Issuu on Google+

Oulun Merenkävijät ry:n jäsenlehti

1/2010

ryöppy

Uuden hallituksen jäsenen esittely, s. 7  Ω  Miten minusta tuli purjehtija, s. 10  Perhepurjehdusta Korkea­rannikolla, s. 12  Ω  Arctic Warriorin matka Tanskasta Tunisiaan, s. 16

Ryöppy

1


Ω Ω sisältö

– ryöppy 1/2010

Ryöppy 1/2010 3

Kommodori – Ruorin takana

4

Uusiutunut hallitus näyttää kasvonsa ja kertoo tavoitteensa

7

Uuden hallituksen jäsenen esittely

8

Toimintamme tavoitteet

9

Uuden katsastuspäällikön esittely

10

Miten minusta tuli purjehtija

12 Perhepurjehdusta Korkea­rannikolla – ja viikko Ratanissa! 14

Petteri pauhaa

14 Melges 24 -kuivaleiri Oulussa 15 Tulevan kesän junioritoiminnasta 16 Arctic Warriorin matka Tanskasta Tunisiaan – eli näin me gastit näimme sen 21 Iin Röytän kuulumisia 22 Kutsu: Kevätkokous 2010 22 Sihteeri ryöpyttää 23 Rantaparlamentti – kuulumisia maalta ja mereltä 24 Tulevia tapahtumia keväällä 2010

Oulun Merenkävijät Ry postiosoite PL 37, 90101 Oulu pankkiyhteys Nordea Oulu, 205018-125927

kotisivu www.oulunmerenkavijat.fi hallitus hallitus oulunmerenkavijat.fi ryöpyn toimitus ryoppy oulunmerenkavijat.fi

sähköpostilista jasenet oulunmerenkavijat.fi venerekisteri venerekisteri oulunmerenkavijat.fi osoitteenmuutokset jasenrekisteri oulunmerenkavijat.fi

Kansikuva: OM hallituksen vaihtokaronkassa myös kommodorin ruori vaihtoi omistajaa. Vasemmalla uusi kommodori Matti Ruokonen, oikealla 12 vuotta kommodorina toiminut Reino Aula ja keskellä jatkava sihteeri, Leila Rannanjärvi.

2

Ryöppy


Ω Ω kommodori

– matti ruokonen

Ruorin takana Olen aloittanut seuramme kommodorina vuoden alusta. Mielessäni olen valmistautunut pestin vastaanottamiseen valinnastani eli lokakuusta lähtien, mutta vasta nyt alan pikkuhiljaa oivaltaa, mihin olenkaan sitoutunut. Nöyränä tartun ruoriin ja alan ohjastaa seuraamme 2010-luvulle.

O

m:n jäsen olen ollut iät ja ajat, ja hallitukseenkin minut valittiin muistaakseni jo 2002. Ensimmäisenä varakommodorina olen toiminut vuodesta 2005, joten hallitustyö sinällään

on tuttua. Reino Aula toimi seuramme kommodorina menestyksekkäästi peräti kaksitoista vuotta. Tänä aikana seuramme talous on kohentunut hienosti ja tällä hetkellä taloustilanne on vähintäänkin hyvä. Reinon aikana on hallituksen toimintaa selkiytetty mm. laatimalla toimintastrategia ja visio viitoittamaan seuramme tulevaisuutta. Reino paikalle ruorin taakse on toisaalta helppo asettua, sillä hallitus on toimintakykyinen ja navigointi on hallussa.

Hallituksen toiminta ja visiot OM:n hallitus on yksimielinen siitä, että seuran tulee toimia tulevaisuudessa enemmän jaosten kautta. Nyt kuluvan kevään aikana on jaostoiminnan tehostamisen aika. Tarkoitus on tarkastella kriittisesti kaikkien nykyisten jaosten toimintaa, tarpeellisuutta sekä jaoksissa toimivien jäsenten määrää ja sitoutuneisuutta. Selvitysprojektin vetäjä Santalan Jukka on lähettänyt kaikkien jaosten vetäjille kyselyn, jossa pyydetään mm. kuluvan kauden toimintasuunnitelmaa, tehtävien vastuuhenkilöiden nimeämistä sekä alustavaa budjettia. Tästä kaikesta on tarkemmin toisaalla tässä lehdessä. Kaikkien jaosten vetäjät, terästäytykää ja

vastatkaa kyselyyn mahdollisimman pian, jotta pääsemme yhden legin eteenpäin strategiatyössä.

Teemana turvallisuus Hallitus on määritellyt erääksi toiminnan painopisteeksi tänä vuonna turvallisuuden. Turvallisuus on aihe, jota ei koskaan voi korostaa liikaa: Teemailloissa on tarkoitus käsitellä turvallisuutta laajalti. Hallituksen kunnianhimoinen tavoite on, että ensi kesänä seuramme lipun ala purjehtivien veneiden katsastusprosentti on sata, ei yhtään vähempää. Tänä keväänä järjestetään veneilijöille tarkoitettu ensiapukurssi Oulussa, ja jos innostuneista jäseniä löytyy riittävästi, lähdemme kevään kuluessa Lohjalle viikonlopun kestävälle merivartioston järjestämälle pelastautumiskurssille. Näistä lisää (myöhemmin) seuramme kotisivuilla. Toimintaa tai ainakin toimintasuunnitelmia on kovasti, mutta eräs tärkeä elementti ja kaiken edellytys seuramme vireälle toiminnalle vielä puuttuu: aktiiviset jäsenet. Me hallituksessa olemme jäsenistöä varten – ei päinvastoin, ja ellemme pysty saamaan jäsenistöä eli teitä hyvät merenkävijät mukaan toimimaan, jäävät toimintastrategian teesit pelkiksi koru­lauseiksi. Venemessut 2010 Helsingissä on avattu. Siellä on mukava käydä taas fiilistelemässä ja tsekkaamassa uusien miljoonaveneiden sisustustrendit ja patjojen värit. Pitääpä muistaa lotota ennen lähtöä. Hyvää kevättä kaikille!

Ryöppy

3


OM:n hallitus helmikuun pakkasilla Pikkupookissa. Takana Jorma (Jore) Kinnunen, Ari-Pekka (AP) Taskila, Juhani ( Jussi) Lämsä ja Susanna Hellsten. Edessä Marika Eklund, Petteri Parhi, Matti Ruokonen, Jukka Santala ja Leila Rannanjärvi.

Uusiutunut hallitus näyttää kasvonsa ja kertoo tavoitteensa 4

Ryöppy


Matti Ruokonen

kommodori 040 480 9955, matti.ruokonen

Jorma ”Jore” Kinnunen gmail.com

ΩΩ Liityin seuraan 1979. Harrastin siihen aikaan

surffausta ja tutustuin siinä yhteydessä Lukkarilan Kariin, joka houkutteli minut mukaan Merenkävijöihin. ΩΩ Hallituksen jäseneksi minut valittiin 2000-luvun

alussa, varakommodoriksi vuonna 2005 ja vuodesta 2010 alkaen toimin seuramme kommodorina. ΩΩ Ykkösjuttu purjehduksessa tällä hetkellä on kilpaileminen ja hyvänä kakkosena tulee matkapurjehdus perheen kanssa. Tiimimme osti IMX 40 -purjeveneen Englannista viime keväänä ja sillä olemme taas ensi kesänä lähdössä kohti uusia huimia seikkailuja. Meillä on OM:ssä innostunut ja toimintakykyinen hallitus. Haluan omalta osaltani pitää huolen siitä, että tämä nousukiito jatkuu ja pystymme tekemään hyviä päätöksiä, jotta seuramme tulee vielä vain ”hauskemmaksi”!

Jukka Santala

i varakommodori 040 844 3517, juccasan

luukku.com

ΩΩ Olen ollut mukana purjehduksen parissa vuodes-

ta 1990, jolloin suoritin OM:n purjehduskoulun järjestämän Sinipurjehtija-kurssin. Oulun Merenkävijöistä tuli luonnollinen ”kotipesä” aktiivisen toiminnan vuoksi. Aktiiviset ihmiset tarvitsevat aktiivisen seuran ja ympäristön. OM:n hallituksessa olen ollut sekä jäsenenä että varakommodorina. Hallitustyöskentelyyn tulin mukaan taloudenhoitajan pestin kautta. Olen toiminut usean vuoden myös OM:n purjehduskoulun rehtorina. ΩΩ Kilpapurjehdus on vienyt isän ja tyttären men-

nessään. Kilpaa purjehdin kimppakaverini Jorma Kinnusen kanssa yhteisellä Melges 24 -veneellä. Perheemme laivueeseen kuuluu tällä hetkellä myös retkivene Avance 33 sekä kevytveneitä.

ii varakommodori 040 8097 999, kinnunen.jore

gmail.com

ΩΩ Olen ollut seuran jäsen vuodesta 1972 alkaen,

seuraan liityin päästäkseni mukaan juniorileirille. Vuosien mittaan olen toiminut hallituksessa ja Telakkasäätiössä sekä purjehduskoulussa. ΩΩ Luonnehtisin itseäni kilpapurjehtijaksi, tällä hetkellä purjehdin kimppakaverini Jukka Santalan kanssa Melges 24 -venettä. Omistan yhdessä puolisoni Helinän kanssa X99-köliveneneen, jolla retkeilemme ja silloin tällöin myös osallistumme kilpailuihin. ΩΩ Tavoitteeni OM:n hallituksessa on saada aikaan

toimivaa yhteistyötä alueemme seurojen kesken. Erityisesti kilpailu-ja junioritoiminta ovat sellaisia seuratoiminnan osa-alueita jossa yhdessä tekemällä saadaan hienoa lajiamme vietyä eteenpäin. Hyviä, toimivia esimerkkejä yhteistyöstä ovat STO (Sailing Team Oulu) ja RTO (Racing Team Oulu), jotka keräävät neljästä eri seurasta juniorit, kilpapurjehtijat ja kilpailunjärjestäjät yhteen.

