Page 1

O’TIMES HUHTIKUU 2018


O´TIMES huhtikuu 2018 LEHDEN SISÄLTÖ 3 Pääkirjoitus: Tasan ei käy onnenlahjat 5 Kolumni: Eivät vain miehet - tarkastellaan kokonaisuutta

Tasan ei käy onnen lahjat

28 Matkareportaasi: Millaista on matkustaa Satun ja Tuomaksen kanssa - eurotripillä maikkojen kanssa

8 Haastattelu: Opet piinapenkissä: Arja Holma ja Aleksi Kinnunen 11 This is how you do it: 100 kurssia 12 Haastattelu: Valokeilassa Anna ja Oliver 15 Kuvakooste Wanhoista 17 Miksi ei? - Wanhat ykkösten näkökulmasta 18 Kenellä on vastuu? - opiskelijakunta esittäytyy 21Matkareportaasi: Karibia - outside of the resort 24 Artikkeli: My japanese and finnish school life

Auni Aroviita, taitto Iivo Angerpuro, taitto

31 O´Why 32 Sarjakuva ja uutisia

6 Kuvakooste penkkareista

Nea Rastas, taitto

Elli Kaarlaakso, taitto Aino Rotstén

33 Lukijakilpailuja

Sissi Puranen, taitto

34 Suusta siepatut 35 Artikkeli: Tieteiselokuvien unelmasta nykyarkeen TOIMITUS Johanna Järviluoto, päätoimittaja, taitto Siiri Rintamäki, toimitussihteeri Aliisa Hakala, taitto

Nasti Valotie Samu Hasegawa, kuvat (myös O´Schoolin ja O´Chaoksen välikansikuvat Samun) Avustajat: Miyu Matsunaga, Lucas Hellström, Vilma Mehtonen, Susanna Kekomäki, Niilo Heinonen, Karoliina Lindqvist, Eino Waldénja Leevi Aroviita

Saana Hilvo, taitto

Kiitos Jarkko Tornberg, Keijo Käkelä ja Aleksi Kinnunen

Silja Parkkinen, taitto

Ohjaava opettaja Satu Mäkinen SEURAAVA NUMERO ILMESTYY TOUKOKUUN ALUSSA!

Filippiinien huumesodassa tapetaan surutta sekä huumeidenkäyttäjiä että sivullisia. Ongelmakäyttäjillä on kyllä mahdollisuus vieroitukseen, mutta senkin jälkeen he voivat yhä joutua ammutuksi. Iranissa taas nuoret elävät tiukkojen uskonnollisten lakien kiristyksessä ja rikkovat rajojaan ja pitävät hauskaa henkensä kaupalla. Yle Areenan Ulkolinja-dokumentissa kerrotaan esimerkiksi nuoresta iranilaisesta taksikuskista, joka tekee jotain laitonta: kuuntelee musiikkia auton stereoista. Kambodžassa, kuten lukuisissa muissakin maissa, tytöt joutuvat naimisiin vastoin tahtoaan ja saavat nuorena lapsia, kuten 15-vuotias Sev, jonka vauva lähes kuolee tiedon ja turvaverkkojen puuttuessa. Viime aikoina olen nähnyt useita dokumentteja, jotka tavalla tai toisella käsittelevät omanikäisteni nuorten elämää eri puolilla maailmaa, yksinomaan negatiivisten tapahtumien näkökulmasta. Ne ovat saaneet yhä useammin pohtimaan, onko oikein, että minulla on mahdollisuus hyvään elämään ja tulevaisuuteen mutta suurella osalla maailman ihmisistä ei ole. Vastaus kuuluu, että ei tietenkään. Yhdistyneiden kansakuntien tuoreen raportin mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisimpia ihmisiä. Raportissa mitattiin muun muassa vaurautta, sosiaalisia turvaverkkoja, terveyttä ja korruption vähäisyyttä. Elämme siis hyvin etuoikeutettua elämää verrattuna maailman lukemattomiin huonoosaisiin.

Nea ja Silja opettelevat taittamaan. O’times

Iivo, Aino, Nea, Saana, Silja, Alisa ja Johanna. 2

Kuitenkaan onnellisuutta tutkineen psykologian emeritusprofessori Markku Ojalan mukaan emme yhteiskunnan tasolla edes tule enää onnellisemmiksi lisääntyvästä vauraudesta. Mitä enemmän rikastumme, sitä enemmän uusia tarpeita keksimme. Hän sanoo, että meidän tulisikin keskittyä vaurauden tasoittamiseen. Oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa lisää koettua onnellisuutta.

nemmin tai myöhemmin vakaillekin alueille aiheuttaen kustannuksia.) Muiden ihmisten kärsimykset vain unohdetaan niin helposti, kun ne eivät ole nenän edessä nähtävillä - eikä omaa onnellisuutta tajuta arvostaa.

Suomi on jo niin rikas, ettei raha enää tuo lisää onnea – onnellisuusprofessorin mukaan meidän pitää nyt keskittyä vaurauden jakamiseen sen haalimisen sijaan (Yle Uutiset,

Taloudellinen tasa-arvo on omiaan parantamaan hyvinvointia globaalisti. Törmäsin joskus ajatukseen, että hyvinvointiyhteiskunnan idea on antaa ihmiselle mahdollisuus epäonnistua. Sellaisenkin soisi mielellään kaikille. Humanitäärisessä kriisissä elävät ihmiset ovatkin jo sitten ihan oma lukunsa.

luettu 18.3.2018) Ulkolinja, Filippiinien kuoleman kadut (https://areena.yle.fi/1-3178980 , Yle Areena) Ulkolinja, Iranin nuorten ristiriita (https:// areena.yle.fi/1-4325674 , Yle Areena) Stuck - a unique TV series about child marriage (https://www.aftenposten.no/verden/i/

Vaikeinta hyväksyä on se, että vaikka tietää asioiden tilan, ei itse voi yksittäisenä ihmisenä tehdä paljoa mitään, ainakaan mitään sellaista, millä olisi suuressa mittakaavassa merkitystä. Toki pienenkin muutoksen aikaansaaminen voi motivoida. Pienestähän se aina lähtee. Loppujen lopuksi merkittävät muutokset lähtevät kuitenkin liikkeelle politiikan tasolta, ja yleisten asenteiden ja arvojen muuttuminen vaikuttaa, sillä se heijastuu politiikkaan. Nykyäänkin ainakin periaatteen tasolla arvotetaan tärkeiksi globaalin eriarvoisuuden vähentämiseen tähtääviä keinoja - usein kuitenkin siten, etteivät ne tapahtuisi omalla kustannuksella. (Epävakaudet silti heijastuvat en-

zX8V9/STUCK-ep-1-Dying , Aftenposten/ Plan)

Teksti Johanna Järviluoto Kuva Karoliina Lindqvist


O’SCHOOL

Eivät vain miehet tarkastellaan kokonaisuutta

L

Esitän sinulle arvoituksen heti alkuun: Mitä yhteistä sinä, lukija, löydät seuraavista viimeisen vuoden aikana trendanneista keskustelunaiheista? @dearcatcallers: Noa Jansma otti selfien jokaisen kanssa, joka huusi kadulla hänen peräänsä syyskuussa 2017. Selfiet julkaistiin Instagram-tilillä @dearcatcallers. Projekti nosti julkisuudessa keskustelua naisten objektiivina pitämisen yleisyydestä. #MeToo: Näyttelijä Alyssa Milano aloitti maailmanlaajuisen kampanjan, jonka perusidea on varmasti monille tuttu: jos olet kokenut seksuaalista häirintää, postaa sosiaalisessa mediassa hastagillä #metoo. Kampanja nosti julkisuuteen keskustelua naisten seksuaalisesta häirinnästä. @catcallsofnyc: Sophie Sandberg perusti 2016 Instagram-tilin, jolla julkaisee kuvia omasta katutaiteestaan; hän kirjoittaa katuliiduilla julkisille paikoille tekstejä, jotka on huudeltu hänen peräänsä. Tili nosti julkisuuteen keskustelua samasta aiheesta, kuin kaksi aikaisempaakin esimerkkiä. Osasitko yhdistää vihjeet? Julkinen keskustelu rajoittuu jokaisessa edellä mainitussa ainoastaan yhden sukupuolen kokemaan vääryyteen.

