Page 1

Maria Ohisalo

"EI KENENKÄÄN MAALTA" KAIKKIEN MAALLE Kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnan arviointitutkimus Julkaisuja 2/2012


Maria Ohisalo

"EI KENENKÄÄN MAALTA" KAIKKIEN MAALLE Kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnan arviointitutkimus JULKAISIJA: Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus, julkaisuja 2/2012 ISBN 978-951-9245-16-4 KANSIKUVA: Kuvapankki iStockphoto PAPERI: Maxi Offset 300 g/m² (kansi) & 120 g/m² (sisäsivut) Paperille on myönnetty EU-ympäristömerkki, rek.nro FI/11/001. PAINATUS: Aksidenssi Oy Helsinki 2012


ESIPUHE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 JOHDANTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

OSA 1 ARVIOINNIN TAUSTA, TARVE JA AIEMPI TUTKIMUS 1 ARVIOINTITUTKIMUKSEN TARVE JA TOTEUTUS 10 1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset 1.2 Monitahoarviointi ja laaja aineisto tutkimuksen rakennuspalikoina

10 13

2 LUOTSI-TOIMINNAN HISTORIAA JA NYKYTILA: . KATSAUS VUOSIIN 2000–2012 . . . . . . . . . 18

SISÄLLYS

2.1 Kohdennettua nuorisotyötä vuosina 2000–2012 2.2 Luotsi-toiminnan tavoitteet: oikea-aikainen puuttuminen ja hyvinvoiva nuori 2.3 Nykymallinen Luotsi-toiminta osana Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa 2.4 Luotsi-toiminnan hallinto vuonna 2012 2.5 Luotsin asiakasprosessi vuonna 2012 2.5.1 Aikuisen huoli nuoresta ohjaa mukaan toimintaan 2.5.2 Kuinka Luotsissa toimitaan? 2.5.3 Toiminnan jatkuva arviointi

18 21 23 25 26 27 29 30

3 TEORIAA JA KÄSITTEITÄ . . . . . . . . . . . . 31 3.1 3.2 3.3 3.4 3.5 3.6

Nuoret Kohdennettu nuorisotyö Sosiaalinen vahvistaminen Syrjäytymisen ehkäisy Monialainen yhteistyö Vaikuttavuus ja sen arviointi

32 33 34 34 36 37

OSA 2 LUOTSI-TOIMINNAN PIDEMPIAIKAISEN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI 4 KUINKA LUOTSI-TOIMINTA VASTAA HELSINGIN PALVELUTARPEESEEN? . . . . . . . . . . . . . 41 4.1 Luotsi-toiminnan tuloksellisuus 4.1.1 Toiminnan kohdennus osana tuloksellisuutta 4.1.2 Tavoitteiden saavuttaminen osana tuloksellisuutta 4.1.3 Toiminnasta hyötyvät nuoret 4.1.4 Toiminnan tuloksellisuus vertailun valossa

41 44 51 57 61

5


4.1.5 Luotsin paikka palvelujärjestelmässä ja rajapinnat muihin palveluihin 4.1.6 Opetusviraston rooli Luotsi-toiminnassa 4.2 Ennaltaehkäisyn universaalius vrt. yksilöllisyys: Luotsi-toiminnan erityisyys helsinkiläisnuorille suunnattujen palvelujen kentässä 4.2.1 Välimaaston toimijuus 4.2.2 Toiminnan monipuolisuus 4.2.3 Luotsi palvelujärjestelmän ”sihtinä”

66 73 76 76 80 83

5 MITKÄ OVAT LUOTSI-TOIMINNAN VAIKUTUKSET YKSILÖTASOLLA? . . . . . . . . . . . . . . . . 85 5.1 Mitä vaikutuksia Luotsi-toimintaan osallistumisella on ollut nuorten elämään? 5.1.1 Luotettavan aikuisen tuki 5.1.2 Koulunkäynnin tuki 5.1.3 Vuorovaikutustaitojen paraneminen 5.1.4 Luotsi vaihtoehtojen tuojana vapaa-ajalle 5.2 Kuinka pysyviä tulokset ovat olleet nuorten mielestä? 5.2.1 Positiivisuus voimaantumisen perustana

85 86 87 88 91 92 92

6 LOPUKSI . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95 TIIVISTELMÄ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100 SAMMANDRAG . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102 SUMMARY . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104 LÄHTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106 HAASTATTELUAINEISTO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110 LIITTEET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111 Liite 1. Haastattelurunko Luotsin parissa toimineille informanteille Liite 2. Haastattelurunko Luotsi-toiminnassa mukana olleille nuorille Liite 3. Lähete Liite 4. Alkuvaiheen itsearviointilomake Liite 5. Tukiohjelma Liite 6. Loppuvaiheen itsearviointilomake Liite 7. Loppuarviointi/monitahoarviointi Liite 8. Luotsi-toiminnan SWOT vuonna 2012 Liite 9. Luotsi-toiminnan asiakkuusprosessi vuonna 2012

111 113 114 116 120 122 125 126 127

ESIPUHE

7.8.2012

Viime aikoina nuoriin ja nuorten hyvinvointiin liittyvissä keskusteluissa ei ole kuultu kovinkaan montaa sellaista julkista puheenvuoroa, jossa maaginen sanapari ”syrjäytymisen ehkäisy” jäisi mainitsematta. Huoli nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan on yhteinen ja jaettu julkishallinnon eri toimijoiden, kolmannen sektorin ja yksittäisten kansalaisten kesken. Tahto etsiä ratkaisua nuorten syrjäytymisen vähentämiseen on vahva ja erilaisia malleja yksittäisistä työmuodoista laajempiin, nuorten yhteiskuntatakuun kaltaisiin ajatusmalleihin on nostettu esiin. Nuorten toimintaedellytyksissä, elinoloissa, terveyden edistämisessä ja perheiden kasvatustehtävän tukemisessa on edelleen parannettavaa. Asioihin tarttuminen ja tekeminen ovat tärkeitä, samoin ymmärrys siitä, ettei nuorten syrjäytyminen ole yhdellä mallilla ratkaistavissa. Ehkä vielä tärkeämpää on kuitenkin pohtia, mitä malleilla saadaan aikaan. Keskeistä on, miten nuorten syrjäytymistä ehkäistään ja miten siinä voidaan onnistua? Huomion kiinnittäminen siihen, minkälaisilla toimenpiteillä voidaan saada aikaan positiivista kehitystä nuoren kasvussa ja kehityksessä sekä myös kasvatustyössä, on tarpeen kun niukkenevia resursseja kohdennetaan. Keskustelun tueksi tarvitsemme arviointeja, erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia toiminnan vaikuttavuudesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut arvioida yhden kohdennetun nuorisotyön toimintamallin vaikutusta palvelujärjestelmän tasolla ja osin myös sen asiakasvaikutuksia. On haluttu pohtia, mitä panostuksella saadaan aikaan ja miten toiminnan vaikutukset näkyvät asiakastason mahdollisten hyvinvoinnin muutosten lisäksi laajemmassa kontekstissa. Tutkimus avaa vuodesta 2000 alkaen toteutettua perinteiset hallintorajat ja -käytänteet ylittävää toimintamallia, jolla Helsingin kaupungin kolme virastoa – nuorisoasiainkeskus, sosiaalivirasto ja terveyskeskus – ovat vastanneet nuorten tukemisen haasteeseen. Monihallintokuntainen Luotsi-toiminta on kehitetty pitkäjänteisellä yhteistyöllä, joka on vaatinut useiden eri ihmisten syvällistä paneutumista ja uskoa asiaan. Tutkimuksen toteuttaja on saanut syventyä Luotsi-toimintojen kehittymisen vaiheisiin, toimintatapoihin, sekä sijoittumiseen kaupungin palvelurakenteeseen, samoin kuin koonteihin lähes kahdentoista vuoden asiakastuloksista, pohtiessaan työmallin asiakas- ja palvelurakennetason vaikutuksia. Tämän tutkimuksen tilaajana haluamme lämpimästi kiittää sen toteuttajatahoa, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccaa ja erityisesti Maria Ohisaloa heittäytymisestä tutkimuksen vietäväksi koko tarmollaan. Helsingissä elokuussa 2012 Martti Poteri toimistopäällikkö kohdennetun nuorisotyön toimisto Nuorisoasiainkeskus

Hanna Viitala koulu- ja opiskeluterveydenhuollon päällikkö Terveyskeskus

Sisko Lounatvuori vs. perhepalvelujohtaja Sosiaalivirasto

6

7


JOHDANTO Tässä arviointitutkimuksessa kuvataan Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen, sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen yhdessä vuodesta 2000 resursoimaa ja toteuttamaa kohdennetun nuorisotyön työmuotoa, Luotsi-toimintaa, sekä sen vaikuttavuutta palvelujärjestelmä- ja yksilötasolla. Luotsi-toiminnalla ehkäistään nuorten syrjäytymistä ja tuetaan nuorten yksilöllistä kasvua kokonaisvaltaisesti kodin, koulun ja vapaa-ajan alueilla. Toiminnan on kuvattu sijoittuvan Helsingin kaupungin palvelujärjestelmässä ”ei kenenkään maalle” (mm. Net Effect 2006). Tämä on tarkoittanut, että Luotsi-toiminnot ovat osaltaan täyttäneet eri hallintokuntien välisiä tyhjiöitä, jonne on jäänyt nuoria, jotka eivät ole hakeutuneet tai päässeet muiden tukimuotojen piiriin. Samalla nämä tyhjiöt ovat olleet paikkoja, joista vastuu ei ole ollut millään viranomaistaholla. Kun luotsien tarkoitus merellä ja satamissa on ohjata alukset turvallisesti avomereltä satamiin ja niistä ulos, on Luotsi-toimintamuodon tarkoitus ohjata nuoria ja heidän perheitään kohti parempaa arkea ja tulevaisuutta. Arvioinnissa sekä kuvataan Luotsi-toimintaa arvioinnin esivaiheena että analysoidaan toiminnan vaikuttavuutta eri toimijoiden näkökulmista. Arviointi kohdentuu nykymuotoiseen Luotsi-toimintaan ja pyrkii selvittämään myös toiminnan pidempiaikaisia vaikutuksia ja vaikuttavuutta. Luotsi-toiminnan malli on peräisin vuonna 2000 käynnistetystä Itäluotsi-projektista. Vuonna 2012 toiminta käsittää kolme alueellista Luotsia – Itä-, Koillis- ja Länsiluotsit – sekä kolme erikoistunutta työmuotoa, Skanssi, Spinnu ja NevoDrom. Tässä arvioinnissa on keskitytty Luotseista vanhimpiin, Itäluotsiin, Skanssiin ja Koillisluotsiin. Spinnu, joka on alkanut yhtä aikaa Skanssin kanssa, on jätetty haastattelujen ulkopuolelle, koska Spinnua on työmuotona kuvattu useassa aiheesta aiemmin tehdyssä opinnäytetyössä. Länsiluotsi ja NevoDrom ovat toimintamuotoina nuorimpia ja siksi ne on jätetty pääasiassa haastattelujen ulkopuolelle.

OSA 1

ARVIOINNIN TAUSTA, TARVE JA AIEMPI TUTKIMUS

Arvioinnissa on hyödynnetty monipuolista aineistoa. Luotsi-toiminnan pidempiaikaista vaikuttavuustietoa on haettu osallistamalla tutkimushaastatteluihin ammattilaisia, joilla on pitkä kokemus toiminnasta, ja nuoria, jotka ovat aiemmin olleet mukana toiminnassa. Toiminnasta vuosina 2001–2011 kerätyt tiedot asiakkuutensa päättäneiden nuorten asiakasprosesseista ovat antaneet tärkeää tietoa toiminnan lyhyen aikavälin onnistumisista ja tuoneet mukaan Luotsi-toiminnan sidosryhmien näkökulmaa. Niiden kautta on voitu hahmottaa myös ajallisia muutoksia esimerkiksi nuorten toimintaan tulon syissä. Sekä kvalitatiivisten että kvantitatiivisten aineistojen käyttö, triangulaatio, on mahdollistanut toiminnan kattavamman analyysin ja parantanut tulosten luotettavuutta. Arviointitutkimus toimii apuvälineenä niin käytännön kohdennettua nuorisotyötä tekeville toimijoille kuin kaupungin viranhaltijoille ja päätöksentekijöillekin. Tutkimustuloksia toivotaan hyödynnettävän monihallintokuntaisen syrjäytymistä ehkäisevän työn suunnittelussa osana Helsingin kaupungin palvelujärjestelmää sekä kohdennetun nuorisotyön tulevaisuuden linjauksia pohdittaessa. Tutkimuksen tulokset ovat ajankohtaisia myös suunniteltaessa kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa kaudelle 2013–2016 ja kehitettäessä Luotsi-toimintaa. Tutkimusraportti jakautuu kahteen osioon: Luotsi-toiminnan taustaa, aiempaa tutkimusta, teoriaa ja tämän arvioinnin tarvetta kartoittavaan osioon sekä tulososioon, jossa yhdistyy niin aiemmin, kuin tämänkin arvioinnin yhteydessä kerättyjen Luotsi-toimintaan liittyvien aineistojen keskeinen anti.

8

9


1 ARVIOINTITUTKIMUKSEN TARVE JA TOTEUTUS Yksittäisistä Luotsi-toiminnoista on aina toiminnan alkuvuosista lähtien tehty verrattain paljon tutkimusta: ulkoisia ja sisäisiä väli- ja loppuarviointeja ja yliopisto- sekä ammattikorkeakoulutasoisia lopputöitä. Tässä arvioinnissa on pyritty kuvaamaan Luotsi-toiminnan tuloksia ja vaikuttavuutta pidemmällä aikavälillä. Keskustelu arvioinnin tarpeesta Luotsin johtoryhmässä keväällä 2011 johti kilpailutukseen, jonka kautta arvioinnin toteuttajaksi valikoitui pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca. Arviointi on toteutettu Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta (lasu) saadulla lisärahoituksella. Kaikista lasu-hankkeista tehdään kustannus- ja vaikuttavuusarviointeja, jotka vastaavat muun muassa siihen, kuinka hankkeet ovat onnistuneet, mitä hyviä käytäntöjä on hyödynnetty tai löydetty ja kuinka hankkeet toimivat kaupungin palvelukokonaisuudessa. Luotsi-toiminnan arviointitutkimus toteutettiin aikavälillä 1.9.2011–30.5.2012. Tutkimuksesta on vastannut arviointihankkeeseen palkattu Soccan tutkija Maria Ohisalo, jonka tukena on toiminut Soccassa tutkimusryhmä: erityissuunnittelija Saila Nevanen, tutkijasosiaalityöntekijä Tiina Muukkonen ja erikoistutkija Saija Turunen. Tutkimuksen seurannasta on vastannut tutkimuksen ohjausryhmä, johon ovat edellä mainittujen lisäksi kuuluneet nuorisoasiainkeskuksesta kohdennetun nuorisotyön toimiston toimistopäällikkö Martti Poteri, nuorisosihteeri Tiina Nurmi, suunnittelija Tua Heimonen ja nuorisoasiainkeskuksen erityissuunnittelija Harri Taponen.

2. Mitkä ovat Luotsi-toiminnan vaikutukset yksilötasolla? 2.1 Mitä vaikutuksia Luotsi-toimintaan osallistumisella on ollut nuorten elämään? 2.2 Kuinka pysyviä tulokset ovat olleet heidän mielestään? Luotsi-toiminnasta jo aiemmin tehdyt arvioinnit ja opinnäytetyöt ovat osoittaneet toiminnan hyödylliseksi: palaute niin Luotseissa mukana olleilta nuorilta, Luotsien työntekijöiltä, heidän esimiehiltään, hallinnosta kuin Luotsien sidosryhmistäkin on kautta linjan ollut pääosin positiivista, ja toimintaa on pidetty perusteltuna lisänä kaupungin palvelukokonaisuudelle. Alkuasetelma on ollut tutkijalle (ja tilaajalle) kiitollinen, mutta toisaalta haastava. Arvioinnissa on pyritty selvittämään, mikä on se muutos, jonka Luotsi-toiminta on saanut aikaan. Mitä ei olisi tapahtunut ilman Luotsia, ja kuinka tämä näkyy niin palvelujärjestelmän kuin yksilönkin tasolla? Kuvio 1 on pelkistetty esitys tämän arvioinnin viitekehyksestä. Jokainen kuvion osio on avattu arvioinnissa: esimerkiksi kaikki toimintasuunnitelmista poimitut tavoitteet löytyvät raportin osasta ”Luotsi-toiminnan tavoitteet” (kuviossa on vain niistä tiivistetty ylätason tavoite) ja tehtäviä on avattu kohdissa ”Luotsi-toiminnan hallinto vuonna 2012” ja ”Luotsin asiakasprosessi vuonna 2012”. Kuviossa esitetyt onnistumisen kriteerit ovat olleet myös taustana tutkimuskysymyksille palvelujärjestelmä- ja yksilötasolla. Tavoitteita ja onnistumisen kriteereitä ei käytännössä voi erottaa toisistaan palvelujärjestelmän ja asiakkaiden lohkoihin, vaan ne ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa.

Nuorisoasiainkeskus on Luotsi-toiminnan hallinnoijana tarjonnut tutkijalle kattavan kirjallisen tutkimusaineiston sekä työntekijöiden ja viranhaltijoiden asiantuntemuksen nykymuotoisen toiminnan 12-vuotisen historian tarkasteluun. Lisäksi toteutetut 35 haastattelua ja varsinkin Luotsi-toiminnassa aiemmin mukana olleiden nuorten tavoittaminen ja haastattelut on toteutettu nuorisoasiainkeskuksen avustuksella.

1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset Arvioinnissa selvitettiin Luotsi-toiminnan pidempiaikaista yhteiskunnallista vaikuttavuutta, toisin sanoen asiakasprosessien aikana tapahtuvia muutoksia pitkäkestoisempia ja pysyvämpiä vaikutuksia nuorten elämään. Lisäksi selvitettiin toiminnan hyötyjä kuntalaisille sekä Luotsi-toimintamallin soveltuvuutta Helsingin kaupungin palvelukokonaisuuteen. Pidempiaikaista vaikuttavuutta on lähestytty muun muassa tarkastelemalla haastattelujen tuloksia yhdessä vuosien 2001–2011 välillä tehtyjen asiakasprosessien loppuarviointien kanssa. Toisin sanoen arvioinnissa on selvitetty palvelun tarjontaa ja palvelun soveltuvuutta tietylle asiakasryhmälle Helsingissä. Arvioinnissa on haettu vastauksia kahteen päätutkimuskysymykseen alakysymyksineen: 1. Kuinka Luotsi-toiminta vastaa Helsingin palvelutarpeeseen? 1.1 Selvitetään taloudellisuutta ja ulkoista tehokkuutta: mikä on Luotsi-toiminnan panokset–tuotokset-suhde ja kustannusten suhde suoritteisiin? 1.2 Selvitetään, kuinka kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toimintamalli vastaa elämänhallinnan tukea tarvitsevan helsinkiläisnuoren palvelutarpeeseen.

10

11


Tarve: 12–15-vuotiaiden, helsinkiläisten, erityisen tuen tarpeessa olevien nuorten ennaltaehkäisevä tukeminen moniammatillisesti ja -hallinnollisesti kodin, koulun ja vapaa-ajan alueilla

Päämäärä: Luodaan Helsinkiin palvelu, jolla tuetaan 12–15-vuotiaita helsinkiläisnuoria ja heidän vanhempiaan ennaltaehkäisevästi, jotta vältettäisiin korjaavien palvelujen tarvetta

PALVELUJÄRJESTELMÄN TASO

ASIAKASTASO

Tavoite: Tunnistaa varhaisessa vaiheessa syrjäytymistä ennakoivat riskit ja pyrkiä rajaamaan riskiryhmiä aiempaa paremmin

Tavoite: Hyvinvoiva helsinkiläinen nuori

Keino: Toteutetaan ennaltaehkäisevää kohdennettua nuorisotyötä moniammatillisen ja monihallinnollisen työmuodon kautta, jota levitetään

Keino: Nuorelle tarjotaan mahdollisuutta osallistua Luotsi-toimintaan

Prosessit: Mm. työntekijöiden rekrytoiminen ja kouluttaminen, käytännön järjestelyt, sidosryhmien, nuorten ja perheiden sitouttaminen

Prosessit: Mm. nuoren ja perheen sitoutuminen toimintaan: tukisuunnitelmaan tavoitteet kodin, koulun ja vapaa-ajan alueille

Tehtävät: Moniammatilliset tiimit yhteistyössä sidosryhmien ja verkostojen kanssa toteuttavat luotua toimintasuunnitelmaa

Tehtävät: Nuori osallistuu toimintaan tavoin, jotka parhaiten tukevat juuri hänen tavoitteidensa saavuttamista

Tuotokset: Toimenpiteet, joita toteutetaan, jotta saavutetaan halutut tulokset ja vaikutukset, esim. verkostotyöskentely moniammatillisesti ja monihallinnollisesti

Tuotokset: Tuloksiin nähden välineellisiä, toiminnan kautta syntyneitä ja toteutuneita toimenpiteitä, kuten esim. retket, pienryhmätapaamiset, yksilöllinen tuki, jne.

Tulokset: Nuoria on onnistuttu tukemaan ennaltaehkäisevästi kodin, koulun ja vapaa-ajan alueilla. Nuorten korjaavien palvelujen tarve on vähentynyt.

Tulokset: Mm. nuori suorittaa peruskoulun loppuun, saa rinnalleen aikuisen, joka tukee, saa vertaistukea ikäisistään, voimaantuu, löytää uutta tekemistä vapaa-ajalleen jne.

ONNISTUMISEN KRITEERIT: Toiminta on saavuttanut tavoitteensa Luotsin parissa toimivien mielestä (selvitetään haastatteluin ja muun datan kautta)

ONNISTUMISEN KRITEERIT: Toimintaan osallistuneet nuoret kokevat toiminnan mielekkääksi ja hyödylliseksi (selvitetään haastatteluin)

Kuvio 1. Luotsi-toiminnan arvioinnin viitekehys (mukaelma Terveyden edistämisen keskus 2011).

12

1.2 Monitahoarviointi ja laaja aineisto tutkimuksen rakennuspalikoina Arvioinnissa käytettävien indikaattorien on täytynyt soveltua ihmisten kanssa tehtävän laadullisen työn arviointiin. Tällaisen työn kokonaisvaltaista vaikuttavuutta on vaikea kuvata vain numeerisesti. Eräänä vaihtoehtona tuloksellisuus- ja systeemitehokkuuskeskeisille mittausmalleille onkin palvelujen monitahoarviointi (Multiple Constituency Approach). Ari Salmisen (2002, 151) mukaan lähestymistapa täydentää ja monipuolistaa tehokkuuden arviointia palveluhallinnossa. Toiminnan tuloksellisuus ja vaikuttavuus toteutuu, kun ne yksilöt ja ryhmät, joilla nähdään olevan intressejä kyseessä olevaa toimintaa kohtaan, tulevat tarpeiltaan tyydytetyiksi. Monitahoarvioinnin mallin taustalla on ajatus, että organisaatiot ovat riippuvaisia sen eri toimijoiden/asianomaisten tuesta sekä niiltä saatavasta rahoituksesta (mt.). Ajatus sopii mitä parhaiten Luotsi-kontekstiin, sillä toiminta on vuosien varrella joutunut usein perustelemaan olemassaolonsa tarpeellisuutta sen rahoittajille. Tämän arvioinnin sekä aineistonkeruu- että analyysimetodina on käytetty monitahoarviointia, jossa on taustalla ajatus, että organisaatio on riippuvainen sen eri avainryhmien tarjoamista resursseista. Avainryhmiä (engl. stakeholder, constituency) ovat kaikki ne tahot, joilla on intressejä arvioitavan organisaation toimintaan (Vartiainen 2007, 155). Ellei organisaatio pysty tyydyttämään näiden avainryhmien tarpeita, luopuvat ne luultavasti toiminnan tukemisesta. Mallissa nähdään, että organisaation eri ryhmät pitävät organisaatiota tehokkaana eri syistä. Toisin sanoen toimijat tekevät toiminnasta omat arvionsa omien eivätkä kaikille yleisten ja yhtäläisten kriteerien valossa. (Vartiainen 1994, 97–99.) Arviointiin on siis osallistettu henkilöitä, joilla on keskeistä tietoa ja pitkä kokemus Luotsitoiminnasta arviointikohteena, jolloin moniäänisyys mahdollistaa erilaisten näkökulmien esille tuomisen. Haastateltuja henkilöitä ja avainryhmiä ovat olleet toiminnassa asiakkaina olleet nuoret, Luotsien työntekijät, heidän esimiehensä (toiminnanjohtajat sekä hallinnolliset esimiehet virastoissa) sekä Luotsi-toiminnan johtoryhmä. Lisäksi Luotsin sidosryhmien, kuten koulujen ja kotien, mielipiteitä toiminnasta on kartoitettu vuosina 2001–2011 kerättyjen nuorten asiakasprosessien loppuarviointien kautta. Tässä arvioinnissa eri avainryhmiä ei ole priorisoitu keskenään sen mukaan, minkä ryhmän tietoa pidettäisiin merkittävimpänä, vaan kaikkien toimijoiden näkemykset ovat olleet arvioinnille yhtä tärkeitä. Monitahoarvioinnin menetelmään liittyy ajatus arvioitavaan toimintaan aktiivisesti osallistuvien intressiryhmien mukaan ottamisesta arviointiprosessin suunnitteluun ja toteutukseen. Tätä toteutettiin jo arviointiprosessin ensimmäisenä päivänä 1.9.2011 järjestetyssä Luotsi-toimintojen yhteisessä kehittämispäivässä, jossa Luotsien työntekijöiltä kysyttiin ajatuksia liittyen arviointitutkimukseen. Arviointiprosessin loppupuolella keväällä 2012 järjestetyssä kehittämispäivässä työntekijöille esiteltiin tutkimuksen alustavia tuloksia, joista käytiin keskustelua yhdessä. Vuorovaikutuksella arviointia suorittavien ja sen tuloksia hyödyntävien tahojen välillä on merkityksensä arviointi-informaation paremmalle hyödyntämiselle (Vartiainen 2001, 26). Luotsi-arvioinnin ohjausryhmä on osallistunut myös aktiivisesti tutkimuksen valmiiksi saattamiseen. Tutkimuksen monitahoarvioinnin prosessi on esitetty kuviossa 2. Ensimmäisessä vaiheessa on tutustuttu Luotsin toimintajärjestelmään, ja tämän jälkeen on kartoitettu avain-

13


ryhmiä ja -toimijoita yhteistyössä nuorisoasiainkeskuksen kanssa. Seuraavassa vaiheessa on haastateltu toimijoita Luotsi-toiminnasta olemassa olleen aineiston pohjalta rakennetun haastattelurungon mukaan. Haastatteluista nousseista eri toimijoiden näkemyksistä on etsitty konsensuksia ja toisaalta asiakokonaisuuksia, jotka ovat jakaneet toimijoiden mielipiteitä. Monitahoarvioinnin keskeinen piirre on arviointitulosten konkretisoiminen ja tiivistäminen niin sanotuiksi arvolausekkeiksi (Vartiainen 2007, 168). Näitä kokonaisuuksia ja eräänlaisia arvolausekkeita käsiteltiin Luotsi-toimijoiden yhteisessä Luotsi-toiminnan kehittämispäivässä keväällä 2012. Arvolausekkeiden peilaaminen toimijoilla ja palaute ovat osa arvioinnin analyysia.

Toimintajärjestelmä

Avainryhmien kartoittaminen

Arvioitava Luotsitoiminta

Monitahoarviointi haastatteluin ja muun datan kautta

Kuvio 2. Monitahoarvioinnin prosessi (mukailtu Vartiainen 1994, 100).

Monitahoarvioinnissa organisaation tuloksellisuus syntyy useista eri kannanotoista ja arvioista. Voidaan puhua laaja-alaisesta monitahoarvioinnista, kun ei tietoisesti preferoida minkään avainryhmän näkemyksiä. Vartiaisen (1994, 104–106) mukaan laaja-alaiselle mallille on myös tyypillistä, että toiminnan X vertailtavuus toimintaan Y kyseenalaistetaan. Näin on ollut kautta linjan tämän arviointiprosessin aikana, kun toimijoiden kanssa on pohdittu Luotsin vertailtavuutta muihin palveluihin. Mallin avulla ei voida tehdä, eikä pyritä tekemään toiminnan tuloksellisuuden yleispätevää kokonaisarviointia. Tarkoituksena on ennemmin tarjota informaatiota toiminnasta sen avainryhmien mielipiteistä

14

AINEISTOSTA Arvioinnin tutkimuskysymykset ovat ohjelmatason arviointikysymyksiä. Tarkennettuja arviointikysymyksiä 1.1, 1.2, 2.1 ja 2.2, on lähestytty monipuolisen aineiston kautta, ja tässä arvioinnissa voidaankin puhua triangulaatiosta tai moninäkökulmaisuudesta: arvioinnin tiedonkeruussa on hyödynnetty tuloksia koko nykymuotoisen Luotsi-toiminnan aikana tehdyistä arvioinneista ja opinnäytetöistä. Lisäksi arvioinnissa on Luotsi-toimintaan liittyvistä dokumenteista ja asiakasprosessien päätteeksi tehdyistä nuorten monitahoarvioinneista koottua sekä subjektiivista että objektiivista tietoa toiminnasta. Kerätyn aineiston kautta on haettu vastauksia siihen, kuinka Luotsi-toiminta vastaa Helsingin kaupungin palvelutarpeeseen, ja toisaalta siihen, mitkä ovat olleet toiminnan vaikutukset yksilötasolla. Käytännössä tasoja on vaikea erottaa toisistaan, mutta arvioinnin 2. osio on jaettu pääasiassa palvelujärjestelmä- ja asiakastason osioihin selkeyden vuoksi.

Palaute

Arvioinnin tulos / arvoväittämät

käsin ja käytettäväksi edelleen toiminnan perustana (Vartiainen 2007, 153). Luotsi-toiminnan kokonaiskuvaa on monitahoarvioinnin lisäksi hahmotettu asiakirja-analyysin keinoin aiemmin tuotetuista kirjallisista Luotsi-materiaaleista, ja haastatteluaineistoja on analysoitu teemoittelun keinoin.

Tässä arvioinnissa tulokset pohjautuvat ennen kaikkea eri toimijoiden kokemustietoon, jossa toiminnan tuloksellisuus määritellään ensisijaisesti arvojen ja preferenssien kautta. Arvioinnin avainasemassa ovat yksilöiden subjektiiviset kokemukset sekä avainhenkilöiden jaetut arviot toiminnasta. Arvioinnin aikana kerätyssä haastatteluaineistossa tutkimushaastatteluissa (N = 35) oli osallistujina 18 keskeistä Luotsista laajan kokemuksen omaavaa informanttia (liite 1) (työntekijöitä, sidosryhmien edustajia, hallinnollisia esimiehiä, Luotsin johtoryhmä). Yksi Luotsi-informanttien haastatteluista tehtiin parihaastatteluna. Luotsi-informanttien haastatteluissa haastateltiin seitsemää nuorisoasiainkeskuksen, neljää sosiaaliviraston ja kolmea terveyskeskuksen edustajaa sekä kolmea opetusviraston koulukuraattoria sekä nuorisopsykiatrian emeritusprofessori Veikko Aalbergia. Lisäksi haastateltiin 18:aa Luotsi-toiminnassa aiemmin mukana ollutta nuorta, joista kolmea haastateltiin sähköpostitse ja muita yksilöhaastatteluin (liite 2). Litteroitua haastatteluaineistoa kertyi näistä 35 haastattelusta pitkälti yli 200 sivua. Kenenkään haastatellun näkemyksiä ei ole tarkoituksellisesti preferoitu, ja tunnistettavuuden vuoksi eri hallintokuntien vastauksia ei ole eroteltu toisistaan. Koska arvioinnissa on selvitetty Luotsi-toiminnan pidempiaikaista vaikuttavuutta, on asiakasnuoria tavoitettu ennen kaikkea pidempään toimineista Itäluotsista, Skanssista ja Koillisluotsista. Aikaisemmissa Luotsi-selvityksissä on haastateltu lisäksi yli 50:tä toimintaan osallistunutta nuorta sekä yli sataa muuta Luotsi-informanttia. Tämän lisäksi esimerkiksi Länsiluotsin projektiarvioinnissa vuonna 2010 (Heimonen 2010) on selvitetty eri Luotsi-toiminnan keskeisten sidosryhmien mielipiteitä toiminnasta (N = 55). Vastaajia tässä aineistossa olivat muun muassa koulujen kuraattorit, terveydenhoitajat ja lääkärit, perheneuvolan sosiaalityöntekijät, nuorisotalojen nuorisotyöntekijät ja nuorisopsykiatrian työntekijät. Osittain päällekkäisiä vastaajia edellä mainittujen kanssa on toiminnassa systemaattisesti kerätyissä nuorten asiakasprosessien monitahoarvioinneissa. Näissä eri näkemyksiä toiminnasta ja nuorten asiakasprosesseista on vuosien 2001–2011 aikana esitetty yli 2 000 kappaletta. Taulukossa 1 on esitetty se, millä aineistoilla mihinkin tutkimuskysymykseen on vastattu.

15


Taulukko 1. Luotsi-arvioinnin tutkimuskysymyksiin vastaaminen.

MILLÄ AINEISTOLLA VASTATAAN?

MIHIN VASTATATAAN? Tutkimuskysymys 1.

Tutkimuskysymys 2.

onnistunutta muiden positiivisten tekijöiden ohella. Näin ollen sellaisten nuorten ääni, joille Luotsi-toiminnasta ei ole ollut apua ja joiden negatiivisia kehityskulkuja toiminta ei osaltaan ole pystynyt pysäyttämään, tuskin tässä arvioinnissa kuuluu, sillä haastatteluotoksessa ei ole mukana nuoria, jotka olisivat joko keskeyttäneet toiminnan tai olisivat haastatteluissa ilmaisseet toiminnan olleen hyödytöntä.

Aiemmat Luotsi-tutkimukset, -arvioinnit, asiakasprosessien koonnit, muu Luotsi-aineisto Nuorisoasiainkeskuksen kustannuslaskelmat, tunnusluvut + vertailu muihin palveluihin Luotsi-informanttien haastattelut

Mukana olleiden nuorten haastattelut

Luotsien työntekijöiden palaute tuloksista

Tutkimuksen kvantitatiivista aineistoa on nuorisoasiainkeskuksessa kerätty tilastoaineisto liittyen Luotsi-toiminnan kustannuksiin ja panos–tuotos-suhteisiin sekä osittain myös edellä mainittu monitahoarviointidata, jonka on koonnut sähköiseen muotoon Tua Heimonen. Lisäksi voidaan puhua menetelmätriangulaatiosta, sillä aineistoja on hankittu eri metodein. Triangulaatio on perusteltu valinta tässä arvioinnissa, sillä kartoituksen kohteena olevasta yli 12 vuotta jatkuneesta moniammatillisesta ja -hallinnollisesta Luotsi-toiminnasta voitiin näin saada kattavampi kuva ja tutkimustulosten luotettavuuden voidaan olettaa paranevan. Tutkimusmenetelmät ja aineisto on valittu niin, että ne edistäisivät parhaalla mahdollisella tavalla tutkimuskysymyksiin vastaamista. Arvioinnilla oli tutkimuslupa sekä nuorisoasiainkeskukselta, että terveyskeskukselta. Sosiaaliviraston työntekijänä tutkija ei tarvinnut kyseiseltä virastolta erillislupaa, kun tutkimuksessa ei myöskään käsitelty asiakastietoja. Tutkimuksen toteuttajat eivät ole saaneet tietoonsa Luotsin asiakastietoja, vaan tutkimuksessa on hyödynnetty vain Luotsi-toiminnasta tuotettua kokoomatietoa, josta ei ole voitu tunnistaa yksittäisiä asiakasnuoria. Kaikki tutkimukseen osallistuvat nuoret olivat yli 18-vuotiaita ja osallistuivat tutkimukseen vapaaehtoisesti. Heidät tavoitettiin nuorisoasiainkeskuksen ja Luotsien (myös Skanssin) työntekijöiden avulla. Tutkittaessa pidempiaikaista toiminnan vaikuttavuutta vei aiemmin Luotsi-toimintaan osallistuneiden nuorten tavoittaminen aikaa muun muassa siksi, että tutkija ei voinut asiakastietojen salassapitosyistä itse ottaa yhteyttä haastateltaviin. Ensimmäisten Luotsi-nuorten osallistumisesta toimintaan oli haastatteluhetkellä kulunut jo yli kymmenen vuotta aikaa. Aika oli siis myös tekijä, joka on osaltaan vaikuttanut siihen, kuinka tarkasti haastatellut nuoret ovat pystyneet kertomaan toiminnasta vuosien jälkeen. Eräs vaikea, mutta tiedostettu asia tässä arvioinnissa ja myös yleisesti sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa on se, että haastatteluihin saadaan helpommin mukaan niitä henkilöitä, joilla on mennyt elämässä hyvin ja joiden kohdalla arvioitava palvelutoiminta on ollut

16

17


2 LUOTSI-TOIMINNAN HISTORIAA JA NYKYTILA: KATSAUS VUOSIIN 2000–2012 Tämän arvioinnin valmistuessa vuonna 2012 nykymuotoista Luotsi-toimintaa on toteutettu Helsingissä jo pitkälti yli 10 vuotta. Nykymuotoisesta puhutaan siksi, että Luotsi-toimintaa on ollut kaupungissa eri muodossa jo ennen 2000-lukua: nuorisoasiainkeskuksen, sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen monihallintokuntaista nuorisotyötä on toteutettu Helsingin kaupungissa vuodesta 1993 alkaen. Tässä kappaleessa luodaan katsaus Luotsitoiminnan historiaan, kehitykseen ja nykytilaan.

2.1 Kohdennettua nuorisotyötä vuosina 2000–2012 Luotsi-toimintaa esittelevässä vihkosessa (Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus 2011, myöh. tekstissä nuorisoasiainkeskus) Luotsin historiasta kerrotaan seuraavaa: Helmikuussa 1993 aloitti Linnanmäen kupeessa nuorten tukikeskus Dooris, jolle oli haettu mallia newyorkilaisesta ”The Door” -toiminnasta. Dooriksen toimintaidea oli tarjota moniammatillista tukea nuorten elämänhallinnan ongelmissa mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Elokuussa 1993 Linnanmäelle, Dooriksen rinnalle, käynnistettiin projekti nimeltä ”Etsivän työn ryhmä Luotsi”. Tuolloin taustalla oli päättäjien ja eri viranomaisten huoli nuorten hyvinvoinnista ja jengiytymisestä rautatieaseman seudulle ja Asematunneliin. Kartoituksissa oli havaittu joukko nuoria, joita kaupungin palvelut eivät tavoittaneet. Luotsille löydettiin etsivän työn malli Oslosta, päihdehuollon Uteseksjonen-yksikön toiminnasta. Nuorisoasiainkeskus tarjosi työmuotoon kolmen työntekijän vakanssit, sosiaalivirasto ja terveyskeskus kumpikin yhden. Etsivän työn ryhmä Luotsissa oli nykymallisen Luotsi-toiminnan elementtejä, kuten moniammatillisuus (nuoriso- ja sosiaaliohjaajat ja terveydenhoitajat) ja toiminnallisuus, joka konkretisoitui esimerkiksi nuorten ohjaamisella eri harrastustoimintojen pariin. Luotsi-toiminta oli tuolloin kuitenkin nimensä mukaisesti etsivää työtä ja poikkesi nykyisestä kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnasta. Etsivällä työllä tarkoitettiin tuolloin (Ruuskanen et al. 1998, 6–7) toimintaa, jossa yhdistetään ”eri virastojen perinteisiä työmenetelmiä ja ammattitaitoa uudenlaiseksi kokonaisuudeksi, joka perustuu vapaaehtoiseen kontaktiin nuorten kanssa. Työntekijät tekevät työtä nuorten parissa alueilla, joissa nuoret viettävät vapaa-aikaansa, seuraavat nuorten toimintaa ja ohjaavat sitä tarvittaessa yhteiskunnassa hyväksyttyyn suuntaan. Työntekijöiden tehtävänä on saada nuoret itse tekemään ehdotuksia ja aloitteita, sillä työntekijöiden tarjoama valmis toiminta ei useinkaan kanna pitkälle.” Luotsilla oli jo tuolloin vahvat yhteistyöverkostot kaupungin muiden toimijoiden kanssa, esimerkiksi terveydenhoitaja oli mukana alueen koulu- ja opiskeluterveydenhuollon yhteispalavereissa ja sosiaaliohjaaja lastensuojelun yhteistyöpalavereissa. Silti verkostotyöskentely, jossa Luotsin verkostoilla on rooli nuoren lähettäjänä toimintaan, tuli toiminnan keskiöön vasta nykymallissa. Vuoden 2000 Helsingin kaupungin talousarvion käsittelyn yhteydessä joukko kaupunginvaltuutettuja esitti ponnen, että nuorisoasiainkeskus yhteistyössä muiden virastojen kanssa

18

jatkaa ja kehittää vaihtoehtoisia toimintoja, joiden avulla voidaan löytää ne nuoret, joilla on ongelmia ja auttaa heitä niiden voittamisessa. Tällaisena esimerkkinä ponnessa mainittiin monihallintokuntainen Luotsi. Ponsi hyväksyttiin, ja näin lähdettiin kehittämään Luotsi-toimintaa Itä-Helsinkiin. Itäluotsi sai nimensä toisaalta toiminta-alueensa, toisaalta kolmen viraston yhteistyöllä toteutettavasta toimintatavasta. Jo tuolloin Luotsi-toiminta lanseerattiin merkitsemään nuorisoasiainkeskuksen, sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen monihallinnollista yhteistyötä, johon oli luonteva lähteä sen kokemuksen pohjalta, joka virastoilla jo oli Etsivän työn ryhmä Luotsi -projektin tiimoilta. 1990-luvun lopussa oli noussut uudentyyppinen huolenaihe nuorten toiminnallisen ja kokonaisvaltaisen tukemisen puutteista. Väliinputoajina olivat murrosikäiset nuoret, joiden elämässä oli selvästi havaittavissa syrjäytymisen riskejä, mutta oireilu ei antanut vielä aihetta lastensuojelun tai terveydenhuollon palveluihin. Erityisen selvästi tämä huoli havaittiin Itä-Helsingin alueella. Luotsin työntekijät olivat osaltaan käyneet kartoittamassa tilannetta Itäkeskuksessa katutyön näkökulmasta. Hyväksi havaittu Luotsin monihallintokuntainen ja moniammatillinen malli sekä uudentyyppinen kohdennetumpi ja riskiryhmien parempaan tunnistamiseen pohjautuva työmuoto todettiin sopivammaksi itäisen Helsingin tarpeisiin kuin perinteinen etsivä nuoriso- ja katutyö. Tarvittiin intensiivinen ja pidempikestoinen työmalli, johon yhdistettäisiin erityisesti varhainen tuki, yksilöllinen tukiprosessi, alueellisuus sekä verkostomainen työskentelyote. Vuonna 2000 käynnistetty, aluksi kolmivuotinen Itäluotsi-kehittämisprojekti rakennettiin paitsi teoreettisen ja empiirisen tiedon pohjalta myös hakemalla mallia toimivista käytännöistä. Suunnittelun avuksi valittiin Illinoisin osavaltiossa Yhdysvalloissa 1990-luvulla toteutettu CANDU-projekti. Mallia otettiin erityisesti projektin rakenteesta, joka oli kolmitasoinen: ensimmäinen taso muodosti johtajatason verkoston. Sen jäseninä olivat virastojen alueelliset johtajat, jotka kokoontuivat säännöllisesti keskustelemaan ja sopimaan virastojen välisen yhteistyön toimivuudesta ja käytännöistä. Toinen taso koostui ohjauksen ja suunnittelun foorumista, ohjausryhmätoiminnasta. Kolmas taso projektissa oli toteuttamisen eli asiakastyön taso. Itäluotsi-mallin kehittämiseen vaikuttivat myös aiemmat erityisnuorisotyön mallit sekä kokemukset nuorisoasiainkeskuksesta. Projektin kohdentamisen eräänä taustakriteerinä käytettiin lisäksi yhdysvaltaisen Datos Atutkimuksen (Drug Abuse Treatment Outcome Study of Adolescent) (Hubbard et al. 1999) tuloksia, joissa havaittiin, että rikolliskierteisiin ajautuvien nuorten taustalta oli usein löydettävissä ADHD-, masennus- tai käytöshäiriöoireita. Yli 3 000 yhdysvaltalaisnuoren parissa tehdyn tutkimuksen tuloksia sovellettiin määritettäessä Luotsin ennaltaehkäisevää roolia ja toiminnan kohdennusta. Toimintaan soveltuvien nuorten asiakasvalintaa helpottamaan otettiin toiminnassa käyttöön muokattu versio Thomas Achenbachin Youth Self-Report -lomakkeesta, josta tuli pohja nuoren asiakasprosessin alkuvaiheen itsearviointilomakkeelle. Näistä elementeistä rakentui Itäluotsi-projektin (ja myöhemmin koko Luotsi-toiminnan) teoreettinen ja empiirinen viitekehys. Projektin ohjausryhmä koostui mukana olevien virastojen edustajien lisäksi tärkeistä yhteistyökumppaneista, joita olivat esimerkiksi aluekuraattori ja alueen nuorisotyöyksikön toiminnanjohtaja. Ohjausryhmän tehtävänä oli seurata projektin etenemistä ja sille asetettujen tavoitteiden saavuttamista, mutta myös tuoda esille alueiden erityistarpeita. Ohjaus-

19


ryhmä on toiminut jokaisen uuden Luotsin projektivaiheessa, mutta lakkautettu toiminnan vakiinnuttua. Nykyään yhteistyö alueiden toimijoiden kanssa tapahtuu verkostotyöskentelyn ja mahdollisten kouluvierailujen kautta, joissa esitellään Luotsi-toimintaa. Itäluotsi-projektin tavoitteena oli luoda Itä-Helsingin alueelle uusi, vaikutuksiltaan merkittävä kohdennetun nuorisotyön työtapa. Tarkoituksena oli mallintaa projekti niin, että se olisi siirrettävissä myös muihin ympäristöihin. Uusi riskiryhmiin kohdennettu kehittämisprojekti otettiin alueella hyvin vastaan ja sen tulokset olivat uskottavia. Itäluotsi-projektin toiminta vakinaistettiin vuoden 2003 alussa. Tämä nykymallinen Luotsi-toiminta poikkesi aiemmasta, jossa nuori joko tuli itse palveluun (Dooris) tai nuorisotyöntekijät etsivät nuoria kaduilta (Etsivän työn ryhmä Luotsi). Nykymallissa nuorten ympärillä olevat sidosryhmät, koulu suurimpana, tekevät nuoresta lähetteen Luotseihin nuoren itsensä ja hänen perheensä suostumuksella. Nuoren mukaantulosta päättävät Luotseissa moniammatilliset työryhmät. Itäluotsi-projektin loppuarvioinnista (Net Effect 2003) kävi ilmi, että itäiselle alueelle kaivattaisiin Itäluotsin lisäksi omaa toiminnallista projektia maahanmuuttajanuorille sekä epäsosiaalisesti oireileville nuorille. Itäluotsin alaisuuteen perustettiin vuonna 2004 kaksi näihin kohderyhmiin erikoistunutta toimintoa: Spinnu, joka on tarkoitettu entisen Neuvostoliiton alueelta Suomeen muuttaneiden perheiden lapsille ja paluumuuttajanuorille, sekä Skanssi, joka kohdentaa työnsä käytöshäiriöisesti ja aggressiivisesti käyttäytyviin nuoriin. Spinnu kehitettiin opetusministeriön ja Skanssi Euroopan unionin Urban II -yhteisöaloiteohjelman tuella. Molemmat projektit vakinaistettiin kaupungin toiminnaksi vuoden 2007 alusta. Kyse oli omalla tavallaan toiminnan välineellistymisestä sekä sen laadullisesta laajenemisesta, kun etsittiin uusia työkaluja toimintaan (Poteri 2011). Itäluotsi-toimintaa on laajennettu määrätietoisesti myös alueellisesti. Vuonna 2006 aloitettiin vastaavanlainen toiminta projektimuodossa Koillis-Helsingin alueella. Koillisväylä-projekti toimi projektina ensimmäiset kaksi vuotta ja vakiintui osaksi kaupungin kohdennettua nuorisotyötä vuoden 2008 alusta, jolloin sen nimi muutettiin Koillisluotsiksi. Vuoden 2008 alussa aloitti projektimuodossa Länsi-Helsingissä, Haaga-Kaarelan alueella kolmas Itäluotsi-malliin pohjautuva työryhmä nimeltään Länsiluotsi. Toimintamallia kehitettiin alueen tarpeita vastaavaksi vuosina 2008–2010, jonka jälkeen se vakinaistettiin. Vakanssit laajentamiseen saatiin, kun nuorten tukikeskus Dooriksen toiminnasta luovuttiin vuoden 2007 alussa. Samassa yhteydessä Etsivän työn ryhmä Luotsin nimi vaihdettiin toimintaa paremmin kuvaavaksi Katuluotsiksi. Vuonna 2009 Katuluotsin toiminta päätettiin kuitenkin lopettaa. Syksyllä 2008 nuorisoasiainkeskus aloitti opetusministeriön rahoituksella NevoDrom-projektin, jossa Itäluotsi-mallia käytettiin pohjana kehitettäessä romaninuorille suunnattua kohdennetun nuorisotyön palvelua. Taustalla oli huoli romaninuorten koulutuksesta ja työnsaannista tulevaisuudessa, koska valtaväestöön verrattaessa huomattavan moni romanilapsi jää luokalleen tai keskeyttää peruskoulun. Nykyään projekti toimii osana Luotsi-kokonaisuutta Länsiluotsin yhteydessä. (Nuorisoasiainkeskus 2011.)

