Pieni on Suurin 2/21 by Lasten ja nuorten keskus

1 / KATSOMUSKASVATUKSEN TEEMANUMERO

2 2021

KATSOMUSKASVATUSTA YHDESSÄ

Rakentavaa vuoropuhelua

Pääsiäisen perinteet elävät

Ovet auki

katsomuskasvatukselle Teema Kunnan ja seurakunnan väliseen varhaiskasvatuksen yhteistyöhön

UUTUUS!

Pääsiäinen

19,00 €

Missä ovat Mollin lempiruuat? Upouusi 5,44 € puuhakirja!

JOHANNA NORDBLAD, KAISA RAITTILA

Päkän puuhat pääsiäinen Upouusi puuhakirja Lastenkirkon loistavilta tekijöiltä! Päkän puuhat innostaa leikkiin, ihmettelyyn, puuhaan ja tarinointiin. Monipuolisten puuhien ohessa teos johdattaa pääsiäisen sanoman äärelle. Kaisa Raittila on Pyhäkoululehden ja Lastenkirkon pitkäaikainen toimittaja, jonka kynästä ovat myös muun muassa Pienelle parasta -materiaalit. Hänellä on laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto.

KATRI KIRKKOPELTO

Molli ja hirveä herne Mollin ystävä Sisu on laittanut ruokaa. Molli odottaa herkkuja vesi kielellä, mutta lautaselle ilmestyykin jotain omituista: vihreitä pieniä palluroita! Missä ovat Mollin lempiruuat? Molli yrittää tehdä kaikkensa, jotta sen ei tarvitsisi maistaa uutta ruokaa. Hekotuttavan hauska kirja käsittelee perheille tuttua, usein pulmia aiheuttavaa aihetta lämmöllä. Tarvitaan pienen lukijan apua, että Molli saadaan maistamaan ruokaa ja muistamaan ruokatavat! Molli-sarjan uudet, perheen pienimmille suunnatut kirjat käsittelevät lapsiperheille tuttuja tilanteita. Kirjaa ravistamalla, kääntelemällä tai silittämällä tapahtuu yhtä jos toista yllättävää. Toiminnallisen rakenteen ansiosta lapsi haluaa lukea kirjat yhä uudestaan. I S B N 9789523543324 Hinta 19,00

I S B N 9789523543812 Hinta 5,44

Teema

www.lastenkeskus.fi

facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille

www.kirjapaja.fi

lastenkeskus kirjapaja

@LastenKeskus @Kirjapaja

LAPSEN SILMIN

Sain pingviinin isosiskolta, kun äiti meni sairaalaan ja mää synnyin. Se pitää mulle seuraa. Se on ollut matkoillakin mukana. Eveliina, 4 vuotta

€

Eveliina käy päiväkerhoa Tampereen Eteläisessä seurakunnassa. Varhaiskasvatuksen ohjaaja Henna Ahrikkala haastatteli lapsia heidän lempileluistaan.

KUVA Suvi Sievilä

Teema

PERHEIDEN KANSSA

Perheen toive katsomuskasvatukselle:

"Vahvistetaan hyviä arvoja ja välitetään kulttuuriperintöä" TEKSTI Juhana Unkuri KUVAT Sonja Meskanen

Lempääläisen Vartiaisen perheen vanhin lapsi, Oona, aloitti päiväkotitaipaleensa vuonna 2006, Aleksi vuotta myöhemmin ja Teemu vuonna 2016. Tuona vuonna uuden varhaiskasvatussuunnitelman eli vasun myötä uskontokasvatuksen tilalle tuli katsomuskasvatus.

Teema

PERHEIDEN KANSSA

Tuula Vartiainen pitää päiväkotien katsomuksellista kasvatusta tärkeänä tehtävänä. Sen avulla voidaan vahvistaa hyviä arvoja, käsitellä monenlaisia elämänkysymyksiä ja välittää kulttuuriperintöä.

– Kahden vanhimman lapsemme aikana taidettiin puhua ihan pyhäkouluhetkistä. He tapasivat pitää noista seurakunnan työntekijän vierailuista. Raamatunkertomukset jäivät heidän mieleensä. Uskon, että vanhimpien lastemme arvot pohjautuvat osittain myös näihin kokemuksiin, perheen äiti Tuula Vartiainen pohtii. Uuden vasun myötä varhaiskasvatukseen ei sisälly enää tunnustuksellista uskontokasvatusta. Perinteistä seurakuntien ja päiväkotien välistä yhteistyötä edustaa lähinnä lasten osallistuminen pääsiäisvaelluksiin ja joulukirkkoihin. Kirkkoon kuulumattomille lapsille tulee tuolloin järjestää päiväkodissa muuta ohjelmaa. Muukin yhteistyö seurakunnan kanssa on edelleen mahdollista verkostoyhteistyön näkökulmasta. Kunkin lapsen katsomuksellisia asioita ja tavoitteita pohditaan vanhempien kanssa käytävissä kasvatuskeskusteluissa. Vasussa ajatuksena on, että nyky-yhteiskunnan moninaisuutta ymmärtääkseen lasten tulisi oppia myös uskontojen ja muiden katsomusten todellisuutta laaja-alaisesti ja monipuolisesti: keskustelut, yhdessä ihmettely, tutkiva oppiminen ja retket tuovat katsomusten maailman lasten tasolle. Tuula Vartiainen pitää päiväkotien katsomuksellista kasvatusta tärkeänä elementtinä. – Sen avulla voidaan vahvistaa hyviä arvoja, käsitellä monenlaisia elämänkysymyksiä ja välittää kulttuuriperintöä. Varhaiskasvattajilta vaaditaan suurta herkkyyttä tarttua lasten pohdintoihin ja kysymyksiin. Tärkeää on myös vahvistaa lapsen omaa tunnetta, esimerkiksi ajatusta siitä, että ”tämä meidän perinne jouluna on tärkeä, vaikka toisella perheellä sitä ei ole”.

Epätietoisuutta katsomuskasvatuksesta

Vartiainen kertoo, että hänellä oli varsin vähän tietoa nuorimman lapsensa katsomuskasvatuksesta tämän ollessa päiväkodissa. Hän koki, että vanhempia ei myöskään osallistettu siihen kovin aktiivisesti. – Uskonnollisista tilaisuuksista kerrottiin aina etukäteen ja lupa lapsen osallistumiseen kysyttiin. Vasu-keskusteluissa meidän vanhempien ajatuksia ja toiveita kyllä selvitettiin. Mutta ei meidän vanhempien kanssa ollut mitään sen suurempia suunnitelmia tai palavereja katsomuskasvatukseen liittyen. Vartiainen kertoo, ettei hän seurannut aktiivisesti lapsen päiväkotiryhmän blogia. – Siitä syystä olin vähän kuutamolla siitä, mitä kaikkea päiväkodissa tehtiin. Vartiainen toteaa, että uskonnolliset tai katsomukselliset asiat ovat ylipäätään varsin vähän esillä – niin päiväkodeissa kuin suomalaisessa kulttuurissa ylipäätään. – Päivähoidon arki koostuu tietysti paljolti muista asioista. Uskonnollisista tai katsomuksellisista asioista ei tullut puhuttua myöskään toisten vanhempien kanssa. Suomessahan uskonnosta puhuminen tuntuu olevan vähän tabu. Vartiainen työskentelee seurakunnassa lastenohjaajana. Viitisen vuotta sitten hän oli vajaan vuoden ajan lastenhoitajana päiväkodissa Tampereella. Uusi varhaiskasvatussuunnitelma otettiin tuona ajankohtana käyttöön. – Päiväkodissa oli haasteellista suunnitella töitä katsomuskasvatuksen näkökulmasta, kun taustalla oli suht pitkä aika seurakunnan työssä. Erityisesti joulun alla oli mietittävä tarkasti, millä tavalla asioista kertoi, jottei toteutuksiin olisi sisältynyt minkäänlaista tunnustuksellista elementtiä. Yritin keskittyä yleiseen jouluisen tunnelman luomiseen.

Vartiainen totesi varsin pian haluavansa työskennellä mieluummin seurakunnassa. – Jos olisin jäänyt pitemmäksi aikaa päiväkotiin, katsomuksellisiin asioihin ja eri valintoihin olisi tullut varmastikin rutiinia ja uusia oivalluksia.

Hyviä arvoja

Vartiainen toteaa, että hänen lapsensa päiväkodissa seurakunnan työntekijän pitämät tunnit ovat korvautuneet esimerkiksi satuhetkillä. – Uskon, että nekin voivat olla välittämässä lapsille hyviä arvoja. Pidän muutenkin matalan profiilin, lapsilähtöisestä opetuksesta. Itse uskon kuitenkin niin, että kristillinen, Raamatun kautta tapahtuva opetus on erinomainen keino myös arvojen välittämiseen. Samalla on varmasti hyvä, että päiväkodissa käsitellään eri uskontoja. Vartiainen toivoo, että päiväkodeissa olisi jatkossakin riittävästi seurakuntien kanssa tehtävää yhteistyötä. – Koska päiväkodeissa ei ole enää varsinaista uskontokasvatusta, olen miettinyt tarkemmin sitä, miten uskonnollinen näkökulma näkyy kotimme omassa kasvatuksessa. En kuitenkaan ajattele nykylasten menevän pilalle sen takia, että uskonnollisuus on vähentynyt päiväkodeissa. Niissäkin toteutuva kasvatus voi korostaa esimerkiksi anteeksiannon, suvaitsevaisuuden ja toisten kunnioittamisen tärkeyttä. Lopuksi kokemusasiantuntijan näkemys. Vartiainen tiedusteli toimittajan pyynnöstä vapaavalintaisesti 6-vuotiaan, eskariin siirtyneen poikansa näkökulmia: Millainen teille esitetty seurakunnan työntekijöiden tekemä adventinajan tervehdysvideo oli? ”Tosi tylsä, ei siinä ollut mitään kivaa.” Mikä on parasta eskarissa? ”Luistelu ja sählyn pelaaminen!” Teema

TÄSSÄ NUMEROSSA

8 TEEMA: Katsomuskasvatus

42 Pieni on Suurin -lehden katsomuskasvatusnumero seurakunnan ja kunnan katsomuskasvatuksen yhteistyöhön!

TEEMA-ARTIKKELIT 3 4 7 8 13

Lapsen silmin Perheiden kanssa

ME TEKIJÄT 16

Me tekijät

Pyhiinvaellus

Lasten ja nuorten keskus

36 37

Kirjahylly ja Nallukka

Koulu ja kirkko

40 42

Lastenkirkko

Toive katsomuskasvatukselle

Pääkirjoitus

Erätauko – eväitä tasavertaiseen keskusteluun

Me tekijät

Katsomuskasvatus rakentuu yhteistyössä Kirkkonummella

Vietetäänkö teillä pääsiäistä?

Me tekijät

Teema

7 kysymystä

Lapsi haastaa katsomaan toisin

Kolumni

Pääsiäisen perinteet elävät –vai muuttuvatko vain?

Teema

IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI

29 30

Tilannekuvia katsomuskasvatusyhteistyöstä Vastaajana toiminnanjohtaja Katri Kuusikallio

Kirkon talolta Papin päiväkirjasta Hyviä kysymyksiä

44 46

Lähestymme pyhää ihmetellen, hiljentyen ja leikin kautta

Digileikit

Kielten oppimista rennolla otteella Yhteistyötä Pitäjänmäen malliin

Hyviä hetkiä

Kaverin kotona juhlitaan!

Laula – leiki – liiku Urkusatuilemaan

Hiljaisuuden ikkuna

2021

PÄÄKIRJOITUS

JULKAISIJA LASTEN JA NUORTEN KESKUS RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh. (09) 6877 4510, www.lastenjanuortenkeskus.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA / PUBLIVA OY PÄÄTOIMITTAJAT Katri Korolainen (vastaava) ja Johanna Heikkinen

Katri Korolainen

vastaava päätoimittaja Lasten ja nuorten keskus ry

TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@www.lastenjanuortenkeskus.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen, Kaisa Aitlahti, Tiina Hänninen, Minna Kaihlanen, Taina Karvonen, Eleonora Printz, Johanna Routasalo, Satu Reinikainen, Anna-Mari Tukeva KATSOMUSKASVATUSNUMEROSSA ASIANTUNTIJOINA Tiina Haapsalo ja Ilkka Tahvanainen ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Kestotilaus 84,50 € 12 kk 88 € Pyhäkoulusuunnitelmat + 2 lehteä Kestotilaus 36,50€ 12 kk 39,50 € Irtonumero 17,50 € Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena Katsomuskasvatusnumerot (lehdet 2 ja 5) Kestotilaus 34,50 € 12kk 36,50 € ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, loka- ja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän vinkit pienille ja suurille -liite numerossa 1/21. Numeron 3/21 mukana koko varhaiskasvatukselle suunnattu liite.

Vietetäänkö teillä pääsiäistä? “Millainen on teidän perheen jumala? Kuinka teillä rukoillaan?” Lasten maailmassa aikuisten monimutkaiset kysymykset muuttuvat yksinkertaisiksi ja käytännöllisiksi. Me mietimme, uskaltaako hengellisistä asioista puhua ja missä menevät yksityisyyden rajat. Lapselle tutut asiat ovat luonnollisia ja uudet kiinnostavia. Lapsi ei arvota, vaan kysyy lisää. “Mikä se pääsiäinen on? Miksi ramadanina ei saa syödä?” Katsomuskasvatuksen teemat voivat löytyä myös arkisista elementeistä. Mikä on veden merkitys, mitä se symboloi eri tavalla ajatteleville ihmisille? Miten lapsi käsittää pyhän? Liittyykö rauhoittuminen katsomuksiin? Katsomusten tasavertainen tutkiminen ja tutustuminen perustuu jo lapsen oikeuksien julistukseen. Se on tärkeää myös lapsen identiteetin kehittymisen kannalta. Katsomuskasvatus tarjoaa selkeät ja yhdenvertaiset raamit tälle työlle. Aihepiiri on kuitenkin melko tuore ja sen käsittelyyn on toivottu materiaalia erityisesti yhteiskunnan varhaiskasvatuksen puolelta. Siksi myös Pieni on Suurin pureutuu aihepiirin tänä vuonna kahden teemanumeron verran. Tähän lehteen on koottu runsas tietoja vinkkipaketti katsomuskasvatuksen toteuttamiseen. Toivottavasti viihdyt sen äärellä!

5. vuosikerta PAINOPAIKKA PunaMusta Oy / Forssa MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA BlueOrange Studio / Shutterstock Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.lastenjanuortenkeskus.fi/pieni-on-suurin

Katsomusten tasavertainen tutkiminen ja tutustuminen perustuu jo lapsen oikeuksien julistukseen.

/PienionSuurinlehti

Teema

TEEMA

Lapsen maailma avautuu aikuiselle leikin, piirrosten ja spontaaninen kysymysten kautta. Se on pedagogisen suhteen ydintä. Kun aikuinen hiljentyy näiden äärelle, lapsi kokee tulleensa kuulluksi.

Teema

TEEMA

Lasten kysymykset avaavat mahdollisuuden dialogiin aikuisen kanssa. Kysymyksiin ei välttämättä ole aina yhtä oikeaa vastausta. Aikuisen tehtävä onkin ohjata lapsen ajattelua uusiin suuntiin ja kysymyksiin. Katsomuskasvatuksessa tarvitaan sekä avointa keskustelua että pedagogisesti suunniteltua ohjattua toimintaa.

Lapsi haastaa katsomaan toisin Yhteiskunnassa on yhä enenevässä määrin erilaisuuden kohtaamisen haasteita. Kasvatustieteen maisteri ja tohtorikoulutettava Katja Castillo on kiinnostunut selvittämään, miten yhteiskunnassa voitaisiin kohdata eettisesti erilainen ja erilaisuus, ja miten sitä voisi teoretisoida muuten kuin negatiivisuuden kautta. Miten kohdata toiseus, jota jollakin tavalla jopa pelättiin sanoittaa? – Valitsin tutkimukseni kohteeksi lapset, joita aikuiset pitävät jollain tavalla oman elämänsä jatkeena. Todellisuudessa lapsella on kuitenkin oma maailmansa, kulttuurinsa ja katsomuksensa. Pohdin, miten kasvattaja voisi ohjata lasta toisena ja nöyrtyä kasvattajana lapsen maailman äärelle. Katja Castillo soveltaa kasvatukseen Emmanuel Levinasin filosofiaa ja tarkastelee lapsen ja aikuisen välistä suhdetta, miten se rakentuu dialogisessa mallissa. Tutkimuksessaan hän käsittelee pedagogisen suhteen uudelleen määrittelyä. Miksi Castillo sitten haluaa tutkia juuri filosofi Emmanuel Levinasin ajatuksia? Mitä annettavaa 1900-luvun alussa Liettuassa syntyneellä ranskalaisella filosofilla voi olla nykyaikaiseen suomalaiseen varhaiskasvatukseen? – Levinas oli oman elämänsäkin kautta moninaisuuden rajapinnalla oleva ajattelija. Hän oli juutalainen ja maahanmuuttaja. Hän joutui oman ajattelunsa ja taustansa takia sorretuksi ja väkivallan kohteeksi. Ajattelin, että hänellä voisi olla sanottavaa vallitsevaan tilanteeseen, jossa erilaisuus on yhä näkyvämpää, ja jonka kohtaaminen on läsnä meidän jokaisen arjessa. Levinasin filosofiassa on uskonnollinen aspekti. Toiseudesta puhutaan myös pyhyyden kautta. – Tämä ulottuvuus tuntui kiehtovalta. Uskonto ja katsomuksiin liittyvä erilaisuus on yhteiskunnassamme tällä hetkellä lähes kokonaan vaiettu. Julkisessa keskustelussa tulevat esiin vain ääripäät. Välimaastoon jää kuitenkin valtavasti ihmisiä, joiden katsomus on jotain näiden väliltä.

Pedagoginen suhde

Oulun yliopisto on mukana Helsingin yliopiston koordinoimassa Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -hankkeessa, jossa etsitään vastausta

KUVA Castillon kotialbumi

TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Shutterstock

KUKA? KATJA CASTILLO KM, Oulun yliopisto Projektisuunnittelija, Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -hankkeessa vuodesta 2019 lähtien. Valmistui luokanopettajaksi Oulun yliopiston kansainvälisestä luokanopettajakoulutuksesta vuonna 2012, sivuaineina taide ja luovuus pedagogisina työkaluina sekä interkulttuuriset kompetenssit kasvatuksessa. Tehnyt työtä lasten ja perheiden kanssa Oulun helluntaiseurakunnassa vuodesta 2011 lähtien. Elää kolmekielisessä, monikulttuurisessa kodissa suomalaistuneen miehen ja kolmen tyttären kanssa. Tämän hetken lempilainaus Levinasilta: ”Inhimillinen elämä herää huomatessaan toisen, toisin sanoen se on jatkuvassa heräämisen tilassa.” (Levinas 1996, Etiikka ja äärettömyys. Keskusteluja Philippe Nemon kanssa.) JULKAISUT: Castillo & Kukkola (2019) Koloniaaliset subjektin purkaminen ja eettisten subjektifikaatioprosessien mahdollisuus. Kasvatus 50 (5) Yhtenä kirjoittajana keväällä 2021 ilmestyvässä Lapsen kokoinen katsomuskasvatus -teoksessa. (Kirjapaja) Useita lyhyitä blogikirjoituksia ”Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa” -hankkeen sivustolla: https://blogs.helsinki.fi/monikatsomukselliset-tilat -varhaiskasvatuksessa

Teema

TEEMA

katsomuskasvatuksen kysymyksiin. Hankkeen painopiste on kehittää katsomuskasvatusta osana varhaiskasvatuksen työntekijöiden ammatillisuutta. Castillo toimii hankkeen projektisuunnittelijana. Levinasin filosofian toimivuutta on testattu Oulussa käytännön työssä sekä kuuntelemalla varhaiskasvattajien kokemuksia. Teoria on läheisessä suhteessa käytännön työn kanssa. – Siinäkin dialogisuus on ollut tärkeää. Teoria ei jää vain teoriaksi, vaan keskustelee käytännön työn kanssa. Eettinen pedagoginen suhde vaatii keskustelun kasvattajan ja kasvatettavan välillä. Se on dynaaminen ja kiehtova suhde, mikä vaatii kasvattajalta kykyä havainnoida lapsen maailmaa. – Lapsen maailma avautuu aikuiselle leikin, piirrosten ja spontaaninen kysymysten kautta. Se on pedagogisen suhteen ydintä. Kun aikuinen hiljentyy näiden äärelle, lapsi kokee tulleensa kuulluksi. Hänen maailmansa ympärille rakentuu laajempia kokonaisuuksia kasvattajan toiminnan kautta, mikä on mielestäni todella kiehtovaa. Aikuiselta tämä vaatii avoimuutta ja ammattitaitoa olla lapsen asettamassa haastavassa paikassa. Kun aikuinen ei automaattisesti tyrmää vaikeaa kysymystä eikä hiljennä lasta, lapsi kokee olonsa turvalliseksi. – Kasvattajan tulisi itsekin olla katsomusten suhteen utelias. Lasten kysymyksiin voi löytää uusia, luovia ja mielenkiintoisia tulokulmia, jotka kiehtovat lapsia eri tavoin.

