OULUN MERENKÄVIJÄT RY:N JÄSENLEHTI
3/2016
RYÖPPY
Sataman kantilta, s. 6 Röytän sataman kuulumisia, s. 13 Historian havinaa vuodelta 2002, s. 15
RYÖPPY
1
Ω Ω sisältö
– ryöppy 3/2016, lokakuu 2016
Ryöppy 3/2016 3 4 8 10 14 16 18 20 22 23 24
Päätoimittajan mietteitä Ruorin takaa Sataman kantilta Elojuhlat Marjaniemessä Matkapurjehdus kertomus Pentteristä Röytän sataman kuulumisia Syystalkoot Röytässä Historian havinaa Sihteeri ryöpyttää Tulevia tapahtumia
Kansikuva: "Elokuinen Marjaniemi" Kimmo Väärälä
Oulun Merenkävijät ry postiosoite. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . pl 37, 90101 oulu pankkiyhteys. . . . . . . . . . . . . nordea oulu, 205018-125927 iban: fi07 2050 1800 1259 27, bic: ndeafihh kotisivu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . www.oulunmerenkavijat.fi kuva-arkisto. . . . . . . . . . . . . . . . oulunmerenkavijat.kuvat.fi rekisteri . . . . . . . . . . . . . . . . . rekisteri.oulunmerenkavijat.fi hallitus. . . . . . . . . . . . . . . . . hallitus@oulunmerenkavijat.fi
2
RYÖPPY
ryöpyn toimitus. . . . . . . . . . . ryoppy@oulunmerenkavijat.fi jäsenrekisterin hoitaja. . . . . rekisteri.oulunmerenkavijat.fi
issn-l. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8720 issn (painettu). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8720 issn (verkkojulkaisu). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2242-8739
ΩΩ pääkirjoitus
– tanja väärälä, päätoimittaja
Päätoimittajan mietteitä
“Katso naavan puun taa. Tutki tuulen suuntaa. Se on pohjoinen. Tiukka mutru huuleen. Selkä vastatuuleen. Kästät kyllä sen. Kulkija ne tietää. Kulkuja ne sietää. Luonnon oikut nuo. Tuuli toistaa haastaa. Turhat toiveet raastaa. Voittoja ei suo. Minne tuuli tytön kuljettaa”… Laulun sanat ovat varmasti olleet monenkin purjehtijan ja veneilijän huulilla kesän aikana. Koskaanhan ei tiedä minne tuuli meitä kuljettaa. Välillä on tyyntä, välillä myrskyää niin, että on parasta etsiä suojaisaa satamaa. Näinpä ollen jos haluat kertoa omista kokemuksista veneilyn parissa niin Ryöpyssä on aina tilaa jutuille ja kuville. Tai mistä innostuksesi veneilyyn alkoi niin rohkeasti kirjoittamaan. Valmiit jutut tai kuvat voi lähettää sähköpostiin: ryoppy@oulunmerenkavijat.fi Veneily on murroksessa. Venevero maksuun 2017 alusta? Valtionvarainministeriö on aloittanut valmistelut veneverolle hallitusneuvos Merja Sandeliinin johdolla. Vuodelle 2016 vero ei ehtinyt, joten tämä on tulossa vuoden 2017 aikana. Veneverolla tavoitel-
laan valtionkirstuun 50 milj. euroa. Iso summa siis on kyseessä. Miten tämä kaikki näkyykään veneily harrastuksessa ensi vuonna? Huomioitavaa on, että venerekisterissä oli toukokuun loppupuolella yhteensä 198 191 venettä. Jos tuo tavoiteltava 50 milj. euroa jaetaan venerekisterissä olevien veneiden määrällä, ollaan lähellä sitä kuinka suureksi tuo vero muodostuu venettä kohden. Toki erilaiset asiaan vaikuttavat tekijät kuten koneteho yms. vaikeuttavat laskemista. Kaikki tämä selvinnee ensi vuonna tai kauden 2017 aikana. Mukavaa syksyn jatkoa! tanja väärälä, päätoimittaja
RYÖPPY
3
Ω Ω kommodori
– matti ruokonen
Ruorin takaa Kuusi vuotta on tullut kirjoiteltua ”Ruorin Takaa” -juttuja Ryöppyyn. Aiheet ovat olleet joskus hakusessa, mutta aina on jotain saanut raapustettua. Monesti mietin, lukeekohan näitä sepustuksiani oikeastaan kukaan - niinpä tein testin eräässä Ryöpyssä; kirjoitin OPS:n ja OM:n yhdistymisestä. Tappouhkauksia ei kylläkään siitä kirjoituksesta tullut, mutta sitä lievempiä vastineita sitäkin enemmän eli kyllä näitä juttuja ainakin joku lukee ja sitä paitsi olin silloin ja olen vieläkin sitä mieltä, että seurat voitaisi ihan hyvin yhdistää - monta päällekkäistä asiaa/ toimintoa voisi yhdistää, hallitustyöskentelyyn löytyisi paremmin porukkaa, meillä on jo yhteiset seuran tilat, yhteinen satama…
Hallitustyöskentely Hallitukseen on välillä ollut työlästä saada porukkaa puurtamaan yhteisen hyvän eteen, mutta ne, jotka on saatu houkuteltua tiimiin, ovat kyllä sitten innolla tarttuneet toimeen ja asioita on saatu vietyä eteenpäin. Voi olla tietysti niinkin, että meidän lähes viidensadan jäsenen porukassa olisi hyvinkin halukkaita tulemaan mukaan aktiiviseen toimintaan ja esim. hallitustyöskentelyyn mukaan, mutta niiden henkilöiden kaivaminen jäsenistöstä on kyllä ollut hankalaa. Olemme useita kertoja ilmoittaneet kotisivuillamme ja Ryöpyssä avoinna olevista luottamustehtävistä, mutta vastauksia kyselyihimme ei ole tullut juuri yhtäkään. Alkuvuosina hallituksen kokoukset venyivät välillä hyvinkin pitkiksi, mutta nyttemmin olemme pystyneet hiomaan toimintaamme niin, että kokouksessa käsiteltävät asiat on saatu hoidettua parin tunnin istunnoilla. Viime vuosina olemme saaneet tarkennettua järjestettäviä tapahtumia myös niin, että ellemme löydä jollekin aiotulle tapahtumalle vastuuhenkilöä/
4
RYÖPPY
järjestäjiä, emme järjestä tapahtumaa. Tämä menetelmä on toiminut hyvin ja kaikki tärkeät tapahtumat on kuitenkin saatu hoidettua kunnialla. Se ongelma tässä kaikessa tietenkin on, että hallituksen jäsenet kuormittuvat aika lailla kun useampia vakansseja lankeaa yhden jäsenen hoidettavaksi, esimerkiksi tällä hetkellä kotisivuja, jäsenrekisteriä ja katsastuspäällikön toimia hoitaa yksi ja sama henkilö.
Toppilan satama ja vesiliikuntakeskus Hanke taisi olla jo puheenjohtajakauteni alussa olla listoilla. Hanke on edennyt pikkuhiljaa ja tänä kesänä luvattiin, että junnut pääsevät vesiliikuntakeskuksen tiloihin ja voivat lähteä treeneihin Toppilasta. En kylläkään ole asiaa kysynyt junnuvalmentajilta. Satamahanke on vielä tällä hetkellä nk. Vaiheessa. Keväällä kaupungin kanssa pidetyssä palaverissa kaupungin edustajat kertoivat, että kaavaan on merkitty n. 230 venepaikan venesatama, mutta toimenpiteisiin sataman rakentamisen suhteen ei vielä ole ryhdytty.
Talvella suoritetusta satama-altaan maaperätutkimuksesta ei vielä kevään kokouksessa ollut tietoa saatavilla. Uskon edelleenkin hankkeen toteutumiseen, mutta, niin kuin tällaisissa hankkeissa yleensäkin, niin tässäkin aikajänne on pitkä. Tällä hetkellä alueella on käynnissä tiestön sekä vesi- ja viemäriverkon rakentamistyöt ja ensimmäisten asuntojen on kaavailtu nousevan alueelle 2018 - 2019. Siihen mennessä on varmaankin myös satama-alueella tapahtunut jotain edistymistä.
