Page 1

JYSSÄYS

OULUN OPKOn JÄSENLEHTI

4/ 2014


Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. ­­­ Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer 29: 11

Nykyhetken ulkopuolella eläminen on universaali taito. Tulevaisuuden eläminen ennen kuin se tapahtuu, mitä myös unelmiksi kutsutaan, on kaksijakoinen juttu. Ilman unelmia ihminen voi pysähtyä ja lamaantua, kun ei tiedä mihin suuntaan menisi, ja unelmien toteutuminen voi tuottaa suurta tyydytystä ja unohtumattomia kokemuksia. Joskus taas unelmien perässä juokseminen on kuin hakkaisi päätä seinään: pelkkä tahtominen ei tee asioita todeksi, eikä kova työkään aina tuo tuloksia, mutta silti mahdottoman tavoittelemisesta ei malta luopua. Joskus kuulee puhuttavan Jumalan unelmista. Raamatusta ei kuitenkaan pikaisella tietokonehaulla löytynyt lainkaan sanaa ”unelma”. Sen sijaan Jumalan suunnitelmia siellä on vaikka muille jakaa. Suunnitelma on jotain käsinkosketeltavampaa kuin pelkkä unelma. Ihminen unelmoi, kun ei tiedä mihin muuhun tarttua. Jumala tietää, ja hän suunnittelee. Uskon, että hän voi näyttää ihmisille väläyksiä omista suunnitelmistaan ja istuttaa niitä unelmiksi ihmisten sydämiin, johdattaakseen näitä haluamaansa suuntaan. Yhtä hyvin hän voi myös yllättää meidät jollakin, mitä emme osaa ennakoida. Hän voi myös pitää – ja luulen, että usein pitääkin – seuraajansa pimennossa ja tulevaisuuden tuntemattomana, että oppisimme luottamaan häneen. ”Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle, mitä sydämesi toivoo”, lupaa psalmi 37:4. En kuitenkaan usko, että hän lupaa meille kaiken, mitä itse haluamme. Pikemminkin hän voi muuttaa itseensä turvaavan ihmisen sydämen niin, että mitä hyvänsä hän näkeekin hyväksi antaa, täyttää toiveemme siksi, että tiedämme sen tulevan häneltä itseltään. Kuten usein ennenkin, nytkin saarnaan itselleni. Pian on edessä valmistuminen, ja sen takana toistaiseksi pelkkiä unelmia. Jumalalla on kuitenkin paljon enemmän: hänellä on suunnitelma ja valmis tie. Sekä minulle että sinulle. Herran haltuun!

Kaisa

2 JYSSÄYS 4/2014


JYSSÄYS 4/2014 Jyssäys on Oulun ev.lut. Opiskelija­ ja koululaislähe­ tys ry:n (Oulun OPKO) jul­ kaisu. Lehdestä on ilmestynyt ainakin 40 vuosi­ kertaa. Jyssäys ilmastyy 7 kertaa lukuvuoden aikana, ja painoksen koko on noin 400. Lehti jaetaan ilmai­ seksi kaikille kiinnostuneille, tilauksen voi tehdä puheli­ mella tai sähköpostitse. Toimituksen osoite: Torikatu 9 A 32, 90500 Oulu www.opko.fi/oulu jasenlehti. toimitus@ gmail.com Lehden painopaikka: Juvenes Print, Oulu Yhdistyksen työntekijä: Antti Leinonen antti.leinonen@opko.fi Vast. päätoimittaja: Antti Leinonen Päätoimittaja: Kaisa Niemi Taitto: Anne Leskelä Kansikuva: Marjukka Saarelainen Kiitokset: Saara Kalliopuska, Niilo Väätäinen, Tuomas Pokka, Miika Saari, Jenny Kurttila, Otso Alenius, Anne Leskelä, Marika Hongisto, Heidi Hartikainen, Anna­ Liisa Karjalainen, Pyhä Ju­ mala