Tasa-arvotiedon keskus THL julkaisi 2012 tasa-arvobarometrin, jonka mukaan noin joka kolmas 15-34-vuotiaista naisista oli kokenut seksuaalista häirintää kahden vuoden sisällä. Mutta myös saman ikäryhmän miehistä noin joka kuudes oli kokenut seksuaalista häirintää samana ajanjaksona.

Seksuaalinen häirintä ei siis katso sukupuolta.

Epämukavan olon syy piilee siinä, että leimaamme ongelman helposti johonkin ihmisryhmään. Tässä tapauksessa miehiin ja kolmanteen sukupuoleen läimäistiin punainen leima, jossa luki isoin punaisin kirjaimin ”syyllinen”. Totuus on, ettei syylliseksi voi leimata ryhmää – kyse on yksilöistä. Se, että olet mies, ei tarkoita sitä, ettetkö voisi tulla ahdistelluksi tai ääritapauksessa raiskatuksi. Johtopäätös: meidän tulisi katsoa asioita ilmiöinä.

Seksuaalinen häirintä ei siis katso sukupuolta. Ja silti jostakin ihmeen syystä avaamme silmämme ainoastaan yhden sukupuolen ongelmille, emmekä suostu katsomaan kokonaisuutta – ilmiötä. Suurin osa #MeToo -kampanjaan osaa ottavista henkilöistä oli naisia – muiden sukupuolten edustajat kokivat olonsa epämukaviksi, etteivät tunteneet saavansa kertoa omista kokemuksistaan. Teksti Elli Kaarlaakso Kuva Elli Kaarlaakso


Penkinpainajaiset. Nyt Helmikuinen torstai alkoi värikkäällä aamupalalla. Hieman myöhemmin abit heittivät hyvästit kaikkien aikojen parhaalla abigaalalla, jossa näkyi tasoa ja taitoa. Housebändin laulajana yllätti Ville Kiviluoto. Todellinen yllätys kuitenkin oli Gasellien piipahtaminen lavalla. Kuvat Samu Hasegawa, Aleksi Kinnunen ja Satu Mäkinen


Opettajat piinapenkissä: Arja Holma ja Aleksi Kinnunen

Jos voittaisit lotossa, mitä tekisit rahoilla? Holma: Antaisin lapsilleni suurimman osan ja sitten laittaisin erinäköisiin hyväntekeväisyyskohteisiin loput, sanotaanko vaikka puolet. Riippuu vähän summasta. Mutta niin, että voisin taata jokaiselle lapselleni hyvän asunnon. Liika raha ei ole ikinä hyväksi. Ei tulisi mieleenkään antaa kakaroille miljoonia. Nehän menis ihan pihalle. Itse en tarvitsisi mitään.

Tällä kertaa opettajien piinapenkin kaverihaastatteluun pääsivät koulumme rakastetut kuvisopettajat Arja Holma ja Aleksi Kinnunen. Mutta mitä nämä taiteelliset kaverukset oikein miettivät elämästä ja lottovoitosta? Mikä on elämässä parasta?

Miten päädyitte opettajiksi?

Holma: Elämässä parasta? Sujuva arki, ihana työ ja pieni koira - ja se, että ollaan ajoissa!

Holma: Tämä oli helppo. 15-vuotiaana päätin. Mietin, menenkö lukioon vai en, ja silloinen kuvisopettajani oli tavattoman ihana ja idolini koulusta. (Toinen ammatti, johon halusin, oli puutarhuri.) Sitten sain kuulla, että kuvisopettajan ammattiin pitää olla ylioppilas. Se ratkaisi lukioon menon. Menin lukioon ja pääsin sitten sieltä suoraan opiskelemaan kuvisopeksi Helsinkiin.

Kinnunen: On hienoa olla tässä ja nyt! John Lennonin sanoin ”be here now”! Nautin pätkätöiden ja opintoputkien jälkeen siitä, että voi keskittyä tähän ihanaan työhön ja tavalliseen elämään kaikessa ihmeellisyydessään. Missä ja milloin tutustuitte? Kinnunen: Tapasimme Arjan kanssa ensi kertaa mun työhaastattelussa keväällä 2011. Tulin valituksi! Olin silloin Emma-museossa töissä ja koulumaailma alkoi houkutella. Siitä lähtien olemme tehneet tiiviisti töitä yhdessä. Holma: Joo. Kolme kutsuttiin haastatteluun ja minä olin haastattelemassa heitä. Kuvailkaa toisenne yhdellä lauseella. Holma: Aleksi on hyväntuulinen, auttavainen ja erittäin suurpiirteinen muistamisen kanssa. Muistan, kun sinä olit ensimmäistä vuotta töissä ja sinulla ei ollut kalenteria. Kaivoin sinulle OAJ- almanakan (K: Olin hukannut sen.) Kinnunen: Arja on periksiantamaton, määrätietoinen ja lempeä. O’times

Kinnunen: Olin ajatellut teiniikäisestä lähtien, että kuvisopettaja olisi hieno ammatti. Riittävän sosiaalinen, itsenäinen, akateeminen ja käytännönläheinen. Minulla oli hyviä kokemuksia Järvenpään kuvataidekoulusta ja eri kouluasteilta kuvistunneilta. Kuvisluokka oli sellainen turvallinen ja innostava pakopaikka. Olin kiinnostunut uskontotieteistä ja teatterista. (H: Täällähän ne yhdistyy!), mutta sitten ylioppilaskeväänä hain Taikiin kuvisopettajalinjalle ja pääsin heti sisään. Pikkuisen ehkä taktikoin, kun en ollut ihan varma, mitä haluan opiskella, mutta halusin Taikiin, ja taidekasvatuksen osastolle oli pikkusen helpompi päästä kuin monelle muulle osastolle. Holma: Oli minulla vähän sukurasitettakin. Isä oli kuvisopettaja ja äiti oli peruskouluopettaja. Että kokemusta on! (K: Samoin minun van-

hemmat on opettaneet eri tasoilla, vaikka eivät varsinaisesti opettajia ole.) Lempikuvistekniikka ja miksi?

Kinnunen: Minä olen nyt vähän itsekkäämpi tässä. Eli antaisin ehkä kolmasosan hyväntekeväisyyteen ja kolmasosan sitten vaikka läheisille. Ja yhdellä kolmasosalla ostaisin vaihtelua. Ottaisin palkatonta virkavapaata ja menisin vaikka Nepaliin, Libanoniin, Marokkoon, Kolumbiaan ja Sri Lankalle. Kelailua, hengailua ja taiteilua.

Kinnunen: Tällä hetkellä se on akryylimaalaus, koska olen hullaantunut väreistä. Aiemmin olin enemmän graafisen ja mustavalkoisen digitaalisen tekijä, mutta nykyään sen vastapainoksi rakastan maalauksen jälkeä, ekspressiivisyyttä ja värien tuottamaa iloa. Valokuvauksen hallitsen tekniikoista parhaiten. Holma: Tykkään tosi monesta tekniikasta. Yhteen aikaan tein paljon kankaanpainohommia ja maalauksia. Tällä hetkellä ”taideprojektini” liittyy kierrätyskaakeleihin ja -astioihin, joilla päällystän seiniä. Kotonani yksi huone on kokonaan mosaiikkia. Opettajien vanhat kahvikupit ovat muun muassa siellä. Palasina. Jos pitäisi vaihtaa oppiainetta, mikä se olisi ja miksi? Kinnunen: Mahtavaa! Ottaisin musiikin, jos olisin parempi soittamaan. Nyt sanon elämänkatsomustiedon, koska kouluun tarvitaan elämää avaavia aineita, joissa on tilaa pohdiskelulle. ET:ssä yhdistyy filosofia, etiikka ja elämänläheinen puoli. Holma: En olisi kyllä mikään, mutta jos olisi pakko... niin aikoinaan lukiossa minulla oli tosi hyvä bilsan 8

Jos pitäisi ottaa kaksi opettajaa mukaan kesämökille, ketkä ottaisitte?

