Page 1

Kapitaali 4/10

1


9 s. 18

s. 12 KTTO suuntaa keväällä itään. Lue Pietarin-kävijän vinkit!

Suuri maa on Valiolle suuri pala haukattavaksi

s. 20 Provokaattori: Venäjä ei ole suurvalta

s. 28 Fuksisyksyn vauhtia ja hurmaa

3 Pääkirjoitus 4 Puheenjohtajan palsta 5 Opintosihteerin palsta 6 Vieraskynä 7 Uutisbarometri 8 Kvartaalikatsastus 9 Valion Venäjän vienti 12 Topin matkassa Pietarissa 16 Tyhjät Nobelit 20 Provokaattori 23 Kielipolitiikkaa 22 Mitä vapaus maksaa 24 Banker in Deutschland 27Radio Jerevan 28 Fuksin syksy 30 Eero avautuu 32 Edaripalsta 33 Puuhanurkka

2


Pääkirjoitus Sammakkoja Suomen johtohahmoihin kuuluvien poliitikkojen suusta on kurnahtanut viime aikoina jos jonkinmoisia sammakoita. Alkusyksystä valtiovarainministeri Jyrki Katainen jyrisi, että Venäjä ei enää nykyään ole taloudellinen suurvalta. Kataisen lipsahdusta paikkailtiin myöhemmin vetoamalla vanhentuneeseen tietoon. Sitä se todellakin oli: valtiovarainministeri vertasi Venäjän taloutta Hollantiin. Todellisuudessa näin oli 90-luvun puolivälissä, nykyään parempia vertailukohtia taitavat olla vaikkapa Intia ja Espanja. Kapitaalin oma Provokaattori tosin löytää paljon tukea Kataisen sanoille – kannattaa tutustua. Moni muistaa vielä myös puolustusministeri Jyri Häkämiehen puheen, jossa tämä listasi Suomen kolmeksi suurimmaksi turvallisuushaasteeksi Venäjän, Venäjän ja Venäjän. Häkämiehen sanojen tulkinnanvaraisuus nosti monta arvostelijaa barrikadeille. Vaikka puolustusministerin puheissa oli varmasti jotain perää, sanavalinnoissa olisi eittämättä voinut olla hieman varovaisempi.

Jaakko Meriläinen päätoimittaja 4/10

Lienee sanomattakin selvää, että venäläiset itse ovat tuskin olleet suomalaispäättäjien sanomisista kovin mielissään. Itänaapurista onkin kajahtanut pientä vastaärhentelyä, mutta suuremmilta selkkauksilta on kaikeksi onneksi vältytty.

Ajat ovat kai muuttuneet, sillä edellinen itänaapurimme ei olisi taatusti katsonut valtionjohdon kömpelöitä sanavalintoja tai vanhentunutta tietämystä sormien lävitse, vaan idän karhu olisi käynyt tavalla tai avuttoman Suomi-neidon kimppuun. Neuvostoaikana pienetkään sammakot eivät olleet kovin lystikkäitä. Voi toki olla, että kyseenalaiset lausunnot olisivat itsesuojelusyistä suodattuneet pois uutisista vielä parikymmentä vuotta sitten. Nykyään repäisevät otsikot valtiomiesten kiusallisista lipsautuksista kuitenkin myyvät hyvin – leipää medialle ja sirkushuveja kansalle. Presidentti Halonen vieraili vähän aikaa sitten Venäjällä, ja kehui Suomi-Venäjä-suhteiden olevan parhaalla tolalla pitkiin aikoihin. Samaa hehkutti myös Alexander Stubb blogissaan. Stubbin mukaan Suomen ja Venäjän suhteessa on ohitettu nuoruuden kiihkeys ja keski-iän kriisit ja nyt eletään hyvää aikaa. Sammakot kannattaa siis pitää kurissa, jos halutaan jatkaa samaa rataa.

Päätoimittaja: Jaakko Meriläinen Sisältö: Olli Hyytiäinen, Julia Müller, Provokaattori, Urho F. Lehmäpoika, Topi Hulkkonen, Nina Ahola, Mira Hoffström, Jani Valtonen, Samuli Harala, Ilari Määttä, Jaakko Meriläinen, Eero Haapalehto, Paul Stenbäck, Aino Kalmbach, Antti Ojala. Taitto: Juhana Pihlajamaa Julkaisija: KTTO ry Paino: Picaset oy , Helsinki

Painosmäärä: 100

3

i aal t i Kap

.fi O T KT : ssa o k er v 0 4/1


Puheenjohtajan palsta

Vuosi lähestyy jo loppuaan. Vuosi 2010 on ollut aivan mahtava. Tämä vuoden viimeinen järjestölehtemme osoittaa, että Kapitaali on taas takavuosien loistossaan. Tähän viimeiseen päätimme panostaa myös rahallisesti vähän enemmän, värillisen keskiaukeaman verran! Syksy on mennyt huimaa vauhtia. Minkäänlaista loppuväsymystä ei hallituksesta ole huomannut, ja vuosijuhlat saatiin hoidettua suurella menestyksellä. Toki juhlien järjestäminen vie aikaa ja energiaa, eikä kiitoksia aivan joka suunnalta aina satele. Pitää kuitenkin osata nauttia niistä pienistä kiitoksista, joita järjestäjätkin välillä kuulevat. Aina voi tietenkin tehdä asioita paremmin, joten rakentavaa palautetta otetaan myös mieluusti vastaan.

Puheenjohtajattarenne kiittää siis isosti tästä vuodesta ja alkaa itse valmistautua jo seuraavaan! Hieman hirvittää ajatella miten paljon aikaa onkaan ensi vuonna käytettävänä. Tosin eihän sitä ikinä tiedä mitä keksii tilalle. Onnea uuteen vuoteen kaikille, erityisesti KTTO:n tulevalle hallitukselle!

KTTO:n hallituksen vielä toistaiseksi vallassa olevana puheenjohtajana on helppoa kiittää tämän hetkistä hallitustaan, sekä muiden valtsikan järjestöjen tämän hetkisiä hallituksia. KTTO on onnistunut tavoitteessaan parantaa suhteita muihin järjestöihin. Myös suhteita oppiaineeseen ollaan pidetty yllä, ja tällä hetkellä onkin meneillään erittäin mielenkiintoisia opintoasioita, joiden käsittelyyn hallitus saa osallistua. Tänä vuonna on tiedossa vielä uuden hallituksen valinta, sekä legendaaristakin legendaarisemmat fuksien järjestämät (juntti)pikkujoulut. Toki myös muiden järjestöjen pikkujouluja löytyy lähes joka päivälle! Allekirjoittaneen tavoitteena on kiertää yhteensä ainakin 10 järjestön pikkujoulut! Tulkaa ihmeessä kertomaan, jos pystytte vielä parempaan. <3 Nina

4


Opintosihteerin palsta

Loma lähestyy, mutta vielä pitäisi jaksaa puristaa ne viimeiset tentit. Vaikka maa peittyy lumeen ja olisi jo kiva suunnata ajatukset jouluun ja lomaan, niin vielä on löydettävä se viimeinen energia niiden tenttikirjojen lukemiseen. Syksyyn on mahtunut paljon tapahtumaa ja itse kullekkin rentoutuminen jouluruokien ja perheen parissa tekee enemmän kuin hyvää. Syksy ja kulunut vuosi on antanut minulle paljon. Jätänkin tehtäväni opintosihteerinä haikeana mutta tyytyväisenä. Paljon saatiin aikaan, mutta paljon on vielä kehitettävää. Alkukevät on seuraajalleni ja koko hallitukselle työntäyteistä aikaa. Tutkintovaatimukset uudistuvat, mikä tarkoittaa muutoksia pakollisten kurssien määrään, rakenteeseen ja suoritusjärjestykseen. Valmistelutyö tulee tehdä yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Tavoitteena on rakenteiden yksinkertaistaminen ja opintojen järjestäminen kurssimaisesti (meillä näin on jo kylläkin tehty). Tutkintovaatimuksissa tulee myös kuvata nykyistä tarkemmin eri opintovaiheiden osaamistavoitteet. Suorituskokonaisuudet tulee suunnitella riittävän laajoiksi ja suositeltava opintojakson minimilaajuus on 5 opintopistettä. Tutkintorakenneuudistuksen tärkeimmät uudistus- ja muutosehdotukset koskevat KA1-kurssia, tilastotieteen opintoja sekä kurssien suoritusjärjestystä. Kansantaloustieteen perusteiden kurssi on herättänyt paljon keskustelua hallituksen sisällä ja myös Econ käytävillä. Kurssista on tulossa taas pakollinen. Tämä on varmasti hyvä asia, mutta nykyisellään kurssin sisältö ei palvele sekä pää- että sivuaineopiskelijoita. Palautetta tästä onkin annettu oppiaineen johdolle ja meitä on myös toivottavasti kuunneltu. Vielä kuitenkin otan mielelläni vastaan ehdotuksia siitä, miten kurssia voisi kehittää ja miten siitä saisi mielekkään aloituksen uusille opiskelijoille. Kandidaattiopintoihin on myös tulossa uusi pakollinen yhteiskuntahistorian tarjoama opintojakso Globaali talous. Pakolliset sivuaineopinnot olisivat entiset eli mate-

5

matiikasta ja tilastotieteestä suoritetaan molemmista 25 opintopisteen laajuiset perusopinnot. Tilastotieteessä tosin luovuttaisiin kokonaan B-vaihtoehdosta, eli niin sanottujen ”naisten ja lasten tilastojen” suorittaminen osana kandidaattiopintoja ei olisi enää mahdollista. Esityksessä mikrotalousteorian ja makrotalousteorian kurssien suorittamista suositellaan vasta toisena opintovuotena, mikä kuulostaa järkevältä. Tällöin perusopintojen ja syventävien kurssien välillä ei olisi kolmea vuotta. Ensi lukuvuonna käynnistyy yhteinen Hecerin maisteriohjelma ja sen rakenne on lukkoonlyöty. Mikron ja makron syventävät kurssit sekä ekonometrian jatkokurssi ovat kaikki laajuudeltaan 12 opintopistettä, ajoitus on neljäs opintovuosi. Valinnaisten kurssien laajuudeksi tulee kuusi opintopistettä ja uutena jaksona tutkielmaseminaariin liittyvänä tulee niin sanottu pro gradu praktikum (seminaari 2 op + praktikum 12 op). Tällaisia asioita on siis nyt esillä. Miltä tämä esitys ja muutokset kuulostavat? Olkaa aktiivisia ja ottakaa kantaa, sillä nyt on vielä mahdollisuus vaikuttaa! Haluan vielä lopuksi toivottaa kaikille rauhallista joulua ja mahtavaa tulevaa vuotta 2011. Eläköityvä opintosihteerinne Mira Hoffström


Vieraskynä Venäjä + WTO = TOTTA?!? Vuosi 1993. Vienosti vodkantuoksuinen Boris Jeltsin määrittelee suuntaviivoja tulevalle, globaalille Venäjälle. Maa päättää hakea Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenyyttä. 17 vuotta myöhemmin tavoite on yhä toteuttamatta, mutta takaisin ei kannata enää kääntyä: joulukuussa 2010 EU ilmoitti kannattavansa Venäjän liittymistä WTO:hon ”mahdollisimman pian”. Samaan lopputulokseen päätyi myös USA muutamaa kuukautta aiemmin. Jeltsinin unelma toteutunee vuoden 2011 loppupuolella, kunhan muutamat kärhämät, kuten EU:n ja Venäjän välinen puutullikiista, saadaan sovittua. WTO:lle Venäjän jäsenyys olisi huomattava askel. Tällä hetkellä järjestöön kuuluu 153 maata, joiden osuus maailmankaupasta on 96 prosenttia. Venäjä on ollut viimeinen ulkopuolinen jättiläinen kahden prosentin siivulla maailmankaupasta. Merkittävä asia se olisi myös EU:lle ja Suomelle: Venäjä olisi kauppapolitiikassa vihdoinkin yhteisten pelisääntöjen alaisuudessa. MTV 3:sen Ranskan-kirjeenvaihtajan Helena Petäistön mukaan Venäjän WTO-jäsenyys tarkoittaisi esimerkiksi Finnairille noin 35 miljoonan euron vuotuisia säästöjä, sillä Venäjän perimien Siperian ylilentomaksujen on määrä siirtyä historiaan. Mutta mihin Venäjä sitten moista organisaatiota tarvitsee? Rajanaapurimme luottaa viennissään voimakkaasti öljyyn ja maakaasuun, jotka päätyvät lähinnä Euroopan markkinoille. Näille hyödykkeille ei EU:ssa ole nykyiselläkään vientitariffeja, mikä kuvastaa EU:n suurta riippuvuutta venäläisestä energiasta. Kun Kiina liittyi WTO:hon 2001, maahan kohdistuneet suorat ulkomaiset sijoitukset lisääntyivät merkittävästi seuraavina vuosina, vaikka samanaikaisesti globaalissa mittakaavassa FDI-käyrä sojotti alaspäin. Maailmanpankin laskelman mukaan Venäjä hyötyisi

