Page 1

Pauliina Lampela, Mikko Leppävuori & Ilkka Puomilahti (toim.)

Hengailu a, kohtaa misia ja y hdessä o lemista nuoruuden elementtejä ja työmuotoja julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa


HENGAILUA, KOHTAAMISIA JA YHDESSÄ OLEMISTA NUORUUDEN ELEMENTTEJÄ JA TYÖMUOTOJA JULKISISSA JA PUOLIJULKISISSA TILOISSA

Pauliina Lampela, Mikko Leppävuori ja Ilkka Puomilahti (toim.)


Kustantaja ja julkaisija: Nuorten Palvelu ry Kuopio 2016 Copyright © tekijät ja Nuorten Palvelu ry Kannen kuvat: Niko Puumalainen Taitto: Elena Räsänen, Offsetpaino L. Tuovinen Ky ISBN 978-951-97469-7-5 (sid.) ISBN 978-951-97469-8-2 (PDF) Painopaikka: Offsetpaino L. Tuovinen Ky, Kuopio 1. painos


SISÄLTÖ

Johdanto: Kohtaamisia nuorten kokoontumispaikoilla................................. 7

Luku 1 – Hengailun ja kohtaamisen tiloja Valvottua tai vapaata, tekemistä tai ei. Nuorten näkemyksiä hyvästä kohtaamispaikasta ....................................... 16 Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin ..................................................................... 26 Kamppailua yhteismaista – nuorten ääni kaupunkitilan valtageometrioissa.......................................... 37 Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria ............................................ 48

Luku 2 – Nuorisotyön paikka Läsnäoloa kauppakeskuksissa – nuorisotyö soluttautuu kauppakeskuksiin................................................... 60 Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia ....................................................................... 68 Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa............................................... 79


Luku 3 – Tarpeista toimintamalleihin Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja.......................... 92 Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa.......................... 105 Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa ...... 119 Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun .............. 130

Luku 4 – Yhdessä olemisen tila? Nuoret kauppakeskuksen vastuullisuusagendalla – yhteistä arvoa luomassa.............................................................................. 144 Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä...................................................... 154 Kohtaa ja välitä!........................................................................................... 168 Nuorten näkökulmia onnistuneisiin kohtaamisiin vartijoiden ja poliisien kanssa .................................................................... 174 Arjen kohtaamisia vartijoiden ja nuorten välillä kauppakeskuksissa ..... 186 Lopuksi: Oppia nuorten oleskeluyhteiskunnasta ...................................... 195 Kirjoittajat.................................................................................................... 198


JOHDANTO: KOHTAAMISIA NUORTEN KOKOONTUMISPAIKOILLA Pauliina Lampela, Mikko Leppävuori & Ilkka Puomilahti

15-vuotias nuori suuntaa jälleen kerran kaverinsa kanssa kotikaupunkinsa keskustaan päämääränään keskustan ytimessä sijaitseva kauppakeskus. Parin kilometrin päässä sijaitseva nuorisotilakin olisi vaihtoehto, mutta sosiaalisessa mediassa kulki viesti, jonka mukaan muut kaverit olivat juuri nyt kauppakeskuksessa. Ehkä nuorisotilan vuoro on sitten jossain välissä iltaa. Kauppakeskuksen ovista sisään astuttaessa nuoret tietävät reitin kavereiden luo, vaikka siitä ei viestejä ole vaihdettukaan. Ainahan he hengailevat samoilla nurkilla. Kunhan eivät häiriköi muita asiakkaita liikaa, jolloin he joutuvat siirtymään muualle. Kauppakeskus on paras paikka kokoontua yhteen, sillä sinne mahtuu ison porukan kera, se on lämmin sisätila ja kaikki muutkin ovat siellä. Mihin muuallekaan sitä suuntaisi ihmisten ilmoille?

Edellä oleva tarina on fiktiivinen, mutta perustuu todellisuuteen. Monet nuoret ympäri Suomen viettävät aikaansa kauppakeskuksissa ja nykyaikaisilla huoltoasemilla. Nuorten kokoontuminen yhteen ei ole uusi asia, mutta entisaikoina kokoontumispaikkoja tarjonneet kadut ja torit ovat muuttuneet kauppakeskuksiksi, nykyaikaisiksi huoltoasemiksi ja muiksi niin sanotuiksi puolijulkisiksi tiloiksi. Viime vuosina kaupunkikulttuurin yksityistyminen ja julkisen katutilan muuttuminen katetuksi kaupalliseksi tilaksi ovat yksi syy muutokseen. Miksi kokoontua kadulla räntäsateessa, kun tarjolla on lämmin, viihtyisä ja pitkään auki oleva kauppakeskus? Tämän teok-

Johdanto

Kohtaamisia nuorten kokoontumispaikoilla

9


sen eri artikkeleissa puhutaankin julkisista ja puolijulkisista tiloista, jolloin puolijulkisella tilalla tarkoitetaan yleensä tilaa, joka ei ole täysin julkinen tai yksityinen. Esimerkiksi kauppakeskukseen voi periaatteessa tulla sisälle kuka tahansa, mutta se on yksityisessä omistuksessa ja omistaja voi määritellä erilaisia ehtoja esimerkiksi hyväksytylle käyttäytymiselle. Lisäksi puolijulkinen tila on usein yksityisen vartioimisliikkeen valvonnan alaisena. (Puolijulkisesta tilasta lisää esim. Mäenpää 2005.) Kokoontumispaikkojen muutos ei näytä kuitenkaan suuremmin vaikuttaneen nuorten tyytyväisyyden kokemukseen omasta vapaa-ajastaan, joka on pysynyt koko 2000-luvun lähes ennallaan. Ystävien ja kavereiden tapaaminen on tärkeässä roolissa ja jopa vahvistumassa. (Myllyniemi 2014, 67–69, 95.) Erilaiset tilat kokoontumiseen ovat tärkeitä eikä puolijulkisten tilojen käyttö poista sitä tosiasiaa, että nuoret viettävät edelleen aikaansa myös nuorisotiloilla ja omissa tai kavereidensa kotona. Lisäksi esimerkiksi kirjastot tarjoavat 2010-luvulla monilla paikkakunnilla nuorille ajanviettopaikkoja. Tilojen moninaisuus on rikkaus.

NUORTEN TARVE KOKOONTUA YHTEEN ON VALTAKUNNALLINEN Nuorten tarve katetusta, lämpimästä ja viihtyisästä kokoontumispaikasta on sama niin Helsingissä, Vaasassa kuin Rovaniemelläkin. Hyvä esimerkki siitä, kuinka kaupallinen tila voi täyttää nämä vaatimukset, saatiin koulujen sanomalehtiviikolla vuonna 2016, kun sekä Kuusamossa että Mikkelissä oppilaat pohtivat unelmiensa kaupunkia. Kauppakeskus oli molempien kaupunkien nuorten toiveissa. (Koillissanomat 4.2.2016; Länsi-Savo 3.2.2016.) Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että ympäri Suomea toivotaan katettua tilaa ja katettuun tilaan toivotaan penkkejä ja pistorasioita (esim. Lampela 2013). Kaupallisia tiloja eli kauppakeskuksia, huoltoasemia ja marketteja on ympäri Suomea ja samoin ne keräävät nuoria kattonsa alle ympäri Suomea. Kyse on niin ostoksille tulosta kuin hengailusta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä tiloissa, joissa viihtyvät kaiken ikäiset. Eri puolilla Suomea erilaiset ympäristön todellisuudet luovat kuitenkin vaihtelua. Esimerkiksi liikkumisen helppous ja välimatkat muuttavat tilannetta jo nopeasti pääkaupunkiseudulta poispäin suunnatessa. Kaupallisen tilan neliömetrit myös vähenevät pohjoisemmaksi kuljettaessa. Siinä missä Helsingissä nuoret voivat va-

10

Kohtaamisia nuorten kokoontumispaikoilla

Johdanto


lita monista viihtyisistä hengailupaikoista mieleisensä, ovat valinnan mahdollisuudet paljon vähäisemmät vaikkapa Iisalmessa puhumattakaan Lapin pienistä kunnista. Nuorisokasvatusjärjestö Nuorten Palvelu ry on tehnyt eri kehittämisprojekteissa valtakunnallista työtä nuorten kaupallisilla reviireillä. Yhteistyötä on tehty valtakunnallisesti toimivien kumppaneiden kanssa (esimerkiksi ABC-ketju, Citycon Oyj ja Securitas Oy) ja paikallisten toimijoiden kanssa eri puolilla Suomea (esim. Rukan hiihtokeskus, Matkus Shopping Center ja Osuuskauppa Arina). Työssä on valtakunnallisesti katsottuna havaittavissa niin yhtäläisyyksiä kuin paikkakuntakohtaisia erojakin. Nuorten kohtaamisen periaatteet ovat kaikkialla samanlaisia. Samoin nuorten toive penkeistä, latauspistokkeista ja ystävällisestä sekä tasa-arvoisesta kohtelusta on samanlainen paikasta riippumatta. Haasteellisissa tilanteissakin on monia samankaltaisuuksia: pöytäliinoja ja pahvimukeja silputaan ja liiketilan ovilla tupakoinnista käydään jatkuvaa taistelua. Nuorten liikkumisen mahdollisuudet ja vaihtoehtojen runsaus tai vähyys ovat asioita, jotka eroavat paikkakuntakohtaisesti toisistaan. Isoimmilla paikkakunnilla julkinen liikenne mahdollistaa nuorten liikkumisen helpostikin eri paikkoihin ja mahdollisia kokoontumispaikkoja on niin monia, että houkuttelevakin tila saattaa jäädä käyttämättä. Pienemmillä paikkakunnilla puolestaan yksittäinen ABC-liikennemyymälä saattaa kerätä nuorisoa seutukunnallisesti kymmenien kilometrien päästä ja pienehkön kauppakeskuksen vakiokävijät voivat tulla aivan lähialueelta. Mitä pienemmällä paikkakunnalla ollaan, sitä tärkeämpänä yksittäinen market tai vaikkapa kirjasto näyttäytyy, sillä vaihtoehtoja ei ole. Tässäkin artikkeli­ kokoelmassa on kirjoittajia eri puolilta Suomea ja heidän artikkeleistaan tulee esille erilaisia motivaatioita ja tapoja lähteä tekemään työtä kaupalliseen tilaan. Nuorten parissa työskentelevän oma mielenkiinto ja osaaminen, ehkä jopa erikoistuminen, saattavat ratkaista ne toimenpiteet, joita lähdetään toteuttamaan. Paikallisten erojen takia se mikä toimii toisaalla, ei ehkä toimi kaikkialla.

NUORISOTYÖ TAVOITTAA, ON LÄSNÄ JA TOIMII EDUNVALVOJANA Nuorten viettäessä aikaansa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa, saa nuorisotyö välillä pyyntöjä tulla ratkaisemaan nuorista aiheutuvia ongelmia

Johdanto

Kohtaamisia nuorten kokoontumispaikoilla

11


milloin minnekin. Tällä tavalla esitetyt pyynnöt ”tulipalojen sammuttamisesta” herättävät helposti vastustusta, jolloin ehkä jätetään hyväkin tilaisuus käyttämättä. Nuorisotyön lähtiessä liikkeelle ja mennessä näihin tiloihin nuorten perässä, tavoitetaan sellaisiakin nuoria, jotka eivät välttämättä muuten käy heille suunnatuissa palveluissa tai tiloissa. Julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa nuoret viettävät Myllyniemen (2009, 24–26) kuvailemaa omaa aikaa, jota he rakentavat suunnittelemattomasti ja yllätyksien varaan. Samalla nuoret tarkoituksella hakeutuvat pois aktivoivista toimen­ piteistä. Tämä luo haasteita nuorisotyölle, sillä työskentelyote ei voi olla liian aktivoiva tai osa nuorista kaikkoaa paikalta. Välittävän aikuisen on syytä olla läsnä ja saatavilla, mutta ei tyrkyttäytyä. Myös tiloissa työskentelevät voivat olla tällaisia aikuisia. Nuorisotyöllä on myös rooli nuorten edunvalvojana julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa, joissa paljon aikaansa viettävien nuorten joukosta tavoittaa nuorille suunnattujen vaikuttamiskanavien ulkopuolella olevia. Osallisuuden ja voimaantumisen kokemuksia on tärkeää tarjota myös näille nuorille. Julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa on vaikuttamisen paikkoja, vaikka ne eivät olisikaan perinteisesti nuorisopolitiikan agendalle kuuluneet. Esimerkiksi Nuorten Palvelu ry on kirjannut strategiaansa, että tavoitteena on edistää nuorten osallisuutta sekä reilua asiakaskohtelua julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa (Nuorten Palvelu ry strategia 2016–2018, 7).

HENGAILUA, KOHTAAMISIA JA YHDESSÄ OLOA Käsissäsi oleva teos kertoo otsikkonsa mukaisesti nuorten hengailusta, kohtaamisesta ja yhdessä olemisesta. Teoksen tarkoitus on valottaa nuorten vapaa-ajan viettoa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa eri näkökulmista. Eri artikkelit vievät lukijan tutustumaan ilmiöön eri ympäristöissä eli kauppakeskuksissa, ABC-liikennemyymälöissä, kirjastoissa, hiihtokeskuksissa ja kaduilla. Artikkeleissa kuvataan niin nuorten toiveita ja asemaa näissä tiloissa kuin eri toimijoiden tapaa hahmottaa ja tehdä työtä yhdessä nuorten ja eri ammattien edustajien kanssa. Teoksen taustalla on Nuorten Palvelu ry:n hallinnoima ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama Nuorten reviireillä -projekti, joka on jatkanut vuonna 2010 alkanutta Nuorten Palvelu ry:n työtä nuorten suosimissa kaupallisissa tiloissa, kuten ABC-liikennemyymälöissä ja kauppakeskuk-

12

Kohtaamisia nuorten kokoontumispaikoilla

Johdanto


sissa. Projektin työstä voi lukea tarkemmin Pauliina Lampelan artikkelista tässä teoksessa. Myös osa muista artikkeleista viittaa Nuorten Palvelun tai Nuorten reviireillä -projektin työhön, jolloin kyse on yhteistyökumppanista tai tahosta, jonka kanssa työtä on ainakin joltain osin tehty yhteistyössä. Teos esittelee sitä monipuolista ja hyvää työtä, jota nuorten suosimissa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa tehdään eri puolilla Suomea. Monipuolinen kirjoittajakattaus antaa läpileikkaavan kuvan aihepiiristä, sillä kirjoittajina ovat niin tutkijat kuin käytännön työn tekijät eri aloilta. Teoksen aloittaa hengailun ja kohtaamisen tiloja esittelevä luku, jossa kuvataan neljän artikkelin kautta nuorten tiloja nykyisessä kaupunkikulttuurissa. Luvun aloittaa Tomi Kiilakoski artikkelillaan, jossa käsitellään nuorten näkemyksiä hyvistä kohtaamispaikoista välittömän kasvuympäristön ulkopuolella. Pauliina Lampela keskittyy nuorten hengailuun kaupallisissa tiloissa ja niihin mahdollisuuksiin, joita näissä tiloissa on muun muassa osallisuuden ja kasvun tukemisen kannalta. Veli Liikanen ja Anni Rannikko kuvaavat nuorten äänimaailmaa ja siihen liittyviä vallan suhteita urbaanissa ympäristössä. Jaakko Nuotio vastaavasti kertoo kirjastoista nuorten kokoontumispaikkoina ja piilopaikkoina aktiivisesta toiminnasta. Nuorisotyön paikka luvussa tarkastellaan nuorisotyön tekemistä kaupallisissa tiloissa eli tässä tapauksessa kauppakeskuksissa ja hiihtokeskuksissa. Luvun aloittaa Tiina Teinilä kertomalla, kuinka Mikkelissä lähdettiin tekemään nuorisotyötä kauppakeskus Stellassa. Toisessa artikkelissa Nina Könönen ja Pauliina Lampela avaavat nuorisotyön toimintamahdollisuuksista hiihtokeskuksissa. Kolmannessa artikkelissa Sari Immonen kuvaa, miten nuorisotila syntyi kauppakeskuksen ytimeen Lahdessa ja minkälaisiin haasteisiin törmättiin prosessin aikana. Tarpeista toimintamalleihin luku puolestaan esittelee erilaisia hyväksi havaittuja toimintamalleja kauppakeskuksissa, ABC-liikennemyymälöissä ja kaduilla. Heikki Turkka, Virpi Roponen ja Iina Juntunen avaavat Kampissa ja Itiksessä toteutettua katusovittelun toimintamallia ja sen levittämistä valtakunnalliseen käyttöön. Eeva Järveläinen, Pekka Mäkelä ja Pia Tasanko kuvaavat nuorten osallisuutta ja osallistumisen prosessia Vantaalle rakentuvan kaupunkikeskusta Kivistön suunnittelussa. Anne-Mari Ikola käy läpi nuorten pelisääntöprosessia vaasalaisissa ABC-liikennemyymälöissä kertoen myös tehtyjen pelisääntöjen vaikutuksista. Ilona Mäki herät-

Johdanto

Kohtaamisia nuorten kokoontumispaikoilla

13


telee lukijaa havaitsemaan ja puuttumaan nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään. Viimeinen luku, eli yhdessä olemisen tila, kertoo kuinka kaupallisten tilojen lisääntymisen myötä esimerkiksi myyjät ja vartijat ovat joutuneet tekemisiin nuorten kasvun tukemisen kanssa. Kaupallisissa tiloissa työskentelevillä ei useinkaan ole kasvatus- tai nuorisoalan koulutusta, mutta silti he kohtaavat päivittäin nuoria omassa työssään. Tämä luku sisältää viisi artikkelia, joissa pohditaan kasvatusvastuuta ja nuorten kohtaamisen mahdollisuuksia sellaisten ammattiryhmien osalta, joiden ydintyötä nämä eivät perinteisesti ole. Johanna Kivelä kertoo artikkelissaan yritys­ vastuullisuudesta ja siitä, miksi kauppakeskusomistajat ovat kiinnostuneita panostamaan nuorten hyvinvointiin. Kirsi Purhonen pohdiskelee eri ammattialojen rajapintatyötä ja sitä, millainen moniosaaja tulevaisuuden työn­tekijän pitää olla. Ella Uotinen käy artikkelissaan läpi nuorten kohtaamista ABC-liikenne­myymälöissä tehden tämän omien kokemustensa kautta kahden ABC-­liikennemyymälän päällikkönä. Elsa Saarikkomäen artikkelissa tarkastellaan ryhmähaastatteluissa saatuja tuloksia nuorten näkemyksistä vartijoiden ja poliisien kohtaamisiin. Samasta tematiikasta jatkaa Ari ­Appelgren artikkelissaan, pitkään työtä tehneen turvallisuusalan ammattilaisen näkökulmasta. Teoksen lopuksi Jaakko Nuotio kiteyttää eri artikkelien sanomaa. Samalla hän tuo esille sen, että nykynuoren elämä ei ehkä ole­ uvittelemme. kaan niin helppoa tässä valmiissa maailmassa kuin joskus k Julkaisun kokoaminen on ollut vuoden prosessi. Kiitämme kirjoittajia, jotka ovat antaneet paljon aikaansa ja kokemustaan artikkeleiden kirjoittamiseen. Teksteissä on paljon kokemusta, hyviä kiteytyksiä ja erinomaisia näkökulmia. Kirjoittajien taustaorganisaatiot kertovat, kuinka monitahoisesta ilmiöstä on kyse. Tämä kirja on syntynyt laajalla yhteistyöllä. Sitä samaa tarvitaan jatkossakin nuorten hyväksi tehtävässä työssä.

14

Kohtaamisia nuorten kokoontumispaikoilla

Johdanto


LÄHTEET Koillissanomat 4.2.2016. http://www.koillissanomat.fi/etusivu/7856452.html (Viitattu 29.2.2016.) Lampela, Pauliina 2013. Kauppakeskus nuorten vapaa-ajan tilana. Kauppakeskusten nuoret -hankkeen loppuraportti. http://nuortenpalvelu.fi/wordpress/wp-content/ uploads/2014/01/Loppuraportti_Maaliskuu_2013.pdf (Viitattu 25.2.2016). Länsi-Savo 3.2.2016. http://www.lansi-savo.fi/uutiset/lahella/uusi-monitoimihalli-jakauppakeskus-mikkeliin-katso-mita-uutisia-lapset-haluaisivat (Viitattu 29.2.2016.) Myllyniemi, Sami 2014. Ihmisarvoinen nuoruus. Nuorisobarometri 2014. https:// tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2015/03/Nuorisobarometri_2014_web.pdf (Viitattu 25.2.2016.) Myllyniemi, Sami 2009. Aika vapaalla. Nuorten vapaa-aikatutkimus 2009. Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisotutkimusseura. https://tietoanuorista.fi/wpcontent/uploads/2013/05/3Aika_vapaalla_-_Nuorten_vapaa-aikatutkimus_2009.pdf (Viitattu 29.2.2016.) Mäenpää, Pasi 2005. Narkissos kaupungissa. Tutkimus kuluttaja-kaupunkilaisesta ja julkisesta tilasta. Helsinki, Tammi. Nuorten Palvelu ry strategia 2016–2018. http://nuortenpalvelu.fi/wordpress/wpcontent/uploads/2014/01/Nuorten-Palvelu-ry-strategia-2016-2018-kotisivuille.pdf (Viitattu 25.2.2016.)

Johdanto

Kohtaamisia nuorten kokoontumispaikoilla

15


LUKU 1 HENGAILUN JA KOHTAAMISEN TILOJA


VALVOTTUA TAI VAPAATA, TEKEMISTÄ TAI EI. NUORTEN NÄKEMYKSIÄ HYVÄSTÄ KOHTAAMISPAIKASTA Tomi Kiilakoski

Nuoruuteen kuuluu hakeutuminen kodista, pihapiiristä ja kouluista jonnekin muualle, toisten nuorten pariin, kadulle, puistoihin, urheilukentille, porttikongeihin, ostareille, pumppuasemille, niin kutsuttuihin kolmansiin tiloihin heidän välittömien kasvuympäristöjensä ulkopuolelle. Näissä tiloissa nuoret tapaavat toisia nuoria ja kuluttavat aikaansa. Näin tehdessään he osuvat aikuisyhteiskunnan tarkkailevaan silmään. Nuoret ovat kaupunkitilassa selkeästi erottuva joukko. Nuoret tunnistetaan välittömästi. Heidän käyttäytymistään tarkkaillaan, rajataan ja valvotaan – kaikenlainen käytös ei ole sallittua. Monesti korostetaan, että nuorten mahdollisuudet olla kaupunkitilassa poikkeavat aikuisista (esim. Kiilakoski & Kivijärvi 2012, Pyyry 2015). Aikuisten käyttäytymiseen puuttumiseen on kova kynnys silloinkin, kun olisi syytä. Nuorten kohdalla kynnys on matalampi. Hyvä yhteiskunta takaa eri jäsenilleen mahdollisuuden toteuttaa omaa hyväänsä myös vapaa-aikana. Moniäänisessä yhteiskunnassa tulisi varmistaa tilallisesti se, että erilaiset ihmiset voivat ilmaista itseään osana kaupunkia ja yhteisöä. Tämä edellyttää sitä, että sallitaan monenlaista käytöstä eikä oleteta, että ihmiset toimivat kaikki samoin tavoin. Nuorten oleskelu ei ole ongelmatonta, sillä se saatetaan kokea uhaksi tai häiritseväksi. Nuorisotutkijana saan varsin usein vastata kysymykseen, miksi nuoret hengailevat ja mitä sille pitäisi tehdä. Vastaan aina samalla tavalla: ei tarvitse tehdä mitään, parasta antaa olla, juuri tätä me haluamme, jos otamme asiaksemme olla huolestuneita siitä, että passiiviset nuoret pelaavat nettipelejä päivät pääksytysten lasittuneet silmämunat karsastaen. Yhdessäolo, hengailu ja aktiivinen tekeminen ovat sosiaalista toimintaa. Ei ole mi-

18

Valvottua tai vapaata, tekemistä tai ei. Nuorten näkemyksiä hyvästä kohtaamispaikasta

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


tään järkevää syytä, miksi sitä pitäisi sysätä pois muiden kaupunkilaisten ­parista. Toisinaan nuoret silti sysitään pois. Kaupunkitilat voidaan suunnitella tavalla, joka ei mahdollista nuorille tyypillistä toimintaa. Tällaisia ovat vaikkapa skeittaamista rajoittavat toiminnot. Myös toimintojen maksulliseksi muuttaminen hankaloittaa nuorten oloa tilassa, sillä kaikilla nuorilla ei ole rahaa käytettäväksi. Nollatoleranssit ja kieltokyltit tekevät kaikille näkyväksi nuoriin kohdistuvia syrjiviä toimintoja. (Pyyry 2015, 10–11.) Siksi on luontevaa, että nuoret toivovat esimerkiksi saavansa ”jonkin kahvilan, josta ei häädetä pois”. Erilaiset julkiset ja kaupalliset tilat ovat nuorille tärkeitä tiloja, joihin usein kietoutuu kokemuksia, tunteita ja muistoja, jotka eivät aukene aikuisille (Kiilakoski & Kivijärvi 2012). Artikkelini aineistona on vapaa-aikakysely kokkolalaisille yläkoulu­ ikäisille nuorille. Kaikki nuorten lainaukset ovat tästä aineistosta. Olen käyttänyt yhden nuoren vastausta vain yhdessä lainauksessa. Kysely on osa kunnallisen nuorisotyön kehittämistä, ja liittyy toimintatutkimukseen, jossa Kokkolan nuorisotyö kuvasi arvonsa, työmuotonsa ja työmenetelmänsä tekemällä nuorisotyön opetussuunnitelman (Kiilakoski, Kinnunen & Djupsund 2015). Loppuvuonna 2012 toteutettuun kyselyyn vastasi 1105 7.-9. luokkalaista nuorta. Keskityn kyselyn kuudenteentoista kysymykseen, jossa haettiin avovastauksia uteluun, millaisen kokoontumispaikan nuoret haluaisivat Kokkolaan. Kyselyn taustalla oli vuoden 2008 Nuorisobarometrin tulos, jonka mukaan 80 prosenttia nuorista haluaa kokoontumispaikan sisätiloissa (Myllyniemi 2008, 88). Vastaukset kysymykseen osoittavat nuoria koskevan perushavainnon: ei ole mitään nuoria koskevaa perushavaintoa sinänsä, sillä nuorilla on useita erilaisia tarpeita ja toiveita – ihan riippuen heidän sukupuolestaan, iästään, harrastuksistaan, kulttuureistaan ja etnisyyksistään. Siksi väitteet siitä, että nuoret haluavat vain jotakin tietynlaista toimintaa, eivät osu maaliinsa. Nuoruus ja nuoret eivät ole sullottavissa vain yhteen analyysitapaan. Nuorten kanssa toimivilta vaaditaankin herkkyyttä tunnistaa eri tarpeita ja myös nähdä, milloin nämä tarpeet ovat muuttumassa. En ole kiinnostunut ynnäämään tarkkoja jakaumia eri vastauksista. Minua ajatteluttaa niissä eri tavat suhtautua tilaan ja kohtaamisiin. Etsin tässä artikkelissa erilaisia jännitteitä ja ristivetoja nuorten vastauksista. Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Valvottua tai vapaata, tekemistä tai ei. Nuorten näkemyksiä hyvästä kohtaamispaikasta

19


AIKUISILLA JA ILMAN Kaverisuhteet ovat nuorille tärkeitä. Nuoruus on elämänvaiheena vertaisryhmälatautunut. Vapaa-aikana hakeudutaan mielellään toisten nuorten seuraan, sinne missä on säpinää ja jossa ei olla tuttujen aikuisten katseen alla (Kiilakoski & Kivijärvi 2012). Osa nuorista haluaakin kohtaamispaikan olevan sellaisen, jossa aikuisten kontrolli ja valvonta on olematonta. Tällöin nuorten normaalisti kaupunkitilassa kohtaava valvonta nähdään epätoivottavana asiana. Muut ikäryhmät normittavat helposti nuorten käyttäytymistä, ja nuorten on sopeutettava omat toiveensa ja tapansa muiden vaatimuksiin. Osalle nuorista tästä kontrollista on päästävä eroon. Tilan on oltava ”sellaisen jossa ohjaaja ei hengitä koko ajan niskaan”. Nuorten tilan ei kuulu olla säädelty sanallisesti tai porttikielloin, vaan sen pitää olla rento ja mahdollistaa monenlaista toimintaa: ”Semmose missä ei häädetä eikä valiteta ja on rentoo :D”. Osalle nuorista hyvän kohtaamispaikan merkitys määrittyykin ensi­ sijaisesta siinä, että tila on nuorten omistama ja mahdollistaa nuorten monenlaisen oleilun. Vertaisryhmän veto on osalle houkutteleva ja vahva. He haluavat tilan olevan ”sellaisen missä ei ole aikuisia” ja ”sellaisen jossa olisi minun ikäistä porukkaa”. Tällaisille nuorille aikuisten pedagogisesti perustellut ja nuorisotyön arvoja toteuttavat valinnat, kuten energiajuomien kiellot tai tupakoinnin valvominen, näyttäytyvät toimintaa rajoittavina rasitteina, joita ilman tila on rennompi ja parempi. Tällöin ihanteeksi asettuu mahdollisimman pitkälle väljä tila (Frank & Stevens 2007), jossa monenlaiset toiminnot ovat mahdollisia. Alla olevassa vastauksessa yhdistyvät tyytymättömyys aikarajoituksiin, käyttäytymisen kontrolliin ja yrityksiin vaikuttaa nuorten terveisiin elämäntapoihin. Näiden sijaan vastaaja kaipaa mahdollisuutta toimia ilman kuria ja valvontaa. Hän haluaa leppoisuutta ja rentoutta.

20

Valvottua tai vapaata, tekemistä tai ei. Nuorten näkemyksiä hyvästä kohtaamispaikasta

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


Sellaisen missä ei olisi sellaisia sääntöjä ja joka olisi aika myöhään auki ja siellä ei valitettaisi nuorten jutuista esim että saa käydä tupakalla ja sillee. ja että siellä voisi vain oleskella ja olla ja saisi juoda esimerkiksi energiajuomia eikä valitettaisi. ja sitten siellä voisi kuunnella kovaa musiikkia ja se oisi vähänniiku semmone oleskelupaikka. vähä niinkuin hansa [Kokkolan entinen keskustan nuorisotila] muttei kumminkaan vähä leposempi :)

Yllä kuvatut nuorten toiveet vaikuttavat vastaavan mielikuvaan nuorista, jotka haluavat vapautta ja mahdollisuutta olla vapaa-aikanaan toisten nuorten parissa sekä toimia toisinaan vastoin aikuisten kasvatustavoitteita. Rentous yhdistyy mahdollisimman pitkälle ulkoisen katseen ja kontrollimekanismien puutteeseen: ”voi vaa olla ja tehä kaikkee kivaa ja aikuset ei välittäs mistään mitä tekee”. Tämä ei kuitenkaan ole kaikkien nuorten ihanne. Osalle nuorista tällainen tilanne saattaa olla turvaton. Tällaiset nuoret kaipaavat yhtä lailla rentoa meininkiä, mutta tällöin rentouden takaa valvonta, joka luo turvalliset puitteet. Heille hyvä kohtaamispaikka yhdistää ”vapaan, valvotun, mielenkiintoisen” tilan. Tällöin kohtaamispaikka on sekä monenlaista toimintaa mahdollistava että selkeät rajat piirtävä. Onkin hyvä huomata, että nuorten tilakokemusta rajaavat paitsi muut ikäpolvet, myös nuoret itse. Heidän tilallinen kontrollinsa saattaa näkyä paitsi avoimena ulossulkemisena, myös pieninä eleinä, kulttuurisina koodeina, kuten vaatteina ja symboleina, jotka aiheuttavat epämukavaa oloa (Kiilakoski & Kivijärvi 2012). Tämän välttämiseksi kaivataan ohjaajien aktiivista puuttumista ja nuorten keskinäisen vuorovaikutuksen ohjaamista. Tällöin kontrolli ei näyttäydy kartettavana tai vältettävänä seikkana, vaan toimintaa tukevana välittämisenä, jonka tehtävä on luoda turvalliset puitteet. Toisten nuorten seura voi näyttäytyä potentiaalisena uhkana. Turvallisten aikuisten tehtävä on luoda toimintaympäristö, jossa ”olisi tarpeeksi kiinnostavia tapahtumia esim. jotain askartelua tai jotain leipomista se saisi olla tarpeeksi lähellä kotiani ja mukavat ohjaajat ja ympäristö jossa ei kiusattaisi muita ja itseäni”. Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Valvottua tai vapaata, tekemistä tai ei. Nuorten näkemyksiä hyvästä kohtaamispaikasta

21


Nuorten kulttuurien jännitteisyys tulee esille siinä, miten suhtaudutaan joihinkin tiettyihin toimintoihin. Edellä lainatussa sitaatissa toivottiin tupakoimisen sallimista ja valittamisen vähäisyyttä, alla olevassa sen sijaan kaivataan kontrollia, jotta tupakointi saataisiin pidettyä pois kohtaamispaikasta. Voi kysyä, miksi joku nuori kokisi tupakoinnin itsessään kiellettäväksi asiaksi. Houkutteleva vastaus on lähteä korostamaan, ettei päihteiden käytössä ole kysymys pelkästään päihteiden käytöstä. Päihteisiin kietoutuu monenlaisia kulttuurisia olettamuksia ja symboleja. Nämä saattavat aiheuttaa turvattomuutta tai ainakin epämiellyttäviä mielleyhtymiä. Siksi aikuisten toivotaan puuttuvan asiaan.

Haluaisin jonkun sellaisen paikan, jossa voi liikkua, näytellä ja soittaa soittimia. Ja jossa ei anneta käydä, jos on ilkeä muille tai polttaa tupakkaa/juo alkoholia. Ja jossa voi itse ehdottaa toimintoja, mitä haluaa tehdä ja mistä tykkää. Ja siellä pidettäisiin fanitapahtumia ja diskoja. Ja siellä järjestettäisiin kesällä ja talvella leirejä.

Kohtaamispaikalle asettuu vaatimus olla rento ja toimintaan mukaan houkutteleva. Osalle nuorista tämä tarkoittaa aikuiskontrollin minimoimista, osalle taas sitä, että aikuiset luovat turvalliset ja selkeät puitteet. Nuorten tarpeet eroavat toisistaan. Toisin ilmaisten, nuorten kohtaamispaikoilleen haluamat kuulumisen ehtojen ja toiminnan luonteen säätelyn tavat poikkeavat toisistaan radikaalistikin.

TEKEMISTÄ JA HENGAILUA Nuorten vapaa-aikaa voi kuvailla sitoutumisen asteen kautta. Voi puhua nuorisotutkija Päivi Bergiä seuraten rennosta ja vakavasta vapaa-ajasta. Rento vapaa-aika on lyhytkestoista ja miellyttävää toimintaa, joka ei edellytä sitoutunutta harjoittelua. Rennossa vapaa-ajassa toiminta sinällään on tärkeää. Vakava vapaa-aika taas on pitkäkestoista ja tavoitteellista. Vakavassa vapaa-ajassa harrastus on oleellinen osa identiteettiä. (Berg 2015.) Nuorten odotukset kohtaamispaikalle ovat nimenomaan rennon vapaa-ajan ilmentymiä. He edellyttävät kohtaamispaikaltaan rentoa ­tekemistä, pakotto-

22

Valvottua tai vapaata, tekemistä tai ei. Nuorten näkemyksiä hyvästä kohtaamispaikasta

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


muutta ja hauskuutta. Mutta tässäkin on aste-eroja: osalle rento vapaa-aika on pelkkää oleilua ja painottuu hengailuun, toisille se kytkeytyy tekemiseen ja jonkin asian aktiiviseen harrastamiseen. Nuorten hengailun tutkimuksessa on tapana korostaa sitä, että hengailu on oma tarkoituksensa, päämäärä sinällään. Sitä ei tehdä minkään ulkopuolisen suoritustarpeen vuoksi. Sitä tehdään, koska sitä halutaan tehdä. (Kiilakoski & Kivijärvi 2012, Pyyry 2015.) Nuorten halussa nähdä muita nuoria ja saada ”paikkoja joissa voisi hengailla kavereitten kanssa” ilman paineita tehdä mitään voikin nähdä eri aikakausien nuoria yhdistävän piirteen. Mikään ohjattu toiminta ei ole tarpeen, sillä arjen sosiaalisuus täyttyy, kun ei ole pakottavaa tarvetta suorittaa jotakin ”eikä siellä tarvis leikkijä vaan chillata ja tutustua uusiin ihmisiin”. Toiveet hengailun tilalle voivat olla korostetun rentoja. Tällöin haetaan kodinomaista tunnelmaa, joka houkuttelee ja kutsuu oleiluun tai makoiluun. Tällöin tilassa tulisi olla ”paljon sohvia, peittoja, tyynyjä ja patjoja ym. ja, jossa hyvää musiikkia soisi täysillä taustalla :) sais vain löhöillä :DD”. Osalle hengailu yhdistyy selkeämmin kaupunkikokemukseen ja kuluttamiskulttuurille tyypillisempään ympäristöön, jossa muitten nuorten tapaamisen lisäksi saa syötävää edullisesti. Useinhan nuorten kuluttamiskulttuurille asettaa rajoja raha, ei niinkään aika.

Rennon hengailupaikan. Nuorille tarkoitettu kahvila, jossa olisi halpaa, opiskelijan lompakolle sopivia alkoholittomia virvokkeita, terveellisiä välipaloja. Siellä voisi olla myös soittimia, bänditoimintaa jne.. :) tai Iso lava jossa nuoret saisivat pitää omia esityksiä, esim. tuoda oman bändinsä musiikkia esille :)

Kuvaillessaan hengailun tiloja osa nuorista hakee eroa nuorisotilamaiseen toimintaan. Tilalta ei haluta tekemistä tai häsäämistä. Tila halutaan rauhoittaa yhdessäololle. Nuorisotiloille tyypillinen varustus ei kaikkia miellytä, tilalta ei haluta mitään aktiivista tekemistä: ”EI MITÄÄ PLEIKKAREITA TAI MITÄÄ, VAA JOKU PAIKKA MISSÄ VOI SYYÄ JOTAI JA ISTUA JA JUTELLA JA KUUNNELLA VAIKKA MUSIIKKIA JA NÄI! (: ” Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Valvottua tai vapaata, tekemistä tai ei. Nuorten näkemyksiä hyvästä kohtaamispaikasta

23


Joillekin nuorille rento vapaa-aika on vapautta kaikesta turhasta tekemisestä. Istuminen ja jutteleminen riittää rakentamaan tilasta nuorisokulttuurisen. Vertaissosiaalisuuden voima on tarpeeksi, muuta ei kaivata. Toisille taas rento vapaa-aika yhdistyy nimenomaan leikilliseen tekemiseen, joka irtautuu kilpaurheilulle tyypillisestä ryppyotsaisesta suorittamis­ eetoksesta: ”Joku, missä voisi pelata erilaisia pelejä, kuten salibandya, eikä ilmassa ois kilpailua”. Aineistossa on jonkun verran mainintoja halusta keskittyä urheilemaan, usein nimenomaan salibandyn kaltaisiin joukkuelajeihin. Tästä ei kuitenkaan haeta mitään vakavan vapaa-ajan kaltaista keskittymistä. Tavoitteeksi riittää monipuolinen ympäristö, joka mahdollistaa erilaista tekemistä. Tässäkin huomio kiinnittyy siihen, ettei tekeminen saa olla pakollista eikä sen pidä suuntautua vain yhden harrastuksen varaan: ”Joku urheiluhalli missä voisi käydä vapaa-ajalla ilmaiseksi tekemässä mitä haluaa”. Liikunnallisuuden ei tarvitse olla vakavaa vapaa-­aikaa, vaan kivaa tekemistä. Kaikki nuoret eivät tietenkään toivo liikunnallisia harrastuksia. Osa toivoo selkeämmin digitaalisiin kulttuureihin, ja erityisesti pelaamiseen, keskittyvää tilaa. Tällaisilla nuorille vapaa-aika suuntautuu digitaalis­ sävytteiseen tekemiseen. Heille pleikkarit eivät ole noloja, vaan vapaa-­ajan vieton olennainen tapa. Siksi he toivovat saavansa ”Konsolipelaamiseen/tietokone pelaamiseen/tekniikkaan keskittyvän kokoontumispaikan!” Osalle nuorista vapaa-ajan kohtaamispaikka on vielä vahvemmin tavoitteellisen tekemisen varaan rakentunut. Siinä missä oleilemiseen riittää toisten nuorten läsnäolo ja patjat, tarvitaan tavoitteellisempaan kehittymiseen ohjaajia. Tällöin myös ohjaajalle asettuu velvollisuus olla aiheeseen perehtynyt. Esimerkkinä tavoitevetoisemmasta taiteellisesta kohtaamispaikasta asettuu nuoren toive saada kouluille kerhoja, jotka keskittyvät tekemiseen. Tällainen toive on jo varsin etääntynyt joidenkin nuorten vahvasta oleilun ja mitään tekemättömyyden korostamisesta.

24

Valvottua tai vapaata, tekemistä tai ei. Nuorten näkemyksiä hyvästä kohtaamispaikasta

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


Olisi kiva, jos kouluilla järjestettäisiin kerhotoimintaa. Tarkoitan, että kouluilla voisi olla eri asioita koskevia kerhoja, kuten esim. ratsastusta, maalausta ja piirtämistä (yleisesti taidetta), japanilaista populaarikulttuuria, käsityötä koskevia kerhoja, joiden vetäminen olisi sellaisen henkilön vastuulla, joka olisi oikeasti kiinnostunut asiasta ja tietäisi jotain.

KAIKILLE NUORILLE JA EI JOILLEKIN Edellä esitettiin, että nuorten mielipiteet aikuisten läsnäolon tarpeesta vaihtelevat. Heidän joko halutaan turvaavan tilan toiminnan sääntöineen tai heidän halutaan pysyvän poissa kontrolloineen ja valittamisineen. Vähän vastaavalla tavalla ei ole myöskään yksimielisyyttä siitä, minkälaisia toiveita nuorilla on toisten nuorten läsnäolon suhteen. Joillekin kohtaamispaikan tarpeiksi asettuu väljä ja monenlaista toimintaa sekä ihmisiä puoleensa kutsuva tila. Tällöin haaveena on kohtaamispaikka, ”missä ois rento meininki ja kaikki tuntis olonsa tervetulleeks”. Nuorten tilat ovat usein järjestäytyneet tiettyjen ryhmien ominaisuudeksi. Osa rajauksista on ikäperustaisia. Myös nuoret itse piirtävät rajoja. Tämä ei kaikkia nuoria miellytä: ”En tiedä. Jonkin jossa ei tarvitse olla tietyn ikäinen. Tai eihän missään ole ikärajoja mutta yleensä joissakin paikoissa liikkuu aina tietyn ikäistä porukkaa.” Kuten sitaatti osoittaa, myös nuoret tunnistavat epäviralliset rajanvedot, joita kukaan ei välttämättä sano ääneen, mutta joita jokainen kulttuuriset koodit tunteva osaa noudattaa. Osalle nuorille ikärajattomuus näyttäytyy ei-toivottavana. Erityisesti nuoremmat olisi rajattava pois kohtaamispaikasta. Jopa sellaiset nuoret, jotka haluavat tiloja eri-ikäisille, päätyvät kuitenkin kaipaamaan ikärajoja: ”Jonkun joka olisi mukava paikka olla ja siellä olisi jotakin tekemistä kaikille myös minua nuoremmille ja vanhemmille toivoisin silti jonkinlaista ikärajaa...” Tilan halutaan olevan periaatteessa kaikille avoin, mutta jollakin tavalla rajattu. Kyselyyn vastaajat ovat yläkouluikäisiä, ja käyvät 7.-9-luokkaa. Osalle heistä ikärajatoiveet ovat verrattain korkealla. Nuoremmat halutaan rajaLuku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Valvottua tai vapaata, tekemistä tai ei. Nuorten näkemyksiä hyvästä kohtaamispaikasta

25


ta kohtaamispaikasta pois. Tämän voi pitää esimerkkinä nuorten tarpeista, joissa tehdään tietoista eroa lapsellisemmiksi koetuista toiminnoista. Nuorten väliset rajanvedot ovat tällöin selväpiirteisiä ja vaatimuksina ehdottomia. ”Ikäraja voisi olla 16 eteenpäin, VAIN LUKIOIKÄISILLE. PÄIHTEETÖN PAIKKA, SILTI EI NUOREMMILLE KUIN 16 VUOTTA.” ”Jonkun mihin pääsisi yli 18 vuotiaat, ei kumminkaan yli 25 vuotiaat. Paikka voisi olla kahvilamainen ja siellä voitaisiin järjestää diskoja silloin tällöin, koska niitä harvemmin järjestetään Kokkolassa.”

TOIVEIDEN KIRJO Olen edellä kuvaillut nuorten tavoitteita kohtaamispaikoiksi. Huomiota kiinnittää, että mielipiteet jakautuvat varsin monien asioiden suhteen. Aikuisten toivotaan pysyvän etäällä tai heidän toivotaan olevan kiinteä osa kohtaamispaikkaa ja sen kontrollia. Tilan pitäisi olla täysin oleiluun painottuva tai siellä pitää pystyä harrastamaan erilaisia toimintoja. Kohtaamispaikan pitää kutsua sisäänsä kaikki nuoret tai sen on oltava vahvasti ikä­perusteinen. Eri tarpeita yhdistää lähinnä halu välttää suorituskeskeisyyttä. Kohtaamispaikan olisi oltava väljä ja rento tila. Nuorten toiveet kohtaamispaikalle ovat moninaisia, niin varmasti toiveiden taustalla väikkyvät tarpeetkin. Mikä toiselle on vapautta kontrollista, voi olla toiselle turvatonta. Mikä toiselle edustaa hauskaa ohjattua tekemistä, voi toiselle olla noloa. Tarpeet eriävät. Miten näihin risteäviin vaatimuksiin sitten vastataan? Kun vastausten kirjoa katsoo, on hankala kuvitella tilaa, jossa kaikki mahdolliset nuorten toiveet toteutuisivat. Tässä mielessä vain yksi nuorten tarpeisiin vastaava tila näyttää hankalalta toteuttaa. On kai siis tarjottava nuorille useita erilaisia tiloja. Tämä edellyttää herkkyyttä tajuta, etteivät kaikki nuoret halua samaa ja viisautta pohtia, millaisten nuorten tarpeisiin kulloisetkin toimenpiteet vastaavat. Voi myös muistuttaa itseään, että tässä kyselyssä kaikkein tyypillisin vastaus oli olla vastaamatta tai todeta, että ”EN TIIÄ PERKELE!” Siksi on hyvä olla varovainen, kun väitetään, että toiminta on kaikille nuorille samalla lailla avointa.

26

Valvottua tai vapaata, tekemistä tai ei. Nuorten näkemyksiä hyvästä kohtaamispaikasta

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


LÄHTEET Berg, Päivi 2015. Sosiaaliset jalat ja vakava vapaa-aika – lasten ja nuorten vertaissuhteiden merkitys liikuntaharrastuksissa. Julkaistu Nuorisotutkimuksen numerossa 3-4/2015. Franck, Karen A. & Stevens, Quentin 2007. Tying Down Loose Space. Teoksessa Karen A.Franck & Quentin Stevens (toim.): Loose Space. Routledge, Lontoo. Kiilakoski, Tomi, Kinnunen, Viljami & Djupsund, Ronnie 2015. Miksi nuorisotyötä tehdään? Tietokirja nuorisotyön opetussuunnitelmasta. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu & Nuorisotutkimusseura ry. Kiilakoski, Tomi & Kivijärvi, Antti 2012. Seutukaupunki elinympäristönä: nuorten kokemuksia aikuisille rakennetussa kaupunkitilassa. Teoksessa Ari Hynynen (toim.) Takaisin kartalle. Suomalainen seutukaupunki. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Acta 237, 85–101. Myllyniemi, Sami 2008. Mitä kuuluu? Nuorisobarometri 2008. Opetusministeriö & Nuorisotutkimusseura & Nuorisoasiain neuvottelukunta. Pyyry, Noora 2015. Hanging out with young people, urban spaces and ideas. Openings to dwelling, participation and thinking. Research Report 374, Helsingin yliopisto.

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Valvottua tai vapaata, tekemistä tai ei. Nuorten näkemyksiä hyvästä kohtaamispaikasta

27


HENGAILEVIEN NUORTEN KAUPALLINEN KASVUYMPÄRISTÖ – TOIMINNAN JA VAIKUTTAMISEN MAHDOLLISUUKSISTA KASVATUKSELLISIIN KOHTAAMISIIN Pauliina Lampela

Nuorten hengailu kaupallisissa tiloissa, kuten huoltoasemilla ja kauppakeskuksissa, herättää keskustelua, nousee otsikkoihin ja kuumentaa tunteita. Viime vuosina on ollut surullisen monia esimerkkejä tapauksista, joissa suuretkin joukot nuoria on ajettu kauppakeskuksesta ulos, ”teinikarkoittimia” on kokeiltu, huoltoasemille on asetettu ikärajat tai marketissa asiointi on kielletty lähistön koulun oppilailta. Aikuisten näkökulmasta nuorten hengailu kaupallisissa tiloissa on usein ”pahaa vapaa-aikaa” (esim. Aaltonen ym. 2011, 50–51), hukkaan heitettyä aikaa (Pyyry 2015, 7), tai kapitalismin pahassa rattaassa olemista. Tällöin hengaileville nuorille pyritään löytämään ”parempaa” ja tuotteliaampaa tekemistä. Nuorille kaupalliset tilat puolestaan näyttäytyvät monipuolisena, turvallisena, helposti saavutettavana ja viihtyisänä paikkana tehdä ostoksia tai kokoontua kavereiden kanssa ja viettää ohjauksesta ja instituutioista vapaata omaa aikaa. Monille nuorille tiloissa tärkeintä on siellä mahdollistuva sosiaalinen kanssakäyminen erityisesti vertaisten, mutta myös aikuisten, kanssa. Nuorten kokoontuminen yhteen on tärkeä nuoruusiän piirre ja tänä päivänä kaupalliset tilat ovat ainakin osalle nuorista yksi tärkeimmistä sosiaalisen elämän paikoista. Tässä artikkelissa tarkastellaan nuorten kaupallisia kasvuympäristöjä, joka on valtakunnallisen nuorisokasvatusjärjestö Nuorten Palvelu ry:n käyttämä termi. Se viittaa kaupallisiin tiloihin yhtenä nuorten kasvuympäristönä kodin, koulun ja harrastusten lisäksi. Kaupallisilla tiloilla tarkoitetaan artikkelissa esimerkiksi kauppakeskuksia, huoltoasemia ja marketteja. Nuorten Palvelun toiminnan kannalta nämä tilat ovat tulleet tärkeik-

28

Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


si 2000-luvulla. Järjestöllä on pitkä kadulla tehtävän työn perinne, mutta 2000-luvulla nuoria ei enää katupäivystyksissä tavoitettu samalla tavalla kuin ennen. Valtakunnallisen kartoituksen jälkeen nuorten havaittiin viettävän aikaansa ABC-liikennemyymälöissä, joilla oli tuolloin vahvin kasvun aikansa. Nuorten Palvelun toiminnan perusajatuksena oli tehdä töitä nuorten hyvinvoinnin puolesta nuorten omilla reviireillä eli niissä paikoissa ja tiloissa, joissa nuoret viettävät aikaansa ja joissa nuoruutta eletään. Näinpä työtä suunnattiin kaupallisiin kasvuympäristöihin, joihin liittyviä hankkeita ovat olleet ABC kohtaa nuoria -hanke (2010–2013) ja Kauppakeskusten nuoret -hanke (2012–2014) sekä parhaillaan käynnissä oleva Nuorten reviireillä -projekti (2014–2016). Tämä artikkeli keskittyy erityisesti jälkimmäisimmän projektin työhön, vaikkakin kaikkien kolmen projektin työ on ollut voimakkaasti sidoksissa toisiinsa, mistä syystä tällainen erottelu on osin keinotekoista. Artikkelin alussa kuvataan tarkemmin nuorten hengailua ja sen tär­ keyttä. Seuraavaksi tarkastellaan kaupallisissa tiloissa paljon aikaansa viettäviä nuoria, jotka ovat työmme varsinainen kohderyhmä. Näille nuorille kaupalliset tilat ovat tärkeitä ennen kaikkea siellä tapahtuvan sosiaalisen kanssakäymisen takia. Seuraavaksi luodaan katsaus Nuorten reviireillä -projektissa tehtävään työhön nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi kaupallisissa tiloissa. Työn tavoitteena on parantaa nuorten osallisuutta, vastuullisuutta ja tasa-arvoa näissä tiloissa. Tämän jälkeen suunnataan katse itse kaupallisiin toimijoihin ja erityisesti kaupallisissa tiloissa työskenteleviin aikuisiin, joilla voi olla merkittävä rooli tiloissa aikaansa viettävien nuorten elämässä. Työntekijöiden mahdollisuuksia nuorten hyvinvoinnin parantamisessa on monia, mutta tässä he tarvitsevat tietoa ja tukea. Artikkelin lopulla pohditaan nuorisotyön paikkaa kaupallisissa kasvuympäristöissä ja niissä tehtävän työn tärkeyttä.

HENGAILU ON KAVEREIDEN KANSSA VIETETTYÄ OMAA AIKAA Nuorten hengailu on määritelty tutkimuksissa muun muassa seuraavasti: hengailu on nuorten leikkiä, ajan kuluttamista, hetkessä elämistä, sosiaalista yhdessäoloa ilman suunnitelmia tai aikuisten ohjausta, tilan haltuunottoa olemalla sekä ajan ja tilan ottamista itselle suorituskeskeisen ja aikuisten määrittelemän elämän keskellä (Kuusisto-Arponen & Tani 2009; Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin

29


Pyyry 2015; Smith Maguire 2008). Kaupallisissa tiloissa hengailu on monille nuorille tärkeä osa yhteiskuntaan kuulumista. Lisäksi tiloissa harjoitellaan tärkeää nyky-yhteiskunnan osaamista, kuluttajana toimimista, ja tässä harjoittelussa kaverit ovat apuna ja tukena (Rosenberg 2014, 42). Toisaalta nuorten kokemus asiakkuudesta on ennemminkin sidoksissa tilojen sosiaalisuuteen kuin varsinaiseen kuluttamiseen (Nikoskinen 2011). Hengaileville nuorille tilojen kaupallisuus voi olla jopa sivuseikka (Tani 2011, 12), eivätkä kaikki nuoret vietä aikaansa kaupallisissa tiloissa ostosten takia. Kaupalliset tilat tarjoavat vapaa-ajan vietolle paikkoja, joissa rahaa ei välttämättä tarvitse käyttää. Erityisesti vähävaraisten nuorten osalta tiloissa oleskelun salliminen muuten kuin rahalla ostettuna on tärkeää. Monet tekemisen paikat vaativat rahaa ja tällöin vähävaraiset nuoret joutuvat jäämään tekemisestä pois (esim. Lemetyinen 2014, 109) ja tällöin he ovat riskissä jäädä ulkopuolisiksi (ks. myös Hakovirta ja Raita 2012). Myös vaikuttamismahdollisuudet ovat vähävaraisilla nuorilla heikommat kuin varakkaammilla ikätovereillaan. Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n tekemässä Lapsen ääni 2015 -raportin tulosten mukaan köyhät lapset kokivat, etteivät he voi vaikuttaa muun muassa lähiympäristöönsä yhtä usein kuin varakkaammat ikätoverinsa. Kaupallisissa tiloissa hengaillessaan nuoret ovat kirjaimellisesti omalla reviirillään. Se on nuorten vertaistensa kanssa viettämää omaa aikaa, jolloin nuoret voivat olla poissa aikuisten valvonnasta ja ohjauksesta. Näin on siitäkin huolimatta, että kaupalliset tilat ovat usein vartioituja ja läpivalvottuja tiloja, joissa jokainen kulma on hallinnassa esimerkiksi valvontakameroiden avulla. Tällainen valvonta on kuitenkin nuorten kannalta etäämmällä kuin monissa muissa kasvuympäristöissä: kotona vanhemmat kontrolloivat nuorten olemista, koulussa opettajat, harrastuksissa ohjaajat ja nuorisotiloilla nuorisotyöntekijät (ks. myös Pyyry 2015, 8). Kaikki nuoret eivät suinkaan hengaile kaupallisissa tiloissa ja osa nuoristakin pitää tällaista toimintaa typeränä ja huonona tapana viettää aikaa. Monen nuoren kohdalla kaupallisissa tiloissa hengailu on kuitenkin yleistä. Yhtenä syynä tälle on julkisen tilan huima kaupallistuminen suomalaisissa kaupungeissa. Yhä isompia ja upeampia kauppakeskuksia ja huoltoasemia rakennetaan kiihtyvällä tahdilla. Lisäksi kaupalliset tilat pyrkivätkin profiloitumaan ”kaikkien olohuoneeksi”. Tämä on yksi keino kilpailla verkko-

30

Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


kaupan suosion kanssa. Kaupalliset tilat ovat myös entistä monipuolisempia: niissä on entistä enemmän julkisia palveluja ja erilaisia tapahtumia ja toiminnan mahdollisuuksia. Huomionarvoista on myös tilojen koettu turvallisuus: sekä nuoret itse että heidän vanhempansa pitävät kaupallisia tiloja turvallisina paikkoina. Ne voivat hyvinkin olla osalle nuorista paikkoja, joihin vanhemmat päästävät heidät ensimmäisille itsenäisille retkille. Jotkut vanhemmat jopa kyyditsevät lapsiaan viettämään niissä aikaansa. Lisäksi nuoret hakevat pitkään auki olevista kaupallisista tiloista turvaa tilanteissa, jolloin kotiin ei voi mennä. Näin tiedämme tapahtuneen ainakin aina avoinna olevissa ABC-liikennemyymälöissä. Paradoksaalisesti nuorten läsnäolo kaupallisissa tiloissa saattaa luoda turvattomuutta muille tiloissa asioiville. Tämä osaltaan selittää artikkelin alussakin kuvattuja uhkakuvia ja rajoituksia, joita nuorten oleilulle ajoittain asetetaan.

KAUPALLISTEN TILOJEN VAKIOKÄYTTÄJÄT ELI HEAVY USERIT Vuodesta 2012 alkaen kerätty kartoitusaineisto kauppakeskuksissa eri puolilla Suomea tuotti kauppakeskuksissa aikaansa viettävien nuorten neljä eri tyyppiä (Kuva 1). Kuviossa sosiaalisuus kuvastaa sitä merkitystä, mikä kauppakeskuksella on nuoren elämässä esimerkiksi ystävyyssuhteiden ja osallisuuden näkökulmasta (ks. lisää Lampela & Nuotio 2015). Tätä artikkelia kirjoitettaessa kauppakeskuskartoituksissa eri puolilla Suomea on kohdattu yhteensä 1 229 nuorta ja lisäksi nuoria on kohdattu mm. ABC-liikennemyymälöissä ja marketeissa. Kartoitustyön tuloksia on kuvattu tarkemmin Kauppakeskusten nuoret -hankkeen kartoitusraportissa (Lampela 2013) ja kartoitusmetodia sekä aineiston analyysia tarkemmin toisaalla (Lampela & Tani 2015). Tässä kohden sanottakoon kuitenkin, että nuorista 610 on ollut tyttöjä ja 619 poikia. Iältään suurimman ryhmän muodostavat 13–17-vuotiaat (80 %), toiseksi isoimman 18–23-vuotiaita (13 %) ja kolmanneksi 7-12-vuotiaita (7 %). Nämä luvut kertovat jotain kauppakeskuksissa aikaansa viettävien nuorten sukupuolesta ja iästä yleensä, sillä pääosin kartoituksissa ei ole pyritty tavoittamaan tietyn ikäisiä tai tiettyä sukupuolta edustavia nuoria.

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin

31


Kuva 1: Kauppakeskuksissa aikaansa viettävien nuorten neljä tyyppiä. (Lampela 2013)

Tässä artikkelissa keskitytään erityisesti heavy user nuoriin, jotka ovat myös kehittämistyömme ytimessä. Heavy usereiden joukossa on niin sanottuja hyväosaisia nuoria, joille kaupallinen tila näyttelee hetkellistä sosiaalisen elämän keskusta ja myös ostokset kuuluvat siellä oloon ainakin ajoittain. Heavy usereissa on kuitenkin paljon niitä nuoria, joille kaupallinen tila on ainoita paikkoja viettää vapaa-aikaa, olla kavereiden kanssa ja kokea kuulumista yhteiskuntaan. Juuri nämä nuoret hyötyvät eniten siitä, että heidän annetaan olla kaupallisissa tiloissa myös kuluttamatta. Heavy userit ovat myös niitä nuoria, joiden tavoittaminen ja tukeminen on tärkeää. Kaupallisissa tiloissa hengaillessaan nuoret kuitenkin nimenomaan haluavat olla aikuisten katseen ulottumattomissa. Nuoret siis kaikkoavat paikalta, jos aikuiset menevät näihin tiloihin liian aktivoivilla toimenpiteillä. Nuorilla on myös oikeus olla rauhassa ja aikuisten ”maalitaulun” ulottumattomissa.

