työskennelleiden yhteishenkeä hyväksi. ”Vapaaehtoisia oli monista eri maista ja opiskelijanakin pääsi tositoimiin. Harjoittelujakso oli myös loistava tilaisuus saada potilaskontakteja, sillä hoidin päivittäin jopa 200 - 300 ihmistä.” Intian matka oli hänen ensimmäinen vierailunsa Euroopan ulkopuolelle, mutta se jää tuskin viimeiseksi. ”Opiskelijana on helppo matkustaa erilaisiin paikkoihin ja samalla kehittää taitojaan lääkärinä. Tulevaisuudessa minua kiinnostaa työskentely etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa”, Harju toteaa. ■ @ylkkari


9/2014 | 25

kehitysyhteistyö kampuksilla • teksti Ville Koivuniemi

ILMOITUS

Koulutus teemana tänä vuonna

Hallitus linjaa Marko Määttä

Kehitysyhteistyö ei ole pelkkää yksisuuntaista avunantoa vaan sananmukaisesti yhteistyötä molempiin suuntiin, kehitysyhteistyöprojektin toimijat muistuttavat. tehdä yhteistyötä sen sijaan, että tehtäisiin vain hyväntekeväisyyttä. Kun tämä toteutetaan näin, molemmat voivat benchmarkata toisiaan ja löytää parannuskohteita.” Näin sanoo bangladeshilainen Tareq Aman, joka on mukana Suomen ylioppilaskuntien järjestämässä kehitysyhteistyöviikossa. Tänä vuonna kehitysyhteistyön teemana on koulutus. Niin ikään kehitysyhteistyöviikkoon osallistuva Anna Paula Herrera on Amanin kanssa samaa mieltä. ”Yleinen käsitys kehitysyhteistyöstä on, että länsimaat ruokkivat muita, vaikka todellisuudessa voisimme puolin ja toisin oppia toisiltamme paljon.” Laura Ketosen mielestä koulutus on hyvä teema kehitysyhteistyölle. ”Usein ajatellaan, että kehitysyhteistyötä

”Tässä on mahdollisuus

PYHÄN LUUKKAAN KAPPELI Yliopistokatu 7: Messu sunnuntaisin klo 10. English Service su klo 16.

KESKUSTAN SRK-TALO Isokatu 17: Sarastus-kuoron harjoitukset yleensä keskiviikkoisin klo 18, Taina Voutilainen p. 044 3161 729.

tehtäessä pitää lähteä jonnekin kauas, mutta eihän se niin ole”, Ketonen muistuttaa.

KASTELLIN KIRKKO Töllintie 38: Tuomasmessu la 25.10. klo 18. PYHÄN ANDREAAN KIRKKO Sulkakuja 8: Varikkomessu su 2.11. klo 12.

Elokuvaa ja kahvinmaistelua Kehitysyhteistyöviikon Oulussa järjestettävän ohjelman projektikoordinaattorina toimiva Kaisa Vainio on tiimeineen suunnitellut 13.–19. lokakuuta pidettävää viikkoa jo pitkään. Ohjelmassa on monenlaista tapahtumaa elokuvista teemailtoihin ja workshopeista reilun kaupan kahvin maisteluun. Kysymys siitä, tietävätkö akateemiset ihmiset kehitysyhteistyöstä tarpeeksi, saavat projektiin osallistuvat mietteliäiksi. ”Tietävät paljon, mutta eivät tarpeeksi. Tavoitteemme onkin, että ihmiset oikeasti ymmärtäisivät, mistä tässä on kyse”, Vainio toteaa. ■

RUKOUSHUONE

Koulukatu 41: Opiskelijoiden ja nuorten aikuisten yhteiset seurat ma 27.10. klo 18.30 (vastuutahona Kansanlähetys).

SEURAKUNTAVAALIEN ENNAKKOÄÄNESTYS

Linnamaalla ti 28.10. ja to 30.10. klo 9–15, Aapistie 5 ke 29.10. klo 10–14. Varsinainen vaalipäivä su 9.11. jolloin voit äänestää vain omassa seurakunnassasi.

Sinua ja asioitasi varten: yliopistopastori Ari Savuoja yliopistolla huone TF101 p. 040 524 5919 yliopistopastori@oulu.fi Palveleva puhelin: klo 20–24 p. 01019 0071 Palveleva netti: www.palvelevanetti.fi

Wednesday 15.10.

Thursday 16.10.

Friday 17.10.

Palestine. DBU-Workshop. OYY Olkkari.

jun vastaanottokeskus - Reception

shop. OYY Olkkari.

• 16:15–18:00 KehyKino: A Doctor

• 16.15–18:00 KehyKino: Schooling

14:15–16:00 Kehy Kino: Swirl in Bamako. OYY Olkkari.

15.10:12:15–14:00 Solidarity for 12:00–14:00 Excursion: Heikinhar•  •  • 10:30–12:00 WHY NOT? - Work

centre of Refugees. the World: The White Man’s Last Burden. OYY Olkkari.

• 19:00 Palestine-night. Oulun Jär-

•  • 

21:00 Final Party and jamming in Newer Grow Old Club: Rytmiryhmä Uh ja Ah sekä Lieke.

jestötalo, Pakkahuoneenkatu 19.

lyhyet

Ville Siikaluoma ehdolla SYL:n hallitukseen Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi hallituksensa kansainvälisistä asioista, järjestöasioista ja kehitysyhteistyöstä vastaavan Ville Siikaluoman ehdolle Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen ensi vuodelle. Edustajisto oli asiasta yksimielinen. Englantilaisen filologian ja tietojenkäsittelytieteiden opiskelija Siikaluoma uskoo, että eduskuntavaalivaikuttaminen on ensi vuonna vaikuttamisen keskiössä. ”Lisäksi erityisen tärkeää on maksuttoman koulutuksen puolesta puhuminen sekä opiskelevien pien- ja keskisuurien yrittäjien alkutaipaleen helpotta-

oulunylioppilaslehti

minen”, Siikaluoma toteaa. Suomen ylioppilaskuntien liitto valitsee hallituksen vuodeksi 2015 liittokokouksessaan Espoon Korpilammella 21.–22. marraskuuta. Kuva: OYY

Ville Siikaluoman mielestä ensi vuonna on tärkeää puhua erityisesti maksuttoman koulutuksen puolesta.

