Unelmien amis -loppuraportti

Page 1

Opiskelijoiden mielipiteitä ammatillisesta koulutuksesta ja sen tulevaisuudesta


© Suomen Opiskelija-Allianssi - OSKU ry 2016 Teksti: Arttu Myllys ja Maiju Korhonen Ulkoasu ja taitto: Joonas Lehtonen Valokuvat: Maria Neal Grafiikka: Pasi Järvenpää Suorat lainaukset nettikyselyn vastauksista ovat alkuperäisessä kirjoitusasussaan.


ESIPUHE MIKÄ OSKU RY? JOHDANTO KYSYMYKSET JA VÄITTÄMÄT Taustaa Ammatillinen koulutus on hyvää ja laadukasta. Työssäoppimisen laatu on hyvää. Työssäopissa pääsin tekemään oman alani töitä. Haluaisin opiskella enimmäkseen työpaikalla, koulussa vai molemmissa yhtä paljon? (vain nettikyselyssä) Koulumatkani on sopivan pituinen. Olen joutunut muuttamaan opintojeni takia. Arviointiasteikko pitäisi muuttaa 1-3 -asteikosta 1-5 -asteikoksi. Minulla on mahdollisuus edetä opinnoissani nopeammin, jos haluan. Opettajien tiedot ja taidot työelämästä ovat ajan tasalla. Olen saanut opetusta ja ohjausta... Oppilaitoksessa käytetään digitaalisia oppimisympäristöjä. Minulla on mahdollisuus vaikuttaa oppilaitokseni toimintaan. (vain nettikyselyssä) Meillä vallitsee hyvä yhteishenki ja kaikki viihtyvät koulussa. (vain nettikyselyssä) Opiskeluhuollon palvelut ovat hyvin saatavilla. (vain nettikyselyssä) Pelkillä näytöillä tutkinnon suorittaminen olisi... (vain nettikyselyssä) Poimintoja nettikyselyn ”Vapaa sana” -osiosta JOHTOPÄÄTÖKSET 3

4 7 9 12 12 12 16 19 21 23 26 27 29 32 33 35 36 39 41 43 45 46


ESIPUHE

P

itelet käsissäsi ainutlaatuista tuotosta. Unelmien amis -kuulemiskiertue on tiettävästi ensimmäinen tässä laajuudessa ikinä tehty ja vain amisten osallisuuden lisäämiseen keskittynyt kiertue. Kiertueen järjestämisestä päätettiin OSKUn liittokokouksessa Turussa marraskuussa 2015. Ajatus oli toki syntynyt jo vähän aiemmin, kun vuoden 2015 liittohallitus esitti asiaa liittokokoukselle. Me OSKUssa olemme kyllästyneet väittämään ”Amiksia ei kiinnosta vaikuttaminen”. Viimeistään tämä projekti osoitti tämän väitteen jälleen vääräksi. Kyllä heitä kiinnostaa, jos asiat esitetään sellaisessa muodossa, että niihin voi ottaa kantaa. Ajankohdasta (lukuvuoden loppu) huolimatta edustava ja iso joukko halusi osallistua joko paikan päällä kiertueella tai nettikyselyyn. Kiertue toteutettiin, koska me uskomme vakaasti, että amik-

set tietävät itse parhaiten omista asioistaan. Vaikka jokasyksyisen RoadShow-oppilaitoskiertueen ja muun oppilaitoksissa läsnäolon perusteella meillä on hyvä käsitys opiskelijoiden huolista ruohonjuuritasolla, Unelmien amis vahvisti, että OSKU on ollut edunvalvonnassaan koko ajan aivan oikealla polulla. OSKUn edunvalvonta on aina perustunut amiksilta itseltään kysyttyyn tietoon (esim. AMIS-tutkimus), ja sillä tiellä aiomme jatkaa. Puheenjohtaja ja pääsihteeri OSKUn edunvalvonnan päätekijöinä tulevat viemään näitä tuloksia ja avauksia eteenpäin kaikkialla. Erityisen ylpeitä olemme siitä, miten lyhyessä ajassa ja miten pienellä rahalla koko projekti lopulta toteutettiin. Tämä on todellinen oskulainen voimannäyte. OKM:n rahoituspäätöksen saamisesta kolmen kuukauden päästä koko projekti on saatettu loppuun, kirjoihin ja kansiin. Tätä on oskulainen toiminta parhaimmillaan!

Helsingissä 21.6.2016 Rene Stolt Maiju Korhonen Puheenjohtaja Pääsihteeri 4


5


6


MIKÄ OSKU RY?

S

uomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry on vuonna 2001 ammatillisen II-asteen opiskelijoiden perustama ja omistama opiskelija- ja nuorisojärjestö, jossa opiskelijat itse tekevät toiminnan ja päätökset. OSKU on puolue- ja ammattiyhdistyspoliittisesti sitoutumaton. Sen syntyhistoria nojaa yli 100-vuotiaaseen opiskelijatoiminnan perinteeseen kaupan, tekniikan ja terveydenhuoltoalan oppilaitoksissa. OSKU on ammatillisten opiskelijoiden etu-, palvelu- ja ennen kaikkea harrastejärjestö. OSKUn missio järjestönä on tehdä työnsä siten, että voimme vaikuttaa jäsenistön kykyyn nähdä tulevaisuutensa positiivisessa valossa. Missionsa saavuttamiseksi OSKU pyrkii ensisijaisesti vaikuttamaan niihin mielikuviin, joita opiskelijoilla ja heidän viiteryhmillään on ammatillisesta opiskelusta ja osaamisesta. OSKU ry:n missio on palvella ja tukea amiksia kaikissa elämäntilanteissa. Toimintaamme ohjaa luja tahto toimia siten, että amiksilla maassamme olisi mahdollisimman hyvä elämä. Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU

ry valvoo jäsentensä etuja sekä edistää valveutunutta ja toimivaa oppilaskuntatoimintaa. OSKU kehittää ammattikoulutusta tuomalla amisten suodattamattoman mielipiteen vaikuttaville foorumeille. OSKUssa kaikki valta ja vastuu on amiksilla, sillä he ovat amiselämän parhaita asiantuntijoita. OSKUssa nuoriin ja heidän mielipiteisiinsä luotetaan ja niitä arvostetaan. Toiminta perustuu vahvaan jäsendemokratiaan. Se on osallistavaa, omaehtoista, aina amisten näköistä, itse tehtyä ja siten kohderyhmälleen houkuttelevaa. OSKU tarjoaa järjestönä turvallisen paikan kasvaa, oppia ja kehittyä. Toiminta on kaikille amiksille avointa ja siitä välittyy hyvä fiilis. OSKU luo ja etsii jatkuvasti malleja toimintansa kehittämiseksi ja parantamiseksi. OSKUn toimintaympäristönä on koko Suomi, jotta opiskelijatoiminta olisi kaikille mahdollista asuinpaikasta riippumatta. Historiansa saatossa OSKU on ollut vahvasti vaikuttamassa ammatillisen toisen asteen vetovoimaisuuteen esimerkiksi erilaisin kampanjoin. OSKU on lisäksi tutkinut amisten arvoja ja asenteita jo 7


vuodesta 2009 lähtien AMIS-tutkimuksellaan, toimien tässä edelläkävijänä. Vuonna 2016 ilmestyy jo neljäs AMIS-tutkimus. OSKUn edunvalvonta perustuu asiakirjaan nimeltään OSKUlla on sanottavaa, joka hyväksytään vuosittain liittokokouksessa. Päivittäistä edunvalvontaa hoitavat toimistolla puheenjohtaja ja pääsihteeri. Heidän kauttaan kulkevat OSKUn julkaisemat kannanotot, lausunnot sekä asiantuntijapuheenvuorot ja

-kirjoitukset. Käytännössä amisten etua valvotaan myös erilaisissa tapaamisissa, työryhmissä ja muissa elimissä, joihin puheenjohtaja ja pääsihteeri ottavat osaa. OSKU tekee amisten edunvalvontaa muun muassa Opetushallituksen johtokunnassa, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta NUORAssa sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön ammatillisen koulutuksen reformin seurantaryhmässä – vain muutamia mainitaksemme.