2.2 Luotsi-toiminnan tavoitteet: oikea-aikainen puuttuminen ja hyvinvoiva nuori Luotsi-toiminnalle on Itäluotsin perustamisvaiheessa vuonna 2000 määritelty tavoitteita, jotka ovat toimintamallin monistamisen myötä vakiintuneet yleisiksi kaikkien Luotsien toiminnan tavoitteiksi. Toiminnan tavoitteiden tarkastelu on oleellista toiminnan onnistumisen arvioinnille. Taulukoissa 2 ja 3 on esitetty Luotsien toimintasuunnitelmista poimitut toiminnan keskeiset palvelujärjestelmätason välilliset ja yksilötason välittömät tavoitteet. Tavoitteet ovat sidoksissa toisiinsa: kun puhutaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä, liittyy se sekä palvelujärjestelmä- että yksilötasoihin. Ero tavoitteiden välillä onkin ennemmin siinä, mitkä tavoiteltavista asioista tapahtuvat välittömästi ja konkretisoituvat Luotsin asiakasnuorten elämässä ja mitkä asioista näkyvät yksilötasoa laajemmalla yhteiskunnan tasolla. Taulukko 2. Yleiset, koko Luotsi-toiminnalle asetetut palvelujärjestelmätason tavoitteet.

PALVELUJÄRJESTELMÄTASON VÄLILLISET TAVOITTEET 1. nuorten ja heidän elinalueensa tarpeiden tunnistaminen ja seuraaminen 2. oireilevien nuorten parissa tehtävän ennaltaehkäisevän työn vahvistaminen 3. voimavarojen kohdentaminen oirehtivien nuorten elämänhallinnan vahvistamiseen 4. riskiryhmien aiempaa parempi/tehokkaampi tunnistaminen ja rajaaminen 5. toiminnan mallinnus niin, että se olisi monistettavissa muualle 6. toimintaan mukaan tulevien kumppanien sitouttaminen 7. hallintokuntien välinen yhteistyö monihallintokuntaisuuden ja moniammatillisuuden kautta 8. Luotsi-mallin toimivuus niin, että lastensuojelun tarve vähenee

Taulukko 3. Yleiset, koko Luotsi-toiminnalle asetetut yksilötason tavoitteet.

YKSILÖTASON VÄLITTÖMÄT TAVOITTEET 1. nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen 2. varhainen ja yksilöllinen puuttuminen, jotta nuori ei tarvitsisi vahvempia tukimuotoja 3. nuorten sosiaalisen kompetenssin lisääminen (vuorovaikutustaidot, itsetunnon vahvistaminen) 4. nuorten oman elämänhallinnan parantaminen ja vahvistaminen 5. nuorten osallisuuden vahvistaminen 6. nuorten sitouttaminen esimerkiksi harrastustoimintaan 7. nuorten ja perheiden pitkäaikainen tukeminen 8. nuorten ohjaaminen tarvittaessa muiden relevanttien palvelujen pariin

20

21


Erikoistuneilla työmuodoilla Skanssilla, Spinnulla ja NevoDromilla on edellä lueteltujen lisäksi omia spesifeihin kohderyhmiinsä liittyviä tavoitteita: Skanssi: • Epäsosiaalisesti oireilevien nuorten ja heidän perheidensä tukeminen nuorisotyön keinoin. • Nuorten vuorovaikutustaitojen lisääminen ja itsetunnon vahvistaminen ryhmätoiminnan kautta vertaisryhmässä (tavoite soveltuu erityisesti Skanssiin, mutta voidaan yleistää koskemaan myös koko Luotsi-mallia).

joita esitellään arvioinnin osiossa 2, näkyy useasta tavoitteesta palvelujärjestelmän tarpeet. Tällainen on esimerkiksi se, että nuoria pyritään sitouttamaan harrastustoimintaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Voidaan kysyä, kertovatko tavoitteet järjestelmän vaatimuksista nuorille: millaista nuorten elämän tulisi olla ja kuinka nuorten tulisi käyttäytyä? Samalla herää kysymys, kuinka palvelujärjestelmän tuloksellisuustavoitteet ohjaavat tavoitteenasettelua toiminnan taustalla. Nähdäänkö nuorten syrjäytyminen subjektiivisena hyvinvoinnin ongelmana vai ennen kaikkea kustannuseränä palvelujärjestelmälle? Kysymykset liittyvät keskusteluun arvoista, jotka näkyvät toiminnan tavoitteissa. Arvioinnin osiossa 2 avataan Luotsi-toiminnan tuloksellisuutta ja eri toimijoiden näkemyksiä siitä ja sen arvioinnista.

Spinnu: • Erityistä tukea tarvitsevien maahanmuuttaja- ja paluumuuttajataustaisten nuorten ja heidän perheidensä kokonaisvaltainen tukeminen. • Nuorten ja heidän perheidensä integraation tukeminen ympäröivään yhteiskuntaan heidän kulttuuri-identiteettinsä huomioiden. NevoDrom: • Oppivelvollisuusiässä ja syrjäytymisvaarassa olevien tukea tarvitsevien romaninuorten etsiminen ja löytäminen sekä heidän elämänhallintansa edistäminen kodin, koulun ja vapaa-ajan alueilla. • Virastojen yhteisiä tavoitteita: nuorten kouluun pääsyn tukeminen, peruskoulun loppuun saattaminen, jatko-opintoihin tai työelämään pääsy, vapaa-ajalla tapahtuva mielekäs tekeminen ja nuorten hyvinvointi perheessään. Luotsi-toiminnan järjestelmätason tavoitteet voidaan kiteyttää seuraavasti: ”Tavoitteena tunnistaa varhaisessa vaiheessa syrjäytymistä ennakoivat riskit ja pyrkiä rajaamaan riskiryhmiä aiempaa paremmin.” Yksilötason tavoitteet taas tiivistyvät seuraavaan, koko Luotsi-toimintaa kuvaamaan vakiintuneeseen lauseeseen: ”Tavoitteena hyvinvoiva helsinkiläinen nuori.” Luotsi-toiminnan tavoitelistaan voisi eräänlaiseksi julkilausumattomaksi tavoitteeksi lisätä Luotsiin sisäänrakennetun tulosohjauksen eli tuloksellisuuden ja tavoitteellisuuden vaatimukset. Nämä vaatimukset olivat toiminnan alussa uusia ja heijastelivat osittain 1990-luvun uuden julkishallinnon tulosvastuullisuusajattelua. Käytännön Luotsi-toiminnassa tämä on näkynyt systemaattisena dokumentaationa, joka on tukenut niin toimintamallin jalkauttamista kuin juurruttamistakin ja toisaalta tuonut jatkuvan vaikuttavuuden arvioinnin osaksi toimintaa. Nuorisoasiainkeskuksessa on vuodesta 2001 lähtien kirjattu vuotuisia toiminnan seurannan tunnuslukuja, kuten asiakaskäyntejä ja yksilöllisesti ja ryhmätoiminnassa tavoitettujen nuorten määriä. (Taponen 2011.) Nuorisoasiankeskuksen arvot ovat toisesta välittäminen, osaaminen, tavoitetietoisuus ja tarkoituksenmukaisuus, ja viraston päämääränä on nuorten osallisuuden edistäminen ja sosiaalinen vahvistaminen. Vaikka edellä esitellyt Luotsi-toiminnan tavoitteet voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan ja vaikka toiminnalla on subjektiivisia vaikutuksia,

22

2.3 Nykymallinen Luotsi-toiminta osana Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa Ensimmäisen Luotsin, Itäluotsin, syntyyn vaikutti tarve tavoittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa erilaisia nuorten riskiryhmiä, joiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi oli tarpeellista kohdentaa kokonaisvaltaisia tukitoimenpiteitä. Toiminta on ollut alusta lähtien sekä moniammatillista että myös monihallintokuntaista. Luotsi-toiminnot istuvat monella tapaa vuonna 2008 voimaan tulleen uuden lastensuojelulain henkeen. Lain yhtenä tavoitteena on muuttaa lasten ja nuorten kanssa tehtävän työn painopistettä korjaavan lastensuojelun sijasta ehkäisevään lastensuojeluun. Laissa (11. §) myös mainitaan kunnan velvoite hallintokuntien rajat ylittävään yhteistyöhön riittävien ja tarvetta vastaavien palvelujen järjestämiseksi ja asiantuntemuksen turvaamiseksi kunnassa. Luotsi-toiminta vastaa osaltaan lastensuojelulain mukaisiin kunnan viranomaisten tehtäviin: 7 §: ”Kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja kunnan muiden viranomaisten on yhteistyössä seurattava ja edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä.” 8 §: ”Kunnan on sosiaali- ja terveydenhuoltoa, opetustointa sekä muita lapsille, nuorille ja lapsiperheille tarkoitettuja palveluja järjestäessään ja niitä kehittäessään huolehdittava siitä, että näiden palvelujen avulla tuetaan vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lasten kasvatuksessa ja saadaan selville lasten, nuorten ja lapsiperheiden erityisen tuen tarve. Kunnan on järjestettävä tarvittaessa erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria tukevaa toimintaa.” Nuorisolain (72/2006) 4. §:n mukaan valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehittämisohjelman. Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosille 2007–2011 ja 2012–2015 laatimat lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmat painottavat ennaltaehkäisevää työtä ja moniammatillista eri hallinnonalojen yhteistyötä nuorten parissa tehtävässä työssä. Luotsi-toiminta istuu siis myös nuorisolain henkeen ennaltaehkäisyn ja monialaisuutensa kautta. Vuonna 2010 Luotsi-toiminta sai lisäresursseja tullessaan valituksi yhdeksi lastensuoje-

23


lulakiin perustuvan Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman kärkihankkeista. Hyvinvointisuunnitelma pohjautuu lastensuojelulakiin (417/2007, 12. §): ”Kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi kunnan tai kuntien toimintaa koskeva suunnitelma, joka hyväksytään kunkin kunnan kunnanvaltuustossa ja tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuodessa. Suunnitelma on otettava huomioon kuntalain (365/1995) 65 §:n mukaista talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa.” Lisäresurssien ansiosta vuoden 2012 ajan Itäluotsi toimii itäisen ja kaakkoisen suurpiirin alueella ja Koillisluotsi koillisen suurpiirin alueella. Länsiluotsi toimii läntisen suurpiirin alueella, lukuun ottamatta Munkkiniemen, Meilahden ja Laakson kaupunginosia. Poikkeuksena on kuitenkin Pikku Huopalahti, joka kuuluu Länsiluotsin alueeseen. Lisäksi Länsiluotsi toimii keskisen suurpiirin alueella Pasilan ja Alppiharjun kaupunginosissa. Toiminnan laajentaminen uusille alueille sekä resurssien kaksinkertaistaminen mahdollistaa vuosittain 180 uutta asiakaspaikkaa. Kuviossa 3 on esitetty Luotsi-toiminnan alueellinen jakautuminen ennen ja jälkeen lasu-lisärahoitusta. Vaaleilla väreillä kuvatut alueet ovat ne, joilla Luotsi-toiminta on vakiintunutta toimintaa, ja tummemmat alueet kuvaavat lasu-lisärahoituksen ansiosta toimintaan saatuja uusia alueita.

VANTAA Suutarila

Tuomarininkylä Kaarela

Tapaninkylä

Ultuna Suurmetsä

Karhusaari

Pukin- Malmi mäki

Pakila

ESPOO

Konala Pitäjänmäki

Östersundom

Mellunmäki

Koskela Käpylä

Kamppi

Viikki

Länsisatama

Katajanokka

Vartiokylä

2. Erikoistuneiden työmuotojen Skanssin ja Spinnun käynnistäminen vuonna 2006 sekä NevoDromin käynnistäminen myöhemmin vuonna 2008. Voidaan puhua toiminnan laadullisesta laajentamisesta. 3. Vuonna 2010 Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman kautta saatu lisäresursointi ja laajennus toiminnalle, joka mahdollisti toiminnan työntekijäresurssien vahvistamisen uusilla alueilla vuoden 2012 loppuun asti.

It n äis er uori en ity so isn ke uo sku ris ks ot en yö 19

N Do uor or ten is t 19 uk 93 ike –2 sk 00 us 7

99

ä yhm n r 09 työ 3–20 n ivä 99 Ets otsi 1 Lu

ITÄLUOTSI projektina 2000–2002 vak. työmuoto 2003–

SPINNU projektina 2004–2006 vak. työmuoto 2007–

SKANSSI projektina 2004–2006

KOILLISLUOTSI Koillisväyläprojektina 2006–2008 vak. työmuoto 2008–

LÄNSILUOTSI projektina 2008–2010 vak. työmuoto 2011–

vak. työmuoto 2007– NEVO DROM projekti 2008– LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTISUUNNITELMAN LAAJENNUKSET 2010–

Vuosaari

Kuvio 4. Luotsi-toiminnan historia.

2.4 Luotsi-toiminnan hallinto vuonna 2012

Laajasalo Villinki

Kaivopuisto Suomenlinna

Santahamina

Kuvio 3. Luotsi-toiminnan alueellinen jakautuminen Helsingissä vuonna 2012.

24

1. Itäluotsi-projektin vakinaistaminen vuonna 2003 ja toiminnan alueellinen laajeneminen Itäluotsista Koillis- (2006) ja Länsi-Helsinkiin (2008).

Oulunkylä

Haaga

Toukola MunkkiRuskea- Pasila niemi Herttoniemi suo Vallila Meilahti Sörnäinen Kulosaari Taka- Kallio töölö

Lauttasaari

Salmenkallio

Kuviossa 4 on esitetty Luotsi-toiminnan historia ja sen suurimmat organisatoriset uudistukset. Itäluotsi-projektin käynnistyminen ja siirtymä etsivästä työstä kohdennettuun nuorisotyöhön oli merkittävä muutos luotsimaisen työn historiassa. Itäluotsissa otettiin selkeästi huomioon alueen tarpeet ja asiakasohjaus tapahtui jalkautuvan työn sijaan alueellisten yhteistyökumppaneiden kautta. Tämän jälkeen nykymallisen Luotsi-toiminnan kolme suurinta muutoskohtaa vuosien 2000–2012 välillä ovat olleet:

Hallinnollisesti päävastuu Luotsi-toiminnasta on nuorisoasiainkeskuksella, joka tarjoaa toiminnalle tilat, toiminnanjohtajien ja nuoriso-ohjaajien vakanssit palkka- ja sivukuluineen sekä toimintaresursseja. Sosiaalivirasto vastaa sosiaaliohjaajien vakansseista ja palkkakustannuksista sekä myöntää toimintarahaa. Terveyskeskus vastaa terveydenhoitajien vakansseista palkkoineen. Lisäksi kukin toimiala huolehtii työntekijöidensä välillisistä kuluista, kuten koulutuksista ja työnohjauksesta. Nuorisoasiainkeskuksen resurssit on sidottu keskitettyjen palvelujen osaston kohdennetun nuorisotyön toimistoon, sosiaaliviraston

25


alueellisiin (itäiseen, koilliseen, läntiseen ja eteläiseen) perhekeskuksiin ja terveyskeskuksen koulu- ja opiskeluterveydenhuollon toimintakokonaisuuteen. Keväällä 2012 Luotseissa toimi yhteensä 34 työntekijää: kolme toiminnanjohtajaa, 18 nuoriso-ohjaajaa, seitsemän sosiaaliohjaajaa ja kuusi terveydenhoitajaa. Asiakasmäärä työntekijää kohden on Luotseissa ollut 20 vuosina 2000–2002, mutta vuodesta 2002 eteenpäin määrä on ollut 15. Kunkin Luotsin toiminnanjohtaja työskentelee kentällä yhdessä työryhmänsä kanssa. Hän toimii kaikkien hallintokuntien työntekijöiden lähiesimiehenä sekä vastaa yksikön käytännön toiminnasta ja tavoitteiden toteuttamisesta. Sosiaaliohjaajilla ja terveydenhoitajilla on lähiesimiehen lisäksi hallinnollinen esimies taustavirastossaan – sosiaaliohjaajalla alueen perhekeskuksen päällikkö ja terveydenhoitajilla koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ylihoitaja. Hallinnollinen esimies hoitaa työntekijää koskevia hallinnollisia asioita sekä tukee työntekijän suhdetta omaan alaansa ja hallintokuntaansa. Eri Luotsien hallinnollisten esimiesten kokouksissa käsitellään ja seurataan yhteisesti kaikkien Luotsien asioita. Luotsi-toiminnan kokonaisuutta valvoo ja linjaa johtoryhmä, jossa on edustus kunkin viraston johdosta. Johtoryhmä antaa valtuuksia eri virastojen yhteistoiminnalle ja vahvistaa edustamiensa tahojen yhteistä näkemystä toiminnan suunnasta ja kehittämistavoitteista. Johtoryhmän jäseniä ovat nuorisoasiainkeskuksen kohdennetun nuorisotyön toimistopäällikkö, sosiaaliviraston perhekeskustoiminnan päällikkö, terveyskeskuksen koulu- ja opiskeluterveydenhuollon päällikkö sekä Luotsien toiminnanjohtajat. (Nuorisoasiainkeskus 2011.) Ryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Kokouksissa käsitellään vuosittaiset toimintakertomukset ja -suunnitelmat sekä talouteen ja laajempaan strategiseen suunnitteluun liittyviä asioita.

2.5 Luotsin asiakasprosessi vuonna 2012 Luotsi-toiminnan kohderyhmää ovat 12–15-vuotiaat helsinkiläiset nuoret, jotka asuvat Itä‑, Koillis- tai Länsi-Helsingin alueilla. Skanssissa ikärajaus on 13–15-vuotiaat. NevoDromissa mukana voi olla myös 16-vuotiaita nuoria. Nuoret ovat peruskoulun 7.–9.-luokkalaisia. Näistä rajauksista huolimatta toiminnassa voi olla mukana myös hieman tätä nuorempia, jos nuoren tuen tarve on huomattu jo ala-asteella. Yleensä nuori on mukana toiminnassa vuoden, joskin joitain poikkeuksia on: pieni osa nuorista lopettaa toiminnan kesken, joskus tavoitteet taas saavutetaan nopeasti, jolloin asiakkuus päätetään tavoiteltua aiemmin, ja toisaalta joidenkin nuorten kohdalla toimintaa voidaan jatkaa myös hieman pidempään. Liitteessä 9 on esitetty tiivistettynä Luotsin asiakasprosessi eli pääpiirteissään se tapahtumaketju, joka Luotsi-toiminnassa yhden nuoren kohdalla toteutuu. Luotsissa tehdään monenlaista dokumentaatiota, ja Luotsin asiakasprosessissa käytettävien eri lomakkeiden kautta voidaan tarkastella Luotsi-toiminnan välittömiä vaikutuksia yksilötasolla. Lomakkeita ovat seuraavat: nuoret lähetetään Luotsi-toimintaan lähetteellä (liite 3), nuori täyttää asiakkuuden alussa tulovaiheen itsearviointilomakkeen (liite 4), nuorelle tehdään kirjallinen tukiohjelma (liite 5) ja prosessin lopuksi nuori täyttää lähtövaiheen itsearviointilomakkeen (liite 6). Jokainen nuoren asiakasprosessissa mukana ollut tekee nuoren tavoitteiden saavuttamista kartoittavan loppuarvioinnin (kulkee toiminnassa nimellä monitahoarviointi) (liite 7). Tässä arviointitutkimuksessa on salassapidon vuoksi käytetty vain anonyymisti koodattuja monitahoarviointeja muun aineiston lisänä. Tutkijalla ei ole ollut käytettävissään yhdenkään toimintaan osallistuneen nuoren henkilötietoja.

2.5.1 Aikuisen huoli nuoresta ohjaa mukaan toimintaan Nuoren mukaan tulemiseksi Luotsi-toimintaan huolestuttavan käyttäytymisen ei tule olla erityisen rankkaa tai pitkäkestoista. Riittää, että nuoren kanssa työskentelevä ammattilainen on huolestunut nuoren tilanteesta ja katsoo, että oireilu on muuta kuin normaalia murrosiän ailahtelua. Työ halutaan erityisesti kohdentaa niihin nuoriin, joita ei ole onnistuttu tavoittamaan muiden yksilöllisten palvelujen piiriin, mutta joiden käytös ennakoi ongelmia, jotka voivat myöhemmin johtaa syrjäytymisvaaraan. Näistä yhtenä tyypillisimmistä ovat koulunkäynnin vaikeudet ja riskit koulupudokkuuteen ja peruskoulun keskenjäämiseen. Nuorella voi olla myös tukiverkoston luomista vaativia tarpeita. Luotsi-mallissa halutaan välttää päällekkäisiä tukitoimenpiteitä ja löytää palvelujen ”väliin” putoavia nuoria. Vaikka esimerkiksi erityisluokalla oleminen tai lastensuojelun asiakkuus eivät ole esteitä toimintaan mukaan tulemiselle, on työn ennaltaehkäisevän luonteen kannalta tärkeää, että nuoren kanssa työskentely on oikea-aikaista, eli toiminnan tavoitteena on mahdollisten suurempien ongelmien ennaltaehkäisy nuoren elämässä. Käytännössä ohjautuminen Luotsi-toimintaan tapahtuu jonkun nuoren kanssa toimivan ammattilaisen lähetteellä. Näitä ammattilaisia ovat Luotsi-toiminnan yhteistyötahojen ja sidosryhmien edustajat, yleensä koulujen kuraattorit, terveydenhoitajat ja lääkärit, perheneuvolan, lastensuojelun ja poliisin sosiaalityöntekijät, nuorisotalojen nuorisotyöntekijät ja nuorisopsykiatrian poliklinikoiden henkilökunta. Nuoresta ilmoitetaan nuoren ja perheen suostumuksella Luotsi-toimintaan taustatiedot, selvitetään alustavasti nuoren tilannetta ja keskustellaan siitä, onko Luotsi sopiva tukimuoto kyseiselle nuorelle. Tämän jälkeen lähetteestä keskustellaan Luotsien moniammatillisessa työryhmässä, jossa sovitaan, aloitetaanko kyseisen nuoren kanssa työskentely Luotsissa. (Nuorisoasiainkeskus 2012.) Luotsi-toiminnassa on luotu selkeät kriteerit, joiden avulla toiminnasta eniten hyötyvää kohderyhmää voidaan tavoittaa. Kriteereissä ei ole kysymys diagnoosien tekemisestä, vaan sidosryhmien välille luotavasta yhteisestä näkemyksestä siitä, millainen on nuoren tilanne ja keille kyseinen työmuoto on tarkoitettu ja sopii. Luotsi-toiminnan kohderyhmän kriteerit (Itä-, Länsi- ja Koillisluotsi): • • • •

Nuori asuu ja käy koulua kyseisen Luotsin vastuulle määritellyllä alueella. Nuori on 12–15-vuotias. Nuori opiskelee yleisopetuksen luokassa (7.–9. luokilla). Nuoren käyttäytyminen on keskimääräisestä nuoruusiän kehityksen mukaisesta käyttäytymisestä huolestuttavasti poikkeavaa, mutta vastaa työn ennaltaehkäisevää luonnetta. • Nuoren tilannetta kuvaa esim. masentuneisuus, tarkkaavaisuushäiriöisyys tai käyttäytymishäiriöisyys.

Luotsi-toiminnan erikoistuneilla työmuodoilla Skanssilla, Spinnulla ja NevoDromilla on samanlaiset lähettämiskäytännöt, mutta Skanssi-toiminta kohdentuu 13–15-vuotiasiin nuoriin, joilla on vaikeampia käytökseen liittyviä oireita, Spinnun kohderyhmää ovat nuoret, joiden juuret ovat entisen Neuvostoliiton alueella, ja NevoDrom on suunnattu 13–16-vuotiaille romaninuorille, jotka käyvät koulua, mutta tarvitsevat ja haluavat siihen tukea. Seuraavassa on listattu erinäisiä asioita, tilanteita ja tunteita, joita nuoren elämässä saat-

26

27


taa esiintyä. Listaa käytetään apuna kaikissa Luotsi-toiminnoissa, kun eri toimijat haluavat muodostaa yhteisen tulkinnan hankkeeseen tulevan nuoren tilanteesta. Yksittäisenä oireet voivat kuulua nuoren normaaliin murrosikään, mutta oireet voivat olla myös merkki nuoren pahoinvoinnista. Masentuneisuus • koulumenestyksen nopea lasku • kiinnostuksen menettäminen aiemmin tärkeinä pitämiinsä toimintoihin • kuolemaan liittyvät kysymykset ja ajatukset • pelkotilat ja ahdistuneisuus • toistuvia valituksia käsi-, jalka- tai vatsasärystä ilman nimettävää syytä • muutokset unirytmissä, nukkumisessa tai syömisessä • onneton, surullinen, masentunut, itkuinen • yksinäinen • tuntee itsensä arvottomaksi ja ettei kukaan rakasta • syyllisyydentunteita ja yleistä huolestuneisuutta • epäluuloisuus • halu olla täydellinen, epäonnistumisen pelko • miellyttämisen tarve • loukkaantuu tavanomaisesta koulutyöskentelyyn liittyvästä palautteesta. Tarkkaavaisuushäiriöisyys • vaikeuksia viedä loppuun mitä tahansa keskittymistä vaativaa • on ylettömän aktiivinen – juoksee tai kiipeää sopimattomiin paikkoihin ja sopimattomin ajoin, ei pysy paikoillaan • hämmentyy helposti, ”konseptien sekoaminen” • taukoamattomia puhejaksoja, usein pyrskähtää vastauksen ennen kuin kysymys on ehtinyt loppuun • suuria vaikeuksia odottaa ryhmässä tai peleissä vuoroaan • keskittymisvaikeudet • osallistumishaluttomuus koulussa • annettujen koulutehtävien tekemättömyys (oppitunnilla ja kotona) • opetuksen seuraamisen vaikeudet • häiriköivää tuntiosallistumista (metelöintiä, rauhattomuutta) • vaikuttaa käytökseltään ikäistään nuoremmalta • impulsiivista käyttäytymistä, hermostuneisuutta ja jännittyneisyyttä. Käytöshäiriöisyys • jatkuva, lähes säännönmukainen valehtelu • pinnaus koulutehtävistä, koulupoissaolot • näpistely, satunnaiset päihdekokeilut • joutunut usein tappeluun ikäistensä kanssa tai aloittaa tappelun toistuvasti • vaikeuksia sopeutua ryhmään • ongelmat jatkuneet yli kuusi kuukautta, tai ne ovat erityisen voimakkaita • aiheuttaa sosiaalisessa ympäristössään vakavia konflikti- ja vaaratilanteita.

2.5.2 Kuinka Luotsissa toimitaan? Tärkeitä ovat pitkäjänteiset ja tapauskohtaiset toimintaprosessit, joissa on selkeä tavoitteiden asettelu ja niiden toteutumisen systemaattinen seuranta ja arviointi. Toiminta suunnitellaan huolellisesti ja se on monipuolista. Prosessi sisältää verkostomaista toimintaa nuoren tukiverkoston ja nuoren välillä, yksilöllistä tukea, nuorten ryhmätoimintaa ja toiminnallisia työskentelymuotoja, kuten retkiä, leirejä tai esimerkiksi erilaisten harrastusmahdollisuuksien kokeilemista yhdessä. Nuori tarvitsee kasvunsa tueksi toisia nuoria, mutta myös aikuisia. Luotsi-toiminnan eräs keskeisimmistä erityispiirteistä on verkostotyöskentely ja yhteistyö nuoren eri elämänalojen edustajien kanssa. Luotsi-toiminnassa haetaan tiivistä alueellista verkostomaista yhdessä työskentelyä ja toimimista. Tausta-ajatuksena on, että vaikka Luotsi-toiminnassa mukana olevat toimijat vähentävät tai lopettavat oman panoksensa varsinaisen Luotsiprosessin jälkeen, on nuoren ympärille rakentunut toimiva yhteisö ja alueellinen verkosto, joka jatkaa tarpeen mukaan nuoren tukena. Jokaisen nuoren ympärille kootaan nuoren kasvun tukemiseen sitoutunut tukiverkosto. Tukiverkostoon kuuluvat nuoren itsensä lisäksi hänen huoltajansa, lähettävä taho ja Luotsi-toiminnan ohjaaja. Siihen voi kuulua myös esimerkiksi nuoren itsensä toivomia muita henkilöitä, oppilashuollon edustaja, nuorisotalon työntekijä ja sosiaalityöntekijä. Tukiverkosto kokoontuu riittävän usein, tarvittaessa akuutistikin, seuraamaan ja arvioimaan nuoren tilannetta ja sen kehitystä. Tapaamiset pohjautuvat aitoon kuulemiseen, jossa nuori ja hänen tarpeensa asetetaan keskiöön. Tapaamisissa keskustellaan nuoren kotiin, koulunkäyntiin ja vapaa-aikaan liittyvistä asioista, seurataan tilanteen kehitystä, neuvotellaan tavoitteista ja tukimuodoista sekä pohditaan vastauksia nuoren kasvattamisen haasteisiin. Verkostoissa toimitaan tasavertaisen kumppanuuden periaatteella kaikkien osallistujien kesken. Nuoren tukiverkosto toimii kasvatuksellisena yhteisönä. Lisäksi tuki voi olla ohjaajan ja vanhemman kahdenkeskistä keskustelua tai vanhempien välistä vertaistukea. Luotsi-toiminnat järjestävät yhteistyössä perheneuvoloiden (ja Spinnussa lisäksi Väestöliiton toimijoiden) kanssa vanhempainryhmiä, joissa Luotseissa mukana olevien nuorten vanhemmat voivat keskustella vertaisryhmässä vanhemmuuteen liittyvistä asioista. Nuorelle kirjataan tukiverkostossa yksilöllinen tukiohjelma, jossa määritellään tavoitteet ja sovitaan toimenpiteistä. Tehtyjä toimenpiteitä seurataan ja arvioidaan jatkuvasti tukiverkostossa ja uusia tavoitteita asetetaan tarvittaessa. Tukiohjelmaan sisältyy tilanteen mukaan tavoitteita kodin, koulun ja vapaa-ajan näkökulmista. Luotsi-toiminta tarjoaa yksilöllistä tukea ja toiminnallisia ryhmätoimintoja nuorelle sekä tukea vanhemmille. Lisäksi nuorta tuetaan koulunkäynnissä. Yksilöllinen tuki voi tarkoittaa nuoren ja Luotsi-ohjaajan kahdenkeskistä aikaa. Se voi olla keskusteluja, tutustumista eri harrastus- ja vaikuttamismahdollisuuksiin, nuoren vapaa-ajan toimintaa yhteisen tekemisen merkeissä, suunnitelmien luomista pulmallisten tilanteiden varalle, apua koulutehtävien kanssa sekä opastusta ja neuvontaa nuoren elämän eri osa-alueilla. Luotsi-toiminnoissa järjestetään tarvittaessa räätälöityä ryhmä-, retki- ja leiritoimintaa nuorille iltaisin, viikonloppuisin ja koulujen loma-aikoina. Ryhmätoiminnoissa tarjotaan onnistumisen kokemuksia ja yhdessäoloa muiden nuorten kanssa. Ryhmissä voidaan har-

28

29


joitella mm. sosiaalisia taitoja, moraalista ajattelua sekä tunteiden tunnistamista ja hallintaa. Ryhmätoimintaa ei aina järjestetä itse, vaan nuoria ohjataan tarpeen mukaan muuhun kaupungissa tapahtuvaan toimintaan ja nuorelle etsitään pysyviä vertaisryhmiä sekä harrasteita. Nuoren koulunkäyntiä tuetaan toimimalla tiiviissä yhteistyössä koulun kanssa. Tuki on mm. sitä, että mietitään ratkaisuja koulunkäynnin pulmakohtiin, neuvotellaan ja sovitaan koulunkäynnin tukimuodoista ja niiden järjestymisestä verkostossa, autetaan nuorta kokeisiin valmistautumisessa sekä seurataan ja puututaan nopeasti nuoren poissaoloihin. (Nuorisoasiainkeskus 2012.) Luotsi-toiminta on pyritty organisoimaan niin, että toiminnan puitteiden kustannukset olisivat mahdollisimman pienet. Luotsit toimivatkin nuorisotalojen yhteydessä, mutta pääasiassa työtä tehdään nuorten kanssa toimipaikan ulkopuolella esimerkiksi leireillä tai retkillä. Toiminnassa jalkaudutaan myös tarvittaessa asiakasperheiden koteihin.

2.5.3 Toiminnan jatkuva arviointi Arviointinäkökulma on osittain rakennettu sisään Luotsi-toimintaan, jossa toimintojen onnistumista suhteutetaan toimintasuunnitelmaan, mutta myös yksittäisten nuorten tukiohjelmien tavoitteisiin. Luotsi-toiminnoista on ulkopuolisten arviointien lisäksi kertynyt tietoa nuorten itsearvioinneista, verkostopalautteesta ja prosessin päättäneiden nuorten monitahoarvioinneista. Kaikkea edellä mainittua arviointitietoa kerätään osana Luotsin perustoimintaa. Lisäksi pidetään teemoitettuja kehittämispäiviä, joihin sisältyy Luotsityöryhmän sisäistä arviointia eri materiaaleihin ja kokemuksiin pohjautuen. Arviointimateriaaleja työn kehittämiseksi ja päätösten pohjaksi saadaan erilaisten määrällisten tietojen, kuten tunnuslukujen ja asiakastilastojen koonnin, kautta. (Nuorisoasiainkeskus 2011.) Luotsi-toiminnan asiakastyön välitöntä tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta arvioidaan käytännön työssä ja toiminnassa seuraavilla tavoilla: nuori arvioi itseään ja omaa tilannettaan tullessaan mukaan projektiin ja siitä irtautuessaan. Itsearviointien kautta nuorella on mahdollisuus arvioida omaa tilannettaan, havainnoida itseään suhteessa muihin ikäisiinsä ja tehdä huomioita itsessä tapahtuvista muutoksista. Tulo- ja lähtövaiheen itsearviointien vertailu antaa tietoa muutoksista nuoren tilassa ja olosuhteissa. Tukiprosessin aikana toteutettavat yksittäiset toimenpiteet ja niiden toteutuminen arvioidaan verkostossa, ja näin seurataan ajantasaisesti onnistumista, muutoksia ja tukiprosessin kehittämistarpeita. Lisäksi nuorilta kysytään palautteita erilaisiin ryhmätoimintoihin liittyen, ja niiden pohjalta tehdään arviointia toiminnan onnistumisesta. Nuorten tukiprosessin tuloksellisuutta koko prosessin ajalta mitataan erillisellä Luotsiin kehitetyllä kyselyllä, joka toteutetaan siinä vaiheessa, kun nuori on irtaantumassa Luotsi-toiminnasta. Siinä jokainen Luotsi-toiminnassa mukana ollut nuori, hänen huoltajansa, nuoren ohjaaja Luotsista, nuoren lähettänyt taho sekä muut mahdolliset verkoston jäsenet arvioivat yksityiskohtaisesti tavoitteiden toteutumisen kodin, koulun ja vapaa-ajan osalta. (Nuorisoasiainkeskus 2011.) Luotsi-toiminnassa näitä kutsutaan monitahoarvioinneiksi. Tässä arvioinnissa monitahoarvioinneista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä aineiston analyysitapaa, ellei toisin mainita.

30

3 TEORIAA JA KÄSITTEITÄ Tässä kappaleessa avataan tutkimuksen keskeisten käsitteiden käyttöä, tutkimuksen teoreettista viitekehystä ja sitä yhteiskunnallista keskustelua, johon tämä arviointi osaltaan liittyy. Tutkimuksen pääkäsitteitä ovat nuoret, kohdennettu nuorisotyö, sosiaalinen vahvistaminen, syrjäytyminen ja sen ehkäisy, monialainen yhteistyö sekä vaikuttavuus ja sen arviointi. Nuorisoasiainkeskuksen toiminnan kaksi pääkäsitettä ovat osallisuus ja sosiaalinen vahvistaminen. Osallisuus-käsitteen käytössä on nuorisoasiainkeskuksessa tapahtumassa muutos kohti vaikuttamisen käsitettä. Toisin sanoen toimintaa suunnataan jatkossa enemmän sen mukaan, kuinka nuorisoasiainkeskus voi luoda nuorille vaikuttamismahdollisuuksia (esimerkkinä 13–20-vuotiaille helsinkiläisille suunnattu Ruuti-vaikuttamiskanava). Luotsi-toiminnan käsitemaailmaa on perusteltua hahmottaa nuorisotyöstä käsin, koska toimintaa hallinnoi nuorisoasiainkeskus. Toisaalta samalla on huomioitava myös sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen tavat käsitteellistää nuorten parissa tehtävän työn maailmaa. Sosiaaliviraston toiminnassa syrjäytymisen ja sen ehkäisyn käsitteellä on vahva roolinsa, ja terveyskeskuksen toiminnassa esimerkiksi terveyden edistäminen ja sitä kautta eriarvoisuuden kaventaminen ovat toiminnan ydintä. Koska nuorisoasiainkeskuksen toiminta perustuu vapaa- ja omaehtoisuuteen, kuvaavat sitä ennen kaikkea sosiaalisen vahvistamisen, varhaisen tukemisen ja osallisuuden käsitteet. Sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen toimintoja taas ohjaavat pitkälti lakien soveltamisen velvoitteet, jolloin niiden toiminta näyttäytyy nuorisoasiankeskukseen verrattuna vahvemmin puuttuvana, palvelujärjestelmän interventiokeskeisenä toimintana oireilevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä elämässä. Sosiaaliviraston kielessä esimerkiksi korjaavan työn käsite on lähtöisin lastensuojelun käsitemaailmasta. Myös lastensuojelun avohuollon toimenpiteet ovat nuorisoasiainkeskuksen vahvistavaa työtä voimakkaampia tukimuotoja, joita säädellään tiukasti lain mukaan. Luotsi-toimintaa hallinnoivan kohdennetun nuorisotyön yksikön toiminta tähtää nuorten suunnitelmalliseen tukemiseen, missä sosiaalinen vahvistaminen on keskeisessä roolissa. Sosiaalisen vahvistamisen käsiteparin alle on tässä tutkimuksessa sidottu käsitteet varhainen tukeminen ja varhainen puuttuminen – vaikka jälkimmäisen käyttöä nykyään pyritäänkin välttämään – sekä ennaltaehkäisy ja ehkäisevä lastensuojelu. Luotsi-toimintojen yhteydessä puhutaan myös elämänhallinnan tukemisesta, joka sekin sijoittuu sosiaalisen vahvistamisen käsitemaailmaan. Mainitut käsitteet ovat kaikki sidoksissa syrjäytymiseen ja sen ehkäisyyn. Kompleksista syrjäytymisen käsitettä lähestytään tässä arvioinnissa sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Tutkimus on osa laajempaa yhteiskunnallista, niin päivänpoliittista kuin akateemista keskustelua nuorten syrjäytymisestä ja toisaalta syrjäyttämisestä, johon liittyy koulupudokkuutta ja työelämän ulkopuolelle jäämistä. Keskustelu aiheesta on ollut erittäin vilkasta juuri tutkimuksen teon aikaan vuosina 2011–2012. Sisäasiainministeriön mukaan syrjäytyminen on maamme keskeisin sisäinen uhka. Erityishuomio on ennen kaikkea lasten ja nuorten syrjäytymisessä ja ongelmien periytymisessä sukupolvelta toiselle. Laskelmien mukaan nuorena syrjäytyvän henkilön yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat hänen elinkaarensa aikana 1,2 miljoonaa euroa. (Opetusministeriö 2007.) Nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn on viime vuosina tartuttu monilla eri hallinnonaloilla. Esimerkiksi työ- ja elinkein-

31


oministeriö on ottanut yhdeksi tavoitteekseen nuorten yhteiskuntatakuun vahvistamisen, johon sisältyy muun muassa nuorille suunnatun työvoimapoliittisen koulutuksen lisäämistä. Toisaalta samaan aikaan, kun julkisessa keskustelussa ollaan huolissaan jatkokoulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävistä nuorista, keskustelu käy kuumana myös lastensuojelun ja erityisesti huostaanottojen ja sijoitusten kustannusten kovasta kasvusta (mm. HS 2011). Luotsi-toiminta sijoittuu omalla tavallaan näiden kahden ilmiön väliin, kun toiminta tavoittaa 12–15-vuotiaita nuoria, joiden oireilu pyritään tunnistamaan ennaltaehkäisyn keinoin varhaisessa vaiheessa, niin että nuoren ja perheen tilannetta voidaan auttaa, ennen kuin ongelmat pääsevät kärjistymään. Nuorten syrjäytymisestä puhuttaessa on selvitettävä syrjäytymiskäsitteen taustaa: nähdäänkö syrjäytyminen yksilön omana valintana, vai tapahtuuko syrjäytyminen suhteessa muihin. Voiko yhteiskuntamme osaltaan syrjäyttää nuoria ”normista” (mm. Helne, 2002)? Keskustelu liittyy esimerkiksi Luotsi-toimintojen tavoitteisiin, joissa pyritään tunnistamaan nuorten syrjäytymistä ennakoivia riskejä ja auttamaan riskiryhmiä, jotta nuori ei tarvitsisi vahvempia tukimuotoja. Pirita Juppi (2011) on tutkinut nuorten syrjäytymisen erilaisia tulkintakehyksiä suomalaismediassa. Eräs kehyksistä on turvallisuusuhkan kehys. Tähän kehykseen istuu myös pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman yksi tavoitteista, jonka mukaan Suomi on Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä. Tähän tavoitteeseen sisältyy vahvasti tarve vaikuttaa syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin ja ehkäistä ylisukupolvista syrjäytymistä sekä samalla estää syrjäytymisen mahdollisesti aiheuttamaa radikalisoitumista. Taustalla on sisäasiainministeriön valmistelemat sisäisen turvallisuuden ohjelmat, jotka ovat määritelleet syrjäytymisen suurimmaksi uhkaksi maamme turvallisuudelle. Kolmatta ohjelmaa valmisteleva työryhmä etsii myös vastauksia siihen, onko suomalaisen yhteiskuntamme rakenteissa jotain sellaista, joka syrjäyttää ihmisiä yhteiskunnan laidoille (YLE 2011). Nuoret tulevat palvelujärjestelmän asiakkaiksi yleensä aikuisen huolen herätessä ja tietynlaisen riskiajattelun värittämän seulan kautta. Näin on myös Luotsi-toiminnassa. Olisiko nuorten hyvinvoinnin lisäämistä palvelujärjestelmän toimien kautta kuitenkin tuloksekkaampaa pohtia esimerkiksi voimavarojen kasvattamisen ja sosiaalisen vahvistamisen kautta? Toisin sanoen, voiko Luotsi-toiminta osaltaan poiketa yleistyneestä riskiajattelun eetoksesta (Harrikari 2008)? Onko nuorilähtöisyys todellista? Tai voitaisiinko Luotsin yhteydessä puhua eräänlaisesta sosiaalisten mahdollisuuksien politiikasta (Hiilamo & Saari 2010)? Myös näihin kysymyksiin on tässä arvioinnissa kiinnitetty huomiota. Kielellä ja sekä asiakastyön että hallinnollisen työn diskursseilla on tärkeä roolinsa toiminnassa mutta myös toiminnan arvioinnissa. Se, kuinka eri virastot ja niiden toimijat käsitteellistävät hallintokuntiensa ilmiöitä, vaikuttaa myös toiminnan kohdentumiseen. Sosiaalisen konstruktionismin keskeistä ajatusta lainaten: kieli rakentaa käsitettävää maailmaamme.

3.1 Nuoret Nuorisolaissa (72/2006, 2. §) tarkoitetaan nuorilla alle 29-vuotiaita, kun taas lastensuojelulaissa (417/2007, 6. §) lapsena pidetään alle 18-vuotiasta ja nuorena 18–20-vuotiasta. Nuorisoasiainkeskuksen toiminnan kohderyhmänä ovat 10–18-vuotiaat nuoret. Luot-

32

si-toiminnot taas on suunnattu 12–15-vuotiaille nuorille (NevoDromissa mukana myös 16-vuotiaita). Arkikielessä nuoruus nähdään ajanjaksoksi lapsuuden ja aikuisuuden välissä, mutta eri tilastoissa ja laeissa määritelmät vaihtelevat. Käsitteenä nuoruus onkin liukuva: nuoruus on yksilöllistä ja sama henkilö voi olla eri yhteydessä lapsi, nuori tai aikuinen (Koste 2010, 7). Kehityspsykologian piirissä nuoruutta on pidetty mahdollisuuksien aikana ja ikävaiheesta on käytetty myös nimityksiä ”persoonallisuuden rakentumisen toinen mahdollisuus” tai ”yksilöitymisen toinen vaihe”. Pääpiirteittäin nuoruusikä on jaettavissa kolmeen luokkaan: varhaisnuoruus käsittää ikävuodet 12–14 (johon liittyy murrosiän alkaminen ja nuoren biologiset, kognitiiviset ja fysiologiset muutokset), varsinainen nuoruus vuodet 15–17 ja jälkinuoruudeksi kutsuttu vaihe ikävuodet 18–22. (Laitinen 2002, 9.) Itäluotsi-projektista käynnistyneen Luotsi-toiminnan kohderyhmäksi valikoituivat murrosikäiset nuoret, koska ikävaihetta pidetään myös ”minuuden jäsentymisen toisena vaiheena” ja ikävaiheen aikana nuoren persoonallisuuden voidaan nähdä muuttuvan ratkaisevalla ja lopullisella tavalla (mt. 12).