6

jäsenyydestä suuresti: maan bruttokansantuotteen pitäisi nousta yli neljällä prosentilla. Kasvusta suurin osa tulisi nimenomaan suorista ulkomaisista investoinneista. Investointeja Venäjä totisesti kaipaakin, sillä Neuvostoliiton hajoamisten myötä pääomat virtasivat valtoimenaan ulos henkitoreissaan olleesta valtiosta. Toisaalta voidaan hyvällä syyllä kysyä, tekeekö WTO-jäsenyys korruptoituneesta yhteiskunnasta automaattisesti autuaan ja houkuttelevan sijoituskohteen. Päästäkseen klubiin mukaan Venäjän on saatava hyväksyntä kaikilta nykyisiltä WTO:n jäsenmailta, vaikkakin USA:n ja EU:n puolto tasoittaakin tietä huomattavasti. Mielenkiintoinen kanto kaskessa voi kuitenkin olla Venäjän kanssa kovapanosammuntoihin kesällä 2008 ajautunut Georgia, joka menetti sodassa lopullisen oloisesti otteensa Abhasian ja Etelä-Ossetian maakunnista. Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat julistautuneet itsenäisiksi, mutta käytännössä ne kuuluvat nyt Venäjän etupiiriin. Georgia on ollut WTO:n jäsen vuodesta 2000. Lieneekin selvää, että ilman kulissien takaista kähmintää Georgia ei malta olla käyttämättä veto-oikeuttaan. Kiusa se on pienikin kiusa. Antti Ojala Kirjoittaja opiskelee ensimmäistä vuotta maailmanpolitiikkaa ja toimii vuoden 2011 Policylehden päätoimittajana.


Uutisbarometri

1) Oxfordin yliopiston tutkijat havaitsivat tutkimuksessaan, että sähköshokki parantaa matemaattista kyvykkyyttä. Koska laitoksen rahat tuntuvat välillä olevan hieman vähissä, Kapitaali ehdottaa matemaattisen analyysin tukikurssin korvaamista sähkötuolilla. Vaihtoehtoisesti sähkötuolia voisi tarjota avuksi niille s-tieteilijöille, joille naisten ja lasten tilaston läpäiseminen tuottaa tuskaa.

2) Lentokonebongarit huomasivat vähän aikaa sitten Blue1:n lentokoneen, johon oli maalattu väärin päin oleva Suomen lippu. Kapitaalin saamien tietojen mukaan Helsinki-Vantaalla on bongattu myös Libyan Airlinesin lentokone, jonka kyljessä oli Libyan lippu ylösalaisin. Lentoyhtiön edustaja kommentoi havaintoa tuoreeltaan: ”Näkemättä kuvaa minun on mahdotonta tyhjentävästi vastata, mutta jos lippu on väärin päin, se tietysti korjataan. Tarkoitus on, että Libyan lippu on Libyan lippu.” Lippumokat eivät suinkaan ole ainutlaatuisia, sillä takavuosilta muistetaan lentokoneisiin maalatut Saksan, Ranskan ja Venäjän lippujen peilikuvat.

3) Kristillisdemokraatit patistelevat Suomen hallitusta selvittämään, voitaisiinko euroalue jakaa hallitusti kahteen erilliseen osaan, eteläiseen ja pohjoiseen euroalueeseen. Kapitaalin haastattelema perussuomalaislähde tyrmää kristillisdemokraattien ehdotuksen. ”Perussuomalaisten mielestä euroalue tulisi jakaa Suomeen, Itävaltaan, Belgiaan, Kyprokseen, Ranskaan, Saksaan, Kreikkaan, Irlantiin, Luxemburgiin, Italiaan, Maltaan, Alankomaihin, Portugaliin, Sloveniaan, Slovakiaan ja Espanjaan”, lähde toteaa.

4) Kansaa kuohutti marraskuussa uutinen eduskunnan uusista torkkupeitoista. Sisustussuunnittelijat olivat tilanneet kansanedustajien työhuoneisiin yli sata euroa maksavat torkkupeitot. Kansanedustajien mielestä peitoissa tuskin oli mitään ihmeellistä: Arkadianmäellä on jo pitkät perinteet siinä, että tavaraa vain tulee täysin pyytämättä ja yllättäen.

7


Kvartaali Olli Hyytiäinen

Öljystä riippuvainen Venäjä odottavaisena Venäjän talous perustuu vahvasti raaka-aineisiin, ennen kaikkea öljyyn. Itänaapurimme kasvunäkymiä jarruttaakin nyt öljyn hinnan juuttuminen nykyiselle tasolleen. Myös öljyn ja kaasun viennin määrät ovat pysytelleet sitkeästi entisellään läpi vuoden. Venäjän vaihtotase on reippaasti plussan puolella, mutta jää edelleen kriisiaikoja matalammalle tasolle. Maailmanlaajuista talouskasvua Venäjä kuitenkin tukee keskimääräistä nopeammalla kasvullaan niin kauan kun öljyn hinnassa ei nähdä merkittävää pudotusta. Talouskriisin pahimman kuopan jälkeen useilla markkinoilla osuuksia haalinutta Kiinaa on kritisoitu laajalti valuutan manipuloinnista, ja tuntuukin että länsimaiden yskivä talous on tarvinnut jonkun syntipukin, jota syyttää heikosta kiihdytyksestä uuteen nousukauteen. Erityisesti Yhdysvalloista on kantautunut voimakkaita soraääniä Pekingin suuntaan, sillä heikko renminbi ei edistä ollenkaan vientiä, jonka kasvua pahasti alijäämäinen USA kipeästi tarvitsee. USA on vastannut tähän elvyttävällä rahapolitiikallaan, joka virallisesti piristää luottomarkkinoita, mutta todellisuudessa myös helpottaa vientiä heikentämällä dollarin arvoa. Kiina nähdään maailmantaloudessa yhä suurempana pelurina, ja siltä odotetaan myös vahvempaa kontribuutiota yhteisiin päätöksiin. Asiassa on kuitenkin kaksi puolta. Venäjälle Kiinan vankka kasvu on tuottanut enemmän iloa kuin murhetta, lähinnä kasvaneen raaka-ainekysynnän ansiosta.

maailmantalouden palatessa kasvuun, mutta tänä vuonna hintojen muutokseen ei ole ollut selkeää syytä, ja siksi muutokset ovatkin olleet vaisuja. Tämä heijastuu myös Venäjän osakemarkkinoihin, joilla kasvu on ollut vaimeaa. Öljystä ja kaasusta saatavat pääomavirrat auttavat pitämään Venäjän kasvua maailman keskiarvoa edellä, mutta viime vuosikymmenen lukemiin ei päästä. BKT:n kasvu oli 2000-2010 keskimäärin 6,7 prosenttia kun se nyt ”jää” noin viiteen. Tämäkin kasvu auttaa toki nostamaan kotimaista kysyntää, mikä puolestaan parantaa sellaisten yritysten asemaa, joiden on enää vaikea kasvaa muissa maissa. Lyhyellä aikavälillä luonnollisesti myös ruplan arvo pysyttelee entisillä tasoillaan, kunnes öljy taas viitoittaa tietä uuteen suuntaan.

Kiinan johdolla kehittyvä Aasia on myös muun maailman kasvun tärkein veturi auttaessaan erityisesti vientivetoisia maita, kuten Saksaa, paikkaamaan kriisin ajan menetyksiä. Se on myös tärkein markkina Venäjän kaltaisille raaka-ainetalouksille. Kiinan kysyntä tuntuukin vahvasti Venäjällä, mikä puolestaan synnyttää kysyntää länsimaiselle viennille. Venäjälle pelkkä Kiina ei kuitenkaan vielä riitä, sillä myös kehittyneiden maiden kasvua tarvitaan. Vielä G20kokouksen alla kasvunäkymät ovat kuitenkin melko vaisuja. Öljymarkkinoilla on nyt epävarmaa mihin suuntaan hinnat kehittyvät. Nousua nähtiin viime vuonna

8

Venäjän kauppatase ja öljyn hinta Lähde: Reuters Ecowin


VÄLIPALAN VERRAN SUOMEA VENÄJÄLLE

Julia Müller

Valio Venäjällä: -Valio on vienyt tuotteitaan itänaapuriin jo 102 vuotta. -Liikevaihto hieman alle 300 miljoonaa euroa (16 % koko yhtiön liikevaihdosta). -Tehtaita löytyy naapurista yksi. -Tunnetuimmat brändit: Oltermanni, Viola, Valio Voi ja Valio Jogurtti. -Valion Venäjän maajohtajaksi nimettiin vuonna 2004 kemiantekniikan diplomi-insinööri Mikko Koskinen.

Valion Venäjän maajohtaja Mika Koskinen vaikuttaa kiireiseltä mutta ystävälliseltä vastatessaan puheluuni joulukuisena iltapäivänä Pietarissa. ”Nyt on vähän kiireinen hetki tehdä haastattelu. Kauppalehden toimittaja esitti niin hankalan kysymyksen, että tarvitsen aikalisän. Täällä on muutenkin vähän hektistä, kun PepsiCo osti Venäjän suurimman elintarvikeyhtiön. Toisin sanoen Valion kilpailijan itselleen. Se oli sellainen lähes 5 miljardin yrityskauppa.” Sanon pääjohtajalle ymmärtäväni tilanteen. Sopiva rako haastattelun tekemiselle löytyy onnellisesti tuonnempana.

9


Dieettituotteille tilaa markkinoilla Kun Mika Koskinen 38 vuotta aloitti pestissään Valion tytäryhtiön johdossa Venäjällä, yhtiö laati toimintasuunnitelman liiketoiminnan kehittämiseksi idän markkinoilla. ”Myynti oli aivan liian vähäistä suhteessa kysyntään ja tämä epätasapaino haluttiin poistaa. Tavoitteeksi asetettiin Valion aktivoituminen koko Venäjän alueella, mikä vaati monia strategisia muutoksia”, Koskinen sanoo.

Valio- ja Finlandia-voit ovat yhtiön kysytyimmät tuotteet Venäjällä, kertoo Koskinen. Myös erilaiset juustot menevät maajohtajan mukaan kuin kuumille kiville. Oltermannin määrällisessä myynnissä on tänä vuonna mitattu 40 % kasvulukemia, tiedotti Iltalehti 10.11.2010. Valio Viola –sulatejuusto on puolestaan markkinajohtaja omassa tuoteryhmässään Moskovassa ja Pietarissa.

Käytännössä tämä on tarkoittanut tuotevalikoiman monipuolistamista ja suoraan myyntiin siirtymistä, maajohtaja luottelee. Täysin omaa tuotantoa ei yritykseltä itänaapurista tällä hetkellä löydy, kuin sulatejuuston saralla. Tähän on tulevaisuudessa kuitenkin tulossa muutos. Lisäksi Valiolla on Pietarin eteläpuolella yhteistyömeijeri, josta yhtiö ottaa myyntiinsä juotavat jogurtit. Päämääränä on jatkuvasti kehittää liiketoimintaa.

