Page 1

Kapitaali 3/09

1


Sisältö Sivu

3Pääkirjoitus 4Puheenjohtaja 5Opintosihteeri 6Oikeissa töissä 9Keimon kaista 10Miks ne tulee tänne 12Ajankohtaista 16Välipoika 18Lasillisella 21Katsastus 24Pankkiiri 26Provo 28Vieraskynä 29Edarivaalit Kapitaali 3/09 verkossa: KTTO.fi Päätoimittaja: Olli Hyytiäinen Sisältö: Paul Stenbäck, Heidi Kaila, Samuli Harala,Marika Pasanen, Jaakko Nelimarkka, Erkka Saarinen, Juha Itkonen,Joni Salminen, Jani Valtonen, Provo Taitto ja välipojan kuva: Otto Laosmaa

Kannen logo: Anssi Heinonen

2


Pääkirjoitus

Olli Hyytiäinen päätoimittaja

Sekoitan sementtisäkin sisällön myllyyn, jossa vesi jo virtaa. Seppo sanoo, että hiekkaa tulee annostella viisi kertaa sementin verran. Näin valmiista betonista tulee sopivan karkeaa, mutta edelleen riittävän lujaa. Faija tulee paikalle sinisissä haalareissaan ja kertoo innostuneena kuinka nyt tehdään oikeita töitä. Sähköpostien pallottelu ja paperien pyörittely on vaihtunut syysloman ajaksi raksahommiin. Taustalla Jaska kärrää jo betonia sen loppusijoituspaikkaan. Töppöstä toisen eteen, ja valmista tulee. Eletään kauan puhuttua valupäivää, jolloin rantasaunan pohja syntyy. Neljän tunnin mylläämisen ja kärräämisen jälkeen lattian styrox-eriste ja lämmitysvastukset ovat jo siistiksi valetun betonipinnan alla, ja lopputulokseen voidaan olla tyytyväisiä. Homma ei ollut mahdottoman vaikea, mutta voi sen tehdä monella tapaa väärin. Tässä vaiheessa haen kupin kahvia ja alan miettiä kuinka pitkälle työnjako on nyky-Suomessa viety, ja miten oppia erikoistumisesta on vähitellen alettu kääntää päälaelleen. Entisaikojen suomalaismiehen elämäntehtävä oli rakentaa oma talo, eikä perheen pää saanut mielenrauhaa ennen kuin torppa oli tukevasti pystyssä. Sitten tuli Frederick Taylorin työnjako, Fordismi liukuhihnoineen ja lopulta japanilaiset JIT/JOT-, CIM- ja Lean-opit. Miehen ei enää tarvinnut huolehtia katosta pään päällä, koska joku muu oli jo tehnyt sen. 1900-luku oli erinomaista aikaa työn tehokkuuden kasvulle, ja tämän päivän suomalaiset ahmivatkin itsensä lihaviksi Taylorin istuttaman, loputtomasti hyödykkeitä tuottavan puutarhan hedelmillä. Näkymätön käsi huutaa Laissez-faire. Kaikki kyllä järjestäytyy, kunhan hoidat oman osuutesi. Jotakin oppien vastaista on kuitenkin tekeillä. Uudet suuntaukset näkyvät yhtäältä ammatinvaihtona ja työeämän vapaaehtoisena jättämisenä, toisaalta peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen suuntautuvien kasvavana lukuna. Tämä sotii suhteellisen edun periaatetta vastaan. Mallin mukaan suomalaisten kuuluisi kehittää ydinosaamistaan eli teoreettisia insinööritaitoja, eikä lähteä sooloilemaan kehittyvien markkinoiden vahvuusalueelle, suorittavaan työhön. Perinteiset

3

sepän ja venerakentajan ammatit elävät kuitenkin renessanssin aikaa. Palkka ei ole selitys, vaan halu tehdä konkreettista miehen työtä omaan tahtiin, kunhan siitä tai muualta saatava korvaus riittää elämiseen. Ekonomistien kannalta suuntaus on erittäin mielenkiintoinen. Se luo skenaarion, jossa työ ja vapaa-aika eivät ole enää toistensa vaihtoehtoiskustannuksia. Sveitsiläis-Ranskalaisen valistusfilosofin, Jean Jacques Rousseaun ajatus takaisin luontoon kuvasi omalla tavallaan ilmiötä jo 1700-luvulla. Rousseau käsitti, että ihmiset ovat luonnostaan hyviä, ”jaloja villejä”, ollessaan luonnontilassa, jossa myös ihmiskunta oli ollut ennen sivistyksen ja yhteiskunnan luomista. Kehityksen tuomat mahdollisuudet laiskotteluun ja ylellisyyteen sen sijaan edesauttoivat ihmiskunnan turmeltuneisuutta, väitti Rousseau. Onko moni, jopa tietämättään, asettumassa Rousseaun leiriin ja laskettelemassa alas ylijäämästä kasatun hyödykevuoren huipulta? Teollistumisen alkuvaiheissa tähän ei vielä ollut varaa, mutta nyt on. Tarvehierarkiassa itsensä toteuttaminen on syrjäyttämässä materiaalisen hyvinvoinnin. Jos moderni versio Rousseaun aatteesta, takaisin työmaalle tai takaisin sorvin ääreen kehittyy, ollaan uudenlaisen kehityksen edessä. Potentiaalisen tuotannon käyrän annetaan mennä menojaan, koska sen tavoittelu muuttuu epärelevantiksi. Aikansa eläneiden talousteorioiden hautausmaalle on raivattava lisätilaa, ja toisaalta ekonomistit joutuvat yhteiskuntatieteiden eliittijoukkona allokoimaan tehtäviään uudelleen. Rousseau oli kuitenkin väärässä. Teoria kehityksen pysäyttämisestä sotii raskaalla kalustolla operoivaa ihmisluontoa vastaan. Kilpailuvietti on meihin niin perusteellisesti integroitu, ettei sitä voi sivuuttaa pelkästään itsensä toteuttamiseen vedoten. Rahan valta menestyksen mittarina on edelleen mahtava eikä sille ole helppoa kehittää korvaavaa vaihtoehtoa. Teoriaa irtautumisesta voidaankin soveltaa kunnolla vasta siihen väestönosaan, joka on jo luonut omasta mielestään riittävästi ylijäämää. Tuotannon tehostuminen edelleen ja hyödykkeiden siirtyminen niukkuudesta runsauteen edistävät kuitenkin prosessia.


Puheenjohtajan palsta

Paul Stenbäck puheenjohtaja KTTO ry.

Haalarikansa on jälleen valloittanut kaupungin. Se on varma syksyn merkki. Kadut ja puistot täyttyvät eri mielentiloissa olleista opiskelijoista, ja aamuluennoilla ihmetellään edellisillan muistoja ja muistinmenetyksiä. Unicafen jonot ovat taas järkyttävän pitkät, ja Aleksandriasta on miltei mahdotonta löytää vapaata konetta puolenpäivän aikoihin. Mutta fuksitkin pian ymmärtävät, ettei kahdeltatoista kannata mennä syömään, ja että Applen opiskelijaedut oikeasti ovat hyvät. Tämä kaikki kuuluu syksyyn, niin tänäkin vuonna. Myös KTTO:n fuksisyksy on lähtenyt käyntiin, ja uusi sukupolvi kansantaloustieteilijöitä painii parhaillaan analyysin laskareiden kanssa. Onneksi he ovat vastapainoksi saaneet nauttia akateemisen elämän vapaamuotoisemmista puolista. Selvä tiistai, suunnistukset, mökkireissu ja fuksisitsit ovat jo takanapäin. Ja lainatakseni nimeltä mainitsemattoman tuutorin aamuyön facebook-statuspäivitystä, ”fukseibsamme on potnetiaalia”. Vuosi 2009 on varsinainen opiskelijan vaalivuosi, kun eteen tulevat hallintovaalit, HYY:n edustajistovaalit sekä SVAL:n liittovaltuustovaalit. Hallintovaaleissa valitaan niin kutsutut hallopedit, eli opiskelijaedustajat, yliopiston eri päätöselimiin. Tänä syksynä valitaan valtiotieteellisen tiedekuntaneuvoston jäsenet sekä uusien suurlaitosten laitosneuvostojen jäsenet. Vaalit suoritetaan verkkovaaleina 16.-17.11. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY valitsee uuden edustajistonsa marraskuussa. Edustajisto käyttää ylioppilaskunnan ylintä valtaa, ja näin ollen päättää monista opiskelijoille

4

tärkeistä kysymyksistä. Varsinaiset vaalipäivät ovat 3.-4.11, ennakkoon voi äänestää 28.-29.10. Näiden lisäksi Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL pitää liittovaltuustovaalejaan samoina aikoina. Liittovaltuusto ohjaa liiton toimintaa, ja liiton jäsenet voivat äänestää marraskuun aikana postitse. Syksyn riennot huipentuvat marraskuun lopussa järjestettävään KTTO:n 50-vuotisviikkoon. Tiistaina 17.11. järjestö julkaisee 50-vuotishistoriikkinsa, jonka kirjoittajina toimivat omat opiskelijat. Saman viikon torstaina pidetään paneelikeskustelua aiheesta Kööpenhaminan sopimus, ilmastonmuutos ja Suomi. Panelistina toimii mm. hallituksen ilmastoasiantuntija Oras Tynkkynen. Lopuksi lauantaina räjähtää pankki, kun itse vuosijuhlia juhlitaan kunniakkaissa merkeissä ravintola Pörssissä. Juhlapuhujana toimii ETLA:n ja EVA:n toimitusjohtaja, valtiotieteiden tohtori Sixten Korkman. Toivotamme nykyisiä ja entisiä jäseniä, kaverijärjestöjen edustajia sekä yliopiston henkilökuntaa tervetulleeksi juhlistamaan puolen vuosisadan KTTO:ta! Mainitsemieni kohokohtien väliin mahtuu monta tuntia hikeä, verta ja kyyneliä, mutta myös naurua, oivalluksia ja elämyksiä opiskelun ja opiskelijaelämän parissa. Oli se sitten opiskellessa, töissä tai siltä väliltä: Älkää antako pimeyden masentaa, vaan eläkää ja olkaa täysillä. Toivotan teille tuottoisaa ja inspiroivaa syksyä!


Opintosihteerin palsta

Heidi Kaila opintosihteeri KTTO ry.