Kuluneet vuodet Aloitin hallituksessa muistaakseni 2000 -luvun alussa ja kommadoriksi minut valittiin vuonna 2010 eli kuusi vuotta on nyt tullut häärittyä seuran peräsimessä. Näihin vuosiin sattuu monta eri tapahtumaa ja touhua OM:n tiimoilla. Edeltäjäni Reino Aula jätti velattoman ja vakavaraisen seuran eikä minunkaan kaudellani ole mitään dramaattista notkahdusta tapahtunut seuran taloudessa. Kalustoa on hankittu pikku hiljaa lisää seuran tarpeisiin ja entistä kalustoa kunnostettu. Merkittävin ostos taitaa olla junnu- ja kilpailutoimintaan hankittu Ribbi. Ribin iso moottori aiheutti aluksi hieman nurinaa jäsenistön suunnalta, mutta nyttemmin soraääniä ei ole kuulunut ja Ribin käyttäjien mielestä paatti sopii erinomaisesti tarkoitukseensa. Röytän tukikohtaa on kunnosteltu tarpeen mukaan, uusi huussi rakennettu ja saunaan vaihdettiin entisen, paljon keskustelua virittäneen kiukaan tilalle Ponkalan Aaron hitsaama uusi kiuas ja rantaan hankittiin uimalaituri. Johteenpookin vuokraustoiminta ulkopuolisille on vakiintunut niin, että
nyttemmin molemmista seuroista on yhdyshenkilö pyörittämässä vuokraustoimintaa ja saadut vuokratulot jaetaan Säätiön, OPS:n ja OM:n kesken. Yhteistyö veljesseurojen sekä kaupungin kanssa on mutkatonta. Kilpailu ja junioritoiminta on kolmen seuran yhteistyönä sujunut mielestäni oikein hyvin; junnutoimintaan on saatu tarpeeksi purjehtijoita, jolloin toiminta on ollut mielekästä niin valmennuksen kuin junnujen viihtymisenkin osalta ja kilpailut on pystytty järjestämään hienosti yhteistyönä.
En aio jättää mitään ”testamenttia” tulevalle kommadorille enkä hallitukselle, mutta lupaan auttaa seuraajaani, jos hän apuani/neuvojani kaipaa. Olen myös ilmoittanut hallitukselle, että olen halukas toimimaan telakkasäätiön hallituksessa, mutta minähän en tietysti sitä päätä, vaan hallitus valitsee OM:n jäsenet Telakkasäätiön hallitukseen erovuoroisten tilalle. Eräs seuramme jäsen tuumasi, kuultuaan aikeistani lopettaa puheenjohtajana: ”Emmehän me löydä mistään samanlaista uutta puheenjohtajaa” Vastasin hänelle, että ette löydäkään, mutta vähintään yhtä hyvän paremmankin löydätte varmasti. Kiitokset teille kaikille kuluneista vuosista, nyt on aika saada uutta verta seuran peräsimeen. Tavataan seuran syyskokouksessa ja tietysti kauden päätösillallisella. Tulkaa syyskokoukseen sankoin joukoin paikalle valitsemaan seuralle uutta puheenjohtajaa ja hallituksen jäseniä. matti ruokonen
RYÖPPY
5
Sataman kantilta
A
lkuvuodesta Telakkasäätiön hallitus päätti uuden venehallin rakentamisesta satama-alueelle. Perusteena rakentamispäätökselle oli asiakaskyselyyn saadut vastaukset, joiden mukaan kiinnostusta hallipaikkoihin on niidenkin keskuudessa, joiden veneet ovat tähän saakka olleet ”taivasalla” pressujen peitossa. Säätiö tilasi hallin edullisimman tarjouksen tehneeltä Best-Hall Oy:ltä. Hallin pohja- ja asfaltointityöt teki Oulun Autokuljetus Oy. Edelliseen, eli ykköshalliin verrattuna uusi halli on rakenteeltaan aivan erilainen. Teräsrakenteisen rungon päälle on viritetty säänkestävä PVC-muovikate, joka toimittajan mukaan kestää korjaamatta vähintään 20 vuotta. Halli on myös hyvin valoisa. Kate on valoa läpäisevä niin että valoisana aikana valoa on lähes yhtä paljon kuin ulkona. Hallin valaistus on myös erittäin tehokas niin että myös pimeän aikaa
6
RYÖPPY
valoa riittää. Rakenneratkaisuun liittyvä haittapuoli on se, ettei hallin seinille eikä oikein seinien läheisyyteenkään voida sallia tavaroiden varastointia. Vaara seinäpinnoitteen vahingoittumiseen on liian suuri. Uuteen halliin mahtuu veneiden koosta riippuen runsaat 20 venettä. Hallikapasiteetti siis kasvaa entiseen verrattuna noin kolmanneksella. Toisaalta asiakaspotentiaalia satamassamme riittää. Siinäkin tapauksessa, että molemmat hallit ovat täynnä vain runsas neljäsosa veneistä on halleissa. Säätiön hallitus päätti elokuun kokouksessaan pitää tulevalla talvisäilytyskaudella halli- ja kenttätelakointimaksut ennallaan. Hallitus päätti myös, että hallimaksut ovat samat molemmissa halleissa. Jo vuosien ajan hallimaksu on määräytynyt veneen mitoista ja hallitaksasta. Taksassa oleva neliömetrimäärä lasketaan veneen pituuden ja puolella metrillä lisätyn leveyden tulona. Hallimaksu taas määräytyy neliömetrimäärän ja taksan (26,254 €/m2) tulona. Esimerkiksi
Kimmo Väärälä
10 metriä pitkän ja 3 metriä leveän veneen hallimaksu on 918,75 €. Kenttätelakoinnin vastaava maksu on 192,75 € eli nettokustannus hallipaikasta esimerkkiveneelle on 726 €. Osittain hallin rakennustyöhön liittyen, osittain siitä riippumatta, satamakentällä on tehty runsaasti töitä muun muassa talvisäilytyspaikkojen lisäämiseksi. Alueita on raivattu sinne kertyneestä tavarasta ja romusta, tasoitettu ja sepelöity veneiden säilytykseen soveltuviksi. Sähköpistorasioita on myös lisätty eri puolille satama-aluetta parantamaan sähkön saatavuutta eri osissa satamakenttää. Sataman sähköverkkoa on muutenkin vahvistettu. Uuteen halliin luonnollisesti rakennettiin uusi sähkönsyöttökaapeli. Myös vanhempaan halliin rakennettiin uusi sähkökaapeli korvamaan nosturikeskuksen kautta nykyisin kulkeva sähkönsyöttö. Järjestelyillä on tarkoitus parantaa sähkön saannin varmuutta halleissa, satamakentällä ja laitureilla sekä rajoittaa
mahdollisten sähköhäiriöiden laajuutta. Vanhemman eli ns. ykköshallin valaistusta myös parannettiin asentamalla halliin 14 uutta valaisinta aiemmin olleiden kahdeksan valaisimen lisäksi. Uusien valaisimien valoteho/valaisin on noin kolminkertainen entisiin valaisimiin verrattuna. Kokonaisuudessaan hallin valaistustaso parani uusien valaisimien myötä keskimäärin kuusinkertaiseksi aikaisempaan verrattuna. Kuluneen kesän hankkeiden tarkoitus on ollut parantaa sataman palvelutasoa ja lisätä vaihtoehtoja muun muassa veneiden talvisäilytykseen tilanteessa, jossa tähänastinen hallikapasiteetti on ollut jo monena vuotena jokseenkin loppuun myyty. Toivon, että moni veneenomistaja harkitsee nyt hallipaikan vuokrausta vaihtoehtona perinteiselle pressuratkaisulle. reino aula telakkasäätiön puheenjohtaja
RYÖPPY
7
Elojuhlat Marjaniemessä
R
öytän laituritilanteen takia Elojuhlat vietettiin tänä kesänä poikkeuksellisesti Marjaniemessä. Viikonloppu aloitettiin perjantaina kalaliike Haanpään purjehduskilpailulla Oulusta Marjaniemeen. Kisaan osallistui vaihtelevassa tuulessa kahdeksan (8) venekuntaa. Viimeinen vene lipui satamaan tyyntyvässä tuulessa yhden jälkeen yöllä. Lauantai aloitettiin järjestelyporukan toimesta savusaunan lämmityksellä – aikaa tähän oli varattu 7,5 tuntia, jotta kaikille kylpijöille riittäisi varmasti löylyä. Päivän aikana jännitettiin paikan vaihdoksen vaikutusta osallistujamäärään – loppujen lopuksi laituriin kiinnittyi 38 venettä. Merkille pantavaa oli se, että moottoriveneilijöitä tuli paikalle vain muutamia, vaikka lauantain lähes tyyni keli olisi ollut optimaalinen moottoriveneilyyn. Illan ohjelma oli varsin perinteinen ja hyväksi havaittu – saunomista, hyvää ruokaa ja vähän juomaa-
8
RYÖPPY