Koskinen luonnehtii venäläistä kuluttajaa suomalaista kokeilunhaluisemmaksi. Hän kuitenkin painottaa, että ylellisyystuotteiden kohdalla ostaja käyttäytyy eri tavalla kuin bulkkituotetta valitessaan. Sulatejuusto ja dieettijogurtit toimivat hänestä tästä hyvänä esimerkkinä. ”Valion sulatejuusto on myydyin omassa sarjassaan, mutta se on ollut kuitenkin vaikea tuote myydä. Kilpailu on niin kovaa, että hinnan ollessa ruplankin verran väärään suuntaan, tippuvat myyntilukemat heti.”

Pääjohtaja muistuttaa, että yhtiöltä löytyy kaksi tuotantolaitosta Virosta, joilta on näppärästi pystytty viemään tavaraa Venäjälle. Valiolta valmistui 2008 asiakaspalvelukeskus Moskovaan, joka sekin on helpottanut kaupankäyntiä itänaapurissa.

Suuri maa, suuri pala haukattavaksi

Toisin on vähärasvaisten tuotteiden laita, maajohtaja paljastaa. ”Niitä ei valmisteta Venäjällä kovinkaan paljon, sillä niiden kysyntä on ollut vähäistä. Kasvava keskiluokka haluaa kuitenkin kevyitä vaihtoehtoja ja Valio on niitä pidempään jo valmistanut.”

Kun tiedustelen Koskiselta millainen toimintaympäristö Venäjä on yritykselle, pääjohtajaa naurahtaa. ”Kaikki toimittajat kysyvät tuota. Itse asiassa se on hieman hassu kysymys, sillä Venäjä on niin iso maa. Täältä löytyy monenlaisia kulttuureja ja olosuhteita. Se mikä toimii Pietarissa, ei välttämättä ollenkaan päde Uralin takana, jossa Suomen koko olemassaolosta ei välttämättä tiedetä.” Koskisen mukaan asian hahmottaa parhaiten pohdittaessa sopivan markkinointistrategian kehittämistä. ”Totuus on, että yhtä ja oikeaa tapaa markkinoida Venäjällä on liki mahdotonta kehittää. Jos ajattelee Pietaria, on Suomi siellä hyvin tunnettu. Paikalliset katsovat pohjoista naapuriaan ylöspäin. Tällä hetkellä mainostammekin kaupungin metrossa Valiota kuvilla, joissa esiintyy suomalaisnuoria siniristiliput poskillaan. Heti, kun mennään Pietarista kauemmas, esimerkiksi Moskovaan, on ilmapiiri aivan toisenlainen. Suomi brändillä ei enää niin vaan ratsasteta.”

10

Valion voi on Venäjällä arvostettu tuote

Suomalaiseen luotetaan Pääjohtaja myöntää, että Suomella on naapurimaana etulyöntiasema Venäjän markkinoille muihin eurooppalaisiin nähden. ”Elintarvikkeet eivät säily pitkiä kuljetusaikoja, joten hyvä sijainti luonnollisesti helpottaa markkinoille pääsyä huomattavasti.” Toiseksi vientiä edistäväksi tekijäksi Koskinen mainitsee Venäjällä vallitsevan epätasapainon maidon ky-


synnässä. Paikallistuotanto ei kykene tyydyttämään kasvavan keskiluokan tarpeita. ”Tämä on tietysti yksi syy sille miksi Valio on päässyt valtaamaan niin hyvin alaa markkinoilta. Kaikki mitä yritys Venäjälle vie, menee kaupaksi. Epätasapaino kysynnässä ja tarjonnassa on kylläkin yhä tosiasia. Tästä johtuu, että Valion Venäjän myynti jää tänä vuonna alle 300 miljoonan euron. Esimerkiksi voita ei vain yksinkertaisesti riitä.”

Koskinen painottaa myös suomalaisten elintarvikkeiden hyvää mainetta viennin veturina. ”Suomalaisten tuotteiden aitouteen ja tuoreuteen luotetaan. Kuluttajat tietävät, ettei Valio esimerkiksi käytä geenimuunneltuja organismeja.”

Kesän maitokiista Venäjän eläinlääkintä- ja kasvinterveyslaitos asetti heinäkuussa väliaikaisia vientirajoituksia 14 suomalaiselle liha- ja maitoalan laitokselle tekemänsä tarkastusten perusteella. Tähän tapahtumaketjuun maajohtaja suhtautuu rauhallisesti. ”Koska maitolaki Venäjällä viime vuonna muuttui, heräsi kysymys siitä, vastaako suomalainen tuotanto yhä vaatimuksia. Raja suljettiin vaikka tehtaillamme oli kaikki kunnossa. Onneksi pääsimme jatkamaan toimintaa nopeasti. Venäläisille tuotantolaitoksille tehtiin vastaavia tarkastuksia, enkä siksi koe, että meitä olisi kohdeltu eri tavalla. Kyseessä ei ollut mikään poliittinen isku Valiota vastaan.” Koskisen mukaan kilpailua elintarvikealalla käydään brändin ja laadun kautta. Hän ei allekirjoita väitettä, että ulkomaiset yritykset olisivat huonommassa asemassa kuin venäläiset. Aihe saa maajohtajan silti mietteliääksi. Hän myöntää, että mahdollisuus tullimaksujen korotuksista on aina olemassa. ”Tästäkin näkökulmasta on tärkeää, että lisäämme paikallista tuotantoa. Korruptiosta kuluttajatuotanto ei kärsi samassa mittakaavassa, kuin esimerkiksi rakennusteollisuus. Sielläkin tosin kaikki joutuvat maksamaan yhtä lailla maksuja.” Aivan mielivaltaisia tekoja viranomaiset eivät ole tehneet. Elintarvikealalla on se etu, että todella ilkeiden temppujen tekeminen on poliittisesti hankalaa. Jos Venäjä esimerkiksi korottaisi tulleja merkittävästi, kuluttajat kärsisivät laadukkaiden tuotteiden puutteesta.

Tuttu maitopurkki kyrillisillä teksteillä

11


Topin matkassa

Topi Hulkkonen

Aloitin jo matkan alkupuolella kirjoittaa päiväkirjaa, josta voisi poimia parhaat tarinat ja elämänohjeet julkaistavaksi rakkaaseen Kapitaaliin, kunnes ensimmäisen täyden konseptin kohdalla – ensimmäisen 24 tunnin aikana – ymmärsin, että tehtävä on mahdoton. Venäjää, tai edes Pietaria, ei voi selventää luettavaan muotoon vain yhden lehden sivuilla.

12


Tarina Lähdimme matkaan maanantai-iltana 22. marraskuuta 2010 Eteläsatamasta St. Peter Line -varustamon lippulaivalla M/S Princess Marialla. Ensivaikutelma toisen matkakumppanini (ei-niin-vihaisen saksalaispojan) näkökulmasta oli mukaansatempaava: jo laivaan astuessa kuulet livemusiikkina venäläistä harmonikkataiturointia ja näet mahtipontisia tsaarien kuvia seinillä. Laiva itsessään muistuttaa paljon ja paljon enemmänkin tuttuja Ruotsin-laivoja tai Alko-lauttoja, jos ei oteta huomioon todennäköisesti vanhempaa ikää, joka näkyy hytin viimeistelyn tasossa. Kauppa on pieni. Sieltä saa kyllä lempijuomaasi alkoholia, hajusteita, namuja ja muutamia vaatteita, jos et muistanut pakata. Joten siltä varalta, ettei muiden laivojen mukainen buffetti kuulu alkuillan fantasioihisi ja ettet halua maksaa siitä 30 euroa, ota mukaan evästä kotoa. Tosin kuohuviinilasi ja vodkashotti kuuluvat tällä illallisella olennaisena osana hintaan. Aamupala 10 euroa. Ikkunallisesta hytistä (A-luokka) oli enemmänkin iloa kuin olisi etukäteen arvannut: laivan valaisemat, mysteeriset aallot yläpunkista hämärässä yössä katsottuna ja aamulla ennen auringonnousua vastaan tuleva valtavaakin suurempi neuvostoaikainen satama ovat ennennäkemättömän kiehtovia näkyjä kaikesta kummallisuudestaan huolimatta. Laiva saapui aamulla 9.30 paikallista aikaa laiturille, kirjaimellisesti. Paatista jalkautuessa ei ensin käveltykään tunnelia terminaaliin, vaan sen sijaan rappuset alas aivan laiturin reunalle, betonisen terminaalin ja Venäjältä virallisesti erottavan häkkiaidan tuntumaan. Passintarkastus ja matka pakollisella Shuttle-bussilla hotellille sujui melko kivuttomasti. Bussimatkalla tosin opin jo yhden sanan venäjää: keskusta (центр). Enkä nyt tarkoita puoluetta – koska puolueestahan ei puhuta. Sokos Hotel Vasilievskyn ala-aula oli kuin hotelleissa yleensäkin, mutta pikavisiitti vessassa – respajono oli pitkä – muistutti, että olemme saapuneet Pietariin: ensimmäisestä ovesta astutaan vasta peilihuoneeseen, jossa voit puuteroida sanonko minkä, ja vasta sen jälkeen lähes kuninkaalliseen, tuoreilla kukilla koristeltuun marmorisaliin, jonka kopit huutavat käyttöä. Ikävästä sattumasta, että päädyimme neljän tähden suomalaiseen hotelliin, on vaikea antaa yleiskuvaa majoituspaikkojen tasosta, mutta vain yksi sana kuvaa omaa kokemustani

huoneesta, upea. Kyllä, siellä oli (tai siis on) Tivoli Audio Music System.

Lenin-setä asuu Venäjällä Sanaakaan venäjää emme maahan saapuessa osanneet, vaikka matkassa olikin yksi puolalainen, eikä kirjaimista ymmärtänyt tavuakaan. Tiesimme sentään, ettei kyse ollut vain huonosta käsialasta. Ihmiset yllättäen puhuvatkin englantia ja näin ollen ongelmia täytyy hakemalla hakea. Kuitenkin, jos on ujo tai tykkää muuten vain enemmän lukea seinistä ja merkeistä kysymisen sijaan, niin tässä tapauksessa sanakirja voi pelastaa. Esimerkiksi paikallista postilaitosta ei välttämättä erota väestönsuojasta panssariovineen, ellei osaa lukea oven päällä olevaa symboliikkaa. Suurkaupungin malliin liikenne oli hieman jumissa keskustan kulmilla ja ilman liikennevaloja tietä ei uskalla ylittää. Metro on silloin erittäin kätevä vaihtoehto kävelyn rinnalla. Muutenkin maanalainen on kokemus itsessään. Joillain asemilla metron alle sukeltaminen on tehty mahdottomaksi tasanteen ja raiteiden erottavilla valurautaovilla, jotka aukeavat vasta junan pysähdyttyä, ja sisään astuessa voit kuvitella kulkevasi pahamaineisessa neuvostovankilassa. Tosin voit vain kuvitella, sillä metro ei muistuta sellaista lainkaan. Poletteja kulkuvälineeseen kannatti ostaa monta etukäteen, koska ne täytyy lunastaa

13


erilliseltä kassalta, ja halvasta hinnastaan johtuen ei muutaman ylimääräisen käyttämättä jääminen haitannut yhtään, helppoja tuliaisia.

hieman vihaisen oloisia, mutta karkean aksentin ja heikon englannin sijaan he myös puhuivat keskenään venäjää. Kaikesta huolimatta en nyt lähde satuilemaan seikkailuista enempää tai siitä mitä matkalla tuli vastaan. Pietari löi jokaisen matkan jäsenen ällikällä kansalaisuudestaan huolimatta ja ansaitsee paikkansa Unescon maailman perintökohteiden luettelossa myös sydämissämme. Kaikki vanhat – ja siis aivan kaikki – kliseet sopivat Pietariin kuin polvilumpio vatsaan. Ruoka on taivaallista, kaikkialla loistaa kulta ja kirkkaus, on kerjäläisiä ja turisteja. Voit ottaa kadulta auton ja liftata turvallisesti perille, voit syödä pikaruokaa Pizza Hutissa tai yrittää löytää McDonald’sia, mutta et löydä, koska et hallitse aakkosia. Pietari on mahdollisuuksien maa.

