Page 1

OtaSanomat 2/2006


Sisältö Sisältö Toimitus Turvallisuutta ja viihtyisyyttä kylälle! www.otalampi.net, kyläläisten yhteiset verkkosivut Rattoisa Otalampi-päivä Kiinanpalatsikoirat kilpailivat kauneudesta Ruskopirtillä! Muisteloita Pirkolan portailta Bussivuoro napattu Otalammen työväenyhdistys täyttää 100 vuotta Otalampi romaanieni maisemana Olemmeko sukulaisia? Tapahtumakalenteri Mainosliite Junnufutista Otalammella Ruskelan kukkiva kaunotar Härkälän Haka vauhdissa jo lähes 50 vuotta – välillä 32 m ilmassa! Historiakuva

sivu 2 2 3 4–5 6–10 11–13 14–15 16 17–19 20–21 22–23 24–25 26–27 28 29–31 32

Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy huhtikuussa 2006. Kannen kuva: Otalampi-päivän kyykkäkilpailu, Sanna Ihatsu

Toimitus Eija Lehtonen eija.e.lehtonen@luukku.com

Sanna Ihatsu casaco@kolumbus.fi (taitto)

OtaSanomien toimitus ottaa mielellään vastaan juttuja ja mielipiteitäsi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen Otasanomat@otalampi.net tai ota yhteyttä lehden toimitukseen.

Karita Seuranen karitas@hotmail.com (ilmoitukset) Sari Metsäkivi sari.metsakivi@kolumbus.fi 2


Turvallisuutta ja viihtyisyyttä kylälle! johon on yhdistetty Siippoon koulu) kohdalla on koululaisten ja saattoliikenteen määrä kasvanut reilusti. Koulun kohdalla tulisi saada autojen nopeudet alenemaan joko nopeusrajoituksin tai tien rakenteellisin hidastein. Entäpä Vanhan Porintien liikenteen turvallisuuden parantaminen? Oletteko kokeilleet ajaa sitä polkupyörällä? Jos olette, ette varmaan laita lapsianne mielellään sinne rekkojen sekaan – huolimatta tulossa olevasta automaattisesta kameravalvonnasta.

Otalampi on kehittymässä kovalla vauhdilla merkittäväksi taajamaksi Vihdin kaakkoiskulmalla.Vielä tänä vuonna uuden Otalampitalon tontilta kaadetaan puut ja kuokka pistetään maahan. Valmista pitäisi olla syksyllä 2008. Tämä palvelukeskus omalta osaltaan sekä pääkaupunkiseudun hyvä tavoitettavuus, kaavoituksen eteneminen ja kunnallistekniikan rakentaminen tuovat kylälle rakentamista ja uusia asukkaita. Myönteinen kehitys ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että unohdetaan perusasiat, kuten turvallisuus ja viihtyisyys.

Viime aikoina on taas noussut esille ilkivalta, jota on harjoitettu mm. Pirkolan nurkilla ja uimarannalla. Miten tämä asia saataisiin paremmalle tolalle? Auttaisiko jos saisimme kehitettyä nuorille omaehtoista toimintaa kenties omissa tiloissaan, voisimmeko kehittää ”sosiaalista kontrollia” vai pitäisikö vanhempien olla paremmin perillä, mitä lapset tekevät? Entäpä sitten kaavoitusasiat ja kyliemme väljän maalaisidyllin säilyttäminen? Rakennetaanko nyt liian tiheään ja kaava-alueen ulkopuolellakin pienille, usein isommasta lohkotuille minitonteille?

Tiestön turvallisuuteen on suunnitteilla parannuksia uusien tiejärjestelyjen ja rautatien eritasoliittymien poistamisen myötä. Hyväksyttävänä olevan kaavan mukainen Otalammenraitin jatke Härkälän suuntaan tulisi toteuttaa mahdollisimman pian. Tälle osuudelle suunnitellut kevyen liikenteen väylät lisäisivät pienten koululaisten liikkumisen turvallisuutta uudelle palvelukeskukselle oleellisesti. Jotakin tiestön turvallisuudelle voidaan tehdä hetikin, eikä vasta kaavoituksen myötä. Ratakujan vartioimaton junaradan tasoristeys tulisi poistaa ajoneuvoliikenteen käytöstä välittömästi. Torpparintien uusi yhteys Vanhalle Porintielle voisi korvata tämän tasoristeyksen, jossa on tapahtunut muutaman vuoden aikana kolme vakavaa liikenneonnettomuutta. Otalammen koulun (ent. Härkälän koulu,

Tule vaikuttamaan ja keskustelemaan näiden ja muiden kylän ajankohtaisten asioiden kehittämisestä kyläyhdistyksen syyskokoukseen tiistaina 14.11. klo 18 Otalammen koululle. Veijo Happonen Otalammen alueen kyläyhdistyksen pj

3


www.otalampi.net, kyläläisten yhteiset verkkosivut keskustelupalsta, urheiluseurojen tiedotteita, ilmoituksia harrastusmahdollisuuksista ja vapaista salivuoroista sekä osto- ja myyntipalsta.

Otalammen alueen omat verkkosivut osoitteessa www.otalampi. net avautuivat viime keväänä. Sivuilta löytyy paljon asiaa, hyötyä ja huvia. Varsinkin alueen uusilta asukkailta on saatu positiivista palautetta, ja sivut koetaan hyödylliseksi tietolähteeksi.

Urheiluseurojen tiedotteet -keskusteluista löytyy tietoja harrastusmahdollisuuksista. Jos haluat vaikkapa pelata lentopalloa, täältä löytyvät tiedot salivuoroista. Pelivuoroja löytyy niin lapsille, naisille, miehille kuin sekapelillekin. Käy katsomassa tarkemmat tiedot salivuorot –keskustelusta.

Sivuilta löytyy monenlaista tietoa Otalammen alueesta. Siellä käydään lyhyesti läpi mm. kylien historiaa sekä seurojen ja yhdistysten toimintaa. Esimerkiksi kyläyhdistyksen pöytäkirjat ja toimintakertomukset löytyvät sieltä. Jos vanha OtaSanomat on päässyt häviämään, voi aiemmin ilmestyneet numerot käydä lukemassa myös verkkosivuilta.

Nuorison käytös on herättänyt keskustelua. Häiritsevää käytöstä on kirjoitettu olevan Pirkolan luona sekä uimarannalla. Uimaranta on jo pitkään, erään kirjoittajan mukaan ainakin 60luvulta asti, ollut perinteinen nuorten kokoontumispaikka, mutta paikkojen rikkominen harmittaa monia. Myös autojen parkkeeraaminen aivan rannan tuntumaan puhututtaa, sillä virallinen parkkialuekin on olemassa.

Vasemman reunan valikosta löytyy alhaalta linkki keskustelualue. Sieltä löytyy eri aiheisia keskusteluja. Lukemaan pääsee rekisteröitymättäkin, mutta kirjoittamiseen vaaditaan rekisteröityminen. Jos haluat rekisteröityä käyttäjäksi, valitse yläreunasta linkki rekisteröidy. Silloin aukeaa uusi ikkuna, johon kirjataan oma käyttäjätunnus ja salasana, jotka voi itse keksiä. Rekisteröityminen vaatii sähköpostiosoitteen. Tällä hetkellä rekisteröityneitä käyttäjiä on kolmisenkymmentä. Jos rekisteröityminen ei onnistu voi apua pyytää osoitteesta webmaster@otalampi.net.

Otalammentien vaarallisuudesta ollaan huolissaan. Mutkaisella tiellä ajoneuvojen nopeudet ovat usein kovia ja piennar on hyvin kapea pyöräillä tai kävellä. Ratkaisuksi pohditaan kahta vaihtoehtoa: moottoriliikennettä Otalammentiellä tulisi rajoittaa läpiajokiellolla, kuten Katinhännäntiellä on tehty ja nopeuksia hillitä esimerkiksi hidastein. Keskustelussa ehdotetaan esimerkiksi keräämään nimilistaa, jossa vaaditaan hidasteita Otalammentielle.

Käynnissä on monenlaisia keskusteluja. Sivuilta löytyy mm. yleinen 4


Helsingistä Otalammelle ajavan linjaauton iltavuoro klo 21 on lopetettu. Tämä askarruttaa erästä kirjoittajaa ja hän pohtii mitä voitaisiin tehdä, jotta tärkeä vuoro saataisiin takaisin. Kyläyhdistys on tarttunut asiaan ja kirjoittanut Etelä-Suomen lääninhallituksen liikenneosaston ylitarkastajalle Juhani Hallenbergille. Tästä lisää voit lukea myös tämän lehden sivulta 16. Lisäksi sivustolla on otettu esiin äitiysneuvolatoiminnan lakkauttaminen Otalammelta.

niitä on helppo käydä halutessaan katsomassa. Vaikka ilmoituksia ei olekaan vielä paljon, on lukijoita ilmoituksilla ollut huimasti; viisi myyntiilmoitusta ovat kukin keränneet lukijoita 53–151 kappaletta. Seitsemää ostoilmoitusta on käyty lukemassa 75 –185 kertaa. Meillä on tosi monipuoliset keskustelusivut käytössämme; käy katsomassa ja ottamassa kantaa! Eija Lehtonen

Osto- ja myyntisivuilla on vielä vähän ilmoituksia, mutta niitä kannattaa käyttää! Tuotteet löytyvät läheltä, ja 5


Rattoisa Otalampi-päivä! Otalampi-päivää vietettiin 19. elokuuta. Viime vuonna teimme niin hyvän pohjatyön, että päivän runko päätettiin pitää samankaltaisena: toimintaa oli kolmessa tutussa paikassa – Otalammen rannalla, Pirkolassa ja Työväentalolla. Musiikki ei harmillista kyllä Pirkolassa suunnitelmista huolimatta soinut, mutta Marttojen soppa oli maukasta, Aune Tolkki antoi hyviä kirjavinkkejä ja Pentti Kurunmäki jututti Hannu Niklanderia tämän uusimmasta teoksesta. Kirpparilla tavarat vaihtoivat omistajaa ja hevoskärrykyydillä näki Otalampea uudesta vinkkelistä. Vohvelinpaistoa. Kuva Sanna Ihatsu.

Päivä aloitettiiin rannassa reippaasti aamusaunalla ja vesijumpalla. Sen jälkeen pääsikin jo kaunistautumaan Marja Melinin kasvomaalauspisteessä, ja sitten vain ponin tai mäkiauton kyytiin tai lentiskentälle!

Kylän parhaat vohvelit Kylän parhaat vohvelit paisteli rannalla Härkälän Hakan iskuryhmä: Tuija Heikkonen, Annika Juhakorpi ja Ritva Mikkonen. Koska edellisenä kesänä Annika oli joutunut koko ajan juoksemaan kodin ja rannan väliä hakemassa täydennystä, oli iskuryhmä tästä viisastuneena valmistanut tänä vuonna peräti 15 litraa vohvelitaikinaa. Ja kaikki meni! Välillä vaivanneista sähköteknisistä ongelmista huolimatta asiakkaat jaksoivat kärsivällisesti odottaa omaa, rapeaa, vastapaistettua vohveliaan. Hyväähän kannattaa tunnetusti vaikka vähän odottaakin. Koska tässä on vuosi aikaa hoidella sormenpäiden palovammat kuntoon, niin eiköhän ensi kesänäkin herkutella rannalla vohveleilla kera hillon ja kermavaahdon.

Sari Metsäkivi

Poniajelua. Kuva Sanna Ihatsu.

Ritva Mikkonen

6


Kamppailua kiertopokaalista Otalampi-päivänä pelattiin jo toisen kerran rantalentisturnaus Otalammen uimarannan tänä kesänä kunnostetulla beach volley-kentällä. Turnauksen järjestivät yhteistyössä paikalliset urheiluseurat Härkälän Haka ja Laurin Kisailijat. Koska käytössä on vain yksi pelikenttä, turnaukseen pääsi osallistumaan ainoastaan neljä joukkuetta ja turnaus pelattiin yksinkertaisena sarjana, kaikki kaikkia vastaan. Sää suosi jälleen niin pelaajia kuin yleisöä auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötilan hipoessa liki hellelukemia.

Rantalentistä eli ”biitsiä” pelattiin ns. harrastesäännöillä, aivan kaikkia oikean biitsin hienouksia ei huomioitu, joten kysymyksessä oli pikemminkin lentopalloa hiekalla kuin oikea beach volley. Joukkueeseen sai kuulua rajoittamaton määrä pelaajia, mutta kentällä sai olla korkeintaan neljä pelaajaa kerrallaan, heistä korkeintaan kaksi miestä. Ottelut olivat tiukkoja, mutta tärkeintä oli viettää hauska kesäpäivä ja nauttia pelaamisesta ja siinä samalla ratkaista komean kiertopalkintopokaalin haltija seuraavan vuoden ajaksi. Viime vuonna

Rantalentisturnauksen voittajajoukkue Jumpperit. Kuva Kirsi Ojasalo.

7


pokaaliin ensimmäisen kiinnityksen saaneet Leijonat eivät tänä vuonna osallistuneet samalla kokoonpanolla, vaikkakin lähes kaikki pelaajat joukkueesta olivat mukana.

Vauhtia ja varikkotunnelmia ilman bensankäryä Kellon lähestyessä puoltapäivää Rantatielle kuljetettiin toinen toistaan hienompia luomuksia kamppailemaan mäkiautokilpailun voitosta. Kilpailu alkoi katsastuksella. Kaikki autot läpäisivät tarkastuksen, vaikkakin katsastusmies kiinnitti huomiota ruosteeseen ja antoi korjauskehotuksia seuraavaksi vuodeksi. Luomuviljelijänäkin tunnettu juontaja Erkki Hakkarainen kehui autojen korkeaa kierrätysastetta ja ympäristöystävällistä käyttövoimaa.

Turnaukseen osallistuneet joukkueet olivat Soutuneuvokset, Kyläyhdistys, Jumpperit sekä urhoollisesti kahteen mieheen taistellut Sikari. Turnauksen aloittivat Kyläyhdistys ja Sikari, kohtaamisesta selvisi voittajana Sikari tuloksella 2-0. Seuraavaksi pelasivat Jumpperit ja Suotuneuvokset (2-0), Soutuneuvokset ja Sikari (0-2), Kyläyhdistys ja Jumpperit (02), Soutuneuvokset ja Kyläyhdistys (2-0). Viimeisen ottelun alkaessa eräpisteet olivat tasan Jumppereilla ja Sikarilla ja peli päättyi 1-1.

Kilpailuun osallistui tänä vuonna kahdeksan eri autoa. Jokaisella autolla sai laskea kaksi laskua, ja kuljettaja sai vaihtua eri laskuilla. Kisan voitosta, eli kenen autolla laskettiin pisimmälle, käytiin kova kamppailu moninkertaisen voittaja-auton White Wolfin ja komean Isuzun kesken. Tällä kertaa White Wolf joutui myöntämään tappionsa, kun Isuzu rullasi pidemmälle.

Tilanne voiton suhteen säilyi jännittävänä aivan viimeisiin pelattuihin pisteisiin saakka, sillä lopullisen, kaikkien pelattujen pisteiden tarkistuslaskennan jälkeen selvisi voittajaksi Jumpperit neljän pisteen turvin, toinen oli Sikari, kolmas Soutuneuvokset ja neljänneksi tällä kertaa jäi Kyläyhdistys, jonka kuntohuippu tältä kesältä oli ehkä jo ohi. Pokaalin voittajille luovutti Härkälän Hakan puheenjohtaja Erkka Karimaa, ja voittojuhlia jatkettiin vielä suuren maailman tyyliin kuohuviinipullo poksauttaen työväentalolla pidetyssä iltatapahtumassa.

Sanna Ihatsu Voittaja-auto Isuzu keskellä, White Wolf vasemmalla ja Donna II oikealla. Kuva Sanna Ihatsu.

Pia Kärkkäinen

8


Otalampi-päivän iltamat Onnistuneen Otalampi-päivän kääntyessä iltaa kohti kerääntyivät aktiiviset kyläläiset Otalammen työväentalolle viettämään iltamia perinteiseen tapaan. Mukana oli niin vakituisia asukkaita kuin kesäasujiakin, nuoria ja vanhoja, monia tuttuja kasvoja, joista toisia näkee päivittäin ja toisia vain kerran vuodessa kesän kohokohtana Otalampi-päivänä. Lippuja iltamiin myytiin ennätykselliset 147 kpl, mikä oli n. 30 enemmän kuin viime vuonna.

Iltamissa arvottiin Pekka Pirkolan lahjoittama mäkiauto, joka oli tehty mikroauton rungosta. Auton voitti Ella Juhakorpi. Kuva Sanna Ihatsu.

Iltamat, kuten koko muunkin päivän, juonsi Erkki Hakkarainen. Tarjolla oli alkuillasta Laatokan kyykkää, jossa käytiin tiukkoja kamppailuja siitä, kuka joutuu loppujen lopuksi hevoseksi… Opetusta lajiin antoi Timo Mokkila Laurista, joka on harrastanut kyykkää jo pikkupojasta asti, joten kokemusta riittää. Iltamissa julkistettiin vielä päivän kilpailujen tulokset, ja päästiinpä poksauttamaan kuohuviinipullokin rantalentisturnauksen voiton kunniaksi.

Auton, ja muutkin palkinnot, oli lahjoittanut Pekka Pirkola. Arvonta aiheutti melkoista jännitystä varsinkin pikkupoikien keskuudessa, mutta voiton kuittasi kotiin lopulta Ella Juhakorpi 9v. Voittoon tyytyväisen tytön perheen lähiajan suunnitelmiin kuulunee autotallin rakentamista, ajohaalaria hankintaa jne. ennen ensi vuoden mäkiautokisaa. Miten paljon puuhaa yksi pieni arpa voikaan aiheuttaa! Illan tanssimusiikista vastasivat Pekka Ojasalo ja The Lonely Bull Markku Penttilä. He soittivat vanhaa kunnon tanssimusiikkia ja tanssipareja riitti lattialla puoleen yöhön asti. Osalla pareista oli selvästikin tanssiharjoituksia takana, onhan Härkälän Haka järjestänyt suuren suosion saaneen tanssikurssin jo kahtena keväänä. Toisille taas kurssi olisi hyvinkin tarpeellinen (kirjoittaja itse mukaan lukien), päätellen ”vapaasta tyylistä.”

Sisällä työväentalossa musisointia aloitettiin karaokella, jonka järjesti Marja Lindström Ruskelan Riennosta. Innokkaita laulajia riitti hetkittäin jonoksi asti, kun tulevat tenavatähdet ja tangoprinssit viihdyttivät yleisöä. Ennen pääesiintyjien astumista lavalle suoritettiin arvonta, jossa pääpalkintona oli päivän mäkiautokisaan osallistunut formulamallinen punainen auto. 9


Tarjoilun kahvioon oli järjestänyt työväenyhdistys, jolta ostettiin ahkerasti maistuvia pizzapaloja ym. leivonnaisia kahvin tai limun kera. Pihalta löytyi grillimakkaran myyjä, joten isommankin nälän sai häädettyä kuumalla makkaralla. Kaiken kaikkiaan ilta oli hauska päätös mukavalle päivälle, ensi vuonna toivottavasti tavataan samoissa merkeissä!

Tuloksia Mäkiautokisa 1. talli: MC Petäys, auto: Isuzu, kuljettajat: Jenna ja Joni Mäki-Petäys 2. Mc Morkonperä, White Wolf, Elli Morko 3. Peltitalli, Donna II, Savi ja Kivi Virolainen 4. Pirilän pahikset, PP, Onni Pirilä 5. Pirkola racing-team, Cart PP06, Jesse Ropponen ja Riku Heikkonen 6. Vihdin hyötyromuracing, Kiitäjä, Robert Kölhi 7. Pirilän Pahikset, ruohonleikkuri, Otto Pirilä 8. Rabit-racing, sohvaperuna GTDeluxe, Joona Jänönen. Lehdistön kunniamaininta.

Pia Kärkkäinen

Lehdistön suosikiksi valittiin Joona Jänösen ohjastama sohvaperuna GTDeluxe- mäkiauto. Kuva Sanna Ihatsu.

Lentiskisa 1. Jumpperit: Nina Airaksinen, Petri Silvasti, Pia ja Raine Kärkkäinen 2. Sikari: Pekka Wagner ja Jorma Pekki 3. Soutuneuvokset: Tarja Holmström, Tuula Lindfors, Ture Lindholm ja Esa Kupiainen 4. Kyläyhdistys: Veijo Happonen, Karita Seuranen, Virpi Marttila, Seppo Lehikoinen Otlampipäivän järjestäjät Otalammen alueen kyläyhdistys, Härkälän Haka, Laurin Kisailijat, Otalammen Martat, Keskustan Otalammen Py, Otalammen työväenyhdistys, Rasti Vihti, Vihdin kirjasto, Nuorisoseura Ruskelan Riento, aktiiviset kyläläiset. 10


Kiinanpalatsikoirat kilpailivat kauneudesta Ruskopirtillä! Suomen Pekingesikerho ry järjesti kiinanpalatsikoirien eli pekingeesien erikoisnäyttelyn lauantaina kesäkuun 10 päivä eli samana viikonlopuna, jolloin Suomen Kennelliitto järjesti Euroopan Voittaja-näyttelyn Helsingin Messukeskuksessa. Näyttely pidettiin ensimmäisen kerran Ruskopirtillä. Edellisinä vuosina näyttelypaikkana on ollut Tuusulassa sijaitseva Loma ja kurssikeskus Onnela.

ovat erittäin tunnettuja ja menestyneitä kaikkialla maailmassa. Kiinanpalatsikoiria oli erikoisnäyttelyymme ilmoitettu yhteensä 53 koiraa sekä 4 kasvattajaryhmää. Aikaisempien vuosien tapaan näyttelyn ohjelmistossa nähtiin lisäksi epävirallisiakin kilpailuja kuten lapsi ja peke kilpailu sekä pari- ja kotikoirakilpailut. Epäviralliset luokat arvosteli tuomarimme mies Bill Edmond, niin ikään rodun virallinen tuomari Englannissa.

Ruskopirtti tarjosi loistavan näyttelypaikan kiinanpalatsikoirille. Ruskopirtin sali oli tilava, valoisa ja ilmastoinniltaan pekejä ajatellen ihanteellinen, ilma vaihtui hyvin eikä sali kuumentunut liiaksi kuten Onnelassa on ongelmana ollut. Pekingeesithän ovat lyttykuonoisia pitkäkarvaisia koiria, joten riittävän hyvä ilmanvaihto on näyttelypaikalla erityisen tärkeä.

Tuomariparin lisäksi kansainvälisen tuulahduksen näyttelyymme toivat ulkomaalaiset pekingeesiharrastajat. Näyttelymme voitosta sekä Suomen muotovalioon oikeuttavista serteistä oli saapunut pekejä kilpailemaan Norjasta, Italiasta, Tanskasta ja Kyprokselta. Oli erityisen mukava nähdä näitä kansainvälisiä kilpailijoita kehässä.

Ilma suosi pekeharrastajia suloisella lämmöllään. Näyttelypäivä olikin niitä ensimmäisiä aurinkoisia päiviä tänä kesänä. Ruskopirtti näytti hyvin idylliseltä koivujen vihertäessä pihalla ja kukkien kukkiessa oven pielissä. Näyttelypaikka saikin tästä erityiskiitosta näyttelyyn osallistujilta.

Näyttely aloitettiin perinteisten tervetulotoivotusten ja tuomarin esittelyjen jälkeen pentuluokilla. Näyttelyn kauneimmaksi pennuksi valittiin Karin Widnäsin omistama narttupentu Crickethill’s Katariina Fiskarsista. Urokset kilpailivat seuraavaksi ikäluokkien mukaisessa järjestyksessä edeten aina Paras uros kilpailuun asti, jossa jaetaan parhaalle siihen oikeutetulle koiralle Suomen muotovalioon oikeuttava sertifikaatti eli sert. Tänä vuonna näyttelyn parhaaksi urokseksi valittiin norjalaisen Borghild Moenin omistama uros Norjan ja Ruotsin

Tuomariksi meille oli lupautunut rodun kotimaasta Englannista kasvattajatuomari Mrs Pam Edmond. Hän on kasvattanut pekingeesejä kennelnimellä Singlewell jo lähes 60 vuoden ajan, joten kokemusta rodusta hänellä oli yllin kyllin. Singlewell-pekingeesit 11


muotovalio Mahjon Elio By Delwin, joka sai myös sertin saavuttaen samalla Suomen Muotovalion arvon.

väliajalla. Kotikoiraluokka on avoin kaikille koirille, myös niille joilla on jokin viralliseen luokkaan osallistumisen estävä vika, esimerkiksi toinen kives puuttuu. Tähän luokkaan oli ilmoittautunut kolme kotikoiraa. Luokan voitti Riina Vanhasen omistama Young-King Öykki-Döykki Nuoramoisista.

Urosten arvostelun jälkeen tuomarille suotiin pienoinen hengähdystauko kahvin ja pullan merkeissä. Kahvitauon jälkeen kilpailtiin lapsi ja pekekilpailu. Siihen osallistui kolme lasta peken kanssa. Tässä kilpailussa tuomarin ja avustajan rooli on erityisen suuri, sillä osa kilpailijoista on vasta ensimmäistä kertaa koiran kanssa kehässä. Voittajaksi peken esitti kuusi vuotias kirkkonummilainen Pyry Harju koiralla Rane. Toinen epävirallinen kilpailu eli kotikoiraluokka käytiin myös

Näiden epävirallisten kilpailujen jälkeen jatkui virallinen näyttely narttujen arvostelulla. Näyttelyn kauneimmaksi nartuksi valittiin Pia Backmanin omistaman narttu Suomen muotovalio Backlee Party Queen. Narttujen sertin sai Paras narttu luokan toiseksi

Rotunsa parhaat koirat yhdessä tuomarin kanssa. Kuva Emma Alhainen.

12


tullut Borghild Moenin omistama Norjan, Ruotsin ja Tanskan muotovalio Hotpoint’s One More To Talk About. Rodun parhaaksi veteraani valittiin Sari Ahosen ja Saija Niskalan omistama narttu Suomen muotovalio Saryan Golden Treasure.

naisineen ja sämpylöineen. Näyttelyn jälkeen näyttelyyn osallistuneille Suomen Pekingesikerho oli järjestänyt näyttelyillallisen pientä maksua vastaan. Pekeihmiset jäivätkin mielellään vielä vaihtamaan ajatuksia ja rentoutumaan Ruskopirtille maukkaan buffetillallisen merkeissä. Runsaan kotitekoisen tarjoilun oli valmistanut Ruskopirttiä ylläpitävä Ruskelan Riento. Näyttelyväki oli päivän jälkeen väsynyt mutta tyytyväinen. Erityisesti paikka ja tarjoilu saivat kiitosta osakseen. Toivottavasti ensi vuonna tapaamme kaikki taas Ruskopirtillä!

Näyttelyn kauneimman tittelistä käytiin kilpailu vielä parhaan uroksen ja parhaan nartun välillä. Tällä kertaa voiton vei eli Best In Show:ksi valittiin suomalainen narttu Suomen muotovalio Backlee Party Queen. Kasvattajaluokassa kasvattaja kilpailee neljän näyttelyssä palkitun kasvattinsa ryhmällä, parhaimman ryhmän esitti Pia Backman (kennel Backlee), Järvenpäästä.

Sari Ahonen

Vielä viimeisenä kilpailuna valittiin näyttelyn paras pari. Tässä epävirallisessa luokassa on tarkoitus olla saman omistajan kaksi mahdollisimman toistensa kaltaista koiraa. Kilpailuun osallistui kolme paria. Parhaaksi pariksi valittiin Leena Martikaisen omistama pari Fin Mva Saryan Swinging Star & Fin Mva Saryan Flaming Frost Masalasta.

Lapsi ja koira kilpailun voittajat Pyry ja Rane. Kuva Emma Alhainen.

Näin oli kaikki viralliset ja epäviralliset kilpailut saatu päätökseen. Näyttelyämme sponsoroi upein ruokapalkinnoin Royal Canin. Näyttelyn aikana näyttelyvieraiden kestityksestä huolehti Ruskelan Riento pitämällä buffetia ihanine kotitekoisine leivon13


Muisteloita Pirkolan portailta Havahdun puoliunestani kun bussi jarruttaa jättääkseen matkustajia. Pirkola. Muutaman pysäkin päässä pitää jäädä. Katselen Pirkolan kulmilla notkuvia teinejä. Ankeaa, ajattelen ja haukottelen, niillä ei ole edes portaita. Muistan Pirkolan vanhat kiviportaat. Se oli silloin kun minä olin nuori. Silloin kun emme olleet Otalammen rannassa, istuimme Pirkolan portailla. Ne olivat meidän nuorisotilamme. No, se nuorisotila sitten lakkautettiin. Taisin olla kuudentoista. Pitkään uskoimme ja toivoimme, että saisimme uudet portaat, mutta ei.

Mitä tulee nuoriin, mikään ei ole muuttunut. Edelleen kylän nuoriso viettää aikaansa lähinnä rannassa ja Pirkolalla. Sellaista elämä syrjäkylällä tuppaa olemaan: lapsiperheet ja vanhemmat ihmiset nauttivat rauhasta ja nuoret norkoilevat mielekkään tekemisen puutteessa kylän raitilla koettaen välttää lähes vääjäämättömältä vaikuttavaa tylsyyskuolemaa. Itse kuulun nykyään auttamattomasti osastoon ”vanhemmat ihmiset”. Vaikka opiskelut ja työ veivät pääkaupunkiin, kotikunta on edelleen Vihti ja vakituinen osoite Otalammella. Kannatan parhaimmillaan useampia kertoja viikossa julkista liikennettä päästäkseni kotikylän rauhaan ja tekemään oman osani vihtiläisnuorten hyvinvoinnin edistämisessä.

Vähän aikaa mielissämme kyti ajatus kansalaisliikkeen perustamisesta, mutta sekin hiipui kun tajusimme, ettei kukaan kuitenkaan olisi meitä kuunnellut. Moni lähti jo toisen asteen kouluun muualle ja viimeistään jatkoopinnot ovat vieneet loputkin pois Otalammelta ja Vihdistä. Itsekään en ole enää useampaan vuoteen asunut Otalammella.

Vaikka muualla asumisen ja fossiilisen elämäntyylini vuoksi en ole enää vuosikausiin voinut katsoa kuuluvani Otalammen nuorisoon, muistan kuitenkin vallan hyvin millaista oli olla otalampelainen nuori. Osaksi juuri siitä syystä tein paluun kotikonnuille jo ennen perheen perustamista. Tehdäkseni asioille jotakin. Työsarka on ollut yllättävän kivinen. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtimisen tärkeydestä puhutaan paljon niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Ongelmaksi ovatkin osoittautuneet lähinnä teot – tai pikemminkin niiden puute.

Kevään 2005 valtuustoseminaarissa oli vähällä mennä pullan pala väärään kurkkuun kun kuulin, että Otalammelle rakennettavaan palvelukeskukseen tulee myös yläaste. Tämä meidän pieni Otalampemme onkin yhtäkkiä yksi kunnan neljästä merkittävimmästä kasvukeskuksesta. Tontteja kaavoitetaan ja tiejärjestelyjä uusitaan.

14


Kyläyhdistykset ja erilaisilla järjestöt ovat yleensä merkityksellisiä kuntalaisten viihtymisen kannalta. Niinpä on täällä Vihdissäkin. Kiitos eri järjestöjen ja yhdistysten, ohjattuja harrastuksia ja toimintaa on tarjolla myös Otalammella. Aktiivisten kyläläisten ansiotahan on alun perin sekin, että työväentalolla on nuorille torstai- ja sunnuntai-iltaisin avoimen toiminnan kerho, Grubi, ainoa kunnallisen nuorisotyön ilmentymä kylällämme. ATKkerhona aloittanut Grubi on pitkäaikaisen ohjaajansa Mauri Jorosen johdolla tarjonnut vuosien ajan alueen nuorille ajanviettopaikan. Toivottavasti nyt syksyllä tapahtuvasta ohjaajavaihdoksesta huolimatta toiminta säilyy.

toiveeni uuteen palvelukeskukseen. Vaikka siellä ei olisikaan suoranaisesti järjestöjen käyttöön suunniteltuja tiloja, se kuitenkin tarjonnee erilaisille ryhmille iltakäyttötiloja. Siitä, millaiselle toiminnalle sitten tällä hetkellä ja tulevaisuudessa olisi tilausta, en osaa kuin esittää arvailuja. Sitä pitää kysyä nuorilta itseltään. Haluankin heittää mietittäväksi ajatuksen jonkinlaisen nuorisotoiminnan tarvetta ja nuorten toiveita kartoittavan selvityksen toteuttamisesta Otalammella. Sen pohjalta voisi suunnitella konkreettisia toimia. Edellyttäen tietysti, että asiasta kiinnostuneita tahoja löytyy.

Kyläläisten ja erityisesti nuorten viihtyisyyden lisäämisessä on kaikesta huolimatta vielä paljon työsarkaa. Harrastukset ja muut aktiviteetit kun tuppaavat kasaantumaan suurempiin taajamiin. Tulevaisuus asettaa lisäksi uuden haasteen kun väkimäärä kasvaa ja myös yläasteopetuksen alkaminen muutaman vuoden päästä tuo yhä enemmän nuoria Otalammen katukuvaan. Aikoinaan kaipasimme jonkinlaista vapaan toiminnan nuorisotilaa, johon kokoontua viettämään aikaa. Myös laajemmat harrastusmahdollisuudet omalla kylällä olisivat olleet toivottuja. Mitä harrastusmahdollisuuksiin tulee, asetan varmasti monen muun tavoin

Marjaana Varmavuori, nuorisolautakunnan puheenjohtaja, marjaana.varmavuori@gmail.com 15


Bussivuoro napattu Tarkkasilmäiset kyläläiset ovat huomanneet, että Helsingistä klo 21.00 lähtevä, Otalammen kautta Karkkilaan kulkeva bussivuoro on lakkautettu kesäkuun alussa. Kyläyhdistys on ottanut yhteyttä Etelä-Suomen lääninhallituksen Liikenneosaston ylitarkastaja Juhani Hallenbergiin – ensin puhelimitse, sitten kirjeitse. Olemme saaneet sieltä myös vastauksen. Kyläyhdistyksen lähettämä kirje Etelä-Suomen lääninhallituksen Liikenneosastolle 14.6.2006: Viite: puhelinkeskustelu Juhani Hallenbergin kanssa 23.5.2006 Hei.Olette lakkauttaneet linja-autovuoron, joka kulkee väliä Helsinki–Takkula–Otalampi–Karkkila. Vuoro lähti Helsingistä klo 21.00. Asia on herättänyt kyläläisissämme hämmästystä, sillä vuoroa pidetään tarpeellisena. Otalampelaiset toivovatkin vuoron palauttamista viimeistään ensi syksyksi. Ehdotamme, että linjaauto vaihdettaisiin pikkubussiin ja lähtöajankohtaa myöhennettäisiin. Jos Bussi lähtisi Helsingistä vasta klo 21.30 tai 22.00, myös yhdeksän vuoroa tekevä työväestö sekä elokuvissa kävijät voisivat hyödyntää sitä. Linjan mainostaminenkin varmasti lisäisi sen käyttöä. Nyt Otalammen alueen kyläyhdistyksellä on paremmat mahdollisuudet välittää tietoa kyläläisille, sillä olemme tehneet Otalammelle omat kotisivut (www.otalampi.net) ja kyläkaupallemme on tulossa kunnol16

linen info-taulu. Lisäksi Otalammen kylälehti – OtaSanomat – ilmestyy jälleen syksyllä. Vuoro kannattaa säilyttää, koska * ilman sitä ihmisiä on laajalta, noin 20 km alueelta, vailla Helsinki–Vihti iltayhteyttä * Otalammen ja Olkkalan alueelle muuttaa väkeä lisää jatkuvasti * yhteiskunnassamme pyritään ympäristöystävällisyyden takia lisäämään julkisen liikenteen käyttöä ja vähentämään yksityisautoilua * bensan hinta nousee – ihmiset ovat entistä halukkaampia käyttämään julkisia liikennevälineitä, jos vuoroja vain on tarjolla. Terveisin, Sari Metsäkivi, Otalammen alueen kyläyhdistys, p. 050 566 8081 Etelä-Suomen lääninhallituksen Liikenneosaston vastaus 3.7.2006: Otalampi–Olkkala-alueen liikennepalvelut. Lääninhallitus lähettää Helsinki–Karkkila-välillä vakiovuoroja liikennöiville yhtiöille tiedoksi ja mahdollisia toimenpiteitä varten oheisen asiakaspalautekirjeen. Kirjeen johdosta tehtävät lupa- tai lupamuutoshakemukset lääninhallitus käsittelee normaalin lupaprosessin mukaisesti. Ylitarkastaja Juhani Hallenberg Liite: Sari Metsäkiven kirje 14.6.2006 Jakelu: Linjaliikenne Kivistö Oy, Oy Pohjolan Henkilöliikenne Ab, Liikenne Aarne Satuli Oy, Yhdysliikenne Oy Sari Metsäkivi