8


JOHDANTO

V

uonna 2016 valmistellaan ammatillisen koulutuksen reformi, joka tulee uudistamaan ammatillista koulutusta radikaalisti. OSKU ry on pitänyt erittäin tärkeänä, että myös opiskelijat pääsevät suoraan vaikuttamaan uudistuksen valmisteluun. Amisten kuulemisen ja vaikuttamisen takaamiseksi OSKU ry järjesti valtakunnallisen kuulemiskiertueen nimeltään Unelmien amis oppilaitoksissa keväällä 2016 Opetusja kulttuuriministeriön rahoituksen mahdollistamana. Keräsimme parhaita käytäntöjä, ideoita sekä uusia avauksia reformin valmistelun tueksi sekä jalkautumalla oppilaitoksiin että avaamalla sähköisen kyselyn loppukevään ajaksi. Näin kenellä tahansa opiskelijalla on ollut mahdollisuus saada mielipiteensä ja ideansa kuulluksi ja eteenpäin viedyksi. Kuulemiskiertueen tavoitteena oli tuottaa käyttökelpoista tietoa ideoista ja hyvistä käytännöistä ammatillisissa oppilaitoksissa, suoraan amisten itsensä kertomana. Erityisenä painopisteenä oli koota ideoita ja käytännöllisiä avauksia työpaikalla tapahtu-

van oppimisen tueksi, yksilöllisten opintopolkujen joustavoittamiseksi sekä selvittää, millaista tukea opiskelijat kaipaavat erityisesti uusien, osaamisperusteisisten tutkintojen suorittamisessa. Kouluilla kiersimme satunnaisia luokkia ja pidimme isompia avoimia auditoriotilaisuuksia, tarkoituksena kuulla opiskelijoiden mielipiteitä koulutuksesta ja sekä siitä mihin suuntaan sitä tulisi kehittää. Käytimme kyselyn toteuttamiseen sähköistä KAHOOT-alustaa ja kyselimme asiat lyhyiden keskustelujen pohjalta. Tämän jälkeen oli kaikille avoin tilaisuus auditoriossa tai salissa, jonne opiskelijat saivat vapaasti tulla ja osallistua asioiden työstämiseen. Kuulemistilaisuudet kestivät keskimäärin 20 – 50 minuuttia ja isommat auditoriotilaisuudet 30 – 90 minuuttia. Osassa aika meinasi loppua kesken, kun opiskelijat olivat niin aktiivisia ja hyviä ideoita ja mielipiteitä sinkoili joka suunnasta. Kiersimme toukokuun aikana yhteensä 15 eri toimipistettä ympäri Suomen. Koulut ja toimipisteet olimme valinneet niin, että osallistujia olisi niin isoissa kuin pienissäkin kaupungeissa ja oppi9


laitoksissa ja että mahdollisimman paljon eri alojen opiskelijoita niin aikuis- kuin nuorisopuolelta saataisiin mukaan. Mukana oli myös erityisryhmiä, kuten juuri opintonsa aloittaneita maahanmuuttajaryhmiä sekä erityisopiskelijoita. Näin ollen osallistujajoukko edustaa hyvin ammatillisten opiskelijoiden kenttää koko Suomessa. Ainutlaatuisen tilaisuuden osallistua ammatillisen koulutuksen kehittämiseen isojen uudistusten äärellä sai kouluilla 51 eri ryhmää, joista muodostui 800 opiskelijan osallistujajoukko. Nettikyselyyn vastasi 338 opiskelijaa niin ikään kattavasti eri puolilta Suomea. Osallistujien ikähaitari oli 16:sta aina 50-vuotiaisiin saakka, sukupuolijakauma lähes tasan (naispuolisia hiukan enemmän). Kyselyn isoimpia rajoitteita oli osittain opiskelijoiden vähyys kouluilla työssäoppimisista johtuen. Tämä huomioon otettuna vastaajamäärää voidaan pitää hyvänä. Myöskin kiertueen tiivis aikataulu aiheutti sen, että joillekin kouluille ei onnistunut sopia kiertuekäyntiä niin nopealla aikataululla. Alun perin kiertueaikataulussa olikin 18 oppilaitosta, joista OSKUsta johtumattomista syistä 3 kpl peruuntui. Monet oppilaitokset kuitenkin markkinoivat nettikyselyä. Oman haasteensa toi myös koulujen

vaihteleva sisäisen tiedotuksen taso, eikä projektisihteerin ponnisteluista huolimatta aina tieto tavoittanut oikeita henkilöitä. Kysymysten valinnassa on jouduttu suorittamaan karsintaa ja pelkistystä. Opiskelijoilta ei kannata mennä kysymään ”mitä mieltä olet ammatillisen koulutuksen rahoitus- ja ohjausjärjestelmästä”, vaan asiat täytyy miettiä opiskelijoiden arjen kannalta. Kysymyspatterit testattiin OSKU ry:n hallituksella, heillä teetettiin myös KAHOOT-testikysely ennen kiertuetta. KAHOOT valikoitui käyttöön siksi, että se on monille opiskelijoille tuttu, ja vastaamiseen käytetään omaa älypuhelinta, joka toimii vastauskapulana. Toisaalta halusimme levittää tietoa tästä opetukseen hyvin soveltuvasta menetelmästä sinne, missä se ei vielä ollut käytössä. Kiertuetta ja nettikyselyä markkinoitiin OSKUn omissa viestintäkanavissa sekä Taitaja 2016-kilpailuissa Seinäjoella. Tuloksia markkinoidaan myös kesän SuomiAreenalla Porissa. Tämä raportti on tiivistelmä ja kooste, ja se on pyritty tekemään lukijaystävälliseen muotoon. Tieteellisiä tai tutkimuksellisia tavoitteita ei ollut eikä tarkoitus ole ollut tuottaa perinteisessä mielessä tieteellistä tietoa, vaan pääosassa 10


ovat amikset ja heidän mielipiteensä –kaunistelematta. Raportti pyrkii olemaan ennen kaikkea miellyttävälukuinen ja ymmärrettävä myös sellaisille lukijoille, jotka eivät ammatillisen koulutuksen kaikista kiemuroista ole niin perillä. Kunkin kysyttävän asian osalta tähän raporttiin on koottu numerotiedon lisäksi keskusteluista ja vapaista vastauksista sellaiset asiat, mitkä nousevat selkeinä trendeinä esiin. Kuulemiskiertueen tekemiseen on osallistunut koko OSKUn toi-

misto ja moni aktiivi (OsGuru). Toteutusvaiheesta päävastuussa on ollut projektisihteeri Arttu Myllys, viestinnästä on vastannut OSKUn viestinnän suunnittelija Joonas Lehtonen, oppilaitosyhteistyössä mukana on ollut opiskelijatoiminnan koordinaattori Neea Liinpää sekä puheenjohtaja Rene Stolt ja varapuheenjohtaja Paulus Grupmann tuomassa mukaan amisnäkökulmaa ja avustamassa kouluilla. Projektin johtaminen on kuulunut pääsihteeri Maiju Korhosen vastuulle.


KYSYMYKSET JA VÄITTÄMÄT Taustaa

K

yselyyn vastasi yhteensä 1138 ihmistä, jotka koostuivat 800 kouluilla kuulemistilaisuuksissa osallistuneesta opiskelijasta ja 338 nettikyselyyn vastanneesta opiskelijasta. Itse kiertueella opiskelijoilta kysyttiin KAHOOT-sovelluksen (www. kahoot.it) avulla mielipidettä 10 erilaiseen kysymykseen ja väittämään. Ennen kysymykseen vastaamista opiskelijoille pohjustettiin ja avattiin kysymyksen/väittämän tarkoitusta, jotta opiskelijat var-

masti ymmärtäisivät, mistä kulloinkin keskustellaan. Kunkin kysymyksen jälkeen opiskelijoille näytettiin tulos ja käytiin keskustelu aiheesta. Nettikyselyssä oli nämä samat 10 kysymystä ja sen lisäksi kysyttiin 10 muuta tai tarkentavaa kysymystä, ikä, sukupuoli, koulu, asuinkunta ja lopuksi vapaa sana osio. Kaikissa kysymyksissä oli vapaan perustelun mahdollisuus, joiden vastauksia on esitelty kattavasti kunkin kysymyksen yhteydessä.