Instituutiona yliopisto esittäytyy ulkopuolisille koulutuksen ja tutkimuksen akateemisena yhteisönä. Yhteisöön kuuluu laaja joukko erilaisia tieteenharjoittajia, jotka edistävät tutkimusta joko suoraan tutkijoina tai välillisesti esimerkiksi yliopiston hallinnossa. Tämän koko joukon korkeimpana tavoitteena on yliopistolakia mukaillen “edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”. Perustutkintoa opiskelevana joudun toteamaan, etten ole itse missään opiskeluiden vaiheessa päässyt lähelle yliopiston ydintä eli tutkimuksen edistämistyötä. Kandityö ja kurssien lomassa järjestettävät harjoitukset ja demonstraatiot ovat olleet lähinnä pieniä pilkahduksia siitä kaikesta, mitä tiedekuntani henkilöstö tutkimuksen parissa tekee. Tutkimus ja koulutus näyttäytyvät useimmille opiskelijoille erillisinä ja epämääräisinä kokonaisuuksina. Harva opetustyötäkään tekevä ymmärtää miten tutkimus ja opetus voisivat palvella toisiaan. Parhaimmat opetushenkilökunnan jäsenet osaavat luontevasti tuoda kurssien sisältöihin mielenkiintoista lisää ajankohtaisesta tutkimuksesta ja tuoreimmista tutkimustuloksista. Tällainen alakohtaisen tutkimuksen esilletuonti pitää opetuksen sisällöllisesti mielenkiintoisena ja ajan hermolla. Jo tätä kautta opiskelija pääsee vähitellen hahmottamaan mihin kokonaiTutkimus suuksiin opiskeltavat asiat liittyvät ja mitä ja koulutus suurempaa tarkoitusta näyttäytyvät ulkoa opeteltava yhtälö tai kielioppisääntö useimmille palvelee. Merkitopiskelijoille tävä keino vahvistaa toisistaan erillisinä osaamiskokemusten ja epämääräisinä syntymistä ja aitoa ymmärrystä opiskel- kokonaisuuksina. tavasta oppisisällöstä on osallistaminen. Harjoitukset ja laboratoriotyöt tukevat oppimista, mutta vielä vahvemmin opiskelija pääsee sisälle alaansa tutkimuksen parissa tehdyn käytännön työn kautta. Kaikkein merkittävin kädenojennus yliopistolta olisikin tarjota opiskelijoille nykyistä huomattavasti enemmän harjoittelupaikkoja myös yliopiston tutkimusryhmistä. Vuorovaikutuksen lisääminen opiskelijoiden ja tutkimushenkilökunnan välillä tiivistäisi yhteisöämme ja avartaisi kaikkien osapuolien näkemystä myös arjesta, jonka jaamme saman katon alla.

Kehitysyhteistyöviikon ohjelma

of My Own – The First Medical Students of Namibia. Kontinkangas A101, Aapistie 7A.

Tutkimus tutuksi myös opiskelijoille

Hannu Jaakkola Oy voitti arkkitehtuurin tilojen suunnittelukilpailun Helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Hannu Jaakkola Oy Helsingistä voitti kilpailutyöllään ”Varrella Virran” arkkitehtuurin tiedekunnan tilojen suunnittelua ja Linnanmaan kampuksen kehittämistä koskevan kutsukilpailun. Perusteluissa todetaan, ettäVarrella Virran on taitavasti ja eläytyen laadittu ehdotus, jossa huomioidaan kampuksen parantamistarpeita. ”Varrella virran” -kilpailutyöhön voi tutustua Oulun yliopiston verkkosivuilla osoitteessa http://www.oulu.fi/yliopisto/uutiset.

Yliopiston oman tutkimuksen näkyminen on valtti koko yhteisölle. Opiskelijat eivät välttämättä ennen valmistumistaan pysty suoraan palvelemaan yliopistoaan, mutta viimeistään valmistumisen jälkeen olisi tärkeää, että opetuksen lomassa esitelty Oulun yliopiston tieteenedistämistyö olisi mielessä. Rekrytointimahdollisuuden lisäksi työmaailmaan siirtyvät tuoreet maisterit ja diplomi-insinöörit ovat erittäin potentiaalisia alumneja ja pidemmällä aikavälillä tärkeitä kohteita myös varainkeruun kannalta. Olisikin tärkeää, että opiskelija otettaisiin tiedeyhteisöön aidosti sisälle jo varhaisessa vaiheessa ja kasvatettaisiin osaksi porukkaa edistämään yhteisiä tavoitteita. Kirjoittaja vastaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa koulutuspolitiikasta ja kansainvälisistä asioista.


Education is often recognized as the most effective way of promoting development. Why is that? What is education like in developing countries? What differences are there between education in Finland and in developing countries? Join us to experience and to reflect, and discover new points of view, be a part of the development co-operation week! There will be plenty of different kinds of events organised around Finland in the beginning of October. The links to the local program are at available at kehitysyhteistyo.syl.fi/english/kehy-week

The week is supported by the funding of Ministry for Foreign Affairs of Finland for NGO development co-operation and information activities.


Joko sinä olet kartalla?

Kaleva pitää sinut ajan tasalla uutisista ja paikkakunnan puheenaiheista, joka päivä.

KALEVA OPISKELIJALLE 50 % eKaleva-näköislehti

opiskelijakestotilauksena

6,45

€ /kk

Voit lukea Kalevan milloin ja missä haluat. Lisäksi kestotilaajana saat monenlaisia elämys- ja hyötyetuja!

Opiskelijakestotilauksena

12,04

€ /kk

Hintaan sisältyy eKaleva-näköislehti

Katso myös muut opiskelijan edulliset tilausvaihtoehdot. Voit myös tutustua Kalevaan tai eKalevaan kuukauden ajan maksutta.

Tilaa helposti:

www.kaleva.fi/opiskelija tai soita asiakaspalveluun 08 5377 610, ma-pe 9-16.

-10% (Ei koske lääkkeitä)

HAE OMASI KAIJONHARJUN APTEEKISTA YOTUEL.FI

ma-pe 8.30-19, la 9-16

Omistajalle parhaat hyödyt

Siellä missä sinäkin!

Sale Raksila PALVELEE

24h •Helppo •Nopea •Lähellä sinua

• Alppila • Heinäpää • Herukka • Hintta • Höyhtyä • Intiö • Kaijonharju • Karjasilta • Kempele • Kuivasjärvi • Kuivasranta • Maikkula • Myllyoja • Mäntylä • Rajakylä • Raksila • Tuira

Katso oman Salesi palveluaika: www.arina.fi


28 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella vieraissa saleissa • tekstit ja kuva Minna Koivunen

Opiskelu on kuin projektinhallintaa Luento: Ajankäyttö ja suunnitelmallinen opiskelu (Opiskelun tehostamisen teemaluento, osa 1. Järjestäjänä Opiskelijakeskus). Luennoitsija: Opiskelijakeskuksen suunnittelija Kaisa Karhu. Kenelle: Ensisijaisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoille, mutta myös vanhemmat opiskelijat ovat tervetulleita. Sisältö: Opiskelija oppii tavoitteiden merkityksen opiskelulle ja suunnitelmallisen opiskelun merkityksen opinnoissa edistymiselle. Luennolla opiskelija lisäksi oppii järkevää ajankäyttöä, millaisia aikavarkaita kannattaa välttää sekä mitä akateemisia taitoja opiskelija tarvitsee.