Kuvaa pyydettäessä Aleksi ja Arja kiipesivät heti pöydälle. maikka ja mietin, että lähden lukemaan biologiaa. Historiassakin oli hyvä opettaja ja sekin kiinnosti paljon, mutta ei tieto tällä hetkellä riitä niihin. Mutta käsityö on kiva, koska kun tekee käsillä, niin pää toimii. Rankinta/palkitsevinta opettamisessa? Holma: Rankinta on varmaan huono kahvi, kiire ja hektisyys. Jaksojärjestelmä on ihan p:stä edelleenkin. Jaksojen pitäisi olla pidemmät, että olisi aikaa tutustua opiskelijoihin. Jos opiskelija sairastuu, niin hän jää paljon jälkeen, kun on vaikka viikon poissa. En ole mitenkään tietotekniikkavastainen, mutta jotenkin tämä ”di9

giloikka” jyrää alleen monia muita opetusmetodeita, jotka on todettu hyväksi. Kuvitellaan, että kun mennään tietotekniikka edellä, niin kaikki oppivat ja sivistyvät omatoimisesti. Palkitsevinta on, kun näkee, että opiskelijat onnistuvat ja ovat tyytyväisiä töihinsä. Se, että he oppivat luottamaan itseensä. Kinnunen: Pakko toistaa: kiire on rasittavinta. Sen kanssa pitää vain elää tässä duunissa. Palkitsevinta on myötäeläminen. Sanon aina oppilaille, että on ilo ja kunnia tehdä töitä teidän kanssanne. Minä opin oppilailta ja toivottavasti he minulta. Eletään yhdessä tätä elämää ja jaetaan. Se on upeeta. (H: Nuoret ja nuoruus on ihanaa.)

Holma: Satu olisi hyvä. Mutta meillä on niin paljon hyviä tyyppejä täällä. Kinnunen: Mutta kenen kanssa lähdettäisiin seuraavalle reissulle? (H: Riippuu mitä me siellä tehtäisiin.) Mennään paljuun lukemaan runoja. Joo, me otetaan Satu. Holma: Joo Satu olisi sitten ehdottomasti. Sinä saat valita toisen. Kinnunen: Kuka lähtee meidän kanssa paljuun? Lukemaan runoja. Vesa! Holma: Kyllä ehdottomasti. Satu ja Vesa meidän kanssa paljuun.

O’times


Noloin muisto lukioajoilta? Holma: Semmonen, että en oikein panostanut fysiikan opiskeluun ja poikakaverini oli tehnyt yleensä fysiikan tehtäväni. Viittasin ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen tunnilla. Ja opettaja sanoi, että ”Ulla”. Ope ei tiennyt nimeäni, koska en ollut koskaan viitannut tai tehnyt mitään. Sen jälkeen lopetin sen vähäisenkin opiskelun. Kinnunen: Mä olin ilmaisutaidon lukiossa Kalliossa ja siellä ei oikein pystynyt nolaamaan itseä. No ehkä mun puheilmaisun diplomi, joka meni täysin penkin alle. Olin yllättäen aivan jäässä. Arviointiraati kuunteli mun sekoilua. Se oli vähän noloa. Ja opettavaista, että valmistautuminen kannattaa. (H: Änkytysdiplomi.)

Mona Lisa: Nyhtöneiti, yllättävän hyvä, mutta silti yliarvostettu

Digipiirtäminen: Aavistuksen mehutonta, tuntoaisti puuttuu

OPS 2016: PER***STÄ! (Jälleen kerran taide- ja taitoaineiden asema Hiihto: Märät lapaset, mennyt heikkeni osana yleissivistystä!) maailma JVG: Ei mun makuun, hyvä meno SoTe-uudistus: Kaoottinen ja kesTinder: Mieluummin kinder, heikkeneräinen, surullinen projekti ko tarjonta TV: Huono tyylitaju, vanha laite Herätyskello: Aamu, tarpeellinen nurkassa Väyrynen: Sitkeä, surkuhupaisa

Nykynuoriso: Ihanaa, parasta Punainen: Vahva väri, aatteena kaunis T. Salminen: Nasta heppu, ogelilainen persoona

CD-soitin: Autossa rulettaa, kaatopaikat täyttyvät

Teksti: Aliisa Hakala ja Saana Hilvo Kuvat: Aliisa Hakala

Vesivärit: Haastava, vaikea

Mottonne? Holma: Silmät auki ja rakkautta. Ei minulla oikein ole mitään mottoa. Tai no se on se ajatteleva peukalo. Eli kun kädet toimii ja liikkuu, niin aivotkin toimii. Kinnunen: Mä voisin ottaa tämmöisen kuluneen, että olkaa rohkeita kukin tavallanne. Kuunnelkaa sisäistä ääntänne. Toinen on tämä vihreiden vanha slogan, että hyvät planeetat ovat harvassa. Ei kannata sössiä tätä, vaikka tosi pahalta näyttää.

Lypsylehmillä on erittäin kunnioitettavaa, jos lehmä lypsää 100 000 litraa maitoa elämänsä aikana. Nämä tapaukset ovat melko harvassa ja on erittäin arvostettavaa, jos lehmä pääsee niin kutsutuksi satatonnariksi. Lukiossa puolestaan on kunnioitettavaa, jos abi suorittaa 100 kurssia lukion aikana. Meitä satasia on tässä vuosiluokassa kaksi. Itsenäisiä pitkän matematiikan kursseja, syksyinen vaihto Berliiniin, tutor-toimintaa, valokuvausta ja musikaali. Turvakurssi, kahdeksan ylioppilaskirjoitusta hajautettuna kolmeen kertaan ja muutama lukiodiplomi. Minä suoritin lukiossa yli sata kurssia, vahingossa.

Eihän tässä mitään järkeä ollut, ei järjen hitustakaan. Tämä on ollut raskasta ja toisinaan vaikeaa, mutta samalla todella sivistävää ja palkitsevaa. Nyt minulla on hyvät eväät minne ikinä päädynkin. En pysty kuvittelemaan, että suorittaisin lukion millään muulla tavalla.

hin. Olin ennen kahdeksaa lähtenyt kotoa, ja palasin kotiin vasta illalla kymmenen jälkeen. Läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen ei siis tullut kysymykseenkään ennen yötä. Vaikka olin fyysisesti ja henkisesti todella väsynyt, minun piti vain yrittää jaksaa loppuun asti.

Olin ensimmäisesta vuosiluokasta lähtien erittäin kiinnostunut lukion eri osa-alueista: oppiaineista, aktiviteeteista ja sivistyksestä. Jaksot täyttyivät täyttymistään puolivahingossa, kun en osannut karsia työmäärääni. Minulla oli yleensä noin seitsemän kurssia jaksoa kohden. Parhaimmillaan taisi olla jopa yhdeksän kurssia. Tahti on siis ollut melko kova.

Sissi 15D

Sadan kurssin suorittaminen on vaatinut paljon työtä. Hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu monet illat erilaisten kurssitehtävien ja esseiden parissa. Samanaikaisesti kokeisiin lukeminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Minun neuvoni muille suuren määrän kursseja suorittaville on oman järjen käyttö. Ajatelkaa, mitä te oikeasti haluatte.

Tarkoitukseni ei ollut missään vaiheessa hamstrata kursseja tai saavuttaa sataa kurssia. Ennen lukion aloittamista muistan kuitenkin miettineeni, olisiko se periaatteessa edes mahdollista. Olen yksinkertaisesti vain niin utelias persoona, etten kyennyt valitsemaan minua kiinnostavien aineiden väliltä vaan suoritin kaiken. Luin lukiossa esimerkiksi neljä kurssia biologiaa pakollisten lisäksi puhtaasta mielenkiinnosta, vaikka minulla ei ikinä ollut aietta kirjoittaa kyseistä ainetta. Taisin sisäistää koulumme idean sivistävästä meiningistä hieman turhan tarkasti.