Kuten kaikki jo varmaan tietävät, valtsika on päässyt hallinnollisessa remontissaan niin pitkälle, että vuoden vaihteen jälkeen laitoksia tiedekunnassamme on enää kaksi. Toisessa niistä on sosiaalitieteet ja viestintä, toisessa ns. kaatoluokassa loput, mukaanluettuna kansis. Laitoksille ei ole vielä keksitty nimiä, joten niitä kutsutaan toistaiseksi neukkutyylisillä työnimillä Laitos 1 ja Laitos 2. Nykyaikaisemmat nimet ovat kehitteillä: Laitoksemme (Laitos 2) nimeksi on suunnitteilla suomeksi ”Politiikantutkimuksen ja taloustieteen laitos” ja englanniksi ”Department of economic and political studies”. Nimiehdotus on siitä huono, ettei siinä esiinny sanaa ”economics”, joten ulkopuolisille saattaa olla epäselvää, mitä termi ”economic studies” tarkoittaa. Yliopistolta löytyy kuitenkin toinen laitos, joka jo nyt kantaa nimessään sanaa economics, nimittäin ”Department of Economics and Management”. Tämä laitos on suomenkieliseltä nimeltään ”Taloustieteen laitos” ja se sijaitsee Maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa Viikissä. Laitos mitä todennäköisemmin pitää nimensä entisellään uudistuksessa, koska heidän laitoksensa ei muutu. Millaisen tilanteen tämä aiheuttaa ulkomaalaiselle Helsingin yliopistoon hakeutuvalle kansiksen opiskelijalle? Hän eksyy helposti Viikkiin. Kotimaahansa palattuaan hän voi kertoa, että Suomi elää vielä agraariyhteiskunnassa, kun kansiksen laitoksella opetus keskittyy maatalousyrittäjyyteen. KTTO otti kantaa nimikeskusteluun ja esitti nimeksi ”Department of Economics and Political Sciences”. Lienee turha kertoa miksi. Uuden laitoksen nimessä sana ”studies” saattaa olla myös harhaanjohtava, sillä se antaa mielikuvan, että tiedekunnassamme panostettaisiin erityisesti opetukseen. Nimi ei siis olisi yhdenmukainen laitoksen uuden strategian kanssa, jossa todetaan ” Tiedekunta on kansainvälisesti arvostettu tut-

5

kimukseen ja tutkijankoulutukseen profiloituva tiedekunta”. Ekonomistikielellä strategian voi pukea muotoon max{tutkimus} rajoitteella y=”ei helvetti, kai meidän jotain kurssejakin on järjestettävä”. Sana studies saattaisi lisäksi houkutella tänne kansainvälisiä opiskelijoita tekemään kahden vuoden maisteriopintoja. Ainakin kansiksen kv-opiskelijalle voisi olla ikävää huomata, että pakolliset maisterikurssit, mikro ja makro, kestävät kuitenkin vain 2,5kk+2,5kk=5kk yhteensä. Tämä siis siinä tapauksessa, että opiskelijat osaavat hakeutua meille, eivätkä mene Viikkiin. Perustutkinto-opiskelijaa sorsivan strategian lisäksi on valtsikassa tehty myös hyviä uudistuksia. Valtsikan alumni-toiminta on saanut uutta pontta mm. näkyvien nettisivujen ja opiskelijoille järjestetyn ammattikuvakurssin myötä, jossa opiskelijat tapaavat tiedekunnan alumneja. Lisäksi valtsika on alkanut koordinoida yhteisiä tapaamisia ainejärjestöjen alumnivastaaville ja alumneille. KTTO:lle tämä tuli kuin tilauksesta, sillä 50-juhlavuoden tiimoilta alumnikontaktit tosiaan ovat tarpeellisia, jos halutaan nostalgisoida menneitä vuosia. Laitoksemme alumneilla on yhdistys, mutta KTTO ei ole ainakaan lähivuosina tehnyt yhteistyötä alumniyhdistyksen kanssa. Alumnitoiminnan vähäisyyttä kompensoivat tietysti nimekkäät vuosijuhlapuhujat, mutta joskus olisi myös mukavaa tietää, mitä tavis-alumit elämässään tekevät. KTTO lämmittelee viisikymppistensä kunniaksi alumni-kontakteja kutsumalla alumneja juhlavuoden tapahtumiin sekä järjestämällä alumni-illan. Kontaktointityössä valtsikan aktivoitunut alumnitoiminta on varmasti suureksi avuksi. Toivotaan, että syksyn aikana opiskelijat pääsevät jututtamaan valmistuneita kansislaisia. Ekonomistin identiteetin etsiminen ei varmaan ole turhaa tilanteessa, jossa Department of Economics häviää hallinnolliseen sekamelskaan.


OI K EISSA TÖISSÄ Olli Hyytiäinen Millainen urakehitys voi johtaa pankin pääekonomistin toimeen? Onko työ samanlaista kuin perinteisillä tutkijaekonomisteilla? Miksi tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa? Haimme vastauksia Handelsbankenin pääekonomistilta, Tiina Heleniukselta. Aamu valkenee kirkkaana. Olemme Helsingin KTTO:sta, jonka jälkeen pääsemme haastatteluun. Kluuvissa, Svenska Handelsbankenin Suomen pääkonttorissa. Soitan Tiina Heleniukselle ja varmis- Kansantaloustiede tekee valinnan tan ajan sovitun haastattelun tekoon päivän aikana. Sovimme, että juttu tehdään samantien. Astelen Heleniuksen ensikosketus kansantaloustieteeseen toisen kerroksen Capital Markets -osastolle edel- tapahtui Vaasan Kauppakorkeakoulussa pienen lisenä päivänä laatimani kysymyspaperin kanssa. sattuman kautta. Fuksivuotenaan hän halusi muiden tavoin lukemaan kanPörssi on avannut täsaivälistä yritystaloutta. nään rauhallisesti, kos- ”Pankkiekonomistin työ ei ole ”Se oli siihen aikaan kova ka diilerit istuvat vielä teoreettista tutkimusta vaan juttu”, täsmentää Helenitukevasti tuoleillaan. us. Mutta kuten monilla Kevyt kahvin tuoksu talouden analyysia tilastojen ja leija ilee ilmassa, ja muun informaation kautta, ja tä- yliopiston aloittavilla, saattaa ensimmäinen vuoomassa työhuoneesmän kaiken sulatusta asiakkaita si osoittautua ennalta arsaan Helenius puhdisvaamattomaksi. Juhlimitaa jo melko siistiltä varten...” sesta ja opiskelijaelämän näyttävää pöytäänsä. Sitten hän laittaa markkinagrafiikkaa koneensa sosiaalisista puolista innostuneen Heleniuksen ruudulle - jutun kuvasta tulisi näin ollen parempi. kurssisuoritukset jäivät vähemmälle, ja kansainOtan kuvan ja vaihdamme kuulumisia. Helenius väisen yritystalouden sijaan Helenius ohjattiin vaikuttaa puheliaalta, ja tutkii jo innoissaan Ka- kansantaloustieteen pariin. ”Kansantaloustiede pitaalin kevään numeroa 2/2009, jonka annan hä- valitsi minut”, kuvaa hän ovelasti hymyillen aikaa, nelle tutustumista varten. Kerron lehden teosta ja jolloin päätyi opiskelemaan pääainettaan. ”Olen

6


kuitenkin aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista”. Jatkokoulutuksesta työelämään Vuonna 1991 Helenius valmistui ja oli valmis työelämään. Ajankohta oli tosin pahin mahdollinen. Suomi eli keskellä talouden romahdusta, ja työmarkkinoilla näytti synkältä. Opiskelujen jatkaminen oli lopulta houkuttelevampi vaihtoehto, joten Helenius pakkasi laukkunsa ja lähti Amerikkaan. University of Iowan tohtoriohjelmaa kesti pari vuotta. Tänä aikana Helenius tajusi, ettei hänestä tulisi perinteistä teoreettista tutkijaa. Yritysmaailma veti ympäristönä enemmän puoleensa.

puolta ja jatkamme aiheesta. Asioiden selkeyttäminen ekonomistien koodikielestä ymmärrettävälle tasolle tekee Heleniuksen mukaan työstä mukavaa ja pitää käsiteltävät asiat reaalimaailman puolella. Mutta muitakin vaatimuksia on. ”Pitää olla ekstrovertti ja nauttia esiintymisestä. Sitä on tässä työssä paljon. Onhan tämä vähän sellaista tarinankertomisbisnestä”, virnistää hän viitaten siihen, että kyse on hyvästä asiakaspalvelusta. Liikepankit eivät eroa tässä mielessä muista yrityksistä. Monikasvoisen tiimin etuja

Yhtenä tärkeimmistä foorumeistaan ajatuksille Paluu Yhdysvalloista oli kuin olisi palannut aivan Helenius mainitsee pankin yhteispohjoismaisen toisenlaiseen Suomeen. Laman tragediasta oli No- ekonomistitiimin. Kvartaalitapaamiset ja puhelinkian vetämänä alettu nousta kuin ihmeen kaupalla. kokoukset antavat paljon eri näkökulmia ennusHelenius aloitti työt kilpailuvirastossa. ”Työssä teisiin, sillä kahta samanlaista näkemystä harvoin määriteltiin julkisten laitosten kilpailua”, tarken- kuulee. Tiimissä on niin ikään perinteisiä tutkijaekonomisteja, kuin taa hän toimenkumyös asiakkaiden vaa nsa. Vuon na ”Vahva teoria on tärkeä. Ekonometritarpeita ajattelevia 1997 Helenius ha- an ja tilastotieteen opinnoista on hyöpankkiekonomiskeutui Ha ndelsba n ken i i n, k u n tyä. Niiden avulla on helpompi erottaa teja. Markkinointiosaamista löytyy pank ki ha ki ns. siis tasapainottakakkosekonomis- huuhaa relevantista tiedosta”. maan tutkimusdatia silloisen pääekonomistin rinnalle. Sittemmin hän on noussut taa - ja toisinpäin. Usein käydään jopa tiukkaa vääntöä siitä mihin suuntaan talous on menossa, nykyiseen toimeensa pankin pääekonomistiksi. ja miten siitä tulee kertoa. Perustelut ovat erilaisia, mutta rikastuttavat keskustelua. ”On hirveän Pankkiekonomisti vai teoreettinen tutkija? tärkeää, että kaikki näkökulmat käydään läpi”, Pankkiekonomisti saattaa erota ajatuksiltaan, mut- painottaa Helenius. ta myös käytökseltään paljonkin perinteisestä tutkijasta. Helenius huomauttaa, että myös pankin Työn matemaattisuus ekonomistit ovat tutkijoita, mutta eroja perinteiseen tutkimustyöhön on työssä paljon. Ryhdymme kes- Monia ekonomistiopiskelijoita arveluttaa kansankustelemaan näistä eroista, ja Heleniuksella riittää taloustieteen matemaattisuus. Kysyn Heleniukselta asiaa. ”Pankkiekonomistin työ ei ole teoreettista voiko matemaattisesti lahjatonta ekonomistia olla tutkimusta vaan talouden analyysia tilastojen ja olemassa. Aihe on haastava, mutta hetken mietinmuun informaation kautta, ja tämän kaiken sula- nän jälkeen Helenius aloittaa opiskeluaikojaan tusta asiakkaita varten. Haastavinta onkin saattaa muistellen: ”Itse olin matematiikassa keskitasoa”. tutkimus ja data selkokielelle, joka olisi asiakkaille En saa selvää onko kyse vain vaatimattomuudesta, informatiivista, mutta samalla selkeää. Intuitiivi- mutta hän jatkaa painottaen intuitiivisen päätsesti monien asioiden käsittely on helppoa, mutta telyn ja sosiaalisten taitojen tärkeyttä: ”Erittäin sanoiksi pukeminen on joskus vaikeaa”. Yritän oleellista on numeroiden ja kaavojen lisäksi yhteiskirjoittaa pääkohtia muistiin Heleniuksen puheen työ muiden tekijöiden kanssa. Onhan Behavioral laukatessa, mutta paperi on jo täynnä. Käännän Economics saamassa yhä enemmän jalansijaa”.

