Page 1

OtaSanomat 1/2009

1


Sisältö Sisältö Toimitus Otalampi kasvaa ja kyläyhdistys uudistuu OtaTietoa Tekemistä teineille! Härkälän Hakan hiihtokisat Salmessa 1.3.2009 Härkälän Osuuskauppa Aurasta uuteen S-markettiin ”Mukava meininki, vaikka vettä satoi” Otalampi – Elokuvakylä Otalampelaisia yrittäjiä – kehystäjä Mari Tolpo OtaKantaa: Kylä kehittyy – elämä taantuu, vai onko näin?! Arkea ja juhlaa Otalammen koulussa Yöjalassa Muisteluita Otalammen aseman seudulta Onnistunut talvitapahtuma Otalammella Ruskelan Riento 60v – Ruskopirtti 40v

sivu 2 2 3 4-7 8 9 10-12 13 16-20 21 22-23 24-25 26-27 28-29 30 31

Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy syksyllä 2009. Kannen kuva: Kyläläisiä rakentamassa lumilinnaa Härkälän koulun kentälle. Kuva Sanna Ihatsu.

Toimitus Sanna Ihatsu sanna.ihatsu@otalampi.net (taitto)

Sari Metsäkivi sari.metsakivi@otalampi.net

Karita Seuranen karita.seuranen@otalampi.net (mainokset)

Raine Kärkkäinen raine.karkkainen@otalampi.net

Toimitus ottaa mielellään vastaan juttuja ja mielipiteitäsi. Lähetä sähköpostia toimitukselle. Vanhoja OtaSanomia voi lukea www.otalampi.net-sivustolla.

2


Otalampi kasvaa ja kyläyhdistys uudistuu Vakkamäki, Riitta Morko, Alpo Forsström ja Pia Lapinniemi. Vanhoina hallituksen jäseninä jatkavat Karita Seuranen, Markku Hyppönen ja Nina Airaksinen.

Otalammen alueella asuu nyt vakituisesti noin 2500 asukasta. Uuden koulun valmistuminen on tuonut ja tuo edelleen Otalammelle lapsiperheitä entistäkin enemmän. Uudet asukkaat ja uudet kyläyhdistyksen jäsenet antavat kyläyhdistykselle nuorekkaan ja idearikkaan ilmapiirin kehittyä.

Veijon Happonen siirtyi puheenjohtajan tehtävistä yhdistyksen taustavoimiksi. Sanna Ihatsu keskittyy edelleen inforyhmän toimintaan ja jatkaa OtaSanomien tekoa. Sari Metsäkivi jatkaa OtaSanomien toimituksessa ja on myös lupautunut avustamaan uusia aktiiveja Otalampi-päivien järjestämisessä.

Viimeisen vuoden aikana, kun olen ollut kyläyhdistyksen toiminnassa aktiivisemmin mukana, olen huomannut monen asian kehittyvän oikeaan suuntaan. Mielestäni suurimpia saavutuksiamme on ollut yhteistyökuvioiden selkiytyminen ja vahvistuminen Otalammen koulun, kunnan virkamiesten ja nuorisotoimen kanssa.

Tänä vuonna on tarkoitus jatkaa yhdistyksen tutuksi käyneitä toimintamuotoja, joten Otalampi-päivät järjestetään elokuussa ja OtaSanomat ilmestyvät tuttuun tapaan kaksi kertaa vuodessa. Nuortentoimintaan keskittyvä ryhmämme aloitti toimintansa tammikuussa tapaamalla nuoriso-ohjaaja Mika Ahosen. Toivon lisäksi että kunnan nuorisotoimen ja Nuorisopalvelu Yöjalka ry:n kanssa saamme jotain näkyvää aikaiseksi.

Olemme keskustelleet tiehallinnon ja kunnan kaduista vastaavien kanssa, ja esimerkiksi liikennemerkkejä on lisätty aloitteestamme. Tavoitteenamme on edelleen saada parannusta kevyenliikenteen ongelmapaikkoihin, joita ovat koulun lähistö ja Vanhan Porintie. Härkälän koulu on kunnan omistuksessa ainakin syksyyn saakka. Kyläyhdistys on myös ollut mukana suunnittelemassa Oikotien varrelle valmistuvaa lähiliikuntapaikkaa. On hienoa, että voimme jatkaa aktiivista kyläyhdistyksen toimintaa isommalla porukalla kuin ennen: Yhdistyksen kokous päätti valita hallitukseen viisi uutta jäsentä, jotka ovat Sirkku Rekomaa-Niskanen, Jussi

Raine Kärkkäinen kyläyhdistyksen uusi puheenjohtaja

3


OtaTietoa Uusia jäseniä kyläyhdistyksen hallitukseen Kyläyhdistyksen hallitus sai syyskokouksessa kaksi uutta ja kaksi ”uusvanhaa” jäsentä. Näin jäsenet esittelevät itsensä:

tytär. Koirat Gloria ja Viktor asuvat meillä myös, sekä gerbiilit Hertta ja Ruutu. Kyläyhdistyksen myötä uskon ja toivon voivani vaikuttaa kylämme syrjäytymiseen joukkoliikenteeltä. Yritämme yhdistyksessä tehdä parhaamme tämän vaativan asian suhteen. Motivaationi löytyy kolmivuorotyöstä päivystyksineen Töölön Sairaalassa, sekä lukiolaisten vaikeasta tilanteesta kulkea kouluunsa Nummelaan. Mainittakoon, että perheessämme on vain yksi auto.”

”Nimeni on Alpo Forsström ja olen 40 -vuotias. Perheeseemme kuuluu lisäkseni vaimo ja kaksi pientä ihanaa lasta. Asumme Laurintien varrella. Itse olen alun perin Itä-Suomesta Sulkavalta, sittemmin Jyväskylän ja Helsingin kautta tänne muuttanut. Vaimoni äiti ja hänen sukunsa on alkuperäisiä otalampelaisia. Olen koulutukseltani Filosofian maisteri ja nykyisin työskentelen Nurmijärven Yhteiskoulussa lukion ja yläkoulun historian ja yhteiskuntaopin opettajana. Aikaisemmin työskentelin Museovirastossa arkeologina ja tutkijana. Olemme muuttaneet Otalammelle vuoden 2003 keväällä. Kyläyhdistyksen kautta haluaisin vaikuttaa erityisesti otalampelaisten tielläliikkujien turvallisuuden parantamiseksi ja lisäämiseksi.”

”Hei, olen Riitta Morko ja toistamiseen mukana kyläyhdistyksen (ent. kylätoimikunnan) toiminnassa. Asun perheeni kanssa Härkälän kylässä, korkealla kalliolla, metsän keskellä. Olemme rakentaneet itse oman kodin ja muutimme tänne vuonna 1987. Vihtiläisiä olemme olleet 24 vuotta. Otalampi on mukavan rauhallinen asuinpaikka, lisäarvoa antaa se. että työpaikka on löytynyt kotikylän päiväkodista. Kyläyhdistyksen toiminnassa pidän tärkeänä, että jokainen otalampelainen tuntee kuuluvansa tähän kylään ja jokaiselle löytyy paikka missä voi toimia kylämme hyväksi. Vaikka kyläläisten lukumäärä on viime vuosina hurjasti kasvanut, haluan vaallia sitä yhteisöllisyyttä mikä täällä on aina vallinnut. Siispä toivotan kaikki uudetkin asukkaat rohkeasti mukaan kyläyhdistyksen toimintaan!”

”Olen Sirkku Rekomaa-Niskanen, 60luvun alussa syntynyt sairaanhoitaja Otalammen Tuohilammen kylästä. Ensimmäiset 20 vuotta olen asunut Toijalassa, nykyisessä Akaassa. Muuttoreittini on kulkeutunut Helsingin kautta Vihtiin 1989 ja Otalammelle rakensimme 1999.Perheeseeni kuuluu aviomies Petri, sekä yläastetta lopetteleva tytär ja lukiota käyvä

”Olen Pia Lapinniemi, asun Härkälän kylässä. Perheeseemme kuuluu minä 4


Kyläyhdistys haluaisi kuntosalin Härkälän koululle Härkälän koulun kohtalo on edelleen avoin ja rakennukset tyhjillään. Kunnan palveluverkkosuunnitelma, josta pitäisi selvitä tarvitseeko kunta jatkossa Härkälän koulukiinteistöä, valmistuu kevään kuluessa. Kyläyhdistys on ollut yhteydessä Nummelassa Balanssi-kuntosalia pitävään yrittäjään, joka on ollut kiinnostunut kulkukortillisen salin perustamisesta Härkälän koululle. Vastaavanlainen sali Balanssilla on myös Veikkolassa. Nyt vain odotellaan, että mitä kunta päättää Härkälän koulun suhteen: pidetäänkö kiinteistö kunnalla, jolloin sen voisi vuokrata vai myydäänkö se pois.