Nähtävyyksiä jo keskustan tuntumassa riitti, mutta valtavan Eremitaasin ja muutaman kirkon näkemisen lisäksi päätimme toisena päivänä suunnata kauemmas esikaupunkien lähimaastoon Katariinan palatsille. Matka sinne paljasti täysin toisen puolen iltavalojen ja Neva-joen tunnelmallisesta Pietarista: Moskovskayan kaupunginosan tunnettu jättimäinen Lenin-patsas ja taustalla kohoava betonimöhkäle hallitsevat eteläistä kaupunkia muiden menneiden vuosikymmenten muistomerkkien kera, suosittelen tutustumaan tarkemmin. Tosin paikallisbussien käyttö on sen luokan seikkailu, että kannattaa harkita kahdesti – ainakin siinä vaiheessa, jos toimit meidän tavallamme, ja astut minibussiin, jonka kuljettaja ei puhu englantia eikä alkuun todellakaan ymmärtänyt edes minne olimme menossa. Ihmiset yleisesti olivat kaikkea muuta kuin mitä elokuvien perusteella olisi odottanut. He kyllä näyttävät venäläisiltä, eivät hymyile liikaa ja saattavat olla

14

Lopuksi Jos nyt kaiken kaikkiaan olet naiivi ja uskoit kaiken koko tarinasta, haluat varmasti tutustua asap tämän kertaiseen kohteeseen henkilökohtaisesti. Jos taas osaat harrastaa akateemista kriittisyyttä, täytyy sinun lähteä paikanpäälle kumoamaan väitteet. Joka tapauksessa lopputulos on sama: näe, koe, Venäjä.


KTTO:n kevätmatka Pietariin

Vinkit Pietarin matkalle: 1. Vaihda rahaa ajoissa. Lähes kaikki pankit menevät kiinni viimeistään klo 16.30, joten juuri ennen lähtöä ei maissa enää onnistu. 2. Ota laivaan mukaan omaa musiikkia. Hytissä toimii vain yksi radiokanava: Euro Dancefloor Chart from 1999. 3. Vältä Venäjä-ilmiötä: Ensimmäisen illan ja viinirikkaan illallisen jälkeen lattialta löytyi vielä tyhjä litran rommipullo. 4. Älä heitä huonoja vitsejä ruumiskassista passintarkastuksen yhteydessä olevassa laukkujen läpivalaisussa. Ja vältä miliisiä. 5. Älä missään nimessä aiheuta hälytystä Eremitaasissa, tai ainakaan toista Katariinan palatsissa seuraavana päivänä. Äläkä kysy tapahtuneesta allekirjoittaneelta. 6. Ota mukaan sanakirja. Pelastaa arvaamattomissa tilanteissa. 7. Ja kokeile rohkeasti paikallista ruokaa. Erittäin hyvää, mutta jos et tiedä onko raaka-aineena koira vai kala, en turhaan lähtisi kysymään.

KTTO on perinteisesti järjsetänyt ulkomaanmatkan lukuvuoden lopussa. Viimeisimpiä matkakohteita ovat olleet Ukraina (2009) ja Kroatia (2010). Päätimme KTTO:n hallituksessa, että ensi keväänä suuntaamme rakkaaseen itänaapuriimme Venäjälle. Tarkemmin sanottu matkakohteena on lähellämme sijaitseva suurkaupunki Pietari.

Matkailuvenäjä:

- Ilari Määttä, KTTO:n matkavastaava

Pietari on Venäjän toiseksi suurin kaupunki noin viidellä miljoonalla asukkaallaan. Nevan suistossa sijaitsevassa Pietarissa riittää nähtävää ja koettavaa. Kaupungin keskusta on jo itsessään nähtävyys. Lisäksi kaupungista löytyy lukuisia kirkkoja, palatseja ja muita nähtävyyksiä kuten emeritaasi, joka yksi maailman merkittävimpiä taidemuseoita. Nähtävyyksien parissa ei kuitenkaan sovi viettää koko matkaa, vaan välissä voi tutustua esimerkiksi paikalliseen ruoka ja juomakulttuuriin. Venäläinen keittiö blineineen ja borssikeittoineen tarjoaa taatusti uusia makuelämyksiä, ja jos nämä tuntuvat tavallisilta, esimerkiksi gruusialainen keittiö kannattaa kokea. Järjestin viime kevään Kroatian matkan ja olen käynyt myös Pietarissa. Kroatiassa matkaaminen opiskelijakavereiden kanssa oli mahtava kokemus. Opiskelijaseurassa matkailua ja Pietaria kokeneena voin kertoa, että Pietariin tutustumista KTTO:n voimin ei kannata ohittaa.

Seurusteletteko te?

Вы встречаетесь?

Vy vstretshajetes?

Haluatteko tulla vaimokseni/ miehekseni?

Вы хотите быть моей женой / мужем?

Vy hotite byit moej zhenoi/ muzhem?

Miksi minut on pidätetty?

Почему я под арестом?

Potshemu ja pod arestom?

Montako ruplaa haluatte?

Сколько рублей вы хотите?

Skolko rublej vy hotite?

Anteeksi, olen vain ruotsalainen.

Izvinite, ja tolko shvedskij.

Haluan ostaa maatuskanuken.

Извините, я только Шведский. Полтора литра водки для меня Я хочу купить матрёшка.

Rakastan presidentti Putinia.

Я люблю президента Путина.

Ja ljublju prezidenta Putina.

Minulle puoli litraa vodkaa.

Poltora litra vodki dlja menja. Ja hotshu kupit matrjoshka.

Vastuuvapauslauseke: Google-kääntäjä ei aina toimi halutulla tavalla. Kaikkien yllä esitettyjen lauseiden käyttämistä ei suositella.

15


Rauhan ritarit ja tyhjät Nobelit

Samuli Harala

Kapitaalin neliosaisessa sarjassa kerrotaan ihmisistä, joille on myönnetty yhteisöllisyyden korkein tunnustus, Nobelin rauhanpalkinto. Sarjan viimeisessä osassa riitapukareiden välille levitetään lehden teeman mukaisesti venäläistä voita. Kahdesti Oslon palkintogaalan jälkeistä mestaruuskrapulaa on podettu itärajan takana. Ensimmäisellä kerralla etänä arestissa, toisella kotisohvalla kiireisiin vedoten. Tosiasiassa kumpainenkin rauhan palkinto ehti mennä Sosialististen neuvostotasavaltojen liittoon, ei Venäjälle. Molemmat nobelistit kuitenkin syntyivät nykyisen Äiti Venäjän pihapiiriin ja hellään huomaan. Toisin kuin tämän palstan edelliset valtiaat Henry Kissinger ja Jasser Arafat, venäläiskaksikon elämäntarinat sivuavat näyttävästi toisiaan. Lisäksi tovereiden mitalit kasvavat edeltäjiensä haperoon segmenttiin verrattuna tukevalla saviseudulla. Ydinfyysikko Andrei Saharovin ja presidentti Mihail Gorbatšovin rauhanpalkintoja ei taottu puhtaasta omatunnosta, ne kuitenkin sorvattiin muotoonsa oikeista aikomuksista. Jos Alfred Nobel teki elämässään täydellistä U-käännöstä hipovan neulansilmän vaihtaessaan dynamiitin rakkauden räjäyttelyyn, niin samassa päätösketjussa roikkuu myös Andrei Saharovin – venäläisen ydinpommin kehittäjän – norjalainen mitali. Andrei Dmitrievich Saharov syntyi fyysikkoisän ja aktivistiäidin moskovalaisperheeseen maaliskuussa 1921. Omena ei edes pudonnut, sillä Saharov kuoli moskovalaisperheessä fyysikkona ja aktivistina vuonna 1989. Näiden päivien välissä Andrei Saharov kuitenkin ehti yhtä ja toista: aloittaa opiskelut Moskovan valtionyliopistossa, valmistua nykyisessä Turkmenistanissa ja peittää ilmeisen terävän päänsä fysiikan tohtorin hatulla jälleen Moskovassa. Nopeaälyinen fyysikko palkattiin pikaisesti kylmän sodan ajan huippuhommiin, suunnittelemaan neuvostokutoista ja pomminvarmasti pilven muotoista sosialismia levittävää joukkotuhoasetta. Hieman alle kolmekymppisen tiedemiehen kädenjälki ei vielä kunnolla näkynyt Neuvostoliiton ensimmäisessä ydinkokeessa vuonna 1949. Pari vuotta myöhemmin valmistuneen vetypommin Saharov sitten kaavoittikin. Tappavan tehokkaat innovaatiot jatkuivat ja pian tasa-arvon mallimaa kokeilikin ensikertaa fuusiopaukkua. Kyseenalaisimman ansioluet-

16

telomerkinnän Andrei Saharov on kuitenkin saanut maailman tehokkaimman testatun vetypommin ”Tsar Bomban” kehittelystä. Neuvostoliitto kokeili ydinpommia vuonna 1961 Novaja Zemljassa. Puolitehoisenakin tsaaripommi vastasi noin 1 400 Hiroshiman ja Nagasakin ydinlatausten yhteenlaskettua tehoa. Toisin sanoen yhteen Saharovin siunauksella valmistuneeseen rajoitettuun räjähteeseen oli ympätty kymmenkertaisesti kaikkien toisessa maailmansodassa käytettyjen aseiden tulivoima.

Tsar Bomba - maailman suurin ydinpommi Jumalaton jysäys pelästytti muun maailman lisäksi ydinfyysikko Saharovin, joka alkoi pian puhua ydinaseiden rajoittamisen puolesta. Sienipilven savusumusta syntyi rauhannobelisti Andrei Saharov. Fyysikko astui sivuun pommigurun palliltaan ja palasi kosmologian pariin. Tuhotohtorin erovuodet kehittämistään kapistuksista saivat hänet inhoamaan rajoittamatonta ydinsotaa. Saharov mitta tuli siinä määrin täyteen, että hän kirjoitti 60-luvun lopulla neuvostopäättäjille kirjeen, jossa vaati suunnanmuutosta ydinsodasta varoitellen. Neuvostoliiton silloinen johtaja Leonid Brežnev tiesi Saharovin kirjeestä, mutta seurasi politiikan yleismaailmallista periaatetta jossa kaikilla on oikeus mielipiteeseen, kunhan pitää sen omana tietonaan. Politbyroossa Saharovin


Kylmän sodan lohdutuspalkinto

muistiosta välitettiin sen verran, että sen julkaiseminen kiellettiin.

Länsimaiden rakastaman Gorbatšov lähetti omalle Nobelillensa noutajan viisitoista vuotta Saharovin seremonian jälkeen. Gorban kansojenvälistä solidaarisuutta helmeilevä kimpale sai samanlaisen vastaanoton kuin Neuvostoliiton ensimmäisen rauhantunnustus ja Kojon euroviisuedustus - kotimaassa kiristeltiin hampaita, mutta maan rajojen ulkopuolella spektaakkelista nautittiin hymynkare suupielillä. Toisin kuin ydinfyysikko Saharov, maanviljelijä-ekonomi-lakimies Gorbatšov ei herännyt yhtenä aamuna ihmiskunnan omatuntona, vaan Gorbatšovin rintamasuunta oli länteen ja pää kallellaan Osloon päin koko hänen aikuisikänsä. Punatähtisen komentotalouden viimeinen kapteeni upposi laivansa mukana. Gorbatšov on kuitenkin ensimmäinen tällä palstalla mainittu palkinnon saaja, jonka Nobelia ei kääritty verenpunaiseen tai ruudintuoksuiseen silkkiliinaan.

