Page 1

ASIAA TANSSISTA JA TANSSIKASVATUKSESTA Numero 1 / 2018


Pedanssi - Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta ISSN 2489-6462 2.vuosikerta Oamk tanssinopettajakoulutus Kotkantie 1 90520 Oulu 040 14154903 pedanssi@oamk.fi www.pedanssi.fi Vastaava päätoimittaja: Petri Kauppinen Toimituskunta: Taina Ala-Ketola, Petri Kauppinen, Anssi Kirkonpelto, Timo Salonen, Jouko Tötterström ja Elena Vuoksiola Graafinen suunnittelu ja taitto: Laure Kurkela Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry. Seuraava lehti ilmestyy: 9.5.2018 Julkaisija: Pohjois-Pohjanmaan taiteen ja kulttuurin tuki Potku ry.


Tässä numerossa:

4 6 9 12 14 22 24 26 30 32

KUVA: MIKA KAMULA

4

KUVA: PETRI KEKKONEN

PÄÄKIRJOITUS: Anna lapselle lahja – tanssi! HENKILÖKUVA: UTELIAASTI KOHTI TUNTEMATONTA VUOROVAIKUTTEINEN KOREOGRAFINEN PROJEKTI KOULUTANSSIN OPETUKSESSA ARKTISET LASTEN ASIALLA Arktiset askeleet -tapahtuma tulee taas!

6

TANSSITEOSPROSESSI YHTEISÖLLISENÄ KOKEMUKSENA TANSSI, KEHOLLINEN OPPIMINEN JA KOULUYHTEISÖ

12

24

BLOGI: TANSSIA SITGESIN AURINGON ALLA Kokemuksia vaihto-opiskelusta Espanjassa TANSSIPELEJÄ TESTAAMASSA SampoFolkJam kouluympäristössä OAMKTANSSISSA NYT Ajankohtaiset tanssiuutiset lyhyesti

KANSIKUVASSA

KALENTERI Mitä tanssissa tapahtuu?

26

Oamkin tanssinopettajakoulutuksen ensimmäinen vuosikurssi koulukiertueella Samalla pallolla -esityksellä.


KUVA: P. KEKKONEN

4


PÄ Ä K I R J O I T U S

KIRJOITTAJA

Anna lapselle lahja – tanssi! Tanssifysiologian velho Jarmo Ahonen kertoi pari viikkoa sitten Oamkissa pidetyssä alan seminaarissa usean viime aikoina tehdyn selkätutkimuksen kulminoituvan yhteen ja samaan lopputulemaan. Vartalon kannatuksen eli ylösvedon ja siihen yhdistyvän dynaamisen ryhtilinjauksen tiedetään ehkäisevän monien selän alueen ongelmien muodostumista. Tanssin kehokäsitykset kumpuavat juuri tästä: ydintuen ymmärtämisestä ja kehon keskustan merkityksestä liikkeen lähtökohtana. Muun muassa tätä perintöä ja lukemattomia muita elämän laatua kohottavia ja ihmisenä kasvamisen tukipilareita vahvistavia elementtejä ammattitaitoinen tanssinopetus parhaimmillaan antaa. Vuoden ensimmäisen Pedanssin keskiössä ovat lapset ja nuoret. Tämä tanssinopettajia intensiivisesti työllistävä kohderyhmä kysyy jykevää näkemystä tanssin eri ilmiöistä ja erityisesti niiden vaikutuksista kokonaisvaltaisena ihmisenä kasvamiseen. Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys ovat edelleen taitoharjoittelun ja luovuuteen kasvamisen edellytyksiä. Nykypäivän haaste onkin kääntää hipaisunäytöiltä diginopeudella avautuvat todellisuudet aidoksi keholliseksi läsnäoloksi. Tässä todellisuudessa titaanin luja valtti on taito hallita tanssin opetusme-

Petri Kauppinen on Oamkin tanssin lehtori ja tanssin monityöläinen. Hän on esimerkki pitkälinjaisen oululaisen tanssinopettajakoulutuksen aikaansaannoksista. Kauppinen työskentelee opettajana, koreografina, tanssijana ja käsikirjoittaja-ohjaajana. Kaikessa työssään näkyy usean eri tanssinlajin ilmiöiden ymmärtäminen ja niiden vahvuuksien yhdisteleminen.

todeja monitasoisesti. Ei riitä, että osaa suostutella, hämätä, tukea, saattaa, vaatia, palkita tai rohkaista. Entistä tärkeämpää on osata olla hiljaa vierellä ja kuunnella. Vain tilaa antamalla saa tilaa ja tämä voi puolestaan edesauttaa suvaitsevan vuorovaikutuksen syntymistä. Tanssinopettajaopiskelija Saku Tonteri kertoo henkilöhaastattelussa ja artikkelissaan onnistuneesta harjoittelukokemuksesta tanssin kouluharjoittelussa. Rohkeus tarttua vuorovaikutteisen koreografian menetelmiin on ollut valttia myös Oamkin tanssinopettajaopiskelijoiden ensimmäisen vuosikurssin Samalla Pallolla -nimisessä taidepedagogisessa projektissa. Lehtorimme Anni Heikkinen ja Niina Susan Vahtola kirjoittavat oppilaitoksemme perinteikkäistä kytköksistä koulumaailmaan ja tanssiviin lapsiin ja nuoriin. Näitä arvokkaita siteitä lujitamme jatkossakin, sillä kuten me kaikki tanssin alalla työskentelevät tiedämme, tanssin mahdollisuudet tarjota laaja kasvupohja hyvinvoivaksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi ovat erinomaiset. Tanssin opit eivät rajoitu pelkästään ydintukeen ja fyysisyyden näkökulmaan, vaan uteliaan kehon yllyttämään alati kasvavaan mieleen. Petri Kauppinen

Arktiset askeleet -tapahtumassa vuonna 2016 koettiin tanssin iloa Tanssikeskus Citydancen viehättävien tanssijattarien toimesta Viikingit koreografiassa.

5


6


H E N K I L Ö K U VA

Uteliaasti kohti tuntematonta TEKSTI: PETRI KAUPPINEN KUVAT: LAURE KURKELA

Tanssi on jättänyt lähtemättömän jäljen tanssinopettajaopiskelija Saku Tonterin identiteettiin. Karjalaiseksi ekstrovertiksi itseään kutsuva neljännen vuoden opiskelija eli nuoruutensa tanssintäyteisessä perheessä, jossa löytyy intohimoa mm. rivitanssin alalle. Tonteri on oivallinen esimerkki moniosaajasta, jolle tanssin viitekehys antaa luontevan ja notkean ympäristön toimia.

Saku Tonteri aloitti opinnot Oamkissa vuonna 2014 silloisen paritanssin suuntautumisvaihtoehdon matkassa. ”Se oli minulle kohtaamisen vuosi, opin kuinka voi viestiä kosketuksen kautta”, Tonteri toteaa. Toisena opintovuonna miehen liikelaajuus ja fysiikka saivat erityiskyytiä, kun opintopolun päälinja siirtyi showtanssin pariin. ”Tuli mukaan liikkeen eri tasot. Myös balettiopinnot ja roolit Huonosti vartioitu tyttö –balettiesityksessä avasivat tanssiteknisen näkökulman tekemiseen.” Kolmantena vuonna Tonteri lähti vaihtoon Lissaboniin Portugaliin, jossa työskentely Escola Superior de Danca -koulussa toi repertoaariin nykytanssin ja kannusti pohtimaan liikkeen motiiveja. Tyylikkäästi kommunikoivan Tonterin puheista heijastuu tyytyväisyys henkilökohtaisen tanssihistoriansa tuomaan laajaan keholliseen näkökulmaan. ”Minua kiinnostaa ihmisen jokapäiväinen rytmiikka ja se minkälaisten rytmikerrosten kanssa elämme. Musikaalisuuden kehittyminen mahdollistaa liikkeen dynaamisten tekijöiden ilmentämisen tarkemmin.”

7


Kastellin koulun 2-3b luokan vuorovaikutustaidot kehittyivät tuntuvasti Saku Tonterin opetusharjoitteluprojektin aikana.

SAKU TONTERI Tänä päivänä oman kehon hahmottaminen sisältä käsin on myös tärkeä periaate miehelle. Varsinkin, kun vaakakupissa on mallioppimisen traditioon pohjautuvat oppimiskokemukset nuoruudesta. ”Haluan välttää sitä, että opetus muodostaa tanssille jonkin yleiskäsityksen, jollaista sen pitäisi olla. Soveltavuus, jatkuva muuntuminen ja sitä kautta saavutettu orgaanisuus kasvattaa yksilöllistä kriittisyyttä sisältä käsin. Näin tanssilla voi olla yhteiskunnallista vaikuttavuutta”, Tonteri kiteyttää osuvasti. Viime syksynä vuorossa oli koulutanssin opetusharjoittelu ja sen motiiveiksi Tonteri halusi tuoda itselleen tärkeitä tekijöitä tanssista. Niinpä valmius muutokseen osoittautui vahvaksi valtiksi myös lapsille tanssia opetettaessa. Seuraavassa kirjoituksessa opettajan alku avaa kokemuksiaan lasten kanssa työskentelystä vuorovaikutteisen koreografian menetelmien kautta.