Pia, mun avomies Terho (Tepu) Puisto, 5-vuotias Jenny, 4-vuotias Nella sekä kaksi kissaa Viiru ja Täplä 5 kk. Olen lähtösin Nummelasta jossa käyn tällä hetkellä töissä SCA-Packing oy.ssä. Jatkojalostan aaltopahvia, kuten mainostelineitä ja aaltopahvipakkauksia. Haluan vaikuttaa KAIKKIEN kyläläisten tuntevansa olevan osa Otalampea.” ”Nimeni on Jussi Vakkamäki ja olen 25 -vuotias, kyläyhdistyksen nuorin jäsen. Olen jo useamman sukupolven härkäläläinen. Olen karjatilallinenmaanviljelijä ja monitoimiyrittäjä, jonka toimialana on mm. polttopuut ja maansiirtotyöt. Kyläyhdistyksessä koitan jotain sekoilla, jos vaikka sais hyvääkin joskus aikaan!”

Pia Lapinniemi Sanna Ihatsu

Kuvassa kyläyhdistyksen uudet jäsenet ja uusi puheenjohtaja. Eturivissä: Pia Lapinniemi, Sirkku Rekomaa-Niskanen, Riitta Morko ja Jussi Vakkamäki. Takarivissä: Alpo Forström ja uusi puheenjohtaja Raine Kärkkäinen.

5


Otalampelaiset luottamushenkilöt Kunnanvaltuusto: Karita Seuranen, Sari Metsäkivi, Pentti Pulkkinen, Risto Salmi (asuu Haimoossa, mutta on Otalammen työväenyhdistyksen puheenjohtaja), Pauli Karppinen (var.)

Hiiden Opiston johtokunta: Pasi Juhantalo, Marjaana Varmavuori (var.) HUS:n Lohjan sairaanhoitoalueen lautakunta: Pauli Karppinen Vihdin rakennuskulttuurisäätiön valtuuskunta: Rauno Pulkkinen (varapj.), Lea Nevalainen (var.)

Kunnanhallitus: Risto Salmi, Sari Metsäkivi (var.), Pentti Pulkkinen (var.) Kasvatus- ja koulutuslautakunta: Sari Metsäkivi, Marianne Lindqvist-Pinomaa, Mari Olsson (var.)

Länsi-Uudenmaan ajoharjoitteluratasäätiö: Jenni Nevalainen (var.) Lähde: Luoteis-Uusimaa, Vihdin Uutiset, Vihdin kunnanhallituksen pöytäkirja

Nuorisolautakunta: Arto Sahramaa, Marjaana Varmavuori, Mari Olsson (var.), Jenni Nevalainen (var.)

Jos olet otalampelainen ja sinut on valittu johonkin luottamustoimeen, mutta sinua ei ole yllä olevassa luettelossa mainittu, ottaisitko yhteyttä toimitukseen.

Tekninen lautakunta: Karita Seuranen, Jouko Lindfors (var.)

Kyläyhdistyksen kirjelmän tiivistelmä ja Salla-Mari Rintalan koulukuljetuspäätös Kyläyhdistyksen hallitus ehdotti kuljetus- ja hankinta-asiantuntija Rintalalle, että kunta ostaisi noin kello 13 lähtevän vuoron Nummelasta Otalampi-talon kautta Ollillaan.

Ympäristölautakunta: Risto Salmi (kunnanhallituksen edustaja), Merja Juolahti (var.) Perusturvakuntayhtymä Karviaisen hallitus: Pauli Karppinen (var.) Tiejaos: Jouko Lindfors (pj.), Karita Seuranen

Vuorolla olisi voitu kuljettaa Otalammen koulusta yhdeltä päässeet oppilaat, jotka aiemmin käyttivät Kivistön kello 13:20 lähtevää bussia. Yhteensä koulukuljetuksen piirissä kyseisellä reitillä on 17 oppilasta. Lisäksi muutaman oppilaan vanhemmat ovat maksaneet lastensa bussimatkan satunnaisesti.

Karviaisen tarkastuslautakunta: Sari Metsäkivi, Pentti Pulkkinen Käräjäoikeuden lautamiehet: Kaarina Pulkkinen Vihdin Vesihuoltolaitos -liikelaitos: Pauli Karppinen (var.) 6


- nuorten olisi mahdollista opiskella omalla paikkakunnalla - se tulee pitkällä tähtäimellä kunnalle edullisemmaksi.

Nummelasta 12:30 lähtenyttä ja lopetettua vuoroa käytti myös lukiolaiset tenttiviikon aikana. Tiettävästi myös eräs Nummelassa asuva rouva kävi arkisin bussilla tapaamassa äitiään Siippoossa.

Kyläyhdistys toivoo myös, että kunta jatkossa tekee tiiviimpää yhteistyötä liikennöitsijöiden kanssa, jotta päällekkäisyyksiltä vältyttäisiin. Toimivat linja-autoyhteydet Helsinkiin ja Nummelaan ovat tärkeitä otalampelaisille.

Kyläyhdistys toivoo, että jatkossa kunnassa suosittaisiin ja tuettaisiin joukkoliikenteen käyttöä: ne lapset, jotka asuvat pääteiden varsilla (Vanha Porintie, Selintie, Torpparintie ja Otalammentie), tulisi ohjata kulkemaan kouluun ensisijaisesti linjaautolla eikä taksilla. Jos koululaiset kulkevat vain takseilla, julkinen liikenne ei päiväsaikaan ole taloudellisesti kannattavaa.

Salla-Mari Rintalan mielestä ehdotettu vuoro ei riittävässä määrin hyödytä koululaisia. Hän perusteli päätöstä myös sillä, etteivät kello 13 vuorot ole olleet Kivistölle kannattavia. Minkäänlaisia laskelmia taksikuljetusten tueksi bussikuljetuksen sijaan ei päätöksen perusteluissa esitetty.

Bussiliikennettä tulee suosia, koska - jos bussivuoroja edelleen lakkautetaan, ihmisten on vieläkin vaikeampi siirtyä käyttämään työmatkoilla julkista liikennettä - se helpottaa lasten ja perheiden elämää - taksit eivät ota kyytiin kavereita, joten lapset viettävät iltapäiviä yhä enemmän yksin - koulun kerhoihin eivät voi osallistua ne lapset, jotka kulkevat takseilla - tukiopetusta on vaikea järjestää niille lapsille, jotka ovat taksikyydin varassa - taksin kyydissä ei saa kuljettaa liukureita, pulkkia eikä suksia - koulumatkojen kesto on pidentynyt tuntuvasti sen jälkeen, kun siirryttiin taksikuljetuksiin

Viranhaltijanpäätös oli kyllä laajasti perusteltu, mutta osittain virheellinen – eihän kannattava bussivuoro tukea olisi kaivannutkaan. Kyläyhdistys pyrkii edistämään joukkoliikenteen käyttöä Otalammen alueella parantamalla alueellista tiedottamista, jotta otalampelaisten kynnys käyttää bussia alenisi. Harkitsemme myös alueellisen selvityksen tekemistä, ja siinä tekisimme mielellämme yhteistyötä joukkoliikenteen asiantuntijoiden kanssa. Raine Kärkkäinen

7


Tekemistä teineille! sellainen, jonka nuoret saisivat itse sisustaa mieleisekseen (sohva, tyynyjä, stereot, tv, pelikonsoli, biljardi- ja pingispöytä, kahvinkeitin ym.) ja jota ei tarvitse joka käytön jälkeen palauttaa steriiliksi, vaan tavarat saisivat olla pysyvästi paikoillaan. Alkuun olisi tarkoitus yhtenä tai kahtena iltana viikossa kokoontua tiloihin vapaaehtoisten valvojien läsnäollessa. Jatkossa toivomme palkattua työvoimaa ja tavoitteemme on myös toteuttaa erilaisia nuorille suunnattuja projekteja. Toivottavaa olisi myös keittiön tapainen tila, jossa voisi joskus tehdä vaikka iltapalaa tai leipoa yhdessä.

Otalammen kyläyhdistys perusti Tekemistä teineille -työryhmän, jonka tarkoitus on nimensä mukaisesti kehittää Otalammen alati kasvavalle teinijoukolle tekemistä. Kyläyhdistyksen viime keväänä teettämän kyselyn mukaan lähes jokainen täällä asuva teini kaipaa vapaa-ajallaan kokoontumistiloja ja valvottua, ehkä ohjattuakin oleilua ja tekemistä. Otalampi on kasvava kylä, jossa on jo nyt ongelmana syrjäytymisen uhka. Kulkuyhteyksiä muille kylille ei ole, eikä kevyenliikenteen väyliä, joita käyttäen olisi turvallista liikkua. Välimatkat ovat pitkät ja koulun oppilaat asuvat kaukana sekä koulusta että toisistaan. Kavereiden luo pääsy on täysin vanhempien kuljetushalun ja -kyvyn varassa, koska suurin osa nuorista on koulukuljetusoppilaita. Tekemisen puutteessa osa nuorista harrastaa ilkivaltaa: Rannan sauna on kokenut kovia vuosien varrella, uuden koulun tiloja on hajotettu ja lähiliikuntapaikalla on rikottu sekä jääkiekkokaukaloa että huoltorakennusta. Nyt on todellakin korkea aika saada parannus nuorten oloihin.

Härkälän koulun rakennuksista esimerkiksi keltainen talo olisi juuri sopiva tähän tarkoitukseen, ja tarkoituksena on kevään aikana neuvotella kunnan kanssa sen käytöstä. Jotta Härkälän koulun rakennuksista ei aiheutuisi kunnalle kuluja, sinne pitäisi lisäksi saada myös muunlaista toimintaa ja vuokralaisia. Hei kyläläiset – onko teillä ideoita? Jotta toiminta saataisiin käynnistymään, tarvitaan paitsi tila, myös kymmenisen vapaaehtoista aikuista valvojaremmiin. Jos haluat ilmoittautua vapaaehtoiseksi, ota yhteyttä meihin.