Katsomuskasvatusta keskellä arkea

Katsomuskasvatus on suhteellisen uusi alue, johon moni suhtautuu vielä varovaisesti, ja joka aiheuttaa myös hämmennystä. Katsomuskasvatus ei olekaan enää vain seurakunnan kanssa tehtävä yhteistyömuoto, vaan se onkin nyt varhaiskasvatuksen tehtävä, mikä haastaa koko työyhteisön. Katsomuskasvatusta on usein helpompi lähestyä juhlien, perinteiden tai yhteisöjen yhteistyön kautta. Hiljentyminen lasten kysymysten äärelle saattaa olla vaikeaa. Lapsi hukkuu helposti erilaisten oppimisalueiden odotusten alle. Kaiken päälle tulee aikuisten kanssa tehtävä yhteistyö. Katsomuksellisiin tiloihin ei voi lähteä tutustumaan ilman vanhempien tai huoltajien lupaa. Juhlia järjestettäessä on huomioitava tasapuolisesti kaikki perheet. – Ei ehkä huomata, että lapsi saattaa esittää katsomuksellisia kysymyksiä kesken arkisten touhujen. Kun lapsi kysyy, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, mikä on kaunista tai mikä on hyvää, tilanne on luonnollinen kasvatuskatsomuksen paikka. Katsomuskasvatuksen vaikeus saattaa kummuta myös kasvattajan omasta pelosta keskustella erilaisista näkemyksistä. – Vanhempien kanssa ei ehkä uskalleta ottaa puheeksi katsomuksellisia asioita, sillä pidämme niitä perinteisesti yksityisinä asioina. Perheillä saattaa olla näihin kysymyksiin hyvin erilaisia vastauksia. Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että kasvattajalla tulee olla kysymyksiin valmis vastaus. Katsomuskasvatuksessa niitä ei välttämättä ole. Castillo on huomannut, että kaikista peloista ja varovaisuudesta huolimatta varhaiskasvattajat ovat hyvinkin taitavia kes-

Teema

kustelemaan katsomuksista lasten kanssa. – He ovat siinä ehkä taitavampia kuin itse tiedostavat. Kasvattajat tarvitsevat pikemminkin herättelyä siihen, että he osaavat tämän. Jostain syystä monet pelkäävät käyttää katsomuskasvatuksessa omaa ammattitaitoaan, mikä muilla kasvatuksen alueilla toimii erittäin hyvin.

Eettinen dialogi

Levinasin filosofian mukaan dialogisuuden ytimessä on eettisyys, avoimuus tulla toisen ihmisen haastamaksi. – Eettisyys on oman elämän kyseenalaistamista. Se ei ole moraalisääntöjä, vaan jotain syvempää, mikä haastaa minua ihmisenä. Itselleni tämä on ollut uusi ja raikas näkemys eettisyyteen. Emme pidä olla kyseenalaistettuina. Tuntuu epämukavalta, että joku kyseenalaistaa minun tapani olla ja elää. Levinasin ajattelussa ilman hankalaa tunnetta ja ihmisen sisällä olevaa liikettä ei ole eettisyyttä. – Kun on hieman epävarma omasta ajattelustaan, pystyy kohtaamaan toisen ihmisen nöyrästi ja käymään avointa keskustelua. On helpompi käydä keskustelua, jos ei ole jo valmiiksi lyönyt lukkoon omaa ajatustaan. Castillo pyörittelee sanoja ja pohtii, että kyseenalaistamisen sijaan sanan parempi käännös voisi olla kysymyksessä oleminen. – Olla avoin toisen ihmisen kysymyksille ja suostua vastaamaan pelkäämättä hankaliakaan aiheita. Sitä Levinasin dialogin eettisyys on. Emme mielellämme vastaa katsomuksiin liittyviin kysymyksiin. Suomalainen haluaa pitää oman katsomuksensa itsellään. Levinas menee vastavirtaan. Meidän pitäisi olla avoimia ja tulla toisen haastamaksi. – Jos olen valmis kohtaamaan toisen ihmisen, en lokeroi häntä valmiiksi ennakkoluulojen kautta. Tämä antaa tilaa oikeudenmukaisuudelle ja erilaisuudelle. Vaikka pintaan voi nousta vaikeitakin kysymyksiä ja keskustelut käydä osin haastaviksi, jännitteisyys ei ole negatiivinen asia. Avoin keskustelu mahdollistaa enemmän kuin että keskustelisimme vain helpoista asioista.

Aikuisen rooli

Katsomuskasvatusta ei voi rakentaa pelkästään lasten kysymysten varaan. Ryhmässä voi olla myös lapsia, joiden kotona ei ole lainkaan pohdittu katsomuksellisia kysymyksiä. Kasvattajan vastuu on tuoda kasvatukselliset kysymykset kasvatusyhteisöön. Aikuisten tekemät kysymykset ohjaavat lapsen uteliaisuutta ja laajentavat näköaloja uusiin suuntiin ja kysymyksiin. – Elämme maailmassa, jossa katsomukset ovat läsnä.

Emme voi kasvattaa lapsia ajatteluun, ettei maailmassa olisi eri tavalla ajattelevia ihmisiä eikä eri uskontoja. Aikuisen tehtävä on antaa lapselle työkaluja tulla toimeen erilaisten uskontojen ja uskomusten maailmassa. Aikuisen tehtävä on myös luoda turvallista tilaa. Kasvattajan vastuu on johdattaa keskusteluja aikuisen otteella. – Jos lapsi tulee perheestä, joka esimerkiksi edustaa selkeitä rasistisia arvoja, siihen tulee puuttua. Rasistinen maailmankuva ottaa tilan pois kaikelta erilaisuudelta ja pyrkii samankaltaistamaan ihmiset. Tämä tulee sanoittaa lapsille.

Työkaluja kasvatuskatsomukseen

Varhaiskasvatuksen perusteet (2018) antaa hyvät työkalut katsomuskasvatukseen. Lasten kysymysten lisäksi katsomuskasvatuksen voi rakentaa perinteisten juhlien ja kulttuuriperinnön ympärille, joita tutustuminen kirkkoihin ja muihin uskonnollisiin tiloihin täydentävät. Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -hankkeen aikana pääkaupunkiseudulla toteutetussa osahankkeessa lapsiryhmät ovat käyneet tutustumassa erilaisiin uskonnollisiin tiloihin. – Kun lähdetään pois tutusta päiväkotiympäristöstä ja vieraillaan eri uskontojen pyhissä tiloissa, lapsilla herää paljon kysymyksiä aivan luonnostaan. Pienemmillä paikkakunnilla ainoa mahdollinen vierailukohde on tavallisesti kirkko. Muitakin tapoja kasvatuskasvatukseen tulee olla. Oulussa on pohdittu muun muassa varhaiskasvattajan herkkyyden herättelyä reflektiivisen päiväkirjamallin muodossa. Vanhempien kanssa käydyt keskustelut eri juhlista, niiden näkökulmista sekä yhteinen suunnittelu toimivat myös osana katsomuskasvatusta. – Vanhempien kanssa voidaan laatia yhteinen juhlakalenteri. Kalenteria tehdessä otetaan puheeksi katsomuskasvatukset vanhempien ja huoltajien kanssa. Keskustellaan, miten perheissä vastataan elämän suuriin kysymyksiin. Juhlakalenteri on mainio työkalu, jota kasvattaja voi käyttää.

Perinteiden haastaminen

Castillon näkemys on, että uskonnolliset ja katsomukselliset asiat vaikuttavat maailman rauhaan. Katsomuskasvatus on siis tärkeää ja välttämätöntä. – Kyky keskustella katsomuksellisista asioista mahdollistaa sen, että maailmassa voi olla rauhaa. Katsomuskasvatuksella on paikka tässä ajassa. Katsomukset eivät katoa, pikemminkin niitä tulee enemmän ja ne tulevat lähemmäksi. Eri kulttuureista maahamme tulevat ihmiset tuovat meille näkyväksi sen, mitä on jo aiemmin ollut. Tulevaisuudessa heitä on yhä enemmän. Teema

TEEMA

On ihan tervettä, että lapset oivaltavat, etteivät aikuisetkaan tiedä kaikkea. Se auttaa heitä sietämään epävarmuutta myös omassa elämässään. Toisaalta lapsi tarvitsee myös valmiita vastauksia, suvun ja perinteen ääntä.

Aloittaessaan tutkimuksensa Castillo ajatteli katsomuskasvatuksessa riittävän, että kasvattaja ja lapsi kohtaavat toisensa eettisesti ja aidosti. Käytäntö osoitti toisin. – Myös vanhempien ja suvun äänellä on merkitystä. Lisäksi kasvattajan omilla kokemuksilla ja näkemyksillä on iso merkitys, miten katsomuskasvatus toteutuu käytännössä. Kaikki nämä taustaäänet pitäisi pystyä tuomaan esiin. Castillo kannustaa haastamaan perinteitä. Voisiko päiväkoteihin pyytää vierailulle muidenkin uskontojen kuin kirkon edustajia? Voisiko lapsiryhmä vierailla vaikkapa moskeijassa tai Pelastusarmeijan tiloissa, jos se on jollekin lapselle tärkeä paikka? – Toivoisin, että uskaltaisimme varhaiskasvatuksessa laajentaa yhteistyön mahdollisuuksia. Lapselle on merkityksellistä, että muut ryhmän lapset vierailevat myös jossain hänelle tärkeässä paikassa. Lapsi saa esitellä itselleen jo jotain tuttua ja saa olla vierailun kohteessa ikään kuin asiantuntijana. Castillo kuulu itse vähemmistöuskontokuntaan. Oman ajattelun haastaminen on ollut hänelle tuttua lapsuudesta lähtien. Lapsena kirkkoon tutustuminen oli hänen mielestään mukavaa ja kiehtovaa. – Nyt olen miettinyt, miltä olisi tuntunut, jos olisimmekin vierailleet tuolloin myös minulle tärkeässä paikassa. Millainen kokemus se olisi ollut minulle lapsena? Ehkä se olisi ollut omalla tavallaan vahvistamassa koulun ja muun elämän välistä suhdetta

Vanhemmankaan ei tarvitse tietää kaikkea

Castillo kohtaa katsomuskasvatukseen liittyviä kysymyksiä myös työajan ulkopuolella. Kolme pientä lasta haastaa aiheen pariin myös kotona. Hankkeen ja tutkimuksen myötä

Teema

valmiita vastauksia tulee tarjoiltua yhä varovaisemmin. – En vastaa heidän kysymyksiinsä heti itselleni tutuimmalla tavalla. Pyrin laajentamaan heidän ajatteluaan ja kerron, että kysymyksiin voi olla monenlaisia eri vastauksia. Toivon, että lapset löytävät itselleen mielekkään vastauksen, ei välttämättä sitä, mikä itselleni on mielekäs. Olen ehkä nyt herkempi kuulemaan heidän kysymyksiään. Oman lapsen kohdalla tilan antaminen voi tehdä tiukkaa. Castillo on pyrkinyt muokkaamaan omaa ajatteluaan antaakseen lapsilleen mahdollisuuden löytää omat vastauksensa. – On tärkeää, että katsomuksellisiin kysymyksiin on itselle jokin mielekäs vastaus. Sen saavuttaminen vaatii oman ajattelun testaamista monellakin eri tavalla. Sen kautta tulen toimeen sen epävarmuuden kanssa, mitä lasten kysymykset nostavat. Jos he vaikkapa epäilevät Jumalan olemassaoloa yritän ajatella, että se on hyvä juttu. En yritä poistaa lapsilta epäilyn tunnetta, vaan yritän antaa heille työkaluja ajatella asiasta eri tavoin. Oman ajattelun ja käyttäytymisen muutos on synnyttänyt lasten avointa uteliaisuutta äitiä kohtaa, eikö hänellä olekaan valmiita vastauksia kaikkiin kysymyksiin. – On ihan tervettä, että lapset oivaltavat, etteivät aikuisetkaan tiedä kaikkea. Se auttaa heitä sietämään epävarmuutta myös omassa elämässään. Lapsi tarvitsee kuitenkin myös valmiita vastauksia, suvun ja perinteen ääntä. – En pidä ongelmallisena, että vanhemmat myös vastaavat lastensa kysymyksiin. Lapselle on tärkeää, että hän voi ankkuroitua johonkin. Julkisen kasvatuksen näkökulmasta ankkurointia tulisi kyseenalaistaa tasapuolisesti kaikkien lasten kohdalla, ei ainoastaan niiden, joilla on uskonnollinen identiteetti. Se on julkisen kasvatuksen tehtävä.

KOLUMNI

Virpominen keskittyy lähinnä läheisiin, vanhempiin, kummeihin ja naapureihin, ja on jäänyt melkein yksinomaan lasten vastuulle, vaikka sillä voisi olla laajempaakin yhteisöllistä ulottuvuutta.

Pääsiäisen perinteet elävät – vai sekoittuvatko vain? Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla, vaikka se suomalaisessa kulttuurissa onkin typistynyt lähinnä pidennetyksi laskettelu- ja lomailuviikonvaihteeksi kevättalven keskelle. Ortodoksisen kirkon perinne alleviivaa pääsiäisen merkitystä kuitenkin monella tavalla viikkoja ennen pääsiäistä ja viikkoja sen jälkeen: pääsiäistä edeltävään kuuden viikon mittaiseen suureen paastoon valmistaudutaan ensin kolmen viikon ajan, sen päätyttyä juhlitaan Kristuksen kärsimyksiä viikko ja lopulta juhlakausi kestää 50 päivää aina helluntaijuhlaan asti. Mediassa näyttää viime vuosina tulleen tavaksi samaistaa pääsiäinen palmusunnuntaihin, yhteen suurista kristillisistä juhlista, jota vietetään viikko ennen pääsiäistä. Sitä on kutsuttu ortodoksienkin piirissä pääsiäisen esijuhlaksi, ja se aloittaa suuren viikon, Kristuksen kärsimysten viikon, mutta on kuitenkin erillinen juhlansa. Juhla perustuu evankeliumin kertomuksiin, joissa Kristus saapuu Jerusalemiin ratsastaen aasilla. Ihmiset ottavat hänet vastaan kuin kuninkaan heiluttaen palmun ja oliivipuun lehtiä, voiton ja rauhan symboleja. Tästä juontaa nimitys palmusunnuntai ja lukemattomat kristillisten kirkkojen perinteet kautta maailman liittyen palmunlehviin tai vastaaviin oksiin. Suomessa palmunoksat korvataan kevään ensimmäisillä ”kukilla”,

pajunoksilla kissoineen. Näin seurataan venäläistä tapaa, joka on säilynyt vahvana karjalaisortodoksisessa perinteessä. Koristellut pajunoksat siunataan pyhitetyllä vedellä ennen kuin niillä lähdetään toivottamaan Jumalan siunausta tulevaksi vuodeksi. Tapa on ollut aikanaan koko elämänpiirin kattava: talonemännät ovat virpovitsoilla siunanneet läheisten lisäksi mm. kotieläimiä. Nykyisellään virpominen keskittyy lähinnä läheisiin, vanhempiin, kummeihin ja naapureihin, ja on jäänyt melkein yksinomaan lasten vastuulle, vaikka sillä voisi olla laajempaakin yhteisöllistä ulottuvuutta. Tällaisena se on otettu mukaan myös UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön kansalliselle listalle. Lastenkulttuurin osana virpominen on levinnyt myös laajempaan käyttöön Suomessa ja sekoittunut länsisuomalaisen trulliperinteen kanssa. Trullit eli noidat kiersivät tekemässä tihutöitään palmusunnuntaita seuraavana lauantaina, jolloin kristillisen perinteen mukaan Kristus Jumala lepää haudassa, ja näin ajateltiin, että pahan voimat olivat juuri tuolloin valloillaan. Tihutyöt olivat paikoin todella ikäviäkin niiden kohteille, eivätkä tarkoitetut ainakaan minkäänlaiseksi siunaukseksi. Nämä eri perinteet ovat eläneet omaa elämäänsä pisteeseen, jossa on hyvin vaikea pitää esillä perinteiden toisilleen lähes vastakkaisia tarkoi-

KUKA?

TEEMU TOIVONEN

Kirjoittaja on yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistossa.

tuksia: hyvän toivottamista ja pahan tekemistä. Lasten karnevalistisia pukuja virpomaan mennessä puolustetaan perinteiden elämisellä ja lasten harmittomalla leikillä, ilon tuottamisella lapsille. Nämä ovat varmasti perusteltuja näkemyksiä sekulaarissa yhteiskunnassa ja mediassa, mutta kristillisen evankeliumin julistamiseen sitoutuneilta tahoilta perustelut vaikuttavat hiukan laiskoiltakin ja herättävät kysymyksiä. Miten välinpitämättömyys toisen pyhää kohtaan edistää dialogia? Millaista iloa tuottaa lapselle tilanne, jossa kotona ja omassa yhteisössä opetetaan virpomisen pyyteetöntä siunausta tarkoittavaa merkitystä ja samalla ympäröivä yhteiskunta vähättelee tällaisia arvoja? Kulttuuristen ilmiöiden taustoihin perehtyminen ja niiden esillä pitäminen lienevät olennaisin asia, jolla dialogia voidaan ylläpitää ja edistää. Tällainen yksittäinen, mutta näkyvä ja tunnettu vähemmistön tapa voi toimia erinomaisena kutsuna dialogiin. Tapaperinteen juuriin ja merkityksiin perehtyminen, vähemmistön jopa loukkaantumisen huomioiminen ja käsittely, haastavat parhaimmillaan enemmistöä tiedostamaan vähemmistön tärkeinä pitämiä asioita, mutta luovat myös vähemmistöyhteisölle mahdollisuuden sanoittaa perinteitään toisille ymmärrettävällä tavalla – ja tulla kuulluksi. Teema

UUTUUS!

25,00 €

Käytännön- 29,90 € läheinen materiaali ANETTE HENTTINEN

Salatut elämäntaidot Tunne- ja ryhmätyöskentelytaitojen treeni Salatut elämäntaidot on toimintamalli alakouluikäisten tunne- ja ryhmätyöskentelytaitojen vahvistamiseksi. Toimintamalli on kehitetty ja sitä on testattu Itä-Helsingin viidesluokkalaisten kanssa, mutta se soveltuu myös muille vuosiluokille. Tässä toimintamallissa koulussa tehtävää työtä toteutetaan yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa. Tämä materiaali on käytännönläheinen 10 opetuskerran paketti tunne- ja ryhmätyöskentelytaitojen opetukseen. Materiaalia on sekä 45 että 90 minuutin kokonaisuuksiin. Salatut elämäntaidot -toimintamallin käyttöönotto avaa mahdollisuudet toteuttaa vaikuttavaa ja oppilaiden tarpeet huomioivaa työtä kouluissa.

Kaikille jotka rakastavat luonnossa leikkimistä SATU-MARIA RUOTSALAINEN

Luontoleikkikirja Kaikki, mitä tarvitaan luontoleikkiin, löytyy luonnosta! Vain tämä pieni kirja taskuun ja ympäristö avautuu uudella tavalla kaikenikäisille luontoliikkujille, -taiteilijoille ja -tutkijoille. Lapsen on helppo havainnoida kirjan leikkivinkkejä selkeiden kuvien avulla, joita lyhyet ohjeistukset täydentävät. Kirjan luontoleikit sopivat lapsiperheille, kerhonohjaajille, kasvatuksen ammattilaisille sekä kaikille, jotka rakastavat luonnossa leikkimistä. Satu-Maria Ruotsalainen on liikunnan- ja mindfulness-ohjaaja, joka toimii lasten liikunnan kouluttajana ja koulutusmateriaalien suunnittelijana. Hän on kirjoittanut aiheesta useita teoksia, muun muassa Hyppää hippaa (2020). I S B N 9789523543492 Hinta 25,00

I S B N 9789523543003 Hinta 29,90

Teema

www.lastenkeskus.fi

facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille

www.kirjapaja.fi

lastenkeskus kirjapaja

@LastenKeskus @Kirjapaja

ME TEKIJÄT

Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea.

s. 16

Erätauko – eväitä tasavertaiseen keskusteluun

s. 20

Katsomuskasvatus rakentuu yhteistyössä Kirkkonummella Kirkkonummella katsomuskasvatuksen yhteistyölle on vuosien aikana työstetty selkeät ja toimivat rakenteet. Yhteistyöstä iloitsevat Nina Hotma (vas.), Hannele Stafford, Nina Raninen ja Katja Aalto. Sivut 20–22.