3.2 Kohdennettu nuorisotyö Kohdennetun nuorisotyön (aiemmin erityisnuorisotyö) tavoitteena on nuorten sosiaalinen vahvistaminen, jolla pyritään nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Kohdennettua nuorisotyötä toteutetaan ehkäisevästä näkökulmasta. Nuoria ohjataan ja tuetaan vaiheessa, jolloin vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on vielä runsaasti ja nuorisotyöllinen lähestyminen on perusteltua. Tämä edellyttää nuoren kasvuun ja kehitykseen liittyvien riskitekijöiden varhaista tunnistamista. Työn kohdentaminen vaatii selkeää tavoitetietoisuutta ja menetelmäosaamista. Se tarkoittaa vaikuttavuuksien miettimistä, jossa on hahmotettava se, millä, miten ja mihin erityisesti halutaan vaikuttaa. (Nuorisoasiainkeskus 2011.) Kohdennetun nuorisotyön toimintaa ohjaava periaate on nuorilähtöisyys, jolla tarkoitetaan nuoren aitoa kuulemista, nuoren tarpeiden tunnistamista ja asettamista keskeiseksi tarkastelun kohteeksi. Nuorta ja hänen tilannettaan lähestytään kokonaisvaltaisesti, useasta näkökulmasta, usean ammattikunnan osaamisen kautta ja usean eri tahon näkemyksiin pohjautuen. Kohdennetun nuorisotyön tulokseen ja laatuun vaikuttavat työn oikea-aikaisuus ja palvelun huolellinen suuntaaminen valitulle ryhmälle. Tärkeitä ovat pitkäjänteiset ja tapauskohtaiset nuorisotyölliset toimintaprosessit, joissa on selkeä tavoitteiden asettelu ja niiden systemaattinen arviointi. Nuorten tuen tarpeet ovat moninaisia, eivätkä heidän elinoloistaan ja hyvinvoinnistaan huolehtiminen näin ollen tunne hallintokuntien rajoja. Kohdennettua nuorisotyötä, joka edellyttää monenlaista osaamista, tekemistä ja resursseja, tehdään usean tahon yhteistyönä. (Nuorisoasiainkeskus 2011.) Nuorisoasiainkeskuksella kohdennetun nuorisotyön emo-organisaationa on merkitystä. Nuorisoasiainkeskuksen vahvuutena on sen toimintaan osallistumisen vapaaehtoisuus, nuoria houkutteleva imago, nuorille tarjoutuvat mahdollisuudet osallistua ja toimia vertaisryhmissä, eritysosaaminen nuorten asioissa ja kohtaamisessa, joustavat toimintatavat ja erityiset mahdollisuudet toimia nuorten vapaa-ajalla. (Nuorisoasiainkeskus 2011.) Kohdentamisella Luotsi-toiminnan yhteydessä tarkoitetaan muun muassa kohderyhmien määrittelyä ja toimivien menetelmien arviointia ja valintaa (Laitinen 2002, 7).

33


3.3 Sosiaalinen vahvistaminen Sosiaalisessa vahvistamisessa on kyse nuorille suunnatuista toimenpiteistä elämäntaitojen parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi (Nuorisolaki 27.1.2006/72, 2. §). Taustalla on ajatus siitä, että yhteiskunnallista toimintakykyä, osallisuutta ja riittävää elämänhallintaa voidaan tukea ja lisätä sopivien kasvuprosessien avulla. (Nuorisoasiainkeskus 2011.) Nuorisoasiankeskuksen toiminnassa sosiaalinen vahvistaminen voidaan nähdä kattokäsitteenä varhaisen tukemisen ja puuttumisen termeille. Varsinkin jälkimmäisen käyttöä pyritään työntekijöiden mukaan välttämään nuorisoasiainkeskuksen toiminnassa. Silti käsitteet kulkevat niin käsikkäin, että termejä käytetään usein synonyymeinä. Esimerkiksi Luotsi-toimintaa esittelevillä Internet-sivuilla puhutaan varhaisesta puuttumisesta nuoren elämään. Muun muassa Timo Harrikari (2008) on puhunut nuoriin liittyvästä hallintokulttuurin muutoksesta 1990-luvulla, jolloin nuorissa alettiin nähdä riskejä ja uhkakuvia, jotka oikeuttivat puuttumisen heidän elämäänsä. Myös Pirita Jupin (2011) eri nuorten syrjäytymisen tulkintakehyksissä (suomalaismediassa) esiintyvät eräänlaiset riskikehykset, kuten taloudellisen riskin ja turvallisuusuhkan kehykset. Sosiaalinen vahvistaminen on myös ennaltaehkäisyä. Ennaltaehkäisy voisi toimia yllämainittujen käsitteiden kattokäsitteenä, mutta koska termille ei ole yhtä oikeaa määritelmää, valikoitui sosiaalinen vahvistaminen tutkimuksen yhdeksi pääkäsitteeksi. Ennaltaehkäisyn voidaan sananmukaisesti nähdä tarkoittavan pääasiassa jonkin negatiivisen ennalta ehkäisyä vaiheessa, jolloin asiaan voidaan vielä vaikuttaa positiivisesti. Ennaltaehkäisyä konkreettisempi käsite on ehkäisevä lastensuojelu, jollaiseksi Luotsi-toiminta voidaan tietyissä rajoissa määritellä ja jolle löytyy määritelmä lastensuojelulaista (13.4.2007/417, 3. a §): ”Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa”. ”…kunta järjestää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi 2 luvun mukaista ehkäisevää lastensuojelua silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana”. Luotsi-toiminnot käsitetään joissain yhteyksissä jopa lastensuojelun avohuollollisiksi toimenpiteiksi, vaikka nuorisoasiainkeskuksen toiminta voidaan ennemmin nähdä nuorisotyönä osana ehkäisevää lastensuojelua. Kyse on nuorten parissa tehtävästä työstä, jota tehdään ajoissa, ennalta, jotta nuori ei joutuisi korjaavien toimenpiteiden asiakkaaksi.

3.4 Syrjäytymisen ehkäisy Sosiaalinen vahvistaminen, varhainen tukeminen ja puuttuminen sekä ennaltaehkäisy Luotsi-toiminnassa tähtäävät kaikki nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Syrjäytymis-termi nivoo yhteen nuorisoasiain- ja terveyskeskuksen sekä sosiaaliviraston tavoitteita toiminnalle, joka tähtää kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Syrjäytymisen vähentyminen on muun muassa sosiaaliviraston yhteiskunnallinen vaikuttavuustavoite (Sosiaalivirasto 2011).

34

Vuoden 2012 alussa ilmestyneen Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVAn tutkimuksen ”Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret?” (Myrskylä 2012) mukaan 15–29-vuotiaista nuorista yli 50 000 voidaan määritellä syrjäytyneeksi, kun syrjäytyneeksi lasketaan sellaiset työvoiman ja opiskelun ulkopuolelle jääneet nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta. 32 500 näistä nuorista oli kaikkien rekisterien tavoittamattomissa. Syrjäytyminen on kompleksinen käsite, joka saa eri sisältöjä eri tilanteissa. Ilmiönä se on usein monen ongelman summa: esimerkiksi koulupoissaolot, ongelmat perheissä, toimintamahdollisuuksien rajautuminen, yksinäisyys, masentuneisuus ja päihteiden käyttö voivat kaikki johtaa ilmiöön, josta puhutaan syrjäytymisenä. Moni näistä ongelmista voidaan myös yksin määritellä hyvinvoinnin riskitekijäksi. Syrjäytyminen periytyy ja ”syrjäytymisen juuret ovat usein syvällä nuorten lapsuudessa ja perheiden sisäisissä ongelmissa” (Myrskylä 2012, 7). Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta varhainen puuttuminen ja ongelmallisten perheiden tukeminen ovatkin keskeisiä keinoja (mt.). Julkisessa keskustelussa syrjäytyneiksi nuoriksi määritellään usein ne nuoret, jotka eivät opiskele tai ole työelämässä ja ovat peruskoulutuksen varassa (mm. Myrskylä 2012). Syrjäytyminen liittyy sosiaaliseen vahvistamiseen, jota kohdistetaan sellaisille alueille, nuorisoryhmiin ja olosuhteisiin, joihin syrjäytymisuhka selvimmin liittyy. Laajasta syrjäytymis-käsitteestä puhuttaessa viitataan toisinaan syrjäytymiseen eräänlaisena yksilön aiheuttamana ilmiönä, vaikka ennemmin tulisi pohtia, mihin verrataan, jos sanotaan nuoren olevan syrjäytynyt. Syrjäytyminen voi olla myös yhteiskunnan näennäisesti tarkoituksettomasti tiettyjen järjestelmien kautta tapahtuvaa syrjäyttämistä, jossa nuoria syrjäytetään jostain vallitsevasta ”normista”. Tuleeko kaikkien nuorten olla aktiivisia ja sitoutuneita? Onko kaikilla nuorilla oltava harrastus? Medialla on keskeinen rooli siinä, millaisiksi käsitykset syrjäytyneistä ja syrjäytymisvaarassa olevista sekä syrjäytymisen syistä ja seurauksista muokkaantuvat. Nämä käsitykset muokkaavat osaltaan sitä, millaisia keinoja pidetään mahdollisina ja suotavina syrjäytymisen ehkäisyssä. Syrjäytymistä pidetään toisaalta yhteiskunnallisena uhkana ja riskinä, mutta myös toisaalta nuorten pahoinvoinnin ja esimerkiksi hyvinvointijärjestelmän puutteiden aiheuttamana ilmiönä. (Juppi 2011, 200.) Luotsi-toiminta käynnistyi tilanteessa, jossa 1990-luvun lamasta toipuminen oli käynnistynyt. Timo Harrikarin mukaan 2000-luvulla kehittyi uudenlainen tapa puhua lapsista, nuorista ja lapsiperheistä. Harrikari kuvaa tapaa riskipolitiikan regiimiksi, jossa yksilöihin kohdennetut toimenpiteet tuli kohdentaa tehokkaasti niihin yksilöihin (hot-spots), jotka todennäköisesti tuottaisivat ”haittoja” yhteiskunnalle. Ajattelulla on juurensa uutta hallintaa ehdollistavassa taloudellisessa niukkuusretoriikassa, joka taas kytkeytyy talouden uudentyyppiseen liikkeenjohdolliseen rationaliteettiin. New Public Managementiksikin kutsuttu hallintatapa edellyttää näyttöä toimenpiteiden vaikuttavuudesta. (Harrikari 2008, 116.) Tällöin julkisen sektorin tulonsiirtoja ja palveluja on alettu tarkastella aiempaa selvemmin taloudellisuuden, tuottavuuden ja tehokkuuden näkökulmista. Eräitä keskeisimmistä Luotsi-toiminnan järjestelmätason tavoitteista on riskiryhmien aiempaa parempi ja tehokkaampi tunnistaminen ja rajaaminen sekä voimavarojen kohdentaminen oirehtivien nuorten elämänhallinnan vahvistamiseen ja sitä kautta syrjäytymisen ennaltaehkäisy. Kuviossa 5 on esitetty Jan-Erik Nurmen (2011) mallinnus syrjäytymiseen johtavista prosesseista ja tekijöistä. Osa kuvion muuttujista voi löytyä myös Luotsi-toiminnassa mukana

35


olevien nuorten taustoista. Toisaalta syrjäytyminen käsitteenä on kompleksinen ja tarkoittaa usein hyvin eri asioita. Luotsi-toiminnan kontekstissa syrjäytymisestä puhuttaessa tärkeämpää onkin huomioida ennaltaehkäisyn vaihe, jossa nuoren kanssa toimivan aikuisen huoli määrittää tiettyjä syrjäytymiseen mahdollisesti johtavia riskejä. Toisin sanoen toiminnassa mukana olevia nuoria ei tule yksioikoisesti määritellä syrjäytyneiksi, vaan mielekkäämpää on puhua erityisen tuen tarpeessa olevista nuorista.

Luotsi-toiminta on ollut Helsingissä ensimmäisiä moniammatillisuutta ja -hallinnollisuutta soveltaneita työmuotoja, joka on alun projektimuotoisuudestaan vakiintunut työmuodoksi, jossa monitoimijuus on jokapäiväistä arkea niin käytännön asiakastyössä kuin hallinnon tasollakin. Toiminta on ollut myös poliittisten päättäjien suosimaa. Useassa Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman hankkeessa sovelletaan niitä oppeja, joita Luotsi on ollut tuomassa kaupunkiin (Helsingin kaupunki 2009a).

3.6 Vaikuttavuus ja sen arviointi Oppimisvaikeudet, dysleksia, dysfasia

Heikko koulumenestys

Kuvio 5. Syrjäytymisen sosiaaliset ja yksilölliset mekanismit (Nurmi 2011, 30).

Tässä tutkimuksessa puhutaan Luotsi-toiminnan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, joka on monien, myös seuraavassa esiteltyjen, tekijöiden summa. 1990-luvulla yleistynyt tulosohjauksen laaja käyttö sosiaalipoliittisessa palvelutuotannossa toi myös 2000-luvulla käynnistyneeseen Luotsi-toimintaan tuloksellisuustavoitteita. Tuloksellisuus koostuu sekä toiminnan taloudellisesta tehokkuudesta eli tuottavuudesta että toiminnan sisällöllisestä vaikuttavuudesta. Vaikuttavuus taas voidaan jakaa yleiseen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen sekä palvelun käyttäjien näkökulmasta arvioitavaan palvelukykyyn (mm. Karisto et al. 1997, 354) tuottaa vaikutuksia kuntalaisille. Yhteiskunnan laajemmalla tasolla vaikuttavuutta on esimerkiksi se, että ”samanlaatuiset tuotokset kohdentuvat hyvinvoinnin näkökulmasta oikeisiin väestöryhmiin (maksukyvykkyydestä riippumatta)” (Kangasharju 2008, 27).

3.5 Monialainen yhteistyö

Peter Dahler-Larsenin (2005, 7) mukaan vaikuttavuuden arvioinnin peruskysymys kuuluu seuraavasti:

Vähäinen kiinnostus, tehtävän välttäminen

Koulumenestys

Ikätoverivalinnat Syrjäytyminen Masennus

Perhemuoto Vanhempien koulutustaso

Epäonnistumisia

Ongelmakäyttäytyminen

Nuorisolaissa (27.1.2006/72, 2. §) monialaisella yhteistyöllä tarkoitetaan paikallistasolla toteutettavaa eri toimialojen viranomaisten yhteistyötä; (20.8.2010/693). Moniammatillisuudella ja -hallinnollisuudella on pyritty vastaamaan sektoroituneen palvelujärjestelmän puutteisiin. Sektorijaotellut palvelut vastaavat harvoin yksinään ihmiselämän moninaisiin palvelutarpeisiin. Hallinto- ja ammattikuntien rajat ylittävällä yhteistyöllä voidaan myös välttää asiakkaiden tarvetta käynneille useissa eri palvelupisteissä, kun palvelut voi olla organisoitu ”yhdelle luukulle”. Eräs Matti Vanhasen (2007–2010) ja Mari Kiviniemen (2010–2011) hallitusten politiikkaohjelmista oli Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma vuosille 2007– 2011. Ohjelman keskeisiä uudistuksia oli vuoden 2011 alussa voimaan tullut nuorisolakiuudistus, jonka tavoitteena on vahvistaa monialaista yhteistyötä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Uudistuksen mukaan kunnassa on oltava paikallisten viranomaisten monialaisen yhteistyön yleistä suunnittelua ja toimeenpanon kehittämistä varten nuorten ohjaus- ja palveluverkosto. Tähän verkostoon kuuluvat opetus-, sosiaali- ja terveys- ja nuorisotoimen sekä työ- ja poliisihallinnon edustajat. (OKM 2011.) Myös 1.1.2011 voimaan tulleen toimeentulotukilain muutos velvoittaa viranomaisia kunnissa entistä tiiviimpään yhteistyöhön lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa (Finlex 2011). Luotsi-toiminta käynnistyi vuonna 2000 ensimmäisestä Luotsi-projektista, Itäluotsista. Vuonna 2012 Luotsi-toiminta on kokonaisuudessaan moniammatillista ja -hallinnollista, kolmen viraston hallinnoimaa. Monihallintokuntainen yhteistyö vaatii selkeää ja yhtenevää käsitteistöä toimijoiden kesken työn laadun varmentamiseksi. Moniammatillisuuden vuoksi Luotsi-toiminnan tehokas ja tarkoituksenmukainen toteutuminen edellyttää yhteisten näkemysten jakamista toiminnan eri tasoilla (Laitinen 2002, 37).

36

”Mikä vaikuttaa mihinkin, miten, milloin ja millä edellytyksellä?” Marketta Rajavaara (2006, 37–43) määrittelee vaikuttavuuden arvioinnin seuraavasti: ”Määritellään jonkin instituution, yhteiskunnallisen ohjelman, intervention, hankkeen, palvelun tai etuuden arvo soveltuvin ja erikseen sovittavin vaikuttavuuskriteerein mahdollisimman luotettavilla ja systemaattisilla (tieteellisillä tai ei-tieteellisillä) menettelyillä, jotta tätä tietoa voitaisiin hyödyntää toiminnan ohjauksessa, kehittämisessä ja poliittis-hallinnollisessa päätöksenteossa.” Arvioinnin vierasperäisen käsitteen evaluaatio taustalla on latinankielinen termi valere. Rajavaaran (2006, 18) mukaan se voidaan ilmaista nykysuomen ilmauksella ”olla jonkin arvoinen”. Arviointikirjallisuus on täynnä erilaisia arvioinnin määritelmiä ja luokituksia. Tutkijat ovatkin melko yksimielisiä siitä, että ei ole olemassa vain yhtä yleisesti hyväksyttyä arvioinnin määritelmää. Tästä huolimatta yhtä mieltä voidaan olla siitä, että nimensä mukaisesti arviointitutkimuksessa tehdään arvioitavan kohteen tilasta arvottavia päätelmiä. Toisin sanoen arvioinnin keskiössä on arvottaminen eli sen selvittäminen, onko jokin asia hyvin vai huonosti, hyödyllinen vai hyödytön tai parempi tai huonompi kuin joku muu. (Mm. Meklin 2001, 111.) Arvottamisen tekemiseksi tarvitaan arvioinnin perustaksi kriteereitä, joita on muun muassa se, vastasiko toiminta asiakkaiden tarpeita tai saavuttiko toiminta sille asetetut tavoitteet. Arviointitutkimus on siis aina arvosidonnaista toimintaa. Petri Virtasen (2007, 46) mukaan arvot näkyvät arvioinnissa eri tavoin. Yhtäältä ne voivat liittyä arvioinnin kohteeseen, tai toisaalta henkilökohtaiset arvot voivat säädellä arvioitsijan toimintaa.

37


Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, mikä toimii, kenelle ja missä. Voidaan siis puhua realistisesta arvioinnista. Realistinen arviointi tutkii olosuhde–mekanismi–tulos-asetelmia, eli sitä millaisia mekanismeja interventio synnyttää tietyissä olosuhteissa ja miten nämä tulokset syntyvät mekanismien välityksellä. Toisin sanoen, millaisia vaikutuksia syntyi ja miten vaikutukset syntyivät. (Mm. Koivisto 2005.) Sen sijaan, että arviointi nähtäisiin vain hallinnon tietomuotona, voi arviointia Rajavaaran (2007, 200) mukaan ajatella myös tietynlaisena vuoropuhelun välineenä hallinnon, markkinoiden, politiikan, tutkimuksen ja kansalaisten intressien yhteensovittamisessa ja luottamuksen kysymysten käsittelyssä. Vaikuttavuutta arvioitaessa on määriteltävä myös joukko muita vaikuttavuuteen liittyviä käsitteitä. Tässä arvioinnissa puhutaan muun muassa Luotsi-toiminnan tuloksellisuudesta, joka syntyy seuraavien kuviossa 6 esiteltyjen osien summana.

Vaikutukset

Tulokset

Tarpeet Relevanssi Tavoitteet

Palvelujärjestelmä- ja asiakastasot Lyhyt aikaväli

Panokset

Toimenpiteet

Tuotokset

Keskipitkä aikaväli

Taloudellinen tehokkuus, tuottavuus Vaikuttavuus

Pitkä aikaväli

Kuvio 6. Tuloksellisuus (mukaelma mm. Vartiainen 2009 & Virtanen 2007).

• Kuviossa 6 tarpeilla tarkoitetaan sitä ongelmaa tai vaikeaa asiaa, minkä vuoksi arvioitavaa julkista toimintaa toteutetaan. • Tavoitteet ovat toimintaa ohjaavia suuntaviivoja, ja relevanssilla tarkoitetaan näiden tavoitteiden kriittistä analyysia suhteessa toiminnan tarpeisiin. On siis tiedostettava, millaiseen yhteiskunnalliseen tarpeeseen arvioitava toiminta perustuu ja mitkä ovat toiminnalle asetetut tavoitteet. • Panokset ovat toiminnan mahdollistavia niin rahallisia kuin inhimillisiäkin sijoituksia ja toimenpiteillä tarkoitetaan niitä asioita, joiden avulla päästään haluttuihin tuotoksiin. • Tuotokset ovat panoksilla aikaansaatuja toimenpiteiden mitattavia, välittömiä tuotteita tai aikaansaannoksia, esimerkiksi konkreettisia palveluja, joita nuorelle tarjotaan (yksilötapaamiset, retket). Tuotokset johtavat haluttuihin tuloksiin, mutta eivät vielä ole niitä muutoksia, joita toiminnalla halutaan saada aikaiseksi. • Tulokset kertovat julkisen toiminnan kautta saavutetusta välittömästä hyödystä. Tuloksia mitataan usein kysymällä suoraan asiakkaiden henkilökohtaisia kokemuksia palvelusta. • Vaikutuksilla tarkoitetaan julkisen toiminnan seurauksia, kun toteutuksesta on kulunut jokin tietty aika. Vaikutukset ovat niitä muutoksia, joita palvelun käyttäjän elämään tulee palveluun osallistumisen seurauksena. Vaikutukset on jaettavissa lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksiin. (Virtanen 2007, 88.)

38

39


4 KUINKA LUOTSI-TOIMINTA VASTAA HELSINGIN PALVELUTARPEESEEN? Arvioinnin ensimmäisen tutkimuskysymyksen kautta on selvitetty Luotsin tuloksellisuutta sekä Luotsi-toiminnan paikkaa Helsingin kaupungin palvelujärjestelmässä ja nuorten parissa tehtävän työn kentässä. Toiminnan tuloksellisuutta on lähestytty sen kohdennuksen ja asiakasvalinnan sekä tavoitteiden saavuttamisen kautta. Lisäksi on tarkasteltu, millaisiin nuorten vaikeisiin tilanteisiin Luotsi-toiminnalla voidaan vaikuttaa, sekä pohdittu toiminnan tuloksellisuutta vertailun valossa. Tässä luvussa on kuvattu myös Luotsi-toiminnan kahta keskeistä asiakasryhmää sekä toiminnan erityispiirteitä helsinkiläisnuorille suunnattujen palvelujen kentässä.

OSA 2

LUOTSI-TOIMINNAN PIDEMPIAIKAISEN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI

4.1 Luotsi-toiminnan tuloksellisuus Tämän arvioinnin yhtenä tavoitteena oli selvittää Luotsi-toiminnan taloudellisuutta ja tehokkuutta arvioinnin 1.1. tutkimuskysymyksen kautta. Kuten osion 1. lopun kuviossa 6 esitetään, taloudellisuus ja tehokkuus sisältyvät tuloksellisuuteen. Kuviossa 7 on havainnollistettu sosiaalipoliittisen palveluntuotannon tuloksellisuutta, jonka voidaan nähdä rakentuvan toiminnan taloudellisesta tehokkuudesta (josta puhutaan myös tuottavuutena) sekä toiminnan sisällöllisestä vaikuttavuudesta. Sisällöllinen vaikuttavuus muodostuu niin palvelun käyttäjien arvioimasta palvelukyvystä kuin yleisestä yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. (Karisto et al. 1997, 354.)

Yleinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus

Taloudellinen tehokkuus/tuottavuus

Toiminnan sisällöllinen vaikuttavuus

TOIMINNAN TULOKSELLISUUS

Palvelun käyttäjien näkökulmasta arvioitava palvelukyky

Kuvio 7. Tulosohjaus sosiaalipoliittisessa palveluntuotannossa.

40

41


42

86 186 280 421 649 1199 0 22 198 8366 1752 5504 9523 YHTEENSÄ

1103

3470

1759

14745

309

0 1 27 15 0 7 0 0 12 424 448 424 419 NEVODROM

0

151

0

1018

15

13 14 46 50 63 85 0 7 25 1482 176 920 894 SPINNU

124

599

438

1669

27

0 0 12 24 133 200 0 0 12 837 281 471 541 SKANSSI

273

143

93

965

13

0 86 58 128 150 295 0 0 44 1648 210 1134 2216 LÄNSILUOTSI

143

942

371

3368

77

4 5 48 97 121 216 0 8 38 1474 244 981 2429 KOILLISLUOTSI

256

513

237

3186

79

69 80 89 107 182 396 0 7 67 2501 1574 3024 ITÄLUOTSI

393

2011 2010 2011

307

1122

620

4539

98

2010 2011 2010 2011 2010 2011 2010 2011 2010 2011 2010 2011 2010 2011

JÄSENKORTTIEN LUKUMÄÄRÄ SUUNNITELMALLISESTI TUETUT NUORET KÄYNTIKERRAT YHTEENSÄ VERKOSSA KOHDATUT NUORET MUUT KÄYNTIKERRAT NUORTEN KÄYNTIKERRAT

Taulukko 4. Luotsi-toiminnan tunnusluvut vuosina 2010–2011. (Punaisella merkityt vuotuiset käyntikerrat ja suunnitelmallisesti tuettujen nuorten määrä ovat keskeisimmät tunnusluvut Luotsi-toiminnalle.)

Toimintaa seurataan määrällisesti nuorisoasiainkeskuksen tunnuslukujen kautta. Tunnusluvut ovat kuitenkin koko virastolle suunnattuja, ja niistä oleellisia Luotsi-toiminnan kontekstissa ovat lähinnä vuotuiset käyntikerrat yhteensä sekä suunnitelmallisesti tuettujen nuorten määrä. Esimerkiksi Luotsissa vanhempien kanssa tehtävä työ ei näy tällaisen kirjaamisen kautta missään. Tunnuslukujen ongelma tuloksellisuutta mitattaessa on myös se, että tällaisilla mittaristoilla mitattuna yhtenä vuonna pienempi käyntikertojen määrä suhteutettuna edellisvuosiin, ja toteutettuna samoin henkilöstöresurssein, näyttää kustannustehokkuuden laskulta. Tämä siitäkin huolimatta, että tänä pienemmän käyntikertojen vuonna pienemmälle asiakasryhmälle on voitu tarjota yksilöllisempää ja vaikuttavampaa tukea. Toisaalta verrattuna esimerkiksi yksilötapaamisiin vertaistuellinen ryhmätoiminta on tunnuslukujen valossa tehokkaampaa, koska se tavoittaa useamman nuoren lyhyemmässä ajassa. Ryhmätoiminta työskentelytapana ei kuitenkaan sovellu kaikille nuorille. Taulukossa 4 on esitetty Luotsi-toiminnan tunnusluvut vuosina 2010–2011.

LEIRIVUOROKAUDET

Puhuttaessa syrjäytymisen ehkäisyyn käytettävistä rahallisista ja inhimillisistä panoksista ja toisaalta panoksilla saatavista tuotoksista ja tuloksista joudutaan usein umpikujaan. Kustannusvaikuttavuutta on haastavaa mitata monestakin syystä. Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnantarkastuskertomuksessa nuorten syrjäytymiseen liittyen (VTV 2007) eräänä syynä tälle esitetään, että aina ei tiedetä, mikä raha on syrjäytymisen ehkäisyyn ja mikä toisaalta syrjäytymistä vähentävään toimintaan kohdennettua tai käytettyä rahaa. Myös Luotsi-toiminnassa rahaa voidaan nähdä käytettävän molempiin riippuen kulloinkin kyseessä olevan nuoren tilanteesta.

2010

YKSILÖLLISESTI JA RYHMÄTOIMINNASSA TAVOITETUT NUORET

VERKON PIENRYHMISSÄ TAVOITETUT NUORET

Yleinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus syntyy monesta eri tekijästä. Marketta Rajavaaran (2006, 43) mukaan palvelujen käyttäjien subjektiivisten kokemusten summa ei ole sama asia kuin yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Palvelujen vaikutusten tulisikin olla yleistettävissä laajemmalle yhteiskunnan tasolle. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden voidaan nähdä ulottuvan hyvin laajalle, minkään näkökulman olematta toistaan parempi. Arviointitilanteesta riippuen vaikuttavuutta voidaan tarkastella esimerkiksi organisaation toiminnan vaikutuksina ulkopuoliseen yhteiskuntaan tai tietynlaisen kokonaisyhteiskunnallisen näkökulman tai yhteisen edun kautta (mt. 44).

43


Tiedusteltaessa haastatteluissa kaikilta Luotsi-informanteilta, kuinka toimintaa ja sen tehokkuutta pitäisi heidän mielestään arvioida, Luotsin asiakastyössä nuorisoasiainkeskuksen toiminnan tunnuslukujen kirjaamista ei pidetty mielekkäänä työn vaikuttavuuden arvioinnin kannalta. Hallinnossa lukujen keräämistä taas perusteltiin muun muassa työn seurannan ja kehittämisen sekä tuloksellisuuden ja tilivelvollisuuden kautta. Tilivelvollisuus tässä yhteydessä tarkoittaa yleistä vastuuta tuottaa verovaroilla laadukkaita palveluja. Tunnuslukutietoja seurataan eri toiminnan ja hallinnon tasoilla: toimipaikka/tiimi, yksikkö/toimisto, osasto, nuorisoasiainkeskus, kaupunginvaltuusto, pääkaupunkiseutu. Lisäksi seurantaa tehdään Suomen 24 suurimman kunnan nuorisotoimien kehittämisverkoston Kanuuna-kaupunkien tasolla. Kanuuna-verkosto on toiminut vuodesta 2007 opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella. Seurantalukujen ja kustannuslaskelmien suurempaa painoarvoa hallinnossa selittää mahdollisesti osittain se, että asiakastyön välitön vaikuttavuus ei hallinnon tasolle näy usein kuin työntekijöiden kertoman kautta. Seuraavassa esitellään Luotsi-toiminnan tuloksellisuutta toiminnan kohdennuksen ja asiakasvalinnan sekä tavoitteiden saavuttamisen kautta. Lisäksi tarkastellaan, millaisiin nuorten vaikeisiin tilanteisiin Luotsi-toiminnalla voidaan vaikuttaa, ja pohditaan toiminnan tuloksellisuutta vertailun valossa.

4.1.1 Toiminnan kohdennus osana tuloksellisuutta Luotsi-informanttien haastatteluissa selvitettiin, kuinka Luotsi-toiminnan asiakasryhmän valinta istuu kaupungin palvelujärjestelmän nuorten parissa tehtävän työn kenttään: millaisia nuorten tarpeita toiminta palvelee ja kuinka nuoret valikoituvat mukaan? Huomiota kiinnitettiin toiminnan kohderyhmien rajauksen kriteereihin (ikä, tulosyyt, alueet). Liki 12-vuotisen historiansa aikana Luotsi-toiminnassa on päättänyt asiakasprosessinsa suunnitelmallisesti 536 nuorta (ks. taulukko 6). Tämän lisäksi 72 nuorta on kirjattu keskeyttäneiksi, eli heidän asiakasprosesseistaan ei ole tehty loppuarviointeja. Toisaalta toiminnassa on ollut jollain tavalla mukana lisäksi joukko nuoria, joista ei ole mitään kirjauksia tilastoissa. Näitä ovat esimerkiksi sellaiset, joista tulee Luotsi-toimintaan lähete, mutta jotka eivät kuitenkaan jää toimintaan, vaan heistä on vain tehty Luotsissa arvio. Tällöin lähete on hylätty. Syitä hylkäämiselle voi olla muun muassa se, että nuori tai perhe ei ole halunnut jatkaa toiminnassa, he eivät ole sitoutuneet toimintaan, he ovat muuttaneet pois alueelta, Luotsi ei ole ollut oikea tukimuoto nuorelle tai että nuorelle on hankittu muu tukitoimi. Keskeytysten syitä on toiminnassa alettu kirjata vasta vuonna 2011. Keskeytys ei aina tarkoita epäonnistunutta asiakasprosessia, vaan kyseessä voi olla esimerkiksi nuoren siirtyminen toiseen, joskus myös lievemmän tuen tarpeen palveluun. On myös nuoria, joiden kanssa on tehty paljonkin töitä, mutta yrityksistä huolimatta nuori ei ole jäänyt toimintaan. Jos nuorelle ei ole ehditty tehdä tukiohjelmaa, ei hän ole kirjautunut mihinkään Luotsin tilastoihin. Tämän ehkäisemiseksi nuoren tukiohjelma pyritään nykyään tekemään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa asiakkuutta. Kuten taulukoista 5 ja 6 nähdään, ovat Luotsin vuotuiset asiakasmäärät sekä asiakkuuden päättäneiden nuorten määrät kasvaneet aloitusvuodesta 2000 vuoteen 2011 selvästi. Luotsi-toiminnan laajeneminen ja uudet työntekijäresurssit ovat mahdollistaneet uusien alueiden nuorten mukaantulon ja asiakasmäärien kasvun.

44

Taulukko 5. Luotsi-toiminnan asiakasmäärät vuosina 2000–2011(vuosittainen kertymä). NEVODROMPROJEKTI

VUOSI

ITÄLUOTSI

2000

45

45

2001

84

84

2002

81

81

2003

65

65

2004

48

27

9

84

2005

55

41

12

108

2006

44

26

13

23

106

2007

59

25

11

36

131

2008

45

27

12

42

30

2009

44

28

12

44

42

11

181

2010

67*

25

12

38*

44*

12

198

2011

98

27

13

79

77

15

309

SPINNU

SKANSSI

KOILLISLUOTSI LÄNSILUOTSI

YHTEENSÄ

156

vuosina 2000–2005 yksilöllisesti tuetut nuoret, lukumäärä vuosina 2006–2011 suunnitelmallisesti (aiemmin yksilöllisesti) tuetut nuoret, lukumäärä * vuonna 2010 LASU-työryhmä mukaan loppuvuodesta

Toiminnan vakiintumisesta ja alueellisesta tunnettuudesta kertonee asiakkuuksien keskeytysten väheneminen vuosien 2008–2010 aikana (taulukko 6). Vuoden 2011 kasvu keskeytysten määrässä taas heijastelee mahdollisesti vuonna 2010 saadun lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman lisärahoitusta ja sen mukanaan tuomia haasteita Luotsin alueellisesta laajenemisesta, jolloin yhteistyötä on alettu rakentaa Luotsin ja uusien sidosryhmien kesken uusilla alueilla. Taulukko 6. Luotsien suunnitelmallisesti prosessin päättäneet nuoret vuosittain (sekä keskeyttäneet). VUOSI

ITÄLUOTSI

SPINNU

SKANSSI

KOILLISLUOTSI LÄNSILUOTSI

NEVODROMPROJEKTI

YHTEENSÄ

2000

0 (0)

0 (0)

2001

34 (3)

34 (3)

2002

42 (4)

42 (4)

2003

20 (7)

20 (7)

2004

18 (1)

0 (0)

6 (2)

24 (3)

2005

14 (8)

4 (0)

10 (3)

28 (11)

2006

15 (0)

8 (2)

12 (2)

0 (5)

35 (9)

2007

14 (7)

4 (2)

9 (1)

9 (0)

36 (10)

2008

14 (0)

12 (0)

10 (2)

24 (0)

0 (2)

60 (4)

2009

17 (0)

12 (0)

10 (2)

25 (0)

19 (1)

83 (3)

2010*

15 (1)

11 (0)

10 (0)

16 (0)

19 (0)

71 (1)

2011

26 (4)

12 (0)

10 (3)

28 (6)

18 (4)

9 (0)

103 (17)

YHTEENSÄ

229 (35)

63 (4)

77 (15)

102 (11)

55 (8)

9 (0)

536 (72)

* loppuvuodesta 2010 tuli mukaan LASU-työryhmä Itä-, Koillis- ja Länsiluotseihin

45


Kuviossa 8 on Luotsissa vuosina 2001–2011 mukana olleiden nuorten sukupuolijakauma. Koko aikana nuorista keskimäärin 59 % on ollut poikia ja 41 % tyttöjä.

Ka. 01–11

59

41

2011

62

38

2010

61

39

2009

53

47

2008

53

47

2007

53

47

2006

57

43

IKÄ KOHDERYHMÄN RAJAUSPERUSTEENA

2005

74

26

2004

63

37

2003

67

33

2002

58

42

2001

49

51

Kuten selvityksen alkuosassa Luotsin historiasta kerrotaan, on Luotsi-toimintamalli rakennettu kehityspsykologian viitekehyksessä vastaamaan murrosikäisten nuorten erityisen tuen tarpeeseen. Ikävaihetta pidetään muun muassa ”minuuden jäsentymisen toisena vaiheena”, ja ikävaiheen aikana nuoren persoonallisuuden voidaan nähdä muuttuvan ratkaisevalla ja lopullisella tavalla (Laitinen 2002, 12). Luotsi-toiminnassa yläasteikäiset tai noin 12–15-vuotiaat koetaan hyväksi kohderyhmäksi sen vuoksi, että Luotsi tällaisena toimintamuotona soveltuu juuri tälle murrosikäisten ryhmälle, ja heitä nuorempien tai vanhempien nuorten kanssa toimimiseen tarvittaisiin toisenlaisia menetelmiä.

0%

20%

40%

60%

POJAT TYTÖT

80%

100%

Kuvio 8. Luotsi-nuorten sukupuolijakauma vuosina 2001–2011 (%).

KOHDERYHMIEN RAJAUKSEN KRITEEREISTÄ Luotsi-toiminnassa kohderyhmien rajauksen kriteereitä (ikä, tulosyyt, alueet) perustellaan ennen kaikkea sillä, että rajaus on oleellinen väline hallinnon kannalta, jotta voidaan taata, että eniten juuri tällaisen ennaltaehkäisevän tuen tarpeessa olevat nuoret pääsevät palvelun piiriin. Toisaalta rajauksia ei haluta pitää liian tiukkoina, jotta yksilölliset joustot olisivat mahdollisia asiakastilanteista riippuen. Usea haastateltu totesi, että työskentelystä nuorten sosiaalisen vahvistamisen puolesta olisi tuskin kenellekään nuorelle haittaa, mutta rajallisten resurssien ja toisaalta myös kasvavan tuen tarpeessa olevien nuorten määrän vuoksi Luotsi-toimintaa on pyritty kohdentamaan niille nuorille, jotka siitä hyötyisivät kaikkein eniten. Haastatellut Luotsi-informantit näkivät toiminnasta olevan eniten hyötyä vaiheessa, jossa sillä voidaan vielä vaikuttaa nuoren elämään ennaltaehkäisevästi ennen ongelmien kasautumista ja suurempia tuen tarpeita. Kyse on siis myös siitä, kuinka ennaltaehkäisy halutaan Luotsi-toiminnassa määritellä. Haastatteluissa pohdittiin muun muassa sitä, onko Luotsi enää ennaltaehkäisevää toimintaa, jos nuorella on jo yläasteella taustallaan esimerkiksi lastensuojelun tai nuorisopsykiatrian asiakkuus. Nuoren aiempi asiakkuus vahvemman tuen piirissä ei ole ihannetilanne ennaltaehkäisyn kannalta. Ennaltaehkäisevä Luotsi-toiminta voi silti olla tällaisissakin tilanteissa hyvin tärkeä apu nuorelle, jonka kanssa ei ole esimerkiksi nuorisopsykiatriassa edistytty, mutta

46

jonka kanssa päästään toiminnallisen tekemisen kautta keskustelemaan nuoren elämän kipupisteistä. Joidenkin nuorten kohdalla ennaltaehkäisy on myös voinut tarkoittaa ennaltaehkäisyä uudessa elämätilanteessa: sosiaalisen vahvistamisen ja vertaisryhmätuen kautta esimerkiksi sijoituksen läpikäynyt nuori on voinut voimaantua uudella tavalla. ”On paljon nuoria, jotka ovat kirjoilla nuorisopsykiatriassa ja jotka käyvät Luotsissa. On saatu roolit hyvin toimimaan, mitä nuori saa Luotsista, mikä Luotsin rooli on nuoren elämässä, yleensä meidän tehtävä on, että nuori saa uusia kokemuksia, elämyksiä, vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksiin tutustumista, tääl on vertaisia nuoria, joiden kanssa tehdä asioita. psykpol. hoitaa taas mielen puolen, missä he ovat ammattilaisia.”

”On hyvät, kyllä tää muuten leviäisi ihan kokonaan käsistä, et auttaa myös meitä työntekijöitä niinku rajaamaan tätä työtä, et on selkeä kohderyhmä. Kyllä meilläki ne erot jo näkyy, et jos on nuorimmasta ryhmästä sieltä 12–13-vuotiaista kun sitten ois 15-vuotias nuori. Antaa omaa haastettaan ryhmien kokoamiselle, ovat hyvin eritasoisia kehitykseltään, ajatuksiltaan ja toiminnaltaan. Et se on järkevää, että painottuu yläasteikäisiin tää toiminta ja koti, koulu, vapaa-aika, kyl ne kaikki kuitenki kuuluu siihen nuoren elämään, et yhtä ei voi rajata pois tai kattoo tiettyy asiaa, et kyl se on kokonaisuus.” Luotsi-toiminnan ikärajauksen mielekkyyttä pohdittaessa eräässä haastattelussa sivuttiin myös mahdollisuutta eräänlaiseen esiluotsiin, jossa samankaltaista ennaltaehkäisevää toimintaa ulotettaisiin jo ala-asteelle ja nuorempiin lapsiin. ”…jatkuvasti meilt ruikutetaan, et miksei se 4. luokkalainen pääse, et jotain pitää siel koulumaailmas tapahtuu, jossa se oireilu ekana näkyy. Nuori viettää enemmän aikaa koulussakin kun vanhempien kanssa, ja jos sil menee heikosti, ni sil ei oo kotona sunnuntaipäivällisiä. Ni jotain pitäis tapahtua siellä 4. luokalla jo, koska on totta, et me ei voida ottaa sellasta nuorta, jolla se murrosikä ei vielä ole alkanut, koska se on hyödytöntä, ne asiat tulee uudelleen eteen murrosiässä.” Tärkeänä pidettiin myös toiminnan joustavuutta nivelvaiheissa: tietyissä tapauksissa nuori voi jo nykyään aloittaa Luotsi-toiminnassa ala-asteen kuudennen luokan keväällä, ja toisaalta toimintaa voidaan jatkaa yläasteen päättymisen jälkeiseen syksyyn ja saattaa nuorta mahdollisesti toisen asteen opintojen alkuun.

47


”Ikähaarukka on melko ahdas, kun suunta on muutoinkin kuin meidän palveluissa siihen, et, nuoruus jatkuu, eikä katkea siihen ku tulee 18 mittariin. Eikä ongelmat tai puuttumisen paikat katkee siihen, et nuori täyttää 15 ja siirtyy kasille tai ysille.”

TOIMINNAN TULOSYYT KOHDERYHMÄN RAJAUSPERUSTEENA Toiminnan asiakkaaksi tulemisen syyt, joista käytetään myös termiä päälähettämissyyt, masentuneisuus/alakuloisuus, käytöshäiriöisyys, tarkkaavaisuushäiriöisyys ja yksinäisyys/ syrjäänvetäytyneisyys olivat monen haastatellun mielestä lähinnä ohjeellisia rajaustapoja, ja haastateltujen lähettäjätahojen mukaan heille on vuosien saatossa muodostunut jo selkeä kuva siitä, millaiset nuoret hyötyvät toiminnasta eniten. Myös Länsiluotsi-projektin loppuarvioinnin (Heimonen 2010) yhteydessä todettiin, että kriteerilista on työkalu, joka parhaimmillaan lisää yhteisymmärrystä ja auttaa toimenpiteiden suunnittelussa ja valinnassa. Nuorten asiakkuusprosessien päättyessä tilastoidaan nuorten lähettämissyyt, joiden jakauma vuosien 2001–2011 välillä on esitetty kuviossa 9. 50 45 40 35,1

35 30

28,3

25 21,6

20 15

13,1

10 5,5

5

10 20

Masentuneisuus/ alakuloisuus

Yksinäisyys/ syrjäänvetäytyneisyys

Käytöshäiriöisyys

Muu, mikä

Tarkkaavaisuushäiriöisyys Kuvio 9. Luotsin asiakkaaksi tulemisen syyt vuosina 2001–2011 (%).

48

n= 2 7 Tu 011 1 vy los n ys yy =9 n 01 e 6 –1 sii 1 nt ka y.

82

0

n=

09 20

7

n= 6

n= 4

08 20

2 n= 4

07 20

33

06

n= 20

24 20

05

n=

7 20

04

n= 2

6 20

03

n= 4

02 20

20

01

n= 3

7

0

Kuviossa 9 vastausten määrät (n) eivät vastaa vuotuisia asiakasmääriä, sillä yhdelle nuorelle on voitu merkitä useampi tulosyy. Käytöshäiriöisyys on ollut yleisin asiakkuuden syy kautta Luotsin historian. Tälle lähettämissyylle on kirjattu yhteensä 250 merkintää vuosien 2001–2011 aikana (vuosien keskiarvo tälle lähettämissyylle on 35,1 %). 144 merkintää (ka. 21,6 %) on masentuneisuudesta/alakuloisuudesta ja 95 (ka. 13,1 %) yksinäisyydestä/syrjäänvetäytyneisyydestä. Masentuneisuus/alakuloisuus on tulosyynä vähentynyt selvästi vuosina 2001–2006, mutta lisääntynyt taas vuodesta 2009 eteenpäin. Kaikista Luotsin 536 asiakkaasta 48:lle on merkitty tulosyyksi tarkkaavaisuushäiriöisyys. Kategoriassa ”muu, mikä” on 218 merkintää, joista yleisimpänä on koulunkäyntiin liittyvät ongelmat. Myös vapaa-ajan ongelmia, kuten harrastuksettomuutta, päihteiden käyttöä ja huonon kaveripiirin vaikutuksia löytyy tästä kategoriasta.

TOIMINNAN ALUEELLINEN SIJOITTUMINEN RAJAUSPERUSTEENA Haastatteluissa tiedusteltiin vastaajien näkemystä Luotsi-toiminnan alueellisen kohdennuksen suhteen. Usea vastaaja näki, että toimintaan osallistumisen tulisi olla mahdollista kaikkialla Helsingissä asuville kohderyhmän nuorille. Nykyinen alueellinen kohdennus on perusteltavissa muun muassa sillä, että vaikka toimintamuodosta tuskin kenellekään olisi haittaa, on rajallisten resurssien kanssa toimittaessa toiminta kohdennettava sinne, missä tarve sille on suurin. Aikanaan Itäluotsi-projekti ja vuoden 2010 lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman lisärahoitus kohdennettiin alueille, joissa kaikki kolme Luotsin resursoijavirastoa näkivät yhteisiä haasteita ja eniten tuen tarpeita. Hallintokuntien positiivisen diskriminaation mittareilla (PD-mittarit) on pyritty ehkäisemään alueiden eriytymistä ja eriarvoistumista. Positiivisella diskriminaatiolla tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla huonompia lähtökohtia pyritään kompensoimaan antamalla niille ylimääräistä tukea. PD-mittarit ovat olleet käytössä myös pohdittaessa Luotsin sijoittumista Helsingin kaupungin palvelujärjestelmään. Helsingissä opetusvirasto, sosiaalivirasto ja nuorisoasiainkeskus ovat käyttäneet positiivisen diskriminaation mittaristoa palvelujensa suunnittelussa yli kymmenen vuoden ajan. Hallintokunnissa käytetyt muuttujat ovat samansuuntaiset, joskin hallintokuntien tarpeista riippuen laskentakaavoissa on joitain eroja: • • • • • • •

yksinhuoltajien osuus lapsiperheistä vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta matalan koulutustason osuus yli 15-vuotiailla kaupungin vuokra-asukkaiden osuus asukkaista alueen yleinen työttömyysaste toimeentulotukea saaneiden osuus lapsiperheiden tulot. (Helsingin kaupunki 2009b.)