14.15 Opiskelijakeskus järjestää joka syksy uusille opiskelijoille opiskelun tehostamiseen ja suunnitteluun keskittyviä teemaluentoja. Ensimmäinen niistä neuvoo muun maussa ajankäytössä, tavoitteiden asettamisessa ja suunnitelmissa pysymisessä. Kun luennoitsija Kaisa Karhu kysyy aluksi opiskelijoiden odotuksista tulevasta luennosta, toivotaan vinkkejä töiden aloittamisen helpottamiseen ja realististen suunnitelmien tekemiseen. Kumpaankin Karhu lupaa luennon vastaavan. Opiskeluissa menestymiseen vaikuttavat identiteetti, eli kuinka hyvin kokee opiskelualan omakseen ja tuntee kuuluvansa yhteisöön, sekä opiskelutaidot ja raaka työ. On tärkeää asettaa tavoitteita ja tiedostaa, miksi opiskelee. On vaikeaa saada opintoja eteenpäin, jos ei näe niiden merkitystä itselleen. 14.30 Karhu havainnoi tavoitteiden asettamista selkeällä mielikuvalla. Opiskelua voi ajatella nimittäin projektinhallinnan avulla: tutkinto-opiskelu on kuin yksi projekti, jolla on tavoite, tietty aikaraami ja rahoitus tietylle ajalle. Lisäksi siinä on osa- ja välitavoitteita, jotka pitää saavuttaa, että projektin rahoitus jatkuu. Projektin johtaja on tietenkin jokainen opiskelija itse! On hyvä välillä miettiä, millainen projektinjohtaja on. Joustava, tiukka, löysä, ankara vai aikaansaava? Liian tiukka ja ankara ei ole hyvä olla. Jos asettaa liian korkeita tavoitteita, voi tulla rimakauhu eikä pääse opinnoissaan eteenpäin ja sitten soimaa itseään, kun epäonnistuu omien tavoitteiden täyttämisessä. Tavoitteiden ja ajankäytön suunnittelu on hyödyllistä, jotta aamulla herätessään tietää, mitä päivän aikana tekee ja pysyy aikataulussa opinnoissaan. Tuloksia on helpompi saavuttaa, kun on selkeä suunnitelma. Kalenteriin ei riitä vain luentojen ja pienryhmien merkitseminen, vaan aikaa pitää varata myös itsenäiselle työskentelylle. Sitten kaikki muu jäljelle jäänyt aika on vapaa-aikaa. Jos on koko ajan tunne, että pitäisi tehdä jotakin, ei voi nauttia vapaa-ajasta. On tärkeää jättää

Opiskeluiden ja ajankäytön suunnittelu on tärkeää, jotta pääsee tavoitteisiinsa.

kalenteriin myös tyhjää, jotta äkillisille muutoksille on varaa. Karhu painottaa, että pelkkä suunnitelmien tekeminen ei riitä, vaan pitää myös olla sitoutunut tekemään töitä. 14.45 Seuraavaksi Karhu kertoo akateemisista taidoista. Niistä tärkeimmät ovat lukuja kirjoitustaidot, jotka kaikilla yliopistoon päässeillä varmasti on. Akateemisessa opiskelussa tärkeää on motivaatio, suunnitelmallisuus, työhön sitoutuminen ja oma asenne työntekoon. Karhu huomauttaa, että opintoihin kuuluu väkisinkin kursseja, jotka eivät kiinnosta paljon. Mystistä inspiraatiota ei siis kannata jäädä odottamaan. Oppimista voi tehostaa muun muassa yhdessä opiskelulla. Hyviä tapoja ryhmä- ja parityöskentelyssä on esimerkiksi toiselle opettaminen. Pitää myös uskaltaa kysyä, jos on epävarma jostain opetettavasta asiasta. Ehdottoman tärkeää on pyrkiä tekemään tehtävät aina ajallaan, koska jos rästejä alkaa kertyä, siitä tulee

”loputon suo”. 15:00 Suositus ajankäyttöön on arkena malli 8+8+8 eli 8 tuntia opiskelua, vapaa-aikaa ja unta. Viikonlopuille suositus on 0 tuntia opiskeluja, 14 tuntia vapaa-aikaa ja 10 tuntia unta. Jotta jaksaa opiskella, pitää olla muutakin elämää. Jokaisen ihmisen unen tarve on erilainen ja oma unitarve pitää huomioida ajankäytössä. Kun arvioi omaa ajantarvetta tenttiin lukemiselle, tehtävien tekemiselle tai esseen kirjoittamiselle, pitää huomioida tehtävän vaikeustaso, tehtävän vaatimat olosuhteet eli missä työskentelee ja tuloksen laatu eli mihin tulokseen haluaa päästä sekä mikä on riittävä tulos itselle. Myös kertaukseen ja viimeistelyyn pitää muistaa jättää aikaa. Jotta saavuttaa parhaat oppimistulokset, on hyvä tiedostaa milloin on virkeimmillään opiskelulle ja millaisissa olosuhteissa itse työskentelee parhaiten. Joillekin sopii musiikin kuunteleminen, toisille hiljai-

Opiskeluvinkkejä

• 

Tutustu ennen luentoja niiden aihepiiriin: mieti mitä tiedät aiheesta ja silmäile kirjallisuutta.

• 

Aseta itsellesi realistiset tavoitteet opiskeluille.

• 

On osattava sanoa ei kavereiden kutsuille, jos on esimerkiksi tärkeä tentti tulossa.

• 

Erota opiskeluun käytettävä aika ja vapaa-aika toisistaan. Täten vapaa-ajasta nauttii enemmän, kun ei ole koko ajan tunne ”pitäisi tehdä”.

• Kiitä ja kannusta itseäsi.

suus. Toiset ovat aamuisin parhaimmillaan, toiset työskentelevät iltaisin tehokkaimmin. 15.15 Jos tuntuu, että päivät täyttyvät opiskeluiden lisäksi

monilla harrastuksilla ja muilla menoilla eikä ehdi tehdä kaikkea, pitää jättää jotain pois. Opiskeluita voi myös haitata keskittymisen hajoaminen, jos sattuu tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Keskity siihen mitä olet tekemässä, ja laita asiat tärkeysjärjestykseen. Joskus saattaa syntyä toive täydellisestä ajasta ja vain odottaa parempaa aikaa tai fiilistä opiskelemiselle. Karhu kuitenkin painottaa, ettei täydellistä aikaa ole, vaan työskentely kannattaa aloittaa heti fiiliksestä riippumatta. Pienikin rupeama vie työn alla olevaa tehtävää tai luku-urakkaa eteenpäin. Työskentelyä auttaa myös se, että tekee opiskeluympäristöstään selkeän ja lajittelee sekä järjestelee materiaalit. Luennon lopuksi Karhu sanoo vielä viimeisen vinkin, jonka rivien välistä pystyi jo lukemaan: tärkeintä on erottaa opiskelu ja vapaa-aika, koska se antaa energiaa. On uuvuttavaa, jos koko ajan joutuu miettimään, että pitäisi koko ajan tehdä jotakin. ■ @ylkkari


9/2014 | 29

Pakkahuoneenkatu 10, 90100 Oulu

Afrikka kutsuu

Lähde Lähde mukaan mukaan ainutlaatuiselle ainutlaatuiselle matkalle matkalle Afrikkaan! Afrikkaan! Karjasillan seurakunnan lähetysryhmä hakeeinnokkaita, innokkaita,kanKarjasillan seurakunnan lähetysryhmä hakee kansainvälisyydestä kiinnostuneita aikuisia, opiskelisainvälisyydestä kiinnostuneita nuorianuoria aikuisia, opiskelijoita ja aijoitajoukkoonsa. ja aikuisia joukkoonsa. Ryhmän kautta sinulla on hyvä kuisia Ryhmän kautta sinulla on hyvä mahdollisuus mahdollisuus tutustua kehitysyhteis- ja ja tutustua kehitysyhteisja lähetystyöhön ja lähetystyöhön toimia sen hyväksi. toimia sen hyväksi. Ryhmän toiminta huipentuu Afrikan Ryhmän toiminta huipentuu Afrikan matkaan kesällä 2015. Lisämatkaan kesällä 2015. Lisätietoa ja ilmoittautumiset tietoa ja ilmoittautumiset kimmo.kieksi@evl.fi, p. 050 310 5001. kimmo.kieksi@evl.fi, p. 050 3105001.

Buffetateria

9

95

Yli 30 vaihtoehtoa! Ilo isosta buffet-pöydästä.

Opiskelijat -10 % Kauppalinnankuja 3, 90570 OULU

www.rax.fi

995_opsikelijat_150x90_.indd 1

8.9.2014 10:48:08

MITEN VOISIMME TEHDÄ YLKKÄRISTÄ PAREMMAN?

