Page 1

Oulun Merenkävijät ry:n jäsenlehti

3/2013

ryöppy

Atomivoimalla Whitehavenista Visbyhyn s. 8   Itämeren aarteet: Wasa Eskaderilla, s. 16  OM:n valokuvakilpailun satoa, s. 22   S/Y Viluttitanssijan keittiösuosikit, s. 24

Ryöppy

1


Ω Ω sisältö

– ryöppy 3/2013, lokakuu 2013

Ryöppy 3/2013 3 4 6 8 12 14 16 20 22 24 26 28

Pääkirjoitus Ruorin takaa Pullopostia Atomivoimalla Whitehavenista Visbyhyn Junioripurjehduksen kesä 2013 Ompputulokkaan tunnelmia kesältä Itämeren aarteet: Wasa Eskaderilla Palkitut '13 Vuoden 2013 OM:n valokuvakilpailun satoa Pentteri: S/Y Viluttitanssijan keittiösuosikit Syyskokouskutsu Tulevia tapahtumia

Kansikuva: Optareita – Jyri Kotilainen.

Oulun Merenkävijät ry postiosoite. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . pl 37, 90101 oulu pankkiyhteys . . . . . . . . . . . . . . nordea oulu, 205018-125927 iban: fi07 2050 1800 1259 27, bic: ndeafihh kotisivu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . www.oulunmerenkavijat.fi kuva-arkisto. . . . . . . . . . . . . . . . . . oulunmerenkavijat.kuvat.fi rekisteri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . rekisteri.oulunmerenkavijat.fi hallitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . hallitus@oulunmerenkavijat.fi

2

Ryöppy

ryöpyn toimitus. . . . . . . . . . . . . ryoppy@oulunmerenkavijat.fi venerekisteri . . . . . . . . . . . . . . . . . rekisterit@oulunmerenkavijat.fi osoitteenmuutokset . . . . . . . . . . rekisterit@oulunmerenkavijat.fi issn-l. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8720 issn (painettu). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8720 issn (verkkojulkaisu). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8739


Ω Ω pääkirjoitus

– petteri parhi, päätoimittaja

Pääkirjoitus

V

eneilykausi alkaa olla tältä vuodelta päättynyt ja syksy tekee tuloaan. Oulun Merenkävijät on järjestänyt tänäkin kautena useita hienoja tapahtumia ja kommodorimme kertoo niistä omia havaintojaan. Hallitus on kerännyt kesän tapahtumista palautetta jäsenistöltä ja olemmekin saaneet useita hyviä ideoita ja kehityskohteita. Selvää on, että monessa asiassa on kehitettävää – vaikka paljon on asioita tehty oikeinkin. Täytyy kuitenkin muistaa, että jotain täytyy tehdä, jotta voidaan palautetta kysyä. Syvällisempi yhteenveto jäsenpalautteista julkaistaankin seuraavassa lehdessä. Kauden päättyessä on aina mukava kertoa tarinoita mereltä. Pääjuttuna meillä onkin Mighty Atomin matka Skotlannista Ouluun. Hieman läheisempiin maisemiin tutustutaan Itämeren aarteet -juttusarjassa, jossa vieraillaan tällä kertaa Merenkurkussa Wasa Eskaderin tunnelmissa. Tuttuun tapaan palstatilaa saavat myös juniorit ja kouluveneemme Omppu. Haluan tässä kiittää myös kaikkia seuramme aktiivisia valokuvaajia. Meillä oli Lipunlaskujuhlassa jälleen kovatasoinen valokuvakilpailu, jonka ansiosta saimme Ryöppyyn korkealuokkaisia kuvia käytettäväksi. Näillä saatesanoilla toivon jälleen hyviä lukuhetkiä. Nähdään viimeistään syyskokouksessa marraskuussa! petteri parhi, päätoimittaja

PS. Vuoden viimeinen Ryöppy kokoaa kauden tapahtumat yhteen. Juttuvinkkejä ja -toiveita voi lähettää osoitteeseen ryoppy@oulunmerenkavijat.fi. Toimita aineistot lehteen viimeistään 15.11.

Ryöppy

3


Ω Ω kommodori

– matti ruokonen

Ruorin takaa

Hieno purjehduskesä alkaa olla finaalissa ja on aloitettava valmistella venettä ja valmistautua itsekin talven tuiskuja varten. Kulunut kesä oli tosi lämmin, vaikka joidenkin purjehtijoiden mielestä hiukkasen tuuleton.

Kesän tapahtumista Oma kesäni päätapahtuma oli veneemme nouto Skotlannista Ouluun. Reissuun mahtui täyspläkää ja tosi reipasta tuulta. Hakureissustamme tarinoi Jani tarkemmin toisaalla tässä lehdessä. Kesän aikana järjestettiin Oulussa useita erilaisia tapahtumia, joissa OM oli tavalla tai toisella mukana.

Purjehduskoulu OM:n suosittu purjehduskoulu vietiin läpi hyvissä keleissä toukokuun aikana. Kurssin läpäisi 30 kurssilaista, joista useita on bongattu kesän aikana tosi toimissa joko omien tai seuramme koulutusveneen Ompun kannella. Ensi keväänä järjestetään jälleen vastaava purjehduskoulu, tosin todennäköisesti hieman pienemmälle porukalle, koska seuramme kouluttajien keskuudessa on käynyt kato.

Itse en päässyt Toppilaan, kun olin hakemassa porukkamme uutta paattia, mutta puuhahenkilöiden raportoinnista sain sellaisen käsityksen, että ihan oikealla tiellä ollaan: yleisöä oli käynyt kohtuullisesti esittelypisteessämme ja purjehdusreissuille oli halukkaita ollut välillä jonoksi asti. Kilpailuun osallistujat valittivat sitä, että kilpailukutsu tuli liian myöhään ja palkintojenjakotilaisuus oli mennyt hieman mönkään. Yhteenvetona tapahtumasta toteaisin, että tekevälle sattuu. Emme aio lähteä leuka rinnassa kohti uusia tappioita, vaan rinta rottingilla posket innosta punoittaen, töppäyksistä opiksi ottaneina, kehittämään tapahtumaa entistä paremmaksi yleisötapahtumaksi. Toppilan Meripäivät on mielestäni oivallinen foorumi esitellä suurelle yleisölle hienoa harrastustamme ja saada sen myötä uusia aktiivisia jäseniä joukkoomme.

Oulu Regatta Toppila Ocean Race Oulun kaupunki ilmoitti yllättäen aika myöhään keväällä, että Oulun päivät siirtyvät elo–syyskuun vaihteesta kesäkuulle, joten Toppilan Meripäivät ja niiden yhteydessä järjestettävä Toppila Ocean Racekin siirtyi juhannusta edeltävään viikonloppuun. Niinpä meille tulikin kiire TOR:n järjestelyissä. Tapahtuma koottiin oululaisten purjehdusseurojen kanssa yhteistuumin. Kaupunki järjesti puitteet ja purjehtijoille järjestettiin teltta, jossa esittelimme purjehdusharrastusta yleisölle. Uutena juttuna oli tutustumispurjehduslenkit merellä.

4

Ryöppy

OM oli tänä vuonna regatan järjestelyvastuussa. Kun elo–syyskuun vaihteen viikonloppu vapautui kisakalenterista TOR:n siirtyessä kesäkuulle, kilpailupäälliköt tekivät keväällä päätöksen siirtää Oulu Regatta em. viikonlopulle. Sain kesän aikana muutamia kriittisiä kommentteja kilpailun siirrosta, mutta regattaan osallistuneiden veneiden lukumäärä puhuu omaa kieltään; kaiken kaikkiaan veneitä oli reilusti yli 50 ja köliveneitäkin oli kisassa mukana yli 30.


