Page 1

Kapitaali 2/10

1


s. 12

s. 10 Prof. Poutvaara kommentoi USA:n terveydenhuoltouudistusta

Voiko sekasyöjä selviytyä viikon pelkillä kasviksilla?

s. 16

s. 18

Lehmäpojan mielestä Tiuran pitäisi vaihtaa ympäristöä.

Pankkiiri yliarvostelee vedet

3 Pääkirjoitus 4 Puheenjohtajan palsta 5 Opintosihteerin palsta 6 Vieraskynä 8 Kvartaalikatsastus 10 Mitä terveydenhuolto maksaa? 12 Maistuisiko kasvikset? 16 Loikkaa Tiura, loikkaa! 18 Pankkiiri yliarvostelee 20 Keskiaukeaman tyttö 22 Ekologinen matkustaminen, onko sitä? 26 Ecoteko: tehdään se kettutyttöjen tyyliin 27 Haalarimerkkikilpailu 28 Kuka ajattelee - ja mitä? 32 Provokaattori 34 Rauhan ritarit ja tyhjät Nobelit 36 Edaripalsta 38 Puuhanurkka 39 Julkinen anteeksipyyntö

2


Pääkirjoitus

Anna Stenroos Päätoimittaja

Eespäin väki voimakas Vielä muutama vuosi sitten puhuin posket punaisena äidilleni vihreän sähkön ja kierrätyksen puolesta ja kuljin pitkin Tampereen katuja kaverini pyörän tarakalla istuen, bongaillen dyykkauspaikkoja ja parantaen maailmaa. En nyt mikään supervihreä voi väittää olleeni silloinkaan, mutta pidin itseäni ekologisuuteen pyrkivänä ihmisenä. Kun muutin omilleni, en kuitenkaan maksanut lisää vihreästä sähköstä, ja ruoanlaittokin on painottunut yksittäispakattuihin eineksiin. Nauroimme kaverini kanssa, että opiskelijaelämä on tuhonnut eettisyytemme. Itse ostan vielä luomubanaaneita, mutta kaverini oli luopunut jo niistäkin. Niistä nuorista idealisteista tuntui olevan kovin vähän jäljellä. Palatessani eräänä sunnuntai-iltana isäni luota Helsinkiin törmäsin junassa ilmaisjakelulehden luomutuotteista kertovaan artikkeliin. Aloin miettiä, minkä vuoksi olin luopunut viime aikoina ympäristökysymysten pohtimisesta ja maailmanparantamisesta. Ymmärsin, ettei muutos ollut niinkään tapahtunut minussa: ainoastaan kaksinaismoralistisuuteni oli paljastunut. Ei käytökseni ollut muuttunut juurikaan, ainoastaan puheet. En ollut aikaisemminkaan

pyöräillyt sen takia, että se oli ekologista; julistin vain olevani ekologinen, koska pyöräilin. Todellisuudessa se oli vain helpointa ja kätevintä. On surullista huomata olevansa mukavuudenhaluinen ja itsekäs ihminen – juuri sellainen, mikä minusta ei pitänyt tulla. Ympäristövastaavana tehtäviini kuuluu luoda ympäristösuunnitelma ainejärjestön toiminnalle. Muistelin ekologisten puheideni aikoja ja huomasin lähtökohtani olevan jälleen sama: todellisuudessa yritin vain keksiä, mikä kaikki toiminnasta voitaisiin julistaa ekologiseksi. Myönnettäköön, että taustalla saattoivat tälläkin kertaa olla itsekkäät tarkoitusperät (ympäristösuunnitelmasta saadaan näin paljon paremman näköinen, ja olin jo mennyt joka tapauksessa lupautumaan erään Kapitaalin päätoimittajaksi). Silti päätin tehdä jotain edes hieman toisella kaavalla – jotain uutta. Tässä se on: tämä Kapitaali on tehty ympäristöteeman ympärille.

Anna Stenroos Päätoimittaja

Kapitaali 2/10 verkossa: KTTO.fi Päätoimittaja: Anna Stenroos Sisältö: Anna Stenroos, Nina Ahola, Mira Hoffström, Maisa Nevalainen, Olli Hyytiäinen, Matti Mitrunen, Juhana Pihlajamaa, Katariina Pentti, Anton Nikolenko, Urho F. Lehmäpoika, Jani Valtonen, Julia Müller, Topi Hulkkonen, Juho Pursimo, Provo, Samuli Harala, Paul Stenbäck, Jaakko Meriläinen Taitto: Juhana Pihlajamaa Julkaisija: KTTO ry Paino: Picaset oy , Helsinki Painosmäärä: 100

3


Puheenjohtajan palsta

Nina Ahola puheenjohtaja

PJ puhuu ihan höpöjä! Talvi alkaa väistyä, ja KTTO:n hallituskin on päässyt kunnolla vauhtiin. Tapahtumia on viime viikkoina ollut toinen toisensa perään, ja tapahtumien monipuolisuus on ollut varsin kiitettävää. Kaikki tapahtumat ovat toistaiseksi sujuneet oikein mallikkaasti - tästä kiitos niin järjestäjille kuin vieraillekin. Tapahtumista uutena, tai oikeammin uudelleen aloitettuna, alkoi ennen pääsiäislomaa KTTO-retoriikka. Uudet tapahtumat ovat aina hankalia saada käyntiin, mutta tästä ensimmäisestä kerrasta olen oikein iloinen ja ylpeä. Nyt on todistettu, että KTTO kykenee järjestämään toimivia tapahtumia myös ilman alkoholia! (Muitakin kuin excuja siis.) Paikalla oli monta halukasta väittelijää niin KTTO:sta kuin VOO:stakin. Tapahtumaa tullaan tiettyjen osien kohdalta vielä parantelemaan ja ehdottomasti jatkamaan! Muita kevään tapahtumia ovat tietysti olleet sitsit, sekä KY Economicsin ja Equilibriumin että Median kanssa. Nämä tapahtumat tulevat varsin nopealla aikataululla, mutta - kiitos aktiivisen hallituksen - ovat mahdollisia näinkin lähekkäin toteuttaa. Onneksi tässä hallituksessa on ollut helppoa jakaa vastuuta myös muille.

tuloksista ja siitä käydystä keskustelusta. Yritämme osaltamme vaikuttaa siihen, että kyselyn tulokset tulevat myös kansantaloustieteen yksikössä käsitellyiksi. Kohta onkin jo kevät, ja myös vaihdossa opiskelleiden alkaa olla aika palata Suomeen. Koska yhä useampi kansantaloustieteilijäkin viettää nykyään jonkun lukukauden vaihdossa, on KTTO:n nettisivuilta tarkoitus jatkossa löytyä vaihdossa olleiden kokemuksia eri vaihtopaikoista! Tämän toivomme helpottavan vaihtoon hakevien yliopistovalintaa tulevina vuosina. Haluaisin vielä painottaa, ettei hallituksen ole tarkoitus järjestää haluamiaan tapahtumia itselleen. Aivan kaikki ei hallituslaisillekaan tule mieleen, joten ideat uusista tapahtumista ja muutkin parannusehdotukset ovat erittäin tervetulleita. Niitä voi lähettää hallitukselle sähköpostilla. Yhteystiedot löytyvät yhdistyksen nettisivuilta www.ktto.fi. Wappua ja kesää innolla odotellen! (Tosin vähän katkerana siitä, että KTTO:n mahtava kesämatka Kroatiaan jää omalta osalta kokematta..) Kiireisin kesänodotustunnelmin puhis, Nina.

KTTO yrittää tosissaan panostaa myös kulttuuriin ja urheiluun. Tämä on kuitenkin osoittautunut varsinaiseksi haasteeksi. Jos teillä on jotain ideoita uusista urheilu- tai kulttuuritapahtumista, ottakaa ihmeessä yhteyttä hallitukseen! Järjestäisimme mielellämme, kun vain keksisimme mitä! Stand-up excu oli tälläkin kertaa erittäin onnistunut, ja sellainen tullaan järjestämään myös syksyllä - tällä kertaa kera kehitysmaatutkijoiden. Opintoasioista on viime aikoina ollut paljon puhetta, lähinnä Kannunvalajien järjestämän suuren opintokyselyn tiimoilta. KTTO:n opintosihteeri on ollut aktiivisesti mukana keskusteluissa ja pitää sekä hallitusta että oppiaineen henkilökuntaa ajan tasalla kyselyn

4

Ps. Mitä mieltä olisitte KTTO:n kesäsitseistä? Esim. Siellä HYY:n uudella saunatilalla Dommalla? Ihan tuhoon tuomittu idea vai ihan mahtava? Vastaukset kysymykseen pyydetään osoitteeseen nina.ahola@helsinki.fi


Opintosihteerin palsta

Mira Hoffström Opintosihteeri

Toivottavasti sait kesätöitä

– kansantaloustieteen opiskelu kesällä ei ainakaan onnistu Kohta on jo vappu, ja lumetkin sulavat hyvää vauhtia. Toivottavasti kovin moni ei ollut suunnitellut suorittavansa kansantaloustieteen opintoja kesällä, sillä tämä ei oikeastaan ole mahdollista. Kesätenttejä oppiaineestamme on kokonaista yksi kappale, eikä avoimen yliopiston tarjonta ole paljonkaan kehuttavampi. Tiedustellessani oppiaineen johtajalta mahdollisuutta saada lisää kesätenttejä vastaus oli, ettei niitä todennäköisesti tule, mutta kesällä on mahdollista suorittaa vaikka sivuaineopintoja. Tenttien järjestäminen on kiinni opetushenkilökunnan omasta halusta ja vapaaehtoisuudesta, ja koska virat perustuvat tutkimukseen, haluavat professorit omistaa kesän tutkimukselle. Kansantaloustieteen oppiaineen henkilökunnan mielestä kirjatenttien suorittaminen johtaa harvoin parhaisiin mahdollisiin oppimistuloksiin. Tämän vuoksi kansantaloustieteessä järjestetään vähän kirjatenttejä, ja opintojen on tarkoitus koostua mahdollisimman tasokkaista kursseista ja laadukkaasta kontaktiopetuksesta. Tämä ei kuitenkaan vastaa opiskelijoiden kokemuksia suurimmasta osasta kansantaloustieteen kurssien luennoista. Kannun opintokyselyn tuloksia ei ole vielä virallisesti julkistettu, mutta minulla on ollut jo mahdollisuus tutustua niihin. Tuloksista käy selvästi ilmi, että kansantaloustieteen pääaineopiskelijat ovat tyytymättömimpiä opetuksensa tasoon kuin muiden pääaineiden opiskelijat. Monien vastanneiden kommenteista käy ilmi, ettei vuorovaikutus opiskelijoiden ja opettajan välillä toimi kunnolla ja professorien ja lehtoreiden pedagogisissa taidoissa olisi parantamisen varaa. Tutkimukseen perustuva opetus ei käytännössä toimi, sillä monilla opettajilla ei ole kiinnostusta kehittää opetusta; samat luentokalvot ja laskuharjoitukset ovat käytössä vuodesta toiseen. Kesätenttien puute ja muutenkin kirjatenttien vä hy ys hidastavat huomattavasti va lmistumista. Y liopisto ja laitos painostavat opiskelijoita valmistumaan tiet yssä määräajassa,

5

mutta kansantaloustiedettä pääaineenaan opiskeleville. tämä on suuri haaste. Opiskelijoiden valmistuminen voi viivästyä vuodella tai parillakin, kun kurssi on mahdollista suorittaa vain kerran vuodessa. On myös mahdollista, ettei esimerkiksi kandin papereita oteta ulos, kun halutaan parantaa parin kurssin arvosanaa. Tähän voikin mennä sitten pari vuotta. Kansantaloustieteen ongelmat ovat myös tiedostettu ylemmällä tasolla kuten opintotoimistossa, mutta vaikka ongelmat ovat tiedossa, ei niiden ratkaisemiseksi ole tehty mitään. Kansantaloustieteen vain sanotaan olevan ”oma lukunsa”, johon eivät muiden aineiden ratkaisut päde. Miten tästä eteenpäin? Kuinka kansiksen opetusta voidaan kehittää?

Kaikesta huolimatta haluan kuitenkin toivottaa kaikille railakasta vappua ja mahtavaa kesää!


Maisa Nevalainen

Vieraskynä

-Ympäristötieteilijän puheenvuoro Hei kansislaiset! Olen tänä keväänä ottanut ensimmäiset haparoivat askeleeni kansantaloustieteen parissa, ja on kunnia kirjoitella ajatuksiani ympäristöaiheiseen teemanumeroonne. Itse olen kotoisin Viikistä, bio- ja ympäristötieteiden laitokselta ja pääaineeni on ympäristönsuojelutiede. Me ympäristönsuojelutieteilijät, tuttavallisesti ympsiläiset, olemme monenkirjavaa sakkia. Koska tutkintorakenteemme on yksi yliopiston vapaimmista, edustamme monia näkökulmia puhtaasti biologisesta generalistisen kautta ihmistieteelliseen. Meillä yleisessä käytössä oleva termi ihmistiede aiheuttaa muiden tiedekuntien opiskelijoissa usein hämmennystä. Meille se on arkikieleemme vakiintunut vastapari luonnontieteille, joten meidän puheessamme myös kansantaloustiede on ihmistiede. Sekalaisesta sakista löytyy tietysti myös erilaisia suhtautumisia talouteen. En luonnollisestikaan edusta kaikkia ympäristönsuojelutieteilijöitä, vaan itse sijoitun näppärästi kahden ääripään väliin. Pyrin olemaan realisti, enkä koskaan lähtisi kieltämään talouskasvua, mutta en myöskään koe vapaata kauppaa ja globalisaatiota ihmelääkkeenä, jolla kaikki ongelmat, myös ympäristöön liittyvät, voitaisiin ratkaista. Taidan itse olla klassisen ”Think Global, Act Local” –ympäristönsuojelunäkemyksen edustaja.

aalisia ongelmia toisella ja evoluutiota kolmannella. Tämä ongelma ei tietystikään koske ainoastaan kyseistä kurssia, ilmiö on yleinen niin yliopistolla kuin maailmassa muutenkin. Itse ajattelen lähes kaikkien ongelmien jollain tavalla linkittyvän yhteen, ja monet nykyiset ympäristöongelmat johtuvatkin mielestäni osittain juuri ihmisen tarpeesta jakaa todellisuus pieniin, usein selkeästi toisistaan erotettuihin, osiin. Kun kukaan ei katso suurta kokonaisuutta, huomataan ympäristökriisi yleismaailmallisesti liian myöhään. Ihmisen aiheuttamia suuria ympäristömuutoksia on tutkittu jo satoja vuosia modernissakin mielessä, ja ympäristöherääminen ajoitetaan 1960-luvulle. Tutkijat ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta olleet spesialisteja, ja tajunneet ongelmat vain omalla alallaan. Spesialistisysteemissä minkään tieteenalan erikoistehtävä ei ole ollut hankkia kollektiivista tietoa, eikä lähes kenelläkään ole ollut kykyä kokonaisuuden näkemiseen. Siksi ympäristöongelmat nähtiin pitkään toisistaan irrallisina, ja nykyinen ympäristökriisi sai kehittyä. Kriisi on hahmotettu viimeisten vuosikymmenien aikana, ja vasta aivan hiljattain on lopetettu ongelmien hoitaminen vain toisistaan irrallisina tekijöinä.