KUVA Suvi Sievilä

s. 23

Tilannekuvia katsomuskasvatusyhteistyöstä

Metekijät tekijät Me

15 15

ME TEKIJÄT

ERÄTAUKO –

eväitä tasavertaiseen keskusteluun TEKSTI Sinimaaria Kangasi KUVITUS Shutterstock

Ilmaise mielipiteesi, kuuntele muita. Yksinkertaista? Ei välttämättä. Ratkaisu voi löytyä Erätauko-menetelmästä, joka tarjoaa selkeitä työkaluja tasavertaiseen, rakentavaan ja kunnioittavaan keskusteluun.

”Erätauko on oiva väline työntekijöiden yhteisiin ammatillisiin keskusteluihin vaikkapa ennen strategista suunnittelua tai mitä tahansa käytännön työtä. Se on todella hyvä tapa käynnistää erilaisia prosesseja", sanoo Laura Arikka.

16 16

Metekijät tekijät Me

Erätauko-keskustelumenetelmä sai alkunsa Sitran hankkeena viitisen vuotta sitten. ”Sitran tulevaisuus- ja ennakointitiimi lähti pohtimaan, mikä voisi olla hyvä keino vähentää keskustelukulttuurin polarisoitumisesta ja vahvistaa demokratiaa. Voisiko dialogi olla se juttu? Nyt viemme menetelmää eteenpäin Erätauko-säätiössä”, kertoo säätiön toimitusjohtaja Laura Arikka. Erätauko auttaa käymään keskustelua rakentavasti ja kunnioittavasti. Se on Arikan mukaan mitä oivallisin menetelmä aina, kun halutaan syventää ymmärrystä ja kutsua erilaisia ihmisiä tasavertaisesti yhteen. ”Erätaukoa lähdettiin aika nopeasti kokeilemaan ympäri maata. Alussa siihen kuului ratkaisukeskeisiä elementtejä kuten työpajatyöskentelyä. Pian kuitenkin huomattiin, että jos ha-

lutaan kaikki mukaan keskustelemaan tasavertaisesti, dialogi riittää.” Menetelmästä on pyritty laatimaan niin selkeä, että keskusteluihin on matala kynnys osallistua ja niitä on helppo ohjata. ”Kuka tahansa voi ottaa Erätauon käyttöön ja toiveena onkin, että mahdollisimman moni ryhtyisi ohjaamaan Erätauko-keskusteluja. Sen vuoksi olemme laatineet järjestäjien ja ohjaajien tueksi mittavan materiaalin, johon kuuluu erilaisia työkaluja. Se on vapaasti ladattavissa nettisivuiltamme”, Arikka kertoo. ”Dialogisuudessa voi aina kehittää osaamistaan, mutta Erätauko on oivallinen tapa lähteä liikkeelle. Se on kuin sulka Dumbon kärsän päässä: jossain vaiheessa dialogista tulee tapa toimia eikä menetelmää itsessään enää tarvita.”

Katsomuskasvatuksessa Erätaukoa on käytetty uskontoja katsomusdialogissa.

Puheenvuoro hiljaisille, rajat aktiivisille

Erätaukoa on käyttänyt jo yli 200 eri organisaatiota ja toimijaa. Mukaan mahtuu muun muassa kaupunkeja, seurakuntia, kouluja, ministeriöitä ja Suomen Partiolaiset. Mitä tarjottavaa menetelmällä on varhaiskasvatuksen saralla? ”Erätauko on oiva väline ensinnäkin työntekijöiden yhteisiin ammatillisiin keskusteluihin vaikkapa ennen strategista suunnittelua tai mitä tahansa käytännön työtä. Se on todella hyvä tapa käynnistää erilaisia prosesseja.” Arikka suosittelee Erätaukoa myös silloin, kun työyhteisössä on ilmennyt jokin asia, josta pitäisi puhua rakentavasti ja niin, että mahdollisimman moni pääsee mukaan keskusteluun. Toiseksi menetelmää kannattaa kokeilla yhteistyössä huoltajien kanssa. ”Erätaukoa voi käyttää vanhempien kanssa esimerkiksi toiminnan kehittämisessä tai silloin, kun jokapäiväiseen arkeen tulee muutoksia. Keskustelujen kautta saadaan tietoa siitä, mitä kokemusta huoltajilla on näistä asioista.” Erätaukoilulle ei periaatteessa ole ikärajaa, kunhan keskusteluissa otetaan huomioon osallistujien ikätaso ja kielenkehitys. Tällä hetkellä nuorimmat tiedossa olevat osallistujat

ovat alakoululaisia. ”Kuulisimme mielellään, miten Erätauko toimii ihan pienten lasten kanssa. Siitä meillä ei ole vielä juurikaan kokemuksia.”

Tekemällä oppii

Miten varhaiskasvattaja pääsee alkuun Erätauko-menetelmän käytössä? Arikka vinkkaa, että Lasten ja nuorten keskus kouluttaa parhaillaan uusia Erätauko-ohjaajia. Tosin varhaiskasvattajilla – samoin kuin muilla kasvatuksen ammattilaisilla – on hänen mielestään jo erinomaiset valmiudet ottaa menetelmä haltuun ja opetella se itsenäisesti. ”Tärkeintä on tekemällä oppiminen – että lähtee vain rohkeasti kokeilemaan.” Erätauko-keskustelun tueksi on laadittu pakillinen työkaluja, joista Arikka mainitsee ensinnäkin ”Rakentavan keskustelun pelisäännöt”. ”Se on tosi simppeli elementti, jota monet organisaatiot käyttävät työkulttuurissaan, vaikka eivät aina kävisi varsinaisia Erätauko-keskusteluja.” Muista työkaluista Arikka nostaa esiin suunnittelun, tasavertaisuuden tukemisen ja paketoinnin – eli mitä tapahtuu dialogin jälkeen. ”Keskusteluun valmistautuminen

on tärkeä osa Erätaukoa ja sen henkeä. Tässä vaiheessa on hyvä pohtia, mistä ymmärrystä halutaan lisätä – eli mikä on keskustelun aihe. Kannattaa myös miettiä, keitä pitäisi kutsua paikalle, jotta saataisiin riittävän moninainen ryhmä. Valmistelussa käydään lisäksi läpi mahdolliset tavoitteet ja mitä keskustelun jälkeen tehdään.” Kaikkein yleisimmin käytetyt Erätauko-työkalut liittyvät tasavertaisuuden takaamiseen. Arikka kehottaa myös varhaiskasvattajia lähtemään liikkeelle näistä kahdesta apukeinosta: ”Hiljaiset äänet aktiivisiksi keskustelussa” ja ”Mitä tehdä kun joku dominoi”. ”Eli aktiivisia vähän rajataan ja hiljaisemmille tarkkailijoille mahdollistetaan puheenvuorot ja kysytään heiltä aktiivisemmin”, Arikka selittää. ”Tämä vuorovaikutusasia toteutuu melkein jokaisessa dialogissa. Osa meistä on varmempia ja saattaa viedä tilaa muilta, kun taas toiset – kuten minä itsekin – jäävät helposti tarkkailijan ja kuuntelijan rooliin.” Paketointityökalu taas auttaa suunnittelemaan, mitä tehdään keskustelun jälkeen: kuinka hyödynnetään dialogissa saavutettua ymmärrystä ja oivalluksia.

Toiston kautta tavaksi toimia

Arikka painottaa, että on tärkeää pohtia, järjestetäänkö keskustelu keskustelun vuoksi vai osana prosessia. Joskus halutaan vain kutsua ihmisiä keskustelemaan jonkun ilmiön tai asian äärelle ja se riittää.

Metekijät tekijät Me

17 17

ME TEKIJÄT

”Yksittäisissä dialogeissa ajatellaan, että tulos on nimenomaan siinä, että saadaan tuotua erilaiset ihmiset yhteen keskustelemaan jostain tärkeästä asiasta. Mutta hyvän dialogin jälkeen keskustelu usein jatkuu keskustelijoiden mielessä. Etenkin järjestäjä ja ohjaaja jäävät pohtimaan, mitä tämän jälkeen tapahtuu, vaikka alun perin ajatuksena oli järjestää vain yksi dialogi.” Miten sitten pitää menetelmän tarjoamat työkalut terävinä, jotta erätaukoilu ei jää vain yhteen tai kahteen kokeiluun? Arikka suosittelee aktiivista käyttöä. ”Kannattaa funtsia jo etukäteen, missä kaikessa menetelmää voisi kokeilla ja mihin se sopii. Toivomme ihmisten ottavan menetelmän ajan myötä niin omakseen, että he voivat todeta tilanteen mukaan spontaanisti että hei, otetaanpa nyt Erätauko tueksi tähän keskusteluun.” Tähän päästään Arikan mukaan toiston kautta. Se ei ole tärkeää pelkästään ohjaajan vaan myös keskustelijoiden taidon kannalta. Etenkin ryhmässä, joka tekee jatkuvasti yhdessä töitä, Erätauosta tulee toiston avulla tapa toimia. ”Esimerkiksi lapset ja nuoret ottavat innokkaasti menetelmän omakseen nimenomaan toiston kautta. Meillä on kokemuksia rippileireistä, joilla on useana iltana käyty tunnin pituinen Erätauko-keskustelu. Näin nuoret ovat oppineet miten tilanteessa ollaan, mikä luo ilmapiiriin turvallisuutta.”

Tasavertaisuutta kielityökalulla

Erätauko soveltuu Arikan mielestä mainiosti myös seurakuntien ja yhteiskunnan varhaiskasvatuksen väliseen yhteistyöhön. ”Sitä kannattaa hyödyntää esimerkiksi keskusteluissa varhaiskas18 18

Metekijät tekijät Me

vatukseen liittyvistä ilmiöissä, jotka saattavat olla joko todella paikallisia, kansallisia tai peräti globaaleja.” ”Katsomuskasvatuksessa Erätaukoa on käytetty uskonto- tai katsomusdialogissa. Varhaiskasvatuksen osalta katsomuskasvatukseen liittyvissä keskusteluissa on hyvä miettiä, millä tavalla eri katsomusten edustajia kutsutaan keskusteluun mukaan, olivatpa he sitten vanhempia, huoltajia, muuta sidosryhmää tai paikallista väestöä.” Erätauko-dialogin kautta saadaan ymmärrystä siitä, miten eri taustoista tulevat ihmiset kokevat tiettyjä asioita. Kyse voi olla ihan jostain varhaiskasvatuksen arkisista rutiineista tai miten päiväkodissa tai kerhossa ollaan. ”Meillä tuli juuri käyttöön uusi kielityökalu. Sen avulla dialogissa huomioidaan erilaiset kielenkäyttäjät ja tähän liittyvät kulttuuriset kysymykset”, Arikka kertoo. Erätauko-tiimi on pohtinut, mikä tekisi dialogista saavutettavampaa ja todennut, että ohjaajien on huomioitava tiettyjä seikkoja: Miten luoda tasavertainen ilmapiiri ja tukea keskustelun rauhallisuutta ja selkeyttä? Kuinka ihmisiä kutsutaan mukaan keskustelun? Miten luoda dialogista tilanne, johon kaikista taustoista tulevat ihmiset pystyisivät halutessaan osallistua?

Vuoden teemat: media ja koulutus

Tänä vuonna Erätauko-säätiö keskittyy entistä vahvemmin kahteen painopistealueeseensa. Toinen on menetelmän käyttäminen mediassa, verkkokeskustelussa ja eri tilaisuuksissa. Säätiö koordinoi esimerkiksi Ylen kanssa viisivuotista Hyvin sanottu – kunnioittavasti keskusteleva Suomi -hanketta, joka rohkaisee ihmisiä erilaisia näkemyksiä arvostavaan keskusteluun. Hankkeeseen on

jo ilmoittautunut yli 110 yhteistyökumppania ja Arikan mukaan joukkoon mahtuu yhä mukaan. ”Toiseksi kehitämme koulutussektoria. Olemme kokeilleet Erätaukoa jo pilottioppilaitoksissa – vaikkapa miten dialogi onnistuu 45 tai 75 minuutin pituisissa keskusteluissa. Suunnitelmissa on myös laatia kouluille oma työkalu ja opastus”, Arikka kertoo. ”Ja meitä kiinnostaa kovasti myös varhaiskasvatus – se on varmasti tulevina vuosina tärkeä pohdinnan paikka.” Arikka painottaa, että Erätauko-toimintaa luodaan aina yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Säätiö ei kehitä menetelmää pelkästään omassa tiimissä, vaan kutsuu koolle aiheeseen perehtyneitä asiantuntijoita tai Erätauon konkareita. Ennen joulua Kirkkohallitus myönsi Erätauko-säätiölle Kirkon viestintäpalkinnon 2019–2020. Palkinnon luovuttanut arkkipiispa Tapio Luoma totesi perusteluna muun muassa, että ”jakolinjat ylittävä kunnioittava keskustelu, jossa eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat kohdata ja kuulla toisiaan, on juuri nyt erittäin tärkeää.” ”Palkinto oli todellinen yllätys ja olimme koko tiimi hyvin otettuja ja kiitollisia siitä. On hienoa, että Erätauko nähdään yhtenä keinona viedä yhteiskuntaa eteenpäin. Ja tuntui hyvältä, että menetelmässä on nähty myös kristillinen sanoma ja merkityssisältö.” LINKKI

www.eratauko.fi Hyvin sanottu -hankkeeseen ovat edelleen tervetulleita mukaan kaikki toimijat, jotka haluavat vahvistaa suomalaista keskustelukulttuuria.

Kerro mielipiteesi tästä

Pieni on Suurin -lehden numerosta! N TEEMA NUMER O 1 / KATSOM USKASVATUKSE

Vastanneiden kesken arvomme 3 kpl 80 euron arvoisia Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n kirjapaketteja.

PERHEIDEN KANSSA

2021

PERHEIDEN KANSSA

KATSOMUSKASVATUSTA YHDESSÄ

Perheen toive katsomuskasvatukselle:

"Vahvistetaan hyviä arvoja ja välitetään kulttuuriperintöä"

TEKSTI Juhana Unkuri KUVAT Sonja Meskanen

– Kahden vanhimman lapsemme aikana taidettiin puhua ihan pyhäkouluhetkistä. He tapasivat pitää noista seurakunnan työntekijän vierailuista. Raamatunkertomukset jäivät heidän mieleensä. Uskon, että vanhimpien lastemme arvot pohjautuvat osittain myös näihin kokemuksiin, perheen äiti Tuula Vartiainen pohtii. Uuden vasun myötä varhaiskasvatukseen ei sisälly enää tunnustuksellista uskontokasvatusta. Perinteistä seurakuntien ja päiväkotien välistä yhteistyötä edustaa lähinnä lasten osallistuminen pääsiäisvaelluksiin tms. ja joulukirkkoihin. Kirkkoon kuulumattomille lapsille tulee tuolloin järjestää päiväkodissa muuta ohjelmaa. Muukin yhteistyö seurakunnan kanssa on edelleen mahdollista verkostoyhteistyön näkökulmasta. Kunkin lapsen katsomuksellisia asioita ja tavoitteita pohditaan vanhempien kanssa käytävissä kasvatuskeskusteluissa. Vasussa ajatuksena on, että nyky-yhteiskunnan moninaisuutta ymmärtääkseen lasten tulisi oppia myös uskontojen ja muiden katsomusten todellisuutta laaja-alaisesti ja monipuolisesti: keskustelut, yhdessä ihmettely, tutkiva oppiminen ja retket tuovat katsomusten maailman lasten tasolle. Tuula Vartiainen pitää päiväkotien katsomuksellista kasvatusta tärkeänä elementtinä. – Sen avulla voidaan vahvistaa hyviä arvoja, käsitellä monenlaisia elämänkysymyksiä ja välittää kulttuuriperintöä. Varhaiskasvattajilta vaaditaan suurta herkkyyttä tarttua lasten pohdintoihin ja kysymyksiin. Tärkeää on myös vahvistaa lapsen omaa tunnetta, esimerkiksi ajatusta siitä, että ”tämä meidän perinne jouluna on tärkeä, vaikka toisella perheellä sitä ei ole”.

Epätietoisuutta katsomuskasvatuksesta

Teema

PYHIINVAELLUS

Vartiainen totesi varsin pian haluavansa työskennellä mieluummin seurakunnassa.

– Jos olisin jäänyt pitemmäksi aikaa päiväkotiin, katsomuksellisiin asioihin ja eri valintoihin olisi tullut varmastikin rutiinia ja uusia oivalluksia.

Hyviä arvoja

Teema

kaikista maailmanuskonnoista. Pyhiinvaellus tunnetaan usein olleet vesien äärellä Aikoinaan pyhät paikat ovat näkee kauas. tai korkeilla paikoilla, joista

Rakentavaa vuoropuhelua

Pääsiäisen perinteet elävät

ki Ovet au skasvatukselle

Linnunrata pääsi päällä kuljet maassa jaloillasi. Mieti maailmankaikkeutta. Istu hetki aloillasi.

katsomu

Kunnan ja seurakunnan väliseen

Pilvet kermavaahtoa, aurinko on lettu. Eikä maailma ole koskaan loppuun kirjoitettu.

varhaiskasvatuksen yhteistyöhön

Teema

laulu Jukka Itkosen runossa Sanamaan ydin. yhdistyy myös pyhiinvaelluksen voimme Maailmassa kulkiessamme arkista vaelihmetellä elämää osana koskaan lusta. Maailma ei kuitenkaan ja mysteeri ole valmis, salaisuus säilyy on osa inhimillistä eloa.