32

Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


NUORTEN OSALLISUUDEN JA OSALLISTUMISEN MAHDOLLISUUDET Edellä kuvatun maalitauluefektin välttämiseksi, hyvä tie on panostaa kaikkien nuorten hyvinvointiin kaupallisissa tiloissa vaikka heavy user nuoret ovatkin varsinainen kohderyhmä. Samalla kun työtä tehdään, on tärkeää säilyttää nuorten mahdollisuus vapaaseen hengailuun. Uusien menetel­ mien kehittäminen on ollut ja on edelleen tarpeen, sillä heavy user nuorten motivoiminen mukaan tekemiseen, osallistumiseen ja vaikuttamiseen ei ole helppoa, sotiihan se heidän hengailun perusideaansa vasten. Kuitenkin nuoret kertovat haluavansa, että heidän näkemyksensä otetaan huomioon. He haluavat tehdä ja vaikuttaa. Näihin olemme luoneet useita eri mahdollisuuksia. Erityisesti heavy user nuoret ovat kartoituksissa toivoneet usein erilaisia omatoimisen tekemisen mahdollisuuksia kaupallisiin tiloihin. Tähän toiveeseen on tärkeää vastata kehittämällä yhdessä nuorten kanssa tekemisen mahdollisuuksia, jotka ovat vapaasti saatavilla myös ilman pääsymaksua. Parhaita toiminnanmuotoja ovat sellaiset, joihin voi osallistua haluamallaan ajalla ja ilman ohjausta. Vaihtoehtoisesti itse tekemisen kannattaa olla niin erityistä ja normaalista hyvällä tavalla poikkeavaa, että ohjattukin tekeminen houkuttelee mukaan. Esimerkiksi marraskuussa 2015 järjestimme nuorille tapahtuman, jossa vietettiin koko yö kauppakeskuksessa toiminnallisen ohjelman parissa. Taustalla oli nuorilta usein kuultu toive siitä, että kauppakeskukset olisivat pidempään auki. Yön aikana nuorten kanssa päästiin käymään hyviä keskusteluja ja kauppakeskuksen henkilökunnan osallistuminen tapahtumaan on jälkikäteen tuonut lisää tuttuutta nuorten ja heidän välilleen. Tämä tuttuus osaltaan helpottaa arkea nuorten ja henkilökunnan välillä. Nuorista juuri heavy usereilla on paljon kaupallisia tiloja koskevaa ”hengailutietämistä”, joksi Noora Pyyry (2015, 61–64) kutsuu nuorten tekemällä, kokemalla ja kaupungissa hengailemalla hankkimaa tietoa siitä, millainen heidän kaupunkinsa on. Tätä tietoa heavy user nuorilla on paljon niistä kaupallisista tiloista, joissa he viettävät vapaa-aikaansa hengailemalla. Esimerkiksi järjestyksenvalvojien määrät, vuorojen vaihtumiset ja tavat ovat joskus yksityiskohtaisesti tiedossa. Samoin tiedetään parhaat istumapaikat, piilotetut pistorasiat tai vessojen lukituskoodit. Tämä tieto on Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin

33


kaupallisten tilojen käyttäjäkokemusta. Yksi tapa hyödyntää tällaista tietoa, on mahdollistaa nuorten toimiminen niin sanottuina tiedustelijanuorina, jotka kertovat kokemistaan epäkohdista kaupallisissa tiloissa tai tarkistavat tehtyjen toimenpiteiden jälkeen niiden toimimista ja toteutumista. Tässä hyvänä välineenä toimii sosiaalinen media, joka on luonnollinen ja jopa erottamaton osa nuorten sosiaalista elämää. Nuoret voidaan myös ottaa mukaan kaupallisten tilojen suunnitteluun ja kehittämiseen. Tätä olemme kehittämistyössämme tehneet kolmessa kauppakeskuksessa ja pienimuotoisemmin useammassa ABC-liikennemyymälässä. Haasteena työssä on erityisesti kauppakeskusten suunnittelun ja rakentamisen useita vuosia kestävät prosessit, jolloin muutokset tapahtuvat nuorten kokemuksen mukaan liian hitaasti. Suunnittelutyössä mukana olleet nuoret saattavat prosessin aikana jopa kasvaa aikuisiksi. Huomioimalla heavy user nuorten hengailutietämisen ja käyttäjäkokemuksen, kaupallisista tiloista saadaan kuitenkin entistä viihtyisämpiä niin nuorille kuin muillekin asiakkaille. Esimerkiksi paljon toivotut penkit hyödyntävät myös muita tilojen kävijöitä. Toisaalta heavy user nuorten kuunteleminen ja huomioiminen tilan suunnittelussa tekee tilasta nuorille tutumman, omemman ja arvokkaamman, jolloin tilaa käytetään huomioivammin ja arvostaen. Nuorten kasvaminen aikuisiksi prosessin aikana ei ole ongelmallista, kun sivutuotteena nuoret saavat kokemuksen vaikuttamista omaan lähialueeseensa, joka on tärkeä kansalaistaito. Edellä mainittujen lisäksi olemme nuorten kanssa miettineet yhdessä kaupallisen tilan pelisääntöjä ja pesseet tuulilaseja huoltoasemalla järjestetyissä tempauksissa. Pelisääntöjen tekemisen tarkoitus on saada nuoret itse ottamaan vastuuta tilassa käyttäytymisestä ja nuorten täytyykin olla sääntöjä itse tekemässä. (Pelisääntöprosessista ks. Leppävuori & Strengell 2013, 36–37). Pelisääntöjä on tehty yhdessä nuorten kanssa erityisesti ABC-liikennemyymälöissä ja parhaimmillaan niiden tekeminen on samalla hyvä tutustumisen ja keskustelun tilaisuus nuorten, ABC-henkilökunnan ja paikallisen nuorisotoimen kesken. Pelisääntöjen teosta ja toimivuudesta kertoo tarkemmin tässä julkaisussa Anne-Mari Ikola kahdessa Vaasan ABC-liikennemyymälässä tehdyn työn kautta. Wash Up – nuorten tuulilasinpesupalvelu on puolestaan hyvä esimerkki nuorille kehitetystä toiminnasta kaupallisessa tilassa, josta hyötyvät niin nuoret kuin kaupallinen tila. Tempa-

34

Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


uksessa nuorten ryhmä pesee päivän ajan huoltoaseman asiakkaiden tuulilaseja. Samalla kerätään vapaaehtoista maksua tai huoltoasema maksaa nuorille päivästä sovitun summan. Nuoret saavat tempauksessa arvokasta asiakaspalvelukokemusta, tulevat tutuksi huoltoaseman ”toisen puolen” kanssa ja saavat yleensä asiakkailta todella ilahtunutta palautetta. Huoltoasema puolestaan saa tempauksesta hyvää mainosta.

KAUPALLISTEN TILOJEN TYÖNTEKIJÄT TÄRKEINÄ NUORTEN KOHTAAJINA Kaupallisten tilojen aikuisilla on paljon annettavaa nuorten hyvinvoinnille ja monet heistä ovat nuorten elämän tärkeitä arjen aikuisia, joihin turvaudutaan ja joista haetaan aikuisen mallia (ks. myös Lampela ym. 2013, 73–74). Tilojen omistajat, hallinnoijat ja työntekijät voivat toiminnallaan mahdollistaa tai estää nuorten olemisen tiloissaan, tekivätpä nuoret sitten mitä vain. Parhaisiin tuloksiin päästään tekemällä työtä nuorten ja tilojen aikuisten yhteisymmärryksen edestä jo ennen ongelmien esiintymistä. Yhteistyö kaupallisten toimijoiden kanssa on perusteltua heidän tiloissaan olevien nuorten hyvinvoinnin, asiakaskohtelun ja tasa-arvoisuuden edistämiseksi sekä tilojen pitämiseksi avoimina ja väljinä myös tilaa muuten kuin pelkkään kuluttamiseen käyttävien osalta. Kokemustemme mukaan kaupallisilla toimijoilla on halua toimia vastuullisesti ja nuorten hyvinvointia edistäen (esim. Johanna Kivelän artikkeli tässä julkaisussa). Tähän he kuitenkin tarvitsevat tietoa, neuvoja ja työkaluja. Olemme kehittämistyössämme kouluttaneet kaupallisten tilojen työntekijöitä, jotka työssään nuoria kohtaavat. Näitä ovat esimerkiksi ABC-­ liikennemyymälöiden henkilökunta ja kauppakeskusten järjestyksenvalvojat ja vartijat. Lisäksi olemme kouluttaneet turvallisuusalaa opiskelevia, jotta heillä olisi tulevassa työssään valmiudet nuorten kanssa toimimiseen. Työssä on isolta osin kyse nuorten ja nuoruuden tekemisestä ymmärrettäväksi, aikuisten oman asenteen muokkaamisesta ja työkalujen antamisesta. Asenteiden muuttaminen koko alalla, kyseisessä yrityksessä ja eri työntekijöiden omalta osalta, on avainasemassa. Tietoa voidaan antaa, mutta sitä ei hyödynnetä, jos tehtävän ei uskota koskevan itseä. Asenne on ratkaisevaa myös nuorten kohtaamisessa. Esimerkiksi nuorten toimintaan puututtaessa asenne, jolla aikuinen tilanteeseen menee, on ajoituksen ja aiLuku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin

35


kuisilla olevien yhtenäisten toimintamallien lisäksi äärimmäisen tärkeää. Parhaimmillaan työntekijöiden ja nuorten välisessä vuorovaikutuksessa on ­jopa kasvatuksellisia elementtejä. Tässä kasvatuksella tarkoitetaan ohjaavaa vuorovaikutusta, jolloin aikuinen neuvottelee nuorten kanssa säännöistä, käyttää demokraattista valtaa ja haluaa ymmärtää myös nuorten näkökulmaa. Lisäksi aikuinen panostaa ennalta ehkäisevään työhön eli esimerkiksi keskustelee nuorten kanssa asioiden vielä ollessa hyvin, pyrkii tulemaan nuorten kanssa tutuksi ja käymään tilan pelisääntöjä läpi. (Lisää vartijoiden asenteen merkityksestä Lampela & Tani 2015.) Tässä julkaisussa Ella Uotinen ja Ari Appelgren kirjoittavat näistä asioista omasta näkökulmastaan ABC-liikennemyymäläpäällikkönä ja turvallisuusalan ammattilaisena. Kaupallisten tilojen työntekijöillä on paljon tietoa heidän tiloissaan aikaansa viettävistä nuorista. Kaupallisten toimijoiden ottaminen mukaan paikallisiin verkostoihin on hyödyllistä tiedonvaihdon, avun ja yhteistyön kannalta. Kaupalliset toimijat eivät ole nuorisoalan ammattilaisia ja he tarvitsevat näitä ammattilaisia avukseen. Tästä syystä kehittämistyössämme on edesautettu verkostojen syntymistä tai kaupallisten toimijoiden ottamista mukaan jo olemassa oleviin verkostoihin eri paikkakunnilla. Lisäksi olemme kouluttaneet ja tuottaneet koulutusmateriaalia yhteisöpedagogikoulutukseen, jotta tulevat nuorisoalan ammattilaiset osaisivat tulevaisuuden työssään toimia nuorten kaupallisilla reviireillä ja yhteistyössä kaupallisten toimijoiden kanssa.

JOKAISELLA NUOREN KOHTAAMISELLA ON VÄLIÄ Edellä kuvattu julkisen toimijan yhteistyö yksityisen sektorin kanssa oli Nuorten Palvelun sitä vielä aloittaessa kummastusta ja vastustustakin aiheuttavaa. Nuorten ajanvietto kaupallisissa tiloissa saa edelleen kritiikkiä osakseen. Tämän voi todeta vaikkapa lukemalla aiheesta käytyjä keskusteluja Internet-uutisten keskustelupalstoilla. Onneksemme viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut ja nuorisotyö on uskaltautunut entistä enemmän nuorten kaupallisille reviireille sekä yhteistyöhön kaupallisten toimijoiden kanssa. Tästä ovat todisteena monet tässä teoksessa esiintyvät artikkelit, jotka kertovat hyvästä työstä eri puolella Suomea. Yhteistyö kaupallisten toimijoiden kanssa ei tarkoita nuorisotyön periaatteiden hylkää-

36

Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


mistä vaan päinvastoin, sen levittämistä uusiin ympäristöihin ja uusille toimijoille. Työn ytimessä on nuorten hyvinvointi. Kaupallisten tilojen säilyttäminen avoimina, väljinä ja huokoisina nuorten kasvun tiloina on yksi tärkeistä tavoitteista työssämme. Nuorten oman toiminnan, vaikuttamisen ja osallisuuden mahdollisuuksia täytyy tukea myös näissä tiloissa. Lisäksi tiloissa toimivien työntekijöiden panos nuorten kasvun tukemisessa on tavoittelemisen arvoista. Heillä on mahdollisuus kohdata ja tehdä nuori näkyväksi sekä antaa arvokasta tukea ja opastusta nuorelle. Nuoren arvostava ja huomioiva kohtaaminen on tärkeää kaikissa kasvuympäristöissä eivätkä kaupalliset kasvuympäristöt ole tässä yhtään sen vähäisemmässä merkityksessä kuin muutkaan. Varsinainen kasvatustyö tehdään edelleen muualla, mutta tätä tukemassa ja joskus jopa paikkaamassa kaupallisilla toimijoilla ja tilojen työntekijöillä on roolinsa annettavana. Välittäviä aikuisia ja roolimalleja ei ole koskaan liikaa.

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin

37


LÄHTEET Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti & Peltola, Marja & Tolonen, Tarja 2011. 3. Ystävyydet. Teoksessa Annettu, otettu, itse tehty. Nuorten vapaa-aika tänään. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 112, Helsinki. 29–56. Lampela, Pauliina 2013. Kauppakeskus nuorten vapaa-ajan tilana. Kauppakeskusten nuoret -hankkeen loppuraportti. http://nuortenpalvelu.fi/wordpress/wp-content/ uploads/2014/01/Loppuraportti_Maaliskuu_2013.pdf (Viitattu 21.10.2015). Lampela, Pauliina & Nuotio, Jaakko 2015. Kasvua kaupan katon alla. Nuorisotyö 5. 69. vuosikerta. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi. 20–23. Lampela, Pauliina & Tani, Sirpa 2015. Ulossulkemisesta tilan jakamiseen: nuorten ja kontrollin kohtaamisia kauppakeskuksessa. Yhdyskuntasuunnitteluseura. http:// www.yss.fi/journal/ulossulkemisesta-tilan-jakamiseen-nuorten-ja-kontrollinkohtaamisia-kauppakeskuksessa/ (Viitattu 27.1.2015.) Lemetyinen, Lea 2014. Katsaus perheen köyhyydestä aiheutuviin lasten toiseuden kokemuksiin. Teoksessa Gissler, Kekkonen, Känkänen, Muranen & Wrede-Jäntti. Nuoruus toisin sanoen – Nuorten elinolot -vuosikirja 2014. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere. 105–112. Leppävuori, Mikko & Strengell, Henriikka. Kohtauksista kohtaamisiin. ABC kohtaa nuoria -hankkeen loppuraportti. http://www.slideshare.net/NuortenPalvelu/ kohtauksista-kohtaamisiin-abc-kohtaa-nuoria-hankkeen-loppuraportti (Viitattu 21.10.2015). Nikoskinen Elina 2011. Nuorten ABC-hengailu ilmiöinä, tulkintoina ja toimenpiteinä. ABC-liikennemyymälät ja nuoret -tutkimushankkeen loppuraportti. Sarja B. Projektiraportit ja selvitykset 18. Humanistinen ammattikorkeakoulu, Helsinki. Pelastakaa Lapset ry. Entten tentten pelistä pois! Lapsen ääni 2015 -raportti lasten kokemuksista köyhyydestä ja osallisuudesta. http://www.pelastakaalapset.fi/ ajankohtaista/uutiset/lapsen-aani-raportti/ (Viitattu 7.8.2015) Pyyry, Noora 2015. Hanging out with young people, urban spaces and ideas. Openings to dwelling, participation and thinking. Unigrafia, Helsinki. Rosenberg, Mikko 2014. Aikansa kuluttajat – kuudesluokkalaiset ajan ja rahan kuluttajina. Teoksessa Tomi Kiilakoski (toim.) Perhe asettaa raamit, joiden sisällä nuori toimii kulutusyhteiskunnassa. Nuorisotutkimusseura. Nuorisotutkimusverkosto. Helsinki. 34–48. Smith Maguire, Jennifer 2008. Hanging Out and the Mall: The Production of a Teenage Social Space. http://www.academia.edu/169103/Hanging_Out_and_the_ Mall_The_Production_of_a_Teenage_Social_Space (Viitattu 21.10.2015). Tani, Sirpa 2011. Oikeus oleskella? Hengailua kauppakeskuksen näkyvillä ja näkymättömillä rajoilla. Alue ja Ympäristö 40: 2, 3-16.

38

Hengailevien nuorten kaupallinen kasvuympäristö – toiminnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista kasvatuksellisiin kohtaamisiin

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


KAMPPAILUA YHTEISMAISTA – NUORTEN ÄÄNI KAUPUNKITILAN VALTAGEOMETRIOISSA Veli Liikanen & Anni Rannikko

Kaupungin äänimaisema on tasaisen epätasainen, selvästi erilainen kuin kodin turvallinen ja hallinnassa oleva ympäristö. Se on eräänlaista taustahuminaa, joka rytmittää liikkeitämme kaupunkitilassa. Äänet, joihin suhtaudumme tottuneesti, sallien ja hyväksyen, ovat useimmiten rationaalisen, tuottavan kaupungin ääniä – autojen hurinaa, ilmastointilaitteiden huminaa ja liikennevalojen piippausta (Woolley & Johns 2001; Nemeth 2006). Näitä ääniä kuuluu kuulua, että tiedämme kaiken olevan kunnossa. Hiljainen kaupunki olisi uhkaava ja epäilyttävä. Kaupungin äänet ovat ennen kaikkea aikuisten ääniä. Julkinen kaupunkitila on lähtökohtaisesti varattu heidän käyttöönsä, jolloin myös kaupunkilaisuuden akustinen etiketti on aikuisten määrittelemä (Tani 2011, 15; Kivijärvi 2014, 124; Kytö 2013, 25). Nuorten äänet tulkitaan usein paikallishäirinnäksi, kuten kauppakeskushengailijoiden ja uusien skeittispottien keksijöiden ympärillä käytävä julkinen keskustelu on osoittanut. Kaupungin äänimaisemia määrittävät ulossulkemisen maantieteet, jotka vaikuttavat erityisellä tavalla nuorten mahdollisuuksiin olla ja toimia urbaaneilla yhteismailla, jotka ideaalisesti kuuluvat yhtä lailla kaikille (vrt. Venäläinen 2015, 57). Kirjoituksemme lähtökohtana on nuorten ja aikuisten välinen määrittelykamppailu urbaanien tilojen luonteesta. Kysymme, millaista ääntä nuoret kaupunkitilassa käyttävät. Pohdimme myös, millaisia valtageometrioita nuorten äänen tarkastelu paljastaa. Tarkastelemme kysymystä kaupunkitilan omistajuudesta käyttäen esimerkkinä rullalautailua, tuttavallisemmin skeittausta. Skeittaus ennen kaikkea nuorten ja nuorten aikuisten harrastamana lajina tuo esiin sukuLuku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Kamppailua yhteismaista – nuorten ääni kaupunkitilan valtageometrioissa

39


polvisidonnaisia julkisen tilan valtageometrioita. Skeittauksen ja kaupunkitilan keskinäistä suhdetta on kutsuttu muun muassa jännittyneeksi, kiistanalaiseksi ja ongelmalliseksi. Skeittaus määrittyy usein jopa uhaksi yhteiskunnalliselle järjestykselle, anarkistisen tai yhteiskuntavastaisen käytöksen ja aatemaailman edistäjäksi (Chiu 2009). Aineistonamme toimivat verkkokyselyaineisto sekä etnografinen havainnointiaineisto ja haastattelut, jotka on kerätty Liikunnan monimuotoistuvat tilat ja tavat -tutkimushankkeessa (OKM, 2012–2015), jossa perehdyttiin vaihtoehtoliikuntalajeihin nuorten alakulttuureina.

ÄÄNEN ULOTTUVUUDET Vaikutusmahdollisuutemme julkisen äänitilan muokkaamiseen ovat usein rajallisia ja monesta tekijästä riippuvaisia. Äänitilat tai -maisemat voi nähdä kulttuurisina yhteismaina, “joihin kellään ei ole omistukseen perustuvaa yksinoikeutta” (Venäläinen 2015, 57). Toisaalta ne ovat omistuskamppailun kohde ja areena. Äänellä merkitään ja otetaan julkista tilaa haltuun sekä rakennetaan ja ylläpidetään siellä vallitsevia valtasuhteita. Ääni on luonteeltaan poliittista. (Järviluoma 2003, 349–351.) Juuri äänen poliittisuus herättää kysymyksen, mikä kaikki voidaan määritellä ääneksi. Usein ääni määritellään vaikuttamiseen osallistumiseksi – poliittiseksi ääneksi, jolla otetaan kantaa ja pyritään muutokseen. Ääni on paljon muutakin kuin poliittiseksi tulkittua puhetta. Siksi ääntä tarkasteltaessa on hyvä kiinnittää huomiota myös ei-puhuttuun ääneen ja esimerkiksi erilaisiin ruumiillisiin signaaleihin. On kuunneltava myös sitä, mikä vaikuttaa äänettömyydeltä, hiljaisuudelta ja hälyltä. (Bull & Back 2003; Kallio & Häkli 2011.) Pyrimme kirjoituksessamme yhdistämään nämä kaksi äänen ulottuvuutta. Jaamme äänen käsitteellisesti kahteen ulottuvuuteen: puheääneen (voice) ja meluun (sound, noise) (vrt. Bull & Back 2003). Kokemustasolla puheäänen luomat äänitilat ovat abstraktimpia, melun konkreettisempia, mutta ne molemmat ovat olennaisia, kun tarkastellaan nuorten asemaa kaupungin valtageometrioissa. Nuorten äänen ja äänettömyyden kuunteleminen ja tulkitseminen tekevät näkyviksi julkisen tilan valtageometrioita ja julkisen tilan sääntöjen määrittelyvaltaa. (Kuusisto-Arponen & Tani 2009, 52–57.) Tarkasteluamme raamittaa Doreen Masseyn (2008) valtageometrian käsite. Julkisen tilan voi

40

Kamppailua yhteismaista – Nuorten ääni kaupunkitilan valtageometrioissa

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


Masseya mukaillen nähdä sosiaalisten maailmojen risteyskohtana. Valtageometria määrittää sen, kuka näissä samanaikaisten polkujen risteyksissä voi dominoida tilankäyttöä. Masseyn mukaan niillä, jotka voivat liikkua vapaimmin, on eniten valtaa. (Lefebvre 1991; Massey 2008; Haarni 1997.) Liikkumisen lisäksi myös äänellä merkitään tilaa omaksi. Koska samanaikaiset merkitsemiset kilpailevat keskenään, valta on niillä, jotka voivat kuulua kaikkein vapaiten ja joiden äänen kautta suodattuvat merkitykset pääsevät dominoivaan asemaan (Kytö 2013, 26).

KUINKA KAUPUNKI KUULUU NUORILLE? Aikuisten määrittämä ääni Erään suomalaisen maakuntakeskuskaupungin1 hallinnosta vastattiin muutaman paikallisen skeittarin uuden skeittiparkin rakentamista koskevaan yhteydenottoon näin: ”Jatkoa ja tulevia kohteita ajatellen pyydämme mielellämme lausuntoa skeittaajilta jos teillä olisi se yhdistys, jolle voisi laittaa luonnokset nähtäville ja kommentoitavaksi.” Muutamat paikalliset skeittarit olivat ehdottaneet kaupungille, että he haluaisivat osallistua kaupungin maaseutualueelle rakennettavan skeittiparkin suunnitteluun. Heitä ei lopulta kuultu asiasta, ja kun parkki valmistui kesällä, se toimi skeittareiden mukaan esimerkkinä siitä, kuinka skeittialueiden rakentamista ei tulisi toteuttaa. Kaupungin toiveen mukaisesti skeittarit kuitenkin herättivät henkiin kaupungin vanhan skeittiyhdistyksen, jonka toiminta oli hiipunut joitain vuosia aiemmin. Yhteistyö kaupungin kanssa saattoi alkaa. Skeittiyhdistyksen kautta skeittarit vuokrasivat kaupungilta kantakaupungista alueen, joka vuosia aiemmin oli kaavoitettu skeittipaikaksi, mutta johon ei koskaan oltu rakennettu mitään. Skeittarit päättivät rakentaa uuden parkin DIY-hengessä, ja työt päästiin aloittamaan keväällä. Myös takapakkia otettiin välillä: keskitalvella kaupunki mitään ilmoittamatta kävi poistamassa skeittareiden toisaalle rakentamat elementit. Vastoinkäymisistä huolimatta kantakaupungin parkki valmistui apurahojen ja avustusten turvin, kaupungin hyvin pienellä kontribuutiolla, skeittareiden itse rakentamana. Avajaisia vietettiin reilun kahden vuoden päästä töiden 1 Tarinan kannalta ei ole olennaista, mistä kaupungista on kyse. Kyseinen kaupunki voisi hyvin olla mikä tahansa suomalainen kaupunki.

41


aloittamisesta. Skeittiparkkiin liittyvistä tapauksista uutisoitiin pariin otteeseen maakuntalehdessä. Myöhemmin pääosin sama skeittariporukka pääsi rakentamaan parkkia myös naapurikuntaan. Yllä oleva tarina kuvaa kaupungin äänitilaa hyvin abstraktilla tasolla: se kiinnittyy viralliseen kaupunkisuunnittelun menettelytapaan, joka määrittelee skeittareiden sopivan äänenkäytön. Tällaista voice-äänen määrittämää äänitilaa raamittaa formaali julkishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan välillä käytävä keskustelu. Voice-ääni määrittyy tällöin edunvalvonnaksi tai lobbaamiseksi, joka edellyttää ymmärrystä esimerkiksi kunnallishallinnosta tai kaupunkisuunnittelun prosesseista. Lähtökohta keskustelulle on hierarkkinen – nuoret, tässä skeittarit, osallistuvat keskusteluun, jonka raamit ovat julkishallinnon määrittämiä. Puheääni voi olla myös edellistä esimerkkiä yleisempää, informaalimpaa yhteisön puolesta ja nimissä puhumista. Skeittareiden tapauksessa se on muun muassa julkilausuttuja kiteytyksiä skeittareiden jakamista arvoista ja normeista, jolloin kuulijaksi valikoituu satunnainen ohikulkija, tutkija tai median välityksellä kuka tahansa kansalainen. Puheäänen arvotus – ja sitä kautta tehokkuus – rakentuu sille oletukselle, että melu on epärationaalista ja äänetöntä, ja ainoastaan rakentava argumentaatio rationaalista ja arvokkaaksi miellettyä. Voice-retoriikan hallitsevilla on muita paremmat mahdollisuudet monipuolisiin ja asianmukaisiin harrastustiloihin, joista toki usein hyötyvät myös muut skeittarit.

Esimerkiksi on huudeltu perään että ”minä soitan poliisit”, niin olen mennyt ystävällisesti esittelemään itseni ja antamaan henkilötietoni, jotta väärän ihmisen perään ei soitettaisi poliiseja. Olen myös tarjonnut kännykkääni poliisien soittamiseen, mutta lopulta aina vaikuttaa, ettei henkilö ole jostakin syystä ollut tosissaan soittamassa poliiseja... ;) (34-vuotias skeittari verkkokyselyssä)

Kaupunkitilassa skeittaamiselle etsitään oikeutusta viittaamalla kaupungin rationaalisuuteen: kaupungin (sosiaalisen) tuotannon tilana tulisi nähdä skeittaus kaupunkitilan “tuottavana käyttönä”. Skeittaaminen tapahtuu

42

Kamppailua yhteismaista – nuorten ääni kaupunkitilan valtageometrioissa

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


usein aikatilallisella “joutomaalla” – paikoissa, jotka ovat muiden hylkäämiä, eivätkä ylipäätään tai juuri sillä hetkellä ole kenenkään muu käytössä. Oikeus tilaan legitimoidaan yhteiseen vaurauteen viittaavalla retoriikalla, hyvin samantapaisesti kuin esimerkiksi talonvaltauksia perustellaan. (Venäläinen 2015, 59.) Puheääni ei ole kuitenkaan kaikille aina mahdollinen. Skeittareiden keskuudessa sitä käyttävät lopulta vain hyvin harvat, enimmäkseen vanhimmat ja lajia pisimpään harrastaneet. Kaikki kontekstit eivät myöskään tarjoa sille mahdollisuutta, sillä aina ei ole mahdollista löytää selkeää vastapuolta keskustelukumppaniksi. Seuraavaksi tarkastelemme muita mahdollisia kaupunkiäänitilojen haltuun ottamisen tapoja.

Melun politiikka

Vaikka skeittausta voi harrastaa lähes missä vain, harrastamisen ei tule tapahtua kuitenkaan muun ympäristön kustannuksella, esimerkiksi on huolehdittava ettei ole muiden tiellä eikä skeittauksesta synny liikaa melua väärässä paikassa väärään aikaan kuten asuintalojen lähistöllä yöaikaan. (21-vuotias skeittari verkkokyselyssä).

Yllä olevassa lainauksessa skeittari kertoo, kuinka hän pyrkii välttämään melun aiheuttamista “väärässä paikassa, väärään aikaan”. Väärän paikan, ajan ja äänen määritteleminen on kontekstisidonnaista. Se, mikä toisen mielestä on häiritsevää melua, voi toisen näkemyksen mukaan olla normaalia, asiaankuuluvaa ääntä. Meluksi voidaan tulkita esimerkiksi ääni, joka häiritsee kommunikaatiota (Kytö 2013, 20). Melu häiritsee, se hermostuttaa, tekee ennakoimattomuudessaan meidät epävarmoiksi. Yksinkertaisimmillaan melu on ääntä väärässä paikassa. Siksi melun luonteesta ei vallitse universaalia käsitystä, eivätkä melu ja ääni ole toistensa vastakohtia (Ipsen 2002, 186). Skeittauksen tapauksessa äänen tulkinta meluksi on sekä skeittareiden itsensä että julkisen tilan muiden käyttäjien tehtävä. Melu on vuorovaikutteinen ja jatkuvasti neuvoteltava prosessi. Tutkimiemme skeittareiden muLuku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Kamppailua yhteismaista – nuorten ääni kaupunkitilan valtageometrioissa

43


kaan ääntä, jonka tilan muut käyttäjät voivat tulkita meluksi, varotaan ja vältetään. Joskus skeittarit nimeävät jo pelkän rullaamisesta syntyvän äänen melusaasteeksi, mikä kuvaa hyvin skeittaamisen yleisimmän äänen alisteista asemaa urbaaneissa äänitiloissa. Alla oleva lainaus kuvaa eräänlaista ääriesimerkkiä, kuinka pitkälle melun välttämiseksi saatetaan mennä: “Huomioin rengasmelun, joten yritän kulkea mahdollisimman tasaisilla pinnoilla” (22-vuotias skeittari verkkokyselyssä). Skeittarit välttävät melun aiheuttamista, koska melu voi pahimmillaan johtaa skettispottien menettämiseen. Oikeanlaisella kuulumisella ja tekemisellä, konventionaalisissa äänitiloissa pitäytymisellä – näistä skeittareiden kesken vallitsee enimmäkseen jonkinasteinen konsensus – legitiomoidaan oma tilankäyttö. Esimerkiksi varsin skeittareiden kaltaisessa asemassa olevat katumuusikot rakentavat itse aktiivisesti kategorioita hyvän ja huonon musiikin (melun) välille. Vastaavasti myös skeittarit ylläpitävät omaa käyttäytymisetikettiään, joka määrittää toivotun ja ei-toivotun käytöksen ja toiminnan, esimerkiksi sopivien skeittispottien valinnan niin, että paikkojen autenttisuuden tuntu säilyy ilman, että ketään tahallisesti häiritään. (vrt. Hytönen-Ng & Kytö 2014, 14.) Skeittarien keskinäinen kontrolli perustuu ennen kaikkea ymmärrykselle, että muut tilan käyttäjät saattavat häiriintyä skeittauksesta. Skeittauksella on julkisen tilan äänimaiseman häirintäpotentiaalia, joka tuo sen myös viranomaisten tarkkailun kohteeksi.

Toisia pitää kunnioittaa skeittipaikoilla, eikä esimerkiksi etuilla tai tulla toisten eteen. Julkisilla paikoilla skeittaaminen on mielestäni sallittua kunhan ei aiheuta vahinkoa ympäristölle tai kanssaihmisille. Pihoilla skeittaaminenkin on mielestäni ok, kunhan kunnioittaa siellä asuvia ihmisiä ja heidän omaisuuttaan. Näissä tilanteissa voi joutua keskustelemaan kyseisten ihmisten kanssa ja jos heitä häiritsee esim. skeittauksesta aiheutuva melu niin sitten lähden pois. Toisaalta monesti esim. pihoilta löytyy sellaisia skeitattavia ympäristöjä joita muuten ei ole saatavilla, joten yritän myös saada ihmiset ymmärtämään tämän seikan. (23-v skeittari verkkokyselyssä)

44

Kamppailua yhteismaista – nuorten ääni kaupunkitilan valtageometrioissa

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


Katu on skeittaamiselle tärkeä symboli. Kadulla skeittaaminen on autenttista – puhuvathan skeittarit luonnonspoteista viitatessaan skeittipaikkoihin julkisessa tilassa – juuri rationaalisten ja steriilien äänitilojen haastamisen vuoksi. Siksi skeittiparkkiin vetäytyminen kuvastaa periksi antamista ja konventionaalisuutta, jotka eivät kuulu skeittaamisen henkeen. (Dupont & Ojala 2015.) Julkisessa tilassa skeittaamiselle on myös praktinen selitys: sovinnaisempia skeittipaikkoja ei ole riittävästi. Toki skeittarit skeittaavat myös olemassa olevissa skeittiparkeissa, jolloin äänitiloja luodaan niille suunniteltuihin ympäristöihin. Skeittausta varten rakennettujen tilojen suosioon vaikuttaakin varmasti osaltaan se, että nuorten äänimaisemia on pyritty tietoisesti ohjaamaan tiukemman kontrollin piiriin parkkeihin ja liikuntasaleihin, pois kaduilta, maanteiltä ja parkkipaikoilta (Woolley & Johns 2001; Chiu 2009; Kuusisto-Arponen & Tani 2009; Salome 2010). Tästä syystä esimerkiksi skeittiparkki on skeittauksen tilana usein helpommin haltuun otettava kuin julkinen kaupunkitila. Melua ei kuitenkaan aina yritetä välttää: ”Melu on kaupungissa aika normaali ilmiö, jos ei kestä voi muuttaa maalle”, kommentoi yksi skeittari verkkokyselyssä. Siksi skeittarit ottavat kaupungin yhteistä äänitilaa haltuunsa, vaikka se rikkoisi järjestyssääntöjä tai muita kaupunkitilan konventioita (vrt. Hytönen-Ng & Kytö 2014, 12). Melu on lajien harrastajakuntia polarisoiva tekijä: se joko nähdään lajien mainetta haittaavana tai osana lajeihin liitettyä antagonismia. Melu on poliittista, erityisesti kun sitä tarkastelee suhteessa äänettömyyden vaatimukseen ja pyrkimykseen. Melu on yksi tapa sanoa, että meilläkin on oikeus olla täällä. Jos kaupunkien keskukset näyttäytyvät mahdottomina paikkoina skeittauksen äänitilojen luomiseen, luovat skeittarit omia äänitilojaan sosiaaliseen ja tilalliseen periferiaan. Nämä usein syrjäiset tilat toimivat pakopaikkoina, joissa omaa tilaa luodaan aikuismaailman katseiden ja korvien ulottumattomissa. (Vrt. Järviluoma 2003, 352.) Miellyttävien äänitilojen luominen vaatii omatoimisuutta. Skeittarit kotoistavat äänitiloja, tulkitsevat ja muokkaavat ääniympäristöään miellyttäväksi, ennakoitavaksi ja tutuksi (Kytö 2013, 22–29). Nuorten vetäytyessä pois julkisen tilan keskuksista omiin tiloihinsa puhutaan erilaistuneista tiloista, joiden nähdään kadottavan spontaaneja arjen kohtaamisia eri ikäryhmien välillä. Toisaalta omiin tiloihin pakeneminen voi olla myös aikuisten vallankäytöltä ja kontrollilLuku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Kamppailua yhteismaista – nuorten ääni kaupunkitilan valtageometrioissa

45


ta pakenemista. (Kuusisto-Arponen & Tani 2009, 52–55.) Voi myös olla, että rullalautailijat kaipaavat rauhaa ja hiljaisuutta:

Jyrkkä alamäki jossa on tilaa kokeilla uutta. Liikenteeltään hiljainen, suht turvallinen paikka. Asfaltti on kulunut ja rosoinen, ympärillä on hiljaista ja idyllistä. (22-vuotias longboardaaja verkkokyselyssä)

NUORET TARVITSEVAT ÄÄNTÄ OMAN TILANSA MERKITSEMISEEN “Kaupunkiäänitila on neuvottelutaitojen oppitunti”, kirjoittaa Meri Kytö (2013, 30). Usein ilmeisesti ajatellaan, että ne ovat ainoastaan nuoret, jotka oppitunneille osallistuvat – hallitusti ja annetuissa raameissa. Nuoret ja heidän äänensä eivät kuitenkaan pysy niille suunnitelluissa ja määrätyissä tiloissa – nuorisovaltuustoissa, skeittiparkeissa tai nuorisotaloilla. (vrt. Kuusisto-Arponen & Tani 2009, 56). Kaupunkitilan äänimaisema on järjestetty aikuisten rationaalisen, tuottavan toiminnan ehdoilla, ja tässä järjestyksessä nuorten ääni koetaan usein ennakoimattomaksi tai ei-toivotuksi. Kun kaupunkitilassa hengailevien nuorten ääni tulkitaan aikuisten toimesta paikallishäirinnäksi, käydään tosiasiassa poliittista kamppailua, jossa äänen valtageometriat tulevat näkyviin. Ne vallan mekanismit, joilla kaupunkitilaa rajataan ja tiettyjä ryhmiä karkotetaan tilasta periferiaan, eivät kuitenkaan yleensä näy niille, joiden tilankäyttöä ne eivät rajoita (Sibley 1995). Nuorten julkisessa tilassa oleilun voi jopa tulkita kapitalistisen tilan kritiikiksi: esimerkiksi skeittaavat nuoret käyttävät julkista kaupunkitilaa osallistumatta suoraan kulutukseen tai tuotantoon (Borden 2001; Chiu 2009). Nuoret tarvitsevat (ääni)tilan symbolista omistajuutta – tilaa, jota kutsua ja merkitä alakulttuurisesti omaksi, mutta usein heidät määritellään julkisen tilan toisiksi, poissa paikoiltaan tai muiden tilassa oleviksi (Sibley 1995, 34–35; Woolley & Johns 2001; vrt. Sarajeva 2011). Nuorten luomat äänitilat väljentävät tiukkoja tiloja, uudelleenmuotoilevat julkista tilanormistoa ja infrastruktuuria sekä haastavat tilankäyttöä rajoittavia valtasuhteita (Chiu 2009; Ameel & Tani 2012). Analyysi osoittaa, että nuorten on usein pidettävä paljon melua merkitäkseen oma tilansa ja luodakseen omia äänimaisemiaan (vrt. Järviluoma

46

Kamppailua yhteismaista – nuorten ääni kaupunkitilan valtageometrioissa

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


2003, 351). Nämä merkitsemiset tapahtuvat usein virallisten tahojen, kaupunkisuunnittelijoiden tai arkkitehtien ohitse, joskin suhteessa heidän kaupunkitilalle asettamiinsa odotuksiin. Melu, joka tulkitaan yleensä yhteiskunnallisesti äänettömäksi, on osa nuorten äänetöntä tilapolitiikkaa, vaikka sitä ei yleensä poliittiseksi tunnisteta. Skeittareiden puhe skeittipaikkojensa puolesta kertoo, että pelkkä melu ei kuitenkaan aina, tai useimmiten, riitä. Me aikuiset vaadimme nuorilta voice-äänen käyttöä, argumentointia ja edunvalvontaa – johon emme kuitenkaan aina tarjoa mahdollisuuksia tai oppia.

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Kamppailua yhteismaista – nuorten ääni kaupunkitilan valtageometrioissa

47


LÄHTEET Ameel, Lieven & Tani, Sirpa 2012. Parkour. Creating loose spaces? Geografiska Annaler B: Human Geography 94:1, 17–30. Borden, Iain 2001. Skateboarding, space and the city. Architecture of the body. Berg, Lontoo. Bull, Michael & Back, Les 2003. Introduction. Into sound. Teoksessa The auditory culture reader. Berg, Oxford & New York, 1–18. Chiu, Chihsin 2009. Contestation and conformity. Street and park skateboarding in New York City public space. Space and Culture 12:1, 25–42. Dupont, Tyler & Ojala, Anna-Liisa 2015. Valtavirta peesaa, aito harrastaja keksii itse. Skeittaus- ja lumilautapaikkojen autenttisuus. Teoksessa Liikutukseen asti. Vaihtoehtoliikunta, nuoruus ja erottautumisen mieli. Liikunnan ja kansaterveyden edistämissäätiö LIKES, Jyväskylä, 15–20. Haarni, Tuukka 1997. Joustavia tiloja. Vallan ja ulossulkemisen urbaania tulkintaa. Teoksessa Tila, paikka ja maisema. Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. Vastapaino, Tampere, 87–104. Hytönen-Ng, Elina & Kytö, Meri 2014. Katusoitto, sääntely ja musiikilliset kaupunkiäänitilat Lontoon South Bankin alueella. Alue ja Ympäristö 43:1, 3-15. Ipsen, Detlev 2002. The urban Nightingale – or some theoretical considerations about sound and noise. Teoksessa Soundscape studies and methods. Suomen etnomusikologinen seura, Turun yliopiston taideaineiden laitos, Helsinki, 185–197. Järviluoma, Helmi 2003. Äänimaisematutkimus. Teoksessa Johdatus musiikintutkimukseen. Suomen musiikkitieteellinen seura, Helsinki, 347–355. Kallio, Kirsi Pauliina & Häkli, Jouni 2011. Young people’s voiceless politics in the struggle over urban space. GeoJournal 76:1, 63–75. Kivijärvi, Antti 2014. Piilossa kasvattajilta. Nuoret ja hengailutilojen viehätys. Teoksessa Mutta mikä on tutkimuksen teoreettinen kysymys? University Press of Eastern Finland, Joensuu, 120–136. Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa & Tani, Sirpa 2009. Hengailun maantiede. Arjen kaupunki lasten ja nuorten olemisen tilana. Alue ja Ympäristö 38:1, 51–58. Kytö, Meri 2013. Kotiin kuuluvaa. Yksityisen ja yhteisen kaupunkiäänitilan risteymät. Dissertations in Education, Humanities, and Theology, no 45. University of Eastern Finland, Joensuu. Lefebvre, Henri 1991. The Production of Space. Blackwell Publishing, Oxford. Massey, Doreen 2008. Samanaikainen tila. Vastapaino, Tampere.

48

Kamppailua yhteismaista – nuorten ääni kaupunkitilan valtageometrioissa

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


Nemeth, Jeremy 2006. Conflict, exclusion, relocation. Skateboarding and public space. Journal of urban design 11:3, 297–318. Salome, Lotte 2010. Constructing authenticity in contemporary consumer culture. The case of lifestyle sports. European journal for sport and society 7:1, 69–87. Sarajeva, Katja 2011. Lesbian Lives. Sexuality, Space and Subculture in Moscow. Stockholm Studies in Social Anthropology N.S. 4. Acta Universitatis Stockholmiensis, Tukholma. Sibley, David 1995. Geographies of exclusion. Society and difference in the west. Routledge, Lontoo. Tani, Sirpa 2011. Oikeus oleskella? Hengailua kauppakeskuksen näkyvillä ja näkymättömillä rajoilla. Alue ja Ympäristö 40:2, 3–16. Venäläinen, Juhana 2015. Yhteisen talous. Tutkimus jälkiteollisen kapitalismin kulttuurisesta sommittumasta. University of Eastern Finland, Joensuu. Woolley, Helen & Johns, Ralph 2001. Skateboarding. The city as a playground. Journal of Urban Design 6:2, 211–230.

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Kamppailua yhteismaista – nuorten ääni kaupunkitilan valtageometrioissa

49


MUUTTUVA KIRJASTO KOHTAA MONENLAISIA NUORIA Jaakko Nuotio

Artikkelissa pohditaan kirjastoa nuorten vapaa-ajan ympäristönä, fyysisenä paikkana, toimintakulttuurisena tilana ja nuorille tarjottavana palveluna. Kirjaston perinteinen kasvatustehtävä on sivistää ja edistää kulttuuria. Kirjaston työntekijät ovat olleet kirjallisuuden ja tiedon ammattilaisia, jotka ovat opastaneet kaikenikäisiä asiakkaita lukemisen ja tiedon maailmaan. Kirjasto on ollut niin rikkaiden kuin köyhienkin. Kirjasto on ollut ilmainen lähipalvelu, jonka palvelupisteitä on ollut pienissä kunnissa ja kaupungin lähiöissä. Sitä on ollut helppo lähestyä, eikä kirjaston käyttö ole leimannut kävijää. Moni kirjasto tarjoaa nykyisin elämyksiä ja mahdollisuuksia osallistua. Näyttää siltä, että modernit kirjastot vastaavat hyvin nuorten tarpeisiin tulevaisuudessa. Monipuolinen kirjasto kuvastaa moniaineksista ja monikulttuurista yhteiskuntaa. Kirjastoilla on mahdollisuus kasvaa tehtävässään yhteisöllisyyttä tuottavana tilana, eri tarkoituksiin sopivina fyysisinä paikkoina ja monipuolisina palveluina. Tämä artikkeli on kirjoitettu osana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa nuorten lähipalveluopashanketta. Tuossa hankkeessa haastateltiin vuoden 2015 aikana 151 alle 29-vuotiaita kirjaston käyttäjiä eri puolilla Suomea. Espoossa, Joensuussa, Juvalla, Kuopiossa, Mikkelissä, Oulussa ja Turussa haastateltiin myös kirjaston väkeä nuorten asiointiin liittyvissä kysymyksissä. (Nuoret kirjastossa. Työntekijän opas. 2015, 24)

KASVU TARVITSEE PAIKKANSA Koulut, oppilaitokset, harrastustilat, kuin myös kahvilat, kauppakeskukset ja liikennemyymälät ovat jokapäiväisen kasvamisen puitteita. Oppimista ja uusien elämässä tarvittavien taitojen kehittymistä tapahtuu kaikkialla.

50

Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


Nuorille on kussakin tilassa oma suhteellinen paikkansa. Mitä ammatillisempi kasvatuksen konsepti on, sitä rajatumpi on tila kasvaa ja sitä tarkemmin on määritelty fyysinen alue. Koulun kasvamisen arki tapahtuu suunnitellusti, tasa-arvoisesti ja organisoidusti rajatuin oikeuksin ja selkein velvollisuuksin. Toiminnan kohde on oppilasyksilö, ei oppilasyhteisö. Luokka on toiminnan ja tilan perusyksikkö ja opettaja tilan haltija ja johtaja. Koulua on käytävä ja koulujen käytävät ja koulu on rakennettu yleensä niin, etteivät ne sido odottelijoita vaan houkuttelevat jatkamaan toisaalle. Osa oppilaista hyödyntää kuitenkin ankeitakin tiloja kavereiden tapaamispaikkana ja toiset tekevät koulun tiloissa opintosuorituksia, joita tarvitaan eteenpäin seuraavalle asteelle pyrittäessä (Paju 2011, Hoikkala & Paju 2013). Koulun, harrastusten ja työn ulkopuolinen aika on useimpien nuorten mielestä vapaa-aikaa, jonka he kokevat tärkeimmäksi ajaksi arjessaan (Myllyniemi & Berg 2013, 37). Vapaa-ajalla kaverisuhteiden ylläpitämisen merkitys korostuu. Näitä kaverisuhteita ylläpidetään erilaisissa kuppiloissa, kauppakeskuksissa ja verkkomediassa – usein samaan aikaan. Pojat tekevät mielellään yhdessä jotain, tytöt jakavat mielellään yhdessä kokemuksiaan. Vapaa-ajalla nuoret ovat usein asiakkaita. Ja kuluneen sanonnan mukaan asiakas on aina oikeassa. Nuoret tietävät, että aina asia ei ole näin heidän kohdallaan. Toisaalta hyvä palvelu tuntuu nuorista merkitykselliseltä ja he kertovatkin sen olevan merkki täysvaltaisesta yhteiskunnan jäsenyydestä. Nuoret kokevat pystyvänsä vaikuttamaan arkeensa tekemällä pieniä itseään tyydyttäviä valintoja. Vaihtoehdot ja valitseminen ovat täysivaltaisen osallisuuden kokemuksia. Kirjastot ovat julkisia tiloja, jotka ovat tarkoitettu kaikille kuntalaisille kulutuskyvystä riippumatta. Kirjastolla on kansakunnan demokraattisena sivistäjänä tärkeä tehtävä. Kirjastolaki velvoittaa kuntia edistämään kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastamiseen sekä kansalaisvalmiuksien kehittämiseen. Kirjasto on oleellinen osa muuttuvaa kansalaisyhteiskuntaa. Kirjaston piirissä on kriittisesti todettu, että muutos voi johtaa kirjastojen muuttumiseen olohuoneiksi ja elämyspajoiksi. Pahimmassa tapauksessa se voi syrjäyttää ne todelliset kävijät, jotka tarvitsevat perinteisen perustehtävänsä mukaista kirjastoa (vrt. Tuomi & Saarti 2015, 16). Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria

51


Nuorten kasvamisen kannalta kirjastojen ymmärtäminen olohuoneeksi on yhtä järkevää kuin niiden ymmärtäminen tiedon temppeliksi. Hieman mutkia oikoen voi sanoa, että monet nuoret hakevat suojaa jatkuvalta aktivoinnilta, tavoitteilta ja suoritteilta sieltä missä saa olla ja missä tuntuu siltä, että saa olla rauhassa. Se millaisen asiakaskohtelukokemuksen hän saa, välittää nuorelle viestiä siitä millaisena hänet nähdään osana yhteiskuntaa. Hyvä asiakaskokemus huomioi nuoren yksilönä, ei ikäluokan edustajana. Toisaalta iän ymmärtäminen osana kohtaamista tarjoaa osapuolille aineksia positiiviseen hyvinvointiin ja tasapainoiseen kasvuun. Joka paikassa ei nuoria ole syytä aktiivisesti kasvattaa. Usein on tärkeintä se, että joku taho pystyy tarjoamaan nuorelle turvallisen paikan olla.

YHTEISKUNNAN MUUTOS TEKEE TILAA UUSILLE TOIMINTAMUODOILLE Vuonna 2007 Nuorten Palvelu ry:n jäsenet selvittivät miksi ja missä nuoret kokoontuvat vapaa-ajallaan. Jo vuosia nuorten kokoontumiskulttuurissa oli havaittu merkittäviä muutoksia – kadut olivat nuorista tyhjentyneet. ABC kohtaa nuoria hankkeessa kuvattiin tapahtunutta muutosta kuudella kehitysprosessilla. Ensinnäkin nuorten elinpiirin kaupungistumista ja globalisoitumista kuvattiin siirtymänä kirkonkylien urheilukenttien maaliverkoista internetin verkkomaailmaan. Kunnan ylläpitämät ulkoliikunnan suorituspaikat tarjosivat puitteet kokoontua, koulujen voimistelusalit tarjosivat funktionaaliset sisätilat harrastaa. Itsenäistyvät teinit näkivät kavereitaan viikonloppuisin keskustojen kadunkulmilla ja toreilla. Tällä hetkellä kokoontumisen ja kohtaamisen pääpaikka on netti. Kaupungistumiseen liittyvää toista kehityskulkua kuvattiin nuorten siirtymiseksi väljistä ulkotiloista huokoisiin sisätiloihin. Toreilta ja kaduilta on menty vuosien myötä huoltoasemille ja kauppakeskuksiin. Nuorten tarve saada vain olla on saanut toteutumispaikoikseen huokoiset kaupalliset tilat. Julkisia ja kaikille avoimia paikkoja ei ole rautatie- ja linja-autoasemien lisäksi. Kolmanneksi nuoren asema on muuttunut rahan ja ajan käyttäjänä perheitten (yhteiskunnan) vaurastumisen myötä. Kansakoululaisesta ja säästäjästä on tullut asiakas ja kuluttaja. Demokraattisen osallisuuden, äänestysoikeuden ja edustuksellisen vaikuttamisen rinnalle on tullut nuorten

52

Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


suora mahdollisuus äänestää jaloillaan, ottaa kantaa suoraan sosiaalisessa mediassa ja rakentaa paikkaansa lukuisten vaihtoehtojen keskellä. Kansalaisuus toteutuu asiakaspalautteissa, käyttäjien reklamaatioissa ja kehittämisideoissa. Yksilöitymistä kuvattiin neljäntenä kehityskulkuna. On siirrytty ideologisesti ja käytännöllisesti nuorisojoukoista joukkoon nuoria. On vaikea puhua nuorista oikeastaan muuten kuin tietyn iän edustajana. Perhetausta merkitsee edelleen paljon kulutus- ja valintakyvyn kannalta, mutta ei automaattisesti liitä nuorta tiettyyn tyyliin. Kavereiden ja koulukavereiden merkitys ”yksilöllisyyden” tukena on kasvanut. Elämäntapa ja arjen hallinnan valinnat heijastuvat ystäväpiiriin ja ystäväpiiristä. Toisaalta kodin, koulun (uskonnon) ja kavereiden ohjaava vaikutus on saanut rinnalleen kaupallisuuden ja digimaailman, jonka kokonaismerkitystä on vaikea arvioida, mutta jonka kasvatusvaikutusta tuskin voi kiistää. Kaupallisuus ja digitodellisuus tekee kasvun ja kasvattamisen kysymyksen moniulotteiseksi. Yhtäältä aikaan ja paikkaan sitoutuva toiminta menettää merkitystään, toisaalta ne, jotka eivät pääse nettimaailmaan ovat jäämässä liki kaiken ulko­ puolelle. Kuudentena kehityskaarena kuvattiin muutosta, jossa kylien ja maaseutujen sukupolvikokemukset ja suuret kertomukset ovat vaihtuneet pieniin tarinoihin ja pirstaleisiin merkityksiin. Tällä hetkellä elämää kuvaa tarinat, joissa on elementtejä yhtä lailla kodin kulttuurista, koulun opeista, kuin kaupan kansainvälisistä brändeistä. Tietoteknologinen muutos, palveluvaltaistuminen, yksilökeskeisyys ja uusyhteisöllisyys näkyvät nuorten arjessa ja työelämässä. Tarve kokoontua yhteen oppimaan, osallistumaan ja tuottamaan sisältöjä kasvaa. Työn muuttuminen tietotyöksi ja arjen muuttuminen informaatiovälitteiseksi aiheuttaa kirjastoissa, yhtä lailla kuin nuorisotyössäkin, vahvoja paineita tehdä asioita toisin ja toisaalla. Muutospainetta lisää kuntien heikko taloustilanne, jonka seurauksena kirjastoja ja nuorisotiloja suljetaan, jätetään kunnostamatta ja varustamatta. Kirjastojen merkitys matalan kynnyksen lähipalveluna korostuu taloudellisen eriarvoisuuden kasvaessa. Nuorten parissa työskentelevät tietävät köyhyyden merkityksen harrastamisessa ja arjessa pärjäämisessä. Etenkin pienet kunnat köyhtyvät ja julkiset palvelut rapistuvat samalla kun asiointi muualle vaikeutuu julkisten liikenneyhteyksien vähetessä. Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria

53


KASVAMINEN TARVITSEE TILAA Matala kynnys ja avoin, helposti lähestyttävä toimintakulttuuri ovat kirjaston tavaramerkkejä ympäri maailmaa. Kirjaston käyttäjä päättää intensiteetistä, jolla kirjastoa hyödyntää ja kirjaston palveluista nauttii. Kävijä voi halutessaan valita mm. lainaajan, lukijan, kuulijan, osallistujan ja tekijän roolien joukosta itselleen sopivan. Kirjasto palvelee, olipa kävijä sitten aktiivinen tai passiivinen. Nuorille paikka vetäytyä sosiaalisilta tilanteilta ja säädellä itse sitä nousi esiin myös opashankkeen kartoituksessa. Tärkein asia nuorten mielestä on kirjaston rauhallinen ympäristö (69 % vastaajista, n=151 nuorta). Kirjasto tarjoaa suvantopaikan vaativasta maailmasta ja sen sosiaalisista odotuksista. On perusteltua puhua nuorten tietoisesta vetäytymisestä, jossa piiloudutaan ympäristön asettamista sosiaalisuuden paineista arjessa. Nuoret kertovat oleilevansa useimmiten yksin tai kaverin kanssa. Nämä vastaajat kokevat isot ja meluisammat nuorisojoukot ongelmallisiksi erityisesti pienissä kirjastoissa, joissa eri käyttäjäryhmät eivät voi erottua toisistaan. Nuorisojoukkojen ulkopuoliset nuoret eivät halua tulla liitetyiksi porukoihin, jotka aiheuttavat erilaisia sattumuksia. Edes­ ottamukset tuottavat puolestaan sankareita, tarinoina ja yleisön huomiota, olla esillä ja tulla nähdyksi. Kirjastojen hyvä lähestyttävyys niin fyysisinä paikkoina kuin sosiaalisesti ja henkisesti sallivina tiloina tarjoaa vaihtoehdon ja valinnan mahdollisuuden kuulua samanhenkisten nuorten joukkoon ja olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Kirjastokartoituksessa tavattujen ”hiljaisten hissuttelijoiden” kokemus näyttäytyy samantyyppisenä kuin ABC-liikennemyymälöihin kerääntyvien nuorten kokemus. Paikassa saa olla rauhassa ”ulkoisilta” paineilta, kuten vanhempien vaatimuksilta, harrastusryhmän vetäjien menestyspaineilta, mutta myös kavereiden arvioivilta katseilta. Moni nuori tarvitsee kodin ulkopuolisen paikan, jossa saa olla yksin eikä tarvitse kuulua tiettyyn ryhmään. Ainakin nuoria kirjastonkävijöitä haastatelleelle kartoittajalle tuli selväksi, että kaikki eivät ole syrjäytyjiä, jotka hakeutuvat syrjään. Kirjaston työntekijöiden haastattelun perusteella henkilökunnalla on myös kokemusta nuorista, jotka ilta toisensa jälkeen tulevat yksin. ”Näkee etteivät he pukeudu viimeisen muodin mukaan. Eivät kuitenkaan ole niitä, jotka eivät vain halua mennä massan mukana. Näkee, ettei kaikki ole hyvin.” Maahanmuuttajien kirjaston käytöstä on tehty samoja

54

Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


havaintoja kuin monien ns. syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kohdalla. (vrt. ­Johnston 2015, 124). Kirjastojen henkilökunta on monelle maahanmuuttajalle ensimmäinen paikallinen ihminen, johon hän luo luottamuksellisen suhteen. Maahanmuuttaja voi vähitellen, itse säädellen osallistua kirjaston tilaisuuksiin ja tapahtumiin sitä mukaa kun luottamus omaan pärjäämiseen tilanteissa kasvaa. Kirjaston julkinen fyysinen tila ja tähän yhdistyvä avoin ja helposti lähestyttävä toimintakulttuuri ovat samoja tekijöitä, jotka keräävät nuoria yhteen kaupallisissa ympäristöissä.

KIRJASTO NUORTEN PALVELUNA Kirjastot ovat nuorten keskuudessa jopa suositumpia paikkoja viettää aikaa ja tavata kavereita kuin esimerkiksi nuorisotalot. Kirjastot koetaankin turvallisina tiloina, jonne monenlaiset nuoret ovat tervetulleita, eikä yleensä mikään ryhmä nuoria ”valtaa” paikkaa. Lähipalveluopashankkeen kartoituskyselyn mukaan nuoret kokevat merkittävänä tasavertaisen kohtelun niin toisten nuorten kuin muiden asiakkaiden kanssa. Nuoret olivat asiakaskohteluun erittäin tyytyväisiä ja he olivat tyytyväisiä myös henkilökunnan osaamiseen. Se millaista asiakaspalvelua nuori saa, vaikuttaa hänen asiak­ alveluissa. kuuteensa myöhemmin. Tilanne on tietenkin sama kaikissa p Työntekijän asenne vaikuttaa kohtaamiseen ratkaisevasti. Jos työntekijästä välittyy mekaaninen negatiivisuus, nuori kokee tilanteen epäreiluna ja käyttäytyy vastaavasti. Niinpä myönteinen välitön tapa suhtautua kuhunkin nuoreen kerrallaan on kasvatuksellisen tuen kannalta parasta. Positiivinen vahvistaminen tuottaa parempia ja pitkäkestoisempia tuloksia kuin kielteinen puuttuminen ja tarjoaa edellytykset pitkäjänteiseen vuorovaikutukseen jatkossakin. Kartoituskyselyn mukaan nuoret kohtaavat harvoin ongelmallisia asiointitilanteita. Valtaosa nuorista käyttäytyy hyvin, mutta pieni osa voi syyllistyä kovaan äänenkäyttöön, käytöshäiriöihin ja jopa ilkivaltaan. Kasvattajien tehtävänä on muistaa vanha klisee rajojen ja ”rakkauden” välttämättömyydestä. Nuorten kasvutehtävänä on koetella rajoja ja aikuisten ­yhteisenä tehtävänä on nuo rajat ylläpitää ja osoittaa reilulla kohtelulla ja sovituilla pelisäännöillä yhteinen hyvä. Yhteisten toimintamallien ja yhdessä nuorten kanssa tehtyjen pelisääntöjen vaikutusta on testattu kaupallisissa kasvuympäristöissä. Yhteisten Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria

55


toimintatapojen ansiosta kaikkien asiakastyytyväisyys on lisääntynyt samalla kun henkilöstön työhyvinvointi paranee. Johdonmukaisuuden myötä syntyy yhteinen käsitys keskinäisestä kunnioituksesta, hyvistä tavoista ja rajoista, joista pidetään yhtä. Hyvä vuorovaikutus ja molemminpuolinen tuttuus on paras tae estää kanssakäymisen ongelmia. Kuten eräs huoltoasemalta aiemmin näpistyksestä kiinni jäänyt nuori totesi:

Nyt kun tuntee henkilökunnan ja millaisia ne on, ei tee mieli varastaa. Kuka nyt haluaa tuttaviltaan pölliä.