Ensimmäinen kansantaloustieteen kurssini on etiikka ja talous. Keskustelemme ympsillä jatkuvasti taloustieteen moraalista, ja siksi on äärimmäisen mielenkiintoista kuulla, millaista keskustelu samasta aiheesta on taloustieteilijöiden keskuudessa. Olen viihtynyt kurssilla hyvin, koska tahdon ymmärtää talouden mekanismeja, mutta pitää silti jatkuvasti ilmassa kysymyksen jatkuvan kasvun tarpeellisuudesta sekä sen globaaleista ja paikallisista vaikutuksista.

Jos lähden pohtimaan eroja talouskasvuun ja globalisaatioon positiivisesti (tai edes neutraalisti) suhtautuvan ympäristönsuojelutieteilijän ja ympäristönäkökulmat huomioon ottavan kansantaloustieteilijän väliltä, on merkittävä ero ainakin asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisessa. Kun ympäristöihminen sallii talouskasvun, kunhan se ei vahingoita ympäristöä, sallii kansantaloustieteilijä ympäristönsuojelun, kunhan se ei tuota haittaa talouskasvulle. Tämä on tietysti täysin loogista, mutta omien prioriteettieni takia en koskaan tule tuntemaan oloani täysin kotoisaksi taloustieteitä opiskellessani.

Hämmennystä kurssi on aiheuttanut siksi, että asiat jaetaan luennoittain eri aihepiireihin omasta mielestäni turhan tiukasti. Koen vieraaksi tavan käsitellä esimerkiksi ympäristöasioita tietyllä luennolla, sosi-

Ympäristöongelmien ja talouden suhdetta ei kai kukaan vakavissaan voi kieltää. Ihminen on saavuttanut hyvinvointinsa ympäristön kustannuksella, ja herää miettimään sitä vasta nyt. Pienoisena optimistina us-

6


kon, että talous ja ympäristön kunnioitus voivat vielä joskus kulkea käsi kädessä, mutta siihen tarvitaan vahvaa ympäristöpolitiikkaa ja yhteiskunnallista tahtoa. Etiikka ja talous -kurssi on vahvistanut uskomustani, että ainoa tapa löytää pitkällä tähtäimellä kaikin puolin kestävä elintyyli, on juuri taloustieteen ja ympäristönsuojelun välisen siteen voimakas vahvistaminen. Lopuksi haluan lämpimästi suositella ympäristönsuojelutiedettä sivuaineeksi kaikille vähänkään asiasta kiinnostuneille. Emme opettele halaamaan puita, tai katsele maailmaa vain omien hiukan hipahtavien silmälasiemme läpi, vaan päinvastoin pyrimme katsomaan asioita generalistisesti mahdollisimman monista näkökulmista ja holistisesti suurina kokonaisuuksina. Erilaisten näkökulmien hallitseminen helpottaa erityisesti ympäristökeskusteluun osallistuvien toisistaan paljonkin poikkeavien tahojen välisten ristiriitojen ratkaisua. Ympsiläinen voi tulevaisuudessa toimia tulkkina eri alojen spesialistien välillä. Lähes jokaisessa ajattelutavassa on hyötynsä ja haittansa, ja paras ratkaisu löytyy usein kaikkien yhdistelmänä.

7

Keväisin terveisin, Maisa Nevalainen


Kvartaali Olli Hyytiäinen

MAAILMANTALOUS 2010 – missä mennään? Maailmantalous lähti uudelle kasvu-uralle viime vuoden lopulla, mutta tie toipumiseen on epävakaa ja katkonainen. Vaikka vuoden 2009 loppupuoli antoi merkkejä uudesta noususta ja teollisuustuotannon elpymisestä, on polkua kestävään kasvuun edelleen raivattava kaikin voimin yksityisen kysynnän pysyessä heikkona. Maailmantalouden kasvuvauhti oli viime vuonna vaatimattomasti prosentin luokkaa ja kiihtynee tänä vuonna muutamalla prosenttiyksiköllä. Edellinen suhdannehuippu siintää vielä kaukana ja korkealla. Sinne on tavoite kiivetä, mutta kiipeilijän termein nyt on saavutettu vasta perusleiri. Vuosi 2010 tulee kuitenkin olemaan ratkaiseva suunnannäyttäjä. Romahdus oli globaalisti tasapuolinen, mutta toipumisesta odotetaan vähintään kaksijakoista. Kehittyneiden talouksien toipuminen laahaa pahasti vaakasuoralla tasolla. Tuotantokuilu eli potentiaalisen tuotannon ja toteutuneen tuotannon erotus jää suureksi. Poikkeuksina voidaan pitää hyödykevetoisia talouksia, kuten Norjaa ja Australiaa, jotka ovat jo aloittaneet koronnostot elpymisen edetessä. Nämä taloudet ovat kuitenkin pieniä tekijöitä kehittyneillä markkinoilla, jossa päähuomio keskittyy suurempiin pelaajiin. G7-maissa reaalinen BKT:n kasvu pysyttelee vaatimattomasti parissa prosentissa. Suurten talouksien välisessä kilpailussa Pohjois-Amerikan dynamiikka vastaa hieman muita paremmin kasvun haasteisiin, joten se tulee lyömään euroalueen, Britannian ja Japanin kasvuvauhdin 1-2 prosentilla. Aasia ja latinalainen Amerikka sen sijaan näyttävät mallia terveemmillä taseillaan ja pääsevät lähemmäs trendikasvua. Kiinalla ja Intialla on tässä joukossa vahvimmat valjaat, ja Aasian kasvu Japani poisluettuna osoittaa 8 prosentin vauhdillaan sen, että taifuuni puhaltaa idästä nyt entistä vahvempana. Brasilia näytti selvinneen kriisistä puhtain paperein, ja samba soi, toisin kuin toisin kuin eurooppalaisilla veljeskansoilla Portugalilla ja Espanjalla. Syvästi velkaongelmissa ryvettynyt Kreikka on EU-alueen pimein nurkkaus. Kreikan lisäksi Itä-Euroopan velkaantuminen on unionille kova pala, ja syö sen jo ennestään heikentynyttä uskottavuutta. Baltian maista Viro on muita vakaammalla pohjalla. Pahinta vanhan mantereen tilanteessa on se, ettei mitään uskottavaa ratkaisua velkaongelmiin ole esitetty! Mutta ei Yhdysvalloissakaan juhlita. Tukipakettien poisvetäminen saattaa hyydyttää talouden, joten loppuvuodes-

8

ta voidaan tyytyä kiipeilyn sijasta laskettelemaan downhill, mikä alkaa nostaa myös deflaatiopaineita. Paluuta kasvuun on yritetty käynnistää merkittävillä raha- ja finanssipoliittisilla helpotuksilla. Nämä hallitusten väliintulot estivät pahan taantuman syvenemisen mahdottoman vaikeaksi lamaksi. Ostopäälliköiden indeksit (PMI) ovat insentiivien – kuten jenkkien cash for clunkers -ohjelman ja saksalaisten vastaavan autonvaihto-ohjelman – johdosta näyttäneet merkkejä valoisammasta tulevaisuudesta. Yksityiset investoinnit ja kulutus eivät kuitenkaan kykene täysin täyttämään tukipakettien poisvedon jättämää kuilua. Starttimoottorina toimineet paketit eivät yksinkertaisesti saaneet koneita riittävän lämpimiksi. Lyhyenä yhteenvetona voimme todeta Euroopan ja Pohjois-Amerikan olevan vaikeuksissa, mutta Aasian jatkavan nousukiitoaan lattarien seuratessa. Markkinakatsastus ei kuitenkaan tyydy esittelemään pelkkiä lukuja vaan haluaa tutkia puhtaan statistiikan lisäksi myös sitä, miksi kehittyneiden talouksien ongelmaan ei löydy helppoa exit-strategiaa. Siirtykäämme siis käsittelemään aihetta kehittyneiden markkinoiden näkökulmasta. Reagoimmeko talouden muutoksiin riittävän hyvin? Kuinka tämän hetken suurinta ongelmaa eli julkista velkaantumista tulisi hoitaa? Maailmantalous kohtaa vähän väliä suuria mullistuksia, joiden vaikutusta on aluksi vaikea käsittää. Heikko reagointi muutoksiin johtaa usein siihen, että näiden pysäyttäminen muuttuu viivyttelemällä vain hankalammaksi. Tällainen muutos on ollut esimer-


kiksi Kiinan nopea nousu ja sen vaikutus maailmantalouden tasapainoon, ensin tuotannon siirtymisen ja sen seurauksena muiden reaalitalouden muutosten kautta. Toinen esimerkki on ehdottomasti Yhdysvaltain ja Britannian asuntokupla. Kuka olisi uskonut, että tällainen hallittavissa olevalta vaikuttanut shokki vie koko maailman finanssimarkkinat solmuun? Tällä hetkellä joudumme käsittelemään uudenlaista ongelmaa: kehittyneiden maiden julkista velkaantumista, jota ei enää ole varaa vähätellä. Pahin virhe olisi pitää esimekiksi Kreikkaa ja Baltiaa erillistapauksina, jotka eivät vaikuta muihin maihin. Kyllä ne vaikuttavat. Markkinakatsastus esittelee investointiyhtiö Pimcon toimitusjohtajan, Mohamed El-Arianin kuusi julkiseen velkaantumiseen liittyvää huomiota, jotka kannattaa pitää mielessä mikäli kriisi halutaan nujertaa. 1) Hallitusten on pitänyt tehdä kovan luokan väliintuloja estääkseen asuntoluotto-ongelmasta lähteneen taantuman leviäminen. Nämä toimet ovat vaikuttaneet maiden julkisen puolen taseisiin rankasti, ja joudummekin nyt käsittelemään toimien seurauksia. USA:n velkaantuminen on jatkunut dramaattisena viime vuosina. Jopa suotuisan kasvun skenaariossa velka/BKT –suhde tulee kasvamaan yhä suuremmaksi alkaneen vuosikymmenen aikana. Monet tilastot kertovat julkisen talouden yleisluonteisesta häiriöstä. Yli 40 prosenttia maailman BKT:stä lepää lainkäyttövaltaan liittyvissä kuluissa kasvattamassa vajeita. 2) Julkisen talouden shokki heikentää perinteistä näkemystä, joka erottelee kehittyneet ja kehittyvät taloudet. Vanhan mallin mukaan jako oli helppoa, mutta tällä hetkellä kehittyneet taloudet polkevat paikallaan ja Aasian sekä Latinalaisen Amerikan ”tiikeritalouksilla” ovat taseet huomattavasti paremmassa kunnossa. Tämä mahdollistaa catch-up –vauhdin kiihdyttämisen entisestään, jolloin vanhaa jakoa kehittyvät/kehittyneet ei voida pitää enää uskottavana. 3) Ongelmana ei ole selvittää sitä, sopeutuvatko kehittyneet taloudet tilanteeseen. Se tapahtuu väistämättä. Aiheellista on sen sijaan kysyä tapahtuuko sopeutuminen järjestelmällisesti vai kaaoksen kautta. Ainakin Kreikka näyttää olevan matkalla jälkimmäiseen. Tavallisesti pyritään tietenkin toteuttamaan järjestyksen kautta tapahtuvaa kivu-

9

tonta sopeutusta, jossa yksityinen puoli on valmis rahoittamaan julkista alijäämää. Tämä johtaa kuitenkin korkeaan työttömyyteen, alijäämien säilymiseen suurena ja regulatooriseen epävarmuuteen. Vaikeat päätökset liittyen korkeampaan verotukseen ja matalampaan kulutukseen ovat aiheellisia. Jos näitä ei toteuteta tietyssä ajassa, sattaa tulos olla peruuttamaton velanmaksukyvyttömyys. 4) Hallitukset voivat käyttää määräysvaltaa kotimaisessa kysynnässä ottamalla oikeuden vallata ja siirtää resursseja. Tämä voi toimia silloin kun mahdollisuudet resurssien siirtymiseen ulkomaille ovat rajalliset. 5) Kansainvälinen ulottuvuus vaikeuttaa maan sisäisiä finanssipoliittisia toimia kehittyneissä maissa. Toimien efektiivisyys ei siis riipu pelkästään maan omista ratkaisuista, vaan myös siitä millaisia päätöksiä muissa maissa tehdään. Nämä viisi kohtaa tukevat sitä käsitystä, että valtioiden taseisiin kohdistuvat shokit vaikuttavat vahvasti ja laajasti eri sektoreihin ja markkinoihin. Toistaiseksi voidaan siis hylätä näkemykset siitä, että nämä shokit olisivat vain erillisiä, tilapäisiä ja peruutettavissa olevia. Tästä pääsemmekin kuudenteen eli viimeiseen huomioon. 6) On syytä odottaa (eikä yllättyä siitä), että viivästyneet reaktiot tulevat olemaan vahingollisia yksityiselle ja julkiselle sektorille. Uuden aikakauden tilanteiden käsittelyyn ei ole vielä olemassa käsikirjaa, joten monet palaavatkin käyttämään vanhoja malleja. Eikä siinä vielä kaikki. Varhaisessa vaiheessa asioihin puuttuminen olisi hyvin tarpeellinen, muttei sekään vielä riittävä teko. Sen täytyy myös johtaa oikeanlaiseen reaktioon. Historia kuitenkin osoittaa, ettei yrityksille ja hallituksille ole helppoa nujertaa taaksepäin katsovien sisäisten sitoumuksien hirmuvaltaa. Mihin tämä kaikki meidät johtaa? Käsitämme nyt, ettei shokkien vaikutusta kehittyviin talouksiin ole täysin ymmärretty. Ajan kanssa tulemme kuitenkin näkemään seuraukset. Mitä nopeammin reagoimme, sen paremmin voimme pysytellä häiriöiden edellä. Lähteet: Roubini Global Economics, Financial Times (11.3.2010)


