OSTYPOSTI 3-2021 Joulunumero by Ostyposti

Jäsenlehti 3/2021

SISÄLLYSLUETTELO

OSTY tiedottaa

Puheenjohtajalta

Toppilan hallin kuulumiset

16 20 25

Lajina viehejuoksu

Martan tarina

Jackrusselleiden rotutapaaminen

28 31 35

Harstad 2.10.2021: Neitsytmatka OSTY:n kyytissä

Vuoden palkitut

Tuloksia

36 39

Kasvattajat tutuksi Kennel Dunadanista Eija Makkonen ja Marjo Nygård

Tuomari esittely Jetta Tschokkinen

Mäyräkoirat OSTYn harrastajina

OSTYPOSTI

Oulun seudun terrieriyhdistyksen jäsenlehti www.oulunseudunterrieriyhdistys.net Toimitus: Henna-Maria Lohiniva Petra Kämäräinen Helena Peussa

Mainostajaksi Ostypostiin?

Kannen kuva: Henna-Maria Lohiniva, Parsonrussellinterrieri Lyyli, Ostyn joulukuvaus

Oulun seudun terrieriyhdistyksen jäsenlehti Ostypostista voi ostaa erikokoisia mainospaikkoja.

Toimituksen osoite: ostylehti@gmail.com Otamme vastaan juttuja ja kuvia tulevia lehtiä varten sähköpostitse. Lehden tekoon saa osallistua kaikki jäsenet!

Ostettavissa on mainospaikkoja 1/1, ½ ja ¼ koossa. Hinnat ja lisätietoja ostylehti@gmail.com

Löydät meidät myös Facebookista OSTY ja Instagramista @osty_terrieri

OSTY tiedottaa

! !

Joulutauko 20.12.-2.1.2021

Eazybreak, Edenred, Smartum ja ePassi ovat käytössä Näiden maksu tapahtuu jokaisen omassa mobiili/nettisovelluksessa ei siis meidän evarauksessa. Kun teet maksun laitathan sen jälkeen tiedon toppilanhalli@ gmail.com: paljonko olet maksanut ja mitä sillä kuittaat.

! !

Jos sinulla on yllämainittujen seteleitä voit sopia niiden lunastuksesta sähköpostitse toppilanhalli@gmail.com. Myös välipäivinä onnistuu lunastus. Tänä vuonna sisäänotetuilla seteleillä/ maksuilla voit maksaa ensi vuoden varauksia/kurssimaksuja. Voit myös joululahjaksi lunastaa tai ostaa lahjakortin!

Jos jäsenenä käytät maksuihin tähtiä, otathan yhteyttä osty.talkootahdet@gmail. com

www.evaraus.fi/OSTY löytyy portaali josta voi ostaa hallille yksittäisiä käyntiaikoja tai kk passin olipa jäsen tai ei.

Jos haluat varata maksuilla kenttiä treenejä varten saat ohjeen kuinka omaan tahtiin voit varaukset tehdä. 4

Vuoden 2022 ryhmä- ja kansalliseen näyttelyyn kaivataan toimikuntalaisia. Ota yhteyttä virve.sipola@gmail.com

Hallilla harrastaja:

- pistäthän tavarat aina paikoilleen treenin jälkeen

Ostyn hallitus seuraa koronatilannetta ja siihen liittyviä infoja. Korona-aikana olemme siirtyneet treeneissä pääsääntöisesti 5 hengen ryhmiin ja pystymme näin toteuttamaan max 20 henkilön hallissa yhtäaikaa olemisen treenivuoroillamme.

- ilmotathan toppilanhalli@gmail.com jos tavaroita rikkoutuu

- muistathan siivota pissa- ja kakkavahingot sisältä ja viedä siivouspaperit jne pussukassa ulkoroskikseen etteivät ala haisemaan - muistathan ehdottomasti ulkoa kerätä koiran kakat! Tämä aiheuttaa naapurustossa helposti närää jos paikka on epäsiistin näköinen

Muistathan hyvän käsihygienian, hallilla on käsidesejä käytössä ja tokopuolella myös maskeja mikäli oma on jäänyt kotiin. Tällähetkellä suosittelemme maskin käyttöä.

- onko käsidesi, wc-paperi loppu tai uupuuko hallilta jokin kaipaamasi harrastusväline, ilmoita ilmoitustaululla

Muistathan treenata vain terveenä! Pidämme tätä todella tärkeänä ja kouluttajat vetävät tunnit terveinä. Korvaamme vetäjästä johtuvat poissaolot. 5

OSTY saa vuoden vaihteen jälkeen vahvistusta työntekijöihin. Yhdistyksessä aloittaa toimistotyöntekijänä Johanna Lähteensuo. Lisäksi OSTY on jatkanut Tiinan ja Jennin työsopimuksia ensi vuodelle.

Seija Kaijanen (arkitottis ja pentukursseja) sekä Roosa Buska (palveluskoirien pentukursseja). Ostamme koulutuksia kysynnän mukaan myös eri kouluttajilta. Jos sinulla on tiettu kurssitoivetta, laitathan rohkeasti viestiä meille.

Ryhmiä vetävät myös upeat ostyläiset Paula Kauppinen-Suikki (pentutreffejä ja nätotreenejä),

OSTYN TYÖNTEKIJÄT Hei, olen Johanna Lähteensuo ja aloitan nyt tammikuussa toimistotyöntekijän työt Ostylla. Minulta saa siis jatkossa kysyä asiaa kuin asiaa ja jos ei vastausta heti löydy niin etsitään se pikimiten. Kaikessa askarruttavista asioissa saa siis lähestyä minua. Nyt siis innolla odotan mitä kaikkea uutta tämä työ tuo tullessaan! Viimeaikoina olen kaunistanut tuttavien silmiä pidentämällä ja tuuheuttamalla heidän ripsiään. Olen siis myös ripsiteknikko ja parturi-kampaaja. Kotoani löytyy perheeni lisäksi kaksi staffordshirenbullterrieriä Siiri 9v ja Morris 7kk. Vapaa-aika meneekin näiden kahden kanssa touhutessa. Kiinnostukset koiraharrastukseen painottuvat tokoiluun ja agilityyn. Toivottavasti näistä tulevaisuudessa löytyisi se oma juttu! Nähdään ja kuullaan! 6

Oon Kopsan Tiina, keski-ikänen koiraharrastajatäti Oulusta. Oon nyt pari vuotta hääränny OSTYllä ”hallitonttuna” ja kouluttajana. Tällä kokemuksella voin tojeta, että meillä reenaa tosi mukavaa porukkaa ja ihania koiria! Tuuppa nääki porukkaan, hallilla arki unohtuu mukavasti ja tullee vietettyä tessun kans sitä laatuaikaa. Kouluttajana mulla on tavotteena viiä kaikkia etteenpäin omalla tasollaan, ja pyrin siihen, että kaikki saisi ohojausta ja aikaa tasapuolisesti. Yritän myös keksiä erilaisia treenejä, ettei homma käy puisevaksi. Harijotustehtävisä koitan avata miksi asioita tehhään tietyllä tavalla, mitä hyötyä saavutettaan tai mitkä on metodin hyvät puolet. On motivoivampaa reenata, ku ymmärtää miksi näin tehhään. Kurssilaiset on ollu tosi reippaita osallistuun ja tekkeen, ja tenkkapoot on selevinny kysymällä. On hirviän palakihtevvaa ja mahtavaa kahtua ko koirat ja ihimiset nauttii yhesä tekemisestä ja yhteisistä onnistumisista. Tunneila vilijellään myös huumoria puolin ja toisin.

Hei kaikille! Mää oon tosiaan Jenni ja osalle jo tuttu kouluttaja OSTYn tiimissä, mikäli ei olla vielä aikasemmin tavattu niin tervetuloa mukaan kursseilleni niin tutustutaan. Olen ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja ja kuulun myös Suomen eläintenkouluttajat ry;hyn ja näin ollen allekirjoitan ja noudatan kouluttamisessa eläintenkouluttamisen eettisiä sääntöjä ja toimin koulutuksissani eläinlähtöisesti. Minulla on myös oma yritys Animal active, jossa olenkin tarjonnut koulutuspalveluja jo vuodesta 2013. Eläinten erilaisten harrastuksien parissa oletkin saattanut jo törmätä minuun, sillä olen harrastanut monia lajeja omienkin perheen jäsenten kanssa. Tällähetkellä perheeseeni kuuluu mieheni sekä kaksvuotiaan tytön lisäksi karvaisia kavereita 5 kissaa sekä yksi jo eläkkeelle jäänyt valkoinenpaimenkoira Nelli.

PYRYN MIETTEITÄ Puheenjohtajalta

OSTY:n toiminnassa näkee usein myös lapsia odottelemassa kentän laidalla perheen koirien koulutustunteja. Yksi hallin vakiokävijä on Pyry.

Toinen tulee olemaan mäyräkoira. Pyry on päiväkodissa koirakirjoista ottanut selvää luetuttamalla koirakirjoja että mäyräkoirilla on heikkoselkä ja ne ovat kovia syömään.

Pyry on tuttu monille hallilta, kokouksista, koiranäyttelyistä ja ylipäänsä kaikista koira-alkuisista tapahtumista. Vajaa 6-vuotiaalla onkin omat vahvat mielipiteensä koiraharrastamisesta ja siitä miten asioiden pitäisi ylipäänsä hoitua. Virve äidin tavoin, staffit eivät ainakaan tällähetkellä ole Pyryllä haaveissa, vaan omista roduista on hyvin selvä visio.

Kolmantena Pyrylle tulee pieni ja pörröinen bichon frise, ja nimenomaan pörröinen. Ei sellaista pumpulista näyttelykoiraa vaan sellainen pörröinen ja sellainen samallalailla trimmattu kuin Marilla on. Neljäs koira tulee olemaan belgianpaimenkoira malinois, koska pitää olla aina yksi iso koira ja mielellään vahtikoira.

Pyryn ensimmäinen koira tulee olemaan chihuahua, koska ne ovat niin ihanan pieniä. 8

Eväiden syöminen on talkoissa parasta. Muutoinkin erilaiset tapahtumat missä on tarjoilua ovat erityisesti Pyryn mieleen. Koiranäyttelyistä Pyry ei aina tykkää. Varsinkaan jos jäätelöä ei ole myytävänä eivätkä koirat pärjää. Omista koirista Pyry tykkää kaikista eniten Hattarasta, paitsi silloin kun Hattara on villi. Pyrystä OSTY:ssä on parasta siivoaminen ja sen jälkeen keksien syönti. Koirat varsinkin ne pienet ja pörröiset ovat Pyryn mieleen. Ja se, että äiti käy hallilla paljon ja sieltä voi löytää aina keksejä. Hyvää joulua koko OSTYn jäsenistölle!

Näiden neljän koiran kanssa Pyry tulee asumaan kerrostalossa, koska niissä on vähemmän hommaa kuin omissa taloissa. Pyryllä on myös oma auto sitten, jotta koirien kanssa voi ajella. Kaksi häkkiä varalta, koska on vaikea kantaa yhtä häkkiä ylös kerrostaloon koirien kanssa ja aina autoon takaisin.

toivoo: Pyry ja Virve

Kerrostalokoti on OSTYn hallin lähellä, jotta sinne pääsee treenaamaan helposti kaikkea sitä mitä äitikin treenaa koirien kanssa. Pyry aikoo soittaa aina kaverilleen että tulee hoitamaan koiria, kun hän lomailee ja jos kukaan ei tule voi äitiäkin kysyä avuksi. Pyry viihtyy hallilla erityisesti silloin kun pääsee tekemään miesten hommia. 9

TOPPILAN HALLIN KUULUMISET Toppilan hallin agility- ja tokokentän matot päivittyivät syksyllä. Viikonlopun aikana tehty mattojen päivitys oli suuri ponnistus Ostyn talkooväelle. Agilitykentän käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä päivitykseen ja samalla tokopuolen matosta saatiin tasaisempi.

- Agilityssa pohjan joustolla on suuri merkitys. Mitä korkeammalle koira hyppää ja miten nopeammin se liikkuu, niin aina vaaditaan pohjalta enemmän, Johan kertoo. Ostyn agilitykentällä jouston takaa kumirouhe, joka on Johanin mukaan hyvä ja edullinen joustoratkaisu. Maton rakenne määrittelee pohjan pidon. - Esimerkiksi kikkarakarvainen Jutagrass on nopeampi, mutta moni Syksyllä Toppilan hallin matot harrastaja pitää sitä liian pitävänä. päivittyivät talkoovoimin. Jos taas joustoa tuo maton alla Viikonlopun aikana tokopuolen oleva solumuovimatto, on vaarana rullautuminen ja korkeanukkaisempi 50 mm pintamaton Saltex-matto ja agilitykentän ”kupliminen”, Johan taustoittaa. 25 mm Saltex-matto vaihtoivat paikkaansa, kun hallille hankittiin lisää korkeanukkaisempaa mattoa kattamaan koko agilitykentän tarpeet. Projektista vastanneen Johan Carlsonin mukaan maton päivitys toi agilitykentälle tarvittavaa joustoa ja pitoa. 10

Hyvällä suunnittelulla ja käsivoimin Suurta urakkaa helpotti hyvä valmistelu ja suunnittelu. Projektin selkeyttämiseksi mattojen vaihto urakkana oli jaettu useampaan osaan. Urakka starttasi torstaina keräämällä esteet, merkitsemällä matot ja niiden uudet paikat. Perjantaina uudet matot saapuivat kuorma-autolla.

Päivityksen jälkeen tokopuolen matto on palvellut lajeja, jotka eivät hyödy yhtä paljon joustosta kuin agility. Johanin mukaan kuitenkin esimerkiksi toko-koulutuksessa suoritetaan korkeita hyppyjä, jonka vuoksi pohjasta tulee löytyä joustoa, jotta liike ei pysähdy kuin seinään. Tokopuolen maton joukosta löytyykin yhä kumirouhetta tuomaan Talkoolaiset rullasivat, siirsivät ja treeneissä tarvittavaa joustoa. asensivat mattoja niin nopeasti, että iltaan mennessä tokopuolen matto oli jo paikallaan ja agilitykentän matosta suurin osa suoristumassa omilla paikoillaan. Lauantaina talkooväki aloitti hienosäätämällä mattojen paikkoja saumojen leikkaamista varten. Reippaan talkooväen ansiosta myös sunnuntaille suunnitellut lopputyöt saatiin päätökseen iltaan mennessä. - Työ oli fyysistä ja kädet kovilla, kun painavaa mattoa piti liikuttaa maton reunasta. Erityisesti uudet matot olivat painavia, sillä ne oli 11

rullattu täydellä kumirouhemäärällä, Johan toteaa.

Koska usealta eri toimijalta koostetun kentän mattopalojen saumoja ei ole liimattu, on osa liikkunut treenien aikana. Johanin mukaan mattoja liimataan kiinni toisiinsa sitä mukaan, mitä liukuvia mattoja on löytynyt. Muiden käyttäjien tavoin myös Johan itse on kokenut uuden joustavamman pohjan hyväksi. - Nyt pohja on sama kuin mitä useimmissa Suomen agilitypaikoissa, joten olen tyytyväinen. Parantaa voi tietysti aina ja mattopalat voisivat olla isompia.

Kenttä paranee käytössä Johanin mukaan uusien mattojen sisältämä kumirouhe ei ollut levittynyt tasaisesti, jonka vuoksi kenttä vaatii paljon käyttöä ja ylläpitoa alueen tasoittamiseksi. - Nyt rouhe on aalloissa, kun siellä täällä rouhetta on liikaa tai liian vähän. Osa on kokenut pinnan hiukan liukkaaksi, mikä voi johtua kumirouheen epätasaisuudesta. Se kuitenkin paranee ajan ja käytön myötä, Johan kertoo. Onko Ostylla luvassa muita tämän mittaluokan talkooponnistuksia? - Joku päivä suurempaan tai omaan halliin muuttaessa, jossa olisi täysi matto, paremmat esteet ja muut toiminnot. Mutta siihen tarvitsemme lisää aktiivisia toimijoita.

Teksti: Petra Kämäräinen Kuvat: Virve Sipola 12

MÄYRÄKOIRAT OSTYN HARRASTAJINA mitä se tietää. Edelleen on kiva katsella videoita pentutapaamisista, joissa näyttää olevan useita mäyräkoiria mukana, ja painiminen näyttää olevan siellä edelleen suosituinta puuhaa. Pentutapaamisten jälkeen siirryimme näyttelytreeneihin ja perustottelevaisuuskoulutuksiin. Viimeisimmistä Pekka ei kovin paljoa piitannut, mutta minä sain muistutettua mieleen toimivia keinoja koiran koulutukseen. Kesällä Pekka löysi tiensä OSTYn MEJÄ- ja PIKA-treeneihin, ja se oli todella hauskaa. Kesä kuluikin mukavasti treenatessa kokeisiin ja näyttelyihin.

Kuluneiden vuosien aikana OSTYn toimintaan on tullut mukaan entistä enemmän mäyräkoiria omistajineen. Itse löysin mäyräkoiraharrastajana OSTYn vuonna 2008, jolloin kävin mäykkyjen kanssa luolatreeneissä ja liityin samalla jäseneksi. Ja sillä tiellä ollaan, OSTY tarjoaa kaikenlaista harrastusta, ja harrastuttaa meitä aktiivisesti edelleen.

Mäyräkoirat aktiivisia käyttöpuolen harrastuksissa Mäyräkoira on alun perin metsästyskoira, ja omistajat ovat tuoneet mäykkyjään aktiivisesti mukaan OSTYn järjestämiin metsämaisemissa tapahtuviin harrastuksiin. Kesällä MEJÄ-aktiivit järjestivät MEJÄstä etäkoulutuksen, neljät MEJÄ-treenit ja yhden MEJÄ-kokeen. OSTYlla on ollut myös VERI-treenejä ja kokeet, LUT-treenejä ja kokeita, sekä kolmet PIKA-treenit ja pari koetta.

Syksyllä 2020 meille saapui karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Pekka, joka on lisännyt harrastamista. Aloimme käydä kerran viikossa pentutapaamisissa, jossa homma meni heti painiksi. Pekka löysi mäyräkoiratyttö Lempin, jonka kanssa viikoittainen paini lienee ollut hauskinta 13

Treeneistä yksi oli suunnattu vain mäyräkoirille. Kesällä ylituomari Johan Carlson ohjasi kolmea pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskoetreenejä (PIKA).

tarjoamat harrastusmahdollisuudet ovat vetäneet mäyräkoiria puoleensa. On ollut kiva nähdä, kuinka Toppilan hallilla ja Haukkukeitaalla on lähes aina mäyräkoiria harjoittelemassa ja tapaamassa kavereitaan. Mäyräkoirien määrän lisääntyessä alkoi tulla pyyntöjä pelkästään mäyräkoirille suunnatuista yhteisistä

Treeneissä Johan neuvoi henkilökohtaisesti jokaista koirakkoa antaen teoriatietoa kokeesta, ja toimivia vinkkejä oman koiran harjoittamiseen ja tulevaan kokeeseen. Treeneissä harjoiteltiin sorkan noutamista putkesta, sorkan jäljen seurantaa ja laukauksen sietoa. Treenien innoittamana Johanilta tilattiin joitakin kokeita. PIKA-treenit jatkuvat tulevana keväänä heti lumen sulaessa, ja silloin on taas mahdollisuus harjoitella ennen kokeen tilaamista.

tapaamisista ja toiminnasta. Ymmärrettävää, sillä mäykyt näyttävät viihtyvän parhaiten rotukavereidensa kanssa. Keväällä OSTY järjesti karkeakarvaisille mäyräkoirille trimmauskurssin, jossa Marika Krapu oli kouluttajana ja neuvomassa kädestä pitäen, miten karkkarin saa oikeaan kuosiin. Iltapäivän aikana koirat pääsivät karvoistaan, ja pääsivät kokeilemaan ja ostamaan erilaisia apuaineita ja -välineitä, joita Marikalla oli mukanaan. Pekkakin osti itselleen kynsitrimmerin, vaikka katuikin ostostaan heti kotiin päästyään. Sen mielestä kynsisakset ovat pelotta-

Mäyräkoira on sohvalla viihtyvä harrastuskoira Harva hankkii mäyräkoiraa pelkäksi sohvakaveriksi, vaikka se siinä hyvin viihtyykin. Useimmat haluavat harrastaa koiransa kanssa säännöllisesti, ja OSTYn 14

vuudestaan huolimatta nopeammat tähän kurjaan touhuun. Uutta kurssia on toivottu, ja eiköhän se saada järjestettyä taas ensi vuoden puolella.

Mäyräkoirien esittäjille suunnattu ja odotettu näyttelykoulutus pidettiin marraskuussa, ja siinä koiran esittämistä oli opiskelemassa 7 mäykyn ja 4 muun rotuisen omistajaa koirineen. Kouluttajana toimi kokenut ja osaava handleri Ilpo Ojala, tai koiran taluttaja, kuten hän itseään vaatimattomasti kutsui.

Mäyräkoiratapaamiset ovat olleet hurjan suosittuja, ja lähes heti ilmoittautumisen avauduttua lista on tullut täyteen. Mäykkytapaamisten tärkeimpänä ajatuksena on antaa koirille mahdollisuus leikkimiseen (rymyämiseen) toistensa kanssa, ja sen myötä nähdä muita rodun harrastajia. Alkunuuskimisten jälkeen alkaa yleensä hurja ralli, jossa hallin seinät rytisevät. Koirat ja koiranomistajat ovat nauttineet siitä, että koirat saavat temmeltää vapaasti muiden mäykkyjen kanssa, ja kuten joku koiranomistaja sanoi, koira saa purkaa energiaansa parin päivän edestä. Mäykkytapaamisia pyritään järjestämään jatkossakin kerran kuukaudessa, ja jos joku mäykkyihminen haluaa tulla mukaan järjestämään tapaamisia useammin, lämpimästi tervetuloa! Tiloja voi varata useammin ja osallistujia aivan varmasti riittää!

Koulutus sai kiitosta koiraa kunnioittavasta lähestymistavasta ja henkilökohtaisesta ohjauksesta. Kouluttajan mukaan koirat oppivat aika helposti oman roolinsa näyttelykehässä, mutta omistajan on syytä tutkia ja treenata omia tunnetiloja ja toimintaa, koska ne vaikuttavat suoraan koiran esittämiseen ja koiran esiintymiseen. Ilpo korosti koiran vapaata esittämistä ja sitä, että koiran täytyy nauttia näyttelyharrastuksesta. Kaikki osallistujat allekirjoittivat tämän ja olikin kiva nähdä ja opiskella miten pienillä eleillä Ilpo ohjasi koiria esittämään itse itsensä. Joulu on lähestymässä, ja joku jo kyseli mäykkyjen pikkujoulua. OSTY on siitä kiva yhdistys, että toiveita pääsee toteut15

tamaan ja tapahtumia järjestämään, heti kun jotain hauskaa putkahtaa mieleen. Jos joku innostuu järjestämään mäyräkoirien pikkujoulua, me ilmoittaudumme Pekan kanssa heti mukaan! Jos pikkujoulu ei ehdi tälle vuodelle, sen voinee järjestää myös joulun jälkeen. Samalla voimme miettiä mitä kivaa haluaisimme tehdä yhdessä mäyräkoiriemme kanssa. (Minua innostaisi mäykky-nosework, aletaanko kysellä ja suunnitella?) Mikäli mieleesi tuli jotain hauskaa ja tarpeellista, ota yhteyttä! Olet lämpimästi tervetullut osallistumaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan!

Yhteystietoja: OSTYn mäyräkoira-asiat, ilmoittautumiset, ehdotukset, kyselyt yms. ostyn.maykyt@gmail.com MEJÄ-tiimi osty.meja@gmail.com PIKA- ja VERI-yhteyshenkilö Johan Carlson, johan@pietarsaarenpuutavara.fi, puh. 0504876533 LUT-vastaava Marika Krapu, ostynlut@gmail.com

Levollista joulun aikaa kaikelle koiraväellä! Ulla Henriksson, mäyräpojat ja skyenterrrieri

Kuvat: Ulla Henriksson, Marja Junttila

LAJINA VIEHEJUOKSU

Lyhyt esittely:

staffordshirenbullterriereihin ja omakohtaista lajikokemustakaan ei kovin ole oman roturyhmäni ulkopuolelta, mutta kiinnostusta ja innostusta yhdistystoimintaan ja kaikenlaisia harrastuksia kohtaan löytyy sitäkin enemmän.

Olen Krista Nukari, tällä hetkellä omistan neljä salukia, joiden kanssa harrastan vinttikoiralajeja ja koiranäyttelyitä sekä kaksi kissaa, joista toinen käy kissanäyttelyissä. Oma terrierikokemukseni on rajoittunut siskoni

Vasemmalta oikealle: Imran Elnaz Habibi ”Frea” 6v, Husniya’s Balash ”Sadha” 13 viikkoa, Kirman Ianna ”Cintra” 15kk ja Mu’azzaz Bahja ”Hertta” 10v

koiran lähdöissä, jossa lähdön nopein koira voittaa. Maastokokeissa koirat juoksevat pareittain maastoon tehdyllä mutkittelevalla radalla ja eniten pisteitä saanut koira voittaa. Kolmantena kokeena on melko tuore ajuekoe, missä koirat juoksevat kolmen koiran ajueena ja eniten pisteitä saanut ajue voittaa.

Mitä on viehejuoksu? Viehejuoksu on vinttikoiraroduille tarkoitettu koemuoto, jonka tarkoituksena on selvittää koirien metsästys- ja juoksuominaisuuksia. Viehejuoksukokeita on kolmenlaisia. Ratakokeissa koirat juoksevat ovaalinmuotoisella radalla 2-6 18

Kuitenkin ennen varsinaista kisaamista vinttikoirienkin on harjoiteltava tekovieheen perässä juoksemista. Toisilla koirilla se tulee luontevasti vahvan vietin ansiosta, ja toiset tarvitsevat hieman enemmän harjoitusta, vietin vahvistamista ja ympäristöihin totuttelua. Jotkut vinttikoirista eivät innostu jahtaamaan muovista viehettä ollenkaan, vaikka jahtaisivatkin elävää riistaa.

Vaikka viehejuoksu on lähtökohtaisesti vinttikoirille kehitetty koemuoto ja lajin kokeet ovat vain tietyille roduille, viehejuoksua voi harrastaa rodusta riippumatta kaikenlaiset koirat, jotka rakastavat juoksemista tai liikkuvan kohteen jahtaamista.

Leikki on hyvä tapa aloittaa vieheharjoitukset. Ota onkivapa ja kiinnitä vapaan muutaman metrin pituinen narunpätkä. Kiinnitä narun toiseen päähän viehe (kestävä riepu), jota koira innostuu jahtaamaan. Leikin lopuksi koira voi ”tappaa” vieheen ravistamalla sitä. Tällä tavoin herätetään kiinnostus vieheeseen. On tärkeää muistaa lopettaa juuri silloin, kun leikki on hauskimmillaan, sillä silloin koiralle jää päälle halu ja into.

ennen vetoa, ja leikittää sitä vieheellä ja siten yrittää herättää kiinnostusta. Kun kaikki ovat valmiina, asetu seisomaan koiran taakse niin, että pidät kiinni koirastasi tukevasti. Tarkoitus on pitää koira valmiiksi juoksulinjassa vieheeseen nähden. Kun viehe lähtee liikkeelle, laske koira irti. Maalissa kehu koiraa innostuneesti, sillä oma innostus tarttuu koiraan. Tällaisia lyhyitä käsivetoja voi koiran kiinnostuksen ja innostuksen mukaan tehdä 1-2 kertaa samalla harjoituskerralla. Muista jälleen: lopeta ennen kuin koira kyllästyy! Oulussa kesäisin käsivieheharjoituksia vedetään viikoittain rataharjoittelun yhteydessä Oulun Seudun Vinttikoiraharrastajien toimesta ja näihin treeneihin on tervetulleita kaikki koirat. Käsiviehettä voi kuitenkin vetää ja harjoitella myös talvisin esimerkiksi maneeseissa. Viehejuoksu on hauska laji, missä koiraa pääsee juoksemaan ja jahtaamaan. Mikäli laji kiinnostaa, siitä voi kysellä minulta lisää ja vedän myös mielelläni käsiviehetreenit, jos sellaista haluaa kokeilla.

Seuraavalla kerralla, kun otat vetolaitteesi esiin, koira muistaa edelliskertaisen hauskuuden ja sinulla melko varmasti on jo innokas metsästäjä valmiina toimimaan. Muista antaa koiran saada viehe suuhunsa aina harjoituksen (ajamisen) päätteeksi: se on koiralle palkinto hyvästä ajamisesta. Kiitä ja kehu koiraa. Anna sen riepotella viehettä mutta muista ottaa se oikeaan aikaan pois. Myös käsivetolaitteilla (yleensä käytetään termiä käsiviehe), joita on esim. kerhoilla ja monilla harrastajillakin, harjoitellaan vieheintoa. Käsivetolaitteella voidaan vetää pitempiä spurtteja koiralle. Naru, jonka päässä viehe on, vedetään sopivan matkan päähän ja jätetään maahan. Jos koira näyttää ihmettelevältä ja epäilevältä, sen kanssa voi käydä vieheen luona

Kuvat: Krista Nukari ja Heidi Koivula Teksti: Krista Nukari 20

MARTAN TARINA Hei, Olen Muistojoen Yrjänän Emäntä, ystäville ja tutuille Martta. Viime vuonna joulun jälkeen mammani Anu haki minut Etelä-Suomesta Ouluun uuteen kotiin. Uudessa kodissa minua oli vastassa pappakoira Toivo ja Nasti-kissa. Kissan kanssa meillä synkkasi heti, edeltäjäni Onni, ruskea labbis hänkin, oli siirtynyt lokakuussa sateenkaarisillalle, ja hän oli kuu-

lemma ollut Nastin oma koira. Toivo opetti minulle ensimmäiset viisi päivää talon sääntöjä, esimerkiksi sellaisia, että nukkuvaa Toivoa ei saa töniä ja leikkiminen ja kisuaminen on sallittua vain ulkona, niin ja senkin, että ruoat kuuluu jakaa. Mamman mielestä minun tuli aloittaa koulu, kun olen tarpeeksi kotiu-

tunut ja opetellut vähän perustaitoja. Huhtikuussa sitten aloitin opinnot OSTYllä, Toppilan hallilla, se on mulle semmonen lähikoulu, turvallinen ja lyhyt koulumatka. Aluksi mamma ilmoitti minut Jennin kurssille Rally-Tokon alkeisiin, koska rally-toko oli mammalle ennestään tuttua, mamma oli edeltäjäni kanssa aikanaan kilpaillut siinä ihan mestariluokassa. Sittenhän se mamma ilmoitti minut Jennin noseworkkiinki, kun kuuli radiosta Helena Telkänrannan sanovan, että nosework on hyvää vastapainoa pallo- ja keppihullulle koiralle, en kyllä ymmärrä miten se minuun liittyi.

Rallytokoakin olemme jatkaneet alusta asti ja käytiin vähän muullakin kesäkurssilla. Mamman mielestä rallytokossa olisi järkevää, että ottaisin suuremman urakkapalkan, mutta itse ainakin vielä suosin tehtäväkohtaista palkkiota, mutta harkitsen ehdotusta ja olen valmis neuvottelemaan jahka pääsisimme taas kevään kursseille.

Käytiin me pyllynpyörityskurssillakin, se vasta onkin tehokasta ja sitä kyllä suosittelen kaikkien lajien harrastajille. Vaari teki minulle oman pyllynpyöritysalustankin, niin voin kotonakin pyörähdellä. Tansseissakin olen syksyn mittaan käynyt ja odotan todella paljon kesää ja sulia Aluksi nosework tuntui minusta vesiä, uiminen kun on ihan parasta. vähän kummalliselta, mutta sitten No haaveilut sikseen, nyt odotetaan alkeiskurssin viimeisellä kerralla löy- joulupukkia. simme haastavien palkkaneuvottelujen ratkaisuksi Toppilan hallin lelu- Hyvää joulua kaikille ja iloisia kopasta Angry Birds pallon ja siitä se hännänheilutuksia tulevan vuoden innostus sitten löytyi. Olemme alkei- treeneihin! den jälkeen jatkaneet mamman kanssa noseworkkiä Jennin jatkokurssilla Toivoo Martta ja jatkonjatkokurssilakin ja kovasti me siitä nosettelusta tykätään, jopa niin kovasti, että kerran innostuksissani treeneissä nielaisin sen hajustetun topsipään. Nyt näyttää siltä, että ainakin nosework-treenit jatkuvat kevätkaudella ja innolla odotan, että pääsen kisoihin näyttämään kuinka Teksti: Anu Virpi ja Martta taitava olen. Kuva: Henna-Maria Lohiniva

Hyvää Joulua ja Rauhallista Uutta Vuotta❤ Toivottaa: Tintti, Hemmo ja Viljami sekä russeleitten palvelusväki 🎅🎅🎅 24

JACKRUSSELEIDEN ROTUTAPAAMINEN Lauantaina 23.10.2021 järjestettiin tustelupäivänä, jossa pääsee muihin Ostyn tiloissa jackrusselinterrierien tutustumisen lisäksi tutustumaan rotutapaaminen pitkästä aikaa! harrastettaviin lajeihin ja halutessaan kokeilemaan niitä. Russelipäivän esittelylajeiksi sovittiin agility, hoopers, nosework ja rally-toko, näiden lisäksi oli vielä mahdollisuus kuvauttaa koira valokuvauspisteellä. Toki päivään suunniteltiin myös nakinsyöntikisa! Näillä tiedoilla päivästä tehtiin tapahtuma Facebookiin ja mukaan kutsuttiin kaikki jackrusseleiden omistajat koirineen. Tapaamispäivän alkaessa paikalle tuli mukava määrä jackrusseleita omistajineen. Halli oli täynnä iloa ja riemua kun russelit pääsivät tapaamaan toisiaan! Samalla omistajat pääsivät tuJackrusselipäivän aikataulu sisälsi monentustumaan toisiin ja uusia tuttavuuklaista mukavaa ohjelmaa. sia ja leikkitreffejä koirien kesken tuli Päivän suunnittelu alkoi jo hyvissä sovittua. ajoin syyskuun puolella puuhaporukan kokoamisella ja sisällön suun- Ensimmäiseksi tutustuttiin agilityyn nittelulla. Yhdessä pohdittiin mitä Ulpu Haaralan johdolla. Ostyn halaktiviteetteja tapahtumassa voisi olla liin oli rakennettu agilityrata, jonka ja kuka taitavista harrastajista vetäisi Ulpu esitteli russelinsa kanssa. Oli mitäkin pistettä. upeaa nähdä kuinka hienosti koira ja omistaja toimivat yhdessä ja miten Suunnittelun lopputuloksena päätet- rata oli juostu hetkessä läpi. Radalla tiin, että pidetään päivä rentona tu- oli erilaisia hyppyjä ja tunneleita, jois25

lajiin, noseworkiin ja rally-tokoon. Noseworkia oli esittelemässä Paula Kauppinen-Suikki russelinsa kanssa. Paula kertoi miten harrastus on helppo aloittaa palkitsemalla tuoksupurkin merkitsemisestä. Kun koira osaa löytää etsityn hajun helpommista paikoista, vähitellen voidaan siirtyä etsimään hajupurkkeja laajemmalta alueelta. Tässä lajissa koira pääsee käyttämään nenäänsä aktiivisesti ja esittelyssäkin Paulan russeli selvästi nautti tekemisestä. Toisena lajina tällä puolella hallia tutustuttiin Anu Väänäsen opastuksella rally-tokoon. Halliin oli laitettu ta uuden harrastajan on helppo aloit- muutamia pisteitä ohjeistuksineen ja Anu näyttikin kuinka radan voi suotaa lajiin tutustuminen. rittaa oman koiran kanssa. Laji vaatii Toisena lajina tutustuttiin uudem- selvästi keskittymistä ja malttia niin paan lajiin, hoopersiin. Hoopersissa omistajalta kuin koiralta. ohjaaja ohjaa koiran juoksemaan läpi vanteista ja tunneleista sekä kiertä- Lajiesittelyjen jälkeen oli vapaata mään erilaisia tynnyreitä tai portteja oleskelua, tarjoiluista nauttimista, erilaisilla tavoilla. Lajin tärkeimpänä mahdollisuus koiran tai useamman ajatuksena on, ettei se rasita koiraa kuvaamiseen sekä eri lajien kokeifyysisesti liikaa. Russelipäivässä oli luun. Itsellä tuli testattua jokaista lajia käytössä pari vannetta ja tynnyri. Sir- oman russelin kanssa ja olipas ne kipa Kailasuo esitteli russelinsa kanssa voja! Rally-tokon treeni meni vähän kuinka mukavaa tämä harrastus on höpöksi kun muita ihania koirakaveja millaisia erilaisia kuvioita koiran reita oli lähellä ja eihän silloin maltkanssa voi radalla tehdä. Todella kiin- tanut millään keskittyä ohjaukseen. Agility oli selvästi edelleen vauhtinsa nostava uusi lajituttavuus! puolesta lemppareita, mutta kaikissa Ostyn hallin toisella puolella oli lajeissa oli oma viehätyksensä. Kumahdollisuus tutustua kahteen eri vauspisteellä kävi myös kuhina Katri Mitäpä ei koirien takia tehtäisi! Tällä kertaa Paula on putken toisessa päässä houkuttelemassa russelia tulemaan putkesta.

etenemistä seuratessa. Päivän kolme nopeinta sai palkinnoksi ruusukkeen ja ensimmäiseksi tullut valitsikin itselleen vaaleanpunaisen ruusukkeen tällä kertaa. Päivä oli todella menestys niin osallistujien kuin järjestäjien mielestä. Erityisesti iloa tuotti toisiin harrastajiin ja jackrusseleihin tutustuminen. Seuraavaa päivää toivottiin kovasti ja eiköhän sellainen tulevaisuudessa järjestetä! Katri Pintamo-Kenttälän kameran edessä sai halutessaan käydä otattamassa edustuskuvan koirastaan.

Ensikertalaisena herkunsyöntikisaan osallistunut Nepi pääsi yllättämään ja suoritti radan nopeiten. Palkinnoksi sai valita ruusukkeen itselleen ja tämä vaaleanpunainen vei tuolla kertaa voiton.

Pintamo-Kenttälän ottaessa kuvia paikalla olevista. Halutessaan kuvasta sai itselle sähköisen version käytettäväksi. Iltapäivän lopuksi oli tarjolla vielä nakinsyöntikisa, jossa nakit olivat kuitenkin vaihtuneet muihin herkkuihin. Leikkimielinen kilpailu toteutettiin parikisana ajanoton kanssa. Halliin laitettiin 4 lautasta, joille kullekin muutama nappula ja tarkoituksena oli syödä lautaselta herkut ja siirtyä mahdollisimman nopeasti seuraavalle lautaselle. Paikalla olevat russelit olivatkin osa todella nopeita herkuttelijoita, ja osa oli selvästi sitä mieltä, että herkut eivät nyt tänään olleet oikeanlaisia. Kisa oli todella menestys ja naurua riitti russeleiden

Teksti: Helena Peussa Kuva: Helena Peussa 27

Harstad 2.10.2021: NEITSYTMATKA OSTYN KYYDISSÄ Kyytipaikka varmistui viimeistä ilmoa edeltävänä päivänä ja ekstrahintainen ilmoittautuminen onnistui eli kutkuttava idea näyttelymatkasta Norjaan oli kääntymässä todeksi. Miinuksena tosin valeraskaan ja jokseenkin kokemattoman ”näyttelyeläimen” varsin reheväksi kasvanut, pentujen jälkeen rullauskelvoton karva ja perheeni muiden koirien hoitojärjestelyitä haastava Mr K:n ilmoitus, että aikoo viettää saman viikonlopun Jyväskylä -rallissa hulppeasti VIP -sviitissä yöpyen. No vähemmillä nallekarkeilla sai kaksi yötä bussin penkillä.

Bussin pakkaaminen ja startti toteutuivat ammattimaisesti ja aivan aikataulussa. Kivana bonuksena oma koirakin sai matkustusluokan korotuksen lattiatasolta ylähäkkiriviin. Lapintuulesta @ Kemi napattiin kyytiin vielä viimeiset ja sitten tuplakuskien toimesta kohti sateista Kiirunaa ja edelleen Harstadiin, jonne saavuttiin Suomen aikaa kai noin klo 05 (sain siis nukuttuakin!). Sääennusteet pitivät onneksi paikkansa; Harstadissa aamu oli mitä upein ja koirakaverit ehti oikein hyvin lenkittää ennen näyttelyn alkua.

Valmistautuminen reissuun oli helppoa Osty:n fb -ryhmän ja whatsup -ringin avulla. Konkarit jakoivat auliisti neuvoja vasta-alkajille, jopa ohjeet pizzan wolttaukseen paikan päällä. Eläinlääkärissä matolääkeleimoja hakiessa avustaja sai kuitenkin aikaan ylimääräistä jännitystä kuvailemalla Osty:n bussimatkoja hard core -reissuiksi (?) mutta kohteen maisemia upeiksi. Minimitoiveena oli nähdä edes ne maisemat, varsinkin kun matkan lähestyessä sääennuste paikan päällä oli paras mahdollinen.

Varhaisen saapumisen myötä bussin sijainti oli paras mahdollinen. Pientä vääntöä aiheutti liikenteenohjaajien tyytymättömyys juuri meidän bussin parkkeeraukseen, mutta rahalla kai siitä selvittiin eikä saatu häätöä paraatipaikalta. Revon Turistiliikenteen onnikka toimi oivallisena tukikohtana, varsinkin kun näyttelyaikataulu venyi epärealistiseksi ainakin omassa kehässä heti alkuunsa.

Lähes epätodellisen saavutuksen jälkeen oli pakko käydä vähän pitempi jäähdyttelylenkki; aurinko paistoi ja kyllä ne norjalaiset maisemat näyttivät vielä paremmalle voittajakoiran kanssa! Paikallisen lähikaupan antimet tuli myös tsekattua ja loppupäivästä ehti hyvin jännätä matkaseurueen menestystä.

Omaa kehästarttia odottaessa ehti jännitys nousta lähes tappiin pilkuntarkan herra tuomarin ansiosta. Hirvitti ja pyörrytti, mutta iloisesti hymyillen sitten vaan kehään, kun kutsu kuului. Vikojahan löytyi ja ikäväkseni ymmärsin aivan liikaa harjoitusarvostelijalle vuodatetusta norjankielisestä kritiikistä, mutta pitkän piinan jälkeen yllätti yhteenveto, että koiran ylivertaiset hyvät ominaisuudet kompensoivat kaiken! Ja tuloksena oli erinomainen, paras narttu, sertti ja CACIB. Eikä siinä vielä kaikki, vaan superfeminiininen bitch loisti ja nappasi vielä ROP -tittelinkin!

Whatsuppiin kilisi ROP, VSP, NO MVA, RYP- ja BIS- tuloksia , josta vielä onnittelut ainakin Katjalle, Ninalle, Satulle, Katariinalle, Kirsille ja Anulle tuplasti ! Paluumatkalle päästiin siis vasta myöhään iltapäivällä loppukehien jälkeen niin kuin pitikin.

Iso kiitos OSTY, kun me muunrotuisetkin päästään nauttimaan aktiivisen seuran tarjonnasta, monipuolisista koulutuksista ja huikeista matkoista! Tähän reissuun osallistui reippaita reissaajia Ranualta, Kainuusta ja Porista saakka.

https://www.dogweb.no/utstilling-resultatvisning/utstilling/211013/finaler Kamerat räpsyivät paluumatkalla fantastisia maisemia kuvatessa niin pitkälle kuin päivänvaloa riitti.

Kiitokset myös kaikille matkaseuralaisille, toivottavasti nähdään vastakin! Kiitokset Mämmelän Irjalle strategisista voittomakkaroista! Ansaitusti suurin kiitos meidän onnistuneesta näyttelymatkasta kuuluu Virvelle sekä täydellisen pätevistä järjestelyistä että parhaista opeista OSTY:n nätö-kurssilla, kun koirani oli vielä pentu. Ilman sinua me ei oltaisi oltu nyt mukana. Terveisin Tuula ja valeterrierri, valkoinen kääpiösnautseri Elektra Genstat ”Tesla” Paras matkamuisto: Norjan kenneliiton lempikuppi

Ruotsissa pahasti jytyiset väylät tuli toiseenkin suuntaan tutuksi, vaan tietöistä huolimatta kotimatka eteni pikaisen Kiirunan stopin jälkeen samoja reittejä turvallisesti Ouluun. Linja-autoasemalla matkalaisia odottelevat porukat auttelivat auliisti ja näinpä myös bussin purku sujui ripeästi. Sunnuntaina klo 04 jälkeen pötkähdin koiran kanssa omaan sänkyyn ja täydellinen näyttelykeikka sai onnellisen päätöksen. 30

VUODEN 2020 PALKITUT AGILITY:

TOKO:

VUODEN AGILITY -TULOKAS 2020 – Irlanninterrieri Dooris & Jukka Järvelä Perustelut: Aloittaneet harrastamisen vuoden alussa ja edistyneet hyvin. Aktiivinen osallistuminen treeniryhmiin, omatoimista harjoittelua ja yksityistreeniä. Kasvava kiinnostus lajiin.

VUODEN TOKO -TULOKAS 2020 – Sileäkarvainen noutaja Pinni & Kirsi Kankaala Perustelut: Aloittaneet harjoittelun vuonna 2020. Aktiivista osallistumista treeniryhmiin. Määrätietoista, tavoitteellista harjoittelua ja vahva kiinnostus lajiin. VUODEN TOKO -AKTIIVI 2020 – Staffordshirenbullterrieri Jäbä & Mari Ruuhonen Perustelut: Aktiivista osallistumista treeniryhmiin. Määrätietoista, tavoitteellista harjoittelua. Kisavalmis koirakko.

VUODEN AGILITY -AKTIIVI 2020 – Skotlanninterrieri Raul & Reeta Tolonen Perustelut: Aktiivista osallistumista treeniryhmiin, omatoimista harjoittelua ja koronatauolla oppia yksityistunneilta eri kouluttajilta.

VUODEN LUT -AKTIIVI 2020 – Jackrussellinterrieri Tormund & Henna-Maria Lohiniva Perustelut: Tormund on osallistunut LUT-treeneihin aktiivisesti ja kehittynyt selkeästi vuoden aikana.

RALLY-TOKO: VUODEN RALLY-TOKO -TULOKAS 2020 – Pitkäkarvainen mäyräkoira Nikita & Pirjo Granlund Perustelut: Aloittivat rally-tokon vuoden alussa ja kehittyivät reippaalla tahdilla. Aktiivista osallistumista treeniryhmiin.

MEJÄ: VUODEN MEJÄ -TULOKAS 2020 – Borderterrieri Tiltu & Mikko ja Outi Orispää Perustelut: Mikko ja Outi aloittivat MEJÄn kesällä 2020 ja Tiltu osallistui kahteen kokeeseen, joista molemmista AVO1-tulokset. MEJÄ-ura jatkuu siis ensi vuonna Tiltun kanssa Voittaja-luokassa.

VUODEN RALLY-TOKO -AKTIIVI 2020 – Parsonrusselinterrieri Lumi & Noora Huotari Perustelut: Aloittivat kisaamisen vuonna 2020 ja saavuttivat RTK1-koulutustunnuksen. Ovat osallistuneet treeniryhmiin ja ulkopuolisiin koulutuksiin, sekä harjoitelleet aktiivisesti kotona.

VUODEN MEJÄ -AKTIIVI 2020 – Anu Väänänen & russelit Perustelut: Anu on jo useamman vuoden ajan harrastanut MEJÄä, parhaimmillaan jopa kolmen koiran kanssa. Vaikka treeni-illat ovat olleet pitkiä, niin Anu on jaksanut tsempata ja opastaa muita ryhmäläisiä. Anu on myös jaksanut tehdä laadukkaita treenijälkiä muille koirakoille, koska jälkiä on ollut useampia tehtävänä illan aikana.

LUT: VUODEN LUT -TULOKAS 2020 – Parsonrusselinterrieri Biegga & Hanna Kinnunen Perustelut: Biegga on osallistunut LUT-treeneihin, sekä käynyt vuoden 2020 aikana kahdesti kokeessa ja jo metsällä tositoimissa’

VUODEN HARRASTAPENTU 2020 – Jackrussellinterrieri Viljami & Paula Kauppinen-Suikki Perustelut: Ovat osallistuneet aktiivisesti pentukurssille, nätöön, arkitottikseen, pentuagilityyn vuoden aikana.

VESIRIISTA: VUODEN VESIRIISTA -TULOKAS 2020 – Parsonrussellinterri Jeppe & Jenny Pärnänen Perustelut: Innokkaina osallistuivat ensimmäistä kertaa vuoden 2020 aikana ja olivat lähdössä jatkamaan lajia.

VUODEN OSTYLÄINEN Virve Sipola Perustelut: Virve tekee vapaa-aikanaan valtavan määrän työtä OSTYn toiminnan ja hallin ylläpitämiseksi, sekä samaan aikaan hoitaa OSTYn puheenjohtajan tehtäviä. Suuri työmäärä ja tehtävälista on yhdelle henkilölle ”taakka”, mutta siitä huolimatta Virve on suoriutunut ylimitoitetusta työstä ansiokkaasti!

NÄTO: VUODEN NÄTO -TULOKAS 2020 – Staffordshirenbullterrieri Mauno & Hanna Hannila Perustelut: Hanna ja Mauno aloittivat näto-treeneissä käymisen vuonna 2020. He osallistuivat treeneihin aktiivisesti, sekä kilpailivat vuoden aikana myös virallisissa näyttelyissä.

Marika Krapu Perustelut: Marika on vastannut ja pyörittänyt vuosikausia OSTYn LUT-toimintaa harjoitusten ja kokeiden osalta. Toiminnassa on vähän tekijöitä ja työ sitoo paljon ja vaatii erityisosaamista, jota Marikalla on.

VUODEN NÄTO -AKTIIVI 2020 – Valkoinen länsiylämaanterrieri Max & Pirjo Takku Perustelut: Pirjo ja Max osallistuivat vuoden 2020 aikana aktiivisesti järjestettyihin näto-treeneihin, sekä kilpailivat näyttelyissä hyvällä menestyksellä. Maxista tuli Suomen, Ruotsin ja Norjan muotovalio vuoden 2020 aikana.

arvot tottelevaisuudessa, agilityssa tai vastaavassa lajissa.

Osty palkitsee ja huomioi jäseniä ja jäsenten koiria: Osty:n vuoden palkittavat 2021

Osty palkitsee vuosittain harkintansa mukaan myös EuV:t, MV:t, ulkomaiset muotovalion tai käyttövalion arvot, Voittaja-tittelin saaneet sekä sijoitukset esim. jonkin lajin SM-, PM- tai MM-kisoissa sekä jun tai vet valiotittelin saaneet koirat.

Jokaisessa lajissa missä Osty on järjestänyt kursseja/koulutusta, tai Osty:n jäsen on muualla ollut lajissa aktiivinen, palkitaan 2 koirakkoa vuoden aktiivi ja vuoden tulokas. Palkittavat päättää kurssin vetäjät/lajivastuuhenkilöt (ohjeistus toimitetaan).

Palkintona lahjakortti yhdistyksen toimintaan sekä tavarapalkinto/pokaali joka voi vuosittain vaihdella. Palkittavan terrierin tulee asua OSTYn jäsenen luona. Ilmoita 31.1.2022 mennessä valiot toppilanhalli@gmail.com.

Lisäksi hallituksella on mahdollisuus palkita harkintansa mukaan vuoden aikana ansioituneita koiria. Palkittavia rotuja ei ole rajoitettu, koiran tulee asua OSTYn jäsenen luona.

Ehdota vuoden Ostyläinen

Palkittavat koirat saavat lahjakortin OSTY:n toimintaan sekä jonkun pienen tavarapalkinnon joka vuosittain voi vaihdella sekä kunniakirjan. Palkinnot jaetaan vuosikokouksessa keväällä.

Vuoden Ostyläinen on jäsenten esittämä kunniapalkinto jaettavaksi kevätkokouksessa. Hallitus valitsee palkittavan/ palkittavat jäsenten tekemistä ehdotuksista. Palkintona lahjakortti yhdistyksen toimintaan sekä tavarapalkinto joka voi vaihdella vuosittain sekä kunniakirja.

Ilmoita uudet valiot Osty palkitsee vuosittain myös jäsentensä omistamia terriereitä seuraavasti: Suomen muotovalio (FIN MVA), Kansainvälinen muotovalio (C.I.B.) ja vastaavat

Laita ehdotuksesi 31.1.2022 mennessä toppilanhalli@gmail.com

TULOKSIA RTK1,RTK2, C.I.B Double Star´s Sex With My Ex 8.5.2021 Oulu tuomarina: Marja-Leena Hituri ALO 1-tulos 184 pistettä, sijoitus 4/9

16.5.2021 Oulu tuomari: Päivi Kivelä ALO 1-tulos 184 pistettä, sijoitus 2/9 Omistaja ja ohjaaja Mari Ruuhonen

RTK1,RTK2,C.I.B, Fi, No,S, Pohj MVA, Ee, Lv,Lt,Balt Mva ja Ru mva Double Star´s Sex With My Ex 30.05.2021 Oulu tuomari: Piritta Pärssinen ALO 1-tulos, 171,5pistettä, sij 1/4.-->koulutustunnus TK1 Omistaja ja ohjaaja Mari Ruuhonen

Kasvattajat tutuksi Viime lehdessä kennel Bullbugbear’sin Nina Paakkari toivoi kuulevansa lisää dandiedinmontinterriereiden kasvattamisesta. Nyt kasvatustyöstään kertoo dandiedinmontinterriereiden kasvattajat Eija Makkonen ja Marjo Nygård kennel Dunadanista. kokoiselta. Olihan myös Gerald Durrellin kirjoissa esiintynyt Dodo jättänyt jonkinlaisen muistijäljen. Ensikohtaamisen tuloksena mokoma oli pakko saada, ja sattumoisin yksi sen ajan harvoista pentueista oli juuri syntynyt ja siellä oli yksi sinappinarttupentu vapaana. Ja niin Salli matkasi Kajaaniin junalla palatessamme elämämme ensimmäisestä kevät-Messarista. Ei meidän pitänyt käydä näyttelyissä tai kasvattaa koiria, mutta puoli

Eija ja Marleena (Dunadan Contralto) joka siirtyi tänä kesänä noseworkin sisäetsinnässä kakkosluokkaan

Ensimmäisen dandiedinmontinterrierin tapasimme talvella 1991. Näimme peräti kaksi Kajaanin Tamminäyttelyssä, mutta silloin ei tapaaminen onnistunut. Onneksi nämä kaksi eivät asuneet Kuopiota kauempana, joten kävimme katsomassa niitä. Kiinnostus rotua kohtaan oli peräisin perinteisesti koirakirjoista: hassunhauskan näköinen pötkylä, joka vaikutti sopivan

Marjo ja koirat 37

vuotta myöhemmin meillä olikin jo kaksi dandienarttua ja vietimme parikymmentä viikonloppua vuodesta näyttelyissä. Joten tottahan myös kasvattaminen jossakin vaiheessa tuli mieleen. Pentueita on tullut hyvin harvakseltaan, jonka osasyynä on kasvattiemme urosvoittoisuus. Meillä on tapana pitää omat koiramme koko niiden elämän ajan, ja kun kotiin ei mahdu kerralla määrättömästi koiria niin uuttakaan verta ei ole pystynyt kovin paljon etsimään. Nyt on toiveissa saada vihdoin kasvatustyölle jatkoa vuonna 2022.. Kasvatustyö on opettanut ainakin sen, että se voi olla pahuksen vaikeaa! Ja että tärkeintä ei ole kulta ja kunnia vaan se, että koirat saavat elää hyvän elämän. Omat koirat puolestaan ovat opettaneet sen, että dandiet ovat todellisia persoonia: kahta samanlaista ei ole kohdalle osunut. Ja myös sen, että niiden kanssa voi tehdä vaikka mitä! Olemme ehkä olleet jonkinlaisia pioneereja kokeilemaan kaikenlaisia harrastuksia dandien kanssa. Meillä on ollut ensimmäinen toko-dandie ja ensimmäinen agility-dandie, olemme käyttäneet toistakymmentä dandia luonnetestissä. Viimeisin uusi laji on nosework, jossa kisaavat kaikki neljä meillä asuvaa dandia.

Dunadan Fire-Balloon ja 14-vuotissyntymäpäivän kunniaksi tarjottu nakki-maksalaatikkokakku

kuvaaja kävivät etukäteen katsomassa esivalmisteluja ja toteamassa muun muassa sen, ettei nypittävällä rodulla karvan nyppiminen todellakaan ole eläinrääkkäystä, kun trimmattavat vetelivät sikeitä pöydällä. Samaan aikaan oli jossain päin maailmaa menossa pallonpotkijoiden kisat, ja kun yksi sen aikaisista näyttelykoiristamme oli Dunadan Fire-Balloon eli tutummin Pallo, niin lehdessä itse näyttelystä tehdyn jutun otsikkona oli ”Pallo maaliin MM-kisoissa”. Varsinaisesta näyttelymenestyksestä yksi hienoimpia hetkiä oli Pohjoismaiden Voittaja 2001, jossa Dunadan Selfish Giant eli Kolja oli VSP kanadalaisen rotuspesialistin arvostelemana.

Yhtä ainutta mieleenpainuvaa hetkeä on hankala valita. Pentueen syntymä on aina hieno kokemus. Näyttelyihin liittyy yksi hauska muisto vuodelta 1998, kun paikallislehti keksi tehdä juttua Helsingin MV-näyttelyyn lähtevistä koiraihmisistä ja joku oli keksinyt vinkata meidät. Toimittaja ja 38

Uudelle kasvattajalle sanoisimme, että kärsivällisyyttä vaaditaan ja sen ymmärtämistä, että kaikki mahdollinen voi mennä pieleen. Tiedonhalua ja uteliaisuutta täytyy olla, netistä ei voi oppia kaikkea, ja vaikka uusia ajatuksia toki tarvitaankin, niin kokeneitakin kannattaa kuunnella.

Terrerirotu, josta haluaisimme kuulla enemmän, on, bedlingtoninterreri, koska rotumme ovat ainakin joskus olleet kovinkin läheisiä. Olisikin mukava lukea bedlingtoninterrierien kasvattajan ajatuksia. Vaikka nykyisin sitä onkin vaikea uskoa rotuja katsoessa, niin joskus reilu 150 vuotta sitten on tiettävästi samasta pentueesta kaksi koiraa kilpaillut näyttelyissä – toinen dandie- ja toinen bedlingtonkehissä.

Oman rotumme tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että kasvattajat tekisivät yhteistyötä ja kiinnittävät huomiota geenipoolin säilyttämiseen. Rotu on pienilukuinen kaikkialla maailmassa, joten meillä ei ole varaa sitä vähää monimuotoisuutta mitä vielä on jäljellä.

Dunadan Fire-Balloon ja Dunadan Little Infanta Oulun näyttelyssä ja esittämässä Marjo ja Eija itse, kuvan otti Juho Talvitie

TUOMARI ESITTELY

JETTA

TSCHOKKINEN Kerro jotain itsestäsi ja kuinka kaikki alkoi? Lapsesta asti olen rakastanut koiria, vaikka meillä olikin lapsuudessani vain sekarotuinen Retu. Kun lähdin opiskelemaan, hankin sitten oman koiran, joka oli irlanninterrieri Tini. Se ei ollut mikään tähti ja turkkikin oli hankala, mutta näyttelykärpänen pääsi puraisemaan kuitenkin. Ensimmäiset omat pennut syntyivät 1985. Koiraharrastus johti pikku hiljaa kehätoimitsijakurssille ja sitä kautta myöhemmin tuomariuralle. Mitä rotuja olet kasvattanut ja omistanut? Oma rotuni on irlanninterrieri, ja olen kasvattanut yli 30 pentuetta. Olen omistanut myös dobermannin, kk ja pk mäyräkoirien puolikkaita sekä puolikkaan kk kettuterrierin. Olen kasvattanut kaksi pentuetta kk mäyräkoiria. Tällä hetkellä minulla on kotona kaksi irskiä.

Onko sinulla rotu, josta haaveilet?

koitus opiskella niin monia rotuja kuin nykyään arvostelen, mutta se on Toki - montakin! Musta kääpiösnaut- sujunut suhteellisen kivuttomasti ja seri, lakelandinterrieri, kerrynterrieri, mikäli ei ole, on itsepäisyyteni auttakettuterrieri, toisinaan jopa mietin nut asiassa. labradorinnoutajaa, jopa portugalinvesikoiraa tai lapinporokoiraa. Laaja Mikä on tärkeintä tuomaroimikoiramaku siis, mutta isompaan ro- sessa ja mikä pitää mielenkiintoa tuun ei viitsisi enää lähteä. yllä tuomarointiin? Milloin tuomarin urasi alkoi ja Tärkeintä on olla uskollinen roduloliko ulkomuototuomari koulu- le ja sille, mikä on sille tyypillistä, tukseesi jokin erityinen syy? unohtamatta terveyttä ja tasapainoa. Ja kyllä minä edelleen rakastan koiTuomariksi valmistuin vuoden 2005 ria. On mukava olla tekemisissä koikurssilta, ja ensimmäiset arvosteluoi- raihmisten kanssa, koska aina juttu keudet sain 2006. Olin huomannut luistaa ja monilla on sama intohimo. että minulla oli koirasilmää, ja minun Koiraihmiset ovat hauskoja, joskin on aina ollut helppo opiskella uusia myös hulluja omalla tavallaan. asioita. Alkuun ei ollut suinkaan tar41

Mikä on mieleenpainuvin muistosi tuomariuran varrelta? Onko arvostelemiesi koirien joukosta jäänyt jotain koiria erityisesti mieleen, miksi? Onko koskaan käynyt niin, että kehään on astunut koira, joka on ensimmäisistä askelista lähtien vanginnut katseesi ja olet tiennyt, että tässä on päivän voittajakoira?

joon puiden väliin ja grillasivat lihaa isoilla peltilaatikoilla. Mukanani kulki tulkki, joka ei väistynyt koko päivänä. Hotellissa oli yöllä riehakkaat häät ja haitarimusiikki soi pitkälle yöhön. Moskovassa opas vei minua metrolla paikasta toiseen, ja tämä ”small cultural program” käsitti myös vierailun Kremlin museoihin.

Missään huippuhienoissa paikoissa ei Muistoja on paljon, vaikka on vaikea tällainen tavallinen tuomari ole käysanoa onko joku niistä selvästi ylitse nyt, ehkäpä sitten joskus… tai ehkä muiden. Kerran Italiassa liki pidätin mieluummin menen mukavaan ryhhengitystä katsellessani kerrassaan mänäyttelyyn viettämään aikaa aitoupeiden basset houndien, jotka oli- jen ihmisten kanssa. vat äiti ja poika, fantastista liikkumista kehässä. Muutenkin oli mukava reissu sellaisen kollegan kanssa, jonka kanssa ei aiemmin oltu päästy kunnolla tutustumaan. Ihan nyt viimeaikaisista näyttelyistä muistan Tartossa näkemäni Englannintuontiairedalen, joka oli aivan huippukoira. Ja trimmauskin aivan viimeisen päälle! Koska olen itse trimmaaja, muistan kyllä kehua kun karvan ajoitus menee upeasti nappiin. Kyseinen koira oli sitten BIS sinä päivänä. Mikä on hienoin tai erikoisin paikka, minne tuomarointiura on sinut vienyt? Erikoisin on varmaan ollut metsän reunassa ollut hiekkakenttä Moskovan lähellä. Ihmiset ajoivat autot var42

Osa rotumääritelmistä on hyvin yksityiskohtaisia, osa taas suurpiirteisempiä. Onko sinulla joku tietty asia yleisesti rotumääritelmissä, jolle annat paljon painoarvoa koiria arvostellessasi?

Jos ajatellaan tuomarin näkökulmasta, millaisissa asioissa kasvattajat voivat tehdä kompromisseja kasvatustyössään? Missä asioissa ei saa koskaan tinkiä? Mihin asioihin täytyy erityisesti kiinnittää huomiota?

No se liikkuminen, se kuvastaa sekä rakennetta että temperamenttia. Kun jonkun sortin mäyräkoiraspesialistinakin itseäni pidän, mielelläni arvostelen ne liikkeessä. Harvat esittäjät tosin protestoivat yhtä paljon kuin mäyräkoiratädit… Ja sitten etuosat, ne määräävät sen, kestääkö koiran rakenne, pääseekö se liikkumaan rodunomaisella askeleella jne. Pysty olkavarsi on yksi erityisesti terrierirotuja piinaava virhe. Ja monessa rodussa alkaa olla yhä enemmän lyhyitä rintakehiä.

Luonteesta ei voi tinkiä. Se on lyhytnäköistä, siinä vain ampuu itseään jalkaan. Tämän takia on tärkeää, että todella yrittää tutustua jalostusurokseen, vaikka ymmärrän kyllä, että nykytilanteessa on vaikea matkustella. Olen oppinut, että eri maiden koiranpitokulttuuri ei aina anna mahdollisuutta päästä tutustumaan koiran hermorakenteiseen. Esimerkiksi Hollannissa koirat elävät pääosin omistajan omalla tontilla aidatulla alueella.

Terveydenkään kanssa ei parane leikkiä, ja jos ajattelee, että ei nyt minun yhdellä pentueellani ole mitään merkitystä, niin kylläpä vain on, sitä enemmän, mitä suppeampi rotu on kyseessä. Eivät sairaat koirat tai kantajat ole jalostuskoiria, ja siksipä on tehtävä ne terveystutkimukset, vaikka ne eivät olisikaan pakollisia. Muuten minusta vähän jokainen pentue on kompromissi, enemmän tai vähemmän. Täydellistä yhdistelmää ei pääse tekemään. Yksi kollega oli kerran kalliilla tuonut spermaa kuulusta näyttelytähdestä ja pentueen emäkin oli hienosta kennelistä tuotettu. Pentueeseen tuli kai pelkkiä uroksia, joista jokainen oli pallipuoli. Niin se luonto leikkii meidän kanssamme... Jotain tolkkua nyt tähän, kyseessä on kuitenkin vain harrastus, ja näyttelyyn mennään viettämään mukavaa päivää tuttujen ja ystävien kanssa (tosin koronan takia ei enää saa jääVarmasti on parannettavaa monella dä hengailemaan paikalle). Mielestätavalla. Nykytilanteessa on erityises- ni meillä Suomessa on varsin ankea ti mietittävä turvallisuutta. On toki keskustelukulttuuri, ja kilpailijoita yksi ruma rikkaruoho ylitse muiden, tölvitään ala-arvoisesti, jopa käydään ja se on silmitön kateus ja kilpailun- kuittailemassa voittajalle. Käyttäydytään siis kunnolla! halu. Millä tavoin koiranäyttelyitä voitaisiin kehittää? Vai onko niissä mitään muutettavaa tai parannettavaa?

Kuvat: Jetta Tschokkinen, Petra Kämäräinen 44

Tulisitko kouluttamaan OSTY:lle? Kiinnostaisiko sinua pop-up -tuntien tai pidempien kurssien vetäminen eri teemoilla? Etsimme kouluttajia laajasti eri harrastuslajeihin ja toivomme, että juuri SINÄ tulisit meille kouluttajaksi!

Yhdistyksen jäsenyys ei ole kouluttamisen ehto.

Ole rohkeasti yhteydessä! Ehdota kouluttamista joko lajivastaavalle, sihteerille tai puheenjohtajalle (tiedot yhdistyksen nettisivuilta) tai toppilanhalli@gmail.com 45