VASTAA JA VOITA oulunylioppilaslehti

Vastausaikaa marraskuun loppuun. Vastanneiden kesken arvomme leffalippupaketteja Lomake netissä: http://www.oyy.fi/mitenylkkarista-saisi-paremman/

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti twitter.com/ ylkkari


30 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella kampuksen kasvot • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Runogradu kertoo yhteiskunnasta Veera Kiurujoen, 25, haaveena on kirjoittaa gradu niin yleistajuisesti, että kuka tahansa saisi jotakin irti postmodernin runouden tutkimuksesta.

Seitsemäs opiskeluvuosi Veera Kiurujoella kuluu esimerkiksi flarf-runoutta tutkien. Harry Salmenniemen teos sisältää flarfia, jossa runojen pohjalla käytetään internetin keskustelupalstojen materiaalia.

Runous ei pahemmin kiinnostanut Veera Kiurujokea. Mutta kun kurssilla teilattiin Harry Salmenniemen Texas, sakset -teos, kirjallisuudenopiskelija halusi selvittää, miksi runot herättivät niin paljon vastustusta. Pro gradu -tutkielman aihe alkoi muotoutua. ”Tutkin Salmenniemen teosta postmodernia teoriataustaa vasten yhteiskunnallisesta näkökulmasta”, Kiurujoki kertoo tarkistettuaan otsikkonsa ensin lunttilapusta. Hän tietää, että gradun aiheen ei kannata olla itselle liian rakas, koska tutkijan objektiivisuus saattaa kärsiä. Kiurujoki myöntää, ettei runoutta voi kuitenkaan tarkastella ilman ennakkooletuksia. ”Oma runouskäsitykseni on, että ne heijastelevat ympäröivää maailmaa. En halua pyöriä vain runon sisällä, sillä runot elävät. Ne liittyvät yhteiskuntaan”, graduntekijä muotoilee. Tuttavat eivät yleensä viitsi edes kysyä, mitä Kiurujoki tutkii. Ne, jotka uskaltavat udella, saattavat pyöritellä silmiään syvän hiljaisuuden vallitessa. Kiurujoen mukaan alan ulkopuolisille asiaa on vaikea selittää, koska teoriat pyörivät omissa sfääreissään. Hän haluaisi silti kirjoittaa gradunsa niin selkeästi, että kuka tahansa voisi sitä lukea.

Viime joulusta saakka Veera Kiurujoki on työstänyt graduaan suhteellisen säännöllisesti. Tällä hetkellä tekstiä on monessa eri tiedostossa noin 30 sivua. ”Joskus ajattelin, että motivaation pitää edeltää toimintaa, mutta ei se ihan niin mene.” Jotta valmista tulisi, Kiurujoki kuuluu ryhmään nimeltä Anonyymit graduntekijät. Kaverijoukko kokoontuu kerran viikossa ja käy läpi konkreettisten tavoitteidensa saavuttamista. Kiurujoki sanoo teoriassa tykkäävänsä tutkimuksen tekemisestä, mutta käytäntö on toisinaan puurtamista. Vaikeinta on pitkäjänteisyys. ”Jos olen tehnyt kaksi päivää reippaasti töitä, kiusauksena on pitää pari vapaapäivää”, hän nauraa. Myös postmoderni teoriakirjallisuus tuntuu toisinaan hankalalta. Kiurujoki nauttii enemmän analyysiosion tekemisestä, sillä kirjoittaminen on hänelle helppoa. Kiurujoki uskoo, että ajankohtaisen teoksen tutkiminen on valtti työnhaussa, vaikkapa kustannustoimittajana työskentelyä silmällä pitäen. ”Humanistin gradu ei ole turha. Kirjoilla on aina yhteiskunnallinen side”, hän näpäyttää epäilijöitä. ■

harrastusjärjestöjen pyörteissä • teksti ja kuva Heidi Niemelä

Korkealta ja kovaa Cassiopeia tekee tiivistä yhteistyötä yliopiston ja muiden oululaiskuorojen kanssa Laula kajahtaa Ynnin juhlasalissa kohti korkeaa kattoa. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sekakuoro Cassiopeia esittää Carl Orffin Carmina Buranan yhteistyössä Oulu Sinfonian kanssa.Mukana on myös kolme muuta oululaiskuoroa. Sali on täynnä väkeä ja vauhdikkaisiin äänenavausharjoituksiin sekoittuu naurua ja puheensorinaa. Carmina Burana on laulajalle vaativa teos. Tätä mieltä on ainakin Cassiopeiassa kaksi vuotta laulanut sopraano Elisa Viljamaa: ”Se on todella korkea”, hän naurahtaa. ”Siinä on kuitenkin voimaa ja paatosta, joten sitä on mukava laulaa.” Cassiopeialaiset ovat tottuneita konsertteihin ja esiintymisiin. ”Meillä on omia konsertteja pari kertaa vuodessa ja sitten toisinaan tällaisia isompia pro-

duktioita, kuten Carmina Burana”, kertoo Cassiopeia ry:n puheenjohtaja Arttu Vilmi. Kuoro tekee tiivistä yhteistyötä Tuiran seurakunnan kanssa, mikä takaa sille harjoitustilat. Vastavuoroisesti kuoro esiintyy seurakunnan messuissa. Myös yhteistyö Oulun yliopiston ja muiden oululaiskuorojen kanssa on tiivistä. Cassiopeia laulaa laajalla skaalalla aina perinteisestä kansanmusiikista juomalauluihin sekä poppiin ja jazziin. Kuorolta voi tilata myös laulajia esiintymaan esimerkiksi vuosijuhliin tai karonkoihin. Kuoron monipuolisuus erottaa sen muista lähiseudun sekakuoroista. ”Yritämme tehdä aina jotain uutta, mitä täällä pohjoisessa ei ole tehty. Meille on tärkeää, että ohjelmamme on monipuolinen”, Viljamaa

kertoo. ”Pyrimme uudistamaan ihmisten käsityksiä kuoromusiikista”, Vilmi täydentää.

Mieslaulajat hoi! Kuoro harjoittelee kerran viikossa keskiviikkoisin Puolivälinkankaalla. Joka syksy järjestetään koelaulut, joissa testataan hakijoiden yleistä musikaalisuutta. ”Koelaulu on jotenkin pelottava sana ja moni jännittää siellä aivan turhaan”, Vilmi toteaa. Jos lauluinto syttyy vasta koelaulujen jälkeen, on mahdollista päästä kuoroon mukaan myöhemminkin. ”Jos kuorossa laulamisen tuntee sydämen asiakseen, voimme järjestää erillisiä valintatilaisuuksia myös kesken kauden”, Vilmi kertoo. ”Ja erityisesti mieslaulajat ovat aina tervetul-

Kuoron vapaaajan toiminta vaikuttaa varmasti myös laulamiseen, sillä kun on kivaa muutenkin olla yhdessä, niin on kivaa laulaakin yhdessä.

Arttu Vilmi

leita”, Viljama lisää. Laulujuhlat ja kuoromatkat ovat olennainan osa Cassiopeian toimintaa. ”Pyrimme käymään kuorotapahtumissa aina, kun se sopii aikatauluihin ja rahatilanteeseemme”, Vilmi sanoo. Viime keväänä

kuoro oli mukana Nordic Student Singers’ Summit -tapahtumassa Viron Tarttossa ja isännöi itse tapahtumaan Oulussa vuonna 2017.