Pyhiinvaelluksella lasten kanssa ihmetellen, lähestytään pyhää hiljentyen ja leikin kautta

KUVITUS Tuuli Sundén TEKSTI Annastiina Papinaho Papinaho projektipäällikkö. VALOKUVA Annastiina pyhiinvaelluskeskuksen Kirjoittaja on kesällä 2021

Turussa aukeavan

liiktaa vaeltaminen ja luonnossa osoitteesta keskiaika Siihen pääsee tutustumaan rauhoitkuminen, toista kiehtoo ja www. haluaa Pyhiinvaelluksessa yhdistyy www.kasvuakatsomuksesta.fi ihmetteja kulttuurihistoria, kolmas tarkoituminen, tilan antaminen jossain eläpyhiinvaellus.fi. Materiaalin ottaa etäisyyttä arkeen tavoitteista. erilaisia varlylle ja irti päästäminen tuksena on rohkaista muassa män risteyskohdassa. Pyhiinvaeltajia tutustumaan Siinä liittyvät myös muun antaminen haiskasvatuksen ryhmiä yhdistää kuitenkin tilan kulttuuripetoteuttamaan Harluonnossa liikkuminen, pyhiinvaellukseen ja isyys elämän keskeisille kysymyksille. rintökasvatus, hengellisyys/henk lähdetään omassa toiminnassaan lähiluonnossa ja ilmasvoin pyhiinvaellukselle hiljaisuusekä kestävän tulevaisuuden syystä, vaan usein eri tai lähialueelle oma pieni si tietystä yhdestä Sisällössä ton kysymykset kokonaisvaltaisek kokemukden polku tehtävien avulla. kiinmotivaatiot lomittuvat, ja sen ja kokemukseksi. Pyhiinvaellus on huomioitu katsomuskasvatuk sesta kasvaa kokonaisvaltainen vaeltaa voi lähtönostaa yhä useampaa, ja periaatteet eli menetelmien lapsi on joskus elämää mullistavastikin myös lasten kanssa. Pieni kohtana on edistää suvaitsevaisuutta tutmuuttava, kuten esimerkiksi sekä taata erilaisluonnostaan utelias avoimesti Pymoniarvoisuutta kirjassa ja Paolo Coelhon kyselemään kimaan erilaisia asioita, ten katsomusten yhdenvertaisuus. pyhää. hiinvaellus. Monet etsivät lapsia ja maailmasta ja ihmettelemään Tarkoituksena on kannustaa mahdollisuuksia lähteä antautua ihluonAikuisen tehtäväksi jää aikuisia yhdessä ihmettelemään ympäristöä matkalle pyhää. mettelylle sekä luoda hiljentymisen toa ja lähestymään uteliaasti kunnioittaen ja lähireitmyös arjen ja pysähtymisen hetkiä tejä hyödyntäen. Kulkeskellä. suokea voi jalan, pyörällä, Suomessa pyhiinvaellusten Mitä on pyhiinvaellus? mutta Vuonna meloen tai yhtä hyvin sion kasvuun on herätty. Pyhiinvaellus on ikivanha kulkuvälija koko julkisilla Kaut2020 alkoi Turun kaupungin samalla ajassa elävä perinne. yhteinen neillä tai autolla, jos kaivanneet evankelisluterilaisen kirkon ta aikojen ihmiset ovat reitteliikkuminen on haasmatkoja pyhiinvaelluksia ja suomalaisia pyhille paikoille ja tehneet kesteellista. Pyhiinvaellus kaijä koordinoiva hanke. Hankkeen pyniille. Pyhiinvaellus tunnetaan on aina matka, mutta Aikoikeisinä tavoitteina on vahvistaa kista maailmanuskonnoista. matkan pituus ei ole olenja perustaa usein olleet hiinvaelluksia Suomessa on naan pyhät paikat ovat naista, sillä pyhiinvaellus pyhiinvaelpaikoilla, Suomen ensimmäinen vesien äärellä tai korkeilla aukeaa aina myös matka sisäänpäin, paikat luskeskus Turkuun. Keskus erottaa joista näkee kauas. Tällaiset syvyyssuunnassa. Tämä on paljon eri merkityksellisiksi kesällä 2021. Suomessa tahansa erityisen on koettu pyhiinvaelluksen mistä ejä, joista liittyneimittaisia pyhiinvaellusreitt Matkalla syjuuri maiseman ja paikkaan Turkuun. vaelluksesta tai lenkistä. Nykyäänkin ulos useat pitkät reitit risteävät den uskomusten vuoksi. vyyssuunnan lisäksi avaudutaan ja myös ollut eriTurun tuomiokirkko on luontoa pyhiä paikkoja ovat esimerkiksi kohti muita ihmisiä, kohti merkittävin kirkot, joista jo vuosisatoja Suomen laiset luontokohteet tai salaisuutta. Matkan varrella elämän ollen TurNäin e. ajan pyhiinvaelluskohd kanssa, ettei useat on perustettu esikristillisen tullaan myös sinuiksi sen Suomen enpyhien ku on luonteva paikka ja voidaan pyhille paikoille, esimerkiksi ukselle. kaikkea voi kontrolloida Pysimmäiselle pyhiinvaelluskesk tai kalmistojen äärelle. lehtojen päästää irti pyrkimyksistä. pienempiä, enemmän Suomessa on myös paljon , varsinhiinvaellus on kuitenkin Usein pyhiinvaelluksella ia, luontose on lyhyitä kaupunkivaelluks matka pyhälle paikalle, vaelluksilla, rajat näkuin pidemmillä kin hiljaisuuden ja pyhiinvaelluksia sekä maailman tilan antamista pyhän ihmettelylle a kyvän ja näkymättömän polkuja. Lisätietoa pyhiinvaelluksest Kelttiläiset antautumista ei-tietämiseen. löydät välillä tuntuvat ohenevan. kiinja erilaisista reiteistä Suomessa paikoista, Nykyaikana pyhiinvaellus kristityt puhuvat ohuista nettisivuilta: ja voilähelle. jatkuvasti päivittyviltä nostaa ihmisiä yhä enemmän joissa pyhä tulee erityisen toiseserityiwww.pyhiinvaellus.fi daan puhua pyhiinvaellusten Pyhä tarkoittaa myös rajattua, vähintään Pyhiinvaellushanke yhteistyössä ja kunta aallosta. Vuonna 2019 kassen merkityksellistä, tärkeää Santiago de kirkkohallituksen ja paikallisten on pyhä on 350 000 vaeltajaa lähti nioitettua. Suomen kielessä kanssa . Läse on vatuksen asiantuntijoiden Compostelan pyhiinvaellustielle sukua sanalle piha. Sellaisena pyhiinvaellusmateriaalia eivät lähde työstänyt heskään kaikki vaeltajat Matetarkoittanut erilleen rajattua. kiinnosYhtä syistä. varhaiskasvatuksen ryhmille. uskonnollisista 2021 aikana. riaali valmistuu kevään Ideasta käytännöksi

Ideasta käytännöksi

Pieni on Suurin -lehti on uudistunut siten, että tämän vuoden kahdessa numerossa syvennymme katsomuskasvatuksen teemoihin: rakennamme siltoja seurakunnan ja yhteiskunnan varhaiskasvatuksen välille, haastattelemme katsomuskasvatuksen asiantuntijoita ja tekijöitä sekä vinkkaamme toimivista arjen käytänteistä. Muut neljä numeroa palvelevat tuttuun ta-

paan erityisesti seurakuntien varhaiskasvatusta. Kerro, mitä mieltä olet Pieni on Suurin -lehdestä yleensä ja erityisesti käsissäsi olevasta katsomuskasvatuksen erikoisnumerosta. Mielipiteesi on arvokas – olethan asiantuntijamme siinä, miten lehtemme voi parhaiten palvella sinua katsomuskasvatuksen kehittämisessä ja toteuttamisessa.

Vastaaminen vie noin 10 minuuttia. Vastaaminen tapahtuu verkossa, osoitteessa www.lastenjanuortenkeskus.fi/pieni-on-suurin/lukijakysely. Vastaa 22.3. mennessä! Jotta mahdollisimman moni voisi lukea ja arvioida lehden, julkaisemme tämän numeron 2/21 poikkeuksellisesti myös verkossa. Näköisversion linkki löytyy em. osoitteesta. Lukijatutkimus toteutetaan yhteistyössä Aikakausmedian kanssa. Tutkimuksessa on mukana lukuisia ammatti- ja järjestölehtiä ja tutkimus kartoittaa laajasti ammattilehtien lukijasuhdetta. Vastaa ja vaikuta – voit myös voittaa kirjapalkinnon! Kaikkien vastaajien kesken arvomme 3 kpl 80 euron arvoisia Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n kirjapaketteja.

Valtakunnalliset seurakuntien varhaiskasvatuksen neuvottelupäivät 23.–24.9.2021 PAIKKA:

Tällä kertaa kokoonnumme yhteen Risteyksessä-teemalla. Rovaniemi, Santa's Hotel Katsomme työtämme uudenlaisten haasteiden keskeltä Santa Claus – risteyksessä – ja suuntaamme eteenpäin rohkeasti. Päivien pedagoginen anti on tasokas monipuolisine kanavineen ja ajankohtaisine asiantuntijapuheenvuoroineen. Ilmoittautuminen (alkaa myöhemmin keväällä) ja lisätiedot: koulutukset.lastenjanuortenkeskus.fi Toteuttaja Lasten ja nuorten keskus ry. Neuvottelupäivät järjestetään RovaYhteistyökumppanit: Agricola-opintoniemellä (Santa's Hotel Santa Claus, Korkeskus/ Seurakuntaopisto, Kirkon Laskalonkatu 29) sekä verkkotapahtumana tenohjaajat ry, Kirkkohallitus/Kasvatus etäyhteyksin. Toteutustapa varmistuu ja perheasiat sekä Rovaniemen seurakevään kuluessa, kun saamme tarkemkunnat ja Oulun hiippakunta. pia arvioita syksyn koronatilanteesta.

Risteyksessä Metekijät tekijät Me

19 19

ME TEKIJÄT

Katsomuskasvatus rakentuu yhteistyössä Kirkkonummella TEKSTI Johanna Heikkilä KUVAT Suvi Sievilä

Yhteistyö on tiivistä. Korona-aika pakotti kuvattavat etäälle toisistaan. Vasemmalta Nina Hotma, Hannele Stafford, Nina Raninen ja Katja Aalto.

20 20

Metekijät tekijät Me

Kirkkonummen varhaiskasvatuksessa on tiiviin yhteistyön ja yhteisen kehittämisen tuloksena muotoutunut seurakunnan ja kunnan katsomuskasvatuksen toimivat yhteistyökäytänteet. Yhteistyössä korostuu yhteinen halu kehittää ja näky siitä, että katsomuskasvatuksella voidaan vahvistaa jokaisen lapsen ja perheen osallisuutta sekä ylipäänsä kunnioittavaa ja rikasta keskustelua katsomusten moninaisuudesta. Haastateltavina Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan ja kaupungin varhaiskasvatuksen yhteistyöstä olivat varhaiskasvatuksen opettaja ja päiväkodin varajohtaja Hannele Stafford Laajakallion päiväkodista, mentorit Nina ”Ninni” Raninen ja Katja Aalto sekä johtava varhaiskasvatuksen ohjaaja Nina Hotma Kirkkonummen suomalaisesta seurakunnasta.

Katsomuskasvatusta kannattelevat vahvat rakenteet ja yhteiset käytänteet

”Kirkkonummella katsomuskasvatuksen yhteistyölle on vuosien aikana työstetty selkeät ja toimivat rakenteet”, Nina Hotma sanoo ja korostaa niiden merkitystä katsomuskasvatuksen toteuttamisessa käytännössä. ”Ohjausryhmämme on niin sanottu katsomuskasvatuksen työrukkanen, joka tekee käytännön asioita ja päätöksiä. Ryhmään kuuluvat Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan katsomuskasvatuksen kolme mentoria ja kunnan varhaiskasvatuksesta Hannelen lisäksi muita varhaiskasvattajia sekä palveluohjaaja.” "Lähiaikoina ollaan myös kutsumassa mukaan alueittain vaihtuvia jäseniä, jotta ohjausryhmän työskentelyyn pääsisi mahdollisimman moni osallistumaan." Ohjausryhmä suunnittelee muun muassa, miten kentältä nousevia toiveita katsomuskasvatuksen yhteistyöstä voitaisiin toteuttaa yhdessä. Ohjausryhmä myös kartoittaa katsomuskasvatukseen liittyviä tarpeita sekä suunnittelee ja toteuttaa koulutuksia. Yhteistyön rakenteeseen kuuluu keskeisesti katsomuskasvatuksen seurantaryhmä. Sen jäseniä ovat kunnan varhaiskasvatuksen johtaja Anu Vesiluoma, palveluohjaaja Satu Westerlund sekä Nina Hotma. Seurantaryhmä tarkastelee katsomuskasvatuksen kokonaisuutta ja lin-

jaa muun muassa katsomuskasvatukseen liittyviä ajankohtaisia laajempia teemoja.

Vuosikello raamittaa

Kirkkonummella katsomuskasvatuksen suunnittelun vuosikello ohjaa käytännön katsomuskasvatusta. Katja kertoo sen raamittavan katsomuskasvatusta varhaiskasvatuksen vuodenkierrossa. ”Kun toiminta elokuussa käynnistyy, jokaisessa lapsiryhmässä luodaan kokonaiskuva ryhmän katsomuksista. Selvityksen pohjalta tehdään katsomuksellinen kartta ja kukin ryhmä tekee vielä oman katsomuskasvatussuunnitelman. Tämän lisäksi jokainen varhaiskasvatusyksikkö tekee yhteisen katsomuskasvatussuunnitelman. Kun yksikkökohtaiset katsomuskasvatussuunnitelmat on laadittu, niitä käsitellään päiväkotien pedagogisissa tiimipalavereissa, ns. “pedatiimeissä”, joissa ovat mukana katsomuskasvatuksen mentorit.” Ninnin mukaan yksikkökohtaiset katsomuskasvatussuunnitelmat ovat tärkeitä yhteistyön kannalta, sillä niihin kirjataan myös varhaiskasvatuksen toiveet ja se, mihin toivotaan tukea katsomuskasvatuksen toteuttamisessa. ”Katsomuskasvatussuunnitelma nostaa esiin myös koulutustoiveita, joihin pyritään vastaamaan yhdessä ohjausryhmän kanssa”, Hannele lisää. Jokaisessa päiväkodissa on katsomuskasvatuksen yhteyshenkilö, joka vastaa yhteydenpidosta seurakuntaan. Ninnin mukaan yhteistyössä on tärkeää huomioida yksikkökohtaiset erot ja löytää kunkin päiväkodin osalta paras yhteistyön malli. Myös päiväkodin johtajiin sekä palveluohjaajiin ollaan yhteydessä säännöllisesti. Nina Hotman mukaan tämä on tärkeää yhteistyön sujuvuuden ja tiedon kulun kannalta.

Monipuoliset oppimisympäristöt osana katsomuskasvatusyhteistyötä

Katsomuskasvatuksen oppimisympäristöjä pohdittaessa on kirkko tilana osoittautunut luontevimmaksi oppimisympäristöksi. Kirkon ulkotilojen hyödyntämistä on myös tämän poikkeustilanteen jatkuessa tärkeää kehittää pidemmälle, ja suunnitteilla on kirkkoseikkailun siirtäminen ulkokirkkoseikkailuksi keväällä. Hannelen mielestä kirkko mahdollistaa monipuolisesti eri pedagogisten mallien hyödyntämisen katsomuskasvatuksessa. ”Suunnittelu lasten kanssa on aivan olennaista”, Hannele tähdentää. Ninni on samaa mieltä ja kertoo eräästä ikimuistoisesta kirkkoseikkailusta kaikkein pienimpien lasten kanssa: ”Se oli aivan mahtava kokemus. Ikinä ei minulla ole ollut niin hauskaa kirkkoseikkailua kuin oli 1–3-vuotiaiden kanssa! Vaikka aluksi lasten toiveet tuntuivat vähän haasteellisiltakin, kun lapset toivoivat kirkkoseikkailulle muun muassa liukumäkeä, pehmoeläimiä ja tiettyjä lauluja. Hieman mietitytti, voimmeko täyttää lasten toiveet.” ”Kaikki toiveet kuitenkin pystyttiin täyttämään, ja siinä samalla tuli tutuksi kirkko tilana ja tilaa oli myös hiljentymiselle ja yhteiselle ihmettelylle. Lapsista oli ihanaa, kun he saivat laukata Ihahhaa-laulun tahtiin urkujen säestyksellä pehmot sylissä ja kulkea pitkin kirkkotilaa. Uskon myös, että lapset saivat tuosta seikkailusta enemmän kuin jos me aikuiset olisimme suunnitelleet heille kaiken itse. Lasten kanssa yhteisen suunnittelun kautta mahdollistui myös lasten osallisuuden laajempi näkyväksi tuleminen.” Hannele puolestaan on hyödyntänyt kirkkoa oppimisympäristönä monipuolisesti esikoululaisten kanssa. ”Tutustuminen kirkkoon ja kirkon ympäristöön on sisältänyt esimerkiksi monipuolisesti erilaisia tehtäviä.

Metekijät tekijät Me

21 21

ME TEKIJÄT

Katsomuksiin liittyvä keskustelu ja lapsiryhmän eri katsomusten huomioiminen ovat tärkeä osa yhteistyötä. Lasten ja perheiden osallisuudessa keskeistä on kasvattajan sensitiivisyys.

Lapset mm. piirsivät kuvia kirkosta eri puolilta. Piirroksista sitten kokosimme kollaasin päiväkodin seinälle. Mielenkiintoista oli nähdä, miltä kirkko näytti lasten silmin. Ja silloin kun ryhmässä on ollut eri katsomuksia omaavia perheitä, on lasten kanssa vierailtu myös mm. ortodoksisessa kirkossa ja Jehovan todistajien valtakunnan salissa.”

Katsomuskasvatuksen kehittäminen on yhteinen asia

Katsomuskasvatuksen kehittämistä tapahtuu erityisesti varhaiskasvatuksenpedagogisissa tiimipalavereissa ja katsomuskasvatuksen ohjausryhmässä. Niissä kehitetään, suunnitellaan ja arvioidaan katsomuskasvatuksen toteuttamista. Ninnin mukaan tärkeä osa arviointia on myös lapsilta saatu palaute, jota tapahtuu jokaisessa hetkessä: ”Lapsilta palaute tulee yleensä hyvin suoraan ja nopeasti.” Kehittämisen kannalta keskeisiä ovat kaupungin varhaiskasvatuksesta tulleet toiveet. Usein nämä toiveet koskevat esimerkiksi yhteisiä tapahtumia tai vaikkapa koulutustarpeita. Nina Hotman mukaan kehittävä työote on Kirkkonummella kaikessa ja jatkuvasti mukana. Tärkeä osa kehittämistä ovat myös arviointi ja dokumentointi. Katsomuskasvatussuunnitelma ohjaa arviointia ja auttaa kehittämään asioita pidemmällä aikavälillä. ”Usein ne timantit ja loistavat kehittämisideat syntyvät siellä katsomuskasvatuksen käytännössä, varhaiskasvattajien ja lasten arjessa jostain huomiosta tai ajatuksesta tai ideasta, jota sitten lähdetään jalostamaan yhdessä.” Kirkkonummella työtä tehdäänkin aina ”kentän näkökulmasta”. 22 22

Metekijät tekijät Me

”Lähtökohta on, että emme kehitä asioita irrallaan arjesta, ilman varhaiskasvattajien näkemyksiä. Kehittäminen on aina ensisijaisesti yhteistyötä seurakunnan ja kunnan varhaiskasvattajien kesken”, Nina sanoo. Yksi hyvä esimerkki kehittämisestä on myös yhteinen nettisivusto www. katsomuskasvatus.net. Katja pitää nettisivuja tärkeänä yhteisen työn tekemisen alustana: ”Nettisivujen tarkoitus ei ole ainoastaan tarjota kasvattajille tukea katsomuskasvatukseen, vaan ne on tarkoitettu hyvien käytänteiden jakamiseen. Sivuja kehitetään jatkuvasti yhdessä kasvattajien kanssa.” Ninnille katsomuskasvatuksen ydintä on jokaisen lapsen kulttuuritaustan ja katsomuksen huomioiminen varhaiskasvatuksessa. ”Tärkeää on erityisesti se, miten katsomuskasvatus on osa yhteistä arkea lasten kanssa ja nettisivut tuovat omalta puoleltaan sitä arkea näkyväksi.”

Yhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia

Hannelelle unohtumaton ja hieno kokemus oli, kun varhaiskasvatuksen henkilöstö Laajakallion päiväkodista sai mahdollisuuden järjestää kehittämispäivän seurakunnan leirikeskuksessa. ”Samalla tarjoutui mahdollisuus tutustua seurakunnan tiloihin, ja osana kehittämispäivää esille nousivat myös katsomuskasvatuksen teemat. Seurakunta tulikin tässä upeasti mukaan ja suunnittelimme tuon päivän pitkälti yhdessä.” Tämän kokemuksen ja saadun palautteen myötä seurakunta on tarjonnut samaa mahdollisuutta myös muille päiväkodeille. Neljännen korin mukaiseen yh-

teistyöhön, eli kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseen, liittyvät erityisesti kaksi karhua, Remu ja Walde. Lastenohjaajat Sari Koski ja Hanna-Marja Salonoja ovat luoneet hahmot. Remu ja Walde ovat lapsille tuttuja karhuja katsomuskasvatuksen myötä, sillä he ovat muun muassa tehneet katsomuskasvatuksellisia näytelmiä lapsille. ”Remu ja Walde ovat nyt tekemässä uutta aluevastausta”, Katja kertoo. ”Ensin tulivat Remun ja Walden tunnevideot lapsille. Tämän myötä syntyi yhteistyö Kirkkonummen varhaiskasvatuksen kuraattorien kanssa, ja tavoitteena on kehittää tunnetyöskentelymenetelmää. Kehitteillä ovat muun muassa työskentelykortit kasvattajille.” ”Yhdessä tekeminen on Kirkkonummella yhteistyön ytimessä sitä luovuttamatonta”, Nina Hotma korostaa. ”Ei yhteistyötä katsomuskasvatuksen osalta edes voitaisi toteuttaa toisin.” Hannelen kokemus on, että yhteistyössä on kasvettu ja opittu uutta: ”Mielestäni on äärettömän upeaa, että seurakunnassa on katsomuskasvatuksen mentoreita, joilta voi saada ajatuksia, ideoita ja tukea vasun mukaiseen katsomuskasvatuksen toteuttamiseen.” Katsomuksiin liittyvä keskustelu ja lapsiryhmän eri katsomusten huomioiminen ovat tärkeä osa yhteistyötä. Lasten ja perheiden osallisuudessa keskeistä on kasvattajan sensitiivisyys. Tärkeää on myös huomioida perheiltä tulevat toiveet. ”Parhaimmillaan perheen katsomuksen huomioiminen välittää kokemuksen siitä, että heidän katsomustaan kunnioitetaan ja pidetään arvossa. Kun vanhemmilta tulee tämänkaltaista kiitosta, voi olla todella tyytyväinen. Siitä tulee itsellekin hyvä mieli.”