Mielestäni regatan ajankohta on mitä parhain ja onkin tärkeää, että kisan paikka vakiinnutetaan elo– syyskuun vaihteen viikonloppuun. Kaikki järjestelyistä vastaavat seurat, OM, OPS ja OTPS, ryhtykäämme yhdessä kehittämään tätä Perämeren tärkeintä purjehduskilpailutapahtumaa entistä paremmaksi kilpapurjehtijoita ja tukijoukkoja innostavaksi tapahtumaksi. Johteenpookin ollessa varattu päädyimme järjestämään regatan ruokailun ja iltatapahtuman, tasalattiaregatan, Säätiön venehalliin. Puuhahenkilöt tekivät kovasti töitä tapahtuman eteen; tanssimatto hommattiin, valaistukseen ja alueen koristeluun nähtiin vaivaa ja käytettiin aikaa, ja elävä orkesterikin järjestettiin viihdyttämään regattayleisöä. Tässä valossa illan osallistujamäärä oli järjestelijöille pienoinen pettymys; heti palkintojenjaon jälkeen orkesterin soitettua ensimmäisen kappaleensa, paikalla oli enää muutama henkilö. Orkesterin solisti lohkaisikin sattuvasti: ”Mitähän nyt soitettaisiin, että saadaan loputkin lähtemään?” Ilta sujui kuitenkin mukavasti pienemmällä porukalla tanssimusiikin tahdissa paperikoneen viiran päällä pomppien. Muutamat kritisoivat sitä, ettei tapahtumaa järjestetty Pookissa. Pooki oli varattu häitä varten jo edellisenä vuonna, joten ei siinä oikein mikään auttanut, kun regatan ajankohtakin tarkentui vasta keväällä. Asia on mielestäni kuitenkin niin, että ihmiset tunnelman luovat, paikka ja ympäröivät seinät ovat toissijainen juttu. Pookin varaus on nyt kuitenkin hoidettu tulevia kisoja varten, ja Johteenpookin varauslistassa on varaus Oulu Regattaa varten vuodelle 2015 asti, joten päällekkäisyyksiä ei päässe syntymään. Regatasta on ollut kysely kotisivuillamme. Hallitus tutkii palautteen talven pimeimpinä hetkinä ja pyrimme petraamaan järjestelyjä juuri sellaisiksi, kuin te osallistujat haluatte.

litus oli ollut jotain mikä jää taatusti mieleen. Mieleeni tuli, että jotain sentään saadaan järjestettyä oikeinkin ja niin, että se on osallistujien mieleen. Palkintojen jaossa olivat lähes kaikki venekunnat miehistöineen paikalla, myös ne, jotka eivät tällä kertaa yltäneet palkintosijoille, olivat kunnioittamassa palkintojenjakotilaisuutta ja osoittamassa suosiotaan menestyjille. Yleinen huomio kuluneesta kesästä on ollut se, että talkooporukan kahvitus ja evästäminen ei ole paljoa seuran kassaa rassannut eli talkooporukkaa on ollut kohtalaisen vaikea saada liikkeelle. Nyt kannustankin uusia jäseniä reippaasti osallistumaan seuran talkootoimintaan. Talkoot on oivallinen tapa tutustua seuran jäseniin, niin vanhoihin partoihin kuin keltanokkiinkin. Seuratoiminta on parhaimmillaan juuri yhdessä tekemistä mukavan ja samanhenkisen porukan kanssa.

Räntärace

Lopuksi

Räntärace järjestettiin t-paitakeleissä syyskuun puolivälissä. Itse en tälläkään kertaa ollut mukana, mutta positiivista palautetta hallitus on saanut mukavasti itse tapahtumasta. Kisa ajettiin erittäin keveissä tuulissa, mutta siitä huolimatta paremmuudet saatiin ratkottua. Lipunlasku trumpetilla soitettuine fanfaareineen, palkintojenjako ja lopuksi vielä kaiken kruunaava ilotu-

Seuraavaksi on vuorossa marraskuun syyskokous, jossa esitellään ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä täydennetään hallitusta. Vielä ennen vuodenvaihdetta tapaamme perinteikkäässä pikkujoulujuhlassa, johon toivomme sankoin joukoin ilmoittautumisia.

Vesiliikuntakeskusprojektin etenemisestä Toppilaan tulevan satama-alueen kaavoitus etenee suunnitellusti. Kaupunki on pyytänyt meiltä esitystä satama- ja vesiliikuntakeskuksen rakennuksista, niiden sijoittelusta, neliömääristä ja käyttötarkoituksesta sekä yleisesti alueelle tulevien toimintojen, mm. veneiden talvisäilytyspaikkojen ja parkkipaikkojen sijoittumisesta. Esitystä tehdään parhaillaan. Sen valmistuttua suunnitelma esitellään kaupungille ja kaavoittajille. Kaavoitusvaiheen jälkeen alkaa vääntö kaupungin kanssa siitä, millä ehdoilla ja minkälaisella sopimuksella kaavaa aletaan yhteistyössä kaupungin kanssa toteuttaa. Jokunen viikko sitten OTPS ilmoitti hallituksensa tehneen yksimielisen päätöksen siitä, että se vetäytyy hankkeesta. Nyt siis OPS ja OM jatkavat projektissa. Syyskokouksessa kerromme taas lisää hankkeen etenemisestä, mikäli jotain kerrottavaa on.

Hyvää syksyä, matti ruokonen, kommodori

Ryöppy

5


Ω Ω pullopostia

– kuulumisia meiltä ja maailmalta

Lauta kerrallaan... ja valmista tuli!

Neljät talkoot – tuloksena uusi terassi röytän majan kulahtanut terassi uusittiin neljän talkoorupeaman lopputulemana. Ensimmäinen vaihe käsitti puutavaran kuljetuksen Praavan satamasta Luotsilahden rannalle. Toisen talkoorupeaman aikana laudat kannettiin majan seinustalle samalla kun käynnistettiin puuvajan oikaisutoimenpiteet ja tehtiin Räntäracen valmistelusiivoukset. Kolmansissa talkoissa kuisti rakennettiin eteläpäätyä vaille valmiiksi Tero Hämälän ammattimaisessa ohjauksessa. Puuvajan oikaisua jatkettiin.

6

Ryöppy

Terassi valmistui lopulliseen muotoonsa vasta neljänsissä talkoissa, vaikka painopiste olikin viimeisellä kerralla mittavassa puunkaato-operaatiossa ja pusikoiden raivauksessa. Vaja oikaistiin vaakituslaitteella mahdollisimman vaateriin ja polttopuut läjättiin odottamaan talvitalkoiden pilkkomisoperaatiota. Maja laitettiin samalla talvikuntoon. Keittiöosasto huolehti talkooväen muonituksesta liha tai nakkikeiton avulla ja teki savottakämpän kotoiseksi Röytässä leivotuilla sämpylöillä, mustikka- ja omenapiirakoilla.


Nyt on hyvä hetki liittyä Oulun Merenkävijöihin

Pidä yhteystiedot ajantasalla

oulun merenkävijät ry tarjoaa nyt uusille jäsenille tämän vuoden jäsenmaksun ilmaiseksi lipunlaskun (5.10.2013) jälkeen. Uusi jäsen maksaa siis vain liittymismaksun. Muistutamme myös voimassa olevasta opiskelijaedusta – voimassa olevalla opiskelijakortilla liittymismaksu seuraan on nolla euroa. Jos tiedät jonkun, joka olisi kiinnostunut liittymään seuraan niin anna rahanarvoinen vinkki!

jälleen kerran muistutamme pitämään jäsen- ja venetiedot ajan tasalla. Tiedot eivät päivity seuran jäsenrekisteriin automaattisesti, vaan ne edellyttävät jäsenen aktiivisuutta. Mikäli olet muuttanut, venetietosi ovat muuttuneet tai haluat seuran uutiskirjeen eri sähköpostiosoitteeseen – käy päivittämässä tietosi. Ongelmatilanteissa jäsenrekisterin hoitaja Mervi auttaa jasenrekisteri@oulunmerenkavijat.f i Kirjaudu seuran jäsenrekisteriin osoitteessa rekisteri.oulunmerenkavijat.f i

Palautekyselyiden satoa hallitus on kysynyt palautetta Toppilan Meripäivistä, Oulu Regatasta ja Räntä Racesta. Palautteita on käyty läpi ja yhteenvetoa niistä tehdään seuraavassa Ryöpyssä.