Työryhmä on kokoontunut pari kertaa keskustelun merkeissä, ja myös kunnan nuorisotyöntekijä Mika Ahonen on miettinyt nuorten asioita kanssamme.

Tekemistä Otalammen teineille -työryhmän puolesta: Sanna Ovaska (sanna. ovaska@elisanet.fi) ja Johanna Niinimäki (nanna.niinimaki@hotmail.com)

Teinit tarvitsevat nuorisotalo-tyyppisen tilan. Tila olisi toiveissamme 8


Härkälän Hakan hiihtokisat Salmessa 1.3.2009 Tulokset: Tytöt 02-03 600 m 00-01 600 m 96-97 1,6 km 92-93

1,6 km

Pojat 04-05 02-03 00-01

300 m 600 m 600 m

98-99

1,6 km

94-95

1,6 km

Naiset

Miehet

Emma Bifeldt Alida Puhto Kiia Karimaa Katri Sahramaa Asta Sahramaa

8.21 4.35 6.45 9.40 7.30

Ilari Puumalainen Niila Puhto Jaakko Leppänen Tommi Bifeldt Tapio Leppänen Kim Karimaa Jeeli Puhto Akseli Puumalainen Henri Ruotsalainen Juho Sahramaa 8.01

3.26 5.55 3.29 4.35 6.32 6.44 6.58 7.19 11.54

1,6 km

Tuovi Päiviö-Leppänen 5.49 Niina Sahramaa 8.16

3,2 km

Arto Sahramaa

9

11.35


Härkälän Osuuskauppa Aurasta uuteen S-markettiin Otalammen iloisesti palveleva lähikauppa, Härkälän S-Market, ei ole aivan uusi tulokas omalla paikallaan. Vanha Porintie, joka tunnettiin ennen myös Tannerintienä, rakennettiin Härkälän kohdalta liikennöitävään kuntoon 1950-luvulla. 1954–55 tien varteen rakennettiin Härkälän Osuuskauppa Aura. Samoihin aikoihin tiellä alkoi myös linja-autoliikenne, kerrotaan Vihdin museosta. Kauppa ja kesäkioski Härkälän Aura oli oman aikansa tyypillinen kyläkauppa: vaaleaksi rapattu, isoikkunainen rakennus, jonka katon alle mahtui myös kaksi asuinhuoneistoa. Hyvin pian uuden rakennuksen pihalle ilmestyi myös kioski, jonka kuva oli OtaSanomien 2/2008 takasivulla. Kioski oli pitkälippainen puuverhoiltu rakennus. ”Seudun nuoriso tykkäsi kovasti kokoontua kioskille viettämään iltojansa”, kertoo Lempi Erkko, Härkälän Osuuskaupan entinen kauppias.

Kioski palveli asiakkaita kaikkiaan parikymmentä vuotta. Lempi ja Väinö Erkko saivat sen kuitenkin ylityökorvaukseksi kauppiaina tekemistään töistä ja siirsivät omaan kotipihaansa Otalammen Kiviojantielle. Kioski palvelee edelleen talon nykyisten asukkaiden varastona ja leikkipaikkana. Kaupasta irtojauhoja ja hevostarvikkeita Maila Helminen Ollilasta muistaa lapsuusvuosiltaan, kuinka hänen isänsä oli hevosen kanssa mukana Härkälän kaupan pohjan rakennustöissä. Myöhemmin, 16-vuotiaana Maila oli itse töissä ensin kioskissa ja sen jälkeen useita vuosia kaupan puolella. Asunnon hän sai kaupalta. ”Ihanan lyhyt työmatka, tarvitsi vain laskeutua rappuset alas!”, muistelee Maila Helminen. Osuusliike Aura vuonna 1959. Kuva Yhteishyvä 23.9.1959.

Kioski oli auki toukokuulta elokuun loppuun iltaisin ja viikonloppuisin. Sieltä sai ostaa tavallisia kioskituotteita kuten jäätelöä, tupakkaa, limpsaa ja pilsneriä. Pilsneriä myytin myös kaupan puolella, kun taas kaikki väkevämmät juomat oli haettava Alkosta pitkän matkan takaa.

10


Maila Helminen (o.s. Kurkela) ja Maila Utriainen palvelivat asiakkaita kaupassa 1962. Heiltä sujui niin kangaspakkojen kuin irtojauhojenkin mittaus.

Tavaravalikoiman Helminen kertoo olleen 1960-luvun kaupassa melko erilainen kuin nykyään. Silloin hyllyt täyttyivät esimerkiksi irtojauhoista, elintarvikkeista, pakalla olevista kankaista, kauluspaidoista, eläinten rehuista, apulannasta, rautanauloista ja hevostarvikkeista. Härkälän kaupassa myytiin myös polttoainetta ja -öljyä. Koska tuotevalikoima oli laaja, kaupan pihassa oli suuri varastorakennus, jossa säilytettiin maataloustarvikkeita.

Kaikki tavarat palveltiin asiakkaille tiskin takaa. Sen jälkeen laskettiin käsin yhteen ostosten loppusumma. Useimmiten asiakkailla oli ostoskassi tai reppu, mutta jollei ollut, myyjä teki ostoksista oikean paketin, joka vyötettiin narulla kiinni. Härkälän Aura hävisi päivässä Härkälän Osuuskauppa Aura muutettiin Sale-ketjun myymäläksi. Vuonna 1999 kaupan vanha, 1950-luvun puolivälissä rakennettu kiinteistö purettiin. Jollain konstilla suuri rakennus saatiin maan tasalle yhdessä ainoas11


sa päivässä, muistaa Elvi Ahola kaupan naapurista. Tilalle rakennettiin nykyinen kiinteistö, jossa on toiminut alusta asti S-Market. Härkälän S-market uudistuu Suur-Seudun Osuuskaupan SSO päivittäis- ja käyttötavarakaupan toimialajohtaja Heikki Vottonen kertoo, että heillä on suunnitelmissa laajentaa nykyisen Härkälän S-Marketin tiloja. Tarkkaa aikataulua hankkeelle ei ole ja rakennustöiden aloitukseen saattaa mennä parikin vuotta. Uuden kaupan pinta-ala tulee todennäköisesti olemaan 1 000–1 300 m², eli 2,5–3 kertaa nykyistä suurempi. Rakennushanketta varten SSO on jo ostanut nykyisen tontin ympäriltä kolme uutta tonttia omistukseensa. Seuraava askel on neuvonpito Vihdin kaavoittajien kanssa. Todennäköisesti nykyisen kaupan taakse rakennetaan kokonaan uusi rakennus niin, että S-Marketin toiminta voi jatkua koko rakentamisen ajan. Uuden kaupan sijainti mahdollistaa nykyistä laajemman pysäköintialueen ja tavarantoimituksien vaatimat lastaustilat. Laajennuksella pyritään lisäämään myös tuotevalikoimaa ja parantamaan tuotteiden esillepanoa. ”Uuden Marketin rakentaminen ei ainakaan nykylainsäädännön puitteissa muuta haja-asutusalueella sijaitsevan

kaupan vapaita aukioloaikoja”, Vottonen toteaa. Härkälän marketpäällikkö Ulla Vuorinen kertoo, että laajennus on erittäin tervetullut, sillä nykyiset liike- ja varastotilat ovat ahtaita ja hankaloittavat tuotteiden varastointia ja sijoittelua myymälätiloissa. Vuorinen toteaa, että liikepaikkana Härkälä on erinomainen mm. läheisten ulkoilualueiden tuoman asiakasvirran myötä. Varsinkin sunnuntait ovat olleet erittäin hyviä myyntipäiviä. Pankkiautomaatti olisi tarpeen Asiakkaiden kannalta kaupan laajennus on varmasti tarpeen. Moni pitänee kuitenkin kaupan yhtenä valttina siellä asioimisen nopeutta ja helppoutta, joiden toivomme säilyvän uudistusten ja laajennusten pyörteissäkin. Eikä pankkiautomaattikaan olisi pahitteeksi… Anne Rautiainen Veijo Happonen

Toimitus kiittää vastauksista, joita saimme viime lehden takakannessa esitettyyn kysymykseen. Kaikki vastaajat tunnistivat kioskin Auran pihassa olleeksi kioskiksi. Viereisellä sivulla eräs vastaajista kertoo muiston kioskista.