8

Kotoisin Hollolan Paimelasta

Peruskoulun jälkeen kaksoistutkinto: automaatioasentaja ja ylioppilas

Tanssin lisäksi liikunnallisesti aktiivinen harrastustausta mm. musiikkiteatteri, kuoro, airsoft, paintball, bmx-pyöräily, koripallo, jääkiekko, salibandy, lentopallo, tietokonepelit ja elokuvat

Esiintyy parhaillaan Oulun Teatterin My Fair Lady -musikaalissa

Motto: Tanssi on meissä.


Vuorovaikutteinen koreografinen projekti koulutanssin opetuksessa TEKSTI: SAKU TONTERI, MUOKANNUT: PETRI KAUPPINEN

Osana opintojeni opetusharjoittelua ohjasin Suomi 100 -teemaisen tanssiteoksen Oulussa Kastellin ala-asteen toisen ja kolmannen luokan oppilaille. Tapasimme syksyn 2017 aikana ryhmien kanssa säännöllisesti kerran viikossa. Osa oppilaista harrastaa tanssia koulun ulkopuolella, mutta suurin osa lapsista oli tanssin parissa ensimmäistä kertaa. Tavoitteeni tanssikasvattajana on kannustaa ihmisiä löytämään luontainen tarve ja kyky ilmaista tunteita ja kokemuksia kehon avulla. Uskon jokaisen kykenevän kokemaan tanssia.

Opetuksellinen päämääräni tässä projektissa oli rohkaista oppilaita liikkumaan omaehtoisesti ja löytämään liikkeestä tanssin ilo sen sijaan, että tarjoaisin heille itseäni inspiroivan materiaalin valmiina. Näistä syistä päädyin valitsemaan opetusmenetelmäksi vuorovaikutteisen koreografisen projektin. Se mahdollistaa eri taitotasojen ja kokemuspohjien osallistamisen yhteiseen tekemiseen. Prosessi kokonaisuudessa eteni mukavan sulavasti ja vuorovaikutus oppilaiden kanssa syntyi helposti. Uskon tämän rakentuneen aloitus- ja lopetuspiirien, jatkuvan palautteen sekä ideoiden keräämisen ja jaetun päätösten teon mahdollisuuden ansiosta.

9


”Vuorovaikutteisen koreografian metodi on luovuutta ruokkiva työväline taidekasvatukseen.”

10


Kirsi Törmi (2016, 28, 37-41) esittelee väitöskirjassaan Jo Butterworthin tutkimaa suhdetta tanssijoiden ja koreografin välillä. Butterworth on jakanut suhteen viiteen päätyyppiin, joista ensimmäisessä tyypissä koreografilla on kaikki päätösvalta ja viidennessä mallissa koreografi on päinvastainen, eli tasa-arvoinen kollega tanssijoiden kanssa. Kokeilemassani vuorovaikutteisessa koreografisessa prosessissa koreografin suhde teoksen tanssijoihin oli Butterworthin näkemyksen neljättä päätyyppiä. Annoin oppijoille virikkeitä materiaalin luontiin ja vastasin lopullisen muodon laadusta vuorovaikutuksellisesti tekijöiden mielipiteiden kanssa. Sisällön tuotosta vastasivat kuitenkin tanssijat itse. Tekoprosessi eteni pääpiirteittäin näin: ensin selvitin keskustellen oppilaiden kanssa, mikä on heidän käsityksensä suomalaisuudesta ja satavuotiaasta Suomesta. Heidän ajatuksistaan ilmeni monia teemoja, kuten toimeentulo, vapaa-aika, koulutus, luonto, ravinto yms. Päätin rajata teeman luontoon korostaen vuodenaikoja. Aloitimme liikkeiden tuottamisen mielikuvaharjoituksilla silmät suljettuina, jotta liikkujien kehotuntemus kohentuisi ja että muiden läsnäolo vaikuttaisi mahdollisimman vähän liikkumiseen. Saatoin kuvailla vaikkapa talvista maisemaa hyvin yksityiskohtaisesti ja samalla tarkkailin, kuinka viestit vaikuttivat nuorten tekemiseen. Jokainen oppija tulkitsi tarinan käänteitä rohkeasti omalla tavallaan ja tästä inspiroituneena kuljetin tarinaa eteenpäin. Olin tyytyväinen tuloksiin; sain heidät liikkumaan omaperäisesti. Käytin prosessin aikana myös valokuvia ja musiikkia liikkeiden innoittajina. Työstimme materiaalia lopulliseen laadulliseen muotoon erilaisin dynaamisin mielikuvin ja musiikin avulla. Teosten lopulliset musiikkikappaleet vakiintuivat kokeilujen myötä sellaisiksi, jotka tukivat niin oppilaiden tekemistä kuin vuodenaikateemaakin. Törmin (2016, 50) tavoin olen kokenut tanssikoreografioissa mukana olemisen niin, että minuun on ’’tallennettu’’ tanssimateriaali sen sijaan, että olisin voinut vuorovaikutuksen avulla edesauttaa koreografian lopullisen muodon syntymistä. Toteuttaessani vuorovaikutteista koreografista prosessia käytännössä, huomasin sen herättävän oppilaissa kysymyksiä siitä, saavatko he tehdä jotain tiettyä liikkeellistä kokeilua tai mitä ylipäätään saa tehdä. Pyrin prosessin aikana vakuuttamaan heidät oman soveltamisen mahdollisuudesta ja korostin ongelmanratkaisun tärkeyttä, jotta esitys tulisi valmiiksi. Harjoituksissa tila oli usein ylitsevuotavan täynnä liikettä, jolloin osallistujien oli alituisesti kyettävä reagoimaan kanssatanssijoihin törmäysten välttämiseksi. Tämä silminnähden harjaannutti vuorovaikutusta ryhmien keskuudessa. Vuorovaikutteinen koreografinen työtapa avasi tanssin lapsille sosiaalisena tilanteena, yhteisenä kokemuksena, jossa he

omin liikkein reagoivat toistensa tekemisiin. Näin myös ihmisyyden perinpohjaiset tarpeet eli hyväksytyksi tuleminen ja yhteisöön kuuluminen toteutuivat. Kahden eri ryhmän työskentelyn lopputulokset olivat mielenkiintoisia. Vaikka käytin molemmille ryhmille pääpiirteittäin samaa tekemisen kaavaa tavoitteineen, muodostui niistä kaksi täysin erilaista teosta. Tuntien aikana huomasin eron ryhmien välillä siinä, kuinka valtaosa toisen ryhmän oppilaista toteutti sanatarkasti ohjeitani, kun taas toisessa ryhmässä ohjeet toimivat pikemminkin suuntaviivoina. Kaiken kaikkiaan molemmat ryhmät vastaanottivat käyttämäni metodin vilpittömän avoimesti. Oppilaiden omat opettajat olivat mielissään lopputuloksesta ja sain heiltä myönteistä palautetta eteenkin siitä, kuinka työskentely toi oppilaista esiin uusia piirteitä. Prosessin aikana koin luottamuksen eleitä myös oppilaita, näistä vahvimpana jäi mieleen muutaman oppilaan halaukset tuntien jälkeen käytävällä kohdattaessa. Vuorovaikutteinen koreografinen prosessi sopii minulle metodina hyvin, sillä nautin yhdessä tekemisestä. Uskon ihmisjoukon myös saavan enemmän aikaiseksi lyhyessä ajassa, kun jokaisella on mahdollisuus toimia omien vahvuuksiensa mukaan. Opettajan rooli lopullisten päätösten tekijänä on keskeistä oppimistilanteen rauhallisuuden ja jatkuvuuden takaamiseksi. Opettajan omat vuorovaikutustaidot ovat myös isossa roolissa, jotta tämän metodi toimii. Mikäli ohjattavat eivät ole tottuneet oman mielipiteen ja kriittisen ajattelun hyödyntämiseen keskustelussa, on ohjaajan kyettävä näyttämään esimerkkiä avoimesti ja voitava vaatia sitä myös oppilailta. Kriittinen ääni toteutuu toki hyväksyvästi ottaen huomioon oppilaiden erilaiset oppimistavat. Ohjaajan on ’’huolettomasti’’ aloitettava prosessi työryhmänsä kanssa, jotta omat näkemykset ja kokemukset eivät määrää liikaa koreografista lopputulemaa (Törmi 2016, 149-150). Suosittelen vuorovaikutteista koreografista metodia opettajille, jotka uskovat oppilaissaan itävän tietoisuutta ja osaamista, jota sinä, eikä välttämättä oppilas itsekään vielä tiedä. Mielestäni menetelmä on vahva työväline taidekasvatukseen ja ruokkii kehollista luovuutta oivallisesti.