OM:n hallituksen jäsenten yhteystiedot nimi ja titteli

puhelin

sähköpostiosoite

Matti Ruokonen, kommodori

040 480 9955

kommodori@oulunmerenkavijat.f i

Jukka Santala, i varakommodori

040 844 3517

jukka.santala@oulunmerenkavijat.f i

Leila Rannanjärvi, ii varakommodori

050 355 0504

leila.rannanjarvi@oulunmerenkavijat.f i

Sanna Meriläinen, sihteeri

040 550 7882

sihteeri@oulunmerenkavijat.f i

Heikki Koivurova, teemailtaisäntä

050 4125 872

heikki.koivurova@oulunmerenkavijat.f i

Juhani Lämsä, kilpailupäällikkö

040 536 7982

juhani.lamsa@oulunmerenkavijat.f i

Petteri Parhi, webmaster

040 531 8123

petteri.parhi@oulunmerenkavijat.f i

Markku Hurskainen

0400 485 322

markku.hurskainen@oulunmerenkavijat.f i

Ari-Pekka Salovaara

050 487 2575

ari-pekka.salovaara@oulunmerenkavijat.f i

Harri Närhi, taloudenhoitaja

050 480 1445

harri.narhi@oulunmerenkavijat.f i

Ryöppy

7


Fort William, taustalla Ben Nevis.

Atomivoimalla

whitehavenista visbyhyn

Ostimme keväällä Englannin Whitehavenista Mighty Atom -veneen ja purjehdimme sen kesä-heinäkuussa kolmen perheen voimin ensin Skotlannin halki ja sitten Pohjanmeren yli Visbyhyn ja sieltä myöhemmin kotivesille Ouluun.

8

Ryöppy


Paatin nimen etymologia?

P

rojekti käynnistyi jo alkutalvella, kun ryhdyimme etsimään netistä Perämeren matalille vesille sopivia veneitä, jotka taipuisivat sekä perheretkeilyyn että hieman sporttisempaankin ajoon. Tarjontaa tuntui olevan eniten siellä missä asukkaitakin, eli Englannissa, Saksassa ja Välimeren alueella. Vaikka hinnat ovat Pohjois-Euroopassa talousvaikeuksissa pyristelevää etelää hitusen korkeampia, tutkimme kuitenkin etupäässä Englannin ja Saksan markkinoita, sillä ainakin vesiteitse veneen tuominen Välimereltä olisi haukannut helposti kahden kesän lomat. Alustavan katselmuksen jälkeen rajasimme skoopin muutamaan venetyyppiin, sovimme nipun esittelyjä ja lähdimme renkaanpotkintareissulle. Ajelimme pidennetyn viikonlopun vuokra-autolla ympäri Englantia tutustumassa veneisiin. Ensimmäisenä nähty Elan 340 jäi kuitenkin parhaiten mieleen: kyseessä oli todella vähän ajettu ja hyvin pidetty vene havittelemastamme kokoluokasta. Kevättalvi hierottiin kauppoja ja suunniteltiin siirtopurjehdusta. Reittejä piirreltiin, loma-aikoja järjesteltiin ja varusteita kasattiin. Itse kauppa sujui lopulta samalla tavoin kuin Suomessakin: rahat kulkivat normaalisti tilisiirtona, vaikka Englannin pankkikäytännöt eivät ole moderneimpien maineessa.

Noviisi vesillä, eikä rantoja näy Itselleni siirtopurjehdus oli melkoinen elämys, sillä olin aikaisemmin purjehtinut vain yhden kauden gastina keulapurjetta kiristämässä ja löysäämässä. Purjehduskokemus rajoittui ainoastaan Oulun edustalle. Muutamana aiempana vuonna olin tosin kolunnut samoja seutuja pienellä Busterilla: ennen Skotlanninmatkaa kaukaisin veneilykohteeni oli Kattilankalla. Alkupätkä Whitehavenista Irlanninmeren kautta Kaledonian kanavan suulle kuljettiin sileässä meressä. Ehdimme hyvin tutustua uuteen veneeseen kevyissä tuulissa. Englannista Skotlannin puolelle

Skotlannin vuoria kanavan varrelta.

tultuamme oli hauska havaita, miten melkein kaikki plotterin ruudulleen nimeämät saaret ja niemennokat olivat Alkon viskihyllystä tuttuja: Bowmore, Jura, Skye ja Glenmorangie jäivät kaikki reittimme liepeille. Kaledonian kanava oli päästä päähän aurinkoista ja suojaisaa koneajoa. Kanavaa pitkin kylästä toiseen hissuttelevia vuokraveneilijöitä näkyi pitkin matkaa, vaikka olimme liikkeellä ennen varsinaista sesonkia. Suosittu brittiläinen lomailumuoto on vuokrata tarkoitukseen varusteltu moottorivene ja viettää viikko kanavan varrella. Epäilemättä reitti soveltuukin tällaiseen käyttöön erinomaisesti, sillä pubeja – ja myös vähemmän tärkeitä palveluita – löytyi ihan veden ääreltä aina muutaman tunnin venematkan välein. Vuokraveneily turvallisessa ja suojaisassa kanavassa on Briteissä koko kansan huvia, eikä kaikilla venekunnilla näyttänyt olevan aiempaa veneilykokemustakaan käytännössä lainkaan. Välillä teki pahaa katsoa, miten surutta vuokra-aluksia kohdeltiin ja raavittiin pitkin sulkujen seiniä. Tämä oli kuitenkin ennakoitu toimintatapa, sillä veneitä kiersi järkiään paksu kumipuskuri. Loch Ness jylhine rantakallioineen ei lopulta näyttänyt suomalaiseen vaara- ja mäntymaisemaan tottuneen silmin kovin erikoiselta. Se lieneekin paljon suurempi elämys Etelä-Britanniasta lomailemaan saapuville veneturisteille, joiden mielenmaiseman täyttää betoni ja asfaltti. Hirviöstäkään ei näkynyt niin pitkiä vilauksia, että olisimme saaneet sen talteen kameralle asti. Kanava ajettiin lopulta melkoisella vauhdilla. Kirjallisuus ja kanavan henkilökunta uskottelivat ehdottoman minimiajan olevan kaksi ja puoli vuorokautta, mutta meille riitti kaksi. Pääsimme ilmeisesti jonkinlaiseen vihreään aaltoon, kun lähdimme peesaamaan melkoista vauhtia puksutellutta simpukankalastusalusta. Emme joutuneet odottelemaan käytännössä kuin muutamalla sululla – huonommalla sulkutuurilla matkaan olisi helposti mennyt ainakin päivä enemmän.

Ryöppy

9


Sulkuhommia Skotlannissa.

Neptunuksen portaat, 11 sulkua.