kin ja illan lopuksi elävää musiikkia. Taivaan tulet – yhtye tanssitti juhla kansaa kolmen setin verran. Ihmiset tekivät tästäkin hienon juhlan – tanssimisen lomassa purjehdittiin monta reissua ja tilannetta merellä. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Hailuodon Majakkapihan kanssa. Majakkapiha tarjosi vierailleen hyvät puitteet: saunat, ruokaa, juomaa ja elävää musiikkia. OM:n rooliksi jäi lähinnä asioista sopiminen, tiedottaminen ja pieni sponsorointi. Elojuhlien oikea paikka on ehdottomasti Röyttä ja näillä näkymin ensi kesänä palataan taas normaaliin rutiiniin. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että Marjaniemi on upea paikka ja kesään sopisi useampikin veneilytapahtuma – ensi kesänä uudestaan Marjaniemeen, toki eri juhlana ja yhteistyössä muiden veneseurojen kanssa? markku hurskainen
RYÖPPY
9
Katkarapujen askertelua Bjuröklubbenilla
Lövselen laituri
Pieni on allas Bjuröklubbenilla
Tonic-kalavene Bjuröklubben
Ratanin laituri ja vanha mareografi eli vedenkorkeusmittauspaikka
Bjuröklubbenin allas
Lövsele
Ratanin keittiö ja Julianan ja Moonlightin kipparit kokkihommissa
Lövselen saunan vilvoittelutila
Lövselen pienvenesatama
10
RYÖPPY
MATKAPURJEHDUS KERTOMUS Meidän tämän kesän lomareissu piti suuntautua Etelä-Suomeen, mutta jälleen kerran löysimme itsemme Ruotsin puolelta. Taitaapi johtua syvistä vesistä ja hyvistä satamapalveluista. Meidän lempipaikkoja on ollut Ruotsin puolella Ratan ja Bjuröklubben, mutta nyt löysimme uuden paikan näiden välistä eli Lövsele. Ratan Lat 63 59,496 N Long 20 53,506 E on hyvin historiallinen paikka, sillä vuonna 1809 monen ruotsalaisen ja venäläisen sotilaan kohtalo oli siellä sinetöity. Samoin 1700-luvulla Ratanista tehtiin Norrlannin satama/tapulipaikka, jossa Uumajan, Piitimen, Luulajan ja Tornion kaupunkien laivat tullasivat tavaroitaan. Ratan on tunnettu myös ensimmäisestä vedenkorkeusmerkistä ja edelleenkin siellä on toimiva vedenkorkeusmittari ja sen lukemat luetaan joka päivä Ruotsin radiossa. Ratan on todella rauhallinen ja suojaisa paikka olla vaikka merellä myrskyäisikin. Sieltä löytyy vettä, sähköä ja hyvät saniteetti- ja ruoanvalmistustilat. Satamamaksu oli tänäkin vuonna ainoastaan 100 kr. Kylkikiinnityksellä ollaan aina oltu ja hyvin siihen veneitä mahtuu. Kulkureittejä on kaksi, pohjoispuolen reitti on matalampi, mutta s/y Moonlight 2,10 syväyksellä hyvin pääsi läpi. Päätettiin, että ennen Bjuröklubbenia käydään välillä jossain paikassa ja vaihtoehtona olivat Sikeå ja Lövsele. Poikettiin Lövseleen, Lat 64 18,15 N Long 21 15,4 E, koska siellä ei ole aikaisemmin käyty. Paikka osoittautui todella miellyttäväksi vaikka se oli samalla leirintäalue ja alueella oli paljon asuntovaunuja. Satama oli syvä ja kylkikiinnityksellä mentiin. Luultiin, että saatiin olla ainoa vene, mutta iltaa kohti laituri alkoi täyttyä. Sähköä saatiin, muttei vettä. Saunakin siellä oli, mutta oli sellainen Ruotsalai-
nen sauna, jossa ei ollut peseytymismahdollisuutta. Saunominen jätettiin väliin, sillä olisi pitänyt peseytyä meressä. Toki sieltä löytyivät suihkut ja keittiö, jotka olivat todella viihtyisiä. Satamamaksu oli 150 kr. Bjuröklubben Lat 64 28,678N Long 21 34,343 E on todella pieni, mutta idyllinen paikka. Siellä on Ruotsin korkeimmalla paikalla sijaitseva majakka. Satama-altaaseen monta isoakin venettä mahtuu. Sisäänmeno täytyy ottaa varoen, sillä altaan perällä on hyvin vähän vettä. Bjuröklubbenilla ei ole tarjota sähköä eikä vettä, mutta sauna löytyy. Satamamaksua ei ole. Tonic-kalavene on aina omalla paikallaan ja siellä on ihana vanhempi nainen myymässä kalaa eri muodoissa. Kerran meillä loppui ruoat ja jouduttiin kysymään miten ja mistä voisi käydä kaupassa. Rouva sanoi, että tehkää ostoslista niin hänen mies käy tukussa ja tuo meille. Mikä ihana palvelu! Minun suosikit ovat kokonaiset katkaravut, joita on pakko siellä saada ja niin nytkin niitä syötiin ja heti paljon. Tästä matka jatkui Kurjovikenin kautta pohjoiseen, mutta se on sitten toinen juttu.
rauni koppelo kuvat Eija Salmi ja Rauni Koppelo
RYÖPPY
11
Pentteristä
- Sarasteen nopea juhlaruoka
H
ankimme veneen ruokavarastoon aina Hulluilta päiviltä purkin tai pari Confit de Canard –säilykettä (varmasti sitä muualtakin saa?). Kyseessä on ranskalainen herkku, ankankoipia kypsennettynä omassa rasvassaan – ihanan maukasta, ylikypsää lihaa. Tästä suomalaiseenkin suuhun sopivasta säilykkeestä saa taiottua nopeasti veneessä juhla-aterian 4 - 6 veneilijälle. Lisukkeita vaan sitä enemmän, mitä on syöjiä. Viimeksi valmistin elojuhlilla Marjaniemessä reilussa vartissa illallisen viidelle merenkävijälle, ilman sen kummempaa ennakkovarausta illallisvieraista. Säilykepurkin avaaminen ja kasvisten pilkkominen on nopeaa, joten ennakkovalmistelut eivät vie kuin hetken. Koivet ovat siis kypsiä, joten kuumennus uunissa tai pieni käristys paistokasarissa riittää. Lisukkeiksi sopii ainakin varhais- ja punakaali, porkkana, palsternakka, peruna, erilaiset pavut, riisi tai risotto. Ateriaa voi tuunata halutessaan yrteillä, persiljalla ja timjamilla, mutta suolaa tai muita mausteita ei kannata lisätä. Ankka on jo suolattu ja sellaisenaan herkullisen makuista – mitä sitä makua peittämään!
12
RYÖPPY
Sarasteen pentterissä ankkaherkku syntyy yleensä näin: Ω Ω Paistokasarille koivet nahkapuoli alaspäin, kaavit-
tuina enimmästä rasvasta Ω Ω Muutama porkkana suikaloituna ohuiksi tikuiksi,
jotta kypsyy nopeasti nälkäiselle miehistölle Ω Ω Kaalta ohuina suikaleina syöjämäärän mukaan Ω Ω Tarvittaessa vähän ankanrasvaa Ω Ω Mustapippuria maun mukaan
Annetaan muhia kannen alla, kunnes suikaloidut kasvikset ovat kypsyneet. Kotona valmistamme ankkaruokaa yleensä uunissa laittamalla koivet ja erilaisia juureksia pilkottuna uunipellille, vähän ankanrasvaa päälle. Veneemme uuni ei ole kovin tehokas, joten siksi käytän paistokasaria. Toisinaan on tehty ankkasäilykkeestä, erilaisista pavuista ja yrteistä ranskalainen ankkapapupata. Sekin onnistuu helposti veneen pentterissä. Seuraan suosittelen hyvää ankkaviiniä tai normandialaista siideriä. s/y saraste tuovi pasma
RÖYTÄN SATAMAN KUULUMISIA
T
ämä kesä on mennyt opetellessa Röytän käynteihin ilman purjevenelaituria. Alkukesästä ei saaressa juuri purjeveneitä näkynyt, mutta heinäkuun aikana on opittu kiinnittymään betonilaituriin ja moottorivenelaituriin. Moottorivenelaiturin ulompi puolisko soveltuu normaalivedellä alle 2.20 syväyksen omaaville veneille, kunhan lähestyy laituria oikein. Moottorivenelaiturin saarenpuolellekin pääsee, sillä aallonmurtajan viertä voi huoletta ajaa moottorivenelaiturin poijujen taakse. Aallonmurtajan vieressä vettä on n. 3.5 m. Laituria kohtisuoraan lähestyessä välttää todennäköisesti laiturin ankkuripainot. Poijun kohdalla kannattaa varoa menemästä liian lähelle poijun omaa ankkuria. Laiturin eteläpuolella on enemmän varottavaa, mm poistetun laiturin ankkurit ja laiturien välissä oleva patti satama-altaan pohjassa. Nyt on Iin kunnan kautta kuultu Metsähallituksen viimeisimmät suunnitelmat sataman varalle. Betonilaituri on tarkoitus murskata paikalleen. Iin kunta esittää, että se pontitettaisiin ympäriinsä teräsponteilla ja laituri murskattaisiin syntyvän laatikon sisälle. Satakarin puoleisen sivun teräsponttiseinä on tarkoitus jättää korkeammaksi suojaamaan satamaa alloilta ja tuulelta. Näin toimien olisi mahdollista myöhemmin ruopata laiturin ulkopuolikin suurempia aluksia varten. Ponttoonilaitureiden työt teetetään omana urakkana ja eri kilpailutuksena.