LÄHTEET Törmi, K. 2016 Koreografinen prosessi vuorovaikutuksena. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, esittävien taiteiden tutkimuskeskus: Helsinki.

11


Arktiset lasten asialla TEKSTI: LIISA KONTTURI-PAASIKKO KUVAT: PETRI KEKKONEN

Arktiset askeleet -tanssitapahtuma tanssitaan Oulussa 22.-25.3.2018. Viikonlopun aikana Oamkin Kotkantien kampuksella ja Pohjankartanossa vilistää hurjan paljon pieniä tanssivarpaita – tapahtumassa on mukana reilut 400 alle kouluikäistä ja alakouluikäistä tanssijaa huoltojoukkoineen. Viikonlopun päätapahtuma on tanssikatselmus, johon on valittu mukaan 41 esitystä esiraatiin hakeneista 117 esityksestä.

12

Mitä lasten esityksissä arvioidaan ja millä perusteella valitaan katselmuksessa nähtävät esitykset? Eikö jokainen esitys ansaitsisi tulla nähdyksi uudestaan? No ihan varmasti ansaitsisi, mutta aikataululliset realiteetit valitettavasti pakottavat arviointiraadin tekemään valintoja. Arktiset askeleet on ensisijaisesti tanssikasvatuksellinen tapahtuma ja pyrkii olemaan lasten asialla siinä, että katselmus tarjoaisi tanssia mahdollisimman monesta näkökulmasta. Esiraatiin saapuu joka vuosi erilainen kattaus esityksiä ja katselmukseen pyritään valitsemaan mahdollisimman laaja kirjo eri ikäisiä tanssijoita, eri kokoisia ryhmiä, aloittavia ja pidempään tanssineita harrastajia sekä esityksiä, joita on tehty erilaisia lähtökohdista. (tanssitekniikka, tarina, esineen käyttö tms.)


Kuhmolaiset Kristallitytöt vierailivat vuoden 2016 tapahtumassa upealla Heimotanssi -esityksellä.

Nämä lähtökohdat mielessään esiraatiin valittu arviointiraati aloitti urakkansa tammikuun viikolla 3 ja katsoi esitykset läpi anonyymeinä, keskusteli teoksisista, pohti niiden kehittämisalueita ja vahvuuksia ja teki ratkaisunsa. Yhteisöt olivat valinneet haluavatko kirjallisen palautteen esiraadilta — esiraativaiheessa palautteen saavat ne palautemahdollisuuden valinneet esitykset, jotka eivät tulleet valituiksi maaliskuun katselmukseen. Raadissa olevien tanssin ammattilaisten lisäksi esiraadissa palautetta antoivat Oamkin tanssinopettajakoulutuksen 3. vsk:n opiskelijat, jotka kirjoittivat palautteet puhtaaksi esiraadin jälkeen ja harjoittelivat näin tärkeää rakentavan mutta kehittävän palautteen laatimista.

Esiraadin arviointiraati laati osallistujille huolellisen yleispalautteen, jossa käsiteltiin asioita, joihin koreografit ja tanssijat voivat jatkossa kiinnittää huomiota. Tässä palautteessa nostettiin esille mm. musiikkivalintojen sopivuus, esityksen kaaren huomioiminen sekä liikemateriaalin sopivuus tanssijoille. Ensimmäisen kerran annettiin tällä kertaa myös lyhyt palaute katselmukseen valituille esityksille. Tämä ”vinkki” annettiin yksittäisestä asiasta, johon keskittymällä esityksen voisi saada hiottua hienoksi timantiksi maaliskuun katselmukseen.

Maaliskuun katselmuksessa tullaan näkemään esityksiä jotka herättävät tunteita, ihastuttavat, koskettavat, naurattavat ja puhututtavat. Suurimpaan osaan esityksistä on tanssinopettaja /-ohjaaja tehnyt koreografian, mutta mukana on myös yhdessä tehtyjä teoksia ja lasten ikiomia luomuksia.

Liisa Kontturi-Paasikko on Arktiset askeleet -tapahtuman johtaja.

Osa ryhmistä ja tanssijoista kulkee jo varsin tavoitteellista tanssijuuden polkua ja heidän esityksissään nähdään rytmistä tarkkuutta, yhtenäistä tekemistä ja ikään nähden hyvää teknistä taitoa. Näistä esityksistä eniten tulevat varmasti sykähdyttämään ne jutut, joissa koreografi on onnistunut löytämään tanssijalle tai ryhmälle sopivaa liikemateriaalia, sellaista joka on riittävän haastavaa mutta kuitenkin harjoiteltavissa niin että tanssimisen ilo ja riemu säilyvät mukana koko matkan ajan. Saamme myös olla mukana elämässä tanssitaipaleen alussa olevien ryhmien ja tanssijoiden ensimmäistä esiintymistä isolla näyttämöllä. Heidän esityksissään nähdään sekä aitoa liikkumisen riemua että koskettavaa heittäytymistä vaikeampienkin asioiden äärellä. Vaikka tanssijan tekniset taidot ovat vasta aivan nupullaan, koreografi / ohjaaja on onnistunut luomaan näissä esityksissä lapsille jutun, joka on heille omakohtainen ja tärkeä ja koskettaa siksi myös katsojaa. Ryhmien lisäksi katselmuksessa on mukana myös solisteja, joille voimme jo etukäteen nostaa hattua ja huutaa hurraa -huutoja. Itsensä likoon laittaminen yksin isolla näyttämöllä ison yleisön edessä on haastavaa kokeneellekin tanssijalle, joten näitä pieniä solisteja kohtaan on syytä osoittaa suurta kunnioitusta! Osa solisteista tanssii heille sopivia klassisen baletin variaatioita, osa valittiin mukaan tanssijalle varta vasten tehdyllä esityksellä ja osa solisteista heittäytyy improvisoimaan esityksen. Huikeaa!

Mielenkiinnolla ja innolla odotamme siis tulevaa tapahtumaviikonloppua ja tanssikatselmusta —tulemme näkemään paljon loistavia timantteja!

ARKTISET ASKELEET •

Tanssipedagogi Marketta Viitalan käynnistämä ja eri tanssin muotoja yhteen tuova katselmus tanssittiin aluksi maakunnallisena tapahtumana vuosina 1985-86

Valtakunnallinen tanssikatselmus vuodesta 1987

Pääjärjestäjinä Oamkin tanssinopettajakoulutus sekä Oulun läänin tanssialan tuki ry

Tapahtumassa tanssivat vuorovuosin alle kouluikäiset ja alakouluikäiset harrastajat sekä yläkouluikäiset ja sitä vanhemmat harrastajat ja tanssin ammattiopiskelijat

Katselmukseen osallistutaan esiraadin hyväksymänä videokarsinnan kautta

Erilaiset tanssialan koulutukset ja seminaarit ovat olennainen osa tapahtumaviikonloppua

13


”Se, että ihminen on kosketuksessa itseensä, kehollisuuteensa ja tunteisiinsa, on edellytys sille, että ihminen voi ymmärtää toista ihmistä” (Anttila 2001).

14


Tanssiteosprosessi yhteisöllisenä kokemuksena TEKSTI: ANNI HEIKKINEN JA NIINA SUSAN VAHTOLA , KUVAT: LAURE KURKELA

Tanssinopettajakoulutuksessa on tehty useampana vuotena tanssiteos, jonka lähtökohtana on teoksen tuottaminen, yhteisöllinen oppiminen, luovuuden kehittäminen ja ryhmäytyminen. Reunaehdot suunnitteluvaiheessa ovat, että teoksen pituus on 30-45 minuuttia ja, että esitys kiertää oululaisissa kouluissa. Samalla tavoitteena on myös tarjota opiskelijoille menetelmiä yhteisöllisen koreografisen prosessin toteuttamiseen. Tutustumis- ja ryhmäytymisprosessi on samalla myös koreografinen prosessi. VUOROVAIKUTUKSEN VIRRASSA Dialogisuus prosessin tukirankana perustelee itsensä vuosi toisensa jälkeen. Dialogisessa suhteessa kaikki osapuolet ovat subjekteja, jotka yrittävät yhdessä päästä asetettuihin tavoitteisiin - kyse on siis oppijoiden ja opettajien välisestä yhteistyöstä (Sarja 2003). Lähtökohtaisesti tässä teosprosessissa päätäntävalta on ollut demokraattisesti koko työryhmällä. Suunnitteluprosessissa korostui reunaehtojen määrittäminen, mutta varsinainen teoksen muotoiluprosessi alkoi vasta siinä vaiheessa, kun osallistujat kokoontuivat ensimmäistä kertaa. Jo Butterworthin laatimassa mallissa koreografiset prosessit luokitellaan viiteen tyyppiin, joita määrittää se millaisina koreografin ja tanssijan roolit näyttäytyvät. Prosessit asettuvat janalle, jonka toisessa päässä on koreografi asiantuntijana ja tans-