Laulua ja ystäviä

”Kuorossa on intrensiivinen tunnelma”, Vilmi kuvailee. Kuorolaiset tekevät paljon töitä yhteisten tavoitteiden eteen ja viettävät myös paljon vapaa-aikaa yhdessä. Viikonloppuleirit hitsaavat porukkaa yhteen ja kesäkaudella, kun kuorolla ei ole harjoituksia, kuorolaiset viettävät yhdessä sauna- ja grilliiltoja. ”Kuoron vapaa-ajan toiminta vaikuttaa varmasti myös laulamiseen, sillä kun on kivaa @ylkkari


9/2014 | 31

Ajatus syvällisesti korkeuksissa Uuden tiedon löytäminen kiehtoo tutkimusharjoittelijana työskentelevää toisen vuoden fysiikanopiskelija Jaakko Astikaista, 21. Tietokoneen ruudulla näkyy vihreitä, sinisiä, keltaisia ja punaisia läikkiä. Monivärinen häkkyrä on Jaakko Astikaisen tutkimusharjoittelijan pestin tämänhetkinen kruununjalokivi. Kuva kertoo, missä kohdissa auringon pinnalla esiintyy koronan massapurkauksia. ”Olen syöttänyt MATLAB-ohjelmaan purkausten ilmenemisajat ja eri muuttujia. Carrington-koordinaattien arvot oli vaikea määrittää. Siihen tarvitsin apua korkeammilta voimilta, että luvut saatiin smoothisti ylös”, Astikainen viittaa ohjaajansa antamiin neuvoihin. Suomen Akatemian rahoittamassa ReSoLVe-huippuyksikössä tutkitaan Auringon magneettikentän aktiivisuuden pitkäaikaisia muutoksia ja vaikutuksia. Astikainen kertoo, että koronan massapurkausten sijaintien ennustamiseen ei ole kehitetty kovin pitäviä menetelmiä. Purkauksista on tiedetty vain Auringon näkyvillä alueilla. Astikainen uskaltautui hakemaan tutkimusharjoittelijaksi jo fuksina viime keväänä. Vaikka aihetta käsittelevät kurssit olivat suorittamatta, hän sai hamuamansa työn kahden haastattelukierroksen seulan läpi. ”Haun aikana kävin avaruusfysiikan kurssia. Panostin siihen todella paljon,

ja aktiivisuuteni katsottiin valinnassa eduksi”, Astikainen uskoo. Kesän jälkeen hänet pyydettiin jatkamaan osaaikaisena vuoden loppuun. Jaakko Astikaisen ensisijainen tavoite on edetä tohtorikoulutettavaksi avaruusfysiikan laitokselle. Yläasteella hän keksi, että tuleva työ voisi liittyä avaruuden tutkimiseen. Hän alkoi tutkailla taivaalle, lukea kirjoja avaruuden fysiikasta ja tähtitieteestä. Nyt Astikainen on päässyt oikean tutkimuksen makuun. Osa-aikaisena hän työskentelee 12 tuntia viikossa. Työnteko joustaa opiskelujen mukaan. ”Saan ohjaajaltani yleensä parin viikon välein uusia tehtäviä. Hän pyytää ohjelmoimaan jotakin tietyllä menetelmällä. Yritän ensin itse selvittää, mikä olisi paras toteutus ja tarvittaessa kysyn neuvoa”, Astikainen kuvailee. Hänen mielestään tieteessä parasta on, että se korjaa itse itseään. Totuuksiksi luultuja fysiikan lakeja on kumottu. Astikainen haluaa päästä uuteen tietoon käsiksi ja ymmärtää maailmankaikkeuden toimintaa syvällisesti. ”On aivan älyttömästi asioita, joita ei tiedetä. Ainakin riittää tutkittavaa ja ilmiöitä, joista olla kiinnostunut.” ■

Jaakko Astikaisen tarkkailun kohteena on aurinko. Tutkijanalkua ohjaa ajatus, että tieteelliset väitteet ovat vain mahdollisia totuuksia, ja ne saatetaan myöhemmin kumota.

Cassiopeia harjoittelee Carmina Buranaa yhdessä Tuiran kamarikuoron, Madetojan musiikkilukion sekakuoron ja Oulun Fröökynöiden kanssa. Harjoituksia johtaa Mihkel Koldits.

Järjestöfakta Cassiopeia Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sekakuoro. Perustettu vuonna 1978 ja se juhli 35-vuotista taivaltaan helmikuussa 2014. Kuorossa on noin 50 jäsentä.

muutenkin olla yhdessä, niin on kivaa laulaakin yhdessä. Lisäksi se kuulostaa paremmalta”, Vilmi pohtii. oulunylioppilaslehti

Vilmi ja Viljamaa ovat molemmat laulaneet Cassiopeiassa kahden vuoden ajan. Cassiopeian 35-vuotis vuosi-

juhlat ja vuosijuhlakonsertti ovat molempien mielestä yksi parhaista kokemuksista heidän kuorotaipaleellaan. ”Kaverit

ja viikonloppuleirit ovat myös parasta Cassiopeiassa laulamisessa”, Vilmi ja Viljamaa nyökkäilevät. ■

Harjoittelee kerran viikossa joka keskiviikko ja mukaan kuorotoimintaan pääsee jokasyksyisissä koelaulussa. Järjestää oman joulukonserttinsa joulukuussa.

@ylkkari


32 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella Haarukassa • teksti ja kuva Maija Pylväs

kirja

ville ranta Köyhän miehen Jerusalem Asema Kustannus 2014 226 s.

Oona Mattila testasi keskustaan tänä syksynä avatun ravintola M6 Diningin uunilohen.

”En hurmaa ruuanlaittotaidoillani” Tänä syksynä opintonsa aloittanut Oona Mattila pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan lääketieteelliseen. Vasta Ouluun ja omilleen muuttanut Mattila ei kerro olevansa mikään himokokkailija, mutta perusruokien tekeminen kyllä onnistuu. Paistettu kala on yksi lempiruuista. Miten päädyit opiskelemaan lääkäriksi?

Yläasteella olin vielä sitä mieltä, että minusta tulee diplomiinsinööri. Ylioppilaskirjoitusten aikaan fysiikka, matematiikka ja kemia alkoivat kiinnostaa entistä enemmän. Lääkistä en ajatellut vaihtoehtona ennen abivuotta, koska olin niin verikammoinen. Nyt olen kuitenkin ihan hurahtanut tähän lääkishommaan ja on hirveä hinku päästä tekemään oikeaa työtä. Kuinka paljon kokkailet kotona?

Syön päivittäin opiskelijaravintolassa, mutta teen myös toisen ruuan kotona. Yleensä jotain perus makaroni-jauheliha-sekoitusta, paistettuja pakastevihanneksia tai salaattia. Ei ole hirveästi ruuanlaittorutiineja muodostanut, kun olen niin vasta muuttanut. Leivottua tulee todella harvoin. Vain silloin, jos jotain erityistä tekee mieli.

Oletko koskaan karpannut, raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?

Silloin kun karppaaminen oli niin in, vähän aikaa tein niin, että jätin leivät ja pastat pois. Ei se kyllä kovin kauaa kestänyt. Mitä ruokaa olet oppinut syömään vanhemmiten?

Kesäkurpitsa oli aiemmin sellainen, jota en halunnut syödä, mutta nykyään tykkään siitä. Suolakurkut tai yleensäkään mitkään etikkapitoiset ruuat eivät maistu vieläkään. Mitä ruoka-aineita löytyy aina (jää)kaapistasi?

