Page 1

TESTIVOITTAJA!

Testimenestys Laadun takeena: ÖNKIJÄT TRAKTORIMÖNtieKlläIJ. ÄT TRAKTORIMÖNtieKlläIJ. ÄT TRAAjKa laiTOlliseRstIM ös ös i myös tiellä. Aja laillisesti my Aja laillisesti my

ÖNKIJÄT TRAAjKa laiTOlliseRstIM i myös tiellä.

POLARIS SPORTSMAN

POLARIS RANGER

SPORTSMAN 500 EFI 4x4

SPORTSMAN 500 EFI

Mönkijä-lehti 3/2011 Vertailun paras

Mönkijä-lehti 3/2011 Vertailun paras

Mönkijä-lehti 3/2010 Testivoittaja

Koneviesti 9/2009 Testivoittaja

SPORTSMAN XP 850

SPORTSMAN XP 850

SPORTSMAN XP 550

SPORTSMAN 400 HO

SPORTSMAN 450 4x4

Mönkijä-lehti 2/2010 Testivoittaja

Mönkijä-lehti 1/2009 Testivoittaja

Mönkijä-lehti 4/2008 Vertailu

Mönkijä-lehti 2/2008 Testivoittaja

TM 20/2007 Testivoittaja

SPORTSMAN 800 EFI

SPORTSMAN 500 EFI

SPORTSMAN 500 EFI

SPORTSMAN 800 EFI

SPORTSMAN 450

TM 6/2007 Testivoittaja

Mönkijä-lehti 2/2007 Testivoittaja

4x4 Magazine 3/2007 Testivoittaja

Koneviesti 8/2006 Testivoittaja

MK-lehti 3/2006 Testivoittaja


Miksi Polaris voittaa Polaris-mönkijät ovat valloittaneet Suomen – Jo yli 20.000 kpl toimitettu Suomeen. Markkinaykkönen Suomessa jo yli 10 vuoden ajan! Miksi Polaris voittaa ? Miksi juuri Polaris on niin suosittu ? Annamme siihen 10 kiistatonta etua, jotka myös monikertaiset testivoitot ovat todistamassa: Testivoitot 2007-2011 (logot) 1 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.

Kiistatta markkinoiden parhaiksi todetut ajo-ominaisuudet Markkinoiden paras nelivetotekniikka ja –toiminta (automaattinen 100 % neliveto) Vertaansa vailla oleva veto- ja kuormauskyky Turvallinen, helppo ja mukava ajettavuus Urheilullinen suorituskyky Markkinoiden laajin lisävarustevalikoima – enemmän hyötyä Markkinoiden laajin mallisto – sopiva malli jokaiseen käyttöön Nykyaikaiset, taloudelliset, kestävät ja vähäpäästöiset moottorit Takuu 2 vuotta + 24 kk lisäturva (maastomallit) Varma ja luotettava huolto- ja takuupalvelu (Suomessa yli 70 koulutettua huoltopistettä)

Totea nämä tärkeät ostopäätökseen vaikuttavat edut koeajamalla uusi Polaris lähimmällä Polaris-kauppiaalla.

TERVETULOA KOEAJOLLE – TOTEA POLARIS-YLIVOIMAISUUS MYÖS ITSE!

ÖNtieKlläIJ. ÄT TRAKTORIMÖNtieKlläIJ. ÄT TRAKTORIMÖNtieKlläIJ. ÄT TRAAjKa laiTOlliseRstIM ös ös i myös Aja laillisesti my Aja laillisesti my

ÖNtieKlläIJ. ÄT TRAAjKa laiTOlliseRstIM i myös

POLARIS SPORTSMAN

POLARIS RANGER

SPORTSMAN 500 EFI 4x4

SPORTSMAN 500 EFI

Mönkijä-lehti 3/2011 Vertailun paras

Mönkijä-lehti 3/2011 Vertailun paras

Mönkijä-lehti 3/2010 Testivoittaja

Koneviesti 9/2009 Testivoittaja

SPORTSMAN XP 850

SPORTSMAN XP 850

SPORTSMAN XP 550

SPORTSMAN 400 HO

SPORTSMAN 450 4x4

Mönkijä-lehti 2/2010 Testivoittaja

Mönkijä-lehti 1/2009 Testivoittaja

Mönkijä-lehti 4/2008 Vertailu

Mönkijä-lehti 2/2008 Testivoittaja

TM 20/2007 Testivoittaja

SPORTSMAN 800 EFI

SPORTSMAN 500 EFI

SPORTSMAN 500 EFI

SPORTSMAN 800 EFI

SPORTSMAN 450

TM 6/2007 Testivoittaja

Mönkijä-lehti 2/2007 Testivoittaja

4x4 Magazine 3/2007 Testivoittaja

Koneviesti 8/2006 Testivoittaja

MK-lehti 3/2006 Testivoittaja


T Ä J I K N Ö M I R O T K TRA tiellä. s ö y m i t s e s i Aja laill

POLARIS SPORTSMAN Mönkijä-lehti 3/2011 Vertailun paras


Mönkijä-lehden testiryhmä, Kuvat: Joni Helminen ja Joni Launonen

Traktorimönkijä näyttää vakiinnuttaneen paikkansa Suomessa ja Norjassa. Monikäyttöisiä pikkutraktoreita on tarjolla jo viljalti. Pistimme joukon T3-mönkijöitä samalle viivalle ja kokeilimme hikipisaroita säästelemättä, mihin niistä on.

TESTISSÄ T3-TRAKTORIMÖNKIJÄT

T

raktorimönkijöiden suosio on tällä hetkellä kova. Tällä kaudella myydään 16001700 uutta traktorimönkijää. Markkinajohtaja traktorimönkijämarkkinoilla on Polaris, joita

MÖNKIJÄ-LEHTI | 32

Arctic Cat 550 H1 | Can-Am Outlander 650 EFI | Linhai 600 EFI |

maahantuojan arvion mukaan myydään noin 1200 kappaletta. Kartoittaaksemme markkinoiden tarjontaa pyysimme kokeiltavaksemme koko joukon erilaisia ja erikokoisia traktorimönkijöitä.

Kokeiltavan ryhmän muodostivat Arctic Cat 550 T3, Can-Am Outlander Max XT 650 T3, Linhai 600, Polaris 500 EFI, Polaris Sportsman XP 550 Forest ja Polaris Sportsman XP 850 Forest. Laitteiden kuutiotilavuudet

vaihtelevat välillä 499 ja 850 eli hajontaa on. Tämän vuoksi emme päätyneet tekemään tavanomaista testiä pisteineen, mutta teimme tavanomaiset mittaukset kulutusta lukuun ottamatta. Paitsi kuutiotilavuuksissa,

TASKUKOON TRAKTORIT


| Polaris Sportsman 500 EFI Forest | Polaris Sportsman XP 550 Forest | Polaris Sportsman XP 850 Forest myös mönkijöiden perusajatuksissa on eroja. Arctic Cat ja Polarikset ovat kaikki erikokoisia ja -tehoisia perusmönkijöitä, jotka on muokattu traktoreiksi käyttäen hieman toisistaan poikkeavia metodeita. Linhai on pohjim-

www.monkija-lehti.fi

miltaan 600-kuutioinen neliveto riisutulla varustuksella. Riisuttu tarkoittaa tässä tapauksessa yksinopeuksista vaihdelootaa ja lukotonta etuperää. Can-Am on puolestaan jalostettu kaksipaikkaisesta Outlan-

der Maxista. Pidempi runko on omiaan etenkin vetohommissa, sillä jatkettu akseliväli rauhoittaa mönkijän käytöstä hankalissa oloissa taakkoja revittäessä. Can-Amin ratkaisu tehdä isompi traktori johtui markkinoi-

den paineesta. Eritoten Norjan suunnasta ollaan kiinnostuneita isommasta työkoneesta, mutta kiinnostus on ollut kovaa myös Suomessa. Arctic Cat, Polaris ja Can-Am ovat kaikki varustettu 100-pro-

MÖNKIJÄ-LEHTI | 33


TESTISSÄ T3-TRAKTORIMÖNKIJÄT senttisella nelivedolla ja kaksinopeuksisella vaihdelaatikolla. Arctic Cat luottaa perinteiseen nelivetosysteemiin, jossa etulukko on kytkettävä. Can-Amissa käytetään visco-lukkoa, joka kytkee etuperän yhdeksi puuksi, kun eturenkaiden välinen pyörintänopeusero kasvaa riittävän suureksi. Polaris puolestaan haistelee etu- ja takapäiden välistä pyörintänopeuseroa eli jos takapää meinaa menettää otteensa, alkaa etupääkin vetää. Käännettäessä Polaris tarpeen tullen pudottaa ulkokaarteen puoleisen eturenkaan pois talkoista. Koolla väliä? Kun huippunopeus on rajoitettu lain sallimaan 40 kilometriin tunnissa, nousee ilmoille kysymys ison traktorimönkijän mielekkyydestä. Kysymys on sikäli aiheellinen, että tiedämme kokemuksesta jo 400-kuutioisen mönkijänkin jaksavan vetää perässään sen verran taakkaa kuin mönkijällä ylipäätään on mielekästä vetää. Vertaisimme vetotehoa kiskomalla tukkikärryä loivaan ylämäkeen täyskaasulla kiihdyttäen. Kokeilu osoitti, että riskit isolohkopelit jaksavat vetää taakkaa vielä paremmin kuin pikkumönkijät. Vetoteho ei korreloi suoraan kuutiotilavuuden ja teoreettisen huipputehon kanssa, vaan rajoittamistavalla ja voimansiirrolla on merkitystä kuormien raijaamiseen. Polariksen 500 EFI:n ja CanAm Max XT 650:n menohaluja on hillitty moottorinohjauksen kautta. ECU haistelee ajonopeutta ja estää vauhdin nousemisen 40:n paremmalle puolelle. Ratkaisun hyvä puoli on, että se antaa voimansiirron ja moottorin toimia normaalisti kattonopeuteen asti, joten kone toimii kuin täysitehoinen metsämalli tuohon saakka. Nämä traktorit ovat veto-ominaisuuksiensa ja käytettävyytensä puolesta mitä toimivimpia työkoneita. Työhommissa, pois lukien poronhoito, vauhdit harvemmin nousevat kovin korkeiksi ja sama pätee vaikeassa

MÖNKIJÄ-LEHTI | 34

Arctic Cat 550 H1 | Can-Am Outlander 650 EFI | Linhai 600 EFI |

Arctic Cat 550 H1 Arctic Cat 550 H1 on uudistunut tälle vuodelle. Penkissä ei ole jousitusta, mikä parantaa sitä tuntuvasti, sillä paikallaan pysyvä istuin tekee ajamisesta turvallisempaa. Muutoksia on tehty myös jousitukseen, joka on nyt sama kuin metsämallin mönkijässä. Aikaisemmin takajousitusta oli vahvistettu lisäjousen tehtävää hoitavalla metallilevyllä, joka esti perän vaipumisen aisapainon takia. Tuon tehtävän se toki hoitikin tuhoten siinä sivussa ajo-ominaisuudet tyhjänä aivan tyystin, sillä takajousitus muuttui erittäin lyhytliikkeiseksi.

Arctic Cat 550 H1 on kokolailla pätevä traktori. Ohjaustehostin on tuonut ajoon mukavuutta ja maasto-ominaisuudet ovat hyvät. Käsiteltävyydessä ei ole suurempaa moitiskeltavaa, mutta korkeahko penkki hankaloittaa hieman ajamista vaikeissa paikoissa. Tehonrajoitus on Arctic Catissa toteutettu tavalla, joka ei saa testiryhmää kiljumaan riemusta. Kaasun rajoittaminen ehkäisee moottorin koko kapasiteetin käytön, mistä työkäytössä on haittaa. Tietysti positiivista on se, että rajoituksen saa helposti kokonaan pois pelistä.

1

2

3

4

1. Peilit kiinnittyvät eturitsiin. Catin peilit ovat toimivat. 2. Istuimessa ei ole jousitusta, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. 3. Myös edessä pitää olla vetokita. 4. Arctic Catin vakiorengastuksella pärjää mainiosti kaikkialla muualla kuin mudassa. maastossa ajamiseen. Arctic Catin nopeus on rajoitettu estämällä kaasuliipaisimen raju painelu. Kun kaasua ei saa painettua kuin muutaman millin, eivät kierrokset nouse eikä kone pääse oikealle tehoalueelle. Kiihtyminen pintakaasulla on erittäin verkkaista. Kun säätelimme kaasun kuristusruuvia siten, että Arctic Cat kulki mittarin mukaan 42 kilometriä tunnissa, epäilimme, et-

tä kärry ei enää perässä liikkuisi. Kyllä se liikkui ja liikkui viime vuonna jopa Valtran traktori. Suorituskykymittauksessa Arctic Cat oli määräysten vastainen laite, sillä kaasu oli sen verran vähemmän rajoitettu, että mittarinopeus nousi noin 50 kilometriin tunnissa. Tämä luonnollisesti vääristää mittaustulosta jonkin verran parempaan suuntaan. Päätimme silti ajaa piristetyllä laitteella, sillä laillisessa

kuosissa yhdistelmä ei olisi kiihtynyt 30 kilometrin tuntinopeuteen kuin korkeintaan tasaisella ja kovalla alustalla. Piristettynä kärry liikkui, mutta huomattavasti verkkaisemmin kuin muilla. Polariksen kytkinrajoitteiset mallit repivät riuskasti vähän matkaa, mutta kierrosalueen yläpuolella alkaa meteli olla melkoinen, kun mekaaninen rajoitin estää isommalle vaihtamisen, mutta kierrokset jatkavat nousuaan.

TASKUKOON TRAKTORIT


| Polaris Sportsman 500 EFI Forest | Polaris Sportsman XP 550 Forest | Polaris Sportsman XP 850 Forest

1

1. Can-Amin penkissä on jousitus, mitä ilmankin pärjäisi. Onneksi astinlaudoissa on korokkeet, jotka parantavat ajoasentoa. 2. Carlislen renkaat ovat tässä luokassa pitävimmästä päästä.

Can-Am Outlander Max XT 650

2

3. Peräkärryn kytkeminen koukkuun on vaativaa. Lisävarusteena saatava pidempivarsinen koukku parantaa tilannetta kummasti. Kärry kuitenkin tulee perässä mukisematta ja ajat ovat hyviä. Linhai on Can-Amin ja Polariksen tapaan varustettu elektronisella rajoittimella, joten kaikki löyly on tarjolla tässäkin tapauksessa suurimpaan sallittuun nopeuteen asti. Linhai saa kärryn matkaan, mutta liikkeellelähtö raastaa sydäntä, sillä välitys on auttamatta pitkä, mikä aiheuttaa hihnan lämpenemistä ja tarpeetonta kulumista.

www.monkija-lehti.fi

3

Can-Amin isompi traktori on kuin tehty raskaisiin työhommiin. Se on oiva veturi riuskan moottorin, pitkän runkonsa ja hyvin toimivan nopeudenrajoittimen vuoksi. Koko moottorin tehoarsenaali on käytössä kattonopeuteen asti. 650-kuutioisessa V2-moottorissa on voimaa erittäin raskaisiin työhommiin. Oikein kunnolla vedettäessä pitkä runko rauhoittaa laitetta, eikä keula ala vaeltaa vaikka renkaat jauhaisivat vähän joutilasta. Jousitus on niin ikään passeli vetohommiin, sillä takapää ei sanottavasti vaivu pienestä aisapainosta. Kärryn perään kytkeminen on Can-Amissa hieman konstikasta, sillä koukku on varsin edessä ja rekisterikilpi on hieman tiellä kytkentää suoritettaessa. Apua ongelmaan löytyy Can-Amin lisävarusteluettelosta. Varren päässä oleva koukku on hyvä ratkaisu ainakin helpossa maastossa kärryä vedettäessä. Can-Am käyttää traktoreissaan tavanomaista traktoripenkkiä, mutta sen haittoja on minimoitu onnistuneesti asentamalla astinlaudoille korokkeet, jotka tekevät ajoasennosta hyvin pitkälti samankaltaisen kuin tavallisessa mönkijässä. Ratkaisu parantaa hallittavuutta, sillä nyt jo keskimittaisella kuljettajalla on mahdollisuus nousta seisomaan ilman, että takapuoli pysyy edelleen penkissä.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 35


TESTISSÄ T3-TRAKTORIMÖNKIJÄT

Arctic Cat 550 H1 | Can-Am Outlander 650 EFI | Linhai 600 EFI |

Linhai 600 4x4 EFI Twin Linhai 600 4x4 EFI Twin on merkin järeintä kalustoa. Peli on raamikas ja sen ulkomuodoista on havaittavissa viitteitä parista muustakin mönkijästä. Linhai on traktoriluokituksestaan huolimatta lähinnä kevyeen työkäyttöön tai vapaa-ajan ajoon soveltuva laite. Sen hyötyominaisuuksia nakertaa lyhyen vaihteen puute. Mukavuudellaan se ei haasta kilpailijoitaan, koska siinä ei ole ohjaustehostinta. Myös jousituksen ominaisuuksissa ja ketteryydessä on parantamisen varaa. Puutteita kompensoi hinta, joka on selvästi tämän joukon pienin. Tasaisessa maastossa Linhailla ajelee siinä missä muillakin, mutta maastoon siirryttäessä se joutuu tunnustamaan muun joukon paremmakseen sekä käsiteltävyyden että etenemiskyvyn suhteen. Syynä tähän on etulukon puute. 1

2

3

1. Linhai 600:n etuvarustus on melko persoonallinen.

4

2. Penkki ei miellyttänyt sen enempää kuin minkään muunkaan perinteisellä traktorijakkaralla varustetun laitteen. 3. Vaihteita on vain yksi eteen ja pakki. 4. Linhain rengastus on melko pitävä.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 36

Vetohommista astetta syvällisemmin Ylämäkikiihdytyksen jälkeen laitteilla suoritettiin tukinvetoa myös tavalliseen malliin eli siirtämällä puukuorma paikasta A paikkaan B. Lailliseen kuosiin rajoitettuna Arctic Cat vetää kuormaa rauhallisen verkkaisesti, mutta vetää kuitenkin. Tasaisella alustalla ei ole mitään ongelmia, jos erittäin verkkaista kiihtyvyyttä ei lasketa semmoiseksi. Yllättävän hyvin Catti vetää kärryä jopa metsässä, kiitos hyvin toimivan voimansiirron. Sanoo lakikirja mitä sanoo, selvää on, että jos tämmöisen pelin ostaisi metsähommiin, tulisi rajoitinruuvi heitettyä olan yli jonnekin, mistä sitä ei enää koskaan

TASKUKOON TRAKTORIT


| Polaris Sportsman 500 EFI Forest | Polaris Sportsman XP 550 Forest | Polaris Sportsman XP 850 Forest löytäisi. Silloin alkaa kärry tulla perässä mukisematta, sillä Arctic Catin 550-kuutioisessa moottorissa on voimaa. Jousitus toimii työhommissa mukavasti, sillä se on sen verran jäykkä, ettei takapää painu aisapainosta ja ohjaus säilyy skarppina. Can-Am on veturi. Löylyä riittää mukavasti ja pitkä runko tekee Can-Amista vakaan veturin. Jousitus toimii sekin hyvin ja niiailematta. Maastossa 650-kuutioisen moottorin vääntö on poikaa, sillä mättäät eivät hidasta kärryn liikkeitä. Mättäikössä vedettäessä tosin toivoisi, että penkin jousituksen saisi lukittua, sillä istuimen jousituksen pohjaaminen tuntuu huomattavasti ikävämmältä kuin paikallaan pysyvä jousitus. Lisäksi se vakauttaisi ajoa entisestään. Onneksi Can-Amissa on astinlautojen korokkeet, jotka mahdollistavat seisten ajamisen röykkyisimmissä paikoissa. Polaris 500 EFI on niin ikään mukava veturi. Siinä on riittävästi voimaa painavankin kuorman siirtelyyn. Jousituskin pelaa, eikä takapään vaipuminen haittaa maastossa. Puolilitraisessa Polariksessa on vakiona astetta karkeammat renkaat, joiden pito ei hevillä lopu. Ykkösvaihde on sopivan tiuha ja kytkimen toiminta pehmeää, joten pito säilyy ja taakat liikkuvat. Sportsman XP -mallit liikuttelevat nekin kuormaa reippain ottein. Vauhti ykkösvaihteella on parempi pitää noin kahdenkympin tuntumassa, sillä sen jälkeen alkaa meteli nousta, mikä puolestaan kielii voimansiirron kannalta liian kovasta kierrättämisestä. Tasaisella ja kovalla alustalla kakkonen tuntui mielekkäämmältä vetovaihteelta, mutta kuten tunnettua, vetohommissa tulisi aina suosia lyhyempää vaihdetta. Jousitus on kummassakin XPmallissa pikkuisen pehmoinen vetohommiin. Jousitus on selvästi suunniteltu mukavuutta ja maasto-ominaisuuksia ajatellen, joten aisapaino saa perän nyykähtämään. Linhain vetokyky on puutteel-

www.monkija-lehti.fi

1

Polaris 500 EFI Polariksen Sportsman 500 on käsite tavallisten mönkijöiden puolella, sillä se on yksi eniten myyneistä mönkijämalleista kautta aikojen. Myös traktoripuolella se on jo osoittautunut melkoiseksi menestykseksi. Sportsman 500 on penkkiään lukuun ottamatta toimiva peli. Jakkara on kova ja se korottaa ajoasennon omituiseksi. Soisi, että tuoli olisi samanlainen kuin italialaisen Egimotorsin varustamissa Sportsman XP -traktoreissa. Hyvin toimiva nopeudenrajoitin on toteutettu moottorinohjauksen kautta. Rajoitustavasta johtuen Sportsman 500 on hyvä työkone, sillä se vetää mukisematta isojakin kuormia, sillä koneen koko teho on käytössä. Sportsman 500 EFI:n valtteja ovat koeteltu tekniikka ja ajamisen helppous. Andy McCoyn sanoja lainataksemme toteamme, että sillä ei tarvitse kelata vaan pelkästään skulata. Polariksen nelivetojärjestelmä tuo kirsikan kakun päälle.

2

1. Polaris Sportsman 500 EFI oli ensimmäinen yritys tehdä traktorin jakkarasta inimillisempi. Kummoinen ei ole tämäkään viritelmä. 2. Polariksessa käytettävät Kendat ovat monikäyttöiset ja pitävät renkaat. 3. Pidemmän varren nokassa oleva vetokoukku helpottaa taakkojen kanssa touhuamista. 3

MÖNKIJÄ-LEHTI | 37


TESTISSÄ T3-TRAKTORIMÖNKIJÄT linen lyhyen vaihteen puuttumisen takia. Hankalassa maastossa ainoa käytettävä vaihde on liian pitkä. Vaikeuksia tuo myös huono ketteryys. Jousitus sen sijaan kantaa kuorman hyvin. Kulkevat ne ilman kuormaakin Tyhjällä laitteella kruisailukin kuului testiohjelmaan, sillä moni ajelee näillä peleillä tiellä. Mukavimpia laitteita ovat Sportsman XP:t, joiden istuin on kuin vakiomönkijässä konsanaan. Epäilijöille tiedoksi, että kyllä nämä ovat tyypitetyt istuimet. Koska ajoasento on kuin tavallisessa mönkijässä, se toimii niin maantiellä kuin maastossakin. XP-mallin traktorit eivät siis eroa metsämallin XP:stä muuten kuin rajoitetun huippunopeutensa verran. Maastossa nopeusrajoitus ei yleensä ehdi edes puuttua peliin, sillä käyttämämme urat Lopella ovat sen verran kimuranttia kinttupolkua, että nopeus pääsee harvemmin lipsahtamaan edes kolmosella alkaviin lukemiin. Toivoa sopii, että muiltakin merkeiltä tulisi kohta vastaavanlaisia istuimia, sillä XP Polaristen

Arctic Cat 550 H1 | Can-Am Outlander 650 EFI | Linhai 600 EFI |

ratkaisu on traktorimönkijään kaikkein paras, mukavin sekä turvallisin vaihtoehto. Polaris 500 EFI, joka on Polariksen tehtaan varustelema malli, kärsii huviajossa istuimestaan. Sen mukavuus ei haasta edes parhaita traktorimallin penkkejä, mutta maastossa se sentään tarjoaa paremmat mahdollisuudet liikkua mönkijän päällä, eikä kuskilla ole ei-toivotussa kaatumistilanteessa mönkijän päältä loikatessaan vaaraa jättää jalkaansa penkin ja rungon väliin. Penkki on jousituksen takia sen verran etukenoinen, että ohjaustangon toivoisi olevan korkeammalla. Maantiesiirtymillä Polaris kulkee mittariin 40 kilometriä tunnissa. Maantiellä vauhti tuntuu hiljaiselta, mutta taajamassa traktorilla ehtii, sillä muukaan liikenne ei kulje juuri lujempaa, ja elektronisesti rajoitetun mönkijän kiihtyvyys on hyvä. Linhain välitykset tuntuvat pitkiltä, joten laite kulkee varsin matalilla kierroksilla. Soratieturneella kävi kuitenkin ilmi, että testilaitteessamme oli ilmeisesti jotakin hätää, sillä laite otti lämpöä liiankin kanssa ja lopulta keitti.

Ajo-ominaisuuksiltaan Linhai on ohjaustehostimellisiin kilpailijoihinsa verrattuna hieman raskassoutuinen eikä sen jousitus ole muiden laitteiden tasolla. Penkki on korkea ja tekee ajoasennosta huteron tuntuisen. Can-Am on hyvä ajaa tasaisella alustalla. Kiihtyvyys on sen verran räväkkää, että rajoitin tuntuu räpsähtävän peliin heti kohta kaasun painalluksen jälkeen. Ajo-ominaisuudet ovat vakaat, mutta tiukoissa kaarteissa Can-Amin matalakeulaisuus yhdessä metsämallia korkeamman ajoasennon kanssa aiheuttaa kallistelua. Tilanne korjautuu oleellisesti, kun etupäähän lisätään hieman esijännitystä ja takapäästä vastaavasti otetaan esijännitys kokonaan pois. Näin toimien laite saadaan paremmin vaateriin ja käytöksestä tulee hieman takapainoisempaa. Arctic Catin penkki on niin hyvä kuin traktorimallinen penkki voi olla, sillä siinä ei ole jousitusta. Tyyppihyväksyntään riittää, kun korkeutta voi säätää vaihtamalla penkin kiinnitys kolmella eri korkeudella oleviin reikiin. Maastossa Catti menee korkeana hienosti esteiden yli ja on muutenkin toimiva peli metsässä liikkumiseen.

Polaris Sportsman XP 550 ja 850 satula on lähellä tavallista mönkijän istuinta, ja juuri siksi se on myös toimiva.

Polaris XP 550 Polaris Sportsman XP -malliston pienemmästä versiosta on jalostettu traktori varsin kivuttomasti. Tavallista XP-mallin penkkiä muistuttava istuin toimii tuntuvasti muita markkinoilla olevia viritelmiä paremmin. Väitet-

MÖNKIJÄ-LEHTI | 38

tä ei tarvitse sen kummemmin perustella, sillä mönkijään paras penkki on mönkijän penkki ja sillä hyvä. Ominaisuuksiensa puolesta Sportsman XP 550 soveltuu hienosti sekä vaikeaan maastoajoon

että työhommiin. Jos laitteella on tarkoitus vedellä kuormia, kannattaa takapäähän miettiä ainakin jäykempiä jousia, mutta mahdollisesti myös hieman lisää vaimennusta. Pelkillä jousilla takapää saadaan kyllä kantamaan paremmin, mutta tyhjänä ajettaessa pelkkä jousivoiman lisääminen tekee peräpäästä pomppivan. Tehon puutteesta ei taakkojen liikuttelu jää kiinni.

TASKUKOON TRAKTORIT


| Polaris Sportsman 500 EFI Forest | Polaris Sportsman XP 550 Forest | Polaris Sportsman XP 850 Forest Polaris XP 850 Kasipuolikas Polaris ei traktorina paljoakaan eroa pienemmästä veljestään. Toki alakierroksilla on pikkuisen enemmän vääntöä, joten se on vielä asteen järeämpi työmyyrä. Ajo-ominaisuudet ovat traktorimönkijöiden kategoriassa huippuluokkaa, samoin maasto-ominaisuudet. Vaikka kyseessä on traktori, Sportsman XP 850:n satulassa viihtyisi vapaa-ajallakin aivan mainiosti. Vetotehtäviin voimaa riittää varmasti, mutta samoin kuin 550:ssä, 850:n takajousitus taipuu aisapainon alla. Tästä on haittaa tiukoissa käännöksissä ja epätasaisella alustalla ajettaessa. 850:n voimapaketti on mielenkiintoinen yhdistelmä pehmeyttä ja terävyyttä. Kytkin nappaa kiinni mukavan pehmeästi ja ahtaissa paikoissa ryömiminen onnistuu helposti. Jos kaasua annostelee varomatta, tykkää Sportsman XP 850 hypähtää liikkeelle. Ilmiö on hieman samanlainen kuin Can-Ameissa, mutta se tapahtuu hieman pehmeämmin. XP-malleja yhdistää yksi mielenkiintoinen oivallus, joka on koukun ja vetokidan yhdistelmä. Sinänsä oivallinen keksintö on pistetty väärään mönkijään, sillä Polariksen äänenvaimennin on sen verran lähellä koukkua, että siihen polttaa helposti näppinsä. Pikkujuttu, mutta työhommissa kouriintuntuva epäkohta.

Vetopiste edessä on myös pakollinen T3-varuste ja kunnollinen vinssi kuuluu myös asiaan.

Polariksen vilkut ovat hyvät, mutta maasto-olosuhteissa herkät vaurioille.

> Vetokidan ja koukun yhdistelmä on periaatteessa hyvä oivallus, mutta sen käytettävyyttä nakertaa alas tuleva äänenvaimentaja. < Traktorimallin tuntee peitetystä ylälyhdystä.

www.monkija-lehti.fi

MÖNKIJÄ-LEHTI | 39


Arctic Cat 550 H1 | Can-Am Outlander 650 EFI | Linhai 600 EFI |

TESTISSÄ T3-TRAKTORIMÖNKIJÄT

MITTAUSTULOKSIA

(mittaukset tehty ylämäkeen lastattu tukkikärry perässä)

Kiihtyvyys:

Arctic Cat 550 H1 T3 0-20 km/h

4,40 sek.

0-30 km/h

11,90 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Kääntösäde nelivedolla: 464 cm

Kiihtyvyys:

Can-Am Outlander 650 EFI T3 0-20 km/h

2,30 sek.

0-30 km/h

3,80 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Kääntösäde nelivedolla: 474 cm

Kiihtyvyys:

Linhai 600 EFI T3 0-20 km/h

3,90 sek.

0-30 km/h

11,10 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Kääntösäde nelivedolla: 496 cm

MÖNKIJÄ-LEHTI | 40

TASKUKOON TRAKTORIT


| Polaris Sportsman 500 EFI Forest | Polaris Sportsman XP 550 Forest | Polaris Sportsman XP 850 Forest

TEKNISET TIEDOT Merkki ja malli

Moottori

Voimansiirto

Etujousitus

Takajousitus

Vetotapa

Renkaat ed/ta

Hinta

Arctic Cat 550 H1 T3

545 cc, 1-syl, 4-tahti nestejäähd. EFI

Variaattori, kaksialueinen eteenpäin Erillisjousitus Erillisjousitus (hidas, nopea) peruutus Ohjaustehostin

2/4-veto kytkettävä etulukko

25 x 8-12 25 x 10-12

10990,-

Can-Am Outlander Max XT 650 T3

650 cc 2-syl, V, 4-tahti Variaattori, kaksialueinen eteenpäin Erillisjousitus Erillisjousitus nestejäähd. EFI (hidas, nopea) peruutus Ohjaustehostin

2/4 veto / autom. etulukko, 26 x 8-12 QE Visco järjestelmä 26 x 10-12

Linhai 600 EFI T3

552 cc 2-syl, 4-tahti nestejäähd. EFI

Variaattori, yksialueinen peruutus

MacPherson

Erillisjousitus

2/4 veto ei etulukkoa

25 x 8-12 25 x 10-12

7490,-

Sportsman 500 EFI Forest 4x4 T3

499 cc, 1-syl., 4-tahti nestejäähd. EFI

Variaattori, kaksialueinen eteenpäin MacPherson (hidas, nopea) peruutus

Erillisjousitus

2/ 4-veto autom. etulukko

26 x 8-12 26 x 11-12

10990,-

Sportsman XP 550 EPS 549 cc, 1-syl., 4-tahti Forest 4x4 T3 nestejäähd. EFI

Variaattori, kaksialueinen eteenpäin Erillisjousitus Erillisjousitus (hidas, nopea) peruutus Ohjaustehostin

2/ 4-veto autom. etulukko

26 x 8-14 26 x 10-14

12990,-

Sportsman XP 850 EPS 850 cc, 2-syl., 4-tahti Forest 4x4 T3 nestejäähd. EFI

Variaattori, kaksialueinen eteenpäin Erillisjousitus Erillisjousitus (hidas, nopea) peruutus Ohjaustehostin

2/ 4-veto autom. etulukko

26 x 8-14 26 x 10-14

14290,-

11990,-

Kiihtyvyys:

Polaris Sporstman 500 EFI Forest T3 0-20 km/h

3,50 sek.

0-30 km/h

8,10 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Kääntösäde nelivedolla: 402 cm

Kiihtyvyys:

Polaris Sporstman XP 550 Forest T3 0-20 km/h

3,1 sek.

0-30 km/h

7,5 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Kääntösäde nelivedolla: 420 cm

Kiihtyvyys:

Polaris Sporstman XP 850 Forest T3 0-20 km/h

2,50 sek.

0-30 km/h

3,90 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Kääntösäde nelivedolla: 420 cm

www.monkija-lehti.fi

MÖNKIJÄ-LEHTI | 41


T Ä J I K N Ö M I R O T K TRA tiellä. s ö y m i t s e s i Aja laill

POLARIS RANGER Mönkijä-lehti 3/2011 Vertailun paras


VERTAILUSSA

Yamahan ja Polariksen traktori-UTV:t

PIENET SUURET TRAKTORIT Mönkijä-lehden testiryhmä, Kuvat: Joni Helminen ja Joni Launonen

UTV-markkinoiden kasvaessa maailmalla tuon luokan laitteiden suosio on myös Suomessa hiljalleen nousussa. L7e-malleja edullisemmat traktoriversiot ovat omiaan herättämään kiinnostusta rinnakkain ajettavia kohtaan.

T

raktorimönkijät löivät itsensä läpi jo pari vuotta sitten ja nyt tekevät T3 UTV:t tuloaan. Tarjontaa alkaa tälläkin puolella olla jo mukavasti, ja erityisesti pienten ja edullisten UTV-laitteiden traktoriversioiden odotetaan avaavan uraa isompien laitteiden tulemiselle.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 42

Traktorimallin rinnakkain istuttava mönkijä on kiehtova ja monikäyttöinen laite, sillä se mahdollistaa kahden ihmisen liikkumisen, jonka lisäksi laite on kyvykäs kuljettamaan kunnon kuormaa niin lavallaan kuin perässäänkin. Traktorin hintaan lisätään vain arvonlisävero, kun taas L7e-versioihin tulee alv:n li-

säksi myös moottoripyörävero. Otimme vertailuun kaksi kiinnostavaa traktorimallia, Polaris Ranger 400:n ja Dresel Rhino 700:n. Laitteet ovat ulkomitoiltaan lähellä toisiaan, mutta muutoin ne ovat hieman eri puutavarasta veistettyjä. Polaris on varustettu 455-kuutioisella yksisylinterisellä ja nestejäähdyt-

teisellä moottorilla. Samaa moottoria käytetään myös Polariksen Sportsman 450-mönkijässä. Polttoaineensyöttö tapahtuu 34-millisen Mikuni-kaasuttimen avulla. Dreselin eli Yamahan konehuoneessa voimaa tuottaa Grizzly 700-mallista tuttu 689-kuutioinen ruiskulla ruokittu yksisylinterinen.

PIENET SUURET TRAKTORIT


Hinnaltaan vertailtavat eivät ole aivan samassa kastissa, sillä Polariksen hinta on 14490 ja Rhinon 18990 euroa. Traktoriksi ei synnytä Polariksen nopeuden rajoitus on tehty rajoittamalla kytkimen liikettä muoviholkilla. Koska kyseessä on variaattorivetoinen lai-

www.monkija-lehti.fi

te, tarkoittaa kytkimen holkittaminen käytössä olevien ensiövälitysten rajoittamista. Variaattorivoimansiirrossa lähdetään liikkeelle tilanteesta, jossa variaattorin hihna kiertää kytkimessä pientä kehää ja toisiovariaattorin lautasilla isoa kehää. Kun koneen käyntinopeus kasvaa, puristuvat kytkimen lautaset yhteen, jolloin

kiilahihna lähtee nousemaan kytkimen lautasilla ylöspäin. Vastaavasti toisiovariaattorilla eli kansankielellä kakkosvariaattorilla hihna painuu alaspäin. Muoviholkki siis estää hihnaa nousemasta suurimmalle kehälle, joten vauhdin noustua lähelle suurinta sallittua kytkimen päässä jää niin sanotusti pieni vaihde pesään. Koska kierroksenrajoitinta ei ole säädetty traktorinopeuksia ajatellen, voidaan konetta kuormittaa vielä tämän jälkeenkin, mikä aiheuttaa hihnan lipsumista. Ajatellen laitteen hyvinvointia, konetta ei kannata kierrättää kierroksenrajoitinta vasten, sillä hihna alkaa luistaa ja kone tuottaa liikaa lämpöä. Holkkisysteemi on yksinkertainen, halpa ja periaatteessa ihan toimiva tapa rajoittaa huippunopeutta, mutta sillä on myös kääntöpuolensa. Kun kytkimen toimintaa on rajoitettu mekaanisesti, vaikuttaa se samalla tavalla molemmilla vaihteilla ja tietysti myös peruutettaessa. Vetotehtävissä vauhti jää kahden kympin pintaan, sillä kovemmissa nopeuksissa hihna lämpenee ja melu kasvaa melkoisesti. Kinttupoluilla vauhdit tuskin tuon korkeammalle vetotehtävissä nousevatkaan, mutta helpossa maastossa, kuten kovalla pellolla, ne tekevät sen helpostikin. Rhinon rajoitin sijaitsee moottorinohjausyksikössä. Moottorinohjausjärjestelmä alkaa katkoa sytytystä ja polttoaineensyöttöä, kun vauhti nousee lähelle neljää kymppiä. Käytännössä Yamahalla voi ajaa mukavasti 35:n mitta-

rinopeutta, sillä rajoitin puuttuu peliin pikkuisen turhan aikaisin. Ehdoton kattonopeus on mittarin mukaan 38 kilometriä tunnissa, joka on aika tarkkaan myös mitattu huippunopeus. Dreselin käyttämä rajoitustapa on sikäli hyvä, että se antaa täyden tehon ja normaalin vedon ennen kattonopeuden saavuttamista. Tämä tekee eetvarttia veto-ominaisuuksille sekä etenemiskyvylle vaikeassa maastossa. Rajoitin saisi olla sen verran armeliaampi, että matkustaminen suurimmalla nopeudella onnistuisi ilman kypärän hytkymistä. Nopeuden rajoittaminen on vain yksi niistä manöövereistä, joilla UTV:stä on tehty traktori. Tyypitysvaatimuksissa mainitaan, että kuskin penkin pitää olla jousitettu ja siinä on oltava korkeussäätö sekä säätö pituussuunnassa. Oikeassa traktorissa jousitettu penkki on perusteltu siksi, ettei maataloustraktorissa ole jousitusta, joten kuskin selän säästämiseksi jakkaraan on pistetty pikkuisen vietereitä. Mönkijässä sen sijaan on jousitus, joten vastaavaa tarvetta jousitetulle jakkaralle ei ole. Rhinossa on perinteinen jousitettu traktorin istuin, joka korottaa kuljettajan istuinkorkeutta kymmenisen senttiä. Polariksessa sen sijaan säädöt löytyvät penkin alta ja niiden avulla jenkkiläisen pick upin sohvaa muistuttavan penkin korkeutta voidaan säätää kolmeen asentoon. Jousitusta ei Polariksen penkissä ole, mutta silti kyseessä on luvallinen istuin.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 43


VERTAILUSSA

Yamahan ja Polariksen traktori-UTV:t

Lisävarustetuulilasi ja vaihdekeppi eivät toimi aivan saumattomasti yhteen, sillä keppi tulee hieman liian lähelle lasia.

Lavan kantavuus on 227 kiloa.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 44

Polariksen istuin on kuin vanhasta pick upista. Työmönkijässä tämä on täysin toimiva ratkaisu.

Lisävarustetakapuskuri on jämerä, mutta se hankaloittaa kärryn kiinnittämistä.

25-tuumaisissa renkaissa on mukavasti pitoa.

Näistä ratkaisuista Polariksen versio on tuntuvasti parempi. Rhinon pompottava istuin saa pään kalahtamaan turvakaariin monttuisella alustalla sen verran huolella, että niskoissa tuntuu parin tömähdyksen jälkeen varmasti. Rhinolla siis ei kannata ajaa ilman kypärää, vaikka laki sen salliikin, sillä jo pelkkä ajatus jakauksen iskeytymisestä turvakaariin tekee kipeää. Kumpikin on varustettu peilein, mutta Rhinossa kuvastin on asennettu vain kuskin puolelle. Polariksessa peilit löytyvät kummaltakin puolelta. Peilit ovat asiallisen kokoiset, hyvin tuetut ja niistä näkee hyvin taaksepäin. Maastossa peilit voi säätää osoittamaan hieman alaviistoon, jolloin kuljettajan on helppo tarkkailla takarenkaan tapahtumia. Tunnelmia ratin takaa Ajo-ominaisuudet ovat kummassakin laitteessa kohdallaan. Rhinon ohjaus on erittäin kevyt ja tuntuma hyvä. Jousitus on mukavan pehmeä ja laite kulkee keinahdellen. Ajomukavuutta heikentää liian aikaisin ja nykivästi menoon puuttuva nopeudenrajoitin. Tuntuu, että nopeutta ei pysty nostamaan juuri yli 30 kilometrin tunnissa, jos haluaa välttyä pään heilumiselta. Rhinon jarrut ovat hyvät ja ne pysäyttävät laitteen varmasti, vaikka päällä olisi pikkuisen lastiakin. Yamaha on onnistunut säätämään Rhinoonkin hienosti toimivan voimansiirron. Kytkin ottaa erittäin pehmeästi, eikä laite tapaa pompata liikkeelle. Välitykset ovat vakiorenkailla hyvät, joskaan ei haittaisi vaikka lyhyt puoli olisi vielä hivenen lyhkäisempi. Tiuhempi välitys parantaisi vetotehoa, ja jos laite varustetaan isommilla renkailla, lyhyempi ykkönen tekisi siitä paremman maasturin. Polaris kulkee vakaasti ja keinumatta. Ohjaus on hieman hitaampi kuin Rhinossa, mutta silti toimiva. Jousitus toimii ilman kuormaa hyvin ja antaa vakaat ajo-ominaisuudet. Jarrut eivät ole aivan yhtä tehokkaat kuin

PIENET SUURET TRAKTORIT


Tämä jakkara ei yksinkertaisesti toimi tässä ajoneuvossa. Liekö kyse siitä, että vaihteita hämmennetään oikealla kädellä, mutta Rhinossa vaihteet tuntuvat hyvältä. < Lavalle saa heitellä tavaraa reippaan 180 kilon edestä. > 25-tuumaisten renkaiden pito riittää kovalla alustalla, mutta mudassa ja soralla pito on rajallinen.