7


Päädymme pohtimaan kuinka termi taipuikaan suomen kielelle. Behavioralistinen kansantaloustiede – aika huonosti. Lopulta Helenius myöntää kuitenkin suorittaneensa itsekin kaikki matemaattiset opintonsa mallikkaasti. ”Vahva teoria on tärkeä. Ekonometrian ja tilastotieteen opinnoista on hyötyä. Niiden avulla on helpompi erottaa huuhaa relevantista tiedosta”. Ennustamisen vaikeudesta Sen jälkeen kun Helenius aloitti pankissa, on käytännön työ muuttunut informaation saatavuuden helpottuessa. ”Tilastoja on saatavilla yhä nopeammin ja enemmän”, hän kertoo. ”Työn ydin on kuitenkin pysynyt samana”. Laajasta datasta huolimatta ekonomistien ennustukset menevät usein metsään. Alamme puhua aiheesta, ja Helenius kertoo myös kuningatar Elizabethin kysyneen Iso-Britannian taloustietäjiltä nykyisen kriisin iskiessä: ”How did you not see that coming?”. ”Miksemme pysty ennustamaan säätä tai mitä tahansa muutakaan asiaa? Ihmisen käyttäytymisen määritteleminen ennalta on erityisen haastavaa” vastaa Helenius minulle …ja kuningattarelle. Tässä vaiheessa havahdun siihen kuinka tärkeää on erottaa markkinamyllerryksen aika tavallisesta suhdannekehityksestä. Eihän meteorologiltakaan voi vaatia tietoa siitä mitkä talot tulevat kaatumaan hirmumyrskyn seurauksena, vaikka tavalliset korkea- ja matalapaine-ennusteet menevätkin yleensä oikein. Päätän tiedustella Heleniuksen mielipidettä ekonomistien laumakäyttäytymisestä viitaten kriisin ajan ja uuden nousun ennustusten keskinäiseen identtisyyteen. Pieniä eroja on aina, mutta pääasiassa suuret instituutiot ovat samoilla linjoilla. Onko lopulta parempi mennä virran mukana ja olla ennusteineen väärässä muiden kanssa kuin yksin? ”Ekonomistikunta seuraa samoja tilastoja, joten ne asiat jotka antavat leadia tutkitaan usein samalla tavalla. Kenties siinä on vähän sitä laumaajatteluakin mukana.”, selkeyttää Helenius. Ennustuksia Kehitys kriisin jälkeen askarruttaa monia. On puhuttu joko Länsimaiden tai Kiinan vetämästä noususta. Elinkeinoelämän valtuuskunnalta

8

tuli omat skenaariot, enkä malta olla kysymättä pankkiekonomistin kantaa nousujohtajuuteen. ”Uskon että Kiina tulee samaa latua länsimaiden perässä. Harppaukset eteenpäin voivat olla vielä huomattavia, koska ei olla sillä potentiaalisen tuotannon käyrällä, jota länsimaat lähentelevät”, kertoo Helenius. Tiedustelen vielä tarkennusta siihen ottaako historian pitkäaikainen maailmanvaltias Kiina paikkansa takaisin rynnistämällä nykyisten länsimaiden ohi? ”Saattaa hyvinkin olla, mutten ole valmis uskomaan siihen vielä kymmenen vuoden sisällä. Kiina ei ota johtoasemaa kun tästä kriisistä noustaan”. Kun olemme käyneet lyhyesti läpi vielä Arabian talousalueen nykytilan ja muita aiheita, on aika lopetella. Keskustelu voisi jatkua kauemminkin, sillä Helenius ei vain tyydy vastaamaan kysymyksiin vaan pohtii aiheita laajemmin. Tästä voimme päätellä, että hän on päätynyt juuri Oikeisiin Töihin. Kansantaloustiede oli tehnyt Vaasassa aikoinaan onnistuneen valinnan.


KEIMON KAISTA Tutkimusyliopiston nurja puoli Opinahjomme mainostaa olevansa eurooppalainen tutkimusyliopisto. Tottapa hyvinkin. Nykyisin jopa muiden kuin suomalaisten mielestä Neito on Euroopan eliittiä. Lisäksi laitoksilla olet ilmaa, jos et tutki - valitettavasti. Tutkimuksessa ei ole mitään pahaa. Sehän on työtä ja ajanvietettä siinä missä huushollaaminenkin. Helsingin yliopisto - joka ei muuten omien sanojensa mukaan juuri välitä erilaisista listauksista - kertoo kotisivuillaan nousseensa sekä shanghailaisessa että englantilaisessa yliopistorankingissa pääasiassa korkeatasoisen tutkimuksensa ansiosta. Tutkinto-opiskelijan näkökulmasta tutkimushypetyksen karamellin makuiset sivuhuomautukset voisi kuitenkin taittaa ja pureskella. Kovan luokan tiedemiehet kun eivät ole a-luokan opettajia. Pari hassua poikkeusta vahvistaa tämänkin säännön. Kun yliopisto panostaa ensikädessä tutkimukseen, se palkkaa tuntiopettajia, lehtoreita ja professoreita ensisijaisesti julkaisujen ja muiden tieteellisten ansioiden perusteella. Näissä pienehkön suomalaiskunnan kepulaisillekin kalpenevissa myyjäisissä eivät opetukselliset seikat paljoa paina. Kunhan osaat puhua, niin rasti seinään ja vesileima sopimukseen. Tervetuloa taloon. Mikäli löytyy kaksi tieteellisesti täysin tasavahvaa ehdokasta, opetusvektorin suuruus ja suunta saatetaan ottaa esille, mutta pienen maan pienissä tiedepiireissä todennäköisyys on arvatenkin - pieni. Opiskelija näkee, kuulee ja tuntee tämän linjavedon seuraukset luentosalissa. Opetus on parhaassa tapauksessa kohtalaista. Normaalisti professoria ei voisi vähempää kiinnostaa. Hyvä tutkija on asiantuntevampi opettaja ainoastaan silloin, kun hänen ulosantinsa on yhtä selkeää kuin opettamiseen keskittyvän lehtorin. Toisinaan kuulee väitettävän, että korkeatasoinen tutkimus ja opetus kulkisivat jotenkin perätysten. Tämä ei ainakaan Helsingin yliopistossa pidä paikkansa. Tutkimukseen keskittyvän professorin tieteelliset avut otetaan piirongin laatikosta tavallisesti siinä vaiheessa, kun hän ohjaa jatko-opiskelijan väitös-

9

kirjaa proffan erikoisalaa sivuavasta aiheesta. Sitä ennen tieto lojuu aivonystyröissä opiskelijan kannalta enemmän tai vähemmän hyödyntämättömänä. Mikäli tiedemiehen ura ei kiinnosta, tutkimusorientoituneesta professorista on todennäköisine vaihtoehtoiskustannuksineen ainoastaan haittaa. Myös oletus, jonka mukaan opetukseen keskittyvä tohtori on auttamatta ulkona tieteenalansa uusista tuulista, ampuu ohi. Musta silinteri kaiketi kertoo oivasta sisälukutaidosta. Mistä syystä hyvä opettaja ei voisi/haluaisi päivittää tietoaan aikakauskirjoista ja julkaisuista jo valmiiksi pureskellussa muodossa? Tieteellä on itseisarvo, jota en kiellä. Sitä vartenhan yliopistot olivat alkujaan olemassa. Myös Helsingin yliopiston painokkaassa visiossa opetuksen perustana on korkeatasoinen tieteellinen tutkimus. Mutta miksei toisinpäin? Nykyisten piirustusten perusteella yliopistomme seisoo vuosien päästä kädet lanteilla neliökilometrien suuruisen papyruksesta ja nettijulkaisuista valetun pohjan päällä, mutta sisälle sataa. Yliopistomaailman kvartaaliajattelukaan ei katso kovin pitkälle: tutkimushanat täysille niin Helsingin hyvä plussasta kehittyy listahitti ja huippumagneetti mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen katsotaan opetuksellisia seikkoja. Helsingin yliopisto tosin yliarvioi oman monopolivoimansa. Korkeakoulumaailmassa kvartaali on 25 vuotta, eikä yli 35 tuhannen opiskelijan yskivä feeniks nouse uudistustuhkasta hetkessä. Maine hyvästä tutkimuksesta ei peitä kehnon opetuksen kaivamaa kuoppaa. Miksi kielitaitoisen opiskelijan kannattaisi hakea juuri Helsinkiin? Koska täällä tehdään tiedettä – enpä usko. Hyvää opetusta on toistaiseksi vaikea perustella numeroin. Siksi inspiroivan professorin synnyttämää opiskeluinnostusta aliarvioidaan varmasti vastedeskin, vaikka juuri hyvä ilmapiiri ruokkii opiskelijasta tutkijahalukkaan. Tällä hetkellä oman yliopiston kasvatit suuntaavat aidan taakse, akateemisen maailman ulkopuolelle. Ne jotka jäävät, juhlivat vielä top40 kauniimmalle puolelle pääsyä illallisella rehtorin piikkiin.


Miks ne tulee tänne? Marika Pasanen

Kansantaloustiede on saavuttanut suosiota myös teekkarien keskuudessa ja osa on jopa uskaltautunut jättämään Otaniemen ja liittymään valtsikan riveihin. Mikä saa jo opinnoissaan pitkälle edenneen teekkarin hakemaan yliopistolle? Ja miten siinä sitten kävi? Kolme kansisteekkaria paljastaa avoimesti, miten he tänne päätyivät.

Kaisa 21v - 1. vuosikurssi Kansantaloustieteen opintojen alkaessa tänä syksynä Kaisa opiskelee myös samaan aikaan TKK:lla kolmatta vuotta teknillistä fysiikkaa ja matematiikkaa. Mieluinen sivuaine löytyi tuotantotalouden osastolta vastapainoksi systeemianalyysin pääaineen matemaattisuudelle. Opintojen liiallinen teoreettisuus onkin ajanut Kaisan etsimään käytännönläheisyyttä kaavojen pyörittelyn ohelle. Tällä hetkellä tavoitteena on maisteritason tutkinto molemmista oppilaitoksista. Opiskelu kansiksessa on Kaisan mielestä ”helpompaa tietyllä tavalla” ja erityisesti se, että on muitakin aineita kuin matematiikkaa, saa kiitosta. TKK:lla on puolestaan etuna toimiva kurssijärjestelmä ja se, että tietoa kursseihin liittyen saa kootusti ja helposti. Yliopistolla kanavia on monta ja tiedonetsintä joskus ”kaivelua”. Tulevaisuudessa Kaisa haluaisi työskennellä kansantaloustieteen parissa, mieluisia työnantajia olisivat valtio, vakuutusyhtiöt ja pankit. ”Siihen ammattiin, mihin TKK:lta olisin valmistunut, en halua”, hän kiteyttää. Rakkaimpia muistoja Kaisalle TKK:lla on oma fuksivuosi, joka kokemuksena oli vailla vertaa. Kansiksen fuksivuosi on vasta alussa, mutta tähän mennessä parasta on ollut positiivinen ilmapiiri. ”Peruskansislainen on kiva tyyppi, jolle on helppo mennä juttelemaan”, Kaisa kehuu.