Pohjanmeri yhdellä halssilla

Pelkkää päivänpaistetta Pohjanmeren ylitys ei kuitenkaan ollut. Suunnilleen ylityksen puolivälissä koin elämäni kovimman sateen. Osuimme ajovuorollani jonkinlaiseen matalapaineen keskukseen, ja yhtäkkiä rupesi satamaan aidosti kuin saavista. Vettä tuli vähintään viisinkertaisesti aamusuihkuun nähden, eikä sade tuntunut loppuvan koskaan. Muu miehistö osoitteli sormella ja videokameralla kulkuaukon luukusta ja naureskeli: ”Ei meidän kannata sinne kannelle tulla kastumaan. Aja nyt vaan.” Sade oli hyvää tuntuma-ajoharjoitusta. Vettä tuli niin paksulti, että näin instrumenteista ainoastaan ohjauspylvään päähän upotetun magneettikompassin, ja senkin vaivoin. Muista kojeista näkyi hädin tuskin ääriviivat. Suunnan ja tuulikulman pitämisessä oli täysi työ, kun ei yhtäkkiä ollutkaan käytössä tuulimittarin tarjoilemaa suhteellista tuulikulmaa. Windexin viisarikin oli saavuttamattomissa, kun ylöspäin ei kerta kaikkiaan pystynyt katsomaan, kun syysmarjojen kokoiset sadepisarat sattuivat silmiin jo pään ollessa vaakatasossa. Jonkinlainen uimamaski tai vastaava olisi varmaankin auttanut. Yllättävää oli myös nähdä, miten hyvin purjehduspuku piti vettä. Sateen alettua en uskaltanut irrottaa kättä kaiteesta enkä ruorista niin pitkäksi aikaa, että olisin saanut kaivettua hupun esiin. Kauluksen tarrakiinnityksen sain kuitenkin kiskaistua tiukalle. Pää ja pipo olivat sateen jäljiltä kuin vesiämpäristä vetäistyjä, mutta kannen alle päästyäni oli suorastaan hämmästyttävää havaita, miten kuiva mies vaatteiden sisältä kuoriutui. Pohjanmeren pohjoisosassa oli autiota. Taisi mennä hyvinkin yli vuorokausi niin, ettemme nähneet minkäänlaisia merkkejä muista ihmisistä. Kaikenlaista kiintoisaa merellä kuitenkin välillä kulki: näimme mm. Volvo Ocean Race -veneen masto pystyssä rahtilaivan kannella.

Reissun kovimmat kelit koettiin Skotlannin rannikolla, kun Kaledonian kanavan suulta Invernessistä purjehdittiin ensin itään ja sitten etelään kohti Edinburghia. Tuulta oli tasaisesti viitisentoista metriä sekunnissa ja aaltojakin kivuttavaksi asti. En ollut koskaan ohjannut varsinaisessa aallokossa, joten ensimmäinen ajovuoro oli erittäin tehokas oppimiskokemus. Aivan kovimpia kasvojaan ei Pohjanmeri tainnut kuitenkaan näyttää – sen verran karuja kertomuksia on ylityksistä kirjoitettu. Matkapurjehduksen rytmiin tottuminen otti kokemattomilta aikansa. Alussa ei uskonut eikä ymmärtänyt, että unta on otettava vapaavuoroilla aina kun suinkin mahdollista. Väsyneenä kova merenkäynti tuntui vieläkin raskaammalta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pohjanmeri ylitettiin jotakuinkin leveimmästä kohdastaan, Edinburghin eteläpuolelta Eyemouthista Kielin kanavan suulle Brunsbütteliin. Koko ylitys ajettiin käytännössä yhdellä halssilla mukavan reippaassa sivumyötäisessä. Yksi tikki matkan varrella tehtiin, kun väistettiin reitille osunutta öljynporauslauttaa, mutta muuten mentiin päivätolkulla samaa kurssia. Parhaimmillaan meno oli juuri sellaista kuin purjehduksesta haaveilevat kuvittelevat sen aina olevan. Aurinko paistoi lämpimästi, vauhti oli hyvä ja maininki keinutti leppoisasti. Tuulta riitti, mutta se pysyi hallittavissa lukemissa. Eikä siinä vielä kaikki! Yhtäkkiä kesken tällaisen jo muutenkin suopean hetken ilmestyi matkaseuraksi parikymmenpyrstöinen delfiinikatras, joka kulki puoli tuntia ihan veneemme vieressä.

10

Ryöppy


Kanavan suulla.

Reissun kokonaisaikataulu osoittautui turhan tiukaksi. Olimme varanneet paluulennot Visbystä Helsinkiin etukäteen, eikä niihin ehtiäksemme voitu juuri paikoilleen pysähtyä. Matka-aika arvioitiin alun perin viiden tai viiden ja puolen solmun keskinopeudella, mutta reissun puolivälissä loppuosuuden arvionopeutta piti nostaa kuuteen solmuun, jotta meillä oli edelleen laskennalliset mahdollisuudet ehtiä lennolle.

Varustehuoltoa jo lähes kotivesillä Pohjanmeren yli päästyämme ajoimme suoraan Kielin kanavan suulle Brunsbütteliin. Kanava oli osalle venekunnasta entuudestaan tuttu ja sen kulkeminen helppoa ja suoraviivaista – melkein kuin olisi ajellut veneellä pitkin maantietä. Kanavassa huomasimme reissun ainoan varsinaisen varusterikon – sen lisäksi, että toinen Windexin viisari meni mereen Skotlannin edustan rytyytyksessä. Fokan takaliesma oli nimittäin repeytynyt pahannäköisesti ja lepatti irrallaan. Pelko matkan viivästymisestä ja lennoilta myöhästymisestä kasvoi. Ilman fokkaa emme voisi merelle mennä, ja aikataulussa pysyminen taas vaati ehdottomasti lähtemistä seuraavana aamuna. Laboen satamaan kiinnityttyämme tutkimme tilannetta tarkemmin ja onneksemme paljastui, että itse purjekangas oli ehjä: ainoastaan takaliesman neulokset olivat repeytyneet. Sattui vielä niin mieletön tuuri, että satamassa oli purjeneulomo näköetäisyydellä laiturista. Käärimme purjeen pussiin ja käytimme loppuillan harjoittelemalla nöyriä ja säälittäviä ilmeitä, joiden avulla ajattelimme aamulla puhua itsemme ohi purjemaakarin työjonojen.

Vuorovesisataman ihanuuksia.

Kukon laulettua marssimme neulomon ovelle illan opit mielessä ja strategianmukaiset ilmeet kasvoillamme. Tulosta tuli, sillä miehet katselivat purjettamme hetken, totesivat: “no problem, will be ok”, ja kertoivat, että purjeen voi tulla noutamaan jo yhdeltätoista. Lopulta purjeen hajoaminen ei siis viivästyttänyt lähtöämme kuin muutaman tunnin. Visbyhyn saavuttiin nipin napin aikataulussa: ehdittiinpä ennen aamulentoa ottaa vielä muutaman tunnin unetkin. Ei huonosti kahden viikon reissulle, mutta kamalasti varoaikaa ei kyllä jäänyt. Ei olisi tarvinnut sattua kuin vähän pidempi odottelu muutamalle kanavasululle, niin olisimme jääneet koneesta. Loppumatka Visbystä kerhon rantaan Ouluun vene tuotiin kahdessa pätkässä: ensin Uuteenkaupunkiin, ja sieltä sitten pidennetyn viikonlopun projektina 24/7-hengessä melkoisen tuulisen ja kuoppaisen Selkämeren halki Ouluun. teksti & kuvat: jani lehtinen

Sulkuja, sulkuja, sulkuja.

Ryöppy

11


Junioripurjehduksen kesä 2013 Tässä vaiheessa syksyä voi jo muistella kesää ja junnupurjehduksen kohokohtia. Ja niitä oli useita. Viimeisin oli elokuun loppupuolella purjehdittu eskaaderi jäätelön syöntiin Kauppatorinrantaan. Harvoin näkee Torinrannassa moista merellistä elämää. Paikalla oli 16 purjehtijaa, valmentajat sekä purjehtijoiden vanhempia.

12

Ryöppy

Toppilansalmen kisa kesäkuussa 2013.