Ammatillinen koulutus on hyvää ja laadukasta.

O

piskelijat kokivat koulutuksen lähtökohtaisesti hyvänä ja laadukkaana. Paljon parannettavaa silti löytyy, sillä keskustelussa nousivat selvästi esille opettajien motivaatio opetukseen, opetusvälineet, se ettei opetus ole tarpeeksi haastavaa ja se, että

välillä opetetaan asioita, jotka eivät liity alaan. Koulutuksen laatu vaihtelee hyvin suuresti koulujen, toimipisteiden, koulutusalojen ja opettajien välillä. ”Kolmoistutkintolaisena olen tottunut tiettyyn tasoon lukiossa ja 12


ammattiopistoissa sitä ei juurikaan näy. Amiksen puolella mennään heikomman ja poissaolevan mukaan. Paremmat opiskelijat jotka jopa käyvät tunneilla ja ovat paikalla kärsivät siitä etteivät pääse opiskelussa eteenpäin. Mielestäni amiksessakin pitäisi mennä tasaista tahtia eikä jäädä odottelemaan että kaikki pääsevät mukaan. Jos olet poissa niin se on oma vikasi ja teet sitten itse tehtävät, jos olet vain hitaampi tekijä teet tehtävät tukiopetustunneilla. Tai voisi suoraan olla ryhmäjaot taitotason mukaan.”

Aikuisopiskelijoilta selvä viesti on se, että heidän aikaisempaa osaamista ei tunnisteta tarpeeksi ja että heidän elämäntilannettaan ei oteta huomioon. Monella on perhe, töitä ja paljon muita menoja, jonka takia koulun ja muun elämän yhteensovittaminen on ajoittain hankalaa. Toiveena olikin, että kursseilla ei tulisi olla läsnäolopakkoa. Moni nuorisopuolellakin koki usein turhauttavaksi pakolliset oppitunnit, joissa mennään hitaimman mukaan, kun itse olisi voinut tehdä tehtävät itsenäisesti kotona, jos esimerkiksi omisti valmiiksi jo alan kokemusta esimerkiksi työkoke-

13


muksen pohjalta.

Myös eri alojen ja toimipisteiden laajasti eroavat toimintamallit sekoittivat yhteisiä toimia ja loivat vähintäänkin hämmennystä opiskelijoiden välillä.

”Laatu vaihtelee oppilaitosten välillä ja jopa oppilaitoksen sisällä aloittain.” ”Opettajat ovat välillä melko laiskoja ja liian huolettomia. Jouduimme itse huolehtimaan lähes kaikista asioista, arvostelut olivat löysiä, työssäoppimisista ei huolehdittu, eikä työssäoppimispaikkoihin oltu yhteyksissä. Välillä kävimme koulussa, vaikkei opettajat olleet suunnitelleet mitään opetusta meille, joka turhautti. Moni tärkeä oppiminen jäi mielestäni käymättä, vaikka tuhlasimme toisinaan aikaan turhuuksiin. Tietynlainen järjestys puuttui lähes kokonaan opiskelusta.”

”On hyvää ja laadukasta, mutta tunteja perutaan suhteellisen paljon, eikä tule mitään tehtäviä.. Tai muuten tehtävät ovat liian helppoja. Vaikeutta enemmän ja opettajilta motivaatiota.” ”Laadukkuus on hiukan kyseenalaista. Koulu on hyvinhyvin löysää.” Opiskelijat kokivat usein koulutuksen helppouden laskevan ammattiylpeyttä. Koulutusta ei koettu laadukkaaksi, vaan pikemminkin ”vasemmalla kädellä suoritettavaksi papereiksi”. Se koettiin laskevan myös motivaatiota käydä koulua ja poissaoloja kertyi useilta tunneilta, koska kurssien läpäiseminen oli silti mahdollista. Poissaoloihin ei myöskään puututa tarpeeksi.

”Se riippuu niin paljon opettajasta. Meidänkin koulussa on todella hyviä opettajia ja sitten on sellaisia joiden tunneilla et opi mitään vaikka haluaisit ja sen opettajan ei pitäisi olla opettamassa.” Suurin asia, mikä nousi esille koko kyselyssä, lähes joka kysymyksen kohdalla, oli opettajat. Keskusteluissa nousi monesti opettajien motivaatio ja panostus opiskelijoiden näkemiseen yksilöinä. Monesti nähtiin yksittäisten opettajien heikentävän koko koulutusta.

”Koulutuksessa säästetään liikaa. mm opettajien poistuminen [kesken päivän].” Tuntien vähentäminen opetusmenetelmiä muuttamatta on johtanut siihen, että opettajilla ei ole aikaa 14


15


opettaa annetussa ajassa kaikkia tarvittavia asioita ja joillekin opiskelijoille taas on liian nopeaa opetusta, kun opetetaan paljon asioita niin lyhyessä ajassa.

joitain runoja ja luimme kirjoja? Onhan se varmaan yleissivistystä, mutta se on ammattikoulu, joten mieluummin opiskelisi omaan alaan liittyviä asioita.”

”Käytännön harjoittelua saisi olla aina entistä enemmän. Tuntuu joskus, että kouluun on tungettu ihan väkisellä tiettyjä teoria-aineita millä ei loppujen lopuksi ole kovasti painoarvoa.”

Suureksi asiaksi nousi myös se, että opiskelijat kokivat monen opetettavan asian olevan turhaa oman ammattiosaamisen kannalta. Opiskelijoiden mielestä tänä aikana olisi voitu opettaa hyödyllisiä omaan alaan kuuluvia opintoja, mitä on jouduttu karsimaan säästöjen takia. Kun opetettava asia ei liity omaan tutkintoon, on sen suorittamiseen motivaatio hyvin alhainen.

”Opetus voisi olla vielä laadukkaampaa ja parempaa, jos ei opiskeltaisi opiskeltavaan ammattiin kuulumattomia asioita. Esimerkiksi itse opiskelin kirjanpitäjäksi ja äidinkielen tunneilla kirjoittelimme

Työssäoppimisen laatu on hyvää.

T

yössäoppimisesta keskustellessa esiin nousi vahvasti vaihtelevat työpaikat, ohjaus, työtehtävien mahdollinen yksipuolisuus ja harjoittelupaikkojen huono saatavuus joillakin alueilla. Suurimmat ongelmat työssäoppimisten suhteen ilmenivät selvästi sote-alan opinnoissa. Pääsääntöisesti opiskelijat kokivat kuitenkin työssäoppimiset hyviksi.

kaan sattuu mään”

joutumaan/pääse-

”Työpaikkojen niukkuus ei takaa monipuolista harjoittelumahdollisuutta” ”Ei pysty sote alalla vaikuttamaan itse harjoittelu paikkaan” ”En ole ollenkaan tyytyväinen lähihoitajatutkintoon. Olen ollut työssäopissa päiväkodissa, tk vuodeosastolla, koulussa, ambu-

”Aika paljon on tuurista kiinni, riippuu ihan täysin siitä mihin paik16


lanssissa, keskussairaalan päivystyksessä sekä kotihoidossa. Monta paikkaa, mutta vain pintaraapaisu kaikesta. Nyt valmistuessani tuntuu että osaan kaikesta jotain mutta en hallitse mitään niin hyvin että lähtisin luottavaisin mielin työelämään. Etenkin osaamisalavuoden työssäoppimiset olivat aivan liian lyhyitä, ambulanssissa ja päivystyksessä oli molemmissa vain 5 viikkoa, kun taas päiväkotiharjoittelu ensimmäisenä vuotena kesti 7-8 viikkoa. En näe tässä mitään järkeä, vaatimustasot näissä paikoissa ovat aivan eri luokkaa ja koska olen valinnut viimeiseksi vuodeksi tietyn osaamisalan olisi myös ollut mukava saada viettää kyseisen alan työpaikassa

enemmän kuin vain 5 viikkoa. En myöskään ymmärrä miksi nyt viimeisen vuoden keväälle on vielä ängetty kolmas työssäoppiminen eli pakollinen ”valinnainen” jakso jonka joudun koulun suppean tarjonnan takia viettämään kotihoidossa, ammatillisen osaamisen hyöty tästä on tasan nolla.” ”Työharjoittelu jaksoilla todella usein joutuu siivoustöitä tekemään, mikä ei liity oman alan opintoihin ollenkaan ja usein pienissä ja keskisuurissa kunnissa työssäoppimispaikkoja ei ole riittävästi, koska myös ammattikorkea- ja yliopisto opiskelijat kilpailevat samoista harjoittelupaikoista.” 17