12


Kioskimuisto Vuosi oli ehkä 1959. Minä ja muutama muu teini-ikäinen Ollilasta, Ruskelasta ja Otalammelta olimme viettäneet kesäiltaa kuljeskellen öljysoralla päällystettyä ”Tannerintietä”. Olimme luultavasti käyneet Kahvipirtillä, viehättävässä kahvilassa, jossa sen ajan salarakkaat Tabe Slior ja kaupunginjohtaja Erik von Frenckel tapasivat piipahtaa. Pysähdyimme jutustelemaan Osuusliike Auran (nykysin S-Market) edessä olevalle kioskille. Jalkojani väsytti, niinpä hypähdin istumaan kioskin myyntitiskille ja RÄTS kioskin lasiluukku meni rikki. Kotona oli opetettu

että teoistaan on vastattava, niinpä menin seuraavana päivänä Auran myymälänhoitajan puheille. Kerroin rikkeestäni ja lupasin korvata vahingon. Olin kertonut myös kotona vahingosta ja luvannut maksaa lasin omista rahoistani. Loppujen lopuksi siinä taisi käydä niin, että rahat tulivat rakkaan isäni lompakosta ja kiltti isoveljeni kävi asentamassa uuden lasin paikoilleen. Armo kävi oikeuden edestä. Näitä muistellessani mietiskelen, mitä varten kioski oli siihen tuotu. Itse en ainakaan ole sieltä koskaan mitään ostanut. Entinen nuori

Härkälän Osuuskauppa Auran alkuperäinen kiinteistö kioskeineen.

13


”Mukava meininki, vaikka vettä satoi” – Rakennetaanko Vihdin komein lumilinnoitus? kyseli kyläyhdistyksen hallituksen kuopus, Loka ja Rapa Oy: n Vakkamäen Jussi. Ja niin oli parin päivän päästä piirretty suunnitelma, askarreltu pienoismalli, pantu mainos jakeluun ja kasattu lumivuori Härkälän koulun kentälle. Tai oikeastaan neljä vuorta ja niiden välisten muurien hahmotelma. – Kun on tarpeeksi hullu, tulee aina tehtyä jotain tyhmää, ja joskus siitä seuraa hyvääkin, Jussi naureskeli. –Yksi pitkä työpäivä siinä meni, Jussi kertoi linnan perustusten urakoinnista. – Ensin aurasin koulun kentän, mutta kasa näytti niin epätoivoisen

surkealta, että olin heittää hanskat maahan. Lähdin sitten hakemaan lisää lunta omalta pellolta. Kaksipäiväisen rakennusurakan ensimmäisinä tunteina linnoitustöissä oli jo viitisenkymmentä kyläläistä, ja linnakkeen julkisivu hahmottui nopeasti. Suunnitelmissa oli rakentaa neljä tornia, joiden näköalatasanteelle kavuttaisiin portaita pitkin. Yhdestä tornista pääsisi laskemaan liukumäkeä linnoituksen sisäpihalle. Rakennusvalvonta petti kuitenkin heti, ja ensimmäisen tunnin jälkeen kolmessa tornissa oli luola ja kahdessa lisäksi liukumäki. Seuraavan tunnin aikana yksi luolista muokkautui tunneliliukumäeksi, ja seuraavana päivänä niin kävi kahdelle muullekin luolalle. Toisesta tuli syöksymäki. Liukumäkiä ilmestyi nopeaan tahtiin myös linnanmuureille. Vielä pidettiin suunnitelman syrjästä kiinni: Ensimmäisen tornin muoto alkoi hahmottua jo puolenpäivän jälkeen. – ”Hei, tää alkaa olla pyöree!” Tuskin millään rakennustyömaalla on testattu niin nopeasti rakennuksen kestävyyttä ja turvallisuutta kuin Härkälän koulun kentällä – koko ajan. Aikuiset saivat heiluttaa lapiota tosissaan, kun kymmenet vikkelät jalat etsivät nopeimpia ja jännittävimpiä reittejä tornista torniin, tornin huipulle ja sieltä alas. Nuorempikin rakentaja kommentoi heti ensimmäisen päivän 14


päätteeksi: – Hauskaa oli, mutta kaikki piti rakentaa moneen kertaan, etenkin rappuset ja turvamuurit. Aikuisiakin hymyilytti. – Tosi mukava tapahtuma! −Kaikille riitti taatusti sopivaa puuhaa. −On laskettu mäkeä, juotu lämmintä mehua ja paistettu rakovalkealla makkaraa. − Hommiakin tehtiin niin, että hiki tuli. −Huomenna uusiksi! Ja moni tosiaan tuli jatkamaan hommia myös sunnuntaina, mutta uusiakin voimia riitti. Kaikkiaan linnaketta kävi rakentamassa tai testaamassa parisataa kyläläistä. Lopulta kävi niin kuin rakennustyömaalla usein käy: rakennuspiirustuksia ja suunnitelmia kyllä hyödyn-

nettiin, mutta lopulta asukkaat tekivät oman päänsä mukaan. Lopputulokseen olivat kuitenkin tyytyväisiä sekä suunnittelijat, rakentajat että linnoitukset käyttäjät. ”Taisi tulla tarkoitettua enemmän leikkilinna”, arvioi yksi poika viikonlopun päätteeksi linnaketta. Siinä hän oli väärässä – tuli juuri sellainen linna kuin pitikin. Lumilinnakkeen rakentamisen järjesti kyläyhdistys, ja sen sponsoroi Loka ja Rapa Oy. Arkkitehti Sanna Ihatsu vastasi suunnittelusta ja askarteli pienoismallin. Teksti:Sari Metsäkivi Kuvat: Sanna Ihatsu Siitä, millainen linnoituksesta suunnitelmien mukaan piti tulla ja miten sitä rakennettiin, löytyy kuvia www.otalampi. net-osoitteesta, menneet tapahtumat, 2009 lumilinna.

15


Otalampi – Elokuvakylä Pääkaupunkiseudun naapurikunnat ovat olleet aina suosittuja kuvauspaikkoja suomalaisille elokuvantekijöille – ja eritoten tuottajille, jotka mielellään ovat kustantaneet kuvausryhmän maaseutumaisemiin niin lähelle Helsinkiä kuin mahdollista. Niinpä Vihdin maisemia on Nurmijärven, Sipoon ja Kirkkonummen ohella tarttunut kiitettävästi suomalaisen elokuvan historiaan. Olemme saaneet lukea Otalammen asemalla tapahtuneista kuvauksista aikaisemmin OtaSanomissa Rauno Pulkkisen kertoessa mm. ”Punaisten” ja ”Mashenkan” vaiheista. Outi Heiskasen kirjoittamassa teoksessa ”Tehtävä Suomessa – kotimaamme ulkomaisissa elokuvissa” (2008) on em. elokuvista hauskaa lisäinfoa. Varsinkin ”Punaisten” kuvauksista löytyy montakin anekdoottia. Jo kuvausten alkaessa Ilta-Sanomat veisteli: ”Mistäpä muualta maailmasta löytyisi niin takapajuisia paikkoja, että ne aivan sinällään kelpaavat kuvaamaan vaikkapa vuosisadan alun vanhaa venäläistä rautatieasemaa”. Kuvaukset alkoivat kirpeässä aamupakkasessa Otalammella 24.10.1979. Kymmenen linja-autollista avustajia lähti Katajanokan Merikasarmilta kohti kuvauspaikkaa. Asemapuistossa odotteli lisäksi kymmenkunta ratsuhevosta sekä vuohia, kanoja ja

sikoja hoitajineen, kirjoittaa Heiskanen. Loppujen lopuksi niitä ei tarvittu lainkaan. Statistit eivät tienneet etukäteen rooleistaan. Suurin osa avustajista puvustettiin ja maskeerattiin haavoittuneiksi venäläisiksi sotilaiksi. Kuvauspäivät venähtivät jopa kymmentuntisiksi ja avustajan päiväpalkkio ylsi keskimäärin 169 markkaan (nykyrahassa 81 euroa). Lisäksi tarjolla oli kaksi ateriaa ja kahvia rajoituksetta. Otalammen saldo ei lopullisessa elokuvassa kestänyt viittä minuuttia pitempään. Paikallislehden kommentti Otalammen kuvausten vaikutuksista seudun talouteen oli silti ikimuistettava: ”Laaksosen sekatavarakaupan virvokkeiden ja tupakanmyynnissä on näinä kahtena päivänä nähtävissä aikamoista nousua.” * Selvää on, että suurin osa Otalammella kuvatuista elokuvista keskittyy aseman seudulle. Asemakokonaisuus on alkuperäisen ilmeensä ja sijaintinsa vuoksi elokuvantekijöille ainutlaatuinen paikka. 1990-luvun lopulla asemalla vierailtiin ainakin kahdesti. Hanna Miettisen (nyk. Maylettin) lyhytelokuva ”Ratapenkan Ruusu” (1996) kertoo nuoresta naisesta, joka 16


odottaa kahta ihastustaan sodasta. Hän saa kummaltakin kirjeen, jossa he kertovat tulevansa asemalle klo 12:n junalla ja haluavansa vastauksen tärkeään kysymykseen. Neidolle valinta on luonnollisesti vaikea. Elokuvan tarina on Maylettin mummun tarina ja toteutettu mykkäelokuvapastissina väliteksteineen kaikkineen. Maylettin kontakti Otalammelle oli vanha luokkakaveri Päivi Ikonen (nyk. Brace). Hänen kotitalonsa asemaa vastapäätä toimi kuulemma kuvausryhmän vessatukikohtana. Vaikka elokuva tapahtuu suurelta osin aseman ympäristössä, junat eivät koskaan saapuneet Otalammelle. Kaikki junakuvat, myös ulkokuvat, tehtiin Hyvinkään rautatiemuseon alueella. Näkymät liikkuvasta junasta asemalle päin kuvattiin pumpattavan resiinan päältä. * Pari vuotta myöhemmin Kaisa Rastimo kuvasi Otalammella Helvi Hämäläisen romaaniin perustuvaa ”Säädyllistä murhenäytelmää” (1998). Elokuvassa asema esiintyy yhdessä laajassa, vajaan minuutin kestävässä kokokuvassa, jossa Henriikka Salon esittämä Naimi Saarinen (Hämäläisen omakuva) odottaa asemalla Timo Jurkan esittämää Arturia. Olavi Paavolaismainen Artur ajaa autonsa aseman vierelle ja nousee tervehtimään Naimia. Junaa ja muita ihmisiä ei kohtauksessa näy.