Optarit vesillä Torinrannassa.

KP briiffaa junnuja Toppilansalmen kisaan.

O

ulun regatassa oli myös ennätyksellinen osanottaja määrä jollaluokissa. Osallistujia oli yli 20. Edellisen kerran kun on ollut samanmoinen määrä jollia radalla, niin aikaa lasketaan taaksepäin kymmenissä vuosissa. Mukaan oli tullut osallistujia myös Kemistä, Kokkolasta ja Jyväskylästä. Pohjoisella alueella on kesän aikana järjestetty myös viidet kadetti-kisat eri paikkakunnilla. Meidän junnuille tärkein kisa oli Kello Open. Kello Openin yhteydessä oli myös Haastaja-kisat, jotka on tarkoitettu aloitteleville kilpailijoille. STO:n aktiivisuus on huomattu SPV:ssä ja Optari-liitossa ja ensi kesälle Optari-liitto onkin ehdottanut, jos järjestäisimme optari-ranking-kisat. Kuluneena kesänä kaikki jollaranking-kisa on järjestetty Etelä-Suomessa. Tämä olisi suuri voimainponnistus ei vain STO:lle, vaan myös RTO:lle. Koko kauden osa meidän junioreista on myös kiertänyt etelän ranking-kisoja. Vilma Saukkonen ja Meri Keskimaula osallistuivat myös optari-PM kisoihin Etelä-Ruotsissa. Kisoihin tytöt pääsivät menestymällä ranking-kisoissa ja karsinnoissa kansallisiin edustuspaikkoihin. STO:n kilpapurjehtijat ja vastuuvalmentajat saivat kansainvälisen tason valmennusta, kun Hollannin optari-maajoukkuevalmentaja Pim Stumpel oli meillä jälleen vieraana heinä–elokuun vaihteessa. Kellon Kivinimessä järjestetty Gulf of Bothnia Clinic -leiri oli mainio yhdistelmä purjehdusta ja “kielikurssia”. Mukana leirin menossa ja tukemassa olivat Marsh Oy ja Gallerian Hammaslääkärit Oy.

Ryhmäkuvassa Torinrannassa.

Kesän alue-purjehdusleiri järjestettiin yhdessä kemiläisten kanssa. Mukana oli myös SPV:n valmentaja meidän omien valmentajien lisäksi. Kemin Ulenin ranta tarjosi erinomaiset puitteet järjestää leiri, kun harjoitusalue oli aivan majoituksen edessä. No ihan täydellistä kaikki ei kuitenkaan ollut, vaan tuulet olivat välillä kyllä osalle leiriläisistä liian kovia. Toivottavasti saamme Toppilansalmen vesiurheilukeskukseen vastaavanlaiset olosuhteet jo lähivuosina. Toppilansalmen Junior-Race järjestettiin Toppilanmeripäivien yhteydessä jo kesäkuussa. Sateinen päivä ei hidastanut meidän neljän lähdön kisaa salmessa. Välillä syötiin hampparit STO:n myyntipisteellä ja sitten jatkettiin. Viikonloppu tarjosi myös meille merkittävän varainhankinta tapahtuman. Kiitokset kaikille mukana olleille! Erityinen kiitos yhteistyökumppanillemme SRV:lle. He olivat tukemassa Juniori-Racen järjestelyitä. Kesän aikana saimme myös tiedon, että hakemuksemme Nuoren Suomen rahoitushaussa toimintamme kehittämiseen oli mennyt läpi. Tämä mahdollistaa STO:n toiminnan pitkäjänniteisemmän kehittämisen. Toukokuun alussa alkanut junnukesä on kauden lopettajaisia ja lätynpaistoa vaille valmis. Merenkävijöissä meillä on ollut mahtava määrä junioreita merellä ja aktiivisia vanhempia rannalla ja toiminnassa mukana. Kiitoksia kaikille mukana olleille! Tästä on hyvä jatkaa ensi kesänä. teksti & kuvat: anri kivimäki

Ryöppy

13


14

Ryรถppy


ompputulokkaan

tunnelmia kesältä

Purjehtijakurssilta saatu innostus purjehduksen pariin sai konkreettisia muotoja minun osaltani vasta kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Tänä kesänä yksinkertaisesti päätin ottaa aikaa itselleni ja veneilylle. Tämän mahdollisti iloinen kutsu saapua keväällä Ompputalkoisiin.

A

ikani unelmoituani, minussa heräsi sisäinen purjehtija, jonka sielu halajaa merelle ja kädet syyhyävät käydä köysien kimppuun. Ensimmäinen ja toinenkin purjehdus Ompulla otti minulta heti luulot pois. Tuulta ja sadetta piisasi sen verran, että vaatetus piti miettiä tarkkaan ja tasapainoilu veneen kyydissä treenasi keskivaratalon lihaksia siihen malliin, että ajattelin loppukesästä olevani pyykkilautavatsainen ja ketterä mimmi. Neljän hyvinkin erilaisen kipparin komennuksessa opin monenlaisia taitoja. Vendat ja jiipit palautuivat mieleen, purjeiden laittaminen paikoilleen, niiden nostot ja laskut sekä trimmaukset alkoivat sujua. Myös solmuja harjoittelin kovasti, mutta totesin, että niitä pitää tehdä usein, jotta eri tilanteissa osaisin tehdä nopeasti oikeat solmut. Vain konkreettisesti tekemällä voi oppia purjehduksen saloja. Teoria antaa hyvän pohjan, mutta käytännössä veneen käsittely, tuulen nopeuden ja suunnan havainnointi, purjeiden trimmaus, navigointi ja kaikki muut manööverit vaativat toistoja ja harjoittelua. ”Omppuiltuani” aikani olen todennut purjehduksen olevan paljon enemmän, kuin pelkkää teknistä osaamista ja veneen käsittelyä – se on myös itsensä kohtaamista, ylittämistä ja tovereiden kanssa saman köyden vetämistä. Jos kapteenin ja gastien välinen yhteys puuttuu, purjehduksesta voi tulla myrskyinen taival. Sosiaalisilla taidoilla on merkittävä osuus erityisesti pidempien retkien onnistumisen kannalta. Viides Omppupurjehdukseni osoittautui kohdallani kohtalokkaaksi. Mimmiporukassa oli sellaista voimaa ja sielujen sympatiaa, jota ei voi sanoin kuvailla. Se tunne, kun katse kertoo kaiken, pelkkä ele tai ilme ohjaa gastin toimimaan halutulla tavalla, on mielestäni tavoite, johon kunkin toimivan venekunnan tulisi pyrkiä. Tällä purjehduksella kippari ja yksi gasteista saivat minut ylipuhuttua mukaan kolmen veneen retken viikonloppuosuudelle. Varovaisin, mutta luottavaisin mielin odotukseni palkittiin moninkertaisesti. Oma mukavuusalueeni on rikkoutunut jo moneen kertaan näiden purjehduskokemusteni aikana. Veneeseen meno ja sieltä pois tulo on välillä ollut hieman haasteellista, olen joutunut kohtaamaan mastoon