Rhinossa, mutta silti Ranger pysähtyy myös kärryn kanssa hyvin. Ajoasento on parempi kuin Rhinossa, sillä ohjaamo on käytännössä aivan samanlainen kuin maastomallissa. Näin asian kuuluukin olla, sillä hommat tuskin menevät parempaan suuntaan, kun valmiiseen kokonaisuuteen ympätään ratkaisu, jota ei ole alun perin suunniteltu siihen. Polariksen voimansiirto kytkee hieman Yamahaa kulmikkaammin, mutta nyökkiväksi menoa ei voi moittia. Polaris kulkee reippaasti sen mitä se kulkee, mutta vauhdin rajoitustavasta johtuen meteli nousee 35-40 kilometrin tuntinopeuksissa melkoisesti. Polariksen käyttöominaisuuksia parantaa takapään turf-toiminto, jolla toinen vetävistä takapyöristä saadaan pelistä pois. Ratkaisusta on hyötyä herkillä pinnoilla kuten nurmikolla käänneltäessä, sillä vain toisen takarenkaan vetäessä laite ei kääntyessään riko nurmikon pintaa. Maastossa kumpikin etenee ilman kuormaa vallan mainiosti, sillä molemmat ovat ketteriä

www.monkija-lehti.fi

MITTAUSTULOKSIA (mittaukset tehty lastattu tukkikärry perässä ylämäkeen) Dresel Yamaha Rhino T3

Kiihtyvyys:

0-20 km/h

2,80 sek.

0-30 km/h

5,40 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Huippunopeus: 38,4 km/h Kääntösäde nelivedolla: 472 cm Kulutus: 4 litraa tunnissa

Polaris Ranger 400 HO T3

Kiihtyvyys:

0-20 km/h

3,90 sek.

0-30 km/h

9,80 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Huippunopeus: 40,8 km/h Kääntösäde nelivedolla: 560 cm Kulutus: 4,1 litraa tunnissa

laitteita ja nissä on loistavat nelivetojärjestelmät. Polariksessa on merkin tavallisten mönkijöiden tapaan on-demand-neliveto eli automaattisesti tarpeen tullen kytkeytyvä järjestelmä. Rhinossa käytetään kytkettävää etulukkoa, mikä sekin on varma ja toimiva ratkaisu. Yamaha Rhino tunnetaan loistavista maasto-ominaisuuksis-

taan, mutta Dresel Rhinon puikoissa huomio kiinnittyy lähinnä pomppivaan satulaan ja turvakehikon toisen yläputken väistelyyn. Yamaha Rhino on hyvä laite, Dresel Rhino puolestaan kaipaisi vielä hiukan kehittelyä. Erityisesti kuskin jakkara saisi olla matalammalla, tai jos sen edes saisi jotenkin lukittua ala-asentoonsa niin ajomukavuus olisi pompot-

tavassa maastossa toista luokkaa. Polariksella ajelee maastossa mielikseen, mutta runsaampaa maastoajoa ajatellen Ranger olisi syytä varustaa kunnon pohjapanssarilla, joka suojaisi pohjaa ja kriittisiä kohteita kuten bensatankkia. Kunnon panssarointia vaatii myös Rhino. Hyvä pohjapanssari parantaa maasto-ominaisuuksia tuntuvasti.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 45


VERTAILUSSA

Yamahan ja Polariksen traktori-UTV:t Traktorista puhuttaessa huippunopeutta ei voi sivuuttaa. Totta on, että työkäytössä ja maastoajossa liikutaan yleensä alle neljän kympin vauhtia, mutta jos näillä laitteilla aikoo ajaa siirtymää, pitää kuskin olla aika rauhallinen tapaus. Siinä ei kesäinen maisema juuri vilise, kun painetaan rajoittajaa vasten 35 kilometriä tunnissa. Kuinka vetää? Suorituskykymittaukset poikkesivat tavanomaisesta melkoisesti. Koska vajaan neljän kympin huippunopeudet tiedettiin ilman mittausta ja koska traktori on työkone, päätimme kokeilla voimavaroja kiihdyttämällä pelejä tukkikärryn kanssa loivaan ylämäkeen. Tällainen mittaus paljastaa lahjomattomasti sen, miten paljon raakaa voimaa koneessa on ja toimiiko voimansiirto vetohommissa. Toki kokeilimme vetokykyä muutenkin, sillä aivan kaikkea ei täyskaasukiihdytys paljasta. Kiihdytimme laitteita nollasta 30:een, vaikka kärryvalmistajan suositus kattonopeudeksi on 20 kilometriä tunnissa. Näin se

tieteen tekeminen välillä asettaa testiryhmän heikoille jäille. Grizzlyn isompi moottori ja voimakkaampi vääntö puhuvat tämänkaltaisessa kokeessa. Rhino tempaisee kärryn 30 kilometrin tuntinopeuteen 5,4 sekunnissa. Ranger käytti samaan 9,8 sekuntia. Varsinaisessa tukinvedossa laitteet ovat tasavahvoja. Metsässä mättäiden välissä vedettäessä hieman äkäisemmällä voimansiirrolla varustettu Polaris tuntuu saavan kärryn liikkeelle vähemmällä kaasuttamisella tilanteissa, joissa kärryn renkaat ovat hankalasti mättään takana. Rhino kyllä jaksaa vetää, mutta liikkeelle lähtö vaatii reipasta kaasuttamista. Kärryn kanssa Rhinon suurempi maavara helpottaa kärryn hinailua epätasaisella alustalla, sillä vaikka kärryn aisapaino painaa perää alas, ei pohjakosketuksia tule yhtä helposti kuin Rangerissa. Kummassakin pikkutraktorissa on puolensa, mutta Polaris on toimivampi kokonaisuus. Traktoriksi muuttaminen ei ole vienyt alkuperäisen laitteen hyviä

ominaisuuksia huippunopeutta lukuun ottamatta, joten peli toimii työkoneena hienosti. Dresel Rhinon ongelmatkin ovat lopulta käytön kannalta melko pieniä. Kun keksii keinon, jolla kuljettajan jakkaran saa pidettyä paikoillaan, alkaa Rhino tuntua pätevältä peliltä.

TÄTÄ MIELTÄ: Polaris on mielestäni ehdottomasti onnistuneempi kokonaisuus. Ranger 400 on kiva ajaa, sillä se on kohtalaisen maastokelpoinen ja hyvä työjuhta. Työominaisuuksia parantaa voimansiirto, jonka ansiosta tehot välittyvät

Moottori

Voimansiirto

Etujousitus

Takajousitus

Vetotapa

Ilmoitettu paino

Renkaat ed/ta

Hinta

Polaris Ranger 400 HO 4 x 4

455 cc, 1-syl., 4T nestejäähd.

Autom. variaattori alennusvaihde, peruutus

MacPherson

Erillisjousitus

2/4 veto, turf autom. Etulukko

476 kg

25 x 8-12 25 x 11-12

14490,-

Dresel Rhino TY 66 4 x 4

686 cc, 1-syl., 4T nestejäähd. EFI

Autom. variaattori alennusvaihde, peruutus

Erillisjousitus

Erillisjousitus

2/4-veto kytkettävä etulukko

510 kg

25 x 8-12 25 x 10-12

18990,-

MÖNKIJÄ-LEHTI | 46

PIENET SUURET TRAKTORIT


HYÖTYKÄYTTÖÖN JA VAPAA-AIKAAN

Se on toimittajan oltava nykyään monialaosaaja. UTV-traktoritestin tiimellyksessä oli aikaa myös riistakannan ruokintaan.

HONDA JA POLARIS SUOMEN SUURIMMASTA MÖNKIJÄTALOSTA

Sportsman 500 EFI EUT sh.

10.990,-

ÖNKIJÄT TRAKlaiTOllisRestIM i myös tiellä. Aja

15v / T-ajokortti

+tk

Nyt syksyn kampanjaan talvipaketti kaupan päälle!

(edun arvo noin 1.800,-) Talvipaketti sisältää: sähkövinssin (vakiovaruste) peräkärryn (arvo 690,-) 122cm lumiauran (arvo 690,-) tuulilasin (arvo 159,-) kahva- ja peukalolämmittimet (arvo 128,-)

vetäville pyörille hyvin. Johtuen helposta käsiteltävyydestä ja ajomukavuudesta se sopii myös vapaa-ajan off road -puuhasteluihin. Parannettavaa on lähinnä melussa, sillä yli 30:n nopeuksissa korvatulppia alkaa kaivata toden teolla. Dresel on varustellut Rhinon vähän sinne päin, mikä harmittaa suunnattomasti, sillä pidän Yamaha Rhinosta. Rajoittimen toiminta saisi olla paljon pehmeämpää ja mielestäni laitteen pitäisi kulkea sen, mitä laki sallii. Toivottavasti Rhinon istuinasia saadaan tulevaisuudessa kuntoon, sillä nykyisellä ratkaisulla ei juuri tasaista hiekkatietä kummemmassa maastossa viitsi ajella. Ilman kypärää ei Rhinon ohjaamoon ole mitään asiaa. Joni Launonen Jos traktorimönkijän hankkii monipuoliseen hyötykäyttöön, eikä edes harkitse hupimielessä maastossa möyrimistä, niin rinnakkain istuttava malli on ehdottomasti viisain valinta. Lupa ajaa laillisesti tietä pitkin, ja jo 15-vuotiaana, ei ainakaan huononna laitteen monipuolisuutta. Nopeus ei tiesiirtymillä tietenkään päätä huimaa, mutta esimerkiksi lyhyet

www.monkija-lehti.fi

kauppareisut sujuvat UTV:lla mukavasti. Lavalla kulkee kohtuullisen paljon tavaraa ja kaverikin sopii mukaan vaikka kalareisulle. Raskaaseen työkäyttöön ja isojen kuormien vetämiseen Dresel Rhino sopii mainiosti. Peli etenee hyvin myös maastossa, mutta heittoistuinta muistuttava penkki ei todellakaan paranna ajo-ominaisuuksia. Ääni on hiljainen ja muutenkin kaikki toimii Yamahan tyyliin laadukkaasti. Hyötykäytössä hypitään useasti sisään ja ulos, joten Yamahan pienet ovet ovat ehdottomasti paremmat kuin Polariksen verkot. Mutta miksi Dreselistä on riisuttu turvavyöt? Hinnan ja ominaisuuksien suhteen Ranger 400 T3 on meikäläisen mielestä markkinoiden paras mönkijätraktori. Sillä pääsee eteenpäin jopa melko vaikeassa maastossa, jos tarve vaatii. Parhaimmillaan se on kuitenkin kaikenlaisessa kevyessä hyötyajossa niin mökillä kuin maatilalla. Oikeastaan ainoa miinus tulee holkittamalla tehdystä nopeuden rajoittamisesta, joka hidastaa lyhyen puolen nopeuden noin 20 kilometriin tunnissa. Jukka Helminen

Polaris Sportsman 4x4 maastomönkijät nyt syyskampanjahintaan 5.990,- +tk

MAAILMAN KOKENEIN. MAAILMAN OSTETUIN. HONDA.

Nyt 20kpl erikoiserä

Honda TRX420FE

+ lumilevy, vinssi, vetonuppi

6.990,-

+tk

Honda-takuu 4v.

Modernin monikäytön mestari: metsästykseen, puuhommiin, lumitöihin, safari-ajoon, jne.

Nyt IRON BALTIC ATV lisävarusteet meiltä sekä valtuutetuilta jälleenmyyjiltä. esim. pohjapanssarit (muovi) alk. 495,puskulevyt kaikkiin ATV merkkeihin alk. 490,Tarjouksia ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Hintoihin lisätään toimituskulut 350€. Rahoitus jopa 0% korolla. Esim. kauppasumma 6.990,+tk 350,- käsiraha 1.500,- loput 250,-/24kk KORKO 0% (sis. tilinavausmaksun 60€, tilinhoitomaksu 4€/kk)

MÖNKIJÄ-LEHTI | 47

ESPOO: Rusthollarinkatu 1 RAISIO: Tuotekatu 4 TAMPERE: Hatanpään valtatie 26 VANTAA: Tuupakantie 7


T Ä J I K N Ö M I R O T K TRA tiellä. s ö y m i t s e s i Aja laill

SPORTSMAN 500 6x6 Suomen Sotilas 2/2011


T Ä J I K N Ö M I R O T K TRA tiellä. s ö y m i t s e s i Aja laill

POLARIS RANGER Koneviesti 8/2011


54

NRO 8

9. 6. 2011

testaa

testaa

Kokeilussa lavamaasturit

Näppärät pikku

Traktorit ovat nykyisin poikkeuksetta dieselkäyttöisiä, mutta mönkijöiden kohdalla tilanne on pitkään ollut toinen. Nyt rinnakkain istuttavien lavamaasturien luokkaan on alkanut tulla traktoriksi rekisteröityjä malleja, jotka käyttävät voimanlähteenään dieselmoottoria. Koneviestin kokeilussa oli kolme tällaista mallia: John Deere Gator XUV, Kubota RTV 900 ja Polaris Ranger Diesel.    Seppo Nykänen

Käytännössä ainoa yhteinen tekijä testin mönkijöillä oli noin 900-kuutioinen ja 3-sylinterinen dieselmoottori. Kokeilussa mitattiin polttoaineenkulutusta, melua, vetovoimaa, ketteryyttä ja kuormankantokykyä. Lisäksi arvioitiin ajo-ominaisuuksia. Suurin etu dieselin käytöstä syntyy käyttökustannuksissa. Tämä huomattiin myös testin aikana: kaikkien koneiden kulutus liikkui kahden litran tienoilla tunnissa. Polttoöljyllä ajettaessa kulut ovat noin pari euroa tunnissa, ja vaikka käyttäisi verollista dieseliä, polttoai-

nekustannukset pysyvät hyvin kurissa. Ajotapa ei vaikuttanut kovinkaan paljon kulutukseen, toisin kuin bensiinimalleissa, joissa kulutus vaihtelee paljonkin riippuen kaasujalan raskaudesta ja kuormasta. Tarkoitettu työkäyttöön Lavamaasturit on alun perin tarkoitettu puhtaasti työkäyttöön, mikä näkyy muun muassa siinä, että lavakantavuus oli kaikissa testikoneissa hieman alle 500 kiloa ja perävaunun vetokyky parhaimmillaan lähes tonnin. Kaikissa kokeilukoneissa oli


testaa

testaa

testaa

apulaiset

avo-ohjaamo, kaksi oli varustettu tuulilasilla ja yksi oli täysin avonainen. Kaikista löytyi ROPS-turvakehikko sekä kolmipisteturvavyöt kuljettajalle ja matkustajalle. Dieselmoottorin asettamien vaatimusten vuoksi kaikissa koneissa oli kookkaat akut ja tehokkaat laturit, joten akuissa riitti puhtia myös sähköisten lisälaitteiden käyttöön. Esimerkiksi Polariksella ja John Deerellä kuljetettiin täysi polttoainetynnyri maastoon ja pumpattiin siellä sähköpumpulla tyhjäksi, mihin akkujen virta riitti mainiosti.

John Deere Gator XUV 855 John Deere yrittää uudella Gatorilla vallata alaa voimakkaasti kehittyviltä vapaa-ajan markkinoilta. Erillisjousitettu alusta on ajomukavuudeltaan huomattavasti parempi kuin aikaisemmat jäykkäperäiset mallit. Edessä ja takana on päällekkäiset kolmiotukivarret ja säädettävä jousituksen esijännitys. Myös ulkonäköön on panostettu aikaisempaa enemmän. Tärkein tekninen uudistus uudessa XUV:ssä on koteloitu (aikaisemmin täysin avoin) ja tuuletettu variaattori. Moottorina on

NRO 8

9. 6. 2011

55

testissä mukana:  John Deere Gator XuV 855  kubota rtV 900  polaris ranger Diesel

854-kuutioinen ja 3-sylinterinen Yanmar-diesel, josta voimaa otetaan 18,3 kilowattia. Voimansiirto muodostuu aluevaihteistosta ja variaattorista. Aluenopeuksia on kaksi eteen ja yksi taakse. Voima siirretään kardaanilla eteen ja taakse, molemmissa päissä on tasauspyörästöt. Takana lisäksi mekaaninen lukko ja edessä automaattilukko. Ohjaus on mekaaninen hammastanko. Mittaristo ei voisi olla paljon askeettisempi: Gatorissa on vain pikkuruinen tuntimittari, ja kaikki muu on ilmaistu varoitusva-

loilla. Turvavyöllekin on oma punainen valonsa. Vaihdevipu on istuimien välissä, samasta paikasta löytyy myös pieni umpikotelo pikkutavaroille. Kubotasta hydrauliikka käyttöön Kubota eroaa voimansiirron ja jousituksen osalta täysin kilpakumppaneistaan. Voimansiirron sydämen muodostaa hydrostaattinen portaaton vaihteisto, jonka jatkeena on kolmeportainen mekaaninen vaihteisto. Myös pakki löytyy. Moottori on Kubotan oma 898-kuutioinen ja 3-sylinterinen


56

NRO 8

9. 6. 2011

testaa

testaa

ã Polaris Rangerin maasto-ominaisuudet olivat ryhmän parhaat.

ã Gatorin lavapinnoite on erinomainen. Karhennuksen ansiosta jalka tai tavarat eivät lipsu, vaikka lavalle olisi päässyt valumaan öljyä.

diesel, josta voimaa on otettu 16,1 kilowattia. Selvimmin RTV eroaa muista vastaavista laitteista siinä, että koneessa on vakiona hydrauliikan ulosotto. Yleensä hydrauliikkaa käytetään lavan kippaukseen, mutta 3/8 tuuman pikaliittimien kautta hydraulipainetta saa myös ulkopuoliseen käyttöön. Muut valmistajat hehkuttavat ohjauksentehostimia suurina uutuuksina, mutta Kubotassa hydraulisesti tehostettu ohjaus on ollut alusta lähtien. Mekaanista yhteyttä ei raidetangon ja ohjauspyörän välillä ole. Kubotan mittarivarustus on vertailukoneiden monipuolisin. Nopeusmittarin lisäksi kojetaulusta löytyy polttoaine-, lämpö- ja tuntimittari. Alusta on järeää tekoa: edestä löytyy joustintuetut McPherssonit, takana on lehtijousilla varustettu DeDionin akseli. Alustan kuormankantokyky on erinomainen: lannoitesäkki painoi konetta alaspäin 10 senttiä, mutta ei vai-

ã Kubotan hydrauliikan ulosotto helpottaa kärryn kippaamista.

kuttanut ajo-ominaisuuksiin juuri lainkaan. Gatorin tapaan myös RTV:ssä on tasauspyörästö molemmilla akseleilla. Takana on mekaaninen lukko, joka kytketään perinteisesti kantapäällä polkaisemalla. Polarikselta uusi yritys Diesel Ranger on Polariksen toinen yritys dieselmönkijöiden parissa, sillä yhtiö valmisti viime vuosituhannen puolella Sportsmania nokivasaralla varustettuna. Kokeilu kaatui kysynnän puutteeseen, vaikka mönkijässä ei sinällään ollut mitään vikaa. Uuteen yritykseen Polaris lähtee Rangerin suosion siivittämänä. Voimanlähteenä on tällä kertaa Yanmarin 904-kuutioinen ja 3-sylinterinen diesel, josta tehoa on otettu 17,9 kilowattia. Vaihteisto ja variaattori poikkeavat luonnollisesti bensiinikäyttöisestä Rangeristä, sillä moottori on erilainen. Variaattorin perässä on kaksinopeuksinen aluevaihteis-

ã Kivien keruu on pakollinen paha, jossa mönkijä on suureksi avuksi.

to, josta löytyy myös pakki. Takaakselilla ei ole varsinaista tasauspyörästöä, vaan akseli on läpivetävä. Akselissa on kuitenkin turfkytkin, joka vapauttaa toisen pyö-

rän vedon, jolloin taka-akseli vetää vain yhdellä pyörällä. Edessä on Polariksen kehittämä vapaanapaveto, eli myöskään edessä ei ole tasauspyörästöä, vaan sähköisesti kytkettävä neliveto, jossa etuakseli ei käytännössä vedä, ennen kuin takapyörät alkavat luistaa. Sama toiminto sallii ulomman pyörän pyöriä mutkissa nopeammin, joten tasauspyörästöä tai erillistä tasauspyörästön lukkoa ei tarvita. Hallintalaitteet ovat tuttuja Polariksen mönkijöistä. Monitoimimittaristossa on yksi taulu, jossa näkyvät nopeus, kierrosluku, ajotunnit ja -matka sekä polttoaineen määrä. Hallintalaitteet ovat ryhmän monipuolisimmat. Ohjauspyörässä on portaaton etäisyyden säätö, ratin vieressä on vaihdevipu ja toisella puolella käsijarrun vipu. Istuin on kolmepaikkainen. Moottori on istuimen alla. Rangerin huippunopeus oli 65 km/h eli reilut 20 km/h enemmän kuin muilla. Alustassa on molemmissa päissä päällekkäiset A-tukivarret ja kierrejousi-iskunvaimenninyhdistelmä. 


testaa

testaa

testaa

NRO 8

9. 6. 2011

57

ã Kaikissa testikoneissa on niin järeät akut, että virta riittää myös ulkopuolisten laitteiden käyttöön.

ã 200 litran säiliö liikkuu Polariksen kyydissä maastossa mukavasti, mutta lannoitesäkki oli liikaa.

ã Helpossa maastossa Kubotallakin pärjää erinomaisesti. Kokeilussa olleen yksilön väritys sopii hyvin riistanhoitotyöhön.

Golfkärrystä hyötyajoneuvoksi Lavamaasturi tai UTV-ajoneuvo on melkein yhtä vanha keksintö kuin perinteinen nelipyöräinen mönkijä. Ensimmäiset nelipyörät ilmestyivät markkinoille 1970-luvun puolivälin jälkeen. Nelivedot seurasivat perässä 1980-luvun alussa. Ensimmäiset lavalla varustetut ajoneuvot nähtiin 1980-luvun lopulla. Pioneerina oli Kawasaki Mule-ajoneuvollaan, jonka suunnittelun pohjana oli käytetty golfkärryjä. Samoihin aikoihin tuli markkinoille myös John Deeren ensimmäinen jousittamaton viisipyöräinen AMT 600, jota seurasi pian rinnakkain istuttava AMT 622. Polaris puolestaan tuli mukaan kuvioihin 1990-luvun lopulla Rangerinsa kanssa. Erillisjoustetun alustan ansiosta maastokelpoisuus oli eri luokkaa verrattuna

kilpailijoihin. Varsinaisesti lavamaasturit löivät läpi 2000-luvun alkupuolella, jolloin valmistajia alkoi ilmestyä pilvin pimein. Karkean arvion mukaan merkkejä on nykyisin markkinoilla hetkellä yli 30, joista Suomeen tuodaan noin 10:tä merkkiä. Lavamaasturi on aina ollut työkone. Vasta viimevuosina mukaan ovat tulleet sporttisemmat laitteet, joista ensimmäinen oli Yamaha Rhino. Viimeisin uutuus sporttimalleista on Polaris RZR900. Hyötykäytössä lavamaasturin rekisteröinti on käytännössä välttämätöntä. Muutamia vuosia on ollut mahdollista rekisteröidä osa ajoneuvoista L7e-luokan kevyeksi nelipyöräksi, mutta suomalaisen verotuskäytännön ansiosta tämä ei ole ollut kovin suosittua, sillä hinta nousee usein liian korkeaksi.

John Deere on ollut lavamaastureiden suhteen edelläkävijä, sillä Gatoreita on voinut rekisteröidä traktoriksi jo vuosia. Myös dieselmalli on ollut markkinoilla pitkään. Muutkin valmistajat alkavat

hiljalleen heräillä traktorimallien suhteen. Rinnakkain istuttavassa ajokissa traktoriksi varustelu ei muuta rakennetta juuri lainkaan ja jousitettu istuin useimmiten parantaa kuljettajan oloja ratin takana. (SN)

Kawasakin Mulesarja on lavamaasturien pioneereja.


58

NRO 8

testaa

9. 6. 2011

testaa

John Deere Gator

Kubota RTV 900

Polaris Ranger Diesel

Nestejäähd. diesel

Nestejäähd. diesel

Nestejäähd. diesel

3

3

3

Teho, kW

18,3

16,1

18,3

Tilavuus, cm3

854

898

904

Polttoainesäiliö, l

20,1

28

34,1

Pituus, mm

2870

3030

2900

Leveys, mm

1506

1520

1520

Korkeus, mm

1889

2130

1930

Malli

Moottori Tyyppi Sylinteriluku

Mitat

Maavara, mm

867

190

305

Akseliväli, mm

2007

1960

1930

Paino ajokunnossa, kg

695

925

651

Jarrut takana

Hydr. Levyjarrut

Märät levyjarrut

Levyjarrut

Jarrut edessä

Hydr. Levyjarrut

Märät levyjarrut

Levyjarrut

Hinta, euroa

18 450

18 800

17 990

Mittaukset Polttoaineenkulutus, l/h

2,6

2,1

1,9

89,95 / 73,3

91,05 / 75,25

89 / 73,45

Kääntöympyrä, m

8,45

8,80

9,07

Jousituksen painauma, cm (kuorma 500 kg)

13,5

10

16

Vetovoima, kg

660

729

492

Äänitaso, db (ohjaamo / ohiajo)

John Deere Gator XUV 855

Yleistyökone John Deerestä jäi mieleen sekä positiivista että negatiivista. Lavan pinnoite on työkonekäyttöä ajatellen onnistunut, sillä karhealla pinnalla eivät luista tavarat eivätkä kuskin jalat. Lavan reunoissa on myös runsaasti kuorman kiinnityksen kannalta tärkeitä tankoja ja lenkkejä. Ohjaamoon nouseminen on helppoa. Miinusta Gator saa rungon ulkopuolelle tulevista osista, jotka ottavat maastossa helposti kiinni puihin. Risut ottavat kiinni esimerkiksi pesunestesäiliöön, joka on lavan alla aivan liian ulkona. Takalasi on suositeltava hankinta, sillä pelkän etulasin kanssa kuivalla kelillä mönkijän takaa ohjaamoon pääsevä pöly jää sisälle pyörimään. Polttoaineenkulutus oli puolisen litraa korkeampi kuin Polariksella, jossa myös on Yanmarin kone, tosin eri mallia. Vetovoimaa Gatorista mitattiin 660 kiloa. Kuormakokeessa 500-kiloinen lannoitesäkki vaikutti ajo-ominai-

suuksiin, mutta mönkijällä pystyi vielä liikkumaan helposti tiellä ja pellolla. Maastoon ei täydellä kuormalla ole enää asiaa, mutta 200 litran polttoainetynnyri kulkee mainiosti kuoppaisillakin reiteillä. Kuljettajien arvioissa John Deere nousi ykkösvalinnaksi yleiskäyttöön. Gatorilla pärjää hyvin maastossa, ajo-ominaisuudet ovat hyvät ja jousitus oli mukavin. Hieman Polarista matalampi maavara rokotti maasto-ominaisuuksia, sillä aivan joka paikkaan ei Polariksen perässä Gatorilla päässyt. Vaihteisto toimii diesel-variaattoriyhdistelmäksi erinomaisesti. 

kiitämme & moitimme tyylikäs ulkonäkö Monipuolinen Mukava jousitus osia tulee rungon ulkopuolelle Pöly tulee sisälle ilman takalasia

Ylei kon se


testaa

testaa

KUbota rtV 900

tasaisen maan tallaaja Ulkomuodoltaan RTV muistuttaa golfautoa, mutta on toiminnoiltaan huomattavasti monipuolisempi. Lava on kokonaan metallia ja pohjassa on turkkikuviollinen liukuestepinta. Kubota oli ryhmästä ehdottomasti jämäkin ja raskain, omapaino on 300 kiloa enemmän kuin kevyimmällä Polariksella. Hydrostaattivoimansiirto toimii ajossa hyvin, mutta kaasun löysääminen pysäyttää menon turhan äkkinäisesti. Kaasun käyttöä joutuu opettelemaan, jotta ajamisesta ei tule töksähtelevää. Maastossa Kubota ei ole parhaimmillaan. Sillä voi kyllä ajaa maastossakin, mutta rengastuksesta ja muita matalammasta maavarasta johtuen Kubota ei pärjää vertailussa Gatorille ja Rangerille. Renkaan kuvio täyttyy heti mudasta ja muusta maa-aineksesta, minkä jälkeen ohutkin kostea muta tai savikerros lopettaa matkanteon. Hydrostaattivaihteisto oli vetovoimaltaan täysin ylivoimainen: voimaksi mitattiin 729 kiloa. Eikä hihnan palamista tarvitse pelätä.

Kuljettajien arviot Kubotasta vaihtelivat, mutta kaikki olivat heikoista maasto-ominaisuuksista yhtä mieltä. Kaasun käyttö vaatii harjoittelua voimakkaan vaihteiston ja moottorin aiheuttaman jarrutuksen takia. Vaihdevipu takerteli ja vaati ronskia otetta vaihdettaessa. Ohjauksen keveyttä kuitenkin kehuttiin. Kubota on tarkoitettu puhtaasti työkäyttöön. Mönkijä sopiikin erinomaisesti taajama-alueille ja töihin, joissa tarvitaan hyvää kuljetuskykyä, mutta vaikeassa maastossa ei tarvitse liikkua. Hydraulinen ulosotto on iso plussa, sillä se mahdollistaa erilaisten hydraulisten työlaitteiden käytön missä tahansa.

NRO 8

9. 6. 2011

59

t työkraktori äytt öön

kiitämme & moitimme hydrauliikka Voimansiirto Järeä alusta heikot maasto-ominaisuudet takertelevat vaihteet

Polaris ranGer Diesel

Maastoon kohtuukuormalla Polaris oli kuljettajien mieleen etenkin maastossa, mihin vaikuttivat korkea maavara ja toimiva voimansiirto. Täydellä 500 kilon lavakuormalla Polariksen ajo-ominaisuudet katosivat ja mönkijä alkoi puskea. Osansa tähän oli keulan kevenemisellä ja läpivetävällä taka-akselilla. Kuormaa oli tosin hieman yli suosituksen, sillä valmistaja ilmoittaa lavakuormaksi 454 kg. Valmistajan ratkaisuja täytyy ihmetellä, sillä HD-mallin Ranger 800:ssa on automaattisesti säätyvä takajousitus, joka tasaa kuorman vaikutuksen tehokkaasti. 200 litran polttoainetynnyrin kanssa eteneminen sujui hyvin maastossakin, joskin pieni puskeminen oli jälleen vaivana. Osansa lienee myös kevyimmällä omapainolla. Polariksen keveys näkyi vetovoimakokeessa, sillä pyörien pito loppui jo 492 kilon kohdalla. Po-

testaa

lariksen variaattorivaihteisto toimi parhaiten, mutta on otettava huomioon, että kyseessä on maastomalli. Traktorimallia ei ollut kokeilun aikana rekisteröitynä maassa. Valmistaja antaa Rangerille ryhmän painavimman perävaunupainon, 907 kiloa. Muilla perävanupaino on alle 700 kilon luokassa. Kevyellä kuormalla Polaris oli maastossa ryhmästä ylivoimaisesti paras helpon hallittavuutensa ansiosta. Mönkijä sopii myös yleiskäyttöön, mutta on kotonaan mutaisilla poluilla. 

kiitämme & moitimme erinomainen maastossa hyvät hallintalaitteet Polttoainepihi Jousituksen kantavuus ohjaamoon nouseminen hankalaa

Maa ajon stoeuv o


T Ä J I K N Ö M I R O T K TRA tiellä. s ö y m i t s e s i Aja laill

SPORTSMAN 500 EFI Koneviesti 9/2009 Testivoittaja Polaris jatkaa testivoittojaan (Koneviesti 9/2009) Polaris Sportsman 500 EFI 4x4 traktorimönkijöiden paras Polaris osoitti jälleen olevansa mönkijöiden ehdotonta eliittiä voittamalla uusimman Koneviestin (9/2009) vertailun. Koneviesti vertaili Suomessa markkinoilla olevat traktorimönkijät. Polaris Sportsman 500 EFI 4x4 rankattiin vertailun ykköseksi. Otteita vertailusta: “Polaris päihitti vetotehon mittauksessa muut selvästi” “Maastoajossa Polariksessa oli yhdessä Grizzlyn kanssa parhaat ajo-ominaisuudet” “Kokonaisuutena Polaris oli kokeilun ykkönen”


Polaris voitti uusimman Mönkijälehden (1-2009) testin! Vuoden paras iso nelivetoinen mönkijä 2009 - Voi sitä ajamisen keveyttä ! Polaris on jälleen todistanut olevansa mönkijöiden eliittiä voittamalla uusimman Mönkijä-lehden (1-2009) testin. Voiton takana oli jälleen erinomaiset ajo-ominaisuudet, erinomainen jousitus, paras nelivetotekniikka ja tehoalueeltaan mahtava moottori. Loppupisteet: 1.Polaris Sportsman XP 850 EFI EPS 4x4; 207 pist 2.Yamaha Grizzly 700 Fi 4x4; 206 pistettä 3.Suzuki King Quad 750 EFI 4x4; 200 pistettä 4.Can Am Reneg. X 800 HO EFI 4x4; 200 pistettä 5.Honda Rincon 680 FA 4x4; 198 pistettä 6.Dinli Centhor 700 4x4; 164 pistettä Testin tekstistä poimittua: “ Parasta on jousitus, joka on samalla mukava ja kantava” – Jukka Helminen ” Moottorissa on sopivassa suhteessa vääntöä ja paukkua ja hyvän etulukon ansiosta Pollella selviää ajamalla aivan uskomattomista paikoista” – Jukka Helminen ” Polaris on selkeä valinta voittajaksi ja omaa peliä haettaessa” – Antti Mikkola ” Pehmeän voimansiirron ja loistavan nelivetojärjestelmän vuoksi vaikeassakin maastossa eteneminen on helppoa” – Antti Mikkola ” Polaris XP 850 on henkilökohtaisen listani ykkönen” – Joni Launonen ” Polariksen pinnoja parantavat myös sen mukavuus sekä nerokas nelivetojärjestelmä” - Joni Launonen Yhteenvedossa: ” Sportsman 850 XP oli jokaisen testikuljettajan mielestä joukon mukavin laite herkän jousituksensa sekä yleisen ajamisen vaivattomuutensa ansioista” ” Suurin yllätys oli Polariksen kevyt käsiteltävyys hankalassa maastossa” Pisteistä: Täyden kympin ominaisuuksia, joita parhaalta mönkijältä vaaditaan ! Tehoalue: Sportsman XP 850: täydet 10 pistettä Ajo-ominaisuudet vaikeassa maastossa: Sportsman XP 850 täydet 10 pistettä Ajo-ominaisuudet nopeassa maastossa: Sportsman XP 850 täydet 10 pistettä Ajo-ominaisuudet metsätiellä: Sportsman XP 850 täydet 10 pistettä Ohjaus: Sportsman XP 850 täydet 10 pistettä Etujousitus: Sportsman XP 850 täydet 10 pistettä Nelivetojärjestelmä: Sportsman XP 850 täydet 10 pistettä


SPORTSMAN XP 850 Mönkijä-lehti 1/2009 Testivoittaja


MÖNKIJÄ-LEHTI | 16

HAUSSA VUODEN 2009 PARAS ISO NELIVETOINEN


VERTAILUTESTISSÄ Can-Am Renegade 800R X | Dinli Centhor 700 Honda TRX680FA | Polaris Sportsman XP 850 EPS EFI Suzuki King Quad 750 EFI | Yamaha Grizzly 700FI

HAUSSA VUODEN 2009 PARAS ISO NELIVETOINEN Pääskystäkin varmempi kesänmerkki on Mönkijä-lehden ensimmäinen numero ja sen Mahtisonni-vertailu. Tällä kertaa laitteiden välinen paremmuus ratkottiin kovassa maastoajossa sekä vauhdikkaammassa menossa. Voittaja saatiin seulottua, mutta taisto oli kova.

P

äätimme pistää tänä vuonna jo perinteeksi muodostuneen mahtisonnivertailun uusiin puihin. Viime vuodesta poiketen tutkimme nelivetoisten lippulaivoja vapaa-ajankäytön vinkkelistä. Vapaa-ajankäyttö tarkoittaa tässä tapauksessa ensisijaisesti rankkaa maastoajoa. Toinen painopistealue on vaihtelevassa maastossa eteneminen reippaasti. Miksi moinen painotus? Siksi, että ison mönkijän oston taustalla on usein hauskuuskertoimen tavoittelu. Hyötyajoon mönkkäriään käyttävien suosiossa ovat myyntitilastojen valossa alle 550-kuutioiset laitteet. Mönkijän vetoteho ei ole suoraan verrannollinen konetehon kanssa, joten pienemmälläkin laitteella liikkuu sama määrä tukkeja kuin isolla nelivetoisella. Sen sijaan pieni peli ei pysty säväyttämään tehoillansa samalla tavalla kuin isot pyssyt.

Testin aikoihin ei Suomessa ollut mahdollisuutta päästä käsiksi kasvojenkohotuksen kokeneeseen CanAm Outlander 800 -malliin, joten kelpuutimme Renegaden joukkoon. Mukaan piti tulla myös 700-kuutioinen Arctic Cat, mutta se seikkaili kuljetusliikkeen logistisissa sokkeloissa niin pitkään, ettei ehtinyt muun ryhmän kanssa samalle viivalle. Vertailuryhmän muodostaa kokoonpano, josta suurin osa on vanhoja tuttuja. Can-Am Renegade 800R X on ryhmän sporttisin laite, jonka tekniikka ja ominaisuudet sallivat myös hyötykäytön. Dinli Centhor 700 puolestaan on eteläkorealaisvalmistajan uusi ase isoon luokkaan. Honda TRX680FA Rincon ja Yamaha Grizzly 700FI ovat ryhmän pitkäikäisimmät mallit, jotka edustavat japanilaista näkemystä nelivetomönkkäristä, mutta molemmat omalla erilaisella tavallaan. Suzuki King Quad 750 on rungoltaan vanha malli, mut-

Mönkijä-lehden testiryhmä | Kuvat: Jukka Helminen ja Joni Launonen

www.monkija-lehti.fi

MÖNKIJÄ-LEHTI | 17


Vertailutestissä Can-Am Renegade 800R X, Dinli Centhor 700, Honda TRX680FA, Polaris ta uutta on 50 kuutioita kasvanut yksisylinterinen moottori. Polaris Sportsman 850 XP ESP on sen sijaan täysin uusi malli ja edustaa monella tapaa uutta ajattelua. Sen erikoisuuksiin kuuluu Hondan tavoin pitkittäin runkoon sijoitettu moottori. Polariksen tapauksessa moottori on kaksisylinterinen, kuten se on ollut jo pitkän aikaa merkin isoissa malleissa. Polariksen uuden rakenteen ansiosta keula on verrattain kevyt, sillä variaattorin ja bensatankin tapaiset painavat komponentit löytyvät mönkijän takaosasta.

< Testipelin muovinen pohjapanssari on yksinkertainen, kestävä ja toimiva.

Can-Am Renegade-mallien keula soveltuu maastoajoon kohtuullisen hyvin. Etuylitys on pienempi kuin Outlander-malleissa. Renegaden takajousitus on mallia jämäkkä. Kovuudesta on haittaa maastossa, ja vauhdikkaammas< Renegaden ohjaustanko on hyvällä sakin ajossa perä saattaisi olla pakorkeudella; se sallii ajamisen niin rempi hennommalla kallistuksenvakaajalla. seisten kuin istuenkin.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 18

Suoraan asiaan Koska laitteet ovat pääosin vanhoja tuttuja, ei ensivaikutelmia tarvinnut pitkään haeskella. Tärkeämpää oli saada testikuskien ajatukset kesäaikaan talven kelkkatestien jäljiltä. Myös entuudestaan tutut testimaastot mahdollistivat sen, että pääsimme laitteiden kanssa suoraan tositoimiin. Keväinen maasto osoittautui kaksijakoiseksi ajoalustaksi. Toisaalta jää helpotti etenemistä, kun laitteet eivät uponneet syvälle mutaan, mutta esimerkiksi kinkkisissä ojan ylityksissä ojan pohjalla piileskellyt jää aiheutti kerran jos toisenkin pientä pohdiskelua parhaista ajolinjoista. Helpossa maastossa Hondan ja Polariksen mukavuus puhuttelee. Vaikka Hondassa ei olekaan vuoden 2009 hittiä eli ohjaustehostinta, kelpaa sen ohjaus esimerkiksi muille. Laite etenee metsäautotiella ja helpossa maastossa vakain ottein ja vetelemättä. Myös melko pehmoiseksi säädetty jousitus toimii mukavan herkästi. Mutkissa Honda ei kallistele turhia, vaan etenee varmasti ja turvallisen tuntuisesti. Ajatus 15 lisähevosvoimasta ja hieman kantavammasta jousituksesta saa toivomaan, että huhut Hondan kaksimukisesta 800-kuutioisesta pitäisivät paikkansa. Polarikseen sopivat lähes kaikki samat kuvaukset kuin Hondaankin. Pollen ohjaustehostin tekee ajamisesta muka-

HAUSSA VUODEN 2009 PARAS ISO NELIVETOINEN


Sportsman XP 850 EPS EFI, Suzuki King Quad 750 EFI, Yamaha Grizzly 700FI

< Dinlin keulassa on häjyä ilmettä. Myös etuylityksessä löytyy.

Vaihdekaavio on selkeä, mutta valitsimen toiminnassa on prepattavaa.

Nelivedon valitsin on persoonallinen, mutta selkeä.

< Pohjasta tulee mieleen Polaris Sportsmanin pohja ilman panssaria.

< Dinlin maavara ITP:n renkailla on hyvä.

vaa, mutta alkuun tehostin tuntuu tekevän ohjauksesta yliherkän. Jousitus sen sijaan saa kiitosta; se on herkkä ja mukava, mutta keula ei sorru kovassakaan kaarteessa. Polariksen ohjaus ei myöskään vaivaudu välittämään ohjaamoon tietoa jokaisesta montusta tai toispuoleisesta patista, vaan se hoitaa ne oma-aloitteisesti ilman ylimääräistä ohjelmaa. Polariksessa on voimaa, mutta aivan samanlaista poppia kuin Can-Amin 800-kuutioinen

www.monkija-lehti.fi

v-twini se ei tarjoile. Sen sijaan voimansiirto toimii esimerkillisesti. Can-Am on nopeiden latujen laite. Tasaisella baanalla se on hauska vietävä. Moottorissa on paukkua, joten Renegadella on kiva piirtää pitkää sladia ja pommittaa vauhdikkaasti. Ohjaus toimii helpossa maastossa kohtalaisesti, mutta montut ja kivet tuntuvat näpäytyksinä näpeille. Renegade on laite, joka kaipaa ohjausiskunvaimenninta silloin kun sitä käytetään siihen,

mihin se on suunniteltu. Harmi, ettemme saaneet testiin Kawasakin Brute Forcea, sillä se olisi voinut haastaa Renegaden vauhtiajossa. Dinli Cenhor paljastaa jo helpossa maastossa, että sen ajoominaisuudet eivät ole vielä samalla tasolla kuin valtamerkkien laitteissa. Takavedolla ajaminen on kohtuullisen kevyttä kovalla alustalla, mutta neliveto tekee ohjauksesta todella raskaan. Raskautta korostaa myös persoonallinen ohjausvälitys, joka

on mallia nopea. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että eturenkaat kääntyvät selvästi enemmän kuin mitä ohjaustangon liikkeistä olisi pääteltävissä. Jarrutuksissa ja mutkissa ohjauksen levottomuus häiritsee. Osa levottomuudesta on peräisin ohjausgeometriasta, mutta erikoisvarustukseen lukeutuvilla ITP-renkailla on myös osuutensa arvaamattomaan käytökseen. Suzukin 50 kuutiota kasvanut moottori on mahtava luomus. Siinä on hevoset ja newtonmet-

MÖNKIJÄ-LEHTI | 19


Vertailutestissä Can-Am Renegade 800R X, Dinli Centhor 700, Honda TRX680FA, Polaris

Hondan puskuri tuo ilmettä, mutta se ottaa ojien ylityksissä vastapenkkaan.