Alat, joissa työssäoppimispaikat tulevat suoraan koululta, eikä opiskelija itse voi vaikuttaa paikkaan juurikaan (esimerkiksi sote) on riskinä, ettei opiskelija saa oman suuntautumiseensa kohdistuvaa työssäoppimispaikkaa. Joillakin alueilla, missä on vähän tietyn alan työpaikkoja, mutta alan koulutusta on myöskin paikallisessa yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa, jäävät monet ilman alan harjoittelua, tai joutuvat muuttamaan väliaikaisesti toisaalle, jotta voivat suorittaa työssäoppimisen.

etteivät saaneet tarpeeksi ohjausta työpaikoilla. Työpaikkaohjaajat eivät olleet monesti päteviä, eikä heillä ollut käsitystä siitä, mitä työssäoppijan tulisi tehdä. Varsinkin työpaikat, missä oli työssäoppijoita ensimmäistä kertaa, koettiin hyvin huonoiksi. ”Työssäoppimisen aikana on tuntunut siltä, että työssäoppijana minulla korvataan vakkarityöntekijä, mikä ei ole työssäoppimisen tarkoitus.” Monet opiskelijat kokivat myös oman työnsä olevan vain työntekijäpulan paikkaamista ja työtehtävät lähinnä sellaista mitä muut työntekijät eivät halunneet tehdä. Kaikille työpaikoille ei selvästikään ollut selvää se, mikä työssäoppijan tehtävä on ja mitkä ovat hänen oppimistavoitteensa harjoittelun aikana.

”Ohjaus on olematonta” ”Hyvää, mutta työssäoppimisen aikana vastaava opettaja ei ole aina tietoinen asioista, jonka takia itselle tulee olo, onkohan tuo pätevä.. Opettajille lisäkoulutusta!” ”Työssäoppimisohjaajat ovat itse aika ulapalla.”

”Työssäoppimispaikka on ollut mieluisaa, mutta lähtökohdat huonot ja osaamisen määrä TOPpiin lähtiessä ei riittävää.”

”Ei kaikissa paikoissa. Varsinkin sellaisissa paikoissa, joissa on työharjoittelija ensimmäistä kertaa, ei välttämättä osata suhtautua häneen ammattinsa työharjoittelijana, vaan pikemminkin jonkinlaisena apulaisena tms.”

”Opiskelijoita käytetään osittain työvoimana ja oppiminen jää sivuseikaksi”

Ohjauksen suhteen heräsi paljon keskustelua. Opiskelijat kokivat,

Osittain työssäoppimisen laatua laski se, että kouluissa ei opetettu 18


ennen harjoitteluun lähtöä tarvittavia asioita ja opiskelijoiden osaamistaso oli vaadittua alhaisempi. Myöskin työpaikoilla on ollut epäselvyyttä siitä, millaisia asioita opiskelijat osaavat työssäoppiin tultaessa, jolloin opiskelijalle on

voitu antaa taitotasoa huomattavasti vaativampia töitä. Kaikki tämä olisi korjattavissa riittävällä ohjauksella ja tiedotuksella oppilaitoksen taholta sekä opiskelijoille että työnantajille.

”Työpaikoilla vaaditaan paljon enemmän kun koulussa on opittu.”

Työssäopissa pääsin tekemään oman alani töitä.

S

uurin osa opiskelijoista koki työssäoppimisen aikana saaneensa monipuolisesti omaan alaansa liittyviä työtehtäviä, niin että työharjoittelun oppimistavoitteet saavutettiin. Pienellä osalla oli kuitenkin esiintynyt hyvin räikeitäkin tapauksia työpaikoilla ja he kokivat työharjoittelun jopa täysin turhaksi.

että asiakaspalvelu topissa oli vain koko ajan varastossa eikä päässyt tekemään itse asiakaspalvelua. Näin kävi minullekin ja sain huonomman arvosanan sen takia että ”ei ollut tarpeeksi asiakaspalvelua” vaikka se ei ollut ollenkaan minun syyni vaan pomoni kun ei päästänyt minua myymälän puolelle juuri ollenkaan. Valittaminen asiasta ei vaikuttanut mitenkään vaikka perustelin kantani asiasta.”

”Riippuu paikasta. Monesti kuulee 19


20


Haluaisin opiskella enimmäkseen työpaikalla, koulussa vai molemmissa yhtä paljon? (vain nettikyselyssä)

S

elkeästi on nähtävissä, että opiskelijat eivät haluaisi opiskella pelkästään koulussa. Iso osa tahtoisi päinvastoin opiskella enimmäkseen työpaikalla, mutta isoin osa on kuitenkin tyytyväinen tämän hetkiseen opetusmalliin koulun ja työpaikan kombinaationa. Isoin syy työpaikalle haluamiselle on koulujen teoriaopetuksen taso, joka aikaisemmissa kysymyksissä todettiin usein turhauttavaksi ja turhaksi.

Monille amiksille koulun penkkien kuluttaminen ei sovi, ja he ovat hakeutuneet ammatilliselle puolelle nimenomaan siksi, että pääsisivät nopeasti työelämään. ”Työssäoppiminen on tehokas keino oppimiselle, mikäli paikka on sopiva. Kouluarkikin on minulle kuitenkin tärkeää. Koulussa kaikki saavat samanlaista kohtelua, kun taas työpaikoilla olosuhteet ovat erilaisia” 21


”Käytännön tekeminen auttaa valmistamaan opiskelijaa työelämään. Kuitenkin teorian oppiminen on yhtä tärkeää, joten 50/50 jako voisi olla toimiva.”

sen pitäisi olla hyvin monipuolista jotta siitä olisi oikeasti hyötyä, jos olet vain purkamassa laatikoita ja luuttuamassa lattioita niin opitko oikeasti mitään?”

”Työpaikalla pääsee testaamaan käytännön osaamista käytännön työelämässä.”

Työpaikalla oppiminen nähtiin hyvänä ja tehokkaana oppimistapana, sillä se antaa kaikista realistisimman kuvan alasta. Työpaikkojen vaihteleva taso taasen asettaa opiskelijoita eriarvoiseen asemaan oppimisen suhteen. Koulun tarjoama monipuolisuus on myöskin suuri syy sille, miksi opiskelijat haluavat käydä myös teoriaopetusta kouluissa.

”Haluisin saada myös teoriatietoa ennen toppipaikkaa. Minusta olisi tärkeää, että koulussa opeteltaisiin asiat ensin teoriassa ennen topin käytäntöä. Mutta tässä tilanteessa, kun koen etten saa oppia koulussa, täytyisi ehkä vastata, että enimmäkseen työpaikalla.”

”Osa ainakin ihmisistä, jotka ovat ammattikouluissa niin tulevat opiskelemaan, ns. tekemällä taitajaksi, jonka takia olisi hyvä jos olisi enemmän työssäoppimista tai ainakin pidemmät työssäoppimisjaksot.”

”Työpaikalla pääsee näkemään asiat käytännössä mikä on hyvin tärkeää myöhemmän työelämän kannalta. On kuitenkin hyvä opiskella asiat teoriassa ennen kuin niitä yrittää lähteä toteuttamaan käytännössä. Jotkin asiat on paljon helpompi toteuttaa koulun tiloissa kuin työpaikoilla esim. tietotekniset opinnot. Työssäoppimi-

Ammattikoulu on lähtökohtaisesti tekemällä oppimista. Tässä on suurin syy, minkä takia nuori ha-

”Opin paremmin tekemällä.”