Tarjouksia tullaan pyytämään seuraavista vaihtoehdoista: Ω Ω 1. Nykyisten laitureiden kunnostus Ω Ω 2. Uusien laitureiden teko nykyisten mallin mukaan Ω Ω 3. Urakoitsijan omalla konseptilla teräsputki- tai
betonilaituri Laitureiden pituudet pysyvät ennallaan. Tarjouspyynnöt lähtevät syyskuun aikana. Tarkoitus on saada uudet tai kunnostetut ponttoonilaiturit käyttöön ensikesäksi. Laitureiden paikkoja muutetaan niin, että moottorivenelaituri siirtyy n 5 m lammaslaituriin (pohjoiseen) päin ja purjevenelaituri käännetään alkuperäiseen asentoonsa (pää lähemmäksi satama-aukkoa). Tällä
haetaan lisätilaa satamamanöövereille laitureiden välissä. Nykyiset laituriankkurit hyödynnetään uusimalla niihin kettingit ja asentamalla ne uusien laiturien edellyttämiin paikkoihin. Poijut tullaan uusimaan painoineen ja ankkurit upotetaan pohjan tasoon. Samalla poistetaan laitureiden välinen pohjapatti. Eli hyvinhän tässä on sitten lopulta käymässä. Ponttoonilaiturit saadaan kuntoon ja niille kulku esteettömäksi. Betonilaiturin tuhoamisella en itse näkisi olevan suurikaan kiire, mutta Metsähallitushan siitä omistajana vastaa. petteri ylikotila majaisäntä
RYÖPPY
13
Syystalkoot Röytässä 10.9.2016
Röytässä saatiin viettää mukava syyspäivä talkoiden merkeissä. Uimalaituri tuli nostettua myrskyjen ulottumattomiin, polttopuut ladottiin vajaan, saunan kiuskivet tarkistettiin ja uudelleen ladottiin. Sauna pestiin, majan nurkalla ojaksi painunut polku täytettiin ja maiseman tiellä olevia rantapusikoita raivattiin. Listan työt saatiin hyvin hoidettua ja aikaa jäi kahvitteluun, lohisopan syöntiin, saunomiseen ja makkaranpaistoonkin. Soppajonosta laskettiin ainakin 16 reipasta talkoolaista. Iso kiitos kaikille mukana olleille!
majaisäntä petteri ylikotila
14
RYÖPPY
Historian havinaa vuodelta 2002
- Yksi tarina Räntä Racesta Tuulta tiedossa kauden päätökseen
Avotuulta koko matkan
Syyskuun viimeisen viikonlopun sääennusteet povailivat kovatuulista kauden päätöstä. Lauantaille oli luvassa etelänpuoleista tuulta, joka iltapäivällä voimistuisi ja kääntyisi lounaaseen, kovimmillaan jopa 18m/s. Onneksi kuitenkin avotuulta, lämmintähän se etelän tuuli aina on. Suhteellistahan kaikki on, tulee mieleen ne kerrat kun on luovittu 15m/s tuulessa räntäsateessa hytisten. Starttilinjalla parveili ennen lähtöä kolmetoista venettä, tuuli oli etelän ja lounaan väliltä noin 10-12m/s, pilvistä muttei sadetta. Syksyn viimeiseen kisaan lähtöintoa lisää luonnollisesti illan perinteiset Valon Juhlat, niistä ei sovi pois jäädä. Tänäkin vuonna miehistöt starttasivat tarmoa täynnä kohti Röyttää. Tässä on yksi niistä kolmestatoista tarinasta, mitä matkan varrella sattui ja tapahtui.
Alca Tordan miehistössä olivat mukana Jari Puttonen, Titta Maaninen, Mustosen Janne, Ollilan Timo, keulaan saatiin pitkästä aikaa Raution Ile, lisäksi Helinä ja Jore. Lähtöön ehdimme jotenkuten ajoissa, kiirettä tosin piti koska kipparin käsitys tankissa olevasta polttoainemäärästä oli huikeasti ylimitoitettu. Polttoaine nimittäin loppui heti kotisataman ulkopuolelle. Nuottasaaren väylässä saatiin hyvää käännösharjoittelua. Startissa kärkeen purjehti Tuulia, heti perässä seurasivat Sinilintu ja Marella ja muu joukko tasaisena rintamana. Meillä Alca Tordassa ei kipparin ajoitus lähtöön sattunut ihan nappiin. Tuulia nosti pian lähdön jälkeen spinnun ja irtosi joukosta kohti Kolmikulmaa purjehdittaessa. Vauhti näytti pelottavan kovalta. Meillä oli ve-
RYÖPPY
15
Tean (Pietilä, Rödluvan) ilme on kyllä aivan voittamaton! Tea valitsi palkinnokseen veneenpohjan pesuainetta.
neessä vain yksi spinnu, pieni sivutuulispinnumme vammautui huonoon kuntoon Varjakkakilpailun ratakisassa, sitä olisi nyt tarvittu. Nostimme kurssia koko joukon yläpuolelle ja juuri Kolmikulman kohdalla pystyimme nostamaan punavalkoisen kovasti paikatun ison myötätuulispinnumme miehistön roikkuessa koko 500 kilon painolla veneen laidalla. Parin ensimmäisen broutsaamisen jälkeen purje oli edelleenkin ehyt ja homma alkoi kulkemaan. Tuuli kääntyi hieman myötäisemmäksi ja matka alkoi taittua, vene nousi paikoin jo liukuun ja Tuulian lähes 300 m etumatkaa alettiin saamaan pikkuhiljaa kiinni, kurssi tosin oli hieman alhaisempi kuin heillä. Muut veneet eivät vielä olleet saaneet myötätuulivarustusta vetämään ja jäivät vähitellen jälkeen. Ennen Löyhää purjehdimme parin veneenmitan päästä Tuulian perän takaa heidän alapuolelleen. Pienikin kurssin nostaminen ylöspäin aiheutti välittömästi broutsaamisen. Emme millään päässeet nousemaan Löyhän nokan punaiselle reimarille, spinnu oli pakko ottaa alas ja Tuulia sai taas mukavan johdon, harmitti. Seuraavalle merkille tullessa Tuuliassa epäonnistuttiin totaalisesti spinnun alas laskussa, purje oli vedessä silakoita troolina keräämässä, kovasti siellä touhuttiin tilanteen hallitsemiseksi. Vahingoniloon ei ollut aihetta, taisi kaikille muistua mieleen omat kokemukset vastaavassa tilanteessa. Tässä vaiheessa heidät tietenkin ohitimme, ennen kuin taas vene oli vauhdissa eromme oli jo 300 metriä. Evita ja Sinilintu olivat Tuulian kanssa lähes yhtä aikaa kääntömerkillä kun lähdettiin kohti Rykmentin matalaa. Tuuli oli sivusta ja purjehdittiin jonossa, Tuulian yritys purjehtia
16
RYÖPPY
sivutuulispinnulla muuttui broutsailuksi. Tuuli tuntui koventuneen koko ajan. Mutta paras oli vielä edessä…
Hienoa menoa Rykmentin matalan jälkeen saatiin taas nostaa spinnu ylös. Aallottomassa vedessä mentiin sivumyötäiseen koko ajan plaanissa, vene kulki kuin kiskoilla. Taakse ei enää paljon vilkuiltu, veneen hallinta vaati kaikkien keskittymisen. Paino siirrettiin taakse ja jaettiin kummallekin laidalle. Spinnun barberi kiristettiin myös suojan puolelta sekä päästettiin spinnupuomia hivenen normaalia edemmäs. Tällä saadaan veneen sivuttaistasapaino paremmaksi, vene ei ala kallistelemaan puolelta toiselle kovinkaan voimakkaasti. Spinaakkeri on hivenen alitehoinen koska on osaksi piilossa isonpurjeen takana mutta vene on helpompi hallita. Väylän kääntyessä Kropsun jälkeen Röyttää kohti jiipattiin heti länsiviitan kohdalla. Ile sai tehdä parhaansa keulakannella Tuuli oli suoraan perän takaa, lähdimmekin hivenen leikkaamaan maata kohti. Koettiin kesän parhaat hetket. Aallokko oli kasvanut niin että niistä saatiin hyvin lisäpotkua. Syöksyttiin välillä kahden aallon läpi veneen keulan hävitessä kokonaan veden alle. Surffeissa vesi lensi korkealle keulassa ja miehistö hihkui, Jari trimmasi skuuttia hellittämättä. Oli hienoa ohjata venettä kuin jollaa aaltojen välissä. Tuli nuoruus mieleen. Parin jiipin ja noin 40 min purjehduksen jälkeen oltiinkin jo lähellä viimeistä kääntömerkkiä Röytän edustalla. Päätettiin ottaa purje alas ennen viimeistä
jiippiä, tuuli tuntui jo repivän kovalta. Harmi että lokimme oli rikki, jäi vauhtiennätykset todentamatta. Spinnu saatiin kunnialla alas, viimeinen jiippi tosin kaatoi veneen kyljelleen, kukin roikkui veneessä mistä sattui kiinni saamaan. Ilman vaurioita kuitenkin siitäkin selvittiin. Joku katseli taaksepäin merkin kierron jälkeen tilanteen rauhoituttua ja huomasi muidenkin olevan jo vaikeuksissa. Sinilinnussa ainakin oltiin spinnun kanssa samassa tilanteessa kuin me vähän aikaa sitten ilman spinnua. Maalipaukun tullessa tuntui että voitto oli tällä kertaa ansaittu, harjoittelu kannattaa! Aikaa oli lähdöstä kulunut 2h 28min, matkaa oli taitettu n 24 mailia, taisi tulla ennätys tällä reitillä. Ilman moottoria rantautuminen onnistui ongelmitta, polttoainetta saatiin sitten lainaksi että saatiin kone käyntiin akkua lataamaan.