MITÄ TERVEYDENHUOLTO MAKSAA? Matti Mitrunen Kaikki tietävät, että Amerikassa terveydenhuolto on kamalaa, ja on sanomattakin selvää, että suomalaiset myös kannattavat Obaman ajamaa terveydenhuoltouudistusta. Tämä lähes vuosisadan tekeillä ollut uudistus tuo 30 miljoona uutta amerikkalaista terveydenhuollon piiriin ja vie vakuutusyhtiöiltä valtaa evätä vakuutuksia aikaisempien sairauksien takia. Tämä uudistus myös vie Yhdysvaltojen terveydenhuoltoa hieman pohjoismaisempaan, tai joidenkin mielestä sosialistisempaan, suuntaan. Terveydenhuolto ei ole ala ilman ongelmia, mutta meillä asiat on hoidettu hyvin. Kaikkihan tietävät, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on paras tässä maailmassa. Kuitenkin pitkät odotusajat tunkkaisissa 70-luvun terveyskeskuksissa kertovat toista tarinaa. Yhdysvalloissa sairaalat taas ovat siistejä, isoja ja tehokkaita – sellaisia, joita vain markkinatalous voi tarjota. Terveydenhuoltoa saa nopeasti ilman pitkiä jonoja tai turhaa ylimääräistä byrokratiaa. Voi itse asiassa sanoa, että Yhdysvalloissa terveydenhuolto, myös ennen Obaman uudistusta, on monin tavoin parempaa kuin Suomessa. Mutta - eikä tämä ole mikään pieni mutta - se on epäoikeudenmukaista. Rikkaat ja hyvässä työssä olevat saavat erinomaisen terveydenhuollon; muut eivät saa sairaalapalveluita lainkaan, tai ne ovat liian kalliita vakuutuksettomille. Pohjimmiltaan kyseessä on siis iänikuinen kysymys kakun koosta ja kakun jaosta. Yhdysvalloissa kakku on parempaa, mutta sitä ei riitä kaikille. Tällaisessa tapauksessa voidaankin kysyä, onko järjestelmän uudistus todella toivottava. Taloustieteellisesti uudistus rampauttaa järjestelmää, jonka markkinat ovat muovanneet tehokkaaksi. Eettisesti ajateltuna, ja tämä on myös kirjoittajan oma mielipide, terveydenhuollon tulisi olla julkista, ilmaista ja ennen kaikkea kaikkien saatavilla. Joissakin

10

asioissa kakun jako on todellakin tärkeämpää kuin kakun koko. Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä on nykyisellään myös kallein maailmassa. Tämä johtuu osaksi siitä, että tämän tyyppisessä järjestelmässä kannustimet ovat vääristyneet. Kustannustehokkuuteen ei pyritä, eikä kannata pyrkiä. Potilaiden ”ylihuollosta” saa enemmän rahaa vakuutusyhtiöiltä, mikä kannustaa turhiin tutkimuksiin. Myös Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmä on sen verran vääristynyt, että lääkärit raastuvan pelossa hukuttavat potilaansa turhiin tutkimuksiin. Ylimääräinen maksaa aina enemmän, ja tämän takia järjestelmä on niin kallis. Kuitenkin järjestelmä, jossa on varaa tuhlata myös ylimääräiseen, on järjestelmä, joka innovoi. Sairaaloiden kannattaa kehittää uutta teknologiaa ja ennen kaikkea ottaa käyttöön uusia innovaatioita, koska tämä auttaa kilpailemaan muiden sairaalojen kanssa. Vapaat markkinat innovoivat paremmin - Quelle surprise. Tarinan koukku on kuitenkin se, että Suomelle ja muulle maailmalle saattaa olla parempi, jos Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä ei liiku yhtään sinne oikeudenmukaisempaan vasempaan, kuten Suomessakin kovasti toivotaan. Suomen järjestelmä ei keksi uusia innovaatioita tai ainakaan ota uusia kalliita järjestelmiä käyttöön. Suomessa kaikki on kiinni kustannuksista. Suomi tarvitsee sitä, että joku muu kehittää ja kokeilee uusia tapoja. Vain näin Suomi voi jatkossakin käyttää terveydenhuoltoonsa BKT osuudella mitattuna vain puolet siitä, mitä USA käyttää ja olla silti niin paljon oikeudenmukaisempi. Kapitaali haastatteli aiheesta julkistalouden professori Panu Poutvaaraa, tämä haastattelu, ja sitä kautta järkevämpi näkökulma, löytyy seuraavalta sivulta.


1. Terveydenhuollon menot kasvat joka puolella hälyttävää vauhtia. Pitäisikö investointeja terveydenhuoltoon vähentää? Tähän ei ole yksikäsitteistä vastausta. Terveydenhuoltoa, kuten muitakin menoja, tulee arvioida vertailemalla kustannuksia ja hyötyjä.

uudistus auttaa ketään? Mitkä olivat uudistuksen suurimmat kompromissit? Ehkä suurin kompromissi oli, ettei työikäisille kansalaisille annettu mahdollisuutta valita julkista terveysvakuutusta. Tästä huolimatta uudistus on selkeä parannus.

2. Pitäisikö suomalaista terveydenhuoltoa viedä enemmän yksityiseen suuntaan kulujen leikkaamiseksi?

6. Onko Yhdysvalloilla varaa tähän uudistukseen?

Olisi perusteltua määritellä, mitkä hoidot kustannetaan julkisesti ja mitkä yksityisesti. On hyvä, jos kansalaisilla on mahdollisuus ostaa parempaa tai nopeampaa terveydenhoitoa. Tämä myös vähentää menopaineita ja jonoja julkisella puolella.

7. Minkälaisia vaikutuksia tällä uudistuksella on yhdysvaltojen liike-elämälle?

Kyllä.

3. Mitä hyviä ja mitä huonoja puolia on yksityisessä terveydenhuollossa? Entä mitkä taas ovat julkisen terveydenhuollon suurimmat edut ja haitat? Julkinen terveydenhuolto jakaa niukkoja resursseja mm. jonotuksen ja hoitojen priorisoinnin kautta, kun taas yksityinen terveydenhuolto myy palvelut. Yksityisen terveydenhuollon hyviä puolia ovat nopeus ja innovatiivisuus ja heikkoja puolia se, että resursseja ei välttämättä käytetä kustannustehokkaasti, ja mahdollisuudet hoitoon jakautuvat epätasa-arvoisesti. Julkisen terveydenhuollon hyviä puolia ovat tasa-arvo ja se, että eri hoidot voidaan priorisoida vaikuttavuuden eikä potilaan maksukyvyn mukaan. Julkisen terveydenhuollon huonoja puolia ovat pitkät jonot ja hitaus innovaatioiden käyttöönotossa. 4. Yhdysvalloissa on puskettu läpi historiallinen Barack Obaman terveydenhuoltouudistus. Selittäisittekö pääpirteissään, mitä se muuttaa ja onko se hyvä asia? Se tuo yli 30 miljoonaa amerikkalaista, joilla ei tällä hetkellä ole terveysvakuutusta, vakuutuksen piiriin. Samalla se rajoittaa vakuutusyhtiöiden mahdollisuuksia valita asiakkaitaan esim. näiden aikaisempien sairauksien perusteella, ja pyrkii rajoittamaan kustannusten nousua. Uudistus on selkeästi parannus nykytilanteeseen. 5. Tätä terveydenhuoltouudistusta on haukuttu kompromissien kompromissiksi, voiko tällainen

Vakuutusyhtiöiden osalta uudistuksessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Huono puoli vakuutusyhtiöille on se, että uudistus rajoittaa niiden mahdollisuuksia valita asiakkaitaan. Tämä vakuutusyhtiöiden tappio on asiakkaiden voitto. Hyvä puoli vakuutusyhtiöille on, että ne saavat yli 30 miljoonaa uutta asiakasta, joten nettovaikutus voi hyvinkin olla positiivinen. 8. Tulisiko Yhdysvaltojen terveydenhuoltoa viedä vielä enemmän julkiseen suuntaan? Kyllä jossain määrin. 9. Yhdysvaltojen republikaanit ovat rankasti uudistusta vastaan ja joidenkin mielipidemittausten mukaan myös suuri osa kansasta vastustaa sitä. Luuletko uudistuksen säilyvän, ja minkälaisia poliittisia seurauksia luulet siitä olevan Obamalle ja demokraattiselle puolueelle? On jo merkkejä siitä, että yleinen mielipide uudistuksesta tulee muuttumaan positiivisempaan suuntaan. Oma arvioni on, että demokraatit onnistuvat pitämään enemmistönsä sekä senaatissa että edustajainhuoneessa, mutta menettävät paikkoja molemmissa. 10. Kumman maan terveydenhuoltojärjestelmä on uudistuksen jälkeen parempi Suomen vai Yhdysvaltojen? Miksi näin on? Suomen terveydenhoitojärjestelmä on parempi pienija keskituloisille, Yhdysvaltojen järjestelmä suurituloisille. Suomen järjestelmä on edullisempi ja kustannustehokkaampi, mutta Yhdysvaltojen järjestelmä on innovatiivisempi.

11


Maistuisiko kasvikset? Kapitaali haastoi paatuneet lihansyöjät Anton Nikolenkon ja Katariina Pentin kokeilemaan kasvisruokavaliota viikon ajan. Testaajamme suostuivat jättämään lihan hetkeksi pois lautaseltaan ja kirjoittivat ajatuksiaan jokaiselta päivältä. Kapitaali sai haltuunsa koekaniinien päiväkirjamerkinnät.

Katariina Pentin päiväkirja: Masennus otti vallan, kun kuulin etten saa syödä lihaa viikkoon. Angstasin facebookissa. Pikkuhiljaa aloin elätellä toivoa, että tämä olisi vain se alkusysäys, jota sisälläni asuva kasvissyöjä oli kaivannut. Kun olin pikkutyttö, hyppelehdin minikansallispuvussa isin sikojen karsinoiden väliä hiukset letillä kaatamassa niille puuroa ja laulamassa Baddingia. Kaikesta tästä panostuksesta huolimatta reilu 300 sikaa kehtasivat pitää niin korvia huumaavaa meteliä, että kehitin pelon niitä kohtaan, ja nykyään pyrin kostamaan kaikille eläimille. Ekologisista syistä suostun kyllä arvostamaan kasvissyöjiä, mutta toisaalta liha myös maistuu luvattoman hyvältä.

Maanantai

Keskiviikko

Makroa lukiessa oli vaikea keskittyä, kun sisäfileet pyörivät päässä. Hämiksen kasvispitsapala näytti säälittävän pieneltä mutta maistui hyvältä. Yllättäen tulin siitä myös täyteen.

Tällä kertaa tylsää papu-kasvis-kanelisössöä Amicassa. Meni alas eikä vaatinut edes ketsuppia, sain oltua melkein ilveilemättä.

Toinen ateria kaivopihan Unicafessa oli traumaattinen. Päädyin päätoimittajan kanssa kikhernehöystöön, joka näytti vastenmieliseltä ja maistui korkeintaan neutraalilta. Tähän kohtaan voi kuvitella kuvakollaasin ilmeistäni. Anna katsoi niitä, nauroi ja harmitteli, kun ei tullut kameraa mukaan. Näytin kuulemma loputtoman surulliselta. Toisaalta kikhernehöystökin olisi ollut ihan pätevää ruokaa, ellei siitä olisi puuttunut liha. Tolkuttomalla määrällä ketsuppia se meni lopulta alas. Illalla tein lohdutukseksi pannukakkua.

Tiistai Lounaaksi söin hyvää soija-kasvisrisottoa SibeliusAkatemian Amicassa. Leipä oli mahtavaa kuten tavallista, ja kasvishuttu vaati taas ketsuppia. Viereiset broileripyörykät näyttivät selkeästi paremmilta.

12

Myöhemmin menin toveri Nikolenkon kanssa testaamaan Vegemestaa Kallioon. Paikka oli lievästi sanottuna epäilyttävän näköinen - selkeästi kasvisruuilla ei räjäytetä pankkia. Niitä hampurilaisia söi kuitenkin jopa mielellään! Tosi hyvin maustettuja, suosittelen. Sain myös maistaa Antonin tekemää kasvisruokaa. Se oli juuri sellaista itsepetosruokaa, kuin olisi voinut odottaakin, kermaa, pastaa ja pari väsynyttä wokkivihannesta. Aivan loistavaa! Illalla kävin salilla, eikä heikottanut, vaikken ollutkaan saanut proteiinia lihasta muutamaan päivään. Johtuu varmaan siitä, että söin viikonloppuna yhteensä kilon pihviä varastoon. Lopuksi taas vähän rasvapannaria lohdutukseksi.


Torstai

Lauantai

Näin keskellä viikkoa aloin olla aika vihainen. Päivällä söin Kuvataideakatemian kasvisbaarissa jotain, mistä en tiedä, mitä se oli, mutta maistui kyllä hyvälle! Plussaa myös monenlaisista salaateista. Erityisesti ilahduin tietysti fetasta.

Kasvissubi oli subi, josta oli jätetty liha pois, eikä korvattu millään. Kastikkeen ansiosta se maistui ihan menevältä, mutta ajatuksen tasolla tilanne oli aika surullinen. Halvaksi tosin tuli, taisi maksaa alle 3 euroa. Pikkuveljen synttäreille olisi ollut lihaa tarjolla, mutta sain pidättäydyttyä. Illalla sai kirota ankeaa pakastekasvispitsaa, mutta Jaakon omenapiirakka oli oikein herkullista.