* Tulenkantajat liittyvät olennaisesti otalampelaiseen kulttuuri-ilmapiiriin. Sodan aikana tehdyssä dokumentissa ”Kirjailijoitamme” (1943) esiintyy Olavi Paavolaisen ohella yhtenä WSOY:n kirjailijoista tietysti Lauri Viljanen. Runsaan minuutin mittaisessa pätkässä Viljanen soutelee Otalammella ja katselee maisemia huvilansa terassilla. Yleisradion Elävästä Arkistosta (yle. fi/elavaarkisto/) löytyy muuten Lauri Viljasesta 1.7.1976 Otalammella tehty radiohaastattelu. Aiheena on ensisijaisesti kirjailijakollega Pentti Haanpää. * Muutettuani Ruskelaan syksyllä 1996 selvitin kuta kuinkin ensi töikseni kotimaiset elokuvat, jotka on kuvattu siellä. Ensin törmäsin Sakari Rimmisen nuorisokuvaukseen ”Pilvilinna” (1970). Valitettavasti elokuvan autolla-ajokohtaus ei etene Pyyslampea pohjoisemmaksi. Kahden 1950-luvun lopun elokuvan ulkokuvat on sen sijaan tehty suurimmaksi osaksi Ruskelassa. Jack Witikan Sillanpää-filmatisointi ”Silja – nuorena nukkunut” (1956) lienee kuvallisesti kaunein otalampelaiselokuvista. Kuvaaja Kalle Peronkoski 17


palkittiin työstään Jussilla. Traagisen sisällissotakuvauksen pääosissa olivat Heidi Krohn, Jussi Jurkka ja Aku Korhonen. Tuottajana oli kuulu elokuvamies Veikko Itkonen. Itkonen oli löytänyt Krohnin teatterikoulun toiselta vuosikurssilta ja tehnyt heti kaksi elokuvaa, joissa tällä oli päärooli. Parikymppinen opiskelija lopetti teatterikoulun ja seuraavana kesänä, vuonna 1955, Itkonen päätti tehdä taas kaksi elokuvaa Krohnin kanssa. Näistä asioista Krohn kertoo juuri ilmestyneissä muistelmissaan ja kirjoittaa päättäneensä teatterikoulun lopettamisesta jo ennen elokuvaroolien tulvaa eikä kuten elokuvatutkijat ovat asian myöhemmin tulkinneet. Itkonen ohjasi itse keveän ”Tyttö tuli taloon” – elokuvan, jonka ulkokuvat tehtiin Nuuksion Saarijärvellä, Vihdin puolella, missä Itkosella oli huvila. Saarijärven maisemissa on kuvattu useitakin elokuvia, mutta ne täytyy useimmiten tilastoida Espoon omaisuudeksi. Kesän aikana sama kuvausryhmä siirtyi ”Siljaa” varten pohjoisemmaksi Ruskelaan, Salmijärven rannalle ja Ollilassa sijaitsevalle Sorkin tilalle. Järjestäjänä molemmissa tuotannoissa toimi muuten Raimo Jääskeläinen alias Monsieur Mosse. Krohnille elokuva oli ensimmäinen vakava draama, jossa hänen piti

lunastaa lopullisesti paikkansa kotimaisen filmitaiteen uutena tähtenä. Elokuvaura ei kuitenkaan lähtenyt nousukiitoon, vaan muutaman vuoden kuluttua työt vähenivät eikä teatteristakaan ollut pelastajaksi opiskelut lopettaneelle. Krohn on myöhemmin muistellut ”Siljaa” lähinnä suhteessa vastanäyttelijäänsä Jussi Jurkkaan, johon hän oli ihastunut. ”Jäykistyin kauhusta, kun jouduin suutelukohtaukseen Jussin kanssa harjulla”. ”Silja” jäi kotimaisen elokuvan historiaan laadukkaana Sillanpää-filminä, vaikka nykyään ehkä näkyvimmän jälkensä se jätti antamalla nimensä vuotta myöhemmin perustetulle kotimaiselle laivavarustamolle. Sorkin tilaa on sittemmin nähty lyhyesti ainakin Kanerva Cederströmin ja Riikka Tannerin dokumentissa ”Leninsetä asuu Venäjällä” (1987). * ”Siljan” talvikohtauksia Witikka ja kumppanit tulivat kuvaamaan alkuvuodesta 1956. Samoihin aikoihin paikalle ilmestyi myös toinen kuvausryhmä. Ei ole tietoa, olivatko ryhmät yhtä aikaa Ruskelassa. Näyttelijät Åke Lindman ja Heimo Lepistö esiintyivät molemmissa elokuvissa, mutta suuremmat roolit heillä oli William Markuksen ohjaa18


Silja eli Heidi Krohn ja Armas eli Jussi Jurkka elokuvassa Silja – nuorena nukkunut. Kuva Elokuva-arkistosta.

massa ”Lumisten metsien tytössä”. Tuottajana oli T.J.Särkkä, pääosiin oli kiinnitetty Anneli Sauli ja Matti Oravisto. Vaikka esityskopio valmistui jo kesällä 1956, filmi pantiin varastoon odottamaan levitystä. Suomen Filmiteollisuus (SF) eli vaikeita aikoja, kun Tuntemattomasta sotilaasta tienatut rahat täytyi verottajan pelossa tuhlata nopeasti kuvaamalla elokuvia. Laadusta ei juuri välitetty. Ensi-ilta siirtyi lopulta tammikuuhun 1960. Elokuvan menestys oli kotimaisista vuoden huonoin, vaikka tuottaja yrittikin hyödyntää Anneli Saulin kansainvälistä menestystä. Samana päivänä nimittäin tuli ensi-iltaan saksalais-suomalainen Lappi-seikkailu

”Avaruusraketilla rakkauteen”, jossa Sauli oli naistähtenä taiteilijanimellä Ann Savo. ”Lumisten metsien tyttö” kertoo helsinkiläisestä opettajasta, joka saapuu töihin pohjoisen erämaapitäjän pieneen kouluun. Paikan nimi on Hallava ja eletään Venäjän vallan viimeisiä vuosia. Elokuva alkaa pitkällä ajolla tykkylumisessa kuusimetsässä. Taustalla Matti Oravisto lausuu päähenkilön hypnoottista monologia: ”Kaipaatko tänne? Pakkasen ja puutteen maailmaan. Hiljaisuuden ja kuoleman maailmaan. Minä kaipasin.” Painostava tunnelma ei juuri elokuvan aikana kevene ja lopussa onkin sitten lumihanki, kirves ja viina. 19


”Lumisten metsien tyttöä” oli kiinnostava katsoa, kun oli itse vastikään muuttanut vanhaan kansakouluun. Sisäkuvat on tietysti tehty Liisankadun elokuvahalleilla, mutta maisemakuvia Ruskelasta löytyy paljon. Metsäisten kuvauspaikkojen tunnistaminen vaatisi kuitenkin täydellistä kotiseututuntemusta, sillä yli viidenkymmenen vuoden takaisen talvisen maiseman detaljeja on vaikea paikallistaa. Joistakin käkkärämännyistä voisi kiinnekohtia löytää. Sälli ja pellot sen ympärillä, Harjanmäki ja Salmijärvi ovat kuitenkin tunnistettavia monissa kohdissa. Olisi kiinnostava tietää, minne kuvausryhmä oli majoittunut ja missä ruokailtiin, puvustettiin ja meikattiin. Sällissä vai koululla? Sekä ”Silja – nuorena nukkunut” että ”Lumisten metsien tyttö” tulivat viime vuonna televisiosta ja niitä nähdään jatkossakin, koska Yleisradio omistaa elokuvien televisio-oikeudet. Jälkimmäisen saa tätä nykyä myös DVD: nä. Siljan nähdäkseen joutuu vielä tyytymään kirjaston VHS:ään. ***

Ville Suhonen

Kansallisessa Audiovisuaalisessa Arkistossa kerätään tietoa suomalaisen elokuvan kuvauspaikoista myös Vihdin ja Otalammen osalta. Tietäjät ottakaa yhteyttä tutkija Juha Seitajärveen p. 09-165 40217 email:juha.seitajarvi@kava.fi

OtaSanomissa 2/2008 kyseltiin tietävätkö kyläläiset mitä kaikkia elokuvia Otalammella on kuvattu. Ville Suhosen jutun lisäksi saimme myös muutamia muita vastauksia: Raimo Lindfors muisti että Ollilan kylässä on filmattu ”Salakuljettajan laulu”. Vuonna 1942 on Ruskelassa filmattu ” Rantasuon raatajat”, jossa on Jokipellon torppa, joka sijaitsi osoitteessa Alikuikuntie 5. 1950-luvun alussa on Ruskelassa filmattu ”Mä oksalla ylimällä”, jossa näkyy Aholan torppa, joka sijaitsee osoitteessa Alikuikuntie 31. Vuonna 1987 on Ruskelassa filmattu ”Päivä kaupungissa” -lyhytelokuva, jossa näkyy Yli-Kuikun navetta sisältä lehmineen. Ritva Holopainen taas tiesi, että Välitien ja Siippoontien kulmassa olleessa, jo puretussa talossa, on kuvattu 1980-90-lukujen taitteessa jokin elokuva, mutta nimi ei muistunut mieleen. Lisäksi Holopainen on nähnyt kun Salattuihin elämiin on kuvattu Otalammentien varressa. Salkkareiden Ismon ”Keravan-talo” ei siis olekaan Keravalla, vaan Otalammella! Taina Laitinen muisti Hovin kartanossa tehdyn dokumentin sodan jälkeisestä ajasta, mutta Hovin kartano ei enää ihan kuulu Otalammen postinumeroalueeseen. Toimitus kiittää vastauksista ja toivoo lisää yhteydenottoja mikäli kyläläiset muistavat jotakin lisää elokuvien tiimoilta.

