Page 1

JYSSÄYS

OULUN OPKOn JÄSENLEHTI

4 / 2012


Te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeasssa, Samariassa ja maan ääriin saakka. (Apt. 1:8)

Sanalla ”lähetystyö” on monia painolasteja. Helposti ajattelemme valkoisia saarnaajia ja nutturapäisiä vanhojapiikoja keskellä mustinta Afrikkaa, sairauksia ja vaaroja ja kaikkea kielteistä. Tai sitten näemme sankarillisen ja romanttisen kutsumuksen, joka sopii niille omistautuneimmille, ei tavalliselle pulliaisuskovalle. Moni tämänkin kirjoituksen lukijoista ajattelee, että lähetystyö ”ei ole minun juttuni”. Olen varma siitä, koska se ei ollut minunkaan juttuni vielä kymmenisen vuotta sitten. Jos olet käynyt rippikoulusi, olet kuitenkin oppinut ulkoa lähetyskäskyn, tai tiedät vähintään, miksi itse tekstinpätkää kutsutaan. Se ei ole suuntaa-antava ohje eikä ehdotus. Se on käsky: menkää ja tehkää. Eikä käskyä tarkoitettu vain niille muutamille, jotka olivat kuulemassa. Vaikka kristittyjä on maail-massa nyt enemmän kuin koskaan, työ on yhä pahasti kesken ja alku-peräiset kuulijat eivät ole enää käytettävissä. ”Miksi minun pitäisi läh-teä?” ei ole kovin hyvä kysymys. Kysy ennemmin: ”Onko mitään syytä, miksi ei lähtisi?” Kaikkien ei tarvitse lähteä kovin kauas: yhtä lähtijää kohti tarvitaan monta lähettäjää, jotka uskollisesti tukevat sekä taloudellisesti ja rukouksin. Jeesus antoi lähetyskäskyn viimeisiksi sanoikseen maan päällä, koska sen tärkeämpää sanottavaa ei voinut olla. Hän pitää jokaisen ihmisen elämää niin suuressa arvossa, että luopui kaikesta sen tähden, eikä Hän halua uhrauksen jäävän turhaksi kenenkään kohdalla. Lähetystyön on sanottu olevan kiitostamme Golgatasta. Osallistumisemme tai osallistumattomuutemme siihen kertoo siis jotain siitä, miten kiitollisia me oikeastaan olemme. Jostain syystä Jumala haluaa käyttää työhönsä ihmisiä, vaikka voisi epäilemättä tehdä kaiken itse. Hän ei myöskään valikoi työhönsä mitään uskovien kermaa: Hänen työssään on sinun kokoisesi paikka, ja jos sinä et täytä sitä, se jää tyhjäksi. Jos et vielä tiedä, mikä se paikka voisi olla, kysy sitä Jumalalta. On se sitten siellä tai täällä, Hän varmasti johtaa sinut paikallesi enemmän kuin mielellään, ja mikä parasta: Hän ei jätä sinua sinne yksin.

Kaisa

2 JYSSÄYS 4/2012


JYSSÄYS 4/2012 Jyssäys on Oulun ev.lut. Opiskelija- ja koululaislähetys ry:n (Oulun OPKO) julkaisu. Lehdestä on ilmestynyt ainakin 32 vuosikertaa. Jyssäys ilmastyy 7 kertaa lukuvuoden aikana, ja painoksen koko on noin 470. Lehti jaetaan ilmaiseksi kaikille kiinnostuneille, tilauksen voi tehdä puhelimella tai sähköpostitse. Toimituksen osoite: Torikatu 9 A 32, 90500 Oulu www.opko.fi/oulu jasenlehti. toimitus@ gmail.com Lehden painopaikka: Oulun Kopiokeskus Yhdistyksen työntekijä: Antti Leinonen antti.leinonen@opko.fi Vast. päätoimittaja: Antti Leinonen Päätoimittaja: Kaisa Niemi Taitto: Anne Leskelä Kansikuva: Marjukka Saarelainen Kiitokset: Miina Ojanperä, Marjukka Saarelainen, Matti JylhäOllila, Suvi-Anne Saarivesi, Kimmo Tunkkari, Noora Rankinen, Eveliina Pietinen, Pyhä Jumala