”kiipeämisen” pelkoni veneen keikkuessa ja navigointi merikartan mukaan on alkanut vähitellen aueta ajatustasolta konkreettisemmaksi. Yhdellä retkellä sain kuitenkin tehtäväkseni suunnitella loppumatkan reitin kartalta ja jokseenkin koin onnistuvani siinä. Myöhemmin suunnistin lisääkin kartan ja maiseman avulla. Ankkuriin ja poijuun kiinnittyminen rantautuessa olivat myös minulle uusia toimenpiteitä, mutta nyt nekin on nähty ja niihin osallistuttu. Lista uusista asioista on loputon, mutta otan tiedon omenia pala kerrallaan vastaan. Purjehdus voi tosiaan olla muutankin kuin purjehdusta. Minä taisin tuoda myös aivan uudenlaisen pikantin viikonloppuretkellämme purjehduksen pariin. Ensimmäisenä päivänä oli tyyni sää, joten meillä oli aikaa tehdä tuttuun sävelmään omat sanat, luonnollisesti meriaiheiset. Sitä laulua me sitten lauloimme ja harjoittelimme samalla kun nautimme meren käynnistä moottorilla ruttuuttaen. Kirjoitimme myös haikuja. Maihinnousun jälkeen esitimme tuotoksemme muille mukana olleille ja he olivat aivan haltioissaan ja taputtivat kovasti. Toinen veneemme gasti innostui taiteellisesta näkökulmasta niin paljon, että hän keksi seuraavallekin päivälle tehtävän, jonka myös iloksemme toinenkin venekunta suoritti kaiken taiteen ja säännön mukaisesti. Teimme sonetit. Nämä ”köriläät” yllättivät meidät naiset loistavalla tavalla, josta itse olen todella otettu. He ylittivät oman mukavuusalueensa ja rikkoivat rajojaan, joita he eivät ehkä edes tienneet olevankaan. Tällaistakin hauskaa voi sattua purjeretkillä, kun mieli on avoin ja rattoisa porukka koossa. Tämän retken päätteeksi minusta nousi vielä yksi taiteellinen kyky esille: sävelsin laulun, tunnelmaltaan merellisen. Näin syvä vaikutus tällä kaikella on ollut yhteen Omppulaiseen. Lähetänkin nöyrimmät kiitokseni kaikille niille, jotka ovat olleet mukana näillä mielenkiintoisilla oppimisretkillä. Olen saanut paljon ja toivottavasti saan maustaa vielä monta retkeä antamalla omat panokseni ihanille ihmisille heidän upeilla paateillaan sekä tietenkin Ompulla. teksti & kuvat: kirsi huovinen

Ryöppy

15


itämeren aarteet:

Wasa Eskaderilla

16

Ryöppy


Matkaveneily on urheiluseuramme jäsenten tärkein aktiviteetti purjehdus­­koulutus- ja kilpailutoiminnan ohella. Lähes kaikki veneilijät harrastavat venematkailua kesän aikana, joko seikkaillen Itämeren tai vielä suurempien selkosten aalloilla tai suunnitellen talvi-iltoina tulevan kauden retkiä.

M

itä tuollainen jaos voisi tehdä jäsenten hyväksi? Järjestää eskaaderipurjehduksia purje- ja moottoriveneille tai tarjota avomeriveneilyyn liittyviä turvallisuus- ja navigointiohjeita. Järjestää talvikautena tilaisuuksia, joissa kokeneet paljon vesiä ja ongelmatilanteita nähneet veneilijät kertovat kokemuksistaan, tai laatia esitteitä käyntisatamien palvelutarjonnasta ja tavoitettavuudesta. Toimintaa voisi olla myös miehistön muonitukseen liittyvän keittokirjan koostaminen. Tulisiko meillä olla kokoontuminen kerran kuussa jossain anniskeluravintolan kabinetissa tai Johteenpookin tiloissa, jossa alustajana toimii joku halutun kohteen kokenut esittelijä aiheena esimerkiksi: Millaisia kohteita on Turun saaristossa, kuinka veneillään Götan kanava läpi, miten kannattaa suunnitella kesälomamatka Korkealle rannikolle jne. Näihin ajatuksiini kaipaan kommentteja ja vuoropuhelua esimerkiksi verkkosivuillamme tai suoraan minun kanssani. Mitä toiminta voisi olla ja onko sille ylipäätään mitään tarvetta. Toimintaa käynnistääkseni laitoin keväällä kutsun jäsenille tulla mukaan nimeämälleni Wasa Eskaderille, jonka tarkoituksena oli koota kymmenen veneen armada Pohjanlahden regattaan, joko kilpailemaan tai tutustumaan kisafiiliksiin. Seitsemää purjevenekuntaa asia kiinnosti ja yllätyksekseni kolme niistä edusti veljesseuramme OPS:n jäsenistöä. Aikataulujen sopimattomuuden ja muiden yhteensattumien vuoksi retki kutistui lopulta kahden Sirenan upeaksi purjehdusretkeksi. Fiiliksen läsähtämisen vuoksi myös kisat jäivät väliin, vaikka olimmekin regatan ensimmäisenä päivänä paikan päällä, harmillista. Harmin kuittasi kuitenkin WSF:n laiturilla kuultu ruotsalaisten veneilijöiden suusta usein kuultu sanonta: Oooooo… men där är Sirena trettiåtta… och två allesammans, så fina båtar (onhan suunnittelija toki ruotsalainen).

Upea eskaaderimme eteni reittiä Oulu–Pensaskarin edusta–paluu Ouluun 13 sekuntimetrin terävän vasta-aallokon käännyttämänä–Kellon KiviniemiKokkola (Mustasaari)–Pietarsaari (SSJ)–Mikkelinsaaret (Kummelskäret)–Valassaaret (Ebbskär)–Vaasa (WSF)–Tankar–Raahe–(Marjaniemi)–Oulu, 10 päivän aikana. Kaikki mainitut satamapaikat olivat todella viehättäviä matkakohteita, joissa olisi voinut viipyä useammankin päivän. Keli vaihteli matkan varrella 0–14 m/s eikä koneajoltakaan vältytty.

Kokemuksia ja vinkkejä matkapurjehtijoille Wasa Eskader -reitin varrelta Heti alkumatkasta löytyy kaksi tärkeää huomioitavaa asiaa: Sudenväylän linjataulujen mukainen väylä ei ole niin syvä kuin annetaan olettaa, vaan syvin reitti hiekka/mutapohjaisella väylällä sijaitsee mantereen puoleisessa reunassa. Kiviniemestä lähdettyämme kiersimme Hailuodon pohjoispuolelta, sillä rantaväylän syvyys lähentelee Sirenan syväystä veden ollessa matalalla ja lisäksi hiekkapankeilla on tapana vyöryä väylälle, jolloin väylälinja voi olla banaanin muotoinen. Tuntemattomilla vesillä on yleensä syytä pysytellä merkityillä väylillä, sillä salakarit ja kalanpyydykset voivat yllättää kun tähystys herpaantuu, mutta kokemuksen mukaan näin ei olekaan joka paikassa. Kokkolasta Pietarsaareen pääsee saaristossa kiemurtelevaa suojaista Sonamon sisäväylää (1,8) pitkin. Reitti on todella kiinnostava koneajokokemus maisemineen ja kesäasumuksineen. Toinen mielenkiintoinen suojainen reittivalinta oli Valassaarten vanhalta merivartioasemalta Ebbskärin ja Noderstörenin välistä menevä karttaan merkitsemätön kivikoiden reunustama sisäväylä, joka on kuitenkin hyvin merkitty luonnossa. Sisäväylän syvyys oli kaiun mukaan lähes kolme metriä. Väylä jatkuu upean Malskäretin

Ryöppy

17


Tulisiko meillä olla kokoontuminen kerran kuussa jossain anniskeluravintolan kabinetissa tai Johteenpookin tiloissa, jossa alustajana toimii joku halutun kohteen kokenut esittelijä aiheena esimerkiksi: Millaisia kohteita on Turun saaristossa, kuinka veneillään Götan kanava läpi, miten kannattaa suunnitella kesälomamatka Korkealle rannikolle jne.

ja Malskärörenin välissä olevan suojaisan luonnonsuojasataman (2,6) kautta Ritgrundin suuntaan (Karttasivu 824). Ehdottomasti hyvä reitti ja lepopaikka merenkurkun yli suuntautuvilla matkoilla. Kolmas mielenkiintoinen oikoreitti (1,8) Raippaluodon sillalta Vaasaan on kartan merkinnöistä huolimatta riittävä ainakin Sirenan (1,75 m) syväykselle. Toki karttaan merkitty (1,0) väyläosuus kannattaa kiertää varmuuden vuoksi Tuomarinkarinselän puolelta (Karttasivu 819). Vaasan seudulla on toki viisainta noudattaa väyliä, jos vähänkin epäilyttää, sillä syvyyserot vesialueella vaihtelevat huomattavasti kallioisen maaperän ja kivikautisten muodostelmien vuoksi.