10


Meri 25v. - 2. vuosikurssi Meri on jo lähellä valmistumista TKK:lta pääaineenaan puutekniikka ja sivuaineenaan tuotantotalous. Vaihto-opiskelun aikana Belgiassa Meri huomasi kansantaloustieteen kiinnostavan ja varasi samalta istumalta lennot kansiksen pääsykokeisiin. ”Tää on se mun juttu”, hän tuumasi. Tällä hetkellä ura kansiksen parissa kiinnostaa teknistä alaa enemmän. ”Mutta toisaalta, ei tiedä mitä tapahtuu”, Meri pohtii. Tuotekehitys kiinnostaa pankkialan lisäksi. TKK:lta Meri aikoo valmistua diplomi-insinööriksi, ja yliopistolta ainakin kandiksi jos ei maisteriksi. Kansantaloustieteen kurssit eivät hänen mielestään ole helpompia, mutta niistä saa huomattavasti enemmän opintopisteitä kuin vastaavalla työmäärällä TKK:lta. Meri kokee myös, ettei yliopistolla ole yhtä paljoa pakollisia läsnäoloja. Ryhmätyöskentelyäkin on vähemmän. Selkeimpiä eroja on kuitenkin miesopiskelijoiden määrä, sillä Otaniemessä opiskelleet naiset tottuvat alusta asti olemaan vähemmistönä. Komeita miehiä on molemmissa kouluissa, mutta teekkarien ”reippaus” ja tekniikan tuntemus viehättää. Kansiksen opiskelijat ovat Meristä vaikuttaneet todella mukavilta ja yhteishenki on hyvä. ”Parhainta antia ovat olleet fuksiaiset ja mökkireissu, TKK:lla puolestaan erityisesti waput ja eräs tietty viskinmaisteluilta” Meri luettelee. Johannes 21v. - 1. vuosikurssi Kolmannen vuoden informaatioverkostojen ja tuotantotalouden opiskelijana Johanneksen ei juuri tarvitse selitellä loogista yhteyttä opintojen välillä, koska pääaineesta on TKK:llakin tekniikka kaukana. Jo lukion jälkeen hän harkitsi kansikseen hakemista, ja TKK:n ’Kansantaloustieteen perusteet’ – kurssin jälkeen suunta oli selvä. ”Kaverin kanssa löimme bissestä vetoa, pääsisinkö sisään”, Johannes virnistää. Eroa opiskeluun TKK:lla on ollut jo avajaisista lähtien. Dekaanin avajaispuheesta kansiksen luentojen ilmapiiriin on yliopistolla voinut olla havaittavissa ”akateemisempi fiilis”. TKK:lla ensimmäisen vuoden massaluennoilla näkee myös vanhempia opiskelijoita kaikilta eri vuosikursseilta. Opintopisteet ja kurssin työmäärä eivät vastaa toisiaan eri yliopistojen välillä. Pisteitä saa TKK:lla samalla työmäärällä vähemmän. Sisällöltään opiskelu on kuitenkin Johanneksen mielestä ollut yllättävän samanlaista. ”Kansiksen matemaattisuus yllätti. Teekkarin tiedoilla pärjää, mutta lukiosta suoraan tulleena olisi saattanut olla vaikeuksia”, Johannes arvelee. Tavoitteena olisi maisterintutkinto molemmista kouluista, mutta tulevaisuuden suunnitelmat ovat työuran suhteen vielä auki. Johannes myöntää, että valtsikan naiset ovat kauniimpia kuin TKK:n, mutta oma sijansa on infon naisilla, jotka ovat ehdottomasti kaikista upeimpia. ”Paras teekkarimuisto oli koko fuksivuosi”, hän huikkaa.

11


Ajankohtaisiaasioitalähelläkansantaloustieteilijöitä Koonnut: Jaakko Nelimarkka

KANSANTALOUSTIEDE KUOHUTTAA TUNTEITA

Samalla kuin Paul Krugman taistelee kolumneillaan (ks. New York Times) ja blogissaan pahoja keskilännen ekonomisteja vastaan, kuohuu myös Suomen tiedemaailmassa. Kansantaloustieteen laitoksen professori Vesa Kanniaisen Tieteessä tapahtuu –lehteen (8/2008) kirjoittama artikkeli ”Miksi taloustieteilijöitä vihataan?” on kirvoittanut kuuman keskustelun, joka jatkuu lehden Keskustelua-osassa edelleen. Tähän mennessä polemiikkiin on ottanut osansa professori Kanniaisen lisäksi diplomi-insinööri, jatko-opiskelija, tutkimusavustaja, perustutkinto-opiskelija sekä kansantaloustieteen lehtori. Professorimme kirjoittaa, kuinka erityisesti ”maailmanparantajien yhteiskuntaluokka”, johon kuuluvat myös humanistit ei tunnu ymmärtävän taloustieteen päälle mitään. Kuitenkin sen sijaan, että tähän kirjoitukseen olisi lähettänyt ensimmäisenä vastineen joku kyseisestä yhteiskuntaluokasta, diplomi-insinööri Heikki Mäntylä käsittelee seuraavassa numerossa (Tieteessä tapahtuu, 1/2009) aihetta sovittelevasti, eikä näe niinkään vihaa, vaan kritiikkiä, erityisesti suhdanne-ennusteita kohtaan. Keskustelu ei kuitenkin jää tähän. Vuoden toisessa numerossa (Tieteessä tapahtuu, 2/2009) maailmanparantajien yhteiskuntaluokan oletettavat edustajat, tutkimusavustaja Lauri Holappa Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitokselta ja kansantaloustieteen jatko-opiskelija Jussi Ahokas Jyväskylän yliopistosta hyökkäävät Kanniaista vastaan kirjoituksessaan ”Vain huonoa taloustiedettä vihataan”. Kirjoittajat toivovat maailmaan parempaa taloustiedettä, rivien välistä luettuna post-keynesiläistä näkemystä, ja kritisoivat uusklassista taloustiedettä tyrmäten siinä sivussa kansantaloustieteen yleisimmät teoriat. Kanniaisen alkuperäiset argumentit kumotaan virheellisinä, väärinä ja näköalattomina. Tässä vaiheessa lukijakin ymmärtää, että viimeistä

sanaa ei ole vielä lausuttu. Professori Kanniainen vastaakin seuraavassa lehdessä (Tieteessä tapahtuu, 3/2009) molempaan vastineeseen. Tiivistäen, professorin mukaan Mäntylällä on virheellinen käsitys taloustieteestä pelkkänä suhdanne-ennusteita antavana tieteenä, Holapan ja Ahokkaan, valitettavasti nimet sekoittaen, Kanniainen haastaa tieteellisillä ansioilla: kuka saa puhua, milloin ja mistä. Kaiken lisäksi uskottava tieteellinen argumentointi vaatii tiettyjen opintojen käymistä, mitä vaatimusta kirjoittajat eivät täytä. Kansantaloustieteen professori on lukenut mies, jonka kanssa on turha väitellä metodeista, tai oikeastaan mistään. Ironia on jo luettavissa Mäntylän vastauksessaan (Tieteessä Tapahtuu, 4-5/2009) Kanniaiselle, mutta diplomi-insinööri kiinnittää huomiota myös seikkaan, että taloustieteellistä keskustelua ei kannattaisi tehdä tutkijoiden kammioissa vain taloustieteilijöiden kesken. Nyt osaa keskusteluun ottaa myös kansantaloustieteen ja valtio-opin perustutkinto-opiskelija Pertti Kallioniemi tietäen tai tietämättään oikeudestaan taloustieteelliseen keskusteluun. Samassa lehdessä Vesa Kanniainen iskee vastauksessaan edellisille taas uusia panoksia pöytään: tieteelliset konferenssit eivät ole salaseuroja, ja luonnollisesti, Kallioniemen perustutkinto-opiskelijana kannattaisi malttaa vielä olla puuttumasta keskusteluun. Viimeisimpänä keskusteluun on ottanut osaa Matti Estola Joensuun yliopistosta (Tieteessä tapahtuu, 6/2009). Keskustelu ohjautuu taas muutaman piirun kansantaloustieteen todellisten kysymysten pariin. Dosentti ja kansantaloustieteen lehtori Estola oikoo väitteitä ja esittää dynaamista mikroteoriaa. Jää nähtäväksi, kuka tekee seuraavan siirron. Kuinka kauan tämä korkealaatuinen taloustieteellinen keskustelu vielä jatkuu? Humanistin siirto on vielä tekemättä.

12


LYHYESTI

Kansantaloustieteen opetuksessa on viime aikoina lähennytty reaalimaailmaan tapahtumia. Kapitaaliin saamien tietojen mukaan vt. professorin Ulla Lehmijoen pitämällä Kansantaloustieteen matemaattisten menetelmien kurssilla optimointiongelmaa on käsitelty kuluttajan jokapäiväisten valintojen näkökulmasta. Sen sijaan, että valinnan vaikeutta toisivat hyödykkeet x1 ja x2, on päättämätön kuluttaja kohdannut ongelman virvoitusjuoman ja lihapiirakan valitsemisen väliltä: ”Jos ihminen haluaa enemmän kokaa, hän joutuu luopumaan osasta lihiksiä”, Lehmijoki havainnoi. Reaalimaailma on viime vuosina muutenkin tullut mikrotalousteoriassa esiin. Yliopistonlehtori Essi Eerolan taannoisilla KA4:n luennoilla kuluttaja preferoi välillä ykköstä, välillä kakkosta. Politiikan uskottavuusongelma koskettaa jo yliop-

pilaspolitiikka. Economicumille saakka on kirinyt huhu siitä, että Suomen Keskusta palauttaa velkarahalla KTTO:lta saamansa pesukoneet. Velan Suomen Keskusta maksaa takaisin ensi vuonna myönnettävästä ylimääräisestä puoluetuesta. KTTO:n hallitus kiistää yrittäneensä vauhdittaa tämän koko Suomen etua ajavan puolueen eduskuntavaalikampanjaa, vaan vakuuttaa tukeneensa pelkästään avointa ja demokraattista suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. KTTO tyrmää kaikki puheet politiikkojen likapyykin pesusta vastuuttomina, typerinä ja sosialismina. Lisäksi KTTO:sta kiistetään, että yhdistys lyhenteensä mukaisesti olisi kansantaloustieteilijöitä edustava opiskelijajärjestö, vaan Marja Tiuran (kok.) ajatuksenjuoksun innoittamina yhdistyksen lyhenne kumpuaa sanoista Kehittyvien Taajamien Tukiorganisaatio. Kapitaali on osa suurta KTTO-konsernia.