Sana-assosiaatiotesti: Ensin Holma, sitten Kinnunen: Ähtäri: Pandojen vankila, teennäisen iloinen nalle Härkis: Hyvää, Musta härkä Suomen kesä: Ihana, kaunista ja herkkää O’times

This is how you do it: 100 kurssia lukiosta

10

11

Muutama kuukausi sitten laskin suoritettuja kurssejani. Viimeinen jaksoni lukiossa ennen kevään ylioppilaskirjoituksia oli alkamassa parin viikon sisällä ja kurssikertymäni läheni uhkaavasti sataa. Siis, mitä? Suoritin laskun vielä uudestaan monta kertaa peräkkäin, sillä en aluksi meinannut uskoa saamaani tulosta todeksi. Sinä iltapäivänä sain mielestäni loistoidean ottaa vielä pari ylimääräistä kurssia lukujärjestykseeni, jotta tuo maaginen kolminumeroinen luku saataisiin täyteen. Kyllä, päätin suorittaa ylioppilaskirjoitusteni alla vielä talviliikuntakurssin. Itsehän en ole mikään luistelun tai hiihdon superfani, mutta lähtökohtaisesti kyllä nautin kaikenlaisesta liikunnasta. Idea tuntui niin loistavalta, että päätin houkutella kaverinikin vielä kurssille kanssani. Tein todella pitkiä päiviä. Raskaan koulupäivän jälkeen menin suoraan töihin, ja töistä vielä treenei-

Nasti 15A

Kuvan abeilla on koulu kasassa ja elämä edessä. Vasemmalta järjestyksessä Nasti, Sissi ja Ronja. Teksti Sissi Puranen ja Nasti Valotie Kuva Sissi Purasen arkistot O’times


Reportterikaksikko haastattelee:

Valokeilassa Wanhat Anna ja Oliver

Vuoden 2018 Wanhoja juhlittiin helmikuussa. Reportterikaksikko Silja ja Nea ottivat tehtäväkseen selvittää Wanhojen hyvät ja huonot puolet sekä kysyä vinkkejä tuleville tanssijoille. Haastattelimme parketin partaveitsi Oliver Mendezia ja tangon kuningatar Anna Hakalaa. Tämän kultaparin tanssiaskeleet olivat vertaansa vailla. Oliver tanssi jo toista kertaa ja Annallakin oli tanssiessa kepeä askel. Heidän ystävyytensä ja hauskanpitonsa välittyi sekä katsojille että tarttui muihinkin tanssijoihin. Mikä oli parasta wanhoissa? Anna: Ei mitään yksittäistä vaan koko juttu harjoitteluista itse tansseihin. Oliver: Vaikea sanoa yhtä asiaa. Yhteishenki kaikkien kakkosten välillä. Mikä oli ärsyttävin osa wanhoja? Oliver: Ei ollut mitään huonoa, ihan kaikki oli hauskaa. Törkee meteli oli kyllä ja ahdasta. Anna: Tansseissa tuli aivan sairaan kuuma. Jos saisitte tehdä kaiken uudelleen, mitä tekisitte toisin? Anna: En tekisi mitään toisin. Tai ostaisin lyhyemmän mekon: oli hirvee työmaa lyhentää sitä. Oliver: Olisin pyytänyt mutsia antamaan frakin vuokraukseen menneet rahat mulle ja olisin käyttänyt ne pukuun. Tai emmä tiiä. Pihi äijä kun oon - mutta kyllä se frakki kuuluu asiaan.

O’times

12

Parasta parissasi?

Vinkkejä tuleville tanssijoille?

Anna: Oliver oli paras tanssija!

Oliver: Olkaa hiljaa, tunneilla ja käytävillä. Vetäkää tunteella, olkaa rohkeita, viekää daamia!

Oliver: Anna oppi nopeesti ja kuunteli mun neuvoja. Ja veti hyvin! Koska kuunteli mun neuvoja. Uskalsi tanssia. Oli rohkea. Ärsyttävintä parisi kanssa tanssimisessa?

Anna: Luulin hymyileväni koko ajan, mutta se oli vaikeeta ja sen näki kuvissa. Ja hei pojat, tässä hyvä vinkki; laittakaa nenäliina taskuun, jos nenä vuotaa ja on flunssaa.

Oliver: Ei mulla ole tähän mitään, suju nii hyvin, kuin vaan voi.

Millainen olisi vanhojen starterpack?

Anna: Tuli hirveet paineet, kun Oliver oli niin hyvä tanssija. Arvioikaa vanhojen opettajia Katia ja Jorea asteikolla 1-5?

Anna: No, tanssiessa muutama dickslappi tuli tehtyy. Olihan se vähä kiusallista. Toivottavasti ei saanut väärää käsitystä.

13

Anna: Onhan se ihan kiva mennä pyytämään face2face, mut on snäpissä pyytäminenkin ihan hyvä.

Anna: Hahah, joo muistan ne kaikki pojat istu siellä penkeillä eikä uskaltanu kattoa. Oliver kysy, oonks mä hyvä tanssimaan. Vastasin vaan: ”Joo, todellakin!” Miten suostutella (kiristää & lahjoa) ykkönen pariksi?

Mikä oli noloin kokemus vanhoissa?

Oliver: Sano nyt vaan!

Oliver: Hankit lentokoneen, joka vetää perässä viiriä, jossa lukee: ”Tuletko kanssani wanhoihin?” Sellanen on se oikee tapa.

Oliver: Oi kuule, muistan sen kuin eilisen.

Oliver: Hahah, toivottavasti ne ei lue tätä.

Anna: Emmä viitti sanoo...

Miten pyytää paria tanssimaan oikealla tavalla?

Miten Oliver pyysit Annaa?

Anna: Seiska puol. Hyviä opeja, näytti kyl välil vähän siltä, että niitä ei kiinnostanut niin paljoa.

Oliver: Oon aina muutenkin nolo, niin nyt kumosin kaikki noloudet.

Oliver: Ei tarvii olla mikään paras kaveri, siellä tutustuu niin hyvin.

Oliver: Niin ihan vaan rohkeesti.

Oliver: Ehdottomasti 6/5. Katille kuusi ja Jorelle kuusi plus, kun se on niin hyvä komppaan. Erinomaisia opettajia.

Anna: Salty dog rag oli kauheeta. Muuten treeneissä tuli vähän törmäiltyä.

Anna: Joo muistan, kun sanoit ”et sit vaihda parii”.

Miten löytää sopiva pari? Anna: Yleensä ei oikein ole hirveesti valinnan varaa. Oliver: Nopeet syö hitaat -meiningillä. Oikeesti! No ei, Anna ainakin oli mukava tyyppi, enkä tuntenut sitä liian hyvin ja halusin tutustua paremmin. Tiesin, et se vetää kunnolla, eikä oo mitenkään ujo. Kannattaa ottaa sellainen pari, jota ei voi enää vaihtaa.

Oliver: Muthan suostuteltiin pariksi ykkösellä. Hauskinta oli, että olin pyydettäessä vasta ysillä. Mut niin, kannattaa houkutella kurssilla ja jatkoillaa. Sillon on myös oikeesti paljon itsevarmempi sit omissa tansseissa. Konkarin (Oliverin) sanat: Kumpana vuonna oli hauskempaa tanssia? Oliver: Totta kai nyt kakkosella. Ei ollut paineitakaan, kun oli jo tanssinut kerran.

O’times


Kumpana vuonna oli parempi oma tanssi?

Mekossa tanssineen viisaat sanat:

Oliver: Tietenkin meiän oma! Vaikka ainahan pojat valittaa, että tanssi on liian tyttömäinen.

Vinkit vessassa käymiseen?

Anna: Vaikka se olis ollut huonompi, oishan se silti ollut parempi. Onhan kakkosella tanssiessa kuitenkin se ”oma kerta”. Jos saisit tilaisuuden tanssia kolmannen kerran, tarttuisitko tilaisuuteen? Oliver: Menisin, jos saisin kurssin. Mulla on jo se koulunedustuskurssi, joten en hyötyis periaatteessa mitenkään. Mutta on Wanhat kyllä semmoisen hyvän yhteishengen ja ystävyyden luoja, että sen perusteella menisin ehdottomasti. On kyllä tosi kivaa.