Hondan maavara ei ole alan parasta antia ja renkaatkin saisivat olla karkeammat.

Rincon kaipaa kipeästi pohjapanssaria.

rit oikeilla paikoillaan, eli moottorissa on tervettä voiman tuntua. Suzuki on myös aina osannut tehdä voimansiirron mukavaksi, eli turhaa ryntäilyä ei tälläkään kertaa ole havaittavissa. Harmiksemme emme saaneet testiin Suzukin ohjaustehostimella varustettua isoa King Quadia, sillä veikkauksemme on, että se olisi tuntunut helpossa maastossa huomattavasti mukavammalta laitteelta. Veikkaus pohjautuu kokemukseemme 500-kuutioisesta tehostinmallista, jonka ohjaus tuntui toimivan huomattavasti rauhallisemmin kuin tehostamattomassa isossaveljessään.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 20

Pommittaminen Can-Amin heiniä Peltoradalla vahvin laite on CanAm, sillä sen ronski kone saa sen kulkemaan kuin riivattuna. Kovaa oli kyyti myös suorituskykymittauksessa, jossa Can-Am intoutui 119 kilometrin tuntivauhtiin 500 metrin matkalla. Kiihdytys nollasta 80:een sujui sekin ripeästi, 4,58 sekuntiin. Mietipä, paljonko maksaa auto, joka kiihtyy yhtä tulisesti. Peltoradan mutkista ulos kiihdytettäessä teho tuntuu. Can-Amin keula kevenee ja maisemat alkavat vaihtua. CanAmilla voi ajaa tasaisella radalla tiukkoja linjoja, mutta keulan

vaipuminen tiukoissa kurveissa hieman verottaa vauhtia. Jostakin syystä Can-Amin jarrut toimivat paremmin kuin aikaisemmin. Olemme aikaisemmin valitelleet Outlanderien jarrujen hiipumista märissä oloissa. Renegaden jarrut sen sijaan tuntuivat teräviltä kaiken aikaa. Myös Polaris tuntuu peltoradalla hyvältä. Sen voimakas moottori ja tasapainoinen käytös yllyttävät vauhdinpitoon. Huomautusta tulee saviradalla vakiorengastuksen pidosta, tai oikeastaan sen puutteesta. Jarrutuksissa renkaan kuvio täyttyy helposti, minkä seuraukse-

na mönkijä menee kuin pulkka. Mutkissa takapainoisuus puolestaan tuntuu hetkittäin lievänä aliohjautumisena. Polariksella ei pysty ajamaan aivan yhtä tiukkoja linjoja kuin Can-Amilla, mutta silti peltokaahaus sillä on hauskaa puuhaa. Mittauksissa Polaris oli toiseksi suorituskykyisin laite. Sen huippunopeudeksi mitattiin 112 kilometriä tunnissa, ja 80:n nopeus saavutettiin 5,98 sekunnin täyskaasukiihdytyksen jälkeen. Honda TRX680FA Rincon on peltoradalla kaikkein tasapainoisin laite. Sen ohjaamo on sopivan tilava, joten kuljettajan on

HAUSSA VUODEN 2009 PARAS ISO NELIVETOINEN


Sportsman XP 850 EPS EFI, Suzuki King Quad 750 EFI, Yamaha Grizzly 700FI

Polariksessa ei ole pahemmin etuylitystä.

Polariksen vaihdekaavio on edelleen mielestämme loogisin, mutta valitsimen toiminnassa on vielä pientä epätarkkuutta. < Äänenvaimentimen sijoittelu arveluttaa hieman.

Tällainen Polariksen pohjan pitäisi olla vakionakin. Uhri-tarvikepanssari suojaa pohjan todella hyvin.

helppo roikkua kaarteissa. Jousitus toimii tasapainoisesti, joten Honda ei kallistele, vaan etenee junamaisen vakaasti. Laitteen keveys puolestaan saa aikaan sen, että Hondalla on helppo korjailla ajolinjoja vaikka kesken kaarteen. Ykköstilaa vauhtiajossa emme pysty Hondalle hyvistä ajoominaisuuksista huolimatta antamaan, sillä 680-kuutioinen moottori on ylärekisterissä varsin hengetön. Alhaalla sen sijaan on voimaa siinä määrin, että räväkässä kiihdytyksessä Honda pyrkii takatassuille yhtä ahnaasti kuin sitä selkeästi tehokkaampi Can-Am.

www.monkija-lehti.fi

Honda yllätti kiihdytyskokeessa räväkällä startilla. Lähdössä Honda keulii rajusti ja saavuttaa 40 tuntikilometrin rajapyykin varsin vikkelästi. Meno taittuu 60:n kohdalla ja 80 kilometrin tuntinopeuden se saavuttaa 9,83 sekunnissa, mikä on varsin vaatimaton lukema. Huippunopeutta Hondalle mitattiin 95 kilometriä tunnissa. Nopea radan kiertäminen onnistuu myös Yamahalla. Ollakseen nopea kuskin on roikuttava kaarteissa melko lailla, sillä etupää sortuu alle kaarteissa. Yamahalla mutkaan meno vaatii totuttelua, sillä yleensä kääntyminen tapahtuu kolmella ren-

kaalla. Rata-ajossa Yamahan jarrut tuntuvat loistavilta, sillä niissä on pysäyttävää voimaa sekä hyvä tuntuma. Yamahan suorituskykymittaus sujui kaksijakoisesti. Jammun tapa nyykähtää lähtöhetkellä maksoi kymmenyksiä ja se häviää selvästi Rinconille ja King Quadille kiihdytyksessä nollasta 40 kilometriin tunnissa. Yamahalla aikaa tuhraantuu tuohon nopeuteen pääsyyn 2,46 sekuntia, kun Honda tuhlaa kiihdytykseen 1,96 ja Suzuki 1,94 sekuntia. 80:een kiihdytys vie Yamahalta 8,04 sekuntia ja huippuja laite kelaa 98 kilomet-

riä tunnissa. Suzuki on jousituksensa ja runkonsa puolesta sovelias peli vauhtihuimailuunkin, mutta etupään positiivinen camberkulma tekee ohjauksesta hieman äkkiväärän. Kuskin siis pitää olla kaarteissa tarkkana, jotta ei käännä renkaita tarpeettoman paljon. Suorituskykymittauksessa Suzuki osoittautuu joukon nopeimmaksi yksisylinteriseksi. Se kulkee huippuja 99 kilometriä tunnissa ja kiihtyy kahdeksaan kymppiin ajassa 7,63. Se on siis ainoa yksimukinen, jolla onnistuu kahdeksan sekunnin alitus. Dinlillä ei vauhtihuimailu tule

MÖNKIJÄ-LEHTI | 21


Vertailutestissä Can-Am Renegade 800R X, Dinli Centhor 700, Honda TRX680FA, Polaris

Suzukin vakiorengastus on kohtalainen, mutta kovaan maastoajoon se kaipaa aggressiivisempaa munkkia.

Pohjapanssari on kohtuullisen hyvä, mutta astinlautojen alle pitäisi saada lisää suojaa. > Suzukin vaihteenvalitsin on esimerkillisen kevytkäyttöinen ja täsmällinen.

mieleen, sillä sen levoton käytös vähentää tehokkaasti kaahaushaluja. Pienemmillä renkailla Dinli todennäköisesti olisi ollut paljon toimivampi murtomaaraaseri kuin testin isorenkainen laite oli. Suorituskykytestissä Dinli ei loista. Huippunopeudeksi kirjattiin 83 kilometriä tunnissa. Kiihdytys 80:een sujui 14,55 sekunnissa. Vaativaan maastoon Todelliset erot laitteiden välille syntyvät siinä vaiheessa, kun niillä päästään vaativaan maastoon. Ahtaat paikat, nousut ja

MÖNKIJÄ-LEHTI | 22

ojat ovat lopulla ne paikat, joissa punnitaan se, mikä laite on mönkijöitään. Hondan käsiteltävyys parantaa sen pisteitä kovassa maastoajossa. Rinconin istuin on verrattain matalalla, joten sen yli on helppo heittää jalkaa. Matala istuin tuo kuljettajan ja mönkijän muodostaman yksikön painopistettä alaspäin, mistä tietysti on hyötyä lähes kaikissa tilanteissa. Hondan pitäisi kuitenkin hiljalleen päivittää Rinconia. Se tarvitsee ennen kaikkea kunnon pohjapanssarin sekä kytkettävän tai kytkeytyvän etulukon. Parin vuoden aikana Mönkijä-

lehden testeistä on tullut sen verran vaativampia, että nyt lukottomuus haittasi aivan eri tavalla kuin kaksi vuotta sitten, jolloin edellisen kerran testasimme Rinconia. Hondan voimansiirto on yksi sen maastokelpoisuutta parantava tekijä. Hondassa on loistava tuntuma ajoalustaan, eli sitä on helppo viedä aivan pidon rajamailla. Vaihteiston helppokäyttöisyys puolestaan lisää Rinconin mukavuutta entisestään. Dinli yllättää vaativassa maastossa. Sen erikoisvarustukseen kuuluvat renkaat toki auttavat, mutta muutoinkin laite tuntuu

maastokelpoiselta. Ja epämukavalta. Se erittäin raskas käsitellä ahtaissa paikoissa, eikä jousituskaan oikein seuraa maaston epätasaisuuksia. Niin maastoajossa kuin muussakin pyörittelyssä epämukavuutta lisäävät kova kulmikkaan tuntuinen penkki sekä kovat ja liukkaat ohjaustangon tupit. Voimapaketti sen sijaan toimii maastoajossa hyvin. Dinlillä on helppoa edetä hiljaa, sillä veto on tasaista eikä laitteella ole taipumusta ylenpalttiseen hyökkäilyyn. Suzuki King Quad 750 on maastossa mukava ajaa, kiitos

HAUSSA VUODEN 2009 PARAS ISO NELIVETOINEN


Sportsman XP 850 EPS EFI, Suzuki King Quad 750 EFI, Yamaha Grizzly 700FI loistavan moottorin ja variaattorin yhteensovittamisen. Myös jousitus tuntuu toimivan mukavasti. Ainoa selkeä epämukavuustekijä tehostimettomassa King Quadissa on se, että jos alamäessä joudutaan kääntymään, pyrkivät eturenkaat kääntymään yli. Tämän taipumuksen selittää positiivinen camber-kulma. Sen sijaan Suzukin neliveto toimii hyvin ja etulukkoa on helppo käyttää. Kevyenä laitteena Suzuki on hyvä käsitellä tiukoissa paikoissa. Suzukin maasto-ominaisuuksia parantaisivat kummasti hieman isommat renkaat sekä kunnon pohjapanssari, joka mielestämme on maastomönkijän viides vetävä pyörä. Can-Amin etenemiskyky on hyvää tasoa, mutta urheilullisen jousituksen takia Renegade on pidemmän päälle hieman epämukava maastossa. Epämukavuutta aiheuttaa laitteen taipumus keikkua voimakkaasti. Keikkumista aiheuttaa ennen kaikkea takajousitus, joka ei tunnu myötäilevän maastoa, vaikka iskareiden klikkerit aukaistaisiin kokonaan. Ehkä kyse on liian tiukasta kallistuksenvaimentimesta, sillä Can-Amin takajousituksen pitäisi rakenteensa puolesta olla todella herkkä, sillä joustoliikeen alussa takarengas liikkuu hieman takaviistoon. Näin rengas ei pyri vastustamaan etenemistä esimerkiksi kiveen törmättäessä, vaan rengas väistää ja on kevyt vetää kiven päälle. Myös ohjaus kaipaa pientä preppausta. Can-amilla on suzukimainen taipumus eturenkaiden omatoimiseen kääntelyyn monttuisessa alamäessä. Kokemuksesta tiedämme, että ohjausiskarilla ajo-ominaisuuksia saadaan parannettua merkittävästi. Ojien ylityksessä Renegade on pienemmän etuylityksensä ansiosta tuntuvasti parempi kuin Can-Amin Outlander-malliston jäsenet. Etupuskuri tulee kuitenkin sen verran eteen, että etuylitys on merkittävästi suurempi kuin esimerkiksi Yamahassa tai Polariksessa.

www.monkija-lehti.fi

Can-Amin tavaramerkistöön kuuluva visco-etulukko ei mielestämme ole alan paras ratkaisu. Se kyllä toimii ja pitää, kunhan sen käyttöön tottuu. Ongelma on kuitenkin siinä, että lukon kytkeytyminen esimerkiksi mutaisessa nousussa voi kestää liian kauan. Toinen ongelma on se, että viscoa ei voi käyttää ennakoivasti, kuten kytkettävää lukkoa. Polaris on vaikeassa maastossa helppo peli. Sen voimakas kone ja toimiva voimansiirto yhdessä herkän jousituksen kanssa luovat tukevan perustan maasto-ominaisuuksille.

Polariksen nelivetojärjestelmää on usein kehuttu maailman parhaaksi ratkaisuksi ja tässä tulee yksi maininta lisää. Maastoajo Polariksella on nautinto jo senkin takia, että kun lyhyt puoli on pistetty pesään, ei kuskin tarvitse miettiä kuin ajolinjoja. Lisävarustukseen kuuluva pohjapanssari tuo maastoajoon huolettomuutta. Vaikka Polariksen käsittely on keskimäärin kevyttä, ei kaikkein pahimmassa maastossa haittaisi, vaikka laite olisi puolensataa kiloa kevyempi. Keveys auttaisi kaikkein kiperimmissä paikoissa sekä pehmeällä alustalla lii-

kuttaessa. Yamaha Grizzly 700FI on hieno peli pahoissa paikoissa. Keveys, maastoajoon hyvin soveltuva jousitus sekä hitaassa ajossa toimiva voimapaketti muodostavat sen etenemiskyvyn selkärangan. Lisää pisteitä karttuu kytkettävästä etulukosta sekä ketteryydestä. Yamahan harvalukuisiin heikkouksiin maastoajossa kuuluu sen vaihteenvalitsin. Se on vaikeakäyttöinen ja ärsyttävä. Eritoten se, että pakki kytkeytyy ainoastaan jarrun kanssa, on todella ankeassa paikassa ikävä ominaisuus.

YHTEENVETO

P

olariksen uutuusmalli Sportsman 850 XP on omiaan kovaan maastoajoon sekä vapaa-ajan kikkailuun. Se oli jokaisen testikuljettajan mielestä joukon mukavin laite herkän jousituksensa sekä yleisen ajamisen vaivattomuutensa ansiosta. Suurin yllätys on Polariksen kevyt käsiteltävyys hankalassa maastossa. Vaikka se on painava laite, on käsiteltävyys haastavissa paikoissa erittäin helppoa. Myös tasaisemmassa maastossa ja nopeassa ajossa laite tuntuu kivalta, sillä sen jousitus on erittäin herkkä. Herkkyydestä huolimatta etukulma ei vaivu alle kovassakaan mutkarunttauksessa. Yamaha Grizzly 700FI on testin kakkonen niukalla erolla Polarikseen. Yamaha on edelleen referenssi, kun puhutaan etenemiskyvystä vaikeassa maastossa, mutta mukavuuden ja suorituskyvyn suhteen olisi jo pikkuisen parantamista. Epämukava Yamaha ei missään tapauksessa ole, mutta Honda ja Polaris onnistuvat kuljettajan hemmottelussa vielä vähän paremmin. Yamahassa ei ole suurempia heikkouksia, mutta suoristuskykymittauksessa ja pellolla vauhtivaroja kokeillessamme ihmettelimme Yamahan nyykähdystä täyskaasukiihdytyksessä. Nyykähdys tapahtuu hetkellä, jolloin laitteen pitäisi ampaista matkoihinsa. Testilaite puutui kaasun avauksen myötä hetkeksi, jonka jälkeen se kyllä lähti räväkästi. Pisteiden valossa kolmanneksi nousivat Suzuki King Quad ja Can-Am Renegade 800R X, tosin täysin eri eväin. King Quad on perusmönkijä, jossa on hiottu pienten yksityiskohtien toimintaa. Suzukin vaihteisto toimii erittäin mallikkaasti, samoin voimansiirto ja moottori. Jousitus toimii mukavasti ja täsmällisesti, jonka ansiosta Suzuki käyttäytyy mallikkaasti jopa voimakkaassa jarrutuksessa. Tämä ei ole aivan tavallista, sillä esimerkiksi suorituskykymittausten jarrutuskokeessa nähdään tämän tästä mitä uskomattomimpia suorituksia, kun mönkkäri koetetaan pysäyt-

tää mahdollisimman tehokkaasti. Maastossa Suzuki on helppo viedä, joskin maavaraa siihen kaivattaisiin hieman lisää. Onneksi pohja on edes jotenkin panssaroitu jo vakiona, joten kivien ylitse liu’uttaminen ei aiheuta vaurioita laitteelle. Kovempaan maastoajoon suosittelemme järeämpää, yksiosaista muovista tarvikepanssaria. Can-Amin vahvuudet löytyvät suorituskyvyn puolelta. Se on porukan ykkönen helpossa maastossa ja vauhtiajossa, sillä sen voimavarat saavat jopa Polariksen kalpenemaan. Kovassa ajossa niin peltoradalla kuin maastossakin Can-Am kaipaa ohjausiskunvaimenninta. Hondassa ovat ominaisuudet voittopuolisesti kohdallaan, mutta Rinconin puutelistalla on liikaa merkintöjä asioista, jotka ovat kovaa käyttöä ajatellen tärkeitä. Ensimmäinen puute liittyy pohjan panssarointiin. Onneksi lisävarustepanssareita on saatavilla. Toinen merkittävä puute on etulukon puuttuminen. Moottoriin kaivattaisiin jo hieman lisää voimaa, eikä maavaran parantaminenkaan olisi pahasta. Puutteistaan huolimatta Honda on edelleen mönkijä, jonka ajo-ominaisuudet ovat alan ehdotonta kärkeä ja jonka voimansiirto on ja vaihteisto ovat todella hienot. Myös runkorakenne on maastoajon kannalta onnistunut. Rincon on vuosien varrella pärjännyt testeissä hienosti, mutta loputtomiin ei edes sen valtakausi kestä. Dinli Centhor ei vielä haasta tämän testin muita laitteita kovassa käytössä. Suurimmat puutteet liittyvät mukavuuteen ja suorituskykyyn. Hyvääkin Dinlissä on. Se todettiin hyväksi etenijäksi ja tyylikkääksi laitteeksi, jonka ohjaamossa nappulat ovat paikallaan. Kattaus on puoli ruokaa, mutta kun muut eväät eivät vielä ole aivan viimeisen päälle, ei Dinlillä ole tässä kovassa seurassa mahdollisuuksia taistella kärkisijoista.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 23


Vertailutestissä Can-Am Renegade 800R X, Dinli Centhor 700, Honda TRX680FA, Polaris

Yamahan maavara on kohdallaan ja etuylitys pieni. Jousitus on säädetty maastoajoa varten herkäksi.

Tarvikepohjapanssari on mallia heavy duty. Grizzlyn vakiopanssarikin on hyvä. > Grizzlyn vaihteenvalitsimen käyttö vaatii totuttelua. Vuosien harjoittelunkään jälkeen emme ole oivaltaneet sen hienoutta.

TÄTÄ MIELTÄ:

P

olaris Sportsman XP 850 on henkilökohtaisen listani ykkönen. Polaris on painava ja iso, mutta maastossa se on ketterä ja helppo ajaa. Sen etenemiskyky kovalla alustalla tuntuu olevan kutakuinkin Yamahan luokkaa, eli markkinoiden parasta. Polariksen pinnoja parantavat myös sen mukavuus sekä nerokas nelivetojärjestelmä. Miinusta Polaris saa vaihteenvalitsimen toiminnasta, joka ei mielestäni ole riittävän täsmällistä. Myös

MÖNKIJÄ-LEHTI | 24

tangon vaihtaisin vieläkin suorempaan. Enkä panisi pahaksi 50 kilon kevennysoperaatiotakaan. Kun maasto on todella haastavaa, Yamaha Grizzly 700FI:lle tuskin löytyy vieläkään haastajaa. Se on verrattain kevyt ja siinä on täydellisesti lukittava neliveto sekä riittävä maavara, joten eväät etenemiseen pahassakin maastossa ovat olemassa. Yamaha häviää Polarikselle hieman mukavuudessa ja ajo-ominaisuuksissa vauhdikkaammassa ajos-

sa. Myös suorituskyvyn suhteen Yamaha joutuu antamaan tasoitusta jenkille. Kaikesta huolimatta Grizzly on edelleen mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista mönkkäreistä. Kolmoseksi listallani nousee Can-Am Renegade 800R X. Renegaden osakkeita tässä kovassa taistossa nostavat sen loistava moottori ja urheilullinen luonne. Renegade on tässä joukossa todellinen härkä, jossa tuntuu olevan voimaa lähes loputtomasti. Maastoajossa sen sporttinen jousitus ei toimi, sillä se on liian jämäkkä. Eritoten takajousitus tuntuu lii-

an jämerältä. Liekö vika liian jäykässä kallistuksenvakaajassa. Nopealla alustalla ja urheilullisessa ajossa Renegade sen sijaan on lyömätön ja Yamahan ohella se olisi valintani cross country -kilpurin aihioksi. Suzuki King Quad 750 on toimiva perusmönkijä hienolla moottorilla ja voimansiirrolla. Moottorin päivitys tuntuu tehneen laitteelle hyvää. Suzuki kaipaa parin muun laitteen ohella hieman aggressiivisempaa rengastusta, pikkuisen lisää mavaraa sekä tasaista ja järeää pohjapanssaria. Honda TRX680FA Rincon on

HAUSSA VUODEN 2009 PARAS ISO NELIVETOINEN


Sportsman XP 850 EPS EFI, Suzuki King Quad 750 EFI, Yamaha Grizzly 700FI edelleen mukavuusluokan ykkönen, mutta sen suorituskyky alkaa olla jo aika vaatimattomalla tasolla. Hondan vaihteisto ja voimansiirto toimivat edelleen loistavasti. Ohjaus sekä jousitusmukavuus kelpaavat esimerkeiksi kenelle tahansa, vaikka laitteessa ei olekaan ohjaustehostinta. Hondan runkorakenne on oivallinen maastoajoa ajatellen, mutta liian matala maavara sekä etulukon puuttuminen verottavat etenemiskykyä etenkin mudassa. Dinli Centhor ei yllä samalle viivalle muun testiryhmän kanssa. Se on etenemiskykyinen laite, mutta epämukavuus ja vaatimaton suorituskyky estävät sen mahdollisuudet paremmille sijoituksille. Joni Launonen

P

olaris on selkeä valinta voittajaa ja omaa peliä haettaessa. Ohjaustehostin toimii tosi hyvin, mutta vaatii aluksi hieman totuttelua, sillä laite alkaa kovemmassa vauhdissa kiemurrella helposti. Pehmeän voimansiirron ja loistavan nelivetojärjestelman vuoksi vaikeassakin maastossa eteneminen on helppoa. Pollella on hyvä ajaa niin istualtaan kuin seistenkin. Moitteita Polaris saa painosta. Myös vaihteenvalitsin on epätarkka, vaikkakin vaihdekaavio on edelleen oikeinpäin, sillä pakki ja hidas puoli ovat kaaviossa lähekkäin. Yamaha on yhtä selkeä kakkonen, eli taattua Yamaha-laatua. Ohjaustehostin on loogisempi, eikä ollenkaan niin paljon tehostettu kuin Pollessa. Yamahan voimansiirto toimii esimerkillisen hyvin. Jammullakin on hyvä ajaa niin istualtaan kuin seistenkin, mutta ohjaustanko on hiukan kottikärrymäinen. Yamahan kytkettävä etulukko pelaa muuten hyvin, mutta toisinaan siinä on havaittavissa pientä viivettä. Maastossa alusta toimii hyvin, mutta kovemmassa ajossa laite yrittää kaatua etukulmalleen. Honda on aina Honda ja paras ohjaustehostamattomista peleistä. Se on helppo ajettava paikassa kuin paikassa, mutta vaikeassa maastossa ajaminen vaatii pientä ennakointia etulukon puutteen takia. Hondan voimansiirto ja vaihdesysteemi ovat myös ykköslaatua. Tässäkin yksilössä oli havaittavissa moottorin

www.monkija-lehti.fi

stumppailua, joka on todella ärsyttävä piirre. Maavaraa saisi olla enemmän tai sitten laitteessa voisi olla edes kunnon pohjapanssari. Myös renkaat saisivat olla karkeammat. Suzuki on aika neutraali laite, joka ei herätä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Hyvän voimansiirron ja toimivan nelivetojärjestelmänsä vuoksi Suitza on helppo ajettava maastossa, mutta hieman paremmilla renkailla laite olisi vieläkin etenemiskykyisempi. Vaihteenvalitsin on joukon parhaimmistoa. Maavaraa tässäkin laitteessa saisi olla enemmän tai sitten se pitäisi olla varustettu kunnollisella pohjapanssarilla. Can-Amin Reino sytyttää aina. Vietävän hyvän näköinen, kunnon nelivetoinen rallikampe. Tehoa on riittävästi mutta moitteita Canukki saa ryntäilevästä voimansiirrosta ja sormille lyövästä ohjauksesta. Edessä oleva viskolukko ja suuri etuylitys vaativat opettelua. Canukilla ajaessa kura lentää korkealla ja soundit ovat makeat. Dinliin sopisi sanonta, että ei ole koiraa karvoihin katsomista, joskin tässä tapauksessa juttu on toi-

sinpäin. Tilhi näyttää todella hyvältä ja odotin laitteelta paljon. Totuus iski ensimetreistä lähtien, ohjaus tuntui raskaalta ja laite muutenkin kömpelöltä ja tahmealta. Vaihteenvalitsin toimi alussa hyvin, mutta lyhyen maastokäytön jälkeen vaihteen vaihtaminen muuttui kovin työlääksi . Maastossa laite etenee tosi hyvin, kiitos hyvien renkaiden. Myös nelivedon ja lukon kytkentä on tehty helpoksi. Penkki on tautisen kova ja kahvatupet liukkaat. Antti Mikkola

P

olaris on onnistunut uuden Sportsmanin kanssa todella hyvin. Kapea runko tekee ajoasennosta mukavan ja ohjaustanko on sopivalla korkeudella ja etäisyydellä. Ohjaustehostin tuntuu aluksi jopa liian tehokkaalta, mutta kun siihen tottuu, osaa arvostaa melkein tangosta hipaisemalla kääntyviä etupyöriä. Parasta on jousitus, joka on samalla mukava ja kantava. Vaativassa maastossa on kuin limusiinin kyydissä matkustaisi ja silti etupää ei sorru alle nopeissakaan kaarteissa. Moottorissa on sopivassa

suhteessa vääntöä ja paukkua ja hyvän etulukon ansiosta Pollella selviää ajamalla aivan uskomattomista paikoista. Yamaha on todellinen vaikean maaston mönkijä ja siinä suhteessa testin paras. Jousitus on sopivan vetelä maastoajoon, mutta rajoittaa vauhtivaroja sporttisemmassa menossa. Jarrut ovat mönkijämaailman aatelia ja mukavuuskerroin kohdallaan. Hupikäyttöön voisi moottorissa olla hiukan lisää tehoa ja ainakin testiyksilön vaihteenvalitsin oli hankala käyttää. Can-Am Renegade on todella erilainen laite tässä porukassa, mutta maastömönkijäksihän sekin on tehty. Ajaosento muistuttaa crossilaitetta ja kohtuullisesti Rene toimii myös radalla. Moottorissa on paukkua ja hieno ääni, joten siinä suhteessa kyseessä on oikea äijäpeli. Pelloilla ja metsäteillä Rene on parhaimmillaan, mutta vaativassa maastossa se vaatii kovaa kättä kesyttäjältään. Jousitus on kovahko, vaikka käänsimme kaikki säädöt auki. Lisäksi ohjaustanko pyrkii lyömään välillä napakasti käsille.

RENKAILLA LISÄPOTKUA TESTIVOITTAJAAN Renkaat tekevät mönkijän tai ainakin ison osan siitä. Sovittelimme tämä ajatus mielessämme ison Polariksen alle alkuperäistä julmempaa rengasta. Tulokset olivat odotetunlaiset, sillä Maxxis Big Hornien myötä Pollen maastokelpoisuus parantui entisestään.

K

okeilemamme Maxxis Big Horn 2.0 -renkaat ovat hieman alkuperäisiä renkaita kookkaammat. Eturenkaat olivat kokoa 26x9-14 ja takamunkit 26x11-14, kun vakiorenkaiden vastaavat luvut ovat 26x8-14 ja 26x10-14. Vaikka kummankin rengassatsin korkeudeksi ilmoitetaan 26 tuumaa, olivat Big Hornit halkaisijaltaan hieman isommat. Renkaiden myötä pito maastoajossa paranee, sillä Big Hornin kuviointi jatkuu renkaan sivuille. Sivuhetulat raapivat pitoa myös spoorin nurkasta, joten pitopintaa on tarjolla huomattavasti enemmän kuin vakiorenkaissa. Kevätkelissä mutaisia sekä liukkaita rinteitä oli tarjolla vähintäänkin riittävästi, ja niissä Big Hornin pitoa osaa arvostaa.

Big Horn toimii raa’an maastoajon lisäksi hyvin myös kovemmalla alustalla. Se ei täristä kuten kaikkein aggressiivisimmat maastorenkaat. Sen sijaan Big Hornit parantavat pitoa tuntuvasti niin sorakuin savialustallakin.

Polaris eteni testissä kiitettävin arvosanoin maastoajossa vakiorenkaillakin, mutta Big Hornit tuovat kovaan maastoajoon ja tukkien kiskomiseen kaivattua lisäpitoa. Suurin hyöty renkaista saadaan liukkailla ja vetisillä alustoilla, joissa vakiorenkaan pito on vaatimaton. Suorituskykyyn rengas ei Polaris XP 850:n tapauksessa juurikaan vaikuta. Mittasimme kiihtyvyyden ja huippunopeuden sekä vakiorenkailla että Big Horneilla. Selvisi, että vakiokumeilla iso Polaris kiihtyy kahdeksaan kymppiin kaksi sadasosaa alle kuuden sekunnin ja Big Horneilla samaan meni puolenkymmentä sadasosaa enemmän. Huippunopeutta voimakkaammin kuvioitu ja isompi rengas verotti 500 metrin matkalla yhdellä yksiköllä.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 25


Can-Am Renegade HO EFI 800X

Dinli Centhor 700

Honda Rincon 680FA

Polaris Sportsman XP 850 EPS

Suzuki King Quad 750 EFI

Yamaha Grizzly 700FI

Huipputeho

10

6

7

9

8

8

Tehoalue

10

7

9

10

9

9

Voimansiirto

9

8

9

9

10

9

Vaihteisto/vaihdevalitsin

9

7

9

9

10

7

Melu

8

8

9

9

9

9

10

5

7

9

8

7

9

10

10

8

9

8

65

51

60

63

63

57

Ajo-ominaisuudet vaikeassa maastossa

8

6

9

10

8

10

Ajo-ominaisuudet nopeassa maastossa

8

6

9

10

9

9

Ajo-ominaisuudet metsätiellä

9

7

10

10

9

9

Ketteryys

8

6

9

9

8

10

Kääntösäde

8

7

8

8

8

10

Ohjaus

8

5

9

10

8

10

Etujousitus

8

7

9

10

9

9

Takajousitus

8

7

8

9

8

9

Nelivetojärjestelmä

8

8

7

10

9

9

Maavara

8

9

8

9

8

10

Panssarointi/pohjan rakenne

9

7

7

7

8

8

Jarrut

9

7

8

9

9

10

Paino

9

7

10

6

10

9

Yhteensä

108

89

111

117

111

122

Ajoasento

9

8

9

9

8

9

Satula

9

7

9

9

9

9

Hallintalaitteet

9

9

9

9

9

9

27

24

27

27

26

27

200

164

198

207

200

206

Kiihtyvyys/suorituskyky Kulutus

Ajo-ominaisuudet

Yhteensä

Kuljettajaympäristö

Suzuki on hyvä paketti moneen käyttöön. Se on melko vakaa niin tiellä kuin maastossa, mutta Renegaden tapaan tanko napsii välillä käsille. Moottori ja voimansiirto toimivat loistavasti yhteen ja paketin täydentää herkkätoiminen vaihdevalitsin. Yamahan tyyliin kytkettävällä etulukolla varustettu peli suoriutuu vaikeista paikoista kuin itsestään, mutta hiukan karkeampi rengastus ja kunnollinen pohjapanssari parantaisivat maasto-ominaisuuksia roimasti. Honda tuntuu loikkaavan paikaltaan liikkeelle liukkaasti, mutta vaihtelevassa harrastuskäytössä moottori alkaa silti olla tehoton. Vaikeassa maastossa Honda on helppo ajaa ja voimansiirto toimii loistavasti. Moottori kuitenkin yskäisee melko usein ja sammuu, mikä ei ole ainakaan hankalassa maastossa mukava ominaisuus. Hiekkatiellä ja vastaavassa nopeassa menossa Honda on tasapainoinen ajettava ja kaikella tavalla yllätyksetön. Isoista mönkijöistä se onkin ykkössuosikki vaikka vasta lajin saloja opettelevalle harrastajalle. Panssari ja hiukan karkeammat renkaat parantaisivat Rinconin etenemiskykyä vielä roimasti. Dinli tuntui aluksi pätevältä laitteelta. Parkkipaikalla siirreltäessä voimansiirto on mukava ja vaihdevalitsin toimii kätevästi. Jo siirtelyvaiheessa huomaa ohjaustangon kääntyvän todella vähän suhteessa etupyöriin ja maastossa se olikin Centhorin kompastus. Ohjaus on raskas ja neliveto päällä keula vetelee maaston mukaan hiukan minne sat-

Moottori

PISTEYTYS:

Yhteensä Pisteet yhteensä

tuu, sillä käsissä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi voimia pitämään peliä suorassa. Tempoileva ja raskas ohjaus jättävät Dinlin monta hyvää ominaisuutta varjoonsa. Siinä on korkea maava-

ra ja etenemiskykyä riittää vaativassakin maastossa. Voimansiirto toimii pehmeästi ja lukot kytkeytyvät napakasti. Myös kaikki hallintalaitteet ovat samaa tasoa kuin ns. merkkimönkkäreissä.

Toisenlaisella ohjausvälityksellä Tilhi olisi aivan eri peli, ja hiukan kun saisi jarruihin lisää tehoa ja moottoriin paukkua, niin pistekertymä olisi aivan toisenlainen. Jukka Helminen

TEKNISET TIEDOT: Moottori

Voimansiirto/vaihteet

Etujousitus

Takajousitus

Vetotapa

Renkaat

Hinta

Cam-Am Renegade H.O EFI 800 X

800 cc 2-syl., 4-tahti nestejäähd. EFI

Kaksialueinen eteenpäin (hidas/nopea), peruutus

RS-Erillisjousitus A-tukivarsi

RS-Erillisjousitus

2/4-veto autom. Visco etulukko,

25 x 8-12 / 25 x 10-12

13990,-

Dinli Centhor 700

694 cc, 1-syl., 4-tahti nestejäähd. Kaasutin

Kaksialueinen eteenpäin (hidas/nopea), peruutus

Erillisjousitus A-tukivarsi

Erillisjousitus

2/4-veto kytkettävä etulukko

25 x 8-12 / 25 x 10-12

6790,-

Honda TRX680 FA Rincon

675 cc 1-syl., 4-tahti nestejäähd. EFI

Automaatti / manuaali 3 vaihdetta, peruutus

Erillisjousitus A-tukivarsi

Erillisjousitus

2/4-veto

25 x 8-12 / 25 x 10-12

10480,-

Polaris Sportsman XP 850 EFI EPS

850 cc, 2-syl., 4-tahti nestejäähd. EFI

Kaksialueinen eteenpäin (hidas/nopea), peruutus

Erillisjousitus A-tukivarsi

Erillisjousitus

2/4-veto autom. etulukko

26 x 8-14 / 26 x 10-14

11990,-

Suzuki KingQuad 750X EFI

722 cc, 1-syl.,4-tahti nestejäähd. EFI

Kaksialueinen eteenpäin (hidas/nopea), peruutus

Erillisjousitus A-tukivarsi

Erillisjousitus

2/4-veto kytkettävä etulukko

25 x 8-12 / 25 x 10-12

9990,-

Yamaha YFM 700FI Grizzly EPS

686 cc, 1-syl., 4-tahti nestejäähd. EFI

Kaksialueinen eteenpäin (hidas/nopea), peruutus

Erillisjousitus A-tukivarsi

Erillisjousitus

2/4-veto kytkettävä etulukko

25 x 8-12/ 25 x 10-12

11290,-

MÖNKIJÄ-LEHTI | 26

HAUSSA VUODEN 2009 PARAS ISO NELIVETOINEN


MITTAUSTULOKSIA: Kiihtyvyys:

Can-Am Renegade HO EFI 800 X 0-40 km/h

1,63 sek.

0-60 km/h

2,77 sek.

0-80 km/h

4,58 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Jarrutusmatka: 80-0 km/h 39 m Huippunopeus 500 m: 119 km/h, Huippunopeus lyhyt puoli 70 km/h Polttoaineen kulutus: 3 litraa tunnissa Paino: täydellä tankilla 346 kg (lisävarusteena vinssi) Kääntösäde: nelivedolla hidas puoli päällä 400 cm

Kiihtyvyys:

Dinli Centhor 700 0-40 km/h

2,84 sek.

0-60 km/h

5,94 sek.

0-80 km/h

14,55 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Jarrutusmatka: 80-0 km/h 45 m, Huippunopeus: 500 m 83 km/h Huippunopeus lyhyt puoli: 54 km/h Polttoaineen kulutus: 2,5 litraa tunnissa Paino: täydellä tankilla 363 kg Kääntösäde: nelivedolla hidas puoli päällä 460 cm

Kiihtyvyys:

Honda Rincon 680 FA 0-40 km/h

1,96 sek.

0-60 km/h

4,45 sek.

0-80 km/h

9,83 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Jarrutusmatka: 80-0 km/h 38 m Huippunopeus: 500 m 95 km/h Huippunopeus lyhyt puoli: (ykkösvaihde) 46 km/h Polttoaineen kulutus: 2,6 litraa tunnissa Paino: täydellä tankilla 305 kg Kääntösäde: nelivedolla hidas puoli päällä 390 cm

Kiihtyvyys:

Polaris Sportsman XP 850 EPS 0-40 km/h

1,87 sek.

0-60 km/h

3,49 sek.

0-80 km/h

5,98 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Jarrutusmatka: 80-0 km/h 38,5 m Huippunopeus: 500 m 112 km/h Huippunopeus lyhyt puoli: 65 km/h Polttoaineen kulutus: 3,6 litraa tunnissa Paino: täydellä tankilla 416 kg (lisävarusteena pohjapanssari) Kääntösäde: nelivedolla hidas puoli päällä 420 cm

Kiihtyvyys:

Suzuki King Quad 750 0-40 km/h

1,94 sek.

0-60 km/h

3,81 sek.

0-80 km/h

7,63 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Jarrutusmatka: 80-0 km/h 39 m Huippunopeus: 500 m 99 km/h Huippunopeus lyhyt puoli: 49 km/h Polttoaineen kulutus: 2,9 litraa tunnissa Paino: täydellä tankilla 306 kg Kääntösäde: nelivedolla hidas puoli päällä 400 cm

Kiihtyvyys:

Yamaha Grizzly 700FI 0-40 km/h

2,46 sek.

0-60 km/h

4,28 sek.

0-80 km/h

8,04 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Jarrutusmatka: 80-0 km/h 36 m Huippunopeus: 500 m 98 km/h Huippunopeus lyhyt puoli: 60 km/h Polttoaineen kulutus: 3,4 litraa tunnissa Paino: täydellä tankilla 331 kg (lisävarusteena vinssi ja pohjapanssari) Kääntösäde: nelivedolla hidas puoli päällä 335 cm

www.monkija-lehti.fi

MÖNKIJÄ-LEHTI | 27


Sportsman 400 HO 4x4 TESTIVOITTOON! Mönkijälehti (2/2008) testasi 400cc keskiluokan Sportsman 400 HO 4x4 selvisi siinä testivoittoon jaetulla pistemäärällä Yamahan kanssa. 1. Polaris Sportsman 400 HO 4x4

238 pistettä

1. Yamaha Grizzly 450 4x4

238 pistettä

3. Honda 420 FE 4x4

226 pistettä

4. Arctic Cat 366 4x4

224 pistettä

5. Kymco MXU 400 4x4

220 pistettä

Polaris: - testin paras kiihtyvyys - testin paras huippunopeus - testin pienin kääntösäde - testin parhaat ajo-ominaisuudet vaikeassa maastossa - testin paras nelivetojärjestelmä - testin paras vaihteisto JA paljon muuta hyvää - lue testi uudesta Mönkijälehdestä!


SPORTSMAN XP 550 Mönkijä-lehti 4/2008 Vertailu


SPORTSMAN 400 HO Mönkijä-lehti 2/2008 Testivoittaja


VERTAILUTESTISSÄ

MÖNKIJÄ-LEHTI | 14

Arctic Cat 366 / Honda TRX 420 FE / Kymco

PIENET JA MAASTOKELPOISET


MXU 400 / Polaris Sportsman 400 / Yamaha Grizzly 450 IRS SE Maastossa muskelit eivät tee autuaaksi, mutta pienuudesta ja ketteryydestä voi olla apua yllättävän paljon. Testasimme markkinoiden tiivismittaisimpia nelivetoisia, jotka maastossa osoittautuivat todellisiksi mönkijämaailman pikkujättiläisiksi.

PIENET JA MAASTOKELPOISET Teksti: Mönkijä-lehden työryhmä Kuvat: Jukka Helminen, Joni Launonen

Vertailussa pienet nelivetoiset

T

estattavien mönkijöiden ryhmä valittiin tällä kertaa lähinnä ulkomittojen perusteella. Vaateita ehdokkaille oli sen verran, että niiden pitää olla kohtuullisen pieniä ja nelivetoisia. Moottoreiden iskutilavuudessa ja sitä myöten myös suorituskyvyssä on eroja, joten testin painopistettä ei luonnollisestikaan voi hilata suorituskykyä suosivaan suuntaan. Suhtauduimme laitteisiin pienikokoisina maastomönkkäreinä ja joka paikan työjuhtina. Arctic Cat 366 on amerikkalaismerkin pienin nelivetoinen laite. Ulkomitoiltaan ja ulkonäöltäänkin se eroaa voimakkaasti merkin isommista, perin raamikkaista nelivetoisista. Eroa on myös siinä, että isompien nelivetoisten tapaan 366 ei ole kotoisin Thieff River Fallsista, vaan sen synnyinpaikka on peräisin itäisemmältä pallonpuolikolta. Catin moottori on mallimerkinnän mukaisesti 366-kuutioinen. Se on ilmajäähdytteinen ja siinä on neliventtiilikoneisto ja yksi yläpuolinen nokka-akseli. Kokoisekseen moottori on yllättävän suorisuskykyinen. Arctic Catin tavaramerkkeihin lukeutuu hyvä maavara eikä 366 tee tässä asiassa poikkeusta. Sen maavara on 254 milliä, mikä on tässä ryhmässä kärkitulos. Rengaskoko on edessä 24/8-12 ja takana 24/10-12. Honda on testin ainoa jäykkäperäinen laite.

www.monkija-lehti.fi

Pikku-Honda korvasi pari vuotta sitten legendaarisen TRX 350-mallin, jonka maine pohjautuu sen maasto-ominaisuuksiin sekä lähes uskomattomaan luotettavuuteen. 420,2-kuutioisella on täyttänyt paikkansa Honda-mallistossa hyvin tarjoten 100 kuutioita kookkaampana (350 on 329-kuutioinen) ja nestejäähdytteisenä hieman enemmän poweria. Hondassa käytetään rengastusta, jonka koko edessä on 24/ 8-12 ja takana 24/10-11. Kymcolla ja Arctic Catilla on paljonkin yhteistä, sillä peleissä on sama moottori ja myös voimansiirto on samalta pajalta. Muodoissa on kuitenkin eroja kuten hallintalaitteissakin. Kymcon ulkomuoto tuo mieleen sekä Hondan että Yamahan isommat Grizzly-mallit ja esimerkiksi vaihdevalitsin edustaa samaa koulukuntaa uuden Yamahan kanssa. MXU 400 on Kymcon nelivetomalliston pienempi painos, jonka yläpuolella mallistossa on MXU 500. MXU 400 on ulkomitoiltaan hieman pienempi kuin isoveljensä ja siinä käytetään pienempiä renkaita. Rengaskoko edessä on 24/8-12 ja takana 24/10-12. MXU 500:ssa on tuuman korkeammat munkit. Polaris Sportsman 400 H.O. edustaa samaa sukuhaaraa pienemmän Polaris Hawkeyen kanssa. Hawkeye on varustettu 299-kuutiosella ilmajäähdytteisellä moottorilla, kun Sportsmania liikuttelee Sportsman 450:stä tuttu, 455-kuu-

MÖNKIJÄ-LEHTI | 15


VERTAILUTESTISSÄ tioinen, kaasuttimella ruokittu nestekone. Sportsman 400 H.O. on varustettu renkailla, joiden korkeus on 24 tuumaa, kun Hawkeye:ssä käytetään kaksi tuumaa matalampaa rengastusta. Siinä, missä Hawkeye on suunnitteltu ns. entry level -luokan laitteeksi tai perheen kakkosmönkkäriksi, on sen isoveli tehty ajatellen vapaa-ajan ajoa ja keveitä työtehtäviä. Yamaha Grizzly on ulkomitoiltaan ja painoltaan samassa veneessä muiden kanssa, mutta hinnan suhteen Yammu painii raskaammassa sarjassa. Vertailuun saimme Grizzlyn SEmallin, joka maksaa 8390 ollen 400 euroa perusmallia kalliimpi. Vastineeksi lisäsijoitukselleen ostaja saa tyylikkään mus-

Arctic Cat 366 / Honda TRX 420 FE / Kymco

tan värityksen, hienot alumiinivanteet sekä ITP Mud Lite XLrenkaat. Rengaskoko edessä on 25/8-12 ja takana 25/10-12. Yamahan 421-kuutioinen moottori edustaa vertailun järeämpää päätä. Moottori on nestejäähdytteinen ja siinä käytetään kaksiventtiilitekniikkaa ja yhtä yläpuolista nokka-akselia. Helpossa maastossa kaikki hyviä Siirtymällä Kymco on todella miellyttävä peli. Sen ajo-ominaisuudet ovat vakaat ja erittäin hyvin toimiva vaihteenvalitsin ja hallintalaitteet parantavat käyttömukavuutta. Kymcon moottori on 366-kuutioinen ilman ja öljyn avulla jäähdytettävä ja se antaa pelille koh-

tuullisen suorituskyvyn. Suorituskykymittauksessa Kymcon suoritus oli vaatimattomin, sillä Arctic Catin ohella Kymcossa on joukon pienin moottori, mutta kuten sanottua, testin painotus ei ole suorituskyvyssä. Arctic Catin ajo-ominaisuudet kovalla alustalla ovat myös perushyvät. Laite keinahtelee mutkissa, mutta se ei pyri sortamaan ulkokaarteen puoleista etukulmaa. Ohjaus toimii hyvin ja etenkin rauhallisessa menossa ajo-ominaisuudet ovat vakaat. Hondan jäykkä takajousitus ei verota juurikaan mukavuutta kovalla ja tasaisella alustalla. Sen ajo-ominaisuudet ovat vakaat ja koneessa on sen verran tehoa, että tarvittaessa Honda etenee reippain ottein. Suorituskyky on

testin parhaasta päästä, ainoastaan Polaris on Hondaa ripeämpi liikkeissään. Honda jakaa mielipiteitä myös kovalla alustalla, sillä ryhmästä joku on sitä mieltä, että 420:sta löytyy annos urheilullisuutta kun taas toiset eivät löydä siitä lainkaan urheilijanvikaa. Yamahan jousitus on pehmeä ja laite etenee keinahdellen. Ajoominaisuudet kovalla alustalla ovat miellyttävät, mutta mutkiin on parasta hölläillä, sillä Yamahan taipumus kallistua etukulman ylitse kovissa vauhdeissa on melko voimakasta. Suoristuskyvyn suhteen Yamahalla ovat pullat hyvin uunissa. Suorituskykymittauksessa se oli kolmas kulkien lähes samaa tahtia Polariksen ja Hondan kanssa.

Arctic Cat 366 kunnioittaa merkin perinteitä maastossa olemalla etenemiskykyinen laite.

Kuten kuvasta näkyy, ei pohjapanssari ole kaikkein kovinta tekoa.

Vaihdekaavio on selkeä, mutta valitsimen toiminnassa on toivomisen varaa.

Catin tavaratelineet ovat asialliset niin edessä kuin takanakin.

Hyvä maavara on Arctic Catin tavaramerkki.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 16

PIENET JA MAASTOKELPOISET


MXU 400 / Polaris Sportsman 400 / Yamaha Grizzly 450 IRS SE Maasto-ominaisuuksissa eroja Arctic Catin nimi asettaa melkoiset paineet maastoon siirryttäessä, sillä tähän mennessä nelivetoiset Catit ovat olleet kovia pelejä pahassa maastossa. Niin on 366:kin, tosin hieman eri eväin kuin isommat Catit. Siinä missä isommat neliveto-Catit jyäävät kaikkien kivitaloa pienempien esteiden yli ison maavaransa ja kytkettävän etulukkonsa avulla, selvittää 366 hankalat paikat ketteryytensä ja käsiteltävyytensä avulla. Kaikkein hankalimmissa paikoissa kytkettävä etulukko olisi poikaa. Moitteita Cat ansaitsee monen muun ohella siitä, että astinlautojen reunat ovat hieman arkoja vaurioille. Kova, taitettu muovi astinlautojen reunassa halkeaa helposti astinlaudan iskeytyessä kiveä vasten. Sen sijaan kiitosta tulee Arctic Catin hyvästä maavarasta, joka saa aikaan sen, että Catilla kivikko ei aiheuta ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Catissa on myös pohjapanssari, joka tosin ei ole aivan yhtä hyvä kuin isommissa malleissa. 366:ssa käytetään hieman muotoiltua, mutta kovemmasta muovista tehtyä panssaria, joka ei ole aivan yhtä kestävä keksintö. Honda on vahva peli maastossa, mutta sillä ajaminen vaatii hieman totuttelua. Jo se seikka, että Hondassa on vaihteet variaattorin sijaan, jakaa mielipiteitä. Testiryhmästä osan mielestä Hondan vaihteisto on toimiva ja helppokäyttöinen osan ollessa sitä mieltä, että nappivaihteet nakertavat ajomukavuutta ja hauskuutta. Myös peruutusvaihteen kytkemisestä oltiin useampaa mieltä. Hondassa se toimii niin, että ensin naputellaan vaihde vapaalle, painetaan jarruvivun yläpuolella oleva punainen nappi pohjaan, vedetään jarruvivusta ja painetaan alaspäin vaihtamisen nappia. Yksinkertaista? Sitten kun sen oppii, kyllä, mutta totuttelu vie aikaa. Jäykkä perä pienentää Hondan maavaraa sen verran, että testilaitteessa ollut pohja-

www.monkija-lehti.fi

Perusvarma. Honda on yksinkertainen työkone ja toimiva sellainen.

Jäykkä perä syö maavaraa, mutta parantaa vetokykyä. > Lisävarusteena tuleva pohjapanssari suojaa hyvin, mutta sen kauhamainen malli hankaloittaa pesemistä. panssari on välttämätön varuste vähänkin kovemmassa möyrinnässä. Annoimme maahantuojan asentaa panssarin, sillä emme halunneet hajottaa laitteen pohjaa. Pisteytyksessä arvostelemme vakiokuntoisen laitteen pohjaratkaisua. Hondan etenemiskyky perustuu laitteen käsiteltävyyteen. Hondalle on tyypillistä matala istuinkorkeus, mikä parantaa kuskin tasapainottelumahdollisuuksia hankalassa maastossa.

Honda lienee markkinoiden kevein nelivetoinen, joskaan ei mitenkään suurella marginaalilla muuhun testiryhmään nähden. Kokemukset Hondan ajoominaisuuksista vaativassa maastossa jakoivat mielipiteitä voimakkaasti. Jäykkäperäisen kallistelu kivikossa nyppi toisia pahasti, kun taas toiset olivat sitä mieltä, että Honda on helppo ajaa, ketterä ja kevyt käsitellä. Kymco on miellyttävä pe-

Vetotapa valitaan tällä vivulla.

li helpohkossa maastossa. Ajaminen on helppoa eikä ohjaus läpsi käsille kivikossa. Maaston asteittain vaikeutuessa Kymco suoriutuu edelleen hyvin käsiteltävyyden ja hyvin toimivan voimansiirron ansiosta. Kun haastetta alkaa tulla lisää, on Kymcolla alettava ajaa ennakoiden. Renkaiden heikohko pito ja etulukon puuttuminen vaikeuttavat ryömien etenemistä, eikä peli kuvatunkailtaisella alustalla kykene kehittämään

MÖNKIJÄ-LEHTI | 17


VERTAILUTESTISSÄ erikoistilanteissa toisinaan auttavan vauhdin kehittämisessäkään. Johtunee osittain renkaiden pidosta, että etenkin pehmeällä alustalla Kymcon maavara alkaa tuntua määräänsä pienemmältä. Maavaraksi ilmoitetaan reippaat 250 milliä, mutta siitä ei ole suuressa määrin apua, kun renkaat eivät pidä. Polaksen pieni koko ja ulkonäkö aiheuttivat jonkin verran ennakkoluuloja, jotka tosin karisivat nopeasti maastoon päästyä. Helpossa maastossa Polaris on todella letkeä menijä. Merkillepantavaa on se, että ohjaus ei lyö käsille samoissa tilanteissa, missä isommat Sportsmanit jo hieman läpsisivät kuljettajaa näpeille. Käsiteltävyys on todella helppoa ja ajaminen siksikin hauskaa. Helpossa maastossa hitaamman vaihteen puutosta ei edes huomaa, eikä sitä tullut kaivanneeksi pahemmassakaan maastossa. Seikka, joka vähentää lyhyemmän vaihteen tarvetta on Polariksen starttikytkin, eli eräänlainen yksinkertainen momentinmuunnin. Starttikytkin luistaa hitailla moottorin käyntinopeuksilla eli vaikeassa maastossa vedätettäessä sekä kuormaa kiskottaessa. Kytkin siis poistaa hihnaan kohdistuvat rasituspiikit sekä vähentää tarvetta käyttää kaksilovista laatikkoa. Kytkin alkaa kytkeä käyntinopeuden ollessa 1600 kierrosta minuutissa ja se on täysin kytkeytynyt 3300 kierroksen kohdalla. Voimansiirto toimii maastoajossa todella hienosti. Se mahdollistaa tarvittaessa erittäin hitaan ryömimisen, joten Sportsmanilla on helppo edetä ahtaissa ja vaativissa maasto-olosuhteissa. Se, mikä Polariksessa kaipaa preppausta, on pohjan panssarointi. Sitä ei tässä tapauksessa ole lainkaan, kun taas hyviä kiinnittymispisteitä teräville kiville ja kannoille on vähintäänkin riittävästi. Polarikseen kaivattaisiin kipeästi tasaista, muovista poh-

MÖNKIJÄ-LEHTI | 18

Arctic Cat 366 / Honda TRX 420 FE / Kymco Pohja on panssaroitu, mutta ei aivan täydellisesti.

Yllättäjä. Kymco on erittäin laadukkaan tuntuinen ja mukava laite.

Kymcon vaihteenvalitsin toimii erinomaisen kevyesti ja täsmällisesti.

Maavaraa on riittävästi, mutta kesy rengastus verottaa pisteitä maastossa. japanssaria, joka helpottaisi kivien yli luisuttamista ja parantaisipa se etenemiskykyä suollakin. Polariksen maavara ei paperilla ole suuren suuri, vain 229 milliä, mutta laitteen lyhyt akseliväli sekä kapea raideleveys helpottavat tilannetta. Polariksen pisteitä parantaa myös se seikka, että siinä ei ole etuylitystä käytännössä ollenkaan, joten keula ei tökkäile esimerkiksi ojien ylityksissä. Yamaha Grizzly 450 IRS on esimerkki siitä, että Yamaha

osaa maastokelpoisten mönkijöiden rakentamisen. Grizzly on kytkettävän etulukkonsa ja hyvien renkaidensa ansiosta melkoinen etenijä. Vielä paremman siitä saisi, jos vakiovarusteena tulevan pohjapanssaroinnin vaihtaisi tasaiseen poromiesmallin panssariin. Tällä varustuksella mönkijän liu’uttaminen kivien yli ei vihlaisisi kuskin rintaa aivan niin pahasti. Yamaha on testin suurimmasta kääntöympyrästään huolimatta varsin ketterä peli pusikossa.

Sen vieminen on helppoa ja vielä helpompaa se olisi, jos ohjaustanko olisi viitisen senttiä korkeampi. Yamahan eturenkaiden positiivinen camber-kulma vaikeuttaa nopeaa ajoa kovalla alustalla, mutta myös maastoajoa. Esimerkiksi mäen laskeutumisessa epätasaisella alustalla saa olla tarkkana, sillä jos on vaara joutua tilanteeseen, jossa painopiste on jommallakummalla eturenkaalla, on myös kulman ylitse kaatumisen riski olemassa.

PIENET JA MAASTOKELPOISET


MXU 400 / Polaris Sportsman 400 / Yamaha Grizzly 450 IRS SE ran maavaraa kun sen selkään asetetaan hieman ylimääräistä painoa. Kymco etenee kuorman kanssa lupaavasti. Hondamaiseen vakauteen se ei yllä, mutta suurempia heikkouksia ei ole havaittavissa. Tasaisemmalla alustalla meno on aivan ok, joskin jousitus tuntuu jo aavistuksen pehmeältä. Arctic Cat kantaa kuormansa hyvin, mutta siinä ei kuitenkaan ole samanlaista kuormakamelin

Polariksen suljettava tavaratila on ok ja tässä mallissa on kohtuullisen hyvät kiinnityspisteet.

80 kilon kuorma kulkee kunnialla vähän pienemmänkin mönkkärin ritseillä.

Tosimönkkäreiden hommiin Honda on kutakuinkin tunteeton kuormalle. Tällä kertaa käyttämämme hieman pienempi taakka (40 kiloa edessä ja saman verran takana) ei hetkauta isoa punaista lainkaan. Se etenee maastossa siinä missä tyhjänäkin ja siirtymillä toimiva etujousitus ja jäykkä perä eliminoivat ei-toivotun kallistelun tyystin. Maastossa kuormattuna ajettaessa Hondan matala satulalinja on taas avuksi, sillä kuljettajan on helppo kompensoida kuorman myötä noussutta painopistettä laitteen kallistuessa roikkumalla ylärinteen puolella. Yamaha etenee varmoin ottein, mutta jälleen eturenkaiden kulmat aiheuttavat sen, että kuljettajan on oltava tarkkana. Yamahan maavara on 245 millimetriä, mikä ei ole sangen paljon, mutta tässä ryhmässä se on koko porukan toiseksi suurin. Yamahan akseliväli on 1233 millimetriä, mikä on 17 milliä vähemmän kuin Yamaha Grizzly 700:ssa. Maavarassa sen sijaan on eroa 30 milliä, joten lyhyempi akseliväli ei aivan kompensoi maavaraeroa. Yamahan jousitus on pinnastaan herkkä, mikä parantaa vetopitoa maastossa, mutta toisaalta syö jonkin ver-

www.monkija-lehti.fi

Maavara on hieman pienempi kuin muissa, mutta niin ovat raideleveys kuin akselivälikin.

Pohja vaatii panssarointia.

Yllättäjä numero 2. Sporstman 400 H.O. osoittautui sekä loistavaksi hauskanpitovälineeksi että pystyväksi maastomönkkäriksi.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 19


VERTAILUTESTISSÄ

Arctic Cat 366 / Honda TRX 420 FE / Kymco

tuntua kuin isommissa nelivetoisissa Cateissa. Seikassa on se hyvä puoli, että tyhjäna maastossa ajettaessa 366 säilyy notkean tuntuisena, sillä jäykkä jousitus ei ole tekemässä ajamisesta kulmikasta. 366 siis selvittää taakkarastin tyydyttävästi. Polaris ei pienuuttaan häpeä taakan kanssa. Se kuljettaa taakan ponnekkaasti, joskin muuttunut painopiste tekee kapeasta laitteesta hieman kiikkerän. Maastossa taakan kanssa ajettaessa Polarikseen kaivattaisiin taas sitä muovista pohjapanssaria. ■

Yamaha Grizzly 450 IRS on osoitus pianovalmistajan kyvystä tehdä toimivia maastomönkijöitä.

YHTEENVETO:

P

aremmuusjärjestykseen näitä pelejä on hankala laittaa, sillä jokaisella on vahvat alueensa. Yamaha on maastokelpoinen ja sen etenemiskyky on aivan omalla tasollaan, mutta niin on hintakin. Kymco puolestaan loistaa mukavuudellaan helpossa maastossa ja kovalla alustalla, mutta maasto-ominaisuuksissa on hieman parantamista. Arctic Cat puolestaan etenee hyvin, mutta hintaero melkein samanlaiseen Kymcoon on iso. Honda tunnetaan luotettavana pelinä ja omalla tavallaan se on tässä porukassa ylikylän peli, jos ajatellaan työkäyttöä. Huonoselkäisten mielestä jäykkä taka-akseli tekee Hondasta turhan epämukavan. Pisteiden mukaan Yamaha ja Polaris muodostavat kärkikaksikon. Ne asettuvat kärkeen maasto- ja ajo-ominaisuuksien ansiosta. Kummassakin on täysin kytkettävä tai automaattisesti kytkeytyvä etulukko, joka parantaa etenemiskykyä kaikkein hankalimmassa maastossa. Hondan jäykkä taka-akseli pudottaa maavara- ja mukavuuspisteitä, mutta toisaalta pohjustaa sitä tosiseikkaa, että viime vuoden maaottelun voittaja on edelleen vertaansa vailla oleva työhevonen kokoluokassaan. Arctic Cat ja Kymco ovat vahvoja kokonaisuuksuuksia kumpainenkin, mutta ne eivät millään osa-alueella nousseet niin selvästi esille, että olisivat voineet vetää kaulaa muihin nähden ja korjata potin. ■

MÖNKIJÄ-LEHTI | 20

< Yamahan panssarointi on kohtalainen, muttei markkinoiden parhaimmistoa.

Yamahassa on kelpo maavara. < Yamahan vaihdekepin käyttö vaatii totuttelua.

PIENET JA MAASTOKELPOISET


MXU 400 / Polaris Sportsman 400 / Yamaha Grizzly 450 IRS SE TÄTÄ MIELTÄ:

T

ällä kertaa paremmuusjärjestykseen laittaminen on hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Silti mielestäni paras kokonaisuus on Yamaha Grizzly 450 IRS. Se ei ole täydellinen, mutta vahvat maasto-ominaisuudet ja hyvä käsiteltävyys maastossa vetoavat minuun. Toinen suosikkini on Polaris. Se on käsittämättömän hauska peli ja yllätti moneen otteeseen maasto-ominaisuuksillaan. Sen ohjaus on jopa parempi kuin isommissa malleissa ja myös voimansiirron toiminta on todella hyvää. Polariksen maasto-ominaisuuksia voisi helposti parantaa tasaisella pohjapanssarilla ja aavistuksen leveämmillä renkailla. Silloin se olisi taatusti aivan huikea menijä maastossa. Honda TRX 420 FE on aina vain vahva peli. Jäykkäperäisenä se antaa muille tasoitusta mukavuudessa ja maavarassa, mutta sen hyvä käsiteltävyys ja vahva rakenne parantavat sen osakkeita.

V

aikka Kymco jäi pisteissä viimeiseksi, on se syytä ottaa ensimmäisenä arvioitavaksi. Kyseessä on perustetekniikaltaan Catin kanssa melkein sama laite, eikä mistään muusta tule moitteita kuin maastoon liian sileistä renkaista. MXU400 on kevyt ja ketterä käsitellä ja kaikki toimii juuri kuten pitääkin. Hintaansa nähden jopa erinomainen pikkumönkijä. Catissa on Kymcoon verrattuna kevyempi ohjaus ja paremmat iskarit. Moottori on sama, mutta voimalinjan säädöt olivat Kymcoa paremmat. Siksi Catti kiihtyi ja kulki paremmin ja reagoi kaasuun herkemmin. Pienikokoinen ja ketterä Arctic Cat on todellinen maastomönkijä, joka ei pelkää hankaliakaan paikkoja. Honda on joka suhteessa oman tiensä kulkija. Maavara on huono ja ilman kunnon panssaria on maastoajo melkoista romuttamista. Vaihteet, moottori ja koko muu tekniikka toimii kuin unelma, mutta silti pidän enemmän variaattorivetoisista mönkijöistä. Jarrujen teho ei edusta tätä päivää ja jäykkä taka-akseli tekee Hondasta epämukavan huviajelussa. Vetojuhtana ja työkoneena se on kuitenkin kovaa tasoa.

J

älleen kerran vaikea, ellei mahdoton paikka laittaa testin mönkijät paremmuusjärjestykseen, sillä minkä tahansa voisi ottaa omaksi. Arctic Catin maavara, ketteryys ja ajamisen helppous tekivät vaikutuksen. Moottori on kuutioihin nähden yllättävän pirteä. Vaihdevalitsin on Catissa hieman rimpula mutta siitä huolimatta vaihteet menevät hyvin päälle. Rengastus saisi olla parempi. Polariksen pienuus saa laitteen näyttämään ”lelulta”, mutta totuus on toinen, sillä kyseessä on kunnon mönkijä. Etupään lukon toiminta lisättynä todella ketterään ajettavuuteen ja hyviin renkaisiin tekee metsässä etenemisestä helppoa. Aluksi ihmettelin kun vaihteita ei ole kuin yksi eteen ja pakki mutta eipä Polle muuta kaipaakaan. Tavaratelineet saisivat olla normaalit putkikehikkomalliset. Yamaha on Yamaha, tuttu ja turvallinen. Tehokkaan tuntuinen moottori varustettuna hyvällä voimansiirrolla, tekee tästäkin pelistä hyvän maastomönkijän. Yamahan ohjaus

www.monkija-lehti.fi

Honda on myös testin paras työjuhta, sillä jäykkäperäisenä se vetää mitä vain aisapainon tuodessa lisäpitoa takaakselille. Honda on myös tunteeton kuormalle. Kymco on iloinen yllättys. Siinä ei ole ”kiinanpelin tuntua” vaan laadullisesti se on aivan samalla tasolla muun testiryhmän kanssa. Kymco on mukava ajaa ja sen jousitus on tehty selkeästi maastoajoa ajatellen, kun taas rengastus oli enempi rantabulevardeille kuin mutaan. Kymcon heikkous on rengastuksen lisäksi etuperän lukottomuus. Arctic Cat on hyvin pitkälti samanlainen kuin Kymco, mutta parempien renkaiden ansiosta se tuntui maastokelpoisemmalta. Joni Launonen

Polaris yllätti, sillä vain yksi nopeusalue vaikutti etukäteen arveluttavalta. Starttikytkin/monentinmuunnin saa moottorista kuitenkin esiin useita ominaisuuksia ja Polle ryömii hitaasti ja hienosti hankalassa maastossa, kulkee kovaa huippuja ja vetää hyvin myös kuormaa. Pienikokoinen laite on porukan helpoin ajettava aidossa mönkimismaastossa ja etuylitys on niin olematon, että etupyörät lähtevät kiipeämään vaikka suoraa seinää ylös. Mönkijämaailman paras neliveto täydentää hyvän paketin. Yamahassa on hiukan Cadillacin tunnetta, sillä runsas negatiivinen jousto ja hiukan löysän tuntuinen alusta tekee ajamisesta mukavaa kun ei ala kaahaamaan. Makaava jousitus tosin syö myös maavaraa, joten Yamaha ei todellisuudessa ole niin korkea kuin luvut kertovat. Moottori käy kuin ajatus ja kytkettävä etulukko takaa etenemisen melkein paikassa kuin paikassa. Loistavat jarrut ja hieno viimeistely tekevät jo muutenkin hyvästä paketista vieläkin paremman. Jukka Helminen

löi käsille vähiten ja ohjaus on muutenkin ryhmän parasta tasoa. Yamahan renkaat toimivat maastossa hyvin ja ulkoinen olemus miellytti silmääni eniten. Hondan jäykkä taka-akseli tekee ajamisesta hieman erilaista kuin erillisjousitetulla laitteella ja se ”pompottaa” helposti. Maavaraa on takana todella vähän joten ilman hyvää pohjapanssaria akseli tökkäisi helposti kiviin ja kantoihin. Sähkövaihteet ovat hauska erikoisuus, mutta jokseenkin tarpeeton normaaliajossa. Moottori tuntui testiryhmän tehokkaimalta. Kymco oli tosi positiivinen yllätys. Se on helppo ja kevyt ajaa metsässä. Paremmilla renkailla varustettuna eteneminen olisi vielä helpompaa. Maavaraa Kymcossa on mukavasti, mutta moottoriin kaipaisi hieman enemmän puhtia, vaikka sen pitäisi olla täysin sama kuin Catissa. Onkohan ero voimalinjan säädöissä vai missä? Antti Mikkola

MÖNKIJÄ-LEHTI | 21


VERTAILUTESTISSÄ

Arctic Cat 366 / Honda TRX 420 FE / Kymco

KOVIA VETOJUHTIA

M

oni epäilee näiden noin 400-kuutioisten kykyä vetää vaikkapa tukkikärryä, mutta totuus on toisenlainen. Vedimme jokaisella laitteella edestakaisin samaa vaihtelevaa metsäpätkää, ja kaikista loppuu enemmin pito kuin voima. Joillain lehdillä on tapana testata mönkijöiden vetokykyä hinaamalla vaikkapa autoa ja jarruttamalla sitä pikku hiljaa, kunnes veto loppuu yleensä pyörien sutimiseen. Auton ja mönkijän välissä on mittari, joka kertoo maksimivoiman ennen liikkeen pysähtymistä. Me emme näin tee, sillä emme ymmärrä mitä se kertoo todellisesta vetokyvystä käytännön tilanteessa. Mihin jää aisapainon vaikutus ja kaiken lisäksi kriittisin tilanne raskaan taakan vetämisessä on liikkeelle pääseminen ja maastossa tasaisen ja rauhallisen vauhdin ylläpitäminen. Juhani Tammisen prinsiippien mukaan juoksemalla tullaan juoksijoiksi ja jääkiekkoa pelaamalla tullaan hyviksi kiekon pelaajiksi. Mönkijä-lehden prinsiippi taas kuuluu,

MÖNKIJÄ-LEHTI | 22

että mönkijälla autoa hinaamalla selviää miten hyvin mönkijä hinaa autoa. Piste! Ja sitten taas asiaan, eli testilaitteiden vetokykyyn. Tässä kohtaa Honda loistaa. Se vetää mukisematta isoakin kuormaa ja jäykkä taka-akseli tekee menosta varmaa. Kärry ei saa peliä kiemurtelemaan vaikeissa maastokohdissa samalla tavalla kuin erillisjousitettuja ja aisapaino ei vaikuta takapään korkeuteen mitenkään, vaan päin vastoin lisää renkaiden pitoa. Homma on siis hyvin tasapainossa ja lisäksi moottorissa riittää voimaa. Yamaha on selvästi porukan toiseksi paras veturi. Raskas kuorma saa perän notkumaan montuissa ja maavara jää aika matalaksi, mutta muuten kuorma tulee perässä kuin itsestään. Ohjaus ja keula tosin kevenee kärryn kanssa, joten pehmeissä paikoissa on hyvä kytkeä etulukko suosiolla päälle, ennen kuin meno hyytyy sutimiseen. Polariksen vetokyky oli arvoitus vain yhden nopeusalueen takia, mutta momentin muunnin tekee liikkeelle lähdöstä helppoa

ja kuorman kanssa ryömittaminen onnistuu jopa kävelyvauhdilla. Kaasua joutuu Pollella kuitenkin käyttämään Hondaa ja Yamahaa enemmän pehmeissä kohdissa, mutta hyvä neliveto paikkaa tilannetta myös vetohommissa. Arctic Cat ja Kymco ovat moottoriteholtaan yhteneviä, mutta Catin aavistuksen paremmin toimiva voimalinja ja karkeammat renkaat auttavat myös vetotöissä. Molemmissa on erittäin lyhyt pikkuvaihde, joka auttaa rauhallisessa liikkeelle lähdössä ja tekee vetämisestä tasaista. Pehmeissä kohdissa pienet moottorit hyytyvät hiukan enemmän kuin testin kolme parasta vetäjää, joissa kaikissa on kuutioita reilut 400. Kaasun käyttö onkin tarkempaa ja vauhtia joutuu pitämään enemmän. Mökkikäytössä Catti ja Kymco ovat kuitenkin myös niin kovia vetäjiä, että melko varmasti kuskilta loppuu ennemmin usko ja kärrystä ominaisuudet, kuin moottorista voima. ■

PIENET JA MAASTOKELPOISET


MXU 400 / Polaris Sportsman 400 / Yamaha Grizzly 450 IRS SE Arctic Cat 366

Kiihtyvyys:

0-40 km/h

3,35 sek.

0-60 km/h

8,31 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Jarrutusmatka: 70-0 km/h 23,40 m Huippunopeus: 79,8 km/h

MITTAUSTULOKSIA

(Suorituskykymittaukset on tehty kuivalla asfaltilla nelivedolla)

Kulutus: 2,6 litraa tunnissa Paino täydellä tankilla: 292,8 kg Kääntösäde nelivedolla: 350 cm

Honda TRX 420 FE

Kiihtyvyys:

0-40 km/h

2,88 sek.

0-60 km/h

6,17 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Jarrutusmatka: 70-0 km/h 25,90 m Huippunopeus: 84,1 km/h Kulutus: 2,2 litraa tunnissa Paino täydellä tankilla: 288,6 kg Kääntösäde nelivedolla: 397 cm

Kymco MXU 400

Kiihtyvyys:

0-40 km/h

3,64 sek.

0-60 km/h

9,07 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Jarrutusmatka: 70-0 km/h 24,20 m Huippunopeus: 74,5 km/h Kulutus: 2,3 litraa tunnissa Paino täydellä tankilla: 293,6 kg Kääntösäde nelivedolla: 366 cm

Polaris Sportsman 400 HO

Kiihtyvyys:

0-40 km/h

2,70 sek.

0-60 km/h

6,09 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Jarrutusmatka: 70-0 km/h 23,90 m Huippunopeus: 86,2 km/h Kulutus: 2,4 litraa tunnissa Paino täydellä tankilla: 296,2 kg Kääntösäde nelivedolla: 346 cm

Yamaha YFM 450 Grizzly

Kiihtyvyys:

0-40 km/h

3,11 sek.

0-60 km/h

6,88 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Jarrutusmatka: 70-0 km/h 23,00 m Huippunopeus: 79,1 km/h Kulutus: 2,4 litraa tunnissa Paino täydellä tankilla: 292,6 kg Kääntösäde nelivedolla: 414 cm

www.monkija-lehti.fi

MÖNKIJÄ-LEHTI | 23


VERTAILUTESTISSÄ PIENET NELIVETOISET

Moottori

Huipputeho Tehoalue Voimansiirto Vaihteisto/vaihdevalitsin Melu Kiihtyvyys/suorituskyky Kulutus Yhteensä

Ajo-ominaisuudet

Ajo-ominaisuudet tyhjänä Ajo-ominaisuudet kuormattuna Ajo-ominaisuudet vaikeassa maastossa Ajo-ominaisuudet nopeassa maastossa Tukkikärryn veto Ketteryys Kääntösäde Ohjaus Etujousitus Takajousitus Nelivetojärjestelmä Maavara Renkaat Jarrut Paino Yhteensä

Kuljettajaympäristö

Arctic Cat

Ajoasento Satula Hallintalaitteet Tavaratelineet/säilytystilat Panssarointi/pohjan rakenne Yhteensä

9 8 8 8 9 9 9 60

8 8 8 8 9 8 9 58

9 9 9 9 9 9 9 63

9 9 9 8 9 9 9 62

9 8 9 8 7 9 9 8 8 8 7 9 8 8 9 124

8 9 8 8 10 8 8 9 8 7 8 7 8 7 9 122

9 8 8 8 7 9 9 8 7 7 7 8 7 8 9 119

9 8 10 9 8 9 9 9 9 8 10 9 8 8 9 132

9 9 9 9 9 8 8 8 9 9 9 8 9 9 9 131

8 9 9 9 8 43

9 9 9 9 8 44

8 9 9 9 8 43

9 9 9 9 7 43

9 9 9 9 9 45

224

226

220

238

238

6.900 €

6.980 €

5.900 €

7.490 €

8.990 €

Voimansiirto

Jousitus ed/ta

Jarrut ed/ta

Vetotapa/lukot

2 x levy / levy

Kytk. neliveto/

24 x 8-10

ei etulukkoa

24 x 10-12

Arctic Cat

366 cc, 1-syl., 4-tahti

Variaattori, 2-alueinen

Erillisjousitus/

366

ilma/öljyjäähd.

peruutus

erillisjousitus

Honda

420 cc, 1-syl., 4-tahti

5 vaihdetta eteen

Erillisjousitus/

TRX 420 FE

nestejäähdytys

peruutus

jäykkä taka-akseli

Kymco

366 cc, 1-syl., 4-tahti

Variaattori, 2-alueinen

Erillisjousitus/

MXU 400

ilma/öljyjäähd.

peruutus

erillisjousitus

Polaris

455 cc, 1-syl., 4-tahti

Variaattori, 1-alueinen +

Erillisjousitus/

Sportsman 400 HO

nestejäähdytys

monentinmuunnin, peruutus

erillisjousitus

Yamaha YFM

421cc, 1-syl., 4-tahti

Variaattori, 2-alueinen

Erillisjousitus/

Grizzly 450 SE

ilmajäähdytteinen

peruutus

erillisjousitus

MÖNKIJÄ-LEHTI | 24

Yamaha YFM 450 Grizzly

Moottori

8 8 8 7 9 8 9 57

Polaris

Sportsman 400 HO

Merkki ja malli

TRX 420 FE

Kymco

MXU 400

PISTEET YHTEENSÄ Hinta

Honda

366

PISTEYTYS

2 x levy / rumpu

2 x levy / levy

2 x levy / levy

2 x levy / levy

Renkaat ed/ta

Kytk. neliveto/

24 x 8-12

kitkalukko

24 x 10-11

Kytk. neliveto/

24 x 8-12

ei etulukkoa

24 x 10-12

Kytk. neliveto/

24 x 8-12

autom. etulukko

24 x 11-12

Kytk. neliveto/

25 x 8 - 12

kytk. etulukko

25 x 10 -12

PIENET JA MAASTOKELPOISET


SPORTSMAN 450 4x4 TM 20/2007 Testivoittaja


Nelivetoiset maastomönkijät

• Can-Am Outlander 400 • Honda TRX 420 FE • Kymco MXU 500 • Polaris Sportsman 450 • Suzuki King Quad 450 • Yamaha Grizzly 450

122 ● Tekniikan Maailma 20/2007

Keskisarjan


turnajaiset Suosittu mönkijöiden keskisarja kiinnostaa. Niillä toimitetaan monia askareita, sillä voima riittää useimpiin veto- ja kuljetustehtäviin. Tarpeen vaatiessa ja hyvissä käsissä ne ovat pirteitä reitinnielijöitä ja etenevät vaikeakulkuisimmassakin maastossa. MARKKU LINDELL

TERO KIIRA, teksti, kuvat ja tekninen avustus JANNE TERVOLA, kuvat ja tekninen avustus JASKA KOSONEN, RIKU NORDLUND ja PEKKA RANTANEN, tekninen avustus

M

oni aloittaa mönkijäuransa keskisarjalaisella, 400–500-kuutioisella ajokilla, olipa käyttötarkoitus mikä tahansa, hyötykäyttö tai maastoajoharrastus. Hankinta ei raapaise niin pahasti kukkaroa, ja keskisarjalaisella toimittaa käytännössä useimmat samat askareet kuin suurimmilla ja tehokkaimmilla mönkijöillä. Niissä ei tarvitse tinkiä edes maastomönkijän parhaista ominaisuuksista. Voimansiirto, jousitus ja hallintalaitteet ovat useimmissa vertailun ajokeissa samalla tasolla kuin valmistajan tehokkaammissakin malleissa. Eteneminen maastossa tai kuormien veto ei kysy välttämättä huipputehoja. Useimmat keskisarjalaiset ovat raameiltaan täysimittaisia, joten niissä on tilaa täysikasvuisellekin kuljettajalle, ja kohtuullinen massa helpottaa käsiteltävyyttä maastossa taiteillessa.

Samaa pataa – eri mausteet Keskisarjan nelivetoisissa maastomönkijöissä on eroja jo suunnittelussa ja toteutuksessa. Ryhmä koostuu viidestä perinteisen mönkijävalmistajan ajokista, ja mukana on yksi varteenotettava vaihtoehto niin sanotuista Kaukoidän tulokkaista. Joukon suositushinnat vaihtelevat halvimmasta Hondan 6 990 eurosta kalleimpaan Can-Amin ja Suzukin 9 490 euroon. Painohaarukassa on venymää Hondan 255 kilosta Polariksen 324 kiloon. Vertailumme joukko poikkeaa muutenkin kuin hintalapun suhteen, esimerkiksi voimansiirrossa, jousituksessa, polttoainejärjestelmissä ja hallintalaitteissa on eroja. Iskutilavuuskin vaihtelee vertailuryhmässä Can-Amin 400 cm3:stä Kymcon 499 cm3:iin. Muutamat eroavaisuudet ja niiden merkitys tulevat esille vasta mittausten ja ajokokemusten perusteella, eikä suurin ja kallein välttämättä vedä pisintä kortta joka lajissa. Jousituksen selvimmät erot pääsääntöön nähden löytyvät Hondasta ja Kymcosta, joissa on takana jäykkä akseli. Kaikissa muissa on erillisjousitus takana, joka on yleistynyt myös keskisarjaan mallistojen suurimmista ajokeista. Voimansiirrossa selvimmän poikkeuksen tekee Honda, joka on vannoutunut hammaspyörävaihteiston kannattaja. Hondan vaihteensiirtoa hallitaan sähköisesti vasemman ajokahvan ylös-alasvalintanapeista. Kaikissa muissa vertailun ajokeissa on variaattoriveto. Takavedon ja nelivedon valinta on Hondassa mekaaninen, ja sitä hoidellaan vasemmalla kädellä vaihdevivusta. Joukon muissa mönkijöissä toimintoa ohjataan sähköisesti valintakytkimellä. Lisäksi Hondasta puuttuu niin kutsuttu erillinen hidas ajoalue, joka on korvattu viisivaihteisen vaihdelaatikon välityssuhteilla, jossa ykkönen on selvästi välitetty hitaaseen, voimaa vaativaan ryömintään. Moottorit ovat kaikki nelitahtisia, yksisylinterisiä ja nestejäähdytteisiä. Jälleen Honda on omilla linjoillaan pitkittäin runkoon asennetulla moottorillaan, kun kaikissa muissa moottori on poikittain. Vain Suzukilla on tässä kokoluokassa sähköinen polttoaineen ruiskutus, kun muut ovat pitäytyneet kaasuttimessa. Lisäksi Suzukin sylinterinkannessa on kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia ja muilla vain yksi. Vertailun mönkijöistä Cam-Amissa, Hondassa ja Polariksessa oli lisävarusteena vinssi, ja kaikissa on maahantuojan pohjapanssarivarustus. VaTekniikan Maailma 20/2007 ● 123


POLARIS Sportsman on suvereeni rankakuorman vedossa. Käytännössä polttopuun korjuu-urat katsotaan ennalta niin, että kuorma kulkee varmasti, vetopeliä ja kuskia säästäen.

rusteet sisältyvät tekniikkataulukon ajokunnossa painoihin, ja maavarat on mitattu pohjapanssarit mukaan lukien.

Kytkettävät ja automaattiset Maastossa ja vetotehtävissä etutasauspyörästön lukon toiminnalla on usein ratkaiseva merkitys siihen, edetäänkö vai juututaanko. Mönkijät ajettiin kolmen rulla-alustan päälle, joilla voi tutkia etutasauspyörästön lukon toimintaa. Takapyörät ja toinen etupyörä ovat rullilla ja toinen etupyörä maassa. Ilman lukkoa ajokki pysyy paikallaan, eli käytännössä vain kolme pyörää vetää. Kokeemme osoittaa, miten nopeasti ja luotettavasti automaattiset ja kytkeytyvät lukot tarraavat. Samalla koe antaa viitteitä siitä, miten lukot käyttäytyvät käytännön tositoimissa. Can-Amissa on automaattinen, etupyörien pyörimiseron tunnistava lukko. Can-Am lähtee rullilta pienellä viiveellä ja vaatii noin yhden pyörän pyörähdyksen verran, kunnes lukko ottaa kiinni. Hondassakin on kitkalukko, jonka pitäisi siirtää voimaa sille etupyörälle, jolla on pitoa. Näin rulla-alustoilla Hondan lukko ottaa niin laimeasti, että ajokki pysyy paikallaan. Se onkin ”ravisteltava hereille” etujarrulla. Vasta kevyt painallus etujarruun aktivoi lukon, ja Hondakin lähtee rullilta. Samaa menetelmää on käytettävä luonnossakin, vaativassa maastossa eteneminen edellyttää etujarrun käytön opettelemista etutasauksen lukon toiminnan varmistamiseksi. 124 ● Tekniikan Maailma 20/2007

TEKNIIKKAA MOOTTORI Iskutilavuus cm3 Polttoainejärjestelmä Sytytysjärjestelmä Pakokaasujärjestelmä Käynnistys VOIMANSIIRTO

Vetotapa Vaihteet JARRUT Edessä Takana

SUZUKIN moottorissa on potkua, ehkä osin siksi, että se on joukon ainoa EFI-laite. Vauhtia voi pitää, sillä jousitus nielee epätasaisuudet erinomaisesti.

Can-Am Honda Kymco Polaris Suzuki Yamaha 4T, 1-syl. 4T, 1-syl. 4T, 1-syl. 4T,1-syl. 4T, 1-syl. 4T, 1-syl. nestejäähd. nestejäähd. nestejäähd. nestejäähd. nestejäähd. nestejäähd. 400 420 499 455 454 421 kaasutin kaasutin kaasutin kaasutin elekroninen kaasutin Mikuni ei ilm. ei ilm. Mikuni polttoaineen Mikuni BSR33 CV34 ruiskutus BSR33 CDI CDI CDI CDI CDI CDI äänenvaimennin äänenvaimennin äänenvaimennin äänenvaimennin äänenvaimennin äänenvaimennin sähkö sähkö sähkö sähkö sähkö sähkö keskipakokyt- keskipakokyt- keskipakokytkin variaattori kin kardaani- kin variaattori kardaaniakselit akselit kardaaniakselit 2- tai 4-veto 2- tai 4-veto 2- tai 4-veto hidas, nopea, 5 -vaihdetta hidas, nopea, peruutus, peruutus, peruutus, tasausp. lukko tasausp. lukko tasausp. lukko

keskipakokytkin variaattori kardaaniakselit 2- tai 4-veto hidas, nopea, peruutus, tasausp. lukko

keskipakokytkin variaattori kardaaniakselit 2- tai 4-veto hidas, nopea, peruutus, tasausp. lukko

keskipakokytkin variaattori kardaaniakselit 2- tai 4-veto hidas, nopea, peruutus, tasausp. lukko

2 kpl hydr. levy 2 kpl hydr. levy 2 kpl hydr. levy 2 kpl hydr. levy 2 kpl hydr. levy 2 kpl hydr. levy 1 kpl mek. hydr. sulj. mo1 kpl hyrd. levy 1 kpl hydr. levy 1 kpl hydr. levy rumpu nilevy

1 kpl hydr. levy

JOUSITUS Edessä Joustoliike edessä (mm) Takana Joustoliike takana (mm) RENKAAT Edessä (”) Takana (”) MITAT JA PAINOT Pituus (cm) Leveys (cm) Akseliväli (cm) Raideleveys (cm) Maavara (cm) Ohjaustangon leveys (cm) Ohjaustangon korkeus maasta (cm) Istuinkorkeus astinlaudasta (cm) Polttoainesäiliön tilavus (l) Paino valm. ilm. (kg) Paino ajokunnossa (kg)

pääll. pääll. pääll. pääll. kolmiotuet kolmiotuet McPhersonkolmiotuet kolmiotuet jousi-iskunjousi-iskunjoustintuki jousi-iskunjousi-iskunvaim. vaim. vaim. vaim. 178 ei ilm. ei ilm. 208 180 160 jäykkä akseli jäykkä akseli pääll. kolmiotu- pääll. kolmiotu- pääll. kolmiotujoustintuki jousi-iskunjousi-iskunet jousi-iskun- et jousi-iskun- et jousi-iskunkolmiotukivarsi vaim. keinuhaa- vaim. keinuhaavaim. vaim. vaim. rukka rukka 203 ei ilm. ei ilm. 241 200 180 McPhersonjoustintuki

25x8-12 25x11-12

24x8-12 25x10-11

25x8-12 25x10-12

25x8-12 25x11-12

25x8-12 25x10-12

25x8-12 25x10-12

218 117 124 118 21 76

206 117 125 109 17 75

220 122 129 113 19 76

211 122 129 117 25 77

214 122 128 112 25 77

199 109 123 104 24 74

115

111

116

120

115

110

55

50

55

55

54

54

16 275 349

13,7 255 297

17 308 331

16 324 352

17,5 275 309

15 285 302


CAM-AM Outlander ei jätä pulaan, kunhan kuskin kantti riittää. Siinä on voimaa vetotehtäviin ja etenemiskykyä haasteelliseen maastoon.

YAMAHAN pikku Grizzly on kova menijä pehmeässä maastossa. Etulukon kun kytkee ennen pahimpia rapakoita, niin sitä ei pidätellä.

KOMPAKTI ja matalan oloinen Honda on parhaimmillaan, kun reitti edessä on selvä. Välillä tekee mieli ajaa seisaaltaan, silloin ei ajokki niin pahasti viskele ja anna iskuja kuljettajalle.

KYMCO sai pian lempinimen ”Citymaasturi”. Pitkiltä tuntuvine välityksineen ja muhkeine katteineen se sopii paremmin tasamaalle, tiluksille ja tieliikenteeseen kuin vaativalle mönkijäsafarille.

Kymcossa on samantyyppinen etutasauksen kitkalukko kuin Hondassa. Se ei hievahdakaan rullilta, ellei etujarruun kajoa. Lukon luotettava toiminta käytännön ajotilanteissa vaatii aina etujarrun käyttöä. Polariksessa on automaattinen etutasauksen lukko, joka toimii kuin ajatus. Polaris vain ponkaisee rullilta lähes viiveettä. Käytännön ajotilanteissa Polaris etenee hyvin, ja molemmat etupyörät ovat mukana vedossa tarpeen vaatimalla voimal-

nakolta. Kuljettajan on päätettävä edessä olevan maaston mukaan lukon tarve. Kytkeminen edellyttää ajokin pysäyttämistä ja kytkeytyminen yleensä ajokin pienen liikahduksen.

la vailla tempomista tai havaittavaa kankeutta kaarreajossa. Suzukissa ja Yamahassa on samantyyppiset, sähköisesti kytkettävät etutasauksen lukot, jotka lukitsevat etuakselit sataprosenttisesti toisiinsa. Kun lukko on kytkeytynyt, niin sekä Suzuki että Yamaha ponkaisevat liikkeelle välittömästi. Ainoa, käytännön ajotilanteissa huomioon otettava seikka on lukon kytkeminen ja kytkeytyminen. Toimenpide on tehtävä aina en-

Huvia ja hyötyä Ajelupeleiksi valikoituivat niin nopeassa ajossa kuin hitaassa ja vaativassa maastossakin Can-Am, Polaris ja Suzuki. Polaris ja Suzuki miellyttävät kaikissa oloissa toimivalla, epäta-

saisuudet nielevällä jousituksellaan. Can-Am tarjoaa sen sijaan jämäkkyyttä ja kimmoisaa joustoa. Yamaha ja Honda kuluttavat turhaan kuskin voimia nopeassa ajossa ja vaativassa maastossa. Ne viskelevät ja antavat iskuja niin ohjaustangosta kuin istuimestakin. Kymco toimii maastossa ja poluilla määrättyyn rajaan saakka, kunnes sen jousto-ominaisuudet lopahtavat ja iskua tulee yllättävästi koetellen kuljettajan nivelten sietokykyä. Ehkä KymTekniikan Maailma 20/2007 ● 125


126 ● Tekniikan Maailma 20/2007

etäisyys 7,5 m

Ohiajokiihdytydys lähtönopeudella 40 km/h etäisyys 7,5 m

MELU dB(A)

KALLISTUSKULMA (astetta) Can-Am 52 Honda 50 Kymco 50 Polaris 51 Suzuki 49 Yamaha 49 KÄÄNTÖYMPYRÄN HALKAISIJA (m) Can-Am 7,51 Honda 6,94 Kymco 7,57 Polaris 7,21 Suzuki 6,38 Yamaha 6,72 POLTTOAINEEN KULUTUS (l/t) Can-Am 2,7 Honda 2,5 Kymco 2,7 Polaris 3,1 Suzuki 2,8 Yamaha 2,5

co olisikin parhaimmillaan juuri tieliikennemönkijänä ja hyötypelinä tiluksilla ja helpoilla mönkijäsafarireiteillä eikä maastossa. Hyötyajossa vedettiin mönkijän metsäperävaunua korjuureitillä. Rankakuorma liikkui yllättävänkin hyvin kaikilla mönkijöillä, mutta etenemisessä oli eroja niin yhdistelmän kääntyvyydessä kuin vastamäkien nousemisessakin. Polaris on ehdottomasti joukon Ukkopekka-veturi. Voimaa on helppo annostella, ja kaikki pyörät ovat mukana viemässä kuormaa. Ainoa puute Polariksessa on moottorijarrutuksen puuttuminen. Onneksi siinä on tehokkaat jarrut, joilla menoa on helppo hillitä alamäissä. Can-Amissa tehokas alamäkijarru pitää yhdistelmän nopeuden aisoissa automaattisesti. Vastamäkiin mentäessä etupyörien ote haparoi ja aiheuttaa levottomuutta. Can-Am vetää mäet enemminkin raa´alla voimalla kuin tekniikalla ja taidolla. Suzukissa riittää voimaa, ja veturina se on tasapainoinen. Ahtaissa paikoissa Suzuki kääntyy hyvin perävaunulla, niin kauan kuin etulukko ei ole kytketty. Etulukolla Suzuki vie rankakuormaa vääjäämättä, mutta kysyy tempoilullaan kuljettajan hartiavoimia. Yamaha kääntyy hyvin perävaunu perässä, jos etulukko ei ole kytketty. Moottorissa riittää vääntöä, mutta ajoittain rankakuorma tuntuu vievän yhdistelmää nupin sijaan. Jarrut vaativat voimakkaita otteita kuorman hillitsemiseksi alamäissä. Kymco vie rankakuormaa, kunhan korjuureitillä ei ole vaativia nousuja. Ahtaissa paikoissa Kymcon kääntyvyys perävaunulla teettää ylimääräistä työtä. Etulukko katkoo vetoa

Ohiajo 40 km/h

ETUTASAUSPYÖRÄSTÖN lukkojen toimintaan saa hyvän tuntuman rulla-alustalla. Kolme pyörää rullilla ja toinen etupyörä pitävällä alustalla erottelee viiveet ja toimintaperiaatteet.

Can-Am 77 85 Honda 78 85 Kymco 76 84 Polaris 74 84 Suzuki 75 82 Yamaha 77 86 NOPEUSMITTARI näyttämä/ todellinen nopeus (km/h) Can-Am 50/46 80/74 Honda 50/47 80/77 Kymco 50/44 80/71 Polaris 50/44 60/76 Suzuki 50/46 80/71 Yamaha 50/47 80/76

KIIHTYVYYS 0-200 m 12,1 s (84 km/h) 13,1 s (78 km/h) 13,1 s (76 km/h) 13,2 s (75 km/h) 13,5 s (76 km/h) 13,9 s (76 km/h)

Suzuki Polaris Can-Am Yamaha Honda Kymco 0s

2s

4s

6s

8s

10 s

12 s

14 s

KIIHTYVYYS 0-60 km/h / 0-70 km/h VETOVOIMAMITTAUKSISSA käytettiin nyt lisäkuormaa renkaiden pidon ja tempoilun hillitsemiseksi. Lisäksi jarruvaununa käytettiin kuorma-autoa. Näin saatiin kaikista irti maksimaalinen vetovoima.

nousuissa, ja eteneminen on ajoittain melkoista ryskytystä. Hondalla on valittava oikea vaihde, kun edessä on vetovoimaa ja pitoa vaativa korjuureitin kohta. Ykkös- ja kakkosvaihde ovat hitaassa vedossa sopivimmat vaihteet. Vaihtaminen kesken vedätyksen ei käy päinsä. Nousuissa Hondalla on taipumusta tempoilla, kun voiman annostelu ei myötää niin kuin variaattorivetureilla. Rankakuorma ottaa helposti ohjat, ja jarrut vaativat voimatoimia alamäissä.

Kuorma-auto hinauksessa Vetokykymittauksen toimintatapaa muutettiin tähän vertailuun. Edellisessä vertailussa (TM 07/2007)vetokoe tehtiin vetämällä pakettiautoa, jota sitten jarrutettiin, kunnes mönkijä jäi toiseksi ja ”yhdistelmä” pysähtyi. Mittaustavan muutoksen tulokset tässä vertailussa eivät ole vertailukelpoisia aikaisemman vertailun tulosten kanssa. Nyt mönkijät saivat painolastia renkaiden pidon parantamiseksi.

4,8 s (48 m) 6,8 s (83 m) 6,0 s (62 m) 9,0 s (116 m) 6,0 s (63 m) 9,2 s (122 m) 6,3 s (67 m) 9,8 s (129 m) 7,2 s (78 m) 10,5 s (137 m) 7,6 s (79 m) 11,1 s (143 m)

Suzuki Polaris Can-Am Yamaha Honda Kymco 0s

2s

4s

MELU 40 km/h

6s

8s

10 s

12 s

mitattu kuljettajan korvan tasolta

85 dB(A)

Polaris Kymco Suzuki Can-Am Yamaha Honda

88 dB(A) 88 dB(A) 90 dB(A) 90 dB(A) 91 dB(A)

75 dB(A)

80 dB(A)

85 dB(A)

90 dB(A)

95 dB(A)

VETOVOIMA 5641 N 5494 N 5199 N 4915 N 4327 N 4022 N

Polaris Can-Am Suzuki Yamaha Honda Kymco 0

1000 N

2000 N

KULUTUS l/100 km

3000 N

5000 N

6000 N

vaihtelevassa ajossa koeajon aikana Pienin 12,4/12,7/13,0 l Keskim. 12,6/12,8/12,9 l Suurin 12,7/12,9/13,4 l 12,6/13,0/13,6 l 12,8/13,6/14,9 l 14,7/15,6/16,2 l

Can-Am Yamaha Kymco Honda Suzuki Polaris 0

4000 N

5l

10 l

15 l


ARVOSANAT

Polaris

Suzuki

Yamaha

■ TÄSSÄ keskisarjan vertailussa syntyi hajontaa ehkä enemmän kuin etukäteen olisi aavistanut. Kymppejä jaellaan harvoin, sillä se tarkoittaa parasta mahdollista tasoa luokassaan. Kokoluokka on suosittu, ja monet hankkivat ensimmäisen mönkijänsä

TEIMME vertailun Saariselän maisemissa. Normaalisti ei ole mahdollista ajaa mönkijöillä pitkin moottorikelkkauraa. Me saimme siihen erikoisluvan Metsähallitukselta. Luvan saannin ehtona oli, että ajoimme ainoastaan samoilla reiteillä, joilla safariyritys Motojysky harjoittaa toimintaansa. Meillä oli myös Motojyskyltä opas mukana koko vertailun ajan. Haluammekin kiittää Metsähallitusta ja Motojyskyä mahdollisuudesta ajaa Saariselän jylhissä maisemissa.

Kymco

Arvostelussa on kahdeksan kohtaa. Neljä mitattua ominaisuutta: suorituskyky, vetokyky, melu ja polttoaineen kulutus. Neljä testikuljettajien kokemuksiin perustuvia: maastoajo, hyötyajo, ajo-ominaisuudet ja varustelu. Ajokokemukset on pilkottu kolmeen eri kohtaan, sillä mönkijän käyttö nykyisin jakautuu yhä useammin hyötyajoon ja harrastukseen. Pelkkä hyötyajo ei vaadi välttämättä parhaita ajo-ominaisuuksia ja päinvastoin. Vertailun kaikki mönkijät toimittavat varmasti niin saunapuiden ajot kuin pihan aurauksetkin, kunhan toimissa ei mennä äärimmäisyyksiin ja kuormat mitoitetaan maaston mukaan. Harrastelussa katsantokanta voi olla kriittisempikin. Nopea ajo ja vaativat maastot kysyvät ajo-ominaisuuksia. Etenemiskyky, jousitus ja suorituskykykin saavat painoarvoa. Kuljettajaa säätävällä ja tottelevalla

juuri tästä luokasta. Tähän luokkaan on myös valmistajien taholta eniten tunkua. Kun yrittäjiä on paljon, mahtuu joukkoon ajokkikokonaisuuksia laidasta laitaan. Vertailun tulokset antavatkin suuntaa siitä, mihin ensimmäisen mönkijän hankinnassa kannattaa kiinnittää huomiota.

Honda

Loppuarvostelusta

ajokilla on hyvä harrastaa. Kukapa lähtisi vapaaehtoisesti juoksulenkille tai sauvakävelylle epämukavilla ja hiertävillä lenkkareilla. Arvosanataulukon painoarvoja muuttamalla tai jättämällä jonkin ominaisuuden pois laskuista voi arvostelua käyttää omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaisesti. Tällöin vertailumme yleisarvosanat ja paremmuusjärjestys voivat muuttua.

Can-Am

co. Kaikki muut saivat kuorma-auton vaivatta liikkeelle, mutta Kymcolla oli vaikeuksia saada sitä liikahtamaankaan, joten liikkeellelähtöä autettiin kuorma-auton moottorilla. Ehkä liian pitkä kokonaisvälitys teki Kymcolle tenän, voimaa ei riitä raskaisiin vetotehtäviin.

Painoarvo %

Painoa, siis hiekkasäkkejä, lisättiin jokaisen tavaratelineelle peräti 160 kiloa, ennen kuin saimme sutimisen asettumaan vetokokeessa. Vetokykymittaus tehtiin seuraavalla järjestelyllä. Vetopuntari kiinnitettiin mönkijän vetokuulaan ja vetokettinki edellä mainitusta puntarista kuorma-auton keulan hinauslenkkiin. Kuorma-autossa vaihde oli vapaalla ja moottori käynnissä. Mittauksessa käytettiin mönkijän pienintä vaihdetta, Hondassa ykköstä ja muissa hidasta nopeusaluetta. Neliveto ja mahdollisesti erikseen kytkettävä etulukko olivat päällä. Kun mönkijä saavutti noin 15 km/h nopeuden, kuorma-auton kuljettaja kytki ykkösvaihteen päälle ja vapautti kytkimen koskematta lainkaan kaasupolkimeen. Mönkijä veti siis kuorma-autoa sen moottori- ja pakokaasujarrua vasten. Tässä jarrutustilanteessa, joka päättyy ”yhdistelmän” lähes pysähtymiseen, luetaan puntarin etänäytöstä tapahtuman suurin lukema, joka on tässä vertailussa yhtä kuin vetovoima (N). Näin kaikille mönkijöille saatiin vertailukelpoinen mittaustilanne. Polaris ja Can-Am olivat vetokokeessa aivan omailla luvuillaan, Suzuki ja Yamaha seuraavana parivaljakkona. Hännille jäivät Honda ja Kym-

Maastoajo Hyötyajo Ajo-ominaisuudet Suorituskyky Vetokyky Varustus Melu Polttoaineen kulutus Yleisarvosana

20 20 20 10 10 10 5 5 100

9 8 9 9 9 7 7 8 8,5

7 6 7 7 7 6 7 8 6,8

6 6 7 6 6 6 8 8 6,4

9 10 10 9 9 9 9 6 9,3

9 8 9 10 8 8 8 7 8,6

7 7 7 8 8 7 7 8 7,3

Mont Blanc tarjoaa lisätilaa silloin, kun auton omat tilat eivät riitä. Mont Blanc -boksit ovat helppoja ja nopeita kiinnittää.

UUTUUS! Triton 650

Tilavuus 620 L. Leveys peräti 94 cm.

Linjakkaat ja äänettömät Mont Blanc -boksit ovat menestyneet erinomaisesti boksivertailuissa. Huippulaatua kolmen vuoden takuulla!

Lisätietoja Mont Blanc -bokseista ja jälleenmyyjistä: www.montblanc.se.


Loppuarvostelu Poromiehen valinta

Pikku kanuuna

Ralliohjus

Suzuki 450

Polaris Sportsman 450

Can Am Outlander 400 XT

Maahantuoja: Oy Brandt Ab, Vantaa Hinta: 8 990 €

Maahantuoja: Suzuki International Europe GmbH, Espoo Hinta: 9 490 €

Maahantuoja: BRP Finland Oy, Rovaniemi Hinta: 9 490 €

■ POLARIS kerää kehuja koko voimansiirtolinjan osalta. Variaattori ottaa kiinni pehmeästi. Veto- ja etenemiskyky on alan huippuluokkaa. Tästä osoituksena on selvästi paras tulos vetomittauksessa. Polaris etenee pehmeässä maastossa vakuuttavalla tavalla. Etulukko kytkeytyy viivettä, ja tuolloin Polle vetää kaikilla pyörillä tehokkaasti. Polaris käynnistetään vanhanaikaisesti virta-avaimesta, ja sen mittaristo on pieni ja epäselvä. Nopeuden ilmoittaminen maileina ei ole tätä päivää. Vertailun ainoana Polaris on varustettu kylläkin kierroslukumittarilla. Kaksi vesitiivistä säilytyslokeroa ilahduttavat kuljettajaa. Tukkikärryn vedossa Polaris rankattiin ykköseksi. Testikuljettaja kommentoi: ” Polaris vetää uskomattoman tasaisesti ja etenee painavasta kärrystä huolimatta eleettömästi”. Ainoa puute kärryn vedossa on alamäkijarrun puute. Menoa pitää hillitä jarrujen avulla, jotka vaativat päättäväistä otetta. Polariksen alusta toimii hienosti ja nielee epätasaisuuksia niin nopeassa kuin hitaassakin ajossa loistavasti. Mallivuonna 2008 Sportsman 500 HO korvaa 450:n.

■ TESTIRYHMÄN jäsenet antoivat Suzukin moottorille vain kaikkein korkeimpia arvosanoja. Eikä syyttä, voimaa tuntuu olevan kokoisekseen melkoisen hyvin. Suorituskykymittauksissa Suzuki osoittautui täysin ylivoimaiseksi. Harmi vain, että hyvän suorituskyvyn vastapainoksi jarrut keräsivät moitteita. Jarrukahva on lyhytsormiselle etäällä, ja sen käyttäminen vaatii tuntuvasti voimaa. Takajarru on tehokas, mutta lukkiintuu helposti, ja lukkiintumisen vapautus kestää luvattoman kauan. Alusta kerää kehuja. Se nielee patit ja kivet mukisematta. Jousitus on ehkä vakioasetuksella jopa hieman liian pehmeä. Etulukkojen kytkemisen jälkeen alempi kierrosluvun rajoitin astuu kuvaan mukaan, ja se on säädetty liian alhaalle. Tosin rajoittimen saa ohitettua nappia painamalla, mikä tuntuu ylimääräisenä keskittymisenä. Tästä syystä pahassa maastossa on edettävä niin sanotusti nappi pohjassa. Siinä missä Polaris vielä eteni pehmeässä maastossa, oli Suzuki jo jäänyt kiinni. Ero lienee voimansiirron toiminnasta, sillä laitteet ovat mittojen puolesta lähes identtisiä. Suzuki kääntyy joukon pienimmässä tilassa.

■ TESTIRYHMÄ ihastui Can-Amin väkivahvaan moottoriin. Se keräsi kehuja niin hyvästä alaväännöstä kuin mukavan laajasta tehorekisteristäkin. Vaihdevalitsimen käyttäminen oli luontevaa ainoastaan päivänvalossa. Yön pimeydessä kuului useasti painokelvottomia sanoja, kun ajovuorossa oleva kuljettaja yritti arpoa oikeaa vaihdetta silmään. Valitettavasti mittariston vaihdenäyttö toimi vain ajoittain, ja silloin pimeässä oli lähestulkoon mahdotonta tietää, mikä vaihde on päällä. Can-Am on keskisarjalaiseksi kookas. Ajoasento on tilava, joten isokin kuljettaja mahtuu ajamaan sitä vaivatta. Tukkikärryn vedossa Can-Am sijoittui porukan toiseksi, samoin kuin vetotestissä. Erityisesti alamäkijarru kerää työtehtävissä kehuja. 349 kilon massa on juhlava luku ja auttaa osaltaan peräkärryn vedossa. Kallistuskulmatestissä Can-Am napaa 52 asteella kärkipaikan. XT-mallissa vakiovarusteena oleva vinssi on ehdoton juttu vaikeakulkuisessa maastossa. (Sillä voi vaikkapa auttaa kaverit ylös ojasta).

HYVÄÄ • Etenemis- ja vetokyky • Jousitus ja iskunvaimennus • Etulukon nopea toiminta

HYVÄÄ • Suorituskyky • Ajo-ominaisuudet • Selkeä mittaristo

HYVÄÄ • Etenemiskyky pehmeässä maastossa • Ajoasento • Vetokyky

HUONOA • Epäselvä mittaristo • Vaihdevalitsimen epämääräinen toiminta • Alamäkijarrun puute

HUONOA • Kierrosluvun rajoitin etulukko päällä • Ohjaustanko matalalla • Epämääräiset jarrut

HUONOA • Nelivedon kytkeminen jäykistää ohjauksen • Jarrujen käyttö vaatii voimaa • Vaihdevivun käyttö pimeällä

Yleisarvosana: 9,3

Yleisarvosana: 8,6

Yleisarvosana: 8,5

★★★★★

MÖNKIJÄN matkassa on hyvä olla mukana tarpeellista tavaraa: kuivia ajovarusteita, työkaluja ja evästä. Polariksen etutavaratelineessä on suojaisaa säilytystilaa kannen alla.

128 ● Tekniikan Maailma 20/2007

★★★★

★★★★

SUZUKIN vaihteenvalitsin on esimerkillinen. Pykälät loksahtavat luotettavasti, eikä ”väliinputoamisesta” jää epäilystä.

CAM-AMISSA on edessä ja takana kannelliset tavaralokerot. Niihin mahtuu tarvekalua ja varustetta, mutta kuivana pysymisestä ei ole takuita.


Veli Ponteva

Citymaasturi

Noppeli

Yamaha Grizzly 450

Kymco MXU 500 4X4

Honda TRX 420 FE

Maahantuoja: Konekesko, Yamaha Motor, Vantaa Hinta: 8 990 €

Maahantuoja: Oy Brandt Ab, Vantaa Hinta: 6980 €

Maahantuoja: Masco Oy, Järvenpää Hinta: Off road 6 990 €, tieliikenne 9 770 €

■ YAMAHA osoittautuu ulkoisilta mitoiltaan joukon pienimmäksi. Se on ketterä, ja sillä oli mukava kääntyillä ahtaissa paikoissa. Yamahan moottorin pakoääni on sporttisen kova ja kantautuva, mutta käytännössä sen potku ei ole ääntelyn tasalla. Yamaha on vertailun ainoa peli, joka ei saavuttanut mittausmatkalla 80 km/h nopeutta. Yamahan mittaristo kerää kehuja. Vaihteenosoitinvalot näkyvät myös päivänvalossa, pimeällä jopa liiankin tehokkaasti. Yamahan ajovalot ovat lähinnä vitsi. Hehkulankapolttimot ovat tehottomat, eivätkä kanna pitkälle. Vaihdevalitsimen käyttö vaatii totuttelua. Sen toiminta on kankeaa. Tosin pitkällä alueella voi ajaa myös maastossa, joten vaihtamistarve on vähäistä. Alusta on pintakova, ja ohjaus lyö käsille. Etulukon kytkeminen vaatii kolmen napin käyttöä. Etulukon ja nelivedon kytkeytymisessä ja vapautumisessa on tuntuva viive. Etulukon käyttäminen muuttaa ohjauksen voimia kysyväksi kampeamiseksi. Pehmeässä maastossa Yamaha etenee lukoilla loistavasti, ja kiinni jääminen oli harvinaista. Säilytystilaa löytyy vain istuimen alta.

■ HONDAN moottori vääntää hyvin jo pienillä kierroksilla. Osaltaan tuohon auttaa ”suoraveto”, eli Honda on vertailun ainoa, jossa ei ole variaattorivetoa. Honda on varustettu kuusivaihteisella vaihdelaatikolla (viisi eteen ja pakki). FE-mallin vaihteita vaihdetaan sähkönapeilla. Ratkaisu, joka kirvoitti enimmäkseen negatiivisia ilmaisuja. Eräs kuljettaja kiteytti asian hyvin: ”Nappivaihteet vaativat tolkuttoman paljon kuljettajan huomiota”. Peruutusvaihteen kytkeminen vaatii kaikkiaan neljää eri toiminnon painamista, mikä saattaa ärsyttää, jos peruutustarvetta on tiheään. Hondan mittaristo on varsin selkeä. Ajoasento on ahdas, ja matalla oleva ohjaustanko pakottaa kuljettajan ajamaan vain istualtaan. Honda kääntyy juuri sinne, minne kuljettaja haluaa, mutta patikossa se menee juuri sinne, minne itse haluaa. Valitettavasti Hondan alusta on yksinkertainen ja ajastaan jäljessä. Tukkikärryn vedossa Honda jää porukan hännille. Pienin omapaino aiheuttaa sen, että kärry vie ja Honda vikisee. Pehmeässä maastossa Honda etenee kunnes jää mahastaan kiinni.

■ KYMCON moottori tuntuu ajossa pirteältä. Valitettavasti vain kokonaisvälitys on liian harva. Se ilmenee vertailun vaatimattomampana tuloksena vetokokeessa. Kymcon kääntöympyrä on melkoisen suuri, ja se vaatii vekslaamista ahtaissa paikoissa. Sitä kuitenkin helpottaa tuntuvasti loistava vaihdevalitsin. Se toimii loogisen hienosti. Vaihdenäyttö mittaristossa jatkaa vaihdevalitsimen hienoa linjaa. Kuljettaja tietää aina, mikä vaihde on päällä. Kymcon pieni maavara yhdistettynä leveisiin astinlautoihin tarjoaa jatkuvia pohjakosketuksia astinlautojen osalta. Kymco etenee maastossa varsin vaatimattomasti. Eräs kuljettaja totesikin: ”Tässä pitäisi olla vakiovarusteena vinssi”. Osaltaan huonoon etenemiseen vaikuttaa etutasauksen epämääräinen toiminta. Pahoissa paikoissa Kymco jää usein kolmivetoiseksi. Kymcon takajousitus on jäykkä, vaikka se säädettiin löysimpään asentoonsa, ja se viskelee ikävästi kuljettajaa kuopissa. Ehkä Kymcon alusta on säädetty enemmän tieliikennekäyttöä ajatellen. Vertailussa ollut yksilö olikin tieliikennevarustuksella. Maastovärin hintalisä on 500 euroa.

HYVÄÄ • Etenemiskyky • Ketteryys • Selkeä mittaristo

HYVÄÄ • Kevyt käsitellä • Ketterä

HYVÄÄ • Vertailun paras vaihdevalitsin • Maastoväri

HUONOA • Pintakova jousitus • Lukkojen kytkentä ja viive

HUONOA • Pieni maavara • Olemattomat säilytystilat • Peruutusvaihteen kytkemisen monimutkaisuus

• • • •

Yleisarvosana: 7,3

★★

Yleisarvosana: 6,8

Yleisarvosana: 6,4 -

KESKISARJASSA Hondan jäykkä taka-akseli alkaa olla vanhanaikainen ratkaisu. Jouheasti maastossa eteneminen edellyttää erillisjousitusta.

KYMCOSSA on esimerkillisesti järjestetty vaihdenäyttö. Vaihdevalitsimen merkinnät näkyvät selvästi, ja mittariston vaihdevalot varmistavat osumat pimeälläkin ajettaessa.

PÄÄLLISIN puolin Yamahan umpioista luulisi lähtevän valoa, mutta käytännössä hehkulankatuikku ei kauaksi kanna. Lyhyet ja pitkät valot näyttävät aivan samalta.

HUONOA Takajousituksen jäykkyys Etenemiskyky pehmeässä maastossa Pitkät välitykset Kankea kääntyvyys

Tekniikan Maailma 20/2007 ● 129


SPORTSMAN 800 EFI TM 6/2007 Testivoittaja


Mönkijät • Arctic Cat 700 EFI SE • Can-Am 800 Outlander H.O. EFI • Honda 680 FA Rincon • Kawasaki KVF 750 • Polaris Sportsman 800 Twin EFI • Suzuki 700 EFI KingQuad • Yamaha Grizzly 700 FI

Vertailu

136 ● Tekniikan Maailma 6/2007

Raskaan


sarjan moniottelu Isoja mönkijöitä käytetään hyötyajon ohella yhä enemmän vapaa-ajan ajokkeina. Maastoajo, harrastajien kokoontumiset ja etenkin safarikilpailut ovat suosiossa. Taiten ajo vaikeakulkuisessa maastossa on hauskaa ja haasteellista. Lisukkeena raskaiden laatumönkijöiden ajo-ominaisuudet ja suorituskyky antavat mahdollisuuden nopeaankin rata-ajoon. Näillähän ajelee ihan huvikseen! MARKKU LINDELL ja TERO KIIRA

JARI KUJALA, kuvat JUHA AROMAA, LEXI LEHTONEN, HARRI PIENSALMI, PEKKA RANTANEN, GLENN SALORANTA, mittaukset ja tekninen avustus

M

önkijöiden kauppa käy vilkkaana, ja ajoharrastus tempaa mukaansa. Nykyisin ei enää ole niin välttämätöntä perustella mönkijästä koituvaa hyötyä polttopuiden ajolla tai lumenaurauksella, vaan voimme häpeilemättä ja rehellisesti perustella hankintaa harrastuksella ja huvikäytöllä, hyötyä silti aivan kokonaan unohtamatta. Kokosimme vertailuun tunnettujen valmistajien mallistoista suurimmat nelivetoiset mönkijät. Seitsemän ajokkia edustavat kaikki ominaisuuksiltaan valmistajien viimeisintä osaamista ja

sisältävät alan tuoreinta tekniikkaa. Kaiken muun ajoneuvoteollisuuden tapaan useimpien mönkijävalmistajienkin ”filosofiaan” kuuluu kilpailu siitä, kenellä on tarjota markkinoiden tehokkain ja suorituskykyisin peli. Kaikki valmistajat eivät jostain syystä halua ilmoittaa esimerkiksi moottorin tehoa tai vääntömomenttia lainkaan. Silti markkinoinnissa käytetään ilmaisuja, kuten ”luokkansa tehokkain” tai ”suorituskykyisin”. Rehellisyyden nimissä olisi syytä ilmoittaa ne suoritusarvot, joihin väittämät perustuvat.

Tekniikan Maailma 6/2007 ● 137


Ryhmä koostuu mönkijöistä, joiden hintaero mahtuu noin 2 000 euron haarukkaan, ja vaihtelee Kawasakin 10 950 eurosta Can-Amin 12 990 euroon. Valmistajien ilmoitusten mukaan teholukemat alkavat Hondan 24,6 kilowatista ja päätyvät Can-Amin 46,5 kilowattiin. Painoeroja mönkijöissämme oli Hondan 296 kilosta Polariksen 376 kiloon täyteen tankattuna ajokunnossa.

Sama kaava, eri tulokset Nelivetoisen, hyötykäyttöön suunnitellun mönkijän ”peruskaava” on vakiintunut. Kaikki valmistajat noudattavat sitä jopa niin tunnollisesti, että jossakin määrätyssä luokassa erot vaikuttavat pienemmiltä ja huomaamattomammilta kuin vastaavasti autoalalla. Jääkö enää jäljelle yksilöllisyyksiä nelipyöräisyyden ja nelitahtisuuden vakiinnuttua mönkijäalalla? Moottoreista löytyy ehkä selvimmät erot tässä joukossa. Neljä yksisylinteristä, Arctic Cat, Honda, Suzuki ja Yamaha, luottavat yhteen suuren mukiin. Kaksisylinterisen kannalla ovat Can-Am, Kawasaki ja Polaris. Viimeksi mainituista Can-Amissa ja Kawasakissa on V2-moottorit ja 138 ● Tekniikan Maailma 6/2007

Polariksessa rivikakkonen. Kaikissa muissa paitsi Kawasakissa on elektroninen polttoaineensuihkutus. Kawasaki luottaa edelleen kaasuttimiin. Lisäksi moottorin asennuksen suhteen Honda on omilla linjoillaan pitkittäisellä, kampiakseli ajokin pituussuuntaan asennuksellaan, kun muissa moottorit ovat poikittain. Vertailun kaikissa mönkijöissä on erillisjousitus edessä ja takana. Vallitseva pyöränripustuskäytäntö on päällekkäiset kolmiomaiset tukivarret ja jousi-iskunvaimentimet. Poikkeuksen säännöstä tekevät CanAm ja Polaris. Can-Amissa on takana joustintuki-vääntövarsityyppinen ripustus, jolla pyörän kulma ja raideleveys on saatu pysymään samana joustoliikkeen aikana. Suunnittelulla on pyritty parantamaan suuntavakavuutta ajettaessa epätasaisella alustalla. Polariksen etujousitus on McPherson-tyyppinen. Sillä on muun muassa saavutettu pitkä jousto, huollon helppous ja hyvin avara pyörätila. Jarrujen kohdalla nelivetomönkijän tyypillinen ratkaisu on hydrauliset levyjarrut kummassakin pyörässä edessä ja yksi hydraulinen levyjarru takana. Can-Amissa etujarrut ei-

vät ole pyörän navoissa, vaan ne on tuotu keskilinjalle ”etuperän” yhteyteen. Siellä ne ovat paremmin suojassa likaantumiselta, ja jarrulaitteiden paino ei ole jousittamattomassa tilassa. Lisäksi Cam-Amin takajarru on rakennettu takakulmavaihteen yhteyteen poikittaiseksi umpinaiseksi monilevyiseksi öljykylpyjarruksi. Suzukissa on myös takana samantyyppinen monilevyinen suljettu jarrurakenne. Voimansiirroissa puhtaimmin omilla linjoillaan on Honda. Kaikissa muissahan on automaattikytkin ja variaattori. Honda luottaa hammaspyörävaihteistoon, jonka etuja tässä lienevät luistamattomuus ja täsmällinen voiman välitys. Lisäksi etuna on se, että variaattoreissa esiintyy yleensä enemmän tehohäviötä kuin hammaspyörävaihteistoissa. Toisaalta Hondan automaattisesti tai nappiohjattavassa vaihteistossa on momentinmuunnin, joka sekin aiheuttanee jonkin verran tehohukkaa. Hondan vaihteistossa ei ole erikseen hidasta ja nopeaa ajoaluetta.

Lukot rullalla Nelivetomönkijöiden etutasauspyörästöjen lukkojen toiminta puhuttaa

MÖNKIMINEN suolla vaatii silmää ajouran valinnassa. Juurakot ja upottavat hetteet voivat yllättäen pysäyttää etenemisen. Jos edellä ajava syystä tai toisesta on juuttunut, ei perässä tulijan kannata ajaa aivan samoja uria.

aina harrastajia. Tarjolla on kytkettäviä ja automaattisesti toimivia. Otimme selvää lukkojen kytkeytymisestä rullalevymenetelmällä, jossa kummankin takapyörän ja toisen etupyörän alle asetettiin rulla-alustat. Mönkijän tulisi pysyä rullilla paikallaan, kunnes etutasauspyörästön lukko kytketään, tai automaattinen lukko alkaa ottaa kiinni ja lähtee etenemään pois rullilta. Arctic Cat, Kawasaki ja Polaris lähtevät rullilta viiveettä, kun lukko on kytketty, tai Polariksessa aina, kun neliveto on päällä. Arctic Catin mekaaninen ”100-prosenttinen” lukko nappaa heti, kun lukitusvipua on käännetty. Kawasakin ”jarruvipukäyttöinen” lukko ottaa kiinni juuri silloin, kun vipua painetaan ja sillä voimalla kuin sitä painetaan. Polaris lähtee vetämään ainoana automaattisena lukkona käytännössä lähes viiveettä. Can-Am, Suzuki ja Yamaha käyttäytyvät hyvin samalla tavalla, ne


HONDALLA, kuten muillakin ryhmän ajokeilla, saa maukasta kyytiä sprinttiradalla. Vertailun mönkijät ovat varsin tasapainoisia hallittavia nopeassa rata-ajossa.

TEKNIIKKAA MOOTTORI Iskutilavuus cm³ Teho kW (hv)/r/min Vääntömomenttti Nm/r/min Polttoainejärjestelmä Sytytysjärjestelmä Pakokaasujärjestelmä Käynnistys VOIMANSIIRTO

Vetotapa Vaihteet JARRUT Edessä Takana JOUSITUS Edessä Joustoliike edessä (cm) Takana Joustoliike takana (cm) RENKAAT (”) Edessä Takana MITAT JA PAINOT Pituus (cm) Leveys (cm) Akseliväli (cm) Raideleveys (cm) Maavara (cm) Ohjaustangon leveys (cm) Ohjaustangon korkeus maasta (cm) Istuinkorkeus astinlaudasta (cm) Polttoainesäiliön tilavus (l) Paino valm. ilm. (kg) Paino ajokunnossa (kg)

140 ● Tekniikan Maailma 6/2007

Arctic Cat Can-Am Honda Kawasaki Polaris Suzuki Yamaha 4T,1-syl. 4T, 2-syl. V2 4T, 1-syl. 4T, 2-syl. V2 4T, 2-syl. rivi 4T, 1-syl. 4T, 1-syl. nestejäähd. nestejäähd. nestejäähd. nestejäähd. nestejäähd. nestejäähd. nestejäähd. 695 800 675 749 760 695 686 ei ilm. 46,5 (62)/24,6 (33,5)/6 000 37,4 (51)/6 500 ei ilm. 36,2 (49,2)/ei ilm. ei ilm. 74/5 500 50,1/5 000 60,7/5 000 ei ilm. ei ilm. ei ilm. elekroninen elektroninen elektroninen 2 kpl 34 mm elekroninen elektroninen elektroninen polttoaineenpolttoaineenpolttoaineenKeihin CVKR polttoaineenpolttoaineenpolttoaineenruiskutus ruiskutus ruiskutus kaasuttimia ruiskutus ruiskutus ruiskutus CDI CDI CDI CDI CDI CDI CDI äänenvaimennin äänenvaimennin äänenvaimennin äänenvaimennin äänenvaimennin äänenvaimennin äänenvaimennin sähkö sähkö sähkö sähkö sähkö sähkö sähkö 3 -vaiht. autokeskipakokytkin keskipakokytkin, keskipakokytkin maatti variaattori variaattori variaattori momentinmuunnin kardaaniakselit kardaaniakselit kardaaniakselit kardaaniakselit 2- tai 4-veto 2- tai 4-veto 2- tai 4-veto 2- tai 4-veto hidas, nopea, hidas, nopea, 1 nopeus eteen, hidas, nopea, peruutus, peruutus, peruutus, peruutus, tasausp.lukko tasausp.lukko tasausp.lukko tasausp.lukko 2 kpl hydr.levy 1 kpl hydr.levy

2 kpl sulj. hydr. levy

2 kpl hydr.levy

2 kpl hydr.levy

hydr.sulj. levy

1 kpl hydr.levy

hydr. sulj. monilevy

pääll. kolmiotuet pääll. kolmiotuet jousi-iskunvaim. jousi-iskunvaim. 25 20 pääll. kolmiotuet joustintuki jousi-iskunvaim. jousi-iskunvaim. 25 23

pääll. kolmiotuet jousi-iskunvaim. 18 pääll. kolmiotuet jousi-iskunvaim. 20

keskipakokytkin variaattori kardaaniakselit

keskipakokytkin variaattori kardaaniakselit

keskipakokytkin variaattori kardaaniakselit

2- tai 4-veto hidas, nopea, peruutus, tasausp.lukko

2- tai 4-veto hidas, nopea, peruutus, tasausp.lukko

2- tai 4-veto hidas, nopea, peruutus, tasausp.lukko

2 kpl hydr.levy

2 kpl hydr.levy

2 kpl hydr.levy

1 kpl hydr.levy

hydr. sulj. monilevy

1 kpl hydr.levy

pääll. kolmiotuet jousi-iskunvaim. 18 pääll. kolmiotuet jousi-iskunvaim. 20

pääll. kolmiotuet jousi-iskunvaim. 18 pääll. kolmiotuet jousi-iskunvaim. 23

pääll. kolmiotuet McPherson, jousi-iskunvaim. joustintuki 17 21 pääll. kolmiotuet pääll. kolmiotuet jousi-iskunvaim. jousi-iskunvaim. 20 24

25 x 8-12 25 x 10-12

26 x 8-12 26 x 10-12

25 x 8-12 25 x 10-12

25 x 8-12 25 x 10-12

26 x 8-12 26 x 11-12

25 x 8-12 25 x 10-12

25 x 8-12 25 x 10-12

213 119 127 124 30 78 123 58 24,6 338 364

228 117 130 118 23 78 116 58 20 290 364

211 119 129 117 23 78 116 59 17 272 296

220 118 129 112 27 74 121 58 20,5 275 302

213 122 129 121 27 77 123 57 15,6 343 376

212 121 128 117 24 77 116 57 17,5 273 306,5

207 118 125 113 27 75 119 59 20 274 299


tasauspyörästön lukko, mutta ainakaan rullalevyillä lukitus ei vakuuttanut. Honda nousi rullilta ainoastaan ”köyhän miehen lukolla” eli jarrun painalluksen avustamana.

lähtevät liikkeelle selvällä viiveellä. Vaaditun hetken miettimisajan ja pyörän pyörähdyksen jälkeen nekin nousevat rullilta vakuuttavasti. Can-Amin automaattisesti kytkeytyvä lukko vaatii muutaman pyörän pyörähdyksen tarratakseen. Suzukin ja Yamahan lukot vaativat kummatkin hetken ”mietintää” ja pyörien rullaamista, kunnes lähtevät jotenkin luistattamalla vetämään. Ainoastaan Honda ei päässyt omin voimin rullilta. Siinä pitäisi olla automaattinen mekaaninen etu-

Ajomaastot Vertailumme mittauksiin ja ajoihin Joutsan moottorirata (Josamora) oli erinomainen temmellyskenttä. Siellä on tarjolla vaihtelevaa maastoa ja useita eri moottoriurheilulajien ratoja, jotka antavat erinomaiset mahdollisuudet panna mönkijätkin

Ohiajo 40 Ohiajokiihdytys km/h lähtönopeudella 40 km/h etäisyys 7,5 m etäisyys 7,5 m Arctic Cat 81 87 Can-Am 78 86 Honda 78 87 Kawasaki 81 89 Polaris 79 88 Suzuki 78 86 Yamaha 80 88 NOPEUSMITTARI, näyttämä/todellinen nopeus (km/h) Arctic Cat 50/49 80/78 Can-Am 50/49 80/80 Honda 50/47 80/77 Kawasaki 50/47 80/78 Polaris 50/50 80/80 Suzuki 50/48 80/75 Yamaha 50/48 80/76 MELU dB(A)

KALLISTUSKULMA (astetta) Arctic Cat 47 Can-Am 48 Honda 48 Kawasaki 46 Polaris 48 Suzuki 49 Yamaha 49 KÄÄNTÖYMPYRÄN HALKAISIJA M Arctic Cat 6,54 Can-Am 6,95 Honda 6,70 Kawasaki 6,55 Polaris 7,40 Suzuki 6,55 Yamaha 6,14

KIIHTYVYYS 0-200 m 9,9 s (103 km/h) 10,2 s (98 km/h) 10,5 s (98 km/h) 10,8 s (94 km/h) 10,9 s (92 km/h) 11,4 s (88 km/h) 11,6 s (89 km/h)

Can-Am Kawasaki Suzuki Yamaha Polaris Honda Arctic Cat 0s

2s

4s

6s

8s

10 s

12 s

KIIHTYVYYS 0-60 km/h / 0-80 km/h 2,8 s (28 m) 4,9 s (69 m) 3,0 s (30 m) 5,3 s (75 m) 3,2 s (31 m) 5,7 s (82 m) 3,4 s (34 m) 6,4 s (92 m) 3,5 s (37 m) 6,9 s (104 m) 4,3 s (41 m) 8,0 s (114 m) 4,2 s (47 m) 8,7 s (136 m)

Can-Am Kawasaki Suzuki Yamaha Polaris Arctic Cat Honda 0s

1s

2s

3s

MELU 40 km/h

4s

6s

7s

8s

9s

10 s

mitattu kuljettajan korvan tasolta

86 dB(A) 87 dB(A) 87 dB(A) 88 dB(A) 88 dB(A) 89 dB(A) 90 dB(A)

Honda Polaris Suzuki Arctic Cat Can-Am Yamaha Kawasaki 75 dB(A)

5s

80 dB(A)

85 dB(A)

90 dB(A)

95 dB(A)

VETOVOIMA 426 N 411 N 404 N 402 N 401 N 394 N 391 N

Polaris Can-Am Honda Yamaha Suzuki Kawasaki Arctic Cat 0

50 N

100 N

150 N

200 N

250 N

300 N

350 N

400 N

450 N

Tekniikan Maailma 6/2007 ● 141


Helmikuun onnellinen voittaja! Ari Roininen Veikkolasta voitti Pikavoiton Suurarvonnassa 28.2.2007.

4.000,00 ¤ Pikavoittoarvonnat ja voittajat 2007 Tammikuu Arvottu 31.1. Helmikuu Arvottu 28.2. Maaliskuu Arvonta 30.3. Huhtikuu Arvonta 30.4. Toukokuu Arvonta 31.5. Kesäkuu Arvonta 29.6. Heinäkuu Arvonta 31.7. Elokuu Arvonta 31.8. Syyskuu Arvonta 28.9. Lokakuu Arvonta 31.10. Marraskuu Arvonta 30.11. Joulukuu Arvonta 28.12.

Ulla Jalo Ari

Roininen

Yhtyneet Kuvalehdet Oy julkaisee 38 lehteä. Suurarvontaan 2007 osallistuvat arvonnan voimassaoloaikana saapuneet tilaukset, ei-vastaukset ja voimassaolevat kestotilaukset. Päävoitto 100.000,00 ¤ arvotaan 17.12. Pikavoitto 4.000,00 ¤ arvotaan joka kuukausi koko vuoden 2007 ajan. Lomaraha 10.000,00 ¤ arvotaan 13.12. kaikkien kestotilaajien kesken.

Oletko Sinä ensi kuukauden voittaja? Onnittelemme voittajia!

YHTYNEET KUVALEHDET

VETOKOKEESSA mönkijät pannaan näyttämään voimansa hitaassa, raskaassa kuormituksessa. Liinan toisessa päässä käytettiin pakettiautoa jarruvaununa. CanAm teki joukon toiseksi parhaan tuloksen.

CAN-AMIN takajousitus on vääntövarsi-joustintukiyhdistelmä, jolla pyörien kallistuskulma ja raideleveys säilyvät muuttumattomina joustoliikkeen aikana. Kaikissa muissa vertailun mönkijöissä on takana tyypillinen erillisjousitus päällekkäisin kolmiotuin ja jousiiskunvaimentimin.

kovalle koetukselle. Vaativaan maastoajoon rata-alueella riittää harjumaisia korkeuseroja ja jyrkkyyksiä. Suota, suuriakin ojia ja jopa vesistöä on tarjolla, jos vaikka kahluukyky pantaisiin koetukselle. Rata-alueella risteilee polkuja, on ajamatonta pöpelikköä ja melkeinpä läpipääsemätöntä korpea. Monet rakennetut radat antavat hyvät mahdollisuudet asettaa mitkä tahansa ajokit ja kuljettajatkin kokeilemaan kykyjensä ja taitojensa rajoja. Asfaltilla saa tehtyä luotettavat suorituskykymittaukset kiihtyvyyksistä vetovoimaan. Nopean ajon ominaisuudet ja erot saa esiin parhaiten, kun eri moottoriurheilulajien kaikki vaativat radat on kolut-

tu sprintistä enduropolulle ja vielä motocrossradalle asti.

Kaikille teille Kaksi vertailuryhmän mönkijöistä, Can-Am ja Polaris, ovat saatavana myös tieliikenneversioina. Mönkijöiden tulo liikenteeseen on lisännyt huimasti niiden käyttömahdollisuuksia ja sen myötä myös myyntiä. Tieliikenneversiosta joutuu maksamaan suolaisesti, mutta samalla mönkijän ”monikäyttö” tulee mahdolliseksi. Tässä vertailussa Can-Am oli rekisteröity tieliikenteeseen ja varustettu sen mukaisesti muun muassa vilkuilla ja peileillä. Vertailun ajaksi, jonka kaikki ajot ajettiin suljetulla alueella, siitä otettiin tehohaitat pois

ahdistamasta. Liikennemönkijän tehothan on rajoitettu 15 kilowattiin, joten niillä tehoilla ei paljoa ponnistella maastossakaan. Ainakin Can-Amin täydet tehot ovat helposti otettavissa käyttöön, kun ajoneuvolla siirrytään yleisiltä teiltä maastoon tai suljetulle ajoalueelle, ja palautettavissa jälleen takaisin liikenneasetuksiin. Näin samalla mönkijällä voi ajella liikenteessä ja tarvittaessa ottaa ilon irti maastoajossa. Vertailun kaikki mönkijät ovat valmistajiensa viimeisimpiä saavutuksia ja tarjoavat tällä hetkellä alan parasta. Ne täyttävät kaikki erinomaisesti tehtävänsä mönkijöiden tavanomaisissa toimissa. Eroja alkaa syn-


Loppuarvostelu

Polaris Sportsman 800 Twin EFI Maahantuoja: Oy Brandt Ab, puh. (020) 775 7200, Vantaa, www.polaris.brandt.fi Hinta: 12 590 € (tieliikennemalli 18 490 €) ■ POLARIS käynnistetään poikkeuksellisesti avaimesta kääntämällä. Ajoasento on tilava. Jarrupoljin on häiritsevän korkealla, ja ajojalkine takertelee siihen. Etujarrussa kaksi sormea riittää mainiosti tehojarrutukseen. Alamäkijarrun toiminta takavedolla on liian tehokasta. Takapyörät pyrkivät ikävästi lukkiutumaan. Vertailun ainoana Polariksessa on satsattu jousituksen vaimennuspuoleen. Sitä onkin riittävästi niin sisään- kuin ulosmenopuolella. Jousitus toimii hienosti, se nielee kaikki epätasaisuudet lyömättä lainkaan lävitse. Osaltaan myös alustan ylivoimaisen hyvä toiminta auttoi Polariksen vetokokeen voittoon. Polaris veti tasan niin kauan kuin vääntömomenttia riitti. Erittäin lyhyt hidasalue tarjoaa vääntömomenttia erikoisen hyvin. Vaikka Polaris on vertailun painavin mönkijä, siitä ei kuitenkaan ole maastossa haittaa. Polaris etenee juuri sinne, minne kuljettaja haluaa. Kaikki testikuljettajat moittivat kaasunvastaamisviivettä. Variaattoriveto tuntuu vielä korostavan sitä. Säilytystilaa Polariksesta löytyy ruhtinaallisen paljon.

POLARIKSEN etujousitus on muista poikkeava McPherson-joustintukityyppinen. Kaikissa muissa ryhmän ajokeissa on takana päällekkäiset kolmiotuet ja jousi-iskunvaimentimet.

tyä vasta haettaessa suorituskyvyn rajoja. Vasta mittaukset ja ajotuntumat erottavat ne selvemmin toisistaan ja asettavat tässä vertailussa saatuun paremmuusjärjestykseen.

Loppuarvostelu

144 ● Tekniikan Maailma 6/2007

HYVÄÄ • Alustan toiminta • Vetokyky HUONOA • Jäykkätoiminen vaihteenvalitsin Yleisarvosana: 8,5

★★★★

NELIVETOA, etutasauspyörästön lukkoja ja niiden kytkeytymistä tutkittiin kolmen pyörän alle sijoitetuilla rulla-alustoilla.

Yamaha

Suzuki

Polaris

Kawasaki

Honda

20 6 7 7 8 9 8 9 20 5 8 7 8 8 8 8 20 6 8 7 8 9 8 9 20 7 9 7 8 8 8 8 10 7 9 8 7 9 8 8 10 7 7 9 6 8 8 7 100 6,2 8,0 7,2 7,7 8,5 8,0 8,3

Can-Am

Maastoajo Rata-ajo Ajo-ominaisuudet Suorituskyky Vetokyky Melu Yleisarvosana

Arctic Cat

ARVOSANAT

Painoarvo %

Loppuarvostelussa on mukana kuusi kohtaa, joista kolme perustuu mittauksiin ja kolme testikuljettajien kokemuksiin. Mitattuja kohteita ovat suorituskyky, vetokyky ja melu. Ajokokemusten perusteella on arvosteltu ajo-ominaisuuksia, maastoajoa ja rata-ajoa. Ajokokemukset on tarkoituksella pilkottu kolmeen osaa, sillä testipaikkamme antoi siihen mainiot mahdollisuudet, ja kasvava mönkijän harrastuskäyttö edellyttää, että myös nopean ajon ominaisuudet pitää erikseen ruotia. Arvosanataulukon painoarvoja muuttamalla tai jättämällä jonkin ominaisuuden pois laskuista voi arvostelua käyttää omien mieltymystensä ja tarpeidensa mukaan. Tällöin vertailumme yleisarvosanat ja paremmuusjärjestys voivat muuttua. Vertailuryhmän laajuus ja rajaus ”merkkien suurimmat ja tehokkaimmat nelivetomönkijät” aiheuttaa sen, että samalla viivalla ovat iskutilavuudeltaan 680–800 cm3:n voimanlähteillä varustetut ajokit. Tämä ei voi olla vaikuttamatta esimerkiksi suorituskykyyn. Lisäksi pahoittelemme, että vertailuumme maahantuojan toimittama Arctic Cat oli paljon ajettu ja koviakin jo kokenut yksilö. Catti-parka ei ehkä kyennyt enää antamaan parasta näyttöä itsestään.

POLARIS Sportsman on mönkijöiden erillisen takajousituksen uranuurtaja. Päällekkäiset kolmiotuet erottuvat hyvin punaisina, ja niiden yläpuolella on jämäkkä kallistuksenrajoitin.


Yamaha Grizzly 700 FI

Can-Am 800 Outlander H.O. EFI

Suzuki 700 EFI KingQuad

Maahantuoja: Konekesko Oy, Yamaha Motor, Vantaa, puh. (010) 53 034 www.yamaha-motor.fi Hinta: 11 750 €

Maahantuoja: BRP Finland Oy, Rovaniemi Hinta: 12 990 € (18 490 € tieliikennemalli)

Maahantuoja: Suzuki International Europe GmbH Suomen sivuliike, Espoo, puh. (09) 439 3730 www.suzuki.fi Hinta: 10 990 €

■ YAMAHA keräsi testikuljettajilta eniten ykkössijoja ajo-ominaisuuksista. Huonoimmillaankin se rankattiin toiseksi. Silti Polaris kiilasi Yamahan ohi yhteispisteissä. Yamaha edusti vain keskiluokkaa vetokyvyn osalta. Ohjaustanko on Yamahassa korkealla, ja se antaa tilaa liikkumiseen. Mittaristo on vertailun selkein. Vaihteenvalitsin toimii hienosti. Etulukon kytkeminen on yhtä hankalaa kuin Suzukissa. Vesitiivistä säilytystilaa löytyy mukavasti. Sähköinen ohjaustehostin sai kaikki kuljettajat haltioihinsa. Ohjaustehostimen ansiosta Yamaha on nelivedolla yhtä kevyt kääntää kuin muut takavedolla. Tehostin toimii myös ohjausvaimentimena, tällöin eivät kivet ja kannot lyö kuljettajaa käsille. Yamahan jarrut ovat tunnokkaat ja tehokkaat. Moottori vääntää hyvin, mutta tuntuu tehottomalta yläkierroksilla. Yamaha on kokonaismitaltaan vertailun lyhyin. Se auttaa osaltaan liikkumista maastossa. Selkeän vaihteenvalitsimen toimintaa hankaloittaa se, että esimerkiksi pakin kytkeminen vaatii jarrun painamista.

■ CAN-AM on mönkijäksi varsin ripeä laite. 0–100 km/h alle kymmenessä sekunnissa on varsin vaikuttava suoritus hyötykäyttöön suunnitellulle mönkijälle. Silti Can-Am sai nopeasti lempinimen ”raskas kanuuna”. Ehkä siksi, että ajossa Can-Am osoittautui hyvin keulapainoiseksi. Keula pohjaa helposti, ja varsinkin nelivedolla se aliohjautuu tuntuvasti. Takavedolla ilmiö ei niinkään haittaa, sillä moottori vastaa kaasuun nopeasti, ja tällöin peliä voi ohjata urheilullisesti kaasun avulla. Can-Am vaatii vekslaamista ahtaissa paikoissa. Osaltaan tähän vaikuttaa vertailun pisin akseliväli. Etujarru on tunnoton ja vaatii tuntuvasti voimaa. Mittaristo on selkeä ja informatiivinen. Hämmästystä herätti tieliikennekäyttöön rekisteröidyn mallin nopeusmittarin päänäyttönä oleva mailiasteikko. Välitykset Can-Amissa ovat kohdallaan. Usea kuljettaja reklamoi, että Can-Am ”rykäisee” ikävästi liikkeellelähdössä. Ajoasento on hieman etukeno, mutta samalla erittäin tilava.

■ ERÄS testikuljettaja määritteli Suzukin seuraavasti: ”Raskas, kankea, ahdas ja vanhanaikainen”. Muutkin kuljettajat antoivat samansuuntaisia kommentteja. Mittaristo on selkeä, ja vaihdenäyttö on mukava lisä. Etulukon kytkeminen vaatii kahden napin käyttöä, ensin neliveto päälle ja sitten vasta lukon keinukytkin voidaan kääntää päälle. Monimutkaista. Vaihteenvalitsimen toiminta on loogista ja selkeää. Suzukin jarrut vaativat tuntuvasti voimaa. Jyrkässä alamäessä saa olla tarkkana, että vauhti ei karkaa. Jousitus kerää kehuja, se toimii hienosti. Kolme ajovaloa, joista ylimmäinen kääntyy tangon mukana, ja peruutusvalo auttavat loistavasti pimeässä työskentelyä. Suzukin ohjaus on raskas. Sen kääntäminen vaatii vaativissa paikoissa miehisiä otteita. Moottori kerää kehuja mukavuudestaan, erityisesti tärinättömyydestään. Moottori vastaa myös kaasuun hyvin. Vaihteiston välitykset ovat kohdallaan niin sporttiseen ajoon kuin maastomönkimiseen.

HYVÄÄ • Ohjaustehostin • Säilytystilat

HYVÄÄ • Suoritus- ja vetokyky • Moottorin vääntö

HYVÄÄ • Valot

HUONOA •Yleisarvosana: 8,3

HUONOA • Keulapainoisuus • Jarrujen voiman tarve

HUONOA • Kankea • Tiivis ajoasento

Yleisarvosana: 8,0

Yleisarvosana: 8,0

CAN-AMIN suorituskyvyn lähde on Brp:n omistaman kuulun itävaltalaisen Rotax-moottoritehtaan tuotantoa. 800-kuutioisesta V2moottorista on otettu maahantuojan mukaan 45,6 kW:n teho.

SUZUKIN peräpeilissä on joukon paras, vaikka ei ainoa peruutusvalo, sen turvin näkee hyvin pimeässä peruuttaa. Säilytyslokeroon mahtuu muutakin kuin käyttöohjekirja.

★★★★

★★★

YAMAHA toi ensimmäisenä ohjaustehostimen mönkijään. Sähköinen tehostin sijaitsee suojassa eturipustusten kiinnitysten yläpuolella. Etenkin hitaassa ajossa ja vaativassa maastossa tehostimen tuoma ohjauksen keveys on omaa luokkaansa.

★★★

Tekniikan Maailma 6/2007 ● 145


Loppuarvostelu

Kawasaki KVF 750

Honda 680 FA Rincon

Arctic Cat 700 EFI SE

Maahantuoja: Sumeko Oy, Espoo, puh. (09) 502 812, www.kawasaki.fi Hinta: 10 950 €

Maahantuoja: Oy Brandt Ab, puh. 020 775 7200, Vantaa, www.brandt.fi Hinta: 10 990 €

Maahantuoja: Sumeko Oy, Espoo, puh. (09) 502 812, www. arcticcat.fi Hinta: 11 450 €

■ VERTAILUN ainoana Kawasakin moottori on varustettu ”vanhanaikaisesti” kaasuttimilla muiden käyttäessä polttoaineensuihkutusta. Kaasuttimet toimivat mallikkaasti. Kawasakin jarrut ovat tunnottomat ja lukkiutuvat helposti. Jousitus kantaa kuormaa hienosti, mutta on samalla myös liian kova hiljaisessa vauhdissa. Sporttisessa ajossa jousitus toimii hienosti. Alusta ei kallistele lainkaan, ja peli kääntyy juuri sinne, minne kuljettaja haluaa. Etuperän lukko kytketään erillisellä vivulla, ja sen kytkeytyminen on nopeaa. Lyhytsormiset kuljettajat valittivat kahvan olevan liian etäällä. Kawasakin kova istuin täydentää loistavasti työkonemaista imagoa. Lopullisen silauksen karulle olemukselle antaa se, että Kawasakista ei löydy yhtään kannellista säilytystilaa. Kawasaki on varustettu alamäkijarrulla. Se paikkaa hienosti äkäisten mekaanisten jarrujen toimintaa. Vaihteisto on ”puoliautomaatti”, se vaihtaa hitaassa nopeudessa itsenäisesti vaihteen hitaalle alueelle.

■ HONDA on varustettu vertailun ainoana 3-vaihteisella automaattilaatikolla ja momentinmuuntimella. Se keräsikin varauksetta kaikkien kuljettajien kehut. Vaihteistoa voi käyttää joko automaatilla tai sitten ohjaustangosta napeilla. Näppärä ratkaisu, ja eräs kuljettaja totesikin automaatilla ajosta: ”Tällä tarvitsee vain ajaa, helppoa”. Momentinmuunnin tarjoaa tarkasti voimaa vaativissa paikoissa. Sitä tarvitaankin, sillä Hondalla on valitettava taipumus nostaa jyrkissä nousuissa etupyörät ilmaan. Tasaisessa maastossa Honda kääntyy ketterästi. Hondan jousitus on hieman liian pehmeä. Se yhdistettynä vain 23 cm:n maavaraan tarjoaa patikossa pohjakosketuksia. Hondan suorituskyky, huolimatta joukon pienimmästä omapainosta, on vaatimatonta. Tehoa ilmoitetaan olevan ainoastaan 24,6 kW, mutta silti se kiskaisi momentinmuuntimen ansiosta vetokokeessa kolmanneksi parhaan arvon. Hondan moottori on varustettu automaattisella ”alamäkijarrulla”, joka toimii hienosti. Hondan hallintalaitteet ja mittaristo ovat selkeät. Samoin suunnanvaihtimen toiminto on esimerkillisen selkeä.

■ ARCTIC Catin maahantuoja toimitti vertailuun mönkijän, jolla oli ilmeisesti takana päin rankka menneisyys testipelinä. Ehkäpä osittain tästä syystä peli keräsi varsin murheellisia arvioita ajo-ominaisuuksistaan. Ja valitettavasti jokaisella osa-alueella. Metsässä Arctic Cat etenee sataprosenttisen etulukon ansioista varsin mallikkaasti. Harmi vain, että lukko päällä peli ei käänny lainkaan. Se etenee vain suoraan. Myös lukon harmillinen viive käytön jälkeen aiheuttaa kuljettajalleen harmaita hiuksia. Muutoinkin ohjausta moitittiin varsin jäykäksi. Arctic Catin mittaristo on vanhanaikaisen näköinen, mutta erittäin selkeä. Vaihteenvalitsimen toiminta on looginen ja helppokäyttöinen. Hidas ajoalue osoittautui työ- ja mönkimiskäyttöön aivan liian pitkäksi. Ilmiötä korostaa vetolinjan tuntuva klappi, joka tekee ajosta nykivää. Jousitus on kova, ja sekä sisään- että paluunvaimennus puuttuvat lähes täysin. Tästä syystä ajo on varsin pomppivaa ja poukkoilevaa. Ajoasento on tilava, ja Cattia voi ajaa luontevasti myös seisten.

HYVÄÄ • Etulukon toiminta • Alamäkijarru

HYVÄÄ • Hiljainen • Ketteryys

HYVÄÄ • Maavara

HUONOA • Melu

HUONOA • Pehmeä jousitus

Yleisarvosana: 7,7

Yleisarvosana: 7,2

Yleisarvosana: 6,2 -

KAWASAKIN omintakeisuus on etutasauksen lukko, jota käytetään jarruvivun tapaan. Kevyellä painalluksella etulukituksen saa päälle juuri silloin ja vain silloin, kun sitä tarvitaan.

HONDA erottuu muusta joukosta momentinmuuntimella varustetulla automaattivaihteistollaan, joka vaihtaa valinnaisesti joko automaattisesti tai manuaalisesti nappeja painelemalla.

CATIN ”polttoainesäiliön” kannessa on oiva lukollinen säilytyslokero, jonne mahtuu varalle vaikka ajolasit ja kuivat hanskat sekä muita tarvekaluja.

★★

146 ● Tekniikan Maailma 6/2007

HUONOA • Alustan toiminta • Etulukon viive


SPORTSMAN 500 EFI Mönkijä-lehti 2/2007 Testivoittaja


VERTAILUTESTISSÄ

MÖNKIJÄ-LEHTI | 14

Arctic Cat 500 / Can-am Outlander 500 /

PERUSPELIT


Goes 520 / Polaris Sportsman 500 EFI / Suzuki King Quad 450 Teksti: Joni Launonen / testiryhmä | Kuvat: Jukka Helminen ja Joni Launonen | Testiryhmä: Jukka Helminen, Joni Launonen, Antti Mikkola, Jani Saarinen ja Janne Lehti

Alle 500-kuutioiset nelivetoiset mönkijät ovat peruspelejä, joilla hoituu lähes kaikki vapaaajan ajelusta raskaimpiin työtehtäviin. Siksi monet ovat sitä mieltä, että pikkuisen vaille

puolilitraista parempaa mönkijää ei ole olemassakaan. Keräsimme joukon ATV-maailman peruspilareita selvittääksemme niiden välisen nokkimisjärjestyksen.

PERUSPELIT Vertailutestissä 2008-malliset alle 500-kuutioiset, erillisjousitetut nelivedot

Suzuki King Quad 450

Can-am Outlander 500

Goes 520

A

lle 500-kuutioiset mönkijät ovat säilyttäneet suosionsa, vaikka viime vuosina kehitys on kulkenut kohti entistä tehokkaampia ja suurempia pelejä. 500-kuutioisen hyviä puolia ovat edullisuus sekä se, että niiden käyttöalue on erittäin laaja. Kokosimme joukon, jossa on edustettuna alle 500-kuutioisia erillisjousitettuja mönkkäreitä. Testattavan joukon muodostavat Arctic Cat 500 Automatic, Can-am Outlander 500, Goes 520, Polaris Sportsman 500 EFI ja Suzukin uutuus King Quad 450. Olisimme halunneet mukaan myös Yamahan, mutta japanilaismerkin 2008-malli ei ehtinyt ajoissa Suomeen. Arctic Cat on perusratkaisuil-

www.monkija-lehti.fi

Polaris Sportsman 500 EFI taan tuttu peli. Arctic Cat on valmistajansa filosofian mukaisesti iso, maskuliininen, jopa brutaali peli, joka on kuin luotu raskaisiin työtehtäviin ja äärimmäisen pahaan maastoon. Kaikesta pullistelusta huolimat-

ta Catin ulkomuotoa voisi luonnehtia jopa sulavalinjaiseksi. Arctic Catissa on 493-kuutioinen nestejäähdytteinen moottori, joka on jo monessa liemessä keitetty. Moottori omaa hyvän tehoarsenaalin ja laajan

Arctic Cat 500 Automatic

vääntöalueen. Arctic Catin mönkkäreille tunnusomaista on äärimmäisen kova etenemiskyky. Maastokelpoisuus rakentuu muutaman peruspilarin varaan, joita ovat 300 millin maavara, jo vakiona hyvä pohjapanssari ja kytkettävä, 100-prosenttinen neliveto. Testilaitteemme ajo-ominaisuuksia on parannettu AC Proiskunvaimentimilla. Kaasuiskareissa on hitaan puristusvaimennuksen säätö. Iskarisatsin hinnaksi muodostuu 1000 euroa, kun käytetään Catin alkuperäisiä jousia. Ensi vuonna kaupan on myös enemmän racing-henkinen sarja, johon sisältyy uudet jouset sekä puristus- että paluuvaimennuksen pikasäädöillä varustetut kepakot.

MÖNKIJÄ-LEHTI | 15


VERTAILUTESTISSÄ

Arctic Cat 500 / Can-am Outlander 500 /

Arctic Cat on jämäkkä peli vaikeaan maastoon.

Maavaraa on tuntuvasti.

Can-am on muutamassa vuodessa kulkenut melkoisen kehityskaaren työkoneesta kohti monipuolisempia ja urheilullisempia mönkkäreitä. Täksi vuodeksi esitelty Outlander 500 on pienin merkin V-twin-mallistosta. Luokassaan ainoa kaksisylinterinen voimanlähde on tehojensa puolesta omalla tasollaan, sillä paukkua koneessa on miltei saman verran kuin kilpailijoiden yksisylinterisissä 650700-kuutioisissa moottoreissa. Outlander perustuu aikanaan Outlander 330:n ja 400:n myötä esiteltyyn SST-runkoon sekä hieman omintakaiseen jousitusratkaisuun, joka koostuu MacPherson-etujousitukseen ja TTI-takajousitukseen, jonka erikoisuus on se, että siinä käytetään pitkittäistukivarsia poikittaistukivarsien sijaan. Toi-

MÖNKIJÄ-LEHTI | 16

nen omintakeinen ratkaisu on Can-am:n käyttämä visco-etulukko, joka on eräänlainen automaattisesti kytkeytyvä tasauspyörästön lukko. Goes on tässä seurassa uusi tulokas. Goes tuo, kuten toi keväällä CF Motokin, mieleen Yamaha Grizzly 660- ja 700-mallit. Ulkomuodoissa on pyritty persoonallisuuteen muun muassa peittämällä Yamaha-tyylinen vaihteenvalitsin muovikuorilla. Ensisilmäyksellä Goesista pistää silmään muutama asia, jotka maastoajoa ajatellen ovat positiivisia; laitteessa on hyvä maavara, minkä lisäksi siitä löytyy sähköisesti kytkettävä etuperän lukko. Renkaat sen sijaan saisivat olla aavistuksen verran reippaammin kuvioidut, eikä camber-kulman tarvitsisi olla

Catin pohja on hyvin suojattu. Pohjapanssari saisi olla laidoistaan 20 milliä leveämpi, jolloin se suojaisi kunnolla myös runkoputket.

niin rankasti positiivinen. Polaris Sportsman 500 EFI on legenda mönkijämaailmassa. Se oli nimenomaan 500kuutioinen malli (joskin kaasutinmalli), joka aikanaan teki Sportsman-mallistosta legendaarisen. Mallin menestys niin meillä kuin maailmallakin on ollut melkoinen. Polaris-nelivetomalliston kulmakivi on kokenut pieniä muutoksia. Uutta vuoden 2008-mallissa on hieman muutettu etupää, jonka myötä ohjaus on parantunut tuntuvasti. Tarkkaa uudistusten anatomiaa emme vielä tunne, mutta esimerkiksi vetonivelten kulmat ovat entistä miedompia, mikä tarkoittaa nivelten parantunutta kestoikää. Uutta on myös ADC-järjestelmä (Active Descent Control),

joka on automaattinen neljään pyörään vaikuttava moottorijarru, joka toimii alle 24 km/h: n nopeuksissa kaasun ollessa kiinni. Suzuki King Quad 450 on King Quad 700:n pikkuveli. Laitteet ovat päällepäin yhdennäköiset, tosin pienemmässä painoksessa ei ole kääntyvää ajovaloa. King Quad 450:stä kuljettaa 454-kuutioinen, ruiskulla ruokittu voimanlähde. Kuten isompikin King Quad, omaa 450 täydellisen nelivedon. Laitteen mataluus ja kesy vakiorengastus kielii siitä, että King Quad on suunniteltu ajatellen ensisijaisesti amerikkalaista peruskäyttäjää, joka käyttää mönkijäänsä reittiajelun lisäksi ehkä myös kevyisiin puhdetöihin.

PERUSPELIT


Goes 520 / Polaris Sportsman 500 EFI / Suzuki King Quad 450 Ajo-ominaisuudet tarkassa syynissä Suoritimme vertailutestin samoissa maastoissa, joissa keväälläkin möngimme. Kostea loppukesä oli saanut aikaan sen, että vaativuusaste oli kohonnut uusiin sfääreihin. Ajoimme helpossa maastossa, metsäteitä pitkin sekä vaativassa ja erittäin vaikeakulkuisessa maastossa, sillä halusimme tarkastella ajo-ominaisuuksia mahdollisimman laajapohjaisesti. Ennen maastoon lähtöä pudotimme kaikkien laitteiden rengaspaineet 0,4 kiloon, jotta liian kovat renkaat eivät verottaisi kohtuuttomasti etenemiskykyä. Kevyessä maastossa ja tiepohjilla uusi Suzuki on verraton peli. Moottori käy pehmeästi ja ajamisessa on suurta vaivattomuuden tuntua. King Quadin jousitus toimii hyvin ja jäykät kallistuksenvakaajat yhdessä laitteen mataluuden kanssa tekevät siitä äärimmäisen vakaan kulkupelin. Ainoa miinusmerk-

Outlander 500 on luokkansa tehokuningas, joka soveltuu niin työhön kuin vapaa-aikaankin.

kisen huomautuksen aiheuttaa ohjauksen pieni haukkailutaipumus nopeammassa vauhdissa. Can-am Outlander on moottorivaihtoehdosta riippumatta herrasmiehen peli. Sillä on todella kiva ajaa siirtymiä ja helppoa maastoa, kiitos herkän jousituksen ja mukavan moottorin. Kaksimukisessa padassa on paukkua niin että piisaa, ja lisäksi koneen tehoalue on laaja. Huomautuksen sanan Outlander ansaitsee kierrosten myötä kasvavasta variaattorin melusta sekä pienistä resonanssiäänistä. Vauhdin noustessa Can-amilla on taipumus painaa ulkokaarteen etukulmaa sekä heittää perää leveään sladiin. Polaris Sportsman 500 EFI on niin ikään herraskainen kulkuneuvo. Se etenee rauhallisen eleettömästi alustalla kuin alustalla. Moottorin käynti on esimerkiksi Can-amin twiniin tai Suzukin koneeseen verrattuna aavistuksen karkeaa, mutta ei

sentään siinä määrin, että siitä haittaa olisi. Testipelin vaihteisto toimii erittäin hyvin, mikä osaltaan lisää mukavuutta. Polariksen koneessa on mukavasti tehoa, joten sillä kerkeää hyvin myös vauhdikkaalla alustalla. Testipelimme oli täysin pakasta repäisty laite, eli muutama käyttötunti olisi saattanut notkistaa peliä jonkin verran. Arctic Cat on mutkaton peli. Sen ajoasento tuo mieleen takavuosien Arctic Cat ZR SnoPromoottorikelkat, jotka saivat kuljettajansa luulemaan, että hänen hartiansa oikeasti olisivat leventyneet. Catin ajoasento on pysty ja stonga on suora, eli ajoasento on hyvä sekä istuen, polvelta että seisten ajettaessa. Catin jousituksen säädöt eivät vielä ole täysin kohdallaan, sillä jousitus tuntuu aavistukseen pintakovalta. Kehitystyötä tehdään parhaillaan, joten ensi kevääksi myyntiin tulevat AC Pro-iskarit lienevät jo selvästi

mukavammat iskujentappajat. Soratiellä Arctic Cat on melko hyvä ajaa, joskin pientä puskemistaipumusta on havaittavissa. Ensi vuoden malleissa on erilainen etuperä, jossa ei ole kitkalukkoa, joten ohjauksen luvataan olevan kevyempi. Goes etenee metsätiellä kohtuullisen mukavasti, joskin moottorin tehottomuus paljastuu heti ensimetreillä. Renkaissa on sen verran positiivista kallistumaa, että mutkat kannattaa ottaa rauhallisesti. Jousitus toimii metsätiellä kohtuullisen mukavasti, joskin suzukimaiseen mukavuuteen on vielä pitkä matka.

Can-amin pohjapanssari kelpaa esimerkiksi muille. Outlander on linjakas ilmestys. Linjakkaiden etulokareiden huono puoli on niiden tarjoama rajallinen suoja.

Ohjaamossa ovat palikat kohdallaan, ja siksi hallintalaitteita on helppo käyttää. Myös keulan tavarateline ansaitsee kiitoksen.

www.monkija-lehti.fi

MÖNKIJÄ-LEHTI | 17


VERTAILUTESTISSÄ

Arctic Cat 500 / Can-am Outlander 500 / Goes yllätti maastoominaisuuksillaan

Pohjapanssarit ovat turhan kovaa muovia, ja siksi niiden käyttöiän ennuste on huono.

Vaihdekaavio on selkeä, mutta vaihteiden käyttö erittäin raskasta.

Goesin ohjaamo on hivenen vanhahtava, mutta silti toimiva. Over ride-napin puuttuminen aiheutti hämmennystä. Over ride toimii yhdessä etupään lukon kanssa.

Maastoon, mars! Maastoon mentäessä kolme peliä erottuvat edukseen, ja nämä kolme ovat Arctic Cat, Goes ja Polaris. Arctic Cat etenee ison maavaransa sekä täydellisen nelivedon turvin vaivoitta vielä siinä vaiheessa, kun monelta muulta ovat kaikki eväät loppuneet. Cat on koostaan huolimatta perin ketterä, mutta ohjauksen raskaus vaivaa tiheässä maastossa. Arctic Catin nelivetojärjestelmä on hyvä ja sen käyttö on helppoa. Vaikka Cat on jo semmoisenaan äärimmäisen maastokelpoinen laite, tuntuu ajastus Arctic Catista vakiota hieman leveämmillä ja karkeammilla renkailla on houkuttelevalta, sillä pienen off roadtuunauksen jälkeen siitä tulisi sellainen maastomonsteri, että harvalla riittäisi luonto sen

MÖNKIJÄ-LEHTI | 18

kaikkien ominaisuuksien toteamiseen. Goes on, totta vieköön, iloinen yllätys. Peli on saman tehtaan valmiste kuin CF Moto, mutta maahantuojan mukaan laitetta on kehitetty eteenpäin. Goes omaa täydellisen nelivedon ja hyvän maavaran, joten eteneminen on kohtuullisen vaivatonta. Maastossa pisteitä verottaa laitteen pahahko kankeus sekä muoviosien heikkous; maakosketukset rikkoivat testilaitteesta astinlaudat, sekä muoviset pohjapanssarit. Polaris Sportsman on maastomönkijä. Sen nelivetojärjestelmä on markkinoiden paras ja vaivattomin keksintö. Polle on valinnut ensiasennusrenkaiksi riittävän karheat rinkulat, joten pito ei lopu heti kesken. Polaris selvitti testin mutaiset pätkät helposti. Helposti sujuivat niin

hakkuuaukeat, tiheät metsätaipaleet kuin jyrkät nousutkin. Maastoajossa Polaris on vaivaton peli, joka ei yllätä muulla kuin etenemiskyvyllä. Uusiutunut keula ei juuri jakele tällejä käsille, joten luotto laitteeseen säilyy maastossa kuin maastossa. Polariksen kohdalla testiryhmässä käytiin tiukkaa väittelyä siitä, mitä pitää sisällään hyvä ajoasento. Yhtä mieltä oltiin siitä, että Polariksen ajoasento on riittävän pysty. Erimielisyyksiä tuli siitä, että onko Polariksen ohjaustanko hyvä. Joidenkin mielestä tanko on vallan mainio, toiset vierastivat tangon taivutusta. Maastoajon kannalta oleellista on se, että tanko tulee melko taakse, eli erittäin jyrkissä nousuissa tanko osuu rintaan. Se, millä Polarista voisi edel-

leen parantaa, on muovinen pohjapanssari. Tekniikka on melko hyvin suojassa ilman panssariakin, mutta kivikkoisessa maastossa rämpiminen vammauttaa pohjaa ennemmin tai myöhemmin, jos panssaria ei asenneta. Ylipäätään on ihmeellistä, että miksi mitään nelivetoista edes myydään ilman panssaria. Can-amin maavara on prosyyrin mukaan hyvä. Käytännössä on kuitenkin niin, että Outlander kärsii pitkän etuylityksensä ansiosta maavaran puutteesta. Pohjakosketuksia tulee melko helposti ja ojissa keula tuppaa osumaan vastapenkkaan. Perusmallin Outlanderista puuttuvat keulasta XT-malleista tuttu puskuri, joten ojien suhteen tilanne on hieman helpompi. Visco-lukko vaatii totuttelua. Se on ratkaisuna ihan toimi-

PERUSPELIT


Goes 520 / Polaris Sportsman 500 EFI / Suzuki King Quad 450 va, mutta ei toiminnaltaan likimainkaan yhtä hyvä kuin Polariksen etuperän lukko. Kun lukon toiminnan oivaltaa, on siitä oikeasti apua pahassa maastossa. Olennaista lukon käytössä on tasainen kaasun käyttö; kaasua pumppaava kuski jää Canukilla kiinni jo kohtuullisen helppoihin paikkoihin. Vuosimallin 2008 Outlander 500 on saanut Suomessa vakiovarusteekseen pohjapanssarin. Panssari on vahvaa muovia, ja malliltaan se on aivan tasainen. Panssari parantaa Outlanderin maasto-ominaisuuksia huikeasti, sillä pohja ei enää ole samanlainen kantomagneetti kuin ennen. Liukkaan ja tasaisen pohjan ansiosta laite etenee hyvin sekä kivikossa että suolla. Suzuki King Quad ei säväytä maastossa. Etenemisongelmat kulminoituvat huonoihin vakiorenkaisiin sekä maavaraan. King Quad omaa melkoisen taipumuksen jäädä keikkumaan kivien ja kantojen nokkaan, eikä eteneminen mudassakaan tahdo oikein sujua. Maastossa huomaa myös Suzukin kallistuksenvakaajien jäykkyyden; KingQuad etenee hieman keinahdellen. Edellä mainittu ei tarkoita sitä, etteikö Suzukissa olisi ainesta. Sen voimansiirto toimii mönkimistä ajatellen mukavan pehmeästi ja sen nelivetojär-

Polaris on yleishyvä mönkijä, joka on elementissään vaikeassa maastossa.

Polariksen pohjan rakenne suojaa tekniikan, mutta muovipanssarin pitäisi olla vakiovaruste. Ohjaamo on polarismaisen yksinkertainen ja selkeä. Etutelineen alla oleva säilytystila on hieno juttu, mutta kannen kiinnityspisteet saisi vaihtaa.