VAIKUTA JA ÄÄNESTÄ

Yliopistouudistus etenee ja tiedekuntaamme on tulossa kaksi laitosta. Oppiaineemme on pääsemässä aivan uusiin ulottuvuuksiin läheisimpien ystäviensä, valtio-opin, polittisen historian sekä talous- ja sosiaalihistorian, kehitysmaatutkimuksen ja käytännöllisen filosofian kanssa. Nämä toisiaan täydentävät tieteen pääsevät saman katon alle uuteen Politiikan ja talouden tutkimuksen laitokseen, englanniksi Department of Economic and Political Studies. Koska varsinkin englanninkielinen käännös ei suoraan sanottuna tarkoita yhtään mitään ja Taloustieteen laitoskin jatkaa toimintaa Viikissä maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa, Kapitaali julistaa äänestyksen uudesta laitoksemme englanninkielisestä nimestä. Tunnetusti hienolla englanninkielisellä nimellä saa kaiken kuulostamaan hienolta. Yliopistouudistuksen päätöksenteon avoimuutta ja keskustelevaa ilmapiiriä korostaen voittajan nimi julkaistaan ehkä seuraavassa numerossa. Valitettavasti vaihtoehtoja ei voi äänestää, sillä uudistuksella on kiire. Ehdotukset laitoksen nimeksi: 1) Department of Economics and Other Applied Sciencies 2) Department of Stuff Related to Money 3) DOPE – Department of Political Economics 4) Department of State Sciencies and Practical Philosophy 5) Huge Department Including Many Majors 6) Department of Clashing Professors

13


VÄITÖKSIÄ Keittiömestari Gordon Ramstedt Jaskan grillin oppisopimuslinjalta väittelee aiheesta Mikroteoria suomalaisessa pikaruokakulttuurissa. Laitilan Panimotieteellisen tiedekunnan tohtorikokelas Udo Franziskaner väittelee otsikolla Omavaraisen alkoholintuotannon vaikutus opiskelijabudjettiin. Vapaa-ajattelija Antti Isotalo väittää poliisille, että hänet on ryöstetty väkivalloin lauantain vastaisena yönä. Uhrin hyvään yleiskuntoon vedoten poliisi hylkää väitöksen ja käskee Jussia ottamaan turpaan ensi kerralla astetta miehekkäämmin. Yrittäjä Sari Sauber väittää pesulansa joutuneen keskelle keskustapuolueen vaalirahanpesuvyyhtiä. Pääministeri Vanhanen ei muista kuulusteluissa rahoja, mutta myöntää tilanneensa Sauberin miehen liikkeestä pienen erän tuppeen sahattua puutavaraa. KTTO on nähty väittelemässä Punavuoren Ahvenen kabinetissa omistajan mukaan ”toisinaan mutta nyttemmin harvoin”. Joukossa on tyhmyys tiivistynyt niin pahasti, että väittelyt on lopetettu usean lahjakkaan opiskelijan älykkyysosamäärän romahduksen seurauksena. Termofysiikan tohtori Jouko ”JJ” Kumpula rientää kiistämään väitteen hölynpölyksi väittäen tyhmyyden olevan immateriaalia, eikä kaasusta nestemäiseksi muuttumisen prosessille jää siten mahdollisuutta. Megatronin on väitetty eronneen konsistorista hyväntahtoisesti. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

14


15


TALVI TULEE - LAITTAKAA HOUSUT JALKAAN

16


17


Lasillisella

Juha Itkonen & Erkka Saarinen

Talous huonossa hapessa – kohti uutta ilmastosopimusta Tämän artikkelin tekoon on vaikuttanut moni kansislainen mielenkiintoisilla kysymyksillä. Valitettavasti kaikkiin kysymyksiin vastaaminen ei ollut mahdollista. Kiitokset kaikille osallistujille!

Mistä Kööpenhaminassa päätetään?

Miten Suomi on toteuttanut Kioto-velvoitettaan?

Kioton pöytäkirjassa kansainvälisesti sovitut toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi päättyvät vuonna 2012. Kööpenhaminassa järjestettävässä YK:n ilmastokokouksessa on tarkoitus sopia toimenpiteistä pidemmälle tulevaisuuteen. Uuden ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen celsiusasteeseen, mikä käytännössä tarkoittaa merkittäviä päästövähennyksiä nykyiseen verrattuna. Neuvottelujen keskeisiä kysymyksiä ovat, ketkä päästöjä vähentävät, miten paljon kukin vähentää ja miten päästövähennykset rahoitetaan.

Kioton pöytäkirjan mukaan Euroopan yhteisön maiden pitäisi vähentää päästöjään 8 % verrattuna vuoden 1990 tasoon. Euroopan Unioni kuitenkin sopi sisäisessä taakanjaossaan, että Suomen tulisi pitää päästönsä vuoden 1990 tasolla. Tilastokeskuksen laskelmien mukaan Suomi on reilut 10 % jäljessä tavoitteestaan. Kioton sopimuksen mukaisesti Suomen on katettava ylimenevä osuus joko ostamalla lisää päästöoikeuksia tai toteuttamalla Kioton pöytäkirjan hankemekanismeja. Nykyinen taantuma saattaa laskea päästöjä lähemmäs Kiototavoitetta.

Mitä sopimus merkitsee päästökaupan kannalta?

Miten ilmaston lämpenemisen trendi on määritelty?

YK:n ilmastosopimuksessa sovitaan maakohtaisista päästökiintiöistä, jotka ovat vapaasti kaupattavissa jäsenmaiden kesken. Sopimus muodostaa siis itsessään päästökauppajärjestelmän, jossa päästökauppa on valtioiden välistä. Tämä on syytä erottaa Euroopan Unionin päästökauppajärjestelmästä (EU-ETS), jossa päästökauppa on yritysten välistä. EU-ETS on talouspoliittinen ohjauskeino, jonka avulla pyritään saavuttamaan Kioton pöytäkirjan päästötavoite. On oletettavaa, että Unionin päästökauppajärjestelmä tulee jatkamaan riippumatta kokouksen lopputuloksesta. Jos uudessa ilmastosopimuksessa päätetään uusista päästötavoitteista, niin EU-ETS:iä käytetään uusien tavoitteiden saavuttamiseksi.

YK:n ilmastonmuutospaneelin IPCC:n arvion mukaan globaali keskilämpötila on noussut noin 0,74 celsius-astetta sadan vuoden aikana. Luku on saatu estimoimalla lineaarinen trendi globaalista lämpötila-aineistosta vuosilta 1906–2005 ja laskemalla tästä lämpötilan muutos sadan vuoden aikana. Havaittu keskilämpötilan nousu on aiheutunut pääosin ihmisten toiminnan seurauksena, mutta keskilämpötilaa on nostanut myös luonnolliset tekijät ja siihen vaikuttaa satunnaisvaihtelu. Ihmisen vaikutuksen osuutta on arvioitu erilaisilla ilmastomalleilla, jotka kuvaavat globaalin ilmaston toimintaa. Useat mallit on rakennettu puhtaasti fysikaalisten teorioiden pohjalta ilman, että niitä

18


on sovitettu havaintoaineistoon. Mallien avulla voidaan ensin arvioida, miten ilmasto kehittyisi ilman ihmisen aiheuttamia vaikutuksia, ja sitten verrata tätä havaittuun kehitykseen. Karkeasti ottaen näiden ero selittyy ihmisen vaikutuksella. Ovatko hiilitullit protektionismia? Toistaiseksi yksikään maa ei ole asettanut hiilitulleja, mutta niistä on keskusteltu useilla foorumeilla. Hiilitulleja on esitetty suojaamaan kotimaista tuotantoa päästövähennysten kilpailukykyä heikentävältä vaikutukselta. Toisaalta hiilitullit lienevät neuvottelutaktiikka, jolla yritetään patistaa Kiinaa ja Intiaa sitoutumaan tiukemmin päästövähennyksiin. Yleisesti taloustieteilijöiden piirissä tulleja pidetään tehokkuuden heikentäjinä ja oman teollisuuden suojeluna. Hiilitullien asettamista on kuitenkin puolustettu sillä, että ne oikaisevat ilmastopolitiikan aiheuttamia vääristymiä kilpailukyvyssä. Monien yllätykseksi myös vapaakauppajärjestö WTO on linjannut, että hiilitullit eivät ole vapaakauppasopimusten vastaisia. Olisiko hiilivero tehokkaampi kuin päästökauppa? Hiilivero ja päästökauppa ovat talouspoliittisia instrumentteja, joiden avulla päästövähennykset on mahdollista panna täytäntöön. YK:n ilmastosopimuksessa sitoumusten perustaksi on asetettu

päästökauppamekanismi, sillä sen toteuttaminen kansainvälisesti on suoraviivaisempaa. Käytännössä kansainvälisestä hiiliverojärjestelmästä sopiminen olisi erittäin hankalaa. Myös EU:n yhteisessä ilmastopolitiikassa päästövähennysten toimeenpanossa on painotettu päästökauppaa. Päästökauppasektorin ulkopuolella hiiliverojen käyttö on jätetty kansallisen ilmastopolitiikan päätettäväksi. Hiiliverojen ja päästökaupan tehokkuuseroa on tutkittu sekä analyyttisesti että empiirisesti. Analyyttisesti on osoitettu, että tehokkaamman instrumentin valinta riippuu muun muassa päästöjen vähentämisen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten kustannuksiin liittyvistä epävarmuuksista. Nämä huomioiden on päädytty suosimaan päästökauppaa. Käytännönkokemuksia tehokkuudesta on tarjonnut esimerkiksi USA:n happosadeohjelma, jossa päästökauppamekanismi madalsi päästöjen vähentämisen kustannuksia merkittävästi. Miten ilmastosopimus vaikuttaa Suomen kilpailukykyyn? Ilmastosopimuksen kilpailukykyvaikutus riippuu ensisijaisesti sopimuksen kattavuudesta. Neuvottelujen keskeisenä tavoitteena on ollut saada mahdollisimman moni maa mukaan ilmastotalkoisiin. Koska Suomi on sitoutunut EU:n yhteisen ilmastopolitiikan kautta verrattain tiukkoihin päästövähennyksiin, kotimaisen kilpailukyvyn kannalta olisi edullista, että uusi sopimus olisi kattava ja

19


asettaisi myös muille maille kunnianhimoisia päästötavoitteita. Tällainen sopimus saattaisi jopa parantaa Suomen kilpailukykyä nykyisestä. Miten ilmastosopimuksen kustannukset ja hyödyt vaihtelevat maittain ja miten tämä huomioidaan sopimuksessa? Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin eri maissa, joten sopimuksen osapuolilla on erilaisia kannustimia vähentää päästöjään. Toisaalta kyky vähentää päästöjä vaihtelee maittain. Kolmanneksi on esitetty, että teollisuusmailla on erityinen historiallinen vastuu ilmastonmuutoksesta. Onneksi maidenväliset erot on mahdollista ottaa sopimuksessa huomioon heikentämättä kustannustehokkuutta. Neuvotteluissa keskeisenä kysymyksenä on teollisuusmaiden tarjoama suora julkinen rahoitus, jolla autetaan kehitysmaita sopeutumaan ilmastomuutokseen ja vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöjen vähentäminen kehitysmaissa on merkittävästi halvempaa ja toisaalta taloudellinen apu siirtää ilmastotalkoiden taakkaa teollisuusmaille. Myös päästöoikeuksien jako voidaan nähdä eräänlaisena rahoituksena kehitysmaille, eli köyhien maiden asemaa voidaan kohentaa jakamalla niille enemmän päästöoikeuksia. Jos päästöoikeuksien markkinat toimivat tehokkaasti, päästöoikeuksien pitäisi kuitenkin päätyä sinne, missä niitä arvostetaan eniten. Talouden tasapaino on siis riippumaton päästöoikeuksien alkujaosta, mutta lisäpäästöoikeudet parantavat kehitysmaiden kannustimia liittyä sopimukseen. Miksi teollisuusmaat haluavat rahoittaa kehitysmaiden päästövähennyksiä?

