Page 1

Vesilahden seurakunnan

JOULULEHTI 2017


Tässä lehdessä 3 | Sinivalkoinen satavuotias

11 | Ajatuksia lähetystyöstä

4-5 | Sitä oikeaa joulua

12-13 | Kuukauden

Ari Ruokola

etsimässä

Harri Henttinen

6 | Joulu - Jumalan Pojan ja

maailmanhistorian merkittävimmän henkilön juhla

Pirjo Tanni

lähetysmatka

Päivi ja Martti Poukka

14 | Joulumuistoja armeijasta 43 vuoden takaa

Markku Kankainen

Aarre Laitinen

7 | Joulu sota-aikana

Kiitämme kuluneesta vuodesta. Hyvää Joulua ja Siunausta Uuteen Vuoteen!

Vesilahden seurakunta KIRKKOHERRANVIRASTO Pappilantie 1, 37470 Vesilahti 040 804 9108, 03 373 8023 vesilahden.kirkkoherranvirasto@evl.fi

Pentti Räikkä

TOIMITUS: Vesilahden seurakunta/Inka Valtamo

15 | Matin ja Maijan joulu Lasse Tuominen

16-17 | Kolme joulua muilla mailla

Niina Tanni

8 | Suomineito siloposki Ari Ruokola

Sirkka Rengosta

Jouluruno

19 | Oma enkelisi

Suvi-Päivi

9 | Joulun viettoa 40-luvulla Tauno Kirstua

10 | Linnut

18 | Maire Kivistöä muistaen

20 | Tuoreen mummin joulumietteitä

Joulumuistoja

Irma Kurki

Ari Ruokola

Heikki Marttila

Anna-Maija Kurki

21 | Jätkän Gronikka Tauno Kirstua

22 | Jeesus-lapsi

ja sepän tyrtär

Pirjo Tanni

23 | Vesilahden seurakunta verkossa

24 | Vesilahden seura-

kunnan tapahtumia

2

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

KUVAT: J.R., Helena ja Julia Autti, Kaija Sillanpää, Niina Tanni, Martti ja Päivi Poukka, Inka Valtamo, Saara ja Tarja Kovero JULKAISIJA: Vesilahden seurakunta ULKOASU: Armi Lylykangas ja Tarja Kovero PAINOPAIKKA: Oy Unitedprint.com Finland Ltd. PAINOS: 750 kpl JAKELU: Vesilahden seurakunta


Sinivalkoinen satavuotias Lapsi kulkee kalliolla sinivalkoisissa saappaissaan. On pienen hyvä olla huomassa isänmaan. Maassa suurien soiden ja tuhansien vesien, joiden rannoilla karkeloiden vietetään yöttömät yöt kesien. Sinisessä veessä joutsenpari valkoinen. Pesä turvassa niemekkeessä. Kai huomasitkin sen. Puhkesi kielokin kukkaan, sekin kulkijan iloiseksi saa. Jo vierii kyynel posken nukkaan. Niin kaunis on kotimaa. Talven tullen hanki kutsuu hiihtäjää. Niin onnellinen, ei vanki yllään poutaisa taivas sinertää. Ladun varrelta jänöjussi hiihtäjää pakenee.

Nyt esiin eväspussi ja termospullosta lämmin tee. Pian katse siirtyy kauas horisonttihin. Hiljaa mieleen piirtyy oma kotitonttikin, jossa siniristilippu liehuu salossa. Se on meidän kultahippu kotimaassa jalossa. Suomineidon huomassa tämä kaikki koetaan. Maassa luojan luomassa sinivalkoisen aamun saan. Sukupolvet vaihtuu. Kaikki muuttuu, mutta kas, Suomineidon poskilta rypyt haihtuu. On siinä hymy satavuotias.

Ari Ruokola VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

3


Sitä oikeaa joulua etsimässä

J

ouluun liittyy kaikki se, mikä on idyllistä ja tunnelmallista. Lapsuuden jouluistakin muistamme usein, että aina oli lunta ja pakkasta. Jouluruokakin maistui juuri sille oikealle äidin tai mummon tekemälle. Ne vanhat hyvät ajat tuntuvat aina olevan kaukana takanapäin. Moni surkuttelee, että nykyajan joulut eivät ole enää lainkaan niin kuin ennen vanhaan. Olivatko ne joulut oikeasti erilaisia kuin nykyään. Toki moni asia on muuttunut ja ikävä kyllä useimmiten huonompaan suuntaan. Mutta jos oikeasti pääsisimme ajassa taaksepäin niihin lapsuuden jouluihin, voisimme huomata, että ei niitä suuria luminietoksia ihan joka joulu ollutkaan ja joskus oli sellaisiakin jouluja, että vettä tuli taivaan täydeltä. Muistimme siis tekee tepposet ja aika kultaa muistot. Hyvä niin!

ja”. Olenkin usein ehdottanut, että jokainen voisi rakentaa kotiinsa oman pyhän paikan ja alttarin, jossa olisi vaikkapa rakkaiden ihmisten tai eläinten valokuvia, matkamuistoja menneiltä reissuilta ja muita muistoja tärkeistä elämämme hetkistä ja ihmisistä. Tuon alttarin ääressä voisimme kesken arjen touhujen pysähtyä ja hiljentyä ja sitten taas antaa elämänmenon jatkua. Tuolle kotialttarille voisit rakentaa jouluna sellaisen perinteisen jouluseimen lampaineen, aaseineen ja tietysti sieltä löytyisi joulun päähenkilö Jeesus perheineen. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa toteuttaa omaa jouluseimikuvaelmaa. Siellä alkuperäisessä jouluseimessä ei ollut kylläkään joulukuusta kimaltavine joulukoristuksineen ja joululahjatkin tulivat vasta myöhemmin itämaan viisaiden miesten tullessa vierailulle. Tallissa ei tuoksunut hyasintit ja herkul”Joulu vastaanotetaan liset jouluruuat. Tunnelma ja todellikaikilla aisteilla. suus olivat ihan niin kuin missä taEi ole oikeaa tai väärää hansa sen aikaisessa navetassa. Oli tapaa löytää joulun hämärää, ahdasta, mutta eläinten lätunnelmaa ja merkitystä. hellä oli lämmintä viettää ensimmäisJoulu on aina hyvin tä jouluyötä. henkilökohtainen..”

Jouluun kuuluvat tunnelmat ja idyllit, joita ei tarvitsekaan osata tarkasti määritellä ja eritellä. Joulussa ei ole tärkeintä se, mitä ja kuinka tarkasti me siitä jotain muistamme. Joulu koetaan ja eletään: sitä ei tiedetä, määritellä ja laskelmoida! Idyllinen tarkoittaakin toisin sanoen herttaista, tunnelmallista ja viehättävää. Siis jotakin, joka on useimmiten hyvinkin kaukana arkipäivän todellisuudesta. Jouluna arjen kuuluu siirtyä takavasemmalle ja ympäriltä saa löytyä sellaista, mitä voi vain ihmetellä, ihastella ja kummastella. Joulu vastaanotetaan kaikilla aisteilla. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa löytää joulun tunnelmaa ja merkitystä. Joulu on aina hyvin henkilökohtainen. Jouluna elämä kutistuu pieneksi ja käsin kosketeltavaksi: sinun kotisi kokoiseksi. Se on siellä, missä ovat sinun muistosi, rakkaat ihmiset ja turvallinen tunnelma. Toivottavasti joulu löytyy ennen kaikkea sinun kodistasi. Meidän oma kotimme on pyhä paikka, koska siellä elämme elämäämme usein kaikkein paljaimmillaan ja aidoimmillaan. Kodit voisivat olla muutenkin ikään kuin arkipäivänkirkkoja, ”arkikatedraale-