SIELTÄ TÄÄLTÄ Muutama vuosi sitten joukko nuoria miehiä matkusti autolla Nepaliin. Matka ei päättynyt kotiinpaluuseen, vaan tavoitteena on kansanliike ihmisistä, jotka unelmoivat tehdä hyvää. Nyt matkasta on valmistunut elokuva. Autolla Nepaliin on Suomen ensimmäinen joukkorahoitettu elokuva, jonka minimibudjetti saavutettiin jo viime vuoden lopussa. Ylijäämä aiotaan käyttää opettajien palkkoihin Nepalissa. www.saeurakuntainen.fi Parhaiten kasvuun johtava unelma ei ole sidottu määränpäähän. Ei puu viitsisi kasvattaa lehtiään, jos se tietäisi tuulen riuhtovan ne alas yllättäen. Unelmien työ, omakotitalo ja lapset ovat kaikki lopulta vain kukkia ja lehtiä. Emme voi päättää syksyn tuulista. Lopulta jokainen unelma, toteutunutkin, viedään meiltä joka tapauksessa. Ihan lopuksi viimeistään. Samoin kiittämättömyys on maailman palkka: kiitosta ja arvonantoa ei kannatakaan tavoitella maailmalta, vaan mennä ja osoittaa kiitollisuutta itse, niin saa sitä yllin kyllin. www.hyvejohtajuus.fi, Heitä pois unelmasi tänään, Isa Merikallio Uskon kuitenkin, että Jumala on asettanut sydämiimme erilaisia unelmia. Joihinkin ehkä enemmän kuin toisiin. Toiset myös tarvitsevat enemmän unelmia kuin toiset. Itse kuulun niihin, jotka eivät voisi elää ilman unelmia. On tärkeää pysähtyä miettimään, mitkä unelmat ovat minulle oikeasti niitä tärkeimpiä. Kuuluhan niihin vaikkapa omien lahjojen käyttäminen Jumalan kunniaksi? Tai se, että mahdollisimman moni saisi kuulla evankeliumin? Jumala on haaveiden lisäksi antanut meille erilaisia lahjoja. Käytetään niitä ilolla Jumalan kunnaksi. uusitie.com, Luovaa unelmointia, Mikael Tammilehto

jyssäys 4/2014 3


Kolumni: Niilo Väätäinen Akselivallat Lukion matematiikassa puhuttiin imaginaariakselista ja reaaliakselista. Reaaliakseli kuvasi asioita, joita voitiin laskea kuten vaikka pannukakkuja. Imaginaariakseli kuvasi asioita, joita ei voinut laskea, mutta jotka voitiin huomioida laskuissa. Me elämme elämäämme reaaliakselilla suuren osan ajasta. Siihen kuuluu syöminen, nukkuminen, opiskelu ja kaverit. Toisinaan reaaliakseli taipuu ja antaa tilaa imaginaariakselille, johon kuuluvat unelmat, sadut, muistot, tarinat ja toiveet. Ihmeellinen tilanne on silloin kun imaginaariakseli muuttuu reaaliakseliksi. Silloin unelma toteutuu ja ihme tapahtuu. Kurja onnettomuus sattuu silloin kun imaginaariakseli sinnikkäästi jää leijumaan ilman realisoitumista. Unelmointi on osa ihmisyyttä. Sadut ja tarinat muinaisilta ajoilta todistavat sen. Kalevala, Niebelungin sormus, Odysseija ja Harry Potter ovat täyttä unelmaa. Silloin kun reaaliakselilla on tylsää alkaa imaginaariakseli täyttymään. Usein parhaat lapsuuden leikit syntyivät tylsyydestä. Maailmalla buddhalaiset meditoivat päästäkseen irti imaginaariakselista. Heidän mielestään unelmointi aiheuttaa kärsimystä ja pettymyksiä, jotka voidaan välttää tarrautumalla nykyhetkeen. Sitä voisi kutsua myös mindfullnekseksi. Itse hieman epäilen tuota mielen täyttymistä. Ainakin oma mieleni tuppaa täyttymään ihan ilman harjoitteluakin. Imaginaariakseli on tuiki tarpeellinen. Olen lyhyen ja tehottoman elämäni aikana havainnut oudon kyvyn. Pystyn muuttamaan imaginaariakselin reaaliakseliksi. Se tuntuu aika mahdottomalta, mutta tein sen viimeksi tällä viikolla kun vaelsin Norjan vuoristossa suksilla viikon. Eihän se helppoa ole ja vaatii työtä, mutta kyky on. Mitähän kaikkea vielä tekisin? Missä kulkevat rajat? Muistan myös pari kertaa tippuneeni imaginaariakselilta kuin kana orrelta. Olin sekoittanut akselit pikkuhiljaa ­auts! Tämän maailman realiteetti on toisinaan ahdistavan kovaa. Mikä on minun unelmani? Se ei ole Neuvostoliiton paluu kuten veli Vladimirilla. Rehellisesti sanottuna se on suihkunjälkeinen sauna. Kerran saan herätä taivaassa ilman syntistä koppaani, puhtaana ja sellaisena niinkuin sen olisi pitänytkin olla. Sitä unelmaa voisi kutsua myös taivaskaipuuksi. Vapahtajamme rakastaa syntisiä veljiään ja odottaa matkan päässä. Siihen asti muuttelen i­akselia r­akseliksi välillä tipahdellen ja suuntaa hakien.

4 JYSSÄYS 4/2014


Taloudenhoitajalta Oulun OPKO:n toiminta kevätkauden osalta lähestyy loppuaan, joten tässä vaiheessa on ajankohtaista kertoa talouskuulumisia. Oulun OPKO:n jäsenyhdistyksen toiminta pohjautuu vapaaehtoisten antamiin lahjoituksiin. Kiitos teille kaikille, jotka olette pienellä tai isommalla kannatuksellanne mahdollistanut aktiivisen ja säännöllisen toiminnan Oulussa! Taloustilanteemme on edelleen haastava, kuten se on myös valtakunnallisesti OPKO:lla. Tällä hetkellä Oulun OPKO:n talous näyttää alijäämäiseltä. Tavoitteenamme on kuitenkin omavaraisesti rahoittaa jäsenyhdistyksen toiminta siten, että kykenisimme itse kattamaan omasta toiminnastamme aiheutuvat kulut. Kannatustarve muodostuu pääosin työntekijäkuluista, opiskelijailtojen ja muiden tapahtumien järjestämisestä, Jyssäyksen paino­ ja postituskuluista ja torikadun toimiston ylläpitämisestä. Tukea siis tarvitaan, ja pienikin summa on arvokas. Nyt on myös hyvä aika maksaa vuoden 2014 jäsenmaksu. Vuosittainen jäsenmaksu opiskelijoilta on 15 € ja senioreilta 30 €. Jäsenmaksun voi maksaa tilille Danskebank FI85 8000 1401 451548 viitteellä 5005 ja muun kannatuksen viitteellä 5102.

Tuomas Pokka, Oulun OPKOn talouden hoitaja

jyssäys 4/2014 5


Terveisiä boksiaktiosta! Jokavuotinen boksiaktio järjestettiin tänäkin vuonna menestyksekkäästi Toppilan ja Linnanmaan alueella. Aktio pidettiin kolmena päivänä (31.3­2.4) ja ovella kiertäjien määrä liikkui keskimäärin kymmenen pinnassa iltaa kohden. Boksiaktion idea on siis se, että kiertelemme opiskelijoiden ovilla mielipidekyselylomakkeen kanssa ja oven avaavat opiskelijat saavat vastata lyhyesti näihin uskonasioita koskeviin kysymyksiin. Yhteensä haastattelimme tänä vuonna 55 ihmistä (miehiä 37 kpl, naisia 18 kpl). Suomen evankelis­luterilaiseen kirkkoon kuului näistä 42%. 44% haastateltavista eivät kuuluneet mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Jäljelle jääneet 14% olivat jonkun muun uskonnollisen yhteisön jäseniä kuin luterilaisen. Eri uskontokuntia olikin laaja kirjo johtuen varmasti osittain vaihto­opiskelijoiden kohtuullisen suuresta määrästä haastateltavien keskuudessa. Haastatelluista 44% uskoo, että kuoleman jälkeen on elämää, 49% ei usko siihen ja 7% ei osaa sanoa. Jumalan olemassaoloon uskoo 42%, ei usko 42% ja 16% ei osaa sanoa. Yleisin syy miksi Jumalaan ei uskottu oli se, ettei Jumalan olemassaolosta ole todisteita. Vastanneista enemmistö eli 53% kuitenkin rukoilee joskus, 44% ei rukoile ja 3% ei vastannut kysymykseen. Yleisin syy rukoiluun oli vaikeat elämäntilanteet. Raamattua olivat lukeneet oma­aloitteisesti 73%. Ei koskaan vapaaehtoisesti lukeneita oli 24% ja vastaus puuttui 3%. Yleisin syy miksi Raamattua luettiin oli mielenkiinto ja halu selvittää mitä Raamattu sisältää. Kristilliseen toimintaan joskus osallistuneita oli 51%, hyvin yleinen esimerkki osallistumisesta oli isostoiminta. Ei mihinkään kristilliseen toimintaan osallistuneita oli 42% ja vastaus puuttui 7%. Kyselyssä kysyttiin myös mm. elämän tarkoitusta ja syytä siihen miksi on olemassa. Yleisin vastaus näihin kysymyksiin oli yksinkertaisesti ”en tiedä”, mutta useassa tapauksessa mainittiin tarkoitukseksemme elää mahdollisimman onnellinen elämä ja harjoittaa erilaisia hyveitä. Kysymys ”Miksi olet olemassa?” osoittautui kuitenkin ehdottomasti vaikeimmaksi. Monilla ihmisillä oli jonkinnäköinen kuva siitä, minkä kokee elämänsä tarkoitukseksi, mutta se, miksi elämällämme on tämä kyseinen tarkoitus ja miksi me ylipäätään olemme olemassa, osoittautui haastavaksi pohdinnaksi. Kaiken kaikkiaan vastaanotto aktiolle oli hyvin positiivinen ja ihmiset yleisesti ottaen halusivat keskustella uskonasioista. Haastattelun lopuksi oli myös mahdollisuus kertoa ihmisille miksi itse uskoo Jeesukseen ja mitä usko itselle merkitsee ja neljässä tapauksessa viidestä ihmiset halusivat myös kuulla tämän. Boksiaktio on tärkeä perinne juuri siksi, että monille opiskelijaboksien asukkaalle se on käytännössä ainoa kontakti Jumalan ilosanomaan ehkä rippikoulun jälkeen. Se on lähetystyötä, jossa ei tarvitse mennä kauas. Toivottavasti näemme sankoin joukoin taas ensi vuonna aktion merkeissä! Miika Saari

6 JYSSÄYS 4/2014


OPKOn ystävät ry perustettiin Tukiyhdistys OPKOn ystävät ry perustettiin 8.5.2014. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on tukea OPKOn toimintaa hengellisesti, henkisesti ja taloudellisesti OPKOn oppiperustan ja toimintaperiaatteiden mukaisesti. "OPKOn juhlavuoden toimintaa suunnitellessa kävi ilmi, että 50 vuoden aikana toiminnassa on ollut mukana valtaisa joukko ihmisiä. Monille työ on ollut hyvin rakasta ja OPKOn toiminta ja opetus ovat antaneet elämän eväitä pitkälle myös työelämään. Hyvin monet ovat ilmaisseet halunsa olla edelleen OPKOn työyhteydessä ja jatkaa työn tukemista myös taloudellisesti, erilaisin työpanoksin ja rukouksin", kertoo yhdistyksen tuore puheenjohtaja Risto Oinonen. "OPKOn ystävien tarkoituksena on koota yhteen OPKOn yhteydessä mukana olleita tai OPKOn työstä kiinnostuneita ja tarjota kanava vaikuttamiselle, antaa mahdollisuus osallistua toimintaan ja on luomassa yhteisöä, jossa itsekin voi rakentua ja saada paljon toiminnassa mukana olemalla. Tämän toiminnan myötä opiskelija­ ja koululaistyötä tekeville avautuu parempi mahdollisuus keskittyä siihen heidän ydintoimintaansa ­ opiskelijoiden ja koululaisten tavoittamiseen ja evankeliumin viemiseen mahdollisimman monelle nuorelle." OPKOn ystävät ry:n hallitukseen valittiin perustamiskokouksessa Oinosen lisäksi Riitta­Liisa Arvela, Pekka Jokiranta, Markku Moilanen (varapuheenjohtaja), Jarkko Niiranen sekä Leena Seppälä (rahastonhoitaja ja sihteeri). Yhdistyksen toimintamuotoja tulevat olemaan mm. tapahtumien järjestäminen ja OPKOn toiminnan tunnetuksi tekeminen. Jos olet kiinnostunut liittymään juuri perustetun yhdistyksen jäseneksi, voit kysyä lisää numerosta (09) 612 9940 tai osoitteesta opkonystavat@opko.fi. Lisätietoja löydät myös myöhemmin OPKOn sivuilta. Ruotsinkieliselle työlle on perustettu tukiyhdistys Pro Studentmissionen vuonna 2013.

Uutinen www.opko.fi

jyssäys 4/2014 7


VAIKKA PILVET KARKAISIVAT ”Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.” (Hepr. 11:13­16). Olikohan Abelilla, Henokilla, Nooalla, Abrahamilla ja Saaralla unelmia? Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan he ainakin odottivat lunastettua luomakuntaa, taivaan ja maan yhdistymistä, taivaallisen isänmaan tulemista maan päälle. Ja olihan heillä lupauskin maailman vapautumisesta kirouksen alta. Mutta tekstimme kertoo, että lupaus jäi vielä odottamaan täyttymystään. Unelma jäi heidän ulottumattomiinsa.

Voiko unelmia syödä? Unelmoiminen on ihmisille luontaista. On pienempiä ja suurempia haaveita: rauhallinen hetki arjen keskellä, uusi auto, valmistuminen, omakotitalo, lomamatka, puoliso, lapsi(a)… Entä jos näistä unelmistamme kirjoitettaisiin lopulta nuo yllä siteeratut sanat: ”Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet…” Voidaanko tuollainen

8 JYSSÄYS 4/2014

unelmiansa tavoittamaton elämä nähdä lopusta käsin mielekkääksi? Huomaan, että tällaisen kysymyksen äärellä omat ajatukseni kulkevat seuraavanlaista rataa: varmasti tuo henkilö on kuitenkin elämänsä aikana saanut jotain aikaiseksi, tehnyt hyvää jollekulle, ollut tärkeä ihminen jossain tehtävässä. Mutta Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei sano näin, vaikka siihen totisesti olisi mainittujen uskon sankarien kohdalla aihetta. Sen sijaan hän toteaa: ”Uskovina nämä kaikki kuolivat.” Kristillinen usko on vahvasti tulevaisuuteen katsovaa. Se odottaa ylösnousemusta ja uutta luomakuntaa kuten jo nämä Vanhan testamentin pyhät. Mutta samalla kristinusko on vahvasti juurtunut juuri tähän hetkeen. Kristitty nauttii tulevasta pelastuksestaan jo nyt. Ylösnousemuselämä on uskovan elinvoima jo historian keskellä. Raamatun sanassa, sananjulistuksessa, kasteessa, ehtoollisessa, jumalanpalveluksessa unelmat ovat jo totta. Iankaikkisen elämän lahjat annetaan seurakunnalla jo nyt ajan keskellä. Siksi kristillisiä unelmia voi syödä. Vaikka kaikki haaveet jäisivät toteutumatta, ovat kristityn kädet jo täynnä sitä konkretiaa, jonka Jumalan Poika on ristillä ja ylösnousemuksessa hankkinut.


Kannattaako sitten haaveilla? Sekä kristillisissä että muiden maailmankatsomusten piireissä opetetaan monenkinlaisia tekniikoita, joiden avulla saat, mitä unelmoit. Tarvitaan ennenkaikkea vahva luottamus. Useat new age ­tekniikat ohjaavat ihmistä käyttäytymään kuten unelma olisi jo saavutettu. Netistä voi löytää todistuksia, miten näillä tekniikoilla on saatu ilmaiseksi niin uusia vaatteita, lomamatkoja kuin hyviä työpaikkoja. Sekä näiden henkisten tekniikoiden että niiden kristilliseen ulkoasuun puettujen versioiden sanoma on lyhyesti tämä: jos olet tarpeeksi vahva, luottavainen, sinnikäs, kyvykäs, tms., niin saat, mitä haluat. Kristillisissä piireissä saatetaan lisäksi opastaa, että kun määränpään eteen tulee vaikeuksia, on kyse Jumalan asettamasta koetuksesta. Kestätkö sen ja jatkatko sinnikkäästi? Tällaisen unelmoinnin tai suorastaan jonkinlaisen näyn perässä kulkeminen voi kuitenkin olla kuin juurtumaton puu. Puu ikään kuin kurkottaa kohti korkeuksia, taivasta päin, unelmiensa suuntaan, mutta unohtaa kasvattaa juuriaan, painautua syvälle mehevään multaan, uppoutua ravinnon lähteille. Se unohtaa kasvattaa vahvan ja jäntevän rungon. Unelmat ovat puulle kuin pilviä. Joku niistä lupaa sadetta, mutta pettää toiveet. Yllättäen jokin unelma saa täyttymyksensä ja virvoittava vesi kostuttaa maan. Saat siis ihastella pilviä, nähdä päiväunia, mutta älä unohda kasvattaa juuriasi. Yksi pilvi menee ja toinen tulee, mutta runko ja juuret pysyvät.

Mitä tällä kuvalla haluan sanoa käytännön elämän kannalta? Juurru Jumalan sanaan, kasva kiinni ehtoollista viettävään seurakuntaan, poraudu luterilaiseen tunnustukseen, syvenny katekismukseen. Vahvistu myös kristittynä niissä kutsumuksissa, joissa juuri nyt olet. Rukoile, että toimisit ehyemmin Jumalan omana olitpa sitten opiskelija, opettaja, veli, sisko, äiti, isä, lapsi, johtaja, työntekijä, valmentaja, naapuri, ystävä. Ja pysähdy välillä yksin ja yhdessä miettimään, miten jäntevöityisit kristillisessä elämässäsi näissä kutsumuksissasi. Näillä kahdella taholla; sanaan juurtumisessa ja kutsumuksessa kasvamisessa ei olla oman uskonvoiman varassa. Sillä kasvu tapahtuu — ei omien onnistumisten ja saavutettujen unelmien voimasta — vaan Jeesuksen jo ristillä ja ylösnousemuksessa ansaitseman pelastuksen voimasta.

Saamassa ja antamassa Jatkan edellisen alaotsikon puuvertausta vielä hiukan. Syvälle maahan juurtunut puu on kuin kristitty, joka imee itselleen kaikki armon aarteet. Hän lukee Raamattua ja toteaa jokaisen lupauksen kohdalla: ”tämä on minun.” Uskova saa omistaa maan ja taivaan, Kristuksen vanhurskauden, syntien anteeksiantamuksen, pelastuksen, yhteyden pyhään Kolminaisuuteen, kuulumisen halki aikojen kulkevaan kirkkoon ja iankaikkisen autuuden. Mutta kun tuo puu tuottaa hedelmiä, silloin se ei syö niitä itse. Hedelmät on tarkoitettu toisille. Niinpä kristittykin antaa eteenpäin viisautensa, voimansa, rakkautensa, taitonsa, ymmärryksensä, aikansa, kauniit sanansa,

jyssäys 4/2014 9


rohkaisevan katseensa, lohduttavan kosketuksen, toiveikkaan hymynsä ja jopa rahansa. Tämä kristillinen antamisen periaate kaipaa vielä kaksi täydennystä. Ensimmäinen on se, että jokaisen on jaettava saamastaan hyvästä ensin kaikista lähimmilleen. Toinen on se, ettei kyseessä ole mikään askeettinen luopumisen kilpailu, vaan yhtä lailla jokainen kristitty on ottamassa vastaan muiden antamaa rakkautta.

”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” (Hepr. 12:1­2).

Antti Leinonen

19.2. Nyt tulkitaan ­ kysy mitä vain Raamatusta Opiskelijaillat jatkuvat syksyllä la 30.8. Antti Leinonen 26.2. Tämä on suuri salaisuus ­ avioliitto Aki Lautamo 5.3. Maailma muuttuu ­ mitä me teemme? Jussi Miettinen 12.3. Apologia ­ puolustanko vai puolostelenko? Antti Leinonen

10 JYSSÄYS 4/2014

Sählyä torstaisin klo kesäraamis 21­22 Ritaharjun 20.5.­26.8. monitoimisalissa (Rita­aukiontie toimistolla tiistaisin klo 18.309)

OPKOn

Oulun OPKOn kirkkopyhä 6.3. Kellonkartanon illat superjantaisin 6.6., Oulujoen 27.6., kirkossa 18.7. ja 8.8. (osoite

Raamattuopistontie 93)


jyssäys 4/2014 11

Sarjakuva: Matti Jylhä­Ollila


Pääsiäishiihto Olen pitkään haaveillut 50 kilometrin hiihtämisestä. Tänä pääsiäisenä menimme perheeni kanssa Lappiin ja sain vihdoin toteuttaa unelmani! 1 km: ladut ovat jäisiä ja liukkaita. 2 km, ladut ovat vieläkin jäisiä ja liukkaita mikä tuli testattua kaatumalla alamäessä. 10 km: Olen hyräillyt mielessäni viime kilometrit ”vaikka moni vaikeus odottaa, pääsiäinen jatkua saa..” Vielä on pitkä matka edessä.. 15. km, takana melkein kahden kilometrin mittainen alamäki ja seuraavaksi saavumme Aurinkotuvalle syömään lättyjä. 16. km: On kuin ladut olisivat sulaneet ja pehmentyneet lähes täysin sinä aikana kun istuimme tuvassa. 20. km: Jonkinlainen lapin hulluus on kai saavuttanut etelän ihmiset, sillä useat vastaantulijat tervehtivät iloisesti hymyillen. 30 km: neljän kilometrin nousun jälkeen ajatus matkan lyhentämisestä alkaa houkutella. Neljäkymmentä kilometriä on myös hyvä saavutus, eikö vain? Mutta isän kannustamana ja hänen lupaamiensa munkkien houkuttelemina, jatkamme matkaa Kotamajalle. Niin on kai myös kristityn elämässä, joskus tarvitsemme toisen rohkaisua jatkaaksemme eteenpäin. 35 km: Valo siivilöityy kauniisti männikön läpi raidoiksi ladulle. Latu nousee ja laskee niin tiheään tahtiin että hymy ei kerkeä hyytyä ylämäessäkään. 40 km: Munkki + mehu! 43 km: Suolla näkyy metso soitimella ja en voi olla sitä kuunnellessa ajattelematta että onpa Jumalalla täytynyt olla huumorintajua luodessaan kaiken. 46 km: Suksen kiitäessä jään päällä ihmettelen millaista kauneutta Jumala onkaan luonut karuun Lappiin: kirkkaana kohoavat tunturit, kummallisesti vääntyneet käkkyrämännyt ja jäällä kimaltelevan auringon. Ps. 72:18 ” Ylistetty on Herra, Israelin Jumala, ihmeelliset ovat hänen tekonsa, ei ole hänelle vertaa!” 49 km: ”Viimeisin voimin taas eteesi käyn, ilta laskeutuu kaupunkiin (tunturiin), viimeisin voimin oi Jumalani, olen kulkenut uuvuksiin." 50 km: Saavumme Riemuliiterille ja tunnelmat ovat sen mukaiset! Vaikka matka oli pitkä ja raskas niin isän hiihtäessä takanani matkaan tuli iloa ja turvaa. Samoin voin luottaa elämässäni siihen, että Taivaallinen Isäni kulkee aina kanssani rohkaisten, vaikken häntä näkisikään.

Jenny Kurttila

12 JYSSÄYS 4/2014


Tulin Oulun OPKOn työhön 1.1.2006. Moni teistä onkin jo saanut kuulla, että nyt, lähes 8,5 vuotta myöhemmin olen siirtymässä muihin töihin. Työssä on ollut paljon, paljon hyviä asioita, joista mainitsen nyt kaksi: 1. Olen saanut tehdä työtä aktiivisten opiskelijoiden kanssa ja kasvaa ymmärtämään tärkeitä asioita niin johtamisesta kuin ryhmädynamiikasta. 2. Olen saanut koko ajan opettaa, kirjoittaa ja käyttää tätä varten aikaa Raamatun tutkimiseen. Näin olen jatkuvasti itsekin ammentanut sanan lähteistä. Työsuhteeni OPKOssa päättyy 28.5. Seuraavana päivänä, helatorstaina on Turussa Lähetyshiippakunnan ordinaatio, jossa minutkin vihitään kolmen muun kandidaatin kanssa pappisvirkaan. Kesällä toivottavasti perheemme ehtii hiukan hengähtääkin, mutta elokuussa odottavat uudet haasteet Rovaniemellä ja Sodankylässä, joiden seurakuntia lähdemme palvelemaan. Edessä on siis asunnon myynti, uuden hankinta, muutto Rovaniemelle ja tietysti toisen lapsen syntymä (laskettu aika tytölle on 19.7.). Vipinää siis riittää. Uusi työntekijä Ouluun on jo haussa. On mahdollista, että kyseinen henkilö löytyy sisäisen rekrytoinnin kautta. Tavoitteena on, että jo elokuun alusta uusi opiskelijatyöntekijä astuisi Oulun OPKOn palvelukseen. Näin työntekijällä ja vastuunkantajilla olisi hyvin aikaa valmistautua alkusyksyn haasteisiin. Minä luonnollisesti teen valmiiksi sekä kesän että syksyn ohjelmat. Meillä on tällä hetkellä aktiivinen hallitus ja monia muitakin hyviä vastuunkantajia, joten levollisin mielin jätän tehtävät uuden työntekijän käsiin. Kuluneelta kuukaudelta nostan esiin yhden tapahtuman. Vielä työntekijäaikani viimeisillä metreillä järjestimme osallistujamäärältään oman aikani suurimman opiskelijaillan. Tapio Puolimatkan opetusta aiheesta ”Ovatko lapset synnynnäisesti uskovia?” oli kuuntelemassa noin 100 henkeä. Hienon opetuksen äärellä jäin itse miettimään, että saisiko tämän aiheen tiimoilta pidettyä Oulun yliopistolla ensi syksynä myös Veritas Forum ­tapahtuman. Todettakoon, että muutoinkin iltojen osallistujamäärä on ollut myös loppukeväänä melko runsas. Kevätkauden osallistujakeskiarvoksi tulleekin noin 34 henkeä. Jääkööt nyt syksyn ja kesän ohjelmat sekä tietysti työntekijävaihdos erityisesti rukouksiinne.

Yhteisestä matkasta kiittäen ja rukouksiinne jääden Antti

jyssäys 4/2014 13


SAMANKALTAINEN AJATUSMAAILMA YHDISTÄÄ OPKON KÄVIJÖITÄ Abiturientti Otso Otso Alenius on 18–vuotias oululainen kevään abiturientti. Hänen perheeseensä kuuluu äiti, isä, isosisko ja nuoremmat kaksoissiskot. Otso viettää vapaa­aikaansa lenkkeilyn ja pyöräilyn parissa. Lisäksi hänen harrastuksiinsa kuuluvat kuntonyrkkeily ja talvisin hiihtäminen. Otso on matkustellut perheensä kanssa Euroopassa lomailun ja kävelytapahtumien merkeissä. Yksi hänen suosikkimaistaan on Italia, jossa hän haluaisi käydä neljännenkin kerran. Joskus olisi kiva matkustaa myös kavereiden kanssa, Otso suunnittelee.

14 JYSSÄYS 4/2014

Syksyllä opiskelemaan Otso kirjoitti keväällä matematiikan, fysiikan, kemian ja biologian. Ylioppilaskokeet menivät odotetusti alustavien tulosten perusteella. ”Paremmin olisi mennyt, jos olisi ottanut vähemmän rennosti”, Otso miettii. Kevät on ollut rento ylioppilaskirjoituksista huolimatta. Otsolle oli helppoa päättää, mihin hakee lukion jälkeen. Tällä hetkellä hän lukee Oulun yliopiston lääketieteellisen pääsykokeeseen, joka on toukokuun loppupuolella. Muita vaihtoehtoja opiskelupaikoiksi ovat prosessi­ ja ympäristötekniikka tai fysiikka Oulun yliopistossa. Otson mielestä aika riittää hyvin OPKOn illoissa käymiseen, vaikka hänellä onkin pääsykokeisiin lukua ja harrastuksia. Kyse on ennemminkin omasta jaksamisesta. Kauan Otso ei kuitenkaan ehdi opiskella, sillä Suomen puolustusvoimat odottaa häntä tammikuussa 2015 Rovaniemellä.


OPKOn illoissa on mukava käydä OPKO tuli ensin tutuksi Otsolle vanhempien kautta. Myös isosisko suositteli hänelle OPKOn iltoja, joissa Otso alkoi käydä nyt keväällä. Hän oli aiemmin käynyt OPKOn Onki­illoissa, joissa käy noin 15–18­vuotiaita nuoria. OPKOlla käymiseen vaikuttaa myös se, että Otson koko perhe on ollut kauan mukana viidesläisessä toiminnassa. Otsosta on ollut mukava käydä OPKOn illoissa – etenkin, kun on alkanut tulla keskustelua muiden kanssa enemmän. Hänen mielestä OPKOn illoista voi saada kavereita, vaikka siihen voikin mennä vähän aikaa. Yhdistävänä tekijänä Otso näkee samankaltaisen ajatusmaailman. Lisäksi illat, tapahtumat ja muu toiminta yhdistävät ihmisiä. Hänen mielestä opiskelijailtojen puhujat ovat olleet hyviä. Otso arvelee, että tiedotus OPKOn toiminnasta jonkun ei­ kristityn forumin, kuten yliopiston ilmoitustaulun, kautta voisi saada uusia kävijöitä opiskelijailtoihin. Otso tulee olemaan syksyllä Oulussa, joten hän jatkaa Oulun OPKOn illoissa käymistä.

käydä joka viikko. Raamattu on Otsolle tärkeä kirja. Eniten häntä kiinnostavat ne Raamatun kohdat, jotka kertovat siitä, miten Jumala toimii. Otson mielestä Raamatun tarkoituksena on kertoa, millainen Jumala on. Välillä usko on hänelle melkein itsestäänselvyys. ”Ku on ollu koko elämän uskossa ei tiedä millaista edes olisi jos ei uskoisi.” Anne Leskelä, Marika Hongisto ja Heidi Hartikainen

Usko läsnä arjessa Kristinusko näkyy Otson perheen arjessa. Perheessä rukoillaan yhdessä ruokarukous. Hänen mukaan kirkossa ei kuitenkaan

jyssäys 4/2014 15


Pyydämme

­ johdatusta Oulun OPKO:n uuden työntekijän löytymiseen ja siunausta tulevalle opiskelijatyölle ­ unelmien toteutumista Jumalan tahdon mukaan ­ vahvistuvaa luottamusta ja toivoa

Oulun ev.lut. Opiskelija­ ja koululais lähetys ry Torikatu 9 A 32 puh. 050 411 7529

Kiitos

­ johdatuksesta tähän asti... ­ ... ja tästä eteenpäin ­ kaikkien unelmien toteutumisesta kerran taivaassa

Jyssäys 4 2014  

Oulun OPKOn jäsenlehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you