Luotsi-toiminnan ulottaminen koko kaupungin alueelle nähtiin joissain haastatteluissa osaltaan sijoituksena alueellisen eriarvoistumisen ehkäisyyn. PD-mittarien käyttöä pidettiin perusteltuna, mutta toisaalta sen, että jokaiselle yläasteikäiselle helsinkiläisnuorelle asuinpaikasta riippumatta olisi tarjolla Luotsi-toiminnan tarjoamaa tukea, nähtiin toteuttavan myös tasa-arvoisuuden periaatetta. Myös aiemmin sivuttu kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma painottaa tätä tasa-arvonäkökulmaa. Eräässä haastattelussa hankalaksi asiaksi mainittiin eri hallintokuntien toisistaan poikkeavat toiminnan rajat:

49


”Lähettävien tahojen tulee olla tarkkana, että ovatko nämä nuoret oikeaa kohderyhmää juuri tälle Luotsille, alueiden hahmottaminen on vaikeaa. Karttojen kanssa katsotaan alueita ja nuorten kuulumista juuri tähän toimintaan. Ideaalitilanne olisi, että Luotsi kattaisi koko kaupungin, niin että joku Luotsi palvelisi aina jotain kaupunginosaa. Hienoa olisi, jos nuorisotoimessa, terveystoimessa ja sos.toimessa olis yhtenäiset alueet, ettei kaikilla olisi omintakeisia alueita, tämä tuo haasteita lähettämiseen.” Keskusteltaessa Luotsi-toiminnan kohdennuksesta erityisryhmiin nostettiin esiin maahanmuuttajien lisääntyvä määrä Helsingissä. Erikoistuneista toimintamuodoista Spinnu ja NevoDrom palvelevat jo nykyään koko Helsingin aluetta. Työmuodot Skanssi ja Spinnu käynnistettiin aikanaan tarpeesta kohdentaa luotsimaista toimintaa Skanssissa pääasiassa käytöksellä oireileville nuorille ja Spinnussa entisen Neuvostoliiton alueilta saapuneille nuorille ja heidän perheilleen. Vaikka joissain haastatteluissa väläyteltiin mahdollisuutta perustaa esimerkiksi somalinuorille oma Luotsi, oli teemaa sivunneiden haastateltujen enemmistö sitä mieltä, että maahanmuuttajanuorten integraation kannalta tehokkainta olisi ottaa toimintaan mukaan sekaisin eri äidinkieltä puhuvia ja eri kulttuuritaustoista tulevia. Tärkeäksi tavoitteeksi jatkolle esitettiinkin maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden palkkaamista mukaan toimintaan, jotta mahdollistettaisiin kulttuurintuntemus ja helpotettaisiin perheiden kanssa tehtävää työtä. ”…lähettäjätahot eivät saa yhteyttä [perheeseen] tai pysty riittävästi kertomaan, mitä tää toiminta on ja se sitoutuminen on sitä kautta sitte huonoa.” ”Spinnussa pystytään kotoutumista tukemaan niin paljon ja monikulttuurisuusnuoren ja -perheen kohdalla sen kotoutumisen kautta pystytään saamaan se nuori raiteilleen hyvinki nopeesti.” Puhuttaessa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääneistä nuorista maahanmuuttajat erottuvat selvästi omana ryhmänään. Esimerkiksi kun kantaväestöön kuuluvista nuorista joka kahdeksas on syrjässä, on vieraskielisistä kouluttautumattomista nuorista syrjässä joka kolmas. Lähes neljännes syrjäytyneiksi luokiteltavista nuorista on maahanmuuttajataustaisia. (Myrskylä 2012, 4.) Luotsi-toiminnassa on jo ennestään kokemusta maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa työskentelemisestä ennen kaikkea Spinnu-toiminnassa. Tärkeässä roolissa ovat kielten ja kulttuurien ymmärrys ja esimerkiksi sukupuolisensitiiviset lähestymistavat, joista varsinkin erityisluotseissa, Spinnussa ja NevoDromissa, on kokemusta. Toiminnassa tärkeässä osassa on nuoren sekä koko perheen integraatioprosessin tukeminen. Ulkomaalaisten määrä Helsingissä on vuosina 2006–2011 lisääntynyt 5,5 prosentista (30 770) 7,6 prosenttiin (44 461) (Helsingin kaupungin tietokeskus 2012). Kaikki Luotsien lähettäjätahot toimivat edellä mainittujen ohjeellisten rajausten puitteissa, mutta työn yksilöllisen luonteen vuoksi jokainen asiakasprosessi on omanlaisensa. Esimerkiksi erityisluokilla opiskelevia nuoria ei Luotsin alussa otettu mukaan toimintaan, sillä nähtiin, että heille oli jo tarjolla tukea koulun kautta. Ajan myötä myös tässä rajauksessa on hieman joustettu ja katsottu nuorten tilanteita yksilöllisinä ja arvioitu parasta tukea tilannesidonnaisesti. ”… tästä ei voi antaa vedenpitäviä ohjeita, et millainen nuori meille pääsee, koska voi olla et se nuoren oireilu näyttää ihan kauheelta, mut et siel onki

50

vahva koti taustalla, jolloin tiedetään, et päästään työskentelemään oikeesti. Tai sit voi olla päinvastoin, et se koti on niin mahdoton, et nuori oireilee vahvasti, pitää räätälöidä siellä missä työ tehdään, et ketkä tulee asiakkaiks.” ”Jos otat jonkun 12-vuotiaan, ni meillä on voi olla psyykkisesti ihan samalla tasolla oleva 9-vuotias. Ni taas ihan keinotekonen raja, rajat saa olla, mutta eivät ne ole ehdottomia. Pitää olla joustoa ja sillä tavalla voidaan sitte auttaa.”

4.1.2 Tavoitteiden saavuttaminen osana tuloksellisuutta Luotsi-informanttien haastatteluissa kautta linjan kustannustehokkuutta ja tunnuslukujen seurantaa tärkeämpänä toiminnan mittarina pidettiin Luotsin asiakasnuorten yksilöllisten prosessien onnistumisen arviointia. Toisin sanoen, riippumatta siitä, kuinka paljon toiminnan seurantaluvuille ja kustannustehokkuusmittauksille annettiin painoarvoa, Luotsi-prosessin lopussa kunkin nuoren kohdalla yhdessä tehtävät monitahoarvioinnit koettiin hyväksi tavaksi mitata Luotsi-toiminnan vaikuttavuutta lyhyellä aikavälillä. Monitahoarvioinneissa nuoren lisäksi nuoren ympärille kootun verkoston kaikki edustajat ovat kertoneet mielipiteensä nuoren tavoitteiden saavuttamisesta (esimerkiksi vanhempi, opettaja, nuoriso-ohjaaja). Kuviossa 10 on esitetty Luotsi-toiminnassa mukana olleille nuorille asetettujen tavoitteiden saavuttaminen vuosien 2001–2011 aikana kodin osalta. Koko tänä aikana vastaajat kokivat tavoitteista keskimäärin 10 % jääneen saavuttamatta, kun noin 47 % tavoitteista koettiin osittain saavutetuiksi ja noin 42 % saavutetuiksi. Voidaan puhua kokemuksesta, sillä tavoitteiden asettelun ja tavoitteiden onnistumisen mittaamisen välillä on ristiriita. Esimerkiksi tavoitteet, että nuorelle kehittyy Luotsi-prosessin aikana säännöllinen unirytmi ja että nuori alkaa keskustella enemmän vanhempiensa kanssa eivät ole tavoitteina yhteismitallisia, vaan vastaukset riippuvat kunkin vastaajan subjektiivisesta kokemuksesta. Vuoden 2004 suurempi vastausprosentti luokassa ”tavoitetta ei saavutettu” selittyy todennäköisesti Luotsin laajenemisella. Vuonna 2004 Itäluotsin lisäksi perustettiin erikoistuneet toimintamuodot Skanssi ja Spinnu. Uuden toimintamuodon – uusine työskentelymetodeineen ja usein uusine työntekijöineen – alkuvaiheessa on mahdollista, että toiminnan tulokset jäävät jatkoa alhaisemmalle tasolle. Skanssissa aloitti vuoden aikana yhdeksän nuorta. Näistä yhdeksästä prosessin päätti vuoden aikana kuusi nuorta. Spinnua ei ole kuviossa 10 vielä vuoden 2004 kohdalla, sillä vaikka vuoden aikana toiminnassa aloitti 27 nuorta, ei prosessiaan päättänyt kuluneen vuoden aikana heistä yksikään. Heidän osaltaan tavoitteiden saavuttamista on arvioitu vasta seuraavana vuonna. Vuonna 2008 aloitti toimintansa Länsiluotsi-projekti, jossa oli vuoden aikana mukana 30 nuorta. Näistä nuorista kaksi keskeytti, mutta yksikään ei päättänyt asiakasprosessiaan kuluneen vuoden aikana. Vuoden 2008 tulos 17,1 % luokassa ”tavoitetta ei saavutettu” ei siis voi selittyä Länsiluotsin perustamisella, mutta näkyvä ero selittyy mahdollisesti sillä, että vuosien 2006–2007 aikana toiminnassa oli mukana 25 nuorta enemmän kuin vuotta aiemmin samoilla henkilöstöresursseilla. Vaikka nuorten tavoitteiden saavuttaminen on subjektiivista, voi henkilöstöresurssien määrän suhteessa nuorten määrään ajatella vaikuttavan asiakasprosessien onnistumiseen, mikä osaltaan määrittää yhdelle nuorelle annettavan tuen määrää.

51


2011 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi,

9,1

45,6

45,3

2010 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi, Spinnu)

5,9

48,4

45,7

2009 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi, Spinnu)

7,9

48,9

43,2

2008 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi, Spinnu)

17,1

46,8

36,1

2007 (Itäluotsi, Skanssi, Spinnu, Koillisväylä)

7,5

56

36,5

2006 (Itäluotsi, Skanssi, Spinnu, Koillisväylä)

10,6

54,9

34,5

2005 (Itäluotsi, Skanssi, Spinnu)

12,4

48,8

38,8

2004 (Itäluotsi, Skanssi)

13,1

51,6

35,3

2003 (Itäluotsi)

11,6

40

48,4

2002 (Itäluotsi)

8,4

40,9

50,7

2001 (Itäluotsi)

10,2

39

50,8

Spinnu, NevoDrom)

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% tavoitetta ei saavutettu

tavoite saavutettiin osittain

Kuvioissa 11 ja 12 on esitetty tavoitteiden saavuttaminen koulun ja vapaa-ajan osalta vuosina 2001–2011. Tänä aikana vastaajien mukaan keskimäärin vajaata 15 %:a nuorten tavoitteista ei saavutettu koulun osalta. Vastaajien kokemuksen perusteella 47 % tavoitteista taas saavutettiin osittain ja noin 38 % tavoitteista saavutettiin kokonaan. Vuoden 2004 luokan ”tavoitetta ei saavutettu” korkea arvo selittyy mahdollisesti kuvion 10 (koti) tavoin Skanssi-toiminnan aloittamisella.

80% 90% 100%

tavoite saavutettiin

9,2

46,3

44,5

2010 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi, Spinnu)

10,3

49,3

40,4

2009 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi, Spinnu)

9,1

45,5

45,4

2008 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi, Spinnu)

11,9

48,6

39,5

2007 (Itäluotsi, Skanssi, Spinnu, Koillisväylä)

13,4

43,1

43,5

2006 (Itäluotsi, Skanssi, Spinnu, Koillisväylä)

12,5

49

38,5

2005 (Itäluotsi, Skanssi, Spinnu)

11,5

40,7

47,8

2004 (Itäluotsi, Skanssi)

34,7

43,8

21,5

2003 (Itäluotsi)

17,1

42,6

40,3

2002 (Itäluotsi)

7,5

40,7

51,8

2001 (Itäluotsi)

23,3

68,4

8,3

Spinnu, NevoDrom)

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% tavoitetta ei saavutettu

tavoite saavutettiin osittain

8,8

32,5

58,7

2010 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi, Spinnu)

3,4

38,6

58

2009 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi, Spinnu)

9,6

39,1

51,3

2008 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi, Spinnu)

11

29

60

2007 (Itäluotsi, Skanssi, Spinnu, Koillisväylä)

10,2

35,4

54,4

2006 (Itäluotsi, Skanssi, Spinnu, Koillisväylä)

12,5

49

38,5

6,2

44,6

49,2

18,7

40,1

41,2

2003 (Itäluotsi)

9,3

22,7

68

2002 (Itäluotsi)

7,6

31,2

61,2

2001 (Itäluotsi)

10,8

27,8

61,4

Spinnu, NevoDrom)

Kuvio 10. Nuoren tavoitteiden saavuttaminen kodin osalta vuosina 2001–2011 (%).

2011 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi,

2011 (Itä,- Koillis,- Länsiluotsi, Skanssi,

2005 (Itäluotsi, Skanssi, Spinnu) 2004 (Itäluotsi, Skanssi)

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% tavoitetta ei saavutettu

tavoite saavutettiin osittain

80% 90% 100%

tavoite saavutettiin

Kuvio 12. Nuoren tavoitteiden saavuttaminen vapaa-ajan osalta vuosina 2001–2011 (%).

Nuorten vapaa-ajalle asetettujen tavoitteiden toteutuminen (kuvio 12) poikkeaa selkeimmin verrattuna kodin ja koulun osalta saavutettuihin tavoitteisiin: vuosien 2001–2011 aikana keskimäärin 10 % tavoitteista on jäänyt saavuttamatta, noin 35 % tavoitteista on saavutettu osittain ja jopa liki 55 % tavoitteista on saavutettu. Kuviossa 13 on kuvattu tavoitteiden saavuttaminen keskimäärin vuosina 2001–2011 kodin, koulun ja vapaa-ajan alueilta. Koulun osalta luokka ”tavoitetta ei saavutettu” näyttäytyy suurimpana (14,6 %) ja myös luokka ”tavoite saavutettiin” jää pienimmäksi (38,3 %) verrattuna kodin ja vapaa-ajan luokkiin.

80% 90% 100%

tavoite saavutettiin

Kuvio 11. Nuoren tavoitteiden saavuttaminen koulun osalta vuosina 2001–2011 (%).

52

53


KOTI

10,3

47,4

42,3

2011 n=93

12,9

32,3

55,9

KOULU

14,6

47,1

38,3

2010 n=62

8,1

24,2

67,7

9,8

35,5

54,7

2009 n=77

18,2

29,9

53,3

2008 n=15

6,6

26,7

66,7

VAPAA-AIKA

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70%

80% 90% 100%

tavoitetta ei saavutettu tavoite saavutettiin osittain tavoite saavutettiin Kuvio 13. Tavoitteiden saavuttaminen keskimäärin vuosina 2001–2011: koti, koulu, vapaa-aika (%).

Näiden määrällisten toiminnan onnistumisen mittarien lisäksi loppuarviointien avoimissa kysymyksissä niin verkoston jäsenet kuin nuoret itsekin ovat kertoneet merkityksellisistä positiivisista muutoksista nuoren asiakkuusprosessin aikana. Monet vastauksista viittasivat nuoren rohkaistumiseen ja itseluottamuksen sekä vuorovaikutustaitojen kasvuun. Mainittuja asioita olivat kotitilanteen osalta (vuonna 2011) muun muassa nuoren oman vuorokausirytmin selkeytyminen ja kotona yhdessä sovittujen sääntöjen noudattaminen. Koulun osalta oli mainintoja esimerkiksi opiskelumotivaation kasvamisesta, poissaolojen vähentymisestä, opiskeluun keskittymisen parantumisesta ja jatko-opiskelupaikan hakemisesta. Vapaa-aikaan on liittynyt kirjauksia harrastuksen tai ylipäätään mielekkään vaihtoehtoisen tekemisen löytymisestä (vrt. ei tekemistä vapaa-ajalla) ja esimerkiksi uusien kaverien löytämisestä. Eräänä Luotsi-toiminnan tavoitteena on nuoren tukemisen lisäksi tukea myös nuoren vanhempien vanhemmuutta. Kuviossa 14 on esitetty vuosien 2008–2011 aikana asiakkuusprosessin päättäneiden nuorten vanhempien kokemuksia vanhemmuuden tuen saamisesta Luotsi-toiminnasta. Kuviossa ei ole vuosia 2000–2007, sillä kysymys on lisätty loppuarviointilomakkeeseen vasta vuonna 2008. Joidenkin kysymysten kohdalla vastaaja on saattanut antaa vastauksensa kahteen kohtaan, minkä vuoksi esimerkiksi vuoden 2011 vastausten yhteenlaskettu summa on 101,07 %. Perheiden kanssa tehtävä työ näyttää tällä indikaattorilla tarkasteltuna onnistuneen, kun esimerkiksi vuonna 2011 vastaajista 88,17 % (n = 93) koki saaneensa jonkinasteista tukea Luotsista. Vuosina 2008–2011 keskimäärin noin 11,5 % vastaajista ei kokenut saaneensa Luotsi-toiminnasta tukea vanhemmuuteensa. Kyselyssä ei kuitenkaan selvitetä sitä, oliko vanhemmalla itsellään tarvetta jollekin tukimuodolle nuoren asiakasprosessin aikana.

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70%

80% 90% 100%

en saanut tukea sain tukea jonkin verran sain tukea Kuvio 14. Vanhempien kokemukset kasvatuksellisen tuen saamisesta Luotsista vuosina 2008–2011 (%).

NUORTEN JATKOTUEN TARVE Asiakasohjauksella ja -valinnalla voisi kuvitella olevan vaikutusta sekä nuorten tavoitteiden saavuttamiseen että nuorten jatkopalveluohjaukseen Luotsi-prosessin päättymisen jälkeen. Toisin sanoen, mitä vaikeampi nuoren tilanne on ollut Luotsiin tullessa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tavoitteita ei saavuteta tai nuori tarvitsee Luotsin jälkeenkin jatkotukea. Ristiintaulukointia esimerkiksi SPSS-tilasto-ohjelmistolla ei ole tässä yhteydessä tehty tulosyiden ja jatkotuen tarpeen kesken, sillä jatkotuen tarpeesta on nykyisessä aineistossa luotettavan analyysin tekoa vaikeuttavia kirjaustapoja. Aineisto on haastava, sillä siinä ei ole kaikkien vuoden aikana asiakasprosessinsa päättäneiden nuorten vastauksia. Lisäksi vuosien 2001–2007 aineistossa on paljon päättyneitä asiakkuusprosesseja, joista ei ole jatkotuen osalta mitään tietoa. Otos jää muutenkin näinä vuosina niin alhaiseksi, että kuviossa 15 on ollut mielekästä kuvata vain vuodet 2008– 2011. Esimerkiksi vuonna 2007 Luotsi-prosessin oli päättänyt suunnitelmallisesti yhteensä 36 nuorta (ks. taulukko 7). Aineistosta näistä nuorista löytyi tieto 21 nuoren jatkotuen tarpeesta, oikeammin 18 nuorelle oli kirjattu tarvetta jatkotuelle ja kolmessa vastauksessa oli ilmaistu, että tukea ei tarvita. Avoimissa vastauksissa eri tukimuotoja oli listattu sosiaaliviraston, nuorisopsykiatrian, koulun ja nuorisotoimen osalta yhteensä 23. Jotkut nuorista olivat siis saaneet tukea muutamaltakin eri palveluntarjoajalta Luotsin päätyttyä. 18 nuoresta 13 oli tarvinnut sosiaaliviraston tukea, pääasiassa sijoituksen muodossa, viidellä oli ollut tarvetta nuorisopsykiatrian palveluille, kolme oli tarvinnut koulunkäynnin tukea ja kahdelle oli tarjottu nuorisoasiainkeskuksen palveluja. Kuviossa 15 on vuosien 2008–2011 osalta vain ne vastaukset, joissa on ilmaistu, että nuorella joko oli tai ei ollut tuen tarvetta. Toisaalta aineistossa oli kirjattu samaan sekä voimakkaammat, että lievemmät tukimuodot, kuten lastensuojelun asiakkuudet ja muut jatkosuunnitelmat, kuten vaikkapa nuorisotalotoimintaan osallistumisen, harrastuksen jat-

54

55


kamisen, kesätyöhakuun opastamisen tai toisen Luotsin asiakkaaksi siirtymisen muuton vuoksi. Kuviosta 15 voidaan todeta, että suhteellisesti tarkasteltuna jatkotuen tarve on laskenut vain hieman vuosien 2008–2011 aikana.

2011 n=94

53,2

29,8

17

2010 n=71

59,2

33,8

7

2009 n=82

57,3

29,3

13,4

2008 n=58

58,6

32,8

8,6

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70%

80% 90% 100%

jatkotukeen oli tarvetta

taa myös se, että nuori sitoutuu käymään Luotsin toiminnoissa, esimerkiksi tyttöryhmässä. Luotsi-toimintaan mukaan tultaessa nuorten ja perheiden on sitouduttava toimintaan, toisin sanoen, tyttöryhmässä käyminen tavoitteena on nuorelle alusta lähtien selkeä osa toimintaa ja näin ollen mahdollisesti helpommin saavutettavissa ja mitattavissa kuin esimerkiksi vuorovaikutustaitojen parantuminen koulussa. Myös Heimonen (2010, 37) on Länsiluotsiprojektin loppuarvioinnissa viitannut asiakasprosessien tavoitteidenasettelun haastavuuteen. Esimerkkinä Heimonen on käyttänyt koulunkäynnin tukemista tavoitteena. Tällöin tulisi jo tavoitetta kirjattaessa pohtia, arvioidaanko tavoitteen saavuttamista esimerkiksi sen kannalta, kuinka koulunkäyntiä on tuettu, vai sen kautta, kuinka koulunkäynti todellisuudessa on sujunut. Edellä esitetty kuvio 15 nuorten jatkotuen tarpeesta havainnollistaa Luotsia osana muita nuorten palveluja. Se kertoo yhtäältä siitä, että Luotseissa on hoidettu nuorten tilannetta myös prosessin loppuvaiheessa eikä nuori ole jäänyt ilman tukea tämän tukimuodon päättyessä. Toisaalta kuvio kertoo jotain myös siitä, että Luotsi toimintamuotona ei yksin riitä, vaan on osa nuorten palvelujen kokonaiskenttää. Useissa haastatteluissa nostettiinkin esiin se, kuinka Helsingin kaupungin palvelujärjestelmässä yksi palvelu ei riitä, vaan tarvitaan palvelujen kirjo, joka vastaa nuorten erilaisiin tuentarpeisiin.

jatkotukeen ei ollut tarvetta jatkotuesta ei sovittu Kuvio 15. Nuorten jatkotuen tarve Luotsi-toiminnan jälkeen (%).

Vuonna 2011 Luotsissa päätti suunnitelmallisesti asiakasprosessinsa 103 nuorta. Heistä (tai kysymykseen vastanneista 94:stä) hieman yli puolella oli prosessin päättyessä tarvetta jatkotuelle. Suurin osa jatkotuen tarpeessa olleista nuorista sai tukea lastensuojelun kautta. Seuraavaksi eniten mainintoja oli psykiatrisesta tuesta sekä koulunkäynnin tuesta. On kuitenkin huomioitava, että osalla nuorista on saattanut olla asiakkuus näihin tukimuotoihin jo ennen Luotsiin tuloa. Kaikki asiakkuudet eivät ole siis alkaneet vasta Luotsin päätyttyä. Kuviossa 15 mustalla esitetty ”jatkotuesta ei sovittu” -luokka tarkoittaa esimerkiksi vuoden 2011 kohdalla useimmiten tilannetta, jossa nuori tai perhe ei ole kokenut jatkotuelle tarvetta, vaikka tukea olisi viranomaisten suunnalta tarjottu. Jossain tapauksessa on esimerkiksi havaitun viranomaisvastaisuuden vuoksi päätetty päättää tukitoimien tarjoaminen. Luokka on ongelmallinen, sillä siihen on myös kirjattu tapauksia, joissa jokin toinen tukimuoto on jatkanut nuoren kanssa, eikä Luotsista ole tällöin aktiivisesti ohjattu nuorta muualle, vaikka tosiasiassa ”jatkotukeen oli tarvetta”. Vuosien 2008–2011 aikana luokka ”jatkotukeen ei ollut tarvetta” on pysynyt tasaisesti noin 31 prosentin paikkeilla.

POHDINTAA Kuten luvun alkupuolella mainittiin, on esiteltyjen määrällisten tavoitteiden saavuttamisen mittaamisessa haastavaa se, että kyse on vastaajien subjektiivisista kokemuksista, ei aina absoluuttisen tarkoista mitattavissa olevista onnistumisista. Usein nuorelle asetetaan vapaa-ajalle tavoitteeksi esimerkiksi harrastustoiminnan löytäminen Luotsin aikana. Tavoite on konkreettisesti mitattavissa: nuori joko aloitti uuden harrastuksen tai ei. Tavoitteessa on usein myös onnistuttu. Toisaalta tavoitteeksi vapaa-ajalle on voitu aset-

56

4.1.3 Toiminnasta hyötyvät nuoret Luotsien tulosyyt eivät rajaudu automaattisesti vain neljään ohjeelliseen päälähettämissyyhyn, vaikka syyt ovatkin näihin kategorioihin tiivistettävissä. Aiemmin toimintaan osallistuneiden nuorten haastatteluissa keskusteltiin muun muassa seuraavista syistä, jotka olivat mahdollisesti vaikuttamassa päätökseen lähteä mukaan Luotsi-toimintaan: koulussa viihtymättömyys, huono koulumenestys tai riski, että peruskoulua ei saada vietyä loppuun, sosiaalisten tilanteiden pelko, alkoholiongelmat, masennukseen johtanut läheisen sukulaisen menetys, ”huono porukka”, koulukiusatuksi joutuminen, masentuneisuus, säännöllisen elämänrytmin puuttuminen, näpistely, paniikkihäiriöt, yksinäisyys ja esimerkiksi tietty juurettomuus uudessa kotikaupungissa, josta nuori ei tunne ketään. Luotsi-informanttien haastattelujen perusteella Luotsi-toiminnan asiakaskunnasta on erotettavissa jako kahteen pääluokkaan, syrjäänvetäytyneisiin ja käytöksellään oireileviin nuoriin: ”Eniten asiakkaina on koulukiusatut ja kiusaajat, sulkeutuneet nuoret, jotka ovat heikkoja sosiaalisissa taidoissa sekä kotiin koneen pariin linnoittautuneet, pelaaminen jne. mutta ei kovin sosiaalinen toiminta kuitenkaan.” ”Ne [syrjäänvetäytyvät ja käytöshäiriöiset] on varmaan ne huolen ääripäät, et sitte se kultanen keskitie olis siinä välillä ja ku se heilahtaa jompaankumpaan suuntaan, ni sit rupee huolestuttaa ja molemmat on oikeesti riskissä. [Hiljaiset] ne on niit kotiinjumittajia, voi huonosti mahdollisesti, huolta on varmaan just siitä, ku ei oo kavereita, jotenki ei osaa toimia ryhmässä tai jotain tällasta.” Usean eri Luotsi-informantin mukaan toiminnasta hyötyvät eniten nuoret, joilla on tarvetta vuorovaikutustaitojen kehittämiselle, esimerkiksi arat ja ujot nuoret, jotka saattavat viettää paljon aikaa kotona. Kuvaukset palaavat yksinäisyyteen/syrjäänvetäytyneisyyteen sekä masentuneisuuteen:

57


”Enemmän ja enemmän viime vuosina tullu näitä hiljaisia, syrjäänvetäytyviä, sekin on muuten yksi sellainen muutos, joka tullut, että X-luotsiin tehty enemmän ja enemmän tällaisia lähetteitä ja myös X-luotsi on vastannut tähän: siel on omia ryhmiä näille nuorille. ”Mut sit tällasia ihan selkeitä, jotka hyötyy... Et tällasia kaverittomia, jollain lailla kiusattuja, joilla on vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa, suhteissa, jotka on tosi epävarmoja koulussa, hiljasia ja vetäytyviä, ni niistä näkee saman tien, jo Luotsin aikana voit nähdä sen hyödyn ja kuulla myös koululta ja vanhemmilta muutoksesta…” ”Hiljaiset nuoret hyötyvät ehkä eniten, tämä on mutua, ei ole faktaa, varmaan se porukka, joka muuten ohjattaisiin terveyspalveluihin, muuten kaikki tietää, et tos on huoli ja masennusta tai muuta sellasta. Ympäristön häiritseminen ei pakota toimimaan.” Näiden nuorten tuentarpeen havaitseminen esimerkiksi koulun arjessa sekä tuentarpeisiin vastaaminen on haastavampaa kuin käytöksellään oireilevien nuorten: ”Näen, että koulu on tässä ensiarvoisessa asemassa, ei nää hiljaiset, vetäytyvät nuoret myöskään mihinkään nutille mee, ei jää lastensuojelun haaviin, kun hoitavat koulut ja asiat hyvin...” Kysymykseen siitä, miksi yhteiskunnan olisi puututtava yksilöiden yksinäisyyteen tai syrjäänvetäytyneisyyteen, voidaan vastata monella tapaa riippuen siitä, halutaanko painottaa toisaalta perheiden vastuuta nuorista, nuorten omaa subjektiivista koettua hyvinvointia ja edellytyksiä yhteiskunnassa pärjäämiselle vai mahdollisesti näkökulmaa, jossa nuori nähdään esimerkiksi osana tuottavaa työvoimaa. Seuraavissa lainauksissa on haastatteluista poimittuja erilaisia lähestymistapoja. ”On paljon niitä nuoria, jotka eivät tee mitään vapaa-ajallaan. Jos heitä ei saa kotoa pois, mitä tämä tarkoittaa tulevaisuudessa, kun oppivelvollisuus päättyy? Tämä voi vaikuttaa jatkoon, työllistymiseen jne.” ”Esim. yhteiskunnasta syrjäytyminen, peruskoulun jälkeen ei olisi resursseja hakea jatko-opintoihin, jäis koulupudokkaisiin. Osalla nuorista on ongelmia koulunkäynnin kanssa, ja jos ei olisi kokemusta/paikkaa harjoittaa sosiaalisia taitoja, tulisiko sellaista myöhemminkään, vai jäisivätkö esim. kotiin ja vanhempien hoiviin.” ”Rohkeutta lisää, avataan maailmaa, että kun omasta asuinympäristöstään poistutaan, esimerkiksi on sellaisia nuoria, jotka eivät ole käyttäneet julkisia kulkuvälineitä, opetellaan käyttämään niitä, että elinpiiri avartuisi muuallekin kun kotiin ja kouluun.” Joissain haastatteluissa nostettiin esiin nuorten parissa toimivien ammattilaisten rooli esimerkiksi kiusaamiseen puuttumisessa – vaikka se haastavaa olisikin – niin yksilöiden subjektiivisen hyvinvoinnin kuin esimerkiksi jatkotyöllistymisen tai opiskelujen suhteen: ”On enemmän nuoria alle 30-v. eläkkeellä, masentuneita. Vaikea mennä opiske-

58

lemaan ja työelämään, jos ei tiedä, kuinka käyttäytyä tai osaa käsitellä omia tunteitaan, vaikka potentiaalia jatkoon olisi, fiksuja nuoria, jotka mahd. masentuneet, olleet koulukiusattuja.” ”…se [kiusaamisen huomaaminen] on yläasteella vaikeaa, kun murrosikäiset ei kerro siitä, aikuinen ei enää huomaa, ei todellakaan tiedetä mitä siellä tapahtuu ja harvoin kertovat siitä, ehkä pari sellaista tapausta, että kiusattua on ohjattu X-luotsiin, mut aika harvoin näitä tulee.” Toisena haastatteluista selvästi esille nousseena pääasiakaskuntana ovat toimintaan käytöshäiriöisyyden takia tulleet nuoret. Nämä nuoret, toisin kuin edellä mainittu ryhmä, oireilevat usein selvästi käytöksellään esimerkiksi luokkatilanteissa. Heidän tuentarpeensa on edellistä ryhmää selkeämmin havaittavissa: ”Luotsissa opetellaan muun muassa vihan ja aggressiivisuuden hallintaa – esimerkiksi kiusaajat – ja keinoja kavereiden ja harrastusten löytämiseen.” Luotsin historiassa on muutaman haastatellun mukaan esitetty myös kriittisiä näkökulmia eritavoin oireilevien nuorten saattamisesta samaan ryhmään ja toimintaan keskenään: ”…jos kerätään yhteen nuoria, joilla on tuen tarve, tuleeko tällöin näistä asosiaalisen elämän korkeakouluja tai avoimia opistoja. Tämä täytyy ottaa huomioon pienryhmätoimintaa suunniteltaessa. Tässä tärkeää, että otetaan mukaan monenlaisia nuoria, jos vain niitä, joilla on ongelmia esim. oman käyttäytymisen kanssa, esim. väkivaltaiset, saadaan pahimmillaan aikaan niin raskas porukka, että tarvitaan siihen ihan selvästi muita tekijöitä, mutta jos on monenlaisia nuoria mukana, vahvuudet on monella eri alueella, vahvuudet voivat täydentää toisiaan. Eikä niin, että kaikki ovat samoissa asioissa vahvoja, vaan aina löytyy joku, joka kannattelee ryhmän sosiaalista vuorovaikutusta.” Vaikka käytöksellään oireilevien nuorten tuentarve olisi selkeämmin huomattavissa, tämän ryhmän kohdalla esitettiin muun muassa seuraavanlaista pohdintaa: ”Vaikee sanoo, et hyötyyks se rötöstelevä koululintsari, joka kiusaa heikompiaan, ni hyötyyks se siitä, et se käy vaikka kahen viikon välein tapaamisessa, jossa ei kauheesti pääse kahdenkesken puhumaan, kun enemmän on toiminnallisia juttuja, ja hän ei yksilötapaamisiin tule. Vaikea sanoa...” Haastateltujen Luotsi-informanttien välillä oli konsensus siitä, että vahvemman tuen tarpeessa olevat nuoret eivät sovellu Luotsi-toimintaan, sillä tällöin esimerkiksi sitoutuminen pitkäjänteiseen työskentelyyn tuottaa heille usein ongelmia. Vahvemman tuen tarvetta ennaltaehkäisemään tarvittaisiin Luotsiakin varhaisempaa tukemista. ”Hyvin vahvasti oirehtivat tai hyvin epäsosiaaliset nuoret eivät sovellu… Pitää tapahtua jonkinlaista kuntoutumista ennen.” ”Jos on jo päihdekokeiluja, tai yleensä se, että jos kaveripiirin imu on kova, mennään ja tehdään laput silmillä, sitä, mitä kaverien kanssa on sovittu. Ja jos on massiivisia mielenterveysongelmia, ei voida työskennellä heidän kanssaan.”

59


”On ehdottomasti tää on varhaista tukemista, mä en tiedä, mitä kaikkee meijän yhteiskunnas on oikeesti menny pieleen, mut tosiasiassa nuori oireilee jo ennen murrosikää jo neljännellä luokalla alkaa niit poissaoloja, tupakointia ja uhmakkuutta, joka johtaa siihen, et siellä kotona se tilanne sitte kiristyy, ja nuori rupee saamaan pelkkää huonoo palautetta siin vaiheessa, kun sitä identiteettiään rakentaa…” Joidenkin haastateltujen mukaan kyse on myös siitä, kuinka Luotseissa työskentelevät ammattilaiset voivat vastata vahvemmin oireilevien nuorten palvelutarpeeseen: ”…on osoittautunut, että siel ei oikeestaan kenenkään ammattitaito enää riitä näitten nuorten hoitamiseen, koska siellä on niin vaikeita ongelmia.”

POHDINTAA Nämä kaksi toiminnasta eniten hyötyvää nuorten ryhmää istuvat aiemmin esitettyihin nuorten asiakkaaksi tulemisen syihin (kuvio 9). Käytöshäiriöisyys on ollut yleisin asiakkuuden syy kautta Luotsin historian. Seuraavaksi yleisin on luokka ”muu, mikä”, jossa on usein kouluun liittyviä ongelmia. Näiden ongelmien taustaa voidaan vain spekuloida: johtuuko esimerkiksi heikko koulumenestys masentuneisuudesta vai kenties tarkkaavaisuushäiriöisyydestä tai oppimisvaikeuksista ja niin edelleen. Jos masentuneisuus/alakuloisuus ja yksinäisyys/syrjäänvetäytyneisyys olisivat yksi lähettämissyy, olisi se toiseksi yleisin nuoren lähettämissyy Luotsiin. Haastattelujen pohjalta Heimosen esitys paluusta ennen vuotta 2004 tehtyä erottelua vastaavaan käytäntöön, jossa edellä mainitut kaksi kategoriaa olisivat yhdessä, olisi perusteltua. Se, olisiko luokan sitten mielekkäämpää olla yksinäisyys/syrjäänvetäytyneisyys vai masentuneisuus/alakuloisuus, on tulkintakysymys. Sosiaalitieteellinen tutkimus puoltaisi ensin mainittua luokkaa yksinäisyydestä ja sen subjektiivisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista (mm. Saari 2009). Jälkimmäinen taas liittyy Luotsi-toimintamallin teoriataustaan, jossa malli on rakennettu psykologian diagnostiikkaan liittyvän tutkimustiedon pohjalta. Myöhemmin kuviossa 17 esiintyvä Vamos-toimintamalli on 16–29-vuotiaille nuorille suunnattu Helsingin Diakonissalaitoksen etsivän nuorisotyön projekti. Toiminnan asiakasprofiilit ovat seuraavat: pienellä tuella autettavat, paljon tukea tarvitsevat ja kotiin syrjäytyneet nuoret. Luotsin keskeiset asiakasprofiilit limittyvät Vamosin profiileihin, mutta Vamosissa autetaan nykyään jo hyvin vakavasti oireilevia nuoria, ja toiminnasta on sen etsivän työn luonteesta huolimatta alkanut tulla jo usein korjaavaa työtä (Nord 2012). Kohdennettuna työnä Luotsi-toiminta pyritään kohdentamaan vaiheeseen, jossa nuorille olisi vielä hyötyä ennaltaehkäisevästä tuesta. (Seuraava on kuvitteellinen – ei yhdenkään haastatellun nuoren – tarina Luotsiin osallistumisen ajalta.)

LIINUN TARINA LUOTSISSA Liinu, 14 v., tuli Luotsiin koulukuraattorin lähettämänä. Liinun kouluarvosanat olivat olleet laskussa jo vuoden ja vapaa-aika kului kaveriporukan kanssa, usein Kampin keskuksessa ja muilla junanvarren asemilla. Viikonloppui-

60

hin kuului päihteiden joskus runsaskin käyttö. Harrastuksensa käsipallon Liinu oli lopettanut yläasteelle siirryttyään. Harrastuksen kautta syntyneet ystävyyssuhteet jäivät tuolloin ja tilalle tuli uusia tuttuja, joille Kamppi ”Suomen suurimpana nuorisotalona” oli harrastuksia ja varsinkin koulua moninkertaisesti mieluisampi ajanviettopaikka. Kotona Liinun vanhemmilla oli ollut ongelmia tytön kanssa: perhe tapasi harvoin yhteisen ruokapöydän ääressä, eikä kotona ollut tapana jakaa omia asioita, Liinulle kaverit olivat ennemmin sitä varten. Koulusta oli tehty lastensuojeluilmoitus useiden poissaolojen vuoksi. Lastensuojelussa Liinun tilanteesta tehtiin lastensuojelutarpeen selvitys, jonka mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät nähneet tarvetta lastensuojelun asiakkuuden suunnitelmalliselle jatkamiselle. Liinu ohjattiin selvitysprosessin päätyttyä lähetteellä Luotsiin. Vaihtoehtona olisi ollut lastensuojelun asiakkuuden jatko suunnitelmallisessa työskentelyssä ja mahdollisesti perhetyö. Liinu tuli mukaan Luotsi-toimintaan, jossa hän pääsi osaksi viikoittain kokoontuvaa tyttöporukkaa. Muutaman viikon välein Liinu kävi juttelemassa kahden kesken oman Luotsi-ohjaajansa kanssa. Tapaamisissa juteltiin Liinua mietityttäneistä asioista ja tehtiin muun muassa kemian läksyjä. Kemia oli ollut jo pidempään vaikeaa ja muutama kurssi oli jäänyt suorittamatta. Peruskoulun päättötodistuksen saaminen oli enää muutamista kursseista kiinni. Luotsin aikana Liinu löysi uuden harrastuksen seinäkiipeilystä, jota tyttöryhmä kävi yhdessä kokeilemassa. Porukasta löytyi myös uusia kavereita, ja aiemmat tuttavuudet Kampissa jäivät vähitellen. Liinu oli mukana Luotsissa vuoden: kahdeksannen luokan puolestavälistä yhdeksännen luokan puoleenväliin. Tuona aikana kouluarvosanat nousivat, kun keskittyminen tunneilla parani ja innostus uudesta koulupaikasta motivoi opiskelemaan. Liinun lastensuojelun asiakkuus päätettiin ennen yhdeksännen luokan alkua. Yhdeksännellä luokalla hän haki Luotsi-ohjaajan kanssa käytyjen keskustelujen tuloksena liikunnanohjaajakoulutukseen, sai kemiankurssit suoritettua ja juhli keväällä peruskoulun päättymistä. Opiskelupaikka liikunnanohjaajakoulutuksessa odotti seuraavana syksynä.

4.1.4 Toiminnan tuloksellisuus vertailun valossa Usean haastatellun mielestä laadullisen työn kustannusperusteista arviointia oikeuttaa Luotsi-kontekstissa lähinnä se realismi, jossa rajallisten resurssien puitteissa toimittaessa tarvitaan tietoa siitä, voitaisiinko asioita tehdä kustannustehokkaammin, jotta apua olisi tarjolla tarpeeksi sitä eniten tarvitseville. Haastatteluissa korostettiinkin toiminnan hinnan sijaan vertailutiedon tärkeyttä. Mitkä ovat nuoren syrjäytymisestä yhteiskunnalle aiheutuvat kulut? Mitä maksaa koulun ja työelämän ulkopuolelle jäänyt syrjäytynyt nuori verrattuna vuoden pituiseen intensiiviseen ja ennaltaehkäisevään työhön nuoren kanssa? Entä, mitä voidaan säästää, jos lapsia ja nuoria säästyy sijoituksilta ja huostaanotoilta? Luotsi-toiminnassa yhden nuoren kanssa työskentely vuodessa (2011) maksaa noin 6 000 €. Kun nuoria vuonna 2011 oli vuoden aikana mukana 309 ja käyntikertoja yhteensä 14745,

61


saadaan käyntikertojen keskiarvoksi nuorta kohden noin 48. Koko vuoden toiminnan kustannuksista ja käyntikerroista yhden nuoren käyntikerran hinnaksi tulee 125 €. Toiminnassa on esimerkiksi minimoitu tila- tai välinekustannukset: toimintaa on pyritty järjestämään muiden toimijoiden tiloihin, esimerkiksi toimistot ovat nuorisotalojen yhteydessä, toiminnassa jalkaudutaan nuorten kanssa retkille, leireille, tutustumiskäynneille ja niin edelleen. Helsingin kaupungin sosiaalivirastolta saatujen tietojen mukaan kaupungin lastensuojelun kustannukset vuonna 2011 olivat liki 98 miljoonaa euroa. Kokonaissummaan sisältyvät kaikki lastensuojelun toimet avohuollon palveluista ja lastensuojelutarpeen selvityksistä sijoituksiin ja huostaanottoihin. Mukana on siis hyvin erikokoisia asiakkuuksien kustannuksia. Vuonna 2011 kaupungin lastensuojelun piirissä oli 0–17-vuotiaita asiakkaita 9 210. Lastensuojelun keskimääräinen vuorokausihinta oli 155 €. Luku pitää sisällään kaikki lastensuojelun sijoitukset ja kaupungin omat sekä ostopalvelut (muun muassa perhehoidon, laitoshoidon, päihdehoidon, turvakodit). Lastensuojelun vahvemmilla toimenpiteillä on korkeiden kustannusten lisäksi myös kauaskantoisia inhimillisiä vaikutuksia. Esimerkiksi huostassa olleista nuorista vain kymmenen prosenttia suorittaa lukion, kun muista sen suorittaa yli puolet. Myös riski asunnottomuuteen on korkeampi aiemmin huostassa olleilla, ja suurimmassa ulkopuolisuuden riskissä ovat kodin ulkopuolelle teini-iässä sijoitetut pojat. (Myrskylä 2012, 7–8.) Kustannustehokkuuden mittaamisen vaikeutta perusteltiin haastatteluissa muun muassa sillä, että tämänkaltaisen toiminnan hyödyt nähdään nuorten elämässä usein vasta pidemmällä aikavälillä. Vaikuttavana toimintaa pidettiin esimerkiksi sen perusteella, jos sijaishuollon tarve vähenee tai nuori saa peruskoulun päättötodistuksen Luotsi-toiminnassa mukana olemisen myötävaikutuksella. Vertailukohtana voidaan pitää vaikkapa tilannetta, jossa nuori syrjäytyy koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle ja kustannukset työttömyyden kerrannaisvaikutuksineen nousevat usein jopa miljooniin euroihin. Kuten edellä esitettiin, Luotsi-toiminnan monitahoarviointien perusteella nuorista yli 90 % saavuttaa toiminnassa asetetut tavoitteet kokonaan tai osittain. Seuraava esimerkki haastatteluista nostaa esiin ajatuksen, että jos jo joidenkin mukana olevien nuorten elämään voidaan vaikuttaa toiminnalla positiivisesti, on toiminta osaltaan vaikuttavaa: ”Okei katotaan meil on 50 nuorta sisällä Luotsissa, jos 30 kanssa saadaan merkittävää aikaseks, ni kyl ne summat on aika suuria.” Haastatteluissa esitettiin myös muutama kriittisempi näkökulma toiminnan kustannustehokkuudesta: ”…terkat tapaa joka vuosi, ni noin 2000 koululaista ja opiskelijaa. Ni tässä tavataan vaan muutama nuori, ni kylhän tää on valtavan kallista ja kohdentuu hyvin pieneen osaan helsinkiläisiä.”

nus ovat samat. Vaikka täydellistä vertailtavuutta eri nuorille suunnattujen palvelujen väliltä on vaikea löytää, voivat samantyylisten asiakasryhmien parissa toimivat palvelut hyötyä toisiltaan vertaisoppimisesta. Osa vastaajista koki ongelmalliseksi, että eri nimikkeillä tuotettaisiin samantyylistä palvelua samassa kaupungissa. Kysyttäessä Luotsin vertailtavuudesta muihin kaupungin palveluihin esiin nousivat lastensuojelun avohuollon menetelmät Vinssi ja Nopsa, joihin Luotsia olisi mahdollista esimerkiksi toiminnan sisällön osalta verrata. Palveluista Luotsi on suunnattu kevyintä tukea tarvitseville, Vinssi jo hieman vahvemmin oireileville ja Nopsa nuorille, joilla on selkeä lastensuojelun tarve ja nuori ja perhe tarvitsevat kiireellistä apua. Vaikka toiminnoilla on periaatteessa hieman eri kohderyhmät, limittyvät ne usein toisiinsa, mikä saattaa aiheuttaa vaikeita tilanteita asiakasohjauksessa koko kaupungin tasolla: kaupungissa ei ole käytössä yhtäläistä kriteeristöä, jonka mukaan nuoria näihin palveluihin lähetetään, vaan usein nuori ohjataan sinne, missä kulloinkin on tilaa. Luotsissa tehdään yhteistyötä muiden alueellisten toimijoiden kanssa. Yhteistyö Nopsan ja Vinssin kanssa ei kuitenkaan ole tiivistä, vaan enemmän tilannesidonnaista. Vinssissä on tutustuttu Luotsin ja Nopsan työmuotoihin ja Vinssin mallinnusta ja tuloksia on esitelty näille. Myös asiakasohjausasioista on keskustelu yhdessä: esimerkkinä yhteistyö Koillisluotsin kanssa Vinssi 2 -hankkeen alkaessa Malmin alueella (Männistö 2012). Nopsassa alueellisten tiimien esimiehet ovat tavanneet Luotsien toiminnanjohtajien kanssa Nopsan alkuvaiheessa ja keskustelleet yhdessä alueiden haasteista. Nopsa-tiimien esimiehet tuntevat Luotsi-toiminnan (Hovi 2012). Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma vuosille 2009–2012 sisältää neljä hyvinvointitavoitetta, jotka jakautuvat kärkihankkeisiin osahankkeineen. Luotsi, Vinssi ja Nopsa ovat osa suunnitelman ensimmäistä hyvinvointitavoitetta: ”Lasten ja nuorten terveen ja turvallisen kasvun mahdollisuudet parantuvat”. Luotsi on suunnitelmassa osa ensimmäistä kärkihanketta, jonka tavoitteena on vahvistaa ”alle 16-vuotiaita koskevaa moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kesken”. Kärkihankkeessa myös painotetaan nuorten toimivia terveyspalveluja tulevaisuuden terveysongelmien ennaltaehkäisynä. Vinssi ja Nopsa puolestaan ovat osa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman kolmatta kärkihanketta, jossa ”mielenterveyspalvelujen, lastensuojelun ja opetuksen jalkautuvaa, moniammatillista intensiivitukea lisätään. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin tarvitaan varhaisen vaiheen hoitopolku.” Taulukossa 7 on vertailtu keskenään Luotsin, Vinssin ja Nopsan organisointia, kattavuutta, asiakasvalintaa, kestoa, sisältöä ja kustannuksia sekä kuvattu lyhyesti toiminnan vaikuttavuuden arviointia. Kaikkia toimintoja arvioidaan osana Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman (lasu) kokonaisuutta loogisen mallin ja arviointisuunnitelman viitekehyksessä, mutta toiminnoilla on myös omia jo aiemmin kehitettyjä toiminnan seurantametodejaan.

