OSKUlla on sanottavaa 2016 by OSKU_ry

OSKULLA ON SANOTTAVAA Opas amiksille mahdollisuuksien maailmaan Hyväksytty OSKU ry:n 15. sääntömääräisessä liittokokouksessa Turussa 13.11.2016

Sisällysluettelo 1. Miten ja miksi amikseen: koulutukseen hakeutuminen 2. Opinto-ohjaus 3. Opintojen sisältö, toteutus ja tutkinnon perusteet 4. Oppisopimus 5. Opintotuki ja asuminen 6. Työssäkäynti 7. Selkeyttä systeemeihin 8. Opiskelijoiden hyvinvointi 9. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus 10. Opiskelijayhdistykset 11. Yrittämällä työtä ja hyvinvointia 12. Kansainvälisyys ja maahanmuuttajien koulutus 13. Ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja tulevaisuus

4 4 6 11 12 13 13 14 15 15 16 17 18

1. Miten ja miksi amikseen: koulutukseen hakeutuminen Amis on tänä päivänä aivan todellinen vaihtoehto. Se ei ole hyljeksittyä, se ei ole enää se toinen vaihtoehto. Siihen tulee kannustaa, ja kyllä siihen on kannustettukin. Peruskoulun opinto-ohjausta pitää parantaa ammatillisten opintojen ohjaamisen osalta ja opoilla pitäisi olla ajantasaisempi tieto opiskelumahdollisuuksista ja –poluista. TET:ssä pitäisi olla mahdollisuus tutustua monipuolisemmin eri työpaikkoihin. Ammatillisiin opintoihin ei hakeuduta vain yläkoulun jälkeen vaan se on osa elinikäisen oppimisen mahdollisuutta; se on mahdollisuus peruskoulun päättäneelle nuorelle, aikuiselle jo tutkinnon omaavalle - miltei kenelle tahansa. Ideaalitilanteessa henkilö hakeutuisi heti peruskoulun jälkeen amikseen, suorittaisi sen suositusajassa ja eläisi onnellisena elämänsä loppuun saakka. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä.

jo valituilla opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus kokeilla eri aloja oppilaitoksessa. VALMAsta tulee olla mahdollisuus joustavasti siirtyä ammatilliseen peruskoulutukseen myös muulloin kuin syksyllä. Oppilaitosten tulisi mahdollistaa VALMAssa opiskeleville opintojen aloittaminen vähintään puolivuosittain, mieluiten joka jakson alussa – heti kun motivaatio ja tietotaito on kohdillaan. Jatkuva haku on hyvä parannus, mutta hakijan tulisi saada valinnan tai valitsematta jättämisen perusteet tietoonsa hyvissä ajoin. OSKUn mielestä opiskelijavalinnoissa on edelleen kehitettävää. Yhteishaussa ensimmäisen hakukohteen määrittely voi olla 15-vuotiaalle todella haastavaa, eikä kaikilla ole vanhemmat tai opo kädestä pitäen neuvomassa ja opastamassa. Erityisesti oppisopimuskoulutukseen hakeutumisesta tulee tehdä nuorille houkuttelevaa ja nykyistä helpompaa. OSKU kysyy myös, miksi hakukohteiden määrä on rajattu juuri viiteen?

Opiskelijan näkemykset eivät aina vastaa todellisuutta ja siksi onkin hyvä päästä tutustumaan eri oppilaitoksiin ennen lopullisen valinnan tekemistä. Jos valintaa ei osaa tehdä heti peruskoulun päätyttyä, on VALMA eli ammatillisiin opintoihin valmentavat opinnot yksi hyvä keino oikean tien löytämiseksi. Koulutustakuun myötä kaikille tulisi taata opiskelu-, työpaja-, tai harjoittelupaikka peruskoulun jälkeen. Myös

OSKU haluaa, että nuoret saavat tutustua riittävästi eri aloihin ja ammatteihin. OSKU haluaa kehittää opiskelijavalintoja.

2. Opinto-ohjaus Ammatillista koulutusta koskevien säädösten mukaan opiskelijalla on oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen ja opinto-ohjaukseen, joka on henkilökohtaista ja muuta tarpeellista opintojen ohjausta.

lija saa riittävästi tietoa koulutuksestaan ennen sen aloitusta ja sen aikana. Opinto-ohjauksen tavoitteena on opiskelijoiden hyvinvoinnin lisääminen, opintojen keskeyttämisen ehkäiseminen, työllisyyden edistäminen ja jatko-opintoihin hakeutumisen tukeminen, esimerkiksi ammatinvalintapsykologien kanssa yhteistyössä toimien.

Opinto-ohjauksen tavoitteena on opiskelijan tukeminen ja ohjaaminen valinta- ja ongelmatilanteissa. Ohjauksella pyritään huolehtimaan, että opiskelijalla on riittävästi niitä tietoja ja taitoja, joita hän tarvitsee siirtyessään jatko-opintoihin ja työelämään. Ammatillisessa koulutuksessa opinto-ohjaus tulee toteuttaa niin, että opiske-

Opinto-ohjauksen ihannetilanteessa opiskelija tulee valituksi heti peruskoulun päätyttyä toivealalleen ja opinnot osoittautuvat odotusten mukaisiksi. Alkuajat ammatillisessa oppilaitokses-

sa ovat niitä haastavimpia opiskelijan ottaessa ensiaskelia uuteen opinahjoonsa. Hänen tulee olla hyvin tiedotettu tutkintoonsa sisältyvistä opinnoista ja niiden valinnanmahdollisuuksista. Ammatillisen perustutkinnon rakenne ei välttämättä ole kaikille itsestään selvä juttu, joten sen rakennetta tuleekin avata riittävästi niin ennen opintoja kuin niiden aikana. OSKU näkee, että opinto-ohjaajien määrään ammatillisissa oppilaitoksissa on vaikea antaa tiettyä opomäärää opiskelijamäärää kohden, sillä alat ja oppilaitokset ovat niin erilaisia. On helppo sanoa, että opojen määrän lisääminen olisi helpompaa kuin se, että vaihtuvat ryhmänohjaajat yrittäisivät perehtyä opiskelijoiden tulevaisuudenpolkuihin. Tiedon saaminen jo amiksissa opiskelevilta on myös tärkeää.

jotta soveltumattomuus alalle tulisi ilmi ennen opiskelijaksi ottamista. Se olisi järkevää niin inhimillisten kuin taloudellisten resurssien kannalta. HOPS eli henkilökohtainen opetussuunnitelma on opiskelijan tekemä kirjallinen suunnitelma opintojensa toteuttamisesta. Ryhmänohjaajan tulee käydä opiskelijan kanssa hops-keskustelu kahden viikon kuluessa koulun lukuvuoden alkamisen jälkeen. Henkilökohtaisten keskustelujen lisäksi voi olla myös ryhmäkeskusteluja, joissa käydään läpi esim. valinnaisia opintoja. Keskustelussa on apuna mahdolliset oppilaitoksen hallintopalveluissa etukäteen täytetyt lomakkeet, joita opiskelija käy yhdessä ryhmänohjaajan kanssa läpi. Oskulaiset kokevat, että HOPSin laatiminen on kaikesta huolimatta aivan erityistä hepreaa. Sen tekeminen vaatisi aivan erityistä ohjausta ja asioiden avaamista. OSKU ehdottaa, että tutoreille varataan mahdollisuus auttaa HOPSn tekemisessä uusia opiskelijoita.

Meillä Suomessa on koulutettuja, päteviä opinto-ohjaajia. He tekevät valtavan arvokasta työtä. Yhtä opinto-ohjaajaa kohden on kuitenkin satoja opiskelijoita. Voiko jokainen opo tietää kaiken jokaisesta opiskelijasta? Saavatko kaikki tarvittavan opinto-ohjauksen? Kyllä ja ei. Opiskelijoilla on hyvin hajanainen käsitys opinto-ohjauksen saavutettavuudesta ja sen riittävyydestä. Joillekuille on päivän selvää, että he voivat vain kävellä opon luo, toisille ei. Se riippuu oppilaitoksesta, alasta, ihmisestä, syitä on monia. On tärkeää, että opoilla on kattava näkemys ja opiskelijoilla realistinen kuva eri opintoaloista. Opojen määrän tarve vaihtelee kouluittain ja opintoaloittain. OSKUn mielestä aineenopettajien tulisi rohkaista oppilaita heidän vahvuuksiensa vastaaville opinpoluille jo yläkoulussa.