SIELTÄ TÄÄLTÄ Sisäinen ja ulkoinen kuuluvat erottamattomasti yhteen. Tästä syystä usko ei voi jäädä vain sydämessä hellittäväksi, vaan se etsiytyy ja sen tulee etsiytyä ulkoiseen muotoon. Kylväjä 12/2011 Kuulun kirkkoon, jonka saarnatuoleista ja lukupulpeteista ei juurikaan kuule opetusta uhraamisesta ja rahankäytöstä. Kirkossamme annettiin viime vuonna lähetykselle ja kansainväliselle vastuulle 12,77 euroa seurakuntalaista kohti. Uhraaminen on aika vahva sana tässä yhteydessä. Tulee mieleen edesmenneen missiologin tunnettu lausahdus: lähetystyö rahoitetaan taskurahoilla. Kylväjä 11/2011 ”Tansaniassa ajatellaan, että kun ihminen pelastuu armosta, siitä seuraa, että hän myös tekee jotain hyvää. Uskoon kuuluvat siis myös hyvät teot. Tämä ei tarkoita sitä, että ihminen pelastuisi hyvien tekojen ansiosta, vaan että kun ihminen pelastuu, hän pelastuu tekemään hyvää. Hyvät teot tulevat siinä mukana itsestään”, Gerson Mgaya kuvailee.”Suomessa taas armoa korostetaan eri tavalla. Armo tuntuu tekevän ihmiset sokeiksi. Ajatellaan, että armo tekee kaiken, eikä ihminen ole vastuussa omista teoistaan. Me unohdamme helposti tärkeitä asioita armon kustannuksella.” Lähetyssanomat 3/2012 Tuntuuko sinusta joskus, että Jumala olisi kutsumassa sinua johonkin uuteen tehtävään? Kuinka helposti tuolloin mieleen hiipiikään ajatus: Älä Herra valitse minua, vaan valitse joku toinen. Olenhan vain tällainen rikkinäinen, likainen ja tyhjä astia. Mutta tuohon epäuskon hetkeen saamme kuulla Jeesuksen ihmeelliset sanat: Juuri sellaistahan minä etsin. Etsin rikkinäistä, likaista ja tyhjää astiaa, jonka voin korjata, puhdistaa kaikesta liasta ja täyttää rakkaudellani. Lähde 2/2012

jyssäys 4/2012 3


Kolumni: Eveliina Pietinen Kaksi kättä Minä Luojalta kaksi kättä sain, Luoja kuiskasi: rakasta niillä. Otan kädet käyttöön, odota vain. En voiman suo salassa piillä. Näin laulaa Jukka Leppilampi laulussaan Minun käteni soi. Jokainen meistä, Jumalan luomista, arvokkaista ihmeistä on saanut kädet, jalat, suun ja korvat. Raamatussa kehotetaan rakastamaan lähimmäistä esimerkiksi auttamalla, rohkaisemalla ja ilojen ja surujen kuuntelemisella. Lähimmäisen rakkauteen kehotetaan Raamatussa usein. Jokainen evankeliumi päättyy lisäksi lähetyskäskyyn. Ei ole olemassa vain harvoja ja valittuja lähetyskäskyä noudattamaan, vaan se koskee ihan kaikkia. Jumala on antanut jokaiselle runsain mitoin erilaisia lahjoja, joilla osallistua Jumalan valtakunnan työhön. Pienestä se lähtee; jo hymy ja ystävällinen sana tai pieni palvelus ystävälle ovat Jumalan mieleen. Helposti ajatellaan lähetystyön olevan eksoottisten elämysten kokemista. Todellisuus ei välttämättä ole pelkkää hohtoa, sillä työ voi olla toisinaan arkista aherrusta, jopa epäkiitollista työtä. Pölyisten ja raskauden mattojen tamppaus tai paukkupakkasessa värjötteleminen keräyslippaan kanssa ei ehkä vastaa sitä kuvitelmaa, joka lähetystyöstä on ollut. Mutta Jumala näkee asioiden kokonaisuuden. Hän tietää, että juurikin pienillä teoilla on tärkeä osa tapahtumien ketjussa. Lähetystyötä ei tehdä vain tekijöiden hyväksi, vaan vaikutukset voivat olla arvaamattoman suuret ihmisissä ja tilanteissa, joita lähetystyö koskettaa. Eräästä tänä keväänä valmistuvasta opinnäytetyön tuloksista kuulin, että esimerkiksi Kenian maasai-heimon naiset ovat kokeneet heidän parissaan tehtävän lähetystyön erittäin tärkeäksi. Naiset ovat saaneet kuulla evankeliumia sekä oppia paljon käytännön taitoja. Heille lähetystyö on ollut hyvin voimaannuttavaa, ja he kokevat haluavansa viedä hyvää eteenpäin ja edistää oman heimonsa asioita.