sija instrumenttina ja toisessa päässä janaa kaikki työryhmän jäsenet ovat tasa-arvoisia, teos on yhteisomistuksessa ja prosessin varrella päätökset tehdään keskustelemalla. (Butterworth 2009.) Sekä koreografin että tanssijan samoin kuin opettajankin rooli on dynaaminen ja kunkin rooli voi teosprosessin edetessä saada uuden position. Ihmisten välinen vuorovaikutus syntyy kehollisesti ja siihen kuuluu puheen, liikkeen ja ilmeiden taso (Seikkula 2017). Tanssiantropologi ja liikuntatieteiden tohtori Maarit Ylönen (2004) kuvaa dialogia kinesteettisenä narratiivina. Hänen mukaansa toisen tanssijan historian tunteminen ja emotionaalinen suhde tanssikumppaniin voi auttaa ymmärtämään jotain sellaista, mitä ei välttämättä ole kovin helppoa pukea sanoiksi. Tasavertaisessa dialogissa on mahdollisuus oivaltaa ja luoda uutta (Törmi 2016; Sarja 2003.) Aitoa dialogisuutta tavoitteleva pedagogiikka puolestaan mahdollistaa sen, että oppijan ja opettajan roolit ikään kuin sulautuvat. Opettaja on liikkeelle panija, kannustaja, tukija ja ohjaaja. Avoin, kunnioittava ja vuorovaikutteinen kohtaaminen on dialogisuuden ydin. (Anttila 2003.) Ilmapiirin ja turvallisuuden tunteen kannalta voi kuitenkin olla tärkeää, että välillä päätöksiä tehdään opettajan toimesta. Samalla pallolla –teoksen prosessissa me opettajat kerroimme ottavamme johdon käsiimme tarvittaessa, jotta luottamus teoksen valmiiksi saamiseen säilyisi. Teoksen tekemisen edetessä kävikin niin, että puhtaasta demokraattisuudesta poikettiin ajoittain opettajajohtoisiin ratkaisuihin.

15


Ella Rautamiehellä (edessä), Maisa Mobergilla ja koko esiintyjäryhmällä on erityinen suhde esityksen liikemateriaaliin, sillä jokainen työryhmässä on saanut vaikuttaa teoksen kokonaismuodon syntymiseen.

16


TUNTEMUKSET TALTEEN Samalla pallolla –esityksen prosessi alkoi elokuun 2017 lopussa, opiskelijoiden aloittaessa opintonsa. Alkuvaiheessa teemana oli tutustuminen toisiin, luottamuksen synnyttäminen ryhmän sisällä, luovuuden herättely ja erilaisten liikekokeiluiden tekeminen. Aluksi käytiin läpi teoksen tekemisen reunaehdot. Sovimme myös, että hankalistakin asioista yritetään keskustella yhdessä. Tanssitaiteen tohtori Kirsi Törmin mukaan vuorovaikutukseen perustuvat työtavat koreografisessa prosessissa nostavat väistämättä esiin kunkin osallistujan aiemmat kokemukset siitä, kuinka voi tuoda esiin hankalia tunteita ja uskaltaako niitä kertoa muille. (Törmi 2016.) Kokemukset aiemmista teosprosesseista toivat esiin, että epämukavuuden ja kuohunnan tunteet ovat tärkeitä ja kuuluvat asiaan. Esitykseen tähtäävissä tanssiteosprosesseissa on läsnä asettuminen katseen alle sekä esitystilanteessa että harjoitusprosessissa. Katseen alla oleminen voi tuoda pintaan monenlaisia tunteita, myös häpeää.

Alkuvaiheessa kaikki on uutta ja aivan tyhjästä nyhjäiseminen jännittää, pelottaa, ahdistaa ja häpeäkin on läsnä: ”Aluksi oli todella hankalaa heittäytyä joihinkin tehtäviin. Huomasin että aloin helposti miettimään että teenkö oikein tai onko liikkeet tarpeeksi hyviä.” Aiemmat kokemukset tanssijana ovat voineet olla vahvasti opettaja- tai koreografijohtoisia, jolloin tanssijat ovat ikään kuin värit kuvataiteilijan paletissa. Jo Butterworthin kuvaus tällaisessa prosessissa koreografin asemasta on koreografi eksperttinä (choreographer as expert) ja tanssijaa puolestaan Butterworth kuvaa instrumenttina (dancer as instrument) (Butterworth 2009). Dialogisuuden periaatteita noudattava koreografinen prosessi voi olla vieras, koska ei olla totuttu itse vaikuttamaan teoksen liikemateriaaliin tai teoksen syntyyn. Teoksen synnyttäminen on välillä kivulloista: ”Paljon on haastettu omaa mieltä ja tekemistä, oleskelua oman mukavuusalueen ulkopuolella esimerkiksi itselle vaikeilla tehtävän annoilla (tehtävän annot eivät ehkä ole olleet niin konkreettisia, kuin mihin on tottunut, joka tekee asiasta vieraamman).”

Katseen alla oleminen voi tuoda pintaan monenlaisia tunteita, myös häpeää.

Vuorovaikutteisessa koreografisessa prosessissa häpeän kokemuksista keskusteleminen sekä avoimen ja levollisen suhtautumisen mahdollistaminen antaa tilaa tunnistaa, sanoittaa ja jakaa tunteita ja kokemuksia. (Törmi 2016.) Välineeksi kokemusten sanoittamiselle otetiin työpäiväkirjan kirjoittaminen. Epämukavuuden kokemuksille, kritiikille ja monenlaisille tunneilmaisuille pyrittiin antamaan tilaa arvottamatta niitä. Ne kaikki osaltaan kasvattivat yhteistä ymmärrystä teoksen ja tekijöidensä maailmasta.

Opiskelijoiden työpäiväkirjat toimivat pohjana tilanteille, joissa tunnelmia ja kokemuksia jaettiin keskustellen. Ne antoivat myös viitteitä siitä mihin suuntaan teoksen prosessia olisi syytä ohjata. Eräs opiskelija purkaa tunnelmiaan seuraavasti: ”Alussa tunnit ja omat ajatukset niiden jälkeen olivat hieman sekavat; millaista esitystä lähtisimme rakentamaan? Paljonko tanssia se sisältää? Miten ja kuka koreografioi? Tekevätkö kaikki kaiken? Koska aloitamme tekemään? Mutta tajusinkin, että teemme aluksi erilaisia harjoituksia, joilla kokoamme liikemateriaalia ja ideoita. Koska emme aloittaneet heti esityksen suunnittelua ja ideointia, aiheutti se järjestyksen maailmassani paniikkia.”

HÄMMENNYKSESTÄ HOKSAUKSIIN

Epäuskon hetkinä me opettajat pyrimme keventämään taakkaa opiskelijoiden harteilla lupaamalla varmasti viedä prosessi loppuun. Toki teosprosessin loppupuolelle sattui ikävä flunssa-aalto, joka asetti omat haasteensa työn edistymiselle; pahimmillaan 16 tanssijasta 9 oli poissa harjoituksista. Toisaalta alituisesti muuttuva tilanne on lisännyt joustavuutta. Tanssijat ovat kyenneet venymään hyppäämällä jonkun toisen rooliin ja yhteistyössä ratkomaan ongelmatilanteet jonkun puuttuessa. Myös meillä opettajilla oli epäuskon hetkemme, mutta kokemus on osoittanut niiden olevan tärkeitä ja kuuluvan luoviin prosesseihin. Ryhmäprosessi muotoutumisen, kuohunnan, vakiintumisen ja kypsän toiminnan vaiheineen oli Samalla pallolla –projektissa läsnä. Ryhmässä työskentely oli muutakin kuin auvoa: ” Ryhmässä työstäessä on ollut välillä vaikeaa saada kaikkien ääni kuuluviin.” Ryhmä on joukko vuorovaikutuksessa olevia ihmisiä, joilla on yhteinen tavoite, pelisäännöt ja normit sekä johtaja. Ryhmän yhteiseen taipaleeseen sisältyy turhautumista ja ahdistusta, minkä perustana on ryhmän jäsenten riippuvuuden

17


ja itsenäisyyden tarpeiden täyttymisen mahdollistuminen. Pienryhmään voidaan katsoa kuuluvan 3-15 jäsentä ja 16-30 henkilöä on keskisuuri ryhmä ja yli 30 henkilöä on suurryhmä. Mitä suurempi ryhmä on kyseessä sitä vähemmän vuorovaikutusta. (Öystilä 2009.) Työpäiväkirjan kirjoittamisen yhtenä tavoitteena olikin antaa ääni myös niille osallistujille, jotka eivät ehkä ryhmätilanteessa kovin mieluusti tuo omia mielipiteitään esiin. Teoksen prosessin etenemiseksi opiskelijoilla oli erilaisia rooleja, joissa he sukkuloivat joustavasti vaikka aikataulu olikin tiukka. Se oli toisaalta teoksen prosessia selkeästi rajaava tekijä ja siten piti toimintaa yllä. Se myös nosti esiin osallistujien kyvyn johtaa itseään ja muita annetussa aikaraamissa kohti yhteistä tavoitetta. Rajoja asetimme myös me opettajat: ”Opettajat ovat antaneet yllättävän paljon ohjenuoria ja raameja projektin tuotokselle, mikä ei ole lainkaan huono asia. Aloittaessamme projektia olin siinä luulossa, että opettajat puuttuvat hyvin vähän sisältöön. Koen, että annetut ohjeet ovat vain inspiroineet ja herättäneet mielenkiinnon uusien juttujen tutkiskelulle.”

