Page 1

RYÖPPY 4/2

Oulun Merenkävijät ry:n jäsenlehti 1 marraskuu, 2007

7


1 marraskuu, 2007

RYÖPPY 4/2007 Sisältö

Kommodorin kuulumisia ................................................................................................................................ 3 Sinne ja takaisin osa 7..................................................................................................................................... 4 Sinileväkukinnat ovat tulleet jäädäkseen –onko nyt Perämeren vuoro?......................................................... 13 Junnun kisakesä ............................................................................................................................................ 17 Pieni on suurta .............................................................................................................................................. 20 Parikilpailua opettelemassa ........................................................................................................................... 23 Oulun Melges 24 laivueen ensimmäinen sesonki .......................................................................................... 25 Oulun Merenkävijät saavat uudet kotisivut.................................................................................................... 29 Kiertopalkinnot............................................................................................................................................. 31 Veneen omistajille pakollinen maistraatissa käynti ennen lokakuuta 2008..................................................... 33 Sihteeri ryöpyttää.......................................................................................................................................... 34 Syyskokous................................................................................................................................................... 36

Hallituksen jäsenten yhteystiedot Reino Aula, kommodori Matti Ruokonen, I varakommodori Jukka Santala, II varakommodori Joni Inkala Anri Kivimäki Jussi Ponkala Leila Rannanjärvi, sihteeri Risto Vittaniemi Anne-Maria Wallenius Petteri Parhi

044 260 3768 040 0295514 040 844 3517 0505454501 040 5010686 040 5653 509 050 3550504 0405117466 040 5828616 0503314069

Reino.Aula(at)ouka.fi Matti.Ruokonen(at)nls.fi Juccasan(at)luukku.com Joni.Inkala(at)gmail.com Anri.Kivimaki(at)tekes.fi Jussi.Ponkala(at)wspgroup.fi, Leila.Rannanjarvi(at)vtt.fi Risto.Vittaniemi(at)luukku.com Anne-Maria.Wallenius(at)ylipahkala.com Petteri.Parhi(at)gmail.com

Postiosoite: PL 37, 90101 OULU Pankkiyhteys: Nordea Oulu, 205018-125927 Kotisivu: www.om.oulu.fi Sähköpostilista: omposti(at)oulu.fi Keskustelusivu: http://members4.boardhost.com/OMerenkavijat/ Kansikuva: Anabaena -suvun sinilevää mikroskoopissa [Reija Jokipii/ Suomen Ympäristökeskus]

2


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Kommodorin kuulumisia Vuoden kierto on taas siinä vaiheessa, että veneet on saateltu pressujen alle tai peräti katon alle telakkasäätiön tai jonkun muun halliin. Viime kesä ei jäänyt historiaan erityisen aurinkoisena eikä lämpimänä. Pikemminkin kesä oli tilastollisen vaihtelun toisessa laidassa eli sateisimpien joukossa toisin kuin edellinen kesä, joka oli aurinkoisuuden ja lämpimyyden suhteen lähes ennätyksellinen. Kuluva vuosi on Oulun Merenkävijäin 80-vuotisjuhlavuosi. Syntymäpäivä oli jo tammikuussa ja siihen liittyvä juhla helmikuussa Ravintola Lasaretissa. Muita 80-vuotistapahtumia oli Oulun Regatta, jonka järjestelyvuorossa oli OM. Hallitus päätti järjestää regatan vuosikymmeniä sitten vallinneen perinteen mukaan sisällyttämällä ohjelmaan regattailtamat. Valmisteluihin satsattiin paljon työtä ja varoja. Siihen nähden tilaisuuden yleisömenestys oli pettymys. Toivottavasti tämä kokemus ei lannista seuraavina kesinä järjestelyvuorossa olevia naapuriseuroja ja eikä aikanaan uudelleen järjestelyvuoroon tulevaa OM:ää. Olisi hienoa, jos Ouluun onnistuttaisiin vakiinnuttamaan purjehduksen ympärille merellinen kesätapahtuma, johon ainakin seurojen jäsenet runsain määrin osallistuisivat. Vielä parempi, jos saataisiin muitakin kaupunkilaisia kuin veneilyä harrastavia kiinnostumaan merellisestä tilaisuudesta. Ei nyt ehkä ihan Hangon regatan tai Kotkan meripäivien malliin, mutta kuitenkin enemmän kuin viimekesäinen muutaman kymmenen hengen illanistujainen. Röytän majan tontinvuokrasopimus on jälleen katkolla. Pari vuotta sitten päättymässä olleeseen sopimukseen tuli kahden vuoden jatkoaika kun seurat eivät hyväksyneet Metsähallituksen sopimusehdotusta, jonka mukainen vuokra-aika olisi ollut kestoltaan vain viisi vuotta ja joka olisi merkinnyt tontinvuokran kohoamista 2 –3-kertaiseksi nykyiseen verrattuna. Aikalisä ei ole kohtuullistanut Metsähallituksen vuokrankorotusvaatimusta vaan päinvastoin. Nyt se vaatii jo lähes viisinkertaista vuokraa nykyiseen verrattuna! Näyttää siltä, että Metsähallitus käyttää hyväkseen seuroihin nähden ylivoimaista neuvotteluasemaansa ja pyrkii maksimoimaan tonteista saatavissa olevan vuokratulon. OM:llä ja muilla Röytän seuroilla on nyt totinen paikka. Vaihtoehtoja on tasan kaksi - maksa tai lähde! Tätä kirjoitettaessa nykyisen sopimuksen mukaista vuokra-aikaa on jäljellä vielä pari kuukautta. Metsähallituksen sopimustarjous tästä tuskin paranee. Jos OM tekee uuden vuokrasopimuksen Metsähallituksen kanssa (niin kuin kaikesta huolimatta uskon) tietää uusi tontinvuokra seuralle merkittävää lisäkustannusta, jonka suuruus on yli kolme euroa maksavaa jäsentä kohden. Tämä kustannus tulee ennen pitkää kompensoitavaksi jäsenmaksujen korottamisella tai vaihtoehtoisesti muiden toimintakulujen karsimisella. Tämä taas merkitsisi jäsenistölle tarjottavien palvelujen supistamista. Torstaina 15.11. on seuran syyskokous Johteenpookissa. Asialistalla on muun muassa kommodorin, varakommodorin ja kahden erovuorossa olevan hallituksen jäsenen vaali. Listalla on myös jäsenmaksujen suuruudesta päättäminen sekä toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2008. Ylimääräisenä asiana listalla on myös Telakka-alueen kehittämissuunnitelma, jonka ovat ansiokkaasti laatineen seuramme jäsenet Anne-Maria Wallenius ja Joni Inkala. Toivon runsasta osanottoa syyskokoukseen.

Syysterveisin Reino Aula, Kommodori

3


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Sinne ja takaisin osa 7 Azorit Azoreille päästyämme tiesimme, että edessä olisi kahden viikon mittainen maajakso joten päätimme ryhtyä oikeiksi turisteiksi ja tutkailla, mitä tarjottavaa saariryhmälle meille olisi. Ensimmäiset päivät kuluivat venettä ja kamoja kuivatellessa sekä Wallasta (= lämppäri) rassatessa. Lämppäri oli nimittäin saanut hieman merivettä sisuksiinsa eikä ollut selvästikään tykännyt moisesta. Purimme Essin ( Piiraisen Esa) kanssa lämppärin niin pieniin osiin kuin se laitetta särkemättä oli mahdollista. Kun olimme purkaneet ja koonneet laitteen kolmeen kertaan se (hän) suostui lopulta käynnistymään. Jos teillä jollain Oulussa Wallas juonittelee niin ottakaa vain meihin yhteyttä (Esaan mieluimmin J). Kyllä meillä sen jälkeen kelpasi lökötellä veneessä kun Wallas pukkasi lämpöä ja ulkona tuiversi koillistuuli. Ja tietysti, niin kuin arvata saattaa, ilmat alkoivatkin lämmetä heti kohta lämppärin kunnostumisen jälkeen. Kun kaikki kamat alkoivat olla kuivia, logo oli saatu maalattua sataman sementtiin eikä venettäkään jaksanut enää rassailla, päätimme lähteä tutustumaan Faialin saareen pyörillä; Papa skootterilla ja me muut polkupyörillä. Vuokrasimme läheisestä vuokraamosta polkupyörät sekä skootterin ja läksimme kiertämään saaren pikkuteitä. Ainakin me oululaiset, joilla on mahdollisuus pyöräillä ylämäkeen lähinnä Pokkitörmällä (nuosukorkeus noin viisi metriä), olimme aluksi hieman vaikeuksissa paikallisten mäkien kanssa. Faialin saaren korkein tulivuori on 1031 metriä korkea. Jo alkumatkasta totesimme ettei meillä taida olla asiaa ihan vuoren huipulle. Sen sijaan pyöräilimme noin 700 metrin korkeudella polveilevilla pikkupoluilla ja ihailimme sieltä avautuvaa näköalaa merelle. Vuoren rinteillä laidunsi sadoittain lehmiä. Karjanhoito onkin Azoreiden tärkein elinkeino. Kun palasimme illalla uuvuksissa veneelle, olimme kaikki sitä mieltä, että pyöräilyretki oli hieno ja avartava kokemus. Poikkesimme tosin paluumatkalla Peters Sport -cafessa moikkaamassa tuttuja ja kostuttamassa tiepölyn kuivattamaa kurkkua. Seuraavaksi keksimme lähteä tutustumaan läheiseen Picon saareen. Picon saarta hallitsee 2351 metriä korkea tulivuori. Aluksi tälläkin reissulla meillä oli kova uho päällä, että mehän kiipeämme katsomaan, miltä Picon kraateri näyttää. Juurella totesimme, että kyllä taitaa olla niin, että meitä tuoreemmat miehet voivat kokeilla kiipeämistä laelle, ei me. Sen sijaan vuokrasimme taksin, joka kuljetti meitä ympäri Picon saarta ja sen nähtävyyksiä. Aluksi taksi ajoi meidät läheiselle viinitilalle, jossa tutustuimme tilan viiniviljelyksiin ja pääsimme jopa maistamaan viinitynnyreistä eri makuisia tilan tuotteita. Ystävällinen taksikuski esitelmöi meille, miten saarella oli aiemmin pyydetty valaita, lähinnä kaskelotteja. Pääsimme näkemään valaanpyynnissä käytettyjä veneitä sekä hallin, jossa pyydystetyt valaat oli käsitelty. Enää ei Azoreillakaan ole vuosiin pyydystetty valaita. Tämäkin keikka oli mieleenpainuva ja mukava. Hieman yli viikon kuljailtuamme ja retkeiltyämme olikin aika pölistellä Faialin pölyt purkkareista ja kääntää Tracker My wayn keula kohti Terceiran saarta, joka sijaitsee 60 mailia Faialista koilliseen. Irrottauduimme Hortan laiturista lähtöaamuna seitsemän jälkeen valtaisassa vesisateessa, mutta eihän se meitä haitannut, olimmehan tottuneet kunnon sateisiin jo tulomatkalla. Puoli tuntia kaatosateessa purjehdittuamme maata ei näkynyt enää missään. Pari tuntia seelattuamme alkoi jo hieman kirkkenemään, näimme oikealla Picon ja vasemmalla Sao Jorgen saaren. Sään kirkastuessa vastaamme ui suurin koskaan näkemämme delfiiniparvi. Delfiinit tekivät valtaisia loikkia veneemme edessä; osaa ne näköjään vapaana elävätkin delfiinit erilaisia temppuja. Matkan aikana vastaamme ui vielä useita pienempiä delfiiniparvia. Kello lähestyessä seitsemää pujottauduimme Heroismon kaupungin vierassataman aallonmurtajan välistä ilmoittautumislaituriin. Meitä vastaanottamassa oli satamamestari, joka ystävällisesti toivotti meidät tervetulleiksi saarelle. Kysyessäni onkohan laitureista saatava vesi juomakelpoista, hän vastasi veden olevan mineraalivettä. Nyt me sitten oltiinkin tosi hienossa paikassa kun vesiletkuistakin tulee vissyä.