Kirjaston henkilökunnalla on hyvät mahdollisuudet olla nuorten arjessa se aikuinen, jolle nuori voi kertoa elämästään ja mahdollisesti myös henkilökohtaisista vaikeuksistaan luottamuksellisesti. Nuoret toivovat että aikuiset kysyisivät nykyistä enemmän sitä mitä heille kuuluu. Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi luottamuksellisen asiakassuhteen kautta avaa ainutlaatuisen tilaisuuden auttaa, tarjota tukea ja ryhtyä etsimään yhdessä ratkaisuja tilanteeseen. Hyvässä asiakaspalvelussa ollaan kiinnostuneita asiakkaan tarpeista ja häntä kohdellaan yksilöllisesti hyvällä tilannetajulla. Asiakaspalveluiden kehittämisessä nojaudutaan entistä enemmän asiakkaiden tarpeisiin, palautteisiin, ideoihin ja reklamaatioihin. Nuor­ ten osallisuus Helsingin keskuskirjaston suunnittelussa on hyvä esimerkki asiak­kaiden mukaan ottamisesta. Kirjaston arjen kannalta nuorten ottaminen mukaan yhteisten pelisääntöjen tekemiseen on hyödyllistä. Nuorten on helpompi sitoutua yhteisiin pelisääntöihin, kun he ovat olleet niitä itse laatimassa. Kun yhdessä laaditut pelisäännöt ovat esillä, niihin on helppo vedota. Kirjaston henkilöstölle tarkoitetussa asiointioppaassa on esimerkki nuorten laatimista ”reilun pelin säännöistä”. Samantyyppiset säännöt sopivat yhtä lailla kouluihin, työpaikoille tai vaikkapa urheiluhalleihin. Nuoret suosittelevat että:

56

Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


• Kunnioitetaan henkilökuntaa ja muita asiakkaita käyttäytymällä ­asiallisesti ja käyttämällä asiallista kieltä. • Laitetaan roskat roskikseen sisällä ja ulkona. • Ei sotketa tai vahingoiteta esineitä ja paikkoja. • Huomioidaan muut asiakkaat – ei meluta, kiroilla tai juosta ­kirjaston tiloissa. • Mikäli eväiden nauttiminen on sallittu, ruokaillaan hyviä tapoja noudattaen. • Noudatetaan henkilökunnan antamia ohjeita ja pyyntöjä. • Tupakointi on sallittu vain täysi-ikäisille ja sille osoitetussa paikassa. • Piha-alueella ajoneuvolla ajettaessa tai muuten liikuttaessa noudatetaan varovaisuutta. • Lattioilla istumista ei tarvitse kieltää, mikäli läpikulku säilyy esteettömänä. Kirjastoilla on mahdollisuus vastata nykyistä moniaineksisemman nuorison palvelutarpeisiin. Nuoriso on siirtynyt viettämään aikaansa sisätiloihin ja sosiaaliseen mediaan yksilöinä ja tiimeinä, yksin ja yhdessä. Koulun tulevat opetussuunnitelman muutokset tähtäävät entistä enemmän yhdessä oppimiseen. Nuoret tarvitsevat henkilökuntaa, joka on entistä valmiimpi tarjoamaan ohjausta, puitteita ja välineitä sisältöjen tekemiselle. Kirsi Purhonen (2015, 88–119) puhuu kolmannesta työstä, kun hän hahmottelee niitä yhteisiä haasteita, joita kirjastoilla ja nuorisotyöllä tällä hetkellä on. Purhonen korostaa ennen muuta perinteisten ammatillisten asenteiden muutostarvetta, johtamisen ajattelun muutosta ja asioiden tekemistä toisin (emt, 91). Purhosen raportoimassa Kirjavaa-hankkeessa monialaisella yhteistyöllä kehitettiin mediakasvatuksen ja sosiaalisen kirjaston työtapoja. Sosiaalinen kirjasto on yhteisöllinen tila, jossa tapahtuu, jossa voi saada elämyksiä, jossa käydään dialogia taustoiltaan, arvoiltaan ja yhteiskunnalliselta asemaltaan erilaisten ihmisten kesken. Kirjaston paikka nuorten kasvun tukena riippuu lopulta kirjaston henkilökunnasta. Työntekijöiden asenne ja uteliaisuus lopulta ratkaisevat millaiseksi kirjasto muuttuu. Kartoituskyselyn mukaan kirjaston henkilökunta jakaantuu kahteen leiriin kirjaston tulevaisuuden ja kehittämisen suhteen. Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria

57


Osa pitäytyy kirjaston perinteisessä sivistystehtävässä. Karkeasti yleistäen tämä ryhmä katsoo, että nuoret tulevat kirjastoon tiedon ja oppimisen, kirjallisuuden ja kulttuurisen kasvun vuoksi. Tehtävänä on tarjota asian­ tuntemusta ja varmistaa työrauha. Osa puolestaan näkee, että kirjastolla on mahdollisuuksia laajentaa toimintaa kierrätykseen sekä erilaisten tapahtumien ja toiminnan järjestämiseen. Nämä työntekijät eivät oudoksu elämyksellisyyttä tai viihteellisyyttä, eivätkä myöskään nuorilta tulevaa palautetta ja ­ideoita. Nämä vastaajat eivät nähneet toiminnan laajentumista itsepalveluihin ongelmallisena, vaan yhtenä tapana ylläpitää palvelua muuttuneessa tilanteessa.

KIRJASTOISSA ON TILAA KASVAA Parhaimmillaan kirjastot tukevat nuorten itsenäistymistä, kuulumista yhteisöön, osallisuuden vahvistumista ja omien voimavarojen löytymistä. Helsingin kaupunginkirjasto, joka on samalla kansalliskirjasto, on visiossaan esittänyt suunnan, johon osa (vauraimmista) kirjastoista on menossa. Vision mukaan kirjasto on ”ideoiden ja ajatusten rikastamo, jossa tietoja, taitoja ja tarinoita jakamalla luodaan yhdessä uutta kansalaisyhteiskuntaa”. Toiminta-ajatuksen mukaan ”kirjasto tarjoaa kaikille kulttuuria, tietoa ja oppimismahdollisuuksia. Se on avoin, julkinen tila ja palvelu, joka tukee sananvapautta, aktiivista kansalaisuutta ja yhteisöllisyyttä”. Tätä tukee myös se, että uuden keskuskirjastorakennuksen suunniteluun on nuoret otettu mukaan. Nuorille on annettu tehtäväksi suunnitella kirjastosta paikka, ”jossa jokainen voi toteuttaa itseään ja löytää oman juttunsa”. Vaikka monen kirjaston arki on kaukana edellä kuvatusta keskuskirjaston visiosta, olisi nuorten kannalta hyödyllistä, että ainakin keskeiset osat esitetyistä ajatuksista toteutuisivat. Kirjastorakennus, joka on paikkana väljä, tilana huokoinen ja muuntautumiskykyinen tarjoaa nuorille, kuten erilaisille ihmisille taustoista riippumatta, tilaisuuden kohtaamisiin. Nuorille hyvä kirjastorakennus tarjoaa puitteet hengailla, kokoontua, nähdä vertaisiaan, kokea yhteenkuuluvuutta ja kehittää siten sosiaalista kompetenssia. Nuorten kirjastotilojen ääni ja äänet ovat hallinnassa, mutta eivät hallitse kaikkea toimintaa. Nuoret kun tulevat usein tahtomattaan ”kuulluksi” kovalla äänellään. Ja henkilökunta on kiinnostunut siitä, mitä nuorelle ­kuuluu.

58

Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


Anu Haapalan (2015) mukaan kirjastot toimivat osittain jo nyt elämyksellisinä oppimisympäristöinä tarjoten mahdollisuuksia merkityksellisiin oppimiskokemuksiin. Elämyksellisessä oppimisessa hyödynnetään viihteellisyyttä, esteettisyyttä ja kokemuksia arjen ylittävästä todellisuudesta. Kenties pelaamisen maailma on jo lähellä tätä oppimisen tapaa. Haapala (emt. 80) viittaa tutkimuksiin, joissa oppimisympäristössä toimivilta työntekijöiltä edellytetään ohjaamisen taitoja ja opastamisen kykyä kokemusten ja elämysten lähteille. Haapala kirjoittaa, että näin ymmärrettynä ohjaus on rinnalla kulkemista, jossa ohjaaja mm. tekee ehdotuksia oppimisen uusista suunnista. Kirjaston elämyksellinen oppimisympäristö, yhdistettynä ohjauksellisuuteen tulee lähelle ajatuksia, joita on esitetty avuksi niille nuorille, jotka eivät pärjää luokkahuoneopetuksessa. Yhdessä vertaisten kanssa vuorovaikutuksessa tapahtuva toiminnallinen oppiminen lisää yhteenkuulumisen ja oman merkityksellisyyden kokemusta. Yhteisöön kuuluminen johtaa uusiin oivalluksiin ja positiiviseen oppimisen kokemuksiin ja kyvykkyyden tunteeseen ja edelleen ottamaan vastuuta ryhmästä (Kuure 2015, 19-20). Kirjastoilla olisi tässä oikea paikka toimia. Virtuaaliset oppimisympäristöt onkin helppo yhdistää viihteen ja kulttuurielämysten tarjoamiin kokemuksiin. Kirjastojen mahdollisuudet toimia tällä rajapinnalla on perinteisestä kulttuurityön näkökulmasta ilmeiset. Kirjastojen ajanmukainen tehtävä on tarjota tietoa, työvälineitä ja työskentelytiloja yksin ja erilaisissa ryhmissä työskenteleville myös verkkoviestintäympäristöissä. Asiantuntevana mediakasvattajana se tarjoaa taitoja kriittiselle medialukutaidolle, vastuulliselle viestinnälle ja vuorovaikutukselle. Olipa lukiolainen, ammattikoululainen tai minkä tahansa muun asteen opiskelija, kuluu merkittävä osa opiskeluajasta digityöskentelyyn ja ryhmätöihin. Ainakin Helsingin kirjasto on tarttunut haasteeseen ja tarjoaa urban office tiloja yksin ja pienryhmätyöskentelyyn. Ottamalla mukaan nuoret tilojen, toimintakulttuurin ja palveluiden suunnitteluun ja toteuttamiseen päästään lähelle yleisten kirjaston neuvoston strategiaa, jossa avoimuus, yhteisöllisyys, ennakkoluulottomuus, tiedonsaannin vapaus ja luotettavuus ovat keskeisiä arvoja. Kirjasto inspiroi, yllättää ja antaa voimia, kuten nuoretkin, jos heille tähän tarjotaan mahdollisuus.

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja

Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria

59


LÄHTEET: Haapala, Anu. 2015. Kirjastot elämyksellisinä oppimisympäristöinä. Teoksessa Laura Hokkanen (toim.) Sosiaalinen kirjasto. BTJ Finland Oy. Vantaa. Hoikkala, Tommi & Paju, Petri. 2013. Apina pulpetissa. Ysiluokan yhteisöllisyys. Gaudeamus. Helsinki. Johnston Jamie. 2015. Kirjavaa-moninaisia keskusteluja ja kohtaamisia kirjastoissa. Teoksessa Laura Hokkanen (toim.) Sosiaalinen kirjasto. BTJ Finland Oy. Vantaa. Kuure, Tapio 2015. Sosiaalinen vahvistaminen käsitteenä ja palveluina. Valtakunnallinen työpajayhdistys. Myllyniemi, Sami & Berg, Tuija 2013. Nuoria liikkeellä: nuorten vapaa-aikatutkimus. Nuorisotutkimusseura. Nuoran julkaisuja 49. Kopijyvä. Kuopio. Nuoret kirjastossa. Työntekijän opas. 2015 Nuorten Palvelu ry. Arsmat Oy. Kuopio. Paju, Petri 2011. Koulua on käytävä: etnografinen tutkimus koululuokasta sosiaalisena tilana. Nuorisotutkimusseura. julkaisuja 115. Hakapaino. Helsinki. Purhonen Kirsi. 2015. Muuttuva työ – kirjaston hyllynvälistä ja nuorisotalon ikkunasta kurkistaa kolmas työ. Teoksessa Laura Hokkanen (toim.) Sosiaalinen kirjasto. BTJ Finland Oy. Vantaa. Tuomi, Pirjo & Saarti, Jarmo. 2015. Uusi julkisjohtaminen kirjastoissa – kirjasto käyttäjiä vai käyttäjät kirjastoa varten. Teoksessa Jukka Relander & Jarmo Saarti (toim.). Kirjaston kuolema. BTJ Finland Oy. Trükikoda.

60

Muuttuva kirjasto kohtaa monenlaisia nuoria

Luku 1 Hengailun ja kohtaamisen tiloja


LUKU 2 NUORISOTYÖN PAIKKA


LÄSNÄOLOA KAUPPAKESKUKSISSA – NUORISOTYÖ SOLUTTAUTUU KAUPPAKESKUKSIIN Tiina Teinilä

Tämä artikkeli kertoo siitä, miten Mikkelissä on suunniteltu, kehitelty ja toteutettu toimintatapaa, jolla nuorisotyötä ja nuorten kohtaamista on viety nuorten omalle reviirille kauppakeskukseen. Artikkelin laatija on etsivä nuorisotyöntekijä, joka on ollut tiiviisti mukana koko prosessin ajan ja tehnyt kaikkea, mitä työskentelyyn on liittynyt. Olen ollut mukana suunnittelussa ja koolle kutsujana verkostopalavereissa sekä tehnyt säännöllisesti työtä paikan päällä kauppakeskuksessa. Kauppakeskuksella viitataan tekstissä kauppakeskus Stellaan, joka avasi ovensa Mikkelissä vuonna 2011. Työntekijöillä tarkoitetaan Mikkelin kaupungin nuoriso-ohjaajia ja etsiviä nuorisotyöntekijöitä sekä Mikkelin Olkkarissa työskennelleitä hanketyöntekijöitä. Mikkelin Olkkari on 1329-vuotiaille nuorille ja heidän läheisilleen tarkoitettu ohjaus- ja palvelupiste. Olkkarin toiminta käynnistettiin hankkeena vuonna 2011. Tammikuusta 2015 alkaen Olkkarin toiminta on ollut osa Mikkelin kaupungin vakituisia palveluita. Olkkarin slogan on, ”Yksi ovi, monta palvelua”. Miten työntekijöiden satunnaisesta piipahtelusta on edetty säännölliseen läsnäoloon kauppakeskuksessa ja mitä edetessä on tehty? Tekstin lomassa voit nähdä myös haastattelemalla kerättyjä työntekijöiden sekä nuorten ajatuksia ja kokemuksia kyseiseen työskentelyyn liittyen.

MITÄS TÄLLE TILANTEELLE TEHDÄÄN? Nuorisopalveluiden, yläkoulujen ja Olkkarin työntekijät olivat havainneet ja huomioineet, että nuoret viihtyivät kauppakeskuksessa ja viettivät siellä paljon aikaa suurinakin joukkoina. Nuorten ohjaus- ja palvelupiste Olkkarista käsin oli tehty yhteistyöpyyntöjä kauppakeskukseen jo aiemmin, mutta kauppakeskuksessa ei alkuun nähty tarvetta yhteistyölle, jossa nimen-

62

Läsnäoloa kauppakeskuksissa – nuorisotyö soluttautuu kauppakeskuksiin

Luku 2 Nuorisotyön paikka


omaan keskityttäisiin nuoriin ja nuorten kanssa tehtävään työskentelyyn. Kauppakeskus ei myöskään lähtenyt tukemaan ajatusta, että nuorisotila sijoitettaisiin kauppakeskuksen tiloihin. Keskustassa sijaitsevista yläkouluista alkoi kuitenkin tulla Olkkariin ilmoituksia oppilaista, jotka lintsasivat ja tiettävästi viihtyivät sinä aikana kauppakeskuksessa. Nuoriso-ohjaajat olivat jo jalkautuneet spontaanisti kauppakeskukseen ja kaduille tiedottaakseen nuorisopalveluiden toiminnasta, keskustan nuorisotilan tapahtumista sekä jakaneet kahvilippuja nuorisokahvilaan. Nyt nämä toimijat oli saatava samalle puolelle, saman pöydän ääreen suunnittelemaan ja tekemään yhteistyötä sekä näkemään yhteisen työn merkitys.

Vartijoiden kanssa ja muutenkin kauppakeskuksen henkilökunnan kanssa yhteistyö tiivistyi. Nuorisotyö ja Olkkarin tunnettavuus lisääntyi. (työntekijä)

Kun ryhdyimme toden teolla käynnistämään yhteistyötä kauppakeskus Stellan kanssa, erittäin tärkeää oli avoin keskustelu kaikkien yhteistyökumppaneiden ja toimijoiden kesken. Alussa mukana olivat kauppakeskuksen markkinointipäällikkö sekä Mikkelin Olkkarin ja Mikkelin kaupungin nuorisopalveluiden työntekijöitä. Pian yhteistyön alettua mukaan pyydettiin myös vartiointipalvelun väkeä sekä kauppakeskuksen siistijöitä. Heiltä saamamme informaatio oli tärkeää omien ajatusten ja havaintojemme lisäksi. He ovat kauppakeskuksessa läsnä joka päivä, jokaisena kellonaikana kauppakeskuksen ollessa avoinna. Eri toimijoiden oli tarpeellista avata keskustellen sitä, mitä kukakin tekee ja millaisin resurssein. Avoimen keskustelun ja kokemusten vaihtamisen myötä havainnollistimme eri osapuolten tavoitteita ja määrittelyä siitä, miksi tätä toimintamallia kannattaa kehittää ja mikä tällaisen toimintamallin tarkoitus kenenkin mielestä on. Mihin tällä pyritään vastaamaan ja miten? Vaikka toimijoiden tulokulmat ja näkemykset olivat erilaisia, saimme yhteistyön lopulta hyvin käyntiin. Halusimme kuulla kauppakeskuksen väen toiveita ja tarpeita nuorten suhteen. Nuoret olivat tuoneet mukanaan myös ilmiöitä, jotka aiheuttivat hämmennystä ja hieman häiriötäkin. Luku 2 Nuorisotyön paikka

Läsnäoloa kauppakeskuksissa – nuorisotyö soluttautuu kauppakeskuksiin

63


Nuorten tekemät näpistelyt ja ilkivaltainen sotkeminen olivat lisääntyneet ja koettiin, että nuoret vievät tilaa muilta kauppakeskuksessa asioivilta ihmisiltä. Huomasimme, että tavoitteet voivat olla hyvin erilaisiakin, mutta yhteistyöllä voimme silti vastata niihin. Kaikkien fokuksessa kuitenkin olivat nuoret ja nuorten kanssa toimiminen. Yhteisten keskustelujen ja kokemusten vaihdon seurauksena lähdimme suunnittelemaan tavoitteellisempaa ja suunnitelmallisempaa toimintaa Stellan tähtitorin kupeeseen. Hyviä vinkkejä, vahvistusta ja kannustusta saimme omille näkemyksillemme myös Nuorten Palvelu ry:ltä, josta kaksi työntekijää kävi meitä tapaamassa ja vaihtamassa ajatuksia toimintaan liittyen. Heihin olemme voineet olla yhteydessä muutenkin, kun siihen on tullut tarvetta. (Lisää Nuorten Palvelu ry:n työstä kertoo Pauliina Lampelan artikkeli tässä julkaisussa.) Toimintaa käynnistettäessä esiin nousi monenlaisia kysymyksiä. Miten saadaan varttuneempi väki ja nuoret sekä kaikki muut kuntalaiset viihtymään kauppakeskuksessa yhdessä? Mistä löytyisi yhteistä ymmärrystä puolin ja toisin, jotta kaikki mahtuisivat samoille penkeille istumaan, viihtymään ja viettämään aikaansa yleisissä tiloissa, sekä tekemään ostoksiaan kauppakeskuksen liikkeissä ja kahviloissa? Miten saataisiin ennaltaehkäistyä ja vähennettyä negatiivisia ilmiöitä ja haasteita (päihteet, tupakointi, roskaaminen, ilkivalta, näpistely)? Miten saadaan kauppakeskuksessa hengaileville nuorille tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja miten kaupungissa olemassa olevat palvelut saataisiin nuorten tietoon yhä paremmin? Miten saada apua tai ohjausta tarvitsevat nuoret tarpeellisen tuen piiriin? Tässä kohtaa unohtamatta sitä, että nuorilta keräämämme informaatio, ajatukset ja ideat olivat erittäin tärkeitä. Mitä he toivoisivat meiltä ja työskentelyltämme kauppakeskuksessa? Toiminnalla ja tekemisellä ei ole tarkoitus houkutella kauppakeskukseen lisää nuoria ja siksi siitä ei erityisesti tiedoteta ja markkinoida. Ideana onkin ennemmin saada kauppakeskuksessa jo aikaansa viettävät nuoret tarvittavan avun ja tuen piiriin. Turvallisen aikuisen läsnäolo on myös merkityksellistä paljon kauppakeskuksessa hengaileville nuorille.

Olihan se aluks ihan hiton outoo ja tulitte niinku kyttäämään. (tyttö 18 v.)

64

Läsnäoloa kauppakeskuksissa – nuorisotyö soluttautuu kauppakeskuksiin

Luku 2 Nuorisotyön paikka


TÄHTITORILLA TAVATAAN Kauppakeskuksessa työtä tekevät työntekijät totesivat hyvin pian, että kauppakeskuksessa on hyvä olla mukana jotain toiminnallista. Olkkariin on luotu kuukausiteemat, joiden mukaisia aiheita ja toimintoja olemme vieneet mukanamme Stellaan. Erilaisia teemoja ja toimintoja ovat olleet muun muassa ympäristö ja roskaamisen ehkäisy, yhteishaku, työnhaku, kesätyöt, harrastukset ja vapaa- aika, pelituki -hanke, ehkäisevä päihdetyö, Päihteetön pupu, Hilma ja kaverikoirat, pop up- kirjasto, kesänuokku, yhteisötaide, nuorisopalveluiden erilaiset tapahtumat ja tempaukset. Teemoina ovat olleet myös juhlat ja pyhät, kuten joulu, ystävänpäivä ja vappu. Mukanahan voi viedä oikeastaan mitä vain, hieman vain ehkä sovellettuna ja sopivana kyseiseen ympäristöön ja tilaan. Monen monta kertaa mukanamme on ollut yksinkertaisia pelejä Kimblestä neljän suoraan ja pelikortteihin. Niiden avulla on ollut hyvä lähestyä nuoria ja nuorten on ollut luontevaa tulla meidän luoksemme pelailemaan ja sitä kautta keskustelut ovat monesti syventyneet ja niihin on tullut sisältöä. Olemme tehneet nuorten kanssa taulupohjaan taidetta ja ottaneet valokuvia sekä rakentaneet yhteisötaideteosta nuorten tuomista roskista. Roskaamiseen liittyen on ollut myös roskis-suunnistusta. Olemme informoineet asioista erilaisin keinoin, esimerkiksi jakamalla kortsuja, pinssejä, heijastimia, tarroja jne. Nuoret ovat saaneet myös itse painaa rintanappeja. Olemme vieneet erilaisia liikunnallisiakin toimintoja Stellaan esimerkiksi frisbeegolf, curling, jenkkifutis ja kuntopiiri. Joskus on ollut kisoja ja arvontoja, joihin paikalliset yritykset ovat antaneet palkintoja ja joskus palkintona on voinut olla esimerkiksi tikkari. Tässä on vain osa toiminnoistamme ja nuorten kanssa tehdyistä jutuista ja kuten voi todeta, rajat toiminnalle ovat häilyvät ja mielikuvitusta saa ja pitää käyttää!

Nuorten oli helpompi lähestyä ja heitä oli helpompi lähestyä koska ei ollut ns. virallista. (työntekijä)

Luku 2 Nuorisotyön paikka

Läsnäoloa kauppakeskuksissa – nuorisotyö soluttautuu kauppakeskuksiin

65


Huomasimme pian toiminnan edetessä, että satunnaiset piipahdukset eivät ainoastaan riitä, vaan tarvittiin säännöllisyyttä ja jatkuvuutta toiminnalle. Aloimme käydä Stellassa kerran viikossa ja olimme siellä läsnä 4-5 tuntia iltapäivällä. Loimme työpareja etsivistä nuorisotyöntekijöistä, Olkkarin työntekijöistä ja nuoriso-ohjaajista ja paikalla oli aina vähintään kaksi työntekijää. Mukana oli myös mahdollisuuksien mukaan opiskelijoita ja harjoittelijoita. ­ elituki Satunnaisesti työpariksi otettiin myös muita toimijoita, kuten P -hankkeen työntekijä, poliisi ja päihdetyönohjaaja. Työntekijöiden kokemus oli, että käynti silloin tällöin ei ole mielekästä. Työntekijä ei tuolloin ole tuttu nuorille, eivätkä työntekijät tunne nuoria, jolloin molemmin puolin kohtaaminen voi olla haastavaa ja totuttelua uuteen henkilöön. Työn­ tekijöiden mielestä myös oma läsnäolo tuli olla säännöllisempää ja sitä myöten pitkäkestoisempaa ja jatkuvampaa. Toki uusien ihmisten kohtaaminen ja heidän kanssaan toimiminen on nuorisotyössä arkipäivää ja nuoretkin ovat tottuneet sellaiseen, mutta silti tässä työmuodossa toteamus oli, että tuttuus on useimmiten hyvästä. Pelkkä tuttuus ei kuitenkaan riitä, vaan toiminta vaatii jatkuvaa arviointia siitä, millainen työskentely on tarkoituksenmukaista ja järkevää sekä nuorten mielestä mielenkiintoista ja heidän kannalta kannattavaa. Toiselle tärkeää on tuttu ja turvallinen työntekijä, kun toinen taas kaipaa vaihtelua niin toimintaan kuin työntekijöihinkin. Tämänkin vuoksi jatkuva toiminnan tavoitteiden ja tarkoituksen tarkastelu on merkityksellistä.

Elikkäs mielestäni tietty tuttuus täytyy olla, että nuoriin ­kontaktin saa. Tuttuus on erittäin tärkeää luottamuksen synnyttämiseksi. (työntekijä)

Turvallisuus on hyvä huomioida. Meillä Mikkelissä kauppakeskukseen mennään aina vähintään työparina. Ajoittain työntekijöitä on useampi ja se mahdollistaa kiertelyn kauppakeskuksessa. Harjoittelijoille ja opiskelijoille tämä on ollut hyvä työmuoto, oppimisen paikka ja kokemus. Työntekijöiden ja harjoittelijoiden turvallisuuden lisäksi tulee huomioida myös

66

Läsnäoloa kauppakeskuksissa – nuorisotyö soluttautuu kauppakeskuksiin

Luku 2 Nuorisotyön paikka


nuorten turvallisuus. Meillä on oma vastuumme ilmoittaa epäselvissä tilanteissa asioista vartijoille ja järjestyksenvalvojille. Kannattaa harkita ja tarkoin työnparin kanssa miettiä, millaisiin tilanteisiin kannattaa itse puuttua ja missä tilanteissa on asiallista ilmoittaa asiasta eteenpäin. "Ei meillä oo kyllä ollu mitään tiukkoja tilanteita mut hyvä nää turvallisuusjutut on muistaa." (työntekijä)

NUORTEN KANSSA SAMALLA PUOLELLA! Stellassa työskentelyn johdosta olemme etsivässä nuorisotyössä ja Mikkelin Olkkarissa lisänneet huomattavasti jalkautuvaa työtä ja spontaania kohtaamista nuorten kanssa. On hyvä ja tarpeellista kehittää erilaisia kohtaamisen keinoja ja tapoja lähestyä nuoria ja mennä rohkeasti sinne missä nuoret ovat. Kaikki nuoret eivät ole valmiita tai halukkaita tapaamaan työntekijää toimistossa tai nuorisotalolla. Stellassa nuoret ovat omalla maaperällään, jonne me aikuiset menemme. Me emme ehkä ymmärrä kokonaisuudessaan tätä nuorten tapaa olla, viettää aikaa porukoissa ja hengailla kauppakeskuksessa. Meille aikuisille se voi olla vierasta, koska tämän kaltainen ilmiö on kohtalaisen uusi täällä Mikkelin seudulla ja Stella toi mukanaan uuden tavan viettää vapaa- aikaa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. ”Noh…siis…me vaan niinku hengataan.” (poika 16 v) Nuorten kuuleminen on ollut meille tärkeää ja lisännyt ymmärrystä puolin ja toisin. Alussa nuoret hieman karttoivat meitä ja pohtivat, miksi me olemme läsnä kauppakeskuksessa. Olemmeko tulleet sinne kyttäämään ja rajoittamaan heidän toimintaansa? Monien keskustelujen jälkeen luulen, että myös nuorille on avartunut laajemmin työskentelymme tarkoitus ja tavoitteet. Olemme siellä nuoria varten! Kyseenalaistusta havaitsemme edelleen, eivätkä kaikki nuoret koe edelleenkään luontevaksi sitä, että aikuiset tulevat heidän reviirilleen touhuamaan ja kyselemään. Suurelle osalle olemme jo tuttuja ja he ottavat meidät hyvin vastaan. Nuorten kanssa on auennut aivan uudenlaisia keskusteluja ja puheenaiheet ovat olleet hyvin monipuolisia. Me koemme, että näitä keskusteluja ja avauksia emme olisi tulleet käyneeksi, ellemme olisi olleet kauppakeskuksessa säännöllisesti läsnä. ”Siis mähän sain apua mun koulujuttuihin täällä”. (tyttö 17 v.) Kauppakeskuksessa myös muut kuin nuoret ovat olleet kiinnostuneiLuku 2 Nuorisotyön paikka

Läsnäoloa kauppakeskuksissa – nuorisotyö soluttautuu kauppakeskuksiin

67


ta toiminnastamme. Meitä on käynyt jututtamassa kaikenikäiset ihmiset ja muutamat nuorten vanhemmat ovat käyneet kanssamme hyviä ja tarpeellisia keskusteluja, jotka ovat johtaneet myös jatkotoimenpiteisiin. Olemme siis tavoitettavissa muille, joita toimintamme sekä nuorten asiat kiinnostavat. Joskus keskustelu voi olla kriittistä ja negatiivissävytteistä, mutta sellaistakin keskustelua on varmasti tarpeellista käydä ja vaihtaa näkemyksiä ihmisten kanssa. Olemmehan läsnä paikassa, joka on kaikille avoin ja ohi kulkee monipuolisesti kuntalaisten koko kirjo.

On ollut kyllä mielenkiintoista kohdata ihmisiä ja etenkin nuoria, joita ei muuten missään tapaa ja on niinku päästy tosi hyviin keskusteluihin. (työntekijä)

VOISIKO TÄSTÄ OPPIA JOTAKIN? Sinnikkyyttä ja sisua vaaditaan. Tällaisen toimintamallin suunnittelu, luominen ja toteutus ei tapahdu hetkessä eikä itsestään. Vastoinkäymisiä ja tiukkoja paikkoja tulee varmasti. Ne kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä ennakoimaan ja tiedostamaan, mutta niitä ei kannata pelätä. Kaikkeen ei voi eikä osaa varautua, ennen kuin kokeilee. Mitä sitten jos joku juttu epäonnistuu? Voisiko siitä oppia jotain ja jatkaa toimintaa kokemusta viisaampana? Jokaisella alueella toimintamallit ja -kulttuuri muotoutuvat hyvin omanlaisekseen. Valmiita toimintatapoja ei ole, vaan oma toimintatapojen kokonaisuus täytyy luoda itse oman ympäristön ja alueen tarpeita vastaavaksi. Ilmiöt elävät eri nuorten keskuudessa, eri aikoina ja hetkinä. Tarve lähtee juuri niistä nuorista, jotka kulloinkin ovat läsnä. Hienot suunnitelmat voivat hetkessä mennä uusiksi ja siihen täytyy työntekijöiltä löytyä joustoa ja ymmärrystä. Mielikuvitusta tarvitaan ja jonkinlainen ”työkalupakki” on hyvä olla jokaisella jalkautuvalla työntekijällä. Toiminta ja keskustelut voivat ajautua aivan eri suuntaan kuin alun perin on suunnitellut ja täytyy spontaanisti keksiä ja kehitellä juuri kuhunkin hetkeen sopivia juttuja. Mitään ei voi suunnitella täysin valmiiksi, mutta aivan takki auki ei kannata toimintoihin lähteä.

68

Läsnäoloa kauppakeskuksissa – nuorisotyö soluttautuu kauppakeskuksiin

Luku 2 Nuorisotyön paikka


Ei kannata heti lannistua, vaan olla sinnikäs ja päämäärätietoinen. On tarkoituksenmukaista selkiyttää ja perustella itselleen, miksi tällaista työtä tehdään. Silloin on helpompaa perustella se myös muille ja seisoa työmuodon puolella. ”Hyvä on ollut olla Stellassa nuorten ja oman työn vuoksi.” (työntekijä) Nuoret eivät välttämättä heti lähde mukaan toimintoihin ja saattavat kieltäytyä täysin. Kannattaa keksiä ja kehitellä uusia keinoja ja tapoja lähestyä, kohdata sekä ”houkutella” nuoria mukaan. Nämä voivat puolin ja toisin olla huikeita onnistumisia ja ainutlaatuisia kokemuksia. Toimintojen kautta nuorille voi päätyä sellaista tietoa, jota he tarvitsevat ja mikä on heille hyödyllistä, vaikka eivät osaa sitä välttämättä edes etsiä. Tosin väkisin ei kannata vääntää ja kääntää. Nuorella tulee olla oikeus kieltäytyä ja olla osallistumatta silloin kun se ei tunnu mielekkäältä ja joskus ei vaan huvita.

Välillä nuo jutut on ollu ihan perus mut ei aina jaksa kiinnostaa. Haluun vaa olla kavereitten kaa täällä. (nuori 17 v.)

Työ jatkuu, kehittyy ja muotoutuu jatkuvasti. Syksyllä 2015 toimintaa on kehitelty edelleen ja tätä on mahdollistanut se, että etsivään nuorisotyöhön on muodostettu työpari jalkautuvaa työtä ja sen kehittelyä varten. Jalkautuvaan työhön sisältyy vankasti myös kauppakeskuksissa tehtävä työ, sen kehittäminen ja erilaisiin ilmiöihin vastaaminen. ”Onhan tää välillä ollu aika haastavaakin, mut sit kuitenki ihan tosi antosaa. Ku on nähny et nuoret tuntee meijät ja tulee pyytää apua”. (työntekijä) Me täällä Mikkelissä koemme, että tämä työskentelyn muoto on ollut erittäin tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen tapa tehdä nuorisotyötä ja olemme kohdanneet nuoria, joille apu ja tuki on tullut oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Rohkeutta ja luovuutta nuorten kanssa työskenteleville. Vahvuutta ja mielikuvitusta keksiä ja luoda uutta!

Luku 2 Nuorisotyön paikka

Läsnäoloa kauppakeskuksissa – nuorisotyö soluttautuu kauppakeskuksiin

69


NUORISOTYÖN UUDISRAIVAAJAT HIIHTOKESKUKSISSA – YHDEN HANKKEEN KOKEMUKSIA Nina Könönen & Pauliina Lampela

Helmikuussa 2011 pieni, mutta sitäkin innokkaampi joukko valtakunnallisen nuorisokasvatusjärjestön Nuorten Palvelu ry:n vapaaehtoisia ja työntekijöitä karautti Itä-Suomesta Rukalle kokeilemaan Nuorisokahvilaa nimeltä Reili. Itse tarina oli alkanut hieman tätä aiemmin. Nuorisotyön tekeminen hiihtokeskuksessa herättää mielenkiinnon. Miksi Nuorten Palvelu lähti työtä tekemään? Kysymykseen voi vastata tarkastelemalla niitä puutteita, joita hiihtokeskuksissa on havaittu nuorten näkökulmasta. Tiedonhalu on toinen mahdollinen vastaus: Mitä kaikkea hiihtokeskuksiin liittyykään nuorten näkökulmasta? Kolmas vastaus haastaa kysyjän miettimään kaikkia niitä uusia mahdollisuuksia, joita hiihtokeskuksiin voi nuorille luoda. Nuorten näkökulmasta hiihtokeskuksista puuttuvat tekemiset ja toiminnat erityisesti rinteiden ulkopuolella. Tämä havaittiin jo ennen a ­ lussa mainittua matkaa Rukalle, kun Nuorten Palvelu ry toteutti talven 2010–2011 aikana satoja nuorten ja henkilökunnan haastatteluja hiihtokeskuksissa. Lisäksi havaittiin, että hiihtokeskusten palveluiden hinnat voivat olla korkeat ja niin sanotut hengailupaikat puuttuvat. Tiivistetysti voi sanoa, että hiihtokeskusten palvelurakennetta on harvoin suunniteltu nuoret huomioiden: suurin osa tapahtumista ja tekemisistä on suunnattu juhlivalle aikuisväelle tai lapsiperheille. Myös Sorvojan ja Tiiron (2010) opinnäytetyössä todetaan, että etenkin nuorille olisi tarpeen tarjota entistä paremmin toimintaa ja mahdollisuus tavata kavereitaan päihteettömässä ja ohjatussa ympäristössä. Tämä on tarpeen erityisesti hiihtokeskusten sesonkiaikana,

70

Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia

Luku 2 Nuorisotyön paikka


jolloin hiihtokeskusten kävijöiden ajankäyttöön kuuluu alkoholi. Nämä aikuisten ajanvieton houkutukset ovat hiihtokeskuksissa lähes nuorten kosketettavissa. (Sorvoja & Tiiro 2010). Hiihtokeskuksista tekee alueena mielenkiintoisen myös se, että siellä on sekä paikallisia nuoria että matkailijanuoria. Nuorten Palvelua kiinnostaa tutkia niitä ilmiöitä, joita tulee eteen kun ollaan lomalla tai eletään alueella, joka on osan vuodesta vilkas lomakohde. Tämä artikkeli perustuu Nuorten Palvelu ry:n Tunturikeskukset nuorten silmin -hankkeen kokemuksiin nuorisotyöstä Lapin hiihtokeskuksissa, erityisesti Rukalla, Ylläksellä ja Levillä. Hiihtokeskuksesta puhuttaessa tarkoitetaan jatkossa rinteiden lisäksi itse lähikylää. Esimerkiksi Ruka sijoittuu Kuusamon kuntaan, jonka keskusta on noin 25 kilometrin päässä hiihtokeskuksesta ja sen rinteistä. Artikkelin tavoitteena on luoda kuvaa hiihtokeskuksista nuorten näkökulmasta ja avata nuorisotyön mahdollisuuksia näillä kunnallisen nuorisotyön kannalta vielä tuntemattomilla nuorten vapaa-ajan areenoilla. Nuorisotyön tekeminen hiihtokeskuksissa on ainutlaatuista eikä tietoa nuorten tilanteesta hiihtokeskuksissa ole aikaisemmin paljonkaan ollut. Tunturikeskukset nuorten silmin -hankkeessa tietoa on saatu erityisesti nuorten vapaa-ajan vietosta hiihtokeskusalueella, palveluiden laadusta ja nuorten toiveista heille suunnattuihin palveluihin. Työn haasteina on todistetun tiedon keräämisen lisäksi ollut positiivisen näkökulman luominen aiheesta, jotta hiihtokeskusten yrittäjät saadaan mukaan työhön. He eivät ole tottuneita tekemään työtä nuorten kanssa vaan he tekevät matkailualan töitä. Ilmiöt kuten myös niiden vaikutukset alueelle pitää siis saada ymmärrettävään muotoon ja ratkaisujen tarjoaminen on tärkeää. Nuorisotyön tekeminen hiihtokeskuksissa on osoittautunut moniaineiseksi ja monin tavoin haasteelliseksi, joka hankkeen toiminnassa näkyy erilaisten toimintamallien kehittämisen tarpeena. Eri hiihtokeskusten ympäristöt poikkeavat toisistaan eikä yhdellä paikkakunnalla kehitetty hyvä konsepti välttämättä toimi toisella. Tästä syystä myös tässä artikkelissa tullaan kuvaamaan kovin monenlaisia toimintamalleja, joita on hankkeen puitteissa hiihtokeskuksiin kehitetty. Aloitamme kuvauksella hiihtokeskuksista nuorisotyön ympäristönä erityisesti nuorten palveluiden puutteiden näkökulmasta. Tämän jälkeen Luku 2 Nuorisotyön paikka

Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia

71


kuvataan lyhyesti hankkeessa kerättyä kartoitus- ja haastattelutietoa hiihtokeskuksissa ennen kuin perehdytään tarkemmin tuon tiedon kautta kehitettyihin toimenpiteisiin. Seuraavaksi tarkastellaan nuorten osallisuutta hankkeessa sekä vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia ja muotoja hiihtokeskuksissa. Lopulta tutkaillaan nuorten mökkibilekulttuuria, johon vaikuttamisen keinot ovat hankkeessa kehitteillä.

NUORTEN PALVELUIDEN PUUTTEET HIIHTOKESKUKSISSA Hiihtokeskuksissa tehtävän kehittämistyön yksi erityispiirteistä on, etteivät kunnan nuorisopalvelut useinkaan toimi hiihtokeskusalueella. Tämä on usein seurausta ihan yksinkertaisesti maantieteestä. Kunnan nuorisopalvelut on monesti keskitetty alueen keskustoihin sekä lähelle suuria asukastaajamia. Pohjois-Suomen hiihtokeskukset sijaitsevat hyvin harvoin niiden lähellä ja tästä syystä kunnan nuorisotyö ulottuu hiihtokeskuksen alueelle ja siellä oleviin nuoriin vain harvoin. Tästä poikkeuksena on etsivä nuorisotyö, joka ajoittain toimii myös hiihtokeskuksissa. Hiihtokeskusten yrittäjät puolestaan kohdentavat työaikansa oman liikeideansa pyörittämiseen, johon harvoin kuuluu nuorten ja lasten hyvinvoinnin kohentaminen. Hiihtokeskusalueella on paljon yrityksiä, joiden toiminta on monella tapaa asiakkaita voimaannuttavaa ja virkistävää. Se ei kuitenkaan ole järjestelmällistä nuorisotyötä vaan osa heidän liiketoimintaansa. Hiihtokeskusyritysten kohderyhmät ovat useimmin lapset, lapsiperheet ja aikuiset. Nuori on toki osa lapsiperhettä, mutta siitä huolimatta heille suunnattuja palveluita on vähän. Esimerkiksi Rukalla on kaksi leikkikenttää ja kolme pulkkamäkeä, mutta ennen Tunturikeskukset nuorten silmin -hankkeen työtä Rukalla ei ollut mitään tilaa missä olisi mahdollista hengailla ja tavata kavereita. Nuoret olivat ottaneet omaksi kokoontumispaikakseen Rukan keskellä sijaitsevan Subway-ravintolan. Miksi nuoret sitten on unohdettu? Nuoret kuitenkin ovat monien yrittäjien kohderyhmänä. Yksi selkeimmistä syistä on se, etteivät nuoret asiakkaat useinkaan suoraan tuo rahaa yrittäjille. Toisaalta tämä käsitys nuorten varallisuudesta ei pidä paikkaansa ainakaan kaikkien nuorten kohdalta. Lasten ja nuorten rahankäyttö on myös epäsuoraa. Moutinho (2000, 56–57) kertoo lasten mieltymysten vaikuttavan paljon vanhempien päätökseen erityisesti matkan aikana (Palmu 2011, 13). Lisäksi nuorten mielty-

72

Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia

Luku 2 Nuorisotyön paikka


mykset saattavat olla yrittäjille hankalia ymmärtää, jonka takia palveluita ja tuotteita niitä vastaamaan ei ole pystytty kehittämään. Nuoret viettävät suurimman osan ajastaan rinteissä ja ostavat ruokansa kaupasta evääksi. Nuoret käyttävät eniten rinnekahviloita, joissa ei kuitenkaan saa esimerkiksi syödä omia eväitä. Rinteiden sulkeuduttua ajanviettopaikat käyvät nuorten kannalta vähiin. Hiihtokeskusten valtavat määrät palveluita eivät useinkaan tarjoa nuorille mahdollisuuksia, sillä ravintolat ja ohjelmapalvelut ovat kalliita tai vain aikuisille suunnattuja. Yökerhoissa on ikärajat eivätkä rinnekahvilat ole auki rinteiden sulkeuduttua. Hengailua esimerkiksi hotellien aulassa ei katsota hyvällä varsinkaan, jos äänentaso nousee. Nuorten tarpeiden ymmärtäminen tuntuu olevan hankalaa. Johtuisiko tämä vain siitä, että ne ovat niin yksinkertaisia?

”ANTEEKSI. SAISINKO KYSYÄ TEILTÄ MUUTAMAN KYSYMYKSEN?” TIEDONHAKUA AIHEEN ALKULÄHTEILLÄ Nuorisotyön uudisraivaajina Lapin hiihtokeskuksissa on tärkeimmäksi työksi huomattu tiedon jakaminen muille keskusten toimijoille, jotta tarvetta toimenpiteisiin päästään yhdessä pohtimaan. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että rinteiden juurilla ja eri paikoissa ympäri hiihtokeskusta on suoritettu satoja, jos ei tuhansia, haastatteluita. Kohteina ovat olleet sekä nuoret että alueen henkilökunta. Hiihtokeskusalueen lisäksi nuoria on käyty haastattelemassa hiihtokeskuspaikkakuntien kouluilla ja oppilaitoksissa ja jopa naapurikunnissa. Tietoa on kerätty kyselyiden lisäksi nuorille suunnatun toiminnan järjestämisen kautta. Näihin ovat kuuluneet niin nuorten omat tilat, kuten Rukan Reili ja erilaiset nuorten tapahtumat kuin nuoria osallistavat menetelmätkin. Työn tärkein kohderyhmä on 13–17-vuotiaat nuoret, mutta myös 10–12-nuoria on kohdattu ja saatu mukaan toimintaan. Kyselyiden ja haastatteluiden tulokset on julkaistu oleellisissa väylissä, jotta tietoa on saatu levitettyä hankkeen ja Nuorten Palvelun ulkopuolelle.

PERINTEINEN TYÖMUOTO TUOTU UUTEEN YMPÄRISTÖÖN Rukan nuorisokahvila Reili on hankkeen konkreettisimpia toimintamalleja. Nuorille suunnatun tilan avaaminen kokeilumielessä oli yksi Nuorten Palvelun alkuperäisistä ajatuksista, jonka avulla nuorille toivottiin omaa Luku 2 Nuorisotyön paikka

Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia

73


paikkaa ja tekemistä hiihtokeskuksiin. Tila avattiin ensimmäisen kerran vuoden 2011 hiihtolomilla Rukan hiihtostadionille. Kaudella 2014–2015 tila siirtyi Rukan kylälle lähemmäs hiihtokeskuksen muita palveluita ja vaihtoi nimensä Reili Loungeksi. Tila on suunniteltu palvelemaan nuorten tarpeita kuten eväiden syömistä, puhelimen latausta ja hengailua. Reili on ollut ensimmäinen laatuaan hiihtokeskuksissa ja siitä sadut tulokset ovat olleet arvokkaita. Reilin tarkoituksena ei ole olla kunnallinen nuorisotila vaan sen tavoitteena on luoda nuorille sopiva paikka kaupalliseen hiihtokeskusympäristöön. Kaupallisten ympäristöjen ominaispiirteitä on kaupallisuuden lisäksi se, että siellä aina läsnä olevat aikuiset ovat muun muassa tarjoilijoita, myyjiä ja kokkeja. Reili-konseptia kehitettäessä on pyritty häivyttämään tilan työntekijän nuorisotyöllistä statusta ja tuomaan häntä lähemmäs muuta hiihtokeskusympäristön henkilökuntaa. Täten tilan työntekijä on nuorille suunnatun kahvilan työntekijä, joka tekee ”piilonuorisotyötä”. Kokemusten mukaan tämä toimii hiihtokeskuksissa tai ainakin Rukan alueella erittäin hyvin, koska nuoret eivät hae ”aktivoivaa” toimintaa vaan haluavat vaan olla. Tällainen asetelma ei kuitenkaan estä sitä, etteikö työntekijä voisi välillä suorittaa nuorisotyöntekijämaisia tehtäviä. Ne itse asiassa suorastaan kuuluvat työhön. Reili-ohjaajan tarkoitus on olla läsnä nuorten arjessa, mutta se tehdään nuorten omilla ehdoilla. Kaupallisen hiihtokeskusympäristön lisäksi Reilin asiakaskunta määrittelee suurelta osin ohjaajan roolia. Vähemmistö kävijöistä on paikallisia nuoria, mutta he viettävät tilassa eniten aikaa. Heidän kanssaan tulee luotua tiiviimpi yhteys ja nimetkin ovat tiedossa. Enemmistö asiakkaista on matkailijoita, jotka käyvät tilassa vain muutaman kerran vuodessa, yleensä joululomalla tai hiihtolomalla. Näihin nuoriin ei tule samanlaista yhteyttä kuin paikallisiin nuoriin, mutta matkailijanuorten kannalta tärkeää on tarjota palvelu, jota voi loman aikana hyödyntää. Matkailijanuoretkin eroavat toisistaan. Osa tulee kaveriporukalla hengailemaan ja osa on yksin. Jotkut tulevat odottelemaan esimerkiksi ennen ravintolan pöytävarausta ja osa tulee viettämään iltaa. Mielenkiintoista tässä on se, että tämä asiakasjako muistuttaa paljon kauppakeskusympäristöön luotua nuorten tyypittelyä, jota Lampela tässä teoksessa kuvaa sivun 30 kuvassa 1.

74

Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia

Luku 2 Nuorisotyön paikka


OSALLISTAMINEN ON TÄRKEÄ TEEMA – MUTTA MITEN NUORET SAADAAN PAIKALLE? Tilatyön lisäksi nuorten osallisuuden kehittäminen ja mahdollistaminen hiihtokeskusalueella on osa työtä. Hankkeen puitteissa on toteutettu erilaisia pieniä projekteja yhdessä nuorten kanssa ja näistä enemmistö on kohdistunut lähikylään. Projekteista suurin osa on ollut maalaamista tai sisustamista. Lisäksi on toteutettu rakennusprojekteja, kuten skeittiramppien rakennusta. Työote näissä projekteissa on ollut nuorten osallisuutta tukeva: nuoret on otettu mukaan alusta asti eli ideoimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan. Esimerkiksi Ylläksellä nuoret ovat tehneet graffiteja jääkiekkokaukaloon ja Rukalla on maalattu sekä portaikkoa että kävelytunnelia. Tällöin nuoret ovat olleet sekä suunnittelemassa työtä että toteuttamassa maalauksia. Nuoret ovat olleet mukana myös Rukan Reilin ideoinnissa ja käytännön toiminnassa aina tilan alkumetreistä. Osallisuuden kokemusten tarjoaminen hiihtokeskusalueen nuorille on monella tapaa tärkeää. Sitä kautta nuoret kiinnostuvat oman ­alueensa toiminnasta. Lisäksi osallisuuden kokemukset vahvistavat nuorten suhdetta lähiympäristöönsä ja vahvistavat yhteisöön kuulumisen tunnetta (Koskinen 2007, 134). Nämä ovat tärkeitä varsinkin alueilla, joissa väkiluku vähenee ja nuoriso muuttaa opiskeluiden ja töiden perässä muualle. Pohjois-Suomessa muuttotappio on selkeää todellisuutta monessa kunnassa (Lapin Luotsi Internet-sivut 2016). Yksi kotiseudulle jäämisen syistä on juuri tunne yhteisöllisestä identiteetistä ja paluumuuttoon vaikuttavat kokemukset osallisuus- ja vaikuttamismahdollisuuksista (Mikkanen 2003). Konkreettinen esimerkki oman paikkakunnan kehittämiseen osallistumisesta ovat esimerkiksi Rukalle nuorten kanssa suunnitellut ja toteutetut tunnelimaalaukset. Ne tulevat pysymään seinällä vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Nuoret voivat aina palata kotipaikkakunnalleen ja nähdä oman kätensä jäljen seinässä. Vaikka nuorten osallisuuden parantaminen hiihtokeskuksissa onkin yksi Tunturikeskukset nuorten silmin -hankkeen tavoitteista, on nuorten mukaan saaminen ollut ajoittain haastavaa. Tässä on käytetty kolmea eri keinoa: koulujen kautta tehtävä yhteistyö (on aika kiva päästä koulusta pois), vapaaehtoisuus (omalla vapaa-ajalla, tapahtumissa) ja sitten kerhojen tai työpajojen kautta tuleva osallistaminen (esimerkiksi Ylläksen JalanLuku 2 Nuorisotyön paikka

Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia

75


sia-työpajat). Koulujen kautta tehtävän yhteistyön kautta saa varmasti ja paljon nuoria mukaan toimintaan. Koulun täytyy kuitenkin käyttää joustavaa opetussuunnitelmaa, jolloin oppilaiden päästäminen koulun ulkopuolelle on mahdollista tuntien puitteissa. Vapaaehtoisuuteen perustuvan nuorten osallistumisen kautta saadaan aikalailla vähemmän nuoria paikalle, mutta silloin kokemus on yleensä vahvempi ja ohjaajan side nuoriin tulee syvemmäksi. Valmiiksi koottujen ryhmien, kuten Ylläksen Jalansia-työpajojen, kautta nuorten osallistaminen on osa itse ohjelmaa. Nämäkin nuoret ovat vapaaehtoisesti paikalla, mutta heidät on koottu alun perin muuta tarkoitusta varten.

VAPAAEHTOISENA TUNTURISSA – PAIKALLA KUN APUA TARVITAAN! Hiihtokeskuksiin on luotu uudenlaisia vapaaehtoistoiminnan malleja. Tällaisia ovat hiihtolomien aikaan toimivat vapaaehtoiset mäenlaskijat eli ”SkiBuddyt” ja vapaaehtoiset päivystäjät hiihtokeskusten tapahtumien aikaan. Talvella 2015 toteutettiin ensimmäisen kerran SkiBuddy- toimintaa, kun nuoria aikuisia eri puolilta Suomea tuli Ylläkselle hiihtolomien aikaan. He tarjosivat 10–17-vuotiaille nuorille lasku- tai juttuseuraa ja pienimuotoista vapaa-ajantoimintaa laskemisen lomassa. Lisäksi he kuvasivat nuorten laskemista ja hyppyjä nuorten niin toivoessa. Tämä oli nuorille tärkeä palvelu, sillä omien kuvien saaminen laskiessa on vaikeaa ilman apukäsiä. Skibuddyt päivystivät Iso-Ylläksen hiihtokeskuksessa sunnuntaista perjantaihin kello 10–16 välisenä aikana. Heidät tunnisti hiihtokeskuksessa oranssista liivistä ja siinä olevasta SkiBuddy merkistä. SkiBuddyjen tarjoama ­palvelu oli sekä käyttäjille että hiihtokeskukselle ilmaista. Kokeilusta saatu palaute oli kannustavaa ja toiminta kiinnosti nuoria, heidän vanhempiaan ja hiihtokeskuksen palveluksessa olevia työntekijöitä. Myönteisten kokemusten jälkeen kokeilua jatketaan vuonna 2016 ja mukaan otetaan myös muita halukkaita hiihtokeskuksia. Vapaaehtoisia päivystäjiä puolestaan tarvitaan hiihtokeskusten monissa suurissa massatapahtumissa, joita keskukset järjestävät elävöittämään matkailualuetta. Osa tapahtumista on puhtaasti urheilutapahtumia ja osa enemmän viihdepainotteisia. Rukalla hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi urheilutapahtuma Ruka Nordic ja viihdetapahtuma Spring Break. Levillä

76

Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia

Luku 2 Nuorisotyön paikka


vietetään Megavappua ja Ylläkselle kansaa matkustaa YlläsSoikoon-musiikkitapahtumaan. Tapahtumien kirjo on laaja ja kohderyhmät hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä. Nuorten kanssa tehtävän työn kannalta aikuisille suunnatut viihdetapahtumat ovat ne, joissa pitää olla hereillä. Näitä ovat esimerkiksi vapputapahtumat, opiskelijoiden järjestämät juhlat sekä muut selkeästi nuorille aikuisille suunnatut tapahtumat. Alaikäiset nuoret tulevat isojen tapahtumien aikaan monesti katselemaan nuorten aikuisten juhlintaa ja tapaamaan kavereitaan. Paikalla voi olla hyvää live-musiikkia sekä muita esityksiä, joita halutaan tulla katsomaan isolla porukalla. Hiihtokeskusten suurien tapahtumien ympärille on myös syntynyt kulttuuri, jossa alaikäiset nuoret hankkivat omia juomiaan tapahtumien ajaksi. Tämä luo omia haasteitaan. Vapaaehtoisten päivystys tapahtumien aikaan on tärkeää hiihtokeskuksissa jo siksi, että alaikäisten ajanvietto ja päihteiden nauttiminen jää usein hiihtokeskuksen yrittäjiltä huomaamatta. Baarit ja yökerhot pitävät huolen omasta tontistaan, joten he eivät näe mitä muualla tapahtuu. Aikuiset viihtyvät sisällä, joten hekään eivät näe tapahtumaa nuorten näkökulmasta. Todellisuudessa nuoret ovat siellä missä vaan pystyvät eli auloissa, huoneistojen käytävillä, parkkihallissa, portaikoissa ja ulkona viettämässä aikaa. Siellä on harvoin aikuisia tukena, jos jotain sattuu. Rukalla on aloitettu päivystystyö, jolloin ryhmä vapaaehtoisia jalkautuu Rukankylän kaduille seuraamaan nuorten toimintaa ja olemaan läsnä, jos apua tarvitaan. Vapaaehtoisten päivystys tapahtumien aikana on osoittautunut tärkeäksi. Pelkkä aikuisten läsnäolo luo turvallisuuden tunnetta nuorten pariin. Hiihtokeskuksissa tapahtuva tapahtumapäivystys ei eroa kaupungeissa tapahtuvasta päivystystyöstä paljoakaan, mutta haasteita aiheuttaa tapahtumien sijoittuminen talvelle. Kylmyys tuo omat riskinsä nuorten juhlintaan ja päivystyksen etenemiseen.

”TÄNÄÄN ON BILEET. KAIKKI SILEEKS!” Hiihtokeskusalueet tunnetaan suuresta mökki- ja huoneistovalikoimastaan. Myös nuoret hyödyntävät näitä palveluita ja viettävät mökeissä viikonloppuja kavereiden kanssa. Suurimmaksi osaksi nuorten vuokraukset menevät hyvin, mutta joskus tilanteet ryöstäytyvät käsistä. Ongelmat liittyvät useimmiten kuokkavieraisiin, volyymitason nousuun tai suurella poruLuku 2 Nuorisotyön paikka

Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia

77


kalla mökissä oloon. Tällöin mökkinaapurit soittavat poliisit paikalle. Nuorten ”mökkibileet” hiihtokeskuksissa ovat ilmiö, johon on varsinkin ennen juhlia vaikea päästä käsiksi. Juhlat laitetaan kasaan nopeallakin aikataululla ja tieto niistä kulkee nuorelta toiselle eikä tavoita aikuisia ellei jotain isompaa satu. Lisäksi viesti juhlista kulkee usein sellaisissa sosiaalisen median keskusteluissa, joihin ulkopuoliset eivät pääse käsiksi. Tilannetta on hiihtokeskuksissa kartoitettu nuorille suunnatuilla kyselyillä, joiden kautta on havaittu alaikäisten mökkibileiden järjestämisen olevan suosittua. Tiedämme, että jopa 8- ja 9-luokkalaiset vuokraavat mökkejä porukalla. He saavat mökin esimerkiksi vanhempien sisarusten ja kavereiden tai jopa omien vanhempiensa kautta. Ilmiöön pitää siis puuttua jo nuorten ollessa yläkoulussa. Tunturikeskukset nuorten silmin -hanke toteutti keväällä 2014 mökkibilekartoituksen, johon vastasi yhteensä 480 nuorta Kuusamon, Kittilän, Kolarin ja Muonion alueelta. Iältään he olivat 13–19 vuotiaita. Nuorista 60 prosenttia ilmoitti itse osallistuneensa mökkibileisiin. Merkittävimmiksi bilepaikoiksi nousivat Levin ja Rukan matkailukeskukset. Nuorista 47 prosenttia ilmoitti, että mökkibileisiin tuli myös kuokkavieraita ja joka kymmenellä oli bileiden aikana ollut häiriöitä, joiden takia oli pitänyt soittaa aikuiselle. Kartoitusten tuloksia on hyödynnetty tiedottamalla hiihtokeskuksen yrittäjiä ja muita toimijoita tilanteesta. Nuorten ja erityisesti alaikäisten mökkibileisiin pyritään myös vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi tiedottamalla nuoria riskeistä ja hyvistä toimintamalleista. Aiheesta tullaan koostamaan nuorille suunnattua materiaalia, jota voi jakaa esimerkiksi kouluilla. Nuorille on myös käyty pitämässä Rukan kouluilla lyhyitä tiedotustilaisuuksia. Tiedottaminen toimii parhaiten tullessaan monelta eri taholta. Tästä syystä mukana on ollut hankkeen työntekijän lisäksi Lomarengas Oy:n ja Keltaisen Partion edustaja. Molemmat tahot ovat avainasemassa Rukan mökkibileissä, sillä edellinen tuo mukaan mökkien vuokraajan näkökulman ja jälkimmäinen nuorten juhlien aikaan päivystävien vapaaehtoisten aikuisten näkökulman. Infotilaisuuden koettiin olevan onnistunut ja se tulee saamaan jatkoa.

78

Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia

Luku 2 Nuorisotyön paikka


NUORISOTYÖTÄ JA KASVUN TUKEA TARVITAAN MYÖS LOMALLA Tunturikeskukset nuorten silmin -hanke on tuonut nuorisotyön uusille maille. Vielä ei ole mahdollista sanoa, mitä nyt tehtävän työn jälkeen jää elämään ja mikä jää unohduksiin. Tämä pitänee kuitenkin paikkaansa kaikissa kehittämisprojekteissa. Lisäksi on hyvin mahdollista, että nyt tuotettua tietoa ja saatua kokemusta tullaan käyttämään kunnolla vasta muutaman vuoden päästä. Pioneerityö tarvitsee aikaa, jotta se ehditään sisäistämään. Nuorten Palvelu ry on tehnyt hankkeen puitteissa nuorisotyötä alueella, jossa paikallinen nuorisotoimi ei näy. Tärkeitä havaintoja hiihtokeskuksissa on, kuinka osa nuorista kaipaa esimerkiksi omaa tilaa tai jotain tekemistä myös rinteen ulkopuolella. Tämä pätee sekä paikallisiin että matkailijanuoriin. Yhtenä sivujuonteena on työssä huomattu myös, että kunnallinen nuorisotoimi voi ulottaa työnsä matkailualueille. Siellä liikkuu paljon sekä paikallisia että matkailijanuoria, joiden hyvinvointiin voi vaikuttaa positiivisella tavalla. Nuorisotyön yhtenä tarkoituksena hiihtokeskuksessa on toimia nuorten äänitorvena ja viestinviejänä. Nuoriso kasvaa koko ajan. Myös lomalla. Lomalla monet ovat yksinäisiä ja kaipaavat seuraa. Tätä ei välttämättä muisteta vaan oletetaan, että loma on hienoa aikaa, jolloin kaikki menee hienosti. Nuoret kaipaavat myös lomalla omaa paikkaa missä olla vailla vanhempien valvontaa. Osa voi kaivata myös juttuseuraa tai jonkin sortin tukea. Tämä siitä huolimatta, että hiihtokeskuksissa selkeästi suurin osa nuorten päivästä menee rinteessä. Nuorten Palvelun kyselyissä Pohjois-Suomen hiihtokeskuksissa on tullut ilmi, että nuoret osaavat arvostaa lunta ja tunturimaisemia.