Haastateltujen vastauksissa korostui näkökulma, jonka mukaan Luotsi-toiminta kokonaisuudessaan on hyvin ainutlaatuista, ja että sen vertaaminen muihin palveluihin on hankalaa muun muassa sen moniammatillisuuden ja -hallinnollisuuden vuoksi. Lisäksi vertaaminen on haastavaa, sillä eri toimintamuodoilla on eri asiakkuuskriteerit, joiden mukaan myös palvelun sisältö, vaikuttavuus sekä hinta määräytyvät ja samalla vertailukelpoisuus kärsii. Eri alueellisia Luotseja taas voi vertailla keskenään, sillä toiminta ja sen kohden-

62

63


64 Vuoden 2011 ohjelmassa 12 nuorta perheineen (alueena Hertto­ niemi­Itäkeskus­Vuosaari ja Etelä­Helsinki) 2012 ohjelma on suunnattu Malmin alueelle, josta on mukana 11 nuorta perheineen

Erikoistuneet työmuodot Spinnu ja NevoDrom katta­ vat koko Helsingin Vuosien 2000–2011 aikana mukana on ollut yhteen­ sä 536 nuorta

Lyhyen aikavälin vaikuttavuus liittyy nuorelle yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen

Luotsi-toiminnassa arviointinäkökulma on sisäänrakennettu ja toiminnan välitöntä arviointia tehdään kunkin asiakasprosessin päätyttyä yhteisellä monitahoarvioinnin menetelmällä, jonka tulokset tilastoidaan

Vuosina 2000–2011 on tehty useita opinnäytetöitä ja joitain ulkoisia arviointeja mm. vaikuttavuudesta

VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTI

Kuukausittaisena kustannuksena 500 €/asiakasnuori

Luotsin kustannukset asiakasnuorta kohden vuonna 2011 olivat noin 6 000 €/vuosi *

TOIMINNAN KUSTANNUKSET

Luotsi-toiminnan sisältöä on kuvattu arvioinnin ensimmäisessä osiossa

TOIMINNAN SISÄLTÖ

Pilottien kokemusten perusteella ohjelman kestoksi on määritelty (6–)12 kuukautta

Hanketyötä ja prosessia arvioidaan erikseen Lapsen ääni -hankkeen kokonaisarvioinneissa

Työn intensiivisyyttä seurataan Effica-tilastoista, ja lisäksi on tehty työajanseurantaa kustannusvaikuttavuuden arviointia varten

On seurattu ohjelmassa olevien nuorten sijoitusten määrää

Vaikuttavuuden arvioinnin indikaattorit liittyvät nuorten hyvinvoinnin eri osa-alueisiin (perhe, koulu, vapaa-aika, päihteet jne.)

Asiakastyön vaikuttavuutta arvioidaan ohjelman alussa ja lopussa nuorten täyttämällä intensiivimittaristolla, jonka pohjalta Alpo Heikkinen on työstänyt vuoden 2010 ja 2011 ohjelmista asiakastuloksien arviointiraportit

Pysyvässä toiminnassa kulut olisivat arviolta 10–20 % matalammat

Vinssien toteutuneet kuukausittaiset kustannukset nuorta kohden olivat noin 1 400 € vuonna 2012 (sisältäen kaikki kulut: palkat, vuokrat, kehittämistyön kulut jne.)

Intensiiviohjelman asiakasprosessi on jaettu selvittely-, sitouttamis-, intensiivi-, siirtymä- ja seurantavaiheisiin, joissa kussakin on erikseen määritellyt tavoitteet, ydinkysymykset ja vaihtoehtoisia työskentelytapoja

Työn sisällölliset painopisteet ovat toiminnallisuus, kokonaisvaltaisuus, osallisuus, asiakaslähtöisyys ja arviointi

Vinssi-ohjelman peruselementit ovat perhetyö, yksilötyö ja ryhmätoiminta

Tapaamisia nuoren ja perheen kanssa yksilöllisen tarpeen mukaan 1–5 kertaa viikossa

Ohjelman kestoa on arvioitu pilottiohjelmissa

Tapaamisia on nuoren kanssa viikoittain ja verkoston kanssa kuukausittain

VINSSI

Kuukauden selvittelyvaiheen jälkeen nuori, perhe, lastensuoje­ lun sosiaalityöntekijä ja Vinssi­työntekijä arvioivat yhdessä oh­ jelmaan liittymisen

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä ohjaa nuoret ja perheet oh­ jelmaan

Nuoren avuntarve näkyy esimerkiksi käytöshäiriöinä, ylivilkkau­ tena, keskittymiskyvyn puutteena, ihmis­ ja perhesuhdevaike­ uksina, kouluvaikeuksina, vetäytymisenä tai vertaiskontaktien vähäisyytenä

Asiakasprosessi kestää noin vuoden

TOIMINNAN KESTO

LUOTSI

Moniammatilliset tiimit arvioivat nuoren soveltuvuu­ den toimintaan

Nuoria voivat lähettää kaikki nuoren parissa työsken­ televät toimijat, esimerkiksi koulusta, lastensuojelus­ ta, nuorisotaloilta jne.

Kyseessä on nuori, jolle on tehty lastensuojelutarpeen arviointi tai lastensuojelun asiakassuunnitelma ja jolle psykiatrisen avo­ hoidon, lastensuojelun tai oppilashuollon antama tuki ei ole ol­ lut soveltuvaa

Kodin olosuhteiden on oltava sellaiset, että nuoren kotona asu­ minen voi jatkua: nuorella ei tulisi olla hoitoa vaativaa päih­ deongelmaa

Nuoren käyttäytyminen on keskimääräisestä nuoruus­ iän kehityksen mukaisesta käyttäytymisestä huolestut­ tavasti poikkeavaa, mutta vastaa työn ennaltaehkäi­ sevää luonnetta Nuoren tilannetta saattaa kuvata esimerkiksi masen­ tuneisuus, tarkkaavaisuushäiriöisyys tai käyttäytymis­ häiriöisyys

Vinssin kohderyhmää ovat 12–14­vuotiaat (ala­ ja yläasteiden välisen nivelvaiheen) lastensuojelun avohuollon asiakkaana ole­ vat kotona asuvat nuoret ja heidän vanhempansa

Itä­, Länsi­ ja Koillisluotsi­toimintaan osallistumisen kriteerien mukaan 12–15­vuotias nuori asuu ja käy kou­ lua kyseisen Luotsin vastuulle määritellyllä alueella

ASIAKASVALINTA

Vuonna 2001 suunnitelmallisesti prosessin päättänei­ tä nuoria oli 34 ja vuonna 2011 103

Lapsen ääni ­kehittämishankkeen pilottiprojekti, jossa muka­ na 24 nuorta perheineen koko kaupungin alueelta vuonna 2010

4 työntekijää vuonna 2011 ja 8 työntekijää vuonna 2010

3,3 asiakastyöntekijää vuonna 2012

Vuonna 2010–2011 myös psykiatrinen sairaanhoitaja, toiminta­ terapeutti & nuorisotyöntekijä

Täältä huomataan mahdolliset muutokset lastensuojelun asiakkuudessa ja sijoitusten ehkäisy

Tuloksen vaikuttavuutta seurataan asiakasprosessien päättäneiden nuorten osalta puoli vuotta prosessin päättymisen jälkeen asiakastietojärjestelmä Effican kautta

Prosessiin kuuluu nuoren Hyvis-hyvinvointimittari ja tulosraportti, jota seuraa ulkoinen arvioija

Arviointi perustuu Excel-pohjaiseen asiakasprosessitaulukkoon, josta näkyvät taustamuuttujat, sosiaalityöntekijän huolet, työskentelyn tavoitteet, tehty työ ja lopputulos

Kuukausittaiset kustannukset asiakasta ja perhettä kohden olivat noin 2 400 € vuonna 2011

Toimintaan sisältyy yksilö- ja perhetapaamisia, keskusteluja, menetelmiä arjen hallintaan, tavoitteellisuutta ja toiminnallisuutta esimerkiksi retkien ja muun yhdessä toimimisen kautta

Nopsa tarjoaa tukea muun muassa kasvatukseen, koulunkäyntiin, itsenäistymiseen, vanhemmuuteen, elämän muutoksiin, arjessa pärjäämiseen ja harrastuksiin

Perhetyön tapaamisia on 2–5 kertaa viikossa ja yhteensä tapaamisia ja niihin verrattavia yhteydenottoja on keskimäärin 43 kertaa/asiakas (vuonna 2011)

Nopsa-perhetyö kestää 1–5 kuukautta nuoren ja perheen tarpeiden mukaan

NOPSA

Nuorelle on tehty lastensuojelutarpeen selvitys ja lastensuojelun asiakkuus on aloitettu ennen asiakasvalintaa

Nopsassa lähetteen tekee oma sosiaalityöntekijä

Nopean puuttumisen perhetyössä tuetaan perhettä vaikeassa elä­ mäntilanteessa vahvistaen perheen olemassa olevia voimavaroja

Lisäksi Nopsa pyrkii tukemaan nuoria, jotka ovat palaamassa ly­ hytaikaisesta ostopalvelusijaishuollosta kotiin tai tuettuun asu­ miseen

Nopsa kohdentuu perheisiin, joissa on 12–17­vuotias nuori, jon­ ka kohdalla on mietitty huostaanoton mahdollisuutta ja muut avohuollon tukitoimenpiteet eivät ole olleet riittäviä tai tarkoi­ tuksenmukaisia

118 asiakasta (lasten määrä perheissä 256) vuonna 2011

110 asiakasta (lasten määrä perheissä 237) vuonna 2009

Nopsan asiakaskunta tulee koko Helsingin alueelta kahden alueel­ lisen tiimin kautta: Länsi­Pohjoisen sekä Etelä­Itäisen avohuol­ lon sosiaalityön yksiköiden kautta

Työparityöskentely

Sosiaaliviraston organisoima lastensuojelun avohuollon tukitoimi Työntekijöinä 18 asiakastyöntekijää (sosiaaliohjaajaa, joista 2 vastaavia ohjaajia)

Sosiaaliviraston organisoima lastensuojelun avohuollon tukitoimi

NOPSA

Työntekijöinä sosiaaliohjaajia ja sosiaalityöntekijä

VINSSI

Luotsi­toiminta tavoittaa Itä­, Koillis­ ja Länsi­Helsin­ gin alueiden nuoria

TOIMINNAN KATTAVUUS

Työparityöskentely

Keväällä 2012 Luotseissa toimi yhteensä 34 työntekijää, joista kolme toiminnanjohtajaa, 18 nuoriso­ohjaajaa, seitsemän sosiaaliohjaajaa ja kuusi terveydenhoitajaa

Toiminta on monihallintokuntaista ja moniam­ matillista: kolme hallintokuntaa resursoijina

TOIMINNAN ORGANISOINTI

LUOTSI

Kaikkiin arviointeihin liittyy muun muassa palautteen kerääminen eri toimijoilta (Vinssissä esim. osallisuus-näkökulmasta)

Yhtäläiset arvioinnin kriteerit puuttuvat

Kaikista toiminnoista on tehty opinnäytetöitä ja Luotsista sen historian aikana myös joitain ulkopuolisia arviointeja

Kustannuksia voidaan jossain määrin verrata sijoitusten ja huostaanottojen kustannuksiin

Perustoimintatavat hyvin samanlaiset: kaikissa yhdistyy yksilöllinen tuki ryhmätoimintaan, toiminnallisuuteen ja perheiden kanssa tehtävään työhön. Työtä tehdään joustavasti nuoren omassa arkiympäristössä, kotona, koulussa ja vapaa-ajalla, myös iltaisin ja viikonloppuisin

YHTEISTÄ

Luotsissa asiakkuus perustuu va­ paaehtoisuuteen

Nopsassa ja Vinssissä nuorten tu­ losyyt on lastensuojelulain mää­ rittäminä jaoteltu lapsen käyttäy­ tymiseen liittyviin ja lapsen kas­ vuolosuhteissa (perheeseen liitty­ vät) oleviin syihin

Samankaltaiset rajapinnat koulu­ toimeen, HUSin nuorisopsykiatri­ aan, nuorisotoimeen sekä nuori­ soasemiin

YHTEISTÄ

Taulukko 7. Luotsi, Vinssi ja Nopsa -toimintojen vertailu.

* Luotsissa asiakkaana olevan nuoren kustannukset lasketaan yhdistämällä Luotsi-toiminnan todellisia kustannuksia, kuten: Luotsin toimitilan vuosittainen vuokra, nuorisoasiainkeskukselle kohdistuneet henkilöstön (Luotsitiimin toiminnanjohtaja ja nuoriso-ohjaajat) palkkauksesta aiheutuneet menot ja toiminnan järjestämisestä syntyneet kustannukset.

65


4.1.5 Luotsin paikka palvelujärjestelmässä ja rajapinnat muihin palveluihin

YKSITYISET PALVELUNTUOTTAJAT

Kaupungin ostopalvelut, mm. º Nuorisoasemat (A-Klinikkasäätiö) º Vamos (HDL) º Haavi-projekti (Helsingin TE-toimisto) Muita Luotsiin liittyviä: • urheiluseurat • Tyttöjen ja Poikien talot 10–29-v. • järjestöt & projektit mm. Väestöliitto, MLL, NFG, Aseman lapset, SPR:n turvatalot 12– 19-v., Ice Hearts jne. • seurakunnat & muut uskonnolliset yhdyskunnat esim. Nuorten kriisipiste (Helsinkimissio) jne. • + Valtakunnallinen Lapsen ääni -kehittämisohjelma 2009–2013 (mm. Vinssi, Jeri 2., Tukevasti alkuun, vahvasti kasvuun, Lapsen ääni koulussa, Sabir) POLIISI

Muita kaupungin palvelutarjoajia: liikuntavirasto, ympäristökeskus, Helsingin kaupunginkirjasto, kaupunginmuseo, kulttuurikeskus, taidelaitokset jne.

Nuorisopsykiatria º nuorisopsykiatrian poliklinikat ja osastot º sairaalakoulu •

Perusopetuslinja & ruotsinkielinen koulutuslinja: Persukoulujen oppilashuolto º Opintojen ja ammatinvalinnan ohjaus º Erityisopetus º Kouluterveydenhuolto º Kuraattoritoiminta º Koulupsykologin palvelut º Iltapäivätoiminta • Jopo-luokat (7.–8. luokat) • + Nuoriso- ja aikuiskoulutuslinja º 2. aste, työpajat, oppisopimus •

OPETUSVIRASTO

HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRI HUS

KOLMAS SEKTORI

Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto Ehkäisyneuvonta • Lastenneuvolat • + Hankkeita: º Verkkoterkkarihanke 2008–2012 º Terve Helsinki -hanke 2009–2011 º Tsemppari – Nuorten Aikalisä Helsingin ammatillisissa oppilaitoksissa -hanke •

TERVEYSKESKUS

Lapsi- ja perhejaosto: • Lasten päivähoito • Lapsiperheiden palvelut: º Perhekeskustoiminta × Sijoituksen sosiaalityö × Avohuollon tukitoimet × Nopsa × Sosiaali- ja kriisipäivystys × Nuorten päihdetyö º Kotipalvelu ja varhainen tuki º Perheneuvola ja perheoikeudelliset asiat º Sijaishuolto Muita Luotsiin liittyviä: • Lastensuojelun tukihenkilötoimikunta • Malmiryhmä • Vinssi •

SOSIAALIVIRASTO

Alueellinen nuorisotyö (mm. nuorisotaloilla) • Keskitetyt palvelut: º Kohdennettu nuorisotyö º Kulttuurinen nuorisotyö º Nuorten kansalaistoiminta Muita Luotsiin liittyviä: • Verkkonuorisotyö • Nuorten työllistämiskokonaisuus • Jopo-luokat (7.–8. luokat) • Kaikki käy koulua -hanke

Kuviosta 16 nähdään Luotsin liityntäkohdat muihin Helsingin kaupungin palveluihin. Mukana on myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUSin nuorisopsykiatria sekä poliisi, jotka linkittyvät välillisesti toimintaan. Poliisin kanssa Luotseilla ei ole juurikaan yhteistyötä, mutta molemmat tekevät työtä nuorten, perheiden ja lastensuojelun kanssa, joten liityntäkohtia yhteistyölle on useitakin. Opetusvirasto ei ole Luotsin virallinen resursoijataho, mutta suuri osa Luotsin asiakkaista tulee toimintaan koulujen oppilashuoltoryhmien kautta. Nuorisoasiainkeskus on Luotsin päähallinnoijavirasto, jossa toiminta kiinnittyy kohdennetun nuorisotyön toimistoon. Sosiaalivirastossa Luotsi on organisatorisesti lapsiperheiden palvelujen vastuualueen perhekeskustoiminnan alaisuudessa. Terveyskeskuksessa Luotsi on osa koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa.

Hahmotettaessa Luotsi-toimintaa osana nuorten parissa tehtävän työn kenttää Helsingissä aineistosta nousi esiin muun muassa huoli siitä, että Luotsi jäisi irralliseksi muista palveluista. Kysymys liittyy siihen, kuinka Luotsi-toiminnalla voidaan helpottaa nuorten nivelvaihetta toiselle asteelle siirryttäessä ja kuinka nuorten positiiviset kehityskulut kantavat Luotsin jälkeisessä elämässä. Toisaalta kysymys on myös siitä, mitkä ovat Luotsi-toiminnan sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita – minkä muiden palvelujen kanssa tehdään yhteistyötä ja kuinka jäsentynyttä tai virallista yhteistyö on. Luotsien sidosryhmät, kuten koulu, nuorisopsykiatria tai lastensuojelu, ovat olennainen osa työtä, mutta paljon tehdään myös epävirallisempaa yhteistyötä esimerkiksi yksityisten palvelutuottajien kanssa. Toiminnalla on erilaisia kumppanuuksia, osa strategisia ja osa työntekijöiden henkilökohtaisten kontaktien kautta rakentuneita. Epävirallisemmat kontaktit voivat olla ongelmallisia, jos esimerkiksi työntekijöiden vaihtuvuus on tiheää. Tällöin kontaktien pysyvyys ja syvyys on uhattuna. Toisaalta epäviralliset kumppanuudet myös monipuolistavat toimintaa.

NUORISOASIAINKESKUS

Keskustelu Luotsi-toiminnan rajauksista liittyy Helsingin kaupungin palvelujärjestelmän nuorten palvelujen kokonaisuuteen. Kuten edellä käy ilmi, Luotsin parissa toimivilla on jaettu käsitys siitä, että toiminta on tällaisenaan parasta juuri yläasteikäisille ja että sitä vanhemmat ja toisaalta nuoremmat tarvitsisivat jo toisenlaista tukea. Toisin sanoen kyse ei ole siitä, että Luotsin pitäisi itsessään palvella peruskoulun päättäneitä nuoria, vaan työtä tehdään yläasteen aikana ja ennemminkin tulisi kysyä, ovatko Luotsin rajapinnat muihin palveluihin kunnossa: ohjataanko nuorta jo Luotsin aikana esimerkiksi toisen asteen opintoihin tai kerrotaanko hänelle ennen asiakasprosessin ja peruskoulun päättymistä, mistä hän voi jatkossa saada tukea?

KOHDENNETUN NUORISOTYÖN LUOTSI-TOIMINTA (nk, sosv, terke)

Kysymystä Luotsi-toiminnan vastaamisesta kaupungin nuorten palvelutarpeeseen on selvitetty edellä, kun on tarkasteltu sitä, millaisiin nuorten elämän vaikeisiin asioihin juuri Luotsi-toimintamallilla on vastattu. Tämä alaluku kuvaa Luotsin paikkaa toimintamallina koko kaupungin nuorten parissa tehtävän työn kentässä. Palvelutarpeesta puhuttaessa arvioinnissa on tarkasteltu yleisesti, millaisia palveluja Luotsin kohderyhmän nuorille on Helsingissä tarjolla ja kuinka palvelujärjestelmä kokonaisuudessaan vastaa nuorten tarpeisiin. Palvelutarvetta selvitettiin useissa Luotsi-informanttien haastatteluiden haastattelukysymyksistä, kuitenkin hieman eri näkökulmista.

Kuvio 16. Luotsi-toiminnan kumppanuudet ja rajapinnat muihin palveluihin.

66

67


Kuviossa 16 näkyy myös palveluja, joihin Luotsilla on kiinnekohtia, kuten terveyskeskuksen ehkäisyneuvonta tai kolmannen sektorin toimijoiden kanssa tehtävä yhteistyö. Myös yksityiset palveluntuottajat ovat kuviossa esillä, sillä ne tuottavat osan kaupungin ostopalveluista liittyen nuorten kanssa tehtävään työhön. Opetusviraston nuoriso- ja aikuiskoulutuslinja työpaja- ja oppisopimustoimintoineen liittyy Luotsiin nuorten asiakasprosessien loppuvaiheen kautta. Luotsi-toiminta kiinnittyy myös toiminnallisuutensa kautta epäsuorasti esimerkiksi liikuntaviraston, kaupungin ympäristökeskuksen, Helsingin kaupunginkirjaston ja kaupunginmuseon palveluihin. Kaikilla kuviossa esitetyillä tahoilla on roolinsa ennaltaehkäisyn ja ehkäisevän lastensuojelun työssä. Luotsin asiakkuus päättyy yleensä 15-vuotiaana. 15–17-vuotiaat nuoret ovat vaikeassa välivaiheessa, kun peruskoulu päättyy ja ensimmäistä kertaa olisi valittava itsenäisemmin elämän suunta esimerkiksi jatkokoulutuksen tai työn suhteen. Helsingissä tälle ikäryhmälle on olemassa opetusviraston järjestämää nuorten työpajatoimintaa, joka on tarkoitettu ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jääneille, ensisijaisesti 15–19-vuotiaille tuen tarpeessa oleville nuorille. Lisäksi 15–17-vuotiaita helsinkiläisnuoria palvelee henkilöstökeskuksen ylläpitämä Tulevaisuustiski, joka on nuorten neuvonta- ja ohjauspalvelu ilman toisen asteen koulutuspaikkaa jääneille tai opintonsa lopettaneille (Helsingin kaupunki 2011). Esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitoksen koordinoima Vamos on suunnattu 16–29-vuotiaille ja vahvemman tuen tarpeessa oleville nuorille. Tätä nuoremmille on lastensuojelun avohuollon palveluja, kuten Kaste-rahoitteinen Vinssi (12–15-vuotiaille) ja Nopsa (12–17-vuotiaille). Myös Jopo-luokat ovat 7.–9. luokkalaisille, kuten Luotsi. Kuviossa 17 on havainnollistettu helsinkiläisnuorille suunnattuja eri palveluja ennaltaehkäisyn tasolta korjaaviin palveluihin. Samanlaista kuvaustapaa on käytetty esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lastensuojelun palveluja tarkasteltaessa (2012). Sosiaaliviraston lapsiperheiden palveluissa on lisäksi tarjolla kotipalvelua ja varhaista tukea, joka kuitenkin kohdistuu pääasiassa pikkulapsiperheisiin. Lisäksi on korjaavaa palvelua tarjoava nuorisoryhmä, joka työskentelee rikoksilla ja päihteillä oirehtivien nuorten, nuorten ryhmien, heidän perheidensä ja eri viranomaistahojen, kuten lastensuojelun, kanssa. Palvelut on asetettu kuvioon tämän arvioinnin aikana tehtyjen havaintojen perusteella, mikä ei sulje pois mahdollisuutta, että eri toimijat saattaisivat asettaa palvelunsa hieman eri kohtiin kuviossa. Ennaltaehkäisyyn liittyy universaalius, eli ennaltaehkäisevää lastensuojelua tehdään kaikissa peruspalveluissa kouluista nuorisotoimeen. Universaalius peruspalveluissa ei tarkoita, etteivätkö kaikki kuviossa esitetyt palvelut olisi tarjolla kaikille kuntalaisille, mutta kuviossa ylöspäin noustaessa yksilöllisemmän tuen tarve kasvaa. Tällaisen yksilöllisemmän, pitkäkestoisen ja erityisen tuen tarpeessa oleville nuorille ei kuitenkaan usein ole resursseja tällä ennaltaehkäisyn tasolla, vaan tällaista palvelua on tarjolla esimerkiksi lastensuojelussa. Nuoren asiakkuuden alkaminen vaikkapa nuorisopsykiatriassa ei kuitenkaan tarkoita, että peruspalvelujen työ nuorten kanssa ja vastuu nuoresta lakkaisi tässä kohtaa. Peruspalveluissakin tulisi olla resursseja toimia myös vahvemmin oireilevien ja muiden palvelujen piirissä olevien lasten ja nuorten kanssa. Luotsi jää palvelukirjossa melko yksin, kun yhdistetään varhainen tukeminen yksilöllisyyteen ja palvelun kestoon sekä Luotsin erityispiirteisiin, kuten välimaaston toimijuuteen ja monipuolisuuteen, joista lisää myöhemmin. Esimerkiksi erityisluokilla opiskelu on selvitysten mukaan osoittautunut opiskelijoiden kokemusten perusteella leimaavaksi (Niemi et al. 2010), kun Luotsin erityispiirteinä pidetään juuri toiminnan neutraaliutta, mikä

68

nousi esiin sekä nuorten että haastateltujen informanttien haastatteluista. Kuviossa pinkillä ja vihreällä esitetyt palvelut ovat Helsingin kaupungin palveluja ja mustat ovat joitain esimerkkejä kaupungin käyttämistä ostopalveluista tai kolmannen sektorin palveluista, joihin Luotseista ohjataan nuoria. Luotsi-toiminnassa keskitytään ennaltaehkäisyyn, mutta kuviossa toiminta ulottuu ennaltaehkäisystä jopa korjaavien avohuollon palvelujen alueelle. Tämä kuvaa sitä, että Luotseissa työskennellään hyvin erilaisten nuorten elämänvaikeuksien kirjon parissa.

TUENTARVE

HUOSTAANOTTO SIJAISHUOLTO

KORJAAVAT PALVELUT

NOPSA 12–17 LAPSI- JA PERHEKOHTAINEN LASTENSUOJELUN SOSIAALITYÖ NUORISOPSYKIATRIA 13–17 (HUS)

LASTENSUOJELUN JÄLKIHUOLTO 18–21

VINSSI 12–15 KORJAAVAT AVOHUOLLON PALVELUT

PERHENEUVOLA 0–17

VAMOS 16–29 (HDL) NUORISOASEMAT 13–23, 24–› A-klinikat (A-klinikkasäätiö) NUORTEN KRIISIPISTE 12–29 (Helsinkimissio)

EHKÄISEVÄT PALVELUT (yksilöllisyys) ENNALTAEHKÄISY PERUSPALVELUISSA (universaalius) IKÄ 0

LUOTSI 12–15

TYÖPAJAT 15–19 TULEVAISUUSTISKI 15–17

ERITYISLUOKAT 7–17 NUORISOASIAINKESKUS, NUORISOTYÖ 10–18

ÄITIYS- JA LASTENNEUVOLA 0–7

KOULU: OPPILASHUOLTO mm. KOULU- JA OPISKELUTERVEYDENHUOLTO

VARHAISKASVATUS

1

2

3 4 5

6 7

8

9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24

Kuvio 17. Luotsi-toiminnan asema nuorten palvelujen kirjossa.

Luotsi-informanttien haastatteluissa tarkasteltiin Luotsi-toimintamallin paikkaa palvelujärjestelmässä eri virastojen näkökulmista. Haastateltujen toimijoiden mukaan Luotsitoiminta tavoittaa myös niitä nuoria, jotka eivät käy esimerkiksi nuorisoasiainkeskuksen toiminnoissa muuten tai joita ei kohdattaisi muidenkaan palvelujen piirissä. Luotsi-toiminnan nähtiin takaavan monipuolisemman palveluntarjonnan kuin moni muu palvelu, kun toiminnassa pystytään kohtaamaan hyvin erilaisia nuoria. Luotsin paikkaa kuvattiin ennen kaikkea ennaltaehkäisevän työn kentässä: ”…ennaltaehkäisevänä toimintana oon nähnyt ihan uskomattomia tarinoita, että se elämä loksahtaakin paikoilleen jollain tavalla.” ”Tää X-luotsi on sellaisessa vaiheessa nuoren elämässä, että sillä voidaan aika pienelläkin toimenpiteellä saada se polku sinne toiselle puolelle.”

69


”Painottuu ennaltaehkäisevään, että kun nuoren huolet ovat sillain vielä pieniä, että voidaan vaikuttaa, parhaiten niin, kun nuori itse haluaa muutosta elämäänsä.”

hyöty voisi olla ihan mieletön, jos mukaan tulisi nuorisotalonuoria, jotka ovat riskiryhmässä, jos tulisivat meille vähän niinku tehohoitoon yhdessä sen nuoriso-ohjaajan kanssa. Tää heijastuis koko nuorten ryhmään.”

Luotsista puhuttiin myös tasa-arvon lisääjänä, kun toiminnassa tarjotaan esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia nuorille, joiden perheillä ei niihin olisi resursseja, tai kun toiminnassa edistetään myös niiden nuorten osallisuutta, jotka eivät ennestään ole aktiivisia. Luotsin arvoa kiiteltiin muun muassa kolmen viraston suhteiden lähentäjänä ja vertaisoppimisen väylänä. Yhteistyötä pidettiin rikastuttavana, joskin myös haasteellisena, kuten myöhemmin monihallinnollisuudesta kirjoitetaan.

Luotsissa on vuosien saatossa myös konkreettisesti järjestetty Luotsi-nuorille apuohjaajatai luottonuorikoulutusta. Joskus nuori on saattanut omatoimisesti toimia muiden nuorten apuna, kuten seuraava Luotsi-informantin kuvaus kertoo:

Jos Luotsi-toimintaa ei olisi, näkisi usea haastateltu kuormittumista mahdollisesti lastensuojelussa. Myös nuorisopsykiatrian palveluihin arveltiin muodostuvan lisää kysyntää. Luotsin puuttuminen näkyisi usean haastatellun mukaan koulujen ja oppilashuollon arjessa. ”Joskus tullut viestiä koulukuraattoreilta, että Luotsi-toiminnan vaikutus näkyy rauhoittavana tekijänä [koulutyöskentelyssä].” Kouluille eräs toiminnan onnistumisen mittari ovat peruskoulun päättötodistukset, ja Luotsi on usein nuorten tukena koulunkäynnin ongelmissa. ”Tutkimukset kertovat, että kouluissa pärjätään hyvin, mutta viihdytään huonosti. Meille tämä näyttäytyy isona ryhmänä, vaikka PISA-tutkimuksissa pienenä. Tämän joukon pärjääminen, selviytyminen yläasteiän haasteista ja peruskoulun loppuun saattaminen ei menisi niin hyvin kuin nyt, jos tällainen toiminta Helsingistä puuttuisi…” Haastatteluissa pohdittiin myös, että lastensuojelun avohuollolle saattaisi tulla kuormitusta juuri kouluista, joissa etsitään nuorille lisätuenmuotoja. Luotsin korvaaminen lastensuojelun avohuollolla koettiin kuitenkin liian myöhäiseksi toiminnaksi: ennaltaehkäisy jäisi ja tilalle tulisi korjaavampaa palvelua. Koulua pidettiin hyvänä lähettäjätahona sen tavoittaessa lähes koko ikäluokan ja siksi, että suurimmalla osalla nuorista on koulun kautta selkeä kytkös palvelujärjestelmään. Nuorisoasiainkeskuksen viitekehyksestä Luotsin tehtäväksi nähtiin muun muassa se, että sen pitäisi pystyä tukemaan alueellista nuorisotyötä, jossa ei ole resursseja yksilölliseen tukeen tai erityistä tukea tarvitseville nuorille. ”Tehtävä on meijän mallin mukaan kiinnittää se nuori siihen omaan arkeensa, nuori saattas olla vaan vuoden mukana, mut jos saadaan kiinnittymään nuorisotalolle, niin sillä on terve harrastus ja aikuisten tuki, niin kauan, ku se kasvaa aikuiseks.” Eräässä anekdootissa yhteistyö mahdollisti myös Luotsi-nuorten toimimisen eräänlaisena apuohjaajana nuorisotaloilla. ”…parhaimmillaan ollu sellaisia nuoria, nuorisotalo on lähettäny oireilevan nuoren mulle, se on ollut Luotsi-toiminnassa mukana, sen jälkeen se on siellä nutalla muuttanut toimintaansa ja alkanut vertaistueksi muille nuorille, se

70

”…se nuoren toiselle antama vertaistuki samoin ku vanhemman toiselle, ni sehän on kaikkein parasta. Et ku ohjaajana sun nuori alkaa ohjata muita, ni sillon sä oot todella tehty työs loistavasti. Sitä paikka paikoin tapahtuu ja siihen pyritään.” Koko kaupungin tasolla puhuttiin toiminnan neutraalin imagon – joka nähdään eräänä Luotsin erityispiirteenä – tärkeydestä nuorten tavoittamisessa, sekä ennaltaehkäisevän työn merkityksestä ennen tarvetta vahvemmille tukitoimille. ”Tietty harmaa alue, johon olisi kustannustehokkaasti järkevää ja proaktiivista tarttua, ettei jatkossa tarvita järeitä toimenpiteitä. Kohdennetaan palveluun resursseja, joka tarttuu ongelmiin, enne kuin ne menevät liian isoiksi, palvelurakenteen kannalta vastataan tähän tarpeeseen.” ”Niin kauan kuin meillä on vahvasti syrjäytyneitä, on myös nuoria, joilla se tilanne, jossa ollaan prosessissa/matkalla kohti syrjäytymistä, niin kauan on palvelutarve ehkäisevälle työlle, kun pystytään katkaisemaan syrjäytymiskehitys, pystytään puuttumaan varhemmin, sitten on luotu kaupunki niin, ettei Luotsia enää tarvittaisi. Toistaiseksi vielä ehkäisevää työtä tarvitaan.” ”…jos tämmönen järjestelmä lopetetaan ni panos täydentävässä mielessä katoaa ja se menis niinku sinne korjaavalle puolelle. Tulokset ois heikompia ja hintalappu suurempi.” Luotsin rajapintoja muihin toimijoihin määrittää pitkälti sen tunnettuus koko kaupungin palvelujärjestelmässä ja eri toimijoiden keskuudessa. Haastatteluissa selvitettiin muun muassa sitä, kuinka toiminnan eri avainryhmät kokivat toiminnan tunnettuuden oman virastonsa näkökulmasta. Yleinen vastaus Luotsin tunnettuudesta oman viraston sisällä oli, että työ tunnetaan nimellisesti, mutta työn sisältöjä ja nyansseja, esimerkiksi sitä, millaisten nuorten kanssa tehdään töitä, ei tiedetä tarkasti. Tästä kertoo esimerkiksi nuorisoasiainkeskuksen sisällä se, että viraston alueellisten palvelujen osaston nuorisotalot lähettävät hyvin harvoin nuoria mukaan Luotsi-toimintaan, vaikka ne paljon nuoria tavoittavatkin. Syiksi tähän esitettiin haastatteluissa muun muassa seuraavia epäilyjä: • Nuorisotaloilla ajatellaan, että nuoren verkostossa mukana toimiminen vie paljon aikaa, joka olisi mahdollisesti poissa nuorisotalotyöltä. • Ajatellaan, että Luotsiin päätyy vain pahasti käytöshäiriöisiä ja vahvasti oireilevia nuoria • nuorten oireilu ja sitä kautta perheiden ongelmat näkyvät heikommin

71


nuorisotaloilla, kun yksilötyötä tehdään vähemmän Luotsiin verrattuna. • Ajatellaan, että nuorisotalo on yleisesti velvoitteista vapaa alue, jossa nuori ei ole kenellekään tilivelvollinen, kuten koulukuraattoreille tai lastensuojelun työntekijöille, ja paikalle voi tulla ilman pelkoa suoriutumisesta. Asiasta keskusteltiin keväällä 2012 järjestetyssä tapaamisessa Luotsin ja alueellisten palvelujen nuorisotalojen toiminnanjohtajien kesken. Esimerkiksi Luotsin lähetekäytäntö näyttäytyi epäselvänä nuorisotaloille, nuorisotalojen ohjaajat toimivat ehkä Luotsia luontevammin nuorten asioissa suoraan koulujen kanssa ja erilaiset salassapitokäytännöt pohdituttivat. Keskustelun lopputulemana voitaneen todeta, että vaikka moniammatillisuus ja hallinnon rajat ylittävä yhteistyö ovat aikaa ja tottumista vaativia, ei Luotsi-toiminnassa voida välttyä myöskään viraston sisäisten raja-aitojen ylittämisen haasteilta, vaan yhteistyö vaatii jatkuvaa tietojen päivittämistä ja toiminnan markkinoimista eri sidosryhmille. Sosiaalivirastossa Luotsi tunnetaan lastensuojelun ja ennen kaikkea perhekeskustoiminnan piirissä ja esimerkiksi sitä kautta, että työntekijöitä on voinut toimia sekä nuorisoasiainkeskuksen että sosiaaliviraston palkkalistoilla, jolloin tieto on kulkenut henkilökohtaisten kontaktien kautta. Yhteistyö Luotsien ja esimerkiksi perheneuvoloiden kanssa vanhempain​ryhmätoiminnan kautta on lisännyt tunnettuutta. Myös nuorisoasiainkeskuksen sisällä työntekijöitä on haastateltujen mukaan siirtynyt nuorisotaloilta Luotseihin, mikä on helpottanut työn tunnetuksi tekemistä ja yhteistyötä. Luotsi on kuitenkin koettu viraston sisällä vetovoimaiseksi työpaikaksi, jossa kiinnostusta on herättänyt esimerkiksi mahdollisuus pitkäjänteisempään työskentelyyn nuorten parissa. Kriittisiäkin näkemyksiä Luotsin tunnettuudesta esitettiin. Osa vastaajista koki, että Luotsi-toimintaa ei ole mainostettu ja markkinoitu tarpeeksi vuosien saatossa tai että Luotsitoimintaa ei ole esimerkiksi nuorisoasiainkeskuksen sisällä arvostettu tarpeeksi, jotta se linkittyisi luontevasti muihin nuorille tarjottaviin palveluihin. Terveyskeskuksessa toiminta tunnetaan ennen kaikkea koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, johon se virastossa kiinnittyy. Vuonna 2012 terveydenhoitajia on Luotseissa yhteensä kuusi ja esimerkiksi Itäluotsin toiminta-alueilla on haastatellun Luotsin terveydenhoitajan mukaan pitkäaikaisia kouluterveydenhoitajia, jotka tuntevat toimintaa jo vuosien takaa. Tunnettuudesta kysyttäessä mainittiin myös kolmannen sektorin toimijoita, kuten Väestöliitto, Poikien ja Tyttöjen Talot ja nuorisoasemat (Helsingin kaupungin ja A-klinikkasäätiön yhteistyössä tuottamaa palvelua): Luotsi tunnetaan niissä ja toisaalta näihin palveluihin ohjataan Luotseista nuoria. Opetusviraston puolella Luotsin tunnettuus liittyy pitkälti koulujen oppilashuoltoryhmien tietämykseen toiminnasta. Kuviossa 16 on esitetty palveluja, joihin Luotsi-toiminnalla on kytköksiä. Tämän arviointiprosessin yhteydessä Luotsi-toimintaa ja sen arviointia on esitelty syksyn 2011 Sosiaalipolitiikan päivillä työryhmässä ”Nuoret sosiaalipoliittisena kysymyksenä”, kevään 2012 Sosiologipäivillä työryhmässä ”Hyvinvointivaltio, hyvinvoinnin riskit ja sosiaaliset tukirakenteet Euroopassa” sekä Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin seminaariristeilyllä. Vaikka toiminnasta ei ole juuri aiemmin kuultu, on vastaanotto ollut positiivista ja Luotsi-toimintaa kohtaan on osoitettu kiinnostusta. Toimintakonseptiin on käyty tutustumassa Saksasta asti, mutta tiedossa ei ole, että mallia olisi käytössä tällaisessa muodossa missään muualla kuin Helsingissä. Viimeisimpänä keväällä 2012 toimintaa kohtaan on osoitettu kiinnostusta Hollannista.

72

4.1.6 Opetusviraston rooli Luotsi-toiminnassa Kahdeksan haastateltua kahdeksastatoista Luotsi-informantista nosti esille tulevaisuuden mahdollisena kehittämisen kohteena Luotsi-toiminnan organisoitumisessa opetusviraston roolin osana Luotsi-toimintaa. Opetustointa ja kouluja toivottiin vahvemmin mukaan toimintaan. Toisaalta esimerkiksi kaksi koulukuraattoria totesi, että on hyvä, että Luotsi pysyy irrallaan koulusta, sillä silloin nuorten on helpompi sitoutua toimintaan, ilman koulun mukanaan tuomia velvoitteita ja pakkoja. Opetusvirasto on keskeinen toimija Luotsissa nuorten lähettäjätahona oppilashuollon kautta. Se ei tällä hetkellä kuitenkaan resursoi toimintaan esimerkiksi vakansseja. Haastatteluissa muun muassa todettiin, että oman panoksen sijoittaminen toimintaan sitouttaa toimijoita, jolloin opetusviraston rooli myös toiminnan resursoijana olisi tärkeä. Raportissa ”Oppilashuolto Helsingissä – Odotukset, toiveet ja arjen todellisuus” (Vismanen 2011) nuorisotyö nimettiin tärkeimmäksi tahoksi, jonka kanssa oppilashuoltotyön tulisi tehdä lisää yhteistyötä. Vastaajat toivoivat sekä alueellisen nuorisotyön että Luotsin nykyistä tiiviimpää mukanaoloa oppilashuollon ja oppilashuoltoryhmien toiminnassa. Luotsi-toiminnan laajentumista esitettiin yhtenä raportin kehittämisehdotuksista oppilashuollon matalan kynnyksen toimintamalleiksi (mts. 96). Laajentaminen oli myös osa toimenpide-ehdotusta nuoriso- ja sosiaalitoimen jalkautumiseksi kouluun (mts. 128), mikä nähtiin yhtenä koko oppilashuollon pidemmän aikavälin kehittämisen toimenpiteenä. Lisäksi Luotsi-toimintaa toivottiin laajennettavaksi myös alakouluihin ja nuorisotyön haluttiin jalkautuvan kouluun tekemään itseään tunnetuksi oppilaille, mutta myös hoitamaan osaltaan välituntivalvontaa. (Mts. 73–75.) Myös eräässä tämän arvioinnin haastattelussa sivuttiin raporttia: ”Tuli mieleen, että se erityisyys on vahvempi koulunkäynnin tuki, koulu voi hoitaa koulussa pelkästään omaansa, mutta esim. tossa opevin selvityksessä tuli hyvin ilmi, että Luotsi on sitä, mitä halutaan koulunkäynnin tueksi, ku siin on se kaikki muu, vapaa-aika jne. et joku joka koordinoi sitä ja sillä on resurssit vahvasti viedä sitä eteenpäin.” Opetusviraston vahvempaa roolia Luotsi-toiminnassa puoltavat muun muassa seuraavat tekijät, jotka nousivat esiin tämän arvioinnin aikana: a. Koulut tavoittavat suuren osan ikäluokkaa, ovat kiinni lasten ja nuorten arjessa ja niissä nuorten ongelmiin on yleensä ensimmäinen mahdollisuus puuttua. b. Luotsi-toiminnalla on jo ennestään vahvat kontaktit alueiden kouluihin ja oppilashuoltoryhmiin, joissa on toisaalta myös hyvä Luotsi-tuntemus. c. Koulunkäynnin tuki on jo nyt yksi Luotsi-toiminnan tärkeimpiä osa-alueita. ”Luotsi tarjoaa kaikkea sitä, mitä koulu ei voi tarjota, lasta herätetään, patistetaan kouluun, autetaan läksyissä, aktivoidaan vanhempia koulunkäynnin tukemiseen, kootaan verkostoa monipuolisesti, etsitään niitä kohtia, missä koulu voi hoitaa, mitä vanhemmat voi hoitaa, mitä nuorisoasiainkeskus voi tehdä, kuinka vapaa-ajan toiminnot tukevat koulunkäyntiä – esim. jos liikka

73


suorittamatta, mennään yhdessä suorittamaan, voidaan luovasti tukea koulunkäyntiä, kuin mitä koulu voi tehdä. Että aika paljon koulussa rajoittuu siihen, että mitä kouluajan puitteissa voidaan tehdä, kun koko homma voikin kiikastaa esim. päivärytmin sekaisuudesta.” d. Erityisluokilla olevat nuoret saavat tukea, mutta muilla luokilla opiskeleville koulujen oppilashuolloilla ei ole opetustyön ohella tarpeeksi resursseja tukea erityisen tuen tarpeessa olevia nuoria. ”No joo, kouluissa ryhmät on tosi isoja, ei voida kädestä pitäen neuvoa, Luotsissa on tarjota turvallinen, pieni ryhmä, jossa voi pikkuhiljaa harjoitella niitä taitoja. Koulumaailma on aika raaka, ja yhteen luokkaan tulee hyvin erilaisia nuoria ja sit ne, jotka ovat hiljaisempia, ne jotka vetäytyvät syrjään, yleensä siinä menee aikaa, ennen kuin sellaiseen kiinnitetään huomiota ja nuorten määrä on valtava, että ei pystytä tarjoamaan tukea. Eivät ole häiriöksi. Yleensä äänekkäimmät huomataan ja huomioidaan, he ovat ensimmäiset keihin kiinnitetään huomiota.” ”Nuorille on tapahtunut jo aika paljon ennen Luotsiin tuloa, viesti yhteistyökumppaneilta on ollut se, että kun ei ole aikaa tarttua niihin nuoriin, jotka alkaa oireilemaan, vaan siellä on jo niin paljon niitä, jotka oireilee paljon ja joiden oireiden hoitamiseen menee paljon aikaa, että nää jotka vasta alottelee, niin niihin ei keretä puuttumaan.” e. Opetusviraston vahvempaa roolia Luotsin täydentäjänä puoltaa muun muassa oppimisvaikeuksista tehty tutkimus. Niilo Mäki Instituutissa käynnissä olevassa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) Motivoimaa-hankkeessa ehdotetaan (Yle 2012) erityisopetuksen roolin vahvistamista toisella asteella nuorten syrjäytymisen ehkäisyn keinona. Oppimisvaikeuksiin puuttuminen ja oppimistaitojen vahvistaminen varhaisessa vaiheessa on todettu tärkeäksi myös Valtiontalouden tarkastusviraston nuorten syrjäytymisen ehkäisystä tehdyssä katsauksessa. Sen mukaan oppimishäiriöistä koituvat negatiiviset seurannaisvaikutukset ovat sitä suuremmat, mitä myöhemmin oppimisvaikeuksiin puututaan (VTV 2007, 117). f. Valtiontalouden tarkastusviraston pitkäaikaistyöttömyyttä käsittelevässä tarkastuksessa nostettiin erityisesti esiin oppimisvaikeudet työllistymis­ vaikeuksien taustasyynä (VTV 2011, 54). g. Esimerkiksi (laaja-alaisten) erityisopettajien, konsultoivien erityisopettajien tai opettajien työskentely Luotsissa täydentäisi moniammatillista ja -hallinnollista toimintamallia: se toisi laajemman ammatillisen tuen nuorille ja voisi olla auttamassa Luotsin työntekijöitä tunnistamaan nuorten mahdollisia oppimisvaikeuksia. h. Tämän arvioinnin aikana tehdyistä haastatteluista nousi esiin Luotsi-toiminnan positiivinen lähestymistapa, tietynlaisen negatiivisen kierteen katkaiseminen koulunkäynnin yhteydessä ja toiminnan voimaannuttava vaikutus nuorten elämään, joista lisää myöhemmin.