Ensinnäkin ilmastotukea on verrattu kehitysapuun, sillä se palvelee pitkälti samoja päämääriä. Maantieteellisistä ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikutukset ovat kehitysmaissa voimakkaampia ja maiden omat valmiudet sopeutua muutokseen ovat usein heikot. Toisaalta kansainvälisen ilmastopolitiikan kustannustehokkuus paranee, kun päästövähennyksiä toteutetaan kehitysmaissa huomattavasti pienemmin kustannuksin. Esimerkkinä voidaan ottaa Kioton sopimuksen joustomekanismit, joiden avulla teollisuusmaat pystyvät toteuttamaan osan päästövähennysvelvoitteistaan kehitysmaissa. Toteuttamalla osa päästövähennyksistä kehitysmaissa, on vaikutus ilmaston kannalta sama, mutta lopputulos saavutetaan edullisemmin. Kolmanneksi kehitysmaiden osallistuminen sopimukseen ehkäisee hiilivuotoa ja teollisuusmaiden rahoitus muodostaa merkittävän kannustimen. Kun päästöjen tuottamisella on kustannus myös kehitysmaissa, niin tuotannon siirtäminen sinne ei ole enää yhtä houkuttelevaa. Milloin saan tietää lisää tästä aiheesta? KTTO:n vuosijuhlapaneelissa torstaina 19.11.2009 aiheesta keskustelemassa ovat arvoisat panelistimme: • Oras Tynkkynen, hallituksen ilmastoasiantuntija • Markku Ollikainen, HY:n ympäristötaloustieteen professori • Mikael Ohlström, EK:n johtava ilmasto- ja energia-asiantuntija • Leo Stranius, SLL:n ilmastovastaava Tervetuloa mukaan keskusteluun

20


Joni Salminen

Tuleeko talouskasvusta V, W,U vai L-muotoinen? New Yorkin yliopiston taloustieteen professori Nouriel Roubini pelkää maailmantalouden kääntyvän pian uudelleen laskuun. Näin voi käydä, jos korko- ja finanssielvytys lopetetaan liian aikaisin. Osakemarkkinat kuitenkin ennustavat toisin.

Historian valossa osakemarkkinat ovat ennustaneet talouden käänteen noin puoli vuotta aikaisemmin. Tällä hetkellä näyttää vahvasti, että osakemarkkinoiden pohja saavutettiin Euroopassa maaliskuussa. Tähän päivään mennessä kurssit ovat Helsingissä nousseet noin 60 %. Olisiko mahdollista, että osakesijoittajat ovat aivan hakoteillä ja talouden väliaikainen noste on tulosta jättimäisistä elvytyspaketeista? Talouden nousu ei perustu pelkästään psykologiaan vaan taustalla ovat ns. fundamentti-tekijöitä: Ranskan ja Saksan beekooteet kääntyivät plussalle vuoden toisella kvartaalilla, Yhdysvalloissa bensan kulutus on ollut noin 5 % nousussa ja Kiina on palannut vahvasti talouden nousutrendille. Valitettavan usein nämä uutiset ovat tyyliltään ”numerot eivät olleet niin huonoja kuin odotettiin”, eli -15 prosentin sijaan saatiin -10 prosenttia. Maaliskuun kurssitaso ennusti maailmantalouden ajautuvan pahempaa lamaan kuin 30-luvulla, jolloin Yhdysvaltojen hallitus vastasi tähän kiristämällä budjettia. Nyt ei näin käynyt ja konkurssiasteiden pysyttyä oletettua matalampana, voidaan kurssinousun ainakin osaltaan olevan oikeutettua. Tohtori Tuho -lisänimen saanut Roubini kertoo näkemyksistään Financial Timesissa. Vakavasti velkaantuneet valtiot saattavat katkaista kasvulta siivet, jos ne ryhtyvät talouden tasapainottamiseksi

korottamaan veroja ja leikkaamaan menoja. Silloin suuret taloudet voivat joutua ”stagdeflaatioon”, millä Roubini tarkoittaa taloutta, jossa on samaan aikaan taantuma ja deflaatio. Roubini ei usko talouden v-muotoiseen voimakkaaseen elpymiseen. Hän epäilee toipumisen olevan u-muotoinen. Elvytyksen ja varastojen täyttämisen aiheuttama muutaman vuosineljänneksen kasvupyrähdys hyytyy pian ja talouskasvu pysyy usean vuoden ajan pitkän aikavälin trendikasvua hitaampana. Valtiot ovat kuitenkin tässä suhteessa paljolti markkinoiden armoilla. Korkosijoittajat saattavat tehdä suuria alijäämiä ylläpitävien valtioiden olon tukalaksi. Jos korkosijoittajat katsovat inflaatioodotusten kasvavan, nousevat pitkät korot, jolloin valtioiden rahoituskulut nousevat jyrkästi. Viime aikoina ovat korot laskeneet ja osakkeet nousseet, eli toisen sijoittaja-ryhmän tulee olla väärässä koska samanaikaisesti ei voida turvautua sijoittamalla Yhdysvaltojen valtion lainoihin ja sekä ottamalla riskiä osakesijoituksissa. Tilanne on perverssi ja osaltaan indikoi mahdollisesta osakemarkkinoiden sekä riskilisien rekyylistä. Tähän rekyyliin myös kirjoittaja varautuu pitämällä riittävää likviditeettiä valmiina. Suomen talouden asiantuntijat ennakoivat nousevan myöhemmin kuin muiden euromaiden. Tähän vaikuttavat Suomen talouden vientiriippuvuus

21


konepaja- ja teknologiasektorista, jotka ovat jälkisyklisiä ja euron vahvuus verrattuna melkeinpä kaikkiin valuuttoihin. Tilastokeskuksen julkaisema konkurssitilasto antaa osaltaan suuntaa siitä, missä mennään: tammi-heinäkuussa konkurssit nousivat 37 % verrattuna vuoden takaiseen. Talouden makrolukujen valossa yritysten tilanne näyttää vielä pitkään synkältä. Suomen Pankin mukaan beekootee tippuu tänä vuonna 7,2 % ja valtionvarainministeriön mukaan työttömyys nousee 11 %. Tilanne on melko avuton koska emme päätä omasta korkopolitiikasta tai valuuttakurssista. Markka-ajassa olisimme jo devalvoineet niin kuin Ruotsin keskuspankki teki laskemalla ohjauskoron lähelle nollaan. Tämä on ollut Ruotsin vientiteollisuudelle suuri etu.

Mahdolliset skenaariot: 1) Elvytys menee yli, josta on jo saatu merkkejä Kiinassa. Hallitus on joutunut puuttumaan talouden kuumenemiseen asettamalla pankeille korkeammat reservivaatimukset, eli imemään rahaa pois markkinoilla. Elvytyspaketit ympäri maailman ovat olleet jättimäisiä ja rahan tarjonnan lisäys johtaa keskipitkällä aikavälillä hintojen nousuun – tässä tapauksessa mahdolliseen hyperinflaatioon. Tästä saatiin jo esimakua pari vuotta sitten eripuolilla maailmaa olleista mielenosoituksista, ruuan hinnan noustua moninkertaiseksi. Ylöspäin karkaavat inflaatio-odotukset näkyvät saman tien pitkissä koroissa ja sitä kautta velallisten valtioiden korkomenoissa, jotka räjähtävät käsiin. Tämä skenaario tosin ajaisi varallisuushyödykkeet pilviin ja loisivat markkinoille uuden kuplan. 2) Elvytys ei riitä. Yhdysvalloissa yksityisen kulutuksen osuus koko taloudesta on kivunnut 70 prosenttiin ja yksityisten investointien 13 prosenttiin. Jos talouden tämän hetkiset tukipaketit eivät vaikuta riittävän nopeasti yksityiseen kulutukseen Yhdysvalloissa, on markkinoilla luvassa kylmä suihku. Tämä puolestaan tarkoittaa rahan lisäluomista ja markkinoiden uskon menettämistä. 3) Tukipaketit riittävät ja talous lähtee vähitellen nousemaan ja työllisyys paranemaan. Tämä on myös todennäköisin kaavio.

22


Näki unta tuo tutkija luova, näin aprikoi, oli syntynyt neutraali vero. Kulutuksen veropohjaksi kun valikoi, oli lainlaatija taitava, melekinpä nero. Nyt kulkevi konkaavi kulku, huipulle Hamiltonin, teille maan murheisille, tuo tiedon uuden, on se juurilta jumaluuden. Ilo kansalle kaikelle kuuluen kaikaa, vero arvoon vain kapitalisoituvi, Siksi neutraaliksi se hoituvi. Te elätte keskellä viisauden merta, tuhatkertaista tiedon raitaa. Vaan tietäkää: silti, verot neutraalit unimaailmaan ne jäädä taitaa. Jo nouseva aamu unelmat murskata voi, Tuloveron tahdissa aurinko nousee, kun koittavi päivän uusi koi.

Vesa Kanniainen Prof. Jouko Ylä-Liedenpohjan 60-vuotisjuhlakirja, 2005

23


Pankkiiri yliarvostelee

Golfkeskukset, nuo nousukausien ja porvariston pelikentät, ovat nyt menettäneet suosiotaan ”laman” iskiessä niihinkin. Lasku ei kuitenkaan ole ollut kovin dramaattista. Oikeastaan taantuma, pienentämällä ihmisten budjettirajoitteita, on tehnyt pelaamisesta mukavan väljää. Golf on lajina ulkoilua sekä sosiaalista kanssakäyntiä, vaikka sitä vastaan ehkä sotiikin mielikuva yksinäisestä pelaajasta etsimässä palloa joko pellolta tai metsästä. Se on ajanvietettä, jonka parissa arjen huolet jäävät sivuun niin Martti Ahtisaarella kuin Perus-Penallakin. Hyvässä seurassa pallot katoavat ja tunnit vierivät yllättävän kevyesti. Kenttävertailussa nostan nyt esiin muutamia poimintoja, mm. ”parhaimman”, kalleimman, kotikenttämäisimmän sekä jokamiehisen. Ensimmäinen paikka, jonne aloittelevan golfaajan kannattaa suunnata, on Löfkullan ”golfkeskus”. Siellä pääsee tutustumaan lajiin ilman, että on greencardia, tietoa säännöistä saati hajua etiketistä. Periaatteessa riittää, että yhdellä ryhmästä on. Kenttä, 9 reikäinen par 3, sopii aloittelijoiden ensimmäisiin peleihin tai harrastajille lämmittelyksi kauden alkuun keväisin. Enemmän pelanneelle kenttä on kunnon pelaamiseen liian ahdas, jokamiespelaajien koetellessa kärsivällisyyttä. Itse olen

parina viimeisenä kertana kiskaissut herneenpalon nenääni, kun siellä töhöiltiin oikein urakalla. Toinen golfkeskus, jossa kuluvalla kaudella olen pelannut, on Pickala Golf. Suomen ”yhtenä kalleimmista” pidetty keskus sisältää kolme 18-reikäistä golfkenttää ja sijaitsee kantatie 51:n (josta ei varmaan ikinä saada nelikaistaista) varrella heti Siuntion rajan tuntumassa. Kentällä vallitsee aivan erilainen tunnelma kuin jokamieskentillä. Pelaajat tuntevat golfin tavat ja palvelun laatu on todella hyvää. Toisaalta näin sietääkin olla, ovathan Pickalan hinnatkin 200% kalliimmat kuin Löfkullan. Kentät Park, Seaside ja Forest ovat kaikki erilaisia ja nimiensä veroisia. Kenttien kunto on aina ollut loistava, mitä nyt sää joskus olisi voinut olla parempi. Suosikkini näistä kolmesta kentästä on Forest, sillä se sisältää monipuolisesti korkeuseroja ja vaihtelevuutta. Ensimmäisen kerran Forestia pelatessani, huomasin kahdeksannella väylällä pelaavani kunnon kentällä, sillä väylän reunoilla olevien puiden välissä on nurmikko leikattu siistin tasaiseksi. Muilla kentillä vastaavissa on joko heinää, kiviä, risuja, mutaa tai jotain käsittämätöntä pöheikköä. Miljöö on siis mitä mukavin. Suomen parhaaksi (ja kolmanneksi parhaaksi) kentäksi vuonna 2007 Golf Digest -lehdessä valittu South East (ja North West) sijaitsee Kytäjä Golfissa.