Saharovin askel rauhankisojen korkeimmalle korokkeelle kävi vielä nopeammin kuin nuoren tutkijan arvonnousu tiedeyhteisössä. Julkaisemattoman kirjeen lisäksi Saharov muotoili erityisesti kotimaansa ulkopuolella levinneen esseen, jossa hän argumentoi ydinohjelmia vastaan. 70-luvun taitteessa tiedemies oli mukana myös sekä kiivaan kansalaisjärjestön että kiivaan aktivistipariskunnan perustamisessa. Saharovin rauhan palkinnon kannalta avioituminen aktivisti Jelena Bonnerin kanssa oli vähintään yhtä tärkeää, kuin Moskovan ihmisoikeusjärjestön perustan valaminen. Vuosi häähumun jälkeen, 1973, Nobel komitean jäsenet jo mutustelivat Saharovin nimeä arvovaltaisissa suissa. Ehdokkuus riitti ensi yrittämällä pistesijaan, joka kirkastui kahta vuotta myöhemmin, kun komitea nimitti Saharovin ”ihmiskunnan omatunnon puhemieheksi”. Почта России vei mitalin perille. Andrei Saharovin suunnanmuutos toi pommitehtailijalle Nobelin. Neuvostoliiton valtionhallintoa kullan kimalle kuitenkin häikäisi ja koveneva räksytys häiritsi. Ensi alkuun Saharovilta kiellettiin matka Norjaan palkintojenjakoon. Muutamaa vuotta myöhemmin herra sai menestyksensä ansioista sosialististen valtioiden liitolta matkalipun Tampereen ystävyyskaupunkiin Gorkiin, nykyiseen Nižni Novgorodiin. Lipun, jonka paluupäivä oli avoin. Saharov lomaili ulkomaalaisilta suljetussa kaupungissa viranomaisten suopeassa valvonnassa. Rauhanpalkinto piti kotipaikkaa punatiilisen huoneistohotellin ensimmäisen kerroksen asunnossa lähes seitsemän vuotta, kunnes Mihail Gorbatšov löi Saharovin paluupäivän lukkoon joulukuulle 1986.

Andrei Dmitrievich Saharov

17


18


19


PROVOKAATTOR

PROVOKAATTORI

PROVOKAATTORI Jyrki Katainen aiheutti elokuussa pienen kohun toteamalla ettei Venäjä ole suurvalta. Provokaattorikin oli kovin pahoillaan Jyrkin lausunnoista - sanoja ”Venäjä” ja ”suurvalta” ei pitäisi käyttää samassa lauseessa edes negaation kautta. Venäjä on kehitysmaa ja sitä on arvioitava kehitysmaiden kriteereiden mukaan. Kaikki tekstissä esitetyt tilastot ovat oikeita ja ajankohtaisia. Jyrki, saat luvan käyttää niitä mieleesi mukaan. Ensimmäinen asia joka tulee mieleen sekä kehitysmaiden ongelmista, että Venäjästä, on korruptio. Transparency Internationalin vuoden 2010 maalistauksen mukaan Venäjä on jaetulla sijalla 154 174:stä maasta. Listauksen mukaan Venäjä on korruptoituneempi kuin Pakistan ja Zimbabwe, yhtä korruptoitunut kuin Kongo ja Laos, mutta sentään vähän parempi kuin Tshad tai Angola. Eikä kehitys näytä hyvältä. Venäjän sijoitus on liukunut hitaasti alaspäin sitten vuoden 1998 kun listauksia alettiin julkaista. Venäjän Federaation julkisen talouden valvontaviraston johtajan mukaan varovaisin arvio korruptioon menevästä valtion budjetista on kaksikymmentä prosenttia. Vuonna 2009 tämä tarkoittaa 32 miljardia dollaria. Tästä saadaankin mukava aasinsilta toiseen kehitysmaita ongelmaan, infrastruktuuriin. Moskovan ympärille rakennettavan kehätien hinta per kilometri on suunnilleen sama kuin Le Mans -kanaalin alle rakennetun rautatietunnelin. Vuonna 1999 yksi kilometri valtion rakennuttamaa moottoritietä maksoi noin miljoona dollaria. Vuonna 2009 kilometri kustansi jo 6,3 miljoona dollaria (molemmat luvut 2008 dollareissa). Vastaavat luvut Kiinassa ja Brasiliassa ovat 3 ja 3,6. Maailmanlaajuisen laman

20

vuoksi tierakennusbudjetti on leikattu käytännössä nollaan. Tämä ei lupaa kauhean hyvää tulevaisuutta maalle, jolla on kilometreissä mitattuna vähemmän päällystettyä kahden kaistan autotietä kuin Suomella ja jolle huono infrastruktuuri aiheuttaa liikenneministeriön mukaan 1,5% BKT:n kokoiset tappiot vuosittain. Mutta ehkä Venäjällä tienrakennus maksaa, koska valtio välittää kansalaisistaan ja haluaa taata näiden turvallisuuden (kts. Georgian sota)? Venäjällä tapahtuu vuosittain 25,2 liikennekuolemaa sataa tuhatta asukasta kohden. Suomessa vastaava luku on 6,5, mutta ei ole reilua verrata kehitysmaata ja maailman parasta paikkaa elää keskenään. Otetaan vertailukohdaksi ns. BRIC-maat, joihin Venäjä katsoo oikeutetusti kuuluvansa. Brasilian, Kiinan ja Indonesian tiekuolemaluvut ovat vastaavasti 18,3; 16,5 ja 16,2. Melko masentavia tilastoja. Ehkä tämän takia 41000 ihmistä tekee vuosittain itsemurhan Venäjällä, tuplasti enemmän kuin Euroopassa ja 3-4 kertaa enemmän kuin muissa BRIC-maissa väkilukuun suhteutettuna. Toisaalta itsemurha saattaa olla vähemmän riskialtis ratkaisu kuin eläminen maassa jossa kuolee vuosittain 20/100 000 asukasta väkivaltaisen rikoksen seurauksena. Tämä on 35% enemmän kuin Meksikossa, jonka väkivaltaisesta huumesodasta olemme saanet viime päivinä lukea. Suurin osa väestöstä suosii kuitenkin hitaita itsemurhamenetelmiä. Virallisten tilastojen mukaan Venäjällä kulutetaan 10,3 litraa puhdasta alkoholia vuodessa per asukas. Tämä on kuitenkin vain laillisesti myydyn alkoholin käyttö. WHO:n ja Venäjän julkisesta terveydenhuollosta vastaavan ministerin mukaan oikea lukema lienee noin 18 litraa, mikä tarkoittaa että Venäjällä ryypätään lähes tuplas-


RI

ti verrattuna sellaisiin kohtuullisen kulutuksen maihin kuin Suomi tai Irlanti. Ja eihän ryyppy maistu jollei päälle saisi vetää röökiä. Venäjällä kulutetaan seitsemänneksi eniten tupakkatuotteita maailmassa. Syntyvyyden laskua pidetään yleensä positiivisena kehityksenä kehitysmaissa. Siitä seuraa ns. demographic windfall-tilanne, jossa koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmä pystyy tarjoamaan palveluitaan entistä suuremmalle osalle väestöstä ilman mittavia investointeja. Tämä ei päde Venäjällä, koska kapasiteettia on aina ollut, tuotetut palvelut ovat vain aina olleet surkeita. Äsken esitettyjen tilastojen jälkeen kenellekään ei voi tulla yllätyksenä, että venäläiset ovat hiljalleen muuttumassa uhanalaiseksi lajiksi. Venäläisen miehen elinaikaodote on n. 61 vuotta, eli kaksi vuotta vähemmän kuin Intiassa ja neljä vuotta vähemmän kuin Pohjois-Koreassa. Naisten elinajan odote on vähän alle 73 vuotta, eli vain hiukan vähemmän kuin muissa BRIC-maissa. Naiset eivät kuitenkaan millään halua synnyttää Venäjälle uusia kansalaisia paikkaamaan kuolleisuuslukuja, jotka ovat yhtä korkealla kuin Somaliassa ja Tshadissa. Venäjän on syntyvyydessä sijalla 154 kahdestasadasta maasta. Jopa Kiinassa, joka on tunnettu yhden lapsen politiikastaan on korkeampi syntyvyys. Ilmeisesti venäläiset naiset ovat täysin kauhuissaan siitä ajatuksesta, että heidän jälkikasvunsa joutuisi elämään samassa maassa kuin he. Keskimäärin jokainen nainen Venäjällä tekee kahdeksan aborttia elämänsä aikana. Venäjällä tehdään lähes kolme aborttia jokaista syntynyttä lasta kohti.

Naisten haluttomuutta lastentekoon ei ole vaikeaa ymmärtää. Allekirjoittanut ei pidä tasa-arvoa hyvänä kehityksen mittarina, koska se on mielestäni enemmän tavoite kuin keino. Mutta koska aihealue sopii tällä kertaa minun tavoitteisiin, heitän edellä mainitun periaatteen roskikseen. Kuten olen aikaisemminkin tällä palstalla kirjoittanut, Venäjällä 36000 naista joutuu päivittäin kumppaninsa hakkaamaksi (kyllä, hakkaamaksi, ei Helsingin yliopiston naistutkimuksen ”pidit minun kädestä kiinni, vaikka en halunnut tai sanoit minulle rumasti”-väkivaltamääritelmä) ja 14000 kuolee vuosittain kotiväkivallan seurauksena. Ja jotta kurinpito- ja valvontavastuu ei lepäisi täysin aviomiesten harteilla, Venäjän korkein oikeus vahvisti vuonna 2009 lainsäädännön joka estää naisia harjoittamasta mm. palomiehen, metrokuljettajan, rahdin käsittelijän, teurastajan tai terästehdastyöläisen ammatia.

PROVOKAATTO PROVOKAATTO

PROVOKAATTO 21


tää naapurimaan asukkaiden hätää tänä vuonna kun huomaat heidän vallanneen Stockan uudenvuoden tienoilla.

Myös seksin myynti on kiellettyä, mutta tätä lainsäädäntöä ei ihan niin tarkkaan valvota. Ainoa kriteeri, jolla Venäjä näyttäisi pärjäävään BRIC-maiden vertailussa on BKT per capita. Tavallisesti BKT antaa melko hyvän kuvan tietyn maan elintasosta, mutta ei Venäjällä. Valtion talous on pahasti kuralla. Virallisesti Venäjä on valtio ilman velkaa. Vuonna 2010 Venäjän budjettialijäämä on n. 6,8% BKT:sta ja valtion eläkerahaston alijäämä on 3% BKT:sta. Suhteessa Kreikan tai Irlannin ongelmiin nämä luvut eivät kuulosta pahalta, mutta täytyy muistaa että Venäjä oli konkursissa vasta kaksitoista vuotta sitten jolloin suurin osa sen ulkomaanveloista kirjattiin alas. 2000-luvun korkeiden öljynhintojen aikana Venäjä keräsi itselleen maailman kolmanneksi suurimman valuuttavarannon, josta yli puolet heitettiin sitten harakoille vuoden 2008 syksyn aikana: Öljyn hinnan pudotessa, myös ruplan hinnan oli pakko pudota, mutta Venäjän valtion pehmensi usean kuukauden ajan tukiostoin ruplan pudotusta, jottei sen kansalaiset saisi ikäviä takaumia vuoden 1992 ja 1998 finanssikriiseistä. Toisin kun muissa maissa, Venäjällä valuutan hinnan lasku ei ole kolikko, jossa on kaksi puolta. Venäjä ei tuota mitään kulutus- tai investointitarvikkeita, joita muu maailma haluaisi ostaa. Itseasiassa Venäjä tuo jopa 40% elintarvikkeistaan ulkomailta ja muilla sektoreilla luku lähestyy sataa prosenttia. Edellä mainittu korruptio ja käsiin hajoava infrastruktuuri ovat päällimmäisinä syinä miksi esimerkiksi vaatteet ja kodinelektroniikka maksavat Venäjällä enemmän kuin EU:ssa, huolimatta siitä että palkkakustannukset ja kotitalouksien tulot ovat vain murto-osia EU:n vastaavista luvuista. Tämä selittää miksi muun maailman pelätessä deflaatiota Venäjän inflaatio pysyy kaksinumeroisena. Yritä siis ymmär-

22

Venäjän talous on täysin riippuvainen öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnoista. Vuonna 1999 raaka-aineet olivat 44% Venäjän viennistä, vuonna 2009 luku oli 66%. Samalla aikavälillä teollisuustuotteiden vienti laski 11%:sta 5%:iin. 2010 kesällä Venäjä ohitti aikaisemman ykkösen, Saudi-Arabian, öljytuotannossa. Tämä on harhaanjohtava tilasto, koska Saudi-Arabia noudattaa kartellin tuotantomääriä. Venäjä tuottaa niin paljon öljyä kuin pystyy, mutta useiden öljyn alan analyytikoiden mukaan sen tuotanto on juuri nyt huipussaan ja alkaa laskea voimakkaasti 2010-luvun puolivälin jälkeen. Venäjä on systemaattisesti kansallistanut sen raaka-aineteollisuutta ja harva ulkomainen yritys uskaltaa enää pyrkiä markkinoille nähtyään mitä BP:lle ja Yukosille kävi. On tietenkin kätevää olla jakamatta voittaja kenenkään kanssa, mutta kun oma teknologinen taso ja käsitys hyvästä liikejohtamisesta on kovin puutteellinen, niin ei voi tehdä mitään muuta kun imeä jo olemassa olevat lähteet kuiviin ja toivoa ihmettä sen jälkeen. Suurin osa potentiaalisista lähteistä, joista Venäjällä tiedetään sijaitsevat ikiroudan alueella, joilla öljyn kannattava poraaminen vaatii vähintään yli 80$ tynnyrihintaa, ja tämänkään jälkeen tuotot eivät päätä huimaa. Venäjän ahdingosta voisi kirjoittaa loputtomasti. Tässä artikkelissa jäivät käsittelemättä Pohjois-Kaukasuksen sisällissotaa lähestyvä tila, ihmisoikeustilanne Tshetseniassa, ympäristön katastrofaalinen tila, toimittajien murhat, opposition ahdistelu, tiedustelupalvelun tekemät poliittiset murhat ulkomailla, vaalitulosten peukalointi tai Venäjän taitava ulkopolitiikka, jonka seurauksena sillä on maailmassa neljä ystäväksi tunnustautuvaa: Silvio Berlusconi, Hugo Chavez, Mahmud Ahmadinedžad ja Kim Jong-il. Luulen kuitenkin, että pointtini on tullut selväksi: Suomen kielessä on synonyymi täydelliselle epäonnistumiselle – ”ryssiä”. Sen osuvammaksi ei sana voi muuttua.


