Issuu on Google+

5 – 2013

Mitä ovat kristityn vihreät arvot? Luojan kuva luonnossa Professori Markku Kulmala: ”40 vuotta aikaa toimia”


16


Viljellen ja varjellen Ilmastonmuutos, juomaveden väheneminen ja roskalauttojen kerääntyminen. Elämme maapallolla, joka päivänpolttavia uutisia tarkastelemalla on heikommassa jamassa kuin koskaan aiemmin. Kristillinen kirkko julistaa taivaan vehreitä niittyjä, joilla leijonanpentu ja vasikka syövät yhdessä, mutta onko mitään tehtävissä ennen taivaalliseen hiippakuntaan siirtymistä? martti pyykkönen

T

ommi Hakkarin mielestä on. – Olen 34-vuotias isä. Minulla on kaksi lasta ja vaimo Johanna. Tulin 16-vuotiaana yhtä aikaa uskoon ja ympäristöherätykseen. Ymmärsin, että planeettamme on kulkemassa kuin juna kohti ekokatastrofia, hän esittelee itsensä. – Olen kohdannut ympäristöasioiden tiimoilta monenlaisia mielipiteitä kristittyjen kesken. Jotkut ovat sanoneet, että koska Ilmestyskirjan mu-

kaan maapallo tulee tuhoutumaan, on sitä turha suojella. Mielestäni emme kuitenkaan saa unohtaa, että Jumala on asettanut ihmisen viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa, Hakkari muistuttaa. Tommi Hakkari kertoo ajattelevansa, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja Jumala tahtoo pelastaa ihmisistä jokaisen. Jumalan Sana on herättävää totuutta, jonka edessä ihminen tajuaa, ettei selviä ilman Jeesusta.

17


Jos kirkon päätehtäväksi asetetaan ympäristönsuojelu, mennään metsään – Sama asia koskee myös ympäristökysymystä. Olemme rikkoneet Jumalaa vastaan myös siinä. Olemme tuhonneet ympäristöämme, vesistöjämme ja eläinlajeja. Tottakai on tärkeintä, että ihminen oppii tuntemaan Jumalan ja saa elää hänen yhteydessään. Sen jälkeen meidän tulee miettiä, miten me haluamme Jeesukseen uskovina maailmassa elää, Tommi Hakkari sanoo. Raamatussa kuvaillaan useaan otteeseen vehreää ja elinvoimaista luontoa positiivisessa merkityksessä. Paratiisissa oli ihmisen ja luomakunnan suhde kunnossa. Syntiinlankeemus rikkoi muun muassa tämän suhteen. Sen jälkeen ei maa enää antanut ihmiselle ruokaa ilman hikeä ja työtä. – Israelin luvattua maata kuvailtiin vehreäksi maaksi, joka on täynnä maitoa ja hunajaa. Hedelmällinen ja puhdas ympäristö on suuri siunaus Raamatussa, Tommi Hakkari kertoo.

Ekoteko? Ympäristöteemat ja -kysymyksenasettelut ovat tänä päivänä trendikkäitä ja niihin on helppo tukeutua keskusteluissa. Seurakuntien olisi Tommi Hakkarin mielestä hyvä käyttää näitä teemoja evankeliumin levittämisessä. – Ainut asia, josta nykyihminen kokee aitoa synnintuntoa, on luonnon

18

tuhoaminen. Jos ihminen kokee syyllisyyttä ympäristöasioista, voimme saada siitä keskustelussa kiinni. Voimme muistuttaa, että ympäristön tuho tarkoittaa meidän rikkoneen Jumalan hyvää tahtoa vastaan. Tästä voi aueta koko evankeliumin lahja – olemme syntisiä, mutta armahdettuja. Ilman tietoa synnistä ei kukaan voi ymmärtää tarvitsevansa pelastusta, Hakkari muistuttaa. Asioiden on kuitenkin tärkeää pysyä järjestyksessä, eikä luotu saa kohota luojansa yläpuolelle. – Jos kirkon päätehtäväksi asetetaan ympäristönsuojelu, niin silloin mennään metsään. Olin nuorempana innokas ”ympäristösaarnamies”, mutta olen viimevuosina lopettanut sen kaltaisen saarnaamisen. Olen huomannut tärkeimmän sanoman, eli Jeesuksen, jäävän helposti ympäristönsuojelun jalkoihin, Hakkari muistuttaa. Vihreä- ja ekologinen ajattelu ei kuitenkaan aina toivota kristillisiä arvoja tervetulleiksi vaikutuspiiriinsä. Tommi Hakkari joutui 90-luvun puoliväliin sijoittuneessa hengellisessä ja ympäristötietoisessa heräämisessään huomaamaan, että ”vihreä politiikka” merkitsi usein aatteellisesti vahvasti ei-kristillistä ilmapiiriä. En suosittele kenellekään kristitylle ansaa, jossa vilpittömästä halusta