Juhlaa myrskyn keskellä Kaikki veneet olivat pian maalissa, kaikilla oli hyvä mieli hienon purjehduspäivän jälkeen, suuria vaurioita ei ollut kukaan kärsinyt. Kaikki olivat taas kokemusta rikkaampia ja ehkä jokainen jotain oppinut uuttakin. Tuuli vaan yltyi koko ajan, tuntui myrskyltä koska vesi alkoi lentämään Röytän aallonmurtajan yli. Onneksi meillä on hyvä ja turvallinen satama. Miehistössä kävi melkoinen harvennus Ryöpyn viedessä osan porukasta Praavaan . Ilellä ainakin oli treffit. Jäljelle
jääneet saivat mahat täyteen erinomaista lohisoppaa ja saunan lauteille käytiin vielä kilpailut läpi, merellä myrskysi ja satoi. Valon juhlat olivat jälleen kerran kaikkien purjehtijoiden mukavaa yhdessäoloa, välitöntä ja iloista. Trubaduurejakin oli kolmin kappalein: Kiitos Arno, Markus ja Oskari. OM:n kilpailulautakunta hoiteli ammattitaidolla puffetin puolen, niin kuin kisajärjestelytkin. Kaikille riitti palkintoja, taputettiin ja hurrattiin. Tosi mukavaa.
Kotiin leppoisasti Aamulla sää oli muuttunut: Aurinko pilkisteli pilvien raosta ja kevyt länsituuli kuljetti väsyneet ja onnelliset purjehtijat kotisatamaan turvallisesti. Tuntui hyvältä päättää purjehduskausi tähän. Kesän aikana oli yhdessä koettu monenlaista säätä, tyyntä ja myrskyä, iloa ja suruakin. Hieno purjehdus ja iloinen illanvietto ystävien parissa jättävät muiston jolla taas pärjäilee talven tuiskujen läpi uuteen purjehduskauteen. Sehän alkaa jo puolen vuoden päästä! Terveisin Alca Tordan miehistö! jorma kinnunen
RYÖPPY
17
St. Lucia, Marigot Beach Clubin "piitsi".
HISTORIAN HAVINAA VUODELTA 2001
Huru-ukot Kolumbuksen jälkiä etsimässä
OSA I: Oulu - Martinique - St. Lucia Näinköhän se alkoi? Selkää ja reisiä puuduttaa. On 2000-luvun ensimmäisen viikon ensimmäisen arkipäivän, maanantain, ilta. Istun Air France'n jumbon, Boeing 747:n turistiluokan ahtaassa lepotuolissa (12K) lennolla AF-3450. Vieressä styyrpuurin puoleisella ikkunapaikalla torkkuu pää koneen runkoa vasten sirorakenteinen ruskeasilmäinen ranskatar mustiin trikoopöksyihin verhotut sääret rennosti matkakassinsa päälle koukkuun nostaneena (ranskalaisten ajoneuvothan ovat - tämä kone mukaan lukien kylmissä olosuhteissa jalkatiloistaan vetoisia). Hän on matkalla Guadeloupelle Ranskan Antilleille siellä työskentelevän miehensä luo. Rouva puhui suomea yhtä hyvin kuin minä ranskaa: ei ollenkaan! Olimme matkalla hiukan kommunikoineet vajavaisella englanninkielentaidoillamme. Paapuurin puolella "pilkki" ryhdikkäästi matkakumppanini Pentti (72v), paljon maailmaa kiertänyt avojalkainen oululaisyrittäjä, tuttavani jo 60 luvulta. Penan kanssa
18
RYÖPPY
olin ennenkin reissaillut hitsausmiesten matkoilla tosin vain Euroopassa. Oikeastaan matka sai alkunsa jo Helsingin Vene-99 näyttelyssä, jossa tapasin Suomen Purjelaivasäätiön osastolla Maxin, ylikonemestari Markus Maksimaisen, joka oli 1994 marras-joulukuulla kuunari Helenan kone- ja vahtipäällikkönä ollessani ensimmäisellä suolaisen veden seilauksellani Lissabonista Madeiran kautta Las Palmasiin ja edelleen pasaatituulissa Atlantin yli Karibialle. Hän oli luopunut saaristolauttavirastaan ja ryhtynyt intohimoisena purjehtijana (Hai miehet muistanevat Zic-Zac:in L-256) itselliseksi laivanvarustajaksi hankkimalla käytetyn teräsrunkoisen SeaRover 51 haruspurjekuunarin (rak. v 1981) ja peruskorjaamalla sen v. 1997 päämääränä harjoittaa yrityksensä, S&S Charter OY:n, nimissä kesäisin charterpurjehduksia kotisatamastaan Turusta Saaristomerellä, Suomenlahdella ja Itämerellä sekä purjelaivasäätiön ohjelmassa nuoriso- ja seikkailu-
Pariisi – Martinique - Marigot Bay – St. Lucia - Tobaco
purjehduksia myös avarammilla vesillä. Alus oli saanut kasteessa nimen Laura Maxin tyttären mukaan ja sen päämitat ovat: pit. 16.5 m, lev. 4.5 m, syv. 2.4 m, uppouma 22 tonnia, 2 mastoa: 20 ja 17 m, purjepinta-ala 150 m2, 4 hyttiä, joissa 9 punkkaa, 2 vessaa, pääkone Ford 88kW (120hv) . Siis varsin jämäkkä ja sopivan kokoinen alus myös rankempiin avo- ja valtameriolosuhteisiin, mutta ei suinkaan raaseri… Riki on yksinkertainen: Bermuda iso pikareivein, rullagenoa, -haruspurje, genaakkeri sekä haruspurje keulaankin. Vinssejä on riittävästi, joskin osa niistä voisi olla tehokkaampia. Aluksessa on tiikkitäkki, hyvänkokoiset skailetit salonkiin pentteriin ja kajuuttoihin. Puutyön taso niin kansi- kuin sisärakenteissakin on siistiä -teetetty Virossa. Pentterissä on korkealuokkainen kardaaniripustettu uunikaasuliesi ja kylmäarkku. Lauran talviohjelmaan 1999-2000 sisältyi matka Turusta Travemunden kautta Lissabonin ja Las Palmasiin, ARC:n mukana Karibialle St. Lucialle, talven ajan purjehdusta Karibian vesillä ja paluu Suomeen Bermudan, Azorien ja Portsmouthin kautta Vapuksi. Minun ei tarvinnut tuolloin pitkään miettiä pyytäessäni Maxia varaamaan itselleni pestin Lauraan heti vuosituhatluvun vaihtumisen jälkeen koko tammikuuksi, jolloin täällä koti-Suomessa on pimeintä ja kylmintä. Olin päättänyt juhlistaa uuden tuhatluvun vaihtumista muuten kuin lumitöitä tehden! Totta puhuen varasin tuolloin kaksi gastipaikkaa tarkoituksenani houkutella S/Y Sannan stuertti-perämies Seija matkalle mukaan. Se ei lopulta onnistunut Seijan jänistäessä elokuussa - tosin perustellusti. Toinen pesti piti perua. Tulipa kuitenkin eräässä kokouksessa puhe matkasta Pentin kanssa, joka oli nuorempana purjehtinut, muttei juuri isommilla veneillä. Pentti innostui asiasta ja kun hänen henkilökohtainen ongelmansa - viehättävä nelijalkainen perheenjäsen, kääpiösnautseri Sunny - sai luotettavan sijaiskodin Seijan luona matkan ajaksi, tuli keväällä varaamani toinenkin gastin paikka lopulta täytetyksi. Jumbon matkustamon videotykki heijastaa valkokankaalle kuvia Americas CUPin purjehduksista ym., välillä näytetään sijaintia kartalta: Antillien saarijono