YLEISÖN KANSSA KOKEMASSA

LÄHTEET Anttila, E. 2003. A Dream Journey to the Unknown Searching for Dialogue in Dance Education. Theatre Academy, Department of Dance and Theatre Pedagogy. Acta Scenica 14. Helsinki: Yliopistopaino. Butterworth, J. 2009. ”Too many cooks? – A framework for dance making and devising.” Contemporary Choreography – A Critical Reader toim. Jo Butterworth ja Liesbeth Wildschut. Abingdon: Routledge. 186-189. Törmi, K. 2016. Koreografinen prosessi vuorovaikutuksena. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, esittävien taiteiden tutkimuskeskus. Acta Scenica 46. Helsinki: Edita Prima. 74; 155 Sarja, A. 2003. Dialogisuus ja aito kohtaaminen ohjausprosessissa. Teoksessa Silkelä Raimo. 2003. (toim.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjaamisesta. Suomen harjoittelukoulujen vuosikirja N:o 1. Joensuu: Joensuun yliopistopaino. 86

Esitysperiodin alkaessa teokseen rakentui vielä yksi vuorovaikutuksen taso: suhde yleisöön.

Tällä hetkellä olemme siinä tilanteessa, että Samalla pallolla -teoksesta on vielä kolme esitystä jäljellä. Esitysperiodin alkaessa teokseen rakentui vielä yksi vuorovaikutuksen taso: suhde yleisöön. Vaikutti siltä, että usko teoksen kantavuuteen syntyi vasta ensimmäisessä esityksessä kun päästiin esiintymään varsinaiselle kohderyhmälle: alakoululaisille. Lapset ovat eläneet teoksen maailmassa keskittyneesti ja esityksen jälkeen kyselleet ja kommentoineet innokkaasti. Näissä kohtaamisissa on selvinnyt upeita tarinoita, joita katsojat ovat teoksen maailmasta muodostaneet. Lopputansseissa lapset ja tanssinopettajaopiskelijat yhdessä tanssivat ja elävät näin todeksi teoksen aiheen: Samalla pallolla täällä kaikki ollaan.

Ylönen, M. 2004. Sanaton dialogi. Tanssi ruumiillisena tietona. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House. 33. Seikkula, J. 12.5.2017. Dialoginen kohtaaminen - mieli syntyy vuorovaikutuksessa toisiin. YLE Tiedeykkönen. Viitattu 16.2.2018. https://areena.yle.fi/1-4068447

Öystilä, S. 2001. Ryhmäprosessin hyödyntäminen yliopisto-opetuksen haasteena. Teoksessa Poikela Esa & Öystilä Satu 2001 (toim.) Tutkiminen on oppimista ja oppiminen tutkimista. Tampere University Press. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Juvenes Print.

KIRJOITTAJISTA Anni Heikkinen on Oamkin tanssinopettajakoulutuksen lehtori. Hänen opetusalojaan ovat mm. paritanssin eri muodot ja ainepedagogiikka, tanssikulttuurin opinnot sekä harjoitteluopintojen koordinointi. Niina Susan Vahtola on Oamkin tanssinopettajakoulutuksen lehtori ja tutkintovastaava. Opinto-ohjaustyön lisäksi hänen opetusaineisiinsa sisältyy mm. pedagogisia opintokokonaisuuksia.

18


Ensimmäisen vuoden taidepedagoginen projekti vahvistaa opiskelijaryhmän vuorovaikutustaitoja ja yhteisöllisyyttä.

19


Heittimet oikeisiin linjoihin. Esitykseen valmistautumisen eri vaiheet koetaan käytännön kautta, sillä myös näyttämöteknisten elementtien ymmärtäminen on tärkeä osa tanssinopettajan ammatinkuvaa. Ella Rautamies ja Anniina Koivuniemi virittävät koulukiertueella esityksen valokalustoa kokenein ottein.

20

Kouluesitysten aamut ovat aina aikaisia. Työryhmä kokoontuu kotikampuksella yleensä jo klo 7.30, jotta roudaus, rakennus, lämmittely ja tilaharjoitus ehditään tehdä ennen ensimmäistä esitystä noin klo 10. Milla Lassilalla lämmittely on jo tehty, joten vielä on aikaa tarkistaa esitysmeikki ennen lavalle menoa.


Samalla pallolla -esitys tavoittaa satoja Oulun alueen koululaisia tammi-maaliskuun aikana. Esitys rohkaisee katsojaa muodostamaan tapahtumista oman kehystarinan. Prosessin myötä tekijöiden näkökulmiksi muodostui matkustaminen maailman ympäri, huoli maapallon tilasta sekä toiseuden ja yhdessä olemisen teemat.

Esitys loppuu kaikkien yhteiseen tanssiin. Kollektiivinen liikekokemus helpottaa myös esityksen jälkeisten katsojakontaktien syntymisessä. Koululaiset ovatkin keskustelleet esityksen aiheista innokkaasti. Anni Kirppu ottaa katsojapalautteen mieluusti vastaan ja hyödyntää kuulemaansa seuraavalla esityskerralla.

21


Tanssi, kehollinen oppiminen ja kouluyhteisö Tanssia oululaisille kouluille – yli 20 vuotta TEKSTI: ANNI HEIKKINEN JA NIINA SUSAN VAHTOLA, KUVA: LAURE KURKELA

Tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila on tutkinut Koko koulu tanssii! –hankkeessa kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluyhteisössä vuosina 2009–2013. Tämän tutkimuksen perusteella kehollisen oppimisen ja tanssin tuottama osaaminen liittyy yhdessä olemisen ja elämisen taitoihin, itsensä ja toisten hyväksymiseen, luovuuteen ja yhteisöllisyyteen. (Anttila 2013.) Kehollisuus osana oppimista ja kokonaisvaltaista kehitystä on linjassa peruskoulujen opetussuunnitelman kanssa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) nojaa oppimiskäsitykseen, jonka mukaan kieli, kehollisuus ja eri aistien käyttö ovat ajattelun kannalta olennaisia. Uusien tietojen ja taitojen rinnalla oppilas oppii reflektoimaan oppimistaan, kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Kehollisella oppimisella tarkoitetaan oppimista koko kehossa, ihmisessä ja ihmisten välisessä

22

sosiaalisessa ja fyysisessä todellisuudessa. Se on kehollisen tiedon luomista, käyttämistä ja käsitteellistämistä. Kehollisessa oppimisessa ihminen aktivoituu kokonaisvaltaisesti: aistimusten, tuntemusten, tunteiden, mielikuvien, kielen ja ajattelun tasoilla. Se tuottaa kieltä, merkityksiä ja oivalluksia vaikkakaan se ei ole kieleen sidottua. Olennaista on huomioida, että emme voi kokea, havaita ja ajatella mitä tahansa, vaan käsitteet ja ajattelu ovat sidoksissa kehollisuuden antamiin mahdollisuuksiin. (Anttila 2013.) Oulun ammattikorkeakoulussa jatketaan tanssinopettajakoulutuksen jo 1990-luvun alussa aloittamaa perinnettä toteuttaa osa työharjoittelua tarjoamalla tanssinopetusta viikoittain oululaisille alakouluille. Parhaimpina vuosina tanssinopetusta on saanut 29 luokkaa (n. 1000 lasta). Tanssinopettajaopiskelijat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet


ohjatusti tanssinopetusta ja esimerkiksi Oulun normaalikoulussa ja Lintulammen koulussa on ollut luokkia, joissa lapset ovat saaneet tanssia kuusi vuotta – koko alakoulun läpi. Eräs opettaja kommentoi harjoittelua näin (2018): ”Olen vuosien kuluessa tutustunut ihaniin, taitaviin harjoittelijoihin. Jotakin teette oikein, kun aina löytyy uusia innokkaita opiskelijoita.” Tanssitunnit toteutetaan koulujen opetussuunnitelmassa usein luontevasti liikuntatunteja korvaamalla. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan liikunnan tehtävänä on vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä tukemalla ja mahdollistaa myönteinen suhtautuminen omaan kehoon. Tanssinopetuksen hyödyiksi opettajat kokevat ryhmätyötaitojen kehittymisen, liikuntataitojen oppimisen, kehittymisen muiden kouluaineiden oppimisessa ja luovuuden kehittymisen. Opettajat myös kokevat hyödylliseksi, että voivat tanssinopettajaopiskelijoiden opettaessa keskittyä observoimaan luokkansa oppilaita. (Kysely 2018.) Useissa tutkimuksissa on kyetty osoittamaan koulupäivän aikaisen liikkumisen myönteisiä vaikutuksia lasten psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen, kouluarvosanoihin, sosiaalisiin taitoihin sekä kognitiivisiin toi-

mintoihin (Syväoja et al. 2012). Kokemuksellisen oppimisen on todettu tuottavan osaamista sosiaalisessa toiminnassa. Kehon aktivoituessa sen kokemuksellinen ulottuvuus tulee tietoisemmaksi, ja kun samanaikaisesti sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuu omiin kokemuksiin suhteutuvaa kehollista toimintaa, syntyy jaettu kokemuksellinen maailma. Tanssilla on mahdollisuuksia rakentaa jaettua kokemuksellista maailmaa kouluyhteisössä. (Anttila 2013.)