Luku 2 Nuorisotyön paikka

Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia

79


LÄHTEET Koskinen, Sanna 2007. Lähiympäristöön vaikuttavaa ympäristökasvatusta. Teoksessa Anu Gretschel & Tomi Kiilakoski (toim.) Lasten ja nuorten kunta. Nuorisotutkimusverkosto Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 77. Hakapaino Oy. Helsinki. 131–141. Lampela, Pauliina 2013. Kauppakeskus nuorten vapaa-ajan tilana. Kauppakeskusten nuoret -hankkeen loppuraportti. http://nuortenpalvelu.fi/wordpress/wp-content/ uploads/2014/01/Loppuraportti_Maaliskuu_2013.pdf (Viitattu 30.11.2015.) Lapin Luotsin Internet-sivut 2016. Väestökehitys ja väestörakenne. http://luotsi.lappi. fi/vaestokehitys-ja-vaestorakenne (Viitattu 29.1.2016.) Mikkanen, Tarja 2003. Maalta pakoon? Maaseudulta poismuutto ja suhde kotiseutuun nuorten aikuisten naisten näkökulmasta. Yhteiskuntamaantieteen Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto. Maantieteen laitos. Palmu. Jenniina 2011. "Missä päin Suomea se on? Mitä kuuluisia kohteita siellä olisi? Kuinka sinne pääsee?” Etelä-Pohjanmaan matkailullinen imago lapsiperheiden näkökulmasta. Pro gradu-tutkielma. Lapin yliopisto. http://www.seamk.fi/matko/ tutkimukset/JENNIINA%20PALMU%20GRADU1.pdf (Viitattu 30.11.2015.) Sorvoja, Sanna & Tiiro, Pauliina 2010. Nuoret tunturien varjossa – Tutkimus nuorisotyön tarpeellisuudesta hiihtokeskuksissa. Opinnäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/22520/ SannaPauliinaOppari.pdf?sequence=1 (Viitattu 30.11.2015.)

80

Nuorisotyön uudisraivaajat hiihtokeskuksissa – yhden hankkeen kokemuksia

Luku 2 Nuorisotyön paikka


BACK TO THE BASIC IN TRIPLA – LAHTELAISTA NUORISOTYÖTÄ KAUPPAKESKUKSESSA Sari Immonen

On perjantai-illan viimeinen aukiolotunti Nuortentila Triplassa, joka suljetaan seitsemältä. Tilaan tulee päälle parikymppinen nuori mies, heittää reppunsa tuolille ja menee asiakaskoneelle. Saman­ aikaisesti tilan etuosassa kymmenkunta nuorta jutustelee ja pelailee keskenään sohvaryhmällä. Työvuorossa olevat ohjaajat keskustelevat keskenään tilan takaosassa samalla kun moikkaavat sisään tullutta nuorta. Triplaan äsken sisään tullut nuori mies tulee ohjaajien pöydän luokse ja kertoo tarvitsevansa apua päihdetyöntekijältä. Vuorossa olevat työntekijät kertovat ja opastavat palveluissa, joita hänelle voisi olla tarjolla Dominolla ja Irti Huumeista yhdistyksessä. Kaverilta alkaa tulla lisää tarinaa tilanteestaan ja elämästään: takaisin Lahteen vuosien jälkeen, rankkaa, varhain alkanutta päihdetaustaa, tyttöystävä, joka on pelastanut ja kannattelee kuiville ja niin edelleen. Nuori haluaa selvästi vaihtaa kaistaa elämässään.

Kysymys: mihin tarvitaan matalakynnyksistä nuorisotilaa kauppakeskuksessa perjantai-iltana? Vastaus: tilaa tarvitaan juuri edellä kerrottuun tilanteeseen. Tietynlaiseen sattumanvaraiseen kohtaamiseen, kun hätä on suurin, niin apua voi olla saatavilla. Uskoon ja luottamukseen, että minua kuunnellaan, otetaan todesta ja tarjotaan neuvoa sekä apua, jos vain rohkenen kysymään. Tämä nuori mies kysyi ja pääsi saamansa tiedon kanssa taas askeleen verran valitsemallaan tiellä. Miksi nuorisotyötä tehdään, kysyy uusi nuorisoalan julkaisu (Kiilakoski ym. 2015). Samaa pohdin välillä itsekin. Lupauduin kirjoittamaan artikLuku 2 Nuorisotyön paikka

Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa

81


kelin lahtelaisesta nuorisotyöstä kauppakeskus Triossa. Tavoitteeni on aukaista kokemuksellisesti sitä matkaa, jonka olemme tehneet tässä nuorisotyön muodossa. Olen ollut mukana kauppakeskusnuorisotyössä toiminnan alusta, eli reilut neljä vuotta. Pitkä työkokemus kunnallisesta nuorisotyöstä ja nyt mukanaolo kauppakeskusnuorisotyössä, ovat saaneet pohtimaan kysymystä miksi nuorisotyön kannattaa olla siellä, missä nuoret jo ovat. Kauppakeskuksissa liikkuu paljon nuoria ja heidän vuoksi nuorisotyön kannattaa olla siellä läsnä ja toimia. Nuorisotyö toivoo jatkuvasti uusia ­asiakkaita, näkyvyyttä työlleen ja lisää tietoisuutta nuorten arjesta. Niitä on tarjolla liike- ja kauppakeskuksissa. Lahden Triossa on kauppakeskus­ nuorisotyön myötä tavoitettu ja kohdattu nuoria erittäin hyvin. Kävijöitä on ollut yli 12 000 joka vuosi. Nuoret tulevat kauppakeskuksiin laajalta alueelta ja ovat taustoiltaan erittäin kirjava joukko. Nuorisotilan perustaminen liike- tai kauppakeskukseen ja nuorisotyön aloittaminen työlle vieraassa toimintaympäristössä sisältää monia haasteita, mutta siihen nuorisotyö on harjaantunut. Lahdessa on kauppakeskusnuorisotyöllä tehty nuorisotyötä näkyväksi ja konkreettiseksi siellä, missä nuoret ovat. Ilman nuoria ei Lahdessa olisi kauppakeskusnuorisotyötä.

LAHTI, KAUPPAKESKUS TRIO JA TEINIKARKOTIN Trion kauppakeskuspäällikkö Ulla-Maija Kemppi ei enää halua kuulla teinikarkottimesta.

"Karkotin oli vahinko. Haluamme toivottaa nuoret tervetulleeksi kauppakeskukseen. Trio on keskustan kohtaamispaikka, kaupungin julkista tilaa. Jos muuta kohtaamispaikkaa ei nuorille ole, se on kauppakeskus", Kemppi sanoo. Vaikka Kemppi toivottaakin nuoret tervetulleiksi, hän myös peräänkuuluttaa Lahden kaupunkia ja yhdistyksiä keksimään nuorille muuta tekemistä kuin ”keskustassa notkumista”. Toistaiseksi muuta kohtaamispaikkaa kuin Trio ei tunnu nuorille olevan. Ainakin mikäli eilisiltaiseen nuorisomäärään kauppakeskuksen käytävillä on uskomista.” (Etelä-Suomen Sanomat 20.11.2010)

82

Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa

Luku 2 Nuorisotyön paikka


”Teinikarkottimesta” kaikki alkoi Lahdessa. Kauppakeskus Trio toteutti syksyllä 2010 ääniefektikokeilun hajottaakseen kauppakeskuksen sisääntulon edustalla vellovat ja hengailevat nuorisoryhmät. Oli korkeaa ääntä ja klassista musiikkia. ”Kokeilu”, joka sai valtakunnallistakin huomiota, hiipui vähin äänin, kun palaute siitä ei ollut mairittelevaa, eikä vaikutus toivottua. Nuoret halusivat myös olla läsnä ja osallisia uudessa kauppakeskuksessa. Varsinkin kun Trio oli täynnä nuorille ja nuorekkaille suunnattuja liikkeitä, kahviloita ja palveluja. Lahden kaupungin nuorisopalveluissa oli seurattu sivusta kauppakeskuksen ”teinikarkoitin” kokeilua. Nuorten välityksellä oli kuultu melko rankkaakin palautetta asiasta. Samanaikaisesti nuorisopalveluilla pohdittiin uusia tulokulmia työhön. Esillä oli mahdollisuus vuokrata tila kauppakeskuksesta. Keskustassa oli juuri luovuttu yhdestä tilasta (nuorisotiedotus) ja yhdellä asuinalueella kariutui suunniteltu tilahanke. Nuorisopalveluiden kehittämispäivissä tiedusteltiin henkilöstön mielipidettä kauppakeskuksesta vuokrattavalle tilalle. Henkilökunta oli ehdottomasti asian kannalla toteamalla, että kauppakeskus Trio on kaupungin suurin nuorisotila, ilman virallista nuorisotilastatustakin. Siellä, missä nuoret ovat, pitää olla myös nuorisotyön. Lahden nuorisopalveluissa tehtiin tuolloin rohkea ratkaisu ja avattiin nuorisotila kauppakeskuksessa syksyllä 2011. Tuosta alkoi tarina Nuortentila Triplasta kauppakeskus Triossa ja kauppakeskusnuorisotyöstä Lahden nuorisopalveluissa.

LAHTELAINEN TARINA KAUPPAKESKUSNUORISOTYÖSTÄ Kauppakeskusnuorisotyön aloitus oli vauhdikasta monella tapaa. Innostus oli melkoista niin organisaation sisällä kuin ulkopuolellakin. Nuorisopalveluiden arvoihin kuuluva ennakkoluulottomuus toteutui täysimääräisesti, kun Nuortentila Triplan avajaisia vietettiin 6.9.2011. Syksyn 2011 kävijämäärä tilassa oli yli 6 000, joten myös Triossa aikaansa viettävät nuoret löysivät paikan ja ensimmäisien kuukausien kävijämäärät ja toiminta antoivat viitteitä, että palvelu oli tullut tarpeeseen. Kauppakeskus Triossa tehtävälle nuorisotyölle asetettiin tavoitteeksi nuorten kohtaaminen. Seuraavina tavoitteina oli teematoiminta ja tapahtumat. Niillä tavoiteltiin toiminnan ja nuorisopalveluiden näkyvyyden lisäämistä kauppakeskusympäristössä. Yhteistyökumppanit ja niiden lisääLuku 2 Nuorisotyön paikka

Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa

83


minen asetettiin kolmanneksi tavoitteeksi. Kohderyhmäksi työssä määriteltiin 13–25 vuotiaat nuoret. Nuortentila Tripla on avoinna nuorille tiistaista perjantaihin klo 14–19. Toimintaa aloitettaessa oli selvää, että Nuortentila Tripla on kauppakeskuksessa niitä nuoria varten, jotka jo ovat siellä. Tilaa ei ollut eikä edelleenkään ole tarkoitus markkinoida ulkopuolella. Nuortentila Triplan markkinointiviesti kauppakeskuksessa asioiville nuorille oli: ”Tilassa voi tavata kavereita ja nuorisotyöntekijöitä, surffata netissä, lämmittää ja syödä omia eväitä, lukea lehtiä, katsella telkkaria, pelata erilaisia pelejä, . . . – yksinkertaisesti viettää aikaa nuorille tarkoitetussa tilassa.” Kauppakeskusnuorisotyö aloitettiin Lahdessa uutena palvelumuotona, mutta ilman lisäresursseja. Työ organisoitiin nuorisopalveluiden sisäisenä moniammatillisena yhteistyönä, jossa ovat mukana kaikki nuorisopalveluiden toimintayksiköt. Triplan työntekijät ovat osallisuuden- ja kansalaistoiminnan palveluista, alueellisista palveluista sekä työllisyys- ja erityispalveluista. Alkuun työntekijäkattaus oli todella monipuolinen: nuorisonohjaajia tiloilta, etsivät nuorisotyöntekijät, päihdetyöntekijät, nuorisotiedotus, nivelvaihetyöntekijä ja monikulttuurinen nuorisotyö. Näin näytti toteutuvan idea nuorisopalveluiden toimintakokonaisuuden esittäytymisestä tilassa. Nuorisopalveluiden sisäisen moniammatillisuuden tueksi perustettiin kauppakeskusnuorisotyölle oma kehittämistiimi, joka koordinoi työmuotoa. Tiimissä on edustaja kolmesta toimintayksiköstä. Nuortentila Triplassa työskenteli alussa työvuorossa kolme työntekijää kerrallaan. Ensimmäisen toimintavuoden aikana kiertävien työntekijöiden lisäksi tilaan palkattiin kaksi alan koulutuksen saanutta alle 25-vuotiasta nuorisotyöntekijää palkkatuella puoleksi vuodeksi. Nuorten työntekijöiden työparin palkkaaminen oli mahdollista 2014 kevääseen saakka ja se oli erinomainen yksittäinen toteutuma nuorisotakuusta Lahdessa. Nuorisopalveluiden eri toimintayksiköistä tulevien päätoimisten työntekijöiden sitoutuminen Tripla-työhön on hiipunut sitten suuren alkuinnostuksen. Syitä on monia. Palkkatukinuorten työpari otti alussa kasvavan vastuun arjen sujumisesta Triplassa. He kohtasivat nuoria tilassa ilta toisensa jälkeen, tutustuivat kävijöihin ja heidän tarpeisiin sekä toiveisiin. Triplassa ei ole kävijärekisteriä, vaan illan tilastointi tapahtuu tilan päiväkirjaan tukkimiehen kirjanpidolla muiden työvuoromerkintöjen ohella.

84

Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa

Luku 2 Nuorisotyön paikka


Työntekijä voi oppia tuntemaan kävijät ainoastaan tutustumalla nuoriin itse. Tämä tuntui vaikealta alussa ja vielä nykyisinkin osalle työntekijöitä. Yksilötyötä tekeville on ollut todella haastavaa kohdata nuoria hektisessä työympäristössä, jossa tullaan ja mennään miten sattuu. Kauppakeskusnuorisotyössä kontaktin saaminen sekä syvempi tutustuminen nuoreen ja nuorten ryhmiin vaatii omaa osaamistaan. Varsinkin jos työntekijän oma asenne ja orjentaatio työhön ei kohtaa työn todellisuutta. Kauppakeskusnuorisotyö on koettu epämukavuusalueella olemiseksi ja kiinnostus sitä kohtaan on vähentynyt, varsinkin niiden työntekijöiden osalta, joilla ei ole nuorisotyöllistä koulutustaustaa ja nuorisotyöllinen viitekehys omassa työssä on ohut. Yksilötyöntekijän näkökulmasta Triplassa toimiminen on haasteellista juuri nuorisoryhmien kanssa. Myöskään satunnaiset työvuorot vaikka vain pari kertaa kuukaudessa eivät tue kiinnittymistä tilan nuoriin ja työmuotoon, saati että oppisi tuntemaan tilan nuoria perusteellisemmin. Epävarmuutta kokenet Triplan työntekijät ovat todenneet tämän myös ääneen. Eräs nuorisonohjaaja totesikin olevansa ”niin talotyöntekijä”, että kokee Triplassa työskentelyn todella epämukavaksi. Kauppakeskusnuorisotyössä on alusta alkaen ollut yhtenä suurena haasteena nuorisopalveluiden päätoimisten työntekijöiden sitoutuminen. Nuorten määräaikaisten palkkatukilaisten työpari tuntui olevan kaikkein sitoutunein uudenlaiseen työhön ja sen kehittämiseen. Satunnaiset työvuorot eivät ole tuottaneet yksittäiselle päätoimiselle työntekijälle kokemusta työn mielekkyydestä. Tripla tiimi haki tähän pari vuotta sitten ratkaisua nimeämällä samoja työntekijöitä työvuoroihin syksystä kevääseen. Tavoitteena oli työmuotoon kiinteämmin sitoutunut päätoimisten työryhmä, joka tekisi useammin ja säännöllisemmin työvuoroja Triplassa. Toiveena oli, että kyseiset työntekijät löytäisivät hyödyn kauppakeskusnuorisotyöstä myös omalle ”päätyölleen”. Triplassa tehtävää nuorisotyötä ei pitäisi kokea ”ylimääräisenä” työnä. Työntekijävaihdokset ja erilaiset muutokset nuorisopalveluiden sisällä ovat horjuttaneet myös tämän periaatteen toteuttamista. Organisaation näkökulmasta katsottuna vaikuttaa nyt siltä, että oli suurta toiveajattelua lähteä tekemään kauppakeskusnuorisotyötä ilman, että siihen sidottiin uusia, vakinaisia työntekijäresursseja. Koordinoiva tiimi ei ole ollut riittävä resurssi, sillä toimintayksiköiden sisäinen ristiveto on vienyt voimavaroja kauppakeskusnuorisotyöltä. Näin Luku 2 Nuorisotyön paikka

Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa

85


kaunis ajatus ”Nuorisopalvelut pienoiskoossa” on jäänyt Triplassa alku­ vaiheen toiveajatteluksi.

TRIPLAN NUORET Nuoret ovat ottaneet Nuortentila Triplan erittäin hyvin vastaan ja heiltä saatu palaute on lähes poikkeuksetta myönteistä niin toiminnasta, tilasta kuin työntekijöistäkin. Kävijöiden asiakastyytyväisyyttä kysytään vähintään kerran vuodessa. Nuortentila Triplan kävijäprofiilia hahmoteltiin toiminnan alussa 2012. Tuolloin tilassa kävi lähes yhtä paljon molempia sukupuolia. Tällä hetkellä nuorten miesten määrä on lisääntynyt. Alussa kävijät olivat pääsiassa 14–16-vuotiaita ja tällä hetkellä noin 16–17-vuotiaita. Täysi-ikäisiä nuoria kävijöistä on noin 1/3. Nuoret ovat pääasiassa lahtelaisia, mutta ympäristökunnista on myös kävijöitä. Perusopetuksessa olevat ovat enemmistö, mutta toisen asteen opiskelijat (lukiolaiset ja ammattikoululaiset) ovat kasvava kävijäjoukko. Myös työssä olevia ja työttömiä nuoria käy Triplassa. Toimintakaudessa (syksystä kesän alkuun) arvioidaan tilassa käyvän noin 100 -200 vakikävijää, jotka vähintään kerran viikossa piipahtavat tilassa. Lampela (2013) tyypittelee kauppakeskuksessa vietetyn ajan perusteella nuoret neljään ryhmään: piipahtelijat, heavy userit, shoppailijat ja odottelijat. Triplan kävijöissä on piipahtelijoiden ohella heavy usereita eli nuoria jotka viettäisivät Triossa aikaansa lähes 24/7. Nuortentilaan tullaan ensisijaisesti muiden nuorten vuoksi ja aiemmin tuntemattomat nuoret tutustuvat siellä toisiinsa. Triplan kävijät pitävät tärkeänä myös pienimuotoista toiminnallisuutta tilassa. Vakiintuneiden teema- ja tapahtumatoimintojen lisäksi Triplassa on erilaista info-iltaa, turnausta, tuunausta ja osallistavaa toimintaa, jossa hyvin kävijälähtöisesti työstetään ajankohtaisia asioita nuorten kanssa. Teematapahtumia on järjestetty esimerkiksi päihteistä, energiajuomista, graffiteista, tatuoinneista, roskaamisesta, seksuaalisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja erilaista harrasteista. Vakiintuneista teematapahtumista muun muassa kesätöidenhaku ja itsenäinen rahankäyttö, tuovat usein uusia kävijöitä Triplaan. Toiminnallisin työmenetelmin toteutettu nuorisotiedotustyö on tilassa keskeistä ja melko vakiintunutta. Yhteistyötahoina teematoiminnassa ovat olleet mukana muun muassa te-palvelut, aikuissosiaalityö, velkaneuvonta, Lahden

86

Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa

Luku 2 Nuorisotyön paikka


seudun Nuorisoasunnot ja poliisi. Kauppakeskusnuorisotyölle on tiimissä työstetty teemoille ja tapahtumille vuosikello, jossa pyritään ottamaan huomioon tilassa kulloinkin ajankohtainen toiminta. Nuortentila Triplassa työntekijöitä ihmetyttää välillä tilassa käyvien nuorten kirjo ja moninaisuus. Eri-ikäisyys, erilaiset kulttuuritaustat, moninaiset vähemmistöt kehitysvammaisista seksuaalivähemmistöihin, pärjäävät ja vähemmän pärjäävät nuoret. Tilaan on saatu vuosien myötä rakentumaan ilmapiiri, jossa yhdenvertaisuus näyttäisi toteutuvan. On toivottavaa, että se laajenee kävijöiden välityksellä myös tilan ulkopuoliseen olemiseen. Aseman Lapset ovat Löytävässä nuorisotyössä määritelleet nuoret, joita on kiva, hyvä ja tärkeä kohdata (Aseman Lapset ry Internet-sivut). Määrittely osuu erittäin hyvin Triplassa tehtävään kauppakeskusnuorisotyöhön. Triplassa on kiva tavata nuoria, joilla menee hyvin. He kertoilevat kuulumisiaan ja puhelevat, kuinka ovat selvinneet vaikeista elämäntilanteista omin avuin tai tukea hakien. Sitten Triplassa on hyvä tavata nuoria, jotka omassa elämässään tarvitsevat aikuisen tukea ja vahvistusta asioiden selvittämisessä ja hoitamisessa. Tosi tärkeää on tavata nuoria, jotka ovat jo suurissa vaikeuksissa usean asian kanssa, eivätkä yksin enää selviä tilanteesta ulos. Näiden nuorten kohtaaminen Triplassa on erityisen tärkeää. Useat heistä saattavat olla jo eri palveluiden piirissä, mutta eivät koe saavansa riittävästi tarvitsemaansa apua ja tukea. Osalle Tripla on sen paikka, jossa nuorisotyöntekijä voi ohjata nuoren sopiviin palveluihin.

ONKO KAUPPAKESKUSNUORISOTYÖ VAKIINTUNUT TYÖMENETELMÄ LAHDEN NUORISOPALVELUISSA? Vastaus väliotsikon kysymykseen voisi olla kyllä ja ei. Ehkä se on sitä toistaiseksi. Kauppakeskus haluaa profiloitua muunakin kuin ostospaikkana. Trio markkinoi itseään kohtaamis- ja viihtymispaikkana. Tavoitteen toteutumiseksi Triossa tarvitaan tukea nuorten kohtaamiseen. Nuorisotyö haluaa kohdata myös niitä nuoria, jotka eivät käy nuorisotaloilla. Kun nuorisopalveluille tarjoutui tilaisuus vuokrata liiketila kauppakeskuksesta nuorisotyölle, tarttui organisaatio mahdollisuuteen palveluidensa esittelyyn kaupallisessa ympäristössä, jossa oli valmiiksi potentiaalisia asiakkuuksia. Liikkeelle lähtö oli lähinnä kokeilua, koska ei ennakkoon tiedetty, mitä oli odotettavissa. Hyvin on kuitenkin käynyt. KauppakeskusnuoLuku 2 Nuorisotyön paikka

Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa

87


risotyö on toiminut ja sille on kysyntää. Kokeilukulttuuri vaatii aina hyvää suunnittelua ja sitä pohjatyötä ei tehty kauppakeskusnuorisotyössä parhaalla mahdollisella tavalla. Professori Alf Rehn kirjoittaa kolumnissaan (HS 17.10.2015) kokeilukulttuurista ja nostaa siinä kokeilukyvykkyyden keskeiseksi kokeiluosaamisessa.

Kokeilu, jota ei ole suunniteltu kunnolla, ei oikeasti ole kokeilu lainkaan. Se on lähinnä iloista hutkintaa, ja vaikka se olisi kuinka kivaa, siitä on vaikea oppia kovinkaan paljon. Aliarvioimme sen, miten vaikeaa on hyvän kokeilun toteuttaminen ja kuinka paljon osaamista siihen tarvitaan.

Nuortentila Triplaa avatessa oli itsellä vahva tunne, että kokeneiden nuorisotyön ammattilaisten toimesta ennaltaehkäisevän nuorisotyön ohjaava ja kasvatuksellinen työote kyllä toimii. Näin on myös käytännössä tapahtunut. Tilan lähiympäristön toimijoista osa suhtautui aluksi erittäin kriittisesti Triplaan. Samanlaisia ennakkoluuloja nuorten tilat ja paikat kohtaavat poikkeuksetta joka puolella. Kauppakeskuspäällikkö oli alussa tärkeä tuki lähiliikkeiden reagoinnille ja reilun parin vuoden päästä tilan avaamisesta toiminta oli jo melko vakiintunutta. Kiitos hyvien nuorten palkkatukilaisten. Kauppakeskusnuorisotyö on työmuotona ollut kuitenkin koko olemassaolon ajan löysässä hirressä. Koska vakituista, päätoimista työntekijäresurssia ei työmuodolla ole, on yhteinen vastuu asiassa jokaisella toimintayksiköllä. Koko ajan kiristyvässä kuntataloudessa yksiköiden resursointi työmuotoon kutistuu koko ajan. Sitoutuminen erityisesti. Tilanteeseen haettiin taloudellista tukea ministeriöltä vuonna 2014 hallituksen Lapsi- ja nuorisopoliittisesta ohjelmasta. Avustusta saatiin ja tällä lisäresurssilla viedään kauppakeskusnuorisotyötä vuoden verran eteenpäin. Tavoitteena on edelleen mallintaa ja kehittää työmuotoa menetelmineen nuorisopalveluissa. Kauppakeskusnuorisotyöhankkeessa on kaksi päätavoitetta. Tehostaa oppilaitosyhteistyötä Lahden seudulla nuoriso- ja vapaa-ajankoulutuksen

88

Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa

Luku 2 Nuorisotyön paikka


kanssa, jotta alan opiskelijat pääsevät projektityöskentelyn ja top-jaksojen myötä mukaan kauppakeskusnuorisotyöhön. Toisena tavoitteena on jalkautuminen kauppakeskuksessa Triplan ulkopuolelle yhteistyössä Monon Side ry:n kanssa. Jalkautumisen yhteydessä on tarkoitus selvittää myös Katu­sovittelun aloittamista Lahdessa.

OPINPAIKAT KAUPPAKESKUSNUORISOTYÖSSÄ Nuorisotyöllä on koko historiansa ajan ollut nuorisotyötä tutkineen Juha Niemisen (1995, 410) mukaan tietty kaksoisluonne, joka on ilmennyt nuorten oman toiminnan ja aikuisten ohjauksen välisenä jännitteenä. Keskeinen nuorisotyön toimintaympäristö on nuorten vapaa-aika. Sen vuoksi nuorisotyö tavoittaakin nuoria erittäin hyvin, sillä mikään muu toimintamuoto ei todennäköisesti kohtaa nuoria yhtä kattavasti heidän omassa toimintaympäristössä. Nieminen (2007, 40) toteaa, että ideamallisessa nuorisotyössä välitetään kaikista nuorista, kaikesta nuorissa ja nuorten kaikista kiinnostuksista sekä kasvatetaan nuoria välittämään itsestään, toisista ja maailmasta ympärillämme. Arkinen nuorisotyö on välinpitämättömyyden vastavoima nuorisotyön ammattilaiselle. Tutkija Tomi Kiilakoski ym. (2015, 61-63) nostavat esille suhdeteorian, jossa nuoren itsetunnon, itseilmaisun ja turvallisen kasvun ohella nuorisotyöntekijät tukevat myös nuoren suhteita toisiin nuoriin, luotettaviin aikuisiin, palvelujärjestelmiin, lähiympäristöön, päätöksentekoon, yhteiskuntaan ja maailmaan yleensä. Tämä kuvaus käy erinomaisesti yksiin kauppakeskusnuorisotyössä koetun ja tehdyn nuorisotyön kanssa. Triplassa tehtävä nuorisotyö ei kohdistu vain yksilöön, vaan siinä on samanaikaisesti läsnä suhteet muihin nuoriin, nuorisotyöntekijöihin, palvelujärjestelmiin, kauppakeskuksen kauppiaisiin, muihin asiakkaisiin, ja niin edelleen. Kiilakosken ym. (2015, 83-86) kuvaamat nuorisotyön työmuodot ja -menetelmät ovat tunnistettavissa myös Triplan nuorisotyössä. Työmuoto ja menetelmällinen ote on laaja - yhteisöllisestä ja kohdennusta nuorisotyöstä yhteiskunnalliseen nuorisotyöhön. Edellä mainittu haastaa Lahden nuorisopalvelut pohtimaan, mihin työmenetelmälliseen sisältöön ja tavoitteisiin painopiste laitetaan, kun päätetään perusteita kauppakeskusnuorisotyön jatkamiselle. Mitä työmuodolla tavoitellaan ja mitä se tarkoittaa nuorten kannalta? Työmenetelmien kriteerien määrittely avaisi ja jäsentäisi työtä. Luku 2 Nuorisotyön paikka

Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa

89


Samalla lisääntyisi työntekijöiden ymmärrys työn merkityksestä ja sitoutuminen työmuotoon olisi helpompaa.

HYVÄSTÄ KOKEMUKSESTA SUUNNITELMALLISEEN KOKEILUKULTTUURIIN Nuorisotyössä tehdään jatkuvasti uusia toiminnallisia avauksia, toimintamuodot vakiintuvat ja osa unohtuu. Kauppakeskusnuorisotyön osalta tuntuu, että olemme vielä matkalla, mutta matkan päämäärästä ei ole selkeää tietoa. Nuorisotyössä on matka aina tärkeä, mutta tavoiteltu määränpää olisi myös hyvä tietää matkalle lähtiessä. Kauppakeskusnuorisotyöstä on saatu hyvä kokemus Lahden nuorisopalveluissa. Suin päin ”innostuneena” lähdettiin Trioon ”kaikki mukaan” -hengessä. Yhteinen palo ja sitoutuminen vähenivät matkalla, sillä työ ei ollutkaan sitä, mitä yksittäiset ihmiset ja työmuodon edustajat olivat ennakoineet. Nyt olisi hyvä tilaisuus ottaa käyttöön suunnitelmallinen kokeilukulttuuri kauppakeskusnuorisotyössä. Nykyisen hallitusohjelman mukaisesti kokeilukulttuuri on yksi toimintatapojen uudistamisen kulmakivistä. Kokeilukulttuuri syntyy halusta ja rohkeudesta kokeilla ja valita erilaisia lähestymistapoja. Nyt on hyvä aika lähteä sekä uudistamaan että vakiinnuttamaan toimintaa voimakkaammin ja systemaattisemmin kokeilujen tuoman tiedon ja näkemyksen perusteella – myös kauppakeskusnuorisotyössä.

90

Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa

Luku 2 Nuorisotyön paikka


LÄHTEET Aseman Lapset ry. Löytävä nuorisotyö. http://www.asemanlapset.fi/ toimintamuotomme/loytavanuorisotyo (Viitattu 25.1.2016.) Etelä-Suomen Sanomat (2010). Kaksi tarinaa Triosta. ESS 20.10.2010. Hallitusohjelma. http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/karkihankkeet Helsingin Sanomat (2015). Kokeilukulttuurista. HS 17.10.2015/D5. (Luettu 18.10.2015.) Immonen Sari 2013, Nuorisotyö kohtaa kauppakeskuksen nuoret. Nuorisotyön toimintamuotojen soveltaminen kaupalliseen toimintaympäristöön. Opinnäytetyö. Järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelma (YAMK). Mikkelin ammattikorkeakoulu. Kiilakoski, Tomi, Kinnunen, Viljami & Djupsund, Ronnie 2015. Miksi nuorisotyötä tehdään? Tietokirja nuorisotyön opetussuunnitelmasta. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja 5 & Helsinki: Nuorisotutkimusseuran/ Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 169. Lampela, Pauliina 2013. Kauppakeskus nuorten vapaa-ajan tilana. Kauppakeskuksen nuoret -hankkeen loppuraportti. Nuorten Palvelu ry. http://nuortenpalvelu.fi/ wordpress/wp-content/uploads/2014/01/Loppuraportti_Maaliskuu_2013.pdf (Viitattu 25.1.2016.) Nieminen, Juha 1995. Nuorisossa on tulevaisuus. Suomalaisen nuorisotyön historia. Helsinki: Lasten keskus & Nuorisotutkimusseura. Nieminen, Juha 2007. Vastavoiman hahmo – nuorisotyön yleiset tehtävät, oppimisympäristöt ja eetos. Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim,) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 76. Helsinki, 21-43.

Luku 2 Nuorisotyön paikka

Back to the basic in Tripla – lahtelaista nuorisotyötä kauppakeskuksessa

91


LUKU 3 TARPEISTA TOIMINTAMALLEIHIN


KATUSOVITTELUSSA RANGAISTUKSEN SIJAAN ETSITÄÄN RATKAISUJA Heikki Turkka, Virpi Roponen & Iina Juntunen

Nuorten kohdalla erilaiset pienet rikkomukset ja häiriökäyttäytyminen kumpuavat varsin usein ajattelemattomuudesta. Yhtälailla ne voivat olla oireita vakavammista huolenaiheista. Katusovittelu-menetelmä tarjoaa valmiin työkalupakin, jonka avulla nuorta kannustetaan ymmärtämään oma töppäys, ottamaan teosta vastuu ja korjaamaan tilanne. Tavoitteena onkin ennen kaikkea kasvattaminen ja tarvittaessa huolestuttavaan kierteeseen ­ ikuisuutta. ajautuneen nuoren kasvun tukeminen kohti vastuullista a Välillisesti työmuodolla edistetään aikuisten ja nuorten välistä vuorovaikutusta. Toiminnan puitteissa kohdataan myös sellaisia nuoria, joilla on hyvin vähän positiivisia kohtaamisia aikuisten kanssa. Vaikka pöydän äären kokoonnutaan lähtökohtaisesti negatiivisen asian vuoksi, voi se lopulta kääntyä hyvinkin positiiviseksi kokemukseksi. Toiminnassa selkeänä tavoitteena onkin, että pelkkiin virheisiin keskittymisen sijaan löydetään myös positiivisia asioita. Tapaamisissa keskeistä on nuoren kunnioittava kohtaaminen. Parhaimmillaan toiminta tuottaakin onnistumisen kokemuksia, joiden myötä nuori alkaa tuottaa hyvinvointia ympärilleen. Työmuoto on alun perin kehitetty Norjassa. Aseman Lapset ry lähti tuomaan ja mukauttamaan menetelmää Suomeen vastauksena nuoria kohtaavassa työssä havaittuun tarpeeseen. Toiminnan pilotointi toteutettiin vuoden 2013 aikana Helsingissä kauppakeskus Kampin alueella. Pilotoinnin myönteisten kokemusten ansiosta toimintaa jatkettiin vuoden 2014 aikana järjestön eri hankkeiden yhteispanostuksena. Vuosille 2015–2017 katu­ sovittelutoiminnalle on saatu Raha-automaattiyhdistyksen oma erillinen hankerahoitus, jonka turvin työmuotoa kehitetään ja laajennetaan valtakunnalliseksi.

94

Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


Tässä artikkelissa avataan katusovittelun periaatteita, mahdollisuuksia ja haasteita. Liikkeelle lähdetään pohtimalla lyhyesti nuorten rikosoirehdinnan piirteitä. Katsauksen jälkeen katusovittelua peilataan lakisääteiseen rikos- ja riita-asioiden sovitteluun sekä Ankkuri- ja Näppäri-toimintaan, jotka myös ovat nuorten rikosoirehdintaan puuttumiseksi kehitettyjä toimintamalleja. Tästä päästään katusovittelu-prosessin kuvaukseen todellisen tapauksen pohjalta. Katusovittelu perustuu eri alojen ammattilaisten yhteistyöhön. Työmuodon tehokas hyödyntäminen edellyttää toimijoiden yhteistyöverkostoa, jonka kautta nuorten ”tötöilyt” ohjautuvat koulutettujen katusovittelijoiden käsiteltäväksi. Artikkelin loppupuolella avataankin moniammatillisen yhteistyön merkitystä. Lopussa luodaan lyhyt katsaus haasteisiin ja tulevaisuuden näkymiin.

RAJOJEN ETSINTÄ KUULUU NUORUUTEEN Nuoruuteen kuuluu oleellisesti rajojen koettelu normeja ja sääntöjä rikkomalla sekä irtaantuminen auktoriteeteista – onhan nuoruusiän yksi keskeisin tehtävä irtautua vanhemmista (Laitinen & Nyholm 1995, 9). Tästä huolimatta nuori kaipaa aikuista ja sitä, että hänestä ja hänen tekemisistään välitetään ja niihin puututaan tarvittaessa. Jos nuoren pieniin ja vähäisiin normien rikkomuksiin ei puututa, hänelle voikin tulla tarve tehdä niin suuri rikkomus, että varmasti tulee nähdyksi. (Penttinen 2003, 12–13.) Oman minuuden etsimisen lisäksi nuorten rikkomuksissa on usein kyse ajattelemattomuudesta ja kokeilemisen halusta. Tälle löytyy biologinen syy – aivojen kehityksessä viimeiseksi kypsyvät impulsiivisuuden hallinta, kyky lykätä mielihyvää ja monimutkaisten syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen, ja tämä kehitys jatkuu pitkälle aikuisikään (esim. Kujala 2012, 22). Kaveriporukassa nuori voi myös kokea, että on vaikea kieltäytyä kavereiden ehdotuksesta tai pysäyttää alun alkaen ikävältä tuntunut tilanne. Suomalaisessa järjestelmässä on vähän keinoja etenkin julkisissa tiloissa vapaa-ajallaan rötöstelyllä tai häiriökäyttäytymisellä oirehtivien nuorten tilanteeseen puuttumiseen nopeasti ja tavalla, jolla olisi pitkälle kantavia kasvatuksellisia vaikutuksia. Nuorten pikkurikkomukset kauppakeskuksissa eivät esimerkiksi – sinänsä ymmärrettävästi – ole kiireisinä hetkinä ensimmäisiä asioita, joihin järjestyksenvalvonta käyttää aikaansa nuorLuku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja

95


ten tiloista poistamista lukuun ottamatta. Tämä voi antaa nuorille signaalin siitä, että toimintaa voi huoletta jatkaa. Pahimmillaan nuoren toistuvaankaan lievään rikosoirehdintaan tai häiriökäyttäytymiseen ei puututa. Rikosoirehdintaan onkin jo kansantaloudellisessa mielessä tärkeä puuttua ajoissa. Jos nuoren rikoskäyttäytymistä onnistutaan tehokkaasti ehkäisemään tai jo alkanut rikosura katkaisemaan, kyseessä on varsin konkreettinen syrjäytymisvaaran ehkäiseminen (Kivivuori & Aaltonen 2009, 54). Joillekin nuorille yksistään normien rikkominen aiheuttaa niin suuren syyllisyyden tunteen, että se estää häntä jatkamasta rikkomusten polulla. Syyllisyys voi kuitenkin myös jäädä kohtuuttomasti painamaan mieltä. Sovitteluprosessi voi merkittävästi keventää syyllisyyden taakkaa, vaikka asian käsittely ja asianomistajan kohtaaminen ei aina olekaan helppoa. Sovittelun kentällä puhutaan yleisemminkin niin sanotusta positiivisesta ja uudelleen integroivasta häpeästä, jota parhaimmillaan tekoa käsitellessä synnytetään. Esimerkiksi nuori, joka on rikkonut toisen omaisuutta saa mahdollisuuden anteeksipyyntöön ja virheen korjaamiseen. Tällä on psykologisesti varsin erilainen merkitys kuin esimerkiksi pelkällä rahakorvauksella.

KATUSOVITTELU SOVITTELUN KENTÄLLÄ Sovittelutoiminta on 2000-luvulla ollut nosteessa. Ensimmäinen sovitteluhanke käynnistyi Vantaalla vuonna 1983. Keskeinen merkkipaalu oli sovittelulain1 voimaantulo vuonna 2006, jonka myötä rikosten ja riitojen sovittelusta tuli valtakunnallista toimintaa. Sovittelulaissa toiminnan keskeisiksi periaatteiksi on mainittu vapaaehtoisuus, luottamuksellisuus, osallisuus, turvallisuus, puolueettomuus ja oikeudenmukaisuus. Sovittelutoiminnan käytännöissä korostuvat niin ikään vastuunotto, tasavertainen vuoropuhelu ja kunnioittava kohtaaminen ihmisten välillä (Flinck 2013, 18). Aloitteen sovitteluun ryhtymisestä voivat tehdä asianosaiset, poliisi tai syyttäjä sekä nuoren kohdalla myös nuoren huoltajat. Vapaaehtoisuus-periaate koskee kaikkia sovitteluprosessin vaiheita, jolloin osapuolilla on oikeus peruuttaa suostumuksensa sovitteluun missä tahansa vaiheessa. Perinteisesti sovittelun tausta-ajatuksena pidetään sitä, että konfliktien ratkaiseminen pitäisi palauttaa ammattilaisilta, kuten sosiaalityöntekijöil-

96

1 Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta 1015/2005 https://www.finlex.fi/fi/ laki/ajantasa/2005/20051015


tä, poliiseilta ja lakimiehiltä niiden todellisille osapuolille. Sovittelutoimintaa on myös varioitu erilaisiin ympäristöihin sopivaksi. Esimerkiksi kouluissa käytössä olevassa vertaissovittelussa sovittelijoiksi koulutetut oppilaat auttavat osapuolina olevia oppilaita löytämään itse ratkaisun ristiriitaansa. Naapuruussovittelussa käsitellään puolestaan erilaisia asukkaiden välisiä, usein kulttuurieroavaisuuksiin liittyviä ristiriitoja. Katusovittelu nojaa riita- ja rikosasioiden sovittelun tavoin restoratiiviseen eli korjaavaan oikeuteen, jossa keskeistä on tulevaisuuteen suuntautuminen. Rangaistuksen sijaan etsitään siis ennen kaikkea ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi. Korjaavan oikeuden ajattelutavan mukaan on tärkeää, että ihmiset kohtaavat ja käsittelevät asiaansa. Kun konflikti saadaan ratkaistua, ihmisten ja yhteisöjen on helpompi tapahtumien jälkeenkin tulla toimeen keskenään. (Flinck 2013, 18–19.) Lapset ja nuoret ovat aina sovittelussa oma erityinen kohderyhmänsä. Sovittelijan tehtävä on varmistaa, että lapsi tai nuori tulee kuulluksi ja että esimerkiksi sovittava seuraamus on nuoren ikätasolle sopiva. Yhdistävästä perusideologiasta huolimatta erottaviakin tekijöitä ”perinteisen sovittelutoiminnan” ja katusovittelutoiminnan välillä kuitenkin on. Katusovittelussa käsiteltävät teot ovat korkeintaan lieviä asianomistajarikoksia, kuten vahingontekoja ja näpistyksiä tai nuorten keskinäisiä kahnauksia. Alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa vaan ainoastaan korvausvastuussa esimerkiksi aiheuttamastaan vahingosta. Katusovittelussa käsitellään säännönmukaisesti myös alle 15-vuotiaiden nuorten tekoja vaikka niistä ei olisikaan aiheutunut merkittäviä vahingonkorvausvaateita sekä sellaisia tekoja, jotka eivät täytä varsinaisen rikoksen tunnusmerkistöä. Katusovittelussa sovittelijoina toimivat koulutettujen vapaaehtoistyöntekijöiden sijaan kasvatusalan ammattilaiset osana omaa työnkuvaansa. Katusovittelijat toimivat ikään kuin tulkkeina asianomistajan, nuoren ja tämän vanhempien välillä ja varmistavat, että prosessissa päästään kaikkien kannalta tyydyttävään lopputulokseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sovittelutapaamisessa katusovittelijat tarvittaessa ohjaavat prosessia niin, että nuori ymmärtää tekonsa. Yksi merkittävin lisäarvo, jonka katusovittelu-malli tuo sovittelun kentälle on prosessin nopeus. Lähtökohtana on, että rikkomuksen tai riidan Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja

97


osapuolten kanssa päästään neuvottelupöytään 1–2 viikon kuluttua tapahtuneesta. Perinteisessä sovittelutoiminnassa, jossa valtaosa sovittelualoitteista tulee oikeuslaitoksen toimijoilta, prosessin nopeus on pitkälti riippuvainen poliisin ja syyttäjien käsittelyajoista. Usein ne ovat pitkiä. Asian nopea selvittäminen on nuorten kohdalla erityisen tärkeää. Nuorten aikakäsitys on erilainen kuin aikuisilla, ja siitä syystä kuukausien odottelu on jo kasvatuksellisessakin mielessä epätarkoituksenmukaista. Parhaimmillaan nopea väliintulo ehkäisee nuoren ajautumisen rikolliselle tielle. Katusovittelu tarjoaa myös vanhemmille uudenlaisen mahdollisuuden puuttua huolta herättävään käyttäytymiseen. Toisinaan vanhemmat voivat kokea keinottomuutta, jos nuori ”tötöilee toistuvasti”. Kasvatusalan ammattilaisten tuki lisää voimavaroja vanhempien kasvatustehtävään. Työmuodolla pystytään siis varsin kokonaisvaltaisesti huomioimaan nuoren elämäntilanne. Se mahdollistaa nuorten ikätason huomioivan kohtaamistyön, kasvatuksellisen tuen koko perheelle ja jatkotuen tarjoamisen esimerkiksi ryhmätoiminnan tai palveluohjauksen muodossa. Eroista huolimatta katusovittelun ei ole tarkoitus olla korvaava vaan täydentävä työmuoto, jonka esimerkiksi sovittelutoimistot voivat lisätä keinovalikoimaansa.

KATUSOVITTELU JA MUUT ERITYISESTI NUORTEN RIKOSOIREHDINTAAN PUREUTUVAT KASVATUKSELLISEN PUUTTUMISEN KEINOT Suomessa on myös kehitetty sellaisia nuorten rikosoirehdintaan puuttumisen keinoja, jotka eivät suoranaisesti kumpua sovittelun ideasta. Etenkin Ankkuri-toiminnassa on kuitenkin paljon samoja elementtejä kuin katu­ sovittelussa (ks. Hämeen poliisilaitoksen esitys 5.6.2014). Keskeisenä erona on se, että katusovittelussa korostuu erityisellä tavalla yhteistyö kaupallisten toimijoiden kanssa. Näin ollen työmuodolla päästään kiinni sellaisiinkin tapauksiin, jotka eivät välttämättä muuten tulisi lainkaan poliisin ­tietoon. Katusovittelussa tekijä ja asianomistaja kohtaavat kaikissa tapauksissa, eikä tapahtunutta käsitellä esimerkiksi vain nuoren ja tämän huoltajien kanssa. Katusovittelutoiminnan piiriin pääsy ei myöskään niin sanotusti edellytä rikosoirehdintaa. Toimintaan voi ohjautua esimerkiksi nuori, joka

98

Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


viettää aikaansa huolestuttavassa kaveriporukassa, vaikka ei itse olisikaan vielä syyllistynyt hölmöyksiin. Ankkuritoiminnan lisäksi pääkaupunkiseudulla on ollut käytössä sittemmin keinovalikoimasta poistunut Näppäritoimintamalli, jota käytettiin alle 18-vuotiaiden näpistelijöiden kanssa työskentelyyn. Prosessi oli kuitenkin huomattavasti suppeampi kuin katusovittelussa. Esimerkiksi asian­omistajan kohtaaminen tai ryhmätoiminta eivät kuuluneet toiminta­ malliin. (Kaupunkien turvallisuusohjelman sihteeristö 2010.)

MITEN KATUSOVITTELUPROSESSI KÄYTÄNNÖSSÄ ETENEE? Prosessin käynnistyminen Kevättalvella 2013 16-vuotias tyttö töhri helsinkiläisen kauppakeskuksen lattiaa. Henkilöntarkastuksen yhteydessä tytöltä löytyi teräase. Toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen hallussapito edellytti poliisin tutkintaa ja tässä tapauksessa myös rikosprosessi käynnistettiin. 1 Jos kyseinen nuori nainen olisi syyllistynyt vain ilkivaltaan, ei poliisia olisi välttämättä tarvittu paikalle. Näin siitäkin huolimatta, että lakiin on kirjattu, että kiinniotettu on välittömästi luovutettava poliisille. Helsingin poliisilaitokselta on saatu kokeiluluontoinen erityislupa kahden kauppakeskuksen kohdalla – mikäli nuori ja hänen vanhempansa sekä asianomistaja suostuvat katusovitteluun, ei poliisia välttämättä tarvita paikalle, vaan järjestyksenvalvonta voi luovuttaa nuoren vanhemmilleen. Tällöin myöskään järjestyksenvalvonnan resurssit eivät ole sidottuja poliisin odotteluun, vaan ne voidaan kohdistaa yleisen turvallisuuden edistämiseen. Pelkässä ilkivaltatapauksessa järjestyksenvalvonta olisi siis ottanut yhteyttä vanhempiin ja kysynyt sekä vanhempien että nuoren halukkuutta katusovitteluun. Tämän jälkeen järjestyksenvalvonta olisi ottanut yhteyttä katusovittelijoihin, jotka olisivat alkaneet järjestää katusovittelutapaamista. Poliisillekin olisi toki ilmoitettu tapauksesta tilastointia varten. Näin poliisin resursseja olisi vapautunut muihin tehtäviin. Tapaus on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että katusovittelu voi toimia myös täydentävänä työmuotona, vaikka normaali rikosprosessi käynnistyisikin. Kyseisen tapauksen kohdalla poliisi teki päätöksen, että teot käsitellään erikseen 1 Kuvattu tapaus perustuu tositapahtumiin, mutta siinä on muutettu yksityiskohtia anonymiteetin varmistamiseksi.

99


– ­ilkivalta katusovittelun ja teräaseen hallussapito poliisin toimesta. Tällä kertaa yhteydenotto katusovittelijoihin tuli siis poliisin kautta. Järjestyksenvalvonta ja poliisit ovatkin ne kaksi pääasiallista väylää, joiden kautta tapaukset tähän mennessä ovat tulleet katusovittelijoiden käsiteltäväksi.

Katusovittelutapaaminen Katusovittelutapaamisessa nuori kohtaa asianomistajan turvallisessa ympäristössä huoltajan ja sovittelijoiden läsnä ollessa. Erityisesti nuorten kohdalla asianomistajan kohtaamisella onkin erityinen kasvatuksellinen merkitys. Kohtaaminen konkretisoi nuorelle tekonsa seuraukset – esimerkiksi sen, että tässä tapauksessa lattiaa ei saatu puhdistettua, vaan töhritty laatta oli vaihdettava. Teon korvaussumma uhkasi siis nousta tuntuvaksi. Kyseisen tapauksen kohdalla tapaaminen saatiin järjestettyä viikon päähän tapahtuneesta. Saman pöydän ääreen kokoontuivat kauppakeskuksen edustaja, nuori ja hänen vanhempansa sekä kaksi kasvatusalan ammattilaista. Tapaamisessa mietittiin yhdessä tekoa ja sitä, mikä olisi kohtuullinen korvaus aiheutettuun vahinkoon ja ikätasoon nähden.

Korvaustapa Katusovittelu toimii periaatteella, jossa nuori voi sovittaa rikkomuksensa lähtökohtaisesti jollain muulla tavalla kuin rahakorvauksella. Sopiva korvaustapa sovitaan yhdessä asianomistajan, sovittelijoiden, nuoren sekä hänen vanhempiensa kanssa. Kun nuori pääsee itse vaikuttamaan teon seuraamukseen, hän myös sitoutuu siihen eri tavalla kuin tilanteessa, jossa seuraamus on yksipuolisesti aikuisten sanelema. Tällä kertaa päädyttiin niin sanottuun käyttäytymissopimukseen – tyttö ei yhdessä sovitun ajanjakson aikana oleskelisi vapaa-ajallaan kyseisessä kauppakeskuksessa. Lisäksi yhteistyössä keksittiin sopiva työkorvaus – tyttö hoitaisi kauppakeskuksessa järjestettävän tapahtuman ajan niin sanotun liikenteenohjauksen. Hänen tehtävään oli siis huolehtia, että ihmiset pääsevät sulavasti liikkumaan kauppakeskusten käytävillä tapahtuman ajan.

Prosessin eteneminen sovittelutapaamisen jälkeen Sovittujen seuraamuksien lisäksi tapauksesta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Näin toimitaan kaikkien tapausten kohdalla siitä syystä, että katusovitteli-

100

Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


joiden tehtävänä ei ole arvioida lastensuojelutarvetta. Ennen ilmoituksen tekemistä käytännöstä kerrotaan sekä nuorelle että vanhemmille. Kauppakeskuksen edustaja valvoi työkorvauksen sujumista ja viestitti siitä katusovittelijoille. Tyttö hoiti sovitut seuraamukset mallikkaasti. Tämä viesti kantautui myös poliisin kautta syyttäjälle. Lopulta tyttö selvisikin teräaseen hallussapidosta syyttäjän puhuttelulla. Mikäli nuori ei olisi noudattanut sopimusta, olisi se rauennut ja tapaus siirtynyt kokonaisuudessaan poliisin tutkintaan. Prosessin myötä nuori sai siis kokemuksen siitä, kuinka vastuun ottaminen edesauttaa hankalistakin tilanteista selviytymistä. Näin edistetään nuoren elämänhallintaa eli kokemusta siitä, että omilla päätöksillä ja ratkaisuilla voi vaikuttaa asioihin ja siihen, mitä hänelle tapahtuu. Toiminnasta tehdyn selvityksen (Nikula 2014) mukaan näyttää siltä, että katusovittelutoiminta edesauttaa tehokkaasti sitä, ettei suurin osa nuorista prosessin läpikäytyään syyllisty uusiin rikkomuksiin. Aina ei tarvitse läpikäydä koko edellä kuvattua prosessia – joskus on tarkoituksenmukaisempaa hyödyntää niin sanottua pikasovittelua. Käytännössä esimerkiksi tapauksessa, jossa nuori on piirtänyt kauppakeskuksen seinään, voi nuori saman tien sovittaa tekonsa siivoamalla töhryt itse mikäli huoltajiin saadaan yhteys. Siivouksen lomassa käydään kasvatuksellista keskustelua. Näistäkin tapauksista tehdään kuitenkin lastensuojelu­ ilmoitus, jotta jatkotuen tarve tulee selvitetyksi.

Katusovittelun ryhmätoiminta Edellä kuvattua rikkomusta selvitellessä ilmeni myös, että tyttö on lähi­ aikoina lintsannut paljon koulusta. Asiaa käsitellessä selvisi, että kyseessä oli ryhmäpaineen aiheuttama ilmiö – tyttö ei kehdannut sanoa lintsaaville kavereilleen, että olisi mieluummin koulussa kuin lintsaisi. Tästä syystä tytölle ehdotettiin myös ryhmätoimintaan osallistumista. Katusovittelun ryhmätoiminta voi olla yksi teon ”korvaustapa”. Erityisen hyvin se soveltuu sellaisten nuorten kanssa työskentelyyn, jotka toimivat ryhmäpaineen alla. Ryhmätoimintaa voidaan hyödyntää myös sovittua korvaustapaa tukevana toimintana, kuten tässä tilanteessa toimittiin. Ryhmätoiminnassa konfliktinratkaisutaitoihin, erilaisten tunteiden tunnistamiseen ja ilmaisemiseen keskittyvällä työskentelyllä vahvistetaan itsetunLuku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja

101


temusta. Tavoitteena on ennen kaikkea tukea nuorten omaa harkintaa ja kykyä pysyä poissa hankaluuksista. Jo saatujen kokemusten mukaan parhaimmillaan ryhmään saadaan luotua niin luottamuksellinen ilmapiiri, että nuoret alkavat varsin avoimesti jakaa mieltä painavia asioita. Ryhmätoimintaa järjestetään kolmelle eri kohderyhmälle räätälöitynä. (1) Kaikille nuorille tarkoitettuihin työpajoihin sitoutetaan sovitteluja konfliktinhallintataitojensa kehittämisestä innostuneita nuoria esimerkiksi kouluista ja nuorisotaloilta. Osallistuminen edesauttaa nuoria toimimaan paremmin sellaisissa arjen ympäristöissä, joissa ei aina ole turvallisia aikuisia läsnä. Tunne- ja kaveritaitojen oppiminen auttaa nimeämään ja tunnistamaan tunteita sekä ymmärtämään ja vaikuttamaan sekä omaan että muiden toimintaan rakentavasti. Tämän ryhmämuodon tiimoilta yhteistyötä on suunniteltu kouluissa käytettävän vertaissovittelu-toiminnan (VERSO) kanssa. Kaikkia nuoria hyödyttävän toiminnan lisäksi ryhmätoiminnasta on räätälöity ohjelma kahdelle erityiselle kohderyhmälle: (2) väkivallalla tai toistuvalla häiriökäyttäytymisellä jo oirehtivien nuorten sekä (3) niin sanottuun riskiryhmään kuuluvien kanssa työskentelyyn. Osallistujat ovat siis voineet käydä katusovitteluprosessin läpi tai muuten ohjautua toimintaan yhteistyötahojen kautta. Konfliktityöpajatyöskentely mahdollistaa myös puuttumisen oirehtivien nuorisoryhmittymien toimintaan. Koska kaverit ovat nuorelle tärkeä viiteryhmä, saadaan ryhmätyöskentelyllä usein aikaan kauaskantoisempia vaikutuksia kuin pelkällä yksilötyöskentelyllä. Työpajoissa voidaan tarvittaessa työskennellä myös täysi-ikäisten nuorten kanssa, vaikka katusovittelutoiminnan kohderyhmänä pääsääntöisesti ovatkin alaikäiset. Täysi-ikäistyminen ei takaa sitä, että nuorella olisi tarvittavat valmiudet aikuisten maailmassa selviytymiseen. Ryhmätoiminnassa nuorta voidaan tukea esimerkiksi työn haussa – niin omien vahvuuksien löytämisessä kuin konkreettisesti työhakemuksen laatimisessa. Katusovittelun konfliktityöpaja-toimintaa on pilotoitu myös nuorisovankilassa.

KATUSOVITTELU TARJOAA YHDESSÄ TEKEMISEN JA OSAAMISEN JAKAMISEN MAHDOLLISUUKSIA Katusovittelu-toiminnan aloittaminen edellyttää keskeisten toimijoiden verkoston kokoamista. Nuoriso- ja sosiaalialan ammattilaisten lisäksi yh-

102

Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


teistyöverkostoon tulisi saada mukaan kaupallisia toimijoita, järjestyksenvalvonta, poliisi, sovittelutoiminta, sosiaalitoimi ja koulut. Verkoston laajuus riippuu kunnan tai kaupungin koosta. Työmuodosta kiinnostuneille järjestetään koulutuspäivät, jotka antavat valmiudet sekä katusovittelijana toimimiseen että työmuotoon kuuluvan ryhmätoiminnan vetämiseen. Yhteistyön tärkeä lähtökohta on, että työmuotoa ei nähdä jonakin ylimääräisenä, vaan omaa perustyötä hyödyttävänä elementtinä. Kyse onkin eri toimijoiden saattamisesta yhteisen tavoitteen äärelle – tässä tapauksessa nuoren rikosoirehdintaan ja muuhun häiriökäyttäytymiseen puuttumiseksi. Keskeistä on luoda tahtotila, jossa eri toimijat jakavat ideansa ja tietonsa muiden kanssa. Yhteistyössä on huomioitava, että luottamuksellisen keskustelukulttuurin synnyttäminen verkostoon ja toiminnan vakiintuminen vie aikaa. Luottamus rakentuu, kun verkoston jäsenet saavat käytännön työn kautta kokemuksen työmuodon hyödyistä. Hyvinkin erilaiset toimijat voivat löytää yhteisen tavoitteen. Kasvatusalan ammattilaisille ensisijaisena tavoitteena on tukea nuoren kasvua kohti vastuullista aikuisuutta. Yhtälailla kaupalliset toimijat hyötyvät siitä, että esimerkiksi ilkivalta tai näpistelyt kauppakeskuksissa vähenevät. Välitön hyöty kaikille tahoille on se, että olemassa olevat resurssit saadaan tehokkaammin käyttöön. Päällekkäinen työ vähenee, kun poliisin ei kaikissa tapauksissa tarvitse tulla paikalle ja sosiaalitoimi saa lastensuojeluilmoituksen yhteydessä toisenkin ammattilaisen näkemyksen nuoren tilanteen arvioinnin tueksi. Järjestyksenvalvonta saa uudenlaisia eväitä nuorten kohtaamiseen. Kun kauppakeskuksen toimijat tulevat tutuiksi nuorille, on kunnioitus sekä ihmisiä että yhteisiä tiloja kohtaan toisenlaista. Kuten eräs järjestyksenvalvoja on todennut:

Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että ne nuoret, joiden kanssa olen ollut sovittelussa, ovat nykyään kavereita ja moikkaavat, jos käytävillä nähdään. (Nikula 2014, 46.)

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja

103


Nuoren vanhemmat puolestaan saavat tietoa jälkikasvunsa ja tämän kavereiden vapaa-ajanvietosta ja halutessaan tarvitsemaansa tukea kasvatustehtäväänsä. Parhaimmillaan työmuodolla voidaan edistää sekä nuoren ja tämän vanhempien että vanhempien keskinäistä keskusteluyhteyttä ja luottamusta. Sovittelutapaamisissa pyritään siihen, että molemmat vanhemmat olisivat paikalla. Etenkin avioerotapauksissa voi vanhempien kesken toisinaan olla huoltajuuteen liittyviä ristiriitoja. Kasvatusalan ammattilaisten tuella vanhemmat saadaan parhaimmillaan puhaltamaan yhteen hiileen, mikä useimmiten heijastuu välittömästi myös nuoren käytökseen. Lisäksi nuorten puskaradio vie usein viestiä laajalle. Esimerkiksi eräässä helsinkiläisessä kauppakeskuksessa havaittiin selkeä nuorten ilkivaltatapausten väheneminen sen jälkeen, kun katusovittelu-toiminta siellä aloitettiin. Kauppakeskuksessa mallikkaasti hoidettu työkorvaus voi myös poikia esimerkiksi TET- tai kesätyöpaikan. Järjestyksenvalvonnan lisäksi myös sekä nuoret että vanhemmat ovat Nikulan (2014) selvityksen mukaan olleet varsinaisen tyytyväisiä työmuotoon. Yhtenä merkittävänä indikaattorina voi pitää sitä, ettei lähes sadasta nuoresta yksikään ole halunnut keskeyttää prosessia.