Otalammen työväenyhdistys täyttää 100 vuotta Sadat suomalaiset työväenyhdistykset ovat viime ja tänä vuonna juhlineet 100 vuoden mittaista toimintaansa. Nyt myös Otalammen työväenyhdistys saavuttaa saman kunnioitettavan korkean iän. 100-vuotisjuhla pidetään lauantaina marraskuun 11. päivänä 2006 omassa hyväkuntoisessa työväentalossa, päivälleen 100 vuotta perustamisen jälkeen.

tys, joka perustettiin marraskuussa 1902. Sitten tapahtui todellinen murros ja läpimurto. Vuoden 1905 loka-marraskuun vaihteessa Suomessa oli suurlakko, joka päästi virrat valloilleen. Lakkoon eivät lähteneet vain työläiset, vaan siitä muodostui suuri kansallinen mielenosoitus. Suurlakko johti nopeasti myös suuriin ratkaisuihin. Venäjän keisari kumosi useimmat ns. routavuosien Suomea sortaneista määräyksistä ja suostui vaatimuksiin Suomen uudesta valtiopäiväjärjestyksestä ja perustuslaeista. Suomi sai merkittävän, monin osin ainutlaatuisen äänioikeusuudistuksen, joka tuli voimaan lokakuun 1. päivänä 1906 ja jonka mukaan maaliskuussa 1907 pidettiin ensimmäiset nykymuotoiset eduskuntavaalit. Tätä suomalaisen kansanvallan 100-vuotisuutta on monin tavoin juhlittu tänä vuonna.

Suomalaisen työväenliikkeen synty ajoittuu jo 1880-luvun alkuvuosiin, kun Helsingin ja Vaasan työväenyhdistykset vuosina 1883 ja 1884 perustettiin. Näiden jälkeen yhdistyksiä perustettiin siinä määrin, että Suomen työväenpuolueen perustavassa kokouksessa vuonna 1899 oli edustettuna jo 34 työväenyhdistystä. Tunnetussa Forssan puoluekokouksessa vuonna 1903 oli mukana 49 yhdistystä ja vuoden 1904 päättyessä puolueeseen kuului jo 99 yhdistystä. Näiden joukossa oli myös Vihdin työväenyhdisOtalammen työväenyhdistyksen jäseniä valokuvaan kokoontuneina vanhan työväentalon edustalle. Kuva on otettu joskus vuosien 1908-1912 välillä. Kuvan omistaa Elvi Reinikainen. Oty:n arkisto.

17


Kaikki tämä johti myös suomalaisen työväenliikkeen valtavaan kasvuun. Vuoden 1905 päättyessä Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen kuului jo 177 työväenyhdistystä, mutta vuoden 1906 lopulla yhdistyksiä oli jo 937 ja niissä jäseniä yli 45 000. Vihtiin perustettiin joulukuussa 1905 Nummelan työväenyhdistys ja vuoden 1906 aikana Ojakkalan ja Otalammen työväenyhdistykset. Otalammen työväenyhdistyksen vaiheet juontavat kuitenkin jo vuodesta 1903. Kirkonkylässä toimiva Vihdin työväenyhdistys päätettiin toukokuussa 1903 jakaa kuuteen piiriin, joista Härkälä oli yhtenä. Toukokuun 17. päivänä 1906 se muodostettiin Vihdin ty:n haaraosastoksi, mutta marraskuun 11. päivänä se päätti jatkaa toimintaansa itsenäisenä Otalammen työväenyhdistyksenä.

Tällä tavalla siis alkoi se nyt 100 vuotta jatkunut toiminta, jonka aikana Otalammen työväenyhdistys on tehnyt täyden päivätyön koko paikkakuntansa ja sen asujamiston edunvalvojana. Merkittävin yksittäinen väline sen työn ja toiminnan suorittamiseen on yhdistyksen työväentalo, jonka rakentaminen alkoi syksyllä 1932 ja se avasi ovensa ensimmäisen iltaman pitoon syyskuussa 1933. Siitäkin täyttyy siis 75 vuotta kahden vuoden kuluttua. Otalammen työväenyhdistys on käynnistänyt 100-vuotisen toimintansa historian kirjoittamisen. Valmistuminen osutetaan työväentalon 75-vuotisjuhlaan. Siinä tulee näkyviin koko vuosisata monine vaiheineen ja myös tunnettuine vaikeuksineen. Suuri kansallinen onnettomuus koettiin vuoden 1918 sisällissotana, joka raskaasti koski

Vihdin työväenyhdistysten välisten hiihtokilpailujen kiertopalkinto vuosilta 1908–1910. Kilpailut kolme kertaa peräkkäin voittaneen Otalammen työväenyhdistyksen joukkue sai valokuvansa tauluun. Joukkueeseen kuuluivat: Selma Joutsenlinna os. Wendelin, Sanni Ståhlberg, Arvid Jalava, Arvi Ståhlberg ja Emil Joutsenlinna. Kuva Matti Ylirotu, OTY:n arkisto.

18


nuorten kuin varttuneempienkin harrastuskerhot voineet toimia. Työväentalojen tai muiden seuratalojen toimintaa kuulee nykyisin väheksyttävän ja sanottavan, että aika on kulkenut niiden ohitse. Väitetään, että ”netti on tämän päivän työväentalo.” Totta kai netillä ja muulla sähköisellä tiedottamisella on vahva sijansa meidän ajassamme, mutta eivät ne hävitä yhteisten talojemme merkitystä. Ei netissä juoda syntymäpäiväkahveja tai muita perhetapahtumia. Ei netissä juhlita 100vuotiasta Otalammen työväenyhdistystäkään.

koko Vihtiä ja sen osana myös Otalampea. Työväentalon seinällä on muistotaulu, jossa on 49:n vuonna 1918 menehtyneen yhdistyksen jäsenen sekä 8:n myöhempinä talvi- ja jatkosodan vuosina kaatuneen otalampelaisen nimet. Noina pitkinä sotavuosinakin 1939 –1944 työväenyhdistyksen toiminta jatkui keskeytyksittä ja vilkkaana. Yhdistyksen toimesta järjestettiin näytelmiä ja iltamia ja käytiin lukuisilla kiertueillakin sekä lähikylissä että naapurikunnissa. Lehdissä kerrottiin, että ”otalampelaiset olivat kotirintaman kiertävänä viihdeteatterina.”

Otalammen työväenyhdistys on avoimesti aina ilmaissut olevansa Suomen sosialidemokraattisen puolueen jäsenyhdistys ja toimivansa omaksumiensa aatteellisten ja yhteiskunnallisten arvojensa mukaisesti. Tämä ei koskaan ole yhdistyksen puolesta muodostanut kynnystä tai estettä tulla mukaan työväentalon rientoihin. Sosialidemokratia edellyttää suvaitsevaisuutta ja yhteistyötä toisten kanssa. Vain sillä tavalla voidaan saavuttaa kestäviä tuloksia. Otalammen työväenyhdistys toivottaa kyläläiset lämpimästi tervetulleiksi 100-vuotisjuhlaansa ja toivoo hyvän ja vilpittömän yhteistyön vastaisuudessakin jatkuvan. Uskon, että yhdistys on täysin voimin uudella vuosisadallaankin mukana rakentamassa Uutta Otalampea.

Tulevassa historiakirjassa todella korostuu se, miten työväenyhdistyksen toiminta on kaikkina näinä menneinä aikoina ollut todellakin työtä Otalammen kylän ja kyläläisten puolesta. Yhdistyksen jäsenet ovat olleet kunnanvaltuuston, kunnanhallituksen ja lautakuntien jäseninä. He ovat antaneet niissä tehtävissä oman panoksensa yhteisten asioiden hoitamiseen ja monet ovat osallistuneet aktiivisesti myös seurakuntatoimintaan. Yhdistys on tehnyt lukuisia, voipa sanoa miltei lukemattomia esityksiä ja aloitteita, jotka ovat johtaneet otalampelaisten elämän olosuhteiden kohentumiseen. Työväentalo on ollut, kuten on nykyäänkin, Otalammen keskeisenä kohtaamispaikkana, jossa on voitu pitää kokouksia, juhlia, nähty näytelmiä tai oltu häitä tanssimassa. Siellä ovat niin

Olavi Hurri Opetusneuvos, Otalammen ty:n historian kirjoittaja

19


Otalampi romaanieni maisemana Voi sanoa, että Otalampi vaikuttaa miltei kaiken kirjallisen tuotantoni takana – johonkin tuttuunhan kirjailija aina peilaa oudompia kokemuksiaan. Selkeämmin Otalammen maisemia on mukana novellikokoelmissa Öinen kävely, Sairaskertomuksia sekä Leskimiehen kevät, mutta varsinaisesti otalampelaisina pidän kolmen romaanin sarjaa. Ensin ilmestyi Aurinko katsoo taakseen (1999), sitten Radan varrella varjo (2003) ja aivan hiljakkoin Kuu jättää jäljen (2006). Kaikissa näissä Otalammen seutu on erinomaisen keskeinen, vaikka tietysti muuallakin liikutaan, vallankin Mäntsälän Ohkolassa ja Helsingin Käpylässä, jonkin verran myös Turussa, Kajaanissa sekä ulkomailla.

Mikä siis on minun Otalampeni? Siihen sisältyy arvattavasti aseman tienoo, ja se oli vielä keskeisempi niin kauan, kun matkustajajunat syksyyn 1983 asti kulkivat, ja kun asemankulmilla vielä toimi posti, kolmekin kauppaa ja Kahvi-Pirtin kuppila. Vaikka niistä on jo aikaa, ne ajat ovat tuotannossani keskeisiä. Eniten minun Otalampeani ovat kumminkin Salmen ja Ollilan kylät, toiseksi vahvimmin Ruskela ja Härkälä. Lapsuusvuosina vakiintui jonkinmoinen tuttu alue, jonka pohjoisraja oli asemalla, itäreuna Ruskelassa, eteläinen Pyyslampi–Vähä-Parikas–Kattilalinjalla ja läntinen kulki pitkin Poikkipuoliaista. Kannattaa muistaa, että

Hannu Niklander kertoi romaaneistaan Otalampipäivänä Pirkolassa. Kuva Sanna Ihatsu.

20


tämä on vedenjakajaseutua: Salmijärvi ja Otalampi laskevat Härkälänjoen kautta Vantaaseen, Parikkaat Nuuksion kautta Glomsinjokea Espooseen ja Poikkipuoliainen taas Siuntionjokeen. Ne tarjosivat paljon sijaa mielikuvitukselle: mitä olisi siellä minne vesi valuu, siellä jonne ei jaksa kävellä? Joskus minulta kysytään kuinka totta on kaikki se, mitä kirjoissani Otalammesta kerron. Goethea lainaillen voisi sanoa, että se on tarua ja totta elämästäni. Kaunokirjallisuudessa laaditaan harvoin dokumenttia tai raporttia. Tapahtumia tyylitellään ja ennen kaikkea vähennetään kaikenlaista toistoa. Joskus myös voidaan luoda uusia henkilöitä. Ei suinkaan tyhjästä, vaan ikään kuin todellisista esikuvista yhdistelemällä. Tavallisempaa silti on, että paikkoja, ihmisiä ja tapahtumia karsitaan pois: moni mielenkiintoinenkaan asia ei vain satu sopimaan eikä mahtumaan puheena olevaan yhteyteen.

Hannu Niklanderin uusin romaani. Kuva Sanna Ihatsu.

murrosten kuvauksiksi. Otalampi on yhdistelmä vanhaa maatalousmaisemaa sekä avaraa kasvukeskusta. Näin on ollut jo kauan, onneksi kasvu ei ole ollut liian nopeaa.

Kirjailijan on tärkeä pysyä totuudellisuudessa. Täytyy aina katsoa, että ihmiset, sattumukset, tilanteet ja paikkojen ulkonäkö ovat mahdollisia sinä aikana ja siinä paikassa, jota kirja kuvaa. Nimenomaan näissä suurissa linjoissa ei lukijaa tule johtaa harhaan.

Romaanitrilogiani ajoittuu vuosiin 1957–1975. Mutta kenelle olen sen kirjoittanut? Kenelle tahansa, ketä kiinnostaa yhtäältä Otalammen seutu ja toisaalta sen merkitys Uudellamaalla, Suomessa ja koko maailmassa. Sillä eihän muuttuva maailmammekaan ole pelkkä paikkakunta, vaan kokonainen tapahtumasarja.

Olen kirjoittanut romaanini tietysti myös kehitystarinoiksi, ihmissuhdetarkasteluksi sekä yhteiskunnallisten

Hannu Niklander

21


Olemmeko sukulaisia? Terttu-Liisa Tapio lehteilee paksun mapin sivuja. Osa oman suvun kiemuroista 1750-luvulta nykypäivään on nyt selvitetty, ja edessä on sukututkimuksen kokoaminen yhtenäiseksi kirjaksi. Nimikin on jo alustavasti mietitty. Tapio on asunut lapsuutensa Otalammella, käynyt Siippoon koulua ja muuttanut 18-vuotiaana Helsinkiin.

nä työväenopiston järjestämälle sukututkimuskurssille. Monen pölyisen paperipinon jälkeen Tapio päättikin keskittyä isoäidin sukuun, joka on vanhaa vihtiläistä sukua. Jäljet veivät Råbackan torppaan eli nykyiseen Peltomäkeen, joka on ollut suvun hallussa 1820-luvulta lähtien. Sieltä Tapio löysi yhden sukulaisensa, joka osasi kertoa suvun vaiheista lisää.

Kaikki alkoi isoisän traagisesta kohtalosta – kansalaissota oli raakaa myös Otalammella. Valkokaartilaiset alkoivat täälläkin riisua punakaartilaisia aseista. Tapion isoisä yritti paeta Venäjälle, mutta hänet saatiin rajalla kiinni ja palautettiin Otalammen asemalle odottamaan kuljetustaan ja kohtaloaan. Ilmeisesti hänet teloitettiin Rajamäellä tai Hyvinkäällä. Terttu-Liisa Tapio huomasi, että isoisän vaiheista oli vaikea saada tietoa, ja kolme vuotta sitten hän päätti men-

Sukututkimus on kiehtovaa, ja vastaan on tullut monenlaisia yllätyksiä, Tapio toteaa. Hän hämmästyi, miten laajalle oma suku oli levinnyt. Otalammen alueelta heidän jälkiään löytyi mm. Härkälästä, Ollilasta, Salmesta, Laurista, Ruskelasta ja Siippoosta. Vähitellen onkin alkanut näyttää siltä, että aika monet vanhat otalampelaiset ovat sukua toisilleen, Tapio hymähtää. Sukulaisia löytyy paljon myös muualta Vihdistä ja lähikunnista, mm. Lohjalta ja Nurmijärveltä, ja tietenkin Helsingistä. Kaukaisimpien sukulaisten jäljet veivät Rovaniemelle ja Pietariin. Paljon on tullut tavattua ihmisiä, jotka ovat mielellään kertoneet kaikenlaista – sellaistakin, joka on parempi jättää vain kotiarkiston salaisuuksia-osastoon.

Terttu-Liisa Tapio esittelee sukututkimustaan. Kuva Sanna Ihatsu.

Tutkittavaa riittäisi vaikka kuinka paljon, ja yksi sukututkimuksen suurimmista ongelmista onkin tutkimuksen rajaaminen – vastaan tulee runsaasti kiinnostavia asioita, Terttu-Liisa Tapio 22


huokaa. Esimerkiksi vanhoihin perunkirjoihin on kirjattu paljon ihmeellisiä tavaroita, joiden nimestä ei selviä, mitä vempeleitä ne oikein ovat. Moni teksti on kirjoitettu vanhalla ruotsin kielellä, joten niiden ymmärtäminen vaatisi erityistaitoa. Toisinaan käsinkirjoitetusta tekstistä on vaikea saada selvää koukeroisen käsialan takia.

Sukututkimus on antoisa harrastus, joka nappaa nopeasti mukaansa, Tapio toteaa. Jos haluaa selvittää sukunsa vaiheita, kannattaa ensin mennä sukututkimuskurssille, siten pääsee vaivattomimmin alkuun, Tapio vinkkaa. Tietojen keruu kannattaa aloittaa seurakunnan arkistoista. Vihtiläisillä on hyvä tilanne, koska heidän tietonsa on melko hyvin talletettu sukututkimusseuran arkistoihin ja myös Vihdin museossa on runsaasti hyvää materiaalia. Eniten ongelmia tulee vastaan, kun tietoa pitää lähteä etsimään Suomen rajojen ulkopuolelta. Tärkeitä tietolähteitä ovat myös Espoon maakunta-arkisto, Kansallisarkisto ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Toisaalta on paljon tietoa, jota ei löydy mistään. Esimerkiksi piioista ja rengeistä on olemassa hyvin vähän kirjallista materiaalia. Ihmiset saattavat myös hävitä yhtäkkiä – kirkonkirjoista löytyy ensin merkintöjä, mutta seuraavissa rippikirjoissa ei enää olekaan minkäänlaista mainintaa. Esimerkiksi osa Tapion tutkimista sukuhaaroista katoaa 1860-luvulle. Myös kansalaissodan aikaisista tapahtumista on ollut vaikea saada tietoa. Ongelmia on aiheuttanut sekin, että monet Otalammen seudun torpat ovat hävinneet kivijalkoja myöten, eikä niiden täsmällinen sijainti ole varmistunut lukuisista kartoista ja kävelyretkistä huolimatta, Tapio harmittelee.

Sukututkimus poikii kaikenlaista muutakin mukavaa: mm. pikkuserkkuja on yllättäin löytynyt lisää, ja yhdet juhlatkin on jo järjestetty – vuonna 2004 kokoontui nelisenkymmentä Tapion sukulaista juhlimaan Ruskopirtille. Minä ja Terttu-Liisa emme ilmeisesti sukulaisia ole, mutta lopulta löytyi yhteys meidänkin välillemme: TerttuLiisa Tapion serkun tytär on käynyt kanssani samaa koulua – terveisiä vain Heli!

Hankaluuksia on lisännyt myös se, että syntymäajat on merkitty kirkonkirjoihin väärin ja että samannimisiä ihmisiä on ollut paikkakunnalla useita – välillä on ollut mahdotonta selvittää, kuka kukin oikeasti on. Vanhoja valokuvia kaappien kätköistä on kyllä löytynyt mukavasti, mutta läheskään kaikkia niissä olevia ihmisiä ei ole enää pystytty tunnistamaan.

Sari Metsäkivi 23


Tapahtumakalenteri MAANANTAI Skeittikerho 18.00 –19.30 parittomat viikot Ruskopirtti Ruskelan Kalevan Nuoret

TIISTAI Päiväkerho 3 –6- vuotiaille 9.00-11.30 Otalammen työväentalo Vihdin seurakunta

KESKIVIIKKO Lentiskerho 9 –12 vuotiaille 18.00 –19.00 Otalammen koulu Härkälän Haka

Sählyä 6 –8- vuotiaille 18.00 –19.00 Otalammen koulu Härkälän Haka

Sähly yli 10 vuotiaille 18.00 – Otalammen koulu Otalammen Metsänpojat

Avantouinti 18.00 – Otalammen ranta Kyläyhdistys

Miesten lentopallo 19.00 –20.30 Otalammen koulu Härkälän Haka

Lasten kuvataidekurssi klo 18.00 –19.30 8 –12 -vuotiaille parilliset viikot Ruskopirtti Hiiden Opisto 4 H:n kerho 18.00 –19.30 6 –12 vuotiaille (yleiskerho, mm. kädentaitoja, askartelua, pelejä, leikkejä, ulkoilua…) Otalammen koulu Otalammen raamattupiiri 18.45 –20.15 Otalammen koulu Vihdin seurakunta Sauvakävelyä/kävelyä klo 19.00Salmen ulkoilualue Vihdin kunnan liikuntatoimi

24

Naisten lentopallo 19.00 –20.30 Otalammen koulu Härkälän Haka


TORSTAI Perhepesä 9.00 –12.00 Otalammen työväentalo Vihdin seurakunta

PERJANTAI Sählyä yli 10 vuotiaille 18.00 – Otalammen koulu Otalammen Metsänpojat

Nuorisokerho Grubi 18.00 –21.00 Otalammen työväentalo Vihdin kunta

Avantouinti 19.00 – Otalammen ranta Kyläyhdistys

Naisten jumppa 18.30 –19.30 Otalammen koulu Vihti-Gym

Lentopallo 19.30 –21.30 Otalammen koulu Haimoon Kisa

SUNNUNTAI Nuorisokerho Grubi 17.00 –20.00 Otalammen työväentalo Vihdin kunta Sekalentistä 18.00 –19.30 Otalammen koulu Härkälän Haka

Sauvakävelyä/kävelyä 18.00 – Taka-Siippoo, Viereläntie 200 Vihdin kunnan liikuntatoimi

Kyläkerho 14.00 –15.30 26.10, 23.11, 14.12 Pirkola Vihdin seurakunta

LAUANTAI

Yhteystiedot: Nuorisokerho Grubi/ Esa Karisola p. 050 555 2138 Hiiden Opisto p. (09) 2242 2787 Härkälän Haka, lentopallo/ Pia Kärkkäinen p. 040 585 6058 sähly/ Kirsi Ojasalo p. 050 560 6402 Otalammen Metsänpojat/ Esko Piirainen p. (09) 223 3249 Ruskelan Kalevan Nuoret, skeitti/ Otto Ikonen p. 040 750 1903 Vihdin seurakunta, kirkkoherranvirasto p. (09) 347 8500 Avantouinti/ Marja Lindström, p. 040 839 4082 Vihdin 4H p. (09) 224 7737 Vihdin kunnan liikuntatoimi/ Maija Huhta, p. (09) 2242 2871 Vihti-Gym/ Kaisu Porthan

25


Junnufutista Otalammella ”Peli alkaa kun vihellän”, kuuluu valmentajan ohje kentän laidalta, kun joukko lapsia on kokoontunut pelaamaan jalkapalloa Otalammen koulun hiekkakentälle.

pelaajat olivat varustautuneet kunnon jalkapallopelaajan varusteilla: oli suojat, nappikset, pelipaidat ja hanskat, mutta kyllä tavallisilla lenkkareillakin pärjäsi vallan mainiosti. Vaviskaa beckhamit ja ronaldot, täältä tullaan! Jokaisella oli mukana oma pallo sekä juomapullo, sillä hikihän pelatessa tuli.

Härkälän Haka järjesti tänä kesänä toista kertaa jalkapalloharjoitukset alle 10-vuotiaille lapsille. Jalkapalloa pelattiin joka maanantai toukokuusta syyskuun loppuun Erkka Karimaan ja Harri Heikkosen johdolla. Parisenkymmentä lasta saapui viikottain kentälle harjoittelemaan. Olipa joukossa muutama tyttökin. Parhaimmillaan kentällä oli jopa 50 innokasta pelaajaa! Jotkut

”Se on kivaa, tykkään siitä”, toteaa Kivi Virolainen (9v), yksi pelaajista. ”Harjoituksissa opitaan, miten palloa kuljetetaan ja potkitaan. Myös pallon kanssa pujottelua, kääntymistä sekä maalipotkuja ja syöttämistä on harjoi-

Jalkapalloharjoituksissa Otalammen koulun kentällä oli runsas osanotto. Kuva Karita Seuranen.

26


teltu ja myös pelattu”, kertoo Kivi. Lisäksi harjoituksissa on opittu jalkapallon sääntöjä, mm. sivurajaheittoja, maali- ja kulmapotkuja. ”Kivointa, mutta myös vaikeinta on, kun potkaisee pallon maaliin.” Vetäjät ovat Kivin mielestä olleet mukavia ja hauskoja. Kehuja ja kommentteja on tullut myös muilta pelaajilta. Alkuverryttely on Kivinkin mielestä tärkeää. Polttopallon pelaamisella on saatu pelaajat lämpimiksi. Sen jälkeen on ollut vuorossa Kivinkin mainitsemia taitoharjoituksia. Lopuksi pelaajat merkittiin liiveillä sinisiin ja punaisiin joukkueisiin. Pelaajia oli niin paljon, että nuoremmat pelasivat omaa peliä ja isommat pelaajat omaansa. Näin ollen ikäerot joukkueiden sisällä eivät olleet kovin suuret, sillä pelaajia oli aina 4-vuotiaista alkaen.

Alkulämmittelyn ja taitoharjoitusten lisäksi harjoituksissa myös pelataan. Kuva Karita Seuranen.

Punaiset ja keltaiset merkit rajaavat kenttiä, kun pelit alkavat. ”Hyvä heitto, loistava heitto!” kehuu valmentaja tällä kertaa pelaajaa. Kentän laidalta kuuluu niin kannustusta kuin hyviä neuvojakin. Myös osa vanhemmista jää seuraamaan ja kannustamaan lasten peliä. Taas kuuluu pillin vihellys. ”Selkeä käsivirhe!” Toiselta kentältä kuuluu iloista huuto: ”Jeee, me johdetaan 2-0!!” hurraa punaisten joukkue, joka lopulta voittaa koko ottelun 6-2. Toisen kentän peli päättyy tasapeliin. Siihen on hyvä lopettaa

tämä futiskausi. Syysiltojen pimetessä ja ilmojen kylmetessä jalkapallonappikset ripustettiin naulakkoon odottamaan taas seuraavaa toukokuuta ja uutta harjoituskautta. On aika siirtyä sählyn pelaamiseen sisätiloihin. Ensi vuonna taas innokkaasti kaikki mukaan.

Karita Seuranen

27


Ruskelan kukkiva kaunotar vuotta. Sen epäillään kulkeutuneen Vihtiin Itä-Suomesta tai Pietarista. Vuosien myötä alkuja on jaettu paljon sekä Suomeen että ulkomaille.

Moni on varmasti ihastellut Vanhan Porintien varressa, kallioisella rinnetontilla kukoistavaa Henrikssonien puutarhaa. Puutarhainnostus on syttynyt jo nuorena, mutta ruusuharrastajia Laila ja Lauri Henrikssonista tuli sattuman kautta.

Tuoksuvan ruskelanruusun kukka on vahvasti kerrannainen ja kooltaan 6-7 cm leveä. Se menestyy aina PohjoisSuomessa asti. Kukkiva hennon vaaleanpunainen kerrottu ruusu on tavallisen juhannusruusun sukulainen. Kukinta alkaa juhannuksen jälkeen, muutamaa päivää myöhemmin kuin perinteisellä juhannusruusulla ja parhaimmillaan se voi kestää kolmisen viikkoa. Ruusu kasvaa yli 1,5 metriseksi pensaaksi ja sen tuoksu on voimakas ja makea.

Muutama vuosi sitten paikkakunnalla asunut ruususeuran jäsen Aila Korhonen huomasi ohi ajaessaan erikoisen ruusupensaan Henrikssonien pihassa ja uskaltautui pihaan ihmettelemään sitä tarkemmin. Vastaavaa lajiketta ei ollut muualla Suomessa tavattu ja ruusu nimettiin löytöpaikkansa mukaan ruskelanruusuksi. Ruskelanruusu on kukkinut Henrikssonien pihalla ainakin neljäkymmentä

teksti ja kuva Eija Lehtonen

28


Härkälän Haka vauhdissa jo lähes 50 vuotta – välillä 32 m ilmassa! läipsettä. Lisäksi Laurin ja Salmen maastossa suunnistettiin, eikä se ollut mitään pikkupoikien leikkiä – rastin väli saattoi olla jopa 3 km. Hakalla olikin runsaasti hyviä suunnistajia, ja Otalammen alueella järjestettiin jopa kunnanmestaruuskilpailuja.

Härkälän Hakan perustajajäsenet, Väinö ja Jorma Skyttä sekä Jouko Kaipainen, muistelevat hymyssä suin, miten urheiluseura sai alkunsa: Liikkuvaiset, parikymppiset pojat kavereineen olivat hankkineet runsaasti urheilupisteitä Vihdin Viestin alaseuralle, Vihdin Vedolle – omassa kylässä kun ei monipuolista urheiluseuraa ollut. Otalammella kyllä oli jo kaikenlaista muuta harrastustoimintaa – esimerkiksi Ruskelan Riennossa näyteltiin ja tanhuttiin. Miksei siis urheilupisteitä ja kunniaakin kerättäisi ennemmin omalle kylälle!

Talkootoiminta oli tuttua puuhaa urheiluseuralaisille jo silloin, Jouko Kaipainen toteaa. Melkoinen koitos oli 800 m pururadan rakentaminen yhdessä Metsänpoikien kanssa 1970luvulla. Radan rakentaminen kannatti, sillä se on ollut kyläläisten ahkerassa käytössä valmistumisestaan asti. Tosin nyt melkoinen osa siitä on jäänyt tietöiden alle, Väinö Skyttä harmittelee.

Miehenalut eivät kauaa aikailleet, vaan ottivat yhteyttä Härkälän koulun nuoreen ja reippaaseen opettajaan, Pertti Ihalaiseen. Myös Ihalainen innostui ajatuksesta, ja perustamiskokous järjestettiin pikaisesti: parinkymmenen innokkaan nuoren joukko perusti v. 1960 Vihdin Viestiin uuden kyläseuran, Härkälän Hakan. Siitä lähtien koulu ja urheiluseura ovat tehneet tiivistä yhteistyötä – koulu on ollut aina Hakan toiminnan tukikohta.

Mieleenpainuvimpia ovat kuitenkin olleet talviurheilukokemukset. Härkälän hiihdoissa makkara kärysi, mehu höyrysi ja osallistujia oli runsaasti. Myös hiihtokisat järjestettiin talkoovoimin, ja yleensä pääorganisaattorina oli Skytän poikien isä, Joonas Skyttä – hän mm. järjesti sotilasteltat vaatteiden vaihtoa varten ja antoi oman saunansa kilpailijoiden käyttöön. Kovatasoiset kilpailut tuottivat tulosta: monena vuotena voitettiin Vihdin kunnan hiihtokilpailut.

Väinö Skyttä muistelee, ettei valmentajia kaipailtu, vaan nuoret ohjasivat toisiaan. Silti seuran toiminta oli alusta alkaen monipuolista: Yleisurheilun lisäksi Härkälän koulun kentällä pelattiin jalkapalloa tosissaan. Parhaina vuosina Hakalla oli Vihdin kunnan A-sarjassa kaksikin joukkuetta. Ja kuten nykyäänkin, koulun liikuntasalista kuului viikottain lentopallon

Salmessa myös pujoteltiin, ja rinteessä järjestettiin 1960-luvun puolivälissä Otalammen suurpujottelumestaruuskilpailut – kisoissa nouda29


Vuonna 2002 Jorma Skytälle lahjoitettiin Suomen veteraanimäkihyppääjien killan viiri nro 27. Viirin luovuttaa (oik.) vuoden 1958 mäkihypyn maailmanmestari Juhani Kärkinen, Hänen vieressään puhetta pitää Niilo Halonen – vuoden 1960 olympiakisojen hopeamies, Jorma Skyttä (kesk.), Aarne Hakkarainen – kuopiolainen veteraanihyppääjä, Mika Kojonkoski (vas.) – nykyinen Norjan maajoukkuevalmentaja.

tettiin tietenkin virallisia suurpujottelusääntöjä. Hissit eivät vielä tuolloin olleet käytössä, vaan kilpailijat kapusivat tampaten ylös. Härkälän Haka teki rinteen itse, ja melkoinen rinne siitä tulikin – jääkelillä se oli kuin terästä. Kyllä siinä suksia katkeili, naurahtaa Jorma Skyttä.

pyrin nokasta sai vauhdin huimaan lentoon – Jorma Skytän nimissä oleva mäkiennätys on peräti 32 m! Poikien hiihtostadion sai myös julkista tunnustusta: mäessä järjestettiin piirikunnalliset yhdistetyn ja mäkihypyn kilpailut 1960-luvulla. Tosin sen kilpailun ajan Hakan oma mäkisankari J. Skyttä makasi Helsingin kirurgisessa sairaalassa tarkkailtavana, koska oli harjoitushypyssä saanut aivotärähdyksen.

Parasta ja jännittävintä oli Otalammen oma hyppyrimäki – K30. Se sijaitsi Salmen syöksyrinteestä parisataa metriä Vanhalle Porintielle päin. Hyppyrin pojat rakensivat tietenkin itse. Joonas Skytältä saatiin rakennustarvikkeet – ne olivat Salmen kartanon vanhan puimalan puutavaraa. Hyppyrin korkeus oli kolmisen metriä, ja siinä oli myös pieni yläteline. Hyp-

Nykyhakalaisille Jorma Skyttä antaa virnistäen vinkin – eiköhän Salmen rinteeseen saisi 60 m hyppyrimäen! Sari Metsäkivi

30


Nuorena harrastetusta liikunnasta on mahdollista lisäksi saada alitajuntaan jäämään liikuntalinkki, jota saatetaan sopivassa määrin käyttää hyväksi koko elämänkaaren ajan. Ainakin se saattaa tulla mieleen silloin, kun ”ropassa” tuntuu vaikealta tai on stressipaineita.

Perustajajäsenen terveiset otalampelaisille Härkälän Haka on yksi kahdestatoista Vihdin Viestin jäsenseurasta. Vihdin Viesti on Vihdin yleisurheilun ja hiihdon keskusseura. Jäsenseurat ovat pääsääntöisesti kyläkohtaisia seuroja. Ne ovat muodostuneet kylien nuorison liikunnan tarpeista ja liikunnan eteenpäin viemiseksi.

Hyvin onnistuakseeen seuratoiminta tarvitsee innokasta ja pyyteetöntä taustatoimintaa. Se tarvitsee toimihenkilöitä organisaatioon, sekä toimitsijoita harjoitus- ja kilpailutilanteisiin. Se on talkootyötä, mutta kylläkin palkitsevaa. Palkitsevaa siksi, että näin nuorisosta kasvaa sekä fyysisesti että henkisesti vastuunkantavia taitavia kansalaisia. Talkoisiin osallistuvat saavat ainakin hyvän mielen.

Kyläseurat ovat varsin tärkeässä asemassa, ei vain oman kylän liikunnan puitteissa, vaan koko Vihdin liikunnassa. Näissä seuroissa tehdään perustyö, minkä seurauksena kehittyy kilpaurheilijoita aina huippu-urheilijoiksi saakka. Seurojen työ koituu oman kylän lisäksi myös oman pitäjän ja lopulta koko Suomen hyväksi. Onhan nyt parhaillaan Härkälän Hakan kasvatti, Pekka Kemppi, Suomen hiihtomaajoukkueen ja Suomen Hiihtoliiton huoltopäällikkönä. Aikanaan Pekka oli kansallistason kilpahiihtäjä. Niin ikään Hakan kasvatti Anita Vepsäläinen on nousemassa naisten kansallistason kestävyysjuoksijaksi.

Toimitsijatehtävissä ei kaikkien tarvitse olla alansa osaavia. Tehtäviin kouliintuu toiminnan myötä – kyläseurojen vaatimalle tasolle. Koulutustakin halukkaille on tarjolla. Härkälän Hakan ja kyläkunnan nuorison yhteiseksi parhaaksi,

Ei ole kuitenkaan tarkoitus, että kaikista urheilua harrastavista nuorista tulee kilpaurheilijoita. Ehkä tärkein päämäärä on saada nuoriso urheilun ja liikunnan pariin. Nuoruus on aikaa, jolloin ihmisen vartalo ja verenkierto sekä hengityselimet kehittyvät. Sopiva liikunta edesauttaa siinä kehityksessä.

Väinö Skyttä

31


Pala historiaa

Metsänpoikien iltamissa 50-60-luvun vaihteessa työväentalolla musiikista huolehti paikallinen “Big Band” Reijo Hellgren, Heikki Wahlroos, Jorma Backman ja Timo Tammelin. Kuva Raimo Laaksonen.

OtaSanomat200602  

OtaSanomat 2/2006 Karita Seuranen karitas@hotmail.com (ilmoitukset) Sari Metsäkivi sari.metsakivi@kolumbus.fi sivu 2 2 3 4–5 6–10 11–13 14–1...