Mielenkiintoisimmat käyntikohteet Metsähallituksen suojainen satama Kummelskäretissä Mikkelinsaarten pohjoisosassa tarjoaa veneilijöille kymmenkunta poijupaikkaa ja tukikohdan maailmanperintökohteen tutkimiseen (Karttasivu 826). Saarella on veneilykaudella yhden henkilön hoitama kahvila, tilaussauna ja majoitustilat. Saarta hallitsee vanha merivartioasema, josta on upeat näkymät saaristoon. Myös veneettömien on mahdollisuus vierailla saarella tilausristeilyillä. Katso linkistä upeita kuvia ja lisäinformaatiota. www.luontoon.f i/palvelupisteet/muut/mikkelinsaaret/Sivut/Default.aspx

valassaaret ovat läntisin tukikohta merenkurkussa, josta on vain parinkymmenen mailin matka horisontissa näkyvään Ruotsin saaristoon. Saari on merkittävä ornitologien vierailema kohde, josta voi löytää mielenkiintoisia lintulajeja, jotka pitävät sitä muuttoreittinä merenkurkun yli. Saarella on sijainnut aiemmin rajavartioston tukikohta ja se on historiallisesti merkittävä venäläisten sotajoukkojen reitti merenkurkun yli. Itäosassa sijaitsee Eiffel-tornin suunnitelleen firman rakentama majakka. Yllätykseksemme merivartiosto oli poistanut viikkoa ennen tuloamme vierassataman vanhan teräslaiturin ja huhu kertoi että myös aallonmurtaja oltaisiin lähitulevaisuudessa lastaamassa proomuihin pois kuljetettavaksi. www.luontoon.f i/Retkikohteet/Maailmanperintokohteet/merenkurkku/harrastusmahdollisuudet/valassaaret/Sivut/Default.aspx tankarin majakkasaaressa on suojaisa vierassatama ja siellä on paljon nähtävää (huom. majakka avataan vierailijoille ensi kaudella). Kahvilan ystävällinen henkilökunta valmisti maininkien väsyttämille venemiehistöille lohisopan tykötarpeineen iltamyöhällä ja laati herkullisen aamiaispöydän ennen lähtöämme saaresta. Tankariin on säännöllinen laivayhteys Kokkolasta. www.kokkola.f i/tankar/ teksti & kuva: seppo parhi

18

Ryöppy


Syysale OM:n jäsenille Regatta

Norjalainen paukkuliivi turvavaljailla, joissa helposti säädettävät kiinnityshihnat. Leveä verkkohihna hartioissa. Osta vaikka joululahjaksi rakkaallesi. Sportsafe 150 N: 240 € 160 € Childsafe 100 N: 149 € 90 € Lastenliivi 0–15 kg: 69 € 42 € Lastenliivi 5–15 kg: 45 € 36 €

Baltic Dinghy Pro 40–50 kg: 50 € 50–70 kg: 55 € 70–80 kg: 55 €

Garmin-syyspoisto

GpsMap 720: 630 € (2 kpl jäljellä) GpsMap 720S: 730 € (3 kpl jäljellä)

Tutustumistarjous

GpsMap 721XS: 1 150 € (1 kpl jäljellä) EchoMap 70S: 890 € (1 kpl jäljellä)

puhelin

044 277 5416

osoit e

Tukkitie 4, Oulu

in tern e t

www.bothnianarcmarine.fi

ema il

bam@bothnianarcmarine.fi


Palkitut '13 Juniorit ja kilpailupalkinnot

Oulun Merenkävijöiden 35-vuotisjuhlamalja

Olli Kaupin kirjatuki

Oulun Purjehdusseuran lahjoittama palkinto jaetaan Oulun Merenkävijöiden järjestämissä kilpailuissa parhaiten menestyneelle kölivenekilpailijalle. Tänä vuonna oli Jorma Kinnusen kymmenes kerta olla palkinnon vastaanottajana. Joren saavutuksina oli ensimmäinen sija Oulu Regatassa sekä Oulu-rankingissa.

Oulun Merenkävijöiden aktiivinen juniori on vuonna 2013 Joona Ollila. Hän on osallistunut kaikkiin pohjoisen alueen Kadetti-kisoihin vuonna 2013.

Paavo Martin junioristipendi Sadan euron arvoinen tunnustuspalkinto jaetaan lupaavalle juniorille. Juniorijaoston esityksestä Julia Tammelin ja Aurora Okkonen.

Oulun kaupungin liikuntalautakunnan 70-vuotismalja Oulun Merenkävijöiden aktiivisemmalle kilpailijalle jaettavan maljan sai Vilma Saukkonen. Hän osallistui Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin, neljään ranking-kisaan ja yhteen Kadettikisaan. Vilma saa palkinnon kolmatta kertaa.

Syysmalja 1975 Malja jaetaan Räntä Race -kilpailun nopeimmalle, joka oli tänä vuonna Kari Lukkarila.

Nautilus Cup -kiertopalkinto Palkinto jaetaan Nautilus Cupin voittajille LYS1 ja LYS2 -sarjoissa. Vuoden 2013 LYS1-sarjassa ei saatu yhtään kilpailijaa maaliin asti, joten kiertopalkintoa ei jaeta tänä vuonna. LYS2-sarjan voittaja oli Jukka Annunen.

20

Ryöppy

Kaupin malja Olli Kaupin lahjoittama malja jaetaan kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa menestyneelle. Vuonna 2013 palkinnon saa Eeva Saukkonen. Hänen sijoituksinaan oli 16. sija H-veneiden MM-kisoissa sekä 14. sija H-veneiden SM-kisoissa.

SYP:n malja Jaetaan parhaalle Oulun Merenkävijöiden yksityyppiveneelle Oulu Regatassa. Tänä vuonna palkinnon sai Sanna Meriläinen.

Tapiolan lautaset Jaetaan LYS-luokassaan parhaiten menestyneelle Oulun Merenkävijöiden järjestämissä kilpailuissa. LYS1luokassa palkittiin Jorma Kinnunen ja LYS2-luokassa Jukka Annunen.


Oulun Merenkävijät ry palkitsi 5.10.2013 ansioituneita jäseniään, veljesseuran aktiiveja sekä kilpailuissa menestyneitä. Kaikki palkintokriteerit eivät täyttyneet tänä vuonna, joten osa kiertopalkinnoista jäi jakamatta.

Liikuntalautakunnan malja

Raahen Pekka

Aktiivisena gastina palkittiin Sami Koskenniska. Hän on kehittynyt valtavasti kilpapurjehtijana, mikä näkyi osaltaan Sunitan menestyksenä kesän kisoissa. Kilpailuiden lisäksi Sami on osallistunut veneen telakointiin, kunnostukseen ja trimmaukseen ja hän osaa kouluttaa uusia gasteja tehtäviinsä.

Raahen Pekalla palkittiin Tero Hämälä, joka teki hyvää työtä seuran hyväksi Röytän kuistitalkoiden yhteydessä.

Seuratoiminnassa aktiivisuutta osoittavat kiertopalkinnot Vuoden kouluttaja Jaetaan koulutustehtävissä ansioituneelle Laura Santalalle.