4 JYSSÄYS 4/2012


Jumala, sinulta käteni sain, koko sieluni sinua kiittää. Minun käteni ovat kanava vain, mitä tahdot, se tee, se riittää. Kerrotaan tarinaa miehestä, joka oli valtavan innostunut lähetystyöstä. Hän ilmoitti reippaasti seurakuntansa pastorille: ”Haluan lähteä tekemään lähetystyötä Afrikkaan.” Pastori kysyi tähän: ”Mitä voit tehdä lähimmäisesi hyväksi?” Mies meni hämilleen ja totesi: ”En tiedä. En varmaan mitään.” ”Älä sitten lähde tekemään sitä Afrikkaan.” Usein ajatellaan, että pitäisi lähteä kauas ulkomaille noudattaakseen käskyä, mutta lähetyskäsky kuuluu: menkää ja tehkää kaikki kansat… Lähetystyö tarkoittaa siis myös lähipiiriä, perhettä ja ystäviä. Jokaisella meillä on oma tehtävämme omalla paikallamme. Jo nyt olemme valmiita tekemään työtä Jumalan valtakunnan hyväksi, jos vain suostumme Jumalan käytettäväksi. On kyse Jumalan teoista meidän kauttamme, eikä Hän pakota meitä sellaiseen, mihin emme halua. Jumala synnyttää meissä halun toimia Hänen käsinään, usein jopa sellaisella paikalla, joka tuntuu meistä varsin luontevalta. Tänään se voi olla opiskelijapiireissä tapahtuvaa, mutta huomenna Jumala saattaa kutsua myös muualle. Meitä ei ole kutsuttu palvelemaan tiettyjen kaavojen mukaan tai tehokkuuden ja tuotannon nimissä. Meidän ei ole tarkoitus väsyttää itseämme loppuun, vaan Jumala haluaa, että jaksamme ja voimme hyvin. Jumalaa voi palvella ja ihmisiä evankelioida monin eri tavoin. Jumala kutsuu kyllä omansa ja antaa ilon sydämeen toimia kulloisessakin tehtävässä. On tilanteita, joissa rohkeus ja taidot joutuvat koetukselle. Joskus se on vieraille ihmisille puhumista, joskus haastavien askareiden tekemistä. Jumala on kuitenkin luvannut meille, ettei jätä meitä yksin. Ei ketään meistä lähetetä yksin omissa voimissamme. Jumala toimii kauttamme ja kanssamme. Meille luvataan Raamatussa: ”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.” Ps. 32:8

jyssäys 4/2012 5


Pappi, lukkari, talonpoika... - eli 2000-luvun lähetysammatit Lähetystyö on tarkoitettu vain papeille, opettajille, lääkäreille ja sosiaalialan ihmisille. Onko tuttu ajatus? Tämä ei kuitenkaan ole ollut todellisuutta pitkään aikaan, jos koskaan. Esimerkiksi Lähetysyhdistys Kylväjän kentiltä on löytynyt valtava kirjo ammatteja. Aikaisemmin lähes mikä tahansa ammatti kelpasi, koska lähtijän henkilökohtaisia ominaisuuksia pidettiin tärkeimpinä. Nykyään sopiva ammatti riippuu Kylväjän hallintosihteerin Leena Luhtalan mukaan pitkälti kohdemaasta ja sen työlupakäytännöistä. Esimerkiksi työlupa Etiopiaan edellyttää nykyisin vähintään alempaa korkeakoulututkintoa. Lähtökohtaisesti etsitään kovan luokan ammattilaisia, erityisesti kehitysyhteistyöprojekteihin. Muun muassa tällä hetkellä Kylväjän yhteistyöjärjestö hakee palvelukseensa sähkövoimainsinööriä. ”Perinteisistä” lähetysammateista teologit ovat niitä, joista on lähetyskentillä aina pulaa. Lääkäreille ja sairaanhoitajille ei sen sijaan, yllättävää kyllä, välttämättä löydy töitä. - Kehitysyhteistyövarat suunnataan nykyisin toisenlaisiin hankkeisiin eikä rakennuksiin tai laitoksiin. Jos taas sairalaalla ei ole hankevaroja takanaan, sillä ei ole minkäänlaisia toimintavaroja: siis ei ompelulankoja, ei sähköä, eikä työvälineitä, Leena Luhtala kertoo. Terveydenhoitohenkilöstölle on nykyaikaisissa hankkeissa konsultin tai kouluttajan rooleja mutta ei välttämättä varsinaista hoitotyötä. Tilanteet kentällä, ja sitä kautta tiettyjen ammattilaisten tarve, saattaa kuitenkin vaihdella hyvin nopeasti, joten voi olla harhaanjohtavaa sanoa, että jonkin ammatin edustajia ei tarvita. Teltantekijätyössä puolestaan voi toimia mitä erilaisemmilla ammattialoilla. Ns. suljettuihin maihin, joissa lähetystyö sinällään ei ole mahdollista, on helpointa päästä työskentelemällä jonkin muun työnantajan kuin kristillisen järjestön palveluksessa, esimerkiksi kansainvälisessä yrityksessä tai asiantuntijana valtion sairaaloissa tai rakennushankkeissa. - Kylväjällä ei ole ainakaan vielä ole koskaan ollut tarvetta hierojalle, kosmetologille, poliisille, suutarille tai vaikka kampaajalle, mutta tiedän Etiopiassa olleen työtä prostituoitujen parissa, ja heille opetettiin kosmetologin ja kampaajan töitä. Mistäpä tietää, milloin hierontaopettajaa tarvitaan vaikka johonkin näkövammaishankkeeseen? Periaate on kuitenkin, että yhä ”parempia” ammattilaisia tarvitaan. Vastaanottavat valtiot saavat itse valita, kuka saa työluvan. Suutareita on varmasti joka valtiossa omasta takaa, miksi antaa työlupa? Mutta suutari tietysti saattaa olla armoitettu Sanan opettaja ja hänen puolisollaan saattaa olla sellainen ammatti, jolla saa myös työluvan.