20


Otalampelaisia yrittäjiä – kehystäjä Mari Tolpo Otalammen alueella toimii yli sata yritystä. Yllätyitkö lukumäärästä? Tällä uudella palstalla esittelemme otalampelaisia yrittäjiä ja heidän toimialaansa, jotta kyläläiset osaisivat paremmin hyödyntää omalla kylällä olevia palveluita. Otalampelainen Mari Tolpo päätti viiden vuoden kotiäitinä olemisen jälkeen toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja perusti viime syksynä oman yrityksen, kehystämö Saraheinän. Tolpo tiesi hyvin, mihin ryhtyi, sillä hän on työskennellyt monessa kehystysalan yrityksessä ja opiskellut taidekoulussa. Iltaisin hän suorittaa puusepän alan opintoja. – Ne täydentävät hyvin osaamistani, Tolpo sanoo. – Ja on ihanaa vihdoin päästä toteuttamaan erilaisia ideoita. Periaatteessa kehystänkin mitä vain – matkamuistoja, pieniä esineitä, maalauksia, valokuvia, grafiikkaa. Laajasta listavalikoimasta ja tilauslistoista löytyy vaihtoehtoja jokaiseen makuun. Kehystys suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa.

–Harkitsin pitkään minne yritystoimintani sijoittaisin, ja nykyinen ratkaisu tuntuu oikein sopivalta. Käpykylään tulee noin parikymmentä kilometriä, mikä on vielä kohtuullinen työmatka. Otalampi on ollut ihana paikka asua ja olen viihtynyt täällä perheineni hyvin. Luonto ja sen tarjoamat mahdollisuudet luovat mahtavat puitteet olla ja asua täällä. Kun on auto, pääsee täältä helposti ihmisten ilmoille. Pienten lasten ja opiskelun takia liike Käpykylässä on toistaiseksi auki vain kolmena päivänä viikossa ja mahdollisuuksien mukaan myös lauantaisin. – Tai sopimuksen mukaan, eli minulle kannattaa soittaa, jos aukioloajat ovat hankalat, Tolpo vinkkaa. Kehystystyöt tehdään Otalammella sijaitsevassa kehystämössä. Kehystystyöt otetaan vastaan Käpykylän liiketilassa, Tervetuloa tutustumaan!

Tiedustelut, Mari Tolpo p.040-7781688 sähköposti: mari.tolpo@kolumbus.fi

Saraheinässä on myynnissä myös mm. persoonallisia kortteja, käsintehtyjä papereita, muistikirjoja ja nukkekoteja. Ja paljon muuta… Liikkeessä on myös taidejulistekatalogeja – tuhansista julistevaihtoehdoista löytäää varmasti mieleisensä, Tolpo vakuuttaa.

Käpykylän liike on avoinna Ma 12-18 Ke 11-18 Pe 11-18 Tai sopimuksen mukaan.

21


OtaKantaa: Kylä kehittyy – elämä taantuu, vai onko näin?! Hieno paikka asua – niin kaunis kylä ja vain reilun kolmenkymmenen kilometrin päässä pääkaupungista. Olisimmeko voineetkaan löytää parempaa paikkaa rakentaa uutta kotiamme. Minä pääsisin hienosti bussilla töihin, suurin piirtein ovelta ovelle. Aamu-, ilta- ja yövuorot – kaikki onnistuisi. No, tosin yövuoron alkua joutuisin odottelemaan tunnin Helsingissä, mutta se ei haittaisi, koska siellä on Stockmann ja muut houkutukset. Halvemmalla pääsisi jäämällä Pekolan bussista pois Haagassa ja reippailemalla töihin. Kuin laittaisi rahaa pankkiin – kunto pysysi hyvänä ja vuorotöitä jaksaisi paiskia eläkeikään asti… Näin ajattelin vuonna 1999, kun rakensimme kotia Otalammelle. Lapset olivat aloittaneet partion asuessamme kirkonkylällä. Sudenpennut kokoontuivat joka torstai klo 17–19 Vihdin seurakuntatalolla. Se sopi meille uusille otalampelaisille hyvin. Ala-asteikäiset opetettaisiin käyttämään julkisia kulkuneuvoja, jotta heistä kasvaisi vastuullisia aikuisia. Niinpä tytöt kävivät viikoittain kirkolla partiossa tai entisten kavereidensa luona. Kesäisin kulkeminen oli luonnollisesti hankalampaa. Mutta ei hätää, sillä heinäkuun tai viimeistään koulujen alkamisen aikoihin elokuussa elämä normalisoitui.

Heinäkuussa vuorotyöläinen polki Rinnekodille ja jatkoi YTV:n bussilla töihin. Kunto kasvoi, maisemat olivat upeita ja mieli virkeä. Ei tosin niin virkeä, että työpaikkapyöräilyä harrastaisi vuoden ympäri! Työpaikallamme on usein iltaisin koulutusta, joka luetaan työajaksi. Sinne oli mukava mennä, koska yöksi pääsi bussilla kotiin. Samoin oli mukava jäädä joskus kaupungille muutenkin. Vuonna 2000 aloitin erikoistumisopinnot – kävin sekä töissä että opiskelin. Ei ollut huolen häivää Helsingin matkoissa. Bussiaikataulut olivat hyvät. Toisin on nykyään: vietän monet viikonloput töissä. Toisin sanoen asun töissä – yövyn siellä. En tee suunnitellusti yövuoroja, koska viimeinen bussi Helsinkiin lähtee 17.35, ja seuraavana päivänä pääsisin takaisin vasta klo 13.05 lähtevällä autolla. Iltavuoroon lähden klo 10.50, vaikka työ alkaa vasta klo 14. Takaisin en tulekaan, koska viimeinen kylän ohittava auto lähtee klo 19.10. En osallistu iltakoulutuksiin tai rentoudu iltaisin tai viikonloppuisin kaupungilla. En piipahda vapaapäivänä ystävieni luona Vihdissä. En käy ostoksilla Nummelassa päivisin. Olen taantunut. Mistä tämä johtuu? Syyllistetäänkö meitä joukkoliikenteen kannattajia siitä, että liikennöiminen on kannat-

22


tamatonta. Pitääkö minun ottaa pankista laina, jolla voisin ostaa uuden turvallisen auton. Sillä ajaisin pitkässä autojonossa vaarallisella Porintiellä. Ottaisinko lainan, että voisin käydä töissä?! Vaihtaisinko työpaikkaa (Jorvi?! Lohja?! Vihti?! Nummela?!). En, tarvitsisin silloinkin auton.

partiolaiset, sekä Vaakkoin kämpille menevät retkeläiset, unohtamatta Salmen aluetta. Otalammella asuvat kesäasukkaat käyttivät autoja työmatkoihinsa Helsinkiin ja takaisin. Uskon ja toivon, että joku instanssi tulee järkiinsä ja menetetyt bussivuorot saadaan takaisin.

