Yksin lavalla, soolonukketeatterin haasteet

YKSIN LAVALLA

Soolonukketeatteri – kuninkuuslaji vai köyhän miehen teatteria?

Piirros: Timo Väntsi

Sooloesitys on haastava laji. Draamateatterin puolella harva näyttelijä tarttuu monologin tekemiseen, mutta nukketeatterissa melkein jokainen jossain uransa aikana tekee sooloesityksen. Toisille siitä on tullut suorastaan elämänura. Soolo on jossain määrin taloudellinenkin vaihtoehto, mutta siinä piilee myös mielettömiä taiteellisia mahdollisuuksia. Tekijät kertokoot!

Suomessa toimii monia nukketeatteritaiteilijoita, jotka keikkailevat soolona joko aina tai ainakin hyvin usein. Kerttu Aaltonen on Uudessakaupungissa asuva taiteilija, joka on pyörittänyt omaa sooloteatteriaan Nukketeatteri Piironginlaatikkoa jo yli 25 vuotta. Nukketeatteri Piironginlaatikko toimii myös Turussa Nukketeatteritalo Mundossa. Kerttu Aaltonen tekee pääasiassa esityksiä lapsille, mutta takana on myös muutama aikuisille suunnattu esitys. Viimeisin työ, lasten esitys Yhdeksän kultapäistä prinssiä (ohj. Kitta Sara) sai Oulun nukketeatterikilpailussa kolmannen palkinnon. Matti Koskinen on tamperelainen pitkän linjan nukketeatteriesiintyjä, joka työskennellessään Teatteri Mukamaksessa kiersi maata lähinnä sooloesityksien kanssa. Nyt mies pyörittää omaa soolonukketeatteria Vekkulikettu tehden paljon yhteistyötä Anna-Liisa Tarvaisen kanssa. Tarvainen on viime aikoina vastannut esitysten visualisoinnista ja ohjauksesta. Ilpo Mikkonen Helsingistä keikkailee omalla sooloteatterillaan Pikkukulkuri useammalla esityksellä. Hänellä on takanaan pitkä työrupeama Nukketeatteri Sampon näyttelijänä, mutta nykyään hän toimii Nukketeatterikeskus Poijussa ollen sen perustajajäseniä. Pikkukulkurin repertuaarissa ovat mm. esitykset Satusafari (ohj. Rainer Kaunisto) ja Sirkuksen poika (ohj. Iida Vanttaja).

Arvon artistit, nukketeatterissa tehdään paljon sooloesityksiä. Mistä arvelette tämän johtuvan?

Kerttu: Sooloesitysten tekemisessä on puolensa. Vapaus. Matti: Rahastahan se on kiinni. Laskin tarvitsevani vuodessa sata keikkaa saadakseni perheellisenä niukan toimeentulon. Viime näytäntökaudella esityksiä oli 119, mutta osa tuloksesta hukkuu entisten tuotantojen kuolettamiseen ja yhden uuden tuottamiseen. Sitten on tietysti menopuolella kirjanpitäjä, kirjanpito-ohjelma, parit vakuutukset, matka ja majoituskulut, puhelin jne. Olisi hienoa, jos välillä voisi keikkailla musisoivan taikurin, tanssijan tai nukettajan kanssa, mutta sitten

keikkoja olisi saatava vähintään 200. Mikäli tuotantokuluihin saisi esim. 10000€ apurahan ja sitä ei tarvitsisi keikkailulla kuolettaa, niin parin ottaminen keikoille tulisi harkinnan alle. Sooloesitykset ovat kyllä itselleni myös tapa tuottaa itseni näköistä taidetta. Ilpo: Tekijät ehkä ajattelevat, että yksin on helppo tehdä - on oman tuotantonsa herra/ rouva. Itse henkilökohtaisesti en pidä tätä helpompana tienä. Vaatii kovasti työtä ja työtä ja työtä tehdä hyvä sooloesitys.

Mistä juontaa oma kiinnostuksesi sooloesitysten tekemisen? Ilpo: Olen työskennellyt pitkään ns. laitosteatterissa, Nukketeatteri Sammossa Helsingissä 15 vuotta, ja aika tuli kypsäksi tehdä omaa. Sooloilu on hieno haaste. Kerttu: Homma lankesi minulle luonnostaan, sillä muutin seudulle, jossa ei ollut nukketeatteria. Aiemmin kahden ihmisen nukketeatteri ei vastannut enää tarkoitustaan ja olin hyvin turhautunut toimimaan tietyllä tavalla. Halusin kokeilla uutta. Suoritettuani alan tutkinnon, olin vakuuttunut sooloesitysten antamista mahdollisuuksista tehdä hyviä esityksiä ihan yksinkin. Tuotannot ovat helpommin toteutettavissa, kun voi sopia aikatauluista ja asioista pienemmän porukan kanssa kuin suurissa tuotannoissa. Matti: Esiinnyin yhdeksän vuotta Teatteri Mukamaksen riveissä ja siellä roolini oli lähinnä keikkailla yksin ympäri suomenniemen. Se oli minun oppikouluni. Teatterin myynnin kannalta oli tarkoituksenmukaista, että kaksi autoa saattoi olla samanaikaisesti liikenteessä. Kai tästä ajanjaksosta jäi sooloesitykset tekemisen mallina päälle. Jatkuvasta sooloilusta on seurannut, etten oikein osaakaan lukea näyttämöllä muiden näyttelijöiden aivoituksia.

Teetko kaikki työvaiheet itse vai käytätkö apuvoimia esityksesi tekovaiheessa?

Ilpo: Tähän asti olen käyttänyt kaikissa, tähän asti kolmessa, esityksessäni apuvoimia. Seuraavaan ensi-iltaan olen asettanut uuden riman: teen lähes kaiken itse. Pidän kuitenkin siitä, että esitys rakennetaan eri osa-alueiden spesialistin kanssa toimivaksi kokonaisuudeksi. Kerttu: En suinkaan tee kaikkea yksin. Päinvastoin, sooloesityksen työryhmissä voi olla vaikka kymmenhenkinen ammattilaisten ryhmä. Käytän ohjaajaa, lavastajaa, nukenrakentajia, puvustajia, muusikoita, valo- ja äänitekniikan ihmisiä sekä produktiosta riippuen muitakin osaajia. Kitta Sara on monivuotinen ohjaajani ja lavastajani, loistava ideapankki. Matti: Kolmessa viimeisessä esityksessä AnnaLiisa Tarvaisella on ollut merkittävä rooli ohjaajana, näyttämökuvan luojana ja nukenrakentajana. Syksyllä ensi-illan saaneessa Matin meriseikkailussa häneltä tuli alkuvisio meren-

Ilpo Mikkonen keikkailee oman sooloteatterinsa, Pikkukulkurin, kanssa. Kuva esityksestä Sirkuksen poika. Ohjaus ja nuket Iida Vanttaja (kuva: Okko Oinonen).