LÄHTEET: Anttila, E. 2013. Koko koulu tanssii! Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluyhteisössä. Acta Scenica 37. Helsinki: Edita Prima. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus. Kysely. 2018. Tanssinopetuksen hyötyjä koulussa. Oulu: Oamk tanssinopettajakoulutus. Syväoja, H; Kantomaa, M.; Laine, K.; Jaakkola, T; Pyhältö, K. ja Tammelin, T. 2012. Liikunta ja oppiminen. Tilannekatsaus – Lokakuu. Muistiot 2012:5. Opetushallitus. Helsinki: Edita Prima.

23


24


BLOGISSA

Tanssia Sitgesin auringon alla TEKSTI JA KUVA: SINI PARKKINEN

Vietin syyslukukauden 2017 ensimmäisenä Oamkin opiskelijavaihtarina Institute of The Arts Barcelona –koulussa. Median mukaan tuo aika Kataloniassa oli levotonta, mutta opiskelukaupungissani Sitgesissä säilyi varsin lupsakka meno läpi syksyn. Santa Tecla -juhlinta ja filmifestarit täyttivät kadut hassuilla katalonialaisilla perinteillä. Odotin syksyn opintojen haastavan tanssiosaamistani monipuolisesti. Baletti-, jazz-, nykytanssi-, commercial dance, steppi-, laulu- sekä taiteellisen produktion tunnit täyttivät viikoittaiset lukujärjestykseni. Vapaa-aikana ehdin sitten ottaa haltuun espanjalaisen taitolajin, siestan. Salsaklubit saivat jäädä toiseen kertaan. Olin lähtenyt vaihtoon keskittyäkseni omaan tanssiharjoitteluuni sekä hakemaan muutosta rutiineihin ja sen myös sain tehdä. Onhan se myönnettävä, että kun saa aamuisin mennä kouluun auringon paistaessa ja palata kotiin rantaviivaa pitkin kävellen pimeän talvipyöräilyn sijasta, maistuu opiskeluarkikin paremmalta. Pidän vaihtoa ehdottomasti arvokkaana kokemuksena. Huomasin paljon uusia puolia itsestäni ja sain vastauksia kysymyksiini enemmän kuin edes osasin odottaa. Osakon vaihto-vloggaajana pääsin lisäksi jakamaan kokemuksiani reaaliajassa ja keräämään muistoja liikkuvan kuvan muodossa. Vaikka paluu Ouluun tapahtui sekavissa tunnelmissa, koen pystyväni nyt jatkamaan koulu- ja urapolullani uudella tarmolla Sitges sydämessäni lämmittäen. Henkilökohtainen kiinnostus kansainvälistymisasioissa johti siihen, että Pedagoginen kehittäjä -kurssilla päätimme yhdessä Ville Sieväsen kanssa ottaa tämän asian perusteellisempaan pohdintaan. Tanssin vaihto-opiskelijoita meillä käy harmittavan vähän, mutta tänä keväänä olemme saaneet jopa kaksi vierailijaa: yhden Saksasta Erasmus-vaihdon kautta sekä toisen Savonia ammattikorkeakoulusta

kahden viikon pikavisiitille. haastattelemalla kartoitimme tilannetta, mikä heidän kokemuksensa Oamkiin lähdöstä oli ja mihin he ehkä olisivat kaivanneet vastauksia ennen h-hetkeä. Itse nimittäin koimme Oamkin englanninkieliset vaihtoinfoa sisältävät nettisivut kovin vaatimattomiksi, eivätkä ne tehneet oikeutta laadukkaalle opintotarjonnallemme. Monet Oamkin tanssinopettajaopiskelijat ovat lähteneet vaihtoon ulkomaille tanssijan ammatillisiin koulutuksiin. Pohdimme sitä, kuinka saisimme lisää vaihtokouluja vastaamaan eri suuntautumisvaihtoehtojen sekä eri elämänvaiheessa olevien opiskelijoiden tarpeita. Voisiko esimerkiksi lyhyet kotimaan vierailut muissa tanssinopettajakoulutuksissa nousta suosituksi vaihtoehdoksi ulkomaanvaihtojen rinnalle? Ulkomailta uusia partnerikouluja voisi taas yrittää haalia markkinoimalla Oamkin tanssinopettajakoulutuksen vahvuuksia, joita ovat muun muassa ovat laadukas ja monipuolinen tanssinopetus sekä tietenkin pedagogiset opinnot. Ammattitanssijoista iso osa toimii myös opettajana jossain vaiheessa uraa joko tuntiopetuksen tai yksittäisten pääsykokeiden muodossa. Yhtenä kehityskohteenamme olisi myös rekrytoida tanssin käytävälle oma ”vaihtokummi”. Palattuani Ouluun, moni on tullut nykäisemään hihasta välitunnilla, mutta perusteellisempi hetki kokemusten jakamiseen voisi olla paikallaan. Vaihtokummi auttaisi opiskelijoita esimerkiksi siinä, mitä tehdä ennen vaihtoon lähtöä, sen aikana ja jälkeen. Hän voisi myös avustaa tulevaisuudessa toivottavasti sankoin joukoin Ouluun saapuvia vaihto-opiskelijoita sopeutumaan harjoitteluun uudessa ympäristössä ja kirpeän raikkaassa Oulun ilmastossa. Sini Parkkinen opiskelee Oamkissa tanssinopettajaksi kolmatta vuotta suuntautumisvaihtoehtonaan showtanssi.

25


Tanssipelejä testaamassa TEKSTI JA KUVA: TAINA ALA-KETOLA

Osallistuin tammikuussa 2018 Oulun Ammattikorkeakoulussa tuotettuun SampoFolkJam-koulutukseen osana tanssipedagogisia opintojani. Koulutus kesti kaksi päivää ja sen aikana saimme paljon ideoita ja käytännön harjoituksia toteuttaa tanssillisia, kehollisia ja yhteisöllisiä pelejä kaiken ikäisten oppilaiden kanssa. Koska koulutus oli innostava ja tuki mielestäni itselleni tärkeää opetus- ja kasvatusperiaatetta (suuret asiat opitaan elämällä, liikkeessä ja ruumiissa kokemalla, ei istumalla ja ajattelemalla), jäin miettimään, miten homma toimii käytännössä oppilaiden kanssa ja mitä he kokevat saavansa tanssipeleistä. Eipä siis muuta kuin selvittämään asiaa.

26

Pyysin koekaniineikseni Lintulammen koulun 5A-luokan oppilaat yhdessä opettajansa Merja Pasasen kanssa. Treffasimme eräs perjantaiaamu koulun jumppasalissa ja pelasimme yhdessä puolitoistatuntia SampoFolkJam-opaskirjasta valitsemani pelejä. Olin valinnut mukaan pelejä jokaisesta kirjan pelikategoriasta (tilapelit, valintapelit, tarkkaavaisuus- ja muistipelit, kehonhallintapelit, musisointipelit, vientipelit ja luovuuspelit) mutta jo heti tunnin alkumetreillä tajusin olleeni liian ahne. Pelien sääntöjen omaksuminen ja niiden sujuva pelaaminen veivät sen verran aikaa, että ehdimme lopulta käymään yhdessä läpi viisi tanssipeliä. Ja hyvä niin, oppilaiden kanssa toimiessa laatu korvaa määrän.