lähestyy. Mahtaa olla lämmintä? Oulussa aamuvarhaisella oli helkkarinmoinen lumipyry kasseja Pertsan autoon nosteltaessa kotona ja Pentin asunnolla. Ei tuntunut oikein mukavalta purkkareilla lumessa kahlatessa! Hesassa oli tavattu muu Lauralle menevä miehistö: Hanna (27), vielä opiskeleva Janne-kipparin tyttöystävä Helsingistä (Maxi oli tullut jouluksi kotiin ja Janne, ammattiperämies Rauman merikoulusta, pian merikapteeniksi valmistuva, oli Lauran kipparina tammikuun loppuun). Kari (44), pinnoitealan yrittäjä Turusta, harrastaa avomerikilpapurjehdusta Sirena 44:llään, joka lähitulevaisuudessa vaihtunee jo rakenteilla olevaan suurempaan 53 jalkaiseen veneeseen. Tavoitteena hänellä on "suolaiset vedet" ehkä pallonkiertokin. Harry (39) tutkijalääkäri Turusta, ei purjehduskokemusta hyvin (=isoilla kasseilla) varustautuneena. Turvatarkastuksessa Seutulassa meinasi tulla ruuhkaa kun hän irrotteli vyötään poistaakseen Letherman-monitoimityökalun, joka oli juhlallisesti pakattava erilliseen sinetöityyn pakettiin vietäväksi koneen ruumaan matkan ajaksi. Pariisin Charles De Gaulle'n kentällä viiden tunnin tylsä odotus venyi vielä toista tuntia, kun Jumboa ei jostakin syystä saatu lähtökuntoon ajoissa. Tulipahan istuttua sielläkin kyllästymiseen asti. Koneen suihkumoottorien tohinan vaimentuessa kaivelen pikkurepustani kesäkamppeet, herättelen varovasti Pentin ja ahtaudun koneen vessaan vaihtaakseni pitkät housut shortseihin ja poistaakseni matkapoolon T-paidan päältä. Pitkistä kalsareista luovuin jo Pariisissa. Perillä saattaa olla saunan jälkilöylylämmin tai rankkasade, eikä ole mieltä kastella vaatteita, koska ne kuivuvat huonosti meriolosuhteissa Karibian vesillä.
Vihdoinkin S/Y Lauralla Martinique ja Fort De France'n lentoasemalla kosteanlämmin pimeys ympäröi kiemurtelevien teiden natriumhöyrylamppujen kelmeänkeltaisia helminauhoja. Terminaalin tummasta ihmismassasta oli helppo erottaa parvi iloisia Joulu- ja Uudenvuodenlomalla naamansa auringossa "lianneita" suomalaisia Lauran kipparin Jannen johdatellessa ex-miehistöään. Yllätys yllätys, kotiinpaluuryhmässä olivat mukana PohjoisSuomen edustajina mm. nyttemmin torniolaistunut OM:läispari Pirjo ja Ykä! Vaihdettiin pikaiset kuulumiset ja lastattiin kassit takseihin. Ne kiisivät lähes mäkismäisellä ajotyylillä kaupunkiin Abri Cotier'in laiturille, jonka edustalla keikkui Laurakin monikymmenmastoisen purjevenelaivaston laidalla. Sen kyljestä erkani pian sini-valkea dinghy, jonka ohjaili kaijaan aluksen chiefinä joulusta saakka palvellut Maxin entinen lauttakonemestarikollega Veli-Pekka, "Vellu" Sauvosta. Nimi kuvasikin varsin hyvin tuon nahkatukkaisen päivettyneen ja rempseäpuheisen merimiehen luonnetta. Näin oli koko miehistö lopultakin koolla. Pääsimme Pentin kanssa ikägastien etuoikeudella valitsemaan alapunkat Lauran salongin keulapuolen
RYÖPPY
19
Martinigue, Fort de France, Abri Cotie'rin laituri: bunkraajat vasemmalta Pentti, Hanna, Kari ja Vellu.
parikajuutoista. Sain hyttikaveriksi Harryn ja Kari ahtautui Penan yläpuoliseen meripunkkaan. Hanna majoittui luonnollisesti peräkajuuttaan styyrpuurin tuplapunkalle kipparikultansa kaveriksi Vellun hallitessa paapuurin puolista yksittäispunkkaa. Erillinen - ennen peruskorjausta saunatilana ollut - kahdella pressupunkalla varustettu keulakajuutta, johon laskeudutaan omasta luukusta keulakannelta, jäi nyt miehittämättä. Kari siirsikin sinne suurehkon kassinsa, jonka kanssa olisi saattanut tulla erimielisyyksiä yläpunkan tilanjaosta varsinkin meriosuuksien vapaavahteina. Harryn jumbokassi oli jo löytänyt paikan salongin dinettierkkerinsohvalta. Parihyttien säilytystilat rajoittuivat yhteen kapeaan henkarikaappiin, jonka alaosaan saa juuri mahtumaan muutamat jalkineet. On siis elettävä meripunkassa sovinnossa varusteidensa kanssa!
Lattianpesua punaviinillä Tiistai, tammikuun neljäs, valkeni poutaisena, oli kiireinen varustelupäivä: muonavarojen inventointia, ostosluettelon laatimista, porukalla laiturille ja n. 500 m päässä sijaitsevaan melko hyvin varustettuun markettiin. Oli hankittava 7 henkisen miehistön 2 viikon muonista ja juomista pääosa täältä. Osa tuoretavaroista ostettaisiin matkan varrelta. Miehistö täytti ostoskärryjä, kippari kuittasi ostokset, jotka työnnettiin pitkin kapeaa koloista ajotietä vilkkaan liikenteen seassa kaijalle, josta Vellu rahtasi tavaraa dinghyllä Lauralle. Ranskassa, johon Martinique kuuluu,
20
RYÖPPY
ostokset maksetaan frangeilla ja muiden valuuttojen käyttö on hankalaa tai mahdotonta. Päinvastainen esimerkki ranskalaisesta joustavuudesta: kun tungimme jo kirjattuja ostoksia heikkoihin muovikasseihin, yksi punkkupullo torppasi kassin pohjan läpi hajoten sisältöineen kivilattialle. Tummaihoinen kassatyttö soitti heti paikalle yönmustan, koripalloilijan kokoisen apupojan siivouskoneineen ja -harjoineen ja pyysi meitä hakemaan hyllystä särkyneen tilalle uuden. Siitä ei velotettu eikä asiaan kiinnitetty suurempaa huomiota. Olimme kai suurasiakkaita? Iltapäivällä oli lounaan jälkeen vielä muutama tunti valoisaa ja aikaa pieneen kaupunkikävelyyn pakollisine postikortti - ym. ostoksineen kipparin hoidellessa miehistön ja aluksen maastalähtömuodollisuuksia läheisessä Immigration-virastossa. Muodollisuudet saattavat näillä ranskankielisillä saarilla - tullimiehen tärkeydestä riippuen - venyä pitkäksikin, jos tällä ei ole taitoa tai useimmilla edes haluakaan ymmärtää muuta kuin äidinkieltään. Aivan rantalaiturin tuntumaan oli parkkeerattu vanha kaksikerroksinen Lontoon bussi, joka oli muutettu baariksi. Asiakkaita pyöri luukulla aamusta iltaan, olihan vieressä laajahko päiväsaikaan etupäässä takseja ja pikkubusseja täynnä oleva toriaukio ja runsaasti vetelehtivää janoista mustaa väkeä, joka "septitankin" tullessa täyteen näyttävästi tyhjensi vetensä rantakivikkoon tai sen ja torin väliselle nurmikkokaistalle lainkaan välittämättä siitä että rannan tuntumassa oli ankkurissa monikymmenlukuinen vierasvenelaivasto - tai kuten arvelimme, ehkä juuri sen vuoksi.
Fort De France, Windward Islands'ien suurin kaupunki ei palveluista huolimatta tuntunut puoleensa vetävältä, joten istuimme lämpöisen illan Lauran istumalaatikossa kaupungin valoja ihaillen - lukuun ottamatta Karia ja Harrya, jotka ajoivat jollalla maihin kaupungin yöelämän sykettä hieman tunnustelemaan. Ennen pitkää yömyssyn hersyttämä uni ajoi istujat punkkiinsa.