Ainakin turkkilaista jukurttia ja ketsuppia. Mikä on eksoottisinta, mitä olet syönyt?

Kuoromatkalla Singaporessa käytiin ravintolassa, jossa kaikilla oli kattila, jossa oli tuli alla ja mausteista lientä. Siel-

Haarukassa Oona Mattila Ikä: 19 vuotta Opiskelee: Lääketiedettä, 1. vuosi Kotoisin: Oulaisista Asuu: Oulun Konkinnankaalla Harrastukset: kuorolaulu

lä dipattiin salaatinlehtiä, jotka imaisivat hirveästi sitä kastiketta, joka oli tosi omituista ja hirveän tulista.

Lautasella: uunilohta ranskanperunoilla

Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

M6 Dining

Ravintola

Aika harvoin, noin kerran kuukaudessa. Joskus käyn jossain salaattipaikoissa ja Subwayssa. Vielä vähemmän käyn kahviloissa, ovat vähän turhan kalliita.

Missä: Pakkahuoneenkatu 6 Mitä: perusravintolaruokia pitsoista pihveihin. Myös salaattibaari.

Maistuiko tämä ruoka täällä?

Toimittaja testasi: vuohenjuustohampurilaisen

Kala oli hyvää ja dippikin. Lohkoperunat olisivat sopineet tähän paremmin, mutta niitä ei ollut tänään tarjolla. Anna kokonaisarvosana tälle ravintolalle asteikolla 1–5.

Ehkä joku kolme. Ruoka oli hyvää, mutta ei mitenkään erityistä. Aika samanlaista kuin muuallakin. Paikka on tosi kivannäköinen. ■

Arvio: veti vertoja Kauppuri5:n kehutuille burgereille. Siisti ja raikkaannäköinen sisustus, vaikka grillin käry hieman häiritsi. Palvelu huomioivaa. Tähdet asteikolla 1–5:

***

Sarjakuva-Finlandialla ja Puupää-hatulla palkittu Ville Ranta pohtii uusimmassa teoksessaan viikonloppuisyyttään, omaa työtään ja taiteellisuuttaan, parisuhdettaan ja vanhenemistaan. Aiemminkin omaelämäkerrallisia sarjakuvia luonut Ranta on kerronnassaan huomattavan avoin ja suora. Ahdistusta, vihaa tai pelkoja ei jätetä näyttämättä. Oululaissarjakuvataiteilijan piirtämistyyli on niin alaston ja pelkistetty, mutta kuitenkin samalla havainnollinen, että tunteet ja olotilat välittyvät voimakkaasti. Lisäksi tyylin keskeneräisyydeltä vaikuttava luonne luo kuviin liikettä ja autenttisen vaikutelman. Hammaslääkärissä hammaskiven poisto ja hänen avovaimonsa raskauden eteneminen eli raskausmahan kasvu ovat tästä hyviä esimerkkejä. Köyhän miehen Jerusalemissa on oivallisia huomioita monimutkaisista arkipäivän olosuhteista kuten se, ettei lastensa äidistä eronnut Ranta osaa “tavata” lapsiaan eikä “viettää laatuaikaa”. Hän vihaa sitä, että tällainen on “normaalia”. Yhtä aikaa häntä ahdistaa viettää paljon aikaa lastensa, jotka enimmäkseen asuvat äitinsä luona, kanssa mutta häntä kuitenkin harmittaa kesän jälkeen, kun syksyllä heillä on vähemmän yhteistä aikaa. Teos kertoo suurimmalti osin Rannan uuden puolison raskausajasta, mutta sarjakuvataiteilija sekoittaa nykyaikaa, takaumia ja unia. Jaksoitetussa tarinassa hän kamppailee työn ja perhe-elämän kanssa. “Mä oon ajatellut tehdä kirjan ei-mistään. En usko enää fiktioon”, hän julistaa. Ville Rannan kuvaus arjesta on vanhemmuuden ja vanhenemisen kanssa tuskaileville todennäköisesti parempaa kuin mikään fiktio voisi olla, joten hänen pelkonsa keskinkertaisuudesta ovat turhia.

Minna Koivunen @ylkkari


9/2014 | 33

levyt

interpol El Pintor

Etukäteen Interpolin uutukainen epäilyttää. Newyorkilaisbändin kaksi ensimmäistä albumia (v. 2002 ja 2004) olivat täyttä rautaa, minkä jälkeen seurasi luovuuden alho, ja punainen lanka katosi. Viidennen studiolevynsä yhtye on edellisen tavoin nimennyt itsensä mukaan – tosin tällä kertaa anagrammimuodossa. ”El Pintor” on myös espanjaa ja tarkoittaa maalaria. Muutoksiakin on tapahtunut: edellislevyn jälkeen bändin erinomainen basisti Carlos Dengler jätti yhtyeen ja uutuu-

Näytät hyvältä tänään • teksti ja kuvat Saga Skiftesvik

della bassot soittaa nokkamies Paul Banks. Ironista kyllä, heti Turn On The Bright Lights -debyytistään lähtien Joy Division -vaikutteistaan tunnettu Interpol haki vuonna 2010 uutta basistia netti-ilmoituksella, muttei innostunut vakanssia hakeneen, oikean Division-basisti Peter Hookin pestaamisesta. Harharetkien jälkeen Interpol vaikuttaa jälleen ryhtyneen ammentamaan taikajuomaa alkuaikojensa sammiosta, ja samalla materiaali on kahta edellislevyä laadukkaampaa ja kuuntelijaystävällisempää. Pulmiakin omaan, pienehköön kaanoniin nojaamisesta koituu, sillä materiaali tuntuu paikoin vanhan kertaukselta, ja mielleyhtymä esim. El Pintorin Anywheren ja Bright Lightsin Obstacle 1 -kappaleen välillä on vääjäämätön. Levy on kuitenkin ilahduttava parannus parista viime tuotoksesta ja vaikuttaa muutaman toiston perusteella jopa mukavasti kuuntelua kestävältä. Marko Phähuhta

Harharetkien jälkeen Interpol vaikuttaa jälleen ryhtyneen ammentamaan taikajuomaa alkuaikojensa sammiosta, ja samalla materiaali on kahta edellislevyä laadukkaampaa ja kuuntelijaystävällisempää.

milla rumi Ilot, halut ja valheet

Suurelle yleisölle vielä tuntematon Milla Rumi on juuri esikoisalbuminsa julkaissut uusi laulaja-lauluntekijä, jonka Johanna Kustannuksen Riku Mattila bongasi taannoin nurmijärveläisestä teatteriesityksestä. Rumi valittiin myös vastikään Rumban ja YleX:n järjestämässä musiikkialan ammattilaisten äänestyksessä vuoden 2015 “Tulevaisuuden tusinaan” eli maamme lupaavimpien vielä läpimurtoaan tekemättömien artistien joukkoon. Rumin esikoisalbumi edustaa pelkistettyä, laulelmatyylistä poppia, jossa taustayhtye ei ota isoa roolia, ja siten Rumi oulunylioppilaslehti

(oikealta sukunimeltään Pylkkänen) pääsee aivan kuulijan iholle. Levyllä kuullaan monenlaisia tulkintoja töksähtelevästä lausunnasta kauniiseen, melodiseen laulantaan. Rumi lähestyy biisin tekemistä selvästi sanoitukset edellä, ja siihen hänellä onkin sopivan omaperäinen ääni ja selkeä artikulointi. Rumin ulosantia tuskin heikentävät ilmaisualan opinnot (hän on toisen vuoden teatterikorkeakoululainen), mutta hän ei kuulosta ”laulavalta näyttelijältä” termin ikävässä mielessä. Ilmaisu on kuitenkin selkeää, joten Rumin itsensä tekemiin lyriikoihin pääsee kivasti sisälle. Näyttelijätausta näkyy ehkä siinä, että Rumin musiikkivideoilla nähdään ulkoisesti huomattavasti albumilla esittäytyvää kameleonttimaisempi hahmo. Levyllinen on puolestaan sopusointuinen ja yhdenmukainen kokoelma kappaleita, joiden takaa paljastuu kiehtova lauluntekijätuttavuus. Riku Mattilan vainu tuntuisi siis olevan kunnossa, mutta aika näyttää, kuinka isompi yleisö Milla Rumin löytää. Marko Pyhähuhta

Tyttö ja pallomekko

Vilma Nikkanen, 24, opiskelee kolmatta vuotta biologiaa. Hänen vaatekaapistaan löytyy useita pallokuosia mekkoja mutta ei ainuttakaan jakkupukua. Mitä ajattelit, kun katsoit tänä aamuna peiliin?

Olen joka aamu hyvin kiitollinen, että olen löytänyt täydellisen BB-voiteen, joka tekee ihmeitä väsyneellekin naamalle. Miten kuvailisit tyyliäsi?

Tyylini perustana ovat tyttömäisyys, mekot, käyttömukavuus ja kivat, joskus lapsellisetkin yksityiskohdat. Marimekon vaatteet ovat lähellä sydäntäni, ja erityisesti juhlavammassa pukeutumisessa näkyy ihastukseni fiftarityyliä kohtaan. Pidän tasaraidasta ja retrohenkisistä printeistä, mutta pallokuosi on oleellisin osa tyyliäni ja persoonaani. Kuka on vaikuttanut eniten nykyiseen tyyliisi?

Varmaankin äitini, joka on antanut minun pukeutua lapsuudessa ja nuoruudessa aika pitkälti niin kuin olen parhaaksi nähnyt eikä ole väkisin ostanut minulle jonkun tietyn tyylisuunnan vaatteita. Millaisissa vaatteissa viihdyt parhaiten ja huonoiten?

Viihdyn parhaiten riittävän pitkässä ja rennossa puuvillatrikoomekossa ja korkeavyötäröisissä legginseissä tai sukkahousuissa. Toimistotyyli jakkupukuineen ja korkokenkineen taas kuulostaa henkilökohtaiselta pukeutumispainajaiselta. En edes omista yhtään jakkupukua. En enää jaksa huijata itseäni, että opettelisin vielä jonain päivänä kävelemään korkokengillä. Mikä on luottoasusi, jonka puet yllesi, kun vaatekaapista ei meinaa löytyä mitään päälle pantavaa?

Asokselta tilattu pehmeän puuvillainen pallokuosinen maksimekko on ehdoton luottovaate pahimpiinkin vaate- ja turvotuskriiseihin. Kuka on tyylikkäin julkkis?

Seuraan hirveän vähän julkkisten pukeutumista, mutta vastaan David Beckham. Ihailen Nelliinan vaatehuone -blogia kirjoittavan Niina Tapojärven tyyliä. Mistä asioista pidät ulkonäössäsi eniten?

Hymystä, silmistä ja hiusten

Vilma Nikkasella oli teini-ikäisenä hevikausi, jolloin hän viihtyi tummissa vaatteissa. Nykyinen mekkotyyli vakiintui yläasteen loppupuolella.

Vilma Nikkasella oli teini-ikäisenä hevikausi, jolloin hän viihtyi tummissa vaatteissa. Nykyinen mekkotyyli vakiintui yläasteen loppupuolella.

luonnollisesta väristä. Mitä aiot hankkia vaatekaappisi tulevaksi talveksi?

Olen haaveillut pidemmän aikaa pitkistä mustista nahkasaappaista. Lisäksi aloitan työt vaatekaupassa, joka saattaa vaatia muutaman pallomekon ostamista työvaatteiksi. Mikä on vaatekaappisi erikoisin vaatekappale?

Hääpuku.

Mitä toivot vaatteidesi

viestivän sinusta?

Toivon, että tyylini tukee persoonaani ja kertoo, että olen iloinen ja helposti lähestyttävä ihminen. Pyrin pukeutumaan omannäköisiin vaatteisiin, joissa on mukava olla. Tulevaisuudessa haluaisin osata hillitä materialistista puoltani yhä enemmän ja panostaa määrän sijasta laatuun. Kaikista ulkomuotoni epätäydellisyyksistä huolimatta olen kohtuullisen sinut oman peilikuvani kanssa ja toivon tämän välittyvän myös vaatevalinnoistani. ■


Fine point • by Margarita Khartanovich

UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! toimitus@oyy.fi

Internationalization: The Cat-And-Mouse Technique Almost every University in Finland talks about internationalization. But what do they have to offer? Apparently, not a job. According to governmental statistics, the proportion of overall foreign academic staff has grown in Finnish universities

from 12% to 18% last year. Don’t cherish illusions however: The vast majority of these staff is on short-term contracts, with no sick pay or holiday. The proportion of non-Finns in teaching and research positions who are employed on permanent contracts is still very small.

Last month Yle started a discussion on why the internationalism of Finnish universities doesn’t extend to recruitment practices for overseas staff. It turned out that appointments were mostly made by small groups at the top of faculties who made decisions with little transparency or accountability. As Yle puts it, “people do not want to spend time on mentoring an international person into their ways of doing things”.

Hi, 5 • by Svetlana Filatova

analysis: tears for fears • text by Bianca Beyer • illustration by Alisa Tciriulnikova and Mikael Heikkinen/archive

Hi, 5

Public Transport In Oulu – “Destination Unknown”

Reasons To Do A PhD!

Become The Next Einstein If you are an explorer, a thinker or an inventor by your nature, PhD is something for you. Is there any question that you are especially passionate about? Imagine you could come to work and just dive into this question. And get paid for it. For thinking and reading about it. If you are lucky and business-minded, you could discover something to start up your own company. For example, both co-founders of Adobe Systems have PhDs in Computer Sciences. It is hard sometimes to observe a physical product of your work as a researcher (except for the articles that no one quite reads); it can even make you feel frustrated. On the other hand, who said you couldn’t be the one to cause the next scientific revolution, erh?

Make Good Money As a rule, a PhD position is full-time and well-paid. There are loads of funding opportunities but sometimes you have to move to another country to take them. For instance, the European Commission has offered Marie Curie Fellowship funds to 80,000 researchers with the budget of 4.75 billion EUR. But beware – don’t get trapped in “a shadow PhD” when you are palmed off with empty promises to work full-time some day, at some point, maybe…

Come To Work At Any Time You Want One more amazing thing about PhD position is that you are the master of your own time. If you are a wellorganized person you will enjoy planning your working day. Also you can select the tasks you want to accomplish in a certain time period depending on your mood, deadline or complexity. Just make sure that the flexible schedule will not become your enemy.

Go Travelling And there is always some time for trips. A PhD programme provides you with a chance to see other cities or countries during conferences and courses depending on your funding possibilities. That is a chance for professional networking in a new setting and possibility to visit new places at the same time. Sounds awesome, right?