24


tuo mukavan lisän kenttävalikoimaan, vaikka se ei laadultaan pääse vanhan kentän tasolle väylillä käytetyn nurmilajikkeensa takia. Kaikki nämä yhdessä rennon pelitunnelman kanssa tekevät siitä mitä oivimman kotikentän, jonne on helppo luulla kuuluvansa.

Saapuessani ensimmäistä kertaa Hyvinkään lähellä sijaitsevalle, selkeästi maamme parhaimmistoon kuuluvulla keskukselle, häkellyin. Todella näyttävät kentät ympäröivät minua ja tunnelma oli kuin maailmanluokan kentällä. Pikku yksityiskohtana olivat klubitalon edustalle parkkeeratut, juuri käsinvahatut golf-autot millintarkoissa riveissä hohtamassa aamupäivän auringossa.

Golfarin arki on rankkaa. Siksi on hienoa, että pääkaupunkiseudun läheisyydestä löytyy edellä mainitun kaltaisia kenttäkeskittymiä. Vinkkinä opiskelijagolfaajalle täytyy sanoa, ettei tässä lajissa mielikuvien vastaisesti kuitenkaan ole tarvetta ostaa tuhansien eurojen mailoja, jotta voisit heittää ne vesiesteen tai myydä heti pilkkahinnalla pois, kun kierros on mennyt päin instrumenttia, sillä halvemmallakin selviää. Kurkissa pelaaminen on miellyttävintä, mutta silti Pickkala vie arvostelussa pidemmän korren. Sillä on kaikkein paras hinta/ laatu –suhde, nolla**. En ole kuluneena kesänä maksanut kierroksistani siellä mitään pelatessani suhteilla, joten kenttä voittaa suoraan tällä argumentilla. Itsehän olen omasta mielestäni oikeassa, niin kuin tässäkin asiassa.

Kahdesta kentästä olen itse pelannut näyttävämmän ja haastavamman South Eastin. Kentän profiili on henkeä salpaava. Ikinä ennen kierrosta, sen aikana tai sen jälkeen ole irronnut nätimpiä pivotteja lyöntien yhteydessä. Pelaajalle kenttä toisaalta tarjoaa tuskaa ja tukalia tilanteita jos päänuppia ei saa pysymään kasassa. Tiiauspaikat olivat neliön mallisia, mikä on kenttäpuutarhuriystäväni mukaan typerän epäkäytännöllisiä. Aikana, jona kävin Kytäjällä pelaamassa, olivat kaikki muut kentät kuivuudesta ruskeina ja nurmettomina. South East kuitenkin loisti kuin loppusyksyn vihreydessä, mitä nyt kolmannen ja viidennentoista väylän tiiauspaikat olivat lievästi kuivahtaneita. Kentän upea kunto johtunee siitä, että kentällä on noin kolminkertaisesti enemmän väkeä töissä kuin vaikkapa Peuramaa golfissa.

* www.supergolf.fi osoitteesta löytyy lisäinformaatiota yrityksestä, mutta sitä ennen suosittelen tutustumista www.hygs.fi sivuihin

Neljäs pääkaupunkiseudun lähistöllä sijaitseva keskus on Kurk Golf Kirkkonummelta. Kenttä on omia suosikkejani. Yleislaatu on hyvä, muttei mikään paras. Esimerkiksi klubitalo on aika ankea, mutta kentät ovat pääsääntöisesti olleet hyvässä kunnossa. Ihmiset kentällä ovat mukavia ja pelin kustannukset ovat kohtuulliset, sillä se kuuluu Supergolfin* piiriin. Yliopiston golfseuran, HYGS:in, kautta kierroksen hinnaksi tulee 23€, ja sillä saa kiertää kerran kaikki kolme 9-reikäistä kenttää. Kokonaisuus muodostuu “vanhasta kentästä”, Valleysta ja Lakesta, sekä uudesta Hill-kentästä. Hill

Hyöty

** hinta/laatu –suhteesta puhuttaessa selkeää on se, että hinta/laatu suhde on hyvä tai huono. Numeerisesti on matala hinta/laatu suhde hyvä ja korkea puolestaan huono, sillä, jos laadun taso on vakio, niin mitä korkeampi hinta on, niin sitä korkeammaksi tulee hinta/laatu –suhde, ja päinvastoin. Hinnan pysyessä vakiona ja laadun lähestyessä ääretöntä, lähestyy hinta/laatu –suhde nollaa. Tämän takia pahoittelenkin aikaisemmissa teksteissä olleita virheitä hinta/laatu –suhteen käytössä.

Hinta/Laatu

Löfkulla Pickala Kytäjä

** ***** ****

**** - **

Kurk

***

**

Tyyli

* **** ***** ***

25


PROVOKAATTORI

PROVOKAATTORI

PROVOKAATTORI

yläpuolella vanhempiani ei enää kiinnostanut Kun väkivalta lapsia kohtaan ei enää ollut hyväkkenen seurassa liikuin, mitä tein iltaisin tai mitä syttävää, vanhempani, niin kuin kaikki muutkin päihteitä käytin. Tällä kaavalla sain elää rauhassa vanhemmat, joutuivat keksimään ruudin uudesaina parikymppiseksi, siihen asti kun muutin pois taan. Vitsan tilalle tulivat valheet, huhut ja kiristys. kotoa. Sillä välin angstaava siskoni oli muuttunut Moraalin opettaminen ulkoistettiin kirkolle. Eivät kahden lapsen yksinhuoltajaäidiksi, ja vanhempani vanhempani uskoneet Jumalaan, he vain ajattelivat käyttivät suuren osan ajastaan näiden lasten kasvaettä olisi kätevää kun moraalifilosofian selittämisen tukseen. Pari kertaa viikossa sain perheillallisilla sijaan lapsella tarjotaan kehäpäätelmiä, jotka ohtodistaa kun lapsille kerrottiin samoja valheita ja jaisivat minut tarpeeksi lähelle heidän mielestä tein kaikkeni ampuakseni ne välittömästi alas, hyväksyttäviä arvoja. Valitettavasti he eivät itse hyvällä menestyksellä. Yllätykseni vanhempani tai osanneet soveltaa arjen käytännön pulmiin ja siskoni eivät suuttuneet tästä. Ilmeisesti heidänkin Jeesus-kortin sijaan he kiristivät minua Joulupumielestä joulu oli killa. Se toimi aikanYhdeksän oli se maaginen raja, jonka yläparhaimmillaan sa ihan hyvin, kunnes kun lapset ovat valhe paljastui. Siitä puolella vanhempiani ei enää kiinnostanut lähtien minut saatiin kenen seurassa liikuin, mitä tein iltaisin tai vilpittömän innostuneita la htekemään läksyt lah- mitä päihteitä käytin. joi s t a a n, jot k a jomalla tai pakottavievät heidän huomion, sillä aikaa kun aikuiset malla istumaan kirjojen edessä kunnes läksyt juovat monta litraa terästettyä glögiä ja katsovat valmistuivat. Opin nopeasti näyttelemään läksyjen Die hard – trilogian. vastenmielisyyttä kunnes sain lahjuksen, mutten koskaan sen yli. Yhdestä valheesta vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet luopumaan. Kuukausi sitten todistin Varhaisteinivuosina lahjusten arvo alkoi kuitenkun he väittivät yksitoistavuotiaalle lapsenlapselkin kasvaa eksponentiaalisesti ja vanhemmat leen: ”Jos teet lujasti töitä ja uskot itseesi, sinusta siirtyivät pelotteluun: ”Jos et opiskele kunnolla voi tulla ihan mitä tahansa”. Tunnistin vanhan sinusta tulee talonmies”. En ymmärrä vieläkään kliseen jo puolilauseesta ja osa punaviinistä palasi minkä takia talonmiehen ammatti tiivisti heidän lasiini sieraimieni kautta. Mutta vanhempani olivat mielestä itseensä elämässä epäonnistumisen. Ei ihan tosissaan. He eivät välittäneet fysiikan laista, kiinnostanut ottaa selvää. Vanhemmilla oli kädet aikarajoitteesta, lapsen isän geeneistä, jotka olivat täynnä teiniangstista kärsivän siskoni kanssa, sulkeneet suurimman osan ovista jo ennen lapsen joten pidin yllä matalaa profiilia ja yli ysin kessyntymää, tai siitä, että neliöjuuren sisällä oli nekiarvoa. Yhdeksän oli se maaginen raja, jonka

26


gatiivinen luku. He kertoivat TV:stä näkemistään inspiroivista tarinoista joissa nainen pääsee Audin myynninjohtajaksi, pigmenttihäiriöinen valitaan Yhdysvaltain presidentiksi ja juutalaiseksi syntynyt saa elantonsa urheilijana. He sulkivat korvansa väitteiltäni joiden mukaan, se että jotkut epätodennäköiset lopputulokset on saavutettu kovalla työllä ja tahdolla, tarkoita että kaikki olisi mahdollista. Lisäsin, että epätodennäköiset menestystarinat ovat hyvää viihdettä. Ne eivät kerro sitä kuinka moni samoista lähtökohdista lähtenyt, kovaa työtä ja tahtoa koittanut, on epäonnistunut surkeasti tavoitteissaan ja elänyt loppuelämänsä katkerana ja vihaisena, kun toisin kuin vanhemmat väittivät, kaikki ei ollutkaan mahdollista.

kontyttärelle että jos hän uskoo itseensä, hän voisi viettää huoletonta elämää sossun tuilla tekemättä päiväkään enää työtä tai läksyjä. Lapsi innostui. Äitini löi minua ensimmäistä kertaa elämässäni. Kevyt läpsäisy takaraivolle vain, mutta silti. Hämmennyin. Kuvittelin kuinka helppoa elämäni olisi ollut, mikäli minut olisi kasvatettu perinteisiä lyönti- ja potkutekniikoita käyttäen. Uskoisin vaan kaiken minkä vanhemmat tai opettajat minulle sanoisivat. En pohdiskelisi turhia. Kun lapselle sanottaisiin: ”Kaikki on mahdollista jos uskot itseesi ja teet lujasti töitä”, olisi se vain yksi lause muiden joukossa - eikä sadistinen, joskin usein viihdyttävä, käytännön vitsi.