74

”Kouluissa on se kuri mukana ja opettaja voi tulla verkostoon kaiken negatiivisen palautteen kanssa, Luotsin erityisyys on se, että annetaan nuorelle myös positiivista palautetta, missä se nuori on hyvä ja mihin kannattaa panostaa ja mistä mikäkin johtuu. Koko kulttuurin muuttaminen sen nuoren kohdalla, että sitä ei nähtäisi niin pahana.” Opetusviraston ja koulujen vahvemmasta roolista keskusteltiin Luotsin yhteisessä kehittämispäivässä arvioinnin alustavista tuloksista nostetun väitteen kautta: ”Luotsin täytyy jatkossa kiinnittyä enemmän kouluun.” Keskusteluissa nousi esiin muun muassa seuraavia ajatuksia: • Luotsi-toiminnassa nähtiin olevan hyötyä erityispedagogiikan osaamisesta ja yhteistyötä pidettiin tärkeänä, koska opetusvirasto ja koulut ovat suuri kumppani toiminnassa jo nyt. • Ennen kaikkea haluttiin puhua yhteistyöstä, eikä Luotsin kiinnittymisestä kouluun. • Päinvastoin nähtiin kehityskelpoiseksi ideaksi, että opetustoimelta tulisi resursseja ja asiantuntemusta Luotseihin esimerkiksi tilapäisen erityisopetuksen ja erilaisten hankkeiden kautta (mm. hankkeet Kaikki käy koulua ja Kiva koulu). • Erityisopettajia ehdotettiin mukaan esimerkiksi leiritoimintaan. • Yhteistyötä, joka sijoittuisi ennemmin Luotseihin kuin kouluihin, perusteltiin muun muassa sillä, että tutkimusten mukaan niiden oppilaiden määrä, jotka eivät pidä koulusta lainkaan, on lisääntynyt. Luotsin neutraali imago verrattuna tähän kehitykseen edesauttaisi mahdollisesti nuorten mukaantuloa. (mm. Kämppi et al. 2008, 12, 70.) • Erityiseksi painopistealueeksi toivottiin koulukiusaamiseen puuttumista, jossa yhteiset resurssit ja yhteistyö voisivat tuottaa nykyistä parempia tuloksia. • Koska nuori viettää koulussa merkittävän osan ajastaan, tulisi luotsimaista positiivista lähestymistapaa ja itsetunnon vahvistamiseen tähtääviä toimintoja viedä kouluihin. • Sitoutumista Luotsi-työhön toivottiin opetusviraston ja koko koulutoimen tasolta, sillä koulut ovat keskenään erilaisia ja usein yhteistyö riippuu kulloisenkin rehtorin kiinnostuksesta sitä kohtaan. • Toisaalta kysyttiin, viekö yhteistyön tiivistäminen yhdellä Luotsin toimintaalueella resursseja kodin ja vapaa-ajan alueilta: vaikka Luotsissa koulunkäynnin tuki on tärkeässä osassa, monien nuorten elämän vaikeat asiat ovat vapaa-ajalla tai kotona ja perheessä, ei niinkään koulussa.

75


4.2 Ennaltaehkäisyn universaalius vrt. yksilöllisyys: Luotsi-toiminnan erityisyys helsinkiläisnuorille suunnattujen palvelujen kentässä Luotsi-informanttien haastatteluissa selvitettiin haastateltujen näkemyksiä Luotsi-toiminnan erityispiirteistä. Keskeisenä viestinä oli, että Luotsi-toimintaa tulisi ennen kaikkea tarkastella helsinkiläisnuorille tarkoitettujen ennaltaehkäisevien palvelujen kentässä (mm. kuvio 17). Neuvolat, päivähoito ja koulutoimi oppilashuoltoryhmineen toteuttavat universaalia ennaltaehkäisyn periaatetta. Tässä kohtaa palvelujärjestelmällä ja sen sektorikohtaisilla toimijoilla ei kuitenkaan ole yksinään tarjota vastauksia erityisen tuen tarpeessa olevien nuorten haasteisiin. Esimerkkinä tästä voidaan tarkastella koulukuraattoritoimintaa: usein yhden kuraattorin työsarkaan saattaa lukeutua jopa tuhat oppilasta. Tällöin Luotsi-toiminta erottuu muusta palvelukentästä muun muassa moniammatillisuutensa ja -hallinnollisuutensa vuoksi, kun yhden nuoren tilannetta voi olla ajan kanssa arvioimassa useampi ammattilainen sekä perheenjäsen. Toiminnan keskeisiksi erityispiirteiksi voidaankin lukea sen rooli välimaaston toimijana, jonka mahdollistaa moniammatillisuus ja -hallinnollisuus sekä toiminnan pysyvyys verrattuna hankemuotoisiin toimintoihin ja joka on taustana toiminnan tietylle neutraalille imagolle. Toiminnan monipuolisuus on toinen keskeinen erityispiirre, kun toiminnassa yhdistetään yksilö- ja ryhmätyöskentelyä toiminnallisuuteen ja verkostotyöskentelyyn ja työtä tehdään joustavasti nuorten ja perheiden tarpeista lähtien.

4.2.1 Välimaaston toimijuus Haastattelujen ja monitahoarviointiaineiston perusteella näyttäisi siltä, että Luotsi-toiminta tavoittaa nuoria, joilla on erityisen tuen tarvetta, mutta, jotka eivät muuten päätyisi minkäänlaisen tuen piiriin (esimerkiksi hiljaiset, syrjäänvetäytyvät). Luotsi-toiminnan erikoistuneesta työmuodosta Skanssista vuonna 2006 tehty ulkoinen arviointi (Net Effect 2006) oli nimetty: ”Ei kenenkään maalla”, mikä kertoo toiminnan asemoitumisesta rakenteiden väliin eräänlaisena täydentävänä palveluna. Välimaaston toimijuutta edesauttavana tekijänä voi pitää moniammatillista ja monihallinnollisesti organisoitua työskentelyä, jos tätä kautta voidaan olettaa toiminnalla olevan strategisia kiinnekohtia palvelujärjestelmän eri osiin. Moniammatillisia, mutta toisaalta yksihallintokuntaisia tiimejä on useissa hankkeissa ja toimintamuodoissa. Luotsi-toimintaan on sitoutunut yhdessä kolme virastoa. Haastateltujen mukaan yhteinen resursointi sitouttaa toimijoita kiinteämmin toimintaan, kun pelissä on yhteiset rahat ja työntekijäresurssit, toimitilat ja kalusto sekä esimerkiksi toiminnan kehittämiselle annettu aika. ”…tää on aidosti monihallinnollista, kolme hallintokuntaa on aidosti sitoutunut tekemään tätä. Ei oo semmonen mistä irtisanoudutaan tai todetaan, että tänä vuonna ei nyt kiinnostais tai näin, vaan se on selkeesti tällanen kolmen kauppa.” ”Luotsi on ollut pooliajattelua ennen pooleja.” Moniammatillisuus Luotsi-toiminnassa koettiin ennen kaikkea hyväksi ja toimivaksi käy-

76

tännöksi ja työskentelytavaksi, joka tuo lisäarvoa asiakastyöhön. Eri ammattikuntien yhteistyössä positiivisina puolina haastatellut pitivät ennen kaikkea siitä, että toiminnassa nuoren tilanteeseen saadaan useampi ammatillinen viitekehys ja tulokulma, millä pyritään takaamaan kullekin asiakasnuorelle paras mahdollinen yksilöllisesti räätälöity tuki. Luotsissa ”nuorella on mahdollisuus tulla kuulluksi moniammatillisesti”. Näin pyritään myös takaamaan nuorille palvelut ”yhdeltä luukulta”. Jos Luotsissa havaitaan tarve nuoren lähettämiselle toisenlaiseen tukipalveluun, voidaan tämä tehdä konkreettisimmin jopa niin, että Luotsi-työntekijät saattavat nuoren kädestä pitäen ja ohjaten toiseen palveluun. Moniammatillisuus on läsnä jo nuoren lähtötilannetta pohdittaessa, mutta myös käytännön työssä, jossa nuoren kanssa toimitaan moniammatillisina työpareina. Näin henkilökunnalle tarjoutuu mahdollisuus saada tukea omaan työhönsä eri ammattikuntien edustajilta. ”Lisää kaikkien tahojen osaamista, opitaan ja inspiroidutaan toisten tekemisistä.” Toisaalta moniammatillisuuden haasteiksi mainittiin eri virastotaustoista johtuvat erilaiset toimintakulttuurit ja niihin sopeutumisen opettelu, joka vie aikaa. Esimerkiksi salassapito mainittiin eräässä haastattelussa käytännöksi, jossa eri virastojen lähestymistavat ovat hieman erilaisia. Myös yhteisen kielen löytämistä on usein (myös muutamissa tämän arvioinnin haastatteluissa) pidetty moniammatillisuuden ja -hallinnollisuuden haasteena. Joidenkin haastateltujen mukaan eri hallintokuntien työntekijöiden kanssa työskentely luo työnjohdollisia haasteita Luotsien esimiehille. Näitä ovat esimerkiksi lomien ja työaikojen järjestämisen vaikeus ilman yhteistä sähköistä tietojärjestelmää. Myös esimerkiksi virastojen erilaiset palkitsemiskäytännöt ja laajemmin rakenteiden joustamattomuus ovat haastavia käytännössä. ”Yksittäisen työntekijän vinkkelistä se voi olla haaste. Työparitoiminnan haasteet; työparin palkka tulee eri virastosta ja työajat voivat olla toisenlaisia.” Monihallinnollisuuden ja -ammatillisuuden eräänä hankaluutena mainittiin myös ammatti-identiteettien rajojen hämärtyminen yhdessä toimittaessa. Eri ammattikuntien osaamista on pyritty pitämään yllä Luotseissa muun muassa mahdollistamalla työntekijöille pääsy heidän oman virastonsa tarjoamiin koulutuksiin ja tapaamisiin muiden saman ammatin edustajien kanssa. Luotsi-toiminta on ollut monihallintokuntaisuuden edelläkävijöitä ja eräänlainen päänavaaja hallintorajat ylittävän yhteistyön edistäjänä Helsingissä. Esimerkiksi vuonna 2010 käynnistyneen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman hankkeissa on esillä myös nuoriso- ja lastensuojelulakien velvoittamia hallintokuntien yhteistyön elementtejä, jotka ovat olleet Luotsi-toiminnan keskiössä jo pitkään. ”Monihallintokuntaisuus, ja monihallinnollinen johtaminen, sitä on tehty jo niin kauan, että sujuu aika rutiinilla, että välillä tuntuu nytkin noissa lasujutuissa, että muualla herätään vasta nyt tähän mikä meillä on toiminu jo reilusti yli 10–15 vuotta, että ei se sen kummempaa ole, kuin että johto on sitoutunut toimintaan.”

77


Nuorten haastatteluissa nuoret eivät erotelleet työntekijöiden ammattitaustoja. Asiakkaan näkökulmasta moniammatillisuus tai -hallintokuntaisuus eivät siis näyttäydy itseisarvoina: nuori on mukana Luotsi-toiminnassa, jossa yhdistyy eri ammattialojen ja virastojen osaamista ja nuori saa tukea siltä ammattilaiselta, joka tuntee parhaiten juuri tämän nuoren ja hänen palvelutarpeensa. Luotsia hallinnoi nuorisoasiainkeskus, joka on myös resursoinut toimintaan suurimman osan työntekijöistä: 18 nuoriso-ohjaajaa sekä kolme nuorisoasiainkeskuksen palkkaamaa toiminnanjohtajaa. Tätä kautta toimintaan tulevan nuorisotyöllisen työskentelyotteen eduiksi muihin palveluihin verrattuna voidaan haastattelujen pohjalta nähdä tietty neutraalius, vapaaehtoisuus ja leimaamattomuus. Kyse on nuorisoasiainkeskuksen imagosta esimerkiksi lastensuojelua helpommin lähestyttävämpänä palveluntuottajana. Haastateltujen mukaan Luotsista puuttuvat vahva kontrolli, sanktiot ja ehdottomuus. Luotsissa kohdataan esimerkiksi nuoria, joita koulu- ja opiskeluterveydenhuollon vuositarkastukset eivät ole tavoittaneet. ”Ja se mikä on selkeetä, on, että vanhemmat tai moni nuorikaan ei ajattele, että ne ois sellasia viranomaistahoja, et enemmänki se on tällasta tukihenkilötoimintaa.” ”[Toiminnalla] on hyvä maine, et jos vaikka kaveri tai kaverin kaveri on jo ollut siellä, ja todella ne nuoret, jotka on lähteneet, on siitä tykänneet, sitten heidän kaverinsa lähtee helposti mukaan.” Toisaalta tämä nuorisotyöllisen työotteen painottuminen suhteessa sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen työntekijöiden työhön sai myös osakseen kritiikkiä eräässä haastattelussa: ”Tää on tuonut sen, että henkilökunta on tuntenut sen, että painostetaan olemaan nuorisotyöntekijä, tiimissä toimiessa sitä yhdenmukaisuuden painetta, vaikka lähtökohta on se, että jokainen tuo oman ammattinsa erikoisuudet siihen työhön.” Myös nuorten haastatteluista oli tunnistettavissa toiminnan neutraaliin imagoon liittyviä pohdintoja: ”…jos menee esim. psykiatrille puhuu, ni sitä ei välttämättä haluu sillee tiedottaa kaikille muille mun mielest. Mut Luotsi oli jotenki rennompi, eikä niin paha sillee.” ”…se oli kummiski niinku vaik se oli sielt niinku sosiaaliviraston kautta menny, ni se ei ollu ihan niinku samanlaist, samantyyppist millekkää sossutädille puhumist ku normaali, että…” Neutraalista imagosta huolimatta kaikki haastatellut nuoret eivät kertoneet osallistumisestaan toimintaan muille nuorille, vaan asia haluttiin pitää omana tietona. Myös joitain pelkoja esimerkiksi erilaiseksi leimaantumisesta esitettiin muutamassa haastattelussa: ”…tääl oli sillee hauskaa, mut sit välil tuntu vähän sellaselt yksinäiselt ja oudolt niinku tulla tänne, tai niinku et se tuntu välil et ois ollu joku paljo isom-

78

pi ongelma, ku niinku joutu tulee johonki erilaiseen tai tällassee ryhmää.” ”Se [Luotsissa käyminen] oli enemmän mun oma juttu, et emmä tykkää oikee puhuu mun kavereitten kans tommosist, tai sillee mun kaverit kenen kaa mä sillon pyörin, ni oli vähän semmosii, et ne ois ollu vähän sillee, et no mitä sä nyt teet tai tietsä sillee et toi nyt o iha bullshittii, älä nyt jaksa. No mut niil ei meekkää nyt enää nii hirveen hyvin.” Luotsi voi olla monen nuoren kohdalla ensimmäinen palveluinterventio, joka tutustuttaa nuorta palvelujärjestelmään ilman pelkoa sanktioista. Tämä voi helpottaa myöhemmin esimerkiksi työllistämispalveluihin hakeutumista. ”Ja sitte taas Luotsi-toiminta on sellanen, et ku me toimitaan tälleen nuorisotyöllisesti, ni se nuori on saattanut jo tai aina onkin niin leimautunu koulussa, vapaa-ajalla ja kotonaki voi olla tilanne aika kriisiytynyt, et se, että siihen tehään tällanen interventio, et täältä tulee puolueeton aikuinen, joka näkee nuoren vahvuudet ni se vie/kantaa sitä nuorta eteenpäin, niin että se kyllä muistaa sen vielä aikuisenakin useimmiten.” ”…perhe oppii käyttämään meijän yhteiskunnan tukea, perhe suostuu siihen koska se ymmärtää, et se ei oo mikään sanktio, eikä ikuinen leima, vaan et se on oikeesti tukitoimenpide. Mut toki myös suomalaisissa perheissä pelätään viranomaisia.” Toiminnan neutraalilla imagolla on merkitystä esimerkiksi luottamuksellisen suhteen ja keskusteluyhteyden luomisessa nuoren ja työntekijän välille. Minna Salmen (2008, 43) mukaan mahdollisuudet lasten hyvälle kasvulle edellyttävät vastavuoroisia ja vakaita suhteita niin lasten ja aikuisten kuin lastenkin kesken. Esimerkiksi päivähoidon ja koulun säästöissä ei ole huomioitu sitä, että nuorelle vaikeuksista puhuminen edellyttää luottamusta ja luottamuksen syntyminen taas tuttuutta. Eräs nuori kertoi omasta kokemuksestaan nuorisopsykiatrian palveluista: ”Emmä tiiä jotenki varmaan se ku pysty rennommin olee jonkun ihmisen kaa, et ei tarvii istuu missään silleen neljän seinän sisäl ja tuijotella seinii ja ihan hiljasuudessa siel yrittää jutella jotain, et se oli just ku voi mennä kahville tai näin, et se oli niinku varmaan ja sit ku tuli tietenki tutummaks sil tavalla.” Eräs toinen nuori pohti luottamuksellisen suhteen syntymistä omassa elämässään kokemansa muutoksen kautta seuraavasti: ”Kyl mä varmaan olisin ennakkoluulosempi, jos mä en tietäis, et kyl tollasis jutuis voi oikeesti olla ihan hauskaaki ja et just niinku, on sellasta niinku ja seki et on niinku kodin ulkopuolelt tollasii ihmisiä, johon voi sit luottaa ja kaikkee tällasta.” Välimaaston toimijana Luotsi on positiivinen esimerkki toiminnasta, joka on lähtenyt liikkeelle määräaikaisena ja projektimuotoisena hankkeena, mutta joka on onnistunut vakiinnuttamaan roolinsa kaupungin palvelujärjestelmässä.

79


”Nyt on enemmän toimijoita. Kun Luotsi alkoi idässä, oli lyhyitä projekteja ja lyhytkestoisia hankkeita, mutta ei siinä määrin kuin nyt. Tällä hetkellä voi olla, että tullut nuorille surffausta palveluvalikossa, palvelusta toiseen ja työmallista toiseen. Nuorten palvelutarvetta ei ole saatu kuntoon millään hankkeella, ettei olisi niitä nuoria. Edelleen potentiaalisia pudokkaita.” Etuina pysyvyydessä ovat muun muassa Luotsissa toimivien työntekijöiden osaamisen kumuloituminen (paitsi jos paljon vaihtuvuutta), alueiden toimijat ovat vähitellen oppineet tuntemaan toiminnan, toiminnassa on kertynyt kokemusta siitä, millaiset nuoret hyötyvät siitä eniten ja esimerkiksi nuorten asiakasprosessien koontitiedon kerääminen on mahdollistanut pidemmän aikavälin toiminnan tarkastelun.

4.2.2 Toiminnan monipuolisuus Luotsi-toiminnassa yhdistetään monia elementtejä, joiden kautta nuorille pyritään tarjoamaan oikea-aikaista ja kohdennettua, ennaltaehkäisevää tukea. Luotsissa ei ole muodostettu yhtä ainoaa toimintatapaa tai menetelmää, vaan halutut vaikutukset ovat toiminnan erityispiirteiden, tiivistettynä sen monipuolisuuden ja välimaaston toimijuuden, yhdessä tuottamia. Luotsin monipuolisuus koostuu seuraavaksi esiteltävistä elementeistä: yksilöllinen tuki, ryhmätyöskentely, toiminnallisuus, verkostotyöskentely ja sidosryhmäyhteistyö, johon lukeutuu myös perheiden kanssa tehtävä työ ja vanhemmuuden tukeminen sekä toiminnan joustavuus nuoren kohdalla. Yksilöllinen tuki on keskeinen osa Luotsi-toimintaa. Jokaiselle nuorelle tehdään asiakasprosessin alussa yksilöllinen tukiohjelma ja toimintamuodot mietitään erikseen kunkin nuoren tarpeiden mukaan. Tukiohjelmaan kirjataan tavoitteet kodin, koulun ja vapaa-ajan alueille. Tukea annetaan sinne, missä kullakin nuorella tuen tarve kulloinkin on. Toiminnalla pyritään tukemaan nuoren arkielämän rytmiä, josta edellä mainitut elementit muodostavat tärkeän osan. Toiminnassa huomioidaan nuoren yksilölliset vahvuudet, tarpeet ja kiinnostuksenkohteet (Danska-Honkala & Poteri 2011, 130). Yksilöllisen tuen ohella ryhmätyöskentely on keskeisiä toimintatapoja Luotsissa. Ryhmän jäsenyys, ikätovereiden vertaistuki ja sosiaalisen vuorovaikutuksen harjoitteleminen ovat nuoren kehityksen kannalta tärkeitä ja mahdollistuvat yleensä Luotseissa muodostettavien ryhmien sekä yhteisen tekemisen kautta. Sosiaalisella vahvistamisella ja ohjatulla vertaistuella pyritään vahvistamaan nuoren itsetuntoa ja lisäämään vuorovaikutustaitoja. ”Nuoret saavat toiminnan kautta kavereita, ystäviä, joiden kautta ollaan myös vapaa-ajalla, tulee eväitä sosiaalisiin taitoihin, kuinka olla samanikäisten kanssa, kuinka kohdata toinen nuori, aloittaa keskustelu, moni nuori on ollut aivan yksin, ei ole tavannut koulun jälkeen ketään samanikäistä nuorta, nuori tarvitsee kehittyäkseen muutaman samanikäisen nuoren/kaltaisensa, jonka kanssa voi peilata omaa itseään ja nuoruuttaan. Se on se, mitä me heille pystytään tarjoamaan.” Toiminnallisuus on Luotsi-työskentelyn keskeinen elementti: luottamuksellinen suhde nuoreen syntyy ja toisaalta nuori myös sitoutuu paremmin toimintaan, jossa saa tehdä muutakin kuin puhua tai kuunnella. Toiminnallisuuden kautta on myös voitu rakentaa luottamusta nuorten Luotsissa muodostettujen ryhmien sisällä (Danska-Honkala & Poteri 2011,

80

142). Toiminnallisuus liittyy osittain aiemmin kuvattuun toiminnan neutraaliin imagoon, joka mahdollistaa tuttuuden ja luottamuksellisen suhteen syntymisen nuoren ja ohjaajan välille. Toiminnallisuus nousi esiin myös haastatteluissa tuloksellisuudesta puhuttaessa. Luotsi-toimijoiden tietoa ja tuntemusta asiakasnuorista pidettiin syvempänä ja toiminnallisuuden kautta koettiin saatavan nuoreen parempi vuorovaikutus- ja luottamussuhde suhteessa edullisemmin kuin monessa muussa palvelussa. ”…esim. 30–40 min. pöydän ääressä nuori saattaa olla koko ajan hiljaa, nuori ei saa juuri puhuttua, tai vuorovaikutusta ei synny, mutta jos ollaan päivä metsässä ja vaikka kanootilla kaadutaan koskessa, niin tulee kommentteja.” ”Muut palvelut pyytävät Luotseilta osaamista, jota niillä ei omassa toiminnassaan ole.” Toiminnallisuudella on roolinsa myös tasa-arvon edistäjänä: ”Nuoret pitävät just tästä toiminnallisuudesta. Tää on taas sellainen alue, että ne nuoret, jotka lähteneet mukaan, ei perheillä välttämättä olisi varaa tarjota tällaisia mahdollisuuksia nuorille, nuoret saavat kokeilla uusia juttuja, joita eivät muuten saisi. Aika suuri juttu heille.” ”…ylipäätään murrosikäisille on vaikea löytää palveluita, suuri osa palveluista esim. nuorten kriisipisteet jne. painottuu paljon puhumiseen, joka ei ole välttämättä kaikkien kohdalla paras tapa auttaa. 70 % palveluista painottuu puhumiseen, osa nuorista ei vaan puhu, et ihan turha yrittää! Varmaan liian nuoria siihen, että arvostaisivat tätä, mutta tää on muutenkin sellainen alue, että vanhemmatkin sanovat, että mitä siellä nyt vaan puhuttais.” Luotsi-toiminnassa moniammatillisuus näyttäytyy myös moniammatillisen verkostotyöskentelyn ja sidosryhmäyhteistyön kautta. Jokaisen nuoren ympärille kootaan nuorta tukevien aikuisten verkosto. Nuori on itse osa verkostoa toimivana tekijänä sekä osallisena itseensä sekä elämänhallintaansa liittyvissä keskusteluissa ja tavoitteiden asettamisessa. (Danska-Honkala & Poteri 2011, 129.) Luotsit ovat riippuvaisia sujuvasta yhteistyöstä toiminnan sidosryhmien kanssa, jotka lähettävät nuoria. Yhteydenpidon eri sidosryhmiin täytyy olla jatkuvaa ja tiivistä. Verkostotyöskentelyssä nuoren tilannetta katsotaan eri ammattilaisten näkökulmista ja nuorelle pyritään tarjoamaan positiivista palautetta kodista, koulusta ja vapaa-ajan toiminnoista. Joidenkin nuorten kertoman mukaan verkostotapaamiset olivat ahdistavia, kun ympärillä oli paljon aikuisia. Toisaalta haastatellut näyttivät ymmärtäneen verkostotapaamisten tarkoituksen: ”…totta kai tuntuu vähän ikävältä jos joudut puhuu sun asioista, sun ongelmista ja sit kaikki sun vanhemmat ja sun ne kaikki ohjaajat kuuntelee… mut se oli kyl, kyl se varmaan kuuluuki olla sillee vähän, ja sit ku se just helpottuu siitä et sä puhut ni.” Danska-Honkalan & Poterin (2011, 129) mukaan haastatellut Itäluotsissa mukana olleet nuoret olivat kokeneet, että aikuiset kommunikoivat verkoston kautta. Tällöin esimerkiksi tieto siitä, että koulussa tavoitteet eivät ole tulleet saavutetuiksi, kulkeutui helposti Luotsin ohjaajalle ja vanhemmille.

81


Luotsi-toiminnan keskiössä on nuori avuntarpeineen, mutta tiivis yhteistyö nuoren perheen kanssa on edellytys toiminnan onnistumiselle. Toiminnassa on siis yhdistetty nuorilähtöisyys perheiden kanssa tehtävään työhön. Vanhemmuuden tuen tai perhetyön tausta tulee toimintaan ennen kaikkea sosiaaliviraston toimintakulttuurista. ”…se on aika kokonaisvaltaista, että ku miettii näitä eri tahoja, mitä nuoren kanssa voi olla, että ku tää kuitenki kattaa sen vapaa-ajan, sit siin on se koulu ja sitte tää vanhempien tukeminen, että onko missään muualla näin, että pystyttäisiin.” Vaikka vanhemmillekin pyritään löytämään apua, voi tilanne nuoren kotona joskus olla niin vakava, ettei nuorta ja perhettä ole mielekästä auttaa Luotsissa, vaan muiden palvelujen piirissä: ”Jos nuoren kotitilanne on epävakaa, jos vanhemmilla on mielenterveys- tai päihdeongelmia, joihin ei ole omaa hoitokontaktia, kyllä silloinkin nuorta on todella vaikea päästä auttamaan. Jos kotona tilanne on kaoottinen, se perustuu siihen, että kotona tulisi olla perusrakenteet kunnossa.” Vanhemmuuden tuella pyritään myös siihen, että vanhemmat sitoutuisivat toimintaan ja tukisivat ja kannustaisivat lastaan Luotsi-prosessin aikana sekä sen jälkeen: ”Vuosi on aika pitkä aika, jokaisen nuoren kohdalla jossain vaiheessa tarvitaan myös vanhempaa, joka puskee eteenpäin sinne Luotsiin, et sun on mentävä, jos vanhempi on voimaton, eikä pysty huolehtimaan nuoren asioista, nuoren into voi lopahtaa.” Osa Luotsin monipuolisuutta on toimintamuodon joustavuus käytännössä nuorten ja perheiden kanssa tehtävässä asiakastyössä, esimerkkeinä seuraavat: Jokaiselle nuorelle räätälöidään hänelle soveltuva tukiohjelma hänen toiveistaan, mutta myös tarpeistaan lähtöisin. Toiminta ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, vaan nuorta voidaan tavata virka-ajan ulkopuolella ja usein nuoren vapaa-ajalla, ja vapaa-ajan toiminnoissa. Toisaalta luotsityöntekijät voivat tulla tarvittaessa koteihinkin. Luotsissa nuoren oma vaikuttaminen on osa toiminnan perusrakennetta: Jokainen nuori osallistuu itse Luotsissa oman tukiohjelmansa tekoon ja tavoitteidensa asetteluun. Nuori voi päättää myös palkitsemisestaan, kun tietyt tavoitteet on saavutettu. Lisäksi nuoret ovat mukana toiminnan sisällöllisessä organisoinnissa. Tämä nähdään olennaisen tärkeänä nuorten toimintaan sitoutumiselle ja sitouttamiselle. ”Luotsi on ollut yksi ensimmäisiä nuorisotyönmalleja, joissa nuori on saanut itse vaikuttaa omaan prosessiinsa.” ”…vahvuus tulee siitä, että on vain rakenne ei tiettyjä palveluita, ne mukautuvat ajan ja nuorten tarpeiden mukaan. Jossain on enemmän syömishäiriöongelmia, jossain päihdeongelmia.” Haastatelluista nuorista yksikään ei kokenut Luotsin olleen pakko, vaan ennemminkin mieluista tekemistä. Tähän liittyi usein edellä mainittu sitoutumisen näkökulma:

82

”…ei mul sinänsä ollu sellanen fiilis, et nyt mä joudun menemään sinne. Ja sit jos ois ollu joku sellanen oikeesti joku akuutti asia, mitä mä oisin pitäny tehä, ni kyl mä pystyin siirtää niit tapaamisii, et tavallaan et se oli just sillee vapaaehtost ja sit ku me tehtii kaikkee mitä mä ite olin jo päättäny, ni ei se ollu mitenkään sellast et olis pakko tehä jotain kauheet, mitä mä en halunnu.”

4.2.3 Luotsi palvelujärjestelmän ”sihtinä” Luotsi-informanttien haastatteluissa nousi esiin mielenkiintoinen jako vastausten välillä. Yhtäältä vastauksissa painotettiin näkemystä, joiden mukaan Luotsin lähettäjätahoilla on tärkeä rooli nuoren avuntarpeen tunnistamisessa jo lähetettä tehtäessä niin, että Luotsi ei saisi toimia palveluna, jossa jatkoselvitetään nuoren palvelutarvetta. Toisaalta osa vastaajista koki, että siinäkin tapauksessa, vaikka nuori ei jäisi Luotsi-toimintaan, voi Luotsilla olla tärkeä rooli nuoren palvelutarpeen kartoituksessa ja mahdollisessa jatko-ohjaamisessa eteenpäin palvelujärjestelmässä. Luotsin roolia eräänlaisena palvelujärjestelmän ”sihtinä” pohdittiin Luotsien työntekijöiden ja hallinnollisten esimiesten kesken kevään 2012 yhteisessä Luotsien kehittämispäivässä. Luotsin ”sihtimäisyyteen” suhtauduttiin pääosin positiivisesti, ja keskusteluissa nostettiin esiin muun muassa seuraavia näkökulmia: Luotsi-toiminta käynnistyy siitä, että arvioidaan nuoren sopivuus toimintaan. Samalla voidaan nähdä nuoren tarve jollekin muulle palvelulle, ja usein nähdäänkin. Paljon on kiinni myös siitä, kuinka Luotsin ympärillä olevat verkostot toimivat ja kuinka nuorelle voidaan löytää yhdessä paras mahdollinen tukimuoto muualta, jos hän ei sovikaan Luotsiin. Toisin sanoen, oli nuoren lähettämissyy mikä tahansa, on verkostoissa tärkeää jakaa vastuita yhteisesti. Tällöin esimerkiksi koulukuraattorilla ja Luotsin ohjaajalla on päävastuu nuoren koulunkäynnin tukemisesta ja sosiaalityöntekijällä vastuu esimerkiksi vanhempien palveluohjauksesta ja vanhemmuuden tukemisesta. Luotsi haluttiin nähdä tiettynä ”matalan kynnyksen” paikkana, jossa nuoren on helppo kertoa ongelmistaan. Kehittämispäivää ennen tehdyissä haastatteluissa nuorten tilanteiden nähtiin olevan hyvin muuttuvia. Toisin sanoen mahdollisuus siihen, että nuorten taustalta selviää Luotsi-toiminnassa mukana olon aikana vakavampia ongelmia, on suuri. Mitä lähempänä asiakastasoa haastateltu toimija oli, sitä selkeämmin nousi esille tarve Luotsista palveluna, joka voi ennaltaehkäisyn lisäksi tavoittaa ja tunnistaa myös niitä nuoria, joilla on mahdollisesti tarvetta vahvemmallekin tuelle. Haastatteluissa puhuttiin muun muassa ”vyyhdeistä”, eli nuorista, joista lähettäjällä ei ole ollut tarpeeksi tietoa, vaan lähinnä aavistus, että jotain on pielessä, ja luottamuksen syntyessä nuoren ja perheen taustalta on saattanut paljastua jotain odotettua vakavampaa. Hallinnon näkökulmasta tätä ei pidetty tehokkaana tapana toimia. Nuoria lähempänä työskentelevien mielestä tämä voi olla hyvä keino madaltaa viranomaisyhteistyön kynnystä. Luotsin kautta voidaan päästä käsiksi niihin nuorten ja perheiden ongelmiin, joihin ei muuten päästäisi. Kyse on osaltaan myös aiemmin mainituista toiminnan neutraalista imagosta ja luottamuksen ja tuttuuden syntymisestä, jotka mahdollistavat nuoren vaikeisiin tilanteisiin tarttumisen montaa muuta palvelua paremmin ja mahdollisesti jo varhaisemmassa vaiheessa. ”Sihteyttä” pidettiin myös nuoren etuna. Se, että Luotsista on mahdollista jatko-ohjata nuoria, nähtiin hyvänä muun muassa siksi, että nuoren lähetteen tekemiselle ei muodostuisi liian korkeaa kynnystä.

83


Luotsin ”sihtimäisyys” on toiminnassa syntynyt odottamaton vaikutus, sillä tällainen palveluohjaus ei kuulu varsinaisesti toiminnan perustehtävään, mutta on kuitenkin oleellinen osa jokapäiväistä työtä. Luotsia pidetään eräänlaisena rinnallakulkijana, jolloin muihin palveluihin ohjaus on olennainen osa perustyötä. Luotsien lähettäjätahoilta toivottiin kuitenkin tässä osaamista pohtia nuoren tilannetta tarkasti jo ennen Luotsiin lähettämistä, jotta Luotsiin päätyisi lähtökohtaisesti toiminnasta eniten hyötyvät nuoret. ”Kaikki toki hyötyvät, mutta resursseja ei ole kohdentaa toimintaa kaikille, vaan tulee pystyä kohdentamaan toiminta niille nuorille, jotka hyötyvät toiminnasta eniten. Luotsi ei voi olla paikka, jossa testautetaan nuoren palvelutarvetta, vaan lähettäjän tulee olla tietoinen ja hyvin informoitu siitä, millaisia nuoria toimintaan voi lähettää.” ”Meil on sellaisiakin tapauksia, et meille tulee nuoria, kun syntyy tällanen luottamuksellinen suhde, ni käyki ilmi, et se sijoitetaan ja se sijoitetaan tavallaan meidän ansiosta ja se on musta aivan oikein, koska ne asiat ois voinu päättyä paljon huonommin, jos me ei oltais saatu selville tän luottamuksellisen suhteen myötä, et mitä siel oikeesti tapahtuu.” Luotsin ”sihtivaikutusta” perusteltiin myös pidempiaikaiseen kustannustehokkuuteen vedoten. ”Joskus on nuoria jotka tarvitsevat raskaampia tukimuotoja. Ohjauksia tapahtuu myös Luotseista raskaampiin tukimuotoihin. Joskus havaitaan, että ollut tarve, mutta sitä ei huomattu. Silloin voidaan kustannustehokkuutta perustella sillä, että nyt kun tarve huomattiin tässä vaiheessa, voi olla että lyhyt arviointijakso sijaishuollossa voi olla halvempaa sen sijaan, että tulee pitkäaikaisia sijoituksia.” ”…Luotsissakin on pohdittu esim. nuorten lähettämistä nuorisopsykiatrian polille. Et kyl se jonkinlainen seula on, kaikkia ei varmaan tavoita, mutta ilman tätä seulaa moni varmaan putoaisi.”

5 MITKÄ OVAT LUOTSI-TOIMINNAN VAIKUTUKSET YKSILÖTASOLLA? Arvioinnin toisessa tutkimuskysymyksessä selvitettiin Luotsi-toiminnan subjektiivisia vaikutuksia, muun muassa sitä, mitä vaikutuksia Luotsi-toimintaan osallistumisella on ollut nuorten elämään ja kuinka pysyviä toimintaan osallistumisen tulokset ovat heidän mielestään olleet. Tämän arvioinnin yhteydessä haastateltiin yhteensä 18:aa noin vuosina 2002–2009 Luotsi- tai Skanssi-toimintaan osallistunutta nuorta. Nuorista 11 oli naisia, seitsemän miehiä. Kahdeksan haastateltua oli ollut asiakkaana Koillisluotsissa, seitsemän Itäluotsissa ja kolme Skanssissa. Kuten arvioinnin ensimmäisessä osassa tutkimusaineistosta kerrotaan, ovat tähän arviointiin sisällytettyinä myös Luotsi-toiminnasta aiemmin tehdyt arvioinnit ja opinnäytetyöt. Niiden yhteydessä on haastateltu yhteensä yli 50:tä asiakasnuorta, yli sataa muuta Luotsi-informanttia sekä lukuisia sidosryhmien edustajia. Rajavaaran mukaan on perusteltua pitää asiakkaiden näkökulmaa toiminnan vaikuttavuuden tarkastelun lähtökohtana. Näkemys perustuu ajatukseen siitä, että se, mikä on vaikuttavaa asiakkaiden elämässä, on yleensä merkityksellistä myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. (Rajavaara 2006, 75.) Tutkimuskysymykseen vastaamisen indikaattorina ovat siis nuorten subjektiiviset kokemukset toiminnasta ja sen vaikutuksista heidän ja heidän perheidensä elämään. Nuorten vastauksista oli erotettavissa lyhyemmän sekä pidemmän aikavälin toiminnan vaikutuksia. Tässä luvussa esitellään niitä kahden alatutkimuskysymyksen alla. Välittöminä vaikutuksina Luotsi-toiminnasta näyttäytyi nuorten kertoman mukaan muun muassa tärkeän aikuiskontaktin ja keskustelukumppanin merkitys sekä sosiaalisten vuorovaikutustaitojen paraneminen niin kotona, koulussa kuin vapaa-ajallakin. Luotsin pidempiaikainen vaikutus nuorten elämään on tiivistettävissä voimaantumisen käsitteeseen, joka on konkretisoitunut ennen kaikkea toiminnan positiivisen lähestymistavan kautta.

5.1 Mitä vaikutuksia Luotsi-toimintaan osallistumisella on ollut nuorten elämään? Kuten jo edellä asiakasvalinnasta puhuttaessa todettiin, eri syitä tulla Luotsi-toimintaan on paljon, aina päihteidenkäytöstä näpistelyyn ja juurettomuudesta sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Jo näiden 18 haastattelun myötä oli nähtävissä se elämän haasteiden moninaisuus, jonka parissa teini-ikäiset elävät. Nuorista kahdeksan oli tullut mukaan koulukuraattorin aloitteesta, kolme muuten koulun kautta, ja lopuilla ajatuksen Luotsi-toiminnasta oli ottanut esiin joko oma vanhempi tai sosiaalityöntekijä, terapeutti, erityisopettaja, koulupsykologi, kouluterveydenhoitaja tai Luotsin työntekijä. Nuoret eivät juuri tunteneet Luotsi-toimintaa ennen mukaantuloaan. Silti toimintaan lähdettiin pääasiassa mielellään, ja käyminen tapaamisissa perustui vapaaehtoisuuteen ja omaan haluun osallistua. Pakoksi Luotsia ei koettu, vaikkakin muutama nuori puhui tietyistä alun käynnistysvaikeuksista: joskus eivät henkilökemiat kohdanneet ensimmäisen ohjaajan kanssa tai osallistuminen epäilytti muuten vain.

84

85


”Emmä ehkä sillon tajunnu sitä, et se oli niinku tosi siistii, et ei sillon vielä osannu arvostaa, et nyt ku alkaa miettii niinku jälkeenpäin, ni olihan se totta kai… Emmä tiiä oikee. Et kyl se nyt tuntuu, et ois kaduttanu, jos ei ois käyny, et kylhän siis. Se oli periaattees niinku vähän ku rippileiri, et aluks vähän niinku närästytti mennä sinne, mut sit jälkeenpäin se oli tosi kivaa. Alkumetrit oli vähän jäisiä, mut eiköhän se kaikil oo.” Haastatteluissa selvitettiin muun muassa Luotsin mukanaan tuomaa mahdollista muutosta nuorten elämään, nuorten kokemuksia toiminnan keskeisistä vaikutuksista ja siitä, mikä toiminnassa oli mieluisinta ja hyödyllisintä. Mieluisimmaksi nimettiin toiminnallisuuden kautta konkretisoituneet asiat, kuten retket, pidemmät leirit tai harrastusmahdollisuuksien kokeilemiset. Haastatteluista nousivat esiin seuraavat neljä kokonaisuutta: luotettavan aikuisen tuki, koulunkäynnin tuki, vuorovaikutustaitojen paraneminen ja Luotsin näyttäytyminen vaihtoehtona.

5.1.1 Luotettavan aikuisen tuki Nuorten mielestä hyödyllisintä Luotsissa mukana olemisessa oli keskustelu oman ohjaajan kanssa. Nuori sai luotettavan kontaktin ohjaajasta ja rinnalleen aikuisen, joka tuki ja jonka kanssa pystyi keskustelemaan itseä mietityttäneistä asioista, joista ei mahdollisesti voinut puhua kotona. Luotsin rooli näyttäytyi eräänlaisena nuoren rinnalla kulkijana ja saattajana: ”No varmaan just se, et tutustu siihen X:ään ja sai semmosen niinku aikuisen siihen, jolle pysty puhuu kaikesta ja niinku kuka autto kauheesti koulussa ja muutenkin.” ”Siis [elämä] meni ihan päälaelleen, siis hyvällä tavalla. Et mähän olin ihan pohjalla ja kyl noist tota X:stä ja X:stä oli tosi paljon hyötyy, ku ei ollu ketään muita aikuisia oikeestaan siinä niinku silleen ketkä vaan kuuntelee, mikä on oikeesti aika tärkeetä… Noi saa uskoo, et on jotain mahdollisuuksia, mä olin jo uskomas siihen, et ei oo mitään. Siis mä jo oikeesti ajattelin, et ei must tuu mitään.” Nuoren ja ohjaajan välinen tuttuus ja sitä kautta rakentunut luottamussuhde, jonka kautta vaikeistakin asioista on helpompi puhua (mm. Salmi 2008, 43), on mahdollisesti syntynyt myös aiemmin mainitun Luotsin neutraalin imagon kautta. Ohjaajat näyttäytyivät joskus jopa enemmän kavereina, kuin työntekijöinä: ”…työntekijät ne tuntu vähän ku ne ois ollu enemmän kavereita, ku työntekijöitä. Et ne osas vähän niinku keskustella asioista, mut ne ei ollu pelkästään et mennään esim. keilaa ja ne kattelee vaa sivusta, vaan ne oli siin mukana ja puhuttii asioita siin sivussa.” ”No ehkä sellanen, et siin oli aika samantyylises tilantees olevii ja sit siel pysty jutella aika hyvin kaikist asioista, et ei tarvinnu olla missään tyyliin psykologil sillee, niinku siel pysty jakaa niit ajatuksii.” Jotain luottamussuhteesta omaan ohjaajaan kertoo esimerkiksi seuraava: ”…et onhan se vähän sellast ku antais pikkulapselle tikkarin, et X soitti välillä et lähetää sukeltelee ja se oli vaan jotenki tosi siistii, vaik mä oon pelänny aina hukkumist yli kaiken.”

86

Myös Danska-Honkalan ja Poterin (2011) haastattelemien entisten Itäluotsi-toiminnassa mukana olleiden nuorten haastatteluissa korostui luottamus. Ohjaajat näyttäytyivät helposti lähestyttävinä ja turvallisina kuuntelijoina, jotka eivät arvostelleet (mts. 143).

5.1.2 Koulunkäynnin tuki Luotettavan aikuisen kautta mahdollistui myös koulunkäynnin tuki. Kaikki haastatellut saivat käytyä peruskoulun loppuun. Nuorten polut Luotsista ja peruskoulusta eteenpäin olivat kuitenkin hyvin erilaisia ja niiden varrella oli muun muassa seuraavia asioita: ammattikoulua, lukiota, kymppiluokkaa, ammattiin valmentavaa kymppiluokkaa, aikuislukiota peruskoulun arvosanojen korottamiseksi, perheenperustamista (5/18 oli tullut vanhemmaksi), työpajatoimintaa ja töitä. Suuri osa nuorista oli haastattelun aikaan opiskelijoita, osa vanhempainvapaalla tai töissä ja muutama työttömänä. Danska-Honkalan ja Poterin (2011, 143) mukaan heidän haastattelemiensa nuorten jatkokouluttautuminen ei ollut sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Luotsin arvo koulunkäynnin tuessa voidaan kuitenkin nähdä esimerkiksi siinä, että peruskoulu tuli suoritettua loppuun ja jatkopolkuja peruskoulusta eteenpäin oli mietitty yhdessä nuoren ja ohjaajan kesken. Muutaman nuoren mukaan ilman Luotsin tukea peruskoulu olisi saattanut jäädä kesken. ”Emmä tiiä, varmaan se, et kuitenki jos sillon ymmärs mennä sinne kympille ja tälleen kävi vähän paremmin koulun, ni kyl se sit tänneki asti vaikuttaa, ne numerot sun muuta.” ”…ton [toiminnassa mukana olon] jälkeen se yks ohjaaja toi X, ni se löys mulle vähän niinku sellasen paikan ku koulupudokkaille, ni se niinku autto mua menee sinne ja tällee näin ja mä menin sinne ja sain käytyy yläasteen loppuun ja sit sen yläasteen jälkeen menin amikseen, mut se loppu kesken.” ”Et pääsee elämäs eteenpäin, se oli oikeesti niinku se pääpointti… joku repi mut sielt himast, et se oli se. Emmä osaa sanoo sulle mitään muuta, se oli vaan mulle niinku henkilökohtasesti kaikist isoin juttu, et pääsee ees pois sielt himast.” Nuorten koulunkäyntiä tuetaan Luotsissa esimerkiksi sopimalla koulun kanssa joustavista järjestelyistä nuoren kurssien suorittamiseksi, auttamalla nuorta koulutehtävissä tai kokeisiin valmistautumisessa tai tukemalla nuoren arkirytmiä esimerkiksi hakemalla nuori aamuisin kouluun. Tapoja tukea on yhtä paljon kuin Luotsissa nuoria. Kouluilla kuitenkaan harvoin on mahdollista tukea nuorta tällä tavoin joustavasti ja yksilöllisesti. Syrjäytyminen hahmotetaan usein monen eri negatiivisen osatekijän summaksi. Luotsilla on koulunkäynnin tuessa eräänlaisen negatiivisen kierteen purkajan rooli. Tällaisessa kierteessä heikko motivaatio ja epäonnistumiset kasautuvat. Kuviossa 18 on kuvattu negatiivinen kierre tai Jan-Erik Nurmen mukaan eräänlainen kielteinen noidankehä (Nurmi 2011, 31). Kierre ja siinä olevat elementit vahvistavat itse itseään: heikko itsetunto johtaa epäonnistumisennakoinnin kautta mataliin tavoitteisiin: kun odotetaan ennalta epäonnistumista, ei tekemisiä enää jakseta suunnitella. Passiivisuus ja muihin asioihin keskittyminen häiritsee pitkäjänteistä yrittämistä ja saattaa johtaa vaatimattomaan opiskelumenestykseen. Kun epäonnistumisista syytetään omaa tyhmyyttä, on itseään vahvistava kierre valmis. (Mt.)

87


Nurmi (mts. 32) on esittänyt mahdollisina syrjäytymisen ehkäisykeinoina kielteisten ajattelu- ja toimintatapojen purkamista, nuoren itsetunnon tukemista, sosiaalisen pääoman ja verkostojen etsimistä, onnistumiskokemusten luomista ja myönteisen minäkäsityksen ja ajattelun vahvistamista, sosiaalisten taitojen opettelua, koulutussuunnitelmista ja uratavoitteista sopimista ja tulevaisuuden vaihtoehtojen miettimistä.

MINÄKUVA/ ITSETUNTO

ONNISTUMIS-/ EPÄONNISTUMISENNAKOINTI

SYYSELITYKSET -YLEENSÄ ITSEÄ TUKEVA AJATTELUTAPA

TAVOITTEET (matala/korkea) & SUUNNITELMAT

SUORITUKSEN ARVIOIMINEN

YRITYS, TEHTÄVÄN SUORITTAMINEN

”Noo, siinä niinku oppi elää muitten ihmisten kanssa niinku ymmärtää niittenki näkökulmii ja, ja niitten kaa niinni sovussa eläminen… Noo hyödyllisintä se on just tää oppiminen, kanssakäyminen muitten kaa…” ”…et sillee mä pikkuhiljaa rupesin vähän aikuistuu ja ajattelee niinku enemmän muitaki, ku itteäni.” Danska-Honkala & Poteri (2011, 142) tulivat Itäluotsin entisiä asiakasnuoria haastatellessaan tulokseen, että Luotsi-toiminnalla oli ollut selkeä vaikutus kaverisuhteiden syntymiseen, mikä oli lisännyt heidän elämänsä mielekkyyttä. Tämän arvioinnin haastatteluissa kuului samanlaisia viestejä: ”…ni osas sillee niinku, sit oli niinku kavereita sen jälkeen ja sit oli vapaaajallaki kavereita tosi paljon. Silleen niinku oppi vähän niinku niin sanotusti tutustuu ja tällee.” Joidenkin nuorten kohdalla hyvä suhde omaan ohjaajaan auttoi myös yleisesti vuorovaikutustaitojen paranemisessa: ”Ja sit ku X:stä ja muista tuli vähän niinku kavereita, ni oppi tutustuu erilaisiin ihmisii, et on vähän sellanen avarakatseisempi fiilis tai sellanen.” Osalla haastatelluista oli negatiivisia, esimerkiksi kiusaamiskokemuksia, joiden vuoksi uusiin ihmisiin tutustuminen ei ollut helppoa:

Kuvio 18. Kielteinen noidankehä (Nurmi 2011, 31).

Koulunkäynnin tuessa tärkeää oli tietty arjen toiminnallisuus, jossa nuori on osana Luotsi-toimintaa saanut tukea koulunkäyntiin aina läksyjen teosta kotitalouskurssien suorittamiseen Luotsissa. Toiminnallisuus ei siis aina ollut selkeitä harrasteita, kuten uusien harrastusmuotojen (esim. seinäkiipeily, minicross) kokeilemiset. Nuoret osasivat silti antaa arvoa näille arjen toiminnallisuuden muodoille. Toiminnallisuudella näytti toiminnassa olleen eri tasoja ja tarkoituksia, riippuen siitä, oliko toiminnallisuus palkitsemista tavoitteiden saavuttamisesta tai vaikkapa keskusteluyhteyden luomista nuoren ja ohjaajan välille, vai tavoiteltiinko toiminnallisuudella esimerkiksi nuorille vaihtoehtoisia tapoja viettää vapaa-aikaa. Esimerkiksi arkojen nuorten kanssa on Luotsissa harjoiteltu oman kotiympäristön ulkopuolella liikkumista: ”Sitte olihan siin alussa seki et ku mä en ollu kauheen niiku tottunu lähtee mihinkään julkisille paikoille ja näin poispäin ni seki oli jo mulle hyvä.”

5.1.3 Vuorovaikutustaitojen paraneminen Nuorten haastatteluissa nousi selkeästi esiin vuorovaikutustaitojen paraneminen Luotsiin osallistumisen myötä. Luotsin monet toimintamuodot ja työmenetelmät säännöllisesti ja pitkäjänteisesti toteutettuna mahdollistavat niin nuoren tutustumisen ohjaajaan, ikäisiinsä muihin nuoriin kuin myös verkoston nuorta ympäröiviin aikuisiin. Osa haastatelluista nuorista koki Luotsin rohkaisseen esimerkiksi niin, että uskalsi tehdä helpommin tuttavuutta uusien ihmisten kanssa:

88

”En oikeen osaa sanoo sitä. No sillee et oppi niinku… No vähän hankala sanoo, oppi niinku kavereitten kaa niinku jotenki olla läheisempi, osas puhuu asioista, tutustuu tyyppeihin ja sit ei ollu semmosta et tuomitsee esim. ekasta ilmeestä, eikä oo koko aikaa sellanen kauheen negatiivinen.” ”No, kyl mä uskon, et must tuli sosiaalisempi, tai sillee, ei sil mitään negatiivist vaikutust ainakaan ollu ja kai siit tuli sellast niinku et pystyy ehkä toimii ryhmässäkin, koska siin oli niin monii erilaisii ihmisiä, et ei ollu oikeesti kauheesti mitään yhteisiin juttuja edes sillee, ehkä jotain, mut tavallaan, et oppi olee, tekee yhteistyötä erilaisten ihmisten kaa.” Vuorovaikutustaitojen paraneminen helpotti myös avun vastaanottamista: ”…sielt sai niinku neuvoo ja tukee sillee ja sit osas niinku ottaa sitä vastaanki sillee, sit se helpotti jatkossa, et jos meinas asiat kääntyy sillee, et ei meinaa kiinnostaa enää, sit jos joku tuli auttaa tai neuvoo, ei tyrmänny sitä heti.” ”Noo se sai varmaan niinku mut miettii mua itteeni enemmän ja niinku mun elämää, ku mä olin sillee välil aika masentunu, ni sit se niinku sai mua miettii enemmän et mitä mä voin tehä täällä ja et niinku miten mä voin olla avoimempi ja sillee puhuu mun asioista. Et se niinku autto mua avautuu aika paljo.” Eräs haastatelluista Luotsi-informanteista näki sosiaalisten taitojen harjoittelun Luotsissa tärkeänä nuorten tulevaisuudelle, jatko-opinnoille ja työllistymiselle.

89


”Nuorilla on tosi paljon haasteita kaverisuhteissa, mutulla, ja ylipäätään sosiaalisissa taidossa plus tunnetaidoissa, murrosiässä jos koska on aika opetella näitä asioita. Ennen kuin heistä tulee nuoria aikuisia, Luotsi voi olla paikka, jossa näitä taitoja opittaisiin. Tuntuu, että tunnetaidot ja sostaidot hukassa, mistä tämä johtuu? On enemmän nuoria alle 30-v. eläkkeellä, masentuneita. vaikea mennä opiskelemaan ja työelämään, jos ei tiedä, kuinka käyttäytyä tai osaa käsitellä omia tunteitaan, vaikka potentiaalia jatkoon olisi. Fiksuja nuoria, jotka mahd. masentuneet, olleet koulukiusattuja…” Osa muisti haastattelussa, kuinka kotona keskustelu vanhempien ja muiden perheenjäsenten kanssa helpottui. Nuorten puheissa Luotsin vaikutus kodeissa näyttäytyi eräänlaisen keskustelunavaajan roolin kautta: ”No paremmat välit tuli mutsiin ainaki, se on varma. Se mut tänne halus kuitenki. Jotenki se parans välei, ku käytii sillee puhuu jonkun ammattilaisen kans, ku meil oli kai kotonki jotai ongelmii. Just vapaa-ajast niinku johtuen.” ”Et ku mul oli sillee pienempii sisaruksii, ni sit me ruvettii miettii niinku koko perheen kannalt, et mitä kaikkee me voidaa tehä yhes enemmän.” ”Nii et kylhän niinku meil on ollu tosi hyvät välit aika sillee perheen kaa, mut sit nyt tietysti sen ikäsen ei kauheesti jaksanu puhuu kaikist asioista, mut niist sit tuli puhuttuu ni”

• Vanhemmuuden tukeminen esimerkiksi vanhempainryhmien sekä sieltä saatavien vuorovaikutuksen työkalujen ja vertaistuen muodossa on yksi Luotsin tehtäviä. • Ohjaajien toiminta nähdään ”tulkkina” vanhempien ja nuoren välissä. • Luotsi-ohjaajilla on ymmärrys murrosiästä sekä aito kiinnostus nuorten ja perheiden auttamiseen. • Ohjaajat toimivat ”nuoren äänenä” ja pyrkivät tuomaan nuoren ympärille kootulle aikuisverkostolle nuoresta esiin positiivisia asioita, joita muut aikuiset eivät ehkä ole huomanneet. ”Me toimitaan siinä, rakennetaan sellasta ryhmää, jossa sitten taas tuetaan sitä, että nuori saa positiivisesta käyttäytymisestä huomiota, eikä siitä, missä se elää, kun se on jo leimaantunu ja joutunu siihen kierteeseen, missä se saa koko ajan vaan negatiivista palautetta toiminnastaan.” • Samalla vastuutetaan ja aktivoidaan vanhempia tukemaan nuorta.

Jos nuorten mielestä avun vastaanottaminen helpottui (edellä), oli eräällä nuorella samanlainen kokemus myös omasta vanhemmastaan:

• Keskusteluyhteyden syntymistä tai paranemista kodeissa edesauttaa se, että huoli otetaan puheeksi, vaikeista asioista puhutaan rakentavasti ja keskustelua kannustetaan jatkamaan myös kotona.

”Ni mun mielest sen jälkeen ku mä pääsin tänne, ni jotenki meil ruvettii puhuu niinku perhees kaikist asioist niinku suoremmin ja ylipäänsä puhumaan kaikist asioista ja sitte niinku mun isäki ehkä ymmärs, et kaikki ei ehkä välttämät haluukkaan pahaa, et ihmiset, jotkut haluu oikeesti auttaa ihan oikeesti.”

• Keskusteluissa pohdittiin myös eri ammattikuntien erilaisia lähtökohtia toimia perheiden kanssa: sosiaaliohjaajilla on perhetyön osaamista mahdollisesti enemmän kuin terveydenhoitajilla tai nuoriso-ohjaajilla. Moniammatillisissa tiimeissä eri ammattitaustoista tulevat kuitenkin tukevat toisiaan omalla ammattitaidollaan.

Seuraava haastatellun Luotsi-informantin kokemus yhdessä työskentelystä kertoo myös perheen sitoutumisesta nuoren Luotsi-prosessiin: ”Mul oli sellanen perhe, missä lapsi oli kahdessa eri ryhmässä, molemmat vanhemmat kävi eri vanhempainryhmässä, et pääs toimii koko perheen kanssa ja mukana oli joku muukin sukulainen, tosi pitkään joku 1,5 vuotta. Perhedynamiikka muuttu täysin.” Luotsin roolia keskustelunavaajana perheissä pohdittiin Luotsien yhteisessä kehittämispäivässä keväällä 2012. Kaikki lähes 40 keskusteluun osallistunutta ammattilaista piti selvänä sitä, että Luotsi-toiminnalla vaikutetaan positiivisesti nuorten kotioloihin. Keskusteluissa nostettiin esille seuraavia ajatuksia: • Luotsi-toimintaan mukaan lähteminen edellyttää niin nuoren kuin hänen perheensäkin sitoutumista toimintaan.

90

• Nuoren kanssa asetetaan yhdessä tavoitteet myös kodin alueelle ja tavoitteiden toteutumista seurataan säännöllisesti.

5.1.4 Luotsi vaihtoehtojen tuojana vapaa-ajalle Luotsi oli monelle haastatellulle nuorelle aikanaan myös vaihtoehto. Sen lisäksi, että Luotsissa tutustui uusiin ihmisiin, tarjosi toiminta väylän tutustua erilaisiin vapaa-ajan toimintoihin ja löytää vapaa-ajalle mielekästä tekemistä. Joillain nuorilla esimerkiksi päihteidenkäyttö leimasi vapaa-aikaa ennen Luotsiin tuloa. ”…sit oli just kivoi ne, ku mä siis, tai ne perusti sellasen tyttöryhmän, mis oli meit niinku enemmän, ni sit meil oli just näit viikonloppureissuja esim. tai jotain muuta, ni se kans vähän helpotti, ku ei sit ollu mahollisuutta lähteä niitten kavereitten kaa hillumaan, ku oli jotain muuta kivempaa.” ”Kyl mä sen muistan, et ku oli siin, ni kyl niinku lähti jotenki elämä ylöspäin, tai jotenki sillee, et just se et alko käymää siel koulussa ja just se, et ku tuli sitä alkoholii siel kaveripiiris juotua, ni eihän siel niinku ollu mitään, et oli tosi kiva pitää hauskaa ilman mitään niinku.”

91


”Emmä tiiä, ehkä vähän paremmin kävin kouluu loppupuolest ysiluokkaa. Mä aloin panostaa siin lopussa siihen ja sit jäi juominenki vähän vähempään.” Myös eräs Luotsin tehtävistä, nuorten arjen säännöllisyyden tukeminen vapaa-aikaan liittyen, mainittiin eräässä haastattelussa. ”No kyl se ainaki sillee, et oli jotain sillee vähän säännöllisyyttä, tai ei nyt silleen, no tekemistä justii ja sillee, et oli aina, aina odotti sit jotai tai silleen ja.” Eräs haastateltu Luotsi-informantti kuvasi vaihtoehto-näkökulmaa seuraavasti: ”Tää varmasti auttaa nuoria muuttamaan elämänsä suuntaa, kouluttautumaan, kun näkee että elämässä on muutakin, kuin kaltsilla dokaaminen, et tää kyllä antaa mahdollisuuden, tekee oikeudenmukaisemmaksi ja tasavertaisemmaksi helsinkiläisnuorta.”

5.2 Kuinka pysyviä tulokset ovat olleet nuorten mielestä? Muutos, jonka Luotsi nuorten elämään toi, vaihteli nuoresta riippuen. Toisilla haastatelluista elämä muuttui hiljalleen jo Luotsin aikana, kun esimerkiksi vuorovaikutustaitojen paraneminen alkoi näkyä, alkoholinkäyttö väheni, kaveripiirit muuttuivat, vapaa-ajalle tuli uusia harrastuksia tai nuori alkoi keskittyä enemmän koulunkäyntiin ja opiskelutulokset paranivat. Osa kertoi muutosten näkyneen elämässään osittain Luotsi-toiminnan jälkeen, kun sai peruskoulun loppuun ja pääsi esimerkiksi jatkamaan opintoja toisen asteen koulutukseen. Luotettavan aikuiskontaktin lisäksi osalle nuorista syntyi Luotsissa myös pysyviä ystävyyssuhteita ikäistensä kanssa, jotka ovat jatkuneet myöhemmässäkin elämässä. Haastattelujen valossa Luotsin pidempiaikainen vaikutus nuorten elämään rakentuu edellisessä luvussa avattujen välittömien vaikutusten lisäksi tekijöistä, jotka ovat yhdessä tiivistettävissä voimaantumisen käsitteeseen.

5.2.1 Positiivisuus voimaantumisen perustana Voimaantuminen käsitteenä on vastine englanninkieliselle empowerment-termille. Usein voimaantumisesta puhutaan myös valtaistamisena. Voimaantumista pidetään yleisesti ihmisestä itsestään lähtevänä prosessina, ja se on yhteydessä muun muassa ihmisen omaan haluun ja omien päämäärien asettamiseen, näkemykseen itsestään ja luottamukseen omista mahdollisuuksistaan. Itseen ja omiin mahdollisuuksiin liittyvät uskomukset rakentuvat kuitenkin pääosin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Toisin sanoen, henkilökohtaiseen prosessiin vaikuttavat niin sosiaaliset rakenteet, ympäröivät olosuhteet kuin toiset ihmisetkin. Silti, toinen ihminen voi vain tukea voimaantumista, ei tuottaa sitä. (Siitonen 1999, 117–118.) Helena Tuorila (2009, 104–105) on tarkastellut voimaantumista terveyspalveluissa potilaan näkökulmasta. Tuorilan mukaan voimaantunut henkilö tunnistaa voimavaransa esimerkiksi terveydellisestä ongelmasta paranemisessa tai siihen sopeutumisessa. Sitä voimaantuneempi henkilö on, mitä paremmat tiedot hänellä on oikeuksistaan, velvollisuuksistaan sekä terveydellisestä ongelmastaan. Mitä vähemmän ongelma vaikuttaa henkilön toimintakykyyn, sitä voimaantuneempi hän on. Myönteiset kokemukset omista vaikutusmahdol-

92

lisuuksista edesauttavat Tuorilan mukaan paranemisprosessia. Esimerkiksi tarve tulla hyväksytyksi, mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin päätöksiin ja turvallisuuden tarve on nähty liittyvän ihmisten voimaantumisprosesseihin (Siitonen 1999, 128). Haastateltujen nuorten puheesta nousi esiin muun muassa itsetunnon vahvistamiseen, välittämiseen ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin liittyviä mainintoja. Puheissa Luotsin vaikutuksista näkyi nuorten usko omiin voimavaroihin ja vahvuuksiin sekä rohkeus tehdä uusia asioita ja tarttua haasteisiin. Voimaantuminen näyttää haastattelujen perusteella konkretisoituneen ennen kaikkea toiminnan positiivisen lähestymistavan kautta: Luotsissa on tarjottu nuorille onnistumisen kokemuksia, annettu positiivista palautetta ja rohkaistu rikkomaan omia rajojaan. ”Ja sit seki oli hyvä, jos oli käyny hyvin kouluu, ni sit ne kehu sua paljon, tuli onnistumisen tunne.” Kuten edellä ohjaajien roolista ”tulkkina” nuorten ja nuorten ympärillä olevien aikuisten välillä sanottiin, Luotsien ohjaajilla on tärkeä roolinsa positiivisen viestin viejinä: ”Kun vuoden ajan nuori saa tsemppausta ja joku kaivaa esille pienimmätkin onnistumiset, ni se ois mahdoton, et se ei muuttais millään tavalla nuoren omaa asennetta itsestään.” ”On aika tehokasta, että kun järjestelmällisesti koulunkäyntiin on tullut sellasta erilaista motivointia ja se on tietty yks sellanen, et ku nuori tietää, et verkostopalavereja on ja jos lähettämissyynä on olleet poissaolot, ni sitä käydään läpi joka kerta ja nähdään niitä hyviä, pieniäkin muutoksia siinä.” Ohjaajien ja muiden nuorten ympärillä olevien aikuisten usko nuoreen ja nuoren kykyihin on tärkeää nuoren voimaantumisprosessille, mitä eräs haastateltu Luotsi-informantti kuvasi seuraavasti: ”Jos ajatellaan, et nuorella on joku häiriö, ”et ei se pysty”, ni me käydään niiden kanssa kuitenki laskettelemassa ja lyömässä sulkista. Aluks saatetaan lyödä hutia, mut kyl ne siitä oppii ja yhtäkkiä pelaakin tosi hyvin. Koulumaailmassa jää tosi helposti päälle se leima, että on sähläri ja syntipukki. Meillä ei oo tällasta leimaa.” Se, että voimaantuminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muihin, näkyi haastatteluissa esimerkiksi vertaistuesta puhuttaessa: nuorille oli tärkeää ymmärtää, etteivät he ole yksin vaikeaksi kokemiensa asioiden kanssa. ”Mielestäni minusta tuli jollain tavalla rohkeampi, kun tapasin toiminnassa samanhenkisiä tyttöjä.” Kuviossa 19 on esitetty voimaantumiseen liittyviä tekijöitä, joita haastatteluissa tuli esiin. Luotsi-toiminnan tai palvelun toimet tuottavat asioita, kuten luottamuksellisia suhteita viranomaisen ja asiakkaan välillä, mikä johtaa muutoksiin asiakkaan elämässä. Useat haastatteluissa käsitellyt muutokset oli tiivistettävissä voimaantumisen käsitteen alle. Voimaantuminen on myös itsessään suuri muutos, joka kantaa nuorten elämässä pidemmälle

93


ja joka Luotsi-kontekstissa rakentuu useista tekijöistä: tuttuudesta, luottamuksesta, vuorovaikutustaitojen parantumisesta ja esimerkiksi uskosta omiin voimavaroihin ja vahvuuksiin.

PALVELUJÄRJESTELMÄN TOIMET

Tuki kotiin, kouluun ja vapaa-ajalle

Toiminnan monipuolisuus, menetelmien kirjo

Tuttuus, luottamus ohjaajaan syntyy

Elämänhallinta paranee

TOIMINNAN VAIKUTUKSET JA MUUTOKSET NUOREN ELÄMÄSSÄ VOIMAANTUMINEN Mm. rohkeus, usko omiin voimavaroihin ja vahvuuksiin lisääntyy

Vuorovaikutustaidot paranevat

VAIKUTTAVUUS PALVELUJÄRJESTELMÄTASOLLA VOIMAANTUNUT KUNTALAINEN

Vertaistuki

Toiminnan neutraali imago

Toiminnan pitkäjänteisyys

Osallisuus lisääntyy

Nuori haastaa itseään ja ohjaaja nuorta

Minäkuva vahvistuu

Luottamus tulevaisuuteen lisääntyy

Kuvio 19. Voimaantuminen Luotsi-kontekstissa.

Luotsien yhteisessä kehittämispäivässä keskusteltiin myös toiminnan mahdollisesta voimaannuttavasta vaikutuksesta nuorten elämään pidemmällä aikavälillä. Vastaajat näkivät Luotsissa tapahtuvan voimaantumisen rakentuvan muun muassa kuviossa 19 esitellyistä osista. Keskusteluissa nostettiin esiin muun muassa seuraavia näkemyksiä: Luotsi-toiminta yleensä ja keskustelut antavat nuorelle uskoa tulevaisuuteen, huolen puheeksi ottaminen kantaa, kun ongelmiin puututaan, löydetään ratkaisuja ja nuoren elämän solmukohdat alkavat aueta, nuoret saavat toiminnassa kasvulleen tärkeää vertaistukea muilta nuorilta, nuoren itsetunto vahvistuu toimintaan osallistumisen seurauksena, nuori oppii sosiaalisia taitoja, toiminnassa suunnataan katsetta myös nuoren tulevaisuuteen ja aikaan Luotsin jälkeen, nuorta haastetaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja toiminnassa päästään auttamaan nuorta syvemmin. Tärkeänä pidettiin nuorten kanssa työskentelevien työntekijöiden uskoa nuorten kykyihin. Tämä usko näytti välittyneen myös osalle haastatelluista nuorista. Toiminnan positiivisen lähestymistavan nähtiin vaikuttavan nuoreen itseensä ja hänen käsitykseensä itsestään. Työntekijöiden mukaan tulokset ovat nähtävissä selkeimmin ja nopeimmin ujojen ja arkojen nuorten kohdalla. Voimaantuminen on inhimillisen pääoman rakentumista, joka vaikuttaa myös laajemmassa yhteiskunnallisessa viitekehyksessä. Voimaantunut kansalainen on tietoinen omista voimavaroistaan ja niiden käytön mahdollisuuksista, osaa ja uskaltaa vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja sitä kautta myös mahdollisesti yhteiskunnallisiin asioihin.

94

6 LOPUKSI Marketta Rajavaaran (2009) mukaan ”hyvinvointipalvelujen arvoa ei voida tyhjentävästi määritellä yksinomaan vaikuttavuustiedon perusteella”. Rajavaara (2007, 200) on myös pohtinut sitä, kuinka vaikuttavuus käsitteenä on ”saanut niinkin paljon sananvaltaa ottaen huomioon, että se on tyhjä käsite”. Käsitteenä se tulee tärkeäksi vasta, kun tiedustellaan, millaisten pyrkimysten suhteen tietyt yhteiskunnalliset käytännöt ovat vaikuttavia (mt.). Tässä arviointiraportissa on avattu helsinkiläistä kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toimintamallia, sen välittömiä vaikutuksia sekä mahdollisia pidemmän aikavälin vaikutuksia palvelujärjestelmä- ja yksilötasolla. Vaikuttavuuden arvioinnilla on pyritty selvittämään, mikä toimii, kenelle ja missä. Tulokset perustuvat pääasiassa haastateltujen toimijoiden subjektiivisiin näkemyksiin, mutta määrällinen toiminnasta kerätty aineisto on toiminut haastatteluaineistoja tukevana lisänä ja valottanut esimerkiksi nuorten syitä tulla mukaan toimintaan, nuorten tarvetta muille palveluille Luotsin jälkeen ja nuorten tavoitteiden saavuttamista toiminnan aikana.

ARVIOINNIN TULOKSET ARVOLAUSEKKEINA Taulukossa 8 on monitahoarvioinnin menetelmän mukaisesti konkretisoitu arviointitulokset niin sanotuiksi arvolausekkeiksi. Ne ovat lyhyitä, aineistosta nousseita väittämiä ja kiteytyksiä keskeisistä tuloksista. Arvolausekkeiden tarkoitus on edesauttaa arviointitulosten hyödyntämistä, koska niiden avulla voidaan korostaa niin positiivisia kuin negatiivisiakin arviointiprosessissa esiin nousseita elementtejä (Vartiainen 2007, 168). Arvolausekkeet on jaettu palvelujärjestelmä- ja yksilötason kokonaisuuksiksi.

Taulukko 8. Arvioinnin tulokset arvolausekkeina.

ARVOLAUSEKKEET PALVELUJÄRJESTELMÄTASO

ARVOLAUSEKKEET YKSILÖTASO

Luotsi on ennaltaehkäisevän työn muoto: syrjäytymisriskejä ennakoiva ja syrjäytymistä ehkäisevä palvelu

Toiminnasta hyötyvät eniten syrjäänvetäytyneet ja käytöksellään oireilevat nuoret

Luotsi-mallin erityispiirteet, monipuolisuus ja välimaaston toimijuus, tuottavat yhdessä haluttuja vaikutuksia

Luotsi kehittää nuorten vuorovaikutustaitoja

Toiminnassa moniammatillisuus ja monihallintokuntaisuus ovat etu

Luotsin positiivinen lähestymistapa voimaannuttaa nuoria pidemmällä aikavälillä

Luotsin rajapinnat muihin palveluihin toimivat kohtuullisesti

95


Arvioinnin taustalla on käytetty seuraavaa aiemman aineiston pohjalta muodostettua työhypoteesia: ”Luotsi-toiminta on tarpeellista varhaisen tukemisen, syrjäytymisen ehkäisemisen ja nuorten hyvinvoinnin lisääntymisen sekä moniammatillisen ja -hallintokuntaisen työskentelyn tuloksellisuuden ja kustannussäästöjen vuoksi.” Kerätyn ja analysoidun aineiston perusteella Luotsi-toiminta näyttäytyy tarpeellisena varhaisen tukemisen kentässä. Osana muita nuorille suunnattuja palveluja se puolustaa paikkaansa palvelujärjestelmän ennaltaehkäisevän työn muotona, syrjäytymisriskiä ennakoivana ja syrjäytymistä ehkäisevänä palveluna. Luotsin välittömät tai lyhyen aikavälin tulokset on nähtävissä asiakasprosessien loppuarviointien kautta. Luotsi-toiminnan pidempiaikainen yhteiskunnallinen vaikuttavuus palvelujärjestelmätasolla liittyy toimintamuodon juurtumiseen kaupungin palvelujärjestelmään. Määräaikaisesta projektista pysyväksi toimintamuodoksi vakiintuminen Helsingin kaupungin palvelujärjestelmässä on edesauttanut muun muassa toiminnan tunnettuutta ja sitä kautta yhteistyöverkostojen vakiintumista, osaamisen kumuloitumista Luotseissa, hiljaisen tiedon kertymistä ja toimintamallin levittämistä. Luotsi-toiminnan erityispiirteet tuottavat yhdessä haluttuja vaikutuksia. Toiminnalla vaikutetaan nuorten hyvinvoinnin lisääntymiseen nuorten eri elämänalueiden kautta: tuetaan koulunkäyntiä, etsitään ja löydetään vapaa-ajalle uutta tekemistä, vahvistetaan nuoren vuorovaikutustaitoja ja parannetaan vuorovaikutusta kodeissa. Toiminta on onnistunut jo pitkään hyödyntämään moniammatillisen ja -hallintokuntaisen työskentelyn etuja, ja virastojen ja eri ammattikuntien ammattitaidolla ja yhteistyöllä on voitu kohdentaa toimintaa sitä tarvitseville nuorille, jotka ovat voineet jäädä yksittäisten virastojen tarjoamien palvelujen katveeseen. Luotsin moniammatillisuus ja -hallinnollisuus paikkaa osaltaan sektoroituneen palvelujärjestelmän usein heikkoa kykyä tunnistaa kokonaisuuksia. Palvelujärjestelmätasolla keskeisenä kysymyksenä on Luotsi-toiminnan rooli osana muita nuorille suunnattuja palveluja. Luotsilla on liityntäkohtia useisiin eri sektoreiden palveluihin järjestöistä eri virastoihin ja yksityisiin palveluntuottajiin. Rajapintojen toimivuus on tärkeää niin sen kannalta, kuinka Luotsissa toimitaan nuoren kanssa ja mitä muita palveluja samalla mahdollisesti käytetään, kuin myös siksi, että Luotsilla on osittain tarkoituksettomasti myös rooli nuorten tilanteiden arvioijana (”sihtivaikutus”). Jos nuori ei sovellu Luotsiin, hänelle täytyy löytää palvelu muualta. Myös nuorten jatko-ohjaamisen kannalta rajapinnat näyttäytyvät tärkeinä. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV 2007) mukaan kustannusvaikuttavuutta on vaikea mitata, sillä aina ei tiedetä, mikä on syrjäytymisen ehkäisyyn ja mikä syrjäytymistä vähentävään toimintaan kohdennettua rahaa. Luotsissa toimitaan molempien parissa. Useat palveluista poistavat pahoinvointia (mm. Kiilakoski 2012), mutta Luotsi myös rakentaa hyvinvointia. Luotsi-toiminnan kustannusvaikuttavuutta on arvioitu vertaamalla toimintaa muuhun samankaltaiseen toimintaan, ja toisaalta on pohdittu, millaisia kustannuksia varhain tukematta jättäminen voi yhteiskunnalle esimerkiksi työttömyyden kerrannaisvaikutuksineen tuottaa. Yhdistämällä ja jakamalla eri virastojen resursseja Luotsi-toiminnassa on voitu säästää esimerkiksi tilakustannuksissa, ja toiminnan tuloksellisuudesta kertovat ennen kaikkea toiminnassa mukana olleiden nuorten toiminnassa saavuttamat tavoitteet sekä positiivisten kehityskulkujen jatkuminen Luotsi-toiminnassa mukanaoloa pidemmälle ajalle.

96

Vaikka Luotsi-toiminnassa on mukana nuoria hyvin erilaisista syistä johtuen, ovat toiminnan kaksi keskeistä asiakasryhmää syrjäänvetäytyneet ja toisaalta käytöksellään oireilevat nuoret. Yksilötasolla Luotsi-toimintamallin arvo on tiivistettävissä voimaantumisen käsitteeseen, joka rakentuu useista tekijöistä: tuttuudesta, luottamuksesta, vuorovaikutustaitojen parantumisesta ja esimerkiksi uskosta omiin voimavaroihin ja vahvuuksiin.

LUOTSI PALVELUJÄRJESTELMÄN RISKINHALLINTAKEINONA JA SOSIAALISTEN MAHDOLLISUUKSIEN LUOJANA Keskusteluissa nuorten syrjäytymisestä toistellaan usein sitä, kuinka suurella osalla suomalaislapsista ja -nuorista menee tänä päivänä todella hyvin, jopa aiempaa paremmin, mutta kuinka samalla kasvaa se joukko, jonka pahoinvointi on entistä vakavampaa. Myrskylän (2012, 5) mukaan aikasarjatietojen valossa nuorten syrjäytyminen ei ole lisääntynyt merkittävästi vuosien 1987–2010 välillä, pikemminkin päinvastoin: kaikista 15–29-vuotiaista nuorista syrjäytyneiden osuus on vaihdellut lähes yhdeksästä vajaaseen viiteen prosenttiin. Vuonna 2010 kaikista nuorista oli syrjäytyneinä 5 %, kun kouluttamattomista nuorista syrjäytyneiden osuus oli kaksin- tai kolminkertainen, 12,5 % vuonna 2010. Ikäluokat ovat kuitenkin pienentyneet ja jatkuvasti syrjäytyneiksi laskettavia nuoria on miltei yhden ikäluokallisen verran. (Myrskylä 2012, 5–6.) Muun muassa Minna Salmi on puhunut rakenteellisesta välinpitämättömyydestä, jossa on tiivistäen kysymys syvästä yhteiskuntapoliittisesta ristiriidasta lasten hyvän kasvun edellytyksistä käytettävissä olevan tiedon ja toisaalta poliittisin päätöksin luotujen arjen ehtojen välillä. (Salmi 2008, 39.) Rakenteelliseen välinpitämättömyyteen liittyy lapsuuden näkeminen ohimenevänä vaiheena, jolloin lapsuutta tai lapsia itsessään ei pidetä tärkeinä. Tällöin ei ole oleellista, mitä muutamina kuluvina vuosina tapahtuu, vaikka itse asiassa näinä vuosina luodaan mahdollisuudet tulevaisuudelle. Rakenteelliseen välinpitämättömyyteen liittyy vaikeus nähdä lapset, lapsuus ja vanhemmuus osana muuttuvaa yhteiskuntaa ja myös itsessään historiallisesti muuttuvina asioina. Vanhemmuudelle asetetaan Salmen mukaan nykyään hyvin erilaisia vaatimuksia, mikä johtaa usein puheeseen ”hukassa olevista” vanhemmista. Kyse on vaatimuksista vanhemmuudelle suhteessa todellisuuteen, jossa suurella osalla lapsista ja perheistä menee aiempaa paremmin (verrattuna esimerkiksi sota-aikoihin). Tällöin ”hukassa olevaksi” leimaantuminenkin on helpompaa. (Salmi 2008, 39–42.) Rakenteellisesta välinpitämättömyydestä kertoo myös se, että nuorista ja lapsista puhutaan usein yhtenä joukkona, eikä heissä nähdä erilaisia ryhmiä tai yksilöitä. Salmen mukaan lasten ja lapsiperheiden asiat eivät ole myöskään olleet korkealla poliittisen päätöksenteon hierarkiassa, joskin viime vuodet ovat tuoneet mukanaan hallituksen politiikkaohjelmia ja esimerkiksi lapsiasiainvaltuutetun viran. (Salmi 2008, 39–42.) 1990-luvun ja 2000-luvun lopun taloudelliset lamat ja taantumat ovat kärjistäneet rakenteellisen välinpitämättömyyden piirteitä ja johtaneet kuntien menoleikkauksiin, jolloin usein juuri lasten ja nuorten palveluista on leikattu. Luotsi on tänä aikana ja koko olemassaolonsa ajan kuitenkin, katkonaisuudesta huolimatta, säilyttänyt resurssinsa ja onnistunut hankkimaan niitä myös lisää. Toiminta on laajentunut ja taustalla voidaan nähdä vaikuttaneen ennen kaikkea suotuisan poliittisen ilmaston. Eräs Luotsi-informanteista totesi haastattelussa seuraavaa:

97


”…kun lasu-suunnitelmaa rakennettiin, niin poliitikot halusivat tukea tätä vahvasti. Poliittisen johdon tuki on Luotsilla ja tämä on aika iso asia. Tätä kautta voisi ajatella, että Luotsi on [tulevaisuudessa] elossa ja jatkaisi toimintaansa.” Luotsi-toiminnassa syrjäytyminen nähdään riskinä, jota ennakoivat tekijät täytyy tunnistaa ja joihin täytyy vastata hyvissä ajoin. Syrjäytymisen ehkäisyn hyötyjen on sanottu perustuvan riskien kasautumisen estämiseen. Toisin sanoen, mitä varhaisemmassa vaiheessa riskitekijät kyetään tunnistamaan ja niitä onnistutaan vähentämään, sitä suuremmat ovat ehkäisytoimenpiteistä saatavat hyödyt. (VTV 2007, 113.) Riskien tunnistaminen maksaa paljon lyhyellä aikavälillä, mutta hyödyt näkyvät usein pitkällä aikavälillä (mt.).

suudeksi. Samaan aikaan myös lainsäädäntö on tuonut mukanaan velvoitteita esimerkiksi monihallinnollisuudelle, jossa Luotsi on ollut edelläkävijöitä Helsingissä. Otsikon ”kaikkien maa” kuvaa myös sitä laajaa vastuuta, joka yhteiskuntamme monilla eri toimijoilla on lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäjänä ja ylläpitäjänä sekä syrjäytymisen ehkäisijänä. Kyse on pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallimme universaaliudesta, siitä, että jokaisen hyvinvointi turvataan. Ennen kaikkea kyse on ennaltaehkäisemisestä, siitä, että puhuttaessa nuorten syrjäytymisestä ei puhuttaisikaan vain pudokkaiden pelastamisesta, vaan puututtaisiin syihin, jotka johtavat syrjäytymiseen. Tällöin täytyy toimia siellä, missä pahoinvointi on mahdollista, ei vielä todellista.

Käytettävissä olevan aineiston perusteella Luotsi-toiminta on nuorilähtöistä: nuori on mukana prosessinsa alusta lähtien suunnittelijana ja toteuttajana yhdessä tukiverkostonsa kanssa. Nuori myös arvioi lopuksi omien tavoitteidensa toteutumista yhdessä muiden kanssa. Luotsi-toiminnassa puhutaan riskien kartoittamisesta vaiheessa, jossa riskit eivät ole vielä kasautuneet vakavammiksi ongelmiksi. Käytettävästä riskivärittyneestä kielestä huolimatta toiminnan positiivinen lähestymistapa ja sen vaikutus voimaantumisen edistäjänä heijastelee riskipolitiikkaa enemmän eräänlaista sosiaalisten mahdollisuuksien politiikkaa. Luotsissa painopiste on positiivisuudella ja nuoren sosiaalisella vahvistamisella, jossa nähdään nuoren vahvuudet ja tehdään ne näkyviksi myös nuorelle itselleen ja nuoren ympärillä oleville aikuisille. Negatiivisen kierteen katkaisu esimerkiksi nuoren opinnoissa luo mahdollisuuksia positiivisille siirtymille oppimisvaikeuksista pärjäämiseen. Heikki Hiilamo on perustellut yhdessä Juho Saaren (Hiilamo & Saari 2010) kanssa käyttämäänsä käsitettä sosiaalisten mahdollisuuksien politiikasta (SOMA) muun muassa sillä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei toteudu vain riskejä vakuuttamalla ja pahoinvointia poistamalla. Palvelujärjestelmän pitäisi pystyä tukemaan myös myönteisiä elämänmuutoksia. Hiilamo näkee jokaisessa riskissä myös mahdollisuuden. Esimerkiksi työttömälle uusi kunnollinen työpaikka on korkeaa työttömyyskorvausta tärkeämpää. (Hiilamo 2011, 90–91.) Tutkimustulosten luotettavuutta on vahvistanut erilaisten aineistojen rinnakkain käyttäminen analyysissä. Arvioinnin tulokset ovat samansuuntaisia, kuin Luotsi-toiminnasta aiemmin tehdyissä arvioinneissa sekä opinnäytetöissä. Alussa esitetyssä arvioinnin viitekehyksessä toiminnan onnistumisen kriteerit palvelujärjestelmän ja yksilötason osalta näyttävät toteutuneen: toiminta on saavuttanut tavoitteensa Luotsin parissa toimivien mielestä ja toimintaan osallistuneet nuoret kokevat toiminnan olleen mielekästä ja hyödyllistä. Haastatteluista esille nousseita Luotsin yksilötason vaikutuksia on esitetty kuviossa 19. Kyse on muutoksista nuorten elämässä, jotka ovat seuranneet palvelun käyttöä. Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna toiminta voi näyttäytyä tehottomana silloin, kun nuoren kanssa toimitaan pidemmän aikaa, mutta työntekijä ei näe positiivisia muutoksia nuoren tilanteessa tai nuori esimerkiksi keskeyttää toiminnassa. Toisaalta voidaan kysyä, onko nuori ja perhe kuitenkin saanut tästäkin interventiosta tukea, joka näkyy nuoren elämässä myöhemmin positiivisena vaikutuksena? Tällaisen tuen vaikuttavuutta on haastavaa mitata. Tutkimuksen otsikko ”’Ei kenenkään maalta’ – kaikkien maalle” kuvaa sitä Luotsi-toiminnan muutosta, jossa vuonna 2000 käynnistetty Itäluotsi-projekti on laajennettu pysyväksi toimintamuodoksi Helsingissä kolmella alueella ja kolmen erikoistuneen työmuodon kokonai-

98

99


TIIVISTELMÄ ”Ei kenenkään maalta” kaikkien maalle – kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnan arviointitutkimus tarkastelee kolmen Helsingin kaupungin viraston yhdessä resursoimaa nuorisotyön muotoa, sen tuloksellisuutta ja subjektiivista sekä laajempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Puhuttaessa nuorten syrjäytymisestä keskusteluissa huomioidaan usein peruskoulun käyneet ja jatkokoulutuksen sekä työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneet nuoret pudokkaat. Pudokkaiden löytämisen ja auttamisen lisäksi olisi oleellista tunnistaa pudokkuutta ja syrjäytymistä ennakoivia tekijöitä jo varhaisemmassa vaiheessa ja ennaltaehkäistä uusien syrjäytymiskierteiden syntymistä. Luotsi-toiminta vastaa osaltaan tähän tarpeeseen. Toiminta on 12–15-vuotiaiden nuorten parissa tehtävää kohdennettua nuorisotyötä ennen kaikkea ennaltaehkäisevästä näkökulmasta ja tilanteessa, jossa nuorten elämän vaikeat asiat tai ongelmat eivät vielä vaadi vahvempaa tukea. Vaikuttavuuden arviointia on lähestytty monitahoarvioinnin metodin (Multiple Constituency Approach) kautta, jossa arviointiin on osallistettu Luotsi-toiminnan keskeisiä toimijoita asiakkaista hallintoon: arvioinnin yhteydessä on tehty 35 haastattelua. Muun aineiston muodostavat toiminnasta vuosien 2001–2011 aikana kerätyt asiakasprosessien lopussa tehdyt arvioinnit sekä aikaisemmissa Luotsi-selvityksissä tehdyt kymmenet haastattelut sekä kyselyt toiminnan keskeisten toimijoiden parissa. Tässä arvioinnissa tulokset pohjautuvat ennen kaikkea Luotsi-toiminnan keskeisten avainryhmien edustajien kokemustietoon, jossa toiminnan tuloksellisuus ja vaikuttavuus määritellään ensisijaisesti toimijoiden arvojen kautta. Arvioinnin keskiössä ovat yksilöiden subjektiiviset kokemukset sekä näiden avainhenkilöiden muodostamien ryhmien jaetut arviot toiminnasta. Nykymuotoista Luotsi-toimintaa on toteutettu vuodesta 2000 lähtien Helsingissä. Vuoteen 2012 mennessä toimintamalli on laajentunut projektista vakiintuneeksi työmuodoksi Itä-, Koillis- ja Länsi-Helsingin alueilla. Lisäksi Luotsissa on kolme erikoistunutta työmuotoa: Skanssi Itä-Helsingin alueella sekä Spinnu ja NevoDrom, jotka toimivat koko Helsingin alueella. Toimintaa on laajennettu viimeksi vuonna 2010 Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta saatujen lisäresurssien avulla. Silti toiminta ei vuonna 2012 kata koko kaupunkia. Arvioinnin perusteella Luotsi-toiminnan vahvuus ja erityisyys on toiminnan monipuolisuus, jossa yksilöllinen tuki yhdistyy ryhmätyöskentelyyn, toiminnallisuuteen, verkostotyöskentelyyn ja vanhemmuuden tukeen ja jossa työtä nuorten parissa tehdään kodin, koulun ja vapaa-ajan alueilla. Toimintamuodon toinen erityispiirre on välimaaston toimijuus, jossa keskeisessä asemassa ovat moniammatillisuus ja monihallinnollisuus. Nämä yhdessä mahdollistavat laaja-alaisen, räätälöidyn ja ennaltaehkäisevän tuen nuorille.

on tiivistettävissä voimaantumisen käsitteeseen. Luetellut Luotsi-toiminnan erityispiirteet yhdessä mahdollistavat toiminnan tavoitteiden saavuttamisen. Luotsi-toiminnan on kuvattu sijoittuvan ”ei kenenkään maalle”, eri virastojen toiminnan välimaastoihin. Toiminnalla on melko laajat rajapinnat useiden muiden nuorten palvelujen kanssa, niin julkisella kuin yksityisellä ja kolmannellakin sektorilla. Luotsi-toiminta on osa Helsingissä tehtävää ennaltaehkäisevää lastensuojelua sekä sosiaaliseen vahvistamiseen pyrkivää nuorisotyötä. Toiminta tavoittaa ja palvelee monin eri tavoin oireilevia nuoria ja Luotsin rooli ”ei kenenkään maalla” tulisi ennemmin nähdä toimijuutena kaikkien maalla. ”Kaikkien maalla” on helsinkiläisnuoria moninaisine tuentarpeineen ja viranomaisilla on yhteinen jaettu vastuu näihin tuentarpeisiin vastaamisesta palvelujärjestelmän ennaltaehkäisyn keinoin. Luotsilla on roolinsa ennaltaehkäisyn kentässä, ja sen moniammatillisuuden ja monihallinnollisuuden avulla nuorelle pyritään löytämään oikea tuki nuoren tarpeista lähtien. Entistä tärkeämmäksi nousee eri palvelujen välisten rajapintojen toimivuus: siellä missä herää huoli, täytyy olla tietoa siitä, millaisia ratkaisuja palvelujärjestelmän muilla toimijoilla on tarjottavanaan, ja toisaalta siellä, minne nuori ohjataan, täytyy olla tietoa siitä, mistä nuori voi saada mahdollisesti tarvitsemaansa jatkotukea. Kaikkien maalla vastuu nuoresta ei siis koske vain Luotsi-toimintaa resursoivaa kolmea virastoa, vaan kaikkia lasten, nuorten ja perheiden parissa työtä tekeviä tahoja. Taulukkoon 8 on monitahoarvioinnin perinteen mukaisesti konkretisoitu arvioinnin keskeiset tulokset niin sanotuiksi arvolausekkeiksi. Ne ovat lyhyitä, aineistosta nousseita väittämiä ja kiteytyksiä tuloksista. Arvolausekkeet on jaettu palvelujärjestelmä- ja yksilötason kokonaisuuksiksi.