Riittääkö kuljetuskapasiteetti? Kokeilimme myös kuinka testilaitteidemme ajo-ominaisuudet muuttuvat raskaan kuorman alla. Lastasimme etutelineelle 40 kilon apulantasäkin ja tavaratelineelle kaksi samanlaista säkkiä, joten kuorman kokonaispaino kohosi 120 kiloon. Arctic Cat ei kuormasta hätkähdä. 120 kilon kuorma ei juurikaan haittaa maastossa etenemistä. Kuorman myötä korkealle noussut painopiste toki saa aikaan sen, että sivuttaiskallistumia kannattaa väistää, mutta niinpä on tilanne muillakin peleillä. Cat etenee verrattain pahassakin maastossa kuorman kera, joten se rankataan tämän osa-alueen ykköseksi. Kakkonen on Polaris, jonka vakaa käytös ja hyvä maa-

vara parantavat sen edellytyksiä selvitä maastossa. Huomautus tulee pehmeästä takajousituksesta, jonka ansiosta pohjan takaosat kärsivät pohjakosketuksista. Can-am kantaa kuormansa kohtuullisen hyvin, tosin pehmeä etujousitus osoittaa antautumisen merkkejä. Kuten Suzukikin, on Can-am helppojen reittien kuormakameli. Goesin ritseillä tavara kyllä kulkee, mutta maastossa 120 kilon ylimääräinen paino alkaa tuntua turhan kovalta haasteelta niin jousitukselle kuin moottorillekin, joka tuntuu hieman hyytyvän. Kiitokset tulee voimansiirron hempeästä toiminnasta; kovassakaan vedätyksessä ei hihna ala haista. ■

Arctic Cat on todellinen työjuhta ja ajo-ominaisuudet miltei paranevat kuormattuna. Can-amin hiukan kulmikkaasti toimiva voimansiirto sai remmin haisemaan, kun laitteen päälle lyötiin reilu sata kiloa nyyttiä.

www.monkija-lehti.fi

MÖNKIJÄ-LEHTI | 19


VERTAILUTESTISSÄ jestelmä on erittäin hyvä; kyse on vain vääränlaisesta rengastuksesta. Isommat ja karkeammat renkaat tekisivät Susnasta maastomönkijän, mutta miten lie kävisi välitysten? Hankalan maaston erikoiskokeen voittajaksi selviytyy Polaris. Arctic Cat on ykkönen, kun puhutaan etenemisestä kivikossa ja ryömimisestä kaatuneiden puiden yli, mutta Polariksen kokonaisvaltainen vaivattomuus sekä kyky edetä mudassa jo vakiokuntoisena nostaa sen kärkipaikalle. Kolmostilalle nousee Goes yhdessä Can-amin kanssa. Goes etenee hyvin, mutta on aavistuksen kömpelö. Vaikeassa maastossa Goesin karmean jäykkä vaihteenvalitsin aiheuttaa harmaita hiuksia tilanteissa, joissa joudutaan etsimään ajolinjaa eteen-taakse vekslailemalla. Outlander puolestaan kärsii hieman etuylityksestä, mutta muutoin käsiteltävyys ja etenemiskyky maastossa ovat hyvällä tasolla. ■

Arctic Cat 500 / Can-am Outlander 500 /

Suzukin pohja vaatisi järeämmän panssaroinnin, sillä ohut muovi ei kestä kummoisiakaan osumia rikkoutumatta.

Suzuki on vahva kokonaisuus, jonka mukavuus on luokkansa parasta antia.

Suzukin ohjaamo on selkeä, ja hallintalaitteiden suunnittelussa on paneuduttu helppokäyttöisyyteen.

Suzukin vaihdekaavio on erittäin selkeä ja helppokäyttöisyydessään se on samalla tasolla Polariksen kanssa. Polaris tosin ansaitsee maininnan vaihteiden loogisesta järjestyksestä, sillä se on ainoa merkki, jossa nopea on edessä ja hidas takana. Näin peruutus ja hidas ovat loogisesti lähekkäin ja niiden välillähän vaihtamisen tarve on suurin.

YHTEENVETO: Pisteiden mukaan taisto 500luokan herruudesta oli kova. Kovasta mittelöstä huolimatta ei voittajasta loppujen lopuksi ollut suurta erimielisyyttä; Polaris on voittonsa ansainnut. Sportsman on yksinkertaisesti yleishyvä kapistus, jolla selviää pahimmassakin maastossa ja se on esimerkillisen vaivaton ajettava. Polarikseen voi liittää myös sellaiset laatusanat kuin mukava, tehokas ja maastokelpoinen. Yhtä selvä kakkonen on Can-

MÖNKIJÄ-LEHTI | 20

am Outlander 500. Outlanderin 500-kuutioinen twini painii monessakin mielessä omassa sarjassaan, joten suorituskyvyn suhteen puolilitrainen Can-Am on ihan omilla metriluvuillaan tässä testissä. Myös Can-Am saa kehuja mukavuudestaan, mutta maasto-ominaisuuksissa se antoi tasoitusta jenkeille. Arctic Cat 500 Automatic tarjosi hyvän vastuksen Can-Amille ja Polarikselle. Voitto jäi Catin ulottumattomiin yhden aino-

an seikan tähden – Arctic Catin ohjaus lyö toisinaan pikkuisen liian lujaa käpälille. Ohjauksen kaikenmoinen rauhoittaminen tekisi ihmeitä tälle amerikanraudalle. Puolilitrainen Catti on rankka peli rankkoihin hommiin. Mitä pahemmaksi maasto muuttuu, sen parempi työjuhta Arctic Cat 500 Automatic on. Suzuki King Quad on miellyttävä kokonaisuus. Se on testin parhaimmistoa siihen asti, kun tie vie syvälle metsän siimekseen. Uusi karheampi ja mielel-

lään vähintään 26-tuumainen rengastus parantaisi Suzukin osakkeita himo-off road-intoilijan silmissä tuntuvasti. Vapaaajankäyttöön tai sellaiseen työajoon, jossa ei rämmitä kaikkein pahimmassa maastossa, Suzuki on loisto peli. Goes oli iloinen yllätys. Pisteiden valossa se jäi japseille ja jenkeille, mutta ennen kaikkea hyvät maasto-ominaisuudet vakuuttivat. Goes ei ehkä ole ammattilaisen valinta, mutta mökkimönkkäriksi se on toimiva ratkaisu. ■

PERUSPELIT


Goes 520 / Polaris Sportsman 500 EFI / Suzuki King Quad 450 TÄTÄ MIELTÄ Joni Launonen Polaris Sportsman 500 EFI on vertailun vahvin kokonaisuus. Laitteen käsiteltävyys ja etenemiskyky ovat hyvää luokkaa, ja suorituskyvyn suhteen laite on tässä porukassa toiseksi paras. Polariksen parasta antia on ajettavuus, nelivetojärjestelmä sekä riittävän karkeat renkaat. Pienoisen muutosohjelman läpi käynyt etujousitus parantaa ajo-ominaisuuksia tuntuvasti. Takatavaratelineen vaihtaisin perinteiseen putkiritsiin, mutta alan hiljalleen myöntyä siihen, että eturitsin uumenissa oleva säilytystila on ok. Kannen kiinnityspisteitä vain pitäisi parantaa. Can-am Outlander nousee listallani kakkoseksi. Kanadalaisen vahvuuksia ovat sen mukavuus ja suorituskyky. Ensi vuoden peleissä vakiovarusteena oleva pohjapanssari parantaa laitteen maastokelpoisuutta huikeasti. Arctic Cat miellyttää maskuulinisuudellaan sekä mahtavilla maasto-ominaisuuksilla. Arctic Cat on valintani myös silloin, kun pitää viedä kuormaa paikasta A paikkaan B. Riuska Cat ei ole parhaillaan ralliajossa, mutta keulittelu ja muu epäasiallinen toiminta hoituu pelillä varsin mallikkaasti. Jos ja kun Catin ohjaus saadaan hieman rauhallisemmaksi, alkaa Thief River Fallsin kasvatti olla pirun kova peli. Suzuki King Quad on uskomattoman helppo ajaa ja käyttää. Laite on äärimmäisen herkkäliikkeinen ja voimansiirron toiminta lähentelee pehmeydellään Honda Rinconia. Arvostan mönkijässä kaikkein eniten käsiteltävyyttä hankalassa maastossa, joten King Quadin mukavuuskaan ei riitä nostamaan sitä neljättä sijaa korkeammalle. Goes yllätti minut positiivisesti. Peli etenee hyvin, sillä täydellinen neliveto parantaa laitteen etenemiskykyä. Kankeus käännöksissä puolestaan heikentää muutoin hyvällä tasolla olevaa maastokelpoisuutta. ■

www.monkija-lehti.fi

Jukka Helminen Mönkijöiden kehityskaaren huomaa parhaiten siitä että kaikki laitteet alkavat erityisesti ajo-ominaisuuksien ja ajo-asennon suhteen muistuttaa melko tavalla toisiaan. Niinpä tässäkään testissä ei ollut mukana yhtää laitetta, joka olisi poikennut erityisen paljon muista. Goes painii tietysti jo hintansa puolesta aivan eri sarjassa, mutta perusolemukseltaan sekin on jo lähellä muita. Vaikka pisteytyksessä laitteet ovatkin melko lähellä toisiaan, löytyy niistä ainakin itselleni selvä suosikki. Polaris Sportsman 500 EFI toimii hienosti kaikenlaisessa ajossa. Jatkuva neliveto on loistava ja Polle on ketterä, kevyt ja varma käsitellä mentiin sitten hiljaa tai kovaa. Jos hiuksia tahtoo halkoa, saattaa Polaris olla seisten ajettaessa vieläkin parempi, jos ohjaustanko olisi suorempi. Can-am on moottorin osalta selvästi porukan keisari, kuten myös mittaustulokset kertovat. Vääntöä ja huipputehoa riittää. Itse koin tässä testissä todellisen ahaaelämyksen Can-amin etulukon toiminnan suhteen. Ennen otin vaikeissa paikoissa liikaa vauhtia kierrättämällä konetta liikaa ja lopputulos oli kaasun pumppaaminen juuri silloin kun etuperän pitoa olisi eniten tarvittu. Nyt opin ottamaan pahat paikat tasaisella kaasulla ja avot, Can-am selvitti tiensä eteenpäin kuin itsestään kun etulukko pysyi kiinni. Maahantuoja on tehnyt Can-amin kohdalla viisaasti laittamalla paksun muovisen pohjapanssari vakiovarusteeksi ja siitä saisivat monet muut valmistajat ottaa oppia. Arctic Cat on porukan työjuhta, jolla lähtisin liikkeelle jos tietäisin että edessä on todella hankalaa maastoa. Vivusta kytkettävä etulukko on hyvä käyttää ja maavaraa riittää porukan eniten. Ajoasento sopii hyvin meikäläiselle ja Catilla tulee ajettua paljon seisten kuin enduromoottoripyörällä. Ainoa miinus tulee rajusti näpeille lyövästä ohjauksesta, joka hillitsee suurimpia menohaluja kivikossa ja kannokossa. Suzuki on omalla tavallaa porukan mukavin ajaa. Ohjaus on kevyt, herkkä ja tarkka. Moottori vääntää sitkeästi, mutta voimansiirto on säädetty niin että tuntuu kuin koko ajan olisi liian iso vaihde pesässä. Toisaalta se tekee ajamisesta leppoisaa ja on myös hiukan hämäävää, sillä suorituskykymittauksissa Suzuki meni lähes tasatahtiin Polariksen kanssa. Alkuperäinen rengastus ei toimi ainakaan Suomen mutaisessa syksyssä ja vaikka pohjapanssari näyttää päällisin puolin kelvolliselta on se se aivan liian ohutta materiaalia. Nyt ajoimme melko hyväpohjaisessa maastossa, mutta silti Susnan panssari oli riekaleina, joten miltähän se näyttää esimerkiksi jonkun suunnistuskisan jälkeen. Goesissa on tehoton moottori, huono kääntösäde ja se on selvästi porukan raskain ajaa, mutta silti se yllätti. Peli etenee vaikeassa maastossa todella hyvin ja jousituskin toimii kohtalaisesti. Varsinainen murheen kryyni oli jäykkä vaihteenvalitsin ja pakkia ei meinannut hankalissa paikoissa saada päälle millään. Hintaansa nähden kuitenkin kelpo laite. ■

Antti Mikkola Polaris on mielestäni tämän porukan ykkönen. Fiilis Polariksella ajettaessa on hyvä, sillä tehoa on riittävästi ja teho välittyy toimivan voimansiirron ansiosta pehmeästi maastoon. Polariksessa on myös tarpeeksi maavaraa ja eteneminen maastossa on toimivan nelivetoratkaisun myötä todella helppoa ja vaivatonta. Etupäähän tehdyt muutokset ovat vähentäneet, melkeinpä poistaneet kokonaan, ilkeät ohjaustangon käsille lyönnit. Ohjaustako ei tosin vieläkään istu käteeni, vaan vaihtaisin tupit hieman paksummiksi ja kääntäisin ohjaustangon asteita vähän loivemmiksi. Tavaratelineet ovat toisaalta hyvät, toisaalta huonot. Edessä tämän mallinen teline on tavaran säilytyksen kannalta loistava juttu, mutta taakse toivoisin normaalia, putkista valmistettua, telinettä. Polariksessa on myös mielestäni paras vaihteensiirtomekanismi ja vaihdekaavio, joka on oikeinpäin. Toiselle sijalle nousee Can-am. Se on kiva ja helppo herramiespeli, jossa on tehokas moottori. Variaattorin toiminta oli osittain ehkä koneen tehoista johtuen paikaltaan lähdettäessä pikkuisen hyökkäävä. Nelivedon käyttö vaatii paneutumista, jotta laitteella pääsee pahoista paikoista. Etupään muotoilu aiheuttaa välillä ylimääräistä jumppaa. Canamin ajoasento on mielestäni yksi porukan parhaista. Myös Canamin maastoautomainen muotoilu miellytti silmää. Kolmannelle sijalle rankkaan Arctic Catin, joka on todellinen maastomönkijä. Jos et pääse läpi niin mene yli. Maavaraa on selvästi eniten, ja renkaiden kuviointi sekä keulan muotoilu helpottavat pahoissa paikoissa etenemistä. Kiviä ja kantoja sisältävässä maastossa Catti löi pahasti käsille, joten rallipeliksi metsäpätkille tästä ei olisi. Etuperän lukon kytkentä helppoja ja selkeää. Myös moottori ja voimansiirto toimivat hyvin yhteen. Ajoasento seisten on todella hyvä mutta istualtaan ei ollenkaan niin hyvä. Ohjaustanko on aivan

MÖNKIJÄ-LEHTI | 21


Arctic Cat 500 / Can-am Outlander 500 /

VERTAILUTESTISSÄ liian edessä, joten hiekkateillä ja nopeassa maastossa istualtaan ajettaessa tankoa joutuu työntämään ja vetämään käännyttäessä jyrkemmin. Jos joutuisin työskentelemään louhoksella tai metsässä tämä olisi valintani, tosin ohjausiskunvaimentimella varustettuna, Seuraavat kaksi laitetta on mahdoton laittaa mihinkään lokeroon. Goes yllätti minutkin todella positiivisesti. Maastossa eteneminen on mielettömän hyvää; kuinka hyvää se olisikaan jos alla olisi kunnon maastorenkaat? Voimansiirto toimii pehmeästi, neliveto ja lukot toimivat myös hyvin. Ajoasento on suhteellisen hyvä, ohjaustanko tosin on hieman liian kottikärrymäinen ja kahvatupit voisivat olla parempaa materiaalia. Myös vaihteenvalitsin on kohtuuttoman kankea ja näin ollen vaikea käyttöinen. Edelliseen kun lisätään vielä kankea

Arctic Cat

kääntösäde, niin puunkierrot vekslaamalla muuttuvat työläiksi jumppatuokioiksi. Myöskin Goes löi välillä käsille pirun kovasti. Goesissa alkaa hinta-laatusuhde olemaan mielestäni kohdallaan. Suzuki on mukava yleispeli, joka on kotonaan helpossa metsässä ja hiekkateillä. Suzuki on rauhallinen ja yllätyksetön ajettava myös nopeammassa vauhdissa, sillä jousitus ja kallistuksenvakaajat toimivat hyvin. Vaikeassa maastossa ajettaessa eteneminen tökkää joko renkaisiin tai pieneen maavaraan. Myöskään moottori ei tunnu kovin tehokkaalta. Ajoasento on istualtaan mukava, seisten ajettaessa tanko saisi olla hieman korkeammalla. Paremmalla rengastuksella ja oikeanlaisella pohjapanssarilla varustettuna Suzukilla pääsisi huomattavasti pahemmista paikoista. ■

500

Outlander 500

Can-am

Goes

520

Sportsman 500 EFI

King Quad 450

Moottori Huipputeho Tehoalue Voimansiirto Vaihteisto / vaihdevalitsin Melu Kiihtyvyys/suorituskyky Kulutus Yhteensä

9 9 9 8 9 8 10 62

10 10 8 8 8 10 10 64

6 7 9 6 7 6 8 49

9 9 9 9 9 9 8 62

9 8 9 9 9 9 9 62

Ajo-ominaisuudet Ajo-omin. tyhjänä Ajo-omin. kuormattuna Ajo-omin. vaikeassa maastossa Ajo-omin. nopeassa maastossa Ketteryys Kääntösäde Ohjaus Nelivetojärjestelmä Maavara Jarrut Paino Yhteensä

8 9 8 7 8 9 7 9 10 9 8 92

9 8 8 8 9 8 9 8 8 8 8 91

8 7 8 7 7 6 6 9 9 7 8 82

9 8 9 9 9 8 9 10 9 9 8 97

9 7 7 7 9 10 9 9 8 8 10 93

Kuljettajaympäristö Ajoasento Satula Hallintalaitteet Tavaratelineet Panssarointi/pohjan rakenne Yhteensä

9 8 9 9 9 44

8 8 9 9 10 44

8 8 7 8 8 39

8 8 9 8 8 41

9 8 9 9 7 42

198

199

170

200

197

9990 €

5906 €

10.290 €

9490 €

Pisteet yhteensä Hinta

MÖNKIJÄ-LEHTI | 22

10.450 €

Lisävarusteena kaasuiskarit 1000 €, vakiomalli 9450 €

Testilaitteen vinssi ei kuulu hintaan

Polaris

Erikoisväri ja aluvanteet 300 €, vakiomalli 9990 €

Suzuki

PERUSPELIT


Goes 520 / Polaris Sportsman 500 EFI / Suzuki King Quad 450 Kiihtyvyys:

0-40 km/h

2,95 sek.

0-60 km/h

5,95 sek.

0-70 km/h

8,98 sek.

0 sek.

Arctic Cat 500

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Jarrutusmatka: 80-0 km/h 36,34 m Huippunopeus: 84,8 km/h Kulutus: 2,4 litraa tunnissa Paino: täydellä tankilla 340,5 kg Kääntösäde: nelivedolla hidas puoli päällä 410 cm

Kiihtyvyys:

0-40 km/h

2,62 sek.

0-60 km/h

4,66 sek.

0-70 km/h

6,16 sek.

0 sek.

MITTAUSTULOKSIA

Can-am Outlander 500

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Jarrutusmatka: 80-0 km/h 40,40 m Huippunopeus: 95,4 km/h Kulutus: 2,5 litraa tunnissa Paino: täydellä tankilla 343 kg Kääntösäde: nelivedolla hidas puoli päällä 445 cm

Kiihtyvyys:

0-40 km/h

3,51 sek.

0-60 km/h

8,21 sek.

0-70 km/h

12,49 sek.

0 sek.

Goes 520

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Jarrutusmatka: 80-0 km/h - Huippunopeus: 74,1 km/h Kulutus: 3,6 litraa tunnissa Paino: täydellä tankilla 351,8 kg Kääntösäde: nelivedolla hidas puoli päällä 516 cm

Kiihtyvyys:

0-40 km/h

2,61 sek.

0-60 km/h

5,43 sek.

0-70 km/h

7,77 sek.

0 sek.

Polaris Sportsman 500 EFI

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Jarrutusmatka: 80-0 km/h 37,38 m Huippunopeus: 85,9 km/h Kulutus: 3,4 litraa tunnissa Paino: täydellä tankilla 347 kg Kääntösäde: nelivedolla hidas puoli päällä 450 cm

Kiihtyvyys:

0-40 km/h

2,73 sek.

0-60 km/h

5,52 sek.

0-70 km/h

7,83 sek.

0 sek.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Jarrutusmatka: 80-0 km/h 39,90 m Huippunopeus: 84,9 km/h Kulutus: 2,3 litraa tunnissa

Suzuki King Quad 450

www.monkija-lehti.fi

Paino: täydellä tankilla 308,6 kg Kääntösäde: nelivedolla hidas puoli päällä 376 cm

MÖNKIJÄ-LEHTI | 23


SPORTSMAN 500 EFI 4x4 Magazine 3/2007 Testivoittaja


magazine

4x4

Mönkijät

Vertailussa 500-luokan maastomönkijät Arctic Cat 500 Can Am Outlander 500 H.O. EFI Honda TRX 500 FA Rubicon Polaris Sportsman 500 EFI DL Yamaha YFM 450 Grizzly SE CF Moto 500

Keskiluokan taisto 44

4x4-magazine 3/2007


Asetimme riviin kuusi alle 500-kuutioista nelivetomönkijää ja selvitimme, minkälaisia eroja löytyy “keskiluokan” mönkijöiden kirjosta. Selvitimme myös, onko isoja merkkejä tuntuvasti halvemmasta CF Motosta haastajaksi tähän kovaan luokkaan. Maahantuojat toimittivat testattavaksemme kuusi erilaista mönkijää, joita yhdistävät tekijät ovat alle 500-kuutioinen moottori ja neliveto. Suzukin uutuus, KingQuad 450 ei harmiksemme testiin ennättänyt, mutta pyrimme saamaan koneen syyniimme niin pian kuin mahdollista. Arctic Cat 500, Can Am Outlander 500 H.O.EFI,Polaris Sportsman 500 EFI DL, Yamaha Grizzly 450, sekä CF Moto 500 ovat kaikki variaattorivaihteistolla varustettuja, myös takapäästään erillisjousitettuja mönkijöitä. Brandt Hondalta testiin toimitettiin TRX 500 FA Rubicon, jonka hydrostaattista vaihteistoa voi käyttää joko automaattisesti tai käsin nappivaihteita painelemalla. Honda on muista vertailtavista poiketen jäykkä taka-akselinen. Kaikissa verrokeissa on alennusvaihteisto maastoajoa varten, Hondassa on lisäksi automaattipuolella käytettävissä D1- ja D2toiminnot, joista ensimmäinen tarjoaa koneelle maksimitehon, ja jälkimmäinen maksimiväännön.

Mittaustalkoot

Aloitimme testirupeaman viemällä laitteet mittaradalle, jossa veto- ja suorituskykymittausten lisäksi pystyimme tutustumaan myös vertailtavien jousituksen toimintaan asfaltille tehdyssä patikossa, sekä perehtymään laitteiden eri nelivetoratkaisujen toimintaan rullapöydällä. Vetokykyä mittasimme vetovaa’alla, joka oli kytkettynä mönkijän ja lava-auton väliin. Kaikki mönkijät vetivät hidas puoli ja neliveto päällä autoa, joka lisäsi vetovastusta asfaltilla pikkuhiljaa jarrun avulla. Korkeimmat vetolukemat vaa’an digitaalinäytölle tallensi Polaris: 454 kg.Catti ja CanAm seurasivat aivan tuntumassa, CF Moton jäädessä voittajalle reilut 20 kiloa ja Hondan reilut 30 kiloa. Vetotestin peränpitäjä, Yamaha sai tuloksen 370 kiloa ennen pidon loppumista. Suorituskyvyltään ryhmän ainoan kaksisylinterisen moottorin omaava Can Am osoittautui ylivoimaiseksi muihin verrokkeihin nähden.V-kone kulki aivan omaan tahtiin kiihtyen nollasta kuuteen kymppiin vajaassa neljässä sekunnissa,kun taas ryhmän pienimmän moottorin omaava Yamaha tarvitsi samaan nopeuteen ehtiäkseen ai-

Teksti: Olli Autonen ja 4x4-magazinen testiryhmä Kuvat: Olli Autonen ja Jani Sipola www.4x4-magazine.com

kaa vajaat seitsemän sekuntia. CF Moto kiihtyi liki samaan tahtiin Yamahan kanssa ja muut sijoittuivat edellä mainittujen välimaastoon melko tasaisesti. Testituokio radan pattisuorilla antoi esimakua tulevista maastosessioista. Kaikilla laitteilla ajettiin epätasaista, joskin säännöllistä röykytystä samalla nopeudella saman kuskin toimesta ja havainnot kirjattiin ylös. Kovinta kyytiä tarjosi Arctic Cat, jonka jousitus ei juurikaan elänyt raavaan testikuljettajan alla.Käytännössä ainoa joustava ja iskuja vaimentava tekijä Catin alla tuntui olevan renkaat, niin kova vakiosäätö laitteen jousituksessa oli. Jousituksen esijännitykset oli säädetty keskivaiheille, eli laitetta olisi voinut saada vielä pykälää pehmeämmäksi. Melko pompottavaa kyytiä tarjosi myös CF Moto, jossa ei tuntunut jousien sisällä olevan iskunvaimentimia ollenkaan,vaan niin keula kuin peräkin lätkivät pohjaan helposti, joskin keula perää helpommin. Hondan ja Yamahan jousitukset osoittautuivat jämäkän oloisiksi, mutteivät kovin mukaviksi.Jousitus tuntui sietävän tällejä melko hyvin pohjaamatta, mutta paluuvaimennusta kaivat-

taisiin molempiin lisää. Parhaat arvosanat ratatestissä jousituksen osalta kirjattiin Can Amille ja Polarikselle, joissa molemmissa tuntui vakioiskunvaimennus olevan mönkijäksi hyvää luokkaa.Can Amin setup oli Polarista hieman kantavampi, kun taas Polaris miellettiin reippaammassa vauhdissa keulan osalta hieman liian veltoksi. Can Amin keulalla puolestaan oli taipumus“törmätä”pattiin,kenties jäykempien etujousien ansiosta. Kääntöympyrämittauksissa laitteet osoittautuivat melko tasaväkisiksi, lukuun ottamatta CF Moton liki kahta metriä muita laakeampaa sädettä (ulommaisen eturenkaan ulkokehältä mitattuna). Honda kääntyi takavedolla kaikkein pienemmässä tilassa vaatien lääniä kokoympyrään kuuden metrin verran. Nelivetojen eri toimintaperiaatteita tarkastelimme erillisin rullapöydän avulla, jossa vasenta eturengasta lukuun ottamatta pyörät sutivat rullilla. Mönkijä siis tarvitsee vedon ainoalle pyörimättömälle renkaalle ylittääksee renkaan esteenä olevan kynnyksen.

Testiryhmä / tekninen avustus:Tomi Ahmasalo, Timo-Pekka Jokiniemi, Heikki Kumpula, Janne Mustonen, Vesa Vuontisvaara, Marko Vuontisvaara 45


magazine

4x4

Mönkijät Polaris kiipesi esteen yli kivuttomasti automaattisen etuperän lukkonsa ansiosta. Polariksen lukko kytkeytyy kuin huomaamatta; kuljettaja tuskin havaitsee muiden renkaiden liikettä, kun jo samalla vasen eturengas kiipeää kynnystä yli. Can Amin Viscolukko toimii niinikään automaattisesti, mutta vaatii Polariksesta poiketen toisen eturenkaan pyörimistä lukon kytkeäkseen.Lukko toimii melkoisella viiveellä ja se vapautuu, kun kaasu löysätään. Arctic Cat käyttää mekaanista lukkoa, joka kytketään erillisestä ohjaustangossa kiinni olevasta vivusta. Catti kiipesi esteen yli vaivatta, lukko vaati vain pienen liikkeen pidottomassa eturenkaassa kytkeytyäkseen. Yamaha käyttää sähköisesti kytkettävää etuperän lukkoa, joka napsautetaan päälle nelivetokytkimen vierestä, keinuvivun takaa. Systeemi on vaihteenvalitsimen tapaan apinoitu silmämääräisesti tarkasteltuna sellaisenaan myös CF Motoon, ja itse asiassa lukot käyttäytyivätkin hyvin samankaltaisesti. Yllättäen kumpikaan kokelas ei noussut kynnyksen yli mukisematta - ei, vaikka laitteita kuinka riuhdottiin, kaasua löysäiltiin ja vaihteita vekslailtiin. Vasta kun kumpaistakin käytettiin pöydän ulkopuolella parin kääntöliikkeen siivittämänä,lukot kytkeytyivät ja este ylittyi kivuttomasti heti paikaltaan lähdettäessä. Hondassa ei ole etuperässä lukkoa,sen kummemmin kytkettävää kuin automaattistakaan. Esteen Hondalla kuitenkin ylitti vanhalla konstilla: etujarrua painamalla etutasauspyörästö“hämääntyy”ja jakaa vedon tasaisesti molemmille pyörille. Myöhempi maastotesti kuitenkin paljasti, ettei Hondan “etulukko” toimi kuitenkaan käytännössä yhtä hienosti kuin teoriassa.

Amerikan raudat Vaikkakin mittaussessiot antavat paljon informaatiota, täytyy kuitenkin muistaa, että todelliset laitteiden väliset erot selvitetään maastossa, elementissä, johon mönkijä on suunniteltu. Vietimme täyden ja hikisen toukokuun viikon tutustuen pelkästään verrokkien ominaisuuksiin vaihtelevissa ja pinta-alaltaan ruhtinaallisissa maasto-olosuh46

Vertailussa 500-luokan maastomönkijät

Mönkijöiden jousitusta testattiin paitsi maastossa, myös varta vasten testauskäyttöön rakennetulla, asfalttipinnoitteisella pattiradalla. teissa. Mukanamme oli kokeneita mönkijäkuljettajia ja raudanlujia ammattilaisia, jotka ovat ajaneet mönkijää työkseen jo useamman vuoden ajan mm. poronhoito- ja maanviljelystehtävissä. Selkeästi ryhmän raamikkainta linjaa edustavan Arctic Catin ohjaamossa on väljät oltavat ja hallintalaitteet ovat kookkaat ja selkeät. Ohjaustanko on suhteellisen edessä ja melko korkeallakin helpottaen seisten ajoa, mutta pidempikätisenkin kuljettajan ulottuvuus meinaa loppua Cattia ääriasennossa käännettäessä. Tangon asento ei kerännyt liioin kiitosta, sillä Catilla havaittiin olevan tapana puistella ohjausta, mikä ilmiönä korostui kuljettajan käsille nimenomaan tangon asennon ansiosta.Kuten testiradallakin huomattiin, Catin jousitus painii sarjassa “tönköt”, eli jousitus on todella kova ja välittää maaston epätasaisuudet kuljettajalle perin ikävästi. Arctic Cat on myös hieman kankea käännellä, mutta siitä huolimatta Catti on erittäin etenevä kampe ylivoimaisen maavaransa ja hyvin toimivan etutasauspyörästön lukkonsa ansiosta. Maastoajossa Catin vahvinta aluetta ovatkin kivirakat ja kannikot, joissa tarvitaan korkeaa maavaraa ja pohjaa,joka ei takerru jokaiseen ylitettävään esteeseen.

Vetotestissä verrokit vetivät perässään Toyota Hiluxia, jonka jarrulla vetovastusta pikkuhiljaa lisättiin. Vetopuntarin diginäyttö tallensi tulokset kirjattaviksi.

Nelivetojärjestelmän toimivuutta kokeiltiin myös rullapöydällä, jossa esteen ylittäminen vaatii neljännenkin pyörän vetämistä. 4x4-magazine 3/2007


Kiitosta Catille annetaan myös tiheästä pikkupuolesta ja toimivasta voimansiirrosta, joiden ansiosta ajaminen haastavissa paikoissa on vaivatonta. Toinen amerikan rauta, Polaris, keräsi maasto-ominaisuuksiensa suhteen testiryhmämme isoimman ruusukimpun. Polariksen perinteinen vaihteenvalitsin toimii hyvin ja maastovälitys Catin tapaan on onnistunut. Polariksen ehdoton vahvuus on sen nelivetojärjestelmä, joka tekee maastoajosta helppoa: kuskin tarvitsee keskittyä vain ajamiseen eikä nappuloiden kanssa pelaamiseen. Pitoa on kaikilla pyörillä aina kun sitä tarvitaan, eikä kuskin tarvitse taiteilla sen enempää painikkeiden kuin kaasuliipaisimenkaan käytön kanssa.Toinen Polariksen valtti on sen jousitus, joka kaikessa mukavuudessaan luo puitteet miellyttävälle maastoajolle kuskin selkää ja muita ruumiinosia säästellen. Pehmeä jousitus vaatii kuitenkin veronsa sporttisemmassa ajossa, jossa etenkin keula muuttuu hieman levottomaksi. Miinuslistalle kirjataan myös ohjaustanko, joka etenkin lyhytraajaisempien kuljettajien mielestä kääntyy ääriasennossaan epämiellyttävästi syliin, kuski kun joutuu istumaan edempänä. Pidemmäksi kasva-

neet testaajat puolestaan pitivät Polariksen ajoasentoa liki täydellisenä. Maavara on Polariksessa hyvä, mutta kuskipäällä etenkin etujousitus pääsee painahtamaan melko lailla. Pohjan panssarointi on kohtalainen, etenemistä vaikeuttavia reikiä ja poikkirautoja kuitenkin löytyy.

Pienemmällä perään Hondan työtilat ovat kohtalaisen hyvät ja matala painopiste sekä ajoasento suosivat sporttista ajoa hyväpohjaisilla tienrei’illä, jossa Honda onkin parhaimmillaan. Leikkisä rälläily jouhevasti toimivien nappivaihteiden ja puhdikkaan moottorin ansiosta on mitä makeinta touhua Hondan sarvissa, kunnes ajoalusta muuttuu röykkyiseksi. Hondan jousitus pompottaa ikävästi ja etenkin keulalla on taipumusta lyödä käsille kivikkoisilla tai muuten vain epätasaisilla ajoalustoilla. Kuten aiemmin todettua, Hondassa on ryhmän pienin kääntöympyrä ja näppärän kokoinen Honda onkin ketterä peli myös maastossa ajettaessa. Ohjaus on kevyt ja Honda taipuu puunkiertoon oikein mukavasti. Haasteellisemmassa maastossa Hondan ruuti hieman kostuu.

Kuten todettua, Hondassa ei etuperän lukkoa ole. Jarrulla tasauspyörästön fuskaaminen onnistuu kuivissa paikoissa, mutta esimerkiksi kosteassa suomaastossa etujarrulevyjen pito häviää ja laite on kolmivetoinen.Jäykkä taka-akseli verottaa perämurikan ansiosta maavaraa aikatavalla, mutta sopivasti esteitä kiertelemällä etenee tekijämies Hondallakin lähes paikasta kuin paikasta. Vaihteet toimivat Hondassa kohtalaisen hyvin. Hitaassa maastoajossa manuaalipuolen ykkösellä on nätti edetä, automaattipuoli pyrkii vaihtamaan isommalle turhan aikaisin. Hitaan puolen ykkönen saisi kuitenkin olla mielestämme hieman tiheämpi. Vaihteenvalitsin, jolla valitaan ajosuunta tai hidas/nopea välitys, toimii paikoin melko takkuisesti ja vaatii etenkin tiukassa paikassa neliveto päällä melkoista koneen edestakaisin nitkuttelua. Yamaha on mitoiltaan selkeästi ryhmän pienin kone. Ohjaamoon sopii isompikin kuljettaja, mutta liikkumatilaa saisi olla Yamahan selässä hieman enemmän. Grizzlyn vaihteenvalitsin ei kerännyt testiryhmältämme kiitosta: vaihdetta saa hakemalla hakea ja valitun vaihteen saaminen silmään tiukassa paikassa tuotti

välillä päänvaivaa. Nopeassa ajossa Yamahan jousitus käyttäytyy Hondan lailla samaan tapaan kuin mittaradalla aiemmin havaittiin: jousitus ei lyö läpi, mutta pompottaa ikävästi ja keula jakaa iskuja kuljettajan käsille. Hitaassa maastoajossa Yamahan vahvuus on sen voimansiirrossa. Hitaanpuolen välitys ei ole sieltä tiheimmästä päästä, mutta hienosti toimivan voimalinjan ansiosta Yamahalla voi lähteä liikkeellä kuin sukkasillaan hiipien kosteastakin paikasta - kunhan vain on muistanut kytkeä etuperän lukon jo hyvissä ajoin. Kiinni oltaessa syvässä montussa lukon kytkeytymisessä ilmeni samoja ongelmia kuin testiradan rullapöydällä. Lukko kuitenkin toimii kytkeydyttyään kuten pitääkin ja ryömiminen suomaastossa onnistuu hienosti. Yamahan maavara edustaa ryhmän pienintä kastia; kuljettajan ollessa päällä mönkijän etuja keskivaiheilta matkaa maahan on itse asiassa vähemmän kuin jäykkäperäisessä Hondassa. Pohjan panssaroinnista Yamaha sitä vastoin selviää hyvin arvosanoin, ainoastaan tukivarret ovat takana avoinna iskuille.

Ryhmän ylivoimaisesti parhaan maavaran omaavalla Catilla kelpaa ajaa kivikossakin.

www.4x4-magazine.com

47


magazine

4x4

Mönkijät

Vertailussa 500-luokan maastomönkijät Luokkansa selkeästi tehokkaimmalla voimanlähteellä ja jämäkällä jousituksella varustettu Can Am on parhaimmillaan vauhdikkaassa ajossa, vaikkapa soramontulla.

Vauhtia ja vakautta

Polariksessa on eniten säilytystilaa, mutta huonoimmat sidontamahdollisuudet, etenkin etutelineen osalta. “Takakontin” lappuset näyttivät pysyneen kuivina monen päivän rypemisenkin jäljiltä. 48

Can Amin vahvuus on, kuten suorituskykymittauksetkin kertoivat,sen luokassaan ylivertainen moottori. Jämäkkä jousitus ja ruudikas voimanlähde tekevät Can Amista vertailuryhmän selkeästi hauskimman vauhdinpitolaitteen metsäpoluilla ja soramontuilla, joissa johdonmukaisesti käyttäytyvää mönkijää ilokseen käskyttää. Tilaa ohjaamossa riittää ja tanko on sopivan matalalla sporttiseen ajoon.Pidempiselkäiset kuljettajat toivoisivat kuitenkin Outlanderin tankoa korkeammalle seisten ajettaessa. Hitaassa maastossa Can Am kärsii hieman liian pitkästä pikkupuolesta. Kaasua ei voi annostella tiukoissa paikoissa

yhtä huolettomasti kuin vaikkapa Polariksella tai Catilla, sillä pitkähkö maastovaihde, ärhäkkä moottori ja terävä voimansiirto tekevät menosta paikoin nykivää. Can Amin Viscolukon toivoisi ottavan tosipaikassa kiinni pienemmällä viiveellä. Esimerkiksi pehmeässä suomaastossa kiinni oltaessa Can Am ei lähde liikkeelle ilman toisen eturenkaan sutimista, mikä entisestään vaikeuttaa laitteen irrotusta“jängästä”.Can Amin maavara on kuskipäällä Polariksen kanssa samaa luokkaa, mutta pohjan korkein kohta on Canassa melko kapea etutukivarsien kohdalta. Pohjan panssarointi ei ole etenemisen kannalta ihanteellinen, sillä etenkin astinlautojen alapuolella olevan poikkiraudat toppaavat 4x4-magazine 3/2007


esteisiin turhan tehokkaasti. CF Motossa on maavaraa jopa kiitettävästi ja pohjanpanssarointikin edustaa vertailuryhmän parhaimmistoa. Hallintalaitteet ovat tutunoloiset, esimerkiksi vaihteenvalitsin on täsmälleen samanlainen kuin Yamahan 450kuutioisessa Grizzlyssä.Jos ei vaihteenvalitsimen toiminta kerännyt kiitosta Yamahassa, ei se sitä saa CF Motonkaan kohdalla. Vaihteet menevät silmään itse asiassa vieläkin takkuisemmin kuinYamahassa, mikä ilmeni etenkin tiukoissa maastotilanteissa. CF Moton jousitusta moitittiin mittaradalla ja samaan muotiin menee myös kommentit maastoajosta: jousitus, etenkin keulan osalta lyö läpi

helpohkosti jo normaalivauhdissa kannon, kiven tai montun osuessa kulkuväylälle. CF Moton laiskansorttinen moottori täristää aikatavalla, mutta vie laitetta kuitenkin vakaan oloisesti eteenpäin. Laite on kankea käsitellä ja kääntötilaa tarvitaan paljon,mutta vastapainoksi sen vakaus on hyväpohjaisilla ajoalustoilla kehuttavaa luokkaa. Etenemiskykyäkin riittää korkean maavaran ja kytkeydyttyään toimivan etuperän lukon ansiosta, mutta mukavuudessa pisteitä ropisee mm. jäykästä vasemmasta jarrukahvasta ja kastuessaan erittäin liukkaiksi muuttuvista käsikahvoista. Maastovälitys saisi olla myös CF Moton kohdalla

hieman tiheämpi.

Tiikeriä tankkiin ja hiekkasäkit tarakalle Mittasimme polttoaineenkulutukset varsin monipuolista ajoa sisältäneen maastolenkin päätteeksi, jossa aikaa vierähti tarkalleen kolme tuntia. Ryhmän pienimmän voimanlähteen omaava Yamaha selvisi lenkistä pienimmällä bensankulutuksella - keskikulutus 2,19 litraa per tunti. Honda paini Yamahan kanssa samassa sarjassa kuluttaen menovettä vain pari desiä enemmän. Can Amin, Polariksen ja CF Moton kulutukset olivat melko lähellä toisiaan, kahden ja

Hondassa on pirteä moottori ja kevyttä mönkijää on helppo viedä monenlaisissa olosuhteissa. Sladittelu tienpohjilla on nappivaihtein terästettynä hauskaa.

www.4x4-magazine.com

puolen litran tuntikulutuksen tietämissä. Arctic Cat nautti soppaa selkeästi ahnaimmin: kärkitulos kulutusmittauksessa oli 3,37 litraa tunnissa. Kokeilimme laitteiden käyttäytymistä myös kuorman kanssa lastaamalla etutarakalle yhden ja taakse kaksi 30 kilon hiekkasäkkiä. Kuormatestistä parhaat arvosanat kirjattiin Can Amille ja Hondalla, joiden ajettavuus muuttui lisäpainojen myötä kaikkein vähiten. Polaris selvisi sekin kuormatestistä hyvällä arvosanalla, joskin keula alkoi niiailemaan turhan paljon lisäpainon myötä. Arctic Catilta odotettiin kovan jousituksen takia paljon, mutta yllättäen Catti ei kuormakokeen parhaimmistoon yltänytkään. Jousitus antautui kuormalle yllättävän paljon ja korkean painopisteen omaavalla mönkijällä ajaminen ojanylityksissä ja tiukoissa käännöksissä oli melko epävakaata. Catin kääntyvyys huononi kuorman ansiosta tuntuvasti. Matala Yamaha antautui sekin lisäpainoille melko helposti ja meno muuttui hiekkasäkkien myötä erittäin niiailevaksi. Kuormatestissä selvästi heikoimmin pärjäsi kuitenkin CF Moto, jonka laakea kääntöympyrä kasvoi entisestään ja heppoinen jousitus ei kantanut kuormaa kovinkaan kehuttavasti. Kuormakokeen yhteydessä tuli tutustuttua myös laitteiden eri tavaratelineratkaisuihin. Arctic Catin suurieleisyys näkyy myös tavaratelineiden rakenteissa: putket ovat erittäin paksut ja ilmaa kehikoiden ja katteiden välissä on riittävästi sitomista helpottamaan. Ainoa haittapuoli Catin paksuissa telinerakenteissa on se, että pienempää liinakoukkua on mahdoton kiinnittää jykevään putkeen.CF Moton telineisiin onnistuu monenlainen kiinnittäminen: telineet ovat sopivan paksuiset ja “ilmavat”, mutta silti sidontapisteitä on runsaasti. Can Amissa on siinäkin hyvänmalliset telineet.Tasot etu- ja takatelineille helpottavat tietynmallisten tavaroiden kiinnittämistä.Yamahassakin on hyvät karhennetut telineet, mutta etenkin takatelineiden ja katteiden väli on turhan ahdas. Hondassa telineet ovat melkein kuin Yamahassa, mutta ilman karhennuksia ja sidontatila on ahdas. Polariksen etutelineelle ei oikein muuta sidontapistettä ole kuin tavaratilan kannessa olevat pienet, mustekalan koukun mentävät reiät. Takatelineelle sitominen puolestaan onnistuu hyvin“lavan”ulkokehää kiertävän, kookkaan kehikon ansiosta. 49


magazine

4x4

Mönkijät

Vertailussa 500-luokan maastomönkijät

Hondan jousitus kantaa kuorman melko eleettömästi, mutta normaaliajossa se ei ole lähellekään mukavimmasta päästä.