22


kee juuri ammattikouluun. Ammattikouluihin hakeneet opiskelijat tahtovat nähdä työnsä jäljen ja saada tästä motivaatiota opiskeluun. Moni on perustellut ammattikouluun hakemistaan juurikin sillä, ettei koe itseään ”lukijatyypiksi”. Kun otetaan huomioon, että

nykyisin perustutkinto-opiskelijoilla on tutkinnossaan työssäoppimista yleensä hieman yli puoli vuotta (keskimäärin 1/6 tutkinnosta) ja 50/50-suhde on vielä harvinainen, voidaan sanoa, että opiskelijat haluavat huomattavasti nykyistä enemmän työpaikoille oppimaan.

Koulumatkani on sopivan pituinen.

N

oin puolet opiskelijoista koki koulumatkansa sopivan pituiseksi. Osa opiskelijoista oli muuttanut kauempaa lähemmäs koulua tai asui koulun asuntolassa. Koulumatkat vaihtelivatkin parista sadasta metristä jopa satoihin kilometreihin. Keskimääräinen koulumatka kuitenkin

oli noin 20km. Opiskelijat kokivat koulumatkan rasittavaksi, kun matka kouluun kestää yli tunnin. ”Koulua käydessäni asun asuntolassa, mutta top-jaksojen aikana matka pitkä.” Joillakin paikkakunnilla, joissa jär23


jestetään jonkin pienen alan koulutusta, vaikkei alueella ole alan työpaikkoja, joutuvat opiskelijat harjoittelujen vuoksi muuttamaan toiselle paikkakunnalle tai kulkemaan pitkää työmatkaa. Tilanne on monelle opiskelijalle hyvin haastava, ellei jopa mahdoton, varsinkin jos joutuu muuttamaan.

välttämättä kovinkaan pitkä kilometreissä mitattuna, mutta julkisia kulkuyhteyksiä oli todella huonosti ja koulumatka kesti tämän takia todella pitkään. Monesti bussit esimerkiksi kulkivat vain aamulla ja iltapäivällä, jolloin opiskelija saattoi joutua odottamaan lyhyen koulupäivän aikana usean tunninkin bussia.

”Koulumatkani on aivan liian pitkä. Toivoisin yksiköllemme omaa asuntolaa, koska opiskelijana minulla ei ole varaa vuokraan ilman että tekisin töitä. Tämä taas vahingoittaisi opintojani.”

”Asuin noin 25 kilometrin päässä koulustani ja bussilla kulkemiseen hujahti tuntikausia. Ajokortin saatuani bensaa paloi, mutta matka ei ollut tarpeeksi pitkä, jotta olisin saanut kelalta koulumatkatukea. Joinain päivinä kouluun tunniksi tai pariksi raahautuminen tuntui täysin turhalta, joten koulupäiviä jäi väliin. Nyt olen muuttanut omaan asuntoon ja pystyn kulkemaan kouluun pyörällä. Enää minulla ei tule turhia poissaoloja.”

Asuntolan merkitys ammatillisessa koulutuksessa on erittäin suuri, sillä vuokra-asunnon hankkiminen on usein todella kallis investointi varsinkin ala-ikäiselle opiskelijalle, jolle töiden hankinta on todella hankalaa ja toisaalta opintotuki on pieni.

Koulumatkan ollessa pitkä, moni opiskelija koki, että lyhyiden koulupäivien takia ei viitsinyt edes lähteä kouluun, sillä koulumatkaan kului usein kauemmin kuin itse koulupäivään ja suurta turhautumista aiheutti varsinkin se, jos oppitunnit olivatkin peruutettu lyhyellä varoitusajalla. Tämä lisää poissaoloja ja laskee opiskelumotivaatiota.

”12 kilometriä, bussilla menee noin tunti mutta kevarilla pääsee 10 minuutissa” ”Koulumatkan pituus ei ole kovin pitkä, mutta linja-autoyhteydet ovat heikonlaiset.” Keskusteluissa nousi usein esiin julkisten kulkuyhteyksien puute. Monesti koulumatka ei ollut 24


25


Olen joutunut muuttamaan opintojeni takia.

S

uurin osa opiskelijoista asuu opiskeluaikana vanhempiensa luona, mutta varsinkin toista tutkintoa suorittavista ovat useimmat muuttaneet opintojen perässä. Suurin syy muuttaa on lähteä opiskelemaan jotakin harvinaisempaa alaa, jota ei opeteta kuin muutamassa oppilaitoksessa Suomessa. Toiseksi yleisin on muutto koulumatkan takia ja kolmantena laadukkaampi koulutus. Muutama opiskelija oli muuttanut

toiselta paikkakunnalta lähemmäs kouluaan, vaikka lähtöpaikkakunnalla olisi lähempänäkin ollut kyseisen alan koulutusta, mutta opiskelijat olivat lähteneet toiselle paikkakunnalle laadukkaamman koulutuksen perässä. Vastanneista 55 % kertoi koulussansa olevan asuntola ja 45 % ettei heidän koulussaan ole asuntolaa. 38 % muuttaneista opiskelijoista kertoi asuvansa koulun asuntolassa, 58 % vuokra-asunnossa ja 11 %

26


omistusasunnossa.

ilman koulun tarjoamaa asuntolaa olisi lähes mahdotonta. Suomessa on monia paikkakuntia, missä ei ole toisen asteen koulutusta enää lainkaan (puhumattakaan ammatillisesta koulutuksesta), joten peruskoulun jälkeen on pakko muuttaa kotoa toiselle paikkakunnalle. Asuntola on myös oppilaitosten vetovoimatekijä. Asuntolapaikkoja oli useimmiten riittävästi, mutta ne olivat opiskelijoiden mukaan ahtaita ja monessa tapauksessa asuntoloissa oli esiintynyt sisäilma- tai homeongelmia. Asuntoloita pidettiin monesti ajoittain rauhattomina.

”Nimenomaan koulun asuntolaan pitkän välimatkan takia koulun ja kodin välillä” ”En ole varma onko, mutta mikäli se yhä on käytössä, sen sijainti on todella hankala. Asuntolan tilatkaan eivät ole hääppöiset. Tietääkseni sen toiminta on kuitenkin lopetettu.” Kuulemistilaisuuksissa varsinkin peruskoulusta tulleet toisilta paikkakunnilta muuttaneet opiskelijat kertoivat usein, että koulunkäynti

”Muuten kouluun kulkeminen ei olisi mahdollista. Asuin maalla 50km päästä koulusta ja lähin julkinen olisi ollut 25km päässä.”

Arviointiasteikko pitäisi muuttaa 1-3 -asteikosta 1-5 -asteikoksi.

A

rviointiasteikosta kysyttiin, koska se nousee aina esiin, kun opiskelijoilta kysytään osaamisen arvioinnista. Niinpä päätimme kysyä arvioinnin osalta

tätä opiskelijoiden esiin ottamaa teemaa. Opiskelijoilla oli selvä tahtotila muuttaa arvosteluasteikko 1-5 asteikoksi. 1-3 asteikko nähtiin 27


selvästi huonoksi ja tasapäistäväksi. 1-3 asteikon puolella olevat opiskelijat perustelivat asteikon paremmuutta sillä, että on helpompi saada hyviä numeroita.

vele opiskelijaa, opettajia tai työelämän edustajia. Asteikko on niin suppea.” ”1-5 asteikolla saisi paremmin osaamista vastaavan arvosanan. Nykyisellä asteikolla numeroiden 2 ja 3 ero voi olla todella suuri.”

”1-3 -asteikko ei todellisuudessa kerro mitään taidoista. Lähestulkoon kaikilla opiskelijoilla on samat arvosanat.”

”1-3 asteikko on liian suppea, 2 on joko tyydyttävä tai hyvä, ja se hämmentää työnantajia kun menee töitä kysymään.”

”Tuntuu, että liian pienellä työpanoksella voi saada saman tuloksen kuin sellainen ihminen, joka on oikeasti opiskellut ja yrittää parhaansa.”