Kielipolitiikkaa Syksyn aikana muutama rohkea (keskustalainen) kansanedustaja on avannut suunsa sen puolesta, että pakkoruotsille tarjottaisiin ainakin Itä-Suomessa vaihtoehdoksi venäjää. Rohkeudestaan huolimatta ajatus on mitä mainioin, mielipiteen esittäjien poliittisesta suuntautumisesta huolimatta. Tilastot näyttävät, että suomalaisista noin sata prosenttia opiskelee ruotsin kieltä. Venäjää opiskelevien määrä on tästä vain murto-osan. Tilastot näyttävät myös, että Suomen väestöstä kuutisen prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia ja naapurimaassamme ruotsia puhuvia yhdeksisen miljoonaa. Myönnettäköön, että venäläisiä Suomesta löytyy vähemmän, mutta määrä on nousussa. Lisäksi itäpuoleltamme löytyy yli 140 miljoonan asukkaan venäläispaketti. On turha väittää, että suomalaisten pitäisi osata puhua ruotsia suomenruotsalaisvähemmistön takia – opetelkoon itse puhumaan suomea! Ruotsin opiskeleminen ruotsalaisten vuoksi on puolestaan vielä typerämpää. Kukaan suomalainen ei saa selvää riikinruotsista, ja ruotsalaiset puhuvat kuitenkin ihan hyvää englantia – tai opetelkoon hekin puhumaan suomea! Toisaalta, miksipä ruotsalaisten kanssa ylipäätään kannattaisi keskustella.

Venäjä ei ole enää Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ollut suomalaisnuorten keskuudessa kovinkaan muodikas kieli, sillä sitä ei oikein haluta opiskella vapaaehtoisestikaan. Tämä kielii selkeästi siitä, että nykysuomalainen ei ymmärrä parastaan. Senkin takia olisi hyvä korvata pakkoruotsi (edes joissakin osissa Suomea) pakkovenäjällä. Selvää on, että pakkoruotsi tullaan joskus poistamaan – arvatenkin viimeistään silloin, kun perussuomalaiset nousee hallitukseen ja saa opetusministerin salkun. Jos lisätoiveita ideaalisesta hallituspohjasta sopii tässä yhteydessä esittää, ankkalampiset voisivat samalla lähteä Arkadianmäeltä esimerkiksi Ahvenanmaalle. Ensiaskeleet kohti osaavampaa Suomea olisi hyvä ottaa lähivuosina. Aloittaa voi ihan vain vaikkapa siitä, että itäsuomalaisten annetaan opetella ruotsin Urho F. Lehmäpoika politiikan asiantuntija, vapaa toimittaja

Kasvava venäläisvähemmistö ei niinkään ole tärkeä syy sille, että venäjän opiskelun lisääminen on tarpeen. Ennen muuta syy löytyy karttaoikealtamme. Talouselämä huutaa suomalaisia venäjäntaitajia apuunsa. Ruotsin osaajilla puolestaan ei ole kysyntää juuri muualla kuin julkisella sektorilla ja Aktia-pankissa. Kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan – yllättävää kyllä – halua mennä töihin julkiselle sektorille tai Aktia-pankkiin.

23


Pankkiiri yliarvostelee in Deutschland

Jani Valtonen

Joulumarkkinat Kotimaan pikkujoulukauden ollessa kuumimmillaan täällä Saksassa lukukausi on vasta puolessa välissä. Joululoman alkuun on vielä muutamia viikkoja, mutta silti itse joulu on alkanut jo täysillä. Pari viikkoa sitten perinteiset joulumarkkinat nimittäin avautuivat ympäri maata. Niillä on merkittävä asema joulunajan tunnelman rakentamisessa täällä Saksassa. Nämä markkinat eivät ole pelkästään lahjojen ostelua varten, vaan olennaisena osana on maukas ruoka, hyvät juomat ja mukava seura. Joulumarkkinat ovat ennen kaikkea yhdessäoloa varten. Näiden muutaman viikon aikana olen tullut kiertäneeksi Pohjois-Saksan keskeisimmät joulumarkkinat, toiset useampaankin kertaan. Onhan nautiskelu lähellä sydäntäni ja mikä olisikaan sen parempaa kuin rivi toisensa perään olevia kojuja, joissa kilvan kaupitellaan mitä herkullisemmalta tuoksuvia ruokia sekä mitä maistuvimpia juomia. Unohtaa ei tietenkään sovi upeita perinteisiä käsitöitä tai laadukkaita elintarvikkeita aina mausteista salameihin. Vertailuun ovatkin päässeet mukaan kotikaupunkini Kielin, hansakaupunki Hampurin sekä historiallisen Lyypekin markkinat. Kävin myös Tanskan puolella Tønderin 8000 hengen kylässä olevilla joulumarkkinoilla. Moista tuppukylää on turha lähteä laittamaan samalle viivalle saksalaisten goljattien kanssa, mutta anekdoottina mainittakoon, että perinteet ja laatu ovat ne teemat, joilla sielläkin tuotteita myydään. Tønderin kylän vanha apteekki on nykyään upea joulumyymälä ja ne tuotteet, jotka siellä ovat valikoimissa, eivät ole mitään muovirihkamaa Kampin aulasta, vaan laadukkaita puisia rekkoja tai nukketaloja, joilla omat isovanhempamme olisivat voineet leikkiä. Ajattomia joululahjoja siis. Kiel ei ole kaunein saksalainen kaupunki, sillä sodassa lähes täysin tuhottu kaupunki on jälleenrakennettu erittäin pienellä budjetilla. Opiskelijoiden unelmakaupunki kuitenkin saavutti viime viikon lumimyrskyn jälkeen mitä kauneimman talvisen miljöön useamman kymmenen sentin lumivalleineen. Kaupungin sydämeen keskeisimmälle kauppa-aukiolle sekä raatihuoneen eteen nousseet joulumarkkinoiden puiset kojut

24


potentiaalisia joululahja esineitä. Hampuri oli kaunis kevyellä lumipeitteellään ja markkinat täysin ihania. Erityisesti pidin ruokakojujen ohella niistä kojuista, jotka tarjosivat pieniä joulukuusenkoristeita, varsinkin sellaisia lumiukkohahmoja.

Pankkiiri kokeilee peikkokänniä muuttuivat kauniista sävähdyttäviksi ja henkeäsalpaaviksi. Kielin joulumarkkinat ovat tiiviit ja täynnä vilinää. Perinteistä glöginomaista Glühweinia tarjotaan sinistä tämän vuoden markkinoiden mukeista, kuuman höyryävänä. Kiertäessäni ystävieni kanssa markkinoita, emme pystyneet etenemään kovinkaan nopeasti, sillä lähes kaikkia tarjolla olevia herkkuja oli pakko kokeilla. Kielissä käsityöt ja muut laadukkaat tavaratuotteet jäävät kuitenkin hieman vähemmistöön herkullisten elintarvike sekä käsityökojujen kanssa, sillä pääpaino on paikanpäällä nautittavissa herkuissa. Itse ihastuin täysin tarjolla olevaan Punschiin (suom. Punssiin), jota pieni rommitilkka säväyttää. Tämä herkku päihittää jopa Marlin glögin. Vapaakaupunki Hampuri suurena 2,35 miljoonan hansakaupunkina puolestaan pystyy lyömään helposti vertoja suuremman kokonsa ansiosta. Noin kymmenen kertaa Kieliä isompi kaupunki sisältää useampia joulumarkkinoita. Talvisena torstaina vierailin kaupungissa ja löysin kuusi erilaista joulumarkkinakeskittymää muun shoppailun ohessa. Herkkuja oli tarjolla monenmoisia, aina hansajoulumarkkinoista isoon raatihuoneen edustan markkinoihin. Pääsääntöisesti tarjoilut ovat aika standardeja, mutta kun kojuja on kymmenkertaisesti on myös valikoima huomattavasti laajempi ja sieltä löytää myös useita

Ylpeä suomalainen Suomi-kojulla Lyypekki puolestaan on historiallisen kaunis sodan läpi selvinnyt kaupunki, joka isännöi samalla myös kauneimpia joulumarkkinoita. Vanhan kaupungin sydämessä olevat joulumarkkinat kulkevat toreilta kujille ja niiden kautta uusille vanhoille toreille. Tunnelma on lauantaisin todella tiivis, mummoja, vaareja, lapsiperheitä, ystäväporukoita ja turisteja on pilvin pimein. Ilmapiiri on kuitenkin ruuhkassa positiivinen, hieman jopa karnevaalimainen. Kaikki ovat maltillisia ja tyylikkäitä. Markkinat olivat perustaltaan standardien mukainen, mutta historiallinen hansamiljöö, keskiaikainen joulumarkkinaosuus sekä I.G. Niedereggerin perinteinen marsipaanimyymälä nostivat sen korkeimmalla jalustalle. Kojujen ihmiset tarjosivat maistiaisia suoraan kolmenkymmenen kilogramman juustokimpaleista, savuavista potkista tai erilaisista sokerissa paahdetuista manteleista ja pähkinöistä. Hauskinta oli kuitenkin Suomi-kojun

25


löytyminen, sillä onhan aina tyylikästä päästä briljeeraamaan tarjoamalla muulle seurueelle tyypillisiä suomalaisia tuotteita, kuten minttukaakaota tai juomaa nimeltä ’peikkokänni’. Lisäksi suomenkielinen tilaukseni toi hintoihin noin neljänkymmenen prosentin alennuksen. Kaikista joulumarkkinoista voidaan todeta, että niihin on panostettu. Kaukana ovat tekokuiset koristeet tai vaatimattomat yksittäiset oksat. Jokaista kojua reunustaa aidot kuuset, valot ovat viimeisenpäälle asennettuja ja musiikki on kaunista. Tämä kuvastaa sitä välittämistä, mikä joulunaikaan kanssaihmisiin kohdistetaan. Positiivinen keskieurooppalainen tunnelma ja iloitseminen näkyvät läpi. Haasteita tulee ainoastaan itsehillinnälle, sillä kokemuksesta voin

Tyyli

sanoa, että on erittäin haasteellista olla ohittamatta niin ihania mahdollisuuksia erilaisiin makuelämyksiin, maustevalikoimiin, puisiin älypeleihin, kauniisiin koruihin tai juhlapöydän herkkuihin. Kojulta kojulle nämä pitääkin tutkia ennen siirtymistä kuuntelemaan Johann Sebastian Bachin Weihnachts-oratoriota. Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta kaikille palstani lukijoille Pankkiiri Kommentteja/palautetta/kiitosta palstasta tai vaikka vain joulutervehdyksiä voi lähettää osoitteeseen jani.valtonen@helsinki.fi.