Illalla vähän lämpimiä voileipiä soijalla. Oli ihan syötävää ja sai taas mahan täyteen, mutta henkinen tyydytys jäi vähän heikoksi. Poikaystävä sai valitettavasti kärsiä seuraukset virheestään, kun tunki leikkelettä naamaan liian näkyvästi.

Sunnuntai Perjantai Porthanian kasvispyttipannua. Aloin ymmärtää, miksi kasvissyöjät voivat olla lihavia. Pakko herkutella, ettei verensokeri laske liian paljon ja kunnon ruoan syöminen taas on liian tuskaista. Selkeästi en ole oppinut mitään, edelleen kaikki ruuat kaipaisivat lihaa, ja koko ajan tuntuu kuin olisi nälkä. Kokkikaverin tekemät suklaacroissantit kuitenkin piristivät jonkin verran.

Viimeinen päivä kidutusta. Vedin rutosti kiinalaista, joka osoittautui ehkä lopulta parhaaksi kasvisruuaksi tällä viikolla. Siinä oli bambua, herkkusieniä ja muita semmoisia vegejuttuja.

Illalla menin henkilökohtaisen kasvismentorini kanssa kaljalle ja kasvispitsalle. Palsternakka-parsakaalipitsa maistui hyvältä. Epäilen, että makuaistiani petettiin taas juustolla.

Johtopäätökset: Näin äkillisenä ja ankarana pakkokasviskuuri oli vähän ikävä, kun emme syöneet edes äyriäisiä tai kalaa. Selkeästi lihansyönti on vain heikkous, josta voisi opetella pikkuhiljaa pois, mutta itse epäilen tarvitsevani vielä reilusti aivopesua, ennen kuin valitsen samalla hinnalla jotain muuta kuin paremman makuisen, arvokkaammista aineksista tehdyn ja potentiaalisesti ravitsevamman lihavaihtoehdon. Hirmu odotuksen jälkeen oli vähän pettymys päästä lihaan kiinni: siitä ei saanutkaan samanlaista hybristä, kuin muistelin. Päinvastoin tuntui, kuin olisi aiheuttanut päänsäryn, enkä meinannut jaksaa koko annosta Hämiksellä. Ennen tätä ei ole ollut mitään ongelmia. Olenkin sitä mieltä, että jatkossa syntyvät lapset täytyy totuttaa alusta lähtien eroon lihasta, etteivät he osaa sitä kaivata, ja maailma pelastuu oikein kivasti!

13


Anton Nikolenkon päiväkirja: Minusta kasvissyöjät ovat kauhean lellitty vähemmistö. Toisin kun ruoka-aineallergiat, kasvisyönti on oma valinta, mutta silti heille tarjotaan jostain syystä valtion laitoksista oma ruokavaihtoehto. Poikkeuksena tähän on puolustusvoimat, jonne kasvissyöjät eivät syystä tai toisesta päädy. Itselläni ei koskaan ole ollut ruoka-allergiaa, enkä ole joutunut pohtimaan, mitä voisin syödä ja mitä en. Päätin sitten suostua, kun Kapitaalin päätoimittaja profiloi minut stereotyyppiseksi lihansyöjäksi ja ehdotti, että olisin syömättä lihaa viikon verran. Maanantai

Keskiviikko

Ensimmäisen aterian poimin kaupan einestiskiltä. Valinta oli helppo, kun lihattomuus rajasi vaihtoehdot käytännössä keittoihin. Vuohenjuustotomaattikeiton kaveriksi lähti mukaan aurajuustopatonki. Siedettävää perusmättöä, kalorit lautaselta verenkiertoon. Varsinaiset vaikeudet tulivat vastaan kun hain päivällistarpeita piritorin S-marketista. Tarkoitus oli tehdä jonkinäköistä thaimaalaista currya tofun kanssa, mutta kaupassa paljastui, että kaikki tofu on luomua. Kaikista eettisistä periaatteistani en voinut tämän jutun takia luopua, joten luomu jäi hyllyyn. Seuraavaksi suuntasin pakastealtaalle, jossa paljastui, että soijanakit ja -pihvit olivat loppuunmyytyjä. Tarjolla oli vain porkkanapihvejä ja kasvispihvejä, mutta niitä nyt ei varmasti kukaan oikeasti syö. Niinpä kaikki lihan substituutiohyödykkeet olivat poissuljettuja, ja jouduin ottamaan kasvispakastewokkia: mautonta mössöä, jonka syömisestä maha turposi muttei tullut kylläinen olo. Mitä muutakaan voi odottaa ruoalta, jonka grammamäärä on isompi kuin kilokaloripitoisuus. Tästä saattaa tulla vaikeampaa kuin luulen.

Päivän ensimmäinen ateria on neljän aikoihin. Menemme toisen ruokavalioinvalidin kanssa Vegemesta-nimiseen paikkaan syömään kasvishampurilaisia. Nettisivu näytti todella hyvältä ja tyylikkäältä, tuotteissa oli tofupihviä, vehnäproteiinimakkaraa ja ties mitä. Itse paikka oli täysin päinvastainen. Pieni luukku Vaasankadulla, jossa ei ollut edes asiakaspaikkoja. Pipopäinen nisti teki hampurilaisia neuvotoliittolaisen näköisessä keittiössä. Hampurilaiset olivat kuitenkin laadukkaita, rasvaa ei paistamisessa säästetty, vihannekset olivat tuoreita, leipä laadukasta. Yksi asia kuitenkin jälleen uupui. Tofupihvien rakenne on pehmeä, minkä seurauksena hamppareiden rakenne oli täysin väärä, hammastyötä vaativa maukas keskiosa puuttui. Friteerattu vehnäproteiinileikkeen sisältävä hamppari pääsi lähimmäs tätä ja voisi kelvata äärimmäisessä tilanteessa krapularuuaksi.

Tiistai Jätän aamupalan suosiolla väliin ja teen ruokaa kahden aikoihin. Paistan paprikaa ja pakastevihanneksia, lisään soijaa, chiliä, juustolla maustettua ruokakermaa ja tomaattipyrettä. Tätä käytän sitten pastakastikkeena. Ihan siedettävää mättöä, kalorit lautaselta verenkiertoon. Jotain siitä kyllä puuttui, ja se jokin oli liha. Tässä vaiheessa oli selvää, että pystyn itse tekemään siedettävää kasvisruokaa, mutta kuinka paljon ravintolaruokien taso laskee, kun lihakerroin otetaan pois? Ensimmäinen jonkun toisen valmistama kasvisruoka oli Tiedettä ja Viiniä tapahtuman fetasaalaatti. Sitä ruokaa on niin usein tullut syötyä Uudella ylioppilastalolla, että kokonaan unohti olevansa ruokavaliovammainen viikon verran.

14

Torstai Päivän ensimmäinen ateria on puoli kolmen aikoihin nautittava Unicafeen maittava lounas. Torstain kunniaksi tarjolla oli tietenkin hernekeittoa. Kuvittelin, ettei tavallisessa hernekeitossa edes maistu liha, ja kasvisvaihtoehto olisi maultaan identtinen. Väärin. Lusikallinen toisensa perään täyttää mahan, muttei tuo kylläisyyden tunnetta. Pannari on aina ollut mielestäni pahaa, mutta päätän ottaa annoksen saadakseni edes vähän tuota elämää helpottavaa kylläisyyden tunnetta. Minua alkaa tosissaan ottaa päähän kasvisruokavalio, ja alan suunnittelemaan ensimmäistä päivää, kun voin taas syödä lihaa.


Perjantai Päivän ensimmäinen ateria on töissä lounaan aikaan. Pitsaperjantain kunniaksi tilasin itselleni kasvispitsan, jossa oli kaikkia kasvistäytteitä, mitä paikasta saa tuplajuustolla ja aurajuustolla varustettuna. Se oli huonoin syömäni pitsa koskaan. Ei asenetta, ei ryhtiä, eikä yhtään makua. Syötän puolikkaan pitsan työkaverin koiralle, ja poden syvää tuskaa ja katkeruutta elämääni kohti. Illalla syön vielä viimeiset jämät tekemästäni pastakastikkeesta. Lauantai Saavun keskipäivällä vanhempien luo, jossa äiti oli syntymäpäiväni kunniaksi laittanut pöydän täyteen lihaherkkuja, vaikka olin parikin kertaa sanonut, etten syö tällä viikolla lihaa. Mitä dementian ensioireista nauttivasta blondista voisi odottaa? Katson sitten vieressä, kun vanhemmat syövät lammasta, ilmakuivattua kinkkua, rapusalaattia, suolattua lohta ja niin edelleen. Itse syön ainoastaan keitetyistä munista ja kaalista tehtyjä piiraita, jotka olivat toki erinomaisia, mutta ei niissäkään lihaa ollut. Illemmalla olin muutaman KTTO:laisen kanssa maistelemassa viiniä, ja samalla söimme kakkua. Kakku on hyvää myös ilman lihaa.

Maanantai Ohi on! Nautin aamupalaksi paketillisen kevytmeetvurstia (kevyessä on enemmän lihaa). Päivälliseksi syön kaksi isoa porsaan ulkofileepihviä, yrteillä maustettua perunamuusia sekä sivusalaatin. Iltapalaksi nautin ranskalaista ilmakuivattua possumakkaraa valkoviinin kera. Viikon kärsimysnäytelmä on päättynyt, ja se jää kyllä viimeiseksi. Lihattomasta ruuasta ei vain saa kylläisyyden tunnetta, eikä nautintoa, mikä ruokailuun kuuluu. Onneksi en ollut vegaani, olisi kyllä pää hajonnut täysin.

Sunnuntai Edellämainittujen KTTO:laisten takia minulla on hirvittävä krapula. Krapulaan auttaa rasvainen ja lihaisa ruoka, mutta tämä vaihtoehto oli nyt poissuljettu. Elän vedellä kello seitsemään illalla, jolloin pakotan itseni tekemään ranskalaisia ja soijanakkeja. Nakit näyttivät oikeastaan ihan hyvältä, kun ne otti pakkauksesta. Tultuaan uunista ulos ne näyttivät joltain ihan muulta ja maistuivat vielä huonommalta. Sekin ateria jäi väliin - elin koko päivän sokeroiduilla mehuilla.

Päätoimittaja toteaa siistineensä liian härskiä kieltä Antonin tahdon vastaisesti. Anton ilmoittaa olevansa vihainen ja pahoillaan sensuurista.

15


Loikkaa Marja, loikkaa!

Keskusta päättää puheenjohtajastaan ja Suomen uudesta pääministeristä kesän 2010 puoluekokouksessa. Jos puheenjohtajaksi nousee Paavo Väyrysen kaltainen viisas mies, Marja Tiuralla olisi hyvät mahdollisuudet nousta ministeriksi Keskustaan loikatessaan. Kuvan lehmät eivät liity tapaukseen.

M

arja Tiuran ura kulkee kohusta toiseen. Parin viime vuoden aikana Suomessa on nähty yksi jos toinenkin poliittinen skandaali, ja jostain syystä Tiura on ollut aina mukana. Viimeisin näistä tuli esiin pääsiäisen alla. Kaikki tuskin tuntevat Tiuran taustoja ainakaan yhtä tarkasti kuin kaltaiseni asiantuntija, minkä vuoksi teemmekin pienen katselmuksen lähihistoriaan.

16

Tiura pääsi eduskuntaan 1999 Pirkanmaalta. Hän on nauttinut suurta kansansuosiota alusta saakka, ja viime vaaleissa hän keräsikin Suomen neljänneksi suurimman äänipotin. Kansa rakasti Marjaa. Mutta sittenpä tapahtuikin jotakin hassua. Marja Tiura oli saanut – täysin yllätyksenä ja ehdot-


tomasti pyytämättä – muutaman tonnin sitä kohuttua KMS-rahaa. Käytännössä nämä rahat tulivat keskustataustaiselta Nova Groupilta, joka myöhemmin maksoi muun muassa Marjan lentoliput Thaimaasta Suomeen. Ja olipa tässä jotain muitakin hämäryyksiä. Pari viikkoa sitten Tiura antoi haastattelun Apulehdelle. Haastattelussa hän totesi, että Keskustan Jarmo Korhonen oli yrittänyt kovasti vikitellä häntä kääntämään takkinsa ja siirtymään Keskustan riveihin. Marjaa ei kuulemma kiinnostanut. Mutta meniköhän se oikeasti niin, Marja Tiura? Ehkä ei. Virtahepo-Jarmo tuli pian ylös luolastaan ja julisti, että Tiura itse olisi ilmaissut kiinnostuksensa keskustalaiseksi ryhtymisestä. Tämä kaikki oli tapahtunut Arto Merisalon välityksellä. Merisalolla on kuulemma hallussaan ääninauhat Tiuran kanssa käydyistä puhelinkeskusteluista, joissa Tiuran loikkaamishalut tulevat ilmi. Keskustelu nauhojen olemassaolosta tuskin on pelkkää bluffia. Toisaalta – kukapa ei luottaisi Merisalon kaltaiseen rehtiin, suomalaiseen liikemieheen. Kaikin puolin näyttää siis siltä, että Marja Tiuran tilanne on käymässä hyvin tukalaksi. Kuten viime kirjoituksessani (ks. Kapitaali 1/10), esitän tähänkin enemmän tai vähemmän kinkkiseen probleemaan lyhyen ja täysin toimivan ratkaisun seuraavien parin minuutin aikana. Jos Tiura haluaa olla uskollinen äänestäjilleen ja kehittyä poliittisella urallaan johdonmukaisesti, tulisi hänen seuraavaksi loikata Keskustan riveihin. Näin hän tekisi palveluksen kaikille, sekä omilleen että keskustalaisille. Tiuran ura on ollut alusta alkaen hyvin nousujohteinen, ja Keskustaan siirtyminen kruunaisi pirkanmaalaisen kärkipoliitikon tähänastisen uran. Sitä paitsi Kohu-Marja olisi omiaan Keskustaa edustamaan. Jotkut ovat tosin veikanneet, että Tiuran edelläkin

mainittu Apu-lehden haastattelu olisi vienyt häneltä mahdollisuudet siirtyä kokoomusleiristä hallituksen johtopuolueen kirjoille. Marja oli mennyt nimittäin tokaisemaan, että ei sitä temppua tekisi, vaikka Keskusta olisi Suomen ainoa puolue. En näe Tiuran sanomisia silti minkään sortin esteenä. Uskokaa tai älkää – keskustalaiseksi kelpaa kuka vaan. Uskon vahvasti, että jos (ellei pitäisi sanopa jopa kun) Keskustan puheenjohtajaksi valitaan esimerkiksi Paavo Väyrysen kaltainen hyvä, viisas ja kokenut miespoliitikko, Marja Tiuralla olisi hyvät mahdollisuudet nousta uudeksi keskustalaisministeriksi tulevan ministerinkierrätyksen yhteydessä. Maaseudun miehenä olen pitänyt Antti Rantakangasta vahvana ehdokkaana ministerinousijaksi ja tukenut häntä tässä vankkumattomasti, mutta Marja Tiuran kaltainen ihana nainen veisi taatusti jopa Antin – Keskustapuolueen pitkäaikaisen varapuheenjohtajan – mahdollisuudet kohota ministerinpallille. Tiura lassosi pauloihinsa viime eduskuntavaaleissa aikamoisen vaalikarjapotin, joten parin keskustalaisen hurmaaminen tuskin on ongelma. Media ei totisesti anna kovin auvoista kuvaa Marja Tiuran tilanteesta. ”Äänikuningattaresta tuli hylkiö”, uutisoi eräs iltapäivälehti taannoin. Voi olla, mutta ehkäpä Keskusta tuon hylkiön suojiinsa ottaisi. Omat kun ovat ristiinnaulinneet ja hylänneet. Siksi suosittelen Marja Tiuralle oikein lämpimästi kuolleista nousemista – pääsiäisen hengessä – ja Keskustaan siirtymistä. Poliittiset raadot ovat aiemminkin kelvanneet Keskustalle, viimeksi Eurovaaleissa haudastaan kaivettiin ylös presidenttikaimani Urho. Tervemenoa, Marja! Urho F. Lehmäpoika politiikan asiantuntija, vapaa kirjoittaja