4


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Terceiraan tutustumisemme kutistui yhteen vuorokauteen, säätiedot nimittäin lupasivat kovia puhureita alueelle lähipäivinä, joten päätimme kiirehtiä säärintaman alta pois. Irrottauduimme laiturista tulopäivämme jälkeisenä iltapäivänä. Matkaa Sao Migueliin oli satakunta mailia. Olimme Ponta Delgadassa, Sao Miguelin pääkaupungissa seuraavana aamuna kymmenen maissa. Ponta Delgadan satama on pienehkö, mutta uuden satama-altaan ja vieraslaitureiden rakennustyöt olivat täydessä käynnissä. Parin vuoden kuluessa satamaan valmistunee yli sata uutta vieraspaikkaa. Palvelut Ponta Delgadan satamassa niin kuin muissakin Azoreiden saarten satamissa olivat loistavat, kaikki toimii ja satama-alueet ovat esimerkillisen siistejä. Sao Miguelilla meillä oli pari luppopäivää ennen uusien gastien tuloa, joten heittäydyimme taas turisteiksi. Vuokrasimme auton päiväksi ja lähdimme tutustumaan tähän Azoreiden saariryhmän suurimman saaren luonnon ihmeellisyyksiin. Saarella riitti nähtävää ihan koko päiväksi. Saarelta löytyy kuumia lähteitä, hienoja putouksia ja rikkipitoisia lämpimiä luonnon vesialtaita, joista yhdessä kävimme jopa uimassa. Rikkipitoisen veden tervehdyttävä vaikutus jäi hieman epäselväksi. Mieleenpainuva kokemus oli käydä kylässä, joka oli rakennettu tulivuoren kraateriin. Kylää ympäröi joka puolelta satojen metrien korkuisen kraaterin seinämät. Kylästä poistuessamme joutui piskuinen vuokra-automme panemaan parastaan, jotta se sai hilattua meidät neljä turistielämän hiukkasen turvottamaa (ei Papa) karjua kraaterin pohjalta ylös. Azoreiden saariryhmä sopinee lomakohteeksi kaikille niille, joille hiekkaranta ei ole loman ykkösasia, sillä hiekkarantoja Azoreilta ei juurikaan, mutta lämmintä ja nähtävää riittää yllin kyllin.

Sepe ruorissa.

5


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Azorit –Falmouth Uusien gastien, Tumpin ja Sepon, saapuessa saarelle maanantaina 4.6. meillä oli seelausporukka taas koossa. Nyt matkalle oli lähdössä entiset gastit Jussa ja Papa Ponkala sekä minä ja vaihtogastit Tumppi Kujala ja Seppo Rosenberg. Sepolla ei ollut aiempaa kokemusta ison veden aalloista. Vene alkoi olla valmiiksi bunkrattu lähtöä varten ja kaikilla kova halu päästä jo merelle. Uudet gastit saivat vuorokauden aikaa tutustua kaupunkiin ennen lähtöä. Säätiedot lupasivat kovia tuulia tuleville päiville, mutta menohalut olivat jo niin kovat maissa vietetyn turistijakson jälkeen, että kun mitään myrskyjä ei kuitenkaan ennustettu, niin pysyimme päätöksessämme lähteä tiistaina 5.6. noin 1200 mailin legille kohti Englantia ja Falmountia. Myös toisen suomalaisveneen Duon miehistö päätti lähteä matkaan samaan aikaan tiistaina. Teimme sopimuksen Duon kipparin Sakun kanssa, että hän lähettäisi meille matkan aikana säätietoja, heillä kun oli veneessään SSB –radio. Näistä säätiedoista meille olikin verraton apu yrittäessämme kierrellä pahimpia matalan keskuksia matkan aikana. Lähtöaamuna tietty satoi rankasti, joten olimme tietty heti aamusta litimärkiä hakiessamme viimehetken täydennyksiä matkaa varten. Liikkeelle pääsimme lähtemään puoli kolmen maissa iltapäivällä. Tuuli tuli takaviistosta ja meno oli ihan leppeää. Minulla oli ensimmäinen ajovuoro ja ohjailin venettä itään pitkin Sao Miguelin rannikkoa. Seppo istui äänettömänä avotilassa ja tuijotti eteenpäin. Ehdin jo hetken miettiä, että olinkohan siinä lähtöhötäkässä sanonut Sepolle jotain hankalasti vai onko hän todellinen romantikko, kun mies niin tuppisuuna istuu ja tuijottelee kaukaisuuteen, kun Seppo yhtäkkiä alkoikin heitellä laattoja reunan yli; merisairaus iski rajulla voimalla uuteen gastiimme. Muutaman tunnin purjehdittuamme puolen yön maissa tuuli kääntyi hetkessä vastaiseksi ja voimistui samalla kovan tuulen lukemiin eli tuulta oli 13-19 m/s ja ilmanpaine laski 1030:stä 1009:ään millibaariin. Siinä vaiheessa loputkin gastini siirtyivät Sepon rinnalle suojanpuolen reunalle kaloja ruokkimaan. Seuraavana aamuna oli aamupalapöydässä hiljaista, sain syödä kauralimat ja leivät ihan yksikseni. Sepolla tauti kestikin pari vuorokautta muiden selvitessä hieman helpommalla. Parin päivän kuluttua, kun olimme saaneet puskettua yhden matalapaineen rintaman läpi, oli koko miehistö taas kondiksessa ja minulla oli taas seuraa ruokapöydässä. Tuuli tyyntyi lähes kokonaan, mutta ilmanpaine ei noussut piiruakaan, joten arvelimme olevamme matalapaineen keskuksessa. Aiempi kova puhuri oli tullut idästä, joten me kotitarve -”Mette Mannoset”arvelimme, että seuraava puhuri iskee luultavasti lännestä. Noin vuorokauden lilluttuamme lähes tyvenessä nousi tuuli lännestä niin kuin olimme arvelleetkin. Nyt kovaa tuulta kesti jälleen noin vuorokauden ajan. Päivällä oli helpompi ajaa, kun isoimmat aallot pystyi näkemään ja saattoi hieman varautua niihin jättiaaltoihin, jotka vyöryivät kannen yli. Tumppi, joka on Papan jälkeen keveimpiä gastejamme, käväisi tosin erään erityisen ison aallon mukana roikkumassa laidan yli turvaköyden varassa. Mitään sen pahempaa ei kuitenkaan sattunut ja vaikka meno oli välillä todella kosteaa, niin ei meillä mitään varsinaista hätää kuitenkaan missään vaiheessa ollut. Vene, takila ja miehistö kestivät meren rytkytyksen hyvin eikä mitään isompia vaurioita kirjattu lokikirjaan. Kosteaa tosin oli aaltojen pyyhkiessä tämän tästä kannen yli. Kun tästäkin rintamasta päästiin, niin vuorossa oli kamppeiden laajamittainen kuivatusoperaatio. Kun kamppeet ja vuodevaatteet oli saatu kuivaksi, mielialakin nousi ja meno tuntui taas ihan siedettävältä. Tämä kamppeiden kastelu- ja kuivausoperaatio toistui muutaman kerran matkan aikana. Ollessamme jo yli puolen välin matkalla Falmountiin sää muuttui selvästi paremmaksi ja tuuli kääntyi eteläkaakkoon eli saimme purjehtia mukavasti sivumyötäisessä kelissä eteenpäin. Aina kun sää vähänkin salli, virittelimme kalavieheet veteen jotta saisimme syödä välillä tuorettakin lihaa. Eräänä aamuna Papa sitten vetikin veneeseen lähes kolmikiloisen vonkaleen, joka lähemmin tarkasteltuna osoittautui tonnikalaksi. Jussa tiesi kertoa, että tonnaria voi syödä myös raakana, joten Papa veteli meille kaikille heti perkauksen jälkeen kunnon siivut kalasta ja totta tosiaan; tonnarihan maistui ihan mojovalta, maku oli lähinnä graavisuolattua lohta. Loput kalasta paistettin päivälliseksi ja meillä olikin oikein juhla-ateria; voissa paistettu tonnari voittaa mennen tullen pastan ja purkkilihan. 6


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Papa ja tonnari Sunnuntaina 10.6. matkaa oli jäljellä reilut viisisataa mailia, joten juhlistimme puolimatkan krouvia nauttimalla kupilliset maukasta Earl Grey -teetä. Lisää juhlan aihetta saimme, kun huomasimme, että on uusimman gastimme Sepon nimpparit. Sepon päivää juhlistimme nauttimalla illalla pienet kupilliset Geeteetä. Seppo sai mereltä myös oivan nimipäivälahjan, sillä hän näki seuraavana yönä pallopäävalaan aivan muutaman metrin päästä. Valas oli noin viiden metrin mittainen pötkäle ja pää oli Sepon kertoman mukaan pallonmuotoinen. Nyt kun lähestyimme Englantia, mm. pääskyjä näimme useita. Ne yrittivät tulla ilmeisesti lepäämään ( ei kait kuitenkaan pesää tekemään J) veneen kannelle. Ne eivät kuitenkaan uskaltaneet laskeutua, vaan jatkoivat matkaa hetken veneen ympärillä pyörittyään. Muita veneitä tai laivoja näimme tällä legillä tosi harvoin, tälle osalle Atlantia ei näytä olevan juuri kellään asiaa, paitsi meillä hulluilla suomalaisilla. Eräänä aamuna, kun miehistö taas tapansa mukaan narisi kaurapuuron syönnistä, sanoin, ettei puuroa todellakaan ole pakko syödä. Sen sijaan se, joka ei halua/jaksa syödä aamupuuroannostaan, voisi sillä välillä pestä vaikka vessan muiden syödessä - kaikki halusivat puuroa ja jokunen otti santsiakin. Tällä legillä, jonka aikana tuulet vaihtelivat tilttityynestä yli kahdenkymmenen metrin puhureihin, meillä virisi keskustelu siitä, mikä olisi kenenkin mielestä juuri se oikea tuuliraja mukavalle purjehdukselle. Tässä pohdiskelussa Jussan isä Papa Ponkala pääsi pisimmälle määrittelemällä omat tuulirajansa mukavalle purjehdukselle: alle 5,8 m/s on Papan mielestä liian kevyt tuuli ja yli 6,4 m/s on jo hieman liian kova, jotta purjehduksesta voisi nauttia kunnolla. 7


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Falmounth, illanviettoa perinteiseen tyyliin. Saavuimme Falmountiin keskiviikkona 13.6. yhdentoista maissa kahdeksannen purjehdusvuorokauden lähetessä loppuaan. Veneen logiin kertyi hieman alle 1200 mailia tältä pätkältä. Duon porukka oli saapunut aiemmin aamulla ja he olivatkin meitä vastaanottamassa toisen suomalaisveneen Tarinan miehistön kanssa. Oli taas tosi hienoa saapua reissusta maihin, kun oli vastaanottokomiteakin paikalla. Olo oli tietty hieman väsynyt, sillä tämä legi oli tähänastisen Atlanti-keikkamme raskain ja vaativin. Välittömästi rantaan päästyämme aloitimme veneen ja kamojen kuivatuksen, sillä aikomuksemme oli viipyä Falmountissa vain yksi yö. Suolaisimmat ja likaisimmat vaatteet piti pyykätä, veneliikkeestä hakea lisäelektroniikkaa ”kosahtaneiden”tilalle ja pitäisi tietty tutustua kaupunkiinkin. Kaikki edellä mainitut ehdittiin touhuta ja torstai-aamuna olikin aika jättää itkunsekaiset hyvästit Duon ja Tarinan miehistöille ja pian olimmekin jo matkalla kohti pohjoista ja Isle of Wightia. Falmounth –Wightin saari Pari tuntia Falmountista lähdön jälkeen tuuli tilttasi ja jouduimme valjastamaan peltijennin töihin. Koneajoa jatkuikin sitten pitkälle yöhön, meri oli lähes peilityyni, sadat salamat itäisellä ja läntisellä taivaalla tosin valaisivat sinä yönä matkaamme. Ukonilmat raivosivat edessä ja takana, meille rintamista riitti sadetta aika-ajoin reilustikin. Aamulla kuuden maissa tuuli lopulta virisi ja pääsimme purjehtimaan Wightin saaren ja pääsaaren väliin hienossa myötävirrassa, nopeus kipusi aika ajoin yli yhteentoista solmuun. Tuntui tosi hienolta purjehtia 8


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

välillä saaristopurjehdustakin, kun tuota avomerta oli tullut jo ihan tarpeeksi tuijoteltua. Laivoja näkyi koko ajan ja päivällä tuli myös purkkareita vastaan, olivat varmaan menossa merelle seelaamaan. Rantauduimme rankkasateessa (Englannissa taitaa sataa aina) Shephart-nimiseen satamaan Cowesissa. Cowes on pieni rannikkokaupunki Wightin saarella. Satama kuhisi erimaalaisia purjehtijoita ja satamaallas oli täynnään Solingin (en muista enää veneluokkaa, joku kanadalainen luokka) näköisiä pikku purkkareita. Kysyessämme syytä moiseen purjehtijapaljouteen meille kerrottiin, että juuri nyt oli alkamassa ko. veneiden Britannian avoimet mestaruuskisat, viikon päästä olisi tiedossa saman luokan MMkisat. Illalla maleksiessamme kaupungilla olin taas löytävinäni samoja piirteitä niin Hailuoto-weekendin, Antiqua race-weekin kuin Cowes race-weekinkin iltamanoovereista; nimittäin purjehtijoiden yhtälainen tapa viettää lähtöjen välistä vapaa-aikaa maissa.

Helgoland Wightin saari –Helgoland Myöskään Wightin saaren visiitti ei venynyt meillä vuorokautta pidemmäksi, vaan seuraavana päivänä iltapäivällä lähdimme jälleen liikkeelle kohti veroparatiisi Helgolandia. Matkaa Helgolandiin kertyisi noin 450 mailia. Lähtiessämme pääsaaren ja Wightin välisessä salmessa risteili satoja purkkareita kisaamassa oman sarjansa paremmuudesta. Puikkelehdimme veneiden välistä kohti itää ja isompia vesiä. Lähtiessämme tuulta oli 10-13m/s SW, eli myötäisiä tuulia meille. Seelasimme rannikkoa pitkin koko yön kohti Doveria. Olimme aamuyöllä puoli viiden maissa Doverin kohdalla ja käänsimme kurssin kohti Ranskan Galaisia . Nyt saimme karistaa punta-alueen pölyt peräsimestä, Seppo tosin löysi kaksi "pun9


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

too" taskustaan, mutta sovimme yhteisesti, ettemme moisen takia palaa enää takaisin. Seppo lupasi viedä kahden punnan kolikkonsa kotiin muistona kohtalaisen kalliista Englannin satamista. Auringon jo noustua siirryimme euro-alueelle; alkoi tuntua jo hieman kotoisammalta. Tällä legillä ei voinut paljon puhua purjemanöövereistä sillä jouduimme ajamaan pitkät pätkät koneella. Tälläkään kertaa Pohjanmeri ei näyttänyt meille voimaansa vaan tuuli pysytteli itsepintaisesti pois, purjeet vain lepattivat kun yritimme edetä purjein. Yksi mielenkiintoinen tapaus meille sattui, kun virittelimme rapalaa kalanpyyntiin: heti kun saimme pyydön veteen, nousi takaamme sukellusvene ja lähti seuraamaan meitä ja tietysti myös rapalaa. Jännäsimme hetken aikaa, olimmeko tosissaankin saamassa saaliiksi tällä kertaa tosi ison vonkaleen. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt, vaan sukellusvene, hetken meitä seurattuaan, ohitti meidät paapuurin puolelta ja jatkoi kohti meille tuntematonta päämääräänsä.

Miehistö Kielissä. Rantauduimme Helgolandiin tiistaina 19.6. iltapäivällä ja lähdimme suurin odotuksin kaupungille ostelemaan verottomia tuotteita. Helgolandista näki selvästi, että sen suuruuden päivät veroparatiisina taisivat olla jo auttamattomasti takanapäin. Vene-elektroniikkaa sieltä emme löytäneet ensinkään ja ylivoimaisesti eniten tuotevalikoimaa löytyi nestemäisissä verottomissa tuotteissa. Saksalainen rakennusarkkitehtuuri sai meidän Jussaamme (Jussa on siltainsinööri) suorastaan kiehumaan; rannalla olevat rakennukset eivät todellakaan häikäisseet esteettisyydellään, varmaan se oli sitä saksalaista tehokkuutta. 10


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Kiertelimme illan kaupungilla lähinnä ikkunaostoksilla, sillä suurin osa kaupoista oli jo kiinni. Illan päätteeksi kävimme syömässä laadukkaat pihvit paikallisessa ruokaravintolassa. Helgoland - Kiel Lähdimme keskiviikkona aamukahdeksalta Helgolandista kohti Kielin kanavaa. Tuuli ja vuorovesivirta olivat aamusta kumpikin meitä vastaan. On muuten myrkkyä luovia vastavirtaan, luovikulmat ovat tosi vaatimattomia. Päivän mittaan tuuli sitten tyyntyi kokonaan, onneksi virta kuitenkin kääntyi myötäiseksi. Matkaa kanavan suulle Helgolandista on hieman yli viisikymmentä mailia ja meillä oli tietysti jännää, ehdimmekö sululle ennen kuin virta kääntyy Elbellä vastaiseksi. Hyvin ehdittiin ja hetken sululla volttailtuamme pääsimme sisään kanavaan: moottoriajo ojassa saattoi alkaa. Tuntemukset olivat hieman sekavat, enimmäkseen kuitenkin haikeat; tässäkö se nyt sitten on? Taakse jäivät suuret ja suolaiset sekä lämpimätkin vedet. Suuri, vuosikausia valmisteltu ja suunniteltu seikkailu minun osaltani alkoi olla finaalissa. Kanava-ajossa ei ole paljon muisteltavaa, lähinnä se on tylsää koneella puksuttamista. Yövyimme kanavan varren vierassatamassa ja torstaina eli juhannuksen aatonaattona olimme aamupäivällä Kielissä. Oli aika kerätä kamat ja pillit pussiin. Nissilän Artsin tuli illalla vaihtomiehistöineen veneelle, me Kieliin tullut porukka hyppäsimme Artsin Relluun ja kunnon Le Mansin tyyliin ajoimme lähes pysähtymättä 24 tuntia Kielistä Ouluun kuskia välillä vaihdellen. Ehdimme sittenkin juhannuksen viettoon perheidemme pariin. Lopuksi On kulunut liian vähän aikaa itse seikkailusta, joten en osaa sanoa ainakaan mitään kuolematonta reissusta, olo on vielä aika sekava. Rahaa paloi reissussa kaikki mitä oli varattu ja aika paljon enemmänkin. Varsinaisia myrskyjä emme kohdanneet matkalla ainuttakaan, kovat tuulet sen sijaan retuuttivat meitä 11


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

jokusen kerran ja nekin kerrottiin säätiedoissa aina etukäteen. Sen voin kyllä sanoa, etten hyvällä tahdollakaan voi suositella moista matkaa kenellekään tervejärkiselle, mutta jos on vilpitön halu toteuttaa omia haaveitaan ja jos vielä löytää yhtä hulluja samanhenkisiä kavereita reissuun, niin silloinhan keikalle on tietty lähdettävä. Eräs työkaverini sanoo aina kysyttäessä, että hän vaihtaisi omasta elämästään useita satoja päiviä pois jos se olisi mahdollista. Voisin minäkin vaihtaa jokusen päivän elämästäni mutta tästä reissusta en vaihtaisi ainuttakaan.

Sivujoen yöpymispaikka. Nyt näin jälkiviisaana voisin todeta, että rullalaite keulalle olisi ollut ehkä kannattava ostos; jäi nimittäin lähtemättömästi mieleen Jubin ilme hänen palattuaan keulalta vaihtamasta fokkaa myrskyfokkaan ties monennen kerran saman yönä. Karibialta Kieliin -legillä vierähti meiltä koko paluumatkan mukana olleilta 55 vuorokautta. Veneen mittariin kertyi koko matkalta n.14 000 mailia ja itselleni purjehdusmaileja kasautui n. 11000 mailia. Atlantin kierron pystyy kyllä tekemään kuka tahansa purjehtija, joka vain jaksaa suunnitella reissun huolella, omistaa isoille vesille sopivan paatin ja valitsee valtameren ylityksiin oikeat vuodenajat. Meidän veneemme, Sirena 38 luokitellaan saaristopurjehtijaksi. Ennen lähtöä useat epäilivät venettämme liian pieneksi valtamerille, mutta Tracker MyWaymme suoriutui reissusta mielestäni erittäin hyvin; mitään isompaa haveria ei veneelle sattunut koko matkalla, tosin veneen elektroniikasta valtaosa menehtyi meriveden yliannostukseen. Suurin haitta oli kosteus; mm takahytin luukkua ei ole ollenkaan suunniteltu kestämään yli vyöryviä aaltoja. Ikkunoita emme myöskään saaneet oikein pitämään, mutta se ei liene ve12


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

neen, vaan meidän ikkunoiden tiivistäjien, vika. Mielestäni veneen koko eli tilavuus pitkällä reissulla vaikuttaa ennen kaikkea viihtyvyyteen: paatin pitää olla sen kokoinen, että siihen saadaan mahtumaan ylityksessä tarvittavat ruuat, vedet ja muut kamat ja siinä pitää sopia vielä kaiken lisäksi asumaankin. En aio lähteä pitemmälle purjehdusreissulle ennen kuin sellaiselle tekee seuraavan kerran mieli. Nyt me Tracker MyWayn miehistö keskittymme taas pärjäämään perämeren alueen purjehduskisoissa. Tosin veneen hieno targakaari, aurinkopaneelit ja tutkatelineet saavat kanssakilpailijamme hieman hymähtelemään. Onhan se tietysti niinkin, että ratakisoja ajatellen Trackeriamme pitäisi hieman raaskia riisua ylimääräisistä matkapurjehduskamppeista, mutta huolella tehtyjä asennuksia on kyllä sääli purkaa. Tulikin mieleeni, haluaisikohan joku mahdollisesti ostaa meiltä tosi hienon ja hyvin varustellun matkapurren – mene ja tiedä. OVMP:n yhteistyö Tracker OY:n kanssa ei vielä ole päättynyt: Oulun Valtameripurjehtijat r.y. nimittäin aikoo järjestää ensi kesänä Perämerellä vähintään yön yli kestävän matkapurjehduskisan niistä tykkääville. Varokoot Gotlant Runtin järjestelijät ettei vain heille tule osallistujakatoJJ. Tracker OY on lupautunut alustavasti ko. kisan suojelijaksi. Juonikkaita purjehduksia teille kaikille toivottaa Matti Ruokonen Tracker My Wayn kippari ps. Jos kyselijöitä riittää, niin voimme järjestää talven aikana Johteenpookiin tarinaillan jossa me Atlantinylittäjät (Artsi, Jussa, Jukka ja minä) voimme kertoa lisää reissustamme ja antaa vinkkejä vastaavalle reissulle lähteville.

Sinileväkukinnat ovat tulleet jäädäkseen –onko nyt Perämeren vuoro? Moni Merenkävijä on kiinnittänyt kuluneena kesänä huomiota levärihmoihin, joita on ilmestynyt viileästä alkukesästä huolimatta myös Perämeren satama-altaisiin. Oheinen kuva on otettu heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Hailuodon Marjaniemestä, jossa sinilevää esiintyi joka puolella satama-allasta Suomenlahdella kymmeniä kesiä viettäneenä olen jo tottunut leväpuuroon avomerellä, mutta oheinen tosin rajoittunut ilmiö herätti myös minut miettimään sinileväasiaa ja sihteerin vieno pyyntö kirjoitelmasta tuottaa toivottavasti hyödyllisen paketin asiaa myös muille veneilijöille. Se perustuu pääosin oman työantajani (Suomen ympäristökeskus) tuottamaan tietoon ja on myös löydettävissä www.ymparisto.fi sivuilta. Mitä sinilevät ovat? Sinilevät (syanobakteerit, syanoprokaryootit) ovat maapallon vanhimpia eliöitä ja luonnollinen osa vesien eliöstöä. Suomen yli 2 000 tunnistetusta vapaan veden planktonlevälajista noin 100 kuuluu sinileviin. Sinilevät viihtyvät ravinteikkaassa, lämpimässä vedessä, mutta niitä tavataan myös vähäravinteisissa vesissä sekä hyvin äärevissäkin oloissa (kuumat lähteet, katakombien seinät ja aavikot). Osa sinilevistä on myrkyllisiä. Sinilevät muistuttavat bakteereita sekä soluseinän koostumuksen että solun sisällön rakenteen puolesta. Toiminnallisesti sinilevät muistuttavat muita planktonleviä ja tuottavat kasvien tavoin yhteyttäessään happea, mitä varsinaiset bakteerit eivät koskaan tuota. Sinivihreän värinsä ne saavat solussa vallitsevina olevista väriaineista; vihreästä a-klorofyllistä, keltaisesta karotenoidista ja veteen liukenevista pigmenteistä eli bilikromoproteideista, joita ovat siniset fykosyaniinit ja punaiset fykoerytriinit. Väriaineiden runsaussuhteet määräävät sinilevien värin. 13


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Mitä ovat sinileväkukinnat ja miltä ne näyttävät? Sinileväkukinnalla tarkoitetaan veden pinnalle kertynyttä levien massaesiintymää. Niitä on yleisimmin rehevöityneissä järvissä, lammissa ja merenlahdissa. Avomerellä sinilevät voivat muodostaa laajoja paksuja lauttoja. Sinileväkukinnoille on tyypillistä: •

• •

vihertävä kerrostuma veden pinnalla tai rannassa, joka muistuttaa lateksimaalia tai sakeaa hernekeittoa vähäisempi esiintymä näkyy vedessä vihertävinä hiukkasina ja rannalla vihertävinä juovamaisina raitoina heikko tuuli voi kasata levämassaa mm. järvien lahtiin, mutta voimakas tuuli sekoittaa levämassan veteen vanhemmat esiintymät muuttuvat vihertävän harmaiksi ja joskus myös kirkkaan turkoosin siniseksi yleisiä keski- ja loppukesästä sekä alkusyksystä maamainen, homeinen ja/tai tunkkainen haju

Sinilevien myrkyllisyys Sisävesissä on noin kymmenen sinileväsukua, joissa useat lajit saattavat muodostaa myrkyllisiä kantoja. Jo melko vähäinenkin sinileväesiintymä saattaa olla uusimpien tutkimusten mukaan myrkyllinen. Noin puolet sinilevien massaesiintymistä on todettu myrkyllisiksi.

Marjaniemen satama-allas heinäkuussa 2007 [Seppo Hellsten].

Anabaena -suvun levät ovat sisävesissä yleisimpiä sinileviä (kuva kannessa). Tietyt sukuun kuuluvat lajit ovat tyypillisiä niukkaravinteisissa vesissä ja osa lajeista viihtyy runsasravinteisissa vesissä. Anabaenasuvun levät muodostavat noin 60 % kaikista tutkituista sinilevien massaesiintymistä eli vedenkukkailmiöstä. Sukuun kuuluu sekä maksa- että hermotoksisia lajeja. Sinilevien tuottamat myrkylliset yhdisteet pysyvät ehjän solun sisällä ja vapautuvat vain solun hajotessa vanhuuttaan tai rikkoutuessa esimerkiksi kiukaalle heitetyssä löylyvedessä. 14


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Microcystis -suku on yleinen rehevissä vesissä ja sen massaesiintymät ovat usein haitallisempia kuin Anabaena -suvun muodostamat. Sukuun kuuluu etenkin maksatoksisia, mutta myös hermotoksisia lajeja. Tosin Microcystis runsastuu ajoittain myös Itämeren rehevöityneissä lahdissa. Murtovesissä ei toistaiseksi ole todettu Microcystis -suvun toksisia massaesiintymiä. Aphanizomenon-suvun leviä esiintyy sekä makeissa vesissä että murtovedessä. Järvissä sen aiheuttamat kukinnat voivat olla myrkyllisiä, mutta Itämeressä sen ei ole todettu olevan myrkyllinen. Nodularia spumigena-sinilevä esiintyy murtovedessä. Se voi aiheuttaa loppukesästä laajojakin levälauttoja avomerellä. Kaikki tutkitut Nodularian aiheuttamat massaesiintymät ovat olleet myrkyllisiä. Niissä oleva maksamyrkky on nimeltään nodulariini. Miksi sinileväkukintoja esiintyy? Leväkukinnat johtuvat vesistöjen rehevöitymisestä eli haja- ja pistekuormituksen aiheuttamasta typpi- ja fosforikuormituksesta. Aivan kuten pellossa tai kukkapenkissä ravinteiden lisäys lisää kasvua, ravinteiden lisäys lisää myös vesistön leväkasvua. Suomessa on vesistöjen suojelun eteen tehty paljon ja yhdyskuntien sekä tehtaiden aiheuttama kuormitus on saatu suurelta osin kuriin. Tiukka lähivuosina täytäntöön pantava haja-asutusalueita koskeva jätevesiasetus pienentää entistä enemmän jätevesikuormaa. Siitä huolimatta erityisesti maatalouden ja osin myös metsätalouden kuormitus on edelleen suurta, mikä on nähtävissä erityisesti saaristomerellä ja monilla pienillä järvillä. Suomenlahdella rehevöitymisen pääsyy on ollut Pietarin käsittelemättömät jätevedet, kun taas koko Itämeren ravinnekuormasta suuri osa tulee Puolasta, jossa jätevesienkin käsittely on vielä aikalailla alkutekijöissä. Vesistö ei ole niin kuin pelto, jonka tuotto alenee heti kun lannoitusta pienennetään. Osa ravinteista painuu pohjaliejuun, josta se uudelleen erityisesti huonon happitilanteen aikana palautuu levien käyttöön. Suomenlahden leväkukinnat ovat pahimmillaan tyyninä lämpiminä kesinä, jolloin levä muodostaa helposti lauttoja ja ravinteita nousee syvemmältä pohjanläheisistä kerroksista levien käyttöön. Moottoriveneilijän unelma kesä on aina myös leväkesä, mutta purjehtijan tuulisessa toiveunessa myös levälautat hajoavat. Perämeri on karuin osa Itämertä, mutta rehevöityminen etenee vääjäämättä. Jokisuiden läheisyyden tumma humuspitoinen vesi lämpiää nopeasti ja muuttuu otolliseksi leväkukintojen syntyyn. Perämeren aallonmurtajilla suojatut satama-altaat muodostavat kuin pienoismallin vesistöstä; tyyntä, lämmintä ja paljon sekä rannalta (kalasatamat) että (septitankeista huolimatta) myös veneistä tulevaa kuormitusta. Itse asiassa huomasin viime kesänä kukintoja vain altaissa, jotka olivat samalla kalasatamia. Suomenlahden nykytila on Suomen ympäristösuojelun suurin ongelma [Seppo Hellsten] 15


1 marraskuu, 2007

RYÖPPY 4/2007 Miten leviä seurataan?

Ympäristöviranomaiset ja Merentutkimuslaitos ovat seuranneet sinilevien esiintymistä jo vuosikymmenten ajan. Kansalaisten ja viranomaisten toimittamista levänäytteistä on kerätty tietoja levähaittarekisteriin 1960-luvulta lähtien. Systemaattinen valtakunnallinen levähaittaseuranta aloitettiin kesällä 1998. Sen avulla pyritään saamaan yleiskuva sinilevätilanteesta koko maassa. Leväseurantaan kuuluu yli 300 pysyvää havaintopaikkaa eri puolilla maata sisävesillä ja merialueilla. Levätilannetta seurataan havaintopaikoilla viikoittain kesäkuun alusta syyskuun puoliväliin saakka. Sinilevän määrä arvioidaan silmämääräisesti asteikolla 0 (ei levää) - 3 (erittäin runsaasti sinilevää). Jos levää on runsaasti, otetaan näyte lajinmääritystä varten. Havainnoitsijoina toimivat pääasiassa kuntien ympäristö- ja terveysviranomaiset, mutta mukana on myös yksityisiä havainnoitsijoita. Avomerialueiden tiedot perustuvat kauppalaivoilta saatujen automaattimittauslaitteistojen tuloksiin ja rajavartioston lentäjien havaintoihin. Mitä tulisi tehdä leväkukintojen rajoittamiseksi? Jokainen veneilijä voi omalta osaltaan vähentää ravinnepäästöjä. Septitankkia tuskin kukaan enää tyhjentää satama-altaaseen eikä edes avomerelle, mutta myös tiskihommat tulisi säästää kotimatkalle. Vapaa-ajan veneilyn kuormitus on aika minimaalista, mutta osansa on silläkin. Entäpä sitten kotona? Kaupunkien jätevesiasiat ovat yleensä kunnossa, mutta yleinen villitys varustaa myös kesämökit vesijohdolla ja vesivessalla on johtanut monen pikkujärven tilan huonontumiseen. Alla oleva kaavio kuvaa eräiden Perämereen laskevien jokien fosforin päästölähteiden jakauman; maatalous on kuormitukseen pääsyyllinen, mutta myös haja-asutus on merkittävässä osassa. kg/d 17

KUIVAJOKI

SIURUANJOKI

25

IIJOKI

148

KIIMINKIJOKI

53

OULUJOKI

74

SIIKAJOKI

129

PYHÄJOKI

154

KALAJOKI

243

0%

10 %

20 %

30 %

Laskeuma Kalankasvatus

40 %

50 %

Maatalous Turvetuotanto

60 %

Metsätalous Teollisuus

70 %

80 %

90 %

100 %

Haja-asutus Asutus

Kesän aikana leväkysymyksissä yleisöä palvelee Kansalaisten levälinja 01080 8898 arkisin klo 9.00-15.00. Jos epäilet saaneesi sinilevistä aiheutuneita oireita, ota yhteyttä Myrkytystietokeskukseen (09) 471 977 (24 h/vrk).