6 JYSSÄYS 4/2012


Kylväjän työkentiltä on löytynyt muun muassa: - agrologi - aineenopettaja - apuhoitaja, perushoitaja, lähihoitaja - arkkitehti - datanomi - diakoni - ekonomi - faktori - fil. maist. (eri pääaineita) - graafikko - hammaslääkäri - hortonomi - HSO-sihteeri - iktyonomi - insinööri (eri aloilta, sekä amk- että DI) - kanttori, musiikin maisteri - kauppateknikko - kielenkääntäjä - laboratorionhoitaja - lastenohjaaja - lastentarhanopettaja - luokanopettaja - lääkäri (eri erikoistumisaloja) - merimies - merkonomi - nuorisotyönohjaaja - näkövammaisohjaaja - psykoterapeutti - sairaalakemisti - sairaanhoidonopettaja - sairaanhoitaja - erikoistumisia eri aloille: terveydenhoitaja, kätilö, diakonissa, psykiatrinen, sisätauti-kirurgia - seurakuntamestari - sosionomi amk - sotilasmuusikko - teknikko - teologi (lehtori, pappi, "pelkkä" teologi) - toimintaterapeutti - tradenomi - varatuomari - veneenrakentaja

Nyt haetaan: Kylväjä: - sähkövoimainsinööri kehitysyhteistyöprojektiin - kasvatusalan ammattilainen kyläkoulujen kehittämistehtäviin - teologi, nuorisotyönohjaaja tms. seurakuntien vastuunkantajien kouluttajaksi - silmälääkäri koulutustehtäviin Kansanlähetys: - opettajia - pappeja - viittomakielen asiantuntija - mielenterveystyön ammattilaisia koulutustehtäviin - media-alan osaajia - lentäjiä, insinöörejä ja hallintotyön osaajia lentolähetystyöhön Katso lisää: www.flom.fi www.sekl.fi Teksti: Kaisa Niemi

jyssäys 4/2012 7


LÄHETETTY Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: "Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä." Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin. Hän meni rannikolle Jafoon ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Tarsisiin. Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta. (Joona 1:1–3). Lähdön ajatus ei ollut Joonalle varmasti helppo. Määränpää ei ollut mikään Amerikan ihmemaa. Ninive oli Assyrian pääkaupunki. Assyrian sotajoukot olivat kuuluisia julmuudestaan. Mitä siis israelilainen saattoi odottaa kävellessään Niniven katuja? Kansalaisuus ei ollut helposti peitettävissä. Hänhän kävelisi suoraan leijonien luolaan. Viisaampaa oli varmistaa, ettei matka koskaan veisi itään.