17


Pankkiiri yliarvostelee

Vedet

Vesi (molekyylikaava ) on elämän kannalta erittäin merkittävä hyödyke. Ihmisten ja eläinten yhtenä tärkeimpänä elämänehtona on riittävä vedensaanti. Esimerkiksi ihminen ei selviä muutamaa päivää enempää ilman vettä. Vesi sopii myös tämänkertaisen Kapitaalin vaikeaan ympäristöteemaan, sillä veteen liittyy monia ympäristökysymyksiä nykypäivän yhteiskunnassa. Veteen liittyy myös suuri potentiaali puhtaana energianlähteenä, kun kasvihuonekaasuja tuottavia energiamuotojen käyttöä halutaan vähentää. Pullotetut (lähde)vedet ovat maailmalla suosittuja, sillä kaikissa globaaleissa paikoissa ei voi kraanavettä juoda noin vain. Pullotetuissa vesissä on omat etunsa. Niitä saa hankittua kaupasta tai kahvilasta, jos jano on päässyt yllättämään kesken kaupungilla asioinnin tai tarvitaan kaveri juuri ostetulle katkarapuvoileivälle. Vaihtoehtoisesti niitä saattaa tarvita varastoihin lähtiessä esimerkiksi purjehtimaan. Pullotettujen vesien hinta vaihtelee suuresti, mutta pääsääntöisesti se on huomattavasti kalliimpaa kuin tavallinen hanavesi. Vesien laadussa kuitenkaan ei ole huomattavaa eroavaisuutta. Näin ollen ainoat syyt, minkä takia pullotettua vettä kannattaa ostaa, ovat: 1) liika laiskuus kotona, kun pulloa ei ole jaksanut täyttää, 2) on unohtanut täyttää pullon tai 3) juomisen tarve on syntynyt vasta myöhemmin. Muissa

18

tapauksissa pullotetun veden ostaminen Suomessa on epärationaalista käyttäytymistä. Hyöty vedestä on aivan sama, on se sitten jostain lähteestä pullotettu tai Päijänteestä, kuten Helsingissä normaalisti. Mineraalivedet puolestaan ovat toinen asia. Jos preferoi vesiä, joissa on korkeampi mineraalipitoisuus, niiden ostaminen ei suoraan ole epärationaalista käyttäytymistä. Nämä vedet sisältävät usein erilaisten marjojen tai hedelmien makuja, lisättyä hiilihappoa tai muita suoloja. Edellä mainittujen kaltaisten vesien tuottaminen kotioloissa ei ole kovin järkevää tai edullista, jolloin veden kraanavettä korkeampi hinta on perusteltu. Itse en tosin ole näiden vesien suurimpia ystäviä. Ainoastaan jonain hetkinä kuumana kesäpäivänä mineraalivedet saattavat maistua paremmin kuin tavallinen kraanavesi. Nämä tosin ovat lähinnä poikkeuksia. Vedet, etenkin puhtaat makeat sellaiset, ovat merkittävä luonnonvara. Niiden merkitys tulee korostumaan tulevaisuudessa vielä enemmän. Suomi on tässä mielessä erittäin vauras valtio, sillä meillä on niin paljon puhdasta vettä käytettävissä, joten Wikipediaa lainatakseni: ”juomavettä voidaan käyttää katujen pesuun.” Suomessa kraanaveden hinta ei ole järkyttävän


korkea, sillä juomakelpoista vettä käytetään myös peseytymiseen, auton pesuun ja kukkien kasteluun. Kaiken lisäksi veden laatu on todella hyvä, jolloin myös jano lähtee riittävällä tyylillä. Vesi on parasta janojuomaa ja esimerkiksi johdon tennistunnin tai edellisen illan KTTO:n juhlien jälkeen vesi on todella kysyttyä. Päijänteen-putken korjauksen yhteydessä tosin huomattiin, kuinka tärkeää on, että juomavesi tulee laadukkaasta järvestä eikä mistään Vantaanjoesta. Vesistöt ovat myös keskeisiä taloudelle. Vesienergian hyötykäytössä tulee punnita sen tuomat puhtaat kilowattitunnit luonnolle muodostuvia haittoja vastaan. Esimerkkinä tästä on Vuotoksen allas, jonka alueet ovat osa Natura 2000 –suojeluohjelmaa. Toinen keskeinen näkökulma vesien tuomat virkistys- ja harrastusmahdollisuudet. Itselleni aina rannikolla asuneella ei ole mitään suomalaisempaa kuin puulämmitteinen rantasauna merenrannalla. Sisämaassa asuminen ei minulle sopisi, sillä raikas merituuli ja –ilma tuovat tilaa elinympäristöön. Nykyään Itäme-

ren rehevöitynyt tila on sääli. Kesällä purjehtiessa Turun saaristossa ei veneestä voinut enää pulahtaa veteen saati rannasta käydä uimassa vihertävänkellertävän paholaisen kerääntyessä rantoihin. Lapsuudestani muistan rantoja vallinneet rakkolevät, jotka nyt olivat puhtaan veden merkeistä parhaimpia. Onkin tärkeää, että vesialueita suojellaan! Vaikka Itämerta ei taloudelliselta liikenteeltä suljetakaan, pitää varmistaa, ettei yksikään venäläinen tankkeri tuhoa Suomen rannikkoa, vain siksi, ettei heillä ollut tuplapohjaista runkoa aluksessaan. Sama koskee myös sisävesien lannoituskiintiöitä ja tehtaiden päästöjä. Talouden tulee saada toimia, mutta myös ekologisessa taloudessa ja energiatehokkuudessa riittää tekemistä, joten

Vastuuvapauslauseke Olen horoskoopiltani kalat.

Tyyli

Hinta/laatu

Hyöty

Pullotettu vesi

2

5

4

Mineraalivedet

3

4

3

Kraanavesi

2

1

4

19


20


Kristine

21


Ekologinen matkustaminen, onko sitä? Julia Müller

Suomalaiset pitävät matkustamisesta. Tämä ei ole mikään ihme, sillä onhan suuri osa kansastamme ahtautunut Etelä-Suomeen, jossa sirkushuveja ei ainakaan liiaksi ole tarjolla. Kun kiireen ja stressin keskellä haluamme rentoutua, on meistä monesta maiseman vaihdos paras tapa ottaa kaikki irti talvilomasta. Viime tammikuussa suomalaiset tekivät 243 000 ulkomaanmatkaa, joihin sisältyi yöpyminen kohdemaassa. Edes talouskriisi ei hillinnyt reissuintoamme, sillä kansainvälinen matkustaminen taantui viisi prosenttia vähemmän kuin talouskasvu vuonna 2009. Suomalaiset eivät ole ainoita innokkaita Thaimaan tai Goan rantaleijonnia, vaan kaukomatkailuinnostus on levinnyt kaikkiin teollisuusmaihin ku-

22

lovalkean tavoin. Eri tietolähteiden mukaan matkailu kattaa keskimäärin noin 10% maailman BKT:stä ja sen absoluuttisen volyymin ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Mutta entä sitten? Matkustaminen on elämyksellistä, sekä parhaimmillaan lisää kulttuurien välistä ymmärrystä ja tukee kehitysmaiden taloutta. Ei tarvitse kuitenkaan kovinkaan kauaa silmäillä WWF:n tai Reilun matkailun järjestön internetsivuja, kun tajuaa millaisena kaksiteräisenä miekkana ympäristövalveutuneet reissukulttuuria pitävät. Järjestöt eivät kiistä, etteikö turismi voisi joissakin tapauksissa tukea luonnon suojelua, antamalla kannustimen paikallisille siirtyä luonnonvarojen kestämättömästä


kulutuksesta ympäristön suojeluun. Silti WWF paljastaa monikansallisten yritysten tällä hetkellä hallitsevan bisnestä melko konaisvaltaisesti, koska arviolta 60-90% matkailun piirissä liikkuvista euroista valuu kehitysmaista takaisin teollisuusmaihin. Turismi tuntuu siis jättävän jälkeensä pitkälti vain ympäristöongelmat joiden kirjo on laaja. Kun tutustuu lukuisiin tapoihin ottaa ympäristöasiat huomioon ymmärtää nopasti, ettei asian välttämättä tarvitsisi olla niin. Tässä hieman vinkkejä siihen mitä sinun tulisi ottaa huomioon matkustaessasi, jos haluat tehdä sen kestävästi ja paikalliset ihmiset huomioon ottaen. Kun päätät lähteä matkalle Tärkeätä on pitää ympäristöasiat mielessä jo matkan suunnitteluvaiheessa. Oleellista ekoloigisemmassa matkustamisessa on ensinnäkin paikallisten etujen tiedostaminen. Tukemalla kohdemaan omia yrityksiä voit olla varma, että heillä säilyy mahdollisuus ja motivaatio pitää ympärstö monimuotoisena. Toinen tärkeä asia on sekä jätemäärän että vedenkulutuksen minimointi. Ilmastonmuutoksen kannalta taas vähäpäästöisten kulkuvälineiden valinta on tärkeätä. Jotta matkaintoinen voi tehdä ekologisia ratkaisuja tarvitaan kykyä hankkia kohteesta tietoa. Myös palvelujentarjoajien ympäristötietoisuutta tulisi seuloa, mikä ei aina ole helppoa. Kriittisyyttä tulee olla sillä ekologisuutta yritetään usein vakuutella kuluttajille ympäristötunnuksin, jotka yritykset on usein saatu heppoisin perustein. Pyri matkakohdetta valitessasi selvittämään minkälaisia vaikutuksia turismilla on paikallisluontoon ja voiko alueelle matkustamista pitää kestävänä. Älä mene lomailemaan kohteisiin, joiden ympäristö on jo niin kuormittunut ettei lisäturismia enää kaivata. Reilun matkailun yhdistyksen mukaan hyviä tietolähteitä ovat mm. paikallisviestimet sekä suurlähetystöt. Myös Tourism Concernin nettisivuja pidetään luotettavina. Paras ajankohta matkustamiselle on ekologisesta perspektiivista yleensä sesonkiajan ulkopuolella. Monissa kehitysmaissa jätehuolto ei kestä suuria turistikasautumia samanaikaisesti ja tilanne pakottaa kaatamaan jätteet suoraan vesistöihin. Sesonkiajan ulkopuolella matkustaminen myös tasaa tulovirtoja, jolloin paikallisilla on paremmat edellytykset työskennellä vakituisesti matkailun piirissa. Parhaimmillaan se on kannattavaa jopa ympärivuotisesti,

eikä esimerkiksi metsien kaataminen viljelysalan lisäämiseksi jää ainoaksi vaihtoehdoksi toimeentulolle. Lentääkö, uidako vai onko muita vaihtoehtoja? Lentämisestä on tehty matkustamisen ympärisöhaittojen syntipukki. Se on liikennöintimuotona kasvanut itse matkustustakin nopeammin. Lentopolttoaine on toistaiseksi verotonta kaikkialla maailmassa ja täten sitä subventoidaan raide ja maantieliikenteeseen verrattuna. Siitä miten haitallista matkustaminen ilmojen halki on voidaan tietysti kiistellä. Lentämisen hiilidioksidipäästöt muodostavat noin 3% maapallon kokonaispäästöistä. Tästä näkökulmasta on toki oikeutettua sanoa, että matkustamisesta ilmateitse on tehty kohtuuttoman suuri haloo. Monet ympäristöaktiivit perustelevat lentämisen haitallisuuden kuitenkin sillä, että sen kasvu syö positiiviset tulokset muilla päästöjä aiheuttavilla sektoreilla. On ilmiselvää, että lentäminen aiheuttaa suurimman hiilijalanjäljen reissatessamme mantereiden välillä. Loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin siitä, mitä pidämme suurimpana ympäristöongelmana. Onko se ilmaston lämpeneminen, biodiversiteetin kaventuminen vaiko kenties joku muu asia! Yllättävää on, että laivamatkustaminen ei kasvihuoneilmiön näkökulmasta aina ole parempi vaihotehto kuin lentäminen. Ekologinen matkustaja suosiikin mahdollisimman paljon junaa, joka on vähäpäästöisin matkustustapa pitkillä etäisyyksillä. Kohteessa tulisi taas suosia kulkemista jalan taikka pyöräillen. Julkista liikennettä kannattaa myös hyödyntää. Paikalliseen metroon tutustuminen ja bussilla liikkuminen vie turistin lähikosketuksiin arkikulttuurin kanssa. Voit nähdä paikkoja, joita taksilla huristellessasi et ikinä ehkä olisi hoksannut. Ympäristöystävällinen matkustustapa mahdollistaa usein odottamia seikkailuja, joista varmasti riittää juteltavaa pitkäksi aikaa kotona. Valitse majoitus harkiten Ekologisen asumistavan valitseminen reissun ajaksi on keskeistä, sillä ympäristöasioiden huomiooon ottaminen tapahtuu kohteessa pitkälti niissä rajoissa, jotka majapaikka mahdollistaa. Kun valitset sopivaa hotellia, hostellia tai retkimajoitusta vältä monikansallisten yritysten omistuksessa olevia. Niillä on tavallisesti heikoimmat kytkökset paikallistalouteen.