O’times

Anna: Kävin kerran hirveessä kiireessä, kun tanssit oli jo alkamassa. Oliver vaan etti mua ihan hädässä. Mitenköhän mä kävin vessassa? Oliver: Seisoit reunalla ja tähtäsit.

Vinkit mekon löytämiseen? Anna: Varmaan olla ajoissa liikkeellä. Käydä vaan kiertelemässä noita Helsingissä olevia mekkokauppoja.

Teksti ja grafiikat Silja Parkkinen ja Nea Rastas Kuvat Eino Waldén ja Auni Aroviita

Anna: Pitää vaan nostaa se koko höskä ihan kunnolla. Miten löytää SE oikea mekko? Anna: Ei tää nyt mikään naimisiinmeno ole, mut mulla kävi tuuri. Ostin ekan mekon, mitä kokeilin. Tiesin valmiiksi, minkä värisen halusin, ja loput tuli oikeastaan vaan tuurilla. Se vastas täysin mun odotuksia, siitä mä tiesin.

Kuvakooste tansseista

Pojat polvistuivat Wienervalssin pyörteissä. Kuvassa Nea, Amir ja Anna.

14

Kuvat Auni Aroviita ja Satu Mäkinen

15

O’times


Miksi ei? - Wanhat ykkösten näkökulmasta Koska lukiossamme on enemmän tyttöjä kuin poikia, monia ykkösiä kysytäänkin tanssimaan wanhat jo ensimmäisenä vuonna lukiossa.

Minun ja muidenkin ykkösten yleinen mielipide wanhoista oli positiivinen. Moni ykkönen tykkäsi ylipäätänsä tunnelmasta ja uusiin ihmisiin tutustumisesta. Wanhojen jatkot olivat iloinen yllätys ja siellä ykköset pääsivät ottamaan oppia vanhemmilta ja vastuullisemmilta oppilailta. Itse pääsin tanssimaan, kun toisen luokan opiskelija tuli kysymään minua ja kavereitani tanssimaan. Monia kavereitani oli jo kysytty tanssimaan. Osa heistä oli sanonut, etteivät halua tanssia jo ensimmäisenä vuonna ja osa oli hyväksynyt pyynnön.

”Soijan-” eli hienmäärä oli aivan valtava näiden kyseisten tanssien jälkeen, mikä oli tietysti yllätys ykkösille. Haastattelin lukion toisen luokan opiskelijaa ja kysyin häneltä mitä mieltä hän oli ykkösistä. Hänen mielestä ykköset olivat avoimia, hyvä asenteisia ja tanssitaidoiltaan yhtä hyviä kuin kakkoset, mutta kiinnostusta vähän puuttui.

Näin ykkösen näkökulmasta tanssiharjoitukset olivat osittain rasittavia ja pitkästyttäviä jatkuvien toistojen ja liiallisen odottelun takia. Siitä huolimatta odotan innolla omia wanhoja.

Teksti Iivo Angerpuro Kuva Satu Mäkinen

Itse ajattelin että miksi ei, kumminkin tapahtuma olisi varmasti kokemus ja parhaat ystävänikin olivat jo menossa. Jälkeen päin ajatetuna olin tyytyväinen päätökseeni. Ykkösten tanssiminen sujui mainiosti. Monien ykkösten mielestä tanssit sujuivat hyvin ja he odottavat innoissaan omia wanhojansa, koska silloin he pystyvät korjata kaikki virheelliset asiat mitä oli tämän vuoden wanhoissa. Ykkösille suuri yllätys oli yllättävä hikoilun määrä ns. liikuntatunnilla. Monet eivät olleet tottuneet työntekoon ja yrittämiseen liikuntatunneilla. Tango ja krakowiak olivat hikisimpiä ja eniten urheilua vaativia tansseja.

O’times

16

17

Kuvassa Iivo Angerpuro ja Eerika Kankkunen O’times


Kenellä on vastuu? Viime joulukuussa lukiolaiset valitsivat yleiskokouksessa uuden opiskelijakunnanhallituksen. Tässä uudet jäsenet kertovat itsestään jotain, mitä et välttämättä heistä tiennyt.

Iiris Suurpää, pj.

”Mulla on 12 tunnin päästä kirjotukset ja päätin just jättää lukemisen aamuun. Siitä voi itse kukin tehdä johtopäätöksiä mun vastuuntuntoisuudesta.”

Amir Kadah (oikea), varapj. Ossi Walin, yritysyhteistyövastaava

Juho Jauhiainen, viestintävastaava

Edvin Snellman, viestintävastaava

Tomi Järvinen, viestintävastaava

”Pystyn syömään 47 vesimeloniviipaletta tunnissa.”

”Suuhuni mahtuu 53 viinirypälettä.”

”Sain varmaan koulun historian huonoimmat pisteet bilsan ykköskurssin kokeesta. (1p)”

Neela Nikkonen, tapahtumavastaava

Viivi Vihne, tapahtumavastaava

Sini Sievänen, tapahtumavastaava

”Oon ollut Jukka Pojalla yökylässä.”

”Mun bravuuri keittiössä on riisi raejuustolla.”

Ella Halkosalmi, sihteeri

”Osaan puhua koreaa.”

”Ollaan komeita ja hyviä painimaan.”

”Minut on adoptoitu Kolumbiasta.”

Vilma Mehtonen, tapahtumavastaava

”Mulle aina sattuu ja tapahtuu ja oonkin aina porukan sähläri.”

Jesse Löppönen, varasihteeri

Benjamin Kari, rahastovastaava

Laura Mikkonen, SLL -vastaava

”Asuin pienenä Israelissa.”

”Olen aktiivinen käytettyjen vaatteiden ostaja.”

”Oon valmentanut sählyä, vaikka en ole sitä koskaan harrastanutkaan.”

O’times

Teksti Auni Aroviita Kuvat Hallituksen omat albumit 18

19

O’times


O’CULT

Karibia – outside of the resort Muutama päivä ennen joulua Finnairin uusi Airbus A350 laskeutui Puerto Platan lentokentälle Dominikaaniseen tasavaltaan myöhään aamuyöllä. Väsyneet matkustajat purkautuivat koneesta ulos helpottuneina yksitoistatuntisen lentomatkan päättymisestä. Koneellinen matkailijoita odotti matkalaukkujaan vaatimattoman lentokentän tuloaulassa – turhaan. Matkustin joululomaksi Dominikaaniseen tasavaltaan perheeni kanssa, ja kuten luultavasti muillekin suomalaisille, minulle oli elokuvista ja mainoksista muodostunut tietty kuva Karibiasta: pitkiä vaaleita hiekkarantoja, kirkasta vettä, aurinkoa ja rentoa tunnelmaa. Vaikka kaikkea tätä se olikin, jokainen asia ei mennyt ihan nappiin. Matka sai vähän ikävän alun, kun 11 tuntia kestäneen lentomatkan jälkeen kävi ilmi, että vajaa puolet matkalaukuista oli jäänyt Helsinkiin ja tietenkin yksi niistä oli minun. No, mitä muutakaan asialle pystyi tekemään kuin jättää lentokentälle ilmoitus kadonneesta matkalaukusta ja suunnata kohti asuntoa. Ensimmäiset kosketukset Dominikaaniseen tasavaltaan väsyneenä taksin ikkunan läpi olivat siis hieman kolkot. Neljältä aamuyöllä kylät näyttivät pimeässä karuilta ja kaduilla pyöri kyseenalaisen näköisiä ihmisiä tekemässä ties mitä.

Lomahotellin sijaan vuokrasimme asunnon Sosuan kylän läheltä, mikä saattaa tuntua pohjoismaisen näkökulmasta hieman epäluotettavalta. Kaikki sujui yöllä kutenkin sujuvasti ja pääsimme asunnolle nukkumaan.

