Page 14

E

nsimmäinen Virpi Mikkosen ruokakirja Kiitos hyvää – herkkuja ilman sokeria ja gluteenia ilmestyi reilu vuosi sitten. Kirja on ehtinyt jo kolmanteen painokseen ja sen reseptejä on kehuttu niin mediassa, blogeissa kuin lukijoiden keskuudessakin taivaallisiksi. – Kyllä minä kirjaa tehdessäni mietin monta kertaa, että olin hullu kun ryhdyin tähän. En ole kokki enkä valokuvaaja, mutta silti piti tehdä ruokakirja, Virpi nauraa. Virpi oli aiemminkin valokuvannut, mutta kirjaa varten hän opiskeli kuvaamista kantapään kautta. Pari ammattilaisvalokuvaaja-ystävää sparrasi, mutta muuten kaikki sujui yrityksen ja erehdyksen kautta. – Visuaalisesti minulla on valtavan tarkka silmä ja tiedän, millaista lopputulosta tavoittelen. Niinpä jouduin monta kertaa tuhertamaan itkua, kun valokuva ei vastannut alkuperäistä ideaani. Mutta hän ei lannistunut, vaan teki kaiken uudelleen ja uudelleen. – Ruokakirjojen tekemisessä yhdistyy kaksi intohimoani: toisaalta reseptien luominen on ongelmanratkaisua ja toisaalta taas tarvitsen tarkkaa visuaalista näkemystä ja luovuutta. Virpi nimittää itseään reseptitaiteilijaksi. Hän ideoi reseptejä intohimoisesti oikeastaan koko ajan. – Reseptit eivät todellakaan tule loppumaan. Voisin tehdä ensyklopedian aiheesta, hän naurahtaa. Idea voi saada alkunsa oikeastaan mistä tahansa. Virpi voi nähdä mielenkiintoisen reseptin, jonka

tavallani, eli gluteenittomasti, maidottomasti ja sokerittomasti. ISO RUOKAREMONTTI

Virpi syntyi Oulussa, opiskeli ensin vaatetusalan artesaaniksi Tampereella, teki sen jälkeen vähän sitä sun tätä, vietti vuoden opiskelijavaihdossa Madridissa ja opiskeli tiedotusoppia Tampereen yliopistossa. Yliopistosta Trendi-lehti houkutteli hänet kesken maisteriopintojen lehteen toimittajaksi ja myöhemmin tuottajaksi. Tilaisuus oli liian hyvä jäädäkseen käyttämättä ja Virpi muutti Helsinkiin. Lehtityö vei hänet mukanaan neljäksi vuodeksi. Tuolloin Virpi kärsi kovista vatsavaivoista ja epämääräisistä iho-oireista. Parantaakseen itsensä, hän päätti laittaa koko ruokavalionsa täydelliseen remonttiin. Hän jätti kokonaan prosessoidut elintarvikkeet, maitotuotteet, sokerin ja glu-

En ole kokki enkä valokuvaaja, mutta silti piti tehdä ruokakirja. sitten soveltaa omaan käyttöönsä. Tai sitten hän näkee pelkän valokuvan ja alkaa miettiä, miten tuon voisi tehdä. – Kuuden vuoden aikana minulle on jo kertynyt niin vahva arsenaali erilaisia työkaluja päähäni, että voin synnyttää reseptejä helposti. Mietin aina, miten asiat voi toteuttaa minun 14

Expressi 1 | 16

teenin pois ruokavaliostaan. Puolessa vuodessa kivut hävisivät täysin ja nainen suorastaan pursui energiaa. Hän kertoi uudesta elämästään suositussa Kiitos hyvää -blogissaan. – Kadullakin teki mieli laukata tai juosta, oli niin energinen olo, Virpi muistelee. Sitten Virpi jäi äitiyslomalle ja oli aikaa miettiä, mitä omalla elämällä oikein haluaisi tehdä. Samaan aikaan hän opiskeli etänä hyvinvointivalmentajaksi neworkilaisessa hyvinvointi-instituutissa. – Äitiysloman lopuksi lopetin suositun blogini, koska minusta tuntui, että olin itse kasvanut ulos siitä. En halunnut ottaa osaa joskus räikeänäkin käyvään terveyskeskusteluun, väittelyyn jonkun rasvan puolesta tai vastaan. Se ei enää tuntunut hyvältä. Tämä kaikki johti siihen, että Virpi irtisanoutui myös työstään ja perusti oman yrityksen. Oli pakko tehdä sitä, mikä tuntui kaikista tärkeimmältä: ruokakirjoja.

Expressi 1/2016  

Lehti matkalle ja kotiin

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you