Taulukko 8. Arvioinnin tulokset arvolausekkeina.

ARVOLAUSEKKEET PALVELUJÄRJESTELMÄTASO

ARVOLAUSEKKEET YKSILÖTASO

Luotsi on ennaltaehkäisevän työn muoto: syrjäytymisriskejä ennakoiva ja syrjäytymistä ehkäisevä palvelu

Toiminnasta hyötyvät eniten syrjäänvetäytyneet ja käytöksellään oireilevat nuoret

Luotsi-mallin erityispiirteet, monipuolisuus ja välimaaston toimijuus, tuottavat yhdessä haluttuja vaikutuksia

Luotsi kehittää nuorten vuorovaikutustaitoja

Toiminnassa moniammatillisuus ja monihallintokuntaisuus ovat etu

Luotsin positiivinen lähestymistapa voimaannuttaa nuoria pidemmällä aikavälillä

Luotsin rajapinnat muihin palveluihin toimivat kohtuullisesti

Luotsi näyttäytyy palvelujärjestelmän riskinhallintakeinona ja eräänlaisena sosiaalisten mahdollisuuksien luojana. Toiminnan positiivinen lähestymistapa ja koulunkäynnin yhteydessä negatiiviseksi kierteeksi kutsutun kehityksen katkaisu mahdollistavat pitkäaikaisempia positiivisia kehityskulkuja nuorten elämässä: toiminnan yksilötason vaikuttavuus

100

101


SAMMANDRAG Från "ingenmansland" till allas land – utvärderingsundersökningen av Luotsi-verksamheten inom inriktat ungdomsarbete granskar en form av ungdomsarbete, dess resultat och subjektiva samt bredare sociala effekter. Tre ämbetsverk inom Helsingfors stad finansierar Luotsi-verksamheten. Då man diskuterar ungdomars marginalisering beaktar man ofta unga personer som genomgått grundskolan, men som varken studerar vidare på andra stadiet eller jobbar. Förutom att hitta och hjälpa unga som redan fallit ur skolan vore det väsentligt att i ett tidigare skede identifiera faktorer som bidrar till att unga faller ur skolan och blir marginaliserade, vilket öppnar möjligheter att förebygga uppkomsten av nya marginaliseringsspiraler. Luot­ si-verksamheten svarar för sin del på detta behov. Verksamheten utgörs av inriktat ungdomsarbete som utförs bland 12–15-åringar, främst från ett förebyggande perspektiv och i en situation där svåra frågor och problem i de ungas liv inte ännu kräver starkare stöd. I den här utvärderingsundersökningen har Multiple Constituency Approach -metoden använts, där centrala aktörer i Luotsi-verksamheten, från kunder till förvaltning, har varit delaktiga: i samband med utvärderingen har 35 intervjuer genomförts. Det övriga materialet utgörs av utvärderingar av verksamheten som gjorts i slutet av de individuella kundprocesserna under 2001–2011 samt av tiotals intervjuer som gjorts i tidigare Luotsi-utredningar och enkäter bland centrala aktörer inom verksamheten. I denna utvärdering baseras resultaten framför allt på erfarenhetsbaserad kunskap hos representanter för centrala grupper inom Luotsi-verksamheten. Därmed fastställs verksamhetens resultat och effekter i första hand genom aktörernas värderingar. I centrum för utvärderingen ligger individernas subjektiva erfarenheter samt delade värderingar om verksamheten hos grupper som utgörs av dessa nyckelpersoner. I sin nuvarande form har Luotsi-verksamheten genomförts i Helsingfors sedan år 2000. Fram till år 2012 har verksamhetsmodellen expanderat från projekt till en etablerad arbetsform i östra, nordöstra och västra Helsingfors. Utöver detta finns det tre specialiserade arbetsformer i Luotsi: Skanssi i östra Helsingfors samt Spinnu och NevoDrom, som verkar i hela Helsingfors. Verksamheten har senast expanderats år 2010 med hjälp av tilläggsresurser som man fick i Helsingfors stads välfärdsplan för barn och unga. Trots detta omfattar verksamheten inte hela staden 2012. Enligt utvärderingen är Luotsi-verksamhetens styrka och särdrag en mångsidig verksamhet, där individuellt stöd kombineras med grupparbete, funktionalitet, nätverksarbete och stöd för föräldraskap och där arbete bland unga utförs i hemmet, i skolan och på fritiden. Ett annat särdrag i verksamhetsformen är aktörskap i mellanterrängen, där mångprofessionalism och förvaltningssamarbete har en central ställning. Tillsammans möjliggör dessa ett omfattande, skräddarsytt och förebyggande stöd för unga.

lingar i de ungas liv: verksamhetens effekt på individnivå kan sammanfattas i begreppet egenmakt. De uppräknade särdragen i Luotsi-verksamheten möjliggör tillsammans att verksamhetens mål uppnås. Luotsi-verksamheten har beskrivits ligga i "ingenmansland", i terrängen mellan de olika ämbetsverkens verksamhet. Verksamheten har rätt omfattande gränssnitt med flera andra tjänster för unga, inom såväl den offentliga som privata och tredje sektorn. Luotsi-verksamheten är en del av det förebyggande barnskyddet samt av ungdomsarbetet som eftersträvar social förstärkning i Helsingfors. Verksamheten når och betjänar på många olika sätt ungdomar med symptom och Luotsis roll på "ingenmansland" borde hellre ses som aktörskap på ”allas land”. På "allas land" finns helsingforsungdomar med varierande stödbehov och myndigheterna har ett gemensamt, delat ansvar för att svara på dessa stödbehov genom förebyggande metoder i servicesystemet. Luotsi har sin roll i fältet för förebyggande, och med hjälp av mångprofessionalism och förvaltningssamarbete försöker man hitta rätt stöd för unga personer med utgångspunkt i de ungas behov. Allt viktigare blir funktionaliteten i gränssnittet mellan olika tjänster: där bekymret uppkommer måste man ha kunskap om vilka lösningar servicesystemets övriga aktörer kan erbjuda, och å andra sidan måste instansen dit den unga personen hänvisas ha kunskap om var den unga personen kan få det fortsatta stöd som eventuellt behövs. På allas land gäller ansvaret för unga alltså inte enbart de tre ämbetsverken som resurserar Luotsi-verksamheten, utan alla aktörer som arbetar med barn, unga och familjer. I tabell 8 har man enligt Multiple Constituency Approach -metoden konkretiserat de centrala resultaten i värderingen som så kallade värdeord. Dessa är korta påståenden som uppkommit ur data och som specificerar resultaten. Värdeorden är indelade i helheter på servicesystem- och individnivå.

Tabell 8. Utvärderingens resultat som värdeord.

VÄRDEORD SERVICESYSTEMNIVÅ

VÄRDEORD INDIVIDNIVÅ

Luotsi är en form av förebyggande arbete: en tjänst som förutser risker för marginalisering

Verksamheten gynnar mest unga som dragit sig undan och vars symptom uttrycks i beteendet

Luotsi-modellens särdrag, mångsidighet och aktörskap i mellanterrängen skapar tillsammans önskade effekter

Luotsi utvecklar ungas interaktionsfärdigheter

Mångprofessionalism och flera administrativa enheter är en fördel i verksamheten

Luotsis positiva tillvägagångssätt ger ungdomarna egenmakt på lång sikt

Luotsis gränssnitt till andra tjänster fungerar på ett rimligt sätt

Luotsi visar sig som en riskhanteringsmetod i servicesystemet och en slags skapare av sociala möjligheter. Verksamhetens positiva tillvägagångssätt och avbrytandet av den utveckling som vid skolgång kallas en negativ spiral möjliggör långvarigare positiva utveck-

102

103


ABSTRACT The evaluation study “From ‘no-man’s land’ to everyone’s land – the Luotsi youth work model as a method of targeted youth work” (”Ei kenenkään maalta” kaikkien maalle – kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminta”) examines the fruitfulness and subjective influence as well as the broader societal effectiveness of a form of youth work resourced by three departments of the City of Helsinki. When talking about the marginalisation of young people, the conversation often focuses on young people who have fallen through the social safety nets in the transition from comprehensive school to further education or the labour market. In addition to finding and assisting these youths, in order to prevent new cycles of marginalisation, it would be essential at an earlier stage to also identify factors that may predict the risk to become marginalised. It is to this need that the Luotsi youth work model on its part responds to. The work consists of targeted youth work carried out with young people aged 12 to 15 years, primarily from a preventative perspective and in situations where the difficult issues or problems in the lives of young people have not yet progressed to a point where stronger support is required. This evaluation study was conducted using the Multiple Constituency Approach, in which the important actors of the Luotsi model, from customers to administrators, were involved: 35 interviews were conducted within the evaluation process. The rest of the data consists of assessments collected at the end of each individual customer process between 2001 and 2011, along with dozens of interviews carried out in previous Luotsi related studies and surveys conducted with key stakeholders in Luotsi. The results of this evaluation study are predominantly derived from the information based on the experiences of representatives from the important key groups in the Luotsi model. Thus, the effectiveness of the Luotsi model is defined primarily through the values of different actors. At the centre of the evaluation are the subjective experiences of individuals and the shared assessments of the model by these key actors. The current Luotsi model has been carried out in Helsinki since 2000. From a fixed-term project in 2000 Luotsi has continuously expanded and is now in 2012 an established model and a work unit in the Eastern, North-Eastern and Western Helsinki areas. Additionally, Luotsi has three specialised working units: Skanssi in the Eastern Helsinki area as well as Spinnu and NevoDrom covering the whole of Helsinki. The latest expansion took place in 2010, with the help of increased funding from the City of Helsinki’s Welfare Plan for Children and Youth. Despite this, as of 2012, the Luotsi youth work unit still does not extend to whole of Helsinki. Based on the evaluation, the strengths and distinguishing features of Luotsi lie in its versatility, where individualised support is combined with group work, functionality, networking and parental support, and in which support for youth is given in home, school and leisure time arenas. Another distinguishing feature of the operational method is its status as a middle-ground player, with multi-professional and multi-administrative operations in a key position. Together, these enable extensive, tailored and preventative support for young people.

104

Luotsi manifests itself as a risk management tool for the social service system and as a certain kind of creator of social possibilities. The positive approach of the Luotsi model and its ability to break what is known as a negative cycle related to school-going enable longerterm positive paths of development in the lives of young people: the effectiveness of Luotsi on the individual level can be summarised with the concept of empowerment. Together, the distinguishing features of Luotsi listed above enable the model to reach its goals. Luotsi model has been described as being situated on “no-man’s land”, on the middle ground between different departments. Luotsi has rather broad interfaces with several other youth services in the public and private sectors as well as in the third sector. Luotsi is part of the preventative child protection carried out in Helsinki and is a form of youth work that strives to strengthen social skills. The Luotsi model is aimed at and serves young people exhibiting various symptoms, and the role of Luotsi on “no-man’s land” should instead be seen as acting on everyone’s land. The young people of Helsinki, with their many needs for support, are on “everyone’s land”, and authorities have a collective, distributed responsibility to respond to these needs through the preventative means of the service system. Luotsi plays its role in the field of prevention, and its multi-professional and multi-administrative nature enables its workers to strive to find the right support for youth based on their needs. The functionality of the interface between different services has become more important than before: there needs to be information available about what kind of solutions other actors offer, and on the other hand, there needs to be information available about where young people can receive continuation of support when they leave Luotsi. The responsibility for youth on everyone’s land does not, therefore, apply only to the three departments resourcing Luotsi, but to all actors engaging in work with children, young people and families. Table 8 shows the most important results of the evaluation, represented according to the principles of the Multiple Constituency Approach and presented as concrete, so-called value statements. These are short statements that concretize and specify study results that appear in the data. The value statements have been divided into two groups: service system and individual-level statements. Table 8. Results of the evaluation as value statements.

VALUE STATEMENTS SERVICE SYSTEM LEVEL

VALUE STATEMENTS INDIVIDUAL LEVEL

Luotsi is a form of preventative work: a service that predicts risks of marginalisation and prevents marginalisation

Luotsi primarily benefit young people who have fallen to the margins or exhibit symptomatic behaviour

The distinguishing features of the Luotsi model, its multifaceted nature and ability to work on the middle ground, produce the desired results together

Luotsi develops young people’s interaction skills

The multi-professional and multi-administrative approach is an advantage for the work

The positive approach of Luotsi empowers youth in the longer term

The interfaces of Luotsi with other services function reasonably well

105


LÄHTEET Dahler-Larsen, Peter (2005) Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt. Menetelmäkäsikirja. FinSoc Arviointiraportteja 3/2005. Helsinki: Stakes.

Karisto, Antti, Takala, Pentti & Haapola, Ilkka (1997) Matkalla nykyaikaan – elintason, elämäntavan ja sosiaalipolitiikan muutos Suomessa. Helsinki: WSOY.

Danska-Honkala, Katja & Poteri, Martti (2009) Vaikuttavuutta hakemassa. Asiakasnuorten kokemuksia Itäluotsi-toiminnasta. Opinnäytetyö. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Kiilakoski, Tomi (2012) Esitys Suomen nuorisoyhteistyö Allianssin hyvinvointifoorumissa 15.2.2012.

Danska-Honkala, Katja & Poteri, Martti (2011) Kohdennettu nuorisotyö sosiaalisen vahvistamisen kontekstissa. Teoksessa Lundbom, Pia & Herranen, Jatta (toim.) Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. Sarja C. Oppimateriaaleja 24, 2011. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu, 127–149. Harrikari, Timo (2008) Riskillä merkityt. Lapset ja nuoret huolen ja puuttumisen politiikassa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 87. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto. Heimonen, Tua (2010) Länsiluotsi-projektin loppuarviointi 2010. Helsinki: Nuorisoasiainkeskus. Heimonen, Tua (2011) Moniammatilliset tiimit nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto. Helne, Tuula (2002) Syrjäytymisen yhteiskunta. Helsinki: Stakes. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus (2011) Luotsi-toiminnan esite. Kohdennetun nuorisotyön tavoitteena hyvinvoiva helsinkiläinen nuori. Helsinki: Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto (2012) Lastensuojelunuorten palvelujen kehittäminen. Lastensuojelunuorten palveluja kehittävän työryhmän raportti. Helsinki: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Helsingin kaupungin tietokeskus (2012) Helsinki Region Infoshare. http://www.hri.fi/fi (viitattu 4.4.2012). Helsingin kaupunki (2009a) Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma vuosille 2009–2012. Helsingin kaupunki (2009b) Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmän raportti. Helsingin kaupungin turvallisuusohjelman alatyöryhmä. Helsinki: Helsingin kaupungin hallintokeskus. http://www.hel2.fi/ajankohtaista/Syrjäytymisen_ehkäisy_ja_vähentäminen.pdf (viitattu 2.3.2012). Helsingin kaupunki (2011) Tulevaisuustiski. http://www.hel.fi/hki/heke/fi/Ty_llisyyden+edist_minen/Tulevaisuustiski (viitattu 3.2.2012). Helsingin Sanomat 30.11.2011 Huostaan otetut lapset ovat nykyajan huutolaisongelma. http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/20111130/artikkeli/1135269949983 (viitattu 2.12.2011). Helsingin Sanomat 12.12.2011 Lastensuojelu tulee kunnille kalliiksi. http://www.hs.fi/kotimaa/Lastensuojelu%20tulee%20kunnille%20kalliiksi/a1305551255778?ref=fbshare (viitattu 14.12.2011). Hiilamo, Heikki (2011) Uusi hyvinvointivaltio. Helsinki: Into. Hiilamo, Heikki & Saari, Juho (2010) (toim.) Hyvinvoinnin uusi politiikka – johdatus sosiaalisiin mahdollisuuksiin. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja A Tutkimuksia 27. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hubbard Robert L., Kristiansen, Patricia L., Rounds-Bryant, Jennifer L. (1999) Drug Abuse Treatment Outcome Study of Adolescents: A Comparison of Client Characteristics and Pretreatment Behaviors in Three Treatment Modalities. The American Journal of Drug and Alcohol Abuse. 25 (4), 573–591.

106

Juppi, Pirita (2011) Pahoinvoivia uhreja, turvallisuusuhkia ja taloudellisia taakkoja. Nuorten syrjäytymisen tulkintakehykset suomalaisessa uutismediassa. Janus 19 (3), 200–220.

Koivisto, Juha (2005) Mikä näyttöperusta? Näkökulmia vaikuttavuuden arvioinnin teoreettisiin lähtökohtiin. Esitys hyvinvointipalveluiden vaikuttavuuden arvioinnin diploma -koulutuksen seminaarissa 12.1.2006. Koste, Asmo (2010) (toim.) Nuorista Suomessa – Tietoa nuorista, heidän asemastaan, elinoloistaan ja nuorisotyöstä 2010. Tutkimuskooste. Helsinki: Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi ry. Kuntalaki 17.3.1995/365 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950365 Kykyri, Matti (2008) Kokka kohisten. Luotsimaisen työtavan tarkastelua. Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelman opinnäytetyö. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu. Kämppi, Katariina, Välimaa, Raili, Tynjälä, Jorma, Haapasalo, Ilona, Villberg, Jari & Kannas, Lasse (2008) Peruskoulun 5., 7. ja 9. luokan oppilaiden koulukokemukset ja koettu terveys. WHOKoululaistutkimuksen trendejä vuosina 1994–2006. Opetushallitus, Jyväskylän yliopisto: Terveyden edistämisen tutkimuskeskus. Laitinen, Ilpo (2002) Itäluotsi-projekti – Itä-Helsingin kohdennetun nuorisotyön malli. Sarja C. Oppimateriaaleja 3, 2002. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu. Laki toimeentulotuesta 30.12.1997/1412 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971412 Lammi, Minna, Niva, Mari & Varjonen, Johanna (toim.) (2009) Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirja 2009. Kulutuksen liikkeet. Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirjoja 5. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus. Lastensuojelulaki 13.4.2007/417 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 Lundbom, Pia & Herranen, Jatta (toim.) (2011) Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. Sarja C. Oppimateriaaleja 24, 2011. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu. Meklin, Pentti (2001) Tavoitteiden saavuttamisen arviointi kuntataloudessa. Teoksessa Arvo Myllymäki & Jarmo Vakkuri (toim.) Tulos, normi, tilivelvollisuus. Tampere: Tampere University Press, 91–117. Myllymäki, Arvo & Vakkuri, Jarmo (toim.) (2001) Tulos, normi, tilivelvollisuus. Tampere: Tampere University Press. Myrskylä, Pekka (2012) Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? No 19 Elinkeinoelämän valtuuskunta. EVA Analyysi. Net Effect Oy (2002) Helsingin kaupungin Itäluotsi-projekti. Väliarviointiraportti 2002. Helsinki: Net Effect. Net Effect Oy (2003) Itäluotsi-projekti – kohdennettua nuorisotyötä Itä-Helsingissä. Helsingin kaupungin Itäluotsi-projektin loppuarviointiraportti. Helsinki: Net Effect. Net Effect Oy (2006) ”Ei kenenkään maalla” Skanssi-projektin ulkoinen arviointi. Helsinki: Net Effect.

107


Niemi, Anna-Maija, Mietola, Reetta & Helakorpi, Jenni (2010) Erityisluokka elämänkulussa. Selvitys peruskoulussa erityisluokalla opiskelleiden vammaisten, romaniväestöön kuuluvien ja maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten koulutus- ja työelämäkokemuksista. Sisäasiainministeriön julkaisu 1/2010. Helsinki: Sisäasiainministeriö. Nord, Ulla (2012) Esitys Vamos-toimintamallista Allianssi-risteilyllä 17.–18.4.2012. Nuorisolaki 27.1.2006/72 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060072 Nurmi, Jan-Erik (2011) Miksi nuori syrjäytyy? NMI-bulletin, 21 (2). Niilo Mäki -säätiö. Nurmi, Tiina (2010) NevoDrom-projektin väliarviointiraportti. Opinnäytetyö. Espoo: Laureaammattikorkeakoulu. Opetusministeriö (2007) Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2007–2011. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisopolitiikka/kehittaemisohjelma/ liitteet/lapsi_ja_nuorisopolitiikan_kehittamisohjelma.pdf (viitattu 2.12.2011).

Tuorila, Helena (2009) Terveyspalvelut ja potilaiden voimaantuminen. Teoksessa Lammi, Minna, Niva, Mari & Varjonen, Johanna (toim.) (2009) Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirja 2009. Kulutuksen liikkeet. Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirjoja 5. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus, 102–118. Valtiontalouden tarkastusvirasto (2007) Toiminnan tarkastuskertomus 146/2007. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. http://www.vtv.fi/files/113/1462007_Nuorten_syrjaytymisen_ehkaisy_NETTI. pdf (viitattu 4.10.2011). Valtiontalouden tarkastusvirasto (2011) Tuloksellisuustarkastuskertomus 229/2011. Pitkäaikaistyöttömien työllistyminen ja syrjäytymisen ehkäisy. http://www.vtv.fi/files/2650/2292011_ Pitkaaikaistyottomien_tyollistyminen_netti.PDF (viitattu 7.3.2012). Vartiainen, Pirkko (1994) Palveluorganisaatioiden tuloksellisuusarviointi, teoriat ja käytäntö: päivähoitoon, erityisesti päiväkoteihin kohdistuva monitahoarviointi. Vaasa: Vaasan yliopisto, Acta Wasaensia 40, Hallintotiede 2, 1994. Vartiainen, Pirkko (toim.) (2001) Näkökulmia Projektiarviointiin. Tasapainottelua taloudellisessa, hallinnollisessa ja sosiaalisessa kontekstissa. Tampere: Finnpublishers Oy.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2011) Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma 2007–2011. http://www.minedu.fi/lapset_nuoret_perheet/?lang=fi (viitattu 10.10.2011).

Vartiainen, Pirkko (2003) Projektilla parempaan tulevaisuuteen? Arkipaja-projektin monitahoarviointi. Vaasa: Vaasan yliopisto, tutkimuksia 252.

Rajavaara, Marketta (2006) Yhteiskuntaan vaikuttava Kela. Katsaus vaikuttavuuden käsitteisiin ja arviointiin. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 69. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.

Vartiainen, Pirkko (2007) Monitahoarvioinnin periaatteet ja prosessit. Teoksessa Viinamäki, Leena & Saari, Erkki (toim.) Polkuja soveltavaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Helsinki: Tammi, 152–172.

Rajavaara, Marketta (2007) Vaikuttavuusyhteiskunta. Sosiaalisten olojen arvostelusta vaikutusten todentamiseen. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 84. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. Rajavaara, Marketta (2009) Vaikuttavuus – tavoitteiden saavuttamista vai niiden hämärtymistä? Sosiaali- ja terveysjärjestöjen arviointifoorumi JÄRVI-hankkeen päätösseminaari 10.12.2009. Esitysdiat: http://www.jarjestoarviointi.fi/jarvi-2005-2011/jarvi-hanke-2005-20092/ arviointifoorumit-2005-2009/10-12-2009/ (viitattu 29.5.2012). Ruuskanen, Ulla, Kokkila, Taru, Kyllönen, Kristian, Paappanen, Jari & Rosblom, Outi (1998) Etsivää työtä nuorten parissa keskustan kaduilla. Luotsi-projekti 1993–1997. Helsinki: Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus, sosiaali- ja terveysvirasto. Saadi, Ilona & Margarita Sipakko (2007) Entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneiden vanhempien kokemuksia vanhemmuudesta uudessa kotimaassa. Spinnu-projekti vanhemmuutta tukemassa. Opinnäytetyö. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Saari, Juho (2009) Yksinäisten yhteiskunta. Helsinki: WSOYpro.

Viinamäki, Leena & Saari, Erkki (toim.) (2007) Polkuja soveltavaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Helsinki: Tammi. Virtanen, Petri (2007) Arviointi - Arviointitiedon luonne, tuottaminen ja hyödyntäminen. Helsinki: Edita. Vismanen, Elina (2011) Oppilashuolto Helsingissä. Odotukset, toiveet ja arjen todellisuus. Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 2011:1. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. Yle 3.11.2011 Suomi pyrkii Euroopan turvallisimmaksi auttamalla syrjäytyviä nuoria http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/11/suomi_pyrkii_euroopan_turvallisimmaksi_auttamalla_ syrjaytyvia_nuoria_3001071.html (viitattu 3.11.2011). Yle 9.3.2012 Erityisopetus on ase syrjäytymistä vastaan http://yle.fi/uutiset/erityisopetus_on_ase_syrjaytymista_vastaan/3317293 (viitattu 9.3.2012).

Salmi, Minna (2008) Rakenteellinen välinpitämättömyys riski lasten tulevaisuudelle. Futura 4/2008, 37–47. Salminen, Ari (2002) Hallintotiede – Organisaatioiden hallinnolliset perusteet. Helsinki: Edita. Saves, Tuulia (2008) Monikulttuurisen nuorisotyön kehittäminen Spinnun äitien ja tyttärien kokemuksen avulla. Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelman opinnäytetyö. Lohja: Humanistinen ammattikorkeakoulu. Siitonen, Juha (1999) Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Oulu: Oulun yliopisto. Sonninen, Merja (2007) Koillisväylä-projektin arviointi. Helsinki: Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Terveyden edistämisen keskus (2011) Suunta – toiminnan ja arvioinnin suunnittelun työkalu. http://www.tekry.fi/web/pdf/misc/suunta.pdf (viitattu 18.11.2011).

108

109


HAASTATTELUAINEISTO Aalberg, Veikko (2012) Nuorisopsykiatrian emeritusprofessori. Haastattelu 17.1.2012. Aarnio, Tuula (2012) Koulukuraattori, Vartiokylän ala-aste. Haastattelu 7.2.2012.

LIITTEET Liite 1. Haastattelurunko Luotsin parissa toimineille informanteille.

Hovi, Arto (2012) Johtava ohjaaja, Sosiaaliviraston Nopsa. Epävirallinen haastattelu 21.3.2012. Häkkinen, Riikka (2012) Terveydenhoitaja, Itäluotsi. Haastattelu 3.2.2012. Kallio, Kalle (2012) Sosiaaliohjaaja, Itäluotsi. Haastattelu 24.1.2012. Kuusimaa, Merja (2011) Nuoriso-ohjaaja, Koillisluotsi. Haastattelu 2.12.2011. Laaksonen, Seija (2012) Luotsien terveydenhoitajien hallinnollinen esimies, ylihoitaja, terveyskeskus. Haastattelu 1.2.2012. Laitinen, Ilpo (2012) Projektipäällikkö, sosiaalivirasto. Haastattelu 20.1.2012. Lounatvuori, Sisko (2011) Luotsin johtoryhmän jäsen, perhekeskustoiminnan päällikkö, sosiaalivirasto. Haastattelu 29.11.2011. Luotsissa mukana olleiden nuorten haastattelut 18 kpl. Aikavälillä 9.1.–6.3.2012. Männistö, Leena (2012) Projektipäällikkö, VINSSI Nuorten Intensiiviohjelma. Epävirallinen haastattelu sähköpostitse 19.3.2012. Nieminen, Marjo (2011) Toiminnanjohtaja ts. Länsiluotsi. Haastattelu 16.11.2011. Nurmi, Tiina (2011) Nuorisosihteeri, kohdennetun nuorisotyön toimisto, nuorisoasiainkeskus. Haastattelu 15.12.2011. Penttilä, Päivi (2012) Läntisen alueen aluekuraattori, Haagan peruskoulu. Haastattelu 1.2.2012. Poteri, Martti (2011) Luotsin johtoryhmän jäsen, toimistopäällikkö, kohdennetun nuorisotyön toimisto, nuorisoasiainkeskus. Haastattelu 21.11.2011. Racz, Ildiko (2012) Koulukuraattori, Vesalan ala-aste. Haastattelu 3.2.2012. Saves, Tuulia (2011) Toiminnanjohtaja ts. Itäluotsi, Skanssi & Spinnu. Haastattelu 7.12.2011. Sirviö, Minna (2011) Toiminnanjohtaja ts. Koillisluotsi. Haastattelu 23.11.2011. Taponen, Harri (2011) Erityissuunnittelija, nuorisoasiainkeskus. Haastattelu 14.12.2011. Vartio, Riitta (2012) Luotsien sosiaaliohjaajien hallinnollinen esimies, perhekeskustoiminnan vs. päällikkö, sosiaalivirasto. Haastattelu 22.2.2012. Viitala, Hanna (2012) Luotsin johtoryhmän jäsen, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon päällikkö, terveyskeskus. Haastattelu 1.2.2012.

110

1. Taustatiedot a. Millä tavoin olet/olet ollut mukana Luotsi-toiminnassa? b. Kuinka kauan olet ollut mukana Luotsi-toiminnassa? 2. Toiminnasta ja sen organisoinnista yleisesti a. Mitkä ovat Luotsi-toiminnan erityispiirteet tai mikä on toiminnan erikoisuus/ ainutlaatuisuus? b. Kuinka Luotsi-toiminta on mielestäsi kehittynyt tai muuttunut vuosien varrella? c. Onko toiminnassa kohdattu merkittäviä • positiivisia ja/tai • negatiivisia käännekohtia/muutoksia/kompastuskiviä? d. Mitä olisi voitu tehdä toisin? e. Mitkä ovat Luotsi-toiminnan suurimmat haasteet? f. Entä ongelmat? g. Mitkä ovat monihallinnollisen ja -ammatillisen tavan tuottaa palvelua • hyödyt • haitat • haasteet? h. Mitä mieltä olet Luotsien välisestä yhteistyöstä? i. Kuinka hyvin Luotsi-toiminta tunnetaan virastossasi? 3. Toiminnan tehokkuus a. Minkälaiseen palvelutarpeeseen Luotsi-toiminta vastaa • yksilötasolla • virastokohtaisesti • koko kaupungin palvelujärjestelmän tasolla? b. Onko palvelutarve sama, kuin mihin toiminta aikanaan kehitettiin? c. Kuinka toiminta vastaa ajan haasteisiin? d. Onko kaupungissa jotain muuta toimintaa, joka vastaa samanlaiseen palvelutarpeeseen? e. Mihin palveluihin Luotsi-toimintaa tulisi verrata? f. Voidaanko näiden palveluiden tehokkuutta, tuloksellisuutta, kustannuksia verrata keskenään? g. Jos Luotsi-toimintaa ei olisi, niin mitä asiakasryhmiä tai asioita jäisi hoitamatta? h. Mitä palvelujärjestelmän osaa tämä kuormittaisi? Miten tämä näkyisi • yksilötasolla • virastokohtaisesti • koko kaupungin palvelujärjestelmän tasolla? i. Kuinka paljon painoarvoa tulee antaa toiminnan kustannustehokkuudelle? j. Onko toiminta ollut mielestäsi kustannustehokasta? k. Onko tätä mitattu jotenkin?

111


l. Mitkä seikat puhuvat sen puolesta, että Luotsi-toiminta on mielestäsi a. tehokasta b. tehotonta? m. Mitä tulisi tehdä toisin, jotta toiminta tehostuisi tai jotta tavoitteisiin päästäisiin kattavammin ja nopeammin • yksilötasolla • järjestelmätasolla? n. Mitä lisäarvoa Luotsi-toiminta on tuonut kaupungin palvelukokonaisuudelle? 4. Asiakasvalinta a. Ketkä tai minkälaiset nuoret hyötyvät toiminnasta eniten? b. Onko nykyinen kohderyhmien rajaus toimiva (ikä, tulosyyt, alue)? c. Kuinka Luotsi-toiminta on toteuttanut sosiaalisen vahvistamisen/varhaisen tukemisen lupaustaan? d. Kuinka asiakasnuoret ovat voineet vaikuttaa toiminnan sisältöön ja organisoimiseen? 5. Toiminnan tulokset, vaikutukset, vaikuttavuus a. Mitkä olivat alkuperäiset omat odotuksesi toiminnalle ja sen tavoitteille? b. Onko nämä tavoitteet mielestäsi saavutettu? c. Onko Luotsi-toiminnalla yhteyksiä/vaikutuksia virastosi toimintaan? Millaisia? d. Kuinka Luotsi-toimintaa voidaan arvioida virastosi näkökulmasta? e. Onko virastossasi joitain tunnuslukuja/seurantaindikaattoreita, joiden mukaan Luotsi-toiminnan vaikutuksia voidaan tarkastella? f. Mikä on Luotsin keskeisin vaikutus a. nuorten elämään b. perheiden elämään c. palvelujärjestelmän toimivuuteen ja tehokkuuteen g. Onko Luotsi-toiminta joustavaa, voiko se muuttua ajan myötä ja tunnistaa mahdollisesti uusia asiakasryhmiä? h. Onko Luotsi-toiminta nopea tapa reagoida uusiin haasteisiin ja tarpeisiin? 6. Toiminnan tulevaisuuden näkymiä a. Millaisena näet Luotsi-toiminnan vuonna 2022? b. Kuinka toimintaa tulisi kehittää? c. Tulisiko toimintaa laajentaa koko kaupungin kattavaksi tai esim. kohdentaa laajemmalle asiakasryhmälle, tai supistaa erityisryhmiin kohdistetuksi? d. Visioita tulevasta?

112

Liite 2. Haastattelurunko Luotsi-toiminnassa mukana olleille nuorille. 1. Mitä vaikutuksia Luotsi-toiminnalla on ollut elämääsi? (tutkimuskysymys) a. Mikä sai sinut lähtemään mukaan Luotsi-toimintaan? b. Milloin ja kuinka kauan olit mukana Luotsi-toiminnassa? c. Mitä kaikkea Luotsi-toiminnassa mukana oleminen piti sisällään, mitä teitte? d. Kuinka elämäsi muuttui Luotsiin osallistumisen seurauksena, vai muuttuiko se? e. Muistatko Luotsiin osallistumisesi ajalta elämässäsi joitain merkittäviä käännekohtia? f. Mikä oli Luotsi-toimintaan osallistumisen keskeisin vaikutus/vaikutukset a. sinulle itsellesi (koulunkäynnillesi, vapaa-ajallesi) b. perheellesi? g. Kuinka perheesi osallistui toimintaan? 2. Kuinka pysyviä tulokset ovat mielestäsi olleet? (tutkimuskysymys) a. (Kuinka elämässäsi menee nyt, kun Luotsista on aikaa X vuotta?) • Mitä teet nykyään? • Oletko tyytyväinen nykyiseen tilanteeseesi? • Mikä voisi mennä paremmin? b. Kuinka Luotsi-toimintaan osallistuminen on vaikuttanut myöhempään elämääsi? c. Mitä Luotsista jäi elämääsi (esim. harrastuksia, ystäviä, tapoja ajatella, tehdä asioita)? d. Mikä on Luotsin osuus nykyisessä elämässäsi, mitä ei olisi tapahtunut ilman osallistumistasi? e. Onko Luotsi-toiminta ollut vapaaehtoinen pakko vai oikeasti mieluisaa? f. Puhuitko toimintaan osallistumisesta vai salasitko sen esim. koulussa, kaveripiirissä? g. Mikä Luotsissa oli • mieluisinta • hyödyllisintä • ikävintä? Esim. Mikä toimintamuoto oli sinulle paras? 3. Kehittämisajatuksia Luotsi-toiminnalle? a. Kuinka koit voivasi vaikuttaa Luotsi-toiminnan sisältöön ja organisointiin? b. Voisitko suositella Luotsia muille nuorille? c. Mitä haluaisit muuttaa toiminnassa? • Parannusehdotuksia?

113


Liite 3. L채hete.

114

115


Liite 4. Alkuvaiheen itsearviointilomake.

116

117


118

119


Liite 5. Tukiohjelma.

120

121


Liite 6. Loppuvaiheen itsearviointilomake.

122

123


Liite 7. Loppuarviointi/monitahoarviointi.

124

125


Liite 8. Luotsi-toiminnan SWOT vuonna 2012.

Liite 9. Luotsi-toiminnan asiakkuusprosessi vuonna 2012. Asiakkaaksi tuleminen

Vahvuudet (erityispiirteet, menestystekijät) SISÄISET (NYKYISYYS)

Heikkoudet SISÄISET (NYKYISYYS)

Nuorilähtöisyys

Toiminta ei kata koko kaupunkia

Toiminnan joustavuus nuoren kohdalla

Toiminnan hidas muutosvalmius ja joustamattomuus hallinnon tasolla

Välimaaston toimijuus Toiminnan neutraali imago Monipuolisuus (yksilöllisyys, ryhmät, toiminnallisuus, vanhempien kanssa tehtävä työ) Pitkäikäisyys ja kertynyt konkreettinen kirjoitettu sekä toiminnan hiljainen tieto Moniammatillisuus ja -hallinnollisuus Hyvät kumppanuudet alueiden toimijoiden kanssa Aluetuntemus Systemaattinen tiedonkeruu toiminnasta

Paikoin tiheä työntekijöiden vaihtuvuus vaikuttaa esimerkiksi seuraaviin: hiljaisen tiedon häviäminen Luotseista, melko pienten tiimien haavoittuvuus yhdenkin henkilön puuttuessa, luottamuksellisen suhteen katkeaminen nuoreen kesken prosessin Nuorten asiakasprosessien lopussa tehtävien monitahoarviointien kysymyksenasettelujen monitulkintaisuus haastavaa tutkimuksen kannalta

Uhat ULKOISET (TULEVAISUUS)

Toiminnan ulottaminen koko kaupungin kattavaksi

Toiminnan rahoituksen katkonaisuus

Uudet sidosryhmäkumppanuudet Helsingissä, alueilla, joissa toimintaa ei ole aiemmin ollut

Toiminnan joustamattomuus laajempien yhteiskunnallisten muutosten kohdalla

Toiminnan tunnettuuden lisääminen

Jotkin toiminnan rajapinnoista muihin toimijoihin ovat epävirallisia ja elävät yksittäisten työntekijöiden kautta (uhka työntekijöiden vaihtuvuuden kautta, vahvuus monipuolisuuden kautta)

Toiminta kattaen myös ala- ja yläasteilta siirtymisen nivelvaiheet

Nuoren huoltajat

Esimerkiksi maahanmuuton lisääntyminen sekä vanhempien ongelmien syventyminen toiminnan kehittämisen ja laajentamisen lähtökohtina jatkossa (esim. erikoistuneiden työmuotojen kautta)

1. Verkoston tapaaminen Osallistuu tukiverkoston tapaamiseen

Keskustelee siitä, kuinka työskentely nuoren kanssa on kokonaistilanne huomioiden parasta aloittaa

Ottaa lähetteen vastaan ja vie sen käsiteltäväksi Luotsin työryhmän viikkopalaveriin

Luotsin moniammatillinen työryhmä

Lähettäjä

Koulu

Lasten suojelun stt Muu nuoren verkoston jäsen

126

*Osallistuu oman tukiprosessinsa suunnitteluun ja toteuttamiseen *Asettaa itsellensä tavoitteita *Toimii osaltaan tavoitteiden toteutumisen suuntaisesti

Tekee päätöksen, ettei nuorta oteta mukaan Luotsin toimintaan tai pyytää lisäselvityksiä

Herää huoli nuoresta, jonka pohjalta suosittelee nuorelle Luotsitoimintaan osallistumista

Selvittää nuoren ja huoltajien halukkuuden osallistua Luotsitoimintaan ja sopii lähetteen tekemisestä

Tekee lähetteen ja toimittaa sen Luotsiin (voidaan tehdä puhelimitse)

Informoi nuorta päätöksestä tai tekee Luotsiin lisäselvityksen

Saa tiedon päätöksestä perusteluineen

Tekee myönteisen päätöksen nuoren osallistumisesta Luotsi-toimintaan

Tapaaminen/ tapaamisia tilanteeseen luontevimmassa ympäristössä ja parhaiten sopivalla kokoonpanolla

Kutsuu nuoren tukiverkoston koolle

Vetää tukiverkostoa

*verkoston organisoituminen *Luotsi-toiminnan esittely *sovitaan toimintatavoista, vastuista ja jatkotyöskentelystä *laaditaan alustava tukiohjelma ja tavoitteet *sovitaan allekirjoituksin tietojen vaihdosta ym.

Sovitaan nuoren vastuuhenkilöstä

Keskustelee siitä, kuinka työskentely nuoren kanssa on kokonaistilanne huomioiden parasta aloittaa Osallistuu sovitun mukaan tukiverkoston tapaamisiin

*Jatkaa elämäänsä ilman niitä huolen aiheita, joita oli ennen Luotsia ja joihin löydettiin ratkaisu Luotsin aikana *Soveltaa Luotsin kautta opittuja hyödyllisiä taitoja käytännössä *Omaa käsityksen omista vahvuuksistaan ja mahdollisuuksistaan

*Tekee loppuvaiheen itsearvioinnin *Keskustelee Luotsin ohjaajan kanssa itsearvioinnista, Luotsi-prosessin merkityksestä ja itsessä tapahtuneista muutoksista Luotsi-prosessin aikana

*Osallistuu verkostotyöskentelyyn *Ottaa osaltaan vastuuta nuoren tukitoimenpiteistä *Osallistuu halutessaan Luotsin vanhemmille tarkoitettuun vertaistukiryhmään Prosessin päätösverkosto

Verkostotyöskentely

Opetusviraston mukaantulo myös resursoijaksi Nuorisoasiainkeskuksen alueellisten palvelujen ja Luotsien välisen yhteistyön tiivistäminen

Saavat tiedon päätöksestä perusteluineen

Tapaaminen/tapaamisia tilanteeseen luontevimmassa ympäristössä ja parhaiten sopivalla kokoonpanolla

Antavat luvan lähetteen tekemiseksi

Luotsin ohjaaja

Luotsi-toiminnan kehittämispäivät

Luotsi tasa-arvon lisääjänä kaupungissa

Pohtivat mahdollista osallistumista Luotsitoimintaan

Systemaattisen tiedonkeruun kesto yhden nuoren kohdalla (tietoa kerätään vain asiakkuuden aikana, mikä ei mahdollista pidempiaikaisen vaikuttavuuden arviointia)

Toiminnan epäviralliset rajapinnat muihin toimijoihin monipuolistamassa toimintaa

Mahdollisuudet ULKOISET (TULEVAISUUS)

Nuori

A. Keskustellaan tarkemmin nuoren ja/tai huoltajien kanssa osallistumisesta, motivaatiosta ja sitoutumisesta Luotsiin B. Sovitaan nuoren ja/tai huoltajien kanssa tukiverkostoon kutsuttavat henkilöt C. Tehdään nuoren kanssa alkuvaiheen itsearviointi  (Luotsin oma kaavake)

Sovitaan yhteisesti Luotsin tukiprosessista; tavoitteista, kunkin toimijatahon vastuista sekä aikatauluista, kirjataan ne tukiohjelmaan

*Seuraa ja arvioi nuoren tilanteen etenemistä *Koordinoi verkostoa ja seuraa verkostossa sovittujen vastuiden toteumista *Toteuttaa tarvittaessa nuoren vapaa-ajalle sovittuja yksilöllisiä toimenpiteitä esim. etsii harrasteita, ohjaa nuorta vertaisryhmiin, järjestää leiritoimintaa, antaa yksilöllistä tukea jne. *Pohtii toimenpiteet tulevaisuusorientoituneesti esim. nuorelle jatkossa pysyviä rakenteita,harrasteita, yhteisöjä, syrjäytymistä ehkäiseviä elämätaitoja jne.

*Tuo moniammatillista osaamista, uusia näkökulmia ja ideoita case-palavereissa nuoren tueksi

Tukiohjelmassa huomioidaan nuoren tarpeet kokonaisvaltaisesti kodin, koulun ja vapaa-ajan osalta Seurataan verkostossa tiheästi prosessin kulkua, arvioidaan tavoitteiden toteutumista ja muutetaan toimenpiteitä tarvittaessa

*On läsnä, kun nuori tekee itsearvioinnin *Keskustelee nuoren kanssa itsearvioinnista ja vertaa loppu vaiheen itsearviointia alkuvai heen itsearviointiin ja huomioi erityisesti muutokset

Tehdään tilannekatsaus ja käydään läpi Luotsin mennyt tukiprosessi

Tekee yhteenvedon nuoren prosessista Kokoaa ja kirjaa palautteen sekä arvioinnit

Arvioidaan prosessin aikana asetettujen tavoitteiden toteutumista monitahoarviointina Käydään keskustelua nuoren tilanteesta ja jatkosuun​nitelmista

*Osallistuu ja sitoutuu tarvittaessa verkostotyöskentelyyn (koulun edustaja/edustajat) *Seuraa nuoren tilannetta koulussa ja informoi siitä verkostoa *Ottaa vastuuta ja neuvottelee tarvittavien koulunkäynnin tukitoimien järjestymisestä *Toimii tarvittaessa myös akuutisti (esim. ilmoittaa välittömästi poissaoloista kotiin ja Luotsiin)

*Osallistuu ja sitoutuu tarvittaessa verkostotyöskentelyyn *Seuraa osaltaan nuoren ja perheen tilannetta sekä informoi tarvittaessa Luotsia ja muuta verkostoa *Ottaa osaltaan vastuuta nuoren tukitoimista, erityisesti huoltajien tukemisesta tarvittaessa

*Osallistuu ja sitoutuu tarvittaessa nuoren tukiverkostoon *Toteuttaa osaltaan sovittuja tukitoimenpiteitä *On tarvittaessa yhteydessä Luotsiin ja informoi muuta verkostoa nuoren asioista

Verkosto jatkaa tarvittaessa nuoren tukena ilman Luotsia

Kehittää toimintaa palautteen pohjalta


Julkaisuja 2/2012

"EI KENENKÄÄN MAALTA" KAIKKIEN MAALLE Luotsi helsinkiläisenä kohdennetun nuorisotyön toimintamallina – historiaa, käytäntöjä, tuloksia ja vaikutuksia vuosilta 2000–2012 Luotsi-toiminta on kohdennettua nuorisotyötä, jota on tehty Helsingissä 12–15-vuotiaiden parissa vuodesta 2000 lähtien. Toimintaa toteutetaan nuorisoasiainkeskuksen, sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen yhteistyönä. ”Ei kenenkään maalta” kaikkien maalle -arviointitutkimuksessa tarkastellaan, miten Luotsi ennaltaehkäisevän työn mallina on sijoittunut kaupungin palvelujärjestelmään, millaisiin tarpeisiin malli on vastannut ja ketkä toiminnasta ovat hyötyneet. Arvioinnissa nostetaan esiin muun muassa Luotsi-toimintamallin monipuolisuus, moniammatillisuuden ja -hallinnollisuuden edut sekä Luotsin subjektiivinen vaikuttavuus. Arviointia varten on haastateltu Luotsi-toiminnan parissa työskenteleviä ammattilaisia sekä toiminnassa mukana olleita nuoria. Luotsin rooli on paitsi hallita syrjäytymiseen liittyviä riskejä, myös luoda nuorille onnistumisen ja voimaantumisen kokemuksia. Positiivisen lähestymistavan ja sosiaalisen vahvistamisen kautta nähdään nuoren vahvuudet ja tehdään ne näkyviksi myös nuorelle itselleen ja nuoren ympärillä oleville aikuisille.

"Ei kenenkään maalta" kaikkien maalle  

"Ei kenenkään maalta" kaikkien maalle. Kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnan arviointitutkimus

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you