Lopuksi kyseenalaistin koko naurettavaan väitteen esimerkillä: Kyllä Johanna Tukiaineinenkin on kovalla työllä ja tahdolla saavuttanut äärettömän paljon enemmän julkisuutta kuin hänen älykkyytensä tai ulkonäkönsä antaisivat aihetta, mutta oliko tämä lopputulos hänen ja ennen kaikkea muiden kannalta hyvä? Ehdotin 11-vuotiaalle sis-

PROVOKAATTORI

PROVOKAATTORI

PROVOKAATTORI 27


VIERASKYNÄ

Pellervo Angerkoski

Poroporvareita ja väkiviinaa – kauppatieteitä Lapissa Kolme vuotta sitten olin valinnan edessä: lähteäkö opiskelemaan kauppatieteitä Lapin yliopistoon Rovaniemelle vai jäädäkö etelään valmistautumaan kevään 2008 pääsykokeisiin liiketalouden opiskelun ohella sittemmin kuopatussa EVTEKammattikorkeakoulussa.

useammin ja kovemmassa humalassa kuin etelässä. Toinen ero on se, että noin joka toinen opiskelija näyttää ulkoisen habituksen perusteella olevan lumilautailija tai jonkin toisen vaihtoehtokulttuurin edustaja - mikä ei sinänsä ole kovin yllättävää, onhan yliopistossa taiteiden tiedekunta.

Surkea epäonnistuminen kauppatieteellisen alan yhteisvalinnan pääsykokeissa oli taannut minulle opiskelupaikan kaukaisessa ja eksoottisessa Lapissa, Turun ja Helsingin kauppakorkeakoulujen jäädessä joidenkin pisteiden päähän. En ollut tyytyväinen tulokseen, sillä en halunnut jättää sivistyksen kehtona pitämääni pääkaupunkiseutua. Toisaalta olin iloinen siitä, ettei minun tarvinnut lähteä Turkuun.

En tiedä onko asialla mitään tekemistä maantieteen kanssa, mutta Lapin yliopiston opiskelijat vaikuttavat vähemmän snobeilta ja omahyväisiltä kuin isompien kaupunkien asukit. Tämä on sekä hyvä, että huono asia. Toisaalta on helpompi tulla toimeen ihmisten kanssa, jotka eivät kuvittele itsestään liikoja, toisaalta moni kultturellein harraste (kuten etelätirolilaisen gulassin maistelu Carusoa kuunnellen) ei ole kovin suuressa suosiossa.

Lopulta lähtöpäätöksen teko osoittautui helpoksi, sillä en koskaan pitänyt ammattikorkeakouluni toimintaa erityisen ammattimaisena tahi kiinnostavana. Lisäksi olin asiaa pohdittuani havainnut omaavani ennakkoluuloja Helsingin kauppakorkeakoulun sliipattua ja kuvottavan oikeistolaista opiskelijakuntaa kohtaan. Niinpä karistin kroonisesti masentavan kotikuntani Vantaan pölyt jaloistani ja suuntasin kohti pohjoista.

Tämä heijastuu myös elintarvikekauppojen valikoimassa: en ole havainnut esimerkiksi merianturaa myytävän. Eipä sitä tosin Helsingissäkään taideta Stockmannin kala-altaan ulkopuolella olla tavatun. Onneksi sentään Alkon juomakokoelma on jokseenkin vakio.

Aluksi Rovaniemi vaikutti sangen mukavalta paikalta asua ja oleskella. Solukämppäni sijaitsi keskeisellä paikalla yliopisto-opiskelijain suosiman baarin yläkerrassa, ja vuokra oli niin halpa, ettei rahan riittämisestä ruokaan tarvinnut huolehtia. Kämppäkaverit vaikuttivat mukavilta ja vilkas alkoholintäytteinen yöelämä pehmensi kulttuurillisten erojen terävimpiä kulmia. Verrattaessa Rollon meininkiä stadilaisen opiskelijan elämäntyyliin esiin nousee kaksi merkittävää eroa. Siinä missä helsinkiläinen opiskelija maksaa kohtuuttomasti vuokraa ja joutuu väistämättä ottamaan opintolainaa tahi käymään töissä saadakseen rahaa ruokaan, voi Rovaniemeltä vuokrata asunnon sangen edullisesti, jos on valmis joustamaan sijainnin suhteen. Tämä jättää opiskelijan kukkaroon ylimääräistä tuohta, jolla kattaa sosiaalisen elämän aiheuttamat kustannukset. Käytännössä monet opiskelijat dokaavat budjettiylijäämänsä, mikä kannustaa viattoman vantaalaisenkin alkoholismiin. Väittäisinkin, että pohjoisessa ollaan

Opiskelu itsessään on uskoakseni hieman huonompitasoista kuin esimerkiksi Helsingin yliopistossa. Kurssivalikoima on huomattavasti suppeampi, erityisesti kielissä. Toisaalta vaatimustaso lienee matalampi, ainakin kansantaloustieteen kursseissa. Käsitykseeni näistä asioista vaikuttanee tosin se, että kauppatieteiden tiedekunta on päätetty lopettaa ja siirtää Ouluun, mikä tietenkin heijastuu kurssien järjestämistiheydessä. Monet ulkopaikkakuntalaiset ovat kokeneet Rovaniemen hyväksi paikaksi opiskella. Kylmä ilmasto saattaa kasvattaa kirjastossa vapaaehtoisesti vietettyjen lukutuntien määrää. Kun ulkosalla on -30 celsiusastetta, kukapa ei haluaisi viettää aikaa sisällä lämpimässä hyvän kirjan parissa? Millaisen johtopäätöksen tästä kaikesta voi sitten tehdä? Olen reilun kahden vuoden aikana oppinut ymmärtämään, että elämää on myös Kehä III:n ulkopuolella. En lähde arvioimaan onko opiskelijaelämä sen mukavampaa täällä kuin siellä. Elämme kuitenkin loppujen lopuksi pääosin aivojemme sisäisessä harhojen maailmassa, johon ulkoiset tekijät eivät suuremmin vaikuta.

28


Edustajistovaalittulevat,oletkovalmis? Haluatko vaikuttaa siihen, kuka päättää opiskelijoiden asioista ja käyttää yliopiston opiskelijoiden yhteistä ääntä? Ja siihen, mihin ylioppilaskunnan jäsenmaksusi oikeasti käytetään? Entä onko KTTO:n toiminta sinulle tukemisen arvoinen? Jos vastaat kyllä johonkin näistä kysymyksistä, sinun kannattaa äänestää Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan järjestämissä edustajistovaaleissa marraskuussa. Ylioppilaskunnan organisaation suunnittelussa on otettu mallia Suomen valtiolta. Ylintä valtaa käyttää edustajisto, jonka tehtäviin kuuluu päättää muun muassa budjetista, tilinpäätöksestä ja säännöistä. Edustajiston toimikausi on kaksi vuotta. Elin valitsee myös ylioppilaskunnan hallituksen vuodeksi kerrallaan. Hallitus on HYY:n toimeenpaneva taho, ja se on parlamentaarisessa vastuussa edustajistolle. Lisätietoa ylioppilaskunnan rakenteesta ja toiminnasta voi lukea osoitteessa www. hyy.fi. HYY:tä on kritisoitu siitä, että ylioppilaskunta on liian iso ja kasvoton yksittäiselle riviopiskelijalle. Tämä pitää paikkansa. Pitää kuitenkin muistaa, että yliopiston valtavan koon takia jokaisen 28000:n opiskelijan henkilökohtaisten toiveiden huomioon ottaminen on käytännössä mahdottomuus. Tätä varten ylioppilaskunnan alaisuudessa toimii noin 250 ainejärjestöä, osakuntaa, poliittista järjestöä ja harrastejärjestöä. Tämä on HYY:n ylivoimaisesti tärkein resurssi ja paras ja tehokkain tapa saavuttaa riviopiskelijansa, ja tästä syystä ylioppilaskunnan ensisijainen tehtävä on tukea järjestökenttäänsä. Tärkeimmät kanavat järjestöjen tukemiseen ovat vuosittaiset järjestötuet sekä erilaisten tilojen käyttömahdollisuudet.

HYY:n edustajisto on poliittinen elin, ja edustajiston isoimmat ryhmät ovat ainejärjestöjen ryhmä, osakunnat sekä suurimmat poliittiset puolueet. Vaikka kaikki päätökset tehdään jonkun tietyn arvomaailman pohjalta, uskallan väittää, ettei edustajistossa tarvita politiikkaa eikä puoluekirjaa. Tärkeämpää on mielestäni se, että edustajiston jäsenillä on intoa ja näkemystä, sekä kokemusta opiskelijoiden ja järjestöjen ruohonjuuritasolta. Ylioppilaskunnan tulisi keskittyä asiaan, eli edunvalvontaan, ja jättää liiallisen maailman parantamisen ja politiikan teon muille tahoille. Edunvalvonnan saralla onkin olemassa monta ajankohtaista ongelmaa johon ylioppilaskunta voi suorasti tai epäsuorasti vaikuttaa. Näitä ovat esimerkiksi opetuksen laatu, opintojen rahoitus sekä opiskelija-asuminen. Viime vuosien maisterisuma on aiheuttanut ison loven ylioppilaskunnan kukkaroon, ja HYY:n budjettia kohtaan kohdistuu suuria säästöpaineita. Vaihtoehtoina ovat jäsenmaksujen korottaminen ja palveluiden leikkaaminen. Mielestäni maksuvastuuta ei missään tapauksessa saa kokonaisuudessaan siirtää ylioppilaskunnan jäsenien maksettavaksi. Budjetin on tavoiteltava kompromissiratkaisua, jossa leikataan ylioppilaskunnan oheispalveluita rokottamatta järjestöjen toimintaa liikaa.

29


Edustajistossa tarvitaan valtiotieteilijöitä ajamaan myös kansantaloustieteilijöiden ja KTTO:n kaltaisten järjestöjen etua. Edellisen edustajistokauden aikana Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset HYAL:n ollessa hallitusvastuussa, neuvottelimme Kannunvalajille kerhotilat Uuden Ylioppilastalon kolmannesta kerroksesta. Muutto on valitettavasti viivästynyt Varsinais-Suomen osakunnan tekemän valituksen takia. Toinen konkreettinen ainejärjestöjen ja valtiotieteilijöiden saavuttama etu on jatkuvasti uhattuna olleen järjestölehtituen säilyminen. Tuki mahdollistaa kädessäsi olevan teoksen tuotannon. Edustajistovaalien äänestysvilkkaus on perinteisesti ollut heikko. Saadaksemme mahdollisimman edustavan edustajiston, on meidän kaikkien käytävä uurnilla. Joten kuule huutoni, täytä velvollisuutesi ja käy äänestämässä! Jos ei muuten, niin ainakin Unicafen tarjoamien pullakahvien takia. Paul Stenbäck kirjoittaja on ehdolla HYY:n edustajistovaaleissa ainejärjestöjen listoilta HYY:n edustajistovaalit 3.-4.11. Ennakkoäänestys 28.-29.10.

30


31


picaset.fi paperin pintaan kauniita kuvia ja viisaita sanoja

32

Profile for Anssi Heinonen

Kapitaali 3/09  

Kansantaloustieteen opiskelijat ry:n ainejärjestölehti

Kapitaali 3/09  

Kansantaloustieteen opiskelijat ry:n ainejärjestölehti

Profile for offoks
Advertisement