Marika Eklund

0400 795 021, eklund.marika gmail.com ΩΩ Olemme omistaneet veneen vuodesta 2003 lähtien ja perhejäseneksi liityin 2006. Hallituksessa aloitin 2009, joten toista vuotta mennään. ΩΩ Veneilen Beneteau First 36.7 Bohemia -nimisellä

veneellä. Harrastan matka- ja retkipurjehdusta perheeni kanssa. Perheeseeni kuuluu aviomies sekä neljä- ja kuusivuotiaat tytöt. Välillä innostun myös kilpapurjehduksesta. ΩΩ Huvitoimikunnan ensisijaisena tavoitteena on

rakentaa seuran yhteishenkeä ja luoda jäsenistölle tilaisuuksia toistensa tapaamiseen. Toisena tavoitteena on jatkaa ja kehittää Merenkävijöiden perinteitä sekä välittää niitä seuran uusille jäsenille.

ΩΩ OM:n hallituksessa toimin linkkinä junioritoi-

mintaan (STO), toimin aktiivisesti RTO:ssa sekä avustan hallitusta OM:n strategian luomisessa ja sen toteuttamisessa. Lisäksi toimin linkkinä SPL:n Lapsi- ja nuorisopurjehdustoimikuntaan. Hallitustyöskentelyn kautta haluan edelleen kehittää alueen junioritoimintaa ja kilpapurjehdusta.

Susanna Hellsten

040 4120427, susanna.hellsten

ouka.fi

ΩΩ Liityin merenkävijöiden jäseneksi pari vuotta

sitten. Olemme omistaneet veneen vuodesta 2008. Hallituksessa aloitin 2009.

Ryöppy

5


ΩΩ Veneilen perheen kanssa Winga 29 Fantom -nimi-

ΩΩ Taloudenhoitajan pesti vaatii itsessään aika ajoin

sellä veneellä. Perheeseeni kuuluu aviomies sekä neljä- ja kahdeksanvuotiaat tytöt.

runsaasti huomiota ja aikaa. Tämän lisäksi olen hoitanut seuran webmasterin hommia ja toiminut uudelleen perustetussa huvitoimikunnassa. Näiden tehtävien lisäksi olen yrittänyt kehittää jäsenpalveluita ja yhdistyksen toimintaa eteenpäin. Laiskahkona henkilönä yritän aina keksiä uusia, tehokkaampia ja helpompia tapoja tehdä asioita. Merenkävijät on hieno seura ja sen eteen on mukava tehdä töitä.

ΩΩ Olen uusi koulutusvastaava. Tavoitteenani on

luoda jäsenistölle mahdollisuuksia kouluttautua ja kehittyä purjehduksessa. Otan mielelläni vastaan erilaisia toiveita koulutuksiin liittyen.

Juhani Lämsä

kilpailupäällikkö 040 536 7982, jussi.lamsa

luukku.com

ΩΩ Liityin Oulun Merenkävijöihin kai 1997 kun

velipojalta tuli kysely, että olisinko kiinnostunut kilpailujen järjestämisestä ja toimimisesta kilpailulautakunnassa katsastushomman olin aloittanut samoihin aikoihin käymällä kurssit. Ja näin homma vei miehen, kilpailupäällikön paperit on ollut kymmenen vuotta! ΩΩ Veneilyä olen harrastanut, perheen kanssa moot-

toriveneellä ja gastina olen ollut velipojan purjeveneessä. Tällä hetkellä en omista venettä. ΩΩ Hallitukseen tulin kilpailupäällikön vaihdon myötä

2007 vuodenvaihteessa, joten vakanssia on jäljellä vielä toista vuotta. RTO:n ja OM:n kilpailujen uudistaminen on nyt eniten mielessä; seurayhteistyön laajentaminen on sydämenasia! Toivoisin innokkaita nuoria toimijoita kilpailujaokseen.

Petteri Parhi

taloudenhoitaja 040 5318 123, petteri.parhi

Leila Rannanjärvi

sihteeri 050 3550504, leila.rannanjarvi

vtt.fi

ΩΩ Liityin OM:n jäseneksi 1996, heti Sinipurjehtija-

kurssin jälkeen. Hallituksessa (sihteerinä) aloitin vuonna 2000 ja purjehduskoulussa päällikkötutkinnon ja SPL:n ohjaajakurssin jälkeen keväällä 2004. ΩΩ S/Y Otiumin neljäs kesä (meillä) on edessä. Otium

on latinaa ja tarkoittaa ansaittua vapaa-aikaa, leisure with dignity. Kesälomalla purjehdimme tällä Peter Norlinin suunnittelemalla Albin Novalla ympäri Pohjanlahtea. Tänä keväänä pääsen kahdeksi viikoksi myös Välimerelle, Aigeian merelle. ΩΩ Sihteerin tärkeimpiä tehtäviä ovat (hallituksen) ko-

koukset ja tiedottaminen niin jäsenlehdessä kuin sähköisesti. Tänä vuonna Matti, uusi kommodori, ajetaan sisään. Myös Ryöpyn ulkoasu uudistuu ja (toivottavasti) myös päätoimittaja vaihtuu. Turvallisuuden teemavuonna teemme seurallemme turvallisuussuunnitelman.

gmail.com

ΩΩ Aloitin merenkävijöiden taloudenhoitajana vuonna

2007. Jäsenyys ei ollut tehtävään edellytys, joten pystyin tehtävän ottamaan vastaan. Jäsenyyttä taisin sitten hakea purjehduskoulun käytyäni saman vuoden keväällä. Hallitukseen minut valittiin vuoden 2008 alusta. ΩΩ Seuraan liityin toki purjehduksen vuoksi. Olin

aluksi keulagastina Astridilla ja nyt Sunitalla. Parasta antia koko touhussa on kilpaileminen, vaikka totuuden nimissä myös viime kesän Bottnia Eskader oli ensikertalaiselle hauska kokemus.

Ari-Pekka Taskila 040 5630171, a-p.taskila

kolumbus.fi

ΩΩ Purjeveneen hankinnan myötä tuli ajankohtaiseksi

liittyminen sopivaan seuran, OM:n aktiivisen toiminnan ansiosta valinta oli helppo. Jäsen vuodesta 1995. OM Purjehduskoulun kipparistossa vuodesta 2006. Hallitukseen 2010. ΩΩ Vesilläolo painottuu lomapurjehduksiin perheen

kanssa, toisinaan osallistumisia paikallisiin kisoihin – viime aikoina valitettavasti vähemmän. ΩΩ Pyrin tuomaan esille perhe / loma / matkapurjehti-

jan näkökulmaa toiminnassa ja sen kehittämisessä.

6

Ryöppy


ari-pekka taskila

Uuden hallituksen jäsenen esittely mitä yhteistä on sveitsin alppiteitä pujottelevilla motoristeilla ja Perämeren ulapalla seilaavilla purjehtijoilla? Omalta osaltani yhteys alkoi selvitä keväällä 1995, jolloin otettiin ensituntuma edellisenä syksynä hankittuun, lähes parikymmenvuotiseen kaunottareen (Helmsman 23). Alkuperäinen ajatus oli hankkia kevytvene (Vikla, 525 tms.) päiväpurjehduksille, mutta satamassa veneiden tutkimista seurannut parrakas merikarhu totesi sen olevan "liian märkää ja kylmää" ja suositteli siirtymistä suoraan köliveneeseen. Alkuihmettelyn ja kaikkien kirjastosta löytyneiden venelehtien kahlaamisen jälkeen tämä vaihtoehto alkoi tuntua houkuttelevalta. Sellaisellahan pystyisi tekemään jo useamman päivän reissuja... Kun vielä pienten, juuri sisäänajettujen (20–30 vuotta) köliveneiden hinnat olivat juuri ja juuri ulottuvilla, moottoripyörä vaihtui purteen. Lajeilla on yllättävän paljon yhteistä: liikkumisen vapaus sekä luonnon läheisyys (märkää ja kylmää, kölistä huolimatta). Kypärä tosin

vaihtuu pipoon ja matkaa tehdään 10 km/h autobahnin 200 km/h sijaan. Mutta kun kaikki napsahtaa kohdalleen, niin parempaa kesälajia saa etsiä... Sittemmin vene on vaihtunut Comfortina 32:een ja kajuuttoihin on ilmestynyt pieniä purjehtijoita (3, 6 ja 8 v.). NMT on vaihtunut 3G:hen ja kompassi läppäriin, mutta homman perusviehätys on edelleen sama. Pariviikkoisen kesälomareissun lisäksi sahaamme viikonloppuisin Marjaniemi–Röyttä-akselia, toisinaan osallistutaan paikallisiin kilpailuihin omaksi (ja muidenkin) iloksi. OM:n jäsenenä olen ollut samaisesta keväästä 1995 lähtien, jolloin purjehduksen perusteet valkenivat OM:n purjehtijakurssilla. Vuodesta 2006 olen ollut mukana purjehduskoulussa jakamassa tätä oppia eteenpäin. Hallitustyöskentelyn lisäksi otan jatkossa osaa seuran katsastustoimintaan, joten laiturilla tavataan! ari-pekka ”a-p” taskila, s/y esther

Ryöppy

7


Toimintamme tavoitteet •

Visio

Toiminta

• Missio

oulun merenkävijöiden hallitus on ­päättänyt hyväksytyssä strategiassaan kehittää seuraa ja sen toimintoja systemaattisesti, askel askeleelta. OM:n missio on kirjattu strategiaan seuraavasti:

Purjehdus- ja veneily­kulttuurin edistäminen. Oulun Merenkävijät tarjoaa mahdollisuuden aloittaa ja kehittyä niin veneilijänä kuin kilpapurjehtijana. Missio on seuran toiminta-ajatus, sen olemassaolon syy. Mission ajatellaan vastaavan kysymykseen siitä, mitä organisaatiossa halutaan pysyvästi tehdä ja mihin seura haluaa pidemmällä aikavälillä päästä. Missio liittyy vahvasti seuran perustarkoitukseen ja sen ydintoimintaan. Samoin se kertoo seuran roolista ja tehtävästä yhteiskunnassa. Missio on yhdessä arvojen ja vision kanssa osatekijä seuran strategian määrittelyssä. Missio on siis yksi strategian perusosista, joiden päälle strategia rakennetaan. Hyväksyttyyn strategiaan on seuran visioksi vuoteen 2010 mennessä kirjattu seuraavaa:

Oulun Merenkävijät on Pohjanlahden AKTIIVISIN ja HAUSKIN purjehdusseura.