Rommisaarelta paratiisisatamaan Aamupalalta kipparin puhuttelussa jaettiin vahdit ja vahtivuorot. Ajaisimme kahdella vahdilla normaalia 4/4 tunnin merivahtia puolivahteineen. "Ykköseen" nimettiin kipparin lisäksi Pentti, Harry ja allekirjoittanut, toiseen Vellu, Kari ja Hanna. Janne tähdensi erityisesti ensikertalaisille turvallisuustekijöiden merkitystä ja käytettävää varustusta - ja sitten jo klo 8:15 ylös ja liikkeelle! Suuntana likimain etelässä n 30 nm:n etäisyydellä utuisasti häämöttävä uusi saarivaltakunta St. Lucia, jonka pääkaupunki Castries satamineen sijaitsee saaren luoteisrannikolla. Kaupungin kupeessa on lentokenttä. Saarivaltio on englanninkielinen ja liikenne (sen seurauksena) vasemmanpuolista. Merkittäviä satamakohteita pääkaupungin lisäksi saaren länsirannikolla ovat Rodney Bay, Marigot Bay ja Soufriere sekä saaren eteläkärjessä Vieux Fort. Atlantin puoleinen itärannikko on tuulinen ja vailla suojaisia satamia. Saaren päärahayksikkö on EC$ (East Caribian Dollar) poiketen siis Martiniquella käytetystä Ranskan frangista. EC$ on yleisin rahayksikkö monilla Antillien saarilla US$ ohella. Yhdellä jenkkitaalalla sai n 2.6 EC-dollaria. Ensimmäinen purjehduspäivän oli leppoisaa slööriä paapuurin halssilla. Oli mukava keli tunnustella Lauran fysiikkaa ja säädellä purjeita. Ruorivuorot vahtien sisällä jaoimme aluksi kunkin oman halun, kelin ja kokemuksen mukaan kuitenkin niin, että kaikki saivat tuntumaa nappuloihin. Muutama näille vesille tyypillinen sadekuuro paisteen lomassa pikemminkin piristi kuin haittasi matkantekoa. Ja niinpä jo iltapäivävahdin loppupuolella saimme rullata keulakankaat sisään ja laskea ison satamapaikaksi valitun Marigot Bayn edustalla, n. 4 nm Castries'n lounaispuolella. Ajoimme rautagenoalla sisään metsäisten vuorten välissä olevaa vuonoa niemekkeen muovaamaan kapeikkoon ja siitä läpi täysin suojaisaan lahteen. Matalarantaisen niemekkeen merenpuolen kainalossa on palmumetsikössä Marigot Beach Club hiekkarantoineen ja rantaravintoloineen sekä siitä nousevalla rinteellä joukko Beach-hoteliin viehättäviä matalia majoitusrakennuksia. Heti kapeikon jälkeen oikealla rannalla sijaitsee pitkine puomilaitureineen Moorings Marina, josta on saatavissa monia palveluita. Tulli ja immigration office ovat myös ihan laiturin vieressä. Onnistuimme saamaan laituripaikan aivan huoltorakennuksen edestä, joten maihin meno yksinkertaistui merkittävästi.
Moorings'lla on laiturissa joukko vuokraveneitä, etupäässä suurehkoja "katteja". Huoltorakennuksen alakerrassa on mm. Mariner Market; melko monipuolisesti varustettu Mini-Market -tyyppinen sekatavarakauppa alkoholijuomista tekstiileihin asti. Hinnat tosin vaikuttivat määritellyn pikemminkin yläkanttiin sataman vierailijatason mukaan. Yläkerran vessa- ja suihkutilojen käyttö sisältyi ainakin laituripaikalla olevan aluksen satamamaksuun, mutta ao. tilojen tekninen ja hygieeninen taso ei ihan vastannut odotuksia: kolmesta miesten puolen kiinteästä suihkusta vain yhdessä oli sihtipää, sekin melkein tukossa. Kahdesta sihdit oli poistettu, mutta niistä toki tuli reilummin vettä ja mikä parasta - lämmintäkin! Suihku- ja wckoppien lattiat olisivat kaivanneet karkeaa pesuharjaa ja riskiä hauista; paljain jaloin ilman rantasandaaleja niihin ei tehnyt mieli astua. Tilat olivat kaikesta huolimatta melko vilkkaassa käytössä varsinkin aamuisin, sillä - kuten myöhemmin tulimme huomaamaan kunnollisia pesumahdollisuuksia (makealla vedellä) - näillä vesillä oli harvassa. Merivedestähän ei ole puutetta.. Kolme vuorokautta jo kestäneen matkan pölyt ja suolat saatiin kuitenkin huuhdelluksi pois ja olo oli kevyt ja virkeä kuin nahkansa luoneella käärmeenpojalla.
Viheltelevät liskot ja Reggaeta vesisateessa Marigot Bay'ssa on trooppisen iltahämyn nopeasti vaihtuessa sysimustaksi yöksi useita eritasoisia vaihtoehtoja tutustua paikalliseen yöelämään: em. Beach Club'n Cafe Paradise'n terassilla voi aluksi pistäytyä rommipunssin ääressä ihailemassa auringon vajoamista lämpimään mereen. Päätimme porukalla satamassa jo aiemmin Lauralla käyneiden Jannen ja Vellun paikallistuntemuksen perusteella ajaa jollalla lahden perukan mangrovemetsikössä sijaitsevaan jollalaituriin ja kävellä siltä pylväille rakennettua lankkusiltaa muutama sata metriä sataman suosikkipaikkaan, JJ's Paradise Restaurant'iin. Kari ja Harry tosi kiireisinä ja janoisina eivät malttaneet odottaa jollakyytiä, vaan lähtivät patikomaan päätietä ylös kylällä sijaitsevaan aitoon "römpöttipaikkaan", missä kuuleman mukaan olisi tosi St. Lucialainen meno päällä. Koska JJ's oli vielä miltei tyhjä, kapusimme jyrkkää rinnettä ylös vajaan kilsan verran mutkittelevaa harvakseltaan himmeillä katulampuilla valaistua kuoppaista kujaa kylän keskustaan. Ympäröivässä sysipimeässä viidakossa soi katkeamaton korkeajaksoinen vihellyskonsertti, jota esittivät ehkä miljoonat pienet päivisin kivenkoloissa arkoina lymyilevät liskot. Kyläkapakassa liityimme mallaspirtelöitään maistelevien Karin ja Harryn seuraan tilaten "vuorikiipeilyn" aiheuttamaan nestehukkaan samanlaiset. Ne tarjottiin paikalliseen tapaan: pullo baaritiskille ilman lasia! Monta asiakasta ei täälläkään juuri ollut, eikä vauhdista - muutamien pikkutyttöjen tanssiharjoituk-
RYÖPPY
21
sia lukuun ottamatta - ollut tietoakaan. Ilta oli vielä nuori! Siispä hetkisen hengähdettyämme otimme paluukurssin myötämäkeen hieman leveämpää, muttei silti halkeilleella asfaltilla pyörivän irtosoran vuoksi helpompaa tietä. Jouduin kokoajan varomaan Jouluna lumitöissä nyrjäyttämääni tukisiteessä olevaa polvea niin nousussa kuin laskussakin. JJ's "purjehtijain paratiisin" sali oli nyt lähes täytteenistutettu ja hilpeää etupäässä valkoihoista purjehtijakansaa valui kokoajan lisää mangrovemetsikön jollakaijalta päin. Pian mustaihoinen bändi sai kieli- ja helistininstrumenttinsa viritetyksi aloittaen illan rytmimenuen, josta ei todellakaan vauhtia puuttunut, eivätkä sitä kaihtaneet pääosin kattamattomalle, bändiä "suojaavan" muutaman metrin levyisen vesialtaan ja pitkän ovaalibaaritiskin väliselle laattalattialle tunkevat asiakkaat. Ihmettelimme, miten monet vanhemmatkin "kuntojumpan" osallistujat jaksoivat tuntikaupalla bailata kiihkeän reggaerytmin pauloissa taukoamatta, eikä edes puolituntinen sadekuuro hidastanut menoa, pikemminkin kai piristi huuhtoessaan hiet vesialtaaseen. Ystävät kantoivat innokkaimmille tiskiltä "vauhtivettä" ja taas meno jatkui. Me hitaat finskit tyydyimme rommipunssia maistellen katselemaan karkeloa baarikatoksen suojassa tungeksivan monikansallisen yleisön joukossa ja vaihtamaan kuulumisia ja mielipiteitä kukin kielitaitonsa suomissa rajoissa. Paikalla oli paljon jenkkejä, ranskaa mongertavia, englantilaisia, sakuja, hollantilaisia ym. Pohjoismaita edustivat lisäksemme mm. parikymmenpäinen norjalainen "sillinpyytäjäseurue" pitkässä pöydässä ja jotkut Svea-mamman alamaiset. Kun seisoskelu rupesi puolenyön jälkeen väsyttämään, pestasimme Jannen ja Hannan kanssa Vellun heittämään keikan Lauralle, johon Pentti oli vapaaehtoisesti jäänyt satamavahtiin. Vellu palasi JJ'siin tehdäkseen vauhtiveikkojen (Karin ja Harryn) kanssa uusintavierailun alkuillan kyläkapakkaan.