23


Kiinnitä myös huomiota hotellin jätehuoltoon ja vedenkulutukseen. Vaadi tietoa siitä millä tasolla kierrätykseen on panostettu, sekä onko hotelli kytketty kunnalliseen jätehuoltojärjestelmään.

suosi ihmeessä palveluita. Monissa matkakohteissa on tarjolla mitä ihanimpia hierontoja, kasvohoitoja ja pedikyyrejä, jotka toimivat paikallisvoimin.

Veden kulutus on yksi turismin merkittävimmistä lieveilmiöistä. Monet etelän suosikkikohteista sijaitsevat alueilla, joissa on jo valmiiksi kuivaa. Turistit käyttävät vettä määriä, joista tavalliset kansalaiset kolmansissa maissa eivät voi uneksiakaan. Suomessa korkein vedenkulutus, joka vielä riittää Joutsenmerkin (kotimaisen ympäristömerkinnän) myöntämiseen on 300 litraa asiakasta kohden per yö. Sharm El Sheik hotellien keskikulutus on kuitenkin luokkaa 1000 litraa/per yö henkilöä kohden. Matkustaessamme haluamme usein nauttia ylellisyyksistä. Uimaallasta toivotaan, vaikka hiekkaranta olisikin hotellin vieressä. Pohdi tarvitsetko todella sitä kaikkea luksusta, johon reissuillasi aiemmin ehkä olet tottunut.

Viimeiset sanat ekomatkaajalle

Mitä ostaisin tänään? Shoppailu on suuri hupimme ulkomailla. Siitä ei tarvitse luopua matkustaaksesi ekologisesti, jos ostat tavaroita, joita muutenkin tarvitsisit. Ekomatkaaja kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, mitä ostaa. Paikallisia käsitöitä ja yrityksiä olisi hyvä tukea. Vältä kuitenkin ostamasta uhanalaisista kasveista ja eläimistä tehtyjä matkamuistoja. Jos shoppailu ei kuitenkaan ole sinulle tärkeää, mutta haluat hemmotella itseäsi ja kuluttaa rahojasi,

24

Yhteenvetona matkailun kestävään kulutukseen pätevät pitkälti samat ”pelisäännöt” kuin arkeemme kotonakin. Minimoi jätteiden käyttösi, älä kuluta turhaa energiaa tai läträä vettä. Katso, että rahasi menevät niiden taskuihin, jotka sitä todella tarvitsevat äläkä tue massakulutusta. Ero arjen ja loman välillä on vain siinä, että reissussa itsekurimme tuppaa olemaan heikompi kuin kotiympäristössä. Itselle on helppo sallia ylellisyyksiä, ”olenhan sentään lomalla”. Koita asennoitua ekologiseen matkustamiseen siten, että se on kuitenkin paras tapa tutustua vieraaseen kulttuuriin. Kun suosit paikallisia yrityksiä, matkustat jalan taikka junin, saat loistavia tilaisuuksia päästä kontaktiin uusien ihmisten kanssa. Myös monet ylellisyydet, joitka herkästi miellämme välttämättömiksi ovat helposti korvattavissa ekologisemmilla vaihtoehdoilla, jos vain antaa itselleen aikaa. Kun valitset hotellin, jossa ei ole uima-allasta, joudut ehkä kävelemään rannalle. Mutta kaipaatko valkoiselle hiekalle päästyäsi enää kloorin tuoksua tai hotelli-ilmapiiriä? lähteet: www.wwf.fi, www.reilumatkailu.fi, tilastokeskus Julia Müller


ASIANTUNTIJA KOMMENTOI: Karoliina Auvinen, WWF ilmasto- ja energiavastaava 1. Pitäisikö WWF:n mielestä turha matkustaminen kokonaan lopettaa? ”Kysymykseen ei voi vastata suoraan kyllä tai ei, koska se riippuu niin paljon matkan luonteesta. On olemassa esimerkiksi kansallispuistoja, jotka ovat koti monille harvinaisille lajeille. Turismi tukee suojelua, koska se tuo varoja, joilla alueita voidaan vaalia. Toki myös turismi, joka edistää kulttuurien välistä ymmärrystä on mahdollista nähdä positiivisessa valossa. Taas matkustuksesta lentokoneitse shoppailuparatiiseihin voitaisiin mielestäni luopua. Viihdeturismia isompana ongelmana näen silti tällä hetkellä yritysten ja laitosten kokousmatkat, jotka voitaisiin korvata etäneuvotteluilla.” 2. Kumpi on ympäristöystävällisempi, lentokone vai laiva? ”Jälkimmäinen, mutta vastaus ei ole aina niin yksiselitteinen. Tavallisesti lentokoneilla on suuremmat kasvihuonepäästöt kuin laivoilla, sillä ne päästävät ilmakehään muiden kaasujen lisäksi vesihöyryä, jolla on ilmastoa lämmittävä vaikutus. Mikään ekologinen ratkaisu ei laiva sekään ole suuren polttoainetarpeensa tähden. Ääritapauksessa matkan ollessa lyhyt ja koneen sekä moderni että energiatehokas, voi lentäminen olla jopa suotavampaa kuin vanhahkolla laivalla matkustaminen. Toisin sanoen molempia matkustustapoja olisi hyvä välttää! Jos kuitenkin lennät, on suora lento ympäristön kannalta paras valinta. Kohteessa olisi hyvä käydä myös harvemmin ja viipyä kerralla pidempään.” 3. WWF:n sivuilta saa käsityksen, että järjestö pitää hiilidioksidipäästöjä matkustamisen suurimpana lieveilmiönä. Jääkö biodiversiteetin heikkeneminen siis kakkoseksi? ”Turismi voi joissakin tapauksissa ylläpitää biodiversiteettiä, kuten yllämainitussa kansallispuisto esimerkissä. Tästä johtuen sanoisin, että laivoista ja lentokoneista syntyviä päästöjä voidaan pitää matkustamisen suurimpana haittana.”

25


Haalarimerkkikilpailu Tehtävänäsi on suunnitella KTTO:lle uusi haalarimerkki, joka osoittaisi sisäisen luonteemme ulospäin opiskelijoiden yhteisissä bakkanaaleissa ja muissa riennoissa. Valjasta siis mielikuvituksesi sisimmät dekadenssin rippeet tuottamaan yhteiselle ainejärjestöllemme kenties jokseenkin humoristinen brodeerattu kangaspala, jossa kapitalistiset ajatuksemme, mieliemme käyrät ja ahdistuksemme rajoitefunktiot pääsevät viimein esille. Terveisin taittaja

Päätoimittajan selvennys: Tarkoituksena on siis luoda vähän niin kuin kansantaloustieteilijöiden versio kemistien ” liian hapokasta”-läppähaalarimerkistä. Seuraavassa lehdessä julkaistaan parhaat merkkiehdotukset, joista äänestetään merkki, jonka KTTO tuottaa. Terveisin päätoimittaja

Vakuutan, etten ollut oma-alotteisesti halukas kirjoittamaan ensimmäistä juttua. Terveisin taittaja ps. Suunnitelkaa niitä merkkejä!

En ole vihainen, vaikka juot pepsiä ja minä vettä. Terveisin päätoimittaja

26


Ecoteko:

tehdään se kettutyttöjen tyyliin

Topi Hulkkonen

On vuosi 2010 ja vietetään lähes muinaishistorian luomaa uskonnollista kauppojen kiinnipitämysjuhlaa. Kansalaiset kärsivät kaduilla samalla, kun päättäjät eivät tee muuta kuin nukkuvat. Kaiken lisäksi vallitseva säätila muodostaa yhtenäisen näkemyksen taloudelliselle lähitulevaisuudelle: kadut uivat vedessä eikä aurinkoa näy. Kaikki tämä on tosin vähintäänkin luonnollista nyky-Suomessa - on siis kevät ja keskiyö. Ennusteiden mukaan laman pahimmat ajat olisivat takanapäin, ja jo ensivuoden aikana paluu pitkän aikavälin kasvu-uralle olisi täysin mahdollista. Kaupunkien ja valtion säästötoimet ylittävät jopa tavoitteensa ja olosuhteisiin nähden on vaikeuksista selviydytty melko nopeasti. Olisiko silti jotain voitu tehdä paremmin? Nyt, kun yksi, jos toinenkin on kyseenalaistanut finanssipolitiikan vähyyden kuitenkin puuttumatta ideoihin kilpailukyvyn parantamisesta, olisi hyvä hetki valmistautua seuraavaan kriisiin koko kansan voimin. Esimerkkiratkaisuhan voi aina löytyä lähempää kuin arvaakaan - kuten näin kevättä ja ympäristöä ajatellen muodin ja rakastettujen kettutyttöjen kautta.

Äärimmäistä luontovihaa harrastavat kettutytöt ovat Suomen hukkaan heitetyin julkishyödyke. Yhteiskunnan tuottamina hyöty pitäisi kohdistua kaikille eikä vain luontoon kuolleista tarhaminkinraadoista nauttiville saalistajille. Kilpailukyvyn parantajina kettutyttöjä voitaisiin käyttää vientituotteena lähitalouksiin, vaikkapa Ruotsiin. Ruotsissa tarhaeläinten on hyvä nauttia vapaudesta. Näin ollen sopivalla keynesiläisellä elvytyksellä vahvistettaisiin huomattavasti kotimaisia markkinoita; turkis on in ja jokamiehenoikeus. Alkutuotannon rajoittuminen vain Suomen rajojen sisäpuolelle nostaa kansainvälistä hintatasoa ja hyvällä tuurilla synnyttää jopa pohjoismaisen monopoliaseman. Viennin kasvattaminen kettutytöillä pitää nähdä suurena potentiaalina. Ulkoisvaikutukset kohdemaalle ovat suunnattomat eivätkä tuotantokustannukset tuhlaa juurikaan luonnonvaroja. Eräänlainen (haitake)politiikkahan on tunnetusti monien suurmaiden menestyksen taustalla. Jätetään korrektisti mainitsematta ääneen Lähi-idän sotateollisuus tai Bermudan tupakkaviljelmät. Otetaan siis oppia suoran toiminnan osaajilta ja tehdään luonnolle palvelus. Nostetaan Suomi lamasta kettutyttöjen malliin. Marssitaan barrikadeille, on finanssipolitiikan aika. Ei itketä muutaman kuolleen turkiseläimen perään. Jokainen tarvitsee vaatteita ja Suomi tarvitsee muutosta. Pakataan matkalaukut täyteen suomiturkkeja: työtä kansalle ja rusakot nurin. Aivan kuten John Maynardkin sanoi: In the long run they are all dead.

”In the long run they are all dead.” -John Maynard Keynes

27


Kuka ajattelee - ja mitä?

Juho Pursimo

Rikottuja ennakkoluuloja vai pönkitettyjä stereotypioita? Kapitaali kysyi kuudelta eri tiedekunnan edustajalta heidän mielipiteitään ympäristöasioista: 1. Mitä mieltä olet tietulleista keinona vähentää yksityisautoilua Helsingin keskustassa? Pitäisikö yksityisautoilua vähentää? 2. Riittääkö turkistarhauksen työllistävä vaikutus perusteluksi sen oikeuttamiseksi? 3. Onko viikoittainen kasvisruokapäivä toteuttamisen arvoinen idea Helsingin kouluissa? 4. Kumman kaa olisit mieluummin a) Björn Wahlroos b) Pentti Linkola? 5. Kumman kaa olisit mieluummin a) Päivi Mononen-Mikkilä b) Johanna Sumuvuori?

Anton Nikolenko, valtiotieteellinen tiedekunta, kansantaloustiede:

Kan sis

1. Sikäli kuin tietulleilla on tarkoitus vähentää ruuhkia, ne on hyvä keino. Jos tarkoitus on vähentää yksityisautoilua ympärivuorokautisesti, niin on parempiakin keinoja. 2. Turkistarhaus ei tarvitse oikeutusta työllistävästä vaikutuksesta. Länsimaiseen demokratiaan kuuluu vapaus tehdä mitä huvittaa, kunhan se ei vahingoita muita ihmisiä. Turkistarhauksen kieltäminen olisi enemmistön diktatuuria, jossa tietyn ihmisjoukon vapautta rajoitettaisiin toisen ihmisjoukon subjektiivisten moraalikäsitysten takia. 3. Ei ole. Kasvisvaihtoehto on jo tarjoilla päivittäin niille, jotka sitä haluavat. Lihansyöjätkin ovat valintansa tehneet, joten niin kauan kuin meillä ei ole liharuokapäivää, niin ei kasviruokapäiväkään ole perusteltu. 4. Ai samaa paskaa toistava fasisti tai ihminen joka on oikeasti tehnyt jotain hyödyllistä? Otan a:n. 5. Vähän vanhempi medialainen vai kolmekymppinen sosiologi? A platoniseen suhteeseen ja B kaikkeen muuhun.