Joona ja Israel Olemme luterilaisina oppineet tärkeän Raamatun lukemisen periaatteen: Raamatussa kaikki puhuu Kristuksesta. Kun sitten päättelemme edelleen tähän tapaan: Tämä Kristus, josta Raamattu puhuu tahtoo tehdä itsensä tunnetuksi kaikkialla, niin voimme myös sanoa, että Raamatussa kaikki puhuu lähetyksestä. Lähetys ei siis ole irrallinen teema, jonka löytäisimme vain tietystä Raamatun

8 JYSSÄYS 4/2012

luvusta tai jakeesta. Yllä sanotusta toimii oivana esimerkkinä profeetta Joona. Joona on itse asiassa paitsi oikea historiallinen henkilö myös kuva koko Israelin kansasta. Jumala lähetti Joonan valtavaan pakanoiden mereen, Niniven suurkaupunkiin. Herra ilmoittaa syyn: hän langettaa tuomion sen pahuudesta. Myöhemmin kaupunki kuitenkin katuu ja saa armahduksen. Tätä armoa Joona ei olisi pakanoille tahtonut (Joona 4:2) ja niinpä hän Jumalan kutsun saatuaan käyttää huomattavasti vaivaa ja rahaa matkustaakseen tunnetun maailman toiselle laidalle. Joonan tavoin koko Israelin kansa oli saanut tehtäväksi Jumalan tuntemisen levittämisen koko maailmaan. Aabrahamin suvun kautta Jumala oli päättänyt palauttaa synnin särkemän luomakunnan jälleen siunauksen tilaan. Näin Israel oli toisaalta Jumalan tuomion levittäjä niille kansoille, jotka hylkäsivät Jumalan, mutta ennen kaikkea siunauksen ja Jumalan tuntemisen levittäjä kaikille maailman kansoille. Israelin tehtävä oli loistaa Jumalan valoa pakanoille.

Viestikyyhky Joonan nimi tarkoittaa kyyhkystä. Eräs keskeinen kyyhkysten tehtävä oli viestien välittäminen. Tästä ajatuksesta Joonan kirja alkaa. Jumala lähettää


kyyhkysensä, viestinviejänsä kohti Niniveä. Mutta pian viestikyyhkysen nokka osoittaa päinvastaiseen suuntaan. Tässä on pienoiskoossa esitettynä Israelin kansan historia. Sen tehtävänä oli Jumalan tuntemisen levittäminen kaikille kansoille ja Jumalan siunauksen vieminen temppelistä kaikkeen maailmaan. Mutta Israel ei ollut vain epäonnistunut tehtävässään. Aabrahamin suku oli itsekin kadottanut Herran kasvot.

voimin (Joona 3:7–8). Siinä sitten nauta, aasi ja ihminen huusivat Luojansa puoleen.

Abrahamille annetun lupauksen ja lupaukseen sisältyvän tehtävän oli määrä hyödyttää koko luomakuntaa. Siunaus piti tuoda kaikille kansoille, mutta samalla se tarkoitti kaiken luodun vapautumista kirouksen alta. Tämä tulee jopa hiukan hauskalla tavalla esiin Joonan kirjassa. Profeetta päätyy Niniveen kalan sisusten kautta. Kun sanan satuttamat niniveläiset katuvat, niin sekä ihmisten että eläinten on paastottava, sekä ihmisten että eläinten on oltava puettuina säkkivaatteeseen, sekä ihmisten että eläinten tulee huutaa Jumalaa täysin

Ennen kuin Joona päätyi oikealle reitille, hän veteli sikeitä omassa hytissään. Myös Uusi testamentti kertoo meille saman kaltaisesta tilanteesta. Jeesus oli unten mailla kalastusaluksen peräkajuutassa myrskyn raivotessa ympärillä (Mark. 4:38). Opetuslapset herättävät Jeesuksen, Jumalan viestintuojan, ja hän saa aallot tyyntymään. Häntä ei viskata mereen... vielä tuolloin. Sen sijaan Jeesus itsekin etukäteen kertoo, että hän tulee olemaan maan povessa kolme päivää ja yötä (Matt. 12:39–41). Mutta sen jälkeen

Jumalan pelastusteot koskevat koko kosmosta. Kaikki luomakunta vaikeroi synnin ja kirouksen alla. Mutta Jumalan suunnitelma on korjata se, mikä on mennyt rikki.