PITKÄJÄNTEISELLÄ TYÖOTTEELLA KOHTI VALTAKUNNALLISTA TOIMINTAMALLIA Hyvistä kokemuksista huolimatta työmuodon valtakunnallistamisessa on havaittu, että toimintaa kohtaan ilmenee myös epäilyksiä, mahdollisesti myös mustasukkaisuutta uutta toimintamuotoa kohtaan. Valtakunnallistamistavoitteessa keskeistä onkin, että toiminnan vakiinnuttamiseen löytyvät oikeat avaintoimijat. Tiedostettuna riskinä on, että sovitteluneuvotteluita ei toteuteta riittävän vahvalla ammattitaidolla, jolloin osallistujien tai muiden toimijoiden luottamus toimintaa kohtaan kärsii. Jotta toiminta pysyisi laadukkaana ja se vakiintuisi pysyväksi osaksi alueellista keinovalikoimaa, kehitetään koulutustoimintaa jatkuvasti uusien tarpeiden ilmetessä. Mikäli toiminta syystä tai toisesta jollakin alueella takkuaa, järjestetään räätälöityä konsultatiivista tukea. Tällä hetkellä toimijoiden on paikallisesti sovittava esimerkiksi siitä, voidaanko kiinniotettu nuori luovuttaa poliisin sijaan vanhemmille tilan-

104

Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


teessa, jossa kaikki osapuolet ovat suostuneet katusovittelu-prosessiin tilanteen selvittämiseksi. Kun työmuodon hyödyt ja toimivuus saadaan valtakunnallisellakin tasolla osoitetuksi, mahdollistaisi se yhtenäisen ohjeistuksen laatimisen esimerkiksi järjestyksenvalvonnalle ja poliisille. Jos katusovittelu saadaan tulevaisuudessa nivottua tiiviiksi osaksi esimerkiksi sovittelutoimistojen toimintaa, on toiminnan jatkuminen alkuperäisellä idealla huomattavasti varmempaa myös hankkeen päättymisen jälkeen. Kriittisyydessä on myös paljon hyvää – se on pakottanut pohtimaan työmuotoa perusteellisesti. Valtakunnallistamistyössä havaittujen tiettyjen kriittisten kannanottojen toistuminen on mahdollistanut niin sanotun valmiin työkalupaketin rakentamisen helpottamaan kritiikkiin vastaamista. Tämän lisäksi koulutustoiminnassa työmuodosta kiinnostuneita toimijoita kannustetaan pohtimaan mahdollisia paikallisia kipupisteitä. Uudella alueella katusovittelutoimijoiden onkin valmistauduttava pitkäjänteiseen työmuodon hyötyjen, toisinaan toistuvaankin osoittamiseen. Haasteista huolimatta saadut kokemukset ovat kuitenkin luoneet varsin vahvan uskon katusovittelun toimivuuteen kasvatuksellisen puuttumisen keinona. Toimintaa alusta asti seuranneen kauppakeskusjohtajan sanoin:

Mitä useampi sovittelu tehdään ja mitä laajemmalle tietous tästä leviää, sitä paremmin se vaikuttaa. Tärkeätä onkin nyt pitkäjänteisyys. (Nikula 2014, 47.)

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja

105


LÄHTEET Flinck, Aune 2013. Rakennamme sovintoa. Opas rikosten ja riitojen sovitteluun. Opas 23. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. https://www.julkari.fi/ bitstream/handle/10024/110568/THL_OPA2013_023_verkko.pdf?sequence=1 (Viitattu 25.10.2015.) Hämeen poliisilaitoksen esitys 5.6.2014. Ankkuritoimintaa Hämeen poliisilaitoksella. Nuorten rikoksiin ja häiriökäyttäytymiseen sekä perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen. https://www.intermin.fi/download/54105_Ankkuri_5.6.2014_Mikkeli_ nurmi.pdf?22077a48e89ad188 (Viitattu 4.11.2015.) Kaupunkien turvallisuusohjelman sihteeristö 2010. Onnistumisen iloa Turvallisuuden hyviä käytäntöjä. Sisäasiainministeriön julkaisut 34/2010. Sisäasianministeriö, Helsinki. http://www.intermin.fi/download/24920_342010.pdf (Viitattu 4.11.2015.) Kivivuori, Janne & Aaltonen, Mikko 2009. Vaikuttavuustutkimus. Teoksessa Janne Kivivuori (toim.) Nuorten syrjäytyminen ja rikollisuus: Suomessa tehdyn tutkimuksen ja sen katvealueiden kartoitusta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 94, 49–59. http://www.optula.om.fi/material/attachments/ optula/julkaisut/tutkimustiedonantoja-sarja/MqsfY5xh9/94_nuorten_syrj_ytyminen. pdf (Viitattu 24.10.2015.) Kujala, Teija 2012. Aivotutkimuksen näkökulma oppimisen haasteisiin erityisryhmiin kuuluvilla lapsilla. Teoksessa Kujala, T; Krause, C; Sajaniemi, N; Silvén, M; Jaakkola, T & Nyyssölä, K (toim.): Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti: Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma. Opetushallitus. Muistiot 2012:1, 22–33. http://www. oph.fi/download/138958_Aivot_oppimisen_valmiudet_ja_koulunkaynti.PDF (Viitattu 24.10.2015.) Laitinen, Ahti & Nyholm, Marja-Liisa 1995. Luvaton nuoruus. Painatus-keskus Oy, Helsinki. Nikula, Irma 2014. Soveltuuko katusovittelun nopean puuttumisen malli Suomeen? – ”Uskon, että sovittelutoiminnalla saa nuoren yhteistyöhön, toisin kuin pelkällä rankaisemisella”. Aseman Lapset ry:n tilaama selvitys. http://www.thl.fi/ attachments/sovittelu/Katusovittelu_20141005.pdf (Viitattu 25.10.2015.) Penttinen, Hannu 2003. Nuori rikollisena. Henkilöstölehti Kontra 3:2003, 12–13.

106

Katusovittelussa rangaistuksen sijaan etsitään ratkaisuja

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


NUORET MUKANA SUUNNITTELEMASSA KIVISTÖÄ, CASE VANTAA Eeva Järveläinen, Pekka Mäkelä & Pia Tasanko

Vantaalla kaupungin suunnittelua ja rakentamista lähestytään ihmisten ja yhteisöjen, kaupunkirakentamisen sekä luonnon ja kulttuurin näkökulmasta. Tavoitteet ja toimet tukevat kaupungin vision toteutumista ja kohdistuvat keskustoihin, työpaikkojen ja kaupan ympäristöihin, julkisiin rakennuksiin, asuntoalueille, liikkumisen ympäristöihin sekä viheralueille. Tavoitteisiin päästään vahvistamalla yhteistyötä ja kumppanuutta sekä ottamalla asukkaat entistä vahvemmin mukaan kaupungin suunnitteluun. (Vantaan kaupungin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma 2015.) Vantaalla on tehty useiden vuosien ajan järjestelmällistä työtä lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseksi (Lasten ja nuorten Vantaa I ja II – toimintaohjelmat). Maankäytön toimialalla innostuttiin lasten ja nuorten mukaan ottamisesta niin paljon, että toimialalle laadittiin Lasten ja nuorten osallisuusoppaat I ja II. Oppaita on hyödynnetty yhteisissä suunnitteluprojekteissa, joiden toteutusta ja suunnittelua tukevat johdon ohjausryhmä sekä valmisteleva työryhmä. Tämän vuoksi kaupunkisuunnittelussakin nousee vahvasti esiin lasten ja nuorten osallisuus – lasten ja nuorten osallistaminen suunnitteluprosessin eri vaiheissa. Lapsia ja nuoria kuuntelemalla on mahdollista saada tietoa sellaisista asioista, joita suunnittelutyössä ei ehkä muuten osattaisi huomioida. Lasten ja nuorten mukaan ottamisen kautta voidaan kiinnittää entistä vahvemmin heidät omaan lähiympäristöönsä. Suunnittelu- ja rakentamisprojektit ovat usein monimutkaisia ja aikataulullisesti haastavia. Tämän vuoksi onkin tärkeää miettiä, miten ja milloin lasten ja nuorten mukaan ottaminen on mahdollista. (Vantaan kaupunki 2012; Gretschel, Koskinen & Junttila-Vintikka 2012.) Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

107


Osallisuutta voidaan määrittää voimaantumisen, identiteetin sekä elämänhallinnan valmiuksien rakentumisen kautta, mikä mahdollistaa nuoren sitouttamisen omakohtaiseen ja kriittiseen omaa elämää koskevien asioiden tarkasteluun, päätöksentekoprosessiin, aktiiviseen kansalaisuuteen sekä vastuunottamiseen elinympäristössään oman elämismaailman näkökulmasta (Rouvinen-Wilenius 2014, 50–62). Tässä artikkelissa valotetaan Vantaan Kivistön kaupunkikeskuksen suunnitteluprosessia nuorten osallisuuden ja käyttäjälähtöisten kokemusten näkökulmasta. Artikkelin kirjoittajat ovat olleet keskeisesti mukana nuorten osallistamistyössä Vantaalla. Nuorisopalveluiden edustaja kutsuttiin Kivistön keskustan suunnitteluryhmään mukaan varhaisessa vaiheessa. Hyvin nopeasti muodostui yhteinen näkemys: nuoret ja nuorisotyö tulevat olemaan merkittävä osa Kivistön keskustan toimintaa ja se huomioidaan suunnittelussa. Tämä antoi hyvät lähtökohdat nuorten osallisuudelle julkisten ja puolijulkisten tilojen suunnittelussa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kivistön kaupunkikeskus ja sinne sijoittuva nuoriso-kirjasto-kulttuuri monitoimitila. Tavoitteena on ollut ottaa nuorten ideat, ajatukset ja mielipiteet huomioon Kivistön kaupunkikeskuksen rakentamisessa yhteistyössä rakennusyhtiöiden sekä tilan suunnittelijoiden kanssa. Näin luodaan edellytykset sille, että nuorten vapaa-ajan vietto keskustan alueella ja kauppakeskuksessa on rakenteiden osalta viihtyisää, mutkatonta ja toiset ihmiset huomioon ottavaa ja tarjolla on monipuolista tekemistä, jota nuoret ovat itse olleet suunnittelemassa. Näin nuoret voivat kokea myös omistajuutta suunnittelun kohteeseen. (vrt. Pyyry 2015; Vanderbeck & Johnson 2000; Anthony 1985.)

KUMPPANUUDELLA KOHTI TOIMIVAA KIVISTÖN KAUPUNKIKESKUSTA Kivistön uuden alueen keskustan kehittäminen aloitettiin Marja-Vantaa -projektissa vuonna 2007. Syksyllä 2015 projektin eli Kivistön asemakaavayksikön toiminta-alueella asui 6800 asukasta. Tavoitteena on, että kun alue aikanaan valmistuu, asukkaita on yhteensä 30 000 ja siellä on noin 28 000 työpaikkaa. Kivistö on pääkaupunkiseudun laajin rakentamishanke ja sen keskustaan on suunnitteilla kaupunkikeskus, jonka asemakaavatyö on Vantaan laajin. Kaavaratkaisu sisältää kauppakeskuksen lisäksi asumista, toimitiloja, julkisia ja yksityisiä palveluja ja linja-autoterminaa-

108

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


lin - yhteensä 350 000 m2. Kauppakeskuksen ensimmäinen vaihe valmistunee vuonna 2018. (Varpanen 2015, 12–14.) Kaupungin tavoitteena on saada kauppakeskukseen monitoimitila, jonka yhtenä käyttäjäryhmänä ovat nuoret. Monitoimitilan huoneohjelman ja toiminnan suunnitteluun, kauppakeskuksen sisällölliseen suunnitteluun sekä ulkotilojen suunnitteluun on kaivattu nuorten näkökulmia. Kivistöä on suunniteltu yhdessä eri toimijoiden kanssa. Rakentajat on kaikki kilpailutettu ja asemakaavoja on laadittu joko kumppanuusmenettelyllä tai Kivistön asemakaavayksikön omana työnä. Kaupunkikeskuksen kumppaneina ovat olleet yksityinen maanomistaja, Liikennevirasto, NCC property Development Oy, Skanska CDF Oy, HOK-Elanto, Ruokakesko Oy konsultteineen sekä Vantaan kaupungin eri alojen asiantuntijat (Varpanen 2015, 14). Rakennusyhtiöillä on ollut nuorten osallistamisessa keskeinen rooli kiinteistön tulevana isäntänä, sillä kauppakeskuksen julkiset palvelut tulevat toimimaan vuokratiloissa kuten muutkin kauppakeskuksen palvelut. NCC ja Skanska ovat lähteneet suunnittelemaan Kivistön kauppakeskusta sillä ajatuksella, että se sisältäisi jotain uutta ja tarjoaisi sellaisia palveluita, joita ei entuudestaan uusissa kauppakeskuksissa ole. Yhtiöt ovat halunneet ryhmistä. nostaa esiin nuorison yhtenä varteenotettavimmista käyttäjä­ ­NCC:n kauppapaikkajohtaja Petri Anttalainen (2015) toteaa, miksi rakennusliikkeet haluavat kuunnella nuoria:

Kauppa haluaa palvella nuoria pitkällä aikavälillä. Tämän päivän nuoret ovat huomisen asiakkaita. Toisaalta jos nuoret eivät ole mukana suunnittelussa, saattaa myöhemmin tulla ongelmia. Lisäksi nuorilla on uusia 'freessejä' ideoita, joita parhaat asiantuntijatkaan eivät tule ajatelleeksi!

Tästä syystä NCC:lle ja Skanskalle on ollut melko luontevaa olla aidosti mukana nuorten osallistamisessa. Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

109


CASE KIVISTÖ - ”KIVISTÖN KAUPPAKESKUKSEN JA KAUPUNKIKESKUKSEN NUORISOTYÖ (KIKE)” -HANKE Laurea-ammattikorkeakoulu on ollut aktiivisesti mukana Kivistön kehittämisessä toteuttamansa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) kautta jo vuodesta 2008 lähtien. Yhteistyötä tehdään Kivistössä Vantaan kaupungin eri toimialojen, MarjaVerkko ry:n, alueen muiden järjestötoimijoiden sekä asukkaiden kanssa. Laurea on toteuttanut useita osallistavia ja työelämälähtöisiä sosiaalialan opiskelijoiden vetämiä LbD-projekteja (Learning by Developing) eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Projekteilla tuotetaan ja kehitetään uusia toimintamalleja sekä palveluita alueelle. Projektien teemoina ovat olleet Kivistön asukkaiden osallisuus, hyvinvointi ja asumisviihtyvyys ja toimintamalleina ovat olleet eri ikäryhmille tarjottu tapahtuma- ja kerhotoiminta sekä osallistava ideapajatoiminta. Toiminnan keskiössä ovat olleet erityisesti nuoret ja heidän osallisuuden tukeminen. ”Kivistön kauppakeskuksen ja kaupunkikeskuksen nuorisotyö (KiKe)” -hanke on Vantaan kaupungin nuorisopalveluiden sekä Laurea-ammattikorkeakoulun yhteistyöhanke, missä tavoitteena on osallistaa nuoret mukaan ideoimaan, suunnittelemaan ja valmistelemaan Kivistön kauppakeskusta, kauppakeskukseen rakennettavan monitoimitilan käyttöä sekä Kivistön alueella tehtävän kaupunkikeskuksen nuorisotyön toimintamalleja koko kehittämisprosessin ajan. Kehittämisprosessin aikana kehittämis- ja tutkimustietoa kerätään nuorilta, henkilöstöltä ja toimijoilta kyselyiden, haastatteluiden, ideapajojen, opiskelija- ja opinnäytetöiden avulla. Yhteistyötahoina KiKe-hankkeessa ovat olleet Vantaan seurakuntayhtymä, Vantaankosken seurakunnan nuorisotyö, Aseman Lapset ry, Nuorten Palvelu ry, MarjaVerkko ry, lähipoliisi, rakennusyhtiöt NCC ja Skanska sekä Vantaan kaupungin Maankäytön, rakentamisen ja ympäristön toimiala. Keväällä 2014 KiKe-hankkeen esisuunnitteluvaiheessa 56 nuorta osallistettiin suunnitteluun kolmella erillisellä ideapajalla Martinlaakson sekä Kanniston nuoriso- ja asukastilalla (KanNu), mitkä alueellisesti kuuluvat Kivistön kanssa samaan nuorisopalveluiden piiriin eli Länsi-Vantaalle. Laurean sosionomiopiskelijat toteuttivat ideapajat osana heidän opintojaan. Nuorilta kysyttiin mielipiteitä monitoimitilan ja kauppakeskuksen käytöstä, toiminnoista ja palveluista. Menetelminä käytettiin toiminnallisia ideointirasteja, joissa nuoret saivat ideoinnistaan merkinnän vaikutta-

110

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


mispassiin rastin suoritettuaan. Tulokset purettiin yhdessä kaupunkikeskuksen rakennusyhtiöiden, kaupunkisuunnittelun sekä nuorisotyön edustajien kanssa. Nuorten dokumentoidut ideat otettiin huomioon monitoimitilan hanke- ja tarvesuunnitelman laadinnassa (elokuu 2014) sekä kauppakeskuksen alustavassa suunnittelutyössä. Syksyllä 2014 suunnittelutyö oli niin sanotussa suvantovaiheessa, jolloin odotettiin rakennusyhtiöiltä lisätoimeksiantoa seuraavan vaiheen suunnitteluun nuorten kanssa. Kevään 2015 kolmeen ideapajaan Martinlaakson nuorisotilalla, Kivistön markkinoilla ja KanNussa osallistui yhteensä 103 nuorta, ikäjakaumaltaan he olivat 9-19-vuotiaita. Nuorilta kerättiin mielipiteitä sekä perusteluita Kivistön kauppakeskuksen monitoimitilan sisustuksesta, varustuksesta, toiminnasta ja toiminnan markkinoinnista sekä villeistä ideoista. Kohderyhmien nuoret tuottivat runsaasti näkökulmia. Alakouluikäiset kommentoivat ideapajoissa potentiaalisina tulevina Kivistön kauppakeskuksen nuorisotilan käyttäjinä. Yläkoululaiset nuorisotilojen ”heavy usereina” (Lampela 2013) taas antoivat arvokkaita ajatuksia käyttäjäkokemuksiinsa perustuen, mitä asioita rakennuttajien ja suunnittelijoiden olisi hyvä jo suunnitteluvaiheessa huomioida nuorisotilan rakentamisessa. Pajoja ohjasivat jatkumona samat Laurean sosionomiopiskelijat. Lisäksi KanNun ideapajaan osallistuivat Vantaan kaupungin kuntatekniikan keskuksen ja kaupunkisuunnittelun asiantuntijat. He keräsivät nuorilta tietoa, miten he viihtyisivät Kivistön kauppakeskuksen Topaasiaukiolla sekä Juhani Paajasen aukiolla ja mitä ideoita heillä on aukioiden toiminnallisesta käytöstä. Osana KiKe-hankkeen tutkimusta kysyttiin nuorilta (n=63) heidän kokemuksista ideapajaan osallistumisesta, osallisuudesta, vapaa-ajan aktiviteeteistä sekä vaikuttamismahdollisuuksista.

OSALLISTAVAT IDEAPAJAT NUORISOTYÖN TOIMINTAMALLINA TULOKSET Ensimmäisen vaiheen (2014) pajojen nuoret (n=56) ideoivat todella runsaasti monitoimitilan ja kauppakeskuksen palveluihin ja toimintoihin liittyen. Yhteenvetona tuloksista voidaan sanoa, että nuoret toivoivat kauppakeskukseen omaa nuorille osoitettua tilaa, missä he voisivat viettää aikaa rauhassa ja olla niin sanotusti poissa muiden asiakkaiden tieltä. Varustukseen liittyen nuoret toivoivat pehmeitä puhelinlatausominaisuudella vaLuku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

111


rustettuja penkkejä ja pehmeitä sohvia, joissa voi viettää aikaa kavereiden kanssa. Nuoret toivoivat avaraa omaa tilaa, josta pääsee liikkumaan kaikkiin eri paikkoihin. Erillistiloina nuoret toivoivat myös kunnollista mopoparkkia, skeittiramppia, lukuisia eri liikkeitä ja ravintoloita, nuorten liikkeitä, ulkopunttisalia, grillauspaikkaa sekä kattopuistoa, missä olisi monikäyttöinen tekonurmikenttä ja talvella tekojäärata. Monitoimitilaan he toivoivat erilaisia virtuaali- ja lautapelejä sekä pelihuoneita, puhelinlataus­ ominaisuudella olevia maksuttomia ja lukollisia lokeroita, elokuva-screenia, rentoutumishuoneita, ruokailutilaa, missä valmistaa ruokaa, bänditoimintaa, liikuntatiloja sekä toimivia aukioloaikoja. Sisustustoiveena nuoret mainitsivat oman graffitiseinän, kasveja ja kukkia, ja he toivoivat yleisesti värikkäitä, avaria ja läpinäkyviä tiloja. Nuoret mainitsivat myös, että Kivistön kauppakeskuksessa pitäisi olla jotain täysin erilaista muihin kauppakeskuksiin verrattuna, joka vetäisi ihmisiä paikalle. Toisen vaiheen (2015) pajojen nuoret (n=103) tuottivat monipuolisia näkökulmia Kivistön kauppakeskuksen monitoimitilan sisustuksesta, varustuksesta, toiminnasta ja toiminnan markkinoinnista sekä villeistä ideoista. Huomiona toisen vaiheen tuloksista voidaan mainita, että ne muistuttivat sisällöllisesti paljon ensimmäisen vaiheen tuloksia. Nuoret uskaltautuivat ideoimaan rohkeastikin uusia moderniin monitoimitilaan soveltuvia varustusratkaisuja, kuten laajempaa screeniä tai digiseinää, mikä mahdollisti pelaamisen, elokuvien ja konserttien katselun. Nuoret toivoivat kunnollisia musiikintoistovälineitä musiikkiharrastuksiinsa. Sama toive lukollisista puhelinlatausominaisuudella olevista kaapeista tuli jälleen voimakkaasti esiin. Muina varusteina toivottiin isoja sohvia, pehmeitä pyöriviä tuoleja, säkkituoleja, sänkyjä, missä olisi kiva hengailla rauhassa ja viettää aikaa. Tulevaan keittiöön toivottiin ruoanlaittovälineitä. Sisustuksessa korostui nuorten oman kädenjäljen jättäminen, missä nuoret halusivat olla taiteilijoina graffiti-, valokuva-, emoji-, taidemaalaus-, lego- ja kollaasiseinien tekijöinä. Sisustukseen liittyi myös visiot värikkäästä ja eri materiaaleja omaavasta tilasta. Villien ideoiden suhteen nuorille annettiin tilaisuus olla luovia ja he saivat ehdottaa mitä tahansa, jotta päästäisiin ”outside the box” ajatteluun. Nuoret toivoivat monitoimitilaan, kauppakeskukseen ja Topaasiaukiolle erilaisia urheilu-, elokuva- ja musiikkiharrastuksiin liittyviä tiloja,

112

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


kuten kuntosalia, tanssisalia, diskotilaa, musiikkistudiota, temppurataa sekä ympäri vuoden toiminnassa olevaa urheilukenttää. Toiveena oli pieni kasvihuone ja suihkulähde sisätiloihin. Poikaystäväparkista löytyisi elektroniikkaa, jotta miehet voisivat katsoa esim. lätkää. Nuoret toivoivat myös smoothie- ja jäätelöbaaria sekä edullista kioskia. Nuoret ideoivat toimintaa arki- ja viikonloppuiltoihin, mitä he olisivat itsekin vastuullisesti vetämässä. Toiminnan markkinointiin nuoret hyödyntäisivät sosiaalista mediaa (Facebook, Instagram, Blogit, Snapchat, WhatsApp), nettisivuja, sähköpostia, koulujen ja kauppakeskuksien info-tv:tä, julisteita, flyereitä sekä pikaruokaloiden tarjotinpapereita. Tärkein markkinoinnin väylä oli kuitenkin ”mouth to mouth” – eli kavereilta kaverille kuuleminen. Topaasiaukiolla ja Juhani Paajasen aukiolla nuoret saisi viihtymään muun muassa koristeet, ”visuaalisuus”, värikkyys, viihtyisyys, savuttomuus ja siisteys. Nuoret toivoivat aukiolle penkkejä, istutuksia, suihkulähdettä, graffitiseinää, musiikkia ja tapahtumia sekä pientä esiintymisaluetta tai lavaa. Lisäksi he toivoivat erilaisia toimintamahdollisuuksia, kuten parkouria, kiipeilyä, trampoliineja, lautailua ja koripalloa sekä pyörä- ja mopoparkkeja. Myös ruohotila piknikkiä varten sekä syötävä ja juotava, kuten kahvi ja jäätelö saivat kannatusta.

NUORTEN VAPAA-AJAN AKTIIVISUUS KAUPPAKESKUKSESSA Nuorisotilojen nuoret (n=63) kertoivat kokemuksistaan ideapajaan osallistumisesta, osallisuudesta, vapaa-ajan aktiviteeteistä sekä vaikuttamismahdollisuuksista. Kauppakeskuksissa viihtyminen oli osittain ikäsidonnaista; mitä vanhempi nuori, sitä vähemmän he kokivat kauppakeskuksissa olevan ajanvieton palvelevan heitä. Kauppakeskuksiin mentiin ennemminkin ostoksille. Nuoret ottivat myös kriittistä kantaa kauppakeskuksissa oleiluun. Osa kommentoi, että nuorempana tämä oli tavanomaisempaa, mutta nykyään omat harrasteet sekä ikä eivät motivoineet ajanviettoon kauppakeskuksissa. Muutama nuori mainitsi myös, etteivät koskaan ole ymmärtäneet kauppakeskuksissa hengailun merkitystä, koska se on hukkaan heitettyä aikaa. Kauppakeskuksessa asioitiin, jos oli tarve ostaa jotain. He kannustivat nuoria löytämään harrastuksia itselleen.

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

113


P16: "Ostarilla hengailu oli kovempi juttu sillon kun oli aika ­pikkupoika." P17: "Niin se oli sellasta ala-aste tietsä, ja (kauppakeskuksessa) hengattii vaa seiska-kasiluokalla." Myös asuinalue vaikutti nuorten kauppakeskusaktiivisuuteen. Myyrmäki-Martinlaakso alueella olevat nuoret hengailivat luontaisemmin sekä enemmän heidän lähialueensa ostoskeskuksissa. Kanniston nuorten aktiivisuuteen vaikutti välimatkat, koska kauppakeskuksiin lähteminen oli aina matkan takana. Tällöin lähteminen oli suunnitelmallisempaa. P15: ”(Me käydään) uudel ja vanhal ostaril”. T14: ”Kyl se (Kehäradan tuleminen) aika paljon vaikuttaa, et jossei haluu sit mopolla mennä niin pääsee helposti junalla. Meiltäki on vaan alle kilsa siihen uudelle (Kivistön) asemalle ni…” Alakouluikäiset nuoret menivät kauppakeskuksiin viettämään aikaan, kuten syömään, ostoksille, elokuviin, Megazoneen, hohtokeilaamaan ja hengailemaan kavereiden kanssa. Usein kauppakeskuksiin lähdettiin vanhempien mukana, jolloin siellä oli lupa hengailla heidän kauppareissunsa ajan. Myös erillisluvalla nuoremmat nuoret saivat lähteä kavereiden kanssa kauppakeskukseen. T12: ”Se et siel on hyvii kauppoi. Niin siel on just niinku et voi käydä uimassa ja leffassa ja syömässä ja kaikkee. Niin ja Megazone! Se on hyvä! Sellanen pitää tonne (Kivistöön) kans!” Nuorilta kysyttiin myös kauppakeskuksissa hengaamisen syytä ja miten he ovat kokeneet olonsa tervetulleiksi siellä. Nuoret kokivat, että oma käyttäytyminen vaikuttaa paljolti siihen, miten kauppakeskuksen vartijat ja/tai asiakkaat heidän läsnäoloonsa reagoivat. Jos osasi olla rauhassa eikä oltu muiden ”tiellä”, sai kovinkin rauhassa viettää aikaa kavereiden kanssa. Kauppiaat eivät puuttuneet nuorten käyttäytymiseen. Myös vartijoiden nuoret

114

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


huomioivalla vuorovaikutuksella ja kohtaamisella oli positiivinen vaikutus nuorten käyttäytymiseen kauppakeskuksissa. P13: ”Tos vanhal ossulla (pieni kauppakeskus) ni siin on ihan sikakiva yks vartija semmonen nainen.. No se juttelee ja sit jos esimerkiks se sano mulle tai siis meille niin se sano et hei menkää tohon vaik sivummalle tai tohon et täs on tiellä.” T19: ”Juu kyl saa olla (kauppakeskuksessa), eikä kukaan tuu huomauttaan, jos vaan osaa käyttäytyy. Sit jos seisoskelee sillei, et vie ihan hirveesti siit kävelykulkutilaa tai istuu vaik lattioilla tai… Mut sitä mä en ymmärrä et ei saa, no okei kyllähän seki nyt häiritsee, mut esimerkiks (kauppakeskuksessa) ku niitten kerrosten välis menee portaat, mitä kukaan ei käyttäny ni niis ei saanu istua. Ja kukaan ei käyttäny niit ikinä.” P15: ”Ja siit tulee niin nopeesti jotain riitaa. Varsinki jos joku vanhempi (asiakas) tulee siihen jotain sanoon, mis on paljon nuorii ja sit siin on äkkii vartijat. Niinkin on käyny.” Nuorisotilan tuleminen Kivistön kauppakeskukseen nähtiin myönteisenä asiana, jolloin nuorilla olisi käytössään oma tila, missä viettää aikaa. Nuoret olivat myös sitä mieltä, että jos nuoret olisivat itse tekemässä sääntöjä, näitä noudatettaisiin paremmin. P16: ”Se ois aika hemmetin hyvä. Mut tos käy vaa sillei, et jos toi nuta on tyylii kolme kertaa viikossa auki niin siin on sit aika monta päivää, ku jengi vaan hengailee tuol ossul.” T14: ”Vois sekin kyl vaikuttaa (jos nuoret ovat luomassa sääntöjä itse), mut sit taas toisaalta et niit on vaan pakko noudattaa. Et sä lähe tonne kauppakeskuksiin rikkoon niit sääntöjä ja se on kaikkien ihmisten tarkotus.”

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

115


NUORTEN KOKEMUKSET KAUPPAKESKUKSEN IDEAPAJOIHIN OSALLISTUMISESTA JA VAIKUTTAMISESTA Nuoret kokivat osallistumisen ideapajoihin äärimmäisen positiivisena. Ideapaja toimintamallina istui hyvin nuorisotyön menetelmiin ja niillä luotiin nuorille aitoja vaikuttamisväyliä sekä mahdollisuuksia tulla kuulluiksi. Pajoissa nuoret saivat keskustella ja olla vuorovaikutuksessa vetäjien kanssa, millä luotiin positiivinen kokemus vaikuttamisesta. Nuoret kokivat todella tärkeäksi, että he antavat oman mielipiteensä eri asioissa. T15: ”Mun mielestä tää on tosi kiva, et saa mahdollisuuden kertoo omii mielipiteitä.” T14: ”Ja täs oikeesti kuunnellaan!” T15: ”Just tällein kasvotusten tulla oikeesti puhuun, et ei mitään kyselyjuttui ku ei niitä yleensä jaksa tehä, kun sit luulee et ei ne vaikuta mihinkään. Siit on tullu sellanen mielikuva…” P13: ”Jos menee niinku yhen ihmisen mielipiteen mukaan, jos Sauli Niinistö sais päättää must tuntuu et siel pelattas vaan jotain shakkii ja Uunoo ja istutaan vaan tällein näin.” T13: ”Niin ku siel käytetään meidän ideoita” Nuoret ideoivat myös pajatyöskentelyn lisäksi erilaisia vaikuttamisväyliä, millä heidät voisi paremmin tavoittaa. Palauteboksi, internetissä toteutetut kyselyt, nettiadressit, Instagram ja Snapchat olivat toimivia vaihtoehtoja, missä oman äänen voisi tuoda eri tavoin kuuluviin sekä seurata muiden nuorten ajatuksia eri teemoihin liittyen. T11: ”Snapchat. Instagramistkin kyl huomaa, et joo on tällänen juttu, mut ei siihen viitti osallistuu ku ei haluu pilaa omaa feediä.” Nuorten myönteiseen kokemukseen vaikuttamisesta sekä omien mielipitei-

116

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


den jakamisessa vaikutti myös osallistumisjatkumot. Ne nuoret, ketkä olivat osallistuneet kevään 2014 ja 2015 ideapajoihin, kokivat aitoa osallistumisen tärkeyttä ja uskoa nuorten kuulluksi tulemisesta. Toisaalta nuorilla oli realistinen näkemys omasta vastuustaan vaikuttajana, että tulee itse olla aktiivinen. P16: ”Mä uskon tähän sen takii, koska mult on kysytty nää samat jutut viime vuonna… Et kyl te näätte vaivaa tän eteen.” P16: ”Turha rupee mitään valittaa, jossei oo koittanu ees ­vaikuttaa.”

MITEN NUORTEN IDEAT KONKRETISOIDAAN? Yhteenvetoraportti nuorten ideoista on lähetetty kauppakeskuksen pääarkkitehdille suunnittelussa huomioon otettavaksi. Seuraava askel on arkkitehdin tuleminen suunnitelmineen yhteistyöpajaan nuorten kanssa. Tavoitteena on tarkastella, miten ideat istuvat todelliseen tilasuunnitteluun ja mitkä voidaan toteuttaa joko sellaisenaan tai muutettuna. Samalla nuoret voivat kommentoida eri vaihtoehtoja. Myös nuorten kanssa tullaan käymään läpi toisen vaiheen pajojen tulokset kokonaisuudessaan, jotta heille muodostuu käsitys osallisuusprosessista ja heidän vaikuttamismahdollisuuksista. Nuorten toiveista kalustuksen ja varustuksen suhteen on tehty selonteot ja ne on toimitettu hankinnoista vastaaville huomioon otettaviksi. Nuorisopalvelut tulevat huomiomaan nuorten toiveet nuorisotyöstä toimintaa suunniteltaessa ja sovitut toimenpiteet käydään läpi nuorten kanssa. Kivistön kehittämis- ja tutkimustyö sekä osallistava ideapajatyöskentely jatkuu tämänkin vaiheen jälkeen. Tavoitteena on kerätä käyttäjälähtöisesti nuorten kokemuksia koko kehittämisprosessin ajan siitä, miten nuorten ideat ovat siirtyneet suunnitteluun ja konkreettiseen rakennustyöhön.

NÄKÖKULMIA NUORTEN OSALLISTAMISEEN KAUPPAKESKUKSEN SUUNNITTELUSSA Nuorten osallistamiseen tarvitaan monia tekijöitä ja yhteistä tahtotilaa. Ei ole itsestään selvää, että nuoret lähtevät mukaan osallisuustyöhön, vaikLuku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

117


ka suunnittelun kohde olisi kuinka houkutteleva tahansa, esimerkiksi juuri kauppakeskus. Syynä tähän lienee se, että osallistamisen kulttuuri on meillä vielä nuori ja osallistumisen mekanismit ovat nuorten elämässä vielä tuntemattomia. Siksi aidon vaikuttamisen kokemukset ovat jääneet nuorilta vähäisiksi. Osallistamiseen tarvitaan usein taho, joka pitää prosessia yllä, viestii eri osapuolille sen eri vaiheista ja toimii ikään kuin ”välittäjänä”. Osallistaminen ei kuitenkaan saisi jäädä yksittäisten työntekijöiden ja heidän innostuksensa varaan. Nuorisotyöllä on suuri merkitys nuorten aktiivisena osallistajana ja myönteisten osallisuuskokemusten antajana. Se voi toimia siltana esimerkiksi kaupunki- ja tilasuunnittelun välillä nuorten asioiden tuntijana ja oikeanlaisten nuorten etsijänä kullekin suunnittelukohteelle. Osallistamisprosesseissa on käytettävissä erilaisia nuorisotyöllisiä menetelmiä. Kun nuoria on osallistettu Kivistön kaupunkikeskuksen ideapajoihin, on houkuttimina käytetty mitä erilaisimpia toimintamalleja; kilpailuja, arvontoja, vaikuttamispassia, hyviä palkintoja, ansiomainintoja ja julkisia esiintymisiä. Pajojen markkinointi on ollut voimakasta ja kohdennettua ja sitä on tehty flyereilla ja henkilökohtaisilla kohtaamisilla nuorten kanssa. Some-markkinointi on koettu hyväksi tavaksi saada nuoret kiinnostumaan asiasta. Samoin nuorilta itseltään on kysytty markkinointiin ja osallistamiseen liittyviä vinkkejä. Keskeistä on myös lasten ja nuorten aito kohtaaminen. Monelle lapselle ja nuorelle riittää se, että heidän asiantuntemustaan arvostetaan ja heidän mielipiteistään ja ideoistaan ollaan aidosti kiinnostuneita. Valitettavan usein nuoret nähdään kauppakeskuksissa ongelmallisina käyttäjinä (Tani 2015, 143), sen sijaan, että heidät nähtäisiin potentiaalisina asiakkaina ja oman ympäristönsä asiantuntijoina. Nuorilla on tarve kokoontua vapaa-ajallaan omissa sosiaalisissa ympäristöissä ja kohdata muita nuoria reviirillään (Lampela 2013), kauppakeskuksien toimien ”kolmantena ympäristönä” heidän elinpiirissään (Anthony 1985). Heillä on myös tarve nauttia valinnanvapaudesta tilankäytön suhteen sekä muodostaa vuorovaikutuksessa omistajuutta tilaan (Tani 2015; Vanderbeck & Johnson 2000), missä itse hengaaminen kauppakeskuksissa on jo osallistumisen muoto (Pyyry 2015, 70). Tärkeää on myös miettiä, pystyvätkö lapset ja nuoret oikeasti vaikut-

118

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


tamaan suunnitteluprosesseissa. Pääsevätkö he aidosti mukaan suunnitteluun vai jääkö osallistaminen ”vain” kuulemiseksi? Määrittävätkö aikuiset sen, mihin ja miten nuoret voivat osallistua ja vaikuttaa vai ovatko aikuiset valmiita myös muuttamaan nuorten ideoiden ja aloitteiden pohjalta omia toimintatapoja ja suunnitelmia. Jottei nuorten osallistaminen jäisi kapea-alaiseksi ”näennäisosallistamiseksi”, osallistumiseen tarvitaan osallistumismalleja sekä rakenteita, jossa kuuleminen on tarkoituksenmukaista, tavoitteellista, kaksisuuntaista sekä erilaiset osallistujat ja oppijat huomioivaa. (Hetemäki 2011, 71–73.) Osallisuus ei ole yksittäinen teko, vaan se on asenne ja tapa tehdä työtä. Keskeisenä haasteena on, miten nuorten ideat siirtyvät konkreettisiin suunnitelmiin ja toteutuksiin. Ilman kumppanuuksia osallistaminen ja ­ideoiden eteenpäin vieminen eivät onnistu. Suunnittelijoiden ja rakennusyhtiöiden sitoutuminen osallistamiseen onkin keskeistä. Aika näyttää, miten hyvin nuorten osallistamisprosesseissa saadut hyvät ideat ja toimen­ pide-ehdotukset saadaan vietyä toteutukseen Kivistön kaupunkikeskuksen ja kauppakeskuksen rakentamisessa ja miten ne käytännössä toimivat. Antavatko ne edellytykset toimivalle kauppakeskusrakenteelle niin, että tavoitteena ollut nuorten näköinen ja viihtyisä ja toimiva, mutta myös aikuiseen makuun soveltuva kauppakeskus näkee päivänvalon. Syntyykö tällä melko mittavalla nuorten osallistumispanostuksella sellaisia teknisiä ja toiminnallisia ratkaisuja, jotka palvelevat ja miellyttävät nuoria, mutta soveltuvat myös muille kauppakeskuksessa asioiville ja siellä toimiville? Luoko nuorten vahva mukanaolo kauppakeskuksen suunnittelussa edellytykset sille, että nuoret kokevat paikan omakseen? Näin saadaan aikaan harmonisesti toimiva kauppakeskusyhteisö, missä yhteistyö sujuu, sovittuja sääntöjä kunnioitetaan puolin ja toisin, nuorisotyöllä on luonteva roolinsa sekä häiriöt ja häiriökäyttäytyminen on minimissään. Tätä kaikkea on tarkoitus tutkia ja jo nyt meneillään olevaa tutkimusta on tarkoitus jatkaa niin kauan, että lopputulos ja siihen vaikuttavat tekijät voidaan perusteellisesti analysoida.

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

119


LÄHTEET Anthony Kathryn H. 1985. The Shopping Mall: A Teenager Hangout. Adolescence. Vol. XX, No. 78. 1985. Libra Publisher. ERIC. Anttalainen, Petri. 2015. NCC kauppapaikkajohtajan haastattelu 28.10.2015. Vantaa. Gretschel, Anu, Koskinen, Sanna & Junttila-Vintikka Pirjo 2012. Yhdyskuntaja liikuntasuunnittelu: esimerkkinä skeittialueet ja leikkipuistot. Teoksessa Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2010-luvun alussa. Anu Gretschel & Tomi Kiilakoski (toim.) 2012. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 118, Hakapaino, Helsinki. Hetemäki, Inka. 2011. Eikö sana kuulu! K. Paakkunainen & L. Suurpää (toim.) Teoksessa Nuorten poliittinen ohjaus – strategista johtamista, kentän kasvavaa yhteistyötä vai latistuvaa osallistumista? Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 43. Lampela, Pauliina 2013. Kauppakeskus nuorten vapaa-ajan tilana. Kauppakeskusten nuoret -hankkeen loppuraportti. http://nuortenpalvelu.fi/wordpress/wp-content/ uploads/2014/01/Loppuraportti_Maaliskuu_2013.pdf (viitattu 4.1.2016) Pyyry, Noora. 2015. Hanging out with young people, urban spaces and ideas Openings to dwelling, participation and thinking. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto. Helda. Rouvinen-Wilenius, Päivi. 2014. Kohti osallisuutta - mikä estää, mikä mahdollistaa. Teoksessa Arja Jämsén & Anne Pyykkönen (toim.) 2014. Osallisuuden jäljillä. http://www.jelli.fi/lataukset/2014/05/oSallisuuden-j%C3%A4ljill%C3%A4verkkoversio-pakattuna-16052014.pdf Tani, Sirpa 2015. Loosening/tightening spaces in the geographies of hanging out. Social & Cultural Geography . Volume 16, Issue 2, 2015. Vanderbeck Robert M. & Johnson Jr. James H. 2000. “That’s the only place where you can hang out”: Urban young people and the space of the mall. Urban Geography, Volume 21, Issue 1. Vantaan kaupunki 2013. Lasten ja nuorten Vantaa II -toimintaohjelma. http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/ vantaawwwstructure/111487_93506_Lasten_ja_nuorten_vantaa_toimintaohjelma_ netti.pdf. (Viitattu 8.10.2015) Vantaan kaupunki 2012. Lasten ja nuorten osallisuusopas maankäytön, rakentamisen ja ympäristön toimialalle. Vantaan kaupunki 2014. Lasten ja nuorten osallisuusopas II maankäytön, rakentamisen ja ympäristön sekä sivistystoimen toimialoille. Vantaan kaupungin arkkitehtuuripoliittinen ohjelma 2015. http://www.vantaa. fi/asuminen_ja_ymparisto/kaavoitus_ja_maankaytto/ohjelmat_ja_projektit/ arkkitehtuuripoliittinen_ohjelma. (Viitattu 20.10.2015.) Varpanen, Lea. 2015. Teknologia ja historia kohtaavat. Kivistö kohoaa Kehäradan varteen. Kuntatekniikka 4/2015.

120

Nuoret mukana suunnittelemassa Kivistöä, case Vantaa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


APSI JA NUORET VAASASSA YHDESSÄ YLIHYVÄÄ YHTEISTYÖTÄ RAKENTAMASSA Anne-Mari Ikola

Vaasalaiset nuoret laativat Vaasan kahdelle ABC-liikennemyymälälle pelisäännöt kesällä 2014. Onko säännöt huomattu ja huo­ mioitu? Ovatko ne olleet hyödylliset? Mitkä asiat nuoret kokevat haasteellisiksi liikennemyymälöissä ja mistä he antavat kiitosta? Mitä sanovat työntekijät?

Artikkelissa kuvataan Vaasassa tehtyä työtä nuorten ja ABC-liikennemyymälöiden yhteistyön parantamiseksi kirjoittajan oman kokemuksen kautta. Omaa kokemusta peilataan taustalla olevien hankkeiden, Nuorten Palvelu ry:n ABC kohtaa nuoria ja Nuorten reviireillä, tuloksiin ja julkaisuihin. Artikkelin aineistona toimii oman kokemuksen ja tehdyn työn lisäksi vaasalaisille nuorille toteutettu vaikuttavuuskysely ABC-liikennemyymälöiden pelisäännöistä. Pelisääntöjen vaikuttavuutta arvioidaan kyselyn tulosten kautta. Kirjoittajana toimii Hämeen sydämessä varttunut, Vaasassa jo yli vuosikymmenen vaikuttanut naishenkilö. Vaasan kaupungin nuorisopalveluissa työvuosia on kirjoitushetkellä kertynyt jo lähes kahdeksan. Kirjoittaja on nuorisoasiainkoordinaattori, työnkuvana nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittäminen sekä Vaasan kaupungin nuorisovaltuuston ohjaaminen. Nuorisovaltuusto on ollut keskeisessä roolissa ABC-yhteistyön kehittämisessä. Näin ollen kirjoittaja on saanut lähietäisyydeltä seurata pelisääntöjen laatimista ja niiden vaikuttavuuden tarkastelua vuotta myöhemmin. Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa

121


NUORISOTYÖTÄ MOLEMMILLA KOTIMAISILLA Vaasa on merellinen, kaksikielinen, 66 965 asukkaan kaupunki Länsi-Suomessa. Vuoden 2014 lopussa väestöstä oli suomenkielisiä 69,7 %, ruotsinkielisiä 22,7 % ja muunkielisiä 7,6 %. Lapsia ja nuoria (0-24 v.) Vaasassa on 30,9 %. (Vaasan kaupunki 2015, 4,7) Vaasan kaupungin nuorisopalvelut ylläpitävät seitsemää nuorisotaloa ympäri kaupunkia. Nuorisopalvelut järjestävät nuorille kerho- ja leiritoimintaa sekä tapahtumia sekä suomen- että ruotsinkielisille ja muunkielisille nuorille. Kaupungin nuorille suunnattuja palveluita on myös skeittihalli, nuorten tieto- ja neuvontapalvelu Reimari, etsivä nuorisotyö Origo, Walkers-nuorisokahvila sekä Rokkikoulu, joka tarjoaa nuorille musiikki- ja bändiopetusta. Nuorisovaltuusto on toiminut Vaasassa syksystä 2008. Vaasan nuorisovaltuusto toimii täysin kaksikielisesti. Luottamustehtävään valitaan sekä suomen- että ruotsinkielisiä edustajia; jokainen edustaja saa käyttää omaa äidinkieltään ja kaikki viralliset dokumentit käännetään molemmille kielille. Kummankin kielen osaaminen ei ole edellytys nuorisovaltuustossa toimimiselle, vaan kokouksessa käännetään puheenvuorot joko nuorisoasiainkoordinaattorin tai kaksikielisten nuorten toimesta. Kahdella kielellä toimiminen pidentää toki kokouksen kestoa hieman ja vaatii nuorilta enemmän keskittymistä, mutta samalla luo loistavat edellytykset toisen kotimaisen kielen oppimiselle. Nuorisovaltuusto on ollut toimintansa alusta lähtien paikka, jossa kieliryhmät ovat kohdanneet ja ystävyyksiä on syntynyt luonnollisesti äidinkielestä riippumatta. Nuorisovaltuuston yksi tärkeä toiminta-ajatus on alusta alkaen ollut yhdistää suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä nuoria toimimaan yhdessä vaasalaisina nuorina.

NUORET JA ABC Nuoret ympäri Suomea ovat löytäneet ABC-liikennemyymälät ja viettävät niissä paljon aikaa. Liikennemyymälät ovat nuorille tärkeä ajanvietto- ja kohtaamispaikka, joka on auki usein myös silloin, kun mikään muu paikka ei ole. ABC:n kahviloissa voi istua ja sieltä saa ruokaa. (Kymen Sanomat 3.9.2012.) Aina kuitenkaan nuorten oleminen ja ajanvietto kahviloissa ei ole täysin mutkatonta ja häiriökäyttäytymistä esiintyy (Akaan Seutu 25.10.2011). Monissa liikennemyymälöissä on jouduttu tekemään erilaisia nuorten asioimista hillitseviä rajoituksia, kuten aukioloaikojen muutoksia

122

Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


ja ikärajoja. Tämä on aiheuttanut yhteentörmäyksiä nuorten ja liikennemyymälöiden henkilökunnan kanssa. (Yle.fi/uutiset 30.1.2015.) Tämän vuoksi valtakunnallinen nuorisokasvatusjärjestö Nuorten Palvelu ry on tehnyt jo usean vuoden ajan töitä nuorten, nuorten kanssa toimivien tahojen sekä ABC-ketjun että muiden kaupallisten toimijoiden kanssa. Ensin vuosina 2010–2013 toimineessa ABC kohtaa nuoria -hankkeessa ja nyt Nuorten reviireillä -projektissa. ABC kohtaa nuoria -hankkeessa tavoitteena oli ABC-henkilökunnan ja nuorten välisen vuorovaikutuksen parantaminen siten, että se olisi molempien osapuolten kannalta rakentavaa (Leppävuori & Strengell 2013, 9). Nuorten reviireillä -projektin tavoite on edistää nuorten osallisuutta, vastuullisuutta ja tasa-arvoa kaupallisissa tiloissa sekä kehittää tiloissa toimivien aikuisten ja nuorten keskinäistä ymmärrystä (Leppävuori & Lampela 2014, 4). Vaasassa on vuonna 2015 kaksi ABC-liikennemyymälää; Kiitokaari Vanhassa Vaasassa noin kahdeksan kilometrin päässä keskustasta, toinen Kivihaassa, noin kolmen kilometrin päässä Vaasan keskustasta, uuden suositun asuinalueen välittömässä läheisyydessä. Jälkimmäinen avattiin Vaasaan kesällä 2014. Molemmissa ABC-liikennemyymälöissä käy paljon nuoria, mutta Kivihaan ABC:n avauduttua on sinne selkeästi siirtynyt nuoria Kiitokaaren myymälästä. Kiitokaari on kesän 2014 jälkeen jonkin verran rauhoittunut nuorten asiakkaiden osalta. ABC-liikennemyymälöissä käy myös paljon nuoria lähikunnista, kuten Mustasaaresta ja Laihialta.

OSALLISUUS SAA NUORET SITOUTUMAAN Nuorten osallisuus on tärkeässä roolissa, jotta yhteistyö ABC-liikennemyymälöiden ja nuorten välillä saadaan sujuvaksi ja toimivaksi. Vuonna 2013 päättynyt ABC-kohtaa nuoria -hanke on osoittanut, että nuoret voivat ja haluavat olla mukana kehittämässä heille tärkeitä tiloja. Aito vuoropuhelu edesauttaa toisen osapuolen ymmärtämistä ja nuoret sitoutuvat paremmin heidän saadessaan olla osallisena toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa. (Leppävuori & Strengell 2013, 2.) Kun nuorisovaltuusto kuuli keväällä 2014 Nuorten reviireillä -projektista, halusi se olla mukana ja järjestää sääntöjenlaatimistilaisuuden vaasalaisille nuorille. Nuorisovaltuuston rooli nuorten edunvalvojana on merkittävä, ja nuorisovaltuusto piti tärkeänä yhteistyön kehittämistä paikoisLuku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa

123


sa, joissa nuoret oleskelevat paljon vapaa-ajallaan. Sääntöjen laatiminen tapahtui juuri ennen Kivihaan liikennemyymälän avaamista. Aikataulu oli äärimmäisen tiukka, koska säännöt haluttiin saada valmiiksi ennen uuden ABC:n aukeamista. Kesä ja nuorten kesälomat painoivat päälle. Nuorisovaltuusto ja nuorisopalvelut levittivät tietoa tilaisuudesta ennen kaikkea sosiaalisen median avulla. ABC Kiitokaari asetti ilmoituksia tilaisuudesta omiin tiloihinsa. Nuoriso-ohjaajat lähestyivät tuttuja nuoriaan asian tiimoilta, vaikka nuorisotalot olivatkin jo kesätauolla. Parituntinen keskustelutilaisuus pidettiin ABC Kiitokaaressa kesäkuun puolessa välissä vuonna 2014. Tilaisuuteen osallistui nuorisovaltuuston edustajia ja muutamia muita nuoria, jotka olivat ABC Kiitokaaren asiakkaita. Mukana oli myös pieni määrä nuorisoalan ammattilaisia ja molempien ABC-liikennemyymälöiden liikennemyymäläpäälliköt. Liikennemyymäpäälliköt kertoivat pullakahvien lomassa ABC-liikennemyymälöiden toiminnasta. Samalla nuoret saivat kuulla millainen uudesta ABC:sta tulee. Tärkeää oli myös kertoa nuorille mitä kaikkea hyvää hyvästä yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta seuraa ja kuinka ABC-ketju tarjoaa muun muassa useita kesätyöpaikkoja nuorille. Tilaisuudessa painotettiin, että säännöt luodaan, jotta kaikki asiakkaat viihtyvät liikennemyymälöissä, ja että säännöt koskettavat myös muita ikäryhmiä kuin nuoria. Nuoret ovat kuitenkin keskiössä, koska tiettyjä ongelmia on havaittu ABC-liikennemyymälöissä ympäri Suomea.

SÄÄNNÖT NUORILTA NUORILLE - JA MYÖS AIKUISILLE Yhteisessä kokoontumisessa käytiin yhdessä läpi minkä vuoksi yhteisten sääntöjen laatiminen on tärkeää. Yhdessä keskusteltiin, että nuoret kokoontuvat ABC:lle usein suurissa ryhmissä, jolloin myös esimerkiksi äänentaso voi helposti nousta hyvinkin korkeaksi. Useissa liikennemyymälöissä nuoret ovat myös roskanneet tai käyttäytyneet muilla tavoin häiritsevästi. Liikennemyymäläpäälliköt kertoivat, että pelikoneiden valvonta on ollut suuri haaste. Arpajaislaki määrittää 18-vuoden ikärajan rahapelien pelaamiselle (661/2010, 14a §) ja tätä on noudatettava. Paikalle tulleet nuoret keskustelivat keskenään ja laativat kymmenen mielestään tärkeintä sääntöä kaikkien viihtyvyyden lisäämiseksi liikennemyymälöissä. Tapaamisen jälkeen säännöt kirjattiin Vaasan nuorisoval-

124

Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


tuuston Facebook-sivulle, jossa kaikki nuoret saivat käydä antamassa äänensä viidelle parhaimmalle. Viisi eniten ääniä saanutta sääntöä toimitettiin eteenpäin Vaasan ABC:n liikennemyymäläpäälliköille, joissa niistä teetettiin julisteet molempiin liikennemyymälöihin. Julisteeseen kirjattiin nuorten äänestämät viisi parasta sääntöä hieman sääntöjen ulkoasuja muokaten, kuitenkin niin, että asiat ja nuorten äänestämä tärkeysjärjestys pysyivät ennallaan. (Lopullinen pelisääntöjuliste suomeksi Kuvassa 1 ja ruotsiksi Kuvassa 2).

Kuva 1

Kuva 2

SANOISTA TEKOIHIN – TILANNE VUONNA 2015 Kesän lopulla 2015 havahduimme siihen, että on korkea aika katsoa ja arvioida, kuinka säännöt ovat toimineet ja miten nuoret ja työntekijät ovat ottaneet ne vastaan. Tapasin ABC-liikennemyymäläpäälliköt uudestaan alkusyksystä ja vaihdoimme kuulumisia sen suhteen, kuinka säännöt ovat vaikuttaneet liikennemyymälöiden arkeen. Samalla kuulin, että levottomuutta on esiintynyt erityisesti Kivihaan uudella ABC:lla. Tapaamisen jälkeen jäi sellainen mielikuva, että sääntöjen huomioimisessa olisi vielä parantamisen varaa. Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa

125


Saadaksemme tarkemman kuvan tehtyjen pelisääntöjen toimivuudesta ja vaikutuksista niin nuorten kuin ABC-liikennemyymälöiden näkökulmasta, toteutimme syksyllä 2015 yhdessä Vaasan kaupungin nuorisovaltuuston kanssa kyselyn nuorille ja Vaasan ABC-liikennemyymälöiden työntekijöille otsakkeella ”Nuoret ja ABC”. Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa sekä nuorten että ABC-työntekijöiden näkemykset nuorten oleskelusta myymälöissä ja myös molempien ryhmien oma käyttäytyminen suhteessa toiseen osapuoleen (työntekijät/nuoret). Työntekijöille suunnattu kyselylomake toimitettiin sekä Kiitokaaren että Kivihaan ABC:n työntekijöille liikennemyymäläpäälliköiden kautta. Vastauksia saatiin yhteensä 11, kuusi kappaletta ABC Kivihaan työntekijöiltä ja viisi kappaletta ABC Kiitokaaren työntekijöiltä. Vastanneista kymmenen oli naisia ja yksi mies. Nuorille suunnattu kysely toteutettiin ensisijaisesti kahtena päivänä ABC-liikennemyymälöissä ja lisäksi sitä jaettiin sosiaalisessa mediassa. Nuorilta vastauksia saatiin kaikkiaan 69 kappaletta. Poikia vastanneista on 51 %, tyttöjä 42 % ja loput 7 % kuuluivat ”muu/en halua sanoa” -kategoriaan. Vastanneista nuorista osa asuu Vaasan ulkopuolella. Molemmat kyselyt toteutettiin kaksikielisinä. Seuraavissa kappaleissa käyn läpi nuorten ja työntekijöiden kokemuksia, perustuen vastauksiin, jotka kyselyistä saimme. Molemmissa kyselyissä painotettiin sekä omaa käyttäytymistä että toisen osapuolen käyttäytymistä (nuoret/työntekijät).

SÄÄNNÖT TUTTUJA LÄHES KAIKILLE Kyselyn perusteella kaikki työntekijät ovat tutustuneet nuorten laatimiin pelisääntöihin. Nuoristakin suurin osa, 59 %, on tutustunut sääntöihin. Näistä nuorista, jotka ovat tutustuneet sääntöihin, 53 % kokee säännöt hyviksi. Nuorista 87 % kertoo omalta osaltaan noudattaneensa sääntöjä kun taas henkilökunnasta 64 % kokee, että nuoret huomioivat säännöt hyvin huonosti tai melko huonosti. Työntekijöistä 36 %:n mielestä nuoret huomioivat pelisäännöt vaihtelevasti. Henkilökunta on kokenut ongelmallisiksi asioiksi muun muassa nuorten tupakoinnin, alle 18-vuotiaiden pelikoneiden käytön, pöydillä istumisen, sotkemisen ja roskaamisen, kovan äänenkäytön, sisällä juoksemisen sekä painimisen. Yksi työntekijä kiittää nuoria pääosin hyvästä käyttäytymisestä ja kertoo vain pienen porukan koetelleen hieman enemmän. ABC:n työntekijöistä 82 % pitää nuorten laatimia sään-

126

Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


töjä hyvinä, mutta perusteluissa mainitaan sääntöjen olevan itsestäänselvyyksiä ja osa kokee ne käytännössä turhiksi koska niitä ei noudateta. Yksi työntekijä nostaa esiin, että on kuullut asiakkaaltaankin, että säännöt sopisivat hyvin myös aikuisille. Nuoret toivoisivat sääntöihin muutoksia muun muassa henkilökunnan ystävällisyyteen liittyen. Useampi nuori toivoo, että kaupasta ostettuja tuotteita saisi lämmittää ja syödä ravintolan puolella. Lisäksi pelikoneiden ikärajoihin toivotaan muutosta (asia perustuu lakiin, eikä ole liikennemyymälöiden päätettävissä). Työntekijät toivoivat erityisesti, että nuoret noudattaisivat pelisääntöjä. Sääntöjä toivotaan myös selkeämmiksi ja näkyvimmiksi. Muutama työntekijä toivoo K-18-ikärajaa Vaasan liikennemyymälöihin, toinen klo 22 jälkeen, toinen jo klo 18 jälkeen.

”JOS OON ASIALLINEN NII NE ANTAA OLLA MUT JOS ET NII HUSHUS” Nuorista 49 % vastaa, että työntekijät tervehtivät heitä ABC:lle tullessa. Työntekijöistä 82 prosenttia vastaa aina tervehtivänsä nuoria. Nuorista enemmistö kokee, että työntekijöiden käytös nuoria asiakkaita kohtaan riippuu täysin siitä, millainen päivä työntekijällä on tai on ollut. Moni kokee työntekijöiden käytöksen riippuvan omasta käyttäytymisestä. 20 % nuorista vastaa työntekijöiden asenteissa ja käyttäytymisessä olevan parantamisen varaa. Kun työntekijöiltä kysyttiin heidän käyttäytymisestään nuoria kohtaan, 82 % vastasi olevansa aina tai useimmiten asiallinen ja kohte­lias ja loput kertoivat oman käyttäytymisen riippuvan nuoren käytöksestä. Perusteluissa nuoret tuovat esille epäkohtana muun muassa sen, että jos kaveri roskaa tai pelaa, koko kaveriporukalle raivotaan. Tai että nuoria tervehditään vasta kassalla, ei ennen. Myös pelikoneita suljetaan ilman, että kysytään ensin papereita. Hymyäkin toivottaisiin. Nuoret kokevat myös, että työntekijät suhtautuvat varauksella kaikkiin nuoriin, vaikka vain osa käyttäytyy epäasiallisesti. Useammassa vastauksessa tiivistyy otsakkeen sanoma (joka on suora lainaus yhden nuoren vastauksesta): ”Jos oon asiallinen niin ne antaa olla mut jos et niin hushus”. Työntekijöiden vastauksissa painottuu se, että kaikille asiakkaille tulee olla asiallinen, mutta asiallisuus riippuu myös paljon nuoren käyttäytymisestä. Nuorilta kysyttiin myös, että miten he itse suhtautuvat ABC:n henkilöLuku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa

127


kuntaan. 78 % vastanneista nuorista kertoo, työntekijöiden tavoin, olevansa aina tai useimmiten asiallinen ja kohtelias liikennemyymälöiden henkilökuntaa kohtaan. Hieman reipas kymmenesosa vastasi käyttäytymisen riippuvan työntekijän käytöksestä. Vain kaksi vastanneista kertoi omassa käyttäytymisessä olevan parantamisen varaa. Useat nuoret kirjoittavat, että koettavat käyttäytyä hyvin, mutta aivan kuten työntekijöiden edelliskohdan vastauksissa, paljon riippuu myös siitä vastapuolen käyttäytymisestä. ”Jos työntekijä on ilkeä minulle olen ilkeä takaisin”. Tai toisaalta ”Ett gott humör smittar ofta av och gör deras jobbdag lättare” (Hyvä tuuli usein tarttuu ja tekee heidän työpäivän helpommaksi). Työntekijöistä noin puolet vastaa, että nuoret ovat aina tai usein asial­ lisia ja kohteliaita heitä, asiakaspalvelijoita, kohtaan ja toinen puoli, että nuorten asenteissa ja käyttäytymisessä on parantamisen varaa. Yksi vastaa suhtautumisen riippuvan siitä, minkälainen päivä nuorella on tai on ollut. Työntekijät kokevat ongelmalliseksi muun muassa sen, että kun nuorille koettaa olla ystävällinen, niin se ei vaikuta mitenkään heidän käytökseen. ”Tuijotetaan koko pöydän voimin ja nauretaan kun ohi kävellään”. Yksi työntekijä vastaa kuitenkin aivan päinvastaista:

Olen itse rento ja asiallinen nuorten kanssa, joten he ovat minulle rentoja ja asiallisia ja käyttäytyvät mielestäni tuolla lailla juuri siksi kun en koko ajan kyttää, huuda ja valita joka asiasta vaan sanon asiallisesti jos on jotain huomautettavaa. Palvelen nuoria samalla lailla kuin ketä tahansa asiakasta. Kyselen kuulumisia, heitän läppää…

Nuoret huomioivat mielestään liikenneaseman muut asiakkaat erittäin hyvin tai melko hyvin (87 % vastanneista). Vain kaksi vastanneista myöntää huomioivansa muut asiakkaat melko huonosti tai huonosti. Kun samaa kysytään ABC-myymälöiden henkilökunnalta, saadaan täysin toisenlainen vastaus. Noin puolet vastaa nuorten huomioivan muut asiakkaat vaihtelevasti, toinen puolisko melko huonosti tai huonosti. Vain yksi työntekijä vastaa huomioinnin olevan melko hyvää. Mellakka ja pöytien hakkaami-

128

Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


nen koetaan työntekijöiden suunnalta häiritseväksi, lisäksi sotketaan ja rikotaan esimerkiksi tuolien päällisiä. ”Nuoriso usein unohtaa sen, että tämä ei ole nuorisotalo”. Nuorista monet vastaavat olevansa rauhallisesti, keskittyen omiin asioihin. ”Väistän jos on tarjotin ja en huutele mitää”. Osa myöntää olevansa joskus kovaääninen. Nuoret toivoisivat omaa, nuorille rajattua aluetta ABC-myymälöihin.