MITÄ SAMPOFOLKJAM ON? Tanssipelikonseptin nimi ei itsessään kerro hirveästi ennen sen avaamista. En kuitenkaan tehnyt tätä oppilaiden kanssa ennen tunnin alkua, vaan annoin heille mahdollisuuden muodostaa vastauksen kysymykseen aivan itse tunnin aikana. Nella Muhos oli arvellut etukäteen SampoFolkJamilla olevan nimen perusteella jotain tekoa samban kanssa. Koska Nella oli taannoin osallistunut epäonnistuneelle sambatunnille, SampoFolkJam-tunnin sisältö oli hänelle positiivinen yllätys. Myös Iida Pelkonen oli ensin ajatellut SampoFolkJamin olevan ”joku vaikea tanssi”, mutta oli helpottuneena todennut, ”ettei se sitten ollutkaan”. Fanny Viljanmaan mielestä ”Sampo oli erilaisia leikkejä ja pelejä tanssin muodossa”. Tanssin, liikkeen, leikin ja pelin yhdistyminen nousikin lähes kaikkien vastauksissa esille, samoin tunnin yhteisöllisyys: yhdessä tekeminen ja parien jatkuva vaihtuminen. Elias Välimaan mielestä SampoFolkJam oli nimenomaan kavereiden kanssa olemista. Oppilaat innostuivat vertaamaan SampoFolkJamia myös eri tanssilajeihin ja tuumivat, ettei

se kuulu oikein mihinkään kategoriaan. Tästä syystä muun muassa Eero Väisänen koki SampoFolkJamin olevan myös ”vähän omituista”. Myös musiikkiin kiinnitettiin huomiota: ”Tanssipätkissä oli hyvin erilainen musiikki kuin mitä yleensä kuuntelemme”, Otto Haapaniemi pohdiskeli. Musiikki saikin erityiskiitosta ja ihasteluja musiikkiin erikoistuneelta luokanopettajalta Merjalta.

MITÄ TAITOJA HARJOITTELIT? Oppilaat kokivat käyttäneensä SampoFolkJam-tunnilla erilaisia taitoja, kuten rytmitajua, eri tempojen tunnistamista, eri aisteja, kehon hallintaa ja keskittymistä. Vatsalihasten käyttö ja tasapaino nostettiin yksityiskohtina esille. Veera Lappalaisen mielestä tunnilla harjoiteltiin erityisesti ”parin kanssa työskentelemistä, luovuutta ja liikkeiden muistamista”. Varsinkin sosiaalisten taitojen oppiminen nousi oppilaiden kirjoituksissa esille, ja se tuntui itsestänikin muodostuvan kuin varkain tunnin keskeiseksi teemaksi tämän ryhmän kanssa. Neljän tuulen poloneesia tanssiessamme jouduimme hetkeksi keskeyttämään koko touhun ja

27


käymään keskustelun siitä, tarkoittaako noin 10 sekunnin yhteinen paritanssipätkä sitä, että ko. vastakkaista sukupuolta olevaa paria rakastaa, hänen kanssaan seurustellaan, mennään naimisiin ja saadaan lapsia? Kun totesimme ääneen, että sitä se ei tarkoita, vaan kyse on ohikiitävän pienestä tanssihetkestä ja sitten pari taas vaihtuu, poloneesi alkoi sujua jo paljon paremmin. Keskustelun jälkeen tanssi ei enää pysähtynyt jokaisessa parinvaihtotilanteessa ja saanut aikaan kinaa siitä, kuka voi tanssia kenenkin kanssa. Johanna Blomberg tuumikin harjoitelleensa tunnin aikana ”kaikkien kanssa olemista ja sopeutumista eri henkilöihin”.

tuminen eri tavoin tanssin aikana aiheuttivat ensi alkuun päänvaivaa. Veera Jyrinki tuumasi tunnin jälkeen, miten ”SampoFolkissa on välillä haastavaa muistaa kaikkea missä kohtaa pari vaihtuu, mihin suuntaan milloinkin kierretään jne.” Tässä kohtaa Johanna antoikin pelin johtajalle lempeän ystävällistä kritiikkiä, joka osui ja upposi: ”Minusta se oli oikein mukavaa, mutta olisin kaivannut selkeämpiä ohjeita”. Niin tarkkoja ja yksinkertaisia kuin opaskirjan ohjeistukset ovatkin, pelin johtajan on syytä käydä koreografiat ja käsitteet huolella läpi ennen tuntia. Luulinkin näin tehneeni, mutta hämmennys oppilaiden keskuudessa ei syntynyt niinkään koreografian vaikeudesta, vaan pelin johtajan sekoilusta. Uskon rutiinin auttavan; mitä enemmän kokemusta SampoFolkJam-tuntien vetämisestä kertyy, sitä selkeämmiksi ja napakammiksi myös ohjeet jalostuvat. Kuten Veera asian kiteytti – ja tämä koskee varmasti yhtä kaikki pelin johtajaa kuin oppilaita: ”Sampo Folk on helppoa kun sen osaa!” Tästä näkökulmasta katsottuna SampoFolkJam on mainio

”SampoFolkJam on helppoa kun sen osaa!”

MIKÄ OLI MUKAVAA, MIKÄ OLI VAIKEAA? Ehdottomasti haastavimmaksi asiaksi tunnilla nousivat parityöskentelyihin liittyvät seikat. Eikä pelkästään sosiaalisesta näkökulmasta käsin, vaan myös kansantanssikoreografisesti; ihan jo pelkästään uuden, oikean parin löytäminen ja piirin muodos-

28


S ampo Fo lk Jam – ePel it ta n s s i

in ja m uuhun ttimaa n tanss in

Pelit

pelien

arjoitta vat ja

Petri P in e n (t o im

a äsee

K au P

annien

.)

E p E l it ta n s

®

s ip E l it

Petri KauPPinen (toim.)

kokonaisuus luokanopettajalle. Harjoituksiin voi palata aina uudelleen luokan kanssa, ja todeta eri taitojen kehittyneen. Saamani palautteen perusteella tanssipeleistä ei noussut yhtä suurta suosikkia, vaan oppilaat pitivät hyvin tasaisesti eri tanssipeleistä. Alvar käsitteli SampoFolkJam-tunnin kokonaisuutena todeten: ”Siinä oli äksöniä.” Nella puolestaan nautti rauhallisesta alkutunnista: ”Tykkäsin eniten ringistä, jossa sai keksiä omia liikkeitä, koska liikkeiden teko on hauskaa. Tykkäsin myös alkutunnissa olevasta rauhallisesta kävelystä, jossa sai olla hiljaa ja rauhassa.”

SAMPO FOLKJAM

Palautteista voidaan päätellä, että SampoFolkJam-tunti tarjosi jokaiselle oppilaalle jotakin. Erityisen paljon pelin johtajan sydäntä jäi lämmittämään Matias Tupin ajatus tanssipelitunnista: ”Kun ite koin Sampofolkin, niin siitä tuli hyvä olo.” Taina Ala-Ketola on ammatiltaan luokanopettaja ja opiskelee parhaillaan toista vuotta Oamkin tanssiopettajakoulutuksessa. Kirjoituksessa käytetyt oppilaiden vastaukset kerättiin kirjallisen kyselyn perusteella.

Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa vuonna 2014 kehitetty tanssipelipaketti

Tanssipelejä voi pelata kerhoissa, kouluissa, sukujuhlissa ja missä tahansa sosiaalisissa tilanteissa

Kaikenikäisille soveltuvat pelit on jaettu kategorioihin harjoitetavoitteen mukaan esim. tila, kehonhallinta, tarkkaavaisuus ja muisti, luovuus jne…

Kirjan ja siihen sisältyvän CD-levyn voi tilata osoitteesta: www. puoti.folkjam.fi

29


OamkTanssissa nyt KUVA: LOTTA SALONEN, KAHDEN VALSSIN VÄLISSÄ

TANSSITERAPIAN ASIANTUNTIJA VIERAANA

KEVÄÄN TANSSIA! -NÄYTÖKSET

Norjalainen tanssihistorian Professori Anne Fiskvik NTNU:sta (Norges Teknisk-Naturvitenskapelige Universitet) Trondheimista saapuu vierailulle Oamkin tanssinopettajakoulutukseen 17.-18.4.2018. Fiskvikin monitasoinen katsantokanta tanssialaan rakentuu mm. tanssijan, tanssiterapeutin, koreografin ja tutkijan ammateista. Fiskvik on ensimmäinen norjalainen tanssitutkimuksen alalta väitellyt tutkija (v.2006) ja ensimmäisellä vierailullaan Oamkissa hän luennoi tanssiterapiasta.

On jälleen se aika keväästä, kun Tanssia! -näytökset valtaavat Kotkantien kampuksen konserttisalin näyttämön. Jos haluat tutustua tanssinlajien kirjoon, silloin kannattaa suunnata Oamkin tanssin koulutuksen näytöksiin. Eri lajien pienoisteoksista koostuvat kokonaisuudet ovat oivallinen kurkistusikkuna tanssin monimuotoisuuteen. Maaliskuussa 14.-15.3 ohjelmassa nähdään ainakin kansantanssinopiskelijoiden duettoja, soolojazzia ja showtanssia.