O’times

20

21

Aamulla kaikki näytti jo mukavam- Ei muuta kuin veljen shortsit jalmalta. Asunnon ikkunoista nä- kaan, autoon ja etsimään väliaikaisia kyi pauhaava Atlantin valtameri ja vaatteita – sekä tietenkin bikineitä asuntokompleksin pihalta kuului iloista espanjankielistä puheenso- Tämä kuulosti helpolta, mutta torinaa. dellisuudessa kävikin ilmi, että pienissä surffikylissä ei juurikaan Neljältä aamuyöllä myydä vaatteita. Bikinit sentään kylät näyttivät pimeässä löytyivät. Auton vuokrasimme paikalliselta yrittäjältä ja sen seuraukkaruilta. sena jouduimmekin vaihtamaan auVaatteita minulla ei kuitenkaan ol- toa kolmen viikon aikana noin neljä lut, eivätkä mustat legginsit ja hup- kertaa. Loppujen lopuksi juuri enpari tuntuneet houkuttelevilta vaih- nen uutta vuotta laukkunikin löysi toehdoilta 30 asteen helteessä. perille - New Yorkin kautta.

O’times


Alkuhämmennysten jälkeen totuimme Karibian rytmiin ja teimme juuri sitä, mitä kaikkea Karibialta odotetaankin: kävimme rannalla uimassa, ottamassa aurinkoa, snorklaamassa ja yritimme opetella surffaamaan. Lyhyen pinnani takia se ei ollut helppoa – varsinkaan, kun veljeni onnistui nappaamaan jokaisen aallon. Pysyttelimme aika lailla saaren pohjoisrannikolla, mutta piipahdimme muutamaksi päiväksi itärannikollekin. Koska olemme periksi antamattomia omatoimimatkailijoita, ajoimme tietenkin muutaman tunnin matkan itse. Tunnelma autossa –etupenkillä ainakin – oli niin sanotusti hieman kireähkö sekavan liikenteen keskellä. Hengenvaaralliset tilanteet pysyttelivät kuitenkin odotettua vähäisempiä ja paikalliset ABC:t tarjosivat kaiken tarvittavan automatkalle

Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja täynnä huikeaa elämäniloa

Koska emme olleet varsinaisessa turistirysässä, saimme todenmukaisen kuvan paikallisesta kulttuurista ja ihmisistä. Dominikaanisen kulttuurin rentoon fiilikseen tottui nopeasti ja se myös tarttui. Kenelläkään ei ollut kiire mihinkään ja kaikki tapahtui vähän epätarkasti.

Se oli mukavaa vaihtelua suomalaisten pakonomaiseen täsmällisyyteen, johon – pakko myöntää – minäkin kyllä välillä syyllistyn. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja täynnä huikeaa elämäniloa, vaikka yhteistä kieltä ei juurikaan ollut. Espanjan kielen taito olisi ollut hyödyllinen, sillä ”maaseudulla” englantia puhuttiin huonosti.

Uuden vuoden jälkeen kosketus paikallisiin sai täysin uuden ulottuvuuden. Tutustuin muutamaan paikalliseen nuoreen ja todella, todella pitkän suostuttelun jälkeen vanhempanikin antoivat minulle luvan viettää aikaa heidän kanssaan. Päätin kaivautua pois mukavuusalueeltani ja heittäydyin täysillä mukaan. Oli hauska huomata, että vaikka tulimmekin täysin erilaisista ympäristöistä, jutut olivat aivan samoja ja yhtä lailla huonoja. Loppujen lopulta oli ihanaa pitää hauskaa ja säätää oman ikäisten kanssa.

Matkustaessa – jos vain mahdollista – kannattaa todellakin poistua edes hieman tutusta ja turvallisesta ja hypätä pää edellä paikallisen kulttuurin keskelle.

Hyvin todennäköisesti kaikki menee jollain tavalla pieleen, mutta hauskimmat muistot syntyvät oikeastaan juuri niistä hetkistä.

Hyvin todennäköisesti kaikki menee jollain tavalla pieleen, mutta hauskimmat muistot syntyvät oikeastaan juuri niistä hetkistä. Jos meillä asiat olisivat menneet täydellisesti putkeen ilman mitään vastoinkäymisiä, kaikki hauskat kokemukset olisivat jääneet pois eikä matkasta ei olisi jäänyt mitään persoonallista kerrottavaa. Oikeastaan suurin osa perheeni inside-jutuista on syntynyt, kun joku meistä on tehnyt itsestään naurunalaisen ulkomailla. Pitää vain muistaa, ettei ota asioita niin vakavasti. Vaikka joskus nolaisikin itsensä täydellisesti tai joutuisi maailman kiusallisimpaan tilanteeseen, loppujen lopuksi ei sille muuta voi tehdä kuin nauraa.

Teksti Auni Aroviita Kuvat Auni Aroviita, Leevi Aroviita

O’times

22

23

O’times


My japanese and finnish school life School is part of our everyday life. Own school system is so familiar and it is hard to imagine something different. It´s interesting to compare japanese and finnish school. Moi, I’m Miyu Matsunaga. I’m an exchange student from Okinawa, Japan. I attend Oulunkylän yhteiskoulu. I would like to introduce Japanese high school life. There are so many differences between Finnish high school and the Japanese one. Now, 7 months have passed since I came to Finland. For the first six months, I was in Lumo lukio and for the last four months, I will spend time in Oulunkylän yhteiskoulu.

Based on my school experience in Finland, I’d like to compare Finnish high school and Japanese one. Mainly, I tell you about the Japanese high school system, school club activities and school events. Usually, Japanese students have school from 8:45 to 16:00 every day. It depends on the high school. For example, my school starts at 07:30 in the morning and ends at 17:00. We have 7 lessons each day and one lesson lasts 60 minutes.

In Oulunkylän yhteiskoulu, school starts at 8:15 and ends at 15:40 and students have 2 -4 lessons and one lesson is 75 minutes. The school time changes a lot during the week. In Japan, we have the same school time every day. Compared to school time, Japanese high school students have more classes per day, but one lesson of Finnish high school is longer than the Japanese one.

At first, we can´t wear anything but school uniforms. We can´t make up and even the color lip sticks are not allowed. We can´t change hair color and use the phone inside the school building.

Compared to courses, In Japan, we have two majors. They are liberal arts and sciences. Students who want to learn languages and social studies more than the other subjects choose liberal arts and students who want to learn biology, chemistry and math more than the others chose sciences. Students choose their major when they are in first grade. Based on the major, timetables are decided, and the course lessons start from second grade.

So, everyone has the same classes when they are in first grade. In Finland, students can choose what subjects they want to take and how many courses they want to have in the terms. I prefer the Finnish high school system to Japanese high school system about this point. It`s nice that students can organize their courses, so they can learn what they are really interested in. In Japanese high schools, we have so many rules. At first, we can`t wear anything but school uniforms. We can`t make up and even the color lip sticks are not allowed. We can`t change hair color and use the phone inside the school building. We have so many strict school rules. In Finland, there is freedom to enjoy your style and it`s allowed to use the phone during the break time.

O’times

24

25

O’times


Also, many people go to cram school after school to study for the entrance university exams or to have good scores in the school exam. In Finland, students do their hobbies by themselves and there aren’t cram schools in Finland. School teachers help students. Lastly, I’ll tell you about school events. In Japan, sadly we don’t have a dance party like wanhojen dance party or prom. But we have some great school events, so I introduce them. Mainly, we have three big school events. They are cultural festival, sports festival and school trip.

Comparing the lessons, mostly they are the same. We have Japanese, English, math, PE, history, geography, chemistry, biology, health education, music, arts and so on. The big difference between Japanese high school and Finnish high school is that in Japanese high school, we don`t use PC a lot like in Finland. We don`t bring our own PCs to the school. Comparing the exams, I could say the same thing. In Japan, we don`t use PC but paper. If you compare teaching, Finnish students study more deeply than Japanese students. For example, in history class, Finnish students prefer thinking why the events happen, but we prefer remembering the year and events. As for the relationships between teachers and students, Finnish students have closer relationships with teachers. Japanese use honorific expressions for senior people, especially for the teacher. O’times

During the class, Japanese don’t raise their hands. We hesitate to say something in front of people. And sometimes, some students are sleeping during the class. In Finland, I’ve never seen a student sleeping during the class. And we don’t have free lunch. We bring a lunch box every day or buy it in school. If you compare the vacation, we have spring vacation, summer vacation, and winter vacation. Our summer vacation is two weeks or three weeks.It`s not as long as other countries. It`s because the Japanese educational year starts in April, after the spring vacations. We also have homework during the summer vacations. We shouldn’t call them vacation. In Finland and in many countries, summer vacations are around two months. It sounds nice.