”1-3 arvostelu on huono, sillä arvosana 2 voi tarkoittaa välttävää tai hyvää. Kaikista aineista saa 2, jos vain käy tunneilla”

”Nykyinen arviointiasteikko ei pal-

28


Opiskelijat kokevat, ettei nykyinen asteikko motivoi tarpeeksi pyrkimään parempiin arvosanoihin, koska esimerkiksi 2 numeron saajat ovat osaamiseltaan todella erilaisia. Osa opiskelijoista on juuri ja juuri saavuttanut 2 arvosanan ja toinen ääripää ei aivan ole yltänyt 3 arvosanaan. Näin ollen arvosana ei oikeasti kerro tarpeeksi opiskelijoiden taidoista. Opiskelijat kertovat myös että opettajien ja työssäoppimispaikkojen on vaikea arvioida heidän työtään nykyisellä arvosteluasteikolla.

ja lukiossa on eli 4-10 asteikolle, jolloin oli paljon laajempi arviointi skaala. Pystyisi arvioimaan suoritusta paremmin ja tarkemmin.” Osa koki jopa, että arvosteluasteikkoa pitäisi laajentaa jopa vielä laajempaan asteikkoon, että omien suoritusten arviointi olisi entistä selkeämpää. Kuulemiskiertueen tilaisuuksissa mukana olleet opettajat olivat pääsääntöisesti sitä mieltä, että asteikko täytyy muuttaa, vaikka se hetkellisesti teettäisikin heille lisätöitä.

”Mielestäni asteikon voisi muuttaa sellaiseksi kun peruskoulussa

Minulla on mahdollisuus edetä opinnoissani nopeammin, jos haluan.

O

saamisperusteisuus ammatillisissa perustutkinnoissa tuli voimaan 1.8.2015 ja sen pitäisi mahdollistaa myös nopeampi ja oppimistahdin mukainen eteneminen. Monelle opiskelijalle opintojen vauhdittaminen oli suhteellisen tuntematon asia, sillä asioista ei ole heille kerrottu riittävästi. Moni kertoi myös, että hyväksilukeminen oli tehty todella hankalaksi ja hyväksiluettujen kurssien tilalle ei oltu järjestetty

muita kursseja. Tällöin lukujärjestykseen ilmestyi vain aukkoja, eikä opinnot nopeutuneet juurikaan. ”Kansainvälisessä liiketaloudessa tehty lähes mahdottomaksi, sillä loppukokeet ovat viimeisen vuoden toukokuussa.” ”En ole varma, ei ole kerrottu” ”Voi olla kuukausia ettei ole koulua ollenkaan” 29


”En tiedä, onko mahdollista edetä opinnoissa nopeammin, mutta rästikursseja on pystynyt suorittamaan omatoimisesti, joten miksi opinnoissa eteneminen nopeammin samalla tavalla ei olisi mahdollista.”

järjestyksessä opintoja suoritetaan kaksoistutkinnon pohjalla.” ”Ytojen ajaksi ei ole järjestetty tunteja.” Lähtökohtaisesti kyseinen asia on opiskelijoille hyvin etäinen asia ja eikä sitä koeta juurikaan mahdolliseksi omissa opinnoissa. Suurimmaksi kysymykseksi nousi se, ettei heille oltu asiasta kerrottu tarpeeksi. Tämä johtunee siitä, että asia on monille opettajille ja opintojen ohjaajillekin vieras. Osaamisperusteisuuteen siirtymisessä on siis vielä tekemistä.

Isoja ongelmia esiintyy yleensä varsinkin ylioppilaspohjaisilla ja kolmoistutkintolaisilla, sillä opintosuunnitelmia ei käydä kunnolla läpi ja opiskelujen järjestely on usein sekavaa. ”Opinto-ohjaajien pitäisi enemmän infota ja suunnitella missä 30


”Nopeammin etenemisestä on tehty liian vaikeaa. Oppisopimuksessa täytyisi täyttää nivaska papereita, mitkä jokaisen osapuolen pitää fyysisesti allekirjoittaa, jotta yksikin muutos tulee voimaan.”

31


Opettajien tiedot ja taidot työelämästä ovat ajan tasalla.

O

pettajan rooli nähtiin hyvin suurena tekijänä koko kyselyssä. Opettaja on kuitenkin suurin näkyvä toimija koulutuksessa ja henkilö kenen kanssa opiskelija on eniten tekemisissä. Kokonaisuudessaan opettajat nähtiin pätevinä, mutta yksittäiset opettajat mainittiin heikentävän yleistä tasoa. Esiin nousseilla opettajilla oli kehitettävää niin tietotaidon, kuin käytöksenkin puolesta. Koettiin, ettei näillä opettajilla ollut käsitystä nykyisen työ-

elämän käytänteistä ja opetettavat asiat olivat vanhentuneita. Usein esiin nousi opettajien tietotekniset taidot, joiden puute on ilmennyt lisääntyneen tietotekniikan myötä. ”Osa opettajista tekee joka vuosi saman kaavan ja tehtävien mukaan, vaikka asia olisi muuttunut edellisestä vuodesta” ”Osa opettajista on hieman vanhanaikaisia ja varsinkin tietoteknisessä taidossa on paljon puuttei32


ta.”

”Jotkut opettajat eivät ole tehneet tarpeeksi oman alansa töitä vaan siirtyneet suoraan opettamaan.”

media-alalla (audiovisuaalinen viestintä) jokaisella on omat näkemyksensä. Media-alalla tieto vanhentuu sitä mukaa, kun tekniikka uusiutuu, eli hyvin nopeasti. Näin ollen opettajaltakin vaaditaan aktiivista tekniikan, visuaalisuuden jne. seuraamista.”

”Jotakin jokseenkin samaa ja jokseenkin eri mieltä väliltä. Opettajilla on omat näkemyksensä, varsinkin

”Osa opettajista ovat ajan tasalla, mutta joillakin opettajilla on suuria puutteita, esim. tietotekniikassa.”

”Jotkut opettajat kyllä, mutta toiset todella huonolla tasolla.”

Olen saanut opetusta ja ohjausta...

33


L

ähtökohtaisesti opiskelijat kokivat saaneensa sopivasti ohjausta ja opetusta. Jotkut kokivat jopa saaneensa sitä liikaa. Tämän kerrottiin ilmenevän esimerkiksi siinä, että opettajat toistivat jatkuvasti joitakin yksinkertaisia asioita, tai auttoivat ja ohjasivat tehtävissä niin paljon, että opiskelijalle ei tehtävistä jäänyt itselle pähkäiltäväksi juurikaan mitään. Koettiin myös, että opetettiin liian vähän tärkeitä asioita ja liikaa epäolennaisia. Keskusteluissa nousi vahvasti esiin opettajien läsnäolo. Opettajat olivat usein poissa tuntien aikana ja opiskelijat olivat monesti keskenään. Tämä koettiin opiskelua hidastavaksi, sillä tänä aikana opiskelija ei saanut ohjausta eikä opetusta, tai esimerkiksi tekniikan aloilla eri työvälineet olivat lukkojen takana, eikä näin töitä voitu jatkaa. Kun kysyttiin, että millaisissa asioissa opiskelijat olivat tarvinneet ohjausta ja neuvoja, nousi esiin selvästi työssäoppimiseen ja näyttöjen suorittamiseen liittyvät asiat sekä jatko-opiskeluihin hakeutumiseen liittyvät toimenpiteet.

”Opiskelumuotoni (Aikuisopiskelu ja näyttöperusteinen, päivä-monimuoto-opetus). Ei ole mahdollistanut minulle tarvittavaa määrää opetusta ja ohjausta, koska olemme kolme päivää viikossa keskimäärin oppilaitoksessa opiskelemassa ja muut arkipäivät teemme oma-toimista opiskelua. Niin tämä toiminta malli ei sovi aivan kaikille aikuisopiskelijoille syystä tai toisesta esimerkiksi. (Itselleni). Mutta olen silti saanut opetusta sekä ohjausta opiskeluun liittyvissä asioissa, tehtävissä ja näytöissä tarpeeni mukaisesti esim. Hyödyntäen Hoiks:sia.” ”Opettajat katoavat välillä kesken tunnin ja eivät aina tiedä mistä puhuvat.” ”Opettajat olivat leipomo yms. tunneilla suurimman osan ajasta opettajien huoneessa. Välillä he kiersivät luokissa ja neuvoivat, mutta he olisivat voineet kertoa miksi jokin asia tehdään juuri näin ja antaa enemmän vinkkejä.” ”Riippuen opettajien kiireestä välillä opetusta on mahdotonta saada, kun opettajia on vähennetty paljon ja samaan aikaan on useampi luokka ohjauksessa.”