OTA -LUENNOT ALKAVAT Oamk Tanssi Auki eli OTA on yhteinen otsikko Oamkin tanssinopettajakoulutuksen avoimille luennoille. Tanssin ja tanssinopettamisen teemoja laaja-alaisesti käsittelevät OTA-luennot ovat tästä eteenpäin kaikkien tanssialasta kiinnostuneiden tavoitettavissa. OTA on kohtaamispaikka tanssinopiskelijoille, alumneille, tanssialan harrastajille ja ammattilaisille. Tämän kevään teemoja ovat mm. tanssialan verotus, tanssinopettajan tekijänoikeudet, opinnäytetyöseminaari sekä työelämäseminaari. Tarkemmat ajat ja teemat löytyvät Oamk Dance facebook-sivuilta.

30

Huhtikuun näytöksissä 25.-26.3 ensi-iltansa saa mm. Ella Gröndahlin teos, jossa ihmismielen sisäiset liikkeet piirtyvät fyysiseen muotoon. Tanssia! -näytöksissä mukaansa tempaavaa tanssin virtaa lavalla tarjoilevat Oamkin tanssinopettajakoulutuksen opiskelijat sekä harjoitusluokkien tanssijat.

TANSSIN TAIKAA JATKUU KEVÄÄLLÄ Tanssin Taikaa on Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijoiden toteuttama maksuton paritanssi-ilta. Kerran kuussa keskiviikkoiltaisin järjestettävä tapatuma ei vaadi ennakkoilmoittautumista. Voit osallistua yksin tai parin kanssa, tunneilla vaihdetaan paria.


KUVA: MIKKO-PEKKA KARLIN, TANSSIA! 2015

Jokainen Tanssin Taikaa -ilta pitää sisällään oman teemansa. Tarjolla on tanssitekniikkaa, uusia kuvioita, jammailua, musiikintulkintaa, läsnäoloa ja fiilistä. Tunnit on suunnattu jatkotason paritanssijoille. Ilta alkaa klo 18.00 opetustuokiolla ja päättyy levytansseihin, jotka loppuvat klo 20.30. Tänä keväänä ehdit mukaan vielä: 28.2 Rokki-ilta, 28.3 Bugg & Dirty Silver Fox ja 18.4 Toiveilta: Hidas valssi ja Rumba.

TYÖELÄMÄYHTEYDET TÄRKEITÄ Tanssinopettajakoulutuksen arjessa työelämäyhteydet ovat keskeisellä sijalla. Lukuvuoden aikana opiskelijamme osallistuvat mitä erilaisimpien tanssialan tapahtumien järjestämiseen. Esimerkki hienosta yhteistyöstä on Nuorisoseurajärjestön Tanssiralli-katselmukset Oulussa ja Lahdessa huhtikuussa 2018. Kansantanssin suuntautumisvaihtoehdon opiskelijat ovat raatityöskentelyn lisäksi mukana tapahtumissa toteuttamassa vertaispalautteita ja pieniä koulutushetkiä. Pispalan Sottiisi -festivaali Tampereella tarjoaa niin ikään hienon mahdollisuuden Oamkin opiskelijoille olla mukana merkittävässä kansantanssialan tapahtumassa. Pispalan Sottiisi tanssitaan 16.-20. kesäkuuta ja tämän vuoden ”Työ ja ilonpito” -kokonaisuudessa opiskelijamme toimivat mm. koreografeina.

31


O a m k Ta n s s i s s a n y t KUVA: LAURE KURKELA, SUOMI100

FOLKJAM DVD:T NYT MYYNNISSÄ Oamkin tanssinopettajakoulutuksessa kehitetty FolkJam tanssiliikuntamuoto on avannut KouluFolkJam ja EloFolkJam tuotepaketit myyntiin FolkJam puotiin. Koulutusten yhteyteen oppimateriaaleiksi valmistetut laadukkaasti toteutetut DVD:t soveltuvat kaiken tyyppisen tanssinopetuksen ja koreografian tekemisen materiaalipankiksi. Tuotteissa on mukana vihkonen, josta löytyy mm. kirjalliset ohjeet liikemateriaaliin, hyödyllisiä vinkkejä opetukseen sekä musiikkitietoja.

HAKU TANSSINOPETTAJAKOULUTUKSEEN MAALISKUUSSA Tanssinopettajan AMK -tutkinto on laajuudeltaan 240 op. ja keskimääräinen opintoaika 4-vuotta. Oamkissa opiskellaan monipuolisesti sekä yksin, parin kanssa että ryhmässä tanssittavia tanssin muotoja kuten kansantanssi, paritanssi, showtanssi, baletti ja nykytanssi. Opintoihin sisältyvät 60 opintopisteen laajuiset opettajan pedagogiset opinnot. Taiteellis-pedagogisissa projektiopinnoissa toimitaan tanssijana, koreografina tai taiteellisten teosten tekemiseen liittyvissä muissa tehtävissä. Yrittäjyyteen ja työelämään liittyvät opinnot kehittävät työelämäosaamista alan ammattilaisena ja kehittäjänä. Tanssin ja hyvinvoinnin teemoja käsitellään opinnoissa sekä oppijan että opettajan näkökul-

32

masta. Lisäksi opintoihin sisältyy vapaasti valittavia opintoja, työharjoittelua sekä opinnäytetyöhön tähtääviä opintoja. Opiskelijan ammatillista kasvua tuetaan vuosittain päivitettävän henkilökohtaisen opintosuunnitelman avulla. Tutustu hakumenettelyyn ja ajankohtiin osoitteessa: http://www.oamk.fi/fi/koulutus/amk-tutkintoonjohtava-koulutus/tanssinopettaja

OPISKELEMAAN AVOIMEEN Tanssin tarjonta Oamkin avoimessa ammattikorkeakoulussa on runsasta. Opintoja voi valita oman kiinnostuksen mukaan mm. tanssiteknisistä opinnoista pedagogiikkaan, tanssitietoon tai koreografiaopintoihin. Tutustu avoimen Oamkin kurssitarjottimeen, kelpoisuuskriteereihin ja ilmoittautumismenettelyyn sekä hintoihin osoitteessa: www.oamk.fi/avoin. Voit myös tiedustella alkavia kursseja osoitteessa tanssi@oamk.fi

OAMK DANCE SOMESSA Oamkin tanssinopettajakoulutuksen kuulumisia ja tapahtumia julkaistaan sosiaalisessa mediassa Oamk Dance -nimikkeellä. Olemme Facebookissa ja Instagramissa – seuraa meitä! facebook.com/OamkDance instagram.com/OamkDance


Keskiviikkona 14.3. kello 18.30 Torstaina 15.3. kello 13.00 ja 18.30 Oamkin konserttisalissa, Kotkantie 1 Liput: 10 / 5 euroa ovelta tai ennakkoon puoti.folkjam.fi. Tervetuloa nauttimaan tanssista!


Kalenteri KUVAT: MIKA KAMULA

MAALISKUU

HUHTIKUU

14.-15.3.

Tanssia! -näytökset Oamk Kotkantien Kampus, Konserttisali

14.3.

Yhteishaku 2018 käynnistyy oamk.fi/hakijalle

4.-5.4.

OTA -luento: Opinnäytetyöseminaari, Oamk Kotkantien kampus, luokka 1592

19.3.

OTA -luento: Tanssialan verotus, Oamk Kotkantien Kampus, auditorio 3

9.-13.4.

International Teacher and Staff Exchange Week at Oulu UAS

9.4.

OTA -luento: Opettajan tekijänoikeus osa 1. Oamk Kotkantien Kampus, auditorio 3

16.4.

OTA -luento: Opettajan tekijänoikeus osa 2. Oamk Kotkantien Kampus, auditorio 3

18.4.

Tanssin taikaa: Toiveilta, Oamk Kotkantien Kampus, Tanssisali 3

25.-26.4.

Tanssia! -näytökset Oamk Kotkantien Kampus, konserttisali

22.-25.3. Arktiset askeleet -tanssitapahtuma, Oamk Kotkantien Kampus ja Pohjan kartano 28.3.

Tanssin taikaa: Ruotsalainen ilta, Oamk Kotkantien Kampus, Tanssisali 3

TOUKOKUU 7.-8.5. OTA-luento: Tanssialan työelämä seminaari

34


®

Jammailua lasten ehdoilla! Sinustako KiddieJam-ohjaaja? Lue lisää tulevista koulutuksista: kiddiejam.fi

LIIKUTTAA KAIKKIA Tutustu FolkJam-tuoteperheeseen ja ohjaajakoulutuksiin: folkjam.fi

OTA – Tanssiasiaa kaikille Oamk Tanssi Auki eli OTA on avoin luentosarja tanssialasta kiinnostuneille. Sisällöt ja ajankohdat OamkDance -Facebook-sivulta.


KUVA: MIKKO-PEKKA KARLIN

#luotaitseesi

Luota sinäkin itseesi ja unelmiisi – hae meille opiskelemaan! Lue lisää koulutuksistamme osoitteesta oamk.fi/hakijalle

HAKUAIKA ON 14.–28.3.2018. #luotaitseesi

Profile for OamkTanssi

Pedanssi 1/2018  

Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta

Pedanssi 1/2018  

Asiaa tanssista ja tanssikasvatuksesta

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded