Sain kissan hoitoon eikä meitä lopulta enää hennottu erottaa. Ville Hämäläinen
”
Levitän joogamattonni. Kissa tulee perässä. Kun viimein pääsen konttausasentoon, kissa pyörii innostuneesti kimpussani. En tiedä, ajatteleeko se, että olen viimeinkin hylännyt omituisen kahdella jalalla horjumisen ja vaihtanut kunnon kissan tavoin neljällä jalalla etenemiseen. Teen ”kissan ja lehmän selkää”, Manu kävelee vatsani alta. Kissan kehräys johtuu kuulemma hengityksestä. Kenties joogaharjoitukseni kurkunpäässä värisevä ujjayi-hengitys voisi kuulostaa kissasta hieman kehräykseltä? Manu muutti luokseni heinäkuussa 2016. Alkujaan se tuli hoitoon. Kaksi viikkoa venyi loppukesään. Lopulta tulimme niin hyvin toimeen, ettei Manun alkuperäinen perhe enää hennonut meitä erottaa. En ollut suunnitellut kissan hankkimista. Niin vain tapahtui. Yhtä yllättäen olen kiintynyt elolliseen olentoon, jonka kanssa minulla ei ole yhteistä kieltä. Mausku. Mauku. Muksupuksu. Maukero. Paapero. Pikku kissaukko. Kissapappu. Manu-poitsukulta. Kattipoika. Kollinköllykkä. Kissapussu. Kissapullero. Muupelipuu. <<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<zxgt
Kissan oikeaa nimeä, Manua, käytän harvemmin. Kissan nimellä kutsuminen pitäisikin säästää tilanteisiin, joissa se saa palkinnoksi herkkuja tai paijauksia. Sanon ’se’, sillä suomessa on hieno sukupuoli- ja lajineutraali persoonapronomini, jota sietää käyttää. ’Se’ sopii niin kissan kuin kuninkaallisenkin puhutteluun. Olen kissaemo. Tiede tukee identiteettiäni. Kotikissa jää ikuiseksi pennuksi. Se pitää ihmistä emonaan, vain karvattomana ja hieman hassuilla korvilla varustettuna lajitoverina. HS Kuukausiliitteen (9/2019) laajassa kissajutussa oiotaan myyttejä ja sanotaan tosia asioita kissoista: ”Kissat ovat herkkiä, pelokkaita eläimiä, joille rutiinit ovat tärkeitä.” Manu ei suostu nukkumaan kuin tietyllä puolella sänkyä. Jos tulen humalassa kotiin, se menee nukkumaan sohvalle. Suihkussa käyty..äni Manun pitää päästä märälle lattialle katsomaan, kun vesipisarat valuvat viemäriin. Palaan kylpyhuoneen ovelle ihmettelemään, ja kutsun sitä pikku luonnonfilosofiksi. Kuukausiliitteen jutussa on haastateltu julkkiskissojen omistajia. Yhdellä kissoista on omat some-profiilinsa ja se ”juttelee yli 40 000 fanilleen kotiseutunsa murteella”. Olen jakanut Manusta lukuisia kuvia sosiaalisessa mediassa. Puhumaan en ole sitä laittanut. Tässä esseessä haluan antaa kuitenkin äänen Manul le. Edellä jo olleet murtumat tekstissä eivät ole lyöntivirhei57
tä, vaan Manun tuottamaa tekstiä. Johdan kirjoitusprosessia: en poista mitään, mitä Manu on lisännyt, enkä lisää mitään, mitä Manu on poistanut. Tosin taitaa käydä juuri niin kuin pelkäsin: kissa istuu tietokoneen ja kirjapinon välissä ja puskee minua päällään. Jos kirjoitan gradua, se istuu hievahtamatta näppäimistöllä. Jos yritän saada kissan kanssani kirjoittamaan, n se pentele kiinnostuu kaikesta muusta paitsi kirjoittamisesta.
••• Aino Vähäpesolan Onnenkissa ymmärtää sekä joogan että kissat väärin, sillä se tavoittelee molemmista kontrollia. Kissan pitää sopia huusholliin ja sääntöihin, joogassa pitää hallita oma mieli ja ruumis. Vaikka pitänee disclaimerina todeta, että jooga voi olla harjoittajalleen mitä vain, eikä kissoja kaiketi voi muuten ymmärtää kuin väärin. Hoitokissa ”ei ollut halukas yhteistyöhön tai sopuisaan yhteiseloon” (51). Minä ja Manu olemme ratkaisseet sinänsä toden ongelman sillä, että työ ja elo ovat yhteisiä. Periaate pätee kissan lisäksi parisuhteisiin. Kissan kanssa neuvotteluvaraa on vähemmän, kun yhteistä kieltä ei ole. Viisaampi väistää – jos kissan kanssa ajattelee olevansa ”valtataistelussa”, on jo luovuttanut vallan kissalle. Kirjan seuraava kohtaaminen kissan kanssa on sujuvampi. Kissa hyppää selän päälle polkemaan ja kehräämään, kun minäkertoja makaa futonsängyllä. ”Minulla
KISSAEXTRA
Maryariasana, kissan selkä
Yhteys eläimeen tapahtuu siellä, missä sana ei hallitse diktaattorina.