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä jokaiselle tullaan hopsin sijaan tekemään henkilökohtaistamissuunnitelma. Tämä on oskulaisten mielestä oikea askel kohti aidosti yksilöllisiä ja joustavia opintopolkuja - kunhan tästä muutoksesta muistetaan tiedottaa myös opiskelijoita. Nykyisen aikuiskoulutuksen henkilökohtaistamisprosessi ei sellaisenaan istu peruskoulun juuri päättäneille, vaan tarvitaan nuorten tarpeiden erityishuomiota esimerkiksi vaikean hallintokielen avaamisessa. Oppilaitosten opinto-ohjaajat ovat avainasemassa reformin tavoitteisiin pääsemisessä, erityisesti mitä tulee joustaviin ja yksilöllisiin opintopolkuihin sekä suoritustapoihin. Joustot tulee saada aidosti kaikille mahdolliseksi, ei vain niille, jotka ymmärtävät niitä vaatia. OSKU ehdottaa, että vähintään kerran vuodessa opettajat ja opot katsovat kunkin opiskelijan tilanteen perusteellisesti läpi yhdessä opiskelijan kanssa, jotta kaikki osapuolet tietävät, missä mennään. Yksilöllisistä suoritusmahdollisuuksista tulee tiedottaa opiskelijoita joka alalla ja joka oppilaitoksessa. OSKU näkee, että ohjausta tulee saada sekä nopeamman etenemisen että hitaamman opiskelurytmin tilanteissa sekä oppisopimuk-

OSKU katsoo, että opinto-ohjaajien olisi hyvä pureutua peruskoulussa toisen asteen eri vaihtoehtoihin konkreettisesti, jopa eri ammatillisen koulutuksen aloihin paikan päällä tutustuen, jotta he voivat kertoa parhaalla mahdollisella tavalla erilaisista aloista. Opiskelijoille tulee myös luoda realistiset käsitykset eri aloista. Useissa tapauksissa keskeyttämiset johtuvat vääristä mielikuvista eri alojen suhteen. Todellisuus on jotain muuta kuin oli kuvitellut. Mielikuvien sovittaminen todellisuuteen ei ole vain opinto-ohjaajan harteilla, oman osansa voi ajaa myös pääsy- ja soveltuvuuskokeet. Kokeissa tulisi mitata vain niitä ominaisuuksia, joita tietyllä alalla tarvitaan,

seen vaihtamisessa. Ohjausresurssit tulee keskittää niille, jotka niitä tarvitsevat, eikä vahtia itsenäiseen opiskeluun kykeneviä turhaan.

OSKU haluaa kattavaa ja asiantuntevaa opinto-ohjausta, HOPSin/henkilökohtaistamissuunnitelman laatimisen helpottamista sekä kurssisisältöjen avaamista.

3. Opintojen sisältö, toteutus ja tutkinnon perusteet Oskulaisilla on positiivinen asenne opintojaan ja ylipäätään elämää kohtaan. Kaikilla opinnot eivät mene totutun kolmen vuoden ja se on siinä -kaavan mukaan, vaan opintopolkuja on monenlaisia ja opinnot ovat opiskelijan itsensä näköisiä. Tutkinnon suorittamisaika riippuu aiemmista opinnoista, mahdollisesta työkokemuksesta ja yksilöllistä etenemisväylästä, motivaatiota unohtamatta.

valmis jatkamaan työelämään? Suomessa on noin 380 kpl ammatillisten tutkintojen nimikkeitä. OSKUn mielestä tässä on paljon tiivistämisen varaa, vaikka perustutkintoja tuosta määrästä onkin ”vain” 52 kpl. On rahojen haaskausta pitää yllä tutkintoja, mille ei enää ole tarvetta. Toisaalta uusien tutkintojen luominen voi kestää jopa viisi vuotta. Tällä ei pystytä mitenkään vastaamaan työelämän nopeisiin muutoksiin. Myös yhdistelmätutkintoja tulisi uudistaa, jotta opiskelija voisi koota itselleen sopivan kokonaisuuden helpommin (esim. sähköasentaja, LVI-asentaja ja talonrakentaja). Tulevaisuudessa tarvitaan ennen kaikkea moniosaajia, eikä nykyinen järjestelmä tätä tue.

Nykyään opintojen suorittaminen yli koulurajojen on entistä helpompaa. Opintojen keskeytyminenkään ei ole maailmanloppu, sillä jos jokin koulutuslinja ei ole ”sinun juttusi”, voi pyrkiä opiskelemaan jotakin muuta alaa. Oppilaitoksen (ei vain alan) vaihtamisesta tuleekin tehdä opiskelijalle entistä helpompaa, mikäli peruskoulussa on tullut tehtyä väärä valinta.

Digitalisaatio on jo täällä, robotisaatio tulee muuttamaan työelämän ja ammatit heti sen jälkeen. Onko ammatillinen koulutus tähän valmistautunut? OSKUn mielestä on ja ei: joissain oppilaitoksissa digiloikka on jo otettu, kun taas toisaalla opetellaan edelleen vanhoilla välineillä. Avainasemassa on opettajien täydennyskoulutus, mutta kyllä opiskelijatkin tarvitsevat opetusta ja neuvontaa uusien laitteiden ja välineiden kanssa. Varsinkin ”digivastaiset” opettajat tulee saada tälle vuosituhannelle, ja käyttämään opetuksessa ja ohjauksessa laitteita ja ympäristöjä, mitä opiskelijat jo luonnostaan käyttävät. Opettajille tulee tarjota erityisesti välineet verkkopedagogiikkaan. Etäopinnoissa tulee muistaa riittävän ohjauksen tarjoaminen kurssien yhteydessä, jotta opiskelijat eivät koe jäävänsä yksin opiskelussa vastaan tulevien haasteiden ja kysymysten äärellä.

Opintojen suorittamista on joustavoitettu ops-uudistuksen myötä. Tutkinto on jaettu selkeämmin osiin, jotka koostuvat ammatillisista, yhteisistä ja vapaasti valittavista opinnoista. Tutkinnon osilla on mahdollisuus helpottaa aiemmin tehtyjen opintojen hyödyntämistä osaksi tulevaa tutkintoa. Se mahdollistaa opiskelijalle oman, yksilöllisen opintopolun rakentamisen. OSKU toivoo, että osaamisperusteisuuden myötä joustavat ja yksilölliset tutkinnon suorittamisen tavat yleistyvät, ja nuori voi halutessaan tiivistää perustutkinnon suorittamista – tai toisaalta käyttää tarvittaessa neljä-viisi vuotta tarvittavien työelämävalmiuksien hankkimiseen ennen valmistumistaan. Tiivistämistä ei saa kuitenkaan tehdä siten, että se vaarantaa missään tilanteessa nuorten jatko-opintokelpoisuuden. Amiksille ei saa luoda reittejä, mistä ei voi jatkaa opintoja korkea-asteelle. Jatko-opintokelpoisuuden rinnalla pitäisi oskulaisten mielestä ruveta puhumaan työkelpoisuudesta: valmistaako ammatillinen perustutkinto ammattiin siten, että valmistuttuaan on

OSKU haluaa, että opiskelijoille kerrotaan heti kurssin alussa miksi se pitää suorittaa, mitä siinä tullaan tekemään ja mikä sen merkitys on työelämän kannalta. OSKU vaatii digitalisaation

täysimittaista hyödyntämistä opiskelussa.

kurssitarjontaa eri tasoille, sillä opiskelijat kaipaavat myös enemmän haastetta opintoihin. Kielten opiskelu tulisi olla monipuolisempaa ja perusteellisempaa - ei riitä, että kokki opettelee sanalistoja ja voi osoitella eri asioita keittiössä.

3.1. Yhteisten tutkinnon osien kehittäminen OSKUn mielestä nuorten osallisuutta ja päätösvaltaa tulee lisätä radikaalisti, ja aktiiviseen kansalaisuuteen kasvattamista tulee lisätä jo perusasteelta alkaen. Ammattiin valmistuminen ja työelämään siirtyminen tarkoittaa myös kasvamista yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi, jolloin olisi ymmärrettävä, miten yhteiskunta toimii. Nykyisin ammatillinen koulutus ei anna tähän valmiuksia, ja yhteiskuntaoppia sisältyy ammatilliseen perustutkintoon niin vähän, että sen perusteella omia vaikutusmahdollisuuksiaan ei voi ymmärtää eikä kiinnostua äänestämisestä tai vaikuttamisesta – edes omaan elämänpiiriin kuuluviin asioihin. Jos ammatillisen toisen asteen opiskelijoille ei tarjota riittäviä tietoja yhteiskunnan toiminnasta, on aivan turhaa valittaa nuorten heikosta kiinnostuksesta vaikuttamista kohtaan. OSKU vaatii enemmän yhteiskuntaoppia amiksille.