Oulun Merenkävijöiden 25-vuotisjuhlatuoppi Luleå Segelsällskapin lahjoittama kiertopalkinto luovutettiin Tom Tallbergille aktiivisesta työstä seuran hyväksi. Tom on ansioitunut erityisesti Ompputoiminnassa.

Oulun Merenkävijöiden 70-vuotisjuhlapalkinto Palkinnon on lahjoittanut Raahen Purjehdusseura. Palkinto jaettiin hyvästä työstä seuran hyväksi Jukka Santalalle. Jukka on ansioitunut erityisesti vesiliikuntakeskushankkeen edistämisessä.

Oulun Merenkävijöiden 70-vuotisjuhlamalja OTPS:n lahjoittamalla juhlamaljalla palkittiin Jarkko Limnell aktiivisesta toiminnasta kilpailulautakunnassa.  

Gamlakarleby Segelförening -malja Naistyöstä seuran hyväksi palkittiin Sanna Viinonen.

Oulun Merenkävijöiden 50-vuotisveljeskiulu OPS:n lahjoittama tunnustuspalkinto jaetaan veljesseuran aktiiville. Hyvästä työstä Telakkasäätiön toiminnassa palkittiin Matti Taskila.

Matkasarja Oulun Merenkävijöiden matkafregatti Palkinto jaetaan pisimmän matkan tehneelle merenkävijöiden veneelle, joka oli vuonna 2013 Mighty Atom kunnioitettavalla 2 200 merimailin matkallaan. Palkintomiehistössä olivat Matti Ruokonen, Tuomo Kujala ja Jani Lehtinen.

Ryöppy

21


Kilpailut 1. – On board Laura Santala. Kilpailu 2. – Tuomo Tapanila: Oulun Regatta.

vuoden 2013

OM:n valokuvakilpailun satoa 22

Ryöppy


Retkiveneily 1. – Tuomo Riekki: Apuva! Retkiveneily 2. – S. Wennerstrand: Laiturin päässä.

Juniorit 1. – Anri Kivimäki: Kesän kohokohta. Juniorit 2. – Laura Santala: Kesän pisin jono.

Kesä 2013 1. – Teemu Leppänen: Tasalattiaregatta. Kesä 2013 2. – Tuomo Tapanila: Ratalinja.

Ryöppy

23


pentteri:

s/y Viluttitanssijan keittiรถsuosikit 24

Ryรถppy


Hyvä ruoka kruunaa (lyhyenkin) merimatkan! Alkuruoaksi valikoituu useasti tomaati-mozzarella-pestotorni. Tämä tosi helppo alkuruoka maistuu aina yhtä raikkaalta! Pääruoaksi sopivasta porsaanpötkykastikkeesta on muodostunut yksi suosikkiruoistamme. porsaanfile pakattuna vakuumiin säilyy kohtalaisen pitkään veneen jääkaapissa, joten se on oiva vaihtoehto jos on useammankin päivän matka edessä ennen seuraavaa kauppaa. Yksi pötky painaa noin 450–550 grammaa, ja siitä tulee kahdelle henkilölle reilut annokset, kolmellekin riittää, mutta silloin pitää vähän säännöstellä!

Tomaatti-mozzarella-pestotornit (2 annosta) 2 reilun kokoista tomaattia paketti mozzarellajuustoa pestoa mustapippuria myllystä ripaus meri- tai sormisuolaa Leikkaa tomaatit 2–4 mm siivuiksi, samoin mozzarellajuusto. Ota kaksi lautasta, joille tornit rakennetaan. Rakenna tornit vähän ennen ruokailua, koska annos maistuu parhaimmalta juuri tehtynä. Aseta aluksi lautaselle tomaattisiivu, sen päälle reilu lusikallinen pestoa (Pirkka-pesto on parasta!), seuraavaksi siivu mozzarellaa, pyöräytä mustapippuria myllystä. Seuraavat kerrokset samalla tavalla, halutessasi voit lisätä johonkin väliin ripauksen suolaa. Tästä annoksesta tulee 3–4 kerrosta. Leikkaa tomaattien ja mozzarellan kantapalat pieniksi paloiksi ja koristele niillä annokset. Nauti punaviinin kera.

Porsaanpötkykastike 1 porsaan sisäfile eli pötky vakuumissa (naturel) öljyä chiliä loraus punaviiniä soijaa mustapippuria myllystä basilikaa voita paistamiseen sipulia 2 dl kermaa Ota pötky pois vakuumista ja leikkaa noin 1,5 cm paloiksi. Tee marinadi öljystä, soijakastikkeesta ja punaviinilorauksesta, lisää sinappia ja mausteet ja sekoita. Laita lihasiivut muovipussiin ja marinadi perään, pussi solmulle ja pariksi tunniksi maustumaan (ei haittaa vaikka maustuu pitempäänkin). Leikkaa sipuli. Ota paistinpannu ja kuumenna se. Lisää pannulle voita ja lihat pussista sekä sipulit. Paista lihapaloihin pinta molemmin puolin, lisää kermaa (älä laita koko kermapurkkia heti). Siirrä lihat, sipulit ja kerma kattilaan ja anna hautua pienellä tulella kermaa lisäten siten ettei kastike kuivu. Hauduta niin kauan että liha on mureaa. Nauti perunoiden ja raikkaan vihersalaatin sekä keskitäyteläisen punaviinin kera. Tämän aterian päätteeksi ei kummoisia jälkiruokia tarvita. Jonkun ajan päästä kuitenkin maistuu kipparin tekemä Irish Coffee, tietenkin itsevatkatulla kermalla höystettynä!

Irish Coffee lasiin vahvaa murukahvia sokeria (tavallinenkin kelpaa), sekoitetaan hyvin viskiä noin 4 cl löysäksi vatkattua kermaa valutettuna lusikan kautta teksti & kuva: liisa lehto

Ryöppy

25


Ω Ω kokouskutsu

– seuran syyskokous 2013

oulun merenkävijät ry

Syyskokous 2013

26

aika: paikka:

14.11.2013 klo 18 Hietasaari, Kansankentäntie 11, Johteenpooki

1.

Kokouksen avaus

2.

Kokouksen järjestäytyminen

3.

Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4.

Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5.

Päätetään liittymis- ja jäsenmaksujen suuruus seuraavaksi kalenterivuodeksi

6.

Vahvistetaan toimintasuunnitelma

7.

Vahvistetaan tulo- ja menoarvio

8.

Valitaan yhdistykselle kommodori, varakommodori ja kaksi hallituksen jäsentä erovuoroisten tilalle.

9.

Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat

10.

Oulun Vesiliikuntakeskus

11.

Muut asiat

12.

Kokouksen päättäminen

Ryöppy


Marsh on riski- ja vakuutuspalvelujen ykkösyritys maailmassa. Palvelumme kattavat mm. riskienhallintaan, riskikonsultointiin, vakuutusten kilpailuttamiseen, vakuutusohjelmien hallin­ nointiin, riskien tunnistamiseen, arviointiin ja seurantaan sekä vahinkojen käsittelyyn liittyviä ratkaisuja. Marsh palvelee asiakkaita yli 100 maassa ympäri maailmaa. www.marsh.fi

Ryöppy

27


Tulevia tapahtumia Oulun Merenkävijät ry:n syyskokous 14.11.2013 seuran sääntömääräinen syyskokous 14.11.2013 kello 18 alkaen. Paikkana tuttuun tapaan Johteenpooki, Kansankentäntie 11, Hietasaari.

SPV:n Superviikonloppu 23.–24.11.2013 suomen purjehdus ja Veneilyn sääntömääräinen syysliittokokous.

Pikkujoulut lauantaina 14.12.2013 Johteenpookissa

OULUN MERENKÄVIJÄT RY pl 37, 90101 oulu

Ryoppy 3 2013  

Oulun Merenkävijät ry:n jäsenlehti.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you