Lähde! Tule!

jyssäys 4/2012 9


kirous oli kumottu, siunaus hankittu takaisin, ja opetuslapset saatettiin lähettää viemään viestiä kaikille kansoille. Tätä viestiä kirkko elää itse todeksi ja tätä viestiä se vie tänäänkin kaikille kansoille. Jeesus on noussut kuolleista ensimmäisenä. Samoin mekin tulemme kerran nousemaan. Silloin koko luomakunta asetetaan jälleen oikeaan järjestykseen. Jeesus antaa kirkossaan jo tänään tulevan maailman ruoan ehtoollispöydässä. Hän lähettää koko kirkon elämään uuden luomakunnan elämää, kunkin omalla paikallaan, omassa kutsumuksessaan. Niinpä se, joka kutsumuksessaan tekee sähkötöitä ei ole vähäisempi kuin se, joka saarnaa. Kaikki saavat tehdä Jeesuksen töitä tässä maailmassa. Ilman sähköä en minäkään kirjoittaisi näitä sanoja. Niin myös jokainen kristitty

on kutsuttu miettimään, miten juuri hänen kutsumuksessaan toimitaan kristillisesti. Leipuri on kutsuttu käyttämään raaka-aineitaan vastuullisesti, ja näkemään kuinka kaikki leipä tulee häneltä, joka on Elämän Leipä. Näin koko kristityn elämä on lähetystyötä. Kirkon elämä on lähetystyötä. Joka messun jälkeen meille sanotaan: Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten! Mutta vielä enemmän kristityn elämä ja kirkon elämä on tulemista. ”Tulkaa minun luokseni”, sanoo Jeesus. Jeesus on elämä, jota ilman meillä ei olisi elämää. Kukaan ei voi lähteä ellei hän tule. Mutta se, joka tulee, saa myös lähteä yhdessä Jeesuksen kanssa.

Antti Leinonen

Kesäraamis klo 18.30, OPKOn toimistollaSählyä Sählyä torstaisin 21-22 Ritaharjun torstaisin kloklo 21-22 Ritaharjun 19.2. Nyttitulkitaan - kysy mitä vain (Torikatu 9 A 32) kesä-elokuussa monitoimisalissa (Rita-aukiontie monitoimisalissa (Rita-aukiontie 9) 9) Raamatusta Antti Leinonen OPKOn opiskelijaja nuorisokonferenssi Oulun OPKOn kirkkopyhä su 6.3. 26.2. Tämä on suuri salaisuus pidetään Vihdin Enä-Sepässä 23.Oulujoen kirkossa avioliitto Aki Lautamo 26.8.2012 teemalla "Valloittava yhteisö". 5.3. Maailma muuttuu - mitä me Lisätiedot ja ilmoittautumiset: teemme? www.opko.fi/konferenssi Jussi Miettinen 12.3. Apologia - puolustanko vai puolostelenko? Antti Leinonen

1 0 JYSSÄYS 4/2012


jyss채ys 4/2012 1 1 Sarjakuva: Suvi-Anne Saarivesi


Uskotko kohtaloon? En oikein tiedä, voiko kohtaloa ja Jumalan suurta suunnitelmaa erottaa toisistaan, mutta olen huomannut viimeisten vuosien aikana, miten Jumala käyttää johdatuksessaan muiden ihmisten ohella myös erikoisia asioita. Itse olen perusluterilaisesta kodista, eivätkä uskonasiat ole tuntuneet läheisiltä. Kirkossa käyminen tai Raamatun lukeminen olivat minulle lapsuudessa ja vielä opiskelujen alkuvuosinakin vieraita asioita. Vaikka uskoinkin Jumalaan, pidin kristillisiä asioita välillä jopa rasittavina. Tulin itse mukaan evankelis-luterilaisen kirkon opiskelijatoimintaan syksyllä 2008 varsin erikoisen mutkan kautta. Olin saanut uuden palon uskonasioihin, kun minut oli houkuteltu reilua vuotta aiemmin mukaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon, eli mormonikirkon toimintaan. Elämäni oli muuttunut parempaan suuntaan tuon vuoden aikana ja olin jo lupautunut sopimaan alustavan kastepäivän kyseiseen kirkkoon. Rukoilin Jumalalta vahvistusta asiaan ja mietin opillisia kysymyksiä ja sitä, mikä yhteisö tai uskonto olisi oikea. Mormonikirkkoa ei yleisesti pidetä kristillisenä kirkkona, sillä sen oppi poikkeaa selvästi Raamatusta. Olinkin tullut epäilevälle kannalle ja syyllistämisen ja painostamisen ilmapiirissä oli välillä vaikeaa olla, varsinkaan kun minulla ei ollut ketään muita ystäviä. Halusin perehtyä oman kotikirkkoni oppiin ja tutustua uusiin ihmisiin. Huono itsetuntoni ja sosiaaliset pelkoni olivat jo hieman väistyneet mormonikirkon piirissä, mutta täydellisen muutoksen, niin sosiaalisen kuin hengellisenkin, koin vasta seuraavan vuoden aikana kun EO:n ja Opkon illat tulivat tutuiksi. Opin tulevaisuuden kannalta tärkeitä sosiaalisia taitoja. Uudet kristityt ystäväni auttoivat minua pääsemään pois sen psykologisen otteen alta, jonka mormonioppi oli luonut. Ja mikä tärkeintä: opin tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajana. Katseeni siirtyi aiemmasta omasta suorittamisestani Jeesuksen ristiin, johon laitan kaiken toivoni tänäkin päivänä. Jumala herätteli minua erikoisellakin tavalla, kunnes sain palata takaisin kotiin ja Isän kädelle. Kimmo Tunkkari

1 2 JYSSÄYS 4/2012


Mitä on onnellisuus? Muun muassa tätä pohdittiin Oulun ensimmäisessä Veritas Forumissa maanantaina 23.4. yliopistolla. Professoreita Markku Ojanen ja Timo Airaksinen saapui kuulemaan reilu 60 henkeä. Herrat keskustelivat huumorilla höystäen suomalaisten onnellisuudesta, mistä onnellisuus löytyy sekä vaikkapa siitä, miksi uskonnolliset ihmiset ovat tutkimusten mukaan keskimääräisesti muita onnellisempia. Lienen jo todennut, että Veritas Forumin ideana on ennen kaikkea se, että saisimme aikaan kokemuksen: kristittyjen kanssahan voi keskustella asioista. Uskon, että tähän päästiin. Lataan keskustelun kevään aikana nettisivuillemme kuunneltavaksi. Veritas Forumin jatkon kannalta jäin miettimään sitä, että olisi panostettava enemmän verkostoitumiseen yliopiston henkilökunnan, ainejärjestöjen ja opiskelijoiden piirissä. Tilat kevään viimeisiin opiskelijailtoihin järjestyivät lopulta. Seurakunnan tyhjennettyä Öbergin talon myyntiä varten löysimme uuden kokoontumispaikan Raatin nuorisotalosta. Tosin syksylle on jälleen tilan etsintä menossa. Raattia ei saa koska NMKY vuokraa tilaa, eikä ole taloudellisesti kannattavaa vuokrata sitä meille lauantaiiltana pariksi tunniksi, kun sen voisi vuokrata jollekin koko päiväksi vaikkapa häitä varten. Seurakuntien tilat ovat taas useimmiten varattu lauantaisin muistotilaisuuksia varten. Olemme nyt kyselemässä tiloja keskustan alueen kouluilta. Kesän ja syksyn ohjelmat ovat jälleen parhaillaan työn alla. Kesällä pyörii perinteinen kesäraamis OPKOn toimistolla tiistaisin klo 18.30 kesä-elokuussa. Viime vuonna raamis veti hienosti väkeä, ja uskomme sille olevan nytkin tilausta. Kellon iltoja olisi myös tarkoitus järjestää. Suunnitelmissa on, että saisimme iltoihin uutta virtaa panostamalla ohjelmaan. Vuoroin pelataan pihapelejä ja vuoroin pidetään opetusta taikka lauluiltaa. Edelliskesinä illoissa on ehkä hiukan vajottu epämääräiseen hengailuun. OPKOn syksy pyörähtää tänä vuonna käyntiin valtakunnallisella Opiskelija- ja nuortenkonferenssilla 23.–26.8. Konferenssi järjestetään Enä-Sepässä. Perinteinen Opiskelijakonferenssi on vaihtanut ajankohtaansa, sillä vuoden vaihteessa konferenssin sijaan osallistuttiin lähetyskonferenssiin Saksassa. Konferenssin teemana on ”Valloittava yhteisö”. Oulun OPKOlaisille hinta on 50€. Tarkemmat tiedot löydän netistä: www.opko.fi/konferenssi. Rukouksiinne jääden Antti