28


Viljami Kankaanpää, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, biologia: 1. Hyvä keppi autoilijoille. Tärkeämpää on kuitenkin nostaa pysäköintimaksuja yli kymmenkertaisiksi, jotta pysäköinnin todelliset kustannukset tulevat autoilijoiden eivätkä kaikkien muiden maksettavaksi. 2. Mikään perustelu ei riitä turkistarhauksen oikeuttamiseksi 3. On. Mielellään kaikki päivät kasvisruokapäiviksi.

a i g o l o Bi

4. Linkola varmaan, vaikka onkin pelottava. Nalle on aika luotaantyöntävä. 5. Nanna tietysti.

Nelli Roininen, maa- ja metsätaloustieteellinen tiedekunta, biotekniikka

ka niik tek Bio

1. Aluksi ajatus tuntuu vieraalta, mutta kaikkeen tottuu. Luulen kuitenkin, että parkkimaksujen korottaminen tai parkkitilan vähentäminen – autottoman keskustatilan hyväksi – voisi olla edullisempi ja mukavampi vaihtoehto. Mikä ratkaisu tulisikaan olemaan, sen onnistumista tulisi tukea esimerkiksi julkisen liikenteen parantamisella niin, että esimerkiksi pyörää saisi kuljettaa halvemmalla. Se lisäisi ja helpottaisi ainakin omaa liikkumistani pyöräillen pääkaupunkiseudulla huomattavasti. 2. Ei. Turkistarhaus on kaikkiaan turhaa ja julmaa, eläinten luonnollista elintapaa rankasti vastaan olevaa toimintaa. Mielestäni turkisteollisuus olisi paljon hyväksyttävämpää, jos eläimet metsästettäisiin luonnosta tai vähintäänkin tarpeeksi laajalta, luonnollista elinympäristöä matkivalta tarha-alueelta. Turkistarhauksen lopettamista pitäisi helpottaa vaihtoehtoisilla elinkeinoilla ex-turkistarhaajille, mistä huolimatta se tulisi tehdä. 3. Ehdottomasti. Kasvisruokapäivän kohtaama vastustus johtuu varmasti lähinnä siitä, että monilla ihmisillä tuntuu olevan aivan väärä kuva siitä, kuinka hyvää, terveellistä ja täysipainoista kasvisruoka voi olla. 4. Aika absurdi kysymys. Wahlroos. 5. Johanna Sumuvuori. Samastun häneen ajatuksiinsa ja elämäntilanteeseensa paljon enemmän.

29


Riikka Erkkilä, oikeustieteellinen tiedekunta:

Oike ustie teell inen

§§ §

1. Mielestäni yksityisautoilun vähentäminen ei Suomessa edes pääkaupunkiseudulla tietullien avulla olisi hyvä ratkaisu, sillä julkisen liikenteen verkosto ei ole niin kattava, toimiva tai edullinen, että sitä kaikkien keskustan alueella töissä käyvien kannattaisi taloudellisesti tai ajankäytöllisesti välttämättä hyödyntää. Kyseenalaistan myös pyrkimykset yksityisautoilun vähentämiseen maassa jossa jopa pääkaupungin läheisyydessä etäisyydet ovat pitkiä ja ympäristöasioihin pystyttäisiin monilla muillakin keinoilla vaikuttamaan ilman niin suoraa vaikutusta yksittäisten ihmisten elämään kuin mitä yksityisautoilun vähentäminen tuottaisi. 2. Riittää. Ihmisellä on oikeus ansaita elantonsa valitsemallaan tavalla. Mielestäni turkistarhauksen oikeutusta ei tarvitse perustella edes työllistävällä vaikutuksella, vaan riittää, että se on pitkään ollut Suomessa yleisesti harjoitettu täysin laillinen elinkeino. Lisäksi ihmiset ovat kautta aikojen pukeutuneet metsästämiensä ja kasvattamiensa eläimen nahkaan, eikä näin luontaiselle ja perinteiselle toiminnalle tulisi joutua hankkimaan perusteluja, kunhan kasvatettaville eläimille ei tuoteta turhaan ylimääräistä kärsimystä. 3. Mielestäni ei. Erittäin hyvänä käytäntönä pidän sitä, että päivittäin on tarjolla sekä kasvis- että liha/kana/kalavaihtoehto, josta oppilaat saavat valita omien arvojensa ja mieltymystensä mukaisen vaihtoehdon. Kasviksien määrää liharuuissa pitäisi kyllä mielestäni lisätä, mutta koska ihminen on biologisesti sekasyöjä, ei kasvissyöntiin tulisi kannustaa erityisesti, vaan valinta tulisi jättää jokaiselle itselleen. 4. A 5. B

30


Olli Rappe, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu 1. Kokeilemisen arvoinen idea, tosin toteuttamistavassa on paljon miettimistä. Ei kai kukaan täysjärkinen kyseenalaista yksityisautoilun vähentämisen hyötyjä? Tulleja toimivampi tapa voisi tosin olla järkevä kaupunkisuunnittelu: autottoman alueen laajentaminen ja raideliikenteen lisärakentaminen. Silta Etelä-Espooseen voitaisiin myös purkaa ja lahjoittaa katumaasturikansalle polkuveneet. 2. En ole perehtynyt tarkemmin, en usko työllistävän vaikutuksen olevan kovin mittava. Mutta riittääkö työllistävä vaikutus minkään oikeuttamiseksi? 3. Ihan hyvä idea. Kasvisruoka on yleensä parempaa kuin kouluruokaloiden jauho-jänne-mössöt. Tulevaisuudessa varmaan siirrytään entistä lihattomampaan suuntaan, pakon edessä viimeistään. Usein tosin kasviruoista uupuu proteiinia, eli kunhan on monipuolista. 4. Jos pakko valita niin Nallen. Tuossa seurassa lähes kelpo humanisti ja katu-uskottavat hipster-visut.

s i p p Kau

5. Sumuvuoren. Asiallinen poliitikko on harvinainen eliö.

n e n i t s i n a m Hu

Daria Pritup, humanistinen tiedekunta, englantilainen filologia 1. Mielestäni ei ihan niin toimiva idea, koska se lisää ruuhkia. Yksityisautoilua pitäisi kuitenkin vähentää. Itse kannattaisin autotonta keskustaa (”keppi”) ja julkisen liikenteen hintojen alentamista (”porkkana”). 2. Osittain kyllä, mutta se tarkoittaa vain sitä, että turkisteollisuudelle pitäisi löytää jokin korvike. Kieltämällä koko elinkeino ajattelematta työttömiksi jääviä ei ole ratkaisu. 3. Kyllä, jos edes sinä yhtenä päivänä kasvisruuan laatuun oikeasti panostettaisiin. Jos ei, niin vaikea sanoa, olisiko siitä mitään varsinaista hyötyä. 4. Pentti Linkolan. Ympäristönsuojelu on lähempänä sydäntä, kuin pörssiyhtiöt, joten meillä olisi enemmän yhteistä. 5. Johanna Sumuvuoren. Meillä on hyvin samankaltainen arvomaailma.

31


PROVOKAATTOR

PROVOKAATTORI

PROVOKAATTORI Lapsena katsottiin Disneyn animaatioita ja elokuvia. Niissä eläimet osaavat puhua ja käyttäytyvät muutenkin kuin ihmiset. Lapset kasvoivat isoiksi ja ryhtyivät kuvamaan omia elokuvia eläimistä. Elokuvat sijoittuivat suomalaisille sikafarmeille ja kettutarhoille, ohjaus ja käsikirjoitus matkivat Mel Gibsonin tyyliä ja tekijöiden ensi-iltahaastattelut väänsivät rautalangasta elokuvien moraalista opetusta: eläinten tehotuotanto on väärin, koska eläimet kärsivät. Itse en oikein pitänyt elokuvista. Ihmiset näkevät eläimissä, erityisesti nisäkkäissä, inhimillisiä piirteitä ja käytöstä, mikä saa heidät tuntemaan empatiaa eläimiä kohtaan. Inhimillisyys on kuitenkin vain yhdennäköisyyden luomaa illuusiota, jota täydennämme päässä kuvittelemalla eläinten pystyvän tuntemaan ihmisten lailla. Myös omia tunteita on helppo tulkita väärin katsoessa kuvia kuolleista tai sairaista eläimistä. ”Onpas kauheaa, en pysty katsomaan”-reaktio voi tuntua empatialta, mutta normaaleilla ihmisillä tämä on vain evoluution tuoma pyrkimys välttää tautipesäkkeitä. Normaaleilla ihmisillä tarkoitan sitä enemmistöä, jolle tulee vesi kielelle, kun he näkevät palan vastaava kuollutta eläintä kaupan lihatiskillä. Tuotantoeläimet ovat minusta tuotantopanoksia. Sairaat ja ennen aikoja kuolleet eläimet ovat hävikkiä, ja elokuvien järkyttävin oivallus onkin se, kuinka epätehokas maataloustukijärjestelmämme on. Kun suurin osa tuloista tulee tuista, niin itse tuotannon myynnin

merkitys laskee, ja hävikin (jotkut käyttävät tästä sananpartta ”eläinten hyvinvointi”) merkitys pienenee. Kuten on jo ehkä käynyt selväksi, en kauheasti välitä eläimistä. Minusta se, että jonkun ihmisen paras ystävä on vaikkapa koira, on todella surullista. Yhtä surullista kuin tapaus, jossa länsimaalainen mies tuo itselleen vaimon Thaimaasta ja käyttää tätä kokkina, pyykkäjänä ja seksileluna kielimuurin ollessa vain avio-onnea edistävä tekijä - ja nainen on tyytyväinen, kun saa ruokaa, eikä tarvitse enää olla riisipellolla töissä. Jos joku kuitenkin haluaa pitää lemmikkiä tai olla syömättä lihaa, niin se ei minulle millään tavalla kuuluu. Ongelmat tulevat vastaan silloin, kun näitä omia subjektiivisia, eettisiä näkemyksiä yritetään muuttaa kaikkia koskevaksi lainsäädännöksi. Häkkikanalat ovat täysin kiellettyjä EU:ssa ensi vuoden lopun jälkeen. On täysin järjetöntä yrittää parantaa eläinten viihtyvyyttä, jos ne eivät muni sen seurauksena enemmän. Kana on kuitenkin eläin, joka todistettavasti pystyy säilymään hengessä vuosia, vaikka pää olisi lyöty kirveellä irti. Yksikään kana ei koe kiitollisuutta, jos ostat vapaan kanan munia.

”Yksikään kana ei koe kiitollisuutta, jos ostat vapaan kanan munia.”

32

Otetaan toiseksi esimerkiksi eläinoikeudet. Oikeutta eläimille tiivistää eläinoikeuksien sisällön seuraavasti: ”Ei ole oikein riistää ketulta sen elämää turkin takia tai sialta lihan tähden vain siksi, että pidämme näistä tuotteista tai olemme tottuneet niihin. Meillä ei ole oikeutta viedä elämää eläimiltä.” Samat aktivistit


RI

valittivat turkistarhausvideoiden yhteydessä kettujen häkeistä, joissa ketuilla ei ole mahdollisuutta toteuttaa luontaisia taipumuksiaan kuten kuopan kaivamista. Ketun luontaisiin taipumuksiin kuuluu myös muiden eläinten tappaminen. On ihan turha väittää eläinten tappavan vain pysyäkseen hengissä. Olette ehkä joskus nähneet kissan leikkivän hiiren kanssa, kunnes hiiri kuolee. Ahma tappaa niin monta poroa kuin pystyy päästessään aitaukseen ihan vain tappamisen ilosta. Linnunpoikaset työntävät veljensä pesästä saadakseen enemmän ruokaa. Leijonaurokset tappavat muiden siittämiä pentuja saadakseen seksiä. Kaikki edellä mainitut esimerkit ovat räikeitä eläinoikeuksien rikkomuksia, muttei kukaan varmasti tosissaan oleta eläinten itse kunnioittavan näitä oikeuksia. Oikeastaan ihminen on ainoa eläin, joka siihen pystyisi eli voitaisiin puhua ”ihmisen velvollisuuksista eläimiä kohtaan” eikä eläinoikeuksista. Kun otetaan huomioon, ettei näiden velvollisuuksien vastapalvelukseksi saada edes lihaa tai nahkaa, lienee selvää, ettei tämä järjestely ole kauhean hyvä diili ihmisille. Eikä edes Pareto-tehokas, koska enemmistön mielestä eläinten tappaminen itse tai välillisesti on varsin miellyttävää hommaa.

lä ihmiselle hyödyksi, mutta huomiomme varastavat täysin toisarvoiset seikat. Maailma jännittää pandalajin selviämistä. Eläintarhoissa pandapariskunnille näytetään pandapornoa, jos nämä ehkä vihdoin suostuisivat lisääntymään. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Antakaa pandojen kuolla, ja käyttäkää resursseja asioihin, joilla on jotain merkitystä.

Eläinoikeudet tuskin menevät koskaan läpi ja hyvä niin. Niitä ajavat ryhmät kuitenkin sotketaan jatkuvasti tavalla tai toisella luonnonsuojeluun. Maailmassa on monia suuria ongelmia kuten kalakantojen heikentyminen, metsien tuhoutuminen ja eroosio, vesistöjen pieneneminen ja aavikoituminen. Luonnonsuojelu on tärkeää, koska se on pitkällä aikavälil-

PROVOKAATTO PROVOKAATTO

PROVOKAATTO 33


Rauhan ritarit ja tyhjät Nobelit Samuli Harala

Kolmiosaisen sarjan ensimmäistä hutia kunnianarvoinen norjalainen rauhanraati kuvaili seuraavasti: “He cautions against the markedly ideological and emotionally conditioned approach in foreign policy, in his own country as well. This realism of his is deeply rooted in a considered conviction, a fundamental ethical attitude which has remained unshaken through changing times and situations. His preoccupation has been the responsibility of the statesman in an imperfect and multifarious world, full of danger. Now he himself bears the burden of such responsibility”. Vuosi oli 1973 ja palkittu pesunkestävä reaalipoliitikko Henry Kissinger, joka jakoi rauhanpalkinnon Pohjois-Vietnamin ulkoministeri Le Duc Thon kanssa. Komitean mukaan herrat olivat neljä vuotta neuvottelupöydässä hikoiluaan ja lopulta aselepoon päästyään palkintonsa ansainneet. Ulkoministeri Tho ei Nobel-komitean aivoituksia allekirjoittanut ja kieltäytyi kohteliaasti. Kissingerille puolikas miljoonan mitalista kelpasi, mutta hän ei kiireisiinsä vedoten ehtinyt Osloon sitä noutamaan. Kiireisenä Kissingerin piti muun muassa Vietnamin sota, jonka lopettamisesta hänet palkittiin ja joka jatkui vielä mitalin luovutuksen jälkeen kaksi vuotta. Sodan jälkitaudit esimerkiksi Kambodžassa riehuivat vielä muutaman vuoden tätäkin pidempään.

teri vieraili pikaisesti New York City Collegessa ja jenkkiarmeijan mukana toisessa maailmansodassa, ennen kuin valmistui maisteriksi ja väitteli Harvardista 1954 – luonnollisesti korkeimmin arvosanoin. Kissinger jäi tutkijaksi ja opettajaksi maineikkaaseen yliopistoon ja liittyi myöhemmin republikaanisen presidenttiehdokkaan Nelson Rockefellerin neuvonantajakaartiin. Presidenttiä New Yorkin kuvernööri Rockefelleristä ei koskaan tullut, mutta jo tuohon aikaan Kissinger ihastutti ja vihastutti. Vuonna 1968 valittuun republikaanipresidentti Nixoniin charmi puri, ja Kissingeristä tuli hänen turvallisuusneuvonantajansa vielä samana vuonna.