ME TEKIJÄT

Tilannekuvia katsomuskasvatusyhteistyöstä TEKSTI Marjo Suominen KUVITUS Shutterstock

Viime keväänä seurakuntiin lähetettiin kysely, jonka avulla selvitettiin katsomuskasvatusyhteistyön toteutumista, mahdollisuuksia ja haasteita. Tilannekuvia katsomuskasvatusyhteistyöstä -artikkeli nostaa muutamia kärkihuomioita ja tuloksia selvityksestä.

Katsomuskasvatusyhteistyössä eletään yhä muutosvaihetta. Seurakunnan työntekijöiden on täytynyt haastaa itseään toimimaan uudella tavalla ja harkitummin. Kokemukset muutoksista ovat hyvin monenlaisia. Jotkut ovat kokeneet, että kunnan puolella epäluulo seurakuntaa kohtaan on kasvanut – on kokemusta väistelystä ja siitä, että vain vanhat tutut päiväkodin yksiköt toivovat yhteistyötä. Ja toisaalla yhteistyö on jo sujuvaa, ja tulevaisuus näyttäytyy lupaavana ja innostavana. Yleisesti selvityksen perusteella voidaan todeta, että rakenteet ovat selkiytyneet, ja esim. perheiden suuntaan informaatio toteutusten sisällöistä on lisääntynyt. Yhteinen suunnittelu on myös monilla paikkakunnilla päässyt vauhtiin!

INFO

SELVITYKSESTÄ

• Webropol-kysely (193 vastaajaa) ja haastattelut (37) • toteutettiin touko-kesäkuussa 2020 • vastaajat pääosin seurakuntien lastenohjaajia, lapsityönohjaajia ja varhaiskasvatuksen ohjaajia • selvitys kohdennettiin niille, jotka ovat tehneet katsomuskasvatusyhteistyötä • selvityksen toteutti Terhi Kuoppala, toimeksiantajana Seurakuntaopisto ja Kirkkohallitus • Pieni on Suurin -lehdessä 6/20 julkaistiin artikkeli tutkimustuloksista numeroina

Metekijät tekijät Me

23 23

ME TEKIJÄT

Vasu tunnetaan hyvin ja se raamittaa yhteistyötä

Katsomuskasvatusyhteistyötä ohjeistavat keskeiset asiakirjat vastaajat näyttävät tuntevan kohtuullisen hyvin; tunnetaan vasu, Opetushallituksen ohjeet ja Kumppanuuden korit, uskonnonvapauslaki ja Lapsen oikeuksien sopimus. Vasu on yleisin – lähes seitsemänkymmentä prosenttia arvioi hyödyntävänsä kunnan vasua yhteistyössä. Huomionarvoista on myös se, että kirjallisia sopimuksia on kohtuullisen paljon käytössä. Ja kun katsotaan tilannetta arjen työn tasolta, erityisen ilahduttavaa on, että päiväkotien suunnitelmia hyödynnetään seurakunnissa paljon. Näyttääkin siltä, että vasu on vastaajien mielestä vahvistanut toimintatapojen sisältöä ja selkiytymistä sekä viestinnän ja tiedottamisen määrää. Myös kokemus yhteistyön merkityksellisyydestä on vahvistunut vasun myötä. Toisaalla näyttäisi olevan niin, että jotkin asiat yhteistyössä ovat vähentymässä tai eivät ainakaan ole lisääntyneet. Tällaisia ovat esim. materiaalien lainaaminen ja työntekijöiden vierailut varhaiskasvatusyksiköissä samoin kuin uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuvien määrät yleisesti. Tuloksista voi vetää sen johtopäätöksen, että vasun koetaan oikeasti vaikuttaneen todella paljon yhteistyön tekemiseen ja että se on merkittävä tekijä muutoksessa ja kehittämisessä. Avovastauksissa löytyy runsaasti näkemyksiä siitä, miten yhteistyö on muuttunut ja minkälaisia tilanteita eri paikkakunnilla on. Vaihtelua on laidasta laitaan eli on kokemusta siitä, että mikään ei ole muuttunut – hyvää yhteistyötä jatketaan ja kehitetään edelleen. Sitten on kokemusta, että kaikki on muuttunut tai yhteistyö jopa pysähtynyt. Monissa vastauksissa näkyi, että vasun myötä yhteistyö on muuttunut systemaattisemmaksi, sitä tehdään järjestelmällisesti ja selkeillä rakenteilla – on ikäänkuin saatu työrauha. ”Nyt on yhteinen ymmärrys siitä, mitä tehdään.” Kaiken kaikkiaan vastauksista voi lukea sen, että ei voida piirtää mitään yhtenäistä kuvaa siitä, millä tavalla katsomuskasvatusyhteistyö toteutuu valtakunnallisesti. Se on monimuotoista ja paikallista; eletään monenlaisissa tilanteissa ja monenlaisissa muutoksissa.

Yhteistyötä edistävät ja haastavat asiat

Selvityksessä kysyttiin, mitkä koetaan edistävän katsomuskasvatusta. Tulosten perusteella paikallisella tasolla koetaan vahvasti, että avoin ja oikea-aikainen tiedottaminen edistää katsomuskasvatusyhteistyötä samoin kuin se, että kuunnellaan päiväkodin henkilöstön sekä lasten ja vanhempien tarpeita ja toiveita ja että ne myös huomioidaan toiminnassa. Myös vasun tunteminen nousee hyvin merkittäväksi tekijäksi, samoin säännölliset tapaamiset. Haasteista kysyttäessä seurakunnan työntekijöillä vaikuttaa olevan kokemus siitä, että kunnan varhaiskasvatuksen toimijoilla ei ole riittävästi osaamista ja tietoa katsomuksista ja uskonnoista. Yhtenä haasteena mainitaan, että kunnan työntekijät kokevat epävarmuutta suhteessa huoltajiin. Jonkun verran kiinnitettiin huomiota siihen, että resursseja on liian vähän tai että kunnan varhaiskasvatus 24 24

Metekijät tekijät Me

ei koe tarpeellisena tehdä katsomuskasvatusyhteistyötä. Melko yleinen kokemus näyttää olevan, että seurakunnilla katsotaan olevan liian vähän resursseja katsomuskasvatusyhteistyöhön. Erittäin kiintoisaa olisikin nyt tietää, mikä kokemus mahdollisuuksista ja haasteista on yhteistyön toisella osapuolella, yhteiskunnan varhaiskasvattajilla. Heidän vastauksissaan havaittaisin ehkä yhtäläisyyttä, mutta myös eriäviä näkökulmia.

Katsomuskasvatuksen merkitys lapsille, perheille, seurakunnalle ja yhteiskunnalle

Katsomuskasvatuksen merkityksestä kysyttäessä vastauksia tuli ilahduttavan runsaasti. Seurakunnan työntekijöillä näyttäisi olevan vahva ja laaja-alainen ymmärrys siitä, mitä kaikkea merkitystä katsomuskasvatuksella ja katsomuskasvatusyhteistyöllä on. Tässä muutamia nostoja avovastauksista: ”Lapsen kokonaisvaltaista kasvua tukevaa.” ”Antaa juuret lapselle ja vahvistaa identiteettiä. Piirtää näkyviin arvoja ja asioita, jotka ympäröivässä yhteisössä sekä yhteiskunnassa ovat tärkeitä ja ylläpidettäviä.” ”Katsomusten yhdenvertaisuus vahvistaa lapsen ja perheen hyvinvointia sekä lisää keskustelua positiivisesta uskonnonvapaudesta yhteiskunnassa.” ”Kukaan ei voi kasvaa tyhjiössä, kaikilla on joku katsomus. Toisten katsomuksiin tutustuminen lisää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä toista kohtaan.” ”Lisää toisen pyhän kunnioittamista. Rakentaa yhteyksiä ja oikeanlaista dialogista kohtaamista.”

Yleissivistävä tehtävä – ja muutama muu huomio

Katsomuskasvatuksella on tärkeä yleissivistävä tehtävä. Sitä tukevassa yhteistyössä keskiöön vastausten perusteella nousevat kirkkovuoden juhlat sekä seurakunnan tilojen hyödyntäminen oppimisympäristönä. Kehittämiskohteissa potentiaalia olisi esimerkiksi luontoympäristön, taiteen ja Yhteisymmärryksen viikon paremmassa hyödyntämisessä. Lisäksi tiedusteltiin muusta yhteistyöstä kunnan kanssa.

Erityisen tärkeänä nousee vastuun merkitys. Kun ’puhutaan yhdessä vasua’, niin kaikki on helpompaa. Vuorovaikutus ja luottamuksen rakentaminen korostuu. Iso merkitys on sillä, että kuunnellaan päiväkodin henkilöstöä ja rohkaistaan heitä.

”Tehdään yhteistyötä kokeilukulttuurin asenteella” Ilkka Tahvanainen kannustaa katsomuskasvatuksen toteuttajia pedagogiseen luovuuteen.

Vastauksista tulee näkyviin, että suru- ja kriisiapu nousee kärkeen, samoin koulutus on merkittävässä roolissa ja tässäkin nähdään vielä paljon kehittämisen mahdollisuuksia.

Kirkkovuoden juhla-aikoina tarjotaan uskonnollisia tilaisuuksia

Uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä kysyttiin erikseen, ja siinä oli kaksi eri kategoriaa: seurakunnan tiloissa ja varhaiskasvatuksen tiloissa järjestettävät tilaisuudet. Seurakunnan tiloissa järjestettäviä tilaisuuksia ovat ennen muuta pääsiäisen ja joulun ajan tilaisuudet – tämä tulos ei suuremmin yllättänyt. Päiväkotien tiloissa järjestettävistä uskonnollisista tilaisuuksista kysyttäessä huomattavaa on se, että aika paljon vastaajissa oli niitä, jotka ilmoittivat, etteivät he järjestä mitään uskonnollisia tilaisuuksia varhaiskasvatuksen tiloissa. Tämä on varmasti yksi kehityssuunta, joka on näkyvissä ja pitää huomioida yhteistyössä, joka nyt laajenee ja monipuolistuu ”muihin koreihin”.

Perheet huomioidaan ja heille tiedotetaan tilaisuuksien sisällöstä "Katsomuskasvatuksen yhteistyössä mennään valtakunnallisesti eri paikkakunnilla eri vaiheissa, ja yhteistyö näyttäytyykin hyvin monenlaisena. Mutta ylipäätään ajattelen, että kun katsomuskasvatus toteutuu yhteisinä kokeiluina, se on paljolti uuden oppimista, ratkaisujen etsimistä sekä olemassa olevan yhteisen työn tutkimista. Kun tällaisella kokeilukulttuurin asenteella tehdään yhteistyötä, päästään syvempään ymmärrykseen”, korostaa Kirkkohallituksen asiantuntija Ilkka Tahvanainen katsomuskasvatusyhteistyötä kartoittavan selvityksen äärellä. ”Yhteistyössä nostaisin kuulluksi tulemisen kokemusta, avoimen keskustelun ja kysymisen rohkeutta”, Tahvanainen jatkaa, ”näin voidaan synnyttää merkityspuhetta, ja oppiva yhteisö syntyy juuri sitä kautta. Keskusteluyhteyteen kutsutaan mukaan ammattilaisten lisäksi myös lapset ja vanhemmat.” ”Jatkossa voisimme hyödyntää yhteistyössä vielä tehokkaammin ’seurakunnan ja kirkon aarteita’, niitä monipuolisia pedagogisia menetelmiä, joita meillä jo on.” Tahvanainen kannustaa pedagogiseen luovuuteen – kokeilemaan musiikin, kuvataiteen ja vaikkapa ulkona oppimisen mahdollisuuksia. ”Tai pohtimaan, miten esimerkiksi katsomuskasvatus ja liikunta voisivat liittyä toisiinsa.”

Kyselyn avulla selvitettiin myös, miten lasten huoltajat huomioidaan uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisessä. Huoltajilta pyydettävistä luvista huolehdittiin kohtuullisen hyvin ja tiedottaminen tilaisuuksien sisällöistä etukäteen toteutuu myös melko hyvin. Erittäin tärkeä ja ilahduttava tulos on myös se, että toteutuksissa liitytään usein päiväkodin toimintaan ja ajankohtaisin teemoin. Tämä on varmasti aluetta, jota voidaan vielä kehittää. Myös lasten ideoiden huomioiminen on vielä melko harvinaista. Näistä vastauksista päätellen tilaisuuksien yhteinen suunnittelu seurakunnan ja kunnan varhaiskasvattajien kesken on vielä melko vähäistä, joten tässäkin voi nähdä vielä kehittämisen mahdollisuuksia.

Kysely toteutettiin korona-aikaan

Myös koronan vaikutuksesta yhteistyöhön kysyttiin. Keskeinen huomio on, että myös yhteistyössä siirryttiin ketterästi digiaikaan; monella paikkakunnalla yhteistyö ei pysähtynyt, vaan kumppanit kohtasivat tosiaan verkossa. Koronan vaikutus näkyy myös koulutustarpeita kartoitettaessa: entistä enemmän toivottiin koulutusta laitteiden ja sovellusten käyttöön. Lähteenä koulutuspäällikkö Hanna Pulkkisen esitys Kasvatuksen päivillä 13.1.2021. Lisää tutkimustuloksista www.kasvuakatsomuksesta.fi

Metekijät tekijät Me

25 25

7 KYSYMYSTÄ

"Toimintamme lähtökohtana on uskontojen ja katsomusten yhdenvertaisuus ja keskinäinen kunnioitus." KUVAT Suvi Sievilä

Seitsemään kysymykseemme vastasi USKOT-foorumin toiminnanjohtaja Katri Kuusikallio.

26 26

Metekijät tekijät Me

7 KYSYMYSTÄ

Kerro omasta työstäsi ja siitä, miten järjestönne edistää uskontojen välistä dialogia ja yhteisymmärrystä? Toiminnanjohtajana huolehdin laaja-alaisesti USKOT-foorumin toiminnasta. Toimin hallituksen kokouksissa asioiden esittelijänä ja toimeenpanen hallituksen päätökset. Vastaan viestinnästä ja taloudesta. Seuraan alan ajankohtaisia aiheita ja verkostoidun kansainvälisesti uskontoyhteistyötä tekevien kanssa. Olemme Suomessa ainutlaatuinen toimija siinä suhteessa, että hallituksessa on kaikista jäsenyhteisöistä demokraattisesti valitut edustajat. 12-jäseninen hallitus on aktiivinen. Toiminnan kautta eri uskontojen edustajat – 40 asiantuntijaa – tutustuvat hyvin toisiinsa, mikä on lähtökohta luottamukselle. Kaikille yhteinen tavoite on rakentaa yhteiskuntarauhaa, edistää uskonnonvapautta ja uskontojen myönteistä näkymistä yhteiskunnassa.

Tavoitteena on, että voidaan olla eri mieltä, mutta hyväksyttyjä ihmisinä. Ihmisyys yhdistää meitä. Oikea tieto ennakkoluulojen ja stereotypioiden sijaan on tärkeää.

INFO

USKOT-foorumi on uskontojen yhteistyöjärjestö, joka vaalii yhteiskuntarauhaa ja uskonnonvapautta edistämällä uskontojen välistä vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta Järjestö edustaa kolmea uskontokuntaa: kristinuskoa, islamia ja juutalaisuutta. Foorumin perustajäsenyhteisöjä ovat Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto ry, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen Ekumeeninen Neuvosto ry (SEN), Suomen Islam-seurakunta ja Suomen Islamilainen Neuvosto. Tarkkailijajäseniksi liittyivät 16.6.2020 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko Suomessa sekä Suomen Buddhalainen Unioni SBU ry. Tarkkailijajäsenyys kestää kaksi vuotta ennen sitoutumista varsinaiseksi jäseneksi. Ajatus uskontojenvälisen foorumin perustamisesta Suomeen syntyi 2000-luvun alussa presidentti Tarja Halosen aloitteesta.

Miten yhteistyötä voidaan rakentaa eri tavoin ajattelevien kanssa?

Kokoonnumme yhteen ja toimimme yhdessä. Järjestämme tilaisuuksia, tapaamme viranomaisia, annamme lausuntoja, tuomme uskontojen yhteistyötä näkyväksi ja osallistumme ministeriöiden asettamien neuvottelukuntien toimintaan. Toisinaan käymme vuoropuhelua uskonnottomien kanssa.

3 4

Miten (varhais)kasvattajat voisivat hyödyntää järjestönne työtä ja osaamista omassa työssään lasten parissa? On tärkeää luoda turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri, jotta kaikki uskaltavat ilmaista ajatuksensa. Tavoitteena on, että voidaan olla eri mieltä, mutta hyväksyttyjä ihmisinä. Ihmisyys yhdistää meitä. Oikea tieto ennakkoluulojen ja stereotypioiden sijaan on tärkeää. Aina voi sanoa, että tarkistetaan tämä tieto. On hyvä muistaa, että uskontojen sisällä on asioista usein erilaisia tulkintoja. Nettisivuillamme on uskontokalenteri, josta näkee kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden juhlat ja niiden selitykset. Sivut ovat suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, arabiaksi ja venäjäksi. Meiltä voi kysyä tietoja ja vastaamme tai ohjaamme eteenpäin oikean tiedon äärelle.

Mitkä ovat keskeisiä teemoja, joita voisi käsitellä lasten kanssa eri katsomuksiin liittyen?

Uskonto ja katsomukset ovat Suomessa toisinaan arka aihepiiri. Niihin liittyvät myös kulttuuriset tekijät. Toimintamme lähtökohtana on uskontojen ja katsomusten yhdenvertaisuus ja keskinäinen kunnioitus. Vuorovaikutuksen tasolla se merkitsee avointa kiinnostusta erilaisuutta kohtaan, halua kuunnella ja löytää sekä yhdistäviä asioita että todeta ääneen eri näkökulmia. Puhumalla voi saada yhteyden toiseen, puhumattomuus luo helposti väärinymmärrystä. Asioiden käsittelyn myötä katsomusaiheista keskustelusta tulee luonnollista.

Metekijät tekijät Me

27 27

7 KYSYMYSTÄ

5 Uskonnoista olisi hyvä kaikkien tietää perusasioita. Asiallisella keskustelulla ja suhtautumisella voidaan vähentää ennakkoluuloja ja kiusaamista", sanoo Katri Kuusikallio.

Miten konflikteja on ratkottu?

Kestävät ratkaisut tulevat neuvotteluista, joissa kaikki ne osapuolet, joita asia koskee, puhuvat ja tulevat kuulluiksi. Ratkaisu voi olla jotain muuta kuin mitä aluksi osattiin edes ajatellakaan. Täysin yhteisen kannan löytäminen ei aina ole mahdollista. Voi olla riittävää, että kootaan yhteen asiaan liittyviä eri näkökulmia. Esimerkiksi kysymyksessä, mikä ilmenee käytännön ongelmana, voi ilmetä, että uskonnonvapaus, ihmisoikeudet ja muut säädökset voivat olla ristiriidassa. Niiden sovittamista yhteen tulee harkita perusteellisesti.

28 28

Metekijät tekijät Me

Minkälaisiin konflikteihin olet törmännyt eri katsomusten kesken?

Ristiriidat eri katsomuksiin kuuluvien kesken eivät välttämättä liitykään katsomuksiin, vaan mahdollisesti ovat osa persoonallisuutta, vuorovaikutustapaa, kulttuuria tai senhetkistä tilannetta. Uskonnolla voidaan käyttää valtaa väärin, erityisesti jos korostetaan huonoja stereotypioita. Vastakkainasettelua luodaan sillä, että kerrotaan, että kaikki uskontoon kuuluvat ovat tietynlaisia, vaikka suurin osa heistä olisi muuta. Esimerkiksi tiettyyn uskontoon kuuluvia kuvataan väkivaltaisiksi, vaikka suurin osa heistä olisi rauhaa tavoittelevia. Hienovaraisempi konfliktitilanne voi tulla siitä, että erityisesti vähemmistöön kuulumaton puhuu vähemmistön puolesta kysymättä heiltä, mahdollisesti luulemalla, mikä heille on hyväksi tai tarkoituksella selittämällä heidän ohitseen.