Olen seurannut joukkoliikennettä Otalammen suunnalta vuodesta 1999 lähtien ja tiedän, että busseissa on ollut matkustajia. Myöhäisin auto, joka lähti Helsingistä klo 21, toi kyläämme keskimäärin 10 asukasta, lisäksi Espooseen ja Karkkilaan menijät. Viikonloppuisin autoja käyttivät

Sirkku Rekomaa-Niskanen

23


Arkea ja juhlaa Otalammen koulussa Kyselin ekaluokkalaisiltani, mitä heille on erityisesti jäänyt mieleen koulutaipaleelta tähän mennessä. Tällaisia vastauksia sain: Eetulle ja Nikille on jäänyt mieleen Halloweenpäivästä ihan koko juttu, herkkujen syönti ja pukeutuminen. Pinja on samaa mieltä. Silloin oli kivaa jakaa kaikkea tuomaansa eikä kukaan jäänyt ilman. Villekin tuumaa, että halloweenina hän sai koko ajan enemmän kuin antoi muille. Santerille on jäänyt mieleen hauskat tehtävät tunneilla, erityisesti laskutehtävät. Santeria on ilahduttanut myös kaikki hauskat juhlat, kuten joulujuhla. Susanna muistelee onnistumista syksyn matematiikan kokeessa: ” Oon aika hyvissä pisteissä. Melkein paras, melkein voitin.” Adalmiina nautti kovasti joulun alla pidetystä pelipäivästä. Hän pelasi Essin, Oton ja Senjan kanssa Aatu Ahmattia. Santusta juuri tämä päivä, eli ystävänpäivä perjantai 13. helmikuuta, on

ollut erityinen päivä: ”Saatiin halata kaikkia. Essi oli pukeutunut hauskasti. Ja laulajaisetkin olivat kivat.” ”Ja sai kierrellä joka paikassa”, lisää vielä Eetu. Mikä sitten on jäänyt mieleen minulle, ekaluokan opelle? Voisin sanoa Santun tavoin, että juuri tämä päivä. Tähän päivään, vaikka se olikin perjantai ja 13. päivä, tiivistyy kaikki oleellinen, mikä on ollut tärkeää: koulumme aikuisten hyvä yhteistyö oppilaittemme parhaaksi, keskinäinen ystävyys, yhteistyö ja avunantosopimus erilaisten tapahtumien järjestelyissä sekä monenmoisten uudelle koululle tyypillisten tilanteiden selvittelyssä. Miten upeita esiintyjiä meiltä koulusta löytyykään, jopa ihan spontaanisti! Ja miten hienosti tukioppilaamme juonsivat ystävänpäivälaulajaiset. Heidän järjestämänsä halipäivän kymmenet ellei sadat halaukset jäävät lämmittämään kaikkien osallistujien mieltä auringon lämpöä ja kevättä odotellessa. Anne Laitinen

Ystävänpäivälaulajaiset. Kuvaaja Essi Lindberg.

24


Otalammen koulun 5A-luokka muisteli mieleenpainuvia tapahtumia koulussa tänä lukuvuonna. Halloween Mä ja mun kaveri pukeuduttiin prinsessoiks. Siellä oli keijuja, mörköjä, merikapteeneja ja prinsessoja. Ruokana oli kalapuikkoja ja violettia perunamuussia. Myös kuvaajat kuvasivat asuni, mutta en voittanut asukilpailua. Sirena Halloween-päivänä sai tuoda herkkuja kouluun ja niitä sai syödä tunnilla. Halloween-päivä jäi mieleen, koska sai tuoda kouluun makeisia. Myös pikkujouluna sai tuoda karkkia kouluun. Mieleen jäi myös se, kun kioski aukesi. Halloweenina mä ja mun kamu pukeuduttiin keijuiksi ja sitten meil oli siivet ja taikasauvat. Pojat kyl sano, et mei ei olla pelottavia! Ella Halloween-juhla jäi mieleeni parhaiten, koska esitin Draculaa. Tässä koulussa ei ole ollut ensimmäsitäkään discoa, toisin kuin vanhassa koulussa. Kolmannella luokalla olin myös Dracula. Ystävänpäivästä tuli mieleen ekat hitaani ystävänpäivädiscosta. Charlotta

Pyjamapäivä Aika monella oli yllään pyjamat. Hauskoja asuja. Erilaiset kilpailut ovat kivoja. Pyjamapäivänä mulla oli pyjama koulussa. Hirveen monella ei ollut pyjamaa, mut aika monella meidän luokkalaisella oli. Pyjamapäivänä oli kivaa, melkein kaikilla oli yöpuku päällä! Koulussa on kivaa, mutta koulun piha on tylsä ja pieni. Mut tää koulu on ihan sairaan hieno! Pyjamapäivä ei ollut paljon muita päiviä erikoisempi, jotkut olivat pukeutuneet pyjamiin. Suurin osa oli tavallisissa kouluvaatteissa. Patrik S. Kioski Kioski on parasta, mitä on tapahtunut koulussa. Saa ostaa Tripejä, leipiä ja vaikka mitä. Kaikista kivoin päivä oli, kun kioski aukesi ja rehtori kuulutti, että saa ostaa kaikennäköistä välipalaa! Joona Mieleeni on jäänyt, kun joku painoi palohälytintä ja palomiehet tulivat turhaan koululle. Jouni kokosi Saara Blomstedt-Ijäs

25


Yöjalassa Otalammen teinit tarvitsevat tekemistä ja lojumispaikan, mutta muunkinlainen ongelmia ennalta ehkäisevä toiminta saattaisi olla paikallaan. Uutenavuotena lähdimme Nummelaan selvittämään, miten Nuorisopalvelu Yöjalan katupartiointi käytännössä toimii, ja voisiko se laajentaa toimintaansa myös Otalammelle. Alkuillasta tapasimme Yöjalan toimistolla uudenvuoden vapaaehtoistyöntekijät: puheenjohtaja Maija Sollasvaaran, katuvastaava Saku Vileniuksen, Jyrki Kivelän sekä pari SPR:n vapaaehtoistyöntekijää. Kahvikupposen ääressä meidät perehdytettiin katupartioinnin toimintatapoihin – kokenein partioitsija toimii illan vastaavana ja tekee viime kädessä päätökset ristiriitatilanteissa. Yöjalassa toimitaan nuorten ehdoilla, eikä esimerkiksi kotiin oteta yhteyttä ilman nuoren lupaa. Käytännössä oppii paremmin, joten vedimme Yöjalan katupartiolaisen tunnusnauhan toppatakin päälle ja jalkauduimme Nummelan kylmään ja tuuliseen yöhön. Jakauduimme kahteen partiointiryhmään, joissa kummassakin täytyy olla vähintään kaksi partioijaa. Alkuillasta on tapana käydä tekemässä tunnustelukierros paikoissa, joissa nuoret tavallisesti viihtyvät ulkosalla. Lähestyimme muutamaa nuorta, jotka värjöttelivät Valtsun portailla pullot

kourassa. Saku meni suoraan asiaan: ”Terve, miten menee?” Yöjalassa ei moralisoida, vaan ollaan läsnä ja kysellään kuulumisia. Jos kaikki on hyvin, jatketaan matkaa. Tarvittaessa nuorta pyydetään toimistolle lepäilemään tai seurataan tilannetta paikan päällä. Katupartiossa annetaan tarvittava ensiapu, mutta mitään hoito- tai turvallisuusalan ammattilaisia partioijat eivät ole. Yksi portailla kyykkivistä nuorista näytti tutulta – apua, mitä jos se on naapurin poika? ”Ei se mitään”, Saku virnisti ja valaisi käytäntöä: ”Kunhan ette kerro vanhemmille. Yöjalan toiminta on nimittäin luottamuksellista, eli vanhemmille ei kerrota mitään ilman nuoren lupaa. Aika usein porukka tulee myös itse juttelemaan tai hakemaan apua, jos kaveri sitä tarvitsee. Ainakin Nummelassa Yöjalan toiminta tunnetaan hyvin.” Ensimmäinen kierros sujui hämmentävän rauhallisesti, ja päätimme palata toimistolle iltapalalle ja lämmittelemään. Iltapalan jälkeen Nummelan yö näytti edelleen hiljaiselta, joten meidän partiomme päätti lähteä Yöjalan autolla katsomaan kirkonkylän meininkiä. Pikkubussin kyytiin olisi kyllä mahtunut muutamakin nummelalainen, mutta Yöjalan periaate on selkeä: pikkubussia ei käytetä nuorten kuskaamiseen, koska muuta ei silloin ehtisi tehdäkään. Sen sijaan Yöjalan auto 26


voisi kyllä koukata myös Otalammen nuoria moikkaamassa. Kirkonkylänkin uusivuosi sujui leppoisasti: vain parisenkymmentä hyväkuntoista nuorta seisoskeli lähinnä Valtsun ympärillä. Kirjaston eteen kokoontui aikuisia. Ilotulituksen jälkeen lähdimmekin takaisin Nummelaan, Ojakkalan ja Lankilan kautta. Hyvin hiljaista oli sielläkin. Nummelan torilla tilanne oli toinen: Paikalla oli edelleen satakunta nuorta, tori täynnä lasinsirpaleita ja ammuttuja ilotulitteita – ja juhlinta jatkui. Toinen partio kertoi hälyttäneensä palokunnan paikalle roskispalon takia. Pientä nahistelua oli ollut siellä täällä, mutta kukaan ei tarvinnut ensiapua. Ketään ei myöskään ollut saateltu toimistolle lepäilemään.

Lähellämme pari aggressiivista nuorta töni toisiaan, joten siirryimme syrjemmälle seuraamaan tilannetta: Katupartioinnin periaatteiden mukaan nahisteluun, ilkivaltaan tai väkivaltaan ei suoraan puututa. Tarvittaessa hälytetään poliisi paikalle. Tällä kertaa poikaporukka rauhoitteli nahistelijat itse. Kuulemma usein käy juuri niin. Nummelankin yö rauhoittui nopeasti, ja toinen partio lähti kotiin yhden paikkeilla. Me jäimme vielä hankkimaan lisäkoulutusta ja jatkoimme aamukolmeen asti. Jos olet kiinnostunut Yöjalan katupartioinnista, ota yhteyttä Yöjalan toimistoon tai katuvastaava Raine Kärkkäiseen. Kevään tullessa myös nuorten iltaelämä vilkastuu – uudet vapaaehtoiset ovat aina tervetulleita. Sari Metsäkivi Raine Kärkkäinen Yöjalan uusi katuvastaava Raine Kärkkäinen ja yöjalan partioauto. Kuva Sari Metsäkivi.