Hinta/laatu

Hyöty

Kiel

3

2

4

Hampuri

4

3

4

Lyypekki

5

2

5

26


Täällä Radio Jerevan Täällä Radio Jerevan, kysykää – me vastaamme. Neuvosto-Armenian pääkaupungin Jerevanin paikallisradio ratkoi neuvostomaissa suosituissa kaskuissa kuulijoiden lähettämiä kysymyksiä. Kansan puheissa kulkeneet jutut käsittelivät tavanomaisesti muun muassa politiikkaa, taloutta, maiden välisiä suhteita tai parisuhdeasioita, joskus hieman räväkästikin. Rohkeimmissa Radio Jerevan -vitseissä kuulijat kysyivät radioasemalta erilaisiin tabuihin liittyviä kysymyksiä. Kerran joku sattui kysymään Radio Jerevanilta: ”Jos kerran kapitalismi on mätä ja kuolemaan tuomittu, niin miksi meidän on saavutettava se kahdessakymmenessä vuodessa?” Vastausta ei koskaan kuulunut. Väitetään, että tämän kysymyksen jälkeen Radio Jerevanin oli lopetettava toimintansa. Kapitaali julkaisee Venäjä-teeman kunniaksi muutamia Radio Jerevanille esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia niihin. K: Onko sosialismi tiedemiesten vai maallikkojen keksintö? V: Maallikkojen. Tiedemiehet olisivat ensin kokeilleet rotilla. K: Mitkä ovat kriittiset kaudet viisivuotissuunnitelman toteuttamisessa? V: Kevät, kesä, syksy ja talvi. K: Menisikö meillä paremmin, jos olisimme amerikkalaisia? V: Mustia vai valkoisia? K: Ovatko amerikkalaiset pilvenpiirtäjät maailman suurimpia? V: Ovat, mutta niin ovat venäläiset transistoritkin. K: Onko Sveitsillä merenkulkuministeriötä? V: Miksei olisi? Onhan meilläkin maatalousministeriö. K: Mikä ero on kapitalismilla ja sosialismilla? V: Kapitalismissa ihmiset riistävät toisia. Sosialismissa asia on tismalleen päinvastoin. K: Mikä on venäläinen jousitrio? V: Lännen kiertueelta palaava venäläinen jousikvartetti K: Mikä on maailman suurin maa? V: Kuuba. Sen valtakeskus on Moskovassa, älymystö Floridassa, sotajoukot Mosambikissa ja hautausmaat Angolassa. K: Miten sosialismi etenee Suomessa? V: Huonosti. Kaikki pysähtyvät, kun kadun kulmissa syttyy punainen valo. K: Mitä merkitsee sana kaaos? V: Tällä viikolla emme käsittele talouselämäämme liittyviä kysymyksiä.

27


”Y

Kreisibailausta ja laskareita – fuksin syksy

Aino Kalmbach

Omalla kohdallani KTTO:laistuminen tapahtui ennen helsinkiläistymistä. Heitin rinkan aseman – jota nykyisin kutsun jo steissiksi – säilytyslokeroon ja saavuin peli-iltaan käytännössä suoraan Jyväskylänjunasta. Olin käynyt Helsingissä jo aiemmin, mutta kaupunki oli kuitenkin melko vieras, enkä tiennyt, mitä odottaa elämältä täällä. En ollut koskaan nähnyt tulevaa asuntoani, en tiennyt missä yliopisto sijaitsi enkä tuntenut ketään kanssaopiskelijoistani. Olin niin pyörällä päästäni, että en tajunnut edes jännittää mitään. Ja nyt havahdun siihen, että kaikki on sujunut aivan loistavasti. Vaikka peli-illasta ja opiskelun aloittamisesta on vain kolme kuukautta, tunnen kotiutuneeni sekä uuteen kaupunkiin että uuteen opiskelijaympäristöön hyvin. Runsaiden juhlien ansiosta ihmiset ovat tulleet tutuiksi ja Helsinki kaupunkina ei ole niin sekava ja suuri kuin aluksi kuvittelin. (Näiden sanojen myötä maineeni aitona ”pöndeläisenä” taitaa olla ikuinen…) Yksi syy muuttooni Helsinkiin oli juuri se, että halusin erilaiseen kaupunkiin kuin entinen kotikaupunkini Jyväskylä. Alun hämmennyksen jälkeen olenkin viihtynyt todella hyvin. Vapaa-ajanviettomahdollisuudet ja kulttuuritarjonta ovat aivan eri luokkaa kuin Jyväskylässä, mistä olenkin iloinnut paljon. Muuttaessani moni varoitteli siitä, että helsinkiläiset ovat jollain tavalla tylympiä ja välinpitämättömämpiä kuin muut suomalaiset, mutta itse en ole kertaakaan huomannut väitteen pitävän paikkansa. Ehkä minulla on ollut onnea, mutta olen törmännyt lähes yksinomaan hyviin tyyppeihin! Toinen – se tärkeämpi – syy muuttooni Helsinkiin oli se, että täällä oli tarjolla juuri se opiskeluala, joka minua kiinnosti. Kirjoitin tänä keväänä ylioppilaaksi ja kevään luku-urakan kruunannut pääsykoe oli mielestäni vaikeampi kuin aiemmin. Heinäkuussa posti toi silti riemukseni hyväksymiskirjeen. Kansiksen opiskelu on pitkälti vastannut mielikuviani – derivointia ja matematiikkaa on paljon. Itsehän pidän molemmista, joten tämä ei juurikaan ole haitannut.

28


Y l l ät yk luunsenä tuli k l i it t y y u it e n n äin k in se r u n sa , et t ä s m ä ä kan s rä juh iksen limist opiske a. ” Yllätyksenä tuli kuitenkin se, että kansiksen opiskeluun liittyy näin runsas määrä juhlimista. KTTO:n ja Kannun fuksiaiset antoivat vauhdikkaan lähdön syksylle ja fuksitoverit tulivat tutuiksi viimeistään eeppisellä mökkireissulla. Fuksisitsit ja vuosijuhlat taasen ovat näyttäneet hieman vakavamman ja akateemisen puolen yliopiston juhlista – vai ovatko? Myös Alina-sali on tullut tutuksi, sekä valtsikan että myös muiden ainejärjestöjen juhlista. Nähty on myös lukematon määrä muita juhlia, joista tosin muistikuvien määrä vaihtelee. Syksyn aikana on etkoiltu, juhlittu ja lähdetty jatkoille ja jatkojen jatkoille – ainoa juhlimiseen liittyvä tavoite, jota emme saavuttaneet, oli pitkään uhottu ”samoilla silmillä sillikselle”. Kolmessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua paljon. Päällimmäisenä mielessä on tietysti kaikki eeppiset ja vähemmän eeppiset juhlat ja yleinen sekoilu, mutta kaiken tämän pohjalta löytyy myös intohimoa opiskeluun. Laskareiden tekoa ja pänttäämistä. Ja toisinaan käykin niin että näissä merkeissä tutustuu ihmisiin yhtä hyvin kuin bileissä! Kaiken kreisibailauksen ohella opiskelijatovereita yhdistävä tekijä täällä ovat olleet motivoituneisuus ja kiinnostuneisuus opiskelualaamme kohtaan. Yhdessä opiskelu on mukavaa ja joskus – kieltämättä vähän harvemmin – tehokasta. On siis juhlittu, sekoiltu, pidetty hauskaa ja silti toisinaan käyty myös luennolla. Opiskelu ja juhliminen eivät ilmeisesti suljekaan toisiaan pois, vaan ainakin tähän asti ne ovat olleet yhdistettävissä. Palataan asiaan kun tenttitulokset tulevat… Tämä syksy on ollut upeaa aikaa, ja luotan vakaasti siihen, että tällaisena elämä helsinkiläisenä ja KTTO:laisena jatkuu!

29


Eero avautuu

Eero Haapalehto

HYYlle neuvoteltiin uusi hallitus, WUHUUU!! Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa (HYY) tapahtuu, vaikka nykyinen hallitus on älyttömien poliittisten linjausten sijaan on ollut melko hiljainen viime aikoina. Syynä lienee Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokous 19.-20.11 ja siihen valmistautuminen. Omassa ylioppilaskunnassamme hallitusneuvottelut ensivuodelle ovat ratkenneet ja ylioppilaskunnallemme on neuvoteltu valmiiksi uusi ylväs hallitus vuodeksi 2011. Hauskin läppä asian pohjalta varmaan, että hyvin pian neuvottelutuloksen jälkeen HYYn sitoutumattomien ryhmien hallitusneuvottelijat ryhtyvät paheksumaan äänekkäästi neuvottelemista SYLin hallituksesta. Siis omaan ylioppilaskuntaamme hallitus voidaan (heidän toimestaan) neuvotella, mutta Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksesta ei pidä (muiden toimijoiden) neuvotella – ylevää, näppärää ja fiksua politiikkaa. Uusi uljas HYYlle neuvoteltu hallitus on varustettu vahvalla kokoonpanolla. Hallitusta johtaa Leena Pihlajamäki, joka on toiminut samaisessa hallituksessa aiemmin vuonna 2008 ja SYLin varapuheenjohtajana 2009. Taustasta voisi tarkentaa vielä sen verran, että samainen Pihlajamäki aikanaan hakkasi seinään opetusministeriön opintuen kehittämistyöryhmässä tavoitteet opintotuen huoltajakorotuksesta sekä indeksiin sitomisesta. Useat poliittiset opiskelijajärjestöt pyrkivät tuomaan Pihlajamäen kautta tuoreita näkemyksiä opintotuen kokonaisvaltaiseen rakenteelliseen kehittämiseen. Pihlajamäki kuitenkin tykkäsi enemmän omista näkemyksistään ja ajoi ne työryhmässä läpi sanoutuen irti kaikista opintoihin liittyvistä kiristystoimenpiteistä. Tilanteessa jossa poliittinen paine pakotti työurien pidentämistä alkupäästä olisi ehkä kannattanut käyttää kiristystoimenpiteitä kauppatavarana opintotuen rakenteellisessa parantamisessa. Lopputulos puhuu puolestaan, se oli surullinen sekä Pihlajamäelle, että opiskelijaliikkeelle: hallitus poimi työryhmästä ainoastaan opiskelijan asemaa kiristävät toimenpiteet. Olisiko ehkä kannattanut kuunnella poliittisia järjestöjä niin olisi voinut

30

saada omille tavoitteilleen työryhmää laajempaa tukea? No, tehty mikä tehty. Minä kuitenkin uskon (ja toivon), että Pihlajamäki on oppinut jotain viime vuodesta! Hänellä on joka tapauksessa todella rautainen kokemus sekä HYYstä että koko opiskelijaliikkeestä. Muut hallituksen jäseniksi neuvotellut ovat Aaro Häkkinen, Anni Hirsaho, Jan Rosenström, Jannica Aalto, Marika Ikkala, Marina Lampinen, Otto Kronqvist, Risto Karinkanta, Saara Nykänen, Silva Loikkanen ja Tapio Heiskari. Näistä jokainen tuntemani mukaan on varsin kokenut toimija HYYssä. Lähtökohtaisesti olemme siis varsin hyvissä käsissä. Suurin pelkoni kuitenkin on että tämä hyvin kokenut järjestöpohjainen hallitus ei kykene tekemään niitä leikkauksia joita tarvitaan. Enemmänkin tämä hallitus näyttää pelottavasti siltä, että jäsenmaksua tullaan korottamaan reilustikin, jotta järjestöille annettavaa tukea ei tarvitse leikata. Tässä on legitimiteettiongelma: ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä käytetään hyväksi. Rahastetaan kaikkia yliopistoopiskelijoita ja annetaan rahat järjestöaktiivien käyttöön. Toteuttaminen on helppoa, koska muut kuin järjestöaktiivit äänestävät todella laiskasti HYYn vaaleissa ja monesti ne muutkin kuin järjestötoimijat pitävät järjestötoiminnan tukemista hyvänä toimintana. Järjestötoiminnan tukeminen onkin ehdottoman tärkeää, mutta jonkinlaista niukkuus olisi hyvä pitää mielessä. Nyt kun niukkuutta ei ole, maailman todennäköisesti rikkain ylioppilaskunta perii vastaavaa jäsenmaksua kuin muut (varallisuudeltaan selvästi vähempiosaiset) ylioppilaskunnat Suomessa. Palvelut ja edunvalvonta ovat kuitenkin varsin keskinkertaisia kun katsotaan tavallisen opiskelijan saamaa hyötyä. Niukkuus toteuttaa siis valtavaa tehostusta muiden ylioppilaskuntien taloudessa ja varsinkin tilankäytössä, mutta HYYssä onneksi rahaa riittää. Kiitos ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden, rahaa riittää tulevaisuudessakin jäsenmaksukorotusten myötä.


