Nuotta 11/2002

Page 8

11/2002 Nuotta taitto kopio 1

28.10.2002

16:14

Sivu 8

8

uotta

Nuotan isoskoulu

Usko on faithiä Tämän syksyn ensimmäisessä isoskoulutusnumerossa käsittelimme isosena olemisen perusasioita. Tällä kertaa syvennymme uskon salaisuuksiin. Märkäpuku päälle, happilaite selkään ja rohkea sukellus kohti uskon syvyyksiä! Mielestäni uskoa voidaan ajatella olevan kahta eri lajia: Ihmisen omaa uskoa ja Pyhän Hengen vaikuttamaa uskoa. Ihminen voi käyttää omaa inhimillistä uskoaan vaikkapa vedonlyönnissä tai tulevaisuuden suunnittelussa. Voit uskoa onnelliseen tulevaisuuteen, oman suosikkijoukkueesi menestykseen tai omiin mahdollisuuksiisi. Jokainen ihminen uskoo johonkin. Ihminen ei kuitenkaan pysty omalla uskollaan uskomaan kuolleista heräämiseen tai Jeesuksen neitseestä syntymiseen, johon Pyhän Hengen vaikuttama usko kykenee. Usko Jumalaan ja Raamatun Sanaan on lahja, jonka voit tilata ilmaiseksi milloin tahansa ottamalla yhteyden yläkerran Isään ja pyytämällä sitä. Tarjous on voimassa elämäsi tappiin asti. Kaupan päälle saat rauhan sydämeesi. Pyhän Hengen vaikuttama usko ei ole sokeaa tai järjetöntä. Raamattu antaa uskosta selkeän kuvan: Se ei perustu valheisiin ja katteettomiin lupauksiin, vaan totuuteen. Jeesus itse sanoi: ”Minun lähettäjäni puhuu tot-

ta, ja minä ilmoitan maailmalle sen, minkä olen häneltä kuullut (Joh. 8:26).” Mikäli Raamattu ei ole totta ja kristittynä olemisen puoltavia syitä ei löydy, eihän silloin pidä olla kristitty! Esimerkiksi Paavali oli ehdottomasti tätä mieltä. Hänen vierailunsa Ateenassa (Ap.t.17) todistaa tästä. Paavalilla oli vahva näky siitä, että hänen julistamansa sanoma ei ollut saman arvoista muiden uskontojen rinnalla, vaan se oli täysin ylivertaista! Se oli järkevää, perusteltua ja uskottavaa. Hän ei pelännyt julistaa kristinuskoa järkisyihin vedoten, koska hänelle se oli ainoa totuus taivaan alla. Raamatun Sanaan uskominen on kaksituhatta vuotta myöhemmin edelleen yhtä viisasta ja perusteltua kuin se oli Paavalinkin aikana. Meidän kristittyjen elämä on täynnä epävarmuutta ja epäilystä. Tässä ei ole mitään väärää. Mikäli Jumala ja Hänen Sanansa ovat uskomisen arvoisia, ne kyllä kestävät kaikki meidän rimpuilumme. Jumala ei meitä ajattelemisesta rankaise. Uskomisen vastakohtahan ei ole epäusko, vaan välinpitämättömyys. Siksi meille on annettu lupa epäillä ja uskoa. Epäuskoonkin saa pyytää apua samasta osoitteesta, josta löytyy apu niin suuriin kuin pieniinkin pulmiin. Jatkamme aiheen käsittelyä kysymysten muodossa. Olemme valinneet neljä mielenkiintoista kysymystä, joihin olemme saaneet vastaajiksi Vi mpelin nuoriso-ohjuksen Timo Turpelan

sekä Kortesjärven seurakuntapastorin Veli-Matti Ahon. Siirrämme siis puheenvuoron Pohjanmaan suuntaan.

1.) Kuinka isosen usko näkyy rippileirillä? Veli-Matti: - Jos on sata isosta, on myös sata erilaista tapaa näyttää uskonsa. Ei voida vääntää rautalangastakaan yhtä ainoaa oikeaa mallia. Jo pelkästään isosena oleminen on merkki uskosta ja sitoutumisesta seurakuntaan. Armolahjoja on monia, eikä niitä voi itse valikoida. Luonteenpiirteitäkin on monia. Aito kristillisyys kyllä huomataan – samoin teeskentely.

2.) Kuinka saada riparipikkuiset uskomaan Jumalaan? Timo: - Onneksi tämä asia ei ole meidän varassamme. Me ihmiset emme voi saada ketään uskomaan Jumalaan. Usko on täysin Jumalan teko ja täysin hänen varassaan. Olemalla oma itsensä, tekemällä omat tehtävänsä niin hyvin kuin osaa ja rukoilemalla pikkuisten puolesta. Siinä asioita, joita me voimme tehdä. Loppu on Jumalan hallussa.

3.) Onko oikein kantaa syyllisyyttä, jos omat leiriläiset eivät tule uskoon?

Veli-Matti - Jos on tosissaan yrittänyt estää pikkuisia tulemasta uskoon, niin silloin on ehkä syytä tuntea syyllisyyttä koko isoseksi lähtemisestä. Muuten ei kyllä kannata syytellä itseään siitä, että Jumala toimii toisin kuin me toivoisimme. Timo: - Isosten ja vetäjien tehtävänä ei ole käännyttää ihmisiä uskoon. Se voi olla pahimmillaan aikamoista terroria. Tärkeintä on luontevasti, aidosti ja omakohtaisestikin pitää uskoa esillä, elää sitä todeksi ja antaa Jumalan hoitaa loput.

4.) Kuinka houkutella riparilaisia mukaan seurakunnan toimintaan ja rohkaista heitä hoitamaan uskoaan? Veli-Matti - Kiristys, lahjonta, uhkailu? Noilla keinoilla voisi saada nopeasti näkyviä tuloksia. Silti uskon, että pysyvämpää rohkaisua pikkuisille annat olemalla itse mukana seurakunnan toiminnassa jo ennen riparia ja varsinkin sen jälkeen, ja hoitamalla omaa uskoa seurakuntayhteydessä. Timo: - Mielestäni tärkein asia on oma esimerkki. Jos nämä asiat eivät ole itselle tärkeitä, aika vaikea niitä on leiriläisillekin teroittaa. Pienet kirjeet, tekstiviestit ja juttuhetket koulussa voivat olla todella merkityksellisiä, ja tietenkin rukoileminen pikkuisten puolesta. Palaamme astialle kuukauden kuluttua. MASAMITSU AMEMORI

Nuotan isoskoulu jatkuu