Miksi on niin tärkeää, että on dialogisuutta uskontojen välillä? Miksi sitä kannattaa lähteä harjoittelemaan varhaiskasvatuksessa?

Monelle uskonto on osa arkipäivää. On hyvä kysyä, mikä toiselle on arjen elämän kannalta olennaista, ja mitkä yleisemmät periaatteet ovat tärkeät. Kun toista ymmärtää ja annetaan mahdollisuus toteuttaa uskontoa, hän voi kokea olevansa hyväksytty. Suomessa luterilaisuus on valtavirtaa, ja uskonnon merkitys on vähentynyt nopeaan tahtiin, mutta samalla eri uskontoja on Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin. Siksi erityisesti vähemmistöön kuuluvista uskonnoista olisi hyvä kaikkien tietää perusasioita. Asiallisella keskustelulla ja suhtautumisella voidaan vähentää ennakkoluuloja ja kiusaamista.

KIRKON TALOLTA

Se leikillisyys, monikielisyys ja moniäänisyys, joka syntyy, kun kohtaa toisen tai kun saa kertoa itsestään toiselle.

MAAILMANPYÖRÄSSÄ

lastenrunokilpailu kulttuurien ja katsomusten kohtaamisesta

Hyppää mukaan värikkääseen pyörään, ihaile ja ihmettele omaa ja toisen näköalaa! Maailmanpyörään mahtuu koko maailma: sinä, minä, me. Kustannusosakeyhtiö Teos ja Kirkkohallitus julistavat Maailmanpyörässä-lastenrunokilpailun. Runojen ja lorujen teema on erilaiset katsomukset ja kulttuurit osana lapsen elämysmaailmaa − se leikillisyys, monikielisyys ja moniäänisyys, joka syntyy, kun kohtaa toisen tai kun saa kertoa itsestään toiselle. Kirjoituskilpailu on avoin kaikille jo julkaisseille tai aiemmin julkaisemattomille kirjoittajille. Kilpailuun voi osallistua suomenkielisillä runoilla, osallistumisaika on 1.2.–31.5.2021. Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä, kirjekuoren sisälle liitetään toinen kirjekuori, jonka sisällä ovat kirjoittajan nimi ja yhteystiedot. Kukin kilpailija saa osallistua enintään viidellä runolla. Kilpailun parhaimmistosta julkistetaan helmikuussa 2022 kuvitettu lastenrunokirja. Voittajille ilmoitetaan syyskuussa 2021. Voittaja saa palkinnokseen 2 000 euroa, toiseksi tullut 1 000 euroa ja kolmanneksi tullut 500 euroa. Kilpailutekstit lähetetään osoitteeseen: Lastenrunokilpailu ”Maailmanpyörässä” Kustannusosakeyhtiö Teos Kasarmikatu 23 A 00130 Helsinki Kilpailun tuomaristossa toimivat kirjailijat Silja Järventausta ja Tomi Kontio, Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus ry:n toiminnanjohtaja Marja Laine, Kirkkohallituksen varhaiskasvatuksen asiantuntija Ilkka Tahvanainen sekä Teoksen kustannuspäällikkö Maarit Halmesarka. Ja tässä vielä loppuun erään varhaiskasvattajan ajatus yhteistyöstä ja katsomusten tutkijan asenteesta, tarvitaan siis: Avoin ja rohkea mieli, mutta kuitenkin ennakkoluulottomuus siten että osaa kuunnella ja käydä vuoropuhelua ja pitää huomioida toiveita ja tarpeita.

Tervetuloa tutustumaan

Kasvuakatsomuksesta.fi -sivustoon!

Yhteisen katsomuskasvatuksen kehittämisen tueksi ja yhteisen työn näkyväksi tekemiseksi Kirkkohallitus on rakentanut uuden kasvuakatsomuksesta.fi-sivuston. Katsomuskasvatus.fi sisältää ajankohtaista tietoa ja materiaalia katsomuskasvatuksen pedagogiseen kehittämistyöhön. Sivuston myötä haluamme • edistää lasten oikeutta katsomukselliseen ajatteluun • innostaa katsomuskasvatuksen pedagogiseen luovuuteen, kehittämiseen ja monialaiseen yhteistyöhön • vaalia aineetonta ja aineellista kulttuuriperintöä sekä vahvistaa kulttuurisesti kestävää varhaiskasvatusta. Kasvuakatsomuksesta.fi-sivustolta löydät esimerkiksi läsnäoloharjoitteita henkilöstölle ja lapsille, äänimaisemia, viiden maailmanuskonnon esittelyä valokuvin ja selkokielisin sanoituksin. Tutustu sisältöihin yhdessä työyhteisön kanssa. Pohdi, voisitko hyödyntää jotain sivujen sisällöstä työssäsi. Tai innostutko keksimään jotain ihan muuta ja uutta?

TEKSTIT Ilkka Tahvanainen Varhaiskasvatuksen asiantuntija, Kirkkohallitus

Metekijät tekijät Me

29 29

PAPIN PÄIVÄKIRJASTA

Hyviä

kysymyksiä! TEKSTI Rosa Kostamo KUVITUS Pekka Rahkonen Kirjoittaja on Malmin seurakunnan pastori.

Oho! Kirkkosalin tavarat ovat aivan hujan hajan! Kukahan auttaisi etsimään niille oikean paikan? Onneksi joka kerta paikalle sattuu innokkaita eskarilaisia avuksi, ja yhdessä on sitten ihmetelty metallisia virsinumeroita, kynttilänjalkoja ja raamattuja. Mitä ne oikein ovat ja missä niiden oikea paikka sijaitsee? Olemme myös ihmetelleet, kuka minä olen ja mistä tällaisen papin oikein tunnistaa. Päiväkodin aikuiset viittaavat innokkaina, että he kyllä tietävät – liperistä! Mutta sekös vasta lapsista hauskaa onkin, että aikuisten vastaus menee tavallaan väärin. Oikeassa he toki ovat, mutta sitä hassua valkoista palaa papin kaulassa kutsutaan myös sokeripalaksi. Päiväkotien kirkkovierailut ovat ehdottomasti työni parasta antia. Olen ollut toteuttamassa niin kirkko tutuksi -kierroksia eskarilaisille kuin päiväkotikirkkoja jouluna ja pääsiäisenä. Eri profiilin tilaisuuksilla on selkeästi paikkansa ja yhteistyö päiväkotien kanssa on ollut rikastuttavaa ja avointa. Toivoisin, että jokainen lapsi saisi osallistua katsomusneutraaliin lähikirkkokierrokseen. Toivoisin myös, että mahdollisuuksien mukaan lapsiryhmää vietäisiin tutusAjattelen, että niin tumaan katsomusneutraakuin hyvällä varhaiskas- listi muidenkin uskontojen pyhiin rakennuksiin. Rakenvatuksella muutoinkin, nukset nimittäin herättävät myös hyvällä katsomus- kysymyksiä, mutta myös kasvatuksella saadaan opettavat ymmärrystä. Tutpositiivisia ja kauaskan- tuja elementtejä voi löytää yllättävistä paikoista. toisia vaikutuksia. Olen saanut kuulla päiväkodin työntekijöiltä, että joskus viestittely perheille tällaisista retkistä on vaikeaa. Ymmärrän ja uskon sen. Jään miettimään, miten voisin olla näissä tilanteissa avuksi. Ainakin sen olen kokenut tärkeäksi, että kerromme eri tilaisuuksista Kirkkohallituksen ”korimallin” mukaisesti. Lisäksi olen luvannut, että yhteystietoni voi antaa vanhemmille, jos kysymyksiä herää. Ajattelen, että niin kuin hyvällä varhaiskasvatuksella muutoinkin, myös hyvällä katsomuskasvatuksella saadaan positiivisia ja kauaskantoisia vaikutuksia. Tässä ajassa esiintyvät uskonnolliset äärimmäisyydet ovat huolestutta30 30

Metekijät tekijät Me

via, joskin ymmärrettäviä asioita. Näemme lapsissa sukupolvien myötä kertautuneita vaikutuksia. Muistan erittäin ponnekaan eskarilaisen, joka asenteella totesi minulle, ettei Jumalaa ole olemassa. Senkin sai kirkkokierroksella sanoa – jokaisella on oikeus uskoa niin, myös eskarilaisella. Mutta samalla mieleni teki kysyä, että kuka nyt puhuu. Äänensävy ja asenne kielivät jotakin sellaista, joka ei kummunnut eskarilaisesta. Tuon toteamuksen jälkeen me kuitenkin puhuimme siitä, että ihmiset uskovat eri tavalla ja että minä, pappi, uskon Jumalaan. Ajattelen, että kaiken kaikkiaan tuo lapsen toteamus avasi meille hyvän keskustelun. Lasten uskonnolliset kysymykset kannattaa ottaa rohkeasti käsittelyyn myös päiväkodeissa. Ja jos lapsen kysymys on haastava, niin meitä pappeja ja seurakunnan varhaiskasvattajia voi rohkeasti lähestyä ”asianhakukysymyksellä”. Niihin vastaaminen kuuluu työhömme – ja on sitä paitsi valtavan mielenkiintoista!

IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI Ideasta käytännöksi -osiossa avautuu ideoiden maailma ja kuljet inspiraation lähteillä. Matinkylän varhaiskasvatusyksikön esiopetusryhmän seinälle rakentuu lasten askartelema kylä lasten kotitaloineen. Jokaisesta talosta kuullaan vuorollaan perheiden kertoma tarina kodin tärkeästä juhlasta. Sivut 42–43.

s. 32

Pyhiinvaelluksella lasten kanssa

s. 42

Kaverin kotona juhlitaan

s. 44

Laula – leiki – liiku: Tervetuloa urkusatuilemaan!

KUVA Suvi Sievilä

Ideasta käytännöksi

PYHIINVAELLUS

Linnunrata pääsi päällä kuljet maassa jaloillasi. Mieti maailmankaikkeutta. Istu hetki aloillasi. Pilvet kermavaahtoa, aurinko on lettu. Eikä maailma ole koskaan loppuun kirjoitettu. Jukka Itkosen runossa Sanamaan laulu yhdistyy myös pyhiinvaelluksen ydin. Maailmassa kulkiessamme voimme ihmetellä elämää osana arkista vaellusta. Maailma ei kuitenkaan koskaan ole valmis, salaisuus säilyy ja mysteeri on osa inhimillistä eloa.

Ideasta käytännöksi

Pyhiinvaelluksella lasten kanssa

lähestytään pyhää ihmetellen, hiljentyen ja leikin kautta TEKSTI Annastiina Papinaho KUVITUS Tuuli Sundén VALOKUVA Annastiina Papinaho Kirjoittaja on kesällä 2021 Turussa aukeavan pyhiinvaelluskeskuksen projektipäällikkö.

Pyhiinvaellus tunnetaan kaikista maailmanuskonnoista. Aikoinaan pyhät paikat ovat usein olleet vesien äärellä tai korkeilla paikoilla, joista näkee kauas.

Pyhiinvaelluksessa yhdistyy rauhoittuminen, tilan antaminen ihmettelylle ja irti päästäminen tavoitteista. Siinä liittyvät myös muun muassa luonnossa liikkuminen, kulttuuriperintökasvatus, hengellisyys/henkisyys sekä kestävän tulevaisuuden ja ilmaston kysymykset kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi. Pyhiinvaellus kiinnostaa yhä useampaa, ja vaeltaa voi myös lasten kanssa. Pieni lapsi on luonnostaan utelias avoimesti tutkimaan erilaisia asioita, kyselemään maailmasta ja ihmettelemään pyhää. Aikuisen tehtäväksi jää antautua ihmettelylle sekä luoda hiljentymisen ja pysähtymisen hetkiä myös arjen keskellä. Suomessa pyhiinvaellusten suosion kasvuun on herätty. Vuonna 2020 alkoi Turun kaupungin ja koko evankelisluterilaisen kirkon yhteinen pyhiinvaelluksia ja suomalaisia reittejä koordinoiva hanke. Hankkeen keskeisinä tavoitteina on vahvistaa pyhiinvaelluksia Suomessa ja perustaa Suomen ensimmäinen pyhiinvaelluskeskus Turkuun. Keskus aukeaa kesällä 2021. Suomessa on paljon eri mittaisia pyhiinvaellusreittejä, joista useat pitkät reitit risteävät Turkuun. Turun tuomiokirkko on myös ollut jo vuosisatoja Suomen merkittävin pyhiinvaelluskohde. Näin ollen Turku on luonteva paikka Suomen ensimmäiselle pyhiinvaelluskeskukselle. Suomessa on myös paljon pienempiä, lyhyitä kaupunkivaelluksia, luontopyhiinvaelluksia sekä hiljaisuuden polkuja. Lisätietoa pyhiinvaelluksesta ja erilaisista reiteistä Suomessa löydät jatkuvasti päivittyviltä nettisivuilta: www.pyhiinvaellus.fi Pyhiinvaellushanke yhteistyössä kirkkohallituksen ja paikallisten kasvatuksen asiantuntijoiden kanssa on työstänyt pyhiinvaellusmateriaalia varhaiskasvatuksen ryhmille. Materiaali valmistuu kevään 2021 aikana.

Siihen pääsee tutustumaan osoitteesta www.kasvuakatsomuksesta.fi ja www. pyhiinvaellus.fi. Materiaalin tarkoituksena on rohkaista erilaisia varhaiskasvatuksen ryhmiä tutustumaan pyhiinvaellukseen ja toteuttamaan omassa toiminnassaan lähiluonnossa tai lähialueelle oma pieni hiljaisuuden polku tehtävien avulla. Sisällössä on huomioitu katsomuskasvatuksen periaatteet eli menetelmien lähtökohtana on edistää suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta sekä taata erilaisten katsomusten yhdenvertaisuus. Tarkoituksena on kannustaa lapsia ja aikuisia yhdessä ihmettelemään luontoa ja lähestymään uteliaasti pyhää.

Mitä on pyhiinvaellus?

Pyhiinvaellus on ikivanha mutta samalla ajassa elävä perinne. Kautta aikojen ihmiset ovat kaivanneet pyhille paikoille ja tehneet matkoja niille. Pyhiinvaellus tunnetaan kaikista maailmanuskonnoista. Aikoinaan pyhät paikat ovat usein olleet vesien äärellä tai korkeilla paikoilla, joista näkee kauas. Tällaiset paikat on koettu erityisen merkityksellisiksi juuri maiseman ja paikkaan liittyneiden uskomusten vuoksi. Nykyäänkin pyhiä paikkoja ovat esimerkiksi erilaiset luontokohteet tai kirkot, joista useat on perustettu esikristillisen ajan pyhille paikoille, esimerkiksi pyhien lehtojen tai kalmistojen äärelle. Pyhiinvaellus on kuitenkin enemmän kuin matka pyhälle paikalle, se on tilan antamista pyhän ihmettelylle ja antautumista ei-tietämiseen. Nykyaikana pyhiinvaellus kiinnostaa ihmisiä yhä enemmän ja voidaan puhua pyhiinvaellusten toisesta aallosta. Vuonna 2019 vähintään 350 000 vaeltajaa lähti Santiago de Compostelan pyhiinvaellustielle. Läheskään kaikki vaeltajat eivät lähde uskonnollisista syistä. Yhtä kiinnos-

taa vaeltaminen ja luonnossa liikkuminen, toista kiehtoo keskiaika ja kulttuurihistoria, kolmas haluaa ottaa etäisyyttä arkeen jossain elämän risteyskohdassa. Pyhiinvaeltajia yhdistää kuitenkin tilan antaminen elämän keskeisille kysymyksille. Harvoin pyhiinvaellukselle lähdetään yhdestä tietystä syystä, vaan usein eri motivaatiot lomittuvat, ja kokemuksesta kasvaa kokonaisvaltainen ja joskus elämää mullistavastikin muuttava, kuten esimerkiksi Paolo Coelhon kirjassa Pyhiinvaellus. Monet etsivät mahdollisuuksia lähteä matkalle ympäristöä kunnioittaen ja lähireittejä hyödyntäen. Kulkea voi jalan, pyörällä, meloen tai yhtä hyvin julkisilla kulkuvälineillä tai autolla, jos liikkuminen on haasteellista. Pyhiinvaellus on aina matka, mutta matkan pituus ei ole olennaista, sillä pyhiinvaellus on aina myös matka sisäänpäin, syvyyssuunnassa. Tämä erottaa pyhiinvaelluksen mistä tahansa vaelluksesta tai lenkistä. Matkalla syvyyssuunnan lisäksi avaudutaan ulos kohti muita ihmisiä, kohti luontoa ja elämän salaisuutta. Matkan varrella tullaan myös sinuiksi sen kanssa, ettei kaikkea voi kontrolloida ja voidaan päästää irti pyrkimyksistä. Usein pyhiinvaelluksella, varsinkin pidemmillä vaelluksilla, rajat näkyvän ja näkymättömän maailman välillä tuntuvat ohenevan. Kelttiläiset kristityt puhuvat ohuista paikoista, joissa pyhä tulee erityisen lähelle. Pyhä tarkoittaa myös rajattua, erityisen merkityksellistä, tärkeää ja kunnioitettua. Suomen kielessä pyhä on sukua sanalle piha. Sellaisena se on tarkoittanut erilleen rajattua.

Ideasta käytännöksi

PYHIINVAELLUS

Avainsanoja pyhiinvaellukselle

Liike, luonto, levollisuus, pyhät paikat ja merkityksellisten asioiden äärelle asettuminen tekevät pyhiinvaelluksesta kokonaisvaltaisen kokemuksen. Tätä ulottuvuutta voidaan kuvata pyhiinvaelluksen seitsemän avainsanan kautta. Tehtävät on rakennettu avainsanojen pohjalta, ja ne on suunnattu varhaiskasvatuksen ryhmille ja perheiden käyttöön. Lähtökohtana on ollut aineettomuus, luonnonmateriaalit ja mahdollisimmat vähäiset tarvikkeet. Seitsemästä eri pisteestä syntyy pyhiinvaellusreitti, polku, jonka avulla tutustutaan pyhiinvaellukseen laaja-alaisena ilmiönä leikin kautta. Avainsanat ovat yksinkertaisuus, hiljaisuus, kiireettömyys, hengellisyys/henkisyys, vapaus, huolettomuus ja jakaminen. Seuraavaksi tarjoamme katkelman materiaalista. Kokonaisuus julkaistaan keväällä 2021.

VIRITTÄYTYMINEN KEHOLLISESTI ENNEN MATKAA

Kuuntele, kosketa, kurkista, kummastele, kurkottele, kaipaa, nuuhki ja nauti. Aistit mukana: tunto-, näkö-, haju-, maku-, tasapaino-, kuulo- ja aavistusaisti. Voitte virittäytyä vaellukselle kehollisesti etsien erilaisia tunteita ja erilaisia liikkeitä tehden haluamallanne tavalla lapsiryhmän ikä ja koko huomioiden. Miltä ihmettely tuntuu kehossa? Missä tuntuu uteliaisuus? Missä kutitus? Ja missä leikki? Näyttäkää kukin omalla tavalla missä nämä asiat tuntuvat ja miten. Kaikki tavat ovat oikeita. Saa liikkua, saa olla liikkumatta.

KIIREETTÖMYYS

TARVIKKEET: pikkukiviä, käpyjä, (leluhahmo), lunta talvella, sisätiloissa hernepusseja, kirjoja, legoja tms., joista voi rakentaa labyrinttimuodon

Pyhiinvaelluksella tärkeä elementti on kiireettömyys. Se ei tarkoita vain vauhtia vaan myös sitä, että keskittyy siihen, mitä on kulloinkin tekemässä. Pyhiinvaellusta voi tehdä hitaasti kulkemalla labyrinttiä, jatulintarhaa, pitkin. Labyrintti eroaa sokkelosta siinä, että sitä voi turvallisesti kulkea ilman eksymisen vaaraa. Labyrintin voi ajatella olevan johdatusta – et voi astua harhaan. TEHTÄVÄ: LABYRINTTI

n ei voi eksyä. Jatulintarha — labyrintti, joho ukivistä. Laittapikk ka vaik sio iver Tehkää min ä pitkin. rintti kaa leluja kulkemaan laby

Ideasta käytännöksi

Tehkää pikkukivistä tai kävyistä luontoon pieni labyrintti eli jatulintarha (kuvassa yksi malli). Labyrintti eroaa sokkelosta siinä, ettei sinne voi eksyä. Kulkekaa labyrinttiä kukin vuorollaan sormillanne askeleita ottaen eteenpäin tai laittakaa jatulintarhaan kulkemaan pieni leluhahmo. Pääsettekö perille, osaatteko takaisin? Ottakaa halutessanne jatulintarhasta kuva. Voitte myös tehdä lähiluontoon ison kuljettavan labyrintin. Sen voi tampata talvella lumeen, piirtää hiekkaan tai reunustaa kivillä, kävyillä tai sisällä vaikka hernepusseilla tai kirjoilla. Voitte kulkea kukin omassa tahdissanne labyrintin keskelle ja takaisin. Koittakaa kulkea hiljaisuudessa. Miltä hiljaisuus ja hitaus yhdessä tuntuvat?