Varsinkin yhteisten tutkinnon osien osalta etäopiskelu tulisi tehdä aidosti mahdolliseksi, jotta ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu olisi mahdollista. Tässä oppilaitoksia tulisi kannustaa alakohtaiseen yhteistyöhön, sillä esimerkiksi merkonomienglanti on samanlaista Suomen sisäisestä sijainnista riippumatta. Digitaalisten oppimisympäristöjen avulla myös kurssitarjontaa voitaisiin laajentaa, ja tällöin opiskelijat voisivat halutessaan hankkia laajaakin osaamista kiinnostuksensa mukaan. OSKU haluaa kehittää yhteisiä tutkinnon osia siten, että opiskelijat ymmärtävät miten yhteiskunta toimii, he saavat opetusta taloustaidoissa ja työelämäasioissa, voivat etäopiskella ja heistä tulee sivistyneitä kansalaisia.

3.2 Arvosteluasteikko

Oskulaiset haluavat kaikille amiksille opetusta taloustaidoista. Oman talouden hallinta ja sen hankaluudet voivat tulla varsinkin opiskelujen perässä muuttavalle nuorelle yllätyksenä, ja kaikki asiat ovat uusia. Kaikki eivät saa lapsuudenkodista sellaisia eväitä, että itsenäisestä elämästä selviäisi. Tarvitaan perehdytystä etuuksien, pankkiasioiden ja työnhaun maailmaan. Jonkinlainen ”työelämän ABC” tulisi tarjota jokaiselle amikselle ennen työelämään siirtymistä. Miten oikeuksista ja velvollisuuksista voi tietää, jollei niistä kerrota?

OSKU ei pidä nykyistä amiksen arvosteluasteikkoa 1-3 opiskelijoiden kannalta mielekkäänä. Oskulaiset kokevat asteikon tasapäistäväksi ja epäreiluksi. Ennen kolmiportaiseen arvosteluasteikkoon siirtymistä arvosana-asteikko oli 1-5. Viisiportaista asteikkoa pidettiin ammattiopinnoissa korostuvan käytännön työn tekemisen arvioinnissa hankalana. Oskulaisten mielestä työnantajien olisi itse asiassa helpompi arvostella opiskelijoita, jos olisi eri kriteerit ja asteikot. On myös huomioitava, että joitakin töitä, kuten sähköalalla juotosta, ei vain kerta kaikkiaan voi tehdä ykkösen arvoisesti.

OSKU haluaisi, että ammatillinenkin koulutus pystyy kasvattamaan sivistyneitä kansalaisia. ”Amikset on tyhmiä ja laiskoja” -stereotypiat elävät niin kauan, kuin koulutus ei tarjoa haasteita ja mahdollisuuksia kehittää itseään sivistyneeksi ihmiseksi. Niinpä oskulaiset haluavat, että yhteiset tutkinnon osat mietitään täysin uusiksi, nykymaailman haasteisiin vastaamaan. Amis ei voi olla vain peruskoulun oppisisältöjen kertaamista - sitä tarvitseville tulee järjestää kertauskursseja tai tukiopetusta lukion tapaan. OSKU ehdottaakin, että amiksille tulee kehittää

Suppea arvosteluasteikko ei näytä opiskelijoiden hyviä ja huonoja puolia arvioinneissa ja oskulaisten mielestä vaarana on, että asteikko ei tuo opiskelijoiden erityislahjakkuuksia esille. Vaarassa on myös opiskelijoiden itsensä kehittämisen ja kunnianhimon sammuminen, kun ”kaikki saavat kakkosia”. OSKUn mielestä kaikilla tulee olla aito mahdollisuus tulla palkituksi tekemästään työstä. Jokaisella pitää olla mahdollisuus erityisten taitojensa ja lahjakkuuksien-

3.3 Työssäoppiminen ja koulutussopimus

sa esiin tuomiseen. Valitettavasti nykyinen arvosteluasteikkojärjestelmä ei mahdollista jyvien erottumista akanoista, toisin sanoen erityistaitojen esiintuomista tai ahkeruudesta palkitsemista. Myös työnantajien olisi helpompi arvostella opiskelijoita, jos käytössä olisi laveampi arvosteluasteikko opiskelijoiden tietoja ja taitoja kuvaamaan. Opiskelijalle tulisi suoda mahdollisuus saada paremmin ahkeruutensa ja taitonsa esille.

Työssäoppiminen on ammatillisen peruskoulutuksen olennaisimpia osia. Sillä tarkoitetaan työpaikalla tehtävien yhteydessä organisoitua tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua opiskelua. Työssäoppimisen kautta osa tutkinnon tavoitteista opitaan työpaikalla käytännön työtehtävissä. Opiskelijalla tulee olla työssäoppimispaikalla (TOP) oma, henkilöstöön kuuluva, työpaikkaohjaaja.

Uusissa osaamisperusteisissa tutkinnoissa on yhteiset tutkinnon osat, ja todistuksissa muutos näkyy siirtymänä oppiainekohtaisista merkinnöistä neljään kokonaisuuteen: viestintä- ja vuorovaikutus-, matemaattis-luonnontieteellinen, yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava sekä sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen. Ajatus isoihin kokonaisuuksiin pyrkimisestä on kaunis, mutta toteutus aiheuttaa hämmennystä.

Opiskelijat odottavat oppivansa työssäoppimisjaksolla ammattiinsa kuuluvia asioita ammattitaitoisen ohjauksen avulla ja kokeneita tekijöitä seuraamalla. Jaksolla saadaan taitoja, joita ei koulun penkkejä kuluttamalla opi. Myös alaan liittyvistä kesätöistä ja muista töistä tulee saada hyväksilukuja opintoihin. Tosielämän asiakaspalvelutilanteet voi oppia vain olemalla niissä konkreettisesti itse läsnä. Työssäoppimisjaksot ovat pääsääntöisesti laadukkaita, opettavaisia ja hyvin toteutettuja. Sekä opiskelijat että työelämä antavat pääsääntöisesti hyvää palautetta top-jaksoista.

Korkeakoulut eivät enää anna opiskelijavalinnassaan ammattiin valmistuneen todistuksesta lainkaan lähtöpisteitä, toisin kuin ylioppilastodistuksesta. Ainoa väylä päästä korkeakouluopiskelijaksi amispohjalta on pääsykoe. Esimerkiksi merkonomiksi valmistunut ei saa tradenomiopintoihin hakiessaan mitään tunnustusta opintomenestyksestään. Tämä vaikuttaa heikentävästi amisten motivaatioon opiskella ja tavoitella hyvää ammattiosaamista. Ongelmat todistusten kelpoisuudessa alkoivat jo 1.8.2009 voimaantulleen arvosteluasteikon muutoksen myötä.

Valitettavasti kaikki opiskelijat eivät ole onnekkaita top-paikkojensa suhteen. Jotkut joutuvat tekemään koko top-jaksonsa ajan työtä, joka ei tue heidän ammatillisen tutkintonsa tavoitteita kokonaisvaltaisesti. Kokkiopiskelijalle ei ole mielekästä tiskata kahta kuukautta tai merkonomiopiskelijalle täyttää kaupan hyllyjä koko harjoittelun ajan. Työantajalle tuleekin tehdä selväksi, että opiskelijoiden tulee saada tehdä ns. ”oikeita” töitä. Opiskelija ei ole työssäoppimiseen mennessään alansa asiantuntija vielä. Top-ohjaajien tuleekin olla kärsivällisiä ja oppilaitosten pitää ehtiä tiedottaa ja tukea heitä. Tutkinnon perusteet ja työssäoppimisen tavoitteet tulisi kirjoittaa selkokielelle, sillä nykymuodossaan ne eivät avaudu opiskelijalle tai työssäoppimispaikoille.

Ammatillisen koulutuksen todistuksia ja arviointia tulee uudistaa tulevaa reformiakin silmälläpitäen siten, että osaaminen saadaan paremmin esiin. Jatkossa yhteisten tutkinnon osien oppiainekohtaiset suoritukset tulee näkyä tutkintotodistuksessa ja arvosteluasteikkoa 1-5 käytettäessä entistä useampi olisi ihan todistetustikin alansa ammattilainen. OSKU haluaa tutkinnon perusteet selkokieliseen ja opiskelijaystävälliseen muotoon, entisen 1-5 -arvosteluasteikon takaisin ja osaamisen näkyviin todistuksissa!