16


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Ehkä pitäisi vähän katsoa myös oman satamamme tilaa, nykyisin kaikki roskat ongelmajätteitä lukuun ottamatta lyödään sekajätekonttiin. Eiköhän meistä moni maksaisi jonkun kympin lisää satamamaksua, jos kierrätys toimisi kuten monissa muissakin satamissa. Glykolia, joka on voimakkaasti rehevoittava ja osin myrkyllinen aine, pumpataan kevätstartin yhteydessä satoja litroja telakointikentälle ja Oulujokeen. Siihenkin voitaisiin miettiä yhteistä keräilyletku-säiliö yhdistelmää hankittavaksi; olen joskus laittanut ämpärin pakoputken alle, mutta keräilyn tulos on lähinnä symbolinen. Olisikohan ensi vuosi Johteenpookin ympäristövuosi? Seppo Hellsten s/y Merituuli

Laura MM-kisoissa samalla lähtöviivalla 58 työn kanssa. Samalla paukulla lähti kisaan myös pojat!

Junnun kisakesä Tämä kesä oli vilkas sekä mieleenpainuva. Kiersin kaikki Suomen rangking kisat, kaikki Zoomien arvokisat ja satunnaisia regatoita sekä koti että ulkomailla. Aikaa tuli vietettyä paljon Etelä-Suomessa. Autoon kertyi paljon kilometrejä. Olin vain muutaman viikonlopun koko kesäloman aikana kotona. Ensimmäinen rankingkilpailu oli 12.–13.5. NJK:lla Helsingissä. Oulusta kisoihin lähti kaksi purjehtijaa Juho Koivurova (OM) ja minä. Oli kiva nähdä purjehduskavereita pitkästä aikaa ja päästä kokeilemaan kuka oli kehittynyt talven aikana. Kilpailu oli tasaväkinen. Voiton vei tämän kesän pahin kilpakump17


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

panini Kim Wiander Vaasasta. Itse olin kolmas, virolaisen Anna Pohlakin jälkeen. Kisojen jälkeen pakkasimme veneen ja suuntasimme takaisin Ouluun jatkamaan treenausta. Parin viikon päästä NJK:n kilpailujen jälkeen suuntasimme takaisin etelään Juhon kanssa, tällä kertaa Espoon EPS:lle. EPS:illä oli todella kevyet tuulet. Ensimmäisenä päivänä startteja lykättiin tuulen puutteen takia. Juuri, kun alkoi tuulla ja saimme startin ammutuksi, iski todella sankka sumu. Emme nähneet edes radan merkkejä, joten startti keskeytettiin. Jotkut kilpailijat jopa jouduttiin etsimään kisa-alueelta tuomariveneen tutkan avulla. Kun sumu alkoi laantua, lähdettiin rantaan. Kilpailujen toinen päivä alkoi niin ikään sumussa ja tyynessä säässä. Joten jo rannassa nostettiin lykkäyslippu, jolloin saimme odotella rauhassa rannassa kisan alkamista. Olin aika varma ettei päästäisi ollenkaan vesille, mutta lopulta lykkäyslippu laskettiin ja lähdettiin kilpailemaan. Tuulta oli reilusti alle 5m/s. Oli aika turhauttavaa lillua ja katsoa, kun kevyemmät purjehtijat menivät vauhdilla ohi. Saimme lopulta ajetuksi kolme lähtöä. Olin lopputuloksissa viides, paras tyttö. Espoon jälkeen oli vuorossa kesän ensimmäinen järvikisa, Tampereen N:llä. Tällä kertaa Oulusta lähti mukaan Juhon ja minun lisäksi Heinosen Otto (OPS). Tampereellakin oli todella kevyet tuulet ja kuuma ilma. Lämmintä oli varmaan lähemmäs 27 astetta. Tuskailimme kuumassa ilmassa ja kevyessä tuulessa koko viikonlopun. Saimme ajettua yhtä vaille kaikki lähdöt. Lopulta tuli kesän ensimmäinen voitto. Voitin yhdellä pisteellä Kim Wianderin. Seuraavana oli vuorossa kotikisa, eli neljännen ranking kisan järjesti OTPS. Lauantaina olin ihan innoissaan rantaan saapuessa, koska näin, että tällä kertaa tuulta oli reilusti. Vasta merelle päästyä tajusi paljonko tuuli oli. Tuulta oli yli 10m/s ja suunta suoraan avomereltä, joten aallokko oli mahtavan suuri. Olin todella ylpeä itsestäni, sillä uskalsin ja jaksoin ajaa kaikki päivän kolme lähtöä. Kim Wiander otti kuitenkin ykkösen jokaisesta lauantain lähdöstä ja minä kakkosen. Sunnuntaina tuulta ei ollut yhtä paljoa kuin lauantaina, mutta tuulta oli yli 6m/s. Otin kaikista sunnuntain lähdöistä ykkösen. Voitin kokonaiskisan Kimin kanssa tasapisteissä. 25.–28.6. suuntasimme kesän ensimmäisen ja ainoan kerran pohjoiseen. Meillä oli pohjoisen alueleiri Kemissä. Leiri oli hyvä ja porukka oli hyvä. Oulusta minun lisäksi leirille lähti meidän Noora, Otto ja Arttu Heinonen, Juho Koivurova ja Maija Matihaldi. Parhaiten leiristä jäi mieleen viimeinen leiripäivä. Tuuli oli yli 10m/s ja päästiin fiilistelemään vesille. Leirin jälkeen veneet pakattiin. Arttu, Otto, Juho ja minä jatkoimme matkaa suoraan HSK:lle Helsingin regattaan. Helsingin regatta oli samalla viides ranking kisa ja kesän ensimmäinen yhdeksän startin eli kolmen päivän kisa. Kisan tuulista muistan sen, että välissä oli todella kova tuuli ja sai kunnolla hengata, jotta vene pysyisi pystyssä. Kisa oli jälleen todella tiukka minun ja Kimin välillä. Vasta viimeinen lähtö ratkaisi kilpailun, eikä tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta Kimin ja minun välisessä kisailussa. Voitin viimeisen lähdön ja kirkastin toissakesän hopean kultaan. Heti seuraavalla viikolla, regatan jälkeen alkoi kolmen päivän leiri NJK:lla. Leirillä oli todella kivaa. Leirin jälkeen olin kotona viikon. Viikon jälkeen pakattiin auto ja vene auton katolle. Lähdettiin Koivurovien kanssa Euroopan-kiertueelle. Ensin Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin Tanskan Århusiin ja sieltä Itävaltaan Au:n kautta Maurachiin Maailmanmestaruus kilpailuihin. Suomesta PM:iin lähti ihan mukavan kokoinen joukkue. Juho ja minä Oulusta, Karin Tukiainen ja Matias Renlund Helsingistä sekä Jennieca Malmberg Loviisasta. Itävallan MM:ssä Suomea edusti Koivurovan Juho ja minä. Matka Tanskaan meni kivuttomasti. Ensin ajettiin Turkuun, josta lautalla yli Tukholmaan. Alustavien suunnitelmien mukaan meidän piti olla yötä jossain etelä Ruotsissa, mutta ajoimme suoraan Tanskaan Århusiin. Saavuttiin Århusiin, tai tarkemmin sanottuna Egån majoitukseen klo 21 aikoihin. Yövyimme opiskelijoiden asuntolassa, jossa oli myös paljon muita suomalaisia purjehtijoita. Illalla pelasimme jalkapalloja, jonka jälkeen mentiin nukkumaan. Seuraavana päivänä Juho, Heikki, isä ja minä lähdimme etsimään kauppaa, jotta saisimme aamupalaa. Aikamme harhailtua löysimme kaupan ja ostimme aamupa18


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

laa. Shoppailun jälkeen lähdimme katsomaan itse kisasatamaa. Satama oli pieni ja tunnelma oli tiivis. Kevytveneille oli varattu todella vähän tilaa. Purimme veneet autojen katoilta. Yritimme vallata koko Suomen joukkueelle tilaa kentältä, mutta huonolla menestyksellä. Taas illalla pelasimme jalkapalloa muiden suomalaisten purjehtijoiden kanssa. Seuraavana päivänä pääsimme Juhon kanssa vesille haistelemaan tuulia. Vesillä Juho huomasi, että siellä oli ihan hirveästi meduusoja, joita ihmettelimme aikamme. Kisa alueella tuuli oli tasainen ja aallokko ei ollut hirveän suuri. Kun tulimme takaisin rantaan, lähdimme ilmoittautumaan. Ilta meni taas jalkapalloa pelaillessa. Perjantaina oli vuorossa harjoituskisa. Kisa meni ihan OK. Olin 21/46. Illalla oli kilpailujen viralliset avajaiset. Suomen lippua kantoi Juho. Kämpillä juhlittiin suomalaisen E-jolla purjehtija Marinella Laaksosen syntymäpäiviä ja totta kai pelattiin jalkapalloa. Päivät lauantaista tiistaihin menivät kilpaillessa. Kisat eivät mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Taisin ottaa kaksi yhdeksättä sijaa, jotka olivat kisan parhaat sijoitukseni. Lopputuloksissa olin 22/48 parhaana suomalaisena. Kisojen jälkeen fiilis oli vähän matalalla, mutta se vain todisti, että taistelu tahtoa riitti vielä MM:eihin. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä lähdettiin Koivurovien kanssa ajamaan kohti Itävallan Au:ta. Au:ssa me vaelsimme neljä päivää. Vaelluksien jälkeen pakkasimme jälleen auton ja jatkoimme matkaa kohti MM kisoja. Achenseehen saavuttua yllätyimme jo portilla hyvistä kisajärjestelyistä. Purimme veneet ja kävimme ilmoittautumassa.

MM-kisamatka tarjosi myös vaellusmahdollisuuden.

19


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Achensen kisat oli todella hyvin järjestetyt. Joka illalle oli ohjelmaa, joihin kilpailijoilla oli ilmainen sisäänpääsy. Myös avajaiset olivat todella mahtavasti järjestetyt. Ensin kilpailijat söivät ravintolassa, josta lähdimme kulkueena kävelemään avajaispaikalle. Minä vuorostani kannoin Suomen lippua. Avajaispaikalla, joka maan lipunkantaja meni lavalle. Lavalla oli musiikkiesityksiä ja haastateltiin vuoden 2006 purjehduksen maailmanmestareita. Itse kisat menivät hyvin - jopa yli odotusten. Lopputuloksissa olin 16/58, paras sijoitukseni oli yhdeksäs sija. Kilpailujen jälkeen alkoi pitkä ja tuskallinen ajo kotiin. Saavuimme kotiin pitkältä matkalta paripäivää ennen koulujen alkua. Emme ehtineet olla kauaakaan kotona kun oli jo pakattava seuraavaan kilpailuun. Kauden kuudes ranking kilpailu järjestettiin Jyväskylässä (JVS). Kisoissa otin kauden ensimmäisen varaslähdön. Jyväskylän kisat olivat todella tiukat ja olin lopputuloksissa kolmas kahden pisteet erolla voittajaan. 24.–26.8. oli vuorossa juniorien SM-kisat Lahdessa. Kisoissa oli kaikenlaista tuulta ja kaikille purjehtijoille varmastikin kelpasi. Ekana päivänä oli aika kevyttä eikä toisena päivänä ei tuullut paljoa sen enempää. Kolmantena päivänä tuuli nousu lähemmäs 10m/s, joka sopi minulle. Ennen viimeistä päivää oli neljäs, mutta viimeisenä päivänä nousin hopealle. Zoomien SM:ät voitti Mathias Kerke Tampereelta. SM:ien jälkeen oli kahdeksansien ranking kisojen vuoro Porvoon Emäsalossa. Kisoissa tuuli ihan mukavasti ja oli aika kylmä. Voitin kisan ottamalla melkein kaikki lähdöt ykkösiksi. Pari viikkoa sitten olin Olympiska Regatassa Tukholman lähellä Saltsjöbadenissa. Kisat eivät mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Otin yhden viitos sijan seitsemänkymmenen veneen joukosta, joka on mun kaikkien aikojen paras sija isossa fleetissä, kuten Kinnusen Jore minua muistutti. Tätä kirjoittaessa ei ole enää montaa päivää, kun lähdemme kilpailuihin. Tällä kertaa vuorossa ovat Euroopan-mestaruuskilpailut Kööpenhaminassa. Koko kesä oli aivan mahtava, mutta aika raskas. Mieleen jäi todella paljon hyviä ja mukavia muistoja sekä sain paljon uusia kavereita. Hyvien muistojen lisäksi, sain paljon todella hyviä neuvoja ja oppeja Megesin kyydissä sekä paljon tsemppiä Jorelta koko kesän ajan. Vaikka autoon tuli kesän ajalta todella paljon kilometrejä ja paljon tuli reissattua, niin se kannatti. Tämä kesä oli aivan mahtava, ja siitä iso KIITOS kaikille jotka on mahdollistaneet sen, etenkin Äidille, Isälle ja Nooralle. Laura Santala

Pieni on suurta Pienveneilystä arvokasta purjehduskokemusta Menneenä kesänä veneilykeskuksen edustalla nähtiin 30-jalkaisten retkipursien ja junioreiden jollien lisäksi myös aikuisten merenkävijöiden kipparoimia pienveneitä. Muutaman seuran aktiivin aloitteesta alkunsa saanut toiminta houkutteli mukaan myös uusia kasvoja seuran ulkopuolelta Pienveneilijät käyttivät harjoitteluun seuran 2.4mR -luokan veneitä ja E-jollaa sekä Kimmo Rundströmin Terhi Sailia ja Access 303 -venettä. Rundström iloitsee erityisesti vanhojen 2.4 -veneiden kaivamisesta vesille hallien kätköistä: ”Nyt viimeistään voidaan lopettaa puheet siitä, että veneet pitäisi myydä pois käyttämättöminä.”Tarvetta näyttäisikin olevan pikemminkin kaluston lisäämiselle, sillä toiminta keräsi yhteensä kolmatta kymmentä osallistuja, ja veneet olivat vesillä useampana päivänä viikossa. Kalusto nostettiinkin rantaan haikein mielin lokakuun puolenvälin tienoilla.

20


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Aloituskynnys matalalla Pienveneilijöiden ohjaamisessa suurimman vetovastuun kantaneen Rundströmin mukaan tarkoituksena on ollut madaltaa kynnystä tutustua purjehdukseen. ”Tällaisessa pienen porukan vapaaehtoistoiminnassa on hyvää se, että kuluja ei tule, jolloin hinta ei estä tutustumista lajiin.”Lähes alusta asti mukana ollut Mia Suhonen piti toimintaa muutenkin helposti lähestyttävänä: ”Sopivan pieneen porukkaan oli helppo tulla mukaan. Lisäksi sitä helpotti motivoiva ohjaus.” Suhonen oli aikaisemmin kokeillut purjehdusta köliveneellä, ja kokemukset innoittivat jatkamaan harrastusta. ”Kurssikaverini tiesi purjehdusinnostuksestani ja ohjasi satamaan oikeaan aikaan.” Kimmo Rundström opastaa Mia Suhosta, Kaisa Herrasta ja Heikki Laitalaa Access 303 -veneen käsittelyssä- ensin maissa… Toisena ohjaajana toiminut Joni Inkala mainitsee toiminnan hyötynä uusien purjehtijoiden houkuttelun lisäksi Merenkävijöiden veneettömien jäsenten purjehdusmahdollisuuksien lisääntymisen. ”Pienveneiden käyttö mahdollistaa gastien oma-aloitteisen harjoittelun, minkä ansiosta he ovat kutsun käydessä valmiimpia toimimaan myös isommissa veneissä”, toteaa Inkala, joka on silminnähden tyytyväinen onnistuneeseen pienvenekokeiluun Suoraan kippariksi Sekä Suhonen että Rundström pitävät toiminnan tärkeimpänä antia omatoimisten purjehdustaitojen kohentamista. ”Pienveneen hallitseminen vastaa monella tapaa kipparina toimimista isommassa veneessä – vain riskit ovat pienemmät”, Rundström toteaa. Suhonen puolestaan kiittelee ohjaajien panosta harjoittelun tukijoina: ”Oli mukavaa päästä itse 2.4mR:n ohjaksiin tietäen, että apuakin on tarvittaessa saatavilla.” Rundström esittääkin seuran hallitukselle toiveen: ”Olisi todella tärkeää, että saisimme jatkossa kumiveneen tueksi purjehduksille. Muuten sitä joudutaan menneen kesän tapaan lainaamaan naapuriseuralta, mikä herättää kysymyksiä siitä, minkä seuran toiminnasta tässä ylipäänsä on kyse.”

21


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Täydennystä kalustoon? Onnistunut pienvenetoiminta on herättänyt ajatuksia myös laajemmasta, jatkuvana toteutettavasta purjehduskoulutuksesta. Inkala toivookin, että tulevina vuosina aalloilla nähtäisiin myös muuta seuran pienvenekalustoa. Lisäksi pienveneilypiireissä odotellaan innolla päätöksiä seuran koulutusveneen hankinnasta. ”Seuran vene mahdollistaisi veneettömien jäsenten entistä monipuolisemman harjoittelun. Osallistujissa innostusta varmasti riittää –nyt on kyse vain siitä, saadaanko seuran hallitus ja syyskokous hyväksymään koulutusveneen hankinta”, Inkala toteaa. Inkala ja Rundström toivottavat kaikki pienveneilystä kiinnostuneet seuran jäsenet tervetulleiksi tutustumaan toimintaan. Lisäksi molemmat muistuttavat, ettei innokkaan purjehtijan tarvitse unohtaa harrastusta talven ajaksi. ”Kannattaa seurata seuran nettisivuja mahdollisten teemailtojen, koulutustilaisuuksien ja vapaamuotoisempien illanistujaisten varalta”, Rundström vinkkaa ja kehottaa tutustumaan talven aikana myös purjehdusaiheiseen kirjallisuuteen. Suhonenkin haaveilee jo harrastuksen jatkamisesta: ”2.4mRveneiden lisäksi myös retkiveneily kiinnostaisi, samoin kaikenlainen vauhtiurheilu vesillä.” Monilla muillakin mukana olleilla katse on jo ensi vuodessa – ovatpa porukan innokkaimmat jo ehtineet miettiä oman 2.4mR -veneen ostoa ja ranking-kisoihin osallistumista. Juha-Matti Tirilä ja sitten merellä! 22


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Parikilpailua opettelemassa Vasa Segelförening järjesti lokakuun 13-14 päivinä Match Race- kurssin, jonne osallistui myös OM:n purjehtijoita. Kurssin päätteeksi purjehdittiin sunnuntaina 5-tason parikilpailu. Oululaisia oli mukana Pekka Myllylä, Timo Saukkonen, Kari Lukkarila ja Jorma Kinnunen. Paikalle oli saapunut 12 kilpapurjehtijaa Tampereelta, Turusta, Kokkolasta, Vaasasta ja Naantalista. Lauantaina WSF:n kokeneet ja menestyneet parikilpailijat vetivät ensin parin tunnin teoriaosuuden parikilpailun säännöistä, iltapäivällä tutustuttiin veneisiin ja purjehdittiin harjoituslähtöjä - ja kilpailuja. Vaasassa toimii Matc Race-keskus, jossa veneet omistaa ja ylläpidosta vastaa WSF. Veneiden käyttökustannukset (uudet purjeet ja muu huolto) ja kunnossapito rahoitetaan parikilpailutiimien kausimaksuilla, mainoksilla sekä yritysten purjehduksilla. Kalustona on kuusi kappaletta J22-veneitä. Kilpailualue sijaitsee heti WSF:n sataman ulkopuolella. Veneet osoittautuivat erittäin ketteriksi ja helpoiksi purjehtia, ainoana miinuksena istumalaatikon pienuus. Ei meinannut kolmen ison miehen jalat kerralla sopia. Jore kävi myös yhdessä startissa tutustumassa veneen ulkopuoliseen elämään. Vesi oli kylmää!

Parikilpaileminen osoittautui mainioksi lajiksi: Lyhyet radat ja vene venettä vastaan purjehtiminen opettaa nopeasti veneenkäsittelyä ja sääntöjen tuntemusta. Lähdöt seuraavat toinen toistaan nopeasti ja miehistön on toimittava koko ajan tiiviisti yhteen.

23


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Kilpailunjärjestäjiltä toiminta vaati kyllä paljon. Käytössämme oli kilpailulautakunnan vene, ratavene sekä kaksi tuomarivenettä jotka seurasivat kilpailevia pareja, tuomiot jaettiin vesillä veneiden protestoidessa toisiaan vastaan. Itse kilpailu oli kokemattomilta miehistöiltä melkoista hapuilua ja opettelemista. Jos joukossa olisi ollut joku kokenut Match Race miehistö, olisi tuloksena ollut se, että yksikään meistä ei olisi päässyt edes lähtemään rangaistustilin täyttymisen vuoksi! Kuuden lähdön jälkeen oululaistiimi kuitenkin julistettiin voittajaksi. Tulomatkalla mietimme miten parikilpailutoiminta saataisiin istutettua myös Ouluun. Kilpailualue on suuri haaste, meillä nykytilanteessa ei ole mahdollisuutta kilpailujen järjestämiseen muualla kuin Hietasaaren meren puolella, siellä ei puolestaan ole tukikohtaa veneille. Lisäksi veneiden hankkiminen vaatii aikalailla pääomaa. (tarvitaan vähintään neljä venettä). Tuomarien ja kilpailujärjestäjien kouluttaminen veisi myös oman aikansa. Silti: Parikilpailu on äärimmäisen hauskaa ja kehittävää, päätimme viedä asiaa eteenpäin. Jorma Kinnunen Kuvat Antti Luhta

24


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Oulun Melges 24 laivueen ensimmäinen sesonki Niin, kahdesta veneestä tulee jo laivue - pieni tosin… Miehistöt Oulussa purjehti tämän kauden alkaessa kaksi Melges 24-venettä: Timo Saukkosen omistama Imagination, sekä Jorma Kinnusen Team Wetteri. Imaginationin miehistössä nähtiin Timon lisäksi pääasiassa hänen vaimonsa Eeva (minkä oman Hveneen purjehtimiselta ehti) sekä Pertti Myllylä ja Pekka Saukkonen, lisäksi veneessä vieraili kesän mittaan useita oululaispurjehtijoita kilpailuissa ja harjoituksissa. Wetterin miehistön rungon muodostivat Helinä Puranen, Jarkko Limnell (Gastimaljan saaja 2007), Pekka Myllylä sekä Johanna Kesti. Luokkamestaruuskisoissa Espoossa ykkösgastina toimi Anri Kivimäki sekä yhdessä ranking-kilpailussa taktiikkaa pähkäili Ilkka Rautio.

Wetteri ja Imagination yhteisissä harjoituksissa. Vieraskirja täyttyy Wetterin vieraskirjaan merkattiin kaiken kaikkiaan yli 30 oululaispurjehtijan nimi kauden mittaan, innokkaimpina harjoituksissa olivat Kasperi Pesu, Laura Santala ja Hannu Lounila. Saimmepa kerran mukaan Ilmo Hassisenkin, ikää Ilmolla on kunnioitettavat 71 vuotta! Ilmon H-vene taitaa mennä myyntiin, niin ihastunut hän oli Melgesillä purjehtimiseen. 25


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Kokemuksia Kerron tässä hieman Team Wetterin kokemuksia kuluneen kesän harjoittelusta ja kilpailuista. Ensimmäisen kerran päästiin vesille huhtikuun 20. päivänä. Vene tuntui heti alusta alkaen tosi herkältä ja nopealta, suuren genaakkerinkin käsittely alkoi pikkuhiljaa käydä paremmin, Jaken talven kuntosalitreenit tulivat tarpeen suurta avotuulipurjetta trimmatessa!

Paljon vesillä Kuluneella kaudelle ei asetettu kilpailullisia tavoitteita (onneksi!), tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman paljon tekniikkaharjoittelua ja tutustua veneeseen. Ajattelimme, että vähintään joka toinen päivä vesillä olemalla saisimme yhden kauden aikana harjoitusta yhtä paljon kuin kilpailijamme kahden kauden aikana, näin saisimme kokeneiden kilpakumppaniemme teknistä etumatkaa kiinni. Lisäksi päätimme, että haetaan kilpailuista mahdollisimman paljon oppia osallistumalla muutamiin Suomen rankingkilpailuihin. Wetteri kävi vesillä kilpailemassa ja treenaamassa peräti 83 kertaa! Käytännössä siis koko kauden ajan purjehdittiin joka toinen päivä. Tähän kun lisätään 40 kertaa muissa veneissä, (X99, X41 yms) kertyi kauden huimaksi saldoksi Helinälle, Jarkolle ja Jorelle noin 120 purjehduspäivää/henkilö. Loput kauden päivät (siis joka toinen arki-ilta) kului veneitä korjaillessa, matkustaessa tai pakkauspuuhissa. Toistaiseksi viimeinen treenipäivä on 19.10, joten kausi on ollut tasan 6kk mittainen, siis lähes tuplasti Oulun hiihtokauden mittainen, heh! 26


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Helppo ja nopea Veneen ominaisuudet osoittautuivat paremmiksi kuin oli osattu toivoakaan. Melges singahtaa jo 7ms tuulessa iloiseen plaaniin heti kun genaakkeri on saatu ylös, kesän kovimmissa keleissä mentiin 20 solmua, keula taittaa veden lentämään kuin kurkiaura, takana veneen perässä nousee pikaveneen aalto. Kovassakin vauhdissa kulku pysyy vakaana ja tasaisena. Miehistö siirtyyihan perälle kun saadaan vene plaaniin. (ks. kuva) Toki koettiin myös komeita broutseja ja monenlaista hässäkkää, taaskin olimme tyytyväisiä siitä, että yleisöä oli keväällä aika vähän… Luovivauhti on noin 6 solmua, pienellä veneellä pysyy hyvin mukana 30-35-jalkaisten veneiden vauhdissa. Kevyessä tuulessa vain 800 kg painava runko liikkuu ja kiihtyy erittäin hyvin, 55 m2 genaakkeri pitää huolen avotuulivauhdista. Kisoissa Melges-rankingiin kuuluu kaikkiaan seitsemän osakilpailua Suomessa ja Virossa; (Virolla ja Suomella on yhteinen luokkaliitto) Wetterin miehistö oli mukana neljässä: Helsinki, Espoo, Naantali ja Uusikaupunki. Imagiation osallistui Helsingin ja Espoon kisoihin. Kilpailumenestyksestä ei kyllä kannata kovinkaan paljoa kirjoitella, tosin tavoitteitakaan ei oltu tosiaankaan asetettu menestyksen suhteen. Wetteri oli Suomen ranking-listalla sijalla 10, Imagination puolestaan 14. (19 osallistujaa) Parhaaksi yksittäiseksi sijoitukseksi jäi Wetterin neljäs sija Espoossa. Kokeneemmat miehistöt osoittautuivat meitä selkeästi paremmaksi, kärkeen erottautuivat Viron kaksinkertaiset olympiamitalistit Tönu ja Toomas Töniste miehistöineen sekä turkulainen Sami Ekbladin miehistö. Tästä eteenpäin oli sitten tasaisempaa, sijoitukset vaihtelivat paljonkin. Jos kilpailumenestys ei ollutkaan kovin ihmeellinen, saatiin kyllä hurjan paljon kokemusta ja oppia siitä kuinka Melgesiä purjehditaan. Kansainvälisissä kilpailuissa paras luokkaliittomme miehistöistä oli Lenny (velj.Töniste) voittamalla amatöörien Euroopan mestaruuden Pohjois-Saksassa (kokonaiskilpailuissa 7.) Osallistuimme myös X99-luokassa luokkamestaruuskilpailuihin Hangossa, siellä pärjäsimme vielä mestaruuteen saakka vanhalla rutiinilla, vaikka uusia veneitä oli ilahduttavasti hankittu Virosta, Englannista ja Hollannista. Taitaa käydä niin, ettemme raski vielä ysiysiä myydä, niin mukavaa oli vanhassa luokassa kilpailla. Lisäksi saimme nauttia lomailusta saaristossa heinäkuussa melkein kolme viikkoa. Vaurioitakin kärsittiin Suuremmilta välinevauriolta säästyttiin, pahimmat tappiot koettiin genaakkeriosastolla: Kaksi myötätuulipurjetta saatettiin kellarikomeroomme ”purjeiden Tuonelaan”. Onneksi meillä oli veneen mukana tullut riittävä määrä purjeita, joten harjoittelua voitiin jatkaa. Tiivis harjoittelu kulutti yhden ison ja yhden fokan loppuun. Vene osoittautui kuitenkin yllättävän lujaksi ja luotettavaksi. Sisarveneellämme Imaginationilla oli puolestaan huonoa tuuria: Kivelle ajaminen rikkoi heidän kölinsä, lisäksi valmistusvika mastossa aiheutti sen hajoamisen. Onneksi varamasto löytyi nopeasti ja kausi jatkui. Kölin korjasi Norrfiber ennätysajassa. Kuuma luokka maailmalla Suomen Melgesliitossa on tällä hetkellä mukana noin 20 venettä, näistä kolme on virolaisia veneitä. Kaikkiaan veneitä on valmistettu noin 750, valmistajia on Euroopassa, USAssa sekä uusin Australiassa. Käytettyjen veneiden hinnat alkavat alle 20.000 eurosta, uusi vene maksaa n 45 000 euroa. Kansainvälisissä kilpailuissa osallistujamäärät vaihtelevat 50-100 veneen välillä, Melges 24 on tällä hetkellä kuumin ei-olympialainen yksityyppiluokka maailmassa .Tänä vuonna Euroopan mestaruuden vei Americas Cup pinnamies Flavio Favini ja MM:n voitti Dave Ullman, moninkertainen olympiamitalisti ja kunnioitettu purjemaakari. 27


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Kiitosta aktiivisuudesta Oulun veneiden aktiivisuutta kiitettiin antamalla Ouluun järjestettäväksi ensi kauden alkupuolelle ranking-kilpailu (14-15.6), tuolloin nähdään Oulun vesillä Suomen ja Viron parhaat melgespurjehtijat. Skandinavian aktiivisille luokkaliitoille kunnianosoituksena kansainvälinen liitto myönsi Vuoden 2010 MM-kilpailut Tallinnaan, kotikentällemme. Tavoite on nyt tarkentunut! Haastan kaikki oululaiset purjehtijat nyt tulemaan mukaan yksityyppikisoihin urheilulliseen ja helposti purjehdittavaan luokkaan. Syksy on parasta veneiden hankinta-aikaa. Melges on mainio kimppavene, helppo kuljettaa trailerilla ja nopeasti laitettavissa purjehduskuntoon. Ensi kaudelle toivomme vähintään kahden uuden veneen liittymistä laivueeseen, niin paljon innostusta on ollut. Vieraile luokkaliiton sivuilla: www.melges24.fi Jorma Kinnunen

Kuvat Timo Heikkala.

28


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Oulun Merenkävijät saavat uudet kotisivut Yhdistyksen uusia kotisivuja on rakennettu hiljaisuudessa osoitteeseen www.oulunmerenkavijat.fi . Uusien sivujen on tarkoitus olla täysipainoisesti käytössä ensi vuoden alusta alkaen. Uudistuksen tavoitteena on ollut kehittää yhdistyksen kotisivuja paremmin jäseniä palveleviksi visuaalista puolta unohtamatta. Sivut ovat käytettävissä ilman rekisteröitymistä, mutta joitain toimintoja on rajattu pelkästään rekisteröityneille käyttäjille. Rekisteröityminen ei edellytä seuran jäsenyyttä, vaan tavoitteena on tehdä sivustosta kaikkia purjehduksesta kiinnostuneita palveleva. Kaikki rekisteröityneet kävijät voivat kirjoittaa uutisia ja artikkeleita sekä jättää vinkkejä mielenkiintoisista linkeistä. Jokaiselle rekisteröityneelle käyttäjälle on tällä hetkellä varattu mahdollisuus lisätä omia valokuviaan yhdistyksen sivuille omiin gallerioihinsa. Lisäksi yhdistyksen uusi keskustelufoorumi on yhdistetty sivujen alle ja se toimii henkilökohtaisella sisäänkirjautumistunnuksella. Sivustolta löytyy vielä monenlaista pikkuvikaa sekä lastentautia ja niitä ratkotaan niiden tultua esiin. Kommentoikaa vioista ja probleemista reilusti keskustelufoorumille sekä antakaa ideoita sisällön ja sivujen kehityksen suhteen. Sivuille tullaan vielä lisäämään sähköinen kauppa yhdistyksen tuotteita varten sekä mahdollisuus jäsenten blogien ylläpitämiseen sivuston sisällä. Jos jäsenistö niin toivoo, niin keväällä voidaan järjestää koulutuksellinen teemailta kotisivujen käytöstä ja toiminnoista. Tutustukaa uusiin sivuihin, rekisteröitykää käyttäjiksi ja antakaa vapaasti palautetta. Petteri Parhi Rahastonhoitaja Petteri.parhi(at)gmail.com

29


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Yksilölliset puuveneet tilaustyönä Korjaus- ja huoltotyöt Konsultointia Venepuusepän palvelut, myös laskuituveneisiin Maalaukset 2 komp. Epoksi ja uretaanimaaleilla Myymme myös, epoksia ja maalia itserakentajille/ korjaajille Kilpailukykyiset hinnat, KYSY TARJOUS! Jukka Kauppinen, 044-0808281 Puolukkatie 6, 92400 Ruukki, venewerstas@netti.fi

Matala Ocean race keräsi radalle kuutisenkymmentä venettä ja maaliin sai ajaa spinnulla. 30


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Kiertopalkinnot Oulun Merenkävijöiden kiertopalkinnot ja purjehduskilpailujen palkinnot jaettiin lauantaina 6.10.2007 klo 19.00 lipunlaskun jälkeen Johteenpookissa oululaisten seurojen (OPS, OM, OTPS) yhteisessä palkintojenjakotilaisuudessa. OPS:n 35-vuotismalja OM:n parhaiten menestyneelle kölivenekilpailijalle Jorma Kinnunen, OM Tapiolan lautaset LYS-luokassaan parhaiten menestyneelle OM:n järjestämissä kilpailuissa LYS1: Kari Lukkarila, OM LYS2: Jukka Annunen, OTPS Gastiliiton malja parhaalle gastille Jarkko Limnell Oulun kaupungin liikuntalautakunnan 70-vuotis malja OM:n aktiivisimmalle kilpailijalle (ei jaettu, palkinto hukassa) Laura Santata, OM Kallein puntari aktiiviselle moottoriveneilijälle Martti Heikkinen, korkea rannikko yms.. Luleå:n 25-vuotistuoppi aktiivisesta työstä seuran hyväksi Ilkka Wallenius, Röytässä ja telakalla puuhamiehenä OTPS:n 70 v malja aktiivisesta toiminnasta kilpailulautakunnassa Risto Vittaniemi GSF:n naisten malja pitkäaikaisesta naistyöstä seuran hyväksi Leila Rannanjärvi RaaPS:n 70-vuotis pokaali Hyvästä työstä Anne-Maria Wallenius OPS 50 hyvän veljen kiulu Johanna Kesti, kolmen seuran junioreiden valmentaja OM:n matkafregatti Matti Ruokonen, Sunita / Tracker My Way Atlantin ylitys ja alitus (kuva yllä) Syysmalja 1975 Räntä Race kilpailun nopeimmalle S/Y Tuulia, Timo Saukkonen OM SYP:n malja; paras OM:n kölivene Oulu-regatassa Hannu Lounila, OM 31


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Teräksen malja 1949 Matti Pehkonen, pitkästä työstä elinikäinen palkinto (kuva vieressä) Olli Kaupin laiva/kirjatuki, OM aktiivisin juniori Laura Santala, OM Kaupin Malja; kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa menestyneelle Jorma Kinnunen, OM Raahen Pekka Ilkka Wallenius, Röytän majan tarmokas isäntä Kommodorin ruori Reino Aula (edelleen)

Kesän kilpailuissa tuulet koettelivat kilpailijoiden kärsivällisyyttä. Tässä edetään Nautilus Cupissa kohti Röyttää.

32


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Veneen omistajille pakollinen maistraatissa käynti ennen lokakuuta 2008 Veneiden rekisteröinti laajenee 1. lokakuuta alkaen. Rekisteröintipakko koskee jatkossa entistä suurempaa määrää veneitä, ja ennen rekisteröimättömät veneet on ilmoitettava rekisteriin vuoden 2008 lokakuun alkuun mennessä. Myös ennestään rekisterissä olleiden veneiden tiedot pitää päivittää lokakuun alkuun 2010 mennessä. Veneiden rekisteröinti lähimmässä maistraatissa Veneen omistajan on ennen uuden veneen käyttöönottoa tehtävä veneestä rekisteri-ilmoitus kotikuntansa maistraattiin. Rekisteri-ilmoituksen voi jättää myös mille tahansa maistraatille tai sen palveluyksikölle. Pohjois-Pohjanmaan maistraatti, Oulun yksikkö Isokatu 4 PL 78 90101 OULU Avoinna ma-pe klo. 09.00 - 16.15 pohjois-pohjanmaan.maistraatti@olh.intermin.fi Rekisteröitävät veneet Vene rekisteröidään, kun sen moottorin teho on vähintään 15 kilowattia (20 hv) tai pituus vähintään 5,5 metriä. Vene, jossa on pienempitehoinen moottori, voidaan myös rekisteröidä. Rekisteröintivelvollisuus koskee myös muita koneellisia vesikulkuneuvoja, mm. vesiskoottereita, joiden koneteho on vähintään 15 kilowattia. Tehtyään ilmoituksen omistaja varustaa veneensä saamallaan rekisteritunnuksella. Alkuperäinen rekisteritodistus on oltava mukana veneellä liikuttaessa. Muutosilmoitus kuukauden kuluessa Jos venerekisteriin merkityissä seikoissa tapahtuu muutos, muutoksesta on kuukauden kuluessa ilmoitettava asianomaiselle maistraatille. Jos veneen omistajan kotikunta muuttuu, omistajan on tehtävä uusi rekisteri-ilmoitus asianomaiseen maistraattiin. Käyttökelvottoman veneen rekisteritodistus palautettava Jos rekisteriin merkitty vene tuhoutuu tai tulee pysyvästi käyttökelvottomaksi, omistajan on viipymättä ilmoitettava siitä asianomaiselle maistraatille ja samalla palautettava rekisteritodistus. http://veps.fma.fi/portal/page/portal/veneily/rakenne_varusteet/rekisterointi/rekisteriuudistus

Lisätietoja: merenkulkuneuvos Aila Salminen, puh. (09) 160 28491 tai 040 572 0166

33


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Seuraseminaari ja Purjehtijapäivät 2007 Suomen Purjehtijaliitto järjestää Seuraseminaarin ja Purjehtijapäivät Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä 23.-25.11.2007. Seuraseminaarin teemana on seuratoiminnan kehittäminen ja Purjehtijapäivien lisäksi viikonloppuna on tarjolla monipuolista ohjelmaa seuratoiminnan tiimoilta. Tilaisuus on tarkoitettu seurojen kommodoreille, hallitusten jäsenille, junioripäälliköille, tiedottajille, luokkaliittojen vastuuhenkilöille ja muille asiasta kiinnostuneille. Seminaari alkaa perjantaina 23.11. klo 18.30 avauksella Urheiluhallin auditoriossa ja Pekingin olympialaisiin valmistautuvien urheilijoiden esityksillä meneillään olevasta projektista. Illan päätteeksi on mahdollisuus saunoa ja ruokailla rantasaunalla. Ennen seminaarin avausta osanottajien tulee käydä ilmoittautumassa Vierumäen vastaanotossa sekä hakemassa ruokakortti ja avain. Lauantaina 24.11. seminaari jatkuu varsinaisella seuratoiminnan kehittämisosiolla, jolloin kuullaan käytännön esimerkkejä seuratoiminnasta. Iltapäivällä seminaarissa on tarjolla kaksi rinnakkaista tapahtumaa: Työkaluja seuratoiminnan kehittämiseen ja junioritoiminnan kehittäminen seurassa. Lauantai-illan ohjelmassa on kolme vaihtoehtoista liikuntamuotoa: jousiammunta, kuntonyrkkeily ja keskivartalotreeni, joista jokainen voi valita kaksi mieluisinta vaihtoehtoa. Illan päätteeksi nautitaan yhteinen Buffetpäivällinen. Sunnuntaina 25.11. ohjelmassa on Purjehtijapäivät alkaen klo 09.00 valtakirjojen tarkastuksella luentokaaren aulassa. Purjehtijapäivien kanssa yhtaikaa järjestetään sinettiseuratapaaminen kutsutuille. Seminaarin hinta on 160 €/hlö kahden hengen huoneessa ja 200 €/hlö yhden hengen huoneessa sisältäen seminaariohjelman, majoituksen, perjantaina iltaruokailun rantasaunalla, lauantaina aamiaisen, lounaan ja buffetpäivällisen sekä sunnuntaina aamiaisen ja lounaan. Osanottajille lähetetään lasku seminaarin jälkeen. Ilmoittautumiset viimeistään 05.11.2007 mennessä oheisesta linkistä.

Sihteeri ryöpyttää Harjoituspäiväkirja Seuramme saa kaupungilta toiminta-avustusta toteutuneiden mm. purjehdusten määrän mukaan. Näiden todentamiseksi tarvitsemme harjoituspäiväkirjan JOKAISELTA veneeltä. Harjoituspäiväkirjan löydät sähköisenä kotisivultamme osoitteesta http://www.om.oulu.fi/pdf/harjoituspaivakirja.pdf tai http://www.om.oulu.fi/pdf/harjoituspaivakirja.doc. Ensimmäisen voit printata mukaan veneeseesi ja täyttää kynällä kunkin purjehduskerran jälkeen. Jälkimmäisen voit täyttää sähköisesti, jolloin palauttaminen minulle onnistuu sähköpostilla. Laitan tyhjiä harjoituspäiväkirjoja myös huoltorakennuksen punaiseen postilaatikkoon, josta sen voi käydä hakemassa, ellei printtaaminen syystä tai toisesta onnistu. 34


RYÖPPY 4/2007

1 marraskuu, 2007

Harjoituspäiväkirjan riveille kertyy kesän mittaan veneilemässä olleiden luettelo. Kukin sarake puolestaan vastaa yhtä ”köysien irrotusta”. Ruksi merkitään kulloinkin mukana olleen ja päivämäärän risteyskohtaan. Jos lomake loppuu, jatka toiselle lomakkeelle! Harjoituspäiväkirjat tulee palauttaa kauden päätyttyä sihteerille. Punaiseen postilaatikkoon ei kuitenkaan koskaan kannata laittaa mitään pikaisesti noudettavaa, sopimatta siitä minun kanssa, koska oikea postilaatikkomme on pääpostilla, enkä kurkistele postilaatikkoon kesälläkään edes viikottain. Veneen rekisteröinti Lähes kaikkien veneenomistajien täytyy käydä maistraatissa rekisteröimässä veneensä ennen ensivuoden lokakuuta. Valitettavasti meidän venerekisterin tiedot eivät riitä suoraan maistraatille toimittavaksi, eikä lisätietojen keruu ja oikeellisuuden tarkistus ole nykyjärjestelmillämme eikä resursseilla mahdollista. Katso toimintaohjeet sivulta 33. Tule syyskokoukseen 15.11 Pakollisten numeroiden lisäksi esittelemme syyskokouksessa myös telakka-alueen kehittämissuunnitelmia. Onhan häpeällistä, että junioriemme valmennustoiminta on mennen kesän aikana keskitetty Seelariin, koska oma rantamme ei tarjoa junnuille veneiden vesille laskuun sopivaa luiskaa ja laituria. Puhumattakaan veneiden asiallisista talvisäilytyspaikoista tai sosiaalitiloista. Katso esityslista sivulta 36. Uusia jäseniä Seuramme uusiksi vuosijäseniksi on hallituksen kokouksissa hyväksytty Hellsten Ilkka, Hellsten Katariina, Haaranen Jukka, Haukka Hannu, Huhta Jari, Korpela Kari, Lehtinen Jani, Mykrä Teija, Pajala Mervi, Rintala Mika, Tirilä Juha-Matti, Törmälä Risto sekä Vimpari Markku. OM toivottaa uudet jäsenet sydämellisesti tervetulleeksi seuraamme!

Ilmoitushinnat Ryöpystä on saatavissa ilmoitustilaa. OM jäsenlehti tavoittaa (mustavalkoisena) paperiversiona n 350 jäsentä, minkä lisäksi (värillinen) nettiversio on jaossa OM kotisivuilla www.om.oulu.fi. Ilmoitushinnasto: kokosivu 100 € ½ sivua 60 € ¼ sivu 40 €. Ota yhteyttä sihteeriin tai muihin hallituksen jäseniin (etukannessa), jos haluat saada ilmoituksen Ryöppyyn –tai keksit tahon, joka haluaisi ilmoituksen laittaa. Seuraava Ryöppy Seuraava Ryöppy ilmestyy alkutalvesta 2008. Siihen tulevat jutut ja kuvat tulee olla minulla joulukuussa 2007. Leila, 050 3550504, leila.rannanjarvi(at)vtt.fi

35


Syyskokous Aika: 15.11.2007 klo 18 Paikka: Hietasaari, Kansankentänk 2. 1

Syyskokouksen avaus

2

Kokouksen järjestäytyminen

3

Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4

Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5

Päätetään liittymis- ja jäsenmaksujen suuruus seuraavaksi kalenterivuodeksi

6

Vahvistetaan toimintasuunnitelma

7

Vahvistetaan tulo- ja menoarvio

8

Valitaan yhdistykselle Kommodori, varakommodori ja kaksi hallituksen jäsentä erovuoroisten tilalle.

9

Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat

10

Telakka-alueen kehittäminen

11

Kokouksen päättäminen

Tervetuloa! 36

Ryöppy 04 / 2007  

Oulun Merenkävijät ry:n jäsenlehti Ryöppy.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you