Next, I’ll tell you about school club activities. In Japan, most students join school club activities after school. There are so many kinds of club activities and students can choose what club they join.

In cultural festival, each class does something. For example, some classes make booths such as haunted house and a treasure hunt. Some classes perform a play. My class made a treasure hunt. Also, I performed a dance with my teammates. Anyone can come to this cultural festival.

In sports festival, students take part in competitive sports activities, often with the aim of winning trophies or prizes. We have three teams. Each team made performances. Each team is for 360 students. Teachers don’t help us.

On the school trip, we went to Singapore with my school members. We stayed there for five days. We visited many places. For example, we visited Merlion, Gardens by the Bay. we also experienced home stays at local people’s homes.

We need to think what we do in the performance by ourselves. I was in yellow team and last time, our team won.

But usually, on a school trip, students travel in Japan. For example, most high school students from Okinawa go to Tokyo and Hokkaido on their school trip.

At the performance, we used flags, umbrellas. if you are interested in it, I can show you the performance. Sports festival is my favorite school event. It’s fun. After the cultural festival and sports festival, we have a fancy dress party. Everyone gathers and some students do performances and others enjoy those performances.

They go to Tokyo Disney Land with classmates. Everyone needs to join the school trip and it’s the one thing Japanese students are waiting for.

Text and photos Miyu Matsunaga

Students don`t need to join them. For example, there is a baseball club, volley ball club, tennis club, soccer club, swimming club, science club, dance club, movie making club, karate club and so on. Most students join one club for three years. We have practices every day after school and weekend so it`s hard but we can learn many things from the club activities. The friendships between the members are strong. I joined a dance club. In my club, there were more than 80 students and we enjoyed practices for dance competitions and events. In the school club, students need to use honorific expressions for senior friends. 26

27

O’times


Millaista on matkustaa Satun ja Tuomaksen kanssa eurotripillä maikkojen kanssa

Pääsimme myös kävelemään useiksi tunneiksi järkyttävään pakkaseen ja kuuntelemaan Luxemburgin historiasta sympaattisen britin johdolla. Tutustuimme paikalliseen kulttuuriin myös kuuntelemalla jazzia paikallisessa kuppilassa.

Opettajat matkaseurana ei ehkä ajatuksena houkuta mutta kaikkea sitä elämässä ja lukiossa vastaan tulee. Tammikuussa matkustimme Luxemburgiin puolentoista vuoden Erasmus-projektimme lopputapaamiseen - ja matkaseurana kaksi opettajaamme. Tammikuun alussa lensimme Luxemburgiin Pariisin kautta potkurikoneella kaikkien tuntemien ja rakastamien Satu Mäkisen ja Tuomas Hyttisen kanssa. Matka oli jatkoa Strasbourgin reissullemme, joka oli vuotta aikaisemmin. Matkan tarkoituksena oli päättää puolentoistavuoden kestävä Euroopan unionin tukema Erasmusprojekti yhdessä italialaisten, itävaltalaisten ja saksalaisten kanssa.

Matkalla kävimme vierailemassa Euroopan unionin tuomioistuimessa ja hohdokkaassa pankkimuseossa. Etsiessämme tuomioistuinta Tuomaksella meni hermot muutaman kanssaopettajan (ei liity Satuun) haahuillessa ympäri kaupunkia mututuntumalla uskomatta Google Mapsia.

Tuomioistuimessa pääsimme kuuntelemaan oikeaa istuntoa, jossa Vilma veti sikeitä sylikkäin itävaltalaisten opettajien kanssa. Kävimme myös Caritaksen toimistossa, joka on kansainvälinen apujärjestö. Se auttaa muun muassa turvapaikanhakijoita integroitumaan ja löytämään töitä.

Näin alkoi kommunikaatio projektitiimiläisten välillä... Voimme varmuudella sanoa, että matkassa parasta olivat muut matkakumppanit ja ihanat opettajat. Matkassa oli kuitenkin käytännössä mukana kuusi oppilasta ja yksi opettaja, sillä Tuomas vajosi monesti meidän oppilaiden tasolle.

Satun ja Tuomaksen kanssa matkustaminen oli rentoa ja hauskaa. Heidän kanssaan pystyimme nauramaan ja juttelemaan kaikesta. Muistamme kaikki myöhäiset filosofiset keskustelut Satun kanssa esimerkiksi pasifismista. He olivat myös huolehtivaisia, eikä matkalla tullut vastaan sellaista ongelmaa, jota emme olisi voineet jakaa heidän kanssaan. Luke sanoikin: ”Satu hoiti meitä kuin omia lapsiaan.” (Tietämättä siis Satun oikeita lastenhoitometodeja.) Usein vapaa-ajalla halusimmekin viettää aikaa mieluummin heidän kanssaan kuin keskenämme. Kävimme yhdessä syömässä ja shoppailemassa. Satu innostui Susannan ja Vilman Sephorasta ostamista meikeistä niin, että halusi itse ostaa täysin samat. Autoimme myös Tuomasta valitsemaan pinkin glitter-laukun ”tyttärelleen”.

Lopulta Tuomas onnistui tehtävässään ja sai otettua ”ruman” kuvan Satusta.

Matkamme kaukaiseen Luxemburgiin alkoi laukkujen häviämisellä - kolmeksi päiväksi. Asuimme viikon nuorisohostellissa, jossa suihku muistutti enemmän painepesuria kuin suihkua. Huoneissa ei ollut myöskään saippuoita eikä lakanoita ja pyyhkeistä joutui maksamaan.

Yhdessä Satu ja Tuomas olivat dynaaminen duo. Satu hoiti käytännön asiat ja Tuomas piti seuraa vapaamatkustajana. He täydensivät toisiaan ja heidän hauskanpitonsa sekä ystävyytensä heijastui meihinkin. Tuomas yritti koko matkan ottaa rumaa kuvaa Sadusta, kostona Satun Tuomaksesta sosiaalisessa mediassa julkaisemista kuvista. Satu osasi pitää huolta Tuomaksesta, mutta silti Petteri Welling kyseli Satulta jatkuvasti huolestuneena Tuomaksesta ja tämän tekemisistä.

Meidän onneksemme Tuomas majoitettiin toiseen hotelliin eri puolelle kaupunkia yhdessä italialaisen ja saksalaisen opettajan kanssa. O’times

Tunnista elämänhalunsa menettänyt...

Kaiken kaikkiaan ”Was uns bewegt” -projektin tuoma kokemus ei olisi ollut mitään ilman Tuomasta ja Satua. Joskus Tuomas esimerkiksi yritti lahjoa hissan numerolla saadakseen napattua viimeisen muffinin ja Satu puolestaan yllytti syömään tabaskoa saadakseen hauskan videon ja sellaisen hän saikin, kiitos Niilon. Emme olisi voineet edes toivoa parempia opettajia tai tiimiläisiä matkallemme. Siispä valtava kiitos Satulle, Tuomakselle, Lucakselle, Nealle, Susannalle, Vilmalle ja Niilolle ikimuistoisista hetkistä ja muistoista. Teksti Nea Rastas, Lucas Hellström, Niilo Heinonen, Vilma Mehtonen ja Susanna Kekomäki

28

29

O’times


O’CHAOS

O’Why Kolme unipulaista ogelilaista vastaa opettajien ja oppilaiden lähettämiin kysymyksiin. Kysymyksiä voi ja tulee laittaa lukusalissa sijaitsevaan kysymysboxiin. Jos hyttynen imee verta alkoholia nauttineesta ihmisestä, nouseeko hyttyselläkin päähän? Kyllä nousee, jos alkoholia nauttineella on noussut tarpeeksi.

Koska se on niin h******n hyvää! Joka vai mikä?

Mistä tietää, että ”todellisuus” on oikeasti olemassa?

Tuomas Hyttinen keksii ne.

Kysy Korkkulalta.

Kuka keksi peräkärryn?

Miksi ihmisellä on kulmakarvat?

Miksi en jaksa kuunnella oppitunnilla?

Se oli Pirkka™.

