tta alo alo al Meidän talo
Entistä isompi ja tarkempi Paula Ristimäki Kuvitus Anssi Keränen
Televisioita uusitaan nyt hurjalla vauhdilla. Kaupasta ostetaan myös entistä suurempia ruutuja. Jos vielä pari vuotta sitten olohuoneeseen hankittiin 32-tuumaisia telkkareita, nyt on siirrytty vähintään 42-tuumaisiin. Samalla kasvaa viihde-elektroniikan sähkönkulutus. Jos tänä päivänä kävelee televisio-ostoksille, palaa kotiin todennäköisesti teräväpiirtotelevisio mukanaan. Sen tarkka kuva hurmaa, varsinkin, jos sitä vertaa perinteiseen kuvaputkitelevisioon. – Kuvaputkitelevisiossa kuva muodostui 576:sta päällekkäisestä juovasta, jolloin laitteen pystytarkkuus on 576. Teräväpiirtotelevisiossa pystytarkkuus on vähintään 720, ja niin sanotussa fullHD-televisiossa yli tuhat. Mitä useammasta juovasta kuva muodostuu, sitä terävämpi se on, selittää Harri Slip. Hän on työskennellyt 30 vuotta Tekniikan Maailman parissa ja tehnyt lehteen runsaasti viihde-elektroniikkatestejä. Tietotekniikan asiantuntijan Petteri Järvisen mukaan seuraavaksi näemme vieläkin tarkemman, jopa 2 160-juovaisen televisiokuvan. Todennäköisesti juovat tuplaantuvat vielä tästäkin. Slipin mukaan huikeat tarkkuudet liittyvät television katseluetäisyyteen. Kuvaputkitelevisioita katseltiin kaukaa. Jos katsoi liian läheltä, kuva alkoi väreillä ja katsominen oli mahdotonta. Sen sijaan nykyisiä teräväpiirtotelevisioita voi katsella jopa niin läheltä, että ruudun reunat lähes häviävät näkökentästä. Tästä syntyy nautittava ja elokuvamainen katselukokemus. Teräväpiirtotelevision katseluetäisyyden määrittämiseksi on olemassa laskukaava: hyvä katseluetäisyys on 3 kertaa kuvaruudun korkeus. 50 tuuman televisiolla se on suurin piirtein 2 metriä. Teräväpiirtotelevisiota voi katsella tätäkin lähempää. Lyhyimmän katseluetäisyyden voi määritellä kertomalla kuvaruudun korkeuden 1,5:llä.
ta. Sen sijaan nestekidenäyttö on parhaimmillaan vain suoraan edestä katsottuna. Kuvan kontrasti saattaa heiketä jo silloin, kun televisiota katsoo sohvan reunapaikalta. Nestekidenäyttöjen toinen rajoitus on taustavalon vuotaminen erityisesti tummasävyisissä kuvissa, Slip kertoo. Energiankäytön kannalta parempi vaihtoehto on nestekidenäyttö, sillä siinä on plasmanäyttöä pienempi virrankulutus. Markkinoilla on myös niin sanottuja led-televisioita. Niissä on muuten täysin tavallinen nestekidenäyttö, mutta näytön taustavalo tulee led-lampuista, jotka kuluttavat vähemmän energiaa kuin perinteiset valaisutavat. Päivi Suur-Uski Motivalta muistuttaa, että television energiankulutukseen vaikuttavat paitsi näytön tekniikka ja led-lamppujen käyttö, myös kuvaruudun koko. – Mitä suurempi ruutu on, sitä enemmän energiaa kuluu. Plasmatelevisiossa energiankulutukseen vaikuttaa yllättäen myös kuvan valoisuus. Vaalea ja valoisa ohjelma kuluttaa enemmän energiaa kuin tummanpuhuva. – Toisaalta energiankäyttöön vaikuttavat eniten käyttötottumukset. Kannattaa avata televisio vain silloin, kun aikoo todella katsoa jotain. Jos taloudessa pidetään televisiota päällä aamusta iltaan tai iltapäivästä pitkälle yöhön, energiankulutus karkaa helposti käsistä, Suur-Uski huomauttaa.
Nestekide vai plasma?
Televisioruudulle on viime vuosina kasaantunut paljon muutakin tehtävää kuin televisiokuvan näyttäminen. Televisiosta katsotaan dvd- tai blu-ray-elokuvia ja pelataan pelikonsoleilla. Myös perheen kotivideoita ja valokuvia voi katsoa ruudulta esimerkiksi usb-tikun avulla tai kameran muistikortilta.
Teräväpiirtotelevisiossa joutuu vielä valitsemaan nestekidenäytön ja plasmanäytön välillä. Asiantuntijan mukaan molemmilla on plussansa ja miinuksensa. Niistä ehkä merkittävin on katselukulma. – Plasmatelevisiossa on laaja katselukulma, eli kuvan laatu ei heikkene, vaikka sitä katselisi sivus-
4
Televisio vai netti?