50

Polaris keräsi eniten kiitosta nimenomaan maasto-ominaisuuksiensa suhteen. Nelivetojärjestelmän toimivuus, mukava jousitus, sekä hyvä vaihteisto ovat avainsanoja hyvästä maastomönkijästä puhuttaessa.

Can Amin käyttämän Viscolukon ongelma näkyy tässä: toinen eturengas ehtii pyöriä runsaasti kierroksia ennen voiman siirtymistä myös pidon omaavalle renkaalle. 4x4-magazine 3/2007


Yamaha on pienikokoinen ja näppärä laite moneen paikkaan. Voimansiirto toimii hienosti ja mahdollistaa ryömimisen pehmeissäkin paikoissa.

Kuin karhut takajaloillaan. Pohjan panssaroinnista parhaat pisteet keräsi CF Moto, jossa on paitsi hyvin suojatut tukivarret, myös esteettömän kulun kannalta hyvin muotoiltu pohja. Toista ääripäätä edustaa Can Am, jonka pohjassa törröttää näkyvästi poikkiraudat, joihin eteneminen usein tyssää. Hondassa etutukivarret ovat avoinna osumille ja jäykkä taka-akseli suorastaan tarjoaa itseään esteille. Arctic Catissa ja Yamassa on hyvät pohjalevyt, mutta tukivarret ovat kovin aukinaisina. Polariksessa paistaa hieman tukivarret ja pohjassa on muutamia häiritseviä poikkirautoja ja koloja.

www.4x4-magazine.com

51


magazine

4x4

Mönkijät

Vertailussa 500-luokan maastomönkijät CF Moto on vakaa ajettava hyväpohjaisilla alustoilla ja hyvä maavara tekee siitä myös kelvon maastomönkijän. Mukavuuspisteitä ei kuitenkaan liioin heru.

Esimerkit hyvin ja huonommin toimivasta vaihteenvalitsimesta. Arctic Catissa (vas.) vaihteet “lopsahtelevat” päälle kuin itsestään, ainoastaan ison puolen kytkeytymisessä oli välillä ongelmia. CF Motoon on puolestaan kopioitu Yamahasta tuttu vaihteenvalitsin, joka tosin CF Motossa toimii vielä Yamahaakin kankeammin ja valitun pykälän saaminen silmään voi olla vaikeaa.

Meneekö yli? Pölkky, joka leikattiin kuskipäällä Hondan ylimentäväksi perämurikka kiertäen, ei meinaa sopia Yamahan alitse. Viereisestä kuvasta näkee, kuinka paljon ilmaa Catin pohjan ja tuon saman, 21 senttiä korkean pölkyn väliin jää. 52

4x4-magazine 3/2007


Pisteet

Vetokyky (kg)

Ajo-ominaisuudet

AC

Can Am

Ajoasento Jousitus Vaihteiden toiminta Hidas maastoajo Nopea ajo Nelivetojärjestelmä Kuormattuna Ketteryys Jarrut

7,5 7 8,5 8,5 6,5 9 7,5 8 8

8,5 8,5 8,5 8 9 7,5 8,5 8 9

Polaris Arctic Cat Can Am CF Moto Honda Yamaha

Honda Polaris Yamaha CF Moto 8 7 7,5 8 8 6 8,5 9 7,5

8,5 8,5 8,5 9 7,5 10 8 8 9

7,5 7 7 8,5 6,5 8 7,5 8 7,5

7 6 6 7 6,5 8 6,5 6 7,5

Kiihtyvyys 0-40 km/h (s)

Mitattua PA-kulutus Vetokyky Kiihtyvyys Maavara

7 9 7,5 10

8 9 10 8

9 7,5 8,5 6,5

8 9 8,5 9

9 7 6,5 6,5

8 8,5 6,5 9

8,5 9 8 7,5 8,5 8 8

8 8,5 8 6,5 8,5 9 8

9 8 7,5 6,5 8,5 9 8

8 8 9 7,5 8,5 8 8,5

7,5 8 7 8 8 8 8

7 9 7 8,5 7,5 7 8

161,5

167

157,5

169

151

454 450 448 430 418 370

Can Am Polaris Honda Arctic Cat Yamaha CF Moto

2,05 2,30 2,40 2,66 2,78 2,91

Varustelu Katteet Taakkatelineet Säilytystilat Suojat ja panssarit Hallintalaitteet Mittaristo Renkaat YHTEENSÄ

Kiihtyvyys 0-60 km/h (s) Can Am Polaris Honda Arctic Cat CF Moto Yamaha

146,5

Kulutus (litraa tunnissa)

Kääntöympyrä (metriä, takavedolla) Honda Yamaha Polaris Can Am Arctic Cat CF Moto

vas. 6,0 6,4 6,7 6,7 6,3 8,2

oik. 6,0 6,8 6,7 6,8 7,6 8,2

Varaosahintoja (euroa)

www.4x4-magazine.com

3,71 5,02 5,09 5,73 6,69 6,75

Yamaha Honda Can Am Polaris CF Moto Arctic Cat

2,19 2,20 2,42 2,68 2,79 3,37

CF Moton hintatiedot puuttuvat

AC

Can Am

Honda Polaris Yamaha

Etu-umpio Takavalo Etukatteet Vetonivel/etu Vetonivelen suojakumi Jarrupalat/etu Kaasuvaijeri Etuvanne Etualatukivarsi

121,5 64,5 434 358,5 47,6 75,51 60,5 126,5 170,5

52,7 49,5 229,9 167,1 46,2 63,6 10,2 80,9 54,5

48 49 112 135 80 100 32 242 182

70 77 264 254 19,58 71,4 144,9 105 162,98

62,31 48,76 196,65 225,81 57,25 59,1 23,74 239,19 91,85

YHTEENSÄ

1459,1

754,6

980

1168,86

1004,66

53


magazine

4x4

Mönkijät

Vertailussa 500-luokan maastomönkijät Arctic Cat 500 Moottori: 493cc 4-tahti 1-syl. nestejäähd. Voimansiirto: variaattori, 2 nopeusaluetta, tasausp. lukko edessä, 2/4-veto Jarrut: hydr. levy Jousitus: erillisjousitus Renkaat: etu: 25 x 8-12 taka: 25 x 10-12 Paino: 310 kg Maavara: 30 cm PA-säiliö: 24,6 L Hinta: 7 990 euroa

HYVÄÄ - iso maavara - hyvä maastovälitys - vaihteiden toiminta - hankintahinta

Arctic Cat 500 on mönkijänä hyvin työjuhtamainen:etenemiskyky on huippuluokkaa mm. mahtavan maavaran, hienosti toimivan, mekaanisesti kytkettävän etutasauspyörästön luPARANNETTAVAA kon sekä sopivan maastovaihteen ansiosta.Catin ongelma on kuitenkin sen kivikova jousitus,joka verottaa ajomukavuutta - hieman kankea ohjata aikatavalla.Polttoainetta Catin 500-kuutioinen ahmi ryhmän - jousitus selkeästi eniten. Catti on sopiva mönkijä niille, jotka arvos- korkea kulutus - ajettavuus kovissa vauhdeissa tavat mönkijän kykyjä enemmän kuin ajomukavuutta.

Can Am Outlander 500 H.O. EFI Moottori: 500cc 4-tahti 2-syl. nestejäähd. Voimansiirto: variaattori, 2 nopeusaluetta, Visco-Lok edessä, 2/4-veto Jarrut: hydr. levy Jousitus: erillisjousitus Renkaat: etu: 25 x 8-12 taka: 25 x 10(11)-12 Paino: 287 kg Maavara: 27,9 cm PA-säiliö: 20 L Hinta: 9 990 euroa

HYVÄÄ

PARANNETTAVAA

- tehokas moottori - jousitus - ajoasento - kuormattuna

- maastovälitys - pohjan panssarointi - etuperän lukon toiminta - maavara

Can Amin 500-kuutioinen V-twin -moottori loisti paitsi suorituskykymittauksissa, myös käytännössä. Jousitus sietää hyvin kovaakin ajoa, ja Can Am onkin porukan ykkönen sporttisessa ajossa. Maastoajossa Can Am selviää kohtalaisen hyvin, mutta parannettavaa löytyy mm. voimansiirron toiminnan suhteen hitaissa nopeuksissa, sekä etuperän Viscolukon toiminnan osalta. Pienin parannuksin Can Am olisi taistellut testin ykköspallista.

Honda TRX 500 FA Rubicon Moottori: 499cc 4-tahti 1-syl. nestejäähd. Voimansiirto: hydrostaattinen, autom./manuaali, 2/4-veto Jarrut: etu: hydr. levy taka: rumpu Jousitus: jäykkä taka-akseli Renkaat: etu: 25 x 8-12 taka: 25 x 10-12 Paino: 270 kg Maavara: 25,5 cm PA-säiliö: 15,5 L Hinta: 9 990 euroa

HYVÄÄ

PARANNETTAVAA

- ketterä - vaihteiden toiminta - ajettavuus kovissa vauhdeissa (hyvällä ajoalustalla)

- jousitus - vaihteiden toiminta - maavara - etuperän lukon puute

54

Joukon ainoalla jäykällä taka-akselilla varustettu Honda on miellyttävä vauhdinpitolaite hyväpohjaisille alustoille. Epätasaisemmissa paikoissa Honda vaatisi tuntuvasti parempaa iskunvaimennusta, eikä ajo-ominaisuuksissa ole kunnon röykytyksessä hurraamista. Etuperän lukon puuttuminen ja etenkin perämurikan kohdalta matala maavara verottavat Hondan maasto-ominaisuuksia. Kääntösädemittauksen ja käytännön kertoman mukaan Honda on ryhmän ketterin kone. 4x4-magazine 3/2007


Polaris Sportsman 500 EFI DL Moottori: 499cc 4-tahti 1-syl. nestejäähd. Voimansiirto: variaattori, 2 nopeusaluetta, autom. tasausp. lukko edessä, 2/4-veto Jarrut: hydr. levy Jousitus: erillisjousitus Renkaat: etu: 26 x 8R-12 taka: 26 x 11R-12 Paino: 351 kg Maavara: 28,6 cm PA-säiliö: 15,6 L Hinta: 10 590 euroa (perusmalli 9 990e)

HYVÄÄ - nelivetojärjestelmä - hyvä maastovälitys - vaihteiden toiminta - jousitus

Polariksen valttina ovat ennen kaikkea sen maasto-ominaisuudet. Etutasauspyörästön lukko toimii viiveettä, eikä vaadi napinpainalluksia. Jousitus on maastoajossa PARANNETTAVAA porukan paras, joskin kovimmassa revittelyssä se vaatisi, - ajettavuus kovissa vauhdeissa etenkin keulan osalta enemmän kantavuutta. Maastovaihde on todellakin maastovaihde, eli tiukoissa paikoissa - ohjaustangon asento ajaminen hitaasti onnistuu moitteetta. Polaris kiskaisi - pohjan panssarointi vetokokeessa parhaan tuloksen. - sidontapisteet edessä

Yamaha YFM 450 Grizzly SE Moottori: 421cc 4-tahti 1-syl. nestejäähd. Voimansiirto: variaattori, 2 nopeusaluetta, tasausp. lukko edessä, 2/4-veto Jarrut: hydr. levy Jousitus: erillisjousitus Renkaat: etu: 25 x 8-12 taka: 25 x 10-12 Paino: 268 kg Maavara: 24,5 cm PA-säiliö: 15 L Hinta: 9 150 euroa (perusmalli 8 990e)

HYVÄÄ

PARANNETTAVAA

- voimansiirto - kevyt käsiteltävyys - ajettavuus hitaissa vauhdeissa - pieni kulutus

- jousitus - maavara - vaihteiden toiminta - etulukon kytkeytyminen

Yamahan 420-kuutioisella nestekoneella varustettu Grizzly oli moottoritehonsa puolesta altavastaaja tässä ryhmässä. Maastossa etenemisen suhteen koneteho on kuitenkin toissijainen juttu. Yamahan voimansiirto toimii ihailtavan hienosti ja kun etutasauspyörästön lukko on kytkeytynyt, eteneminen pehmeissäkin maastoissa on helppoa. Kulku voi kuitenkin loppua matalan maavaran ansiosta, joskin pohjanpanssarointi on hyvä jo vakiona. Hondan tapaan jousitus ei ole kehuttavaa luokkaa.

CF Moto 500 Moottori: 493cc 4-tahti 1-syl. nestejäähd. Voimansiirto: variaattori, 2 nopeusaluetta, tasausp. lukko edessä, 2/4-veto Jarrut: hydr. levy Jousitus: erillisjousitus Renkaat: etu: 25 x 8-12 taka: 25 x 10-12 Paino: 342 kg Maavara: 29 cm PA-säiliö: 19 L Hinta: 5 880 euroa

HYVÄÄ

PARANNETTAVAA

- maavara - ajettavuus hyvällä alustalla - pohjan panssarointi - hankintahinta

- jousitus - kankea - vaihteiden toiminta - etulukon kytkeytyminen

www.4x4-magazine.com

CF Moto on selvästi ryhmän kankein käsiteltävä: kääntöympyrä on jopa kaksi metriä kilpailijoitaan laakeampi. Kankeutta ilmenee myös vaihteiden valitsimen toiminnassa: Yamahasta kopioitu systeemi on saatu vielä esikuvaansakin nahkeammaksi käytettäväksi. Maavaraa CF Motossa on kiitettävästi ja pohjan panssarointikin on hyvää tasoa. Edullinen perusmönkijä, joka ajaa taatusti asiansa vaikka kesämökillä tai aloittelevan harrastajan mönkijänä. 55


SPORTSMAN 450 MK-lehti 3/2006 Testivoittaja


Vertailussa

Arctic Cat 400, Bombardier Outlander 400 H.O. XT, Polaris

KESKIKOKOISET 42 MK

MÖNKIJÄ-EXTRA

www.mk-lehti.fi


Sportsman 450 ja Yamaha Kodiak 450 IRS + Polaris Sportsman 500 EFI ATV-markkinoiden suursuosikit löytyvät 400-500-kuutioisten luokasta. Keskikokoiset mönkkärit ovat yllättävän pystyviä – ne ovat riittävän voimakkaita vetämään raskaita kuormia ja maastokelpoisempia kuin kaikkein massiivisimmat isolohkot. Lisäksi niissä on riittävästi ytyä jopa pienen vauhdinnälän tyydyttämiseenkin. Otimme vertailuun isojen valmistajien keskiraskaan edustajat. Taistelu voitosta oli kova ja eroja löytyi.

TEKSTI: MK-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN

NELIVETOISET www.mk-lehti.fi

MÖNKIJÄ-EXTRA

MK 43


44 44 MK MKMÖNKIJÄ-EXTRA MÖNKIJÄ-EXTRA

www.mk-lehti.fi www.mk-lehti.fi


K

eräsimme ryhmän alle 500-kuutioisia erillisjousitettuja mönkijöitä. Alun perin tarkoitus oli saada kokoon poppoo nestejäähdytteisiä laitteita, mutta tiukan aikataulun takia Arctic Catilta saatiin ainoastaan 400-kuutioinen ilmajäähdytteinen. Arctic Cat oli siis suorituskykymittauksessa hieman altavastaajana, mutta testin luonteesta johtuen kiihdytyskokeen tulos ei juuri merkitse lopputuloksissa. Ajoimme mönkijöillä kaksi kovaa testipäivää Porvoon takamaastoissa. Testimaastot ovat vaikeita, joten testissä korostuivat etenkin laitteiden nelivetojärjestelmän toimivuus, ketteryys ja käsiteltävyys. Jousituksen ominaisuuksia emme testanneet kaahailemalla, vaan ajamalla laitteilla tyhjänä ja noin 100 kilon ylimääräisen lastin kanssa. Lastasimme taakkatelineille eteen reippaan 40 kilon lastin ja taakse 60 kilon lastin.

Luonne-eroja Mönkkärimaailmassa ei vielä ole päässyt syntymään niin ylivoimaista konseptia, että kaikki valmistajat olisivat ryhtyneet tekemään laitteita, jotka olisivat toistensa kopioita. Tässä porukassa ei kahta samanlaista laitetta ole, vaan kaikilla on omat persoonalliset piirteensä. Arctic Catin linjakkaat raamit ovat kuin valeasu. Etenkin nestekoneella Cat on hyvinkin menevä laite, mutta omimmillaan se on silloin kun tarvitaan juhtamaista mönkijää. Sen 26senttinen maavara ja kytkettävä etulukko kielivät, että laite on tehty pahaan maastoon. Penkin alla oleva reilu polttoainetankki madaltaa painopistettä, mistä luonnollisesti on tuntuvaa etua maastossa ajettaessa. Bombardier Outlander 400 H.O. XT sai täksi vuodeksi uudet kuosit, mutta tekniikka on ennallaan. Bombardier on niittänyt mainetta luokassaan erittäin tehokkaalla koneella ja hyvillä ajoominaisuuksillaan. Bombardierin uudistumisleikki teki Outlanderista vakavasti otettavan mönkkärin. Edellisen mallin muoviset taakkatelineet olivat ehkä kivannäköiset, mutta hyötymönkkärin ritseiksi niitä ei voinut helposti mieltää. Polariksen Sportsman-konsepti on ollut melkoinen menestystarina. Varsin kookas mönkkäri on kuitenkin onnistuttu tekemään yllättävän ketteräksi. Polariksen maastokelpoisuus on hyvä demand-nelivedon ja toimivan jousituksen ansiosta. Viime syksynä esitelty Sportsman 450 korvasi mallistosta jo jonkinlaiseksi legendaksi muodostuneet Sportsman 400:n. Uusi kone on todella tehnyt hyvää Sportsmanille. Vaikka kone on vain 25 kuutioita edeltäjäänsä isompi, on lait-

www.mk-lehti.fi

teessa löylyä aivan toisella tapaa. Testissä mukana ollut, joskin ikään kuin vertailun ulkopuolella, Sportsman 500 EFI on uusi painos kenties maailman myydyimmästä erillisjousitetusta mönkkäristä. Ruiskun myötä käyttömukavuus on parantunut ja laitteessa alkaa olla jo pikkuisten muskeleiden tuntua. Yamaha Kodiak 450 IRS esiteltiin kaksi vuotta sitten. Se pohjautuu edelliseen jäykkäperäiseen Kodiakmalliin ja eroaa siitä erillisjousituksen verran. Yamaha on ulkomitoiltaan selkeästi testin pienin mönkkäri. Pirteän koneen ja ketteryytensä ansiosta se on varsin hauska laite, joka ensisilmäyksellä antaa vaikutelman siitä, että se painii hieman eri sarjassa kuin vertailun raameiltaan isommat laitteet.

Arctic Cat 400

Nelivetoja ja nelivetoja Automaailmassa vallitsee ääretön määrä käsityksiä siitä mikä on neliveto. ATV-valmistajillakin kovin erilaisia ajatusmaailmoja nelivedon suhteen. Tässä vertailussa on mukana neljä erilaista mönkkäriä ja edustettuina on kolme eri periaatteella toimivaa nelivetojärjestelmää. Arctic Catista tulee 100-prosenttisesti nelivetoinen, kun etuperä lukitaan mekaanisella lukolla. Lukkoa käytetään ohjaustangossa olevalla vivulla. Yamahan etulukko on niin ikään kytkettävä, mutta lukko toimii sähköisesti. Stongassa on nelivedon valitsin, jonka vieressä on nelivedon katkaisin. Bombardier ja Polaris käyttävät laitteissaan automaattisesti toimivia lukkoja. Toimintaperiaatteet eroavat toisistaan selkeästi. Bombardierin lukko on ns. visco-lukko, joka kytkeytyy kun etupyörien pyörintänopeuksissa ilmenee eroa. Lukko ei kytkeydy hetkessä, vaan kestää tovin, että molemmat etupyörät alkavat vetää. Toimintaperiaate on ihan ok, jahka sen käyttöön tottuu. Äkkiseltään viiveellä tapahtuva kytkeytyminen aiheuttaa kysymysmerkkejä ja myös lammikollisen hikikarpaloita, sillä tottumattoman kuljettajan peukalo irtoaa kaasuliipaisimelta ennen vedon kytkeytymistä. Bombardierin aikaisemmissa Traxter- ja Quest-malleissa etuperän kytkeytyminen tapahtui tuntuvasti nopeammin ja paremmin. Kenties Outlanderin lukon toiminnan taustalla on joku hieno ajatus, joka ei vain ole vielä valjennut meille. Polariksen demand-nelivetojärjestelmä on käyttömukavuudeltaan huippuluokkaa. Nelivedon ollessa kytkettynä laite on itseasiassa takavetoinen siihen asti kun etu- ja takapyörien välinen pyörintänopeusero kasvaa riittävän suureksi. Etupyörät tulevat mukaan lähes huomaamatta eikä järjes-

Bombardier Outlander 400 H.O. XT

Polaris Sportsman 450

Yamaha Kodiak 450

Polaris Sportsman 500 EFI

MÖNKIJÄ-EXTRA

MK 45


Bombardierin karjaraudat tekevät keulaan hiukan liikaa ylitystä, vaikka kokonaisuus onkin tyylikäs.

Catissa on hyvä tasainen pohja ja muovinen panssari helpottaa esteiden yli liukumista.

Yamahan keulamuovi liukuu hyvin esteiden päälle ja muutenkin pohjan panssarointi saa kiitosta.

46 MK

MÖNKIJÄ-EXTRA

www.mk-lehti.fi


telmässä huolimattatuntuvat tuntuvatkääntyvän kääntyvänyllättäyllättätelmässäole olesanottavaa sanottavaatoimintaviitoimintavii- huolimatta vänkin vettä. vänkinhelposti. helposti.Pienessä Pienessäpyörittelyspyörittelysvettä. säsäArctic ArcticCatin Catinohjaus ohjausononaavistuksen aavistuksen raskas. raskas. Maastoon Maastoon Kun Kunylitettävänä ylitettävänäononkantoja, kantoja,maamaapuita puitajajakivikkoa, kivikkoa,eieiporukan porukanykkösesykkösesKorkeuseroja olekahta kahtakysymystä. kysymystä.Arctic ArcticCat Catonon Korkeuserojajajakimuranttia kimuranttiametsämetsä- tätäole maastoa kuin kotonaan kotonaan kun kun maasto maasto alkaa alkaa maastoatarjoileva tarjoilevatestikenttä testikenttäpisti pistiniin niin kuin laitteet muuttua todella todella pahaksi. pahaksi. Riittävä Riittävä laitteetkuin kuinmiehetkin miehetkinkoville. koville.HetkitHetkit- muuttua täin maavaratakaa, takaa,että ettälaite laiteeieijää jäämamatäinmaasto maastoosoittautui osoittautuijopa jopaniin niinvaativaati- maavara vaksi, hastaankiinni kiinnihelposti. helposti.Kun Kunmeno menoonon vaksi, että että kuorman kuorman kanssa kanssa joutui joutui hastaan suosiolla vaarassaloppua, loppua,avittaa avittaatoimiva toimivaetuetusuosiolla kääntymään kääntymään takaisinpäin. takaisinpäin. vaarassa Maaston lukkopinteestä pinteestäpääsyä. pääsyä. Maaston vaativuutta vaativuutta lisäsivät lisäsivät sieltä sieltä lukko Arctic täältä ArcticCatin Catinpainopiste painopisteononkorkean korkean täältälöytyneet löytyneetlumipälvet, lumipälvet,jotka jotkaetenetenkin jousituksentakia takiaaavistuksen aavistuksenkorkealkorkealkin kivikossa kivikossa ovat ovat omiaan omiaan hävittähävittä- jousituksen mään mistäjohtuva johtuvakallistelu kallistelusaattaa saattaahähämäänvähäisenkin vähäisenkinpidon pidonajoalustasta. ajoalustasta. la,la,mistä JoJo helpossa mätä laitteeseen laitteeseen tottumatonta. tottumatonta. KaiKaihelpossa maastossa maastossa kaikkien kaikkien mätä laitteiden kestahuolimatta huolimattaCatti Cattiononmaastossa maastossa laitteiden luonne-erot luonne-erot ovat ovat läsnä. läsnä. kesta Arctic yllätyksetön jaja varma varma peli, peli, jolla jolla onon ArcticCatin Catinjousitus jousitustuntuu tuntuujämäkältä. jämäkältä. yllätyksetön Pienet helppoedetä edetävielä vieläsen senjälkeen jälkeenkun kun Pienetesteet esteeteivät eivätjuuri juurihetkauta hetkautalailai- helppo tetta, suurinosa osaononjoutunut joutunutjättämään jättämäänleileitetta,jonka jonkamaavara maavaraononalan alanparasta parasta suurin antia. kinsikseen. sikseen. antia.Bombardier Bombardiertuntuu tuntuuhelpolla helpollareirei- kin Polaris tillä PolarisononlikilikiCatin Catinveroinen veroinenpahaspahastillämukavalta mukavaltaketteryytensä ketteryytensäjajaherkän herkän jousituksen maastossa.Sen Senreilu reilumaavara maavarariitriitjousituksen ansiosta. ansiosta. Samanlaista Samanlaista sasamaastossa. herkkyyttä tääuseimmissa useimmissapaikoissa, paikoissa,mutta muttapohpohherkkyyttäononmyös myösPolariksen Polariksenveljekveljek- tää sissä. jakosketuksiatulee tuleehelpommin helpomminkuin kuin sissä.Yamahan Yamahankäytökselle käytökselleleimansa leimansa jakosketuksia lyö Catilla. Onneksi Onneksi Polariksen Polariksen pohjan pohjan lyö ruudikas ruudikas moottori moottori jaja matalaksi matalaksi Catilla. suojaus muodostuva suojausononhyvä hyväeikä eikäpikkuisia pikkuisiakonkonmuodostuvaajoasento. ajoasento. Kiemurtelevalla taktejatarvitse tarvitsepelätä. pelätä. Kiemurtelevallareitillä reitilläYamaha Yamahaonon takteja Yamahaa ylivoimaisen Yamahaaauttaa auttaamaastossa maastossasen senyliyliylivoimaisenketterä. ketterä.Myös MyösBombarBombardieria voimainen ketteryys. ketteryys. Sillä Sillä pääsee pääsee dieriavoi voiluonnehtia luonnehtiaketteräksi. ketteräksi.KömKöm- voimainen pelöitä puikkelehtimaan pienistä pienistä väleistä väleistä jaja pelöitäeivät eivätole olemyöskään myöskäänArctic ArcticCat Cat puikkelehtimaan eikä toimivanelivetojärjestelmä nelivetojärjestelmäauttaa auttaasilsileikäPolaris, Polaris,jotka jotkaisoista isoistaraameistaan raameistaan toimiva

loin loinkun kunkiertomahdollisuuksia kiertomahdollisuuksiaeieiole. ole. Myös Myöskeveydestä keveydestäononapua, apua,sillä sillälaite laite onon tuntuvasti tuntuvasti kevyempi kevyempi tönäistävä tönäistävä kuin kuinesimerkiksi esimerkiksiCatti CattijajaPolaris. Polaris. Yamahan Yamahan heikko heikko kohta kohta onon pieni pieni maavara. maavara.Pohjakosketuksia Pohjakosketuksiatulee tuleeturturhan hanusein, usein,mikä mikäeieiole olehyväksi hyväksisen sen enempää enempäälaitteelle laitteellekuin kuinsen senkuljettajalkuljettajallekaan. lekaan.Pikkuisen Pikkuisenmenoa menoahankaloittaa hankaloittaa myös myösmatalalla matalallaoleva olevaohjaustanko, ohjaustanko,jo-jokakarajoittaa rajoittaakuskin kuskinliikkumista liikkumistasatulassatulassa. sa.Pahat Pahatpaikat paikatmönkkärillä mönkkärilläononaina aina turvallisinta turvallisintaajaa ajaaseisten seistentaitaivasemmalvasemmallalapolvella polvellapönöttäen, pönöttäen,joten jotenhieman hieman pystympi pystympiajoasento ajoasentoolisi olisipoikaa. poikaa. Bombardierin Bombardierinmaavara maavaraononyksiselityksiselitteisesti teisestiliian liianpieni. pieni.Pohja Pohjatuntuu tuntuuottaottavan vanmaahan maahanjojohelpohkossa helpohkossamaastosmaastossa. sa.Vakiopanssarointi Vakiopanssarointieieiole olekummoikummoinen, nen,mutta muttalisävarusteena lisävarusteenasaatava saatavakokokoko pohjan pohjan mittainen mittainen muovipanssari muovipanssari parantaisi parantaisi pisteitä pisteitä maastoerikoiskomaastoerikoiskokeella, keella,sillä silläsesesallii salliikivien kivienyliyliluistattaluistattamisen. misen.Lisäksi Lisäksitasainen tasainenmuovipanssamuovipanssari rilisää lisäälaitteen laitteenkykyä kykyäedetä edetäesimerkikesimerkiksisisuossa, suossa,sillä silläpanssari panssaritoimii toimiikuin kuin suksi. suksi. Pientä Pientä miinusta miinusta maasto-ominaimaasto-ominaisuuksiin suuksiintuo tuomyös myösvisco-lukon visco-lukontoimintoiminta,ta,sillä silläkuten kutensanottua, sanottua,toimintaviivettoimintaviivettätäononliikaa. liikaa.Etenkin Etenkinpehmeällä pehmeälläalustalalustallalatästä tästäononhaittaa, haittaa,sillä silläennen ennenkuin kuin kaikki kaikkipyörät pyörätpyörivät, pyörivät,ononkolme kolmesutisuti-

Pistetaulukko Pistetaulukko Arctic ArcticCat Cat

Bombardier Bombardier

Outlander Outlander400 400

Sportsman Sportsman450 450

MOOTTORI MOOTTORI Huipputeho Huipputeho Tehoalue Tehoalue Voimansiirto Voimansiirto Melu Melu Kiihtyvyys Kiihtyvyys Yhteensä Yhteensä

77 99 99 88 77 4040

88 99 99 88 88 4242

99 99 99 99 88 4444

88 99 99 88 88 4242

99 99 99 88 99 4444

AJO-OMINAISUUDET AJO-OMINAISUUDET Ajo-ominaisuudet Ajo-ominaisuudettyhjänä tyhjänä Ajo-ominaisuudet Ajo-ominaisuudetkuormattuna kuormattuna Ajo-ominaisuudet Ajo-ominaisuudetvaikeassa vaikeassamaastossa maastossa Ketteryys/kääntösäde Ketteryys/kääntösäde Maavara Maavara Jarrut Jarrut Yhteensä Yhteensä

99 99 1010 88 1010 88 5454

88 77 77 88 77 88 4545

99 88 99 88 99 77 5050

88 88 88 99 77 66 4646

99 88 99 88 99 77 5050

KULJETTAJAYMPÄRISTÖ KULJETTAJAYMPÄRISTÖ Ajoasento Ajoasento Satula Satula Hallintalaitteet Hallintalaitteet Tavaratelineet Tavaratelineet Panssarointi Panssarointi Yhteensä Yhteensä

88 88 77 99 99 4141

88 88 88 99 77 4040

99 99 88 88 88 4242

77 88 77 99 99 4040

99 99 88 88 88 4242

135 135

127 127

136 136

128 128

136 136

8950,8950,-

9490,9490,-

9290,9290,-

8990,8990,-

10290,10290,-

Suorituskyky Suorituskyky

Arctic ArcticCat Cat

Bombardier Bombardier

Yamaha Yamaha

Polaris Polaris

Kiihtyvyys Kiihtyvyys0-20 0-20km/h km/h Kiihtyvyys Kiihtyvyys0-40 0-40km/h km/h Kiihtyvyys Kiihtyvyys0-50 0-50km/h km/h

1,64 1,64sek. sek. 3,90 3,90 5,42 5,42

1,55 1,55sek. sek. 3,28 3,28 4,62 4,62

400 4004x4 4x4

Pisteet Pisteetyhteensä yhteensä Hinta Hinta

(Loiva (Loivaylämäki, ylämäki,hiekkatie, hiekkatie,neliveto) neliveto)

www.mk-lehti.fi www.mk-lehti.fi

400 4004x4 4x4 Outlander Outlander400 400XTXT

Polaris Polaris

Polaris Polaris

Sportsman Sportsman450 450 1,40 1,40sek. sek. 3,34 3,34 4,54 4,54

Yamaha Yamaha

Kodiak Kodiak450 450

Kodiak Kodiak450 450

Polaris Polaris

Sportsman Sportsman500 500EFIEFI

Sportsman Sportsman500 500EFIEFI 1,39 sek. 1,27 sek. 1,39 sek. 1,27 sek. 3,25 2,86 3,25 2,86 4,84 4,10 4,84 4,10

MÖNKIJÄ-EXTRA MÖNKIJÄ-EXTRA MK MK

47 47


Bombardierin takajarrulevy on hyvin suojassa.

Polariksen etupaneelin muotoilussa on äijäenergiaa ja sama pätee laitteen muuhunkin olemukseen.

Polariksen 500kuutioinen EFI-moottori oli nopein kiihtyjä.

48 MK

Catissa on mahtava maavara.

MÖNKIJÄ-EXTRA

www.mk-lehti.fi


vaa vaapyörää pyörääottanut ottanutmuutaman muutaman rundin rundinjajalaite laitekaivautunut kaivautunutentisentistätäsyvemmälle. syvemmälle.

Kuormakameliksi? Kuormakameliksi? Kuorman Kuorman kantaa kantaa parhaiten parhaiten Arctic ArcticCat. Cat.Catille Catilleononaina ainaollut ollut hyvä hyvä raskaan raskaan taakan taakan kanssa. kanssa. Sen Senjousitus jousituseieinyykähdä nyykähdätaataakan kanalla, alla,vaan vaankantaa kantaakuormankuormansasamukisematta mukisemattajajavie vietarvittatarvittaessa essa läpi läpi pahankin pahankin maaston. maaston. Ohjaus Ohjaus tuntuu tuntuu noin noin 40 40 kilon kilon kuorman kuormanalla allapikkuisen pikkuisenraskaalraskaalta,ta,mutta muttaeieiylivoimaiselta. ylivoimaiselta. Polaris Polaris onon miellyttävä miellyttävä ajaa ajaa taakan taakankanssa. kanssa.Vaativammassa Vaativammassa maastossa maastossatakapään takapäänpehmeys pehmeys alkaa alkaatuntua tuntuajajapohjakosketukpohjakosketuksia siasyntyy. syntyy.Keula Keulasen sensijaan sijaansiesietää tää kuormansa kuormansa todella todella hyvin. hyvin. Polariksen Polariksen osakkeita osakkeita parantaa parantaa hyvä hyvämaavara maavarajajaporukan porukanparas paras nelivetojärjestelmä. nelivetojärjestelmä. Sen Sen sijaan sijaan miinusta miinustatulee tuleejälleen jälleenkerran kerranPoPolariksen lariksenomintakeisesta omintakeisestatavaratavaratelineratkaisusta. telineratkaisusta.Totta Tottaon, on,että että muoviset muoviset tavaratelineet tavaratelineet eivät eivät ruostu, ruostu,mutta muttapuolensa puolensaononputputkiritseilläkin. kiritseilläkin. Itse Itse asiassa asiassa ususkomme, komme,että ettäsesetosiseikka, tosiseikka,että että muut muutvalmistajat valmistajatkäyttävät käyttävätputputkitarakoita, kitarakoita, johtuu johtuu siitä, siitä, että että putkiritsit putkiritsit ovat ovat yksinkertaisesti yksinkertaisesti paremmat paremmatjajaniiden niidenkuormaus kuormaus ononhelpompaa. helpompaa.Toisaalta, Toisaalta,PolaPolariksen riksenetutelineen etutelineenalla allaoleva olevasäisäilytystila lytystilaononnäppärä näppäräoivallus. oivallus. Yamaha YamahajajaBombardier Bombardiersosoveltuvat veltuvatkuorman kuormankuljetukseen kuljetukseen helpolla helpollajajasuhteellisen suhteellisentasaisella tasaisella

www.mk-lehti.fi www.mk-lehti.fi

alustalla. alustalla.Painava Painavataakka taakkaverotverottaa taajojovalmiiksi valmiiksirajallista rajallistamaavamaavaraa raatuntuvasti tuntuvastijajaetenemiskyky etenemiskyky heikkenee heikkeneemelko melkotavalla. tavalla.

Yhteenveto Yhteenveto Testiryhmän Testiryhmänmielipiteet mielipiteetolivat olivat melko melkoyhtenevät, yhtenevät,joskin joskinnäkenäkemyserojakin myserojakin löytyi. löytyi. Polarikset Polarikset arvioitiin arvioitiinvahvoiksi vahvoiksikokonaisuukkokonaisuuksiksi. siksi.Niissä Niissäononraameja raamejajajasuorisuorituskykyä tuskykyä hyötyajoon hyötyajoon jaja hyvät hyvät ajo-ominaisuuksien ajo-ominaisuuksienansiosta ansiostaniiniiden den satulassa satulassa viihtyy viihtyy pidempidemmänkin mänkintovin. tovin.Erityisesti Erityisestiherkkä herkkä jajamiellyttävä miellyttäväjousitus jousitusteki tekivaikuvaikutuksen. tuksen. Polariksen Polariksenuudet uudetyksisylinteriyksisylinteriset setkoneet koneetovat ovatmukavan mukavanvoivoimakkaita makkaitajajamuutenkin muutenkinSportsSportsman man450:ssä 450:ssäsekä sekätestin testinulkoulkopuolella puolellaajettu ajettuSportsman Sportsman500 500 EFI:ssä, EFI:ssä,tuntuu tuntuuyhdistyvän yhdistyvänkoko koko Polariksen Polariksenneliveto-osaaminen. neliveto-osaaminen. Toki Toki 800 800 EFI EFI onon hieno hieno laite, laite, mutta muttaSportsman Sportsman450 450jaja500 500 EFI EFIolisivat olisivatehdokkaamme ehdokkaammevuovuoden denPolaris-mönkkäreiksi. Polaris-mönkkäreiksi. Arctic ArcticCat Catonontuntuvasti tuntuvastijuhjuhtamaisempi tamaisempivärkki värkkikuin kuinPolarikPolarikset. set.Se Seteki tekivaikutuksen vaikutuksenmaasmaasto-ominaisuuksillaan. to-ominaisuuksillaan.100 100kuukuutioita tioitaisompi isompijajanestejäähdytteinestejäähdytteinen nenmalli malliolisi olisiollut ollutkova kovapala pala Polariksille. Polariksille.Tosin Tosinononlisättävä, lisättävä, että ettäCatin Catinmukavuus mukavuusjää jäähiehieman manPolariksista. Polariksista. Yamaha YamahaKodiak Kodiak450 450IRS IRStuntuntuituimökkiläisen mökkiläisenmönkkäriltä. mönkkäriltä.Se Se ononmiellyttävä miellyttäväjajapystyvä pystyvälaite laite moneen moneenaskareeseen. askareeseen.Sen Senketket-


teryys maastossa on omaa luokkaansa. Yamahan moottori on mukavan voimakas ja nelivetojärjestelmä hyvä. Moitteita Yamaha sai lähinnä konstikkaasta vaihdevivustaan. Bombardier ei ole tehty kaikkein vaativimpaan maastoon. Se on kuitenkin mitä loistavin valinta mönkkäristille, joka käyttää ajokkia vapaa-ajan riennois-

sa. Bombardierin moottori on hieno ja siinä on 400-kuutioiseksi voimaa melko tavalla. Enää se ei ole alle 500-luokan tehokkain, sillä Polariksen uutukaiset ovat puhdikkaampia. Silti Bombardierissa riittää voimaa vaikka isojenkin taakkojen vetämiseen. Tekniset tiedot löytyvät tämän lehden luettelo-osasta.●

TÄTÄ MIELTÄ Joni Launonen: Arctic Cat 400 on juhtamainen laite, joka yllättää loistavilla maastoominaisuuksillaan. Catissa on ainesta hyötymönkkäriksi kovaan raadantaan. Jousitukseen kaipaisin pikkuisen lisää mukavuutta, mutta muuten palikat alkavat olla kohdallaan. Arctic Cat on hieno peli kaikkein vaativimpiin oloihin ja myös vapaa-aikaan. Bombardier Outlander 400 H.O. XT on mukava laite helpossa maastossa cruisailuun. Maavaraa saisi olla reippaasti lisää, sillä pohjan jatkuvat kosketukset maapalloon eivät lisää mukavuutta. Bombardierin uudistunut ulkoasu on parantunut sitä tuntuvasti, sillä uudet tavaratelineet ovat kuormattavuudeltaan selvästi paremmat kuin edellisen mallin muovitelineet. Polaris Sportsman 450 yllätti todella positiivisesti. Ajo-ominaisuudet ovat tutut aikaisemmista Sportsmaneista, mutta moottori on jotakin aivan uutta. Hyvä voimapaketti, jousitus ja testin paras nelivetojärjestelmä nostavat Sportsmanin henkilökohtaisen listani kärkeen hiuksen hienolla erolla Arctic Catiin nähden. Vakiomoite tulee tavaratelineistä, joiden hienoutta en vieläkään ymmärrä. Yamaha Kodiak 450 IRS on mielestäni oivallinen laite mökkiläisen yleismönkkäriksi. Työnjälki on hyvää ja tekniikka toimivaa. Ketteryys ja ajo-ominaisuudet ovat kohdallaan. Suhtaudun mönkkäriin työkaluna, joten Yamaha ei yllä listallani Catin ja Polariksen tasolle. Testin ulkopuolisena jäsenenä mukana olleeseen Polaris Sportsmaniin pätee kaikki pienemmästä Sportsmanista lausuttu sillä lisäyksellä, että voimaa on uudessa koneessa yllättävänkin kovasti.

Jukka Helminen: Arctic Cat on tämän porukan työkalu. Huipputehoiltaan moottori häviää hiukan nestekoneille, mutta tehoalua on hyvä ja voimansiirto pelaa hienosti. Korkea maavara helpottaa etenemistä hankalassa maastossa, eikä jämäkkä jousitus hätkähdä vaikka tavaratelineille löisi enemmänkin kuormaa. Bombardierin moottorissa tuntuu olevan hyvin puhtia ja matala painopiste helpottaa mäkien nousemista ja vinoilla rinteillä taiteilemista. Maavaraa saisi kuitenkin olla reippaasti enemmän, sillä pohja raapii esteisiin jo helpossakin maastossa. Hyvä yleiskone mökille ja vaihtelevaan vapaa-ajan käyttöön. Polariksen Sportsman on Catin tapaan melko iso ulkomitoiltaan ja menee hienosti vaikeassakin maastossa. Ajoasento on hyvä ja Pollella voi ajaa yhtä hyvin seisten, istuen tai polvelta. Jarrut kaipaisivat kuitenkin lisää tehoa. Ryhmän paras yhdistelmä työkonetta ja vapaa-ajan ajokkia. Yamaha painii tässä ryhmässä omassa sarjassaan. Moottori on muiden kanssa saman tyylinen ja tehoinen, mutta mönkijällä on painoa ja kokoa selvästi vähemmän. Kodiak onkin todella kevyt ja ketterä ajettava. Maavaraa saisi olla enemmän jos haluaa liikkua vaikeassa maastossa, mutta toisaalta painopiste on alhaalla ja kallistelu pysyy kurissa. Jarrut ovat edelleen mönkkäreissä huonoja verrattuna mihin tahansa muuhun moottorilaitteeseen, eikä Yamaha ainakaan loista hyvänä hidastujana. Kevyttä ja näppärää mönkkäriä kaipaavan suosikki ja ehdoton ykkönen esimerkiksi vaihtelevaan mökkikäyttöön. ●

www.mk-lehti.fi


www.mk-lehti.fi

MÖNKIJÄ-EXTRA

MK 51


WWW.POLARIS.FI

Polaris-mönkijät - Testivoittaja-artikkelit  

Testimenestys laadun takeena. Lue mitä lehdet ovat kirjoittaneet Polaris-mönkijöistä.