Virvoitusjuomapaukut paikalliseen tapaan ja merelle taas Loppiaisaamu valkeni puolipilvisenä, mutta lämpimänä (n + 25-30 C). Margot Bay:n satamalaguunissa ja vuonossa sen ympärillä oli ankkurissa kymmenittäin upeita purjealuksia: kolmimastoisesta "Atlantis"hollantilaiskuunarista n. 35-40 jalkaisiin sluuppeihin, olipa lahden perällä laiturissa jonkun "ei köyhän" pojan yli 50 metrinen moottorijahtikin. Moorings Marinan kupeessa palmumetsikön kätkössä piileksivän Hurrican Hole -hotellin rautakalteri-ikkunoin varmistetut rantamajat vaikuttivat olevan tyhjillään. Ilmeisesti paras hotellisesonki on kesäaikana, jolloin nyt runsaslukuinen purjehtijakansa välttää liikkumista alueella epävarmojen sääolosuhteiden vuoksi. Lahden toiselle puolelle Marigot Beach Clubille pääsimme vaivattomasti salmen yli ajavalla taksi-
22
RYÖPPY
paatilla 1 EC$ edestakaiseen hintaan. Niemekkeen läpi kulkevan betonilaattapolun varrella palmujen varjossa oli taas vastassa useita mustia yrittäjätyttöjä tarjoamassa virvoitusjuomia, T-paitoja, kaulakoruja, nukkeja ym. turistirihkamaa. Olimme jo aamulla salmen toisella puolella laiturilta lähtevän tien varressa tehneet pienet tuliaisostokset, joten jätimme nämä väliin. Kävimme tarkistamassa R-kiskatasoisen pikkukaupan tavaravalikoiman ja suuntasimme pääosin valkoihoisen purjehtijaväen miehittämään rantaravintolan (Cafe Paradise) läpi heti sen takarinteeseen porrastetulle hotellikylälle, jonka terasseilta avautui upea näköala vuonolle ja sinisenä kimaltelevalle Karibianmerelle. Matalien rakennusten välisellä viheralueella katseen johdatti ylös yhdestä korkeasta palmusta riippuva köysi. Siellä, lehvästöjen seassa oli tumma hahmo, ei oranki eikä Kekkosen haamukaan vaan sadonkorjuussa oleva paikallinen duunari, jonka kaveri keräili puunjuurella "mastomiehen" juuri pudottamat pähkinätertut nippuun ja lähti reippaasti harppomaan taakka pään päällä rinnettä alas pitkin mutkittelevaa valkeaksi maalattua betonipolkua. Kun tuo yönmusta römpötti (nimi on suomalaisten purjehtijoiden mustaihoisille antama yleisnimitys, jolla ei loukkaa näillä leveyksillä vallitsevaa rotua, vrt. neekeri) valkeat hampaat leveässä hymyssä saapui luoksemme heittäydyimme hetkeksi juttusille. Kuultuaan, että olimme kaukaa kylmästä Pohjolasta, Suomesta, jossa metsässä ei kasva lainkaan kookospalmuja, hän leikkasi pähkinätertusta pari, löi viidakkoveitsellään niistä toisen pään pois ja tarjosi kummallekin taatusti tuoreen kookosmaitopaukun alkuperäispakkauksessaan. Maistelimme, kiittelimme, että hyvältä tämä maistuu, mikä helteessä pitikin paikkaansa ja kaveri jatkoi kantamuksineen alas polkua. Niin teimme mekin tuorejuomapakkauksistamme välillä naukkaillen. Takaisin marinaan ja Lauralle, sillä iltapäivällä, ruokailun jälkeen piti aluksen tankit täyttää ja lähteä jälleen aurinkoiselle merelle. Näin tapahtuikin klo 16:30 tuulen ollessa saaren suojalla heikkoa, mistä syystä aluksi avustettiin menoa rautagenoalla. Onhan St. Lucian eteläosa kauttaaltaan korkeaa sademetsäistä aluetta (Mt Beaujolis 353 m, Mt GD. Magasin 646m) ja näiden lisäksi heti Soufrieren kaupungin eteläpuolella kohoavat suoraan merestä vulkaaniset Karibian kuvissa usein esiintyvät sokeritoppavuoret Petit Piton 750 m, ja Gros Piton 800m, jotka ovat antaneet nimensä myös suositulle paikalliselle mallasjuomalle, Piton-oluelle. Ohitimme Pitonit auringon sammuessa läntiseen mereen ja etelän yön nopeasti laskeutuessa meren ylle suunnate Lauran keulan kaakkoon pimeälle Atlantille. - jatkuu seuraavassa numerossa – paavo paaso
Ω Ω sihteeri
ryöpyttää
Uusia jäseniä Kesän aikana seuraamme liittyi suuri joukko uusia jäseniä. Vuosijäseniksi hyväksyttiin: Harri Orremaa, Risto Ingalsuo, Teuvo Nurkkala, Jani Tervo, Soile Seppänen, Henni Piirainen ja Olli Kiukas. Juniorijäseniksi hyväksyttiin Alisa Annunen, Peppi Hietanen, Pipsa Hietanen, Olli Wallenius, Leevi Heikkinen, Venla Tammelin sekä Hilla Kiuru. Tervetuloa Perämeren hauskimman purjehdusseuran jäseniksi! sanna viinonen
Tervetuloa Oulun Merenkävijöiden kauden
päätösjuhlaan lauantaina 19.11.2016 kello 18:00 Paikkana on Ravintola Nallikari, Nallikarinranta 15, Oulu Ohjelma alkaa kello 18:00 tervetuloa –maljalla. Ohjelmassa on illallisen lisäksi mm. kommodorin puhe ja valokuvakilpailun finaali. Tanssijalkaa kohottaa Laguuni, joka soittaa merenkävijöille suomipoppia ja -rokkia hyvällä tatsilla ja rennolla meinigillä. Valomerkki tulee vasta kello 01:30 Iltajuhlaan kuuluu hyvän seuran ja ohjelman ryydittämänä herkullista ruokaa ja juomaa: Tervetuloa -malja **** Buffetmenu sisältää 2 kaatoa viiniä Vihersalaattia Kaali-porkkanasalaattia Kirkasta peruna-sipulisalaattia Marinoitua sipulia, oliivia ja kyssäkaalta Mehustettua tomaattia ja herkkusieniä Tillikurkkua Ylikypsää porsaanniskaa ja tummaa dijonkastiketta Paistettua jäämerenlohta ja rémouladekastiketta Leipäpöytä ja voita Marjavanukasta, keksimurua Kahvia ja teetä, avec ****
Illalliskortti Perämeren hauskimman purjehdusseuran kauden päätösjuhlaan on vain 30 €/osallistuja. Ilmoittautuminen on sitova. Ilmoittautumiset ja illalliskortin maksut 4.11. kello 16 mennessä. Ilmoittautumiset tästä linkistä: https://www.webropolsurveys.com/S/ AEB19FD8635FADBB.par Illalliskortti 30 €/osallistuja tilille Oulun merenkävijät: FI07 2050 1800 1259 27 Viite: 19.11. ja osallistujien nimet
Tervetuloa viihtymään! juhlatoimikunta
RYÖPPY
23
Tulevia tapahtumia 1.10. 17.11. 19.11.
Palkintojenjako ja lipunlasku Syyskokous Kauden päätösillallinen
KOKOUSKUTSU Syyskokous pidetään 17.11. klo 18.00 Johteenpookissa Kansankentäntie 11. Syyskokouksessa käsiteltävät asiat 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.
Kokouksen avaus Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjan tarkistajaa ja tarvittaessa kaksi äänten laskijaa Todetaan kokouksen läsnäolijat, laillisuus ja päätösvaltaisuus Hyväksytään kokouksen työjärjestys Päätetään liittymis- ja jäsenmaksujen suuruus seuraavaksi kalente rivuodeksi: vuosijäsen, perhejäsen, juniorijäsen, kannattajajäsen Esitetään ja vahvistetaan toimintasuunnitelma Esitetään ja vahvistetaan tulo- ja menoarvio Valitaan yhdistykselle kommodori sekä varakommodori ja hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varamiehet Muut asiat
OULUN MERENKÄVIJÄT RY pl 37, 90101 oulu