Page 35

File

Message

Developer

From: Titta Kettunen

File

Message

Developer

Hola! Vaihtokevääni Meksiko Cityssä on kummasti edennyt yli puolenvälinsä silmänräpäyksessä eikä koti-ikävästä ole ollut juuri tietoakaan. Vaikka aika on kulunut käsittämätöntä vauhtia ja tuntuu kuin saapumisestani tänne olisi viikon verran, paljon on ehtinyt tapahtua. Tacojen, salsan ja auringosta nauttimisen lisäksi olen reissannut, nähnyt elämäni ensimmäisen härkätaistelun ja kokenut myös yksityisen sairaalan ihmeet leikkauksineen. Aivan kaikki ei siis ole mennyt lähellekään kuten olisi voinut toivoa, mutta olen silti vakuuttunut eläväni tähänastisen elämäni parasta aikaa. Tammikuun ensimmäiset päivät vierivät murto-osaan kaupungista tutustuessa ja hostellissa majaillessa. Maahan saavuttaessa asunnosta ei nimittäin ollut tietoakaan eikä epävarmuus laillisesta maahantulostakaan ollut vielä hälvennyt. Onnistuin kuitenkin nakkaamaan ainaisen stressaamiseni romukoppaan ja loppujen lopuksi loistava kämppä löytyi yhdellä puhelinsoitolla ja viisumiasiakin hoitui helpommin kuin osasin odottaa. Koulun kurssitarjonta ei millään muotoa vastannut luvattua eivätkä käytännön järjestelyt yliopistolla sujuneet kovin sutjakkaasti, mutta siihen mennessä meksikolainen rennosti ottava ja murehtimaton asenne oli vallannut mieleni eikä mikään enää yllättänyt. Asun yhdeksän hengen talossa erään toisen suomalaisen kanssa muiden ollessa meksikolaisia ja kolumbialaisia. Koululle on noin vartin kävelymatka ja sen uskaltaa eurooppalainen naishenkilökin päiväsaikaan helposti taittaa jopa yksin. Luentoajat vaihtelevat klo 7.00–22.00 välillä, mihin jokunen suomalainen opiskelijajärjestö saattaisi sanoa eriävän mielipiteensä. Myös luentopakko on todellinen ja kotiläksyjä tehdään liki pitäen joka päivä. Ryhmäkoot ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta alle 30 opiskelijaa, joten meillä suomalaisillakin on jotain parannettavaa. Koulun tarjoama ilmainen kuntosali ja ryhmäliikuntatunnit ovat kuorrute yksityisen yliopiston tarjoamien mahdollisuuksien päällä. Kaiken kaikkiaan kulttuurishokin oireet ovat olleet hyvin vähäisiä eroavaisuuksista huolimatta ja suurin osa niistäkin oireista liittyy irtokarkin puutteeseen. Meksikolainen asenne harteilla auttaa sivuuttamaan loppujen lopuksi vähäpätöiset, mutta meille suomalaisille niin suuret asiat kuin lievä auton kolarointi tai taksilla eksyminen. Joka päivän päätteeksi päällimmäisenä mielessä ovat äkkiä niin tärkeiksi tulleet uudet ystävät sekä päänsisäinen myllerrys omien arvojen ja asenteiden muuttuessa. Vaihtoon lähteminen ei ole helppoa eikä loppujen lopuksi siellä oleminenkaan. Tiedän kuitenkin jo nyt, että kotiin palaaminen on kaikkein vaikeinta.

Titta Kettunen Kirjoittaja on Oulun yliopiston kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija ja opiskeli kevätlukukauden 2013 Tec de Monterreyn yliopistossa Meksikossa.

Aktuumi 3/2013  
Aktuumi 3/2013  

Viestejä Oulun yliopistosta

Advertisement