27


Muisteluita Otalammen aseman seudulta Arthur Helge Sjöman (1891–1961) nimitettiin Otalammelle sähköttäjäksi lokakuussa 1919. Aluksi Sjöman asui pienessä punaisessa VR:n mökissä, lähellä Pirkolan vanhan kaupparakennuksen tasoylikäytävää. Pirkolan kaupasta tuli Sjömanille tärkeä paikka: siellä kokoontui Pirkolan kauppiaan, kirjailija Onni Hallan ja Sjömanin oma kööri seurustelemaan ja pelailemaan korttia. Siellä Sjöman myös tapasi tulevan vaimonsa – Pirkolan kauniin kotiapulaisen Helmi Wallinin. Vuonna 1928 Sjöman sai Otalammen aseman kirjurin viran ja pääsi muuttamaan virka-asuntoon Otalammen asemalle. Myöhemmin (1933) Sjöman osti tontin Otalammen rannalta ja rakennutti siihen huvilan, Hakalan. Sjöman hoiti myös postitoimistoa n. 1930–1940. Vuonna 1942 Sjöman nimettiin Salon aseman kirjuriksi ja muutti pois Otalammelta. Otalammen ajalta jäi hänen lapsilleenkin runsaasti muistoja. Sjömanin poikien talvinen koulumatka Tie oli Otalammen asemalta joskus aurattu Pirkolan kaupalle asti. Kerran sitten oli ollut oikein kunnon lumisade. Me aseman seudun 3–4 koululaista lähdimme sitten rämpimään Pirkolasta eteenpäin lumihangessa, joka ulottui polviin asti. Ei ollut ketään mui-

Helge Sjöman. Kuva Uolevi Sjömanin albumista.

ta vielä liikkeellä, kenenkään jälkiä ei siis maantiellä ollut. Kilometrin kuluttua tultiin peltoaukealle, jossa tien kulku nähtiin vain puhelinlinjasta. Me jo ajattelimme, että kuinkahan paljon me mahdetaan myöhästyä ensimmäiseltä tunnilta. Sitten meidät sai kiinni eräs naishenkilö ja me jäätiin odottamaan, että hän lähtisi eteen auraamaan tietä. Hän pysähtyi kohdallemme ja sanoi, että menkää vain siinä edellä. Ja me tietysti toteltiin vanhempia niin kuin oli opetettu. Kun sitten koulun piha jo näkyi, me hihkaisimme ilosta ”Emme myöhästyneetkään”, sillä oppilaat olivat vielä ulkona. Kun pääsimme pihalle, selvisi, että he olivatkin jo välitunnilla. 28


Kuusen alle pommeja piiloon ”Hälytys viholliskoneista annettiin makasiinin nurkassa roikkuvalla ratakiskon pätkällä, jota asemamies löi lekalla, kun jostain tuli niistä soitto. Tällöin, kun asemapäällikkkö oli vuorossa, hän komensi kaikki ulos tien toisella puolella olevan suuren kuusen alle piiloon.

Tai emmehän me koneita nähneet vaan niiden jättämät valkoiset savujuovat. Niitä meni 6–10 koneen muodostelmina. Mekin ymmärsimme, että koneet olivat jo tyhjiä pommeista, ja mitä kuusen alla lymyäminen olisi auttanut, jos pommeja olisi tullut niskaan. Sirpalevaarakin olisi ollut sisällä pienempi.”

Pappaa tällainen touhu huvitti kovasti, mutta ei tietenkään purnannut esimiehelle. Papan ollessa vuorossa ei tällaista tapahtunut. Minulla ja Sepolla olikin silloin tapana asemalaiturilla seurata venäläisten pommikoneiden paluulentoja, kun ne Hangon rataa seuraten suunnistivat Viron kentille.

Seuraavassa lehdessä muistellaan, millaista oli Otalammen postitoimistolla 1930-luvulla. Lähde: Uolevi Sjöman: Isämme Arthur Helge Sjöman. Tekstin kokosi Sari Metsäkivi

Takarivissä Uolevi, Seppo, Anita ja Helmi-äiti, keskemmällä isä-Helge, alarivissä Heikki, Anneli ja Maija-Liisa. Kuva Uolevi Sjömanin albumista.

29


Onnistunut talvitapahtuma Otalammella Otalammen koulun uudella ja upealla lähiliikuntapaikalla pidettin jo lähes perinteinen Otalammen koulun vanhempaintoimikunnan järjestämä (yhteistyökumppaneina Otalammen kyläyhdistys ja Ruskelan Riento) Talvitapahtuma tiistai-iltana 24. helmikuuta. Tapahtuma oli varsin onnistunut. Pari edellistä leutoa ja vesisateista talvea olivat aiheuttaneet katkon tapahtumaan, mutta tänä vuonna tilanne korjaantui. Perinteikäs, laskiaiseen täydellisesti sopiva lumisade leijaili illalla kentän yllä, jossa reilu sata osallistujaa nautti luistelusta dj. Mirkan musiikin tahtiin. Rusettiluistelupari 9: Hilma ja Sampo.

Osa porukasta oli pulkkamäessä, osa nautti koirien vetämästä kyydistä ahkiossa, ja osa nautti kahvion herkuista. Talvisen tapahtuman ehdottomat ykkösherkut olivat Hiltusen Samin valmistamat herkulliset muurinpohjaletut. Luonnollisesti myös makkara, sekä kuuma mehu seuralaisenaan tuore pulla tekivät kauppansa. Mutta minne katosivat alkuillasta kaukalossa pelailleet yläkouluikäiset pojat? Heitä kaivattiin kovasti rusettiluistelussa. Tapahtuman tuotto on osa Otalammen koulun vanhempaintoimikunnan varojen keräyskampanjaa. Kerätyillä rahoilla järjestetään jotakin, opettajien kanssa yhdessä sovittua ylimääräistä mukavaa Otalammen koulun oppilaille. Kiitokset kaikille tapahtumaan osallistuneille! Yhdessä teimme illasta mukavan. Teksti: Ritva Mikkonen Kuvat: Sanna Ihatsu

30


Ruskelan Riento 60v – Ruskopirtti 40v Komeita lukemia kokoontui juhlimaan satapäinen joukko nuorisoseuralaisia, kyläläisiä ja muuta väkeä. Nuorisoseuraamme juhlittiin arvokkaasti: juhlapuheen piti kunnanjohtaja Kimmo Jarva, ja juhlaväki sai onnittelutervehdyksen myös tohtori Pentti Arajärveltä, joka nuoruudessaan osallistui mm. seuran kesäkisoihin. Väriä ja tunnelmaa juhlaan loivat pienten haitarinsoittajien Prinsessatrio, Vihdin Pelimannit, laulukuoro Vihdin Miehet sekä Ruskelan tanhuajat. Seuran monivivahteisesta historiasta kertoi puheenjohtaja Sirkka Kemppi. Juhla päättyi poloneesiin ja tansseihin. Juhlassa muistettiin myös nuorisoseuran hyväksi toimineita: Hermanni-merkin saivat Antti Ala-Heikkilä ja Toivo Kukkonen. Hopeisen nuorisoseuramerkin lehvillä sai Paavo Hiltunen ja Hopeisen merkin Aila Ahonen. Kuparisen nuorisoseuramerkin saivat Sari Ahonen, Irmeli Auvinen,

Riitta Hiltunen, Tarja Nilsson, Riitta Toikka ja Jukka Toikka. Kuparisen tunnusmerkin saivat Eija Kulkki ja Sari Metsäkivi. Kunniajäseniksi kutsuttiin Pentti Lahtinen, Pauli Koskenmäki, Väinö Skyttä ja Sirkka Sundström. Skeittiparkin hyväksi työskennelleille annettiin kunniakirja. Sen saivat Veijo Happonen, Ilkka Henriksson, Mauri Kadenius, Eero Kontio, Seppo Lavonen sekä Sirkka ja Mauno Kemppi. Myös seuran hyväksi tehdystä kerho- ja talkootyöstä jaettiin kunniakirja. Sen saivat Heidi Hiila ja Janne Mäkelä, Minna ja Erkka Karimaa, Marja-Liisa Mäkinen, Marja ja Rauno Pulkkinen sekä Mari Tolpo.

Teksti: Sirkka Kemppi Kuvat: Raine Kärkkäinen

31


Jaetaan kaikkiin talouksiin 03300 postinumeroalueella.

Landet som icke är -filmin kuvauksista 10.3.1976. Valokuvan on ottanut Juhani Katajisto. Kuvaa voi ihailla värillisenä osoitteesta http://vaunut.org:80/kuva/14252 OtaSanomat 1/2008 numerossa kerrottiin näistä kuvauksista hieman tarkemmin. Lehden voit lukea kyläyhdistyksen www-sivuilta www.otalampi.net, kohdasta OtaSanomat.

32

OtaSanomat200901  

1/2009 1 sivu 2 2 3 4-7 8 9 10-12 13 16-20 21 22-23 24-25 26-27 28-29 30 31 Toimitus Kannen kuva: Kyläläisiä rakentamassa lumilinnaa Härkälä...