Aivan aluksi opiskelijoille tulisi tehdä heti työssäoppimisjakson alussa selväksi, mikä on työssäoppimisen idea. Heidän tulee saada selkeät ohjeet jakson sisällöstä ja viitteitä siitä, millaisia työtehtäviä heidän olisi hyvä tehdä. Näin edes-

autetaan myös sitä, että opiskelija on tietoinen omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Esimerkiksi työaikojen noudattamisen kanssa on välillä vaikeuksia, koska opiskelijat eivät välttämättä ole tietoisia niistä. Samoin on ollut ongelmia siinä, että opiskelijoita käytetään sairauslomasijaisina, vaikka se onkin kiellettyä. Siksi oikeuksista pitääkin muistuttaa sekä oppilaitoksessa että itse työssäoppimispaikalla.

työssäoppimisjaksoista opiskelijoilta. Näin opiskelijat kokisivat saavansa vaikuttaa sisältöihin ja kysyvä taho itse saisi kallisarvoisia kehittämisideoita ja ajantasaista palautetta toiminnastaan. Top-jakso on osa prosessista, jossa opiskelija muovautuu kisällistä mestariksi. On ensisijaisen tärkeää, että opiskelija kokee saavansa tehdä oman alansa töitä, oppivansa ja saavansa arvostusta. Parhaimmillaan top-jakso vahvistaa ammatillista identiteettiä, pahimmillaan se voi antaa väärän kuvan alasta ja loitontaa opiskelijan alavalinnastaan. OSKUn mielestä kaikkein olennaisinta on se, että opiskelija saa tehdä top-jaksolla monipuolisesti oman alansa töitä, häntä kunnioitetaan sellaisena kuin hän on ja hänelle tehdään selväksi työelämän perusperiaatteita. On myös tärkeää, että opiskelija tietää kehen olla yhteydessä ongelmatilanteissa

Tiedon välityksen työssäoppimispaikan ja koulun välillä tulisi toimia mutkattomasti, tiedon kulussa on vielä parannettavaa. Opiskelijan tietotaitotaso olisi syytä käydä huolellisesti läpi jo ennen työssäoppimisen alkua, sillä esimerkiksi lähihoitajilla on ollut ongelmia siinä, että he eivät ole voineet tehdä kaikkia top-jaksolla vaadittuja toimenpiteitä, koska he eivät ole ehtineet harjoitella niitä vielä koulussa. Kaiken a & o on tietysti se, että opiskelija saa tehdä taitojensa mukaista työtä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kokkiopiskelija joutuu tiskaamaan tai kuorimaan porkkanoita yli puolet harjoittelunsa ajasta. Tämä ei motivoi jatkamaan kyseisessä ammatissa ja pahimmillaan epäonnistunut työssäoppimisjakso voi johtaa jopa koulutuksen keskeyttämiseen. Työssäoppimisjakson tavoitteena on ammattitaidon hankkiminen, joten opiskelijalla tulee olla aidosti mahdollisuus myös kehittää sitä.

Taantumalle ei Suomessa näy loppua. Ammatillisten opiskelijoiden kannalta se tarkoittaa vaikeuksia löytää omaa alaa vastaavia työssäoppimispaikkoja, kun yritykset voivat olla vastahakoisia ottamaan vastaan ohjausta ja aikaa vaativan opiskelijan irtisanomisten ja lomautusten puristuksessa. Parempien aikojen koittaessa työpaikoille kuitenkin tarvitaan uusia ja taitavia ammattilaisia, joten työssäoppimispaikat on turvattava suhdanteista huolimatta. Yrityksiä ei voida velvoittaa ottamaan vastaan opiskelijoita työssäoppimiseen, joten jaksot on tehtävä työpaikoille kannattaviksi, sillä osaavien ammattilaisten valmistumisen turvaaminen on kaikkien etu. Onnistuneilla työssäoppimisjaksoilla voidaan ehkäistä jopa koulutuksen keskeyttämisiä.

Opiskelijoille tulee koulussa jo ennen työssäoppimisjaksoa teroittaa sitä, että työpaikalla voi ja pitääkin olla oma-aloitteinen. Itseohjautuvuus, luonnollisesti järkevässä mittakaavassa, on nykypäivän työmaailmassa erittäin olennaista ja se antaa hyvän kuvan opiskelijan tarmokkuudesta ja ahkeruudesta työn teon suhteen.

OSKU katsoo, että oppilaitosten pitäisi yhä enemmän tukea ja kannustaa opiskelijoita kansainvälistymiseen työssäoppimisjaksoilla: monet työssäoppimiset voisi suorittaa ulkomailla, mutta kaikki eivät tästä mahdollisuudesta tiedä.

Kehittämisehdotuksena OSKU esittää, että ainakin viimeinen ammatillisen koulutuksen työssäoppimisjakso olisi muita pidempi. Opiskelijat kokevat, että näin heillä olisi entistä paremmat mahdollisuudet syventää tietotaitoaan ja saada työpaikka, vaikka työssäoppiminen on jo nykyisellään kiistatta hyvä rekrytointikanava.

OSKU haluaa selkeämmät ohjeet työssäoppimisen sisällöstä ja tehtävistä sekä jokaiselle monipuolisen ja ammattitaitoa kehittävän työssäoppimisjakson.

Yritykset ja muut työssäoppimisorganisaatiot voisivat kysyä nykyistä enemmän palautetta

3.4 Opetus ja opettajat Vaikka reformin myötä perinteisestä ops-perustaisesta ”koulunpidosta” ollaan luopumassa, lähiopetusta tarvitaan silti tulevaisuudessakin. Lähiopetuksen määrä oppilaitoksissa on vähentynyt vuosikymmenen aikana 38 tunnista jopa alle 25 tuntiin viikossa. Syynä ovat leikkaukset. Nykyisin lähiopetuksesta leikkaaminen näkyy siinä, että opiskelijat ovat vailla opettajaa työhalleissa ja luokissa tai heille tulee jakson päätteeksi tyhjä viikko. Opiskelijat kokevat lähiopetuksen puutteen turhauttavana. Se on myös riski ammattitaidolle ja uhka työelämässä, mikäli ammattitaito kärsii puutteellisen opastuksen vuoksi. Esimerkiksi sähköalalla tämä on vaarallista. OSKUn mielestä lähiopetus tulee saattaa tarpeita vastaavaksi ja opiskelijoita motivoivaksi. Erityisesti peruskoulupohjalta amikseen tulevat alaikäiset tarvitsevat lähiopetusta ja ohjausta sekä aikuisen läsnäoloa. Ei 16-vuotias voi saavuttaa ammattitaitoa pelkällä itseopiskelulla. Opettajilla on edelleen iso rooli opiskelijoiden elämässä ja asenteiden muovautumisessa. Oskulaiset toivovat, että kaikkien opettajien asenne saataisiin kohdalleen, eikä kukaan ruokkisi negatiivisia asenteita omalla toiminnallaan. Myös opettajilla tulisi olla velvollisuus ilmoittaa poissaoloistaan ja samat käytössäännöt tulisi koskea myös opettajia. Opettajien tulisi tunnistaa yhä paremmin erilaiset opiskelijat ja tarjota sopivankokoisia haasteita sekä nopeille oppijoille että enemmän aikaa tarvitseville. Opettajan pitää kyetä olemaan enemmän ohjaaja ja valmentaja kuin perinteinen opettaja. Opettajien tulisi myös pitää työelämätietonsa ja -taitonsa jatkuvasti ajan tasalla alati muuttuvassa työelämässä. OSKU ehdottaa, että kaikille opettajille tulisi pakollinen työelämäjakso tasaisin väliajoin: työssäoppimista myös opettajille, siis! OSKU haluaa, että uudet ja innovatiiviset oppimisen muodot otetaan laajalti käyttöön. Vertaisoppiminen osallistaa koko ryhmän ja tiimiopettajuus mahdollistaa joustavien opintopolkujen

toteuttamisen. Projektien ja aitojen työelämän toimeksiantojen kautta tarjoutuu kaikille mielekkäitä oppimisen ja ammatillisen kehittymisen paikkoja, joista jokaiselle löytyy oma roolinsa - niin aloitteleville kuin jo valmistumisen kynnyksellä oleville. OSKU muistuttaa, että lähiopetusta tarvitaan reformista huolimatta edelleen. OSKU vaatii, että opettajien työelämätaidot saatetaan ajan tasalle ja innovatiiviset oppimisen muodot otetaan käyttöön.

3.5 Ammatillinen koulutus ja lukio OSKU pitää yhdistelmätutkintoja eli ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittamista hienona ja tärkeänä vaihtoehtona. Oskulaisissa on runsaasti yhdistelmätutkintojen suorittajia. Tutkinnot antavat erinomaisen pohjan esimerkiksi ammattikorkeakouluopinnoille, joissa tarvitaan sekä teorian että käytännön osaamista. On myös kätevää, että on ammatti, mutta samalla myös ylioppilastutkinto, jotka molemmat avaavat monia ovia tulevaisuutta ajatellen. Yhdistelmätutkinnon mahdollisuudesta tulee tiedottaa paremmin jo peruskoulussa. OSKU on kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että yhdistelmätutkinnon tulee jatkossakin perustua vapaaehtoisuuteen ja sitä ei tule ulottaa automaattisesti koskemaan kaikkia toisen asteen opiskelijoita. Yhtenäinen toinen aste eli ns. nuorisokoulu olisi OSKUn mielestä toisen asteen koulutuksen laadun romuttaja. Ruotsissa nuorisokoulu-malli on pidentänyt opintoaikoja ja heikentänyt opintojen laatua. Kaikki eivät halua suorittaa ammatillisia opintoja, mikäli heidän mielenkiintonsa on teoriassa kun taas monet vieroksuvat ajatusta lukio-opinnoista. OSKU uskoo valinnanvapauteen ja yksilön päätäntäkykyyn omista intresseistään. Näin on myös nuorisokoulun kohdalla, jota ei pidä ajaa yhtenäistämään toista astetta. Kaikilla on nyt mahdollista suorittaa halutessaan vaativa yhdistelmätutkinto. OSKU katsoo, että yhdistelmätutkinnosta ei pidä tehdä helpompaa ja kevyempää välimuotoa yhtenäisen toisen

asteen nimissä. Opintojen laatu on tärkeää ja se pysyy hyvänä jatkossakin, kun toinen aste perustuu duaalimalliin.

OSKU pitää yhdistelmätutkintoja tärkeinä, mutta vastustaa nuorisokoulua!

4. Oppisopimus Kaikille ei sovi teoreettinen koulutus ja koulun penkkien kuluttaminen. Monet ammatillisiin opintoihin hakeutuvat haluavat päästä tekemään, eivätkä vain näkemään. Heille oppisopimuskoulutus on hyvä opintopolku. Se on varteenotettava vaihtoehto myös perheellisille. Oppisopimuksen aikana henkilö muotoutuu kisällistä mestariksi. Parhaimmillaan oppisopimuskoulutus on win win –tilanne kaikille; opiskelija saa oppia mieleisimmällään tavalla ja työnantaja saa hyvän ja sitoutuneen työntekijän tulevaisuuden rekrytointeja ajatellen. Valitettavasti oppisopimukseen on tarttunut tähän mennessä vain harvat nuoret ja sen koetaan soveltuvan enemmän aikuisopiskelijoille. Monet nuoret eivät tiedä oppisopimuksen mahdollisuuksista ja useat työnantajat kaipaavat toiminnan suhteen lisäkoulutusta. Oppisopimus voi olla paras vaihtoehto monelle, kun se vain tehdään sellaiseksi. Tulevaisuudessa tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että opiskelijalla on aidosti mahdollisuus siirtyä joustavasti oppilaitosmuotoisesta oppisopimusmuotoiseen koulutukseen. Nykyään se on periaatteessa mahdollista, mutta rahoitusjärjestelmä ei oppilaitoksia siihen kannusta, joten joillekin opiskelijoille nousee seinä vastaan. OSKU kannattaa myös 2+1-mallia (tai X+Y), jossa kaksi vuotta opiskellaan perinteisen oppilaitosmuotoisesti ja viimeinen vuosi oppisopimuksella. OSKUn mielestä 2+1-mallin ei pidä tarkoittaa nykyisen oppisopimusmallin romuttamista, vaan joustavampien ja nuorille sopivampien mallien tuomista sen rinnalle. 2+1-mal-

lin ei tarvitse tarkoittaa myöskään sitä, etteikö ensimmäisen kahden vuoden aikana pääsisi lainkaan pois koulusta, kokeilemaan taitojaan työelämään tai etteikö viimeisenä vuonna saisi lainkaan lähiopetusta tai ohjausta. OSKUn mielestä nykymuotoista oppisopimusta tulee kehittää paremmin nuorille sopivaksi: vähemmän byrokraattiseksi ja houkuttelevaksi sekä nuorille että työnantajille. Jo nykyään on mahdollisuus suorittaa laajennettua työssäoppimista, mutta uusi nuorten joustava oppisopimusmalli voisi rakentua niin, että opiskelija voi suorittaa tutkinnon hänelle sopivimmalla tavalla. Oskulaisten ajatus lähtee siitä, että peruskoulupohjalta ammattia opiskelemaan tuleva alle 18-vuotias voisi sovittaessa aloittaa vaikkapa 50% TES:n mukaista alinta palkkaa alemmalla korvauksella, ja sitten omalla ahkeruudellaan ja osaamisellaan nostaa oppisopimuksesta maksettavaa korvausta sitä mukaa kun hänen osaamisensa ja taitonsa karttuvat – joko näytöillä tai muilla suorituksilla. Välillä nuori kävisi koulussa lähiopetuksessa esim. yksittäisillä kursseilla tai tietyn jakson ajan. OSKUn mielestä täytyy olla mahdollista, että omalla työllään ja ahkeralla osaamisen kehittämisellä nuori voisi päästä nopeastikin nostamaan ansioitaan. OSKUn mielestä yrityksiä pitäisi tukea alkuvaiheessa sekä oppilaitoksen että jonkin verran myös yhteiskunnan taholta, jotta eteneminen, oppiminen ja riittävä ohjaus ja tuki varmistetaan. OSKU haluaa oppisopimuksen muokkaamista nuorille sopivaan muotoon, lisätiedotusta koulutuksen mahdollisuuksista, lisäkoulutusta työnantajille ja erilaisten oppisopimusmuotojen käyttöönottoa Suomessa.

5. Opintotuki ja asuminen OSKU on tyytyväinen siihen, että suurella osalla suomalaisista opiskelijoista on mahdollisuus nostaa opintotukea. Opintotuki on etuus, jota ei valtaosassa maailman maita tunneta ollenkaan.

työn tekemisen tulisi olla opiskelijalle aina kannattava vaihtoehto! Työnteosta ei saisi koskaan rangaista ja opiskelijoiden työntekoa ei pidä nähdä lähtökohtaisesti pahana asiana.

Asumislisää maksetaan nykyään 80 % 252 euroon saakka. Kaikki eivät ole edes oikeutettuja asumislisään ja erityisen hankalassa tilanteessa ovat 17-vuotiaat toisen asteen opiskelijat. He ovat ongelmallisessa tilanteessa myös siksi, että eivät ole enää oikeutettuja lapsilisäänkään. OSKU vaatiikin, että ns. pakkotilanteessa itsenäisesti asuvien alaikäisten vanhempien tulojen vaikutus poistetaan ja alaikäisten itsenäistymistä tuetaan. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuuden ennustetaan vain heikkenevän tulevina vuosina, joten tukijärjestelmän täytyy tämä tunnustaa.

Yksi toisen asteen opiskelijoiden merkittävä tukimuoto on koulumatkatuki. Oskulaisten mielestä siinäkin on parantamisen varaa. Koulumatkatuen myöntämisperusteisiin tarvitaan joustoa ja tervettä järkeä, kun kyse on esimerkiksi eroperheistä tai muista erikoistapauksista. Tuen tarpeen mittaamisessa tulisi ottaa huomioon myös aika, ei vain kilometrimäärä. Mikäli opiskelija saa kesätöistä hyväksilukuja tutkintoonsa, tulisi OSKUn mielestä koulumatkatuki myöntää myös kesän ajalle - varsinkin kun töiden perään voi joutua lähtemään yhä kauemmas. Mikäli opiskelija joutuu lähtemään itsestä riippumattomista syistä työssäoppimiseen kauemmas, tulisi OSKUn mielestä kulut korvata täysimääräisenä.

Opiskelijat tullaan siirtämään yleisen asumistuen piiriin lähiaikoina. OSKU haluaa muistuttaa, että se parantaisi kaikista heikoimmassa asemassa olevien asemaa suurten asumiskustannusten kaupungeissa, mutta leikkaisi tuen samalla pois suurelta joukolta ihmisiä tai heikentäisi sitä. Yleinen asumistuki on tarveharkintainen ja ruokakuntakohtainen ja lisäisi tuen hakemisen vaikeuttaisi tuen hakemista ja byrokratiaa. Se alentaisi useassa tapauksessa myös opiskelijoiden henkilökohtaisia tulorajoja, mikä on OSKUn periaatteita vastaan. OSKU vaatii, että ongelmiin yleisen asumistuen osalta suhtaudutaan vakavasti ja ne pyritään korjaamaan. Vuosituloraja lasketaan siten, että jokaista tukikuukautta kohti voi olla tuloa 660 euroa ja jokaista tuetonta kuukautta kohti 1 970 euroa. Vastuu tulojen tarkkailusta on opiskelijalla itsellään. Mielestämme työn tekemisestä ei pitäisi rangaista. Siksi tulorajat tulee säilyttää ennallaan tai niitä voi korottaa asteittain. Henkilökohtaisia tulorajoja voisi korottaa peilaten niitä esimerkiksi yleiseen palkkakehitykseen. Tulorajojen alentamista emme voi hyväksyä. Se antaisi täysin vääränlaisen signaalin työn tekemisen tärkeydestä. Tulorajat eivät saa jäädä laahaamaan jäljessä yleisestä ansiotason kehityksestä, ja

Opintojen rahoittamiseen toisella asteella on saatavilla myös opintolainaa. Toisen ja kolmannen asteen opiskelijoiden opintorahojen suuruus tulee jatkossa olemaan sama. OSKU kysyy, miksi opintolainaa myönnetään edelleen eri määrä tutkinnon asteesta riippuen? Monet oppilaitokset tarjoavat kaukaa tuleville opiskelijoilleen opiskeluviikon ajaksi ilmaisen asuntolan oppilaitoksen yhteydessä. Ilman asuntoloita monen nuoren opiskelu ammattiin olisi mahdotonta. OSKU vaatii lisää asuntolapaikkoja amiksille. OSKU toivoo, että asuntoloihin panostettaisiin jatkossa enemmän, eikä amiksia pakoteta asumaan homeloukuissa. Asuntoloihin tulisi tehdä kuntotarkastukset säännöllisin väliajoin ja asumiseen tarkoitettujen rahojen tulee mennä aidosti asuntoloiden kehittämiseen. Myös amikset ansaitsevat terveellisen ja turvallisen asuinympäristön. OSKU haluaa toisen asteen opiskelijoiden opintotuen ajan tasalle, opiskelijoiden pysyvän asumislisän piirissä ja jokaiselle riittävän toimeentulon elämiseen ja asumiseen. OSKU haluaa korottaa tulorajoja ja lisää harkinnanvaraisuut-

ta koulumatkatukeen. OSKU vaatii panostuksia oppilaitosten asuntoloihin.

6. Työssäkäynti Oskulaiset ovat aktiivista porukkaa. Meille työn teko on kunnia asia. Kaikki työ on tärkeää. Kaikki. Puhe opiskeluiden ohessa tehtävästä työstä on viime vuodet saanut vastenmielisyyden leiman. Esille nostetaan työn teon aiheuttamat viivästyneet opiskeluajat, opintojen keskeyttämiset, pakkopuurtaminen, opintoalaa vastaamaton työ...näissä kaikissa on varmasti osa totuutta. Totta on kuitenkin myös se, että työssä käymisestä saa työkokemusta, eikä joudu niin helposti työttömyyden noidankehään valmistumisen jälkeen. Työnantajat noteeraavat kaikenlaisen työn ansioluettelosta. Opintotuen määrää säätelee amiksilla niin vanhempien kuin omatkin tulot. Opintotuki menee elämiseen ja loppuosa muuhun arjen ekstraan. Kaikkea ei opi koulussa, joten työn tekeminen tukee monissa tapauksissa omia opintoja. Amiksessa töitä saa usein luettua myös osaksi opintoja. Siksi OSKUn mielestä olisi järkeväm-

pää elämäntilanteen salliessa käydä töissä kuin turvautua opintolainan nostamiseen. Työnantajat haluavat ottaa töihin mieluimmin ihmisen, jolla on hyvää työkokemusta taustalla. Työssäkäyntiä ei tule nähdä peikkona tai syynä koulun keskeytymiseen tai viivästymiseen. Edellä mainittujen taustalta löytyy muita syitä kuten oppimisvaikeudet, sosiaaliset ja mielenterveysongelmat ja tunne siitä, ettei saa mistään tukea. Työssäkäynti ei siis ole pääasiallinen syy keskeyttämisiin, vaikka sellaisen kuvan usein saisikin. Työn kautta voi löytää myös alan, joka kiinnostaa, mikäli sitä ei oppilaitoksessa ole löytänyt. OSKU haluaa arvostusta opiskeluaikaiselle työssäkäynnille ja opiskelijoiden henkilökohtaisten tulorajojen tarkistamista korkeammalle tasolle.

7. Selkeyttä systeemeihin Suomessa on moniluukkuisuuden ongelma. Opintojen keskeydyttyä nuori, tai sen paremmin vanhempikaan, ei tiedä, miltä luukulta hakea neuvoja. Minne mennä, kun ei välttämättä tiedä itsekään, mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä? Onko se työkkäri? Vai Kela? Kenties sosiaalitoimisto? Nuoria pompotetaan liikaa luukulta toiselle. OSKU haluaa selkeyttä luukuttamiseen! Koulutustakuu, joka takaa kaikille työttömille alle 25-vuotiaille ja vastavalmistuneille alle 30-vuotiaille henkilöille opiskelu-, työharjoittelu- tai työpajapaikan on tervetullut kädenojennus tietään etsiville nuorille. Heitä aletaan etsiä, eikä heidän tarvitse enää etsiä. Toivottavasti näin myös tulee kattavasti tapahtumaan. OSKU peräänkuuluttaa yhteisötakuun täysmit-

taista toteutumista, mutta haluaa välttää syrjäytynyt-termin viljelyä. Monet nuoret kokevat olevansa täysissä sielun ja ruumiin voimissa, vaikka koulu jäisi kesken. Pudokas-käsitteet ym. ovat hyvin leimaavia ja niiden käyttöä tulisi kunkin tahollaan miettiä kahteen kertaan. OSKUn mielestä syrjäytynyt termiä ei tule käyttää minkään tahon omiin poliittisiin tarkoitusperiin. Toisaalta systeemi ei saa opettaa myöskään täyteen passiivisuuteen, vaan oikeuksista täytyy seurata velvollisuuksia. Tukien nostaminen ei ikinä saisi estää työn vastaanottamista ja työnteon tai koulutuksen aloittamisen tulee olla nuorelle aina kannattavin vaihtoehto. On totta, että Suomessa on huikea määrä pelkän peruskoulun varassa olevia nuoria, n. 110

000. Noin 40 000 nuorta ovat ilman työ- ja opiskelupaikkaa, mikä tulee maksamaan valtiolle 300 miljoonaa euroa vuodessa. On tärkeää panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn ja takuun tekemiseen ymmärrettäväksi. Vaihtoehtoja on ja niistä tulee jokaiselle ilman työ- tai opiskelupaikkaa olevalle löytää se sopivin vaihtoehto. Yhteiskunnallamme ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta tyhjyyteen. Se on suuri inhimillinen ja taloudellinen tragedia. Etsivä nuorisotyö on ollut hyvä keino ehkäistä nuorten tippumista yhteiskunnan rattaista. Kaiken a & o tulee kuitenkin olla myös se, että nuorelle on selvät

sävelet, mistä hän saa apua, jos sille tarvetta on esimerkiksi työttömyyden ja ilman opiskelupaikkaa jäämisen tilanteessa. Tarvitsemme useiden eri toimistojen luukkujen sijasta yhden luukun, josta nuoret saavat neuvoja elämän risteystilanteissa. Neuvontaluukulta tulisi löytyä ja saada tietoa niin työllisyysasioihin, opintoihin kuin sosiaalipalveluihinkin. Lopetetaan nuorten luukuttaminen paikasta toiseen! OSKU kannattaa perustulokokeilua, jos se vähentäisi byrokratiaa myös nuorten osalta. OSKU haluaa selkeyttä systeemeihin ja yhden luukun tietopalvelun nuorille!

8. Opiskelijoiden hyvinvointi 8.1 Opiskelijoiden terveydenhuolto Kuntien opiskeluhuollon henkilöstötilanne ei ole Suomessa kaikkialla ajan tasalla. Nuorten pahoinvoinnin lisääntyessä ja syrjäytymisestä puhuttaessa ei ole hyväksyttävää, että yhtä lääkäriä kohden on selvityksen mukaan peräti 14 000 ammatillista opiskelijaa ja yhtä terveydenhoitajaa kohden 1000 opiskelijaa. Näin valtavilla suhdemäärillä täysimittainen opiskelijaterveydenhuolto ei toteudu kaikkialla. Suositusten mukaan terveydenhoitajia tulisi toisella asteella olla yksi 600-800 opiskelijaa kohti. Lääkärille suositus on 2500-3000 opiskelijaa henkilötyövuotta kohti. Erityisesti terveydenhuollon palvelut tulee olla oppilaitoksissa helposti opiskelijoiden ulottuvilla ja hoitoon täytyy päästä kohtuullisessa ajassa kohtuullisen matkan päässä - myös sote-uudistuksen jälkeen. OSKUn mielestä ongelmia ennaltaehkäisemällä voidaan saada parhaat tulokset. Kukaan nuori ei saa pudota turvaverkon läpi ilman, että kukaan on kysynyt missään vaiheessa ”Miten sinulla menee”. Opiskelijoiden terveydenhuolto ei saa olla vain oireiden hoitamista vaan ongelmien syihin puuttumista. Koulujen pitää tehdä yhä enenevässä määrin moniammatillista yhteistyötä esimerkiksi etsivän nuorisotyön kans-

sa. Avun hakemisen kynnystä täytyy madaltaa kaikin keinoin. OSKU haluaa opiskelijaterveydenhuollon suositusten mukaiseksi ja vaatii opiskelijahuoltolain täysimittaista toteutumista!

8.2. Liikuntamahdollisuudet ja terveelliset elämäntavat Tutkimusten mukaan amikset liikkuvat kaikista vähiten ja tupakoivat eniten. OSKU näkee, että terveellisiin elämäntapoihin kannustamiseen ja päihteiden liikakäytön vähentämiseen tulisi kiinnittää oppilaitoksissa erityistä huomiota. Opiskelijoille tulee tarjota terveellistä ja monipuolista ravintoa joka päivä - ei vasta sitten, kun opiskelijakunta nostaa asiasta äläkän. OSKU katsoo, että liikkumisen mahdollisuuksia tulisi lisätä nuorten luontaiseen elämänpiiriin ja hengailupaikoille. Opetusympäristöjen tulisi olla aktivoivia ja istumisen vähentämiseen tulisi pyrkiä mahdollisimman laajasti sekä ottaa työergonomia huomioon myös ammatillisissa oppilaitoksissa. Liikkuva Koulu -hanke olisi erittäin kannattavaa laajentaa kaikkiin ammatillisiin oppilaitoksiin. Aamujumpat ja –puurot voisivat lisätä oppilaitoksen yhteisöllisyyttä ja lisätä kaik-

kien vireystasoa! OSKU haluaa, että Liikkuva amis saadaan kaikkien amisten ulottuville mahdollisimman pian ja että opiskelijat osallistetaan suunnitteluun. Kysytään siis opiskelijoilta, miten he lisäisivät liikettä opiskelu- ja työssäoppimispäiviinsä! Oppilaitoksen tulee tarjota ilmaista tai hyvin edullista liikunnallista harrastus- ja kerhotoimin-

taa tai vähintäänkin tehdä yhteistyötä kunnan liikuntatoimen kanssa. Työkyky-passi tulisi ottaa aktiivisemmin käyttöön kaikissa oppilaitoksissa. Terveellisiä elämäntapoja tuleekin opettaa työssäjaksamisen näkökulmasta. OSKU haluaa, että amisten liikunnallisuuteen ja terveisiin elämäntapoihin panostetaan!

9. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus Jokaisella nuorella tulisi olla opiskelupaikka mielekkään välimatkan päässä asuinpaikasta. Ammatillisen koulutuksen saaminen ei tulisi olla asuinpaikasta kiinni, eikä kenenkään alaikäisen pitäisi joutua pakon edessä muuttamaan satojen kilometrien päähän kotoaan. Kasvukeskusten ulkopuolella myöskään koulumatkan kulkeminen julkisilla kulkuvälineillä ei ole nykyisin vaihtoehto kulkuyhteyksien puuttuessa monin paikoin. Leikkaukset tulevat tarkoittamaan myös järjestäjäverkon tiivistymistä. Jo viime vuosina ammatillisen koulutuksen tarjontaa on keskitetty ja isoja yksiköitä suosittu, mikä on tarkoittanut pienten paikkakuntien koulutustarjonnan häviämistä. Monet koulutuksen järjestäjät suunnittelevat parhaillaan toimipisteiden lakkauttamisia. Tämä tulee tarkoittamaan kylmää kyytiä mo-

nella puolin Suomea. Mikäli tämän estäminen ei onnistu, OSKU ry vaatii, että julkiseen liikenteeseen ja opiskelija-asuntojen rakentamiseen panostetaan jatkossa myös ammatilliset opiskelijat huomioiden. OSKU toivoo, että päättäjät esittäisivät huolensa koulutuksen saavutettavuudesta jatkossa. Valtakunnallinen eriarvoisuus maan eri osien välillä on vaarassa kasvaa, mikäli koulutuksen järjestäjät toteuttavat leikkauksia toimipisteitä sulkemalla ja henkilöstöä irtisanomalla. Vaarana on, että koulutuksen järjestäjät tekevät samansuuntaisia päätöksiä ja lakkauttavat samojen koulutusalojen koulutuksen liian monelta paikkakunnalta. OSKU haluaa, että nuori voi hankkia itselleen ammatin missä päin Suomea tahansa!

10. Opiskelijayhdistykset Oskulaiset kannattavat aktiivista kansalaisuutta ja hyvää yhteisöllisyyttä synnyttävää toimintaa. Opiskelijayhdistyksissä (opy) ja opiskelijakunnissa olisi valtava potentiaali aktivoida opiskelijoita ja saada heitä tuomaan esiin taitojaan ja vahvuuksiaan. Tässä yhteydessä ei sovi myöskään unohtaa sitä mukavaa arjen ekstraa, mitä opyt tuovat tullessaan. Valitettavasti opyjen toiminta on monelle harmaata aluetta ja lähes tuntematon käsite. Miksi näin ja mitä asialle tulisi tehdä?

Opyistä tiedetään liian vähän. Niiden toiminnasta tarvitaan lisätiedottamista, valmiita ohjeistuspaketteja- ja koulutusta niiden toiminnan tekemiseen sekä opettajien osallistumista ja osallistamista. Parhaimmillaan opyissa saadaan aikaan paljon niin pientä kuin suurtakin toimintaa, mutta pahimmassa tapauksessa niillä ei ole mitään toimintaa. Oppilaitoksissa tuleekin pyrkiä aktivoimaan ja rekrytoimaan opiskelijoita mukaan toimintaan. OSKU näkee opiskelijayhdistykset aktiivisen kansalaisuuden edelläkävijöinä ja myös väylinä tuleville vaikuttajille. Opettajien

asenteen tulisi olla opiskelijoiden omaehtoisuutta tukevaa eikä toiminnan väheksymistä tai päällepäsmäröintiä. OSKU vaatii, että kaikissa oppilaitoksissa aikuiset astuvat syrjään ja amikset päästetään loistamaan! Vastuuta ei opi kantamaan, jos sitä ei ikinä anneta. Aktiivinen opiskelijayhdistystoiminta on kiinni niin opiskelijoista itsestään kuin kannustavista opettajista. OSKU tarjoaa opastusta opiskelijayhdistystoimintaan ja toivoo, että kaikissa oppilaitoksissa olisi toimiva opiskelijakunta/-yhdistys. Oppitunteja tulee voida toisinaan käyttää esimerkiksi opiskelijakunnan hallituksen kokouksiin tai tapahtumien suunnitteluun. Op-

ku-toiminnasta on myös saatava opintojen hyväksilukuja. OSKU haluaa lisää koulutusta opkutoiminnasta myös opettajille. Opyja tulee aidosti kuulla ja ottaa mukaan oppilaitoksen päätöksentekoon, ei pitää vain pakollisena pahana. OSKU haluaa kitkeä oppilaitoksista asenteen ”ei niitä kiinnosta kuitenkaan” – miten joku asia voi kiinnostaa, jos siitä ei kerrota? OSKU haluaa tarjota laadukkaan opiskelijatoiminnan mahdollisuuksia kaikille amiksille opyja tukemalla, kouluttamalla ja neuvomalla -eikä tämä saa olla rahasta kiinni. OSKU haluaa aktiivisia opiskelijayhdistyksiä ja kannustamista niiden toiminnan aktivointiin!

11. Yrittämällä työtä ja hyvinvointia Oskulaiset ovat yritteliästä ja aktiivista porukkaa. Yrittäjyys luo työpaikkoja ja se on yksi hyvinvointimme perustoista. Meille tärkeää on kaikenlainen yrittäjyys; paikallinen, kansallinen, kansainvälinen. Emme voi nojata Suomessa vain suuriin brandeihin, vaan rakentaa yrittäjyyttä myös pienistä puroista. Tarvitsemme Suomen, jossa on työtä, osaavia ihmisiä, otollinen ilmapiiri uusille ideoille ja menestyvät yritykset sekä hyvä ympäristö asumiselle, elämiselle ja työnteolle. Pienten ja keskisuurten yritysten perustamisen ja kehittämisen tukeminen on avainasemassa pyrittäessä tavoitteisiin. Nuoria yrittäjiä tulee kannustaa mahdollisin verohelpotuksin. Opiskelijoiden on hyvä tutustua yrityksiin opintojen aikana ja yrittäjien on enenevissä määrin käytävä kertomassa toiminnastaan oppilaitoksissa. Siten tieto yrittäjyydestä leviää laajemmin ja konkreettisemmin molemmille osapuolille. Niin, että yrittäjät voivat kertoa millaisia työntekijöitä toivovat ja mitä yrittäjyys on ja niin, että opiskelijat itse voivat antaa kehittämisehdotuksia yrityksille omasta näkökulmastaan. Yrittäjyys luo työpaikkoja ja hyvinvointia. Tarvitsemme Suomen, jossa on työtä, osaavia ihmisiä, otollinen ilmapiiri uusille ideoille sekä menestyviä yrityksiä. Pienten ja keskisuurten