4

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

Joulun lapsi, Jeesus, syntyy meistä jokaiselle aivan henkilökohtaisesti tänäkin jouluna. Jeesus syntyi pieneksi ja avuttomaksi vauvaksi köyhään ja vaatimattomaan perheeseen. Kukaan ei voinut hetimiten kuvitella, että hän olisi se profeettojen kauan aikaa sitten ennustama Messias-lapsi ja Jumalan poika. Jeesuksen tehtävä oli ja on edelleen yllättää meidät. Jumalan valtakunnan tärkeysjärjestys on useimmiten ihan toisenlainen kuin meidän ihmisten normaali arvomaailma. Viimeinen tulee ensimmäiseksi, heikko on vahvin ja pienin onkin kaikkein suurin. Lapsenkaltaisuus painaakin loppupunnituksessa kaikkein eniten. Uskon, että sitten kun me siirrymme tästä ajallisesta elämästä sinne Jumalan valomaailmaan, silloin Jumala näyttää meille ”kuvakoosteen ja filminauhan” elämämme tähtihetkistä. Tulemme kokemaan suuren yllätyksen. Jumala näyttääkin meille sellaisia hetkiä elämästämme, joita emme edes muista. Olemme saaneet ja voineet ol-


la tietämättämme toinen toisillemme ja ihan tuntemattomillekin siunaukseksi ja tienviitoiksi. Olemme voineet olla vierellä kulkijoita ja sillanrakentajia tietämättämme. Näin emme ole päässeet ylpistymään tai laskelmoimaan, että kuka tässä oikein jäi kiitollisuuden velkaa ja kenelle. Näissä ”Jumalan kuvakoosteissa” näytetään meille myös hetkiä, jolloin mielestämme epäonnistuimme ja «menetimme peli» ja kuitenkin juuri tuolloin Jumala oli kaikkein lähimpänä ja käytti meitä tai elämämme muita ihmissuhteita kaikkein voimakkaimmin ja ratkaisevimmin. Jumala avasi ja avaa ovia siellä, missä me inhimillisesti katsoen näemme niitä vain sulkeutuvan. Oikea joulu ei tarvitse valmista ja täydellistä kotia. Tavallisen ihmisen näköinen ja kokoinen koti riittää. Tärkeintä on, että sinä ja läheisesi olette siellä. Siellä on varmasti myös muistoja heistä, jotka ovat jo siirtyneet ajan rajan toiselle puolelle. Kellon voitte

KirkkoHarrin Jouluhentuset noin 12 kpl 100 g voita tai margariinia 1 dl sokeria 2 dl vehnäjauhoja ½ tl leivinjauhetta

unohtaa ja kaikki ne arkipäivän surut, huolet ja murheet. Ne kyllä odottavat kiltisti vuoroaan ja muistuttavat olemassaolostaan arjen taas koittaessa. Unohda jouluna sanat ”pitää, täytyy ja on pakko”. Jouluna ei ole velvollisuuksia eikä sellaisia perinteitä, joista ei voisi tehdä ihan omiakin sovellutuksia. Tärkeintä on, että jouluna sinulle tulee tunne, että tännehän minä juuri kuulunkin ja juuri tämä on minulle se oikea paikka. Jouluna toivottavasti ympärilläsi ei ole vierasta ja tuntematonta vaan tuttua, turvallista ja ihmisennäköistä ja -kokoista. Hyvää ja tunnelmallista joulua Sinulle ja läheisillesi sekä siunausta myös uudelle tulevalle vuodelle 2018! On hienoa, että saamme asua tässä 100-vuotiaassa itsenäisessä sinivalkoisessa Suomessa.

KirkkoHarri Henttinen

”Hyvää ja tunnelmallista joulua Sinulle ja läheisillesi sekä siunausta myös uudelle tulevalle vuodelle 2018!”

Vatkaa voi notkeaksi ja lisää siihen sokeri, leivinjauhe ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi. Painele murumainen taikina leivosvuokien pohjaan ja reunoille tai piparimuotin avulla pellille leivinpaperin päälle. Paista 180-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Anna hentusten jäähtyä hetkisen. Ota ne sitten varovasti pelliltä jäähtymään tai kopsauta irti vuoasta. Koristele tomusokerilla tai sokerikuorrutteella. Kruunaa jouluhentuset punaisella säilykekirsikalla.

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

5


Joulu

- Jumalan Pojan ja maailmanhistorian merkittävimmän henkilön juhla

T

ämä vuosi 2017 on suurten juhlien vuosi. On reformaation 500-v.juhla, muistamme Martti Lutheria. On myös itsenäisen 100 vuotiaan Suomen juhla. Muistamme monia suurmiehiämme ja naisiamme. Heihin on ehdottomasti luettava sodissa kaatuneet, sotaveteraanit, sotainvalidit, lotat ja kotirintaman väki, jotka olivat elämäntyöllään tehneet rauhan ja sodan aikana suuren palveluksen kansallemme. Ylivoimaisetkin hyvinvointia ja vapautta uhkaavat vaarat on voitettu. Suomen kansa on saanut vuosikymmenet elää turvallista ja hyvinvoivaa aikaa. Onko se yksin meidän ansiotamme, onko se ollut hyvää onnea? Tätä me ihmettelemme. Kristittyinä uskomme Jumalan varjelukseen ja siunaukseen ja kiitämme Häntä kansojen Kaitsijaa. Joku aika sitten oli Aamulehdessä kirjoitus, jossa ihmeteltiin sitä, että tässä suurmiesten juhlinnassa on unohdettu maailman kaikkein tärkein henkilö. Vuonna 2000 olisi ollut syytä koko vuoden ajan juhlia Jeesus Nasaretilaista, jonka syntymästä lasketaan ajanlaskukin länsimaissa. Tosin syntymäaika ei ole aivan tarkka. Jouluna Hän-

6

tä muistetaan, mutta tavallisesti vain pienenä vauvana Betlehemin tallissa. Aikanaan tunnettu teologi Sigfrid Sirenius on kirjoittanut kirjan, jonka otsikkona oli “Jos Jeesus ei olisi tullut.” Tässä kirjassa hän osoitti, että Jeesuksen opetukset ja esimerkki ovat ratkaisevasti vaikuttaneet siihen, että yhteiskunnassa huolehditaan hädänalaisista, sairaista ja köyhistä. Muistamme Jeesuksen vertauksen laupiaasta samarialaisesta ja Hänen suhtautumisensa elämässään erehtyneisiin. Hän oli syntisten ystävä. Kaikki ihmiset miehet ja naiset olivat tasa-arvoisia. Mikä onkaan ollut Hänen lähetyskäskynsä merkitys, kun sitä noudattaen on saarnattu 2000 vuoden aikana parannusta ja syntien anteeksiantamusta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa perustuen. Monien elämä on uudistunut. On päästy vapaaksi elämää tuhoavista riippuvuuksista. On saatu lohtu kuoleman lähestyessä. Miten Jeesus näkyy yhteiskunnassamme? Tuntuu, että on häivytetty pois. Joku totesi lehtikirjoituksessaan, että sivistyneetkin ihmiset voivat päästellä suus-

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

taan kirosanoja ja rivouksia ilman että kukaan siihen puuttuisi. Mutta jos joku puhuu Jeesuksesta, puhuja saa kokea puhuvansa väärästä aiheesta. Olen Vesilahden seurakunnassa puhunut Jeesuksesta aikanaan pappina yli 30 vuotta. Olen havainnut, että moni on saanut lohtua anteeksiantamuksen ilosanomasta. Mieleeni ovat jääneet erityisesti ne hetket, kun olen saanut olla poislähtevän vuoteen äärellä ja nähdä sen, miten turvallisesti Kristukseen uskova valmistautuu poislähtöönsä. Hyljeksitty Jeesus, joka mielellään unohdetaan arkielämässä, josta yhä vähemmän opetetaan koululaitoksessamme on sittenkin ainut turvamme, kun synti ja sairaus voittaa. Hän on ollut ihmisenäkin olemassa 2000 vuotta sitten. Sitä ei kukaan voi kiistääkään, mutta Hän elää yhä seurakunnassaan, lähestyy evankeliumin saarnassa ja sakramenteissa. Juhlikaamme jälleen jouluna tänäkin monien muitten juhlien vuotena Hänen syntymäänsä. Meille on syntynyt Vapahtaja!