Käytännössä Nixonin vaalikampanja valoi Kissingerin rauhanpalkinnolle perustan. Uusi presidentti lupasi ratkaista Vietnamin sodan ”salaisella suunnitelmalla”. Peitelty taktiikka paljastui myöhemmin sodan vietnamisoinniksi, amerikkalaisten sotilaiden korvaamiseksi Etelä-Vietnamin sotilailla ja ilmapommituksilla. Kissinger oli yksi tämän (reaali) politiikan pääarkkitehdeista. Homma toimi käytännössä siten, että koulutettujen amerikkalaissotilaiden sijasta etulinjoille lähetettiin kokemattomia liittolaisia Yhdysvaltain tuhotessa taivaalta. Taktiikan tuloksena edellisvuosiin verraten moninkertainen määrä siviilejä ja Etelä-Vietnamin sotilaita sai surmansa. Nixonin hallinnon mukaan suunnitelma kuitenkin toimi, sillä täharvottaminen kuuluu tilipuilla peiteltyjen sinkkiarkkujen virta väheni.

Heinz Alfred Kis- ”Ihmishenkien singer syntyi Fürtsotaan, mutta voiko se olla rauhannohissa Saksassa vuonna 1923 mutta belistin ammatti tai edes harrastus?” Ihmishenkien arvottapakeni 14-kesäiseminen kuuluu sotaan, nä juutalaisvainoja New Yorkiin. Opettaja-isän ja mutta voiko se olla rauhannobelistin ammatti tai kotiäidin geenit täydensivät mukavasti toisiaan, sil- edes harrastus? Vuoden -73 hippi Kissingerin kylä Henry-poika nautti kanssaopiskelijoihin nähden seenalaiset politiikkaehdotukset kun eivät loppuneet verrattomasta muistikapasiteetista ja logiikan lah- tähän. Hänen mukaansa Viet Kongin huoltoreitit joista. Amerikkalaisten suurmiesten tapaan Kissin- tuhoamalla Yhdysvallat olisi pakottanut Pohjoisger hikoili opiskelujensa ohessa ruumiillisessa työs- Vietnamin nielemään kitkerät rauhanehdot. Osa sä, mikä ei – amerikkalaisten suurmiesten tapaan aseita, tarvikkeita ja lisävoimia kuljettavista rei– kuitenkaan näkynyt arvosanoissa. Täydellisyyttä teistä kulki kuitenkin toisiaan teurastavien vietnahipovan lukiosuorituksen jälkeen tuleva ulkominis- milaisten naapurimaassa Kambodžassa. Tuhotak-

34


seen sissien huoltolinjat, Yhdysvaltain sotilasvoimat aloittivat massiiviset pommitukset tähän asti virallisen sodan ulkopuolella pysytelleeseen maahan vuonna maaliskuussa 1969. Tämä Nixonin sisäpiirin ehdotuksesta ja ilman kongressin hyväksyntää. Metallin sataessa Kissinger piteli kulissia yllä käymällä rauhanneuvotteluja, joista hänet myöhemmin palkittiin. Reilun neljäntoista kuukauden salamyhkäisessä tulihelvetissä pommien piti paukahdella strategisissa kohteissa. Historioitsijoiden mukaan satojatuhansia siviilejä meni siinä sivussa. Lisäksi amerikkalaisvastainen liikehdintä syöksi länsimielisen hallitsijan pallilta ja nosti (jossain määrin kommunistiset) Punaiset khmerit valtaan Kambodžassa.

Pariisin rauhanneuvottelujen mukainen aselepo kesti käytännössä kaksi kuukautta. Sota päättyi Pohjois-Vietnamin voittoon kahta vuotta myöhemmin 1975. Samana vuonna alkoi naapurissa nelivuotinen khmeri-kokeilu, jossa yli miljoona kambodžalaista kuoli silmittömissä teloituksissa, aliravittuna tai sairauksien heikentämänä. Kissinger juhli ulkoministeriksi nimitystä, aselepoa ja Rauhan Nobelia vuonna 1973. Lähteet: Appy, Christian G. “Patriots: The Vietnam War Remembered from All Sides”. “Khmer Rouge”. Encyclopædia Britannica. nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1973/press. html “Vietnamization”. Wikipedia.

35


Edaripalsta

Paul kirjoittaa HYY:n edustajistosta

Paul Stenbäck

Maksuttoman koulutuksen tulevaisuus Ylioppilasliikkeessä kuohuu. Opetusministeriön kahden raportin maininnat lukukausimaksun käyttöönottamisesta myös suomalaisille korkeakouluopiskelijoille olivat omiaan herättämään voimakkaita tunteita opiskelijoissa ja opiskelijajärjestöissä. Tämän lehden ilmestyessä opiskelijat ovat jo kahteen otteeseen marssineet kadulle maksuttoman koulutuksen puolesta. Muun muassa SYL ja HYY vaativat kaikkien puolueiden kantoja aiheesta ennen eduskuntavaaliohjelmien laadintaa.

vähentäminen. Nämä ovat myös tarpeellisia toimenpiteitä, mutta ne eivät sulje pois maksullisuutta opintojen nopeuttajana. On valitettava tosiasia, että Suomessa opiskellaan hitaasti ja että suomalaiset opiskelijat valmistuvat suhteessa muihin maihin varsin myöhään. Ylioppilaslehden (03/2010) mukaan Helsingin yliopiston opiskelijoista vain 35 prosenttia suorittavat yli 45 opintopistettä vuodessa, kun suositeltu pistemäärä vuosia kohti on 60. Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijat kuuluvat

“Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijat kuuluvat yliopiston hitaimpiin opiskelijoihin.” Keskustelu maksuttomasta koulutuksesta pitäisi olla aihe, josta useimmilla meistä opiskelijoista on mielipide. Tämän toivoisi synnyttävän vilkasta keskustelua siitä, mikä on paras tapa rahoittaa suomalainen korkeakouluopiskelu. Valitettavasti opiskelijapoliitikot, joilla on oikeasti valtaa vaikuttaa koulutuksen tulevaisuuteen, keskustelevat eri aiheesta. He pitävät maksutonta koulutusta itsestäänselvyytenä ja keskustelevat mieluummin siitä, miten maksutonta koulutusta voidaan puolustaa valtiovarainministeriön ilkeiltä virkamiehiltä. Tämä lienee puhdasta edunvalvontaa, sillä pelkästään opiskelijoiden näkökulmasta opintojen muuttaminen maksulliseksi olisi luonnollisesti takaisku. Koko yhteiskunnan kannalta kysymys vaatii kuitenkin kriittisemmän tarkastelun. Uudistusehdotuksien taustalla on Suomen demografinen rakenne ja sen myötä heikkenevä huoltosuhde. Opiskelijoita halutaan nopeammin työelämään, ja yhtenä keinona tämän saavuttamiseksi on ehdotettu opintojen nopeuttamista lukukausimaksujen käyttöönottamisella. Tässä kirjoituksessa sivuutetaan muut keinot tavoitteen saavuttamiseksi, kuten esimerkiksi opintojen sujuvuuden kehittäminen ja välivuosien

36

yliopiston hitaimpiin opiskelijoihin. Maksuttomaan koulutukseen liittyy positiivisia ulkoisvaikutuksia. On sekä taloudellisesti että sosiaalisesti yhteiskunnan edun mukaista, että ihmiset kouluttautuvat ja että yksilöt, joilla on tarpeellisia kykyjä, pystyvät sosiaalisesta taustastaan riippumatta kouluttautumaan. Lisäksi oikeudenmukaisuus ja korkea sosiaalinen liikkuvuus ovat perinteisiä pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvoja. Maksuttomuuteen liittyy kuitenkin myös ongelmakohtia. Yhteiskunta rahoittaa koulutuksen verovaroin, eikä ilmainen koulutus kannusta opiskelemaan ja valmistumaan nopeasti. Täysin rajoittamaton opiskeluoikeus pikemminkin kannustaa opiskelijoita viivyttelemään valmistumista ja käyttämään aikaa muuhun kuin opiskeluun, kuten esimerkiksi työntekoon opiskelun ohessa. Lainapainotteinen maksullinen koulutus nojautuu siihen oletukseen, että korkeakouluttautunut tienaa tulevaisuudessa enemmän ja pystyy korkeilla tuloillaan maksamaan lainaansa pois. Oletus ei kuitenkaan nykymaailmassa pidä paikkansa, sillä korkeakoulutus ei enää takaa korkeaa palkkaa. Epävarmat työmarkkinat pätkätöineen vähentävät ymmärrettävistä syistä


opiskelijoiden halua nostaa lainaa. Sekä maksuttomaan että maksulliseen koulutukseen liittyy hyviä ja huonoja puolia. Hyötyjä saataisiin maksimoitua ja haittoja minimoitua ottamalla käyttöön niin kutsuttu setelimalli. Tämän mallin mukaan kullakin opiskelijalla olisi tietty määrä, esimerkiksi kuusi, maksutonta lukuvuotta käytettävissään. Näitä hän voisi käyttää haluamissaan oppilaitoksissa haluamallaan aikataulullaan. Kuuden vuoden ylittävästä opiskeluajasta joutuisi maksamaan lukukausimaksua. Ahkerimmat opiskelijat ehtisivät suorittaa jopa kaksi ilmaista tutkintoa itselleen, ja hitaimpia opiskelijoita kannustettaisiin suorittamaan opiskelunsa loppuun ajoissa. Opiskelemaan pääsisi jokainen ilmaiseksi sosioekonomisesta taustasta riippumatta, mutta maksuttomuudelle asetettaisiin yläraja. Edellytyksenä tälle mallille olisi se, että opiskelualan vaihdosta tehtäisiin sujuvampaa ja opintojen hyväksi lukemista helpotettaisiin nykyisestä.

37

Paul Stenbäck HYY:n edustajiston jäsen ainejärjestöjen (HYAL) ryhmästä paul.stenback@helsinki.fi


PuuhaNurkka 5+1 kysymystä

Jaa

o kk

e M

1. Mikä sotilasarvo? 5 pistettä: Professori Vesa Kanniainen ylennettiin (reservissä) tähän sotilasarvoon vuonna 2007. 3 pistettä: Puolustusvoimain hierarkiassa tämä sotilasarvo on toiseksi alin upseerinarvo. 1 piste: Tämän sotilasarvon suomenkielinen nimi tulee ranskan sanoista lieu tenant (sijassa oleva). 2. Kuka poliitikko? 5 pistettä: Opetusministerin virassa häntä edelsi Lauri Posti ja seurasi Marjatta Väänänen. 3 pistettä: Hänen väitöskirjansa oli ”Finlands utrikespolitik – den nationella doktrinen och framtidens mänsklighetspolitik”. 1 piste: Politiikan lisäksi tämä mies tekee paljon muutakin. Hänellä on muun muassa viinitila Keminmaalla. 3. Mikä rakennus? 5 pistettä: Kyseessä on yksi Helsingin yliopiston cum-päätteisistä rakennuksista. 3 pistettä: Tämä rakennuksen suurimmassa salissa on 126 istumapaikkaa. 1 piste: Tässä rakennuksessa on edustettuna kolmen eri korkeakoulun kansantaloustieteen oppiaine. 4. Kuka presidentti? 5 pistettä: ”Koska se on siellä”, hän vastasi, kun kysyttiin miksi Kuuhun pitää päästä. 3 pistettä: Hänet valittiin Yhdysvaltain 35. presidentiksi vuonna 1961. 1 piste: Hänet murhattiin Dallasissa vuonna 1963. 5. Mikä valuutta? 5 pistettä: Yhdellä eurolla saa kymmenen tällaista. 3 pistettä: Tällä sataan senttiin jakautuvalla rahalla maksetaan Swazimaassa Etelä-Afrikan randin ohella. 1 piste: Tämän valuutan neljä ensimmäistä kirjainta ovat myös väri. 6. Mikä vuosiluku? Oikea vuosi – 5 pistettä ± 1 vuosi – 3 pistettä ± 2 vuotta – 1 piste 16. tammikuuta – Ernest Shackletonin retkikunta saavutti magneettisen etelänavan. 24. marraskuuta – Toinen sortokausi alkoi Suomessa. Keisari Nikolai II nimitti Suomen kenraalikuvernööriksi Franz Seynin, joka ryhtyi jatkamaan edeltäjänsä Nikolai Bobrikovin aloittamaa venäläistämispolitiikkaa. Tuntematon päivämäärä – Svenska handelshögskolan on perustettiin nimellä Högre Svenska Handelsläroverket.

Vastaukset: 1. luutnantti 2. Paavo Väyrynen 3. Economicum 4. John F. Kennedy 5. lilangeni 6. 1909

38

äi ri l

n ne


Julkinen anteeksipyyntö Esitän täten virallisen anteeksipyyntölausumani hukattuani Matti Mitrusen sateenvarjon lauantaina 3. huhtikuuta 2010. Tein kaikkeni varjon löytymisen eteen, mutta toimeni valuivat hukkaan kuin hiekka tiimalasissa. Pahoittelen sitä kaikkea surua ja tuskaa, jonka Lontoosta asti ostetun sateenvarjon menettäminen on aiheuttanut. Korvaan aikaansaamani vahingon siinä määrin kuin rakkaan esineen menettämisestä aiheutuva vahinko on mahdollista korvata. Ystävällisesti JM

39


40

Kapitaali 2/2010  

Kapitaali 2/2010

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you