PYHIINVAELLUS

Olkaa hiljaisuudessa hetken verran. Millaisia ääniä kuulette?

HILJAISUUS

TARVIKKEET: aineeton, ei tarvikkeita (Loopy HD-sovellus)

Hiljaisuus ei ole äänien puuttumista. Pyhiinvaelluksella hiljaisuus muodostuu luonnon äänistä, liikkeen rytmistä, tuulen huminasta, puheensorinasta ja kaupungin kaiuista. Hiljaisuus merkitsee hiljentymistä, huokausta ja rauhoittumista itsen äärelle. Hiljaisuuden symbolina on simpukka. Miksi simpukoista kuuluu ääntä? Ihan kuin meren kohinaa. Äänet eivät todellisuudessa kuitenkaan ole aaltojen pauhua ja meren loisketta. Ne ovat simpukan ympärillä olevia ääniä ja huminaa, joita sanotaan taustameluksi. Taustamelua on joka paikassa, jopa hiljaisessa huoneessa kuuluu joitakin ääniä. Normaalisti emme kiinnitä ääniin huomiota, mutta simpukan korvalle laittaessa huomaamme ne paremmin. Kun simpukka vahvistaa taustamelua, se samalla eristää joitakin ääniä pääsemästä korvaan. Symbolisesti voidaan ajatella, että sim-

pukan tavoin, kun taustamelu on poissa, voi kuulla itseään paremmin, pohtia mitä itselle kuuluu ja mikä elämässä on tärkeää.

TEHTÄVÄ: HETKI HILJAISUUDESSA

Kuunnellaan hiljaisuutta. Lähiluonnossa ollessanne etsikää itsellenne oma puu tai pareittain/pienissä ryhmissä yhteinen puu, jota vasten painatte selkänne. Laittakaa silmät kiinni ja kuunnelkaa hiljaisuutta. Olkaa hiljaisuudessa hetken verran. Millaisia ääniä kuulette? Millaisia asioita nousee mieleen? Onko vaikea olla hiljaa? Seuraavaksi voitte tehdä erilaisia äänimaisemia kahisuttamalla vaatteita, tamppaamalla maata, tömisyttämällä jalkoja, rummuttamalla käsiä. Ulkona voitte rummuttaa puunrunkoa tai keppejä yhteen. Millaisia ääniä saatte aikaan? Miten nämä äänet rytmittyvät hiljaisuuden kanssa? Näitä ääniä voi halutessaan äänittää esimerkiksi kännykällä. Sovelluskaupasta voi etsiä esimerkiksi Loopy HD -sovelluksen (maksullinen), jolla voi rakentaa erilaisista äänistä hauskoja äänimaailmoja ja tutkia yhdessä lasten kanssa äänien syntymistä ja hiljaisuuden rytmittymistä. Näin hiljaisuuden ja eri äänten kokonaisuutta voi tarkastella laajemmin myös vaelluksen jälkeen.

LOPUKSI

Pyhiinvaelluspolun päätteeksi voidaan keskustella lasten kanssa eri tehtävistä. Pyhiinvaelluksen henkeen ei kuulu sinänsä analysointi ja palautekeskustelut. Antakaa tilaa erilaisille tunteille, kunkin omalle kokemukselle. Voitte halutessanne jatkaa työstöä ja esimerkiksi piirtää, maalata, soittaa tai tanssia kokemuksestanne oman tai ison yhteisen teoksen. Älkää arvioiko tai arvostelko. Voitte myös tehdä vaelluksella ottamista kuvista ja vaelluksen jälkeen tehdyistä teoksista oman näyttelyn. Pienenkin näyttelyn kautta voidaan tehdä näkyväksi koettua ja palata teemoihin uudelleen.

Ideasta käytännöksi

KIRJAHYLLY Erja Sandberg

PEDAGOGINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA JA ESIOPETUKSESSA

PS-Kustannus 2021 Varhaiskasvatus ja esiopetus tarjoavat hyvän maaperän varhaisen tuen tarpeen kartoittamiseen ja lapsen taitojen kehittämiseen. Erja Sandbergin kirja auttaa tunnistamaan lapsen arkeen ja uuden oppimiseen liittyviä vaikeuksia sekä ohjaamaan lasta kohti myönteistä kehitystä. Kirjan alussa luodaan katsaus laadukkaan pedagogisen suunnitelman tekemiseen sekä siihen, miten suunnitelma viedään käytäntöön arjen työkaluksi. Kirjassa käydään läpi tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen, tunnetaitojen ja hahmottamisen vaikeuksia hyvin käytännönläheisesti. Lukijalle syntyy ymmärrys, miten vahvuuspe-

rustainen pedagoginen tukeminen toteutetaan. Kirjassa syvennytään lukemisen ja kirjoittamisen sekä matemaattisten taitojen valmiuksiin. Teos auttaa arvioimaan, millaisia taitoja lapsella tulee olla alkuopetusta varten. Kirjoittaja, KT, erityispedagogi Erja Sandberg on vaikuttanut monipuolisesti eri kasvatuksen ja koulutuksen asteilla ja toimii nykyään opetus- ja kasvatusalan opiskelijoiden kouluttajana sekä eri alojen ammattilaisten täydennyskouluttajana. Hänellä on vahva asiantuntemus erityispedagogiikan ja positiivisen pedagogiikan yhdistämisestä ja toteuttamisesta eri ikäkausina. Sandberg on erityisen

kiinnostunut vahvuusperustaisista tukitoimista ja siirtymävaiheista kouluasteiden välillä. Jos aiheeseen haluaa perehtyä myös myöhempiä ikäkausia ajatellen, jatko-osaksi on tarjolla Pedagoginen tuki perusopetuksessa ja toisella asteella -kirja. Sandberg toteaakin, että teokset on tehty pariksi, kun pedagogisen tuen jatkumo yli luokka- ja kouluasteiden on usein tärkeää.

NALLUKKA

Kevään yllätyksiä Pajunkissa aukeaa kuoren alta paljastaa suloista kissankarvaa valkeaa. Ruohonsiemen sisällään kantaa kevään uutta vihreää. Narsissin kukka loistava hehkuu auringon keltaista. Pääsiäismunan muotoinen salaisuus on viimeinen: toivo, uusi mahdollisuus, kevään tulon iloisuus.

Leikkaa tai kopioi talteen.

- Heli Arvilommi –

Ideasta käytännöksi

Nallukka on oman elämänsä seikkailija, jonka juttuja, jekkuja ja pieniä ilosanomia satelee koko vuoden ajan. Poimi Nallukka talteen tai tervehdi Nallukan kanssa läheistäsi. Nallukan mielestä pieni on suurin!

DIGILEIKIT

Kielten oppimista rennolla otteella TEKSTI Jenni Utriainen

Kielten oppiminen on oiva tapa tutustua uusiin kulttuureihin. Pikkulasten kohdalla oppimisen ei tarvitse kuitenkaan olla erityisen tavoitteellista, vaan kepeitä kielikastautumisia voi kokeilla ihan vain leikin lomassa. Lasten leikkeihin on kehitetty monenlaisia kielisovelluksia. Yksi tällä hetkellä parhaista on Moka Mera Lingua. Kyseessä on kotimainen, ilmainen sovellus, jossa lapset voivat itsenäisesti tai aikuisen ohjauksessa tutustua jopa kahdeksaan vieraaseen kieleen. Sovelluksen käyttömahdollisuudet ovat moninaiset. Suomen- tai ruotsinkielinen lapsi voi harjoittaa sen avulla ranskan tai kiinan kielen taitojaan, mutta yhtä hyvin arabiaa äidinkielenään puhuva voi tutkia peliä samalla suomea oppien. Peli voi olla hauska leikkikalu myös kaksikielisessä perheessä ihan molempien puhuttujen kielten kannalta. Jos pelin lataa siis vaikkapa päiväkotiryhmän tablettiin, riittää leikittävää monenlaisista kielitaustoista tuleville lapsille. Samalla lapset pääsevät tutustumaan toistensa kieliin sekä saattavat kiinnostua kielistä ja uusista kulttuureista ylipäätään.

Tehtäviä huoneissa

Pelin idea on ohjata Atlas-haita ja Moka Mera -hirviötä heidän virtuaalisessa kotitalossaan. Talosta löytyvät leikkihuone, makuuhuone, keittiö ja

Hyvä peli! Oranssi tyyppi opettaa mulle ja pikkusiskolle ruotsia!” 4-vuotias pelaaja

vessa. Eri huoneissa kaverukset kohtaavat erilaisia tehtäviä ja oppivat samalla uusia sanoja. Jutun juju on se, että Moka Mera juttelee lapselle opetettavaa kieltä. Jos pelaaja ei ymmärrä, voi hän tökätä Atlasta, joka tulkkaa puheen lapsen omalle äidinkielelle. Kielikombon voi valita kaikista vaihtoehdoista pelin aluksi sen mukaan, mihin kieleen halutaan tutustua. Sovelluksessa läpäistään yksinkertaisia minipelejä, joissa muun muassa etsitään pyydettyjä esineitä ja tökätään niitä. Pelihahmot antavat pelaajalle myös ohjeita ja tehtäviä. Ne haluavat toisinaan esimerkiksi vessaan tai nukkumaan. Toisinaan niillä on vaatimuksia ruoan suhteen, ja pelaaja pääsee puuhailemaan keittiövälineiden parissa. Peli sisältää noin 920 eri sanaa ja virkettä. Sanat ovat niitä arkisia: ruokia, numeroita, värejä ja tietysti mukana on myös aina kiinnostavaa vessasanastoa. Peli on suunnattu noin 3–7-vuotiaille lapsille, mutta pelata voi tietysti kuka vain, vaikka aikuinenkin. Oppiminen tapahtuu hahmojen juttelua kuuntelemalla eli luku- tai kirjoitustaitoa ei tarvita, mutta pelilaitteen sopivaan äänenvoimakkuuteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Pelissä ei ole loppua tai pistelaskua, mutta pientä pelil-

listä päämäärää ja lempeää ohjailua on silti tarjolla. Pelin tunnelma on hilpeä ja kannustava eikä lainkaan stressaava. Lapsi saa omaksua asioita rennosti omaan tahtiinsa ilman ylhäältä asetettuja tiukkoja sääntöjä tai tavoitteita.

Aina voi yrittää uudestaan!

Jos jokin tehtävä ei onnistu, voi yrittää uudestaan tai sitten yksinkertaisesti siirtyä toisen tehtävän pariin. Mukana pelaava aikuinen voi tarvittaessa auttaa vaikeissa paikoissa sekä tehostaa oppimista kannustamalla lasta toistamaan kuulemansa sanat ääneen. INFO

MOKA MERA LINGUA Suomessa kehitetty kieltenoppimissovellus päiväkoti-ikäisille. Pelissä mukana olevat kielet ovat suomi, arabia, englanti, espanja, kiina, ranska, ruotsi, venäjä ja saksa. Moka Mera Lingua on taiten tehty ja täysin ilmainen. Se ei sisällä nettilinkkejä, lisäostoja tai mainoksia. Sovellus ei myöskään kerää pelaajasta tietoja, joten pelin käyttö on lapselle turvallista. LISÄTIETOA PELEISTÄ www.mokamera.com www.viihdevintiot.fi

Ideasta käytännöksi

KOULU JA KIRKKO

Pitäjänmäellä koulun ja seurakunnan yhteistyölle on löydetty avaimet

KUVAT Maika Vuori, kouluunlähtevien siunaus Pitäjänmäen kirkossa

Pitäjänmäen seurakunnassa on pitkään satsattu siihen, että henkilökohtainen yhteys alueen koulujen rehtoreihin ja varhaiskasvatuksen yksiköiden johtajiin on hyvä. Vuosi sitten valmistui myös nuorisotyönohjaaja Tuula Nurmisen tuotekehitystyö, jossa yhteyden tarpeita ja toimintatapoja kehitettiin lisää. Tuulan puheista päätellen sujuvan toiminnan avain on, että yhteistyötä kokonaisen tiimin voimin. Pitäjänmäellä toimintaa koulujen tekevät kasvatuksen pappi, kaksi nuorisotyönohjaajaa ja kanttori yhdessä. Kirje kouluihin on myös lähtenyt koko tiimin nimissä.

Arvoisa rehtori!

Kouluvuosi on jälleen lopuillaan ja kesäkausi alkamassa. Vielä ennen kesälomaa haluaisimme toivottaa Sinut tervetulleeksi perinteiseen rehtorien tapaamiseen kirkolle. Aamukahvin merkeissä olisi mukava jutella molemminpuolisista tarpeista ja toivomuksista, sekä sopia ensi syksyn ja lukuvuoden tapahtumia (koulukirkkoja, päivänavauksia jne.). Ehdottaisimme vaihtoehtoisesti seuraavia aamupäiviä (esim. klo 10) Pe 7.6. (ensisijaisesti) ke 12.6. (toissijaiseksi). Muistutukseksi, että tarjoamme kaikille luokille mahdollisuutta tulla käytännössä tutustumaan kotiseurakuntaan, sen tiloihin ja toimintaan. Myöskin kirkollisia toimituksia voimme mielellään käydä läpi. Seiskaluokkalaisille tarjoamme edelleen Amazing Church -seikkailua, joka on ollut varsin mukava juttu parina viime vuonna. Nämä tutustumiset ja seikkailut voimme sopia joustavasti tilanteen mukaan. Olkaa yhteydessä meihin, niin katsotaan yhdessä sopiva päivämäärä – aina koulun mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan. Täällä seurakunnassa pohdimme edelleen, kuinka voisimme palvella koulua ja alueen nuoria yhä paremmin ja siksi toivomme, että voisitte pohtia seuraavia kysymyksiä hiukan etukäteen ennen tapaamistamme. 1. Mitä hyvää on ollut koulukirkoissamme ja yhteistyössämme? 2. Mitä parannettavaa on kirkoissamme ja toiminnoissamme? 3. Mitä toiveita, ehkä hyvinkin erilaista nykyiseen verrattuna, teillä voisi olla yhteistyöstä kanssamme? 4. Onko sellaisia toimintoja, tarpeita tai toivomuksia, joissa me olisimme koululla tekemässä ja toteuttamassa jotain? (Tällä haava on ripari-info toteutunut koululla)

Ystävällisin terveisin kasvatuksen tiimi, kiittäen menneestä lukuvuodesta! Tuula Nurminen, nuorisotyönohjaaja ja kouluyhdyshenkilö Heidi Halukinen, nuoristyönohjaaja Kylli Ahola, kanttori Jukka Vanne, pastori

Ideasta käytännöksi

KOULUN NÄKÖKULMA

Pitäjänmäen peruskoulun apulaisrehtori Henna Nurmi halusi laittaa kirjeen Pieni on Suurin -lehdelle ja kertoa kokemuksista:

Selkeä yhdyshenkilö ja tuttu tiimi ovat avanneet mahdollisuuden suunnitella toimintaa jatkuvassa yhteistyössä rehtoreiden kanssa. Tapaamiset on koettu mielekkäiksi ja koulun puolelta niihin on haluttu varata aikaa.

Vuoropuhelussa koulujen kanssa on syntynyt monipuolinen ja selkeä yhteydenpidon vuosikello. Kaikenikäisille varhaiskasvatuksesta toisen asteen opintoihin asti on mietitty tapahtumia, joissa paikallinen ev. lut. seurakunta voi tulla tutuksi ja olla yhtenä säikeenä lasten hyvinvoinnin verkostoa. Hengelliset tilaisuudet ja katsomuskasvatus on erotettu opettajien esittämien toiveiden mukaan.

Eskariin ja kouluun lähteminen on myös taitekohta, jossa lähestytään suoraan perheitä. Lapsia perheineen kutsutaan keväällä siunaamiskirkkoon. Korona-aikana tapahtumat on toteutettu ulkona. Laulettavat laulut on kerrottu etukäteen ja vinkattu Youtube-linkit, joista niitä pääsee opettelemaan. Tilaisuudesta on saanut lahjaksi Lapsen raamatun, mitä on pidetty todella mieluisena asiana. Tietysti jätsitarjoilukin on jättänyt lopuksi hyvän maun suuhun.

Koulussamme katsomusaineita opetetaan pitkälti kaikille yhteisillä oppitunneilla (meillä on monikulttuurinen koulu), mikä saattaa tehdä kouluyhteistyöstä astetta haastavampaa seurakunnan näkökulmasta. Missään vaiheessa tämä ei ole kuitenkaan muodostunut meillä esteeksi yhteistyölle: seurakunta on hienosti lähtenyt mukaan ideoimaan esim. sellaisia kevätlauluja, joita kaikki koulun oppilaat voisivat yhdessä laulaa tai kaikille sopivia pop up -välitunteja, joissa on käsitelty erityisesti yläkouluikäisiä mietityttäviä aiheita (esim. kouluun liittyvää stressiä/erilaisia huolia) toiminnallisella tavalla. Näitä Tuula Nurminen on organisoinut koulussamme, ja ne ovat olleet suosittuja yli katsomusrajojen. Olemmekin tehneet pitkään hyvässä hengessä yhteistyötä Pitäjänmäen seurakunnan kanssa. Opetan itse koulussa ev.lut.uskontoa sekä kaikille yhteisiä katsomustunteja. Oman uskonnon tunneille meille on muodostunut kaksi vuosittaista perinnettä. Syksyllä rippikouluilmoittautumisten ollessa käynnissä, seurakunnasta tulee 1–2 työntekijää kertomaan oppilaille rippileireistä, antamaan lisätietoa ja vastaamaan kysymyksiin. Nuoret ovat kokeneet tämän kivaksi. Lisäksi 7.-luokkalaisille Pitäjänmäen seurakunta järjestää vuosittain Amazing Church -visailun, jossa oppilaat kisaavat joukkueittain kirkon tiloissa pieniä tehtäviä ratkaisten. Voittajajoukkue palkitaan ja samalla kirkon tilat sekä henkilökunta tulevat vähän tutummiksi. Visailu on alun perin alkanut seurakunnan aloitteesta. Nuoret pitävät tällaisesta toiminnasta kovasti. Tätäkin olemme siis toteuttaneet oman uskonnon tuntien aikana syksyisin. Näiden lisäksi seurakunnasta tulee vuosittain bändi soittamaan meille kaikille joulumusiikkia, kun koulussa on joululounas. Pitäjänmäen seurakunta on aktiivinen, ja kouluyhteistyötä tekevät henkilöt ovat helposti lähestyttäviä ja suhtautuvat muutoksiin joustavasti. He ovat kiinnostuneita nuorten asioista, kyselevät kuulumisia ja pitävät meihin aktiivisesti yhteyttä. Koulun ja seurakunnan yhteistyö toimiikin mielestäni sujuvasti molempiin suuntiin. Suunnittelemme vuosittain kesän alussa yhdessä seuraavan lukuvuoden ohjelmaa. Tässä palaverissa meiltä koululta on läsnä aina minä ja rehtori Kati Aaltio.

Henna Nurmi, apulaisrehtori Ideasta käytännöksi

LASTENKIRKKO

Lastenkirkon ja Malmin seurakunnan yhteistyönä syntyi materiaali kaikkien käyttöön HEI KAVERI!

Seurakunnat ovat hyvin huomioineet sen, kuinka iso asia koulun aloittaminen perheille on. Malmin seurakunnan viestintäjohtaja Anu Merenlahti halusi tehdä Lastenkirkon kanssa yhteistyössä materiaalin, jolla seurakunta voi laadukkaasti ottaa yhteyttä koulunsa aloittaviin lapsiin. Pakettiin suunniteltiin kirje, tarroja ja juliste Lastenkirkon ilmeellä ja hahmoilla niin, että seurakunnan logo oli siihen kätevä yhdistää.

