Issuu on Google+

JYSSÄYS

OULUN OPKOn JÄSENLEHTI

2 / 2012


"… häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa." Room. 13:1

Uuden presidentin myötä tehtiin Suomessa eräänlainen esivallanvaihdos. Osa maan esivaltaa jatkaa kuitenkin omalla paikallaan, kun se valitaankin kuuden sijasta neljän vuoden välein, ja paikallisempi valta samoin mutta aivan eri aikaan, puhumattakaan seurakuntavaaleista, europarlamenttivaaleista ja ties mistä. Valittavissa olevaa esivaltaa tuntuu olevan pieni maa pullollaan ja vaaleja harva se vuosi. Vähemmästäkin sekoittuu pää. Mitä nämä kaikki tahot edes tekevät, kuka päättää mistäkin vai päättääkö lopulta kukaan? Kuka oikein käyttää viime kädessä sitä valtaa, joka demokraattisessa Suomessa on virallisesti ”kansalla”? Siinä missä meillä voi valinnanvaraa olla liikaakin, toisilla sitä ei ole lainkaan, eikä sitä anneta vaikka kansa kuinka haluaisi. Valta on kerran suotu joillekin harvoille, tai kenties se on otettu itse, eikä sitä enää luovuteta pois. Esivallasta tulee tyranni, jolla ei ole tuomaria, ja ihmiset joutuvat sen armoille hyvässä ja pahassa. Joka tapauksessa on aina omat hankaluutensa siinä, että osa ihmisistä on toisten yläpuolella käyttämässä valtaa. Vähintäänkin ikävältä tuntuu se, että joku muu saa sanoa minulle, mitä minun on tehtävä, tai sitten päättäjät eivät vain osaa päättää asioita oikein. Kaikista hankaluuksistaan huolimatta esivaltakin on osa Jumalan asettamaa järjestystä. Ja niinkuin kaikki muukin maan päällä, sitä vaivaa paradoksi: luomisen siunaus tulee yhdessä lankeemuksen kirouksen kanssa. Tarvitsemme langenneina olentoina jonkun pitämään järjestystä, mutta järjestyksen pitäjät ovat langenneita niinkuin kaikki muutkin. Tämänkin paradoksin keskelle, niinkuin koko langenneeseen maailmaan, tarvitaan jotakin, mitä me voimme antaa: suolaa ja valoa.

Kaisa

2 JYSSÄYS 2/2012


JYSSÄYS 2/2012 Jyssäys on Oulun ev.lut. Opiskelija- ja koululaislähetys ry:n (Oulun OPKO) julkaisu. Lehdestä on ilmestynyt ainakin 32 vuosikertaa. Jyssäys ilmastyy 7 kertaa lukuvuoden aikana, ja painoksen koko on noin 470. Lehti jaetaan ilmaiseksi kaikille kiinnostuneille, tilauksen voi tehdä puhelimella tai sähköpostitse. Toimituksen osoite: Torikatu 9 A 32, 90500 Oulu www.opko.fi/oulu jasenlehti. toimitus@ gmail.com Lehden painopaikka: Oulun Kopiokeskus Yhdistyksen työntekijä: Antti Leinonen antti.leinonen@opko.fi Vast. päätoimittaja: Antti Leinonen

SIELTÄ TÄÄLTÄ Ikäänkuin ”annettuna” kriteerinä presidenttiyteen on liitetty kristillinen arvomaailma. Sen on katsottu ohjaavan valtakunnan ylimmän päättäjän ratkaisuja, eritoten vaikeina aikoina. Tämäkin asia näyttää kokeneen melkoisen murroksen; ensimmäisen kierroksen kahdeksasta ehdokkaasta kristillisen arvomaailman omaavaksi tunnustautui viisi ehdokasta. Risto Rasilainen, Kristillisdemokraattien viikkolehti, 26.1.2012 Kirkosta erosi Oulussa viime vuonna vähemmän ihmisiä kuin edellisvuonna. Vuonna 2011 kirkosta erosi 1 709 ihmistä eli 1,5 prosenttia seurakunnan väkiluvusta, kun vuonna 2010 eroajia oli ennätykselliset 3 019 eli 2,7 prosenttia jäsenmäärästä. Oulun evankelisluterilaisiin seurakuntiin liittyi viime vuonna yhteensä 2 113 henkeä. Heistä 418 oli aikuisia. Kasteen kautta seurakunnan jäseneksi tuli 1 695 henkilöä. - - Avioliittoja solmittiin 861, joista kirkollisesti 614. Avioeroja oli 313. ’Kristillisten kirkkojen jäsenet muodostavat edelleen huomattavan enemmistön suomalaisista. Erityisesti pohjoisessa Suomessa se merkitsee myös sitä, että kastettujen ja rippikoulun käyneiden osuus on erittäin korkea. Avioliittoon vihkimisissä kirkollisen toimituksen osuus, 71,3 prosenttia, on esimerkiksi moniin Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin verrattuna varsin korkea’, arvioi Oulun seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtaja Veijo Koivula.