”OSA MEIDÄN NUORISTA ON KYLLÄ IHAN MUKAVIA TYYPPEJÄ” Nuoret kokevat, että parasta ABC-liikennemyymälöissä on muun muassa kavereiden tapaaminen, suuri kauppa, hyvä kahvi ja pitkät aukioloajat. Tiloja kehutaan hienoiksi ja hyviä istumapaikkoja kiitellään. Sisällä ABC-myymälässä on lämmin, vaikka pihalla olisi kylmä. Kun nuorilta kysytään, että mitä kehitettävää tai parannettavaa ABC-liikennemyymälöissä on nuorten näkökulmasta, useampi vastaa että ei mitään. Kehitysehdotuksina nuoret toivovat nuorten omia pöytiä, halvempia hintoja, lupaa syödä paikan päällä kaupasta ostettuja ruokia ja käyttää mikroa sekä nuorten parempaa huomioimista ja pöytien siisteyttä. Heillä on myös toive, ettei kaikkia nuoria yleistetä rikollisiksi. Työntekijät toivovat nuorilta parempaa käyttäytymistä, sääntöjen noudattamista, äänentason vaimentamista, muiden asiakkaiden kunnioittamista sekä roskaamisen ja riehumisen lopettamista. Kun liikennemyymälöiden henkilökunnille annetaan vapaa sana kehua nuoria, haluaa moni kiittää hyvin käyttäytyviä, fiksuja nuoria. Nuorten suusta on myös hienoa kuulla sanat ”hei, kiitos ja ole hyvä”. Yksi kommentoi myös, että nuoret eivät ole enää yhtä töykeitä kassahenkilöille kuin ennen ja kypäriä ei pidetä enää niin paljon pöydillä. Monella on henkilöllisyystodistus mukana kun työntekijät niitä kyselee.

Suurin osa on erittäin yhteistyökykyisiä ja fiksuja tulevaisuuden tärkeitä asiakkaitamme =)

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa

129


APSIN KANSSA NUORTEN PUOLESTA – TULEVAISUUDEN YHTEISTYÖ Kyselyn vastaukset antavat toki vain hieman kuvaa siitä, mitä asioita nuoret ja työntekijät pitävät toimivina ja mitä haasteellisina. Kyselystä saadut vastaukset vastaavat mielestäni suhteellisen hyvin niitä mielikuvia, joita itsekin olen saanut keskustellessani nuorten ja liikennemyymäläpäälliköiden kanssa. Positiivinen yllätys oli, että lähes 60 prosenttia vastanneista oli tutustunut sääntöihin ja yli puolet piti niitä hyvinä. Koska sääntöjenlaatimistilaisuuteen osallistui vain muutamia ABC-kävijöitä, olisi lopputulos voinut olla myös toisenlainen. Uskon nuorten ja työntekijöiden välisen vuorovaikutuksen olevan äärimmäisen tärkeää. Mikäli keskinäinen luottamus saadaan hyväksi ja toimivaksi, nuoret käyttävät huomattavasti vähemmän energiaa työntekijöiden koettelemiseen ja rajojen hakemiseen. Vastaavasti samalla kun nuorten häiriökäyttäytyminen vähenisi, muuttuisi todennäköisesti työntekijöiden asenne positiivisemmaksi nuoria kohtaan. Tulevaisuudessa tavoitteena on järjestää nuorille suunnattuja tapahtumia ABC-liikennemyymälöissä yhteistyössä Vaasan kaupungin nuorisovaltuuston ja nuorisopalveluiden kanssa. Tämän vuoksi lisäsimme kohdan laatimaamme kyselyyn, antaen nuorten kertoa minkälaista toimintaa tai tapahtumia he toivoisivat. Vastaajista muutama oli täysin yllättynyt, että voiko ABC-myymälöissä todellakin järjestää nuorille ohjelmaa. Useampi kommentoi, ettei toivo mitään erityistä tapahtumaa, vaan siellä on kivaa ilmankin. Vastauksista nousi esiin, että erilaiset kilpailut ja arvonnat olisivat mieleisiä, samoin kuin erilaiset tarjoukset (tarjousmyynti 50 %) tai tapahtumat, joissa on ilmaista syötävää. Myös mopoihin liittyviä tapahtumia, kuten mopotapaamisia, toivottiin. Toiveena oli myös, että kerran vuodessa pelikoneet voisivat olla K-15. Tässä tulee jälleen laki vastaan, mutta ehkä tätä voitaisiin soveltaa muunlaisiin peli-iltoihin. Yhteistyötä ja tapahtumia pohdimme tarkemmin tulevaisuudessa. Liikennemyymäläpäälliköiden toiveena on myös saada lisättyä yhteistyötä nuorisotyöntekijöiden ja vapaaehtoisten nuorisotyön saralla toimivien aikuisten kanssa, ihan tavallisina iltoina ja viikonloppuina. Omana suurena toiveenani on, että yhteistyö saadaan sujumaan niin, että nuoret (ne heistä, joiden käyttäytymisessä on vielä parantamisen varaa) muuttavat käy-

130

Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


töstään ja huomaavat, että on kaikkien etujen mukaista käyttäytyä hyvin. Toivon myös, että ne työntekijät, joilla on negatiivisia kokemuksia nuorista, antavat nuorille vielä mahdollisuuden. Toivon, että yhteispeli tulee sujumaan vielä nykyistä paremmin ja että asenteet parantuvat puolin ja toisin. Toivottavasti lisää rajoittavia säädöksiä ei tarvita. It takes two to tango. Tulevaisuus ei varmastikaan ole haasteeton, mutta se on toivottavasti paljon hyvää ja hedelmällistä kanssakäymistä täynnä.

LÄHTEET Akaan Seutu 2011. Lähes sata nuorta viettää viikonloppua ABC:llä. Akaan Seutu 25.10.2011. Finlex; Laki arpajaislain muuttamisesta 661/2010, 14 a §. http://www.finlex.fi/fi/laki/ alkup/2010/20100661 (Viitattu 28.1.2016.) Kymen Sanomat 2012. ABC:stä on tullut nuorisotalo. Kymen Sanomat 3.9.2012. Leppävuori & Lampela 2014. Nuorten reviireillä -projekti, vuosiraportti 2014, osa 1. http://www.slideshare.net/NuortenPalvelu/nuorten-reviireill-projektinvuosiraportti-2014-osa-1. (Viitattu 27.1.2016.) Leppävuori & Strengell 2013. Kohtauksista kohtaamisiin. 2,9. http://www.slideshare. net/NuortenPalvelu/kohtauksista-kohtaamisiin-abc-kohtaa-nuoria-hankkeenloppuraportti (Viitattu 27.1.2016.) Vaasan kaupunki 2015. Tietoa taskuun. 4,7. http://issuu.com/graafisetpalvelut_ vaasa/docs/vaasa_tietoa_taskuun_2014_fi_netti (Viitattu 23.10.2015.) Yle 2015. ABC-asemien porttikielto on nuorille tuttua – kimpparangaistusta pidetään epäreiluna. Yle/uutiset 30.1.2015.

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Apsi ja nuoret Vaasassa yhdessä ylihyvää yhteistyötä rakentamassa

131


SEKSINOSTOYRITYKSIÄ JA AHDISTELUA KAUPUNGILLA – KUINKA HAVAITA JA PUUTTUA NUORIIN KOHDISTUVAAN SEKSUAALISEEN KALTOINKOHTELUUN Ilona Mäki

Olin vaan odottamassa junaa, sitten se tyyppi tuli siihen ja kysyi otanko suihin kahdestakympistä. Menin ihan lukkoon, en osannut sanoa mitään. Mua ällöttää ja puistattaa koko juttu ja mietin näytänkö mä jotenkin siltä?

Nuorten parissa kuulemme monenlaisia tarinoita seksuaalisen kaltoinkohtelun tilanteista. Alun esimerkki on tavallinen nuoren kertomus ja kuvaa hyvin nuoren hämmennystä kaltoinkohtelevassa tilanteessa. Nuoriin kohdistuvan seksuaalisen kaltoinkohtelun muodot nousevat aika ajoin julkiseen keskusteluun. Erityisesti nuorten kohtaama ahdistelu on herättänyt keskustelua lähiaikoina. Seksuaalinen kaltoinkohtelu ei kuitenkaan ole ilmiönä uusi tai harvinainen. Nuori voi kohdata kaltoinkohtelua niin kaveriporukassa kuin tuntemattomien aikuistenkin osalta kuten alun esimerkissä. Kaltoinkohtelua tapahtuu niin asunnoissa, verkon välityksellä, kaupungilla kuin kauppakeskuksissa. Aikuisena tai ammattilaisena tilanteisiin puuttuminen vaatii rohkeutta, mutta myös ymmärrystä seksuaalisen kaltoinkohtelun muodoista ja mahdollisista vaikutuksista nuoren ja läheisten elämään. Tässä artikkelissa käsittelen seksuaalista kaltoinkohtelua ilmiönä, sen vaikutuksia sekä erilaisia seksuaalisen kaltoinkohtelun tilanteita erityisesti julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa. Nuorten Exit pyrkii ennaltaehkäisemään seksuaalista kaltoinkohtelua ja tarjoamaan matalankynnyksen tukea kaltoinkohtelun tilanteisiin. Ennaltaehkäisevää työtä toteutetaan verkossa, kouluissa, jalkautumalla nuorten

132

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


pariin sekä kouluttamalla nuorten parissa toimivia ammattilaisia. Nuorten kanssa keskustellaan kaltoinkohtelun eri muodoista, omien rajojen tunnistamisesta ja turvataidoista. Tämä on parhaimmillaan itsemääräämisoikeutta vahvistavaa ja kaltoinkohtelua ennaltaehkäisevää. Kokemuksemme mukaan nuoret keskustelevat aiheesta avoimesti – kunhan heille annetaan tilaa ja lupaa keskustella asiasta. Artikkelissa käsittelen seksuaalista kaltoinkohtelua Nuorten Exitin toiminnan ja asiantuntemuksen pohjalta. Suunnittelijana toimin erityisesti matalankynnyksen asiakastyössä ja ammattilaisten kouluttajana. Ammatillinen taustani on lastensuojelutyössä ja koulutukseltani olen sosionomi AMK sekä seksuaalineuvoja. Kokemuksemme sekä tilastojen valossa erilaiset kaltoinkohtelun muodot ovat yleisiä nuorten arjessa. Yläkouluikäisistä tytöistä 61 % ja pojista 46 % on kokenut seksuaalista häirintää joskus tai toistuvasti (häiritsevä seksuaalinen ehdottelu tai ahdistelu, seksuaalisuutta loukkaava nimittely) (THL, kouluterveyskysely, 2013). Nuoria kohdatessa suurelle osalle seksuaalinen kaltoinkohtelu on tuttua: kaveripiirissä on koettu huutelua, epätoivottuja seksiviestejä, ahdistelua ja väkivaltaa. Osa nuorista kertoo avoimesti myös kokemastaan ahdistelusta muun muassa julkisissa liikennevälineissä, vieraan aikuisen seuraamisesta kauppakeskuksessa tai kaverin kokemasta seksuaalisesta väkivallasta kotibileissä. Omat ja kaverien kaltoinkohtelevat kokemukset vaikuttavat nuoren hyvinvointiin laajasti. Tämän lisäksi kaltoinkohtelu vaikuttaa myös alueelliseen turvallisuuden tunteeseen ja viihtyvyyteen: nuoret saattavat alkaa karttaa esimerkiksi tiettyjen kuppiloiden ohi kävelemistä, koska pelkäävät huutelua ja ehdottelua. Aikuisten tehtävä onkin luoda nuorten julkisissa paikoissa olemisesta ja liikkumisesta turvallista, mutta myös mahdollistaa kaltoinkohtelua kohdanneelle nuorelle ammatillinen apu. Nuorella tulisi olla oikeus turvalliseen liikkumiseen, viihtymiseen ja olemiseen paikasta riippumatta. Nuoret usein nostavat vartijat tärkeään rooliin; nuorilta kysyttäessä kenelle voisi julkisella paikalla tapahtuvasta kaltoinkohtelevasta tilanteesta kertoa, mainitsevat he usein vartijat. Vartijan reaktiolla ja toiminnalla tilanteessa on iso merkitys nuoren kuulluksi tulemisen kokemukseen. Alueen turvallisuudesta ja kaltoinkohtelevista tilanteista tulee keskustella avoimesti nuoriso- ja sosiaalityössä. Nuorten kanssa keskustellessa on Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

133


tärkeää korostaa kaltoinkohtelijan vastuuta sekä sitä, ettei mikään oikeuta kaltoinkohteluun, ahdisteluun tai väkivaltaan. Itsemääräämisoikeutta ja turvataitoja voidaankin vahvistaa keskustelemalla omista rajoista ja oikeudesta pitää niistä kiinni. Tästä huolimatta edelleen seksuaalisesta kaltoinkohtelusta keskustellessa kommentoidaan usein esimerkiksi nuorten pukeutumista ja päihtymystä. Keskustelemalla esimerkiksi paljastavasta pukeutumisesta tässä yhteydessä, vastuu vieritetään helposti kaltoinkohtelijalta nuorelle. Nuorelle tuleekin korostaa, että sukupuolesta, ulkonäöstä tai käytöksestä riippumatta seksuaalinen itsemääräämisoikeus kuuluu jokai-

Kuvittaja: Elina Tuomi

selle.

134

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


HÄIRINNÄSTÄ VÄKIVALTAAN - SEKSUAALISEN KALTOINKOHTELUN MONET MUODOT Pähkinänkuoressa seksuaalista kaltoinkohtelua ovat kaikki seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai ymmärrystä rikkovat seksuaaliset teot. Seksuaalista kaltoinkohtelua voivat olla myös tilanteet, joissa nuori kokee olevansa vapaaehtoisesti tai aktiivisesti mukana. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa aikuisen nuoreen kohdistama hyväksikäyttö, tilanne, jonka nuori saattaa kokea seurustelusuhteena tai esimerkiksi niin sanotun vastikkeellisen seksin tilanteet. Vastikkeellisella seksillä tarkoitetaan nuoriin kohdistuvaa seksuaalipalveluiden ostoa tai sen yritystä eli tilanteita, joissa nuori vaihtaa jonkin seksuaalissävytteisen teon jotain vastinetta vastaan. Vastineena voi toimia esimerkiksi raha, hyödyke tai palvelus, kuten yöpaikka. Tällaisissa vaihtokauppatilanteissa nuori ei aina ymmärrä kohtaavansa häntä kaltoinkohtelevaa toimintaa vaan saattaa kokea itse hyväksikäyttävänsä aikuista. Vastuu tilanteista on kuitenkin aina yksinomaan ostajalla tai tekijällä nuoren aktiivisuudesta ja aloitteellisuudesta riippumatta. Epäilys vastikkeellisesta seksistä saattaa herätä esimerkiksi saman nuoren hengaillessa aina Alkon edustalla, liikkumisesta päihteidenkäyttäjien parissa tai nopeasti lisääntyneestä varallisuudesta ja tavarasta. Usein vastikkeellisen seksin tilanteiden taustalla on nuoren turvattomuuden kokemuksia, läheisten aikuissuhteiden puutetta sekä haasteita päihteidenkäytön ja karkailun kanssa. Usein nuoret sanoittavat seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemuksiaan ällöttäviksi ja oudoiksi, vaikka toisaalta tilanteita ei aina tunnisteta seksuaaliseksi kaltoinkohteluksi. Tämän vuoksi nuorten kanssa itsemääräämisoikeudesta keskusteleminen onkin ensisijaisen tärkeää. Keskustellakseen asiasta ei kuitenkaan tarvitse olla alan asiantuntija, vaan kiinnostunut ja kunnioittava asenne riittää. Omat kipukohdat liittyen seksuaalisuuteen ja kaltoinkohteluun on hyvä tiedostaa, jotteivat omat asenteet näy nuorten kanssa keskustellessa. Omista ahdistelu- ja väkivaltakokemuksista ei nuorelle tarvitse kertoa. Mikä kaikki sitten on kaltoinkohtelua? Kattokäsitteen alle mahtuu monia tilanteita:

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

135


• seksuaalisuutta loukkaava kommentointi: homottelu ja huorittelu • seksiin ja kehoon liittyvä vihjailu, ahdistelu • uhkailu, kiristäminen, johdattelu, lahjonta • pakottaminen ja painostamisen seksuaalisiin tekoihin • seksuaalisiin tarkoituksiin (luvatta) kuvaaminen ja koskettelu • seksuaalinen väkivalta • seksuaalipalveluiden ostaminen rahalla, päihteillä tai tavaralla ­nuorelta • seksuaalinen teko sammunutta henkilöä kohtaan Nuorten kanssa voidaan miettiä miten omat rajat voi määrittää ja mistä kaltoinkohtelun tunnistaa. Mikäli jokin seksuaalissävytteinen teko loukkaa, ahdistaa tai tuntuu epämiellyttävältä, ei se silloin ole ok. Tilanne joka tuntuu toisesta huvittavalta voi tuntua toisesta nuoresta ahdistavalta ja epämiellyttävältä. Erityisesti huuteluun ja seksuaalissävytteisiin kuviin nuoret saattavat reagoida eri tavoin: osa nuorista kokee, ettei niistä kannata välittää vaan ne kuuluvat nuoruuteen. Aikuisen tehtävä onkin vahvistaa nuoren omia rajoja ja antaa lupa erilaisille tunteille painottaen, että minkäänlaista häirintää ja huutelua ei tarvitse sietää. Seksuaalisen kaltoinkohtelun käsitteen alle mahtuvat kaikki laissa määritellyt seksuaalirikokset sekä tilanteet, jotka eivät täytä rikoksen merkkejä, mutta rikkovat seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja ymmärrystä. Lainsäädännöllä kuitenkin suojellaan erityisesti alle 16-vuotiasta nuorta seksuaalisen kaltoinkohtelun tilanteilta ja rikoksen merkit täyttyvät matalalla kynnyksellä. Yksi tavallinen seksuaalinen kaltoinkohtelun tilanne on aikuisen ja nuoren välinen suhde, jonka nuori usein mieltää seurusteluna hyväksikäytön sijaan. Lain silmissä on kuitenkin yksiselitteistä, ettei suhde aikuisen ja alle 16-vuotiaan nuoren välillä ole tasavertainen. Kaikissa seksuaalisen kaltoinkohtelun tilanteissa vastuu on yksin tekijällä ja edellä mainitun kaltaisessa tilanteessa tekijä on suhteen aikuinen osapuoli. Nuorella on oikeus tutustua seurusteluun ja seksiin samassa kehitysvaiheessa ja elämäntilanteessa olevan henkilön kanssa. Vaikka nuorten kanssa työskennellessään ammattilaiset usein kiinnittävät huomiota tällaisiin tilanteisiin, kynnys puuttua tai ottaa asia puheeksi saattaa olla korkea.

136

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


Nuoruuden seurustelu- ja seksikokemuksiin ei kuulu vaihtokauppa. Nuorten vaihtaessa seksuaalisia palveluksia haluamiinsa hyödykkeisiin, ostaja käyttää nuoren tilannetta hyväkseen. Vastikkeellisen seksin ilmiötä ei ole juurikaan Suomessa tutkittu, vaikka ilmiö tunnistetaankin ammattilaisten keskuudessa. Lastensuojelun keskusliiton Hatkassa -raportin mukaan kolmasosalla vastanneista sijaishuollossa työskentelevistä on kuitenkin herännyt epäilyksiä, että karkaileva nuori on joutunut vaihtamaan seksuaalisia tekoja rahaan tai päihteisiin. Usein julkisiin ja puolijulkisiin tiloihin jalkautuessa hatkaavat nuoret herättävät huolta, sillä yöpaikkaa ja päihteitä etsivät nuoret ovat erityisessä riskissä joutua kohtaamaan seksuaalista kaltoinkohtelua. Vastikkeellisen seksin tilanteiden tunnistaminen koetaan ammattilaisten keskuudessa haastavaksi. Vastikkeellisen seksin kokemuksista huolestutaan ja kysytään lähinnä tytöiltä, joten ilmiön tunnistaminen on sukupuolittunutta. Seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta keskusteltaessa nuorten kanssa tulee myös keskustella vastikkeellisen seksin tilanteista osana seksuaalista kaltoinkohtelua. Seksin osto alaikäiseltä linkittyy läheisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Vastikkeen tarjoaminen saattaakin olla vain yksi hyväksikäytön mahdollistava elementti (Aaltonen 2012,167). Usein hyväksikäyttörikostuomioiden ohessa mainitaan myös vastineen tarjoamisesta nuorelle. Ei olekaan tavatonta, että hyväksikäyttötilanteessa nuorelle tarjotaan esimerkiksi päihteitä. Seksuaalista kaltoinkohtelua voi kohdata kuka tahansa iästä, sukupuolesta ja ulkonäöstä riippumatta. Kaltoinkohtelua voi tapahtua niin tutun kuin tuntemattomankin taholta, parisuhteessa ja kaverisuhteessa. Myös lapset ja nuoret voivat kohdella toisiaan kaltoinkohtelevasti. Nuorten toisiinsa kohdistama kaltoinkohtelu ei ole sen hyväksyttävämpää: koulun käytävillä tai nuorisotilassa kuuluvaan homotteluun ja huoritteluun on aina puututtava ja vastuu tilanteen ratkaisemisesta on aikuisella. On tärkeää tunnistaa, miten päihteidenkäyttö ja seksuaalinen kaltoinkohtelu voivat liittyä toisiinsa. Päihteiden käytön taustalla saattaa olla kaltoinkohtelevia kokemuksia ja toisaalta runsas päihteiden käyttö ja päihteidenkäyttäjien kanssa liikkuminen voivat lisätä seksuaalisen kaltoinkohtelun riskiä. Päihteiden käytöstä ja turvallisuudesta päihtyneenä täytyy kuitenkin keskustella syyllistämättä. Päihtymys ei oikeuta kaltoinkohteluun ja myös päihtyneenä on oikeus pitää omista rajoista kiinni. Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

137


MILLAISIA VAIKUTUKSIA SEKSUAALISELLA KALTOINKOHTELULLA ON? Seksuaalisen kaltoinkohtelun kokemukset ovat yksilöllisiä ja seksuaalisella kaltoinkohtelulla voi olla monenlaisia vaikutuksia. Vaikutukset riippuvat tapahtuneesta, sen kestosta sekä yksilöstä. Aikuisen reaktiolla nuoren kertoessa kaltoinkohtelusta on tärkeä rooli. Aikuisen vähättelevä tai syyllistävä reaktio voi olla uudelleen traumatisoiva. Kokemuksen vaikutuksia yksilölle on mahdoton arvioida pelkästään tapahtuneen perusteella. Joskus yksikin pieni, lyhytkestoinen tapahtuma voi murtaa koko persoonallisuuden ja vaikuttaa psyykkiseen toimintakykyyn ja pitkäkestoista oireilua hauraassa tilanteessa olevalle, erityisen haavoittuvalle yksilölle. Väestöliiton (2014) vastaanottokokemuksen mukaan teon merkitystä uhrille ei voida arvioida pelkästään teon kertaluonteisuuden, toistumisen tai laajuuden perusteella, vaan uhrin yksilöllisen kokemuksen ja elämänhistorian kautta. (Väestöliitto, 2014.) Seksuaalista kaltoinkohtelua kohdanneet nuoret voivatkin oireilla monin tavoin. Usein huolen herättää nuoren huonovointisuus tai muutos olotilassa ja käytöksessä. Huolta herättävät piirteet voivat kertoa myös muista haasteista nuoren elämässä. Nuorelta voikin avoimesti kysyä, onko tämä kohdannut jotain ahdistavaa tai epämiellyttävää tai onko jotain mihin nuori tarvitsisi tukea. Seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneen nuoren ajatukset pyörivät usein itsesyytöksissä ja siinä, mitä itse olisi voinut tehdä toisin. Jos en olisi mennyt mukaan. Jos en olisi pukeutunut niin paljastavasti. Jos en olisi luottanut nettituttuun. Ehkä mä kuvittelen tai ymmärsin väärin. On siis tavallista, ettei nuori hae ahdistukseensa apua, vaan jää yksin häpeän ja syyllisyyden kanssa. Osa nuorista pelkää hoitoon joutumista tai huostaanottoa, eikä siksi uskalla ottaa asiaa puheeksi. Näitä tilanteita pelkäävät erityisesti nuoret, joilla on aiempia huonoja kokemuksia psykiatrisesta hoidosta, lastensuojelusta tai rikosprosessista. Nuorilla, joilla ei ole elämässään turvallisia kokemuksia aikuisista, ei ole keinoja luottaa aikuisten apuun myöskään seksuaalisen kaltoinkohtelun tilanteissa. Satunnainenkin seksuaalinen kaltoinkohtelu saattaa muuttaa nuoren seksuaalista kehitystä. Tavallisin lapsen tai nuoren suojautumistapa on kieltää ja vähätellä tapahtunutta. Suhtautuminen saattaa olla myös välinpitämätöntä: tapahtunut ei merkinnyt mitään. Samalla nuori saattaa mi-

138

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


tätöidä kehonsa suojaamisen ja muuttuu välinpitämättömäksi turvallisuutensa suhteen, altistuen uusille kaltoinkohteleville tilanteille. (Raisa Cacciatore 2007, 338.) Iso osa nuorista ei koskaan kerro kokemastaan kaltoinkohtelusta eteenpäin. Nuoren kertominen tulee ottaa luottamuksen osoituksena ja ymmärtää oman reaktion tärkeys tilanteessa. Jos nuori kertoessaan kohtaa syyllistämistä, epäuskoa ja vähättelyä, ahdistus ja huonovointisuus vain lisääntyvät ja asian jatkokäsittely vaikeutuu. Aikuisten epäammatilliset reaktiot ja toimintatavat saattavatkin traumatisoida nuoren uudelleen. Nuoren kertoessa kaltoinkohtelusta, tulee jokaisella aikuisella olla valmiudet pysähtyä nuoren äärelle, kiittää luottamuksesta ja kertoa, ettei nuoren tarvitse jäädä tilanteen kanssa yksin. Kokemusta ei koskaan tule kyseenalaistaa tai vähätellä. Seksuaalinen kaltoinkohtelu vaikuttaa nuoruuteen, nuoren omaan seksuaalisuuteen ja hyvinvointiin. Seksuaalinen väkivalta on traumaattinen kokemus. Tästä huolimatta seksuaalisesta kaltoinkohtelun kokemuksesta voi toipua. Eteenpäin katsominen, kannatteleminen, uskon ja toivon luo-

Kuvittaja: Elina Tuomi

minen on nuorta tukevan työntekijän tehtävä.

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

139


NUORTA SUOJAAVA LAINSÄÄDÄNTÖ Nuorta suojataan seksuaaliselta kaltoinkohtelulta lainsäädännöllä. Nuorten kanssa toimivien on tunnettava lain keskeiset piirteet. Myös täysi-ikäisten itsemääräämisoikeutta turvataan lailla.

Seksuaalirikoslain alaikäistä nuorta suojaavat pykälät (10.3.2015) • Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä hyväksikäyttö (RL 20: 6 & 7) • Raiskaus, törkeä raiskaus (RL 20: 1 & 2) • Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (RL 20: 8 b ) • Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvamateriaalin hallussapito ja levittäminen (RL 17: 18, 18 a & 19) • Seksuaalipalvelun osto ja oston yritys nuorelta (RL 20: 8 a) • Seksuaalinen ahdistelu (RL 20: 5 a) Rikoslaissa on siis useita pykäliä suojaamaan lasta ja nuorta seksuaaliselta kaltoinkohtelulta. Seksuaalinen teko alle 16-vuotiaan kanssa onkin lähtökohtaisesti hyväksikäyttöä. Rikoksena ei pidetä tilannetta, joka ei loukkaa nuoren seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jossa osapuolten henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole merkittävää eroa. Lailla ei olekaan tarkoitus kieltää nuorten keskinäistä ja tasavertaista seurustelua ja seksiä, ei vaikka molemmat osapuolet olisivat alle 16–vuotiaita. Jos suhteeseen kuitenkin sisältyy painostusta, toisen päihtymystilan hyväksikäyttöä tai pakottamista, voivat rikoksen merkit täyttyä myös nuorten keskinäisissä suhteissa.

MITEN SEKSUAALISTA KALTOINKOHTELUA VOIDAAN ENNALTAEHKÄISTÄ? Tiedämme nuorten kohtaavan kaltoinkohtelua eri paikoissa ja tilanteissa. Kuinka näitä tilanteita siis voidaan ennaltaehkäistä? Nuoren liikkumisen ja verkon käytön rajoittaminen ovat huonoja tapoja ennaltaehkäistä kaltoinkohtelua. Rajoittamalla nuoren liikkumista julkisissa tiloissa vedoten seksuaalisen kaltoinkohtelun uhkaan, annetaan vääristynyttä viestiä nuorelle siitä, että vastuu kaltoinkohtelun välttämisellä on nuorella itsellään. Seksuaalisesta kaltoinkohtelusta tulee keskustella avoimesti nuorta

140

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


kuunnellen ja kunnioittaen. Nuorten kanssa voidaan käydä yleistä keskustelua siitä, mitä seksuaalinen itsemääräämisoikeus tarkoittaa ja miten kaltoinkohtelevissa tilanteissa voidaan toimia. Jokainen nuoren kanssa toimiva voi omalta osaltaan tukea nuorten omia rajoja ja kannustaa juttelemaan luotettavan aikuisen kanssa seksuaalisuuteen, seurusteluun ja seksuaaliseen kaltoinkohteluun liittyvistä mietteistä. Nuorten kanssa voidaan keskustella turvataidoista ja miettiä miten ahdistavassa tilanteessa voi ja saa toimia. Keskustelussa tulee kuitenkin painottaa, ettei tilanteessa lamaantuminen tai toimimattomuus oikeuta kaltoinkohteluun tai vieritä vastuuta kohteelle. Seksuaalista kaltoinkohtelua voidaan tarkastella nuorten kanssa myös yhteisöllisyyden, alueturvallisuuden ja viihtyisyyden näkökulmista. Nuorilta voidaan esimerkiksi kerätä kokemuksia häirinnästä, ahdistelusta ja väkivallasta suositussa kauppakeskuksessa ja pyytää konkreettisia ehdotuksia turvallisuuden ja viihtyisyyden parantamiseksi. Julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa nuorten kanssa toimivat nuorisotyöntekijät sekä vartijat voivat säännöllisesti keskustella nuorten kanssa seksuaalisen kaltoinkohtelun eri tilanteista ja kysyä avoimesti koetaanko paikka turvalliseksi. Tukea ahdistaviin tilanteisiin ja tukipalveluiden yhteystietoja tulee olla avoimesti saatavilla. Nuoria tulee kannustaa ahdistavista tilanteista kertomiseen vartijoille, poliiseille ja muille luotettaville aikuisille. Seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja kaltoinkohtelusta yleisesti keskusteleminen ei vahingoita nuorta. Avaamalla keskustelun aikuinen viestii nuorelle, ettei kaltoinkohtelu ole ok. Keskustelua voidaan myös avata ajankohtaisten uutisten kautta, nuorilta voidaan kysyä huolestuttaako heitä uutisoidut ahdistelutapaukset ja onko nuorilla tarve keskustella niistä. Tilasta ja omasta roolista riippumatta on tärkeää ylläpitää avointa ja kunnioittavaa suhdetta hengaileviin nuoriin. Tutulle ja reilulle vartijalle on matalampi kynnys kertoa ahdistelevasta porukasta tai koskettelevasta aikuisesta.

KUINKA PUUTTUA, MITEN TUKEA? Kaupungilla ja kauppakeskuksissa havaittuihin kaltoinkohtelun tilanteisiin tulee aina puuttua. Esimerkiksi tilanteessa, jossa nuori hengailee päihtyneiden aikuisten kanssa, voi nuorelta kysyä onko kaikki ok ja ovatko aikuiset hänelle tuttuja. Aikuisten huudellessa nuorten perään, paikalle voi kutsua vartijan puhuttamaan aikuisia tai itse yrittää tavoittaa nuoret. Nuorille voi Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

141


kertoa omasta havainnostaan ja tarjota mahdollisuutta keskustella asiasta. Tärkeää on painottaa, että nuorella on oikeus turvallisuuteen paikasta ja kellonajasta rippumatta. Aikuisen reaktio ja läsnäolo nuoren kertoessa on tärkeä. Kertoo nuori tapahtuneesta sitten kauppakeskuksen vartijalle, nuorisotyöntekijälle tai vanhemmalle, jokaisen tulee toimia nuoren tukena ja kiittää siitä, että tämä kertoi. Tärkeää on, että aikuinen uskoo nuorta ja painottaa, että tämä on toiminut oikein kertoessaan asiasta. On myös kerrottava, että vastuu tapahtuneesta on yksin tekijällä ja että tekijä on toiminut väärin. Nuorta ei saa jättää tapahtuneen kanssa yksin. Aikuisen tehtävä on huolehtia nuorelle riittävä tuki, ilmoittaa tapahtuneesta vanhemmille ja viranomaisille yhdessä nuoren kanssa. Usein nuori pelkää asian esiintuloa vanhemmille. Tällaisissa tilanteissa on tärkeä sanoittaa, että aikuisten tehtävä on nyt tukea nuorta, eivätkä aikuiset saa syyttää nuorta tapahtuneesta. On tärkeää tiedostaa, että joskus kertomisesta saattaa seurata väkivallan uhkaa kotona. Jos huoli nuoren turvallisuudesta kotona ja vanhempien osalta herää, on huolesta kerrottava ilmoitusten teon yhteydessä poliisille ja lastensuojeluviranomaisille ennen vanhemmille ilmoittamista. Nuorten kanssa toimivia lastensuojeluilmoitukseen velvollisia ammattilaisia sitoo myös velvollisuus ilmoittaa lapseen kohdistuneesta seksuaalirikosepäilystä poliisille ja lastensuojeluun. Olennaista ei ole tietää mikä rikos on tapahtunut ja täyttääkö tapahtunut rikoksen merkit. Poliisiin tulee olla yhteydessä matalalla kynnyksellä.

Nuoren kertoessa seksuaalisesta kaltoinkohtelusta: • Kiitä ja rohkaise. • Usko, älä kyseenalaista vaikka kertomus olisi epälooginen. • Anna nuoren kertoa tapahtumasta, älä johdattele, painosta tai kysele tapahtuman yksityiskohtia. • Tue nuorta. Kerro, ettei nuori ole syyllinen tilanteeseen. • Miettikää, kenestä nuori voisi saada tukea. Kuka voisi olla luotettava aikuinen? • Tue nuoren jaksamista ja kerro miten voit olla hänelle tukena. • Kerro, mitä rikosilmoitus ja lastensuojeluilmoitus tarkoittavat ja miten prosessi etenee. • Ilmoita yhdessä nuoren kanssa viranomaisille ja vanhemmille. • Tee tarkat muistiinpanot 142

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin


LOPUKSI Jokaisella aikuisella on vastuu nuorten hyvinvoinnista: ammattilaiset ja aikuiset voivat arjessaan tukea nuorten omia rajoja ja puuttua kaltoinkohteluun. Nähdessään ahdistuneen nuoren aikuisen piirittämänä bussipysäkillä, tulee aikuisen rohkeasti kysyä onko kaikki hyvin. Huolta herättäneestä kauppakeskuksessa hengailevasta nuoresta voi ilmoittaa alueen sosiaali­ viranomaisille ja nuorisotyöntekijöille. Rohkeutta puuttua, tunnistaa ja toimia vaaditaan jokaiselta nuorten kanssa toimivalta. On kuitenkin muistettava, että jo seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja seksuaalisen kaltoinkohtelun puheeksiottaminen viestii nuorelle paljon: näistäkin asioista voidaan puhua, seksuaalinen kaltoinkohtelu ei ole tabu, ainakin tämä aikuinen uskaltaa avata suunsa! Tärkeintä on, etteivät kaltoinkohtelua kohdannut nuori ja tämän ystävät jää kokemuksen kanssa yksin. Kaikesta voi selvitä, mutta siihen tarvitaan usein ammattilaisten ja läheisten apua. Vastuu asioiden puheeksiottamiseen kuuluu aikuisille. Vaikka usein nuorilla onkin ympärillään aikuisia ja hoitokontakteja – kukaan ei vain koskaan ole ottanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja kaltoinkohtelua puheeksi. Jokaisen aikuisen vastuulla on viesti: kaltoinkohtelu ei ole ok, eikä se kuulu kotiin, kaduille, kauppakeskuksiin eikä nettiin.

LÄHTEET Aaltonen, Jussi 2011. Turvataitoja nuorille. THL . https://www.thl.fi/ documents/10531/124365/Opas%202012%2021.pdf Viitattu (14.4.2015) Cacciatore, Raisa 2007. Huomenna pannaan pussaus koppiin. WSOY. Finlex. Rikoslaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L17 (10.3.2015) Väestöliitto 2014: Lastensuojelu digitaalisessa mediassa. https://vaestoliittofi-bin.directo.fi/@Bin/74ff24ec315b021ab9903b76b383818c/1428662882/ application/pdf/3415945/Digitaalisessa%20mediassa%20tapahtuvan%20 hyv%C3%A4ksik%C3%A4yt%C3%B6n%20vaikutukset.pdf Viitattu (14.12.2015)

Luku 3 Tarpeista toimintamalleihin

Seksinostoyrityksiä ja ahdistelua kaupungilla – kuinka havaita ja puuttua nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen kaltoinkohteluun

143


LUKU 4 YHDESSÄ OLEMISEN TILA?


NUORET KAUPPAKESKUKSEN VASTUULLISUUSAGENDALLA – YHTEISTÄ ARVOA LUOMASSA Johanna Kivelä

Maapallon resurssien rajallisuus ja sidosryhmien kasvava kiinnostus ympäristöasioihin ja sosiaalisiin kysymyksiin ovat luoneet uusia paineita yrityksille. Muutos ajattelussa on muokannut markkinoita ja tuonut uusia haasteita mutta myös mahdollisuuksia yrityksille. Yrityksillä on keskeinen rooli useiden sosiaalisten ja ympäristöongelmien ratkaisemisessa ja tämän onnistuessa yritysten vastuullinen toiminta näkyy ihmisten arjessa. Tässä artikkelissa pyritään avaamaan lukijalle yritysvastuun maailmaa ensin yleisellä tasolla, ja tämän jälkeen tarkastelemaan nuoria osana kauppakeskusomistaja Cityconin vastuullisuusagendaa esitettyjen teorioiden valossa. Kuvaan artikkelin alussa yritysvastuuta käsitteenä sekä teorioita, joihin yritysvastuu nojaa. Teoriaosuudessa avaan erityisesti strategisuuden merkitystä yritysvastuutoimille. Artikkelin lopussa pyrin teorian tukemana vastaamaan seuraaviin kysymyksiin; miksi aihe on tärkeä Cityconille, miksi Cityconin yrityksenä kannattaa huomioida nuoret ja pyrkiä löytämään yhteistä arvoa tuottavia toimenpiteitä valtakunnallisen nuorisokasvatusjärjestö Nuorten Palvelu ry:n kanssa. Kirjoitan tässä artikkelissa yhteistyöstämme Nuorten Palvelu ry:n kanssa yritysvastuullisuuden näkökulmasta. Pauliina Lampelan artikkeli tässä kokoelmassa kertoo tarkemmin yhteistyöstämme nuorisokasvatusjärjestön näkökulmasta. Ennen kuin siirrytään käsittelemään yhteistyötä, tarkastellaan miten vastuullisuus nousee yritysten agendalle ja miten siitä voi pyrkiä tekemään strategista. Kirjoittaja toimii Cityconissa vastuullisuusasiantuntijana ja on tässä roolissa vastannut nuoriin liittyvästä yhteistyön koordinoinnista. Artikkeli perustuu kirjoittajan teoriatietoon yritysvastuusta sekä siihen tietoon ja näkemykseen, joka on syntynyt käytännön työssä.

146

Nuoret kauppakeskuksen vastuullisuusagendalla – yhteistä arvoa luomassa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


Citycon on päivittäistavarakauppavetoisten ja kaupungeissa sijaitsevien kauppakeskusten omistaja, kehittäjä ja hallinnoija Pohjoismaissa ja Baltiassa. Paikallisyhteisön palvelemiseen keskittyneet kauppakeskukset sijaitsevat kaupunkien keskustoissa lähellä ihmisten koteja ja työpaikkoja.

MITÄ ON YRITYSVASTUU Yksi merkittävimmistä yritysvastuun teorioista on sidosryhmäteoria. Teorian pääolettamus on, että yrityksen täytyy huomioida osakkeenomistajien edun lisäksi myös muiden sidosryhmien oikeutetut edut. (Sidosryhmäteorian kehittäjiin kuuluvat Clarkson, 1995; Donaldson & Preston, 1995; Freeman, 1984; Jones, 1995 ja Mitchell, Agle & Wood, 1997.) Jotta yritys voi ymmärtää sidosryhmien merkityksen itselleen, sidosryhmät täytyy määritellä. On monta tapaa määritellä sidosryhmä. Yksi kuuluisimmista on Freemanin (1984, 46) laaja määritelmä ”Yksilö tai ryhmä, joka voi vaikuttaa tai johon yrityksen toiminta voi vaikuttaa”. Yksityiskohtaisempi esimerkki on Donaldsonin ja Prestonin (1995) sidosryhmämalli (kuva 1).

Kuva 1: Sidosryhmämalli (Donaldson & Preston 1995, 69.)

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Nuoret kauppakeskuksen vastuullisuusagendalla – yhteistä arvoa luomassa

147


Kuvassa olevien ryhmien lisäksi sidosryhmiin voidaan lukea muita osapuolia, kuten kolmannen sektorin järjestöt, media, akateemikot ja esimerkiksi ”tulevaisuus” (lapset). Sidosryhmäteoriassa on neljä aspektia: normatiivinen, deskriptiivinen, johdollinen ja instrumentaalinen (Donaldson ja Preston 1995). Normatiivinen aspekti käsittelee sitä, miksi yrityksen tulisi huomioida sidosryhmien tarpeet. Normatiivinen lähestymistapa perustuu ajatukseen, että sidosryhmillä on hyväksytty ja oikeutettu kiinnostus yrityksen toimintaan. Deskriptiivinen lähestymistapa tarkastelee, selittääkö sidosryhmien huomioiminen yrityksen toimintaa. Liikkeenjohdollinen lähestymistapa viittaa siihen, kuinka yritys käytännössä ottaa huomioon sidosryhmien tarpeet. Instrumentaalinen lähestymistapa keskittyy vastaamaan kysymykseen, onko sidosryhmien tarpeiden huomioiminen hyvä tapa edistää yrityksen päämääriä ja taloudellista tulosta. (Donaldson ja Preston 1995, 66–67.) Instrumentaalinen näkökulma keskittyy siis oletukseen, että yritykset, jotka panostavat sidosryhmäjohtamiseen, menestyvät. Clarkson (1995) väittää, että yrityksen menestyminen ja toiminnan jatkuvuus riippuvat siitä, pystyykö yritys täyttämään taloudellisen ja sosiaalisen tarkoituksensa. Tämän tarkoitus on luoda ja jakaa tarpeeksi arvoa ensisijaisille sidosryhmille sekä varmistaa näin, että jokainen sidosryhmistä pysyy osana yrityksen sidosryhmäkokonaisuutta. Esimerkkinä tästä voidaan käyttää tilannetta, jossa yrityksen henkilöstö ei kokisi tulleensa kohdelluksi riittävän hyvin, ja tämän seurauksena etsisi vaihtoehtoja ulkopuolelta jolloin yrityksen jatkuvuus vaarantuisi. (Clarkson 1995,112.) Clarkson huomauttaa, että yrityksen johtoa ei voida pitää vastuullisena maksimoimaan tuottoja vain yhdelle sidosryhmälle, sijoittajille, muiden sidosryhmien kustannuksella, vaan sen sijaan yrityksen edustajat ovat vastuullisia kaikille yrityksen ensisijaisille sidosryhmille. Kun yritys määrittelee vastuitaan ja velvoitteitaan sidosryhmiään kohtaan sekä tunnustaa sidosryhmien olevan oikeutettuja vaatimaan asioita, saavutaan moraalisen ja eettisen suoriutumisen toiminta-alueelle. Koska eettiset ja moraaliset valinnat voivat vaikuttaa ratkaisevasti yrityksen toimintaan ja menestymiseen, näiden kysymysten johtaminen on strategisesti tärkeää. (Clarkson 1995, 112–113.)

148

Nuoret kauppakeskuksen vastuullisuusagendalla – yhteistä arvoa luomassa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


VASTUULLISUUDESTA KÄSITTEENÄ Yritysvastuullisuudelle ei ole olemassa yhtä määritelmää, joka tiivistäisi, mitä se oikeastaan tarkoittaa, vaan määritelmiä on monia. Yksi tunnetuimmista on Euroopan komission määritelmä:

Sosiaalinen vastuu ei tarkoita vain lain vaatimusten täyttämistä, vaan säännösten ylittämistä ja panostamista ympäristöön, sidosryhmäsuhteisiin ja inhimilliseen pääomaan. (European Comission 2001, 8)

Vastuullisuus on joka tapauksessa konsepti, joka ei vain määrittele yritysten suhdetta ympäristöön ja sidosryhmiin, vaan kuvailee myös sitä, miten yritysten tulisi johtaa näitä asioita (Windsor 2006, 93). Vaikka yritysvastuun määrittelyyn käytetään erilaisia lauseita ja kuvauksia, yhdistää niistä useimpia seuraavat viisi ulottuvuutta: vapaaehtoisuus, sidosryhmät, ympäristövastuu sekä sosiaalinen ja taloudellinen vastuu (Dahlsrud 2008, 7). Dahlsrud toteaa, että yritysten haaste ei olekaan määritellä vastuullisuutta, vaan ymmärtää, mitä vastuullisuus tarkoittaa missäkin tilanteessa ja miten yritysten tulisi huomioida vastuullisuuden eri aspektit, kun ne kehittävät strategioitaan.

STRATEGISIA VALINTOJA VAI HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ Yrityksillä on erilaisia kannustimia yritysvastuuseen. Tällaisia kannustimia ovat esimerkiksi lakien ja säännöksien noudattaminen, eettiset kannustimet eli ns. ”oikea tapa toimia” ja taloudelliset kannustimet. Taloudellisiksi kannustimiksi voidaan laskea uudet taloudelliset mahdollisuudet ja riskien ennakoiminen sekä kilpailuedun saavuttaminen yritysvastuujohtamisella. Strateginen vastuullisuus nojaa ajatukseen, että kaikki yritykset eivät hyödy samankaltaisista vastuullisuustoimista – ”yksi koko ei sovi kaikille”. Kun vastuullisuutta ajatellaan yritykselle arvoa tuottavana toimintatapana, voidaan sanoa, että kaikki ei sovi kaikille. Kaikki yritykset eivät voi siis luoda rahallista arvoa ja tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle tehden samoja Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Nuoret kauppakeskuksen vastuullisuusagendalla – yhteistä arvoa luomassa

149


asioita. Esimerkiksi Porter & Kramer (2006) pitävät liiketoiminnan ja ympäröivän yhteiskunnan integraatiota lähtökohtana. Porterin ja Kramerin esittelemä käsite ”jaettu arvo” tarkoittaa toimintaperiaatteita ja toimintatapoja, jotka edistävät yrityksen kilpailukykyä parantaen samanaikaisesti taloudellisia tai sosiaalisia olosuhteita niissä yhteisöissä, joissa yritys toimii. He väittävät, että monet yritysten toteuttamat vastuullisuustoimenpiteet eivät ole saavuttaneet täyttä potentiaaliaan kahdesta syystä: Ensinnäkin yritykset ovat asettaneet liiketoiminnan ja yhteiskunnan vastakkain, kun parempi olisi ymmärtää nämä kaksi toisistaan riippuvina muuttujina. Toisekseen, yleiset trendit ja ulkopuolinen paine ovat painostaneet yrityksiä ajattelemaan vastuullisuutta hyvin yleisellä tasolla, eivätkä ne ole ohjanneet siihen, että yritys olisi miettinyt juuri sille sopivia strategioita. (Porter & Kramer 2006, 78.) Porter ja Kramer kirjoittavat, että usein yritysten vastine ulkoiselle paineelle on ollut ennemminkin viestinnällinen kuin strateginen tai operatiivinen muutos. Heidän mukaansa esimerkiksi yritysten vastuullisuusraportit ovat kokoelma suoritetuista aktiviteeteista, joilla yritys todistaa, että se huomioi sosiaalisen ja ympäristövastuunsa. Esimerkiksi hyväntekeväisyyteen tehtyjä ”panostuksia” kuvataan useimmiten rahana eikä käsitellä projektien vaikutuksia ja saavutuksia. (Porter ja Kramer 2006, 80–81). Porterille ja Kramerille liiketoiminnan ja yhteiskunnan aito integraatio on vastuullisuuden ydin. Yritysten tulisi arvioida vastuullisuustoimenpiteitään samalla tavoin kuin ne arvioivat muita liiketoimintapäätöksiään, ja tällä tavoin tehdä vastuullisuudesta strateginen mahdollisuus ja kilpailu­ etu. (Porter ja Kramer 2006, 80.) Kun liiketoiminnan ja yhteiskunnan liittymäkohdat on analysoitu, yritysten pitäisi valita ne asiat, joihin suuntaavat huomionsa. Sen sijaan, että yritettäisiin ratkaista jokainen yhteiskunnallinen ongelma, kannattaa keskittyä niihin aiheisiin, jotka liittyvät yrityksen toimintaan, ja tarkastella niitä lähemmin. Yritysvastuullisuuden ohjaavana ydinkysymyksenä tulisi olla se, antaako jokin tietty toimenpide mahdollisuuden luoda yhteistä arvoa eli hyödyttää sekä liiketoimintaa että yhteiskuntaa merkityksellisellä tavalla. Yhteisen arvon luomista tulisi katsoa kuten tutkimus- ja kehitystoimintaa – pitkäaikaisena projektina tulevaa kilpailukykyä arvioiden. (Porter & Kramer 2006, 91). Hyväntekeväisyyttä Porter ja Kramer (2002) käsittelevät siitä näkökul-

150

Nuoret kauppakeskuksen vastuullisuusagendalla – yhteistä arvoa luomassa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


masta, että hankkeita tulisi miettiä strategisesti, jotta sekä yhteiskunnalle että liiketoiminnalle saataisiin aikaan suurimmat vaikutukset. Tukemalla aloitteita ja ohjelmia, jotka liittyvät yritysten omaan toimintaan ja strategiaan, yritys varmistaa, että heidän omat resurssinsa tukevat valittuja toimia ja yhteistyökumppaneita tehokkaasti. Porter ja Kramer myös huomauttavat, että ne yritykset, jotka voivat osoittaa saaneensa aikaan tuloksia sosiaalisen- tai ympäristöongelman ratkaisussa, ovat uskottavampia kuin ns. perinteisiä hyväntekeväisyyslahjoituksia antavat. Yritysten tulisi panostaa hankkeiden kehittämiseen ja monitorointiin pitkällä aikavälillä – johdonmukainen kehitys luo pitkällä aikavälillä eniten arvoa (Porter & Kramer 2002, 67–68). Miten yritysvastuu sitten vaikuttaa yrityksen taloudelliseen tulokseen ja vaikkapa pörssikurssiin? Tätä taloudellisen menestymisen ja yritysvastuun suhdetta on tutkittu paljon, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia. Tutkijat ovat löytäneet positiivisia, negatiivisia ja neutraaleja vaikutussuhteita (McWilliams & Siegel 2000). Hillman ja Keim (2006, 126) huomauttavat, että tällaisten ristiriitojen vuoksi olisi tärkeämpää suorittaa täsmällisempää analyysia yksittäisistä toimista kuin yrittää mitata yritysvastuuta yhtenä kokonaisuutena. Halme ja Laurila (2008, 326) huomauttavat, että se miten yritysvastuuta yrityksessä toteutetaan vaikuttaa paitsi suoraan yritysvastuun alaisuuteen kuuluviin aikaansaannoksiin myös taloudellisiin aikaansaannoksiin. Lankoski (2007) tiivistää, että jotkut yritysvastuutoimet vaikuttavat taloudelliseen menestymiseen, mutta eivät kaikki. Kyse ei ole ainoastaan siitä, toteuttaako yritys vastuullisuustoimia, vaan minkälaisia ja miten.

MITEN TÄMÄ KAIKKI LIITTYY KAUPPAKESKUKSISSA HENGAILEVIIN NUORIIN? Miksi Citycon kauppakeskusomistaja haluaa edistää kauppakeskuksissaan oleskelevien nuorten hyvinvointia ja miksi juuri tämä aihe on tärkeä Cityconille? Aloitetaan tarkastelu siitä, miksi tämä aihe on tärkeä, edellä esitetyn teorian valossa. Syyt aiheen tärkeyteen ovat hyvin yksinkertaisia. Cityconin kauppakeskuksissa vierailee paljon nuoria ja heidän oleskelunsa kauppakeskuksissa sekä siitä aiheutuvat vaikutukset kauppakeskukselle ja nuorille itselleen Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Nuoret kauppakeskuksen vastuullisuusagendalla – yhteistä arvoa luomassa

151


ovat osa kauppakeskusten arkea. Nuoret kuuluvat kauppakeskuksen asiakkaisiin ja ovat osa keskusta ympäröivää yhteisöä; näin ollen he muodostavat Cityconille tärkeän sidosryhmän. Cityconin strategia on sijaita kaupunkien keskustoissa sekä aluekeskustoissa, hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrella. Tämä tarkoittaa, että kauppakeskuksemme sijaitsevat lähellä kouluja, bussiterminaaleja ja niin edelleen, eli lähellä niitä paikkoja, joissa kaiken ikäiset ihmiset viettävät aikaansa. Koska kauppakeskuksiemme sijainti on koko konsernin linjaus, on myös nuorten oleskelu kauppakeskuksissamme lähes kaikkien keskustemme ominaispiirre. Tämä tekee nuorten huomioimisesta koko yrityksen tasoisen asian, ei vain yksittäisiin keskuksiin liittyvän. Tämän vuoksi aihe on olennainen koko Cityconille. Syy siihen, miksi Citycon haluaa edistää nuorten hyvinvointia kauppakeskuksissaan, lähtee Cityconin asiakaslupauksesta – Easy to visit, lovely to stay – mukava käydä, viihtyisä viipyä. Nuoret, siinä missä muutkin, ovat Cityconin kuluttaja-asiakasryhmä, niin nyt kuin tulevaisuudessa. Nuorten Palvelu ry:n kanssa toteutetut toimenpiteet tähtäävät siihen, että niin nuorten hyvinvointi kuin kauppakeskuksen kaikkien muidenkin asiakasryh­ mien viihtyvyys lisääntyy. Lisäksi toimilla pyritään siihen, että Cityconin palveluntarjoajat (mm. järjestyksenvalvojat) ja asiakkaamme (vuokralaiset) saavat tukea nuorten kohtaamiseen. Näin kasvaa yhteisymmärrys City­ conin palveluntarjoajien, asiakkaiden ja nuorten välillä. Voimme parantaa nuorten hyvinvointia tukemalla vartijoiden ja muiden kauppakeskustoimijoiden osaamista ongelmatilanteissa.

MITÄ YHTEISTYÖ ON OPETTANUT – YHDESSÄ TILASSA Citycon tuntee kauppakeskusmaailman ja tuo yhteistyöhön Nuorten Palvelu ry:n kanssa kaupallisen maailman osaamisen. Nuorten Palvelu ry auttaa Cityconia ja palveluntarjoajiamme sekä asiakkaitamme ymmärtämään paremmin nuoria ja heidän tarpeitaan sekä edesottamuksiaan ja luomaan verkostoja muihin paikallistoimijoihin yhä kattavampien turvaverkkojen luomiseksi nuorille. Kauppakeskus toimii osana lähiyhteisöään, ja lähiyhteisön hyvinvointi on edellytys sen toiminnalle. Cityconille kaikkien asiakasryhmien viihtyisyyden lisääminen tuo liiketoiminnallista lisäarvoa, ja samalla parannamme nuorten asemaa pyrkimällä vähentämään heidän

152

Nuoret kauppakeskuksen vastuullisuusagendalla – yhteistä arvoa luomassa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


kokemaansa epätasa-arvoa. Pyrimme saamaan nuorten ääntää kuuluville mm. erilaisten projektien avulla. Samalla nuoret pääsevät vaikuttamaan siihen ”omaan kauppakeskukseensa”. Suomessa noin puolet kauppakeskustemme järjestyksenvalvonnan ilmoituksista liittyy nuoriin. Tämä luo lähtökohdan tarpeelle kehittää nuorten ja kauppakeskuksissamme toimivien järjestyksenvalvojien vuorovaikutustapoja. Kauppakeskuksen arjessa muotoutuneita vuorovaikuttamisen keinoja ja tapoja toimia sekä kohdata nuoret on muutettu mm. kouluttamalla järjestyksenvalvojia nuorten kohtaamiseen ja laatimalla uusia yhtenäisiä ohjeistuksia yhdessä järjestyksenvalvojien sekä vuokralaisten kanssa. Nuorten Palvelu ry:n asiantuntijoiden pitämiä koulutuksia on järjestetty useissa kauppakeskuksissa. Ensisijaisena kohderyhmänä ovat olleet kauppakeskusten järjestyksenvalvojat, mutta myös paljon nuoria työssään kohtaavia vuokralaisia on innostettu mukaan koulutuksiin. Yhteistyömme aikana yhteensä yli 60 vartijaa on osallistunut koulutuksiin. Järjestyksenvalvojilta ja vuokralaisilta saadun palautteen perusteella koulutukset koettiin tarpeelliseksi, ymmärrys nuorista lisääntyi ja koulutus antoi konkreettisia esimerkkejä sekä valmiuksia nuorten kanssa toimimiseen. Koulutusten myötä tieto eri toimijoiden vastuista ja vaikutusmahdollisuuksista lisääntyi. Myös lainsäädännön läpikäymistä pidettiin hyödyllisenä osana koulutusta. Esimerkki koulutustilaisuuksien tuloksista ovat kauppakeskuksille laaditut yhteiset toimintamallit nuorten kohtaamiseen. Koulutuksen ja sääntöjen laatimisen jälkeen säännöt on jalkautettu keskuksissa sisäisesti ja otettu osaksi uusien työntekijöiden perehdytystä pysyvien vaikutusten aikaansaamiseksi. Koulutusten ja toimintamallien laadinnan myötä kauppakeskusten sisäiset toimintamallit ovat selkeytyneet ja kauppakeskusjohdolle tulevien valituksien on huomattu vähentyneen. Toimintamalleja on käyty läpi myös yhdessä nuorten kanssa. Erilaisilla projekteilla ylläpidetään lisäksi osallisuutta, esimerkkinä nuorten ideapaja kauppakeskus Ison Omenan laajennuksen suunnittelun yhteydessä. Nuoret pääsivät tutustumaan tulevaan kauppakeskukseen ja esittämään omia ideoitaan sekä näkemyksiään hankkeen suunnittelusta. Näistä ideapajoista oppivat sekä yritys että nuoret. Cityconin tulee yrityksenä edelleen kehittää vastuullisuuteen liittyvien toimenpiteiden, erityisesti yhteistyöprojektien vaikutusten seuraamista ja Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Nuoret kauppakeskuksen vastuullisuusagendalla – yhteistä arvoa luomassa

153


mittaamista sekä pyrkiä siihen, että tehdyistä toimista tulee varmasti pysyviä käytäntöjä. Näin tehdään niin nuorten hyvinvoinnista kuin kauppakeskuksiemme viihtyisyydestä pysyviä arvoja. Citycon tekee nyt kolmatta vuotta yhteistyötä Nuorten Palvelu ry:n kanssa ja on sinä aikana jalkauttanut uusia toimintamalleja Suomessa eri kauppakeskuksiin sekä tutkinut niiden vaikutuksia. Yhteistyö on opettanut uutta, mutta ennen kaikkea antanut näille asioille painoarvoa ja luonut järjestelmällisiä toimintatapoja kauppakeskuksen arkeen sekä uusia ajattelutapoja kaikille osapuolille. Cityconin ja Nuorten Palvelu ry:n yhteistyötä voidaan pitää hyvänä esimerkkinä yrityksen kannalta olennaisesta, strategisesta yritysvastuutoiminnasta. Cityconin kannalta onnistumisen avain on saadun tiedon ja työkalujen vieminen kauppakeskuksen jokapäiväisiin käytäntöihin sekä pysyvien toimintamallien luominen. Yhteistyöjärjestön kannalta onnistuminen vaatii tavoitteiden osumista yhteen ja riittävän selkeitä toimintamalleja, jotka voidaan panna yrityksessä toimeen osana operatiivista johtamista sekä arjen toimintaa.

