Page 1

RYÖPPY 4/2

Oulun Merenkävijät ry:n jäsenlehti 14 marraskuu, 2001

1


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

Sisä ltö Sisältö ................................................................................................................................................................. 2 Hallituksen jäsenten yhteystiedot....................................................................................................................... 2 Kommodorin kuulumisia .................................................................................................................................... 3 Huru-ukot Kolumbuksen jälkiä etsimässä OSA IV: Grenada – Grenadiinit...................................................... 4 Alakko nää katsastusmieheksi? ........................................................................................................................ 12 Lipunlaskussa palkitut...................................................................................................................................... 13 S/Y Tuulian kisakesä........................................................................................................................................ 14 Telakkasäätiön kuulumisia ............................................................................................................................... 16 Sihteeri Ryöpyttää............................................................................................................................................ 17 Pikkujoulumenu Meriravintola Johteenpookissa 8.12.2001 ............................................................................ 18 Linkki englanninkielisiin purjehduskirjoihin ................................................................................................... 18 Syyskokous ....................................................................................................................................................... 19 Tulevia tapahtumia ........................................................................................................................................... 20 Seuraava Ryöppy.............................................................................................................................................. 20 Jäsenasioita ....................................................................................................................................................... 20

Hallit ukse n jäse nte n yhte yst ie dot Reino Aula, kommodori, pj Paavo Martti, I varakommodori Juha Ranta, II varakommodori Leila Rannanjärvi, sihteeri Riitta Laulajainen, rahastonhoitaja Tarja Kauppi Jorma Kinnunen Jorma Lämsä Jari Puttonen

Reino.Aula@ouka.fi

Leila.Rannanjarvi@vtt.fi Riitta.Laulajainen@oakk.fi Tarja.Kauppi@co.inet.fi Jorma.Kinnunen@sampo.fi Jorma.Lamsa@oulu.fi Jari.Puttonen@pkcgroup.com

050 597 0200 0400 581 491 040 5688656 050 355 0504 55877764 0400 687 979 0400 285 403 0400 844 236 0400 726 111

Postiosoite: PL 37, 90101 OULU puh. 5541 945, fax. 554 5735 Pankkiyhteys: Merita Oulu, 205018-125927 Kotisivu: www.om.oulu.fi Keskustelusivu: http://members4.boardhost.com/OMerenkavijat/

Kansikuva: S/Y Laura vauhdssa matkalla Canouan'ilta Bequialle. Huomaa; mantookit veden alla! Huru-ukkojen matkakertomus jatkuu sivulta 4.

2


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

K ommodo rin kuulumis ia Vuosi 2001, seuran 74. toimintavuosi alkaa olla lopuillaan. Veneilykausi on päättynyt, veneet on paketoitu pressujen alle, ja kesästä on jäljellä enää muistot vain. Suomi on yhdistysten luvattu maa, näin sanotaan. Seuramme on yksi niistä kymmenistä tuhansista yhdistyksistä, joita on perustettu aikojen saatossa monen moisia tarkoituksia varten. Yhdistyksille on ominaista, että niiden toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Samanhenkiset tai samaa asiaa harrastavat ihmiset hakeutuvat sopivaksi katsomansa yhdistyksen jäseniksi. Oulun Merenkävijäin jäsenmäärä on noin 340. Jäsenistö koostuu kunniajäsenistä, ainaisjäsenistä vuosijäsenistä, perhejäsenistä juniorijäsenistä, sekä kannattajajäsenistä. Henkilöjäsenten ohella myös oikeustoimikelpoinen (rekisteröity) yhteisö voi olla seuran jäsenenä. Kunniajäsenyys on seuran tunnustus jäsenelleen erityisen ansiokkaasta toiminnasta seuran toiminnan ja tarkoituksen hyväksi. Nyt seuran kunniajäsenten arvostettuun joukkoon kuuluu kunniakommodori ja kolme kunniajäsentä. Seuran ainaisjäseniä ovat henkilöt, jotka ovat olleet seuran jäsenenä yhteensä 25 vuotta tai jotka ovat maksaneet etukäteen jäsenmaksut vähintään 25:ltä vuodelta. Tällaisia veteraanijäseniä seurassa on nykyisin.69 eli joka viides jäsen on ainaisjäsen joita myös vakinaisiksi jäseniksi kutsutaan. Ainaisjäsen ei maksa vuosittaista jäsenmaksua, mutta jos hän haluaa Purjehtijaliiton Purjehtija-lehden tai Veneilyliiton Veneilijä-lehden on hänen maksettava seuralle näiden lehtien tilausmaksu. Luonnollisesti myös kunniajäsen on vapautettu seuran jäsenmaksusta Oulun Merenkävijät on jäsenenä Suomen Liikunta- ja Urheilu ry:n jäsenliitoissa, Suomen Purjehtijaliitossa ja Suomen Veneilyliitossa. Oulun Merenkävijät on siis selkeästi urheiluseura, mitä ei ehkä aina tulla ajatelleeksi. Urheiluseuraluonne näkyy parhaiten seuran kilpailutoiminnassa sekä juniorityössä. Tämän lisäksi seura on tietysti harrastusseura, joka edistää jäsenistönsä merellisiä harrastuksia, veneilyä, kilpa- ja matkapurjehdusta sekä merenkulkutaitoja. Edellä olen lyhyesti kuvannut seuraamme ja sen toimintaa. Monille jäsenille nämä asiat ovat tuttuakin tutummat, mutta arvelen, että joukossa on paljon myös sellaisia jäseniä, joille edellä esitetyt asiat eivät niin tuttuja ole. Onhan seuramme saanut parin viime vuoden useita kymmeniä uusia jäseniä, joille seuran olemus ei ole kokonaisuudessaan avautunut. On taas tullut aika suunnitella ja päättää seuran toiminnasta tulevana vuotena, juhlavuotena. Täyttäähän seura ensi vuonna pyöreät 75 vuotta. Kaikille jäsenille avoin seuran vuosikokous on Johteenpookissa tiistaina 27.11. kello 18.00. Asialistalla on sääntöjen mukaisesti kommodorin ja varakommodorin valinta, sekä hallituksen jäsenten valinta erovuorossa olevien ja eronpyynnön esittäneiden tilalle. Asialistalla on myös toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksyminen. Seuran toiminnan kannalta hyvin tärkeitä asioita kaikki. Kutsun jäsenistön runsaslukuisasti vuosikokoukseen. Käsiteltävänä ja päätettävänä ovat seuran ja sen jäsenistön kannalta tärkeät asiat. Toivotan Merenkävijöille Hyvää Talvea!