viljellä, varjella ja elää vaatimattomammin joutuu kalastetuksi Vihreän liiton pussiin, Tommi Hakkari varoittaa. Hän uskoo ongelman ytimen piilevän vihreän liikkeen juurilla, joita ovat olleet rakentamassa monenkirjava joukko erilaisia ajattelijoita vailla kristillisiä elämänarvoja. Tästä johtuen vihreän liikkeen edustamassa politiikasssa ja ajattelussa ei juuri tunnusteta Jumalan olemassaoloa. Valitettavan usein yhteiskuntaamme tuodaan kaikkein antikristillisimmät ajatukset juuri vihreä ideologia edellä. Tälläisiä ovat esimerkiksi abortti ja eutanasia. Ollaksemme rehellisiä on meidän sanottava, ettei Vihreällä liitolla ole mitään oikeutta omia vihreää ajattelua, Tommi Hakkari tuumaa. – Seuratessa ympäristöliikkeen keskustelua on maailmanloppu tulossa vähän väliä. Monetkaan heistä eivät välttämättä tunne Herraa. Mennessäni kirkkoon en välttämättä kuule maailmanlopusta mitään. Siinä on iso ongelma, Tommi Hakkari pohtii.

Eläinten ystävä Maaliskuussa 2013 katolisen kirkon johtoon nousi mies, joka otti paavilliseksi nimekseen Franciscus. Uuden paavin nimi periytyi 1100–1200-lukujen taitteessa eläneeltä fransiskaanisen veljeskunnan perustajalta Franciscus Assisilaiselta. Assisilainen tunnetaan katolisessa kirkossa luonnonsuojelun suojeluspyhimyksenä.

– Minun mielestäni tämä uusi paavi on fantastinen! Hänen ensimmäinen julkitulonsa oli todella uskottava. Hän kieltäytyi asumasta paavin palatsissa ja sitoutui kohtuullisuuteen. Olen itse huomannut, että usein meitä kristittyjä kritisoidaan ympäristöpiireissä keskittymisestä ”itsekkääseen opetukseen” luomakunnan kruununa olemisesta. Franciscus edustaa tervettä ajatusta siitä, että kristityn ei tulisi olla tunnettu niinkään materiaalisesta omaisuudesta, vaan hengen hedelmistä, Tommi Hakkari kiteyttää. Paavin kieltäytyessä palatseista ja muista paavillisen elämän ylellisyyksistä voi tavallisella kristityllä helposti herätä epäilys, josko ympäristötietoinen elämä tarkoittaa yksinomaan ankeaa kieltäymystä. Tälläisen huolen Tommi Hakkari tahtoo hälventää. Ekologinen elämä on tuonut mukanaan paljon uusia tapoja tehdä ruokaa, liikkua ja kuluttaa. Jo nopeasti tultuani ympäristöherätykseen kiinnostuin kasvisruokailusta. Lihan tuottaminen kuluttaa energiaa moninkertaisesti kasvisruokaan nähden. Toiseksi kiinnostuin polkupyöräilystä. Liikenne on hyvin keskeinen tekijä ympäristön saastumisessa. Kolmanneksi ymmärsin kulutuskulttuurimme kuluttavan myös luonnonvaroja ennätystahtia, Hakkari kertaa. Pyöräily on pitänyt Tommi Hakkarin yleiskuntoa yllä ja hän kertoo saaneensa kaikki parhaat ideansa työtehtäviinsä nimenomaan polkupyö-

19


rän satulassa. Kasvisruokailu on tuonut mukanaan reseptejä ja ruokalajeja eri kulttuureista. Yhden asian on Tommi joutunut kuitenkin jättämään raskain mielin. Se on eittämättä totta, että yhdenkään lennon lentäminen ei ole mikään ekoteko. Kaukomatkailun jääminen pois on tuntunut kaikkein hankalimmalta.

Teoriasta käytäntöön Luomakunnan varjelemista voi jokainen laittaa käytäntöön valitsemalla pöytään luonnonmukaisesti tuotettuja ruokia. – Elimistöllemme on vaaraksi syödä sellaista määrää lisäaineita, mitä ravinnostamme yleensä saamme. Sen lisäksi maaperä köyhtyy erilaisten lannotteiden ja kasvimyrkkyjen vuoksi. Luomuruokaa voi perustella terveyssyillä, mutta sitä tukevat myös ympäristönsuojelulliset näkökulmat, Tommi Hakkari kertoo.

20

Lopulta kysymys ei kuitenkaan ole suorittamisesta tai vaatimusten täyttämisestä. – Saamme kiittää Jumalaa ja pyytää voimaa tehtäväämme viljellä ja varjella luomakuntaa. En usko, että paavillakaan olisi elämänasennettaan ilman rukousta. Kulutuskeskeisessä kulttuurissa tuotteet ja brändit määrittävät sen, mitä me olemme. Jumala kuitenkin sanoo, että meitä määrittää se, että olemme Jumalan kuvaksi luotuja ja siksi olemme äärettömän arvokkaita, Tommi Hakkari päättää.


Olemme Jumalan kuvaksi luotuja ja siksi äärettömän arvokkaita.

21


Elämään: Viljellen ja varjellen