8

Ryöppy

Toimimme monimuotoisesti kasvattamalla toimintaan osallistuvien jäsenten määrää, kehittämällä juniori- ja kilpapurjehdustoimintaa, huolehtimalla jäsenten tarvitsemista palveluista ja varmistamalla toiminnassa tarvittavan osaamisen. Juniori- ja kilpapurjehdustoiminnassa profiloi­ dumme­ voimakkaammin urheiluseuraksi. Visio on aktiivinen tahtotila, jota voidaan arkikielellä kutsua myös unelmaksi. Visio on jotakin, jonka yksilö haluaa saavuttaa ja joka innostaa häntä. Visio on myös osa seuran strategiaprosessia. Strategia on yhteistä tietoa seurasta ja sen toimintatavoista, ja se myös syntyy yhdessä tekemällä. Yhtenä osana kehittämistoimenpiteitä hallitus haluaa nostaa seuran jaosten ja painopistealueiden statusta toiminnan suunnittelussa ja suunnitelmien toteuttamisessa. Laadukkaan toiminnan edellytyksiä ovat hyvä suunnittelu, määrätietoinen toteuttaminen ja suunnitelmien seuraaminen (raportointi). Kauden 2010 toiminnan suunnittelu on käynnistetty! Jaosten vetäjät ovat saaneet tehtäväkseen kutsua koolle oman alueensa aktiivi toimijat ja alueen toiminnasta kiinnostuneet henkilöt suunnittelemaan jaoksen toimintaa kaudelle 2010. Jaokset dokumentoivat toimintasuunnitelmansa kirjallisesti. Toimintasuunnitelmat esitellään OM:n hallitukselle erillisessä toiminnan suunnittelutilaisuudessa kevään aikana, ennen varsinaisen veneilykauden alkua. Hyväksytyt suunnitelmat päivitetään Oulun Merenkävijöiden nettisivuille.


Juniorit

Palvelut

OM

Kilpailu

Muu toiminta

Osa-alueiden vastuuhenkilöt: ΩΩ Junioritoiminta (sto) 

Anri Kivimäki, anri.kivimaki

dimes.fi

ΩΩ Kilpapurjehdus (rto) 

Jorma Kinnunen, kinnunen.jore

gmail.com

ΩΩ Kilpailujen järjestäminen 

Juhani Lämsä, jussi.lamsa

luukku.com

ΩΩ Purjehduskoulutus 

Matti Ruokonen, matti.ruokonen

gmail.com

ΩΩ Seuran kalusto 

Jorma Lämsä, jorma.lamsa

oulu.fi

ΩΩ Katsastus 

Risto Laitila, risla

dnainternet.net

ΩΩ Kouluvene Omppu 

Antti Gärding, antti.garding

iki.fi

ΩΩ Huvitoiminta 

Marika Eklund, eklund.marika

gmail.com

ΩΩ 2.4mR-toiminta 

Kimmo Rundström, kimmo.rundstrom mail.suomi.net ΩΩ Retkiveneily 

Reino Aula, reinoaula

gmail.com

ΩΩ Johteenpooki 

Reino Aula, reinoaula

gmail.com

ΩΩ Röytän maja 

Seppo Parhi, seppo.parhi

gmail.com

tietenkin hieman itseäni ihme­t ytti ja huvittikin, kun huomasin tulleeni vasta kolme vuotta toimineena katsastajana nimitetyksi katsastuspäälliköksi. Mutta näin on tilanne, ja nyt minä – viisi vuotta eläkkeellä ollut pappi – koetan vähän uudesta näkökulmasta paneutua venekatsastuksiin. Onneksi yhdessä hyvän ja osaavan porukan kanssa. Taustani on heti lapsuudesta alkaen ollut melko merellinen. Olen syntynyt ja kasvanut Kemissä. Ouluun muutimme vaimoni kanssa vuonna 1974. Kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni kesät perheemme asui Kemin edustalla olevassa saaressa, jossa mökkimme on edelleenkin. Moottoriveneet ovat olleet kulkuvälineemme ja purjeveneet siinä harrastuksena. Merenkulun kokemus ja taidot ovat siis itselläni vanhankantaiset ja kaipaavat varmaankin nykyvälineisiin nähden ”päivitystä”, jota katsastusharrastus osaltaan korvaa. Seuramme purjehduskouluun hakeutumisesta olen myöhästynyt, mutta kirjaoppeja koetan soveltaa purteni Aliinan (Mini Cat) rakentelussa ja kipparoimisessa. Kotitaustani johti minut myös autoharrastukseen ja siinä nimenomaan kunnossapitoon, joten minusta tuli mobilisti, vanhojen autojen rassaaja. Mutta tuonkaltaisesta kone- ja sähkötekniikan harrastelusta tulee lisäpotkua myös venekatsastushommiin. On tässä miehellä hyvä harrastusyhdistelmä: talvet autotallissa ja kesät rannalla tai merellä! Kunpa siinä vielä hengelliset, henkiset ja fyysiset harjoitukset pysyisivät kohtuullisessa suhteessa, niin ilo säilyisi silmissä. risto laitila

ΩΩ Turvallisuus ja ympäristö 

Leila Rannanjärvi, leila.rannanjarvi

Uuden katsastuspäällikön esittely

vtt.fi

Ole rohkeasti yhteydessä jaoksien vetäjiin ja tule mukaan toimintaan ja sen suunnitteluun! jukka santala, juccasan

luukku.com

Ryöppy

9


Miten minusta tuli purjehtija Haluan tällä jutullani kannustaa kaltaisiani naisihmisiä, joilla on puolisona innokas merenkävijä, mutta joka tuntee pelkoa/kauhua purjehdusta kohtaan ja joka luulee, että merellä ei aika kulu tekemisen puutteessa. Lähde seuraavalle reissulle mukaan ja osallistu; jos minä olen onnistunut, niin siihen pystyy kuka tahansa. Ikä ei ole esteenä, milloin tahansa voi aloittaa.

O

len sisämaassa kasvanut ja aina tuntenut pelonsekaista kunnioitusta merta kohtaan. Kunnioitus lieneekin paikallaan, mutta pelko ei, jos purjehtijaksi aikoo. Purjehduskokemukseni olivat vuosikymmenten takaa (eivätkä kovin rohkaisevia), mielikuvani olivat elokuvien pohjalta, (myrskyt, haaksirikkoiset laivat, raivoava meri, salamoiva musta taivas). Voisi luulla, että näistä aineksista ei kehittyisi purjehtijaa, ainakaan keski-iässä, jolloin luonnonlakien mukaan tahti muutenkin hiljenee. Toisin kuitenkin kävi: kesä 2006 oli lämmin, leppoisat tuulet puhaltelivat, meri veti puoleensa melomaan ja retkille (moottorivene oli perheessämme ollut aina). Muutaman harkitsemattoman kommentin tuloksena minusta tuli puolikkaan purjeveneen (s/y Astrid) omistaja. Etukäteen haaveilin leppoisista purjehdusretkistä, joilla perheemme viettäisi laatuaikaa hyviä kirjoja kannella lueskellen. Laatuaikaa toki sainkin, mutta kirjat tulivat useimmiten avaamattomina takaisin, sen verran purjehdusmanööverit ovat aikaa vieneet. Purjehduksen opiskelun aloitin ihan tyhjältä pöydältä. Juuri minun kaltaiselleni purjehduskoulu olisi ollut paikallaan, mutta sattui olemaan syksy (kiitos purjehduskoulun olemme kuitenkin saaneet mainioita gasteja, joille tässäkin yhteydessä kiitos). No, tekemällä oppii ja kouluttaja täytyi löytää kotipiiristä.

10

Ryöppy

Puolisolla oli purjehdus ollut piilevänä verissä monet purjeveneettömät vuosikymmenet, ja taidotkin tallella pienen kertauksen jälkeen. Joten eikun koirakouluun. Aluksi puristin rystyset valkoisina kaiteista (tai mistä tahansa tarttumiseen soveltuvista tai soveltumattomista paikoista). Joka reissulla oppi jotakin, jos ei muuta niin pysymään poissa muiden tieltä. Ja niin väistyi kauhu pikku hiljaa. perheemme kasvoi ja alenevat sukupolvetkin innostuivat. Kahdenkeskistä purjehdusta emme aikoneet alun alkaenkaan harrastaa, vaan tarjota omien perheenjäsenten lisäksi sukulaisnuorille, tutuille ja muille kiinnostuneille mahdollisuus tulla mukaan ja osallistua, ja näin kasvattaa merenkävijöiden joukkoa. Joskus pikkuinen Astrid alkoikin tuntua ahtaalta, varsinkin yöreissuilla. Ja niinpä yllätimme itsemme useinkin pyörimästä myynnissä olevan sulavalinjaisen meren kaunottaren, Sunitan ympärillä. Sunita on monia meriä nähnyt kokenut konkari, monelle oululaiselle tutumpi kuin meille. Aluksi minusta tuntui, että siinä oli kaikkea moninkertaisesti (köysiä, purjeita), mutta pikku hiljaa se on tutummaksi tullut. Sunita jäi siis tutuille kotivesilleen ja meidän perheemme iloksi ja toi mukanaan uuden ulottuvuuden, kilpapurjehduksen, jota oli jo Astridilla aloiteltu. Sitä en hurjimmis-


Ritu Sunitan kannella Seskarössä. Sortinlahdessa purjeveneelläkin pääsee lähelle vesirajaa.

sa unissanikaan olisi uskonut, että myös minusta tulee kilpapurjehdusjoukkueen jäsen. Puolisossa oli asunut pieni (myöhemmin suuri) kilpapurjehtija. Toki roolini kilpailussa on olematon, sen verran hurjaa puuhaa se on, että keski-ikäisen naisihmisen on parasta useimmiten pysyä kannelta poissa. Etupäässä olen hengessä mukana ja tarvittaessa osallistun kipparin psyykkaukseen monikymmenvuotisen tuttavuuden pohjalta. Paikkani kilpaveneessä olen myös lunastanut maissa hankitulla kokkauksen ammattitaidolla. Kilpailuissa ei syöminen toki ole ensimmäisenä mielessä, mutta mereltä tullaan aina maihin. Mitä tekee kokki veneessä kilpailun aikana: olen löytänyt hyvän paikan ja mielenkiintoisen näkökulman kilpailun aikana. Maston juuresta kiinni pitämällä välttyy mustelmilta ja samalla voi tähystellä kannelle tapahtumia: Sunitassa rytisee ja paukkuu, gastit kiiruhtavat ylös ja alas. Kipparin kasvoista yritän lukea, onko tosi kyseessä (katkesiko masto, putosiko joku, repesikö purje) vai onko kyseessä ihan joku normaali kilpailutilanne (joku pyrkii rinnalle, valmistaudutaan vendaan tai jiippiin). Ihmettelen, mikä tekee maissa suhteellisen rauhallisesta miehestä tuollaisen huutajan (lieneekö keulagastilla huono kuulo vai onko Sunita niin pitkä vene ettei vähempi kuulu). Mutta on minullakin hetkeni, joskus minut komennetaan kannelle painoksi. Se on varsinainen

kilpailun aitiopaikka. Kilpailuissa voi tapahtua mitä tahansa ja siksi se jännittävää onkin. Voi jopa jossain vaiheessa huomata, että toiset veneet ovat menossa aivan eri suuntaan, niin kuin meille kävi Nautiluscupissa (silloin tarvittiin jo jälkipuintiakin). Toki olen laajentamassa rooliani veneessä spinaakkerin pakkaajana ja köysistön selvittäjänä ja ehkäpä joku päivä uskaltaudun veneen ruoriinkin vapauttaen kipparin voimaa vaativiin tehtäviin. Haasteita riittää. viime kesän huippuhetkiä oli osallistuminen ­Bottnia Eskaderiin. Se oli mielenkiintoinen mahdollisuus nähdä Perämeren paikkakunnat mereltä käsin. Säät olivat ihanteelliset ja ohjelmaa sopivasti leppoisassa seurassa. Eskaaderi oli todellista lomaa ja laatuaikaa, jota on mukava muistella tällaisen pakkastalven iltoina, samalla kun suunnittelee tulevan kesän reissuja. Mitä olen purjehduksesta oppinut on se, miten vähän sitä osaankaan. Oppimista riittää loppu­iäksi. Tulevaisuudessa en haaveile pitkistä matkoista, lyhyetkin riittävät. Uusia paikkoja nähdäksensä on muitakin keinoja matkustella. Purjehdus sinänsä on se juttu; kun on riittävästi vettä kölin alla ja mukavat tuulet, hyvää seuraa eikä kiirettä mihinkään. Mutta vannomatta paras, tulevaisuus ja aika näyttää. ritva parhi, s/y sunita

Ryöppy

11


Marika ja Jukka Ruotsiin mennessä

Veera aamiaisella.

Lettukestit Rataniin mennessä.

Ikkuna vuotaa Ratanissa.

Tytöt nukkuvat meripunkissa.

Perhepurjehdusta Korkearannikolla – ja viikko ratanissa!

Näin talven keskellä, tulevan kesän purjehdusreissuja suun­nitellessa, mieleen tulvahtaa viime kesän kesä­ loma­matka naapurimaan rannikolle. Suuntasimme perheemme kanssa Ruotsin Korkearannikolle, kolmatta kertaa.

12

Ryöppy


S

tarttasimme mieheni jukan kanssa Hailuodosta s/y Bohemialla heti loman alettua, kellon lyödessä neljää. Lomaa ei hukattu yhtään ylimääräistä minuuttia! Tosin jonkin aikaa venettä oli pakattu ja vähän muutakin suunnittelua tehty normikotihommien lomassa. Lapset viettiin lähtöpäivänä mummolaan, Kemiin. Sieltä he matkasivat autolla mummin ja ukin kanssa samaan päämääräämme eli Örnsköldsvikiin. Matka Pohjanlahden ylitse yöaikaan kahdestaan, välillä toisen nukkuessa, oli suht jännittävä kokemus. Tein sen siis ensimmäistä kertaa. Aamuyön tunteina kaikki lämpimät vaatteet ylle puettuna pipo syvällä päässä seuratessani veneen hiljaista etenemistä kohti vastarantaa ja välillä pintaan pulpahti norpan (mitä luultavimmin) päälaki, fiilis on kyllä hieman ihokarvat pintaan nostattava. Siis se olen minä veneellä keskellä ei mitään ja tuolla joku ihme eläin... huuu... jep, nukkuu se Jukka vielä, kohta varmaan herää... No, jokatapauksessa hieman jänskättävää se oli. Ruotsi saavutettiin 24 tunnissa. Jäimme Norrbyskärin satamaan yöksi. Seuraavaksi päiväksi päätettiin mennä Ulvöseen. Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui Ulvöstä Örnköldsvikiin unelmakelissä, +25°C 6 m/s myötätuulessa spinnutellen. Örnsköldsvikin satamaan saavuimme sopivasti viikonlopuksi, tietysti satamafestien aikaan! Yritystä oli kyllä lähteä festeille, mutta valvottu ylitys vei voiton ja nukuimme autuaasti muiden juhliessa ympärillämme. Aamulla näky naapuriveneissä oli melko muikea. Ruotsalaiset ne kyllä festit taitaa! Lapset sekä mummi ja ukki saapuivat iltapäivänä. Saimme ukin ja mummin puhuttua ympäri ja mukaan Ulvön saarelle yhdeksi yöksi. Sieltä he palasivat lautalla mantereelle. Tässä välissä täytyy todeta, että keli oli lomamme ensimmäiset 1,5 viikkoa mitä mainioin +28°C ja sitä rataa.

ulvön jälkeen saavuimme norrfjäsvikeniin. Siellä on lasten kanssa paljon mukavaa tekemistä! Myös caravanaristien suosimasta paikasta löytyy suuri uima-allas, leikkikenttä, pieni kauppa ja matala ranta sekä pari kivaa rantaravintolaa. Ihan vierestä (n. 500 m) löytyy kiva pieni hotelli, jossa voi viettää lasten kanssa vaikka koko päivän. Pihan uima-allasta ja allasaluetta saa käyttää muutaman kruunun päivähintaan. Hotellista sai myös hyvän ja kohtuuhintaisen buffet-lounaan. Norrfjälsvikenin uima-allaspäivien jälkeen suuntasimme Härnosandin lähistölle Ljustholmeniin. Paikka on paikallisen purjehdusseuran retkisatama, hieno ja viihtyisä! Pienten lasten kanssa rannalla sai olla varovainen = pelastusliivit päällä. Ranta oli nimittäin äkkijyrkkä. Mutta hyvin leikit siinäkin sujuivat. Paikasta löytyi kioski ja parhaillaan rakenteilla oleva sauna, jota valitettavasti emme päässeet vielä kokeilemaan. Tosin siistit vessat ja suihkut ajoivat asian. Ystävällinen nuori satamaisäntä haki kaupungista tavaraa mitä kioskista ei sillä hetkellä löytynyt. Kioskissa myytiinkin lähinnä jäätelöä! Ljustholmenista sitten takaisin ylöspäin ja Bön-

hamniin. Sinne emme mahtuneet. Seuraava lähin satama oli Norrfjälsviken, eli takaisin sinne. Tuuli alkoi iltaa kohden navakoitua, mutta onneksi matkaa ei ollut kuin pari mailia. Lasten kanssa matkustaessa toinen aikuisista on enemmän tai vähemmän kiinni lasten jutuissa, joten toisella pitää pystyä hanskaamaan hommat kannella yksinkin. seuraava kohde örnköldsvik. lasten riemuksi päiväksi kylpylään ja hampurilaisille. Äidin riemuksi kaupunkiin shoppailemaan! Viikonloppu vierähti mukavasti kaupungissa. Ja sitten kohti pohjoista. Päätimme lähteä aikaisin aamulla ja purjehtia pitkän päivän kohti Ratania (n. 80 nm). Saavuimme Ratanin satamaan illalla. Lasten kanssa ensimmäistä kertaa tehty pitkä päivä onnistui hienosti. Hyvä tytöt! Totesin, että kun päivän rutiinit pysyvät samana, niin matka sujuu lasten kanssa mukavasti. No, sitten se alkoi... sade ja myrsky... Maanantaina satoi, tiistaina satoi, keskiviikkona satoi ja tuuli sen kun yltyi... Se kuka on käynyt Ratanissa, tietää, että tekemistä siellä on ehkä yhdeksi tai puolikkaaksi päiväksi, mutta ei kahdeksi, kolmeksi, neljäksi tai viideksi... Silloin kun satoi vähemmän, vuokrasin armeijan vanhan polkypyörän, jota sai 1 kr hintaan, ajelin Ratanin katua ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Muuten aikaa kulutettiin veneessä ja vain veneessä. Sillä lapset eivät suostuneet olemaan veneilijöille hienosti restauroidussa rantamajassa, koska Veeran mielestä siellä haisi. Ja haisihan siellä.. vähän kalalle, ehkä. Ajan kuluksi leikittiin, pelattiin, luettiin, tehtiin ruokaa ja katsottiin Kummelin kokoelmaDVD:tä yksi jakso joka ilta (tyttöjen mielestä katsoimme tosin Mummeleita). Päivien mittaan ruokatarvikkeet hupenivat. Veneilijöiden rantamajan vieressä oli paikallisten taiteilijoiden kauppa. Kaupan tädin Ritvan kanssa juteltuamme kauppatarvikkeiden tarpeesta, tarjoutui hän auttamaan ja toimitti tarvitsemamme tavarat satamaan. Ja apua saimme myös neljännen sadepäivän kunniaksi tehdystä Umeån reissusta. Suuri kiitos Ritvalle! Ja jos joku siellä ensi kesänä käy, niin viettehän terveisiä (me emme ole menossa)! Satoi ja myrskysi se sitten vielä perjantainakin. Lauantaina pääsimme VIHDOINKIN etenemään. Ajatuksissa oli lähteä Piteån, mutta kun keli sattui kohdalleen ja tuulet näyttivät suotuisilta, päätimme palata kotosuomeen. Keula kohti Hailuotoa ja asenne kohdilleen. Lasten kanssa ensimmäistä kertaa ylityksellä, jännitti. Lähdimme aamulla aikaisin ja aamuyöstä olimme Hailuodon satamassa kiinni. Lapset olivat kyllä olleet reippaita koko pitkän päivän! Keli oli leppoisa (puolipilvistä, 3–4 m/s, sivutuulta). Loma purjehdusmuodossa lähestyi nyt loppuaan. Vielä pikkupätkä kotisatamaan ja toisenlaisiin loma­tunnelmiin! Ensi kesänä suuntanamme on Tukholman saaristo. Toivotaan aurinkoisia kelejä ja hyviä tuulia! teksti & kuvat: marika eklund, s/y bohemia Ryöppy

13


Ω Ω petteri

pauhaa – petteri parhi

Kilpailuavustukset vuodelle 2010 seuran hallitus on päättänyt tukea kaudella 2010 kilpapurjehdusta tarjoamalla kaikille jäsenilleen 50 euron arvoisen Perämeren kilpailulisenssin. Lisenssi toimii osallistumismaksuna kaikkiin pohjoisen alueen kilpailuihin, riippumatta järjestävästä kilpailun seurasta. Lisenssi ei kata MM-, PM- eikä SM-kisoja, eikä niiden rankingeita.

Arvokisoihin osallistuminen Merenkävijät tukee jäsentensä osallistumista arvokisoihin. Seura maksaa hakemusten perusteella jäsenten osallistumismaksut arvokisoihin SM-kisoista ylöspäin. Juniorien arvokisaosallistumista tuetaan samalla periaatteella, eli SM-kisoista ylöspäin. Tämän lisäksi seura osallistuu harkinnanvaraisesti myös muihin

kuluihin, mitä juniorin kilpailuun osallistuminen vaatii. Tällaisia kuluja ovat esimerkiksi matka- ja majoituskulut. Kilpailuavustushakemukset tulee tehdä saman vuoden aikana, kuin kilpailuun on osallistuttu. Kaikki myönnettävät tuet ovat harkinnanvaraisia ja niistä päättää seuran hallitus. Hakemuksessa tulee olla asianmukaiset tositteet syntyneistä kuluista.

Kerro ideasi vuoden 2010 jäsenkyselyyn Merenkävijöiden kotisivulle avataan keskiviikkona 18.3. jäsenkysely, jossa kerätään ideoita ja palautetta toiminnan kehittämiseen. Käy kertomassa ideasi ja palautteesi kyselyn avauduttua. Saatua palautetta käsitellään Ryöpyssä 2/2010.

Melges 24 -kuivaleiri Oulussa lauantaina 16.1.2010 pidettiin melges 24 -kuivaleiri Johteenpookissa OM:n rannassa. Leirin vetäjäksi saapui Turusta Suomen Melges 24 -liiton "fleet coach", Arto Kiiski. Tilaisuuteen osallistui yhteensä 13 innokasta oululaista ja kemiläistä M24-purjehtijaa. Arton johdolla käytiin läpi mm. kilpailuihin osallistumisen valmisteluja sekä laadittiin listaa asioista, mitä pitää tehdä ja ottaa huomioon, kun on päätetty osallistua isompaan kilpailuun. Lisäksi käytiin läpi lähtöihin, merkkitilanteisiin ja sääntöihin liittyviä asioita. Aiheet herättivät hyvää keskustelua ja ajatusten vaihtoa osallistujien kesken. Kaiken kaikkiaan hyvä tilaisuus ja konkreettinen startti kaudelle 2010. Kiitokset Artolle Oulun matkasta. jukka santala, melges 24 -kilpapurjehtija

14

Ryöppy

”Kilpapurjehdus on parhaimmillaankin varsin hankala laji. Verrattavissa shakki­peliin, missä on kolmas jokeripelaaja, joka sattumanvaraisesti siirtelee kahden muun nappuloita” – a. kiiski


sailing team oulu

Tulevan kesän junioritoiminnasta syksyllä vietettiin päättäjäisiä aloittelijoiden ryhmän kanssa ja samalla tehtiin kirjallinen kysely kesän toiminnoista. Palaute kesän tapahtumista oli vain positiivista. Junnut olivat löytäneet kavereita, leirit olivat olleet mukavia ja harjoituksia oli ollut riittävästi. Kilpailuja kaivattiin ohjelmaan lisää. Myöskin vanhemmat olivat tyytyväisiä toimintaamme. Tulevana kesänä on tavoitteena jatkaa viime kesinä hyvin toiminutta junioreiden purjehduskoulua ja valmennusta. Viime kesänä kasvatettiin valmentajien määrää ja siten voitiin ottaa lisää lapsia mukaan harjoituksiin. Kokopäiväisiä valmentajia oli kolme toukokuun puolesta välistä elokuun loppuun. Tulevalle kesällä on tavoitteena pitää ainakin samat ryhmät: aloittelijat, edistyneet ja kilpapurjehtijat. Paikallisena erikoisuutena otettiin ohjelmaan myöskin ”ipanapa”ryhmä alle kouluikäisille, kun kiinnostuneita löytyi riittävästi. Ryhmä harjoitteli isomman ryhmän mukana alku- ja loppuverryttelyn kukin taitojensa mukaan. Junnut olivat todella aktiivisia osallistumaan harjoituksiin ja lähes joka harjoituksissa oli yli 15 jollailijaa. Tämä asettaa haasteina kalustolle.

Varalan leiri 5.–7.2. Olimme 5.–7.2.Varalassa juniori- ja aktiivien leirillä. Oulusta oli kolme vanhempaa ja kolme junioria mukana. Leiri oli hyvin järjestetty ja ohjelmaa oli kaikille aamusta iltaan. Kemistä oltiin suurimmalla 13

vanhemman ja juniorin voimin paikalla. Junioreille oli mm. temppuratoja, jumppaa, leijapurjehdusta ja veneen käsittelyä kuivalla maalla. Meille vanhemmille oli jumppaa ja erilaisia luentoja mm. ravinnosta, harjoittelusta ja valmentamisesta. Ensi vuonna toivottavasti saadaan Oulusta suurempi porukka mukaan.

Tulevia tapahtumia keväällä Talvileiri pyritään järjestämään Virpiniemessä vielä hiihtokelien aikana. Kevätkauden avajaiset ovat huhtikussa. Zoom-leiri järjestetään Oulussa 10.–11.6. ja sen perään on heti Ranking-kisat Oulussa 12.–13.6. Alueranking-kisoiksi on määritelty seuraavat päivät: 9.6. Oulu Ranking 1, 16.6. Oulu Ranking 2, Kemin regatta 10.–11.7., 28.7. Oulu Ranking 3, Kello Open 14.–15.8.

Sponsoroinnista Junioritoiminnan kehittäminen vaatii euroja ja olemme aloittaneet varainhankintaprojektin STO:ssa yhdessä Mainostoimisto Turbiiniryhmän kanssa. Tavoitteena on saada mukaan yrityksiä ja järjestää sopivia tilaisuuksia ja siten näkyvyyttä junioritoiminnalle ja myöskin purjehdukselle. anri kivimäki, junioripäällikkö anri.kivimaki dimes.fi

Ryöppy

15


Uudenlainen spinaakkeri Parasail.

Ensimmäisen legin päätepisteessä.

Kohti Fermenteraa.

arctic warriorin matka

Tanskasta Tunisiaan – eli näin me gastit näimme sen

K

uudes kesäkuuta lähdin heinosen Jarin kanssa junalla kohti Turkua, jossa reissumme aluksen kippari Kenneth ja kokki Heikki odottivat jo autoineen. Turusta sitten lautalla Tukholmaan ja keula kohti Tanskaa ja Koldingia. Kyseinen kaupunki sijaitsee Jyllannissa Vähä-Beltin kohdalla. Siellä oli tulevan reissumme alus syntymäpaikallaan ehostettavana ja muutamilla uusilla vehkeillä varustettuna. Uutta oli tumman sininen väri entisen valkoisen sijaan ja täytyy myöntää, että vaihto oli todella onnistunut. Myös sisustusta oli uusittu ja väriä vaihdettu sinnekin. Uutta elektroniikkaa edusti Ais-laite, HF-radio, NAVTEX sekä tuuligeneraattori. Veneen olisi pitänyt olla valmiina veteen laskuun parissa päivässä saapumisemme jälkeen. Joo, vaan eipä ollut. Jouduimme odottelemaan miltei tyhjän panttina kokonaisen viikon töiden loppuun saattamista. Verstaalla olisi ollut aikaa helmikuusta asti tehdä sovitut muutokset, mutta niin ne vain jäivät viime hetkeen ja viivästyttivät matkaan lähtöä. Jokainen odotuspäivä oli pois meidän suunnitelluista purjehdus­ päivistä, joita oli rajallinen määrä. Olimme suunnitelleet olevamme perillä Tunisiassa noin 20. heinäkuuta. Tämä aikataulu piti sisällään kuuden solmun keskivauhdilla 22–23 vuorokautta tiivistä etenemistä. Aina niin kirotun aikataulun meidänkin reissussa muodostivat sovitut miehistön vaihdot ja tietenkin lomien

16

Ryöppy

pituudet. Mutta sunnuntaina 15. kesäkuuta kaikki oli valmista ja puolenyön aikoihin katkaisimme köydet ja matka alkoi. Edessä oli 3 000 mailia ennen Tunisiaa.

1. legi: Kolding–Brighton Ensimmäinen etappimme oli Kielin-kanava, jossa oli ensimmäinen laiturissa yöpyminen. Mukavahan se kanavan läpikulku on ensikertalaiselle kaikkine laivoineen ja näkymineen. Mutta kivaa oli päästä vihdoin kanavasta Pohjanmerelle, jossa meitä saatteli mukava 4–6 metrinen sivumyötäinen. Tuuli oli kuitenkin liian heikko purjeille sovitun keskinopeuden saavuttamiseksi, joten jouduimme ajamaan koko ajan koneella. Muutaman tunnin verran tuuli antoi mahdollisuuden kokeilla uutta spinnua, joka oli mallia parasail. Purje on muuten normaali spinnu, mutta siinä on yläosassa poikittainen pitkulainen aukko, josta tuuli pääsee läpi. Aukon etupuolella on kangassuikale, josta tuulen paineen avulla muodostuu siipi, joka pitää purjeen hyvin koholla ja ryhdissä. Näin spinnua voi ajaa helposti ilman puomia. Varmaankin hyvä vaihtoehto perhespinnuiluun. (kts. www.parasail.de) Etenimme ns. rantaväylää ja näin pysyimme poissa varsinaisilta kielletyiltä laivaväyliltä ja saavuimme kahden vuorokauden kuluttua kohtaan, jossa on ylitettävä vilkkaat laivaväylät Englannin vesille mentäessä. Tämä paikka on Doverin edustalla, jossa


seilaa jopa 400 laivaa pitkin ja poikin vuorokaudessa. AIS-laitteemme näytti useiden kanaalin poikki ajavien lauttojen kulkevan pitkästi yli 20 solmua. Tutka ja etenkin AIS-laite ovat aivan välttämättömiä näillä vesillä yöllä ja etenkin sumussa. Seuraava satamamme oli Brighton, jonne saavuimme juuri ennen juhannusta. Ensimmäinen legi oli ohi ja vanaveteen oli jäänyt 550 mailia.

2. legi: Brighton–Camarinas Brightonin hienossa satamassa vietimme viikonlopun ja teimme pieniä huoltohommia. Ensimmäinen miehistönvaihto tapahtui myös täällä. Jari lähti Brightoniin vastaan tulleen Mervin kanssa takaisin Suomeen ja tilalle tuli Antero. Seuraavana tiistaina matka jatkui kohti Guernsey-saarta ja Bretagnen rannikkoa. Bretagne ohitettuamme olimme hirveän kammottavaksi kutsutulla Biskajanlahdella. Ikävästä aallokosta tunnettu merialue näytti nyt parhaita puoliaan ja pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan koko purjekertaa. Reipas sivutuuli sai aluksen kiitämään reilun kahdeksan solmun vauhtia. Tosin kauan ei tuulta taaskaan riittänyt ja Perkins pantiin avittamaan matkantekoa. Sen tarjoamat 135 hevosvoimaa antoivat tarvittavan kuuden solmun keskinopeuden. Nimittäin keskinopeudesta oli kysymys koko matkan ajan. Vaikka kone jauhoi koko ajan joko yksin tai purjeen avus-

tama tasaisesti 1 600 rpm, niin aluksen pohjanopeus vaihteli kolmen ja yhdeksän solmun välillä. Merivirrat ja tietenkin Kanaalissa vuorovesivaihtelu saivat aikaan yllättävän suuret nopeusmuutokset. Nämä virrat eivät tulleet yllätyksenä, sillä niistä kertovat nuolet olivat nähtävillä karttaplotterin kuvassa. Biskajan ylitys oli varsin leppoisaa matkantekoa ja sitä kesti kolme vuorokautta. Matkakumppaneiksi saimme nyt eka kertaa jo odottamiamme delfiinejä. Vai oliko ne kuitenkin pyöriäisiä. Vihreäkylkisiä kuitenkin ja tosi symppiksiä. Huviveneitä ja laivoja tuli näköpiiriin vain muutamia koko matkalla. Camarinas oli seuraava satamapysähdys. Paikka sijaitsee kolmekymmentä mailia kuuluisasta La Corunasta etelään. Pieni suojaisa satama pienen kaupungin yhteydessä. Laituriin tulomme ei todellakaan saanut vaadittavia täysiä tyylipisteitä. Sisällä olevan ohjauspisteen kaasu/vaihde ei ollut mennyt vapaaasentoon ja ylhäältä päälle pantu pakki ei reagoinut komentoon. 18 tonnia painavan aluksen keula iskeytyi melkoisella voimalla terävään laiturin kanttiin ikävästi. Vaurio sinänsä jäi varsin pieneksi mutta kolaus meille miehistölle oli sitäkin suurempi. Teräsveneen keula kyllä kesti hyvin, mutta maalipintaa kuoriutui n. 30 cm: matkalta keularaudasta. Opetus tuli taas kantapään kautta: kokeile aina pakkia laituria lähestyessä. Onneksi pilottikirjasta löytyi ammattitaitoisen korjaajan puhelinnumero seuraavasta etappisatamas-

Ryöppy

17


oleviin kuppiloihin ja pubeihin ja nautimme helteisistä keleistä. Paikkauksen lopputulos oli huippuluokkaa ja kohtuuhintaista. Hyvä paikka, hyvä palvelu.

4. legi: Vilamoura–Fermentera

tamme Vilamourassa Portugalissa. Oli selvää, että teräspintaan oli saatava suojakerros mahdollisimman pian: primeri ja alkuperäistä maalia.

3. legi: Camarinas–Vilamoura Pari päivää ja yötä meni rattoisasti ja ilmat alkoivat olla jo lämpimiä, kuten näillä leveysasteilla tuleekin olla. Nimittäin Tanskasta lähdön jälkeen ilmavirrat olivat pääsääntöisesti viileitä pohjoisia ja lämpimät vaatteet olivat tosi tarpeeseen. Matka jatkui taas ja aluevedet vaihtuivat Portugaliin. Välillä lähes 20 m/s yltynyt vastatuuli pakotti meidät ajamaan taas koneella suurimman osan ajasta Portugalin etelärannikolla olevaan etappiimme. Ainoa kohokohta varsin yksitoikkoisella pätkällä oli, kun ohitimme kuuluisan Vila do Bispoan niemenkärjen, jossa sijaitsee 100 metriä korkean äkkijyrkän kalliorannan yläpuolella palatsimainen rakennus. Tämä on prinssi Henrik Purjehtijan perustama maailman ensimmäinen merenkulkukoulu 1400-luvulta. Taas oli 410 mailia kertynyt lokiin ja saavuimme Vilamouraan. Rannassa oli odottamassa saksalainen jo 20 vuotta siellä veneitä huoltanut ja korjannut ammattilainen. Hän oli sopinut paikallisen marinan kanssa veneen ylösnoston seuraavalle päivälle ja tiesi tarkkaan mitä materiaaleja käytettäisiin. Varsinainen työ kesti kolme päivää, koska eri kerrosten jälkeen primerin ja maalin piti antaa kuivua. Sepä ei meitä suuremmin haitannut, ainoa pikku ongelma oli kuitenkin kuivalla maalaa olevassa veneessä asuminen. Myös Heinosen Jukan liittyminen miehistöön täällä nosti tunnelmaa ja taistelumoraalia uusiin mittoihin. Tutustuimme marinassa

18

Ryöppy

Mutta ei auttanut. Matkan oli jatkuttava ja tiiviillä aikataululla. Tanskassa ja Vilamourassa oli tuhlattu arvokkaita purjehduspäiviä ja tämä tiesi, että joutuisimme varmaankin ajamaan koneella paljon kuuden solmun keskinopeuden pitämiseksi. Gibraltaria lähestyessämme passailimme vauhdin, niin että varsinaisen kapeimman salmen ohittaisimme myötävirrassa. Merikartasta näimme virtakartat ja vuorovesitaulukot kertoivat milloin salmeen kannatti pujahtaa. Näin oli mahdollista saada parhaimmillaan viiden solmun myötävirta avuksi. Korkeat Gibraltarin kalliot olivat todella näkemisen arvoiset. Reittimme kulki nyt pitkin Espanjan aurinkorannikkoa kohti Fermenteraa Ibizan eteläpuolella. Ilma oli nyt todella kuuma ja virittämämme aurinkokatos eli bimini oli nyt todella tarpeeseen. Veneen tummansiniset teräskyljet keräsivät lämpöä ja yölläkin oli kuuma kuin saunassa. Olimme pelkissä shortseissa yötä päivää ja perällä oleva suihku oli ahkerassa käytössä. Ikävä havaintomme oli Välimeren roskaisuus. Vedessä kellui vähän väliä styrox-laatikkoja, muovisia pulloja ja kasseja sekä pyydyksistä irronneita köysiä. Veneilykausi sitä vastoin taisi olla vasta aluillaan, sillä hupiveneliikennettä oli yllättävän vähän. Fermenteeraan saapuessamme lokiin tuli lisää 520 mailia. Saaren ainoa marina oli tupaten täynnä ja saimme sen illan ainoan vapaan paikan, kun olimme onneksi ottaneet VHF-yhteyden hyvissä ajoin ennen saapumista. Kaikki jälkeemme tulleet veneet käännytettiin satamasta pois satamaviranomaisten toimesta. Satama oli kovin rauhaton, sillä siellä vieraili päivittäin useita kymmeniä yhteysaluksia. Itse saari oli suuri turistipyydys ja ei houkutellut jäämään sinne pitempään. Ihmettelimme myös miksi marinan ulkopuolella oli useita kymmeniä jopa miljoonaluokan aluksia ankkurissa ja porukat kulkivat pikkuveneillä marinassa. Syy taisi selvitä Kennethin maksaessa satamamaksun: 205 euroa. Silti itse marinan läheltä ei löytynyt edes kunnollista kauppaa. Kunnon ruokatäydennys jäi tekemättä.

5. legi: Fermentera–Valletta Seuraavana päivänä otimme kurssin kohti Tunisian koilliskulmaa, jossa kääntäisimme keulan kaakkoon kohti Maltaa. Matkaa sinne kertyisi 550 mailia. Jo alkumatkasta tuuli voimistui ja kääntyi aika vastaiseksi. Viritimme genuan ylös Perkinsin avuksi ja meno rauhoittui kohtuullisen tasaiseksi korkeasta aallokosta huolimatta. Tällä virityksellä pääsimme sopivasti nousemaan tarpeeksi ylös välttääksemme painumasta liian lähelle Afrikan rantaa. Tunisian nurkan ohituksen jälkeen pääsimme laskemaan sivumyötäiseen


Vila do Bispo.

Biminin alla.

ja parhaimmillaan vauhti hipoi kymmentä solmua. Harmiksemme tuuli kääntyi suoraan perän taakse ja voimistui. Näin genua kävi tosi levottomaksi ja se oli otettava sisään. Siitä huolimatta huippuvauhdit pysyivät kympin pinnassa. Legin tapahtumien kohokohta oli kolmannen päivän aamulla. Styyrpuurin puolella aamu-usvassa näkyi oudon mallinen aluksen hahmo. Kiikaroitaessa sen laatikkomainen muoto herätti ihmetystä. Vielä enemmän ihmetytti, kun se ei näkynyt AIS-laitteella. Usvan haihtuessa näimme tarkemmin sen ympärillä pörrääviä jättikärpäsiä. Aluksen ohittaessa meidät n. 6–7 mailin päästä asia selvisi: amerikkalainen tukialus ja sen ympäristöä tarkkailevat helikopterit. Yksi näistä koptereista lähti meitä kohti ja kiersi täyden kierroksen matalalla ympärillämme n. 200 m päässä. Tietenkin meidät kuvattiin ja jopa videoitiin. Ajoitus oli oikeastaan täydellinen, sillä kipparimme Kenneth oli perätäkillä suihkussa ja tietenkin ilkosillaan. Ja jos tukialuksella oli vähänkin pelimiehiä (tai mieluummin naisia) käpistelemässä kuvamateriaalia, niin kuvat ovat päätyneet tietenkin internetin aikuisviihteeseen. Neljännen päivän iltapäivälle keulan edessä alkoi kohota Maltan kolmesta saaresta pohjoisin, Gozo. Jo kaukaa paljastui kuinka karu ja kivinen saari on. Ja kaikkialla minne vain katsoi kohosi linnakkeita ja varustuksia. Kaikki muistuttamassa nykyisen EU-maan sotaisesta historiasta. Illan jo pimetessä saavuimme Vallettan edustalle ja yritimme saada yhteyttä satamatoimistoon laituripaikan saamiseksi. Yhteydenotto kävi kuitenkin mahdottomaksi kanaville ilmaantuvan

Vene pressutettuna Tunisiassa.

tolkuttoman molotuksen takia. Nimittäin sataman edustalla oli purjehduskilpailun maali, jonne purjehti parikymmentä italialaista avomerivenettä, jotka tiedustelivat myös kaijapaikkoja. Kyseessä oli Syracusa (Sisiliassa) – Valletta-kisa tietenkin. Isoäänisiä kailottajia ovat avomerikilpailijat täälläkin, kuten marinan kuppilassa saimme havaita. Painuimme sitten kuitenkin satamaan ilman satamahenkilökunnan ohjeita. Pian meitä vastaan tuli pieni kumivene, joka opasti meidät hyvälle laituripaikalle. Marinassa oli sitten aluksia joka lähtöön: meikäläisistä tavallisista veneistä ei pelkästään superjahteihin vaan jopa megajahteihin. Suurimpana niistä Galaxy-niminen vähän ruotsinlaivaa pienempi mega. Seuraavana aamuna heräsimme tukalan kuumaan auringonpaisteeseen ja kirkon kellojen moikailuun. Tämä herätys tuli tutuksi sitten joka aamuna seuraavan viiden päivän aikana, jotka satamassa vietimme. Ja kirkkoja näillä seuduilla riittääkin, pelkästään Vallettassa on 32. Onneksi tiukalle mennyt aikataulu piti ja Jukka ehti koneeseensa suunnitelman mukaan. Oli lauantai ja tutustuimme Vallettan ja sen ympäristön nähtävyyksiin viikonlopun ajan. Maanantaina Kenneth lähti hoitamaan veneeseen liittyviä muodollisuuksia. Vene oli jo rekisteröity tänne aiemmin ja purjehti Maltan lipun alla. Nyt oli saatava erilaisia uusia todistuksia ja leimoja papereihin. Vaikka Kentsulla oli täällä asianhoitaja, joka oli suurimman osan paperitöistä jo valmistellut, meni kaikessa tässä useita päiviä. Letkeää Välimeren mentaliteettia vahvistettuna afrikkalaisella asenteella. Torstaina kaikki pakollinen oli tehty ja olimme valmiit

Ryöppy

19


karistamaan Maltan pölyt kanneltamme. Kurssi suoraan kohti länttä ja Tunisiaa. Matkaa enää 180 mailia.

6. legi: Valletta–El-Kantaoui El-Kantaoin marinasta tulisi Arctic Warriorin kotisatama ainakin seuraavaan kesään asti. Maltalle venettä ei voinut jättää, koska vapaita laituripaikkoja ei löytynyt. Maapaikkoja olisi kyllä löytynyt, mutta kuiville nostaminen auringon paahteeseen olisi teräsveneelle täyttä myrkkyä, varoitteli meitä veneen tekijä. Mutta onneksi varsin läheltä löytyi kohtuuhintainen vaihtoehto. Matka Afrikan puolelle kesti reilun vuorokauden kevyessä tuulessa moottorilla ajaen. Yöllä ihmettelimme miksi niin monta AIS-laitteessa näkymätöntä alusta seuraa tai kiertelee meitä ja miksi radioliikenne on niin vilkasta. Päättelimme, että alukset ovat viranomaisaluksia , jotka valvovat laitonta muuttoliikennettä Afrikasta Sisiliaan ja Italiaan. Kiinnityimme marinan vieraslaituriin paikallisten ystävällisellä avustuksella. Paikka päällepäin näytti toimivalta ja länsimaiset vaatimuksen täyttävältä. Samassa laiturissa oli aluksia mm. Belgiasta, Saksasta, Englannista. Maahantulomuodollisuudet hoituivat jouhevasti. Ylimääräistä oli vain läpikäymämme terveystarkastus ilmeisesti lintu/sikainfluenssan ja sen leviämisen pelossa. Paikallinen satama-Ahmed painoin lämpömittarin otsaamme ja minä kirjoitin tulokset ruutupaperille ylös. Nyt Tunisian virallisissa tarkastusdokumenteissa lukee: Heikki – 36,9, Antero – 37,3 jne. Seuraavaksi teimme perusteelliset huoltotyöt tulevan talven(!?) varalle. Kansi, sprayhood ja bimini pestiin puhtaaksi suolasta. Myös käytössä olleet sakkelit ja plokit pestiin ja öljyttiin. Sisätiloissa Kentsu teki täydellisen vesijyskyn. Alus oli taas kuin pakasta vedetty. Ennen varsinaiseen säilytyslaituriin siirtymistä kävimme ulkona merellä ankkurissa, jossa sukeltamalla tarkastimme pohjan. Tiistaina sitten kiinnitimme veneen vähintään kymmenellä köydellä ponttoonilaituriin ja pakkasim-

20

Ryöppy

me veneen Tanskassa tehtyyn suojapressuun. Itse pressu oli tosi taitavasti huippuammattilaisen tekemä ja passasi millilleen. Se kattoi veneen tiiviisti ja oli kohtuullisen helppo viritellä. Sen tarkoitus oli antaa suojaa Saharasta tulevalle hiekalle. Hikisen ja kuuman (37 astetta) päivän päätteeksi ajoimme taksilla kolmisen tuntia Tunisin lentokentälle ja kotimatka koitti. Oulusta lähdön jälkeen oli kulunut melkein kuusi viikkoa. teksti: markku väisänen kuvat: jari heinonen & antero saviluoto

Arctic Warrior Vene: Motiva 44 Pituus: 44 jalkaa Paino: n. 16 000 kg Materiaali: teräs Moottori: Perkins, 135 hv Polttoainet.: 800 l Vesitankki: 300 l Tilat: kolme hyttiä, pentteri/keittiö, 2 vessaa, suihku, 2 ohjauspistettä, Varustus: 2 karttaplotteria, tutka, IS-laite, VHF, HF, NAVTEX, vesikeskuslämmitys, kosteudenpoistojärjestelmä, pesukone, tuuligeneraattori Kippari:

Gasti: Kokki: Lähde:

Henkilö, jolle pitää selittää koko ajan missä ollaan ja mitä pitäisi tehdä. Epäilyttävä apumies. Pidettävä koko ajan silmällä. Henkilö, jolle ei koskaan eikä missään olosuhteissa ***tuilla. Gastiliiton säännöt. Vol. 52.


Haluatko oman avaimen seuran majalle? Ota yhteyttä majaisäntään.

majaisäntä

Iin Röytän kuulumisia viime kauden toiminta seuramme majalla noudatteli aikaisempien vuosien suuntalinjoja. Kevätkaudella heräteltiin henkiin vanhaa perinnettä huhtikuisen kevätretken merkeissä. Aurinkoiselle retkelle/talkoisiin osallistui parikymmentä aktiivia, joiden voimin siirrettiin Liedeksen Jussin tuoma halkokuorma liiterin suojaan. Saunassa kunnostettiin kiukaan kivisäiliö ja kuumavesipata vaihdettiin uuteen. Keittiöväki tarjoili perinteiset talkooeväät ja kahvit ja muutamille maistui myös talviset uudistetun kiukaan löylyt. Loppuaika makoiltiin meren jäällä ahvenia narraten. Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu ja samanlainen happening yritetään järjestää tänäkin vuonna. Mikäli seuran jäsenillä on ideoita tapahtuman järjestelyn suhteen, niin otan niitä mielelläni vastaan. Tiedotan asiasta ja ajankohdasta lähemmin kotisivuillamme ja jäsenpostilla. Kesätalkoot sujuivat hieman nihkeämmin huonon sään vuoksi. Paikalle tuli kuitenkin 14 sinnikästä talkoojyrää ja suurin osa suunnitelluista tehtävistä saatiin hoidettua. Tärkeimmät saavutukset olivat uuden ekologisen kompostoivan puuceen pystytys ja varaston oikaisu. Majan vieraskirjan hieroklyyfien perusteella kävijöiden merkintöjä oli kauden aikana 125, josta

aproksimaatiota käyttäen saadaan varsin mukava käyttöaste seuran majalle. Jos oletetaan että noin joka neljäs vierailija vaivautuu kirjaamaan käyntinsä ja jokaisessa veneessä on keskimäärin kolme veneilijää, saadaan kokonaiskävijämääräksi 1 500 (+/-250), mikä on varsin muhkea luku. Mitään erityistä suurempaa tilaisuutta ei kuluvana kaudella majalla ollut, kun vuoden kohokohtakin Räntä Race -päätösgaala jakaantui kovan kelin vuoksi Johteenpookin ja Röytän majan kesken. Tiedä sitten kummassa paikassa oli railakkaampi meno, vaikea sanoa. Iin Röytän toimijat ry on viimein päässyt loppusuoralle Metsähallituksen kanssa käydyissä neuvotteluissa Röytän saaren palvelusopimuksesta. Tätä kirjoitettaessa sopimusta ei kuitenkaan ole vielä allekirjoitettu, joten sopimuksen sisällöstä ja velvoitteista tiedotetaan seuraa ja jäsenistöä vasta kun virallinen asiakirja on saatavilla. Röytän betonilaiturin kunnostus­projektin rahoitushanke on myös meneillään eikä sitäkään voi toistaiseksi kommentoida tarkemmin. seppo parhi, seppo.parhi gmail.com majaisäntä ja röytän toimijat ry:n hallituksen jäsen

Ryöppy

21


Ω Ω sihteeri

ryöpyttää

Toimintakortti 2010 aikaisempina vuosina toimintakortti on jaettu vuoden ensimmäisen Ryöpyn keskiaukeamalla. Tänä vuonna toimintakortti postitetaan jäsenille jäsen- ja katsastusmaksun kera samassa kuoressa. Ota toimintakortti talteen ja taittele lompakkoosi tai kalenterin väliin. Siinä on napakasti kauden tärkeimmät päivämäärät ja yhteyshenkilöt. Luonnollisesti tapahtumien ajankohta ja paikka sekä kilpailujen ilmoittautumiskäytännöt ja muut yksityiskohdat kannattaa tarkistaa vielä kotisivuiltamme ennen liikkeelle lähtöä.

Uusia jäseniä Seuramme uusiksi vuosijäseniksi on hallituksen kokouksissa hyväksytty Hankonen Perttu, Lehtonen Juha, Luoma Ari-Jukka ja Kohtalo Raimo. OM toivottaa uudet jäsenet sydämellisesti tervetulleeksi seuraamme!

Merenkävijöiden blogeja Merenkävijöiden viime kesän retkistä on pidetty blogeja. Tutustu ainakin seuraaviin: sunitaseilaa. blogspot.com ja www.suwena.net.

Ryöpyn uusi ulkoasu Varmaan huomasit, että lehti on nyt entistä isompi ja värillinen. Miltä näyttää? Mitä ajatuksia uudistus sinussa herättää? Entäpä jäsenlehtemme sisällöllinen puoli? Mitä haluaisit lehteen lisätä? Mitä poistaa? Kerro ajatuksistasi hallitukselle tai päätoimittajalle ryoppy oulunmerenkavijat.fi.

Seuraava Ryöppy Seuraava Ryöppy ilmestyy keväällä 2010. Siihen tulevat jutut ja kuvat tulee toimittaa Ryöpyn toimitukseen ryoppy oulunmerenkavijat.fi viimeistään huhtikuussa 2010.

Kutsu: Kevätkokous 2010 Aika: Paikka:

18.3.2010, klo 18.oo Hietasaari, Kansankentänkatu 2, Johteenpooki

1 2 3 4 5 6

Kokouksen avaus Kokouksen järjestäytyminen Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus Hyväksytään kokouksen työjärjestys Esitetään tilinpäätös, toimintakertomus ja tilintarkastajien lausunto Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille Muut asiat Kokouksen päättäminen

7 8 Tervetuloa!

22

Ryöppy


Ω Ω rantaparlamentti

– kuulumisia maalta ja mereltä

Satavuotias jäsenemme Seuramme vanhin jäsen täytti sata vuotta marraskuussa 2009. Aarre Tervonen on liittynyt OM:n jäseneksi vuonna 1934, eli on ollut jäsenenä jo 75 vuotta. Hän on tällä hetkellä luonnollisesti myös OM:n pitkäaikaisin jäsen! OM:n edustajat kävivät onnittelemassa seuran vanhinta jäsentä hänen merkkipäivänään 1.11.2009. Delegaatioon kuuluivat Matti Pehkonen, Reino Aula ja Osmo Hälli.

Pikkupooki OM:n ja OPS:n jäsenten omatoimikahvilaksi ja taukopaikaksi Johteenpookin takana sijaitseva entinen Telakkamestarin talo otettiin käyttöön jäseniä palvelevaksi tilaksi syksyllä 2009. Talon kaksi huonetta oli ollut OM:n ja OPS:n toimistona siitä saakka, kun huoltorakennuksessa aloitettiin remontti kesällä 2009, joten talossa oli jo toimintaa. Syksyn 2009 aikana Huvitoimikunnan rekrytoima toimelias naistiimi siivosi, puunasi ja sisusti Pikkupookiksi ristityn talon mukavaksi jäsenten olohuoneeksi sekä kahvittelu- ja seurustelupaikaksi. Talven 2009–2010 aikana kaikki hallituksen kokoukset on myös pidetty Pikkupookissa. Jokaisella Pikkupookin käyttäjällä on vastuu tilojen siisteydestä ja huolehtii omien jälkiensä siivoamisen lähtiessään. Pikkupookin avaimia saa 10 euron panttia vastaan Marika Eklundilta, eklund.marika gmail. com, Veneilijöiden kevättorin yhteydessä sekä aikaisemmin keväällä veneiden kevätpuunausten aikoihin Pikkupookista. Maaliskuun aikana ilmoitamme OM:n kotisivuilla, minkä viikonloppun aikana avaimia voi käydä lunastamassa.

Kuusikymppinen kilpailupäällikkö Kilpailupäällikkömme Juhani (Jussi) Lämsä täytti 60 vuotta 5.2.2010. Sihteeri, sekä uusi että vallan kahvasta luopunut kommodori (kameran takana) kävivät onnittelemassa.

Kilpaveneuutisia Melges-laivue on jälleen kasvanut uudella veneellä: Jukka Santala ja Jore Kinnunen ovat hankkineet uudehkon käytetyn veneen Italiasta. Toinen tiimin omistajien aikaisemmista veneistä on myyty Kemiin. Tiimi lähtee huhtikuussa Scarlinoon Italiaan Volvo Cupin osakilpailuun ja tuo uuden veneen Suomeen mukanaan. Tiimi osallistuu Oulun muiden Melges-tiimien tavoin luokan MM-kisoihin Tallinnassa elokuulla. Team FIN 670:n uutisia voit seurata osoitteessa: fin670.blogspot.com. Huhut kertovat Timo Saukkosen hankkineen uutukaisen X-41 veneen Tanskasta. Veneellä kilpailtaneen tulevalla kaudella Tanskan vesillä, toivottavasti vene nähdään Oulussa syksymmällä.

Paikkoja avoinna Seuramme tarvitsee jatkuvasti lisää uusia junioriohjaajia, purjehduksenopettajia, kilpailunjärjestäjiä, katsastajia jne. Osallistumalla nettisivuillamme julkaistaviin koulutuksiin pääset mukaan hauskaan toimintaan seuran hyväksi. Lisätietoja kursseista saat jaostojen vetäjiltä ja seuramme kotisivuilta. Tälle keväälle on sovittu ainakin katsastajakurssin ja kilpailunjärjestäjäkurssin vetämisestä Oulussa, lisäksi lähetämme kiinnostuneita Purjehtijaliiton kursseille muille paikkakunnille.

Ryöppy

23


Tulevia tapahtumia keväällä 2010 Teemaillat

Ensiapukurssi EA1

Kaikille avoimet purjehduksen ja veneilyn teemaillat jatkuvat Johteenpookissa keskiviikkoisin klo 18–21.

Järjestämme jonakin viikonloppuna ennen avovesikautta ensiapukurssin EA1. Ensimmäinen kurssi on tarkoitettu ensisijaisesti purjehtijakoulussa toimiville opettajille ja ohjaajille. Mahdollisesti vapaaksi jäävät paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Jos kysyntä on kova, niin järjestämme toisenkin kurssin. Ilmoita ensiapukurssihalukkuudestasi koulutusvastaavallemme, Susannalle, susanna.hellsten ouka.fi.

17.3. 14.4.

Katsastus ja moottorin/veneen keväthuolto Kilpapurjehdus

Kevätkokous 18.3. Kevätkokouksessa käsitellään mm. vuoden 2009 toimintakertomus sekä tilinpäätös. Katso tarkemmin sivulta 22.

Perinteinen Talviregatta Röytän aurinkorannalle lauantaina 27.3. (säävaraus) Tule hiihtäen, kelkalla tai kävellen nauttimaan kevätpäivästä Röytän majalla viimevuotiseen tapaan. Praavasta on moottorikelkan jälkiä, joita pitkin voi hiihtää ja Haukiputaan kunta tekee hiihtolomalla ladut Häyrysenniemestä ja Martinniemestä Röyttään. Majaisäntä perheineen lämmittää Kenkälän ja mahdollisesti saunan sekä koko majarakennuksen vaatteiden kuivatusta ja ruokailua varten. Tulijoille on tarjolla hernesoppaa, makkaraa ja muita virvokkeita. Ota mukaan iloinen mieli ja pilkkivehkeet. Majalla on vankka lumikerros, joten voimme rakennella myös lumilinnoja lapsille (ottakaa pikku lapioita mukaan tähän tarkoitukseen). Puuhastelusta kiinnostuneille on varattu varaston järjestelyä ja polttopuiden kantamista. Kelkkamiehet ja -naiset voivat ilmoittautua majaisännälle, jolta voi kysellä kuljetuksesta tai muista retkeen liittyvistä asioista. Ruokatarvikkeiden ja veden kuljetukseen tarvitaan myös kelkkailijoiden apua. Lisätietoja antaa majaisäntä Seppo Parhi, 044 328 0650, seppo.parhi gmail.com.

Katsastajakurssi Katsastajakurssi järjestetään 10.–11.4. Oulussa Seelarissa kaksipäiväisenä uusille katsastajille. Kertaajille riittää sunnuntaipäivä. Ilmoittautumiset katsastuspäällikkö Risto Laitilalle, risla dnainternet.net.

Purjehtijakurssi 2010 Kevään purjehtijakurssi järjestetään jälleen toukokuussa. Kurssi täyttyi netti-ilmoittautumisen auettua 24 tunnin aikana. Teoriaopetus käynnistyy Johteenpookissa torstaina 6.5. ja käytännön purjehduspäivät ovat loppukuussa. Ohjelma kokonaisuudessaan löytyy OM:n kotisivuilta www.oulunmerenkavijat.fi.

Lipunnosto, veneilijöiden kevättori ja perehdytys­päivä uusille jäsenille 8.5. Lipunnoston kanssa samana päivänä järjestetään myös veneilijöiden kevättori, jolloin on mahdollista mm. tarkastuttaa sammuttimet, ostaa Röytän sähkötarra ja/tai telakka-alueen portin avaaja. Uusille jäsenille järjestetään perehdytystilaisuus, jossa kerrotaan seuran toiminnasta erityisesti tuoreen jäsenen näkökulmasta. Heitä muistutetaan tästä keväämmällä vielä erikseen täsmäsähköpostilla.

OULUN MERENKÄVIJÄT RY PL 37, 90101 OULU

.Y83


Ryöppy 1/2010