Reino Aula Kommodori 3


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

Huru- ukot K olumbukse n jä lkiä e ts imäs sä OSA IV: G re nada – G re nadiinit Keskiviikko 19.1: paikat siistitään ja miehistöä vaihtuu. Runsas kaksiviikkoinenpurjehdusjakso Lauralla antoi saldoksi 4 valtakuntaa, 7 eri satamaa ja 476 NM vanavettä. Oli siis hyvä syy suorittaa kunnollinen siivous laivalla. Sitten, jotta kotiinmatkaavat Hanna, Harri ja Kari (I) saisivat pakkausrauhan kamppeillensa, väistyimme Pentin ja Karin (II) kera tieltä pois kaupunkikierrokselle, taas keskustan satamasta mäen yli torille ja kauppakeskukseen ja eteläisempää reittiä takaisin Carenagen satama-allasta kiertävälle rantabulevardille. Patikoinnin päätteeksi lepuuttelimme ”laskutelineitä” jo tutulla ravintola Tropicanan terassilla samalla nautiskellen kanankoipilounasta. Aluksellemme ilmestyi iltäpäivällä jo odoteltu miehistöön liittyvä Matti (36), kaivinkoneurakoitsja Naantalista. Laura olikin hänelle entuudestaan hyvin tuttu alus oltuaan Maxilla miehistönä kotimaan ja Itämerenpurjehduksilla. Matti otti heti Jannen valtuuttamana komentoonsa aluksen muonitusja sisäpalvelutoiminnot, mistä varsinkin me ”yksinhuollettavat” (mm. Pentti ja minä) olimme hyvin huojentuneita. Karihan oli tähän saakka oma-aloitteisesti pääasiasa huolehtinut miehistön vatsojen hyvinvoinnista yllättäen meidät kerta toisensa jälkeen maukkaila, monipuolisilla ja riittoisilla luomuksillaan. Matti ei ”byssanpäällikön” ominaisuudessa, kuten tulimme matkan jatkuessa toteamaan, suinkaan tuottanut pettymystä , vaan saimme edelleenkin nauttia maukkaista ja ravitsevista, joskin hieman toisenlaisella ”käsialalla” Matin valmistamista /suunnittelemista aterioista. Kotiinlentäville pidimme illan hämärtyessä lähtiäistilaisuuden Lauran istumalaatikkoterassilla luovuttaen Karille miehistön muistolahjana merikortin purjehtimaltamme alueelta. Lähtiäisten jatkot istuttiin GYC:n klubiravintolassa. Keskiyön yllätys luonnonplanetaariossa 20.1 Aamulla, kotiinpalaavien lähdettyä, täytimme Lauran vesitankit ja suoritimme dinghyllä muonan ja juomien bunkrausmatkan satamalaguunin toisella rannalla sijaitsevaan Foodland`in hyvin varusttuun supermarkettin. Tavaroiden löydettyä laivalla säilytystilansa ja nautittuamme Matin ensimmäisen lounaan oli vuorossa uusi vahdinjako: Jannen vahdissa ajoivat nyt Matti ja Pentti, Vellun vahdissa Kari ja minä. Sain hyttikaverikseni Matin, Karin periessä kaimansa punkan Pentin yläpuolelta paapuurin kajuutasta. Sää oli selkeä ja leppoisa, n. 10 solmun ENE-tuuli puhalteli kun ajoimme klo 16 jälkeen St. Georgesin satamasta merelle. Ulkona nostimme ison ja avasimme sekä genoan, että haruspurjeen. Olipa taas mukava päästä seelaamaan kolmen satama/saaripäivän jälkeen. Aurinko sammui vahdinvaidon aikoihin sulan metallin hohtoisena ”limppuna” läntisessä horisontissa Karibian mereen; sihahdusta ei kuitenkaan kuulunut! Päämääränämme oli purjehtia legendaarisille Grenadiineille Union Island´in Clifton Harbour´iin, jonne matkaa ST. George´sista tulee n. 40 NM. Union I. sijaitsee heti jo tutustumamme Carricoun yläpuolella vain n. 4 NM etäisyydellä sen pohjoiskärjestä. Pidimme likimain 360 asteen kurssia jotta pääsisimme riittävän etäälle ensin Grenadan ja loppumatkalla Carriacoun muodostamasta katveesta. Ykkösvahdin ajettua puolikkaansa oli meillä iltavahtivuoro (20-24) ja tähtitaivas oli illan pimennyttyä pääsemässä parhaimmilleen taivaanlaelle ”kansivaloksi” vähitellen kiipeävän täysikuun tosin jonkin verran vaimentaessa sen loistoa. Ruorissakin oli tällä kertaa varsin vaivatonta edellisiin yöpurjehduksiin verrattuna: säyseässä, ja lähes laitaisessa aallokossa Laura kulki kuin juna. Eikä kompassiinkaan tarvinnut jatkuvasti vilkuilla, jos valitsi oikealla kurssilla sopivan tähden 4


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

”saalingille” ajosuunnaksi. Liikennettä täällä saarten leenpuolella oli näkyvissä selvästi enemän kuin Atlantin puolella. Iltavahtimme viimeistä ruorivuoroa ajaessani rupesin aluksi hiukan kummastelemaan kuutamossa melko hyvin näkyneen meren tummentumista ja aallonharjojen häviämistä pimeyteen, kunnes huomasin vilkaista tuota kaukaista valonlähdettä todeten sen vähitellen häipyvän näkyvistä: oli meneillään täydellinen kuunpimennys, jonka ajankohtaa kukaan miehistöstä ei ollut huomannut noteerata! Parhaimmillaan se oli vahtimme puoliltaöin päättyessä pisteessä 12*30´N, 61*41´W, enkä malttanut vielä tuntiin mennä nukkumaan, vaan jäin koiravahdin miehistön kanssa ihailemaan ällistyttävän upeaa tähtiloistoa, joka näytti moninkertaistuneen normaalisti näkyvästä. En ole koskaan ennen moista maalla tai merellä nähnyt, esim. Linnunrataa sellaisena miljoonien tähtien lähes horiontista taivaanlaen kautta toiseen ulottuvana valovyönä kuin se pimennyksen huippuhetkellä oli. Purjehduksen viides valtakunta: vuoria, veneitä, vesielämää ja vauhdikasta menoa. Perjantaiaamun (21.1) kajon kohotessa itäisestä horisontista olimme ohittamassa Carriacouta ja saapumassa sen ja Union I:n väliseen salmeen, jonka takaa jälkimmäisen kapeahkon itäosan puolenkymmenen vuorenhuipun piippumaiset profiilit piirtyivät aavemaisina heräävän päivän sarastusta vasten. Saaren laajempaa länsiosaa hallitsee yhtenäisempi vuorimassa, korkeimmilta osiltaan yli 300-metrinen Mt. Taboi. Union Island on E-W suunnassa n. 6 km pitkä, ja leveimmillään lähellä länsipäätä n. 3.7 km. Salmen pohjoislaidan lähestyessä oli aika merenkäynnin tasaantuessa laskea purjeet ja kääntää kurssi koneella ajaen koilliseen, lähes vastatuuleen, Union I :n pääsatamaan Clifton`iin saaren itäpäässä. Se on St.Vincent & Grenadines´in eteläisin tulosatama tulliselvityksiä varten. Clifton on kansainvälisen ilmapiirin leimaama eloisa pikkusatama ja eteläisten Grenadiinien purjehduskeskus, jossa on myös vilkasta päivächartertoimintaa. Sitä ”ruokkii” saaren itänokkaan, ihan kaupungin kupeeseen, avaraa satamalahtea itäpuolelta suojaavan n.0.6 NM pitkän riutan Newlands Reef´in päälle osittain rakennettu pienlentokenttä välittäen päiväturisteja veneille muualta Grenadiineilta. Em. riutan suojalla on runsaasti ankkurointitilaa, samoin lahden keskellä sijaitsevan pikkuriutan rannanpuoleisessa poukamassa, josta mekin löysimme tyhjän poijun runsaan (ehkä lähes 100) ankkuroidun tai marinoiden laitureihin kiinnittyneen mastolaivaston joukossa. Veneet olivat täällä pääosin kookkaita, useita suuria ”katteja” ja mm. lähellämme keinui moderni sulavalinjainen kolmimastoinen, suurin puomiharuspurjein rikattu ”Friday Star” (tyyppi Verdandi-13, ilmeisesti 130-jalkainen). Pian saavuttuamme Lauran kyljelle pyöräytti punaisella perämoottorillaan paikallinen ”puuhamies” tarjoamaan palveluksiaan. Pienen tinkimisen jälkeen puhelias römpötti lupasi toimittaa meille muutaman lobsterin (kookas hummerinsukuinen äyriäinen, langusti), jotka itse kokkaisimme. Kun, kipparin välillä käytyä Matin kanssa maissa maahantuloselvityksissä, lobstereita ei vielä puolenpäivän jälkeen ilmestynyt, vinkattiin lahdella ajeleva veijari lähemmäksi ja kerrottiin hänelle syövämme tänään jotain muuta. Tähän kaveri valitteli, ettei ollut vielä saanut rapuja, mikä tietysti saattoi olla tottakin, tai sitten joku toinen venekunta oli maksanut ”tuotteesta” paremman hinnan! Vellun ja Matin käytyä dinghyllä vilkaisemassa n. 1NM sataman kaakkoispuolella sijaitsevaa, filmeistäkin tuttua ”kessun” saarta, Palm Island´ia, ajelimme vuorostamme Matin ja Penan kanssa em. Newlands Reef´in keskivaiheilla sijaitsevalle pikkuiselle Green Island´ille uimaan ja snorklailemaan. Tosin ankkuripaikallakin vesi oli kristallinkirkasta, ja olin jo pari kertaa 5


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

käynyt Lauralta vilvoittelemassa, mutta täällä matalassa vedessä korallien katveessa oli tarjolla paljon runsaampi vesieläimistö. Green I:llä, kuinkas muuten, piti myös musta ”business man” liikettään kaupaten rannalla omia myyntituotteitaan; upeita kotilon kuoria. Kauppoja niistä ei kuitenkaan runsaasta valikoimasta huolimatta näyttänyt juurikaan syntyvän. Clifton Harbour´issa on purjehtijoille tarjolla miltei mitä tahansa huolto-, korjaus- ja bunkrauspalveluja (mm. parissa marinassa: The Anchorage Yacht Club´issa ja Bougainvilla´ssa). Myös useita marketteja ja hotelliravintoloita sijaitsee rannan tuntumassa. Janne varasikin illaksi miehistöllemme pöydän läheisestä Lambs´ista aivan rantalaiturilta. Venekuljetuskin kuului paikan palveluun, tosin Vellu jäi aluksi ”näyttävästi” Lauralle satamavahdiksi, ajaen vähän myöhemmin vaivihkaa dinghyllä porukkaan, jottei römpöteille syntyisi kuvaa aluksen tyhjenemisestä-varmuuden vuoksi! Tilavan Lambis´in illallinen oli järjestetty seisovasta pöydästä itsepalveluperiaatteella. Maittavia ruokalajeja oli runsaasti ja, Karibialla kun oltiin viinit, olut, rommit ja muut väkevät sisältyivät itsepalvelupöydän antimiin yhtä luontevasti kuin meillä kotisuomessa ”linjalounaan” maito, piimä, mehu ja kotikalja. Parisatapäinen seelariyleisö sai ruokaillun ohessa ja jälkeen nauttia illan monipuolisesta ohjelmasta: fakiirii-akrobaatti ”temppuili” estraadilla pitkään, mustat tanssitytöt kirjavissa höyhenissään ihastuttivat yleisöään taidoillaan ja tietysti steelband vauhditti menoa kuulijoiden rumpukalvoja koettelevilla karibialaisrytmeillään. Asiakkaat ottivat luonnollisesti osaa tasalattiaregattaan kukin parastaan yrittäen. Karikin joutui vessaan harppoessaan ravintolan henkilökuntaan kuuluvan, pullanpyöreän römpöttimamman ”iskemäksi”, Olipa tosiaan hymy herkässä niin meillä kuin muillakin seuratessamme lähes 2-metrisen vaalean ”viikinkieverstin” ja hänen tanssipartnerinsa hytkyttelyä! Lobsterinpyynniltä softband-show´hun. Union I:n etelärannan tuntumassa sijaitsevan pienen Frigate Islandin kupeessa on jo rakentamisen alkuvaiheessa konkurssin tehneen suuren marinan nyt hylättyjä rakenteita. Frigate I:n suojalla on kuitenkin mahdollista ankkuroida samoin kuin Union I:n länsipään suuressa, itäisiltä tuulilta suojaisassa Chathan Bay'ssa, jossa kuitenkin on ankkurointia rajoittavaa vilkasta verkkokalastusta ja vuorilta saattaa joskus puhaltaa rajuja tuulenpuuskia. Emme tutustuneet niihin lainkaan eikä toisaalta ollut Grenedan jälkeen tarvetta käyttää Cliftonin tarjoamia palvelujakaan, edellistä Lambis'in iltaa lukunottamatta. Niinpä lauantain aamupalan ja poikien uimareissullaan riutalta ”bongaaman” suuren lobsterin tuloksettoman pyyntimatkan jälkeen matkanteko jatkui nyt koneella Union’in ja Palm I:n välistä n. 2 NM:n etäisyydellä sijaitsevaan Mayreau’iin. Saari on melko pieni, vain n 2,8 km pitkä, ja leveyttä enimmillään n. 1,5 km. Se on itäpuolelta riuttojen saartama. Satamapaikkoja on kaksi: luoteisosassa pienehkö Salt Whistle Bay ”puolikuupiitseineen” ja lounassa hieman avarampi Saline Bay, jonne mekin ajoimme lahden suulle ankkuroidun, suuren viisimastoisen risteilyaluksen ”Wind Surf’in” ohitse. Lahdella oli koukuissaan lisäksemme vain n. 15 muuta mastoa, mutta kun em. ”moottorikuunarilta” kävi ohitsemme hiekkarantapoukamaa jatkuvasti kansoittava apuvene trafiikki, emme katsoneet mielekkääksi tunkeutua turistisumaan, vaan perustimme Lauran kannelle hotellipurjehtijoiden silmäniloksi ikioman ”softband-show’n” tampaten ja tuulettaen kajuuttojen ja salongin kaikki patjat, tyynyt ja tekstiilit lauantaipäivän kunniaksi loistavan sään avustamana Grenadiininraikkaiksi. ”Näytöksemme” ja Matin sillä välin keittämän ravitsevan sopan jälkeen olikin Saline Bayn upealta lepotuolipiitsiltä taala-turistit jo ajettu laivallensa makeavesisuihkuun ja valmis6


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

tautumaan iltapukujuhliinsa. Siispä lenkkarit kaulalle, pyyhe ja uikkari kassiin ja tarkastamaan rannalle, mikä toi lemmenlaivan pienelle saarelle. Maureau’sta kerrotaan, että se on yhden tien ja kahden auton saari. Janne ja Matti valitsivat ko. tien lähtien patikointimatkalle kylän halki kukkulan yli Salt Whistle Bay'hin. Me huru-ukot (minä ja Pena) katselimme aluksi rantapolun varren paita- ja käsityökauppiaiden valikoimaa ja hintatasoa -kalliinpuoleista oli ja päätimme sitten nautiskella hetken makeaa ”turistielämää” kellustellen tyhjentyneen rannan lempeillä mainingeilla. Tarkastimme myös beach’in puoliväliin ajautuneen, osin hiekkaan uponneen, haaksirikkoutuneen purjeveneen, Maureau Queen’in hylyn. Se näytti olevan paikallisten pikkupoikien mieluisa temmellyskohde. Sitten lenkkarit jalkaan ja kapuamaan koloista betonitietä ylös kukkulalla sijaitsevalle kylälle, joka levittätyi aluksi kapeina kaistoina molemmin puolin kulkuväylää. Eräs paikallinen supermarket oli n. 3x6 m peltiseinäinen koppero vaatimattomin tavaravalikoimin ja ylempänä mäellä palmujen katveessa piileksi Island Paradise Restaurant värikkäiden pikkutalojen ympäröimänä. Siellä lojui myös saaren toinen (?) pick-up-auto tienposkessa kohdatessamme Salt Whistle Bay’stä palaavat Matin ja Jannen. Kukkulalta on upeat näkymät mm. Union Islandin suuntaan, minne myös em. M/SY Wind Surf oli hiljalleen lipumassa rullaharuspurjeitaan aukoen. Satamalahti veneineen levittäytyi nautittavaksi myös hieman alempana sijaitsevan majatalo-ravintolan (Dennis’s Hideaway?) vehreän kasvuston ympäröimältä baariterassilta, jonne poikkesimme paluumatkalla tyydyttämään cokiksella tai vaahtojuomalla kiipeilyn ja helteisen sään aikaansaamaa nestevajausta. Emme olleet paikan ensimmäiset suomalaiset, sillä seinällä riippui kauhtunut pienehkö Suomen perälippu!

S/Y Lauran miehistöä aluksensalongissa pihvi-illallisella. Vas. Kari, Janne-kippari ja Matti. Mayreau on, risteilyalusten käyntiaikoja lukuunottamatta, rauhallinen ja siisti pikkusaari, jonka lukuisat pienyrittäjät saavat päätoimeentulonsa laivaturismista ja saaren satamiin ankkuroivilta purjehtijoilta. Palveluyrityksiä tukenee myös pienkarjankasvatus (kanat, lampaat) käsityöt sekä merielävien pyytäminen. Saarella tuntui vallitsevan ystävällinen asenne vieraisiin ja siellä saattaisi viivähtää hieman pitempääkin jos aika antaisi myöten. Itse 7


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

vietimme kuitenkin iltaa Lauran salongissa Matin mainiota pihvi-illallista nauttien, jotta kenenkään ei tarvinnut jäädä porukasta pois satamavahdiksi muiden maissaollessa. Tobago Cays, matkapurjehtijain ”mekka”. Sunnuntaipäivän (23.1) kohteemme oli paikka, jota Grenadiineillä risteilevä ei voi jättää väliin, Tobago Gays. Se on ryhmä pieniä asumattomia saaria (Petit Rameau, Petit Bateau, Bardael ja Jamesby) n. 1 – 1.5 NM Mayreaun riuttojen itäpuolella. Trooppisen kasvuston pääosin peittämiä n. 20 –40 m korkeita saaria suojaa Atlannin aalloilta länteen aukeava yli 2, 5 NM mittainen hevosenkengän muotoinen koralliriuttavyö; Horseshoe Reef. Sen kaakkoispuolelle jäävät etuvartijoiksi pieni matala palmusaari Petit Tabac ja kaksi riutta-aluetta, Egg Reef ja Worlds End Reef. Pohjoispuolella ko. ”tehtävää” hoitavat pari NW-SE –suuntaista pitkähköä koralliriuttaa ja muutamat pienet kallioluodot. Alueen kirkkat vedet, pysyvät tuulet, pienet hiekkarannat sekä vesien ja riuttojen kullan, ruskean, sinisen, turkoosin ja vihreän värikaleidoskooppi tarjoavat ihanteelliset olosuhteet snorklaajille, purjelautailijoille ja rantaelämästä nautiskeleville. Tobago Cays on kansallispuisto, mistä johtuen siellä on myös rajoituksia: vesihiihto ja kalastus ovat kiellettyjä, samoin jätteiden jättäminen alueelle ja (jollienkin) ankkurointi koralleille. Ajoimme aamupäivällä koneella Saline Bay’stä T.C:iin purjehdusoppaan suosittelmaa kulkureittiä Mayreaun pohjoisnokan (Monkey Point) ympäri P. Rameaun ja P. Bateaun väliseen kapeaan salmeen ja edelleen sen läpi jälkimmäisen kaakkoispuolelle Baradel’in ja Jamesbyn väliselle laguunille, missä keinahteli ankkureissaan vähintänkin Union I:n Clifton Harbour’in lukumääräinen purjevenelaivasto. Sen perälippujen kirjo kattoi melkoisen osan Atlannin rannikkovaltioista ja saattoipa joukossa olla jokunen ”sisämaalainenkin”. Siniristilippuamme en laajasta joukosta bongannut, sen sijaan länsinaapurimme tunnus heilahteli ainakin yhden muista veneistä poikkeavan vanhan mustan pystykeulaisen kahvelipurjepaatin perätangossa. Tuon Nordhav-nimisen jykevän puujahdin pitkän pukspröökin haiverkolta pulahti laguunin vilvoittavaan syleilyyn alustaan huomattavasti nuorempi ja sirorakenteisempi kauniimman sukupuolen edustaja. Pujottelimme tovin ankkuripaikkaa etsien, mutta Kippari-Janne ei useista ehdotuksistamme huolimatta löytänyt mieleistään aukkoa muiden joukosta, vaan ajoi mukinoistamme piittaamatta Lauran Baradel’in pohjoispuolelle, n. ½ NM päähän, jossa tilaa oli mielin määrin. Riutan suojasta huolimatta pasaati vastasi valittuun paikkaan edellistä pahemmin pientä merenkäyntiä synnyttäen. Pysyminen varmistetiin siksi toisellakin ankkurilla, jonka köyteen Vellu sitoi vielä paremman puutteessa painoksi työkaluarkusta löytämänsä moukarin. Koukkujen tarttuminen tarkistetiin taas sukeltamalla. Vettä oli vain n. 4 metriä ja hiekkapohja näkyi hyvin kristalinkirkkaassa vedessä, joskaan yksityiskohtia ei pinta-aallokon takia erottanut. Koska päivä oli vielä parhaimmillaan, rantauduimme dinghyllä tällä kertaa Matin ja Penan kanssa Baradel’in etelänokan palmuja ja pensaikkoja kasvavalle hiekkasärkälle uimaan ja kuvaamaan. Tungosta rannalla ei ollut, vain muutamia jollakuntia samoissa puuhissa. Riutoille sen sijaan näytti olevan veneiltä meno- ja paluuliikennettä, vaikka siellä tuulen vuoksi kävi melkoinen kuohunta. Pikkuisen Baradel’in (läpimitta n. 250 m, korkeus runsas 20 m) paikallista väriä edusti palmujen ja pusikon katveessa hiekkasärkän tyvessä römpöttiperheen rantabaari. Varustus: kolme suurehkoa kannettavaa kylmälaukkua, tiskinä rimoista ja muutamista laudanpätkistä kyhätty pikkupöytä, jossa tarjolla matkamuistorihkamaa. Lauralle palattuamme oli vatsan vuoro saada nakkisoppaa ja sen jälkeen pyhiinvaelluskohteen kunniaksi korkkasin Grenadalta marketista ostamani Fernandel’n (hyvä ja mahdottoman halpa paikallisrommi) pöpöntappajaksi iltajuomaan. Totia nautiskellen 8


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

istuskelimme illan pimetessä hiljalleen keinuvalla ”terassilla” kuunnellen etäisen riuttakohinan säestämää pasaativiulukonserttia Lauran vanteissa. Pentti tosin periaatteestaan tinkimättömänä miehenä tyytyi taas tapansa mukaan nauttimaan iltateensä pelkästään hunajalla maustettuna. Hait säikäyttivät sammakot laivalle ja Canouaniin Sää oli yöllä muuttunut epävakaaksi ja aamun 03-05 ankkurivahtivuorollani Laura nyki kettinkiään kuuropilvien mukana seuraavan tuulen nostaessa merenkäyntiä, mutta rekaamista ei kuitenkaan ollut havaittavissa. Baradel’in eteläpuolisen laguunin pinta ei myöskään ollut ihan suojainen päätellen alusten ankkurivalojen pimeään yöhön piirtämistä kaarista. Aurinko ajoi noustuaan kuitenkin pilvet lännelle ja maanantaista (24.1) tuli jälleen n. + 30-asteinen grillauspäivä. Janne, Kari ja Matti ajoivat aamu-uinnille ”hevosenkengälle”. Itse jäin laivalle sillä riutoilla meri pumppasi melkoisesti aiheuttaesn paikoin myös vaarallisia virtoja, eikä polveni ollut vielä ihan räpyläkunnossa aikaisemman kokeiluni perusteella. Kovin pitkään eivät pojatkaan sukeltamassa viihtyneet, sillä jollaa oli vaikea pitää aallokossa aloillaan ja palattuaan he kertoivat seuraansa liittyneen kolme haita, junnuikäisiä tosin, mutta saattoipa läheisyydessä olla varttuneempiakin jälkikasvuaan kouluttamassa… Päiväohjelmassamme oli aluksi siirtyminen Grenadiinien seuraavalle saarelle, Canouan’ille, jonka avaraan länteen avautuvaan lahteen, Charlestown Bay’hin on Tobago Cay’siltä n. 6 NM:n purjehdusmatka. Ankkureita nostettaessa koettiin harmittava menetys: ”kakkoskoukun” köyden painona ollut leka oli hävinnyt! ”Römpötit kävivät sen sukeltaen yöllä varastamassa”, arveli joku. Syyllinen oli kai kuitenkin ollut yöllinen tuuli, jonka aiheuttama nykiminen löyhdytti Vellun sidoksen. Työkalu sai jäädä pohjaan kalojen ihmeteltäväksi; sen etsiminen olisi ollut turhan vaivalloista. Ajoimme jo tuttua P. Bateaun ja P. Rameaun välistä reittiä ulos T. Cays’iltä. Salmeen ja saarten suojapuolelle oli tullut useita kookkaita veneitä ja uloimpana keinahteli myös monta kertaa kohtaamamme kuunari Atlantis. Matkan lyhyyden vuoksi vain haruspurje avattiin tukipurjeeksi Fordin työntäessä Lauraa latauskierroksilla. Matti laskikin siimassa aluksen perään pyyntiin värkkäämänsä värikkään vieheen; olisihan vaiheeksi mukava saada syötäväksi tuoretta kalaa. Meren elävät eivät kuitenkaan olleet nälkäisiä tai ”tekokalmari” ei niitä miellyttänyt. Charlestown Bay’ssa, joka on Canouanin pääankkuripaikka, kiinnityimme vapaana olevaan poijuun 4-5 m. veteen, joten ankkurin pitävyyden varmistamiselta vältyttiin. Paikka näytti muutenkin edellistä kohdettamme suojaisemmalta. Pohjoisen puolella kohosi Canouanin massiivinen pohjoisosa (n. 2,8 x 2,2 km, korkein huippu Mt. Royal 247 m.), jonka mutkikas itärannikko laskeutuu Atlannin syvyyksiin jyrkänpuoleisesti. Saaren etelään suuntautuvan kapean (alle 0,5 km.) keskiosan n. 100 m kokea harjanne hillitsee puolestaan koillispasaatin voimaa C. Bay’ssä. Atlannin puoleinen ranta on pohjoissaaresta poiketen kauttaaltaan hyvin matalaa ja riuttojen reunustamaa n. ½ NM:n etäisyydelle vesirajasta. Loppuosa saaresta on myös kapeaa ja pääosin alavaa ja se ”taipuu” länteen päättyen Clossy Hill’in pattimaiseen jyrkkärantaiseen niemeen n. 3,2 km:n päässä C. Bay’n pohjukasta. Alueella on tosin muutamia 50 – 140 m. korkeita kartiomaisia pikkuhuippuja, joiden väliin puoliksi rantamatalikoille on rakennettu saaren lentokenttä. C. Bay’n avara suu on merkitty valaistuilla lateraaliviittaparilla.

9


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

Surffausesitys dinghy’llä hotellin rannassa Pian kiinnityttyämme lahdelta ajeli ”mastoilla” peräkkäin ulos pari n. 50-jalkaista sluuppia jenkkilippu perätangoissaan. Kun jälkimmäinen ajoi ohitsemme parin veneenmitan etäisyydeltä kajahti kannelta ohitusvaiheessa tervehdys: ”Päivää, mitäs te täällä teette!” Siis aitoja härmäläisiä! Olivat ilmeisesti charterveneillä kimpassa liikkeellä ja suuntasivat Tobago Cay’siin päin. Pitempiin puheisiin eivät ryhtyneet tällä kertaa. Janne lähti ensin Vellun ja Matin kanssa maihin. Aika kului ja ihmettelimme, mihin poppoo mahtoi sortua, kun käynnin tarkoituksena oli mm. tarvikkeiden hankintaa päivän pääateriaan. Lopulta melko etäällä olevan rantalaiturin suunnalta lähestyi verkkaisesti tuttu dinghy, jonka käyttövoimana toimi istuinpenkki ja yksi airo hauismoottoreiden käyttämänä. Toinen airo oli katkennut jo matkamme alkuvaiheessa, eikä sitä vielä oltu ehditty korjata. Rannansuuntainen, paluumatkalla miltei vastainen tuuli vastusti melontamatkaa merkittävästi. Veljet olivatkin hieman hengästyneitä ja vähäsanaisia Lauralle päästyään, mutta kertoivat kuitenkin, että rannasta lähtiessa mereltä kiertyvä kookas maininki oli murtuessaan heittänyt jollan moottoreineen ”Turtleksi” rantahietikolle, eikä Yamaha hiekkaista vettä imaistuaan enää käynnistynyt. Konemestarimme Vellu joutui taas ammattihommiin purkaessaan ja puhdistaessaan koneen kaasareineen, minkä jälkeen se taas pelasi ja pääsimme vuorostamme Karin ja Penan kanssa testaamaan rantaanajoa. Vahingosta viisastuineina valitsimme tasaisen hetken ja kiinnityimme rannasta pitkälle työntyvän korkean laiturin päähän, jossa maininki ei vielä särkynyt kuten lahden perukkaan ulottuvalla piitsillä. Canouanissa on kaksi hotellia, joista laiturin läheinen Tamarind Bay Hotel kuvauksellisine Etelä-Amerikkalaistyylisine ruohokattorakenteineen tarjoaa kahden rantaravintolan ohella veneilijöille monipuolisia palveluja. Toinen ”hienompi” ranskalainen Canouan Beach Hotel sijaitsee läntisen niemen etelärannalla lähellä lentokenttää South Clossy Bay’ssa. Tasokkaaseen etikettipukeutumiseen varustautomattomina nautimme kuitenkin asiaankuuluvat kylmät maihinnousujuomat Tamarind’in varjoisassa Pirate Cove Bar’issa, jonne asiakkaat olivat tervetulleita shortseissa ja paljain jaloin! Hiekan saattoi huuhdella varpaistaan sisäänkäyntiaukon vieressä olevassa vesipaljussa. Canouan’issa on muutama sata asukasta, mustia tietenkin, joista pääosa Carenage’n kylässä samannimisen itärannikon lahden rannalla. Saaren pohjoisosaa pitää hallussaan the Canouan Resort Development, joka kehittää kohdetta vapaa-ajanviettotarpeisiin mm. merkiten entiselle luonnonpuistoalueelle Mt. Royal’in ympäristöön vaellusereittejä (esim. em. vuoren huipulle). Myös golfkenttä on kylän läheisyydessä. Emme kuitenkaan erityisemmin kaivanneet helteistä vuorikiipeilyä, kolopalloilusta puhumattakaan, joten tyydyimme katselemaan ympäristöä C. Bay’n rantamilla ennen illan pimenemistä ja Lauralle paluuta, joka nyt onnistui päällystön aamuista tutkimusretkeä paremmin. Laivalla nälkäisiä odottikin Matin maittava kalakiusaus. Köys’ katkes, ääni kuultiin.. Yöllä tuuli puhalteli alas vuorilta puuskaisena ja Laura pyöri poijussa, minkä seurauksena poijuköysi paukahti sadepuuskassa poikki n. klo 5:20 hierryttyään vialle johonkin keulan terävään kulmaan. Onneksi toinen varaköysi varmisti kiinnipysymisen estäen tuuliajolle joutumisen. Maihin meno olisi ollut hankalaa, joten aamupalan nautittuamme köydet irti, kankaat auki ja kurssi Grenadiinien pohjoisimmlle saarelle Bequialle, jonne matkaa Charlestown Bay’stä kertyisi n. 21 NM. Tuuli puhalteli navakkana ENE:stä ja Canouanin suojalta päästyämme vauhti oli hiukan nousuvoittoisella styyrpuurin halssilla nautittavan hyvää. Itse mm. ajoin ruorivuorollani legin nopeusennätyksen: 9,1 kn. Kurssistamme runsas 7 10


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

NM tuulenpuolelle jäi muista Grenadiideista poikkeava, Canouania vähän pienempi Mustique, joka on miltei ympäriinsä riuttojen ja matalikkojen reunustama ja jossa on länsirannalla vain yksi tyydyttävä ankkuripaikka, Britannia Bay, sekin tavallisesti mekoisesti rullaava. Saari on yksityisessä omistuksessa, mistä johtuen siitä on muodostunut varakkaiden loma-asuntoalue korkeatasoisine palveluineen (asukkaina mm. Prinsessa Margaret (U.K.) Mick Jagger, David Bowie ja Raquel Welch). Vierailijamäärissä, ankkuronnissa ym. on rajoituksia ja hintataso on korkea, mistä syystä paikka ei ole purjehtijoiden suosiossa. Bequia on pari kertaa suurempi kuin Canouan (pit. NE-SW n. 11 km, suurin leveys n 3,7 km). Länsirannikon pääsatamaan, yli 1 NM laajaan Admiralty Bay’hin etelästä purjehdittaessa on, kuten edellisessäkin satamassamme, kierrettävä saaren eteläosan pitkälle n 4,6 km länteen pistävä kapeneva suippeneva niemi ja pari luotoa. Niemen etelärannan keskivaiheilla on ”meressä” saaren lentokenttä. Bequian pohjoisosa on korkeahkoa (220 – 260 m.) ja miltei suora lahdeton lähes 6 km pitkä luoteisranta laskeutuu jyrkästi mereen repaleisemman itärannikon, kuten monilla muillakin Karibian saarilla, murtaessa Atlannin aaltoja matalampana ja karikkoisena. Kaakkoiskulmassa on pyöreähkö laguunimainen hiekkapohjainen Friendship Bay, joka tarjoaa varsinkin pohjoisenpuolisilla tuulilla suojaisan 4 – 8 m. syvyisen ankkuripaikan sekä mm. hotellitason palveluja maissa. Me suuntasimme kuitenkin Admiralty Bay’hin, jonka pohjukassa sijaitsee saaren pääpaikka Port Elizabeth. Kierrettyämme em. läntisimmän luodon (West Cay), piti heittää pari luovia kurssin vaihtuessa ENE:ksi ja ennen satamaanajoa ja purjeenlaskua käynnistä kone, joka ei tietenkään startannut! Seelasimme tovin aikaa lahdensuulla edestakaisin ”kone-experttien” (Vellu ja Matti) korjatessa jälleen starttimoottoria. Lopulta se suostui toimimaan ja kone hyrähti käyntiin. Pääsimme vihdoin etsimään ankkuripaikkaa sataman runsaslukuisen venelaivaston joukosta. Poijuja ei täällä ollut yhtään vapaana, joten laskimme ankkurin avaran lahden kaakkoisrantaan, jonka pitkä hiekkarantapuokama oli satamakartassa nimetty Princess Margaret Beach’iksi. Merielämän ympärille kasvanut saariyhteisö Vastoinkäymisistä huolimatta olimme jälleen tukevasti ”koukussa” saarella, joka on kauan ollut purjehtijoiden suosiossa. Bequiassa on n. 6 000 asukasta, kieli englanti ja raha EC$ ja liikenne vasenkätistä (kuten koko valtiossa pääsaari mukaanlukien). Väestö periytyy kuten St. Vincentissäkin jo ennen Kolumbuksen aikakautta 1700-luvulla Etelä-Amerikasta muuttaneista ruskeaihoisista karibeista, heihin sekoittuneista sotaisista Bequian edustalle haaksirikkoutuneen orjalaivan mustista sekä uudisasukkaista, joita on tullut myöhemmin valaanpyyntimatkoilla Pohjois-Amerikasta, Skotlannin farmeilta ja Ranskasta. Saari on aikanaan ollut vilkas valaanpyyntikeskus. Englanti, Ranska, Espanja ja Hollanti taistelivat pitkään saaren omistuksesta. Useiden vallanvaihtojen jälkeen St. Vincent ja Grenadiinit itsenäistyivät vasta 1979. Bequialla on pitkät vene- ja laivarakennuksen ja purjehduksen perinteet. Yksinkertaisin työkaluin on palmujen varjossa rakenettu aluksia pienistä kaksirunkoisista kalastusveneistä aina suuriin kuunareihin. Vesillelaskutapahtuma on aina juhla, jossa värikkäästi pukeutunut ihmismäärä ”auttaa” aluksen liukumaan elementtiinsä musiikin pelatessa ja rommin vapaasti virratessa. Valitettavasti tuollaista tapahtumaa ei saarella käydessämme ollut nähtävissä! Toisaalta alusten kanssa työskentely on nykyisin jalostunut mittavaksi marinayrittämiseksi. Aivan Prot Elizabethin sataman kupeessa, lahden pohjoisrannalla sijaitseva Bequia Marina tarjoaa laitureissaan purjehtijoille monipuolisia satamapalveluja sekä hyvänn telakointimahdollisuuden jopa 40 tonnin aluksille. Alueella tai sen välittömässä läheisyydessä on useita tasokkaita huolto- ja korjauspalveluyrittäjiä moottorikorjaamoista purjeneulomoihin (mm. North Sails). Saarelta on saatavissa myös charter palveluja ja monet bequialaiset purjehtivat 11


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

ammattilaisina maailman merillä. Ilmeisestikin purjehtijoiden ja ”meriturismin” (lauttaliikenne ja risteilyalukset) palvelu oheistoimintoineen antaakin nykyisin bequialaisille valtaosan heidän toimeentulostaan. Rantauduimme Pentin ja Karin kanssa iltapäivän valoisiksi tunneiksi katselemaan Port Elizabethiä, jossa olikin melko vilkasta pikkukaupungiksi. Lahden rantamia noudatelevan, palmujen varjostaman rantabulevardin varrelle oli keskittynyt huomattava määrä palveluyrityksiä, putiikkeja, ravintoloita, pankki, kirkko, turisti-info yms. Saaren historiasta muistutti merelle suunnattu kivijalustalle istutettu kolumbuksenaikainen laivakanuuna. Vatsan kutsumuksesta ”piilotimme” vielä pitsat erään baarin patiolla ennen Lauralle palaamista illan hämärtyessä, sillä ankkurivahti alkoi tunti ennen puoltayötä ja siihen piti ehtiä ladata muutama hetki punkassa. Herääminen meni kuitenkin vuorokaudenvaihteeseen edeltäjänkin nukahdettua rauhallisessa satamassa. Osa miehistöstä oli maissa ja he saapuivat vasta myöhemmillä parittomilla pikkutunneilla. Keskiviikko (26.1) jatkui lämpimänä (+32,5 varjossa) ja aamukuuron jälkeen aurinkoisena. Matti heitti herättyään minut ja Pentin ”kuninkaalliselle” piitsille uimaan ja pintaamme grillaamaan, ajaen itse dinghyllä vuorostaan päivännäössä kaupunkiasioille. Hieno hiekkainen ranta oli vielä aamupäivällä lähes autio maininkien vain vaivoin kohahdellessa rannan kohdatessaan. Kelpasipa niillä kelluskella ja sitten rannalla välillä kuivatella jo melko ”römpöttynyttä” pintaansa! Lahdella oli jatkuvaa liikennettä; tulijoita ja lähtijöitä. Mm. TVohjelmista tuttu 4-mastoparkiksi rikattu risteilijä ”Sea Cloud” ankkuroi etäämmälle satamansuulle. Sieltä ei kuitenkaan piitsillä ollessamme vielä rahdattu väkeä rantaa kansoittamaan. Pikalla ei myöskään ollut kuin pari itsetehtyä muistoesineitä kaupustelevaa kaveria, joilta ostin jonkun pikkuisen tuliaisen. Ilmeisesti turistirihkamakauppa kävi paremmin kaupungin puolella. Matti haki meidät rannalta muutaman tunnin kuluttua satamasta palatessaan ja valmisti miehistölle Lauralla maukkaan ja riittoisan spagettipäivällisen, jonka jälkeen olimmekin kylläisinä valmiita jättämään hyvästit Bequialle ja suuntaamaan Lauran kurssin kohti toista valtakuntaa. - Jatkuu seuraavassa numerossa Paavo Paaso

Ala kko nää katsast usmie he ks i? Haemme joukkoomme uusia katsastajia tekemään työtä veneilyturvallisuuden parantamiseksi. Katsastaja tekee mielenkiintoista työtä: pääset tutustumaan erilaisiin veneisiin ja veneilijöihin. Katsastuksia tehdään kesäkuun ajan, kukin henkilö katsastaa 10-20 venettä kauden aikana. Työ ei käy rasitteeksi. Toivomme sinulta innostusta veneisiin, tekniikkaan ja turvallisuusasioihin. Seuramme kouluttaa 19-20 tammikuuta 2002 Oulussa uusia katsastusmiehiä. Jos haluat kursseille mukaan, ota yhteyttä Jorma Kinnuseen (050-4224560) tai Jorma Lämsään (0400-442236). Opit paljon uutta veneilystä ja turvallisuudesta! 12


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

Lipunlas kussa pa lkit ut OPS:n 35-vuotismalja OM:n parhaiten menestyneelle kölivenekilpailijalle Tuulia Timo Saukkonen: Avomeri SM kultaa (IMS2), Gotland runt Tapiolan lautaset LYS-luokassaan parhaiten menestyneelle OM:n järjestämissä kilpailuissa LYS1: Alca Torda, Jorma Kinnunen OM LYS2: Katariina, Pekka Lämsä OM Gastiliiton malja parhaalle gastille Jouni Lehto, aktiivinen gastin SM kultaa voittaneessa Tuuliassa. Oulunkaupungin liikuntalautakunnan 70-vuotis malja OM:n aktiivisimmalle kilpailijalle Mika Viide: Osallistunut H-vene kisoihin ympäri Suomea, vaikutti H-veneiden SM-kisojen saamiseen Hailuotoon. Kallein puntari aktiiviselle moottoriveneilijälle Martti Heikkinen, M/S Johanna II Oulunkaupungin liikuntalautakunnan 60-vuotismalja OM:n parhaiten menestyneelle kevytpurjehtijalle Atte Hinkka Luleå:n 25-vuotistuoppi aktiivisesta työstä seuran hyväksi Leila Rannanjärvi, eskaaderin järjestelytyöryhmän sihteeri OTPS:n 70 v malja aktiivisesta toiminnasta kilpailulautakunnassa Juhani Lämsä, Ryöppy eskaaderilla GSF:n naisten malja pitkäaikaisesta työstä naisten hyväksi Kerttu Paasimaa RaaPS:n 70-vuotis pokaali Hyvästä työstä Risto Vittaniemi, Kilpailulautakunta OPS 50 hyvän veljen kiulu Heikki Laitinen OPS, eskaaderin järjestelytyöryhmän puheenjohtaja OM:n matkafregatti Ilkka Wallin, ex-Osuuskaupan Janella Kotkaan ja takaisin Karhu-malja Räntä Race kilpailun voittajalle LYS-luokassa Sinilintu Kari Lukkarila OM 13


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

Nautilus Cup kiertopalkinto LYS 1: Alca Torda Jorma Kinnunen OM LYS 2: Katariina Pekka Lämsä OM SYP:n malja; paras vene Oulu-regatassa Dione Matti Ruokonen OM E-pytty, paras E-jolla Syysregatassa Kasper Pesu OM Olli Kaupin laiva (kirjatuki), OM aktiivisin juniori Tatu Ylikotila OM Kaupin Malja; kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa menestyneelle Tuulia Timo Saukkonen OM Raahen Pekka Matti Pehkonen, telakkamestari

S/Y Tuulia n kisa ke sä Kummastakohan oppii enemmän, voittamisesta vai häviämisestä? Epäilen että hävinnyt oppii, voittaja nimittäin ei yleensä analysoi omaa purjehdusta, vaan keskittyy jälkeenpäin taivastelemaan muiden tekemiä virheitä. Tuulialle kertyi onneksi kokemusta enemmän häviämisestä: • Gotland Runtissa hävittiin sekä yhtä hyville ja huonommille, ja niillekin hyville joita oli edellisillä Runteissa voitettu. • Offshore Weekillä Helsingissä tuli menestystä, mutta vastustajat olivat luokkarajojen muuttumisesta johtuen enimmäkseen uusia. Tosin kyllä Tuulia voitti niitäkin joille oli aikaisemmin hävitty – hyvä niin. • Elokuussa veneen ollessa kotivesillä Oulussa hävittiin melkein aina Alca Tordalle - ja tietenkin Patiencelle, mutta takkiin tuli myös Jukan Sirenaa ja Karin uutta Rondoa vastaan. Kauden ensimmäinen tosi kisa Accenture Gotland Runt (335nm) ei purjehdussään osalta lupaillut hyvää: heikkoa sivutuulta Hoburgiin ja samanlaista takaisin. Yksi hotellihuone täyttyi venettä tyhjennettäessä, mutta kuitenkin mukaan tuli kummaa tavaraa; 3. ja 4. –genoa ja code 4 spinaakkeri. Aivan turhia ennustettuun säähän. Kisa alkoi kryssilähdölla, suosi reilusti ylämerkkiä , joten ruuhkaa tuli. Pari sataa venettä linjalla, ei saa ottaa riskiä, huono lähtö. Kryssiä Almalle, sitten sivutuulta Fåröhön, ja sitä samaa Gotlannin eteläkärkeen, ennen Hoburgia tunti 14


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

kryssiä heikossa kelissä, sija 28. Spinnulla Knollsgrundin kautta Visbyytä kohti, Tarantella 2. ulee rinnalle, ei hyvä, Visbyyssä Tuulian sijoitus 22. Edellä monta X362ja -332 venettä, kärjessä Tetu 4, ero 1h 41min, ei hyvältä näytä. Ja sitten spinnulla Almaa kohti, pitkä päivä, streckiä, väärä spinnu. Loppukesä osoitti että maihin jätetty spinnu toi ko. olosuhteissa puoli solmua enemmän vauhtia. Eli opittiin ainakin se, että pitää olla kelin mukaiset purjeet, ja vaikka on suoraa spinnua ja sivutuulta, jotkut tekevät silloinkin eroja. IMS 3 ja kokonaiskisan voitti Jan Orustin Dehler 36, Tuulia oli 26. Kokemusta kertyi Jounille, Eevalle, Timo O:lle, Jannelle, Jussille ja Timo S.lle. OFFSHORE WEEK eli avomeri SM järjestettiin tänä vuonna Helsingissä. IMS 2 luokkaan osallistui 14 venekuntaa, joista Tuulia oli keskivaiheilla GPH:n mukaan. Miehistön muodostivat seuraavat yleishenkilöt: Reima Alander, Eeva Myllylä, Jouni Lehto, Timo Ollila ja Timo Saukkonen. Lisäksi miehistöä ryyditettiin seuraavasti: Pitkien matkojen erikoismies: Jari Puttonen. Lyhyiden ja keskipitkien matkojen erikoismies: Janne Romppainen. Kilpailu alkoi 150 nm avomerikisalla: Isosaaresta Kasuunin kautta Porvooseen, sieltä Tallinnaan, sitten Porkkalaan ja sieltä Kasuuni kiertäen Isosaaren itäpuolitse Särkälle. Hyvä rata, liian heikot tuulet. Mutta mukana pysyttiin. Porkkalasta purjehdittiin 30nm kryssi kasuunille 7-8 m/s tuulesssa, ja se on Tuulian keli. Tiedettiin toki että Tarantella voittaa mutta X362 Tetu ja Una olivat näköetäisyydellä edessä eli niille pärjatään. Tuuli riitti loppuun Helsinkiin saakka eli avauksesta arvokas 2. sija Tarantellan jälkeen. Ja kuten Reiska sanoi: On kunnia hävitä Tarantellalle… Harri Tanhuanpään Una diskattiin väistösääntörikkomuksen vuoksi pitkässä kisassa, ja jätti kisat sikseen. Tuulia ajoi radalla tosi heikoissa tuulissa 2. ja 3. Stressaavaa hommaa, kuitenkin Tuulia johti 2 päivän jälkeen. Toisena Tetu ja kolmantena Mannerberg 31 Divaani, Tarantella lopullisesti ulkona. Saaristopurjehduksesta (36nm) tuli mielenkiintoinen. Lähtö taas Isosaaren luoteispuolelelta, ulos 10 nm slööriä, takaisin kryssiä Isosaaren itäpuolitse melkein Svatklubbeniin ja taas SSW merelle. IMS 2 kärjessä Tetu, toisena Chantal ja Tuulia mukana. Tuuli loppui melkein kokonaan, me, Tetu ja Chantal purjehdimme Isosaaren länsipuolelta tosi kapeasta välistä ulos ja eroa syntyi muihin. Muut menivät itäpuolelta. Sisään melko tasaista kryssiä Särkänsalmeen, yli 7 tunnin purjehduksen jälkeen Tetu ja Chantal edessä lähellä, Tarantella kaukana takana joten hyvin menee. Tuulialle arvokas voitto. 15


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

2 ratapurjehdusta jäljellä, Tuulia johtaa, kuitenkin niin että Tuulian on voitettava Tetu kerran, jos purjehditaan 2 purjehdusta. Lähtölinja on niin vino etteivät veneet nouse alamerkille. Me starttaamme röyhkeästi linjan päältä, eli laskettelemme linjan alapuolelle vain paukun ajaksi, ja olemme ainoa vene joka nousee styyrpuurilla alamerkin yläpuolelle – hyvä lähtö. Taistellaan Tetun ja Chantalin kanssa 30 asteen sifteissä, taktiikka on pysyä perässä. Toisella lenssillä Tuulia riskeeraa leikkaamalla eri suuntaan, Reiska epäilee että tärkeää ei ole voitto vaan reilu voitto; tarkoittaa että miksi ihmeessä ei noudateta sovittua taktiikkaa. Ei muuta kuin takaisin ruotuun. Maaliin pari minuuttia Tetun jälkeen, ei tiedetä riittääkö. Tuuli loppui, 4. ratakisaa ei purjehdittu, rannassa selvisi että voitimme Tetun 57 s, ja Tuulian miehistö voitti IMS 2. luokan Suomen mestaruuden v. 2001, sijat 2.,3.,2.,1.,1. Hyvä sarja, mutta kuten alussa todettiin niin Oulussa ei ylletty aivan yhtä hyvään suoritukseen. Mutta ensi kesänä… Timo Saukkonen