yritysten perustamisen ja kehittämisen tukeminen on avainasemassa pyrittäessä tavoitteisiin. Toisen asteen oppilaitosten tulisi panostaa yrittäjyysopintoihin ja uusien yrittäjyysvalmiuksien opettamiseen: erilaiset yrittäjyyshautomot ja yrityksen perustamiskurssit ovat mainioita esimerkkejä tekemisellä oppimisesta ja rohkaisemisesta yrittämisen polulle. Yrittäjyyskasvatus perehdyttää oivalla tavalla myös työelämään ja lisää ymmärrystä yritysten toimintalogiikasta, eikä sen tavoite ole tehdä kaikista yrittäjiä. Yrittäjyyttä täytyy edistää myös aloilla, joissa työllistyminen on vaikeaa ja joissa yrittäjyys ei ole aiemmin ollut pinnalla. Paikallisten koulutuksen järjestäjien ja elinkeinoelämän yhteistyö on näiden tavoitteiden toteuttamisessa avainasemassa. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus tutustua yrityksiin opintojen aikana ja yrittäjille pääsy oppilaitoksiin kertomaan työelämästä. Yksi vastaus voisi olla ryhmien yrityskummitoiminta. OSKU haluaa amisten yrittäjyyskasvatuksesta luovaa ja toiminnallista. Opiskelijat tulisi nähdä voimavarana, ja heidät voisi laittaa enemmän ideoimaan sisältöjä. Yrittäjyyskursseilla tulisi käsitellä enemmän sitä, miten pystyt perustamaan yrityksen. Mikäli tuleva tai valmistunut ammattilainen haluaa yrittäjäksi, hän ei ammatillisen

perustutkinnon tarjoamilla valmiuksilla tiedä mitä pitäisi tehdä. Oskulaisten mielestä yrittäjäpolulle tulisi tarjota paremmat valmiudet niille, ketkä siitä ovat kiinnostuneita - ei kaikkia pakottamalla.

OSKU haluaa uusia keinoja yrittäjyyteen kannustamiseen ja tekemällä oppimiseen. Yrittäjyyttä pitää promota myös aloille, joissa työllistyminen on vaikeaa ja joissa yrittäjyys ei ole aiemmin ollut pinnalla. Oppilaitosten tulee tarjota valmiudet yrittäjäksi ryhtymiseen.

12. Kansainvälisyys ja maahanmuuttajien koulutus Osana ammatillisia opintoja on mahdollista lähteä ulkomaille työssäoppimiseen. Tähän ei kuitenkaan joka paikassa kannusteta tai rohkaista saati mahdollisuuksista tiedoteta opiskelijoita aktiivisesti. Liian usein on vielä opiskelijan omasta aktiivisuudesta kiinni, että ulkomaille pääsee ja top-jakso luetaan osaksi opintoja. Kuitenkin kaikilla aloilla tutustuminen työelämään toisessa maassa ja kulttuurissa avartaisi käsitystä omasta ammatista ja antaisi yleisiä valmiuksia valmistumisen jälkeiseen elämään. OSKUn mielestä oppilaitosten pitäisi voida ansaita kipeästi kaivattuja euroja myymällä osaamistaan ulkomaille. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen koulutusviennin esteitä on kuitenkin tällä hetkellä enemmän kuin mahdollisuuksia. Koulutusvienti ei OSKUn mielestä saa vaikuttaa perustoimintoja heikentävästi, mutta se tulee nähdä tervetulleena mahdollisuutena viedä suomalaista koulutusosaamista maailmalle esimerkiksi myymällä tiettyjen ammattitutkintojen tai ammatillisten opettajien koulutus paikan päälle kohdemaihin. Suomalaiset opiskelijat tulee nähdä voimavarana koulutusviennissä: esimerkiksi merkonomiopiskelijoita voitaisiin hyödyntää koulutuksen kaupallistamisessa ja konseptoinnissa. Työelämä kansainvälistyy jatkuvasti, eikä kovinkaan moni tule enää selviämään ilman kieli-

taitoa tai eri kulttuurien ymmärrystä. Kotikansainvälistymiseen tulisi tarjota oppilaitoksessa kaikille mahdollisuus riippumatta siitä, onko opiskelijalla henkilökohtaisia valmiuksia lähteä itse ulkomaille. OSKU toivoo kansainvälistymisjakson sisältyvän jatkossa kaikkien amisten tutkinnon perusteisiin. Kansainvälisiä linjoja tulisi tarjota myös muilla aloilla kuin liiketaloudessa. Tulevina vuosina ammatilliseen koulutukseen tulee kohdistumaan suuret paineet maahanmuuttajien kotouttamisen osalta. Oskulaisten mielestä sekä nuorille että aikuisille maahanmuuttajille täytyy tarjota mahdollisuus päästä koulutuksen piiriin ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kielikursseille täytyy päästä järkevän ajan kuluessa maahan saapumisesta, ja kun kielitaito on riittävällä tasolla, kaikille tulisi järjestää opiskelumahdollisuus. Lisäksi tarvitaan suomalaiseen kulttuuriin ja työelämän pelisääntöihin tutustumista sekä yrittäjyyskoulutusta. Tämä koskee sekä nuoria että heidän vanhempiaan: myös maahanmuuttajanuorten vanhemmat tulee huomioida jatkossa paremmin oppilaitoksissa. OSKU haluaa kaikille amiksille aidon mahdollisuuden lähteä ulkomaille työssäoppimiseen, oppilaitoksille mahdollisuudet koulutusvientiin ja maahanmuuttajanuorille sekä heidän vanhemmilleen kattavaa koulutusta!

13. Ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja tulevaisuus OSKUn mielestä ammatillisen koulutuksen uudistamisessa tulee korjata ennen kaikkea yksi asia: rahoitus täytyy muuttaa tuloksellisuutta mittaavaksi ja joustavammaksi. Nykyinen tietyn päivämäärän opiskelijamäärään perustuva rahoitus ei kannusta ketään tekemään asioita paremmin ja tehokkaammin. Tuloksellisuusrahoitusosa voisi OSKUn mielestä olla paljon nykyistä kolmea prosenttia huomattavasti suurempi. Tuloksellisuutta pitäisi mitata erityisesti valmistumisen jälkeisen työllistymisen osalta: tällöin ei myöskään koulutettaisi aloille, joilta ei ole realistisia mahdollisuuksia työllistyä.

mahdollistaa myös joustava ja nopea siirtyminen oppilaitos- ja oppisopimusmuotoisen koulutuksen välillä. Tällä hetkellä (aiemmin) hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ei kuitenkaan johda opintojen nopeutumiseen vaan lähinnä siihen, että omaan lukujärjestykseen tulee vain ”reikiä”. Näin opintoja venytetään väkisin ja keinotekoisesti, eikä valmistuminen aikaistu, kun tilalle ei voi ottaa mitään korvaavaa. Koulupäivät pitäisikin saada vastaamaan enemmän normaaleja työpäiviä: tähän päästään paremmalla suunnittelulla ja tuloksena on paremmat työelämävalmiudet.

Opiskelijoiden kannalta rahoitusmallin tulee kannustaa oppilaitoksia joustaviin ja yksilöllisiin opintopolkuihin eikä rajoittaa tai pitää väkisin ihmisiä kirjoilla oppilaitoksessa tietyn aikaa. Uuden mallin tulee vastata sekä nopeampaa etenemistä että paljon tukea tarvitsevien tarpeisiin: jatkossa olisi mahdollista valmistua jopa kahdessa vuodessa, jolloin resursseja vapautuisi niille, ketkä ohjausta ja tukea enemmän ja pidempään tarvitsevat. Tiivistämistä ei pidä kuitenkaan tehdä jatko-opintokelpoisuuden kustannuksella, vaan päinvastoin siitä tulee pitää kiinni kaikissa uudistuksissa. Rahoituksen pitää

Nuorten ja aikuisten koulutus on jo käytännössä yhdistetty monissa oppilaitoksissa, eikä OSKU näe mitään syytä, miksi nuorten ja aikuisten koulutus pitäisi pitää erillään. Eihän työpaikoillakaan erotella nuoria ja aikuisia eri tiloihin tekemään töitä. OSKU haluaa, että uusi rahoitusmalli mahdollistaa joustavat ja yksilölliset ratkaisut, jatko-opintokelpoisuudesta pidetään kiinni ja että nuorten ja aikuisten koulutuksen keinotekoinen jako poistetaan.

www.osku.info

fb.com/amisosku

@OSKU_ry