154

Nuoret kauppakeskuksen vastuullisuusagendalla – yhteistä arvoa luomassa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


LÄHTEET Clarkson, M. B. 1995. A stakeholder framework for analyzing and evaluating corporate social performance. The Academy of Management Review 32(3):946-967. Dahlsrud, A. 2008. How corporate social responsibility is defined: an analysis of 37 definitions. Corporate Social Responsibility and Environmental Management 15(1):1-13. Donaldson, T. & Preston, L. 1995. The stakeholder theory of the corporation: concepts evidence and implications. Academy of Management Review 20(1):65-91. European Commission 2001. Promoting a European framework for corporate social responsibility. A green paper. Luxembourg: Office for Publications of the European Communities. (http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/ HTML/?uri=CELEX:52001DC0366&rid=5) Freeman, E. 1984. Strategic Management: A Stakeholder Approach. Pitman: Boston MA. Halme, M. & Laurila J. 2009. Philantrophy, Integration or Innovation? Exploring the Financial and Societal Outcomes of Different Types of Corporate Responsibility. Journal of Business Ethics 84(3): 325-339. Hillman A. J. & Keim G.D. 2001. Shareholder value, Stakeholder Management ans Social Issues: What’s the Bottom line?. Strategic Management Journal 22(2): 125-139. Jones, T. 1995. Instrumental stakeholder theory: A synthesis of ethics and economics. The academy of Management Review 20(2): 404-437. Lankoski, L. 2007. Differential Economic Impacts of Corporate Responsibility Issues. Business and society 48(2): 206-224. McWilliams, A. & Siegel, D. 2000. Research notes ans communications: Corporate Social Responsibility and Financial Performance: Correlation or Missspecification? Strategic Management Journal, 21: 603-609. Mitchell, R., Agle B. & Wood, D. 1997. Toward a theory of stakeholder identification and salience: Defining the principle of who and what really counts. The Academy of Management Review 22(4): 853-886. Porter, M. E. & Kramer, M. R. 2002. The Competitive Advantage of Corporate Philanthropy. Harvard Business Review 80(12): 56-64. Porter, M. E. & Kramer, M. R. 2006. Strategy and Society: The Link between Competitive Advantage and Corporate Social Responsibility. Harvard Business Review 84(12): 78-92. Windsor, D. 2006. Corporate Social Responsibility: Three Key Approaches. Journal of Management Studies, 43(1):93-114).

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Nuoret kauppakeskuksen vastuullisuusagendalla – yhteistä arvoa luomassa

155


KENEN TYÖ? VARTIJAT JA NUORISOTYÖNTEKIJÄT ASIAKASTYÖN, TURVALLISUUDEN JA KASVATUSTYÖN ÄÄRELLÄ. Kirsi Purhonen

Nykyinen työ ja tulevaisuuden työelämä muuttuvat merkittävästi. Moniosaajuus ja yhdessä tehdyn työn merkitys korostuvat entistä enemmän. Työ muotoutuu ja järjestäytyy yhä enemmän erilaisiin verkostoihin, joissa osaaminen hajautuu eri ammattilaisille. Nämä havainnot ovat olleet näkyvissä pitkään, mutta eri ammattien itseymmärrys ja koulutus eivät ole vielä kovin hyvin taipuneet ammattien rajapintojen ylitykseen osaamisen näkökulmasta. Tutkimalla eri ammattien opintosuunnitelmia, pääsee käsitykseen kunkin ammatin ydinosaamisesta sekä siihen liitettävistä täydentävistä ja vaihtoehtoisista opinnoista. Lähialoilla ”opintojen ristiinpölytystä” tapahtuu jossain määrin, mutta kun tutkitaan valmistuvien opiskelijoiden todistuksia, niin harvoin niistä löytää omalta alalta poikkeavia kurssisuorituksia. Tämä heijastuu käytännön työhön, jossa ihmetellään yhteisen kohderyhmän kanssa tehtävän työn tulokulmaeroja ja jopa ammattikuntien kiistelyä siitä, kuka oli ensin ja kenen ehdoilla kohderyhmän kanssa työskennellään. Edellä ja myöhempänä esittämäni havainnot, väittämät ja kokemukset perustuvat pitkään työuraani eri ammattien rajapinnoilta. Kasvatusalan ammattilaisena olen tehnyt suurimman osan työurastani sosiaali- ja terveysalan rajapinnoilla. Työn ohessa opiskellessani päädyin tutkimaan ammatillista puhetta, jota nuoriso- ja sosiaalialan ammattilaiset kävivät ammattilehdissä nuorten päihdetyöstä. Tutkimukseni perusteella nuoriso- ja sosiaalialan yhteistyö näyttäytyi hajanaisena ja yhteistyön suunnitelmallinen toteuttaminen oli pirstaloitunutta ja heikosti johdettua. Ammattilaisia velvoitettiin yhteistyöhön, yhteistyötä haluttiin ja suhde yhteistyöhön oli

156

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


kriittinen. Yhteistyön toteuttamiseen löytyi satunnaisia, kokemusperäisiä käytäntöjä, mutta laajempaa pohdintaa yhteistyön jäsentämiseen ei ollut. Aineistosta paljastui myös pelkoja oman ammatin erityisluonteen menettämisestä, mikäli yhteistyötä ei jäsennetä selkeästi ja muodosteta uutta työotetta rajapinnoille. (Purhonen 2011.) Nämä havainnot ja heikot signaalit ovat kulkeneet mukanani vaihtaessani työtä ja tehdessäni sitä jälleen eri ammattilaisten kanssa. Ajatuksiani ja havaintojani on vahvistanut opetustyöni ohella tekemäni projektityö Mikkelin kaupungin ja Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteishankkeessa, jossa kehitettiin nuoriso-, sosiaali- ja kirjastotyön ammattilaisten yhteistyötä ja menetelmiä (KIRJAVAA-hanke 2013–2014) sekä yhteistyö Nuorten Palvelu ry:n Nuorten reviireillä -projektin kanssa kaupallisissa ympäristöissä. Ympäristöt ja ammattilaiset ovat vaihtuneet, mutta nuori ja nuoren kohtaaminen on säilynyt keskiössä. Pohdintani ja ajatukseni ovat määrittyneet käsitteeksi kolmas työ, jonka määrittelen artikkelin lopussa. Kokonaisuutena artikkelissani keskitytään nuoriso- ja vartiointityön risteyskohtaan julkisissa tiloissa. Kirjoituksessa pohditaan sitä, mistä näkökulmasta työtä tehdään, kenelle nuorten kanssa tehtävä työ kuuluu ja minkälaista osaamista työ vaatii ammattien rajapinnoilla.

MUUTTUVA TYÖ JA OSAAMISEN UUDISTAMISTARPEET Vuosina 2011–2014 Etelä-Savon ELY-keskuksen TENHO-hankkeessa jäsennettiin tulevaisuutta ja työelämän yleisiä muutossuuntia. Hankkeessa tutkittiin muun muassa sitä, millaisia tulevaisuuden muutoksia tapahtuu ammattien sisällöissä ja ammattien toimialoilla. Aineiston keruutapana käytettiin TEM Trendiwikiä, jonne kertyi kaikkiaan parisataa erilaista signaalia (Kautiainen & Kokkonen 2014.) Hankkeessa järjestettiin myös vuonna 2013 työpaja, jossa pohdittiin työelämän muutossuuntia tulevaisuuden näkökulmista. Tilaisuudessa nousi esille heikkoja signaaleja, jotka kertovat asioita tulevaisuuden työn muutostarpeista ja myös osaamisen painopisteistä. Trendiwikin ja työpajan aineistossa (Kautiainen & Kokkonen 2014, 3) nousi esille muun muassa uudenlaiseen osaamiseen liittyviä signaaleja. Tulevaisuuden työssä korostuu uudenlainen osaaminen, joka edellyttää ammattilaiselta jatkuvaa oppimista, osaamisen päivittämistä, muuntautumiskykyä, sopeutumista ja uudistumista. Osaaminen laajentuu oman ammatin Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

157


ulkopuolelle ja erilaisiin rajat ylittäviin taitoihin. Ammatit luovat nahkansa ja muutostilanteisiin tarvitaan joustavia kouluttautumismahdollisuuksia. Työntekijän vastuulle siirtyy yhä enemmän työtehtäviä, joita tehtävänkuvaan ei aikaisemmin ole kuulunut (Kautiainen & Kokkonen 2014, 2 - 8.) Nämä työelämän hiljaiset signaalit ja tulevaisuustyöpajan tulokset vahvistavat samoja huomioita, joita on ollut havaittavissa nuorisoalan ja vartiointityön rajapinnoilla julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa. Muun muassa kauppakeskuksissa nuorten asiakkaiden ympärille kytkeytyvä työ on nostanut esille vartiointi- ja nuorisotyön ammattilaisten uudistuvan työn tarpeet. Nämä tarpeet liittyvät toimintaympäristöön, eri ammattiryhmien kohtaamiseen ja yhdessä tehtyyn työhön ja erityisesti työn kohteeseen, tässä tapauksessa nuoren kohtaamiseen.

NUORET JA AMMATTILAISET KOHTAAVAT JULKISISSA TILOISSA Julkiset ja puolijulkiset tilat ovat luoneet nuorille oleskelun paikkoja, joihin liittyy kuluttaminen ja tilojen haltuunotto. Sen voidaan ajatella olevan myös demokraattista olemisen oikeutusta osana julkista yhteisöä. Tämä olemisen oikeutus näyttäytyy nuorten kulttuurisena ilmiönä, hengailuna. Hengailussa on kyse kaupunkitilan haltuunotosta, jossa voi viettää aikaa ilman vanhempien tai muiden aikuisten kontrollia (Tani 2010; Immonen 2013). Kautta aikojen nuorten omaehtoinen julkisten paikkojen haltuunotto ja siihen liittyvät nuorisokulttuuriset muodot ovat virittäneet polveilevan mediakeskustelun. Ilmiöön etsitään usein ratkaisua häätämisen kautta (Uusi-Suomi 12.11.2009; Satakunnan kansa 22.8.2014) tai kiinteistön omistajalta vaaditaan toimia asian korjaamiseksi (Länsi-Savo 21.8.2015). Nuorten demokraattiseen olemisen oikeuteen julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa liittyy myös yhdyskunta- tai kaupunkirakentamisen suunnitteluvaihe. Parhaiten nuorten demokraattisen olemisen oikeutus toteutuu yhteisen suunnittelun avulla. Tällä voidaan parhaimmassa tapauksessa välttää nuorten ja muun yhteisön väliset kiistat ja negatiivinen mediajulkisuus. Tässä suunnittelussa tulisi vastaavasti olla mukana nuoren ympärillä olevat ammattilaiset, jotta uuden työympäristön ammattilaisverkosto tulee tutuksi ja nuorten olemisen oikeutuksen ydin tulee kuulluksi. Kauppakeskusten rakentamisessa on nykyään ryhdytty ottamaan nuoria mukaan suunnitteluun, kuten Eeva Järveläinen ja kumppanit sekä Pau-

158

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


liina Lampela tämän kokoelman artikkeleissaan kirjoittavat. Nuorten kanssa halutaan sekä rakentaa hyvää vuorovaikutusta ja kohtaamista että ehkäistä mahdollisia konflikteja. (Yleisradio 4.2.2015.) Tämä on ollut viisas tapa toimia, sillä nuoret ovat tulevaisuuden kuluttajia ja he arvostavat kunnioittavaa kohtaamista. Nuorten hengailun hyväksyminen osaksi kaupallista tilaa viestittää myös ajan hermoilla olemista. Nuorison läsnäolo luo trendikkyyttä ja nykyaikaista imagoa kaupalliselle toimijalle (Immonen 2013, 19). Se, miten nuorten läsnäoloon suhtaudutaan ja miten kohtaamiset onnistuvat, vaihtelee. Nuorten kohtaamisissa on läsnä ja osallisena muiden kauppakeskuksen asiakkaiden lisäksi useita ammattikuntia ja jokaisella ammattikunnalla on erilainen kohtaamisen tulokulma. Kaupallisissa tiloissa toimivien ammattilaisten ja nuorten kohtaamisissa on kyse pääsääntöisesti asiakaspalvelusta, turvallisuuden luomisesta, häiriökäyttäytymiseen puuttumisesta, kasvatuksesta ja ohjauksesta. Kärjistetysti voidaan todeta, että ammattilaiset toimivat tiloissa oman ammatti­ orientaationsa määrittelemän työn puitteissa keskittyen omaan työhönsä ja perustehtäväänsä niin kauan kunnes jossakin leimahtaa nuorten ja muiden asiakkaiden tai työntekijöiden välinen kriisitilanne. Kriisi purkautuu usein julkisen mediakeskustelun kautta siirtyen pikkuhiljaa eri ammattialojen välillä käytävään keskusteluun ammatillisesta vastuusta ja oman työn tai osaamisen rajoittamispuheeseen. Syyllisiä etsitään ja pian käydäänkin keskustelua, joka itse asiassa koskeekin ammatilliseen osaamiseen ja työtehtäviin liittyviä kuvauksia. Tarkkaan kuuntelemalla voi kyseessä olla myös ammattialan perustehtävään ja osaamistarpeisiin liittyvää muutosvastarintaa.

EI KUULU MEILLE, VAIKKA KUULUU JA NÄKYY – AMMATTILAISET JA TYÖN RAJAUSPUHE Kukin ammattilainen toimii käytännössä ammatillisen koulutuksen ja organisaation määrittelemän perustehtävän puitteissa. Ammatillinen orientaatio ohjaa vahvasti työtä ja siihen suhtautumista. Se ohjaa myös rajaamaan työtehtäviä, joita ei katsota kuuluvan oman ammattialan tehtäväksi. Rajaus on tarpeen silloin kun puhutaan selkeästi ihmisen turvallisuuteen liittyvistä asioista, kuten lääkehoito, väkivalta, lastensuojelu tai sähköasennus. Nämä ammatilliset tehtävät ja niihin liittyvä osaaminen on erityisosaamista, jota ei voi olettaa muilla olevan. Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

159


Oman ammattialan koulutuksessa saatu osaaminen laajenee ja syvenee kunkin työpaikassa, mutta se voi pahimmillaan olla myös työn kohderyhmän kanssa tehtävän työn rajaamista silloin kun työn kohderyhmä ei käyttäydy tai toimi ammatillisen osaamisen määrittämissä raameissa tai ympäristöissä. Työn rajaamiseen voi liittyä muun muassa osaamattomuuden pelko, uudistuvan työn tapahtumapaikan vieraus tai vanhoista tavoista kiinni pitäminen. Työssä kohdatut hankalat tilanteet kuuluvat tällöin joillekin muille työntekijöille tai ammattikunnille. Julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa tapahtuvien ihmisten kohtaaminen määrittyy usein tilassa tapahtuvan ammatillisen perustehtävän kautta, mutta tuleeko siellä liikkuva ihminen kohdatuksi siten, kuin hän toivoo tai on oikeutettu julkisen tai puolijulkisen tilan luonteen mukaisesti?

NUORISOTYÖ JA TYÖN RAJAUSPUHE Nuorisotyön ammatillista erityisyyttä on nuoruuden olemuksen ja kehityksen asiantuntijuus. Nuorisotyön ammattilaisten tärkeimmät osaamisalueet ovat kohtaamis- ja vuorovaikutustaidot niin nuorten kuin toisten ammattilaistenkin kanssa. Perusajatuksena on, että nuorisoalan ammatillinen sisältö ja osaamistarpeet muuttuvat ajassa nuorison liikehdinnän myötä ammattia määrittävien perustehtävien (sosialisaatio-, personalisaatio-, kompensaatio- ja resursointi- ja allokointifunkiot) kautta (Nieminen 2007a, 23). Näitä kaikkia perustehtäviä toteutetaan erilaisissa ympäristöissä sen mukaan, miten yhteiskunta muuttuu ja miten nuorisokulttuurit muovaavat nuorison käyttäytymistä ja liikehdintää. Tässä artikkelissa keskitytään pohtimaan nuorisotyöntekijöiden ammatillisuutta sosiaalisaatio- ja kompensaatiofunktioiden kautta ja miten ne kytkeytyvät ja määrittyvät nuorten hengailun kautta puolijulkisissa tai julkisissa ympäristössä. Nuorisotyöntekijöiden tehtävänä on kasvattaa ja mahdollistaa nuorten sosiaalistuminen muuhun yhteiskuntaan (sosiaalisaatiofunktio). Yhteiskunnan ja lähiyhteisöjen jäseniksi liitytään muun muassa puolijulkisissa kaupallisissa tiloissa. Kaupalliset tilat toimivat nuorille toisaalta keskinäisen vuorovaikutuksen ja toisaalta vetäytymisen areenana. Nuorten tarkoituksena on olla osa yhteisöä muiden katseiden, erityisesti nuorten, saavutettavina ja toisaalta ottaa tila haltuun ilman aikuisten kontrollia (Tani 2009; Lieberg 1995.) Nuoret hakevat myös vastakaikua ja aikuisten auktori-

160

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


teettia käyttäytymiselleen. Julkisissa tai kaupallisissa puolijulkisissa tiloissa oleilu koetaan turvalliseksi, koska järjestyksenvalvojat ovat siellä läsnä (Roivainen & Ruuskanen 2008, 188 – 189.) Vartijoilta voi saada apua esimerkiksi kaverin liialliseen päihtymistilaan (Ikonen & Kokkonen 2015, 24). Nuorisotyöntekijän on ulotettava kasvatustyönsä tiloihin, joka ei perinteisesti ole ollut keskiössä nuorten kanssa toimimisessa. Kaupallisissa tai julkisissa tiloissa tapahtuva nuorisotyö vaatiikin nuorisoalan ammattilaisilta erilaista työotetta ja osaamista, sillä nuorisotyön osaaminen tarkoittaa nimenomaan pedagogista väliintuloa (Hämäläinen 1997, 18, 183,188). Kaupalliset ja julkiset tilat eivät välttämättä ole kansalaisten tai eri ammattilaisten mielestä ensisijainen paikka, jossa pedagogista työtä toteutetaan. Näissä tiloissa myös nuorisotyöntekijän oma ammatillisuus tulee julkiseksi ja näkyväksi. Kasvatus ja ohjaustilanteet eivät välttämättä enää ole työntekijän hallussa samoilla menetelmillä kuin nuorisotiloilla tehtävässä kasvatustyössä. Julkisesti tehtävä työ on osalle nuorisotyöntekijöistä vierasta ja peruste, jolla työtä voi rajata. Perusteluina on voinut olla esimerkiksi se, että kasvatusvastuu puolijulkisessa tai julkisessa tilassa ei kuulu nuorisotyöntekijälle vaan nuorten vanhemmille (Immonen 2013, 40.) Perimmäisenä syynä vastustukseen voi kuitenkin olla se, että nuorisotyöntekijät eivät ymmärrä yhteistyökumppanin ammatillista tulokulmaa tai yhteistyökumppanin ammattikieli koetaan vieraaksi (Immonen 2013, 36; Ikonen & Kokkonen 2015, 30). Kaupallisissa yhteistyöpalavereissa puhutaan usein liiketoiminnasta tai turvallisuusalan lakipykälistä, jotka eivät sisälly nuorisoalan koulutukseen eivätkä ole nuorisotyön ensisijaisia osaamissisältöjä. Nuorten elämisen vaikeuksia ja persoonan kehittymistä tukeva ammatillinen perustehtävä (kompensaatiofunktio) tulee erityisen näkyväksi kaupallisissa ja julkisissa tiloissa silloin, kun nuorison käyttäytymiseen tarvitsee jonkun puuttua. Nuorisotyöntekijä kutsutaan usein apuun nuorten ja julkisten tilojen muiden toimijoiden välienselvittelijäksi. Nuorison liikehdintä ja nuorten vapaa-ajan viettäminen on siirtynyt kaupallisiin ja julkisiin ympäristöihin ennakoimatta. Sinne on siirtynyt myös nuorten käyttäytyminen ja toiminta, jonka tueksi nuorisotyöntekijä on koulutettu. Nuorten persoonan kehittymistä ja kasvatustyötä on perinteisesti tuettu ryhmätoimintana nuorten tiloilla ja vaikeuksia kompensoitu yksilöohjauksen keinoin rauhallisissa toimistotiloissa. Nuorisotyö ei voi siis määrittyä nuorille Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

161


annettujen ja rakennettujen tilojen kautta, vaan mukautua tekemään töitä siellä missä nuoret liikkuvat (Immonen 2013,17.) Nuorisotyötä voikin luonnehtia työksi, jossa työtä määrittää nuorten liikehdintä ajassa ja paikassa, vaikka osa nuorisotyöntekijöistä kokee työnsä kohdentuvan ”vääriin nuoriin” (Immonen 2013,40.) Nämä ”väärät nuoret” voivat olla niitä nuoria, jotka tarvitsevat jo korjaavaa työtä, mutta työntekijällä ei ole osaamista tehdä töitä kohderyhmän kanssa kaupallisissa tiloissa tai mikäli työntekijä ei ole työssään erikoistunut etsivään työhön.

VARTIOINTITYÖ JA TYÖN RAJAAMISPUHE Vartiointiala kuuluu turvallisuusalan ammatteihin ja käytännön työssä kaupallisissa ja julkisissa tiloissa työskentelee sekä vartijoita että järjestyksenvalvojia. Ammattialan työtehtävissä on sisällöllisiä eroja poikkeuksineen. Tässä artikkelissa yksinkertaistan alan ammattinimikkeet vartijoiksi ja jätän työn sisällölliset kuvaukset suosiolla alan ammattilaisen, Ari Appelgrenin, artikkelista luettavaksi. Turvallisuusalan tutkinnoissa on myös sisällöllisiä eroja, joilla pätevöityy eri tehtäviin. Vartiointiammattilaisen työ (Opetushallitus 2010) perustuu turvallisuusalan peruskoulutuksessa määriteltyihin neljään osaamisalueeseen; työprosessien hallintaan, työmenetelmien ja -välineiden hallintaan, työn perustana olevan tiedon hallintaan ja elinikäisen oppimisen avaintaitoihin. Tämän lisäksi vartiointiammattilaiseksi aikova valitsee vartiointitoimintaan liittyviä opintoja sekä muita vapaasti valittavia, ammattia syventäviä opintoja. Vartijan on hallittava työssään vartiointiin liittyviä työprosesseja, vartiointimenetelmiä ja materiaaleja, työn perustana olevaa tietoa sekä elinikäisen oppimisen avaintaitoja. Näillä taidoilla tarkoitetaan taitoja ja osaamista, jota tarvitaan muun muassa tulevaisuuden ja uusien tilanteiden haltuunotossa sekä työelämän muuttuvissa olosuhteissa. Elinikäisen oppimisen taidot pitävät sisällään ongelmanratkaisu-, vuorovaikutusja yhteistyötaitoja. Nämä elinikäisen oppimisen taidot nousevat merkitykselliseen osaan silloin, kun puhutaan julkisten ja puolijulkisten tilojen moniammatillisista verkostoista tai ajassa tapahtuvat ilmiöt muuttavat työn luonnetta täysin uusiin mittasuhteisiin. Ilmiönä nuorten liikehdintä ja hengailu julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa tuo vartioinnin näkökulmasta mukanaan muun muassa vuorovaiku-

162

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


tukseen liittyvät haasteet. Nuoret viettävät aikaansa näissä tiloissa useasta eri näkökulmasta. Oleskelua määrittävät muun muassa ostokset, odottelu, piipahtelu tai sosiaalinen ajanviettopaikka. (Lampela 2013). Nuorten oleskelun haasteeksi voi muodostua se, että nuorten kohtaamista ja vuorovaikutusta ei toteuteta kohtaamisen näkökulmasta, vaan kontrollin näkökulmasta. Nuoret poistetaan tilasta äänekkään käyttäytymisen, ”turhan” ajanvieton näkökulmasta tai nuorille huomautetaan liiallisesta äänenkäytöstä. Pahimmissa tilanteissa nuoret poistetaan tilasta, koska vartiointityön tilaaja, kaupallinen toimija, on määritellyt tilan ensisijaisesti asialliseen käyttäytymisen ja kaupallisuuden näkökulmasta. Tällöin vartiointityö ei katso ohjauksen tai kasvatuksen kuuluvan heidän perustehtäväänsä. Vartiointityön katsotaan määrittyvän yritystoiminnaksi, jonka tarkoituksena on huolehtia tilan turvallisuudesta ja jota mitataan tuloksellisesti palvelun ostajan toimesta. Vartiointityön perustana olevia työmenetelmiä ja tietoja käytetään myös kussakin tilanteessa vartijakohtaisesti. Tämä tilanne- ja henkilösidonnaisuus vaikuttaa myös nuoriin suhtautumisen näkökulmasta. Osa nuorista kokee, että ei ole tullut kohdatuksi oikein tai tasa-arvoisesti järjestyksenvalvojien taholta, kuten Lampela (2013,18) toteaa Kauppakeskusten nuoret -hankkeen raportissa. Vartijoiden koulutukseen ei sisälly kasvatuksellisia opintoja, joka voi aiheuttaa sen, että vartijoilla ei ole tietoisia työvälineitä nuorten kasvatuksellisiin kohtaamisiin. Ikosen ja Kokkosen (2015, 23) opinnäytetyössä vartijat suhtautuvat nuoriin hyväksyvästi ja heidän persoonalliseen työotteeseen kuuluu tiedostamaton kasvatuksellisuus. Nuorten kanssa käymissään keskusteluissa he kyselevät nuoren kuulumisia ja toimivat kuuntelijoina nuorille. Kasvatustyö voi opinnäytetyössä olevan haastateltavan mielestä kuulua osaksi vartijan perustehtävää, mikäli kasvatustehtävän ajatellaan tuottavan rahallista tai häiriökäyttäytymistä vähentävää vaikutusta. (Ikonen & Kokkonen 2015, 31). Vartijoiden vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja tarvitaan myös suhteessa nuorisotyöntekijöihin. Ammattikuntien rajapintaa ei määritä liiketoiminta, vartijoiden oikeudet ja velvollisuudet tai nuorisotyöntekijöiden kasvatustehtävä. Työn pitäisi määrittyä ammattien leikkauspisteistä ja työn kohderyhmistä käsin. Vartijat ovat nostaneet esille (Ikonen & Kokkonen 2015, 30) muun muassa sen, että yhteistyötä voidaan ja tulee tehdä, mutta heiLuku 4 Yhdessä olemisen tila?

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

163


dän työtä määrittää pitkälti liiketoiminnallinen asiakkuus. Nuorisotyöntekijöiden olisi hyvä tietää ja tunnustaa nämä lähtökohdat sekä tiedostaa vartiointityön oikeudet ja velvollisuudet.

VARTIOINNIN JA NUORISOTYÖN RAJAPINNOILLA – MUUTOSVASTARINTAA, OSAAMATTOMUUTTA VAI TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ? Nuorisotyön ja vartiointityön ammatillinen rajauspuhe on luonnollista. Rajauspuheen juuret tulevat koulutuksen kautta. Emme voi ajatella, että kaikki tekevät ja osaavat kaikkea. Kullakin ammatilla on omat osaamisalueet ja niistä halutaan pitää kiinni. Tämä omasta osaamisesta ja tekemisen tonteista kiinnipitäminen ei käytännössä kuitenkaan toimi, jos asiaa tutkitaan nuorten näkökulmasta. Kaupallisessa tilassa liikkuva nuori on asiakas, joka tulee kohdata, ei välttämättä tarvitse kohtaamaltaan ammattilaiselta juuri sitä osaamista mihin hänet on koulutettu. Jotta kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa päästään eteenpäin erilaisissa ympäristöissä ja erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa, tuleekin osata jotain muuta. Jokin muu osaaminen voi tuntua työntekijästä epämääräiseltä ja vaikealta. Epäilys ja vastarinta jotakin epämääräistä kohti käynnistyvät. Aina ei edes tiedetä mitä vastustetaan, koska se ei kuulu opiskellun ammatin ydinasioihin eikä edes ammattia täydentäviin osioihin. Ammattilaisen pelkona on se, että tuttu ja turvallinen työ muuttuu liian paljon tuntemattomaan suuntaan, ja hänellä ei ole enää omaa ammatillista statusta tai muuttuvan työn taustat eivät ole riittävän selvät. (Mattila 2008, 29; Purhonen 2015, 103.) Ammatillisen muutoksen vastustamisen juuret liittyvät siihen, että koulutuksessa rakennetaan vahvoja ammatti-identiteettejä, joita tunnustetaan. Koulutuksessa saatua ammatti-identiteettiä tukevat organisaatioiden perustehtävät ja niiden määrittely. Mikäli työn johtaminen sekä organisaatioiden perustehtävien ja asiakkuuksien määrittelyt ovat tiukkoja ja tarkkaan rajattuja tai niitä ei ole määritelty, ollaan työntekijän näkökulmasta epämääräisessä tilassa. Oman ammattikunnan asiakkuuden ja kohderyhmän muuttuvat tarpeet ja liikehdintä nähdään ja todetaan, mutta työn johtaminen ja perustehtävien määrittely eivät ole samalla tasolla johdon ja työntekijöiden välillä tai toisinpäin. Työntekijöitä joko vaaditaan pitäyty-

164

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


mään rajatuissa työtehtävissä tai heiltä vaaditaan toimintaa uusissa ympäristöissä ilman suurempaa ymmärrystä ympäristön kokonaiskuvasta tai sellaista osaamista, jota heillä ei ole ilman koulutuksellista tukea.

TYÖN RAJAUSPUHEESTA MAHDOLLISUUSPUHEEKSI JA KOHTI KOLMATTA TYÖTÄ Vartioinnin ja nuorisotyön rajapinnoilla puhutaan myös lämpimästi yhteistyöstä. Yhteistyötä tehdään, sitä halutaan tehdä ja siitä koetaan olevan hyötyä. Molempien ammattikuntien mielestä moniammatillinen yhteistyö on toivottavaa ja itsestään selvää, toteavat vartijat ja nuorisotyöntekijät Ikosen ja Kokkosen (2015, 32 - 33) opinnäytetyössä. Yhteistä työtä halutaan tehdä, mutta yhteiselle työlle ei ole määritelty vielä käytäntöjä ja ammatillisen osaamisen nimittäjiä. Onnistuneen moniammatillisen työn edellytyksenä voidaan pitää yhteisen tahto- ja tavoitetilan lisäksi myönteistä asennetta, erilaisuuden tunnustamista, suunnitelmallisuutta, oppivaa asennetta, konkreettista toiminnallisuutta sekä dialogisuutta. Osaamisen moniäänisyys ja erilaisuuden hyväksymisen mahdollisuudet rakentuvat dialogisessa ja tasavertaisissa ammatillisissa kohtaamisissa. (Nykänen 2010, 56 -57.) Jotta nämä tasavertaiset ammatilliset kohtaamiset rakentuvat uudeksi osaamiseksi, täytyy tietää mitä osaamista tarvitaan oman osaamisen lisäksi. Tätä uutta osaamista voidaan nimittää myös kolmanneksi työksi, joka sijoittuu ammattialojen rajapinnoille ja muodostuu asiakkaan määrittelemissä ympäristöissä. Kolmas työ on artikkelin kirjoittajan luoma käsite julkisten ja puolijulkisten tilojen, siellä liikkuvien nuorten ja eri ammattien rajapinnoilta kumpuavien osaamistarpeiden hiljaisista signaaleista. Kolmas työ kytkeytyy vahvasti käytäntöyhteisöihin (Wenger & Lave 1991), joissa muodostuu jaettuja merkityksiä sekä osaamisen ja vastuiden jakamisia. Kolmannessa työssä osallistujat ja yhteisöt ovat sitoutuneet yhteiseen tavoitteeseen, toimivat vuorovaikutuksessa toisiinsa nähden ja kunnioittavat toisen osaamista. Samalla he oppivat ja rakentavat ammatillista identiteettiään suhteessa toiseen yhteisöön ja toisen osaamiseen. Yhteistä oppimista määrittelee toiminnan sosiaalinen rakenne, yhteisön valtasuhteet ja oikeudet osallistua toimintaan. (Purhonen 2014.) Kolmas työ muodostuu kolmen erilaisen lähtökohdan synteesistä, sen hyväksymisestä ja siihen sitoutumisesta. Synteesin hyväksyminen ja siihen sitoutuminen ei määrity Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

165


pelkästään kahden ammattikunnan taholta, vaan siihen tarvitaan myös asiakkaan, tässä tapauksessa nuoren, hyväksyntä. Ikosen & Kokkosen (2015, 27 - 28) kysyessä nuorten mielipidettä yhdistelmäammatista, jossa vartijalla olisi kasvatuksellista osaamista, nuoret toteavat sen olevan vain hyväksi. Nuoret toivoivat vartijalta turvallisen järjestyksenvalvonnan lisäksi hyvää ja kohteliasta käyttäytymistä, kuten myös Elsa Saarikkomäki tämän kokoelman artikkelissaan kirjoittaa. Tämän voidaan olettaa olevan niitä hiljaisia signaaleja, jotka viittaavat kasvatuksellisen kohtaamisen osaamiseen. Kolmas työ rakentuu siten, että sitä ei määritä ammatillisen koulutuksen luoma ammatti-identiteetti ja -osaaminen vaan ammatillisuus rakentuu asiakkaan tarpeen ja hänen toimintaympäristönsä kautta. Kolmas työ ei voi lähteä kehittymään, mikäli omaa osaamattomuutta ei hyväksy eikä tunnista. Osaamattomuuden tunnistaminen ja hyväksyminen vapauttaa ajatukset uuden osaamisen rakentumisen muutosvastarinnasta ja johtaa uuden ammatillisuuden lähteille. Kolmas työ voidaan kuvata oheisen kaavion avulla (Kaavio 1):

Kaavio 1: Kolmas työ. Kolmas työ sijoittuu asiakkaan määrittelemään ympäristöön ja perustuu toisen ammatillisen koulutuksen ja osaamisen osittaiseen haltuunottoon. (Kirsi Purhonen 2015.)

166

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


Kolmannen työn ja uudenlaisen ammatillisuuden hyödyt ovat tulkittavissa myös kolmesta eri näkökulmasta; nuori tulee kohdatuksi arvostavasti, kunkin ammattilaisen työ helpottuu, avartuu ja jopa säilyy uusien näkökulmien myötä sekä yhteisöt, jossa kohtaamiset tapahtuvat, muodostuvat käyttäjilleen turvallisiksi ja miellyttäviksi ympäristöiksi. Tämä kolminäkökulmainen ammatillisuus haastaa myös koulutusjärjestelmän sekä ammatillisen osaamisen rakentumisen. Pohdittavaksi jää se, että tulisiko nykyajan ammatillinen osaaminen rakentua toisella tavalla? Osaaminen voisi määrittyä enemmän työn kohteena olevien ihmisten ja organisaatioiden tarpeiden ja useamman ammattikunnan ydinosaamisen kautta eikä tiukasti ammattinimikkeen kautta. Tällainen asetelma voisi mahdollistaa uusien innovatiivisten työtehtävien syntymisen sekä toisenlaisen tuloksellisuuden itse kunkin työhön.

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

167


LÄHTEET Alanen, Johanna & Rosenqvist Päivi 2008. Vartiointialan henkilöstökoulutuksen kehittäminen ja pilotointi Innovassa. https://www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/8145/Alanen.Johanna_Rosenqvist.P%C3%83%3Fivi.pdf?sequence=2. (Viitattu 20.10.2015.) Heinimäki, Anna-Kaisa 2013. Poliisi ja yksityinen turvallisuusala julkisen vallan käyttäjänä. Tampereen yliopisto. Johtamiskorkeakoulu. Pro gradu -tutkielma. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/84799/gradu06891.pdf?sequence=1. (Viitattu 20.10.2015.) Hämäläinen, Juha & Kurki, Leena 1997. Sosiaalipedagogiikka. Porvoo. WSOY. Ikonen, Matti & Kokkonen, Antti 2015. Nuorisovartija työmuotona. ”Eihän siitä ois muuta kuin hyötyä”. Opinnäytetyö. Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma. Mikkelin ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/88617/Ikonen_Matti%20Kokkonen_Antti.pdf?sequence=1. (Viitattu 20.10.2015.) Immonen, Sari 2013. Nuorisotyö kohtaa kauppakeskuksen nuoret. Nuorisotyön toimintamuotojen soveltaminen kaupalliseen toimintaympäristöön.Opinnäytetyö. Järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelma. Yhteisöpedagogi YAMK. Mikkelin ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/63704/Sari%20 oppari.pdf?sequence=1. (Viitattu 20.10.2015.) Kautiainen, Hanna & Kokkonen, Anne 2014. Etelä-Savon työt 2015. Tulevaisuuden trendit ja heikot signaalit. Raportteja 15/2014. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-982-9. (Viitattu 6.11.2015.) KIRJAVAA-hanke. http://www.mamk.fi/kirjavaa. (Viitattu 27.1.2016.) Lampela, Pauliina 2013. Kauppakeskus nuorten vapaa-ajan tilana. Kauppakeskusten nuoret -hankkeen loppuraportti. http://nuortenpalvelu.fi/wordpress/wp-content/ uploads/2013/10/Kauppakeskusten-nuoret-Loppuraportti-2014.pdf. (Viitattu 6.11.2015.) Lave, Jean & Wenger, Etienne 1991. Situated Learning: Legitimate Peripheral Participation. Cambridge. Cambridge University Press. Länsi-Savo 21.8.2015. http://www.lansi-savo.fi/uutiset/lahella/oinen-jumputuskypsyttaa-mikkelissa-osuuskaupalta-vaaditaan-toimia-303479. (Viitattu 6.10.2015.) Mattila, Pekka 2008. Otollinen tilaisuus. Miten tarttua muutokseen. Helsinki. Talentum. Nieminen, Juha 2007a. Vastavoiman hahmo – Nuorisotyön yleiset tehtävät, oppimisympäristöt ja eetos. Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 76.

168

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


Opetushallitus. Turvallisuusalan perustutkinto 2010. http://www.oph.fi/ download/169105_124274_Turvallisuus.pdf. (Viitattu 20.10.2015.) Purhonen, Kirsi 2014. Kirjasto elämään! Matkakertomus KIRJAVAA-hankkeen (2013 – 2014) tuotoksista ja tuloksista. http://www.mamk.fi/instancedata/prime_product_ julkaisu/mamk/embeds/mamkwwwstructure/23444_Kirjavaa-hankkeen_tulokset. pdf. (Viitattu 4.11.2015.) Purhonen, Kirsi 2015. Muuttuva työ – kirjaston hyllynvälistä ja nuorisotalon ikkunasta kurkistaa kolmas työ. Teoksessa Laura Hokkanen (toim.) Sosiaalinen kirjasto. Helsinki. Avain. Satakunnan kansa 22.8.2014. http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1194922680513/artikkeli/ porilaine+nuorten+bileet+valtaavat+koulun+kentan+oisin.html. (Viitattu 6.10.2015.) Tani, Sirpa 2010. Hengailun maantiede ja nuorisotutkimuksen eettiset ongelmat. Kasvatus ja aika 2010. http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?page_id=296. (Viitattu 6.10.2015.) Uusi Suomi 12.11.2009. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/76755-korkea-aaniarsyttaa-mcdonalds-nuoria#comments. (Viitattu 6.10.2015.) Yleisradio 4.2.2015. http://yle.fi/uutiset/kauppakeskukset_toivottavat_nuoret_ tervetulleiksi_hengaamaan/7781966. (Viitattu 6.10.2015.)

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Kenen työ? Vartijat ja nuorisotyöntekijät asiakastyön, turvallisuuden ja kasvatustyön äärellä.

169


KOHTAA JA VÄLITÄ! Ella Uotinen

Kävimme kesällä 2015 perheeni kanssa Särkänniemellä, ja tokihan piti käydä myös delfinaariossa. Tällöin vielä Särkänniemellä asiakkaita viihdytti neljä koulutettua delfiiniä: Veera, Delfi, Leevi ja juniori Eevertti, syntynyt vuonna 1996. Delfiinit ääntelevät normaalisti veden pinnan alla, mutta tervehtivät kyllä yleisöä äänekkäästi. Kun joukon nuorin Eevertti esiteltiin ja se tervehti erittäin kovalla äänellä, kouluttaja naurahti ja tuumasi: ”Se oli Eevertti, nuorisohan tunnetusti tykkää käyttää ääntään”. Vähän ehkä kaukaa haettu tuo vertauskuva, mutta siinä on myös totuuden siemen. Kun nuorisojoukko saapuu ABC-liikennemyymälään tai mihin tahansa kokoontumispaikkaan, he tekevät sen varsin äänekkäästi ja suuressa laumassa. Se saa monesti henkilökunnan provosoitumaan vaikka kyse on vain toimintamallista, joka kuuluu ikään; samoin kuin unen määrän väheneminen, laumasieluisuus ja auktoriteettien hakeminen. Tämä artikkelini perustuu omiin kokemuksiini työskentelystä toimipaikoissa, joissa myös nuorisoa kokoontuu paljon. Artikkelin tavoitteena on kertoa erilaisista arjen haasteista, joita olen katsonut työntekijän silmin ja myös työntekijöiden mahdollisuudesta toimia nuorten kasvun tukena Etelä-Karjalassa sijaitsevan kahden erilaisen liikennemyymälän kokemusten kautta. Olen toiminut yli 10 vuotta esimiehenä erilaisissa kaupallisissa tiloissa, (Sammonlahden Ravintolamaailma, ABC Viipurinportti) joihin nuorisolla on tapana kokoontua. Siinä ajassa moni teini on jo kasvanut aikuiseksi ja kohta varmaan jo itse kauhistelee miten ”huonosti kasvatettuja ihmisenlapsia voikaan olla!” On mukavaa, kun kassalle tulee yksi heistä 2005 vuoden nuorista ja hymyillen toteaa ”Moi, ai sinä oletkin täällä töissä?” Se lämmittää sydäntä ja antaa vahvistusta sille ajatukselle, että meillä on vastuu kasvattajina myös muiden lapsista ja nuorista.

170

Kohtaa ja välitä!

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


Monelta saattaa kotoa puuttua se auktoriteetti, joka huolehtisi oikean ja väärän erottamisesta. Usein kuulee aikuisen sanovan, että kotona on ihan riittävästi tekemistä omien kasvattamisessa, että ei riitä mielenkiinto eikä aika muiden lasten kasvattamiseen. Me liikennemyymälätyöntekijät olemme kuitenkin töissä puolijulkisessa tilassa ja työnkuvaan kuuluu palvella kaikenikäisiä asiakkaita. Me aikuisina annamme nuorille esimerkin siitä, miten asiakaspalvelussa tulee toimia. Reviiri on yhtä kuin tila. Reviiri kuulostaa erittäin osuneelta sanonnalta tilalle, jota nuoriso rakentaa oman joukkonsa ympärille. Reviirin ympärillä on ikään kuin näkymätön raja, jota ei ilman lupaa rikota. Oma tuttu porukka muodostaa turvallisen ”heimon”, ja silti kuin varoen tullaan viettämään aikaa porukalla paikkaan, jossa on myös aikuisia. Itse koen sen tavallaan kunnianosoituksena. Meihin työntekijöihin luotetaan siinä, että olemme tarvittaessa saatavilla, kuitenkin nuorten omaa tilaa kunnioittaen.

NUORTEN JA TYÖNTEKIJÖIDEN YHTEISELOA ABC IMATRALLA Imatran ABC:llä järjestettiin Syysrieha 16.10.2015. Päivällä oli ohjelmaa lapsille ja illalla ensimmäistä kertaa myös paikallisille nuorille. Yhteistyössä Imatran kaupungin nuoriso-ohjaajan kanssa suunnittelimme pienimuotoista ohjelmaa lautapelien ja yhteisten pelisääntöjen suunnittelun parissa. Viesti Syysriehasta ei valitettavasti tavoittanut kuin pienen osan niistä nuorista, joita meillä säännöllisesti käy. Saimme kuitenkin arvokasta tietoa nuorilta kiertämällä pöydästä pöytään ja kyselemällä avoimesti, mitä nuoret meiltä haluavat ja onko heillä käsitystä siitä, mitä yleisissä kaupallisissa tiloissa aikaa viettäminen vaatii heiltä. Kysyimme nuorilta, mikä tekee heidän mielestään paikan viihtyisäksi ja mikä taas on huonoa. Nuorten vastausten mukaan viihtyisäksi paikan tekee kahvi, kaverit, lämmin ja siisti tila, tulemisen matala kynnys ja energiajuomien luvallinen juonti. Viimeinen koettiin eduksi, koska nuorisotiloilla ei saa nauttia energiajuomia. Tähän olisi itselläni paljon mielipiteitä, mutta ne jääköön nyt sanomatta. Huonoksi koettiin taas kahvin hinta (kallis, 2€), henkilökunnan vähäisyys eli kassalla joutuu odottamaan, vaikkei olisi jonoakaan. Mielenkiintoista oli se, että nuoria ei kiinnostanut mahdollisuus pelata esim. jotain lautapeliä ABC:llä. He haluavat viettää rennosti aikaa kavereiden kanssa, ilman mitään suorittamista. Heitä tavallaan kiehtoo vapaus valita itse, mitä tekevät, kun kouLuku 4 Yhdessä olemisen tila?

Kohtaa ja välitä!

171


luelämä on kuitenkin aika rajoittavaa. Ja he kokivat, että se saattaa häiritä muita asiakkaita. Palautetta annettiin myös siitä, että nuoremmat asiakaspalvelijat kohtelevat epäasiallisesti nuoria. Moni vastaajista kuitenkin ymmärsi, että tähän vaikuttaa myös aiemmat kokemukset ja epäonnistuneet tilanteet nuorison ja henkilökunnan välillä. Työntekijät tuntevat itsensä joskus melko voimattomiksi, kun joidenkin kanssa saa useasti väitellä pelisääntöjen noudattamisesta, varsinkin Raha-automaattiyhdistyksen pelien kohdalla. Tämä myös ymmärrettiin. Pohdimme Imatran kaupungin nuoriso-ohjaajan kanssa pitkään nuorten palautteita ja varsinkin palautteita työntekijöistä, ja mietimme, että nuoremmilla työntekijöillä on selkeästi pelko nuoria kohtaan, ja hyökkäys on tässä kohtaa paras puolustus. Ei ole kokemusta miten toimia, jos tilanne alkaa riistäytyä käsistä ja helpointa on poistaa koko ryhmä sen sijaan, että kävisi jokaisen kanssa erikseen vääntöä siitä, mikä meni pieleen. Työntekijä on kuitenkin työnantajan edustaja työvuorossaan, ja pienessä paikassa henkilökuntaa on vähän ja työtehtäviä paljon. Kaikki asiakkaat on palveltava samalla kunnioituksella, mutta jos joku asiakasryhmä selkeästi syö työaikaa enemmän kuin muut, on työntekijä turhautunut ja ihan syystäkin. Tässäkin voisi auttaa pelisääntöjen kertaaminen ja varmistus siitä, että kaikki osapuolet ovat samalla linjalla käyttäytymisen suhteen. Silti meillä on selkeästi oppimisen paikka asiakkaan kunnioittamisessa ikää katsomatta. Nuoret haluavat, että heitä kunnioitetaan ja arvostetaan yhtä lailla kuin aikuisia asiakkaita. Itse peräänkuulutan myös keskinäistä kunnioitusta eli työvuorossa oleva työntekijä ansaitsee työrauhan ja arvostusta tekemäänsä työtä kohtaan. Tässä kiteytyy oikeastaan kokonaan vuorovaikutuksen ja yhteistyön toimivuus.

NUORTEN HUOMIOIMINEN KAHDEN ABC LIIKENNEMYYMÄLÄN KOKEMUSTEN KAUTTA Raha-automaattiyhdistys rahoitti vuosina 2010–2013 Nuorten Palvelu ry:n hallinnoiman hankkeen ”ABC kohtaa nuoria”. Tavoitteena oli lisätä liikennemyymälöiden henkilöstön osaamista kohdata nuoria. Nuorten asiointiin ­ ttä liikenneasemilla haluttiin kehittää rakentavia toimintatapoja sen sijaan, e luotaisiin kieltoja tai rajoitteita. (Leppävuori & Strengell 2013.) Itse pääsin hankkeeseen mukaan Eekoon liikennemyymälöiden edustajana. Työsken-

172

Kohtaa ja välitä!

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


telin tällöin vielä Lappeenrannassa ABC Viipurinportissa, joka oli avoinna vuoden jokaisena päivänä 24 tuntia. Haasteita asettivat kesä­yöt ja liikennemyymälän tiloissa öisin aikaansa viettävät nuoret, joiden paikka olisi ollut kotona. Itse koin tämän hyvin surullisena asiana: miksi alaikäinen viettää yöt pois kotoa? Kuitenkin turvallisuuden tunnetta haettiin ABC:ltä, kun siellä oli aina aikuisia paikalla. Onko sitten havaittavissa muita eroja nuorten käytöksessä, kun verrataan kahta eri kaupunkia ja eri liikennemyymälää? Itse ainakin koen, että nuorten käyttäytymisessä on eroja. Yöaukiolot toki tekivät nuorisoa levottomammaksi, kun piti valvoa pitkään, niin energiajuomiakin kului. Nykyään Imatralla olen huomannut, että nuoriso ei ”hengaile” enää niin myöhään kuin ennen. Ja tuntuu, että kun asioista sanoo, niin viesti menee nopeasti perille. Tässä tulee taas tämä seurueen sosiaalinen paine esille. Porukka pitää keskenään huolta, että ketään ei tarvitse poistaa liikennemyymälästä, ja näin ollen ajanviettokin on luvallista. Kun Imatran ABC avattiin 3.4.2014, paikallislehti Imatralaisen toimittaja teki avauspäivänä haastattelua ja nuoret otettiin siinä haastattelussa erityisesti esille. Annoimme asiakaslupauksen, ettemme lähde rajoittamaan nuorten ”hengailua” ikärajoilla. Tässä lupauksessa olemme pysyneet. Meillä nuorten oleskelu keskittyy oikeastaan arki-iltoihin. Tähän sain selityksen kun haastattelimme nuoria. Viikonloppuisin nuoret eivät halua viettää aikaa ABC:llä, kun siellä on niin paljon muita asiakkaita. He kokevat, että he häiritsevät muita. Myös muihin käyttäytymismalleihin saimme hyviä vastauksia. Olen huomannut, että nuorilla on tapana istua aina samoissa pöydissä: he ikään kuin ovat ottaneet nurkkapöydät omikseen, jos siellä ei istu muita. Ja näihin pöytiin on hyvä näkyvyys kassalta ja siellä on kuulemma mukava olla, kun lähellä ei istu muita asiakkaita ja näin ollen he eivät häiritse ketään. Eli asiakasnäkökulma on otettu kohteliaasti huomioon.

MITEN YHTEISTYÖTÄ TEHDÄÄN JATKOSSA? Yhteistyö Imatran kaupungin Nuorisopalvelujen kanssa jatkuu. ABC Imatra on yhtenä Ohjaamoviikon kiertuepaikkana tammikuussa 2016. Nuorten palvelutarpeet ja kasvava nuorisotyöttömyys ovat synnyttäneet Suomeen uuden palvelun, nuorten Ohjaamot. Ohjaamossa alle 30 -vuotias nuori voi saada neuvontaa ja tukea opiskeluun, työhön tai elämänhallintaan liittyvissä kysymyksissä sosiaaliohjaajalta, TE-toimiston nuorten palveluiden Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Kohtaa ja välitä!

173


asiantuntijalta, etsivältä nuorisotyöntekijältä ja nuorisoneuvojalta ilman ajanvarausta. Tammikuun 2016 lopussa vietetään ensimmäistä Ohjaamoviikkoa, jolloin Ohjaamo Imatra tapaa ympäri seutukuntaa nuoria, nuorten vanhempia ja muita toiminnasta kiinnostuneita. Kiertuepaikkoja on yhteensä viisi, ja ABC Imatra on yksi kiertuepaikoista. Tällaiset tapahtumat ovat mielestäni erittäin toimivia, jalkaudutaan sinne, missä nuorisoa kokoontuu ja ollaan itse aktiivisia kun halutaan viestittää, että välitetään ja ollaan monella taholla valmiita auttamaan ja olemaan ”läsnä”. Toivottavasti tämä on vasta alkua yhteistyön saralla. On kaikkien etu, että nuoret voivat hyvin, ja että heillä on toimiva tukiverkosto.

YHTEENVETO JA OMIA AJATUKSIA Miten sitten henkilökunta saadaan mukaan positiiviseen kanssakäymiseen nuorten kanssa? On tärkeää, että meillä liikennemyymälätyöntekijöillä on yhtenäiset toimintatavat, eli jokainen on riittävän jämäkkä kun pelisääntöjen noudattamisesta on kyse. Jos yksi katsoo aina läpi sormien, se voi helposti kaatua heidän niskaan, jotka napakasti huolehtivat kaikkien asiakkaiden viihtyvyydestä. Tästä olemme pyrkineet pitämään kiinni. Meillä on oikeus ja velvollisuus puuttua sekä äänen- että kielenkäyttöön. Meillä on myös oikeus vaatia että liikennemyymälä pysyy siistinä, niin sisäpuoli kuin piha-alueetkin. Mielelläni ottaisin yläasteikäisiä koululaisia myös tutustumaan työelämään, se monesti avaa nuoren silmät, kun hän näkee toimintaa työntekijän kannalta. Olen itse aina ollut sitä mieltä, että kiellot ja rajoitukset eivät aina toimi kaikkein parhaimpina kasvatusmetodeina. Myönteisellä asenteella ja vaikkapa palkitsemisella hyvistä suorituksista voi saada parempaa jälkeä aikaan. Syksyllä 2014 järjestettiin Nuorten Palvelu ry:n Nuorten reviireillä -projektin tiimoilta yhteistyössä Imatran Kosken koulun Jopo-luokan (Jopo =Joustava perusopetus) kanssa Wash Up-päivä ABC Imatralla. Ensin nuoret antoivat mittarikentällä tankkausapua ja pesivät autojen tuulilaseja. Sen jälkeen tutustuttiin liikennemyymälätyöntekijöiden arkeen tiskaamalla ja pyyhkimällä pöytiä ravintolasalissa. Eräs pojista piti päivästä ja on nyt tulossa meille helmikuussa 2016 viideksi päiväksi TET-harjoitteluun. On tärkeää antaa nuorille myönteinen kuva siitä, mitä me arjessa teemme, ja että työnteko voi rahan ansaitsemisen lisäksi olla myös mukavaa.

174

Kohtaa ja välitä!

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


Minulla tulee työmatkaa vähän päälle 30 km suuntaansa, ja kulutan ajomatkan yleensä kuuntelemalla radiota. Yhtenä loppukesän iltapäivänä lähdin taas ajelemaan Imatralta kohti Lappeenrantaa, ja laitoin radion päälle sopivasti kuullakseni arkkipiispa Kari Mäkisen sanat:

Jokainen meistä tarvitsee sitä, että on joku joka välittää. Sitä tarvitsee aikuinen, lapsi ja nuori.

Kyseessä oli mainos, jossa kampanjoidaan alkoholin välittämistä alaikäisille vastaan, mutta nuo sanat pätevät ihan yleisestikin. Siitähän tässä kaikessa kanssakäymisessä on kyse, aikuisen tehtävä on välittää nuorista ja siihen kuuluu myös tietynlainen kasvattamisvelvollisuus kun toimitaan puolijulkisissa tiloissa ja kohdataan erilaisia asiakkaita. Ikää katsomatta.

LÄHTEET: Leppävuori, Mikko & Strengell, Henriikka. Kohtauksista kohtaamisiin. ABC kohtaa nuoria-hankkeen loppuraportti. http://nuortenpalvelu.fi/wordpress/wp-content/ uploads/2014/01/Kohtauksista-kohtaamisiin.pdf (Viitattu 21.11.2015.)

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Kohtaa ja välitä!

175


NUORTEN NÄKÖKULMIA ONNISTUNEISIIN KOHTAAMISIIN VARTIJOIDEN JA POLIISIEN KANSSA Elsa Saarikkomäki

Nuoret kohtaavat vapaa-ajallaan julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa poliiseja ja yksityisen turvallisuusalan työntekijöitä. Moni nuori on joutunut poliisin ja vartijoiden puuttumistoimenpiteiden kohteeksi. 15–16-vuotiaista nuorista 39 prosenttia raportoi kokeneensa poliisin puuttumistoimen­ piteen, kuten laukun tai vaatteiden tutkimisen, paikalta poistamisen tai kiinniottamisen. Yhtä moni raportoi vartijoiden puuttumistoimenpiteistä1. (Saarikkomäki & Kivivuori 2014.) Vaikka nuoriin kohdistuva poliisikontrolli on tehostunut, huomattava on, että alaikäisten nuorten rikollisuus tai alkoholinkäyttö ei ole pitkällä aikavälillä lisääntynyt (Salmi 2012). Alaikäiset nuoret kohtaavat poliiseja ja vartijoita oleskellessaan kaupunkitilassa, alko­holinkäyttötilanteissa, mopoillessa tai ollessaan epäiltynä näpistyksestä (Saarikkomäki & Kivivuori 2014). Nuoret viettävät usein vapaa-aikaa julkisissa tiloissa ja kauppakeskuksissa ja heillä on tarve viettää aikaa vanhemmilta valvomattomassa tilassa, jossa valvonta on erilaista (Matthews ym. 2000; Tani 2012). Tutkijat ovat nostaneet esiin kaupunkitilan yksityistymisen: avoin julkinen tila, kuten puistot ja torit, ovat muuttuneet puolijulkiseksi kauppakeskustilaksi (Koskela 2009; Hirvonen 2011). Julkisen tilan yksityistyminen muokkaa tilaa suuntaan, jossa kaupunkitilasta tulee kontrolloidumpaa ja yksityinen turvallisuusala saa isomman roolin (Koskela 2009). Yksityisen turvallisuus­ alan toimijat työskentelevät julkisissa, puolijulkisissa ja yksityisissä tiloissa, kuten kauppakeskuksissa, liikennevälineissä tai juna- ja metroasemilla. Julkinen tila ja kauppakeskukset ovat nykypäivän kohtaamispaikkoja, joissa järjestystä pitävät yllä poliisin lisäksi vartijat ja järjestyksenvalvojat. Nuorten kohtaamisista vartijoiden ja poliisien kanssa ei ole kuitenkaan saatavilla riittävästi tutkimustietoa (paitsi mm. Roivainen & Ruuskanen 2008; Leisto & Tuomikoski-Koukkula 2011; Lampela 2013).

176

1 Käytän vartija-käsitettä viittaamaan myös järjestyksenvalvojiin, koska nuorten ei ole helppo erotella näitä toimijoita. Vartija-käsitettä käytetään usein puhekielessä yleisterminä.


Tässä artikkelissa keskitytään alaikäisten nuorten käsityksiin onnistuneista ja epäonnistuneista kohtaamisista poliisien ja vartijoiden kanssa kaupunkitilassa2. Aihe rajautuu puuttumistilanteisiin, joissa poliisit ja vartijat puuttuvat nuorten vapaa-ajantoimintaan ja alkoholinjuomiseen3. Tulokset perustuvat nuorten kanssa tehtyihin ryhmähaastatteluihin. Nuorten suhteet poliisiin ja vartijoihin saattavat usein näyttäytyä konfliktisina. ­Artikkelin tarkoituksena on pohtia, ovatko hyvät suhteet ja onnistuneet kohtaamiset mahdollisia. Toisaalta tarkoituksena on tuoda esiin nuorten kokemuksia huonoiksi koetuista tilanteista. Kohtaamistilanteissa on kyseessä valta-asetelma, jossa viranomainen puuttuu nuorten toimintaan ja siksi on tärkeää tutkia myös nuorten näkökulmia. Lisäksi kyse on sukupolvien välisistä kohtaamisista nuorten ja aikuisyhteiskunnan välillä, joissa on vaarana ohipuhuminen. Anttila (2010, 6–7) viittaa ohipuhumisella kohtaamattomuuteen, kommunikaatio-ongelmaan tai jopa konfliktiin. Tähän liittyy usein se, että joku on äänessä ja toisella osapuolella ei ole samanlaista mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen (Anttila 2010, 6–7). Artikkelin pyrkimys on tuottaa tietoa siitä, miten nuorten ja aikuisten väillä voidaan rakentaa hyviä kohtaamisia ja luottamusta sekä välttää ohipuhumista ja konflikteja. Miksi on tärkeää tutkia nuorten käsityksiä hyvästä kohtelusta ja kohtaamisista poliisien ja vartijoiden kanssa? Nuorten kohtaamiset viranomaisten kanssa voivat vaikuttaa heidän käsityksiinsä luottamuksesta paitsi kontrollitoimijoihin myös laajemmin aikuisyhteiskuntaan. Luottamus on tärkeää, koska epäluottamus ja epäoikeudenmukaiseksi koettu kohtelu voi lisätä konflikteja nuorten ja kontrollitoimijoiden välillä. Prosessuaalisen oikeudenmukaisuuden tutkimuksissa on havaittu, että keskeinen poliisia ja oikeusjärjestelmää kohtaan tunnettua luottamusta lisäävä seikka on se, miten henkilö kokee, että poliisi kohtelee häntä (Tyler 1990). Ihmiset saattavat hyväksyä poliisilta jopa itsensä kannalta kielteisiä päätöksiä, mikäli he kokevat, että poliisi kohtelee heitä reilusti, ystävällisesti ja oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaiseksi koetun kohtelun on huomattu vaikuttavan ihmisten haluun noudattaa lakia: henkilöt, jotka ajattelevat että poliisi kohtelee ihmisiä hyvin ja että poliisiin voi luottaa, ovat halukkaampia noudat3 Keskityn puuttumistilanteisiin, on kuitenkin huomioitava, että nuorten, poliisien ja vartijoiden kohtaamispinnat ovat laajempia. Poliisi esimerkiksi tekee työtä nuorison kanssa nuorisotiloilla, kouluissa tai internetissä. Nuoret voivat kohdata yksityisen turvallisuusalan toimijoita myös esimerkiksi lentokentillä tai konserteissa. 2 Tässä esitetyt empiiriset analyysit pohjautuvat osittain aiemmin julkaistuun artikkeliin (Saarikkomäki 2015).