Te lakkasäätiö n kuulumis ia Kesän merkittävin tapahtuma Hietasaaren Veneilykeskuksessa oli laitureiden sähköistys. Hankkeen kokonaiskustannus oli noin 85.000 markkaa. Talkootyön arvo on myös merkittävä, eikä sähköjä olisi saatu vieläkään, elleivät veneenomistajat olisi osallistuneet asennustöihin. Lämmin kiitos kaikille aktiivisille. Laiturisähkön käyttöohjeet sekä sähkötolppiin ja pistorasioihin liittyvä tekninen ohje on nähtävillä Telakkasäätiön nettisivuilla, jonne pääsee seuran oman kotisivun kautta. Ohjeet postitetaan keväällä kaikille laituripaikan haltijoille. Keväällä uudelleen virinnyt veneiden hallihanke ei vielä ole edennyt suunnitelmia pidemmälle. Yksityisen venehallin tekemiseen ei löytynyt vastuullista vetäjää. Telakkasäätiön suunnittelemaan halliin ei ollut alkukesästä tarpeeksi tulijoita, jotta rakentamista olisi voitu aloittaa. Rakennustoimikunta selvittää edelleen erilaisia vaihtoehtoja hallin toteuttamiseksi ja rahoittamiseksi. Halli tullaan rahoittamaan siten, että se kustantaa itsensä, eikä siihen käytetä laituripaikoista saatavia tuloja. Meripelastusseuran aluksen, P/V Toppilan siirtyminen satamastamme Meritulliin on herättänyt keskustelua. Taustalla on Telakkasäätiön hallituksen päätös periä kaikilta laituripaikan haltijoilta hinnaston mukainen taksa, ja maksaa vastaavasti käytetyistä palveluista niiden tuottajille. Käytännössä tämä tarkoitti 16


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

Meripelastajien ja sukellusseura Oulun Vesimiesten laituripaikkojen muuttumista maksullisiksi aikaisemman talkootyön sijaan. Tämän johdosta Meripelastusseuran johtokunta päätti hankkia laituripaikan muualta. Päätös on yksinomaan heidän itsensä tekemä. Satamamme 160 venettä ovat arviolta vain 15 % Oulun alueen venekannasta, joten vastuu laituripaikasta ei voi olla yksinomaan meidän. Vaikka Meripelastusseura tekee arvokasta työtä veneilijöiden hyväksi, Telakkasäätiö ei voi rahoittaa sen toimintaa. Todettakoon että esimerkiksi Kiviniemen Meripelastusyhdistys maksaa Haukiputaan kunnalle laituripaikastaan vuokraa (Rantapohja 27.9.2001). Meripelastajat ovat tervetulleita Hietasaareen, mutta erivapauksia ei heille voida myöntää. Ensi kesänä veneiden nostot ja laskut tapahtuvat aikaisempaan tapaan. Kehitteillä on systeemi jossa satamamestarin tehtäviä hoitaa viikon kerrallaan yksi henkilö, näin saadaan työtä jaettua useammalle tekijälle. Johteenpookin keittiön remontin suunnittelu on aloitettu, koska nykyistä keittiötä ei ole suunniteltu varsinaiseen ravintolakäyttöön. Lisäksi vessoja, saunan pukuhuonetta ja salia suunnitellaan ehostettavaksi. Laituripaikkojen ja telakoinnin hinnat on muutettu euromääräisiksi ja pyöristetty sopiviksi tasaluvuiksi, mutta hintataso on sama kuin aiemminkin. Lopuksi haluan erityisesti kiittää todella suuren työpanoksen viime kesänä veneilijöiden hyväksi tehneitä satamamestareita Matti Pehkosta ja Seppo Silanderia. Timo Ollila Telakkasäätiön hallituksen puheenjohtaja

Sihte e ri R yöpyttää Jäsenmaksukarhut Olen juuri lähettänyt vuoden 2001 jäsenmaksukarhut niille, joiden suoritusta en ole tiliotteissa havainnut. Havaintoja estää maksamatta jättämisen lisäksi viitenumeron puuttuminen tai virheellisyys ja/tai se, että maksun on suoritettanut sellainen tilinhaltija, joka ei ole jäsen. Mahdollisista aiheettomista karhuista toivon tietenkin yhteydenottoa. Osoitteet Meillä on postin ”jäljityspalvelu”, mutta siitä huolimatta osa jäsenpostista palautuu. Olisi kiva, jos ilmoittaisitte muuttuneen osoitteen pikapikaa minulle.

17


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

Harjoituspäiväkirjat Tänä syksynä ensimäisinä ehtivät harjoituspäiväkirjansa palauttaa M/S Gigi (Juvonen) ja S/Y Rasmuusa (Orell). Parhaimmat kiitokset heille! Ja muut veneeomistajat voivat nyt kaivaa lokikirjansa esille ja ruksitella kevään Ryöpyn välissä olleeseen lomakkeeseen asianmukaiset ruksit. Näitä lomakkeita ihan oikeasti tarvitaan, kun haemme vuosittain Oulun kaupungilta toimintaavustusta. Leila 050 3550504

P ikkujoulume nu Me riravinto la Johte e npookissa 8.12.2001 Itsepalvattua possupaistia * lanttu-perunoita * yrtti-porkkanoita *makeita viinisipuleita * rommi-luumuja * vihreää salaattia * marinoituja kasviksia jouluinen leipävalikoima ***** Lämmintä taatelikakkua ja vaniljajäätelöä sekä kahvia,teetä Hinta 130 mk/hlö Pikkujouluun voit ilmoittautua sihteerille ja illalliskortin voit ostaa etukäteen Oulu Tours'ilta. Nämä asiat - kuin myös ohjelma - tarkentuvat myöhemmin; kannattaa seurata keskustelusivujamme. Joka tapauksessa pikkujouluillallista ovat tervetulleita viettämään kaikki paikalliset veneilijät - riippumatta veneen kotiseurasta tai vetoakselin suunnasta. Tervetuloa!

Linkki e ng la nninkie lis iin purje hdus kirjo ihin http://home.earthlink.net/~dsbbreck/sailing.htm Yo. linkki on erään purjehtijan kotisivu. Siellä on kuitenkin muutama linkki purjehduskirjoihin, jotka ovat tilattavissa www.amazon.com kautta. Esim. "Learn to sail in a weekend" ja muita kannustavia teoksia, kuten "Sailing for Dummies"… 18


RYÖPPY 4/2001

14 marraskuu, 2001

Syysko kous Seuramme sääntömääräinen syyskokous pidetään 27.11.2001 alk klo 18 Johteenpookissa. Kaikki täysi-ikäiset seuramme jäsenet ovat puhe- ja äänivaltaisia, tervetuloa! Aika: Paikka:

27.11.2001 klo 18 Johteenpooki

Käsiteltävät asiat 1

Kokouksen avaus

2

Valitaan kokouksen toimihenkilöt puheenjohtaja sihteeri 2 pöytäkirjan tarkastajaa ja tarvittaessa 2 ääntenlaskijaa

3

Todetaan kokouksen läsnäolijat, laillisuus ja päätösvaltaisuus

4

Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5

Päätetään liittymis- ja jäsenmaksujen suuruus seuraavaksi kalenterivuodeksi vuosijäsen perhejäsen juniorijäsen ainaisjäsen

6

Esitetään ja vahvistetaan toimintasuunnitelma

7

Esitetään ja vahvistetaan tulo- ja menoarvio

8

Valitaan yhdistykselle Kommodori Varakommodori erovuoroisen tilalle Hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle

9

Valitaan 2 tilintarkastajaa ja heille varamiehet

10

Muut asiat

19


Tule via ta paht umia Syyskokous 27.11.2001 klo 18 Johteenpooki Kts esityslista sivulla 17. Pikkujoulu la 8.12.2001 Johteenpooki Kts menu sivulla 18. Muista ilmoittautua! Katsastajakurssi 19-20.1.2001 Oulu Kts 12!

Jäse nasio ita

Huru-ukkojen diailta? Sovitaanko esim. syyskokouksen yhteydessä aika ja paikka suolaisten vesien ja lämpimämpien ilmojen purjehduskuvien katseluillalle?

Seuramme jäseniksi on hallituksen kokouksissa hyväksytty: Pentti Auranaho, Jaakko Myllylä. OM toivottaa uudet jäsenet sydämellisesti tervetulleiksi seuraamme!

Se uraava Ryöppy

Edellisessä Ryöpyssä oli uuden jäsenemme Tea Pietilän sukunimi vaihtunut Riipiseksi, pahoittelemme virhettä!

Seuraava Ryöppy ensivuoden maaliskuussa ennen vuosikokousta. Mahdolliset purjehdus/ veneilykertomukset tulevat julkaistuksi jäsenlehdessämme, jos toimitat materiaalin joko OM postiosoitteeseen tai Jormalle jorma.lamsa@oulu.fi tai Leilalle leila.rannanjarvi@vtt.fi sähköpostitse.

20

/ryoppy401  

http://www.oulunmerenkavijat.fi/images/stories/Ryopyt/ryoppy401.pdf

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you