”Tunteja aivan liian vähän esim. anatomian opiskeluun ja liian paljon taas joihinkin muihin aineisiin.”

34


Oppilaitoksessa käytetään digitaalisia oppimisympäristöjä.

L

ähes kaikissa oppilaitoksessa oli käytössä jonkinlaisia digitaalisia oppimisympäristöjä. Nämä olivat yleensä Moodle-tyyppisiä materiaalipankkeja, joihin palautettiin satunnaisia tehtäviä. Niiden käytössä ilmeni monesti ongelmia, koska sekä opiskelijat että opettajat eivät osanneet käyttää niitä kunnolla. Opiskelijoita ei oltu perehdytetty järjestelmiin tarpeeksi hyvin, sillä opettajatkaan

eivät niitä aina osanneet käyttää. Tämän takia järjestelmiä ei käytetty kovin aktiivisesti ja ne koettiin hankaliksi. Muita digitaalisia opetusmenetelmiä ei juurikaan ollut käytössä kovinkaan paljon. Tietokoneita toki käytettiin monilla aloilla ammattiin liittyvien ohjelmien käytössä, kuten esimerkiksi mediapuolella ja tietoteknisillä aloilla. Vain muutamassa oppilaitoksessa oli otettu käyttöön kokonaan ver35


kossa suoritettavat kurssit, joita opiskelijat pystyivät suorittamaan itsenäisesti. Tällaisia kursseja kaivattiin etenkin aikuispuolella, kun taas nuorisopuolella ne koettiin huonoksi, sillä ohjausta ei ollut tällöin saatavissa. Osasyynä oli myös se, että monesti kyseiset verkkokurssit olivat huonosti toteutettuja, joka selittyy sillä, että ne olivat uusia, eikä niitä oltu toteutettu juurikaan aikaisemmin.

hokkaampaa tilanteesta riippuen.” ”En oppinut mm ruotsin tunnilla mitään koska kaikki tehtävät netissä.” ”Digitaalisia oppimisympäristöjä ei ole kovinkaan montaa käytössä. Eniten käytetään Officen työkaluja, muttei juurikaan muita. Käytetään vain tehtäviin, ei opetukseen.” ”Audiovisuaalinen viestintä perustuu digitaalisiin oppimisympäristöihin. Toivoisin kuitenkin enemmän pieniä taukoja tietokoneella istumisen lomassa ja esim. pieniä taukojumppia niskalihasjumien takia.”

”Meillä ei ole juurikaan tullut käytettyä. En välttämättä koe sen olevan huono asia.” ”Edelleen on läsnäolopakollisia päiviä, vaikka kyseessä aikuiskoulutus”

”Internet- ja etäopiskelu ovat ikäviä, sillä avun pyytäminen tehtävissä hankalaa”

”Välillä tableteilla touhuamista tungetaan turhaan kurkusta alas, vaikka opiskelu ilman niitä olisi te-

Minulla on mahdollisuus vaikuttaa oppilaitokseni toimintaan. (vain nettikyselyssä)

O

piskelijoille ei usein oltu kerrottu vaikuttamismahdollisuuksista ja näin ei koettu myöskään mahdollisuutta vaikuttaa koulun asioihin. Monet,

jotka pyrkivät vaikuttamaan koulun asioihin eivät välttämättä kokeneet, että palautetta noteerattaisiin. Opiskelijakunnan puolelta kouluissa suurimmaksi ongelmaksi muo36


dostui aktiivisten opiskelijoiden saaminen toimintaan ja opiskelijoiden kiinnostuksen nostaminen aktiivitoimintaan. Opiskelijoiden on aika vaikea kiinnostua, jos mahdollisuuksista ei kerrota.

seni asioihin. Lukion puolelta olen ollut kaikessa mahdollisessa mukana (tutor, opiskelijakunnan hallitus yms.) mutta amiksen puolelta en edes tiedä mitä olisi tarjolla.” ”Vaikka olen jopa oppilaskunnan hallituksessa, tuntuu että kaikki mitä olen kertonut oppilaiden haluavan muuttaa, ei ole pystytty vaikuttamaan tai ei voida olla varmoja tuleeko asiat vaihtumaan ja kuinka monen vuoden päästä esim. jakson pituus ja hemmetin vinhaville pois ja wilma tilalle joka oikeasti toimisi..”

”Välillä tuntuu, että opettajat eivät ota palautetta vastaan, ja että kaikki palaute pitäisi laittaa kiertotietä opiskelijakunnan kautta.” ”Ei ylimpiä pamppuja kiinnosta. Pitää pitää hyvää julkisuuskuvaa koulusta yllä.” ”Minulle ei ole kerrottu mitään millä voisin vaikuttaa oppilaitok-

”Alussa jaksoin antaa opettajille 37


38


ja opolle palautetta koulutuksesta. Vaikka viestit saapuivat perille, menivät ne kuuroille korville joten lopetin yrittämisen.”

kyselyjä ja muita palautteenantoja, mutta suurin osa pienemmistäkin toiveista on tuntunut menevän kuuroille korville.”

”Joistain asioista on ollut monia

Meillä vallitsee hyvä yhteishenki ja kaikki viihtyvät koulussa. (vain nettikyselyssä)

O

ppilaitoksissa oli suurimmilta osin viihtyisää ja opiskelijat kokivat yhteishengen

hyväksi. Yksittäisiä tapauksia kuitenkin ilmeni usein, missä opiskelijat olivat kokeneet jääneensä ul-

39


kopuolelle yhteisöstä ja opiskelun välillä jopa ahdistavaksi vallitsevan ilmapiirin takia. Myöskin kiusaamista on monesti ilmennyt useissa kouluissa. Ryhmissä ei välttämättä olla suoritettu alussa kunnon ryhmäyttämistä, millä opiskelijoita olisi saatu tutustumaan paremmin toisiinsa ja näin luotu lisää viihtyisyyttä ryhmän hyvällä hengellä.

ja minua on haukuttu mm. nörtiksi ja snobiksi. Koulussa näkee paljon yksinäisiä opiskelijoita ja tiiviitä ryhmiä, joihin olisi mahdoton päästä sisään. Yhteishenkeä ei näy olevan, että kaikki joutuvat vain sietämään toisia.” ”Ihan mukavasti. Koulussa on kyllä pientä selän takana puhumista, juoruilua ja toisten pois jättämistä, varsinkin tyttö aloilla kuten hiusala”

”Olen yksinäinen. Ei ole kavereita koska en polta enkä juo.”

”Koulussa on muutama kiusaaja eikä luokkien välistä toimintaa ole ollenkaan.”

”Ryhmässäni ei esiinny kiusaamista, mutta kukaan ei myöskään kommunikoi keskenään. Ryhmähenki ei siis ole hyvä vaan kaikki käyttäytyvät hieman eristäytyneesti.”

”Koulu on kiva, opettajat ovat kivoja mutta oman luokan yhteishenki on todella huono. Todella monet on vaihtanut koulua ja alaa tästä syystä.”

”Tuntuu että suurin osa opiskelijoista on ”pakosta” paikalla, joskus jopa kuullut että ”pakko oli joku koulu ottaa että saa tuet”. Opiskelijoiden motivaatio on olematon. Itse ahkerana opiskelijana olen joutunut muiden kiusan kohteeksi

Viimeisin lainaus tiivistää sen, miksi viihtyvyyteen ja yhteishengen luomiseen kannattaisi panostaa. Läpäisy tehostuu ja keskeyttämiset voidaan saada vähenemään.

”Tulen toimeen hyvin oman alani opiskelijoiden kanssa, ja vaikkei minua olekaan kiusattu/ syrjitty, on sitä tapahtunut muille.” 40


Opiskeluhuollon palvelut ovat hyvin saatavilla. (vain nettikyselyssä)

V

arsinkin terveydenhuollon palvelut koettiin huonoiksi ja terveydenhoitajien määrä liian vähäiseksi. Usein keskitetyt palvelut aiheuttivat sen, että monilta toimipisteiltä on esimerkiksi terveydenhoitajalle todella pitkä matka, jolloin kynnys lähteä on suuri. Tämän lisäksi nopeatkin käynnit terveydenhoitajan luona saattoivat venyä jopa parin tunnin reissuksi matkan takia. Myöskin tiedotus palveluista ja niiden sijainnista oli usein puutteellista.