177


tamaan lakia ja sääntöjä. (mm. Tyler 1990; Bradford ym. 2009.) Huonoksi koettu kohtelu voi viestittää nuorelle siitä, että häntä ei arvosteta yhteiskunnan jäsenenä. Aiempi tutkimus ei ole huomioinut riittävästi nuorten näkökulmia eikä se ole keskittynyt yksityiseen turvallisuusalaan. Luottamus poliisiin on Suomessa varsin suurta (Kääriäinen 2007), mutta luottamuksesta vartijoihin ei ole saatavilla tietoa. Artikkeli keskittyy nuorten käsityksiin hyvästä ja huonosta kohtelusta. Tarkoitus ei ole päästä käsiksi tilanteisiin siitä näkökulmasta, mitä niissä on tapahtunut. On huomioitava, että ihmiset voivat kokea samanlaisen tilanteen hyvin eri tavoin. Käytän aineistona kahdenlaisia nuorten tarinoita: fiktiivisiä tarinoita ja omia kertomuksia kohtaamisista poliisien ja vartijoiden kanssa. Seuraavaksi kuvailen käyttämääni aineistoa ja menetelmää, jonka jälkeen esittelen tulokset. Lopuksi pohdin onnistuneiden kohtaamisten piirteitä ja nuorten mahdollisuuksia julkisen ja puolijulkisen tilan käyttöön.

NUORTEN RYHMÄHAASTATTELUT TUTKIMUSAINEISTONA Aineistona käytin 31 nuoren ryhmähaastatteluja (yhteensä 9 haastattelua). Haastatteluihin osallistuneet olivat noin 14–17-vuotiata pääkaupunkiseudulla asuvia nuoria. Haastatteluihin osallistui 16 tyttöä ja 15 poikaa. Nuoret opiskelivat pääosin peruskoulussa, ammattikoulussa tai lukiossa. Rekrytoin haastatteluun osallistuneet nuorisotilalta4. Ryhmähaastattelujen etuna on, että niissä saatetaan helpommin muistaa erilaisia kokemuksia ja innostua keskustelemaan niistä (Honkatukia ym. 2003). Haastattelujen aiheena oli nuorten vapaa-aika ja siihen liittyvät kohtaamiset poliisien ja vartijoiden kanssa, nuorten luottamus näihin toimijoihin sekä nuorten käsitykset eroista poliisien ja vartijoiden välillä. Haastattelut sisälsivät kaksi osaa: eläytymismenetelmäosan ja teemahaastatteluosan. Tässä artikkelissa esittelen eläytymismenetelmäosan tuloksia. Eläytymismenetelmää käytetään aineistonkeruumenetelmänä, kun halutaan tietoa ihmisten käsityksistä ja mielipiteistä. Tavoitteena on pyytää osallistujia jatkamaan tarinaa ja vaihtamalla jotain tarinan osaa, selvittää miten osallistujat keskustelevat ja reagoivat eri tavalla. (Eskola 1997.) Annoin haastateltaville paperilla keksimäni tarinan tilanteesta, jossa poliisi ja vartijat puuttuvat Emilian, Petterin ja heidän kavereidensa alkoholinkäyt4

178

Tutkimuseettisistä syistä nuorisotilan tarkempia tietoja ei mainita ja haastattelusitaatit on anonymisoitu litterointivaiheessa.


töön kauppakeskuksen edustalla perjantai-iltana. Pyysin nuoria jatkamaan tarinaa suullisesti niin, että toisessa tilanteessa poliisi ja vartijat toimivat nuorten näkökulmasta onnistuneesti, oikeudenmukaisesti ja reilusti ja toisessa epäonnistuneesti, epäoikeudenmukaisesti ja epäreilusti. Eläytymismenetelmän hyötynä oli, että se kannusti nuoria puhumaan vapaasti aikuiselle ja he pystyivät fiktiivisen tarinatehtävän kautta keskustelemaan käsityksistään siten että omien kokemusten jakaminen oli vapaaehtoista. Nuoret kertoivat mielellään omista ja kavereidensa kokemuksista. Eläytymismenetelmän avulla sain tietoa siitä, miten nuoret ymmärtävät hyvän ja huonon kohtelun ja mikä heille on tärkeää kohtaamisissa. Aineistoksi sain nuorten tarinoita onnistuneista ja epäonnistuneista puuttumistilanteista, joita analysoin narratiivisen analyysin keinoin esimerkiksi etsien ja luokitellen tyypillisiä narratiiveja (ks. tarkemmin narratiivisesta analyysistä Saarikkomäki 2015). Tarinoista osa perustuu nuorten omiin kokemuksiin ja osa fiktiivisiin tarinoihin. Yhdessä nämä tarinat kertovat nuorten käsityksistä hyvästä kohtelusta ja luottamuksesta.

TULOKSET: HYVÄ VUOROVAIKUTUS ON TÄRKEÄÄ ONNISTUNEISSA PUUTTUMISTILANTEISSA Haastatteluissa toistui tyypillisiä piirteitä onnistuneista ja epäonnistuneista kohtaamistilanteista, joita käyn seuraavissa luvuissa läpi. Keskeisin ero onnistuneiden ja epäonnistuneiden tarinoiden välillä liittyi siihen, miten nuoret kuvasivat poliisien tai vartijoiden kohtelevan nuoria vuorovaikutustilanteissa. Nuoret eivät lähtökohtaisesti määritelleet onnistuneeksi tilanteeksi sellaista, missä alkoholinjuomiseen ei puututtaisi, vaan keskeistä oli miten puututaan. Nuoret ymmärsivät poliisien ja vartijoiden työn merkityksen ja että työnkuvaan kuuluu alaikäisten nuorten alkoholinjuomiseen puuttuminen ja joskus nuorten tilankäyttöön puuttuminen. L: Epäonnistuneesti, ne soittaa niiden vanhemmille. K: Sehän on niitten duuni. (I7) F: pyytää asiallisesti nuorisoa poistumaan paikalta ja voi välil heittää läppää (naurahtaa). Ja ei ilmota minnekään.

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Nuorten näkökulmia onnistuneisiin kohtaamisiin vartijoiden ja poliisien kanssa

179


ES (haastattelija): ettei tuu mitään vanhemmille tai sossuille. Miten ne sitten oliks teil niitä juomii siinä, mitä ne vois tehä sit tällaisessa tilanteessa? K: No ne jättää ne niin kun nuorille. … B: mut mun mielestä siinä on se, et poliisi antaa pitää nuorten ne juomat, niin tottakai se olis nuorille hyvä, mut se ei oo poliisin tehtävä tai silleen. Se on kuitenkin kiellettyä, niin mä ymmärrän sen, että se olis mun mielestä myös onnistunut sille vaik ne ottais ne pois. Kun se on silleen jotekin silleen ihan ymmärrettävää. Mut senkin voi tehä sillee ystävällisemmin. (I2) P: … Ne vartijat ottaa kaikki bisset pois ja kaataa ne pois, mikä on tavallaan ehkä ihan oikein, mut sit taas se ei oo se paha juttu mitä ne tekis, vaan sitte ne veis ne just johonki koppiin ja pitäis niit siellä pari tuntia ja soittelis vanhemmille ja kettuilee niille siellä. ... (I9) Nuoret näkivät, että vaikka tilanne saattaa nuorten näkökulmasta tuntua ikävältä, tilanne oli toisinaan ymmärrettävä ja hyväksytty. Tämä edellytti kuitenkin, että nuoret kokivat kohtelun reiluna, oikeudenmukaisena ja että nuorille kerrottiin puuttumisen syy. Toisaalta esimerkiksi koppiin vieminen saattoi tuntua liian ankaralta toimenpiteeltä. Seuraavaksi käyn tarkemmin läpi, miten nuoret näkivät onnistuneet ja luottamusta lisäävät tilanteet ja tämän jälkeen epäonnistuneet tilanteet.

NUORET ARVOSTIVAT YSTÄVÄLLISTÄ, KUNNIOITTAVAA JA RAUHALLISTA KOHTELUA Nuorille oli tärkeää, että heidän kanssaan puhutaan kunnioittavasti ja että heidän mielipidettä kuunnellaan. Nuoret arvostivat sitä, että poliisit ja vartijat selittävät syyn puuttumiselle selkeästi ja ystävällisesti. Tällöin he ymmärsivät puuttumisen syyn ja mahdolliselta konfliktilta tai epäselviltä tilanteilta saatettiin välttyä. Tilanteiden vuorovaikutus on herkkä konflikteille ja siksi onnistunut vuorovaikutus on tärkeää.

180

Nuorten näkökulmia onnistuneisiin kohtaamisiin vartijoiden ja poliisien kanssa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


L: No mukava vartija on semmonen, juttelee niille nuorille…. Jos kysyy mitä tapahtu, ni se ei oo vaan sellanen F: et ei kuulu sulle L: se ihan kertoo, et näin tapahtu. Se on mun mielestä hyvä, et nuorille kertoo, et se kuuluu siihen (työhön). (I4) B: Ne (vartijat) vois yksinkertasesti, jos ne vaikka sanoo että ”Voitko poistua?”. Yleensä se tulee ekana, mutta jos vähääkään kävelet liian hitaasti ni sieltä tulee huuto, et ”Alkais painuu jo!”. L: Ja jos nuoret sanoo jotain vastaan niin sieltä tosi herkästi rupee tulee sellasta- K: Ne on tyyliin kantamassa sut neljä ihmistä ulos ”Get the fuck out”. … B: Sen mä tajuun et jos sä oot vähän liian lähellä ovee röökillä, et ne pyytää pois. Mut ku sulla on se 5-6 metriä ovesta, ni ”mee vielä metri”. (I7) Haastatteluissa tuli esiin monia piirteitä, miten vuorovaikutustilanne onnistuisi mahdollisimman hyvin. Edellisissä sitaateissa käy ilmi, että ystävällinen, asiallinen ja kunnioittava puhetapa olivat tärkeitä hyvän kohtelun piirteitä. Lisäksi tilanteiden onnistumista auttoi se, että tapahtumat selvitetään tasapuolisesti eikä esimerkiksi leimata koko nuorten ryhmää, että kaikki olisivat juoneet alkoholia. Nuoret puhuivat usein rauhallisuudesta kohtaamistilanteissa. Tilanteet voivat olla nuorille pelottavia ja tulla melko yllättäen, siten rauhallinen puhetapa voi vähentää pelkoja ja provosoitumista. Rauhallisuus luo myös tilanteelle ennakoitavuutta, mikä niin ikään on tärkeää onnistuneiden tilanteiden ja luottamuksen rakentamisessa. A: meil on periattees silleen sama mitä äsken tapahtu, mut vaan se et ne antaa nuorten itte selittää siitä, mitä ne tekee ja siitä tapahtumasta. Esimerkiksi kysyy kuka ei oo juonu ja kuka on juonu ja tällasta. Sitten puhuu asiallisesti ja ystävällisesti ja silleen eikä ala syytteleen tai muuten vaan oo silleen inhottava. (I2). F: eli vartija ilmestyy rauhassa ja puhuu rauhassa, sitten se kysyy niiden ikää rauhassa ja puhuu niille kiltisti ja mukavasti. Sitten se kutsuu poliisit ja ne kytät takavarikoi ne juomat... (I1)

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Nuorten näkökulmia onnistuneisiin kohtaamisiin vartijoiden ja poliisien kanssa

181


S: Ne on vähän huonossa maineessa vartijat, ku kaikki on kuullu miten ne on kohdellu niitä nuoria. Jos ois just tämmösiä jotka pystyis mahdollisimman rauhallisesti ja puhumalla toimia. (I5)

EPÄYSTÄVÄLLINEN KOHTELU JA LIIALLINEN VOIMAKEINOJEN KÄYTTÖ HAASTOIVAT LUOTTAMUSTA Alla oleva sitaatti (I7) on tyypillinen esimerkki epäonnistuneen tarinan jatkosta. Nuoret mainitsivat epäystävällisenä poliisien ja vartijoiden käytöksenä huutamisen, uhkailun ja nuoria leimaavan tai haukkuvan puhetavan. Etenkin vartijat kuvattiin usein vain häätävän nuoria ja heittävän ulos kauppakeskustilasta. Nuoret näkivät nämä tilanteet epäonnistuneina, koska vartijat tekivät tätä usein välinpitämättömästi ja rutiininomaisesti. On myös mahdollista, että vartijat eivät aina pystyneet selittämään syytä poistamiselle. B: Vartijat käskee Petterin ja Emilian ystävät pois (kauppakeskuksen) alueelta, rappuset ylös, koska se ei oo enää sitte niiden vaiva. Nuoret ei suostu siirtymään .. vartija ottaa Petteristä kiinni ja yrittää nostaa Petteriä portaita ylös. Humaltunut Petteri ei suostu / pysty. Sit ne alkaa jotain riehua siinä. Sitte tulee poliisit, jotka on ollu koko ajan siellä (paikan) toisella laidalla ja onks Petteri rauhottunu, ku se pelästyy ja loppu taitaa mennä ihan hyvin sitte ku tuli poliisit. (I7) I: yhtäkkii vartijat tulee sanoon hei menkää ulos ja tälleen, et nyt ulos, te riehutte täällä, vaikka kaveri on ollu vaan hiljaa, vähän nauranu tai tällasta, ja vartijat on vaan ”nyt ulos”. Siinä on vaan se virhe, että ne vartijat on vaan niin eläytynyt tohon niitten työhön ja ne tietää et nuoret ei voi ryppyillä, niin ne voi vähän huutaa enemmän ja tämmöstä. ... (I1) K ja F (yhtäaikaa): halventava käytös. K: Niin. Koska poliisit just joskus niin kun dissaa nuoria joistain asioista, ainakin mun kaveriporukassa on joskus käynyt tällee et poliisit rupee dissaan. (I2)

182

Nuorten näkökulmia onnistuneisiin kohtaamisiin vartijoiden ja poliisien kanssa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


Nuoret puhuivat epäonnistuneiden tilanteiden kohdalla aggressiivisista ja jopa väkivaltaisista otteista. Haastateltavilla oli käsitys, että etenkin vartijat saattoivat olla aggressiivisia nuoria kohtaan. Yhtenä usein esiintyvänä kertomuksena oli tilanne, jossa vartija on pahoinpidellyt nuorta kopissa tai tilanne, jossa vartijat hyödynsivät valvontakameroiden ”kuolleita kulmia”. Haastatteluissa tuli esiin myös nuorten heikko asema tilanteissa, joissa kohtelu on tuntunut epäoikeudenmukaiselta, koska nuorilla on vähemmän valtaa kuin kontrollitoimijoilla. Seuraavassa esimerkissä (I7) nuoret jatkoivat tarinatehtävää kuvitellun tarinan jälkeen kertomalla kaverilleen tapahtuneesta aggressiivisesta ja väkivaltaisesta vartijoiden toiminnasta: B: Epäonnistuneita tilanteita … stevet pisti sen maahan ja kaasusta. Se oli vähän ylireagoitu mun mielestä. ..... K: sit ne oli tosi kovakourasesti J: sitä oli hakattu maahan B: sillä oli selvästi musta silmä sen jälkeen J: sillä oli täälläkin kaikenmaailman raapimisjälkiä. K: Ne kytät oli joutunut sanoo sille, et tee tosta rikosilmotus. … Jotain tällasta, se oli humalassa huutanu, sit ne oli ottanu sen kiinni. Se oli kuitenki ollu ihan puolustuskyvytön, ku se oli ollu humalassa ja tälleen. (I7) Tarinoissa kuvattiin poliisien ja vartijoiden tunnetiloja: nuorille oli tärkeää, että aikuiset hallitsevat kielteiset tunteensa ja ovat ymmärtäviä nuoria kohtaan. Epäonnistuneissa tarinoissa esiintyi esimerkiksi aggressiivista tunteiden vallassa toimimista. Lisäksi tilanteet, joissa kontrollitoimijat puuttuivat ikään kuin välinpitämättömästi ja tunteettomasti koettiin kielteisinä. Tällöin esimerkiksi vartijat vain häätivät nuoret pois, heidän toiminnastaan kuvattiin puuttuvan empaattisuus tai he eivät ole kiinnostuneita nuorista. T: Just se, että vartijoiden kanssa, mitä mä nyt oon ite kokenu taikka tiiän, ni vartijat on yleensä tosi innottomia taikka E: välinpitämättömiä T: Ja jos ne näkee jonku nuoren, niissä ei näy mitään semmosta, että ne yrittäis mahollisimman-, niinku nuorelle hoitaa sen asian. Ne vaan heittää ne ulos. H: Ne on oikeesti aika ärhäköitä. E: Epäempaattisia. (I5)

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Nuorten näkökulmia onnistuneisiin kohtaamisiin vartijoiden ja poliisien kanssa

183


YHTEENVETO: ONNISTUNEET PUUTTUMISTILANTEET OVAT MAHDOLLISIA Edellä käsittelin onnistuneita ja epäonnistuneita puuttumistilanteita sekä luottamusta lisääviä ja heikentäviä tekijöitä. Nuorille oli tärkeää reilu, kunnioittava ja oikeudenmukainen kohtelu vuorovaikutustilanteissa (myös Tyler 1990; Bradford ym. 2009). Puuttumistilanteissa on mahdollista rakentaa hyviä suhteita. Mikäli kohtelu koettiin hyvänä, nuoret saattoivat hyväksyä mahdollisesti ikävältä tuntuvan toimenpiteen (tässä esimerkissä alkoholinjuomiseen puuttuminen). Nuoret arvostivat sitä, että heitä kuunneltiin, että poliisit ja vartijat keskustelivat heidän kanssaan ja selittivät mitä tilanteessa tapahtuu. Keskeistä tilanteiden onnistumiselle oli ystävällinen, kohtelias, rento ja rauhallinen puhetapa sekä kunnioitus nuoria kohtaan. Haastateltavat kaipasivat myös ymmärtävää ja empaattista suhtautumista nuoriin. Tulokset perustuivat alaikäisten nuorten ryhmähaastatteluaineistoon. Lähtökohtana keskusteluille oli tarinat, joissa poliisi ja vartijat puuttuvat nuorten alkoholinjuomiseen kaupunkitilassa onnistuneesti ja epäonnistuneesti. Tilanteet ovat vuorovaikutustilanteita, jotka voivat epäonnistua ja johtaa provosoitumisiin, ohipuhumiseen tai väärinymmärryksiin. Tyypillisissä tarinoissa epäonnistuneista kohtaamisista kuvattiin poliisien tai vartijoiden aggressiivisia otteita, voimakeinojen liiallista käyttöä ja auktoriteettiaseman väärinkäyttöä. Nuoret keskustelivat paljon hyvän kohtelun vastakohdista eli epäystävällisestä ja epäkunnioittavasta vuorovaikutuksesta. Tarinoissa toistui huutaminen, uhkailu tai nuoria leimaava puhetapa, etenkin vartijoiden osalta. Myös aiemmissa tutkimuksissa on tuotu esiin, että osalla nuorista oli ongelmallisia kohtaamisia vartijoiden ja järjestyksenvalvojien kanssa (Matthews ym. 2000; Roivainen & Ruuskanen 2008; Lampela 2013). Nuoret kertoivat monia tarinoita ja mielipiteitä epäasialliseksi koetuista kohtaamisista, kuten tilanteista, joissa vartijat puuttuivat nuorten tekemisiin ja olemisiin uhkaavasti, väkivaltaisesti, hyökkäävästi tai leimaavasti (myös Lampela 2013, 15–17). Haastattelemani nuoret puhuivat usein siitä, kuinka vartijat häätävät heidät pois esimerkiksi kauppakeskustilasta, mikä saattoi heikentää vartijoita kohtaan tunnettua luottamusta. Toisinaan nuoret ymmärsivät häätämisen syyt, mutta toisinaan häätäminen koettiin liian yleisenä ja välinpitä-

184

Nuorten näkökulmia onnistuneisiin kohtaamisiin vartijoiden ja poliisien kanssa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


mättömänä puuttumisena, joka keskittyi pelkästään nuorten oleiluun. Tutkijat ovat nostaneet esiin huomioita siitä, että nuorten tila on rajoitettua ja että pelkkä tilassa oleskelu saattaa riittää syyksi tilasta poistamiselle (Matthews ym. 2000; Manzo 2004; Koskela 2009). Kauppakeskustila määritellään usein puolijulkiseksi tilaksi. Kauppakeskustilaa kontrolloidaan kuten yksityistä tilaa, jolloin se on kontrolloidumpaa ja valvotumpaa kuin moni muu kaupunkitila (Koskela 2009). Haasteita syntyy, kun nuoret ja muut ikäryhmät käyttävät kauppakeskustilaa yhä enemmän oleskelun paikkana kuin julkista kaupunkitilaa. Toisaalta nuoret voivat kokea kauppakeskukset turvallisena, koska siellä on vartijoita ja muita aikuisia. Nuoret arvostivat sitä jos poliisi ja vartijat tulivat juttelemaan kaupunkitilassa ja kysymään heidän kuulumisiaan. Luottamus ja hyvät suhteet ovat tärkeitä myös siksi, että nuorilla olisi ympärillä turvallisia aikuisia. Etenkin kertomukset huonosta kohtelusta herättivät paljon keskustelua. Yksikin epäoikeudenmukaiseksi koettu tilanne voi saada suurta huomiota levitessään nopeasti nuorten keskuudessa, suullisten tarinoiden kautta ja sosiaalisessa mediassa, ja siten vaikuttaa kielteisesti myös niiden nuorten luottamukseen, jotka eivät nähneet tilannetta. Bradfordin ja kollegoiden (2009) mukaan huonot kokemukset poliisista vaikuttavat käsityksiin luottamuksesta enemmän kuin hyvät kokemukset. Toisaalta hyvilläkin kokemuksilla on merkitystä nuorten luottamusta lisäävänä. Onnistunut vuorovaikutus on siten tärkeää nuorten ja aikuisten välillä, jotta vältytään konflikteilta ja jotta nuoret voivat kokea, että heilläkin on oikeus käyttää julkisia ja puolijulkisia tiloja.

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Nuorten näkökulmia onnistuneisiin kohtaamisiin vartijoiden ja poliisien kanssa

185


LÄHTEET: Anttila, Anu-Hanna 2010. Ohipuhuminen sukupolvien välisenä kysymyksenä. Teoksessa Anttila, Anu-Hanna & Kuussaari, Kristiina & Puhakka, Tiina toim. Ohipuhuttu nuoruus? Nuorten elinolot -vuosikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Nuorisotutkimusverkosto & Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta, 6–15. Bradford, Ben & Jackson, Jonathan & Stanko, Elizabeth 2009. Contact and Confidence: Revisiting the Impact of Public Encounters with the Police. Policing and Society, 19, 20–46. Eskola, Jari 1997. Eläytymismenetelmäopas. Tampereen yliopisto. Hirvonen, Ari 2011. Kiistojen kaupunki sääntöjen, hallinnoinnin ja vastarinnan tilana. Oikeus 40:3, 293–312. Honkatukia, Päivi & Nyqvist, Leo & Pösö, Tarja 2003. Sensitive issues in vulnerable conditions. Studying violence in youth residential care. Young, 11:4, 323–339. Koskela, Hille 2009. Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta. Helsinki: Gaudeamus. Kääriäinen, Juha 2007. Trust in the Police in 16 European Countries A Multilevel Analysis. European Journal of Criminology, 4, 409–435. Lampela, Pauliina 2013. Kauppakeskus nuorten vapaa-ajan tilana. Kauppakeskusten nuoret -hankkeen loppuraportti. http://nuortenpalvelu.fi/wordpress/wp-content/ uploads/2014/01/Loppuraportti_Maaliskuu_2013.pdf Leisto, Leila & Tuomikoski-Koukkula, Suvi 2011. “Viekää, viekää se pois” Päihtyneenä pidätettyjen tyttöjen kokemukset poliisin ja sosiaalityöntekijän puuttumistoimista. Teoksessa: Satka, Mirja & Alanen, Leena & Harrikari, Timo & Pekkarinen Elina Toim. Lapset, nuoret ja muuttuva hallinta. Tampere: Vastapaino, 131–166. Manzo, John 2004. The folk devil happens to be our best customer: security officers’ orientations to “Youth” in three Canadian shopping malls. International Journal of the Sociology of Law, 32:3, 243–261. Matthews, Hugh & Taylor, Mark & Percy-Smith, Barry & Limb, Melanie 2000. The Unacceptable Flaneur: The Shopping Mall as a Teenage Hangout. Childhood, 7:3, 279– 294. Roivainen, Outi & Ruuskanen, Elina 2008. Laki ja järjestys? Poliisien ja kaupunkilaisten näkemyksiä järjestyslaista sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvonnasta. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 32. Saarikkomäki, Elsa 2015. Perceptions of Procedural Justice among Young People: Narratives of Fair Treatment in Young People’s Stories of Police and Security Guard Interventions. British Journal of Criminology. Advance online publication, doi: 10.1093/bjc/azv102.

186

Nuorten näkökulmia onnistuneisiin kohtaamisiin vartijoiden ja poliisien kanssa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


Saarikkomäki, Elsa & Kivivuori, Janne 2014. Encounters between Security Guards and Young People: the Extent and Biases of Formal Social Control. Policing and Society. Advance online publication, doi: 10.1080/10439463.2014.989160. Salmi Venla 2012. Nuorten Rikoskäyttäytyminen ja Uhrikokemukset 2012. Tutkimustiedonantoja 113. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Tani, Sirpa 2012. Hengailu kaupunkisuunnittelun haasteena. Haaste, 2012, 2. Tyler Tom 1990. Why People Obey the Law. Yale University Press.

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Nuorten näkökulmia onnistuneisiin kohtaamisiin vartijoiden ja poliisien kanssa

187


ARJEN KOHTAAMISIA VARTIJOIDEN JA NUORTEN VÄLILLÄ KAUPPAKESKUKSISSA Ari Appelgrén

Artikkeli perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseen Securitaksen palveluksessa reilun 30 vuoden ajalta kaupan ympäristössä erilaisissa turvallisuusalan tehtävissä. Olen itse tehnyt erilaisia vartijan tehtäviä kaupoissa ja kauppakeskuksissa sekä rekrytoinut ja kouluttanut työntekijöitä vastaaviin tehtäviin. Viimeiset 15 vuotta olen toiminut yksikön vastuullisena vetäjänä vastaten turvallisuuspalvelujen tuottamisesta kaupan alalla sisältäen muun muassa henkilöstön ja toiminnan kehittämistä. Työssä olen saanut seurata nuorten läsnäoloa kaupallisissa ympäristöissä monelta kantilta ja yhteistoiminta eri sidosryhmien kanssa on ilahduttavasti lisääntynyt viime vuosina. Aloitan artikkelin käymällä lyhyesti läpi turvallisuusalaa koskevaa lainsäädäntöä ja eri tehtävänimikkeiden eroja. Tämän jälkeen kuvaan lähinnä oman näkökulmani kautta nuorten elämää ennen ja nyt, vartijoiden yleisiä näkemyksiä nuorista sekä vartijoiden ja nuorten kohtaamisia kauppakeskuksissa. Tavoitteena on selventää vartijoiden ja nuorten välistä yhteistoimintaa sekä tarvetta opastukselle ja työkaluille nuorten kohtaamisessa ja ongelmatilanteiden jatkokäsittelymahdollisuuksissa.

LAKISÄÄTEISTÄ TYÖTÄ Vartioimisliiketoiminta on Suomessa lailla säädettyä elinkeinon harjoittamista. Yksityistä turvallisuusalaa säätelee Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista säädöksineen (Finlex). Yksi jatkuvan keskustelun aihe on rajan­ veto yksityisen turvallisuusalan ja julkisen, lähinnä poliisin roolien välillä. Rajanveto sinänsä on lain mukaan selkeä; poliisi vastaa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, yksityiset yritykset taas yksityisestä turvallisuu-

188

Arjen kohtaamisia vartijoiden ja nuorten välillä kauppakeskuksissa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


desta. Pääsääntöisesti asia on hyvin selkeä ja ristiriitaisuuksia ei ole, mutta on joitakin tiloja, joiden yksityisyyden tai yleisyyden ymmärtäminen tavalliselle kansalaiselle on vaikeaa. Tästä yhtenä esimerkkinä ovat kauppakeskukset, jotka ovat normaalisti aukioloaikoina vapaasti yleisölle avoinna ja ihmisiä suorastaan houkutellaan tiloihin. Tästä huolimatta kyseessä on yksityisen omistama tila ja kauppakeskus voi määritellä erilaisia sääntöjä, miten tiloissa tulee olla ja käyttäytyä, toki kaiken lainsäädännön puitteissa. Toisaalta järjestyslaki määrittelee kauppakeskuksen yleiseksi paikaksi. Tämä aiheuttaa jonkin verran selvittelytarpeita vartijoiden ja asiakkaiden välillä. Yksityisen turvallisuusalan lainsäädäntö on kehittynyt ja edelleen kehittyy; uusittu laki astuu voimaan 1.1.2017. Vartijan varsinaiseen käytännön työhön ei kovin suuria muutoksia ole tulossa. En tässä lähde koko yksityisen turvallisuusalan lainsäädäntöä selvittämään, mutta jonkinlainen valaisu työtehtävien nimikkeistä on tarpeen. Vartioimisliikkeissä työskentelevät henkilöt ovat pääasiassa vartijoita ja vartija onkin alan varsinainen ammattinimike riippumatta siitä, mitä vartijan tehtävää kulloinkin suorittaa. Jotta asia ei olisi aivan yksinkertainen, on myös järjestyksenvalvojia. Ja jotta tämäkään ei olisi yksiselitteinen, järjestyksenvalvojia koskettavat erilaiset määräykset riippuen siitä, missä tilassa tai tapahtumassa tehtävää suoritetaan. Helpottava tieto on kuitenkin se, että kovin suuria eroja käytännön toiminnan kannalta ei kauppakeskuksessa ole toimittiinpa sitten vartijana taikka järjestyksenvalvojana, joten sitä ei tavallisen asiakkaan ole tarvetta pohtia. Nimikkeiden taustalla on juridisia haasteita sovittaa yhteen erilaisia toimintaympäristöjä ja toimenpiteitä. Tämän johdosta laissa on määritelty joitakin yleisiä paikkoja, joihin on mahdollisuus asettaa järjestyksenvalvoja vartijan sijaan. Käytännössä asiakkaan näkökulmasta katsottuna toiminta on samanlaista nimikkeistä riippumatta ja uudessa laissa tehtäviä edelleen selkeytetään, mutta kokonaan yhden nimikkeen alle tehtäviä ei edelleenkään ole saatu muotoiltua. Valtaosa kauppakeskuksien turvallisuuspalveluista tuotetaan järjestyksenvalvontana. Kauppakeskuksissa näkyy myös vartijoita; vartijoiden päätehtävänä on huolehtia kauppakeskuksessa olevien kauppojen ja muiden yritysten turvallisuustarpeista, mutta he voivat osallistua myös kauppakeskuksen toimintaan. Käytän artikkelissani jatkossakin nimikettä vartija riippumatta varsinaisesta tehtävänimikkeestä. Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Arjen kohtaamisia vartijoiden ja nuorten välillä kauppakeskuksissa

189


NUORET ENNEN JA NYT Missä nuoret kokoontuivat ennen kuin oli kauppakeskuksia? Maaseudulla aikanaan paikkoina olivat maitolaiturit (googlettamalla löytyy tietoja ja kuvia, jos on kovin tuntematon käsite), joissa aikaa vietettiin ja luonnollisesti niissä kokoontumisen merkit myös näkyivät! Mutta olivat kaupalliset tilatkin jo aikanaan hengailupaikkoja. Paikallinen kyläkauppa toimi kokoontumispaikkana niin nuorille kuin vanhuksille ja koko kylän väellekin. Ne olivat aikansa ”kauppakeskuksia”. Me nuoret olimme silloinkin monien (aikuisten) mielestä äänekkäitä, vilkkaita ja jopa häiritsevän meluisaa porukkaa. Aiheutimme monenlaista pikkuharmia aikuisille ja kyläkauppiaalle. Tosin erona oli se, että aikuisen auktoriteetti oli tuohon aikaan huomattavasti vahvempi kuin tänä päivänä ja vartijoita ei kaupoissa näkynyt. Vuosikymmenten saatossa muutokset ovat vieneet yhä suurempiin ja monipuolisempiin keskuksiin ja moni asia on muuttunut ympäristössämme toisenlaiseksi. Internetin ja tekniikan kehityksellä on melkoisen suuri rooli muuttuneessa maailmankuvassa niin nuorilla kuin aikuisillakin. Tästäkin huolimatta me nuoret olimme nuoria monessa suhteessa samalla tavalla kuin nykyään. Vartijoiden näkyminen kaupoissa alkoi yleistyä 70-luvun lopulta kauppojen suurentuessa ja monipuolistuessa tavarataloiksi ja kauppakeskuksiksi. 80-luvun automarketeissa vartija oli jo tuttu näky ja yhteistoiminta nuorten kanssa arkipäivää.

”NE NUORET” Liian helposti me aikuiset yleistämme kaikki nuoret saman mielikuvan piiriin ”ne nuoret”. Ja kuten itsekin tiedän, valtaosa nuorista ei aiheuta häiriöitä tai muita ongelmia kauppakeskuksissa. Nuoret on jaettavissa samalla tavalla erilaisiin ryhmiin kuin aikuisetkin. Pitkän kokemukseni perusteella voin sanoa, että suurin osa nuorista käyttäytyy ja toimii kuten pitääkin ja sitten on pieni osa, jotka aiheuttavat säännöllisesti häiriötä ja lopulta pienin vähemmistö, joka sortuu vakavampiin tekoihin, kuten erilaisiin rikoksiin. Erona aikuisiin on se, että nuorten yleinen käyttäytyminen on estottomampaa ja äänekkäämpää, jota aikuiset ja varsinkin vanhukset karttavat ja jopa pelkäävät. Iän kasvaessa myös eriasteinen päihteiden käyttö ja väkivaltaisuus lisääntyy niin sanotuilla ongelmanuorilla. On nuoria ja aikui-

190

Arjen kohtaamisia vartijoiden ja nuorten välillä kauppakeskuksissa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


sia, jotka eivät kunnioita sääntöjä ja noudata lakeja. Yksin olevat nuoret harvemmin aiheuttavat häiriöitä käytöksellään (toki sitäkin esiintyy, mutta vähemmän), useimmiten nuoret liikkuvatkin vähintään pareittain ja mitä isompi joukko, sitä enemmän ääntä ja häiriöitä. Olen havainnut, että usein vartijat ja nuoret asetetaan vastakkain muiden kuin nuorten itsensä toimesta. Toki vartijan olemassaoloa ei aina mielletä asiakkaiden ja nuorten itsensä eduksi. Nuorten kanssa toiminta on ajoittain eräänlaista kissa-hiiri leikkiä, jossa nuoret kokeilevat rajoja ja testaavat yksittäisen vartijan toimintaa ja käyttäytymistä; jopa tietoisesti härnätään vartijaa ja kokeillaan, miten vartija reagoi. On hyvin paljon vartijan, joka tässä kohtaa ilmentää aikuisen ja auktoriteetin roolia, itsensä käsissä, mihin suuntaan kontakti nuoren kanssa lähtee kehittymään. Aika on tässä kohtaa muuttanut tilannetta huomattavasti jopa ihan muutaman vuoden aikana. Vartiointialan kehittyminen, toimialan kasvaminen ja monipuolistuminen ja se, että yhä useampi nuori tuntee vartijoita, on muuttanut suhtautumista; vartijan ammatti on ammatti muiden joukossa. Vartija on samalla tavalla aikuinen kuin muut aikuiset ja normaalia kapinahenkeä enemmän tai vähemmän kohdistuu niin vartijoihin kuin omiin vanhempiin. Vartijan asettaa erityisasemaan ilman muuta toiminnan tarkoitus ja vartijan tehtävät. Vartija on kauppakeskuksessa turvaamassa osaltaan kaikkien toimijoiden eli kauppakeskuksen ja siellä olevien kauppojen ja muiden yritysten toimintaa ja asiakkaiden turvallisuutta. Tehtävänä on puuttua erilaisiin häiriö- ja ongelmatilanteisiin, kuten häiritsevään käytökseen. Tästä johtuen kanssakäyminen nuorten kanssa on yleistä monella tavalla. Tilanteet voivat olla hyvin pieniä; huomautetaan liiallisesta äänekkyydestä, lattialla istumisesta ja kulkuväylien tukkimisesta sekä muista vastaavista asioista. Toisessa ääripäässä ovat sitten varsinaiset rikokset, kuten esimerkiksi näpistykset ja ilkivalta ja vakava päihteiden käyttö sekä väkivaltaisuus. Valtaosa kontakteista koskettaa pikku häiriöitä, joita tapahtuu isoimmissa kauppakeskuksissa päivittäin ja pienissäkin viikoittain riippuen kauppakeskuksesta. Vartijoihin suhtautuminen on nuorilla paljolti samankaltaista kuin suhtautuminen muihinkin henkilöihin eli hyvin henkilökeskeistä. Kun katsoo nuorten mielipiteitä esimerkiksi julkisuuden henkilöiden osalta, ovat ne hyvin paljon sellaisiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä asioita, kuLuku 4 Yhdessä olemisen tila?

Arjen kohtaamisia vartijoiden ja nuorten välillä kauppakeskuksissa

191


ten ulkonäkö, käyttäytyminen, tavat, puhe ja muut vastaavat seikat. Suhtautuminen vartijoihin on myös henkilökeskeistä; miltä vartija näyttää, miten vartija käyttäytyy ja keskustelee ja lopulta millä tavalla vartija suhtautuu nuoreen itseensä. Tällä kokonaisuudella on ratkaisevan suuri vaikutus siihen, miten yhteistoiminta nuorten kanssa sujuu arjen kohtaamisissa. Vanha sanonta niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan, toimii oikein hyvin! Vartijan työpäivään kauppakeskuksissa liittyy monenlaisia tehtäviä ja yksi perustehtävistä on yleisten tilojen yleinen valvonta liikkumalla asiakkaiden keskuudessa näkyvillä. Asiakkaiden opastaminen on yksi jokapäiväinen tehtävä. Valvontaa suoritetaan myös kameroiden avulla ja mitä isompi kauppakeskus on kyseessä, sitä enemmän myös kameroiden avulla vartijat seuraavat toimintaa. Kameroiden kuvaa myös tallennetaan, jolloin vartijat voivat jälkikäteen tarkastella tilanteita. Näkyvä fyysinen läsnäolo on tärkeä osa työtä, sillä vartijan näkyminen jo itsessään ennalta ehkäisee häiriötilanteita. Yleisten kauppakäytävien lisäksi vartijat suorittavat tarkastuskierroksia portaikoissa, pysäköintitiloissa ja muissa vastaavissa tiloissa, joissa nuoret viettävät aikaa, kun ovat näennäisesti poissa valvovien silmien alta. Vartijat kohtaavat nuoria monissa tiloissa ja näissä kohtaamisissa myös syntyy kontakteja varsinkin, jos vartija joutuu puuttumaan nuorten tekemisiin ja olemiseen. Nuoret saattavat myös itse spontaanisti ottaa kontaktia vartijaan esimerkiksi kysymällä vartijan kulkiessa ohi ”Mitäs vartija?” tai ”Onko kivaa olla vartija?”. Näissä tilanteissa on erittäin tärkeässä roolissa se, miten nuoria lähestytään ja miten keskustelu aloitetaan ja johdetaan eteenpäin. Positiivisella asenteella lähestyttäessä tilanteet hoituvat asianmukaisesti ja hyvässä hengessä. Periaatteessa täysin samat ­lain­alaisuudet toimivat niin nuorten kuin aikuistenkin kanssa.

VARTIJA NUORISOTYÖNTEKIJÄNÄ Vartijan pakollinen lakiin perustuva koulutus on edelleen ajallisesti varsin vähäinen, vartijalla 100 tuntia ja järjestyksenvalvojalla 132 tuntia, ja koulutettavia asiakokonaisuuksia on toisaalta paljon käytettävään aikaan nähden. Alalla on kuitenkin lisääntynyt vapaaehtoinen koulutus ja henkilöt hakeutuvat muun muassa yhteishaussa suorittamaan alan perustutkintoa. Lisäksi vartioimisliikkeet, kuten Securitas on jo vuosien ajan tehnyt, voivat järjestää oppisopimuksen avulla mahdollisuuden suorittaa alan perustut-

192

Arjen kohtaamisia vartijoiden ja nuorten välillä kauppakeskuksissa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


kinnon, erilaisia alan ammattitutkintoja tai erikoisammattitutkinnon. Näiden ansiosta vartijoiden ammatillinen kouluttautuminen on voimakkaasti lisääntynyt viimeisen 10–15 vuoden aikana aikaisemmasta. Samalla myös kohtaamiseen nuorten kanssa on huomattavasti enemmän valmiuksia. Vaikka ammatillisen koulutuksen sisältö on määriteltyä, on sitä mahdollisuus kehittää ja painopisteitä jonkin verran muokata. Ihmisten kanssa toimiminen on erittäin tärkeä kokonaisuus ja sen osuutta koulutuksessa on edelleen tarvetta kehittää. Vaikka varsinaista sosiaalialan koulutusta ei vartiointialan koulutuksiin paljoa sisälly, joutuvat vartijat kohtaamaan työssään usein tilanteita, joissa kyseisiä taitoja tarvitsee eri tavoin. Paikallisesti teemmekin paljon yhteistyötä eri nuorisotyötoimijoiden ja valtakunnallisesti kehittämistyötä nuorisokasvatusjärjestö Nuorten Palvelu ry:n kanssa. Securitas yrityksenä kantaa myös oman yhteiskuntavastuunsa ja kasvatuksellinen rooli nuorten kanssa soveltuu luontevasti työtehtäviin. Turvallisuustyö on mitä suurimmassa määrin ennalta ehkäisevää työtä ja kasvatuksellinen rooli on juuri sitä. Vartijat kohtaavat paljon nuoria aikaisesta aamusta aina iltamyöhään ja paikoin myös yöaikana. Vartijat tekevät normaalien perustehtävien lisäksi esimerkiksi lastensuojeluilmoituksia ja alaikäisten kohdalla on myös yhteydenottoja lasten vanhempiin. Nämä toimenpiteet vaativat osaamista ja hyviä sosiaalisia taitoja. Työssä kohdataan usein huonoimmassa tilanteessa tai sinne pahasti ajautumassa olevia nuoria ja vartijat tietävätkin nämä nuoret jo varsin hyvin. Tämän ennalta ehkäisevän työn merkitys on tärkeä. Yhteistoiminta eri nuorisotyön organisaatioiden kanssa on tässä ensiarvoisen tärkeää ja jatkuva säännöllinen tapaaminen vartijoiden ja nuorisotyöntekijöiden välillä pitäisi olla arkipäivää. Monia hyviä käytännön malleja on jo kehitetty, kuten esimerkiksi pienten vahinkojen sovittelua Aseman Lapset ry:n kanssa, mutta lisää pitää kehittää ja levittää opittuja taitoja kaikkialle. Kyse ei ole vain kasvatuksellisesta näkökulmasta vaan myös osasta työn tavoitteita. Nuorten kanssa oikeanlaisen yhteistoiminnan kehittäminen edesauttaa häiriöiden vähenemisessä ja sitä kautta kauppakeskusten viihtyvyyden ja turvallisuuden parantumisena. Nuorten parissa tieto niin hyvässä kuin pahassa selvästi liikkuu ja nykyään hyvinkin nopeasti ja tehokkaasti. Lisäksi nuorten sisäinen ryhmäpaine väärällä tavalla toimivia Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Arjen kohtaamisia vartijoiden ja nuorten välillä kauppakeskuksissa

193


nuoria kohtaan on voimakasta. Väärin toimijat saavat nopeaa palautetta muilta nuorilta ja parhaimmillaan nuoret auttavat vartijoita omassa työssään. Tämä vaatii vartijoilta hyviä suhteita paikallisiin nuoriin ja erityisesti Lampelan (2013, 11–12) kuvaamiin heavy usereihin, jotka suurimmalta osin määrittelevät millainen ajanvietto- ja asiointiympäristö kyseinen kauppakeskus nuorten näkökulmasta on. Vartijan suhtautuminen ja kanssakäyminen nuorten kanssa ratkaisee paljon. Kun nuorten kanssa ollaan tekemisissä, tärkeää on aina muistaa jokaisen ihmisarvoinen ja asiallinen kohtelu. Positiivinen asenne ja nuorten ymmärtäminen edesauttavat asioiden hoitamista ja tilanteiden jatkokehittymistä oikeaan suuntaan. Myös negatiivisia asioita voi hoitaa positiivisessa hengessä. Vartijan tulee olla ammattinsa edustaja ja suhtautua tilanteisiin ammatin näkökulmasta ja välttää henkilökohtaista suhtautumista, vaikka nuoren kommentit haastavissa tilanteissa olisivatkin henkilökohtaisilta tuntuvia. Nämä tilanteet ovat erityisen haastavia ja vaativat hyvää ammattitaitoa ja itsekuria. Vartijat kohtaavat työssään nuoria, joiden elämänhallinta on jo pahasti häiriintynyt tai kovaa vauhtia häiriintymässä. Nämä nuoret ovat niitä, jotka aiheuttavat eniten vakavimpia ongelmia erilaisten rikosten muodossa ja ovat vartijoille hyvin tuttuja kuten myös viranomaisille. Vartijat tietävät varsin hyvin kauppakeskuksessa olevien nuorten erilaiset ryhmät ja missä tilanteessa nuoret ovat, kun ongelmat alkavat ilmetä. Nuorisotyön kanssa tehtävä yhteistyö tulee tarpeelliseksi toki näiden selkeiden ongelmatapausten kanssa, mutta erityisesti siinä milloin ja minkälaisten havaintojen perusteella on syytä alkaa huolestua nuoren tilanteesta. Tässä kohtaa tarvitsemme tukea ja neuvoja: kun vartija kohtaa hyvin nuoria lapsia illalla myöhään kauppakeskuksessa oleilemassa, mitä vartija voi siinä tilanteessa tehdä? Satunnaisesti, riippuen vartijan henkilökohtaisesta osaamisesta, vartija menee juttelemaan nuorten kanssa ja ehkä mainitsee kotiinmenoajoista. Minkälaisia johtopäätöksiä nuorten reaktioista ja palautteista voi tehdä? Milloin olisi hyvä ottaa yhteyttä nuorisotyön ammattilaisiin? Koska vartijat kohtaavat nuoria todella paljon, olisi näissä kohtaamisissa myös paljon mahdollisuuksia. Toki asiakokonaisuuksia vartijan työssä on paljon ja nuoriso on vain yksi kohderyhmä, mutta kuitenkin aika yleinen ja merkittävä osa. Hyvin suoritettu työ nuorison kanssa on varmasti myös omiaan paran-

194

Arjen kohtaamisia vartijoiden ja nuorten välillä kauppakeskuksissa

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?


tamaan vartijoiden ja koko vartiointialan mainetta ja arvostusta. Nuoret vievät kokemuksistaan tietoa eteenpäin vanhemmilleen ja mikä sen parempaa, jos kokemus on ollut positiivinen. Vaikka vartijat esiintyvät vartioimisliikkeen tunnuksen alla ja nuoret aika hyvin nämä tunnistaa, edustamme vahvasti myös kauppakeskuksia ja vartijat omalla työllään voivat vaikuttaa myös kauppakeskuksen imagoon. Vartija onkin aika monen asian vartija!

LÄHTEET Finlex; Järjestyslaki 612/2003 Finlex; Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista 1085/2015 Lampela, Pauliina 2013. Kauppakeskus nuorten vapaa-ajan tilana. Kauppakeskusten nuoret -hankkeen loppuraportti. http://nuortenpalvelu.fi/wordpress/wp-content/ uploads/2014/01/Loppuraportti_Maaliskuu_2013.pdf (Viitattu 4.2.2016)

Luku 4 Yhdessä olemisen tila?

Arjen kohtaamisia vartijoiden ja nuorten välillä kauppakeskuksissa

195


OPPIA NUORTEN OLESKELUYHTEISKUNNASTA Jaakko Nuotio

Suomalaisessa yhteiskunnassa on arvostettu työtä, toimeliaisuutta, sitkeyttä ja sisua. Ominaisuudet ovat olleet vuosien saatossa hyödyllisiä ja tarpeellisia yhtä lailla maalla ja maataloudessa kuin teollisuudessa ja kaupungeissakin. Moni on saavuttanut työllään tiilitalon, farmarivolvon, kesämökin ja vuosittaiset matkat Kanarialle. Historia on osoittanut, ettemme ole eläneet oleskeluyhteiskunnassa, vaan maatalous-, teollisuus- ja kulutusyhteiskunnassa, jossa kunkin paikkaa on määrittänyt työ ja kyky kuluttaa. Kuluttamisessa olemme siirtyneet aineista palveluihin ja nyt elämme palveluyhteiskunnassa, jossa osa ansaitsee leipänsä palvellen, osa syö leipänsä palveluissa ja osa on leipäjonossa palveluiden ja ansainnan ulkopuolella. Tässä kirjassa on kasvun ja kasvamisen ilmiö sijoitettu palveluyhteiskunnan ytimeen, kaupallisiin tiloihin, kirjastoon, hiihtokeskuksiin – paikkoihin, joissa nuoret kokoontuvat monenlaisissa vertaisryhmissä. Vaikka puhutaan yleisesti nuorista, pitäisi oikeastaan puhua lukuisista erilaisista nuorista, joista osa ei käy kauppakeskuksissa, ei liiku porukoissa eikä kuluta aikaa. Mutta osa hengailee ja viettää aikaa rennon oleskelun merkeissä. Aiemmin tämä tapahtui pääasiassa ulkona, toreilla ja puistoissa, nyt puolijulkisissa sisätiloissa. Nuorten kokoontumiset ovat aina resonoineet paikalla olevien aikuisten kanssa. Tahtomattaan tai tarkoituksella nuoret tekevät eroja tavoitteelliseen ajanviettoon, jossa johdetusti ja ohjatusti aika kuluu ja tavoitteet täyttyvät. Kaupalliset ympäristöt tarjoavat oleilun avaruuden turvallisten seinien sisällä, yleensä asiakaspalvelutyötä tekevien aikuisten silmien alla. Kirjan artikkelit ja kirjoittajat kuvaavat hyvin muutosta, joka on tämän

Lopuksi

Oppia nuorten oleskeluyhteiskunnasta

197


päivän arkea. Elinympäristö on kaupallistunut ja nuorten itsenäistyminen, vertaisryhmiin kuuluminen ja rajojen kokeileminen tapahtuvat usein tilanteessa, jossa nuori on asiakas ja palvelun käyttäjä. Moni nuori kokee, että häntä kohdellaan ikäryhmänsä edustajana eikä täysivaltaisena asiakkaana muiden joukossa. Nuorella onkin asiakkaana yleensä paremmat oikeudet valita, vaatia ja valittaa kuin ikäryhmänsä edustajana. Tämän nuoret tietävät ja se koetaan myös entistä tärkeämpänä yhteiskunnallisen osallisuuden muotona. Kirjassa kuvatut asiakastilanteet nuorten kanssa vahvistavat käsitystä siitä, että kasvua ja kasvattamista tapahtuu keskellä arkea; kassoilla, kahvipöydissä, kauppakeskuksen käytävillä kodin ja koulun ulkopuolella. Palveluja pyörittävät työntekijät toimivat kasvattajina tahtomattaan. Ystävällinen ja hyvä kohtelu ja kunnioittava vuorovaikutus ovat hyvän kohtaamisen ominaisuuksia niin asiakaspalvelussa kuin nuoren kasvattamisessa. Ja tämä pätee tietysti myös aikuisiin päin – oikeus tehdä työtä, oikeus reiluun kohteluun ovat yhteisiä. Hyvä asiakaskohtelu on hyvää kasvun tukemista puolin ja toisin. Kasvatuksen ammattilaisille muutos haastaa toivottavasti laajemminkin miettimään sitä missä, milloin ja kenen kanssa työtä nuorten parissa tekee. On perusteltua puhua kolmannesta työstä ja siitä, ettei kukaan voi toimia menestyksellisesti yksin perinteisin toimintatavoin. Kasvamiseen liittyy sisäsyntyinen jännite. Nuoren irtaantuminen omasta kodista, itsenäistyminen ja tarve rajojen kokeilemiseen luo kontrastin aikuisten ylläpitävälle tasapainolle. Kun nuoret kokoontuvat yhteen, rohkeus kokeilla ja testata rajoja kasvaa ja tämä näkyy ja kuuluu usein muille ”epäsopivana” käytöksenä ja järjestystä koettelevana metelinä. Nuoret merkitsevät reviirinsä rajoja ja heittävät haasteen aikuisille tehdä samoin. Usein haasteeseen vastaa vartija, joka on koulutettu reagoimaan tämäntyyppiseen käyttäytymiseen. Artikkelit vartijoiden ja nuorten kohtaamisesta vakuuttavat, että vuorovaikutuksen ja yhteisen toiminnan kautta voidaan saavuttaa hyvä kanssakäymisen tasapaino ja vahva ammatillinen osaaminen kohdata nuori vastuullisesti. Tässä esitellyt nuorisotyölliset työmuodot tilatyöstä katusovitteluun ovat esimerkkejä toiminnasta, jotka edellyttävät laajaa yhteistyötä ja työnjakoa ”epätavanomaisessa” kasvatusympäristössä. Tämä edellyttää rohkeutta lähteä tekemään työtä kaiken kansan sekaan, muiden aikuisten ar-

198

Oppia nuorten oleskeluyhteiskunnasta

Lopuksi


vioivan katseen alle. Se altistaa asettumaan kasvattajana muiden lähipalveluiden joukkoon ja yhteistyöhön muitten kanssa. Eri tahojen yhteistyö on tarjonnut hyvät edellytykset sekä toimintakulttuurin että ”tapahtumapaikkojen” fyysiselle kehittämiselle. Mitä enemmän aikuiset tekevät nuoriin liittyvää yhteistyötä keskenään ja nuorten kanssa, sitä aikaisemmin nuoriin liittyviin huoliin voidaan reagoida ja puuttua. Nuorten liittäminen mukaan ideoimaan, suunnittelemaan ja toimimaan oman arkiympäristön hyväksi on tarjonnut vahvoja osallisuuden kokemuksia. Onnistuminen vaatii yhteisiä tavoitteita ja selkeitä toimintamalleja, joita voidaan yhdessä suunnata ja arvioida. 2000-luvulla syntyneitä lapsia on nimitetty diginatiiveiksi, joiden elämä on informaatioteknologian täyttämää ja jotka ovat eläneet ja ehkä elävät jatkossakin pitkän taloudellisen epävarmuuden ja hidastuvan talous­ kasvun aikaa. Z-sukupolvesta puhuttaessa on arveltu, että aineellisen kuluttamisen tilalle nousevat entistä tärkeämpään rooliin aineettomat elämykset ja kokemukset, jotka yhdistyvät henkisiin arvoihin. Ehkäpä kauppa­ keskuksissa hengailevat nuoret edustavat omalla tavallaan tulevaisuutta, jossa automaatio, tietotekniikka ja robotiikka korvaavat perinteisen raatamisen ja tilalle tulee itsensä etsimisen, kokeilemisen ja itsensä toteuttamisen projektit. Vuonna 2013 presidentti Niinistö puhui oleskeluyhteiskunnasta, jossa osa oleskelee ja nauttii valmiiksi katetusta pöydästä, osa tekee työt ja kattaa muillekin. Yhteisiin tiloihin kokoontuvat nuoret oleskelevat, mutta eivät välttääkseen vastuuta velvoitteistaan yhteiskuntaa kohtaan. Nuorten maleskelu voi näyttää hyödyttömältä vetelehtimiseltä, mutta siihen sisältyy yhteisöön kuulumisen, yhteiseen tilaan liittymisen, oman identiteetin rakentamisen ja aikuisten maailmaan erottautumisen tekijöitä, jotka tulevat esiin nuorten puoleen kääntyville. En kadehdi nykynuoria elämän helppoudesta. Näyttää siltä, ettei heille ole luvassa katettua pöytää, vakaita uranäkymiä tai automaattisia sosiaalisen kohoamisen mahdollisuuksia. Globaali kilpailu ja tietotekninen kehitys, lisääntyvät osaamisen vaatimukset ja epävarmuus pitävät huolen siitä, että haasteita riittää. Sitkeyttä ja sisua tarvitaan aikuisilta ymmärtää nuorten tämän hetken arkea ja maailmaa. Yhdessä, uusilla toimintatavoilla ja pitkäjänteisesti nuorten ­ kanssa toimien opimme samalla elämästä ja yhteiskunnasta jotain itsekin.

Lopuksi

Oppia nuorten oleskeluyhteiskunnasta

199


KIRJOITTAJAT Ari Appelgren, Yksikön päällikkö, Ylioppilas, Securitas Oy, ari.appelgren@securitas.fi Anne-Mari Ikola, Nuorisoasiainkoordinaattori, Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK), Vaasan kaupungin nuorisopalvelut, anne-mari.ikola@vaasa.fi Sari Immonen, Projektisuunnittelija / Nuorisonohjaaja, Yhteisöpedagogi (YAMK), Lahden kaupungin nuorisopalvelut, sari.immonen@lahti.fi Iina Juntunen, Koordinaattori, VTM, Aseman Lapset ry, iina.juntunen@asemanlapset.fi Eeva Järveläinen, Lehtori, Sosionomi (YAMK), Laurea ammattikorkeakoulu, eeva.jarvelainen@laurea.fi Tomi Kiilakoski, Tutkija, FT, Nuorisotutkimusverkosto Johanna Kivelä, Sustainability analyst, MMM, Citycon Oyj, johanna.kivela@citycon.fi Nina Könönen, Projektityöntekijä, FM, Nuorten Palvelu ry / Tunturikeskukset nuorten silmin -hanke, nina.kononen@gmail.com Pauliina Lampela, Asiantuntija, YTM, Nuorten Palvelu ry / Nuorten reviireillä -projekti, pauliina.lampela@nuortenpalvelu.fi Mikko Leppävuori, Projektivastaava, Nuoriso-ohjaaja, Nuorten Palvelu ry / Nuorten reviireillä -projekti, mikko.leppavuori@nuortenpalvelu.fi Veli Liikanen, Projektitutkija, FM, Mikkelin ammattikorkeakoulu, veli.liikanen@mamk.fi

200


Pekka Mäkelä, Aluenuorisopäällikkö, Nuorisokasvattaja, Vantaan kaupunki, nuorisopalvelut, pekka.makela@vantaa.fi Ilona Mäki, Suunnittelija / Asiakastyön ohjaaja, Sosionomi (AMK), Nuorten Exit, ilona@exitry.fi Jaakko Nuotio, Toiminnanjohtaja, KM, Nuorten Palvelu ry, jaakko.nuotio@nuortenpalvelu.fi Ilkka Puomilahti, Nuorisomanageri, Yhteisöpedagogi (YAMK), Nuorten Palvelu ry / Nuorten reviireillä -projekti, ilkka.puomilahti@nuortenpalvelu.fi Kirsi Purhonen, Lehtori, Yhteisöpedagogi (YAMK), Mikkelin ammattikorkeakoulu, kirsi.purhonen@mamk.fi Anni Rannikko, Tutkija, YTM, Itä-Suomen yliopisto, anni.rannikko@uef.fi Virpi Roponen, Kouluttaja, Sosionomi (AMK), Aseman Lapset ry, virpi.roponen@asemanlapset.fi Elsa Saarikkomäki, Tutkija, VTM, Alkoholitutkimussäätiö / Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Helsingin yliopisto, elsa.saarikkomaki@alumni.helsinki.fi Pia Tasanko, Vuorovaikutusasiantuntija, Yhteisöpedagogi (YAMK), Vantaan kaupunki, kaupunkisuunnittelu, pia.tasanko@vantaa.fi Tiina Teinilä, Etsivä nuorisotyöntekijä, Sosionomi (AMK), Mikkelin kaupungin nuorisopalvelut, tiina.teinila@mikkeli.fi Heikki Turkka, Hankepäällikkö, Sosiaalikasvattaja, Aseman Lapset ry, heikki.turkka@asemanlapset.fi Ella Uotinen, Liikennemyymäläpäällikkö, Hotelli- ja ravintolaesimies, ABC Imatra, ella.uotinen@sok.fi

201


Nuoret hengailevat ja kokoontuvat yhteen kauppakeskuksen käytävillä, huoltoasemien kahviloissa tai markettien auloissa. Tällä näyttämöllä kohtaavat omaa perustyötään tekevät aikuiset, omaa vapaata aikaa viettävät nuoret sekä muut asiakkaat. Asia herättää tunteita, saa aikaan mielipiteenvaihtoa sekä joskus melkoisia ylilyöntejä kieltojen ja rajoitusten muodossa. Nuoret taas kokevat olevansa asiakkaita siinä missä muutkin. Katettu puolijulkinen tila lisääntyy koko ajan ja niistä pyritään tekemään entistä viihtyisämpiä paikkoja oleskella ja viettää aikaa. Miten nuorten oleiluun näissä tiloissa sitten tulisi suhtautua? Tämän julkaisun artikkeleissa 23 kirjoittajaa tuo esille oman näkemyksensä asiasta. Kirjoituksissa niin tutkijat kuin arjessa työtätekevät myymäläpäällikötkin tuovat esille ehkä hieman toisenlaisia näkökulmia suhtautua nuorten olemiseen. Entä mitä työmuotoja nuorisotyö on löytänyt tavoittaakseen näitä hengailevia nuoria? Lähestymiskulmat ovat erilaiset, mutta kaikki pyrkivät lisäämään nuorten hyvinvointia. Nuorten Palvelu ry on lähes kymmenen vuoden ajan tehnyt työtä nuorten parissa kaupallisissa kasvuympäristöissä. Tässä artikkelikokoelmassa vedetään yhteen tuon työn eri puolia. Teos sopii kaikkien niiden luettavaksi, jotka työssään kohtaavat paljon nuoria kaupallisissa tiloissa tai pohtivat tulevaisuuden työmuotoja nuorten kanssa näissä tiloissa.

ISBN 978-951-97469-7-5 (sid.) ISBN 978-951-97469-8-2 (PDF)

Hengailua, kohtaamisia ja yhdessä olemista  

Hengailua, kohtaamisia ja yhdessä olemista ¬- nuoruuden elementtejä ja työmuotoja julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa Nuoret hengailevat...

Hengailua, kohtaamisia ja yhdessä olemista  

Hengailua, kohtaamisia ja yhdessä olemista ¬- nuoruuden elementtejä ja työmuotoja julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa Nuoret hengailevat...

Advertisement