Päätoimittaja: Kaisa Niemi

Marja Leskinen, Kaleva, 28.1.2012

Taitto: Jaana Hiitola

Kahdet peräkkäiset vaalit ovat osoittaneet sen, ettei Suomi todellakaan ole mikään yhden totuuden maa vaan oikeasti moniarvoinen yhteiskunta. Juuri tästä syystä on entistä tärkeämpää tulevissakin vaaleissa pyrkiä ymmärtämään ehdokkaiden arvomaailma. Sieltä nousevat myös heidän päätöstensä tärkeimmät perusteet.

Kansikuva: Kaisa Niemi Kiitokset: Miina Ojanperä, Marjukka Saarelainen, Matti JylhäOllila, Suvi-Anne Saarivesi, Niilo Väätäinen, Minna Tauriainen-Koper, Eveliina Pietinen, Pyhä Jumala

Hannu Nyman, Pääkirjoitus Sana, 26.1.2012 Jos miehen ja naisen välistä parisuhdetta vuosituhansia säädellyt avioliitto muutetaan myös samaa sukupuolta olevia pareja koskevaksi, yksilöitä ja uskonnollisia organisaatioita aletaan painostaa hyväksymään se yhtä luonnolliseksi ja moraalisesti samanarvoiseksi kuin miehen ja naisen välinen avioliitto. Jo nyt on nähtävissä, että tästä seuraa vakavia kirkkojen ja valtion välisiä konflikteja. Leif Nummela, Uusi Tie, 9/2012

jyssäys 2/2012 3


Kolumni: Marjukka Saarelainen Miksi rakastaisin esivaltaa? Lait ja asetukset tuntuvat hyödyllisiltä silloin, kun ne auttavat jollain tavalla meitä itseämme. On ilo nähdä verorahoista maksettua opintotukea ilmestyvän säännöllisesti tilille ja tietää, että lait varjelevat minua joutumasta toisten kaltoin kohtelemaksi. Huomattavasti vaikeampaa on iloita esivallasta silloin, kun se rajoittaa omia tekemisiäni tai vaatii minua tekemään jotain, mitä en tahtoisi. Ajatuksemme esivallasta eivät vaikuta kovin johdonmukaisilta. Monet pitävät hyvänä asiana, että lakeja noudatetaan, mutta toivovat, että he itse voisivat tarvittaessa tehdä poikkeuksen ja toimia lainvastaisesti. On kuin esivaltaa tulisi totella vain silloin, kun se ajaa meidän asiaamme. Tämä ei ole yllättävää, jos ihmisten ajatellaan olevan perusluonteeltaan itsekkäitä. Käytännön kokemus osoittaa, että kun kahden ihmisen halut joutuvat keskenään pahasti ristiriitaan, molemmat pyrkivät parhaansa mukaan ajamaan oman tahtonsa läpi. Jotkut uskovat, että olisi mahdollista rakentaa toimiva yhteiskunta anarkistisesti, ilman esivaltaa, joka jakaisi oikeutta näiden riitapuolien välillä. Minusta ajatus vaikuttaa mahdottomalta. Jos esivalta poistetaan, vallan kahvaan tarttuu vahvin, älykkäin tai onnekkain oman edun tavoittelija. Toiset joutuvat alistumaan tämän hirmuhallitsijan vallan alle. Voi olla, että alistuvien osa on parempi. Sanotaanhan, että valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti. Demokratioissa tyrannihallitsijoiden valtaannousu on estetty jakamalla valta koko kansalle, mutta itsekäs luontomme ei ole parantunut piirun vertaa. ihmiset vain rajoittavat omaa toimintaansa joiltain osin siitä itsekkäästä syystä, että toivovat toisten vastavuoroisesti toimivan samoin. Itsekkyytemme on sopinut muiden perisynnin kantajien kanssa ovelan sopimuksen, jonka suojissa se voi temmeltää paljastamatta karmaisevaa luontoaan. Jos huonosti käy, ihmiset kykenevät jopa uskottelemaan itselleen, että he ovat hyviä ihmisiä tehdessään hyviä tekoja vastapalvelusten toivossa.

4 JYSSÄYS 2/2012


Jeesus ei puhunut vastavuoroisuutta odottavien hyvien tekojen puolesta. Hän tosin lupasi paljon niille, jotka lähtisivät seuraamaan häntä, mutta itsekäs luonto ei noista lupauksista hyödy, sillä sen on määrä matkalla kuolla kokonaan. Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua”. [Luuk.9:23] Jeesus ei tunne itsekkyyteen pohjautuvaa, laskelmoivaa rakkautta, vaan itsensä uhraavan, kaikkensa antavan rakkauden. Tällaisesta rakkaudesta Jumala itse antoi meille esimerkin kuolemalla meidän puolestamme ristillä, vaikka hänellä olisi ollut rikkomustemme tähden oikeus tuomita meidät ikuiseen kadotukseen. Tätä taustaa vasten esivalta on kaikkein parasta ja ihaninta juuri silloin, kun se rajoittaa omaa itsekästä luontoamme. On meidän itsemme kannalta erinomaista, että on olemassa taho, joka rankaisee pahoista teoista. Se voi auttaa meitä näkemään oman pahuutemme ja turvautumaan Kristuksen pelastavaan armoon. Ei ihme, että esivaltaa kutsutaan Pyhässä Kirjassa Jumalan palvelijaksi.


Arjen teologiaa Tällä palstalla katsellaan maailman ilmiöitä teologisin silmälasein.

Mikä liturginen ele on viime vuonna hyväksytty viralliseksi sanaksi englannin kielessä? Oikea vastaus on ”tebowing”. Kyseessä on rukoukseen kumartuminen, jossa toinen polvi koskee maahan ja toinen on koukussa. Armeijan käyneet kutsuvat vastaavaa ”korkeaksi polviasennoksi”. Ele on saanut nimensä amerikkalaisen jalkapallon pelaajan Tim Tebow:n mukaan, jonka rukousele on tullut lajin seuraajille tutuksi pelien yhteydessä. Sittemmin samaa elettä ovat käyttäneet monet muut urheilijat ja julkkikset. Netistä löytyy toki myös useita kuvia, joissa elettä käsitellään pilkallisesti. Kristityn Tebow:n käyttämänä kyseessä on ilman muuta kunnioitusta ilmaiseva polvistuminen. Samalla eleellä on kristillisessä kirkossa myös hiukan klassisempi nimitys: genuflectio. Sana on latinaa ja tarkoittaa polvistumista. Yleensä polvistuminen tarkoittaa nimen omaan yllä kuvattua toisen polven laskemista maahan, mutta joskus myös molemmille polville polvistumista. Mainittu ele on toki alunperin ollut käytössä jo ennen Jeesuksen syntymää osoitettaessa kunnioitusta maallista hallitsijaa kohtaan. Myöhemmin se on vakiintunut lännen kirkossa eleeksi, jolla kunnioitetaan ehtoollisen sakramentissa läsnä olevaa Kuningasta. Luterilaisessa kirkossa elettä on myös käytetty uskontunnustusta sanottaessa (tai laulettaessa). Polvistuminen on tapahtunut kohdassa, jossa Jeesuksesta tunnustetaan: ”... astui alas taivaista...” Eräässä kohdassa Johanneksen evankeliumi käsittelevissä saarnoissa Luther kertoo tarinan, jossa muuan mies ei polvistu uskontunnustusta laulettaessa. Silloin paholainen tulee paikalla ja mäiskäisee miestä päähän sanoen, että mikäli Jumala olisi tullut enkeliksi, hän itse kaivautuisi vaikka kymmenen kyynärän syvyyteen maahan. Mutta kun nyt Jumala on tullut ihmiseksi, niin mies vain seisoo kuin mikäkin puukeppi. Lopuksi Luther sanoo: ”Olipa tämä tarina totta tai ei, se joka tapauksessa pitää yhtä uskon kanssa.” Antti Leinonen


Taloudenhoitajalta Tervehdys talousosastolta. Kiitos kaikille Oulun Opkoa viime vuoden aikana kannattaneille! Yhdistyksen taloustilanne on haastava, joten jokainen kannatus on tullut tarpeeseen. Oulun Opkon hallitus toteutti helmikuussa puhelinkampanjan, jonka avulla tiedusteltiin palautetta Jyssäys-lehden lukijoilta sekä kerrottiin samalla taloustilanteesta. Oli valtavan ilahduttavaa kuulla, että Oulun Opkon toimintaa seurataan ja halutaan tukea. Työntekijänä toimii 80 % osuudella teologian maisteri Antti Leinonen. Oulun Opkon kannatustuloilla pystytään tällä hetkellä kattamaan 70 % työntekijän palkkamenoista, ja toiveena olisi saada työntekijä täysiaikaiseksi. Tämä olisi mahdollista esimerkiksi siten, että saisimme 20 kuukausikannattajaa lisää, jotka tukisivat toimintaa 40 eurolla kuussa. Myös jokainen yksittäinen kannatus ja pienempikin summa auttavat eteenpäin! Mikäli kuukausilahjoittaminen kiinnostaa, voi Internetin kautta omassa verkkopankissa tehdä toistuvan kuukausimaksun Oulun Opkon tilille (numero alla). Yksi erittäin helppo mahdollisuus on myös suoraveloitus. Suoraveloituslomakkeen voi tulostaa OPKOn sivuilta: opko.fi/info/suoraveloitus-on-vaivatonta-ja-edullista.html ja lähettää postissa Helsingin toimistolle. Puhelinkampanjan lisäksi hallituksen jäsenet ovat pohtineet keinoja varojen keräämiseksi, jotta toiminnasta aiheutuvat kulut pystytään maksamaan. Hyviä ideoita otetaan edelleen vastaan. Nyt on hyvä aika maksaa vuoden 2012 jäsenmaksu. Vuosittainen jäsenmaksu opiskelijoilta on 15 € ja senioreille 30 €. Jäsenmaksun voi maksaa tilille Sampo 8000141451548 viitteellä 5005 ja muun kannatuksen viitteellä 5102. Vuosi 2011 lukuina Viime vuoden talouslukuja sen verran, että vuonna 2011 tilinpäätöksen ylijäämä oli 1144,28 euroa. Ylijäämä johtui varovaisesta taloudenhoidosta ja sillä on ennakoitu tulevia menoja. Viime vuonna kokonaiskannatuksen määrä laski 38 015 eurosta 35 373 euroon ja pieneni edellisvuodesta 6,9 %. Lahjoitukset muodostivat noin 90 % yhdistyksen varainhankinnasta. Taloudellisesti yhdistystämme tuki viime vuonna noin 60 henkilöä tai perhettä. Olemme kiitollisia jokaisesta kannattajasta! Miina Ojanperä, Oulun OPKOn taloudenhoitaja

jyssäys 2/2012 7


VALTIAIDEN EDESSÄ Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. (Room. 13:1–2). Paavalin kirjoittaessa näitä sanoja Rooman valtakunnan nopeimmin leviävä uskonto oli keisarin palvonta. Moniuskontoisessa kulttuurissa se ei toki syrjäyttänyt vanhoja uskontoja, vaan asettui niiden rinnalle. Pääkaupunki Roomassa keisari julistettiin jumalaksi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Uusi hallitsija oli siten jumalan poika. Kreikan tienoilta itään päin, oli kuitenkin jo pitkät perinteet hallitsijan palvonnassa. Niinpä elossa olevaa keisaria palvottiin herrana, kreikaksi kyrios. Ihmiset olivat ylpeitä keisarille omistetuista pyhäköistä ja Rooma oli tyytyväinen ainakin siitä, etteivät keisaria jumalana palvovat kovin helposti kapinoisi herraansa vastaan. Oliko Paavali ollenkaan kartalla näistä asioista, kun hän kirjoitti yllä olevat sanat Rooman seurakunnalle?

Jeesus on Herra Lisätäänpä vielä vettä myllyyn. Keisarikunnassa käytettiin edelleen laajasti kreikan kieltä. Uuden keisarin valtaannousu oli aina evankeliumi, ilosanoma (kreik. euanggelion). Kun keisari vieraili jossain siirtokunnassa tai provinssissa nimitettiin tätä kreikan sanalla parousia, kuninkaallinen läsnäolo.

8 JYSSÄYS 2/2012

Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista vilkaista Roomalaiskirjeen ensimmäisiä sanoja: Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme (Room. 1:2–4). Evankeliumi ei kerro Neron valtaannoususta, vaan Jeesuksen astumisesta Isän oikealle puolelle. Vaikka me luulemme, että Kristus on Jeesuksen sukunimi, niin kyseessä on kuninkaallinen titteli: voideltu, kuningas. Tämä kuningas on myös Herra (kyrios) ja Jumalan Poika; ei siis keisari Nero. Kaikilla edellä mainituilla termeillä (evankeliumi, Jumalan Poika, Kristus, Herra) on myös vahvat vanhatestamentilliset juuret. Näitä ei sovi unohtaa. Mutta tämän raamatullisen opetuksen Paavali nyt suuntaa täsmäohjuksena kohti keisaria. Mutta miksi siis luvussa 13 Paavali kehottaakin suostumaan esivallan alaisuuteen? Ensimmäiseksi on tärkeää huomata, että hän asettaa esivallan (keisarin etunenässä) Jumalan vallan alle puhuessaan näistä kahdesta erikseen. Jatkossa Paavali nimittääkin esivaltaa Jumalan palvelijaksi; ei jumalaksi: Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi (Room. 13:4).


Juutalaiskapina Paavali oli varmasti tietoinen kirjettä kirjoittaessaan (joskus vuosina 56–58) myös siitä, että paine Palestiinassa kasvoi. Vuonna 66 juutalaiskapina puhkesikin Jerusalemissa. Epäilemättä (juutalais)kristillisissä piireissä kyti myös pinnan alla kapinan siemeniä. Samalla siis kun Paavali riisui jo Roomalaiskirjeen avaussanoissaan keisarilta herruuden, asetti hän tämän Jumalan palvelijaksi, jolle tuli osoittaa kuuliaisuutta. Näissä asioissa Paavali myös eli, kuten opetti. Apostolien teoista näemme, että Paavali julisti peittelemättä ilosanomaa kuningas Jeesuksesta. Julistus nosti kapinaa ja mellakoita niin, että Paavali itse joutui useamman kerran vankeuteen. Mutta ei hän julistuksellaan suinkaan rohkaissut näitä kapinoita. Ei hän yllyttänyt ihmisiä viranomaisia vastaan edes silloin, kun joutui istumaan sellissä. Apostolien tekojen loppupuolella Paavali vangittiin Jerusalemissa. Oikeudenkäynnin kuluessa hän lopulta vetosi ylimpään esivaltaan, keisari Neroon. Tähän hänellä Rooman

kansalaisena oli oikeus. Niinpä apostoli laivattiin Roomaan, jossa hän jumalan pojan vankina jatkoi julistusta Jumalan Pojasta. Vielä on tärkeää huomata, ettei Paavalin opetus tarkoita sitä, että esivalta toimii aina oikein. Apostolien teoissa Paavali omalla esimerkillään näyttää sen, että esivaltaan saa vaikuttaa laillisin keinoin. Moni kristitty myös jo tuolloin kuului esivaltaan. Hyvänä esimerkkinä toimii Paavalin vankeus Filippissä, jossa vanginvartija tulee uskoon, ja kaupungin hallitusmiesten pitää tulla vankilaan asti myöntämään oikeudenkäynnissä tekemänsä virheet (Ap. t. 16:19–40).

Hyvä esivalta on armoa Voimme kysellä olisiko Paavali kirjoittanut sanojaan samoin vuoden 64 jälkeen? Tällöin Rooman palon jälkilöylyissä alkoi pääkaupungissa kristittyjen vaino. Paavali kuitenkin varmasti tiesi, ettei esivallan syrjäyttäminen useinkaan johtanut parempiin oloihin, vaan siihen, että jokainen otti oikeuden omiin käsiinsä. Ennen kaikkea Paavali tiesi sen, että Kristus voitti kärsimällä. Rooman vallan pelottavimmasta merkistä, ristin teloituspuusta oli tullut merkki Jeesuksen kuninkuudesta. Kristillinen sanoma ei koskaan voita kuoleman ja kauhun voimin, vaan elämällä jo nyt todeksi uutta luomakuntaa. Siksi Rooman seurakunta kokoontui vainojenkin alla jumalanpalvelukseen, jossa uuden luomisen ylösnousemisellaan aloittanut Herra oli läsnä sanassaan sekä ruumiissaan ja veressään. Näiden sanojen kirjoittaminen on kenties liiankin helppoa Suomessa, vaikka lainsäädäntö on meilläkin monessa kohden jo irtautunut kristilliseltä

jyssäys 2/2012 9


arvopohjaltaan. Uskon kuitenkin, että juuri ne kristityt, jotka eri puolilla maailmaa elävät järkyttävien vainojen alla, löytävät näistäkin Paavalin sanoista syvemmän totuuden ja kestävämmän lohdutuksen kuin me. Meidän tehtävämme on rukoilla oman esivaltamme puolesta ja pyytää Jumalalta armoa, että itse saisimme elää kristittyinä turvassa. Tätä emme mitenkään ansaitse, mutta Jumala voi sen armon antaa. Meidän tehtävämme on myöskin rukoilla esivaltansa vainoamien kristittyjen

24.3.19.2. RippiNyt - unohdettu tulkitaan -aarre kysy mitä vain Jaakko Lounela Raamatusta Antti Leinonen 31.3.26.2. Elokuvailta Tämä on suuri salaisuus avioliitto pe 13.4. - su 15.4. Aki Lautamo Apologiaforum "Aina valmiina!" 5.3. Maailma muuttuu - mitä me teemme? Miettinen 14.4.Jussi Raamatun naisia Apologia - puolustanko vai Sirpa12.3. Laurila puolostelenko? Antti Leinonen

1 0 JYSSÄYS 2/2012

puolesta. Samoin tehtävämme on, toisten tukea ja toisten tehdä, sellaista lähetystyötä, avustustyötä, politiikkaa jne., jolla pyritään vaikuttamaan vainottujen asemaan. Tehtävämme on siis yksinkertaisesti suullamme ja sydämellämme tunnustaa: Jeesus on Herra ja esivalta on Jumalan palvelija.

Antti Leinonen

Sählyä torstaisin 21-22 Ritaharjun Sählyä torstaisin kloklo 21-22 Ritaharjun monitoimisalissa (Rita-aukiontie monitoimisalissa (Rita-aukiontie 9) 9) OPKOn ystäväpyhä su 1.4. Oulujoen Oulun OPKOn kirkkopyhä su 6.3. kirkossa (Lue lisää Missä mennään Oulujoen kirkossa palstalta!)


jyss채ys 2/2012 11 Sarjakuva: Suvi-Anne Saarivesi


Tällä palstalla on kirjoiteltu oman elämän kokemuksista ja Jumalan varjeluksesta. Hetkiä on varmasti jokaiselle elämän varrella kertynyt. Nyt teen poikkeuksen. Haluaisin kertoa toisen miehen kokemuksista. Miehen tapasin viime jouluna vanhainkodissa. Minusta kaikkien olisi hyvä kuulla tämä tarina ennen omia tarinoitani. Kuunnellessani vanhusta koin itse asiassa melkein elävästi itsekin nuo vuosien takaiset tapahtumat. Siten ne ovat nyt tavallaan myös minun kokemuksiani, tosin jaettuja. Vuonna 1942 perustettiin kaukopartioita sekä päämajan että divisioonien alaisuuteen. Nuori mies sai kutsun hyväkuntoisena ja erätaidot osaavana partiojoukkueeseen. Seuraavan vuoden ajan nuorukaisen päiväohjelma ei ollut luennoilla istumista ja opiskelua vaan erilaisia hyökkäystehtäviä vihollisen kimppuun. Tarkoitus oli tuhota, vangita ja tappaakin tehtävästä riippuen. Retkillä ollessa etenkin talvisin yöt olivat kylmiä. Tulta ei saanut tehdä ja nukkuminen onnistui suksien päällä 15 minuutin vuoroissa omaan takkiin käpertyneenä. Reissuilla eväät olivat kehnonpuoleiset; kuivaleipää ja korppuja. Retkien välissä saattoi onneksi saada kotirintamalta lähetettyjä villasukkia, kotitilan vehnäjauhoja ja muuta, mitä armeijalla ei ollut antaa. Ensimmäinen haavoittuminen talvisodassa -39 oli jo melkein unohtunut ja käsi liikkui jälleen normaalisti edestakaisin hiihtäessä. Veljet olivat myös rintamalla, jossain etelämpänä Rukajärveltä, molemmat hengissä. Eräällä kerralla retki päättyi ikimuistoisesti ja yllättäen. Vuosien jälkeenkin tapahtuma toi vielä kyyneleet vanhuksen silmiin. Monet retket vierellä ollut taistelutoveri, meille opiskelijoille se varmaan olisi ”opiskelijatoveri”, sai luodin vatsanseutuun. Tälläkin retkellä matkaa omien linjojen luo oli yli 50 kilometriä. Tiettömiä korpitaipaleita. Haava oli vakava ja uhri itse kertoi, että ei kannata lähteä viemään takaisin, ei kuitenkaan selviäisi. Parempi olisi nyt pelastaa oma henki. Yhdessä toisen partiomiehen kanssa lähdettiin kuitenkin ahkiota vetämään. ”Opiskelijatoveri” painoi ahkiossa. Vaikka vetovuoroa vaihdettiinkin, matka oli monta kertaa raskaampi kuin mikään tähänastinen kokemus. Perille pääsi lopulta 2 kuolemanväsynyttä hiihtäjää ja yksi haavoittunut. Vuonna 1995 ”opiskelijatoveri” ja ahkionvetäjä istuivat kahvilla Seinäjoella. Yhteyttä oli pidetty sodan jälkeen molemmin puolin. Kymmentä vuotta myöhemmin hautajaisissa ”opiskelijatoveri” pääsi taivaan kotiin ja vanhus lähti vanhainkotiin. Isän kädellä kumpainenkin. Niilo Väätäinen

1 2 JYSSÄYS 2/2012


Tämän Jyssäyksen voit lukea myös netissä osoitteessa issuu.com. Lehti löytyy kirjoittamalla hakukenttään ”Jyssäys”. Toisin sanoen lehti ilmestyy nykyisin myös sähköisenä versiona ja moni onkin jo pyytänyt tilauksen vaihtamista paperisesta sähköiseen. Mielellämme edelleen postitamme myös paperisen version. Monen mielestä paperisen lehden lukeminen on helpompaa ja miellyttävämpää. Mutta jos haluat muuttaa tilaustasi, voit tehdä sen osoitteeseen jasenlehti.toimitus@gmail.com. Teimme helmikuun lopussa puhelinkampanjaa (jota on tarkoitus vielä hiukan jatkaakin), jossa soitimme postituslistalla oleville ihmisille. Monen numero jäi löytämättä, ja moni jäi myös tavoittamatta. Mutta silti keskusteluja käytiin kymmeniä. Puhelun aikana kysyimme Jyssäys-lehdestä, kutsuimme ystäväpyhään ja kutsuimme tukemaan Oulun OPKOa taloudellisesti. Keskustelut olivat positiivisia ja rohkaisevia. Tuo yllä mainittu ystäväpyhä on su 1.4. klo 10 Oulujoen kirkossa. Messussa saarnaa OPKOn pääsihteeri Jussi Miettinen ja liturgina on Oulujoen seurakunnan pastori Ilkka Mäkinen. Messun jälkeen on mahdollisuus jutustella kirkkokahvien ääressä ja jatkaa pyhäpäivää seurojen merkeissä. Ystäväpyhä on osa liittokokousviikonloppua, joka alkaa jo perjantaina opiskelijoiden ja nuorten yhteisellä konsertilla. Konsertoimassa on Hencca & Bigband. Lauantaina on itse kokous sekä opiskelijailta elokuvan merkeissä. Tervetuloa mukaan! Tarkemmat infot löytyvät sivuilta opko.fi. Helmikuussa opiskelijaillat ovat jatkuneet syvällisinä, evankeliumillisina ja muutenkin ilmapiiriltään lämpiminä. On ollut myös mukavaa, että aiempaa useamman illan ovat vastuunkantajamme vetäneet. Tähän yhteyteen todettakoon myös, että saamme kokoontua Öbergin talossa ainakin maaliskuun loppuun. Kiitos rukouksista tila-asian järjestymisen suhteen. Ja vielä lopuksi esitän kutsun myös Oulun OPKOn kevätkokoukseen. Kokous on 20.3. toimistolla (Torikatu 9 A 32). Kokouksen asioina ovat muun muassa tärkeät: toimintakertomus ja tilinpäätös sekä vastuuvapauden myöntäminen tili- ja vastuuvelvollisille.

Rukouksiinne jääden Antti

jyssäys 2/2012 13


Raamattu kuin ruisleipä ”Siitä se ajatus sitten lähti”, voisi mainoksen mukaan todeta kuullessaan 24-vuotiaan Minna Tauriainen-Koperin päätymistä Ouluun. Alkujaan Kemijärveltä kotoisin oleva Minna innostui Suomen Raamattuopiston musiikkilinjalla yhteissoittamisesta, josta syntyi ajatus muusikoksi opiskelusta. Trumpetti kulkeekin kätevästi selässä paikasta paikkaan viilettäessä. Mutta vaikka energiaa tytössä piisaakin, on hänellä myös taitoa ja aikaa pohdiskella uskoa ja suhdettaan Jumalaan. ”Usko on elämäntapa”, hän sanoo. ”Tapa ajatella.” Sanojen takana piilee luottamus siihen, että emme ole tässä maailmassa ihan yksin, sattumanvaraisesti, vaan joku todella pitää huolen. ”Usko ei myöskään rajoita elämää, kuten monet luulevat. Usko antaa mahdollisuuden nähdä toisen todellisuuden, eli sen, että Jumala on antanut synnit anteeksi.”

1 4 JYSSÄYS 2/2012

Minna tuntee selittämätöntä vetovoimaa Jumalaan. ”Ihan kuin olisi riippuvainen Hänestä, eikä muuta vaihtoehtoa ole.” On ollut hetkiä, jolloin on tuntenut olevansa kaukana Jumalasta. Mutta Jumala näkee kaiken, missä on puutetta tai tarvetta. Oli asia sitten pieni tai iso. Konkreettisesti tällaista huolenpitoa hän on saanut kokea raha-asioissa, ystävyyssuhteissa ja johdatuksessa. Jopa asunnon löytäminen Oulussa oli osoitus Jumalan huolenpidosta. ”Paras vertaus kristityn elämästä on vaellus. Jeesus on opas. Ilman opasta ei tiedetä, mihin kulkea. Täytyy vain luottaa Jeesukseen. Mitään muuta ei ole annettu”, Minna toteaa. Suosikkikohtaa Raamatusta ei tarvitse hetkeäkään miettiä. Ulkoa muistuvat sanat: ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.” Sananlaskut 4:23. Minna on omien sanojensa mukaan hyvin tunteellinen ihminen, ja näkee tärkeäksi varjella sydäntään. ”On hyvin helppo


kiinnittyä johonkin niin paljon, että unohdamme Jeesuksen.” Oli kausi, jolloin tuo jae tuli jatkuvasti vastaan. Raamatussa on monia jakeita, jotka tuovat toivoa. ”Jumalalla on suunnitelmat meille, ja Hän haluaa viedä meitä hyvään suuntaan,” hän painottaa. Minna kehottaa rohkeasti tarttumaan Raamattuun ja tutkimaan sitä. Hän itse ei koe olevansa tuossa kovin ahkera, mutta pyrkii silti päivittäin avaamaan Kirjaa pienen oppaan kanssa. Kirjoittamisen myötä hän ikään kuin pureskelee lukemaansa. ”Ihminen tarvitsee ruokaa ja unta. Usko tarvitsee Raamatun sanaa. Kirjat, joita on kiva lukea, ovat jälkiruokaa. Kirjat, joita pitää mutustella, ovat kuin ruisleipää. Sana kerrallaan. Raamattu on samanlainen.” Minna uskoo myös rukouksen voimaan. ”Vaikka ei aina tiedä, mitä haluaa tehdä tai mihin Jumala haluaa viedä, ei pidä lannistua!” Minna haluaa tehdä tulevaisuudessa ”kivoja juttuja”. Tämä sisältää toivottavasti elämän jakamisen aviopuolison kanssa, ammattiin valmistumisen ja musiikin säilymisen

elämässä. Pöytälaatikkokirjoituksistakin olisi haave jonain päivänä tehdä levy. Uskovaisena Minna toivoo välittävänsä elämällään muille viestiä: ”Me ollaan Jumalalle rakkaita.” Eveliina Pietinen

jyssäys 2/2012 15


Kiitos

Pyydämme

- hyvin menneestä puhelinkampanjasta - lämpimistä opiskelijailloista - siitä, että saamme levätä Jeesuksen valmistamissa teoissa

- kokoontumistilan järjestymistä myös maaliskuun jälkeen - halua kunnioittaa esivaltaa - siunausta niille, jotka elävät vainon alla


Jyssäys 2/2012