SIU

Jumala, siunaa kotia. selkääni. Siunaa minua, kun laitan repun Siunaa koulumatka. alla. Siunaa niitä, joita tapaan matk eita. Auta meitä olemaan hyviä kaver Siunaa koulu ja opettaja. Kiitos, että saan oppia uutta. Aamen

ös vanhemmille. a uuteen kolle!

INFO

LASTENKIRKKO TUKEE YHTEISTYÖTÄ Lastenkirkko-mediaa julkaisee Lasten ja nuorten keskus ry, joka on Suomen ev. lut. kirkon seurakuntien palvelujärjestö. Sisältö on turvallisesti kristillistä. Seurakunnat voivat soveltuvin hyödyntää Lastenkirkon sisältöjä varhaiskasvatus- ja kouluyhteistyössä. Lastenkirkosta löytyy yleissivistävää tietoa ev. lut. uskonnosta ja materiaalia kasvun ja hyvinvoinnin tueksi, mutta enimmäkseen sen sisältö liittyy kristillisiin tilaisuuksiin ja juhliin. Lastenkirkko.fi/yhteistyö-sivulla on kuvattu median sisältöä yhteistyön näkökulmasta.

Ideasta käytännöksi

TA K

lu ja kerhot Nyt on uuden aika. Kou iset kannustavat alkavat. Kotikirkon ihm essä siunausta. Se sinua. Rukoilemme yhd kea hyvää. Voit tarkoittaa, että toivoo kaik kotoa kouluun. piirtää sokkeloon reitin

ssä on nnellaan nattavaksi it tulla mpien tai

O U L UTIE

Materiaaliin kuuluu helposti muokattavissa oleva esitepohja, juliste ja tarrapohjia.

Julistetta ja tarroja käytettiin kirkkohetken toteutuksessa. Kirkolle tullessaan lapset saivat valita Tutkimuspartio-hahmoista mieleisensä ja tuunata sitä tusseilla. Tarroihin kirjoitettiin myös oma nimi ennen kuin ne kiinnitettiin julisteeseen. Perheet keksivät julisteelle käytön, jota työntekijät eivät olleet etukäteen edes suunnitelleet. Kuin luonnostaan ekaluokkalaiset asettuivat julisteen viereen valokuvattavaksi. Anu kommentoi yhteistyötä: “Materiaalit olivat upeita! Tämä konseptihan toimi erittäin hyvin. Luulen, että tästä on useammaksi vuodeksi hyvä pohja, myös laajemmin muissa seurakunnissa hyödynnettäväksi.” Jatkokehittämistäkin tehdään yhdessä. Lapsihahmoja on syytä lisätä niin, että myös etnisesti erilaiset lapset löytävät hahmoista jonkun, johon samaistua. Kukin seurakunta voi tulostaa tai painattaa materiaalit itse. Malmilla julisteet tulostettiin kokoon A0 ja hahmotarrat olivat 12–16 cm korkeita. Vinkkejä kouluun- ja eskariin lähtevien siunaamisjumalanpalveluksista on LNK:n verkkosivulla maksuttomissa materiaaleissa.

Kuvassa Malmin seurakunnan koulunsa aloittavien siunaustilaisuuden materiaaleja.

Materiaali on maksutta ladattavissa Lastenkirkko.fi/seurakunnille

Kevät kutittaa

Keväällä juhlitaan lukuvuoden päättymistä koulussa ja varhaiskasvatuksessa. Viime keväänä poikkeusaika innosti Riikka Jänttiä kirjoittamaan uudenlaisen kevätlaulun. Olisi mukava, jos laulu löytäisi tänä keväänä tiensä vaikka kaikkien koulujen juhlintaan toteutuupa se sitten yhdessä tai etänä. Laulusta on Lastenkirkon Youtube-kanavalla raikas Antti Vuoren toteuttama video, joka auttaa laulun opettelussa.

"Kevät kutittaa" video Lastenkirkon Youtubessa! Nuotin voit tulostaa: Lastenkirkko.fi/ seurakunnille Ideasta käytännöksi

HYVIÄ HETKIÄ

Kaverin kotona juhlitaan! TEKSTI Anita Järvisalo KUVAT Suvi Sievilä

Espoon Matinkylän varhaiskasvatusyksikön esiopetusryhmän seinälle rakentuu lasten askartelema kylä lasten kotitaloineen. Jokaisesta talosta kuullaan vuorollaan perheiden kertoma tarina kodin tärkeästä juhlasta. Erilaisiin juhliin, niihin liittyviin kulttuureihin ja katsomuksiin on hykerryttävän hauskaa tutustua. Ariana on miettinyt oman unelmatalonsa värit huolella: katto on sininen, seinät keltaiset. Sakset suihkaa, liimapuikko luistaa kartongilla. Kasvoilla on keskittynyt ilme. ”Mulla on monta lempiväriä, mutta tässä talossa on sinistä ja keltaista siksi että siitä tulee mieleen Kosovo. Se on meidän kotimaa”, ilmoittaa kuusivuotias esikoululainen päättäväisesti. Totta tosiaan: Kosovon lipun värit, tarkistaa ryhmässä työskentelevä kieli- ja kulttuuriopettaja opettaja Marjo Hottinen googlesta. Arianan perheen tärkein juhla on islamilaisten Eid al Fitr. Sitä juhlitaan kolme päivää. Lapset saavat lahjoja ja uusia vaatteita. Daniel S piirtää kerrostaloonsa myös ovikoodipainikkeet. Silloin ei kukaan pääse ilman lupaa sisään. Ei edes paljon odotettu joulupukki. Bulgariassa, Daniel K:n kotona ei jouluaattona syödä laatikoita Suomen tyyliin. Sen sijaan pöytään katetaan seitsemän lajia erilaisia kasvisruokia

Ideasta käytännöksi

ja joululeivän sisään piilotetaan kolikko. Kolikon saajalla tulee riittämään erityisen paljon terveyttä ja onnea tulevana vuonna. Aattoiltana valvotaan suvun kanssa keskiyöhön asti, jolloin halataan ja toivotetaan toinen toiselle hyvää joulua. Laya piirtää talonsa seiniin paljon sydämiä. Layan kotona juhlitaan intialaisten valojuhlaa diwalia. ”Se on ihana juhla! Silloin keitetään riisiä tulisella kastikkeella, koristellaan koti värikkäillä lyhdyillä ja leikitään leluilla”, Laya loistaa.

Huoltajat osallisiksi

Tämä eskaritehtävä on ollut lapsille erityisen mieluisa. Jo alkuviikosta on koteihin jaettu piirroskynttilä. Se oli läksy myös huoltajille: jutelkaa yhdessä oman kulttuurinne tärkeästä juhlasta. Piirtäkää ja kirjoittakaa kynttiläviestiin kuinka sitä vietätte ja mitä siihen liittyy. Kynttilät liitetään

sittemmin lasten taloihin ja tarinat esitellään yhteisen kylän valmistuttua lapsiryhmälle. Lapset ovat silmin nähden ylpeitä omista kynttilätarinoistaan. Niitä hypistellään ja esitellään jo ennen varsinaista ”julkistamista” yhteisessä piirissä. Huoltajat ovat paneutuneet läksyynsä huolella lastensa kanssa. Tekstien lisäksi lasten kuvituksissa näkyy niin jouluisia tonttuja seimiaiheita kuin symboleja maailman uskonnoista: kuvia moskeijasta, lyhdyis-

olemme kiinnittäneet katsomuskasvatukseen huomiota entistäkin suunnitelmallisemmin”, Hagelberg kertoo. ”On ollut myös ilahduttavaa nähdä kuinka aidosti lapset innostuvat toinen toisensa juhlaperinteistä. Juuri diwalin valojuhla on hyvä esimerkki tästä.”

Yhteisymmärrystä läpi vuoden tä, moninaisista herkuista. ”On aivan upeaa ja yllättävääkin, kuinka syvällisesti moni vanhempi on paneutunut kirjaamaan omaan uskontoonsa liittyviä asioita. Myös meille aikuisille on tullut ihan uutta tietoa ”, kiittelee Satu Lehesmaa, toinen ryhmän esiopettajista. "Monikulttuurisessa päiväkodissa vanhempien osallistamisella katsomuskasvatukseen on jo pitkät perinteet", kertoo Maarit Hagelberg, toinen esiopettajista. Päiväkodissa on hyödynnetty jo pitkään Kulttuurien juhlakalenteria, ja esimerkiksi juuri diwalia käsiteltiin joulun alla valojuhlan merkeissä. Vinkkejä juhlaan kuuluvista traditiosta saatiin yhden lapsen isältä. ”Se, että vanhemmat osalliistetaan mukaan eri kulttuurien ja katsomusten käsittelyyn, tekee herkästä aiheesta ihan eri tavalla luontevan. Toki uusimman varhaiskasvatussuunnitelman painotusten mukaan

Kyläprojekti on valmistautumista helmikuun alussa vietettävään YK:n julistamaan maailmanlaajuisen uskontojen väliseen yhteisymmärryksen viikkoon. Idea taloprojektiin saatiin Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokuksen ylläpitämiltä www-sivuilta. Sivuilta löytyvää näppärä materiaalipankkia koulujen ja varhaiskasvatuksen hyödynnetään läpi vuoden. Helmikuinen yhteisymmärrysviikko on jo vakiintunut Matinkylän päiväkodin vuosikelloon. Vuotta aiemmin naapuriryhmässä tehtiin lasten kanssa Nooan Arkkiin liittyvä animaatio, joka jaettiin huoltajien katseltavaksi sähköpostissa ja yksikön Facebook-sivulla. ”Tarina vedenpaisumuksesta löytyy useiden uskontojen pyhistä kirjoista, Nooan arkin tarinakin sekä Raamatusta että Koraanista. Se siis yhdisti ryhmämme lasten kulttuuritaustoja. Animaatiota tehdessä tutustuimme kertomukseen ja keskustelimme siitä, kuinka se kuuluu joidenkin lasten uskonnon tarinoihin ja kuinka sama tarina voi olla hieno kertomus niillekin, joille sen tausta ei ole uskonnollinen”, kertoo ryhmän varhaiskasvatuksen opettaja Hanne Tikka.

Katsomuskasvatus on yhteinen juttu Espoon varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus pohjautuu valtakunnalliseen ja kaupungin omaan varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sen tulee läpäistä arjessa tapahtuvia varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sisältöjä ja oppimiskokonaisuuksia. Katsomuskasvatus on oleellinen osa huoltajien kanssa käytäviä vasukeskusteluja. Keskustelujen pohjalta kirjataan lapsiryhmän ”ryhmävasuun” suunnitelma siitä, kuinka kunkin lapsen kulttuuri- ja katsomustausta tulee huomioitua myös Matinkylän päiväkodin arjessa. Espoossa jo muutama vuosi sitten käynnistetty hyvetyöskentely on luonteva osa katsomuskasvatustyötä. Myös varhaiskasvatukseen jokunen vuosi sitten palkatuilla kieli- ja kulttuuriopettajilla ”kiekuilla” on merkittävä rooli sen toteuttamisessa. Katsomuskasvatusta toteutetaan myös yhdessä seurakunnan kanssa. Matinkylän päiväkoti on yhtenä monista päiväkodeista ollut mukana lähiseurakunnan mentoroimassa katsomuskasvatustyössä. Uusimpana yhteistyömuotona ovat alkaneet yhteiset katsomuskasvatuskahvilat, jotka on korona-aikana toteutettu etäyhteyksin. Joulun alla Kanervien esiopetusryhmä koepilotoi Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokuksen vasta julkaistun Juhlakaruselli-materiaalin varhaiskasvatuksen käyttöön.

Ideasta käytännöksi

LAULA – LEIKI – LIIKU

Urkusatuilemaan! TEKSTI & TOTEUTUS Riikka JänttI & Tintti Tinkala KUVAT Kuopion seurakunnat / Tuija Hyttinen

Kuinka yhdistää satua ja kerrontaa urkumusiikkiin? Kanttori Tintti Tinkalalla ja Heikki Monosella on kokemusta useiden urkusatujen toteuttamisesta. Urkusatuja voi toteuttaa monella eri tavalla. Tässä jutussa tutustutaan Männistön seurakunnassa järjestettyjen urkusatujen valmisteluun ja toteutukseen.

Tätä palstaa musiikkivinkkeineen kirjoittaa Lasten ja nuorten keskuksen musiikkikouluttaja Riikka Jäntti. Tämän aukeaman avustajana on toiminut Tintti Tinkala. Jos tänä keväänä on aikaa suunnitella jotain uutta ensi talveksi, urkusatuun kannattaa tutustua rohkeasti!

Tintti Tinkala ja Heikki Mononen suunnittelivat ensimmäisen kerran urkusatuja Lasten Pakkaspäivät -tapahtumiin opiskellessaan Sibelius-Akatemian Kuopion osastolla 2000-luvun alussa. Päädyttyään kollegoiksi Männistön seurakuntaan he päättivät käynnistää Urkusatuviikon, jossa kirkkoon ja urkuihin tutustutaan varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden korin 1 (yleissisivistävä opetus) mukaisesti.

Mikä ihmeen urkusatu?

Urkusadun voisi ajatella olevan kuin pienimuotoinen teatteriesitys tai juonellinen lastenkonsertti, jonka musiikista suuri osa on toteutettu kirkkouruilla. Urkusatuun voi kuulua lavastusta, roolihahmoja, kertoja, tietenkin urkuri ja tärkeänä osana musisointia lasten kanssa yhdessä. Esityksen keston kannattaa olla enintään 40 minuuttia. Männistön mallissa Tintti on käsikirjoittanut urkusadut alusta saakka tai jonkun valmiin kertomuksen pohjalta ja valinnut siihen sopivia, lapsille tuttuja yhteislauluja. Heikin vastuulla on ollut äänimaailmaan liittyvän toteutuksen suunnittelu ja harjoittelu uruilla. Esityksessä Tintti on ollut kertoja/roolihahmo/laulaja ja Heikki urkuri, jolla on ollut myös repliikkejä.

Ideasta käytännöksi

Yhteinen prosessi

Kuopiossa on valmisteltu urkusatuja yhdessä eri ryhmien kanssa. Urkusadun etukäteisvalmisteluihin ovat osallistuneet mm. taidekerho, koululaisten toimintatupa (avoin iltapäivätoiminta), lapsikuorolaiset ja perhekerholaiset. Ryhmissä on askarreltu ja rakennettu lavasteita ja tarpeistoa esityksiin. Urkusatuun liittyviä lauluja on opeteltu pitkin syksyä perhekerhon kirkkomuskarituokioissa ja lapsikuorossakin, jotta esityksessä tulisi vastaan paljon valmiiksi tuttuja lauluja.

Kokemuksia ja palautetta

Lapset ovat pitäneet ennakkoluulottomasti uruista ja urkumusiikista. Kuopiossa urkusatua on esitetty viikon aikana useille ryhmille. Lähes kaikki alueen päiväkodit, eskarit ja 1–2-luokkalaiset ovat osallistuneet urkusatuihin ja toivoneet niitä lisää jatkossa. Palaute on kannustanut jatkamaan. Tintti: – Olemme halunneet, että saduissa on myös hauskuutta, hulluttelua ja huumoria. Kirkossa saa leikkiä, nauraa ja iloita ja olla reipasta menoa! Osa urkusatujen musiikista on ollut esittävää, mutta suurin osa osallistavaa eli yhteislauluja ja laululeikkejä. Olemme kokeneet toimivaksi, että yleisö voi tulla esim. kertosäkeeseen mukaan laulaen, rytmittäen perussykettä tai tehden laululeikkiliikkeitä.

Muistilista urkusatuun • ideoidaan yhdessä kertomuksen teema • käsikirjoitus • musiikkivalinnat (urkukappaleita ja yhteislauluja) • äänimaailman suunnittelu (urkujen äänikertoja monipuolisesti) • yhteistä harjoitusaikaa näyttelijöille • lavastuksen rakennus yhdessä • lavastuksen pystytys • äänentoisto • valaistus • kutsukirjeet • mainokset

Heikki Mononen ja Tintti Tinkala nauttivat sadun maailmaan heittäytymisestä.

Minä soudan

Minä soudan    

  

 

1.Mi nä 2.Mi nä



jak san

 

sou dan, me lon,



säv. ja san. Juuso Happonen

 

  

mi nä sou dan. mi nä me lon. D

     ja

sit ten,





 



Mi nä sou Mi nä me



dan niin kau lon...

   

sit ten mi nä

  

le pään.





kuin



Kalojen valtakunnassa

Tintti: – Syksyllä 2020 esitimme Kalojen valtakunnassa -urkusatua. Olin aiemmin kuullut kuopiolaisen laulaja-lauluntekijä Juuso Happosen hienon vesiaiheisen laulun. Kun aloin suunnitella kaloihin ja vesien suojeluun liittyvää urkusatua, kysyin häneltä lupaa käyttää laulua urkusadussa. Minä soudan -laulusta laulusta tulikin esitystä kehystävä laulu.

Voit kuunnella laulun “Minä soudan” Youtubesta Lekkerbergin Laulavan Kylän esittämänä.

Tulostettavan Kalojen valtakunnassa -urkusadun, vinkkejä toteutukseen ja koko nuotin Minä soudan -lauluun löydät osoitteesta: www.lastenjanuortenkeskus.fi/ materiaali/laula-leiki-liiku-urkusatu/

Ideasta käytännöksi

HILJAISUUDEN IKKUNA TEKSTI Katja-Maaria Vilén Kirjoittaja on Hämeenkylän seurakunnan pappi, joka on myös taidemaalari. KUVA Vastavalo/Juha Sulin

Olimme kerran pieniä Ei silmillä voinut nähdä Kasvoimme pimeydessä Äidin sydämen alla Valo loisti aamulla Se sai meidät huutamaan Yksi sävel kerrallaan Opimme laulamaan

Leikkaa talteen hiljentymisen kuvaksi.

Näemme suuren valon Kaikki sinne kaipaavat Ota minua kädestä Että minäkin uskallan.

Ideasta käytännöksi

Leikkaa talteen hiljentymisen kuvaksi.

KLASSIKKO

29,90€ 38,00€

Dialogissa on voimaa! LAURA ARIKKA

Dialogi pelastaa maailman ja muita oivalluksia käymistäni keskusteluista Tämä kirja kertoo hyvästä ja toimivasta tavasta keskustella, olipa kyseessä kahdenvälinen jutustelu, tuloksiin tähtäävä neuvottelu tai rakentava ryhmäkeskustelu. Hyvää dialogia tarvitaan perheen kesken, harrastusporukassa, työpaikalla, vapaaehtoistyössä ja hallintohommissa. Teos johdattaa aiheeseen rennolla ja mukaansatempaavalla otteella. Kuunteleva, kunnioittava ja kannustava keskustelu avartaa ajatuksia, antaa uusia oivalluksia, auttaa ymmärtämään toista, luo ryhmähenkeä ja opettaa tarttumaan vaikeisiinkin aiheisiin. Mitä muuta voisi enää toivoa? Dialogissa on voimaa! I S B N 9789523543102 Hinta 29,90

HUOVINEN, PRUUKI, VESIVALO

Sukellus lapsen maailmaan

Lapsenkokoinen katsomuskasvatus Lapsenkokoinen katsomuskasvatus on monipuolinen sukellus lapsen maailmaan ja katsomukselliseen ajatteluun. Sen tieteellisesti tasokkaat, mutta käytännönläheiset artikkelit pohjautuvat lokakuussa 2020 pidetyn katsomuskasvatussymposiumin esityksiin. Niissä pohditaan, miten kasvattaa lasta tilanteessa, jossa uskonnot ja katsomukset ovat toisaalta aiempaa näkyvämpiä yhteiskunnassa, mutta toisaalta perheiden arjen kosketus niihin on yhä kirjavampaa. Nykyaikaista katsomuskasvatusta tehdään monen tahon ammattimaisena yhteistyönä, jotta voidaan tukea lapsen kehitystä lapsen tasolla, lasta kunnioittaen, ihmetellen ja oppien. I S B N 9789523543782

Hinta 38,00

Teema

www.lastenkeskus.fi

facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja

www.kirjapaja.fi

lastenkeskus kirjapaja

@LastenKeskus @Kirjapaja

Pieni on Suurin 2/21

Articles inside

Hyviä hetkiä

Me tekijät

Lastenkirkko

Koulu ja kirkko

Digileikit

Lasten ja nuorten keskus

Teema

Kolumni

Me tekijät