Huutelua Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) liittokokouksesta 19.-20.11.2010 Mitä sielä oikein tapahtui? – Riemuvoitto tietenkin! HYYn hallituksen puheenjohtaja Katri KorolainenVirkajärvi tuli valituksi SYLin puheenjohtajaksi ja HYYn hallituksen jäsen Matti Tujula valittiin liiton hallitukseen. Näinkin mahtava tulos saatiin täysin neuvottelematta, sillä osakuntien edustaja Hanna Hannus kävi linjaamassa kaikkien HYYn sitoutumattomien ryhmien edustajana, että he eivät neuvottele ja ohjeistavat muitakin olemaan neuvottelematta. Loistavaa! Nyt meillä on ansaitusti ja reilulla pelillä hankittuna suurimpana ylioppilaskuntana ansaitsemamme edustus Suomen Ylioppilaskuntien liitossa. Hallituksen valinta ei kuitenkaan ollut kokouksen ainoaa antia. Sumuisena yönä tapahtui sekä vertauskuvallista että konkreettista kähmintää Järvenpään yössä. Yhteys allekirjoittaneeseen jos haluat kuulla tarkemmin – tätä ei lehteen kehtaa painaa. Asia väännöissä kävin itse aivan pokkana esittämässä duaalimallin (korkeakoulujen jakaminen yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin) purkamista. Tukea ei liittokokoukselta kovin paljoa löytynyt, sillä esitys ei saanut ainuttakaan ääntä (ei edes omaani, sillä olin hävittänyt äänestysliput edellisenä yönä). Perinteinen kädenvääntö, sukupuolikiintiötkään eivät edes hallituksen esittäminä liittokokoukselle kelvanneet. Itse kävin vastustamassa sukupuolikiintiöitä seuraavasti: ”Minusta on kummallista kun samat tahot jotka haluavat hälventää sukupuolten roolia ja kannustaa ihmisiä sukupuolineutraaliuteen haluavat jakaa ihmisiä tällaisiin sukupuolten lokeroihin. Miten kiintiömallissa tulisi kohdella sellaisia henkilöitä, jotka eivät koe olevansa kumpaakaan sukupuolta?” Kysehän oli kiintiöistä nimenomaan YTHS-valtuuskunnassa, jossa molemmat sukupuolet ovat perinteisesti olleet varsin hyvin edustettuina. Odotan innolla sukupuolikiintiöitä tasa-arvoasiain neuvottelukuntaan jonka 16 jäsenen joukkoon valittiin ensimmäinen mies tänä vuonna.

Liittokokouksen krapulapäivänä juhlinta jatkui varsin monen kokousedustajan osalta KTTO:n vuosijuhlien jatkoilla. Draamaa ei puuttunut siis liittari ja vuosijuhlaviikonlopusta missään vaiheessa. Odottelen tässä jos sitä seuraavaan liittokokoukseen ja vuosijuhliin mennessä olisi tästä morkkiksesta selvinnyt! Innolla KTTOn omia rakkaita kähmintäsaunoja ja vaalikokousta odotellen,

Eero Haapalehto HYY:n edustajiston varajäsen sekä KansY:n puheenjohtaja 2010 eero@kansy.fi

31


Edaripalsta Unicafe – ei mikään yritys muiden joukossa Kansainvälinen ravintolakonserni Sodexo avasi Helsingin yliopiston kilpailutuksen voittaneena ensimmäisen ravintolansa Viikin Ladonlukkoon marraskuun alussa. Kilpailuun usein myönteisesti suhtautuvat kansantaloustieteilijät reagoivat vastaaviin uutisiin usein intuitiivisen positiivisesti. Tosin syvempi analyysi johtaa ristiriitaisempaan tulokseen, sillä se mikä on opiskelijaomisteisesta Unicafesta pois on myös epäsuorasti HYY:n jäseneltä pois. Jotta opiskelijaravintolamarkkinoita ja Unicafeta pystyisi analysoimaan HYY:n jäsenen näkökulmasta, on tärkeää ymmärtää ylioppilaskunnan ja Unicafen välistä suhdetta. Ylioppilaskunta pyörittää liiketoimintaansa kokonaan omistamansa HYY Yhtymän kautta, jonka tytäryhtiö Unicafe on. Yhtymä taas on olemassa pelkästään ylioppilaskuntaa varten, ja se rahoittaakin noin kolme neljäsosaa ylioppilaskunnan menoista. Ylioppilaskunnan menot koostuvat valtaosin jäsen- ja järjestöpalveluista, johon kuuluvat mm. opiskelijoiden edunvalvonta sekä järjestötuet mukaan lukien merkittävä osa KTTO:n budjetista. Tätä omistusrakennetta mielessä pitäen on selvää, että Unicafen kilpailutilanteen kiristyminen näkyy epäsuorasti HYY:n kukkarossa. Jos Unicafen tulos heikkenee, Yhtymä joutuu tinkimään voitonjaostaan ylioppilaskunnalle, ja ylioppilaskunta joutuu vuorollaan, ceteris paribus, leikkaamaan menoja tai nostamaan jäsenmaksua. Mikäli ylioppilaskunnan demokraattinen päätöksenteko johtaa viimeksi mainittuun, ylioppilaskunnan tavoite jäsenmaksun poistamiseksi pitkällä aikavälillä lykkääntyy vielä pidempään tulevaisuuteen. Unicafen ollessa HYY:n omistuksessa, ylioppilaskunta ja sen jäsenet pystyvät vaikuttamaan suoraan yrityksen toimintaan yhtiön hallituksen kautta. Hallitus muodostuu yliopisto-opiskelijoista sekä HYY:n palkkaamista asiantuntijajäsenistä, ja he päättävät

32

johdon kanssa yrityksen linjasta. Sodexoon ja muihin kilpailijoihin opiskelijayhteisö ei pysty vaikuttamaan muuten kuin asiakkaana. Muut toimijat eivät myöskään toimi samojen eettisten ja ekologisten periaatteiden pohjalta kuin Unicafe. Kaikki Yhtymän liiketoiminta ohjataan HYY:n omijstajastrategian perusteella, joka on laadittu ja tänä vuonna uusittu ylioppilaskunnan edustajiston toimesta. Kilpailun kiristymisen vaikutus on mitä todennäköisimmin opiskelijan kannalta myös hyödyksi. Lisää toimijoita markkinoilla lisää paineita kaikkia toimijoita kohtaan tehostamaan ja parantamaan toimintaansa. Myös Unicafen täytyy nöyrästi hyväksyä markkinatilanteen muutoksen ja kääriä hihojaan tarjoakseen parempaa palvelua ja maukkaampaa lounasruokaa asiakkailleen. Yhden lisätoimijan tulo markkinoille ei näistä argumenteista huolimatta horjuta Unicafeta tai sen asemaa. Päinvastoin, toivottavasti tämä kannustaa kaikkia toimijoita parantamaan tarjontaansa, sillä hyviä lounaskokemuksiahan me kaikki halutaan. On kuitenkin hyödyllistä tietää kolikon kaikkia puolia miettiessä opiskelijaravintolatarjontaa, ja ymmärtää, ettei Unicafe ole HYY:n jäsenen kannalta vain yritys muiden joukossa.

Paul Stenbäck Oy Unicafe Ab:n hallituksen VPJ


PuuhaNurkka 5+1 kysymystä 1. Mikä ruoka-aine? 5 pistettä: Sen suurimmat tuottajat vuonna 2005 olivat Yhdysvallat (9,8 miljoonaa kuutiotonnia), Intia ja Nigeria (8,0 miljoonaa kuutiotonnia). 3 pistettä: Se on vehnän, kauran, maissin ja ohran ohella yksi maailman viidestä käytetyimmästä viljasta. 1 piste: Sen nimi muistuttaa runsasta alkoholinkäyttöä seuraavan olotilan kansanomaista nimitystä. 2. Kuka edesmennyt poliitikko? 5 pistettä: Hän syntyi Karjalassa Jaakkiman pitäjässä vauraaseen porvariskotiin. 3 pistettä: Hän käytti aluksi sukunimeä Fennander, joka myöhemmin vaihtui varsin samankuuloiseen, mutta suomalaiseen nimeen. 1 piste: Hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea värikkäänä Suomen maaseudun puolueen edustajana. 3. Mikä 50-luvun hittikappale? 5 pistettä: Tämän Etelä-Amerikan maisemiin vievän kappaleen on säveltänyt Larry Coleman. 3 pistettä: Kappaleen teki tunnetuksi suomalaisyleisölle Georg Ots yhtyeineen. 1 piste: Kansantaloustieteen opiskelijoiden keskuudessa tämän kappaleen Georg Otsia tunnetumpi esittäjä on kiistatta Vesa Kanniainen. 4. Mikä valuutta? 5 pistettä: Yksi yksikkö tätä valuuttaa jakautuu edelleen sataan puliin. 3 pistettä: Valuutan kansainvälinen tunnus on AFN. 1 piste: Tällä valuutalla maksetaan Afganistanissa. Kun maan nimestä poistaa osan kirjaimista, saa valuutan nimen. 5. Kuka hallitsija? 5 pistettä: Hän on maansa laivaston amiraali sekä armeijan ja ilmavoimien kenraali. 3 pistettä: Hänen isänsä oli englantilainen prinssi, joka ryhtyi myöhemmällä iällään natsiksi Saksassa. 1 piste: Hän nousi vastikään kielteiseen valoon paljastuskirjan julkaisun myötä. 6. Mikä vuosiluku? Oikea vuosi: 5 pistettä ± 1 vuosi: 3 pistettä ± 2 vuotta: 1 piste 23. helmikuuta – Leningradin kaupungin viranomaisten ilmoitettiin ryhtyneen koviin otteisiin päihtyneiden suomalaisturistien saamiseksi kuriin. Sakkorangaistukset korvattiin arestilla ja arestiin otetuilta ajettiin tukka pois. 2. toukokuuta − Pankkitoimihenkilöiden lakko sulki kaikki pankit kahdeksi viikoksi Postipankkia lukuun ottamatta. Lakkoon osallistui noin 19 000 pankkitoimihenkilöä. 20. syyskuuta − Poliittinen äärivasemmisto järjesti Suomen ja EEC:n välisen vapaakauppasopimuksen vastaisia mielenosoituksia eri puolilla maata.

Vastaukset: 1. durra, 2. Veikko Vennamo, 3. Venezuela (”Kun yö saapuu Venezuelaan...”), 4. afgani, 5. Kaarle XVI Kustaa, 6. 1973

33


               

34


Accelerate your career from day one To learn more about our work, people, and career options visit www.mckinsey.fi. With any questions, please contact

The McKinsey Helsinki office is looking for outstanding Masterâ&#x20AC;&#x2122;s degree candidates for permanent positions. We hire exceptional people with excellent capabilities and great potential in problem solving, leadership, drive, and interpersonal skills.

You can send your application anytime, already before graduation, by filling in an online application at www.mckinsey.fi.

Soldier (detail). Vesa Pesonen.

Join McKinsey as a management consultant (Junior Associate) and you become part of the worldâ&#x20AC;&#x2122;s most influential leadership network: our collegues, clients and alumni. You will have unrivalled choice to shape your career and future.

35

Mari Johansson, mari_johansson@mckinsey.com or 09-61571705.


36

Profile for Anssi Heinonen

Kapitaali 4/2010  

Kapitaali 4/2010

Kapitaali 4/2010  

Kapitaali 4/2010

Profile for offoks
Advertisement