”Terveydenhuolto on kontinkankaalla, toisella ammattikoululla ja sinne on erittäin vaikea päästä, sillä kaikkien ammattikoulujen terveydenhuoltopalvelut on keskitetty Oulun alueelta sinne. En ole kolmen vuoden aikana saanut heille yhtään aikoja.” ”Terveydenhoitajalle ei koskaan kun tarvitsisi”

pääse

”Omalla koulullani terveydenhoitajan vastaanottoajat ovat liian lyhyitä, ja esimerkiksi nyt niitä ei ole 41


edes tarjolla. Huono homma, kun lähimpään terveyskeskukseen on 13km matka.”

kilometriä matkaa.” ”Terveydenhoitajat eivät pysty ottamaan kantaa fyysisiin terveysongelmiin, vaan ohjaavat kunnalliselle terveyskeskukselle. Koululääkärille on vaikea päästä, koululääkäri on vain kerran viikossa käytettävissä ja lääkäri on vain varattu ”akuuteilla tapauksille” ja hallinnollisille tehtäville.”

”Opiskeluhuollossa on hyvin pieni määrä ihmisiä oppilasmäärään nähden (sekä eri toimipisteessä kuin oma alani), jonka takia joutuu yleensä käymään muualla kuin koulun tarjoamalla terveydenhuollolla.” ”Niistä kerrotaan liian vähän ja varsinkin ei tiedetä missä ne ovat”

”Terkkari on joskus kerran viikossa paikalla, joskus ei. Kuraattori taitaa käydä vain kerran kuukaudessa. Minusta terkkarin tulisi olla koululla koko ajan, vaikka tämä onkin epärealistinen toive.”

”Terveydenhoitajat (ja kuraattorit?) sijaitsevat keskustan pisteessä, jonne on omalta koulultani 4-5

42


Pelkillä näytöillä tutkinnon suorittaminen olisi… (vain nettikyselyssä)

N

äyttötutkinnot nähtiin hyväksi vaihtoehdoksi, mikäli sen toteutus olisi hyvä. Huolta aiheutti varsinkin teoreettisen puolen jääminen tällöin kokonaan pois. Aikuisopiskelijat varsinkin kokivat tämän hyväksi malliksi, sillä monilla on takana jo pitkä työura, minkä pohjalta olisi voinut tutkinnon suorittaa nopeasti näytöillä.

keiden taitojen opiskeluun.” ”Toimisi varmasti niillä joilla on paljon kokemusta kaupan alalla työskentelystä ja jos he pääsisivät oikeasti käyttämään kaikkia osa-alueita joita koulussa opetetaan. Epäilen että tämä toimisi käytännössä, mutta ajatuksena mielenkiintoinen. Mielestäni on kuitenkin hyvä että on jotain näyttöä myös koulussa työskentelystä, jotta on varmasti monipuolista

”Työelämä ei tarjoa mahdollisuutta esimerkiksi jatko-opinnoissa tär43


osaamista.”

”Pitää tietää ja myös sisäistää asiat, vaikka näytöissä osaisikin.”

”Molemmissa on hyvät sekä huonot puolensa. Pelkillä näytöillä tutkinnon suorittaminen antaisi joustoa ja mahdollisuuksia opiskella itselle sopiviin aikoihin, mutta toisaalta koulussa tehtävät työt kertovat myös paljon osaamisesta ja asian oppimisesta.”

”Työpaikoilla ei pääse tekemään tarpeeksi laajasti eri työtehtäviä ja oppimiseen tarvittavia asioita, jolloin ammattitaito jäisi todella suppeaksi” ”Pelkästään työelämässä oppii vain sen mitä on käsillä, eikä välttämättä pysty perehtymään aiheisiin niin paljon kuin haluaisi”

”Se nopeuttaisi valmistumista ja jos osaa niin saisi tutkinnon helposti”

”Pitäisi saada valita kummin haluaa, mutta jos haluaa tehdä käytännössä, niin pitäisi näyttöjen taso olla korkeampi.”

44


Poimintoja nettikyselyn ”Vapaa sana” -osiosta ”Haluaisin, että otettaisiin enemmän huomioon työssäkäyviä oppilaita. Esimerkiksi kaupanalalla työpäivät saattavat olla todella pitkiä, varsinkin jos ei käy samalla paikkakunnalla töissä.”

on jatkuvasti kesken.” ”Stereotypiat laiskoista ja veltoista ammattikoululaisista on osittain totta. En näe kuitenkaan syyn olevan oppilaissa, vaan eniten opettajissa. Opettajien järjestelmällisyyttä, opetuksellisuutta ja opetuksen sisältöä tulisi kehittää paljon. Rentous ja huolettomuus ovat hienoa piirteitä ammattikoulussa, mutta tietynlainen järjestys, opetuksen laatu, opetuksellisuus ja opetus olisivat tarpeen. Tähän toivoisin paljon parannusta ammattikouluissa, etenkin miesvaltaisilla aloilla.”

”Enemmän ammatillista opetusta ja työssäoppimista” ”Tahtoisin nopeuttaa opintojani ja toivoisin todella koululle omaa asuntolaa” ”Lähiopetusta ei tulisi vähentää sen takia, että jotkin oppilaat ovat poissa tunneilta ja jäävät jälkeen. Suurin osa luokan oppilaista on paikalla ja haluaa oppia uusia asioita.”

”Koulumme järjestää paljon oppilaille koulun ulkopuolista toimintaa, joka on hyvä!”

”Meillä on vielä hyvä opetuksen laatu. Ja se voisi olla parempaakin, jos ei koko ajan säästettäisi. Yhdellä opettajalla on liikaa tehtävää ja ryhmät ovat isoja, ja aika on rajallista!”

”Toivon, että oppilaitos asettaisi oppilaiden koulutuksen tason ja laadun takaamisen oikeasti ensisijaiseksi tavoitteeksi, vaikka kuinka joutuu tekemään säästöjä. Olisi myös erittäin toivottavaa, että oppilaita ja opettajia tiedotettaisiin tulevista muutoksista ajoissa, eikä muutaman päivän/viikon varoajalla.”

”Olen vaatetusalan opiskelija ja ainakin meidän opintomme ovat sellainen sillisalaatti. Ei mitään loogisuutta sen suhteen missä järjestyksessä asioita tehdään. Kaikki 45


JOHTOPÄÄTÖKSET

T

ämän perusteella voidaan todeta, että…:

sinkin perustutkinto-opiskelijoiden opiskelussa on suuri ja opettajat kaipaavat päivitystä tietoteknisiin ja työelämätaitoihin.

• ...ammatillinen koulutus on pääsääntöisesti laadukasta, mutta paljon on parannettavaa varsinkin toimintatavoissa.

• ...opiskelijat kaipaavat ohjausta erityisesti työssäoppimiseen, näyttöihin ja jatko-opintoihin liittyvissä asioissa.

• ...työssäoppimisiin kaivataan parempaa ohjausta. • ...opiskelijat haluavat nykyistä enemmän työpaikoille oppimaan.

• ...digitaalisten oppimisympäristöjen monipuolinen käyttö opetuksessa on vielä vierasta.

• ...julkisten kulkuyhteyksien tai asuntoloiden puute vaikeuttavat varsinkin alaikäisten opiskelijoiden elämää.

• ...opiskelijat eivät tiedä miten voisivat vaikuttaa oppilaitoksensa toimintaan ja niiden, jotka kertoivat yrittäneensä, palautetta ei juuri noteerattu.

• ...opiskelijat haluavat muuttaa arvosteluasteikon 1-5:een.

• ...varsinkin terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa ja niistä tiedottamisessa on puutteita.

• ...osaamisperusteisuudessa ja joustavissa opintopoluissa on vielä paljon parannettavaa. •

• ...suhtautuminen tutkinnon suorittamiseen pelkillä näytöillä on varovaisen myönteistä.

...opettajien rooli var46



#UnelmienAmis

fb.com/amisosku

@OSKU_ry