jyssäys 4/2012 1 3


Juuret Afrikassa Noora Rankinen haaveilee monista asioista. Hän haluaisi toisaalta elää lähellä Suomen luontoa, ja toisaalta jossain kaukomailla - joko Suomessa ”keskellä metsää” tai sitten Afrikassa. Innostus lähteä ulkomaille on kehittynyt jo Nooran lapsuudessa. Hän vietti lapsuutensa lähellä päiväntasaajaa Kamerunissa perheensä eli vanhempiensa ja kahden veljensä kanssa. Perhe asui maan pääkaupungissa Yaoundéssa, jossa Nooran isä toimi pappina paikallisessa seurakunnassa ja äiti opetti paikallisille naisille käsitöiden tekemistä. Lapset kävivät ranskalaista koulua, jossa opiskeli lapsia monista eri maista. Kotiseurakunta oli samassa pihapiirissä, joten Noora tottui vahvaan seurakuntayhteyteen. Hän kertoo kaipaavansa samanlaista tunnetta Suomessa. ”Kamerunissa oli aina kirkko täynnä. Isä sanoi jo silloin, että Suomessa työtä on paljon enemmän.” Kun paluu Suomeen koitti Nooran ollessa 11-vuotias, vaati muutos lämpimästä ja eloisasta Afrikasta totuttelua. Hän sanoo,

1 4 JYSSÄYS 4/2012

ettei ole koskaan kunnolla sopeutunut Suomeen, vaikka monet asiat ovat Suomessa toki paremmin. Yaoundén miljoonakaupungissa valkoisten oli turha liikkua kaupungilla kävellen. Hän arvelee, että katsoisi Kamerunia nyt erilaisesta näkökulmasta kuin lapsena. Kamerunista on viime aikoina tullut uutisia, että siellä on nyt turvattomampaa kuin aiemmin. Noora ei ole käynyt vielä Afrikassa sen jälkeen, kun perhe palasi Suomeen. Ulkomailla asumisesta jäi kova halu lähteä uudestaan maailmalle. Noora lähti lukion jälkeen vuodeksi vapaaehtoistyöhön Puolaan. Hän auttoi kuurojen lasten sisäoppilaitoksessa lähellä Varsovaa. Cimo-organisaation eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun kautta hän pääsi auttamaan lapsia Puolassa. Kokemus antoi toivoa ja luottamusta. ”Luulin, että menin auttamaan, mutta sain itse varmasti enemmän kuin mitä onnistuin antamaan.” Puolasta paluun jälkeen Noora haki opiskelemaan kuvataidetta Turun Taideakatemiaan, jossa opiskeli 3 vuotta. Turussa hän oli mukana opiskelijaseurakunnan toiminnassa ja


toimi Turun Evankelisten Opiskelijoiden puheenjohtajana. Hän huomasi, että kun Turussa ei ollut valmista kaveripiiriä ympärillä, oli helppo tutustua uusiin ihmisiin. Kuvataideopintojen jälkeen Noora päätti hakea Oulun yliopistoon taidepainotteiseen luokanopettajankoulutukseen. Hän pitää tulevaisuudensuunnitelmat kuitenkin vielä avoimina. Hän tykkää olla lasten kanssa, minkä takia opettajaopinnot ovat hyvä valinta. Hän ei kuitenkaan sulje vielä pois muita vaihtoehtoja. Nooralla on paljon kavereita, jotka eivät ole kristittyjä. Hän puhuu heidän kanssaan mielellään kristinuskosta. Samalla pitää itse pohtia asioita ja voi oppia omasta uskostaan. Noora ei suunnittele tulevaisuuttaan liian tarkkaan. Hänestä on tärkeää, että antaa Jumalan viedä eteenpäin. ”Vuosi Puolassa opetti, että mielenkiintoista hommaa löytyy, kun uskaltaa rohkeasti yrittää.” Omien sanojensa mukaan hän on päättänyt ”antaa Suomelle vielä mahdollisuuden”, vaikka kylmä

pohjoinen maa ei aina niin kotoisalta tunnukaan. Vaikka maailmalle lähteminen kiinnostaa, kristityillä on hänen mukaansa Suomessakin paljon tehtävää. Oman paikkansa löytäminen ei aina ole helppoa, mutta etsiminen kannattaa. Miina Ojanperä

jyssäys 4/2012 1 5


Kiitos

Pyydämme

- onnistuneesta Veritas Forumista - jokaisesta OPKOn vastuunkantajasta - että saamme tulla ja lähteä

- kokoontumistilan löytymistä syksylle - että kesän toiminta Oulussa olisi vireää - verkoston rakentumista Veritas Forum -toiminnassa

Jyssäys 4/2012  

Oulun OPKOn jäsenlehti