And Enjoy A Great Company This year Doctoral Student Section (DSS) of University of Oulu has started a lovely tradition: PhD students meet on Friday evenings once a month to have a beer or juice in the company of their hard-working colleagues. They are looking for volunteers, who have some inspiring ideas for this event. Check UniOGS page www.facebook.com/ groups/366950416739175 or sign up for the doctoral student list http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/ doctoralstudents. And maybe in a few years you can boast that you drank beer with an outstanding thinker, or a world famous inventor, or a successful company owner. Or perhaps you will become one of those yourself?

Oulu, you have so many titles: Capital of Northern Scandinavia, Silicon Valley of the North, and International City With a Small Town Spirit. You are charming, indeed, but what about your practicalities? How are the logistics organized in a city that claims to have nearly 200,000 inhabitants since the surrounding municipalities have joined this year? Not well, that is, unfortunately, the common tenor. That the public transportation in Oulu is not really first class has always been a wellknown and, sort of, accepted fact. Finland in general is not really the leading horse when it comes to public transportation – with Helsinki being the only city in the entire country that has a metro-system. While smiling upon that, we always have to keep in mind “demand and supply”: Finland is no densely populated country, and even the capital has only just half a million inhabitants. Public transportation in the southern area seems to work well, however. Problems arise more in the north: The wide area that Oulu geographically covers makes it almost impossible to provide a transportation system that satisfies everyone. Just for a comparison: Tampere is only 2 places ahead of Oulu when it comes to the size population-wise, but area-wise it is almost three times smaller than our beloved Oulu. No wonder it is easier for Tampe-

re to provide enough bus routes for the people! One problem might be deeply rooted in the indisputably odd fact that the university is located about 6km from the city center, in the middle of the woods. With nearly 20,000 students and employees having to show up there every day, it is obvious that frequent public transportation between center and Linnanmaa area is needed desperately. Unfortunately, this is only taken care of in one direction: Whoever actually moved close to the Uni, but wants to roam the city center during the week, better be home before midnight (or take enough cash for a taxi). Later than 11:10 pm, there are no buses going to Linnanmaa anymore.

New Is Not Always Better This is new, you might say, the bus system has changed this summer only. Since July everything is different: lines that have not been seen

in Linnanmaa before are suddenly running there; the good old bus number 19 going from the north down till the airport simply disappeared; and there are no buses running after 11 pm anymore. Prices, unfortunately, have not changed a bit and are as immense as always. To understand the whole story, we have to go back in time a little bit. During the 2010s, the European Union decided that bus corporations can no longer be a monopoly. Laws and public transportation systems all over Finland had to be changed and adjusted. In this scope, also the pricing system will change, and people should be able to use one ticket that works in all cities (except for Helsinki area) from 2015 onwards. Well-known Koskilinjat running the buses in Oulu for 70 years were forced to tender to the City of Oulu. From now on the city will be responsible for choosing routes, prices and operators. Koskilinjat could defend most of their territory, though they have to sha-


9/2014 | 35

When the budget decision was made at the end of last year, the initially planned budget was cut, and we had to cut routes that were planned beforehand.

Hanna Sarkkinen

oulunylioppilaslehti

re some parts with three other operators now. So far the city had to cover only the gap for discounted tickets while Koskilinjat got the entire ticket money to pay their expenses. Now the city is responsible for everything: they hire the bus contractor and pay them; they receive the ticket money; they have to cover any eventual losses and gaps.

What Went Wrong Why did the city cut important routes? Why did they not stick closer to the “old” routes, or try to improve those? A group of students of the University of Oulu asked the same. They founded an activity group to plan a survey among the Oulu inhabitants and get answers to their questions. As their first action the students meet with Hanna Sarkkinen, one face on the board responsible for public transportation in the City of Oulu. She sheds some light on the oddities occurring to the new bus system: “Everything was planned differently,” she explains. “We scheduled an even faster bus additionally to the established route from Linnanmaa through the city center till the airport. This faster line

should have gone via the highway.” One thing might appear controversial: There was a bus running in the early summer replacing the old number 19 but no more. “When the budget decision was made at the end of last year, the initially planned budget was cut, and we had to cut routes that were planned beforehand,” tells Hanna. “As the summer routes were operating only for a couple of weeks anyway, we didn’t apply any cuts in that one. The changes are therefore noticeable only in the winter schedule.” So the bus to the airport ran for a couple of weeks and then disappeared. Neither has there been a route between Toppila and Linnanmaa, and neither is there one now. PSOAS, however, puts students in the housing facilities there. The students have the choice between walking or biking to the Uni or taking circuitous bus routes first to a different direction, and then to the Uni. Also in Raksila there are student houses – but only two buses going there from Linnanmaa.

Playing The Blame Game The rest of the problems are not really novel: Buses are late (this is partially due to newly

planned routes that relied on estimations), the online-system has flaws that make you walk hundreds of redundant meters between stops (don’t ever rely on what google maps tells you!), purchasing monthly tickets is a hideously inconvenient process, and the prices are far from student-friendly – especially at night. Sarkkinen blames Koskilinjat for not providing enough insight on budget and routes, when they had to hand over their monopoly status. Esko Kangas, CEO of Koskilinjat, refuses to accept this accusation: “We gave every bit of information that was asked from us,” he counters. Whether or not the problems can be blamed on the board having to plan the new system blindfolded, remains unclear – fact is, however, the citizens notice those bugs. Having a look at the first survey responses, it seems besides complaints about routes, also prices are a bête noire, and at least those have remained the same throughout the change. Respondents find 2 € a reasonable price for a ticket. After all, even though Finnish taxation, high gas prices and salaries have to be considered, the price of a service should correspond with its quality.

What is the justification for Oulu being so overpriced? The argument forwarded by Sarkkinen, namely that the offers of the contractors were much higher than expected, is not really a striking one – should it not be the city’s duty to aim for providing a higher living standard for its citizens?

What Can Be Done? The budget for the new bus system is set for the next 4 years, so it is almost impossible to change that. A new pricing system will be voted on at the end of October, and reinforced in December. This is where we can make an impact. Also the routes can be re-planned once a year, as long as they are just reallocated. The City Council did not do their math here when blindly cutting the budget: If taking a taxi is cheaper than taking a bus, once the night-shift has started, public transportation is not really promoted. The activity group plans to sum up the survey results and present them to the City of Oulu with suggestions. Only raising your voice will eventually trigger changes. The student union OYY is on board too – it will try to influence the upcoming pricing decisions. You can join and place your own opinion in the survey at https://goo.gl/iEIIjp. ■


Restapäivät Unirestan ravintoloissa 29.–31.10.2014!

Tarjouksia ja yllätyksiä luvassa! SE ON OPISKELIJANKIN PARAS PAIKKA!

ZZZ...

Tutustu tarjontaan...

PLUSMARK

KOTI

Z

Z

Z.

.. Z

ZZ..

.

...asuminen on meillä helppoa, ei ole huolta pihatöistä eikä asunnon kodinkoneista ja aikaa jää vaikka rentouttaville päivätorkuille. Meiltä saat hyvin varustellun ja helppohoitoisen kodin jokaiseen elämäntilanteeseen.

LÖYDÄ ITSESI WWW-SIVUILTAMME JA

KLIKKAA MEILTÄ KOTI. Aina voit myös soittaa, vastaamme kysymyksiisi mielellämme.

Sivakka-yhtymä Oy | Myllytullinkatu 4, 90130 OULU Puhelinpalvelu: (08) 3148 190

KESKITY ELÄMÄSSÄ OLENNAISEEN

KATSO LISÄÄ OULUNSIVAKKA.FI

Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 9/2014  
Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 9/2014  
Advertisement