Aarre Laitila


N

yt kun katselee kauppojen hyllyjä kuinka ovat täynnä myytävää, ruokakaupatkin valmista ja valmistettavaa. Kun lehdet kirjoittaa kuinka paljon ylimääräistä vierään kaatopaikoille. Nyt muistlen vuotta 1944. Olin silloin 17-vuotias ja ikäluokkaa -26 jotka jatkosodan viimeisenä vuotena kutsuttiin asepalvelukseen. Kerron mitä oli silloin, kauppojen hyllyt melkein tyhjiiä. Kaikki melkein joita oli myynnissä oli kortilla säännöstelyssä jota sai vain korttiin merkatun määrän. Kauppias leikkas ostettaessa kortista määrätyn kuponkin. Me jotka kutsuttiin silloin sotaväkeen oltiin melkein lapsia

keskenkasvavia joilla oli jatkuva nälkä täällä olevilla ruuilla. Ruokana oli päivästä toiseen sanottiin Saksasta tuotua kuivattuja perunalastuja. Sitä soppaa kun söi lautasellisen tai korjaan puoli pakillista oli pian taas nälkä. Sitten leipä, se oli limppua sitä söi neljänneksen joka annettiin viikoksi maanantaina. Moni meistä söi sen kahtena päivänä, lisää ei saanut. Sanottiin täytyy oppia jakamaan. Tästä oppi monella tavalla vatsan täytettä hakemaan. Yksi oli kun meille annettiin joka aamu kuusi Klupi-tupakkia, olivat niin sanottuja muonatupakkia. Niitä pisti taskuunsa, meni anomaan iltalomaa jos sai meni ruokalaan antoi tarjoilijalle varkain niin tuotiin vahvempaakin soppaa.

Nälkä myös opetti varastamaan. Päivällä kun marssittiin nähtiin jossain pitkää perunanvartta niin yöllä kontaten vaossa ja perunoita taskuun ja pakissa keittäen. Tämän antoi itselleen anteeksi kun oi tosi nälkä, yhden aterian melkein vieläkin maistan eli Mannerheimin syntymäpäivänä tarjottiin uusia perunoita ja kastikkeessa oli runsaasti lihapullia. Kuinka herkullista voi ruoka olla ja siitä kiitollinen.

Toivon siunauksellista ja rauhallista Joulua lukijoille!

Pentti Räikkä

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

veteraani

7


Tullessa hämyisen talvi-illan voi mietteissään tehdä kaarisillan. Kulkea halki aikojenrajan luokse tallin, pienoisen majan. Siellä Hän lepäsi oljilla kerran, suurin lahja Taivahanherran. Olkoon joulunne rauhan aikaa, valon , riemun ja sadunkin taikaa.

Suomineito suloposki

Syttyköön joulun kirkkahin tähti, rintaanne lämmittämään.

Rauhallista Joulua kaikille! Suomineito suloposki sua poikasi vartioi. Verenäsi on vuolas koski, jonka pauhu syömeen soi.

Suomineito hymyhuuli. Sua tunturit suutelee. Huuliltasi pohjatuuli tervehdyksen huutelee.

Suomineidon käsi hellä naapureitaan kättelee. Ja helmojansa silitellä merituulten täytynee.

Suomineito sydämesi sykkii isäin mullassa. Se on suurin aartehesi sinivalkoisessa kullassa.

Ari Ruokola

8

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

Terveisin

Suvi-Päivi


Joulun viettoa 40-luvulla

E

lettiin sodan jälkeistä pula-aikaa. Kaikesta huolimatta joulu oli tulossa. Äiti oli jouluvalmistelut aloittanut jo päiviä sitten joulusiivouksella, myös kuivakakut, pipperit ym. leivottiin jo etukäteen. Sitten aaton edellisenä päivänä oli vuorossa joululimppujen, rieskojen ja pullan leipominen ja paistaminen. Sitten oli laatikoiden vuoro. Siinä oli peruna-, lanttu-, porkkana- ja maksalaatikkoa. Kun nämä oli kypsennetty, tuli kinkun vuoro päästä uuniin. Siellä se sai muhia lievässä lämmössä aina aamuun asti. Sitten ollaankin jo aattoaamussa. Aamukahvin jälkeen on ensin navetta-askareet. Sitten alkaa loppurutistus jouluvalmistelujen kanssa. Isä lähtee hakemaan joulukuusta metsästä, meistä pari pojannassikkaa pääsee isän mukaan. Äiti jatkaa keittiössä. On riisipuuron ja rusinasopan keittoa, rosolliin täytyy keittää punajuuret ja porkkanat ja kuoria ne. Muistan aaton niin kiireiseksi, että päivällinen kuitattiin kahvilla ja rieskavoileivällä. Sitten koristeltiin isän ja poikien hakema joulukuusi. Koristelu oli kaunis, vaikka ei niitä koristeita ihan nykypäivän malliin ollutkaan. Sitten isä lähti saunanlämmitykseen. Äidin urakka keittiössä on loppusuoralla ja hän lähtee navettaan ilta-askareille vähän normaalia aikaisemmin, että kerkiää saunaan ja jouluaterialle. Lehmien alle levitettiin tavallista enemmän kuivikkeita, että lehmätkin tajuaisivat, että nyt on jotakin juhlaa meneillään. Eläimille käytiin yöllä heittämässä niin hyviä heiniä kuin talosta löytyi,

juhlan kunniaksi. Äiti kun pääsi ilta-askareiltaan, mentiin porukalla saunaan, sitten puhtoista ylle ja ei kun joulunviettoon. Vaikka oli pula-aika oli joulupöyrässä herkkuja ihan riittämiin, johtuen siitä että melkein kaikki oli kotoa kinkusta ruveten.

meistä vanhemmista pojista jonkun lukemaan Jouluevankeliumin. Sitten rupesikin nuorimpien silmät näyttämään, että on nukkumisen aika, niinpä hankkiuduimme levolle. Aamulla oli aikainen herätys, kun menimme Joulukirkkoon, jonka jälkeen joulua vietet-

Ruokailun jälkeen siirryttiin pirtin puolelle. Joku meistä huomasi, että kuusen alla oli pakettia. Pukki oli käynyt sillä aikaa kun me söimme jouluateriaa. Pakettia ei ollut paljon, mutta yksi paketti jäi mieleeni. Kun avasin sen, sieltä löytyi iso pullapoika. Se oli noin 25-30 sm korkea ja nappirivi oli rusinoista kuin myös suu, nenä ja silmät. Kun muistelen pullapoikaa, tulee vieläkin pullan maku suuhun. Eikä ihme, olihan se leivottu äidin rakkaudella omille lapsosilleen. Kaikki lapset saivat tällaisen pullapojan monena jouluna. Toiset pisteli poskeensa pullapojan hätäisesti, toisilla se kesti koko joulunpyhät.

tiin kotona. Silloin ei saanut mennä kylään ennen kuin tapaninpäivänä. Kirkosta käynnistä on jäänyt mieleen vielä vauhdikas kotiinpaluu. Isännillä oli tapana kokeilla kenellä on nopein hevonen. Loppuvirren alkaessa isännät lähtivät irrottamaan hevostaan renkaasta ja kääntämään hevonen ja reki kotia kohti. Sitten kun kirkonmeno loppui, porukat rekeen ja ei kun menoksi. Siinä moni jo vanhempikin hevonen innostui hurjaan vauhtiin.

Sitten hiljennyttiin joulun viettoon. Isä haki raamatun, pyysi

Rauhallista Joulua lehden lukijoille ja kaikille seurakuntalaisille

t. Tauno Kirstua

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

9


Linnut Pihlajassa portin luona tilhiparvi viivähtää. Marjoja ne syövät hetken, sitten lehtoon lähtevät. Talitintit, urpiaiset myöskin kuuluu joukkohon. Monenlaiset kauniit linnut täällä ilonamme on. Viljalyhteen asukkina sirkkupari iloinen. Kauniin värin ovat saaneet, sirkutus on melkoinen. Punatulkkupariskunta lintulaudan reunall´on Siemeniä syötyänsä pyrähtävät lentohon. Peipposet ja pääskylinnut lentäneet on etelään. Täältä kylmän ilman tullen kauas maahan lämpimään. Joutsenperhe lahdelmalla valkoisina soutelee. Se on tosi kaunis näky, kun ne siinä joutsenlaulun laulelee. Kevään tullen metsikössä mustarastaan laulu soi Se on mieltä lumoavaa, kauniimpaa ei kuulla voi.

Irma Kurki

Joulumuistoja Siitä on aikaa jo tänä jouluna 60 vuotta, eli vuosi 1957. Äiti herätti siskoni Ullan ja minut varhain aamulla kun olimme lähdössä Tampereelle jouluostoksille. Ja linja-auto tuli klo 7.35 ja oli pimeää kun auto tuli. Kun päästiin Tampereelle oli jo valoisaa koska kello oli melkein 9.00. Ensimmäiseksi menimme kauppahallin ostoksille ostamaan puu-

10

roon riisiä, maksaa maksalaatikkoon ja kalaa kalatiskiltä. Kirjakaupassakin käytiin ostamassa lahjaksi kaupan tuotteita. Isälle kirja ja minä sain joulupukilta kirjan Meidän mirri. Tokmannilta ostettiin joulukuuseen kynttilöitä ja kuusenkoristeita.

jouluvaloja. Kun lähdimme kotiinpäin oli kello 15.15. Kun pääsimme kotiin oli aivan pimeää ja kello vähän yli neljä illalla.

Oli jo kahvin aika ja mentiin kahville Tokmannin kahvilaan. Oli mukava katsella kauppojen

Toivoo

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

Hyvää joulua ja Herran siunausta lehden lukijoille!

Heikki Marttila


Ajatuksia lähetystyöstä ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Matt.28:18-20 vuoden1938 käännös.

Olen itse kotoisin Rämsööstä ja siellä käynyt vanhempieni kanssa pikkutyttönä ompeluseuroissa. Näissä seuroissa kerättiin kolehtia diakonia- ja lähetystyölle. Isosetäni toimi kristillisten lehtien asiamiehenä ja kotiini tuli lähetyslehti (en muista sen nimeä; ehkä Lähetyssanomat) aikuisille ja meille tytöille Totto-niminen lapsille suunnattu kristillinen lehti jossa oli kuvia ja tarinoita lähetystyöstä. Mieleeni on jäänyt sunnuntai-iltapäivät, jolloin äitini, lounastiskit tiskattuaan, istui keittiön pöydän ääreen penkille ja luki lähetyslehteä. Hän luki kertomuksia joskus ääneen ja jäin ihmetellen niitä kuulemaan. Tarinat olivat jännittäviä, mutta useimmiten päättyivät hyvin. Myös pyhäkoulussa sain kuulla lähetystyöstä. Lauloimme innolla posket punaisena laulua: Musta Saara, jota nykyään ei voi laulaa koska sanat eivät ole poliittisesti korrektit.

tuivat lähetystyöhönkin enemmän. Varsinkin äidilleni lähetystyö oli tärkeä asia. Kuulin vasta vähän aikaa sitten että myös äitini sisko oli ollut aktiivinen lähetystyön tukija. Tästä voi päätellä että jo heidän lapsuudenkodissaan asia on ollut esillä. Oman elämäni ruuhkavuosina lähetystyö ei juurikaan tullut lähelle. Toki annoin roponi kolehtiin, mutten ollut kiinnostunut missäpäin maailmaa lähetystyötä milloinkin tehtiin ja nimikkolähettien työstä en jaksanut ottaa selvää. Muistin vasta tyttäreni Niinan lähdettyä lähetystyöhön, oman lapsuudenkotini lähetysmyönteisen historian.

Myöhemmin vanhempieni jo asuessa kirkonkylässä, he osallis-

Tyttäreni seilasi lähetys- ja avustustyössä Logos Hope- ni-

misellä laivalla aina Japanista Karibian saarille. Hän lähti laivalle vuodeksi, mutta viihtyi siellä 4 vuotta. Hän kävi kolmen kuukauden pituisella kotilomalla ensimmäisen kahden vuoden jälkeen, aloittaessaan toista kahden vuoden pestiään. Niina palasi kotiin viime keväänä, 25.4. Tyttären rohkea askel seurata lähetyskäskyä herätti minussa ihailua, olin ylpeä hänestä, mutta hirveän huolissani. Oma ”normaali” ikävä häntä, mutta myös maailmalta tulvivat ikävät ja kammottavatkin uutiset löysivät minut ja pelko tyttären turvallisuudesta ahdistivat minua ensimmäiset kolme vuotta. Viimeinen vuosi oli helpompi kokonaisuudessaan. Senkin aikana oli jännittäviä tilanteita, mutta mielelläni ajattelisin että ehkä uskoni oli vahvistunut, tajusin viimein etten voi häntä auttaa itkemällä. Vain rukoilemalla laivan ja hänen puolestaan tunsin tehneeni jotain ja sain paremman olon. Nyt odotamme ja valmistelemme koko perheen yhteistä joulua kiitollisena koetuista vaikeistakin hetkistä, tuesta ja siunauksesta jota olemme osaksemme saaneet. Hyvän joulun toivotuksin;

Pirjo Tanni Diakonia- ja lähetystyön toimikunnan jäsen

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

11


Kuukauden lähetysmatka Kaipaan päästä tapaamaan teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan ja näin vahvistaa teitä. (Room. 1:11).

Japanin syksyyn Suomen säiden muuttuessa yhä viileämmiksi meillä oli tilaisuus tehdä lähetysmatka syksyiseen Japaniin 22.9.-23.10. Matkamme oli jälleen kerran varsin vaihteleva niin säitten – lämpötilat +7 ja +28 välillä – kuin ohjelmankin puolesta. Heti saapumisen jälkeen saimme osallistua rauhassa jumalanpalvelukseen Tokion Suomi-kirkolla, jonne toimme sanallisia, soitannollisia ja syötäviä terveisiä Suomesta. Oli ilo nähdä seurakuntalaisia ja lähettitovereita niin sanotusti ”keskipitkästä aikaa”. Maalis-huhtikuun vaihteessa vieraillessamme kukkivat sakura-kukat; nyt ympärillä saattoi havaita puolestaan ruskan värejä. Varsinainen ohjelmamme alkoi syksyn lähettienkokouksella, joka pidettiin perinteisesti Suomi-kirkolla. Joukkomme oli varsin pieni: Saimme kokoustaa Hiroaki ja Päivi Yoshimuran sekä Hanna Penttisen kanssa. Seuraavana sunnuntaina vierailimme pit-

kästä aikaa Tokiossa sijaitsevassa Ookayaman kirkossa. Tässä tapauksessa ”pitkästä aikaa” on totta, sillä Martin edellisestä saarnasta tuossa kirkossa oli kulunut yli neljännesvuosisata. Oli puolin ja toisin merkittävää tavata seurakuntalaisia täälläkin. Martin ensimmäinen seurakuntanuori, Erika, emännöi meitä ja näytti muutenkin ottaneen vahvasti vastuuta seurakunnan toiminnassa.

Junaillen Sapporoon Seuraavaksi junailimme oikein tosissamme. Tiistaiaamuna 3.10. lähdimme ensin paikallisjunalla Tokion asemalle, sieltä luotijunalla Shin-Hakodateen, josta jatkoimme vielä diesel-junalla Sapporoon. Matka ovelta ovelle kesti noin kymmenen tuntia, mutta se kannatti, eikä ainoastaan maisemien puolesta! Yövyimme paikallisessa majatalossa, ryokanissa, joka ilahdutti palvelullaan ja siisteydellään. Seuraavana aamuna Päivillä oli esitelmä lasten kasvatuksesta Sapporon kirkon lastentarhan äideille Martin hoitaessa musiikkipuolen. Paikalla oli mukavasti noin 30 henkeä, ja keskustelu oli vilkasta. Pastori Higasayaman opastuksella saimme

tutustua myös suomalaisen lähetyksen tuloksena syntyneeseen, viime vuonna 100-vuotta täyttäneeseen kirkkoon ja sen alaisuudessa toimivaan 80-vuotiaaseen lastentarhaan. Lapsiryhmä lauloi meille suomeksi! Paluumatkalla pysähdyimme Fukushiman pieneen Izumi-kirkkoon, jossa Päivillä oli taas esitelmä ja Martilla musiikkia. Paikalla ollut väki kuunteli kiinnostuneesti ja keskusteli vilkkaasti runsaan nyyttikestipöydän ääressä. Pastori Nomura esitteli meille vielä naapurikaupungin Koriyaman kirkon saattaessaan meidät Tokion luotijunaan. Oli koskettavaa tutustua paikallisiin kristittyihin Fukushimassa, jossa kuusi vuotta sitten tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus puhutti yhä ihmisiä!

Myyjäismylläkkää ym. Suomi-kirkolla Seuraavana sunnuntaina olimme taas Suomi-kirkolla, jossa oli vuorossa jumalanpalvelus, myyjäisvalmistelut ja kenraaliharjoitukset Hannan kanssa pidettävää konserttia varten. Maanantai olikin sitten yhtä mylläkkää ja menoa myyjäisineen, ruokailuineen,

Varsinainen ohjelmamme alkoi syksyn lähettienkokouksella, joka pidettiin perinteisesti Suomi-kirkolla.

12

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017


konsertteineen ja luentoineen. Saimme jälleen kerran nähdä ihmeen: Väkeä oli järjestelijät mukaan lukien paikalla n. 80 henkeä, mikä on yli neljä kertaa seurakunnan aktiivinen jäsenmäärä. Lohikeitto, musiikki ja kasvatusteema näyttävät kiinnostavan. Taloudellisesti myyjäiset onnistuivat varsin hyvin. Pieni kirkon väki yhdessä Päivi ja Hiroaki Yoshimuran kanssa oli jaksanut järjestellä paljon ja venyi itse tilanteessa enemmän kuin inhimillisesti olisi uskaltanut odottaa. Torstaina tehtävämme oli englanninkielinen raamattupiiri rukouksineen ja musiikkeineen ja perjantai-iltana suomenkielen opetus. Teemaksi olimme valinneet ”Suomi 100 vuotta”, johon liittyen opettelimme mm. Suomalaisen messun laulua: Niin kuin hanki valkoinen kirkkaimman auringon alla, puhdistuu tunto ihmisen armolle antautumalla. Jokainen muisto kunniaton pois kirjoista taivahan pyyhitty on, kun kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden. -Saimme palvella Suomi-kirkolla vielä yhtenä sunnuntaina, jolloin Martilla oli messu ja Päivillä rukouksen liittyvä opetus vastuullaan.

Loppuhuipennus Viimeisellä viikoilla saimme kokea Japanin syksyä vuoristomaisemissa erään seurakuntalaisen matkassa. Näköalat olivat huikeat lähes 4000 metrin Fuji-vuori mukaan lukien! Viimeisenä vierailukohteena oli Hamuran seurakunta eli Hanna Penttisen työpaikka. Perjantaina seurakunnan ylläpitämään lastentarhaan kokoontui aamupäivällä äitejä ja iltapäivällä kaupungin yksityisten lastentarhojen opettajia kuuntelemaan musiikilla höystettyä kasvatusaiheista opetusta.

Harvoin yhden päivän aikana Japanissa saa jakaa hyvää Sanomaa lähes kuudenkymmenelle ei-kristitylle! Tämänkertaisen matkamme päätti samaisessa kirkossa sunnuntain jumalanpalvelus, opetushetki seurakuntalaisille sekä konsertti. Kuinka upeasti musiikki soikaan tuossa kauniissa kirkossa!

Miksi kuukauden lähetysmatka? Joku voi ihmetellä, mitä merkitystä kuukaudenmittaisella lähetysmatkalla on. Olemmehan aikaisemmin tehneet Japanissa kolmen vuoden työjaksoja. Vastaus löytyy kirjeen alussa olevista Paavalin sanoista: Kaipaan päästä tapaamaan teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan ja näin vahvistaa teitä (Room.1:11). Lähetysmatkoillamme on nelitahoinen tarkoitus: 1) Tukea pientä lähettijoukkoa työssään, 2)  vierailla paikallis-seurakunnissa, päiväkodeissa ym. paikoissa julistaen ja opettaen, 3) olla järjestämässä uusia ih-

misiä Sanan ääreen kutsuvia tapahtumia sekä 4) rohkaista yksittäisiä kristittyjä heitä kohtaamalla. Kaikkea tätä saimme matkan aikana tehdä. Viimeistelemme tätä kirjettämme paluumatkalla Finnairin koneessa, jonka näyttöruuduilta on helppo seurata matkan edistymistä Tokiosta Venäjän yli Helsinkiin. Kartalla kumpaakin maata edustamaan valitut symbolit kuvaavat sykähdyttävällä tavalla matkamme tarkoitusta. Helsingin kohdalla on tuomiokirkko, kun taas Japanin karttaa merkittävimpien kaupunkien kohdalla täplittivät shinto-pyhäkköjen torii-portit. Emme olleet turistimatkalla, vaan välittämässä kristillistä ilosanomaa Japaniin. Jumalan siunausta Jouluusi toivottaen

Päivi ja Martti www.taivaallinenlahja.fi/ paivi-ja-martti-poukka. Löydät meidät myös facebookista.

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

13


Joulumuistoja Armeijasta 43 vuoden takaa

S

adekesän 1974 jälkeen, saamani kutsun mukaisesti Lokakuun 15 päivänä aloitin varusmiespalvelukseni Hämeen Ratsujääkäripataljoonassa, jonka sijoituspaikkana oli Lahden Hennala. Hieman ankean alokasajan päättyessä marraskuun lopulla vannoimme sotilasvalan, jonka jälkeen pidetyssä juhlatilaisuudessa pataljoonan komentaja nimitti meidät ratsumiehiksi, se tuntui suurelta ylennykseltä siinä vaiheessa. Selvyyden vuoksi on sanottava, että hevosia ei ratsuväessä tuolloin enää ollut, vaan ne oli korvattu lähinnä polkupyörillä. Sitten tuli Joulun aika, ja meidän komppania, tai niin kuin ratsuväessä käytettiin nimeä eskadroona, oli määrätty olemaan Joulun kasarmilla, suorittamassa lähinnä vartiotehtäviä, kuitenkin esim. perhesyistä voi anoa lomaa, joka yleensä myös myönnettiin.

Minä halusin ehdottomasti viettää Joulun armeijassa, nyt kun siihen olisi ainutkertainen

14

mahdollisuus. Jouluaattoiltana ollessani ns. kiertävässä vartiossa, jonka reittiin kuului myös kantahenkilökunnan asuinalue, näin siellä myös joulupukin. Säästä jäi mieleeni, että oli täysin lumetonta, lämmintä muutama aste ja vettä tihuutti.

Aattoiltana ollessani lepovuorossa Hennalan vartiotuvassa, sinne saapui sotilaspastori Hautala tervehtimään meitä, ja pitämään vartioporukalle Jouluhartauden. Luettuaan Jouluevankeliumin, hän puhui meille ja sanoi, että tämä Joulu on teille hyvin erilainen ja tulee jäämään teidän mieleenne loppuiäksenne, siinä hän oli täysin oikeassa. Sitten hän vertasi ensimmäisen Joulun olosuhteita, siellä Betlehemin tallissa ja meidän siellä vartiotuvassa, ja totesi niiden olevan lähes yhtä karuja. Siinäkin hän lienee ollut aikalailla oikeassa, koska vartiotupa oli ahdas, seisoimme hartau-

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

den ajan rivissä arestikäytävällä, ainoa mikä muistutti Joulusta oli ikkunaholvissa palava paksu valkoinen kynttilä. Sitten aattoillan aikana myös sotilaskotisisaret vierailivat vartiotuvassa ja toivat meille kahvia joulutorttuja ja pikkuleipiä. Muuten Joulunpyhien vietto oli varsin leppoisaa, ja Jouluruuat olivat todella maittavia, kinkusta ja laatikoista alkaen. Pataljoonan komentaja kävi myös Joulupäivänä ruokalassa tervehtimässä meitä ja hengennostatuspuheessaan hän mainitsi, että Isänmaa on ylpeä teistä, kun te näin Joulunakin tinkimättä suoritatte teille uskottua vartiotehtävää. Parasta oli se, että me Joulun palveluksessa olleet saimme sitten vuodenvaihteessa vuorokautta pidemmän loman, kuin Joulun lomalla olleet. Joulurauhaa kaikille lukijoille     

t: Markku Kankainen


Matin ja Maijan Joulu Matin ja Maijan Jouluvalmistelut alkaa, sehän tietää Maijalle kopsetta jalkaan. Kaikki pitää tehdäkin jämptiin niin, ettei jäisi aihetta murheisiin. Ensin pitää katsoa se talouden katto. Eihän ostoksia tehtäessä ole edes pakko. Kaikki pitää suunnitella varmaan niin, ettei menis koko huusholli pankrokkiin. Lapsosille lahjat kyllä pitää ostaa, vaikkakin pudjetissa menoja se nostaa. Nuket, leikkiautot kaikki olla sai, karkkipussit tietenkin, tottakai. Maijan lahjan ostaminen, Matin päässä pyöri. Pitkäntovin naisten osastolla hän jo hyöri. Yöpaidan ostaminen riittää sai. Viimeisenkin karvan kaljusta tais viedä kai. Anopille Joululahja ison huolen nosti, Matti hälle viime Jouluks aamutossut osti. Maija sano kuitenkin tehdään näin, käännetään hänen leninki vaan väärin päin. Maijalla Jouluateriasta oli kyllä huoli. Matti senkun viiksikarvoja jo nuoli. Lanttuloorat, kinkut kyllä paistettiin. Joulun tuoksut kaikki siellä haistettiin. Viimein tuli sitten se Jouluaaton ilta. Odotukset tähän loppui lapsosilta. Ateria syötiin, lahjat kaikki annettiin. Emännälle kiitokset myös kannettiin.

Lasse Tuominen

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

15


Kolme joulua muilla mailla Olen Niina Tanni, kotoisin Vesilahden Koskenkylästä. Olen ollut viimeiset 4 vuotta lähetystyössä Logos Hope -nimisellä lähetyslaivalla. Aikanani laivalla vierailin yli 30:ssä eri maassa ja työskentelin laivalla neljässä eri roolissa. Kerron teille kolme kokemustani ulkomailla vietetyistä jouluista: Ensimmäistä jouluani ulkomailla vietimme laivan ollessa Gallen satamakaupungissa Sri Lankassa. Muistan, kuinka yritimme suomalaisen ystäväni kanssa saada jouluun suomalaista tunnelmaa keittämällä rypälemehua glögimausteiden kanssa, ja saimme kuin saimmekin aikaan keskinkertaista talvijuomaa. Ulkona oli tietenkin täysi helle, eikä oikeasta talvitunnelmasta ollut tietoakaan. Muistan kuinka tuon joulun alla kuulimme surullisia uutisia maista, jossa paikalliseen kirkkoon oli kesken joulumessun tunkeutuneet buddhalaisaktivistit, jotka olivat uhanneet tappaa pastorin. Kaksi hieman tukevampaa uskonsisarta olivat istahtaneet pastorin päälle ja sanoneet etteivät luovuta tätä. Muistaakseni kirkko poltettiin seuraavana yönä.

Toisen jouluni vietin Mosambikin Maputossa. Olin tiimini kanssa valmistelemassa laivan saapumista tähän satamaan, joten vietimme useamman kuukauden maissa ennen laivan tuloa. Asuimme neljän viehättävän lähettisisaren emännöimässä lähetystyöntekijöiden majatalossa. He olivat itse olleet vuosia tai jopa vuosikymmeniä Mosambikissa lähetystyössä. Söimme englantilaisia perinnejouluruokia, sillä keittiötä hallitseva Hillary oli kotoisin Englannista. Hillary oli työskennellyt vuosia Iris orpokodissa ja vei meidät orpokodin joulujuhlaan, jossa saimme nauttia lasten ja nuorten hartaasti harjoittelemista joulunäytelmistä sekä tanssiesityksistä. Tunnelma oli jotenkin riemullinen ja rento, ja juhlan lopuksi kaikille jaetut kynttilät loivat tummentuneen yön ympäröimään halliin herkän joulutunnelman. Viimeisimmän jouluni vietin Georgetownin Guyananssa. Guyana on maantieteellisesti osa Etelä-Amerikkaa, mutta kulttuurisesti se luetaan kuuluvan Ka-

16

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

ribiaan. Laivamme oli juuri seilannut 12 päivää Atlantin yli ja satamaan saapumista edeltävänä yönä kello 3 aikaan aamuyöstä laivamme kallistui yllättäen 20 astetta. Sellaista aamuherätystä en koskaan toivo kokevani uudelleen: hytissäni laatikostot lensivät lattialle, kaikki tavarat hyllyiltä tippuivat suojista huolimatta alas ja voitte vain kuvitella millaista sotkua laivan kirjavarastosta ja keittiöstä löytyi! Suuremmilta vahingoilta kuitenkin säästyttiin, vaikka laivahistoriaa tällä keikautuksella teimme. Pidimme kallistusta herätyksenä: kuinka meille on annettu niin rajallinen aika kertoa hyviä uutisia ja kuinka toimeen pitäisi tarttua. Jouluaattoa päätettiin viettää eri tavalla kuin aiemmin. Laivan kirjakauppa päätettiin sulkea yleisöltä aiemmin ja kaikki kykenevä laivan miehistö sekä henkilökunta lähtivät ulos kohtaamaan paikallisia ihmisiä: kuka musiikin, keskustelun tai palvelemisen kautta. Noin 250 lähetystyöntekijää Georgetownin kaduilla kohtaamassa ihmisiä jouluaattona.


Itse en tuona päivänä valitettavasti päässyt mukaan, sillä esimiesasemani vuoksi olin keittiövuorossa. Eräs laivan jouluperinteistä on se, että esimiehet ja johtajat valmistavat jouluaterian laivan muulle henkilökunnalle, jotta keittiöhenkilökunta muiden ohella saisi nauttia illasta. Me siis siivosimme ja koristelimme ruokasalin sekä valmistimme ja tarjoilimme ruuan. Siinä imuroidessani ruokasalin kokolattiamattoa mietin niitä sisaria ja veljiä, jotka tekevät tätä meille muille ihan joka päivä. Päätin, että teen imurointini niin hyvin kuin mahdollista, koska teen sen heille. Heille, jotka olivat tuonakin hetkenä lähestymässä ihmisiä, jotka eivät tunne Jeesusta. He ansaitsevat parasta. Jumala ansaitsee meiltä parasta. Kuinka usein annan hänelle parastani, vai tuleeko useammin annettua vain se, mikä on jäljellä?

”Joulu laivalla ei koskaan tuntunut ”siltä oikealta joululta”, jota on tottunut viettämään täällä kotona, sillä joulummehan koostuu lähinnä meille tärkeistä perinteistä.”

Kolme hyvin erilaista joulua, ja kuinka sattuikaan, kolmella eri mantereella. Joulu laivalla ei koskaan tuntunut ”siltä oikealta joululta”, jota on tottunut viettämään täällä kotona, sillä joulummehan koostuu lähinnä meille tärkeistä perinteistä. Mitä jää joulusta kun perinteet riisutaan pois? Kaikista näistä kokemuksesta kuitenkin löytyy jotain, joka jää unohtumattomasti elämään mukana joulussani: vainotut kristityt, syrjäytyneiden lasten riemu ja sydämestään palvelemisen ilo. Hyvää ja rauhallista joulua

Niina Tanni VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

17


Maire Kivistöä muistaen Me 10-ryhmäläiset olimme saattamassa ystäväämme ja työtoveriamme Mairea viimeiselle matkalle 21.10.2017. Tutustuimme ja ystävystyimme työelämässä. Tähän ryhmäämme kuului viisi 4H-toimihenkilöä: Maire Vesilahdelta, Sirkka Kylmäkoskelta, Kirsti Kangasalta, Leena Urjalasta ja Sirkka Rengosta. Yhteisen taipaleen pituus vaihtelee yli 30 vuodesta reiluun 10 vuoteen. Pienen pohdinnan jälkeen päätimme pyytää myös puolisomme mukaan tapaamisiimme. Näin ryhmämme sai nimen 10-ryhmä, olihan meitä yhteensä kymmenen, vai kertoisiko nimi ryhmästä jotain muuta… Virallisesti kokoonnuimme ensimmäisen kerran tällä uudella kokoonpanolla syksyllä 2011 Rengossa mökillämme. Heti ensi tapaamisesta lähtien tuntui kuin miehet olisivat aina tunteneet toisensa. Taitavat olla myös 4H-henkisiä. Tämä Mairen muistotilaisuus oli 22. tapaaminen kuuden vuoden aikana. Kiivain tahti oli toissa vuonna, jolloin tavattiin joka toinen kuukausi.

Minä pidän kirjaa, muuten voi menettää vuoronsa, niin innokkaasti kaikki haluavat järjestää kutsuja. Meidän ensi tapaamiseen mennessä ei ollut vielä muodostunut mitään ”serveerausperinnettä”. Tarjolla oli yksi pääruoka, yksi jälkiruoka ja kahvin kanssa yksi kakku. Sitten meillä oli tapaaminen Mairen ja Pekan luona. Ruokapöytä oli pitopöytä, sorttia monenlaista ja maistuvaista. Me kaikki muistamme vieläkin elävästi Mairen kahvipöydän, jossa oli viittä erilaista täyte- ym. kakkua ja muut herkut päälle. Näitä Mairen herkkureseptejä meillä on nyt muistona. Viimeisin resepti tuli sähköpostilla 25.8.2017 klo 19:33. Kyseessä oli kurpitsasalaattiohje. Vuosi sitten olimme Mairen ja Pekan luona. Mairen voimat olivat jo heikentyneet, mutta silti hän halusi hemmotella meitä runsaalla pikkujouluaterialla. Hänellä oli toki apua kyökin puolella. Saimme kaikki mukaamme purkillisen kurpitsasalaattia. Resepti tuli hiukan viiveellä, mutta ajoissa ajatellen vaikka ruokajoululahjoja tänä jouluna. Muistamme Mairen ahkerana, auttavaisena, avoimena, iloisena, idearikkaana, erittäin taitavana kokkina ja varsinkin hyvänä ystävänä.

itsasalaatti rp u k n e ir a M

itsaa) oita (talvikurp ti u u k a s it rp 2 l ku 3 dl etikkaa 3 dl vettä a 600 g sokeri 1 kanelipala ippuria 0,5 tl valkop ottia 1 pala musk . 15 minuuttia Keitä lientä t kiehumaan. Laita kuutio t kuutiot tuleva Keitä kunnes ). ta jo ivät saa ha kuultaviksi (e

”Kauniina nauhana vuosien päivät, helmenä jokainen muistoksi jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, niistä ei yhdenkään kadota sallis.” (Muista joka päivä, säv. Väinö Viitasalo, san. Oke Peltonen)

10-ryhmäläisten puolesta

Sirkka Rengosta 18

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017


Oma enkelisi Hän tarttuu sua kädestä, jos pelko hämmentää. Ottaa otteen olkapäästä, kun liika vauhti päälle jää. Pitkän tiesi suojaa, vaikka et häntä huomaiskaan. Rinnallasi kulkee päällä tämän maan. Hän neuvoo tien oikean, jos reittisi haarautuu. On päivisin oppaanasi aurinko. Illalla kultainen kuu. Niissä kummassakin oma enkelisi asustaa. Ja pieneen sydämeesi vielä kodin rakentaa.

Ari Ruokola

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

19


Tuoreen Mummin joulumietteitä

O

lemme mieheni kanssa uudessa elämänvaiheessa. Tyttäremme sai aviomiehensä kanssa pienen pojan, esikoisensa Einon, tammikuussa 2017 ja odotamme ensimmäistä joulua isovanhempina. Vuosi sitten lapsenlapsen odotus oli jo loppusuoralla ja mummi ja pappa odottivat tulokasta jännityksellä. Emme osanneet odottaa vielä muuta kuin onnellisesti päättyvää odotusta ja vauvan synnyttyä kävimmekin häntä heti seuraavana päivänä sairaalassa ihmettelemässä. Siitä alkoi kasvu isovanhemmiksi ja olemmekin olleet tiiviissä kanssakäymisessä nuoren perheen kanssa. Nykytekniikka mahdollistaa myös bonuksena lähes päivittäiset kuvaterveiset Einon elämästä. Omien lasten vauvaikä meni jälkeen päin ajatellen nopeasti, vaihtuen leikki-ikään kaikkine joulupukkijännityksineen ja pian lahjat vaihtuivat jo teinien ja aikuisten järkilahjoihin. Perheemme jouluperinteet muotoutuivat aikanaan kotona olemisen ympärille, kuusenkoristeet ripustetaan edelleen lähes samalla tavalla. Lumettomat joulut ovat vuosien saatossa innostaneet valon lisäämiseen pimeälle pihalle jo adventin alkaessa. Perheemme jouluruoka on ollut aika perinteistä: miehille runsaas20

ti kinkkua ja tietyn merkkistä sinappia, naisille itse valmistamaani valkosipulisilliä, joka on ihanasti pakollinen joulumaku. Ja rosollia sekä lanttulaatikkoa tietenkin. Vihreitä kuulia herkuista unohtamatta…

illan keskipiste, kuten on ollut jo muutenkin kuluneiden kuukausien aikana. Uusia kehitysvaiheita tulee lähes viikoittain. Kunpa aikuinenkin kehittyisi omassa elämässään vielä samaan tahtiin kuin pieni ihminen! Viime jouluna ihastuin erityisesti Suvi Teräsniskan suomeksi laulamaan Taivas sylissäni -joululauluun, joka saa kyyneleet silmiin jo pelkästä ajatuksesta. Laulun sanat koskettavat erityisen syvältä tuon nuoren äidin laulamana. On hienoa, että uudet joululaulut täydentävät perinteistä tarjontaa.

Maailmanmeno on muuttunut jo yhdessä sukupolvessa nopeasti. Einon vanhemmat ovat omien jouluperinteidensä kehittelyssä hyvässä vauhdissa. Saimmekin mieluisan kutsun heidän jouluaattoiltansa viettoon. Isovanhemmille on siis luvassa erilainen joulu, kun ajelemme Akaaseen toivottavasti sopivan talvisessa maisemassa. Eino tulee olemaan

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

”Täällä kaikkiin päiviin tuo ilo taivaallinen. Lempeyttä, rakkautta silmiin ihmisten. Sanat, jotka kuulin, ne unohdu ei koskaan, vaikka mitä tulkoon, niistä aina voimaa saan. Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien. Tuotko lapseni, nyt toivon maailmaan? Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? Helmassani kantaa itse taivastako saan? Keneltä sai tähden tuo katse pienokaisen? Beetlehemin yllä loistaa tähti ikuinen.”

Rauhallisen joulun toivotuksin

Anna-Maija Kurki


Jätkän Gronikka Elettynä on jo vuosia plaiskittu on töitä, vietetty on juhlia. Syöty kaikki mitä on eteen kannettu puurot sopat sakeat, jopa kaikki sian läskit. Tietämättä, että tuo katala karsina nauta voi olla sinulle jopa hauta. Niimpä jätkä rupesi laihduttamaan ja roskaruokia karttamaan. Näin vierähti taas vuosia. Hyvät Neuvot unohtuvat, ja jätkä alkaa läskiä suosia. Hyvä dietti meni pilalle ja verenpaine tuli tilalle. Verenpaineenkin kanssa jätkä vuosia pärjäilee kunnes tulee uusi juttu, ja nyt diabeteskin on tuttu. Jätkä hiljenee, miettii tuumii nyt minä olen hukassa tai ainakin pahassa pulassa. Saatuaan alan ihmisiltä uutta tietoa jätkä päähänsä ne päättää hieroa. Nyt on jätkän suunta vakaa kaiken liian ruuan saa toiset jakaa. Jos ei ruokaa liikaa suuhun mätki niin ei vatsassa roiku läski. Ja mikä kaikkein parasta. Se ihana hyvänolontunne sitä ei kukaan jätkältä varasta.

Tauno Kirstua VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

21


Hei! Työskentelen vanhustenhoidossa palvelutalossa, jossa hoitajat ovat asukkaiden omahoitajia. Sain kerran käsiini entisen omahoidettavani lempirunon Jeesus-lapsi ja sepän tytär.

Voi olla, että runo puhutteli häntä siksi kun hän itsekin oli sepän tytär. Halusin jakaa runon eteenpäin näin joululehden kautta. Runo on kirjoitettu koneella paperille, eikä siinä mainita kirjoittajaa.

Jeesus-lapsi ja sepän tytär Pyhä Maria yössä yksin kävi katuja Beetlehemin ja etsi yöpymispaikkaa jaloin turtunein, väsynein. Niin leimahti vastahan valo; oli seppä pajassaan ja takoi ja kipinät sinkos yön taivaalle ahjostaan. Rakas seppä, sulla varmaanjokin soppi mun levätä ois? Mut seppä yrmeenä katsoi: Mene kulkuri oveltain pois. Pyhän Marian kyyneleet kieri kuin veripisarat. – Mitä taot, hän arasti kysyi, mitä yöllä rakennat? – Taon nauloja, vastas seppä, ma ristihin Messiaan. Polo äiti parahtain horjui yön pimeään sakenevaan. Tuli viimein kurjaan talliin ja kun aamun aurinko nous sylissään hän Jumalan Poikaa, ihanaista kuin päivä sous. Niin astui sepän tytär luo Marian tallihin. – Tule laps, saat helmahas painaa mun aarteeni kallihin. – Voi, vastas pieni tyttö, mun käteni halvatut on. – Kun kosketat lapsen liinaa, ne virkoo elohon. – Olen sokea, en näe lasta, taas tyttö vaikertaa. – Sa seimehen tartu ja valoon sun silmäs aukeaa. Ja katso, terveytensä sai tyttö jällehen ja hän lensi isänsä luokse kuin lintu livertäen. Isä juoksi hengästyneenä Pyhän Äidin ja Lapsen luo ja lankesi maahan ja pyysi – Mun syntini anteeks suo! – Sun levätä ruhtinasvuoteen taon kultaan ja hopeaan. Sun astua pääni painan ma orjantappuraan! – Mene rauhaan, Maria vastas; ken katuu, anteeks saa! Oli seimen köyhän yllä kuin päivän purppuraa. Tämän runon myötä toivotan kaikille lukijoille Hyvää Joulua ja Siunausta vuodelle 2018!

22

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

Pirjo Tanni


Vesilahden seurakunta verkossa Kotisivu

www.vesilahdenseurakunta.fi

Facebook

www.facebook.com/ vesilahdenseurakunta/

​Facebook-ryhmä​

www.facebook.com/ groups/109145709120535/

Vesilahden srk-nuoret/ Facebook​ www.facebook.com/ groups/357165137698609/

Instagram​

www.instagram.com/vesilahden.seurakunta/

Twitter​

twitter.com/VesilahdenSrk

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

23


24

VESILAHDEN SEURAKUNNAN JOULULEHTI 2017

Vesilahti srk joululehti 2017  
Advertisement