Etteivät ihmiset olisi täysin karvattomia.

Koska kissavideot ovat parempaa viihdettä.

Mikä on hamsterien luonnollinen elinympäristö?

Teksti Elli Kaarlaakso, Aliisa Hakala ja Saana Hilvo Kuvamuokkaus Elli Kaarlaakso

Koska ihmisen pitää tehdä tyhmiä asioita ollakseen fiksu.

30

Kielien yhdistelmällä, joka muistuttaa siansaksaa.

Miksi teinit kuuntelee sitä s*******n elektronista däänsmusiikkia?

Mistä bussien numerot tulee?

Miksi ihmiset ovat niin fiksuja, että ne tekevät tyhmiä asioita?

O’times

Millä kielellä henkilö, jolla on kaksi äidinkieltä, näkee unia?

31

Kumpikin.

Petteri Wellingin takapiha.

O’times


Päivän sarjis ja uutiset

Lukijakilpailu Tämänkertaisessa lukijakisassa testataan, kuinka hyvin tunnet koulumme käytävät. Tehtävänäsi on tunnistaa, minkä kerroksen käytävältä mikäkin alla olevista kuvista on otettu. Voit osallistua kilpailuun lukusalissa. Kirjoita lapulle oikeiden kerrosten numerot sekä nimesi ja palauta se O’Timesin boksiin, joka sijaitsee lukusalissa oven vieressä. Osallistumisaikaa on toukokuun 2. päivään asti. Palkintona leffaliput ja kilo suklaata!

Ala-aulaan ilmestyi pääsiäisen jälkeen tyylikkäitä sohvia, mikä hätäännytti koulun vanhimmat. Jimi allekirjoittaa adressin, jonka sisällön voi lukea kuvasta oikealla. Alakuvassa Gasellit ja juonessa mukana ollut Sippu sekä fanit Sofia ja Mirva.

A

B

C

PIKAKILPAILU Tunnistatko, missä koulussa Kingin kilpailija Nipa Caicu opiskelee?

EDELLINEN VOITTAJA! Kingin tuottaja Iiro Hirvimäki on entinen ogelilainen. Kingiä kuvattiin koulussamme talvilomaviikolla.

Edellisen lukijakilpailun voitti Ronja Vaarama. Palkinnon voi noutaa Satulta!

Kuvat Satu Mäkinen ja Aleksi Kinnunen (alakuva) O’times

32

33

O’times


Tekoäly - tieteiselokuvien unelmasta nykyarkeen

Suusta siepatut Pystyy sanomaan ranskaksi, jos vaan leikkii oksentavansa samaan aikaan. Vesa Korkkula

Hienosti riisuttu!

Tehtaat ja palvelut koneellistuvat entisestään ja monia liukuhihnoja pyörittävät yhä kehittyneemmät robotit.Näitä robottisia käsiä ja sensoreita ohjaa tekoäly eli älylliseen päättelyyn kykenevä prosessori. Nämä tekoälyt eivät kuitenkaan ole vielä kovin korkealla tasolla älyllisen päättelykykynsä puolesta.

Janne Heikkinen Kellä jumalauta on kaikki hyvin? Timppa Salminen

Seitsemänhän on kahdeksan. Timo Salminen

Tehkää ne kertaustehtävät vaikka päissänne.

Lyhyesti määriteltynä tekoäly on oppiva kone, joka laskee todennäköisyyksiä ja vertaa tuloksia. Nykyteknologian avulla robotiikan insinöörit pyrkivät rakentamaan jopa ihmisen tasoisen tekoälyn, itsestään tietoisen koneen, jolla olisi käsitys etiikasta ja moraaleista.

Eija Raitala

Opettaja-lehti palaakin h*****n huonosti!

Mä oon ollu Pariisissa taidenäyttelyssä esillä. Vesa Korkkula

Mikko Tapper

Pakko lähteä liikkumaan, tai kuolema korjaa. Kati Wackström

A few on jonkin verran, mut few on semmonen määrä, että et oo todennäkösesti onnellinen. Eija Raitala

Koko työelämähän on pelkkää prostituutiota. Vesa Korkkula

Jos pystytään rakentamaan kone, jolla on tietoisuus ja kyky laajentaa tietotaitoaan nopeasti, päädymme nopeasti eettisen kysymyksen pariin: Milloin tekoäly lakkaa olemasta pelkkä kone? Pitäisikö tekoälylle antaa ihmisarvo?

Se oli maksettu puheenvuoro. Timo Salminen

Olen kunniallinen kansalainen tässä asiassa, mutta vain tässä. Salmisen Timo

Ehkä musta vaan ei oo stand up –koomikoksi, ehkä mä pysyn vaan matikan opettajana. Timo Salminen

O’times

34

Tekoälyn päättelytaitojen avulla voitaisiin ehkä välttää konflikteja ja tehdä tasapuolisempia, oikeudenmukaisia päätöksiä.

Tämän puolueen perustamiskokous oli maaliskuun alussa ja puolueen takana on esittävän taiteen ryhmä Kaiken keskus.

Mitä jos tekoälyt hallinnoisivatkin yhteiskuntiamme, valtioita?

Vielä ei tiedetä, minkä suunnan robotiikka ja tekoäly ottavat mutta niiden oletetaan yleistyvän ja kehittyvän. Kehittynyt tekoäly voisi olla ratkaisu moniin ongelmiin: esimerkiksi yksinäisyyteen, lääketieteellisiin ongelmiin, tuotantoon ja päätöksentekoon.

Tekoäly poliitikkona olisi ainutlaatuinen, sillä sen poliittinen näkemys tuskin vastaisi mitään tämänhetkistä olemassa olevaa puoluetta.

Sen toiminta pyrkisi luultavimmin puolueettomuuteen, sillä sen tehtävänä olisi tehdä oikeita päätöksiä, jotka kävisivät yhteen lain ja moraaMoraalin kautta ajatteleva ja älykäs lin kannalta. tekoäly, jonka muistikapasiteetti ylittäisi omamme, olisi luultavas- Koska tekoäly ei ole ihminen, sillä ti oivallinen poliitikko tai lakimies. ei olisi samanlaisia ongelmia korTekoäly, jolla olisi muistissaan kaik- ruption ja puolueellisuuden kanssa ki maan lait ja jolla olisi virheetön kuin meillä ihmisillä, sillä sehän temoraalikäsitys, olisi lähes täydelli- kisi vain oman selkeän tehtävänsä. nen ratkaisu oikeuskäsittelyihin ja poliittisiin päätöksiin. Tekoäly ja robottitekniikka ovat viime aikoina kehittyneet jättimäisin Jos olisi saatu aikaa tekoäly, jolla on harppauksin. Jo viime vuoden marsamanlainen suorituskyky kuin ih- raskuussa ensimmäinen ihmismäimisellä mutta jonka ei tarvitse syödä nen robotti Sofia sai Saudi-Arabian tai nukkua, yhteiskuntamme myös kansalaisuuden. saisi täydellisen työntekijän. Suomessa perustettiin koneälypuoNämä robottiset työntekijät voisivat lue, jonka tavoitteena on ajaa erityiahertaa uupumatta esimerkiksi teh- sesti tekoälyjen oikeuksia: puolue taissa. Mutta toisaalta se veisi ihmi- pitäisi tekoälyjen puolta puolueetsiltä paljon työpaikkoja, mikä voisi tomasti eikä käyttäisi niitä kaupaljohtaa lamaan ja muihin ongelmiin. liseen tarkoitukseen. 35

Tekoälyt saattavatkin lähitulevaisuudessa olla tavallisia kodeissamme ja työpaikoillamme - ehkä jopa politiikassa. Teksti ja kuva Aino Rotstén

O’times


Otimes maalis 2018  

O´Times tarjoaa runsaasti kuvia penkkareista ja wanhojen tansseista. Lisäksi käsitellään ajankohtaisia aiheita kuten #metoo-kampanjaa ja tut...

Otimes maalis 2018  

O´Times tarjoaa runsaasti kuvia penkkareista ja wanhojen tansseista. Lisäksi käsitellään ajankohtaisia aiheita kuten #metoo-kampanjaa ja tut...

Advertisement